LIN1 - Learning in Networks 1:

Johdatus iOpetukseen

Kurssimateriaali jakso:

2. iOpetus

Sisällysluettelo 1 iOpetus .............................................................................................................................................................3

1.1 Mitä iOpetus on? ......................................................................................................................................3

1.2 Oppiminen ja opetus ................................................................................................................................4

1.2.1 Miksi verkko-opetusta? ....................................................................................................................6

1.2.2 Opettajan rooli (verkko-opetuksessa) ..............................................................................................7

1.2.3 Verkko-opiskelijan rooli ....................................................................................................................9

1.3 Verkko-opetuksen malleja ..................................................................................................................... 11

1.3.1 Verkkoavusteinen lähiopetus ........................................................................................................ 11

1.3.2 Sulautuva opetus (blended learning) eli monimuoto-opiskelu verkossa ...................................... 13

1.3.3 Itseopiskelu verkossa ..................................................................................................................... 14

1.3.4 Täysin virtuaalinen verkkokurssi ................................................................................................... 15

1.4 Sosiaalinen media .................................................................................................................................. 15

1.4.1 Sosiaalinen media opetuksessa ..................................................................................................... 17

1.4.2 Pilvioppiminen ............................................................................................................................... 18

1.4.3 Tähtimalli ....................................................................................................................................... 19

1.4.4 Flipped learning ............................................................................................................................. 20

1.5 Monenlaiset oppijat .............................................................................................................................. 20

1.6 Oppimisympäristöt verkossa ................................................................................................................. 22

1.7 Opetusteknologia eilen ja tänään .......................................................................................................... 23

Lähteet

1 iOpetus

Tässä luvussa perehdytään verkko-opetuksen sekä verkkopedagogiikan ja verkkodidaktiikan peruskäsitteisiin ja pohditaan, mitä verkko-opetuksen pedagogisessa ja didaktisessa suunnittelussa tulee huomioida. LIN-koulutuksissa verkkopedagogiikalla ja verkkopedagogisilla taidoilla tarkoitetaan opettajan käytännön taitoja ja mahdollisuuksia toteuttaa opetusta verkon välityksellä. Verkko-opetuksella voidaan tarkoittaa eri asioita eri yhteyksissä. Esimerkiksi Eija Kallialan (2002) mukaan verkko-opetuksesta voidaan puhua, jos verkolla on jokin rooli oppimisprosessissa. Verkko voi toimia esimerkiksi tiedon tarjoajana, opiskelijoiden omien tuotosten julkaisukanavana tai vuorovaikutuskanavana. Hanne Kolin ja Pasi Silanderin mukaan (2002) verkko-opetus on opetusta, jossa hyödynnetään verkkopohjaisia oppimisympäristöjä. Verkko-pohjaiset ympäristöt voivat olla joko suljettuja oppimisympäristöjä, kuten Moodle, tai avoimia oppimisympäristöjä, kuten blogit, wikit tai pienyhteisöt. Clarkin & Mayerin (2011) mukaan verkko-opetus voidaan määritellä myös laajasti opetukseksi, joka tapahtuu osin tai kokonaan verkon välityksellä. Verkkokurssi tarkoittaa Lindblom-Ylännettä, Kurhilaa ja Nevgiä (2003) mukaillen verkkoympäristöön rakennettua sivustoa, joka sisältää:

verkko-oppimateriaalia, opiskeluohjeita sekä opiskelua ja opetusta tukevia toimintoja verkossa tapahtuvan opetusprosessin.

Verkko-opetuksen suunnittelun taustalla vaikuttavat opettajan oppimiskäsitys sekä käytettävät pedagogiset menetelmät. Nämä ohjaavat esimerkiksi verkko-oppimisympäristön suunnittelua sekä opiskelu- ja oppimisprosessien etenemisen suunnittelua ja ohjaamista. Verkko-opetus voi olla sekä samanaikaista opetusta (synkronista, jolloin opetus ja opiskelu tapahtuvat yhtä aikaa opettajalle ja opiskelijoille) että eriaikaista (asynkronista, jolloin opettajan ja opiskelijan toiminnot tapahtuvat eriaikaisesti). (Clark & Mayer, 2011).

1.1 Mitä iOpetus on?

Verkkopedagogiikka tutkii opetusta, opiskelua ja oppimista verkko-oppimisympäristöissä. Etuliite "i" tarkoittaa esimerkiksi henkilökohtaista (individual), ja LIN1-kurssin tarkoituksena on tukea opettajien omaa opetusta. iOpetukseen kuuluu olennaisena osana verkko-opetus, joka

tarkoittaa opetusta, opiskelua ja oppimista verkko-oppimisympäristöissä. iOpetukseen liittyen Elia Gianluca ja Pose Antonella (2010) ovat esitelleet ”i-Learning” -mallin, jossa on kuusi eri piirrettä verkko-oppimiseen liittyen. Näitä piirteitä ovat: internetin käyttö oppimisprosessissa, yksilöllistäminen (individualization), interaktiivisuus (vuorovaikutteisuus), yhteentoimivuus (interoperability), monitieteisyys (interdisciplinarity) ja välittömyys (immediacy). Näiden eri piirteiden katsotaan vaikuttavan verkko-opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. (Gianluca & Antonella, 2010.)

Verkkopedagogiikassa tarkastelun kohteena ovat:

tekniikan mahdollistamat uudenlaiset oppimisen ympäristöt pedagogiikka eli oppimisen ohjaaminen näissä ympäristöissä

Verkkopedagogiikka ei sinällään ole suoraan verrattavissa esimerkiksi joihinkin oppimiskäsityksiin, vaikka verkossa voidaan toteuttaa esimerkiksi tutkivan oppimisen periaatteita. Verkkopedagoginen tutkimus keskittyy oppimiskäsitysten, opetuskäsitysten sekä tieto- ja viestintätekniikan kehityksen väliseen suhteeseen. Toisin sanoen:

millä tavoin tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään opetuksessa ja oppimisessa, ja

millä tavoin tieto- ja viestintätekniikan kehitys on mahdollisesti muuttanut tai kehittänyt näkemystämme oppimisesta.

Tietoa verkko-opetukseen liittyvistä käsitteistä löytyy esim. Satakunnan ammattikorkeakoulun Verkko-opiskelun keskeisiä käsitteitä -sivuilta (2012) sekä Pontusdysgu-blogista (2010).

Aiheesta lisää: Suomela & Nurminen (2011). Verkko-opettaja. Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (2009). Yliopisto-opettajan käsikirja. Sivut 300–315. Löfström, E., Kanerva, K. & al. (2010) Laadukkaasti verkossa (s. 15–34).

1.2 Oppiminen ja opetus

Verkko-opetuksella tarkoitetaan osin tai kokonaan tieto- ja viestintätekniikan avulla suoritettavaa opetusta tai itsenäisen opiskelun tukea (mm. Clark & Mayer, 2011). Tämän kaltainen verkko-opetuksen määritelmä sisältää siis verkossa tapahtuvan toiminnan (keskustelut, ryhmätyöt), ja verkkomateriaalin lisäksi opiskelijan omalla tietokoneella olevia ohjelmistoja, perinteisiä oppimateriaaleja (artikkelit, kirjat) sekä lähiopetusta, kuten luentoja tai työpajoja.

Esimerkiksi Kalliala (2010) jakaa verkon opetuskäytön kolmeen tyyppiin:

1. verkon avulla tuettu lähiopetus 2. sulautuva opetus (blended learning) eli monimuoto-opetus verkossa 3. itseopiskelu verkossa

4. Näiden lisäksi on myös täysin virtuaalinen verkkokurssi.

Verkon avulla tuettu lähiopetus voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lähiopetustilanteissa käytetään verkkoaineistoa perinteisten materiaalien rinnalla. Sulautuva opetus (blended learning) eli monimuoto-opetus verkossa puolestaan tarkoittaa opetuksen siirtämistä osin tai kokonaan verkkoon. Opetukseen voi sisältyä sekä lähiopetusta että työskentelyä verkko-ympäristössä tai vaikka videoneuvottelun käyttöä. Itseopiskelu verkossa tarkoittaa verkkoon rakennettua itseopiskelupakettia, jolloin opiskelija opiskelee omatoimisesti opettajan suunnitteleman verkkomateriaalin avulla. Täysin virtuaalinen kurssi tarkoittaa opintojaksoa, joka toteutetaan kokonaan verkkoympäristössä.

Yhden jäsennyksen tarjoaa alla oleva verkon opetuskäytön jäsentämisen nelikenttä (muokattu pohjalta: Hein, Ihanainen & Nieminen, 2000):

Verkko-opetuksen ja -oppimisen muotoja ja ympäristöjä voidaan jäsentää seuraavasti: 1) Itseopiskelua tukeva ympäristö a. Kaikki opiskelumateriaali on kokonaan verkossa b. Opiskelu on organisoitu kokonaan verkkoon, lähiopetusta ei ole järjestetty ollenkaan c. Opiskelijat tekevät verkkomateriaalin ohjeiden mukaiset oppimistehtävät ja palauttavat ne Moodleen tai sähköpostilla opettajalle d. Opettaja antaa palautteen Moodlessa tai sähköpostitse suoraan opiskelijalle e. Opiskelijat toimivat yksin ja itsenäisesti, ei opiskelijoiden välistä keskinäistä vuorovaikutusta

2) Oppimisen ohjaamiseen suuntautuvan ympäristö a. Siellä on aiheeseen liittyvää luentomateriaalia, kirjallisuutta ja linkkejä b. Verkkokeskustelut esim. lähitapaamisten välillä tai niissä käsitellyistä aiheista c. Oppimis- ja suoritustehtäviä saatavilla d. Opettaja ohjaa opiskelijoita oppimistehtävissä ja osallistuu keskusteluun suuntaamalla sitä opiskelun kannalta relevantteihin kysymyksiin e. Tuetaan opiskelijoiden keskinäistä vuorovaikutusta f. Antaa opiskelijoille riittävästi aikaa muodostaa omia käsityksiä aiheesta ja tuoda ne julkiseen keskusteluun 3) Tiedon rakentelua tukevat, opiskelua varten suunnitellut ympäristöt a. Visualisoi ja luokittelee aiheenmukaisesti käytävää keskustelua b. Toimii yhteisön jaettuna, kollektiivisena muistina c. Projekteihin liittyvien oppimistehtävien yhteisöllinen reflektointi d. Opettaja toimii neuvonantajana sekä tarjoaa opiskelijoille ongelmanratkaisun asiantuntijamallin

1.2.1 Miksi verkko-opetusta?

Miksi verkko-opetusta kannattaisi harkita osana omaa opetustaan? Mitä hyötyä verkosta voisi olla minulle?

Verkko-opetuksessa käytetään pedagogisia malleja ja menetelmiä aivan kuin lähiopetuksessakin: oppimisprosessin suunnittelu, ohjaus ja oppijan/ryhmän aktivointi toimintaan ovat teemoja joihin myös verkko-opetuksen suunnittelussa tulee paneutua.

Tieto- ja viestintätekniikan ja erityisesti verkon hyödyntämistä opetukseen on perusteltu monin tavoin (esim. KenGuru-blogi, 2010):

ajan ja paikan joustavuus verkon vuorovaikutteisuus yhteisöllisyys, vertaistuutorointi, jaettu asiantuntijuus tiedonrakentaminen, omien ennakkokäsitysten ulkoistaminen ja näkyväksi tekeminen, reflektointi opiskelu tuottamalla tietoa pelkän tiedon ulkoaopiskelun tai toistamisen sijaan oppimisprosessin näkyväksi tekeminen omien tuotosten julkaiseminen ja reflektointi työlämän mukaiset (autenttiset) oppimistehtävät ja aineistot, simulaatiot, mallinnukset tiedonlähteet verkossa (haku, tietokannat, autenttiset aineistot) yhteydet oppilaitosten ulkopuolelle, mm. asiantuntijoihin visuaalisuus ja eri mediaelementit (ääni, liikkuva kuva…) dynaamisuus, päivitettävyys, materiaalin jakelu ja edelleen kehittely vuorovaikutuksen lisääminen opettajan ja opiskelijoiden välillä arkistointi

Esimerkiksi Kalliala (2010) nostaa esiin seuraavia verkon tarjoamia etuja:

oppimateriaaliin voi syventyä etätehtävin omalla ajallaan lähiopetuksen päätyttyä lähiopetuksessa aloitettua keskustelua voidaan jatkaa verkossa opettajan ja opiskelijoiden välinen tiedotus on nopeaa ja joustavaa opiskeluun voi osallistua vaikka toiselta paikkakunnalta

Elmgrenin ja Henrikssonin (2010) mukaan verkko-opetuksessa voidaan tukea opiskelijoiden syväoppimista esimerkiksi:

reflektoivilla harjoituksilla

jatkamalla lähiopetuksessa aloitettua keskustelua verkossa

laadukkaalla palautteella

opiskelijoiden sekä opettajan ja opiskelijoiden välisellä vuorovaikutuksella

harjoittelemalla kriittistä ajattelua ja lähdekritiikkiä hyödyntämällä Internetissä olevia materiaaleja

materiaalin saavutettavuudella

Verkko-opetuksessa itse tekniikka ei ole pääasia, vaan tärkeimpiä ovat ne oppimisen ja opetuksen menetelmät ja oppimista edistävät työtavat, jotka tietotekniikka mahdollistaa. Verkko-opetus tuo siis useita pedagogisesti mielekkäitä työmuotoja niin verkko- kuin lähiopetukseenkin, joita olisi muuten käytännössä mahdoton toteuttaa. Nykyään verkko-opetuksessa painotetaan erityisesti yhteisöllisiä työmuotoja. (Kenguru-blogi, 2010: http://www2.edu.fi/kenguru/fi/oppimisprosessi_2_1.php.)

1.2.2 Opettajan rooli (verkko-opetuksessa)

Verkossa opettaja kohtaa usein lähiopetustilanteita monimuotoisempia tehtäviä ja tilanteita. Opettajan sukkuloi sulavasti sisällön asiantuntijasta ja oppimisen ohjaajasta verkko-oppimateriaalin tuottajan sekä teknisen neuvonantajan tehtäviin. Opettajan tehtävissä tapahtuvien muutosten lisäksi myös opettaja-käsite on muuttunut. Verkossa opettajasta on tullut ohjaaja (myös: kouluttaja, tuutori, mentori, valmentaja jne.). Opettajan roolin muutoksessa tärkeää on oppijakeskeisen, yhteisöllisen sekä tasa-arvoisen oppimisympäristön luominen. (Mannisenmäki 2004; Suominen & Nurmela, 2011)

Opettajan rooli verkko-opetuksessa muuttuu perinteisestä opettajasta ohjaajaksi, jolloin ohjaajan tehtävinä korostuvat oppimisprosessin suunnittelu ja ohjaus, eri mahdollisuuksien testaus, kommunikointi opiskelijoiden kanssa ja mahdollisten teknisten ongelmien selvittäminen. (Gustafsson m.fl, 2010.)

Verkko-ohjaajalla on Mannisenmäen (2004) mukaan neljä pääasiallista roolia:

1. Organisaattorin rooli 2. Pedagogis-sisällöllinen rooli 3. Sosiaalis-viestinnällisiin tehtäviin liittyvä rooli

4. Tietoteknisiin tehtäviin liittyvä rooli

Organisaattorina ohjaaja hallinnoi opetus- ja opiskeluprosessia verkossa. Ohjaajalla on kokonaiskäsitys oppimisprosessista ja siitä, mitä hän itse sekä opiskelijat tekevät kurssin kussakin vaiheessa. Tämä tapahtuu usein tehdyn ennakkosuunnitelman ja aikataulun pohjalta. Organisaattorina ohjaaja selkiyttää myös opiskeluprosessiin osallistuvien henkilöiden tehtävät ja vastuut.

Pedagogisten ja sisällöllisten asioiden parissa ohjaaja pyrkii luomaan oppimista edistävän opetus- ja opiskeluympäristön. Ohjaaja pyrkii johdattamaan opiskelijoita heidän tarvitsemansa tiedon lähteille, toimimaan yhteisöllisesti sekä suhtautumaan kriittisesti saatuun informaatioon. Ohjaaja valitsee kurssille myös tarvittavat työkalut sekä suunnittelee oppimistehtävät, minkä vuoksi on hyvä, jos hän tuntee mahdollisimman hyvin saatavilla olevien oppimisympäristöjen ominaisuuksia.

Sosiaalis-viestinnällisiin tehtäviin liittyvässä roolissa ohjaaja toimii vuorovaikutuksessa sekä opiskelijaryhmän että kollegoiden ja muiden oppimisympäristön toimintaan liittyvien henkilöiden sekä verkostojen kanssa. Ohjaajan tärkeimpiä tehtäviä verkko-opetuksessa ovat myönteisen, kannustavan ja tasa-arvoisen opiskelu- ja työskentelyilmapiirin luominen ja ylläpitäminen sekä oppimisen tukeminen ja opiskelijoiden motivoiminen.

Tietoteknisiin tehtäviin liittyvässä roolissa ohjaajan tehtävänä on pyrkiä hallitsemaan tietotekniikan käyttö siten, että verkossa on mahdollista opiskella ja opettaa mielekkäästi. Tietotekniikkaan ja Internetin käyttöön liittyvät eettiset ja tekijänoikeudelliset kysymykset sekä tietoturvakysymykset ovat osa verkko-ohjaajan taitopalettia. Ohjaajan rooli oppimisprosessin eri vaiheissa: Professori Gilly Salmon (2005) on muotoillut mallin verkko-opettajan rooleista oppimisprosessin eri vaiheissa. Malli on viisivaiheinen ja sen perusajatuksena on, että opiskelijat oppivat opiskeltavan sisällön lisäksi jatkuvasti tietoverkkojen käytöstä ja työskentelystä toisten opiskelijoiden kanssa. Siten ohjaajalta ja opiskelijoilta vaaditaan erilaisia taitoja verkkokurssin eri vaiheissa. (Salmon, 2005)

1. Vaihe: Sisäänpääsy verkkoympäristöön ja työskentelymotivaatio

Ensimmäisessä vaiheessa opintojakson alussa opettajan rooli on opintojakson käynnistäminen. Opettaja suunnittelee opintojakson avauksen ja varmistaa, että kaikki pääsevät mukaan verkkoympäristöön. Tässä vaiheessa opiskelijoille on tärkeää tutustua verkkoympäristöön ja sen toimintoihin. Opiskelijoiden on tärkeää tuntea itsensä tervetulleiksi kurssille ja motivoiduiksi aloittamaan opinnot.

2. Vaihe: Sosiaalistuminen verkkoyhteisöön Toisessa vaiheessa verkko-opettajan tehtävänä on luoda ilmapiiri, jossa osallistujat pystyvät toimimaan sosiaalisessa yhteistoiminnassa toisten osallistujien kanssa. Varsinainen verkkoyhteisö syntyy, kun ajatukset, pelisäännöt ja toiminnan tavoitteet kehittyvät vuorovaikutuksessa siten, että osallistujien välille saavutetaan luottamus ja yhteisyyden tunne. Ohjaajan tehtävänä on auttaa opiskelijoita sosiaalistumaan ryhmään ja ymmärtämään, miten verkko liittyy tähän kurssiin.

3. Vaihe: Tiedon jakaminen Kolmannessa vaiheessa voidaan alkaa täysipainoisesti hyödyntää verkon tarjoamia mahdollisuuksia. Osallistujat voivat alkaa tutustua kurssimateriaaleihin, tekemään tehtäviä ja toimimaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ohjaajan tehtävänä on seurata ja tukea opiskelijoiden oppimisprosessia sekä varmistaa, että opiskelijat tietävät, mitä heiltä vaaditaan kussakin aktiviteetissa (esim. tehtävät ja keskustelut).

4. Vaihe: Tiedon rakentaminen Neljännessä vaiheessa osallistujien välinen vuorovaikutus alkaa olla avointa ja osallistuvaa. Työskentelyn taso syvenee ja osallistujat osallistuvat työskentelyyn aktiivisesti. Tähän vaiheeseen sisältyy tiedon rakentaminen ryhmissä ja niiden soveltaminen todellisiin tilanteisiin. Ohjaajan roolina on tässä vaiheessa esimerkiksi tehdä tiivistyksiä opiskelluista asioista, tuoda esimerkkejä, luoda kytköksiä teorioihin ja käsitteisiin sekä tukea ideoiden jatkokehittelyä.

5. Vaihe: Kehittyminen Viidennessä vaiheessa opiskelijat ottavat yhä enemmän vastuuta oppimisestaan. Opiskelijoille voi antaa haasteellisempia ja kriittistä ajattelua vaativia tehtäviä. Vuorovaikutus vapautuu ja opiskelijat tuovat esille omia tietojaan ja kokemuksiaan. Viidenteen vaiheeseen kuuluu myös opintojakson arviointi, jossa voidaan erottaa sekä opiskelijoiden arviointi että opintojakson arviointi ja jatkokehittely.

Lue lisää: Suominen, R. & Nurmela, S. (2011). Verkko-opettaja. Mannisenmäki, Eija (2004). Verkko-ohjaajan tehtävät ja roolit. Teoksessa: Matikainen, Janne (2004). Toim. Oppimisen ohjaaminen verkossa. Helsinki: Palmenia-Kustannus. Sivut 41-54.

1.2.3 Verkko-opiskelijan rooli

Verkko-opiskelu vaatii opiskelijalta monia itseohjautuneen oppimisen taitoja.

Opiskelijan on osattava hyödyntää verkkoympäristöä teknisesti. Toinen verkko-opiskelun tuoma haaste liittyy vuorovaikutustaitoihin. Usein verkko-opetukseen liittyy enenevässä määrin vuorovaikutusta opettajan ja koko opiskelijaryhmän tai vaikkapa oman pienryhmän kanssa (esim. keskustelufoorumeilla, chatissä ja verkkokokouksissa). Teknisten taitojen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen hallinnan ohella opiskelijan on osattava työskennellä itsenäisesti ja otettava vastuuta omasta oppimisesta. Myös ajankäytön hallinta on verkko-opinnoista kontaktiopetusta haastavampaa.

Ference Martonin ja Roger Säljön (esim. 1997) mukaan oppimisesta voi erottaa kaksi oppimisstrategiaa:

pintasuuntautunut oppiminen

syväsuuuntautunut oppiminen Pintasuuntautunut oppija keskittyy erillisten tietojen ja faktojen ulkoa opetteluun sellaisenaan, jotta pystyisi muistamaan opiskeltavat asiat ulkoa ja osaisi kertoa ne uudelleen esimerkiksi tenttitilanteessa. Pintasuuntautuneen oppimisprosessin tuloksena voidaan pitää ulkoa opeteltuja oppimateriaalin yksityiskohtia. Syväsuuntautunut oppija pyrkii ymmärtämään opiskeltavaa kokonaisuutta ja muodostamaan siitä kokonaiskuvan. Oppija keskittyy siihen sisältöön, jota oppimateriaali käsittelee ja oppimateriaalin pääasioihin. Oppimisprosessin tuloksena oppija pyrkii muodostamaan opiskeltavasta asiasta kokonaiskuvan sekä liittämään uudet asiat laajempiin yhteyksiin ja myös siihen todellisuuteen, jota teksti käsittelee. Jokaisella oppijalla on myös oma tapansa hankkia ja käsitellä tietoa. Näitä tapoja kutsutaan oppimistyyleiksi. Alla on esitetty Felder-Silvermanin (ks. Elmgren & Henriksson, 2010) muodostama taulukko erilaisista tiedonomaksumistavoista:

Sensorinen Konkreettinen ajattelija, faktojen ja käytännön tiedon perusteella toimiminen.

Intuitiivinen Abstrakti ajattelija, innovatiivinen, toimiminen teorioiden ja abstraktin tiedon pohjalta.

Visuaalinen Pitää parhaimpana visuaalista materiaalia, kuten kuvia ja diagrammeja.

Verbaalinen Pitää parhaimpana kirjoitettuja ja verbaalisia selityksiä.

Aktiivinen Oppii keskustelemalla ja soveltamalla asioita käytäntöön, työskentelee mielellään ryhmässä..

Pohtiva Oppii rauhassa miettimällä, pitää parhaimpana työskentelyä yksin tai parin kanssa, jonka tuntee hyvin.

Jaksottainen Järjestelmällinen ajattelutapa, oppii askel kerrallaan.

Globaali Holistinen ajattelutapa, asioiden omaksuminen isoissa rypäissä.

Lue lisää: Itä-Suomen yliopisto: Oppiminen, opiskelustrategiat ja -tyylit. (2012)

1.3 Verkko-opetuksen malleja

Tässä luvussa esitellään erilaisia käytännöllisiä sovelluksia verkon opetuskäytöstä. Aihetta lähestytään Kallialan (2010) esittämän jaon perusteella. Kalliala jakaa verkko-opettamisen kolmeen luokkaan: verkon avulla tuettu lähiopetus, sulautuva opetus (blended learning) eli monimuoto-opiskelu sekä itseopiskelu verkossa. Näiden lisäksi on nykyään mahdollista toteuttaa myös täysin virtuaalisia verkko-kursseja, jolloin opintojakso toteutetaan kokonaan verkkoympäristössä. Näistä opetusmuodoista yleisimmät ovat kaksi ensimmäistä, itseopiskelupaketteja käytetään ehkä enemmän yritysmaailmassa jo alan sisällä hyvin olevien osallistujien kanssa työskennellessä.

Lue lisää: Nurmela, Satu (2011). Verkko-opettaja. Kalliala, Eija (2002). Verkko-opettamisen käsikirja. KenGuru-blogi (2010): Verkko-opetus.

1.3.1 Verkkoavusteinen lähiopetus

Kun verkko liitetään osaksi lähiopetusta, toimivat verkon rinnalla kaikki perinteiset opetusmateriaalit ja vuorovaikutuskeinot. Jos verkkomateriaalia käytetään luokkahuoneessa, on hyvä varmistaa etukäteen, että opettajalla on käytössään tietokone sekä videotykki, jotta pystyy näyttämään materiaalia opiskelijoille.

Opettaja voi käyttää verkkoa lähiopetuksen tukena esimerkiksi (Kalliala 2010; KenGuru-Materiaali, 2012)

Laittamalla luentomonisteet ja esitykset verkkoon

Verkkoa voidaan käyttää tietolähteenä

Opiskelijoiden esitykset ja tehtävien ratkaisut voidaan siirtää verkkoon

Tehtävät ohjeineen voidaan julkaista verkossa

Opettajan tiedotteet voidaan julkaista verkossa

Kurssikeskustelujen käyminen verkossa

Luentomonisteet ja esitykset verkossa

Kun opettaja laittaa luentomonisteet ja kalvot verkkoon, ne ovat opiskelijoiden saatavilla ennen opetusta, opetuksen aikana ja opetuksen jälkeen. Näin opiskelijat voivat halutessaan tulostaa kalvot etukäteen ja tehdä niihin merkintöjä opetusta seuratessaan. Toiset opiskelijat ehkä seuraavat opetusta omilta koneiltaan opetuksen aikana.

Verkko tietolähteenä

Verkkoa voidaan käyttää opetuksen valmistelussa tietolähteenä, kunhan muistaa noudattaa tekijänoikeuksia. Aineistoon saa viitata ja ideoita saa poimia, mutta pitkiä lainauksia tulee välttää. On myös huomioitava, että jos linkittää aineistoa omaan materiaaliinsa esimerkiksi kurssin oppimisympäristössä, on huolehdittava, että kyseenomainen sivu aukeaa uuteen selainikkunaan, eikä esimerkiksi Moodlen kehysten sisään. Tällöin sivuston tekijä ja asiayhteys säilyvät helposti löydettävänä. Ulkopuolisen sivun avautuminen Moodlen kehysten sisään tulkitaan toisen aineiston esittämiseksi ikään kuin omanaan. Vanha kunnon lähdeviittauskäytäntö onkin kunniassa myös verkkoaineistoja käytettäessä. Opiskelijat voivat myös opettajanohjeiden mukaan etsiä lisätietoa opetettavaan aiheeseen liittyen. Tällöin huomion arvoista on myös lähdekritiikki.

Opiskelijoiden esitykset verkossa

Opiskelijoiden oppimistuotokset, seminaariesitykset ja projektityöt voidaan julkaista verkossa, jolloin kaikilla kurssilaisilla on niihin pääsy vaivatta. Nämä voi laittaa verkkoon joko kurssin opettaja tai opiskelijaryhmät itse.

Tehtävät ohjeineen verkossa

Lähiopetukseen liittyvät tehtävänannot on mahdollista julkaista verkossa. Tällöin opettajan ei tarvitse monistaa tehtäväpapereita opiskelijoille ja tällöin minimoituu myös se riski, että opiskelijat tai itse opettaja hukkaa tehtäväpaperinsa. Tehtäviin voi tällöin myös helposti liittää hyödyllistä lisämateriaalia, jota opiskelijat voivat käyttää tehtäviä tehdessään. Jos samassa yhteydessä julkaistaan vielä kurssin aikataulut ja sovitut opponointi tms. vuorot, on opiskelijoilla aina saatavilla tuoreimmat tiedot kurssin etenemisestä verkossa.

Opettajan tiedotteet verkossa

Jos opettaja joutuu jostain syystä esimerkiksi siirtämään opetuksen ajankohtaa tai opettaja huomaa jonkin opetettavaan aiheeseen liittyvän tiedon tms. voi hän ilmoittaa näistä tapahtumista esimerkiksi Moodlen Uutiset-keskustelualueen kautta. Nämä tiedotteet tulevat suoraan opiskelijoiden sähköposteihin.

Kurssikeskustelut verkossa

Lähitapaamisissa virinnyttä keskustelua voidaan jatkaa myös verkko-opiskeluympäristössä. Lähitapaamisten rajattu aika saa paljon lisäaikaa, kun keskustelua jatketaan verkossa. Opiskeluympäristön keskustelualueetta (esim. Moodlessa) voidaan käyttää myös tehtävien palautuskanavana, jolloin opettajan on helppo seurata palautettuja tehtäviä ja hallita niitä, verrattuna esimerkiksi sähköpostilla palautettuihin tehtäviin.

1.3.2 Sulautuva opetus (blended learning) eli monimuoto-opiskelu verkossa

Sulautuva opetus (blended learning) eli monimuoto-opetus tarkoittaa siis opetuksen siirtämistä osin tai kokonaan verkkoon. Sulautettu opetus tarkoittaa tällöin yhdistelmää, jossa yhdistellään lähiopetusta, verkko-opetusta sekä itsenäistä opiskelua. Lähiopetuksen määrä vähenee ja lähitapaamisia voi käyttää esimerkiksi opettajajohtoisen opetuksen sijaan opiskelijoiden vuorovaikutukseen, keskusteluun ja palautteenantamiseen, kuten väliraporttien, suoritustehtävien tms. esitystilanteina, palaute- tai keskustelutilanteina. Opintojakson opiskeltavat sisällöt (esim. opiskeltava teoria) voidaan toteuttaa opiskeltavaksi verkon avulla. Sulautuvassa opetuksessa opettajan rooli siirtyy enemmän verkko-ohjaajaksi, jolloin opettaja toimii verkossa opettajana, ohjaajana, tukijana ja opastajana sekä palautteen antajana. Äskeisessä kohdassa "Verkko lähiopetuksen tukena" käsitellyt seikat toimivat myös sulautuvassa opetuksessa.

Tässä on ideoita opiskeluympäristön käyttöön sulautuvassa opetuksessa (esim. KenGuru-blogi, 2010):

Verkkoluento tai etäohjaus

Ryhmätyöt verkossa

Sosiaalisen median pilvipalvelut opiskelun tukena

Verkkoluento tai etäohjaus Jos opiskelijat tai joku ryhmään kuuluva opiskelija ei pääse paikalle lähitapaamiseen, on opettajan mahdollista toteuttaa verkkoluento Adobe Connect -ohjelman kautta. Opettaja ja opiskelijat tarvitsevat AC-osallistumista varten webbikameran, kuulokkeet ja mikrofonin. Näiden avulla opiskelija voi osallistua opetukseen etäosallistumisena. AC:n kautta pidetyn luennon voi myös nauhoittaa ja laittaa nauhoituksen linkin opiskelijoille kurssin verkkoympäristöön. Siten opiskelijat voivat katsoa luennon myös jälkeenpäin. Opettaja voi toteuttaa AC:n kautta myös etäohjausta, jos esim. joku opiskelija suorittaa eri paikkakunnalla harjoittelua tai opinnäytetyötään. LIN-koulutuksissakin käytetään usein AC-työkalua, kun osa osallistujista ei pääse lähitapaamisiin. Tällöin opettajalla ja opiskelijoilla on mahdollisuus keskustella AC-ohjelman avulla. Ohjelman avulla voi myös kirjoittaa yhteisiä dokumentteja tai pitää kokouksia. Vastaavat sovellukset yritysmaailmassa säästävät lentokustannuksissa ja ympäristöpäästöissä, kun kasvokkaistapaamisten rinnalle ovat nousemassa nämä virtuaaliset kohtaamiset.

Ryhmätyöt verkossa

Opiskeluympäristöt mahdollistavat opiskelijoiden toimimisen ryhminä joko keskustelualueilla tai ryhmien omilla työskentelyalueilla, kuten keskustelualueilla tai wikeissä. Tämä riippuu paljolti käytetyn opiskeluympäristön ominaisuuksista. Tällöin opettaja voi antaa ryhmille ohjeita työskentelyyn sekä kommentoida ryhmän työskentelyä heidän omilla alueillaan. Ryhmätyöalueelle voidaan palauttaa tehtäväratkaisuja ja liitetiedostoja sekä niistä voidaan keskustella ja kehittää töitä eteenpäin. Lisäksi ryhmä voi

käyttää työskentelyynsä esimerkiksi AC-ohjelmaa tai sosiaalisen median välineitä (esim. Google Docs/Drive) ryhmätyön kirjoittamisessa.

Verkkokeskustelut ovat myös yksi tapa hyödyntää ryhmiä opetuksessa. Keskustelumalleja on olemassa valmiita (esim. roolipeli tai lukupiiri) mutta niiden soveltamiseen kannattaa käyttää hetki aikaa. Verkkokeskustelu ei itsessään edistä oppimista, vaan se vaatii ohjaajalta etukäteispanostusta mm. keskustelun suunnitteluun, aikataulutukseen, rooleihin ja arviointiin liittyen.

Sosiaalisen median pilvipalvelut opiskelun tukena

Sosiaalisen median voidaan katsoa monipuolistavan oppijoiden työskentelyä, oli kysymyksessä sitten lähi- tai sulautuva opetus. Impiön ja Pönkän (2009) mukaan kaiken kaikkiaan sosiaalinen media tarjoaa opetukseen sisältöjä, työkaluja ja ympäristöjä.. Uudet työvälineet mahdollistavat uusia toimintatapoja, jotka voivat muuttaa oppimistuloksia, mahdollisesti parempaan suuntaan. Lisää sosiaalisesta mediasta opetuksessa on luvussa 2.5.

1.3.3 Itseopiskelu verkossa

Itseopiskelu verkossa tarkoittaa sitä, että opettaja suunnittelee verkkoon itseopiskelupaketin, jonka opiskelija voi suorittaa omatoimisesti. Tällöin opettaja pyrkii rakentamaan mahdollisimman hyvin opiskelijaa ohjaavan materiaalin, joka sekä ohjaa opiskelijaa että testaa oppimista. Itseopiskelupaketti voi sisältää opintojakson yleisesittelyn, opiskeltavia sisältöjä (teoriamateriaalia), suoritustehtäviä ja testejä. Opiskelijan opiskelusuoritukset voidaan tallentaa esim. Moodleen, josta opettaja voi seurata opiskelijan työskentelyä opintojakson suorittamisen aikana.

Itseopiskelupakettia voidaan käyttää monella tavalla:

Kurssi voi olla verkossa jatkuvasti ja opiskelija voi aloittaa kurssin suorittamisen milloin hänelle itselleen sopii.

Kurssille voidaan asettaa aloitus- ja loppumisaika ja materiaali tehtävineen tulee käydä läpi annetussa ajassa. Tällaiseen toteuttamistapaan kannattanee sijoittaa aloitustapaaminen ja myös lopetustapaaminen lähitapaamisena.

Itseopiskelupaketin suunnittelu vaatii huolellista suunnittelua ja valmistelua, koska verkossa kohdattuihin ongelmiin voi olla vaikea saada apua. Itseopiskelupaketin testaaminen onkin ehdottoman tärkeää, muuten opiskelija helposti turhautuu materiaalin kanssa

1.3.4 Täysin virtuaalinen verkkokurssi

Täysin virtuaalisessa verkko-kurssissa opintojakso toteutetaan kokonaan verkkoympäristössä. Tällöin kurssin toteuttamisessa voidaan käyttää esim. Moodle-oppimisalustaa sekä yhdistää siihen verkkoluentoja ja -tapaamisia Adobe Connect -ohjelman avulla. Lisaksi kurssilla voi käyttää erilaisia sosiaalisen median pilvipalveluja ja ohjelmia kunkin opintojakson tarpeen mukaan. Täysin virtuaalisessa verkkokurssissa ovat kaikki materiaalit ja tehtävät palautusmahdollisuuksineen saatavilla kurssin verkkoympäristössä ja kurssiin sisältyy ohjaajan ja opiskelijoiden valista vuorovaikutusta erilaisilla välineillä ja menetelmillä. Täysin virtuaalisella verkkokurssilla on hyvä pitää aluksi kurssin yhteinen aloitustapaaminen, kurssin keskivaiheilla on hyvä olla myös jokin kiinnekohta, esim. yhteinen tapaaminen ja kurssin lopuksi yhteinen päätöstapaaminen. Tällainen toiminta ja kurssijärjestely aikatauluttavat ja rytmittävät kurssia sekä antavat sille selkeän aloituksen ja päätöksen.

1.4 Sosiaalinen media

Sosiaalinen media voidaan määritellä prosessiksi, jossa yksilöt ja ryhmät

rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla. Siten sosiaalisessa

mediassa yhdistyvät sisällöt, teknologia ja yhteisöllisyys, jotka mahdollistavat sosiaalisen median (ks.

alla oleva kuva). (Kalliala & Toikkanen, 2009.)

Anne Rongas (2009) on esityksessään Sosiaalisen median mahdollisuuksia opettamiseen on todennut, että sosiaalinen media on ihmisten välistä toimintaa. Keskeistä ovat tekniikoiden tarjoamat mahdollisuudet, kuten tuottaminen, jakaminen, vuorovaikutus ja yhteistoiminta. Sosiaalisen median palveluista ja ohjelmista on tehty erilaisia jaotteluja. Alla on esitetty Kallialan ja Toikkasen (2009); Lon Safkon (2012) ja Jane Hartin (2013) pohjalta tehty jaottelu:

1. Ajan tasalla pysyminen (RSS-syötteet ja lukuohjelmat)

Esim. Google Reader, RSS-syötteet 2. Tietotuvan suodattaminen (linkkien jakopalvelut)

Esim. Diigo, (aiemmin myös Delicious), HootSuite (esim. Twitter-virtaa varten) 3. Kirjoittaminen ja julkaisu (julkaisu- ja blogipalvelut)

Esim. Blogger, Wordpress, Twitter, Prezi, SlideShare, Bubbl.us, Mindmeister 4. Kirjoittaminen ja julkaisu muiden kanssa

Esim. Google Docs, Wikipedia, Wikispaces, Blogger, Diigo, Scoopit, Flipboard, Zite, Paper.li 5. Multimedia (kuvien, videoiden, äänitallenteiden säilytys- ja jakopalveluita)

Esim. Flickr, Picasa, YouTube, TeacherTube, iTunes, iTunesU, Khan Academy, EdX, Jing, 6. Viestintä (pikaviestimet, audio- ja videoneuvottelut, livelähetykset, keskustelufoorumit)

Esim. Skype, Adobe Connect, FaceTime, Bambuser, 7. Yhteisöt

Esim. Facebook, LinkedIn, Google+, Yammer, Pinterest, Learnist 8. Virtuaalimaailmat

Second Life, Google Wallet, Habbo 9. Pelioppiminen

Nobelprize.org: Educational Games 10. Mobiililaitteet

iPad & Apps, iPhone & apps, Android phones & tablets ja Kindle-lukulaitteet

Toinen sosiaalisen median palvelujen jaottelu on alla olevassa Fred Cavassan (2012) tekemässä kuvassa:

Kuva: Fred Cavassa (2012). Verkossa: http://www.fredcavazza.net/2012/02/22/social-media-landscape-2012/.

Vinkki: Käy katsomassa Social Media for Higher Education -video (2008).

1.4.1 Sosiaalinen media opetuksessa

Sosiaalisen median voidaan katsoa monipuolistavan oppijoiden työskentelyä, oli kysymyksessä sitten lähi- tai sulautuva opetus. Impiön ja Pönkän (2009) mukaan kaiken kaikkiaan sosiaalinen media tarjoaa opetukseen sisältöjä, työkaluja ja ympäristöjä. Kuitenkin Kallialan ja Toikkasen (2009) mukaan oppiminen ei parane uusilla työvälineillä vaan oppimisprosessin muutoksella. Uudet työvälineet mahdollistavat uusia toimintatapoja, jotka voivat muuttaa oppimistuloksia, mahdollisesti parempaan suuntaan. Sosiaalisen median palveluilla on mahdollista opetuksessa (Someopisto, 2012):

rakentaa oppimisympäristö (esim. Ning, blogi tai wiki)

tehdä oppimistuotoksia (blogit oppimispäiväkirjoina, ryhmätyötekstien kirjoitus ym.)

käyttää tietolähteenä (tiedonhaku) ja varastoida aineistoja (esim. wiki)

jakaa aineistoja ja tiedottaa (esim. yhteisöt, Twitter tai blogi)

toteuttaa reaaliaikaista ohjausta ja opetusta (esim. chat, AC tai Skype)

toteuttaa reaaliaikaisia verkkokeskusteluita ja ryhmätöitä (esimerkiksi Google-dokumentit, wikit, blogit, Flickr, Ning)

tarjota apuvälineitä oppimiseen (jaetut kalenterit, verkkosanakirjat, miellekarttaohjelmat, sosiaaliset kirjanmerkit)

Opetusta suunniteltaessa on tärkeää suunnitella, mitä sosiaalisen median välineitä oppimisprosessissa käytetään sekä milloin ja miten. Oppimisprosessissa tulisi varmistaa, että sosiaalisen median välineet sulautuvat oppimisympäristöön mahdollisimman sujuvasti. Ennen työvälineen käyttöönottoa tulisi määritellä, millaista parannusta oppimisprosessiin halutaan, ja selvittää, mikä työväline mahdollistaisi tämän parannuksen. Brittiläinen Jane Hart, joka on perustanut Centre for Learning and Performance Technologies (C4LPT), kerää vuosittain listaa opetuksessa suosituimmista sosiaalisen median välineistä. Vuonna 2012 ovat olleet maailmanlaajuisesti 21 eniten opetuksessa suosituimpia sosiaalisen median sovellusta: Twitter, YouTube, Google Docs/Drive, Google Search, WordPress, Dropbox, Skype, PowerPoint, Facebook, Wikipedia, Moodle, Evernote, SlideShare, Prezi, Blogger/Blogspot, Google Reader, Google+/Hangout, Diigo, Word, Yammer, EduGlogster. (ks. C4LPT, 2013.) Top 100 tools -lista on osoitteessa: http://c4lpt.co.uk/top100tools/.

Tulevien vuosien kehityspiirteitä on ennustettu Horizon Report Short List 2013 -julkaisussa. Julkaisussa on esitelty 12 kehittyvän teknologian aluetta, joilla tulee olemaan merkittävää vaikutusta korkeakouluopetukseen tulevien 1-5 vuoden aikana. Linkki julkaisuun: http://www.nmc.org/pdf/2013-horizon-higher-ed-shortlist.pdf.

Sosiaalisesta mediasta opetuksessa on paljon materiaalia internetisssä. Kannattaa käydä katsomassa esim. seuraavia lähteitä: Sosiaalinen media oppimisen tukena - Ning-verkosto. Someopisto: http://someopisto.wikispaces.com/1.3+Opettaminen+sosiaalisessa+mediassa Yle Areena (2010): Sosiaalinen media opetuksessa -video. Rongas, A. (2010). Mikä ihmeen sosiaalinen media -kirja. Vinkkiverkko (2011) - paljon opasvideoita eri sovelluksista

1.4.2 Pilvioppiminen

Pilvi toimii metaforana internetin seuraavalle vaiheelle. Asiantuntijoiden mukaan pilvipalvelut muuttavat tapoja, miten hyödynnämme ohjelmistoja, informaatiota ja sosiaalisia verkostoja työssä ja oppimisessa (Salminen, 2011.) Pilvipalvelu on internetin kautta saatavilla oleva ohjelmisto (esim. sosiaalisen median sovellus), joka ei edellytä lataamista tai asennuksia. Käyttäjät voivat käyttää pilvipalveluita milloin ja missä tahansa, missä on internetyhteys. ( Al-Zoube, 2009.) Pilvipalvelu tarjoaa käyttäjälle sekä ohjelmiston, infrastruktuurin ja työskentelyalustan. Pilvipalvelut helpottavat esimerkiksi tiedon jakamista ja yhteistyötä. Lisäksi niihin on mahdollista tallettaa tietoa palvelujen omaan infrastruktuuriin. Loppukäyttäjälle, esimerkiksi oppijalle tai opettajalle, pilvi on näkymätön ja toimii sovelluksen omalla teknologialla. (Al-Zoube, 2009.) Pilvipalveluja voi käyttää esimerkiksi älypuhelimien tai tablet-tietokoneiden kautta. Kun pilvipalveluja sovelletaan oppimiseen, hälvenevät oppimisympäristön rajat digitaalisuuden vuoksi. Älypuhelimet ja tablet-tietokoneet mahdollistavat henkilökohtaisen oppimisympäristön räätälöinnin. Käyttäjä voi itse valita useista sovelluksista itselleen omaan käyttötarkoitukseensa parhaiten soveltuvan sovelluksen. Sovellukset tuovat useita hyötyjä, koska niiden taustalla on laajoja yhteisöllisesti ylläpidettyjä tietovarastoja ja sosiaalisia verkostoja, jotka toimivat ihmisen ulkopuolisena tukena kussakin työskentelyn vaiheessa. Tällöin esimerkiksi ongelmanratkaisun tukena voi olla miljoonia ihmisiä eri puolilta maailmaa oman lähipiirin lisäksi. Siten pilvipalveluiden käytön on ajateltu muuttavan tapaa, miten suhtaudumme oppimisympäristöihin. (Arina, 2011). Teemu Arinan (2011) mukaan pilvioppimiseen siirtymisessä muutos on verrannollinen siirtymään lankaverkon puhelimesta matkapuhelimeen. Pilvioppimisessa keskeinen arvo syntyy siitä, miten eri palvelumahdollisuuksia hyödynnetään oppimisprosessissa. Älypuhelimista ja tablet-tietokoneista on tulossa samaan aikaan sekä paikkatietoinen että toisaalta paikkariippumaton.

Kuuntele Teemu Arinan ajatuksia pilvioppimisesta (2011): http://www.mobiilisti.com/ Salminen, P. (2011): http://www.slideshare.net/dicole/webinaarien-pedagoginen-selvitysraportti-raportti Arina, Teemu (2011): Pilvioppiminen. SeOppi 2/2011

1.4.3 Tähtimalli

Perinteisessä verkko-oppimisympäristössä ovat perinteisesti kaikki toiminnot rakennettuina saman järjestelmän sisään. Sosiaalisen median ja pilvipalveluiden kehittymisen myötä on myös kehitetty tähtimalli, jonka mukaan oppimisympäristö rakennetaan yhdistämällä toimintoja useista erilaisista verkkopalveluista. (Pönkä, 2010.)

Tällöin kurssin keskiössä on seuranta- tai kotisivu, joka seuraa kurssiin kuuluvia eri toimintoja. Kotisivuna voi toimia esim. perinteinen verkko-oppimisympäristö (Moodle), Ning tai wiki-sivusto. Kotisivulle liitetään linkit kurssilla käytettäviin palveluihin, joita voivat olla esim. Adobe Connct -verkkokokous, Googlen työvälineet, sosiaaliset yhteisöt, blogit, wikit, RSS-syötteet, kuvat Flickerissa, SlideShare-materiaalit, YouTube-videot ja muut web 2.0 ja web 3.0 -palvelut. Olennaista on, että opiskelijat voivat seurata seurantasivun kautta kurssin verkkotyöskentelyä. Tähtimallin mukainen kurssi voi koostua esim. seuraavista elementeistä (ks. kuva 1):

Kuva 1. Esimerkki verkkokurssista tähtimallin mukaan

Lue lisää Harto Pönkän (2012) SlideShare-esityksestä: Sosiaalinen media mukaan opetukseen.

1.4.4 Flipped learning

Flipped learning/classroom tarkoittaa käytännössä sellaista opetustapaa, että opettaja jakaa opiskelumateriaalin tai luennon opiskelijoiden saataville etukäteen tutustuttavaksi, jolloin lähiopetuksessa opettajalla jää enemmän aikaa vuorovaikutukseen opiskelijoiden kanssa. Opettaja voi jakaa materiaalin tutustuttavaksi esim. pdf-materiaalina, YouTube-videona tai muuna julkaisuna. Käytännössä flipped learningin idea on kääntää perinteinen opetus päälaelleen, jolloin tarkoituksena on aktivoida opiskelijoita. Opiskelijat tutustuvat omalla ajallaan oppimateriaaliin ja tulevat lähiopetukseen esittämään oppimistehtäviään/-tuotoksiaan, keskustelemaan, esittämään kysymyksiä ja palautetta sekä ratkaisemaan ongelmia yhteistyössä toisten opiskelijoiden kanssa. Flipped learningin idea on aktivoida opiskelijoita ja saada opiskelija opiskelemaan siten, että hän pystyy soveltamaan oppimaansa tietoa (ulkoa opettelemisen sijaan). Lähiopetuksen tarkoituksena on toimia aktiivisen vuorovaikutuksen paikkana, passiivisen tiedon vastaanottamisen sijaan.

Lue lisää: Olander, I. (2012): Oppimisen tulevaisuus: MOOC, Flipped Classroom ja muita ilmiöitä.

1.5 Monenlaiset oppijat

Korkeakoulujen opetuksessa käytetään verkko-opetusta yhä enemmän, muun muassa etäopiskelu ja lähiopetusta täydentävät verkkomateriaalit ovat lyöneet itsensä läpi. Monenlaisten opiskelijoiden kohdalla verkko-opetus tuo sekä mahdollisuuksia, että haasteita opiskeluun. Korkeakoulujen opetuksen tulisi julkisena palveluna olla kaikkien saavutettavissa. Verkon käyttötapa ratkaisee, lisätäänkö mahdollisuuksia vai esteitä. (Salomaa, A. (2007) Saavutettavaa verkko-opetusta käytännön toimenpiteillä.) Tässä alla on esitelty lyhyesti tietoa opiskelun esteettömyydestä: Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön huomioon ottaminen korkeakouluopiskelussa Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) on neurobiologinen aivojen toiminnan häiriö, jonka ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Ota opetuksessa huomioon

moniaistikanavaisuus. Esitä asiat kirjallisesti ja suullisesti sekä näyttämällä tai tekemällä. Aspergerin oireyhtymän huomioon ottaminen korkeakouluopiskelussa Aspergerin oireyhtymä (AS) on autismin kirjoon kuuluva neurobiologinen kehityshäiriö, joka aiheuttaa ongelmia erityisesti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä ajattelun ja toiminnan joustavuudessa. Opiskelulleen AS-henkilö tarvitsee yleensä selkeän rakenteen, lukujärjestyksen ja suoritusvaatimukset.

Heikkonäköisen ja sokea opiskelijan huomioon ottaminen korkeakouluopiskelussa Heikkonäköiset ihmiset voivat nähdä eri tavoin: joku ei näe lukea, mutta pystyy liikkumaan ilman valkoista keppiä, kun taas joku kykenee lukemaan, mutta ei näe ympäristöään. On tärkeää, että opettaja puhuu kaikki olennaiset seikat, jotka ovat nähtävillä esimerkiksi PowerPoint-esityksessä. Jännittämisongelmien huomioon ottaminen korkeakouluopiskelussa Jännittäminen voi olla yleistä sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää ahdistuneisuutta tai esimerkiksi esiintymis- tai ruokailutilanteiden jännittämistä. Jännittäviksi koettuihin tilanteisiin tulee edetä pienin askelin, vaatimustasoa asteittain lisäämällä. Liiallinen kriittisyys ja vaativuus pahentavat tilannetta. Kuuron ja huonokuuloisen opiskelijan huomioon ottaminen korkeakouluopiskelussa Kuuro opiskelija käyttää yleensä äidinkieltään viittomakieltä ja osallistuu opetukseen viittomakielen tulkkauksen välityksellä. Huonokuuloinen opiskelija kommunikoi yleensä puheella ja käyttää kuulemisessaan apuvälineenä kuulokojetta tai sisäkorvaistutetta. Opetusmenetelmien ja -tilojen valintaan tulee kiinnittää huomiota, esim. suuret opetusryhmät ja kaikuisat luentotilat hankaloittavat huonokuuloisen opiskelijan kuulemista. Liikuntavammaisen opiskelijan huomioon ottaminen korkeakouluopiskelussa Liikuntavammaiset opiskelijat eivät ole liikunta- ja toimintakyvyltään yhtenäinen ryhmä. Yksittäisen opiskelijan toimintakyky voi vaihdella ympäristöstä ja vammasta johtuvista syistä. Tämän vuoksi on tärkeää, että opiskeluun ja asioiden hoitamiseen on tarjolla vaihtoehtoisia tapoja.

Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuden huomioon ottaminen korkeakouluopiskelussa Huomioi kaikessa viestinnässä ja opetuksessa moniaistikanavaisuus. Esitä asiat kirjallisesti, suullisesti sekä näyttämällä tai tekemällä. Mielenterveyden ongelmien huomioon ottaminen korkeakouluopiskelussa Mielenterveyden ongelmat voivat ilmetä ja vaikuttaa eri tavoin. Opiskelua helpottaa, jos opetus on suunniteltu mahdollisimman esteettömäksi: suoritustavat ja määräajat ovat joustavia, aineistot ovat saatavilla myös verkossa, ilmapiiri on kannustava ja tarjolla on yksilöllistä tukea.

Lisää tietoa esim. Esok-hankkeesta (Esteetön opiskelu korkea-asteen oppilaitoksissa)

1.6 Oppimisympäristöt verkossa

Verkko-opiskelua oppimisympäristöissä voi tarkastella mm. opettajan ja opiskelijan näkökulmasta. Esittelemme tässä osiossa myös käsitteen henkilökohtaisista oppimisympäristöistä. Verkko-oppimisympäristöksi (eng. Learning management system, LMS) kutsutaan yhteisesti verkkokurssin sisältöä ja sen toteuttamisessa käytettävää ohjelmaa tai oppimisalustaa, joka sisältää verkko-opiskelussa tarvittavat julkaisu-, keskustelu- ja hallintatyökalut (esim. Moodle). Varsinaisten verkko-oppimisympäristöjeni rinnalla voi käyttää myös verkkotyökaluja, joita on sekä maksullisia että maksuttomia. Opetuksessa niitä voi käyttää tähtimallin mukaan esim. ryhmätapaamisiin, luentoihin, materiaalin jakamiseen ja yhdessä työstämiseen sekä palautteeseen. (Nurmela, 2011) Opettajan näkökulmasta aihetta tarkastellessa kuulee käytettävän mm. termejä verkko-opiskeluympäristö tai virtuaalinen opiskeluympäristö jne. Opiskeluympäristöllä tarkoitetaan niitä fyysisiä olosuhteita, joissa opiskellaan, oli se sitten koulussa, kotona, kirjastossa tai verkko-opiskeluympäristössä (Tella ym, 2002.) Opiskelijan näkökulmasta puhutaan verkko-oppimisympäristöstä, virtuaalisesta oppimisympäristöstä. Oppimisympäristöllä käsitetään tavallisesti oppijan sisäistä käsitystä opiskeluympäristöstä (Tella, 2000). Oppimisympäristö- käsitettä käytetään silloin, kun halutaan korostaa opiskelijan aktiivista roolia omassa opiskelussaan. (Meisalo ym. 2000.) Termien opiskeluympäristö ja oppimisympäristö erot ovat siis opettajan ja ja opiskelijan roolissa. Opiskeluympäristöistä puhuttaessa puhutaan koko siitä ympäristöstä, johon opettaja tai tuutori toiminnallaan vaikuttaa ja pyrkii tekemään opiskelusta opiskelijalle mielekkään kokemuksen. Oppimisympäristöistä puhuttaessa tarkoitetaan opiskelijalle syntyvää mielikuvaa oppimisympäristöstä - opiskelijan itselleen luomaa kuvaa omista toiminnoistaan ja omasta oppimisestaan, johon opettaja ei voi vaikuttaa muuten kuin opiskeluympäristön kautta (Tella ym. 2002.)

Henkilökohtaiset oppimisympäristöt

Oppimisympäristöistä lukiessa saattaa törmätä käsitteeseen henkilökohtaisista oppimisympäristöistä (engl. PLE - Personal Learning Environment ). Ajatellaan, että jokaisella oppijalla on tällainen ympäristö, joka on itse asiassa paljon enemmän mitä esimerkiksi perinteinen opettajan hallinnoima yksittäisen kurssin oppimisalusta. Ympäristö on oppijan oma, ja auttaa ottamaan vastuuta ja hallitsemaan omaa oppimistaan. Ympäristöön liittyy mm. tukea

omien tavoitteiden asettamiseen oppimisen hallitsemiseen; mukana sekä sisältö että oppimisprosessi viestimiseen omasta oppimisprosessista vuorovaikutukseen toisten oppijoiden kanssa

Ideana PLE:ssä on ollut siirtyä perinteisessä verkko-oppimisympäristössä tapahtuvasta opetuksesta oppijalähtöiseen henkilökohtaiseen oppimisympäristöön, joka on rakennettu erilaisten työkalujen ja

palveluiden avulla. Esimerkiksi opetuksessa voi toteuttaa tähtimallilla PLE:n ideaa. (Suominen & Nurmela, 2011.)

PLE-ajattelu tukee informaalia oppimista kouluksen rakenteiden ulkopuollella. Se tukee yleensä itsenäistä oppimista, vertaisoppimista, elinikäistä oppimisen ajatusta ja antaa oppijalle omistajuuden omaan oppimiseensa (Jere Majava, 2007).

Verkossa on nykyään monia sovelluksia, jotka voivat parhaimmillaan auttaa oppijaa oman oppimisen hallinnassa ja ovat siis osa tätä ympäristöä. Opettajien on hyvä olla tietoinen näistä erilaisista ja uudenlaisista mahdollisuuksista hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa.

1.7 Opetusteknologia eilen ja tänään

Verkko-opetuksen viidentoista vuoden historiassa on käyty läpi useita eri vaiheita. Ensimmäisessä vaiheessa siirrettiin oppikirjat verkkoon ja oppijan tehtävänä oli lukea niitä näytöltä. Toisessa vaiheessa alkoivat yleistyä oppimisalustat, jotka tarjoavat valmiita työkaluja kurssin rakentamiseen. Tällöin myös kehittyivät erilaiset keskustelu-, ryhmätyö- ja tekstimahdollisuudet oppimisympäristöissä. Kolmannessa vaiheessa alettiin korostaa oppijan oppimisprosessin suunnittelua ja verkkoympäristöjen tukea tässä prosessissa. Erilaisia työkaluja ja aineistoja otettiin mukaan vain siinä määrin, kuin ne tukevat oppimista. (Suominen & Nurmela, 2011.) Tällä hetkellä eletään vaiheessa, jossa sosiaalinen media ja pilvipalvelut ovat yleistymässä. Näiden myötä käyttäjillä on mahdollista aineistojen vastaanottamisen lisäksi myös luoda ja jakaa omia multimedia-aineistoja. Erilaisia työskentelytapoja on paljon tarjolla. Kaikkia työkaluja ei välttämättä saa yhdessä ja samassa paketissa, vaan usein verkkokurssin aikana käytetään erilaisia verkon yli toimivia sovelluksia esim. tähtimallin mukaan. (Suominen & Nurmela 2011.) Verkkopedagogiikkaan ja teknologian kehityksen suhde toisiinsa on kaksisuuntainen. Toisaalta teknologian kehitys mahdollistaa alati uusien sovellusten käyttöönoton myös opetuksessa ja oppimisessa, toisaalta opetuksen ja oppimisen kysymysten parissa työskentelevien tulisi pyrkiä vaikuttamaan kehityksen suuntaan ja osallistua sovellusten kehittämiseen yhä paremmin opetukseen integroitaviksi.

Alla olevassa taulukossa on esitetty verkko-opetuksen historiaa:

Taulukko 1: Opetusteknologian historia

Alkuajankohta Teknologia Paradigma tai toimintamalli

Kirjeopetus 1880-luvun lopusta lähtien

Painettu media Etäopetus

Massaviestimiin perustuva opetus

1930-1950-luku Radio, TV Koulutuksen teollinen malli

Tietokoneiden ohjaama opetus (CAI)

1960-1970-luku Keskustietokoneet opetuksessa Kampusverkot

Opetusteknologia Ohjelmoitu opetus Oppimiskone

Tietokone-välitteinen vuorovaikutus (CMC) Vuoro-vaikutteinen media

1980-luku Laajan alueen tietokoneverkot Oppimistyöasemat ja multimedia Puhelinneuvottelu

Teknologia vuorovaikutuksen ja tiedon aktiivisen prosessoinnin välineenä 'Virtual classroom' On-line-opetus Monimuoto-opetus

Verkko opiskelu-ympäristönä

1990-luku Internet Monimediaympäristö Videoneuvottelu

Oppimisverkostot Avoimet oppimisympäristöt

Teknologian tukemat toimintajärjestelmät

2000-luku Teknisten järjestelmien integraatio, digitaalinen konvergenssi 'Älykäs' teknologia 'e-Science'+'e-Learning'

Virtuaaliyliopisto/-koulu, organisaatioverkostot

Käy katsomassa kuvaa verkko-opetuksen ja sosiaalisen historiasta The History of Social Media -www-sivuilla (2011).

Lähteet

Al-Zoube, M. (2009). E-Learning on the Cloud. Saatavilla Internetissä:

http://www.iajet.org/iajet/iajet_files/vol.1/no.2/E-Learning%20on%20the%20Cloud.pdf.

Arina, T. (2011). Pilvioppiminen. SeOppi 2/2011

Clarkin, R. C. & Mayer, R. E. (2011). E-Learning and the Science of Instruction

C4LPT. (2013). Saatavilla Internetissä: http://c4lpt.co.uk/.

Gianluca, E. & Antonella, P. (2010). Open Networked i-Learning: Models and Cases of Next-Gen Learning.

Kalliala, E. (2002). Verkko-opettamisen käsikirja.

Kalliala, E. ja Toikkanen, T. (2009). Sosiaalinen media opetuksessa.

Elmgren, M. & Henriksson, A-S. (2010). Universitetspedagogik.

Gustafsson m.fl, (2010).

Hart, J. (2013). Top 100 Tools for Learning 2012. Saatavilla Internetissä: http://c4lpt.co.uk/top100tools/.

Hein, I., Ihanainen, P. & Nieminen, J. 2000. Tunne verkko. Ote – Opetus & Teknologia 1. (s. 5-8).

Kalliala, E. (2012). Opettaminen verkossa - verkko-opettamisen monet kasvot. Saatavilla Internetissä:

http://www.slideshare.net/EijaKalliala/kesayo120813.

KenGuru-blogi (2010): Verkko-opetus. Saatavilla Internetissä: http://www2.edu.fi/kenguru/fi/.

Koli, H. & Silander, P. (2002). Verkko-opetuksen työkalupakki.

Lindblom-Ylänne, S., Kurhila, J. ja Nevgi, A. (2003). Kohti virtuaalisia oppimisympäristöjä.

Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (2009). Yliopisto-opettajan käsikirja. Sivut 300–315. Löfström, E., Kanerva, K. & al. (2010). Laadukkaasti verkossa. (s. 15–34). Saatavilla Internetissä: http://www.helsinki.fi/julkaisut/aineisto/hallinnon_julkaisuja_71_2010.pdf. Marton, F. & Säljö, R. (1997). Approaches to learning. Meisalo, V., Sutinen, E. & Tarhio, J. (2000). Modernit oppimisympäristöt. Lindblom-Ylänne, S., Nevgi, A. & Kaivola, T. (2002). Opiskelu yliopistossa. Teoksessa Lindblom-Ylänne, S.& Nevgi

A. (toim.). Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja.

Manninen & Pesonen , 2000, Aikuisdidaktiset lähestymistavat. Verkkopohjaisten oppimisympäristöjen

suunnittelun taustaa. Teoksessa Matikainen Janne & Manninen Jyri.(toim) Aikuiskoulutus verkossa.

Pönkä, H. (2010). Sosiaalisen median ottaminen opetuskäyttöön. Saatavilla Internetissä:

http://www.slideshare.net/hponka/sosiaalisen-median-ottaminen-opetuskyttn.

Mannisenmäki, Eija (2004). Verkko-ohjaajan tehtävät ja roolit. Teoksessa: Matikainen, Janne (2004). Toim.

Oppimisen ohjaaminen verkossa. Helsinki: Palmenia-Kustannus. (Sivut 41-54.)

Safko, L. (2012). The Social Media Bible. Salminen, P. (2011): Webinaarien pedagoginen selvitysraportti (Raportti). Saatavilla Internetissä: http://www.slideshare.net/dicole/webinaarien-pedagoginen-selvitysraportti-raportti.

Salomaa, A. (2007). Saavutettavaa verkko-opetusta käytännön toimenpiteillä. Saatavilla Internetissä:

http://www.esok.fi/esok-hanke/artikkelit/salomaa/.

Salmon, G. (2005). E-Tivities: The Key to Active Online Learning. Someopisto. (2012). Saatavilla Internetissä: http://someopisto.wikispaces.com/page/links/+Etusivu.

Suomela & Nurminen (2011). Verkko-opettaja.

Siemens, G. & Tittenberger, P. (2009). Handbook of Emerging Technologies for Learning.