2008

�

Lapin museoiden kävijätutkimus ........... 54Mikko VeiMa

Lapin kulttuuriympäristöt on inventoitu 56Tiina elo

Uutisia ................................................ 59

Tämän numeron kirjoittajat ................. 62

2008

Lukijalle ................................................. 3

Kaarnikoita ja juoksetusheiniä – luonnonkasveja moneen käyttöön .......... 4kirsTi aapala

Niilo Huru – helmenpyytäjä toisessa polvessa ................. 8kiMMo kaakinen

Muurmannin suomalaisten menneisyyden tulkki .............................. 11Tuija alariesTo ja esko ranTa

Manipulaattorista Lapin Noidaksi – taikuri Erik Arppe ............................. 16päiVi rahikainen

Rovaniemen markkinoiden historiallinen äänimaisema ................... 20Marko nieMelä

Aatteiden talot – seurantalojen historiaa Lapissa ........... 28Tiina elo

Saarenputaan tyylikäs museosilta ........... 34jorMa kaija

Ruijanpolku – valtareitti Jäämerelle ...... 39erkki lilja

Kultaa, kulttuuria ja luontoarvoja Ivalojoella ............................................ 42heli heinäaho-MieTTunen

Aarteita hevoshaassa ............................. 46hannu koTiVuori

Väylänvarren elämää ............................ 52kiMMo kaakinen

RAITO

Maakunnallinen museolehti26. vuosikerta

JulkaisijaLapin maakuntamuseoPohjoisranta 496200 Rovaniemi

Vastaava toimittajaHilkka Liikkanen

Toimitus ja tilauksetPäivi Rahikainen (016) 322 2791Kimmo Kaakinen (016) 322 2484

Graafinen ulkoasuStudio KarkulahtiTaittoTeemu MatinlauriPainoOy Sevenprint LtdPainos800

Kannen kuvaSven Lokka (1924–2008) ateljeessaan Ylä-Tulomalla maaliskuussa 2008. Kuva: Jukka Suvilehto.Lapin maakuntamuseon kokoelmat.

ISSN 1796-6094

�

LukijalleMuseomaailmassa kasvaa huoli pai-kalliskulttuurien säilymisestä ja vä-littymisestä aikana, jolloin kiire ja tehokkuusajattelu valtaavat alaa. Kes-kusmuseoiden rooli monenlaisten kulttuurikohteiden puolustamisessa korostuu, kun voimavarojen ehtyessä pienten paikallismuseoiden toiminta on vaarassa hiipua.

Nykyinen joukkoviestintä tavoittaa yhtä lailla suurkaupungit kuin lapin-kylät. Kasvava kuva- ja äänitulva ym-päröi meitä kaikkialla. Teknologian kehitys on ollut niin nopeaa, että hy-vällä tahdolla saatamme muistaa ajan kun ensimmäinen mustavalkoinen tv tuotiin kotiin tai kuinka teksti kopi-oitiin kalkkeeripaperin avulla toiselle paperille. Muoti vanhenee puolessa vuodessa, ja esineellinen kulttuurim-me uusiutuu yhä nopeammin. Jo vuo-den vanha kone on museokamaa. Tämä aiheuttaa uudenlaisia vaati-muksia museoille, joiden pitäisi pys-tyä tallentamaan kunkin kehitysvai-heen esimerkit tuleville sukupolville. Näissä oloissa museoiden on kyettä-vä erikoistumaan ja luomaan järkevää työnjakoa. Kaikkien ei kannata kerätä samoja objekteja.

Oman identiteetin löytäminen ja säilyttäminen on ihmisenä olemisen perusta. Identiteetin olennainen osa on kotiseutu. Rovaniemellä on alka-nut oma identiteettikampanja työni-mellä Sie ja mie. Nyt kysytään ”kuka mie oon?”. Vastauksia voi käydä hake-massa vaikka Lapin maakuntamuseos-ta tai paikallismuseoista, jotka tarjoa-vat rakennuspalikoita oman suvun ja yhteisön historiaan. Vastauksia saattaa löytyä myös taidemuseosta. Laajene-vaan kulttuurimatkailuun museot an-tavat myös sisältöjä. Näyttelyissä vie-railija saa käsityksen siitä elämästä ja luovuudesta, jolla täällä pohjoisessa on tultu toimeen vuosisatojen ajan.

Niin oman identiteetin rakenta-minen kuin toisten identiteettiin tu-tustuminen vaatii kuitenkin rauhaa ja aikaa, mihin nykyinen tehokkuusyh-teiskunta ei houkuttele. Hyvää kult-tuurikokemusta voi verrata hyvään luontokokemukseen, ja museot voi-vat osaltaan auttaa sellaisen saavutta-misessa.

hilkka liikkanen

�

lapin kasvukausi on lyhyt.

jos viljeltävät hyötykasvit eivät

aina ole ehtineet tuottaa satoa,

niin luonnonkasveihin on yleen-

sä voinut luottaa. ne ovat tuo-

neet tarpeellisen lisän monesti

yksipuoliseen ruokatalouteen.

Muutakin käyttöä niillä on ollut.

■

Kaarnikoita ja juoksetusheiniä – luonnonkasveja moneen käyttöön

kir

sT

i a

apa

la korpinMarjoja

Pohjoisen marjoista mainitaan taval-lisesti ensimmäisenä hilla (Rubus cha-maemorus). Hyvin tärkeä se on toki ollutkin kautta vuosisatojen. Tuoreita marjoja on syöty sellaisenaan, tai saa-melaiseen tapaan survottu keitetyn ja peratun kalan sekaan. C-vitamiinpi-toinen hilla on ollut myös oiva lää-ke entisaikoina kiusannutta keripuk-kia vastaan, ja esimerkiksi Kittilässä kerrottiin saman marjan karkottavan madot vatsasta.

Toinen tärkeä Lapin marja on ollut variksenmarja (Empetrum nigrum), jota varsinkin saamelaiset söivät ai-emmin miltei hillan lailla. Etelämpä-nä maata marjaa väheksyttiin, mutta siellä kasvavan etelänvariksenmarjan marjat ovatkin pienempiä ja kuivem-pia kuin mehukkaamman ja suuri-marjaisemman pohjanvariksenmarjan. Saamelaisten ohella variksenmarjaa ovat käyttäneet muutkin pohjoisten alueiden asukkaat ainakin Grönlan-nissa, Islannissa, Pohjois-Amerikassa ja Pohjois-Siperiassa. Kasvin tärkeyt-tä ja tuttuutta kuvaa se, että paikoin

�

pohjois- ja inarinsaamen kielissä variksenmarjaa on kutsuttu pelkästään marjak-si. Nykyisessä pohjoissaamessa nimi on čáhppesmuorji, ”mus-tamarja”.

Variksenmarja säilyy hyvänä yli talven lumen alla, joten sitä voi poimia vielä keväälläkin. Saa-melaiset ovat syöneet marjaa sel-laisenaan tai liha- tai kalaliemeen sekoitettuna. T. I. Itkonen kertoo uts-jokisten syöneen variksenmarjoja suo-lakalan kanssa leivän puutteessa. Mar-joja ei koskaan keitetty, ja niitä voitiin lisätä myös piimään ja puuroon.

Variksenmarjan käyttökelpoisuus on havaittu viime vuosikymmeninä, ja sitä on alettu markkinoida nimellä kaarnikka. Se ei ole mikään uudissa-na, vaan vanha kansan marjasta Län-sipohjassa käyttämä nimitys. Sanan pohjana on ikivanha korpin nimitys kaarne. Suomen yleiskielessä kuten useassa muussakin kielessä marja on liitetty varikseen. Kertoisiko tämä sii-tä, ettei marjan ole oikein uskottu ih-misravinnoksi sopivan? Myrkyllisiä tai syömäkelvottomina pidettyjä marjoja on näet usein nimetty jonkin eläimen mukaan (sianpuolukka, sudenmarja).

Variksenmarjan varret ja marjat soveltuvat hyvin myös värjäykseen.

Niistä saa erilaisia keltai-sen, vihreän ja ruskean sävyjä

sen mukaan, mikä on puretusai-neena ja kuinka pitkä on värjäysaika. Väri lienee kestävää, koska sillä on värjätty verkkojakin.

pohjoisen raparperiTunturiseuduilla ja Kemijoen vesis-töalueella kasvaa saamelaisten vuosi-satojen ajan ravinnokseen käyttämä

villivihannes, väinönputki (Angelica archangelica ssp. archangelica). Se on kaksi- tai useampivuotinen, joka var-tuttuaan tarpeeksi isoksi kukkii ja kuolee. Kukkineen kasvin siemenistä nousee uusi polvi, joten kasvupaikat yleensä säilyvät samoina.

Ensimmäisen vuoden kasvin kuo-rittua vartta on syöty sellaisenaan ku-ten raparperia. Toisen vuoden putkea on säilötty talven varalle eri tavoin. Ruotsin saamelaiset ovat keittäneet kukannuppuja ja varren palasia mu-hennokseksi ja lisänneet jäähtynee-seen seokseen poronmaitoa. Muu-taman päivän kuluttua seos alkoi muistuttaa näöltään nykyisiä raejuus-toja. Väinönputken sijaan tai lisäksi voitiin käyttää pohjansinivalvattia tai suolaheinää. Kasvit toimivat säilöntä-aineina, ja niin kesällä valmistettuja maitoruokia voitiin syödä läpi talven.

Variksenmarja. Piirros: Marja Aapala.

�

Sopivankokoisiksi pil-kottuja väinönputken var-

ren palasia myös kuivattiin auringossa, ja paloja syötiin

välipalaksi talvella. Ne olivatkin nykyisiä sipsejä huomattavasti terveel-lisempiä, sillä väinönputkessa on mo-nia hyödyllisiä aineita. Se esimerkiksi vahvistaa yleiskuntoa, helpottaa ilma-vaivoja ja lisää virtsaneritystä.

Väinönputki on vanha rohtokas-vi, jota on käytetty Euroopassa torju-maan ruttoa, lavantautia, rokkoja ja muita kulkutauteja. Saamelaisillakin oli tapana ottaa juurenpaloja mukaan markkina- ja kirkkomatkoille, joil-la tavattiin vieraita ihmisiä. He olivat nimittäin huomanneet usein sairastu-vansa retkien jälkeen, ja juuren pures-kelun uskottiin estävän tautien tarttu-misen.

Suomen Lapissa väinönputkia on kerätty luonnosta, kun taas Norjassa kerrotaan olleen aidattuja väinönput-kitarhoja 800-luvulta lähtien. Myös Keski-Euroopassa on munkkien poh-joisesta tuomaa angelicaa viljelty jo

keskiajalla, ja sillä on maustettu esi-merkiksi likööreitä.

Väinönputken tärkeyttä saame-laisille kuvaa sekin, että sillä on ollut eri nimi sen mukaan, minkä ikäisestä kasvista on puhe. Joissakin saamelais-kielissä sama sana, jonka päämerkitys on ’ruoho, kukka, yrtti’, voi tarkoittaa myös väinönputkea. ”Syömäruohok-si” tai ”ihmisruohoksi” sitä on myös kutsuttu.

Pohjoisten lehtojen, tunturikoivi-koiden ja puronvarsien kookas lop-pukesästä kukkansa avaava pohjan-sinivalvatti (Cicerbita alpina) on ollut varsinkin Ruotsin ja Norjan saame-laisten viljalti keräämä kasvi. Sitä on käytetty väinönputken tapaan: ennen kukintaa katkottuja nuoria tuoreita varsia on syöty sellaisenaan, tai sitten varren palasista on keitetty muhen-nosta, johon on lisätty poronmaitoa. Suomen puolella kasvi sen sijaan pää-tyy usein poron, hirven tai karhun suuhun. Pohjansinivalvatti on melko läheistä sukua ruokasalaatille. – Itä- ja Pohjois-Suomessa kasvavaa toiseen

Pyöreälehtikihokki. Piirros: Marja Aapala.

�

sukuun kuuluvaa siperiansinivalvattia (Lactuca sibirica) ei sen sijaan liene hyödyksi juuri käytetty.

juokseTusheiniäKihokki on Suomen tavallisimpia suo-kasveja, ja runsaimmillaan se kasvaa siellä, missä on soitakin, pohjoisessa ja idässä. Viime aikoina etenkin pyö-reälehtikihokki (Drosera rotundifolia) on ollut aiempaa enemmän esillä, sil-lä Lapissa on viritelty ajatusta kasvin keräämisestä lääketeollisuuden käyt-töön. Tietyillä seuduin Oulun lää-nissä keräyksestä on jo kokemuksia. Kihokin keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Kihokki on vanha hyötykasvi. Sillä on lääkitty puna-, maksa- ja vesitau-tia, korkeaa verenpainetta sekä pois-tettu syyliä ja känsiä. Yskänlääkkeenä sitä on myös käytetty.

Kihokki on saanut sekä tieteellisen että suomalaisen nimensä lehtiensä li-mapisaroista. Elias Lönnrotin antama kihokki-nimi pohjautuu tihkumista merkitsevään verbiin kihota sekä savo-lais-pohjoissuomalaiseen poretta tar-koittavaan sanaan kiho. Kihokki on hyönteissyöjä: kun mettä etsivä hyön-teinen erehtyy laskeutumaan lehdelle, se takertuu limaan, jonka entsyymit sulattavat hyönteisen pehmeät osat muutamassa päivässä kasvin ravin-noksi. Samojen entsyymien vaikutuk-seen perustuu kihokin käyttö känsä-lääkkeenä.

Ainakin Pohjois-Ruotsissa kiho-kin lehtiä eritepisaroineen on käytet-ty juoksettamaan maitoa piimäksi, ja Jukkasjärvellä kasvi tunnettiinkin nimellä juoksetusheinä. Samanlaista käyttöä on ollut toisellakin pohjois-

ten soitten hyönteissyöjäkasvilla, si-niyökönlehdellä (Pinguicula vulgaris), tai tarkemmin sanoen sen lehtiruu-sukkeella. Elias Lönnrot neuvoo kas-viossaan hyödyntämään yökönlehteä näin: ”Lehdet lypsyhaalean maidon sekaan pantuna muuttavat sen muu-tamain päiväin perästä venykkäpii-mäksi, josta sitte yksi lusikallinen on kylliksi sitkistämään muunki maidon samanlaiseksi.” ■Lapin maakuntamuseossa on 19.12.2008–24.5.2009 esillä Siidan tuottama näyttely Eatnanšaddu – Saamelaisten hyötykasvit luonnossa.

lähTeeTAapala, Kirsti – Aapala, Marja: Pääskynhattu, päivänkämmen. Kasvikertomuksia. Otava, Keuruu 2007.

Fjellström, Phebe: Angelica archangelica. Kuns-kapssystem och symbolspråk kring fjällkvannen. Aspekter på växtnamn. Skrifter utgivna av Dialekt-, ortnamns- och folkminnesarkivet i Umeå. Serie E. Växtnamn nr 1, s. 19–29. Umeå 1997.

Hinneri, Sakari – Hämet-Ahti, Leena – Kurt-to, Arto – Vuokko, Seppo: Maarianheinä, mesimarja, timotei. Suomen luonnonvaraisia kasveja. 4. painos. Otava, Helsinki 1995.

Itkonen, T. I.: Suomen lappalaiset vuoteen 1945 1–2. 2. painos. WSOY, Helsinki 1984.

Ljungqvist, Kerstin: Nyttans växter. Uppslagsbok med över tusen örter. Historik om svensk medicinalväxtodling. Andra upplagan. Fälth & Hässler, Värnamo 2007.

Lönnrot, Elias: Flora Fennica. Suomen Kasvisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 24. Helsinki 1860.

Svanberg, Ingvar: Människor och växter. Svensk folklig botanik från ”ag” till ”örtbad”. Bokförlaget Arena, Stockholm 1998.

�

Niilo Huru – helmenpyytäjä

toisessa polvessa

kiM

Mo

ka

ak

ine

n jokihelmisimpukan eli raakun

pyynti on vanha ja erikoinen

eränautinnan muoto, josta

suomessa on kirjallisia tie-

toja 1500-luvulta lähtien.

helmenpyyntialueita on

ollut eri puolilla maata,

mutta 1900-luvulle tul-

taessa pyynti keskittyi

kainuun, koillismaan ja

lapin alueelle ja ulottui

syrjäisimpiinkin erämaihin.

ryöstöpyynnin mittoihin

riistäytynyt helmestys

hävitti simpukkakantoja

yhä useammista joista ja

puroista, ja myöhemmin tuhoa

täydensivät patoamiset, perka-

ukset, metsäojitukset ja muut

ympäristönmuutokset. harvi-

naistunut jokihelmisimpukka

rauhoitettiin 1955, ja samalla

päättyi suomessa monisatavuo-

tinen helmenpyyntikulttuuri.

■ Lapin kairoissa kulki 1900-luvun al-kupuolella kaukaakin etelästä rikas-

tumisen toivossa tulleita pyynti-miehiä, joista suurimmalle osalle raakustus oli sivuelinkeino, mutta mahtuipa joukkoon ammattipyy-täjiäkin. Jotkut heistä ovat tulleet tunnetuksi kirjojen sivuilta; kirjal-lisia muistiinmerkintöjä tekivät ai-koinaan mm. itsekin helmenpyyn-tiin osallistunut kirjailija-kenraali K. M. Wallenius ja metsäntutkija Valter Keltikangas.

Lappilaiset helmenpyytäjät olivat paikallisia erä- ja kalamie-hiä, jotkut heistä metsäammatti-laisia. Yksi tällainen oli inarilai-nen metsätyönjohtaja Niilo Huru (1919–1996). Niilo Hurun isä Erkki Huru oli lähtöisin Simosta

ja muuttanut Savukoskelle, missä Niilo syntyi. Erkki Huru toimi puu-tavaramiehenä ja kulki savotoilla Ylä-Lapissa. Metsätöiden päätyttyä hän asettui perheineen pientilalliseksi Iva-loon ja kulki kesäisin raakkuja pyytä-

Yllä: K. M. Walleniuksen käyttä-mä raakkurauta eli katsomarauta oli myöhemmin hänen tärkeimpiä muistoesineitään.Kuva: Jukka Suvilehto. Lapin maa-kuntamuseon kokoelmat.

�

mässä 1930-luvulta sotavuosiin asti. Erkki Huru helmesti kolmen muun miehen kanssa, mikä oli harvinaista, sillä yleensä raakunpyytäjät liikkuivat yksin tai kaksistaan.

TieToa, TaiToa ja TyöVälineiTäNiilo Huru oli jo pikkupoikana van-han raakunpyytäjän Pekka Kataja-maan renkinä. Niilo kahlaili puroissa ja poimi raakkuja käsin; palkaksi hän sai muutamia helmiä. Kerran he ke-räsivät erään puron kaikki raakut yh-deksän kilometrin matkalta.

Ylä-Lapissa toimi muutamia am-mattipyytäjiäkin, mm. Arvid We-gelius ja Huhti-Heikki. Niilo Huru muisteli, miten Huhti-Heikki esitte-li hänellekin puolen litran pullollista helmiä. Pahaksi onneksi miehen vene oli myöhemmin kaatunut Luttojoen koskessa, ja virta vei mennessään re-pussa olleen arvosaaliin.

Erikoista kyllä jokihelmisimpukoi-ta löytyi ainoastaan Inarijärven itä-puolisista joista. Hyviä raakkujokia olivat mm. Kolmosjoki, Suomujoki, Luttojoki ja Paatsjoki. Tuottoisin oli Kolmosjoki, jonka simpukoista hel-miä löytyi tavallista useammista.

Pyynti aloitettiin yleensä tulvien laskettua juhannuksen jälkeen, ja sitä jatkettiin heinäkuulle, Jaakon päi-vään asti. Tuolloin oli aika palata ko-tiin korjaamaan heinät. Ammattilai-set saattoivat pyytää raakkuja myös keväällä ja syksyllä.

Pyynti onnistui parhaiten aurin-koisina päivinä, kun syvälläkin poh-jassa jököttävät raakut saattoi erottaa. Pilvisinä päivinä voitiin pyytää mata-lammista vesistä.

Yksinkertaisin pyyntitapa oli kah-laaminen matalassa purossa tai joes-sa, jolloin simpukat kerättiin käsin tai varpailla. Joki voitiin myös tamme-ta, eli siihen rakennettiin turpeesta ja puusta siipipato. Näin oli helppo työ koota kuiville jääneet raakut, mutta samalla tuhottiin paikan raakkukanta. Veden päällä voitiin liikkua veneellä tai lautalla ja ankkuroitua otollisiin kohtiin. Useimmiten kuljettiin ve-neellä jokea alas ja toista ylös, ja koski koskelta pysähdyttiin raakustamaan. Joskus edettiin pienellä ja kevyellä lautalla, joka rakennettiin pyyntipai-kalla pitkittäisistä, poikkipuilla yhdis-tetyistä keloista. Lautassa saattoi olla reikä raakkulasia varten. Putkimainen raakkulasi oli valmistettu kevyestä alumiinipellistä juottamalla tai puus-ta, pohjassa oli lasilevy. Metalliset oli-vat yleensä kartionmuotoisia.

Lautalla tai veneessä maaten tar-kasteltiin raakkulasilla joen pohjaa. Pyytäjällä oli toisessa kädessä raak-kurauta eli pistimet tai raakkupihet. Niitä oli rautaisia ja puisia ja hiukan erimallisia. Puiset oli tehty niin, että ohut puunrunko oli toisesta päästä halkaistu ristikkäin, ”piikit” teroitettu ja taivutettu ulospäin. Keskelle oli ko-verrettu tila raakulle. Puiset pistimet olivat vain yhtä raakkua varten. Rau-tapistimet oli valmistettu samalla pe-riaatteella, mutta ne oli tehty yhdelle tai useammalle raakulle. Niilo Hurun oma raakkurauta oli tarkoitettu yh-den simpukan pyyntiin. Paitsi lautal-ta tai veneestä pistimillä raakustettiin toisinaan myös rannalta käsin.

Rautaiset pyyntivälineet olivat yleensä maaseppien tekemiä. Hara-vaa tai haavia ei Inarin seudulla raa-

10

kunpyynnissä hyödynnetty, sillä jo-kien pohjat olivat yleensä epätasaisia ja kivisiä. Myöskään kynttä ei Niilo Huru muista käytetyn, vaan raakut avattiin raakkuveitsellä. Se oli tavalli-nen, erillisessä tupessa pidetty puuk-ko, joka palveli vain tässä tehtävässä, sillä rautainen terä ruostui jo muuta-man avaamiskerran jälkeen.

Pistimellä nostetut simpukat laitet-tiin raakkulaukkuun, väljäsuiseen ol-kalaukkuun, jossa ne kuljetettiin ran-nalle avattavaksi. Löytyneet helmet säilytettiin öljyssä lasipullossa. Öljy esti helmiä naarmuttamasta toisiaan.

Asumuksina helmestäjillä oli laavu tai rankinen. Hyvät pyyntipaikat löy-dettiin vain kokeilemalla; sellaisia oli yleensä koskenniskoilla ja alavirran puolella ahtaissa kohdissa. Pyynnin jälkeen hyvän raakkupaikan annettiin levätä pari kolme vuotta, minkä jäl-keen palattiin samoille apajille.

Jos joessa tai purossa kasvoi kova-vartista vesirytiä (järviruokoa), Niilo Hurun kokemusten mukaan siinä oli myös raakkuja. Hän arveli, että maa-perä on tällaisissa paikoissa kalkkipi-toinen, ja raakkuhan tarvitsee kalkkia kuorensa muodostamiseen.

Ahneuksissaan monet helmenpyy-täjät saattoivat kerätä joesta kaikki raakut laajalta alueelta ja tuhota näin raakkukantoja. Ammattipyytäjät osa-sivat aukoa vain tarpeeksi kookkaat yksilöt ja ns. merkkiraakut. Simpukan kuoreen jäi näet usein merkki helmen kulkeutumisesta: vako, uurre, sujuma, painauma, pullistuma tms.

helMen hohTo hiMMeni Helmestysporukoissa helmet jaettiin pyytäjien kesken, ja jokainen sai tehdä

omilleen mitä halusi. Rengeilleenkin helmestäjät yleensä maksoivat palkan helminä. Pyytäjät eivät itse käyttäneet helmiään eivätkä teettäneet niistä ko-ruja vaimoilleen. Paljon helmiä joutui halvalla hinnalla kierteleville ostajille, jotka välittivät ne eteenpäin. Kuiten-kin muutamat ammattipyytäjät, ku-ten Tuomas Rönkkö ja Huhti-Heik-ki, kävivät itse myymässä helmensä Ruotsin puolella Haaparannassa. Nii-lo Huru epäili, että hänen isänsä tai Huhti-Heikin pyytämä taivaanruskon värinen helmi olisi päätynyt Englan-nin kruununkalleuksiin…

Niilo Huru piti todennäköisenä, että myös venäläisiä kulki aikoinaan helmestämässä Suomen puolella mm. Lutto- ja Suomujoella. Niiden var-ressa oli nimittäin venäläisten merk-kipaaluja puumerkkeineen sekä lauk-kunauloja (kiilapuu isketty elävään puuhun). Venäläiset tiettävästi liikkui-vat – kenties turvallisuussyistä – suu-remmissa ryhmissä kuin suomalaiset helmenpyytäjät. Sen sijaan norjalaiset eivät Niilo Hurun mukaan raakun-pyyntiä harrastaneet, mutta saamelai-set, varsinkin koltat, jonkin verran.

Viimeisinä pyyntivuosinaan Niilo Huru helmesti enää harrastusmieles-sä ja satuttuaan hyvälle raakkupaikal-le. Ylä-Lapissakin monet hyvät paikat olivat ehtyneet, ja jokihelmisimpukan rauhoittaminen vei metsien miehen muihin erä- ja porohommiin, sittem-min myös paikallisen luonnonsuoje-luyhdistyksen aktiivijäseneksi. ■

Tämä kirjoitus perustuu Kultamuseon arkistossa olevaan haastatteluun, jonka Leena Manninen teki Niilo Hurun kotona Ivalon Törmäsessä kesällä 1982.

11

Muurmannin suomalaisten menneisyyden tulkki

Tu

ija

ala

rie

sTo

ja

esk

o r

an

Ta Tulomajoen rannalla kuklinan

kylässä 3. maaliskuuta 1924

syntynyt sven lokka eli lap-

suutensa kuolan niemimaalla,

uuravuonon suussa sijainnees-

sa suomalaiskylässä. lokka eli

poikkeuksellisen monivaiheisen

elämän, jonka vaiheita hän tai-

telijana ja kirjailijana tallensi

niin kirjoittaen kuin maalaten.

Monille rakas Muurmannin suo-

malaisten historian tulkki me-

nehtyi kotonaan ylä-Tulomalla

15.11.2008. onneksemme hä-

nen tarinansa jäävät elämään.

■ Stalinin vainojen alkaessa 1930-lu-vun loppupuolella monien muiden tavoin myös Lokka lähetettiin sekä Arkangelin että Tseljabinskin pakko-työleireille. Arkangelin pakkotyölei-rillä ollessaan Sven vannoi vielä joskus kertovansa jälkipolville Muurmannin suomalaisten elämästä ja tragediasta.

Kovista koettelemuksista huoli-matta Lokan onnistui palata koti-seudulleen vuonna 1946. Suurin osa karkotetuista jäi palaamatta. Valaansa hän on toteuttanut mm. maalaamal-la tauluja, jotka kuvaavat kulttuuri-sesti vireiden suomalaiskylien elämää, elinkeinoja ja arkipäivän tapahtumia. Hänen tuotannostaan löytyy myös kuvauksia vankileirien kauheuksista ja elämästä sodan aikana ja sen jälkeen. Maalaamisen lisäksi Lokka on kirjoit-tanut kolmiosaisen kirjasarjan Muur-mannin suomalaisten elämästä.

Muurmannin rannikon suomalais-asutuksesta ei juuri ole säilynyt doku-menttiaineistoa, minkä vuoksi Sven Lokan kansatieteellisen tarkat maala-ukset kertomuksineen ovat ainutlaa-tuisia dokumentteja. Mutta millai-nen taiteilija kirjojen ja taulujen takaa löytyy?

1�

Olet kirjailija ja kuvataiteilija, kir-joittanut useita romaaneja ja pieni-muotoisia novelleja sekä tarinoita. Lisäksi olet maalannut satoja tau-luja. Milloin sait innostuksen tai-teen tekemiseen?Oltiin Jäniskoskella vuonna 1956, olin jo yli 30-vuotias. Aikaisemmin tein lähinnä kynäpiirroksia, maalia aloin käyttää vasta silloin kun ryhdyin opiskelemaan. Eihän niitä ollut nii-tä maalejakaan siihen aikaan mistä saada. Siinä katselin maailman kuu-luisien taiteilijoiden töitä erilaisista kirjoista ja innostuin itsekin. Ilja Re-piniä ja sellaisia… Ja ostelin erilaisia oppikirjoja, miten piirretään ja maa-lataan.

Oikeastaan vasta likipitäen neljä-kymmentävuotiaana aloin kirjoittaa ja maalata enemmän, ei kai sitä aiem-min. Ehkä oli pikkusta piirustusta, mutta en sen kummemmin. Muistan kun ensimmäisellä luokalla koulus-sa ollessa piirustin kuvan, jossa kissa juoksee hiiren perässä, hiiri hyppää kenkään ja kengässä oli reikä, hiiri hyppäsi reiästä ulos ja kissalle jäi ken-kä päähän! Kuva oli aapisessa, ja sen piirustin.

Kyllä se monenlainen tekeminen on lähtenyt ihan jo tuolta lapsena, kun piti kaikki ottaa luonnosta, niin lihat, kalat ja miksei rahatkin. Isäkin teki veneitä ja rakensi navetan, ta-lon… Ja itse olen maalannut taloja,

Sven Lokka (1924–2008) ateljeessaan Ylä-Tulomalla Venäjällä maaliskuussa 2008. Kuva: Jukka Suvilehto. Lapin maakuntamuseon kokoelmat.

1�

autoja, muurannut, veistänyt. Muura-rinhommat opin sivusta katselemalla, kun näin isän tekevän. Sitäkin työtä tein lisätyönä. Olen rakentanut taloja, veistänyt veneitä melkein kolmekym-mentä, osa oli moottoriveneitäkin. Olen ollut myös ammattimetsästäjä, Venäjän federaation metsästys- ja ka-lastustalouden johtajana Murmans-kissa Ylä-Tuloman alueella. Kaadet-tiin hirviä, näätiä ja saukkoja ja vietiin lihoja kauppoihin.

Pääsit vuonna 1941 taidekouluun Leningradiin (nyk. Pietari). Opin-tojen aloittaminen koulussa jäi kuitenkin unelmaksi, mutta suori-tit myöhemmin piirtämisen ja väri-opin opinnot moskovalaisessa tai-dekoulussa kirjeitse? Kertoisitko hieman siitä?Silloin kun pääsin taidekouluun, olin pakkosiirretty Karjalaan ja joutunut metsätöihin pakolla. Minulla oli tai-denäyttely Petroskoissa, ja sieltä tuli kehotus hakea tuonne taidekouluun. Petroskoista tuli virallinen kirje, jon-ka perusteella yritin päästä pois siel-tä vankileiriltä. Mutta sitten me jou-duttiin kaikki evakkoon Karjalasta Arkangelin metsiin, ja sinnehän kuo-li melkein kahdeksankymmentä pro-senttia evakuoiduista suomalaisista.

Myöhemmin tuli se taiteellinen yliopisto, jonka kävin kirjekouluna. Kerran kuukaudessa lähetin, tein teh-tävät ja lähetin työt arvosteltavaksi. Kahden vuoden sisällä sain taiteilijan

diplomin, joka antoi mahdollisuuden olla opettajana lukiossakin.

Olet kirjoittanut ja maalannut pal-jon Muurmannin suomalaisten elämästä ja kohtalosta. Aika paljon taulut liittyy omaan elä-mäkertaani, eihän se tyhjän päälle synny, sehän on itsestään selvää. Niitä on kirjoissa ja tauluissakin.

Henkilökohtaisesti minua halutti ilman muuta kirjoittaa tämä suoma-laisten elämä Muurmannilla paperil-le. Minulla on vieläkin paljon arkis-totietoa Muurmannin suomalaisista, ne haluaisin joskus saada julkisuuteen kaikki. Ne on koottu, mutta ne pitää saada vielä kansien sisälle.

Kyllähän minut meinattiin panna linnaan neuvostovallan parjaamisesta kirjojen takia! Mutta kai ne jonkun verran myös arvostaa, kun en ole van-kilassa. Olen kuitenkin aika suorapu-heinen. Eli niin olin jo aikaisemmin kirjoittanut tästä suomalaisten elämäs-tä Muurmannilla. Myöhemmin aloin maalata tätä aihetta. Siinä miellytti samalla tavalla kuin kirjoittaminen, että siinä sai omat tunteensa maalata. Kuka sitä kirjoja enää niin paljon lu-keekaan, on tuo internetti ja kaikki… Mutta maalaus, taide se saattaa ilah-duttaa ketä tahansa seinällä. Äsken-kin soitti yksi, joka on ostanut taulun ja sanoi, että lepää oikein kun katsoo sitä taulua. Energiaahan minulta me-nee niihin tauluihin, ja kai se sitten heijastelee niihin katsojiinkin. Kai se

1�

tuntuu, että taiteen alalla olen päässyt pitemmälle, koska kirjojen tekemi-seen tarvitaan rahaa, ja sitä minulla ei ole. Ehkäpä minä rupean lopulta te-kemään vain pelkkiä pärekoreja… ne menee ainakin kaupaksi!

Taulujasi löytyy niin museoiden kuin yksityishenkilöiden kokoel-mista. Teet ilmeisesti myös tilaus-töitä? On niitä tilaustöitäkin ollut kaiken-laisia, ja nimenomaan sanottu, että mikä pitää olla. Minulle itselle tärkeää on ollut tuo luonto ja tuo elämä tääl-lä. Varmaan ainakin satakunta taulua on yksityisillä, niitä on Suomessa ja Venäjällä. Museoissakin on, Krimillä-kin on yksi taulu, se kuuluisa valoku-vaaja hankki, osti sen sinne. Se oli se, joka kuvasi punalipun noston Berlii-nin valtiopäivätalon katolle.

Kerran olin käymässä Luulajassa. Sinne tuli sellainen vanhempi nai-nen, jolla oli taulu mukana, ja kuuli että minä tulin Murmanskista… Hän toi sen taulun ja sanoi, että kaupun-ginjohtaja toi hänelle tämän taulun Murmanskista, että kuka tämän on maalannut. Minä sanoin, että sinähän katsot itse taitelijaa! Mummo meina-si, että ei saa vanhaa ihmistä kiusata, hän kysyy tosissaan. Ja minä että to-sissaan minäkin olen. Oli siinä tulkki mukana, ja asia selvisi. Ja niin mum-mo alkoi itkeä…

Olet osallistunut useisiin taide-näyttelyihin Neuvostoliiton aika-na. Murmanskissa on ollut näyttelyitä, ja sieltä valittiin Moskovaan. Siellä oli sellainen ”Neuvostoliiton kansanta-

louden yleisliittolainen näyttely”, jos-sa oli paljon muutakin kuin taidetta. Oli esillä kaikkea mitä tuotetaan maa-taloudessa, teollisuudessa. Ja sinne lä-hetettiin tauluja, sieltä sain diplomin-kin. Minähän olin ja olen vieläkin amatööritaiteilija, en ole taiteilijalii-ton jäsen… Mutta kirjailijaliiton jä-sen olen, ainoa Venäjällä suomalai-nen, joka kirjoittaa kahdella kielellä.

Kerrotko vähän tarkemmin tästä ateljeestasi, tämähän sijaitsee ihan kotisi pihapiirissä? Minä itse päätin rakentaa tämän atel-jeen ihan tätä maalaamista varten, en-hän minä kotona voi maalata. Joista-kin maaleista lähtee niitä myrkkyjä, valkoisesta ja keltaisesta varsinkin… Itse sahatutin nämä puut tähän ja ra-kensin. Tässä on keittiö, sauna, lei-vinuuni ja vessa. Ja sähkötkin on ve-detty. Tämä ateljeen teko sattui vain juuri siihen aikaan, kun rahat meni-vät hukkaan. Taikka venäläinen rupla oli säästetty, mutta ne menivät, arvo romahti.

Yleensä aamulla tulen tänne atel-jeelle ja pistän tulen uuniin. Maalaus-tarvikkeet haen yleensä Murmanskis-ta, joskus tuodaan Suomesta, mistä vaan. Työksihän se mennee loppujen lopuksi, ei se muuten synny. Se vaan pitää tehdä. Sehän on viime aikoina mennyt aivan työksi, ja se on huono homma. Pitäisi kirjojakin keretä kir-joittaa.

Taulujesi takaa löytyy usein tau-lun nimi ja valmistumisvuosi niin suomeksi kuin venäjäksi. Tästä il-meisesti tunnistaa aidon Sven Lo-kan työn?

1�

Siellä on yleensä takana koko, ja onko maali tai akvarelli, ja tekijän nimi ja vuosi koska on tehty. Siitä tunnistaa. Ja teen yleensä kehyksetkin tauluihin itse. Nytkin pitäisi ainakin kymme-net tehdä, eikä ole kehysaineita! Pitäi-si kaikki höylätä ja sahata ja rimata… teen yleensä kaikki itse alusta lähtien.

Olisiko mielessä vielä terveisiä Raidon lukijoille? Voi, voi… se on niin monimutkainen tämä maailman homma. Pitäisi olla niin sopusoinnussa, eikä vain yhdessä maassa vaan koko maailmassa. Luon-to on ihmiselle tärkeä, ilman luontoa ei olisi ihmistä. Ihminenhän on osa tätä luontoa! Kaupunkilaisilla on vai-keampi suhtautua luontoon. Tietysti jos on syntynyt ja saanut eloa luon-nosta, eroaa kaupunkilaisesta, joka kaupasta ostaa valmiin tavaran.

Aurinko on kaikille yhteinen, koko maapallolla. Kyllähän sitä toivoisi suotuisampaa eloa suomalaisille, meil-le suomalaisille, kun meitä on niin vähän täällä maapallolla. Olenhan minä yrittänyt ja halunnutkin tulla Suomeen, mutta en ole saanut lupaa Suomessa asumiseen. Kai se yhteen aikaan harmitti, mutta ei kai se enää, kinttaalla viittaan. Onhan se toinen sekin, että jos tässä iässä alkaa koti-maata, tai synnyinmaata vaihtaa, niin se on ihan tyhjää touhua.

Ja voi jos vielä kerran saisin pala-ta lapsuuteen! Köllähtää vihreälle au-ringon lämmittämälle nurmikolle… Ehkä tuo mielikuva on vähän niin kuin Hietaniemi, se lapsuudenaikai-nen koti, jota ei enää ole. ■

Sven Lokkaa haastatteli 27.3.2008 Ylä-Tulomassa Venäjällä Esko Ranta. Tekstin on toimittanut Tuija Alariesto.

Arkikumissa oli 29.8.–30.11.2008 esillä näyt-tely Sven Lokka: Muistoja Muurmannilta.

Lapin maakuntamuseon julkaisemaan Sven Lokka: Muistoja Muurmannilta -teokseen on koottu Lokan tuotannosta Muurmannin suomalaisten elämää kuvaavat keskeisimmät maalaukset ja niihin liittyvät osin traagisetkin tarinat. Lokkaa on haastatellut Esko Ranta ja tarinat on toimittanut Tuija Alariesto. Kirja on kaksikielinen; venäjänkielisen käännöksen on tehnyt Katja Rakkolainen. Esipuheen kirjaan ovat kirjoittaneet Tuija Hautala-Hirvioja ja Tuija Alariesto. Valokuvauksesta ja kuvankäsit-telystä vastaa Jukka Suvilehto.

Kirjan hinta on 12 euroa. Tilaukset puh. 016-322 3260 tai info@arktikum.fi.

1�

loihtutaitelija, illusionisti, fa-

kiiri, manipulaattori ja taikataitu-

ri olivat taikatemppujen tekijän

nimityksiä ennen taikuri-sanan

vakiintumista käyttöön. ammat-

timaisia suomalaisia taikatemp-

puilijoita on ollut vasta runsaat

sata vuotta. yksi vanhan polven

taikureista oli kemijärvelle

1920-luvulla parturiksi asettunut

erik arppe.

■

Manipulaattorista Lapin Noidaksi

– taikuri Erik Arppe

pä

iVi r

ah

ika

ine

n Käydessäni Kemijärven kotiseutumu-seossa olen ohimennen nähnyt ”Arp-pen parturituolin” tai ”Arppen tai-kurivälineitä”, jotka eivät oikein ole herättäneet kiinnostustani tai tuntu-neet sopivan museon näyttelyyn kan-sanomaisen esineistön joukkoon. Arp-pen esineistö on luetteloitu museossa vasta 1990-luvun alussa, jolloin siitä ei enää ole ollut saatavissa käyttäjään liittyvää tarkkaa muistitietoa. Oikean arvonsa taikavälineet saivat vasta sit-ten, kun selvisi kuka tämä Arppe oli.

Erik Arppen jäljille pääsin sekä Ke-mijärven kotiseutumuseon vastuu-henkilöiden että kirjallisuuden kaut-ta. Muutama taikuudesta innostunut mies perusti sodan jälkeen tammi-kuussa 1945 Suomen Taikapiirin. Sen tehtäväksi määriteltiin tuoda iloa ja magiikkaa kansakunnalle sekä lisätä taikuuden ja viihdekulttuurin arvos-tusta. Yhdistys julkaisi vuonna 2007 tiiliskivimäisen 60-vuotishistorian-sa, jossa esitellään myös Lapin Noita Erik Arppe.

TaikaMesTariErik Reinhold Arppe syntyi Helsin-gissä 27.4.1892. Hän pääsi jo pik-kupoikana katsomaan ulkomaalaisen taikurin esityksen ja mieltyi taika-temppuihin. Vuonna 1909 Arppe sai

1�

Lapin Noita Erik Arppe 1950-luvulla. Kuva: Paula Hirsiö. Kemijärven kotiseutumuseon kokoelmat.

yksityisopetusta (tohtori) Faustilta. Tämä oli tanskalaissyntyinen Chris-tian Lind-Hansen, joka piti Helsin-gissä taikavälinekauppaa ja julkaisi 1910 kirjasen Kahdennenkymmenen-nen vuosisadan taikatemput. Vuon-na 1911 Arppe esiintyi ensimmäisen kerran helsinkiläisessä elokuvateatte-rissa ohjelmistonaan muun muassa biljardipallomanipulaatiota ja rahan-keräystä silinterihattuun. Ohjelmaan kuului myös kiinalaiset renkaat, syt-tyvät kynttilät, kynttilän ja nenäliinan katoaminen ja jälleen ilmestyminen sekä monia muita näppäryyttä ja tai-toa vaativia temppuja.

Vuonna 1912 vieraili Helsingissä Maxim-elokuvateatterissa maailman-kuulu illusionisti Chevalier Ernest Thorn, jolta Arppe sai monta hyvää ideaa ja temppua. Seuraavana vuon-na hän kiersi jo Pohjanmaata myöten pitämässä kokoillannäytäntöjä. En-simmäisen maailmansodan vuosien jälkeen Arppe tunnettiin taiteilijani-mellä Eric Reinhold.

Arppen ohjelmisto laajeni 1920-luvulla. Kaikilla tempuilla oli omat nimensä kuten kiinalaiset ilmestys-lieriöt, intialainen riisi- ja vesisuihku-maljakko, katoava ja jälleen ilmestyvä lintuhäkki, lentävät palavat kynttilät

1�

ja kaniinilaatikko lasiseinillä. ”Phan-tomista”, ilmaan kohoavasta naisesta, tuli varsinainen kansanmenestys, ja sitä Arppe esitti vuosina 1924–1934. Nämä vuodet sattuvat Kemijärvelle muuton ja Rovaniemen-vuosien vä-liin. Matkansa ja esiintymisensä Arp-pe sopi itse. Esityksiä oli keskimäärin neljä viikossa – tuskin sentään ympäri vuoden.

Arppe tuli tunnetuksi siitä, että hän esiintyi lavalla hienostuneesti frakkiin pukeutuneena. Hänen ohjel-mistoaan aikalaiset pitivät monipuo-lisena ja ajankohtaisena ja temppuja nerokkaina ja loppuun asti hiottuina.

Erik Arppen taikurivälineistö tu-houtui Lapin sodassa Kemijärvel-lä. Tutustuminen Solmu Mäkelään 1950-luvun alussa sai Arppen liitty-mään Suomen Taikapiirin jäsenek-si ja osallistumaan seuran kokouksiin ja myös ulkomaanmatkoihin. Alan kansainvälisessä kongressissa Itäval-lassa elokuussa 1958 Arppe esitti tai-katemppuja tyyliteltyyn lapinpukuun pukeutuneena. Vuoden 1967 koko-uksessa Baden-Badenissa hänen sa-notaan olleen tapahtuman kuvatuin mies. Arppen on siis täytynyt hankkia uusia taikavälineitä 1950-luvulla.

Tulipalo tuhosi Arppen omaisuutta myös kesällä 1970. Ilmeisesti ulkora-kennuksessa säilyi jonkin verran ulko-maisia taikurilehtiä ja esineistöä, jotka toimitettiin myöhemmin Kemijärven kotiseutumuseoon. Välineistöstä osa on Arppen itsensä valmistamia kuten punaisesta paperista leikattu kukka ja korttitempuissa käytetty takin alla pi-dettävä holderi. Näyttävin on punai-sesta sametista ommeltu ja kullanvä-risin nauhoin koristeltu liina, jonka

yhden laidan keskellä on ommeltu samettinen pussi. Pussin kohdalla on pidetty irtopohjaista hattua, ja si-ten esimerkiksi kaniini on voitu vetää pussista hatun läpi esiin.

parTuriMesTariHelsingistä vuonna 1924 Kemijärvel-le muuttanut Arppe perusti paikka-kunnan kolmannen parturiliikkeen, joka aloitti toimintansa tilapäiskop-perossa ja siirtyi myöhemmin Ran-kisen talon kellarikerrokseen. Sodan jälkeen Arppet asuivat ja pitivät liiket-tään Annaliisankadun varrella niin sa-notussa Vahtolan talossa. Kesäkuussa 1970 rakennuksen kellarissa syttyi tu-lipalo, joka levisi koko rakennukseen tuhoten sen.

Parturin ammattiin opittiin vielä 1900-luvun alussa oppipoika–kisälli-periaatteella. Parturiliikkeitä alettiin yleisemmin perustaa kaupunkeihim-me vasta 1920-luvulla. Vuonna 1934 Rovaniemellä mainosti palveluitaan kahdeksan parturiliikettä, joista ai-nakin kolmessa oli myös kampaamo. Yksi näistä oli E. R. Arppen Parturi ja kampaamo hotelli Lipposen alaker-rassa. Jo sitä ennen Arppella oli ollut Sallassa sivuliike. Hänellä oli siis tuol-loin ”monta rautaa tulessa”.

Ainakin kemijärveläiset pitivät Arppea taitavana parturina, ja häntä puhuteltiin parturimestariksi. Partu-reille ei varattu puhelimella aikaa, jo-ten joskus asiakas joutui odottamaan vuoroaan. Parturin tärkeimmät työvä-lineet olivat pitkään partaveitsi, sak-set ja käsinlipsutettava tukanleikkuu-kone. Pumppulaitteistoilla varustetut asiakastuolit tulivat käyttöön sotien jälkeen. Arppen nahkapäällysteinen

1�

parturituoli on ehkä juuri tältä ajalta; sen rautaisessa jalkatuessa on sanat Hydro National.

Erik Arppe avioitui vuonna 1926 romaniheimoon kuuluvan Fan-ni Flinkin kanssa. Fannilla oli oma kampaamotuoli liikkeen takaosassa. 1930-luvun alussa tehtiin vielä rauta-kampauksia käherryssaksilla. Kestoki-haroiden laittamista varten kampaa-mot hankkivat permanenttikoneita. E. Arppen Parturi & Kampaamo mai-nosti 1938 hankkineensa sähkökesto-lainekoneen, mutta tarjosi myös höy-rypermanenttia.

Arppen perheeseen kuului yksi poika sekä alkuun myös parturimes-tarin äiti, joka pukeutui vanhanai-kaisesti ja kävi povaamassa. Arppeja pidettiin mukavina ja hyvin pukeu-tuneina. Erik Arppen harrastuksiin kuului näytteleminen ja torvisoit-to Kemijärven VPK:ssa. Ennen sotia

hän osallistui myös suojeluskunnan toimintaan. VPK:n talon näyttämöl-lä Arppe pääsi myös esittämään taika-temppuja.

Fanni Arppe kuoli vuoden 1970 lopulla, minkä jälkeen Erik Arppe muutti Turkuun. Sieltä hän oli 7. elo-kuuta 1977 tulossa käymään Kemi-järvellä, mutta matkanteko keskeytyi Tampereelle. Mestari oli tullut tiensä päähän. ■

Erik ja Fanni Arppe 1920-luvun lopulla. Kuva: Kemijärven kotiseutumuseon kokoelmat.

lähTeeTTimo Aaltonen & Markku Purho (toim.): Makiaa magiaa. Viihdetaikuus ja estraditaide. Tampere 2002.

Mourujärvi, Lea: Jos tikka on kirjava, elämä on kirjavampi. Elämäntarinoita Kemijärveltä. Kemijärvi 2004.

Nevala, Heikki: Suomen Taikapiiri since 1945. Jyväskylä 2007.

Kemijärven kotiseutumuseon esine- ja valokuvakokoelmat sekä haastattelutiedot.

�0

Rovaniemen markkinoiden

historiallinen äänimaisema

Markkinoiden aikaan koko

rovaniemi soi. kirjavan markki-

nakansan pulina ja nauru, help-

poheikkien luistavat mainospu-

heet, posetiivien kantava ääni,

markkinatanssien taukoamaton

jytke ja monien muiden ääniläh-

teiden kokonaisuus loi hetkeksi

varsin poikkeavan ääniympäris-

tön muutoin hiljaiseen kirkon-

kylään. osa äänimaisemasta

koettiin julkisessa sanassa häi-

ritsevänä metelinä. kansan kuu-

lui olla nöyrää ja hiljaista – jos ei

ole valtaa, tulee olla hiljaa.

■ Vuosina 1881–1930 markkinat eivät olleet pelkästään kaupantekoa, vaan myös karnevalistista huvittelua. Ro-vaniemen kuuluisat markkinat olivat alun alkaen juhlatapahtuma, jolloin suuret ihmisjoukot ja kollektiiviset huvit loivat koko markkina-ajaksi ar-kisesta elämänrytmistä eroavan ääni-ympäristön. Markkinoiden ääniym-päristöön voidaan katsoa kuuluvan kaikki mahdolliset ääniä tuottavat elementit. Ääniympäristö on ympäröi-vän äänienergian kokonaisuus, joka muuttuu äänimaisemaksi ääniympä-ristön saadessa kulttuurisia merkityk-siä.

Kaupanteosta ja huvittelusta lähti paljon erilaista ääntä, jonka auditiivis-karnevalistisia ulottuvuuksia kuvail-tiin yllättävän paljon aikalaislähteis-sä, kuten sanoma- ja aikakausilehtien markkinakatsauksissa. Pohjoissuoma-laiset sanomalehdet kuten Kaiku, Perä-Pohjolainen, Rovaniemi ja La-pin Kansa raportoivat markkinois-ta hyvinkin seikkaperäisesti. Myös muualla maassa kiinnitettiin Rova-

Ma

rk

o n

ieM

elä

�1

niemen kuuluisiin markkinoihin jon-kin verran huomiota. Esimerkiksi vuonna 1928 sanomalehtimies ja kirjailija Yrjö Rauanheimo kirjoitti Suomen Kuvalehteen Maantiekadun meluisasta markkinatungoksesta seu-raavasti:

Kuja, joka halkaisee Rovaniemen keskeltä kahtia, on markkinoiden aika-na niin täynnä väkeä, ettei siitä hevo-sella ajaen tahdo millään päästä lävitse. Kerrotaan vielä, että joskus onnistu-neilla markkinoilla täytyy, jos haluaa markkinakojujen luokse päästä ostoksil-le, tunkea itsensä turkkien lävitse kyy-närpäitä avukseen käyttämällä. Valtava ja huumaavaa on äänten pauhu näinä talvipäivinä.

eTninen puheMaiseMaKeskeisin äänilähde markkinoiden varsinaisilla myyntipaikoilla oli ih-mismassa. Ihmisistä koostuvalla tun-goksella oli tunnistettava akustinen sointinsa, jota kutsun tässä etnisek-si puhemaisemaksi. Sanomalehdistön markkinakatsauksissa kuvailtiin vuosi-kymmenestä toiseen tuotteiden hinta-tietojen, sään ja markkinatapahtumi-en ohella markkinaväen lukumäärää. Rovaniemelle saapui lähes joka vuo-si tuhansia ihmisiä kaikkialta Lapis-ta, myös Ruotsista ja Norjasta heti ensimmäisistä markkinoista lähtien. Kaiku 12.3.1881:

Markkinat Rovaniemellä. Alkaen tiistaista viime kuun 22 päivästä pidet-tiin kolme päivää markkinoita, joihin oli kokoutunut paljon kansaa, etenki kaikista Lapinmaan kunnista ja yltä ympäriinsä kukaties kuinka kaukaa. Jopa viimein tuli eräs pietarilainenki ja olipa ruotsinpuolilaisiaki.

Lisäksi paikkakunnalle virtasi viljavi-ne murteineen paljon kauppiaita, os-tajia ja huvielämän ammattilaisia eri puolelta Etelä-Suomea. Ulkomaalaisia markkinoilla vieraili useasta eri maas-ta, muun muassa Venäjältä. Englan-nista, Ranskasta, Saksasta ja Italiasta saapui monenlaista kulkijaa. Vähem-mistöistä näkyvimmät ja kuuluvim-mat olivat saamelaisten ohella roma-nit, juutalaiset ja tataarit. Puhuttujen kielien lukumäärä oli näin ollen mel-koisen suuri. Nimimerkki Olli-Pekka Rovaniemi-lehdessä 17.2.1927:

Pitkin kujia vallitsee toisinaan Baa-belin kieltensekotus, ulkolaisten kauppi-aiden edustaessa vieraita kieliä. Koreat lappalaispuvut antavat markkinakan-salle tavanmukaisen hauskan leimansa.

Markkinapaikkojen äänimaisemaa hallitsivat erityisesti äänekkäät kaup-piaat, helppoheikit ja kaikenlaiset kiertelevien huvilaitosten sisäänheit-täjät. Kaupantekoon kuului lähes li-turgisena osana kovaääninen tin-kaaminen. Kauppiaiden mukaan ”Perä-Pohjolan mies” oli ”maailman pahin tinkijä”, mutta myös naisten kerrotaan olleen tarkkoja kaupois-saan. Markkinoilla kajahteli tuon tuosta mitä mielikuvituksellisimpia kutsu- ja tarjoushuutoja. Huutajat te-kivät kaikkensa erottuakseen kilpai-lijoistaan. Perä-Pohjolainen raportoi 23.2.1909:

(Neljä) ampuma- ja renkaanheit-totelttaa täydessä käynnissä ja muuan sellainen, joka oli varustettu suuriääni-sellä sisäänhuutajalla. Huutaja kehui kaiken maailman ihmeet sisällä näh-tävän niin kuin fakiiri y.m. temppuja. Tänne sisään kutsuttiin useammalla

��

maailman kielellä, josta mongerrukses-ta en mitään ymmärtänyt, vaan kai-kesta päättäen ne olivat sisäänkutsun ääniä, eikä sillä hyvä, että siellä luvat-tiin näyttää kaiken maailman ihmeitä, vaan luvattiinpa antaa kuppi kahvea kullekin.

Komeljanttareiksi nimitetyt taiteilijat kertoivat myös vitsejä, pärisyttelivät rumpuja, soittivat haitaria ja posetii-via tai pitivät muulla tavoin meteliä saadakseen aikaan huomiota, esimer-kiksi ”huutamalla tuomiopasuunan äänellä”, kuten Pohjolan Sanomis-sa kuvailtiin vuonna 1924. Toisinaan nämä kovaääniset ”houkuttelijat” esiintyivät kojujensa ja telttojensa edustoilla ”maalattuina”, oletettavas-ti myös varsinaisissa esiintymisasuis-saan.

Markkinoiden yhteydessä järjes-tettiin usein huutokauppoja, joiden kuuluva luonne sopi hyvin markki-na-ajan tunnelmaan. Ensimmäinen huutokauppa järjestettiin ilmoitusten mukaan vuonna 1900. Koska huu-tokaupat olivat muutenkin suosittu-ja tilaisuuksia, ne keräsivät markki-noilla erityisen paljon kaupattavasta tavarasta kiinnostuneita huutelijoita. Varsinaisia äänimaisemallisia kuva-uksia ei kuitenkaan juuri lehdistöstä löydy. Eräässä markkinapakinassa vii-tattiin kieli poskessa hivenen toisen-laiseen huutokauppaan. Rovaniemi 18.2.1928:

Kopperojonoa jatkuu joka suuntaan mihin vain katseensa kääntää. Kaik-kialla riippuu rihkamaa hyllyt, orret ja naulakot täynnä. Pysähdymme hetkeksi erään kopperon luo ja mieleemme joh-tuu eräs huutokauppa, jossa Piru huu-

tomiehenä hääri: Tässä on kilua, kalua, kimmeltää, kuka kohottaa, kuka alot-taa, kohta paukahtaa..

helppoheikiTLuultavasti kaikkein tunnetuin ääntä pitävä markkinahahmo on ns. helppo-heikki, eräänlainen tehdasvalmisteista pientavaraa verbaaliakrobaattisin kei-noin kauppaava henkilö. Pannuja, lu-sikoita, kahvikuppeja, kirjekuoria ja karamelleja kaupattiin ympärillä nau-reskelevalle markkinaväelle tukuit-tain. Maata kiertäviä helppoheikkejä nähtiin kaikkialla, missä vain mark-kinoita järjestettiin. Kuplettimestari Reino Helismaan Markkinapolkassa lauletaan helppoheikistä näin:

Tässä on mies, joka myydä tai-taa, kippoa kuppia, housua paitaa Hinta jos pelottaa köyhää ja saitaa, Heikki jo halventaa! Hei, hei, Helppo-Heikki takkinsakin päältään myy! Hei, hei, Helppo-Heikki kyllä menestyy!

Helppoheikit olivatkin eräänlaisia performanssitaiteilijoita, joiden pää-määränä oli saada sulavasti soljuvan humoristisen myyntipuheensa avulla mahdollisimman paljon tavaraa kau-paksi. Rovaniemelle helppoheikit il-mestyivät 1910-luvulla. 1920-luvun markkinoille heitä saapui lehtien mu-kaan jo kymmenittäin. Esimerkiksi vuoden 1923 markkinoilla helppo-heikkejä ”riehui joka nurkassa” yrit-täen vitseillään ja huudoillaan saada ohikulkijoita kuuntelemaan, kuinka ”hyvää tavaraa jaetaan aivan ilmaisek-si” seuraavaan tyyliin:

”Kuka ostaa kirjekuoria! Neljällä markalla saa pakan. Toinen annetaan ilmaiseksi, ja kolmannesta ei tarvitse

��

maksaa mitään. Pannaan neljäs vielä ilmaiseksi! Tuos on viides kumminlah-jaa! Kuka ostaa?”

Kovaääninen kauppaaminen herät-ti myös viranomaisten huomion. Vuoden 1927 markkinoilla yleisel-lä paikalla meluamisesta uhattiin jo syytteillä. Vaientamisyrityksistä huo-limatta helppoheikkejä näkyi mark-kinoilla vielä vuosikymmeniä eteen-päin. Vielä nykyäänkin markkinoilla voi silloin tällöin kuulla helppoheik-kien luistavia myyntipuheita.

poseTiiViTMyös posetiivi mielletään elimelli-seksi osaksi markkinoiden äänimai-semaa vierasperäisine sävelineen. En-simmäisen kerran posetiivi mainitaan Rovaniemen markkinoiden yhteydes-sä vuonna 1884 voimistelutemppu-jen säestäjänä. Myöhemmin tätä ek-soottista automaattisoitinta käytettiin muun muassa komeljanttarien esi-tyksissä teltoissa, karusellien vauhdin säestäjänä ja jopa raittiusseuran talon arpajaisissa.

Posetiivin ääni herätti ristiriitai-sia tunteita. Tavallisesti sen tarjoamaa esteettistä kuuloelämystä ei osattu arvostaa. Posetiivi koettiin markki-noiden ilmapiiriin ja äänimaisemaan kuuluvaksi, joskin sen sointi ei aina kaikkia miellyttänyt. Vuonna 1892 Kaiku-lehden toimittaja kirjoitti soi-ton olevan ”korvia rääkkäävää”, mut-ta totesi sen myös ”välttävän” markki-noille.

Seuraavana vuonna samassa leh-dessä nimimerkki ”Markkinoilla käynyt” kertoi markkinoilla kuulu-neen veiviposetiivin ääniä, jotka oli-

vat maistuneet ”korvissa karvaalle ja surulliselle”.

Posetiivi oli markkinoilla eksootti-nen näky. Sen signaalinen funktio oli tuoda tuulahdus ”jostain muualta” ja mekaanisella soinnillaan luoda juuri oikeanlaista tunnelmaa markkinoille. Ehkäpä sen vieraat sävelet viekoitte-livat markkinaväen rentoutumaan ja mataloittamaan ylimääräistenkin os-topäätösten tekemistä, nykyisten os-toskeskusten käyttämän taustamu-siikin eli ns. muzakin tapaan. Vaikka ostoskeskuksissa käytettävä musiikki ei posetiivin tavoin herätä huomiota, niiden ekonomiset vaikutukset kulut-tajaan voivat olla hyvinkin samankal-taiset. Rovaniemi-lehti kirjoitti pose-tiivista ”välttämättömänä pahana”:

Onhan se toisaalta puolelta mukaa-vakin, että meillä markkinain kirja-va kuva on mahdollisimman räikeä, jo korvia repivä melu saa meidät oikealla markkinatuulelle ja huumaantuneena kauppaa käymään ja ostoja tekemään.

Posetiivimusiikin status oli hyvin al-hainen, ja sitä kutsuttiinkin ”kerjuu-konemusiikiksi”. Posetiivi yleistyi maaseudulla etenkin sen jälkeen, kun gramofoni oli tullut kaupungeissa muotiin. Posetiivi on ollut eräs väylä suomalaisen pelimannimusiikin kes-kieurooppalaisille vaikutteille, jot-ka ovat ilmeisiä muun muassa moni-en katrillien yhteydessä. 1900-luvun taitteen Suomessa posetiivarit koet-tiin jo kiusallisena, jopa suoranaisena maanvaivana. Ulkomaalaisia soittajia vierastivat ja paheksuivat lähinnä vi-ranomaiset ja säätyläiset. Sen sijaan rahvaan parissa soittajista pidettiin. Posetiivareista pitivät erityisesti lapset,

��

joille soittajat tarjosivat eksoottisia elämyksiä ja vaihtelua. Lasten tehtä-väksi annettiin myös lahjoittaa pose-tiivareille roponen. Posetiivarit kier-telivät etupäässä markkinoilla, mutta myös muissa yleisöä paljon vetävissä julkisissa tilaisuuksissa. Soittajilta vaa-dittiin poliisiviranomaisten soittolu-pa, jonka hankkiminen oli soittajille usein vastentahtoista, ja sitä pyrittiin välttämään.

Useimmiten posetiivarit olivat ita-lialaisia, mutta myöskään suomalaiset posetiivarit eivät olleet harvinainen näky. Esimerkiksi 1920-luvulla Rova-niemellä vieraili usein E. Metsovaara -niminen posetiivari. Jaloilla seisovan posetiivin päällä saattoi olla lintuhäk-ki ja lintu, joka nappasi sille tarjotus-ta kasasta onnenlehden maksavalle asiakkaalle. Joskus markkinapaikkaa kiertävällä posetiivarilla oli mukanaan apina. Muutamat posetiivarit myös

lauloivat. Rovaniemi-lehden pakinas-sa vuodelta 1929 ei sanoja säästelty:

Me omakohtaisesti kannamme suo-rastaan kaunaa paria posetiivaria koh-taan, jotka vingutuksellaan nähtävästi ovat aikoneet piinata meidät hengiltä. Kun toisen olemme ajaneet pois, niin ”tulululu tuuttululu”… alkaa jo toi-nen vääntää viheliäisestä masiinastaan. Meillä on vatsa rikkoutunut sitä kuun-nellessa. Yritimme usuttaa kauppalan suurimman koirahurtan sen posetiiva-rin kintuille, mutta se onneton veivasi purluttavasta rakkineestaan niin kor-via vihlovan pelin, että koiranhurtta-kin kiemurteli tuskasta, meni nurkan taakse ja ulvoi katkerana. Toivottavasti nyt markkinain täällä loppuessa nämä-kin siirtyvät muille markkinoille, jon-ne täältä painuu muukin markkinain välttämätön paha.

Markkinoilla esiintyi myös muita ka-tusoittajia. Monet heistä soittivat hai-taria, mutta myös viulupelimanneja saattoi kuulla. Suurin osa markkina-soittajista tuli Etelä-Suomesta, muun muassa erään lieksalaisen pelimannin muistetaan esiintyneen yhden miehen orkesterina. Soittajat esiintyivät myös paikkakunnan kahviloissa, mutta al-koivat hiljalleen kadota 1930-luvun taitteessa gramofonin, radion ja or-kestereiden yleistyessä. Uudet soitto-pelit, gramofoni ja radio herättivätkin 1920-luvun markkinaväessä suurta kiinnostusta. Myöhemmin koko Suo-men valtasi gramofonikuume, jon-ka huippuvuosi oli 1929. Erityisesti täysin akustinen ja suhteellisen huo-kea matkagramofoni kelpasi ostajille. Gramofonit ja radiot kuuluivat myös markkinoiden äänimaisemassa. Vuo-

Maantiekadun, nykyisen Valtakadun markkinatungosta 1920-luvulla. Kuva: Lapin maakuntamuseon kokoelmat.

��

sikymmenen taitteesta lähtien paikal-liset kahvilat houkuttelivat asiakkaita radioilla ja gramofoneilla sirkusten ja tivolien tapaan.

MuuT ääneTMarkkinoiden aikaan Rovaniemen äänimaisemaan sisältyi lukematon määrä muitakin äänilähteitä. Suurinta ”meteliä” pitivät maankuulut markki-natanssit. Markkinapaikan läheisyy-dessä sijainneelta Palokunnantalolta kerrotaan kuuluneen ”tanssien jytket-tä” aamusta iltaan. Pastori Aaro Tolsa muisteli teoksessaan ”Ihmisen nälkää” 1920-luvun markkinatansseja seuraa-valla tavalla:

Tanssittiin viikkomäärin yhteen kyy-tiin, aamusta iltaan ja illasta aamuun! Määräajan kuluttua tyhjennettiin sali hetkiseksi, ja sitten avattiin ovet uudel-leen ja yleisöltä kannettiin uusi pääsy-maksu. Näin kuului palokunnantalos-ta vetopelin yhtämittainen rämähtely ja tanssin jytinä viikkokaudet läpeensä yli koko kylän. Se oli nousevan Rovanie-men sydämenlyöntiä.

Suosituin tanssipaikka oli Palokun-nantalo (VPK), jonka tuuritanssit oli-vat kuuluisat ympäri maata. Mark-kinatanssien säestyssoitin oli yleensä haitari, joka suuren kuuluvuutensa ansiosta oli tanssisoittimena ylivoi-mainen. Yhden miehen käsittelemä soitin soi kuin paraskin torviorkeste-ri. 1900-luvun alussa yleistyivät kol-mi- ja viisiriviset haitarit, joilla oli mahdollista toteuttaa samanaikaises-ti melodian, harmonian ja tanssisoi-ton säestysrytmi. Haitarinsoittajista muistetaan muun muassa Kalle Holk ja Matti Haverinen. Kuuluisin soit-

taja oli kolmirivisen taitaja Maunon Janne eli Juho Maunu Kemin maa-laiskunnasta. Tansseja säesti etenkin varhaisina markkinavuosina torvi-soittokunnat. Kemin raittiusseuran torvisoittokunnan vieraillessa vuoden 1887 markkinoilla Kaiku-lehdessä to-dettiin:

Kelpasi siinä kyllä juoppoin hypellä, kun raittiusseura torvillansa ohjaksia hoiti.

Vuonna 1899 jo ensimmäisenä mark-kinapäivänä tansseja varten vuokra-tun talon ympäristöstä oli kuulunut ”hirmuinen sota ja meteli”. Tuolloin ei ollut markkinoilla muita huvituk-sia, joten tanssit olivat keränneet yh-teen ”kaikki viinan myyjät ja ostajat sekä kaikki juoppohullut, tappelijat ym. irstaisuuden sankarit”. Poliisi oli lakkauttanut ”tämän Sodomaa muis-tuttavan näytelmän” jo heti seuraava-na päivänä. Kaiku-lehdessä toivottiin, että viranomaiset estäisivät vastedes ”moisten hirvittävien hyppyin pitä-mistä”.

Työväentalolla järjestettiin 1920- ja 1930-luvuilla tavallisten tanssien si-jaan karnevaaleja. Ensimmäistä kertaa karnevaalit pidettiin vuonna 1923, jolloin kyseessä oli ”markkinainen lopettajaiskarnevaali”. Soitosta huo-lehtivat usein pienet, kahden tai kol-men miehen orkesterit. Ajan uudesta hengestä kertoo jotain se, että vuonna 1927 Rovaniemi-lehdessä kirjoitettiin tuuritanssien kuuluvan jo menneisyy-teen.

Markkinoiden aikaan paikkakun-nalla vieraili paljon erilaisia huvilai-toksia. Sirkukset ja tivolit lukuisine ampumatelttoineen pitivät monen-

��

kirjavaa ääntä. Esimerkiksi karusellia kuvaillaan ”erittäin komeaksi ja ää-nekkääksi”, ja sen ”pyöriessä soitettiin mekaanista posetiivia tai muuta me-kaanista soittopeliä”. Vuonna 1926 Rovaniemi-lehdessä muisteltiin sir-kuksia seuraavasti:

Joskus saattoi nähdä useampiakin telttoja, joiden edessä kirjaviin pukui-hinsa pukeutuneet ilveilevät ja viiksek-käät voimamiehet kelloja helistelemällä ja erinäisiä soittokoneita soitellen sekä sukkeluuksia huudellen houkuttelivat yleisöä ”katsomaan maailman etevintä nuorallakävelijää”, tai luvaten niin ja niin paljon sille miehelle, joka voittaa ”mestaruusvyön omistajan paininhei-tossa”.

Markkinoiden yhteydessä järjestettiin tanssien ja tivolien ja sirkushuvien ohella monenlaisia tapahtumia ja ti-laisuuksia, joista vähiten hiljaisia oli-vat kirkolliset tapahtumat ja seurat tu-lenpalavine markkinasaarnoineen. Jo kaukaa Rovaniemeä lähestyessä saat-toi pororaitojen lomasta kuulla mark-kinoiden syntisistä vaaroista varoitta-vien kirkonkellojen kumean ankarat lyönnit. Pentti Norvasuo muistelee rovaniemeläisessä Totto-kotiseutujul-kaisussa kirkonkellojen sointia:

Lainaan rannassa hän havahtui, kirkonkylän kellojen soiton kiiriessä yli vetten. Se on ensimmäinen voimakas muisto koko syntymäkylästäni.

Markkinoiden äänimaisemaan kuu-luivat myös elokuvat. Vaikka eloku-vat olivat vielä mykkiä, eivät eloku-vanäytökset itsessään suinkaan olleet hiljaisia tapahtumia. Niille oli omi-naista varhaisten katsojien tunnetus-

ti äänekäs eläytyminen ja kommen-tointi sekä elokuvan tapahtumia ja tunnelmia korostava gramofoni säes-tyssoittimena. 1900-luvun alussa markkinoille saapui kiertäviä teltta-elokuvateattereita. Ensimmäisen vaki-naisen elokuvateatterinsa Rovaniemi sai vuonna 1908. Se sijaitsi laudois-ta tehdyssä rakennuksessa Palokun-nantalon läheisyydessä, ja näytännöt aloitettiin markkinain aatonaatto-na. Myöhemmin Rovaniemellä toimi kaksi varsinaista elokuvateatteria, Ina-ri ja Kino, joista jälkimmäinen hank-ki paikkakunnan ensimmäiset ääni-laitteet jo syysnäytäntökaudelle 1930. Äänielokuva oli tullut jäädäkseen – myös Rovaniemelle.

lopuksi Rovaniemen markkinoiden historial-liseen ääniympäristöön voidaan las-kea kaikki sellainen, mistä lähti ääntä. Tämän tarkastelun ulkopuolelle jäivät rajauksellisista syistä muun muassa il-tamat, arpajaiset, konsertit, teatteri-esitykset ja urheilutapahtumat sekä monet markkinapaikan tapahtumat. Myös liikenteen kehittyminen toi oman lisänsä Rovaniemen ääniym-päristöön muulloinkin kuin markki-na-aikoina. 1920-luvun lopulla len-tokoneet lennättivät maksukykyistä ja kokemusnälkäistä markkinayleisöä Lapin taivaalla. Oma lukunsa ääni-maisemassa ovat sirkusten ja eläin-näyttelyiden eksoottiset villieläimet, puhumattakaan kotoisista hevosista ja poroista, joita Rovaniemi oli markki-noiden aikaan pullollaan.

Vuonna 1929 Rovaniemellä puhut-tiin jo markkinoiden lopettamisesta, kun niiden kaupallinen merkitys oli

��

pula-ajan vuoksi romahtanut. Seuraa-vana vuonna markkinatoiminta siirtyi Maantienkadun varsilta entiselle Yli-ruokasen pellolle sijoitetulle torille. Rovaniemeläiset eivät enää suhtautu-neet markkinoihin entiseen tapaan, mutta matkailijoille torimarkkinat olivat nähtävyys. Siirron koetaan pi-lanneen markkinatunnelman lopulli-sesti. Myös markkinapaikan äänimai-sema muuttui toisentyyppiseksi.

Rovaniemen markkinat olivat ää-nekäs kansanjuhla, ja sosiaalisella ää-nellä on suuri kulttuurinen merkitys. Massojen meteli sai vallanpitäjät varo-vaisiksi, ja äänen kontrollipyrkimyk-set nousivat jo varhain esille, kuten helppoheikkien ja posetiivien osalta voidaan todeta. Tavallisen kansan ai-kaansaamat kovat äänet on kaikkina aikoina tulkittu häiritseväksi meluk-si, ja yhteiskunnallista valtaa ylläpitä-vien instituutioiden tuottamat äänet ovat aina olleet etuoikeutettuja, oli-vat ne sitten kuinka kuuluvia tahan-sa, kuten vaikka kaikkialle kuuluvat kirkonkellot. ■

Artikkeli perustuu kirjoittajan valmisteilla ole-vaan väitöskirjaan Rovaniemen markkinoiden historiallisesta äänimaisemasta.

lähTeeT

Kirjallisuus:

Heinonen, Jouko: Rovaniemen markkinat. La-pin maakuntamuseon julkaisuja 1. Rovaniemi 1984.

Hirn, Sven: Sävelten tahtiin. Populaarimusiikki Suomessa ennen itsenäisyyttämme. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti 1997.

Jalkanen, Pekka: Murrosajan soitinmusiikki. Kansanmusiikki. SKS. Helsinki 1981.

Kurkela, Vesa: Äänimaisema, valta ja välinpitä-mättömyys. Musiikin Suunta 1/1991.

Niemelä, Marko: Rovaniemen tanssivat markkinat 1881–1930. Etnomusikologian vuosikirja 19. Suomen etnomusikologinen seura. Helsinki 2008.

Norvasuo, Pentti: Syntymäkyläni. Totto VII. Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totto. Rovaniemi 1964.

Tolsa, Aaro: Ihmisen nälkää. Pappina Pohjolassa ilman kirkkoa ja saarnatuolia. WSOY. Porvoo 1945.

Sanoma- ja aikakausilehdet:

Haaparannanlehti 27.3.1914

Kaiku 12.3.1881; 8.3.1887; 2.3.1892; 1.3.1893; 9.3.1900; 16.2.1913; 21.2.1914;

Perä-Pohjolainen 3.3.1900; 10.2.1900; 19.3.1903; 23.2.1909;

Pohjolan Sanomat 23.2.1924

Kaleva 20.2.1921

Lapin Kansa 29.9.1950; 11.2.1959

Rovaniemi 22.6.1926;17.2.1927; 18.2.1928; 23.2.1929;

Suomen Kuvalehti 16/1928.

Tornion Lehti 27.2.1923

��

poliittiset, ammatilliset, sosi-

aaliset ja yhteiskunnalliset aat-

teet ja harrastukset saivat aikoi-

naan kukin omat talonsa. Talot

rakennettiin usein talkoilla tai

ainakin yhteistuumin, joten ne

kuvastavat osaltaan myös vah-

vaa yhteistoiminnan perinnettä

maassamme.

■ Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hankkeessa inventoitiin 67 erilaista seurantaloa ympäri Lappia. Seuran-taloja on Lapissa varmasti enemmän, mutta aivan kaikki eivät tällä kertaa päätyneet inventoinnin piiriin.

Sääty-yhteiskunnan alkava hajoa-minen ja teollistumisen voimistumi-nen muuttivat Suomea 1800-luvulla. Erilaisten uusien yhteisöjen sekä po-liittisten ja sivistyksellisten aatteiden heräämisen myötä syntyi myös uusi rakennustyyppi: seurantalo. Merkit-tävimmät rakentajayhteisöt olivat va-paapalokunnat, raittiusyhdistykset, nuorisoseurat, työväenyhdistykset, maamiesseurat, urheiluseurat ja suo-jeluskunnat. Näiden kaikkien yhtei-söjen seurantaloista löytyy Lapin lää-nistä esimerkkejä vielä nykyään.

1900-luvun ensimmäisillä vuo-sikymmenillä oli seurantalojen ra-kentaminen Suomessa vilkkaimmil-laan. Silloin pystytettiin sekä uusia kokoontumis- ja kulttuuritiloja että muokattiin uuteen käyttötarkoituk-seen jo olemassa olevia rakennuksia. Koska työpäivät olivat 1900-luvun alussa pitkiä ja lauantaisinkin oltiin töissä, päästiin seurantalojen talkoo-

Tiin

a e

lo

Aatteiden talot – seurantalojen historiaa Lapissa

��

töihin vasta myöhään illalla tai sun-nuntaisin.

Kaikille talkoolaisille pyrittiin löy-tämään sopivaa tehtävää: erilaiset am-mattimiehet, kuten muurarit ja maa-larit, tiesivät ammattinsa puolesta mitä tehdä. Naisia tarvittiin kahvin keittäjiksi ja ruuan laittajiksi. Naiset ja lapset saattoivat myös kiertää met-sässä keräämässä eristeeksi tarvittavaa sammalta.

Talkootyö ei suinkaan loppunut talon valmistumiseen: varojen kerää-miseksi järjestettävät huvitapahtumat tarvitsivat järjestyksen pitäjiä, lipun-myyjiä ja puffettityöntekijöitä.

arVorakennuksia juhlasaleineenSeurantalot sijaitsevat usein keskeisel-lä paikalla kylässä tai taajamassa ku-ten muutkin paikkakunnan arvora-kennukset. Kirkot, pappilat, kartanot ja usein myös seurantalot pyrittiin si-joittamaan maiseman tarjoamiin ar-vokkaiksi koettuihin solmukohtiin. Usein ne rakennettiin maisemaa hal-litseville mäkipaikoille, jotka samalla edustivat perinteisiä hyviä rakennus-ten sijoituspaikkoja.

Seurantalon tontin saanti ei aina ollut helppoa, sillä eri aatteilla oli vastustajansakin. Oman tontin, ra-kennusmateriaalien tai valmiin talon hankkimiseen oli monia keinoja, joi-ta sovellettiin eri järjestöissä. Joskus tontti tai palsta saatiin lahjoituksena maanomistajalta, yksityishenkilöltä tai yhtiöltä. Se saatettiin myös ostaa muodollisella summalla myyjän halu-tessa tukea kyseistä aatetta ja järjestön toimintaa. Vaikka seurantaloja raken-nettiin alkuvaiheessa monesti vuokra-

tontille, nykyisin yhdistykset yleensä omistavat tontit.

Jotkut seurantaloista ovat alun pe-rin muuhun tarkoitukseen tehtyjä ra-kennuksia, kuten entisiä kouluja tai tilojen päärakennuksia. Seurantalo saatettiin tehdä myös vanhan asuinra-kennuksen tai riihen hirsistä tai vain siirtämällä vanha rakennus toiseen paikkaan. Seurantalot on pääosin ra-kennettu puusta, jota on ollut helpos-ti saatavilla ja jonka käsitteleminen kuului vielä 1900-luvun alussa jo-kamiehen taitoihin. Ennen sotaa ra-kennetut seurantalot on tehty yleensä hirrestä. Kaupunkien kivitalot raken-nettiin ajan hengen mukaisesti tiilestä ja rapattiin.

Varhaisimmat seurantalot ovat yleensä pohjakaavaltaan yksinkertai-sia suorakaiteen muotoisia rakennuk-sia. Keskellä on sali, toisessa päässä näyttämö ja toisessa eteinen vaatesäi-löineen sekä usein myös puffetti eli ravintola keittiöineen. Talot olivat enimmäkseen yksi- tai osittain kaksi-kerroksisia.

Seurantalon päätila on yleensä juh-lasali. Se pyrittiin tekemään ilmavaksi ja valoisaksi. Vähintään yhdellä salin seinällä oli isot ikkunat. Saleista saa-tiin korkeita rakentamalla taitekatto, jonka sivulappeet myötäilivät vesikat-toa. Tyypillistä seurantalojen saleille on ollut seinien korkea puolipaneeli. Seinien yläosat saatettiin jättää hir-sipintaisiksi tai verhoilla pinkopah-villa. Joskus koko seinä verhoiltiin laudalla, varsinkin 1940- ja 1950-lu-vuilla kun muotiin tuli ns. rima- eli sormipaneeli.

Myös jonkinlainen näyttämöti-la löytyy useimmista seurantaloista.

�0

Näyttämölle hankittiin erilaisia maise-ma- tai sisätilakulisseja. Samat metsä- tai tupakulissit nähtiin yleensä niin näytelmäesitysten kuin iltamien päät-teeksi soittavan orkesterinkin taustal-la. Kulissiperinteen juuret johtavat antiikin näytelmien perustyyppeihin, ja 1800-luvulta alkaen kulissitaide al-koi ammentaa kotimaisista aiheista. Seuranäyttämön maisemakulissit ovat olleet toisaalta arkisia jokaisen teatte-rin perusvarastoon kuuluvia käyttö-tarvikkeita, toisaalta niitä on käytetty juhlakuvina ja seurantalojen erilais-ten juhlien somisteena. Näyttämösei-nä on usein eniten koristeltu osa seu-rantalon sisätilaa. Näyttämöaukko on yleensä reunustettu listoituksin, ja sen yläpuolelle on saatettu sijoittaa maa-lauksia tai iskulauseita.

”Puhvetti” ja keittiö oli miltei kai-kissa seurantaloissa. Ravintola oli tär-keä tila, mutta yleensä vaatimatto-mammin sisustettu ja matalampi kuin

sali. Seurantaloihin kuului oleellises-ti eteisen yhteydessä ollut vaatesäilö eli narikka. Seurantaloille tyypillinen lippuluukku toimi tavallaan porttina seurantalon ja ulkopuolisen maailman välillä, ja sen muotoiluun kiinnitettiin usein erityistä huomiota.

Monien aaTTeiden rakennusperinTöäVapaapalokunta-aate tuli Suomeen Ruotsista, ja ensimmäinen VPK pe-rustettiin maahamme vuonna 1838 Turkuun. Ensimmäiset vapaapalo-kuntatalot valmistuivat Vaasaan ja Jy-väskylään 1887. Lapin läänin vanhin palokunnantalo on pystytetty 1902 Tornioon; inventointiaineistossa on edustettuna Kemijärven VPK:n talo vuodelta 1913 ja Kemin moderni VPK:n talo 1970-luvulta.

1800-luvun lopulla syntynyt nuo-risoseuraliike oli ennen kaikkea kan-sansivistyksellinen liike, jonka ha-

Kemijärven VPK:n talo on rakennettu vuonna 1913. Sen on suunnitellut ra-kennusmestari V. Kylmelin (myöh. Kaltio). Kuva: Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke.

�1

luttiin pysyvän puoluepolitiikan ulkopuolella. Niin pian kuin pitäjään tai kylään oli syntynyt nuorisoseura, ryhdyttiin suunnittelemaan seuralle omaa taloa. Tätä nykyä Suomessa on noin 600 suhteellisen hyväkuntoista nuorisoseurantaloa.

Lapissakin nuorisoseurantaloja ra-kennettiin vilkkaasti heti 1900-luvun alkuvuosina, jolloin ainakin Raumo (1900), Karunki (1900), Taivalkoski (1907) ja Tervola (1909) saivat oman nuorisoseurantalonsa. Vuonna 1920 valmistuneen Keminsuun nuoriso-seurantalon suunnitteli helsinkiläinen naisarkkitehti Salme Setälä. Kemijär-vellä sijaitseva Kostamo sai seuran-talonsa 1927. Simoon vuonna 1932 pystytetty nuorisoseurantalo, nykyi-nen Simonpirtti, on ainoa 1930-lu-vun edustaja Lapissa.

Sodan jälkeen nuorisoseuranta-loja rakennettiin Lappiin vilkkaasti. Hankkeessa inventoitiin 10 1940- ja 1950-luvuilta peräisin olevaa taloa. Sirniön Kisapirtti Posiolla ja Sodan-kylän Pommila ovat 1960-luvulta. Pommila palveli myös urheilutalona. Nuorin hankkeessa inventoitu nuo-risoseurantalo on Ranualla sijaitse-va Ruonan Pirtti, joka rakennettiin 1980-luvulla entisen Ruonan koulun asuntolan hirsistä.

Ensimmäiset työväenyhdistykset perustettiin maahamme 1880-luvulla. Tiettävästi ensimmäinen työväenyh-distykselle tehty rakennus kohosi Tur-kuun vuonna 1889. Työväentalo oli yhteiskunnallisen liikkeen koti: ko-koontumispaikka, poliittisten tilai-suuksien, huvien ja erilaisten juhlien pitopaikka. Työväentalojen kiihkein rakennusvaihe ajoittuu 1900-luvun

parille ensimmäiselle vuosikymmenel-le, varsinkin vuoden 1905 suurlakon jälkeiseen suuren nousun kauteen. Lapissa työväentaloja rakennettiin vuosisadan alussa ainakin Tervolaan (1906), Kaakamoon (1908) ja Si-moon (1908). 1920-luvulla työväen-talon rakentaminen aloitettiin Kemin Rytikarissa ja Tornion Arpelassa.

Toinen työväentalojen rakennus-buumi koettiin sodan jälkeen, kun ympäri Lappia rakennettiin aina-kin 10 erilaista työväen- ja kansanta-loa. Tuolloin sai työväentalon muun muassa Kolarin Venejärvi, jonne ra-kennettiin vuonna 1949 Salo-maja-nimellä tunnettu rakennus. Talossa järjestettiin iltamia ja tansseja, siellä oli myös vilkasta kerhotoimintaa, ja näytettiinpä siellä elokuviakin. Ra-kennus on sangen hyvässä kunnossa edelleen. Vielä 1960-luvulla raken-nettiin työväentalot Pelkosenniemelle ja Koivuun.

Oikeistolaisen liikkeen esiinnousu 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa vai-kutti Lapissakin niin, että joitain työ-väentaloja muutettiin tuolloin suoje-luskuntataloiksi. Ainakin Tervolassa ja Simossa kävi näin. Tervolassa 1900-luvun alussa rakennettu työväentalo otettiin suojeluskunnan käyttöön, ja sitä laajennettiinkin. Suojeluskunta-järjestön lakattua olemasta rakennus palautui työväenyhdistykselle. Simos-sa Simoniemen Työväenyhdistys lak-kautettiin 1930-luvun alussa ja työvä-entalosta tuli Simon suojeluskunnan talo. Sodan aikaan vuonna 1941 talo oli saksalaisten käytössä. Suojeluskun-ta lahjoitti talon myöhemmin Simo-niemen Nuorisoseuralle, jolta valtio lunasti sen takaisin työväenyhdistyk-

��

selle vuonna 1947. Suojeluskuntien rakennuksia oli maassamme yli 400 ennen vuotta 1944 tapahtunutta suo-jeluskuntajärjestön lakkauttamista. Suojeluskuntatalot päätyivät useim-miten juuri muiden seurojen ja yhdis-tysten käyttöön.

Raittiusaate levisi Suomeen en-nen kaikkea Ruotsin ja Yhdysvalto-jen kautta. Aate alkoi herättää liikeh-dintää Suomessa 1850-luvulla, jolloin yhteiskunnassamme virtasivat vah-vat fennomanian tuulet. Raittius oli fennomaanien aatemaailmassa hyvin korkealla: se nähtiin kehityksen edel-lytyksenä. Eräänlaisia varhaisia rait-tiusyhdistyksiä perustettiin Suomeen jo 1830-luvulta lähtien, mutta nykyi-senlaisten raittiusyhdistysten perusta-minen Suomeen alkoi 1880-luvulla. Raittiustyö levisi nopeasti eteläranni-kolta aina Tornion korkeudelle asti. Torniossa sijaitseva Pirkkiön raittius-seurantalo rakennettiin vuonna 1927. Rakennus toimi sota-aikana, monen muun seurantalon tavoin, sotilaiden majoitustilana, ja vuonna 1964 se vuokrattiin urheiluseura Pirkan po-jille; talkootyönä tehty kunnostus-remontti saatiin päätökseen vuoden 1993 aikana.

Maamiesseurantalot ovat maaseu-dun neuvontajärjestön paikallisten jä-senyhdistysten toimitaloja. Niitä on rakennettu Suomessa yhteensä noin 500, ja jäljellä on edelleen yli 400 ta-loa. Lapissa maamiesseurantaloja on rakennettu 1940-luvulta aina 1960-luvulle saakka. Kyliä, joissa maamies-seurantaloon saattaa törmätä, ovat ai-nakin Sodankylän Petkula ja Rajala, Inarin Törmänen, Kemijärven Soppe-la, Ranuan Portimo ja Tervola.

Lapin urheiluseurojen taloista suu-rin osa on rakennettu 1940- ja 1970-lukujen välisellä aikajaksolla. Ranu-an Myllypirtti pystytettiin alun perin 1950-luvun alussa Telkkälän Hauk-kojen taloksi. 1960- ja 70-lukujen taitteessa paikka siirtyi Asmunti-Telk-kälä-kyläseuran omistukseen, ja ny-kyisin se on Telkkälänseudun met-sästäjät ry:n hallinnassa. Myllypirtillä pidetään edelleen tansseja, hirvipeijai-sia ja muita tilaisuuksia.

Erilaisia metsästysseurantaloja ja -majoja on syntynyt pääasiassa viime vuosikymmeninä, ja ne ovat yleensä toiminnassaan hyödyntäneet alun pe-rin muussa tarkoituksessa olleita ra-kennuksia, kuten lakkautettuja kou-luja tai tyhjentyneitä maalaistaloja.

Kokoontumispaikoista puhuttaes-sa ei sovi sivuuttaa maamme varsin ri-kasta tanssilavakulttuuria. Lapin tans-silavoista on inventoitu 1960-luvulta peräisin olevat Peräposion ja Aavasak-san tanssilavat sekä Tervolassa sijaitse-va Suukosken Keidas. Nämä nykyi-set tanssilavat ovat suoraa jatkumoa yksityistaloissa tai luonnon helmassa tapahtuneille ”nurkkatansseille”, joi-ta saatettiin ennen järjestää ilman sen kummempia ennakkosuunnitelmia.

seuranTaloilla on Vielä käyTTöä2000-luvulle tultaessa maassamme oli noin 2 600 seurantaloa eli keskimää-rin kuusi jokaisessa kunnassa. Kolme prosenttia taloista on rakennettu en-nen vuotta 1900, kaksi kolmasosaa vuosina 1900–1950 ja kolmannes vuoden 1950 jälkeen. Uusia seuran-taloja ei juuri rakenneta, mutta niitä syntyy kun muussa käytössä olleita

��

rakennuksia otetaan esimerkiksi ky-läyhdistysten käyttöön ns. kylätaloik-si. Useimmiten kylätaloksi päätyy lak-kautettu koulu.

Vilkas toiminta on jättänyt seuran-taloihin jälkensä, ja siksi niitä on pal-jon myös muutettu ja muokattu. Var-sinkin sisätilat ovat muuttuneet sekä tilajärjestelyiltään että pinnoitteiltaan. Monet upeat seurantalot on purettu ja jotkut ovat palaneet. Talojen tärke-yttä paikkakunnilla ilmentää se, että usein talo on rakennettu uudestaan palaneen tilalle. Seurantalojen korja-uksessa ovat talkootyöt olleet merkit-tävässä asemassa. Niiden säilyminen ja ylläpito ei ole kuitenkaan itsestään selvää, sillä omistajayhteisöt kamppai-levat monesti taloudellisten vaikeuk-sien kanssa.

Valtiovalta ryhtyi myöntämään avustuksia seurantalojen korjaustoi-mintaan vuonna 1978, ja vuodesta 2004 niiden jakamisesta on vastannut Suomen Kotiseutuliitto. Korjausavus-tuksilla on tarkoitus säilyttää, ylläpi-tää ja parantaa seurantalojen kulttuu-rihistoriallista arvoa, rakennusteknistä kuntoa ja toimivuutta. Vuonna 1991 perustettiin seurantalojen keskusjär-jestöjen, valtion ja kuntien yhteistyö-elin Seurantaloasiain neuvottelukun-ta. Se antaa muun muassa lausunnon avustushakemuksista ja miettii keino-ja seurantalojen käytön ja talouden kohentamiseksi.

Seurantalojen käyttöön ovat vaikut-taneet vuosikymmenten aikana tapah-tuneet yhteiskunnalliset, aatteelliset, väestölliset sekä ihmisten vapaa-ajan vietossa tapahtuneet muutokset. Tyy-pillisesti seurantalo on omistajayhdis-tyksensä toiminnan tukikohta, mutta

monet talot ovat tärkeitä kokoontu-mistiloja ja tapahtumien paikkoja myös muille lähialueensa yhdistyk-sille. Niissä kokoontuvat esimerkik-si urheiluseurat, poliittiset yhdistyk-set, marttayhdistykset, seurakunnat, ammattiliitot, eläkeläisyhdistykset, tiekunnat, taloyhtiöt, uskonnolliset järjestöt ja erilaiset kulttuuri-, liikun-ta- ja harrastekerhot. Monessa kyläs-sä ja kaupunginosassa talot ovat edel-leen aktiivisessa käytössä asukkaiden kansalaistoiminnan keskuksina. Niis-sä jumpataan, joogataan, harrastetaan teatteria ja käydään erilaisilla kursseil-la. Ne ovat edelleen myös tärkeitä ko-koontumispaikkoja ja juhlatiloja. ■

Lapin tiettävästi ainoa jäljellä oleva raittius-seurantalo on Pirkkiön raittiusseurantalo Torniossa. Kuva: Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke.

lähTeeTHalme, Anna-Maija ja Pakkala, Leni (toim.): Yhdessä rakennetut. Suomalaiset seurantalot. Suomen Kotiseutuliiton julkaisuja A:18. Vammala 2008.

Pakkala, Leni: ”Aatteen talot”. Rakennus-perintömme. Kulttuuriympäristön lukukirja. Toim. Irma Lounatvuori ja Lauri Putkonen. Ympäristöministeriö, Museovirasto. Hämeen-linna. 2001.

��

rovaniemellä saarenkylän

ja Vikajärven välille valmistui

vuonna 1849 hevosella vaivoin

kuljettava tiepahanen. siitä ke-

mijärven kirkolle kääntynyt tie

valmistui 1857. sodankylään

päästiin kulkemaan kunnollista

maantietä pitkin 1902. siltojen

rakentaminen vaati melkoisia

kustannuksia. rovaniemellä

tiedetään vuonna 1907 olleen

käytössä 73 lossia, mutta vain

viisi siltaa.

■ Vikajärven tie kulki 1800-luvun puo-livälissä Saarenkylässä Ämmälän ja Alakankaan talojen välistä. Samoihin aikoihin valmistui myös Saarenkylän vanhin silta Takaputaan yli. Ennen siltayhteyttä liikenne hoidettiin lossil-la, jonka kulku oli varsinkin tulva-ai-kana epäsäännöllistä.

Sillan valmistumisen jälkeen laut-tauspaikka siirrettiin noin 100 met-riä itään. Tie sinne kulki Alakankaan pirtin ikkunan alta Jokelan niityille ja jatkui toisella puolen pudasta Jo-kelan kartanon halki Vikajärven tiel-le. Lauttausaika kesti 2–4 viikkoa ja aiheutti saarenkyläläisille ja ylämais-takin kirkolle menijöille hankaluutta ja ajanhukkaa. Pahimpien tulvien ai-kaan jouduttiin lautta viemään jopa Rinteenmäen alle.

Varmaa tietoa ei ole, kutsuttiin-ko siltaa silloin Vaskurin sillaksi Äm-mälän tilalla asuneen seppä Gustaf Schönfeldin mukaan, koska muiden sepän taitojen lisäksi hän hallitsi vas-ki- eli tina-astioiden teon. Vanhois-sa silta-asiakirjoissa Vaskuri-nimi ei kuitenkaan esiinny. Sepän muistoksi nimesi Lapin tiepiirin museoyhdys-henkilö rakennusmestari Antti Kouri paikalle 1984 rakennetun betonihol-visillan Vaskurin sillaksi.

jo

rM

a k

aij

a

Saarenputaan tyylikäs museosilta

��

TakapuTaan silTa TulVien kourissaVanhassa sillassa on ollut kaksi erillis-tä aukkoa, joista kirkonkylän puolei-sen sillan vapaa-aukko on ollut 3,6 m ja Vikajärven puoleisen 6,7 m. Silto-jen välillä ollut noin 15 m pitkä ki-vipenger jatkui toisen aukon jälkeen vielä noin 20 metriä pitkänä kivi-penkereenä. Siltojen kiviset maatuet olivat kivitäytteisten hirsianturoiden varassa; niiden jäännöksiä löytyi Vas-kurin sillan perustuksia kaivettaessa. Puinen sillan kansi jatkui yhtenäisenä koko penkereen pituisena. Silta kivi-penkereineen oli lähes 50 metriä pit-kä.

Tulvat koettelivat harva se vuosi kaltoin Takaputaan siltaa. Sillan kan-si oli rakennettu kustannussyistä niin matalalle, että ullivesi pyyhki sen yli joka kevät. Virtaus siltapaikalla oli raju, ja se saattoi tapahtua molempiin suuntiin, mikä johtui Ounasjoen ja Kemijoen vesipintojen korkeuksista ja alapuolelle syntyneistä jääpadoista. Niin sanotun Saulin suurtulvan valli-tessa vuonna 1859 huilasivat jäät 4,5 metriä sillan kannen yläpuolella, ja 1910 toukokuussa oli kannen päällä vettä 3,5 metriä. Nykykorkeustasoon muutettuna ovat vastaavat korkeudet N43 +79.42 ja N43 +78.31. Vuon-na 1916 oli veden korkeus siltapai-kalla N43 +75.50. Mainittakoon, että Lainaan padotuskorkeus on N43 +74.00.

Tulvavaurioita jouduttiin korjaa-maan ainakin vuosina 1875, 1884 ja 1910, jolloin jäät veivät sillan kannen Ylikylään saakka. Näinä vuosina sillan korjaustöihin osallistuivat muun mu-assa J. A. Vitikka, Johan Klipström,

Pekka Niemi ja sekä Gustaf Schön-feld, joka toimitti kuusi leiviskää mantorautaa sillan korjaustarpeisiin.

uusi silTa olisi TarpeenTieto sillan huonosta kunnosta ja lii-kenteen hankaluudesta meni Tie- ja Vesirakennuksen Ylihallitukselle. Vuonna 1914 poikkesi päätirehtöö-ri Karl Snellman Lappiin suuntautu-neella virka- ja lomamatkallaan silta-paikalla ja totesi sillan olevan erittäin huonossa kunnossa. Matkalta palattu-aan hän pani alkuun Ylihallituksessa Saarenputaan sillan suunnittelun. Sitä alettiin valmistella Oulun tiepiirissä, johon Lapin aluekin kuului.

Siltavaihtoehtoja kustannusver-tailuineen tehtiin useita. Maaliskuun 27. päivänä 1916 päivätty siltasuun-nitelma on kenties viimeinen toteut-tamiskelpoiseksi valittu suunnitelma. Se esittää kivisten maatukien varaan rakennettavaa riippuansassiltaa, jon-ka jännemitta on 20 metriä ja hyö-dyllinen leveys vain 3 metriä, kuiten-kin hevosajoneuvoille riittävä. Varsin näyttävä sillasta olisi tullutkin, ellei ensimmäinen maailmansota olisi kes-keyttänyt vuosiksi siltahankkeen ete-nemisen.

Takaputaan sillan huonon kun-non vuoksi Saarenkylän isännät ja emännät päättivät tehdä uuden silta-aloitteen silloiselle Lapin vt. piiri-in-sinöörille M. J. Eerikäiselle, jonka he tiesivät olevan tolkun mies niinkin suureksi herraksi. Eerikäisen myöntei-sen lausunnon vuoksi saatiin valtion menoarvioon esitys 400 000 markan määrärahan myöntämisestä Saarenpu-taan sillan rakentamista varten.

��

Siltasuunnitelman laatimisen sai tehtäväkseen yli-insinööri Olli Mar-tikainen, ja se valmistui maaliskuus-sa 1924. Suunnitelma esittää yksi-aukkoista rautabetonista holvisiltaa, jonka vapaa-aukko on 10 metriä ja hyödyllinen leveys 4,75 metriä. Al-kuperäinen käsin piirretty kolmivä-rinen ehdotus on sinänsä persoonal-linen taideteos. Siltaratkaisuna se oli aikaansa edellä, moderni ja tyylikäs, sekä tiettävästi Suomen ensimmäinen rautabetoninen holvisilta.

Olli Martikainen osoittaa olleen-sa valveutunut mies merkitessään sil-tasuunnitelmaan näkyviin myös Sau-lin tulvan korkeuden 15.30 (N43 +79.42). Merkintä osoittaa, että hän piti tärkeänä lähes 70 vuotta vanhan, poikkeuksellisen tiedon tallentamista silta-asiakirjoihin, jälkipolville tiedok-si ja ehkä varoitukseksikin. Katkovii-va suunnitelmassa osoittaa, ettei sillä ollut merkitystä sillan aukon mitoi-tuksessa.

Suunnitelmassa ei ole vielä otettu huomioon kesäkuussa 1924 tehtyä tien suunnan muutosta, koska tiellä ollut Alakankaan talo piti siirtää jon-kin matkaa ylävirtaan. Siirtoa perus-teltiin paitsi teknisen toteuttamisen edullisuudella myös sillä, että näkö-ala sillalle kirkonkylän puolelta tulee esteettömäksi. Alakankaan kolmen omistajan kanssa käydyissä neuvotte-luissa saatiin heinäkuussa aikaan so-pimus, jonka mukaan omistajat siir-tävät asuinrakennuksen reilun sijansa verran itään. Siirrosta ja tien alle jää-västä maa-alueesta sovittiin maksetta-vaksi korvauksena 30 000 markkaa. Siirron piti olla valmis lokakuun 1. päivänä 1924.

silTaa rakenneTaan ToisTa VuoTTaSillanrakennuksen alustavat työt aloi-tettiin jo maaliskuussa 1924. Touko-kuussa tehtiin Suomen Teknillisen korkeakoulun aineenkoetuslaitoksella koekuutiot siltaan käytettävästä beto-nista.

Rakennustöitä johti rakennusmes-tari M. A. Jäntti apulaisenaan jonkin aikaa työnjohtaja Saarelainen, joka kuitenkin ”siirrettiin” kesken töiden muualle. Kevättulva kesti runsaitten vesisateitten vuoksi Rovaniemellä ta-vallista pidemmän aikaa. Tulvan las-kettua heinäkuulle mentäessä saatiin peruslaatat valetuiksi, ja vähitellen päästiin siipimuurien ja holvin lau-doitukseen. Holvin laudoitus oli tark-kaa hommaa ja vaati taitavia kirves-miehiä, joita kyllä Saarenkylästäkin siihen aikaan löytyi. Muun muassa ponttilaudoituksen yläpinnan piti olla tiivis ja höylätty, jotta holvista tuli ta-sainen ja sileä.

Sillan valutyöt on todennäköisesti saatu valmiiksi jo ennen vuoden lo-pun pakkasia. Betoniin tarvittava sora tuotiin Piirittävaarasta ja penkerei-siin tarvittava maa-aines Juho Kulpin maalta. Sillan keilauksiin saatiin kivet Häkinvaarasta samoin kuin sillan be-toniosien verhouskivet, joiden työstä-minen on ollut ammattitaitoisten ki-vimiesten työtä.

Silta on ollut valmis liikenteelle ai-nakin heinäkuun 17. päivään men-nessä 1925, koska silloin pidettiin lopputarkastus. Peräpohjolan piirin piirikuntakonttorissa pidetyssä koko-uksessa olivat läsnä muun muassa yli-insinööri Martikainen, piiri-insinööri Eerikäinen, rakennusmestari Jäntti ja

��

asianosaisia kyläläisiä. Rakennustyö-hön oli käytetty 400 000 markan li-säksi ministeriön myöntämä 154 000 markkaa, myydyistä jätepuista saatu 16 513 markkaa, erehdyksessä oste-tusta liiasta sementistä saatu 3 786 markkaa, kaikkiaan 574 300 mark-kaa. Työhön käytettiin 10 918 hevos-työtuntia ja 31 452 henkilötyötuntia.

Lopputarkastuksessa todettiin yksi-mielisesti: ”… että silta on erittäin hy-vin piirustusten mukaan rakennettu ja että betonityö on hyvin suoritettu sekä täysin kovettunut ja siisti, samoin ovat siltapenkereet ja niiden kiveys ja tur-vehdus hyvin ja huolellisesi tehdyt pii-rustuksien osoittamaan korkeuteen.”

Pöytäkirjaan on merkitty myös työmaan lähiasukkaiden vaatimia ”ta-vanomaisia korvauksia”. ”Talokas Pek-

ka Jokela nuorempi ilmoitti paikka-kuntalaisten olevan erittäin kiitollisia siitä, että mainittu silta on saatu, mut-ta lausui paheksumisensa siitä, että sil-lan ja sen rakentamisen johdosta aiheu-tuneeseen maantien siirtoon käytetystä maasta ja varastopaikoiksi käytetyistä alueista ei ole ennen alueiden käyttöön-ottoa neuvoteltu niiden maanomistaji-en kanssa…”.

Alfred Pulkamo valitti soran läji-tyksistä kartanollaan, ja Juho Kulpin maalta oli otettu täytemaata, kiviä ja kunttaa. Pulkamo sai korvauksia 330 markkaa, Jokeloille maksettiin 6 500 markkaa ja Kulpille 3 000 mark-kaa. Kaikkiaan tarvittiin lisämäärä-rahaa 10 000 markkaa, johon sisältyi myös lopputarkastuksen kuluja 170 markkaa.

Jorma Kaija vuonna 1925 valmistuneen Saarenputaan rautabetonisillan kupeessa. Kuva: Erkki Lilja.

��

Lopuksi pöytäkirjanpitäjä ja silta-suunnitelman laatija yli-insinööri Olli Martikainen ilmoitti ehdottavansa sil-lanrakennustyön hyväksyttäväksi.

sodan TuhoilTa sääsTynyT MuseosilTaSaarenputaan vuonna 1925 valmistu-nut rautabetonisilta, jota myös Put-han Kivisillaksi on kutsuttu, on har-voja Lapissa toisen maailmansodan melskeissä säästyneitä siltoja.

Sillan olemassaolosta saamme kiit-tää Saarenkylän rohkeita poikia, Man-nisen Toivoa ja Aakkosen Kaukoa, jotka käsittämättömän kylmäverisel-lä toiminnallaan syksyllä 1944, kaksi päivää ennen evakkoon lähtöä, purki-vat saksalaisten pioneerien virittämän räjähdyspanoksen ja näin estivät siltaa lentämästä taivaan tuuliin. Se taas on oman tarinansa arvoinen juttu…

Teknisenä ja tyylikkäänä ratkaisu-na sekä aikakautensa vaativana raken-nustyönä Saarenputaan silta on valittu valtakunnalliseksi tiemuseokohteeksi vuonna 1992. Sitä ennen sillalle teh-tiin mittava korjaustyö, muun muassa saksalaisten sotilasajoneuvojen murjo-

mat sillan kaiteet entisöitiin alkupe-räisen suunnitelman mukaisiksi. La-pin tiepiirillä on tarkoitus kunnostaa sillan halkeilleet ja kirjavat betonipin-nat lähivuosina.

Sillan pielessä on esittelytaulu, jos-sa esiintyy nimi Saarenputaan – Vas-kurin silta. Olkoon se yhteinen taulu Saarenputaan 1924–25 rakennetul-le holvisillalle, jonka nimi virallisessa Lapin tiepiirin siltaluettelossa on Saa-renputaan raittisilta, sekä sen vieressä olevalle uudemmalle betoniholvisillal-le eli Vaskurin sillalle, jonka paikalla kaikkein vanhin Takaputaan silta si-jaitsi. ■

lähTeeTLiimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat. Tiehallinto. Tampere 2007.

Mäkelä, Petteri: Pitkoksilta pikitielle: Lapin tiepiiri 75 vuotta. Tiemuseon julkaisu 18. Jyväskylä 2000.

Saarenkylän historia. Julkaisija: Rovaniemen maalaiskunnan kulttuuritoimi. Rovaniemi 1998.

Lapin tiepiirin arkisto/Jouko Karjalainen.

Lapin tiepiirin museokohteet/Erkki Lilja.

��

ruija oli entisten peräpoh-

jalaisten ja lapin asukkaitten

tärkeä ansiomaa. ruijanmeren

suunnattomat kalansaaliit hou-

kuttelivat miehiä matkaan. Myös

kaupankäynti ruijaan oli vilkas-

ta. samuli paulaharju kuvaa mat-

kantekoa: ”… pohjanperäläisten

kansainvaellus oli aina käynyt

kohti Jäämerta; pitkin jokivarsia

oli noustu järviseudulta toiselle,

taivallettu poikki selkosten ja

kiivetty yli tunturienkin.”

■ ruijanreiTTi peräMerelTä jääMerelleRuotsi-Suomi oli vuosisatojen ajan halunnut maa-aluetta satama- ja kauppapaikaksi sulana olevan Jääme-ren rannoilta. Tätä politiikkaa nou-datti aikoinaan voimakkaasti Kaarle Herttua (myöhemmin Ruotsi-Suo-men kuningas Kaarle IX) lähettäen ja varustaen useita retkikuntia Jääme-ren rannalle. Hän antoi määräyksen Uppsalassa 5.3.1598 Lapin voudille Olof Burmanille suorittaa itineraa-rio eli reittitutkimus Perämeren ran-nalta Kemistä Jäämeren rannalle Va-ranginvuonolle. Paluumatkansa Olof Burman teki Näätämövuonolta halki Inarin Ruijantietä yli Saariselän pirk-kapäällikkö Olof Anundinpojan opas-tamana. Kirjoittamassaan yksityiskoh-taisessa matkaselostuksessa Burman mainitsee Saariselän ylityksestä: ”Siel-tä matkustin maaselän (Saariselän tun-turit) ylitse kesäpäivämatkan ihaninta tietä, tulin Sombioiärff (Sompiojärvi) nimiselle järvelle...”

Perämeren pohjukasta pohjoiseen johtanutta Ruijan reittiä kuljettiin ensin pitkin Kemijokea, sitten nous-tiin sydänmaiden halki kohti Kittilää, Sodankylää ja Sompiota ja jatkettiin tuntureiden yli Inarin kautta Jääme-relle.

Ruijanpolku – valtareitti Jäämerelle

er

kk

i lil

ja

�0

ruijanpolku soMpiosTa VaranginVuonoonVarsinainen Ruijanpolku kulki So-dankylässä Muteniasta Sompiojärvel-le, sieltä Nattasten yli Laanilaan ja jatkui tunturien yli Ivalojokea pitkin Kyröön eli nykyiseen Ivaloon. Inarin Suolisjärven pohjoispäässä polku haa-rautui itäiseksi Pakanajoen reitiksi, joka johti Näätämöön. Läntinen haa-ra, joka on ollut käytössä vielä 1900-luvun alussa, johti Sevettijärven kaut-ta Jäämeren rannalle Varanginvuonon Karlebotteniin. Läntisestä polunhaa-rasta norjalaiset ovat käyttäneet Ina-rinpolku-nimitystä jo parinsadan vuoden ajan.

Ruijanpolku oli hyvin moni-ilmei-nen; paikoin se oli sangen leveä. Se muodostui useista kulkuväylistä, joi-den lähtöpaikka ja päätepiste olivat samat. Jo muinaisista ajoista lähtien ihminen on valinnut vuodenaikojen mukaan helpoimman ja tarkoituksen-mukaisimman reitin. Näin ovat muo-dostuneet kesä- ja talvireitit, joiden

etäisyys saattaa olla useita kilometrejä. Kyseessä on kuitenkin sama tie. Myös Ruijanpolulla oli omat kesä- ja talvi-tiensä. Talvikeino kulki 10–20 km idempänä kuin kesäkeino.

Ruijanpolkua kulkivat kruunun virkamiehet, kauppiaat ja Jäämeren kalastajat sekä monet ulkomaalaiset lapinkävijät. Kesäisin varattomat Rui-jan-kulkijat kantoivat taakkansa itse, ja talvella he hiihtivät vetäen varus-teensa ahkiossa. Valtion virkamiehet ja rikkaimmat kulkijat käyttivät ke-säisin kantoporoja ja talvisin ”tilaus-kyytiä” matkaten saamelaisten po-roraidoissa. Vesitaipaleilla paikalliset asukkaat kuljettivat matkamiehiä ve-neillään maksua vastaan.

Pororaidossa matkasivat jouluaaton aattona 1841 Elias Lönnrot ja Matias Aleksanteri Castrén Korvasesta poh-joiseen. Ensimmäisen yönsä matkue nukkui rakotulilla. Aattoillaksi he saa-puivat Suomunkodalle, joka oli senai-kainen valtion rakentama ”erämaaho-telli”. Noin 15 peninkulman matka Korvasesta Inariin kesti neljä vuoro-kautta.

Säällä on ollut aina, ja varsinkin talvella, ratkaiseva merkitys kulkijoil-le. Voidaan sanoa, että koko Suomen talous etenkin sotakorvauksia makset-taessa riippui pakkasista. Eivät olisi huilanneet tuhannet puukuormat he-vosten vetäminä uittoväylien varteen, jos pakkanen ei olisi tehnyt ajokelpoi-siksi tuhansia kilometrejä varsiteitä.

Sompiosta Ruijaan johtanut polku haarautui Inarissa kahdeksi reitiksi. Karttaan on merkitty myös Elias Lönnrotin ja Matias Aleksanteri Castrénin matkareitti joulukuussa 1841. Kartta: Erkki Lilja.

�1

Pakkanen on siis paras tien kunnos-sapitäjän työkaveri – sekä ennen että tänä päivänä. Suurtyön vanhan perin-teen tallentajana tehnyt Samuli Pau-laharju antaa mestarillisen kuvauksen Ruijanreitin kunnossapidosta: ”Kesä-kaudet lapintie (talvitie) sai olla omis-sa oloissaan. Kulki, kuka kulki – kulke-koon, niin kuin haluaa. Mutta talvella tie oli jumalanilmojen ja sompiolaisten hoidossa. Pakkanen pani pohjat, taivas pudotti kelin, ja talviset lumiuhot rie-poittivat tukkoon syvimmätkin jäljet, joita vasta jotkut markkinamiehet taik-ka muut kulkijaimet olivat ahkioillaan auranneet syvään lumikinokseen.”

Vaikka Lapin myrskytuulet ja tal-viset lumiuhot riepottivat tukkoon jäljet, jäi lumen alle pakkasen pane-ma päällyste eli polanne. Jotta pysyt-täisiin lumen peitettyä lapintien sen ummessaolevalla kantavalla polanteel-la, täytyi tien sijainti merkitä hyvin tarkkaan. Tie tikotettiin eli viitoitet-tiin aukeilla paikoilla, outamaissa pil-kotettiin ja viitoitettiin. Oulun läänin kuvernöörien määräyksestä Ruijan-polkua taakotettiin ja merkittiin use-ampaan otteeseen 1800-luvulla. Kun-nossapitäjät määrättiin käräjillä, ja osuudet kirjattiin tarkasti.

prospekTorin kulTaTieSaariselän tuntureilta löydettiin kal-liokultaa 1900-luvun alussa. Silloin unelmoitiin kullan emäkalliosta ja perustettiin kultayhtiöitä. Aktiebo-laget Prospektor aloitti toimintansa 1902 ja rakennutti Laanilaan tuki-kohdan, jonne ei ollut tietä. Niinpä rakennettiin Kitisjokivarresta Kön-kään talolta noin 70 km:n pituinen yksityinen kärrytie Laanilaan siltoi-

neen ja suoporrastuksineen osittain valtion varoin. Kansa nimitti noin puoli penikulmaa Ruijanpolun länsi-puolella sijaitsevan Prospektorin tien Kultatieksi. Se oli nykyisen valtatie 4:n edeltäjä. Liikenne Ruijanpolulta siirtyi Prospektorin Kultatielle. Un-hoituksen vaippa ja syksyiset lehdet peittivät Wanhan Waltareitin, Ruijan-polun.

Sompio-seura merkitsi 1980-lu-vulla maastoon vanhan Ruijanpolun sijainnin Sompiojärveltä Saariselälle. Ruijanpolku Saariselällä välillä Kiilo-pääntie ja Piispankiven pysäköintialue on Lapin ympäristökeskuksen ja Ina-rin kunnan voimin viitoitettu ja kun-nostettu kesällä 2003 matkailukoh-teeksi, johon on rakennettu 12 alueen historiasta kertovaa infopistettä. Noin seitsemän kilometrin pituisen polun voi taivaltaa vaikkapa lenkkikengissä, sillä suopaikat on pitkostettu. ■

lähTeeTLilja, Erkki: Perämereltä Petsamoon. Jatuli XXVIX. Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu. Länsi-Pohjan Kirjapaino Oy 2006.

Onnela, Samuli: Suur-Sodankylän historia 2. Porvoo 2006.

Paulaharju, Samuli: Sompio. Porvoo 1979.

Paulaharju, Samuli: Vanhaa Lappia ja Peräpoh-jaa. Porvoo 1963.

Stigzelius, Herman: Kultakuume: Lapin kullan historia. Suomen Matkailuliitto 1987.

Vahtola, Jouko: Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty. Kuusamo 1980.

Kultatiet-videodokumentti 1996. Kultalöytöjen vaikutus Lapin tiestön kehitykseen, (käsikirjoi-tus Erkki Lilja).

Tiehistoriallinen näyttely Kultatiet. Auto- ja tiemuseo Mobilia 1996-1997/ Ivalon Kulta-piisku 1999, (käsikirjoitus Erkki Lilja).

��

Kultaa, kulttuuria ja luontoarvoja Ivalojoella

syyskuussa tuli kuluneeksi

140 vuotta ivalojoen ensim-

mäisestä kultalöydöstä. lapin

kultainen kesä aloitettiin jo elo-

kuussa, kun kultamuseo järjesti

symposiumin otsikolla ivalojoki

– kultaa, kulttuuria ja luontoa.

symposiumin tarkoituksena oli

pohtia sitä, kannattaako ivalojo-

kea anoa unescon maailmanpe-

rintöluetteloon. kultamuseo on

tehnyt aloitteen asiasta Metsä-

hallitukselle ja inarin kunnalle jo

vuonna 2007.

■ kullankaiVajien iValojokiKoko Lapin ensimmäinen kultalöy-tö tehtiin Kemijoen suulla jo vuonna 1837, mutta kultamäärät olivat niin pieniä, etteivät ne antaneet aihetta laajempaan kaivutoimintaan. Varsi-nainen kultakuume kohosi Ivalojoen partaalla, kun valtion tutkimusret-kikunta teki ensimmäisen virallisen kultalöydön nälkävuonna 1868. Lää-ninvouti Kondrad Lihrin johtama joukkio löysi Louhiojan lähettyviltä koevaskauksessa kultaa niin paljon, että sen kaivaminen katsottiin kan-nattavaksi. Paikan nimi oli Nulkka-mukka. Löytö muutti koko Ylä-Lapin historian kulun.

Tieto kullan löytymisestä kantautui pian myös tavallisen rahvaan korviin. Merimiehet Jakob Ervast Oulusta ja Nils Lepistö Raahesta tekivät ensim-mäisten joukossa matkan Sotajoen suulle syyskesällä 1869. Siitä matka jatkui Ivalojokea vastavirtaan Portti-koskelle. Ennen talven tuloa miehet olivat huuhtoneet kosken partaalta kaksi kiloa kultaa. Suurin yksittäinen hippu painoi 28 grammaa. Kun Er-vast ja Lepistö ilmoittivat lain mukai-sesti löytönsä Kittilässä kruununvou-

he

li h

ein

äa

ho

-Mie

TT

un

en

��

ti Konrad Plantingille, tämä komensi miehet heti Ouluun maaherran pu-heille ja kirjoitti samana päivänä val-taushakemuksen omiin nimiinsä. En-simmäinen riita Ivalojoen kullasta oli alkanut. Monivaiheinen oikeustaiste-lu kesti vuosia, ja lopulta valtion vir-kamiehet saivat Porttikosken valtauk-sen haltuunsa.

Ivalojoen kullanhuuhdonta siirtyi varhaisessa vaiheessa muutenkin val-tion valvontaan. Vuonna 1870 kruu-nu rakennutti Porttikosken pohjois-rannalle Kultalan Kruunun Stationin valtion virkamiesten valvontatyö-tä helpottamaan. Kullan etsintä hy-väksyttiin tuohon aikaan vain keisa-ri Aleksanteri II:n suostumuksella. Kultalassa viranomaiset myönsivät etsintälupia ja valtauskirjoja. Siel-tä valvottiin lakia ja järjestystä. Toi-saalta, Kultalan lähistölle perustettiin kapakka, joka houkut-teli kultamiehiä ja mui-ta kulkijoita täysin toi-senlaisiin harrastuksiin. Muutaman vuoden ajan Kultala oli vilkas ja vil-li keskuspaikka keskellä erämaata.

Kultaa etsittiin myös kallioperästä, ja kai-vostoiminta oli alueel-la vilkasta 1900-luvun ensimmäisinä vuosi-kymmeninä. Noiden aikojen suurhankkeet eivät kuitenkaan on-nistuneet, ja nyt niiden jäänteet ovat nähtävyyk-siä ja muistoja ihmisten unelmista ja yritteliäi-syydestä. Kuuluisimpia

yhtiöitä oli Oy Lapin Kulta Ab, jonka tarkoituksena oli aloittaa järjestelmäl-linen kaivostyö Lapissa vuonna 1924. Ivalojoella yhtiö vaikutti lähinnä Ri-takoskella, jonne sen teknillinen joh-taja Heikki Kivekäs loi maineikkaan tukikohtansa. Kolmen vuoden aikana yhtiön saalis oli 17 grammaa kultaa ja useita miljoonia lainaa. Lisäksi Kive-käs jäi kiinni pirtureseptin väärentä-misestä ja sai vankilatuomion. Oy La-pin Kulta Ab teki konkurssin vuonna 1927 ja myi neljä vuosikymmentä myöhemmin nimensä panimoteolli-suuden käyttöön.

Vuonna 1925 perustettiin Oy Iva-lojoki Ab rautatiehallituksen yli-insi-nöörin Verner Ryselinin aloitteesta. Yhtiön alkuaikojen kaivosmestarina hääri Kosti Nordlund, joka käytti jopa kepulikonsteja vakuutellessaan rahoit-tajia kullan määrästä joella. Yhtiön

Kultalan Kruunun Stationi on kulttuurihistoriallisesti merkittävin Ivalojoen suojelluista kohteista. Kuva kesältä 2005, Kultamuseon kokoelmat.

��

koneet hankittiin Belgiasta, ja muu-kin toiminta oli suurieleistä ja kallis-ta. Kun kultaa ei miljoonien markko-jen panostuksista huolimatta löytynyt kuin muutamia kymmeniä grammo-ja, ajautui koko yhtiö muutamassa vuodessa perikatoon.

Yhtä tylyjä kohtaloita kokivat useat muutkin yhtiöt. Esimerkiksi Prospec-tor Oy toimi aikansa Sotajoella. Joen suupankki kyllä käännettiin kivi ki-veltä, mutta kultasaaliin jäätyä laihak-si oli konkurssi väistämätön. Luttojo-en Kulta Oy perustettiin ruotsalaisen Boliden-kaivosyhtiön pääomalla, mutta sen toiminta oli lähinnä kul-taesiintymien kartoittamista ja koe-monttujen kaivamista. Varsinainen kullankaivu jäi tässäkin tapaukses-sa vähäiseksi ja kannattamattomaksi, vaikka Ritakoskelle tuotiin aikoinaan moderni kullankaivulaite.

iValojoen MonipuoliseT arVoTIvalojoen kulttuurihistoriallinen arvo ei löydy pelkästään kullankaivajista. Vesireitin varrella on kaksi perinteis-tä saamelaiskylää, Lisma ja Kuttura, joista molemmat ovat säilyneet Lapin sodan aikaiselta hävitykseltä. Kylien alueella on edustettuna lappilaisessa mittakaavassa erittäin arvokasta ra-kennuskantaa avoimine niitty-ympä-ristöineen.

Kylien rikkautena on, että vanhaa rakennuskantaa ei ole juuri hävitetty, vaan sen on annettu pysyä paikoil-laan ja uusia porotiloja on perustettu ympärille. Näin nähtävillä ovat asu-tuksen useat kerrokset. Asukkailla on edelleen hyvin läheinen suhde poron-hoitoon, ja siihen liittyvät vanhat ta-

vat ovat aktiivisesti käytössä. Tämä näkyy myös rakennetussa ympäristös-sä ainutlaatuisella tavalla.

Ivalojoella on luonnonympäristöä, jota ei muualta voi löytää. Tunturi-ylängöltä alkava joki saa latvoillaan seurakseen kymmeniä pieniä sivupu-roja, jotka kasvattavat virtausta nope-asti. Kutturan kohdalla joen luonne muuttuu. Se virtaa syvässä kanjonis-sa muodostaen useita vaarallisinakin pidettyjä koskia. Loppupäästään joki on hitaasti lipuvaa suvantoa, kunnes se laskeutuu rauhallisena virtana Ina-rijärveen.

Kasvilajistossa sekä eteläiset että pohjoiset lajit ovat edustettuina. Jo-kivarren kasvisto on monipuolinen, siihen kuuluu useita harvinaisia la-jeja. Näistä erityisen suojelun alaisia ovat arnikki ja sukassara, joita ei mo-nestakaan paikasta Suomesta löydy. Samoin joen tuntumassa elää useita uhanalaisia kasveja, kuten laaksoar-ho, lapinesikko, pohjannoidanlukko ja siperianvehnä. Näistä pohjannoi-danlukko on lisäksi ns. Suomen vas-tuulaji, jonka esiintyminen eurooppa-laisittain painottuu maamme alueelle ja jonka säilymisestä Suomen tulee kantaa erityistä huolta.

Kuriositeettiarvona, mutta ei vä-häisenä, kannattaa muistaa Ivalojoel-la tehdyt keinorevontulikokeet 1880-luvulla. Professori Selim Lemstömin retkikunta jatkoi revontulien synnyn tutkimusta vuosien ajan Kehäpäällä, Kultalan lähistöllä, virittäen talvipak-kasella useiden kilometrien matkal-le kuparilankoja korkeiden tolppien varaan. Tällä ”virtailukoneeksi” kut-sumallaan laitteella Lemström uskoi pystyvänsä synnyttämään revontulia.

��

Vaikka hän olikin väärässä taivaantu-lien syntymekanismin suhteen, ko-keiden ansiosta jatketaan edelleen ilmakehän ilmiöiden tutkimusta So-dankylän geofysiikan observatoriossa Tähtelässä.

kulTajoen elinVoiMainen perinTöIvalojoen kymmenet kosket pauhaa-vat tänäkin päivänä kuten ennenkin. Aika on tehnyt tehtävänsä ja patinoi-nut vanhan kullankaivun jäljet maas-toon sopeutuviksi. Ivalojoen rannat ovat yhä täynnä kultahistoriaan liit-tyviä muistoja. Kultalan pääkartano, aitta ja sauna ovat säilyneet alkupe-räisinä, suojeltuina ja kunnostettuina rakennuksina Porttikosken rannalla. Alkuperäisiä ovat myös Ritakosken kämppä ja muutamat piharakennuk-set. Koneellisesta toiminnasta ovat jääneet ehjimpinä jäljelle Liljekvistin ruoppaaja ja Kivekkään höyrypan-nu, joka kesän 2008 talkooleiriläis-ten puhdistamana lähti jopa liikkeelle omien pyöriensä varassa. Rännitys-paikat, padot ja vanhat valtauspaalut ovat näkyvillä, ja useiden kämppien raunioita on vielä jäljellä.

Ivalojoen kulttuuriperintö on elä-vää ja elinvoimaista. Kultavaltauksia on edelleen joen varrella. Kullankaivu on muuttanut muotoaan, mutta jat-kuu joka kesä aktiivisena. Kylissä asu-taan ja harjoitetaan perinteisiä elinkei-noja nykypäivään soveltaen. Kultajoki on säilynyt niin puhtaana luonnonjo-kena, kuin joki yleensä voi Suomessa säilyä. Tämä näkyy myös matkailun puolella, valittiinhan Ivalojoki vuon-na 2005 vuoden retkikohteeksi.

Kivekkään höyrypannu Ritakoskella on säi-lynyt merkkinä koneellisen kullankaivun alkuajoista. Laitetta on kunnostettu ja irto-naiset osat on saatu asennettua paikoilleen kesällä 2008. Samalla höyrypannu siirrettiin kovemmalle hiekkamaalle. Kuva on ajalta ennen kunnostusta, vuodelta 1982. Kulta-museon kokoelmat.

Ivalojoen ainutlaatuiset luontoar-vot, kultahistoriaan ja saamelaispe-rinteeseen liittyvät kulttuuriarvot sekä asema Euroopan ainoana erämaajo-kena antavat täyden mahdollisuuden World Heritage -arvoon. Koko Poh-jois-Lapin imagolle ja matkailuelin-keinolle sillä olisi mittaamaton myön-teinen vaikutus. Toinen kysymys on, riittääkö Ivalojoki yksinään maail-manperintöluetteloon vai tarvitaanko sinne pääsemiseksi laajempaa koko-naisuutta. Toivon keskustelun asiasta jatkuvan, sillä Ivalojoki on kunniansa ansainnut. ■

Kultamuseolla on syystalven aikana esillä näyt-tely Ivalojoen kultaa, jossa kerrotaan lisää Ivalo-joen värikkäästä, 140-vuotisesta historiasta.

��

innokas puheensorina ja

kiviin kolisevien teräslastojen

kalke kantautui kemijärven

soppelan Takalan tilan he-

voshaasta. oli menossa lapin

maakuntamuseon ja kemijärven

kansalaisopiston kesäkuussa

2005 järjestämä arkeologinen

kaivauskurssi. kevään esihis-

torialuentojen kuulijoista 13

vapaaehtoista tarttui omin käsin

paikallishistorialliseen tutkimus-

työhön. nuorin hiekanseuloja oli

kymmenvuotias antti kotivuori,

kun varttuneemmat olivat jo

hyvän aikaa viettäneet eläke-

vuosiaan. lisäksi rovaniemen

museotoimen henkilökunnasta

saapui apujoukkoja tutkimuk-

sen kiireimpään aikaan.

■ Arkeologisesta kaivauksesta Kemi-järvellä olikin jo aikaa, sillä edellinen muinaistutkimus saatiin päätökseen Neitilän alueella 1964. Toimittaja ja kirjailija Tapani Niemi toimi kaivauk-sen epävirallisena lehdistövastaavana ja hankki toiminnalle runsaasti jul-kisuutta. Tavoitteena oli nostaa niin kemijärveläisten arvostusta historialli-sia juuriaan kohtaan kuin esitellä ar-keologista tutkimustyötä. Kaivausta esiteltiin lähes kaksikymmentä ker-taa lehdissä, radiossa ja televisiossa. Julkisuus oli yksinomaan positiivista. Seuraavana keväänä Kemijärven kult-tuuritalossa pidetylle yleisöluennolle kertyi vielä 36 kuulijaa.

kaiVauskohTeen TuTkiMushisToriaaInventoidessani kesällä 1989 Kemi-järven esihistoriallisia kohteita eräs poromies Soppelassa kertoi Ilmo ja Asko Kotajärven omistaman Takalan

tilan lampolan paikalla olleen ”kolttain asuinpaikka”, josta

oli löydetty rautakirvei-tä ja hauenluita. Ilmo

Kotajärvi esitteli touhukkaalle tutki-jalle lampolan, jos-sa erottui maan- ja kivensekaisia kum-pareita, kaivanto-

ha

nn

u k

oT

iVu

or

i

Aarteita hevoshaassa

Myöhäisrautakauden naisen korustoon kuulu-va pronssinen ketjunja-kaja. Koko 26 x 22 mm. Kuvat: Hannu Kotivuo-ri. Lapin maakunta-museon kokoelmat

��

ja ja kivikasoja. Osan isokokoisista ja ymmyrkäisistä luonnonkivistä maan-omistajat olivat koonneet keoiksi ha-jotettuaan alkuperäisiä liesikumpuja. Lampaat olivat talloneet ja syöneet ruohon olemattomiin. Tasaisen män-tykankaan maapohja on hienoa ja ki-vetöntä hiekkaa.

Paikalla oli kolme nelinurkkaista tupasijaa, joiden seinämät kohosivat nurmesta 10−20 cm. Niiden ulko-reunoilla on noin neliömetrin laajui-sia, usein pitkulaisia ja keskimäärin 20 cm syviä painaumia. Ne näyttävät syntyneen otettaessa hiekkaa tupien seinä- tai kattoeristeeksi. Tupasijo-jen välissä on yhä yksi pitkulainen ja edellisiä suurempi kehävalli. Ilmeises-ti se on jonkin varaston tai porosuo-jan jäännös, sillä siinä ei ole nurkka-liettä kuten tupasijoissa.1

Kemijärven metsälappalaisasutuk-sesta on säilynyt joitakin historialli-sia tietoja. Yksi tieto saattaa tarkoittaa Soppelan Takalan tilan muinaisasuin-paikkaa. Kemijärven kappalaisena 1700-luvun alkupuolella ollut Nils Fellman kertoo kuvauksessaan Bes-krifning…över Capelgieldet i Kemi-träsk d. 25 febr. åhr 1748 seuraavaa:

I fordna tider hafva endast Lappar-na haft sitt tillhåld, så vid detta träsket som i the närmaste land och vid an-dra kring liggande mindre träsk. The gambla Lappar hafva för mig berättat at vid gapet af detta träsket öster oht af ålder varit en stor lapby, som the kallat Vihtala, samt väster om på andra sidan skall ock varit en lapby vid namn Per-muslahti; dessa begge lapbyar skolat af the Svenske blifvit ruinerade i Birkar-larnes tid, för än the gifvit sig under svenska kronan.2

Myöhemmissä tutkimuksissa nämä muinaiset metsäsaamelaisten asuin-paikat mainitaan nimimuodossa Ter-muslahti ja – Vihtalan synonyymi-nä – Riuhtala eli Luhtala.3 Lähteet mainitsevat nuo paikat lapinkylinä, mutta kysymys on tilapäisistä pyyn-tiasuinpaikoista. Kemijärvi näyttää olleen eräänlainen Kemin Lapin yh-teisnautinta-alue eikä varsinainen laa-ja lapinkylä, joista Olof Träsk kertoo jo 1643 painetussa kartassa ja sen seli-tyksissä.4 Kemijärvelle tultiin Träskin mukaan kesäisin Sompion, Sodanky-län, Keminkylän, Kuolajärven ja Kit-kajärven kylistä, eikä matka ollut tal-vellakaan pitkä.

Historialliset lähteet tuntevat Ke-mijärveltä paljon metsälappalaisten asuinpaikkoja, esineistöä ja joitakin kalmistoja. Valtaosa näistä paikois-ta on jäänyt myöhemmän asutuksen alle, ja löydökset ovat hukkuneet. Esi-merkiksi kaivauspaikasta noin 500 m länteen olevan Rantakummun talon vaiheilla kerrotaan olleen vanhaa lap-palaisasutusta, josta löytyi hopeakanki ja jonkinmoinen helykoriste.5 Vieläpä Lapin läänin rakennusperinne ry:n julkaisussa vuodelta 1984 Soppelan Rantakummun talon kerrotaan ole-van vanhalla lappalaisten asuinkentäl-lä Vihtalankylässä.6 Kirjoittaja näyttää siis kuulleen tai luulleen Vihtalan tar-koittavan Soppelaa.

löydöksiä Vuosien VarrelTaKotajärven veljekset kertoivat asuin-paikan itäpuolen suolta löydetyn sota-ajan tietämissä ja 1960-luvulla pelto- ja ojatöissä kaksi muinaissuk-sea. Kokonainen suksi oli noin 130

��

cm pitkä ja 20 cm leveä. Toinen suk-si oli mäystimen kohdalta katkennut, metrin pituinen ja 12−15 cm leveä. Kaivausta katsomassa käyneen Ilmo Kaisanlahden mukaan suksen kärki oli ”kirjailtu”, joten siinä lienee näky-nyt rautakauden ns. botnisille suksille ominaista rikkokoristelua, palmikko-koristetta keskellä ja kuvauksen mu-kaan kärjessä nuppimainen koriste. Sittemmin molemmat sukset ovat ka-donneet.

Museoon päätyneet kolme rautais-ta kirveenterää veljekset olivat löytä-neet asuinpaikalta eri aikoina. Yksi kirveenterä löytyi tupasijan reunas-ta. Siinä oli myös hauenluita ja pal-jon hiiltä. Asukkaille oli kerrottu, että ”turvakaiset” olivat aikanaan hakan-neet paikalta ikihongikon eli ns. ro-nipetäjät. Tämä kiilamainen kirves on yksinkertainen työkirves, jonka silmä on tehty taivuttamalla se toiselle terä-lappeelle. Toinen kirveenterä pullahti esiin sian tonkiessa maata lätissään. Se on 1000−1200-luvulla Itämeren piirissä suosittu partakirves, jonka kaulaa koristaa kaksi koristeuraa. Esi-ne lienee kulkeutunut Karjalasta, jos-sa niitä käytettiin vielä 1200-luvulla. Kemijärveltä on löydetty partakirveen terä myös Isokylän Könölästä. Kol-mas kirvesmuoto on nelikorvakkei-nen 800−1000-luvulle ominainen esi-ne, joita on Suomesta löydetty noin sata kappaletta. Lisäksi asukkaat löy-sivät tupa-alueen vaiheilta luisen värt-tinänpyörän ja hioinkiven.

Tupien TuTkinTaTasaisella hakamaalla oli kolme tupa-sijaksi tulkittua nelisivuista maavallia, joiden nurkissa oli kasa mustaksi no-

keentuneita uunikiviä. Kaksi noin 4 x 4 m laajaa tupasijaa avattiin ja tutkit-tiin. Hevosten ja lampaiden kaluama tasainen nurmi oli tavattoman sitkas. Sen alapintaan kiinnittyivät tiukas-ti myös pintalöydöt. Nurmen tiiviys vaikeutti kaivamista ja löytöjen tal-teenottoa. Maaperä haassa on kaut-taaltaan kivetöntä hienoa hiekkamaa-ta.

Tupasijojen keskiosa oli ympäris-töön nähden noin 20 cm koholla, sillä välipohjan eristehiekka oli ro-mahtanut rakennuksen lattian päälle. Seinähirsistä oli jäljellä ruskehtavia tai hiilensekaisia linjoja, jotka reunustivat kullankeltaista eristehiekkaa. Nurkka-piisit oli pääosin koottu paikalle Ke-mijärven rannalta tuoduista isoista ja pyöreistä kivenmurikoista. Uuniala on ollut noin neljännes koko pohja-alasta, joka oli noin 16 m2. Ovet lie-nevät avautuneet itäpuolisen rinteen suuntaan. Tupien seinälinjan ulko-puolella maaperä oli pääosin koske-matonta, mutta sisäpuolella eristehie-kan alainen kerros oli voimakkaasti sekaantunutta. Uunien pohjalla oli paikoitellen hiiltä, nokea ja vähäisiä palaneen luun siruja.

Vaikuttaa siltä, että tuvat olivat si-säänlämpiäviä pyöröhirsistä salvottu-ja savutupia. Niiden lämmönlähtee-nä toimi puuarinalle ja hiekkapohjalle perustettu nurkkakiuas. Tupasijojen niukka löytöaineisto tukee suhteel-lisen nuorta ajoitusta. Tällaisia neli-sivuisia salvostupia metsäsaamelaiset käyttivät ilmeisesti vasta 1600-lu-vun lopulta alkaen. Tupien rakenne ja sijoittuminen etäälle Kemijärven rannasta tukee olettamusta niiden metsäsaamelaisesta alkuperästä. Käyt-

��

töajankohta lienee vuoden 1700 vai-heilla.

risTireTkiajan suorakaiTeinen liesiNoin 2 m pitkä ja 1,5 m leveä kiveys erottui tasaisesta nurmesta 10−20 cm korkeana, suorakaiteisena kumparee-na. Sen päätyyn oli aseteltu kaksi ta-sapintaista kiveä. Kiveyksen ympärillä ei ollut vallia tai kuoppia, joten se voi olla salvos-, piste- tai keilakodan kes-kusliesi.

Erityisesti Suomen Lapista tun-nettujen esimerkkien mukaisesti vas-taavat suorakaiteenmuotoiset liedet ovat tunnusomaisia nuoremman rau-takauden ja keskiajan asuinpaikoille. Ylä-Lapissa niitä voi olla 6–8 saman-keskisessä rivissä, kankaan reunassa tai jokitörmällä. Kotajärven veljesten löydöistä kaksi rautakautista kirveen-terää todennäköisesti liittyvät ajalli-sesti tämän lieden yhteyteen.

Lieden ympäristöön avattiin 12 m2 laaja kaivausala. Pintanurmi oli pois-tettava erityisen varoen, sillä siihen kiinnittyi runsaasti palanutta luuta. Lieden keskellä pääosin pienistä ka-lanluista koostuva luumassa oli pa-lanut vitivalkoiseksi, mutta tulisijan ulkopuolella oleva pilstottu peuran- tai hirvenluu vaikutti ainoastaan no-keentuneelta. Pintakivet kuumuus oli murentanut hiekaksi. Ensimmäinen pronssipellin pala – joita liedestä löy-tyi muutamia – oli sekin lieden pin-nalla. Lieden reunasta ja seulotusta maasta tuli myös muutamia tuluspiin paloja sekä luuhelmen katkelma. To-dennäköisesti Äänisen itäpuolelta ko-toisin olevaa piikiveä tarvittiin tule-niskentään.

Palamaton tai heikosti palanut luuaines, jossa erottui runsaasti hau-enluita, keskittyi lieden ulkoreu-naan. Lieden kyljessä, voimakkaas-ti likaantuneella lattiapinnalla, oli

Maanomistajat Ilpo ja Asko Kotajärvi valvovat Elina Alaräisäsen työskentelyä.

�0

poikkeuksellisesti säily-nyt kellertävänruskeita kalansuomuja, jotka löytöyhteytensä pe-rusteella ovat sa-manikäisiä kuin muukin aineisto. Kodansijan lattia-pinnalla oli yhden-suuntaista puuaines-ta, joka oli kiinnittynyt tiukasti ruohomattoon. Tämä alapuolelta palanut puu oli rutikuivaa. Havainnoista pää-tellen puuaines ei ole peräisin latti-asta, vaan ovi-, katto- tai seinäraken-teesta. Puuaines liittyi selvästi lieteen ja kotarakenteeseen, joten ilmeises-ti kota on palanut sisältäpäin ja lo-pulta romahtanut. Edellä kuvatussa Nils Fellmanin kirjoituksessa vuodel-ta 1748 mainitaan ”Ruotsin miesten tuhonneen alueen kylät pirkkalais-aikana”. Lieden jäljempänä esitetyt löytöajoitukset ja havainto palanees-ta kodasta vastaa paljolti mielikuvaa tuollaisesta tapahtumasta.

Kahdelta sivulta erottuivat liettä rajanneet suorat kehäpuut. Liesi oli rakennettu isoista reunakivistä, joi-den sisällä oli pienempiä kiviä. Lieden keskellä luuainesta, hiiltä ja likamaata oli paikoin noin 25 cm:n syvyydeltä. Maamassa otettiin talteen kokonaan ja seulottiin myöhemmin. Osoittau-tui, että siinä oli erittäin runsaasti paikoin vain suurennuslasilla erottu-vaa kalanluuta, josta museolla seulot-tiin laajahko näyteaineisto luumääri-tystä varten.

Luututkija Kati Salo määritti suo-rakaiteisessa liedessä olleen luuainek-sen vuonna 2006. Pääosa pienestä

luumassasta todettiin kalanluuksi, josta puo-lestaan valtaosa oli hau-enluita. Muista kalala-

jeista seuloutuivat esiin ahven, siika, made ja sär-

kikalat ryhmänä. Lisäksi kalojen käsittelystä kertovat lie-

den reunassa olleet suomut. Nisäk-käistä erottuivat peura tai poro, hir-vi ja orava. Joukossa olleet vuohen tai lampaan luut kuulunevat paikan myöhempään käyttöön. Metsäka-nalinnuista on rautakauden pataan joutunut ainakin metso. Luulöydös-ten perusteella ruoaksi kelpasi kaikki saaliiksi saatu kala ja riista. Läheiseltä Kaisankankaalta tunnetut noin 170 pyyntikuoppaa ajoittunevat pääosin jo varhaismetallikauteen (n. 1900 eKr.–300 jKr.). Siten tuo peurojen suurpyynti Soppelan lähimaastossa on metsäsaamelaisasutusta huomattavasti varhaisempi ajanjakso.

korValusikka, Tiuku ja keTjunjakajaLuuaineiston lisäksi suorakaiteisen lieden yhteydessä oli varsin monipuo-linen metalliesineistö. Näistä pääosa saatiin mittatarkasti talteen Pekka Ii-varin käyttäessä taitavasti metallinil-maisinta. Esineistössä on muutamia ristiretkiaikaisia naisen pronssikoruja tai sellaisten katkelmia. Yksi löydös on osa ketjunjakajaa, joka on tyypil-linen savokarjalaisella alueella. Ne ovat yleensä soikeiden kupurasolkien

Myöhäisrautakaudelle ominainen pronssitiuku. Korkeus 24 mm.

�1

yhteydessä.7 Samanikäiseen korulait-teeseen kuuluu myös pronssitiuku tai -kulkunen.8 Kolmas vastaava löydös on akantuslehvin koristettu korvalu-sikka. Myös tälle pronssiesineelle on vastineita Savon ja Karjalan muinais-löydöissä.9 Yhden tupasijan reunasta löytyi lenkkipäinen pronssihela, joka on myös ristiretkiaikaista aineistoa.

Kymmeniä pronssikattilan paloja löytyi suorakaiteisen lieden eri koh-dista. Osa on väännetty myttyrään, toiset rei’itetty, lävistetty puukolla, naskalilla tms. Epäilemättä pronssi-peltiä on leikelty korujen tai joiden-kin pikkuesineiden raaka-aineeksi kat-tilan rikkoontumisen jälkeen.10 Pienet hioimen katkelmat ja pii-iskokset ku-vastavat arkipäivän askareita. Erilaiset rautaesineiden katkelmat ovat erilais-ten työvälineiden jäänteitä. Korujen ohella varmasti tunnistettavia esineitä ovat naskali ja veitsenterä sekä luuhel-men puolikas.

Löydökset osoittavat, että Kemin Lapin ja Laatokan Karjalan välillä oli 1200-luvun vaiheilla runsaasti yhte-yksiä. Ristiretkiajan naisen pukuun kuuluvat korut ovat todennäköisesti kulkeutuneet metsäsaamelaisten tal-vitulille Karjalasta tulleiden kauppiai-den tai verottajien mukana. Varmasti ei voida määritellä kantoiko koruja saamelainen vai karjalainen nainen. Samanikäisiä, ilmeisesti idän suunnan kauppaan liittyviä, pronssikoruja on löydetty mm. Sodankylän Sompion Juikentästä, Sallan Onkamosta ja Ro-vaniemen Pöykkölästä. Soppelan kai-vausaineiston osalta on toivottavaa, että tutkittujen rakenteiden ikä voi-daan tulevaisuudessa täsmentää myös C14-ajoituksella. ■

lähTeeT1 Kotivuori, Hannu. 1990. ”Vihtala” – rauta-kautinen lapinkylä Kemijärvellä. Raito 1/1990, s. 42–52.2 Fellman, Jacob. 1906. Anteckningar under min vistelse i Lappmarken I, s. 367−368; Andersson, G. A. 1912. Kemijärven pitäjän vaiheista, s. 18. 3 Itkonen, T. I., 1984. Suomen lappalaiset vuoteen 1945, s. 95. Porvoo.4 Träsk, Olof. 1928. Kartor över Kemi & Torne Lappmarker 1642 och 1643. Stockholm.5 Andersson, G. A.1912. Kemijärven pitäjän vaiheista, s. 5.6 Lapin rakennusperintö. Lapin läänin rakennusperinne ry. 1984, s. 64, kohta 2.45; vrt. Appelgren, Hj. 1881. Muinaisjäännöksiä ja Tarinoita Kemin kihlakunnan itäisissä osissa. SMYA V, s. 48. 7 Esim. Kivikoski, Ella. 1973. Die Eisenzeit Finnlands, tafel 123, abb. 1114; Lehtosalo-Hi-lander , P.-L. 1984. Keski- ja myöhäisrautakau-si. Suomen historia 1, s. 399–400; Saksa, A. & Uino, P. & Hiekkanen, M. 2003. Ristiretkiaika 1100–1300 jKr. Karjalan synty. Viipurin läänin historia I, s. 405, 421 ja 452.8 Esim. Kivikoski, Ella. 1973. Die Eisenzeit Finnlands, tafel 91, abb. 810; Lehtosalo-Hilan-der, P.-L. & Pirinen. K. 1988. Savon historia I, s. 166–167; Taavitsainen 1990, s. 293, plate 16, 11. 9 Mm. Kivikoski, Ella.1973. Die Eisenzeit Finnlands, tafel 139, abb. 1213–1215; Lehto-salo-Hilander, P.-L. 1984, 402 ja 1988, 202; Taavitsainen, J.-P. 1990. Ancient Hillforts of Finland. SMYA 287. Plate 16, 3; Saksa, A. & Uino, P. & Hiekkanen, M. 2003. Ristiretkiaika 1100–1300 jKr. Karjalan synty. Viipurin läänin historia I, s. 405 ja 421.10 Vrt. Taavitsainen, J.-P. 1990. Ancient Hillforts of Finland. SMYA 287, plate 11.

��

Väylänvarren elämää

ylläksellä kolarin äkäslompo-

lossa avattiin viime kevättalvella

uusittu ja laajennettu Metsähal-

lituksen luontokeskus kellokas.

Moniosaisen kokonaisuuden

pohjakerrokseen rakennettiin

uusi Meän elämää -niminen

näyttely. sen punaisena lankana

on Väylänä tunnettu Tornionjoki,

kahden valtakunnan ja kulttuuri-

piirin rajajoki, joka erottaa mutta

myös yhdistää. luonto ja sen

asujaimet eivät ihmisen piirtä-

miä rajoja tunne, eikä näin ole

aina tehnyt ihminenkään, var-

sinkaan varhaisempina aikoina.

Väylänvarren luonnonläheinen

elämä piirtyy luontevasti esiin

kellokkaan näyttelyssä.

■ Keväällisen museoretkeilyn yhteydes-sä tehty vierailu jätti Meän elämää -näyttelystä jotensakin jäsentymättö-män mielikuvan, jota värikylläinen interiööri osaltaan lisäsi. Syksyn rus-ka-aikana varasin näyttelyyn kunnolla aikaa, jolloin monet asiat avautuivat uudella tavalla. Näyttely vaatii kii-reetöntä, tutkivaa asennetta; paikas-ta toiseen säntäävä lapinturisti ei siitä välttämättä paljon kostu, tai ainakin tällaiset pikavierailijat tarvitsisivat tu-ekseen asiansa osaavan näyttelyop-paan.

Suunnittelijoiden mukaan ikku-nattomaan näyttelytilaan on pyritty luomaan ”tilallinen, tunnelmallinen, moniaistinen ja toiminnallinen” ko-konaisuus. Meän elämää on paikalli-sen näkemyksen pohjalta rakennettu kertomus Ylläksen tunturikylien ja Väylänvarren luonnosta ja ihmisten elämästä eri aikoina. Erilaisilla ym-päristöillä on oma asutushistoriansa, ja ominaista on ollut elinkeinojen ja kulttuurien moninaisuus ja rinnak-kainelo.

Alakerran näyttelyn aulan ikku-nasta avautuu huikea näköala suon ja metsän takaisen Kellostapulin jyl-hille rinteille. Samassa tilassa on lyhy-et, moniosaiset kuvapaneelit luonnon vuodenajoista. Tunturialueen geolo-giasta myös kerrotaan, mutta kovin

kiM

Mo

ka

ak

ine

n

��

niukasti. Tähän yhteyteen olisi kai-vannut tietoa seudun muinaisihmis-ten elämästä, varsinkin kun tutkittua tietoa Ylläksen alueen esihistoriasta olisi ollut tarjolla.

Kävijää johdattelee aluksi sokke-loiselta tuntuvaan saliin polku, joka etenee eri paikkatyypeistä kertovis-ta tiloista toiseen. Näillä on yläotsi-kot Järvi, Kylä, Suo, Metsä, Pohjoi-seen, Markkinasaari, Ruotsi, Etelään, Matkailu ja Tulevaisuus. Kunkin alle on koottu mitä erilaisimpia luonnos-ta ja ihmisen toiminnoista kertovia elementtejä, joukossa kekseliäitä ja humoristisiakin toteutuksia. Perintei-sistä luontonäyttelyistä tutut täyte-tyt eläimet on enimmäkseen korvattu valokuvin ja taiteellisin piirroskuvin, räkkähyönteiset esiintyvät äänen kera ylisuurina jäljitelminä. Kasvimaail-man esityksistä viehättivät tunnetun hengenmiehen ja luonnontutkijan Lars Levi Laestadiuksen esittelyn yh-teydessä hänen itse piirtämänsä kasvi-lajitaulut, samoin kuin toisaalla suon mättäitä, rimpiä ja rahkasammalikkoa jäljittelevät ”kuvitetut tyynyt”. Perin-teiset elinkeinot kalastus, metsästys, poronhoito sekä varhaisempi maata-lous on tuotu esille kuvin, esinein ja työ- ja pyyntivälinein. Vanhat työvä-lineet ja pyydykset olisivat tarvinneet oheisinformaatiota niiden käytös-tä. Siipiviikate on esineenä näyttävä, mutta miten se on toiminut?

Reitin loppupuolella koukataan Ruotsin puolella Väylää ja päästään lähemmäs nykyaikaa. Matkailun ja hiihtoturismin varhaisvaiheista oli-si toivonut enemmänkin tietoa; vali-koima vanhoja hiihtovarusteita, valo-kuvia ja ajan patinoiman vieraskirjan

sivut kylläkin tuovat autenttista tun-nelmaa. Mainio idea on kertoa Ylläk-sen alueen tulevaisuudesta Äkäslom-polon ala-asteen oppilaiden eloisin piirroksin ja tarinoin. Kävijälle jää hyvä mieli.

Näyttelyarkkitehtuurin värikkyys saattaa ensimmältä hätkäyttää, mut-ta pimeässä tilassa eri osastoissa ja ai-heittain ajateltu kokonaisuus toimii. Muutamat harkitut äänitaustat luovat tunnelmaa. Valaistuksessa on sen si-jaan ongelmia; valot häikäisevät han-kalasti, eikä toisaalta valaistus riitä joillekin taustoille ja seinäteksteille.

Tekstityksessä on päädytty käyttä-mään paikallista peräpohjalaista kieltä, meän murretta. Ratkaisu sisältää ris-kin, mutta tässä tapauksessa sen avulla on onnistuttu erinomaisesti elävöittä-mään paikallisten asukkaiden luonto-sidonnaista elämänmuotoa. Jopa niin, että muutamat näyttelyn luonto-, ret-keily- ja elinkeinoaiheiset yleiskieliset tekstit maistuvat puisevilta. ”Hoito- ja käyttösuunnitelmakielisyyttä” olisi kannattanut välttää.

Paitsi erikoisen kieliparren myös yksityiskohdista rikkaan sisältönsä ta-kia Meän elämää vaatii kävijältä ta-vallista enemmän keskittymistä. Se maksaa kyllä vaivan. Vaikka Kellokas näytti elävän ruska-ajan sesonkia, sain alakerran pimeässä rauhassa viettää parituntisen elämysretken vain viiden muun ihmisen ”häiritessä”. Pääsy-maksu taitaa käännyttää turhan mo-nen potentiaalisen näyttelyvieraan as-keleet toiselle ovelle, vaikka yläkerran ravintolan antimet laihduttavat mat-kakassaa paljon enemmän. Hengen ja ruumiin ravintokilpailussa henki kun on aina heikoilla… ■

��

Lapin museoiden kävijätutkimus

■ Markkinointi lähti kehittymään omaksi tutkimussuunnakseen vas-ta 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun aikoihin. Markkinointitutki-muksia on kuitenkin tehty jo 1920-luvun alusta lähtien. Kävijätutkimus-ten pioneeriksi on nostettu Arthur Nielsen, jonka 1923 perustama The Nielsen Company on nykyäänkin maailman suurimpia markkinoinnin ja erityisesti kuluttajakäyttäytymiseen erikoistuneita yrityksiä.

Kävijätutkimus on käytännönlä-heinen tapa tutkia kuluttajakäyttäyty-mistä. Näin saadaan tietoa muun mu-assa kilpailuympäristöstä, asiakkaista ja heidän kokemuksistaan.

Kävijätutkimuksen ongelmana on sen luotettavuus, joka tulee ottaa huo-mioon kyselylomakkeen suunnitte-lussa. Saadakseen mahdollisimman käyttökelpoista informaatiota tulisi yrityksen tehdä lyhyitä kyselyitä jat-kuvasti siten, että analysoinnin jäl-keen yritys voisi muokata kyselyään ja saada tietoonsa yhä enemmän yksi-tyiskohtia yhä pienenevästä ongelma-alueesta. Toisena vaihtoehtona olisi kvalitatiivinen tutkimus, joka toteu-tettaisiin kävijöitä haastattelemalla.

Museoiden kävijätutkimuksen val-mistelu kesällä 2008 aloitettiin suun-nittelemalla kyselylomake ja tes-taamalla sitä. Lomakesuunnittelun suurimpia ongelmia ovat lomakkeen

pituus, monivalintakysymysten ja avointen kysymysten määrä ja vastau-sympäristö. Lomakkeen tulee olla tar-peeksi lyhyt, jotta asiakas jaksaa vas-tata kaikkiin kysymyksiin tarkasti, mutta sen tulee olla tarpeeksi pitkä, jotta tutkiva yritys saa mahdollisim-man paljon informaatiota. Avoimet kysymykset antavat yleensä parhaan informaation, mutta ne vaativat vas-taajalta eniten huomiota ja aikaa.

Monivalintakysymykset antavat taas paljon informaatiota lyhyessä ajassa. Ne edellyttävät kuitenkin vas-taajalta viitseliäisyyttä lukea kysymyk-set tarkasti. Monivalintakysymysten suurin vaara onkin väärinymmärrys tai tahallinen harhaanjohtaminen, jolloin vastaaja ympyröi vastaukset sarjoina kysymystä lukematta. Vastau-sympäristön tulee olla mahdollisim-man miellyttävä asiakkaalle.

Mukana ToisTakyMMenTä MuseoTaKilpailu ihmisten huomiosta ja vapaa-ajasta on kiristynyt, ja samalla ihmis-ten vaatimukset ovat lisääntyneet. Jos ennen riitti museon ovien aukaise-minen aamuisin, vaatii nykyajan ku-luttaja museossakin henkilökohtaista palvelua.

Lapin museoissa toteutetun kä-vijätutkimuksen tavoitteena oli saa-da konkreettista tietoa museoiden

Mik

ko

Ve

iMa

��

puutteista ja sen ohella kehitysehdo-tuksia. Kyselystä tehtiin lyhyt, sel-keä ja informatiivinen. Kävijätutki-mus toteutettiin viime heinäkuussa 7.7.–27.7.2008. Mukana oli 14 La-pin museota: Järämän linnoitusalue, Kemijärven kotiseutumuseo, Kittilän kotiseutumuseo, Kultamuseo, Lapin metsämuseo, Museo-Galleria Ala-riesto, Pentik-mäen museot, Posion kotiseutumuseo, Ranuan pappila- ja pitäjämuseo, Rovaniemen kotiseutu-museo, Rovaniemen taidemuseo, Sa-vukosken kotiseututalo, Sodankylän kotiseutumuseo ja Särestöniemi-mu-seo. Kävijätutkimuslomake toimitet-tiin kaikille sekä suomenkielisenä että englanninkielisenä. Sen lisäksi lomake oli täytettävissä sähköisessä muodos-sa, ja opastus linkkeineen löytyi la-pinmuseot.fi -sivustolta ja museoihin jaetusta mainoslappusesta.

Vaikka isot museokohteet vetivät kesällä 2008 ennätyksellisesti yleisöä, pienimmät Lapin museoista kärsivät heinäkuun aikana vähentyneistä kä-vijämääristä. Niinpä vastauksiakin kertyi odotettua vähemmän, mut-ta onneksi hyvätasoisia: ihmiset oli-vat jaksaneet vastata myös avoimiin kysymyksiin. Mikäli kyselyaikaa olisi jatkettu elokuun puolelle, olisi saa-tu enemmän vastauksia erityisesti eu-rooppalaisilta lomailijoilta.

TulosTen TulkinTaaTutkimustulosten eroihin näyttää vai-kuttaneen erityisesti museon koko ja sijainti. Parantamisen varaa ilmeni niin opasteissa kuin viestinnässäkin. Pääteille ja jo kauemmaksi museoista haluttiin lisää opasteita. Museoiden parkkipaikat tulisi merkitä kunnol-

la ja niissä tulisi ilmetä pysäköinnin järjestys. Infopisteet saisivat olla hel-pommin löydettävissä, ja näyttely-esineet kaipaisivat vierelleen lisää ja hyvin erottuvia tekstejä. Toivomuslis-talla oli myös opastettuja kierroksia ja ajanvietettä lapsille. Isoihin museoi-hin tarvittaisiin enemmän multime-diaa ja parempia WC-tiloja, minkä lisäksi melkein kaikkiin museoihin toivottiin kahvilaa.

Ennen tutkimustakin oli tiedos-sa museoiden heikko viestinnän taso. Siitä syystä jokaiselle museolle toimi-tettiin analyysiosan lisäksi teoreetti-nen markkinointiviestinnän osio. Ke-säisin auki olevien museoiden tulisi siirtyä passiivisesta viestinnästä aktii-viseksi toimijaksi. Ammatillisesti toi-mivien museoiden tulisi laatia erityi-nen viestintäsuunnitelma. Tavoitteena olisi tehdä viestinnästä tarkkaan suun-nattua, tehokasta ja järjestelmällistä.

Varsinaisia yllätyksiä tutkimus ei paljastanut, mutta olisin toivonut ih-misiltä kriittisempää asennetta, jol-loin olisi helpompi tehdä kehityseh-dotuksia. Toisaalta ”ylityytyväisyys” kertoo siitä, että missään museossa ei ole toivoton tilanne. Avoimeksi jäi sil-ti museoiden tulevaisuus: miten selvi-tä, jos kävijämäärät eivät olennaisesti kasva mutta lisää rahaa pitäisi jostain saada. Talkoohenki ja vapaaehtoistyö ovat vastaisuudessakin museoille tär-keä, mutta väistämättä hupeneva voi-mavara. ■

��

Lapin kulttuuriympäristöt on inventoitu

lapin läänissä neljän vuoden

ajan toiminut maakunnallinen

lapin ympäristökeskuksen

hallinnoima lapin kulttuuriym-

päristöt tutuksi -hankekokonai-

suus päättyi kesäkuun lopussa.

hankkeen rahoittajina toimivat

sekä euroopan aluekehitysra-

hasto (eakr) että sosiaalirahas-

to (esr). kansallisia rahoittajia

olivat lapin ympäristökeskus

ja lapin Te-keskus. hankkeen

kokonaisbudjetti oli noin 1,8 mil-

joonaa euroa.

■ Hanke eteni alueellisesti niin, että 2004–2005 inventoitiin Pohjois-, Tunturi- ja Itä-Lapissa. Vuosina 2006–2007 toimittiin eteläisessä Lapissa eli Tornionlaaksossa, Rovaniemen seu-dulla ja Meri-Lapissa. Jokaisen kun-nan alueella kulttuuriympäristökohtei-ta inventoivat paikalliset, työttömistä työnhakijoista valitut henkilöt. He saivat työjaksonsa aluksi inventoin-tikoulutuksen, joka painottui asian-tuntijaluentoihin, laitteiston käytön opetukseen ja toisaalta käytännön harjoitteluun.

Hankkeeseen sisältyi kaksi itsenäis-tä hankeosiota: saamelaiskulttuuriosio ja arkeologinen osio. Saamelaisosion tavoitteena oli avata Suomen saame-laisalueella keskustelu saamelaisesta kulttuuriympäristöstä sekä sen sisäl-löstä, siihen liittyvistä käsitteistä ja arvottamisperusteista. Tarkoitukse-na oli myös inventoida mahdollisim-man monenlaisia kulttuuriympäris-tökohteita saamelaisalueella. Osion toimintamalli oli uusi: se oli oma ko-konaisuutensa, jonka tavoitteet ja si-sällön määritti Saamelaiskäräjät eikä suinkaan hankkeen hallinnoijana toi-minut ympäristökeskus. Hankkeen

Tiin

a e

lo

��

saamelaiskulttuuriosion tuloksena il-mestyi kaksi julkaisua.

Puolitoistavuotisen arkeologisen osion aikana tarkastettiin maastossa 130 kohdetta. Eniten aikaa vei ajan-tasaisen muinaisjäännöstietokannan kokoaminen. Tietokannassa on tiedot 3 184 kiinteästä muinaisjäännökses-tä. Se perustuu pääosin inventointi-aineistoon, joka on arkistoituna Mu-seovirastoon. Tietokantaa laadittaessa apuna olivat Museoviraston ylläpitä-mä muinaisjäännösrekisteri sekä La-pin seutukaavaliiton ja Lapin liiton julkaisemat muinaisjäännösluettelot.

Tuloksia ja ToiMinTaaHankkeen tavoitteet ylitettiin määräl-lisesti sekä ESR-osion henkilökoulu-tus- ja työpäivien osalta että EAKR-puolella inventoitujen kohteiden määrän osalta. Hankkeessa työllistet-tiin neljän vuoden aikana kaikkiaan 90 ihmistä ja kohtei-ta saatiin inventoitua 4 800 ja yksittäisiä rakennuksia lähes 10 500. Yllättävin tulos oli se, että suurin osa inventoiduista koh-teista on sodalta sääs-tyneitä – vanhaa ra-kennuskantaa on siis säilynyt Lapissa odo-tettua enemmän.

Etukäteen ajatel-tiin, että inventointia kohdistetaan nimen-omaan jälleenraken-nuskauden rakennuk-siin, mutta joissain kunnissa ei näistä eh-ditty juuri lainkaan

kerätä tietoja. Myös inventoitujen kohteiden suuri määrä yllätti. Suurin osa niistä on yksityisessä omistuksessa olevia pihapiirejä, mutta mukana on myös paljon julkisia kohteita, kuten kouluja ja erilaisia liike- ja virastora-kennuksia.

Hankkeessa kerätystä mittavasta aineistosta muodostetaan Lapin kult-tuuriympäristötietokanta, joka on vi-ranomaisten ja päätöksentekijöiden käytettävissä ja toimii myös perus-selvitysmateriaalina eriasteiselle kaa-voitukselle ja muulle maankäytölle. Tulevaisuudessa aineisto pyritään saa-maan ympäristöhallinnon internet-pohjaisen tietoaineiston kautta kaik-kien saataville. Näin myös opiskelijat ja tutkijat pääsisivät käyttämään sitä tutkimustyössään.

Hankkeen tuottaman tiedon toi-votaan lisäävän Lapin kulttuuri- ja rakennusperinnön tutkimusta. Säh-

köisessä muodossa oleva aineisto muo-dostaakin tutkijalle varsinaisen aarreai-tan; houkuttelevista tutkimusaiheista voi-si esimerkkeinä mai-nita lukuisat po-ronhoitoon liittyvät rakennukset ja ra-kenteet tai vaikkapa yli 340 Lapin kou-lurakennusta. Pää-asia on, ettei aineis-to jää pölyttymään arkistoiden kätköön, vaan tulee aktiiviseen käyttöön tutkimuk-sessa ja maankäytön suunnittelussa.

Hankkeen julkaisut kä-sittelevät saamelaista kulttuuriympäristöä.

��

Tärkeällä sijalla hankkeessa oli va-listustyö. Sitä ovat tehneet lähinnä in-ventoijat jututtaessaan niin kohteiden omistajia kuin muitakin paikallisia ihmisiä. Valistustyötä on tehty myös lukuisten tapahtumien, esimerkik-si Euroopan rakennusperintöpäiviin liittyvien seminaarien ja tutustumis-retkien, avulla.

Tavoitteena oli myös jakaa tietoa Lapin ympäristökeskuksen rakennus-perinnön hoitoavustuksesta. Aiemmin hakemuksia on tullut paljon eteläisen ja Tunturi-Lapin kunnista. Inventoin-nin ja tiedotuksen ansiosta hakemuk-sia on viime vuosina saatu myös Itä- ja Pohjois-Lapista. Näin rahan jaossa on päästy edistämään alueellista tasa-puolisuutta.

uusia kulTTuuri-yMpärisTöhankkeiTaLapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke poiki jo kevään 2008 aikana kolme jatkohankehakemusta, joista 1.7.2008 alkoi Euroopan Aluekehi-tysrahaston rahoittama Lapin kulttuu-riympäristöohjelma -hanke. Projektin tavoitteena on edistää kulttuuriym-päristön säilymistä ja hoitoa 21 kun-nallisen ja kuuden seutukunnallisen kulttuuriympäristöohjelman avulla. Ohjelmat kuvaavat seutukunnan tai kunnan rakennuskulttuurin, maise-man ja kulttuurimaiseman historial-lisia taustoja, ominaispiirteitä ja ar-voja. Ohjelmilla linjataan kunnan ja sen asukkaiden, yhteisöjen ja elin-keinoelämän yhteinen näkemys kult-tuuriympäristön hoidosta ja hyödyn-tämisestä. Ohjelmat sisältävät myös korjausrakentamisohjeita. Lisäksi hankkeessa tuotetaan peruskouluille

suunnattu Lapin kulttuuriperinnön internet-pohjainen opetuspaketti sekä valokuvanäyttelyt Lapin kuuden seu-tukunnan kulttuuriympäristöstä.

Euroopan sosiaalirahastolle on jä-tetty kaksi hankehakemusta. Arvok-kaiden rakennusten korjaamisosaamis-ta Lappiin -hankkeen tavoitteena on parantaa restaurointialan osaamista ja verkostoitumista Lapin läänissä. Kulttuuriympäristön- ja maisemanhoi-don osaaminen voimavaraksi -hank-keen tavoitteena on lisätä rakenne-tun ympäristön, kulttuurimaiseman ja matkailullisesti merkittävien kult-tuuriympäristöjen kunnostamisen ja hoidon asiantuntemusta. Päätökset näiden hankkeiden rahoituksesta saa-daan syksyn 2008 aikana. ■

lapin kulTTuuriyMpärisTöT TuTuksi -hankkeen julkaisuTEletty, koettu maisema – näkökulmia saamelai-seen kulttuurimaisemaan (toim. Tiina Elo ja Päivi Magga). Lapin ympäristökeskus 2007.

Magga, Päivi: Birrasis. Lapin kulttuuriym-päristöt tutuksi -hankkeen saamelaisosion loppuraportti. Giellagas-instituutti 2007.

��

Lapin maakuntamuseon julkaisusar-jassa julkaistiin marraskuussa rova-niemeläisen valokuvaajan Pauli Laa-lon elämäntyöstä koottu kuvateos Pauli Laalo 1938–1998 – Lehtikuvia ja valokuvia. Teoksen on kirjoittanut, koonnut ja taittanut graafinen suun-nittelija TaM Ulla Etto ja kustantanut inarilainen Kustannus-Puntsi.

Laalon Lapin maakuntamuseolle vuonna 2003 luovutettu kuva-aineisto käsittää yli 20 000 negatiivia ja diaa, joista Etto on valinnut kirjaan noin 200 mustavalkoista valokuvaa 1950-luvulta 1990-luvun alkuun. Kuvat ryhmittyvät Laalon uran eri vaihei-den mukaan ja sisältävät niin harras-tajana, ammattilaisena kuin vapaana valokuvaajanakin otettuja kuvia Poh-jois-Suomesta ja Lapista. Tekstiosuu-det taustoittavat kuvia paneutumalla Laalon vaiheisiin valokuvaajana.

Laalon elämäntarina on yksi versio niistä pitkän linjan valokuvaajien tari-noista, joissa itseoppineet tekijät siir-tyvät harrastuksen, kameraseuran ja työn kautta ammattikuvaajaksi. Sen omaleimaisuus syntyy Laalon persoo-nasta, kuvaajaluonteesta, lahjakkuu-desta ja valinnasta työskennellä vain pohjoisessa.

Laalon elämäntyötä lehtikuvaajana ja vapaana kuvaajana yhdisti Lappi. Laalon valokuvat ovat sekä pala poh-

joissuomalaisen lehtikuvan historiaa että heijastumia suomalaisesta valo-kuvataiteesta pohjoisessa. Ne tarjoa-vat välähdyksiä Lapin kehityksestä ja maisemista lähes neljän vuosikymme-nen ajalta. Laalon kuvat ovat tyyliään lakkaamatta hioneen esteetikon tinki-mätön elämäntyö.

UutisiaKuvateos valokuvaaja Pauli Laalon elämäntyöstä

Huutokauppa Rovaniemen poliisiasemalla 1961 Pauli Laalon kuvaamana.

�0

Uusia näkökulmia Alarieston taiteeseen Andreas Alariesto (1900–1989) oli Sompion Lapista kotoisin oleva tai-teilija, tarinankertoja ja perinteen tal-lentaja. Hän eli murrosaikana, jolloin vanha perinteinen, luontaistalouteen perustuva elämänta-pa oli muuttumassa. Alariesto on tehnyt Lapin kansanperin-teen tallentajana ja kuvittajana merkittä-vää työtä. Hän avaa kuvissaan ja lauluis-saan meille ikkunoita menneisyyteen

Alarieston taitees-ta on julkaistu kolme kirjaa, joita ei enää ole saatavilla. Kirjaa taiteilijan tuotannosta kysellään jat-kuvasti. Tämän vuoksi Rovaniemen taidemuseo, Museo-Galleria Alariesto ja Lapin yliopisto päättivät toteuttaa yhteistyönä julkaisun Andreas Alaries-to – tarinankertoja Lapista.

Rovaniemen kaupungin ja Sodan-kylän Alariesto-gallerian kokoelmis-sa olevat Alarieston teokset muodos-tavat keskeisen osan taiteilijan koko tuotannosta. Julkaisu, jossa kerrotaan näistä teoksista, taustoista ja niihin liittyvistä kertomuksista, lisää muse-oiden tietovarantojen saavutettavuut-ta. Todellisen kertomuksiin, myyttei-hin ja kulttuuriperimään rakentuvan Lappi-kuvan esille saattaminen pal-velee niin tutkimusta, opetusta kuin matkailua.

Julkaisu tuo uudenlaisia näkökul-mia Alarieston taiteelliseen tuotan-

toon, kertomuksiin ja lauluihin. Jul-kaisu koostuu artikkeleista, joiden aiheita ovat mm. Andreas Alarieston taide osana pohjoisen kuvausta, huu-mori hänen kuvissaan tai naiskuva ja

parisuhde. Tässä jul-kaisussa tulee ensim-mäistä kertaa laajasti esille myös Alarieston laulut. Kirja julkais-taan Sodankylässä Andreaksen syntymä-päivänä 11.12.2008.

Julkaisu- ja tutki-mustyöryhmään kuu-luvat taidehistorian professori Tuija Hau-tala-Hirvioja ja taide-historian lehtori Sis-

ko Ylimartimo Lapin yliopistosta sekä amanuenssi Riitta Kuusikko Rova-niemen taidemuseosta. Artikkeleiden kirjoittajina on myös Lapin yliopiston taidehistorian opiskelijoita.

Tutkimustyöryhmän tieteellistä ajattelua määrittää mikrohistoria, jonka mukaan yksittäisen tapauksen kautta voidaan laajentaa näkökulmaa yleiseen, koko yhteisöä koskevaan. Tässä tapauksessa Andreas Alaries-ton kertomukset, laulut, haastattelut ja hänen maalauksensa muodostavat yhden henkilön tuottaman aineiston, jonka pohjalta luodaan kuvaa siitä, millaista saamelais- ja suomalaiskylien elämä on ollut 1900-luvun alun Suo-men Lapissa, Norjan Ruijassa ja Pet-samossa.

riitta kuusikko

�1

Aapo-Matti Salmen eräperinnekokoelma Lapin maakuntamuseolleLapin maakuntamuseo on saanut kokoelmiinsa rehtori, erätoimitta-ja Aapo-Matti Salmen (1920–2005) keräämän arvokkaan Lapin eräperin-neaineiston. Aapo-Matti Salmi toimi vuodesta 1950 lähtien opettajana ja rehtorina usealla paikkakunnalla La-pissa; ensimmäinen työpaikka oli Kit-tilässä, ja eläkkeelle hän jäi 1983 Po-sion kansalaisopiston rehtorin virasta. Aapo-Matti Salmi tunnettiin innok-kaana erämiehenä, ja Lapin-vuosinaan hän kiinnostui maakunnan eräperin-teen tallentamisesta. Työn tuloksia hän hyödynsi lukuisissa lehtikirjoi-tuksissaan ja varsinkin pitkäaikaisena

erätoimittajana Lapin Radiossa. Li-säksi hän ehti julkaista erämuisteluk-sia omakustannekirjoissaan Kairojen kutsu (1999) ja Kiehisiä tuntureitten tuntumasta (2001).

Aapo-Matti Salmen eräperinneko-koelma sisältää äänitteitä, valokuvia, käsikirjoituksia, lehtileikkeitä ja esi-neitä yhteismäärältään runsaat 3 000 kappaletta. Eräperinnekokoelman ai-neistoa käytetään ensisijaisesti Lapin maakuntamuseon ja Lapin riistanhoi-topiirin omiin näyttely- ja tutkimus-tarkoituksiin, ja muusta käytöstä so-vitaan erikseen.

��

Tämän numeron kirjoittajat

kirsTi aapalaFM, tutkija, Kotimaisten kieltentutkimuskeskus, Helsinki

Tuija alariesToFM, näyttelyamanuenssiLapin maakuntamuseo

Tiina eloFM, projektipäällikköLapin ympäristökeskus

heli heinäaho-MieTTunenFM, museonjohtajaKultamuseo, Tankavaara

kiMMo kaakinenFK, luonnontieteen amanuenssiLapin maakuntamuseo

jorMa kaijaLapin tiepiirin ex-siltainsinööriRovaniemi

hannu koTiVuoriFL, intendentti, arkeologiLapin maakuntamuseo

riiTTa kuusikkoFM, amanuenssiRovaniemen taidemuseo

erkki liljarakennusmestari, tieperinnehenkilö evp.Lapin tiepiiri

Marko nieMeläFM, jatko-opiskelija Tampereen yliopistoerikoiskirjastonhoitaja Lapin maakuntakirjasto

päiVi rahikainenFK, maakuntamuseotutkijaLapin maakuntamuseo

esko ranTatoimittaja, Rovaniemi

Mikko VeiMakauppat. yo.Lapin yliopisto

��

LAPIN MAAKUNTAMUSEOArktikumPohjoisranta 496200 Rovaniemi

Puhelin (016) 322 2854 ja 322 2821Fax (016) 322 3091

Sähköposti: etunimi.sukunimi@rovaniemi.fiInternet: www.rovaniemi.fi/maakuntamuseo

HenkilökuntaMuseotoimenjohtaja Hilkka Liikkaen(016) 322 2819 (Rovaniemen taidemuseo)

Näyttelyamanuenssi Tuija Alariesto040 734 1060

Luonnontieteen amanuenssi Kimmo Kaakinen(016) 322 2484

Intendentti, arkeologi Hannu Kotivuori(016) 322 2854, 040 573 1951

Kokoelma-amanuenssi Hanna Kyläniemi(016) 322 2853, 040 728 3362

Opas-valvoja Maisa Laitinen040 847 1152

Opas-valvoja Merja Lehtovirta-Aho040 502 7572

Kuva-arkistonhoitaja Arja Moilanen(016) 322 3095, 040 828 9699

Maakuntamuseotutkija Päivi Rahikainen(016) 322 2791

Museomestari Teijo Rovanperä040 561 1713

Valokuvaaja Jukka Suvilehto(016) 322 2858jukkai.suvilehto(att)rovaniemi.fi

ARKTIKUM avoinna1.12.–13.1. päivittäin 10–18 14.1.–31.5. ti–su 10–18 1.6.–15.6. ja 16. 8.–31.8 päivittäin 10–18 16.6.–15.8. päivittäin 9–19 1.9.–30.9. ti–su 10–18 1.10.–30.11. ti–su 10–17

Varaukset ja lisätiedot (016) 322 3260www.arktikum.fi

LAPIN MAAKUNTAMUSEOTHE PROVINCIAL MUSEUM OF LAPLANDARKTIKUM, POHJOISRANTA 4, FIN–96200 ROVANIEMI, FINLAND

2 000000