1

3. Aktiivivaihtoehtoja ja työurien pidentämistä tukeva sosiaaliturva

Yleisiä kehittämislinjauksia

Vanha 3.1. siirretty lukuun 5 kohdaksi 5.8.

3.1 Elämän  hallinnan  ja  työllistämisedellytysten  parantamiseksi  koulutus­,  kuntoutus­,vuorottelu­  ja  työttömyyskorvauksesta  muodostetaan  toimivampi  ja  politiikkakokonaisuus,jossa  korostuu  suunnitelmallinen  työ­  ja  toimintakyvyn  sekä  osaamisen  kohtaaminen  jatyöhön  hakeutumisen  tukeminen.  Pitkittyneiden  yksilötason  ongelmien  hoitamiseksilaaditaan työ­ ja toimintakyvyn arviointiin perustuva realistinen tavoite­ ja toimintasopimus,jonka toimeenpanoon kaikki osapuolet sitoutuvat.

Erilaisen  aktiivisuuteen  tähtäävien  tulonsiirtojen  ja  työttömyysturvan  yhteydet  ovatjääneet etäisiksi. Se johtuu pitkälti siitä, että niitä on rakennettu alun perin toisistaanpoikkeavien  ongelmien  hoitamiseen.  Koulutuspolitiikassa  on  korostettu  koulutuksenmyöhemmin  tuomaa  hyötyä,  joka  perustelee  korkeampaa  omavastuuta.Vuorotteluvapaa  puolestaan  syntyi  helpottamaan  vaikeaa  työllisyystilannettatarjoamalla mahdollisuuden vetäytyä määräajaksi työelämästä siinä tapauksessa, ettätilalle  palkattiin  uusi  työntekijä.  Työelämän  vaatimukset  muuttuvat  ja  koulutuksenaikainen  tuki  on  määriteltävä  ottamalla  huomioon  ihmisten  todellinen  halukkuusinvestoida  koulutukseen  ja  verrattava  sitä  koulutuksen  tuomaan  tuottavuuslisään.Vuorotteluvapaasta saadut kokemukset osoittavat käyttäjien olevan siihen tyytyväisiä,mutta  esimerkiksi  Ruotsissa  ja  Belgiassa  tehdyt  selvitykset  osoittavat,  ettei  sillä  olemyönteistä  vaikutusta  työuran  pituuteen,  vaan  päinvastoin  se  johtaakokonaisuudessaan pienempään työpanokseen elinkaarella. Selvitys vuorotteluvapaankokemuksista  Suomessa  valmistuu  kevään  2009  aikana.  Koulutus­  javuorottelukorvausten  tasot  kulkevat  kaiken  lisäksi  ristiin  ansiotulojen  muuttuessa.Vuorotteluvapaata  kehitettäessä  arvioidaan  tarve  asettaa  vapaan  käytölle  joitakinehtoja  kuten  esimerkiksi  rajaamalla  vuorotteluvapaan  kestoa  siten,  että  osavuorotteluvapaasta  olisi  sidottu  oman  työhyvinvoinnin  kohottamiseen  kuntoutumallatai  vapaaehtoiseen  itsensä  kehittämiseen  liittyvällä  koulutuksella,  hoito­  taihoivatyöhön  omassa  kotitaloudessa  tai  yhteiskunnalliseen  osallisuuden  lisäämiseenjärjestö­ ja vapaaehtoistyössä.

Aktivointiin tähtäävien toimien tuloksellisuutta on arvioitu kriittisesti. Usein syynä ontoimien  irrallisuus  ja  eriaikaisuus.  Vaikuttavuuden  parantamiseksi  on  tarpeellistalaatia yhteinen menettelytapa, jota sovelletaan toimeenpanevasta tahosta riippumattatyöllistymisen viivästyessä,  kuntoutuksentarpeen muodostuessa komplisoiduksi  taikkatoimeentulotuen  pitkittyessä.  Henkilölle  tehdyn  työ­  ja  toimintakykyarvioin  pohjaltalaaditaan  ”tiekartta”,  jossa  määritellään  tavoitteet  ja  toimenpiteet  kattavasti  siitäriippumatta,  mille  hallinnonalalle  tai  organisaatiolle  ne  kuuluvat.  Toteutusvastuukuuluu ensisijassa henkilölle itselleen, mutta lisäksi määritellään tukivastuussa olevahenkilö.

3.3 Opetusministeriössä  on  käynnistetty  useita  toimenpiteitä,  joiden  tavoitteena  on  nopeuttaanuorten kokonaisopiskeluaikoja ja kohdentaa koulutuksen tarjontaa tarpeen mukaisesti, jottanuoret  tulisivat  nykyistä  nopeammin  työmarkkinoille.  Tavoitteen  toteutumista  voitaisiintukea myös käynnistämällä erillinen ohjelma,  jonka tavoitteena on aientaa työmarkkinoilletulon ikää kahdella vuodella vuoteen 2015 mennessä.

2

Suomessa  nuoret  tulevat  työmarkkinoille  selvästi  myöhemmin  kuin  monessa  muussamaassa.  Siihen  on  useita  syitä,  joihin  on  puututtava  määrätietoisesti.  Osaksi  hidastyömarkkinoille  tuleminen  liittyy  valintamenettelyyn,  joka  viivästyttää  opiskelunalkamista  ja  johtaa  peräkkäisiin  aloituksiin  ja  tutkintoihin  sekä  opiskeluaikaisenohjauksen  puutteeseen  ja  kannustamattomaan  opiskelun  tukemiseen.  Kysymys  eikuitenkaan ole vain opiskelujen pitkittymisestä ja opiskelun alkamisen viivästymästä.Osaksi  taustalla  ovat  ongelmat,  jotka  johtavat  elinikäiseen  vaikeuteen  kiinnittyätyömarkkinoille.  Yhteen  yksittäiseen  tekijään  puuttuminen  ei  johda  toivottuuntulokseen.  Tarvitaan  laaja­alainen  ohjelma,  joka  puuttuu  sekä  koulun  käynnin  jaopiskelun keskeyttämiseen että opintojen viivästymiseen.

Opetusministeriössä  käynnissä  olevat  koulutusjärjestelmää  koskevat  toimenpiteet,joilla pyritään saavuttamaan mainittuja tavoitteita on kuvattu liitteessä 1.)

(vanha kohta 3.4. yhdistetty kohdan 4.1. kanssa)

Osaamiseen vahvistaminen

3.4 Kaikkia käytettävissä olevia voimavaroja suunnattaessa korostetaan työttömyyttä ehkäiseviäja  työllistymistä  nopeuttavia  toimenpiteitä.  Nykyisten  voimavarojen  kriteereitä  muutetaantämän tavoitteen suuntaiseksi.

Tavoitteena  on  aktiivisia  vaihtoehtoja  korostamalla  estää  elatussuhteenheikkenemistä.  Tällaisia  vaihtoehtoja  ovat  koulutus  ja  kuntoutus  sekä  niitä  tukevatoimeentuloturva.  Työvoimapoliittisten  toimenpiteiden  avulla  voidaan  muun  muassamuutosturvan  toimeenpanosta  saatuja  kokemuksia  hyväksi  käyttämällä  nopeuttaatyöllistymistä.

Aktiivitoimia  suunniteltaessa  ja  toteutettaessa  on  syytä  ottaa  oppia  aikaisemmistakokemuksista  kotimaassa  ja  ulkomailla.  Monien  toimenpiteiden  vaikutukset  ovatosoittautuneet  vähäisiksi,  jos  niitä  arvioidaan  työllistymisen  perusteella.  Tärkeintekijä  on  talouskehitys,  joka  vaikuttaa  työvoiman  kysyntään.  Muiden  maidenkokemusten  perusteella  näyttää  siltä,  että  talouskehityksen  rinnalla  omamerkityksensä  on  sillä,  miten  muu  yhteiskuntapolitiikka  asettuu  tukemaantyöllisyyshakuista  politiikkaa.  Työvoiman  osaamista  kohentavilla  ja  työkykyäedistävillä toimilla helpotetaan rakenteellisten muutosten toteutumista ja vähennetäänmuutoksiin  liittyvää  kitkaa.  Toimenpiteiden  tulee  kuitenkin  vastata  kohderyhmänasettamia  vaatimuksia  ja  työmarkkinoiden  odotuksia.  Tässä  suhteessa  on  paljonkehittämisen varaa.

Nykyisen  toimintapolitiikan  perusteet  rakentuvat  paljolti  lamavuosien  ja  niitäseuranneiden  vuosien  korkean  työttömyyden  ajan  ajatteluun.  Työvoiman  kysynnänpuutteessa  koetettiin  kehittää  korvaavia  tapoja  toimeentulon  turvaamiseksi,  jolloinsanktioiden paino aleni. Monien toimenpiteiden vaikuttavuus ja niihin osallistumisenmerkitys  on  kyseenalaistettu  myöhemmin  tehdyissä  selvityksissä.  Vastaavastitutkimukset  eri  maista  osoittavat,  että  jos  toimenpiteisiin  liittyy  myös  selvätaloudellisia seuraamuksia, niiden teho paranee merkittävästi.

Työttömyyskassat  ja  Kansaneläkelaitos  maksoivat  vuonna  2007työttömyysturvaetuuksia yhteensä 2 338,3 milj. €. Työttömyyskassojen osuus tästä oli1 514,9 milj. € ja Kansaneläkelaitoksen osuus 823,4 milj. €. Lisäksi Kansaneläkelaitos

3

maksoi  kotoutumistuen  työmarkkinatukea  53,7  milj.  €.  Vuonna  2007työttömyysetuuksien määrä laski 10 %:a vuoteen 2006 verrattuna. Ansioturva jakautuisiten,  että  ansiopäivärahojen  osuus  oli  n.  1  230  milj.  €,  vuorottelukorvausten  n.  91milj. €, työvoimapoliittisen koulutustuen n. 177 milj. €, koulutuspäivärahan n. 17 milj.€.  Kansaneläkelaitoksen  maksamat  työttömyysturvaetuudet  jakautuivat  siten,  ettäperuspäivärahojen  osuus  oli  94,3  milj.  €,  työmarkkinatuen  707,8  milj.  €,työvoimapoliittisen  koulutustuen  17,1  milj.  €  ja  koulutuspäivärahan  3,1  milj.  €.Kuntoutusrahaa  (sisältäen  ylläpitokorvauksen)  Kansaneläkelaitos  maksoi  vuonna2006  yhteensä  noin  60  milj.  €.  Kuntouttavasta  työtoiminnasta  valtion  vuonna  2007maksamat korvaukset olivat noin 6,5 milj. €.

Vastaavasti  työvoimapoliittisiin  toimenpiteisiin  eli  työllistämis­,  koulutus  jaerityistoimiin on vuonna 2007 käytetty noin 490 milj. € ja vuonna 2008 mainittuihintoimenpiteisiin  on  varattu  yli  550  milj.  €.  Työvoimapoliittisiin  toimenpiteisiin  (mm.palkkatuen  ja  starttirahan  perustuki)  on  vuonna  2007  käytettytyömarkkinatukimäärärahoja lähes 110 milj. €.

Sosiaaliturvan  ja  erilaisen  työkykyä  edistävien  ja  kuntouttavien  palvelujen  sekäkoulutuksen  ja  työllistymistä  tukevien  toimenpiteiden  on  muodostettava  nykyistäkiinteämmin toisiaan tukeva kokonaisuus. Työttömyys ei ainoastaan lisää menoja, semerkitsee myös tuotannon menetyksiä ja alempia verotuloja. Nyt laadittu esitys tähtääsellaisiin sosiaaliturvaan kohdistuviin muutoksiin, jotka kohottavat työllisyysastetta.

Työvoimapoliittisten  toimenpiteiden  tavoitteet  ovat  erilaisia.  Osa  toimenpiteistä  onluonteeltaan  jatkosuunnitelmia  selkiyttäviä  (mm.  työharjoittelu  ja  valmentavatyövoimakoulutus)  ja  osa  tähtää  suoremmin  avoimille  työmarkkinoille  (mm.ammatillinen työvoimakoulutus ja palkkatuettu työ). Muun muassa mainituista syistäjohtuen  toimenpiteiden  vaikuttavuudessa  suhteessa  avoimiin  työmarkkinoihin  oneroja.  Työ­  ja  elinkeinoministeriössä  on  tehty  selvitys  vuonna  2005  ja  2006  siitä,miten  työvoimapoliittisilta  toimenpiteiltä  on  siirrytty  avoimille  työmarkkinoille.Parhaiten työllistyttiin starttirahalta (74,6 %) ja oppisopimuskoulutuksesta (64,5 %).Palkkatukien  osalta  sijoittuneiden  osuus  jäi  pienemmäksi.  Palkkaperusteisiltatoimenpiteiltä  keskimäärin  työllistyi  keskimäärin  yli  36  %:a  ja  ammatillisestatyövoimakoulutuksesta keskimäärin 39  %:a.  Parhaiten  toimenpiteiltä  sijoittuivat 20­29  –  vuotiaat,  joista  lähes  50  %:a  työllistyi  kolmen  kuukauden  kuluessa.Työllistyneiden  osuus  jäi  matalammaksi  alle  20  –  vuotiailla  (n.  30  %)  ja  50­54  –vuotiailla  (30,7  %)  sekä  yli  60  –  vuotiailla  (n.  20  %)..  Valmentavastatyövoimakoulutuksesta  vain  n.  15  %:a  työllistyi  ja  työmarkkinatuen  työharjoittelunpäättäneistä vain 17 %:a oli työmarkkinoilla kolmen kuukauden kuluttua toimenpiteenpäättymisestä.

3.5 Aikuiskoulutusta  ja  siihen  liittyvää  korvausta  kehitetään  siten,  että  työmarkkinoidenjoustavuus  paranee  ja  rakenteellisen  työttömyyden  uhka  pienenee.  Tavoitteena  on  auttaahenkilöitä  ennakoimaan  työmarkkinoiden  muutoksia,  parantaa  työn  tuottavuutta  ja  vastataparemmin työmarkkinoiden tarpeita.

Henkilön  mahdollisuus  menestyä  työmarkkinoilla  riippuu  merkittävästi  hänenosaamisestaan  ja  vastaavasti  työpanoksesta  tuleva  hyöty  sekä  työmarkkinoidenjoustava  toiminta  ovat  kytkeytyneet  osaamiseen  ja  sen  uudistumiseen.  Koulutus  onsiten  sosiaalisia  ongelmia  ja  riskejä  ehkäisevä  tekijä  ja  koulutuksenonnistuneisuudesta  riippuu,  kuinka  kitkattomasti  siirtymä  työstä  työhön  onnistuu

4

nykyisin  koulutuksessa.  Työnantajien  tarjoama  koulutus  mahdollistaa  monissatapauksissa  uusien  taitojen  oppimisen.  Yhteiskunnan  rakenteelliset  muutoksetedellyttävät  kuitenkin,  että  ihmisille on  luotu  mahdollisuus  sellaiseen uran vaihtoontähtäävään  koulutukseen,  johon  työnantaja  ei  voi  tai  hänen  ei  kannata  ryhtyätyöntekijää kouluttamaan.  Koulutus  on  investointi,  jonka pitäisi  tuottaa  hyötyä  sekähenkilölle  itselleen  että  koko  yhteiskunnalle.  Koulutukseen  sijoitettua  panosta  onarvioitava tässä valossa.

3.6 Työttömyyden perusteella myönnetyn tuen ehdot ovat riippumattomia siitä, onko kysymysomaehtoisesta  opetushallinnon  rahoittamasta  koulutuksesta  tai  työhallinnon  rahoittamastatyövoimapoliittisesta  koulutuksesta.  Aikuiskoulutustuen  tulisi  pidemmällä  aikavälillälähestyä työttömien koulutusajalta maksettavaa etuutta.

Tällä hetkellä  työttömälle maksettava korvaus koulutuksen ajalta  riippuu siitä, onkokoulutus  työvoimaviranomaisen  määräämää  työvoimapoliittista  koulutusta  vaihenkilön  itsensä  valitsemaa  ja  työvoimaviranomaisen  hyväksymää  koulutusta.Tarkoitus  on  selvittää  työnhakusuunnitelman  yhteydessä  tarpeelliseksi  katsottavakoulutus  eikä  silloin  ole  syytä  pitää  yllä  tätä  eroa  korvaustasoissa.Omavalintaisuuden korostuminen lisää myös kouluttautumismotiivia. Tukijärjestelmäolisi tulevaisuudessakin erikseen työssä oleville ja työttömille.

3.7 Näköpiirissä olevan ikärakenteen ja elatussuhteen kannalta on tarpeellista kehittää erityisestisellaisia opiskelumahdollisuuksia, jotka mahdollistavat työn ja opiskelun toisiinsa kiinteästiliittyvinä  tapahtumina. Osa­aikainen opiskelu  ja  pitkäaikaiseen  työkokemukseen perustuvaräätälöity sopimuskoulutus ovat tästä esimerkkejä.

Koulutuksen  painopiste  on  luonnollisesti  elämänkaaren  alkupäässä.  Työelämänjatkuvien  muutosten  takia  koulutuksen  on  tarjottava  mahdollisuuksia  suuntautuauudelleen  myös  myöhemmissä  elämänvaiheissa.  Työelämässä  on  edelleen  paljonihmisiä, joiden pohjakoulutus on verraten vähäinen esimerkiksi 55­64­ vuotiaista jokatoisella  on  takanaan  pelkkä  kansakoulu.  Aikuisopiskeluun  on  pyrittävä  kehittämäänsellaisia  muotoja,  jotka  mahdollistavat  täydennysopiskelun  osa­aikaisesti  ja  jotkaottavat  huomioon  aikaisemmin  elämässä  karttuneen  työkokemuksen  ja  perustuvattyöhön johtavaan sopimukseen.

Työkyvyn ylläpito ja palauttaminen

3.8 Työterveyshuollon  työkykyä  edistävää  ja  työkyvyttömyyttä  ehkäisevää  toimintaa  ontarkoitus  parantaa  siten,  että  se  kohdentaa  toimenpiteensä  täsmällisesti  ja  tehokkaastityökykyä  heikentäviin  tekijöihin  ja  reagoi  nykyistä  varhaisemmin.  Hyvien  käytäntöjenleviämisen  nopeuttamiseksi  sidotaan  työterveyshuollon  korvausten  taso  toimintamalliin,joka  sisältää  toimenpiteet  työkyvyn  edistämiseksi  ja  sairauspoissaolojen  hallitsemiseksimukaan lukien toimintatavat sairauden pitkittyessä, kuntoutukseen ohjaamisessa ja hoitavientahojen keskinäisessä tiedonkulussa.

Työterveyshuollon  toimintatapoja  tehostamalla  voidaan  parantaa  työoloja  ja  sitenvaikuttaa  sekä  sairauspoissaolojen  että  työuran  pituuteen.  Se  edellyttää  laadittujensuositusten  ja  hyvien  käytäntöjen  konkretisointia  sekä  käytäntöön  viemistä  jajuurruttamista  työpaikkojen  ja  työterveyshuollon  yhteistyönä.  Korvauskäytännönavulla  kannustetaan  työpaikkoja  ottamaan  työterveyshuollon  tekemät  ehdotukset  jatoimenpidesuositukset huomioon työpaikan kehittämisessä ja johtamisessa.

5

Työterveyshuollon  lakisääteisen  osuuden  nykyisen  60  prosentin  korvauksen  ehdoksitulisi asettaa, että työpaikalla ja työterveyshuollossa noudatetaan toimintamallia, jokavarmistaa  tehokkaat  toimenpiteet  työssä  käyvän  väestön  terveyden  ja  toimintakyvynylläpitämiseksi ja edistämiseksi työterveyshuollon käytettävissä olevin keinoin. Vaikkatyöterveyshuolto  ei  toteuttaisikaan  sairaanhoitoa, sen  tarjoamia  hyötyjä  menetetäänsilloin,  kun  vastuu  hoidosta,  kuntoutukseen  ohjauksesta  ja  kuntoutusyhteistyöstäsiirtyy  muualle  ilman  selkeää  ja  huolellisesti  määriteltyä  yhteyttä  työpaikkoihin  jatyöterveyshuoltoon.  Työterveyshuollon  tulee  voida  koordinoida  myös  ulkopuolistenterveydenhuollon toimijoiden työtä ja saada tietoonsa ajantasaisesti sairauspoissaolotsekä  tarvittavat  muun  terveydenhuollon  ja  erikoissairaanhoidon  tiedot.Työterveyshuollon  tulee  siten  kantaa  yksittäisen  henkilön  työkyvyn  tukemisenohjausvastuuta  siitä  riippumatta,  missä  hoito  tai  kuntoutus  toteutetaan.  Uudistus  ontoteutettavissa kustannusneutraalisti.

3.9 Sairauden  ja  työkyvyttömyyden  takia  työstä  poissaoloja  vähennetään  ohjaamalla  henkilötnopeammin  kuntoutukseen,  selventämällä  kuntoutuksesta  vastaavien  tahojen  työnjakoa  jatäsmentämällä vastuu­ ja korvauskysymyksiä.

OECD:n  20.11.2008  julkaistu  sairaus­  ja  työkyvyttömyyspolitiikkaa  tarkastelevassaraportissa  (Disability  and  Work:  Breaking  the  Barries  (vol.3)  Denmark,  Finland,Ireland and the Netherlands) korostetaan sitä, että aivan liian usein terveysongelmienvuoksi  siirrytään  pysyvästi  pois  työmarkkinoilta  ja  toisaalta  liian  harvoinosatyökykyiset  ovat  mukana  työelämässä.  Raportin  mukaan  Suomessa  ammatillisenkuntoutusjärjestelmän  pirstaleisuus  on  ongelma,  jota  tulisi  korjata  modernisoimallakuntoutusjärjestelmää.  OECD  suosittelee  Suomelle  mm.,  että  kuntoutusjärjestelmänyksinkertaistamista,  toimijoiden  vastuullisuuden  lisäämistä,  kuntoutusviranomaistenyhteistyön  parantamista  sekä  keskinäisten  velvollisuuksien  järjestelmän  käyttöönottamista,  jolloin  vajaakuntoisella  olisi  velvollisuus  osallistua  kuntoutustoimintaanehtona etuuksien saamiselle.

Kuntoutusvastuu  jakaantuu  kansaneläkelaitoksen,  työeläkejärjestelmän,työvoimahallinnon,  tapaturma­  ja  liikennevakuutusyhtiöiden  sekä  kunnallisenterveydenhuollon kesken. Kun  kuntoutus on  luontainen osa näiden  tahojen vastuullaolevasta  muusta  toiminnasta,  kuntoutuksen  keskittäminen  on  todettu  epärealistiseksitavoitteeksi.  Sen  sijaan  on  mahdollista  ja  tarpeellista  selventää  kuntoutustahojenvastuuta  ja  kuntoutukseen  ohjautumisprosessia.  Toiminnan  perustana  onkuntoutussuunnitelma.  Käytäntöön  on  levinnyt  myös  tapa  käsitelläkuntoutussuunnitelmaa  eräänlaisena  lähetteenä  toiselle  kuntoutustaholle.Lainsäädäntöä  on  selvennettävä  siten,  että  lääkinnällisen  kuntoutuksen  osaltakuntoutussuunnitelman tehnyt taho on vastuussa sen toteuttamisesta ellei joku muu oleryhtynyt suunnitelmassa tarkoitettuun kuntoutukseen.

Jos kysymys on  työelämässä olevasta henkilöstä,  koordinointivastuu  tulee määritelläselvemmin  työterveyshuollolle  (ks.  kohta  10).  Työelämässä  vakiintuneesti  olevienammatillisesta  kuntoutuksesta  vastaa  ensisijaisesti  työeläketaho.Kansaneläkelaitoksen  kuntoutusvelvoite  koskee  laajemmin  vajaakuntoistenammatillista  kuntouttamista  ja  vaikeasti  vammaisten  kuntoutusta.Työvoimaviranomaiset  vastaavat  vajaakuntoisten  asiakkaidensa  kuntoutuksesta.Säännöksiä  on  mahdollista  tarkentaa  siten,  että  työnjako  selvenee  ja  vastuukuntoutuksen aloittamisesta konkretisoituu. Kuntoutusta on järjestettävä asiakas­ eikä

6

järjestelmälähtöisesti.  Samassa  yhteydessä  on  arvioitava  päihdekuntoutukseenliittyvät kehittämistarpeet.

Epäselvissä  tilanteissa  yksilön  kuntoutus  tulee  suunnitella  yhteistyössä  jayhteisvastuullisesti.  Regressisäännöksiä  muuttamalla  voidaan  turvata  kuntoutuksenjatkuvuus,  kun  kuntoutusvastuun  muuttuessa  kuntoutuksesta  vastaavat  tahot  voivatkeskenään selvittää korvausvastuun.

3.10 Kansaneläkelaitoksen  tarjoaman  kuntoutuksen  käynnistymisen  varhentaminen,toimintaprosessien  selventäminen  ja  kuntoutuksen  kytkeminen  työelämään  toteutetaanuseiden  osahankkeiden  avulla  sekä  Kansaneläkelaitoksen  vaikeavammaisten  kuntoutuksenikärajan korottaminen 68 vuoteen.

Kuntoutuksen  toimintatapoja  voidaan  tehostaa  useilla  tavoilla.  Tärkeintä  onviivytyksetön  kuntoutuksen  aloittaminen  osana  sairaanhoitoa.  Sairausvakuutuslainedellyttämä  kuntoutustarpeen  selvittäminen  siinä  vaiheessa,  kun  sairaus on  kestänyt60  päivää,  on  monessa  tapauksessa  jo  myöhäinen  ajankohta  ja  on  ymmärrettävissäeräänlaiseksi perälaudaksi siltä varalta, että mikään muu kuntoutukseen ohjaava tahoei  ole  toiminut  aikaisemmin.  Eri  syistä  tämäkään  ei  ole  aina  toiminut  toivotullatavalla.  Yhtenä  syynä  on  ollut  työantajien  lähettämien  korvaushakemustensaapuminen  tämän  ajankohdan  jälkeen.  Jos  työterveyshuolto  on  toiminut  edelläkuvatulla tavalla, se on omalta puoleltaan huolehtinut kuntoutukseen hakeutumisesta.Varhaisen  arvioinnin  varmistamiseksi  olisi  korvaushakemusta  hakuaikaa  kuitenkinlyhennettävä  tai  huolehdittava  muulla  tavalla  siitä,  että  kansaneläkelaitos  saariittävän varhain tiedon, jonka perusteella kuntoutustarve voidaan arvioida.

Lisäksi  kuntoutustarpeen  selvittämismahdollisuuksia  on  lainsäädännössä  tältä  osinjoustavoitettava.  Sairauspäiväraha­,  eläke­  ja  kuntoutusprosessit  toisiinsaniveltämällä  joudutetaan  yksilökohtaista  päätöksentekoa  ja  vähennetään  selvitystenmäärää.  TYK­toimintaa  parannetaan  ottamalla  huomioon  asiakkaan  elämäntilanne.Psykoterapiaan  perustuvan  kuntoutuksen  riittävyyden  varmistaminen  edellyttää  senlakisääteistämistä.  Kuntoutuksen  suunnitelmallisuutta  on  tarkoitus  parantaatapauskohtaisella  ohjauksella  ja  vahvistaa  kuntoutuksen  kytkentää  työelämäänasettamalla  kuntouttajille  entistä  vahvemmat  velvoitteet  huolehtia  yhteyksistätyöpaikkaan ja työelämään.

Vanhusväestön  kuntoutusvastuun  ollessa  kunnilla  kuntoutuksen  laatu  ja  laajuusriippuvat  kuntien  taloudellisista  mahdollisuuksista  järjestää  tarpeellisiakuntoutuspalveluja vaikeavammaisille asukkailleen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä,että  kuntoutuksen  sisällössä  voi  tapahtua  olennaisia muutoksia  siinä  vaiheessa,  kunkuntoutuksen  järjestämisvastuu siirtyy Kelalta kunnalle henkilön  täytettyä 65 vuotta.Vaikeavammaisten  kuntoutusta  järjestäessään  Kela  pyrkii  turvaamaan  kaikilleasiakkailleen yhtä laadukkaat kuntoutuspalvelut koko maassa. Tästä syystä esitetäänensisijaisesti,  että  järjestämisvelvollisuuden  perusteella  lääkinnällistä  kuntoutustasaavien  ikärajaa  nostetaan  68  vuoteen,  joka  on  nykyinen  työeläkkeen  myöntämisenikäraja.  Ikärajan  nostaminen  vuonna  2009  68  vuoteen  lisäisi  kustannuksia  7,9miljoonalla eurolla.

3.11 Työeläkekuntoutuksen mahdollisuuksia toimia tehokkaasti parannetaan selventämälläkuntoutuksen valintakriteereitä ja korjaamalla etuuden määräytymiskriteereitä.

7

Työeläkekuntoutuksen yhdeksi ehdoksi on määritelty  tulevan ajan ansioiden alaraja.Se  kohtelee  eri  tavoin  saman  työhistorian  omaavia  henkilöitä.  Kriteerin  rinnalletarvitaan täydentäviä mittaamistapoja. Laissa tulee selkeämmin määritellä myös tapa,jolla  henkilön  katsotaan  olevan  vakiintuneesti  työelämässä.  Tällöin  on  arvioitavatyöhistorian  pituutta  ja  kuntoutusta  edeltävän  työttömyysjakson  kestoa.  Eräissätapauksissa  työeläkkeen  tarjoama  kuntoutusraha  jää  pienemmäksi  kuinKansaneläkelaitoksen maksama kuntoutusraha. Kuntoutusrahan vähimmäistaso tulisiselvemmin  määritellä  rahoittajasta  riippumattomalla  tavalla  siten,  että  etuus  onvähintään  Kansaneläkelaitoksen  maksaman  kuntoutusrahan  suuruinen.Lainsäädäntöä on muutettava myös niin,  että muissa EU­maissa  työskentely otetaanhuomioon kuntoutusrahaa määriteltäessä

3.12 Työvoimahallinnon kuntoutustoiminnan yhteyksiä aktiiviprosesseihin vahvistetaan

Jos  kunnallinen  sektori  ja  sosiaalivakuutuslaitokset  huolehtivat  omastakuntoutustehtävästään,  työvoimahallinnon  kuntoutuksen  piiriin  tulee  yhä  useamminihmisiä,  joiden  työllistymisen  esteitä  ei  voi  poistaa  vain  kuntoutuksen  keinoilla.  Sentakia  kuntoutus  on  pyrittävä  yhdistämään  niihin  prosesseihin,  jotka  pyrkivätlaajemmalla  otteella  parantamaan  työllistymismahdollisuuksia.  Kuntoutustarvearvioidaan  työnhakusuunnitelman  yhteydessä  ja  se  voi  muodostaa  osantyöllistymissopimusta.  Samoin  kuntoutus  voi  olla  osa  kunnan  ja  työvoimahallinnonyhdessä laatimaa aktivointisuunnitelmaa (ks. seuraava kohta)

3.13 Tulotakuun  maksukauden  pitkittyessä  kunnan  on  yhteistyössä  työvoimahallinnonkanssa  etsittävä  ja  tarjottava  henkilölle  työtä,  koulutusta,  kuntoutusta  tai  kuntouttavaatyötoimintaa taikka muuta toimenpidettä, jolla edistetään ja tuetaan henkilön mahdollisuuttasiirtyä  työelämään.  Henkilölle  on  laadittava  aktivointisuunnitelma  nykyistä  aikaisemminsekä  luotava  järjestelmä  suunnitelman  jatkuvalle  seurannalle. Erityisesti huolehditaan siitä,ettei  itsenäistymisvaiheessa  olevien  nuorten  tulevaisuuden  suunnittelu  vääristy.  Kelan  onhuolehdittava asianmukaisista tietoyhteyksistä kuntaan.

Toimeentulontuen  siirron  ongelmaksi  on  nähty  se,  että  siirron  jälkeen  yhteyssosiaalityöhön  ei  ole  riittävän  tiivis.  Tämän  välttämiseksi on  luotava menettelytapa,joka toisaalta selventää tulotakuusta huolehtivan organisaation tiedonvälitysvastuutaja  toisaalta  korostaa  toimeentulotuesta  ja  muista  harkinnanvaraisista  toimistavastaavan  organisaation  vastuuta  kokonaisvaltaisesta  toimintaotteesta.  On  arvioitu,että noin puolet toimeentulon saajista on puhtaasti taloudellisen tuen tarpeessa, jotensiirto ei  tuo heille  sosiaalityöhön kytkeytyviä ongelmia. Lyhytaikainen  ja  satunainentoimeentulotuen  tarve  on  yleensä  tällainen.  Kansaneläkelaitoksen  on  kuitenkintältäkin osin huolehdittava siitä, että tieto siirtyy nopeasti kuntaan ja kunnan toimestavoidaan käynnistää tarvittavat toimenpiteet.

Tulotakuun tarjoama niukka toimeentulo rajoittaa monella tavalla ihmisen ja perheenelämää.  Kunnan  on  ensi  sijassa  etsittävä  tulotakuun  ja  toimeentulon  tarpeesta  ulosjohtavia  teitä.  Jos  toimeentulotuen  tarpeen  syynä  ovat  terveyteen,  työkykyyn  taielämäntapaan  liittyvät  ongelmat,  kunnan  on  ryhdyttävä  toimiin  näiden  syidenpoistamiseksi  välittömästi.  Mikäli  kysymys  on  työttömästä  henkilöstä,  nämä  toimetliitetään osaksi aktivointisuunnitelmaa.

Komitean  yhtenä  keskeisenä  tavoitteena  on  aktiivisten  vaihtoehtojen  lisääminen.Työelämän ulkopuolelle  jäämiseen  liittyviä  syitä pitäisi  ryhtyä selvittämään nykyistä

8

varhaisemmin.  Nykyinen  käytäntö  ei  täytä  tätä  tavoitetta.  Työttömyyden  johdostamaksetun toimeentulotuen pitkittyessä (alle 25 v 4kk ja 25 v täyttäneet 12 kk) kunnanvelvollisuus  käynnistää  aktivointisuunnitelman  laatiminen  toteutuu  liian  myöhään  jalisäksi hyvin  sattumanvaraisesti. Mikäli  työttömyys on pitkittynyt alle 25  ­vuotiaidenosalta 8,5 – 12 kuukaudeksi taikka 25 vuotta täyttäneiden osalta 2 – 2,5 vuoden ajaksityövoimaviranomainen  on  velvollinen  käynnistämään  aktivointisuunnitelmantekemisen.  Aktivointisuunnitelma  laaditaan  yhteistyössä  asiakkaan,  kunnan  jatyövoimaviranomaisen kanssa.

Kunnan on tarjottava nopeammin aktiivisia vaihtoehtoja. Jos henkilö ei ole täyttänyt25  vuotta,  aktiivisten  toimenpiteiden  tarve  on  arvioitava  viimeistään  silloin,  kuntyöttömyyden  perusteella  maksettavan  toimeentulotuen  kesto  ylittää  kuukauden.Toimenpiteiden  on  käynnistyttävä  viivytyksettä  ja  viimeistään  kolmen  kuukaudenkuluessa  tukijakson  alkamisesta.  Jos  henkilön  ikä  ylittää  25  vuotta  vastaavatajanjaksot  ovat  kolme  ja  kuusi  kuukautta.  Työvoimaviranomaiset  tekevättyönhakusuunnitelman  ja  seuraavat  sen  toteutumista  määräajoin  sekä  ryhtyvättehostettuihin toimiin, jos työnhakukausi ylittää puoli vuotta. Aktivointisuunnitelma onosa tätä prosessia.

Aktivointisuunnitelmassa  tulee  arvioida  aikaisempien  toimenpiteiden  toteutuminensekä  suunnitella  asiakkaan  tarvitsemat  toimenpiteet,  joilla  voidaan  edistää  jamahdollistaa  hänen  työllistymistä.  Yhtenä  vaihtoehtona  kysymykseen  voivat  tullatyöpajojen  tarjoamat  kuntouttavat  ja  työllistämistä  edistävät  palvelut.  Työllistämistäedistävien  toimenpiteiden  lisäksi  aktiivitoimenpiteenä  on  kuntouttava  työtoiminta.Erityisesti aktiivivaihtoehtoja on tarjottava niille, jotka ovat jääneet työttömyysturvanja samalla aktiivisen työvoimapolitiikan palvelujen ulkopuolelle. Mikäli henkilön työ­ja toimintakyky asettaa rajoituksia aktiivitoimenpiteisiin osallistumiselle, tulee henkilöohjata  sellaisten  sosiaali­  ja  terveyspalvelujen  piiriin,  jotka  parantavat  hänenmahdollisuuksia osallistua myöhemmin aktiivitoimenpiteisiin. Aktivointisuunnitelmantoteutumista on säännönmukaisesti seurattava.

Aktiivisten  vaihtoehtojen  tarjoamisen  viivästyminen  johtaa  sanktioihin.Aktivointisuunnitelma  on  rinnastettavissa  hoidon  järjestämiseen  annetussamääräajassa,  jonka  laiminlyömiseen  valvontaviranomainen  puuttuu.  Vastaavastitäsmennetään  myös  henkilöiden  velvollisuutta  osallistua  aktiivitoimenpiteisiin  jakoulutukseen.  Kieltäytyminen  tai  koulutuksen  keskeyttäminen  johtaa  tulotakuunalenemiseen.

3.14 Valtio vastaa aktiivikauden toimeentulokustannuksista.

Henkilön  omatoimisuuden  voimistamiseksi  ja  kunnan  aktivointipäätöstenvauhdittamiseksi  tarvitaan  taloudellisia  kannusteita.  Henkilön  osalta  aktiivitoimiinosallistuminen  voi  aiheuttaa  kustannuksia,  joten  kulukorvauksen  maksaminen  onperusteltua.  Vastaavasti  jos  hän  kieltäytyy  näistä  toimenpiteistä,  tulotakuun  tasoaalennetaan. Kunnalle aiheutuvaa taloudellista taakkaa keventää se, ettei sen tarvitsisiosallistua tulotakuusta aiheutuviin kustannuksiin aktiivitoimien aikana. Valtio vastaisimyös aktiivitoimien aikaisista kulukorvauksista (ylläpitokorvaus ja toimintaraha).

3.15 Kuntouttava  työtoimintaa kehitetään osana  työttömyysturvan  aktivointikokonaisuuttasiten, että toiminta parhaalla mahdollisella tavalla mahdollistaisi siirtymisen työelämään.

9

Kuntouttavan  työtoiminnan  velvoittavuuden  ikäraja  poistetaan  ja  toiminnan  sisältöäkehitetään  vastaamaan  kunkin  osallistujan  yksilöllisiä  tarpeita.  Kuntouttavantyötoimintaan  liittyvän aktivointiajankohdan aikaraja (kts. perustelut kohta 15)  tuleeyhteen  sovittaa  uudistettavan  työttömyysturvajärjestelmän  kanssa.  Kuntouttavatyötoiminta  tulisi osaltansa edistää varhaista puuttumista silloin,  kun  todetaan, etteihenkilölle  voida  tarjota  työtä  tai  työllistämistä  edistäviä  toimenpiteitä.  Tässätilanteessa  henkilön  työ­  ja  toimintakyky  tulisi  arvioida  ohjaamalla  hänetkuntouttavaan  työtoimintaan.  Viime  sijassa  kuntouttava  työtoiminta  toimisi  keinona,jolla voitaisiin testata henkilön tosiasiallista työmarkkinoiden käytettävissä oloa.

Työllistymisen tehostamiseen liittyvät linjaukset

3.16 Työttömyyden  katkaisemiseksi  nopeutetaan  ja  systematisoidaan  suunnitelmallistatyönhakua  sekä  järjestetään  sen  osana  tarvittavat  aktivointitoimenpiteet  työpaikansaamiseksi. Henkilön palvelutarpeen mukaiset palvelut  ja aktiivitoimenpiteet käynnistetäänviivytyksettä työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisen jälkeen.

Henkilön  nopea  työllistyminen  ja  työttömyyden  pitkittymisen  ehkäiseminenedellyttävät,  että  työllistymisedellytykset  arvioidaan  heti  realistisesti  ja  suunnitelmalaaditaan  sen  mukaisesti.  Henkilön  työllistymisedellytykset  pyritään  arvioimaankahden viikon kuluessa  työnhakijaksi  ilmoittautumisesta,  jolloin  työnhakija  ja  työ­  jaelinkeinotoimisto  (TE­toimisto)  laativat  yhdessä  palvelutarpeen  mukaisentyönhakusuunnitelman.    Välittömästi  työnhakusuunnitelman  laatimisen  jälkeenkäynnistetään  suunnitelmassa  mainitut  palvelut  ja  aktiivitoimenpiteet.  Henkilöntyöllistymisen  tukemiseksi  on  käytettävissä  koko  julkisen  työvoimapalvelunpalveluvalikoima.  Työnhakukauden  alkuvaiheessa  palvelussa  painottuvattyönvälityspalvelut  ja  muut  työnhakua  tukevat  palvelut,  työkyvyn  arviointi  jaammatillisen  osaamisen  kehittäminen.  Henkilön  työllistymistä  tuetaan  tekemälläosuvia työhönosoituksia ja tarjoamalla tarvittaessa työnhakuvalmennusta.

TE­toimisto  ja  asiakas  pitävät  säännöllisesti  yhteyttä  työnhakusuunnitelmassasovitulla  tavalla.  Yhteydenpidon  tapa  ja  tiheys  riippuvat asiakkaan  palvelutarpeesta.Työttömyyden  pitkittymisen  syyt  ja  palvelutarve  arvioidaan  uudelleen  viimeistäänkolmen  kuukauden  yhtäjaksoisen  työttömyyden  kohdalla.  Palveluja  jaaktiivitoimenpiteitä  tarjottaessa  lähtökohtana  on  henkilön  sijoittuminen  avoimilletyömarkkinoille.  Tätä  tavoitetta  pyritään  tukemaan  sisällyttämällätyönhakusuunnitelmaan  palveluja  ja  toimenpiteitä,  jotka  mahdollisuuksien  mukaansuunnitellaan  ja  tarvittaessa  toteutetaan  yhdessä  potentiaalisen  työnantajan  kanssa(työllistymissopimus).

3.17 Työttömyysturva  muutetaan  rakenteellisesti  siten,  että  se  kannustaa  hakeutumaannopeasti  työelämään eikä myöskään  johda  ikädiskriminointiin. Tämän pyrkimyksen tukenaovat tehokkaat aktivointikeinot.

Tehostettujen  työvoimapalvelujen rinnalla muokataan  työttömyysturvaa siten, että sekannustaa  etsimään  aktiivisia  vaihtoehtoja.  Työttömyyden  pitkittyminen  heikentäätyöllistymismahdollisuuksia.  Sen  takia  työttömyysturvan  rakennetta  muutetaan  siten,se  palkitsee  aktiivisuudesta  ja  rohkaisee  tehokkaaseen  työn  etsintään.  Kotimaiset  jaulkomaiset  tutkimukset  osoittavat  kiistattomasti  sen,  että  työttömyysturvan  rakennevaikuttaa  työttömyyskausien  pituuteen.  Työttömän  aseman  turvaamiseksi  tarkoitetutsäädökset voivat kääntyä häntä vastaan, jos ne ovat omiaan johtamaan työttömyyden

10

pidentymiseen.  Ongelmalliseksi  ovat  osoittautuneet  ikääntyneiden  työntekijöidensuojaksi  tarkoitetut  erityisjärjestelyt,  koska  ne  ovat  johtaneet  siihen,  että  täysintyökykyiset  työntekijät  siirretään  ennenaikaisesti  pois  työelämästä.  Pitkäntyöttömyysturvan  sijasta  tarvitaan  tehokkaita  työllistämistoimia  ja  hyvin  toimiviatyömarkkinoita.  Tämä  on  yhdenmukainen  myös  Työn,  yrittämisen  ja  työelämänpolitiikkaohjelman  kanssa,  jonka  tavoitteena  on  muun  muassa,  että  työvoimantarjonta  lisääntyy  ja  että  työvoimavarat  saadaan  nopeasti  käyttöön  avoimiintyöpaikkoihin.

3.18 Työllistymien  nopeuttamiseksi  työttömyysturvassa  (ansio­  ja perusturva) korostetaanaikaisempaa  enemmän  tehokasta  työnhakua  ja  sitä  tarvittaessa  tukevien  aktiivitoimiensaumatonta  kokonaisuutta.  Tavoitteena  on  lyhentää  työttömyysjaksoja.  Aktiivitoimenlisäyksen vastapainona työnhakukautta lyhennetään nykyisestä.

Muutosturvasta saadut kokemukset ovat pääosin myönteisiä. Se perustuu ennen muutasiihen,  että  työllistämistoimiin  ja  tehokkaaseen  työnhakuun  ryhdytään  jo  ennen kuinhenkilö  on  työtön  eli  irtisanomisen  jälkeen.  Tehokasta  työnhakua  on  syytä  kehittäätältä  pohjalta.  Kaiken  kaikkiaan  ylivoimaisesti  suurin  osa  työttömistä  työllistyykahden, kolmen ensimmäisen kuukauden aikana. Työnhakuturvaa tarvitaan kuitenkinpidemmäksi ajaksi, koska usein työn saamiseksi on tehtävä erityisjärjestelyjä tai työnsaaminen lykkääntyy muista syistä aktiivisesta työnhausta huolimatta. Tavoitteena ontyönhakuturvan avulla auttaa henkilöä etsimään mahdollisimman hyvin osaamista jatoimintakykyä  vastaavaa  työtä.  Jos  näissä  on  puutteita,  siihen  on  varauduttutarjoamalla tarvittaessa mahdollisuus työ­ ja toimintakykyä ja osaamista parantaviinaktiivitoimenpiteisiin  enimmillään  kahteen  vuoteen  asti.  Työnhaku­  ja  aktiivikaudetvoivat  limittyä  peräkkäin  tai  ne  voivat  vuorotella.  Aktivointi  voi  käynnistyä  heti  jajatkua  työnhakujakson  jälkeen,  jos  näyttää  siltä,  ettei  työllistyminen  onnistu  ilmantäydentäviä toimenpiteitä.

Työttömyysjaksojen lyhenemisen taloudellista merkitystä kuvaa se, että kolmen päivänlyhenemisestä  seuraa  työttömyysturvamenojen  pieneneminen  noin  90  miljoonallaeurolla.  Vastaavasti  voidaan  todeta,  että  samalla  summalla  voidaan  laajentaaaktivointia  noin  30  000  henkilöllä  4­5  kuukauden  ajaksi.  Kustannustiedot  sekätyöttömyysturvamenoista  että  aktivointitoimista  ovat  olemassa.  Epävarmuutta  liittyysiihen,  kuinka  paljon  toimenpiteiden  oletetaan  vaikuttavan  työttömyyden  kestoon.Useissa  maissa  on  todettu,  että  työttömyysturvan  kesto  vaikuttaa  työttömyysjaksonpituuteen.  Mitä  pidemmälle  työnhakua  korvataan,  sitä  pidemmäksi  myöskeskimääräinen  työttömyys  venyy.  Tutkimustulokset  osoittavat  myös,  ettäaktivointitoimet sellaisenaan johtavat tehostuneeseen ja nopeutuneeseen työnhakuun,koska  työllistyminen  koetaan  parempana  vaihtoehtona  kuin  aktiivitoimiinosallistuminen. Jos aktivointiin päädytään, se lukitsee henkilön toimenpiteen ajaksi jamyönteinen  vaikutus  työllistymiseen  näkyy  vasta  tämän  jälkeen. Tämä  osoittaa,  ettätyöttömyysturvaa ja aktivointia on tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena.

3.19 Työttömyyden pitkittyessä tilannetta arvioidaan uudelleen  ja ryhdytään tehostettuihintoimenpiteisiin.  Työttömällä  on  oikeus  päästä  työnhakusuunnitelmassa  tarpeellisiksikatsottuihin aktiivitoimiin ennen työnhakukauden päättymistä.

Työttömyyden  pitkityttyä  palvelutarve  arvioidaan  uudelleen  viimeistään  kuudenkuukauden  yhtäjaksoisen  työttömyyden  kohdalla.  Työttömyyden  pitkityttyäaktiivitoimenpiteiden  merkitys  palveluissa  korostuu.  Henkilölle  tarjotaan  hänen

11

palvelutarpeensa  mukaisesti  ammatillista  kuntoutusta,  työharjoittelua,työelämävalmennusta,  työvoimakoulutusta  ja palkkatuettua  työtä. Henkilöiden,  joillaon  vaikeuksia  työllistyä  avoimille  työmarkkinoille,  työllistymisedellytyksiä  pyritäänparantamaan  kehittämällä  uudenlaisia  toimintamalleja  ja  palveluja.  Yhtenäesimerkkinä on työpankki, joka käynnistää henkilökohtaisen ohjelman. Siinä yhdistyytoimeentulon  varmistava  työ,  koulutus  ja  kuntoutus  henkilön  elämäntilanteeseensopivalla  tavalla.  Jos  henkilön  työllistymistä  ei  voida  tukea  julkisillatyövoimapalveluilla,  tarjotaan  kuntouttavaa  työtoimintaa.  Kuntouttavaantyötoimintaan  osallistuville  tarjotaan  mahdollisuuksia  siirtyä  julkistentyövoimapalveluiden  piiriin  ja  sitä  kautta  työelämään.  Työttömyyden  pitkittymisensyiden  edellyttäessä  moniammatillista  palvelua  henkilö  ohjataan  joko  työvoimanpalvelukeskukseen  tai  moniammatillista  palvelua  tarjotaan  muulla  tavoin.  Lisäksiselvitetään uutta  työllistymistä  edistävää  toimintamallia,  jossa  työllistymiskynnyksenylittämiseen voidaan kannustaa erityisillä lisillä tai ”bonuksilla”.

Työnhakusuunnitelma määrittelee työnhakijan oikeudet ja velvollisuudet aktiivitoimiinja  niiden  aikana.  Aktiivitoimiin  osallistumalla  henkilö  parantaatyöllistymismahdollisuuksiaan  ja  saa  turvatun  toimeentulon,  mutta  osallistuminenedellyttää  myös  ponnistelua  ja  sitoo  ajankäyttöä.  Työttömän  oikeutta  aktiivitoimiinselkeytetään  määrittelemällä  työnhakusuunnitelmalle  sitovampi  luonne.Työnhakusuunnitelmassa tulee riittävän varhain varautua aktivointitoimenpiteisiin jakäynnistää ne ennen kuin ansioturvaan oikeuttava  työnhakukausi  loppuu. Tältä osintyöttömälle  työnhakijalle  luodaan  oikeus  aktiivitoimenpiteisiin  ottaen  kuitenkinhuomioon  sen,  että  osa  toimenpiteistä  edellyttää  kolmannen  osapuolen  tekemääsitovaa päätöstä. Vastaavaa menettelyä sovelletaan myös muihin työttömiin.

3.20 Aktiivitoimenpiteisiin  kannustetaan  maksamalla  aktiivikaudelta  korkeampaa  tukea.Aktiivitukea  maksetaan,  kun  henkilö  osallistuu  TE­toimiston  kanssa  sovittuihin  tai  TE­toimiston  järjestämiin  toimenpiteisiin.  Aktiivikauteen  luetaan  aika,  jona  henkilö  osallistuutoimenpiteisiin.

Tarkoituksena  on  kannustaa  henkilöitä  hakeutumaan  työkykyä  ja  osaamistaparantaviin  aktiivitoimiin  maksamalla  aktiiviajalta  parempaa  tukea.  Nykyisinmaksettavan  ylläpitokustannusten  ja  matkakustannusten  tasoa  tarkistetaan.Ehdotuksessa  tavoitteena  on  laajentaa  kannusteiden piiriin  tulevien määrää  ja  näinvarmistaa mahdollisimman monen työllistyminen työnhakukauden alkuvaiheessa.

3.21 Ikääntyneiden  työntekijöiden  työuran  jatkumisen  turvaamiseksi  vähennetään  työurankeskeyttämiseen  kannustavia  piirteitä  ja  vahvistetaan  työssä  jatkamisen  mahdollistaviaominaisuuksia sosiaaliturvassa ja työvoimapolitiikassa.

Komitean  yhtenä  keskeisenä  päämääränä  on  työuran  pidentäminen.  Viime  vuosienaikana on havaittu, että alun perin  ikääntyneen työttömän turvaksi luotu järjestelmäon  saanut  kokonaan  toisen  sovellutusmuodon.  Tavoitteena  oli  turvata  ikääntyneentyöntekijän  asema  tarjoamalla  hänelle  mahdollisuus  pysyttäytyä  työttömyyden  ajansosiaaliturvan piirissä  ilman  aikarajoitusta.  Käytännössä  se on  johtanut  siihen,  ettäikääntyneet  työntekijät  on  irtisanottu  ”putkeen”  henkilöstövähennysten  yhteydessä.Monet  tällaisen  saneerauksen  kohteiksi  joutuneista  ovat  kokeneet  sen  koko  työuranmerkitystä  alentavana  ratkaisuna.  Mikäli  sosiaaliturva  ei  olisi  tällaiseen  ratkaisuunkannustanut, suurin osa näistä työntekijöistä olisi jatkanut työelämässä.

12

Osoituksena tästä on muutos, joka on seurannut ikärajan korotusta. Kun ikärajaa eli”putken suuta” on nostettu, työttömyys on vastaavasti siirtynyt eteenpäin. Esimerkiksivuoden  1997  ikärajan  noston  jälkeen  noston  kohteina  olleiden  53­54­vuotiaidentyöttömyysriski  pieneni,  työttömyysjaksot  lyhenivät  ja  työttömyys  päättyi  useammintyöllistymiseen.  Työttömyysriski  vastasi  tämän  jälkeen  suunnilleen  edeltävänikäluokan  50­52­vuotiaiden  riskiä.  Ikärajan  noston  arvioitiin  johtaneen  yksityiselläsektorilla 100  miljoonan euron  työttömyyspäivärahan  säästöön  jokaista  ikäkohorttiakohden.

Tämän  kysymyksen  punnintaa  juuri  nyt  värittää  voimakkaasti  talouden  taantuma,mikä  näkyy  lomautusten  ja  työttömyyden  kasvuna.  Ilmeistä  kuitenkin  on,  ettälähivuosina  työvoiman  niukkuus  uhkaa  talouden  kasvua.  Sen  takia  on  etsittävä  jotässä vaiheessa keinoja  turvata  ikääntyneiden  työntekijöiden asema  työmarkkinoilla.Tulevaisuudessa  ei  voida  jatkaa  tätä  työvoimaa  tuhlailevaa  tapaa,  joka  nostaatarpeettomasti sosiaalimenoja ja pienentää verotuloja.

3.22 Tavoitteena on edetä niin, ettei ikä tulevaisuudessa ole työttömyysturvan pidentämisenkriteerinä.  Ikääntyneiden  aseman  turvaamiseksi  on  kehitettävä  muita  keinoja.  Suhteellisennopeasti  tulee  päästä  siihen,  että  työttömyyden  perusteella  työelämästä  pysyvästipoistumisen mahdollistava ikä nousee 60 vuoteen.

Ikääntyneiden  työntekijöiden  asemaa  koskevat  toimet  on  ajoitettava  talouden  jatyömarkkinoiden tilaan sopivalla tavalla. Ongelmallista on, että suuret ikäluokat ovatlähestymässä  vanhuuseläkeikää  ja  työuran  pidentämiseen  olisi  sen  perusteella  jotässä  vaiheessa  tarvetta.  Toisaalta  talouden  taantuma,  jonka  luonteesta  vallitseeepätietoisuutta,  korostaa  varovaista  menettelyä.  Siirtymämahdollisuuksia  onuseampia.  Kaikille  on  ominaista,  etteivät  ne  koske  niitä,  jotka  ovat  mainitussaputkessa.

Epätietoisuus  tulevista  ratkaisuista ei  saisi  kuitenkaan siirtyä pitkälle  tulevaisuuteensenkään takia, että odotusaikana tätä mahdollisuutta saatetaan käyttää ylimitoitetustihyväksi henkilöstöjärjestelyissä. Tästä syystä on tarpeellista aloittaa valmistelut, jotkatähtäävät  työuran  pidentämiseen  ja  arvioida  toimenpiteiden  ajoitus  talous­  jatyömarkkinatilanteen selkiinnyttyä.

Työttömyysturvaan liittyvät ikäerottelut vähenevät merkittävästi, jos työttömyysturvaaei  pidennetä  iän  perusteella  alle  60  vuoden  ikäisiltä.  Silloin  työttömyysturva  jaeläkeratkaisut  voidaan  kytkeä  luontevasti  toisiinsa.  Jos henkilö  tulee  työttömäksi  60vuotta täytettyään eikä työllisty työnhakukauden aikana, hän voi olla työnhakuturvanpiirissä  kunnes  täyttää  62  vuotta,  jolloin  on  mahdollista  siirtyä  eläkkeelle.Työttömyysturvamenoja  tämä  pienentäisi  tämän  hetkisen  arvion  mukaan  noin  150miljoonaa euroa.

3.23 Ikääntyneiden  työttömien  työllistämiseksi otetaan käyttöön erityistoimia. Työvoimaavähennettäessä  ikääntyneiden  irtisanomista  tulee  välttää  mahdollisimman  pitkälle.  Mikälisiihen  päädytään,  työnantajan  on  yhdessä  työvoimaviranomaisten  kanssa  etsittävä  tilallekorvaavia  työmahdollisuuksia. Sopeutumiskeinoina voidaan käyttää esimerkiksi koulutustatai  pysyvää  palkkatukea.  Kriisipaikkakunnille  myönnettävää  tukea  määriteltäessä  onotettava  huomioon  ikääntyneiden  työntekijöiden  mahdollisuus  työllistyä.  Sellaisilletyönhakijoille, joiden työttömyyskausi päättyy heidän ollessa 57­61 vuoden iässä eikä työtä

13

ole  löytynyt  ansioturvakauden  aikana,  kunnan  on  järjestettävä  työssäoloehdon  ja  samallaansioturvan jatkuvuuden varmistava täyttävä työ.

Tarkoituksena ei siis ole heikentää ikääntyneiden työntekijöiden asemaa, vaan ennenkaikkea parantaa ja tehostaa niitä toimenpiteitä, jotka varmistavat työn jatkumisen jatukevat  henkilön  työhön  paluuta  siinä  tapauksessa,  että  työsuhde  on  katkennut.Ikääntyneiden  työntekijöiden  asema  työmarkkinoilla  on  viime  vuosina  parantunut.Muutosta kuvaa se, että vuonna 2000 kaikista työmarkkinoille välitetyistä työttömistätyönhakijoista  oli  3,2  %:a  yli  55­vuotiaita.  Vastaava  luku  oli  vuoden  2008puolivuositilastossa  10,3  %:a.  Mutta  edelleen  ikääntyneen  työntekijän  on  muitavaikeampi  löytää  työtä  ja  talouden  taantuma  vaikeuttaa  sitä  edelleen.  Sen  takia  onryhdyttävä  järjestelmällisiin  toimenpiteisiin  ikääntyneiden  työttömientyömarkkinatilanteen parantamiseksi.

Monien  työnantajien  noudattama  tapa  pidättyä  irtisanomasta  pitkään  työssä  olleitatulee omaksua  yleiseksi  tavaksi  työelämässä. Työllistämistoimenpiteiden  puolella  onaikaisempaa  enemmän  painotettava  ikääntyneiden  työttömien  työnhakijoidentukitoimia. Koulutusratkaisuja on kehitettävä siten, että ne tarjoavat oikein mitoitetunsopimusopastuksen tai ­koulutuksen uuteen työpaikkaan.

Niiden  ikääntyneiden  työntekijöiden  aseman  turvaamiseksi,  jotka  tulevat  työttömiksieivätkä  onnistu  saamaan  työtä,  säilytetään  laissa  jo  oleva  velvoite,  jonka  mukaankunnan  on  järjestettävä  työtä  siten,  että  vähintään  työssäoloehto  täyttyy,  jolloinansiosidonnainen työttömyysturva jatkuu työn loputtua. Kustannuksista vastaa valtio.Tähän  on  päädytty  jo  aikaisemmin,  kun  niin  sanotun  työttömyysputken  alkuasiirrettiin.  Näin  haluttiin  varmistaa  toimeentulo  niille,  jotka  eivät  päässeet  enääuusien määräysten mukaiseen putkeen. Määrä on jäänyt pieneksi, korkeimmillaan seon  ollut  lähellä  700  ja  laskenut  siitä  160:en.  Määrän  vähäisyys  osoittaa  omaltaosaltaan  sen,  että  putken  siirryttyä  on  ikääntyneiden  työntekijöiden  työmarkkina­asema parantunut. Tätä  toimintamallia  on  kehitettävä  edelleen  siten,  että  henkilöllelöytyy työmarkkinoilta hänen ammattitaitoaan mahdollisimman hyvin vastaavaa työtä.Yhtenä mahdollisuutena on kunnan yhteistyö edellä mainitun työpankin kanssa.

Tavoitteena  on  siis  kehittää  työttömyysturvaa  asteittain  siten,  ettei  ikä  ole  työstäluopumisen  peruste.  Asteittaisuuteen  kuuluisi  muun  muassa  se,  että  60  vuottatäyttäneen  ei  enää  tarvitse  osallistua  aktiivitoimiin  säilyttääkseen  työttömyysturvan.Se ei  tarkoita, ettei henkilön  työpanosta edelleen olisi  syytä käyttää, mutta hänen eiedellytetä  työttömyysturvan  ehtona  enää  osallistuvan  aktiivitoimenpiteisiin.  Henkilöon luonnollisesti silti edelleen työmarkkinoiden käytössä ja myös velvollinen ottamaantyötä vastaan sitä tarjottaessa.

3.24 Aktiivitoimenpiteiden  tueksi  eri  etuusjärjestelmiin  sisältyvät  karenssiehdot  jarajoitukset määritellään siten, että saavutetaan tavoiteltu ohjausvaikutus.

Työnhakijan ja työvoimaviranomaisen hyvä yhteistyö muodostaa perustan tehokkaalletyönetsinnälle. Edellä on todettu, että työnhakusuunnitelma sisältää entistä laajemminoikeuksia  ja  velvollisuuksia.  Vastaavasti  on  tarkistettava,  että  seuraamukset  sennoudattamisesta ovat  asianmukaiset  ja  että  työnhakijan  kanssa  tehtyjä  suunnitelmia(työnhaku­ ja aktivointisuunnitelma) noudatetaan.

14

Tarjotusta  työstä  kieltäytyminen  johtaa  korvauksen  maksamisen  keskeytymiseen.Työstä  kieltäytymistä  koskevia  säännöksiä  on  tarpeen  arvioida  muun  muassa  siltänäkökannalta, miten ne vaikuttavat työn tarjoamiseen ja edistävätkö ne työllistymistä.

Pikaisesti  on  otettava  kantaa  sovitellun  päivärahan  kestoa  koskeviin  rajoituksiin.Rajoitusta  koskevan  lainsäädännön  toimeenpanoa  on  siirretty  vuodesta  toiseen.Kestoa on tarpeen rajoittaa, jos tukea käytetään varsinaisen osatyöttömyyskorvauksensijasta  myös  piilosubventiona  ja  vapaa­ajan  tukena.  Tilastojen  mukaan  suhteellisenpieni  osa  jatkuu  yli  kolmen  vuoden.  Vuoden  2008  toisella  neljänneksellä  oli  noin  4000 henkilöä,  joiden sovitellun päivärahan kesto oli ylittänyt 3 vuoden rajan. Näistäpuolet  oli  ansiopäivärahalla.  Kaikkiaan  soviteltua  päivärahaa  sai  noin  40  000henkilöä,  joista  ansiopäivärahalla  oli  27  000.  Määräajan  asettamisen  tarpeeseenvaikuttaa  myös  työvoimaviranomaisten  mahdollisuus  tarjota  sovitellun  päivärahansaajalle kokoaikaista työtä

3.25 Työttömyysturvan  selkeyttämiseksi  työssäoloehdon  ja  paluuehdon  pituusyhdenmukaistetaan.  Työttömyysturvan  tarkoituksena  on  tarjota  vakiintuneestityömarkkinoilla  olleelle  henkilölle  kohtuullinen  aika  työn  etsimiseen.  Vakiintuneisuuspuoltaa  työssäoloehdon  pidentämistä  vuoteen.  Työssäoloehtoon  luettavien  töidentarkastelukausi  tulee  samalla  pidentää  siten,  että  työsuhteet  otetaan  huomioon  kolmenvuoden ajalta. Erikseen on arvioitava työmarkkinoille tulevien ja pätkätöitä tekevien asema.

Työttömyysturvan  rakenteen  muuttuessa  siten,  että  se  koostuu  työnhaku­  jaaktiivikausista,  tuen  porrastaminen  erikseen  työhistorian  mukaan  tekeetyönhakusuunnitelmien  laatimisen  vaikeaksi.  Toisaalta  työttömyysturvaan  tuleesisältyä  ansaintaperiaate  myös  siinä  muodossa,  että  työn  on  oltava  vakiintunuttaennen  kuin  korvaus  alkaa.  Kun  tämä  on  yhdistettävä  siihen  tosiasiaan,  että  myöstoistuvasti  lyhytaikaisia  töitä  tekevillä  on  oltava  mahdollisuus  päästätyöttömyysturvan  piiriin,  on  tarkoituksenmukaista  pidentää  sekä  työssäoloehtoa  ettäsitä  tarkastelukautta,  jonka  kuluessa  työssäoloehto  täyttyy.  Näin  voidaan  huolehtiasiitä,  että  lyhytaikaisetkin  työt  mahdollistavat  ansioturvan  piiriin  pääsyn,  muttasamalla  varmistutaan  siitä,  että  työnteko  on  luonteeltaan  vakiintunutta.Työssäoloehdon  ja  paluuehdon  on  perusteltua  olla  yhtä  pitkät.  Jälkimmäinen  onnykyisin  8  kuukautta  ja  ensin  mainittu  10  kuukautta.  Edellä  mainitun  periaatteenperusteella molempien tulisi olla vuoden mittaisia.

Pidentämisen  rinnalle on haluttu myös  lyhyempää  työssäoloehtoa henkilöille,  joidentyöt  muodostuvat  lyhyistä  työsuhteista.  Tällöin  työttömyysturva  olisi  myöslyhytaikaisempi.  Tähän  liittyy  kuitenkin  edellä  mainittu  ongelma,  jonka  perusteellatyöhistorian  pituutta  ei  ole  otettu  yhdeksi  työttömyysturvan  pituutta  määritteleväksitekijäksi.  Kun  ehdotettu  työttömyysturva  koostuu  mahdollisesti  useistakinaktiivitoimien  kausista  ja  työnhakukausista,  järjestelmästä  tulee  vaikeastiymmärrettävä  ja  hankalasti  hallittava,  jos  siihen  liitetään  tämän  lisäksi  erilaisiakorvauskausia. Työmarkkinoiden dynaamisen luonteen takia on syytä hallinnollisistavaikeuksista huolimatta tarkastella myös lyhyiden työsuhteiden asemaa erikseen.

15

4. Kannustava sosiaaliturva

4.1 Elatussuhteen  korjaamiseen  pyritään  poistamalla  esteitä  myös  vammaisten  jaosatyökykyisten  työllistymisen  tieltä. Työkyvyn  erilaisuus  otetaan  aikaisempaamonimuotoisemmin  huomioon.  Osatyökykyisten  toimeentulon  turvaamiseksi  kehitetäänedelleen osakorvauksia ja vammaistukia.

Tavoitteena on vähentää työnantajille vajaakuntoisten työnhakijoiden palkkaamisestamahdollisesti  aiheutuvaa  kustannusrasitusta  ja  siten  vähentää  vajaakuntoistentyönhakijoiden  työllistymiseen  liittyviä  esteitä.  Ongelma  koskee  osittainsosiaaliturvaetuuksia,  joiden  on  johdonmukaisesti  rohkaistava  työn  tekemiseen  sekäosittain  rahoitusta,  johon  ei  saa  liittyä  piirteitä,  jotka  estävät  osatyökykyistenhenkilöiden palkkaamisen.

Työkyvyttömyyseläkkeiden  maksujärjestelmää  muuttamalla  voidaan  tukea  tavoitteentoteutumista.  Työkyvyttömyyseläkemaksun  määräytymisperusteita  tulee  muuttaayksityisellä  ja  julkisella  sektorilla  siten,  että  vajaakuntoisena  työllistyneidentyökyvyttömyyseläkemaksut  määräytyvät  kaikille  työnantajille  keskimääräisentyökyvyttömyyseläkemenon perusteella.

Työnantajille  osatyökykyisten  työntekijöiden  sairastelusta  aiheutuvien  sairausajanpalkkakustannusten  tasaamista  kaikkien  työnantajien  kesken  tulisi  selvittää.Sairausvakuutus­  ja  työsopimuslainsäädännössä  ei  ole  otettu  huomioonpitkäaikaissairaiden  ja  vajaakuntoisten  työllistämisestä  työnantajille  mahdollisestiaiheutuvaa  kustannusriskiä  (sairausajan  palkkakustannukset  omavastuuajalta  jasairauspäivärahan ylittävät sopimuspohjaiset palkkakustannukset).

Vajaakuntoisten,  työkyvyttömyysuhanalaisten  ja  kuntoutujien  työllistymisenedistämiseksi tulisi myös hyödyntää yrityksiä, säätiöitä ja yhdistyksiä, joiden toimintaperustuu  laajoihin  verkostoihin  kokoamalla  suuria  määriä  yrityksiä  yhteen.  Näidentoimijoiden toimintaa voitaisiin hyödyntää uusien työpaikkojen ja työkokeilupaikkojensynnyttämisessä.  Työkokeilupaikkojen  synnyttämiselle  tarkoitetaan  uudenlaisten  jatoisaalta ns. tavallisten työtehtävien avaamista mainituille ryhmille.

Työkyvyn  vajaus  voidaan  ottaa  monella  eri  tavalla  huomioon  sekäsosiaaliturvaetuuksissa  että  työvoimatukena.  Osasairauspäiväraha  jaosatyökyvyttömyyseläke  mahdollistavat  työskentelyn  osa­aikaisesti  siten,  ettätoimeentuloturva korvaa osan työkyvyn menetyksestä.

Osasairauspäivärahan  60  päivän  omavastuuaikaa  lyhennetään  siten,  ettäosasairauspäiväraha voi alkaa samasta ajankohdasta kuin sairauspäivärahakin (1+9päivää).

Osatyökyvyttömyyseläke  on  osoittautunut  yhdeksi  keinoksi  lisätä  suomalaistentyöurien  pituutta.  Osatyökyvyttömyyseläke  eläkemuotona  lykkää  täydelletyökyvyttömyyseläkkeelle  siirtymistä.  Toisaalta  osatyökyvyttömyyseläke  voi  myöstoimia portaana takaisin työelämään täyden työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen. Nykyisintyöeläke  voidaan  myöntää  osatyökyvyttömyyseläkkeenä  tilanteessa,  jossa  henkilöntyökyky on alentunut sairauden, vian tai vamman takia vähintään 2/5 ja henkilö siirtyy

16

työhön,  jonka  ansiot  ovat  enintään  60  %  edeltävästä  vakiintuneesta  ansiotasosta.Kansaneläkelaissa  ei  ole  tällaista  mahdollisuutta.  Jos  työeläke  myönnetäänosatyökyvyttömyyseläkkeenä  ja  hakijalla  olisi  oikeus  myös  kansaneläkkeeseen,joudutaan hakijalle yleensä antamaan kansaneläkkeestä hylkäävä päätös. Hakijoideneläketurva jää siten vajaaksi.

Eläketurvakeskuksen  rekisteritietojen  mukaan  noin  puolella  nykyisistäosatyökyvyttömyyseläkkeen  saajista  olisi  oikeus  myös  kansaneläkkeeseen.Mahdollisuus  myöntää  kansaneläke  osatyökyvyttömyyseläkkeenä  työeläkkeen  lisäksitäydentäisi  siten  näiden  eläkkeenhakijoiden  ja  ­saajien  taloudellista  asemaaedellyttäen,  että  sopivia  osa­aikatöitä  on  tarjolla.  Osatyökyvyttömyyseläkkeenalkamisajankohdasta  tulisi  myös  säätää.  Työeläkkeenä  osatyökyvyttömyyseläke  voialkaa  myös  ilman  sairauspäivärahakautta. Tämän  vuoksiosatyökyvyttömyyseläkejärjestelmän laajentamista kansaneläkkeeseen tulisi selvittää.

Myös työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työllistymisen esteitä poistetaan ensi vaiheessasiten, että eläkkeen lepäämään jättämistä koskevaa tulorajaa tarkistetaan, lepäämäänjättäminen  mahdollistetaan  myös  työeläkkeissä  sekä  yhdenmukaistetaanasiakokonaisuuteen liittyvät tulo­ ja aikarajat.

Vammaistuki  korvaa  vammaisuudesta  aiheutuvaa  haittaa  ja  vammaistentyöllistymistuki  puolestaan  korvaa  työnantajalle  vammaisen  työntekijän  työkyvynvajauksesta  aiheutuvia  kustannuksia.  Toimenpiteiden  monipuolisuudesta  huolimattatuki  ei  aina  parhaalla  tavalla  auta  vammaista  elämäntilanteiden  hallinnassa.Erityisesti  sellaiset  henkilöt,  joiden  työkyvyn  vajaus  tai  työmarkkinavaikeus  ei  olelääketieteellisesti  osoitettavissa,  jäävät  väliinputoajiksi.  Silloin  kun  kysymys  ontyövoimaan  kuuluvasta  henkilöstä,  työvoima­  ja  sosiaaliviranomaisten  tulisi  voidanykyistä  joustavammin  määritellä  osittaiseen  työllistymiseen  johtavien  tukitoimientarve.  Kyseessä  voisi  olla  ns.  in­work­benefit  tyyppinen  etuus,  jossa  alennetuntyökyvyn omaava saisi työssäkäynnin yhteydessä.

4.2 Eläkkeissä valmistellaan lisäksi muita muutoksia, jotka tähtäävät eläkeiän kohoamiseen.

Sellaiset  sosiaaliturvan  muodot,  jotka  mahdollistavat  työstä  luopumisen  ilman  selvätyön  tai  työkyvyn  menetystä  tahi  koulutus­  tai  perhepoliittista  syytä,  ovatosoittautuneet  ongelmallisiksi.  Osa­aikaeläkkeen  alkuperäisenä  tarkoituksena  olipidentää  työuraa  tarjoamalla  mahdollisuus  asteittaiseen  vetäytymiseentyömarkkinoilta. Sen oletettiin hidastavan kokoaikaeläkkeelle siirtymistä. Käytäntö onsaanut  useissa  tapauksissa  toisen  muodon.  Sen  takia  on  perusteltua  muuttaa  tämäneläkkeen  määräytyminen  aktuaariselle  pohjalle,  jolloin  ei  tueta  taloudellisestivarhaista  vetäytymistä,  mutta  tarjotaan  siihen  mahdollisuus  kustannusneutraalillatavalla. Sama periaate koskee myös edellä mainittua oikeutta saada vanhuuseläke 62vuoden  iässä  ilman  varhennusvähennystä,  jos  siirtyy  eläkkeelle  niin  sanotustatyöttömyysputkesta. Tehtyjen eläkeratkaisujen arvioinnin  yhteydessä on  syytä harkitanäiden toimenpiteiden tarvetta.

4.3 Sairauspäivärahan enimmäiskestoa koskevat säännökset tulee tarkistaa siten, että ne eivätmuodostu esteeksi osatyökykyisten työllistymiselle.

Työkyvyttömyyseläkettä edeltää yleensä noin vuoden sairauspäivärahakausi, jolloinsairauspäivärahaa on maksettu enimmäismäärä. Jotta henkilö saisi uudelleen

17

oikeuden sairauspäivärahaan saman sairauden perusteella, tulee hänen ollatyökykyinen vuoden ajan. Tämä saattaa vähentää halukkuutta siirtyä työelämään, jossairauden uusiminen on todennäköisesti alle vuoden kuluessa.Työkyvyttömyyseläkkeeltä palaamisen helpottamiseksi tulisi mahdollistaasairauspäivärahan myöntäminen kuntoutustuelta tai työkyvyttömyyseläkkeeltä työhönpalaavalle henkilölle, vaikka sairauspäivärahan enimmäismäärä olisi käytetty enneneläkkeelle jääntiä.

4.4 Työmarkkinatuessa  puolison  ja  vanhempien  tulojen  huomioon  ottamisesta  luovutaan.Tarveharkinnasta  luopuminen  mahdollistaisi  myös,  että  työttömyysaikainenperusturvajärjestelmä muodostuisi yhdestä etuudesta, työmarkkinatuesta.

Työmarkkinatuki  on  ainoa  syyperusteinen  vähimmäisturvaetuus,  johon  on  liitettytarveharkinta.  Työmarkkinatuen  sidonnaisuus  puolison  tuloihin  johtaa  siihen,  ettätyön  vastaanottaminen  silloin,  kun  molemmat  puolisot  ovat  työmarkkinatuella,pienentää  perheen  muita  tuloja.  Tuloharkinnan  poistaminen  on  muutenkinjohdonmukaista  pyrittäessä  yksilökohtaisiin  etuihin.  Tarveharkinnasta  luopuminenpurkaisi nykyisin siitä aiheutuvia pahoja kannustinongelmia. Muutos vähentäisi myösmahdollisuuksia  toteuttaa  sosiaaliturvasuunnittelua  ja  vähentäisi  sosiaaliturvanväärinkäytöksiä.  Tarveharkinnasta  luopuminen  vähentäisi  niin  viranomaisille(Kansaneläkelaitos  ja  muutoksenhakuviranomaiset)  kuin  etuuden  hakijallekinperhesuhteiden selvittelystä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.

Perustuslakivaliokunta  on  aikanaan  asiaa  käsitellessään  todennut,  ettätyömarkkinatuen tarveharkinta puolison  tulojen vuoksi ei ole vaivatta sopusoinnussaperusoikeuksien  yksilöllisen  luonteen  vuoksi  (PeVL  46/2002  vp).  Tuloharkinnanpoistaminen on johdonmukaista pyrittäessä yksilökohtaisiin etuihin.

Lisäksi  tuloharkinta  kohdistuu  useammin  naisiin  siitä  huolimatta,  ettätyömarkkinatuen  saajista  enemmistö  on  miehiä.  Vuonna  2006  työmarkkinatukeamaksettiin 114 981 henkilölle, joista naisten osuus oli 45 %:a. Puolison tulojen vuoksialennettua  työmarkkinatukea  saavista  naisten  osuus  oli  71  %  ja  puolison  tulojenvuoksi  tukea  saamatta  jääneistä  86  %:a  oli  naisia.  Tarveharkinnan  on  todettukohdentuvan  voimakkaammin  lapsiperheisiin  kuin  lapsettomiin  perheisiin.Tarveharkinnasta luopuminen lisäsi myös sukupuolten välistä tasa­arvoa.

Vanhempien  tulojen  perusteella alennettua  työmarkkinatukea  maksettiin  alennettunavähän yli 12 000 henkilölle. Samassa taloudessa asuvien vanhempien tulot vaikuttavatsamassa taloudessa asuvan työmarkkinatuensaajan etuuteen iästä riippumatta, muttatuloraja  on  korkeampi  alle  18­vuotiaiden  huollettavien  osalta.  Tämän  vuoksivanhemmat  voivat  joutua  elatusvastuuseen  myös  täysi­ikäisten  lasten  elatuksesta.Säännös  voi  johtaa  erilaisiin  asumisjärjestelyihin,  joiden  avulla  estetään  etuudenalentaminen.  Järjestelmä  lisää  merkittävästi  myös  niin  asiakkaiden  kuinviranomaisten hallinnollista taakkaa sekä monimutkaistaa järjestelmää.

Kansaneläkelaitoksen  arvion  mukaan  tarveharkinnasta  luopuminen  lisäisityömarkkinatukimenoja  arviolta  noin  23  milj.  €  (brutto)  ja  vanhempien  tulojenhuomioon  ottamisesta  luopuminen  lisäisi  menoja  arviolta  noin  7  milj.  €.Tarveharkinnan  poistamisella  ei  olisi  merkittävää  vaikutusta  asumistuki­  taitoimeentulotukimenoihin,  koska  perheen  tulotaso  useimmissa  tapauksissa  ylittää  nerajat, jotka oikeuttaisivat asumistukeen ja tai toimeentulotukeen.

18

Työmarkkinatuen  tarveharkinnasta  luopuminen  mahdollistaisityöttömyysturvajärjestelmän  yksinkertaistamisen  (kts.  hallinnon  ja  lainsäädännönselkeyttäminen kohta 9).

4.5 Perusturvaa  kehitetään  niin,  että  työn  vastaanottaminen  ja  lisätulojen  hankkiminen  ainakannattavat.

Työmarkkinatukea  ja  asumistukea  saavan  osalta  verotuksen  ja  tukienyhteensovituksen  yhteisvaikutuksena  efektiivinen  rajaveroaste  nousee  pienistäansiotuloista  niin  korkeaksi,  ettei  osa­aikaisella  ja  tilapäisellä  työllä  pystysanottavasti  parantamaan  taloudellista  tilannetta.  Sovitellun  työmarkkinatuensovitteluprosentin  alentaminen  parantaisi  osa­aikaisen  työnteon  kannustimia,  muttasamalla heikentäisi tuensaajan kannustinta siirtyä kokoaikaiseen työhön. Korkeimmatnettokorvausasteet  osa­aikatyöstä  tuottaa  kuitenkin  ansiosidonnainentyöttömyyspäiväraha.

Tilapäinen  tai  osa­aikainen  työ  voisi  olla  ensimmäinen  askel  työelämään  monellepitkään työttömänä olleelle tai ensimmäistä kertaa työmarkkinoille tulevalle jo senkinvuoksi,  että  työnantajat  vieroksuvat  ilman  työkokemusta  olevia.  Niinpätyömarkkinatuen  sovitteluprosentin  alentaminen  voi  olla  yksi  osa  kannustimiaparantavaa uudistuskokonaisuutta, mikäli samalla muulla sosiaaliturvan mitoituksellavarmistetaan,  että  siirtyminen  sovitellulla  työmarkkinatuella  tuetusta  osapäivätyöstäkokoaikaiseen työhön on aina riittävän kannattavaa.

Soviteltu  työttömyysturva  ei  ole  tarkoitettu  pysyväksi  toimeentulon  perustaksi.Kokoaikaisen  työn  houkuttavuuteen  voidaan  sosiaaliturvan  mitoituksen  lisäksivaikuttaa  edellyttämällä,  että  työvoimaviranomaiset  tarjoavat  sovitellun  päivärahantai työmarkkinatuen piirissä oleville kokoaikatyötä aina kun sitä on tarjolla.

On  myös  syytä  selvittää  toimenpiteitä,  joilla  voitaisiin  yksinkertaistaa  soviteltuatyöttömyysturvaa.  Osa­aikaisuuden  määrittelyyn  liittyvä  yksityiskohtainentyöaikaseuranta  on  omiaan  lisäämään  hallinnollista  kuormaa  ja  jähmettämääntyönhakua. Joustavuuden lisääminen esimerkiksi siten, että osa­aikaisuus arvioidaantiettyyn rajaan asti ansioiden perusteella ilman erillistä työaikaseurantaa, vähentäisibyrokratiaa ja parantaisi työtilaisuuksiin tarttumista.

4.6 Palkansaajamaksujen huomioon ottaminen vakinaistetaan

Työeläke­  ja  työttömyysturvan  rahoitusta  muutettiin  1990­luvun  alussa  siten,  ettäetuuksien  rahoitusvastuuta  siirrettiin  vakuutetuille. Vuodesta 2006  lähtien  on  näidenmaksujen lisäksi peritty sairausvakuutuksen päivärahamaksua.

Työtekijän  eläkemaksun  ja  palkansaajan  työttömyysvakuutusmaksun  ansiotasoaalentava vaikutus  on  huomioitu  myös  ansiotulojen  perusteella  määräytyvien  muidenetuuksien  määrää  laskettaessa.  Sen  sijaan  sairausvakuutuksen  päivärahamaksunalentavaa vaikutusta ei muissa etuuksissa ole huomioitu. Tehtävästä vähennyksestä jasen kulloisestakin määrästä on vuodesta 1993 lukien säädetty vuosittain erillislailla.Tehdyn  vähennyksen  määrä  on  vaihdellut  1,5  prosentista  noin  5  prosenttiin.Eduskunnan sosiaali­  ja  terveysvaliokunta on  toistuvasti  todennut,  että päivärahojenmääräytymisperusteista  tulisi  säätää  pysyvällä  lainsäädännöllä  ja  että  järjestelmänläpinäkyvyyden  vuoksi  poikkeussäännöksistä  tulisi  luopua.  Valiokunta  ei  kuitenkaan

19

pidä  hyväksyttävänä  sitä,  että  vähennys  päivärahoissa  tai  muissa  etuuksissa  olisipalkansaajan maksamia maksuja suurempi.

Vuonna  2009  maksujen  yhteismäärän  arvioidaan  olevan  5,16  %,  jolloin  alle  53­vuotiaiden työeläkemaksun suuruus olisi 4,30 %, työttömyysvakuutusmaksu 0,20 % jasairausvakuutuksen  päivärahamaksu  0,66  %.  Työttömyysvakuutusmaksun  jasairausvakuutuksen päivärahamaksun arvioidaan nykyisillä  talousoletuksilla pitkälläaikavälillä  pysyvän  lähes  nykyisellä  tasolla,  sen  sijaan  työntekijän  työeläkemaksunarvioidaan nouseva korkeimmillaan 6,5 %:iin vuonna 2030.

Vähennyksen  määrä  5,16  %  alentaa  sairausvakuutuksen  päivärahoja  sekäkuntoutusrahoja  arviolta  vuositasolla  yhteensä  85  milj.  euroa  ja  työttömyysturvanpäivärahamenoja  58  milj.  euroa.  Päivärahamenot  rahoitetaan  työnantajien  javakuutettujen maksuilla. Sairausvakuutuksen työnantajien ja vakuutettujen maksuissavaikutus  on  molemmissa  0,06  prosenttiyksikköä  ja  työttömyysturvan  osaltamaksuvaikutus on  työnantajille  ja vakuutetuille 0,04 prosenttiyksikköä.  Vähennyksenmäärällä  ei  ole  vaikutusta  valtion  rahoitukseen.  Maksujen  verovähennyskelpoisuusalentaa  palkansaajien  nettomääräistä  maksurasitusta.  Valtiovarainministeriössätehtyjen  laskelmien  mukaan  maksujen  nettomääräinen  maksurasitus  onkeskipalkkaisilla  (1875 –  2917  e/kk)  noin  60  %  ja  55  %  hyvätuloisilla  (3125­ 5200e/kk).

Ansiotulojen  ja  sosiaaliturvaetuuksien  suhteen  säilyttämiseksi  maksu  on  otettuhuomioon  etuuden  tasoa  määriteltäessä.  Vuosittain  annettavista  määräaikaisistalaeista on siirryttävä pysyvään lainsäädäntöön.

4.7 Yleinen  ansiotulojen  verotuksen  keventäminen  parantaa  osaltaan  työnteon  kannustimia  jasiten  tukee  sosiaaliturvauudistuksen  tavoitteita.  Kannustimien  kannalta  on  erityisenperusteltua  ulottaa  kevennykset  myös  pieniä  palkka­  ja  yrittäjätuloja  saaville  kehittämälläverosta tehtävää työtulovähennystä.

Yleinen veropolitiikka ei kuulu SATA ­komitean toimeksiantoon, mutta ansiotulojenverotuksen  yleisellä  keventämisellä  kaikissa  tuloluokissa  on  työnteon  kannustimiaparantava  vaikutus,  joten  se  tukee  osaltaan  sosiaaliturvauudistuksenkannustavuustavoitteita.

Verosta  tehtävän  työtulovähennyksen  käyttö  mahdollistaa  veronkevennystenulottamisen  myös  pieniä  palkka­  ja  yrittäjätuloja  saaville,  mikä  on  erityisenperusteltua  kannustamisen  näkökulmasta.  Työtulovähennyksen  avulla  on  myösmahdollista  kohdistaa  verotulojen  menetykset  valtiolle,  joka  turvaa  kuntienveropohjaa samalla kun verotusta kevennetään.

Työikäisille  kohdistuviin  tulonsiirtoihin  ei  lähtökohtaisesti  tule  suunnata  sellaisiaverovähennyksiä,  jotka  heikentävät  työn  tekemisen  taloudellisia  kannustimia.Verotuksen  kannustavuuden  turvaamiseksi  esimerkiksi  valtionverotuksen  jakunnallisverotuksen eläketulovähennykset tehdään vain eläketulon perusteella.

Perusvähennyksen  maltillinen  korottaminen  on  mahdollista  kannustavansosiaaliturvauudistuksen  yhteydessä.  Perusvähennyksen  korottaminen  1480  eurosta2000  euroon  pienentäisi  verotuottoja  130  miljoonaa  euroa.  Korotus  heikentäisi

20

osaltaan  työn  tekemisen  kannustimia,  joten  muilla  verotukseen  ja  sosiaaliturvaantehtävillä muutoksilla on varmistettava kannustimien paraneminen tästä huolimatta.

Invalidivähennyksen  tarpeellisuutta  ja  perusteluita  on  syytä  arvioidasosiaaliturvauudistuksen yhteydessä.

4.8 Lasten  varhaisvuosien  kasvuedellytyksiä  parannetaan  panostamalla  erityisestivarhaisvaiheen  hoidon  tukemiseen  yhtenäistämällä  päivärahan  tasoa  ja  korottamallakotihoidon tuen perusosa vähimmäispäivärahan tasolle alle puolitoistavuotiaan lapsen osaltasekä korottamalla alle kolme vuotiaan lapsen sisarkorotuksia.

Perheen  perustaminen  kaikkine  kustannuksineen  on  nuorille  pareille  merkittävätaloudellinen  haaste.  Suomalainen  perhepolitiikka  on  pyrkinyt  keventämään  tätäelämänvaihetta  useilla  toimilla,  jotka  takaavat  toimeentulon  jatkuvuuden  jamahdollistavat  valinnan  kotihoidon  ja  päivähoidon  välillä.  Vanhempainpäivärahaanon eri vaiheissa tehtyjen uudistusten seurauksena muodostunut useita portaita,  jotkahämärtävät  tuen  tarkoitusta.  Tästä  syystä  on  perusteltua  yksinkertaistaaetuusrakennetta  määrittelemällä  korotetun  äitiyspäivärahakauden  jälkeinen  tukiyhtenäisesti lähtökohtana 75 % korvaustaso,  johon sovelletaan yhtä alenemataitetta.Muutos lisäisi päivärahamenoja arviolta 35 milj. €:lla, mikä tarkoittaisi työnantajiensairausvakuutusmaksun  sekä  palkansaajien  ja  yrittäjien  päivärahanmaksunkorottamista 0,2 prosenttiyksiköllä.

Lasten  kotihoidon  tuen  taso  on  korotuksista  huolimatta  jäänyt  jälkeenvähimmäispäivärahan  tasosta.  Monet  vanhemmista  haluaisivat  hoitaa  lasta  kotonakunnes  lapsen  kyky  liikkua  ja  ilmaista  itseään  on  riittävästi  kehittynyt.  Tästä  syystäesitetään,  että kotihoidon  tuki korotetaan vähimmäispäivärahan tasolle  kunnes  lapsion  täyttänyt  puolitoistavuotta.  Kahden  tai  useamman  alle  kouluikäisen  lapsenhoitamiselle  kotona  on  perusteltua  ohjata  enemmän  tukea.  Siitä  syystä  ehdotetaanmyös  sisarkorotuksen  nostamista.  Kotihoidon  tuen  perusosan  korottaminenvanhempainetuuksien  vähimmäismääräisen  päivärahan  tasoa  vastaavaksi  (noin  551€/kk) lisäisi kotihoidon tuen kustannuksia 53 milj. €, josta laskennallinen valtionosuuson  18,5  milj.  €:a.  Kotihoidon  tuen  alle  3  –  vuotiaan  sisarkorotuksen  (94,09  €/kk)korottaminen  10  €:lla  lisäisi  kotihoidon  tuen  etuusmenoja  0,6  milj.  €:a  ja  50  €:nkorotus merkitsisi vastaavasti noin 3,0 milj. €:n korotusta.

4.9 Työn,  opiskelun  ja  perhe­elämän  yhteensovittamisen  helpottamiseksi  ja  lasten  saantiinliittyvien  ongelmien  vähentämiseksi  ja  ensi  synnyttäjien  iän  alentamiseksi  parannetaanopiskelevien lapsiperheiden taloudellista asemaa.

Ensisynnyttäjien ikä on kohonnut vuosi vuodelta. Osittain syynä ovat elämänarvojenmuutokset  ja  osittain  myös  opiskelun  yleistyminen  ja  opiskeluaikojen  pidentyminen.Samaan  suuntaan  vaikuttaa  työelämässä  vallitseva  käytäntö,  jossa  nuoriinsuhtaudutaan  varauksella  mahdollisten  lasten  saamisesta  työnantajille  seuraavienkustannusten  takia.  Perhepoliittisia  tukia  kehittämällä  on  mahdollista  varhentaaperheen perustamista ja samalla ensisynnytyksiä.

Verrattuna  muihin  Pohjoismaihin,  Suomessa pienten  lasten vanhemmat  jäävät  useinkokoaikaisesti kotiin hoitamaan lapsia ja osa­aikainen työnteko on harvinaista. Tämäselittyy  osaltaan  sillä,  että  Suomen  työmarkkinoilla  on  perinteisesti  ollut  suhteessavähän  osa­aikaisia  työpaikkoja  muihin  Pohjoismaihin  verrattuna.  Mutta  osaltaan

21

syynä on Suomen  sosiaaliturvan  rakenteissa. Osa­aikatyön ottaminen  ja  lapsen osa­aikaiseen  päivähoitoon  laittaminen  johtaa  etuuksien  pienenemiseen  314  euronkotihoidontuen  (1.1.2009  alkaen)  vaihtuessa  70  euron  osittaiseen  hoitorahaan  sekäyleensä myös menojen kasvuun päivähoitomaksun myötä. Etuuksien pieneneminen jaosapäivähoitomaksut  synnyttävät  perheelle  usein  jopa  yli  400  euron  menetyksenkäytettävissä  oleviin  tuloihin  kuukaudessa,  mikäli  vanhempi  siirtyy  kotihoidontueltaosa­aikatyöhön.  Osittaisen  hoitorahan  korottaminen  alentaisi  tätä  kannustinloukkuaja  tekisi  osa­aikatyön houkuttelevammaksi  vaihtoehdoksi  suhteessa  kotihoidontukeenpienten  lasten  vanhemmille.  Työllisyyden  parantuminen  pienten  lasten  vanhemmillaparantaisi  heidän  taloudellista  asemaansa,  lisäisi  työn  tarjontaa  ja  edesauttaisityöelämään  kiinnittymistä  sekä  ammattitaidon  ylläpitämistä  pienten  lastenvanhempien keskuudessa.

Opetusministeriön  asettamassa  työryhmässä  selvitetään  parhaillaan  mahdollisiatoimenpiteitä  lasta  huoltavien  opiskelijoiden  toimeentulon  parantamiseksi.  Tässäyhteydessä  tulee  arvioitavaksi  muun  muassa  opintorahan  huoltajakorotuksenkäyttöönotto  ja  alaikäisiä  lapsia  huoltavien  opiskelijavanhempien  opintolainankehittämistarpeet. Työryhmän määräaika päättyy huhtikuussa 2009.

4.10  Vaikeissa  oloissa  olevien  lasten  ja  nuorten  aseman  parantamiseksi  käynnistetäänohjelma,  joka  tähtää  syrjäytymiseen  lapsuus­  ja  nuoruusvuosina  johtavien  prosessienkatkaisemiseen

On tunnettua,  että sosiaalisilla ongelmilla on  taipumus muodostua ylisukupolvisiksi.Suomalaisen  yhteiskunnan  vahvuuksia  on  ollut  se,  että  moneen  muuhun  maahanverrattuna sosiaalinen determinismi on onnistuttu pitämään kohtuullisella tasolla. Onkuitenkin perusteita olettaa, että yhteiskunnan muuntuminen yhä pidemmälle tiedon jaosaamisen  yhteiskunnaksi  jättää  osan  lapsista  ja  nuorista  sivuun  myönteisistäkehitysmahdollisuuksista.  Tämän  estämiseksi  on  käynnistetty  useita  hankkeita  jakokeiluita  ja  niistä  on  sinänsä  saatu  myönteisiä  tuloksia.  Aineksia  muutoksenhallitsemiseksi  on  olemassa,  mutta  niitä  ei  ole  koottu  pitkäjänteiseksitoimintaohjelmaksi,  johon  relevantit  tahot  olisivat  aidosti  sitoutuneet.  Tämä  puutenäkyy yhä selvemmin siinä, että osa nuorista jää sivuun koulutuksesta ja työelämästä,mistä  tulee  heille  tuhoisa  ja  yhteiskunnalle  kallis  ratkaisu.  Lasten,  nuorten  japerheiden  hyvinvoinnin  politiikkaohjelma  on  yksi  vastaus  tähän  ongelmaan.  Senperusteella on arvioitava lisätoimenpiteiden tarve.

22

5. Hallinnon ja lainsäädännön selkeyttäminen

5.1 Asiakkaan  aseman  parantamiseksi  toteutetaan  yhden  asioinnin  periaate  kokoamallasosiaaliturvapalvelut tiiviiksi kokonaisuudeksi eli sosiaaliturvan palveluverkoksi.

Monien  ihmisen  olosuhteita  kuvaavien  kriteereiden  lisäksi  julkisten  jayksityisoikeudellisten  sekä  valtakunnallisten  ja  kunnallisten  toimeenpanoyksiköidentakia  on  erityistä  huomiota  kiinnitettävä  siihen,  että  asioiden  käsittely  sujuujoutuisasti  eikä  asiakas  joudu  toistuvasti  selvittämän  samoja  asioita  eriviranomaisille.

Sosiaaliturvapalvelut  liitetään  tiiviiksi  kokonaisuudeksi,  sosiaaliturvanpalveluverkoksi.  Valtakunnallisen  palveluverkon  toteuttamisessa  hyödynnetäänolemassa olevia Kansaneläkelaitoksen ja kunnallisia palveluverkkoja. Tämän toteutusedellyttää,  että  varmistetaan  eri  toimijoiden  tietojärjestelmien  yhteensopivuus.Palveluverkon fyysiset toimipisteet ratkaistaan yhteispalvelusopimuksissa.

Jokainen  toimija  on  edelleen  oman  toimintansa  asiantuntijatyön  tuottaja,  eikätoimivaltuuksia  muuteta.  Asiakkailla  tulee  olla  selkeä  kuva  ja  mahdollisuus  yhdenasiointipaikan avulla liikkeelle lähtevään sosiaaliturvan prosessiin.

5.2 Toteutetaan käsittelytakuu etuusasian ensikäsittelyssä

Perustuslain 21 §:n 1 momentti  takaa  jokaiselle oikeuden saada asiansa käsitellyksiasianmukaisesti  ja  ilman  aiheetonta  viivytystä  toimivaltaisessa  tuomioistuimessa  taimuussa viranomaisessa. Vaatimus viivytyksettömästä asian käsittelystä kuuluu niihinhyvän hallinnon takeisiin, jotka edellytetään perustuslain mukaan turvattavaksi lailla.

Hallintolain  (434/2003)  23  §:n  mukaan  asiat  on  käsiteltävä  ilman  aiheetontaviivytystä. Vireillä on hallintolain uudistamista tältä osin koskevia suunnitelmia, jotkakoskevat  eräiden  oikeussuojakeinojen  (kiirehtimisvaatimus,  viivästysvalitus  jne.)tuomista  lainsäädäntöön  (oikeusministeriön  hallintolainkäyttötoimikunta,passiivisuustyöryhmä).  Hallintolakiin  kirjattaisiin  ehdotuksen  mukaan  myöskohtuullisen  käsittelyajan  asettamisvaatimus.  Tarkoin  määriteltyä  käsittelyaikaa  eitähän sisälly.

Nykyiseen  sosiaali­  ja  terveydenhuollon  lainsäädäntöön  on  kirjattu  joitakinmääräaikoja sille, missä ajassa asia  tulee käsitellä. Terveydenhuollon kiireettömäänhoitoon  pääsyn  turvaamista  koskevat  kansanterveyslain  (66/1972)  jaerikoissairaanhoitolain  (1062/1989)  muutokset  tulivat  voimaan  maaliskuun  alussa2005.  Vanhusten  sosiaalipalvelujen  tarpeen  arviointiin  pääsyä  koskevasosiaalihuoltolain  muutos  siihen  liittyvine  määräaikoineen  tuli  voimaan  maaliskuunalussa  2006.  Vuoden  2008  alussa  voimaan  tulleeseen  lastensuojelulain  (417/2007)sisältyy  niin  ikään  eräitä  määräaikoja.  Toimeentulotukilakiin  (1412/1997)  lisättiinmääräajat hakemuksen käsittelylle vuoden 2008 alussa.

Etuuslainsäädäntöön  ei  sisälly  vastaavanlaisia  säännöksiä.  Lainsäädäntö  sisältääeräitä  viivästysajalta  maksettavaa  viivästyskorotusta  koskevia  säännöksiä  eräissäKansaneläkelaitoksen toimeenpanemissa etuuksissa..

23

Asiakkaan  kannalta  olisi  selkeää,  että  myös  etuus  lainsäädäntöön  tuotaisiinvastaavanlaiset  määräajat  kuin  sosiaali­  ja  terveydenhuollon  lainsäädäntöön  onkirjattu  eli  ns.  käsittelytakuu ainakin  siltä osin  kuin  kyse on  perustoimeentuloturvankannalta  tärkeistä  etuuksista  kuten  työttömyysturva,  asumistuki  ja  opintotuki.Tällainen  määräaika  koskisi  kaikkia  toimijoita  eli  työttömyysturvassatyöttömyyskassoja  ja  opintotuessa  opintotukilautakuntia.  Käsittelytakuunlaajentamisen tarkoituksenmukaisuus muihin etuuksiin tulisi päättää erikseen.

Asiakkaan kannalta olennaista on kokonaiskäsittelyaika,  jonka pituuteen olennaisestivaikuttaa muiden kokonaisprosessia nopeuttavien toimenpiteiden toteutuminen. Näitätoimenpiteitä  ovat  mm.  työvoimapoliittisten  lausuntojen  antamiseen  liittyvätuudistukset (HE 165/2008 vp) sekä eräät etuusjärjestelmien (esim. työttömyysturva jaasumistuki) liittyvät yksinkertaistamis­ ja selkeyttämistavoitteet.

5.3 Toteutetaan oikeus nopeaan, oikeusvarmaan ja laadukkaaseen muutoksenhakuun.

Sosiaaliturvan muutoksenhakujärjestelmän toimintaan on  tehty vastikään muutoksia.Vuoden 2007 alusta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan yhdistettiin kuntieneläkelautakunta  ja valtion eläkelautakunta. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta(SOMLA)  aloitti  toimintansa  nykyisessä  muodossaan  vuoden  2007  alusta,  jolloinalueellisten  sosiaalivakuutuslautakuntien  toiminta  lakkasi.  Nykyinenmuutoksenhakulautakuntiin perustuva järjestelmä on koettu pääosin hyvin toimivaksi.Suurimpana  ongelmana  tällä  hetkellä  ovat  erityisesti  sosiaaliturvanmuutoksenhakulautakunnan (SOMLA:n) pitkät käsittelyajat.

Asiakkaan  kannalta  muutoksenhakujärjestelmässä  on  oleellista  oikeusvarmuudentoteutuminen ja käsittelyn nopeus. Sosiaaliturvan muutoksenhaussa on usein kyseessäasiakkaan  perustoimeentuloa  turvaavat  etuudet.  Nykyisissämuutoksenhakulautakunnissa  keskimääräiset  käsittelyajat  vaihtelevat  noin  viidestäkuukaudesta yli 15 kuukauteen. Asiakas saattaa joutua näin pitkän käsittelyprosessinvuoksi  turvautumaan  jopa  toimeentulotukeen.  Usein  varsinkin  ensiasteenmuutoksenhaussa  on  kyseessä  samanlaisina  toistuvat  valitukset  massaetuuksissa.Tällaisissa etuuksissa voidaan arvioida noin 4 – 6 kuukauden käsittelyaikojen olevankohtuullisia, kun otetaan huomioon myös käsittelyaikojen ns. teoreettinen minimiaika.

Erityisesti sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan (SOMLA:n) työskentelyprosessitja käsittelyajat tulisi selvittää ja uudistaa, tarvittaessa ulkopuolisen asiantuntijatahonja konsultin  turvin. Toisen asteen muutoksenhakuelimen (VAKO:n) osalta selvitetäänparhaillaan  mahdollisuuksia  harkita  muutoksenhaun  rajoittamista  taivalituslupamenettelyä  tietyissä  tilanteissa,  jotka  eivät  vaaranna  muutoksenhakijanoikeusturvaa.  Myös  ensi  asteen  päätöksentekijöiden  sisäisiä  oikaisumenettelyjä  janiiden tehostamista selvitetään.

Muutoksenhakujärjestelmää  kehitettäessä  tulisi  pyrkiä  muutoksenhakutarpeen  ja  –määrän vähentämiseen. Monimutkaisen etuusjärjestelmän eräs sivutuote ovat runsaatmuutoksenhaut. Asiakkaiden on vaikea ymmärtää  etuuden määräytymisperusteita  taine  koetaan  epäoikeudenmukaisiksi.  Etuusjärjestelmien  sisällöllinenyksinkertaistaminen ja selkeyttäminen auttaisivat tässäkin.

5.4 Etuuksien hakuprosessin tulee olla asiakaslähtöinen.

24

Etuuksia  tulee  voida  hakea  mahdollisimman  helposti  ja  joustavasti  eriasiointikanavien kautta.

Julkishallinnon  verkkopalvelujen  kehittäminen  pääsi  Suomessa  varsinaisesti  alkuunsen jälkeen kun valtiovarainministeriö ohjeellaan VM 6/01/2003 määritteli, millaistatunnistusta palvelujen käyttö edellyttää. Eri toimijat alkoivat tarjota omia palvelujaanasiakkaille, esimerkiksi Kansaneläkelaitos opintotukietuuksien omien tietojen kyselynvuonna 2004.  Sähköisten  palvelujen  tarjonta onkin  laajentunut.  Sähköisen  asioinninmahdollisuutta  tulee  lisätä  nykyisestä  noin  3  –  4  %:sta  10  %:iin  vuoteen  2011mennessä.  Tavoitteena  tulisi  niin  ikään  olla,  että  asiakas  voi  seurata  asiansakäsittelyä ja vuorovaikutteisesti edistää asian ratkaisua suojattujen yhteyksien kautta(asiointitili).  Eri  toimijoiden hajautetut  porttaalit  tulisi  koota  yhdeksi  sosiaaliturvanporttaaliksi.

Asiakkaalla  tulee kuitenkin olla mahdollisuus asioida myös muiden asiointikanavienkautta mukaan lukien mahdollisuus henkilökohtaiseen asiointiin tarvittaessa.

Etuuksia  koskeva  päätösehdotusmenettely  verotuksessa  käytössä  olevan  esitäytetynveroilmoitusmallin  tapaisesti  saattaisi  olla  eräs  asiakkaan  kannalta  tärkeämenettelytapavaihtoehto  perustoimeentulon  kannalta  merkittävissä  etuuksissa  kutenesimerkiksi  asiakkaan  siirtyessä  ansiopäivärahaltaperuspäivärahaa/työmarkkinatukea vastaavalla etuudelle.

5.5 Käsittelyprosesseja  yksinkertaistetaan  sekä  huolehditaan  tiedonsiirrosta  siten,  että  kerranannetut asiakirjat ovat käytettävissä koko prosessin ajan. Päätöksenteon tueksi rakennetaanyhteinen  tietovaranto.  Asiakas  voi  seurata  asiansa  käsittelyä  ja  toimittaa  tietojavuorovaikutteisesti.

Tiedonsiirtotekniikan  kehitys  tekee  mahdolliseksi  asiakirjojen  siirron  sähköisestikäsittelijältä  toiselle.  Yhteisiä  tietovarantoja  voidaan  käyttää  ratkaisussa  hyväksi  jatäydentää tietoja joustavasti. Selvitetään malliin liittyvät tietosuojakysymykset.

5.6 Etuusasioiden  toimeenpanon  nopeuttamiseksi  ja  helpottamiseksi  selvitetään  mahdollisuusottaa käyttöön sähköinen palkkatodistus. Pidemmällä aikavälillä tulisi arvioida mahdollisuussaada  lakisääteistä sosiaaliturvaa hoitavien käyttöön palkkatietorekisteri,  josta viranomaisetvoisivat hakea etuusasian ratkaisemisessa tarvittavan palkkatiedon.

Palkkatietorekisterin  avulla  mahdollistetaan  sähköisten  palkkatodistusten  japalkkalaskelmien  hyödyntäminen  tehtäessä  päätöksiä  sosiaaliturvaetuuksienmyöntämisestä.  Tanskassa  on  otettu  äskettäin  käyttöön  ehdotetun  tyyppinenjärjestelmä.

Tarkoituksena  on,  että  ensivaiheessa  sähköisiä  palkkatodistuksia  ja  –  laskelmiakäytetäisiin  työttömyysturvaetuuksien  myöntämisessä,  mutta  tavoitteena  on  luodapalkkatietorekisteri,  joka  olisi  kaikkien  sosiaaliturvaetuuksia  myöntävienviranomaisten  käytössä.  Työttömyysturva­asioita  kolmikantaisesti  valmisteleva  ns.asiamiesryhmä on valmistellut sähköisen palkkatodistuksen käyttöönoton edistämistä.Työttömyyskassajärjestelmien toimittajien kanssa on käyty neuvotteluja ja tavoitteenaon,  että  vuonna  2011  tulotiedot  siirrettäisiin  sähköisesti  työttömyysetuuksienmaksajien käyttöön.

25

Ehdotuksen kustannusvaikutuksia  ei  ole  vielä  arvioitu.  Tavoitteena on  ensivaiheessasaada suurtyönantajat käyttämään järjestelmää ja sen jälkeen laajentaa järjestelmänkäyttöä  asteittain  myös  pientyönantajiin.  Työn  kuluessa  selvitetään  mitenpientyönantajia voidaan tukea ohjelmistojen hankinnassa ja yhdenmukaistamisessa.

5.7 Selvennetään  lainsäädännön  rakennetta  siten,  että  se  vastaa  paremmin  aktiivisensosiaalipolitiikan  tavoitteita  ja  kuvaa  selkeämmin  eri  elämäntilanteita  koskevaasosiaaliturvaa.

Sosiaaliturvalainsäädännön  valmistelussa  on  edetty  askel  kerrallaan.  Tämä  koskeeniin  lakeihin  tehtyjä  etuuksia  lisääviä muutoksia  kuin  laman  aikana  sitä  seuraavinavuosina  tehtyjä  leikkauksia.  Vaikka  lakeja  säädettäessä  olisikin arvioitu  kunkin  lainasemaa kokonaisuudessa, ne on kuitenkin laadittu itsenäisinä kokonaisuuksina, jolloinyhteys  samaan  elämäntilanteeseen  kuuluvaan  muuhun  lainsäädäntöön  on  jäänytetäiseksi.  Kokonaisuuden  parempi  hallinta  edellyttää,  että  erityisesti  samaanelämäntilanteeseen kuuluvaa lainsäädäntöä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena.

Järjestelmän  ei  ole  helppoa  täyttää  hyvän  hallinnon  vaatimuksia,  joihin  kuuluuesimerkiksi  käsittelyn  viivytyksettömyys, oikeus  saada perusteltu päätös, oikeus  tullakuulluksi,  oikeusturvan,  palvelujen  laadun  ja  tuloksellisuuden  edistäminen,palveluperiaate  ja  palvelun  asianmukaisuus  ja  neuvonta.  Sosiaaliturvannykyinenhajanainen  lainsäädäntö  tulisi  koota  selkeäksi,  johdonmukaiseksi  ja  läpinäkyväksikokonaisuudeksi. Sen sisältöä tulisi yksinkertaistaa ja selkeyttää. Perustavoitteena onselkeä ja helposti toimeenpantavissa oleva sosiaaliturvalainsäädännön kokonaisuus.

5.8 Rakenteellisesti  ansioturva  muodostuu  kahdesta  pääryhmittymästä,  joista  toinen  koostuutapaturman,  sairauden  ja  synnytyksen  aikaisesta  turvasta  ja  toinen  työttömyyden  jakoulutuksen  aikaisesta  turvasta.  Työeläkkeen  taso  on  pääsääntöisesti  sairauspäivärahantasoa alempi (siirretty kohdasta 3.1.)

Etuuden  korvaustaso  määritellään  yleensä  prosenttiosuutena  etuutta  edeltävistäansiotuloista.  Prosenttisosuus  myös  usein  alenee  ansiotulojen  kasvaessa,  mutta  eritarkoituksiin  syntyneiden ansioturvaetuuksien  prosenttietuudet  sekä näiden  alenematpoikkeavat  toisistaan.  Poikkeuksena  eräiden  muiden  maidensosiaaliturvajärjestelmiin,  Suomen  ansiosidonnaisissa  etuuksissa  ei  ole  kattoa  elikaikista  ansiotuloista  karttuu  etuutta.  Tämä  on  perustelua,  koska  myösvakuutusmaksuja peritään kaikista ansiotuloista.

Korvaustasoissa on syyperusteisia eroavuuksia, koska ansioturvalla korvattavat riskitovat luonteeltaan erilaisia. Korvaustasoa arvioitaessa on huomioitava esimerkiksi seseikka,  perustuuko  työn  teon  estyminen  ehdottomaan  esteeseen  taiennakoimattomuuteen  kuten  vakavaan  sairauteen.  Sopeutuminen  uuteen  tilanteeseenpuoltaa  sitä,  että  korvausaste  on  lyhytaikaisesti  korkeampi.  Korvaustasojenpoikkeamia voidaan myös perustella kannustavuudella ns. aktiivitukien osalta.

Tapaturmavakuutuksen  korvaustaso  on  ansioetuuksissa  korkein.  Päivärahoissakorvaustaso on noin 95 % ja eläkkeissä 85 tai 70 % riippuen saajan iästä. Sairaus­ javanhempainpäivärahojen  sekä  kuntoutusrahojen  korvaustaso  on  noin  65  %  jahyvätuloisilla  noin  55  %.  Työttömyyspäivärahan  korvaustaso  on  pienituloisilla  noin60  %,  keskituloisilla  noin  50  %  ja  hyvätuloisilla  noin  40  %.  Työttömyysturvan

26

korotetulla  ansio­osalla  ja  työllistämisohjelmalisällä  korvaustasot  nousevatpienituloisilla noin 70 %:iin. (tarkemmat korvaustasovertailut oheisissa liitteissä)

Työttömyysturvan  lapsikorotukset  korottavat  kaksilapsisella  perheellä  päivärahaanoin  143  euroa  kuukaudessa.  Tällöin  pienituloisella  korvaustaso  nousee  9prosenttiyksikköä,  keskituloisella  6  prosenttiyksikköä  ja  hyvätuloisella  3prosenttiyksikköä. Koulutuksen aikainen ansiosidonnainen toimeentuloturva vaihteleesuuresti.  Työvoimapoliittiseen  koulutukseen  osallistuva  saa  työttömyyspäivärahansuuruista  ansiotukea  ylläpitokorvauksineen.  Ansiotuki  voi  sisältää  korotetun  ansio­osan  tai  työllistymisohjelmalisän.  Omaehtoiseen  koulutukseen  osallistuva  työtön  voisaada  työttömyyspäivärahan  suuruista  koulutuspäivärahaa,  johon  voi  sisältyäkorotettu  ansio­osa,  ei  kuitenkaan  työllistämisohjelmalisää  eikä  ylläpitokorvauksia.Työssäkäyvien  kouluttautuminen  on  mahdollista  tasoltaan  huomattavasti  alemmallaaikuiskoulutustuella,  jossa  korvaustaso  on  pienituloisella  noin  50  %,  keskituloisellanoin 40 % ja hyvätuloisella noin 30 %.

Edellä  kuvatut  esimerkit  osoittavat,  että  työttömyyden  ja  koulutuksen  ajaltamaksettavat  korvaukset  muodostavat  monimutkaisen  kokonaisuuden.  Yhtenäosoituksena  on  se,  että  työttömyysturvan  ansioturvassa  on  neljä  tasoa,  jotka  saavatlisäksi  eri  muotoja  siitä  riippuen  onko  henkilö  työtön  tai  koulutuksessa.  Josjärjestelmää  halutaan  selkeyttää,  korvaustasojen  määrää  on  perusteltua  supistaa.Tavoitteeksi voidaan asettaa se, että  työnhakukaudelta maksetaan nykyistä korvaustaja aktiivitoimenpiteisiin osallistumisesta maksetaan korotettu korvaus.

Ansioturvan rakennetta tulisi yleisesti ottaen selkeyttää siten, että voitaisiin vähentäätoisiinsa verrattavien tilanteiden aiheuttamien korvausten suuria eroja. Historiallisistasyistä  ansioturvaan  liittyy  piirteitä,  joita  on  syytä  arvioida  uudelleen.  Tämä  koskeeerityisesti  tapaturma­ ja sairauskorvausten suhdetta sekä työttömyys­  ja koulutustuensuhdetta.

Tavoitteena  ei  ole  yhdenmukaistaa  korvaustasoja,  mutta  pyrkimyksenä  on  selventääeroihin  johtaneita  perusteita  ja  sitä  kautta  lisätä  korvauskäytännönjohdonmukaisuutta.

5.9 Yksinkertaistetaan  ja  yhdenmukaistetaan  käsitteitä  ja  rajauksia,  jotka  koskevat  erietuuslajeja, ellei eroihin ole  erityisiä  perusteluja  (esim. perhe­  ja  tulokäsitteet). Selvitetääneri  etuuksien  omavastuuaikojen,  karenssien,  keskinäisen  yhteensovituksen  sekäregressisäännösten yhtenäistämistarve.

Käsitteiden  runsaus  kuvaa  sosiaaliturvan  käsittelemän  kokonaisuudenmonitahoisuutta,  mutta  siihen  liittyy  myös  tarpeetonta  eriytymistä  ja  mahdollisestimyös  valmisteluvaiheen  tietämättömyyttä  muilla  lohkoilla  noudatetuistamenettelytavoista ja käsitteistä. Siitä aiheutuu epäselvyyttä, joka pahimmillaan johtaaristiriitaisiin  tulkintoihin.  Komiteassa  on  ollut  jo  esillä  työttömyysturvan,  yleisenasumistuen  ja  lasten  kotihoidontuen  tulokäsitteiden  yhtenäistäminen  erikustannusvaihtoehtoineen.  Myös  mahdollisuudet  ja  tarkoituksenmukaisuusyhtenäistää  eri  etuuksien  omavastuuaikoja,  takautuvia  hakuaikoja,  karensseja,keskinäistä yhteensovitusta ja regressejä tulee selvittää.

5.10 Yksinkertaistetaan  ja  selkeytetään  sosiaaliturvajärjestelmää,  erityisestityöttömyysturvajärjestelmää.

27

Työttömyysaikaista  perusturvajärjestelmää  voitaisiin  kehittää  siten,  että  semuodostuisi  yhdestä  etuudesta,  työmarkkinatuesta.  Työmarkkinatukea  maksettaisiintyöttömyysajalta  sekä  työvoimapoliittisen  toimenpiteen,  omaehtoisen  ammatillisenkoulutuksen,  kotoutumissuunnitelman  sekä  mahdollisesti  työsuhteen  (soviteltu  etuus)ajalta. Erilaisten aktiivitoimenpiteiden ajalta etuutta voitaisiin maksaa korotettuna.

Sosiaaliturvajärjestelmää  selkeytettäessä  tulisi  selvittää  tarve  eräille  yksittäisilleetuuksille,  joiden  käyttö  on  jäänyt  vähäiseksi.  Kansaneläkelaitoksenkuntoutusetuuksista  ja  kuntoutusrahaetuuksista  annetun  lain  mukaisiakuntoutusetuuksia  ovat  kuntoutusraha,  ylläpitokorvaus  sekä  harkinnanvarainenkuntoutusraha.  Kuntoutuksen  aikaisen  toimeentuloa  turvaavana  pääasiallisenaetuutena  maksetaan  kuntoutusrahaa.  Vuonna  2007  kuntoutukseen  liittyvääylläpitokorvausta  maksettiin  31  henkilölle  ja  harkinnanvaraista  kuntoutusavustustaneljälle henkilölle.

5.11 Selvitetään  mahdollisuudet  yhtenäistää  ja  selkeyttää  etuuksien  alkamisikärajoja.Määritellään lapsen ja nuoren yleinen ikäraja eri etuuksissa johdonmukaisesti ja selkeästi 18– vuoteen.

Sosiaaliturvalainsäädännössä  on  useita  lapsia  ja  nuoria  koskevia  ikärajoja.  Nämäovat syntyneet eri aikoina valmisteltujen  ja  säädettyjen  lakien  tuloksena.  Ikäraja voiolla etuuden saajaa koskevana vaatimuksena tai tiettyä ikärajaa edellytetään etuudenperusteena  olevalta  henkilöltä.  Ikärajojen  yhtenäistäminen  selkeyttäisi  järjestelmääsekä asiakkaan että toimeenpanijan kannalta.

Työeläkejärjestelmässä  on  siirrytty  23  vuodesta  18  vuoteen  eläkkeen  karttumisiänosalta.  Toisaalta  esimerkiksi  kansaneläkejärjestelmän  selkeyttämisen  yhteydessä1.1.2008  lukien  säilyivät  ikärajat  kuten  16­vuoden  raja  ennallaan.  Erieläkejärjestelmien ikärajojen yhtenäistäminen selkeyttäisi järjestelmää.

Tämä  koskee  myös  muita  etuuksien  maksamiseen  liittyviä  ikärajoja.  Esimerkiksilapsiperheiden asemaan vaikuttavasta  lapsilisän  ikärajan nostamisesta 18 – vuoteenon  keskusteltu  jo  pitkään,  mutta  se  on  jäänyt  toteutumatta.  Kansaneläkelaitoksenarvioiden mukaan tämä koskisi 68 000  lasta ja 35 000 perhettä  ja kustannusvaikutusolisi  noin  97,4  miljoonaa  euroa.  Tämä  vaikuttaisi  muihin  etuuksiin  kutenopintotukeen,  jossa  kustannussäästö  olisi  noin  16,5  miljoonaa  euroa  ja  koskisiarviolta 24 000 saajaa. Myös muiden etuuksien lapsia ja nuoria koskevien ikärajojenyhtenäistäminen 18­vuoteen olisi paikallaan. Tätä koskee Kelassa valmisteltu muistio”18  vuoden  ikäraja  Kelan  toimeenpanemissa  etuuksissa”  7.2.2008kustannuslaskelmineen.

28

6. Rahoituksen kestävyys

6.1 Tavoitteena on pitkällä  tähtäyksellä päästä  nykyarvioita edullisempaan elatussuhteeseen  jasiten samalla alempaan sosiaalimenojen tasoon.

Ikärakenteen  muutoksen  seurauksena  sosiaalimenojen  suhteellinen  osuus  kasvaa,mikä  näkyy  myös  rahoituspaineissa.  Kuluneen  kymmenen  vuoden  aikana  on  tehtyuseita ratkaisuja,  jotka hidastavat menojen kasvua. Järkevintä on vaikuttaa menojenkasvun syihin tähtäämällä parempaan elatussuhteeseen. On oletettavissa, että työ­ jatoimintakyvyn  parantaminen,  tehostettu  kuntoutus  ja  laajennettu  koulutus  tuottavattulosta  jo  lähivuosina.  Samaan  aikaan  talouden  kehitys  saattaa  olla  hidasta.Suhdannevaihteluista  riippumatta  on  perusteltua  muuttaa  sosiaaliturvaa  uusienmahdollisuuksien  suuntaan  ja  korostaa  aktiivisten  toimenpiteiden  roolia  passiivisentoimeentuloturvan  rinnalla  ja  sijasta.  Näin  on  mahdollista  vähänkin  pidemmällätähtäyksellä päästä hidastuvaan sosiaalimenojen kehitykseen.

6.2 On  otettava  käyttöön  menettelytapoja,  jotka  ohjaavat  sosiaaliturvan  kokonaisuudenhallintaa.  Sosiaaliturvan  tason  parantaminen  on  sovitettava  kulloisiinkin  taloudellisiinoloihin.

Komitea  on  katsonut  ensi  sijaiseksi  tehtäväkseen  tehdä  ehdotuksia,  jotka  auttavatsosiaaliturvan  kokonaisuuden  hallintaa.  Nämä  koskevat  sosiaaliturvan  rakennetta,aktiivitoimenpiteiden  asemaa  sekä  mitoitusprosesseja.  Monista  toimeksiannonperusteella  tehdyistä ehdotuksista aiheutuu myös lisäkustannuksia. Komitea tulee nytkäytössä olleiden alustavien arvioiden  lisäksi  tekemään saamansa  lisätoimeksiannonmukaisesti tarkemman menoanalyysin helmikuun  loppuun mennessä. Lisäksi komiteatulee edelleen keräämään tarpeellista taustatietoa mitoituksen pohjaksi. Ehdotettujenmuutosten ajoitus riippuu talouden kehityksestä. Yksittäisiä muutoksia tärkeämpää onarvioida  rakenteellisia  tavoitteita  ja  sovittaa  muutokset  palvelemaan  näitäpyrkimyksiä.  Viime  kädessä  mitoitukset  perustuvat  poliittisiin  ja  yhteiskunnallisiinarvostuksiin.  Komitea  tulee  omalta  osaltaan  laatimaan  tarkemmat  arviot  esityksistähallituksen iltakoulupäätöksen mukaisesti