Suol

ry

4/12SynSyguS

P ä ä k i r j o i t u s

2 Pääkirjoitus

3 Puheenjohtajan tervehdys

4 Tulevia tapahtumia

6 Lukion katsomusaineiden opetus kulttuurikasvatuksena

7 Katsaus pilottikokeiluun

10 Puntarpäät

12 Käsityksiä pyhästä

14 Ylioppilaskirjoitusten parhaat palkittiin

15 URHEILU / Uskonnollista urheilua

16 URHEILU / Sumo on Japanin kansallisurheilua

18 URHEILU / Kaikkivaltias ja kisat

19 URHEILU / Voihan Olympus ja renkaat

20 Taivaallista mannaa: Apostoli Jaakobin torttu

22 Open aarre: Käsite konkretisoituu, kun oppilas saa käteensä esineen

24 Toriilla tavataan

28 Vatikaanin seurapiiripalsta: Paavien virta Pacellista Ratzingeriin

30 Upin palsta: Rytmissä sen salaisuus

32 Yhteystiedot

33 Paikalliskerhot

34 Dosentin päivityksiä: Lukujärjestyksen vaarallisin oppiaine

35 Hallituksen pöydältä / Helmiä sioille

Kannen kuva: WIKIMEDIA COMMONS

KAIKKEnSA AnTAnEITA JA uuDESTI SynTynEITÄ

”It means everything to me.” Nämä sanat toistuivat yhden jos toisen Lontoon olympiamitalistin haastatteluissa, kun heiltä kysyttiin, mitä mitali heille merkitsee. Huippu-urheilussa ollaan totisesti perimmäisten asioiden äärellä! Kyse on suurista tunteista, yhtä lailla täyttymyksen kuin musertavan petty-myksen kyyneleistä. Panoksia lisää se, ettei huipulle nousta hetkessä, vaan siihen tarvitaan lähestulkoon aina vuosien, jopa vuosikymmenien uurastusta.

Urheilun logiikkaan kuuluu se, että onnistuminen mitataan yksinomaan sillä, miten urheilija menestyy kilpailuissa. Päivittäiseen harjoitteluun on kuitenkin vaikea motivoitua, jos itse matka horisontissa siintävälle podiumille ei tunnu merkitykselliseltä. Näin kävi italialaiselle Alex Schwazerille, joka voitti Pekingissä 50 kilometrin kävelyn olympiakultaa mutta kärysi epo-hormonin käytöstä Lontoon kisojen alla. Kärynsä jälkeen Schwazer selitti:

”Olin kyllästynyt kävelyyn, enkä jaksanut harjoitella enempää. Kun useimmat muut urheilivat intohimosta, minä kävelin vain siksi, että olin siinä hyvä.”

Syksyn ensimmäisessä Synsyguksessa pohditaan urheilun ja uskonnon välisiä suhteita niin kotoisen kuntoilun, japanilaisten kansallisurheilun su-mon kuin olympiakisojenkin näkökulmista. Urheilusta ja uskonnosta löytyy paljon samaa ja huippu-urheilu osoittautuu uskonnonopettajallekin antoisaksi materiaalipankiksi. Itselleni Lontoon kisojen mieleenpainuvin hetki oli se, kun naisten 5000 metrin olympiavoittaja, etiopialainen Meseret Defar kaivoi maalissa paitansa alta salaisen aseensa: kuvan Neitsyt Mariasta ja Jeesus-lapsesta. Voitostaan liikuttunut ja vuolaasti itkevä Defar palasi voittokantaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen ja uusi nyt Ateenan vuoden 2004 kultansa.

”Tuntui kuin olisin syntynyt uudelleen”, hän totesi haastattelijoille.Lontoon kisat olivat kiinnostava näyteikkuna vahvasti uskontoiseen

aikaamme: ristinmerkkejä ennen ja jälkeen suorituksen, kumarruksia kohti Mekkaa, uskonnollisia symboleita tatuointeina ja ylös taivaisiin osoitettuja kiitoksia. Huomiota kiinnitti tosin myös se, miten totaalisesti suomalaiset selostajat ja toimittajat jättivät nämä seikat huomiotta. Haastatteluissa esitetyt vuolaat ylitykset Jumalalle jätettiin tyynesti kääntämättä, eikä yksikään ristinmerkki tai kumarrus ollut mainitsemisen arvoinen – toisin kuin esimerkiksi kilpailijan pörröinen kampaus tai kellojen keruuharrastus.

Yhdenlaiset kisat käytiin kesän alussa, kun peruskoulun tuntijaosta päätettiin. Julkisen keskustelun perusteella käynnissä oli oppiaineiden kauneuskilpailu. Sen sijaan että olisi mietitty asetettujen tavoitteiden saavuttamista tai oppiaineiden tulevaisuuspotentiaalia, imagomittelössä keskityttiin kyselemään, ken on kenenkin mielestä herttaisin. Käynnistyvässä opetussuunnitelmatyössä on onneksi mahdollisuus myös oppisisältöjen päivit-tämiseen. Keskusteluun oppiaineemme kehittämisestä tarvitaan myös Sinua!

Kati Mikkola

Synsyguksen päätoimittaja

Suomen uskonnonopettajain liitto ry:n

jäsentiedote

ToImITuKSEn oSoITE synsygus@suol.fi

oSoITTEEnmuuToKSET tms. Kirsi Hänninen,

talous@suol.fi

PÄÄToImITTAJA Kati Mikkola

ToImITTAJAT Kristiina Holm, Annukka Kalske,

Elina Majava, Jarno Parviola,

Outi Raunio-Hannula, Anna Saurama,

Marja Tanhuanpää ja Elisa Vehmanen

TAITTo Sari Väkelä, sari.vakela@saunalahti.fi

IlmoITuShInnAT 1/1 530 €, takakansi 1/1 600 e,

keskiaukeama 1200 €, keskiaukeama nelivärisenä 1500 €,

1/2 350 €, 1/3 250 €, 1/4 220 €, 1/8 150 €

PAInATuS Ecapaino oy

JulKAISIJA Suomen uskonnonopettajain liitto ry

P u h e e n j o h t a j a n t e r v e h d y s

JÄSENSIVUJEN SALASANA ON VAIHTUNUT!

Käyttäjätunnus: mirjam

Salasana: mirjam

Liiton internet-sivut löydät

osoitteesta: www.suol.fi

HUOM! Toiminnanjohtajalla

on 1.8.2012 alkaen uusi

sähköpostiosoite:

toimisto@suol.fi

Juhannuksen ja joulun jälkeiset viikot ovat kuulemma parasta aikaa vaikei-den poliittisen päätösten tekoon. Kai-

keti näin on juuri siksi, että ne ovat myös pa-rasta loma-aikaa. Niin oli myös tällä kertaa, kun peruskoulun tuntijaosta ja hallituspuo-lueita hiertäneestä uskonnon tuntimäärästä lopulta pitkän odotuksen jälkeen päätettiin. Media aktivoitui, ja uskonnonopetus sai pal-jon palstatilaa hiljaisella kesäviikolla. Me-netetty yksi vuosiviikkotunti oli pettymys, mutta toisaalta ilmassa oli myös helpotus-ta, sillä välillä väläyteltiin jopa kolmen vuo-siviikkotunnin vähennystä.

On harmillista, että uskonnontunneis-ta vähennetään, vaikka hallitusohjelmas-sa halutaan vahvistaa arvokasvatusta. Hel-mikuussa olimme jo toiveikkaita, sillä tun-tijakotyöryhmä ei tuolloin esittänyt muu-toksia uskonnon ja elämänkatsomustiedon tuntimääriin. Yksi vuosiviikkotunti on pe-riaatekysymys, ja se voi olla myös merkittä-vä työllisyyskysymys esimerkiksi kiertäville pienryhmäisten uskontojen opettajille. Vä-hennys kohdistui alakouluun. Ensimmäi-selle ja toiselle vuosiluokalle kaavaillun kol-men vuosiviikkotunnin tilalla on nyt kaksi vuosiviikkotuntia. Tarkemmin päätökseen voi tutustua Opetus- ja kulttuuriministe-riön sivuilla.

Harmituksesta huolimatta oli hienoa huomata, miten monet tahot olivat aktii-visesti liikkeellä viestittämässä päätöksen-tekijöille katsomusopetuksen tärkeydestä. Uskon, että tällä työskentelyllä oli vaikutus-ta päätöksiin. Keskustelu uskonnonopetuk-sesta yltyi jälleen melko monenkirjavaksi – onneksi siihen ottivat osaa myös aiheen asiantuntijat. Tuntimäärien lisäksi keskus-teltiin myös opetuksen mallista. Ne, jotka loman aikana ehtivät seurata keskustelua, huomasivat varmasti, että kaikille yhteistä oppiainetta ajavat kävivät kiivasta keskus-

telua nykymallin puolustajien kanssa. Kes-kustelu on toki tärkeää, mutta oppiaineen näkökulmasta olisi myös hyvä, jos työrauha laskeutuisi joksikin aikaa. Olisi toivottavaa, ettei aika kuluisi oppiaineen olemassaolon puolustamiseen, vaan sitä riittäisi myös op-piaineen kehittämiseen. Katseet kohdistu-vat nyt tuleviin opetussuunnitelmiin. Pyy-dän, että olette kanssamme aktiivisia tässä-kin keskustelussa.

Työrauhaa kaivataan myös kouluihin. Aloitan tänä syksynä uudessa koulussa, uu-sien oppilaiden parissa ja olen useita kerto-ja huomannut pohtivani, millaisia oppilaita minulla on syksyllä vastassani. Monet päivit-televät yläkoulun opettajan työtä ja ihmet-televät ”miten ihmeessä siellä oikein pärjää niiden nuorten kanssa.” Yläkoululaiset ovat mielestäni parhaassa iässä ja heidän paris-saan on hienoa työskennellä. Heidän paris-saan kuitenkin kasvaa myös huoli nuorten hyvinvoinnista. Hyvinvointiyhteiskunnan nuorten sekaan mahtuu myös niitä, jotka voivat pahoin, ovat syrjäytyneet tai vaaras-sa syrjäytyä. Tragedioiden sattuessa päättäjät pohtivat, miksi nuoremme voivat niin huo-nosti. Tällaista keskustelua käytiin esimer-kiksi kouluvuoden lopulla, kun kuulimme ikäviä uutisia Hyvinkäältä.

Yksi koulun tehtävistä on pyrkiä tuke-maan niitä, jotka voivat huonosti. Arvokas-vatuksella on tässä oma tärkeä osansa. Pide-täänhän silmät ja korvat auki tulevana kou-luvuotena? Hiljaiselle ja ahdistuneelle nuo-relle voi olla koko elämäksi mieleen jäävä kokemus, jos opettaja pysähtyy aidosti kysy-mään kuulumisia ja tarvittaessa ohjaamaan eteenpäin avun saamiseksi.

Toivottavasti sait loman aikana ladata akkuja lukuvuotta ajatellen. SUOLin näkö-kulmasta tulevana lukuvuonna on luvassa perinteiseen tapaan koulutustapahtumia. Aiomme myös tehdä perinteen Vuoden

uskonnonopettajan palkitsemisesta ja jat-kaa ylioppilaskokeiden chat-pistekokouksia. Myös eri yhteistyötahot järjestävät vuoden aikana mielenkiintoisia koulutuksia, joista voit saada tietoa lehdestä, nettisivuilta tai sähköpostilistalta.

Toivottavasti tapaamme syysseminaa-rissa!

Terveisin Saara Mäkelä

PS. Hallituksemme jäsen Outi sai heinäkuun lopulla tyttövauvan. Onnittelut!

PPS. Teologinen tiedekunta on muuttamas-sa valintakriteereitään. Uskonnon kirjoitta-misesta on entistä enemmän hyötyä – jat-kossa parhaiten kirjoittaneet pääsevät suo-ravalinnalla sisään. Tästä uudistuksesta saat lisätietoa tämän lehden sivulta 9 sekä teolo-gisen tiedekunnan sivuilta.

TyÖrAuhAA KouluIhIn JA oPPIAInEEn KEhITTÄmISEEn

3

T u l e v i a t a p a h t u m i a

SyySKuu15.–16.9.2012 Syysseminaari ”Kiven sisällä”. Ilmoittaudu heti! Lisätietoja sivulla 5.

19.9.2012 Uskonnon yo-kirjoitukset. Pisteytysohjeet liiton nettisivuilla jäsenten saatavilla viimeistään 20.9.2012.

21.9.2012 Pistekokous sähköisenä keskusteluna SUOL ry:n kotisivuilla kello 18–20.

30.9.2012 Viimeinen päivä palauttaa hakemus Villa Lanten kurssille (Rooma 2013). Lisätietoja tämän lehden takakannessa.

mArrASKuu16.–17.11.2012 Koulutus Uskalla elää ohjaajaksi Espoossa. Lisätietoja sivulta 9. Voit tilata koulutuksen omalle paikkakunnallesi! Ks. ohjeet www.suol.fi

TAmmIKuu26.1.2013 Talvipäivät, jossa SUOL ry:n vuosikokous ja seminaari teemalla ”Raamatun marginaalissa. Ajankohtaista eksegetiikkaa.”

ulkomaille?Touko-kesäkuussa 2013 on mahdollisuus nähdä reformoitua Hollantia (9.–12.5.), tutustua Etelä-Saksaan (kesäkuun alkupuolella) tai tulla valituksi koulutukseen Roomassa sijaitsevaan Villa Lanteen (10.–23.6.). Merkitse kalenteriin!

Ajankohtaisia tietoja tapahtumista ja tarkemmasta ohjelmasta www.suol.fi

lämpimästi tervetuloa mukaan toimintaan!

Osallistu uskonnon ylioppilaskokeen jälkeiseen pistekokoukseen kotikoneeltasi!

SUOL ry järjestää tänä keväänä evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeen pistekokouksen sähköisenä keskusteluna. Kokous järjestetään SUOL ry:n kotisivuilla perjantaina 21.9.2012 kello 18–20. Kysymyksiin on vastaamassa Jyri Komulainen YTL:sta.

Keskustelualueelle pääset kirjautumaan www.suol.fi -sivuston etusivulta. Tarkemmat käytännön ohjeet keskustelua varten tulevat nettisivuille viimeistään pistekokousta edeltävällä viikolla.

Lisätietoja osoitteesta: materiaalit@suol.fi

Ehdota vuoden uskonnonopettajaa!

Onko mielessäsi uskonnonopettaja, joka ansaitsisi Vuoden uskonnonopettaja 2013 -tunnustuspalkinnon? SUOL ry palkitsee vuosittain työssään ansioituneen uskonnonopettajan. Kriteereinä voivat olla esimerkiksi poikkeuksellisen innostava opetus, pitkäjänteinen uskonnonopetuksen kehittäminen tai jokin muu syy, joka mielestäsi oikeuttaisi tähän arvonimeen.

Lähetä ehdotuksesi perusteluineen 30.10.2012 mennessä osoitteeseen materiaalit@suol.fi.

Suomen uskonnonopettajien liitto palkitsee Vuoden 2013 uskonnonopettajan Talvipäivillä 26.1.2013. Myös ehdotuksen tehnyt opettaja palkitaan.

JÄSENSIVUJEN SALASANA ON VAIHTUNUT!

Käyttäjätunnus: mirjam

Salasana: mirjam

Liiton internet-sivut löydät

osoitteesta: www.suol.fi

HUOM! Toiminnanjohtajalla

on 1.8.2012 alkaen uusi

sähköpostiosoite:

toimisto@suol.fi

4

Suol ry:n SyySPÄIVÄT hElSIngISSÄ 15.–16.9.2012

Paikka: Kurkista kiven sisälle! Tule viettämään lauantaipäivää aidossa vankilamiljöössä hotelli Katajanokalle (Merikasarminkatu 1a). Sunnuntaina pääset Helsingin Sörkan vankilaan (Ristikkokatu 8).

OHJELMA

LAUANTAI 15.9.

8.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi 9.00–9.15 Avaus ja ajankohtaiskatsaus pj. Saara Mäkelä9.15–10.30 Suomalainen rikos Erityissuunnittelija Hannu Niemi, Oikeuspoliittinen

tutkimuslaitos10.45–12.00 Rikollinen mieli Johtava ylilääkäri Eila Tiihonen, Niuvanniemen

sairaala12.00–13.00 Lounas 13.00–14.15 Mistä ja miten syytetään ja puolustetaan ja

rangaistaan? Rikos- ja prosessioikeudenoikeuden professori

Matti Tolvanen, Itä-Suomen yliopisto 14.15–15.00 Päiväkahvi 15.00–16.15 Rikos vai rakkaus – uskonto kahleena

– hengellisen väkivallan ilmentymiä Puheenjohtaja (em.) Terttu Forsell Uskontojen

uhrien tuki ry. 16.15–18.30 Tauko18.30 Tutustumiskierros Katajanokan historiallisessa

vankilamiljöössä, jossa mm. Risto Ryti, Väinö Tanner ja Hella Wuolijoki viettivät päiviään.

19.00 Yhteinen illallinen Ravintola Jailbirdissa hotelli Katajanokalla

(omakustanteinen)

SUNNUNTAI 16.9.

10.30–11.15 Jumalanpalvelus Sörkan vankilan kirkossa 11.15–11.45 Kirkkokahvit 11.45–13.15 Elämää kiven sisällä Vankilapastori Miika Hynninen (mahdollisesti

myös vangin puheenvuoro)13.15 Syyspäivien päätös

LISäTIETOJA: Hannu Koskinen hannu.koskinen@pp2.inet.fi, Laura Paljakka laura.paljakka@gmail.com

HINTA: Osallistumismaksu 95 euroa/henkilö 6.9. asti. Ilmoittautumiset: mieluiten e-mail: suol.toimisto@suol.fi tai puh. 041 4588 641Ilmoitathan samalla mahdolliset ruokarajoitukset. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

PERUUTUKSET: 6.9. mennessä, muutoin veloitamme osallistumismaksun.

Yhteiselle illalliselle ja vankilakierrokselle ilmoittautuminen tapahtuu maksamalla illallismaksu 35€ SUOL ry:n tilille: 572302–20187632. to 6.9. mennessä. Viestikenttään: Syysseminaarin 2012 illallismaksu. Mainitse viestikentässä myös mahdolliset ruokarajoitukset.

Osanottajille on varattu myös mahdollisuus viettää yö vankilan muurien sisäpuolella, BEST WESTERN PREMIER Hotel Katajanokalla: Twin huone 134€/yö. Varaukset suoraan hotellistaTel: +358 (0) 9 686 45132 tai sales@bwkatajanokka.fi. Varauksen yhteydessä tulee mainita koodi ”Suomen uskonnon-opettajien liitto 14.–16.9 ”. Huonekiintiö on voimassa 14.8.2012 saakka, jonka jälkeen tarjoushinta ei ole enää voimassa huoneet vapautuvat muuhun myyntiin.

HOTELLIN KOTISIVUT: www.bwkatajanokka.fi

TERVETULOA LUSIMAAN!

KIVEn SISÄllÄ

Kuvat: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

5

nyKymAllIn EDuT JA PuuTTEET

Katsomusaineiden opetus on muuttumassa. Nykyisessä mallissa on omat hyvät ja huo-not puolensa. Huonoin puoli lienee sirpa-leisuus ja pätevien opettajien puute vähem-mistöuskontojen opetuksessa. Hyvää lienee vähemmistöryhmiin kuuluvien oppilaiden mahdollisuus ”levätä” oman uskonnon ope-tuksessa, vahvistua ja vahvistaa identiteettiä omien keskellä.

Enemmistöuskonnon opettajina toivoi-simme, että kohtaisimme eri tavoin usko-vien kanssa myös uskonnonluokassa. Olem-me alkaneet miettiä sellaista katsomusainei-den opetuksen mallia, jossa olisivat yhdis-tettävissä nykyisen mallimme parhaat puo-let – ja kenties voitettavissa ja parannettavis-sa sen huonoimmat puolet. Näkemyksemme mukaan sirpaleinen uskonnonopetus olisi toteutettavissa yhtenäisen mallin pohjalta, jos sitä lähestyttäisiin kulttuuriopetuksena.

KATSomuSPErInTEET SAmAn mAAIlmAn oSInA

Kulttuuriin sosiaalistuminen tapahtuu lap-suudessa ja nuoruudessa. Näin välittyvät esi-merkiksi käsitykset elämän eri vaiheista ja nii-

den puitteissa esiintyvistä muutoksista. Tämä tieto mahdollistaa yhteisön elämän jatkuvuu-den ja antaa yhteisön jäsenille mahdollisuu-den ennakoida ja tulkita toistensa toimintaa. Lähtökohtana kunkin sukupolven käsityksil-le omasta tulevaisuudestaan ovat edellisen su-kupolven omaksumat käsitykset. Katsomus-aineiden opetus välittää omalta osaltaan kes-keisesti muun muassa tätä tietoa.

Oman kulttuurin ilmaisukeinot ovat äi-dinkieltä, tapa katsoa maailmaa. Ilmaisemi-nen on aina sidoksissa kulttuuriin. Ilmaisu-keinojen oppiminen on elinikäinen prosessi; eri elämänvaiheissa opitaan sen ymmärryk-sen ja niiden keinojen varassa, joita on. Yhtei-sön antamalla palautteella voi olla suuri mer-kitys taitojen kehittymiselle.

Miten maahanmuuttajan oma kulttuu-rinen tausta suhteutuu uuteen elinympäris-töön? Onko niillä yhteyttä toisiinsa? Kuu-luvatko ne samaan maailmaan? Mieles-tämme juuri näihin kysymyksiin kätkeytyy avain maahanmuuttajaoppilaiden ”kotou-tumiseen”. Koulun tehtävänä on antaa oppi-laille aineksia ja mahdollisuuksia maailman-kuvan ja maailmankatsomuksen rakentami-seen. Myös katsomusperinteitä tulisi opettaa siten, että ne olisivat saman maailman osia, suhteessa toisiinsa.

oSAllISuuTTA – muTTA mIhIn?

Millaiseen osallisuuteen katsomusaineiden opetus ohjaa? Nähdäänkö oppimisen tavoit-teena osallisuuden muuttuminen? Minkä-laiseen osallisuuteen pyritään? Mistä oppi-las tarkalleen ottaen tulee osalliseksi kou-lun katsomusopetuksessa – yhteiskunnas-ta vai omasta katsomuksellisesta yhteisös-tään? Katsomusaineiden kohdalla perusta-va kysymys on tämä: Jos katsomusaineiden

opetus nähdään kulttuuriopetuksena, mikä on se kulttuuri, jota opetetaan ja välitetään ja jonka osallisuuteen kasvatetaan?

Toivoisimme kouluissa toimivilta kat-somusaineiden opettajilta rakentavaa kom-mentointia opetussuunnitelmien uudista-miseen. Katsomusaineiden opetus on pe-rusteltua, mutta täysin eriytetty malli ei hei-jastele enää vallitsevaa yhteiskunnallista ti-lannetta.

Ehdottomassamme mallissa osa kurs-seista on kaikille yhteisiä ja osa katsomuk-sen mukaisia. Kaikille yhteiset lukiokurs-sit olisivat:

1. Uskonto ilmiönä, maailman uskontoperinteet.

2. Eurooppalaiset katsomusperinteet (kirkkohistoria, uskontohistoria, uskonnottomuuden historia).

3. Etiikka (etiikan käsitteet, etiikan teo riat, Lähi-idän uskontojen etiikka).

4. Uskonnot ja katsomukset Suomessa.

Vapaavalintaiset kurssit (joita voisi järjes-tää myös muissa viiteryhmissä kuten seura-kunnissa, moskeijoissa, synagogissa, Prome-theus-yhteisöissä ym.):

5. Pyhä kirja.6. Oman uskonnon / katsomusperinteen

historia.7. Uskonto ja taide.8. Uskonto ja etiikka. (Käytännön

ratkaisut eettisiin ongelmiin erilaisissa yhteisöissä)

Katja Hyry & Annukka Kalske

Hyry työskentelee Helsingin Luonnontiedelukiossa

ja Kalske Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa.

luKIon KATSomuS-AInEIDEn oPETuS KulTTuurIKASVATuKSEnA

Keskustelu uskonnonopetuksen

mallista käy vilkkaana.

Katja Hyry ja Annukka

Kalske peräänkuuluttavat

kulttuurikasvatuksen

näkökulmaa opetukseen.

Kuva: K

ati Mikkola

6

oPISKElIJoIDEn KIrJAVA lÄhTÖTASo

Kurssin kokonaisopiskelijamäärä oli 24. Opiskelijoista 18 oli kristittyjä (yksi orto-doksi, yksi katolilainen, muut evankelislu-terilaisen kirkon jäseniä), 4 uskonnottomia, 1 hindu ja 1 sikhi. Alusta asti oli selvää, et-tä kurssin täytyy toteutua keskustelupainot-teisena, koska opiskelijoiden taustatietämys paljastui lähtötasoiltaan niin hajanaiseksi.

Nyrkkisääntönä voitaneen sanoa, että jo-kainen tunsi omasta tunnustusperinteestään pääpiirteitä ja myös erittelemätöntä yksilöl-listä tietoa yhteisönsä toimintatavoista. Tä-mä tieto oli usein normatiivisessa muodos-sa (”Kristityt eivät syö sianlihaa.” ”Miksi ei?” ”Perheessämme ei syödä lihaa ja mummo-ni näytti Raamatusta siihen perustelun.”) ja kyseenalaistamatonta, huolimatta epäloo-gisista perusteluistaan (”Entä riista tai äy-riäiset?” ”No joo.” ”Mutta nehän mainitaan samassa tekstissä.” ”Niin no, mutta en mä muutenkaan tykkää äyriäisistä.”). Samal-la tavoin osa tunsi hyvin uskontonsa valta-käytäntöjä (”Hindut eivät syö lihaa.”) mut-ta eivät osanneet selittää niiden perustei-ta (”Miksi?” ”Koska lehmä on pyhä.” ”En-tä muu liha?” ”Ei aavistustakaan.”). Kansal-

lisen puolen opiskelijoilla oli selkeästi suu-rempi valmius työstää uskonnoissa sisäises-ti ilmeneviä eroavaisuuksia ja luokitella eri-laisia ilmiöitä.

KESKuSTElun hElmET JA hAASTEET

Kurssin aikana yhteiset keskustelut ja aihei-siin johdattanut vähäinen frontaaliopetus ehkä opasti myös kansainvälisiä opiskelijoita yleistasoisemman, uskontotieteellisen lähes-tymistavan pariin. Tästä huolimatta kurssin lopullakin esimerkiksi esitelmissä tyydyttiin todella yleistasoiseen tietoon, joka ilmeises-ti oli uskontoa aiemmin opiskelemattomille täysin uutta tietoa. Esimerkiksi esitellessään maailmanuskontojen kuvataidetta opiskeli-ja saattoi vertailla vain ortodoksisen ja ka-tolisen kristinuskon taidetta. Tai jos aihee-na olivat palvontamenot maailmanuskonto-jen perinteissä, opiskelijaryhmä esitteli us-konnot kristinusko, hindulaisuus, juutalai-suus, mormonismi, zarathustralaisuus, is-lam, sikhiläisyys (tässä järjestyksessä) luo-kittelematta niitä yhteistekijöiden mukaan ja tyytyen esittelemään päärituaalin nimen (esim. puja) ja palvontapaikan (esim. stupa). Reaktiois ta päätellen osalle opiskelijoista tä-mä oli täysin sopiva taso.

Näin ollen konflikteja opiskelijoiden kes-ken syntyi muun muassa (opettajan arvos-tamista, huom!) täydennys- ja korjausehdo-tuksista, joita esimerkiksi kansallisen puo-len opiskelijat halusivat keskusteluun teh-dä. Rajanveto keskustelukulttuurien välil-lä oli vaikeaa (”Sä et voi sanoa mulle noin.” ”Mitä, mähän vain sanoin, ettei toi näkemys ole perusteltavissa Raamatulla.” ”Sun täy-tyy kunnioittaa mun oikeutta uskoa näin.” ”Enhän mä siihen puuttunut.” ”Just ton ta-kia mä en halua puhua näistä jutuista, ai-na on joku tuomitsemassa.”). Herkkänah-

kaisuus uskonasioille ei toki ole tavatonta muillakaan tunneilla, mutta erityisesti tällä kurssilla tuntui, että opiskelijoiden erilainen opiskelutausta oli määrittävä tekijä monien konfliktien taustalla.

Toisaalta moninainen kulttuurinen kir-jo oli selkeästi myös voimavara, joka takasi, että lähes kaikesta käsiteltävästä aineksesta löytyi sekä käytännön kokemuksia et-tä hyviä, rikastuttavia esimerk-kejä. Kulttuurinen varians-si takasi myös sen, et-tei opettaja ollut mis-sään aiheessa ainoa asiantuntija eikä yh-tä oikeaa mielipidet-tä löytynyt yhdestä-kään teemasta. Vaa-rana tässä oli toisaal-ta se, että päädytään ns. pluralistiseen voye-rismiin, jossa selkäranka ja konkreettinen asiatieto aiheista puuttuivat. Yritin estää tätä kehitystä tar-joamalla artikkeleita, dokumentteja ja vie-railukäyntejä vilkkaan keskustelun tueksi. Tulevaisuudessa kurssi on todennäköisesti toteutettava vielä laajemman kirjallisen ai-neiston turvin, mutta muuten keskustelu-painotteisuus oli ehdottomasti etu.

Elävä ja hengittävä uskonnonkurssi vaa-tii opettajalta valmiutta nopeaan reagointiin sekä suunnanmuutoksiin tarvittaessa. Us-konnonopetuksen tulevaisuuden kannalta yhteisopetus eri tunnustuskuntien edusta-jien kesken puolustaa paikkaansa, sillä tä-tähän arvo- ja kulttuuriperimäkeskustelut ovat yhteiskunnassakin. Vaikeat ja pouk-koilevat keskustelut, joissa keskustelijat tu-levat tilanteeseen eri tasoilta ja eri lähtö-kohdista, ovat osa elävää elämää. Opetus-suunnitelmissa tulisi kuitenkin ottaa huo-mioon nimenomaan aika, joka lähtökohta-

KATSAuS PIloTTIKoKEIluun

Toteutin keväällä 2012

ensimmäistä kertaa Helsingin

Suomalaisessa Yhteiskoulussa

pre-IB:lle suunnatun

maailmanuskontojen

UE4E-kurssin, jonka

opetuskielenä oli englanti,

mutta jolle saivat osallistua

vapaasti myös kansallisen

puolen opiskelijat.

Kuv

a: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

7

erojen selvittämiseen ja selventämiseen me-nee. Näin ollen esimerkiksi maailmanus-kontojen kurssi tulisi ehdottomasti jakaa sel-keästi useampaan osaa, jotta oppimistavoit-teet voidaan saavuttaa.

oPISKElIJAPAlAuTE

Kaikki opiskelijat palauttivat englanninkie-lisen oppimispäiväkirjansa määräaikaan mennessä. Opiskelijoiden oppimispäivä-kirjojen perusteella tuli selkeästi esille opis-kelijoiden valtava lähtötasoero. Uskontoa lu-kiossa opiskelleiden opiskelijoiden valmiu-det keskustella uskonnollisten oppien dog-maattisista sisällöistä, uskontojen sisäisten liikkeiden eroista sekä kulttuurien vaiku-tuksista uskonnollisten linjavetojen toteu-tukseen olivat merkittävällä tavalla edisty-neemmät kuin kansainvälisen puolen opis-kelijoiden valmiudet samaan. Tämä on täy-sin ymmärrettävää, sillä lähes kaikki kansal-lisen puolen opiskelijat olivat kurssille osal-listuessaan käyneet vähintään kaksi uskon-non kurssia lukiossa, olivat suuntautuneita uskonnonopiskeluun ja aikoivat kirjoittaa uskonnon ylioppilaskirjoituksissa.

Kansallisen puolen opiskelijoiden kri-tiikki kurssin osalta kohdistui asiasisältöi-hin: esitelmien matalaan tietotasoon tai vie-railuilla käytyyn pintapuoliseen oppikes-kusteluun. Kansainvälisen puolen opiske-lijat taas nimenomaan kiittelivät esitelmien informatiivisuutta ja heille uusiin ilmiöihin tutustumista vierailujen aikana.

Kansainvälisen puolen opiskelijoista har-va myöskään ymmärsi kansallisen puolen opiskelijoiden ”pilkunviilausta” keskustelu-tilanteissa (heille oli esimerkiksi täysin yh-dentekevää kansallisen puolen opiskelijoiden esittämät kommentit shiialaisuuden tai sun-nalaisuuden toteutumisen eroista islamilai-sissa maissa ja useimmat kansainvälisen puo-len suomalaiset opiskelijat kokivat ahdistava-na keskustelun luterilaisuuden sisällä näky-vistä opillisista tulkintaeroista). Kaiken kaik-kiaan keskusteluja leimasi opintopäiväkirjo-jen perusteella selkeä perspektiiviero: tun-neilla oli ikään kuin nuoria uskontotieteili-jöitä ja/ tai teologeja sekä asioista kiinnos-tuneita maallikkoja keskustelemassa uskon-nollisista kysymyksistä. Molempien intressi-

nä oli laajentaa kulttuuritietämystään, mutta käsitys tämän prosessin tavoista oli erilainen.

Mielenkiintoista kyllä, useissa kurssipa-lautteissa mainittiin erikseen siitä, kuinka hyvä oli, että kurssin osallistujat olivat mo-nikulttuurisia. Vaikka oppimispäiväkirjois-sa olikin siis näkynyt ymmärtämättömyyttä toisten lähestymistavoille, opiskelijoista suu-ri osa ymmärsi erilaisten taustojen tuoman lisäarvon katsomuksellisissa keskusteluissa.

Uskoisin, että samanlaiset ongelmat nousisivat esille myös minkä tahansa kat-

LÄHdE SUOL ry:N OpINTOMATKALLE Etelä-Saksaan kesäkuussa 2013 (noin 10 päivää)

Opintomatkalla perehdytään niin Saksan nykypäivään ja uskontoihin kuin alueen historiaankin. Matkalla mukana dos. Esko M. Laine, joka luennoi mm. kristinuskon tulosta Saksaan, reformaatiosta ja sen seurauksista, saksalaisesta kalvinismista, kirkoista ja totalitarismista sekä nationalismista ja Euroopan ykseydestä.

Alustavasti ohjelmassa mm. München, Nürnberg, Augsburg, Dachau, Oberammergau ja Konstanz Bayerin alueella sekä Bingen (Hildegardin luostari), Rûdesheim, Mainz, Worms ja Heidelberg Reinin laaksossa.

Matkalla tutustumme mm. seuraaviin henkilöihin: Bonifatius, Luther, Hildegard Bingeniläinen, Dürer, Gutenberg, Hitler, paavi Bonifatius XVI, Bertol Brecht, Jan Hus ja Erasmus Rotterdamilainen.

Tarkempi ohjelma seuraavassa Synsyguksessa ja alkusyksystä liiton nettisivuilla.

Tiedustelut: eija.suokko@nic.fi tai puh. 0400 510 503

somuksille yhteisen kurssin yhteydessä. Toi-saalta, lähtötasoerot voivat olla valtavia ta-vallisessakin katsomusaineen kurssissa ja ns. harrastuneetkin opiskelijat saattavat lä-hestyä uskonnollisia kysymyksiä täysin eri-laisin intressein. Tämä tilanne on osa kat-somusaineiden opetusta eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, päinvastoin moniarvoi-nen lähtötilanne voidaan nähdä myös kes-kustelua avaavana voimavarana.

Annukka Kalske

8

ylioppilaskirjoitus menestyksellä suoraan teologiseen

tiedekuntaan

Menestyminen uskonnon ylioppi-laskirjoituksissa saattaa avata oven opiskelemaan teologiaa! Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta huo-mioi kevään 2013 opiskelijavalinnoista lähtien SUOL:n palkitsemia uskonnon aine reaalissa parhaiten menestyneitä ylioppilaskokelaita.

SUOL:n palkitsema opiskelija voi saada hakemuksesta suoraan opinto-oikeuden teologiseen tiedekuntaan ilman pääsy-koetta. Vuosittain tiedekunta myöntää enintään viidelle palkitulle opinto-oikeuden.

Menestymällä Suomen Akatemian Viksu-kilpailussa voi saada myös opinto-oikeuden ilman pääsykoetta. Teologinen tiedekunta myöntää opinto-oikeuden ilman pääsykoetta vuosittain enintään viidelle Viksu-kilpailussa palki-tulle opiskelijalle.

Muista mainita opiskelijoillesi näistä uusista mahdollisuuksista!

Tule opiskelemaan USKALLA ELÄÄ -ihmissuhdetaitokurssin ohjaajaksi!

Kurssi toteutetaan elämyksellisin menetelmin, demonstraatioiden ja keskustelujen avulla. Kurssin ideoita voi käyttää myös millä tahansa tavallisella oppitunnilla koulussa.

Aika: pe 16.11. klo 18 – la 17.11.2012 klo 16.00paikka: Holman leirikeskus, Holmantie 10, KlaukkalaJärjestäjä: Espoon uskonnonopettajain kerho

Kaikki ovat tervetulleita!

Ihmissuhdetaitokurssit ovat saaneet suuren suosion useissa kouluis-sa eri puolella Suomea.

Kurssin tavoitteena on auttaa nuorta tunnistamaan omia tunteitaan vahvistamaan itsetuntoaan arvostamaan tärkeitä ihmissuhteitaan.

Kurssin aikana nuoret ryhmäytyvät ja tutustuvat toisiinsa. Kurs-si auttaa koko kouluyhteisön sosiaalistumista ja opettajana saat mahdollisuuden laajentaa oppilastuntemustasi. Toteuta erilainen koulukohtainen kurssi ja vie opiskelijat pois luokkahuoneesta. Esi-merkiksi oman kotiseurakunnan leirikeskus on ihanteellinen paikka vuorokauden mittaiselle tutkimusmatkalle itseen, muihin ja aikui-suuden haasteisiin.

Ohjaajana kurssin ja materiaalin ideoija ja kehittäjä, lehtori Anja Tolonen.

Hinta: 40€, joka sisältää kurssin lisäksi Uskalla elää! opettajan oppaan ja opiskelijan kirjan, majoituksen (myös liinavaatteet ja pyyhkeen), saunan, päivällisen, ilta- ja aamupalan, lounaan ja pää-töskahvin.

Ilmoittautumiset 12.10.2012 mennessä: eija.suokko@nic.fi tai puh. 0400 510 503. Kurssille otetaan 18 henkilöä ilmoittautumis-järjestyksessä. Varaa paikkasi ajoissa!

Kuv

a: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

9

AnnuKKA hAASTAA: mikä oma muka?

Muutama kysymys ”oman uskonnon tun-temisen” tärkeydestä: Miten opitaan tunte-maan oma uskonto? Tarkoittaako oma us-konto sitä uskontokuntaa, johon on rekis-teröidytty? Tai oppilaiden tapauksessa sitä uskontokuntaa, johon vanhemmat ovat op-pilaan rekisteröineet? Jos tarkoittaa, kysees-sä on geneerinen sekoitus oppeja ja opetuk-sia yleensä ympäri maailmaa. Näillä ei vält-tämättä ole mitään tekemistä kotona tai ko-tiyhteisössä harjoitetun uskonnon kanssa.

Mitä omaa siinä sitten on? Ja jos siinä ei ole mitään omaa, miksi sitä sitten tarvit-see opetella ryhmässä, joka on eritelty jos-tain toisesta ryhmästä nimellisesti? Eikö näi-tä yhtäläisesti vieraita tai sattumanvaraises-ti tuttuja oppeja ja uskonnollisia käytäntöjä voisi opetella yhdessä?

Mitä ”omaa” on Tyrvään kirkon uusis-sa hienoissa kirkkomaalauksissa tai viekoit-televassa ”kaunis nainen tarjoaa miehelle omenaa”-mainoskuvassa helsinkiläiselle esi-puberteettiselle nuorelle? Miten Raamatun tarinat ovat ”omia”, jos niitä ei ole kuullut muualla kuin ala-asteen uskonnontunneilla? Miksi pitäisi tuntea ja ymmärtää kulttuuriset

viittaukset? Miksei yhtä relevanttia ole tun-nistaa kulttuuriset viittaukset scifielokuviin tai virtuaalimaailmoihin?  Miten mitkään edellä mainituista toisaalta voisi ymmärtää ”yhdessä” oikein? Onko kollektiivista kult-tuuria olemassakaan enää?

Mikä on ”oman” ja ”vieraan” kulttuurin ero? Onko oma kulttuurini sukuni ja perhee-ni pohjustama, kasvuympäristöni hioma ko-konaisuus? Jos on, miten sinä voit sitä ym-märtää, jos tulet toisenlaisesta kulttuurisesta kerrostumasta? Onko meillä yhteinen ”oma” uskonto? Millä perusteella?

JArno VASTAA: uskonto on eri asia kuin usko

Ajankohtaisen tuntijako- ja opetussuunnitel-mauudistuksen ja niitä koskevan keskustelun yksi kantava teema on ollut kysymys oppi-laan omasta uskonnosta. Keskustelun avaaja on yleensä asiantuntevasti käyttänyt virallis-ta termiä ja puhuu oman uskonnon opetuk-sesta. Jostain hyökkää päivystävä vapaa-ajat-telija ja kommentoi välittömästi, että lapsel-la ei ole omaa uskontoa. Yksi syy kaikenlai-siin väärinymmärryksiin lienee suomenkie-lessä. Sana uskonto on läheistä sukua uskoa verbille. Englanniksi käsitteet religion ja belie-

ve ovat selkeästi eri juurta. Näin usko ja us-konto sekoittuvat asiaa käsiteltäessä helposti.

Lapsilla, siis mikäli minun lapsettoman ihmisen mielipiteellä on mitään merkitys-tä, on usein luonteva suhtautuminen uskon-nollisiin kysymyksiin. Hän ei älyllisesti on-gelmallista esimerkiksi J/jumalan olemassa-oloa. Samaan kategoriaan kuuluu J/jumalan lisäksi lohikäärmeet ja noidat, kummitukset ja aaveet sekä puhuvat, tuntevat ja ajattelevat eläimet. Jossakin vaiheessa abstraktin ajat-telun (mahdollisesti) kehittyessä koko ka-tegoria asetetaan kyseenalaiseksi. Jos ker-ran Joulupukki ei ole totta, ei sen J/jumalan-kaan olemassaolo nyt niin varmaa ole. Joil-lakin katsomuksellisen ajattelun kehitys ju-mittuu tähän vaiheeseen.

Kysymys kuuluu siis: ”Mitä eroa on Jou-lupukilla ja Jumalalla?” Mielestäni keksin, harvinaisessa selväjärkisyyden puuskassa, kysymykseen vastauksen. Se on selkeydes-sään yksinkertainen: ”Jumala on vastaus pe-rimmäiseen kysymykseen.” Abstrakti käsite Jumala on vastaus katsomukselliseen, ei tie-teelliseen, perimmäiseen kysymykseen kai-ken merkityksestä ja alkusyystä. Liekö sellai-sia aikuisia, joiden mielestä käsite Joulupuk-ki on ihan oikeasti vastaus perimmäiseen kysymykseen, ”Mistä joululahjat tulevat?”

Tällä palstalla Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun lehtori Annukka Kalske ja Etelä-Hervannan koulun lehtori Jarno Parviola ottavat kantaa Synsyguksen lukijoiden lähettämiin väitteisiin. Vastaajat tonkivat oppiaineemme mielikuvatunkiolla jyviä nokkien – ja ihan pokkana.

VÄITE Kuuluu:

oPPIlAAn PITÄÄ EnSIn TunTEA omA uSKonTonSA, JoTTA hÄn VoI ymmÄrTÄÄ muITA uSKonToJA

P u n ta r p ä ä t

10

Jumaluuden laadulla, siis mistä päin hän on-kaan kotoisin, ei ole tässä yhteydessä merki-tystä. Tosin ajatus J/jumalasta alkusyynä on vain jonkun kulttuuripiirin käsitys asiasta.

Ihminen on uskonnollinen ihminen. Us-konto on eräs ihmisen muusta eläinmaail-masta erottava tekijä. Kerron oppilaille kek-simääni tarinaa oravien elämästä. Tarinassa Osku Orava ei istu puun oksalla nakertamas-sa käpyä ja pohtimassa elämän tarkoitusta. Samoin Oskun jäätyä auton alle muut oravat eivät tule ja järjestä Oskulle hautajaisia. Tä-mä mielipide voi tosin johtua puutteellisis-ta kommunikointitaidoista ihmisen ja ora-van välillä. Ties kuinka rikasta sielunelämää niillä onkaan.

Islamilaisessa kulttuurissa kysymys lap-sen uskonnosta on selkeä. Jokainen syntyvä lapsi on muslimi. Isän kuiskatessa uskontun-nustuksen vastasyntyneen korvaan lapsi on umman jäsen. Vanhemmat voivat kasvatuk-sellaan kuitenkin vääristää lapsen aidon us-konnollisuuden. Suurissa kirkoissa on käy-tössä lapsikaste. Lapsi tulee viimeistään kas-teessa kristityksi. Tämän jälkeen hänellä on uskonto. Käytäntö ja käsitykset vaihtelevat kuitenkin melkoisesti eri kulttuureissa jo-pa niiden sisällä.

Onko niin, että oman uskonnon opetus -käsitteen vastustajiin on iskostunut pietisti-nen henkilökohtaisen uskonratkaisun teke-misen vaatimus, ennen kuin oppilaalla voi olla oma uskonto. Lapsella voi olla oma us-konto, jos hän on syntynyt ja kasvanut tietys-sä kulttuurissa ja kasvatuksen ja ympäröivän kulttuurin vaikutuksesta omaksunut sen ta-van hahmottaa ja jäsentää maailmaa. Omak-suessaan kielen hän samalla omaksuu kie-len sisällöt. Joillakin tosin on jäänyt omak-sumatta. Keväisin aina tyrkytetään ”maal-lista” Suvilaulua Suvivirren tilalle koulujen kevätjuhlaan. Ainakin käsiini sattuneet ver-siot ovat olleet täyteen ladattuja uskonnol-lismyyttistä sisältöä.

Kysymys omasta uskonnosta ei ole aina oleellinen. Ihmisellä on, halusi hän tai ei, ali-tajunnassaan, tai jossain ei-syvyyspsykolo-gisessa paikassa, merkittäviä uskonnollisia

sisältöjä. Eihän hän muuten voisi olla kult-tuurinsa jäsen. Maallistuneissa länsimais-sa arkipäivän uskonnollisuudesta vieraan-tuneet olettavat, että heidän ajattelutapansa olisi jotenkin katsomuksellisesti neutraali. Jo se, että suhtaudutaan kielteisesti uskon-toon ja uskonnollisuuden ilmauksiin, osoit-taa jonkinlaista katsomuksellista ajattelua. Henkilö on tunnistanut uskonnollisen il-miön, jota vastustaa. Samalla hän suhtau-tuu siihen mielestään neutraalisti?

Ajatteluamme rasittaa länsimainen fi-losofinen kategorisointi, jonka avulla yri-tämme jäsentää ympäröivää ilmiömaailmaa. Silloin tulemme operoineeksi oman kult-tuurimme uskonnonfilosofisilla käsitteillä muissa kulttuureissa tavalla, joka on kohde-kulttuurille vieras. Ei hindulaisuus tai budd-halaisuus jäsenny pelkästään länsimaisilla tieteenfilosofisilla käsitteillä. Näin ajateltu-na ei uskonnosta ymmärrä mitään, jos tun-tee vain oman kulttuuritaustansa mukaisen uskonnollisen ajattelun. Toisaalta ymmär-tääksemme edes rahtusen, meillä on olta-va jokin tausta, johon reflektoida kulttuu-rillemme vierasta. Luontevinta on ensisijai-sesti opettaa oman kulttuuritaustan mukais-ta ajattelua. Ainakin joku uskonto on tun-nettava paremmin kuin muut. Olen siis kai-kesta huolimatta oman uskonnon opetuksen mallin kannalla. Sille voisi tosin joku viisas keksiä paremman nimen.

Kokonaan oma aineksensa tässä sopassa on ajattelu, johon on taas törmätty uutisissa hengellisten liikkeiden kesäjuhlista. Viralli-nen teologia ja kansanuskon tulkinnat sii-tä ovat hyllyvä suo, johon on helppo upota. Mikä sitten on se oma uskonto, jota esimer-kiksi koulussa opetetaan. Mikä on opettajan vastaus oppilaan kysymykseen siitä, kuka pääsee taivaaseen ja millainen maantieteel-linen paikka se lieneekään. Oppilas esittää siis aidon eksistentiaalisen kysymyksen. Hän olettaa, että on olemassa paikka, jota kutsu-taan taivaaksi ja että jotkut sinne pääsevät ja toiset eivät. Oppilas siis tietää katsomuk-sellisesta ajattelusta aika paljon. Opettajalla on PP-esitys ensin luterilaisesta vaihtelusta

Mihin kysymykseen tai väitteeseen haluaisit Annukan ja Jarnon ottavan kantaa? Lähetä ehdotuksesi osoitteeseen: synsygus@suol.fi

pelastusopin tulkinnassa, kristinuskon eri suuntausten tulkinnat ja lopulta kolmas ver-sio maailmanuskontojen pelastuskäsityksis-tä. Totuuden kertominen ei liene uskonnon-opettajan tehtävä. Hänen esittämänsä totuus olisi sangen subjektiivinen ja indoktrinoiva. Tällainen vastaus olisi myös tiukasti tulkit-tavissa katsomukselliseksi väkivallaksi. Sel-laista ei oman uskonnon opetus ole, aina-kaan toivottavasti. Jos opetus olisi tunnus-tuksellista, kenen tunnustuksesta silloin pu-huttaisiin. Siksi varmaan aikoinaan on har-rastettu ulkolukua. Omin sanoin kertomi-seen kun liittyy aina aimo annos tulkintaa.

Lopulta oppilas on kuitenkin vasta oman katsomuksensa etsijä. Onnistuakseen tässä, ehkä elämän mittaisessa tehtävässään, hän tarvitsee kaiken tiedon, jonka ihminen vaja-vaisella kyvyllään on onnistunut hahmotta-maan. Uskonnonopettajan tehtävä on tukea, ei siis ohjata, tätä etsintää ja auttaa synnytyk-sessä parhaan taitonsa mukaan.

11

Edellä mainitut kysymykset liittyvät SUOL ry:n kevätseminaarissa ”Uskon-non lähteillä” esillä olleisiin teemoi-

hin. Tässä artikkelissa on katsaus seminaa-rin luen toihin.

PyhÄ PuhuTTElEE IhmISEn TIEDoSTAmATonTA PuolTA

Pyhä on jotain, mitä yhteiskunnassamme on vaikea käsitellä. Se on myös jotain sellaista, mitä uskonnonopettajan on toisinaan vai-kea selittää oppilaille. SUOL ry:n kevätsemi-naarissa luennoineen tutkija Kimmo Keto-lan (FT) mukaan uskonnon tiedollinen ai-nes voidaan opettaa, muttei siihen liittyvää pyhyyden kokemusta. Oppilaan kokemus-maailma saattaa olla erilainen kuin opetta-jan, eikä pyhä-käsitteen kanssa päästä ko-vin pitkälle.

Pyhä ei Ketolan mukaan ole lähtöisin pelkästään yksilön kokemuksesta vaan se on osa yhteisöä ja perinteitä. Pyhä on läsnä myös kulttuurien kohtaamisessa. Pyhä on jotain sellaista, mihin liittyy voimakkaita kunnioituksen ja pelonkin tunteita. Pyhällä on myös rooli erilaisissa konflikteissa, sillä eri ihmisryhmille eri asiat ovat pyhiä. Tästä Ketolan esimerkkeinä olivat uskonnollisiin identiteettitunnuksiin liittyvät kiistat, esi-merkiksi keskustelu muslimien huiveista, Sveitsin kansanäänestys minareettien raken-tamisen kieltämiseksi, krusifiksikiista tai Jyl-lans-Postenin islam-aiheiset pilakuvat. Sel-keitä vastauksia kiistojen välttämiseksi Ke-tola ei tarjonnut, vaan muistutti, että pyhä-kokemus puhuttelee ihmisten tiedostama-tonta puolta, minkä vuoksi filosofinen ja tie-dollinen keskustelu tulevat aina jälkijunassa.

Uskonnonopettajalla on Ketolan mu-kaan oma roolinsa konflikteja ehkäisevässä työssä: hän voi johdattaa oppilaansa pohti-maan arvoja, perinteitä, symboleja ja käsi-tyksiä pyhästä sekä opettaa suvaitsevaisuut-ta eri tavoin ajattelevia kohtaan.

PohJoIS-AmErIKAn InTIAAnIEn uSKonnollISuuS

Tutkija Riku Hämäläinen (FT) johdatti kuu-lijat tietyn kulttuuripiirin pyhä-käsitysten äärelle, sillä hän käsitteli luennolla Pohjois-

Amerikan intiaanien uskonnollisuutta. Hä-mäläisellä oli yhtenä tavoitteenaan haastaa kuulijoiden aiempia mielikuvia intiaaneis-ta. Moni voi varmasti palauttaa mieleensä, mistä sarjakuvasta, elokuvasta tai sulkapää-hineleikistä on mielikuviaan muodostanut. Hämäläinen pyrki tuomaan näiden mieliku-vien tilalle tutkimustietoa.

Intiaanit eivät ole kulttuuripiirteiltään tai uskonnollisesti yhtenäinen ryhmä. Esimer-kiksi Pohjois-Amerikassa on useita kulttuu-rialueita, joiden välillä on suuria eroja. Hete-rogeenisuudesta huolimatta intiaaniuskon-noissa on löydettävissä paljon yhteisiä piir-teitä. Intiaanikulttuureissa uskontoa ei ole erotettu muusta inhimillisestä toiminnasta, vaan se on keskeinen osa sitä. Hämäläisen mukaan on kuvaavaa, ettei intiaanikansojen kielistä löydy erillistä sanaa uskonnolle, us-konto on läsnä kaikkialla. Hämäläisen esit-telemän jaottelun mukaan intiaaniuskon-toja yhdistää samanlainen maailmankatso-mus, samanlaiset käsitykset kosmisesta har-moniasta, näkykokemukset ja kokemukset yliluonnollisista voimista. Lisäksi heillä on yhtenevät käsitykset elämän kiertokulusta ja kuolemasta.

Useilla intiaanikansoilla on ajatus kai-ken yläpuolella olevasta voimasta, joka on saanut erilaisia nimityksiä: Suuri pyhä, Suu-ri mysteeri, Korkein olento ja niin edelleen. Intiaanien uskonnollista ajattelua yhdis-tää myös ajatus yliluonnollisen läsnäolosta.

KÄSITyKSIÄ PyhÄSTÄPitäisikö Suomessa järjestää

kansanäänestys minareettien

rakentamisesta? Pitävätkö

lännenelokuvista ja

Hiawathasta saamamme

mielikuvat intiaaneista

paikkansa? Miksi kristityt

lähetystyöntekijät saivat

Japanissa osakseen

kauhistusta saarnatessaan

Jeesuksen veren puhdistavasta

voimasta? Entä miksi

länsiafrikkalaisilla vodun-

toreilla ainoastaan länsimaiset

turistit ovat kiinnostuneita

neulalla pisteltävistä nukeista?

Tutkija Riku Hämäläinen haastoi esityksessään kuulijoiden mielikuvia intiaaneista.

Upin lehtori Juha Luodeslampi rohkaisi omassa puheenvuorossaan uskonnonopettajia verkostoitumaan keskenään.

12

He ajattelevat, että yli-inhimillinen maail-ma on tavoitettavissa erilaisten riittien kaut-ta. Perinteisesti intiaanit eivät ole pohtineet kuolemanjälkeistä elämää, vaan uskonto on keskittynyt tähän päivään. Ajatus tuonpuo-leisesta on, että se on samankaltainen kuin nykyisyyskin.

Intiaanien uskonnollisuuteen liittyy aja-tus maailmankaikkeuden kerroksellisuudes-ta. Tämä maailma on yhteydessä ylämaail-maan ja alamaailmaan. Ihminen on osa kaikkea tätä, niin eri kerroksia kuin luon-toakin. Yhteys luontoon on niin ikään kes-keinen ja yhdistävä tekijä intiaanien uskon-nollisuudessa.

nyKyPÄIVÄn ŠInTolAISuuS JAPAnISSA

Nykypäivän Šintolaisuudesta luennoinut professori Ilmari Vesterinen vei seminaari-laiset mielikuvamatkalle Japaniin, jossa eri uskonnot vaikuttavat rinnakkain. Japanilai-set tarvitsevat monia uskontoja, kullakin us-konnolla on oma tehtävänsä ihmisten elä-mänvaiheissa. Vesterisen mukaan uskon-to on kuin vanhat tavat: tehdään niin kuin on aina tehty.

Šintolaisuus on Vesterisen mukaan us-konto, joka on herättänyt paljon hämmäs-tystä länsimaisissa ihmisissä. Uskonto on vaikeasti luokiteltava, koska siinä ei ole sel-viä dogmeja, pyhiä kirjoja tai moraalioppia.

Suurin osa japanilaisten uskonnollises-ta toiminnasta tapahtuu pyhäköiden ulko-puolella kansanuskontona. Uskontojen puh-tautta ei valvota, vaan uskonto on eri aika-na muokkautunut vahvasti yhteiskunnalli-sen tilanteen ja tarpeen mukana.

Vesterinen painot-ti rituaalisen puhtau-den erityistä merkitys-tä japanilaisessa uskon-nollisuudesta. Tästä esi-merkkinä on se, että ny-kyäänkin jos työmies saa temppeliä rakenta-essaan haavan käteen-sä, on työ keskeytettävä ja pahimmassa tapauk-sessa rakennettu puret-tava. Käsitys veren epä-

puhtaudesta aiheutti myös sen, että Jeesuk-sen veren puhdistavasta voimasta saarnan-neet lähetystyöntekijät saivat osakseen häm-mästystä ja kauhistustakin.

VoDun lÄnSI-AFrIKAn uSKonnollISuuDESSA

Seminaarin päätteeksi tutkija Kati Mikkola (FT) tarjosi tietopaketin Länsi-Afrikan us-konnollisuudesta. Tarjolla oli myös jotain konkreettista opetustyössä hyödynnettävää, nimittäin laaja aihetta käsittelevä opetuspa-ketti, joka on saatavissa SUOL ry:n materi-aalipalvelun kautta. Mikkolan materiaali on syntynyt kenttätyön tuloksena paikan päällä Länsi-Afrikassa.

Länsi-Afrikan uskonnollisuus ja vodun (myös voodoo) on aihepiiri, joka oli esi-merkiksi intiaanien uskonnollisuuteen tai šintolaisuuteen verrattuna monelle kuuli-jalle paljon vieraampi. Mikkolan mukaan

SUOLin kevätseminaari kokosi jälleen runsaan osallistujajoukon.

Kuva: K

ati Mikkola

SUOLin materiaalipankin jäsenten käytettävissä oleva, Kati Mikkolan laatima sähköinen materiaali Länsiafrikkalainen uskonnollisuus: vodun, kristinusko ja islam (2012) koostuu kuudesta opetuskokonaisuudesta, jotka ovat: 1. Mitä on vodun?, 2. Vodun-rituaalit, 3. Vodun’n uskonnolliset spesialistit, 4. Vodun’n kulttipaikat ja esineet, 5. Uskontojen suhteet Länsi-Afrikassa ja 6. Afrikkalaiset kirkot. Kuhunkin osaan kuuluu PP-diat ja opettajalle tarkoitettu taustamateriaali sekä ehdotuksia siitä, missä yhteyksissä kyseistä materiaalia voi opetuksessa hyödyntää. Opetusmateriaali on tarkoitettu lukioiden ja yläkoulujen uskonnon-opettajien käyttöön.

maamme moniarvoistuminen sekä kansain-välisten kontaktien lisääntyminen kasvatta-vat tarvetta hahmottaa Afrikan uskonnollis-ta kenttää. Länsi-Afrikassa vaikuttavat vo-dun, kristinusko ja islam.

Vodun herättää monenlaisia mielikuvia. Monille ensimmäisenä tulevat mieleen nu-ket, joihin työnnetään neuloja. Tosiasias-sa tällaisista nukeista ei länsiafrikkalaisil-la vodun-toreilla ole kiinnostuneita muut kuin länsimaiset turistit. Niin sanotun Hol-lywood-voodoon mielikuvien synnyttäjinä ovat olleet kauhuelokuvat, televisiosarjat ja sarjakuvat. Länsi-Afrikassa vodun tunne-taan toisenlaisena. Vodun on animistinen luonnonuskonto, jonka perinne on välitty-nyt suullisesti. Vodun on toiminnallinen ja käytännöllinen uskonto, jossa keskiössä on ihmisten ja jumalten vastavuoroinen suhde.

Vodun on joutunut hakemaan suhdet-taan Länsi-Afrikassa vaikuttaviin kristin-uskoon ja islamiin. Kummankaan näiden uskontojen suhde vieraisiin uskontoihin ei ole ollut ongelmaton. Mikkolan mukaan lä-hes kaikki uskovat vodun toimivuuteen, to-sin jotkut ovat sitä mieltä, ettei sitä kannata harjoittaa. Länsiafrikkalaisen Beninin asuk-kaista arviolta kolmannes on kristittyjä, kol-mannes muslimeja ja 70  % vodun-uskon-non kannattajia. Tämä kuvaa hyvin sitä, että usean uskonnollisen perinteen harjoittami-nen ja uskontojen sekoittuminen on yleistä.

Suosittelen lämpimästi, että liitytte SUOLin materiaalipankkiin, ja saatte näin tämän laa-jan Länsi-Afrikan uskonnollisuutta käsittelevän

opetusmateriaalin käyttöönne!

Teksti: Saara Mäkelä

Kuvat: Jarno Parviola

13

TAVoITTEEnA InTohImo TyÖhÖn JA myÖS TyÖn ulKoPuolISTA ElÄmÄÄ

Tilaisuuden isäntänä toimi opetusneuvos Pekka Iivonen, joka toivotti kaikki paikalle saapuneet tervetulleiksi esitellen tilaisuuden juontajana toimineen puheenjohtaja Saa-ra Mäkelän. Mäkelä piti abiturienteille ren-non juhlapuheen, jossa hän muisteli omia uskonnontuntejaan ja kokemuksiaan abi-turienttina.

Mäkelän mukaan olennaista tärkeään juhlaan valmistautumisessa oli kehitellä jon-kinlainen ”vakiovastaus” sukulaisten kysy-myksiin tulevaisuudensuunnitelmista. Vas-tauksella ei välttämättä ole mitään tekemistä toteutuvan tulevaisuuden kanssa, jossa am-matinvalinnan johtotähtenä pitäisi Mäkelän mukaan olla intohimo työnteon kohteeseen (niin kuin uskonnonopettajilla usein näyt-täisi olevan) mutta myös ymmärrys siitä, et-tä elämää on työn ulkopuolellakin.

uSKonTo KIInnoSTAA lAAJA-AlAISESTI SuunTAuTunEITA oPISKElIJoITAHaastattelin erinomaisesti uskonnon yli-oppilaskirjoituksissa kirjoittaneita abitu-rientteja ja jokaiselta löytyi standardivas-taus suunnitelmissa olevista korkeakoulu-

opinnoista lähitulevaisuudessa. Uskontoon vakavasti ylioppilaskirjoituksissa suhtautu-neet abit eivät kuitenkaan yhtä lukuun otta-matta aikoneet suuntautua teologiaan tai us-kontotieteeseen lähitulevaisuudessaan. Osaa kiinnosti lääketiede, osaa kaupallinen tai yh-teiskunnallinen ala.

Nämä laajalle jakaantuneet kiinnostuk-sen kohteet toisaalta kertovatkin juuri siitä, mitä Jyri Komulainen YTL:n edustajan pu-heessaan sivusi: uskonnon ylioppilaskirjoi-tukset vetävät puoleensa laaja-alaisista kysy-myksistä kiinnostuneita opiskelijoita ja ky-symykset ovat ajankohtaisia ja kulttuurises-ti erittäin monimuotoisia. Uskonnon lauda-turia ei kirjoiteta ”putkiaivoilla” eikä varsin-kaan neljäänkymmeneen kahteen pisteeseen yllä muunlainen kirjoittaja kuin erittäin lah-jakas ja monipuolinen, yhteiskunnallisista ja historiallisista kysymyksistä kiinnostu-nut nuori.

Uskonnon ylioppilaskirjoituksissa par-haat pisteet kirjoittivat lukuvuonna 2011–2012 Jarna Airas (Kimpisen lukio), Iida Glu-moff (Oulun Lyseon lukio), Elisa Husu (Hel-

singin Rudolf Steiner koulu), Jaro Karkinen (Helsingin Normaalilyseo), Emmi Kova-nen (Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu), Eveliina Kuitunen (Helsingin Suomalainen yhteiskoulu), Mikaela Lassfolk (Pedersöre gymnasium), Julia Lehto (Siikajoen lukio), Annimaaria Myllyniemi (Sibelius- lukio), Iiro Mäkelä (F. E. Sillanpään lukio), Anni Määttä (Oulun Lyseon lukio), Kaisa Num-minen (Ounasvaaran lukio), Sonja Ruottu-nen (Tampereen klassillinen lukio) ja Mai-ni Salmi (Imatran yhteislukio).

Teksti: Annukka Kalske

Kuva: Eija Suokko

ylIoPPIlASKIrJoITuSTEn PArhAAT PAlKITTIIn

Parhaiten

ylioppilaskirjoituksissa

menestyneiden abiturienttien

palkitsemistilaisuus pidettiin

28.5. Opetushallituksen

tiloissa Helsingissä.

Juhlavassa tilaisuudessa kirjalahjat ja kunniakirjat vastaanottaneet opiskelijat ja heidän opettajansa: edessä vas. Emmi Kovanen, Eveliina Kuitunen, Outi Raiskinmäki (opettaja, Sibelius-lukio), Kristiina Holm (opettaja, Helsingin normaalilyseo), Lea Pesonen (opettaja, Oulun Lyseon lukio), Annimaaria Myllyniemi ja Anni Määttä. Takana: Iiro Mäkelä, Annukka Kalske (opettaja, Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu) ja Jaro Karkinen.

14

URHEILU

Urheilulla ja uskonnolla vaikuttaa no-peasti ajateltuna olevan kovin vähän yhteistä. Uskonnon piiriin kuuluvat

asiat liittyvät johonkin näkymättömään ja yli-luonnolliseen. Erilaiset ulottuvuudet, joilla us-kontoja kuvataan, ovat viimekädessä ihmisen uskontoihin liittyvien ajatusten ja tapojen ku-vaamista. Urheilun näkyvä puoli on hyvin fyy-sistä, kehon liikettä. Urheiluun olennaisena osana kuuluu myös mittaaminen: uidut al-taanmitat, juostut kilometrit, penkiltä punner-retut kilot, kierrosajat, sijoitukset arvokisoissa tai amatööriturnauksissa. Jos tuonpuoleisuus sivuutetaan, voi urheilevan ihmisen käyttäyty-minen muistuttaa uskovaisen ihmisen hartau-den harjoittamista yllättävänkin paljon.

urhEIlu – nyKyAJAn uSKonTo?

Länsimaisessa kulttuurissa nykyaikaa värittä-vät vahvasti individualismi ja pluralismi. Ih-minen on vapaa valitsemaan elämäntapansa yksilöllisesti hyvin laajasta kirjosta uskonto-ja, harrastuksia, tutkintoja, ammatteja ja filo-sofioita. Intohimoinen urheilu elämäntapana muistuttaa harrasta uskonnollista elämänta-paa. Oikein eläminen tuo palkinnon: voimak-kaampi, nopeampi, taitavampi ja kiinteämpi nykyihminen ei saa kärsimyksistään ja pon-nisteluistaan palkaksi kruunua taivaassa vaan jo täällä maan päällä. Paranevat suoritukset, voima, nopeus ja ihailevat katseet salilla tai rannalla kruunaavat vuodatetun hien ja kyy-neleet. Muutama vuosi sitten julkaistun tut-kimuksen mukaan eniten kateutta työpaikal-la muissa työntekijöissä ei herätäkään työka-veri, joka ajaa hienolla autolla, saa enemmän palkkaa tai ylennyksen vaan ihminen, joka urheilee tai kuntoilee säännöllisesti.

Säännöllisen liikuntaharrastuksen etuja ei käy kiistäminen. Toisinaan hiipii kuiten-kin mieleen ajatus siitä, onko urheilun har-rastaminen nykyihmisen yritys päästä edes hieman lähemmäksi iankaikkisuutta ja kuo-lemattomuutta. Tieteen, suoritusten ja mi-tattavien saavutusten värittämässä maail-mankuvassa keskittyminen tuonpuoleisuu-teen voi tuntua miltei mahdottomalta. Miten ajatella jotain, jota ei voi omin silmin näh-dä? Portti liki ikuiseen elämään on helpompi aukaista liikunnalla ja terveellisellä ruokava-liolla, jotka yhdessä muun ”anti agen” kans-sa lykkäävät vanhentumista ja hidastumista.

Äärimuodossa uskonnollinen urheilu näkyy ammattiurheilussa, jossa taivas maan päällä pyritään saavuttamaan pahimmillaan keinoja kaihtamatta. Maine, kunnia tai oma terveys uhrataan viimeisenä keinona ensim-mäistä sijaa tavoiteltaessa. Äärimmäinen ke-houskonnollisuus näkyy myös kehonraken-tajissa. Nykyajan askeetteja, ”pyhiä bodarei-ta”, on tutkinut kulttuuriantropologi Taina Kinnunen. Hänen mukaansa pyhän ja pro-faanin raja on bodareilla selkeä. Äärimmäi-sissä harjoituksissa tavoitellaan maanpäällis-tä paratiisia, toisinaan keinolla millä hyvän-sä. Kokonaisvaltaiseen elämäntapaan kuu-luu myös jatkuva kivun sietäminen, ruoka-määrien tarkka mittaaminen ja laskeminen sekä tiukan dieetin noudattaminen ennen kisoja. Pari kertaa vuodessa on mahdolli-suus langeta luvan kanssa. Tällöin käydään porukalla syömässä pizzaa.

urhEIlu JA AuTuuS

Bodarit ovat äärimmäinen ilmiö ”pyhäs-tä urheilusta”, mutta he kuvastavat urhei-lun uskonnollista merkitystä nykyihmiselle.

Urheilun avulla autuutta tavoittelevalle ka-tumusharjoituksia ei enää määrää pappi tai guru vaan personal trainer.

Urheilussa ja liikunnassa on harrastajan näkökulmasta paljonkin samaa kuin uskon-non harjoittamisessa. Liikunta tarjoaa fyysis-ten kokemusten lisäksi ihmisille myös henki-siä elämyksiä. Harjoituksen tai kilpailun ai-kana on mahdollista kokea suuri hyvänolon-tunne, urheilun aikaansaama flow-tila, jos-sa ajantaju katoaa ja urheilija kokee olevansa yhtä ympäristönsä kanssa. Tätä tunnetta on kuvattu samankaltaiseksi kuin meditaatioti-laa, jossa ihminen on äärimmäisen keskitty-nyt, tarkkaavainen ja rentoutunut samanai-kaisesti. Täydellinen maallinen autuuden ti-la tai valaistuminen ei kuitenkaan kestä ikui-sesti, siksi on treenattava usein ja ahkerasti. Vierivä kivi ei sammaloidu!

Usein uskontososiologit toteavat, että us-konnollisuus ei ole katoamassa, vaikka esi-merkiksi kirkosta eroaminen on kasvussa. Uskonnollisuuden ilmeneminen saa erilaisia muotoja. Yksi areena, jossa uskonnollisuus il-menee, näyttäisi olevan kuntoilu ja urheilu. Ei toki niin, että kaikki pururataa kiertävät tai penkkipunnerrustaan parantelevat olisi-vat autuutta tavoittelevia askeetteja. Pikem-minkin voi olla niin, että ihmisessä on tarve turvata johonkin itseään suurempaan voi-maan ja saada kokea olevansa vahvasti elos-sa ja kiinni tässä hetkessä. Terveellinen ja no-pea keino muistaa olemassaolon kokonaisval-taisuus on ottaa hiki pintaan ja hengästyä.

Teksti ja kuva: Elina Majava

Kirjoittaja on helsinkiläinen teologian opiskelija, joka on

entinen harrastelijakilpauimari ja nykyinen sunnuntailenk-

keilijä. Hän on myös vihdoin saanut gradunsa valmiiksi.

uSKonnollISTA urhEIluAIntohimoinen urheilu muistuttaa harrasta

uskonnollista elämäntapaa.

15

URHEILU

T unnelma urheilukatsomossa voi jos-kus olla lähellä uskonnollista hurmos-ta. Katolilaiset jalkapalloilijat ovat eh-

kä hieman tietoisia pyhimyksenomaisesta asemastaan. Suomalaiset jääkiekkoilijat ei-vät kyllä valitettavasti taida tiedostaa uskon-nollis-nationalistista rooliaan. Japanissa taas sumon uskonnollinen tausta on sel keästi esillä, eikä sen yhteyttä šintolaisuuteen yri-tetäkään peitellä.

KoKugI

Ensimmäiset maininnat sumosta ovat pe-räisin vuonna 712 kirjoitetuksi oletetusta Ja-panin vanhimpana pidetystä historiallises-ta lähteestä nimeltään Kirjoituksia muinai-sista ajoista eli japaniksi Kojiki. Kojiki ker-too tarinan, jonka mukaan Japanin saarten omistuksen ratkaisi maailman ensimmäi-nen sumo-ottelu kamien Takeminakata no kami ja Takemikazuchi no kami välillä. Jäl-kimmäinen voitti ja perusti keisarillisen su-vun, johon nykyinen, 125. keisari Akihito-kin kuuluu.

Voiton uskottiin osoittavan kamien tah-don. Tämän jälkeen sumo-otteluita käytet-tiin kamien tahdon selvittämiseen. Toku-gawa-shogunaatin syntyessä vuonna 1603 alkoi sumo kehittyä kohti nykyisen kal-taista ottelujärjestystä. Daimiot, läänityk-sen saaneet linnanherrat, palkkasivat kaik-kialta Japanista lupaavia sumotoreja ottele-maan nimissään. Nämä saivat suuria palk-kioita, isäntänsä nimeä kantavan seremo-niallisen vaatteen, ottelunimensä virallisiin rankkauslistoihin ja jotkut jopa samurain aseman. Useat näistä tavoista ovat yhä käy-tössä, joskin muuntuneina nykyajan vaati-muksia vastaaviksi.

Sumon suosio laantui Japanin avautues-sa ulkomaailmalle 1860-luvulta lähtien. Yh-teiskunnallinen muutos vei yleisön huo mion pois huvituksista. Keisari Meijin henkilö-kohtainen saapuminen turnaukseen vuonna 1884 elvytti lajin suosiota. 1900-luvun alussa sumosta käytettiin ensimmäisen kerran ter-miä kokugi eli kansallislaji. Ennen 1. maail-mansodan syttymistä sumo oli muotoutunut nykyisen kaltaiseksi. Vuonna 1927 88 tokio-laista ja 17 osakalaista valmentajaa perusti-vat sumoa hallinnoivan järjestön. Vuonna 1950 järjestö rakennutti stadionin Sumida-joen varrelle Tokioon. Kolme vuotta myö-hemmin Japanin yleisradioyhtiö NHK aloit-ti turnausten televisioinnin. Lopulta vuonna 1958 otteluohjelma vakiintui kuuden vuo-sittaisen suurturnauksen järjestelmään, jos-sa tammi-, touko- ja syyskuun turnaukset otellaan Tokiossa ja maalis-, heinä- ja mar-

raskuun turnaukset Osakassa, Nagoyassa ja Fukuokassa.

Jokainen turnaus kestää 15 päivää. Aa-mupäivisin otellaan alkusarjan otteluita, näi-hin saa helposti lippuja paikan päällä. Illan loppuotteluihin ja loppupään otteluihin lip-pujen saanti voi olla kiven takana. Periaat-teessa jokainen ottelu on samanlainen, joten lajiin tutustumisen voi hyvin aloittaa alku-sarjaakin seuraamalla. Koko päivän ajaksi ostettavaan lippuun voi sisällyttää eväspake-tin, joka tietojen mukaan sisältää ruoan juo-mineen ja astioineen ynnä runsaasti oheis-materiaalia ottelijoista ja itse lajista.

rIKIShI

Sumopainijaa kutsutaan yleisesti nimellä sumotori. Nimitys rikishi, vahva mies, on varattu ammattiottelijoille. Rikishien mää-rä vaihtelee kulloisestakin suosiosta ja vuo-denajasta riippuen. Maaliskuussa perus-koulun päätyttyä vapautuu nuoria aloit-telijoita sumouralle. Vuonna 2012 viralli-seen rankinglistaan kuuluu noin 800 paini-jaa. Keskinäinen paremmuusjärjestys ran-kataan aina kahden kuukauden välein käy-dyn turnauksen perusteella kuuteen eri di-visioonaan. Neljään alimpaan divisioonaan kuuluvat painijat eivät nauti kahteen ylim-pään luokkaan kuuluvien 70 painijan etu-oikeuksista.

Perinteinen tapa aloittaa ammattiura su-mopainissa on päästä teini-iässä jonkin tal-lin oppilaaksi. Helpoimmin tämä onnistuu

Sumo on JAPAnIn KAnSAllISurhEIluA– urheilun ja uskonnon häilyvä raja

Hassu juttu, että yksilöä

korostavassa länsimaisessa

kulttuurissa joukkuelajeista on

tullut merkittäviä kansallisen

itsetunnon rakentajia,

kun taas yhteisöllisyyttä

korostavassa Japanissa

yksilölajista on tullut

kansallisurheilua.

Ammattiottelijoiden sumo-ottelu Tokiossa vuonna 2005.

Kuva: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

16

URHEILU

kykyjenetsijän suosituksin tai koululaistur-nausten tuloksilla ja lupaavan ruumiinra-kenteen ja sopivan luonteen avulla. Suuri paino on tässä vaiheessa haitaksi. Minimi-kokovaatimus on 173 cm ja 75 kg. Suoma-laisesta näkökulmasta siis aivan rääpäleitä.

Pyrkijöille järjestetään lääkärintarkastus. Tultuaan hyväksytyksi ja oteltuaan ensim-mäisen turnauksensa aloittelija saa ensim-mäisen arvorankkauksensa kuutosdivisioo-nan pohjalta pyrkimyksenään nousta nopeas-ti kohti korkeampia arvoasteita. Vaihtoehtoi-nen tapa siirtyä ammattisumouralle on op-pivelvollisuuden suorittamisen jälkeen jat-kaa ylemmissä oppilaitoksissa ja saavuttaa muutamissa ennalta nimetyissä opiskelija- tai muissa amatööriturnauksissa tuloksia, joi-den perusteella asema rankinglistalla ammat-tilaisuralle siirryttäessä voidaan määrittää.

Tilastojen mukaan sumopainijoiden keskipaino on noin 150 kiloa, mutta suu-rimmat miehet ovat yli 200 kilon painoi-sia. Massasta on etua johonkin rajaan as-ti. Valmennuksessa kiinnitetään huomio-ta painon kasvamisen ohella ketteryyteen ja tasapainoon.

Dohyo

Sumoareena, dohyo, on 4,55 metriä hal-kaisijaltaan oleva ympyrä. Ympyrä on teh-ty riisinoljesta punotusta köydestä. Saman-laisella köydellä merkitään ja puhdistetaan pyhiä paikkoja esimerkiksi šintopyhäkön alueella. Perusta on savea ja päällä on ohut kerros hiekkaa. Dohyon yläpuolella on šintopyhäkön kattoa muistuttava katos, josta roikkuu neljä isoa tupsua, jotka symboloivat vuodenaikoja. Punainen merkitsee kesää, valkoinen syksyä, musta pohjoista ja vihreä kevättä. Katos on jäänne ajoilta, jolloin ot-telut käytiin ulkotiloissa.

Otteluareena rakennetaan jokaista tur-nausta varten uudestaan. Hiekkakerroksen tehtävänä on auttaa tuomareita näkemään, onko ottelija astunut kehän ulkopuolelle. Virkailijat lakaisevat hiekan ennen kuin ot-telu varsinaisesti alkaa ottelijoiden jo olles-sa kehässä.

Ennen turnausta turnauksen ylituomari suorittaa areenan puhdistusrituaalin nimel-

tään gyogi-matsuri. Se on eräänlainen juhla, matsuri, johon osallistuvat turnauksen vir-kailijat ja valitut yleisön jäsenet. Nykyään se tarkoittaa turnauksen sponsoreita ja luul-tavasti myös osaltaan tiettävästi sumo-bis-nestä pyörittävää yakuzaa, Japanin mafiaa. Tässä rituaalissa areenan sisään, sen keskel-le, kätketään uhriksi suolaa, levää, kuivattua kalmaria ja kastanjoita. Kastanjat tai pähki-nät ovat mukana siksi, että lausuttaessa nii-tä tarkoittava sana muistuttaa japanin verbiä voittaa. Kerrotaan, että samurait pitivät näi-tä kastanjoita mukanaan samasta syystä. Sa-malla siunataan areenan lähelle turnauksen ajaksi asetettava sakaki-puu. Matsurin aika-na uhrataan runsaasti sakea sekä kameille että tuomareille, virkailijoille että areenalle.

Kehätuomari, gyoji, on pukeutunut ko-risteelliseen asuun ja pitää kädessään puis-ta viuhkaa. Asut ovat peräisin heian-kauden (794–1185) hovipukeutumisesta, samoin kuin esimerkiksi šintopappien ri tuaaliset asut, joita tuomarienkin asut muistuttavat ja osaltaan kopioivat. Viuhkan päällä ojen-netaan esimerkiksi palkintorahat painijoille. Gyojeilla on myös oma ranking-järjestelmä, jossa noustaan tai tiputaan. Tuomari hokee painin aikana “nokotta, nokotta!”, joka tar-koittaa “ei vielä, ei vielä!”. Hän kertoo pai-nijoille siten, että ottelu on vielä käynnissä. Painija voi tietämättään astua alueelta ulos. Jos ottelu näyttää jumiutuvan paikalleen, voi tuomari kannustaa painijoita liikkeelle. Ke-hätuomarin lisäksi kentän reunoilla on vii-si muuta tuomaria, joita voidaan konsultoi-da epäselvissä tapauksissa.

Painijat suorittavat kehäänastumisri-tuaalin, dohyo-irin. Sen aikana he ovat sonnustautuneet koristeellisiin silkki-siin esiliinoihin, jotka voivat maksaa jopa 500 000 jeniä (5000 €). Sumon suurmes-tarilla on esiliinaansa kiinnitettynä myös šintopyhäköistä tuttuja siksak-muotoisia paperisuikaleita.

Ensin painijat huuhtovat suunsa vedel-lä ja pyyhkivät pyyhkeellä suunsa kuivak-si. Sitten he kahmaisevat kourallisen suo-laa ja heittävät sen kehään puhdistaen sen. Lopuksi painija laittaa pienen suolarakeen myös suuhunsa ja pyyhkii symbolisesti ke-honsa paperipyyhkeellä. Puhdistautumisri-

tuaali on nimeltään shiomaki. Otteluasuna painijoilla on ainoastaan yhdestä kankaas-ta päälle kiedottava lannevaate. Lannevaate on 9 metriä pitkä ja 60 cm leveä.

Painijoiden kampaukset on tehty tarkan mallin mukaisiksi. Esikuvana kampaukselle on neidonheisipuun lehti. Sumotalleilla on omat arvostetut kampaajansa. Esteettisyys ei ole kampauksen ainoa funktio. Paksulla kampauksella suojataan myös mahdollisilta päähän kohdistuvilta iskuilta kaaduttaessa.

Aluksi painija ottaa kyykkyasennon, sonkyo, ja levittää kätensä sivuille ja läp-säyttää ne yhteen, chiri-o-kiru. Täten rei-lun pelin hengessä nähdään, ettei painijal-la ole aseita mukana. Tämän jälkeen paini-jat nostavat jalkojaan eri suuntiin ja jysäyttä-vät ne voimalla alas. Tarkoituksena on edel-leen karkottaa ottelulle epäsuotuisia henkiä kehästä. Seuraavana tulee shikiri, jossa pai-nijat laskevat nyrkit maahan ja tuijottavat toisiaan. Tämä vaihe on psykologista so-dankäyntiä, jonka avulla pyritään ottamaan vastustajasta henkinen yliote. Nämä rituaa-lit toistetaan useamman kertaa, yleensä noin kolmesti. Aikaisemmin toistoille ei ollut ai-karajaa, mutta nykyään aika on rajattu nel-jään minuuttiin. Alemmilla tasoilla painijoi-den tulee aloittaa heti. Teoriassa ottelu alkaa, kun painijat saavuttavat hetken, jolloin mo-lemmat ovat valmiita.

Sumo-ottelun kulku ovat varsin yksin-kertainen. Kaksi painijaa kohtaa toisensa ke-hässä ja voittaja ratkaistaan seuraavien sään-töjen perusteella: 1. Ottelija, joka kaatuu tai koskettaa lattiaa millään muulla ruumiin-osalla kuin jalkapohjilla, on hävinnyt. 2. Ot-telija, joka astuu, kaatuu tai koskettaa kehän ulkopuolelle, on hävinnyt. 3. Sääntöjen vas-taisia tekniikoita käyttävä ottelija on hävin-nyt. 4. Ottelija, jonka vyö putoaa tai aukeaa, on hävinnyt. Ottelu kestää usein vain muuta-mia kymmeniä sekunteja, harvoin minuut-tia pidempään. Huomattavasti pidempi ai-ka kuluu ennen ja jälkeen ottelua suoritet-taviin rituaaleihin.

JulKISuuDEn VAloKEIlASSA

Sumon alkuperä on uskonnollisissa riiteissä, jotka omistettiin kameille jossakin ongelma-

17

URHEILU

tilanteessa tai liittyen maatalousyhteis-kunnan taitekohtiin. Sumoa harjoitettiin pyhäköissä myös kamien viihdykkeeksi kuten mikojen, pyhäkköpalvelijatta-rien, esittämät pyhät tanssit ja no-teat-teri. Tälle pyhälle tanssille ja myös teat-terille on šintopyhäköissä yhä omat eri-tyiset paikkansa. Vuosittain kamit saa-vat nauttia tanssista ja teatterista. Sumoa ei tiettävästi enää harjoiteta pyhäköis-sä, mutta sumoareenat on tehty muis-tuttamaan šintopyhäkköä. Sumon tuo-marit ja toimitsijat pukeutuvat saman-laisiin asuihin kuin papisto ja molem-missa puhdistautuminen ja puhtaus ovat keskeisellä sijalla.

Sumopainijat ovat melkoisia julki-suuden henkilöitä. Heidän elämänsä on tarkkaan säädeltyä ja heiltä edellytetään hyvää käytöstä. Sumopainijan on vapaa-aikanaankin pukeuduttava perinteisiin japanilaisiin asuihin. Heidän elämään-sä seurataan juorulehdissä ja usein ak-tiiviuran jo jättäneiden sumotorienkin elämä on suurennuslasin alla. Haus-ka yksityiskohta on se, että Suomessa missit menevät naimisiin jääkiekkoili-joiden kanssa, Japanissa missien valitut ovat usein sumopainijoita.

Jarno Parviola

Kannattaa katsoa: http://sumo.goo.ne.jp/index.html

KAIKKIVAlTIAS JA KISAT

K esä lämpeni viimein ja parahiksi olympiasesonkia varten. Ikäkö sen tekee vai mikä, mutta olen katsonut olympialaisia – ja urheilua ylipäätään – enemmän kuin koskaan

aiemmin elämässäni. Ahminut niin sulkapalloa, uintia, aitajuoksua, voimistelua kuin pur-jehdustakin joka ilta liki puolille öin, niin pitkään kuin lähetys jatkuu.

Paitsi itse kisoja olen seurannut Lontoon mittelöiden uutisointia. Antoisaa on ollut tutkailla sitä, kuinka uskonto tulee tässä itselleni uudessa kontekstissa esiin. Samalla olen harmitellut sitä, että on kesäloma – kuinka mahtavaa materiaalia nyt saisi jos mille ussan-tunnille!

KISAT TyÖllISTÄVÄT uSKonToJEn AmmATTIlAISIA

Tiesittekö, että Lontoon olympialaisissa urheilijoiden ja kisojen työntekijöiden hengellisistä tarpeista pitää huolta 193 eri uskontojen ammattilaista. Nämä henkilöt tunnistaa pinssistä, jossa on sana faith, maapallo ja olympialaisten sekä paralympialaisten tunnukset. Kosher- ja halal-ruokaa saa olympiakylän ruokalasta ympäri vuorokauden, ja kylään on rakennettu uskontokeskus, jossa on edustettuna yhdeksän maailmanuskontoa: kristinusko, islam, hin-dulaisuus, sikhiläisyys, juutalaisuus, bahà’í, jainalaisuus, buddhalaisuus ja zarathustralaisuus.

Musliminaiset ovat tehneet näissä kisoissa historiaa, kun Saudi-Arabia, Qatar ja Bru-nei lähettivät ensi kertaa naisurheilijansa olympialaisiin. Islam on näkynyt olympiauutisissa myös sen vuoksi, että ramadan osui nyt ensimmäistä kertaa samaan aikaan kisojen kanssa sitten Moskovan olympialaisten 1980. Lontoon olympiakylän ruokalassa on erityisiä ilta-palapaketteja tarjolla niitä muslimiurheilijoita varten, jotka viettävät paastoa.

uSKonnoT nÄKyVÄT JA KuuluVAT KIlPAKEnTIllÄ

Monet urheilijat tuovat vakaumuksensa esiin. Kilpailijoiden ristinmerkit, erilaiset rukouk-sen ja ylistyksen eleet, tatuoinnit, julkilausutut kiitokset ja todistuspuheenvuorot paitsi ää-neen myös esimerkiksi Twitterissä ovat uskonnon näkyvimpiä merkkejä kisoissa. Ulko-

maiset mediat ovat koonneet verkkoon hienoja uskontoaiheisia kuvagallerioi-ta olympialaisista. Vilkaiskaapa ainakin 10 Olympians who reach out to God (theweek.com) tai London Olympics 2012: God and the games (washington-post.com), jolta härskisti anastin osuvan otsikon. Netistä löytyy niin ikään lis-toja eri uskontoja edustavista kisaajista.

Kaikissa yhteyksissä uskonnolliset tunnusmerkit eivät kuitenkaan ole mut-kattomia tiettyjen lajien perinteisten sääntöjen ja turvallisuusmääräysten vuok-si. Iranin naisten jalkapallomaajoukkue diskattiin ennen kuin se ehti edes pela-ta karsintaottelua, kun joukkue ilmaantui kentälle päät erityisesti tätä tarkoitus-ta varten suunnitelluilla tiukoilla huiveilla peitettyinä. Sikhijalkapalloilijat eivät

saa käyttää turbaaneja pelatessaan. Sen sijaan Lontoon olympia-laisten uskonnollista ulottuvuutta vaalivassa hengessä päätettiin hyvissä ajoin ennen kisoja, että sikhiurheilijat ja -katsojat saavat kantaa perinteistä kirpan-tikaria vaatteidensa alla.

Googlaamalla uskonnosta olympialaisissa oppii siis paljon uutta, joten kisalähetyksen jälkeen kannattaa siirtyä sen toisen ruudun ääreen. Mutta toive tulevaisuuteen: kunpa jatkossa aihe-piiristä voisi lukea enemmän myös suomeksi.

Anna Saurama

Kuvat: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

n ä k ö k u l m a

18

Kuvat: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

VoIhAn olymPuS JA rEnKAAT

N iin, että on sekin jakso sitten taas ohitse, kun TV:stä tu-lee ympärivuorokauden urheilua. Komeat ovat olleet kuu-

lemma puitteet, showt ja kisat. Jos sosiaalista mediaa ja valta-kunnanlehtiä on uskominen, joillekin nämä kisat ovat jotakin suurta ja odotettua. Tv-vastaanottimen ääressä vietetään jopa useita tunteja päivässä. Meillä näin ei ole.

Mieheni kyllä yrittää seurata kisoja ja jopa viritti omalla ”valvontavuorollaan” lapsellemme ”uima-altaan” ikkunan alle istuen itse sisällä keinutuolissa ja katsoen noita pahuksen kiso-ja. Minua suoraan sanottua ei voisi vähempää kiinnostaa. Mut-ta vaikka ei kiinnostakaan, tätäkin urheilutapahtumaa on vai-kea välttää, kun niin sanotusti joka tuutista pukkaa tuloksia ja raportteja kisoista.

nollAuSTA JA SEn SEllAISTA

Ihan vain Synsyguksen tutkivan journalismin nimissä päätin is-tahtaa hetkeksi katsomaan, kuinka ihmiset hikoilevat mitalin toi-vossa. Ennen katsomista tiesin kisoista jotakuinkin seuraavaa: ki-sat ovat Lontoossa, jossa oli jotakin epäselvyyksiä turvajärjestely-jen suhteen. Silmiini oli osunut myös otsikot, joista yhdessä ker-rottiin lähes sokean miehen voittaneen jousiammunnan. Tuol-laista suoritusta minäkin ihailen! Toisissa otsikoissa eräs 60 tikkiä päähänsä saanut hyppääjä menestyi kisoissa, itse kuningatar Eli-sabeth avasi kisat, kruununprinsessa Estelle esti Viktorian pääsyn kisoihin ja joitakin doping-käryjäkin kaiketi oli ehtinyt jo tulla.

Kun avasin vastaanottimen, sieltä tuli rantalentopalloa. Mie-tin, kuinka ammattitaitoisia nuo kuvaajat ovatkaan. Naislento-palloilijoiden, kieltämättä kiinteät ja muodokkaat pakarat, oli-vat selvästi pääosassa. Joitakin pallon lentojakin oli toki nähtä-vissä, mutta enemmän tuntui välittyvän lentopalloilijoiden var-talot. Vähän myöhemmin välitettiin kuvaa voimistelusta, joka tarjosikin varsinaisen kisaelämyksen. Nauruhermojani kutkutti kiinalainen trampoliinivoimistelija, jonka nimi on Dong Dong. Pöytätennistä en nähnyt, mutta jäin miettimään, olikohan siel-lä mukana Ping Pong.

Tein myös pientä kyselyhaastattelua tiedustelemalla joilta-kin kisoja seuraavilta tutuiltani motiiveja katsomiseen. Useam-pi kertoi vain jäävänsä tuijottamaan kisoja, ne ikään kuin imai-sevat mukaansa. Joku sanoi nollaavansa itsensä, muutamalle ne olivat omien urheiluaikojen muistelua sekä suoritusten analy-sointia. Jännittäväksikin kisoja kuvattiin.

mIllE olymPIAhEnKI hAISEE?

Erityisesti olympialaisiin näyttää liittyvän myös jonkinlainen myyttinen ulottuvuus. Kerrotaanhan kisojen lähteneen Delfois-ta, josta edelleen olympialiekkiä kuljetetaan. Kisat ovat ikään

n ä k ö k u l m a

kuin merkki ihmiskunnan kunniakkaasta historiasta. Itse symbo-liinkin – viiteen renkaaseen – on liitetty jos jonkinlaista, jopa yli-luonnollista, tarinaa. Olen kuullut puhuttavan ”olympiahengestä”, jolla on ymmärtääkseni tarkoitettu erityisen, jopa taianomaisen, yh-teisöllistä ja rauhanomaista tunnelmaa. Olympiarenkaiden yksi tul-kinta viittaakin viiteen maanosaan ja siihen, kuinka eri puolilta maa-ilmaa tulevat ihmiset ovat yksissä ja samoissa kisoissa, jopa pahek-suttu ja muuten kovin eristetty Pohjois-Korea on kisoissa mukana.

Mitä tuo henki sitten onkin ja kelle? En voi epäilevälle itselleni mitään, mutta kun näen pikajuoksijoita lihaskimppuineen, pieniä telinevoimistelijoita äärimmilleen viritettyine kehoineen, usein mie-tin, mikä on ollut tuon kehon ja suorituksen hinta. Eikä olympia-laisetkaan ole mikään ”pyhä, neitseellinen kisa” ilman sponsoreita. Vaikka mainoksia ei pelipaikoilla olekaan, aika paljon eri tuotteita mainostetaan esimerkiksi ”virallisina kisajuomina”.

Olenko ilonpilaaja? Kansahan tarvitsee leivän lisäksi sirkushuve-ja. No, pitäköön sirkuksensa. Minun sirkukseni on nykyään surkastu-nut lähinnä kotiareenalle ja koulun alettua taas varsinaiseen ihmeel-listen ihmisten galleriaan.

Elisa Vehmanen

19

Ta i va a l l i s ta m a n n a a

nyKyISET rESEPTIT 1800-luVulTA

Tarta de Santiago on apostoli Jaakobin ni-mikkokakku. Ei tiedetä, miksi kakku on saa-nut nimensä apostoli Jaakobin mukaan. His-torian pimentoon myös jää, onko tortun re-septi matkannut Galiciaan pyhiinvaeltajien mukana vai onko kakku vain pyhitetty mui-noin Espanjan suojeluspyhimykselle apos-toli Jaakobille.

Vanhin viittaus Santiagon tortun valmis-tamiseen ja nauttimiseen on vuodelta 1577. Tuolloin Don Pedro de Portocarrero tutki Santiago de Compostelan yliopistossa ate-rioita, joita opettajille tarjottiin todistusten jakamisen päivinä. Ensimmäiset Santiagon tortun reseptit ilmestyivät Luis Bartolomé de Leybarin vuoden 1838 tienoilla kokoamassa teoksessa Cuaderno de confitería ja Eduardo Merínin teoksessa El confitero y el pastelero,

joka oli hyödyllinen kaikille kondiittoreil-le ja kokeille.

Edelleenkin Galician alueen leipomot käyttävät Santiagon tortun valmistamiseen ohjeita, jotka ovat peräisin 1800-luvun lo-pulta. Tarta de Santiago on hyvin vanhaa galicialaista perinnettä.

SErTIFIoITuJA TorTTuJA

Vuonna 1924 Santiago de Compostelassa si-jaitsevan Casa Mora -leipomon perustaja al-koi koristella mantelitortun Santiagon ristil-lä. Tapa levisi koko Galician alueelle. Kon-diittorit käyttävät tortun koristelussa apuvä-lineenään metallista Santiagon ristin muo-toista sapluunaa. Vanhat käsintaotut sap-luunat ovatkin Galiciassa arvokkaita antiik-kiesineitä.

Tarta de Santiagolla on Euroopan unio-nin alkuperänimityksen suoja, ja siksi tortut sertifioidaan määrätyllä sinetillä tai etiketil-lä. Moni Santiago de Compostelassa vieraile-va ostaa kotiinviemiseksi konditoriassa val-miiksi pakatun mantelitortun, jonka pahvi-laatikkoa koristaa teksti Indicación Geográ-fica Protegida Tarta de Santiago.

Euroopan neuvoston alkuperänimityk-sen suojasta annetun asetuksen mukaan Santiagon torttu voidaan valmistaa joko niin, että siinä on pohja, tai ilman pohjaa. Santiagon torttu ilman pohjaa valmistuu manteleista, sokerista, kananmunista, sit-ruunankuoresta, tomusokerikuorrutukses-ta ja mahdollisesta makeasta viinistä. San-tiagon torttu voidaan leipoa myös lehti- tai murotaikinasta.

Teksti ja kuvat: Marja Tanhuanpää

Synsyguksen ruokatoimittaja

Tarta de Santiago

Murotaikina:200 g vehnäjauhoja75 g sokeria100 g voita1 kananmuna

Täyte:4 kananmunaa250 g sokeria1 sitruunan raastettu kuori250 g jauhettuja manteleita

Koristeluun tomusokeria

Valmista murotaikina, kääri se tuo-rekelmuun ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Tee täyte. Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää sitruunankuoriraaste ja jauhetut mantelit.

Kauli taikina jauhotetulla leivon-ta-alustalla. Painele taikina voidel-lun pyöreän irtopohjavuoan pohjal-le ja reunoille. Levitä täyte taikina-pohjan päälle. Paista kakku 180-as-teisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna kakun jäähtyä vuoassaan. Ota kakku vuoastaan ja laita se tarjoilu-astialle. Aseta kakun keskelle joko metallinen tai pahvinen Santiagon ristin muotoinen sapluuna. Siivilöi kakun pinnalle runsaasti tomusoke-ria ja nosta sapluuna varovasti pois kakun päältä.

APoSTolI JAAKoBIn TorTTu

Pyhiinvaeltaja, joka kulkee

Galician teillä Luoteis-

Espanjassa kohti Santiago de

Compostelan kaupunkia ja

sen katedraalissa sijaitsevaa

Pyhän Jaakobin hautaa, ei

voi välttyä vierasmajoissa

hänelle tarjottavasta makeasta

mantelikakusta. Uupunut

vaeltaja saa lohtua kuohkeasta

ja mureasta galicialaisesta

herkusta, Santiagon tortusta.

20

lähde keväiselle opintomatkalle reformoituun hollAnTIIn 9.–12.5.2013Opintomatkalla tutustutaan uskonpuhdistuksen vaiheisiin ja katolisen ja reformoidun kirkon pitkään yhteiseloon Alankomaissa sekä kirkol-listen oppien merkitykseen talouselämässä ja sosiaalisessa kanssakäy-misessä. Matkan aikana perehdymme erityisesti siihen, miten valtava vaikutus reformaatiolla on ollut taiteeseen ja näemme sen kauaskan-toisia seurauksia Hollannin upeissa taidemuseoissa.

Asiantuntijaoppaana FT Liisa Väisänen, joka on uskonnolliseen tai-teeseen erikoistunut opas, luennoitsija ja tietokirjailija, joka on palkittu Suomessa Pro Arte ja Martti Ahtisaari -mitaleilla sekä Italiassa Geno-van kaupungin kunniaplaketilla.

AluSTAVA ohJElmA

To 9.5.Lento AY 841 Helsinki Amsterdam klo 08.15–09.45. Amsterdamin kiertoajelu, jonka

aikana tutustuminen mm. reformoituun kirkkoon, uskonsotiin Hollannissa, Amsterda-

min historialliseen museoon ja Anne Frankin taloon. Kiertoajelun päätteeksi lounas

(sisältyy hintaan). Majoittuminen noin klo 15 ydinkeskustassa sijaitsevaan hotelli

residence Le Coin *** (http://www.lecoin.nl). Vapaata aikaa.

PE 10.5.Aamiaisen jälkeen kokopäiväretki Utrechtiin ja rotterdamiin. Ajo Utrechtiin (noin

45 km), jota monet pitävät Hollannin hollantilaisimpana kaupunkina. Täältä oli läh-

töisin ainut Alankomaista kotoisin ollut paavi. Tutustumme kaupunkiin ja Katariina-

luostariin sijoitettuun museoon (ansainnut kolme Michelinin tähteä), jossa on esillä

yli 60 000 esinettä ja jotka kaikki kertovat kristinuskon levittäytymisestä Alankomai-

hin. Vapaata aikaa nauttia kaupungin ihanasta ja taatusti hollantilaisesta ilmapiiristä.

Ajo Rotterdamiin (noin 60 km), jossa tutustutaan merimieskirkon toimintaan ja

nautitaan lounas siellä (sisältyy hintaan). Vapaata aikaa Rotterdamin keskustassa

ennen paluuta Amsterdamiin.

lA 11.5.Aamiainen, jonka jälkeen perehdytään reformaation valtavaan vaikutukseen eu-

rooppalaisessa taiteessa. Amsterdamissa tutustumme rijks Museumin hollantilaisten

mestareiden osastoon. Teoksissa näemme protestanttisen yhteisön ihanteet refor-

moidun kauppiasporvariston elämää kuvaavissa teoksissa. Tutustuminen myös Van

Goghin museoon (museon remontin pitäisi olla valmis huhtikuun lopussa, mutta jos

näin ei käy vaihtoehtona on Bijbelsmuseum Amsterdam). Iltapäivä vapaata aikaa.

Läksiäisillallinen risteillen pitkin Amsterdamin kauniita, valaistuja kanavia.

Su 12.5.retki Haarlemiin, kukkakaupunkiin. Matkan varrella saamme kuvan keväisen kuk-

kivasta Hollannista. Vanhassa kaupungissa tutustumme Halsin museoon ja hänen

teoksiinsa. Matkalla lentokentälle poikkeamme 150 vuotta toimineella Clara Marian

maatilalla, jossa nautitaan myös ”Juusto & viini” -lounas (sisältyy hintaan). Vanha

alkuperäinen tallirakennus on muutettu puukenkäverstaaksi ja juustolaksi, joissa mo-

lemmissa tuotteet valmistuvat edelleen perinteisin menetelmin. Juustolakierroksen

aikana mahdollisuus myös maistiaisiin. puukenkäverstaalla voi nähdä koko prosessin

’halosta kengäksi’, käsityöläisillä on edelleen vanhat työkalut käytössä. Valmiita

tuotteita – juustoja sekä puukenkiä – voi ostaa tilan matkamuistomyymälästä. Lento

AY 846 Amsterdam – Helsinki klo 18.50–22.10.

Matkan hinta: 1195 € (20 osallistu-jaa) tai 1295 € (15 osallistujaa) kah-den hengen huoneissa. Yhden hengen huoneen lisä 96 €. Jos huonejako ei mene tasan, yksin matkustavan on maksettava yhden hengen huoneen lisämaksu.

hintaan sisältyy: lennot, lentokenttäverot ja lentokenttäkuljetukset

majoitus buffet-aamiaisella ohjelman mukaiset sisäänpääsymaksut ja kuljetukset omalla bussilla

suomenkielinen opas mukana koko ajan Hollannissa

matkanjohtajan palvelut koko matkan ajan

3 lounasta ja 1 illallinen kanavaristeily

Hinnat on laskettu 8.6.2012 hintojen mukaan. Pidätämme oikeuden hinta-, ohjelma-, hotelli- ja aikataulumuutoksiin, jotka johtuvat meistä riippumattomista syistä.

Hintaan ei sisälly: matkavakuutus, peruutusturva ja ruokajuomat

Matkan järjestävät: Espoon uskonnonopettajain kerho, SUOL ry ja UPI.

Vastuullinen matkanjärjestäjä: Matkatoimisto HRG/Susanna Järvinen

Tiedustelut ja paikkavaraukset: eija.suokko@nic.fi tai puh. 0400 510 503

Kuva: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

21

O p e n a a r r e

Kristiina Holm esittelee uskonnollista esineistöään

oppilailleen Helsingin normaalilyseossa.

Vitriinikaappi toimii jo itsessään opetusvälineenä, sillä oppilaat käyvät usein

katselemassa kaapissa olevia esineitä, kyselevät

niistä ja kertovat omia tietojaan, jos kaapissa on

jokin heille tuttu esine.

millainen esinekokoelma sinulla on?

Olen yrittänyt kerätä mahdollisimman mo-nen maailmanuskonnon esineistöä, jota voin eri tavoin käyttää oppitunneilla. Ko-koelma on tällä hetkellä kristinuskopainot-teinen, mutta laajenee toivottavasti entises-tään työvuosien ja matkojen myötä.

Erityisiä aarteitani ovat Japanista hää-matkaltamme tuodut esineet. Niillä on mi-nulle henkilökohtaista tunnearvoa, mutta samalla ne ovat oivia opetusvälineitä Japa-nin uskontoja opiskeltaessa. Oppilaat ovat ihmeissään, kun saavat käteensä vaikkapa aidon puisen rukouslaatan, jollaisiin kirjoi-tetaan pyhäköissä kameille.

miten hyödynnät kokoelmaa opetuksessasi?

Esineitä voi käyttää apuna vaikkapa moti-voinnissa tai aiheeseen orientoitumisessa. Näytän jonkin esineen tunnin aluksi ja ky-syn oppilailta, tietävätkö he mikä esine on

kyseessä, mihin uskontoon se liittyy ja mi-ten sitä käytetään. Pieniä esineitä on help-po näyttää dokumenttikameralla. Joitakin olen uskaltanut laittaa myös kiertämään – tähän mennessä ne kaikki ovat onneksi pa-lautuneet oppilaiden käsistä ehjinä takaisin.

Esinekokoelmasta on hyötyä silloin, kun opiskellaan eri uskontoihin liittyviä käsittei-tä ja symboleita. Käsite ”kipa” tai ”ruusuk-ko” konkretisoituu esineen myötä. Symbo-lit ilmaisevat uskonnon ydinasioita ilman sa-noja. Niiden käsittely on mielenkiintoista ja antoisaa esineiden, kuten ikonin tai Budd-han patsaan, avulla. Myös työpistetyöskente-lyssä erilaisten esineiden hyödyntäminen on kätevää. Tällöin oppilaat voivat tutkia tiettyä esinettä rauhassa keskenään ja selvittää esi-merkiksi oppikirjan avulla sen käyttötarkoi-tusta, historiaa tai symboliikkaa.

mistä esineesi ovat peräisin?

Olen ostanut esineitä matkoilta ja saanut lahjaksi ystäviltä, jotka tuovat välillä minulle reissuilta uskonnollista esineistöä. Osa koko-

elmasta on peräisin entiseltä työtoverilta, An-nikki Huhdalta, joka eläkkeelle siirryt tyään jätti aineryhmämme iloksi luokan vitriini-kaappiin upeita esineitään. Tämä Annikin jäämistö on tietenkin meidän katsomusai-neiden opettajien yhteisomaisuutta. Muuten-kin lainailemme toistemme aarteita oppitun-neille ja vaihdamme ideoita niiden käytöstä.

mitä asioita opetat esineiden avulla?

Esineiden avulla voi opettaa vaikka mitä! Esimerkiksi šintolaisuutta opiskellessa näy-tän aina pientä, puista toriiporttia, joka on peräisin Kiotossa sijaitsevasta Fushimi Ina-ri Taisha-pyhäköstä. Japanissa torii on siel-lä, missä on jokin pyhä paikka. Fushimi Ina-ri Taisha on Inarin, riisin kamin, pääpyhäk-kö. Se on rakennettu mäelle, jolla on tuhan-sien torii-porttien reunustama tie – paikka on monelle oppilaalle tuttu Geishan muistel-mat -elokuvasta.

Torii-porttia tutkaillessa voidaan käydä läpi sen symbolista merkitystä ja niitä rituaa-

KÄSITE KonKrETISoITuu, Kun oPPIlAS SAA KÄTEEnSÄ ESInEEn

Helsingin normaalilyseon

lehtorin Kristiina Holmin

esinekokoelma on karttunut

lahjoista ja itse matkoilta

tuoduista tuliaisista.

Tärkeimpiä aarteita ovat

tuomiset häämatkalta

Japanista.

22

Onko sinulla tai kollegallasi aarre, jonka paljastaminen ilahduttaisi Synsyguksen lukijoita? Lähetä ehdotuksesi osoitteeseen: synsygus@suol.fi

leja, joita japanilaiset pyhäkössä suorittavat. Tässä yhteydessä näytän yleensä myös kahta omistamaani rukouslaattaa ja kerron niistä. Toinen laatoista on Fushimi Inari Taishasta ja tietenkin ketun (kitsune) pään muotoi-nen. Oppilaat kysyvät joskus, voisivatko he kirjoittaa laattaan jotain ja lähettää sen Ja-paniin Inarille. Toistaiseksi laatta on pysy-nyt tyhjänä ja Suomessa.

Buddhan patsaiden kokoelma lienee it-sestäänselvyys uskonnonopettajalle. Minul-la on neljä erilaista Buddha-patsasta. Olen ostanut ne Japanista, Singaporen Chinatow-nista ja Suomesta, yhden sain koulumme en-tiseltä erityisopettajalta Thaimaasta tuliai-siksi. Buddhan patsaita voi käyttää esimer-kiksi Buddhan elämänvaiheisiin tutustut-taessa tai havainnollistamaan buddhalais-ta elämäntapaa; mitä eri Buddhan asennot symboloivat ja miten patsaita kunnioitetaan.

Tokion Asakusa Kannon -temppelistä

ostin muutaman buddhalaisen rukousnau-han, malan. Isossa, keskellä olevassa meru-helmessä on pieni aukko, josta valoa vas-ten katsomalla näkee Kannonin, myötätun-non bodhisattvan. Minulla on myös useam-pi ruusukko, joista yksi on ostettu Maltalta leirikoulumatkalta, sekä tasbeeh, islamilai-nen rukousnauha. On mielenkiintoista poh-tia, miksi ja miten eri uskonnoissa käytetään rukousnauhoja uskonnon harjoittamisessa.

Islamin viiteen peruspilariin tutustutan oppilaita usein esineiden avulla. Ystävältäni sain Marokon tuomisina hienon rukousma-ton, jonka keskelle on kirjailtu Kaaba. Tätä Mekassa sijaitsevaa islamin kaikkein pyhintä paikkaa kohti muslimit rukoilevat päivittäin viisi kertaa, ja peruspilareihin kuuluu myös pyhiinvaellus Mekkaan ainakin kerran elä-män aikana. Jos Mekan sijainti on muslimil-le epäselvä, on oikea rukoussuunta helppo tarkistaa kompassista. Tällaisen qibla-kom-

passin sain esinekokoelmaani siskoltani, jo-ka oli Istanbulissa vaihto-oppilaana. Kom-passia ovat oppilaatkin tunneilla kokeilleet.

Esineiden käyttäminen rikastuttaa ope-tusta, tuo vieraita uskontoja lähemmäs ja sy-ventää käsitystä omasta uskonnosta. Toivon myös, että nuoret jatkossa erilaisissa elämän-tilanteissaan tunnistaisivat niitä esineitä, joi-ta olemme yhdessä uskonnontunnilla tutki-neet – ja ehkäpä vielä ymmärtäisivät jotain olennaista niiden merkityksestä.

PERUSKOULUN OPETUSSUUNNITELMANMUKAISESTI LAADITTU KOE

NELISIVUINEN PÄÄTTÖKOETESTAA KOKO YLÄKOULUN OPPIMÄÄRÄÄN LIITTYVIÄ TEEMOJA

SUOL RY:N PERUSKOULUTYÖRYHMÄNTEKEMÄÄ KOETTA EI OLE SIDOTTU KIRJASARJOIHIN

KOKEEN SUOSITUSPÄIVÄMÄÄRÄ22.4.2013 KLO 9-11.

KOKEEN VOI TILATATAMMIKUUSSA 2013.

TULOSSA!PERUSKOULUN

USKONNON PÄÄTTÖKOE

35€SIS. KORJAUS

JA PISTEYTYS-

OHJEET

SUOL RY. PALKITSEE PARHAAT VASTAAJAT

KEVÄÄLLÄ 2013!LISÄTIETOJA

SYNSYGUKSESSA 5/2012

Matkan varrella näimme kymmenit-täin temppeleitä ja pyhäkköjä, tu-hansittain torii-portteja ja loputto-

masti majesteettisia vuoria – suotuisan sään ansiosta myös vuorista korkeimman ja py-himmän, Fujin. Seuraavassa muutama aja-tus siitä, mitä opin opintomatkalla Japanissa.

JAPAnI on SEKulAArI mAA – VAI onKo?

Japanissa kuulee jatkuvasti vakuutteluja sii-tä, miten sekulaari maa Japani onkaan. Sii-hen nähden šintopyhäkköjen ja buddhalais-ten temppelien määrä on häkellyttävän suu-ri ja yllättävän monen liikemiehen työmatka tuntuu kulkevan pyhäkön kautta. Totta to-ki on, että japanilaisten suhtautuminen us-kontoon on varsin käytännönläheistä, ei-kä opillisista yksityiskohdista olla erityisen kiinnostuneita. Asennoitumiseen vaikuttaa epäilemättä šintolainen perinne, jossa dog-meja ja pyhiä kirjoja ei ole.

Kansakunnan maallisuutta korostavaa retoriikkaa lisännee myös se, että toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat koko lailla saneli Japanin uuden perustuslain, jos-sa uskonto ja valtio erotettiin tiukasti toisis-

taan. Tätä perua on myös se, että kouluissa ei opeteta uskontoa. Japanilaisia perinteitä sen sijaan voidaan opettaa. Ja šintolaisuushan ei japanilaisten mukaan ole uskonto, vaan ja-panilaista kulttuuria. Tämän vuoksi ei ole myöskään ongelma, että koululaisryhmät tutustuvat pyhäköihin ja opettelevat pien-ryhmissä rukoilemiseen kuuluvia riittejä. Eli sen sortin sekularismia.

rITuAAlISTA JA ArKISTA PuhTAuTTA

Šintolaisesta ajattelusta kumpuava puhtaan ja epäpuhtaan raja ilmenee monissa arkisis-sa tavoissa, joita japanilaiset itse eivät miel-lä uskontoon pohjautuviksi. Vuotavaa verta kavahdetaan ja niistääkin tulisi muiden kat-seilta suojassa. Vessaan astuttaessa jalkoihin sujautetaan vessatossut, joilla ei sovi astella wc-tilojen ulkopuolella.

Šintolaisissa pyhäköissä rituaalinen puh-taus on olennaisen tärkeää, joten jokaises-sa temppelissä on vesiallas, jonka ääressä huuhdellaan suu ja kädet. Pyhäköissä pa-perihuiskan avulla suoritettu puhdistusriit-ti, harae, on suosituin šintopapin suoritta-ma riitti. Maallisemmassa muodossa puh-tauden ihanne näkyy kaikkialla japanilaises-

sa katukuvassa. Kaduilla on niin siistiä, et-tä matkalta palattua Suomi näyttää yhtäkkiä tunkiolta. Matkakuvien joukosta löytyy ku-va roskakasasta, joka on kuvattu vain siksi, että se oli ainoa, joka Japanissa vastaan tu-li. Japanilaiset kuljettavat roskat kiltisti lau-kuissaan kotiin asti, sillä esimerkiksi met-roasemilta roskakorit on turvallisuussyistä poistettu (Korkein totuus -lahkon sariini-iskussa Tokiossa vuonna 1995 hyödynnet-tiin metroasemien roskiksia).

Puhtauden ihanne kytkeytyy myös tois-ten jatkuvaan huomioon ottamiseen. Ka-duilla monet japanilaiset käyttävät hengi-tyssuojaimia – ei suinkaan siksi, että pel-käisivät itse saavansa basilleja muilta, vaan siksi, et teivät tartuttaisi flunssaansa muihin.

hArmonIA on JouKKoon SulAuTumISTA

Oppaamme Masako Takenaka kertoi vitsin valottaakseen japanilaista mielenmaisemaa: Laiva oli uppoamassa ja kapteenin tehtävänä oli saada matkustajat hyppäämään laivasta. Amerikkalaisille kapteeni sanoi: ”Teistä tu-lee sankareita, jos hyppäätte.” Kaikki ame-rikkalaiset hyppäsivät. Englantilaisille hän sanoi: ”Olette herrasmiehiä, jos hyppäätte.”

TorIIllA TAVATAAn

Suolin opintomatka Japaniin

5.–16.6. oli kuin japanilainen

laatikkoateria, bento:

monipuolinen, esteettisesti

upea ja hyvässä järjestyksessä

jokaista palaa myöten.

Saketynnyrit ovat tyypillinen näky

šintopyhäköiden edustalla. Fuji-

vuorta kuvaavalla piirroksella

koristeltu tynnyri Meiji Jingun

pyhäkössä Tokiossa.

Oppaanamme koko matkan ajan oli Masako Takenaka (Japanin paras opas, eikä hullumpi vitsinkertojakaan). Masako-san tulkkasi oivallisesti kulttuurieroja Japanin ja länsimaiden välillä ja kertoi kiinnostavasti myös omakohtaisia kokemuksiaan niin kotinsa sisustamisesta, omista häistään kuin isänsä hautajaisista. Tokion Akasuka Kannon -temppelissä Masako-san näytti esimerkkiä buddhalaisen ennustuksen hankkimisesta.

Matkanjohtajanamme toimi ammattilaisen ottein Eija Suokko.

Epäsuotuisa ennustus päätyi telineeseen buddhalaiseen tapaan.

24

Ja kaikki hyppäsivät. Italialaisille hän sanoi: ”Naiset tykkäävät teistä, jos hyppäätte.” Ja italialaiset oitis hyppäsivät. Japanilaisille hän totesi: ”Kaikki muutkin hyppäävät.” Ja niin hyppäsivät japanilaisetkin. (Masako-sanin mukaan muuten mikään hänen opastamis-taan ryhmistä ei ole nauranut yhtä paljon kuin tämä suomalainen.)

Stereotypioilla leikittelystä huolimatta vitsi tavoittaa jotakin olennaista kulttuuri-sista ihanteista: japanilainen tuntee olonsa turvalliseksi, kun hän toimii ja jopa pukeu-tuu samalla tavalla kuin muut. Ei siis ihme, että uniformut ovat maassa edelleen suosit-tuja. Yhdenlainen uniformu on myös liike-miesten eli salarimanien (tulee termistä sa-lary man) asu: mustat housut ja valkoinen kauluspaita.

Pyrkimys harmonian säilyttämiseen lei-maa Japanissa ihmisten välisiä suhteita sii-nä määrin, että avoimia konflikteja pyritään välttämään viimeiseen asti. Ei-sana on ja-panilaisille vaikea, joten kieltäytyminenkin kerrotaan yleensä sanomalla: ”Idea on suo-rastaan erinomainen, mutta...” Suuressa mit-takaavassa harmonian ihanne näkyy siinä, että ihmiset luottavat toisiinsa. Enpä muis-ta toista maata, jossa vieraillessa kukaan ei olisi kertaakaan varoittanut taskuvarkaista tai yöaikaan vaarallisista kaupunginosista.

Jokapäiväisessä toiminnassa harmoniaa ylläpitää esimerkiksi se, että metroon astu-taan siististi parijonoissa (sujui hienosti meil-täkin) ja ruuhkassakaan ihmiset eivät törmäi-le. Siinä missä Suomessa toisten huomioon ottaminen on usein sitä, ettei kiinnitä toi-seen mitään huomiota, Japanissa kohteliai-suus vaatii notkeaa selkää. Konduktööri ku-martaa astuessaan junanvaunuun tarkasta-

maan lippuja, tavaratalon myyjät keräänty-vät käytäville kumartamaan päivän viimei-sille asiakkaille ja hotellista lähdettäessä hen-kilökunta asettuu ovien eteen kumartamaan, vilkuttamaan – ja heiluttamaan lippua!

Kärsivällisyys on ymmärrettävästikin hyve pinta-alaltaan suunnilleen Suomen ko-koisessa maassa, jossa vain kolmasosa maas-ta on asuinkelpoista (loput jyrkkää vuoris-toa) ja asukkaita on 127 miljoonaa. Siinä missä länsimaissa julistetaan, että vierivä ki-vi ei sammaloidu, Japanissa sammal on saa-vutus: osoitus esimerkillisestä kärsivällisyy-destä. Kärsivällisyyteen ja epäitsekkyyteen oppimisesta kertonee sekin, että japanilai-nen ei yleensä avaa toiselta saamaansa lah-jaa ennen kuin on uhrannut sen buddhalai-sella kotialttarillaan.

KAIKKI muuTTuu muTTA PErInnE SIIrTyy

Šintolaisuudessa on kyse luonnon ja esi- isien palvontaan liittyvistä tavoista, joten se kietoutuu perustavanlaatuisesti sekä japa-nilaiseen maaperään ja maisemaan että Ja-panin historiaan – eikä vain menneisyyden myyttiseen alkuhämärään vaan myös lähi-menneisyyteen. Japanin kenties kiistanalai-simmassa pyhäkössä, Tokiossa sijaitsevas-sa Yasukunissa, kunnioitetaan kameina Ja-panin sodissa kuolleita – siis myös toisen maailmansodan jälkeen sotarikollisiksi tuo-mittuja, mikä tekee asiasta poliittisesti ar-kaluontoisen. Temppeli on samalla tärkeä näyttäytymispaikka maan äärinationalisti-sille ryhmille. Meidänkin vierailumme ai-kana temppelin edessä päivysti äärioikeis-ton pakettiauto ämyrit katolla.

Äkkiseltään tuntui hämmentävältä se-kin, että panteistisen luonnonuskonnon yh-dessä suosituimmista vihkipyhäköistä, To-kion Meiji Jingun pyhäkössä, palvotaan ka-mina Japanin modernisaation isää, vuosina 1868–1912 maata hallinnutta Meiji-keisaria. Kiotolaisesta pyhäköstä puolestaan mukaan tarttui opistomenestystä tuova Hello Kitty -talismaani. Luontosuhteen korostaminen ei siis estä korostamasta myös ajan hermol-la olemista – ovathan ne kumpikin jatkuvaa uudistumista ja uusintamista.

Olennaista šintolaisuudessa tuntuukin olevan ajatus siitä, että mikään ei ole pysy-vää, mutta perinne silti siirtyy. Ajatusmalli konkretisoituu esimerkiksi temppeliraken-nusten uusimisessa. Isessä sijaitseva Amate-rasu Omikamin temppeli (jossa säilytetään pyhää peiliä) rakennetaan uudelleen joka 20. vuosi. Tämä on sopiva sykli paitsi sille, et-tä temppelirakennus pysyy uuden näköise-nä (tärkeää rituaalisen puhtauden kannal-ta), myös sille, että erikoinen rakennustapa siirtyy turvallisesti mestareilta seuraaville. Tämä vuosi on nykyisen temppelin viimei-nen, joten näimme sekä nykyisen temppe-lin että rakennustelineiden kätköissä olevan, ensi vuonna käyttöön otettavan temppelin.

Jatkuvan uudistamisen ajatus näkyy myös siinä, että tarkoituksensa toteuttaneet talis-maanit palautetaan temppeliin. Useimmi-ten uuden vuoden päivänä ihmiset palaut-tavat temppeliin edellisenä vuonna hankki-mansa kamien nimikyltit ja ostavat uudet šhintolaiselle kotialttarilleen kamidanalle.

Kiertokulku kuuluu myös japanilaiseen sisustamiseen. Perinteisessä sisustustyylissä käytetään luonnonmateriaaleja, jotka uusi-taan tietyin väliajoin. Ruokomatoista koottu

Lahjoittamalla Kiotossa sijaitsevalle Fushimi Inari Taisha -temppelille noin tuhat euroa, saa temppelialueelle oman toriin, joka pysyy paikallaan viidestä kymmeneen vuotta. Inari on kettuna kuvattu riisin jumala, jumalten sanansaattaja ja erityisesti kaupankäynnin suojelija.

Muutama harha-askel merkityltä reitiltä paljasti Fushimi Inari Taisha-temppelin tuhansien punaisten torii-porttien loppusijoituspaikan: temppelialueen laidalla olevan polttouunin, johon moottorisahalla pilkotut pyhät portit päätyvät.

25

tatamilattia kestää viitisen vuotta, jonka jäl-keen matot käännetään toisin päin seuraa-vaksi viideksi vuodeksi. Tämän jälkeen lat-tia uusitaan. Keveisiin puukehyksisiin liu-kuoviin kiinnitetään valoa läpäisevät pape-rit, jotka uusitaan tarpeen mukaan. Nykyään tosin monet japanilaiset sisustuvat olohuo-neen, keittiön ja makuuhuoneet länsimaa-laisittain, ja asunnoissa on usein vain yksi japanilaiseen tyyliin sisustettu huone – riit-tävästi perinteen säilymiseksi.

ŠInTolAISTA BuDDhAlAISuuTTA JA BuDDhAlAISTA ŠInToA

Buddhalaisuus ja šintolaisuus elävät Japanis-sa rinnakkain ja osin toisiinsa sekoittuneina. Useimmat japanilaiset ovat enemmän tai vä-hemmän kaksiuskontoisia: šintolaisuus edus-taa elämän ilon hetkiä juhlistavaa uskontoa, buddhalaisuus puolestaan kuoleman kult-tuuria. Usein sanotaan, että Japanissa yksius-kontoisia ovat vain šintopapit ja buddhalai-set munkit. Tämäkään ei pidä aivan paikkan-

sa, sillä buddhalaiset munkit saattavat avioi-tua šintolaisin menoin ja šintopapit voidaan haudata buddhalaisittain.

Lapsi tuodaan tavallisesti ensi kertaa šintopyhäkköön 30 päivän ikäisenä, ja tämän jälkeen pyhäkössä käydään vähintään ker-ran vuodessa, uuden vuoden päivänä. Hää-seremoniat yleistyivät šintopyhäköissä mei-ji-kaudella eli runsas sata vuotta sitten. Tä-tä ennen häitä ei mielletty uskontoon liitty-väksi tilaisuudeksi. Nykyäänkin suhtautumi-nen häiden uskonnollisuuteen on joustavaa. Suurten hotellien häätiloissa järjestetään niin šintolaisia kuin kristillisiäkin häitä – eikä jäl-kimmäiset saadakseen tarvitse edes kääntyä kristityksi. Yhä useampi haluaa kristillisen vihkimisen, koska länsimaalaiset häät ovat muodissa. Kristillisten häiden suosio perus-tuu osaltaan siihen, että tilaisuuteen voi kut-sua suuren vierasjoukon, eikä häihin tarvit-se pukeutua kimonoon. Šintolaiseen hääse-remoniaan pääsevät nimittäin osallistumaan vain lähiomaiset ja silkkiset hääkimonot ovat iso investointi.

Kuolemaa pidetään šintolai-suudessa epäpuhtaana, joten kuole-maan liittyvät rituaalit on ulkoistettu buddhalaisille munkeille. Moni japa-nilainen tutustuu buddhalaisuuteen syvemmin vasta lähiomaisen kuoltua, jolloin munkit tulevat tutuiksi vaina-jalle järjestettyjen monien muistoti-laisuuksien myötä. Kuolemaan liit-tyvät uskomukset ja tavat ovat kyl-lä läsnä myös arkisessa tapakulttuu-

rissa: japanilaiset välttävät nukkumista pää kohti pohjoista, koska kuolleet asetetaan tä-hän suuntaan; kimonossa vasen reuna ase-tetaan päällimmäiseksi, koska vain kuolleel-le kimono puetaan toisin päin eli oikea reu-na päällepäin; syödessä puikkoja ei koskaan työnnetä suoraan riisiin pystyyn, sillä näin tehdään vain hautajaisissa.

KAIKKI SÖPÖyDESTÄ – JA PAlJon muuTA

Japani on paitsi järjestyksen, myös vasta-kohtien maa. Pelkistetty zen-estetiikka saa vastapainokseen söpöistä söpöimmän pin-kin kimalluksen. Elektroniikkakortteleiden vilkkuvat neonvalot ja peliluolien kaootti-nen äänimaisema vaihtuvat kuin varkain py-häköiden huolella hoidettuihin metsiköihin ja munkkien keskittyneeseen resitointiin. Ja-panilaiset ovat paitsi äärimmäisen rationaa-lisia ja käytännöllisiä myös ennätyksellisen innokkaita uskomaan enteisiin ja talismaa-

Tokion Akasuka Kannon -temppeli on hyvä esimerkki buddhalaisuuden ja šintolaisuuden rinnakkaisuudesta ja kietoutumisesta toisiinsa. Temppelissä on puhdistautumispaikka kuten šintopyhäköissä, lisäksi temppelialueen kyljessä on šintotemppeli.

Kamakurassa Tsurugaokan šintopyhäkössä pääsimme seuraamaan šintolaista vihkitoimitusta. Morsian on puettu valkoiseen silkkikimonoon.

Japanilaiset kuvauttavat itsensä mielellään pyhillä paikoilla. Isen lähistöllä on pyhällä nyörillä toisiinsa liitetyt ”hääkivet”, Mateo Iwa. Kivet ja nelikymmenkiloinen nyöri muodostavat torii-portin, jonka takana veden alla on kamina palvottu kivi.

26

neihin. Pyhäköt ja temppelit edustavat ne-kin yhtä aikaa kahta ulottuvuutta: yhtäältä pelkistettyä ja korutonta pyhän kohtaamis-ta, toisaalta markkinahumua ja huvipuisto-tunnelmaa. Piirrä rukouslaattaan mieleise-si Inari-ketun naama! Testaa voimiasi nos-tamalla pyöreä kivi! Pyöri kepin ympäri ja kävele sen jälkeen silmät kiinni!

Tiivistahtisilla kiertomatkoilla kontak-tit paikallisiin ihmisiin jäävät usein lyhyik-si kohtaamisiksi. Matkaohjelmaamme oli onneksi saatu järjestymään myös kiinnos-tavia tapaamisia. Kiotossa pääsimme haas-tattelemaan niin nuorta Shimogamo-pyhä-kön šintopappia kuin aitoja geishoja: uraan-sa aloittelevaa maikoa ja jo pitempään uraa luonutta geikoa. Temppeleissä jouduimme puolestaan itse haastateltaviksi, kun englan-nin suullista ilmaisua harjoittelevat koulu-laiset tenttasivat yksi toisensa perään: ”Whe-re are you from? Do you like japanese food? Do you like anime?” Näistä kohtaamisista muistoksi jäi koululaisten lahjaksi taittele-mia origamilintuja.

Matkamme tarjosi näköaloja kiitettävän moniin japanilaisen kulttuurin muotoihin. Yaizussa tutustuimme japanilaiseen kylpylä- (onsen) ja majatalokulttuuriin (ryokan): kyl-vimme ulkoilma-altaassa ihastellen merta ja Fuji-vuorta, illastimme kylpylän yukatat (puuvillaiset ”kylpytakit”) päällä ja nukuim-me tatamilla futon-patjoilla. Ruokakulttuu-

ri ja matkan makuelämykset ansaitsisivatkin jo ihan oman raporttinsa. Japanilainen ruo-ka on totisesti paljon muutakin kuin sushia! Aterioiden aatelia on Koben härkä, jonka maun salaisuus löytyy mistäpä muustakaan kuin eläinten oikeanlaisesta kohtelusta. Pe-riaatteita on kolme: härille juotetaan olutta, niitä hierotaan ja niille soitetaan Mozartin musiikkia. Ja murealta maistuu.

Vihreä tee kuuluu olennaisesti paitsi buddhalaisten luostareiden uskonnonhar-joitukseen myös japanilaiseen ruokakult-tuuriin jäätelöstä alkaen. Teekulttuuriin saimme tuntumaa niin teefarmilla teepen-saiden lehtiä hypistellen kuin teeseremo-

Yllättäen suomen kieli on Japanissa pop, ja yrityksiä nimetään suomenkielisin sanoin ilman sen kummempia Suomi-kontakteja. Tokiossa voi lounastaa kasvisravintolassa nimeltä Kurkku, Sabina Mulari poseeraa Ehkä söpö -vaateliikkeen edustalla.

niassakin, jota varten meidät puettiin am-mattilaisten voimin kimonoihin (ei ihan helppo juttu, sillä myös monet japanilaiset menevät puettaviksi halutessaan pukeutua kimonoon).

Vannoutunut teemaa on tosin kovaa vauhtia muuttumassa kahvimaaksi: ennen japanilaiset heräsivät aamuisin misokeiton tuoksuun, nyt yhä useampi herää kahvin aromiin. Ulkomaisten vaikutteiden leviämi-nen näkyy monessa muussakin asiassa: suu-rin osa japanilaisista hotelleista on sisustettu länsimaiseen tyyliin ja japanilaisissa ruoka-pöydissä syödään yhä useammin kiinalaista ja italialaista ruokaa. Jouluakin vietetään – ei tosin kristillisesti, mutta vietetäänpä kui-tenkin. Nyky-Japani on osa maailmankylää, mutta omilla ehdoillaan.

Kuvat ja teksti: Kati Mikkola

Paitsi alakuva sivulla 27: Masako Takenaka

Matkareittimme kulki Tokion pilvenpiirtäjien valomerestä Kamakuran kujille, Yaizun vuoristoiseen rauhaan, Makinoharan teeviljelmille, Mikimoton helmisaarelle, auringonjumalatar Amaterasu Omikamin luo Iseen ja Kioton historiaa tihkuviin kortteleihin. Kiotosta käsin vierailimme luotijunalla Hiroshimassa tutustumassa atomipommin tuhoista kertovaan Rauhanpuistoon ja läheiseen Miyajiman saareen, jossa ihastelimme Itsukushiman pyhäkön meressä seisovaa torii-porttia – yhtä Japanin kuvatuimmista kohteista. Ja näin japanilaisia meistä sitten tuli!

27

Va t i k a a n i n s e u ra p i i r i p a l s ta

Vuonna 1969, täyden opiskelijavallanku-mouksen aikaan, italialainen kirjailija ja toimittaja Eugenio Scalfaro kirjoit-

ti teoksessaan Tasavallan Syksy seuraavasti:”Vanha Kirkkovaltio hävisi eräänä myrs-

kyisenä päivänä: vuoden 1958 syksyllä. Paavi Pius XII kuoli korruptoituneiden ja talousetu-ja etsivien kardinaalien, fanaattisten nunnien ja parasiitti sukulaispoikien keskellä. Samaan aikaan, kun syksyinen myrsky kiehutti järven vettä, kuuma sirokkotuuli puhalsi palatsin käy-täville Paavin kesäpalatsissa Castel Gandolfos-sa, maallikot ja kirkonmiehet valmistautuivat, myös fyysisesti, viemään kaiken minkä pys-tyivät. Ennen kaikkea kuolevan Paavin kaik-ki lähimiehet pyrkivät pitämään kiinni saavu-tetuista eduistaan. He halusivat pitää virkan-sa ja muita, pieniäkin etuja, joita olivat onnis-tuneet hankkimaan viimeisen kymmenen vuo-den aikana. Etuja, jotka he olivat hankkineet ilman vähäisintäkään arkuutta ja moraalin tuntoa. Kiire ja ahdistus olivat läsnä kaikkial-la, Paavin vastaanottosaleissa, odotushalleissa ja jopa kuolevan Paavin vuoteen äärellä. Paa-vin, jonka ilman häpeää hänen oma lääkärinsä ja sairaanhoitajana toimiva sisar valokuvasi-vat happiletku suussaan, kärsimys kasvoillaan ja kuoleman varjot piirteissään. Läsnä ei ollut sääliä vaan pelko. Pelko oli suuri, sillä kaikki Palatsissa olijat tiesivät, että nyt ei kuole vain Paavi vaan kokonainen vanha kuningaskunta.

Paavin yksityisasuntojen puolella olivat kaikkein vanhimmat ja vaikutusvaltaisimmat purppuraan pukeutuneet (= kardinaalit, Liisan huomio). Siellä olivat Pyhän lähetystoimiston vetäjät, Vatikaanin aarteenhoitajat, seminaa-rien johtajat sekä Paavin lähin mies Camerleg-no, kardinaalikamariherra, joka edusti viimeis-tä sidettä menneisyyteen, joka nyt oli Paavin kuoleman myötä katkeamassa. Hänen kasvon-sa olivat täysin ilmeettömät, kuten aina. Hän ei itse asiassa ollut mies, hän oli virka. Hänen persoonassaan alkoi jo seuraava Paavin vaa-li eli konklaavi kutoutua, ennen kuin Paavi oli edes kuollut. Aloisi Masella, kardinaalikama-

PAAVIEn VIrTA PACEllISTA rATZIngErIIn

riherra, oli uskon propagandapäällikön Aga-gianin kera päättävä elin, joka johdatti kardi-naalit uuden Paavin valintaan. Hänestä alkoi tutkimus, joka päätyi muutamaa viikkoa myö-hemmin Sikstiiniläiskappelin katon alla tulok-seen, joka muutti lopullisesti kaiken. Nyt valit-tiin riittävän paimenellinen, joka vastaisi ka-tolisuuden kriisiin, riittävän diplomaatti, joka pystyisi vastaamaan vallan diplomatiasta ja riittävän nöyrä, jotta hän palauttaisi piispoil-le ja kolleegiolle kaiken sen, mitä Paavi Pacel-li oli ottanut valtaansa. Hänen piti olla myös riittävän vanha, jotta hän ei eläisi liian kauan.

Kun tuona ukkostavana ja tuulisena aa-muna Galeazzo Lisi, Paavin lääkäri julisti Paavin kliinisesti kuolleeksi, ylhäiset, kuurian miehet, salaiset palvelijat, pankkiirit ja polii-tikot kerääntyvät kaikki Roomaan. He tulivat suurilla, mustilla autoillaan epävarmoina tu-levaisuudesta. Korppien parvi täytti korrup-toituneet käytävät paikassa, josta täydellinen itsevaltias oli hallinnut valtiota.”

Tällä tavoin teoksensa yhdessä luvus-sa Scalfari kirjoittaa Paavi Pacellin eli Pius XII:nnen kuolemasta, joka päätti yhden Va-tikaanin aikakauden. Kesällä 2012 mediassa puitu uusi paaviskandaali, jossa Paavin hovi-mestari on näytellyt pääosaa, on historiallis-ta jatketta näille tapahtumille. Kesällä tapah-tumia onkin Vatikaanissa ollut paljon. Gotti Tedeschi siirtyi Iorin (Istituto per Opere Va-ticana eli Vatikaanin Pankki) johtoon, Paolo Gabriele, Paavin hovimestari pidätettiin ja rankkaa kilpailua ja kiistaa käytiin kuurian jäsenten kesken. Tarcisio Bertonen, Vatikaa-nin valtiosihteerin asema on koko ajan käynyt tukalammaksi ja epävarmemmaksi. Lopulta epätoivoinen Paavi Ratzinger vetäytyi huo-neisiinsa kykenemättä pysäyttämään konflik-teja, kateutta, juoruilua ja salajuonia – kykene-mättä vetämään linjoja kirkon tulevaisuudelle.

Ymmärtääksemme nykyistä, sekavaa ti-lannetta on syytä tarkastella kaikkia paave-ja aina Pacellista Ratzingeriin saakka. Aikaa voi kutsua kirkon modernisoitumisen ajaksi.

PIuS XII

Pius XII:sta eli Pacellilla oli kaikki suurten Paavien hyveet ja paheet. Hänhän johti kirk-koa natsismin aikana. Hänellä oli kuitenkin aina ollut diplomaattisia ja paimenellisia tai-toja. Hän oli ollut myös taitava ja karismaat-tinen esiintyjä. Hänen vierailunsa Rooman Pyhän Laurin kirkossa, jonka amerikkalais-ten pommit olivat tuhonneet, on unohtuma-ton. Hän esiintyi veren tahrimassa valkoises-sa asussa ja auttoi haavoittuneita. Hän päätti, milloin vanhoillinen kuuria puhui tai toisaal-ta vaikeni. Jumalan mikrofoniksi kutsuttu je-suiitta Isä Lombardi puhui Paavin äänellä ja puolesta. Hän taisteli sosialisteja ja kommi-nisteja vastaan. Pacelli suosi myös perhettään. Hän oli Ruhtinas. Sen mukaisesti hän myös käyttäyttyi. Ruhtinaiden tapaan hän oli po-pulisti. Hän otti vastaan asianajajia, lääkärei-tä, katolisia lehtimiehiä, kilpapyöräilijöitä, jal-kapalloilijoita, partureita, kotirouvia, poliise-ja, näyttelijöitä, yrittäjiä ja työläisiä. Berlusco-nin populismi on pientä Paavi Pius XII:nnen populismiin verrattuna.

JohAnnES XXIII

Konklaavi valitsi Pacellin seuraajaksi Johan-nes XXIII:nnen. Hän oli todellinen diplo-maatti ja ohjasi kirkkoa todella ankarina ja vaikeina aikoina. Aikoina, jolloin Italian de-mokratian pohja luotiin ja kristillisdemok-raattinen puolue syntyi ajamaan Vatikaanin ja Italian välistä asiaa.

Paavi Johannes oli edeltäjänsä täydelli-nen vastakohta. Hänet valittiinkin yhdellä ehdolla: hänen piti palauttaa kuurian itse-näinen valta ja päätäntäoikeus. Sille lupauk-selle hän oli uskollinen. Lupausta vaaditta-essa ei kuitenkaan oltu otettu huomioon, että Paavi saattoi nimittää ja hän nimittikin kuuriaan uusia nimiä edellisten kuollessa.

Paavi Johannesta valittaessa tarvittiin ni-menomaan kirkolle paimenta henkisessä mie-

28

lessä ja sitä Johannes oli sen täydessä merki-tyksessä. Hän oli enemmän paimen kuin Paa-vi. Hän rakasti lapsia, äitejä, köyhiä, sairaita, syrjäytyneitä ja perheitä. Hän kutsui Monti-nin Vatikaanin valtiosihteeriksi ja kutsui kool-le Vatikaanin toisen konsiilin, johon saapui-vat katoliset piispat kaikkialta maailmasta. Oli kulunut jo vuosisata Vatikaanin ensimmäi-sestä konsiilista. Siellä oli julistettu Paavi-ku-ningas, joka oli erehtymätön puhuessaan vir-kaistuimeltaan, siellä oli myös päätetty Neit-syt Marian synnittömän sikiämisen dogmi.

Vatikaanin toinen konsiili sen sijaan vas-tasi kirkon tarpeeseen modernisoitumisesta. Konsiili oli vallankumouksen alku, mutta ei päätös. Se oli tulevaisuuden tematiikan suun-nittelua, joka johti kirkon modernisoitumi-seen, liturgian uusimiseen, latinalaisen mes-sun korvaamisen kansankielellä. Konsiili mer-kitsi halua saada pappi katsomaan seurakun-taa, ei kääntämään heille selkäänsä. Konsiilissa avattiin keskustelu maallikoiden ja naisten ase-masta. Siellä ilmaistiin Vatikaanin mielenkiin-nottomuus Italian valtion politiikkaa kohtaan.

Kuurian miehet olivat kuitenkin onnis-tuneet valinnassaan – tarkoitushan oli saada lyhytaikainen Paavi. Neljäntenä paavillisena vuotenaan Johannes sairastui ja viidentenä vuotena hän kuoli. Hänen hautajaisensa oli valtava tapahtuma. Hänen kaltaista Paavia ei ollut koskaan ollut eikä ole ollut sen jälkeen.

PAolo VI

Sitten tuli Montinin vuoro. Olisi liioiteltua kutsua häntä paimeneksi. Diplomaatti hän toki oli, jopa liikaa. Populismista hänessä ei ollut varjoakaan. Hän oli jopa liian poliitti-nen, mutta ei koskaan konservatiivi. Hän ei tehnyt kirkkoa modernimmaksi, mutta eh-kä esti taaksepäin menon. Hän johti kirkkoa Italian lyijyn vuosina, jotka kulminoituivat poliitikko Aldo Moron murhaan. Hän itse piti kuolinmessun Morolle Lateraani-kir-kossa. Hän oli välikauden Paavi.

JohAnnES PAAVAlI I

Seuraaja Johannes Paavali I eli Paavi Lucia-ni oli varmasti Paavi Johanneksen kaltai-nen. Mutta hän kuoli jo kuukauden kulut-tua valinnastaan.

PAAVI JohAnnES PAAVAlI II

Lucianin jälkeen astuikin Paavin virkaan todellinen rotuhevonen. Suuri, mitä suu-rin näyttelijä. On vaikea sanoa, tarvitsiko kirkko todellakin näyttelijää, mutta hän oli sitä sanan täydessä merkityksessä aina va-linnastaan alkaen, aina attentaattiin saak-ka sekä Puolan vallankumoukseen, Berlii-nin muurin kaatumiseen, kuin myös kaik-kien matkojensa aikana ympäri maailmaa ja vuoden 2000 riemuvuoden tapahtumien aikana, mutta myös pitkällisen sairauten-sa aikana, aina kuolemaansa saakka. Aina Berliinin muurin kaatumiseen ja Solidaari-suus-liikkeeseen saakka Wojytla oli vapau-den Paavi kommunistien totalitarismia vas-taan. Häntä kannattivat lännessä konserva-tiiviset, liberaalit ja demokraatit. Kun kom-munismi kaatui, korostui hänen kritiikkin-sä kapitalismia vastaan. Hän laittoi alul-le uudenlaista teologiaa ja kokeili ajatusta työläispapeista.

Hänen paaviutensa mustimpiin hetkiin kuului ilman muuta Piispa Romeron murha – ja erityisesti hänen välinpitämättömyyten-sä murhaa kohtaan. Hänen asemaansa kom-pensoi hänen jatkuva evankeliomisensa ym-päri maailmaa ulottuvilla matkoillaan. Hän yritti saada alulle kirkkojen yhtenäistymi-sen saamatta kuitenkaan sen suhteen mitään merkittävää aikaiseksi. Hän pyysi ensim-mäisen kerran anteeksi juutalaisilta sekä ka-tui Galileon ja Giordano Brunon tuomioita.

Hänen kärsimyksensä oli pitkä ja näyt-tämöllisesti vaikuttava. Se ei ollut sitä mis-sään tapauksessa laskelmoden vaan aidon kutsumuksen tähden. Hänestä vaadittiin pyhimystä heti hänen kuolemansa jälkeen ja hautajaiset olivat mega-tapahtuma. Hä-nen kuolinhetkellään kirkon ongelmat olivat samoja kuin ennenkin: hierarkkinen valta, Jumalan kansan eristäytyminen maailmas-ta, kutsumuksen kriisi, länsimaiden uskon kriisi ja maallistuminen sekä kirkon staat-tisuus ja kykenemättömyys modernisoitua. Yksi muutos sentään hänen aikanaan oli sel-vä. Vatikaanin II konsiili ei ottanut askeleita eteenpäin vaan taaksepäin. Konklaavin mo-dernit joutuivat häviölle ja oli sovittu, että Ruini ottaa askeleen eteenpäin, jos Ratzin-ger ei voita seuraavia Paavin vaaleja.

BEnEDICTuS XVI

Benedictus XVI ei ole suuri Paavi, vaikka opillisia kantoja häneltä ei toki puutu. Hän ei ole näyttelijä, hän on kaikkea muuta. Wo-jytlan vaatetus oli mahtavaa, koska hänes-sä kaikki oli mahtavaa. Ratzingerin vaatetus on haettua, kuten hänessä on haettua kaik-ki: hänen tyylinsä kävellä ja puhua. Hän kir-joittaa hyvin. Hänen kirjansa Kristuksesta ovat myyntimenestyksiä ja mielenkiintoisia. Hänen paimenkirjeensä avaavat uudenlaisia suuntia, kuten myös jotkut hänen puheistaan. Hänen uudelleen arvionsa Martin Lutheris-ta oli yllättävä ja antoi jopa toiveita pienes-tä modernisaatiosta kirkon sisällä. Toisaal-ta modernisoitumista vastaan puhuvat hä-nen valintansa tehdä Sodanosta valtiosihtee-ri ja Bertonen suosiminen. Hierarkia on otta-nut uudelleen vallan käsiinsä Paavin ohitse. Mutta hierarkia Vatikaanissa on jakaantunut ja riitaisa. Ekumenia on mennyt kukkanen. Se kuihtui ennen kuin edes aukesi nupustaan.

Benedictus on nostanut Tuomas Akvi-nolaisen tomismin uudelleen esiin ja arvos-taa Origenesta, Aostan Anselmusta sekä Pyhää Bernandinusta. Augustinuskin näyttää yhdel-tä inspiraation lähteeltä. Mutta on syytä kysyä kuka Augustinuksista: manikealainen, Am-brosiuksen työnjatkaja vaiko Tunnustusten kirjoittaja? Augustinus on monitahoinen aina Pascaliin ja Calvinoon saakka. Jos Ratzinger haluaisi sanoa jotain todella uutta ja ajankoh-taista, hänen olisi hyvä aloittaa vaikkapa Pasca-lin pyhittämisestä. Mutta on selvää, että Berto-nen ja nykyisen Rooman kuurian aikana niin radikaali modernisoituminen on mahdotonta.

Haettu ja teeskennelty, vallaton Paavi kulkee oman aikansa eteenpäin. Hänen jäl-keensä ei tule tulvaa vaan sumuinen suosa-de täynnä sammakoita ja hyttysiä, kuin Suo-men kesä. Sen pahempi katoliselle kirkolle.

Liisa Väisänen

Synsyguksen Vatikaanin kirjeenvaihtaja

P.S. roomalainen kuuria muodostuu kirkon auktoriteeteista, jotka muodostavat Pyhän Istuimen hallinnon. Se koordinoi koko ka-tolisen kirkon toimintoja, jotta kirkon pää-määrät voidaan saavuttaa. Sitä voidaan pi-tää kirkon hallituksena.

29

Koulun ryTmIT

Joillakin ihmisillä on tapana naputtelemalla säestää olemistaan. Joskus sellainen on ärsyt-tävää. Pienille lapsille opetetaan erilaisia tapu-tuksia ja rytmikkäitä leikkejä. Kun lapsi op-pii taputuksia, aikuinen on vähintään yhtä yl-peä kuin oppija itse. Myös lapset itse luonnos-taan taputtavat pöytää tai lähtevät liikkumaan kuullessaan rytmikästä musiikkia. Ilmeises-ti ihmisellä on jokin tarve kokea tunnistetta-vista rytmeistä mielihyvää ja innostusta. Eri-laisten tanssien rytmit vievät yksinkertaisesti mukanaan. Se on ihmeellistä, koska pohjim-miltaan kysymys on vain jaksottamisesta, ajan pilkkomisesta tietynlaisiin paloihin.

Koulun arjessa rytmi-sana liittyy lähin-nä aikatauluihin. Kouluelämää pilkotaan tie-tynlaisiin paloihin. Juhlat, lomat ja jakso-jen vaihtumiset rytmittävät kouluvuoden. Koulupäivää jakavat osiin välitunnit, kello-jen soiminen ja lukujärjestykset. Osa koulun viehätystä on rutiineissa ja siinä, että asiat ovat ennakoitavissa.

olISIKo ruTIInISTA VoImAVArAKSI?

Sanotaan, että ihminen tarvitsee etenkin kriiseissä rutiineja selviytyäkseen. Voisiko ajatella, että myös arjessa selviytyäkseen tar-vitaan rutiineja? Voi olla, että tietyn rytmin omaksuminen avaa myös opettajan työs-

U p i n p a l s ta

ryTmISSÄ SEn SAlAISuuS

Lomakausien päättyessä

tuntuu usein raskaalta

paluu luokkahuoneeseen

ja työpöydän ääreen. On

tavallista puhua kesäkilojen

karistamisesta ja vastaavasti

keväällä puhutaan kesää

varten laihduttamisesta.

Jotkut asiat tuntuvat

toistuvan tietyssä rytmissä.

Sitten kun rytmistä saa kiinni,

olo on jo toinen. Rytmi vie

mukanaan ja arjen tanssi

alkaa kantaa.

sä kanavia luovalle herkkyydelle ja arjesta nauttimiselle. Työelämässä suurin osa on ar-kea. Paljon elämää jää ohueksi, jos työelämä sanasta unohtuu elämä-osa. On tärkeää, et-tä arjesta, sen rytmistä ja iloisista yllätyksis-tä nousee hyvä mieli. Seuraavaan lomaan on heti loman jälkeen aina pieni ikuisuus, joten on tärkeää huomata jaksamista auttavat pie-net ilon ja valon pilkahdukset arjessa. Tarvit-semme rytmin ja suunnan, jotta laivallam-me on kurssi ajelehtimisen sijaan.

Joskus rutiinit tuntuvat tylsiltä, mutta ehkä niitä voisi tarkastella turvallisina voi-mavaroina. Jospa tästä lukuvuodesta tuli-si erityisellä tavalla arjen rytmistä nautti-misen vuosi?

Kesällä virisi uskonnonopetuskeskuste-lu vilkkaana. Oppiainekeskustelu noudat-taa myös omaa rytmiään. Kun tuntijaot ja opetussuunnitelmat uudistuvat kymmenen vuoden välein, on uskonnonopetuskeskus-telu esillä. Keskustelu on hyväksi tässä ryt-missä, kunhan uskallamme avoimin mielin lähteä mukaan. Tanssissa olennaista on py-syä oikeassa rytmissä, askeleissa. Kun tanssi alkaa sujua, seuraava askel on jo tulossa eikä tarvitse tuijottaa jalkoihin. Uskonnonope-tus on ripaus rutiinia, mutta myös jatkuvaa uusien askelien opettelua. Rytmi vie muka-naan ja jalat löytävät oikeat askeleet kunhan luotamme itseemme ja osaamiseemme.

Raili Keränen-Pantsu & Juha Luodeslampi

Uskonnonopetuskulttuurisena

kansalaistaitona- koulutukset 2011-2013

Monipuolista koulutusta opettajille viidellä eri paikkakunnalla

Tervetuloa koulutuksiin!

Uskonto on kaikkialla osa kulttuuriperintöä ja sivistystä, joten sen vaikutuksen tunnistaminen arjen ilmiöissä kuuluu kansalaisen perustaitoihin monikulttuuristuvassa maailmassa. Koulutuksien kohderyhmänä ovat luokan- ja aineenopettajat, jotka opettavat uskontoa, sekä muut asiasta kiinnostuneet. Koulutuksessa saatujen ideoiden ja materiaalien kautta saat lisää valmiuksia katsomusten kohtaamiseen niin koulun arjessa kuin opetuksen sisällöissä. Koulutukset ovat Opetushallituksen rahoittamia ja osallistujille maksuttomia.

Uskonnolliset juhlat kulttuuriperintönä ja kansalaistaitonaKouluvuotta rytmittävät monet perinteiset juhlat, joiden takana on kiehtova maailma suomalaista kulttuuriperintöä. Monikulttuuristumisen myötä elämänpiiriimme on tullut yhä uusia tapoja, perinteitä ja juhlia. Sisällön ymmärtämisessä auttaa, kun tuntee niiden kulttuurisen ja historiallisen viitekehyksen. Koulutus tarjoaa näkökulmia opettajan ja koulun arkityöhön niin, että meille uusista ja vanhoista juhlista voidaan synnyttää koulun elämää rikastuttavia pedagogisia elementtejä.Turku 9.-10.4.2013

Uskonnolliset tilat oppimisympäristönäEri uskontojen pyhät tilat toimivat vierailukohteina ja oppimisympäristöinä. Koulutuksessa sovelletaan uskontojen tiloihin tarkoitettuja peda-gogisia materiaaleja ja harjoituksia, jotka helpottavat myös omien luokkien kanssa tehtävien mahdollisten vierailujen suunnittelua. Vierailujen myötä oppilas oppii tarkastelemaan itsenäisesti eri uskontojen tiloja esimerkiksi nähdessään jonkin rakennuksen lomamatkallaan. Järvenpää 9. -10.10.2012 | Kuopio 6.-7.9.2012 | Oulu 13.-14.9.2012 | Tampere 6.-7.11.2012

Uskonnolliset kysymykset koulun arjessaMoniuskontoistuva koulumaailma sisältää paljon tapoihin ja perinteisiin liittyviä käytännön opetusjärjestelyihin vaikuttavia asioita. Koulutus-päivien tarkoituksena on nostaa osallistujien käytännön kysymykset esille ja etsiä niihin vastauksia yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Koulutus tarjoaa myös valmiuksia koulussa toteutettavan monikatsomuksellisen projektin suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Eräänä konkreettisena pedagogisena välineenä hyödynnetään kurssilla Uskontoni -kirjan nuorilta nuorille suunnattua materiaalia.Kuopio 19.-20.11.2012 | Turku 12.-13.2.2013 | Oulu 4.-5.10.2012

Taide-, musiikki- ja ruokaperinne eri uskonnoissaKoulutuksessa tutustutaan eri uskontojen taide-, musiikki- ja ruokaperinteisiin asiantuntijoiden avulla. Tarkoitus on lisätä opettajien tietoisuut-ta taiteen monipuolisista pedagogista mahdollisuuksista uskonnonopetuksen ja taidekasvatuksen sekä koulun muun toiminnan piirissä.Kuopio 11.-12.10.2012 | Oulu 28.-29.11.2012 | Tampere 11.-12.9.2012 | Turku 24.-25.10.2012

Lattiakuvat ja Raamatturäppi uusina uskonnonopetuksen työskentelytapoinaRaamatturäpin avulla Raamatun kirjallisuusluontoisesta sisällöstä muodostuu kokonaiskuva, johon on helppo palata myöhemmillä oppitun-neilla ja syventää kertomusten sisältöä. Liikkeiden, avainsanojen, leikkien ja musiikin avulla Raamatun keskeinen sisältö tulee tutuksi nopeassa tahdissa. Raamatturäpissä ei siis nimestä huolimatta tarvitse räpätä, vaan se on monipuolinen oppimismenetelmä, jonka ideaa voi soveltaa muihinkin oppiaineisiin.Raamatturäppi: Järvenpää 24.-25.1.2013 | Kuopio 5.-6.2.2013 | Oulu 14.-15.3.2013 | Tampere 21.-22.1.2013 | Turku 28.-29.8.2012Lattiakuvat on uskonnonpedagoginen menetelmä, jossa Raamatun kertomukset liitetään osaksi tavallisen ihmisen arkea ja kokemusmaailmaa. Toisiinsa liittyvien harjoitusten avulla osallistujat johdetaan yhteiseen ihmettelyyn ja pohdintaan. Menetelmässä käytetään kaikkia aisteja, liikettä, musiikkia, visuaalista ilmaisua ja kerrontaa. Kertomuksen edetessä lattialle syntyy kuva, jonka ryhmä yhdessä rakentaa. Samaa mene-telmää voi soveltaa kaikkeen kerrontaan.Lattiakuvat: Järvenpää 3.-4.4.2013 | Kuopio 14.-15.1.2013 | Oulu 26.-27.2.2013 | Tampere 11.-12.3.2013 | Turku 3.-4.12.2012

Lisätietojalehtori Juha Luodeslampi, puh. 040 528 2570, juha.luodeslampi(at)seurakuntaopisto.filehtori Raili Keränen-Pantsu, puh. 044 906 0652, raili.keranen-pantsu(at)seurakuntaopisto.fi

Ilmoittautuminenwww.uskonnonopetus.fi

Kuv

a: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

30

Uskonnonopetuskulttuurisena

kansalaistaitona- koulutukset 2011-2013

Monipuolista koulutusta opettajille viidellä eri paikkakunnalla

Tervetuloa koulutuksiin!

Uskonto on kaikkialla osa kulttuuriperintöä ja sivistystä, joten sen vaikutuksen tunnistaminen arjen ilmiöissä kuuluu kansalaisen perustaitoihin monikulttuuristuvassa maailmassa. Koulutuksien kohderyhmänä ovat luokan- ja aineenopettajat, jotka opettavat uskontoa, sekä muut asiasta kiinnostuneet. Koulutuksessa saatujen ideoiden ja materiaalien kautta saat lisää valmiuksia katsomusten kohtaamiseen niin koulun arjessa kuin opetuksen sisällöissä. Koulutukset ovat Opetushallituksen rahoittamia ja osallistujille maksuttomia.

Uskonnolliset juhlat kulttuuriperintönä ja kansalaistaitonaKouluvuotta rytmittävät monet perinteiset juhlat, joiden takana on kiehtova maailma suomalaista kulttuuriperintöä. Monikulttuuristumisen myötä elämänpiiriimme on tullut yhä uusia tapoja, perinteitä ja juhlia. Sisällön ymmärtämisessä auttaa, kun tuntee niiden kulttuurisen ja historiallisen viitekehyksen. Koulutus tarjoaa näkökulmia opettajan ja koulun arkityöhön niin, että meille uusista ja vanhoista juhlista voidaan synnyttää koulun elämää rikastuttavia pedagogisia elementtejä.Turku 9.-10.4.2013

Uskonnolliset tilat oppimisympäristönäEri uskontojen pyhät tilat toimivat vierailukohteina ja oppimisympäristöinä. Koulutuksessa sovelletaan uskontojen tiloihin tarkoitettuja peda-gogisia materiaaleja ja harjoituksia, jotka helpottavat myös omien luokkien kanssa tehtävien mahdollisten vierailujen suunnittelua. Vierailujen myötä oppilas oppii tarkastelemaan itsenäisesti eri uskontojen tiloja esimerkiksi nähdessään jonkin rakennuksen lomamatkallaan. Järvenpää 9. -10.10.2012 | Kuopio 6.-7.9.2012 | Oulu 13.-14.9.2012 | Tampere 6.-7.11.2012

Uskonnolliset kysymykset koulun arjessaMoniuskontoistuva koulumaailma sisältää paljon tapoihin ja perinteisiin liittyviä käytännön opetusjärjestelyihin vaikuttavia asioita. Koulutus-päivien tarkoituksena on nostaa osallistujien käytännön kysymykset esille ja etsiä niihin vastauksia yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Koulutus tarjoaa myös valmiuksia koulussa toteutettavan monikatsomuksellisen projektin suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Eräänä konkreettisena pedagogisena välineenä hyödynnetään kurssilla Uskontoni -kirjan nuorilta nuorille suunnattua materiaalia.Kuopio 19.-20.11.2012 | Turku 12.-13.2.2013 | Oulu 4.-5.10.2012

Taide-, musiikki- ja ruokaperinne eri uskonnoissaKoulutuksessa tutustutaan eri uskontojen taide-, musiikki- ja ruokaperinteisiin asiantuntijoiden avulla. Tarkoitus on lisätä opettajien tietoisuut-ta taiteen monipuolisista pedagogista mahdollisuuksista uskonnonopetuksen ja taidekasvatuksen sekä koulun muun toiminnan piirissä.Kuopio 11.-12.10.2012 | Oulu 28.-29.11.2012 | Tampere 11.-12.9.2012 | Turku 24.-25.10.2012

Lattiakuvat ja Raamatturäppi uusina uskonnonopetuksen työskentelytapoinaRaamatturäpin avulla Raamatun kirjallisuusluontoisesta sisällöstä muodostuu kokonaiskuva, johon on helppo palata myöhemmillä oppitun-neilla ja syventää kertomusten sisältöä. Liikkeiden, avainsanojen, leikkien ja musiikin avulla Raamatun keskeinen sisältö tulee tutuksi nopeassa tahdissa. Raamatturäpissä ei siis nimestä huolimatta tarvitse räpätä, vaan se on monipuolinen oppimismenetelmä, jonka ideaa voi soveltaa muihinkin oppiaineisiin.Raamatturäppi: Järvenpää 24.-25.1.2013 | Kuopio 5.-6.2.2013 | Oulu 14.-15.3.2013 | Tampere 21.-22.1.2013 | Turku 28.-29.8.2012Lattiakuvat on uskonnonpedagoginen menetelmä, jossa Raamatun kertomukset liitetään osaksi tavallisen ihmisen arkea ja kokemusmaailmaa. Toisiinsa liittyvien harjoitusten avulla osallistujat johdetaan yhteiseen ihmettelyyn ja pohdintaan. Menetelmässä käytetään kaikkia aisteja, liikettä, musiikkia, visuaalista ilmaisua ja kerrontaa. Kertomuksen edetessä lattialle syntyy kuva, jonka ryhmä yhdessä rakentaa. Samaa mene-telmää voi soveltaa kaikkeen kerrontaan.Lattiakuvat: Järvenpää 3.-4.4.2013 | Kuopio 14.-15.1.2013 | Oulu 26.-27.2.2013 | Tampere 11.-12.3.2013 | Turku 3.-4.12.2012

Lisätietojalehtori Juha Luodeslampi, puh. 040 528 2570, juha.luodeslampi(at)seurakuntaopisto.filehtori Raili Keränen-Pantsu, puh. 044 906 0652, raili.keranen-pantsu(at)seurakuntaopisto.fi

Ilmoittautuminenwww.uskonnonopetus.fi

Y h t e y s t i e d o t j a j ä s e n k a a v a k e

Suomen uskonnonopettajain liitto ryJäsenasiat: Kirsi Hänninen, Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, p. 050 3294484, talous@suol.fi

JÄSENKAAVAKE

Suomen uskonnonopettajain liitto ry, pL 335, 00101 Helsinkihttp://www.suol.fi

Suomen uskonnonopettajain liitto ry on uskontoa opettavien pedagoginen ainejärjestö. Jäsenet (noin 1000) ovat pääasiassa peruskoulun ja lukion opettajia. Liitto on perustettu vuonna 1938.

Säännöissä määritellään, että Suomen uskonnonopettajain liitto ry• Toimii koulun uskonnonopetuksen sekä eettisen ja sosiaalisen kasvatuksen hyväksi• Edistää jäsentensä ammatillista ja tieteellistä toimintaa• Valvoo jäsentensä yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja

H a l l i t u s

puheenjohtajaSAArA MÄKELÄAjurinkatu 4 c 27, 02650 Espoop. 040 7424 622 puheenjohtaja@suol.fi

VarapuheenjohtajaHANNU KOSKINENMinkkiläntie 124, 41230 Uurainenp. (014) 811 347, 040 5517 198Suolahden lukio ja yap. (014) 5743 233hannu.koskinen@pp2.inet.fi

JArNO pArVIOLAOpiskelijankatu 18 A 28, 3720 Tamperep. (03) 3183 087, Etelä-Hervannan koulujarno.parviola@koulut.tampere.fi

OUTI rAUNIO-HANNULAp. 040 5411 275Hyvinkään yhteiskouluoutiraunio@hotmail.com

EIJA SUOKKOPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinkip. 0400 510 503Etelä-Tapiolan lukioeija.suokko@nic.fi

JAANA TAHVANAINENPapintie 9, 61600 Jalasjärvip. 040 5929 823Jalasjärven lukiojaana.tahvanainen@jalasjarvi.fi

Opiskel i jaedustaja JUSSI IKKALAjussi.ikkala@helsinki.fi

H a l l i t u k s e n v a r a j ä s e n e t

MEIrA HAKULINENHarjunrinteen koulu, Riihimäki, meira.hakulinen@edu.riihimäki.fi

TITTA KOIVUKOSKI Sysimaa 7 C 9, 02740 Espoop. 050 544 7488Hiidenkiven peruskoulu, Helsinki, titta.koivukoski@edu.hel.fi

EIJA NIIrANENSarakatu 19, 70820 Kuopiop. (017) 3642929Kuopion Yhteiskoulueija.niiranen@kuopio.fi

LAUrA pALJAKKAKuusmiehenkaari 2 A 10, 00670 Helsinkip. 050 3562 494Martinlaakson lukio, laura.paljakka@pp.inet.fi

T o i m i n n a n j o h t a j a

ELINA rUOKOp. 041 458 8641toimisto@suol.fi

M a t e r i a a l i p a l v e l u

ANNA SAUrAMAmateriaalit@suol.fi

p ä ä t o i m i t t a j a

KATI MIKKOLAMariankatu 25 B 36, 15110 Lahtip. 040 5144 956synsygus@suol.fi

T a l o u s - j a j ä s e n a s i a t

KIrSI HÄNNINENSuomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, p. 050 3294 484talous@suol.fi

llmoittaudun SUOL ry:n jäseneksi/ ilmoitan muutoksia:

Nimi: ___________________________________________________________

Osoite: __________________________________________________________

postinumero ja -toimipaikka: ________________________________________

puhelin: __________________________________________________________

Sähköposti: _______________________________________________________

Kouluaste: 1 yläkoulu 2 lukio 3 yläkoulu+lukio

4 alakoulu 5 opiskelija 6 eläkeläinen

7 ei opetustyössä

8 muu, mikä _______________________________________

päätoiminen ____ sivutoiminen ____ päiväys ja allekirjoitus:______________________________________________

Jäsenmaksut:päätoimiset 56 €,eläkeläiset, äitiyslomalaiset, opiskelijat ja työttömät 30 €

Lähettämällä tämän kaavakkeen taloudenhoitajalle, saat postissa jäsenmaksulomakkeen.32

Suomen uskonnonopettajain liitto ryJäsenasiat: Kirsi Hänninen, Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, p. 050 3294484, talous@suol.fi

JÄSENKAAVAKE

S U O L r y : n p a i k a l l i s k e r h o t / p u h e e n j o h t a j i e n y h t e y s t i e d o t

33

Mikkelin uskonnonopettajat Nina LiukkoMikkelin yhteiskoulun lukionina.liukko@edu.mikkeli.fi

Oulun seudun uskonnonopettajat Lea PesonenLumilinnantie 11, 90630 Oulu, p. 040 7419 323, lpe@lyseo.edu.ouka.fi

pohjois-Karjalan uskonnonopettajat Anne Riekkinen Laatokankatu 12, 80200 Joensuu p. 045 134 8639, anne.riekkinen@jns.fi

rovaniemen alueen uskonnonopettajat Antti Paananen Piisamintie 17 96500 Rovaniemi p. 040 7273157 antti.paananen@rovaniemi.fi

Satakunnan uskonnonopettajat Vesa Nissinen (pj.), vesa.nissinen@ulvila.fiSaarisentie 10 B, 28400 UlvilaElina Heinonen (siht.) elina.heinonen@pori.cedunet.fi

Savonlinnan seudun uskonnonopettajatVirpi Loikkanen, Savonlinnan lyseon lukio ja Savonlinnan taidelukiovirpi.loikkanen@savonlinna.netp. 050 5567058

Svenskspråkiga religionslärare Maria Björkgren-Vikström Hedbergsvägen 3, 25700 Kimito p. 040 5622 585 maria.bjorkgren-vikstrom@kimitoon.fi

Tampereen seudun uskonnonopettajat Tuovi Pääkkönen Tampereen normaalikoulu Harppitie 9 33710 Tampere p. 040 7401 626 tuovi.paakkonen@uta.fi

Vaasan seudun uskonnonopettajat Vesa Neste Rantakatu 8 A 17, 65100 Vaasa p. (06) 3171 974, vesa.neste@vaasa.fi

Varsinais-Suomen uskonnonopettajat Tiina Saarinen Betaniankatu 18 as. 4, 20810 Turkup. 040 7166 738 tiina.saarinen@turku.fi

Espoon ja Kauniaisten uskonnonopettajatEija Suokko, Etelä-Tapiolan lukio, EspooPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinki eija.suokko@nic.fi

Etelä-Karjalan uskonnonopettajat Titta KorhonenLauritsalan lukio ja aikuislinja titta.korhonen@lappeenranta.fip. 0500 907238

Etelä-pohjanmaan uskonnonopettajat Laura Kalliokoski, Seinäjoen lukio Kolmosvaltaus 4B, 60320 Seinäjoki p. 050 351 9479 laura.kalliokoski@edu.seinajoki.fi

Helsingin seudun uskonnonopettajat Liisa Franssila-Ylinen, Itäkeskuksen lukio Karppitie 5A, 00640 Helsinki p. 044 305 1062 /työ (09) 3108 2777 liisa.franssila-ylinen@edu.hel.fi

Kainuun uskonnonopettajatPuheenjohtaja Raija Väyrynen Piitie 10, 87250 Kajaanip. 050 3309 254, raija.vayrynen@kailu.fi

Keski-pohjanmaan uskonnonopettajat Lea HopkinsLänsipuiston koulu / Yhteislyseon lukio, Kokkolalea.hopkins@kokkola.fi

Keski-Suomen uskonnonopettajat Jukka Hella Tarhakatu 8, 41500 Hankasalmi jukka.hella@norssi.jyu.fi tai jukka.hella@pp.inet.fi

Kuopion uskonnonopettajat Sanna Turunen Kuopion klassillinen lukio Opistotie 1, 70200 Kuopio p. 050 559 0773 sanna.mari.turunen@kuopio.fiEija Niiranen (siht), eija.niiranen@kuopio.fi

Kymenlaakson uskonnonopettajat Lauri Frosti Ahomutka 7, 45360 Valkealap. 0400 993862

Lahden seudun uskonnonopettajat Mari Ruusuvuori, Lahtimari.ruusuvuori@gmail.com

T elevisiosta tuli taannoin reportaasi La-tinalaisesta Amerikasta. Ylikansalli-nen yhtiö loukkasi paikallisten asuk-

kaiden oikeuksia. Kyläläiset olivat aktivoi-tuneet vastarintaan. Aavistelin kotisohval-la, että kohta ruutuun ilmaantuu katolinen pappi. Niinpä pian kävikin. Pappi oli en-simmäisten joukossa puolustamassa kylä-läisten oikeuksia.

Suomessa ei uskontoa mielletä dynaami-seksi yhteiskunnalliseksi voimaksi. Tosiasia on, että uskontoperinteet ovat merkittäviä poliittisia tekijöitä maapallolla inspiroides-saan erilaisia vastarinta- ja uudistusliikkeitä.

Toki uskonnot ovat myös jarruttaneet yhteiskunnallista muutosta. Se ei saa silti himmentää sitä, että kaikissa uskontoperin-teissä on vapautuksellinen kärkensä. Miten ainutlaatuisen panoksen oman uskonnon opetus voikaan antaa opetussuunnitelmaan, jos se kykenee tuomaan uskontojen kriittiset ulottuvuudet luokkahuoneeseen?

Oman uskonnon opetus voi olla kriittistä kolmessakin mielessä. Ensinnäkin, uskonto voi olla tietoteoreettisesti kriittinen oppiaine. Uskonnossa voidaan kysyä, voiko tiede vas-tata perimmäisiin kysymyksiin tai onko ku-lutusyhteiskunta ainoa malli hyvälle elämäl-le. Uskontoihin perehtyminen jo itsessään nostaa esiin vaihtoehtoisia näkökulmia tar-kastella todellisuutta, jotka on otettava vaka-vasti. Ei ainoastaan oma uskonto, vaan myös muut. Uskonnon tunnilla voidaan hämmen-tää koululaisia näkemään, ettei meidän elä-mänmuotomme ole mikään globaali normi.

Toiseksi, uskonto voi olla yhteiskunnal-lisesti kriittinen oppiaine. Ikivanhat kerto-

mukset ovat kuin dynamiittia. Esimerkiksi kristinuskon peruskertomus haastaa tarkis-tamaan vallalla olevia arvoja: Mitä merkit-see tänä päivänä kertomus siitä, miten Jee-sus kaatoi rahanvaihtajien pöydät tai ratsas-ti aasilla Jerusalemiin? Mitä merkitsee, että ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi?

Uskontoon sisältyy kolmaskin kriittinen momentti sitä kautta, että siinä käsitellään eksistentiaalisia kysymyksiä. Kreikan krisis tarkoittaa ”erottamista”, ”ratkaisua” ja ”arvos-telua”. Kriittinen uskonnonopetus voi siksi olla kehittämässä oppilaan arvostelukykyä sanan varsinaisessa mielessä.

Kaikki tämä oli mielessäni, kun uskon-nosta väiteltiin kuluneena kesänä. Mikä määrä vanhentuneita mielikuvia ja harha-kuvitelmia keskustelussa velloikaan! Erityi-sen ikävältä tuntui uskonnon ja historian opettajana se, että uskonto ja historia asetet-tiin joissain hyökkäyksissä vastakkain.

Uskonto on syvästi yhteiskunnallinen ai-ne. Kasvatustieteen historiassa pedagogiikka ja teologia ovatkin olleet hedelmällisessä vuo-rovaikutuksessa: Paolo Freiren (1921–1997) kriittinen pedagogiikka vaikutti vapautuksen teologian muotoutumiseen. Freire itse toimi 1970-luvulla Kirkkojen Maailmanneuvoston neuvonantajana kasvatusasioissa. Kristillinen usko, kriittinen kasvatus ja yhteiskunnallinen tiedostaminen sopivat yhteen.

Olenkin ihmetellyt, miksi suomalainen uskonnonpedagogiikka on ollut melko haa-leaa yhteiskunnallisesti. Ehkä yksi syy löy-tyy yksipuolisesti tulkitusta luterilaisesta re-gimenttiopista.

Toinen syy on siinä, että uskonnon ”työ-pariksi” mielletään useimmiten psykologia. Tosiasiassa historia ja yhteiskuntaoppi oli-sivat luontevampia kumppaneita uskonnol-le. Onhan uskonnossa kyse ennemmin yh-teisöllisistä traditioista kuin yksilön sielun liikkeistä. Toki jälkimmäisestäkin, mutta ko-kemus saa muotonsa aina yhteisöllisten ra-kenteiden ja tulkintahorisonttien viiteke-hyksessä.

Kolmas selitys lienee, että meillä uskon-nonpedagogiikan perinne on keskittynyt lapsen ja nuoren elämänkysymyksiin. Kriit-tinen pedagogiikka ei ole ollut siinä roolis-sa, minkä se ansaitsisi.

Erilaisia näkökulmia tarvitaan. Uskon-nonopetusta voi puolustaa leegiolla erilai-sia argumentteja, joista osa liittyy yksilön psykologiseen kasvuun. Mutta miksi mo-net uskonnonpedagogiikan ja -didaktiikan tutkijat ovat passiivisia, kun kouluun vaadi-taan yhteiskunnallista näkökulmaa? Sitähän uskonto tarjoaisi! Parhaimmillaan niin, että uskonnolliset traditiot synnyttävät kriittistä tietoisuutta puheellaan transsendenssista.

Ehkäpä juuri siksi poliitikkojen kannat-taa leikata uskontoa. Uskonto on koulun vaarallisin oppiaine: siinä kylvetään ituja, jotka voivat kasvaa kriittiseksi tietoisuudeksi sekä toiminnaksi oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta.

Jyri Komulainen

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dogmatiikan

dosentti, jonka ammatillista uraa on leimannut myös

uskonnonopetus.

luKuJÄrJESTyKSEn VAArAllISIn oPPIAInE

D o s e n t i n p ä i v i t y k s i ä

34

8. luokkalainen kertoo, mikä on pyhiinvaellus:

Se on vaellus, jossa ihmiset menevät jalkaisin jonnekin paikkaan ja siellä he ainakin luulevat parantaneen kipeän läheisen ja tuntevat itsensä pyhiksi.”

…

7. luokkalaiset nimeävät kokeessa hindulaisuuden kolme tärkeintä jumalaa:

Siddhartha Gautama, Allah ja Laotse”

Toora, profeetta ja pyhä oppi”

…

Yläkoululaiset tietävät monenmoista myös juutalaisuudesta:

Mooses oli niin kova äijä, että se nosti järven ilmaan.” Lähi-idän kriisi on pyhä tapahtuma.”

Toora on lakikäälyre.” Juutalaisuudessa lakia pitää noudattaa, jos ei noudata niin ei hyvä heilu.” Mooses vei ihmiset himottuun maahan."

…

Lähetä ehdotuksesi palstalle osoitteeseen: synsygus@suol.fi

”Keskustelu uskonnonopetuksen nykymallista pulpah-ti loppukeväästä vuolaaseen vauhtiin ja on jatkunut

koko kesän, kun peruskoulun tuntijako tuli päätettäväksi hallituksessa. Olimme jo ehtineet riemuita siitä, että tun-tijakotyöryhmän esityksessä uskonnonopetuksen tunti-määrä pysyisi entisen kaltaisena. Hienoa, että nyt voi-taisiin jättää väliin alinomainen aineemme puolustelu ja perusteleminen ja voitaisiin keskittyä entistä laadukkaamman opetuksen kehittämi-seen ja opetussuunnitelmatyöryhmä saisi työnsä käyntiin. Se oli tyyntä myrskyn edellä.

Radikaalein esitys jopa kolmen vuosiviikkotunnin vähennyksestä peruskoulussa kui-vui kuitenkin yhden tunnin supistamiseen. Hallituksen päätöksen jälkeen olemme saa-neet seurata mediaa ja osallistua kovin vilkkaaseen ja toisinaan sangen yksipuoliseen-kin keskusteluun oppiaineemme tarpeellisuudesta ja sisällöistä. Kaikki tuntuvat olevan asian tuntijoita, kun uskonnonopetuksesta puhutaan. Välillä vain on hämmästyttänyt jopa päättäjien tietämisen taso, vaikka silloin, kun puhutaan siitä, mitä oman uskonnon opet-taminen tarkoittaa. Toisaalta nykyinen malli on joutunut myös ankaran kyseenalaistuk-sen kohteeksi. Nykymallilla on povattu uskonnonopetuksen olevan pian museotavaraa.

Jäsenet ovat linkitelleet kiitettävästi facebook-sivuillemme ajankohtaisia kannan-ottoja aiheen tiimoilta. Käykäähän kurkkaamassa niitä ja ottakaa kantaa, osallistukaa keskusteluun! Enemmistö kodeista on tyytyväisiä koulun antamaan uskonnonopetuk-seen, eikä näe aihetta nostaa suurta meteliä. Haastan jäseniämme rohkeasti ja maltil-lisesti antamaan oikeaa tietoa siitä, mitä nykykoulun uskonnonopetus on. Taannoin tapasin junassa kaksi nuorta äitiä Tampereelta ja he ainakin tuntuivat tietävän mitä alakoulun uskonnontunnilla tapahtuu. Heidän lastensa opettajat ja alakoulun uskon-nonopetus saivat vilpittömät kiitokset!

Syksyllä asetetaan opetussuunnitelmatyöryhmä ja sen toimintaan liiton edusta-jat kutsutaan mukaan. Tulollaan on sitten aikanaan myös lukion tuntijakokeskuste-lu ja päätökset…

Liitto haluaa tarjota jäsenilleen hyviä työkaluja arvokkaaseen työhön ja niinpä on jälleen mahdollisuus osallistua hyviin koulutuksiin. Kesän onnistuneelta Japanin mat-kalta on kerätty kokemuksia, materiaalia ja upeita kuvia. Vankilamiljöössä pidettävä syysseminaari 15.–16.9.2012 on taatusti erilainen ja herättänyt jo nyt paljon kiinnos-tusta. Talvipäivien 2013 teemana tulee olemaan ajankohtainen eksegeettinen tutkimus. Luennoitsijoina päivillä ovat Martti Nissinen, Outi Lehtipuu ja Hanne von Weissen-berg. Vuoden 2013 Synsyguksen numerot on teemoitettu maanosien mukaan. Tulos-sa on siis mielenkiintoisia hetkiä.

Uskonnonopetuksen profilointi on tärkeää ja Vuoden 2013 uskonnonopettajan va-litsemisen lisäksi liitto on mukana palkitsemassa myös uskonnonopettajaksi valmistu-via ”Vuoden ausku” tai ”Vuoden uskontokasvatuksen gradu”-palkinnolla.

Suomen korkeatasoisella koulutusjärjestelmällä on juhlavuosi. Peruskoulun tulosta on tänä vuonna kulunut 40 vuotta. Peruskouluun siirryttiin maassamme asteittain ja uudistus aloitettiin Pohjois-Suomesta. POE (Pedagogisten opettajajärjestöjen edusta-jisto OAJ:ssä) juhlistaa tätä juhlaseminaarilla Rovaniemellä heti alkusyksystä. Puhuji-na seminaarissa ovat muun muasssa entiset opetusministerit Ulf Sundqvist ja Jaakko Itälä ja nykyinen opetusministeri Jukka Gustafsson. Suolin edustajana saan olla pai-kalla yhdessä Saara Mäkelän ja Hannu Koskisen kanssa.

Onnistumisen hetkiä Sinulle uuden lukuvuoden aherrukseen!

Jaana Tahvanainen, SUOLin hallituksen jäsen

H a l l i t u k s e n p ö yd ä l t ä

”

”

”

”””

”

M – Itella Oyj

Uskonnonopettajien kurssi VILLA LANTESSA rOOMASSA 10.–23.6.2013

Suomen uskonnonopettajain liitto ry:n jäsenille järjestetään kurssi Villa Lantessa 10.–23.6.2013. Kurssille pääsee mukaan kahdeksan uskonnonopettajaa. Kurssin opetus ja majoitus ovat valituille ilmaisia. Matkat ja ruoat osallistujat maksavat ja huolehtivat itse.

Suomalaisen tutkimuksen ja kulttuurin tukikohta Villa Lante sijaitsee upealla paikalla Roomassa Gianicolo-kukkulalla. Villa Lantessa toimiva Suomen Rooman -instituutin tehtävänä on saattaa Suomen kulttuurielämä yhteyteen antiikin kulttuurin kanssa. Villa Lante järjestää vuorovuosin kursseja eri opettajaryhmille. Kesäkuussa 2013 on uskonnonopettajien vuoro. Kurssilla käsitellään antiikin ja keskiajan teemoja, jotka muokataan aineryhmän mukaan. Lisätietoja Suomen Rooman -instituutista saa verkkosivulta www.irfrome.org.

Kurssille osallistumisesta kiinnostuneita pyydetään lähettämään vapaamuotoinen hakemus liiton toiminnanjohtajalle osoitteeseen suol.toimisto@suol.fi 30.9.2012 mennessä. Mukaan tulee liittää perustelut, miksi haluaa tulla valituksi. Valintaan vaikuttavat suunnitelmat kurssilta saatujen tietojen ja taitojen jakamisesta muille uskonnonopettajille ja oppilaille sekä aktiivisuus liiton toiminnassa joko paikallisella tai valtakunnallisella tasolla.

Kuva: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S, Ianuria 2006.

Liity materiaali-pankkilaiseksi!

SUOL ry:n materiaalipankki tarjoaa muun muassa opettajien tekemiä opetusmateriaaleja, kokeita ja opetusvinkkejä. Jäse-neksi pääset, kun lähetät yhden sähköisen opetusmateriaalin pankissa jaettavaksi.

Tarkemmat ohjeet käyttöoikeu-den saamisesta ja materiaalin lähettämisestä saat osoitteesta www.suol.fi

Materiaalipalvelu.

Lisätietoja saat osoitteesta materiaalit@suol.fi