57 vuotta vapaaehtoista maanpuolustustyÖtÄ · 2020. 10. 15. · on hyvin riippuvainen...

57 VUOTTA VAPAAEHTOISTA MAANPUOLUSTUSTYÖTÄ

Maanpuolustuskiltojen jäsenlehti • 2/2020

Suomen Sotilas on maamme suurin ja vanhin riippumaton sotilasaikakausjulkaisu. Vuosi-kerta sisältää kuusi lehteä – yhteensä yli 500 sivua täyttä asiaa maanpuolustuksesta, sota-taidosta, sotilastekniikasta ja sotahistoriasta.

Soita tilaus (03) 4246 5334 Voit tilata myös sähköpostitse [email protected]

Tilaa nyt Suomen Sotilas

Tarjous voimassa 15.12.2020 asti

Maanpuolustuskiltalaiselle hinta vain

MAANPUOLUSTAJA 2•2020 3

Yhteiskuntamme turvallisuutta ja vakautta uhkaavien riskitekijöi-den kirjo laajenee ja uudistuu. Kokonaisturvallisuuden tilanne-kuva, uhkien ennaltaehkäisy ja kriisivalmiu-den kehittäminen on monimutkaistunut hy-vin lyhyessä ajassa. Lisäksi maailmassa on hallitsematon joukko toimijoita, jotka valta-pyrkimyksissään synnyttävät nopeasti uusia kriisejä välittämättä kansainvälisistä sopi-muksista ja valtioiden itsemääräämisoikeuk-sista. Toimintaympäristömme vakautta ta-voiteltaessa voimmekin hyvin kysyä, ovatko ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeiset kysy-mykset jääneet taka-alalle yhteiskuntamme kehittämiskehikossa.

Perustuslakimme mukaan jokainen Suo-men kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Maanpuo-lustusvelvollisuuden sisältöä ei tarkemmin pe-rustuslaissa määritellä, mutta säännöksen perustelujen mukaan se kattaa sotilaallisen maanpuolustuksen lisäksi muutkin isän-maan puolustamisen ja siinä avustamisen tavat. Suomen turval-lisuuden ja varautumisen hallintaa varten on luotu kokonaistur-vallisuuden malli, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kan-salaisten yhteistyönä. Kokonaisturvallisuusmallia arvostetaan. Voidaan kuitenkin kysyä, miten laajasti maanpuolustuksen ja ko-konaisturvallisuuden muuttuvia tarpeita ratkaisemme, ja kuinka kattavasti erilaisiin kriiseihin varautumisessa em. maanpuolus-tusvelvollisuutta on perusteltua hyödyntää.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola toteaa kir-jassaan Poutasään jälkeen: ”Itseensä voi luottaa kaikkein eni-ten, jos on varmistettu kansallinen osallisuus ja siitä kumpuava puolustustahto ja materiaalinen resurssointi.” Vapaaehtoinen maanpuolustus on ymmärrettävästi pitkään kohdistunut en-nen kaikkea sotilaalliseen maanpuolustukseen. Reserviläisjär-jestöjen, maanpuolustuskiltojen, naisjärjestöjen ja perinneyh-distysten toiminta on vakiintunutta kansalaistoimintaa, joka osaltaan parantaa yhteiskuntamme valmiutta selviytyä eri tur-vallisuustilanteissa. Vaikka tässä toiminnassa on mukana mit-tava määrä sitoutuneita vapaaehtoisia voimme perustellusti todeta, että muuttuva toimintaympäristö haastaa vapaaehtoi-sen maanpuolustuksen suuntautumaan myös uusiin tarpei-siin. Eduskunta hyväksyi viime vuonna vapaaehtoisen maan-puolustuksen lakipaketin, jonka keskeinen muutos aiempaan on se, että vapaaehtoinen sotilaallinen koulutus siirtyi Maan-puolustuskoulutusyhdistykseltä (MPK) Puolustusvoimien tehtä-väksi. Vastaavasti MPK sai tässä muutoksessa vastuulleen uu-sia tehtäviä, ja sitä kehitetään organisaationa, joka antaa mm. poikkeusolojen osaamista ja sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta sekä varautumis- ja turvallisuuskoulutusta. Yhteis-kuntamme kriisitietoisuuden, valmiuden ja osaamisen tuleekin jatkossa lisääntyvässä määrin kattaa myös sellaisia asioita, jot-ka eivät kuulu sotilaallisen maanpuolustuksen kokonaisuuteen. Esim. digitalisaatio ja teknologinen kehitys vaikuttavat jatkossa

kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin. Tavoitel-tavien hyötyjen ohella ne tuovat meille myös uusia turvallisuusriskejä, joihin varautumi-nen edellyttää kansalaistaitoja myös yksilöta-solla. Miten kansalaiset toimivat ja palvelut saadaan järjestettyä tilanteessa, jossa esim. tietoliikenneyhteydet ja merkittävät ydinjär-jestelmät ovat laaja-alaisesti poissa käytöstä?

Oma aselaji- tai joukko-osastohistoria, toive kertausharjoituksista ja reservin ylen-nyksistä on motivoinut monia meitä vapaa-ehtoisessa maanpuolustustyössä mukana olevia toimintaan. Ne ovat edelleenkin hy-viä sitoutumisen lähteitä, mutta vain pienelle osalle kansalaisistamme. Miten luomme ko-konaisturvallisuuden uusia tarpeita palvele-via toimintoja, jotka innostavat eri-ikäisiä ja -taustaisia suomalaisia laajemmin mukaan vapaaehtoistyöhön?

Puolustusministeriön sivuilla todetaan va-paaehtoisesta maanpuolustuksesta mm. seu-

raavasti: ”Vapaaehtoinen maanpuolustus antaa Suomen puo-lustusvalmiudelle tehokkaan resurssin. Toiminnalla on kaikkia kansalaisryhmiä yhdistävä ja maanpuolustustahtoa kohot-tava vaikutus. Suomea ei puolusteta vain asein vaan yhteis-työssä käyttäen koko yhteiskuntamme voimavaroja. Muillakin kuin sotilaallisilla vapaaehtoisorganisaatioilla on omat tärke-ät tehtävänsä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaa-misessa eriasteisissa kriiseissä. Vapaaehtoisjärjestöjen etenkin paikallistasolla tekemällä yhteistyöllä voidaan saavuttaa tulevai-suudessa suurta turvallisuushyötyä sekä alueellisesti että valta-kunnallisesti.” Tämä on hyvä linjaus. Eri puolilla Suomea to-teutettavat, jatkuvasti kehittyvät paikallispuolustusharjoitukset ovat esimerkkejä eteenpäin menosta.

Valtioneuvosto päätti alkuvuonna puolustusministeriön esit-telystä asettaa parlamentaarisen komitean selvittämään ylei-sen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvolli-suuden täyttämistä. Vaikka selvitys kohdistuukin ensisijaisesti asevelvollisuusjärjestelmän kysymyksiin, se voi antaa suuntaa myös vapaaehtoiselle työlle. Yhteiskuntamme turvallisuuden ja vakauden hallinta ei ole kuitenkaan riippuvainen vain julkisen päätöksenteon osoittamista rakenteista ja voimavaroista. Vapaa-ehtoisen maanpuolustuksen kentän on osaltaan täytettävä laaje-nevan turvallisuuskäsitteen vaatimia tehtäviä. Tämä edellyttää turvallisuustekijöiden ja muuttuvan tilannekuvan osalta aktii-vista viestintää sekä yhteisten tavoitteiden jakamista vielä pa-remmin. Varautumisen ja valmiuden kehittämisessä on selkiy-tettävä erityisesti sitä, mikä konkreettinen rooli eri toimijoilla kulloinkin on. Toisin sanoen: ketkä turvallisuuden eri osa-alu-eilla johtavat, vastaavat ja resursoivat varsinaisen toiminnan? Mikä on viranomaistehtävää, ja miten yritysten ja vapaaehtois-ten voimavarat otetaan käyttöön? Mitä kokonaan uutta tarvi-taan? Koronapandemia on opettanut meille useissa kohdissa, et-tei tarvittava valmius ollut kunnossa. Samalla se on vahvistanut käsitystä, että kriisitilanteessa yhteiskuntamme selviytyminen on hyvin riippuvainen omavaraisuudestamme.

Olemmehan valveilla, jotta voimme myös nukkua rauhassa!

Urpo Karjalainen, liittohallituksen 2. varapuheenjohtaja

Koronapandemia on opettanut meille useissa kohdissa, ettei tarvittava valmius ollut kunnossa.

Vapaaehtoisen maanpuolustustyön tulevaisuus

s. 12

s. 26

Pohjan Pioneerikilta rakensi 28. sillan Lumijoelle

s. 30

n Salpalina ja Raatteentie.

n Pohjois-Pohjanmaan Ilmatorjuntakilta ry valittiin vuoden killaksi.

s. 10n Merikuljetukset keskeinen osa Suomenlinnan Rannikko-tykistökillan toimintaa saaristossa.


MaanpuolustajaMaanpuolustuskiltojen liitto ry:n jäsenlehti www.mpkl.fi

ToimitusMPKL ry, Döbelninkatu 2,00260 Helsinkiwww.mpkl.fi

Jäsenmaksu- ja jäsenrekisteriasiatSari Fagerström p. (09) 4056 2010 (klo 10-14) [email protected]

Vastaava päätoimittajaAnu Varjonen

KustantajaKustannus Oy Suomen MiesDöbelninkatu 200260 Helsinki010 423 8380www.suomensotilas.fi

Kannen kuvaPuolustusvoimat

Sisällys

Maanpuolustuskiltojen jäsenlehti

6 Kevään ja kesän tapahtumia Oulun alueella

10 Pohjois-Pohjanmaan Ilmatorjuntakilta ry valittiin vuoden killaksi

12 Pohjan Pioneerikilta rakensi 28. sillan Lumijoelle

16 Sotahistoriallisen sillan kunnostus Kuhmon Jyrkänkoskella

20 Alkuvuoden veteraani- ja maanpuolustustyön muistotilaisuudet koruttomina – samalla koronattomina

26 Merikuljetukset osa Suomenlinnan Rannikkotykistökillan toimintaa saaristossa

29 Troijan hevonen

30 Salpalinja ja Raatteentie

40 KEVA78 poistettiin käytöstä

42 Ilmatorjunnan Severi-tutka Parkanoon tulevaan sotamuseoon

43 Maanpuolustuksen opetuksesta kansakoulussa

45 Pirkanmaan viestikiltalaisia etäsotilasmarssilla

46 Mikä ihmeen taistelunjohtokone?

47 Kauhun tasapainon synty

51 Ydinpommia kuljettaneen sotalaiven synkkä kohtalo

52 Ilmataisteluliikehdinnän perusteita

6 MAANPUOLUSTAJA 2•2020

n TEKSTI JA KUVAT: SEPPO SUHONEN

Kaatuneiden muistopäivä 17.5.2020Kaatuneiden muistopäivää vietettiin pienimuotoisena seppeleenlaskuta-pahtumana Oulussa Intiön sankari-muistomerkillä. Tällöin laskettiin viisi seppelettä noudattaen suositeltuja tur-vavälejä. Seppeleensä laskivat Oulun Seudun Sotaorvot, Puolustusvoimat, Oulun kaupunki, Maanpuolustusjär-jestöt ja Oulun evankelisluterilaiset seurakunnat. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakomppanian reserviläiset olivat kunniavartiossa muistomerkil-lä. Tilaisuutta oli kokoontunut seuraa-maan pieni joukko oululaisia.

Seppeleen laskutilaisuuden jälkeen Reijo Sallinen esitteli muutaman hau-tamuistomerkin Intiön hautausmaal-la. Näitä olivat mm. 4. Oulun Suomen tarkka-ampujapataljoonan muisto-merkki, kolmen espanjantautiin toi-sen maailmansodan aikana kuolleen

Koronarajoituksin

Kevään ja kesän tapahtumia Oulun alueella

n Seppeleiden laskijat ryhmittyneenä muis-tomerkille huomioi-den turvavälit

n Maanpuolustusjärjestöjen seppelettä laskemassa Jari Maljanen Pohjois-Suo-men Kiltapiiristä ja Hannu Aurinko Oulun Reserviupseerikerhosta.


Kevään ja kesän tapahtumia Oulun alueella

saamelaisen varusmiehen hautakivet ja jatkosodan aikana 1941–1944 Ou-lun lähistöllä kaatuneiden neuvosto-joukkojen desanttien hautamuisto-merkki. Espanjantautiin kuolleiden saamelaisten varusmiesten hautakivet ovat päässeet rapistumaan, ja Pohjan Jääkärikilta ry:n puheenjohtaja Kari Ahokas päätti esittää killan hallituk-selle, että kilta kustantaisi hautakivi-en kunnostamisen. Lähinnä kyseessä olisi kaiverruksien tekstien uudelleen kultaus.

n Kolmen saamelaisen varusmiehen hautakivet. Kuvassa henkilöt vasemmalta Kari Ahokas, Markku Holopainen, Eva Lindblad, Reijo Sallinen ja Tellervo Suoran-ta-Sallinen.

Espanjantautiin kuolleiden

saamelaisten varusmiesten

hautakivet ovat päässeet rapistumaan...


Lippujuhlan päivä 4.6.2020Kempeleen Reserviupseerikerho, Kem-peleen Reserviläisyhdistys ja kempele-läiset eri kiltojen edustajat järjestivät perinteisen seppeleenlaskutilaisuuden Kempeleen Vapaudenpuistossa Kari Pentin toteuttamana. Juhlapuhujana oli Kempeleen kunnanhallituksen puheen-johtaja Antti Ollikainen. Tilaisuudessa kuntaa oli edustamassa myös valtuus-ton 1. varapuheenjohtaja Ahti Tahkola. Seppelepartiossa olivat kunnallisneu-vos Kari Ahokas ja Reserviupseeriker-hon kunniapuheenjohtaja Pentti Mel-lenius. Muistomerkin kunniavartiossa

n TEKSTI: KARI PENT TI

n Seppelettä laskemassa muistomerkille vasemmalta Pentti Mellenius ja Kari Ahokas.

n Juhlapuhuja Kempeleen kunnanhallituksen pu-heenjohtaja Antti Ollikai-nen (vasemmalla) ja lippu-linnassa ja muistomerkin kunniavartiossa Tarmo Tu-runen, Esa Niskala, Martti Huoponen, Vesa Matkasel-kä ja Risto Juvonen.


olivat kapteeni Vesa Matkaselkä ja vääpeli Risto Juvonen. Lippu-miehinä olivat vääpeli Tarmo Tu-runen ja ylikersantti Martti Huo-ponen. Lippuvartiomiehenä oli alikersantti Esa Niskanen. Kari Pentti oli järjestänyt kahvitarjoilun tilaisuuteen.

Kempeleen Vapaudenpuisto on perustettu vuonna 2007 Suo-men täyttäessä 90 vuotta silloisen kunnanjohtaja Kari Ahokkaan esi-tyksestä. Puiston suunnitteli Outi Tuomivaara. Muistomerkissä on teksti ”Kiitokset vapaasta isän-maasta”. Tilaisuutta oli seuraamas-sa pieni joukko kempeleläisiä.


Pohjan Pioneerikilta ry:n perustaja-jäsenet ja entiset killan puheenjohta-jat kokoontuivat Karinkannassa ranta-alueella kesäisen piknik-tapaamisen merkeissä. Heikki Salumäki toimi kokoonkutsujana, ja hän oli järjestä-nyt piknikin tarjoilut. Tapaamiseen osallistui seitsemän pioneeriveljeä ja viisi puolisoa. Tapahtuma oli veljel-linen ja lämminhenkinen. Muistel-tiin killan toimintaa sen 42-vuotisen historian ajalta. Tarinaa olisi riittä-nyt pitempäänkin tapaamiseen. Yh-teisesti todettiin, että erilaisten kou-lutustapahtumien järjestäminen on tuonut killan toimintaan aktiivisuutta ja nuorta jäsenkuntaa. Maanpuolus-tuskoulutusyhdistyksellä (MPK) on ol-lut merkittävä rooli reserviläisten va-paaehtoisessa koulutustoiminnassa, ja kilta on hyödyntänyt sitä koulutuksen toteutuksessa. Koulutustoimintamme on tuonut uusia nuoria ja aktiivisia jä-seniä mukaan kiltaan ja killan toimin-taan. Aselajin erityispiirteet ovat luo-neet mahdollisuudet monipuoliseen koulutustarjontaan.

Paikalla oli kaksi edelleen killan jä-

seninä olevaa perustajajäsentä, Aimo Hattula ja kunniajäsenemme Veik-ko Inkilä. Vanhoista puheenjohtajista paikalla olivat kunniapuheenjohtaja Jonne Posti, Jouko Lehtoranta, Sep-po Suhonen ja Heikki Salumäki. Enti-nen killan puheenjohtaja Iikka Ellilä ja nykyinen puheenjohtaja Janne Ka-linainen eivät päässeet tilaisuuteen työesteiden vuoksi. Lisäksi paikalla oli killan entinen pitkäaikainen rahaston-hoitaja Väinö Heikkala.

Pohjan Pioneerikilta ry:n perustajajäsenten ja entisten puheenjohtajien kokoontuminen

14.8.2020 Oulussa

n Pioneerit yhteiskuvassa, vasemmalta Jonne Posti, Veikko Inkilä, Jouko Lehto-ranta, Aimo Hattula, Väinö Heikkala, Seppo Suhonen ja Heikki Salumäki.

n Piknikin järjestäjät Heikki ja Arja.


Maanpuolustuskiltojen liitto ry (MPKL) piti liittokokoksensa 13.6.2020 Helsingissä ra-vintola Bottan juhlasalissa. Liittokokous siirtyi koronatilanteen vuoksi huhtikuulta tähän ajankohtaan. Paikalla liittokokouk-sessa oli 21 kiltalaista eri puolelta Suomea, ja etäyhteyden päästä kokoukseen osallis-tui 11 kiltalaista. Liittokokoukseen osallis-tujat edustivat yhteensä 41 kiltaa ja kilta-piiriä. Kokousedustajilla oli käytettävänään yhteensä 65 ääntä. MPKL on valtakunnalli-nen kattojärjestö aselaji-, perinne- ja jouk-ko-osastokilloille. Liittoon kuuluu lähes 100 kiltaa ja yhdistystä, joiden henkilöjäsen-määrä on noin 15 000 reserviläistä. Matti Mikkonen Kar-jalan Prikaatin Killasta valittiin liittokokouksen puheenjoh-tajaksi.

MPKL:n liittokokouksessa hyväksyttiin liiton toimin-takertomus ja tilinpäätös vuodelta 2019 sekä tehtiin hen-

kilöstövalintoja erovuoroisten luottamushenkilöiden tilal-le liittohallitukseen, liittovaltuustoon ja vaalivaliokuntaan. Liittohallituksen 1. varapuheenjohtajaksi valittiin yksimie-lisesti Urpo Karjalainen Lahdesta. Liittovaltuuston pu-

heenjohtajaksi valittiin Pauli Mikkola Kirk-konummelta. Rekisteröityjen kiltapiirien edustajiksi liittovaltuustoon valittiin Jarmo Ruti (Etelä-Karjalan Kiltapiiri ry), Mat-ti Mikkonen (Kymenlaakson Kiltapiiri ry), Timo Koukku (Vaasan Kiltapiiri ry), Jari Maljanen (Pohjois-Suomen Kiltapiiri ry) ja Veikko Toivonen (Etelä-Suomen Kiltapii-ri ry). Lisäksi liittovaltuustoon valittiin kil-tojen edustajina äänestyksen tuloksena Kari

Ahokas (Pohjan Jääkärikilta ry), Lars Eklund (Suomenlah-den Laivastokilta ry), Aimo Hattula (Pioneeriaselajin Liit-to ry), Mårten Holmberg (Merenkurkun Kilta ry), Jan-Erik Juslin (Historiayhdistys Stella Polaris HSP ry), Veronika Laitinen (Turvakurssin Kilta ry), Paavo Mikkonen (Karja-


Pohjois-Pohjanmaan Ilmatorjuntakilta ry valittiin vuoden killaksi

Paikalla liittokokouksessa oli 21 kiltalaista

eripuolelta Suomea ja etäyhteyden päästä

kokoukseen osallistui 11 kiltalaista.

n Kiltakilpailussa 2020 palkitut, vasemmalta Vuoden kilta 2020, Pohjois-Pohjanmaan Ilmator-juntakilta ry, pj Juha Mikkonen, 1. kunniamaininta Pirkka- Hä-meen Pioneerikilta ry, pj. Pertti Koivuaho ja 2. kunniamaininta Korian Pioneerikilta ry, pj. Ilkka Jaakkola.


lan Prikaatin Kilta ry), Sami Pollari (Etelä-Pohjanmaan Pioneerikilta ry), Jussi Sainio (Ratsumieskilta ry) ja Mikko Säntti (Seinäjoen Sotilaspiirin Kilta ry). Kiltojen edustajik-si liittovaltuustoon oli tarjol-la 11 paikkaa, ja 13 ehdokasta tavoitteli liittovaltuuston jäse-nyyttä. Kaikki henkilövalin-nat tehtiin lopulta vaalivalio-kunnan esityksen perusteella. Vaalivaliokunnan jäsen Seppo Suhonen esitteli liittokokouk-selle vaalivaliokunnan ehdotukset henkilövalintojen osalta.

Liittokokouksessa perinteisesti palkitaan hyvin menestynei-tä jäsenyhdistyksiä ja henkilöjäseniä. Vuoden killaksi 2020 va-littiin Pohjois-Pohjanmaan Ilmatorjuntakilta ry. Valintaperustei-na oli monipuolinen ja runsas vapaaehtoinen koulutustoiminta ja muu toiminta reserviläisille. Kilta tekee aktiivisesti yhteistyö-tä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen MPK:n ja muiden maan-puolustusjärjestöjen kanssa. Tänä vuonna 1. kunniamaininnan kiltakilpailussa sai Pirkka- Hämeen Pioneerikilta ry ja 2. kunnia-maininnan Korian Pioneerikilta ry.

Vuoden kiltalehteä ei enää valittu. Liittohallitus oli päättänyt näin, koska kiltalehtiä ilmestyy Suomessa enää neljä kappaletta paperisena versiona. Näin loppui pitkään kiltatoiminnassa ollut kiltalehtien kilpailu tiedottamisen ihanuudesta!

Vuoden kiltalaiseksi 2020 valittiin Kari Janhunen Lentosota-koulun Kilta ry:stä. Perusteina valinnalle mainitaan mm. killan toiminnan aktiivinen kehittäminen ja tunnettavuuden paranta-minen sekä monipuolisten maanpuolustushenkisten tapahtu-mien järjestäminen paikkakunnalla eri yhteistyökumppanien kanssa.

n Liiton toiminnanjohtaja Henry Siikander ja toimisto- ja vies-tintäsihteeri Anu Varjonen.

n Liittokokouksen puheenjoh-tajana toimi Matti Mikkonen.

n Maanpuolustuskiltojen liitto ry:n liittohallituksen puheenjohtaja Marko Patrakka avaa liittokokouksen 2020.

n Liittovaltuuston jäsenien valintaan liittyvä äänten-laskenta on alkamassa, vasemmalla liiton toiminnan-johtaja Henry Siikander ja ääntenlaskijoiksi valitut Mikael Kaskelo ja Jukka Kivimäki.

Vaalivaliokuntaan valittiin tehtyjen esitysten perusteella jat

Seppo Suhonen

-kamaan Timo Koukku (Vaasan Kiltapiiri, 2022), Juhani Saare-la (Pirkanmaan Kiltapiiri, 2022), Esa Simpanen (Päijät-Hämeen Kiltapiiri ry, 2020) ja (Pioneeriaselajin Liitto, 2022). Vaalivaliokunnan varajäseneksi valittiin jatkamaan Veik-ko Toivonen (Turvakurssin Kilta, 2022). Vaalivaliokunnassa on seitsemän jäsentä ja kaksi varajäsentä.



Pohjan Pioneerikilta rakensi 28. sillan Lumijoelle

Pohjan Pioneerikilta ry jatkoi sillanrakennusperinteitään rakentamalla latusillan 31.7.–2.8.2020 Lumijoen Ukuranperän

urheilualueelle.


MPK:n ja Pohjan Pioneeri-kilta ry:n yhteistyönä ra-kennettu silta oli 28. al-kaen vuodesta 1993. Kurssille osallistui 22 re-

serviläistä, joista yhdeksän oli Pohjan Pio-neerikilta ry:stä. Kurssilaiset tulivat pää-osin Lumijoelta, Limingasta ja Oulusta. Kaukaisimmat tulivat Kolarista, Leppävir-ralta, Kuopiosta ja Saarijärveltä. Lumijoelle on rakennettu jo aikaisemmin yksi latusilta samalle urheilualueelle 2014 sekä kaksi te-räspalkkisiltaa Lumijoen keskustaan aikai-sempina vuosina.

Siltakurssi kokoontui perjantaina Lumi-joen keskuskoululle, jossa kurssilaiset va-rustettiin. Kurssilaiset myös majoittuivat koululle. Varustamisen jälkeen Seppo Su-honen kävi läpi kurssin turvallisuussuun-nitelman ja kurssin johtaja Jari Satomaa sillan rakentamissuunnitelman. Kunna-ninsinööri Ari Korkala toivotti kurssilaiset tervetulleeksi Lumijoelle ja kertoi kunnan kurssijärjestelyistä. Koululla syödyn päi-vällisen jälkeen kurssilaiset lähtivät aloitta-maan sillan rakentamista. Lumijoen kunta oli asentanut pystytuet jo valmiiksi viikon alkupuolella ja lisäksi oli ajettu maa-aines-ta maapenkkaan sillan molemmissa päissä. Ensimmäiseksi koottiin kaksi alumiinista

telinetornia siltatyöhön. Sen jälkeen pääs-tiin tasaamaan pystytuet oikeaan korkoon ja asennettiin ensimmäiset tukipalkit pys-tytukien päähän. Siltakurssilla oli apuna paikallisen urakoitsijan kaivinkone, joka oli varustettu hydraulisella tukkikouralla. Täl-lä nostettiin tukipalkit, parrut ja kansilan-kut paikoilleen.

Lauantaina työt jatkuivat poikkipalkki-en ja pitkittäisten palkkien asentamisella sekä kannen poikittaisparrujen naulaami-sella. Työt etenivät ripeästi, ja kannen nau-

n Kansilankutus käynnissä poh-joislappeella.

n Telineet pystytetty, ja sillan rakentaminen voi alkaa.

n Kaiteiden tukielementtien kokoaminen, etualalla Urho Moilanen ja Heikki Roppo-nen, taempana Tero Svan.


laus päästiin aloittamaan sunnun-taiaamuna pohjoisen pään osalta. Tämän jälkeen kaiteiden asennustyö saatiin käyntiin. Kannen ja poikittais-parrujen naulauksessa apuna oli Jari Satomaan kehittämä lisälaite iskupo-rakoneeseen. Vasaralla lyötiin nau-lat alkuun ja iskuporakoneella 150–200 mm:n naulat upposivat kevyesti lankkuihin ja poikittaisiin parruihin. Sunnuntaina saatiin asennettua kaik-ki poikittaisparrut ja kaiteiden tukira-kenteet eli sillan runko sekä pohjoispään kansilankutus ja kaiteet. Keskiosan ja eteläpään kansi ja kaiderakenteet jäi-vät Lumijoen kunnan omana työnä toteutettavaksi. Loput kansilankut nostettiin jo nippuna asennuspaikalle valmiiksi.

Suoritettiin perinteinen nauhan leikkaus. Nauhaa leik-kasivat: Jari Satomaa (kurssin johtaja), Lumijoen kunnan-valtuuston puheenjohtaja Eino Jakkula ja kunnaninsinöö-ri Ari Korkala. Nämä molemmat lumijokelaiset osallistuivat

myös sillanrakennuskurssille. Lisäk-si Lumijoen kunnanhallituksen pu-heenjohtaja Jaana Ollakka kävi kat-somassa sillanrakennusprojektia. Lukuisat lumijokelaiset kävivät seu-raamassa työn edistymistä. Oulun Sotilaskotiyhdistys vieraili kurssipai-kalla tarjoten Pohjan Pioneerikilta ry:n kustantamat munkkikahvit.

Siltakurssille osallistui 22 reser-viläistä. Kurssin johtajana toimi Jari Satomaa ja kouluttajina Markku Lii-

matainen, Heikki Ropponen, Urho Moilanen ja Seppo Suhonen, kaikki edellä mainitut Pohjan Pioneerikillasta. Lisäksi killasta oli edellä mainittujen lisäksi neljä jäsentä mukana kurssilla. Loput olivat MPK:n järjestelmän kautta ilmoittautuneita reserviläisiä eri puolilta Suomea ja paikal-lisia reserviläisiä. Mikko Vähäkuopus oli kurssin ensiapu-henkilönä ja varalla oli Mika Kärki. Lumijoen kunta jär-jesti kurssilaisille lauantai-iltana saunomismahdollisuuden

n Sahan huolto menossa, vasemmalta Ville Karppinen ja Tero Svan.

n Pitkittäis-jäykisteiden asennus käynnissä.


hikisen työpäivän päätteeksi Lumijoen Var-jakassa. Ruokailut järjestettiin rakentamis-paikalla. Ruoka kuljetettiin lämpöastioissa keskuskoulun keittiöltä.

Esitän kiitokset Lumijoen kunnalle sil-takurssimahdollisuudesta ja järjestelyis-tä kurssia varten. Esitämme koko kurssin puolesta lämpimän kiitoksen keskuskou-lun emännälle hyvästä ruuasta koko kurs-sin ajalta. Kiitokset koneurakoitsija Juha Meskukselle taitavasta kaivinkoneen kä-sittelystä nostotöiden osalta. Kiitokset Kai-nuun prikaatille kurssin tukemisesta varus-tein ja työkaluin sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimistolle henkilöpaketti-autosta, pakettiautosta ja peräkärrystä, jot-ka oli osoitettu kurssin käyttöön. Esitän

kiitokset myös MPK:n Oulun koulutuspai-kalle kurssin järjestämisestä. Tietysti esi-tän suurkiitoksen ahkerille kurssilaisille hyvästä työsuorituksesta ja suunnittelijoil-le toteutuskelpoisista suunnitelmista! Ko-keneiden sillanrakentajien ansiosta varsin isotöinen silta saatiin rungon ja osittain kannen osalta kurssin puitteissa valmiik-si. Tehtiin työtä, jolla on tarkoitus. Oli mu-kava viikonloppu hyötyliikunnan merkeis-sä ja hyvässä seurassa! Lisäksi palkitsevaa oli, että saatiin nähdä kättemme työn tu-lokset! Siltakurssit jatkuvat tänä kesänä Kuhmossa elokuun lopulla sekä ensi vuon-na usean siltakurssin toteutuksella. Seuraa MPK:n kurssitarjontaa!

n Oulun Seudun Rauhanturvaajayhdistyk-sen vasta valittu kunniapuheenjohtaja Timo Heikkinen (myös Pohjan Pioneerikillan jäsen) käymässä kurssipaikalla, kuvassa oikealla Markku Liimatainen (kurssilla mukana).

n Kurssilaisten ryhmäpotretti.

n Nauhan leikkaus, vasemmalta Lumijoen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Eino Jak-kula, Lumijoen kunnaninsinööri Ari Korvala ja kurssin johtaja Jari Satomaa. Edellä mai-nitut henkilöt osallistuivat siltakurssille.

Siltakurssit jatkuvat tänä kesänä Kuhmossa elokuun lopulla sekä ensi vuonna usean siltakurssin toteutuksella.


Siltakurssin piti Pohjan Pio-neerikilta yhteistyössä Kuh-mon Reserviläisyhdistyksen kanssa. Siltakurssi oli 29. MPK:n ja Pohjan Pioneeri-

kilta ry:n yhteistyössä pitämänä. Talvi-sodan alkuaikoina 7.12.1939 Jyrkänkos-kelle pysähtyi Neuvostoliiton joukkojen hyökkäys. Eteläpuolella olivat neuvos-tojoukot ja pohjoispuolella suomalaiset. Suomalaiset räjäyttivät Jyrkänkosken yli menevän puurakenteisen maantiesillan eteläisen pään 16.12.1939, ettei viholli-nen pysty hyödyntämään siltaa etenemi-sessään. Sillanpuolikas jäi jäljelle ja oli

paikallaan pitkään. Kuhmon reserviläiset uusivat sillanpuolikkaan 1972 Kainuun prikaatin pioneerivarusmiesten avusta-mana. Siltakurssilla uusittiin lahonneet osat, tukiparrut ja kansi toistamiseen. Kuhmon Reserviläisyhdistys on järjestä-nyt alueelle sotahistoriallisen ulkomuse-on, ja puolikas silta on osa museon näyt-telyä.

Siltakurssille osallistui kahdeksan re-serviläistä MPK:n järjestelmän kautta ja 10 Kuhmon reserviläisyhdistyksen jä-sentä. Kuhmon Reserviläisyhdistyksen naisjaoston kaksi rouvaa muonittivat siltakurssilaiset. Majoitus oli järjestetty

Sotahistoriallisen sillan kunnostus Kuhmon Jyrkänkoskella

MPK:n Oulun koulutuspaikan järjestämällä siltakurssilla 21.–23.8.2020 kunnostettiin sotahistoriallinen puusilta Kuhmon Jyrkänkoskella.


n Kurssilaiset yhteiskuvassa valmiin sillan kannella.


Kuhmon Reserviläisyhdistyksen hir-sitaloon, Korpilinnaan, missä oli sau-nomismahdollisuus. Olosuhteet silta-kurssille olivat hyvät majoituksen ja muonitushuollon osalta. Kurssin re-serviläisjohtajana toimi Jari Oikarainen Pohjan Pioneerikillasta. Hän oli myös laatinut sillan kor-jaussuunnitelman. Kou-luttajina toimivat Ari Kor-kala, Tero Svan ja Seppo Suhonen. MPK:n tiedo-tusryhmä, Allu Alatalo ja Jukka Mannermaa, videoivat sil-takurssin tapahtumat vaihe vaiheelta. Kuvauksissa oli apuna Jari Oikarai-sen pienoiskopteri, videodrooni. Silta-kurssista kuvattu video on MPK:n ja Pohjan Pioneerikilta ry:n käytettävis-sä siltakurssien esittelyssä ja markki-noinnissa. Allu Alatalo julkaisi videon myös MPK:n Pohjois-Suomen Face-book-sivuilla.

Kurssi alkaaKurssi alkoi perjantaina 21.8.2020 klo 16. Varustimme kurssilaiset, kävim-me läpi kurssin turvallisuussuunni-telman ja sillan korjaussuunnitel-man. Ruokailun jälkeen aloitimme työt ja purimme maatuen lahonneet hirsirakenteet. Kuhmon reserviläiset

olivat purkaneet jo aikaisemmin la-honneen kannen. Ensimmäiseksi sal-vettiin maatuen uusittavat tukiparrut. Sota-aikaisen sillan etelänpuoleises-sa päädyssä tukiparrujen päät olivat

räjäytyksen jäljiltä. Jotta korjattu sillanpuolikas oli-si saman näköinen, räjäy-timme tukiparrujen päät pienillä panoksilla. Tero Svanilla on ylipanostajan lupakirja, joten hän teki räjäytystyön turvallisesti. Hän myös teki asianmu-

kaiset räjäytystyön ilmoitukset viran-omaisille. Räjäytystyön aikana huo-lehdimme liikenteen pysäyttämisen Kuhmo–Nurmes-tiellä. Liikenteen py-säytyksen kesto oli noin 5 minuut-tia, ja sen tekivät tehtävään koulute-tut reserviläiset. Sillan kansi saatiin valmiiksi lauantai-iltana, samoin kai-derakenteet. Kuhmon Reserviläisyh-distys oli varannut tarvittavan puuta-varan sillan uusimiseen. Reserviläiset sahauttivat viime kesänä tuulen kaa-tamia puita, puutavara oli varastoitu ja peitelty pressuin. Puutavara olikin kuivunut hyvin. Uusittu puutavara, tukiparrut ja kansilaudoitus käsitel-tiin tervaseoksella. Tervaseos koos-tuu seuraavasti: 1/3 osa hautatervaa, 1/3 osa vernissaa ja 1/3 osa mänty- tärpättiä. Kuhmon reserviläiset olivat

Kuhmon Reserviläis-yhdistys on järjestänyt tälle alueelle sotahistoriallisen ulkomuseon, ja puolikas silta on osa museon näyttelyä.

n Tukiparrujen päiden räjäytys.

Tervaseos koostuu seuraavasti: 1/3 osa hautatervaa, 1/3 osa vernissaa ja 1/3 osa mänty-

tärpättiä.


tervanneet kansilankutuksen jo val-miiksi ennen kurssia. Tervaseos imey-tyy puuhun hyvin ja kuivuu muuta-massa tunnissa.

Sunnuntaina huolsimme ja inven-toimme kaluston ja kurssilaiset luo-vuttivat varusteet. Sunnuntaiaamuna luovutimme valmiin sillanpuolik-kaan Kuhmon Reserviläisyhdistyk-selle, suoritimme perinteisen nauhan leikkauksen ja kiinnitimme kaiverre-tun laatan sillan kaidetolppaan. Sen jälkeen alkoi kurssille osallistuneiden kotimatka Kuusamoon, Saarijärvelle ja Ouluun.

Maanantaina luovutimme osan ka-lustosta ja varusteet Hiukkavaaras-sa. Tiistaina Seppo Suhonen vei Ka-jaaniin Kainuun prikaatilta saadun kaluston. Puolustusvoimat tuki sil-takurssia varustein, kalustein ja ajo-neuvoin. Meillä oli kaksi autoa kurs-sin käytössä, yksi henkilöpakettiauto kurssilaisten kuljettamiseen ja yksi pakettiauto kaluston kuljettamiseen. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alue-toimisto antoi autot käyttöömme. Nii-tä saivat ajaa vain reserviläiset, joilla

on voimassa oleva Puolustusvoimien B-ajokortti. Kalustosta mainittakoon aggregaatti, porakoneet, kulmahioma-koneet, moottorisahat ja tarvittavat käsityökalut, kuten vasarat, kirveet, lapiot, rautakanget, lekat, moskat ym. Kiitokset Puolustusvoimille siltakurs-sin tukemisesta!

Siltakurssin aikana saimme kuul-

n Vasemmalla: Valmis silta kuvattuna Kuhmo–Nurmes-tieltä.

n Kannen laudoitustyö käynnissä, kuvassa nä-kyvät tukiparrujen päät räjäytyksen jäljeltä.

n Siltakurssilla vierai-li kuhmolainen kan-sanedustaja Tuomas Kettunen, edessä moot-torisaha kädessä. Kurs-sin johtaja Jari Oikarai-nen vasemmalla edessä.


la Kuhmon reserviläisiltä monta tari-naa talvisodan tapahtumista Jyrkän-koskella ja Kuhmossa. Ulkomuseon alueella oli monta opastetaulua, jois-sa kerrottiin talvisodan vaiheista Kuh-mon alueella. Saimme aimo annok-sen tietoa talvisodan tapahtumista Kuhmossa. Kuhmon reserviläisillä on em. sotahistoriallisessa ulkomuseossa myös jonkin verran kalustoa, tykkejä, panssarivaunu ym. Heinäkuussa alu-eella on opastuskierroksia reserviläis-ten voimin. Suosittelen pysähtymään kohteessa kesäaikaan! Kohde sijait-see 12 km Kuhmosta Nurmekseen päin. Siltakurssin aikana kävi paikalla useita matkailijaryhmiä ja yksittäisiä matkailijoita. Heille kerroimme, mitä olimme tekemässä.

Kurssin aikana meitä suosi hy-vät säät, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaiaamuna sadekuurot eivät meitä vaivanneet. Sunnuntaina ilta-päivällä, kun olimme kotimatkalla, esiintyi rankkoja ukkoskuuroja. Kii-tokset Kuhmon Reserviläisyhdistyk-selle hyvästä yhteistyöstä ja erityises-ti naisjaostolle muonituksesta! Taas

kului viikonloppu hyvässä seurassa raittiissa ulkoilmassa hyötyliikunnan merkeissä. Kiitokset kurssilaisille ah-kerasta työstänne! Taas tehtiin työtä, jolla on tarkoitus!

Siltakurssit jatkuvat taas ensi vuonna, jos koronatilanne sallii. Seu-ratkaa kursseja MPK:n sivuilta!

n Ylin kuva: Sillan luovutus Kuh-mon Reserviläisyhdistykselle, vas-taanottajana Hannu Pellikka (va-semmalla) ja luovuttajana Seppo Suhonen Pohjan Pioneerikillasta.

n Nauhan leikkaus, vasemmalta Ari Korkala, Hannu Pellikka (Kuhmon Reserviläisyhdistyksen jäsen), Tero Svan ja Jesse Moisanen.


Oikeastaan vain Tammi-sunnuntain muistojuh-lat ja MPKL:n perinteinen TURPO-seminaari ehdit-tiin järjestää tavanomai-

seen tapaan. Mutta esimerkiksi Pohjan-maan aluetoimiston alueella päätettiin, että normaaliin toimintakalenteriin si-sältyvät juhla- ja muistotilaisuudet järjestetään olosuhteisiin sopeutta-en, pääosin ilman yleisöä ja muutoin-kin mukana olijoiden turvallisuus taa-ten. Katsottiin, että on tärkeätä osoittaa sekä sotaveteraaneille että nuoremmil-le sukupolville kansakunnan muistin toimivan. Isänmaan ja sen turvallisuu-den hyväksi tehtyä työtä ei ole unohdet-tu. Tarkastelen kirjoituksessani näitä ta-

pahtumia Vaasassa siltä osin kuin olin mukana niitä Pohjanmaan Maanpuo-lustuskillan edustajana toteuttamassa.

Talvisodan muistopäiväTalvisodan päättyminen 13.3.1940 sai keväällä tavanomaista enemmän huo-miota osakseen, tulihan tapahtumasta silloin kuluneeksi 80 vuotta. Muistopäi-välle 13.3.2020 oli suunniteltu merkit-täviä sekä valtakunnallisesti ohjeistet-tuja että paikallisia muistotilaisuuksia. Suomen Sotaveteraaniliitto esimerkik-si suositteli kynttilälyhtyjen samanai-kaista klo 18 tapahtuvaa sytyttämistä ja seppeleen laskua maamme kaikilla san-karihaudoilla. Kynttilöitä tuli olla 105

n ILKKA VIRTANENÖSTERBOT TENS FÖRSVARSGILLE – POHJANMAAN MAANPUOLUSTUSKILTA R.F.

Alkuvuoden veteraani- ja maanpuolustustyön muistotilaisuudet koruttomina – samalla koronattomina

Keväällä maahamme le-

vinnyt koronapandemia

mullisti – yhteiskuntam-

me muiden toimintojen

tapaan – sotaveteraanien

ja maanpuolustusjärjes-

töjen alkuvuoden toimin-

takalenterin ja suunni-

teltujen tilaisuuksien

toteutusedellytykset.

21MAANPUOLUSTAJA 2•2020

kappaletta kuvaamaan jokaista talvi-sodan taistelupäivää. Vaasassa päätet-tiin toimia ohjeistuksen mukaan. Sitä täydennettiin sotaveteraanien perin-teisiin kuuluvalla seppeleen laskul-la talvisodan aikaisen Merenkurkun jäätien ”Kultainen käsi” -muistomer-kille hautausmaihin liittyvällä puis-toalueella. Kynttilälyhdyillä muodos-tettiin lisäksi numerosarja 105 Pekka Jylhän suunnitteleman muistomer-kin oheen. Suunnitelmissa oli myös järjestää kynttiläseremonian jälkeen Vaasan kirkossa hartaus- ja konsert-titilaisuus, mutta tästä jouduttiin luo-pumaan juuri voimaan astuneiden yli 500 henkeä käsittävien yleisötilai-suuksien järjestämiskiellon johdosta.

Rautatieläisten Pro Patria -tauluPaikallisena toteutuksena koettiin Vaasan rautatieasemalla rautatieläis-ten Pro Patria -muistotaulun uudel-leen paljastus. Vaasan rautatieasemal-le oli sotien jälkeen sijoitettu sodissa

n Talvisodan aikaisen Uumaja–Vaasa-jäätien muistomerkki ”Kultainen käsi” on saanut sotaveteraanien seppeleen seurakseen, kynttilälyhtyjen numerosarja muistuttaa koetuista 105 raskaasta taistelupäivästä.

n Alla aukeaman SA-kuvassa talvisodan aikainen kuva pommitetusta Vaasasta. Vasemmalla Vaasan vesitorni.

ILK

KA

VIR

TA

NE

N

Kynttilöitä tuli olla 105 kappaletta kuvaamaan jokaista talvisodan taistelupäivää.


menehtyneiden Vaasan rautatiepiirin rautatieläisten Pro Patria -muistotau-lu. Taulussa oli 35 menehtyneen rau-tatieläisen nimet, näistä 30 oli meneh-tynyt asevelvollisina, viisi oli saanut surmansa Vaasan pommituksissa tal-visodan aikana. Muistotaulu oli pit-kään esillä aseman yleisötiloissa. VR myi useita vuosia sitten aseman, ja se siirtyi yksityiseen omistukseen. Ase-malle tuli useita eri alojen toimijoi-ta, joiden seinille muistotaulun ei kat-sottu sopivan, vaan se siirrettiin VR:n käyttöön jääneeseen tilaan, jota käy-tetään lähinnä veturinkuljettajien ja konduktöörien taukotilana. Taulu oli tilassa asianmukaisesti esillä, mutta se ei ollut enää matkustavan yleisön nähtävissä.

Eräät isänmaalliset historianhar-rastajat lähtivät selvittämään aseman yleisötilasta kadonneen muistotaulun kohtaloa ja saivat selville sen uuden sijainnin. Yksityishenkilöinä he eivät pystyneet yksin vaikuttamaan tau-lun siirtämiseen takaisin tiloihin, joi-hin matkustavalla yleisöllä on pääsy. He kääntyivät Pohjanmaan Maanpuo-lustuskillan puoleen, jonka tiesivät olleen aktiivinen monissa maanpuo-lustukseen liittyvissä muistomerkki-hankkeissa. Mukaan pyydettiin myös Vaasan Reserviupseeripiiri, joka on niin ikään ollut toteuttamassa useita muistomerkkihankkeita.

Neuvottelut kiinteistön omista-van yhtiön kanssa johtivat taulun siir-ron osalta myönteiseen tulokseen,

ja taululle löydettiin edustava paik-ka vanhan asemarakennuksen laitu-ritasanteen puoleisella ulkoseinällä uuden lasiseinäisen ja katetun te-rassin suojassa. Täällä se on jälleen yleisön nähtävissä. Tehtävän vaati-vuudesta johtuen muistotaulu siirret-tiin ammattilaisvoimin, Pohjanmaan Maanpuolustuskilta vastasi siirtotyön kustannuksista.

Rautatieaseman Pro Patria -muis-totaululla on vahva kytkentä talviso-taan sekä talvisodan pommituksissa menehtyneiden että taisteluiden seu-rauksena menehtyneiden muodos-sa. Työryhmä päätti kunnioittaa sekä muistotaulussa mainittujen että kaik-kien muiden sodissa menehtyneiden muistoa järjestämällä pienimuotoi-

RA

IMO

LA

TV

AL

A

Rautatieaseman Pro Patria -muistotaululla on vahva kytkentä talvisotaan...

n Vaasan rautatie-läisten Pro Patria -muistotaulu on pa-lautettu Vaasan ase-man yleisötiloihin. Uudelleen paljastuk-sen suorittivat Ar-mas Rinne (vas.) ja Mauri Vieri. Suomen lipun ohella Vaasan Reserviupseeripii-rin ja Pohjanmaan Maanpuolustuskillan liput juhlistavat tilai-suutta.


sen, vallitseviin olosuhteisiin sopeute-tun rautatieläisten Pro Patria -taulun uudelleenpaljastustilaisuuden talvi-sodan päättymisen 80-vuotismuisto-päivänä. Muistotaulun paljastivat Ar-mas Rinne hankkeen alullepanijana sekä Mauri Vieri, jonka Paavo-veljen ja Aarno-serkun nimet ovat taulussa.

Kansallinen veteraanipäiväKansallisen veteraanipäivän Vaa-san juhla on vuodesta 2018 lähti-en järjestetty erityisesti veteraaneille suunnattuna muistotilaisuutena ul-kotiloissa Vaasan torilla sijaitseval-la Suomen Vapaudenpatsaalla. Oh-jelmassa on ollut juhlapuhe, nuorten esittämää musiikkia sekä seppeleen-

lasku. Maanpuolustusjärjestöjen lip-pulinna on ollut järjestäytyneenä kunnianosoitukseen patsaalla. Ti-laisuuden jälkeen veteraaneille on järjestetty kahvitilaisuus läheisen Vaasan kirkon kryptassa. Vaasan pe-ruskouluissa on lisäksi vuoroperi-aatteella järjestetty vuorossa olevan koulun oppilaille juhlatilaisuus, jon-ka ohjelmassa on ollut puhe nuorille, Kuula-opiston opiskelijoiden esittä-mää musiikkia sekä veteraanin pu-heenvuoro. Näin olivat suunnitelmat tällekin vuodelle. Koronarajoitukset ja veteraanien turvallisuudesta huo-lehtiminen johtivat kuitenkin pelkis-tettyyn toteutukseen, seppeleen las-kuun Suomen Vapaudenpatsaalle.

n Vasemmalla: Kaupunginjohtaja Tomas Häyry ja Vaa-san aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Mauri Etelämäki ovat laskeneet seppeleen Suomen Vapauden-patsaalle kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2020.

RA

IMO

LA

TV

AL

A

n Yllä: Raimo Latvala ja Sauli Lassila laskemassa sotain-validien ja sotaveteraanien seppelettä Sankarimuisto-merkille kaatuneitten muistopäivänä 17.5.2020.

ILK

KA

VIR

TA

NE

N

Kaatuneitten muistopäiväKaatuneitten muistopäivänä 17.5.2020 noudatettiin veteraanipäivän tapaan turvallisuusnäkökohdat huomioon ot-tavaa pelkistettyä linjaa. Normaalioh-jelmasta toteutettiin vain seppeleen-laskut Vaasan vanhan hautausmaan sankarimuistomerkille. Tilaisuudessa laskettiin Puolustusvoimien, Vaasan kaupungin, seurakuntien sekä sotave-teraanien ja sotainvalidien seppeleet.

Puolustusvoimien lippujuhlapäiväPuolustusvoimien lippujuhlapäivän 4.6.2020 vietto noudatti edelleen ai-emmin valittua korutonta linjaa. Ka-sarmintorin Perinnemuurilla suoritet-

Puolustusvoimien lippujuhlapäivän 4.6.2020 vietto noudatti edelleen aiemmin valittua korutonta linjaa.


tiin juhlallinen lipunnosto klo 9, ja sen jälkeen muurille laskettiin Puo-lustusvoimien, Vaasan kaupungin ja seurakuntien yhteinen seppele. Myö-hemmin päivällä Vaasa pääsi entise-nä varuskuntakaupunkina osalliseksi Ilmavoimien näyttävästä ylilennosta.

Alkuvuosi 2020 opetti meidät totut-tautumaan siihen, että tehtyjä suun-nitelmia ei voida aina välttämättä toteuttaa ja että vuodesta toiseen tois-tuneista perinteisistä tapahtumistakin joudutaan luopumaan tai ne voidaan järjestää vain uusissa pelkistetyissä muodoissa. Maanpuolustukseen ja sotaveteraanien luomaan perintöön liittyvien muistoja juhlapäivien yh-teydessä on kuitenkin tärkeää, että niitä ei poikkeuksellisina aikoinakaan unohdeta vaan ne pidetään jossa-kin olosuhteiden sallimassa muodos-sa ohjelmassa. Näin tehtäessä viesti-tään, että kansakunnan muisti toimii sille tärkeiden asioiden yhteydessä. Nyt elämässämme ajassa muistoja juhlapäivien vieton koruttomuus – ja sen ansiosta koronattomuus – on var-min tapa toimia tässä hengessä.

n Vaasalaiset saivat ihailla lippu-juhlapäivänä hävittäjälaivueen lentoa yli kaupungin.

KA

J H

ÖG

LU

ND

n Kasarmintorin lipunnostoa johtaa kapteeni Tom Sundell. Lipunnostoa seuraavat sep-peleenlaskijat Tuulikki Kouhi (seurakunnat), Christina Knoo-kala (Vaasan kaupunki) ja Poh-janmaan aluetoimiston pääl-likkö everstiluutnantti Mauri Etelämäki.

ILK

KA

VIR

TA

NE

N

Nyt elämässämme ajassa muistoja juhlapäivien

vieton koruttomuus – ja sen ansiosta koronattomuus – on varmin tapa toimia

tässä hengessä.


n Linnakevene M/S Kuiva-saaren kevätkunnostus Upinniemen varuskun-nassa. Aluksen ulkopin-nat, sisäosat ja tekniikka huolletaan vuosittain en-nen vesillelaskua.

Saaristossa pidettyjen kurs-sien, retkiviikonloppujen ja talkootoiminnan järjestämi-nen edellyttää mahdollisuut-ta siirtää ihmisiä ja kalustoa

ulkosaaristossa sijaitseville kohteille sekä alusten käyttöä ajoharjoitteluun. Tässä tehtävässä killan on mahdollista hyödyn-tää neljää alusta: M/S Kuivasaarta ja Ah-ven 5 -venettä sekä kahta Master-venettä.

AluskalustoMPK hallinnoi ja myöntää käyttöoikeudet Suomenlinnan Rannikkotykistökilta ry:n

halussa olevalle M/S Kuivasaarelle. Lin-nakevene M/S Kuivasaari valmistui Uu-denkaupungin telakalta 80-luvun alus-sa, ja sitä käytettiin Puolustusvoimissa vuoteen 2014 asti, minkä jälkeen se siir-tyi MPK:lle. Alus on 13 metriä pitkä, 4,5 metriä leveä ja soveltuu rungon ominai-suuksiltaan hyvin liikkumiseen ulkosaa-ristossa. M/S Kuivasaari on varustettu Valmet 612 -moottorilla, jonka tuottamal-la 275 hevosvoimalla normaali ajonope-us on yhdeksän solmua (maksiminope-us 13 solmua). M/S Kuivasaarta yhtenä sen päälliköistä ajava Matti Hiltunen to-teaa, että alus soveltuu killan käyttöön

Merikuljetukset keskeinen osa Suomenlinnan Rannikkotykistökillan

toimintaa saaristossa

n KIRSI KOSTAMOSUOMENLINNAN RANNIKKOT YKISTÖKILTA RY

Suomenlinnan Ran-

nikkotykistökilta ry

toimii Uudenmaan

rannikon edustan

saarikohteilla sula-

kauden aikana.

KR

IST

IIN

A S

LO

TT

E


n M/S Kuivasaari ja sen sisarusalus M/S Lavansaari esittelemässä merireserviläisten toimintaa Turussa.

erinomaisesti, sillä kotimaiseen teknologiaan pe-rustuvat tekniset ratkaisut ovat helppo huoltaa ja alus on polttoaineen käytöltään taloudellinen. M/S Kuivasaarella voidaan kuljettaa 28 henkilöä.

Ahven 5 -vene siirtyi killan omistukseen Puo-lustusvoimilta vuonna 2007. Alus on 10,5 met-riä pitkä ja 3 metriä leveä. Voimanlähteenä toimii suomalainen Valmet 611 -moottori, jonka teho on 165 hv ja ajonopeus 8 solmua. Ahven 5 on va-rusteltu M/S Kuivasaaren tavoin nykyaikaisella navigointivälineistöllä. Se kykenee kuljettamaan kerralla 12 henkilöä ulkosaariston vaativissa olo-suhteissa. Käytännössä aluksen pienempi koko kuitenkin tekee sen alttiimmaksi aallokon vaiku-tuksille, joten haastavammissa olosuhteissa kilta tukeutuu M/S Kuivasaareen.

Kaluston käyttöTakavuosina kilta tukeutui voimakkaasti Puo-lustusvoimiin merikuljetuksissa. Nykyinen aluskalusto mahdollistaa killan toiminnan

Suomenlahden saaristossa. Suomenlinnan Ran-nikkotykistökillan alukset osallistuvat vuosittain erilaisiin killan omiin tapahtumiin, kuten Kui-vasaaren opastus- ja talkooviikonloppuihin liit-tyviin kuljetustehtäviin, MPK ry:n kursseihin ja erilaisiin edustustehtäviin. Normaalivuosina ajo-tunteja kertyy noin kaksisataa, riippuen merelli-sen toiminnan ja kuljetustarpeiden määrästä.

Koulutusta merellä liikkumiseenSuomenlinnan Rannikkotykistökillan alusten liikennöinti edellyttää aluksen päälliköiltä vä-hintään rannikkolaivurin tutkintoa tai sotilas-veneenkuljettajan kirjaa sekä luonnollisesti aluk-sen tyyppikoulutuksen. Aluksen päällikön lisäksi ajossa on aina mukana vähintään yksi kansimies, jonka tehtävänä on avustaa päällikköä aluksen ajoon liittyvissä tehtävissä. Kilta järjestää käytän-nönläheisiä kansimieskursseja, joiden tavoittee-na on kouluttaa killan käytössä oleville aluksille osaavaa henkilöstöä. Kursseilla käydään läpi pää-

Normaalivuosina ajotunteja kertyy noin kaksisataa, riippuen merellisen toiminnan ja kuljetustarpeiden määrästä.

MA

RK

US

AA

RN

IO


n M/S Kuivasaari mah-dollistaa Suomenlinnan Rannikkotykistökillan toiminnan ulkosaaris-ton kohteissa, kuten Kuivasaaressa. Kuvassa alus toisessa ”kotisata-massaan” Kuivasaaren koillisrannalla sijaitse-vassa suojaisessa me-renlahdessa.

kohtia liittyen esimerkiksi aluksen turvalli-suuteen, merimiestaitoon, merenkulkuun sekä ensiapuun. Aluksen tyyppikoulutuk-seen olennaisesti liittyy myös ja aluksen käyttöön ja huoltoon liittyviä kokonaisuuk-sia sekä ajoharjoittelua.

M/S Kuivasaaren ajot liittyvät pääsään-töisesti MPK:n kurssitoimintaan, ajokoulu-tukseen, Rannikkotykistökillan tarpeisiin sekä muihin tilattuihin tukitoimintoihin. Vuonna 2020 M/S Kuivasaari on osallistu-nut sekä killan Kuivasaarella järjestetyn tal-kootoiminnan edellyttämiin kuljetusteh-täviin että eri tyyppisille kursseille, muun

muassa MPK:n selviytymiskurssille Han-koniemen edustalla Russarössä viime elo-kuussa.

Alusta käytetään myös Merivoimien ker-tausharjoituksissa muutamia kertoja vuo-dessa.

Runsaista ajotilauksista johtuen oli-si erittäin toivottavaa saada miehistökou-lutukseen uusia vapaaehtoisia toiminnan varmistamiseksi. Tai jos muuten merenkul-ku ja merellinen ympäristö kiinnostaa, niin tervetuloa mukaan mielenkiintoisen harras-tuksen pariin.

n Killan omistama Ahven 5 -veneen koti-satama on Santahami-nassa. Alus soveltuu myös hyvin ulkosaa-riston vaativiin olo-suhteisiin, vaikka on-kin M/S Kuivasaarta pienempi kooltaan.

KR

IST

IIN

A S

LO

TT

E

KIR

SI

KO

ST

AM

O


Jukka Knuuti

KEMIÖNSAARELLA Skinnarvikissa piti vuonna 2008 siir-tää Merivoimien varikon aitaa. Metsähallitus oli myynyt kaksi puolentoista hehtaarin tonttia, jotka sijaitsivat varikon suoja --alueella. Ja kuten tiedetään, suoja-alueelle pääsy edellyttää kulkulupaa. Ostaja oli ukrainalainen liikemies, joka ilmoitti tarkoituksenansa olevan ryhtyä harjoittamaan alueella turisti-bisnestä.

Kaikki meni kirjan mukaan. Metsähallitus neuvotteli asias-ta Pääesikunnan kanssa, joka ei nähnyt kaupanteolle esteitä. Ei siitäkään huolimatta, että vuotta aikaisemin Merivoimien ma-teriaalilaitoksen johtaja, kommodori Jaakko Tikka oli esittänyt maakauppojen kieltämistä Skinnarvikin alueella!

Skinnarvikin myydyillä tonteilla ei ole nähty sen jälkeen mi-tään toimintaa toisin kuin runsaasti julkisuutta saaneessa Ai-riston helmessä Paraisilla. Siellä on rakennettu ahkerasti ma-joitustilaa, laitureita ja helikopterikenttiä, mutta luvatuista turistivirroista ei ole näkynyt jälkeäkään.

Venäläiset ovat tehneet Suomessa valtavan määrän maa-kauppoja, joissa useimmissa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Naapurimaan edustajat ovat ostaneet muun muassa viitisen-kymmentä hotellia tai kurssikeskusta sekä mitä sekalaisimman valikoiman rakennuskantaa vanhoista kouluista autiotiloihin. Yhteistä kaikille hankkeille on, ettei kiinteistöjä ole venäläis-omistuksessa käytetty käytännössä lainkaan.

Venäjällä ei voi olla varma rahojensa säilymisestä pankeis-sa. Sen takia on viisasta ostaa maata Suomesta. Se säilyy, vaik-ka hallitus tyhjentäisi pankkitilit. Samoin kiinteistökaupat ovat käytännöllisiä rahanpesussa. Osa maakaupoista saattaa olla täl-laisia talletuksia ”maapankkiin”.

Skinnarvikin maakaupoille on kyllä aivan järkeenkäypä se-litys: Venäjä pyrkii bulvaaniensa välityksellä varautumaan yh-teenottoon Suomen kanssa. Samaan aikaan, kun Pääesikunta totesi, ettei tontin myymiselle Merivoimien varikon suoja-alu-eelta Skinnarvikissa ole esteitä, myytiin Ähtärin asevarikon suo-ja-alueen sisäpuolelta maita venäläisille ostajille. Nämä kaupat tapahtuivat niin, ettei sotaväellä ollut niistä mitään tietoa.

Pirkkalassa, Satakunnan lennoston naapurustoon ilmaan-tui kahdelle asumattomalle talolle venäläisostaja. Kuoreveden lentokentän välittömästä läheisyydestä venäläiset ostivat hy-vään hintaan kaksi purkukunnossa olevaa kiinteistöä. Karjalan lennosto Rissalassa sai sekin venäläisen naapurin, jolla on suo-ra näkyvyys kiitoradalle. Lapin lennoston naapuristoon teh-dyn venäläistarjouksen Rovaniemen kaupunki torjui. Ilmaso-takoulu oli aiemmin Kauhavalla, ja sieltäkin venäläiset ostivat toimintansa lopettaneen puuteollisuuskiinteistön. Ja tietysti Tikkakoskenkin lentokentän nurkilla venäläiset ovat olleet kiin-teistöostoksilla.

Luetteloa venäläisten mielenkiintoisista kiinteistöhankin-noista voisi jatkaa. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea

Tuula Malinin kirja Putinin pihapiirissä. Venäjän suurvaltaope-raatiot Suomessa.

Miten on mahdollista, että naapurimaa voi ostaa mielen määrin kiinteistöjä, joiden oleminen vieraissa käsissä kriisin is-kiessä olisi hyvin vahingollista maanpuolustukselle?

SUOMEN LIITTYMINEN EU:HUN edellytti, että Suo-mi poistaa EU:n jäsenmailta kiinteistöjen hankintaa koskevat rajoitukset. Rajoitukset poistettiin samalla kertaa kokonaan, mikä avasi markkinat myös venäläisille kiinteistönostajille.

Toki venäläisissä ostajissa oli paljon ihan rehellisiä vapaa-ajan mökin hankkijoita. Mutta joukossa oli runsaasti ostajia, joiden tarkoituksia voi vain arvailla. Ja mikä pahinta, joukkoon kuuluu myös kotimaisia bulvaaneja.

Ilmeisesti Krimin vihreiden miesten kevät 2014 herätti fiksuimmat ja vastuullisimmat päätöksentekijät. Keväällä 2015 puolustusministeri Carl Haglund vaati suomalaisia tarkastele-maan venäläiskauppoja Ukrainan tapahtumien valossa. Sama-na keväänä olleiden vaalien jälkeen muodostetun Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan kirjattiin kiinteistökauppojen rajoittami-nen turvallisuuden kannalta keskeisillä alueilla. Uusi puolus-tusministeri Jussi Niinistö käynnisti ripeästi tarpeellisen lain-säädännön valmistelun, joka saatiin valmiiksi hieman ennen kevään 2019 vaaleja.

Ovi on siis suljettu. Hyöty jää kuitenkin rajalliseksi, kun he-vonen on jo karannut. On käsittämätöntä, että rekistereiden lu-vatussa maassa myytiin kymmeniä kiinteistöjä paikoista, joil-la on maanpuolustuksellista merkitystä. Toki oli pari huutavan ääntä erämaassa, kuten entinen työtoverini prikaatikenraali evp. Hannu Luotola, mutta heidät vaiennettiin turhan hysteri-an levittäjinä.

Jos ei sotaväki saanut aikanaan tietoja siitä, kuka tekee maa-kauppoja sen varikoiden nurkilla, ei ole tänäänkään koottua tietoa siitä, kuka omistaa Suomea ja mistä. Ja vaikka omistajan nimi vielä rekistereistä löytyisikin, on omistaja saattanut vaih-tua vaikka kuinka moneen kertaa. Ja mitä omistajasta, kun-han hän suhtautuu myönteisesti siihen, että omistusta voidaan käyttää.

Eduskuntaa on tietysti helppo syyttää siitä, että se Eurooppa-innossaan avasi ovat hämärille venäläisille kiinteis-tönostajille. Toisaalta voi myös ymmärtää suomalaisia myyjiä, joiden täysin arvottomille kiinteistöille ilmestyy rahakas venä-läinen ostaja. Mutta suurin syyllinen löytyy muualta. Kuka jät-ti kymmeneksi vuodeksi täysin huomiotta avoimen sivustan, jota mahdollinen vastustaja saattoi käyttää täysin rinnoin hy-väkseen? Juttu on alun perin julkaistu Suomen Sotilaan numerossa 4/2020.

S U O M I P Ä Ä T T Ä Ä I T S E

Eurofighter on Euroopan joustavin, testatuin ja laajimmin käytössä oleva monitoimihävittäjä. Eurofighterin valinta antaa Suomelle täyden suorituskyvyn kaikkiin tehtäviin, kaikissa ympäristöissä.

Lue lisää:www.eurofighterfinland.fi@BAES_Finland

E U R O F I G H T E R H X

Troijan hevonen


Salpalinja on uskomattoman upea ja ainutlaatuinen tutustumiskohde, jonka varrelle

ja muistopaikkoihin kannattaa ottaa aikaa vierailla. Linja tarjoaa puitteet pidemmälle

tutkimusmatkalle retkeilyn tai päiväretkien kautta. Matka ja kohteet valikoituivat

oman asuinpaikan perusteella, siksi tällä kertaa etelän osuudelle. Majoitusvaihtoehtoja

voi valita edullisista leirintäaluemajoituksista telttailuun matkan varrelle osuviin

kansallispuistoihin tai kesäajan sesongin tarjoamiin majapaikkoihin.

SALPALINJA JA RAATTEENTIE

n Salpalinjaa Sota-museon kuvassa.


Itse päätin jalkautua tämän ainutlaatuisen puolustus-linjan kohteisiin kesäloman aikana painottaen matkaa Salpalinjan eteläosuudelle Hamina–Raatteentie-välillä.

Yövyin mm. Lappeenrannan leirin-täalueella, Kuhmon yli 100-vuotiaas-sa aitassa ja Etelä-Konneveden kan-sallispuistossa. Ensi kesäksi on jo luonnollisesti korvamerkitty Salpa-linjan loppuosuuden tutkimusmatka Raatteentieltä kohti pohjoista rajaa.

Ennakoitavissa olevalle matkalle suosittelen ottamaan paikallisen op-paan mukaan Savonlinnan tai Lap-peenrannan alueilta, esimerkiksi eri kiltojen kautta, paikallisista muse-oista tai MPK:n alueen sotahistori-an asiantuntijoista. Osaa paikoista on haastava hahmottaa maastossa, jossa jo 70 vuoden ajan luonto on tehnyt tehtäväänsä paikkojen naa-mionnissa. Tässä siis poikkileikka-us kesäiseltä matkaltani, eri muisto-kohteista ja Suomen sotahistoriasta sekä eri majoituskohteista.

Suomen sotahistoriallisiin paik-koihin tutustumista suunnitellessa Salpalinjan varrelta löytyy bunkke-reita, linnoituksia ja juoksuhautoja,

osa museoilla varusteltuina ja osa autioina paikkoina tien vieressä. Nämä ovat helposti pistäydyttävinä paikkoina. Ihmeteltävää ja löydettä-vää on siis varmasti koko perheelle. Mikäpä sen kauniimpaa kuin matka-ta linjaa myöden ja tutustua kappa-leeseen kaunista Suomea!

Haastavin seikka, johon matkaa suunnitellessa törmäsin, oli yhden koontisivuston löytäminen itse Sal-palinjasta tai sen kaikista kohteista. Joko hakukone yski tai en osannut tietoa löytää, mutta tälle sivustopal-velulle olisi iso tarve ja tilaus. Nämä terveiset kuulin myös eri museokoh-teissa, eli tiedon saantia tulee paran-taa tässä asiassa ehdottomasti. Kuka ottaa kopin ja tekee tallentavaa sota-historiaa jälkipolville?

Haminan kautta ajaessa kohti Vaalimaantien museota saavat pää-kaupunkiseudulla ja sen ympäris-tössä asuvat tästä mukavan päivä-retkikohteen. Hamina itsessään on myös vierailun arvoinen keskustan hyvin säilyneen historiallisen ra-kennuskannan vuoksi. Haminassa vuodesta 1934 ollut 2. erillinen ran-nikkotykistöpatteristo perusti talvi-sodan alla Kotkan lohko -nimisen

n Rannikko-pikatykki asemassa. Martinsaari (Virolahti) 6.7.1941. SA-kuvan teksti.

n TEKSTI JA KUVAT: ANU VAR JONEN

SA

-KU

VA

SO

TA

MU

SE

O


yhtymän. Lohkon tehtävänä oli puolustaa Säkkijärveltä Ruotsinpyhtäälle ulottuvaa rannikkoaluetta. Rannikkotykistö ja jalka-väkijoukot torjuivat sodan loppupuolella Kotka–Haminan ja Virolahden saaristoon kohdistuneet jäähyökkäykset.

28.3.1940 tuli Mannerheimilta käsky rakentaa puolustuslinja Suomelle. Tämä oli tärkeä liike antaen tukea puolustami-selle Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Salpalinjan rakentaminen käynnistettiin. Tämä teki venäläiset varovaisemmiksi hyökkäyksessä Viipurin suunnasta kohti Helsinkiä. Ruotsilla oli suuri osuus Salpa-linjan rakentamisessa, sillä se tuki Suo-mea lisämiestyövoimalla ja materiaaleil-la. Salpalinja rakennettiin jo ennen sodan alkua, mutta varsinaisesti välirauhan ai-kana. Rakennusprojektissa oli 35 000 ra-kentajaa ja 2 000 lottaa hoitamassa lo-gistiikkaa sekä muonitusta. Samalla Neuvostoliitto iski voimalla Karjalaan. Salpalinja tuli siten logistisesti tarpee-seen kenttälinjoillaan ja asemoinneillaan. Mannerheim halusi luonnollisesti keskit-tää Salpa-asemille puolustusvoimia.

4.9.1944 julistettiin aselepo ja välirau-ha, jolloin Salpalinja julistettiin pääpuo-lustuslinjaksi. Tänä aikana Suomi halusi karkottaa saksalaiset pois maasta. Teräs-betonikorsuista saatiin rakennettua ase-moinneissa aukoton ristituliverkko, joissa

konekiväärit olivat ratkaisevassa asemas-sa puolustuksessa.

Vavahduttavin näky lähes jokaisel-la asemapaikalla ja museokohteessa on panssaritorjunnan kiviesteet. Näky saat-taa olla Itä-Suomen alueilla asuville ar-kipäiväinen näky, mutta etelän veteläl-le heinälle ne näyttäytyvät pysäyttävinä, hiljaisina muistomerkkeinä historiallisis-ta tapahtumista.

Salpalinja on aikansa historiallinen ra-kennelma, ja viimeinen linjapuolustus-strategian historian osa. Siitä alkoi alu-eellisen ja taktisemman puolustustyylin alku. Salpalinja on suuri ja merkitykselli-nen sotataidon vaihe, jota tulee vaalia ja säilyttää.

4.9.1944 julistettiin aselepo ja välirauha jolloin Salpalinja julistettiin pääpuolus-tuslinjaksi.

n Bunkkerimuseon rautakorsu.


1. päivä VAALIMAANTIEN BUNKKERIMUSEOVaalimaantien varrella olevalle Bunk-kerimuseolle on hyvät opasteet. Paik-ka on entisöity ja pidetty erittäin hyväs-sä kunnossa, ja museoalueena kohde on mielenkiintoinen. Alueelta lähtee myös maastopyöräily- ja vaelluspolut laajem-malle alueelle.

Alue on pääkaupunkiseudulla asuvil-le sopivan ajomatkan päässä oleva päi-väretkikohde perheen pienempienkin kanssa. Bunkkerimuseon museoraken-nus on uusi ja sisällä oleva museokier-ros on ehdottomasti tutustumisen arvoi-nen. Etenkin Etelä-Suomessa asuville paikka antaa jo itsessään tiivistelmän Sal-palinjasta. Jos aika ja budjetti ovat ra-jalliset, lähes uudenkarhea museoalue

kahviloineen on mielenkiintoinen ja an-toisa kohde, etenkin perheen pienemmil-le pojille. Matkalla voi tutustua Hami-nan historiaan ja keskustan alueeseen. Toinen suosituskohde eteläisen Salpalin-jan osassa vierailulle on Miehikkälä. Mo-lemmille paikoille voi tilata paikallisen oppaan Rajakillan tai Bunkkerimuseon kautta. Opas osaa kertoa kohteiden maas-topaikoista ja historiasta syvemmin. Tätä suosittelen lämpimästi.

Aloituspaikkana Vaalimaan bunkkeri-museoalue on vaikuttava jo sisällä olevan näyttelyn kautta, mutta myös piha-alu-een tykistö-, juoksuhauta ja panssaritor-juntaesteiden esilläolon vuoksi. Ensikos-ketus aiheeseen ja Salpalinjan fyysiseen kokoon alkaa näyttelyn historiallisen ker-tausvideon kautta avautua noviisillekin, ja tunne on kunnioitusta herättävä – vä-hintäänkin.

Pihalla olevan tykkikaluston moninai-suus kertoo sodan ajan kirjavasta kalus-tosta; käytettiin mitä saatavilla oli ja pys-tyttiin hankkimaan. Siitä kertoo 73 eri tykkimallia, jotka olivat sodan aikana käytössä. Kaikki mallit eivät ole museon pihalla esillä. Pallokorsu oli tilanteeseen nähden erittäin nopea rakentaa, ja näitä on 2 kpl alueella. Pahvikorsu oli hetken suoja, joka ei kuitenkaan kestänyt koste-utta kovinkaan hyvin tai lumen painoa talvella.

2. päivä LAPPEENRANNAN TELOITUSPAIKAT JA SAKSANNIEMIKäytin taustalähteenä Lappeenrannan seutua varten Teloitetut-teosta, mut-ta oli silti yllätys, miten puna-armeijan sotilaiden ja suomalaisten sotakarkuri-en teloituspaikalla toimii leirintäalue. Kieltämättä ajatus on puistattava men-nessä telttaan makuulle illalla tietäen alu-een historian ja Museoviraston tekemät sotalöydökset.

Saksanniemi on todennäköisesti osal-le tuntemattomampi asemapaikka. Noin 15 km Lappeenrannan keskustasta on Kärjenlammen saunarannalle ajettaes-sa kasvillisuuden ja puunrunkojen seasta löytyvä vaikuttava bunkkerialue ja lyhy-

Vaalimaan bunkkeri-museoalue on vaikuttava...


et juoksuhaudat. Alueen kokonaisuus koostuu kohteis-ta Iitiä, Saksanniemi ja Rutola. Alueella on panssarivau-nun kiviesteitä, maahan kaivettuja ja kallioon louhittuja taistelu- ja yhdyshautoja tuliasemineen, majoitustunne-leita, tulenjohto-, ase- ja miehistökorsuja ja pallokorsuja. Syvyyttä bunkkerilla ja ”keskuskohdalla” on yli 15 met-riä, mikä tekee alueesta vaarallisen sen huonon kunnon vuoksi.

Rantasaunalle käveltäessa on rakennusta ennen yksi bunkkeriasema ja tulituspaikka jätetty näkyviin. Saunan ja järven välissä lähes säpsähtää – jälleen – silmän havai-tessa tutuksi tulleet, säännönmukaiset rivit panssarintor-junnan kiviesteitä.

Kallioon louhittuun majoitustunneliin on korsun kun-nostamisen yhteydessä rakennettu uudelleen puiset vä-litasot ja portaat. Kokonaisuus on edustava ja histo-riallisesti todistusvoimainen esimerkki Salpalinjasta. Kokonaisuus muodostuu monipuolisesta valikoimasta Salpalinjalle tyypillisiä linnoituslaitteita, jotka kuvastavat puolustusjärjestelmän toimintaa, rakentamista ja oivallis-ta sijoittamista maastoon.

3. päivä PUNKAHARJUN LINNOITUS Punkaharju säväyttää harjumaisemillaan keskellä kau-neinta järvimaisemaa. Vaikka vierailupäivä osui sateisel-le säälle, ei alueen kauneus himmentynyt tästä lainkaan. Sotataktisesti on ymmärrettävää, miksi alue otettiin Sal-palinjaan mukaan. Hyvä näkyvyys joka suuntaan ja ka-peat niemet ovat antaneet hyvät valmiudet vastata vihol-lisen hyökkäykseen maastossa ja vesien yli.

Kuikonniemen alueelle jatketaan Kruunupuistosta 2,1 km:n matka kaunista harjutietä, josta avautuu näköala sekä Saimaan Pihlajavedelle että tien vasemmalla puolel-la siintävälle Puruvedelle.

Salpalinja on osa yli 1 200 km pitkää linnoitusketjua, joka rakennettin Suomen itärajalle 1940–41 ja 1944. Tääl-tä löytyy mm. 800 majoituskorsua, 1 250 konekivääripe-säkettä, 130 km kaivantoesteitä, yli 350 km taistelu- ja yhteyshautoja ja 225 km panssarikiviesteitä. Salpalinjan pysäköintipaikalla harjutien pohjoispuolella on opastau-lu, jossa on alueen kartta ja tietoa Salpalinjan historias-ta. Linnoitusalueella on entisöity korsu ja juoksuhauto-ja. Pysäköintipaikalla on kioski ja vieressä on myös hyvä hiekkapohjainen uimaranta. Alueella on myös muita pol-

kuja, joissa ei kylläkään ole opasteita. Kuvankaunis har-jumaisema on toiminut sodan aikana hyvänä puolustus-linjana sen ollessa paikoin korkea ja kapea. Punkaharjun luonnonsuojelualueella Salpalinjan rakennelmia oli Kui-konniemessä ja Mustaniemessä. Valtaosa rakenteista täy-tettiin ja siivottiin kuitenkin pois sodan jälkeen. Onnek-si osa alueella sijainneista juoksuhaudoista ja korsuista rakennettiin uudelleen vuosina 2001–2003. Vuonna 2014 osa huonokuntoisista juoksuhaudoista kunnostettiin ja loppuosan ympärille pystytettiin köysiaita ja jätettiin maatumaan. Juoksuhaudat ovat avoinna yleisölle, vaikka osa on jo aidattu sortumavaaran vuoksi.

ÄNÄKÄISEN MUISTOMERKKIReitivalinnassa valitsin Lieksan kautta ajon kohti Kauha-vaa ja Raatteentietä. Toinen reitti olisi ollut ajaa Nurmek-sen ohi Salpalinjan tukikohdan kautta Kuhmoon. Salpa-linjan kohteita tutkiessa vaihtoehtoja riittää, mikä tekee matkasta mielenkiintoisen ja maisemiltaan erittäin kau-niin ja monipuolisen. Kappale kauneinta Suomea näkyy koko matkan ajan ikkunoista, ja sekös lämmittää mieltä tunteellisten kohteiden välillä.

Änäkäisen talvisodan viivytysasemaÄnäkäisen viivytysasema kenttälinnoitettiin 10.10.–30.11.1939. Linnoitustyöt suoritti pääosin paikallinen eril-lispataljoona 13 (ErP 13). Varsinaiset taisteluasemat ra-kennettiin Kivivaarantien suunnalla Änäkäisen vesistön länsirannalle ja tien eteläpuolella Vornasenvaaraan. Ase-maan saatiin syvyyttä rakentamalla etuasema vajaa 300 metriä pääaseman eteen ja vastaanottoasema Laklajoen länsipuolelle.

Asemaan ehdittiin ennen sotaa rakentaa taisteluhau-dat ja pesäkkeet, tärkeille alueille yhdyshautoja, katetut konekivääripesäkkeet tien suunnalla sekä piikkilankaes-teitä aseman eteen. Panssariesteiksi siirrettiin pää- ja etu-aseman eteen irtokivilohkareita ja aseman eturinteeseen kaivettiin puilla verhottuja rinneleikkauksia (pystyeste). Suojakorsujen rakentaminen jäi sodan alkaessa kesken, joten osittain maahan kaivetut teltat olivat ainoa lepo-paikka viivytystaistelujen aikana.

Änäkäisen rannalla on paikoitusalue, jossa on muisto-monumenttina kaksi tykkiä ja muistolaatta. Vieressä jär-ven rannalla on hyvä laavupaikka pysähtyä taukokahville.

Kappale kauneinta Suomea näkyy koko matkan ajan ikkunoista, ja sekös lämmittää mieltä tunteellisten kohteiden

välillä.


4. päivä TALVISODAN VIISIKKOLieksa–Nurmes-alueella on näh-tävillä sotahistoriallisia kohteita maastossa edelleenkin varsin pal-jon. Via Karelian reitin varrella niitä tulee vastaan yllättäen tien varrella. Juoksuhautoja, pesäkkeitä, korsu-ja ja tuliasemia. Itselle ehdottomasti hätkähdyttävintä olivat panssaries-tekivilouhoksien yhtäkkinen ilmes-tyminen männikön tai aluskasvil-lisuuden keskeltä. Niiden valtava lukumäärä koko Salpalinjan matkalta, 40 000 kpl, on vä-hintäänkin vaikuttava. Ryhmä rivissä olevia, jo sammal-tuneita kivipaasia antaa ensivaikutelman hautakivistä, mitä ne eivät luonnollisestikaan ole. Tunnelma on koh-datessa joka kerta pysäyttävän harras.

Paikka paikoin vuosikymmenet ovat kohdelleet koval-la kädellä Salpalinjan asemien rakennelmien puuosia, ja osassa asemia on mm. korsujen ja katettujen tuliasemi-en katot ovat joko pääosin romahtaneet alas tai luhistu-massa. Toivottavasti nämä eivät ajan kuluessa katoa ko-konaan

Viisikon linja ja samalla Salpalinjan etuasema raken-nettiin vuonna 1939 YH:n eli ylimääräisten kertaushar-joitusten aikana. Puolustusasema joutui 9.12.1939 to-sitoimiin, kun vihollinen hyökkäsi asemaa vastaan. Onneksi Viisikon linja oli yksi parhaiten varustelluista puolustusasemista, joten vihollisen iskut saatiin torjut-

tua ja vihollinen vetäytyi jouluaatto-na 1939 takaisin rajan taakse.

Mottitaktiikka kehittyi vuoden 1940 aikana. Mottitaktiikassa hei-kompi tasoittaa voimasuhteet kouk-kauksien avulla saartaen ja kat-kaisten huoltoyhteydet ja pilkkoen divisioonat pienempiin, paremmin hyökättäviin kohteisiin. Mottitak-tiikka on ansaitusti ollut sodassa toimiva taktiikka tuhota vihollinen maastossa. Jatkosodassa asemaa ei tarvittu, koska etulinja pysyi kau-

kana Pielisjärven kohteista. Viisikon linjaa oli kuitenkin vahvistettu etuasemalla välirauhan aikana.

5. päivä RAATTEENTIERaatteentielle saavuttaessa jo paikan nimi resonoi niin vahvaa kunnioitusta, puhumattakaan yhden unelman to-teutumisesta vierailla historiallisella alueella, että small talk -taitoja ei juurikaan kaipaa – olen täällä vihdoinkin.

Raatteentien käynnin päivälle osui myös sopivasti RE-SULin Nijmegen etämarssihaaste. Mahdollisuuden avau-tuessa ja säänkin ollessa suotuisa, hoidin MPKL ry:n hen-kilökunnan edustuksen 10 km:n osuudesta Raatteentien suoralla. Taipaleen alkuosuudelle tuli kohdalle pitkos-puukierros suolle ja muistomerkki venäläisten kaatunei-den sotilaiden muistolle.


Samalla otin kuulokkeista kuunteluun muuta-man eri dokumentin alueen tapahtumista hyökkäyk-sen aikana. Tunnelma marssia varten oli siis taattu, vähintäänkin tässä vaiheessa kunnioitusta ja arvos-tusta herättävä. Puistattavan kylmäävää oli kävellä maisemissa, joissa sydäntalven pakkasen repiessä tulitusten ohessa ilmaa, on saavutettu yksi merkit-tävimmistä voitoistamme sodan aikana. Käynti sekä Etelä- että Pohjois-Karjalassa auttaa ymmärtämään paikallisten korpisotureiden roolin merkitystä. Pai-kallisen luonnon ja sään tuntemus on ollut tärkeäs-sä roolissa Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Sal-palinjaa tarkastellessa usein kuultu kommentti ”oli onni, että Venäjä hyökkäsi juuri talvella” puolustaa paikkaansa. Saimme etulyöntiaseman suurta vihol-lista vastaan, vaikka kalusto ja muu materiaali ei ol-lut toivotulla määrä- ja laatutasolla.

Raatteentien museoalue on vierailun arvoinen paikka. Museo on helppo käydä läpi näyttelyalueel-la. Museossa on mukana osaavia oppaita, jotka ker-tovat kalustosta ja vitriinien esineistä ja puvuista. Sisäänpääsymaksuun kuuluu lyhyt luento ja doku-mentti alueesta ja taistelun hetkistä. Itse piha-alu-een suurin nähtävyys – ja säväyttävin kokemus itse marssin jälkeen – oli kävellä muistomerkkilohkarei-den muodostaman ympyrän läpi. Ikituli liehui sit-keästi piiskaavassa tuulessa, eikä toivottavasti sam-mu koskaan.

”30.11.1939 Venäjän aloittaessa sodan Suomea vastaan ilman sodan julistusta, oli heillä oli hyvin varusteltu yli miljoonan miehen armeija. 1.1.–7.1.40 Raatteentien taistelusta tuli verilöyly puna-armeijal-le. Korpisoturien taidot olivat mainittavia. Nopsa-partio suksilla oli tehokas, ja metsä oli suomalaisille turva ja tuttu. Venäläiset pelkäsivät ja kammoksui-vat suomalaisia sotilaita, valkoista kuolemaa.

Raatteentien hyökkäyksen onnistumisessa on ol-lut monta Suomen kannalta tärkeää elementtiä; hyökkäyksen alkaminen talviaikaan mahdollisti etu-lyöntiaseman Venäjän Kosovosta ja etelämmästä si-joitetuille sotilaille. Heidän talven olosuhteiden koke-mus ja selviytymistaidot olivat heikot.”YouTube-dokumentti

”Pst-tykki tuhosi 2.1.1940 8 puna-armeijan pans-sarivaunua. 3.–4.1.1940 keskityttiin joukkojen (yllä-tyshyökkayksiä samaan aikaan) siirtämiseen suksia vihollisen sivustaan. 5.1.1940 suomi aloitti 10 divisi-oonan voimin hyökkäyksen ankarissa talviolosuteis-sa, 35–40 asteen pakkasessa. 6 pataljoonaa Hauki-lan alueelle. 1 vanki saatiin. 6.1 huomattiin Venäjän vetäytyvän. Itään vetäytyvä divisioona, suomalaiset saivat katkaistua lopullisesti Raatteentien huoltoyh-teydet.

n Raatteentien pitkospuut.


Päivän kuluessa saatiin lisää ukrainalaisia sotilaita. Vastassa oli kuitenkin sisukas ja yhtenäinen Suomen ar-meija. Venäjän sotataktiikka oli katkaista Suomi kahtia Suomussalmen kohdalta Ouluun asti. Venäjän 2 divisi-oonaa hyökkäsi itärajalla Suomeen. Suomalaisten eteläs-tä ja lännestä tulevat vastahyökkäykset pakottivat venä-läiset jättämään raskaan kaluston kuitenkin taakseen.

1.1.1940 taistelut Venäjän 44. divisioonaa vastaan al-koivat. Neljän aikaan aamulla alkoivat Raatteentiellä taistelut, jossa neljänä kiilana aloitettu hyökkäys ajoi ve-näläiset motteihin, ja he menettivät taistelussa yli 20 000 miestä. Pakkasen ollessa välillä yli 40 astetta oli luonto taistelussa Suomen puolella. Sotasaalis Raatteentiellä oli mittava, jopa enemmän kuin mitä ehdittiin Puolustusvoi-mien osalta ostaa tai tilata.” YouTube-dokumentti Talvisota 1939

6.päivä KUHMON TALVISOTAMUSEO JA JYRKÄNKOSKEN MUSEOALUEKuhmon leirintäalueen vierestä löytyy sotahistoriallinen Talvisotamuseo. Museon näyttelyn kokoamiseen on käy-tetty paljon aikaa ja työtä, koska tietoa on tarjolla val-tavasti. Näyttelyohjeen saatuaan käteen opastaa ohjeen

sivut numeroidussa järjestyksessä mitä missäkin huo-neessa on esillä. Näyttelyssä on paljon tauluja, vitriinejä ja kertomuksia, joissa on runsaasti paikallisten ihmisten henkilöhaastatteluja, tapahtumien todella tarkkaa ker-rontaa alueelta. Tarinat evakuoinneista, alueen pommi-tuksista, itse taisteluista ja alueen jälleenrakentamisesta tekevät sota-ajan tapahtumat huomattavasti läheisem-mäksi kävijälle ja koskettavat kovapintaisempaakin vie-railijaa. Paikallisten ihmisten karujen kokemusten ääni tulee niin hyvin tarinoissa esiin, että on lähes uskoma-tonta, että tapahtumista on kulunut vasta yli 70 vuotta. Sota koskettaa aina.

Museon esineistöt kertovat kattavaa perustietoa sota-kaluston toiminnasta ja käytännön vinkkejä, kuinka sel-vitytyä joko eräolosuhteissa tai tuolloin sota-ajan olosuh-teissa. Museo on ehdottomasti käynnin arvoinen paikka kuvankauniissa kangasmetsässä. Alueen rantareitillä kannattaa käydä tekemässä kävelykierros museovierai-lun jälkeen – saa samalla jäsentää museon antia rauhoit-tumalla luonnon helmaan.

”Kuhmon kirkonkylän ja suomalaisten taisteluase-mien pommitukset sekä motteihin saarrettujen joukko-jen avuksi lähetetyt apuvoimat eivät kuitenkaan tuot-taneet vihollisen tuottamaa tulosta. Muun muassa eversti Dolinin johtama arviolta 1 800-miehinen hiih-

n Näkymä Raatteentieltä.

SA

-KU

VA


n Konneveden Kansallispuisto.


toprikaati, ”Kuoleman kuriiri Kuhmossa”, tuhottiin lähes viimeiseen mieheen Kesselin ja Vetkon talo-jen lähimaaston armottomissa korpitaisteluissa 12.–16.2.1940. Kuhmon suunnalla suomalaisten kannal-ta raskaimmat taistelut käytiin Kilpelänkankaalla ja Löytyvaaran maastossa. Vihollisen ylivoimasta ja raivoisasta painostuksesta huolimatta suomalai-set onnistuivat pitämään asemansa sodan loppuun saakka.” Dolinin hiihtoprikaatin ansiosta vahvistui-vat tapahtumat, jotka hakevat vertaistaan talviso-dassa.

Jyrkänkosken ulkoilmamuseo on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Paikalle on helppo pysäh-tyä joko matkalla etelästä kohti Kuhmoa tai sieltä alaspäin tultaessa. Paikalla on kesä- ja lomaseson-gin ajan paikalliset vapaaehtoiset reserviläisoppaat kertomassa ulkona olevasta kalustonäyttelystä, kor-susta ja toiminnasta maastossa sodan aikaan. Opas-toiminta on jälleen yksi hieno esimerkki, miten eri-laista reserviläistoimintaa saa ja voi harrastaa.

Paikallinen lottayhdistys ylläpitää museolla pien-tä kahvilaa ja Suomen pienintä lottamuseota alueen reunamalla. Pieni museomökki kertoo läpileikkauk-sen lottatoiminnasta elävästi aitojen tarvikkeiden ja esillä olevien esineiden ja valokuvien kautta.

Alueelle astuessa ensimmäinen silmiin osuva merkki panssarivaunujen lisäksi on kivipaasi, jos-sa lukee: ”Tähän pysähtyi vihollisen eteneminen 7.12.1939.”

Alueella on sekä juoksu- että ampumahautoja, joihin voi tutustua helposti jalkautuen. Alueelle on Karjalasta tuotu yli 100-vuotias hirsirakennus, jossa on lisää kuva- ja esinemateriaalia.

Ulkona katetuissa tiloissa on valokuvanäyttely-jä, joissa kerrotaan sodan tapahtumista, kaatuneista

ja heidän hautapaikoistaan. Herkimmille tämä sat-taa olla tunteellinen kokemus käydä läpi. On hienoa, miten yksityiskohtaisesti tietoa on säilynyt ja säily-tetty nykyisille ja tuleville sukupolville. Vapaaeh-toinen maanpuolustustyö kantaa upeasti hedelmää myös tässäkin historian tallennustyössä.

7. päivä Etelä-Konneveden Kansallispuisto Joensuu–KuopioKonneveden kansallispuisto on niin sanotun Sinisen tien varrella itärajan ja Vaasan välillä, Savon sydä-messä. Paikalle pääsee todella helposti reilun kilo-metrin kävelyn jälkeen parkkipaikalta. Ensimmäi-nen laavu ja leiriytymisalue on todella siisti ja hyvin ylläpidetty. Rannalle pästyään ymmärtää vaarojen korkeuden; vastarannan pystysuora seinämä puus-toineen on vähintäänkin pysäyttävä.

Korkeuserot ovatkin alueen erikoisuus – ja haas-teellisuus. Kesällä sadepäivän jälkeen osa patikoin-tipoluista tulvi yli tai oli vaarallisen mutaisia ja liukkaita. Kunnon varustelu on siis paikallaan, jos haluaa kiertää pisimmän, Kolmen vuoren vaelluk-sen, läpi. Vaihtoehtoja löytyy reittivaihtoehdoille, Vuori-Kalajan esteetön reitti 300 m lammen ympäri, antaa myös perheen pienimmille ja lastenvaunuille hyvän maisemareitin.

Päivävierailu tai muutaman yön retkeily onnistuu näissä jylhissä maisemissa. Kesäretken ja kauniin Suomen luonnon ihailuni päättyi Salpalinjan tutki-musmatkan osalta tänne, eikä lainkaan haikeudella.

Halu nähdä upeaa kotimaatani lisää ja jatkaa Sal-palinjaa kohti pohjoista jää odottamaan ensi kesää.

Lähteet ja lisätietoja:

Suomen Sotilas; Muistoja Pohjolasta – Opas suomalaisten sotamuistomerkeille ja taistelupaikoille

https://yle.fi/uutiset/3-11403518- Teloitetut

https://areena.yle.fi/1-4151732 -Salpalinja, konkreettista puolustushistoriaa

https:// youtube/Talvisodan Suomalaissotavankien haastattelu

Tietoa Kainuun talvisodasta 1939-1940; ”Kuoleman kujanjuoksu” – Alfamer Oy 2006

”Tuonelan Tulenliekit” – Edico Oy 2011

”Erään pataljoonan sotatie” - Books On Demand 2016

Kuhmo Camping - http://juhlatakomo.fi/majoitus/

Lappeenranta - http://campinglappeenranta.fi

Etelä-Konneveden Kansallispuisto - https://www.luontoon.fi/etela-konnevesi/

Patvinsuon Kansallispuisto - https://www.luontoon.fi/patvinsuo

n Suomen pienin lottamuseo.


Käyttöön tulleessa KEVA78-tutkat paransivat merkittä-västi Suomen ilmapuolus-tusta.

KEVA78-tutkakaluston kehitystyö käynnistyi 1960-luvulla Puo-lustusvoimien, alan kotimaisen teolli-suuden ja tutkimusosaajien yhteistyönä. Ensimmäinen järjestelmä toimitettiin Il-mavoimille vuonna 1978. Ilmavalvontaa tehostaneen ja mittaustoimintaa automa-tisoineen KEVA78-kaluston käyttöönotto oli merkittävä kehitysaskel Suomen ilma-puolustuksen modernisoinnissa.

Nyt tutka-asemille sijoitetut KEVA78-tutkat on korvattu 2010-luvulla siirrettä-vällä KEVA 2010 -keskivalvontatutkaka-lustolla.

SammutustilaisuudetUpinniemen ja Kaamasen tutka-asemilla järjestettiin 30.6.2020 tilaisuudet pitkään palvelleen järjestelmän käytöstä poiston kunniaksi.

Upinniemen tilaisuuteen osallistui Il-mavoimien henkilökunnan lisäksi KEVA-veteraaneja. Veteraaneista paikalla olivat

n TEKSTI: HEIKKI MART TILATUTKAMIESKILTA R.Y.KUVAT: ILMAVOIMAT

KEVA78 poistettiin käytöstäIlmavoimia yli 40

vuotta palvelleet

KEVA78-keski-

valvontatutkat

poistuivat käytöstä

heinäkuun aikana.

n Upinniemen Kevan sammu-tustilaisuuteen osallistuneet yhteiskuvassa Kevan anten-nin kanssa.


jo eläkkeellä olevat Risto Ivars, Veikko Hymander, Jouko Lanteri, Leena Lante-ri ja Reino Jormalainen. Veteraanit olivat olleet suunnittelu-, valmistus- ja käyttöteh-tävissä.

Tilaisuuden aluksi tutustuttiin KEVA78:n korvanneeseen KEVA 2010 -ka-lustoon. Tätä seurasi päivän pääaihe, eli virallinen tutkan sammuttaminen. Lähe-tinkonttiin ahtautuneet Ilmavoimien esi-kuntapäällikkö prikaatikenraali Jari Mik-konen, aseman ensimmäinen päällikkö Veikko Hymander ja aseman nykyinen päällikkö yliluutnantti Mikko Lounasvuo-ri sammuttivat tutkan klo 11.41. Vaikutti siltä, että sammutuksen jälkeen KEVA-ve-teraaneilla oli herkkä hetki.

Kahvitilaisuudessa prikaatikenraali Jari Mikkonen kertoi KEVA-historiaa kiittäen samalla KEVA-projekteissa olleita. Kahvi-pöydän ääressä Risto Ivars muisteli KE-VAn valmistuksen alkuaikoja, jossa pakon sanelemana perustettiin Puolustusvoimiin Riihimäelle ns. tutkatehdas. Esiin tuli myös Sähköteknillisen tutkimuslaitoksen merkit-tävä osuus tutkan suunnittelussa.

Kaamasen KEVA78-keskivalvontatut-ka sammutettiin kello 12. Tutkan sammut-ti Lapin lennoston komentaja eversti Antti Koskela. Paikalla tilaisuudessa oli tutka-asemalla vuosien varrella palvelleita hen-kilöitä sekä Lapin lennoston henkilöstöä. Kaamasen tutka-asemalla tilaisuuteen liit-tyi F/A-18 Hornetin ylilento.

Historiikki ja KEVA78MVT eli matalavalvontatutkaprojekti alkoi jo 60-luvun puolivälissä. Projekti sisälsi S-alueen lähetin-vastaanottimen (SLV), an-tennikokonaisuudet (valvonta- ja korkeu-denmittaustutkat), näyttölaitejärjestelmät, tiedonsiirtojärjestelmät ja tehonsyöttöjär-jestelmät. Järjestelmän suunnittelua joh-ti Pääesikunnan sähköteknillinen osasto. Prototyypin valmistumisen jälkeen tarkoi-tus oli, että laitteet valmistaisi kotimainen teollisuus, mutta lopullisten tarjouspyyn-töjen vastauksena kotimaiset teollisuuslai-tokset vetäytyivät tarjouskilpailusta. Tästä johtuen Riihimäelle Viestikeskuskorjaa-molla aloitettiin tutkien tuotanto. Kaikkea siellä ei tehty, vaan alihankintana valmis-tettiin paljon osia. Kokoonpanot, testauk-

set ja järjestelmien käyttöönotto oli Puo-lustusvoimien hallussa.

Koska KEVA78:n, kuten järjestelmää myöhemmin kutsuttiin, suunnittelu ja val-mistus oli omissa käsissä, laitteistoja pys-tyttiin pääosin Puolustusvoimien piirissä itse huoltamaan ja päivittämään. Nyt yli 40 vuoden kuluttua käyttöön otetut järjestel-mät ovat kokeneet varsin monta muutos-ta, joilla laitteet ovat pidetty ajan tasalla ja toimintakuntoisina. KEVA78 on merkittävä saavutus kotimaisen elektroniikan kehittä-misessä, ja se loi maahamme tutkateknis-tä tietotaitoa.

Vajaa kaksi vuotta sitten käynnistyi tälle kansalliselle menestystarinalle historiikin kirjoittaminen. Työ tehdään kiltavetoisena, eli mukana ovat Ilmavoimien Viestikilta ja Tutkamieskilta. Ilmavoimat antaa merkit-tävää apua. Kirjan päätoimittaja on evers-ti evp. Martti Lehto. Hän on kirjoittanut myös muita alan kirjoja sekä artikkeleita. Historiikkiin on kerätty tietoja ja valokuvia paljolti arkistoista. Lisäksi KEVA78:n suun-nittelun, valmistuksen, käytön ja ylläpidon eri vaiheissa mukana olleista on haastatel-tu yli 40 henkilöä. Historiikki ilmestyy ensi vuonna.

n Aseman nykyinen päällikkö yliluutnantti Mikko Lounasvuori, Ilmavoi-mien esikuntapäällikkö prikaatikenraali Jari Mikkonen ja aseman ensim-mäinen päällikkö Veikko Hymander sammuttivat Upinniemen KEVA78:n tutkan klo 11.41.

KEVA78 on merkittävä saavutus kotimaisen elektroniikan kehittämisessä, ja se loi maahamme tutkateknistä tietotaitoa.


Mäntyvaltaiselle kankaal-le on nousemassa yksi-tyinen sotamuseo. Vie-railin paikalla elokuun alussa, ja silloin alueella oli osin maan alla oleva korsumainen, noin 200 ne-liön korsu-/näyttelyosasto sekä maan-päällä oleva hirsirakennus.

Projektin takana on eläkkeellä ole-va koneurakoitsija Vesa Friman. Vesa on vuosien aikana kerännyt Riihimäel-le erilaista sotakalustoa, joista heinä-kuun alussa Puolassa lentänyt MiG-21 on siirretty Parkanoon katseenvangit-sijaksi. Muuta ulkona olevaa kalustoa käyntini aikana oli Suomen ilmator-junnassa palvellut Severi-tutka. Syk-syn aikana Riihimäellä olevat tavarat siirretään Parkanoon ja museo alkaa muodostua.

Sotamuseossa ollut Severi oli huu-tokaupattavana noin vuosi sitten, ja Vesa Friman päätti hankkia sen. Si-sältä Severi on hyvässä näyttelykun-nossa, mutta ulkopinnan Vesa aikoo hiekkapuhaltaa ja maalata uudelleen. Suomessa on jäljellä kaksi muuta Se-veriä: Tuusulan Ilmatorjuntamuseos-sa ja Hämeenlinnan Museo Militari-

n TEKSTI: HEIKKI MART TILA • TUTKAMIESKILTA R.Y.

assa. Hämeenlinnan Severi on ollut kenttätykistön käytössä. Severi-tutkat hankittiin Suomeen 1950-luvun puo-livälissä. Tutkamieskilta avustaa Se-verin tietojen keräämisessä ja mah-dollisen esittelytaulun tekemisessä. Vesalle kiitos, koska Severi pääsi ko-timaiseen museoon.

Museo avataan ensi keväänä.

Ilmatorjunnan Severi-tutka Parkanoon tulevaan sotamuseoon

Sotamuseossa ollut Severi oli

huutokaupattavana noin vuosi sitten, ja Vesa Friman päätti

hankkia sen.

n Severi ja Vesa Friman museon työn alla olevalla pihalla.

n MiG-21 on mu-seon portin vie-rellä. Taustalla hirsinen museo-rakennus.


n TEKSTI: HEIKKI MART TILA

Vuonna 1937 Kustannus-osakeyhtiö Otava julkaisi 40-sivuisen kirjasen Maanpuolustusopetus kansakoulussa.

Kirjan on kirjoittanut Väi-nö Valorinta. Kirjan alku-lauseessa tekijä mainitsee: ”Odotettua suunnitelmaa kansakoulun maanpuolustusopetus-ta varten ei ole julkaistu virallisel-ta taholta. Koska opettajisto on ha-lukkaat tätä ainetta vapaaehtoisesti opettamaan, niin rohkenen asiaa har-rastavan opettajiston toivomuksia ja odotuksia noudattaen julkaista laa-timani luonnoksen samalla toivoen, että tämä raudan kuumana ollessa tehty suunnitelma edistäisi kysymyk-sen eteenpäin menoa ja poistaisi har-hakäsityksiä.”

Kirja ei ollut virallinen opetusoh-jelma, vaan suunnitelman luonnos ja tarkoitettu oppaaksi opettajille. Tämä messuilta löytämäni kappale on ollut Suodenniemen Kiikoisten kansakou-lun opettajakirjaston kirja numero 96.

Johdannossa kerrotaan: ”Eesti, Puola, Italia, Venäjä ym. maat anta-vat kouluissaan maanpuolustuksen alkuopetusta varhaisnuorisolle. Tämä kysymys on ajankohtainen meilläkin. V. 1935 sotaväen päällikkö teki ehdo-tuksen komitean asettamisesta tutki-maan ja suunnittelemaan maanpuo-lustusopetusta, ja kouluhallitus puolsi ehdotusta.”

Kirjan opeista moni asia voisi olla tämänkin päivän opetusohjelmas-sa yleisenä kansalaistietona ja-tapa-na. Jotkut kirjan asiat eivät sovi ol-lenkaan nykyaikaan. Seuraavassa on muutamia otteita kirjasta.

Retket. Retkillä saadaan paikal-lis- ja maastontuntemusta, etäisyyk-siä opitaan arvioimaan, ilmansuun-tia määräämään ja suunnistamaan, siellä voidaan varsinaisia maastoleik-kejä harjoittaa. Maastossa on muis-tettava luonnonsuojelua, siis vältet-tävä tarpeetonta taimien tallaamista sekä kukkien ja oksien katokomis-ta. Yksityisomaisuutta on ankarasti kunnioitettava toisen maalla liikku-essa. On noudatettava siivoa käyttäy-tymistä, johtajan tahtoon alistumista sekä joukko- ja ryhmäkuria, eikä ylei-siä liikenneohjeita ole halveksittava.

On vältettävä mm. puhelin- ja sähkö-johtojen eristäjien kivittämistä. Rik-komisesta aiheutuu suuria vahinkoja ja rangaistus. Retki saa olla väsyttä-v�

57 vuotta vapaaehtoista maanpuolustustyÖtÄ · 2020. 10. 15. · on hyvin riippuvainen...

Documents