www.avomielin.fi

Ajaton lehti avoimesti ajatteleville 2015 — 2016

Yhdistykset panostavat nuoriin

AVOMIELIN

2

Kiitämme lehden tekoon osallistuneita vapaaehtoisia.

Toimituskunta:Sami JuntunenTero JääskeläinenRitva KemppainenSirja KoivunenRiikka KoolaTom KärnäMarja-Leena SatonenSami TermonenArja TuomiojaJori Vauhkonen

Julkaisijat:Espoon mielenterveysyhdistys EMY ryTukiyhdistys Karvinen ryTukiyhdistys Majakka ryVantaan Mielenterveysyhdistys Hyvät Tuulet ry

Taitto: Sirpa StrömbergPaino: Suomen LehtiyhtymäIlmoitushinnat: 0,90 € / pmm + ALV 24 %ISSN 2243-2302

- lehti on Avomielin -yhdistysten eli neljän pääkaupunkiseudun mielen-terveysyhdistyksen talkoovoimin tekemä lehti. Tämän lehden tee-mana on mielen hyvinvointia kokemuksella

Palaute lehdestä: sirpa.stromberg@emy.fi

Syntymäpäivä

Maalaan elämääni isolle kankaalleJoku on tehnyt pohjan, minä piirrän ääriviivat.Vaikein on se kohta jossa valot ja varjot kohtaavat.Korostanko tummaa vai lisäänkö vaaleaa.

Sotken vaatteeni , tuhrin käteni.Mikä sotku, kaikki värit levällään.Katson kauan tauluaniläheltä ja kaukaa ja vielä kerran kauempaa.

Miten onnellinen olenkaan,kun vihdoin onnistun sekoittamaan oikeat värisävytvarjoisat varjot ja valoisat valot auringon kultaamat.

www.avomielin.fi

Runoja

Eino Leinon päivänä

Kirjoitanpas runon.Ajatukset yhteen kuron.Itseni sohvalle oikaisenrunosuonen vauhtiin polkaisen.Siinä kauan aikaa vietinmietin, mietin, mietin.

Runot Arja Tuomioja

Toimituskunta

Nuorten syksy avattiin Malmin Karvisessa tapahtumalla, johon kutsuttiin kaikkien pääkaupunkiseudun yhdistysten nuoret. Paikalla oli mm tiskijukka laitteineen. Kuvassa Eli-aksen loihtiman musiikin tahdissa tanssimassa (vas.)Vee-ra, Riina ja Saara.

Yhdistykset panostavat nuoriinKansikuvan teksti

Pöytäni ja minä

Pöytäni nurkkaanTulleet naarmut käännänSeinään päin, jonain päivänä.Kasvoihini tulleet vekitOlen nauranut ja itkenyt.Mihin ne käännän?Pöytäni ja minäElämää nähneet, aina pärjänneet.

Niin lähellä

Vielä meidät erottaa seinäja vuosikymmenetniin lähellä, niin kaukanaAina meidät erottaa pelkovuosikymmeniä vanhakilometrien paksuinen muuriniin lähellä, niin lähellä

AVOMIELIN

3

Tässä lehdessä:

2

3

4

5

6

7

7

8-9

10

10

11

12

13

13

14

Pääkirjoitus

Osallistuin Mielenterveysmessuille ensi kertaa viime vuonna ja suosittelen osallistumista aivan jokaiselle.

Tutkimuksen tekeminen mielenterveysyhdistysten aktiivitoimijoista tarjosi minulle mah-dollisuuden tutustua yhdistysten toimintaan ympäri maata. Yhdistyksissä tehtävä mie-lenterveystyö on tekijöidensä näköistä. Toiminnallaan aktiivijäsenet pitävät yllä kohtaa-mispaikkoja ja kahviloita, järjestävät juhlia ja juhlistavat arkea, ohjaavat keskusteluryhmiä ja harrastetoimintaa. He toimivat hallituksessa vastuullisissa tehtävissä, välittävät tietoa toiminnasta ja mielenterveydestä, luennoivat ja kouluttavat ammattilaisia, opiskelijoita ja suurta yleisöä. Heitä on messujen esittelypöytien takana ja edessä.

Tärkeimpänä toimintansa voimavarana aktiivitoimijat pitävät omaa elämänkokemustaan. Kokemus vaikeista elämäntilanteista, joihin liittyy mielenterveyden ongelmien kans-sa elämistä, muuntuu yhdistystoiminnassa arvokkaaksi. Oman kokemuksensa ansioista aktiivitoimijat kunnioittavat toisen ihmisen elämäntilanteen ainutkertaisuutta ja ym-märtävät vaikeuksien voittamisen haasteellisuuden. Mahdollisuus tarjota selviytymisen reittejä muille vaikeissa elämäntilanteissa eläville sitoo aktiivit vapaaehtoiset yhdistys-toimintaan. Samalla toiminta antaa merkityksellistä sisältöä omaan elämään.

Arkinen yhdessäolo avoimissa kohtaamispaikoissa ja toiminnassa saa voimansa välittä-misestä ja vertaisuudesta. Elämän vaikeuksien kanssa painiskelu romuttaa ihmisen itse-luottamusta. Auttaminen on silloin yhtä aikaa sekä yksinkertaista että erityisen vaativaa. Kyse on aidosta välittämisestä. Aktiivit ovat ihmisiä, jotka välittävät. Vertaisuuden eri-tyisyys on siinä, vaikeuksia ei tarvitse salata vaan ne voi jakaa. Samalla jaetaan erilaisten selviytymispolkuja, joiden näkeminen tuottaa ideoita omaan elämään. Jakaessa aktiivi-toimijoiden kokemusvaranto karttuu ja he oppivat olemaan erilaisista taustoista tulevien ihmisten tukena.

Ajan saatossa yhdistyksiin seuloutuu roppakaupalla paikallisessa todellisuudessa koetel-tua tietoa elämäntilanteiden vaikeutumisesta ja siihen vaikuttavista syistä sekä vaikeuk-sien voittamisen mahdollisuudesta ja keinoista. Yhdistysten toiminta on ajan hermolla ja arjen tasolla. Siihen heijastuu yhteiskunnan toiminta laajasti ja se heijastaa yhteiskunnan toimintaa. Paikalliselle ja valtakunnalliselle päätöksenteolle elämän koettelema, testaa-ma ja kehittämä tieto ja kokemus tarjoavat arvokasta osaamispääomaa, jota voitaisiin käyttää nykyistä laajamittaisemmin.

Yhdistysmuotoon organisoitu toiminta mahdollistaa näkyvyyttä ja tunnistettavuutta paitsi päättäjiin myös kansalaisiin päin. Yhdistys on helpompi löytää, kun kaipaa apua tai kun haluaa toimia mielenterveyden puolesta. Ihmisten yhdenvertainen osallisuus yh-teiskunnassa edellyttää kokonaisvaltaista ihmisyyden tarkastelua. Osallistumisen estei-tä ei rakennu yksinomaan vammojen ja sairauksien kautta vaan mahdollisuuksien ja tuen puutteiden sekä ympäristön paineiden ja syrjivien asenteiden kautta. Yhdistysten aktiivi-toimijat ovat mielenterveystyön kärkijoukkoa. Jokainen meistä rakentaa asenneilmastoa päivittäin. Siksi tänään on se päivä, jolloin voit tehdä oman osasi mielenterveystyöstä teoillasi ja puheillasi.

Liisa HokkanenYTT, sosiaalityön yliopistonlehtori

Lapin yliopisto

Jokapäiväisen mielenterveystyön

tekijätRunot.....................................................

Pääkirjoitus...........................................

Ajatuksia kokemuspuheenvuoron pitämisestä...........................................

Lydia tanssii ja luo iloa........................

Mielen hyvinvointi ei ole itsestään-selvyys....................................................

Mistä saan mielen hyvinvointia.........

Kirja-arvio..............................................

Mielenterveysyhdistykset panosta-vat nyt nuoriin......................................

Asiaa kulttuuriluotsitoiminnasta......

Emy 30 vuotta......................................

Kolmen minuutin matka Karvi-seen........................................................

Hyvinvointi on elämän arvoinen asia.........................................................

Mielen hyvinvointia kokemuksella - Mitä me nuoret halutaan?..................

Minä olen äänimies..............................

Kaikukortilla maksutta kulttuuria pienituloisille.......................................

AVOMIELIN

4

Ajatuksia kokemuspuheenvuoron pitämisestäusein tarvitse miettiä pitävänsä, koska ne harvemmin ajavat asi-ansa. Oma tarina tuo kyllä esille tarvittavan tiedon kysymysten jälkeen.

Tarinan tulee olla aihepiiriin liit-tyvä jollain tasolla, jotta kuuli-jalle tulee siitä hyöty. Omassa elämässä on paljon kerrottavaa ja valikointi voi toisinaan olla haastavaa. Rohkeus valita sopi-va tieto on hyvästä.

Aika joka on annettu on hyvä käyttää ja miettiä ennen puhet-ta ja valmistautuminen on hyvä tehdä rauhassa. Se mitä sano-taan tulee kerrottua ja sanoja ei saa takaisin. Se on hyvä muis-taa, sillä itsen suojelu on tärke-ää. Yleisesti jos kertomisesta tulee hyvä olo niin tarina on ol-lut hyödyllinen kertoa itselle. Se edistää omaa esiintymistaitoa ainakin pitkällä tähtäimellä.

Näine ajatuksineni rohkaisen kuuntelemaan ihmisten tarinoi-ta.

Sami Juntunen, Tukiyhdistys Majakka ry, Suomen Moniääniset ry

Olen koulutettu kokemusasi-antuntija ja pitänyt usein koke-muspuheenvuoroja eri puolilla Suomea, esim. oppilaitoksissa ja eri yhdistyksissä. Olen huo-mannut, että kokemusten ja-kaminen on monelle tärkeää. Aiemmin olisin luullut omien kokemusten jakamista turhem-pana. Kuitenkin olen oppinut kuinka tärkeää yhden tarinan kuuleminen on toiselle. Tarinan jakaminen kasvattaa molempia.Oman tarinan kertomisella on alkunsa: kerrotaan taustaa ja aloitetaan toiselle maininta mis-tä puhuu seuraavien minuuttien aikana. Tarina jatkuu syventä-mällä tietoa aihepiiristä ja oman kokemuksen yksityiskohdat tu-levat näkyviin. Kysymyksiä he-rää ja niihin voidaan vastata heti tai tiettynä aikana, riippuen ta-rinan ja kertojan luonteesta.

Kysymyksiin ei aina tarvitse vas-tata suoraan: Tärkeää on myös oman itsen suojaaminen! Etu-käteen valmistaudutaan mietti-mällä mitkä ovat sellaisia asioita joista ei halua puhua tai joista välttelee kertomasta liikaa. Jos puhumisen aikana tuntuu jokin epämukavalta, niin silloin voi sanoa sen myös, jotta kuulija-

kin tietää että tuohon ei halua vastata. Tämä kertomisen taus-tatietona.

Alun jälkeen: Kuulija tietää jo osan tarinasta. Hänellä on jo mielikuva millainen kertoja on. Tässä vaiheessa kuulija saattaa jo kysyä tarinan ulkopuolelta ky-symyksiä. Se on hyvä, sillä näin tarina saa elävyyttä ja syvyyt-tä, jokaisella kerralla hieman erilaisen muodon. Hyvä tarina elää kertoessa. Se ei ole ulkoa opeteltu sanasta sanaan -esitys, jonka voi lukea paperista. Sii-nä on kyllä tutut kiinnekohdat joista pitää kiinni, mutta sanat vaihtuvat esitystavan ja yleisön mukaan.

Loppuvaihe: Usein on aikara-ja jonka puitteissa pitää esitys. Silloin on hyvä jättää aikaa pa-lautteelle. Palaute kasvattaa ja kertoo mikä oli hyvää tai huo-noa esityksessä. Tämä on tärke-ää kertojalle, mutta myös osalle kuulijoista. Kuulijat voivat peila-ta kokemuksiansa ja saada niille muodon. Kertoja taas saa pa-lautteena niin hyvää kuin huo-noakin, molemmat kasvattavat kertojaa. Jos kritiikki on raken-tavaa, niin se on jopa mukavaa.

Esityksen jälkeen: Tarina elää ja vapaa keskustelu voi alkaa. Ker-toja voi peilata tuntemuksiaan ja keskustella yleisössä olevien kanssa. Yleisössä osalla alkaa työstämisprosessi jossa he si-säistävät tarinaa ja peilaavat niitä aiempiin kokemuksiinsa ja elämänkokemuksiin. Kun tarina on koskettava, niin työstäminen voi olla pitkän ajan prosessi. Varsinkin jos tarina koskettaa henkilöä syvältä. Voi tulla ko-kemus jaetusta kokemuksesta, sekä tunne, että ei ole yksin asi-ansa kanssa. Kaiken kaikkiaan kokemus voi olla todella antoi-sa.

Oman tarinan sisältöSisältö tulee miettiä kohdeylei-sö huomioiden. Kaikille ei tule kertoa samaa tarinaa saman-laisena jotta kasvua tapahtuisi. Esimerkiksi vertaisille voi pu-hua arkisesti omista asioistaan, mutta ammattilaisilla voi olla kriittisempiä näkemyksiä ker-rottuun. Tärkeää on ottaa esiin kokemukset joita halutaan tie-tää, mutta mielipiteillekin on tilaa. Arvostelua tulee usein miettiä tarkkaan. Jos on kehi-tysehdotus niin se on ihan ok, mutta paatoksellista puhetta ei

Tosiystävä

Todellista ja aitoa ystävää et saa väkisin hakemalla, vaan hänet löydät - ihan vahingossa. Se löytö on todella harvinainen, kultaa ja timanttia paljon arvokkaampi. Hyvin harva sellaisen löytää. Se ei tunne rajoja vaikka itse olisit nainen tai mies, herra tai narri, rikas tai köyhä, musta tai valkoinen, nuori tai vanha, sairas tai terve, tosikko tai humoristi, uskonnollinen tai ateisti, porvari tai vasemmistolainen. Hän tuntee sinun niin hyvät, kuin huonotkin puolesi. Hän on aina lähelläsi, kun häntä tarvitset hätäsi hetkellä. Hän lohduttaa sinua suruissasi, tukee, auttaa ja kannustaa sinua kun yhteiskunta tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja pahalta. Hän hyväksyy sinut sellaisenaan kuin olet, elämäsi loppuun saakka. Sen kaiken perustana ovat molemminpuoleinen avoimmuus, rehellisyys, uskollisuus ja vankka luottamus toisiinne. Sen arvoa ei voi millään rahayksiköllä mitata

Kaitsu

AVOMIELIN

5

Lydia tanssii ja luo iloaMaahanmuuttajat ovat tuttu näky myös mielenterveysyhdis-tyksissä. Tukiyhdistys Karvisen toimintaan osallistuu kantasuo-malaisten lisäksi toistakymmen-tä eri kansallisuutta edustavaa kävijää, mm filippiiniläinen Ly-dia Padilla-Rinne.

Lydia on vilkas naisihminen. Hän liikehtii ja puhuu lähes tauotta. Kehon kieli on elävää, kädet tulkkaavat puhetta, vaikka siitä muutenkin saa hyvin selvää. Ly-dia on ollut Suomessa 35 vuotta ja hän puhuu hyvin suomea, jos-kin vieläkin murteellisesti. Hä-net ajoi Suomeen työttömyys. Kotimaassa laboratorionhoi-tajia oli liikaa, siksi Lydia suo-malaisen ystävän houkuttele-mana pakkasi kimpsunsa ja tuli Suomeen. Hän kehuu olevansa erityisen taitava verinäytteen ottamisessa. Ei tule ylimääräis-tä verta eikä käy kipeää. Verta hän putkittaisi vieläkin, mutta työnantajat ovat tiukkoja, lähes 70-vuotias ihminen kuuluu eläk-keelle ja sillä siisti. Lydia yrittää selittää, että ikävuosia kyllä on,

mutta sielu on vielä aivan nuori ja se laukkaa kuin villivarsa – ei auta.

Filippiiniläisiä kansantansseja Lydia on harrastanut 6-vuoti-aasta asti, vieläkin se on hänen suuri intohimonsa. Hän tanssii silloin tällöin myös Karvises-sa. Hän haluaa opastaa ihmisiä tanssimaan, koska se nostaa fyysistä kuntoa ja auttaa mieltä voimaan paremmin. Se vähen-tää stressiä ja tyhjentää aivot ylimääräisestä painolastista.

Lydia viihtyy Suomessa hyvin ja haluaisi myös poikansa muutta-van tänne. Tämä jäi 2-vuotiaana isovanhempiensa huomiin, kun Lydia lähti maailmalle. Tytär oli 9-vuotias Lydian lähtiessä, nyky-ään hän asustelee Lontoossa.

Suomessa on hyvä olla, sanoo Lydia. Hän on toimelias ja iloi-nen ja onnellinen hyvistä ihmis-suhteistaan.

Teksti ja kuvaRitva Kemppainen

RUUVIKO päässäniLöysällä ois.Hyvä jos niin ois.Mutt pahaa pelkäänett kadonnutpois kokonaan.Mistä ruuvinsen löytäisin.Syksy tulee pimeää.taskulamppuavuks ois.Mutt mistä haen.Pitkät matkatkulkenut oontienoot monet.Reittejä muistaen lain.tie harhaako veikun pudonnut Ruuvini oliko?

Mikä ruuvipäässä muka ois?Metalliako, ei, ei.Lihaa sen täytyy olla.Aivo solujakone muka väheneevanhetessa Kasvaahan uusia.Solut ainakin uudistuu.Ihminen pärjäämonesti vähällä.Sokeana, kuurona ym.Mitä nyt yksi ruuvikuinkahan paljon niitä.Soluja pitää olla.Kysynpä vain.

”Anna-Liisa”

RuuvipelkoAlkoholismi

Oi, sinä alkoholi, sinä ilon lähdeolet näyttänyt kasvosine ovat rumatLuulin tietäväni kaiken viinastaväärinolin alkulähteilläViinalle ei löydy vastamyrkkyä, rakkaussuurin kaikestatehoton!Mikä sai ihmisen kerjäämäänlyömään sanoilla ja nyrkeinnöyryyttämään ihmistä, jokahäntä rakastaa, ihmistäjoka halusi jakaa kaikenkanssasipaitsi ei viinaa

Pirjo Simola

AVOMIELIN

6

Mielen hyvinvointi ei ole itsestäänselvyysMielen hyvinvointi ei ole mikään itsestäänselvyys, tietää karvis-lainen Tuula Parviainen. Hänen mielensä joutui kovalle koetuk-selle, kun lähes 50 vuotta kes-tänyt yhteiselo päättyi miehen kuolemaan. Ensimmäisen les-keysvuotensa hän eli kuin sumus-sa - mikään ei tuntunut miltään eikä mihinkään asiaan tahtonut saada otetta. Runsas kaksi vuot-ta on kulunut. Asia tekee edel-leen kipeää, mutta pahin kriisi on ohitettu. Elämä korjaantui rat-kaisevasti, kun Tuula löysi Karvi-sen, mielenterveysyhdistyksen, mistä löytyi elämään sisältöä.

Tuula o.s. Turunen syntyi vuon-na -46 Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa. Elämää janonnut nuori mieli halasi kotikylästä väl-jemmille vesille. Tuula hyppäsi 17-vuotissyntymäpäivänään suu-reen tuntemattomaan ja muutti Helsinkiin, mistä hän ei tuntenut ketään. Piian paikka toki oli han-kittuna lehti-ilmoituksen välityk-sellä. Tuohon aikaan työpaikan saaminen ei ollut temppu eikä mikään. Elämä lähti pääkaupun-

gissa mukavasti alkuun. Löytyi uusia ystäviä ja kaikki oli maa-laistytölle suurta ja ihmeellistä.

Aviomies löytyi 18-vuotiaana lin-ja-auton takapenkiltä, kun Tuula oli palaamassa sukulaisvierailul-ta Kontiolahdelta Helsinkiin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Parin kuukauden kuluttua men-tiin kihloihin ja aikanaan sitten avioliittoon. Perheeseen syn-tyi kolme lasta. Elämä oli työn-täyteistä, mutta se on jäänyt miellyttävänä aikana Tuulan mie-leen. Molemmat vanhemmat te-

kivät vuosikymmeniä kahta työtä samaan aikaan. Lastenhoitajaa ei tarvittu, koska töitä tehtiin vuo-rorytmissä. Kun toinen palasi töistä, toinen lähti. Viikonloput vietettiin sitten kesäisin yhdes-sä mökillä saaressa. Rahaa tuli ja sitä myös meni. Lasten har-rastuksiin satsattiin kitsailemat-ta ja myös matkusteltiin paljon.Tuula eli hyvän avioliiton, vaik-kei se aivan ongelmaton ollut. Oli ylämäkiä ja alamäkiä. Vai-keistakin tilanteista selvittiin ja yhdessä pysyttiin loppuun asti.

Tuula oli tyytyväinen elämäänsä, siksi miehen kuolema tuli suu-rena shokkina, vaikkei se aivan yllätyksenä tullutkaan. Koko elä-mältä meni pohja pois, mikään ei ollut niin kuin ennen. Mielen hyvinvointi oli todella kovalla ko-etuksella. Nyt aika on kuitenkin alkanut parannella haavoja, vaik-ka vieläkin aika ajoin mieli palaa asiaan ja hän mielessään heris-tää pois menneelle nyrkkiään, että juutas, minkä tempun teit, kun jätit minut. Hän on alkanut kuitenkin ymmärtää, että asian

jatkuva jauhaminen vain pahen-taa tilannetta. Tuulan mielestä surutyötä ei missään tapaukses-sa pidä tehdä yksin ja kotiin ei kannata linnoittautua missään tapauksessa. Johonkin on pakko lähteä. Ihminen on seuraeläin, toisten seura ja yhteinen toimin-ta saavat ajatukset pois ikävästä. Mielen hyvinvointi on jokaisen ihmisen perusoikeus, mutta mi-kään itsestäänselvyys se ei ole. Sen eteen on tehtävä työtä.

Tuula suuntaa monta kertaa vii-kossa Maunulan kodistaan Kar-viseen Malmille. Kun hän ensim-mäisen kerran avasi yhdistyksen oven runsas vuosi sitten, hän ais-ti heti ensi silmäyksellä tulleensa oikeaan paikkaan. Siellä käy Tuu-lan mielestä kivaa porukkaa ja toiminta on mieluista, erityises-ti erilaiset retket ovat mukavia.

Tulevaisuuteen Tuula suh-tautuu positiivisesti, valoa pilkottaa jo taivaanrannas-sa. Elämä hymyilee kyllä, kun-han vain saa pysyä terveenä...

Teksti ja kuvaRitva Kemppainen

KRIISIKISSA SEIKKAILEE

Katja Leinonen

AVOMIELIN

7

Mistä saan mielen hyvinvointia

Mielen hyvinvointi on tärkeä asia. Tämä on oikeastaan truismi eli itsestäänselvyys. Ihmiset tun-tuvat yleisesti olevan sitä mieltä, että ilman sitä ihmisellä ei ole mitään.

Itse olen sopivan ihmiskammoi-nen. Sen vuoksi on tärkeää, että on olemassa sellainen paikka kuin Myöhätuuli, joka on minul-le turvallinen paikka, jossa voin nähdä ihmisiä. Siellä saan myös olla hyödyksi. Olen ylläpitänyt paikkaa lauantaisin ja maanan-taipäivien ilta-aukioloissa sekä myös muulloin, kun on ollut tarvetta. Olen aikojen saatossa opettanut Myöhiksessä espe-rantoa ja latinan ja italian kie-

len alkeita. Olen myös toiminut Myöhiksen ja koko yhdistyksen IT-tukena, vaikka tätä jopia on viime aikoina ollut vähemmän tarjolla, koska Hyvät Tuulet on vilissyt viime aikoina IT-asiantun-tijoita. Ennen vanhaan olen ollut pariin otteeseen myös yhdistyk-sen hallituksessa. Se homma ei minua enää kyllä niin paljoa kiin-nosta. Siinä on liikaa numeroit-tenmurskausta minulle.

Ystävät ovat minulle tärkeitä. Ar-vostan myös omaa oluitten tun-temustani.

Nykyään minulla ei ole enää koiraa. Elmeri Kärnä kuoli jo vuonna 2009 saavutettuaan kunnioitettavan 16 vuoden iän. Samanikäiseksi oli elänyt hänen äitinsä Minttu. Vaikka ei ole enää koiraa, joka pakottaisi lenkille, olen kuitenkin voinut Myöhiksen väen kanssa tehdä lenkkiä Lam-maslammen ympäri. Se on rai-kasta. Viime aikoina olen myös hieman urheillut lammen toisel-le puolelle rakennettujen urhei-lutelineiden avulla.

Pidän eläimistä. Haluaisin ”ai-kuisten oikeesti” joskus päästä rapsuttamaan leuan alta hirveä.

Ne harvat yhdistystemme jä-senet, jotka ovat lukeneet blo-giani, saattavat olla lukeneet merkintäni ”Hullun kielimiehen seikkailut”. Olen kertonut siinä vinkeistä seikkailuistani kielten ihmemaassa. Kielet ovat minul-le tärkeitä, vaikka olen niiden opiskelussa ollut aika laiska. Kii-nan kielen opiskelukin jäi aivan alkutekijöihinsä. Tekaisin kuiten-kin jokin aika sitten maailman ensimmäisen täyspitkän suo-menkielisen lingua franca novan kieliopin. Myöhemmin tekaisin myöskin maailman ensimmäi-sen täyspitkän suomenkielisen interlinguan kieliopin. Jälkim-mäisestä varsinkin olen kovin ylpeä, koska interlingua on kie-liopiltaan paljon vaikeampi kuin lingua franca nova. Olen myös onnistunut kannattamaan in-terlinguaa jo monen kuukauden ajan kansainväliseksi apukieleksi kyllästymättä kieleen ja vaihta-matta toiseen.

Blogin pitäminen on minulle erinomaisen tärkeää. Blogini on ollut olemassa vuoden 2012 tou-kokuusta alkaen, vaikkakaan ei alusta alkaen samalla nimellä ja samassa osoitteessa. Viimeisten kolmen vuoden ajan se on kuiten-

kin ollut nimeltään Oi kurjulaiset kultamunat. Nimi viittaa eräässä romaanikirjallisuuden helmessä mainittuun maailmankaikkeu-den kolmanneksi huonoimpaan runouteen. Välillä kirjoitan kuin hullu, kuin se olisi ainoa mikä merkitsee. Minulle on myös nk. huonompi kakkosblogini, mutta ei siitä nyt sen enempää. Minulla on ollut 1990-luvun loppupuo-lelta myöskin nettisivut, joiden osoite on pysynyt samana kaiken aikaa. Kannatti silloin aikoinaan maksaa Nicille aloitusmaksu, kun olen sen jälkeen saanut käyttää kotisivutilaa ilman muita mak-suja. Olen äskettäin myös alka-nut pitämään ei-suomenkielistä blogia nimeltä Scripturas libere nocturne.

Mielekästä on minulle ollut myös ylipäätään nettisivujen tekemi-nen ja ylläpitäminen yrityksille, yhteisöille ja yksityishenkilöille. Tällä hetkellä sitä ei kyllä tarvitse enää ikinä tehdä palkan vuoksi.

Minulla on myös tällä hetkellä hyvin pieni veljentytär. Hän on itse asiassa yksi tärkeimmistä syistäni olla elossa.

Tom Kärnä

Marko Hamilo: ”Luonnollisesti hullu: Evoluutio ja mielenter-veys”

”Luonnollisesti hullu: Evoluutio ja mielenterveys” on tiedetoi-mittaja Marko Hamilon vuonna 2011 julkaisema kirja. Hamilo tarkastelee siinä ihmisen mie-len toimintaa lähtien siitä, että biologinen evoluutio on suu-ressa määrin muokannut sen, ja tarkastelee sitä ennen kaikkea siltä kannalta, että suurimman osan kehityshistoriastaan ihmis-laji on elänyt metsästäjäkeräili-jöinä pienehköissä yhteisöissä.

Kirja-arvioHamilo käsittelee myös eri mie-lenterveysongelmien perustaa ja merkitystä.

Kirjoittaja myöskin arvostelee kirjassaan nykyään kovasti suo-sittua kyökkipsykologian käyt-töä muiden ihmisten arvioimi-sessa.

Marko Hamilon tarkastelun läh-tökohta on se, mistä käytetään nimitystä evoluutiopsykolo-gia, joka on tuore tieteenala, jonka merkityksestä ja tutki-musasetelman mielekkyydestä taitetaan peistä. Evoluutiopsy-kologiaa on syytetty myös yh-

teiskunnallisesti taantumuksel-listen tahojen käsikassaraksi, jonka käsityksen Hamilo pitkälti torjuu.

Itse Hamilon kirjan luettuani toivon evoluutiopsykologian ke-hittyvän kypsäksi tieteenalaksi, joka tuottaa tuloksia ihmisen mielen tutkimisessa ja uusia näköaloja. Olemmehan synty-neet evoluution kautta, joten evoluution huomioonottami-sen luulisi olevan varsin tärkeää myös ihmisen mielen toiminnan tutkimisen kannalta.

Tom Kärnä

AVOMIELIN

8

Mielenterveysyhdistykset panostavat nyt nuoriin

Pääkaupunkiseudun mielenterveysyhdistykset ovat havahtuneet nuorten pahoinvointiin. Heidän autta-misekseen on panostettu erityisesti Karvisessa ja Hy-vissä Tuulissa. 18-35 -vuotiaat nuoret aikuiset voivat liittyä yhdistyksiin ilmaiseksi ja heille on järjestetty viikottain yhteinen tapahtuma.

Toiminnanjohtaja Lea Heino Tukiyhdistys Karvisesta kertoo, että nuorilla itsellään on vapaat kädet muo-toilla viikkotapaamisestaan sellainen, millaisen he itse haluavat. Tapaaminen on vapaamuotoinen, on keskustelua ja toisiin nuoriin tutustumista, on eri-laisia pelejä, on musiikkia ja elokuvien katselua – ja ihan sitä kaikkea, mitä nuoret toivovat. Talo tarjoaa teetä ja voileipiä ja ohjaajatkin ovat nuoria. Mikäli kiinnostusta löytyy, nuori voi keskustella psykotera-peutin kanssa. Päihdepoliklinikan ohjaaja on tavatta-vissa kerran kuukaudessa. Toiminnan tarkoituksena on saada nuoret ulos kodeistaan. On huomattu, että mielen ongelmat kahlitsevat nuoren pieniin ympyröi-hin. Oikein mihinkään ei jakseta ryhtyä tai mennä.

Toiminnanjohtaja Hanna Vänskä Vantaan Hyvien Tuulien Pähkinärinteen toimipisteestä kertoo, että nuorille kohdistettu toiminta on lähtenyt lupaavas-ti liikkeelle. Nuorten aikuisten ilta on Myöhätuules-sa tiistaisin klo 16-18.30 ja Tikkurilan Lauhatuulessa maanantaisin klo 16-20. Vantaallakin illat suunnitel-laan nuorten aikuisten toiveiden mukaan. Erilaiset pelit, kädentaidot, levyraati ja ruoanlaitto, erityisesti leipominen ovat suosittuja.

Karvisessa Malmilla nuoret kokoontuvat keskiviikkoi-sin klo 16-19. Lisätietoja tapahtumista löytyy yhdis-tysten verkkosivuilta tai puhelimitse.

Ritva Kemppainen

Emyssä nuorten toimintaa on käynnistelty yhteis-työssä Espoon Diakoniasäätiön ja Espoon Klubi-talon kanssa Nuorten aikuisten –ryhmän kautta. Ryhmän tarkoituksena on tavoittaa syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia nuoria aikuisia sekä tarjota heille mielekästä tekemistä sekä mahdol-lisuuksia viettää aikaa ikäistensä parissa ja luoda uusia sosiaalisia suhteita. Ryhmässä otetaan myös palautetta vastaan, jonka perusteella toimintaa kehitetään enemmän nuorten mieleiseksi.

Emy on myös mukana Kipinä-ryhmissä, joista syksyllä alkanut Nuorten Kipinä keskittyy 18-25 vuotiaisiin espoolaisiin nuoriin jotka kaipaavat elämäänsä sisältöä. Ryhmän teemana on elämän-hallinta, johon pureudutaan tutustumalla Espoon kaupungin, järjestöjen ja yksityisten tahojen tar-joamiin mahdollisuuksiin mm. työllistymisen, kou-lun ja kulttuurin saralta. Ryhmässä on mukana Emyn lisäksi Espoon aikuissosiaalityö, Työhönval-mennuskeskus TVK ja Olarin seurakunta.

Arttu PöyhtäriEspoon mielenterveysyhdistys EMY ry

AVOMIELIN

9

Majakka taas paras minigolfkisassa

Pääkaupunkiseudun mielenterveysyhdistysten perinteinen minigolfturnaus kisattiin Taivallah-den radalla kesäkuussa. Kilpailun kiertopalkinto jäi Majakan kirjahyllyyn. Voitto meni haaga-

laisyhdistyksen edustajille selvin pistein. Karvinen oli hyvä kakkonen, Espoon mie-

lenterveysyhdistys tuli kolmanneksi ja perää jäi pitämään Vantaan Hyvät Tuu-let.

Mestaruus meni Majakalle, mutta voi-ton tavoittelu ei ollut turnauksessa

ainoa tavoite. Minigolf on pelinä mie-lenkiintoinen kaikille osanottajille ja oli

rattoisaa tavata kumppanuusyhdistysten ih-misiä pitkästä aikaa.

Ritva K.

Iloliikkuja-tapahtuma Eläintarhan kentällä

Pääkaupunkiseudun mielenterveystoimijat järjestivät Eläintarhan kentällä 1.9.2015 kaikille avoimen Iloliikkuja –liikuntatapahtuman.

Alkulämmittelynä annettiin lihaksille kyytiä Keskuspuiston ammatti-opiston tanssin opiskelijan tahdittaessa musiikin säestyksellä mu-kana olleet liikkeelle.

Tilaisuuteen tulleilla oli mahdollisuus testata kuntoaan urheilukentän eri puolille perustetuilla rasteilla. Tarjolla oli saappaanheittoa, kuulantyöntöä, pituushyppyä, laka-napalloa, kävelyä sauvojen kanssa ja ilman sekä köyden-vetoa. Köydenvetoon koottiin useampi joukkue paikalle saapuneista ja voiton vei yllättäen neljän naisen joukkue, joka selätti finaalissa hopealle jääneen Karvisen joukku-een.

Leppoisan musiikillisen tunnelman tapahtumaan tarjoili 1960-1970-luvun nostalgista taustamusiikkia ilmoille viritellyt Hannu ja Jukka duo Hyvät Tuulet ry:n Vantaan mielenterveysyh-distyksen Myöhätuulen toimipisteestä. Puolen päivän jälkeen maistui urheilusuoritusten päätteeksi omakustannushin-taan tarjolla ollut kasviskeitto tai makkara sekä kahvi ja pulla.

Ruokailun jälkeen palkittiin eri lajien parhaat. Lajeihin osallistuneet saivat suori-tuksestaan arvan, jolla voitti pienen tavarapalkinnon.

Mainio syyssää helli liikuntatapahtumaa ja hyvillä mielin jäätiin odottelemaan seu-raavaa Pirkkolassa keväällä 2016 järjestettävää Iloliikkuja-tapahtumaa.

Tapahtuman jälkeen oli mahdollisuus pulahtaa ilmaiseksi Uimastadionin vilvoitta-viin altaisiin.

Jori Vauhkonen

Mielenterveysyhdistykset kisailivat yhdessä

Karvinen sai eniten kaloja

Avomielin yhteisön kisoja järjestetään vuosittain neljä, eli jokainen yhdistys järjestää yhden kisan. Vantaan Hyvät Tuulet järjestää perinteisesti kei-lakisan, minkä he useimmiten ovatkin voittaneet upealla Tikkurilan radalla. Tänä vuonna onni suo-si kuitenkin Karvisen joukkuetta.

Minigolf on aina ollut Majakan talenttia. He har-rastavatkin sitä taivallahdessa viikoittain koko kesän!

Kalakisa elokuussa on taas ollut Tukiyhdistys Karvisen oma juttu. Ilma suosi tänäkin vuonna. Samoin kuin yhdessäolo ja hyvät eväät maistui-vat! Se oli se tärkein juttu! Karvinen voitti Emyn niukalla 100 g:lla, ja pokaali jäi Karviseen. Mutta ne loppupuheet: pääsikö se isoin tai tärkein kala karkuun ja kenellä parhaat madot, siinä pääsi fii-likseen muutkin!

Tänä vuonna on vielä tulossa biljardikisa, jonka järjestää Emy. Ja tietysti taas tavoitellaan voit-toa, pallon viemää vai taitoa?

Tärkeintä ei näissä kisoissa kuitenkaan ole voitto, vaan yhdessä oleminen ja tutustuminen. Kaikki tosin odottavat sitä Emyn tarjoamaa ehdotto-man upeaa kakkua!

Tiina TuovinenTukiyhdistys Karvinen ry

AVOMIELIN

10

tieni niihin aikoihin Emyyn kun Meriemy oli juuri perustettu. Olin alkuun tietenkin kuin Liisa Ihmemaassa. Mutta yhteisö otti hyvin vastaan ja niin vuodet ovat vierineet. Olen aina ollut hiukka huono tekijä, mutta tavalla tai toisella olen roikkunut muka-na. Hienointa on ollut tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla erilai-sia kohtaloita, omat ongelmani ovat näin saaneet oikeat mitta-suhteet ja on ollut helpompi hy-väksyä oma sairastuminen näin vanhoilla päivillä. Muistan, kun ihmettelin, että tätäkö elämä voi olla. Tällaista vertaistukea pitäisi saada jo työelämässä. Opin, opettelen yhä monia ih-miseloon kuuluvia perusasioita.

Onneksi vuosien saatossa olen tutustunut lukuisiin ihmisiin ja niin juttukavereita riitti enkä tuntenut itseäni niin ulkopuo-liseksi. Näissä jäsenille tarkoi-tetuissa juhlissa oli yhtälailla

Lahjapöytä

Kulttuuriluotsitoiminta alkoi Jy-väskylässä v. 2006, jolloin luotsi sai lähteä kaveriksi 5 -10 henki-lölle ja myös ryhmille. Luotsin seurassa museokäynti on ilmai-nen.

Tällä hetkellä kulttuuriluotseja on parillakymmenellä paikka-kunnalla. Vantaan lisäksi myös Espoossa ja Helsingissä palvelut on suunnattu erityisryhmille, ku-ten ikäihmisille, monissa luotsin saa kuka tahansa.

Kulttuuri kuuluu kaikille, mutta ei ole itsestäänselvyys, että jokai-nen pääsee sen pariin, kulttuu-riluotsin avulla kynnys erilaisiin kulttuuririentoihin madaltuu.

Vantaalla kulttuuriluotsitoimin-ta on kaupungin kulttuuripalve-lujen vapaaehtoistoimintaa ja se noudattaa vapaaehtoistoimin-nan yleisiä periaatteita. He ovat kulttuuritoimintaan perehtynei-tä koulutettuja vapaaehtoisia

vertaisohjaajia, jotka toimivat maallikko-oppaina uusiin kult-tuurielämyksiin ja houkuttele-vat uusiin kokemuksiin. Kult-tuuriluotsit saavat koulutuksen päätteeksi kulttuuriluotsikortin, josta heidät tunnistaa Vantaan kaupungin kulttuuriluotseiksi.

Kulttuuriluotsin kanssa pääsee ilmaiseksi tai luotsialennuksella Vantaan kaupungin teatterei-hin, konsertteihin, museoihin tai näyttelyihin sekä erilaisiin tapah-tumiin. Luotsin voi tilata kaverik-si joko itselle, tutulle tai ryhmälle ja luotsin käyttö on maksutonta, mutta omat matkansa tai alen-nuslipun luotsattava kustantaa itse.

Kulttuuriluotsi voi luotsata sekä luotsikoordinaattorin kautta tul-leita yksityishenkilöitä tai ryhmiä että suoraan itse sopimiaan hen-kilöitä tai ryhmiä. Luotsattava voi olla myös kulttuuriluotsin omasta lähipiiristä. Kulttuuri-

luotsit pääsevät luotsattaviin kohteisiin pääsääntöisesti ilmai-seksi. Luotsattavat maksavat itse oman alennetun lippunsa tai sisäänpääsymaksunsa. Erityisti-lanteissa (esim. vierailuesitykset, isot ryhmät yli 10 henkilöä) neu-votellaan aina etukäteen mak-suista.

Kävin itse kulttuuriluotsikurssin keväällä 2015. Kulttuuriluotsi-kurssituksemme aikana tutus-tuttiin yhdeksään vantaalaisiin kulttuuritahoon, jotka ovat mu-kana kulttuuriluotsiyhteistyössä. Kurssi-iltoja oli yhteensä seit-semän ja kurssitodistuksen sai neljästä läsnäolosta. Kulttuuri-tuottaja Annikki Alku Vantaan kaupungilta toimi kurssin vetäjä-nä/yhteyshenkilönä.

Luotsikoulutuksemme alkoi Tik-kurilan Asematien Galleria K:n taidenäyttely- (Kaupungintalon vieressä) ja Vantaan kaupungin-museon käynneillä. Seuraavat

Asiaa kulttuuriluotsitoiminnasta

Osallistuin 28.5.2015 meidän yhdistyksen Emy ry:n jäsenille järjestettyyn syntymäpäiväjuh-laan. Järjestelyt sujuivat sutjak-kaasti, mutta jokin on muuttu-nut. Huomasin olevani hiukan surullinen, ympärillä pyöri ihmi-siä, mutta missä oli jäsenet, yh-dessä tekeminen. Meitä jäseniä juhlienjärjestämisessä oli aika vähän. Vielä alkuvuosina, kun itse en niinkään osallistunut mi-hinkään näkyvään, oli yhdistyk-sessämme yhteistyön meinin-kiä. Mutta väki on vähentynyt, vanhentunut, osa on poistunut keskuudestamme.

Odotin kohtaavani ehkä juuri si-nut. Odotin, osa saapui, osa ei. Mieleni alkoi tehdä inventaario-ta menneistä yli kymmenestä vuodesta, jolloin olen ollut mu-kana yhdistystoiminnassa.

Yhdistyksestä on moneksi ja mo-nessa olen ollut mukana. Löysin

yhteistyökumppaneita kuin jä-seniäkin.

Nautin suunnattomasti nähdä jäsentemme kättentöitä. ”Kuk-katiimin” kukka-asetelmat veti-vät vertoja minkä tahansa kuk-kakaupan aikaansaannoksille, kakut olivat kauniita ja maistui-vat varmaan kaikille.

Maj-Lis VoutilainenEspoon mielenterveysyhdistys

EMY ry

EMY 30 vuotta

Kuvat: Kyösti Kolehmainen

kurssikohteemme suuntautuivat Dagny Bäckströmin säätiön näyt-telytilaan Hiekkaharjun käsityö-keskukseen, Tikkurilan teatteriin ja Teatteri Vantaaseen, Konsert-titalo Martinukseen (mm. Van-taan Viihdeorkesterin kotiluola), Vantaan taidemuseoon (Myyr-mäki-talo), Monitoimikeskus Lu-moon (Korso) ja Suomen Ilmailu-museon näyttelytiloihin.

Vantaan kaupunki on koulutta-nut v. 2011 keväällä aloitetuilla kolmella kulttuuriluotsikurssil-laan yhteensä 28 kulttuuriluot-sia, joista kaksi on miehiä. V. 2014 tilastoihin kertyi yhteensä 187 luotsattavaa ja 67 eri käyn-tiä.

Kurssin päätöstilaisuudessa kurs-sin osanottajat esittivät toiveen pääkaupunkiseudun kattavasta kulttuuriluotsien yhteistyöstä ja yli kaupunkirajojen kattavasta kulttuurielämysten nauttimis-mahdollisuudesta.

Jori Vauhkonen

Minnan tekemä kukka-asetelma

Toiminnanjohtaja sai mitalin

AVOMIELIN

11

Kolmen minuutin matka KarviseenIstun tässä vuokrakaksioni par-vekkeella elokuisen alkuillan lämmöstä nauttien.

Taivas on niin sininen, kuin vain taivas voi sininen olla. Pilven-hattarat lipuvat lähes paikoil-laan. Puiden vihreys on muut-tunut tummemmaksi enteillen syksyä, vaikka kunnon kesäkään ei ole vielä tullut. On levollinen ja rauhallinen olla ja hymyilen itsekseni. Tähän olen kulkenut pitkän matkan.

Elämä ei aina kulje suunnitelmi-en mukaan. Tulee pettymyksiä ja kipeitä luopumisia, romuttu-nutta itsetuntoa, itkua ja raas-tavaa ikävää. Tuntee olevansa turvassa suljettujen verhojen ja lukittujen ovien takana. Vaikka seinät kaatuvat päälle ulos läh-teminen tuntuu mahdottomal-ta ajatukselta. Ulkonahan sataa, on kylmää, tuulee ja kadut ovat jäässä. Sitähän voi juoda kah-vin mustana, jos maito on lop-pu. Huomaamattani aloin eris-täytyä ulkomaailmasta, sitten sattuma puuttui peliin, voisin sanoa viime hetkellä. Entinen avopuolisoni oli löytänyt isäl-leen ATK-opetusta tarjoavan

paikan Malmilta, Tukiyhdistys Karvisen, joka sijaitsi kolmen minuutin matkan päässä silloi-sesta kodistani. Toisella tai kol-mannella kerralla Karvisessa

käydessäni olin liittynyt jäse-neksi ja pestautunut keittiöön apulaiseksi. Kuuluin johonkin ja olin hyödyllinen jossain ja joille-kin. Elämäni oli saanut sisältöä ja säännöllisen viikkorytmin. Tiistaisin ja torstaisin Karviseen. Huomasin kaivanneeni ihmisten pariin, eikä enää keittiövuoro-jen jälkeen ollutkaan kiire kotiin päikkäreille, sillä sain enemmän piristystä höpötellessäni kar-

vislaisten kanssa. Halusin an-taa omaa aikaani keskustellen, kuunnellen, piirtäen ja askarrel-len.

Joulukuisena pakkaspäivänä ke-vyt lumi kinostuu Kalajoen kyl-pylähotellin seinän vierustoihin. Sisällä allasosastolla on troop-pisen lämmin. Pitkälle iltaan kestäneen kulttuurivastaavien koulutuspäivän päätteeksi voin osallistua allasjumppaan, antaa voimakkaan suihkun hieroa ol-kapäitäni, uida vastavirtaan köy-sistä vetäen taikka lillua lämpi-mässä porealtaassa. Pohdin

elämääni saunanlauteilla. Kaikki olemme kuka mistäkin syystä rimpuilleet vastavirrasssa, su-keltaneet tummiin vesiin, kah-lanneet kivikoissa tai räpiköi-neet jalat kiinni pohjamudissa. Siltä matkalta palattuani taju-sin ja rohkenin ottaa vastuun omasta onnestani. Kun vesi yl-tää suuhun on irrotettava jalat pohjasta ja lähdettävä uimaan. Onnellisuuteen ja iloon pyrkimi-nen on minunkin oikeuteni.

Uudesta kodistani, missä olen nyt asunut pari kuukautta, on Karviseen kolme kilometriä. Kävellen menee yli kolmekym-mentä minuuttia ja bussilla kymmenen. Elintilani on nyt laa-jentunut ja olen saanut voimia ja tilaa levitellä siipiäni.

Aamulla menen taas Karviseen, niin kuin kaikkina muinakin päi-vinä. Taivas on vielä sininen, ja minua hymyilyttää tämä itseni haastattelu tähän lehteen.

Arja TuomiojaTukiyhdistys Karvinen ry

KRIISIKISSA SEIKKAILEE

Katja Leinonen

AVOMIELIN

12

Hyvinvointi on elämän arvoinen asiaMielen hyvinvointi on nro 1 – ei ”ole terveellistä olla yksin”, sa-non minä. Sen tietää jokainen, jolla on ollut mieli maassa eikä ole ollut ihmistä, joka olisi ym-märtänyt tilanteen. Ne ovat to-siystäviä, jotka ymmärtävät ja ovat tukena, kun on mieli maas-sa. Jos läheinen, ymmärtävä ihminen puuttuu, on vaikeaa. Itselläni on läheisten lisäksi kak-si tosiystävää. Toinen heistä oli läheinen työtoveri 25 vuotta. Hänellä on taito kuunnella, hän ymmärtää, hänelle voin kertoa kaikki pahat oloni yms. Sain ja

saan häneltä kuuntelemisen li-säksi hyviä vinkkejä. Olemme toisiimme yhteydessä edelleen, vaikka hän onkin nykyisin eläk-keellä. Hän muistaa toistaa, että tule juttelemaan tai soita, jos tuntuu pahalta. Se toimi ja toimii.

Toinen tosi ystävä on maalla, miespuolinen. Olemme tun-teneet vuosia. Hän asuu aivan kesä-paikkani vieressä. Minulla on kaksi kissaa ja hänellä koira. Lemmikitkin tulevat hyvin toi-meen keskenään ja meillä kah-della riittää tarinaa. Hän on tu-kena.

Äitini poismeno oli kova paikka, siitä on 13 vuotta. 4 vuotta sit-ten lemmikkikissa Donin pois-

meno (19 v 9 kk) oli myös kova paikka. Oli tosi surullista, kun Donia ei enää ollutkaan. Olen aina ollut kissaihminen, pidän myös koirista. Kissat ja koirat ovat hyviä kuuntelijoita, eivät sano koskaan poikkipuolista sa-naa, vaan antaneet hyvää miel-tä. Meni melkein kaksi vuotta, kun uuden kissan hankkiminen alkoi kiinnostaa. Eläimet ovat erittäin hyviä kuuntelijoita, toi-sin kuin monet ihmiset. Lopul-ta hankin, en yhtä kissaa, vaan kaksi, sisarukset.

Kissamaailman kuulumisia maaseudulta

Arvonsa tunteva kissaneito Minni istuu puun alla tapittaen pää kenossa oksalla visertävää haarapääskyä. ”Kun saisi edes nuolaista”, tuntuu Minni tuu-mivan. Se tietää (emäntä on sanonut), että linnut ovat kiel-letty alue. ”Mutta saahan sitä katsella tässä emännän kanssa ja toivoa”, tuumii Minni ja kaa-taa itsensä selälleen unohtaen linnut. Emäntä rapsuttelee vat-san alta. Kummallakin on hyvä mieli; Minni kehrää ja kieriske-lee puolelta toiselle nauttien täysin siemauksin. Sitten hus.., yhtäkkiä Minni nousee, venyt-telee ja on taas valppaana, jos vaikka… Viserrys kuuluu taas

koivusta…

Luumu-neito, Minnin sisko, kyh-nyttää koivua ja puskee emän-tää sääreen ja katselee emän-nän kasvoja. Samassa se kaataa itsensä kyljelleen. Sitten rapsu-tellaan ja jutustellaan. Välillä Luumu nousee seisomaan, ja taas alas, ja sitten vain ”naati-taan” koko rahan edestä. Nur-mikko on uuden vihreä ja tuok-suva, voikukat kukkivat, mutta niihin ei Luumu koske. Ne eivät kiinnosta. Vain tuore ruoho ja piehtaroiminen nurmikolla, se

vasta on poikaa, vaikka tässä neitoja ollaankin.

Nämä kissaneidot ovat 3-vuo-tiaita sisaruksia, samassa pe-sueessa kasvaneita hurmaavia karvakamuja. Vielä vuosi pen-nun kirjoissa, sitten ollaan aikui-sia. ”Mitähän se merkkaa, kun ollaan aikuisia kissoja”, tuumi-vat Luumu ja Minni. ”Minkälaisia meidän pitää Minni-siskon kans-sa olla, kun ollaan aikuisia kisso-ja?” Eivät taida siskokset kuiten-kaan tuollaisia miettiä, kun vain huolto pelaa; ruokaa ja juomista riittää ja… ja ai niin ihania rap-sutuksia ja silityksiä ja juttelua emännän kanssa ja kesäkeleillä pääsee ulos..

Minni ja Luumu ovat seurallisia

kissoja. Kun emäntä ottaa kuti-men tai sanaristikon, niin Minni on heti sylissä. ”Nyt ollaan mun kaa, eikä tehdä muuta”, tuumii Minni ja asettuu emännän sy-lissä hyvään asentoon. Emäntä ei laita lattialle. Tilanteesta ja olosta nauttivat kumpikin. Luu-mu katselee omalta tasoltaan ylhäältä siskon ja emännän tou-huja. ”Aina ne vaan jaksaa”, tun-tuu Luumu ajattelevan ja ottaa hyvän asennon nukku-akseen.

Kissat tietävät, että maalla on emännän ja heidän paratiisinsa.

Emäntä saa nyppiä rikkaruoho-ja, istuttaa uusia taimia, olla vain ja rentoutua. Kissat saa-vat syödä ruohoa, kuljeskella, maata pensaan alla tai vaikka nukkua. Nuo kaksi hurmaavaa kissaneitoa pitävät mielen pir-teänä ja huonomman päivän sattuessa ne antavat päivään toimintaa ja hyvää tuulta. Jos aurinko paistaa, niin ylös ja ulos, on Minnin ja Luumun mieli, niin myös emännän. Ja kun hyvä ys-tävä tulee koiransa kanssa mu-kaan tähän riemuun, niin eihän ihminen voi kai muuta toivoa.

Vantaan Mielenterveysyhdis-tys Hyvät Tuulet ry

Marja-Leena ja kissaneidot Luumu ja Minni

AVOMIELIN

13

M i e l e n t e r v e y s y h d i s t y k s i s s ä mietitään par’aikaa todella pal-jon sitä miten nuoria voitaisiin motivoida tulemaan toimintaan mukaan. Mietitään syitä miksi matalan kynnyksen kohtaamis-paikkoihin ja ryhmiin on loppu-jen lopuksi niin suuri kynnys tul-la.

Nuoria ohjaavat nykyään liian paljon ennakkoluulot ja erilaiset stereotypiat siitä millaista mie-lenterveysyhdistyksissä on. Aja-tellaan, että siellä istuu joukko tietynlaisia ihmisiä pyöreän pöy-dän ääressä taputtelemassa toi-siaan olkapäille, voivottelemas-sa epäonnistunutta elämää ja rikkimennyttä rakkautta. Nuor-ten ja mielenterveystoiminnan välillä on jää, jonka rikkomalla nuoret saadaan mukaan. Mutta miten tämä ennakkoluulojen ja stereotypioiden rakentama jää saadaan rikki?

Nuoria sairastuu mielentervey-dellisiin ongelmiin nykyään en-tistä enemmän, koska nuoret eivät halua elää sitä elämää joka heille on valmiiksi tehty. Jonka vanhemmat ja muut aikuiset ovat heille luoneet nuorten toi-

veita kysymättä tai kuuntele-matta. Me nuoret halutaan elää omien unelmien perässä, saada kannustusta ja tukea omien pol-kujen kulkemista varten ja halu-amme hyväksyttävyyttä omalle identiteetille. Me ei tarvita val-mista karttaa, emmekä tarvit-se valmiita suunnitelmia siihen mitä meistä tulee. Me nuoret emme halua, että meille hoe-taan koko ajan miten huonosti meidät nykynuoret on kasvatet-tu, miksi kaikki mitä me tehdään on väärin ja miten kaikki nykyai-kana tapahtuva ilkivalta on mei-dän nuorten syytä. Meille nuo-rille sanotaan liian usein, että omien voimien loppuminen, epätoivo tulevaisuuden kanssa ja paha oli kuuluu nuoruuteen, pitää nukkua yön yli ja seuraa-vana päivänä asiat olisivat pa-remmin.

Sanojamme pahasta olosta ei oteta tarpeeksi usein tosissaan joten, me itsekin uskomme , että meillä on kaikki kunnos-sa ja apu jää hakematta. Meillä kasvaa kynnys mennä mielen-terveysyhdistyksen toimintaan mukaan sillä mehän ollaan ter-veitä ja eletään vaan sen ”ohi-

menevän nuoruuden vaiheen kanssa”. On olemassa pelko siitä, että saadaan jonkinlainen leima otsaan. Nuoret unohta-vat, että mielenterveysyhdis-tyksessä tapahtuva toiminta on myös ennaltaehkäisevää, koska siitä ei puhuta meille tarpeeksi.

Millaista toimintaa nuorille tulisi tarjota ja miten nuoret saataisiin toimintaan mukaan? Mielestäni omakohtaisten ko-kemusten perusteella nuoret tarvitsevat ympärilleen aikui-sen läsnäoloa ja neuvoja. Aina ollaan hokemassa että ”nuorilta nuorille” olisi se paras ratkaisu mutta ei se oikeastaan ole. On-han toki tärkeää, että nuori saa ikäistänsä vertaistukea mutta monesti nuori tarvitsee eniten sitä aikuista joka on läsnä ja on kiinnostunut oikeasti nuoresta ja jaksaa kuunnella. Nuori tarvit-see sen hetken jolloin ”voi vaan olla olemassa”. Nuorille tarjottu toiminta tulisi suunnata yksin-kertaiseksi ja kannustavaksi toi-minnaksi jonne voi tulla täysin omana itsenään ilman paineita siitä, että pitää suoriutua josta-kin asiasta.

Minut valittiin YLE:n dokument-tiin ”Äänimies”, jota kuvattiin puolisen vuotta loppuvuodesta 2014.

Dokumentin kuvaamiseen va-rattiin pitkä aika. Muutama tun-ti käytettiin siihen, että tottui-sin kameraan. Dokumentissa on tärkeää olla luonnollinen ja se ei onnistu ennen kuin kuvaamisen voi ajatella olevan osa arkea. Toki kuvaaminen vaikuttaa sii-hen mitä puhuu kameran edes-sä. Mutta niinhän se on ihmisten parissa jutellessakin. Valitaan mitä kerrotaan ja jätetään ker-tomatta.

Kuvaajakaan ei saa olla vieras. Muutoin on vaikea olla luonnol-

linen. Tutustuminen kuvaajaan on osa dokumentin tekoa. Ku-vaaja on osa arkea pitkän aikaa. Siksi tulee hetkiä jolloin jutel-laan niitä näitä asian vierestä. Kaikkea ei dokumentoida kui-tenkaan, vaikka paljon materi-aalia tuleekin.

Elämäntarinasta tulee kerrot-tua lyhyesti ja pitkästi. Itse ker-tominen on osa dokumentoin-tia, jotta tulee taustaa kerrottua myös. Lisäksi minua kuvattiin erilaisissa tilanteissa, jotta per-soonani tulee paremmin esiin. Minun ajatukseni, asenteeni ja persoonani eri puolia tuli näky-viin vähän kerrallaan.

Henkilöiltä, jotka ovat kanssa-

ni tekemisissä paljon, kysyttiin lupa kuvaamiseen. Osa suostui ja osa ei. Osa niistä, jotka suos-tuivat, ovat osana dokumenttia. Haasteellisia tilanteita olivat ne, joissa äkisti tuli ihmisiä lä-helle. Osa ei halua tulla kuva-tuksi silloin. Kuvaajalla voi olla haaste kuvata niin ettei toista näy. Se on kuitenkin osa arkea ja toisten toiveita kunnioitetaan.

Dokumentti esitettiin TV:ssä huhtikuussa 2015. Arki alkoi taas. Huomasin monen tunnis-taneen minut ja jotkut tulivat jopa kiittämään hyvästä doku-mentista. Dokumenttia jaettiin paljon somessa ja suosio yllätti ainakin minut. Aihe oli kiinnos-tava ja toi arjen lähelle.

Osa tutuista tuli kiittämään ja kehumaan rohkeuttani Joiden-kin kanssa ystävystyin uudel-leen.

Negatiivista palautetta on tul-lut pari kommenttia n. 4 kuukau-den aikana. Ihmiset arvostavat rohkeutta kertoa oma tarinansa kun sen tekee avoimesti ja ker-tovasti.

Seuraavana onkin jo muut in-nostavat projektit käsillä. Itse-luottamusta tuli kohisten. Kiitos kaikille palautetta antaneille henkilöille/yhteisöille.

Sami Juntunen, Tukiyhdistys Majakka ry, Suomen Moniääniset ry

Minä olen äänimies

Mielen hyvinvointia kokemuksella - Mitä me nuoret halutaan?

Urheiluryhmät ja yhdessä teke-minen koetaan tärkeäksi ja in-nostavaksi tavaksi tulla mukaan toimintaan.

Nuortenillat ovat loistava kei-no saada nuoriso liikkeelle eikä sinne tarvitse järjestää mitään sen kummallisempaa toimintaa. Lautapelit, muut pienet aktivi-teetit sekä läsnä olevia aikuisia kuuntelevine korvineen riittää.

Lähtökohtaisesti toimintaan mukaan menemisessä oma asenne ratkaisee ja sitä ei ku-kaan muu voi muuttaa kun nuo-ri itse. Nuoret eivät ole kauhean tietoisia mielenterveysyhdistys-ten toiminnasta joka on suun-nattu juuri heille. Rikotaan siis jää, muutetaan stereotypioita, murretaan ennakkoluulot nuo-rilta ja annetaan syy muuttaa omaa asennetta. Mainostetaan mahdollisuuksia ja yhdistysten olemassaoloa. Kun paikalle saa-daan edes yksi nuori, jolle jää positiivinen kokemus, tulee var-masti toinenkin katsastamaan avoimien ovien välistä pilkistä-vän mahdollisuuden.

Minja Sorsa

AVOMIELIN

14

Espoossa on kokeiltu maksut-tomaan sisäänpääsyyn oikeut-tavaa Kaikukorttia huhtikuun 2015 alusta lähtien. Kaikukortti-kokeilussa on mukana 15 espoo-laista sosiaali- ja terveysalan yhteisöä. Näiden yhteisöjen asi-akkaat, jotka kokevat olevansa taloudellisesti tiukassa tilan-teessa, voivat hankkia Kaikukor-tin itselleen. Kaikukortilla voi hankkia maksuttomia lippuja kahdeksaan Kaikukortti-verkos-tossa mukana olevaan kulttuuri-kohteeseen, joiden lähes kaikki tarjonta on mukana kokeilussa. Tarjontaan sisältyy monenlaisia taide- ja kulttuurielämyksiä, ku-ten kevyen ja klassisen musiikin konsertteja, festivaaleja, teat-teriesityksiä ja museokäyntejä. Alustavien tilastojen mukaan Kaikukortteja on jaettu Espoos-sa alkusyksyyn mennessä jo rei-lut 600 kappaletta!

Kulttuurielämykset kuu-luvat kaikkien arkeen

Kaikukortti-toiminnan taustalla on ajatus, että jokaisella ihmi-sellä pitäisi olla mahdollisuus siihen, että kulttuurielämykset ovat osa arkea. Kulttuuripalve-luiden käyttö ei saisi olla riippu-vainen ihmisen varallisuudesta, vaan jokaisen ihmisen perusoi-keus. Kulttuurielämään osallis-tuminen voi kuitenkin jäädä vä-häiseksi taloudellisesti tiukassa tilanteessa.

Kunnat ovat joutuneet monessa asiassa säästökuurille. Köyhyys-tutkimus on nostanut esiin, että säästöt kohdistuvat usein nii-hin ryhmiin, jotka eivät itse tai joiden puolesta ei välttämättä jakseta nostaa meteliä. Tutki-muksessa on huomattu, että taloudellisesti vaikea tilanne voi passivoida ihmistä, jos hän ei koe ulospääsyä haastavasta tilanteestaan. Mielekkään te-kemisen löytyminen on tärkeää ihmisen elämänlaadun kannal-ta. Kaikukortti-kokeilun yhtenä tavoitteena onkin edistää pie-nituloisten henkilöiden ja per-

heiden elämänlaatua. Maksut-tomat kulttuuripalvelut antavat yhden mahdollisuuden mielek-kääseen tekemiseen.

Hinta ei varmasti ole ainoa osal-listumisen este. Esimerkiksi ma-sentuneena ihmisen toiminta-kyky on usein huono ja harvat asiat tuottavat mielihyvää, jol-loin jo yksin kotoa lähteminen vaatii suurta ponnistelua. Jos siihen yhdistetään taloudelli-sesti vaikea tilanne, voi mikä tahansa lipun hinta tuntua lii-

an suurelta. Maksuttomuus voi madaltaa kynnystä, etenkin jos on yhtään epävarma siitä, kuin-ka hyvin jaksaa keskittyä esityk-seen tai näyttelyyn. Minä olen työskennellyt pitkään psykiat-risessa hoitotyössä. Esimerkiksi masennuksen hoidossa kannus-tetaan tekemään itselle mie-lekkäitä asioita ja vähentämään kuormittavia asioita. Vaikka mielihyvää ei mistään näyttäisi saavan, voi päivä kulua paljon joutuisammin, kun saa lähdet-tyä kotoa ja muuta ajateltavaa. Minä olen kokenut taiteen ja kulttuurin oivana työvälinee-nä hoitotyössä. Taiteen ja kult-tuurin hyvinvointivaikutuksista puhutaan jo yleisesti. Taide- ja kulttuurielämykset voivat antaa muun muassa kanavan omille tunteille ja itseilmaisulle, akti-

voida, antaa keskustelun aihei-ta ja onnistumisen kokemuksia. Taidekokemukset voivat myös sopivasti herätellä ja provosoi-da. Yhdessä asiakkaiden kanssa tehdyt ryhmäkäynnit taiteen äärelle ovat voineet antaa ko-kemuksen ”samassa veneessä olemisesta”. Lämpimästi suosit-telen!

Kaikukorttikokeilussa on tar-koitus vähentää myös muita osallistumisen esteitä. Ystävää tai muuta läheistä ei ole aina

mahdollisuus saada mukaan kulttuuritapahtumaan. Espoon kokeilussa tehdään yhteistyötä kulttuurikaveri-toiminnan kans-sa. Kaikukortin haltija voi pyytää vapaaehtoisen kulttuurikaverin mukaan kulttuuritapahtumaan ja tarvittaessa varaamaan liput puolestaan.

Taide- ja kulttuurielämysten pariin ei toki ole tarkoitus hou-kutella niitä, joita itse aihe ei kiinnosta lainkaan. Tärkeää on saada valita itse. Mitä laajempi ja monipuolisempi kulttuuritar-jonta on tarjolla, sitä helpompi ihmisten on löytää itseä kiinnos-tavia elämyksiä. Kaikilla tulisi olla yhdenvertaiset mahdolli-suudet kokea taide- ja kulttuuri-elämyksiä.

Tavoitteena valtakunnal-linen Kaikukortti

Kulttuuripassi-hankkeen tavoit-teena on luoda taloudellises-ti tiukassa tilanteessa oleville henkilöille suunnattu kulttuuri-tarjonnan maksuttomaan käyt-töön liittyvä malli ja levittää se asteittain valtakunnalliseen käyttöön. Espoon Kaikukortti-kokeilu kestää vuoden 2015 loppuun ajan, mutta tavoittee-namme on, että Kaikukortin

saa Espoossa myös kokeilun jäl-keen. Vuonna 2016 kokeilemme Kaikukorttia Kainuun maakun-nassa.

Kaikukortilla on myös oma Face-book-sivu www.facebook.com/kaikukortti. Käy tykkäämässä meistä, niin voit seurata ajan-kohtaisia Kaikukortti-asioita!

Lisätietoa Kaikukortista: Kaiku-kortti-verkostossa mukana ole-vat espoolaiset yhteisöt ja kult-tuuritarjonta osoitteessa www.kulttuuriakaikille.fi/kaikukortti.

Mira Haataja, Kulttuuripassin jatkohankkeen

hankekoordinaattori, Kulttuuria kaikille -palvelu,

mira.haataja@cultureforall.fi

Kaikukortilla maksutta kulttuuria pienituloisille!

Kuva: Aura Linnapuomi

AVOMIELIN

15

Kiitämme toimintamme tukemisesta:

www.picaset.fi

PAINATA UNIIKITPOSTIKORTTISI

HELPOSTI!MEILTÄ MYÖS KÄYNTIKORTIT,

OMAKUSTANTEET, TAIDEJULISTEET JNE.

IP-Palvelut Oy/Data Group Espoo

Life Science CenterKeilaranta 12D02150 Espoo

p. 09-455 5281

myynti.espoo@datagroup.fihuolto.espoo@datagroup.fi

Eerikinkartanontie 2

puh. (09) 8874 2810

Palvelemme

ma–pe 9–18, la 9–14

AVOMIELIN

16

Vantaan MielenterveysyhdistysHyvät Tuulet rykotisivut: www.hyvattuulet.fi Facebook: Hyvät Tuulet ry

LauhatuuliHiekkaharjuntie 13 A, 01300 VantaaLauhatuuli muuttaa alkuvuodesta 2016 (remontin valmistuttua) uusiin tiloihin. Uusi osoite on Leinikkitie 22, 01350 Vantaa.p. 09 873 4386sähköposti: lauhatuuli@hyvattuulet.fiavoinna: ma, to ja pe klo 9-15, ti ja ke klo 9-18,parittomien viikkojen la klo 12-16

MyöhätuuliLammaslammentie 17 A (lammen puolelta sisään)01710 Vantaap. 09 853 2328sähköposti: myohatuuli@hyvattuulet.fiavoinna: ma–pe klo 9–15, parillisten viikkojen la klo 11.30-15

Kohtaamispaikka Lilla KaryllPappilantie 7, 02770 Espoop. 09 859 2057avoinna: ma–pe klo 9–16.30, useimmiten su klo 12–16

Kohtaamispaikka MeriemyMerenkäynti 3, 02320 Espoop. 09 863 2031avoinna: ma–pe klo 9–16.30, useimmiten la klo 12–16

TerassikahvioJorvin sairaala (psykiatrisen osaston aula)Turuntie 150, 02740 Espooavoinna: ma–pe klo 9.30–14.30

KahvikulmaAurorakoti, Träskändan puistoKuninkaantie 43, 02940 Espooavoinna: ti–pe klo 10.30–14, la–su klo 12–15

Emy MatinkylässäAsukastalo Kylämaja (Matinkatu 7)p. 044 964 9652avoinna: ma, ti, to, pe klo 9–16, ke 9-18

Emy LeppävaarassaRaitin Pysäkillä perjantaisin (Konstaapelinkatu 1)

Lisätietoja yllä olevista puhelinnumeroista.sähköposti: espoonmielenterveys@emy.fikotisivut: www.emy.fiFacebook: Espoon mielenterveysyhdistys EMY ry

Espoon mielenterveysyhdistys EMY ryEsbo mentalhälsoförening EMF rf

Tukiyhdistys Majakka ryTeuvo Pakkalantie 1 A00400 Helsinkip. 09–145 028Anne Niemi, p. 050 469 8222Heidi Rautio, p. 044 744 7009Anneli Jousmaa, p. 041 432 3633sähköposti: majakka.ry@kolumbus.filauantain retkiryhmä, p. 041–547 8363sähköposti: tuuliviiri@kolumbus.fikotisivut: www.kolumbus.fi/majakka.ryFacebook: Majakka ryavoinna: talviaikaan ma–pe klo 10–17, la klo 12–17, su klo 12–17 ja kesäaikaan ma–pe klo 10–16, la klo 12–17, su klo 12–17

Kiitämme Raha-automaattiyhdistystä ja kuntia toimintamme tukemisesta.

Toiminta-ajatuksemmeVertaistukiTasavertaisuusVapaaehtoisuusYksilön kunnioittaminenIhmisten kohtaaminenKävijöiden osallistaminenEtujen valvontaYhteisöllisyys

ToimintamuotommeHarrastusryhmätOma-apuryhmätRetket, matkat ja leiritTyötoimintaKoulutusTiedotusKahviotoimintaTalkootoiminta

www.avomielin.fi

Tukiyhdistys Karvinen ryMalmin raitti 1900700 Helsinkip. 050 554 3115sähköposti: tukiyhdistys@kolumbus.fikotisivut: www.tukiyhdistyskarvinen.fiFacebook: Tukiyhdistys Karvinen ryavoinna: ma–pe klo 9–15,la klo 10–15 (talvikaudella)

Kirkkonummen Seudun Mielenterveysyhdistys Kisu ryKyrkslättnejdens Mentalhälsoförening Kisu rfKohtaamispaikka KatinkonttiKuninkaantie 5-7 A, Kerhotila 102400 Kirkkonummi