Alle 15-vuotiaan lapsen kuuleminen esitutkinnassa ja kuulemi-

sen hyväksi havaitut käytänteet – lapsi asianomistajana ja todis-

tajana

Itä-Suomen yliopisto

Oikeustieteiden laitos

Pro gradu -tutkielma

15.2.2018

Laatija: Tero Ihatsu 181162

Ohjaaja: Mika Launiala

II

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Tero Ihatsu

Työn nimi

Alle 15-vuotiaan lapsen kuuleminen esitutkinnassa ja kuulemisen hyväksi havaitut käy-

tänteet – lapsi asianomistajana ja todistajana

Pääaine

Rikos- ja prosessioikeus

Työn laji

Pro gradu -tutkielma

Aika

2018

Sivuja

XI + 90

Tiivistelmä

Tämä Pro gradu -tutkielma käsittelee alle 15-vuotiaan lapsen kuulemista esitutkinnassa ja lap-

sen kuulemiseen liittyviä hyviä käytänteitä. Lasten kohtelusta yleisesti esitutkinnassa on sää-

detty esitutkintalain 4 luvun 7 §:ssä. Tutkielmassa keskityn käsittelemään esitutkintalainsää-

däntöä etenkin lapsen näkökulmasta, pääpainon ollessa asianomistajana sekä todistajana kuul-

tavien lasten kohtelussa.

Olen toteuttanut tutkielman lainopillista menetelmää käyttäen, jonka avulla olen luonut kuvan

siitä, kuinka lasta tulee kohdella esitutkinnassa. Esitutkintalain lisäksi olen tulkinnut Yhdisty-

neiden Kansakuntien lapsen oikeuksien sopimusta, josta olen poiminut lähempään tarkasteluun

lapsen edun sekä lapsen oikeuden osallistua käsitteet. Poliisihallitus on tarkentanut lapsen koh-

telua esitutkinnassa antamallaan ohjeella; lapsi asianomistajana ja todistajana poliisitoimin-

nassa ja esitutkinnassa. Tälle ohjeelle olen tutkielmassani antanut sallitun oikeuslähteen ase-

man. Käyn työssäni läpi myös varsinaiseen kuulustelutilanteeseen liittyviä hyviä käytänteitä,

sekä vertaan näitä voimassa olevaan Poliisihallituksen ohjeeseen. Pohdintaa esitän etenkin

siinä, pitäisikö poliisin vai erityisen asiantuntijan suorittaa alle 15-vuotiaan lapsen kuulustelu.

Lopuksi käyn läpi muissa Pohjoismaissa käytössä olevaa Lastentalo-toimintamallia sekä Suo-

men Lastenasiaintalo-mallista saatuja kokemuksia.

Johtopäätöksissä annan suosituksia, kuinka lasta tulee kohdella esitutkinnassa, jotta lapsen etu

toteutuu mahdollisimman täysimääräisesti. Lisäksi annan suosituksia siitä, milloin lapsen kuu-

lustelun voi suorittaa poliisimies ja milloin tehtävä on syytä antaa virka-avun perusteella asian-

tuntijalle. Viimeiseksi käyn läpi lapsen kuulustelun hyväksi havaitut käytänteet.

Avainsanat

esitutkinta, lapsen kuulustelu, esitutkintaperiaatteet

III

SISÄLLYS

LÄHTEET ............................................................................................................................ V

LYHENNELUETTELO ....................................................................................................... X

KUVIOT JA TAULUKOT .................................................................................................. XI

LIITTEET ............................................................................................................................ XI

1 JOHDANTO ....................................................................................................................... 1

1.1 Johdatus tutkittavaan aiheeseen .......................................................................... 1

1.2 Tutkimuksen tarpeellisuus, rajaus ja kysymyksenasettelu ................................. 3

1.3 Tutkimusmetodi ja tutkimuksen rakenne ........................................................... 5

2 LAPSEN OIKEUS OSALLISTUA JA LAPSEN ETU ..................................................... 8

2.1 Lapsen oikeuksia määrittelevät lait ja kansainväliset sopimukset ......................... 8

2.2 Lapsen oikeus osallistua ....................................................................................... 10

2.3 Lapsen etu ............................................................................................................ 11

3 LAPSEEN VAIKUTTAVA ESITUTKINTALAINSÄÄDÄNTÖ .................................. 13

3.1 Esitutkintalaki ...................................................................................................... 13

3.2 Lasten ja nuorten kohtelu esitutkinnassa (ETL 4:7) ............................................ 13

3.3 Edunvalvojan määrääminen lapselle rikosasiassa (ETL 4:8)............................... 16

3.4 Esitutkinnan yleiset periaatteet ............................................................................ 18

3.4.1 Tasapuolisuusperiaate .............................................................................. 18

3.4.2 Syyttömyysolettama ................................................................................ 20

3.4.3 Oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen .................... 21

3.4.4 Suhteellisuusperiaate ............................................................................... 23

3.4.5 Vähimmän haitan periaate ....................................................................... 26

3.4.6 Hienotunteisuusperiaate ........................................................................... 28

3.5 Lapsi asianomistajana; oikeus oikeusavustajaan ja tukihenkilöön ...................... 29

4 LAPSEN KOHTELU ESITUTKINNASSA JA POLIISITOIMINNASSA .................... 32

4.1 Lapseen kohdistuneen rikoksen ilmoituksen vastaanotto .................................... 32

4.2 Esitutkinnan aloittaminen..................................................................................... 33

4.3 Lapsi ja nuori asianomistajana ja todistajana esitutkinnassa ............................... 34

4.3.1 Tutkinnanjohtajan rooli ........................................................................... 36

4.3.2 Tutkijan rooli ........................................................................................... 39

5 KUULUSTELTAVAN ASEMA JA OIKEUDET ........................................................... 41

5.1 Kuulusteluista yleensä .......................................................................................... 41

5.2 Kuulusteltavan asema, oikeudet ja velvollisuudet ............................................... 42

IV

5.2.1 Asianomistajan oikeudet ja velvollisuudet kuulusteluissa ...................... 43

5.2.2 Lapsi asianomistajana: kuulustelu esitutkinnassa ja kuulustelun videointi

.......................................................................................................................... 44

5.2.3 Todistajan oikeudet ja velvollisuudet kuulusteluissa, lapsi todistajana... 50

6 LAPSEN KUULEMISEN HYVÄT KÄYTÄNTEET ..................................................... 53

6.1 Lapsen kuulemisesta yleisesti .............................................................................. 53

6.2 Lapsen kuuleminen käytännössä .......................................................................... 55

6.2.1 Kuulustelutilan valinta ............................................................................. 56

6.2.2 Kuulustelukertojen määrä ja kesto .......................................................... 58

6.2.3 Lapsen kuulusteluun valmistautuminen ja käytännön toteutus ............... 60

6.2.4 Lapsen alustava puhuttelu........................................................................ 68

7 VIRANOMAISYHTEISTYÖ JA LASTENTALO -TOIMINTAMALLI ....................... 70

7.1 Viranomaisyhteistyön tavoite............................................................................... 70

7.2 Lastentalo-toimintamalli Pohjoismaissa .............................................................. 71

7.3 LASTA-hanke Suomessa ..................................................................................... 73

8 JOHTOPÄÄTÖKSET ...................................................................................................... 78

8.1 Esitutkintalain ja lapsen edun välinen suhde ....................................................... 78

8.2 Poliisin vai asiantuntijan suorittama lapsen haastattelu? ..................................... 80

8.3 Lapsen kuulustelujen hyväksi havaitut käytänteet. .............................................. 82

LIITTEET: ........................................................................................................................... 86

Liite 1. Julia Korkmanin tekemä lapsen haastattelurunko NICHD-haastattelurunkoon

pohjautuen. ................................................................................................................. 86

V

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aall, Jørgen: Rettsstat og menneskerettigheter. En innføring i vernet om individets sivile

og politiske rettiheter etter den norske forfatning og etter den europeiske menneske-

rettighetskonvensjon. Fagbokforlaget 2008

Aaltonen, Anna-Kaisa: Lapsioikeus ja lapsen oikeus tuomioistuimessa, Helsinki 2009.

Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Juva 1989.

Bliss LS & McCabe A: Personal Narratives. Cultural Differences and Clinical

Implications. Topics in Language Disorders 28(2). 2008.

Kuehnle, Kathryn – Connell, Mary: The evalution of child sexual abuse allegations: a comp-

rehensive guide to assessment and testimony. New York 2009.

Ellonen, Noora – Joki-Erkkilä, Minna – Korkman, Julia – Lahtinen, Ilkka – Mantila, Anu –

Rantaeskola, Satu – Salovartio, Leena – Tuominen, Miia – Tupola, Sarimari: Rikos-

tutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa. Tampere 2013. (Ello-

nen (toim.) 2013)

Finnilä-Tuohimaa, Katarina: Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen. Te-

oksessa Santtila, Pekka – Weizmann-Henelius, Ghitta (toim.): Oikeuspsykologia.

Helsinki 2008, s. 432–455.

Fivush, R: Children’s recollections of traumatic and non-traumatic events. Development and

Psychopathology, 10.

Flin, R. – Spencer, J.R.: Annotation: children as witnesses –legal and psychologial perspec-

tives. Journal of Child Psychology and Psychiatry. 1995.

Frände, Dan: Finsk straffprocessrätt. Helsingfors 2009.

Haapasalo, Jaana – Kiesiläinen, Kari – Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Todistajapsykologia

ja todistajankuulustelu. Helsinki 2000.

Hakalehto-Wainio, Suvianna: Lapsen oikeudet ja lapsen etu lapsen oikeuksien sopimuk-

sessa. Teoksessa Hakalehto-Wainio, Suvianna – Nieminen, Liisa (toim.): Lapsioikeus

murroksessa. 2013 Viro, s. 17–52.

Heino, Tarja: Keitä ovat uudet lastensuojelun asiakkaat? Tutkimus lapsista ja perheistä ti-

lastolukujen takana. Työpapereita 30/2007. Helsinki 2007.

Helminen, Klaus – Fredman, Markku – Kanerva, Janne – Tolvanen, Matti – Viitanen,

Marko: Esitutkinta ja pakkokeinot. Helsinki 2014. (Helminen ym. 2014)

VI

Herbert, Martin – Wookey, Jenny: Managing children’s disruptive behaviour. England 2004.

Hirvelä, Päivi: Lapsi rikosprosessissa. Helsinki 1997.

Hirvelä, Päivi: Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. Juva 2007.

Howe, M.L – Courage, M. L.: On resolving the enigma of infantile amnesia. Developmental

Psychology, 26.

Humppi, Sanna-Mari – Ellonen, Noora: Lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö.

Tampere 2010.

Jokela, Antti: Oikeudenkäynnin perusteet, periaatteet ja instituutiot. Oikeudenkäynti 1. 3.,

uudistettu painos. Liettua 2016.

Jyränki, Antero: Uusi perustuslakimme. Jyväskylä 2000.

Kangas, Urpo: Perhe- ja perintöoikeuden alkeet. Helsinki 2012.

Korkman, Julia: Lapsen haastatteleminen hyväksikäyttötapauksissa. Teoksessa Santtila,

Pekka – Weizmann-Henelius, Ghitta (toim.): Oikeuspsykologia. Helsinki 2008, s.

456–484.

Laakso, Milja – Marjomaa, Paula – Peltoniemi, Kaisi (toim.): Edunvalvoja – se on minua

varten. Pelastakaa lapset ry:n julkaisusarja nro 19. K-print 2012.

Lahtinen, Hanna: Todistajapsykologia – lapsitodistajat. Teoksessa Santtila, Pekka – Weiz-

mann-Henelius, Ghitta (toim.): Oikeuspsykologia. Helsinki 2008, s. 176–198.

Launiala, Mika:

– Esitutkinta osana rikosprosessia ja rikosprosessin funktiot. Edilex 21.1.2010 (a).

– Syyttömyysolettamasta erityisesti esitutkinnan näkökulmasta. Edilex 24.8.2010. (b).

– Esitutkinta ja hienotunteisuus – hienotunteisuusperiaate uudessa esitutkintalaissa.

Edilex 4.4.2012 (a).

– Välttämättömyys, optimointi ja minimointi – vähimmän haitan periaate uudessa esi-

tutkintalaissa (805/2011). Edilex 24.7.2012 (b).

– Todisteet puolesta ja vastaan – tasapuolisuusperiaate uudessa esitutkintalaissa

(805/2011). Edilex 17.10.2012 (c).

– Itsekriminointisuoja esitutkinnassa – rikoksesta epäillyn oikeudesta olla myötävai-

kuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Edilex 3.5.2013 (a).

– Suhteellisuusperiaate uuden esitutkintalain (805/2011) 4 luvun 4 §:ssä. Edilex

12.8.2013 (b).

Nieminen, Liisa: Lapsuudesta vanhuuteen. Perus- ja ihmisoikeuksien merkitys eri ikävai-

heissa. Helsinki 2006.

Mikkola, Tuulikki: Kansainvälinen lapsioikeus. Helsinki 2012.

Ojala, Timo: Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset. Porvoo 2012.

Pajulammi, Henna: Lapsen oikeus osallistua. Teoksessa Hakalehto-Wainio, Suvianna – Nie-

minen, Liisa (toim.): Lapsioikeus murroksessa. 2013 Viro, s. 89–124.

VII

Pajulammi, Henna: Lapsi, oikeus ja osallisuus. Helsinki 2014.

Rantaeskola, Satu (toim.): Esitutkintalaki – Kommentaari. Tampere 2014.

Suomen asianajajaliitto: Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet. Porvoo 2013.

Sinkkonen, Minna – Mäkelä, Jukka (toim.): LASTA-hanke. Kokemuksia viranomaisten yh-

teistyön ja koordinoinnista lapseen kohdistuneissa pahoinpitely- tai seksuaalirikoksen

epäilytilanteissa. Helsinki 2017.

Tammi, Tiina – Lapinleimu, Otso: Lastensuojelun edunvalvonnan vaiheet. Teoksessa Mar-

jomaa, Paula – Laakso, Milja (toim.): Lastensuojelun edunvalvonta-lapsen oikeus

osallisuuteen häntä koskevassa päätöksenteossa. Pelastakaa lapset julkaisusarja nro

15. Helsinki, s. 37–57.

Taskinen, Sirpa (toim.): Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen:

Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Saarijärvi

2003.

Tolvanen, Matti – Kukkonen, Reima: Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perusteet, Hel-

sinki 2011.

Valtakunnansyyttäjänvirasto: Valtakunnansyyttäjänviraston julkaisusarja nro 7. Esitutkin-

tayhteistyötä koskeva ohje. Helsinki 2013.

Van Bueren, Geraldine: The International Law on The Rights of the Child. International

Studien in Human Rights, Volume 35. Netherlands 1995.

Wilson, Clare – Powell, Martine: A guide to interviewing children. London 2001.

Åklagarmyndigheten: Handläggning av ärenden gällande övergrepp mot barn. Handbok. Gö-

teborg 2016.

VIRALLISLÄHTEET

HE 14/1985 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle esitutkintaa ja pakkokeinoja rikosasioissa

koskevaksi lainsäädännöksi.

HE 209/1993 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten

muuttamisesta.

HE 252/2006 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liitty-

viksi laeiksi.

HE 126/2008 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalla laiksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön

selvittämisen järjestämiseksi.

HE 222/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön

uudistamiseksi.

HE 224/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi

laiksi.

VIII

HE 127/2013 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lapseen kohdistuneen seksuaaliri-

koksen selvittämisen järjestämistä annetun lain muuttamisesta.

HE 46/2014 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen

liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudista-

miseksi.

HE 127/2015 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lapseen kohdistuneen seksuaaliri-

koksen selvittämisen järjestämisestä annetun lain muuttamisesta.

KP-sopimus: kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopi-

mus (SopS 8/1976).

Poliisihallitus 2020/2013/5071: Lapsi asianomistajana ja todistajana poliisitoiminnassa ja

esitutkinnassa. Helsinki 2013.

Poliisihallitus 2020/2013/5229: Esitutkintapöytäkirja. Helsinki 2013.

SopS 60/1991. Yleissopimus lapsen oikeuksista. Helsinki 1991.

Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suojaamisiksi (Euroopan ihmisoikeusso-

pimus), 18.5.1990, SopS 19.

INTERNETLÄHTEET

HAASTE-lehti: Lastenasiaintalomallia kokeillaan Turussa. Päivitetty 12.12.2014.

[http://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste42014/lastenasiaintalomalliako-

keillaanturussa.html] (5.12.2017).

HUS-kuntayhtymä ja Virtuaalisairaala 2.0 -hankkeen sairaanhoitopiirit: Terveyskylä.fi

[https://www.terveyskyla.fi/lastentalo] (5.12.2017).

Poliisiammattikorkeakoulu: Poliisi (AMK) Opetussuunnitelma 2017-2018. [http://www.po-

lamk.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polamkwwwstruc-

ture/61107_Poliisi_AMK_-ops_2017-2018.pdf?501b8e287a09d588] (22.1.2018).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: LASTA-hanke. Päivitetty 2.10.2014.

[https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/ajankohtaista/lastensuojelu-thl-

/tutkimus-ja-kehittaminen/lastensuojelun-kehittaminen/lasta-hanke] (8.12.2017).

OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

EIT W. v. Suomi 24.4.2007

EIT B. v. Suomi 24.4.2007

EIT S. v. Italia 5.4.2011

IX

Korkein oikeus

KKO 2006:107

KKO 2009:80

KKO 2011:34

KKO 2011:46

KKO 2008:84

KKO 2008:93

Valtioneuvoston apulaisoikeuskanslerin päätökset

AOKA 26.5.2016 nro. 817/1/2015: Apulaisoikeuskanslerin päätös 26.5.2016 kanteluun po-

liisin menettelystä alle 15-vuotiaan kuulemista koskevassa asiassa.

Eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset

EOAK 19.8.2009 Dnro 1430/4/08: Keskeneräisestä esitutkinnasta tulee antaa tietoa kaikille

asianosaisille tasapuolisesti.

EAOK 4.2.2015 Dnro 175/4/14: Syyttömyysolettamaa noudatettava tiedottamisessa.

EOAK 20.11.2015 Dnro 1411/4/2015: Lasta koskevan esitutkinnan viivästyminen.

MUUT LÄHTEET

Haastattelut

Oikeuspsykologian dosentti Julia Korkmanin teemahaastattelu Helsingin ja Uudenmaan sai-

raanhoitopiirin lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikkö 6.10.2017. Haastattelun

perusteella kirjatut Korkmanin mielipiteet annettu Korkmanille tarkastettavaksi

21.12.2017. Haastattelun muistiinpanot Ihatsulla.

Sähköpostien vaihto

Poliisiammattikorkeakoulun lakimies Kimmo Lehtimäen ja Tero Ihatsun välinen sähköpos-

tien vaihto 13.10-14.10.2017 koskien valmistuvien konstaapelien kykyä kohdata lap-

sia työelämässä.

Poliisihallituksen tilastopalvelun ja Tero Ihatsun välinen sähköpostien vaihto 9.-10.10.2017

koskien poliisin tietoon tulleita rikoksia ja poliisin tietoon tulleita rikoksia, joissa asi-

anomistajana on alle 18-vuotias lapsi.

Kriminologian dosentti Noora Ellosen ja Tero Ihatsu välinen sähköpostien vaihto 5.1-

11.1.2018 koskien Ellosen toimittamaa kirjaa Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa vä-

kivalta- ja seksuaalirikoksissa

X

LYHENNELUETTELO

A asetus

AOKA apulaisoikeuskansleri

CRC Convention on the Rights of the Child, yleissopimus lapsen oi-

keuksista 59/1991

EAOA eduskunnan apulaisoikeusasiamies

EIS Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suojaa-

miseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus), 18.5.1990, SopS 19

EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

EOAK Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia

ETL esitutkintalaki 805/2011

HE hallituksen esitys

HolhTL laki holhoustoimesta 442/1999

HUS Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

KKO korkein oikeus

LOS lapsen oikeuksien sopimus SopS 60/1991

LSL lastensuojelulaki 417/2007

NICHD National Institute of Child Health and Human Development

OK oikeudenkäymiskaari 4/1734

PKL pakkokeinolaki 806/2011

PL perustuslaki 731/1999

POHA poliisihallitus

PolL poliisilaki 872/2011

RL rikoslaki 39/1889

ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997

XI

THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

VETL vuoden 1989 esitutkintalaki 449/1987

VKSV valtakunnansyyttäjänvirasto

vp. valtiopäivät

YK Yhdistyneet kansakunnat

KUVIOT JA TAULUKOT

Kuva 1. Helsingin poliisilaitoksen lasten kuulusteluja varten varustettu huone.

Taulukko 1. Herbert – Wookey teoksen pohjalta laadittu taulukko lapsen keskittymiskyvystä.

LIITTEET Liite 1. Julia Korkmanin tekemä lapsen haastattelurunko NICHD-haastattelurunkoon poh-

jautuen.

1

1 JOHDANTO

1.1 Johdatus tutkittavaan aiheeseen

Poliisin suorittama esitutkinta ja siihen liittyvät kuulustelut voivat olla lapselle ainutkertai-

nen tapahtuma. Yksittäinen kuulustelukokemus voi muokata suuresti lapsen mielipidettä po-

liisista ja koko rikosprosessin läpikäynti varmuudella luo lapselle tietynlaista kuvaa Suomen

oikeusjärjestelmästä. Lapsen poliisista muodostaman mielikuvan lisäksi, on esitutkinnan

kautta mahdollisuus puuttua lapsen perheessä mahdollisesti esiintyviin ongelmiin. Mitä pi-

kemmin ongelmiin pystytään puuttumaan, sitä pienemmiksi mahdolliset vahingot jäävät.

Tätä taustaa vasten lapsien ollessa rikosprosessin asianosaisena, korostuu moniammatillinen

yhteistyö ja kuulusteluja suorittavan poliisin ammattitaito.

Poliisin täytyy olla kykenevä yhteistyöhön eri viranomaisten kanssa, mutta samalla kantaa

vastuunsa esitutkinnan suorittamisesta, esitutkintalain (ETL 805/2011) mukaan esitutkinnan

toimittaa kuitenkin poliisi (ETL 2:1,1). Vaikka esitutkinnassa poliisin ensisijainen tehtävä

on rikoksen selvittäminen1, täytyy esitutkinnan aikana huomioida myös muut lapsen ympä-

rillä tapahtuvat seikat. Esitutkinnan tarkoitus ei saa olla lapsen ja hänen perheensä avun saa-

misen viivästyttäminen tai lapsen edun kärsiminen.2Esitutkinnassa osallisena olevalla lap-

sella on usein päällekkäin useita eri viranomaisprosesseja. Poliisin silmissä eri prosessit ovat

erillään toisistaan, mutta lapsen silmissä ne ovat samaa viranomaistoimintaa.3

Vuonna 2016 Poliisin tilastopalvelun mukaan 9 065 alle 18-vuotiasta oli asianomistajana

henkeen ja terveyteen kohdistuneessa rikosepäilyssä. Viimeiset kymmenen vuotta asian-

omistajana olleiden lasten lukumäärä on vaihdellut noin 5 500–9 065 välillä. Kyseinen lu-

kumäärä pitää sisällään myös seksuaalirikokset, joissa alle 18-vuotias on ollut asianomista-

jana. Seksuaalirikosten osuus vuonna 2016 oli 1884 tapausta.4

Kyseiset tapausmäärät ovat poliisille ilmoitettuja tapauksia, joissa alle 18-vuotias on joutunut

henkeen tai terveyteen kohdistuneen rikoksen uhriksi. Kaikkien poliisille vuosina 2007-2016

ilmoitettujen rikostenmäärä on vastaavasti nähtävissä lievästi laskevana.5 Tätä vasten katsoen,

lapsiin kohdistuneiden rikosten määrän kasvu voidaan nähdä huolestuttavana. Itse kuitenkin

1 Launiala 2010 (a), s. 31. 2 Lapsen edun käsitettä ja lapsen oikeutta osallistua häneen koskeviin asioihin käydään läpi luvussa 2. 3 Laakso – Marjomaa – Peltoniemi (toim.) 2012, s. 18. 4 Poliisihallituksen (POHA) tilastopalvelun sähköpostitse 9.10.2017 lähettämä taulukko. Taulukosta on nähtä-

vissä kasvavaa suuntausta. Vuonna 2007 tapauksia oli 6824, vuonna 2011 8804 tapausta ja vuonna 2015 8397. 5 POHA:n tilastopalvelun mukaan kaikki poliisille tietoon tulleiden rikosten määrä on samoina vuosina pysy-

nyt kutakuinkin samansuuruisena. Vuonna 2007 poliisin tietoon tuli 815 193 rikosta ja vuonna 2016 poliisin

tietoon tuli 809 368 rikosta.

2

uskon, että lastensuojelulain (LSL 12.2.2010/88) muutos, jossa ilmoitusvelvollisuutta lasten-

suojelu- ja poliisiviranomaiselle laajennettiin, on tuonut nyt toivottuja tuloksia. Aiemmin

isompi osa lapsiin kohdistuneista rikoksista on saattanut jäädä ilmoittamatta poliisille ja las-

tensuojeluun, tämä on taas viivästyttänyt lasten ja heidän perheidensä avunsaantia. Toisaalta

poliisin tietoon tulleiden lapsiin kohdistuneiden rikosten määrä asettaa myös haasteensa polii-

sille ja kaikille rikosprosessiin osallistuville tahoille mm. resurssien kohdentamisen ja koulut-

tamisen suhteen.6

Lapsiin kohdistuneet rikokset ovat pieni osa kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista,

mutta asia tulee nähdä laajemmin. Varsinkin pienten lasten kohdalla yksittäisellä poliisimie-

hellä on aito mahdollisuus vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen ja usein myös koko lapsen per-

heen tulevaisuuteen. Näissä tapauksissa poliisimieheltä vaaditaan ammattitaitoa sekä kykyä

nähdä mahdollinen rikostutkinta osana kokonaisuutta. Kyky kuulustella lasta tarkoittaa, että

poliisimiehellä on oltava käsitys, kuinka lapsi kommunikoi ja ajattelee asioista.7

Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen vaan täysin oma yksilönsä, jonka kehittyminen ai-

kuiseksi ja totutteleminen aikuisten maailmaan on vasta alkamassa. Esitutkintaviranomaiset

ovat usein tottuneet työssään kohtaamaan aikuisia henkilöitä, joiden kanssa kuulusteluiden

läpivieminen on usein helpompaa, koska pääsääntöisesti molemmat ovat ajatusmaailmaltaan

ja kokemuksiltaan samalla tasolla. Tämän vuoksi aikuisten kuulusteluista tulee usein sel-

vempiä kokonaisuuksia, eikä heidän kanssaan tarvitse käyttää aikaa yleisesti tunnettujen ter-

mien ja teonkuvausten selventämiseen. Työssäni haluan esittää lapsen kuulustelujen erityis-

piirteitä ja niihin liittyviä tämän hetken hyväksi havaittuja käytänteitä.

Valitsin tutkittavan aiheen oikeastaan kahdesta syystä. Ensimmäiseksi olen kahden pienen

lapsen isä, joka päivittäin törmää asioihin, jotka vaativat sovittelijan, poliisin ja tuomarin

taitoja. Näitä pienten ihmisten riitoja ratkoessani olen useasti törmännyt siihen, että olen

omalla käytökselläni, sanallisella ja sanattomalla viestinnällä vesittänyt koko perheen sisäi-

sen ”esitutkinnan”. Toinen syy on puhtaasti ammatillinen. Olen työskennellyt aiemmin vaa-

tivassa rikostutkinnassa ammattirikollisten parissa. Käsitykseni mukaan olen ollut hyvä kuu-

lustelija ja osannut tehdä vaativia kuulusteluita. Olen aina nähnyt esitutkinnan vaativuuden

tutkittavan rikoksen vakavuuden, harvinaisuuden tai epäilyn ammattimaisuuden kautta.

6 Otan myöhemmin työssäni kantaa poliisille annettavaan erityisesti lapsiin kohdistuneiden rikosten tutkimi-

seen suunnattuun koulutukseen ja sen laajuuteen. 7 Wilson – Powell 2001, s. 1.

3

Tämän tutkimuksen myötä olen pyrkinyt selventämään itselleni ja muille, että esitutkinnan

vaativuutta tulee osata katsoa myös asianomistajan tai todistajan silmin.

1.2 Tutkimuksen tarpeellisuus, rajaus ja kysymyksenasettelu

Olen valmistunut poliisikoulusta vuonna 2004. Koulutukseni aikana ei käytännössä lainkaan

käyty läpi lapsiin liittyviä erityispiirteitä. Ajatusmalli oli enemmänkin, mikä toimii aikui-

sella, toimii myös lapsella. Tutkimustani varten tarkoitukseni oli haastatella Poliisiammatti-

korkeakoulusta juuri valmistuvia opiskelijoita ja esittää heille kysymyksiä heidän valmiuk-

sistaan kohdata lapsia työelämässä. Poliisiammattikorkeakoulu kuitenkin ilmoitti lakimies

Kimmo Lehtimäen välityksellä, että: ”Poliisiammattikorkeakoulu ei osallistu tähän kysely-

tutkimukseen, eikä osoita siihen resursseja”.8 Syytä tähän on vaikea arvioida.9Toivottavasti

tilanne ei ole enää sama, kuin minun valmistumiseni aikaan.

Esitutkintalain 4 luvun 7 § säätää lapsen kohtelusta esitutkinnassa. Pykälän mukaan alle 18-

vuotiasta on kohdeltava esitutkinnassa hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaan. Erityisesti

on huolehdittava, ettei tutkintatoimenpiteistä aiheudu lapselle tarpeetonta haittaa koulussa,

työpaikalla tai muussa hänelle tärkeässä ympäristössä. Esitutkintalain lisäksi lapsien kohte-

luun vaikuttaa lapsen edun käsite ja hänelle suotava mahdollisuus osallistua häntä koske-

vien päätösten tekemiseen. Mikäli esitutkintalain 4 luvun 7 §:n ja hallituksen esityksen (HE

222/2010) mukainen tavoite halutaan saavuttaa, tarvitaan esitutkinnan tekijöiksi poliisimie-

hiä, jotka osaavat käsitellä lapsia heidän ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Hallituksen

esityksen mukaan poliisimiehen tulee olla riittävän perehtynyt suorittamaan lapsiin kohdis-

tuvia esitutkintatoimia. Riittävän perehtyneisyyden voi saada sekä erityisen koulutuksen että

käytännössä hankitun kokemuksen kautta.10

Riittävän koulutuksen määritteleminen on haastavaa. Eri poliisilaitokset tarjoavat eritasoisia

koulutuksia, olisiko niiden sisältöä ja laajuutta harkittava ja kenties muutettava? Mielestäni

riittävästä koulutuksesta huolimatta, kaikki poliisimiehet eivät sovellu kuulemaan lapsia esi-

tutkinnassa, mutta heillä tulee olla riittävät valmiudet kohdata lapsia työssään. Hallituksen

esityksessä kirjoitetaan, että vaikka ETL 4:7,2 säätää, että alle 18-vuotiaisiin kohdistuvat

8 Ihatsu, Tero – Lehtimäki, Kimmo sähköpostin vaihto 13.10.2017. Poliisiammattikorkeakoulun puolesta asiaan

otti kantaa lakimies Kimmo Lehtimäki keskusteltuaan oppilaitoksen johdon kanssa. Lehtimäki pyysi minuna

tutustumaan poliisi (AMK) -tutkinnon opetussuunnitelmaan. Esitin pyyntöni yhteydessä tutkimussuunnitelman

sekä suunnittelemani 5 väitettä, joihin opiskelijat olisivat vastanneet numeraalisesti 1-5, jossa 1 tarkoittaa täy-

sin eri mieltä ja 5 täysin samaan mieltä. 9 Poliisiammattikorkeakoulun opetussuunnitelmaan 2017-2018 on kirjattu rikostorjunta- ja tutkintaosaamisen

opintokokonaisuus. Opintokokonaisuus koostuu rikostorjunnan perusteista (3op) ja esitutkinnasta (15op).

Kummankaan kokonaisuuden alta ei löydy suoraa lapsien kohtaamiseen viittaavaa osaamistavoitetta. 10 HE 222/2010, s. 195.

4

esitutkintatoimet on mahdollisuuksien mukaan annettava tähän perehtyneille tutkijoille, ei

siitä voida käytännössä kaikissa tilanteissa pitää kiinni.11Vaikka lapsiin kohdistuvat esitut-

kintatoimet tulisi antaa niihin erityisesti perehtyneiden poliisimiesten hoidettavaksi, tode-

taan hallituksen esityksessä myös, että poliisimiesten ammattitaitoon kuuluu tarvittaessa

kyky hoitaa kaikenikäisten kuulusteluja.12

Usein lapsiin kohdistuneet rikokset mielletään läheisväkivallaksi ja seksuaaliseksi hyväksi-

käytöksi ja näin lienee pääsääntöisesti aivan pienempien lasten (0-6 vuotta) kohdalla onkin.

Kouluikäiset lapset saattavat kokea jo henkistä ja fyysistä väkivaltaa muiden nuorten ja lasten

taholta. Lisäksi sosiaalisen median kautta tapahtuvat kunnianloukkaukset ja kiusaaminen on

käsitykseni mukaan yhä helpompaa ja yleisempää. Sinällään lapsen kuulemisen kannalta ei

ole merkitystä sillä minkä vuoksi lasta kuullaan, samat hyvät käytänteet ovat voimassa. Vä-

häisemmissä ja selvemmissä jutuissa voidaan mielestäni käyttää pienemmällä kynnyksellä po-

liisin omia kuulustelijoita ja täten säästää esimerkiksi virka-apuna käytettävien oikeuspsyko-

logian yksiköiden psykologeja monimutkaisempiin kuulusteluihin.

Koen tarpeelliseksi tutkimuksessani määritellä tarkemmin mitkä ovat yksittäiseltä poliisi-

mieheltä vaadittavat ominaisuudet ja taidot, jotta lasten kuulustelu on mahdollista. Mahdol-

linen ja järkevä ei tarkoita tässä yhteydessä samaa. Vaikka poliisimiehelle olisi mahdollista

kuulla alaikäinen lapsi, tulee kuulemista harkita lapsen edun, kuulustelun tarpeellisuuden ja

poliisimiehen ammattitaidon kautta. Tulen tutkimuksessani esittämään suosituksia, milloin

poliisi tulisi käyttää ETL 4:7,2 mukaista harkintaa siitä, että voidaanko alle 18-vuotiaaseen

kohdistaa ylipäätään esitutkintatoimenpiteitä. Lisäksi esitän pohdintaa siitä, milloin varsi-

naisen lapsen kuulustelun tekee poliisin esittämän virka-avun perusteella jokin muu asian-

tuntija (PolL 9:3). Huomattavaa on, että poliisimiesten hyvällä kouluttamisella on mahdol-

lisuuksia vaikuttaa myös lasten kuulemisista aiheutuneisiin kustannuksiin. Vuonna 2007 yli-

opistollisen sairaalan yksikössä tehty lasten kuuleminen maksoi keskimäärin 13 000-15 000

euroa.13Tätä vasten, mitä paremmin poliisimiehet osaavat kohdella lapsiasiakkaita, sitä pie-

nemmillä kustannuksilla on mahdollista selvitä. Toki, esimerkiksi lapsen hyvinvoinnin, tu-

lee mennä eurojen edelle, kustannukset eivät saa olla este laadukkaalle esitutkinnalle.

Samalla kerron, miksi ja miten lasten kuulustelut eroavat aikuisten kuulusteluista ja minkä

vuoksi lapsen kuulustelut tulee tehdä hyväksi havaittujen käytäntöjen mukaisesti. Nykyisin

käytössä olevasta National Institute of Child Health and Human Development (NICHD)

11 HE 222/2010, s. 195. 12 HE 222/2010, s. 195. 13 HE 126/2008, s. 5.

5

kehittämästä lasten haastattelurungosta on liitteenä Julia Korkmanin poliisille muokkaama

haastattelurunko. Haastattelurungon avulla koulutuksen saaneet poliisimiehet kykenevät pa-

remmin suorittamaan lapsen kuulustelun. Hyvin suoritetuilla kuulusteluilla on merkitystä

tuomioistuimessa, etenkin niissä tapauksissa joissa lasta ei päätetä kuulla henkilökohtaisesti.

Olen rajannut tutkimuksen asianomistajana ja todistajina kuultaviin lapsiin. Rajaus on tehty

siitä syystä, että olen halunnut tutkia esitutkintalain säännöksiä ja poliisihallituksen anta-

maa ohjeistusta suhteessa hyviin kuulustelukäytänteisiin. Rikoksesta epäillyn tai rikollisesta

teosta epäillyn lapsen kuulusteluja olen sivunnut pohtiessani rikoksesta epäillyn oikeutta olla

myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen (ETL 4:3). Olen lisäksi halunnut rajata tutki-

mukseni koskemaan vain alle 15-vuotiaita henkilöitä. Rikoslain (RL38/1889) 3 luvun 4 §:n

1 momentin mukaan, rikosvastuun edellytyksenä on, että henkilö on teon hetkellä täyttänyt

viisitoista vuotta ja on syyntakeinen. Toinen syy, että olen rajannut tutkimukseni koskemaan

alle 15-vuotiaita, on oikeudenkäymiskaaren (OK 4/1734) 17 luvun 24 §:n 3 momentti, joka

mahdollistaa videotallenteen tai siihen verrattavien ääni- ja kuvatallenteiden käyttämisen to-

disteena tuomioistuimessa tapauksissa, joissa henkilö ei ole täyttänyt 15 vuotta. Esitutkin-

nassa asianomistajan tai todistajan kuulustelukertomus on tallennettava ääni- ja kuvatallen-

teeseen, jos kuulustelukertomusta on tarkoitus käyttää todisteena oikeudenkäynnissä eikä

kuulusteltavaa ikänsä vuoksi todennäköisesti kuulla tuomioistuimessa (ETL 805/2011).

Etenkin oikeuspsykologian kirjallisuudessa lapsen kuulustelusta käytetään usein termiä

haastattelu.14 Itse olen käyttänyt eri termejä kontekstisidonnaisesti ja pyrkinyt sillä lukijays-

tävällisyyteen sekä eritoten halunnut korostaa tosiseikkaa, että riippumatta kuka lasta esitut-

kinnassa kuulee, tulee kuulemisen pääpainon olla esitutkinnassa ja rikoksen selvittämisessä.

Vaikka lapsen kuulustelu tehtäisiinkin virka-avun perusteella oikeuspsykologin toimesta, on

näissäkin tapauksissa lapsen kertomuksen pääpaino terapian sijaan rikoksen selvittämi-

sessä.15

1.3 Tutkimusmetodi ja tutkimuksen rakenne

Tutkimukseni pohjana on lainopillinen metodi. Käsittelen tutkimuksessa voimassa olevaa

lainsäädäntöä ja Poliisihallituksen ohjeistusta ja tarkastelen, miten ne sopivat käytössä ole-

viin käytänteisiin. Lähdeaineistona olen käyttänyt kotimaista oikeuskirjallisuutta käsitelles-

säni työni oikeudellisia seikkoja. Oikeuslähdeopin lähtökohdaksi olen valinnut Aulis Aar-

nion oikeuslähdeopin. Pidän Aarnion tavoin kirjoitettu lakia vahvasti velvoittavana

14 Mm. Ellonen (toim.) 2013 ja Hirvelä 2007. 15 Hirvelä 2007, s. 79.

6

oikeuslähteenä, esimerkkinä tästä mainittakoon esitutkintalaki, jota käyn varsin seikkaperäi-

sesti läpi lapsia koskevien säädösten kohdalta (ETL 4:7, ETL 4:8 ja ETL 9:4). Lainsäätäjän

tarkoitus tulee esille hallituksen esityksiä tarkastellessa, joten siitä syystä olen tarkastellut

etenkin voimassa olevan esitutkintalain esitöitä. Poliisihallituksen antamalle ohjeelle; lapsi

asianomistajana ja todistajana poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa olen antanut sallitun oi-

keuslähteen aseman. Ohjeella on argumentaatiota tukeva vaikutus, mutta ohjeen sivuttami-

sesta ei ole ennustettavia seuraamuksia.16 Tutkimukseni jakaantuu käytännössä kahteen

osaan. Ensimmäisessä osassa pääpaino on täysin nykyisin voimassa olevien lakien ja esitut-

kintaperiaatteiden tulkinnassa ja niiden soveltamisessa lasten kuulusteluihin. Toinen osa lä-

hestyy oikeuspsykologiaa, jossa yhdistän oikeuspsykologiaa lainoppiin. Kotimainen lasten

kuulusteluja koskeva oikeuskirjallisuus on rajallista, siksi olenkin pitäytynyt muutamassa

perusteoksessa.17 Lopun johtopäätöksissä yhdistän nämä kaksi osuutta ja esitän niiden pe-

rusteella tulkintasuosituksia voimassa olevista säädöksistä ja ohjeista.

Olen aloittanut tutkielmani käymällä läpi lapsen oikeuksiin liittyviä säädöksi. Tärkein kan-

sainvälinen lapsia koskeva ihmisoikeussopimus on Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) lap-

sen oikeuksien sopimus, josta olen poiminut tarkempaan tarkasteluun eniten esitutkintaan

vaikuttavat periaatteet: lapsen oikeus osallistua ja lapsen edun käsite. Näistä etenkin lapsen

edun periaate seuraa koko rikosprosessin läpi ja saattaa välillisesti vaikuttaa esimerkiksi sii-

hen, että lapsi jätetään kokonaan kuulematta esitutkinnassa tietyissä tapauksissa.

Tutkimusteemana tutkimuksessa on, kuinka lasta tulee kohdella esitutkinnassa ja mitkä ovat

lapsen kuulemisen hyvät käytänteet. Esitutkintaa säätelevässä esitutkintalaissa on suoraan

lapsia koskevia säädöksiä vain kaksi (ETL 4:7 ja ETL 4:8). Tämän vuoksi olen tutkinut ja

tulkinnut esitutkintaperiaatteita ja etsinyt niistä lapsien kohteluun liittyviä erityispiirteitä.

Vähäinen suora sääntely tarkoittaa sitä, että esitutkintaperiaatteiden oikeanlainen tulkinta ja

soveltaminen kuuluu jokaisen poliisimiehen ammattitaitoon. Esitutkintaperiaatteiden tulkin-

nan tukena minulla on ollut perusteoksena Mika Launialan väitöskirja: Esitutkinnan funktiot

ja esitutkintaperiaatteet.

16 Aarnio 1989, s. 217–306. Vahvasti velvoittaviksi oikeuslähteiksi mainitaan laki ja maantapa. Perustankin

työni mm. esitutkintalakiin. Lisäksi työni kannalta merkittävä on Poliisihallituksen antama ohje

2020/2013/5071 ja sen oikeuslähdeopillinen asema. 17 Perusteoksina lasten kuulusteluista voidaan pitää Noora Ellosen toimittamaa kirjaa, Rikostutkinta lapsiin

kohdistuvissa seksuaali- ja väkivaltarikoksissa. Tämän lisäksi Päivi Hirvelän Lapsi rikosprosessissa ja Lapsen

hyväksikäytön selvittäminen, kuuluvat kotimaisiin avainteoksiin. Ulkomaista lähdekirjallisuudesta haluan eri-

tyisesti mainita Wilson – Powell 2001, A guide to interviewing children.

7

Lapsen kuulemisen hyvät käytänteet luvussa käyn läpi, miten lasta tulee esitutkinnassa

kuulla, kenen toimesta ja kuinka kuulustelu tulee suorittaa. Lopuksi kerron vielä muissa Poh-

joismaissa käytössä olevasta Lastentalo-mallista ja Suomessa kokeilussa olevasta LASTA-

hankkeesta.

8

2 LAPSEN OIKEUS OSALLISTUA JA LAPSEN ETU

2.1 Lapsen oikeuksia määrittelevät lait ja kansainväliset sopimukset

Suomen perustuslain 6 pykälän 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisina yk-

silöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Edellä mainitun pykälän lisäksi muutkin perustuslaissa turvattavat oikeudet kuuluvat kai-

kille ihmisille ikään katsomatta. Perustuslain 6.3 § säätää, että jokaista lasta tulee kohdella

yksilönä. Yksilönä kohtelu tarkoittaa, ettei lasta voida nähdä pelkästään passiivisen toimin-

nan kohteena.18Viranomaistoiminnassa tämä tarkoittaa sitä, että lapsi tulee ottaa huomioon

yksilönä ja hänen tulee saada kehitystasonsa mukaista kohtelua. Lapsen yksilöllisen kohte-

lun vaatimuksella pyritään siihen, että lapsen kehitystaso huomioidaan kaikissa tapauksissa.

Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien sopimus saatettiin Suomessa voimaan

20.7.1991. Suomessa valtiosääntöön omaksuttu dualistinen käsitys jakaa oikeudellisen maa-

ilman kahtia; kansainväliseen ja toisaalta kansalliseen oikeusjärjestykseen. YK:n lapsen oi-

keuksien sopimuksen voimaansaattamisella, kansallisen säädöksen antamisella, on merki-

tystä sopimuksen sitovuutta arvioitaessa. Dualistisen käsityksen mukaan kansainvälisen oi-

keuden normit tulevat kaikkien välittömästi noudatettavaksi valtionsisäisellä voimaansaat-

tamistoimella.19

Lapsen oikeuksien toteutuminen on pitkälti riippuvainen aikuisten halusta toteuttaa näitä oi-

keuksia. Esitutkintaa suorittavalle virkamiehelle lähtökohdan tulisi kuitenkin olla selvä; vir-

kamiesten velvollisuuksiin kuuluu YK:n lasten oikeuksien sopimuksen noudattaminen ja

siinä lapsille turvattujen oikeuksien edistäminen. Lasten oikeuksien sopimus on saatettu voi-

maan laintasoisesti ja on yhtä velvoittava kuin muutkin Suomea sitovat ihmisoikeussopi-

mukset.20 Erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukainen perheoikeuden-

suoja ja YK:n lasten oikeuksia koskeva yleissopimus ohjaavat oikeudellisten toimijoiden

laintulkintaa. Materiallisten säädösten rinnalla, tulee kaikkien viranomaisten ottaa huomioon

myös näiden sopimusten määräykset.21

18 Ks. perusoikeuskomitean mietintö KOM 1992:3, s. 182. KKO 2008:93 perusteluissaan toteaa yksiselitteisesti

lapsen olevan perusoikeuksien kannalta itsenäinen subjekti. HE 309/1993 todetaan, että perusoikeudet kuulu-

vat kaikille Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleville ikään katsomatta. Ainoana poikkeuksena mainitaan val-

tiollisen- ja kunnallisen äänestysoikeuden 18-vuoden ikärajan. 19 Jyränki 2000, s. 73–74. 20 Hakalehto-Wainio 2013, s. 42–44. YK:n lastenoikeuksien sopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen

suhteesta mm. Mikkola 2012, s. 9-10. 21 Mikkola 2012, s. 9. EIS:n ja YK: lastenoikeuksien sopimuksen merkitystä kansallisesti on pohtinut mm.

Nieminen 2006, s. 72–73. Hän pitää EIS tärkeämpänä tehokkaamman valvontamekanismin vuoksi.

9

Käräjätuomareiden, tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa käymiensä keskusteluiden perus-

teella Pajulammi väitöskirjassaan kuitenkin toteaa, ettei YK:n lapsen oikeuksien suora so-

vellettavuus suomalaisten tuomioistuimien lainkäytössä ole itsestään selvää. Osan hänen

haastattelemistaan henkilöistä ajatteli ettei sopimusta voidaan soveltaa suoraan tuomioistui-

missa ja osa taas katsoi ettei sopimus ole suoraa sovellettavaa lakia laintasoisesta voimaan-

saattamisesta huolimatta.22

YK:n lapsen oikeuden sopimus ohjaa oikeudellisten toimijoiden laintulkintaa sekä lakien

soveltamista. Lisäksi lasten oikeuksien sopimuksella voidaan nähdä rooli myös lainvalmis-

telussa. Kaikkien viranomaisten tulisi materiaalisten säännösten rinnalla huomioida myös

lasten oikeuksien sopimuksien määräykset. Epäselvissä laintulkintatilanteissa tulkinta-apua

ja vastauksia voidaan etsiä lasten oikeuksien sopimuksesta tai muista ihmisoikeussopimuk-

sista.23

Lasten oikeuksien sopimuksen velvoittavuuden ja soveltamisen ei mielestäni tulisi olla mie-

lipide- tai näkemyskysymys. Haluaisin nähdä tässä asiassa eri oikeusalojen välistä aktiivista

keskustelua. Käsitykseni mukaan, oikeudenkäytössä ja erityyppisten säädösten tulkinnassa

on aktiivisesti pyritty kohti ihmisoikeudet paremmin huomioivaa tulkintaa, miksi lasten oi-

keudet jätettäisiin tästä kehityksestä pois?

Oma lähtökohtani on, että lasten oikeuksien tuntemisen tulee olla osa esitutkintaa suorittavan

viranomaisen ammattitaitoa. Lisäksi lapsen mahdollisuus osallistua on merkityksellinen lap-

sen edun toteutumisen kannalta. Tästäkin syystä esitutkintaviranomaisen tulee tiedostaa ja

aktiivisesti huomioida lapsen osallistumisen merkitys, jotta hän kykenee arvioimaan lapsen

etua.

Uskallan väittää, että lasten oikeuksien sopimuksen sitovuus ole täysin tiedossa esitutkintaa

suorittavilla viranomaisilla. Tai ainakin käsitykset sen sitovuudesta eroavat suuresti. Mieles-

täni lapsen edun merkitystä ja sisältöä tulisi painottaa esitutkintaviranomaisten lisäksi lasten-

suojelun ilmoitusvelvollisuuden (LSL 5:25) piiriin kuuluville. Suomen perustuslain 6.3 §:n ja

YK:n lasten lapsen oikeuksien sopimuksen, etenkin 12 artiklan, lisäksi lapsen osallisuudesta

ja sen huomioimisesta säädetään useissa muissa yksittäisissä laeissa. Esitutkinnan osalta lap-

sen kohtelusta esitutkinnassa säädetään ETL 4:7 ja alle 18-vuotiaalle edunvalvojan määräämi-

sestä esitutkintaa varten ETL 4:8. Esitutkintalaissa ei kuitenkaan suoraan säädetä lapsen

22 Pajulammi 2014, s. 172. 23 Mikkola 2012, s. 9–10.

10

oikeudesta osallistua tai lapsen edusta. Tämä saattaa aiheuttaa harhaanjohtavan ajatuksen, ettei

lapsen edulla tai oikeudella osallistua olisi merkitystä esitutkinnassa.

2.2 Lapsen oikeus osallistua

Lapsen oikeudella osallistua tarkoitetaan, että lapsella joka kykenee muodostamaan mielipi-

teensä, on oikeus omaan näkemykseen ja sen vapaaseen ilmaisemiseen kaikissa häntä kos-

kevissa asioissa. Yleisesti lapsen osallisuudella tarkoitetaan kommunikaatiota lapsen kanssa,

hänen kuulemistaan, kuuntelemistaan ja kunnioittamistaan.24 Pelkkä lapsen näkemyksen sel-

vittäminen ei riitä, vaan lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artikla sisältää velvollisuuden ot-

taa lapsen näkemys huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaan. Lisäksi sama artikla vel-

voittaa antamaan lapselle mahdollisuuden tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa

asioissa. Tämä oikeus ei ole sidottu lapsen ikään.25 Lapsen kuulemisesta on muodostunut

lapsilainsäädännön perusarvo.26

Suomessa lapsen oikeus osallistua on usein ymmärretty toimintaohjeeksi siitä, kuullaanko

lasta vai ei. Uusimmassa lapsioikeudellisessa tutkimuksessa on ryhdytty pohtimaan laajem-

paa kokonaisuutta, jossa lapsen oikeudet hahmotetaan laajasti.27 Lapsen osallisuudelle osu-

vampi ilmaisi voisikin olla lapsen oikeus vaikuttaa.28 Lapsen oikeus vaikuttaa kuvaa mieles-

täni artiklan henkeä paremmin esitutkintaviranomaisen kannalta. Pelkästään lapselle annettu

nimellinen mahdollisuus tulla kuulluksi ei ole riittävä, vaan lapselle tulee antaa todellinen

mahdollisuus vaikuttaa häntä koskeviin asioihin. Käytännön työssä tämä voidaan toteuttaa

esimerkiksi antamalla lapsen vaikuttaa kuulusteluaikaan, mahdollisiin taukoihin ja esitutkin-

talain puitteissa myös kuulustelutapaan.

Lapsen osallisuuden voidaan katsoa olevan periaateluonteista ja kontekstuaalista. Osalli-

suusoikeus on dynaamista ja osallisuuden merkityksen voidaan katsoa kasvavan iän ja kehi-

tystason mukaan. Kontekstuaalisuus taas tarkoittaa, että lapsen osallisuutta arvioitaessa huo-

mioon otetaan kunkin yksittäistapauksen laatu ja laajuus. Huomioitavaa on, että lapsen osal-

lisuus on tilannekohtainen ja sitä ohjaavat myös muut lapsioikeudelliset periaatteet kuten

lapsen suojaaminen ja lapsen etu.29

24 Pajulammi 2013, s. 96. 25 ks. CRC/C/GC/12. General Comment no. 12. The right of the child to be heard. 26 Kangas 2012, s. 86. 27 Pajulammi 2014, s. 139–140. 28 Hakalehto-Wainio 2013, s. 39. 29 Pajulammi 2013, s.100–101.

11

Rikosprosessin kannalta mietittäessä lapsen oikeus osallistua ja vaikuttaa tarkoittaa mm. sitä,

että lapsen tulee voida ilmaista näkemyksensä suoraan tuomarille ilman välikäsiä, jos oikeu-

denkäynnissä käsitellään suoraan häntä koskevaa asiaa. Tämän oikeuden ei tule olla harkin-

nanvaraista.30 Esitutkinnassa lapsi kuullaan suoraan. Tällöin hänellä on todellinen mahdol-

lisuus ilmaista näkemyksensä suoraan ja vaikuttaa kertomuksensa sisältöön. Tältä osin lap-

sen mahdollisuus vaikuttaa toteutuu, mikäli kuulustelijat ovat ammattitaitoisia ja kuuluste-

levat lapset noudattaen tällä hetkellä hyväksi havaittuja käytänteitä.

Lapsen oikeus saada näkemyksensä huomioon otetutuksi on erityisen tärkeää lapsen edun

toteutumisen takaamiseksi viranomaistoiminnassa. Lähtökohtaisesti viranomaisen ratkaisu

ei voi olla lapsen edun mukainen, ellei lasta ole kuultu tai lapsen mielipide ole jätetty huo-

miomatta.31Esitutkinnan aikana lapsen todellinen mahdollisuus tulla kuulluksi varmistetaan

mm. kertomalla lapsen oikeudet ja velvollisuudet siten, että lapsi ymmärtää ne kehitystasosta

riippumatta. Kuulustelijan olisi lisäksi osattava kertoa rikosprosessin etenemisestä niin, että

lapselle on todellinen mahdollisuus käsittää rikosprosessin eteneminen. Voidaankin todeta,

että lapsen osallisuus edellyttää kuulustelijalta kielen ja loogisen ajattelun taitoa.32

2.3 Lapsen etu

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan, lapsen etu on asetettava ensisi-

jalle kaikissa lapsia koskevissa mm. tuomioistuinten ja lainsäädäntöelimien toimissa. Ver-

rattaessa lasten oikeuksien sopimuksen lapsen edun ensisijaisuutta kansallisen lainsäädän-

nön traditioihin, on lasten oikeuksien sopimuksen tarkoittama lapsen huomattavasti kansal-

lista perinnettä monipuolisempi ja laajempi. Lapsen etua koskeva artikla ei kuitenkaan luo

suoraan oikeuksia tai velvollisuuksia. Artikla tulisikin nähdä tulkintaa ohjaavana pääperiaat-

teena.33 Lapsen etuun liittyvä harkinta on totutusti liitetty lastensuojeluun ja perheoikeuteen,

mutta sen tulee olla ensisijainen lähtökohta kaikissa lapsiin liittyvissä viranomaisasioissa.

Lapsen edun ajattelua ja lasten oikeuksien sopimusta tulisikin käyttää mm. vahingonkor-

vausoikeutta ja rikosoikeutta koskevia asioita ratkottaessa.34

Lapsen etu on kolmitasoinen; ensinnäkin kysymys on suoraan sovellettavasta oikeudesta,

jonka toteutumista voidaan vaatia tuomioistuimessa, toiseksi lasten etu tulee nähdä oikeus-

periaatteena, jonka avulla voidaan tulkita avoimia säädöksiä ja kolmanneksi lapsen etu on

30 Hakalehto-Wainio 2013, s. 41–42. 31 Hakalehto-Wainio 2013, s. 40. 32 Pajulammi 2013, s. 60. 33 Van Bueren 1995, s. 46. 34 Hakalehto-Wainio 2013, s. 30–33.

12

menettelysääntö. Päätöksentekijällä on velvollisuus osoittaa, miten lapsen etua on punnittu

muita seikkoja vasten.35

Lapsen oikeuksien sopimus ei anna yksiselitteisiä ratkaisuja tai selkeitä ohjeita lapsen edun

punnintaan. Näkemykset lapsen edusta saattavat vaihdella käsiteltävästä asiasta riippuen

runsaastikin eri viranomaisten välillä. Kaikkien ammattiryhmien tulee kuitenkin perustaa

arvionsa lapsen oikeuksien sopimuksen sisältöön.36Esitutkinnan osalta tämä saattaa merkitä

sitä, että esimerkiksi tutkintaa johtavan poliisimiehen, lapsen terveydentilasta huolehtivan

lääkärin tai perheen hyvinvoinnista huolehtivan sosiaalityöntekijän näkemykset eroavat toi-

sistaan. Tällaisessa tapauksessa olennaista on, että lopullisen ratkaisun keskiössä ovat lapsen

intressit ja etu. Lisäksi on hyväksyttävä se seikka, että lapsen etu ei aina tarkoita samaa kuin

lapsen tahto.37

Lasten etua harkittaessa tulee Lapsen oikeuksien komitean listauksen mukaan huomioida

seuraavia elementtejä:

➢ lapsen omat näkemykset (the child’s views)

➢ lapsen identiteetti (the child’s identity

➢ perheen ja perhesuhteiden vaaliminen (preservation of the family environment and

maintaining relations)

➢ lapsen huolto, suojaaminen ja turvallisuus (care, protection and safety of the child)

➢ lapsen haavoittuva asema (situation of vulnerability)

➢ lapsen oikeus terveyteen (the child’s right to health)

➢ lapsen oikeus koulutukseen (the child’s right to education)38

Paras tapa varmistaa lapsen edun toteutuminen esitutkinnassa on peilata lapsen etua koko

prosessin ajan esitutkinnan tavoitteisiin. Tämän vuoksi esimerkiksi perheen sisäisiä rikos-

epäilyjä tutkittaessa, tulee kuulustelut suorittaa siten, ettei lapsen perhesuhteita tarpeetto-

masti vaaranneta. Lapsen huoltajan tarpeeton saattamista rikoksesta epäillyksi, ei voida pitää

lapsen edun mukaisena. Lapsen edun vaatimuksen hintana ei saa olla muiden rikosprosessiin

joutuneiden henkilöiden oikeuksien heikentyminen.

35 Lapsen oikeuksien komitea, yleiskommentti nro 14 (2013), CRC/C/GC/14, kohta 4 36 ks. Lapsen oikeuksien komitea, yleiskommentti nro 14 (2013), CRC/C/GC/14, kohdat 14b ja 29. 37 Pajulammi 2014, s. 181. 38 Lapsen oikeuksien komitea, yleiskommentti nro 14 (2013), CRC/C/CG/14, kohdat 52–79.

13

3 LAPSEEN VAIKUTTAVA ESITUTKINTALAINSÄÄDÄNTÖ

3.1 Esitutkintalaki

Keskeisin esitutkintaa koskeva lainsäädäntö on vuonna 2011 annettu esitutkintalaki (ETL,

805/2011. Esitutkintalain lisäksi poliisin suorittamaa esitutkintaa ohjaa ja sitoo mm. Poliisi-

hallituksen (POHA) antamat hallinnolliset määräykset ja ohjeet. POHAn antamat määräyk-

set ja ohjeet eivät sinällään ole vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä, mutta niillä on huomat-

tavaa käytännön merkitystä poliisitoiminnan ohjailussa ja johtamisessa. Poliisihallituksen

ohjeilla voidaan katsoa olevan poliisitoimintaa ohjaava merkitys ja määräyksillä taas virka-

käskyyn rinnastettava sitovuus eli näiden ohjeiden voidaan todeta olevan vähintäänkin sal-

littuja oikeuslähteitä.39 Ehdottoman suositeltavaa kuitenkin on, että myös POHAn antamia

ohjeita noudatetaan, jollei yksittäistapauksessa ole perusteltua aihetta poiketa siitä.40

Esitutkintalaki on voimassa kokonaisuudessaan riippumatta lapsen iästä, mutta suoraan lap-

sia koskevaa esitutkintalainsäädäntöä on verrattain vähän. Esitutkintalain 4 luvun 7 § säätää

lasten ja nuorten kohtelusta esitutkinnassa ja ETL 4:8 edunvalvojan määräämisestä lapselle

rikosasiassa. Suorien määräysten vähäisyyden vuoksi, esitutkintaperiaatteet nousevat vah-

vasti esiin pohdittaessa yksittäisen esitutkintatoimen tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä.

Tämä taas asettaa vaatimuksia esitutkintaa suorittavalle viranomaiselle. Pelkkä esitutkinta-

lain tunteminen ei riitä, vaan esitutkintalakia tulee osata tulkita esitutkintaperiaatteiden mu-

kaisesti. Lisäksi esitutkintaperiaatteiden rinnalla kulkee aiemmin mainitut lapsen oikeus

osallistua ja lapsen edun periaatteet. Keskeiset esitutkintaperiaatteet esitetään tässä työssä

hieman myöhemmin.

3.2 Lasten ja nuorten kohtelu esitutkinnassa (ETL 4:7)

Esitutkintalain 4 luku 7 § säätää, että alle 18-vuotiasta on kohdeltava esitutkinnassa hänen

kehitystasonsa ja ikänsä mukaisesti. Lisäksi ETL 4:7 mukaan on erityisesti huomioitava,

ettei esitutkintatoimista aiheudu lapselle tarpeetonta haittaa hänen työpaikalla, koulussa tai

muualla hänelle tärkeässä ympäristössä. Muuksi lapselle tärkeäksi ympäristöksi voidaan

mielestäni lukea ainakin lapsen päiväkoti, esikoulu tai jopa harrastuksiin liittyvät ympäristöt.

Esitutkintalain 4 luvun 7 § toisen momentin mukaan, alle 18-vuotiaiden tutkintatoimenpiteet

tulee mahdollisuuksien mukaan antaa erityisesti tähän tehtävään perehtyneiden tutkijoiden

39 Aarnio 1989, s. 220–221. 40 Helminen ym. 2014, s. 2. Helmisen ym. antama suositus POHAn ohjeiden noudattamisesta on mielestäni

täysin perusteltu. Oman kokemukseni mukaan ohjeiden noudattaminen vaihtelee liikaa paikallisella tasolla.

Jopa laitosten johdosta saatetaan antaa vähätteleviä kommentteja ohjeiden tarpeellisuudesta ja niiden noudat-

tamista kyseenalaistetaan.

14

tehtäväksi. Hallituksen esityksessä todetaan, että alle 18-vuotiaan ikä, kehityksen taso, mie-

lentila tai hänen ominaisuutensa saattavat olla sellaisia, että esitutkinnan suorittaminen aio-

tulla hetkellä tai myöhemmin saattaa aiheuttaa hänelle haittaa. Samalla koko rikostutkinnan

tarkoituksenmukaisuus voi tulla kyseenalaiseksi. Näissä tapauksissa esitutkintaviranomai-

sen onkin tarvittaessa neuvoteltava lääkärin tai asiantuntijan kanssa siitä, voidaanko alle 18-

vuotiaaseen kohdistaa esitutkintatoimenpiteitä (ETL 4:7,2). Tässä tapauksessa ei kuitenkaan

sinällään ole pelkästään kyse hienotunteisuusperiaatteen toteutumisesta vaan ensisijaisesti

kyse on lapsen terveyden ja normaalin kehityksen turvaamisesta.41

Laissa ei tarkkaan määritellä, milloin tutkijan voidaan katsoa olevan riittävän perehtynyt alle

18-vuotiaan kuulemiseen, eikä laissa myöskään anneta selvää linjaa, milloin esitutkintavi-

ranomaisen tulee neuvotella mahdollisista esitutkintatoimenpiteistä asiantuntijan tai lääkärin

kanssa. Hallituksen esityksen mukaan kuitenkin riittävä perehtyneisyys voidaan saada sekä

erityisen koulutuksen kautta, että käytännössä hankitun kokemuksen kautta.42

Poliisihallitus järjestää lapsia kuulusteleville poliiseille vuoden kestävää koulutusta. Koulu-

tuksessa on n. 10 seminaaripäivää, joiden lisäksi järjestetään työnohjaustapaamisia pienryh-

missä. Pienryhmissä katsotaan osallistujien kuulusteluvideoita, annetaan palautetta sekä suun-

nitellaan tulevia kuulusteluita. Lisäksi mm. Helsingin poliisilaitos, Itä-Uudenmaan ja Länsi-

Uudenmaan poliisilaitos ovat pyytäneet Korkmania toteuttamaan samansisältöisiä koulutus-

paketteja. Haastattelun yhteydessä Korkman kertoi, että lisäkoulutuksen kautta poliisimiehet

ovat saaneet hyvät valmiudet kuulla eri-ikäisiä lapsia. Hänen mielestään koulutuksen tulee olla

kuitenkin riittävän laaja, jotta koulutettavat voivat oppia tutkimalla ja tarkkailemalla omia toi-

mintatapojaan.43

Esitutkintalain mukaan esitutkinta on suoritettava ilman viivytystä (ETL 3:11). Lisäksi sa-

man pykälän toisessa momentissa määrätään, että alle 18-vuotiaan ollessa epäiltynä rikok-

sesta tai alle 15-vuotiaan rikollisesta teosta esitutkinta on toimitettava kiireellisesti. Esitut-

kinnan mahdollisimman ripeä suorittaminen on erityisen tärkeää rikoksesta epäillyn kan-

nalta, jotta tämä ei joudu olemaan rikoksesta epäillyn asemassa tarpeettoman kauan. Lisäksi

esitutkinnan pitkittyminen voi herättää epäilyksiä esitutkinnan puolueettomuudesta.44

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies päätöksessään 1411/2015 ottaa kantaa esitutkinnan kes-

toon ja tutkinta-aikoihin. Kantelijan mukaan esitutkinta perheväkivaltatapauksessa, missä

41 Launiala (a) 2012, s. 21. 42 HE 222/2010 vp, s. 195. 43 Julia Korkmanin haastattelu 6.10.2017. 44 HE 222/2010 vp, s. 189.

15

uhreina oli alaikäisiä lapsia, oli kestänyt jo vuoden. Apulaisoikeusasiamiehen saaman selvi-

tyksen mukaan kaikki lapset oli kuultu noin kaksi kuukautta ilmoituksen teon jälkeen. Reilu

vuosi ilmoituksen jälkeen rikoksesta epäiltyä ja kantelijaa kuultiin asian vuoksi. Juttu siirtyi

syyteharkintaan 1 v 3 kk kuluttua rikosilmoituksen teosta. Apulaisoikeusasiamies pitää tut-

kinta-aikaa varsin pitkänä huomioiden tutkittavan jutun laadun. Toisaalta tutkinnan keston

katsotaan johtuvan enemmänkin jutturuuhkasta, kuin tutkinnanjohtajan tai tutkijan aiheetto-

masti aiheuttamasta viivytyksestä.45

Nuorten osalta, aiemmin voimassa olleessa esitutkintalaissa (449/1987, VETL) ei ollut mää-

räystä, että nuoriin kohdistuva esitutkinta tulisi suorittaa erityisen kiireellisenä. Nykyään

voimassa olevaan esitutkintalakiin kyseinen määräys on otettu. Määräystä on perustelu nuo-

ren uusien rikosten ehkäisemisellä.46Uuteen esitutkintalakiin otettu lisäys on erityisen hyvä

tapauksissa, joissa nuorelle on alkamassa mahdollinen rikoskierre. Nopealla puuttumisella

ja hyvällä yhteistyöllä eri viranomaisten ja kodin välillä, on kierteeseen mahdollisuus puut-

tua riittävän ajoissa. Mikäli esitutkintaan ja syyteharkintaa käytetyt ajat venyvät kohtuutto-

miksi, ehtii nuori mahdollisesti jo syyllistyä useisiin uusiin rikoksiin.47

Vaikka esitutkintalaissa määrätään esitutkinnan suorittamisesta kiireellisenä suoraan vain

tapauksista, joissa lapsi on rikoksesta epäiltynä, voitaneen tästä päätellä, että sama koskee

tapauksia, joissa lapsi on asianomistajana tai todistajana. Luonnollisesti joutuisalla esitut-

kinnalla on vaikutusta asianosaisten kertomusten luotettavuutta arvioitaessa. Todistajan ja

asianomistajan muistikuvat ovat sitä tarkemmat mitä nopeammin heitä päästään kuulemaan.

Poliisi on huomioinut tämän seikan myös omalla hallinnollisella ohjeellaan, jonka mukaan

lapsen ollessa rikosasiassa asianomistajana, tulee esitutkintatoimet käynnistää välittömästi.

Lisäksi ohjeessa todetaan, että esitutkintatoimenpiteet tulee suorittaa viivytyksettä, koska

lapsen kertomus saattaa jäädä ainoaksi näytöksi lapseen kohdistuvassa rikosepäilyssä.48 Esi-

tutkinnan viipyminen tai pitkä kesto saattaa muodostua rikoksen uhriksi joutuneelle lapselle

isoksi ongelmaksi. Pääsääntöisesti esitutkinnan ollessa kesken, ei lapselle aloiteta hänen tar-

vitsemaansa psykiatrista hoitoa. Tällaisessa tilanteessa lapsi saattaa joutua olemaan pitkään

vailla tarvitsemaansa apua.49

45 EOAK 20.11.2015 Dnro 1411/4/2015. 46 HE 222/2010 vp, s. 189. 47 mm. Launiala väitöskirjaan s. 17 nimittää ETL 3:11,1 joutuisuusperiaatteeksi. Lainsäätäjä ei ole nimennyt

tätä suoraan esitutkintaperiaatteeksi, mutta on luonnollisestikin sellaiseksi johdettavissa. Työni kannalta olen

kuitenkin halunnut pitää expressis verbis nimetyt periaatteet keskiössä. Lisää joutuisuusperiaatteesta mm. Hel-

minen ym. 2014, s. 118–124 ja s. 400. 48 Poliisihallitus 2013, s. 3. 49 Aaltonen 2009, s. 48.

16

Vaikka esitutkinnalta odotetaan ripeyttä, ei ripeys kuitenkaan saa näkyä lopputuloksen laa-

dussa. Asiat tulee selvittää riittävän perusteellisesti ja huolellisesti. Asian nopea käsittely ei

saa vaikuttaa esimerkiksi siihen, että epäillyn oikeusturva kärsii tai asianosaisten oikeuksiin

vaikutetaan kielteisesti. Tutkinnan aikana tutkinnanjohtajan vastuulla on huolehtia, että esitut-

kinta suoritetaan ilman aiheetonta viivytystä. Tämä taas edellyttää riittävä valvontaa, jota ei

saa jättää pelkästään tutkijan ilmoituksen varaan.50 Vaikka lapsen kuulustelu olisikin päätetty

toteuttaa muun kuin poliisin toimesta virka-avun perusteella, on esitutkintaa johtava tutkin-

nanjohtaja vastuussa myös virka-apuna tehtyjen kuulusteluiden viivytyksettömästä toteutta-

misesta.

3.3 Edunvalvojan määrääminen lapselle rikosasiassa (ETL 4:8)

Laki holhoustoimesta (HolhTL 224/1999) 2 luvun 4 pykälän 1 momentin mukaan lähtökohta

on, että lapsen huoltaja toimii myös lapsen edunvalvojana (HolhTL 2:4). Oikeudenkäymis-

kaaren 12:1 mukaan alaikäisen henkilön puhevaltaa käyttää hänen huoltajansa tai laillinen

edustaja. Huoltaja tai edunvalvoja ei saa edustaa päämiestään, mikäli hän itse, edunvalvojan

puoliso, lapsi tai joku jota edunvalvoja edustaa on vastapuolena (HolhTL 5:32).

Esitutkintalain 4 luvun 8 § säätää, että tuomioistuimen on määrättävä alle 18-vuotiaalle asi-

anosaiselle esitutkintaa varten edunvalvoja, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja

edunvalvoja tai muu laillinen edustaja ei voi puolueettomasti valvoa asianosaisen etua asi-

assa ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta. Tutkinnanjohtajan on tar-

vittaessa tehtävä tuomioistuimelle hakemus edunvalvojan määräämisestä.51 Edunvalvojan

määräys on voimassa sen rikosasian käsittelyn loppuun asti, jonka esitutkintaa varten mää-

räys on annettu.

Keskeisiä ETL 4:8 soveltamistapauksia ovat tilanteet, joissa lapsen huoltajan epäillään syyl-

listyneen lapseen kohdistuneeseen rikokseen tai lapsen epäillään syyllistyneen rikokseen

huoltajaansa kohtaan. Lapsen ja laillisen huoltajan välisiä ristiriitatilanteita ovat hallituksen

esityksen mukaan esimerkiksi tapaukset joissa toista huoltajaa epäillään lapseen kohdistu-

vasta rikoksesta tai vastaavasti lasta epäillään vain toiseen huoltajaan kohdistuneesta rikok-

sesta. Näissä tapauksissa edunvalvojan hakemista tulee vakavasti harkita.52Lisäksi tapauk-

set, joissa lapsen huoltajan terveydentila tai hänen passiivisuutensa käyttää lapsen

50 HE 222/2010 vp, s. 188–189. 51 ETL 4:8 mukaan muita mahdollisia edunvalvojan sijaishakemuksen tekijöitä ovat syyttäjä, holhousviran-

omaisena toimiva maistraatti (laki holhoustoimesta 442/1999) tai sosiaalihuoltolain 710/1982 6 § 1 momentissa

tarkoitettu toimielin (sosiaaliviranomainen). 52 HE 222/2010 vp, s. 196.

17

puhevaltaa, voivat aiheuttaa tarpeen edunvalvojan määräämiseksi.53Lapsen ja huoltajan vä-

linen ristiriita ei kuitenkaan automaattisesti edellytä edunvalvojan määräämistä, vaan tapaus-

kohtaisesti tulee harkita, onko edunvalvojan määrääminen tarpeellista asian selvittämiseksi

ja lapsen edun turvaamiseksi. Hallituksen esityksessä painotetaan, ettei lapsen ja huoltajan

väliseksi eturistiriidaksi voida katsoa tapausta, jossa lapsi ja huoltaja ovat pelkästään eri

mieltä jostain kysymyksestä54Tapauksissa, joissa lapselle on määrätty vanhempien sijaan

joku toinen laillinen edunvalvoja, ei kuitenkaan poista vanhempien huoltajuutta eikä siten

laillista edustajuutta. Näissä tapauksissa vanhemmilla ei ole puhevaltaa lapsen puolesta ri-

kosasiassa. Heillä on kuitenkin oikeus saada tietoa esitutkinnan etenemisestä huoltajan roo-

lissa.55

Rikoksen laatu ja vakavuus vaikuttavat edunvalvojan hakemiseen siten, että esimerkiksi vä-

häisen omaisuusrikoksen selvittämisessä ei edunvalvojalle ole yleensä tarvetta. Edunvalvo-

jan tarve tulee eteen lähtökohtaisesti silloin, kun lapsen toista huoltajaa tai huoltajana ollutta

vanhempaa epäillään lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta taikka lapsen epäillään sur-

manneen tai vakavasti vahingoittaneen vanhempansa terveyttä.56

Päätös kirjata esitutkintalakiin selvä rajaus, milloin edunvalvojan sijaista ei tarvitse hakea on

rikosprosessin joutuisuuden ja kustannustehokkuuden kannalta hyvä. Lievissä tapauksissa,

joissa tällä säästetään aikaa niin esitutkintaviranomaisissa kuin tuomioistuimessa. Lisäksi us-

kon, että tällä myös toteutetaan paremmin lapsen etua, koska rikosprosessi ei veny tarpeetto-

masti.

Heti esitutkinnan alkaessa poliisin tulee arvioida mahdollisen edunvalvonnan tarve. Tällä

varmistutaan siitä, että edunvalvoja on valvomassa lapsen etua koko rikosprosessin ajan,

aina esitutkinnan aloittamisesta oikeuskäsittelyyn saakka. Edunvalvonnan tarpeen arvioin-

nin jälkeen saatetaan todeta, että lapsi tarvitsee varsinaisen edunvalvojan sijaista käyttämään

puhevaltaa rikosprosessissa. Näissä tapauksissa tutkinnanjohtajan on tehtävä hakemus tuo-

mioistuimelle hakemus edunvalvojan sijaisen määräämisestä (ETL 4:8).

53 Tammi – Lapinleimu 2011, s. 44. 54 HE 252/2006 vp, s. 134. 55 Poliisihallitus 2013, s. 4-5. 56 HE 222/2010 vp, s. 196.

18

3.4 Esitutkinnan yleiset periaatteet

3.4.1 Tasapuolisuusperiaate

Esitutkintalain 4 luvun 1 §:än on kirjattu tasapuolisuusperiaate. Tasapuolisuusperiaatetta on

kuvattu esitutkinnan ”kultaiseksi säännöksi”57. Säännöksen sisältö on kuvattu hyvin yksi-

selitteisesti, joten siitä voitaneen puhua legaalimääritelmänä.58 Säädöksen mukaan esitutkin-

nassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä rikoksesta epäiltyä vastaan ja hänen puoles-

taan vaikuttavat seikat. Hallituksen esityksen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että rikoksen tut-

kijalla ei saa olla ennakkokäsitystä eikä hän saa nimenomaisesti pyrkiä johonkin tiettyyn

lopputulokseen. Käytännössä tämä merkitsee rikostutkijalle sitä, ettei hän saa katsoa kuule-

maansa henkilöä syylliseksi kyseessä olevaan rikokseen.59Ylipäätään esitutkintaan suoritta-

van henkilön tulisi pitää mielessä, ettei hän ole asianosainen tutkinnassa.

Alkujaan tasapuolisuusperiaatteet tarkoituksena lienee ollut rikoksesta epäillyn henkilön oi-

keusturvan takaaminen siten, ettei esitutkintaviranomainen ole etsinyt vain syyllisyyttä tu-

kevia seikkoja. Tällä hetkellä tasapuolisuusperiaate nähdään kuitenkin laajemmin, myös asi-

anomistajalla on oikeus vaatia, että rikoksesta epäiltyä vastaan puhuvat seikat tutkitaan vä-

hintään yhtä hyvin rikoksesta epäillyn puolesta puhuvien seikkojen kanssa. Tasapuolisuus-

periaatteen tarkoituksena on huolehtia rikoksesta epäillyn ja asianomistajan keskinäisen suh-

teen oikeusturvasta. Samalla huolehditaan rikoksesta epäillyn ja asianomistajan tasapuoli-

sesta suhteesta esitutkintaviranomaiseen sekä syyttäjään.60

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on päätöksessään EOAK 1430/2008 ottanut kantaa tasa-

puolisuusperiaatteen toteutumiseen esitutkinnassa. Tapauksessa oli kyse lapsen seksuaalisen

hyväksikäytön epäilystä. Juttua tutkinut poliisimies oli antanut keskeneräisestä esitutkinnasta

tietoa rikoksesta epäilylle isälle, mutta jättänyt saman tiedon kertomatta asiaomaisena olleen

lapsen äidille, joka kanteli asiasta. Päätöksen yhtenä perusteena todetaan, että tasapuolisuus-

periaatteen mukaisesti olisi tieto esitutkinnan lopettamisesta tullut antaa myös kantelun teh-

neelle äidille samanaikaisesti.61

Tasapuolisuusperiaate eroaa muista esitutkintaperiaatteista siten, että tasapuolisuusperiaate

vaikuttaa suoraan siihen, mistä tosiseikoista esitutkinnassa hankitaan selvitystä. Muilla

57 Helminen ym. 2014, s. 91. 58 Launiala 2012 (c), s. 2. 59 HE 222/2010 vp, s. 192. 60 Launiala 2012 (c), s. 26. 61 EOAK 19.8.2009 Dnro 1430/4/08.

19

esitutkintaperiaatteilla säädellään sitä, millä tavoin tasapuolisuusperiaatteen edellyttämä sel-

vitys hankitaan.62

Tasapuolisuusperiaate ja sen huomioiminen korostuu varsinkin lapsia kuultaessa. Kuuluste-

lua suorittavan poliisimiehen ei tule omalla asenteellaan tai kysymysten asettelulla näyttää,

että rikoksesta epäilty on poliisin silmissä syyllinen tai syytön. Pitämällä itsensä avoimena

eri hypoteeseille, kuulustelija antaa lapselle mahdollisuuden kertoa tapahtumista ilman, että

lapsen kertomukseen vaikutetaan ulkopuolelta. Tasapuolisuusperiaatteen kannalta kuulus-

teltavan vapaa kerronta on kysymys–vastaus -kuulustelua parempi vaihtoehto.63Lasten koh-

dalla avointen kysymysten käyttöä tulee muutenkin suosia kuulusteluissa. Lasten ollessa asi-

anomistajina tai todistajina esimerkiksi kotiväkivaltatilanteissa, täytyy myös ensipartion

muistaa noudattaa tasapuolisuusperiaatetta. Väärin hoidettu lapsen kohtaaminen näissä ti-

lanteissa, voi aiheuttaa koko esitutkinnan tasapuolisuuden vaarantamisen.

Tasapuolisuuden noudattaminen tuottaa välillä käytännön työssä haasteita esitutkintaviran-

omaiselle. Esimerkiksi järjestäytyneiden rikollisryhmien jäsenien kuulustelut ovat usein tilan-

teita, joissa kuulusteltavat käyttävät oikeuttaan olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämi-

seen. Usein näissä tapauksissa poliisi on tehnyt pitkään paljastavaa työtä, jolla rikoksesta epäil-

lyt on saatu selvitettyä. Tällöin poliisille on muodostunut tietty kuva tapahtumien kulusta, jota

epäillyt eivät halua selvittää millään lailla. Tasapuolisuusperiaatteen mukaisesti, tulisi poliisin

jo rikostiedusteluvaiheessa huomioida myös epäillyn puolesta puhuvat seikat.

Hallituksen esityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että epäillyn pyytäessä toimenpiteen

suorittamista on pyyntöä tarkasteltava pykälässä mainittujen edellytysten lisäksi erityisesti

tasapuolisuusperiaatteen valossa.64 Oikeus pyytää tiettyä esitutkintatoimenpidettä suoritetta-

vaksi koskee luonnollisesti myös muita asianosaisia kuin rikoksesta epäiltyä. Esimerkiksi

asianomistaja voi pyytää poliisia yhtä lailla tekemään tiettyjä esitutkintatoimenpiteitä, mikäli

ETL 3:7:ssä kirjatut edellytykset täyttyvät. Pyydetyn tutkintatoimenpiteen suorittamisesta

päättää ETL 3:7,2:n mukaan tutkinnanjohtaja. Mikäli asia on siirretty jo syyttäjälle, päätök-

sen tutkintatoimenpiteen suorittamisesta tekee syyttäjä (ETL 3:7,2).

Asianosaisen osaisen selvitys siitä, että pyydetty esitutkintatoimenpide vaikuttaa asiaan on

mielestäni tulkittava siten, että kynnys toteuttaa pyyntö on mahdollisimman alhainen.

62 Launiala 2012 (c), s. 26. Muita esitutkintaperiaatteita käsitellään myöhemmin. 63 Launiala 2012 (c), s. 26. Erilaisia kysymystyyppejä esitellään tässä työssä myöhemmin Lapsen kuulemisen

hyvät käytänteet osiossa. 64 HE 222/2010 vp, s. 192.

20

Tutkinnanjohtajan tulisi suhtautua pyyntöön myötämielisesti, mikäli pyynnöllä voidaan

saada edes vähäistä lisäselvitystä epäselvään asiaan. Kustannusten kohtuullisuus taas riippuu

siitä, mitä lisäselvityksellä aiotaan selvittää. Mielestäni rikoksesta epäillyn pyytämä kallis-

kin lisäselvitys kannattaa tehdä, mikäli sillä on mahdollisuus saada selvitystä syyttömyyttä

tukeviin seikkoihin.

Lisäselvitysten tekemisestä ja niihin suostumisesta ei ole hyötyä pelkästään tasapuolisuus-

periaatteen kannalta, vaan hyöty kohdistuu koko tulevaan rikosprosessiin. Asianosaisten ko-

kiessa, että esitutkinta on hoidettu tasapuolisesti ja esitutkintamateriaali on kaikkien asian-

osaisten hyväksi mieltämää, on uskoakseni syyttäjän ja tuomioistuinten tekemät ratkaisut

helpompi hyväksyä.

3.4.2 Syyttömyysolettama

Esitutkintalain 4 luvun 2 §:n mukaan rikoksesta epäiltyä on kohdeltava syyttömänä. Halli-

tuksen esityksen mukaan syyttömyysolettama kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin

perusteisiin.65 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan (art.) 2 kappaleen mukaan jo-

kaista rikoksesta epäiltyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti

näytetty toteen. Esitutkintaviranomaisella, syyttäjällä ja tuomioistuimella on Suomessa mah-

dollisuus kumota syyttömyysolettama. Huomioitavaa on, että syyttömyysolettaman antama

suoja alkaa, kun henkilö joutuu tosiasiallisesti rikoksesta epäillyn asemaan ja syyttö-

myysolettaman tuoma suoja päättyy, kun sen kumoava päätös on lainvoimainen.66

Syyttömyysolettamassa on kyse myös rikoksesta epäillyn maineen ja kunnian suojaami-

sesta.67Tämän vuoksi esitutkintaviranomaisilla on suuri vastuu esimerkiksi tapahtuneiden

rikosten oikeanlaisesta tiedottamisesta.

Lapsiin kohdistuneet rikokset saavat runsaasti palstatilaa ja ihmiset usein reagoivat niihin vah-

vasti tunteella. Tästä syystä poliisin tulee omia tiedotteita laatiessaan olla hyvin harkitseva.

Polisi ei saa omalla toiminnallaan tai tiedottamisellaan maalata kuvaa rikoksesta epäillyn syyl-

lisyydestä. Päätöksessään EOAK 175/2014 apulaisoikeusasiamies ottaa kantaa poliisin tiedot-

tamiseen henkirikoksen yhteydessä. Helsingin poliisilaitoksen päivystävä komisario oli anta-

nut tiedotteen lehdistölle, jossa rikoksesta epäiltyä kutsuttiin tekijäksi. Apulaisoikeusasiamie-

hen mukaan syyllisyyden arviointi kuuluu tuomioistuimelle, eikä poliisin tehtäviin kuulu ottaa

65 HE 222/2010 vp, s. 192. 66 Launiala 2010 (b), s. 25. 67 Launiala 2010 (b), s. 11.

21

kantaa syyllisyyskysymyksiin. Vahvakaan näyttö ei oikeuta poliisia poikkeamaan syyttö-

myysolettamasta.68

Syyttömyysolettaman taustalla on myös ajatus, että osa epäilyistä jää näyttämättä toteen ja

osa epäillyistä jopa osoittautuu vääriksi.69 Siksi jo esitutkintavaiheessa on pyrittävä mini-

moimaan epäillystä seuraavia haitallisia seuraamuksia.70Syyllisyyden toteennäyttäminen ei

siten kuulu poliisille vaan tuomioistuimelle, eikä poliisin tehtäviin kuulu ottaa kantaa epäil-

lyn syyllisyyteen. Syyttömyysolettama kuuluu myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuk-

sia koskevan yleissopimuksen (SopS 8/1976) oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruste-

kijöihin (14 art. 2 kohta).

3.4.3 Oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen

Rikoksesta epäilyllä on oikeus olla myötävaikuttamatta sen rikoksen selvittämiseen, josta

häntä epäillään (ETL 4:3). Säädöksen pohja löytyy kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia

koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta. Yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen

kohdassa g mainitaan, että tutkittaessa rikossyytettä rikoksesta syytettyä vastaan, on rikok-

sesta syytetyllä oikeus olla tulematta pakotetuksi todistamaan itseään vastaan tai tunnusta-

maan syyllisyytensä.

Periaate suojaa epäiltyä painostukselta ja sen voidaan siten katsoa vähentävän vääriä tunnus-

tuksia.71Korkeimman oikeuden (KKO) ratkaisun mukaan itsekriminointisuojan tarkoituk-

sena on suojata syytettyä viranomaisten epäasiallista pakottamista vastaan. KKO:n mukaan

syyttäjän tulee pyrkiä näyttämään syyte toteen turvautumatta pakolla tai painostuksella saa-

tuihin todistuksiin.72 Tapauksessa KKO 2009:80 henkilö A oli syytteessä velallisen epäre-

hellisyydestä. Henkilö A oli myös asetettu henkilökohtaiseen konkurssiin ja hänet oli mää-

rätty vannomaan pesäluettelo. A jätti tietoisesti osan omaisuudestaan ilmoittamatta. A kat-

soi, että Itsekriminointisuoja antoi hänelle oikeuden olla myötävaikuttamatta rikoksen (ve-

lallisen epärehellisyys) selvittämiseen ja täten vaati KKO:lta tuomionsa purkua.73

Oikeus vaieta on voimassa koko rikosprosessin ajan. Tasapuolisuus periaatteen mukaista ei

olisi, että joku asianosaista joutuisi toimimaan omaksi vahingokseen sanktion uhalla.74 Tämä

68 EAOK 4.2.2015 Dnro 175/4/14. 69 Helminen ym. 2014, s. 94. 70 HE 222/2010 vp, s. 192. 71 Launiala 2010 (b), s. 23. 72 KKO 2009:80 73 Päätöksellään KKO 2009:80 purki aiemmin langettamansa tuomion (KKO 2009:27). Tuomion purkuun vai-

kutti olennaisesti EIT antama päätös Marttinen v. Suomi, jossa kyseessä oli myös ulosottoselvitykseen liittyvä

tapaus. 74 Launiala 2010 (b), s. 5.

22

periaate myös rajoittaa tuomioistuinten ja esitutkintaviranomaisten oikeutta tehdä rikoksesta

epäiltyä kohtaan epäedullisia päätelmiä vaikenemisesta.75Itsekriminointisuojaa ETL 4:3

koskevan säädöksen sisältö on se, että rikoksesta epäilyllä on mahdollisuus olla lausumatta

mitään esitutkinnassa. Itsekriminointisuoja ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin totuuden vas-

taisen tiedon antaminen rikosprosessissa. Korkein oikeus on kuitenkin päätöksessään

2011:46 todennut, että rikoksesta epäilylle ei ole esitutkintalaissa asetettu totuudessa pysy-

misvelvollisuutta eikä totuuden vastaisten tietojen antamista ole säädetty rangaistavaksi. Tä-

ten väärien tietojen antamista ei ole syytä arvioida toisin kuin oikeutta vaieta tai rikoksesta

epäillyn oikeutta jättää tietoja antamatta. Itsekriminointisuojan voidaankin katsoa ulottuvan

myös tällaiseen menettelyyn.76

Rikoksesta epäillyn oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksen selvittämiseen liittyy vahvasti

asian johdosta tehtäviin kuulusteluihin. Kuulusteluissa epäiltyä ei saa painostaa, lupauksia

eduista ei saa antaa eikä muitakaan sopimattomia keinoja saa käyttää murtaakseen hänen

oikeutensa olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen.77Kuulusteltavan kohtelusta

esitutkinnasta on säädetty esitutkintalain 7 luvun 5 §:ssä. Vaikka kyseinen pykälä onkin tehty

rikoksesta epäillyn oikeuksia silmällä pitäen, ovat ETL 7:5 säädökset luonnollisesti voi-

massa myös muita asianosaisia kuulusteltaessa.

Alle 15-vuotiasta lasta voidaan kuulustella esitutkinnassa epäiltynä rikolliseen tekoon esi-

tutkintalain 3 luvun 5 § mukaisissa tapauksissa. Mikäli alle 15-vuotiasta lasta päätetään

kuulla, tulee kiinnittää huomiota hänen ikäänsä, kehitystasoonsa sekä muihin hänen henki-

löönsä liittyviin seikkoihin. Samaa harkintaa tulee käyttää mietittäessä myös muita alle 15-

vuotiaaseen kohdistettavia esitutkintatoimenpiteitä. Hallituksen esityksessä painotetaan, että

lasta kuulusteltaessa on otettava huomioon lasten kohtelusta esitutkinnassa annettu säädös

(ETL 4:7). Tämän lisäksi myös muille esitutkintalain 4 luvun esitutkintaperiaatteille anne-

taan korostunut merkitys.78Olen rajannut työni koskemaan alle 15-vuotiaiden lapsien asian-

omistaja- ja todistajakuulusteluita. Tässä yhteydessä koen kuitenkin tarpeelliseksi nostaa

esille rikollisesta teosta epäillyn alle 15-vuotiaan lapsen kuulustelun. Vaikka ETL 4:3 sana-

muoto viittaakin suoraan vain rikoksesta epäillyn oikeuteen, voidaan hallituksen esityksen

75 Launiala 2010 (b), s. 23. 76 KKO 2011:46, perusteluiden kohta 18. Tapauksessa oli kyse henkilö A:sta, jota vastaan oli vireillä verope-

tosta koskeva esitutkinta. Verohallitus oli tehnyt A:n yritykseen verotarkastuksen, jonka yhteydessä A oli an-

tanut vääriä tietoja verottajalle. 77 Helminen ym. 2014, s. 97. 78 HE 222/2010 vp, s.181.

23

sisällöstä79 päätellä, että ETL 4:3 säädöstä on noudatettava alle 15-vuotiaan rikolliseen te-

koon syyllistyneen kuulusteluissa. Oikeuden olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyteensä

selvittämiseen tarkoittaa myös, ettei henkilöä saa pakottaa antamaan itselleen muutoin ras-

kauttavaa lausumaa.80

Uuden esitutkintalain tullessa voimaan oli poliisin sisällä puhetta siitä, että rikoksesta epäiltyjä

suorastaan ”kannustetaan” olemaan puhumatta kuulusteluissa. Aiemmin epäillyn oikeudet ja

velvollisuudet oli usein esitetty rikoksesta epäilylle paperisena versiona ja kuulustelupöytäkir-

jaan kirjattiin, että rikoksesta epäilty tiesi oikeutensa. Ilmeisesti uusi esitutkintalaki ei juuri-

kaan tuonut muutoksia epäiltyjen käyttäytymiseen kuulusteluissa, mutta paransi poliisin esi-

tutkintapöytäkirjojen laatua. Nyt kuulusteltavien oikeudet ja velvollisuudet kirjataan auki kuu-

lustelukertomuksiin. Tällä menettelyllä vältetään jälkeenpäin oikeudessa esitettyjä syytöksiä

siitä, ettei kuulusteltavalle ole kerrottu hänen oikeuksiaan tai, että hänen oikeutensa on kirjattu

kuulustelukertomukseen eri tavalla, mitä kuulusteltavalle on kuulustelutilanteessa kerrottu.

3.4.4 Suhteellisuusperiaate

Suhteellisuusperiaatteen yhtenä tavoitteena on kohdentaa viranomaistoimintaa tarkoituksen-

mukaisesti ja toisaalta rajata esitutkintaan osallistuvien henkilöiden oikeuksiin puuttumista

asian laadun perusteella.81Viranomaisen toimenpiteen valinnan, laajuuden ja ankaruuden tu-

lee viranomaistoiminnassa olla kansalaisille mahdollisesti aiheutuvien haittaseurauksien

osalta järjellisessä ja hyväksyttävässä suhteessa.82Yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevat ar-

vot määrittelevät sen mikä yksittäistapauksen kohdalla on oikea, puolustettava tai järkevä

suhde.83

Hallituksen esityksen 222/2010 mukaan suhteellisuusperiaatteen tuominen esitutkintalakiin

on tärkeää siitä syystä, että esitutkintaan liittyvät erityispiirteet voidaan ottaa huomioon. Sää-

dökset suhteellisuusperiaatteesta löytyvät myös poliisilaista 872/2011 (PolL 1:3) ja pakko-

keinolaista 806/2011 (PKL 1:2), mutta näiden lisäksi suhteellisuusperiaate on haluttu tuoda

79 HE 222/2010 vp, s. 181–182. Alle 15-vuotiaan kohdalla epäillyn oikeudella olla myötävaikuttamatta sen

rikoksen selvittämiseen, josta häntä epäillään, konkretisoituu tapauksissa, joissa alle 15-vuotiasta kuulustellaan

mahdollisen vahingonkorvausvelvollisuuden selvittämiseksi. 80 Aall 2008, s. 358. 81 HE 222/2010 vp, s. 193. 82 Helminen ym. 2014, s. 98. EIT Sarigiannis v. Italia (5.4.2011). Tapauksessa oli kyse mm. siitä, oliko 2,5

tunnin vapaudenriisto henkilöllisyyden tarkastamiseksi suhteellisesti mitoitettu oikein. EIT totesi, että oli löy-

dettävä oikeudenmukainen tasapaino velvollisuuden välittömään täyttämiseen perustuvan yhteiskunnan intres-

sin sekä henkilökohtaiseen vapauteen perustuvan yksilön tärkeän edun välillä. Tasapainon löytymistä harkit-

taessa oli otettava huomioon velvollisuuden laatu ja sen taustalla olleet tavoitteet sekä vapaudenriiston kesto

ja muut tapaukseen liittyvät erityiset asianhaarat. Tässä tapauksessa EIT katsoi, että oikeudenmukainen tasa-

paino kilpailevien intressien välillä oli löydetty eikä EIS 5 artiklan 1 kohtaa ollut rikottu. 83 Launiala 2013 (b), s. 2

24

lakitasoisesti koskemaan esitutkintaa.84 Poliisilain 1 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan rikos-

ten esitutkinnasta säädetään esitutkintalaissa. Näin ollen esitutkintalain voidaan katsoa ole-

van erityislaki suhteessa poliisilakiin. Lex specialis derogat legi generali -periaatteen mu-

kaisesti, poliisilain sijaan esitutkinnassa sovelletaan esitutkintalakia.

Ennen uuden esitutkintalain voimaan tuloa, esitutkintamenettelyssä sovellettiin vuoden 1995

poliisilain (VPolL 439/1995) säännöstä suhteellisuusperiaatteesta. Uuteen esitutkintalakiin

otettu suhteellisuusperiaate säännös on kirjoitettu esitutkinnan näkökulmista ja on muodol-

taan informatiivinen; säädökseen on kirjattu auki niitä seikkoja, joita suhteellisuusperiaat-

teen soveltamisessa tulee huomioida.85

Verrattaessa vuoden 1995 poliisinlain ja vuoden 2011 esitutkintalain sanamuotoja, on ETL

4:4:ssä selvästi kohdennettu esitutkintaan ja esitutkintatoimenpiteisiin. Uutena puolena sää-

dökseen on tuotu toimenpiteen kohteeksi joutuvan henkilön henkilökohtaiset ominaisuudet.

Säädöksessä puhutaan selvitettävästä rikoksesta, mutta hallituksen esityksestä on pääteltä-

vissä, että suhteellisuusperiaate koskee myös rikollisesta teosta epäillyn alle 15-vuotiaaseen

kohdistuviin esitutkintatoimenpiteisiin.86

Hallituksen esityksen mukaan suhteellisuusperiaate pitää sisällään sen, että rikoksen vaka-

vuus vaikuttaa esitutkintatoimien ja henkilön oikeuksiin puuttumisen mitoittamiseen. Li-

säksi hallituksen esityksessä todetaan, että mitä vakavamman rikoksen ollessa kyseessä, sitä

laajempaa ja enemmän oikeuksiin vaikuttavaa tutkintaa voidaan pitää perusteltuna. Halli-

tuksen esityksen sanamuoto ei suoraan sano, että suhteellisuusperiaatetta olisi tarkoitus so-

veltaa ainoastaan tilanteissa, joissa puututaan henkilön oikeuksiin. Tämä antaa Launialan

mukaan jossain määrin aiheen päätellä, ettei vahingon tai haitan merkitystä ole tarkoituksel-

lisesti rajattu suhteellisuusperiaatteen soveltamisen ulkopuolelle.87

Esitutkintalain 4 luvun 4 §:ssä on erikseen mainittu esitutkintatoimien kohteena olevan hen-

kilön ikä ja terveys, jotka suoraan vaikuttavat arvioitaessa suhteellisuusperiaatteen toteutu-

mista. HE 222/2010 mainitaan esimerkkinä alaikäinen, jota ei tulisi ottaa kiinni eikä pitää

kiinniotettuna, ellei asia sitä ehdottomasti edellytä. Toisena esimerkkinä esiin on nostettu

84 HE 222/2010 vp, s. 193. 85 Launiala 2013 (b), s. 4–5. 86 HE 222/2010 vp, s.181. 87 Launiala 2013 (b), s. 13.

25

sairas tai iäkäs ihminen, jonka kohdalla tulee arvioida kuinka kauan hän mahdollisesti jaksaa

tai voi olla kerrallaan kuultavana.88

Samassa yhteydessä hallituksen esityksessä mainitaan myös pienten lasten yksinhuoltajat.

Heidän kohdallaan saattaa myös tulla kysymykseen samantapaiset arviot siitä, kuinka kauan

hän voi olla kuultavana. Yksinhuoltajuus itsessään ei ole syy kohdella henkilöä eriarvoisesti

esitutkinnan aikana. Taustalta löytyy lapsen etu, jonka esitutkintaviranomainen joutuu huomi-

oimaan arvioidessaan esitutkintatoimenpidettä suhteellisuusperiaatteen kannalta. Näissä ta-

pauksissa suhteellisuusperiaatetta joudutaan arvioimaan lapsen, ei suoranaisen esitutkintatoi-

menpiteenä olevan henkilön kautta.89

Suhteellisuusperiaatteella on erityinen merkitys ETL 4 luvun 7 §:n mukaisessa lasten kohte-

lussa. Lapselle ei saa aiheuttaa tarpeettomasti haittaa hänelle tärkeässä ympäristössä, kuten

koulussa, työpaikalla tai harrastuspiireissä. Lisäksi suhteellisuusperiaatteen mukaisesti esi-

tutkintatoimenpiteiden suorittamisesta on tarvittaessa neuvoteltava asiantuntijan esimerkiksi

lääkärin kanssa.90 Suhteellisuusperiaate on sisällöltään hyvin lähellä vähemmän haitan peri-

aatetta ja osittain sivuaa myös hienotunteisuusperiaatetta. Näiden esitutkintaperiaatteiden

rinnakkainen käyttö ei ole missään tapauksessa vastoin asianosaisen oikeusturvan toteutu-

mista, pikemminkin päinvastoin.

Pidän hyvänä, että lain esitöissä on nostettu esiin ikään ja terveydentilaan liittyvät seikat suh-

teellisuusperiaatteen toteutumista arvioitaessa. Hallituksen esitöissä on pohdittu ikäihmisen

jaksamista kuulusteluissa.91 Suhteellisuusperiaate koskee kuitenkin koko esitutkintaa ja kaik-

kia eri asianosaisia, tällöin myös alle kouluikäisiä lapsia saattaa tulla kuultavaksi asianomista-

jan tai todistajan roolissa. Lain esitöissä ei oteta kantaa suoraan lapsiin kohdistuneiden esitut-

kintatoimenpiteiden suorittamiseen, eikä heidän jaksamiseensa kuulusteluissa. Pienten lasten

kohdalla kyse ei välttämättä ole niinkään kestämisestä, vaan keskittymiskyvystä ja sen her-

paantumisesta kuulemistilanteessa. Keskittymiskyvyn herpaantuminen saattaa vaikuttaa lap-

sen kertomukseen ja käytökseen. Näillä on taas suora vaikutus lapsen kertomuksen luotetta-

vuutta arvioitaessa.

Suhteellisuusperiaatteella on erityinen merkitys ETL 4 luvun 7 §:n mukaisessa lasten kohte-

lussa. Lapselle ei saa aiheuttaa tarpeettomasti haittaa hänelle tärkeässä ympäristössä, kuten

88 HE 222/2010 vp, s. 194. 89 Ks. AOA 3372/4/09, jossa ns. huumepikatestistä kieltäytynyt henkilö käytettiin henkilökatsastuksessa. Hen-

kilökatsastuksen vuoksi kuljettajan ja matkustajan matkanteko keskeytyi yli tunniksi. Apulaisoikeusasiamie-

hen mukaan matkan keskeytymisseuraamus tuli huomioida myös kuljettavalle tulevana haittana. 90 Tolvanen– Kukkonen 2011, s. 37. 91 HE 222/2010 vp, s. 194. Samassa yhteydessä mainitaan myös pienen lapsen yksinhuoltaja, jonka kohdalla

saattaa tulla arvioitavaksi, kuinka kauan hän jaksaa tai voi olla kuultavana.

26

koulussa, työpaikalla tai harrastuspiireissä. Lisäksi suhteellisuusperiaatteen mukaisesti esi-

tutkintatoimenpiteiden suorittamisesta on tarvittaessa neuvoteltava asiantuntijan, esimer-

kiksi lääkärin kanssa.92 Suhteellisuusperiaate on sisällöltään hyvin lähellä vähemmän haitan

periaatetta ja osittain sivuaa myös hienotunteisuusperiaatetta. Näiden esitutkintaperiaattei-

den rinnakkainen käyttö ei ole missään tapauksessa vastoin asianosaisen oikeusturvan toteu-

tumista, pikemminkin päinvastoin.

3.4.5 Vähimmän haitan periaate

Vähimmän haitan periaatteesta säädetään esitutkintalain 4 luvun 5 §:ssä, poliisilain 1:4, ja

pakkokeinolain 1 luvun 3 §:ssä. Säädökset ovat sisällöltään hyvin samanlaisia. Kaikissa

edellä mainituissa pykälissä käsitellään vähimmän haitan periaatetta ja niiden soveltaminen

yksittäisessä tapauksessa johtaisi todennäköisesti samaan lopputulokseen.93

Esitutkintalain 4 luvun 5 §:n mukaan esitutkinnassa ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua

enempää kuin on välttämätöntä esitutkinnan tarkoituksen saavuttamiseksi. Esitutkintatoi-

menpiteellä ei saa aiheuttaa kenellekään tarpeettomasti vahinkoa tai haittaa. Tämän esitut-

kintaperiaatteen voidaan katsoa rajoittavan erityisesti pakkokeinojen käyttöä, mutta sillä on

myös oma soveltamisalansa myös kuulusteluiden järjestämisessä.94Lainsäätäjä on hyväksy-

nyt sen seikan, että esitutkinta saattaa aiheuttaa asianosaisille jonkin asteista haittaa tai va-

hinkoa. Esitutkinta tulee kuitenkin suorittaa niin, ettei kenenkään oikeuksiin puututa, ellei se

ole välttämätöntä eikä kenellekään saa tarpeettomasti aiheuttaa vahinkoa tai haittaa. Esitut-

kintalain 4 luvun 5 § onkin säädetty estämään ja minimoimaan esitutkintamenettelyn aiheut-

tamia negatiivisia seuraamuksia.95

Vähimmän haitan periaatteen soveltamisen piiriin voidaan perustellusti katsoa mikä tahansa

esitutkintaviranomaisen suorittama toimenpide, jonka päämääränä on osaltaan esitutkinnan

tarkoituksen toteuttaminen. ETL 4:5,1 on kenenkään oikeuksiin puuttuminen rajattu siten,

että niihin ei saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä (välttämättömyysedellytys). Esitut-

kintatoimenpiteen tulee siis olla välttämätön esitutkinnan tarkoituksen saavuttamiseksi. Esi-

tutkinnan tarkoituksena on tutkittavana olevan rikoksen aineellisen totuuden selvittäminen,

niiden seikkojen osalta, jotka ovat luetteloitu ETL 1:2,1. Tästä voidaan tulkita, että

92 Tolvanen– Kukkonen 2011, s. 37. 93 Launiala 2012 (b), s. 3. 94 Helminen ym. 2014, s. 100. 95 Launiala 2012 (b), s. 1.

27

esitutkintatoimenpiteen tulee olla välttämätön laissa mainittujen tietojen hankkimiseksi ol-

lakseen vähimmän haitan periaatteen mukainen.96

Vähimmän haitan periaatteen toisena elementtinä nähdään optimointivelvollisuus. Opti-

mointivelvollisuus tulee esitutkintalain 4 luvun 5 §:n 1 momentista, jonka mukaan kenen-

kään oikeuksiin ei saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä esitutkinnan tarkoituksen saa-

vuttamiseksi. Optimointivelvollisuus ohjaa esitutkintaviranomista valitsemaan päämäärän

saavuttamisen kannalta välttämättömistä esitutkintatoimenpiteistä sen, mikä puuttuu vähiten

toimenpiteen kohteen oikeuksiin vähiten.97

Viimeisenä vähimmän periaatteen elementtinä voidaan nähdä minimointivelvollisuus. Va-

littu esitutkintatoimenpide on suoritettava siten, että se aiheuttaa toimenpiteen kohteelle

mahdollisimman vähän vahinkoa.98 Kuten aiemmin jo kirjoitin, lainsäätäjä on hyväksynyt,

että esitutkintatoimenpiteet aiheuttavat toimenpiteen kohteelle jonkinlaista harmia tai vahin-

koa. Minimointivelvollisuudella esitutkintaviranomaiselle annetaan velvollisuus pyrkiä mi-

nimoimaan toimenpiteen kohteeksi joutuneeseen henkilöön kohdistuvat negatiiviset vaiku-

tukset.

Lasten kuulusteluja mietittäessä vähimmän haitan periaate näyttäytyy tapauksissa, joissa lap-

sen kuulemista ylipäätään harkitaan. Mikäli pientä lasta kuulematta voidaan esitutkinnan ta-

voitteet saavuttaa, tulee lapsi jättää yksiselitteisesti kuulematta. Tapaukset, joissa lasta kuule-

malla voidaan saada jotain lisänäyttöä tutkittavaan asiaan, tulee harkita tapauskohtaisesti.

Näissä tapauksissa esitutkintaa suorittava poliisimies joutuu punnitsemaan, onko aineellisen

totuuden selvittäminen tärkeämpää kuin lapsen etu ja mahdollisen kuulemisen aiheuttama

haitta lapselle. Vähimmän haitan periaate konkretisoituu myös tapauksissa, joissa lasta pääte-

tään kuulla. Tällöin lapsen kuulemiskerrat pyritään pitämään mahdollisimman harvoina.

Vähimmän haitan periaatteen kannalta ongelman muodostavat tapaukset, joissa pientä lasta

päädytään kuulemaan poliisin virka-apupyynnön johdosta yliopistollisen sairaalan lasten ja

nuorten oikeuspsykologian yksikössä. Esimerkiksi lapselle ja hänen perheelleen saattaa tulla

matkaa oikeuspsykologian yksikköön pahimmassa tapauksessa useita satoja kilometrejä ja yk-

sittäinen kuulustelukerta saattaa viedä koko päivän. Suotavaa olisikin, että poliisin sisällä ke-

hitettäisiin kuulustelijoiden osaamista siten, että mahdollisimman paljon lasten kuulusteluista

voitaisiin tehdä mahdollisimman lähellä lapsen kotia. Aikuisten kohdalla kuulusteluiden toi-

mittaminen siten, että poliisimiehet suorittavat kuulustelun asianosaisen kotona on

96 Launiala 2012 (b), s. 4. 97 Launiala 2012 (b), s. 7. 98 Launiala 2012 (b), s. 9.

28

mahdollista. Alle 15-vuotiaiden kohdalla, kuulusteluiden ääni- ja kuvatallentaminen sekä

muut mahdollisesti kuulusteluissa läsnäolevat henkilöt, asettavat tällä toimintamallille rajoi-

tuksia.

3.4.6 Hienotunteisuusperiaate

Esitutkintalain 4 luvun 7 §:n mukaan esitutkinnan asianosaisia ja muita esitutkintaan osal-

listuvia on kohdeltava hienotunteisesti. Esitutkintalain sanamuodosta on pääteltävissä, että

kyseisellä lainkohdalla on tarkoitus kiinnittää huomiota esitutkintaa suorittavan virkamiehen

käytökseen esitutkinnan aikana. Samankaltainen poliisimiehille asetettu ”käyttäytymis-

sääntö” löytyy myös laista poliisin hallinnosta 110/1993, jossa 15 f kohdassa määrätään, että

poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäyty-

misensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen

hoitoon. Poliisimiehen käyttäytymistä arvioitaessa otetaan huomioon myös hänen asemensa

ja tehtävänsä poliisihallinnossa. Voidaankin katsoa, että poliisimiehen tehtävien mukaiseen

käyttäytymiseen kuuluu myös velvollisuus toimia hienotunteisuusperiaatteen mukaisesti,

Hienotunteisuudella voidaan tarkoittaa poliisimiehen tahdikasta menettelyä virkatehtävien

hoidossa sekä esitutkintaan osallistuvien henkilöiden yksilöllisyyden ja integriteetin kunni-

oittamista.99

Esitutkinnassa hienovaraisuus tarkoittaa sitä, että esitutkintatoimenpiteet suoritetaan siten,

ettei ketään leimata epäilyksenalaiseksi. Uuden esitutkintalain esitöiden mukaan hienotun-

teisuusperiaate koskee kaikkia esitutkinnan asianosaisia. Hienotunteisuusperiaatetta arvioi-

taessa tulee ottaa huomioon henkilön ikä, terveydentila ja häveliäisyysnäkökohdat. Tämän

lisäksi tahdikkuutta vaaditaan kuulusteltaessa syvästi järkyttynyttä asianomistajaa. Hieno-

tunteisuusperiaatteen voidaan katsoa liittyvän läheisesti vähimmän haitan periaatteeseen

(ETL 4:5), kuulusteltavan kohteluun koskevaan sääntelyyn (ETL 7:5) ja lapsia koskevaan

sääntelyyn (ETL 4:7).100

Aiemmin rikoksesta epäillyn suojannut aiheettoman syyllistämisen kielto on kehittynyt

kaikkia asianosaisia suojaavaksi viranomaisen velvollisuudeksi.101Lasta asianomistajana

kuultaessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että lapseen kohdistunut rikos ja sen kertaaminen

kuulusteluiden yhteydessä, voi olla lapselle hyvinkin traumaattista ja ikävää. Kuulustelijan

ei omalla käytöksellään ainakaan tule pahentaa lapsen oloa.

99 Launiala 2012 (a), s.2–3 ja Tolvanen – Kukkonen 2011, s. 37–38. 100 HE 222/2010, s. 194. 101 Launiala 2012 (a), s. 10.

29

3.5 Lapsi asianomistajana; oikeus oikeusavustajaan ja tukihenkilöön

Esitutkintalain 4 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan, asianomistajalla on oikeus käyttää va-

litsemaansa avustajaa esitutkinnassa. Tästä oikeudesta tule ilmoittaa asianomistajalle kirjal-

lisesti ennen kuulemista. Oikeudenkäynti avustajan tehtävänä on esitutkinnan aikana huo-

lehtia asianomistajan oikeudellisten etujen toteutumisesta. Tuomioistuin voi määrätä ROL

2:1a:n (243/2006) mukaan asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan jo esitutkintaa varten:

➢ seksuaalirikosta (RL 20 luku) koskevassa, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeet-

tomana

➢ väkivaltarikosta (RL 21:1–6) koskevassa asiassa, jos sitä asianomistajan ja rikoksesta

epäillyn välinen suhde huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna; sekä

➢ henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä

rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huo-

mioon ottaen on pidettävä perusteltuna.

Asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan kustannukset katetaan valtion varoilla, mikäli

ROL 2 luvussa säännellyt ehdot täyttyvät. Lisäksi asianomistajalla on mahdollisuus saada

valtionvaroilla kustannettu tukihenkilö samojen ehtojen täyttyessä. Tukihenkilön tehtävänä

on ROL 2:9 mukaan olla asianomistajan tukena esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana sekä

auttaa asianomistajaa asian käsittelemistä koskevissa asioissa. Tukihenkilöllä on avustajan

tavoin oikeus olla läsnä hänen päämiehensä kuulusteluissa (ETL 7:12) ja tutkijan salliessa

myös toisen asianosaisen tai todistajan kuulusteluissa (ETL 7:13).

Tutkinnanjohtajan tai syyttäjän on tehtävä esitys tuomioistuimelle oikeudenkäyntiavustaja

tai tukihenkilön määräämisestä asianomistajalle, jos siihen on aihetta ROL 2 luvun säännös-

ten nojalla (ETL 4:10,3). Aiempaan lainsäädäntöön (VETL 449/1987) verrattuna tutkinnan-

johtajan ja syyttäjän vastuuta on siis kasvatettu, kyse ei ole enää toimivallasta vaan myös

virkavelvollisuudesta. Avustajan tai tukihenkilön rikosasiassa määrää toimivaltainen tuo-

mioistuin (ROL 2:4,1). Mikäli avustaja tai tukihenkilö määrätään jo esitutkintaa varten, tuol-

loin määräys on voimassa myös oikeudenkäynnissä, jollei sitä peruuteta. Oikeudenkäyn-

tiavustaja voidaan määrätä myös oikeusapulain (257/2002) nojalla. Tämän lisäksi asian-

omistaja voi itse huolehtia oikeusavun hankkimisesta ja sen kustannuksista.102

102 Helminen ym. 2014, s. 187–188. HE 222/2010 vp, painotetaan asiaosaisen oikeuteen valita avustajansa jo

esitutkinnan aikana. Lisäksi asianomistajan tulee saada valita avustajansa riittävän laajasta avustajapiiristä.

30

Lasten kohdalla ETL 4:10,3 tarkoittaa, että tutkinnanjohtajan on haettava lapselle oikeuden-

käyntiavustajaa vähintään kaikissa lapseen kohdistuneissa seksuaalirikoksissa. Lisäksi las-

ten ollessa pahoinpitelyrikoksen uhreja, tulee oikeudenkäyntiavustajaa hakea lähes poik-

keuksetta. Lapsiin kohdistuneet seksuaali- ja väkivaltarikokset ovat luokiteltavissa ROL

2:1a mukaisiksi varsin vakaviksi rikoksiksi ja lähtökohtana voidaan pitää, että yleensä oi-

keus oikeudenkäyntiavustajaan täyttyy. Tutkinnanjohtajan tulee varmistaa, että lapselle on

haettu oikeudenkäyntiavustaja heti esitutkinnan alkaessa.103

Yleisenä käytäntönä on, että lapsen edunvalvojan sijaiseksi määrätään lakimies, joka toimii

samalla lapsen oikeusprosessiin määrättynä avustajana. Edunvalvojan sijaisen rooli rikos-

prosessissa on huolehtia siitä, ettei rikoksen selvittäminen ja mahdollinen oikeuskäsittely

aiheuta lapselle tarpeetonta vahinkoa tai harmia. Lisäksi edunvalvojan tehtävänä on huoleh-

tia koko rikosprosessin ajan, että lapsen etu huomioidaan joka tilanteessa mahdollisimman

hyvin.104Lapsen avustajan rooli on taas enemmän huomioida, että esitutkinnan aikana nou-

datetaan esitutkinnan yleisiä periaatteita ja, että esitutkinnassa selvitetään rikosasian kan-

nalta olennaiset oikeudelliset seikat. Edunvalvoja tekee päätökset, mitä hän lapsen edusta-

jana vaatii ja oikeudenkäyntiavustaja puolestaan esittää nämä vaatimukset esitutkinnassa ja

oikeudenkäynnissä.105

Mielestäni nykyinen käytäntö on sinällään järkevä ja mahdollistaa käytännössä sen, että lap-

selle määrätään heti ROL 2:1a ja ETL 4:8 mukainen oikeudenkäyntiavustaja esitutkinnan al-

kaessa. Tällä menettelyllä lapsi saa toimia koko rikosprosessin ajan yhden ja saman henkilön

kanssa, jonka uskon olevan luottamuksellisen suhteen luomiseksi lapseen parempi vaihto-

ehto.106

Tukihenkilön määräämistä lapselle haetaan oikeusavustajan tavoin tutkinnanjohtajan tai

syyttäjän esityksestä toimivaltaiselta tuomioistuimelta (ETL 4:10,3). Vaikka tukihenkilön

määräämisen esittäminen on tutkinnanjohtajan ja syyttäjän velvollisuus, on tukihenkilön tar-

peellisuudesta hyvä keskustella lapsen edunvalvojan tai edustajan kanssa.107 Lapsen edun

103 Ellonen (toim.) 2013, s. 67–68. HE 222/2010 vp mukaan, asianosaisen tosiasiallista mahdollisuutta käyttää

avustajaa, tulee miettiä rikoksen vakavuus huomioiden. Tätä vasten mielestäni lapsen ollessa rikoksen uhri,

tulee tutkinnanjohtajan esittää avustajan määräämistä aikuista asianomistajaa kevyemmin perustein. 104 Marjomaa — Laakso (toim.) 2011, s. 52. 105 Ellonen (toim.) 2013, s. 68. 106 Vaihtoehtoisesta mallista, jossa edunvalvojan sijainen ja oikeudenkäyntiavustaja ovat eri henkilöitä (ns.

Tandem-malli) löytyy tietoa mm. Marjomaa — Laakso (toim.) 2011, s. 53. Tässä mallissa lapsen etua valvoo

LSL 22 §:n perusteella haettu edunvalvoja. Etuna nähdään mm. se, että mikäli esitutkinnan jälkeen selviää,

ettei huoltajaa ole syytä epäillä lapseen kohdistuneesta rikoksesta, ei perhe jää ilman mahdollisesti tarvitse-

maansa tukea. 107 Ellonen (toim.) 2013, s. 68–69.

31

huomioiminen ja hänen mahdollisuutensa vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, luonnollisesti

tarkoittaa myös lapsen kuulemista oikeusavustajan ja tukihenkilön määräämistä mietittäessä.

Oikeudenkäyntiavustajaa ja tukihenkilöä koskeva lainsäädäntö on kirjoitettu voimassa ole-

vaan esitutkintalakiin tutkinnanjohtajaa ja syyttäjää velvoittavaan muotoon. Lain muodolla on

haluttu varmistaa, että kaikki ROL 2 mukaisen asianomistajat saavat tarvitsemaansa oikeudel-

lista apua. Tällä taas halutaan turvata rikoksen uhriksi joutuneen oikeusturvaa sekä vähentää

rikoksen uhriksi joutuneen rikosprosessista johtuvaa ”taakkaa”.

Lapsen joutuessa seksuaali- tai muun vakavan rikoksen uhriksi, on hän usein henkisen tuen

tarpeessa. Näissä tapauksissa on välttämätöntä, että lapselle määrätään lapsen tukemiseen

keskittyvä henkilö. Oikeudenkäyntiavustajan ei voida edellyttää lapsen oikeudellisten etujen

valvomisen lisäksi myös tukevan lasta henkisesti.108 Tämän tulisi olla itsestään selvää tut-

kinnanjohtajille, koska lähtökohtaisesti jo ROL 2:9 määrittelee tukihenkilöön roolin eri-

laiseksi.109

Esitutkinnan aikana lapsella saattaa olla tukenaan varsin monia henkilöitä. Lapsen vanhem-

mat voivat tukea lasta, oikeudenkäyntiavustaja huolehtimassa lapsen oikeudellisista intres-

seistä tai edunvalvoja käyttämässä päätäntävaltaa lapsen asioista.110 Tämä ei kuitenkaan

poista tutkinnanjohtajan tai syyttäjän velvollisuutta huolehtia ja varmistua siitä, että lapsen

etu otetaan huomioon rikosprosessissa ja, että lapsi saa asianomistajana aidon mahdollisuu-

den avustajaan ja tukihenkilöön.

108 Hirvelä 2007, s. 51–52. 109 Tukihenkilön roolista ks. mm. Helminen ym. 2014, s. 186–187, Hirvelä 2007, s. 51-52, Ellonen (toim.)

2013, s. 68–69. 110 Hirvelä 2007, s. 54.

32

4 LAPSEN KOHTELU ESITUTKINNASSA JA POLIISITOIMIN-

NASSA

4.1 Lapseen kohdistuneen rikoksen ilmoituksen vastaanotto

Lapseen kohdistuva rikos voi tulla esitutkintaviranomaisen tietoon useilla eri tavoilla. Use-

asti rikos tulee poliisin tietoon lapsen huoltajien välityksellä tai muualta lapsen lähipiiristä.

Lastensuojelulain (1111/2016) 5 luvun 25 § mukaisen lastensuojeluilmoituksen tekemiseen

velvoitetuilla henkilöillä on velvollisuus tehdä poliisille ilmoitus, mikäli he ovat tehtävissään

saaneet tiedon lapseen kohdistuneesta rikoslain 20 luvun seksuaalirikoksena rangaistavasta

teosta tai henkeen ja terveyteen kohdistuneesta rikoksesta, jonka enimmäisrangaistus on vä-

hintään 2 vuotta vankeutta (LSL 25:3,3).

Rikosilmoituksen kirjaamisen kynnys on lähtökohtaisesti matala; kun esitutkintaviranomai-

selle ilmoitetaan rikos tai tapahtuma, jota ilmoittaja epäilee rikokseksi, esitutkintaviranomai-

sen on viipymättä kirjattava ilmoitus (ETL 3:1). Rikosilmoituksen tekijän ei tarvitse osata

yksilöidä rikosnimikettä tai rikoksesta epäiltyä. Ilmoittajan tulee kuitenkin kyetä ilmaise-

maan tapahtumainkulu, joka on sidottavissa kohtuullisella tarkkuudella tiettyyn aikaan ja

paikkaan.111Nämä vaatimukset luonnollisesti rajaavat mahdollisuuden rikosilmoituksen te-

koon kaikista pienimmiltä lapsilta. Tästä syystä lasten huoltajien sekä lasten kanssa työsken-

televien ihmisten rooli usein korostuu pieniä lapsia koskevien rikosilmoitusten teossa.

Pieni lapsi ei luonnollisestikaan ole kykenevä tekemään rikosilmoitusta yksin.112Käytän-

nössä rajanveto siihen, milloin lapsi on ikänsä ja kehitystasonsa puolesta tekemään itsenäi-

sesti rikosilmoituksen, on mahdotonta määrittää iän perusteella. Ilmoituksen tarpeellisuutta,

aiheellisuutta ja oikeellisuutta tulee näissä tapauksissa miettiä lapsen edun kannalta. Mikäli

lapsen itse voidaan olettaa pyrkiä ilmoittamaan tapahtuneesta rikoksesta poliisille, tulee po-

liisin kirjata asiasta rikosilmoitus. Huomioitavaa kuitenkin on, että varsinkin pieniä lapsia ei

tulisi johdatella rikosilmoituksenkaan tekovaiheessa, vaan ilmoituksen sisältö tulisi olla täy-

sin lapsen oma tuotos. Haastattelussa saamieni tietojen valossa uskonkin, että alle kouluikäi-

sen lapsen tekemien rikosilmoitusten tueksi olisi hyvä saada aina jokin muukin esitutkinnan

aloittamista tukeva seikka. Tätä kantaa puoltaa muun muassa myös esitutkintalain 3 luvun 3

§:n 2 momentti, jossa todetaan, että ennen esitutkinnan aloittamista esitutkintaviranomaisen

111 Tolvanen – Kukkonen 2011, s.52. 112 Hirvelä 2007, s. 41.

33

tulee selvittää rikosepäilyyn liittyvät seikat siten, ettei ketään aiheettomasti aseteta rikok-

sesta epäillyn asemaan.

Haastattelun yhteydessä Korkman kertoi, että pääsääntöisesti heillä HUS:n lasten ja nuorten

oikeuspsykologian yksikössä ei kuulla alle 4-vuotiaita lapsia. Harvinaisina poikkeuksina voi-

daan pitää erittäin vakavat lapsiin kohdistuneet rikokset. Yleensä alle neljävuotiaiden lasten

kommunikointikyky ei ole vielä niin kehittynyt, että haastattelu rikosprosessin yhteydessä olisi

mahdollinen. Tätä kykyä luonnollisesti arvioidaan tapauskohtaisesti.113

Neljävuotiaiden lasten taidoissa muodostaa kertomuksia on suuria yksilöllisiä vaihteluita.

Tuon ikäiset lapset eivät välttämättä osaa kuvata tapahtumia loogisessa järjestyksessä ja saat-

tavat jättää pääkohtia mainitsematta.114Myös tämä edellä mainittu syy tukee sitä, että alle 5-

vuotiasta lasta tulee kuulla rikosilmoituksen teko vaiheessa ja esitutkinnassa erityisen harki-

ten.

Ilmoitus voidaan tehdä mille tahansa poliisiasemalle, riippumatta mahdollisen rikoksen te-

kopaikasta. Tämä käytäntö mahdollistaa kansalaisille huomattavan paremman mahdollisuu-

den käyttää poliisin palveluita. Lisäksi esimerkiksi ulkomailla tapahtuneista rikoksista voi-

daan tehdä ilmoitus Suomessa. Esitutkintalain 3 luvun 8 §:n mukaan, esitutkintaviranomai-

sen on toimitettava asianomistajan ilmoitus ja asianomistajan vaatimukset toisen Euroopan

Unionin toimivaltaiselle viranomaiselle, mikäli ilmoituksen vastaanottaneen maan viran-

omaiset eivät ETL 3:8,1 mukaisesti tutki rikosta. Ilmoitus tulee toimittaa niissä tapauksissa,

joissa asianomistaja ei ole voinut toimittaa ilmoitusta ja vaatimuksiaan rikoksen tekopaikan

valtiossa tai vakavan rikoksen uhriksi joutuessaan ei ole halunnut menetellä niin.

4.2 Esitutkinnan aloittaminen

Rikosprosessiin kuuluu olennaisesti esitutkinta. Esitutkinta on välttämätöntä, jotta rikos-

epäily voidaan saattaa syyteharkintaa ja tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lisäksi esitutkin-

nalla on rikosoikeudenkäynnin valmistelua ja syyteharkintaa koskeva rooli. Esitutkinta tu-

lee ETL 3:3,1 mukaan aloittaa, mikäli esitutkintaviranomaiselle tehdyn ilmoituksen mu-

kaan on syytä epäillä, että rikos on tehty.

Esitutkintalain 3 luvun 11 § säätää, että esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivy-

tystä. Lisäksi samassa pykälässä määrätään, että alle 18-vuotiaan ollessa rikoksesta epäiltynä

113 ks. Anne Suvannon väitöskirja Lapsi Tarinaa rakentamassa 2012. Väitöskirjassa on selvitetty seikkaperäi-

sesti eri-ikäisten lasten kykyä tuottaa kertomuksia. 114 Wilson – Powell 2001, s. 6–8. Lisäksi mm. Bliss–McCabe 2008

34

tai alle 15-vuotiaan ollessa epäiltynä rikollisesta teosta, tulee esitutkinta toimittaa kiireelli-

sesti. Esitutkintatoimenpiteet voidaan asettaa tärkeysjärjestykseen, mikäli olosuhteet sitä

edellyttävät.

Mielestäni tässä pykälässä olisi pitänyt säätää myös siitä, että alaikäisen ollessa rikoksen

asianomistaja tai todistaja, tulisi asia käsitellä viipymättä. Tällöin tuo yleinen periaate olisi

tullut kirjattua lakitasoisesti. Huomioitavaksi tulee, että eri rikosilmoitusten keskinäisessä

priorisoinnissa, tulee lapsiin kohdistuneita tapauksia mielestäni verrata keskenään. Esimer-

kiksi tapaukset, joissa poliisi joutuu priorisoimaan juttujen tutkintajärjestystä resurssien

vuoksi, tulisi lapsia koskevat tapaukset priorisoida täysin ominaan. Lapsitapausten tutkinta-

järjestystä mietittäessä tulee huomioon ottaa sekä lapsen ikä, että tapahtumasta kulunut aika.

Akuutteihin tapauksiin tulee kohdistaa tutkintaresursseja välittömästi, jotta teknistä ja so-

maattista näyttöä ei menetetä.115On tärkeä ymmärtää, että lapset jo varsin pieninä ovat ky-

keneviä kertomaan luotettavasti normaalista kokemusmaailmastaan poikkeavista tilanteista.

Näin etenkin silloin, kun tutkimus (tässä tapauksessa kuuleminen) on tapahtunut mahdolli-

simman pian tapahtuman jälkeen. Tällöin unohtaminen ei ole vielä vaikuttanut muistiin.116

Usein lapsiin kohdistuneissa rikoksissa, joissa epäillään esimerkiksi perheen sisäistä väki-

valtaa, ilmoitus poliisille tulee lastensuojelulta tai sosiaali- ja terveysviranomaisilta. Alaikäi-

sen lapsen ilmoittaessa häneen kohdistuneesta rikoksesta, ilmoittajaksi kirjataan lapsi,

vaikka hänen huoltajansa edustaisivatkin häntä esitutkinnan aikana.

4.3 Lapsi ja nuori asianomistajana ja todistajana esitutkinnassa

Poliisihallitus on antanut poliisille ohjeistuksen, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa me-

nettelyä alla 18-vuotiaiden kohtaamisessa poliisitoimessa. Erityisenä painopisteenä on esi-

tutkinta, jossa alle 18-vuotias on rikoksen uhrin asemassa.117 Ohjeessa todetaan, että ” Polii-

sin on esitutkinnassa, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonnassa, onnettomuustilan-

teissa sekä kotihälytystilanteissa otettava erityisesti huomioon lasten hyvinvointi”.

Mikäli poliisin epäilee lapsen joutuneen väkivallan uhriksi ja väkivallan tekijäksi epäillään

perheenjäsentä, tehdään aina lastensuojeluilmoitus. Velvollisuus lastensuojeluilmoituksen

tekoon tulee lastensuojelulain 25 §:n 1 momentista, jossa säädetään poliisin ja usean muun

ammattiryhmän ilmoitusvelvollisuudesta lastensuojeluun. Mikäli poliisi tekee

115 Ellonen (toim.) 2013, s. 46. 116 Hirvelä 1997, s.18. 117 Poliisihallitus 2013, s 1.

35

lastensuojeluilmoituksen, tulee siitä tehdä merkintä myös esitutkintapöytäkirjaan. Lisäksi

ohjeessa painotetaan poliisin yhteistyötä kuntien lastensuojeluviranomaisten kanssa. Hy-

vällä yhteistyöllä on tarkoitus käynnistää rikosten selvittäminen mahdollisimman nopeasti

tapahtuman jälkeen.118

Näen hyvänä lastensuojelulakiin kirjatun ilmoitusvelvollisuuden, mutta ongelmalliseksi

koen sen, että kaikkia laissa määriteltyjä ammattiryhmiä ei ole kenties koulutettu riittävästi

tunnistamaan tilanteita, joissa ilmoitusvelvollisuus täyttyy. Toisaalta myös on mietittävä

ovatko kaikki esimerkiksi lastensuojeluun ilmoitetut RL 21 luvun 7 §:n rikokset sellaisia,

joiden ilmoittaminen lastensuojelusta poliisille toteuttaa lapsen edun periaatetta. Huomioi-

tavaa on, että esitutkintaan joutuminen voi olla lasta järkyttävä kokemus ja esitutkinnan li-

säksi järkytystä lisää rikoksen uhriksi joutuminen ja rikosten läpikäyminen esitutkinnan ai-

kana.119 On myös hyväksyttävä se seikka, että vaikka poliisin ohjeen mukaan rikoksen sel-

vittäminen pyritään aloittamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, esitutkinnan aloit-

tamisiin saattaa kulua viikkoja tai jopa kuukausia.

Haastattelussa Julia Korkman esitti asiasta esimerkin, joka mielestäni ansaitsee pohdintaa.

Esimerkissä väsynyt äiti tukistaa omaa 6-vuotiasta lastaan yhden ainoan kerran. Tapauksen

jälkeen äiti ymmärtää toimineensa väärin ja” ilmiantaa” itsensä hakiessaan apua sosiaaliviran-

omaisilta. Sosiaaliviranomainen tekee asiasta rikosilmoituksen poliisille, joka käynnistää asi-

asta esitutkinnan. Esitutkinnan aikana lasta kuullaan joko poliisin tai asiaan perehtyneen psy-

kologin toimesta ja perheestä tehdään lastensuojeluilmoitus. Tänä aikana saattaa olla, ettei

perheelle anneta tukea käynnissä olevan esitutkinnan vuoksi. Toteutuuko lapsen etu parhaalla

mahdollisella tavalla?120

Lapsen ollessa rikoksen uhri, tapahtumiin kohdistuu usein normaalia suurempia ja voimak-

kaampia tunteita, niin asianosaisten, esitutkintaa suorittavien kuin ulkopuolistenkin mie-

lissä.121Lapseen kohdistuneiden rikosten selvittäminen ja tutkiminen ovat henkisesti raskaita

myös asiaa hoitaville viranomaisille.122 Hirvelä on kirjassaan epäillyt, että tunteet saattavat

vaikuttaa läpi koko rikosprosessin ja aina näyttökynnykseen saakka. Hirvelän mukaan vaa-

dittu näyttökynnys oikeudessa saattaa laskea lapsen edun nimissä tai toisaalta näyttökynnys

118 Poliisihallitus 2013, s 2. 119 Hirvelä 1997, s. 67. 120 ks. aiheeseen läheisesti liittyvä MTV nettisivuilta löytyvä artikkeli: https://www.studio55.fi/tositarina/arti-

cle/uupunut-aiti-haki-apua-lapsi-otettiin-huostaan/137872 121 Hirvelä 2007, s.14. 122 Hirvelä 2007, s.14.

36

saattaa nousta, mikäli tunnevaikutukselle altistuminen johtaa ihmisen psyykkisten puolus-

tusmekanismien käyttämiseen.123

Tällainen tunteilla reagoiminen on uskoakseni täysin normaali ensireaktio ihmisen kohda-

tessa, jotain itselle outoa tai järkyttävää. Tärkeintä olisikin se, että lapsiin kohdistuvia rikok-

sia tutkivia henkilöitä koulutettaisiin tunnistamaan itsessään nämä reaktiot ja sitä kautta hy-

väksymään ne. Tällöin käsitykseni mukaan tutkijalla olisi mahdollista paremmin suoriutua

hänelle kenties vaativista ja epämieluisista kuulustelutilanteista. 124

4.3.1 Tutkinnanjohtajan rooli

Suomessa poliisi on yleinen esitutkintaviranomainen. Tätä jaottelua tukee esitutkintalain 2

luvun 1 §:n 1 momentti, jonka mukaan esitutkinnan toimittaa poliisi. ETL 2 luvun 2 §:n 1

momentin mukaan esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja. Tutkinnanjohtajan rooli esitutkin-

nassa on asianosaisten kannalta merkittävä, koska tutkinnanjohtaja päättää esitutkinnan ai-

kana useista asianosaisten oikeusturvaan merkittävällä tavalla vaikuttavista seikoista.125 Tut-

kinnanjohtajan kelpoisuudesta on säädetty ETL 2:2,1. Tutkinnanjohtajana tavallisesti toimii

pidättämiseen oikeutettu virkamies. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen lisäksi tutkinnan-

johtajana voi toimia rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli, mikäli asian laatu tai muu perus-

teltu syy tämän mahdollistaa. Hallituksen esityksen mukaan rikosylikonstaapeli tai ylikons-

taapeli voivat toimia tutkinnanjohtajina vähäisissä rutiiniluonteisissa rikosasioissa.126 Li-

säksi hallituksen esityksessä on huomautettu, että esitutkintaan liittyviä päätöksiä joudutaan

tekemään asioissa, joissa päätöksentekohetkellä ei ole tutkinnanjohtajaa. Näissä tapauksissa

tutkinnanjohtajalla tarkoitetaan tutkinnanjohtajaksi kelpoista poliisimiestä, joka ryhtyy tai

ainakin voisi ryhtyä kyseisen asian tutkinnanjohtajaksi.

Käytännössä tutkinnanjohtajan määrittäminen on jäänyt poliisin sisäisten hallinnollisten mää-

räysten varaan.127 Pidän nykyisiä käytäntöjä enemmänkin pakonsanelemina, kuin hyväksi ha-

vaittuina käytänteinä. Olen samaa mieltä Helmisen ym. kanssa siitä, että kokenut ylikonstaa-

peli voi toimia tietyissä tapauksissa tutkinnanjohtajana ja on siinä roolissa, jopa kokematonta

pidättämiseen oikeutettua virkamiestä parempi. Mielestäni kuitenkin käytäntö, jossa

123 Hirvelä 2007, s. 14-15. 124 Esimerkkinä lapsiin kohdistuneiden rikosten aiheuttamista tunnevaikutuksista toimii ainakin tapaus Eerika

Helsingistä. Tapauksessa 8-vuotias Eerika joutui isänsä ja hänen naisystävänsä toistuvien pahoinpitelyiden

kohteeksi. Lopulta Eerikaa pahoinpideltiin ja tukehdutettiin kuoliaaksi vuonna 2012. Tapaus aiheutti raivoisan

mediamylläkän, uusia lakeja vaadittiin sekä syyllisiä etsittiin eri viranomaisista. Joissain yleisöpalstoilla teon

vuoksi vaadittiin kuolemanrangaistuksen palauttamista. 125 Helminen ym. 2014, s. 145. 126 HE 222/2010 vp, s. 29 ja 166. 127 Helminen ym. 2014, s. 148.

37

tutkinnanjohtajana toimii eri henkilö kuin pakkokeinoista päättävä henkilö on johtosuhteiden

ja käytännön työn kannalta ongelmallinen. Vaarana tällaisessa on, että pidättämiseen oikeu-

tettu virkamies ei ole ns. ” jutun päällä” vaan hänestä tulee eräänlainen pakkokeinoautomaatti.

Tällöin asianosaisten oikeusturva saattaa heiketä.

Tutkinnanjohtajalla on velvollisuus valvoa, että esitutkinta suoritetaan oikein ja lainmukai-

sesti. Yleensä tutkinnanjohtaja ei itse osallistu tutkintaan, mutta mitään laillista estettä tälle

ei kuitenkaan ole. Mahdollista on, että tutkinnanjohtaja itse suorittaa esimerkiksi vaativim-

mat kuulustelut. Tällöin edellytyksenä on, että tutkinnanjohtaja työskentelee kiinteästi yh-

teistyössä tutkijoiden kanssa. Usein tällaisissa esitutkinnoissa tutkittavat kokonaisuudet ovat

niin laajoja, että myös kuulusteluiden valmistelemisiin käytetään useita tunteja, jopa päiviä.

Tämä yleensä rajaa pois tutkinnanjohtajan käytön kuulusteluissa.

Käytännössä on siis harvinaista, että tutkinnanjohtaja suorittaa itse kuulusteluja. Syynä tähän

on yksinkertaisesti ajan puute ja se, että varsinkin massarikostutkinnassa, tutkinnanjohtajan

on mahdotonta perehtyä esitutkintamateriaaliin riittävän laajasti.

Lapsiin kohdistuvissa rikosepäilyssä tutkinnanjohtajan rooli korostuu. Kaikki lapsiin koh-

distuneet väkivalta- ja seksuaalirikokset ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden tutkinta to-

teutetaan täydellisenä. Pääsääntönä voidaankin pitää, ettei ETL 3:14 mukaista suppeaa esi-

tutkintaa tule suorittaa lapsia koskevissa asioissa. Suppea esitutkinta mahdollistaa sen, ettei

tutkinnanjohtajaa tarvitse määrätä (ETL 11:2), lapsen ollessa asianomistajana tulee rikos-

epäily tutkia täydellisenä. Lisäksi lapsiin kohdistuneita rikoksia, etenkin väkivalta- ja seksu-

aalirikoksia, tutkittaessa suositellaan tehtäväksi tutkintasuunnitelma. Tutkinnanjohtaja vas-

taa tutkintasuunnitelman laatimisesta ja sen toteuttamisesta.128

Rikoksissa joihin liittyy lastensuojelutoimia, tai esitutkintaa liittyy pääkäsittelyä korvaavia

toimenpiteitä, joista yhtenä esimerkkinä on alle 15-vuotiaan lapsen kuulustelun tallentami-

nen esitettäväksi tuomioistuimessa todisteena, tulee tehdä aina ilmoitus syyttäjälle.129 Tämän

ilmoituksen tekee käytännössä tutkinnanjohtaja. Ilmoituksen jälkeen syyttäjällä ja tutkinnan-

johtajalla on mahdollisuus sopia, kuinka esitutkintaa aiotaan jatkaa ja kohdentaa. Ilmoitus

tulee tehdä niin ajoissa, että syyttäjällä on mahdollisuus osallistua tutkintaa koskeviin mo-

niammatillisiin palavereihin tai ainakin keskustella sitä ennen tutkijan kanssa,

128 Ellonen (toim.) 2013, s. 14. 129 Valtakunnansyyttäjänvirasto 2013, s.11-12

38

Tutkinnanjohtajan päätöksiä tarvitaan luonnollisesti myös esitutkinnan edetessä. Tutkinnan-

johtajan tulee valvoa alle 15-vuotiaan ETL 9:4 mukaisesti tallennetun kuulusteluiden oike-

anlaista toteuttamista sekä harkita sitä, kenen on parasta toteuttaa kuuleminen. Tutkinnan-

johtajan tuleekin syyttäjää kuultuaan päättää, milloin lapsen kuulemiseen pyydetään virka-

apua esimerkiksi lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisesta yksiköstä ja milloin kuulemisen suo-

rittaa poliisi.130

Lapsiin kohdistuneiden rikosten kohdalla lähtökohtana on, että kaikista rikoksista tehdään

syyttäjälle ennakkoilmoitus. Ilmoituksessa kerrotaan, miten rikosepäily on tullut poliisin tie-

toon ja annetaan lyhyt seloste tutkintapyynnöstä. Näiden perusteella tutkinnanjohtaja ja syyt-

täjä keskustelevat mahdollisen tutkintasuunnitelman tarpeesta. Tutkinnan aloituskokouk-

sessa tutkinnanjohtaja ja syyttäjä keskustelevat vähintään seuraavista seikoista:

➢ lapsen kuuleminen

➢ vastakuulustelumahdollisuus ja sen huomioiminen

➢ asianomistajan avustaminen

➢ onko lapsella tarvetta tukihenkilölle

➢ mahdollisen muun näytön hankinta

➢ tekoajan määrittäminen

➢ lain konkurrenssikysymysten näkökulma

➢ salassapitoasiat

➢ pöytäkirjan rakenne

➢ varmistus lastensuojeluilmoituksen teosta

➢ tallenteiden teknisen laadun varmistaminen.131

Tutkinnanjohtajan moniammatillinen osaaminen korostuu lapsiin kohdistuneiden rikosten

tutkinnassa. Tutkinnanjohtaja vastaa eri virka-apupyyntöjen tekemisistä sekä niiden oikeel-

lisuudesta (PolL 9:2). Tutkinnanjohtaja tekee päätöksen myös mahdollisesta edunvalvojan

sijaisen hakemisesta alle 18-vuotiaalle asianosaiselle tuomioistuimesta (ETL 4:8). Ulospäin

tehtävän yhteistyön lisäksi tutkinnanjohtajan tulisi osata huomioida omat alaisensa ja heidän

jaksamisensa. Lapsiin kohdistuneiden rikosten selvittäminen voi olla henkisesti

130 Ellonen (toim.) 2013, 14–15. Miten valintaa, asiantuntijan ja poliisin välillä lasten kuulustelija tulee harkita,

pohditaan myöhemmin tässä tutkielmassa. Valintaa luonnollisesti vaikuttaa tutkijoiden osaamisen taso ja tut-

kittavana olevan teon vakavuus. 131 VKSV 2013, s. 36–37.

39

kuormittavaa ja tutkijoiden avuksi tulee järjestää mm. työnohjausta. Lisäksi riittävien resurs-

sien hankkiminen tulee huomioida osaksi tutkinnanjohtajan työtä.132

ETL 4:7 säätelee, että lapsiin kohdistuvat esitutkintatoimet tulee antaa mahdollisuuksien mu-

kaan tehtäviin erityisesti perehtyneille henkilöille. Samanlaista säätelyä ei löydy tutkinnanjoh-

tajista, jonka koen ongelmallisena. Periaatteessa tämä mahdollistaa sen, että tutkinnanjohta-

jana toimii täysin asiasta tietämätön. Tämän päivän tutkinnanjohtajilla lienee ajantasaiset ja

riittävät tiedot esitutkintalain sisällöstä ja pakkokeinojen käytöstä. Uskoakseni puutteita lap-

siin kohdistuneiden rikosten selvittämisessä löytyy tietojen soveltamisen ja etenkin oman hen-

kilöstön hyvinvoinnin tarkkailun osalta. Lisäksi nykyinen resurssien niukkuus tarkoittaa, ettei

lapsiin kohdistuneiden rikosten tutkimiseen riitä tarvittavia resursseja, vaan työtä tehdään use-

assa paikassa yhä ”sekamiesmenettelyllä”. Niukkuuden keskellä tulisikin tutkinnanjohtajien

rekrytoinneissa keskittyä yhä enemmän henkilöjohtajien löytämiseen ja pyrkiä löytämään tut-

kinnanjohtajiksi ja tutkijoiksi henkilöitä, joilla on aito halu ja kyky toimia moniammatillisesti.

Nykyinen poliisin rekrytointiprosessi ei ehkä kaikilta osin tue tätä tavoitetta, koska pääsään-

töisesti rekrytoinnit pyritään tekemään oman organisaation sisältä.

4.3.2 Tutkijan rooli

Aiemmin voimassa olleessa lainsäädännössä ei ollut säätelyä tutkijasta. Uuteen esitutkinla-

kiin tämä säätely kuitenkin lisättiin. Hallituksen esityksessä pykälää perustellaan säätelyn

kattavuuteen liittyvillä syillä. Lisäksi muualla säätelyssä puhutaan tutkijasta, joten on luon-

tevaa, että esitutkintalakiin on otettu tutkijaa koskeva määritelmäsäännös.133 ETL 2:3 mu-

kaan tutkija suorittaa tutkinnanjohtajan johdon ja valvonnan alaisena epäiltyä rikosta koske-

vat kuulustelut sekä muut esitutkintatoimenpiteet. Tutkijan tehtävänä on myös esitutkinta-

toimenpiteiden suunnittelu ja niiden suorittaminen joutuisasti ja viivytyksettä.134

Vaikka esitutkintalissa ei tiettyjä tehtäviä ja velvollisuuksia ole erityisesti säädetty koske-

maan tutkijoita, ne myöskin velvoittavat ja ohjaavat tutkijaa. Syynä tähän on se, että juuri

tutkijat pääosin vastaavat tutkintatoimenpiteiden suorittamisesta kysymyksessä olevan py-

kälän mukaisesti. Tutkijan tehtäviin kuuluu myös yhteydenpito epäillyn avustajaan ja syyt-

täjään ilman tutkinnanjohtajan välitystä.135

132 Ellonen (toim.) 2013, s. 14–15. Tutkinnanjohtajan tehtävistä laajemmin mm. Helminen ym. 2014, s. 145–

151 ja Rantaeskola (toim.) 2014, s. 49–54. Edunvalvojan sijaisen määräämisestä lapselle myöhemmin tässä

työssä. 133 HE 222/2010 vp, s. 166. 134 Helminen ym. 2014, s. 152. 135 Helminen ym. 2014, s. 153.

40

Riippuen tutkittavasta asiasta ja esitutkinnan laajuudesta, tutkijat tekevät hyvinkin oma-

aloitteisesti ja itsenäisesti esitutkintaa. Lisäksi isoissa kokonaisuuksissa tutkijoita voi olla

useita, jotka hoitavat eri osa-alueita. Tutkijoiden joukosta voidaan valita ns. päätutkija, jonka

vastuulla voi olla esimerkiksi kuulusteltavien jakaminen ja kuulusteluiden rytmittäminen.

Tutkijan rooliin vaikuttavat poliisilaitoksella voimassa olevat käytänteet siitä, miten ja

kuinka paljon tutkinnanjohtaja todellisuudessa osallistuu päivittäisten tutkintatoimenpitei-

den ohjeistukseen ja valvontaan. Lisäksi osa tutkijoista on erikoistunut tutkimaan esimer-

kiksi lapsiin kohdistuneita rikoksia ja tällöin heille on asiasta parempi ja pidempi kokemus

kuin tutkinnanjohtajaksi nimetyllä henkilöllä.

Juttuja jaettaessa tulisi ottaa huomioon eri tutkijoiden vahvuuksia. Kaikki tutkijat eivät ole

hyviä kuulustelemaan esim. järjestäytyneen rikollisryhmän jäseniä, eivätkä kaikki hallitse las-

ten kuulemisiin liittyviä käytänteitä. Oman kokemukseni mukaan asian järjestäminen on hel-

pompaa isoissa juttukokonaisuuksissa, joissa tutkintaryhmä tutkii sen toimialaan kuuluvia ri-

kosepäilyjä. Usein näissä yksiköissä on jo rekrytointivaiheessa ja sisäisen koulutuksen avulla

perehdytty kyseisiin rikosnimikkeisiin. Yksiköt, joissa tutkittavien rikosten kirjo on laaja, saat-

taa yksittäisen tutkijan vahvuuksien huomioonottaminen olla haastavaa. Usein näissä lyhyt-

kestoisen tutkinnan tutkintaryhmissä tutkitaan myös lapsiin kohdistuvat rikokset. Ainakin

näissä tapauksissa toivoisi, että jutulle löydetään lapsiin kohdistuneiden rikosten tutkintaan

perehtynyt tutkija.

41

5 KUULUSTELTAVAN ASEMA JA OIKEUDET

5.1 Kuulusteluista yleensä

Kuulustelulla tarkoitetaan siihen oikeutetun viranomaisen esitutkinnassa toimesta ja vas-

tuulla tapahtuvaan esitutkintalainsäädännössä määriteltyä menettelyä, jossa kuulusteltavan

henkilön suullisesti antamat asiaan oleellisesti liittyvät tiedot kirjataan tai tallennetaan hänen

itsensä hyväksymässä muodossa kuulustelupöytäkirjaan tai kuva- ja äänitallenteeseen.136

Esitutkintalain 7 luvun 1 § mukaan, kuulusteltavan on oltava itse läsnä kuulusteluissa. Asi-

anosainen saa antaa lausumansa asiamiehen välityksellä taikka puhelimitse tai muulla tie-

donsiirtovälineellä, mikäli tutkija katsoo, ettei siitä aiheudu haittaa eikä se vaaranna tutkin-

nan luotettavuutta. Samoin edellytyksin saadaan kuulla myös todistaa puhelimitse tai muulla

tiedonsiirtovälineellä. Rikoksesta epäiltyä saadaan kuulla asiamiehen välityksellä vain, jos

asia koskee rikosta, josta ei ole säädetty muuta tai ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai

kuusi kuukautta vankeutta.

Mikäli asianosaisen tai todistajan kohdalla tutkija päätyy suorittamaan puhelinkuulustelun,

tulee varmistua, että kuultava tietää asemansa, oikeutensa ja velvollisuutensa. Lisäksi tutki-

jan tulee varmistua jollain luotettavalla tavalla kuultavan henkilöllisyydestä. Lähtökohtana

tulee olla ettei puhelinkuulusteluja tehdä, mikäli vaarana on kuultavan kielellisten oikeuk-

sien vaarantuminen tai mikäli puhelinkuulustelu vaarantaa rikoksesta epäillyn puolustajan

tai asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan tai tukihenkilön määräämisen.137

Kuulusteluissa on kyse kahden ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta. Vuorovaikutuksella ja

sen onnistumisella on suuri merkitys sille, kuinka kuulustelutilanne ja kuulusteluista saatava

selvitys rikoksen selvittämiseksi onnistuu. Kuulustelujen onnistumisen kannalta on merkit-

tävää, kuinka esitutkintaviranomainen osaa suhtautua kuultavaa ja mitkä ovat molempien

osapuolien halu ja kyky käsitellä ihmisiä.138

136 Helminen ym. 2014, s. 379 ja Tolvanen – Kukkonen 2011, s. 98. 137 Rantaeskola (toim.) 2014, s. 193. Tolvanen – Kukkonen 2011, s. 100 toteavat ettei sähköpostia tule käyttää

varsinaisiin kuulusteluihin, koska kuultavan henkilöllisyyttä on vaikea varmistaa. Lisäksi reaaliaikaisten kysy-

mysten ja kysymysten tarkentaminen on vaikeaa. Lisäksi lopullisen kuulustelukertomuksen lopullinen varmis-

tamien on vaikeaa. Tolvanen – Kukkonen kuitenkin toteaa, että sähköpostia voitaisiin käyttää yksilöitäessä

asianomistajan korvausvaatimuksia tai tarkentaa asioita, jotka voidaan merkitä suoraan rikosilmoitukseen il-

man kuulustelun suorittamista. Olen pääsääntöisesti samaa mieltä, mutta joissakin tapauksissa esim. pyrami-

dihuijauksia tai muita satoja, jopa tuhansia, asianomistajia koskevissa rikosepäilyissä, voitaisiin mielestäni

sähköpostia käyttää yhtenä kuulustelukeinona. Sähköpostin kautta on mahdollista lähettää yhtenäinen kuulus-

telupohja usealle asianomistajalle helposti. Näkisin sähköpostitse tehtävän kuulustelun tukevan esimerkiksi

puhelimitse aloitettua kuulustelua. 138 Helminen ym. 2014, s. 381.

42

Helmisen ym. perusteella voi saada kuvan, että kuulusteluiden tulos riippuu siitä, kuinka hyvin

kuulustelija osaa käsitellä asiakasta. Tämä on kuitenkin vain pieni osa pohdittaessa kuuluste-

luiden onnistumiseen liittyviä seikkoja. Etenkin järjestäytyneen rikollisuuden tutkijat törmää-

vät lähes poikkeuksetta siihen, että kuulusteluissa vallitsee täysi hiljaisuus. Sosiaalisilla ky-

vyillä on merkitystä enemmänkin siinä, miltä kuulustelutilanne on tuntunut rikoksesta epäil-

lyn, asianomistajan tai todistajan mielestä, kuin sillä, mitä kuulustelupöytäkirjaan on lopulta

kirjattu.

5.2 Kuulusteltavan asema, oikeudet ja velvollisuudet

Henkilön oikeudet ja velvollisuudet esitutkinnassa määräytyvät hänen prosessuaalisen ase-

mansa perusteella. Tästä syystä on tärkeää, että kuulusteltava tietää missä ominaisuudessa

häntä esitutkinnassa kuullaan. Esitutkinnassa henkilöä voidaan kuulla asianomistajan, rikok-

sesta epäillyn, todistajan, asiantuntijan tai asianosaisen laillisena edustajana. Asianosaisen

laillisena edustajana kuultavan asema on sama kuin edustamansa asianosaisen. Henkilön

asema tulisi voida määrittää kuulusteluihin ryhdyttäessä.139 Esitutkintalain 4 luvun 9 §:n mu-

kaan henkilölle tulee ilmoittaa hänen asemansa mahdollisimman nopeasti, kun henkilöön

kohdistetaan minkäänlaisia esitutkintatoimenpiteitä. Tämä ilmoitusvelvollisuus koskee

myös henkilön asemassa tapahtuneita muutoksia. Esitutkintalain 4 luvun 9 §:n 2 momentin

mukaan, henkilöä voidaan esitutkinnassa kohdella kuultavana, mikäli hänen asemansa on

epäselvä. Tässäkin tapauksessa ETL 4:9,1 mukainen ilmoitusvelvollisuus tulee voimaan,

mikäli esitutkinnan aikana selviää seikkoja, jotka muuttavat kuultavan aseman joksikin

toiseksi. Lisäksi kuulustelun ollessa esitutkintatoimenpide, on otettava huomioon ETL

7:10,1, jonka mukaan kuulusteltavalle on ilmoitettava hänen asemansa esitutkinnassa aina

erikseen ennen kuulustelua.

Ennen kuulustelua on esitutkintalain 7 luvun 10 §:n mukaan kuulusteltavalle ilmoitettava

hänen asemansa esitutkinnassa, kielelliset oikeutensa ja hänen oikeutensa pyytää kuuluste-

lutodistaja paikalle. Kuulusteluun valmistautumisen aikana on kuulustelutaktiikan luomisen

lisäksi panostettava kuulusteltavan aseman määrittämiseen. Selvää on, ettei kuulusteltavan

asemalla keinottelu ole missään tapauksessa sallittua.140Vähäisenkin rikosepäilyn tapauk-

sissa, on hallituksen esityksen mukaan, on syytä katsoa henkilö epäillyksi. Tällä

139 Helminen ym. 2014, s. 381. 140 Helminen ym. 2014, s. 383.

43

varmistetaan mm. henkilön oikeus olla myötävaikuttamatta häneen kohdistuvan rikosepäi-

lyn selvittämiseen (ETL 4:3).141

Mikäli henkilöä kuulustellaan asianosaisena useita kertoja, riittää, että hänelle ilmoitetaan

hänen asemastaan vain ensimmäisessä kuulustelussa. Todistajaa kuulusteltaessa on kuiten-

kin syytä muistuttaa häntä totuusvelvollisuudesta jokaisen kuulustelun aluksi ja silloin, kun

kuulustelua jatkuu keskeytyksen jälkeen.142

Toisaalta mikään ei myöskään kiellä tutkijaa ilmoittamasta asianosaiselle hänen asemaansa ja

siihen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia ennen jokaista kuulustelua. Hyvänä käytännön kei-

nona, on lisätä jokaisen kuulustelun alkuun kyseistä asemaa koskevat oikeudet ja velvollisuu-

det. Tällöin saatetaan välttyä loppulausunnoissa ja oikeuskäsittelyssä väitteiltä, että rikoksesta

epäilty oli unohtanut oikeutensa olla myötävaikuttamatta häneen kohdistuvan rikosepäilyn sel-

vittämiseen tai oikeutensa käyttää avustajaa tutkintavankeuden aikana.

5.2.1 Asianomistajan oikeudet ja velvollisuudet kuulusteluissa

Laissa ei ole yleistä määritelmää siitä kuka katsotaan ilmoitetun rikoksen ja esitutkinnassa

tutkinnan kohteeksi tulleen rikoksen asianomistajaksi. Käytännössä henkilö voidaan katsoa

asianomistajaksi, jos hänen oikeushyväänsä on rikoksella välittömästi loukattu tai vaaran-

nettu tai jos hänelle on rikoksen myötä syntynyt yksityisoikeudellinen vaade.143

Asianomistajalla on ETL 7:6 mukainen totuusvelvollisuus. Asianomistajan sekä tämän lail-

lisen edustajan ja asiamiehen on pysyttävä totuudessa tehdessään selkoa tutkittavasta asiasta

ja vastatessaan esitettyihin kysymyksiin. Kyseisestä velvollisuudet ovat asianomistajalle ja

tämän lailliselle edustajalle ilmoitettava ennen kuulustelua (ETL 7:10,3). Totuusvelvollisuu-

den rikkominen on kriminalisoitu rikoslain 15 luvun 2 §:ssä (563/1998). Oikeudenkäymis-

kaaren 17 luvun 18§:n mukaista säännöstä, jonka mukaan todistajalla on oikeus olla todista-

matta siltä osin kuin todistaminen saattaisi hänet tai lähisukulaisen syytteen vaaraan tai myö-

tävaikuttaisi hänen tai lähisukulaisen syyllisyyden selvittämiseen, sovelletaan myös asian-

omistajan kuultavaan. Oikeus olla todistamatta ei kuitenkaan oikeuta asianomistajaa kerto-

maan tutkittavana olevasta asiasta totuudenvastaisesti. Voidaan puhuakin siis ns. negatiivi-

sesta totuusvelvollisuudesta.144Totuusvelvollisuuden rikkominen on kriminalisoitu RL 15:2.

141 HE 222/2010 vp, s. 197. 142 Helminen ym. 2014, s. 384. 143 Helminen ym. 2014, s. 179-183. KKO:n ennakkopäätöksiä siitä, ketä on pidettävä asianomistajana ovat mm.

KKO 2007:46, KKO 2006:74 ja KKO 2001:66. 144 Helminen ym. 2014, s. 185.

44

Asianomistajalla on ETL 4 luvun 10 § mukaan oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa kuu-

lusteluissa. Avustajan tehtävä on huolehtia asiaomistajan oikeudellisista eduista. Avustajan

käytön mahdollisuudesta pitää ilmoittaa asianomistajalle ennen kuulusteluja. Avustaja ei saa

ottaa tehtävää vastaan, ellei hänellä ole sen edellyttämää ammattitaitoa.145Lapsia koskevissa

rikosasioissa tämä tarkoittaa sitä, että avustajalla tulee olla riittävä perehtyneisyys rikosasi-

oiden sekä lapsiin rikosprosessissa. Avustajan tulee myös huolehtia siitä, että hänellä on ai-

kataulullisesti tosiasiallinen mahdollisuus hoitaa lapsen asiaa. Lasten ollessa osallisena ri-

kosasiassa, tulisi esitutkinta suorittaa mahdollisimman nopealla aikataululla.

Lasten kohdalla on huomattava, että alle 18-vuotiaan lapsen ollessa rikoksen asianomista-

jana, on hän ikänsä perusteella vajaavaltainen. Tällöin puhevaltaa rikosasiassa käyttää hänen

edunvalvoja tai muu laillinen edustaja. Asiaomistajan ollessa täyttänyt 15 vuotta, hän käyttää

rinnakkaista puhevaltaa yhdessä edunvalvojan tai muun laillisen edustajan kanssa, kunnes

lapsi täyttää 18 vuotta (ROL 1:4).146

Useissa tapauksissa lapsen puhevaltaa kuulusteluissa käyttää siis hänen vanhempansa. Mi-

käli jompikumpi lapsen huoltajista on rikoksesta epäiltynä, ei kumpikaan lapsen vanhem-

mista voi toimia lapsen edunvalvojana ja samalla puhevallan käyttäjänä. Tapauksissa joissa

on syytä olettaa, ettei lapsen edunvalvoja pysty toimimaan puolueettomasti, tulee lapselle

hakea edunvalvoja. Edunvalvojan määrää tuomioistuin ja yleensä hakemuksen edunvalvo-

jasta esitutkinnan ja mahdollisen tuomioistuinkäsittelyn ajaksi tekee tutkinnanjohtaja.147

5.2.2 Lapsi asianomistajana: kuulustelu esitutkinnassa ja kuulustelun videointi

Useissa lapsiin kohdistuneissa rikoksissa, lapsen kuulusteleminen on yksi tärkeimmistä esi-

tutkintatoimenpiteistä. Lapsi voidaan jättää kuulematta vain poikkeustapauksissa. Lapsi voi-

daan jättää kuulematta, mikäli kuulustelulla ei voi olettaa saatavan mitään lisäarvoa tai lapsi

on niin pieni, että luotettavan kertomuksen saaminen on erityisen hankalaa. Varsinaisten

ikärajojen asettaminen milloin kuulustelua voidaan tehdä, on hankalaa. Tilanne tulee aina

arvioida tapauskohtaisesti ja verrata kuulusteluilla mahdollisesti saatavaa lisäselvitystä lap-

sen etuun. ETL 4:7 mukaan esitutkintaviranomaisen tulee tarvittaessa neuvotella lääkärin tai

muun asiantuntijan kanssa, voidaanko alle 18-vuotiaaseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä.

145 Suomen asianajajaliitto 2013, s. 8. 146 Helminen ym. 2014, s. 185. 147 Ellonen (toim.) 2013, s. 63-71 on käsitelty mm. tapauksia, joissa toista vanhempaa voitaisiin kuulla todis-

telutarkoituksessa ja mietitty tilannetta, jossa huoltaja ei ole oikeutettu käyttämään puhevaltaa ja häntä kuul-

taisiin todistajana. Tämä menettely asettaisi huoltajan jutun ulkopuoliseksi, jolloin hänelle ei olisi oikeutta

saada jutun asiakirjoja. Vanhemmat eivät menetä huoltajuuttaan samalla, kun lapselle asetetaan edunvalvojan

sijainen.

45

Esitutkintalain 7 luvun 4 pykälä mukaan, mikäli kuulusteltavan ei voida ymmärtää kuulus-

telun merkitystä mielenterveyden häiriön, järkytyksen tai muun vastaavan syyn vuoksi, on

kuulusteluja lykättävä ja tarpeen mukaan on esitutkintaviranomaisen neuvoteltava asiasta

lääkärin kanssa.148

Vaikka lapsi onkin asianomistajana vajaavaltainen, on hänellä kuitenkin samat oikeudet ja

velvollisuudet esitutkinnan ja kuulusteluiden aikana, kuin 15 vuotta täyttäneillä ja täysi-ikäi-

sellä asianomistajalla. Näin ollen lasta asianomistajan koskee kuulusteluissa ETL 7:6 mu-

kainen totuudessa pysymisvelvollisuus. Lapsen ei siis tarvitse kertoa kokemuksistaan, mutta

mikäli hän päättää niistä kertoa, tulee hänen pysyä totuudessa. Kuulusteluissa ja/tai haastat-

teluissa lapselle pitää pystyä selittämään hänen oikeutensa ja velvollisuutensa hänen ikä-

tasonsa ja kehityksensä huomioiden.149

Julia Korkman kertoi haastattelussa, että lasten oikeuksien ja velvollisuuksien selittäminen

saattaa olla joskus hyvinkin haastavaa. Pienen lapsen ollessa kyseessä, saattaa olla, ettei lapsi

ymmärrä edes totuutta sanana. Tämän vuoksi lapselle voidaan esittää yksinkertaisia väitteitä,

jotka ovat totuudenvastaisia. Tämä tapahtuu luonnollisesti ennen varsinaista haastattelua ja

tarkoituksena on, että lapsi ymmärtäisi mitä totuudella tarkoitetaan. Lisäksi Korkman totea,

että 3-4 vuotiaita lapsia ei tulisi yrittää kuulla, koska luotettavan lausunnon ja luotettavuuslau-

sunnon saaminen on todella epävarmaa. Toisaalta hänen asiakkaana on ollut 5-vuotias lapsi,

joka muisti vuoden takaisia asioita luotettavasti. Mielestäni tämä alleviivaa tapauskohtaista

harkintaa ja toisaalta vaatii myös tutkijoilta ammattitaitoa ja käytännössä jatkuvaa työskente-

lyä lapsien parissa.150

Esitutkintalain 9 luvun 4 §:n mukaan, asianomistajan tai todistajan kuulustelu on tallennet-

tava ääni- ja kuvatallenteeseen, jos kuulustelukertomusta on tarkoitus käyttää oikeudessa

todisteena, eikä kuulusteltavaa hänen ikänsä tai hänen henkisen toiminnan häiriintymisen

vuoksi voida kuulla henkilökohtaisesti aiheuttamatta haittaa kuulusteltavalle. Kuulustelussa

on otettava huomioon kuulusteltavan kehitystason asettamat vaatimukset kuulustelutilan-

teelle, kuulusteluun osallistuvien henkilöiden määrälle ja muille kuulusteluolosuhteille. Tal-

lentamisesta tulee ilmoittaa kuulusteltavalle henkilölle ennen kuulustelun aloittamista. Esi-

tutkintalain 7 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetään, että kuulustelutilanteen ääni- ja kuva-

tallenteella voidaan korvata kuulustelutodistaja. Tällä keinolla on mahdollisuus säästää

148 Ellonen (toim.) 2013, s. 77 viittaa tässä tapauksessa ETL 7:4, jossa HE 222/2010 mukaan enemmänkin

viitataan mielenterveysongelmaisiin ja järkyttyneisiin asianomistajiin. Itse tulkitsen, että ETL 4:7 sopii koko-

naisuutena ja HE 222/2010 hengessä paremmin lapsen kuulusteluihin. 149 Ellonen (toim.) 2013, s. 65. 150 Julia Korkmanin haastattelu 6.10.2017.

46

esitutkintaviranomaisen resursseja. Tallentamisesta huolimatta kuulustelutodistajaa tulee

käyttää sellaisissa tapauksissa, joissa on tiedossa jokin sellainen tarve, että kuulustelun suo-

rittamistapa ja sen aikaiset tapahtumat voidaan kuulustelutodistajan avulla osoittaa tallen-

netta kattavammin.151

Etenkin tapauksissa, joissa lapsen epäillään joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi,

tavoitteena on välttää lapsen useaan kertaan tapahtuva kuuleminen. Lisäksi on suotavaa, että

kuuleminen tapahtuisi mahdollisimman varhain ja, että tarpeetonta yhteydenpitoa viran-

omaisiin vältetään.152 Luonnollisestikaan tämä kertaluontoinen kuuleminen ja mahdollisim-

man vähäinen viranomaisten tapaaminen, ei saa tapahtua epäillyn oikeusturvan tai vastakuu-

lustelumahdollisuuden kustannuksilla.

Tässä tutkielmassa käsittelen tarkemmin asianomistajia, jotka ovat alle 15-vuotiaita. Huomat-

tavaa on kuitenkin se, että OK 17:24 (732/2015) antaa mahdollisuuden myös muiden, kuin

alle 15-vuotiaiden videoitujen kuulustelujen käyttämisen todisteena oikeudessa. HE 46/2014

mukaan näissä tapauksissa tulisi lähtökohtaisesti olla kyse erityisen suojelun tarpeessa olevista

ihmisistä. Erityisiksi syiksi on mainittu mm. henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuva syr-

jintä, etninen alkuperä tai muu henkilökohtainen ominaisuus. Lisäksi RL 20 luvun 1–7 §:ssä

tarkoitetut rikokset katsotaan tällaisiksi. Hallituksen esityksen mukaan lähtökohdan tulee olla,

että asianomistajalta kysytään, haluaako hän todistaa oikeudenkäynnissä.153Tämä tulee ottaa

huomioon esitutkintatoimissa, jotta myös näissä tapauksissa osataan ottaa huomioon vastaky-

symysten esittämisen mahdollisuus ja riittävän laadukkaat tallennusmenetelmät.

Alle 15- vuotiaan esitutkinnassa tallennettua ääni- ja kuvatallennetta voidaan käyttää oikeu-

denkäymiskaaren 17 luvun 24 § mukaan todisteena, jos syytetylle on varattu asianmukainen

mahdollisuus esittää kuultavalle kysymyksiä. Videoinnin avulla lasta voidaan suojella tule-

van oikeudenkäynnin aiheuttamilta paineilta. Nämä paineet voivat olla älyllisiä tai emotio-

naalisia. Lisäksi videointi voi auttaa lapsen kertomuksen luotettavuuden arvioinnissa, koska

videoinnin kautta haastattelumenetelmien puutteet tulevat paremmin esille.154

Korkein oikeus on mm. päätöksessään KKO 2008:84 ottanut kantaa siihen, milloin ääni- ja

kuvatallennetta saa käyttää oikeudessa todisteena. Kyseisessä tapauksessa isää epäiltiin lap-

siinsa kohdistuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä. Kuulusteluhetkellä molemmat lapset oli-

vat olleet alle 15-vuotiaita. Oikeuskäsittelyn aikaan vanhempi tytöistä oli täyttänyt 15 vuotta.

151 HE 222/2010, s. 221. 152 Ojala 2012, s. 226. 153 HE 46/2014 vp, s. 85. 154 Haapasalo – Kiesiläinen – Niemi-Kiesilä 2000, s 85–86.

47

Kannanoton mukaan asianomistajan ollessa oikeudenkäynnin aikaan alle 15- vuotias, voidaan

todisteena käyttää henkilökohtaisen kuulemisen sijaan ääni- ja videotallennetta. Vanhemman

tytön kertomuksella katsottiin olevan ratkaiseva rooli oikeudenkäynnissä, joten häntä yli 15

vuotiaana, olisi tullut kuulla oikeudessa henkilökohtaisesti. Korkein oikeus kumosi käräjäoi-

keuden ja hovioikeuden päätökset ja palautti asian vanhemman tytön osalta käräjäoikeuden

käsiteltäväksi.155

Alle 15-vuotiasta kuulusteltaessa ääni- ja videotallenteelle tallennetaan materiaalia oikeu-

denkäynnin todisteeksi. Kuulustelutilaisuus voidaan tallentaa videolle myös ETL 9:3 mu-

kaan, jolloin kyseessä ei kuitenkaan ole tallentaminen oikeudenkäynnin todisteeksi. Todis-

teeksi tallennettu ääni- ja kuvatallenne asettaa kuulemiselle erityisiä vaatimuksia, vaatimus-

ten laiminlyönti voi johtaa siihen, että tallenne jätetään huomioimatta todisteena. Huonoim-

massa tapauksessa tallennetta ei oteta ollenkaan vastaan todisteena.156

Tutkinnanjohtaja voi päättää, että muukin kuin esitutkintaviranomainen voi esittää kuulus-

teltavalle kysymyksiä kuulustelijan valvonnassa. Rikoksesta epäilylle on varattava mahdol-

lisuus esittää kysymyksiä kuulusteltavalle kuulustelijan välityksellä. Mikäli rikoksesta

epäilty pyytää, voi kysymykset esittää asiamies tai avustaja (ETL 9:4). Hallituksen esityksen

222/2010 mukaan, kysymys on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnistä, johon liittyen kysy-

myksen teko-oikeudesta määrätään EIS 6 artiklan 3 kappaleen d kohdassa sekä kansalaisoi-

keuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kap-

paleen d kohdassa.157

Kysymysten tekemisten varaamisesta tulee tehdä merkintä esitutkintapöytäkirjaan. Luon-

teva paikka on kysyä asiasta rikoksesta epäillyn kuulusteluiden yhteydessä. Samalla epäi-

lylle ja hänen avustajalleen tulee ilmoittaa, että kysymysten tekeminen esitutkinnan valmis-

tumisen jälkeen ei ole mahdollista.158 Vastakysymysten tekeminen tulisi ottaa huomioon heti

esitutkinnan alusta saakka. Mahdollisuus vastakysymysten tekoon tulisi järjestää mahdolli-

simman pian. Tämä on sekä epäillyn, että lapsen etu. Mahdollisimman nopeasti järjestetyllä

kuulustelulla ja vastakysymyksillä varmistetaan mahdollisimman hyvin, ettei lapsi ole

155 KKO 2008:84 otti kantaa myös siihen, että nuoremman tytön henkilökohtainen kuuleminen olisi myös voi-

nut tulla kysymykseen, mikäli oikeus olisi näin harkinnut. KKO linja oli kuitenkin, että kyseessä oli lapsen isä

ja henkilökohtainen kuuleminen olisi voinut aiheuttaa haittaa lapselle, joten videotallenteen käyttö oli hyväk-

syttävää. Tapauksessa KKO antoi painoarvoa myös sille, että nuorempi lapsista oli lähes 15-vuotias, kun asiaa

käsiteltiin eri oikeusasteissa. 156 Ellonen (toim.) 2013, s. 78. 157 HE 222/2010 vp, s. 229. 158 EIT B. v. Suomi 24.4.2007, tapauksessa rikoksesta epäilty väitti, ettei hän ollut ymmärtänyt vastakysymysten

esittämismahdollisuutta ainutkertaisen, kun siitä oli hänelle esitutkinnassa kerrottu.

48

unohtanut tapahtumaan liittyviä seikkoja.159 Toinen seikka minkä takia kuulustelut tulisi jär-

jestää mahdollisimman pian on se, että tällä esitutkintaviranomainen voi yrittää vähentää

ulkopuolisten tahojen vaikuttamista lapsen kertomaan. Riippumatta siitä, onko tekijä lähi-

piiriä vai täysin ulkopuolinen, uskon lapsen lähipiirin ja ympäristön kertovan hänelle omia

mielipiteitään, jotka saattavat vaikuttaa lapsen kertomaan.

Jotta vastakysymysten esittäminen lapselle olisi mahdollista tulee lapsen koko tallenne näyt-

tää epäilylle ja hänen avustajalleen. Esitutkintalain 9 luvun 7 §:n mukaan, tallenne voidaan

luovuttaa esitutkintaviranomaisen luona nähtäväksi, jos tallenteen sisältö huomioon ottaen

on syytä olettaa, että tiedon antaminen muulla tavoin voisi johtaa tallenteessa esiintyvän

henkilön yksityisyyden suojan loukkaamiseen. Videon katsomisen jälkeen on epäilyllä ja

hänen edustajallaan oikeus kirjallisesti esittää kysymyksiä, joita he haluavat lapselle esittää.

Tämän jälkeen lapselle järjestetään tarvittaessa uusi kuuleminen. Tämäkin kuulustelu tulee

näyttää epäilylle ja hänen avustajalleen ja heillä on oikeus esittää lisäkysymyksiä.160

Mikäli lasta on kuultu seksuaali- tai väkivaltarikosten asiaomistajana ei epäillyn kysymyksiä

automaattisesti esitetä lapselle. Kysymysten pitää tuoda lisäselvitystä tutkittavaan asiaan ja

olla asiallisia. Lisäksi kysymysten tulee olla uusia, jottei niitä ole kysytty aiemmin. Mikäli

kysymykset eivät ole aiheeseen liittyviä, mutta niiden tarkoitus on pyrkiä lisäämään ymmär-

rystä asiaan, tulisi kysymykset lähtökohtaisesti esittää lapselle.161

Vastakysymysten osalta on hyvä muistaa myös seikka, että vastakysymyksiä koskevat samat

vaatimukset kuin muitakin lapsille esitettyjä kysymyksiä. Kysymyksillä ei saa johdatella lasta.

Tämä tarkoittaa tutkijalta, joko omaa tietämystä lapsien kuulemisesta, tai mahdollisesti asian-

tuntijan käyttöä kysymysten muotoilussa. Vastakysymysten esittäjät eivät todennäköisesti ole

perehtyneet lasten kuulemisiin.

Vastakysymysten esittämistä tai niiden hylkäämistä varten tulee tehdä harkintaa tutkinnan-

johtajan ja syyttäjän kanssa. Pahimmassa tapauksessa vastakysymykset kieltämällä voidaan

vaikuttaa lapsen kertomuksen käyttöön todisteena. Toisaalta epäillyn ja hänen avustajansa

kanssa kannattaa neuvotella siitä, mitä he vastakysymyksillä aikovat selvittää. Tällöin kysy-

myksiä voidaan yhdessä muotoilla paremmin lasten kuulusteluihin sopiviksi. Pyydetyt

159 Ellonen (toim.) 2013, s. 80. 160 Ellonen (toim.) 2013, s. 80. EIT mm. on ratkaisuissaan E.H. v. Suomi 4.4.2006, B. v. Suomi 24.4.2007 ja W.

v. Suomi 24.4.2007 ottanut kantaa vastakysymysten esittämiseen. Tapauksessa W. v. Suomi 24.4.2007 ei ri-

koksesta epäilty ollut saanut esittää vastakysymyksiä lapselle ja lapsen videoitua kertomusta käytettiin todis-

teena.

161 Ellonen (toim.) 2013, s. 80.

49

vastakysymykset tulee liittää yhdessä mahdollisesti muokattujen kysymysten kanssa pöytä-

kirjaan. Mikäli vastakysymyksiä päätetään olla esittämättä, tulee tästä tehdä ETL 11:1 mu-

kainen päätös, koska kyseessä on päätös joka vaikuttaa asiaosaisen oikeuksiin.

Rikoksesta epäillylle varattavaan mahdollisuuteen esittää vastakysymyksiä on suhtauduttava

vakavuudella, koska se on selkeä poikkeus siihen, että kaikki näyttö tulisi esittää oikeuden-

käynnissä välittömästi ja suullisesti. Päätökseen KKO 2006:107 ottaa kantaa tapaukseen,

jossa asianomistajana olevan lapsen kuulustelukertomukset videoitiin, mutta rikoksesta

epäilylle ei varattu mahdollisuutta esittää vastakysymyksiä. Asianomistajana tapauksessa oli

9-vuotias lapsi, jonka kehitys oli viivästynyt ja puheentuotossa oli erityisvaikeuksia. Päätök-

sessään KKO toteaa, ettei asianomistajan videoitua kuulustelua olisi saanut käyttää todis-

teena alemmissa oikeusasteissa. Poikkeuksena tähän olisi ollut, mikäli rikoksesta syytetty

olisi tähän nimenomaisesti suostunut tai mikäli kyselymahdollisuuden puutteesta aiheutunut

haitta olisi ollut korjattavissa tuomioistuimessa asianomistajaa henkilökohtaisesti kuule-

malla.162

Vastakysymysten esittämisen mahdollisuuteen rikoksesta epäilylle tulee suhtautua erityi-

sellä vakavuudella. Ääni- ja kuvatallenteen käyttö tuomioistuimessa on vastoin kontradikto-

rista periaatetta. Kontradiktorinen periaate tarkoittaa yleisemmin vastapuolen kuulemisen

periaatetta eli audiatur et altera pars-sääntöä. Säännön mukaan tuomioistuin ei saa ratkaista

juttua ennen kuin vastapuolelle on varattu mahdollisuus antaa vastineensa asiasta.163 Vasta-

kysymysten esittämisellä rikoksesta epäilylle annetaan mahdollisuus vastata asianomistajan

esittämiin väitteisiin jo esitutkinnan aikana, koska asianomistajaa ei todennäköisesti tulla

kuulemaan henkilökohtaisesti tuomioistuimessa. Lisäksi ääni- ja videotallenteen käytöllä

tuomioistuimessa rikotaan oikeudenkäynnin suullisuusperiaatetta. Suullisuusperiaatteen

mukaan tuomion perusteeksi saadaan asettaa ainoastaan se, mitä tuomioistuimelle on esitetty

suullisesti. Nykyisin alioikeudessa menettely jakautuu kuitenkin valmisteluun ja pääkäsitte-

lyyn, pääsääntöisesti suullisuus koskee pääkäsittelyä.164

Ääni- ja kuvatallenne tulee kirjata sanatarkasti, koska kertomusta on tarkoitus käyttää tule-

vassa oikeudenkäynnissä todisteena. Tällä mahdollisesti vältetään tarpeettomat ETL 9:7,2

162 KKO 2006:107 ratkaisuun vaikuttivat mm. seikat, että rikoksesta epäilyllä oli käytössään avustaja, jolla olisi

ollut mahdollisuus vaatia esitutkinnan päätyttyä lisätutkintaa ja mahdollisuutta esittää kysymyksiä asianomis-

tajalle. Lisäksi toisena seikkana todettiin, että epäilty oli itse tarjonnut videotallennetta todisteeksi. Näiden

seikkojen valossa KKO totesi, ettei rikoksesta syytetyn oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset vaa-

rannut, vaikka videotallennetta käytetään todisteena KKO:ssa. 163 Jokela 2016, s. 77. 164 Jokela 2016, s. 127.

50

mukaiset esitutkintaviranomaisen luona tapahtuvat tallenteisiin perehtymiset. Kertomus tu-

lee litteroida kokonaisuudessaan, mikäli tallennettua kuulustelua käytetään todisteena.165Lit-

terointia on perusteltu sillä, että pelkältä videomateriaalilta tiettyjen sanatarkkojen lausu-

mien löytäminen on oikeudessa vaikeaa. Lisäksi litterointi on perusteltavaa, jotta oikeuden-

käynnissä ei lapsen kertomaan voida vastaajan puolelta puuttua epäolennaiseen tai virheel-

lisellä tavalla.166 Esitutkintalain 9 luvun 5 §:ssä on määrätty, että ääni- ja kuvatallenteelle

kuullulle henkilölle tulee varata mahdollisuus tarkastaa sekä tehdä korjauksia kuulustelun

jälkeen. Pääsääntönä voidaan pitää, että tilaisuus tallennetun kuulustelun tarkastamiseen va-

rataan ja varaamatta jättäminen on poikkeustapaus, joka tulee kyseen vain silloin kun tilai-

suuden varaaminen on selvästi tarkoituksetonta.167

Myös syyttäjälle tulee varata tilaisuus olla läsnä kuulusteluissa. Hänellä on myös oikeus

esittää ETL 9:4,3 mukaan kysymyksiä kuulusteltavalle joko itse tai kuulustelijan välityk-

sellä. Erityisesti vakavissa rikoksissa syyttäjän läsnäolo kuulusteluissa olisi enemmän kuin

suotavaa. Tällä keinolla voitaisiin mahdollisesti vähentää lapseen kohdistuvia kuulustelu-

kertoja ja esitutkintatoimia ylipäätään. Tämä taas olisi lapsen edun mukaista.

5.2.3 Todistajan oikeudet ja velvollisuudet kuulusteluissa, lapsi todistajana

Esitutkintalain 7 luvun 8 § määrittelee todistajan ilmaisuvelvollisuuden kieltäytymisen to-

distamisesta. Lähtökohta on, että todistajan on totuudenmukaisesti ja mitään salaamatta il-

maistava, mitä hän tietää tutkittavasta asiasta. Tällöin puhutaan positiivisesta totuusvelvol-

lisuudesta. Mikäli todistaja on kuitenkin tutkittavaa asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä oi-

keutettu tai velvollinen kieltäytymään todistamasta, ilmaisemasta seikkaa tai vastaamasta

kysymykseen, hän on oikeutettu tai velvollinen siihen myös esitutkinnassa.

Poikkeukset siihen, että todistajan on totuudenmukaisesti ja mitään salaamatta ilmaistava,

mitä hän tietää tutkittavasta asiasta, löytyy laista. Kokonaan kieltäytymisoikeus vaikuttaa

välillisesti myös alle 15- vuotiaisiin. OK 17:17, jonka mukaan asianosaisen nykyinen tai

entinen aviopuoliso, nykyinen avopuoliso, sisarus, sukulainen suoraan ylenevässä tai alene-

vassa polvessa taikka se, jolla on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaissuhteeseen lä-

heinen suhde asianosaiseen, saa kieltäytyä todistamasta. Lisäksi OK 17:18 määrätään

165 Poliisihallitus 2013, Liite 1, s, 19. 166 Humppi – Ellonen 2010, s. 157. Litteroinnin perusteleminen tuomioistuinten töiden ja mahdollisten loppu-

lausuntojen tekemisen helpottamiseksi on perusteltua. Peruste siihen, että se vaikuttaa myös perusteettomien

tallenteisiin perehtymisiin on mielestäni hieman kyseenalainen. Kyseessä on kuitenkin rikoksesta epäillyn oi-

keusturvan kannalta ehdottoman tärkeä seikka ja toisaalta useissa tapauksissa rikoksesta epäilty voi oman kuu-

lustelukäynnin yhteydessä perehtyä lapsen antamaan videokuulusteluun 167 Helminen ym. 2014, s. 506.

51

vaitiolo-oikeudesta, jonka mukaan jokaisella on oikeus kieltäytyä todistamasta siltä osin

kuin todistaminen saattaisi hänet tai aiemmin mainitun henkilön syytteen vaaraan tai myö-

tävaikuttaisi hänen tai em. henkilön syyllisyyden selvittämiseen.168

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 30 §:n mukaan todistajaan, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta

sovelletaan OK 17:27 säädöstä, jonka mukaan alle 15 vuotta täyttänyttä voidaan kuulla to-

distelutarkoituksessa, mikäli tuomioistuin harkitsee tämän soveliaaksi ja mikäli henkilökoh-

taisella kuulemisella on asian selvittämiseksi keskeinen merkitys ja kuuleminen ei aiheuta

kuultavalle sellaista haittaa tai kärsimystä, jotka voivat vahingoittaa kuultavaa tai hänen ke-

hitystään.

Esitutkinnan aikana alle 15 vuotta täyttäneen kuulusteluista päättää tutkinnanjohtaja (ETL

7:7). Tällöin tutkinnanjohtajan harkinnan pohjaksi täytyy ottaa samat kriteerit, kuin mitä OK

17:27 on määrätty alle 15 vuotiaan mahdollisesta kuulemisesta oikeudenkäynnissä. Kuulus-

telujen suorittamisen esteperusteet ovat aina harkinnanvaraisia ja harkinnan suorittaa tutkin-

nanjohtaja.169

Tutkimuksen mukaan lapset ovat yleensä yhtä rehellisiä kuin aikuisetkin.170Eli tästä syystä

ainakaan ei lapsen kuulemisen kynnystä tulisi pitää liian korkealla. Alle 15-vuotiasta voi-

daan kuulla ja tuleekin kuulla todistajana, jos kysymyksessä on asian ratkaisemisen kannalta

keskeinen merkitys. Kuulustelijan tulee kuitenkin muistaa, että lasta tulee kohdella ikänsä ja

kehitystasonsa mukaisesti. Todistajana kuultavaa lasta onkin kohdeltava esitutkinnassa sa-

moin periaattein kuin asianomistajana kuultavaa lasta.171Esitutkintaa johtavan tutkinnanjoh-

tajan tulee harkita, mitkä ovat sellaisia seikkoja kulloinkin käsillä olevassa tapauksessa, jotka

ovat niin merkityksellisiä, että lasta tulee kuulla. Tapauksissa, joissa lapsella saattaa olla

lisätietoa epäillyn syyttömyyden puolesta, tulisi häntä kuulla mielestäni jopa matalammalla

kynnyksellä, kuin tapauksissa, joissa lapsen kuulusteluiden tarkoitus on saada vähäinen li-

sänäyttö epäillyn syyllisyydestä. Pohdittaessa milloin lasta tulisi kuulla todistajana täytyy

pitää huolta siitä, että kaikki muutkin esitutkinnan periaatteet tulevat huomioiduksi.

Mitä pienempää lasta päätetään kuulla todistajana, sitä enemmän kuulustelijan ammattitaito

korostuu. Lapselle ei voi kertoa hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan samoin kuin aikui-

selle kuultavalle. Esimerkiksi todistajana kuultu alla 10-vuotias lapsi ei todennäköisesti

168 Yleensä vaitiolovelvollisuudesta asemansa vuoksi ja vaitiolo-oikeudesta, lisää mm Helminen ym. 2014, s.

568-587. 169 HE 222/2010 vp, s. 218. 170 Flin – Spencer 1995, s. 171-189. 171 Ellonen (toim.) 2013, s 102.

52

ymmärrä, että hänellä on kieltäytymisoikeus todistamasta lähisukulaistaan vastaan. Käytän-

nössä mikäli lapselle painotetaan sitä, että hänen tulee kertoa kaikki mitä hän tietää tutkitta-

vasta asiasta, saattaa lapsi lisätä kertomukseen siihen kuulumattomia seikkoja. Tätä välttääk-

seen kuulustelijan tulee painottaa lapselle sitä, ettei hänen tarvitse kertoa asiasta mitään, mutta

kaikki mitä hän kertoo, tulee olla totta. Tämä koskee etenkin niitä tapauksia, joissa epäiltynä

on joku lapsen lähipiiristä.

53

6 LAPSEN KUULEMISEN HYVÄT KÄYTÄNTEET

6.1 Lapsen kuulemisesta yleisesti

Ennen lapsen kuulustelun tekemistä, tulee kuulusteluiden tarpeellisuus sekä niiden tosiasi-

allinen toteuttamismahdollisuus selvittää. Mikäli päädytään siihen päätelmään, että lasta tu-

lee kuulla esitutkinnassa ja, että kuuleminen ei vaaranna lapsen etua, tulee eteen valinta kuu-

lustelun toimittamistavasta.172Lapsen kuuleminen on monisäikeinen tehtävä, joka edellyttää

tietoja sekä esitutkinnasta, lapsen kehityksestä psykologiasta ja johdattelusta yms. Tämän

vuoksi olisikin syytä tutkia ainakin lapsiin kohdistuneet seksuaali- ja väkivaltarikokset vä-

hintään pareittain.173

Esitutkinnan aikana poliisi voi itse kuulla lasta asianomistajana. Esitutkintalain 4 luvun 7

§:n mukaan, lapsiin kohdistuvat esitutkintatoimet on annettava niihin perehtyneille tutki-

joille. Käytännössä lapsiin kohdistuviin kuulusteluihin voi erikoistua Poliisikoululla järjes-

tettävillä täydennyskoulutuksilla tai poliisipiirien omilla, sisäisesti järjestettävillä koulutuk-

silla. Poliisilla on myös mahdollisuus pyytää PolL 9:3 mukaista virka-apua asiantuntijalta,

joka toimittaa lapsen haastattelun. Päätöksen virka-avun pyytämisestä tekee päällystöön

kuuluva poliisimies, käytännössä tutkinnanjohtaja. Tutkinnanjohtajan tulee neuvotella syyt-

täjän kanssa siitä, kuka lapsen kuulee, missä lasta kuullaan ja millä aikataululla.174

Laki oikeudenkäynnistä rikosasiassa 1 luvun 1 §:n mukaisissa rikosasioissa, tulee mielestäni

lapsen kuulusteluista pääsääntöisesti pidättäytyä.

Terveydenhuollon ammattilaiselle esitettyä virka-apupyyntöä lapsen haastattelemiseksi tu-

lisi harkita ainakin niissä tapauksissa, joissa kuulusteltava on erityisen nuori, lapsella on sel-

keitä kehityksellisiä viiveitä, lapsi on teon vuoksi traumatisoitunut tai voi huonosti. Virka-

apua tulisi harkita myös silloin, mikäli epäillystä teosta on kulunut pitkä aika tai on oletetta-

vaa, että lapsen kertomukseen on vaikutettu tahallisesti tai tahattomasti. Lisäksi poliisimie-

hen pitäisi kyetä arvioimaan omaan osaamistaan lasten kuulustelujen suorittajana.175

Hirvelä kirjassaan arvioi, että asiantuntijoiden käyttö aktualisoituu etenkin alle kouluikäisiä

lapsia kuulusteltaessa. Hänen mielestään poliisin oma erityiskoulutus antaa tarpeelliset taidot

172 Hirvelä 2007, s. 76. 173 Ellonen (toim.) 2013, s. 94. Tämän lisäksi Julia Korkman kertoi, että hän suosii mielellään parityöskentely

mallia myös niissä tapauksissa, joissa lapsen kuulustelua on pyydetty virka-apuna HUS:n oikeuspsykologian-

keskukselta. Näissä tapauksissa työparin muodostaa lapsen haastattelun tekevä psykologi ja rikosepäilyä tut-

kiva poliisi. Korkmanin haastattelu 6.10.2017. 174 VKVS 2013, s. 36. 175 Ellonen (toim.) 2013, s. 94.

54

kouluikäisten lasten kuulemiseksi. Olen osittain Hirvelän kanssa samaa mieltä, mutta oma kä-

sitykseni on, että pelkkä verkkoympäristössä suoritettu lapsen kohtaaminen poliisitoimessa

kurssi ei anna riittäviä valmiuksia suorittaa alle 15-vuotiaisen lasten kuulusteluja. Riittävät

taidot voidaan saavuttaa yhdistämällä Poliisiammattikorkeakoululla suoritettava lapsien kuu-

lusteluihin keskittyvä kurssi sekä säännöllinen lasten kuulusteleminen.176

Mikäli kuulusteluiden tarpeellisuuden ja kuulustelujen suorittajan osalta päädytään siihen

lopputulokseen, että lapsen kuulustelun suorittaa asiantuntija, tulee kyseeseen yleensä lap-

siin erikoistuneen psykologin, lastenlääkärin, lastenpsykiatrin tai muun lapsiasiantuntijan

suorittama haastattelu. Jotta lasten haastattelu olisi käytännössä mahdollista toteuttaa, tulee

esitutkintaviranomaisella olla sovittuna sosiaali- tai terveydenhuollon toimipiste, jonne tut-

kinnanjohtaja voi osoittaa virka-apupyynnön.177

Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä

(1009/2008) säätää, että erikoissairaanhoitolain (1062/1989) 24 §:ssä tarkoitetun sairaanhoi-

tokuntapiirin on huolehdittava poliisin pyynnöstä tehtävä tutkimus lapsen seksuaali- tai pa-

hoinpitelyrikosta selvitettäessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yliopistollisissa sai-

raaloiden (Helsinki, Turku, Oulu, Kuopio ja Kuopio) on omalla alueellaan huolehdittava

seksuaali- ja pahoinpitelyrikosten selvittämiseksi tehtävästä tutkimuksen järjestämisestä.178

Lain tarkoituksena on, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen edellyttämä asi-

antuntijuus ja tarvittavat palvelut saadaan kootuksi näihin erikoistuneisiin yksiköihin. Aja-

tuksena on, että rikoksen uhriksi joutuneen lapsen kokemaa haittaa osataan arvioida ammat-

titaitoisesti sekä hänelle pystytään tarjoamaan tarvittavia hoito- ja terapiapalveluita. Toimin-

nassa painottuvat kuitenkin esitutkinnan tarpeet.179

Hallituksen esityksissä (HE 126/2008 ja HE 127/2013) ei suoraan osoiteta tapauksissa, joissa

lapsen haastattelu tulisi siirtää poliisilta yliopistollisten sairaaloiden yksiköille. Lakia kui-

tenkin sovelletaan lapsiin, jotka ovat tutkimushetkellä alle 16-vuotiaita.180 Lisäksi yli 16-

vuotiaan, mutta kuitenkin alle 18-vuotiaan kohdalla lakia voidaan soveltaa, mikäli siihen on

176 Hirvelä 2007, s. 76-77. 177 Hirvelä 2007, s. 76-77. 178 Lakia lapseen kohdistuneiden seksuaalirikoksen selvittämisen järjestämisestä muutettiin vuonna 2013

(793/2013). Lain muutoksella myös lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten rinnalle nostettiin myös lapsiin

kohdistuneet pahoinpitelyt. Tällä muutoksella tutkimusten kustannuksia siirrettiin kunnilta valtiolle. Samalla

parannettiin viranomaisten tiedonsaantioikeutta esim. tapauksissa, joissa lapsen pahoinpitelystä epäillään hä-

nen huoltajaansa tai edunvalvojaansa. ks. HE 127/2013. 179 HE 126/2008 vp, s 6. Tässä vaiheessa hallituksen esityössä mainittiin vain lapsiin kohdistuneet seksuaaliri-

kokset. Lakiin tuli muutos vuonna 2013, ks. aiempi alaviite. 180 16 vuoden ikärajan on luultavasti otettu lakiin lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten suojaikärajasta.

Vaikkei asiaa ole erikseen hallituksen esityksessä mainittu, on tuo luonnollinen syy ikärajan valintaan.

55

erityistä tarvetta terveydentilan tai kehitystason vuoksi. Oikeuspsykiatrian yksiköihin on

kuitenkin tarkoituksenmukaista ohjata alle 6-vuotiaan, voimakasta väkivaltaa kokeneet ja

erityisen tuen tarpeessa olevat lapset.181

Hallituksen esityksessä 127/2013 arvioidaan, että virka-apupyyntöjen määrä vähitellen lisään-

tyy, joskin määrää ei ole osattu arvioida. Samalla todetaan, ettei henkilökunnan määrää pystytä

lisäämään riittävästi ja riittävän nopealla aikataululla.182 Laatimishetkellä tämä on mielestäni

ollut koko kyseisen lakimuutoksen heikkous. Lain tavoitteeksi on mainittu asianomistajana

olevan lapsen oikeudellisen aseman parantaminen.183Ennen lainvalmistelua, olisi pitänyt huo-

lehtia riittävistä resursseista niin poliisissa kuin yliopistollisissa sairaaloissakin. Lainmuutok-

sen jälkeen tutkinnan laatuvaatimusten tason voidaan katsoa kasvaneen ja yliopistollisiin sai-

raaloihin lähetettävien virka-apupyyntöjen määrä on varmuudella kasvanut merkittävästi. Il-

man riittäviä resursseja esitutkinta-ajat ovat varmuudella venyneet. Tämä ei ainakaan ole pa-

rantanut asianomistajan olevan lapsen oikeudellista asemaa, saatikka ole ollut lapsen edun

mukaista.

Lapsen haastattelu rikosasiassa tulee tapahtua esitutkintaviranomaisen valvonnassa, vaikka

itse haastattelun suorittaisikin jokin edellä mainituista asiantuntijoista. Tämä tarkoittaa sitä,

että tutkijan tai tutkinnanjohtajan tulee olla mukana myös asiantuntijoiden suorittaessa haas-

tatteluja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tutkija seuraa haastattelu esimerkiksi toisesta

huoneesta kameroiden välityksellä. Tällä varmistetaan, että haastattelu tapahtuu rikoksen

selvittämiseksi eikä esimerkiksi terapian lähtökohdista. Samalla tutkija varmistuu siitä, että

haastattelussa selvitetään rikosoikeudellisesti relevantit seikat.184

Tiivistettynä asian voin nähdä siten, että virka-apua käytettäessä täytyy poliisin sekä haas-

tattelevan asiantuntijan muistaa, että haastattelun fokus täytyy pitää tapahtuman selvittämi-

sessä sen sijaan, että haastattelussa kartoitettaisiin lapsen psyykkisiä ominaisuuksia, kuten

vointia persoonallisuutta tai kykyjä.185

6.2 Lapsen kuuleminen käytännössä

Päädyttäessä ratkaisuun, että lasta kuullaan esitutkinnassa asianomistajana tai todistelutar-

koituksessa, on ETL 7:14,1 mukaan alle 15-vuotiaan kuulusteltavan huoltajalle,

181 HE 127/2013 vp, s. 4. Huomattavaa on, että tätä em. lakia sovelletaan näiden ikärajojen puitteissa. Mikään

ei kuitenkaan estä poliisia pyytämästä virka-apua kuulusteluiden suorittamiseksi muissakaan tapauksissa.

Tässä laissa vaan määrätään tutkimusten järjestämisvastuusta ja niiden aiheuttamien maksujen suuntaamisesta. 182 HE 127/2013 vp, s. 4. 183 HE 127/2013 vp, s. 5. 184 Hirvelä 2007, s. 79. 185 Finnilä-Tuohimaa 2008, s. 437.

56

edunvalvojalle tai muulla laillisella edustajalla oikeus olla läsnä kuulusteluissa. Lapsen huol-

tajan tai laillisen edustajan läsnäolo kuulusteluissa tarkoittaa läsnäoloa samassa huoneessa

lapsen kanssa tai vaihtoehtoisesti kuulustelujen seuraamista reaaliajassa, esimerkiksi kame-

roiden välityksellä.186 Tutkija voi ETL 7:14,3 mukaan, kieltää vajaavaltaisen laillisen edus-

tajan läsnäolon kuulusteluissa, jos edustajaa epäillään tutkittavana olevasta rikoksesta tai jos

läsnäolon voidaan muuten olettaa vaikeuttavan rikoksen selvittämistä. Lasta kuulusteltaessa

tai haastateltaessa pääsääntönä voidaan pitää, että kuulusteluhuoneessa on kuitenkin paikalla

vain lapsi ja häntä kuuleva tutkija tai asiantuntija, riippumatta siitä onko huoltajalla tai

muulla lailliselle edustajalla oikeus osallistua kuulusteluihin.187Tällä pyritään siihen, että

kuulemistilaisuus saadaan sellaiseksi, että lapsen on mahdollisimman helppo puhua va-

paasti.

Pienten lasten kohdalla on otettava huomioon, että tutun ja turvallisen aikuisen läsnäolo kuu-

lusteluissa saattaa helpottaa lapsen oloa. Perheenjäsenten läsnäolo kuulusteluissa ei siltikään

ole suotavaa, koska vaarana on, että he vaikeuttavat kuulustelun läpivientiä ja mahdollisesti

heikentävät lapsen kertomuksen uskottavuutta. Näin ollen voidaankin lähtökohtana pitää,

ettei tutun aikuisen läsnäoloa kuulusteluissa suositella, mikäli kuulustelu tai lapsen tutkimi-

nen saadaan läpi vietyä ilman aikuista.188

6.2.1 Kuulustelutilan valinta

Pääsääntöisesti lasta kuullaan joko poliisiasemalla tai jossakin terveydenhuollon yksikössä.

Esitutkintalaki ei määrää missä kuulustelut tulee suorittaa, mutta lapsia kuultaessa kuuluste-

luiden tallentamisvelvollisuus ja muiden henkilöiden mahdollisuus läsnäoloon kuulusteluti-

lanteessa, asettaa kuulustelupaikan valinnalle rajoituksia. Sinällään mikään ei estä poliisi-

miestä suorittamasta kuulusteluita esimerkiksi lapsen kotona, jos se on muilta osin soveltuva

kuulustelukäyttöön. Mikäli asiantuntija haastattelee lasta, voidaan tämäkin haastattelu tehdä

esimerkiksi poliisilaitoksella, eikä lapsen tarvitse matkustaa esimerkiksi yliopistolliseen sai-

raalaan oikeuspsykologin haastateltavaksi. Poliisihallituksen ohjeistuksen mukaan, lasta tu-

lisi kuulustella vain yhdessä paikassa, siinäkin tapauksessa, että kuulustelut tehdään viran-

omaisten yhteistyönä.189

186 Ellonen (toim.) 2013, s. 81. Wilson – Powell 2001, s. 18 painottavat, että yleisesti lapsen etuna voidaan

pitää sitä, että työskentely tapahtuu yhdessä lasta tukevien vanhempien kanssa. Tämä koskee tietysti vain

niitä tapauksia, joissa se on juridisessa mielessä mahdollista. 187 Poliisihallitus 2013, s. 8. 188 Taskinen (toim.) 2003, s. 76. 189 Poliisihallitus 2013, s. 7.

57

Kuulustelutilan tulisi olla sellainen, jossa on valmiiksi mahdollisuus kuulustelun ääni- ja

kuvatallentamiseen. Lisäksi tilan tulee olla muutoinkin sopiva lasten kanssa työskentelyyn

sekä siellä tulee mahdollisuus seurata kuulustelua toisesta huoneesta. Lapsen kuulemisen

sujuvuutta edistää, mikäli tallennuslaitteet ovat integroituja kuulemistilaan. Tällöin lapsi ei

kiinnitä niihin liikaa huomiota. Tallennuslaitteiden sijoittamista mietittäessä, tulee muistaa,

että kuulusteluhuoneessa läsnäolevien henkilöiden tulee näkyä kuva- ja äänitallen-

teessa.190Tällä varmistetaan, ettei kuulustelija omalla elekielellään vaikuta lapsen kerto-

maan. Kuulustelija saattaa huomaamattaan näyttää kädellään, kuinka lyödään ja kysyä sa-

malla, miten lasta on mahdollisesti lyöty, tällöin lapsi saattaa uskoa, että kuulustelija odottaa

lapsen kertovan samankaltaisesta lyönnistä.

Lapsen kuulemisen ajaksi tilanne pyritään rauhoittamaan leikkimiseltä. Tämän vuoksi kuu-

lustelutilasta tulee poistaa lelut, värikkäät julisteet ja muu materiaali, joka häiritsee lapsen

itsenäistä kerrontaa. Kuulustelutilasta on hyvä löytyä kuitenkin kynää ja paperia, joiden

avulla lapsi voi tarvittaessa tarkentaa kertomustaan esimerkiksi piirtämällä tai kirjoittamalla.

Tutkittaessa lapsiin kohdistuvia väkivalta- ja seksuaalirikoksia, voidaan kuulusteluihin

tuoda nukke. Nuken avulla lapsi voi näyttää konkreettisesti, minne ja miten lasta on koskettu

mahdollisen seksuaalirikoksen aikana.191Lisäksi anatomisten nukkejen avulla voidaan sel-

vittää lapsen käyttämää terminologiaa esimerkiksi silloin, kun lapselta on saatu jo sanallinen

kertomus asioista. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä selvitettäessä lapsi voi osoittaa nuken

avulla, mitä hän tarkoitti kertomukseen termillä ”peppu”.192

190 Poliisihallitus 2013, s. 8. Wilson – Powell 2001, s. 29 pitävät hyvänä käytäntönä sitä, että tilan tallennus-

laitteet ovat tarkastettu ennen lapsen kohtaamista. Mahdolliset ongelmat saattavat aiheuttaa tarpeetonta häi-

riötä. 191 Ellonen (toim.) 2013, s. 84. Haastattelussa Julia Korkman kertoi, että lapsia kuultiin aiemmin tiloissa, joissa

oli värikkäitä kuvia ja leluja. Näiden uskottiin rentouttavan lasta ja luovan hänelle turvallisemman ilmapiirin

haastatteluissa. Käytännön työssä todettiin kuitenkin, että lelut ja värikkäät kuvat veivät lasten huomiota, jol-

loin heidän itsenäinen kerrontansa väheni. Tämän vuoksi leluista ja värikkäistä kuvista on luovuttu. Julia Kork-

manin haastattelu 6.10.2017. 192 Haapasalo – Kiesiläinen – Niemi-Kiesiläinen 2000, s. 103–104.

58

Kuva 1. Helsingin poliisilaitoksen lasten kuulusteluja varten varustettu huone.

6.2.2 Kuulustelukertojen määrä ja kesto

Kuulustelukertojen määrää ei ole rajoitettu esitutkintalaissa. Esitutkintalain 6 luvun 5 § mää-

rää, että ketään ei saa pitää esitutkinnassa kauempaa kuin on välttämätöntä. Muu kuin rikok-

sesta epäilty on velvollinen olemaan läsnä esitutkinnassa enintään 6 tuntia kerrallaan. Esi-

tutkinnassa läsnäollutta ei saa velvoittaa ilman erityistä syytä saapumaan uudelleen seuraa-

vien 12 tunnin aikana, siitä kun hän on poistunut esitutkinnasta.

Lasten kuulustelukertoja mietittäessä tulee huomioida ETL 4:7, jonka mukaan esitutkintavi-

ranomaisen on huolehdittava, ettei esitutkintatoimista aiheudu lapselle tarpeetonta haittaa.

Tämän lisäksi kuulustelukertojen määrää mietittäessä on huomioitava tutkielmassa aiemmin

läpikäydyt suhteellisuusperiaate (ETL 4:4) sekä vähimmän haitan periaate (ETL 4:5).

Vaikka varsinaisen lapsen kuulemisen tekisikin virka-avun perusteella terveydenhuollon

ammattilainen, on esitutkintaviranomaisella silti velvollisuus huolehtia siitä, ettei muiden-

kaan viranomaisten tai kuulustelun suorittaneen asiantuntijan toimista aiheudu lapselle tar-

peetonta haittaa.

Niissä tapauksissa, joissa lapsen kuuleminen on katsottu tarpeelliseksi, lapsen edun ja esi-

tutkintaperiaatteiden mukaista on, että lasta kuullaan vain välttämättömissä määrin. Pääsään-

tönä voidaan pitää, että lasta kuullaan esitutkinnan aikana 1-3 kertaa.193 Kuulustelujen mää-

rään vaikuttaa luonnollisesti selvitettävä asia ja rikoksesta epäilyllä oleva mahdollisuus

193 Ellonen (toim.) 2013, s. 84.

59

esittää lapsen kuulustelun johdosta vastakysymyksiä lapselle. Lapsen kuulusteluissa ei saa

vallita kiireinen ilmapiiri eikä lasta saa missään tapauksessa painostaa kertomaan asioista.

Tämä seikka puoltaa sitä, että vähänkin epäselvissä tapauksissa lasta kuullaan mahdollisesti

ainakin toisen kerran. Erityisen painava syy, voi vaikuttaa kuulustelujen määrään. Erityisen

painavana syynä voidaan pitää tulkin käyttöä tai esiin tulleita uusia seikkoja. Lapsen puhu-

mattomuus kuulusteluissa, ei kuitenkaan ole peruste kuulustelujen jatkamiseen.194

Taulukko 1. Herbert – Wookey teoksen pohjalta laadittu taulukko lapsen keskittymiskyvystä.

2-VUOTIAS 7 MIN

3- V 9 MIN

4- V 13 MIN

5- V 15 MIN

6-7-V 60 MIN

Yllä olevasta taulukosta voidaan todeta, että lasten keskimääräinen keskittymiskyky alle 6-

vuotiailla on noin 15 minuutin luokkaan. Myös tätä vasten, Korkmanin kertoma siitä, että

alle 5-vuotiaita ei juurikaan kuulla esitutkinnassa on järkevää.195 Lasta kuulusteltaessa hä-

nelle tulee selittää hänen asemaansa liittyvät oikeudet ja velvollisuudet lapsen iän ja kehi-

tystason mukaisesti. Näiden oikeuksien selittäminen jo itsessään nielaisee tuosta 15 minuu-

tista valtaosan. Tällöin itse kuulustelulle ja lapsen vapaalle kerronnalle ei jää juurikaan aikaa.

Vaikka tutkimuksessa on todettu, että 6-7 vuotiaan lapsen keskittymiskyky voi olla jopa tun-

nin luokkaa, pitäisi alle 12-vuotiaan lapsen yli tunnin mittaista kuulemista välttää. Alle kou-

luikäisen lapsen kohdalla yli tunnin kestävä kuuleminen on liian pitkä. Kuulustelun aikana

lapsen vireystilaa tulee seurata, tauottaa kuulustelua tarvittaessa tai jopa keskeyttää kuulus-

telu, mikäli lapsi väsyy. Väsynyttä lasta kuultaessa on vaarana, että lapsi kertoo mitä tahansa

kuulustelija haluaa kuulla, riippumatta siitä onko se totta vai ei.196Lapsia kuultaessa taukojen

pitäminen on mahdollista, jopa suotavaa. Taukojen ajankohta tulee osata valita oikein, sen

tarkoitus ei ole katkaista lapsen käynnissä olevaa omaehtoista kerrontaa. Lisäksi tauoista

194 Taskinen 2003, s. 76. 195 Julia Korkmanin haastattelu 6.10.2017 196 Ellonen (toim.) 2013, s. 85.

60

kannattaa kysyä suoraan lapselta itseltään, eikä etukäteen ilmoittaa milloin tauot on tarkoitus

pitää.197

Lasten kuulusteluun käytettyä aikaa ei voi suoraan verrata aikuisen kuulusteluihin käytettä-

vään aikaan. Kuten aiemmin totesin, lapselle oikeuksien ja velvollisuuksien selvittäminen

saattaa haukata ajasta isonkin palan. Toisaalta taas kaikki alle 15-vuotiaiden kuulustelut vide-

oidaan ja litteroidaan jälkikäteen, tällöin kuulustelijan aikaa ei kulu lausunnon kirjaamiseen.

Lisäksi etenkin lapsia kuulusteltaessa tärkeässä roolissa on lapsen vapaa kertomus eikä kuu-

lustelijan tarvitse, eikä ole suotavaa, esittää suoria kysymyksiä. Lapsen vireystilan tarkkailu

kuulustelun aikana vaatii taas ammattitaitoa, joka kehittyy parhaiten työskentelemällä lasten

kanssa säännöllisesti. Kuulustelijan ammattietiikan taas täytyy sisältää tietoisuus siitä, ettei

hän tarkoituksella pitkitä kuulusteluja saadakseen lapsen vastaamaan kuulustelijan kehittämän

hypoteesin mukaisesti.

6.2.3 Lapsen kuulusteluun valmistautuminen ja käytännön toteutus

Ennen lapsen kuulustelua, tulee kuulustelijan pyrkiä hankkimaan tietoa lapsesta ja muotoi-

lemaan tutkimuksen lähtökohdat. Lisäksi lapsen kielellisen tason selvittäminen on tärkeää

etenkin, jos lapsella on kognitiivisen toiminnan häiriöitä.198Lapsen kuulustelua suunnitelta-

essa, tulee ottaa huomioon mahdollisimman hyvin lapsen vireystilaan vaikuttavat seikat.

Kuulusteluja ei tulisi tehdä lapsen päiväuni ajankohtaan tai myöhään iltapäivällä, jolloin lap-

set ovat usein väsyneitä.199 Luonnollisesti vireystilaan vaikuttavat seikat ovat yksilöllisiä,

eikä niiden huomioimiseksi ole saatavilla tarkkoja ohjeita. Kuulustelijan ammattitaitoon liit-

tyy kyky, ottaa selvää siitä, milloin on paras ajankohta kuulla kyseistä lasta. Hyvänä tieto-

lähteenä lapsen vireystilaa arvioitaessa ovat lapsen vanhemmat, heiltä kannattaa tiedustella

milloin on paras aika kuulustella lasta. Mikäli lapsi vaikuttaa ennen kuulustelua erityisen

levottomalta, on syytä harkita toista ajankohtaa kuulustelun suorittamiseksi. Lapsen levotto-

muutta voi pyrkiä arvioimaan keskustelemalla lapsen kanssa neutraaleista asioista.200

Lapsen lisäksi lapsen vanhempia voi valmistella tulevaan lapsen kuulemiseen, mikäli he ei-

vät ole rikoksesta epäiltyinä tutkittavana olevaan asiaan. Lasten vanhemmille tulee kertoa,

etteivät he omatoimisesti keskustelisi rikosepäilystä lapsen kanssa. Vanhemmat voivat kui-

tenkin kertoa lapselle, että lapsi tulee tapaamaan henkilön, jolle lapsi voi jutella asiasta. Van-

hempien oma-aloitteiset keskustelut epäilystä rikoksesta lapsen kanssa, voivat heikentää

197 Wilson – Powell 2001, s. 64. 198 Hirvelä 2007, s. 84. 199 Ellonen (toim.) 2013, s. 85. 200 Korkman 2008, s. 461.

61

lapsen kertomuksen luotettavuutta. Vanhemmat voivat haluamattaan johdatella lasta huo-

mattavasti enemmän mitä he itse havaitsevat ja ymmärtävät.201Vanhempien lisäksi myös

muuta lasta ympäröivät ihmiset voivat haluamattaan vaikuttaa lapsen mielipiteisiin. Tämä

on yksi haaste, johon esitutkintaviranomaisen on erityisen vaikea vaikuttaa. Tutkijalla on

usein mahdollisuus keskustella lapsen vanhempien kanssa ja sopia heidän kanssaan ”peli-

säännöistä”. Pelisääntöjen kertominen muille lasta ympäröiville ihmisille on hankalaa, koska

lapsia ympäröiviä ihmisiä voi olla lukemattomia. Luonnollisesti tuo lasta ympäröivien ih-

misten määrä kasvaa lapsen iän myötä. Hyvänä seikkana voidaan nähdä, että iän karttuessa

myös lapsen ajatusmaailma kehittyy ja lapsen kertomukseen vaikuttaminen hankaloituu.

Varmistaakseen kuulustelun sujumisen, täytyy kuulustelu suunnitella huolella. Samaa peri-

aatetta on syytä noudattaa niin lasten kuin aikuistenkin kuultavien kohdalla. Mitä vaativam-

paa rikosasiaa selvitetään ja mitä haastavammaksi kuulustelu etukäteen arvioidaan, sitä pa-

remmin kuulusteluun tulee valmistautua. Poikkeuksen hyvää valmistautumiseen voidaan

katsoa olevan tapaukset, joissa kyseessä on akuuttitapaus. Vaikka kuulustelun toteuttaminen

onkin tärkeää mahdollisimman nopeasti epäilyn ilmitulon jälkeen, ei nopealla toteutuksella

kuitenkaan voida perustella useinkaan huonoa valmistautumista. Hyvä suunnittelu varmistaa

myös sen, että kuulustelu tehdään oikein ja lapsen sekä epäillyn oikeusturva huomioiden.202

Lapsen kuuleminen voidaan jakaa eri vaiheisiin. Aiemman kirjallisuuden mukaan haastatte-

lun vaiheet ovat: kontaktin luominen, lapsen oma kertomus, avoimet kysymykset, teema-

haastattelu ja haastattelun päättäminen.203Uudemmassa kirjallisuudessa lapsen kuulemisen

vaiheet on jaettu hieman eri tavoin. Kuuleminen alkaa kontaktin luomisella ja kuulemiseen

liittyvien sääntöjen kertaamisella. Tämän jälkeen tehdään harjoitushaastattelu, jonka jäl-

keen siirrytään varsinaisen epäilyn käsittelyyn. Epäilyn käsittelyn jälkeen kuulustelu luon-

nollisesti lopetetaan.204

201 Ellonen (toim.) 2013, s. 85. 202 Ellonen (toim.) 2013, s. 86. Wilson ja Powell 2001, s. 24, ovat maininneet kolme heistä tärkeintä asiaa lasten

kuulusteluja suunnitellessa: 1. kuulustelijan tulee itse ymmärtää kuulustelun tarkoitus, 2. pyrkiä keräämään

tietoa lapsen taustoista ja 3. yrittää ymmärtää lasta henkilönä. Nämä kolme pääkohtaa vastaavat käytännössä

nykyisin Suomessa käytössä olevia toimintamalleja. 203 Hirvelä 1997, s. 126. 204 Ellonen (toim.) 2013, s. 85. Käytännössä aiemmassa kirjallisuudessa esitetyt haastattelun vaiheet eivät juu-

rikaan eroa uudemmassa kirjallisuudessa esitetyistä vaiheista. Nykyisessä jaottelussa oleva kuulemisen sään-

töjen kertaaminen on aiemmassa jaottelussa kuulunut osaksi kontaktin luomisvaihetta. Uskoakseni tällä uudella

jaottelulla on pyritty siihen, että lapsen oikeutta olla kertomatta mitään asianomistajan roolissa on pyritty ko-

rostamaan. Tämä on taas mielestäni suunnattu enemmän kuulustelua tekevälle tutkijalle, kuin itse lapselle.

Tarkoituksena on, ettei lasta painosteta kertomaan asioista missään vaiheessa esitutkintaa.

62

Varsinainen kuulustelu alkaa esittäytymisellä ja kontaktin luomisella lapseen. Kontaktin luo-

misen tarkoitus on luoda lapselle turvallinen ja keskustelulle avoin ilmapiiri. Kontaktin luo-

minen kannattaa aloittaa esittäytymisellä ja kertomalla lapselle, ketä kuulusteluissa on läsnä.

Samassa yhteydessä lapselle tulee selittää, että kuulustelu taltioidaan ja kuulustelu tulee

myös muiden tietoon tulevaisuudessa (ETL 9:4).205 Heti kuulustelun alussa tulee lapselle

kertoa myös siitä, ketkä seuraavat kuulustelua esimerkiksi kameroiden välityksellä. Mikäli

on päädytty ratkaisuun, että lapsen kuulemisen poliisin sijaan suorittaa esimerkiksi lasten-

psykologi, tulee myös kuulustelua seuraavan poliisimiehen esittäytyä lapselle, koska poliisi

on vastuussa esitutkinnan oikeanlaisesta suorittamisesta.206

Wilson ja Powell esittävät kirjassaan, että lapselle häntä kuulustelevan henkilön sukupuolella

voi olla merkitystä.207 Tämä lienee ymmärrettävää esimerkiksi seksuaalirikoksia tutkittaessa.

Käytännön työelämässä tämän toteuttaminen on käsittääkseni haastavaa jo työaikajärjestelyi-

den vuoksi. Ongelmia voi tulla myös myöhemmin esitettävän Lastenasiaintalo-mallin yhtey-

dessä, mikäli siihen käytettäviä resursseja ei saada riittäväksi. Lisäksi nykyisessä toimintamal-

lissa, jossa esitutkintavastuussa on poliisi, on huomattava, että myös kuulusteluja seuraavan

poliisimiehen sukupuolella voidaan olettaa olevan väliä.

Kuulemisen aluksi lapselle kerrotaan kuulemiseen liittyvät säännöt. Asianomistajana kuul-

tavalla lapsella on niin sanottu negatiivinen totuusvelvollisuus (ETL 7:6). Lapsen ei siis tar-

vitse kertoa tapahtumista tai kokemuksistaan, mutta mikäli hän päättää kertoa niistä, on lap-

sen pysyttävä totuudessa.208 Valheen ja totuuden erottaminen voi olla joskus hankalaa pie-

nelle lapselle. Tästä syystä totuudessa pysymisvelvollisuudesta tulee kertoa lapselle hänen

ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

205 Hirvelä 2007, s. 86 ja Ellonen (toim.) 2013, s. 87. Ellosen kirjassa kerrotaan kontaktin luomisen tärkeydestä

lapsia kuulusteltaessa. Tutkimuksen (Kuehnle & Connell, 2009) mukaan, poliisit jotka käyttivät aikaa enem-

män kontaktin luomiseen lapseen, saivat enemmän tietoa tapahtumiin liittyen, kuin he, jotka eivät ymmärtäneet

kontaktin luomisen tärkeyttä. 206 Kirjallisuudessa mainitaan, että poliisin tulee olla läsnä lasta kuulusteltaessa, vaikka itse kuulustelun suo-

rittaisikin esimerkiksi oikeuspsykologian asiantuntija. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kuulustelua seuraavan

poliisimiehen tulee olla juttuun riittävän perehtynyt. Tällä varmistetaan, ettei lasta tarvitse kuulla tarpeettomasti

uudestaan. Ellonen sähköpostissaan kirjoittaa, että kyseisen jutun tutkijan tulee olla läsnä kuulustelussa aktii-

visessa roolissa ja yhdessä haastattelijan kanssa pohtia mahdollisia kysymyksiä. Ellonen – Ihatsu 8.1.2018

sähköposti. 207 Wilson – Powell 2001, s. 36. 208 Aiemmin voimassaolleen esitutkintalain (449/1987) esitöissä HE 14/1985 s. 28, asianomistajan negatiivi-

sesta totuusvelvollisuudesta on lausuttu seuraavasti: ”Asianomistaja ei saa valehdella, kun hän vastaa kuulus-

telijan esittämiin kysymyksiin. Jos hän haluaa oma-aloitteisesti tuoda julki jotakin, hänen on silloinkin puhut-

tava totta. Toisaalta asianomistajalla ei ole velvollisuutta oma-aloitteisesti velvollisuutta kertoa kaikkea asi-

asta tietämäänsä”. Voimassa olevan esitutkintalain osalta samanlainen tarkkarajainen selvennys puuttuu.

63

Lapsen ollessa 2–4-vuotias, muistikuvat alkavat muodostua sellaisiksi, että ne kyetään ver-

baalisesti palauttamaan. Kaksivuotiaat ovat kyenneet muistamaan jopa 6 kuukauden takaisia

asioita, ja 3-vuotiaat ovat osanneet kertoa spontaanisti hyvinkin tarkkoja kertomuksia joka

päiväisistä tapahtumista.209 Alle 4-vuotiaat voivat jo erottaa toden ja valheen toisistaan ja

ymmärtävät, että voidakseen pettää onnistuneesti jotakuta, heidän täytyy saada tämä usko-

maan lapsen väite todeksi. 5–6-vuotiaat lapset ovat usein jo varsin taitavia pitämään salai-

suuksia. Uuden taidon käyttäminen voi olla lapsien mielestä kiehtovaa ja he mielellään kek-

sivät salaisuuksia. Kahdeksan vuoden iässä lapsille alkaa kehittymään syvempi ymmärrys

valehtelusta ja siitä, että valehtelu on tarkoituksellista pettämistä.210

Yllä mainittujen ”ikärajojen” puitteissa on mielestäni järkevä käytäntö, ettei aivan pieniä, alle

5-vuotiaita lapsia juurikaan kuulla esitutkinnassa. On vaikea määritellä tapauskohtaisesti, mil-

loin lapsi ymmärtää valheen ja totuuden eron normaalissa ympäristössä. Tämän lisäksi lapselle

olisi pystyttävä kertomaan, mitä totuudessa pysymisvelvollisuus tarkoittaa niin, että lapsen

voidaan katsoa ymmärtävän sen. Tätä vasten voidaan mielestäni pitää myös perusteltuna sitä,

että aivan pienimmät lapsen kuullaan asiaan perehtyneen oikeuspsykologin toimesta. Hieman

vanhempien lasten (yli 7-vuotiaiden) kohdalla, voidaan tämän valossa kuulustelut suorittaa

asiaan syvästi perehtyneen poliisimiehen toimesta.

Alle 10-vuotiaiden kohdalla valheen ja totuuden eroa tulee hahmottaa konkreettisesti. Hy-

vänä tapana voidaan pitää eron harjoittelua varsin käytännönläheisesti. Lapselle voidaan

esittää konkreettisia väitteitä ja pyytää lasta kertomaan mielipiteensä niistä. Esimerkiksi

kuulustelija voi sanoa: ” Jos sanoisin, että tässä huoneessa on meidän lisäksi koira, olisiko

se mielestäsi totta vai ei?” tai ” Jos sanoisin, että minulla on punainen paita, onko se sinun

mielestäsi totta vai ei?”. Yli 10-vuotiaista ylöspäin, voidaan lasta pyytää kertomaan, mitä

hän ymmärtää valehtelemisella. Mikäli lapsi tai nuori ymmärtää valheen ja totuuden eron,

riittää, että totuuden puhumisen tärkeyttä korostetaan.211

Kuulemiseen liittyvien sääntöjen kertaamisen yhteydessä, on hyvä samalla opastaa lasta,

kuinka hänen tulee vastata kysymyksiin. Mikäli lapsi vaikenee kuulusteluissa tai vas-

taukseksi kohauttaa olkapäitään, voi niistä seurata tulkintaongelmia. Lapselle tulee selittää

heti alussa, että hän voi vastata kysymyksiin, ettei hän tiedä tai ettei hän muista. Lisäksi

209 Fivush 1998, s. 699–716 sekä Howe – Courage 193, s- 305–326 210 Lahtinen 2008, s. 177-178. Saman kirjan s. 176-191 paneutuvat syvemmin lapsitodistajan todistajapsyko-

logiaan. Wilson – Powell 2001, s. 18 ottavat esiin mielenkiintoisen seikan kouluikäisen lapsen puheesta ja

sanojen käytöstä. Wilson – Powell mukaan, kouluikäinen lapsi saattaa puheessaan käyttää samoja sanoja ja

ilmaisuja kuin aikuinen, mutta tarkoittaa näillä eri asiaa tai ei ymmärrä kieltä samoin. 211 Ellonen (toim.) 2013, s. 88.

64

lapselle tulee selittää, että kuulustelijan ollessa väärässä, lapsen tulee korjata asia. Lapsi tulee

saada ymmärtäneeksi, ettei kyseessä ole kouluun tai kokeeseen verrattava tilanne, jossa kuu-

lustelija tietää etukäteen oikeat vastukset lapselle esitettyihin kysymyksiin.212

Mielestäni Hirvelän esimerkki siitä, että lapsen kuulustelu ei ole koulumainen tilanne on hyvä.

Lapselle se merkitsee, että hän saa kertoa asioista vapaammin, ilman pelkoa ”vääristä vastauk-

sista”. Samalla se muistuttaa kuulustelua suorittavaa tutkijaa siitä, ettei hänen tule pyrkiä saa-

maan asettamansa hypoteesin mukaisia vastauksia. Tällöin vuorovaikutustilanteesta on mah-

dollista saada mahdollisimman aito tilanne ja lapsen vastauksista sitä kautta mahdollisimman

luotettavia. Tämä taas lisää tallennetun kuulustelun todisteluarvoa mahdollisessa tulevassa oi-

keudenkäynnissä.

Harjoitushaastattelun tarkoitus on, että lapsi totuttelee kertomaan kokemuksistaan mahdol-

lisimman itsenäisesti. Harjoitushaastattelussa lasta haastatellaan jostain muusta tapahtu-

masta, joka ei kuitenkaan liity tutkittavaan rikosepäilyyn. Harjoitushaastattelun aikana tulee

haastattelijan pyrkiä muodostamaan kuva lapsen taidosta kertoa tapahtumista. Tämän perus-

teella voidaan lapselle esitettäviä kysymyksiä muokata lapselle sopiviksi. Lisäksi lapsen ta-

paa kertoa asioista harjoitushaastattelussa voidaan verrata hänen tapaansa kertoa mahdolli-

sesta rikosepäilystä. Harjoitushaastattelun aikana tulee arvioida sitä, että päästäänkö ensim-

mäisessä haastattelussa lainkaan varsinaiseen aiheeseen, vai meneekö ensimmäinen tapaa-

miskerta tutustumiseen, esimerkiksi lapsen ujouden vuoksi.213

Harjoitushaastattelu tulee aloittaa lapselle neutraaleista asioista. Kysymysten muodon tulee

olla sellaisia, että lapsi kertoo asiasta useammalla kuin yhdellä sanalla. Varsinaisessa harjoi-

tushaastattelussa lapsen kanssa käydään läpi jokin lapsella tärkeä viimeaikainen tapahtuma.

Tarkoituksena on saada lapsi kertomaan siitä kaikki, esimerkiksi kysymällä: Voisitko kertoa

minulle, kuinka vietit syntymäpäivääsi? Kerro vielä tarkemmin, mitä tapahtui, kun heräsit

ja ennen, kun menit nukkumaan”.214 Tärkeää on pitää kysymykset kuitenkin mahdollisim-

man avoimina harjoitushaastattelusta alkaen.215

212 Hirvelä 2007, s. 88. 213 Ellonen (toim.) 2013, s. 88. 214 Hirvelä 2007, s. 88-89. Hirvelä käyttää harjoitushaastattelusta myös nimeä harjoituskuulustelu. Sisällöllä ei

kuitenkaan ole eroa esim. Ellosen käyttämään harjoitushaastatteluun. Esimerkkinen valossa Hirvelä esittää El-

losesta poiketen jo harjoitushaastattelun yhteydessä pyynnön lapselle kertoa asiasta lisää. Uskoakseni asialla

ei ole käytännön merkitystä. Molemmat kuitenkin painottavat sitä, että harjoitushaastattelussa tärkeää on tuoda

esiin, että lapsi saa kertoa tapahtumista omin sanoin. 215 Ellonen (toim.) 2013, s. 88. Poliisihallitus ohjeistaa 28.11.2013 antamassaan ohjeessa lapsi asianomistajana

ja todistajana poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa toimimaan myös Hirvelän ja Ellosen ohjeiden mukaisesti

kuulustelujen alkuvaiheessa. Poliisihallituksen mukaan on tärkeää, että lapsi

tuntee olonsa turvalliseksi kuulustelutilanteessa.

65

Mikäli harjoitushaastattelun jälkeen on päädytty siihen, että varsinainen kuulustelu voidaan

suorittaa, on seuraava vaihe varsinaisen rikosepäilyn käsittely. Mahdollisuuksien mukaan

tämän siirtymä harjoitushaastattelusta varsinaiseen kuulusteluun tulisi olla sujuva ja luon-

nollinen. Rikosepäilyn lähestymisvaiheessa tapoja on useampia ja ne on sovitettava aina yh-

teen taustatilanteen kanssa. Lähestymisvaiheessa on tärkeää, ettei epäillyn nimeä tai yksi-

tyiskohtia tapauksesta mainita. Tarkoituksena on päästä keskustelemaan itse aiheesta niin,

ettei lasta johdatella liikaa.216

Kuulusteluiden aluksi on lapsen vapaan kerronnan vaihe. Lasta kuultaessa asianomistajana,

ajatuksena on, että vapaan kerronnan vaihe vastaa todistajan pääkuulustelua. Tarkoitus on,

että kuultava aluksi kertoo oma-aloitteisesti yhtäjaksoisen kertomuksen tapahtumista. Va-

paan kerronnan vaiheessa kertomusta ei pidä keskeyttää vaan käyttää helpottavia ilmauksia

kuten ” OK” tai ” Niin, sitten”. Kuulustelun aikana ei pitäisi pelätä hiljaisia hetkiä, lapsi

saattaa tarvita aikaa miettiessään ja muodostaessaan vastauksia. Kuulustelijan tulee tark-

kailla lasta ja tarvittaessa pitää pieniä taukoja tai jopa tehdä päätös, että kuulustelua jatketaan

joku toinen kerta.217

On ymmärrettävää, että lapsi tarvitsee aikaa muodostaessaan vastauksia ja jäsentääkseen ta-

pahtumia. Tällaisten hiljaisten hetkien kohdalla korostuu kuulustelua tekevän henkilön am-

mattitaito ja kokemus. Lapsen pitää aidosti kokea, että hänen ei tarvitse keksiä jotakin vas-

tausta esim. kuulustelijan painostavan olemuksen vuoksi. Lasten kanssa kokematon kuuluste-

lija saattaa kokea, että vastausten miettiminen on merkki valehtelusta ja käytöksellään tiedos-

tamatta painostaa lasta vastaamaan mahdollisimman nopeasti.

Mikäli lapsen oma-aloitteisesti antamaa kertomusta pitää tarkentaa, tarkentavan kuulustelun

vaiheessa asiat käydään läpi uudelleen lapsen kertomassa järjestyksessä. Tarkentavassa vai-

heessa selvitetään lapsen käyttämät termit, niiden merkitykset, epäselvyydet ja mahdolliset

ristiriidat. Mahdollisessa tulevassa oikeudenkäynnissä ei riitä, että lapsi kertoo, että häntä on

esimerkiksi lyöty tai pahoinpidelty. Tapahtumista tulee saada seikkaperine selvitys, mitä tar-

kasti ottaen on tapahtunut. Seikkaperäiseen selvittämiseen kuuluu ainakin tekotavan, tekijän

ja tekotavan mahdollisimman tarkka selvittäminen. 218 Samat asiat tulee selvittää luonnolli-

sesti myös aikuisia kuulusteltaessa. Lapsen kohdalla seikkaperäinen selvittäminen korostuu,

216 Ellonen (toim.) 2013, s. 89 ja Hirvelä 2007, s. 89. Molemmista teoksista löytyy esimerkkejä, joiden avulla

lasta voidaan ohjata johdattelematta harjoitushaastattelusta varsinaiseen rikosepäilyyn. Esimerkit löytyvät

myös tämän tutkielman liitteistä NICHD- haastattelurungosta. 217 Ellonen (toim.) 2013, s. 89-90 ja Hirvelä 2007, s. 89. 218 Hirvelä 2007, s. 90.

66

koska lähes poikkeuksetta alle 15-vuotiaiden lasten videoituja kuulustelukertomuksia käy-

tetään sellaisinaan todisteina tuomioistuimessa (OK 17:24).

Tarkentavan kuulustelun vaiheessa lapselle voidaan esittää lapsen kertomuksesta johdettuja

kysymyksiä. Yleisesti kysymystyypit jaetaan neljään eri tyyppiin: avoimiin, ohjaaviin, vaih-

toehtoisiin ja johdatteleviin kysymyksiin. Avoimissa kysymyksissä lapsen odotetaan aktiivi-

sesti etsivän muististaan tietoja tapahtumista. Ajatuksena on saada lapsi vastaamaan kysy-

myksiin monisanaisesti. Esimerkkinä tällaisista kysymyksistä ovat: ”Voitko kertoa kaiken

siitä, mitä tapahtui sinä päivänä, josta aiemmin kerroit?” tai ”Mitä sitten tapahtui?”.219

Ohjaavia kysymyksiä voidaan käyttää lapsen kertomuksen täydentämiseksi. Kysymykset fo-

kusoivat kysymyksen johonkin tiettyyn yksityiskohtaan lapsen kertomuksessa. Mikäli oh-

jaavan kysymyksen sijaan voidaan käyttää avoimia kysymyksiä, tulee niitä suosia. Esimer-

kiksi kuulustelijan halutessa tietää epäillyn vaatetuksesta tarkemmin, ohjaava kysymys voi

olla muotoiltu: ” Minkä värinen paita hänellä oli päällään?”. Saman asian ja ennen kaikkea

samaan lopputulokseen voi päästä kysymällä lapselta, että: ” Kerropa hänen vaatteistaan?”.

Tällöin lapsi saa kertoa asiasta oma-aloitteisesti ja saattaa kertoa asiasta tai tapahtumasta

myös sellaista mitä kuulustelija ei olisi osannut edes kysyä.220 Pienet lapset antavat oma-

aloitteisissa kertomuksissaan usein vähemmän tietoa kuin isommat. Tämän vuoksi pienet

lapset tarvitsevat usein tarkempia kysymyksiä. Esitetyillä tarkemmilla kysymyksillä on tar-

koitus koota täysi kertomus, mikäli lapsen oma-aloitteinen kertomus on jäänyt vajaaksi.221

Vaihtoehtokysymykset ovat kysymyksiä, joissa lapselle on kuulustelijan toimesta annettu

vaihtoehtoisia vastauksia. Tällaiset kysymykset sisältävät aina johdattelun riskin, varsinkin

jos ne sisältävät tiedon, jota lapsi ei ole aiemmin maininnut tai ei edes muista. Lapsi saattaa

vastata kysymykseen valitsemalla jonkun vaihtoehdon annetuista vaihtoehdoista miellyt-

tääkseen aikuista, vaikkei tiedä vastausta. Kuulustelusta tehtävän luotettavuusarvion kan-

nalta ”en tiedä” -vastaus on kuitenkin parempi kuin vastaus, joka ei perustu totuuteen. Esi-

merkki vaihtoehtokysymyksestä on esimerkiksi: ” Oliko hän nainen vai mies?”.222

Johdattelevissa kysymyksissä kuulustelija kysymyksen asettelulla voimakkaasti viestii, min-

kälaista vastausta hän lapselta odottaa. Johdattelulla tarkoitetaan muistikuvan vääristymistä

sen seurauksena, että hänelle on annettu tapahtumasta tietoa, joka on muuttanut muistikuvia.

219 Ellonen (toim.) 2013, s. 90-91. 220 Ellonen (toim.) 2013, s. 90-91. 221 Korkman 2008, s. 458. 222 Ellonen (toim.) 2013, 91.

67

Luonnollisesti johdattelevien kysymysten vaikuttavuus riippuu siitä, miten hyvä muistikuva

lapsella tapahtumasta on ja miten tuore tuo muistikuva on. Pahimmassa tapauksessa toistuvat

johdattelevat kysymykset laskevat lapsen kertomuksen luotettavuutta. Tänä taas voi aiheut-

taa sen, ettei lapsen kertomuksella ole näyttöarvoa tai tuomioistuin voi jättää kertomuksen

todistusharkinnassa kokonaan huomioimatta.223

Kirjassaan Taskinen mainitsee neljä eri syytä miksi lapset vastaavat johdattelevin kysymyksiin

yhdessä sosiaalisen painostuksen kanssa myöntävästi. Ensimmäisenä syynä on, että lapset

päättelevät kuulustelijan haluavan kuulla tietyn vastauksen. Toisessa tapauksessa lapset eivät

ole ymmärtäneet kysymystä, mutta haluavat olla mieliksi. Kolmannen syyn mukaan lapset

palauttavat mieleensä erheellisesti viimeisimmän tapahtuman tiedot, vaikka tiedot olisivatkin

peräisin varsinaisen tapahtuman jälkeisistä keskusteluista tai haastatteluista. Viimeisenä syynä

on, että lapset tuottavat oma-aloitteisesti virheellisiä yksityiskohtia, jotka sopivat epäillystä

henkilöstä esitettyihin stereotypioihin tai haastattelun syyttävään ilmapiirin.224 Useimpiin yllä

esitettyihin syihin, pystytään vaikuttamaan suorittamalla kuulustelu olemassa olevien tietojen

perusteella ”oikein”. Lapsen ennen kuulustelua käymät keskustelut tapahtumasta, saattavat

vaikuttaa lapsen kertomaan. Tämä pitää osata ottaa huomioon kuulusteluja tehdessä. Samalla

tämä asettaa haasteen poliisin suorittamien alustavien puhuttelujen osalta esim. kotiväkivalta

tehtävillä. Lapsien kohtaaminen poliisitoiminnassa ja lapsen kertomuksen luotettavuuden säi-

lyttäminen, ei siis missään nimessä ole pelkästään perinteistä esitutkintaa suorittavien poliisin

ammattitaitoa, vaan sen tulisi kattaa läpi poliisitoimen.

Kuulusteluissa hyväksyttyjä kysymystyyppejä ovat avoimet kysymykset, joita tulisi käyttää

aina ensisijaisesti. Pienetkin lapset osaavat vastata avoimiin kysymyksiin, mikäli kysymyk-

set on muokattu oikein ja heidän kehitystasolleen sopiviksi. Ohjaaviakin sekä vaihtoehtoisia

kysymyksiä voidaan käyttää tarkennettaessa lapsen oma-aloitteista kertomusta. Johdattele-

vien kysymysten käyttöä tulee ehdottomasti välttää.225 Poliisihallituksen ohjeen mukaan ”

Luotettavin kuulustelutulos lapsen itsenäisellä kerronnalla ja siitä johdetuilla avoimilla ky-

symyksillä ja ilmauksilla. Vaihtoehto- ja johdattelevia kysymyksiä ei saa käyttää.”226 Lisäksi

223 Ellonen (toim.) 2013, 91. 224 Taskinen (toim.) 2003, s. 77. 225 Ellonen (toim.) 2013, s. 90-91. Hirvelä 2007, s. 90-91 avaa ohjaavien kysymysten käyttökohteita ja antaa

niistä käytännön malleja. Lisäksi Hirvelän mukaan rikosepäilyn yksityiskohtia on hyvä tarkentaa yhdistämällä

fokusoitu ja avoin kysymys. Wilson – Powell 2001, s. 59 näkevät johdattelevien kysymysten mahdollisena,

mutta niitä tulee välttää. Heidän mukaansa johdattelevia kysymyksiä voidaan käyttää informaation kerää-

miseksi, joka ei liity varsinaiseen rikosepäilyyn tai -tapahtumaan. 226 Poliisihallitus 2013, s. 7.

68

lapsen ikä saattaa asettaa rajoituksia käytettäville kysymystyypeille. Pienet lapset ovat isom-

pia lapsia herkempiä johdattelulle.227

Yllä esitetyt kysymystyypit ovat kuulusteluja suunnittelevalle tutkijalle oiva apuväline. Sa-

malla periaatteella tulee miettiä rikoksesta epäillyn mahdollisesti esittämiä vastakysymyksiä.

Niitä koskee sama ohjeistus kysymystyyppien osalta ja mahdolliset johdattelevat kysymykset

tulee muokata siten, että niihin saadut vastaukset perustuvat lapsen oma-aloitteiseen kerron-

taan tai ”sallittuihin” kysymystyyppeihin perustuen. Kysymystyypeillä on merkitystä myös

niissä tapauksissa, joissa niiden avulla on saatu myös totuudenmukaisia vastauksia. Johdatte-

levat kysymykset vaikuttavat suoraan lapsen kertomuksesta tehtävään luotettavuusarvioon,

jota tuomioistuimet arvioivat pohtiessaan lapsen kertomuksen painoarvoa todisteena. Itse pi-

dän Poliisihallituksen linjausta vaihtoehtokysymysten ehdotonta käyttökieltoa liioiteltuna. Mi-

käli lasten kuulustelut tehdään aidosti asiaan perehtyneiden tutkijoiden toimesta, kuten sa-

massa ohjeessa on mainittu, on heillä varmasti kyky miettiä, milloin vaihtoehtoisten kysymys-

ten käyttö on perusteltua.

Kuulustelun lopetusvaiheessa voidaan siirtyä lapselle mieluisaan ja neutraaliin aiheeseen.

Lasta voidaan kiittää kuulustelusta, mutta lasta ei tule palkita. Lapselle voidaan kertoa, että

tapaako hän vielä kuulustelijaa uudestaan tai hänelle voidaan selittää, mitä asian selvittämi-

sessä tapahtuu seuraavaksi. Kuulusteltavalle voidaan antaa kuulustelijan yhteystiedot, mikäli

lapsi haluaa kertoa asiasta lisää myöhemmin.228

6.2.4 Lapsen alustava puhuttelu

Alustavalla puhuttamisella tarkoitetaan ensimmäisenä tapahtumapaikalle saapuvan polii-

siyksikön alkuselvitystä siitä, mitä paikalla on tapahtunut. Alustava puhuttaminen on tar-

peen, jotta poliisille muodostuu käsitys siitä, onko tapahtumassa syytä epäillä rikosta. Jois-

sakin tapahtumissa ensimmäiset tiedot ovat niin epäselviä, ettei kaikkien osallisten rikosoi-

keudelliset asemat ole täysin selviä.229

Esitutkintalaki 7 luvun 20 §:n mukaan rikosten selvittämiseksi tehtävissä alustavissa puhut-

teluissa on noudatettava ETL 7:1,1 säännöstä kuulusteltavan kohtelusta sekä ETL 7:8 todis-

tajan ilmaisuvelvollisuudesta ja kieltäytymisestä todistamasta. Käytännössä tämä tarkoittaa,

että alustavan puhuttelun kohteella on samat, aiemmin läpikäydyt, oikeudet ja

227 Kuehnle – Connell, 2009 228 Hirvelä 2007, s. 93 ja Ellonen (toim.) 2013, s. 90. 229 Apulaisoikeuskansleri ottaa päätöksessään OKV/817/1/2015 kantaa siihen, milloin kyseessä on alustava

puhuttelu ja milloin kuulustelu. Tapauksessa alle 15-vuotiasta lasta oli kuultu epäillyn rikollisen teon johdosta.

Päätöksessä todetaan, että kyseessä ei ole alustava puhuttelu, mikäli asiasta on kirjattu rikosilmoitus ja asian-

osaisten asema on määritelty.

69

velvollisuudet, kuin varsinaisessa esitutkinnassa kuulusteltavalla. Esitutkintaperiaatteet ovat

myös voimassa alustavan puhuttelun kohdalla.

Lapsen alustavan puhuttamisen ei myöskään tulisi erota varsinaisesta kuulustelusta. Haas-

teena tässä on, että esimerkiksi kotiväkivaltatehtävillä lapsen ensimmäiseksi kohtaa järjes-

tyspoliisin partio, jolla ei välttämättä ole riittävää koulutusta tai aiheeseen perehtymistä. Li-

säksi lapsi saattaa kohdata poliisimiehen ensimmäistä kertaa henkilökohtaisesti ja jopa pe-

lätä poliisia. Samoin kentällä käytössä oleva välineistö ja aika on usein hyvin rajallinen.

Näistä syistä ja esitutkintaperiaatteita tulkiten, pidän lapsen alustavaa puhuttelua hälytysteh-

tävien yhteydessä poikkeuksellisena toimintamallina. Lapsi ja lapsen hyvinvointi tulee kui-

tenkin luonnollisesti muilta osin huomioida mahdollisimman hyvin.

Mikäli lasta joudutaan alustavasti puhuttamaan esimerkiksi hälytystehtävien yhteydessä, tu-

lee puhuttaminen toteuttaa esimerkiksi NICHD-haastattelurunkoa käyttäen ja haastattelu tu-

lee tallentaa. Haastattelu voidaan toteuttaa esimerkiksi kohdeasunnon sisällä tai poliisiauton

välitilassa. Käytännössä näissä tilanteissa toinen konstaapeli haastattelee lasta ja toinen tal-

lentaa haastattelun esimerkiksi auton tai puhelimen kameralle. Tulevaisuudessa kenttäpolii-

seille mahdollisesti asetettavat haalarikamerat voisivat toimia tallennusvälineenä, joskin

näissä tapauksissa haastattelutilanteen tallentava poliisimies ja haastattelija olisivat yhä eri

henkilöitä. Tarkoitus on, että tallenteella näkyvät sekä haastateltava, että haastattelija.

Kentällä tehtävän haastattelun tallentamisella on mahdollisuudet välttää asianosaisten väit-

teet siitä, että poliisimies on johdatellut lasta alustavan puhutuksen yhteydessä. Lisäksi tal-

lenteen avulla voidaan yhdessä asiantuntijan kanssa pohtia, onko lapsen kehitystaso riittävä

varsinaisen kuulustelun toteuttamiseksi.

70

7 VIRANOMAISYHTEISTYÖ JA LASTENTALO -TOIMINTAMALLI

7.1 Viranomaisyhteistyön tavoite

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamisessa on viime aikoina korostunut viranomaisten

välinen yhteistyö ja moniammatillisuus. Yhtenä syynä tähän on lasten ja nuorten ongelmien

monitahoisuus, usein lapsen tai nuorten kehitystä ja hyvinvointia uhkaa samanaikaisesti use-

ampia tekijöitä.230 Voidaankin todeta, että lapsen edun- ja oikeuksien kunnioittaminen edel-

lyttää, että jokaista tapausta käsitellään yksilöllisesti ja viranomaiset käsittelevät yhteis-

työssä juuri hänen erityistä tilannettaan.231 Yhteistyön on katsottu olevan tärkeää yksittäisen

lapsen lisäksi, myös viranomaisten näkökulmasta. Pienillä resursseilla toimivien viran-

omaisten voidaan katsoa hyötyvän moniammatillisesta yhteistyöstä. Asiantuntijuutta jaetta-

essa tarkoituksenmukaisesti, päästään vähillä resursseilla usein parempaan lopputulokseen.

Lisäksi toimivalla poikkihallinnon työskentelyllä voidaankin siirtää työn painopistettä

enemmän ennaltaehkäisevään suuntaan.232

Tarvittavan viranomaisten moniammatillisuuden laajuus ja käytön järkevyys luonnollisesti

riippuvat tutkittavana olevasta rikosepäilystä. Tutkittaessa yksinkertaista omaisuusrikosta tai

vahingontekoa, jossa lapsi on asianomistajana, ei liene moniammatilliselle yhteistyölle ole

tarvetta. Huomattava on, että näissäkin tapauksissa esitutkintaa suorittavalla poliisilla tulee

olla riittävät tiedot ja taidot lasten kanssa toimimisesta. Toisena ääripäänä voidaan nähdä

lapsiin kohdistuneet väkivalta- ja seksuaalirikokset, joiden selvittämiseksi ja lapsen edun

turvaamiseksi tarvitaan usein poliisin, syytäjän, lääkäreiden, sosiaaliviranomaisten ja jopa

koulun yhteistyötä.

Viranomaisten välistä yhteistyötä voidaan tehdä eri muodoissa. Lievimmillään yhteistyön

muotona voi olla tiedonkulku eri viranomaisten välillä, jolloin jokainen viranomainen huo-

lehtii pääsääntöisesti omasta perustehtävästään. Poliisilla on poliisilain 9 luvun 2 §:n mukaan

oikeus saada poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi sellaista tarpeellista virka-apua,

jonka antamiseen asianomainen viranomainen on toimivaltainen. Eli esimerkiksi yliopistol-

lisen sairaalan oikeuspsykiatrian yksiköt ovat lain tasolla velvoitettu antamaan poliisille

virka-apua lapsen haastattelun toteuttamiseksi. Tällaisessa tapauksessa mielestäni molem-

mat huolehtivat omasta perustehtävästään, mutta poliisi käyttää virka-apua oman tehtävänsä

hoitamiseksi mahdollisimman hyvin.

230 Heino 2007, s. 55-63. Ks. myös Hiitola – Heinonen 2009. 231 Sinkkonen – Mäkelä 2017, s. 29. 232 Humppi – Ellonen 2010, s. 192.

71

Tiiviimmässä yhteistyössä, eri viranomaiset jakavat eri alojen asiantuntijuutta käytännön ta-

solla. Tällä tasolla voidaan puhua usein moniammatillisesta yhteistyöstä. Moniammatilli-

sessa yhteistyössä ajatuksena on mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan hahmottaminen

ja lopputuloksen saavuttaminen. Parhaiten tähän päästään eri asiantuntijoiden tietojen ja tai-

tojen yhdistämisellä asiakaslähtöisesti ja kaikkien osapuolien halulla tavoitella parasta mah-

dollista lopputulosta.233

7.2 Lastentalo-toimintamalli Pohjoismaissa

Viranomaisten välistä yhteistyötä voidaan tehdä monilla eri tasoilla. Epäviralliseen yhteis-

työhön voidaan katsoa kuuluvan hyvän kommunikaation ja tiedonvaihdon viranomaisten vä-

lillä. Tällä tasolla toiminta ei ole koordinoitu vaan useimmiten tilannesidonnaista. Koordi-

noidumpaa toimintaa voidaan jo vaatia ylemmällä tasolla, jossa yhteistyötä tehdään viralli-

semmin ja jossa joku ennalta määritelty taso on vastuussa toiminnan järjestämisestä ja suju-

vuudesta. Esimerkkeinä tästä ovat mm. useissa kunnissa toimivat lastensuojelun moniam-

matilliset asiantuntijatyöryhmät ja yliopistollisten sairaaloiden yhteydessä toimivat oikeus-

psykiatriset työryhmät, joiden tarkoituksena on avustaa erityisesti väkivalta- ja hyväksikäyt-

töepäilyjen tutkinnassa. Viimeisenä ja korkeimpana tasona voidaan nähdä erilaiset yhteen-

liittymät, jossa toiminta sisältä jo yhteisiä rakenteita tai eri organisaatioiden yhteenliittymiä.

Esimerkkeinä tällaisista yhteenliittymistä ovat muissa Pohjoismaissa toimivat lastentalot,

joissa lapsiin kohdistuvia väkivalta- ja hyväksikäyttöepäilyjä selvitetään moniammatilli-

sessa yhteistyössä ”saman katon alla”.234

Kirjallisuudessa mm. Hirvelä 2007; Humppi – Ellonen 2010 ja Ellonen (toim.) 2013 käytetään

Lastentalo-termiä, joka on käännös Ruotsin vastaavan mallin nimestä (Barnahus). Suomen

yliopistollisten sairaaloiden Terveyskylä.fi käyttää Lastentalo-nimitystä omasta erikoissai-

raanhoidon palvelustaan, jossa on tietoa lasten sairauksista ja hoitoon liittyvistä seikoista. Pal-

velu on suunnattu lapsille, jotka ovat menossa hoitoon ja heidän vanhemmilleen. Suomessa

ollaankin myöhemmin päädytty käyttämään Lastentalo-termin sijaan nimitystä Lastenasiain-

talo.235

Lastentalo-mallissa lapsiin kohdistuneita väkivalta- ja seksuaalirikoksia selvittävät viran-

omaiset työskentelevät kaikki saman katon alla, selvittäen vain näitä rikoksia. Koko lapseen

kohdistuneen rikoksen selvittäminen on fyysisesti ohjattu yhteen paikkaan, jossa se

233 Ellonen (toim.) 2013, s. 20. 234 Hirvelä 2007, s. 74; Humppi – Ellonen 2010, s. 192–193. 235 HUS ja Virtuaalisairaala 2.0 hankkeen sairaanhoitopiirit 2017, kohta Lastenkylä.fi. Lastenasiaintalo mm.

Sinkkonen, Minna Haaste 4/2014.

72

selvitetään eri asiantuntijatahojen toimesta. Tällä järjestelyllä on pyritty nopeuttamaan virka-

apuprosessia ja vähentämään viranomaisprosessien erillisyyttä ja yhteistyön haasteita. Las-

tatalo-toimintamallin päämääränä on taata yhteistyön sujuvuus ja muut hyvät toimintamallit

ja -edellytykset lapsen edun toteutumiseksi koko prosessin ajan. Mallin ovat kehittäneet las-

tensuojelu-, poliisi-, ja oikeusviranomaiset yhdessä ja se on otettu käyttöön ensimmäisenä

Pohjoismaana Islannissa 1998.236 Ruotsissa ensimmäinen lastentalo (Barnahus) aloitti toi-

mintansa huhtikuussa 2004 ja sieltä saatujen kokemusten mukaan, lastentalo-malli mahdol-

listaa paremman yhteistyön viranomaisten välillä ja paremman psykososiaalisen tuen rikok-

sen uhriksi joutuneelle lapselle.237

Lastentalo-mallissa, alkuvaiheessa toimitetaan lapsen tutkinnallinen ja lastensuojelun alus-

tava haastattelu. Tämän jälkeen tapahtuu tuomarin toimittama lapsen kuulustelu. Kuuluste-

lua varten talossa on kuulusteluhuone, josta on videoyhteys oikeussaliin. Käytännössä lapsen

kuulustelun toimittaa kuulusteluihin perehtynyt psykologi, sosiaalityöntekijä tai kriminologi

tuomarin valvonnassa. Kuulustelutilaan ovat välittömässä videoyhteydessä lapsen avustaja,

epäillyn avustaja, lastensuojelun edustaja, poliisi, syyttäjä ja jutun tuomari. He seuraavat

kuulustelua ja voivat esittää lapselle kysymyksiä kuulustelijan välityksellä. Myös rikoksesta

epäillyn osallistuminen kuulusteluun ja kysymysten esittäminen kuulusteltavalle on mahdol-

listettu Lastentalo-mallissa.238

Lastentalo-malli on käytössä Islannissa, Norjassa ja Ruotsissa. Mallia sovelletaan kunkin

maan paikallisten lainsäädännön sekä olosuhteiden mukaan. Useassa tapauksessa Lastenta-

lot keskittyvät seksuaalisten hyväksikäyttötapausten tutkimuksiin, mutta osassa tutkimukset

kattavat myös lapsiin kohdistuneet pahoinpitelyrikokset. Lastentalo- malli kokoaa yhteen

syyttäjän, poliisin, tuomioistuimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Eri am-

mattilaisten roolit painottuvat maakohtaisesti.239

Lastentalo-mallin hyviksi puoliksi on nähty, että sitä kautta eri tietojen vaihto eri viranomais-

ten välillä helpottuu ja toimintatavat yhtenäistyvät. Lapsen kannalta Lastentalo-mallin voi-

daan olettaa ehkäisevän rikoksen selvittämisestä aiheutuvia rasittavia tekijöitä. Samalla ai-

heeseen liittyvän tutkimuksen laadun voidaan olettaa kehittyvän ja samalla kokonaisuuden

236 Ellonen (toim.) 2013, s. 36; Hirvelä 2007, s. 74. 237 Åklagarmyndigheten 2016, s.11 238 Hirvelä 2007, s. 74–75. 239 HE 127/2013 vp, s. 2. Hallituksen esityksessä Pohjoismaisista lastentaloista (Barnahus) käytetään sekä las-

tentalo ja lastenasiaintalo nimitystä. Lastentalo nimitys lienee kohdallaan puhuttaessa Pohjoismaissa käytössä

olevista eri viranomaiset yhdistävistä malleista. Lastenasiaintalosta on mielekäs puhuttaessa Suomessa käy-

tössä olevasta mallista.

73

uskotaan parantavan lapsen ja epäillyn oikeusturvaa.240 Ylipäätään lapsiin kohdistuneiden

rikosten tutkimisen keskittämisellä voidaan tutkintaa yhdenmukaistaa ja pienentää laatu- ja

alueellisia eroja. Lapsiin kohdistuneiden rikosten selvittämisen keskittämistä on toivottu kai-

killa eri viranomaistahoilla.241

Lastentalo ajattelumallissa on kiistämättä paljon hyvää. Mallina se lienee tämän hetkisten tie-

tojen valossa yksi parhaista, ellei paras. Väkivalta- tai seksuaalirikoksen uhriksi joutuneen

lapsen kohdalla on syytä erityiseen hienotunteisuuteen ja varottava kuormittamasta lasta esi-

tutkinnalla yhtään enempää kuin on tarve. Käytännössä ja nykyisillä poliisin ja sosiaalitoimen

resursseille asia ei ole aivan yhtä ongelmaton ja helppo ratkaistavaksi. Poliisi on vastuussa

esitutkinnan lainmukaisesta suorittamisesta ja esitutkinnan sisällä, myös muiden viranomais-

ten toimista. Mikäli lapseen kohdistuvat kuulustelut keskitetään vain tiettyihin Lastentaloihin,

tarkoittaa se, että juttua tutkiva poliisimies joutuu myös liikkumaan omalta työpisteeltään sa-

massa suhteessa. Samaa liikkumista vaaditaan myös sosiaalitoimen työntekijältä. Yhtenä vaih-

toehtona on nimittää Lastentalolle useampi poliisi ja sosiaalityöntekijä, jotka ovat kiinteästi

sijoitettu sinne esittämään poliisin näkökulman kussakin tutkittavassa jutussa. Tällöin ei mie-

lestäni voida enää puhua juttua tutkivasta poliisista, vaan poliisin edustajasta. Tätäkin asiaa

tulee miettiä laajemmin. Onko esitutkinnan tärkein tehtävä selvittää aineellista totuutta vai

auttaa lasta ja hänen läheisiään? Itse näen, että mitä pienemmästä lapsesta on kyse, tulee pai-

nopisteen lapsen kohdalla olla hänen auttamisensa, esitutkinnan kustannuksella. Vanhemman

lapsen kohdalla rikoksen selvittämisen intressi kasvaa, mutta silti niin, että lapsen etu huomi-

oidaan aina.

7.3 LASTA-hanke Suomessa

Lakimuutos lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämiseksi (793/2013) tuli voi-

maan 1.1.2014. Lainmuutoksen jälkeen lapseen kohdistuneet pahoinpitelyrikokset selvite-

tään ja niiden selvittäminen rahoitetaan kuten lapseen kohdistuneiden seksuaalirikosten

epäilyissä. Lakimuutoksella on ollut tarkoitus yhtenäistää seksuaalirikoksen uhriksi ja pa-

hoinpitelyrikoksen uhriksi joutuneiden lasten oikeuspsykiatristen tutkimusten toteutumista.

Lisäksi lainmuutoksella on pyritty yhdenvertaistamaan tutkimuspalveluiden saatavuutta ja

laatua sekä parantaa em. rikosten uhriksi joutuneiden lasten epätasa-arvoista asemaa tutki-

muksiin pääsyssä.242

Lainmuutoksen esitöissä on kuvattu Turun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella

käynnistyvä THL:n koordinoima Lastenasiaintalo-kokeiluhanke (LASTA-hanke).

240 Hirvelä 2007, s. 75; Humppi – Ellonen 2013, s. 240. 241 Humppi – Ellonen 2013, s. 240. 242 HE 127/2013 vp, s. 1.

74

Hankkeen lähtökohtana on ollut väkivaltarikosepäilyn selvittämisprosessiin osallistuvien vi-

ranomaisten toiminnan koordinointi ja keskittäminen. Lisäksi hallituksen esityksessä paino-

tetaan lapsen edun ja oikeusturvan mukaisten tietojen jakamista. Kokeiluhankkeen perus-

teella on ollut tarkoitus tehdä ratkaisut minkälainen kaltoin kohdellun lapsen tutkimisen ja

auttamisen malli on Suomessa.243

LASTA-hankkeen tavoitteena on ollut luoda valtakunnallinen yhteistyömalli syyttäjälaitok-

selle, poliisille, lastensuojelulle sekä psykiatriselle ja somaattiselle sairaanhoidolle tilan-

teissa, joissa lapsen epäillään joutuneen väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Toimintamallin keskiössä on lapsiystävällinen ja yhteistoiminnallinen viranomaisprosessien

koordinaatio. Hanketta on koordinoinut THL ja sitä tukemassa ovat olleet sosiaali- ja ter-

veysministeriö, oikeusministeriö ja sisäministeriö.244

LASTA-toimintamalli on jaettu kahteen eri vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa esitutkin-

nan ja lastensuojelun tueksi kerätään niihin liittyvää olennaista tietoa. Tämän jälkeen, toi-

sessa vaiheessa, viranomaiset kokoontuvat yhteen lapsen tilanteen arvioimiseksi. Taustatie-

dot kerätään sitä varten suunnitellulle lomakkeelle. Tarpeellisiksi taustatiedoiksi on katsottu

mm. lapseen kohdistuneen väkivallan vakavuus, somaattisten tutkimusten tarpeellisuus, esi-

tutkintaan ja lapsen haastateltavuuteen liittyvät seikat. Taustatietolomake koostuu siis las-

tensuojelun, terveydenhuollon ja rikosepäilyn perustiedoista. Käytännössä taustatietojen ke-

räämistä varten, poliisi lähettää konsultaatiopyynnön LASTA-työntekijälle. Tämä työntekijä

kerää lapsen tiedot erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon järjestelmistä. Lisäksi ta-

paukseen liittyvät sosiaalihuollon ja lastensuojelun tiedot kerätään soittamalla sosiaali-

päivystykseen tai lapsen asioita hoitavalle sosiaalityöntekijälle. Taustatietolomake lähete-

tään poliisille ja se liitetään osaksi esitutkintamateriaalia.245

Taustatietolomaketta apuna käyttäen poliisi ratkaisee, mitkä tapaukset tuodaan monialaiseen

yhteistyökokoukseen. Vaihtoehtoina monialaiselle yhteistyökokoukselle ovat suora virka-

apu pyyntö lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksikköön tai poliisi voi vaihtoehtoisesti jat-

kaa esitutkintaa ilman viranomaisyhteistyötä. Yhteistyössä syyttäjän kanssa on poliisilla

mahdollisuus myös rajoittaa tutkintaa, tällöin taustatietolomake toimii päätöksen kannalta

tukevana asiakirjana. Yhteistyökokouksessa ovat edustettuina tutkinnasta vastaava poliisi

ja/tai tutkinnanjohtaja, syyttäjä sekö lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Nämä tahot

243 HE 127/2013 vp, s. 2–3. 244 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014, kohta LASTA-hanke 245 Sinkkonen – Mäkelä (toim.) 2017, s. 13.

75

saavat tarvittaessa apua monialaiselta asiantuntijajoukolta. Lapsen edun kannalta, juuri tämä

konsultatiivinen apu on keskeisessä roolissa LASTA-mallissa.246

Hankkeen aikana monialainen yhteistyökokous järjestettiin sairaanhoitopiirin tiloissa. Tär-

keimmäksi seikaksi nousi kuitenkin hyvät videoneuvotteluyhteydet, joiden kautta etäisim-

mät poliisiasemat ja sosiaalityöntekijät voivat olla mukana. Hankkeen aikana, kutakin lasta

varten varattiin aikaa puoli tuntia. Mikäli tapaukseen liittyi sisaruksia, myös heidät käsitel-

lään samaan aikaan. Esitutkinnan kannalta merkittävämmät päätökset yhteistyökokouksissa

ovat mahdolliset syyttäjän esittämät arviot tapauksesta ja esitutkintayhteistyöstä. Lisäksi po-

liisi ja lastensuojelu voivat sopia keskinäisestä yhteydenpidosta esitutkinnan edetessä.247

Monialaisen yhteistyökokouksen lisäksi Turun yliopistollisessa keskussairaalassa on käy-

tössä somaattisen tutkimuksen monialainen toimintamalli. Somaattisen tutkimisen mallia on

kehitetty osana LASTA-hanketta. Somaattisilla tutkimuksilla pyritään löytämään lapsesta

löydöksiä, jotka sopivat ulkoisen väkivallan aiheuttamiksi. Mitä nuoremmasta lapsesta on

kyse, sitä todennäköisemmin vammat ovat aiheutuneet ulkoisesta väkivallasta.248 Esitutkin-

nan kannalta somaattiset tutkimukset epäiltäessä lapseen kohdistuvaa pahoinpitelyä tai sek-

suaalista hyväksikäyttöä ovat sitä suuremmassa roolissa, mitä nuorempi lapsi on asianomis-

tajana. Aivan pienten lasten kohdalla, somaattiset löydökset voivat olla ainoa syytettä tukeva

näyttö, koska jo esitutkintavaiheessa lapsen kuulustelun voidaan todeta olevan mahdotonta

tai kuulusteluista saatavan kertomuksen näyttöarvo arvioidaan pieneksi.

Mikäli pahoinpitelyn epäillään kohdistuneen lapseen, lapsi on vietävä päivystykseen lääkä-

rin tutkittavaksi. Tutkivan lääkärin on tehtävä viipymättä lastensuojeluilmoitus sekä tutkin-

tapyyntö poliisille (LSL 25). Tämän jälkeen lääkäri konsultoi viipymättä lastenkirurgia ja he

voivat tehdä yhdessä suunnitelman lapsen jatkohoidosta. Lastenkirurgi ilmoittaa pahoinpi-

tely epäilystä pahoinpitelyepäilyn tutkimusten järjestämiseen nimetylle henkilölle, jonka

tehtäviin kuuluu kutsua koolle suunnittelupalaveri. Lapsen tutkimusten valmistuttua, sama

henkilö kutsuu kokoon kaksiosaisen diagnostisen palaverin. Diagnostisessa palaverissa po-

liisi arvioi edunvalvojan tarpeellisuuden rikostutkinnan näkökulmasta. Lisäksi poliisi tekee

virka-apupyynnön saadakseen lastenkirurgin lausunnon lapsen mahdollisista vammoista.

246 Sinkkonen – Mäkelä (toim.) 2017, s. 14–15. 247 Sinkkonen – Mäkelä (toim.) 2017, s. 15–16. 248 Sinkkonen – Mäkelä (toim.) 2017, s. 17.

76

Poliisin tekee myös päätöksen lapsen kuulemisesta, joko poliisissa tai lasten ja nuorten oi-

keuspsykiatrian yksikössä.249

LASTA-toimintamallin voidaan katsoa kattavan lähes kaikki samat viranomaiset, mitä aiem-

min kerrotut lastentalo-mallit. Erona lienee se, että lastentalo-mallissa esitutkinnan rooli on

suurempi, kuin taas suomalaisessa lastenasiaintalo-mallissa pääpaino on lapsen kokonais-

valtaisella auttamisella ja lapsen hyvinvoinnin edistämisellä. LASTA-hankkeen myötä lap-

sen ja hänen perheensä avun ja tuen tarve, tuli aiempaa useammin kartoitetuksi. Lisäksi Var-

sinais-Suomen sairaanhoitopiirin Lastenpsykiatrian tulosyksikön alainen Lasten ja nuorten

oikeuspsykiatrian tutkimusyksikkö havaitsi LASTA-toiminnan aikana, että poliisin tietoon

tulleet lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitely epäillyt ovat tulee aiempaa nope-

ammin käsittelyyn. Lisäksi useampi nuori ja hänen tilanteensa on päässyt moniammatillisen

työryhmän käsittelyyn.250

LASTA-hankkeesta tehdyn raportissa on todettu, että monin paikoin tehdään erinomaista

työtä poliisin, lastensuojelun ja terveydenhuollon välillä, kun lapsen epäillään joutuneen pa-

hoinpitely tai seksuaalirikoksen uhriksi. Yhteistyö on kuitenkin satunnaista ja siltä puuttuu

lakitasoinen säätely. Hankkeen aikana on tullut selväksi, että lapsen kannalta olisi hyvä siir-

tää kaikki poliisin suorittama tutkinta keskitettyihin erikoisyksiköihin. Lisäksi lasten haas-

tattelun katsotaan olevan erikoisosaamista vaativaa, johon kouluttautuminen on mielekästä

vain, jos haastatteluja on kohtuullinen määrä.251

Valitettavaa on, että lapsen saama tuki ja viranomaisyhteistyön laatu ovat riippuvaisia maan-

tieteellisestä sijainnaista ja poliisilaitoksen sisällä olevista resursseista ja ammattitaidosta.

Sama asia koskee kaikkea muutakin esitutkintaa ja poliisitoimea. Pidän ajatusta lapsiin koh-

distuneiden rikosten tutkimisen keskittämistä hyvänä ajatuksena, mutta se ei mielestäni

poista eriarvoisuutta. Suomessa on tällä hetkellä 11 poliisilaitosta ja mikäli lapsiin kohdis-

tuneiden rikosten tutkimista keskitetään, en usko, että keskitettyjä tutkintaryhmiä tulee tuota

poliisilaitosten määrää (11) enemmän. Vuonna 2016 poliisin tietoon tuli 7181 rikosta, joissa

asianomistajana oli alle 18-vuotias henkilö.252 On selvää, että tällaisen juttumäärän jakami-

nen pelkästään lapsiin keskittyneisiin yksiköihin on sula mahdottomuus nykyresursseilla.

Yhtenä mahdollisuutena voitaneen pitää sitä, että pitkäkestoinen ja erityisosaamista vaativa

249 Sinkkonen – Mäkelä 2017, s. 17–18. 250 Sinkkonen – Mäkelä 2017, s. 45. 251 Sinkkonen – Mäkelä 2017, s. 51. 252 Tilastokeskus, sähköpostitse 9.10.2017 saatu taulukko, jossa on eritelty poliisille ilmoitetut rikokset, joissa

asianomistajana alle 18-vuotias. Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset on eritelty erikseen.

77

esitutkinta keskitetään tiettyihin yksiköihin. Tämä keskittäminen on järkevämpää hoitaa po-

liisilaitoksen sisäisillä ohjeistuksilla, kuin erillisellä lainsäädännöllä.

78

8 JOHTOPÄÄTÖKSET

8.1 Esitutkintalain ja lapsen edun välinen suhde

Poliisissa esitutkintalaki tunnetaan verrattain hyvin, mutta lapsen kuulemiseen liittyvät sei-

kat, sekä lapsen edun käsite ovat heikommin tiedossa. Tähän on poliisissa pyritty vastaa-

maan antamalla erityistä koulutusta lapsen kohtaamiseen poliisitoimessa, lisäksi Poliisihal-

litus on antanut ohjeen lapsen kohtaamisesta poliisitoimessa ja esitutkinnassa. Koulutus ei

kuitenkaan ole tavoittanut kaikkia, eikä sitä käsitykseni mukaan edelleenkään kouluteta riit-

tävissä määrin poliisin perustutkinnon aikana. Tämä aiheuttaa ongelmia kenttätyöstä lähtien

aina tutkinnanjohtaja tasolle.

Lähtökohtana lapsen oikeuksille voidaan pitää Suomen perustuslakia, Euroopan ihmisoi-

keussopimusta sekä Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuden sopimusta. Tämän hetki-

sen oikeuskäytännön mukaan eniten painoarvoa annetaan perustuslaille sekä Euroopan ih-

misoikeussopimukselle arvioitaessa lapsen oikeuksia. YK:n lasten oikeuksien sopimuksen

oikeudellista velvoittavuutta sekä sen ohjaavaa vaikutusta ei esitutkintaviranomaisessa tun-

neta, niin hyvin kuin pitäisi. Parhaiten lapsen etu toteutuu esitutkinnassa silloin, kun lapsen

asioita hoidetaan yhdessä lasta tukevien vanhempien kanssa. Usein lapsia koskevissa asi-

oissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska lapsen vanhemmat saattavat olla lapseen

kohdistuneesta rikoksesta epäiltynä.

Perustuslain 6 pykälän 3 momentin mukaan, lasta tulee kohdella yksilönä ja hänen tulee

saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystasonsa mukaan. Tätä säädöstä esitutkin-

talain 4 luvun 7 § tukee. Säädöksen mukaan lasta tulee kohdella esitutkinnassa hänen ikänsä

ja kehitystasonsa mukaan. Vaikka lapsen oikeudet sekä esitutkintaviranomaisten suorat vel-

vollisuudet on kirjattu suoraan lakiin, niin toteutuminen vaatii esitutkintaviranomaisen ak-

tiivisia toimia. Pelkkä passiivinen asioiden tiedostaminen ei riitä, lapsen oikeudet eivät to-

teudu ilman aikuisten halua toteuttaa niitä. Näkökulmasta riippuen, esitutkinnan aikana lap-

sen etu näyttäytyy eri lailla. Poliisin, lasta hoitavan lääkärin ja lapsen perheen asioita hoita-

van sosiaalityöntekijän näkemykset saattavat erota toisistaan suuresti. Tällöin lapsen etua

tulee punnita lapsen intressien kautta ja löytää yhdessä lapsen kannalta paras mahdollinen

ratkaisu. Lasta koskevan päätöksen tekijän pitää pystyä osoittamaan, miten lapsen etua on

punnittu ja harkittu lasta koskevaa päätöstä tehdessä.

Tulkintaa vaativissa epäselvissä tilanteissa, tulee lasta koskevaa esitutkintatoimea harkita

aina lapsen edun kannalta. Käytännön esitutkinnassa tämä tarkoittaa, että lapseen kohdistu-

via esitutkintatoimia täytyy osata ja tulee harkita lapsen näkökulmasta. Lapsen kuulusteluja

79

harkittaessa, tulee aluksi pohtia kuulusteluiden tarpeellisuutta. Mielestäni lasta ei tule kuulla

yksinkertaisissa ja selvissä tapauksissa, joissa näyttö syyteharkinnan pohjaksi on saatavissa

jotain muuta kautta. Mikäli tehdään päätös olla kuulematta lasta, täytyy tämän päätöksen

perustua nimenomaisesti lapsen etuun, ei resurssien puutteeseen tai esitutkintaviranomaisen

haluun säästää itseään lähtökohtaisesti haastavalta kuulustelutilanteelta.253Lapsen kuule-

mista ei tule kuitenkaan välttää, mikäli kuuleminen on tarpeen. Kuulemiset tulee tehdä tämän

hetken hyväksi havaittujen käytänteiden mukaisesti ja lapsen edun kannalta parhaassa mah-

dollisessa paikassa.

Esitutkintalain varsin vähäinen lapsiin kohdistuva lainsäädäntö tarkoittaa sitä, että esitutkin-

taperiaatteiden merkitys korostuu. Esitutkintaperiaatteita tulkitsemalla voidaan päästä lä-

helle tulkintaa, jossa lapsen etu huomioidaan edes välttävästi. Lapsen kohdalla tasapuoli-

suusperiaate tarkoittaa sitä, ettei haastattelija omalla käytöksellään tai ilmaisuillaan vaikuta

lapsen mielipiteisiin. Tämä on erityisen tärkeää perheensisäisiä pahoinpitelyjä epäiltäessä.

Pelkästään lapsen edun kannalta, on ensisijaisen tärkeää, ettei hänen huoltajiaan tarpeetto-

masti leimata lapsen silmissä syyllisiksi. Lapsiin kohdistuneet rikokset saavat usein poik-

keuksellisen paljon julkisuutta. Tämän vuoksi esitutkintaviranomaisen on oltava erityisen

tarkkana, ettei hän omalla tiedottamisellaan tarpeettomasti syyllistä epäiltyä ja täten aiheuta

lapselle turhaa haittaa. Alle 15-vuotiasta kuultaessa epäiltynä rikolliseen tekoon, täytyy esi-

tutkintaviranomaisen mielestäni huomioida itsekriminointisuojan ulottuminen myös alle 15-

vuotiaaseen. Tulkitsen ETL 4:3 niin, että lain sanamuodosta huolimatta, se koskee myös

esitutkintalain 3 luvun 5 § mukaisia tapauksia. Tällä on merkitystä tapauksissa, joissa lasta

kuullaan esimerkiksi asianomistajan vahingonkorvauksien vuoksi. Lapsen edun toteutumista

ei voida kuitenkaan arvioida pelkästään esitutkintaperiaatteita ja lapsen oikeuksien sopi-

musta lukemalla. Lapsen edun arviointi on aina kokonaisharkintaa vaativaa päätöksen tekoa,

jossa keskiössä on lapsen hyvinvointi.

Lapsen edun tavoitteleminen ei saa tarkoittaa esitutkinnassa sitä, että sen varjolla muiden

asianosaisten oikeusturvaa heikennetään. Tämä taas asettaa erityisen haasteen esitutkintaa

suorittaville poliisimiehille. Poliisin on esitutkinnan aikana muistettava, että riippumatta

kuka varsinaisen kuulemisen tekee, on poliisi vastuussa esitutkinnan lainmukaisesta toteut-

tamisesta. Tämän vuoksi esitutkinnan pääarvon tulee olla aineellisen totuuden selvittämi-

sessä, ei lapselle annettavassa terapiassa. Esitutkinnan aikana lapsen etu ei tarkoita sitä, että

253 Sama koskee myös muita mahdollisia esitutkintatoimenpiteitä.

80

kaikki lapseen kohdistuvat esitutkintatoimet jätetään tekemättä tai sitä, että esitutkintatoimet

tehdään aina lapsen haluamalla tavalla. Lapsen edun mukaisena ei voida pitää myöskään

sitä, että aina epäselvissä tilanteissa lapsi jätetään automaattisesti kuulematta ja täten mah-

dollinen rikosvastuu jää toteutumatta.

Näen lapsen edun toteutuvan esitutkinnassa parhaiten silloin, kun lasta kohdellaan ikänsä ja

kehitystasonsa mukaisesti. Samalla esitutkinnassa huolehditaan siitä, että esitutkinnan kan-

nalta tarpeelliset ja välttämättömät toimenpiteet suoritetaan lasta kuunnellen. Esitutkintape-

riaatteiden soveltaminen yhdessä kansainvälisten sopimusten kanssa antavat esitutkintavi-

ranomaiselle hyvän pohjan, jota kokonaisharkinta ja lapsen yksilöllinen huomioiminen tu-

kevat.

8.2 Poliisin vai asiantuntijan suorittama lapsen haastattelu?

Poliisi voi suorittaa lapsen kuulustelun itse tai pyytää virka-apua sen suorittamiseksi. Käy-

tännössä virka-avun perusteella tehtävän kuulustelun suorittaa Yliopistollisen sairaalan oi-

keuspsykiatrian yksikkö.254Mikään laki ei velvoita suoraan poliisia käyttämään lasten kuu-

lusteluissa virka-apua, mutta ETL 4:7,2 määrittelee, että alle 18-vuotiaiden esitutkintatoi-

menpiteet on mahdollisuuksien mukaan annettava tähän perehtyneille tutkijoille. Tutkijoi-

den voidaan katsoa olevan riittävän perehtyneitä kuulemaan lapsia joko siihen saadun kou-

lutuksen tai riittävän kokemuksen perusteella. Riittävää koulutusta tai kokemusta ei ole mää-

ritelty, joten niiden määrittäminen on jäänyt poliisin sisäiseksi asiaksi. Eri poliisilaitokset

ovat järjestäneet omia sisäisiä koulutuksia tai hankkineet koulutuksen ulkopuoliselta taholta.

Mielestäni riittävän koulutuksen määrittäminen olisi tärkeää, koska esitutkintalain esitöissä

todetaan, että lapsien kohtaaminen poliisitoimessa tulee olla osa jokaisen poliisin ammatti-

taitoa. Tämän tavoitteen täyttymiseksi tulisi poliisin peruskoulutuksessa järjestää riittävää

koulutusta. Korkman haastattelussaan kertoi, että hänen poliisille antamansa erityiset koulu-

tukset kestävät kokonaisuudessaan noin vuoden. Koulutus sisältää n.10 lähipäivää, joissa

käydään läpi teoriaa sekä katsotaan videoituja kuulusteluja opetusmielessä. Tämän koulu-

tuksen käytyään poliisimiehet ovat Korkmanin mukaan riittävän perehtyneitä tekemään laa-

dukkaita lasten kuulusteluja.

Poliisin suorittamia lasten kuulusteluja puoltaa se, että kuulusteluun tulevan lapsen ei tar-

vitse kulkea kuulusteluja varten kohtuuttomia matkoja. Pidän ongelmallisena ja vähimmän

254 Yksiköstä käytettävät nimet vaihtelevat hieman paikkakunnittain. HUS:ssä käytetään nimeä oikeuspsyko-

logian yksikkö, Turussa ja Kuopiossa lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikkö. Käytännössä yk-

siköissä tehdään poliisin virka-avun perusteella väkivalta- ja seksuaalirikosten uhreiksi joutuneiden lasten

haastatteluja.

81

haitan periaatteen vastaisena ajatusta, että lapsi joutuu matkustamaan esimerkiksi Imatralta

Helsinkiin kuulustelujen vuoksi. Lasten kohdalla on myös huomioitava, että kaikista pie-

nimpien lasten kuulustelut kestävät kerrallaan korkeintaan noin tunnin, joten mielestäni

usean tunnin ajomatkaa kuulusteluihin ei voida pitää vähimmän haitan periaatteen mukai-

sena. Asiaa tutkivan poliisimiehen suorittamalla kuulustelulla myös varmistetaan se, että

kuulustelija kykenee olemaan riittävän aktiivinen lapsen kuulusteluissa ja on perehtynyt var-

muudella kaikkien muiden osapuolten kertomuksiin. Lisäksi poliisin suorittamat kuulustelut

ovat asiantuntijoiden tekemiä kuulusteluja kustannustehokkaampi vaihtoehto.

Asiantuntijoiden käyttöä puoltaa heidän erityinen koulutuksensa sekä kokemuksensa lapsiin

kohdistuneista kuulusteluista. Heillä on poliisia huomattavan paljon paremmat valmiudet

kuulla pieniä, jopa alle 5-vuotiaita lapsia. Heillä on myös käytössään vakituisesti lasten kuu-

lusteluja varten rakennetut tilat ja välineistö. Lisäksi heillä on parempi kyky arvioida lapsen

kokonaisvaltaista hyvinvointia, vaikkei se esitutkinnan tavoite olekaan. Vaikka poliisi pää-

tyykin käyttämään lapsen kuulustelussa asiantuntijaa, on muistettava, että poliisin tulee olla

läsnä kuulustelutilanteessa, vaikkakaan ei samassa tilassa kuulusteltavan lapsen kanssa.

Tällä varmistetaan esitutkinnan lainmukaisuus sekä poliisin mahdollisuus esittää lisäkysy-

myksiä asiantuntijan kautta lapselle. Haittana tässä näen, että yksittäinen kuulustelutilanne

vaatii aina vähintään kahden henkilön työpanoksen ja tällöin kustannukset nousevat. Lisäksi

tutkijan aikaa kuluu siirtymisiin poliisilaitokselta varsinaiseen kuulustelupaikkaan.

Lasten kuulustelut ovat erityistä ammattitaitoa vaativia. Tämä tarkoittaa, että kuulustelijan

tulee tehdä kuulusteluja säännöllisesti pitääkseen yllä ammattitaitoaan. Tämän vuoksi lasten

kuulustelun ei voida olla jokaisen rikostutkijan perustaito. Samalla tulee mietittäväksi polii-

sin resurssit toteuttaa laadukkaita lasten kuulusteluja, kuinka riittävä ammattitaito saadaan

pidettyä yllä pienemmissä poliisilaitoksissa, joissa lapsiin kohdistuvat rikokset eivät ole jo-

kapäiväisiä. Tätä taustaa vasten, lasten kuulustelut tulisi antaa asiantuntijoiden tehtäviksi.

Toisaalta mikäli kaikki lapsiin liittyvät tapaukset annetaan virka-avun perusteella asiantun-

tijoille, heidän yksikkönsä olisivat täysin ylityöllistettyjä.

Myönnän oman 7 vuoden poliisikokemukseni jälkeen, että tietoni lasten kohtaamisesta po-

liisitoimessa ja esitutkinnassa olivat olemattomat. Tutkimuskysymyksestäni saa helposti ku-

van, että lapsen kuulustelijaa valittaessa käydään jonkinlaista kilpailua poliisin ja asiantun-

tijoiden välillä. Näin asia ei kuitenkaan ole. Sopivaa lapsen kuulustelijaa mietittäessä teh-

dään yhteistyötä poliisin, syyttäjän, lapsen perheen ja eri alan asiantuntijoiden kanssa.

82

Tämän moniammatillisen yhteistyön perusteella lapselle valitaan paras mahdollinen kuulus-

telija, lapsen erityispiirteet huomioiden. Kuulustelijan valinnan jälkeen saman moniamma-

tillisen yhteistyöryhmän yhteydenpito jatkuu ja poliisille on taattu vähintäänkin riittävät

edellytykset vaikuttaa lapsen kuulusteluihin.

Tämän hetkiset resurssit huomioiden pidän parhaana käytäntönä, että asiaan koulutetut po-

liisimiehet, jotka kuulevat lapsia päätoimenaan, kuulevat pääsääntöisesti lapset. Tällaisia po-

liisimiehiä tulee kouluttaa riittävä määrä eri poliisilaitoksiin, jotta vähimmän haitan periaate

toteutuu edes siedettävällä tasolla. Riittävänä koulutuksena lapsia kuulustelevalle poliisimie-

helle voidaan pitää edellä esitettyä mallia, mikäli hän kyseisen jakson aikana kuulee sään-

nöllisesti lapsia. Lisäksi harkitsisin eri poliisilaitosten sisälle tutkijoita, jotka kiertäisivät eri

poliisitaloilla suorittamassa lasten kuulusteluita. Tällä varmistetaan kuulustelujen laatu sekä

vähimmän haitan periaate. Ikänsä (alle 7-vuotiaat) tai kehitystasonsa puolesta haastavimpien

lasten kuulustelijoina kannattaa käyttää edelleen virka-apuna asiantuntijoita.

Tulevaisuudessa tulee kehittää entisestään erilaisten etäyhteyksien käyttöä sekä Lastenasi-

antalosta saatuja positiivisia kokemuksia. Mielestäni etäyhteyksien käyttöä kuulusteluissa

pelätään aivan syyttä, nykyajan lapset ovat kasvaneet ja usein myös kasvatettu erilaisten vi-

deopuheluiden kautta. Heille se ei ole uusi, eikä varsinkaan pelottava kokemus. Poliisiam-

mattikorkeakoulun tulee kehittää peruskoulutustaan siihen suuntaan, että kaikille valmistu-

ville poliisimiehille annetaan riittävä koulutus lapsen kohtaamisesta poliisitoimessa. Lapsiin

kohdistuvien rikosten esitutkinta on mahdollista pilata jo alustavassa puhuttelussa, jos se

tehdään väärällä tavalla. Tätä ei voida pitää alustavan puhuttelun tarkoituksena.

8.3 Lapsen kuulustelujen hyväksi havaitut käytänteet.

Järjestyspoliisin partion ensisijaisiin tehtäviin ei kuulu lasten alustavat puhuttelut esimer-

kiksi kotiväkivaltaa epäiltäessä. Heillä tulee kuitenkin olla taito ja kyky puhuttaa lasta siten,

ettei tuleva esitutkinta vaarannu. Parhaiten tämä onnistuu käyttämällä mukautettua NICHD-

runkoa ja tallentamalla puhuttelu esimerkiksi älypuhelimen kameralla. Yleistyvät haalarika-

merat voivat tuoda tähänkin asiaan helpotusta. Alustavassa puhuttelussa on vaarana, että

siinä lapsen silmissä isot auktoriteetit johdattelevat lapsen kertomusta. Johdatellun kerto-

muksen muuttaminen todellisuutta vastaavaksi on haastavaa, vaikka tulevat kuulustelut teh-

täisiinkin lasta johdattelematta. Tätä vasten onkin äärimmäisen tärkeää, että lasten kohtaa-

mista poliisitoimessa käydään läpi riittävän laajalti virkanimikkeestä riippumatta. Parhaiten

tämä onnistuisi Poliisiammattikorkeakoulun perustutkintovaiheessa ja tämän jälkeen tietoja

voidaan päivittää poliisilaitos kohtaisilla koulutuksilla.

83

Varsinaisia kuulusteluja varten täytyy tehdä suunnitelma. Lasten kohdalla suunnitelman laa-

timinen korostuu, koska usein esitutkinnan lisäksi lapsen ympärillä on käynnissä useita mui-

takin viranomaistoimia. Esitutkinnalla ei ole syytä tarpeettomasti hidastaa esimerkiksi sek-

suaalisen hyväksikäytön uhrin hoitoon pääsyä. Kuulusteluja suunnitellessa tulee huomioida

ainakin seuraavat kolme seikkaa: a) kuulustelijan tulee ymmärtää, mitä kuulustelulla hae-

taan, b) pyrkiä saamaan tietoa lapsen taustoista, jotta kontaktin luominen ja kysymysten laa-

timinen on helpompaa ja c) pyrkiä löytämään millainen persoona lapsi on. Suunnitelman

teossa kannattaa muistaa moniammatillinen yhteistyö, jotta lapsen yksilöllisen kohtelun vaa-

timus saadaan täytettyä. Usein ongelmana pitkälle viedyissä suunnitelmissa on niiden kaa-

vamaisuus. Tutkimalla lapsia koskevat vähänkin vakavammat rikosepäilyt pareittain, on

mahdollisuus ajatusten vaihtoon. Ketkä parin muodostavat ei ole oleellista, kyseeseen voi

tulle kaksi poliisimiestä tai poliisimies ja asiantuntija. Samalla parityöskentelyllä voidaan

hieman keventää raskaiden tapahtumien tutkimisen aiheuttamaa henkistä kuormaa. Mo-

niammatillisen yhteistyön toteutumiseksi oli syytä harkita Lastenasiaintalo- mallin jalkaut-

tamista koko Suomea kattavaksi verkoksi.

Kuulusteluajankohdaksi kannattaa valita sellainen hetki, jolloin lapsi on luonnollisesti vir-

keimmillään. Tämä korostuu sitä enemmän, mitä pienempiä lapsia kuullaan. Parhaan tiedon

lapsen virkeystilasta ja kehitystasosta saa lapsen huoltajilta ja heitä tulee käyttää apuna, mi-

käli se on rikosepäilyn vuoksi mahdollista. Lisäksi tässäkin tapauksessa lasta tukevien huol-

tajien mukana olo esitutkinnassa on ehdottomasti lapsen etu. Kuulustelupaikan pitää olla

riittävän rauhallinen ja varustettu ääni- ja kuvatallennemahdollisuudella. Verrattuna tässä

työssä näkyvää Helsingin poliisin lapsien kuulusteluja varten varattua tilaa perinteisiin kuu-

lustelutiloihin, tulee ensimmäisenä mieleen sana kodikas. Kodikkuudella pyritään luomaan

lapselle mukava ja turvallinen olo. Tilassa pidettävien lelujen ja virikkeiden määrää kannata

harkita, jottei lapsen mielenkiinto kohdistu kuulustelun sijaan leluihin. Huoneessa voidaan

pitää esimerkiksi piirustusvälineitä tai anatomista nukkea, joiden avulla lapsi voi tarkentaa

sanomaansa. Pelkkä kuulustelijoiden koulutus ei ole riittävä panostus parhaan mahdollisen

lopputuloksen saamiseksi. Koulutuksen lisäksi tarvitaan oikeanlaisia tiloja, jossa kuulustelut

voidaan suorittaa lapselle turvallisessa ympäristössä.

Riippumatta kuulustelujen suorittajasta, kuulusteluhuoneessa on pääsääntöisesti vain lapsi

ja kuulustelija. Tällä pyritään siihen, että lapsi keskittyy kuulustelijaan ja uskaltaa puhua

asioista mahdollisimman avoimesti. Tämä lienee hyvä käytäntö, mutta vaatii kuulustelijalta

kykyä lukea lasta, joissain tapauksissa esimerkiksi vanhemman mukana olo saattaa

84

rauhoittaa lasta. Kyky lukea lasta ei ole kaikilta osin koulutettavissa, joten poliisin tulee

omissa rekrytoinneissaan jo huomioida hakijan kyky kohdata lapsia. Tämä on haastavaa,

mutta varmasti palkitsevaa esitutkinnan laadun kannalta. Mikäli asiantuntija suorittaa lapsen

haastattelun, poliisimies yleensä seuraa haastattelua reaaliajassa videoyhteydellä. Tässä olisi

mielestäni mahdollisuus tulevaisuudessa etäyhteyden käyttöön. Tällöin poliisin tai asiantun-

tijan aikaa ei mene siirtymisiin poliisilaitosten ja kuulustelupaikan väliltä. Haastattelun kesto

ja määrä riippuvat luonnollisesti tutkittavasta rikoksesta ja lapsen kyvystä kertoa asioita.

Näihin esitutkintaviranomainen ei juurikaan voi omalla toiminnallaan vaikuttaa, mutta suo-

siteltavana voidaan pitää, ettei lasta kuulla kerralla yli tuntia ja haastattelukerrat pidetään

korkeintaan kolmena eri kertana. Esitutkintaviranomaisen tulee pystyä hyväksymään seikka,

ettei pieni lapsi asianomistajan tai todistajan roolissa välttämättä kerro mitään.

Varsinainen kuulustelu alkaa kontaktin luomisella, josta siirrytään kuulemiseen liittyvien

sääntöjen kertaamiseen. Näiden jälkeen tehdään harjoitushaastattelu, jota seuraa varsinaisen

epäilyn käsittely. Näiden jälkeen luonnollisesti haastattelu lopetetaan. Parhaiten tämän run-

gon seuraaminen onnistuu käyttämällä NICHD-haastattelurunkoa tai sen perusteella tehtyjä

haastattelurunkoja. Lapsen haastattelu ei pelkästään ole kuitenkaan haastattelurunkojen seu-

raamista orjallisesti vaan vaatii huomattavan määrän kykyä lukea lasta. Siitä syystä pelkkä

kuulustelurungon ulkoa osaaminen ei tee kenestäkään hyvää lasten kuulustelijaa. Mielestäni

NICHD-haastattelurungon paras puoli on se, ettei sitä seuraamalla voi toimia kovin väärin.

Haastattelussa esitettävistä kysymystyypeistä kirjallisuus sallii avoimet-, ohjaavat., vaihto-

ehtoiset kysymystyypit. Johdattelevia kysymystyyppejä tulee ehdottomasti välttää, mutta

niitä voi käyttää keräämään varsinaiseen tapahtumaan liittyvää informaatiota. Poliisihallitus

on omassa ohjeessaan ollut tiukempi. Poliisihallituksen mukaan sallittuja kysymystyyppejä

ovat lapsen omasta kertomuksesta johdetut avoimet kysymykset. Vaihtoehto- tai johdattele-

via kysymystyyppejä ei saa käyttää. Mielestäni Poliisihallitus on valinnut tässä kohtaa itsel-

leen helpoimman tien. Kielletään tietyt kysymystyypit sen sijaan, että aiheeseen liittyvää

koulutusta olisi lisätty. Samalla Poliisihallitus asettaa lapsia kuulustelevat poliisimiehet ikä-

vään asemaan; tutkijat joutuvat joskus esittämään lapselle vaihtoehtoisia tai jopa johdattele-

via kysymyksiä. Tällöin he rikkovat Poliisihallituksen ohjetta, tämä ei lienee ole ollut ohjeen

tarkoitus. Ohjetta olisi syytä päivittää esimerkiksi niin, että työkseen lapsia kuulustelevat

poliisimiehet saisivat käyttää omaa harkintaansa kysymystyyppien osalta.

85

Riippumatta mikä taho lapsen kuulustelun tekee, ei kyseessä ole yksinkertainen asia. Tä-

mänhetkiset käytänteet ovat varmasti tehty parhaan käytössä olevan tiedon perusteella. On-

gelmana on, kuinka hyvät käytänteet saadaan sisällytettyä koko esitutkintaa tekevään kenttää

ja kuinka resurssit kohdistetaan siten, että esitutkinnan taso säilytetään ja lapsen etu huomi-

oidaan kattavasti koko maassa.

86

LIITTEET:

Liite 1. Julia Korkmanin tekemä lapsen haastattelurunko NICHD-haastattelurun-

koon pohjautuen.

1. ESITTELY ja SÄÄNNÖT

Minä olen poliisi, minun työhöni kuuluu jutella lasten kanssa kaikenlaisista asioista mitä heille on

tapahtunut.

Keskustelu tallennetaan/ videoidaan, jotta muistaisin mitä on puhuttu.

Kerroin sinulle äsken, että minun työni on puhua asioista lasten kanssa, mutta sinun ei kuitenkaan

tarvitse (sinun ei ole pakko) kertoa minulle mitään, jos et halua, ymmärrätkö?

Hyvä. On kuitenkin tärkeää, että ne asiat, jotka kerrot minulle, on totta. Niiden pitää olla sellaisia

asioita, jotka ovat oikeasti tapahtuneet. Minun olisi nyt tärkeä tietää, että sinä ymmärrät, mitkä ovat

sellaisia asioita, jotka on totta ja mitkä sellaisia, jotka ei ole totta.

Jos vaikka sanoisin, että kenkäni ovat siniset, olisiko se totta vai ei? Jos vaikka sanoisin että tapa-

simme eilen, olisiko se totta vai ei?

Jos vaikka sanoisin, että kävimme eilen Linnanmäellä, olisiko se totta vai ei? Jos vaikka sanoisin,

että tässä huoneessa on koira, olisiko se totta vai ei?

Jos vaikka sanoisin että sinä olet (kuultavan oikea ikä) -vuotias tyttö, olisiko se totta vai ei? Jos

vaikka sanoisin että me tapasimme tänään ensimmäistä kertaa, olisiko se totta vai ei?

Hyvä. Nyt tiedän, että osaat sanoa, mitkä asiat ovat totta ja oikeasti tapahtuneet ja mitkä ei.

Toinen asia, mikä on myös tärkeä, on se että jos kysyn sellaisen kysymyksen johon et tiedä vas-

tausta niin sano minulle, "en tiedä" tai "en ymmärrä". Tai jos vaikka et muista jotain asiaa, niin

sano vain suoraan, että "en muista". Eli jos kysyn sinulta, että mikä on minun koiran nimi, mitä

vastaisit?

Niin, ethän sinä voi tietää sitä.

Ja jos minä erehdyn tai sanon jotakin, mikä ei pidä paikkansa, niin sano vain suoraan, että "olet

väärässä". Eli jos sanoisin että sinä olet 3 -vuotias tyttö, niin mitä sinä vastaisit?

Niin, koska sinä olet ___-vuotias. Hyvä pidä vain puoliasi ja sano suoraan jos minä sanon jonkun

väärin.

2. KONTAKTIN LUOMINEN

Nyt haluaisin tutustua sinuun vähän paremmin / olisi kiva kuulla sinusta vähän asioita yms. Kerro

vähän itsestäsi ja perheestäsi / mitä tykkäät tehdä / olisi kiva kuulla vähän asioita sinusta. Kerropa

vielä vähän muuta itsestäsi ja perheestäsi.

Mitä muuta voit kertoa perheestäsi? Mitä tykkäät puuhastella kotona?

Nyt olet kertonut vähän perheestäsi. Kerropa nyt vähän tarhasta / koulusta. Kerro vähän asioista,

joista pidät ja asioista, joista et pidä tarhassa / koulussa.

Mitä muuta voit kertoa tarhasta / koulusta? Kerro minulle opettajasta / tarhan tädistä? Kerro mi-

nulle muista lapsista / kavereista?

3. HARJOITUSHAASTATTELU

87

Vähän aikaa (muutama päivä/ viikko) sitten oli ___. Kerro minulle mitä kaikkea silloin tapahtui?

Kerro minulle, miten sitä vietettiin___ esim. koulussa.

Ajattele vielä___ ja kerro minulle, mitä tapahtui siitä kun heräsit sinä aamuna siihen asti kun menit

illalla nukkumaan.

Mitä muuta voit kertoa___ sta? Kerro minulle vielä lisää___ sta? Entä mitä sitten tapahtui?

Äsken mainitsit/ puhuit ___ sta. Kerro siitä lisää /kaiken minkä muistat.

Haluaisin todella tietää asioista, joita sinulle on tapahtunut. Voit kertoa minulle sekä hauskoista että

ikävistä (hyvistä/huonoista) asioista.

Kerro minulle eilisestä päivästä (mitä tapahtui eilen) niin hyvin kuin muistat. Kerro minulle kaikki

mitä tapahtui eilen aamusta kun heräsit iltaan kun menit nukkumaan.

En halua, että jätät mitään pois. Kerro minulle kaikesta mitä eilen tapahtui siitä kun heräsit kunnes

___(mainittu asia). Mitä sitten tapahtui? Kerro kaikki, mitä tapahtui___ (mainittu asia) jälkeen sii-

hen asti kunnes menit nukkumaan. Kerro lisää ___ sta (mainittu asia).

Aiemmin mainitsit ___ / kerroit ___ sta. Kerro siitä lisää / Kerro siitä ihan kaikki.

On hyvin tärkeää, että kerrot minulle kaiken asioista, jotka ovat todella tapahtuneet sinulle. Kerro

minulle, mitä olet tänään tehnyt, siitä kun heräsit kunnes tulit tänne tapaamaan minua.

4. SIIRTYMINEN EPÄILYN AIHEESEEN

Nyt kun tunnen sinua vähän paremmin, haluaisin puhua siitä, minkä takia olet täällä tänään.

1) Tiedätkö itse, miksi olet tullut tänne puhumaan tänään? / Kerro miksi olet tullut puhumaan kans-

sani tänään?

Oletteko kotona puhuneet siitä, että tulette tänne? Mitä ___ sanoi siitä, että tulet tänne tänään?

Kuten sanoin, työhöni kuuluu tavata lapsia / nuoria ja puhua heidän kanssaan asioista jotka on

heille tapahtunut. Olisi tärkeää, että sanoisit, miksi olet tullut tänne tänään.

2) Olen ymmärtänyt, että jotain on ehkä tapahtunut sinulle. Kerro siitä kaikki? (Jos on selkeä ta-

paus).

3) Olen kuullut, että olet puhunut (lääkärin, opettajan, sossun tms.) esim. koulussa keväällä. Kerro

mistä puhuitte? Muistatko tämän?

4) Näen / kuulin, että sinulla on (haava, mustelma, muu vamma) ___ ssa. Kerro minulle niistä

kaikki? kerro miten ne on tullut?

5) Onko sinulle tapahtunut jotain (aika/paikka)?

6) Onko joku tehnyt sinulle jotain sellaista, mikä ei mielestäsi ollut oikein? / Onko sinulla itselläsi

mielessäsi jotain, mistä olisi hyvä puhua?

7) Onko ___ huolestunut, että sinulle olisi voinut tapahtua jotakin? Mistä hän on huolestunut?

Tauko?

8) Onko joku ___/ Kuulin, että joku on voinut ___. Kerro siitä?

9) Opettajasi / lääkäri / psykologi / naapuri kertoi minulle / näytti minulle (esim. piirustuksen).

Voitko kertoa siitä?

88

Mistä sinulle tuli mieleen piirtää / leikkiä tuota?

5. EPÄILYN TUTKIMINEN

1) Avoimet kysymykset

Kerro minulle kaikki siitä. Mitä sitten tapahtui? / Kerro vielä lisää siitä.

Mitä muuta pysyt kertomaan siitä?

(Mikäli lapsen kertomus on hyvin yleistävä, tai on epäselvää, onko vastaavia tapahtumia ollut yksi

vai useampia. Siirry kohtaan 2.)

Mieti tarkasti tuota päivää (iltaa/yötä) ja kerro minulle kaikki mitä tapahtui___ (epäilyä edeltävä

tapahtuma) lähtien kunnes ___ (epäily lapsen kuvaamalla tavalla).

Kerro lisää (lapsen kuvaamalla sanalla /tavalla). Mainitsit (henkilöä / asiaa /toimintaa). Kerro siitä

enemmän.

Aikaisemmin kerroit jotain ___sta. Voitko kertoa minulle siitä lisää / kaiken minkä vaan muistat

siitä?

Olet kertonut paljon asioista, mutta minulle on edelleen vähän epäselvää. Jotta varmasti ymmärtäi-

sin oikein, voisitko kertoa alusta asti tarkalleen, miten kaikki tapahtui?

2) Tapahtumakertojen erottelu

Tapahtuiko tämä kerran vai useamman kerran?

Kerro minulle viimeisestä (ensimmäisestä/ kerrasta tietyssä paikassa/ jonka muistat parhaiten) ker-

rasta, kun jotain tapahtui. Haluan tietää ihan alusta asti ihan loppuun saakka. (esim. kerro siitä keit-

tiössä tapahtuneesta kerrasta alusta loppuun).

Mitä tapahtui ensin?

Mitä sitten tapahtui?

Kerro siitä lisää?

Mitä muuta pystyt kertomaan siitä?

Miten se tilanne loppui?

Mitä tapahtui sen jälkeen?

Onko vielä jokin kerta, jota muistat hyvin? Kerro minulle siitä kerrasta. Haluan tietää, mitä tapahtui

ihan alusta ihan loppuun saakka.

Mieti tarkkaan tuota (ajankohtaa) ja kerro minulle kaikki, mitä silloin tapahtui alusta loppuun

(konkretisoi, siitä kun menitte taloon kunnes hän sanoi että voit mennä kotiin).

Mitä sitten tapahtui?

Kerro siitä lisää.

Mitä muuta pystyt kertomaan siitä?

Kerro lisää (lapsen mainitsemasta ihmisestä, paikasta, toiminnasta).

Mainitsit (ihmistä, toimintaa, paikkaa). Kerro siitä lisää.

3. Tarkentavia kysymyksiä liittyen lapsen mainitsemaan tietoon

89

Kerroit että olitte kaupassa. Missä tarkalleen olitte? Kerro siitä kaupasta. Aiemmin mainitsit, että

hän löi sinua kepillä. Kerro siitä kepistä. Kerroit naapurista. Tiedätkö hänen nimeään? Kerro hä-

nestä.

Kerroit että luokkakaverisi näki tämän. Mikä hänen nimensä on? Kerro mitä hän teki. Sanoit että

katsoitte TV:tä. Missä tarkalleen olitte? Kerro siitä kaikki.

Kun sanoi, että hän pahoinpiteli / hiplaili sinua, niin mitä sinä sillä tarkoitat? Haluan vielä tarkistaa,

että ymmärrämme samalla tavalla sen, mitä sinulle on tapahtunut, koska sinä olit ainoana paikalla.

Kerro minulle vielä mitä tarkoittaa "___". Tai "joskus ihmiset tarkoittavat eri asioita puhuessaan

___ sta, sen takia olisi hyvä jos voisit selittää tarkkaan, mitä sillä tarkoitat".

(Lasta voi pyytää myös näyttämään / piirtämään esim. miten käsi oli lyödessä / asento tms).

6. TAUKO

Nyt haluan varmistaa, että olen ymmärtänyt kaiken, ja katsoa jos minun tarvitsee vielä kysyä si-

nulta jotain. Minun pitää hetken katsoa muistiinpanojani (tai jutella työkaverini kanssa).

Miten äiti sai tietää tästä? Mitä äiti on isästä puhunut?

Tauon jälkeen: Kysy avoimia ja tarkentavia kysymyksiä (Kerro lisää ___sta, missä, milloin jne.)

Kerro siitä lisää.

7. KYSYMYKSET KOSKIEN ASIOITA, JOITA LAPSI EI OLE MAININNUT

Kun kerroit minulle (tapahtumasta, viitaten aikaan tai paikkaan) mainitsit (henkilöä / tapahtumaa /

toimintaa). Tekikö / oliko (tarkentava kysymys)?

Kerro minulle kaikki siitä.

Esim. Kun kerroit siitä kerrasta kellarissa, sanoit että hän riisui housujaan. Tapahtuiko sinun vaat-

teillesi mitään? Kerro siitä.

Kun kerroit viime kerrasta kun jotain tapahtui, niin sanoit että hän kosketteli sinua. Koskiko hän

vaatteiden päältä vai alta vai molempia, muistatko? Kerro siitä.

Kerroit, että jotain tapahtui leikkipuistossa. Oliko kukaan muu siellä lähellä silloin? / Näkikö ku-

kaan sitä? Kerro siitä.

Tiedätkö, onko sellaista tapahtunut muille lapsille? Kerro siitä.

Kerroit, että jotain tapahtui aitassa. Tiedätkö, milloin tämä tapahtui?

Onko kukaan muu tehnyt sinulle tällaista? Kerro siitä.

8. MIKÄLI LAPSI EI OLE ANTANUT EPÄILYYN LIITTYVÄÄ TIETOA

Olen ymmärtänyt, että päiväkodissa olisit puhunut jotain pippelin pussaamisesta. Kerro

siitä…….Mitä sillä tarkoitit? / Mitä se pippeliin pussaaminen tarkoittaa?

Olen nähnyt käymiäsi nettikeskusteluja joissa kirjoitat, että sinua olisi käytetty hyväksi. Voisitko

kertoa siitä? / mitä sillä tarkoitit.

Kuulin, että puhuit että puhuit ____n kanssa. Kerro mistä puhuitte.

Kuulin ___n sanovan, että kerroit/ X sai käsityksen / ymmärsi niin, että ___ on tapahtunut. Kerro

minulle kaikki.

Kuulin, että joku näki ___. Kerro minulle siitä kaikki.

90

Onko jotain tapahtunut sinulle (aika/paikka). Kerro minulle kaikki siitä.

Näen että sinulla on (vammoja /mustalmia tms.). Kerro minulle miten ne on tullut.

Onko joku (epäilyn yhteenveto mainitsematta epäiltyä, ei ihan yksityiskohtaista tietoa). Kerro mi-

nulle siitä kaikki.

9. TIETOA ILMITULOSTA

1) Mitä tapahtui (1. tapauksen) jälkeen?

2) Mitä sitten tapahtui?

3) Tietääkö kukaan muu mitä tapahtui? Kuka?

4) Miten ___ saivat tietää tästä?

5) Kuka oli ensimmäinen henkilö sinun ja (tekijän) lisäksi joka sai tietää asiasta?

6) Kerro minulle miten ___sai tietää tämän?

7) Tietääkö kukaan muu (lapsen kertomasta asiasta)?

10. LOPETUS

Kiitä lasta siitä että hän on ollut tapaamassa sinua (älä palkitse)!

Onko vielä jotain, mitä minun pitäisi tietää?

Onko sinulla jotain, mitä vielä haluaisit kertoa minulle?

Onko sinulla minulta kysyttävää?

11. NEUTRAALI AIHE

Mitä aiot tehdä kun lähdet täältä tänään?