”MINUUN SATTUU… KUKA VOISI AUTTAA?” Lyönnistä puheeksi – projektin loppuraportti vuosilta 2003 - 2006 Marketta Suontakanen-Kamaja Projektikouluttaja Pirkanmaan ihmissuhdetyö ry 31.3.2006

2

1. Johdanto……………………………………………………………………………….3 2. Lyönnistä puheeksi-projektin tarve ja tarkoitus…………………………………….4

2.1 Lyönnistä puheeksi-projektin tausta…………………………………………....4 3. Tavoitteet ja niiden arviointiperusteet ……………………………………………...5 4. Tavoitteiden saavuttaminen ja tarkentuminen projektin kuluessa, tulokset ja vaikuttavuuden arviointi………………………………………………....6

4.1 Vuosittaiset kuvaukset toiminnasta…….…………………………………..6 4.2 Kohderyhmä, hyödynsaaja…………………………….…………………..10 4.3 Yhteistyökumppanit, projektinohjausryhmä……………………………...11

5. Puitteet………………………………………………………………………………..12 5.1 Tilat…………………………………………………………………….……..12

5.2 Työntekijät………………………………………………………………..….12 5.3 Hallinto……………………………………………………………….……...12 5.4 Materiaali…………………………………………………………………….13

6.Toiminnan kuvaus, Työtapoja……………………………………………………….13 6.1 Tilastot…………………………………………………………………….15

7.Lyönnistä puheeksi polku…………………………………………………………….15 7.1Toteutus, toimintapisteiden vetäjät ja osallistujat………………………16 7.2 Lypu-polun tavoite ja toteutus…………………………………………...17 7.3 Lypu-polun toimintapisteiden sisällöistä………………………………..18 7.4 Arviointi ja pohdinta………………………………………………………20 7.4.1. Oppilaiden arviointia…………………………………….20 7.4.2. Työntekijän arviointia ja pohdintaa……………………23

8. Erilaiset oppijat………………………………………………………………………24 8.1 Kolmasluokkalaiset……………………………………………………….25 8.2 Kuudesluokkalaiset……………………………………………………….26 8.3 Kahdeksasluokkalaiset…………………………………………………..26 8.4 Erityisluokkalaiset ja erityiskoululaiset…………………………………27 8.5 Ammattikoululaiset……………………………………………………….27 8.6 Päiväkoti-ikäiset…………………………………………………………..28

9. Vanhempainillat……………………………………………………………………..28 10. Opettajien kouluttaminen…………………………………………………………...28 11. Tutkimukset…………………………………………………………………………..29 12. Talous………………………………………………………………………………..30

12.1 Tulot……………………………………………………………………...30 12.2 Menot……………………………………………………………………..30

12.3 Yleistä taloudesta……………………………………………………….30 13. Kansainväliset yhteydet…………………………………………………………….31

13.1Intia………………………………………………………………………..31 14. Kehittämistulokset…………………………………………………………………...33

14.1 Projektin tulosten hyödynnettävyys…………………………………...33 14.2 Pohdintaa………………………………………………………………...33 15. Tilastot………………………………………………………………………………..36-43

3

1. Johdanto Tämän loppuraportin tarkoituksena on kertoa Pirkanmaalla, Pirkanmaan ihmissuhdetyö ry:ssä toteutetusta Lyönnistä puheeksi-projektista. Projekti on toteutettu vuosien 2003 ja 2006 välisenä aikana Tampereen kaupungissa ja sen ympäristökunnissa Ylöjärvellä, Lempäälässä ja Kangasalalla. Työtä on tehty pääsääntöisesti peruskoulujen ala- ja yläasteilla. Kohderyhmäksi valikoitui ala-asteelta 3. ja 6. luokkalaiset ja yläasteelta 8. luokkalaiset. Tämän projektin edetessä mukaan tuli myös pienten koulujen kaikki oppilaat. Koulujen erityisluokat ja erityiskoulut ovat saaneet paljon tilaa ja aikaa projektikouluttajan työssä. Näissä pienluokissa tehtiin työtä useampia kertoja ja ajallisesti pitempään. Kaikkien kouluissa Lyönnistä puheeksi -koulutuksen saaneiden lasten vanhemmat kutsuttiin vanhempien iltoihin, jossa samat väkivaltaan liittyvät kysymykset, joita projektikouluttaja oli käsitellyt koululaisten kanssa, käytiin läpi aikuisten tavalla. Opettajia ja oppilashuoltoryhmän työntekijöitä on kutsuttu mukaan lasten koulutustapahtumiin oppitunneille. Lisäksi jokaiseen kuntaan tarjottiin kokopäiväistä koulutuspäivää, esim. Veso - (virkaehtosopimuksen mukaisen koulutuksen) päivän koulutusaiheeksi. Yksi kokeilu tehtiin Pirkanmaan ammattiopiston opiskelijoiden kanssa ja toinen päiväkotien esikoululaisten ja heidän vanhempiensa kanssa. Syksyn 2005 aikana Tampereen kaupungissa toteutettiin kahden koulun yläasteen 8.luokkalaisille koulutusrata, Lyönnistä puheeksi-polku. Tämä toteutettiin yhdessä eri järjestöjen ja oppilaitosten vapaaehtoisten työntekijöiden ja opiskelijoiden kanssa. Rata sai paljon myönteistä palautetta ja julkisuutta. Lyönnistä puheeksi-työ on ollut sekä valtakunnallisessa, että paikallisessa mediassa esillä. Yritys tehdä TV:n ajankohtaistoimitukselle ohjelma lasten ja nuorten kohtaaman väkivallan yleisyydestä ja tämän projektin kautta yrityksestä auttaa heitä, ei koskaan tullut toimitetuksi TV:stä ulos. Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipolitiikan laitos aloitti tutkimusprojektin Lyönnistä puheeksi-työstä vuonna 2004, mutta tämä tutkimus keskeytyi päätutkijan kuolemaan. Pro gradu-työ lasten käyttämästä kielestä väkivallasta puhuttaessa, on tehty opetustunteja seuraamalla. Raha-automaattiyhdistykseltä haettiin vuoden jatkorahoitusta Lyönnistä puheeksi – työlle. Tarkoituksena oli siirtää projektista saatua koulutusmallia kuntiin niin, että kuntiin ja kuntayhtymiin saataisiin työntekijä kiertämään kouluissa opettajien apuna puhumassa väkivaltaan liittyvistä asioista. Tätä jatkorahoitusta ei saatu. Projektin ohjausryhmä allekirjoitti aloitteen eduskannalle, opetusministerille ja opetushallituksen puheenjohtajalle, jotta valtioneuvosta saataisiin tukea Lyönnistä puheeksi-mallin mukaiselle työlle.

4

Projektin päättyessä tehtiin koulutus – ja tutustumismatka Intian Chennaihin, jossa Save the Ghildren Finland-järjestön kautta tutustuttiin väkivallan ja heitteillejätön ja hyväksikäytön kohdanneita lapsia ja nuoria. Heitä pyrittiin auttamaan ihmisarvoiseen elämään. Samoin järjestettiin loppuseminaari, jossa saatua tietoa Suomessa tehdystä työstä ja matkasta saaduista kokemuksista jaettiin yhteistyökumppaneille ja muille halukkaille. Tämä projektien päätösjuhla järjestettiin yhdessä Tarinakattila-projektin työntekijän ja nuorten näyttelijöiden kanssa. 2. Lyönnistä puheeksi projektin tarve ja tarkoitus Vuonna 2003 alkaneen projektin tarkoitus oli tavoittaa tavallisen koulutyön keskellä lapsia ja nuoria, joiden kouluopetuksen osana tulee opetuskokonaisuus, jossa heille puhutaan erilaisista väkivallan muodoista. Myös se, kuinka ja mistä lapsi tai nuori voi hakea apua itselleen oli tärkeä osa kokonaisuutta. Kouluttaja jäi projektin alusta kevääseen 2004 saakka oppituntien päätyttyä tiettyyn ennalta määrättyyn luokkatilaan kuuntelemaan lasten henkilökohtaisia kokemuksia väkivallan alueelta, ja auttoi heitä hakemaan apua itselleen. Lasten ja nuorten vanhemmille lähetettiin tietoa heidän lastensa saamasta koulutuksesta samalla, kun heitä pyydettiin saapumaan vanhempainiltaan. Vanhempainillassa heille kerrottiin erilaisista väkivallan muodoista, joita lapsi voi joutua elämässään kohtaamaan. Lähisuhdeväkivallan yleisyys Suomessa ja tieto siitä, kuinka paljon sitä esiintyy ja kuinka väkivaltaa esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa, antoi pohjan tämän väkivallan osa-alueen erityiselle käsittelylle. Vanhemmille kerrottiin, kuinka vaurioittavaa lähisuhdeväkivalta on lapsen kannalta ja kuinka heidän kannattaa hakea apua itselleen, jos perheessä on väkivaltaa. Koska tämä tieto tuli yleisen vanhempainillan keskellä, se vähensi kaikenlasta leimaamista yksityisten vanhempien kohdalla. Kunkin paikkakunnan päivähoidon, koulun ja lasten ja nuorten vapaa-ajan ohjaajille oli suunnitelmissa järjestää koulutuspäivä. Siinä oli tarkoitus puhua väkivallan yleisyydestä, erityismuodoista ja avun hakemisen paikoista. Myös menetelmiä väkivallasta puhumiseksi oli tarkoitus käydä läpi. Tarkoitus oli, että väkivallasta puhuminen siirtyy lasten kanssa työskentelevien ammattilasten kautta jokapäiväiseen työskentelyyn. Tämä onnistui kokonaan vain Ylöjärven kohdalla. Tampereella se toteutui osittaisena erityisopetuksen kanssa, mutta Lempäälässä ja Kangasalalla tämä koulutus jäi kokonaan toteutumatta. 2.1. Lyönnistä puheeksi projektin tausta Länsi-Suomen läänin ja Pirkanmaan maakunnan Stakesin työryhmä oli paikka, josta lapsille ja nuorille kohdistuva väkivallasta puhuminen sai alkunsa. Taustalla vaikutti Stakesin koordinoima projekti vuosina 1998 – 2002, joka suuntautui naisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöhön. Sisä-Suomen Rikosuhripäivystyksen aluevastaavana vuodesta 1994 toiminut Marketta Suontakanen-Kamaja ja Ylöjärven sivistys- ja koulutoimenjohtaja Anneli Raunio pitivät yllä keskustelua lasten tilanteesta lähisuhdeväkivallan keskellä. He päättivät lähteä hakemaan erillisrahoitusta kokeiluhankkeelle, jossa peruskoululaisille, heidän vanhemmilleen ja opetushenkilökunnalle päiväkodeissa, nuorisotoimessa ja kouluissa annettaisiin tietoa

5

erilaisista väkivallan kohtaamistilanteista, mitä lapset ja nuoret voivat elämässään kohdata. Kokeiluhanke toteutettiin vuonna 2000 Ylöjärven peruskouluissa toiminnallisilla menetelmillä. Koulutussuunnitelmaa oli kanssani tekemässä psyko- ja sosiodraamamenetelmien kouluttaja, TRO, YTM Arja Hämäläinen. Koulutus toteutettiin Ylöjärven rehtoreiden esittämällä tavalla kolmessa koulussa siten, että 3-4 luokkalaiset Keskustan koulussa, 5-6 luokkalaiset Siivikkalan koulussa ja 8-luokkalaiset Soppeenharjun koulussa ja näiden koululaisten vanhemmat saivat koulutusta väkivallan kohtaamisessa. Kokeiluprojektin aikana toteutettiin pienimuotoinen tutkimus Lääninhallituksessa tuolloin opiskelijana olleen Sanna Jalosen avulla. Hän raportoi siitä kirjassa ”Lyönnistä puheeksi”. Ylöjärven koulutussuunnittelija Tarja Mieskolainen kirjoitti Ylöjärven koulujen tilanteesta ja allekirjoittanut raportoi työtapojaan ja kokemuksiaan lasten ja nuorten kanssa tehdystä työstä. Tästä kertyi aineisto kirjaan ”Lyönnistä puheeksi, väkivaltaa ehkäisevä opetuskokeilu Pirkanmaalla”, jonka Stakes julkaisi sarjassaan 24.3.2002. Kirjan voi tilata osoitteesta nep@stakes.fi 3. Tavoitteet ja niiden arviointiperusteet Projektin tavoitteena oli levittää tietoa väkivallan yleisyydestä lasten ja nuorten elämässä. Näistä asioista ennalta ehkäisevän puhumisen tärkeyttä korostettiin. Vaikeiden aiheiden esille nostamien auttaa esimerkiksi vanhempien lapselle tekemän väkivallan tai insestin kokeneita lapsia hakeutumaan avun piiriin. Valtakunnallisesti Lyönnistä puheeksi - projektin asian tuleminen yleiseen tietoisuuteen voi auttaa siinä, että väkivallasta puhuminen tulee osaksi koulujen jokapäiväistä opetusohjelmaa. Ulkopuolisten kouluttajien saamista mukaan koulujen toimintaan haluttiin innostaa ympäri maata. Lyönnistä puheeksi projektin tavoitteena on ollut tavoittaa Pirkanmaalla toimivissa erilaisissa oppilaitoksissa lapsia ja nuoria, heidän vanhempiaan ja opettajia ja oppilashuoltoon kuuluvia henkilöitä. Lasten ja nuorten kohdalla tavoitteena oli kertoa ennaltaehkäisevästi erilaisista väkivallan muodoista ja vahvistaa heidän kykyään terveellä tavalla pitää huolta omista rajoistaan. Tämä tarkoittaa kieltäytymistä itselle sopimattomasta ja/tai vaarallisesta käyttäytymisestä, pakoon juoksemista, avun huutamista, hyvällä tavalla ”kilttinä tyttönä tai – poikana” olemisen lopettamista. Jos lapsella ja nuorella oli jo kokemuksia väkivallan kohteena olemisesta tai väkivallan läheltä seuraamisesta, häntä kannustettiin ja neuvottiin hakemaan apua itselleen sopivimmilta henkilöiltä, jotka etsittiin ja listattiin yhdessä oppilaiden kanssa. Joskus vieraalle on helpompi puhua vaikeista asioista kuin tutulle opettajalle. Tämän vuoksi projektikouluttaja jäi syksyyn 2004 asti tuntien jälkeen etukäteen sovittuun paikkaan, johon oppilaat voivat tulla häntä tapaamaan ja kertomaan kokemuksiaan väkivallasta. Yhdessä lapsen kanssa sitten mietittiin tarvittavia toimenpiteitä ja paikkakunnalla olevia aikuisia, joiden luokse lapsi voi mennä hakemaan apua jatkossa.

6

Lasten vanhempien kanssa työskentelyn tavoitteena oli kertoa heille väkivallasta, jota lapset ja nuoret voivat kohdata. Asioista etukäteen puhuminen ja varoittaminen on aina hedelmällisempää kuin tapahtuneiden vaurioiden korjaaminen. Sen vuoksi näiden osittain tabuinakin (perheväkivalta, seksuaalinen häirintä, insesti) pidettyjen aiheiden nostaminen keskustelun alle oli tärkeää. Mikäli vanhempien välillä on ollut väkivaltaa, he saivat tietoa, kuinka tärkeää koko perheelle, heille itselleen ja lapsille, on hakeutua avun piiriin. Myös lasten vanhempien omat kokemukset koulukiusaamisesta näyttivät joskus aktivoituvan, kun projektikouluttaja käsitteli näitä aiheita. Projektin kokemusten mukaan koulukiusattuna oleminen voi olla usean sukupolven ajan perheessä ollut kokemus, joka on vaikeuttanut elämää usealla osa-alueella. Projektin tavoitteena oli se, että vanhempia autetaan hakemaan apua omiin vaikeuksiinsa ja masennukseensa, jolloin koko perheen elämä voi helpottua. Opettajien, oppilashuoltohenkilökunnan ja nuorisotoimen viranhaltijoiden kanssa työskentelyn päätavoitteena oli opettaa näitä lasten kanssa työskenteleviä aikuisia puhumaan väkivallasta luonnollisena osana omaa työtä. Toiminnallisten menetelmien siirtäminen opettajien työmenetelmiksi lyhyiden koulutuspäivien aikana oli osittain mahdollista pienien harjoitteiden osalta. Yhteisesti puhuttiin lasten lojaalisuuskysymyksistä vaikeiden asioiden puhumisessa omalle opettajalle. Yhdessä opettajien kanssa pohdittiin muita auttajia, joille lasten olisi helpompi puhua. Arviointiperusteet: Etukäteen projektille laadittu aikataulu eri kunnissa työskentelyyn tuli toteutetuksi. Sen sijaan ajatus siitä, että joka vuosi olisi kohdattu n. 5000 oppilasta, oli selväsi ylimitoitettu. Projektin aikana selvisi, että kannattaa keskittyä mieluummin pienten ryhmien kanssa työskentelyyn perusteellisemmin. 4. Tavoitteiden saavuttaminen ja tarkentuminen projektin kuluessa, tulokset ja vaikuttavuuden arviointi 4.1 Vuosittaiset kuvaukset toiminnasta Vuosi 2003 Keväällä 2003 projektikouluttaja teki Lyönnistä puheeksi – projektin esittely- kampanjan lähettämällä Tampereen, Ylöjärven, Lempäälän ja Kangasalan kouluille kutsukirjeen kahteen esittelytilaisuuteen, jossa Tarinakattila-projekti ja Lyönnistä puheeksi – projekti esiteltiin kouluille. Paikalla oli läsnä myös TV-Tampere, Tampereen paikallisradio ja kaupunkilehti Tamperelaisen toimittaja. Näin tieto projekteista saatiin leviämään Projektin suunnittelu yhdessä rehtorien ja opettajien kanssa: Kouluttaja otti yhteyttä Ylöjärven kunnan koulujen rehtoreihin ja projektiin kuuluvien luokkien opettajiin. Ennen vuodenvaihdetta tulivat ajankohtaiseksi yhteydenotot Lempäälän koulutoimenjohtajaan ja muutamiin Lempäälän kouluihin kevään 2004 opetusaika-taulujen varmistamiseksi.

7

Opetuksen toteuttaminen: Kevään 2003 aikana projektikouluttaja työskenteli Hauholla 10-luokkalisten maahanmuuttaja ja suomalaisnuorten kanssa. Syksyn 2003 aikana projektikouluttaja liikkui Ylöjärven koulutoimessa. Aloitus tästä kunnasta oli luontevaa aikaisempien kokeiluprojektin aikaisten yhteyksien vuoksi. Syksyn aikana projektikouluttaja tapasi kahden ala-asteen (Kirkonkylän ala-aste, Siivikkalan ala-aste) kolmas – ja kuudesluokkalaiset, emu- ja esy- ryhmäläiset ja heidän vanhempansa. Soppeenharjun – ja Moision yläasteen kahdeksasluokkalaiset, emu- ja esy – ryhmäläiset ja heidän vanhempansa. Ylöjärvellä projektikouluttaja työskenteli 4 eri koulussa. Ala-asteen koulut olivat Kirkonkylä ja Siivikkala, ja yläasteen Moisio ja Soppeenharju. Projektikouluttaja tapasi 906 oppilasta, 262 vanhempaa ja 102 opettajaa. Opettajien, nuorisotyöntekijöiden ja oppilashuollon työntekijöiden koulutuspäivät: Ylöjärven opettajien Veso – päivät (virkaehtosopimuksen mukaiset koulutuspäivät) pidettiin 4.11.2004 ja sinne osallistui 35 kunnan opetus- ja nuorisotoimen viranhaltijaa. Vuoden töihin kuului myös kulunseuranta, Pirkanmaan ihmissuhdetyö ry:n toiminnan johtajan Arja Hämäläisen ja projektityöntekijöiden säännölliset kokoontumiset työn sisällön ja käytännön seikkojen pohtimiseksi. Tutkimussuunnitelman tekeminen: Valtiotieteen lisensiaatti Tarja Hilden – Paajanen tutki alustavasti mahdollisuuksia yliopistolta tehdä tutkimusta Lyönnistä puheeksi-projektista. Hän oli mukana yhdessä projektin ohjausryhmän kokouksessa. Tarja Hilden-Paajasen aika oli tuolloin vielä kiinni hänen väitöskirjatyönsä viimeistelyssä. Vuosi 2004 Toimintasuunnitelman ja toimintakertomuksen laatiminen: Kevään aikana projektikouluttaja laati tarkennetun toimintasuunnitelman 2005- vuoden työskentelylle. Toimintakertomus vuoden 2003 työstä tehtiin ja lähetettiin Ylöjärven kuntaan. Projektin ohjausryhmän säännölliset kokoontumiset: Projektikouluttaja on kutsunut projektin ohjausryhmän koolle kaksi kertaa kevätlukukauden – ja kaksi kertaa syyslukukauden aikana. Ohjausryhmä on tukenut kouluttajaa ja reflektoinut työtä. Projektiryhmäläisillä on jokin yhteys työnsä kautta lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön ja tätä yhteyttä on kuultu ja käytetty hyväksi. Keväällä 2004 projektikouluttaja otti yhteyttä Lyönnistä puheeksi – projektin kanssa Lempäälän koulutoimeen ja kouluille. Projektikouluttaja työskenteli Lempäälän koulutoimessa 6 eri ala-asteen ja 2 yläasteen koulussa. Mukana oli pieniä kyläkouluja; Nurmi-, Kelho- ja Katajan-koulu. Ja Lempäälän kunnan isot koulut; Kulju-, Moisio-, Hakkari- Sääksjärvi-, ja Lempoisten koulu. Erityisluokilla ja jos opettaja kertoi ongelmista koulussa, projektikouluttaja työskenteli 3 x 1½ h:n jakson. Muuten työskentelyaika oli kaksoistunnin mittainen, eli 1½ h:a.

8

Kouluttaja kohtasi Lempäälässä 1262 oppilasta, 107 vanhempaa ja 148 opettajaa Lempäälän -kunnassa Aikaa kului pienissä kouluissa, joissa koko koulun oppilaat tulivat opetuksen piiriin. Tämän kevään aikana yksi luokka Lempäälän ala-asteelta ja yksi ylä-asteelta teki kuvauksia projektikouluttajan ja TV 2 ajankohtaistoimituksen toimittajan Tiina Merikannon (projektin ohjausryhmän jäsen) kanssa tehdäksemme lasten kohtaamasta väkivallasta ohjelman televisiolle. Lapset piirsivät ja kirjoittivat tarinoita väkivalta-aiheesta tätä ohjelmaa varten. Kuvaukset ja muut työt eivät koskaan päätyneet ohjelmaksi lasten kohtaamasta väkivallasta, koska toimittaja ei löytänyt siihen tarvitsemaansa lopullista kehystä. Tämä oli suuri pettymys sekä lapsille, että projektikouluttajalle. Syksyllä 2004 vuorossa oli Kangasalan koulutoimi. Myös Kangasalan kunnan lehti ”Kangasalan sanomat” teki jutun Lyönnistä puheeksi- projekteista. Opetuksen toteuttaminen: Koulutusohjelma toteutettiin pääsääntöisesti ala-asteen 3. ja 6.luokka-asteella. Ylä-asteen kohderyhmä oli 8-luokkalaiset. Erityisluokat saivat koulutusta laajemmaltikin kuin näissä luokka-asteissa. Syksyn 2004 aikana projektikouluttaja työskenteli Kangasalan koulutoimessa 9 ala-asteen ja 1 yläasteen koulun kanssa. Syksyn aikana projektikouluttaja tapasi kahden pienen ala-asteen; Kautialan- ja Raikun oppilaita. Isoja ala-asteen kouluja olivat; Suorama-, Harju-, Ruutana-, Vatiala, Kirkkoharju- ja Huutijärven koulu. Sahalahden Sariolan koulu oli mukana sekä ala- että yläasteen koulutuksessa. Yläasteen kouluista mukaan lähti vain Pitkäjärvi. Useista yhteydenotoista huolimatta Pikkolan yläasteeseen ei saatu yhteyttä. Näissä kouluissa toteutettiin opetus 1½ h:n kokonaisuutena. Harjun koulun emu- ja esy – luokkalaisten kanssa projektikouluttaja työskenteli 3 x 1½ h:n kokonaisuuksien kanssa koko koulun oppilaiden kanssa, eli 1 – 9 luokkalaisiin. Kouluttaja kohtasi Kangasalalla 1057 oppilasta, 524 vanhempaa ja 144 opettajaa Työhön kuului myös lähettää etukäteen kirjeet lasten vanhemmille tulevasta opetuksesta. Vanhempien iltojen suunnittelu, tiedottaminen ja toteuttaminen kuuluivat ohjelmaan. Lempäälässä kouluttaja kutsui vain opettamiensa luokkien vanhempia vanhempieniltaan, mutta koska tällöin ei kovin paljon vanhempia tullut mukaan, niin Kangasalalla kouluttaja kutsui aina koko koulun vanhemmat mukaan ja tällöin iltaan tulikin paljon lasten vanhempia. Opettajien, nuorisotyöntekijöiden ja oppilashuollon työntekijöiden koulutuspäivät: Opettajien Veso – päivien järjestely toteutui siis Ylöjärven kunnassa. Syksyn 2004 aikana Ylöjärven- kunnalle tarjottiin Veso-päivä koulutusta kunnan työntekijöille ja tämä koulutus toteutui 4.11.2004. Lempäälän ja Ylöjärven kuntien koulutoimenjohtajat eivät vastanneet useisiin soittopyyntöihin tai sähköpostiyhteyksiin, jotta kuntiin olisi saatu järjestettyä opettajille koulutuspäivät Lyönnistä puheeksi-aiheesta. Muut työt projektissa:

9

Vuoden töihin on kuulunut myös kulunseuranta ja taloushallinto projektin osalta. Pirkanmaan ihmissuhdetyö ry:n hallituksen puheen johtaja Arja Hämäläisen ja projektityöntekijät ovat kokoontuneet säännöllisesti työn sisällön ja käytännön seikkojen pohtimiseksi. Tilastot ja toimintasuunnitelmien ja toimintakertomusten laatiminen on kuulunut myös projektikouluttajan töihin. Vuosi 2005 Vuoden 2005 projektikouluttaja käytti suunnitellusti Tampereen kaupungin koulujen parissa. Hän kävi kuudessa suuressa ala-asteen koulussa; eli Annalassa, Ikurissa; Lielahti/Lentävänniemessä ja Messukylässä. Kolmessa yläasteen koulussa; Pyynikin, Normaalikoulun ja Sampolan kouluissa. Näillä yläasteilla on varsin paljon rinnakkaisluokkia, esim. Sampolan yläasteella 12 luokkaa A – L. Erityiskouluista mukana oli Liisanpuiston liikuntavammaisten, kuulovammaisten ja kuurojen luokat, joissa projektikouluttaja pystyi käyttämään viittomakielen taitoaan hyväksi kommunikoinnissa. Syksyn 2005 aikana vuorossa oli Saukonpuiston koulu, jossa projektikouluttaja kohtasi 3, 6 ja 8- luokkalaisia 18 eri kertaa. Jokaista luokkaa kolmena erillisenä 1½ h:n koulutuskokonaisuutena. Steiner-koululla kolmen kerran koulutuskokonaisuuden sai kaksi erillistä kahdeksatta luokkaa. Syksyn aikana projektikouluttaja siirtyi syys-marraskuun ajaksi tekemään kolmipäiväistä työviikkoa psykoterapiatyönsä takia. Kahtena päivänä viikossa opettaja/työnohjaaja Ulla Pyy-Nieminen teki projektityötä. Hän kävi Hatanpään ja Tesoman yläasteilla ja Raholan ala-asteella. Lyönnistä puheeksi- polku oli Ulla Pyy-Niemisen innovaatio. Se toteutettiin Vuoltsun nuorisotilassa yhdessä vapaaehtoisten nuorison kanssa työskentelevien auttajien ja opiskelijoiden kanssa. Tällä polulla väkivallan eri muotoihin tutustui 264 Kaukajärven- ja Tammerkosken yläasteen oppilasta. Kokeiluna vuoden 2005 aikana projektikouluttaja kävi pyydettynä Pyynikin ammattioppilaitoksessa puhumassa väkivallasta varastonhoitaja- ja autonkuljettaja- ja pukuompelijaopiskelijoille. Kokemus oli kannustava ja näytti näiden asioiden puhumisen tarpeellisuuden myös jo peruskoulunsa päättäneiden kesken. Projektikouluttaja on osallistunut Tampereen kaupungin lasten auttamiseen keskittyneiden projektityöntekijöiden kanssa yhteisiin tapaamisiin. Siellä, ”Sylistä kouluun”-projektin työntekijöiden kanssa, syntyi ajatus viedä väkivallasta puhumisen projekti myös kahden päiväkodin esikoululaisille ja heidän vanhemmilleen. Huolellisesta suunnittelusta huolimatta iltoihin osallistui vain muutama lapsi-vanhempipari. Johtopäätös oli, että illan mainostamisessa oli puutteita, tai vanhemmat katsovat, etteivät väkivalta-asiat vielä kosketa alta kouluikäistä. Yhteensä projektikouluttajat kohtasivat Tampereella 2123 oppilasta, 330 vanhempaa ja 232 opettajaa. Syksyllä 2005 erityisopetus pyysi projektikouluttaja Suontakasta esittelemään väkivaltatyötä Veso-päivässä, jossa oli mukana n. 120 opettajaa.

10

Joulukuussa 2005 järjestettiin yhdessä Tarinakattila-projektin kanssa koulutus- ja tutustumismatka Intian Chennaihin. Tähän kohteeseen päädyttiin Tarinakattilan projektikouluttajan Riitta Harilon tunteman tarinateatterikouluttajan Cyril Alesanderin innostuksen vuoksi. Save Children Finland auttoi Chennaissa projektikouluttajia tutustumaan laajalti lasten auttamistoimintaan. Vuosi 2006 Projektin loppuseminaariksi suunniteltiin kaksipäiväistä koulutustilaisuutta. Loppuseminaariin kutsuttiin molempien projektien yhteistyöhenkilöitä kouluista ja nuorisotoimesta. Tämä ei onnistunut osanottajien vähyyden vuoksi ja sen vuoksi seminaari muuttui loppujuhlaksi 16.2. Siellä projektikouluttajat kertoivat projektien etenemisestä, innovaatioista ja tuloksista. Tarinakattilan nuoret näyttelijät esittivät tarinateatteriesityksen projekteista. Videonauhoja Lyönnistä puheeksi-polusta näytettiin. Intia-iltapäivänä 19.2.06 matkaa ja sieltä saatua tietoa esiteltiin puhein ja videoesityksin. Näytillä oli Intian tavaroita ja juhlayleisö sai syödäkseen intialaista ruokaa. Esittelytilaisuus otettiin innokkaasti vastaan. Loppuraporttien laatiminen ja kulunseurannan hoitaminen ovat maaliskuulle siirtynyttä työtä. Eduskunta-aloite toimitettiin Lyönnistä puheeksi – työn saamiseksi kuntiin toimitettiin opetusministeri Antti Kalliomäelle, opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroosille ja eduskuntaryhmien puheenjohtajille. Loppuvuoden 2006 suunnitelmat: Rahoitusta projektin projektikouluttajan siirtyessä pois näistä töistä 31.3. jälkeen on vielä jäljellä, ja tämän vuoksi suunnitellaan loppuvuodelle vielä projektiin liittyviä töitä. Syksyn 2006 aikana suunnitellaan vielä toteutettavaksi Lyönnistä puheeksi-polku ainakin kerran. Työn toteuttaa Ulla Pyy-Nieminen ja Marketta Suontakanen-Kamaja. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, erityisesti tyttöjen, kanssa toteutetaan väkivalta-aiheen käsittelemiseksi sarja tarinateatterin keinoin käsiteltäviä tapahtumia. Riitta Harilo tulee ohjaamaan nämä koulutustapahtumat. 4.2 Kohderyhmä, hyödynsaaja Lyönnistä puheeksi – projektia toteutettiin peruskoulun 3, 6, ja 8 luokilla. Näihin luokka-asteisiin päädyttiin yhdessä opettajien kanssa kokeiluprojektin jälkeen. Näillä ala-asteen luokilla oppilaat ovat joko läpikäyneet muutoksen koulutyöhön liittyen 3-luokkalaiset siirtyneet pienistä luokista isompiin ja kouluaineita on tullut lisää, 8-luokkalaiset läpikäyneet yläasteelle siirtymisen muutoksen) tai oppilaat ovat suuren muutoksen edessä (6-luokkalaiset siirtymässä yläasteelle). Erityisryhmänä on mukana kunnan erityiskouluja ja erityisluokkien oppilaita (emu ja esy - luokkalaisia), joiden parissa työskenneltiin heidän tarpeistaan lähtien.

11

Päiväkoti-ikäisten kanssa toteutettiin yksi kokeilu Tampereen kaupungissa. Iltatilaisuuteen kutsuttiin kahden päiväkodin vanhempia lastensa kanssa. Ammattioppilaitoksessa Tampereella koulutuspaketti toteutettiin kolmen opiskelijaryhmän kanssa; logistiikka-alan oppilaiden, autonkuljettaja-oppilaiden ja pukuompelijoiden kanssa. Kutsujana toimi ammattioppilaitoksen sosiaalikuraattori. Hyödynsaajana oli myös kunkin oppilasryhmän opettajat ja paikalla olleet kouluavustajat. Jokaisessa koulussa projektikouluttaja kutsui opetustapahtumaan mukaan myös koulun oppilashuoltoryhmää; rehtoria, kuraattoria, terveydenhoitajaa ja koulupsykologia. Useassa koulussa nämä viranhaltijat olivat niin kiireisiä, etteivät he ehtineet koulutustapahtumaan. Veso-päiville (virkaehtosopimuksen mukaisille koulutuspäiville) osallistui opettajia Ylöjärvellä ja Tampereella. Projektikouluttaja tarjosi koulutuspakettia myös Kangasalalle ja Lempäälään, mutta jostain syystä se ei edennyt sivistys- ja koulutoimenjohtajalta eteenpäin. Vanhempainilloissa oli mukana 1231 vanhempaa. Useasti mukana oli koulujen opettajia, jotka eivät olleet päässeet luokkansa mukana kuuntelemaan Lyönnistä puheeksi-koulutusta. 4.3 Yhteistyökumppanit, projektin ohjausryhmä Lyönnistä puheeksi – projektin ideoinnissa, reflektoinnissa ja seurannassa oli mukana projektin ohjausryhmä. Tässä ryhmässä oli mukana ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita ja innostuneita lasten ja nuorten kanssa tehtävästä työstä. Heillä on kokemusta työnsä tai harrastuneisuutensa parista lasten ja nuorten kehityksestä, mahdollisuuksista, vaikeuksista ja väkivallan kohtaamisesta. Projektin ohjausryhmän jäsenet edustivat yhteiskunnan eri aloja. Työn jatkuvuuden kannalta vaikuttaminen tiedotusvälineiden ja kunnallis- ja valtion politiikan kautta oli myös yhtenä lähtökohtana ohjausryhmän muodostamiselle. Yhteenvetona projektin ohjausryhmän tehtäviä olivat: - toimia palkatun työntekijän tukiryhmänä - antaa ideoita ja näkökulmia projektin tekemään työhön - saada ideoita ja näkökulmia omaan työhön - levittää oman työnsä kautta tietoa lasten väkivaltaan liittyvistä asioista - Projektin ohjausryhmässä on ollut mukana. * Marjatta Aittolahti, läänin sosiaalitarkastaja, Länsi-Suomen lääninhallitus * Jukka Gustafsson, kansanedustaja, Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puh.joht. * Mona Jerkku, vastaava sosiaalityöntekijä, psykoterapeutti, Tays, lastenpsykiatrian klinikka / lasten oikeuspsykiatrinen työryhmä * Tiina Merikanto, toimittaja, YLE Ajankohtaisjournalismi * Helena Molander, varatuomari, Lasten perusoikeudet ry:n puh.joht. * Riitta Ollila, erityisopettaja, Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan puh.joht. Kaupunginvaltuutettu, * Anna Säynäjäkangas-Diaz, psykologi, työyhteisövalmentaja, Pirkanmaan ihmissuhdetyö ry:n hallitus

12

* Marketta Suontakanen-Kamaja, projektikouluttaja Lyönnistä puheeksi-projekti, Yet psykoterapeutti Projektin ohjausryhmä kokoontui erilaisin kokoonpanoin 13 kertaa projektin aikana. 5. Puitteet 5.1 Tilat Pirkanmaan Ihmissuhdetyö ry:n toimisto sijaitsee Tampere-talon ja Tampereen yliopiston välittömässä läheisyydessä osoitteessa Yliopistonkatu 60 A, jossa projekteilla oli oma toimisto. Tarinakattila-projekti ja Lyönnistä puheeksi-projekti jakoivat toimistotilan. Käytössä oli myös tarvittaessa yhdistyksen koulutus ja kokoustilat. Lasten, nuorten, vanhempien ja opettajien kohtaaminen tapahtui kuntien osoittamissa tiloissa, lähinnä koulujen luokissa. Vanhempainillat toteutuivat muissa opetustiloissa ja voimistelu- ja juhlasaleissa. 5.2 Työntekijät Projektin kehittäjänä, suunnittelijana, toteuttajana ja koko kokonaisuudesta vastaavana toimi projektikouluttaja Marketta Suontakanen-Kamaja. Hän on toiminut aikaisemmin Sisä-Suomen rikosuhripäivystyksen aluevastaavana sen toiminnan alusta saakka, vuodesta 1994 vuoteen 2003, kehittäen sen palvelujärjestelmän puhelinpäivystyksessä, tukihenkilötoiminnassa ja juristien neuvonnassa. Musta Ruusu-ryhmä insestin ja raiskauksen uhreille ja Myrskylyhty-ryhmä lähisuhdeväkivallan uhreille olivat Suontakanen-Kamajan kehittämiä työmuotoja ja hän toimi niiden yhtenä vetäjänä yhdessä vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa vuodesta 1994 vuoteen 2002. Erittäin monien erilaisten rikoksen uhrien kohtaaminen antoi pohjaa lasten ja nuorten kohtaamiselle. Toiminnallisen ryhmätyön ohjaajan tutkinto (psyko- ja sosiodraamamenetelmät) ja valmistuminen Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksesta keväällä 2005 ylemmän tason analyyttiseksi yksilöpsykoterapeutiksi antoi hyvän pohjan lasten, nuorten ja aikuisten kanssa tehtävälle väkivallan ehkäisytyölle. Syksyllä 2005 käytännön työtä projektikouluttajana tuli jakamaan syys – marraskuuksi kahtena päivänä viikossa FM, työnohjaaja Ulla Pyy-Nieminen. Sen lisäksi, että hän kiersi kouluissa, Pyy-Nieminen toteutti syksyllä 2005 kaksipäiväisen Lyönnistä puheeksi-polun. 5.3 Hallinto Projektien taustalla juridisena ja asioista päättävänä ryhmänä toimi Pirkanmaan Ihmissuhdetyö ry:n hallitus. Hallituksen puheenjohtaja on Jari Aho. Varsinaisina jäseninä Taina Lähteilä, Anitta Tammela, Anna Säynäjäkangas (Lyönnistä puheeksi – projektin ohjausryhmän jäsen) ja Pirjo Kiiskilä. Arja Hämäläinen on yhdistyksen toiminnanjohtaja ja hän toimi projektien valvojana yhdistyksen puolelta. Käytännön projektinhallintaan vaikutti myös toimistosihteeri Heidi Seppälä ja Kirsi Ruohonen ja kirjanpitäjä KTM Vesa Koivisto.

13

Projektin ohjausryhmän tehtävänä oli ohjata, ideoida, tiedottaa ja välittää tietoa projektille ja projektista, eli Lyönnistä puheeksi- projektin sisältöön vaikuttaminen. 5.4. Materiaali Projektin painopiste oli lasten kanssa työskentely keskustelemalla, erilaisia harjoituksia tekemällä ja toiminnallisilla menetelmillä. Oheismateriaalina oli kalvopaketti, jossa oli 14-vuotiaan Miika Kamajan piirtämät kuvat erilaisista lasten kohtaamista väkivaltatilanteista. Kouluttaja käytti musiikkia (esim. Eput: ”Murheellisten laulujen maa”). Opettajia kannustettiin tekemään lasten kanssa piirroksia ja sarjakuvia, jotka nousevat käsitellyistä aiheista. Muut luovuudesta lähtevät tuotokset, kuten ainekirjoitus, sadut, laulut, näytelmät voivat olla jälkityöskentelyä projektille. Tarinateatteri on luovaa improvisaatioteatteria yhdessä yleisön, näyttelijöiden, ohjaajan ja muusikon kanssa. Projektikouluttaja Suontakanen on itse tarinateatterinäyttelijä, joten yhteistyölle oli hyvä pohja tarinateatteria käyttävän Tarinakattila-projektin kanssa. Suunnitelma siitä, että projektin aikana työskennellään yhdessä Tarinakattila-projektin kanssa siten, että kouluista kerätään innostuneita lapsia ja nuoria tekemään tarinateatteria myös työskennellen erilaisten väkivallan teemojen kanssa ei toteutunut. 6. Toiminnan kuvaus, työtapoja Lyönnistä puheeksi – projektissa lasten kanssa käsiteltiin heidän elämäänsä mahdollisesti jo tapahtuneista ja/tai ennaltaehkäisevästi erilaisista väkivallan muodoista. Oppituntien sisältö muodostui perheen ulkopuolisista väkivaltakokemuksista liikkeelle lähtien ja jatkuen perheen sisälle menevän väkivallan kohtaamiseen. Koulutusrupeama aloitettiin keskustelemalla väkivaltaisista saduista, väkivaltaohjelmista, -viihteestä, – peleistä ja viimeisimmistä väkivaltauutisista. Niiden kautta siirryttiin kaveriväkivaltaan vapaa-ajalla, koulumatkoilla ja koulukiusaamiseen. Tässä tilanteessa toiminnallisilla menetelmillä tehtiin koulukiusaajan ja koulukiusatun persoonan kuvat ja katsottiin, mikä vaikutus koulukavereilla on kiusattuun ja kiusaajaan. Tämän jälkeen siirryttiin kotona tapahtuviin väkivaltatilanteisiin. Opetus jatkui sisarusten välisistä väkivaltatilanteista ja siinä tutkittiin, missä tilanteessa tarvitaan aikuisia avuksi. Seuraavaksi katsottiin, mitä väkivaltatilanteita voi syntyä lasten ja vanhempien välille ja mitkä ovat lapsen oikeudet, jos aikuinen harjoittaa ruumiillista väkivaltaa häntä kohtaan. Myös opettajien, valmentajien ja harrastusten ohjaajien harjoittama henkinen ja ruumiillinen väkivalta tuli esille tässä kohdassa. Opetuskeinona oli katsoa esim. 8-luokkalaiseten kanssa päivällispöytätilanne perjantai-iltana, jossa nuoret ottavat sekä vanhempien että oman ikäistensä roolit. Syviä oivalluksia murrosikäisen vanhempana toimimisen vaikeudesta tapahtui

14

roolisamaistusten kautta. Yhdessä lasten kanssa mietittiin heille turvallisia aikuisia tällaisissa tilanteissa ja kirjoitettiin lista taululle viranomaisauttajista. Perheväkivallan yleisyys ja lasten hiljainen ja useimmiten unohdettu ryhmä väkivallan seuraajana on tiedossa. Aikuisten voimat menevät omien asioiden käsittelyyn lasten jäädessä yksin tunteittensa kanssa. Tässä koulutuksessa lapselle puhuttiin aikuisten keskinäisestä väkivallasta lapsen silmin ja etsittiin hänelle keinoja hakea apua itselleen tällaisessa tilanteessa. Myös tässä kohdassa katsottiin turvallisten aikuisten listaa, kenelle lapsi voi mennä puhumaan vaikeuksistaan. Myös äitien ja isien auttajat listattiin taululle. Näiden asioiden kautta siirryttiin väkivallan intiimeimmälle alueelle eli seksuaaliseen häirintään ja hyväksikäyttöön. Nuorten, murrosikäisten kanssa aloitettiin puhumalla ensin terveestä seksuaalisuudesta antamalla lupaa omaan etenemistahtiin painostusta vastaan. Seksivalistusta tautien ennaltaehkäisemiseksi oli helppo antaa tässä kohdassa. Nuorten tyttöjen raiskatuksi tuleminen on yleistynyt ja tässä kohdassa puhuttiin päihteiden käytön riskeistä kotihipoissa ja siitä, kuinka kavereista pidetään huolta. Projektikouluttaja antoi oppilaille luvan tehdä nimettömänä kirjallisia kysymyksiä seksuaalisuuteen liittyen ja vastasi niihin tämän tunnin aikana. Pienempien koululaisten kanssa puhuttiin houkuttelijoista, namusedistä ja joskus myös -tädeistä. Lapsilla oli usein kokemuksia vieraista lasta seuranneista aikuista miehistä, ja lapsia kuultiin tässä kohdassa tarkasti. Lapsille kerrottiin millaisia muotoja houkuttelu voi saada. Yhdessä harjoiteltiin tiukan EI -sanan sanomisen taitoa ja pakoon juoksemisen ja avun huutamisen taitoa. Sovittiin, ettei tyttöjen tarvitse olla ”kilttejä tyttöjä” tällaisten aikuisen vaatimusten keskellä. Lopuksi siirryttiin ahdistavimpaan aihepiiriin, eli lasten kokemaan insestiin. Sekä pienemmille koululaisille, että jo murrosikäisille kerrottiin, mitä insesti tarkoittaa ja millaista se voi olla. Lapsille tähdennettiin, kuinka tärkeää on hakea apua itselleen ja päästä insestistä irti. Kouluttaja kertoi, millaisia mahdollisuuksia lapsella on hakea ja saada apua. Lapsille kerrottiin myös siitä, että lapsi ei ole yksin ja ainoa tämän ongelmakentän keskellä. Opetus toteutettiin keskusteluopetuksena, demonstraatioina ja pieninä toiminnallisina harjoituksina. Työskentelytavat ja niiden käyttö oli yhteydessä siihen, kuinka paljon aikaa oli käytettävissä kunkin luokan kanssa työskentelylle.

15

6.1 Tilastot Kevät ja syksy 2003 Ylöjärvi ja Viittakiven opisto Hauho Kouluja /ala-aste, yläaste Oppilasmäärät Vanhempainillat Opettajat 5 3 2 906 262 102 Kevät 2004, Lempäälä 8 5 3 1262 107 148 Syksy 2004, Kangasala 10 9 1 1057 524 144 Vuosi 2005, Tampere 15 9 6 2123 338 232 Yhteensä vuosina 2003 -2006 Yhteensä: Kouluja/ala-aste,yläaste Oppilasmäärät Vanhempainillat Opettajat 38 26 12 5348 1231 626 Tarkat tilastot ovat raportin lopussa. 7. Lyönnistä puheeksi-polku Kohdassa 7, (7.1 - 7.4) kirjoittajana Ulla Pyy-Nieminen Taustaa Lypu-polulle Innostus Lyönnistä puheeksi-toimintapäivän järjestämisestä lähti siitä, että olin kuullut Tukholmassa järjestetystä samantyyppisestä toimintapolusta, jonka varrella olevilla rasteilla koululaisilla oli mahdollisuus perehtyä eri aiheisiin (esim. seurustelu, päihteet) ja osallistua esim. draaman keinoin jonkin ongelman ratkaisuun. Opettajana minulla on myös sellainen kokemus, että koulun arjessa ei ole tarpeeksi aikaa levittää tietoa ja keskustella oppilaiden kanssa väkivallan yleisyydestä lasten ja nuorten elämässä. 8-luokkalaiset eivät myöskään välttämättä ole selvillä omista oikeuksistaan, eivätkä he tiedä, mistä apua voi hakea ja mitä mahdollisuuksia siihen oma kotikaupunki heille tarjoaa. Toisaalta myös työnohjaajana olen kuunnellut opettajien huolia esim. koulussa tapahtuneista kiusaamistilanteista ja heidän huolestaan ottaa vaikeita aiheita puheeksi. Sen vuoksi Lypu-polku tarjosi myös opettajille eväitä asioiden käsittelyyn.

16

Lypu-koulukäyntien aikana koin, että siihen varattu aika (1,5 h /luokka) ei ollut riittävä, koska aineisto oli niin laaja ja aina ei keskustelulle jäänyt tarpeeksi aikaa. Sen vuoksi Lypu-polun toteutus antoi mahdollisuuden paneutua kuhunkin aihealueeseen syvemmin ja myös keskustella esillä olevista kysymyksistä. Lypu-polun toimintapisteiden vetäjät ovat kaikki alansa ammattilaisia, sen vuoksi heidän asiantuntemuksensa ja kokemuksensa tekivät päivien sisällöstä kattavan kokonaisuuden. 7.1 Toteutus, toimipisteiden vetäjät ja osallistujat Lyönnistä puheeksi-polku toteutettiin 23. ja 24.11.2005 Vuolteenkadun nuorisotiloissa. Järjestäjä ja koordinoijana toimi Ulla Pyy-Nieminen Osallistujina: Kaukajärven koulun 8.luokat, yhteensä 146 oppilasta Tammerkosken koulun 8.luokat, yhteensä 118 oppilasta

Opettajia oli kumpanakin päivänä 6 valvomassa omaa ryhmäänsä, yhteensä 12 opettajaa

Toimintapisteiden vetäjät ja aiheet Näyttelijät Frans Lindström ja Melanie Gourdon, Raittiustoimisto Koulukiusaaminen

Yliopettaja Jaakko Kauppila ja kolme poliisiopiskelijaa, Poliisikoulu Poliisin kohtaama väkivalta ja poliisin tapa toimia perheväkivaltatilanteessa Johtaja Lasse Salmi ja kolme harjoittelijaa, SPR:n nuorten turvatalo Aikuisten ja nuorten välinen väkivalta ja infoa turva- talosta Terveydenhoito-opiskelija Katri Kallio ja kätilöopiskelija Karoliina Yläjoki, Pirkanmaan ammattikorkeakoulu Seurustelu ja seksin aloittaminen Terveydenhoitaja Maria Juvonen, Nuorisoneuvola Nuorisoneuvolan toiminnan esittely Seksuaalirikokset, ehkäisy ja sukupuolitaudit Sosiaalisihteeri Tuula Tuominen ja kaksi seksuaalivähemmistöön kuuluvaa edustajaa, Tampereen Seta Seksuaalivähemmistöt, sukupuolivähemmistöt, Tampereen Setan toiminnan esittely Liikunnan opettaja Tuula Orkola, Kaukajärven koulu

17

Liikunnan opettaja Tuija Muurasniemi, Tammerkosken koulu, mukana päivän suunnittelussa koulujen edustajina

7.2 Lypu-polun tavoite ja toteutus

Lypu-polun tavoite Tavoite oli sama kuin varsinaisissa kouluissa pidettävissä

opetuskokonaisuuksissa: Välittää lapsille tietoa ja keskustella heidän kanssaan erilaisista väkivallan muodoista, seurustelusta ja siitä, mistä nuori voi hakea apua sitä tarvitessaan. Näkökulma näihin teemoihin oli ennaltaehkäisevä. Toimintapisteiden toteutuksessa pyrittiin käyttämään toiminnallisia menetelmiä.

Päivien toteutus Oppilaat vierailivat kuudessa yllä mainitussa toimintapisteessä heille laaditun aikataulun mukaisesti niin, että he viipyivät kussakin toimintapisteessä 30 minuuttia. Päivän kesto oli viisi tuntia, jona aikana oppilailla oli ruokailutauko ja yksi kymmenen minuutin tauko. Oppilaat nauttivat koulusta saadut eväät lounastauolla.

Alkuvalmistelut Vuoltsun toiminnanjohtaja Annele Lydenin kanssa pidettiin

kaksi palaveria, jolloin mietittiin tilaratkaisuja ja tarvittavia Av-välineitä sekä suunniteltiin polun kulkua ja logistiikka.

Toimintapisteiden vetäjien kanssa kokoonnuttiin kolme

kertaa, jolloin pohdittiin heidän osuuttaan ja sovittiin toimintapisteiden sisällöistä niin että ne vastaavat Lypu-projektin asiasisältöjä ja päivien tavoitetta.

Ruoka toimintapäivän vetäjille tilattiin Tampereen

Ammattioppilaitoksesta. Taltiointi ja media Lypu-polku videoitiin ja tapahtumasta haastateltiin Tampere-

radioon Marketta Suontakanen- Kamajaa, varsinaista Lypu-projektin vetäjää sekä tehtiin juttu Aamulehteen (24.11.2005)

Lypu-polun arviointi Opettajat täytättivät oppilailla arviointilomakkeen koulussa

Lypu-polun jälkeen. Arvioinnin tulokset ovat mukana raportissa.

Päivien kustannukset Vuoltsun nuorisotila saatiin ilmaiseksi käyttöön. Ainoat

kustannukset olivat toimintapisteiden vetäjien ruokailut. Muuten päivä toteutettiin talkoo-periaatteella.

Loppupalaveri Pidettiin 6.2.06, jossa toimintapisteiden vetäjät katsoivat

päivien aikana videoitua filmiä. Esille otettiin myös arvioinnin tulokset, jonka pohjalta keskusteltiin ja tehtiin rakentavia muutosehdotuksia mahdolliselle syksyllä 06 toteutettavalle Lypu-polulle.

18

7.3 Lypu-polun toimintapisteiden sisällöistä Lypu-polun aiheet sivusivat ja tukivat terveystiedossa 8-luokkalaisille käsiteltäviä teemoja. (mm. kiusaaminen, ihmisen kehittyminen, seurustelu). Mukana olleiden terveystiedon opettajien mukaan aikapula kuitenkin rasittaa aineiston laajempaa käsittelyä. Varsinaisten Lypu-projektiin liittyvien koulukäyntien aikana tavoitteena on ollut kertoa ennaltaehkäisevästi erilaisista väkivallan muodoista ja vahvistaa heidän kykyään terveellä tavalla pitää huolta omista rajoistaan. Aiheina ovat olleet kiusaaminen, perheväkivalta, seksuaalinen häirintä ja insesti. Lisäksi on otettu esille seksuaalivähemmistöihin liittyviä kysymyksiä ja seurusteluun ja erityisesti sen myönteisyyteen liittyviä kysymyksiä. Nämä samat teemat olivat mukana Lypu-polun kuudessa toimintapisteessä, joista seuraavassa tarkempaa sisällön kuvausta. Raittiustoimiston toimintapiste - kiusaaminen / Vuoltsun yläsali Kaksi näyttelijää Melanie Gourdon ja Franz Lindström toteuttivat rastinsa draaman keinoin. Heillä oli kaksi tilannetta, jotka he esittivät ryhmille osallistaen myös oppilaita. Ensimmäinen kiusaamistilanne tapahtui opettajan ja oppilaan välillä, jossa opettaja toimi kiusaajana. Tilanteeseen tehtiin korjaava kokemus oppilaiden ideoiden pohjalta. Toinen kiusaamistilanne koski bileiden järjestämistä ja sinne kutsuttua muslimityttöä. Tilanne muuttui kiusaamiseksi. Samoin tähän draamaan saatiin toisenlainen, parempi ratkaisu, oppilaiden ideoiden pohjalta. Kummatkin tapaukset purettiin oppilaiden kanssa niistä ja yleisemminkin kiusaamisesta, siihen puuttumisesta ja kiusatun sekä kiusaajan auttamisesta puhuen. Poliisin toimintapiste / Nettikahvila Poliisin teemana oli perheväkivalta. Nuoremmat konstaapelit ja yliopettaja Jaakko Kauppila kertoivat poliisin kohtaamasta väkivallasta ja sen eri muodoista. Lisäksi he kertoivat yksityiskohtaisesti poliisin tavasta toimia perheväkivaltatilanteissa, niihin liittyvistä seuraamuksista ja rangaistuksista.. He kertoivat myös nuorten oikeuksista näissä tilanteissa ja kuinka nuorten itsensä tulisi toimia. Tämän lisäksi nuoret saivat ryhmissä ratkaistavakseen ja pohdittavakseen erilaisia väkivaltatapauksia. Kukin ryhmä kertoi ratkaisumallinsa, joista koko ryhmä yhdessä keskusteli. Poliisi esitteli myös poliisin työtä ammattina ja jakoi aiheeseen liittyvää materiaalia. SPR:n nuorten turvatalo/ Kerhohuone 9 Nuorten turvatalon aiheena oli aikuisten ja nuorten välinen väkivalta. Toimintapisteen vetäjinä olivat Nuorten turvatalon johtaja Lasse Salmi ja Pia (?) sekä kolme harjoittelijaa. Perheväkivallasta keskusteltiin yleisesti, mitä se on ja kuinka se koskee nuorta ja kuinka siinä tilanteessa tulisi toimia. Toimintapiste piti myös sisällään yhteistoiminnallisen ongelmanratkaisutehtävän, jota nuoret porukalla pohtivat.

19

Oppilaille näytettiin video nuoren elämästä, joka sai avun ja tukea Nuorten turvatalosta. SPR:n Nuorten turvatalon toimintaa esiteltiin: missä se on, kuka sinne voi tulla, koska sinne voi tulla, millaisissa tilanteissa jne. Lisäksi käsiteltiin lastensuojelulakia ja sen sisältöjä. Toimintapisteessä oli mukana musiikkia (Älä enää lyö, En ole kuullut mitään, Murheellisten laulujen maa)ja Turvis-esitteitä. Piramk:n opiskelijat – seurustelu / Kerhohuone 2 Terveydenhoitajaopiskelija Katri Kallion ja kätilöopiskelija Karoliina Yläjoen toimintapisteen aiheina olivat: seurustelu ja seksin aloittaminen, seksin realisointi, sukupuolielimiin liittyvien ennakkoluulojen romuttaminen sekä lisäksi painotettiin seksiin ja läheisyyteen liittyvää positiivisuutta ja turvallisuutta. Katri ja Karoliina olivat sisustaneet tilan aiheeseen liittyvällä rekvisiitalla: kuvilla, tilastoilla, kehon kuvilla, alusvaatteilla, hedelmillä ja sängyllä, jonka päällä kynttilöitä yms. He kertoivat seurustelusta ja seksin aloittamisesta ja ottivat esiin tilastoja 8-luokkalaisten seksikokemuksista ja seksin aloitusiästä. Pornon välittämistä mielikuvista keskusteltiin ja niitä oikaistiin. Rintojen ja peniksen koko-asioita käsiteltiin hedelmävertausten avulla. Toimintapisteessä painotettiin, että jokainen on arvokas omana itsenään, omat tunteet ovat tärkeitä ja seksin aloittamiseen ei tarvitse pitää kiirettä. Mukana oli taustalla aiheeseen liittyvää musiikkia. Nuorisoneuvola / kerhohuone 13 Terveydenhoitaja Maria Juvonen otti toimintapisteessään esille seksuaalirikokset, ehkäisyn, sukupuolitaudit ja Nuorisoneuvolan esittelyn. Hän luki nuoren kirjoittaman jutun raiskauksesta / seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sen jälkeen nuoret miettivät, mikä on seksuaalista ahdistelua, mihin ei tarvitse suostua sekä, mistä he voivat hakea tarvittaessa apua. Tehtävä purettiin ja vedettiin johtopäätökset, mikä on seksuaalista hyväksikäyttöä. Lisäksi keskusteltiin houkuttelijoista. Oppilaat saivat neuvoja, kuinka tulee toimia, jos on raiskattu tai yritetty raiskata. Lisäksi oppilaille annettiin tietoa, mihin tulee ottaa yhteyttä ja kuinka tärkeää on puhua asiasta turvallisen aikuisen kanssa. Seurusteluun liittyen Maria otti esiin ehkäisyn merkityksen, kertoi yleisimmistä sukupuolitaudeista, ja oikaisi harhaluuloja, että kavereilla on jo 8-luokkalaisina runsaasti kokemuksia seksistä.. Lisäksi puhuttiin itsetyydytyksestä ja esiteltiin kondomin käyttö. Hän esitteli myös Nuorisoneuvolan toimintaa, jakoi esitteitä (Kun on aika rakastaa vihkonen) ja jokainen sai ottaa mukaan myös yhden kondomin, jos halusi. Mukana musiikkia. (Tänään ei tule pakkeja, Rusketusraidat) Seta / kerhohuone 14 Sosiaalisihteeri Tuula Tuomisto ja kaksi sukupuolivähemmistöön kuuluvaa edustajaa käsittelivät toimintapisteessään seksuaalivähemmistöjä, sukupuolivähemmistöjä ja esittelivät Tampereen Setan toimintaa. Seksuaalivähemmistöihin edustaja kertoi, mitä homoseksuaalisuus tarkoittaa, millaista silloin on arkielämä. Hän valotti myös sitä, että homoseksuaalisuus ei ole sairaus ja

20

että se on poistettu rikoslainsäädännöstä ja sairausluokituksesta. Lisäksi kerrottiin, milloin syrjinnän kieltävä laki tuli voimaan ja milloin rekisteröity parisuhde astui voimaan. Trans-asioista kertoi itse sukupuolivähemmistöön kuuluva edustaja. Hän kertoi faktoja transsukupuolisuudesta ja siihen liittyvistä asioista. Tuula esitteli Tampereen Setan toimintaa ja jakoi oppilaille esitteitä koskien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä Tampereen Setaa. Oppilaat tekivät lappusille kysymyksiä liittyen aiheeseen. Vastausten pohjalta virisi myös laajempaa keskustelua. 7.4 Arviointi ja pohdinta 7.4.1 Oppilaiden arviointia Lypu-polusta: Toimintapisteitä pyydettiin arvioimaan asteikolla 1-5. Sen lisäksi oppilailla esitettiin kolme avointa kysymystä. Kaukajärven oppilaiden (vastanneita 134 / 146 oppilasta) vastausten perusteella toimintapisteet saivat seuraavat arvioit: -poliisi 3,1 -raitsu 3,2 -SPR:n nuorten turvatalo 3,3 -Piramk 3,9 -nuorisoneuvola 3,5 -seta 2,3 Arvio koskee toimintapisteen antia, sisältöä ja tapaa, millä se toteutettiin. Arvioit ovat suhteellisen tasaisia. Seurustelu-toimintapiste nousi kuitenkin selkeästi arvioinneista ensimmäiseksi. Seurustelu-asiat ovat tärkeitä 14-vuotiaan elämässä, samoin siihen liittyvät seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset. Kuitenkaan väkivaltaan liittyvät toimintapisteet eivät jääneet juurikaan pienemmälle huomiolle. Mahdollisesti seksuaalivähemmistöihin liittyvä informaatio oli niin kaukana nuorten todellisuudesta, että siihen saatettiin suhtautua yllättyneinä ja torjuen. Tammerkosken oppilaiden (vastanneita 64 / 118 oppilasta) vastausten perusteella toimintapisteet arvioitiin seuraavasti: -poliisi 3 -raitsu 3,1 -SPR:n nuorten turvatalo 3 -piramk 4,4 -nuorisoneuvola 3,2 -seta 3,2 Tammerkosken 8-luokkalaisten kohdalla seurustelu ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat nousivat myös ensimmäiseksi. Omaan kehitykseen ja seurusteluun liittyvät asiat kiinnostivat erityisesti 14-vuotiaita nuoria. Seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset mietityttävät useita, ja nyt näistä asioista puhuttiin erään nuoren kommentin mukaisesti ”huumorilla ja rennosti, mutta tosiasiaperäisesti”. Muut toimintapisteet ovat

21

lähes tasavertaisia. Erona Kaukajärven oppilaiden arviointiin on Setan toimintapisteen saama korkeampi arvio. Vastausten perusteella voisi sanoa, että Tammerkosken oppilaat suhtautuivat Setan toimintapisteen sisältöihin realistisemmin ja he saivat täysin uutta oikeaa tietoa sellaisesta alueesta, josta harvoin puhutaan. Eräs nuori kommentoi Seta:n toimintapistettä näin: ”Oli kiva kuulla ihmisten omia kokemuksia, opin eniten ja sain täysin uutta tietoa.” ”Mielenkiintoinen ja suvaitsevaisuutta opettava.” Kysymys 2. Mitkä eri toimintapisteissä kuulemasi asiat olivat sinulle henkilökohtaisesti merkittävimpiä? Mistä hyödyit eniten? Henkilökohtaisesti merkittäviä asioita lueteltiin seuraavasti: (luetteloon kerätyt asiat ovat siinä järjestyksessä, mikä sai eniten mainintoja) Kaukajärvi: - seurusteluun liittyvät asiat - perheväkivaltaan liittyvät asiat -kiusaamiseen liittyvät asiat -nuorisoneuvolan toimintapisteessä olleet asiat -nuorten turvataloon liittyvät asiat sekä seksuaalivähemmistöjä koskevat asiat Tammerkoski: -seurusteluun liittyvät asiat -seksuaalivähemmistöjä koskevat asiat -nuorisoneuvolan toimintapisteessä olleet asiat -nuorten turvataloon liittyvät asiat -perheväkivaltaan ja kiusaamiseen liittyvät asiat Kysymys 3. Millaisia vaikutuksia tapahtumalla oli käsityksiisi väkivallasta? Oppilaiden vastauksista olen koonnut päällimmäiseksi nousseet mielipiteet: Kaukajärvi: -yllätyin väkivallan paljoudesta -väkivalta on yleisempää kuin tiesin -tuli paljon tietoa väkivallasta -perheväkivaltaa on monenlaista -sain uusia näkökulmia -kaikki tieto oli tarpeellista -väkivallasta täytyy ilmoittaa aikuisille, ottaa poliisin yhteyttä -apua pitää hakea -pitää puhua ja toimia -väkivallan rangaistuksista oli hyvä saada tietoa -väkivallan vastaisuus vahvistui -ei saa hakata -kiusaaminen pitää ottaa vakavasti -ei muuttanut suurestikaan käsityksiäni väkivallasta Tammerkoski: -opin, että voi olla sekä fyysistä että psyykkistä väkivaltaa -väkivalta voi olla myös sanallista riitelyä, se on muutakin kuin lyömistä ja hakkaamista

22

-apua saa, kun sitä hakee -en tiennyt, että moni kuolee perheväkivallan uhrina -tajusin, miten pienillä teoilla voi satuttaa toista ihmistä ja miten vakavasti nämä teot toinen ottaa -väkivalta-käsite on laajentunut -ymmärrän nyt näistä asioista enemmän -minua on kiusattu pienempänä ja edelleen ne vanhat kiusaajat jaksavat haukkua mua, kun satutaan kohdalle, kiusaamiseen pitää puuttua -käsitykseni eivät muuttuneet, sillä olen nähnyt tarpeeksi perheväkivaltaa -peace, olen ehdottomasti väkivaltaa vastaan Kysymys 4. Toiveita aiheista, joista voisi järjestää vastaavan polun: Oppilaiden vastaukset ovat siinä järjestyksessä, mihin aihealueisiin tuli eniten toiveita. Joukossa oli joitakin papereita, joissa ei toiveita esitetty. Kaukajärvi: -huumeet -muut päihteet -seurustelu -liikunta -mielenterveys -koulukiusaaminen Yksittäisiä toiveita: -liikalihavuus -tasa-arvo / syrjintä / erilaisuus -pelaamisongelmat -stressi ja koulun rasittavuus -tulevaisuus (koulusta töihin, ammatti) -harrastukset (liikunta, musiikki) Tammerkoski: -päihteet -samantapaista kuin Lypu -harrastukset -liikunta -ihmisten yhteiselo, ystävyys, seksi -ammatit -mielenterveys, syömishäiriöt ja jaksaminen Yksittäisiä toiveita: -rikollisuus, varastaminen -kehitysapu, maailman rauha ja auttaminen -sairaudet, aids -ympäristön suojelu -miten tehdä aloite seurustelussa

23

Oppilaiden toiveista päätellen heidän päällimmäiseksi toiveekseen nousi saada tietoa päihteistä ja erityisesti huumeista. Aihe on erittäin hyödyllinen ennaltaehkäisevässä mielessä, sillä nuorilla saattaa olla vääristynyt kuva esim. huumeiden käytön seurauksista. Näistä asioista ei varmaankaan puhuta liikaa kouluissa ja tiedetäänhän, että tämän ikäisillä koululaisilla on jo ollut huumekokeiluita. Kun nuoret itse haluavat lisäninformaatiota asiasta, täytyisi tähän pyyntöön reagoida pikimmiten. Toiveet liikunnan ja harrastusten sisältämästä polusta yllättivät hieman. Mielestäni tässä olisi haastetta koulujen suuntaan ja liikunnan opettajille. Omaan vointiin ja jaksamiseen liittyvät toiveet ovat ymmärrettäviä, sillä viimeaikaiset tutkimukset suomalaisten oppilaiden mielenterveyteen liittyvistä seikoista eivät kerro hyvää. Liian moni oppilas on masentunut ja kärsii jaksamattomuudesta. On hienoa nähdä myös se, että tämän päivän 14-vuotiaat ovat laajemminkin kiinnostuneita muista kuin lähinnä omaan itseen liittyvistä kysymyksistä, kuten esim. maailman rauhasta ja ympäristöasioista. 7.4.2 Työntekijän arviointia ja pohdintaa Omasta mielestäni Lypu-polku onnistui ensimmäisenä kokeiluna erittäin hyvin, ja se saavutti asetut tavoitteet. Tämä mielipiteeni perustuu oppilaiden palautteeseen ja heidän ajatuksiinsa väkivallasta Lypu -polku-päivän jälkeen. Hyödyllistä olisi ollut myös saada arvio päivästä opettajilta, jolloin mukaan olisi saatu aikuisten ja opettajien näkökulma. Yhteiseen keskusteluun pohjaten toimintapisteiden vetäjien mielestä he kokivat osallistumisensa arvokkaana tässä kokonaisuudessa. He olisivat toivoneet voivansa vierailla myös toistensa toimintapisteissä, jolloin he olisivat saaneet paremman kokonaiskuvan päivästä. Nyt muiden toimintapisteiden anti jäi ainoastaan purkujen ja keskustelujen varaan. Talkoo-hengessä toteutettu päivä oli suuri vastaantulo. Toimintapisteiden vetäjien mukaan tämäntapainen työskentely on myös osa heidän työtään ja Lypu-polku tarjosi heille puolestaan mahdollisuuden välittää arvokasta tietoa sitä tarvitseville nuorille. Opiskelijoille Lypu-polku tarjosi myös mahdollisuuden tehdä aiheesta opiskeluihin liittyvä seminaarityö ja paikan harjoitella, kuinka nuorten kanssa puhutaan ja kuinka heille esitetään em. mainittuja asioita. Piramk:n opiskelijoiden toimintapisteen vetämistä kävivät seuraamassa myös heidän opettajansa opinnäytetyön osana. Samoin Poliisikoulun opiskelijoille tarjoutui mahdollisuus esittää nuorille väkivaltaan liittyviä asioita. Oppilaat antoivat kiitosta mahdollisuudesta itse osallistua, sen vuoksi toiminnallisuuden lisääminen toimintapisteisiin on haaste seuraavia polkuja ajatellen. Itse osallistumalla, pohtimalla ja tekemällä oppii usein huomaamattaan ja se on lisäksi mukavaa. Toimintapisteiden sisältöjä voisi tarkentaa vielä paremmin, ettei tule päällekkäisyyksiä tai ettei jokin osa-alue painotu tarpeettomasti. Lypu - polkuun liittyen muutamissa oppilaiden arvioinneissa mainittiin, että seksiin liittyviä asioita oli suhteessa muihin liikaa.

24

Kokeiluna Lypu-polku tarjoaa hyvän pohjan samantyyppisten polkujen suunnitteluun. Tämä edellyttää, että löytyy henkilö, joka koordinoi ja hoitaa kaiken taustatyön. Tähän minulle tarjoutui tilaisuus, minkä koin mielenkiintoisena ja haasteellisena. Lypu-polku sai oppilailta kiitosta mm. seuraavasti: - Lypu oli kiva!, Lypu:ssa hyviä aiheita!, Lypu kaikille luokille! Joka vuodelle oma Lypu!-polku 8. Erilaiset oppijat Opetus toteutettiin pääasiassa peruskouluissa. Kokeiluprojektin aikana vuonna 2000 löytyi ala-asteen tärkeimmiksi luokka-asteiksi yhdessä opettajien kanssa tehdyn keskustelun tuloksena kolmasluokkalaiset, koska silloin oppilaat ovat päässeet koulutyöhön hyvin käsiksi ja heille tulee uusia aineita mukaan lukujärjestykseen. Kuudesluokkalaiset tulivat valituiksi opetusryhmäksi, koska he ovat taas ala-asteen isoimpia oppilaita ja heitä askarruttaa yläasteelle siirtyminen ja siellä mahdollinen simputus. Yläasteen oppilaista opetusryhmäksi valikoituivat kahdeksasluokkalaiset. Syynä tähän oli se, että usein murrosikä on kuohuvimmillaan heidän kohdallaan, he ovat päässeet yläasteelle sisään, eivätkä ole vielä työelämään harjoittelujen ja jatkovalintojen keskellä. Tavallisilla ala-asteen ja yläasteen luokilla käytin luokissa yhden kaksoistunnin (2 x 45 min.) verran aikaa. Erityiskouluissa ja pienluokilla olevat koululaiset ovat usein monenlaisten ongelmien keskellä ja siksi he tarvitsevat pitemmän ja huolellisemman opetuksen väkivaltaan liittyvissä kysymyksissä. Näillä luokilla käytin tavallisesti aikaa kolme kaksoistuntia (3 x 1,5 h:a) Päiväkoti-ikäiset ja ammattioppilaitoksessa opiskelevat ovat taas ikänsä puolesta eri tilanteessa ja tarvitsevat ikänsä vuoksi erilaista lähestymistä väkivalta-aiheeseen. 8.1 Kolmasluokkalaiset Peruskoulun kolmasluokkalaiset ovat n. yhdeksänvuotiaita. Heidän sopeutumisensa kouluun on jo pitkällä ja se näkyy hyvänä käytöksenä ja keskittymiskykyisyytenä. Kolmasluokkalaiset olivat yleensä hyvin avoimia puhuessaan asioistaan. Jouduin tuntien alussa varoittamaan heitä, etteivät he innostuisi kertomaan liian intiimejä asioita itsestään ja kodistaan. Lapset olivat myös erittäin innokkaita kertomaan kokemuksistaan. Olin useasti vaikeuksissa saada aika riittämään, kun pienet oppilaat viittasivat innokkaasti ja halusivat kertoa, mitä juuri heille on tapahtunut tässä ja tuossa asiassa. Aloitin heidän kanssaan lyönnistä puheeksi- koulutustapahtuman miettimällä yhdessä hyvän ja pahan eroa. Teimme sen satuhahmojen kautta. Lapsille oli helppoa ja selkeätä nähdä noidat, lohikäärmeet ja sudet pahana satujen lasten vastavoimana. Näiden kautta siirryimme aikuisten pelottaviin uutisiin ja lyömisen seurauksiin. Lapsille oli tärkeää kuulla, että lyönti ja potku, joka elokuvissa on niin yleistä, aiheuttaa oikeasti suuria vahinkoja ja vammoja. Kysyin lasten pelaamista peleistä ja yleistä oli, että luokassa oli useita oppilaita, jotka pelaavat päivittäin alle 18 - vuotiailta kiellettyjä väkivaltapelejä. Yhdessä myös kirjasimme taululle lapselle sopivia ja läheisiä auttajia.

25

Opettajat lupasivat kirjoittaa lasten kanssa listat puhelinnumeroineen piirustuspaperille ja lapset voisivat viedä ne vaikkapa oman vaatekaappinsa oven sisäpuolelle. Koulukiusaaminen on yleistä myös pienten oppilaiden kesken, ja kun kysyin kiusaamisesta, he kertoivat kymmenistä ja kymmenistä tavoista kiusata toista oppilasta Koulutuntien jälkeen juuri kolmasluokkalaiset olivat innokkaampia käyttämään alkuprojektin aikana antamaani tilaisuutta kertoa minulle itselleen vaikeista ja traumaattisista tilanteista. Tämä työtapa jäi pois työstäni 2004 syksyllä projektin ohjausryhmän huolen takia siitä, että kuinka jaksan kaiken. Lasten ja aikuisten välinen väkivalta ja vanhempien keskinäinen väkivalta oli vaikea aihe varsinkin silloin, kun lapsen perheessä oli näitä ilmiöitä. Tässä kohti oli tarpeen suojata lasta siltä, että hän olisi puhunut liikaa luokan kuullen omia asioitaan. Seksuaalisuus on tämän ikäisen elämässä latenssivaiheessa ja he totesivat usein vilpittömästi, että oikea ikä aloittaa seurustelu on vasta yli 18 - vuotiaana. Itsensäpaljastajista ja /tai pedofiilien houkutteluyrityksistä tai niiksi tulkituista miesten karkin tai kyydin tarjoamisista oli usealla luokalla lapsilla kokemuksia. Harjoittelimme sitä, ettei tarvitse olla kiltti tyttö tai poika vaan saa huutaa isoon ääneen, että ”Mene pois, en varmasti tule sinun mukaan!” Ja sitten juostaan pois ja asia sanotaan aikuisille. Huomasin tämän olevan voimaannuttavan harjoituksen, eivätkä lapset pelänneet tunnilta lähtiessään. Katselimme koulun pihalle ja totesimme asuvamme turvallisessa maassa. Lopuksi lapset saivat sanoa, kuka olisi se turvallinen henkilö tai vaikkapa mielikuvitushahmo, kenen kanssa uskaltaisi lähteä pimeään metsään. Vastauksiksi tuli mm. isä, äiti, poliisi, supermies tai suojelusenkeli. 8.2 Kuudesluokkalaiset Peruskoulun kuudesluokkalaiset ovat n. 12 - vuotiaita murrosiän alkuvaiheessa olevia lapsia. He ovat mielestään isoja oppilaita, ja sehän on totta ala-asteen lopussa. Tämän ikäiset ovat melko pidättäytyviä perheasioistaan ja tyttöjen ja poikien kesken on selkeä ero niin, että tytöt voivat olla kasvussaan ja kehityksessään paljon edellä poikia. Nykymuodin mukainen pukeutuminen ja ehostaminen näkyvät jo osalla tytöistä kuudennella luokalla. Aloitimme oppitunnit miettimällä viimeaikaisia väkivaltauutisia ja sitä onko niistä ollut mahdollista puhua kotona tai koulussa. Tsetseniassa ollut koulukaappaus tai paloittelusurma Pirkanmaalla olivat esimerkkejä järkyttävistä uutisista, jotka on usein jätetty puhumatta lasten kanssa. Yritin antaa lapsille oikutta puhua ja tuntea tunteita uutisten edessä yhdessä aikuisten kanssa. Fiktiivinen väkivalta on kuudesluokkalaisten kohdalla jokapäiväistä elämää. Erityisesti poikien elämässä tietokonepelit ja konsolipelit kuluivat. Melkein kaikilla pojilla oli kokemuksia alle 18 - vuotialta kielletyistä peleistä. Esimerkkinä San Andreas ja GTA Vice City-pelit, jotka sisältävät tappamista, huumekauppaa, prostituutiota ja väkivaltaa kaikissa muodoissaan. Näytti siltä, että jos poika ei pelannut esim. näitä pelejä, saattoi hän saada lapsellisen pojan maineen. Yritin tuoda tietoa siitä, mitä pitkäaikainen ja paljon pelaaminen vaikuttavat psyykeen ja väkivaltakynnyksen alenemiseen ja kuinka oikeasti potku vatsaan saattaa olla hengenvaarallinen teko. Tällainen asenteisiin vaikuttaminen on keskeistä tässä työssä ja sitä tarvitaan paljon. Koulukiusaaminen on tämän ikäisten keskuudessa erittäin tuttua ja erityisen sävyn siihen tuo pelot ”mopottamisesta” yläasteelle siirtymisen yhteydessä. Muutamissa kunnissa tehtiin hyvää työtä lasten perusteellisessa sopeuttamisessa etukäteen yläasteeseen. Piirsimme kiusaajan ja kiusatun muotokuvat ja miettimällä

26

perusteellisesti, mitkä ominaisuuden saattavat lisätä kiusaamista. Yhdessä totesimme, että mitkään piirteet eivät kuitenkaan oikeuta kiusaamiseen. Kotona tapahtuva väkivalta oli kuudesluokkalaisten keskuudessa jo tarkasti salaisuuden varjostama. Lasten nonverbaalista käyttäytymisestä saattoi lukea paljon piilotettua tuskaa, kun puhuin esim. vanhempien välisestä väkivallasta. Tämän ikäisten kohdalla auttajien luettelossa oli tärkeänä osana nuorten turvatalo, johon voi tulla turvaan liian vaikeasta perhetilanteesta. Kuudesluokkalaiset olivat innokkaimpia toteuttamaan eläytymisharjoitusta päivällispöytätilanteesta, jossa äiti ja isä yrittävät rajoittavat 12- vuotiaita menemästä kotibileisiin. Hyvä käytös ja toisaalta päihteet ja niiden vaarat kuuluivat kuudesluokkalaisten ohjelmaan, sillä selkeitä merkkejä siitä, että osa heistä jo käyttää päihteitä olivat näkyvissä. Seksuaalisuus ja kasvu pois lapsen kehosta aikuisen kehoon olivat tärkeitä puheenaiheita. Naureskelua ei useinkaan kuulunut, vaan lapset ottivat asian vakavasti. Seksuaalinen häirintä ja rajojen rikkominen kuuluivat tietysti myös tämän ikäisten ohjelmaan. 8.3 Kahdeksasluokkalaiset Peruskoulun yläasteelta olivat mukana ainoastaan kahdeksasluokkalaiset. Nämä n.14 - vuotiaat ovat murrosiän keskivaiheessa ja isojen muutosten keskellä mielensä, kehonsa, perheensä ja kavereidensa keskellä. Väkivaltaan liittyvät kysymykset olivat suurimmalle osalle tuttuja ja suhtautuminen siihen poikien keskuudessa oli usein hiukan uhoavaa ja ylimielistä. Minuun he kuitenkin suhtautuivat enimmäkseen myönteisesti ja saimme aikaan hyvän vuorovaikutussuhteen tuntien aikana. Tämän ikäisillä oli paljon hyviä ja kehittyneitä mielipiteitä. Luokat saattoivat olla hyvin erilaisia. Joissain oli avoin keskusteleva ilmapiiri ja siellä suhtauduttiin erilaisuuteen (esim. rodullisiin tai ulkonäköön liittyviin) suvaitsevaisesti. Jotkut luokat olivat hiljaisia ja pidättyviä ja ilmapiirissä oli tunnettavissa jännityksiä, jotka saattoivat liittyä esim. koulukiusaamiseen. Koska ylä-asteella luokilta puuttuu oma pysyvä opettaja saattavat erilaiset vaikeudet jäädä pitkäänkin piiloon opettajilta. Väkivallasta puhuin kahdeksasluokkalaisten kanssa samoista asioista kuin muidenkin oppilaiden kanssa, korostukset vain olivat erilaiset. Päihteistä puhuessani keskityin mm. varoittamaan lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksista ja kerroin kuinka paljon vähemmän tytöt kestävät alkoholia kuin pojat. Taustatietonani ja havaintomateriaalinani oli Myllyhoitoyhdistyksen ”Nainen ei voi juoda kuin mies” esitteet. Kotona tapahtuva väkivalta voi olla murrosikäisen syy masennukseen, huonoon koulumenestykseen tai omaan riehumiseen. Nuorten on tärkeä kuulla, että perheväkivalta on yleistä jokaisessa yhteiskuntaluokassa ja jokaisen perheessä tulisi saada apua siihen. Seksuaalisuus on kahdeksasluokkalaisten kohdalla varsin ajankohtainen aine. He keskittyivät todella hyvin tähän osioon ja saattoivat luopua jopa välitunnistaan saadakseen kaiken tiedon, mitä ehdin heille puhua. Puhuimme positiivisesta seksuaalisuudesta, mm. seksuaalisesta erilaisuudesta ja kävimme läpi nuorten epäluuloja homoseksuaaleja kohtaan. Edellisessä työssäni rikosuhripäivystyksessä olin nähnyt, kuinka nuorten tyttöjen raiskaukset, jopa bileissä tapahtuvat joukkoraiskaukset olivat lisääntyneet. Tämän vuoksi kävimme tunnilla läpi sen, kuinka raiskauksilta voi suojautua ja kuinka toimia, jos jotain on tapahtunut. Pedofiilien houkuttelu on erilaista murrosikäisten kohdalla kuin pienten koululaisten. Alkoholilla, huumeilla, rahalla tai vaikkapa valokuvauksilla houkuttelu on sitä, mitä pedofiilit

27

käyttävät. Insesti saattaa olla tämän ikäisten kohdalla jo loppumassa. Tärkeää on kuitenkin kuulla, että se on rikos ja siihen täytyy saada apua. 8.4 Erityisluokkalaiset ja erityiskoululaiset Jokaisessa käymässäni koulussa keskityin erityisluokkiin, pienluokkiin pidemmällä aikataululla kuin tavallisiin luokkiin. Jaoin opetettavan aiheen kolmeen eri kokonaisuuteen ja tällöin meillä jäi enemmän aikaa keskusteluille ja pienille harjoituksille. Erityisluokilla kävin kaikilla luokka-asteilla 1 – 9 luokilla. Pienryhmissä on helppo käydä asioita läpi, koska lapsia on vähän ja he ovat ryhmäytyneet hyvin. Mukana oli useimmiten myös luokan erityisopettaja ja luokka-avustaja. Sydämellisimmät ja samalla torjuvimmat vastaanotot olen saanut näillä luokilla. Esimerkkinä toisaalta halaukset ja minulle annetut piirustukset ja toisaalta eräästä yläasteikäisten kohdalla tapahtuneesta tilanteesta on se, kun minut käskettiin varsin suorasukaisesti pois luokasta häiritsemästä. Ensimmäiset opetuskerrat menivät näiden oppilaiden kanssa siihen, kun sanoin arvostavani heidän mielipiteitään ja että haluan kuulla lisää heidän perusteluitaan asioista. Koko opetustapahtuman jälkeen juttelin näiden oppilaiden kanssa pitkään ja esille tuli heidän suuret pettymyksensä aikuisiin ja heidän auttamiseensa nuorten kerrottua vaikeista kokemistaan traumoista. Syvä luottamus syntyi välillemme tuosta keskustelusta. Joissain luokissa joku oppilas saattoi alussa istua lattiassa nurkassa tai muuten käyttäytyä tavallisuudesta poikkeavasti, mutta yhteiset keskustelut vaikeista väkivalta-aiheista toivat meidät yhteen pohtimaan avun saantia ja hakemista. Joissain erillisissä erityiskouluissa oppilaat kokivat leimaantuneensa tyhmiksi tai poikkeaviksi muiden oppilaiden taholta ja näitä kokemuksia purimme yhdessä. Erityisluokkien oppilaat tuntuivat tarvitsevan paljon tällaisen ulkopuolisen kouluttajan kannustusta. Yhteistyö erityisopettajien kanssa oli helppoa ja kannustavaa molemminpuolisesti. Erityiskouluista on hyvä mainita tässä erikseen Liisanpuiston liikuntavammaisten- ja kuulovammaisten koulu. Siellä oppilaiden kanssa oli erityisen helppoa käsitellä projektiin liittyviä asioita. Kommunikointi viittomakielellä oli erityisen mieluisaa minulle, sillä osaan kieltä kuuron siskoni takia. 8.5 Ammattikoululaiset Ammattioppilaitoksen sosiaalikuraattori ja terveydenhoitaja olivat kuulleet Lyönnistä puheeksi - projektista lehtitietojen kautta ja he kutsuivat minut tutustumiskäynnille suureen koulutaloon. Kävi ilmi, että useallakin luokalla tarvittaisiin tietoa ja tukea väkivaltaan liittyvissä kysymyksissä. Päätimme keskittyä muutamiin luokkiin, yhteen lähinnä poikien ja yhteen lähinnä tyttöjen luokkaan. Logistiikka-alan oppilaat olivat niin suurelta osalta poissa koulusta, että autonkuljettajaoppilaat tulivat mukaan Lypu - koulutustunnille. Tämä poikaluokka otti väkivalta-asian vastaan hyvin, mutta hiukan ylimielisesti. He kuitenkin myönsivät, että kaikki puhumani asiat olivat heille tuttuja. Tyttöluokalla olivat pukuompelija-opiskelijat erittäin vastaanottavia aiheille ja puhuimme aiheista erityisesti tyttöjen kannalta. Käsitykseni on, että kaikki ammattioppilaitoksen oppilaat hyötyisivät tämän kaltaisesta ulkopuolisen tuomasta tiedosta.

28

8.6 Päiväkoti-ikäiset Olin mukana Tampereen kaupungin lasten parissa työtä tekevien

projektityöntekijöiden tapaamisissa. Siellä syntyi ajatus ”Sylistä kouluun, tuetun turvallisesti” -projektityöntekijöiden kanssa, että Lyönnistä puheeksi asiaa voitaisiin kokeilla myös muutamassa tuon projektin alueen päiväkodissa. Suunnittelimme lasten- ja vanhempien yhteiset illat huolellisesti etukäteen yhdessä päiväkodin johtajan kanssa. Satujen ja havaintovälineiden kanssa toteutettu tapahtuma ei kuitenkaan kutsunut paikalle kuin kolme lapsi-vanhempiparia. Jälkeenpäin tutkimme, mikä voisi olla syynä, että tämä ei kutsunut vanhempia paikalle. Syynä saattoi olla hiukan vaisu mainostaminen tai sitten se, etteivät päiväkoti-ikäisten vanhemmat katso, että väkivalta kuuluisi millään tavalla noin pienten lasten elämään. Työntekijät tosin olivat havainneet perheissä myös tarvetta tämän kaltaiselle tiedolle. Ehkä tilanne oli sama kuin peruskouluikäisten vanhempainilloissa. Paikalla ei ollut niitä vanhempia, joiden olisi ollut hyödyllisintä olla kuulemassa väkivallasta.

Tästä koulutuksesta saatu raha (600 €) oli kompensoimassa Intian matkan kustannuksia.

9. Vanhempainillat Jokaisessa peruskoulussa, missä olin tehnyt työtä lasten kanssa, kutsuin myös vanhemmat vanhempieniltaan. Kutsu lähti alussa vaan niiden oppilaiden vanhemmille, jotka olivat saaneet koulutuksen. Siksi tilastoissa näkyy, että esim. Lempäälässä paikalla oli varsin vähän vanhempia. Pyrin lähettämään kutsun vanhemmille ennen kuin käsittelin lasten kanssa väkivalta-aihetta. Syynä tähän oli se, että vanhemmat tietäisivät, mistä aiheista heidän lastensa kanssa on puhuttu. Vanhempainillat alkoivat niin, että projektikouluttaja kysyi osanottajien nimet, terveiset lapsilta Lypu- oppitunneilta ja vanhempien toiveet ja huolet lasten asioista. Illassa, joka kesti yleensä kaksi tuntia, oli mukana ryhmätyötä aiheesta koulukiusaaminen, viikkorahat ja kotiintuloajat. Illat olivat luontevia keskustelutilaisuuksia, joissa vanhemmat saattoivat kysyä ja kommentoida vapaasti projektikouluttajan esittämiin asioihin. Esille tuli mm. koulukiusaamista monessa sukupolvessa ja suurta huolta, kuinka saada lasten pelaamiselle rajat. Kannustin vanhempia sekä rakkauden näyttämiseen, että tiukkojen rajojen laittamiseen tarvittaessa. Tärkeää on myös ilmaisesta selkeästi mielipiteensä oikean ja väärän suhteen lapsilleen. Joitain kertoja vanhemmat ottivat yhteyttä projektikouluttajaan kertoen, että heidän lapsensa on tullut opettajan kiusaamaksi. He olivat kiitollisia siitä, että oli ottanut esille tämän asian ja saatoin neuvoa heitä viemään asiaansa eteenpäin. Perheväkivalta ja sen yleisyys ja vaarallisuus oli keskeinen aihe vanhempainilloissa. Ajatus siitä, että näin voitaisiin mahdollisimman neutraalisti esittää kaikille yhdessä keinoja hakea apua itselleen ja lapsille, oli tärkeä syy vanhempainiltojen järjestämiseen. Onhan perheväkivalta yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa ja tilastojen mukaan joka neljäs nainen on tullut jossain elämänsä vaiheessa miehen pahoinpitelemäksi. Ala-asteen illoissa oli useampia vanhempia yleensä paikalla kuin yläasteen vanhempainilloissa. Kangasalalla, jossa paikallislehti teki Lyönnistä puheeksi – työstä näyttävän artikkelin etukäteen, tuli paikalle todella paljon vanhempia.

29

Yleensä illat päättyivät tyytyväisyyteen siitä, että tällainen projekti ja ilta oli järjestetty. Toive siitä, että kaikille luokille tulisi tämän kaltainen opetustuokio, oli useasti lausuttu toive illan päätteeksi. 10. Opettajien kouluttaminen Projektin alkaessa oli suunnitelmissa, että kaikissa kunnissa järjestetään opettajille erillinen koulutustapahtuma väkivalta aiheen käsittelemisestä oppilaiden kanssa. Tällainen koulutuspaketti menetelmäoppineen tehtiin yhdessä projektin ohjausryhmäläisen, psykologi Anna Säynäjäkankaan kanssa. Tätä pakettia projektikouluttaja tarjosi kaikkiin kuntiin. Ylöjärvellä koulutus toteutettiin niin, että kunnan lasten ja nuorten parissa työtä tekevät viranhaltijat tulivat Veso-päivään klo 12 -16. Toiminnallisilla menetelmillä, joilla koulutus toteutettiin, ei ehditty tehdä riittävästi. Koulutus oli onnistunut kokonaisuus osanottajien mielestä., mutta aikaa oli selvästi liian vähän. Kaksi kouluttajaa on tarpeen tällaisen koulutuksen järjestämiseksi. Lempäälässä ja Kangasalalla ei koskaan toteutettu Veso-koulutusta. Projektikouluttajan tarjouspyyntöihin ei tullut vastausta sivistys – ja koulutoimen johtajalta. Joten syy tähän jäi epäselväksi. Tampereella järjestettiin kahden tunnin (!) koulutus erityisopetuksen opettajille projektiin liittyvistä asioista, väkivallan kohtaaminen ja hyväksikäyttöön liittyvistä asioista. Projektikouluttaja halusi esitellä myös projektia samalla. Koulutus ei ollut onnistunut lähinnä erittäin lyhyen ajan takia. Opettajat ovat viestittäneet, että heillä on selkeä tarve saada lisää tietoa väkivaltaan liittyvistä asioista. Sen lisäksi opettajien on vaikea puhua väkivaltaan liittyvistä kysymyksistä, koska ei heidän koulutukseensa nämä asiat kuulu. Lasten lojaliteettikysymykset voivat myös olla esteenä selkeälle puhumiselle. Se, että ulkopuolinen kouluttaja tulee avaamaan näitä vaikeita asioita, on tärkeää sekä opettajille että lapsille. . 11. Tutkimukset Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Tarja Hilden–Paajanen aloitti tutkimuksen tekemisen Lyönnistä puheeksi -projektista olemalla mukana kouluilla keväällä 2004 Lempäälässä ja syksyllä 2004 Kangasalalla. Hän oli myös mukana projektiryhmän kokouksissa. Mukana tutkimuksessa oli myös tutkija Minna Nikunen ja opiskelija / pro gradu-työntekijä Paula Haara. Pro gradu työn aiheena oli lasten käyttämä kieli puhuttaessa väkivalta-asiasta. Opiskelija Paula Haara seurasi oppitunteja ja käytti sieltä saamaansa aineistoa opinnäytetyössään. Tohtori Minna Nikunen on kuvannut muutamia oppitunteja videokameralla. Aineisto on olemassa yliopistolla, mutta tutkimus ei ole edennyt sen jälkeen, kun päätutkija yhteiskuntatieteiden tohtori Tarja Hilden-Paajanen kuoli äkillisesti 15.12.2004. Tämä oli suuri menetys myös projektille ja tutkimukselle. Tieteellisenä ohjaajana tutkimukselle toimi sosiologian laitoksen professori Ilkka Arminen.

30

12. Talous 12.1 Tulot Lyönnistä puheeksi–projektin rahoitus tuli ja tulee Raha-automaattiyhdistyksen C-projektiavustuksena. Vuosittainen summa on 50 000 € koko projektin ajan. Sidosryhmien kanssa on jo ennen projektia suunniteltu niin, että Pirkanmaan ympäristökuntien koulut vastaavat tiloista ja koulut vastaavat myös oppilaiden koteihin lähetettävän materiaalin monistuksesta ja postituksesta. Näin on toimittu. Lempäälän ja Kangasalan ja Tampereen kuntien koulutoimenjohtajien kanssa on sovittu, että projektikouluttajan matkakorvaukset tulevat kunnilta. Veso-päivien koulutuksen kulut on laskutettu Ylöjärven ja Tampereen kunnilta. Koulutuspäivän Riihimäen seurakunnille ja päiväkotikoulutuksen luentopalkkio laskutettiin projektille. Projektikouluttajan saaman Kelan-selkäkuntoutuskurssin korvaukset menetetystä työpanoksesta tulivat projektille. 12.2 Menot Rahat ovat riittäneet koko projektin ajan hyvin. Kuluja on seurattu Exell-ohjelman kuluseurannalla ja sen tarkkuutta on projektin edetessä lisätty. Projektikulut ovat olleet aika muuttumattomia. Projektiryhmään ja kouluihin kohdistuneet matkakuluihin osoitetut osuudet ovat olleet selkeäsi liian isot. Näistä budjetin osuuksista siirrettiin rahaa vuoden 2005 aikana toteutettavaan koulutus/opintomatkaan. Projektikouluttajan lopettaessa työtänsä projektissa maaliskuussa 2006, jäljellä oleva rahaa on tarkoitus käyttää syksyllä -06 toteutettavaan Lyönnistä puheeksi – polkuun. Siinä projektikouluttajat Marketta Suontakanen-Kamaja ja Ulla Pyy-Nieminen toteuttavat vielä yhden Lypu-polun Tampereen yläasteen koululaisille. Toinen käyttökohde lopuille rahoille on Tarinakattila-projektin projektikouluttajan Riitta Harilon toteuttama tarinateatteria käyttävä ja useampia kokoontumisia tarjoava koulutus/tarinateatteri tilaisuus nuorille. Tähän pyritään löytämään erityisen tarvitseva ryhmä, kuten esim. syrjäytymisvaarassa olevat nuoret peruskoulun jälkeen. Koulutus – ja tutustumismatka Intiaan oli suhteellisen iso menoerä, kuitenkin maan hintataso oli erittäin alhainen. Projekti maksoi projektikouluttajan matkan, yöpymiset ja päivärahat, samoin toiminnanjohtajan kulut puoliksi Tarinakattila-projektin kanssa. Loppusaldo matkan hinnasta verrattuna Eurooppaan tehtyyn matkaan ei tullut korkeammaksi. 12.3 Yleistä taloudesta Budjetin laatiminen ja kuluseurannan toteuttaminen oli projektikouluttajan työtä. Ray:lle menevät maksatusasiat tehtiin yhteistyössä toiminnanjohtaja Arja Hämäläisen kanssa. Kirjanpitäjänä ja tilinpäätöksen tekijänä toimi Vesa Koivisto. Pirkanmaan ihmissuhdetyö ry:n tietohallinnosta vastaavalta Ilkka Mustakallio on antanut apua exell-ohjelman käyttöön ja muutoksiin liittyvissä kysymyksissä. Suuremmat hankinnat, kuten tietokone, puhelin, videokamera ja videotykki hankittiin yhteistyössä puoliksi Tarinakattila-projektin kanssa. Videotykki hankittiin aivan projektin loppuvaiheessa otettujen videofilmien näyttämistä varten. Paikalla esim.

31

loppujuhlassa oli kymmeniä ihmisiä katsomassa Lypu-polusta otettua filmiä. Hankinnasta keskusteltiin etukäteen Ray:n tarkastajan Jussi Heinosen kanssa. 13. Kansainväliset yhteydet 13.1 Intia Pirkanmaan Ihmissuhdetyön Tarinakattila ja Lyönnistä Puheeksi – projektit päättivät yhdessä toteuttaa tutustumismatkan Intiaan vastaavanlaiseen työhön, mitä projektien puitteissa on tehty Suomessa. Tarkoituksena oli jakaa ja tutustua ja puolin ja toisin antaa ideoita ja innovaatiota. Mukaan seurueeseen lähti yhdistyksen jäseniä, molempien projektien ohjausryhmistä yksi henkilö. Lyönnistä puheeksi - projektiryhmästä oli mukana Tampereen kaupunginvaltuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Riitta Ollila ja Tarinakattila-projektista Tampereen kaupungin sosiaalipalvelupäällikkö Mirja Saarni. Projektikouluttajien lisäksi yhteensä 11 ihmistä, jotka kaikki olivat tarinateatterin harrastajia ja erilaisilla sosiaalialoilla työskenteleviä ammattilaisia. Intiaan päädyttiin useasta syystä. Ensinnäkin sinne olivat valmiit tarinateatteriyhteydet, sillä Tarinakattilan projektikouluttaja oli opiskellut tarinateatteria USA:ssa yhdessä intialaisen kollegansa Cyril Alexander kanssa 2002. Intia on maa, jossa sosiaalityö on erilaisten järjestöjen hallussa ja siellä tehdään monenlaista mielenkiintoista avustustyötä, myös tavoilla, jotka ovat suomalaisittain uusia ja innovatiivisia. Intialainen kulttuuri on mielenkiintoinen ja tuo oman lisänsä sosiaalityön kulttuuriin. Vaikka Intiaan matkat maksoivatkin enemmän kuin esim. Eurooppaan, muut kulut (hotelli, ruoka, kuljetus) ovat Eurooppaa huomattavasti halvemmat. Projektien rahoista maksettiin projektikouluttajien ja yhdistyksen toiminnanjohtajan Arja Hämäläisen matkat, päivärahat, majoitus ja kuljetukset eri tutustumispaikkoihin. Vierailukohteet Intiassa Vierailimme Chennain kaupungissa (6,5 milj.asukasta) ja Rajalipattyn kylässä lähellä Trichyn kaupunkia. Tutustumiskohteita järjesti ryhmällemme Pelastakaa Lapset ry:n paikallinen työntekijä Sandhya Krishnan ja tarinateatteriohjaaja Cyril Alexander, jonka ryhmän kanssa meillä oli myös yhteiset harjoitukset ja esitys. Vierailuviikkomme oli tiivis. Olimme sunnuntaina 3.12. perillä ja majoittautumisen ja lepäämisen jälkeen tapasimme Sandhyan ja Cyrilin päivällisellä. Maanantaina 4.12.vierailimme Karunalaya-projektissa, missä tehtiin työtä kotoa karanneiden poikien ja heidän perheittensä parissa. Pojat karkaavat kotoa esim. vanhempien alkoholinkäytön, köyhyyden yms. asioiden takia. Projektin työntekijät kävivät etsimässä poikia esim. rautatieasemalta ja rannoilta. He valistivat ihmisiä erilaisilla kaduilla esitettävillä draamoilla. He myös pitivät kaduilla koulua. Tarkoituksena oli auttaa pojan perhettä siten, että pojat pystyisivät muuttamaan takaisin kotiin. Kerroimme projektin työntekijöille meidän projekteistamme. Pidimme pojille myös tarinateatteriesityksen. home.planet.nl/~j.horstman/Karuen.html

32

Tiistaina 5.12. vierailimme Tulir-projektin toimistossa. Tulir-projektin tarkoituksena oli tuoda julki lasten hyväksikäyttöä kaikilla tavoilla sekä seksuaalisesti että lapsityövoimana. Tutustuimme heidän valistusmateriaaleihinsa, miten asioista kerrotaan esim. kouluissa ja julkisuudessa mm. katumainoksilla. Tämän projektin työ oli lähinnä Lyönnistä-puheeksi-projektin työtä. www.tulircphcsa.org Keskiviikkona 6.12. vierailimme Asha Nivas – nimisessä järjestössä. Järjestön tausta oli katolinen, mutta työtekijöiltä tai auttamisen kohteilta oli taustallaan hyvin erilaisia maailmankatsomuksia. Järjestö on iso ja toimintaa monenmoista. Tapasimme järjestön perustajan, Isä Thomasin ja muita työntekijöitä. Sen jälkeen kävimme tutustumassa järjestön puitteissa syntyneen naisryhmän perustamaan minimarkettiin, jossa naiset saivat tulot itselleen, eivätkä he jääneet kiinni koronkiskojien pihteihin. Tutustuimme myös tyttöjen lastenkotiin, jossa kadulle joutuneet tytöt, lapsityövoimana, seksuaalisesti hyväksikäytettyinä tai prostituoitujen lapsina heidän tilanteensa oli intialaisessa miesten yhteiskunnassa vaikea ilman apua. Naisten kaupasta ostimme tavaroita