honkalan rannan luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma · sijaitsevat...
Post on 29-Sep-2020
2 Views
Preview:
TRANSCRIPT
Honkalan rannan luonnonsuojelualueen
hoito- ja käyttösuunnitelma
Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Tiina Kaisto 18.6.2015
Sisällys
1 Johdanto .................................................................................................................................................... 1
2 Alueen yleiskuvaus .................................................................................................................................... 2
3 Hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen ................................................................................................. 3
3.1 Kasvillisuus- ja luontotyypit ............................................................................................................... 3
3.2 Uhanalaiset ja harvinaiset lajit .......................................................................................................... 5
3.3 Maastokäynnit ................................................................................................................................... 5
3.4 Maanomistajan suunnittelemat toimenpiteet .................................................................................. 7
3.5 Asiantuntijalausunnot ....................................................................................................................... 7
4 Luonnonsuojelualueen hoito ja käyttö ...................................................................................................... 8
4.1 Toimenpiteiltä rauhoitettu alue, kuvio 1 ......................................................................................... 10
4.2 Lintutorni, pitkospuut ja luontopolku ............................................................................................. 11
4.3 Avoimet maisema-alueet, alkuraivaus ja hoitotoimet (kuviot 2, 3 ja 4) ......................................... 11
4.4 Laidunalueet ja aitaaminen ............................................................................................................. 12
4.5 Taukopaikka, eläinten katos ja muut rakenteet .............................................................................. 13
4.6 Laskeutusallas ja eläinten juomapaikat ........................................................................................... 14
4.7 Vieraslajin huomioiminen ja poisto ................................................................................................. 14
4.8 Hoito- ja kunnossapitovastuu .......................................................................................................... 15
5 Luonnonsuojelualueiden hoidon periaatteet ja toimenpiteiden vaikutukset ........................................ 16
5.1 Luonnonsuojelualueiden hoidon periaatteet .................................................................................. 16
5.2 Toimenpiteiden vaikutukset luontoarvojen, maiseman ja virkistyskäytön kannalta ...................... 16
Liite 1 Katumajärven osa-alueiden 27-30 kasvillisuuskuviot vuonna 2003
Liite 2 Honkalan rannan luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma, karttaliite
Kannen kuva: Honkalan ranta toukokuussa 2015 (Tiina Kaisto)
1
1 Johdanto
Hämeenlinnassa Katumajärven pohjoispäässä sijaitseva Honkalan ranta on otettu
vapaaehtoisen metsien suojeluohjelman (METSO) kohteeksi ja luonnonsuojelualueen
perustamisesta on sovittu toukokuussa 2015. Maanomistajan kanssa tehdyn sopimuksen
sekä luonnonsuojelualueen perustamisesta tehtävän päätöksen liitteeksi on laadittu tämä
hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa määritellään alueella sallitut toimenpiteet sekä hoito- ja
kunnossapitovastuut.
Maanomistajalta saatujen tietojen mukaan 1900-luvun alkupuolella ranta-alueet ovat vielä
olleet laidunnuksessa ja maisema järvelle avoin. Suojelualueen sisälle jäävä, nyt pensoittunut
entinen peltoalue on vielä 1960- luvulla ollut viljelyksessä. Myllyjoen suistoalue on voimassa
olevaan Katumajärven itäpuolen osayleiskaavaan merkitty SL-alueena. Kaavoituksen
yhteydessä vuonna 1999 tehdyissä kasvillisuuskartoituksissa on todettu Myllyjoen suiston
rantakosteikko ja rantaluhta-alueet paikallisesti arvokkaaksi, vielä varsin häiriintymättömäksi
kokonaisuudeksi, joka tulisi säilyttää.
Maanomistaja on suunnitellut alueelle lintutornia, luontopolkua pitkospuineen sekä
perinnemaiseman avaamista lammaslaitumiksi. Alueelle on myös mietitty
vesiensuojelutarkoituksessa laskeutusaltaan perustamista, millä voisi olla myös maisema-
arvoja ja luonnon monimuotoisuutta lisäävä merkitys. Hoito- ja käyttösuunnitelma on
laadittu maanomistajan suunnitelmien, luontoarvojen säilyttämistarpeen sekä
maastokäyntien pohjalta.
2
2 Alueen yleiskuvaus
Honkalan rannan luonnonsuojelualue sijaitsee Hämeenlinnassa, Ruununmyllyn
kaupunginosan läpi virtaavan Myllyjoen (Ruununmyllynjoen) suistoalueella (kuva 1).
Katumajärven pohjoispäässä sijaitseva suojelualue on valtatien 10 välittömässä
läheisyydessä, joten mahdolliset hoitotoimet vaikuttavat myös tiemaisemaan.
Luonnonsuojelualue on kooltaan noin kuusi hehtaaria. Alueen pohjoispuoli on viljelyksessä
olevaa peltoa, joten valtatien 10 ja alueen välissä on maisemallisesti avoin alue, jonka
keskellä on kaksi metsäsaareketta. Lännessä luonnonsuojelualue rajautuu mutkittelevaan
Myllyjoen, jonka toisella puolen sijaitsee golfkenttä. Harvoilanmäen ja Siirin asuinalueet
sijaitsevat luonnonsuojelualueen läheisyydessä läntisellä puolella ja Ruununmyllyn koulu 10-
tien toisella puolella. Itäisellä puolella virtaa Kihtersuonoja, joka rajaa viereistä asuinaluetta.
Asuinalueen ja luonnonsuojelualueen väliin jää pieni maa-alue, joka hoitosuunnitelmaa
tehtäessä on Hämeenlinnan kaupungin omistuksessa.
Maanomistajalta saatujen tietojen mukaan luonnonsuojelualueen nyt pensoittunut entinen
peltoalue on vielä 1970- luvulla ollut viljelyksessä. Vanhojen karttojen ja muistinvaraisen
tiedon perusteella ranta-alue on ollut laitumena ja ennen 1950-lukua näkymä järvelle on
ollut vielä avoin. Alueen keskiosissa on useita pieniä lampia, joista osa vaikuttaa kaivetuilta.
Maanomistajan kertoman mukaan alueelta on aikoinaan kaivettu maa-aineksia.
Luonnonsuojelualuetta ympäröivät alueet on asemakaavoitettu, mutta tällä alueella on
voimassa Katumajärven itäpuolen osayleiskaava (kuva 2). Yleiskaavassa alue on merkitty SL-
merkinnällä, joka ulottuu myös nyt perustettua suojelualuetta pidemmälle valtatien 10
varrelle muodostaen ekologisen käytävän yhdessä kaavaan merkittyjen viheralueiden
kanssa. Pohjoispuolen peltoalue on merkitty palvelujen ja hallinnon alueeksi (P).
Yleiskaavatyön pohjana on ollut mm.
Katumajärven itäpuolen
kasvillisuuskartoitus 1998-1999 (Jutila,
Ranta, Seppälä & Tapola 2000), jossa
Myllyjoen suiston rantakosteikko ja
rantaluhta-alueet on todettu paikallisesti
arvokkaaksi, vielä varsin
häiriintymättömäksi kokonaisuudeksi, joka
tulisi säilyttää.
Honkalan rannan luonnonsuojelu-alueen
perustamisesta on sovittu 7.5.2015
(METSO-kohde). Rauhoituspäätös tehdään
tämän hoito- ja käyttösuunnitelman
valmistuttua. Luonnonsuojelualueeseen
kuuluu osa yleiskaavaan merkitystä SL-
alueesta. Alueen maisemaa on avattu
harvennushakkuulla talvella 2015.
Kuva 1. Honkalan rannan luonnonsuojelualue, alue
on kooltaan noin 6 ha. (pohjakartan ©
MML)
3
3 Hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen
3.1 Kasvillisuus- ja luontotyypit
Katumajärvellä 1999 tehtyjen kasvillisuuskartoitusten perusteella Ruununmyllynojan suisto
jakautuu kuvassa 3 näkyviin kolmeen tyyppiin, Myllyjoen rantakosteikkoon (alue 22),
Kahiliston rantaluhtaan (alue 23) ja Kahiliston rantaan (alue 24). Osa rajauksista perustuu
aiempien vuosien kartoituksiin (mm. 1989).
Myllyjoen rantakosteikko kattaa joen varren rajautuen osin peltoalueisiin, joten kasvilajisto
on monipuolinen. Pellon laidassa valtalajeja ovat tummarusokki, rönsyleinikki, rantakukka,
kiiltopaju ja korpikaisla. Rannan puolella valtalajeiksi muuttuvat leveäosmankäämi,
isosorsimo ja järvikorte, mutta myös viiltosaraa on paikoin runsaasti. Rantametsä on leppä-
rauduskoivuvaltaista ryteikköistä kosteaa lehtoa, jossa kasvaa runsaasti mesiangervoa ja
metsäalvejuurta. Myllyjoen suun kasvillisuus on mosaiikkimaista ja paikoin
läpipääsemättömän tiheää. Rannan tuntumassa on leveäosmankäämi-
haarapalpakkovyöhyke, sen vieressä ja siitä ulapalle päin siirryttäessä tiheitä järviruoko- ja
järvikaislakasvustoja. Kartoituksessa on todettu, että vielä varsin häiriintymätön jokisuisto on
paikallisesti arvokas kokonaisuus, joka tulisi säilyttää. Alue ei vesiolojensa puolesta sovellu
rakentamiseen. (Jutila, Ranta, Seppälä & Tapola 2000.)
Kahiliston pellon ja kosteikkoalueen välissä on kostea ja pensoittunut rantaluhta, jonka
valtalajeja ovat kiiltopaju, viiltosara, järvikorte ja rantakukka. Peltoa kiertävissä ojissa
Kuva 2. Katumajärven itäpuolen osayleiskaava. Kaavaan merkityn SL-alueen läpi menevälle tielle
on varaus, mutta sen rakentaminen on epävarmaa. (Hml:n kaupunki 2015, Jutila 2014.)
Pohjakartan © Maanmittauslaitos
4
kasvavat myös ranta-alpi ja leveäosmankäämi. Rohtovirmajuuri ja hevonhierakka ovat
paikoin runsaita. Pellon reunassa kasvaa suo-ohdaketta, pellolta levinneenä kirjopillikettä ja
runsaasti vuohenputkea. Kiiltopajujen jälkeen alkaa kosteikon vieressä lepikko.
Kartoituksessa on todettu, että rantaluhta muodostaa Myllyjoen kosteikon kanssa
yhtenäisen ja säästettävän kokonaisuuden. (Jutila, Ranta, Seppälä & Tapola 2000.)
Kahiliston ranta-alue koostuu kulttuurivaikutteisesta täyttöalueesta ja sen vieressä olevasta
kosteikosta. Järvikorte- ja järviruokokasvustot vaihtuvat rannoilla harmaaleppäpensaikoksi ja
kosteiksi niityiksi, joilla vallitsevat mesiangervo, kurjenjalka, myrkkykeiso, luhtasara,
rantakukka ja ranta-alpi. Kuivemmilla niittyalueilla tavataan maitohorsmaa, rantavihvilää,
suohorsmaa, savijäkkärää ja valkoapilaa. Kartoituksessa on todettu, että suuri osa alueesta ei
vesiolojensa puolesta sovellu rakentamiseen. (Jutila, Ranta, Seppälä & Tapola 2000.)
Katumajärven vesi- ja rantakasvillisuuskartoituksen (Jutila & Kouvo 2006) yhteydessä on
verrattu vuosien 1989 ja 2003 kartoitusten valtalajien kasvillisuusoloja, joissa havaittiin vain
vähäisiä muutoksia. Ruununmyllynjoen suussa ja lahdelmissa on todettu olevan
monimuotoisimmat ja leveimmät ilmaversoisten sekä kelluslehtisten kasvustot.
Katumajärven on todettu todennäköisesti luonnontilaisena olleen korte-ruokojärvi, jonka
keskivaiheilla on ollut vaikutteita nuottaruohojärvestä. Rehevöityminen näkyy selvästi
lajistossa ja rehevyyttä indikoivia lajeja tavataan enemmän kuin karuutta ilmaisevia lajeja.
Vuoteen 1989 verrattuna voimaakkaampaa likaantumista osoittavien lajien määrän todetaan
vuoden 2003 tilanteen mukaan hieman vähentyneen, mutta toisaalta rehevöitymistä
osoittavien lajien määrän lisääntyneen. Katumajärven ekologinen tila vesikasvillisuuden
perusteella on tyydyttävä. (Jutila & Kouvo 2006.)
Kuva 3. Kasvillisuustyypit Katumajärvellä 1999 tehdyn kasvillisuuskartoituksen
perusteella (Jutila, Ranta, Seppälä & Tapola 2000).
5
3.2 Uhanalaiset ja harvinaiset lajit
Katumajärven vesi- ja rantakasvillisuuskartoituksessa on todettu, että Katumajärveltä ei
löydetty yhtään uhanalaista kasvia tai luontodirektiivin liitteiden 2 tai 4 lajia. Suomen
kansainvälisistä vastuulajeista Katumajärven kasvistoon kuuluvat nuottaruoho, vaalea- ja
tummalahnaruoho sekä äimäruoho. (Jutila & Kouvo 2006.)
Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija Heli Jutila on 28.11.2014 antanut
maanomistajalle lausunnon suunnitelluista metsänhoitotoimista. Lausunnon mukaan
lahopuustoa on kertynyt jonkin verran ja tikat hyödyntävät sitä. Alueella on merkitystä
rauhallisena linnuston pesimäpaikkana, josta niin lehtimetsien linnut kuin rantojen lajistokin
hyötyy. Lepakoita tavataan mitä ilmeisimmin Myllyjoen varressa kesäaikaan. Tutkimustietoa
alueella tavattavasta lajistosta ei vielä ole, mutta lausunnon mukaan Ruununmyllyn luona on
tavattu monia lepakkolajeja, joukossa myös erityisesti suojeltava ripsisiippa. Liito-oravan
esiintyminen kohteella on epätodennäköistä mm. sen hankalan saavutettavuuden vuoksi.
Lausunnossa on todettu, että direktiivilaji saukko saattaa hyödyntää Myllyjokea.
3.3 Maastokäynnit
Kohteelle tehtiin ensimmäinen maastokäynti huhtikuun 2015 alussa, jolloin todettiin, että
alueella oli toteutettu harvennushakkuita. Raivaus oli toteutettu energiapuukorjuuna
käyttäen puristamalla puut katkaisevaa metsäkonetta (kuva 5). Suurin osa kaadetuista puista
ja oksista oli korjattu pois, mutta osa oli jätetty maahan. Maahan jätettyä puuta oli erityisesti
lammikoiden ympäristössä. Toisella maastokäynnillä tarkennettiin kuviorajausta maastossa
ja otettiin GPS:llä pisteitä ilmakuvien perusteella tehtyjen rajauksien tueksi.
Kolmas maastokäynti tehtiin yhdessä maanomistajan kanssa kesäkuun alussa, jolloin
tarkistettiin alueen suunnitelmia ja rajauksia. Maastokäynnillä oli mukana myös
Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasioiden, Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen
sekä Metsäkeskuksena asiantuntijat.
6
Kuva 5. Honkalan rannan alueella, lähinnä Suosaaressa toteutetut metsänhoitotoimet,
kuva huhtikuulta 2015 (TK).
hj
Kuva 4. Ilmakuva Honkalan rannan alueesta. (© MML)
7
3.4 Maanomistajan suunnittelemat toimenpiteet
Maanomistajan edustaja on esitellyt maanomistajan suunnitelmia huhti-toukokuussa 2015,
minkä lisäksi tehtiin yhteinen maastokäynti kesäkuun alussa. Maanomistajan ajatuksena on
pystyttää rantaan yleiseen käyttöön tarkoitettu lintutorni sekä rakentaa pitkospuut
ohjaamaan kulkua tornille. Luontopolku ja lintutorni palvelisivat lintuharrastajien lisäksi
lähialueen asukkaita sekä kouluja ja päiväkoteja.
Vanha peltoalue on tarkoitus avata niityksi, minkä lisäksi alueen luoteisosan puustoa
halutaan poistaa maiseman avaamiseksi järvelle. Lähtökohtana maiseman avaamiselle on
ollut alueen perinteinen käyttö laitumena ja viljelyalueena, jolloin näkymä järvelle on ollut
avoin. Maanomistajan suunnitelmana on aidata osa avoimista alueista lammaslaitumiksi.
Alueen käytön kannalta tarpeellisia rakenteita olisivat lisäksi katos eläimille sekä tauko-
/ruokailupaikka retkeilijöille.
Myllyjoki on yksi Katumajärveä eniten kuormittavista uomista. Paikallisilla hankkeilla on
pyritty Katumajärven tilaa parantamaan. Maanomistaja on ilmaissut suostumuksensa
vesiensuojelua edistävän laskeutusaltaan rakentamiselle, mikäli sellainen hankkeiden myötä
tulee ajankohtaiseksi. Allas toimisi myös maisemallisena ja monimuotoisuutta tuovana
elementtinä.
3.5 Asiantuntijalausunnot
Honkalan rannan alueella on avattu maisemaa harvennushakkuilla talvella 2015.
Hämeenlinnan kaupunki on 28.11.2014 maanomistajalle antamassaan lausunnossa
todennut, että koska kyseisessä osayleiskaavassa ei ole erityistä määräystä
maisematyöluvasta, eikä alue ole rakennuskieltoaluetta, alueella ei tarvita maisematyölupaa
hakkuisiin (MRL 128§). Maanomistajan Metsäkeskukselta saamassa lausunnossa on todettu,
että metsälaki ei ole voimassa yleiskaava-alueella.
Hämeenlinnan kaupungin antaman lausunnon mukaan metsänhoitotoimiin ei ole nähty
estettä, kunhan maisema-, luonto- ja vesiensuojeluarvot huomioidaan. Lausunnossa on
esitetty suosituksia toimenpiteisiin, mm. talviaikaisesta korjuusta, hetteikön lahopuiden
säästämisestä sekä maisemanäkymien huomioimisesta myös järveltä päin. Sekä järven että
joen rantaan on suositeltu jätettäväksi vähintään 20 metrin suojavyöhyke. Keskellä olevasta
koivikkoisesta saarekkeesta länteen, Ruununmyllyn suunnalta virtaavan ojan ympäristössä
on laajalti isosorsimovaltaista kenttäkerrosta hieskoivikossa. Alueen kasvistolliset arvot ovat
lausunnon mukaan melko tavanomaiset ja vieraslaji isosorsimon esiintyminen vähentää
niitä. Honkalan rannan alue kuuluu maakuntakaavassa Vanajaveden kulttuurimaiseman
maisema-alueeseen, joka on kulttuurimaiseman, kulttuuriympäristön tai kulttuurihistorian
kannalta tärkeää aluetta. Lausunnon mukaan maisema-arvot on senkin vuoksi tärkeä
huomioida metsänhoitotoimissa. (Jutila 2014.)
8
Heli Jutila totesi maastokäynnillä pitävänsä hyvänä ajatusta, että eläimet pääsisivät
laiduntamaan järven rantaan asti. Perinteisiä sisävesien rantalaitumia on vähän ja
laiduntamisella voitaisiin lisätä alueen luonnon monimuotoisuutta. Jutila oli kiinnostunut
tekemään alueella kasvillisuuskartoituksen ennen laidunnusta ja seuraamaan tilannetta
tulevina vuosina. (Kaisto 5.6.2015.)
Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen (Juhani Kairamo, Ari Lehtinen) mukaan puuston
ja pensaikon poistaminen osalta ranta-aluetta ei linnuston kannalta olisi haitallista. Kairamo
sen sijaan piti linnuston kannalta edullisena sitä, jos rantaa voitaisiin laiduntaa perinteisellä
tavalla sellaisin laiduneläimin, jotka pitävät rantakasvillisuuden matalana. Kanta-Hämeessä
rantapensaikkoja esiintyy enemmän kuin rantaniittyjä, jotka tarjoavat elinympäristön
monille lajeille. Lintutieteellisen yhdistyksen kannalta lintutorni ympäristöineen on erittäin
positiivinen hanke ja Kairamo uskoi kohteen kiinnostavan sekä lintuharrastajia että muuta
yleisöä. Maastokäynnillä kuultiin alueella kaulushaikara ja luhtakana. (Kaisto 5.6.2015.)
Ari Lehtisen mukaan Myllyjoen rannan läheisyydessä pesii joutsenpari. Muutoin Lehtinen piti
rannassa tavattua lajistoa melko tavanomaisena. Maanomistajan ehdottamaa laituria
Lehtinen ei pitänyt linnuston kannalta hyvänä ratkaisuna. Lehtisen mukaan lintutornin
edusta tulisi rauhoittaa kulkemiselta ja huomioida, että pitkospuut johdattavat kulun
lintutornille takakautta. (Kaisto 5.6.2015)
Olli Lukanniemi (Metsäkeskus) totesi maastokäynnillä, että laskeutusaltaan rakentaminen
suunniteltuun paikkaan Myllyjoen vierelle voi todennäköisesti johtaa alkuperäisen uoman
umpeenkasvuun. Lukanniemen mukaan lampaita ei tulisi päästää joen rantaan asti mm.
mahdollisen eroosiovaikutuksen vuoksi. Lukanniemi ehdotti kuviolla 4 tehtäviin maiseman
avaustoimiin aukon sijaan puuston poistoa näkymäsektorit huomioiden. (Kaisto 5.6.2015.)
4 Luonnonsuojelualueen hoito ja käyttö
Tässä maanomistajan hyväksymässä hoito- ja käyttösuunnitelmassa on määritelty Honkalan
rannan luonnonsuojelualueella sallitut toimenpiteet sekä hoito- ja kunnossapitovastuut.
Toimenpiteet on esitetty tiivistetysti taulukossa 1.
9
Taulukko 1. Hoito- ja käyttösuunnitelman mukaiset mahdolliset toimenpiteet (kartta liitteessä 2).
Nykytila Tavoite Toimenpiteet
Kuvio 1, ei toimenpiteitä
Häiriintymätön joen suistoalue, rantaluhta-alue, rajautuu joen ja pensaskasvillisuuden väliin
Luonnontilainen rantaluhta-alue.
Ei metsänhoidollisia tai muita toimenpiteitä, pääosin ei laidunnusta. Laidunalueen aita on mahdollista pystyttää vanhan ojalinjan kohdalle ja rajata joen mutkakohtiin juomapaikat eläimille. Lintutorni ja lintutornille vievät pitkospuut voidaan rakentaa sekä pitkospuiden vaatima väylä raivata. Muutoin lintutornin lähiympäristössä ei sallita toimenpiteitä eikä laidunnusta. (ks. kohdat 4.1 ja 4.2)
Kuvio 2, Suosaari
Kuivempi ja puustoinen, lehtipuuvaltainen alue, jota on harvennettu talvella 2015. Alueella sijaitsee pieniä kaivettuja lampia.
Puusto säilytetään, aluetta voi laiduntaa. Mikäli ei laidunneta, annetaan palautua luonnontilaan.
Alkuraivauksen jälkeen ei metsänhoidollisia toimenpiteitä, laidunnus mahdollista.
Kuvio 3, vanha pelto
Vanhaa viljelysaluetta, joka on suurelta osin avointa, mutta osin pensoittunutta. Pellon reunassa, pohjoisrajan suuntaisesti menee vanhoja sarkaojia.
Maisemallisesti avointa laidunaluetta. Mikäli ei laidunneta, annetaan palautua luonnontilaan.
Entisen pellon alueella pensaikkoa voi tarpeen mukaan poistaa laitumelta, mutta suositeltavaa on jättää yksittäisiä pensas ja/tai puuryhmiä. Aluetta voi pitää avoimena laiduntamalla tai niittämällä. Niittojäte tulee korjata pois. Eläimille ei saa antaa lisärehua ja laidunnuspaine tulee pitää sopivana. Maanomistaja voi kaivaa ojan pellon laitaan, ls-alueen rajalle. Alueelle on mahdollista sijoittaa laskeutusallas, joka ei muuta luonnollisen jokiuoman ympäristöä. Altaalle tulee hake lupa ELY-keskuksesta.
Kuvio 4, vanha laidun-/viljelysalue
Vanhaa laidun-/viljelysaluetta, joka on kasvamassa umpeen. Alue on kosteaa ja suurilta osin koivikkoa oleva puusto veden vaivaamaa.
Maisemallisesti avointa aluetta, jolla yksittäisiä puita ja/tai pensasryhmiä. Laidunnus mahdollista. Mikäli maanomistajalla ei ole tarvetta pitää avoimena, saa palautua luonnontilaan.
Entisellä viljelysalueella pensaikkoa ja puustoa voi tarpeen mukaan poistaa maiseman avaamiseksi. Mahdollisuuksien mukaan tulee säästää yksittäisiä pensas ja/tai puuryhmiä, niin että eri puulajit (mm. raidat) tulevat huomioiduiksi (vähintään 30 kpl/ha). Rungot ja risut tulee viedä pois ls-alueelta. Laiduntaminen on mahdollista. (ks. kohta 4.3)
10
Kuvio 5, rantavyöhyke
Rantapensaikkoa ja kaislikkoa
Luonnontilainen rantavyöhyke. Laidunnus rantaan asti mahdollista.
Ei toimenpiteitä, laidunnus mahdollista rantaan asti.
Kuvio 6
Entistä laidun-/viljelysaluetta, suurilta osin koivikkoa (kuten kuvio 4)
Puustoinen suoja-/reunavyöhyke.
Puusto säilytetään vähintään 20 m leveydeltä. Kuvion reunan ei tule olla viivasuora, vaan maaston ja puuston mukaan mutkitteleva (huomioidaan kuvion 4 toimenpiteet). (ks. kohta 4.3)
Maanomistaja voi rakentaa alueelle lintutornin, pitkospuut, laidunalueiden aitaukset, eläinten suojakatoksen sekä taukopaikan/nuotiopaikan ja laavun tämän hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti.
4.1 Toimenpiteiltä rauhoitettu alue, kuvio 1
Liitteen 2 kartassa on esitetty pääpiirteittäin ne alueet, jotka on rauhoitettu toimenpiteiltä
luontoarvojen säilyttämiseksi. Käytännössä nämä ranta-alueet ovat niin märkiä, että ilman
pitkospuita alueella liikkuminenkin jää vähäiseksi. Toimenpiteiltä rauhoitetulla alueella ei
tehdä metsänhoidollisia toimenpiteitä ja se jätetään pääosin laidunalueiden ulkopuolelle.
Laidunalueen aita on mahdollista sijoittaa vanhan ojalinjan kohdalle rantapensaikkoon,
mutta olemassa olevaa pensaikkoa ja puustoa ei Myllyjoen ranta-alueelta saa raivata. Kaksi
juomapaikkaa (yksi kummallekin suunnitellulle laidunlohkolle) on mahdollista osoittaa joen
mutkiin.
Lintutorni voidaan sijoittaa rakennusluvan osoittamaan paikkaan ja tornille vieville
pitkospuille raivata niiden vaatima väylä.
Kuva 6. Myllyjoen rantaluhtaa. (TK)
11
4.2 Lintutorni, pitkospuut ja luontopolku
Honkalan rannan luonnonsuojelualueelle voidaan pystyttää lintutorni. Maanomistajalle on
x.x.2015 myönnetty rakennuslupa tornille. Käytännössä pitkospuut ovat tarpeen ranta-
alueella helpottamaan kulkua tornille. Pitkospuiden materiaalin tulee olla
ympäristöystävällistä, esimerkiksi lehtikuusta (ei kestopuuta).
Luonnonsuojelualueelle voidaan perustaa lintutornille johtava luontopolku joko pitkospuilla
tai muulla soveltuvalla tavalla. Luontopolun linjauksessa tulee huomioida toimenpiteiltä
rauhoitetut alueet ja alueen muu käyttö, kuten laidunnus. Mikäli polku kulkee laitumen läpi,
tulee käyttää tavallisten, helposti auki unohtuvien porttien sijaan tarkoitukseen sopivia esim.
porrasratkaisuja, joilla varmistetaan eläinten pysyminen laitumella.
Myllyjoen ylitys tulee toteuttaa suunnitelman mukaisesti yläjuoksulla, alueen pohjoisosassa,
jolloin linnuston rauha joen suistoalueella säilyy. Luontopolulta voidaan esimerkiksi
pitkospuilla ohjata pistoreitti mielenkiintoiselle kohteelle muualla paitsi kuviolla 1.
Lintutornin edusta ja lähistö tulee rauhoittaa toimenpiteiltä ja liikkumiselta. Jos pitkospuita
ei ole, käytännössä märällä alueella liikkuminen jää todennäköisesti vähäiseksi.
Luontopolun lähtöpisteen läheisyydessä, luonnonsuojelualueen ulkopuolella, olisi hyvä olla
riittävästi tilaa autojen pysäköinnille. On suositeltavaa neuvotella ja sopia luontopolun
perustamisesta sekä Hämeenlinnan kaupungin että viereisten maa-alueiden maanomistajien
kanssa.
4.3 Avoimet maisema-alueet, alkuraivaus ja hoitotoimet (kuviot 2, 3 ja 4) Maastokäynnillä on todettu, että talven 2015 metsänhoitotoimet on toteutettu suurimmaksi osaksi Suosaaren, eli keskiosan kovapohjaisemman ja kuivemman saarekkeen alueella, sekä sen vieressä olevien lampien ympäristössä. Maanomistajan mukaan metsäkoneen jäljiltä on vielä noin 1-2 viikon miestyönä toteutettava suunniteltu raivaus tekemättä. Kuviot 3, 4 ja 6 ovat entistä laidun-/viljelysaluetta. Maanomistaja voi poistaa puustoa ja pensaikkoa kuviolta 4 maiseman avaamiseksi. Kuvio 3 on suurimmaksi osaksi avointa aluetta, jossa on jonkin verran pensaikkoa. Kuvioita voi pitää avoimena laiduntamalla tai niittämällä. Tarkemmat laidunten rajaukset voi määritellä aitausta suunnitellessa (kohta 4.4). Niittojäte tulee viedä pois luonnonsuojelualueelta. Alkuraivauksessa tulee mahdollisuuksien mukaan huomioida maisemaa elävöittävät ja monimuotoisuutta lisäävät yksittäiset puut tai pensasryhmät (mm. raidat). Kuviolla 4 säästettäviä puita/pensasryhmiä tulee olla vähintään 30 kpl/ha. Suosaaressa (kuvio 2) puusto tulee säästää ja kuvion mutkittelevaa reunavyöhykettä voi hyödyntää maiseman avausta kuviolle 4 suunniteltaessa. Kuvio 6 muodostaa puustoisen, vähintään 20 metrin reunavyöhykkeen. Kuvion 6 rajaus tulee katsoa maaston mukaan niin, ettei raja ole viivasuora. Niittyalueiden alkuraivauksessa voidaan erityisesti haavan ja lepän vesakoitumista voidaan vähentää kaulaamalla puut pari vuotta ennen kaatamista (METLA
12
2006). Raivaustoimenpiteissä syntyvä puuaines ja risut tulee viedä pois luonnonsuojelualueelta. Maanomistaja voi kaivaa avo-ojan luonnonsuojelualueen pohjoisrajalle pellon
kuivatustarkoituksessa ja johtaa tarvittaessa vedet pintavaluntana luonnonsuojelualueelle.
Muiden samansuuntaisten luonnonsuojelualueen sisällä olevien sarkaojien annetaan olla
sinällään.
4.4 Laidunalueet ja aitaaminen
Raivattuja niittyalueita voidaan pitää jatkossa avoimena joko laiduntamalla tai niittämällä.
Niittojäte tulee viedä pois alueelta.
Maanomistaja on suunnitellut laiduneläimiksi lampaita (noin 5-10 kpl) ja mahdollisesti
hevosta. Eläinten määrä tulee mitoittaa ja sitä seurata niin, että alueelle kohdistuu sopiva
laidunnuspaine. Ylilaidunnusta ja kulumista, mutta myös alilaidunnusta tulee välttää.
Lisärehua eläimille ei saa tuoda, eikä aluetta lannoittaa. Sopivan laidunnuspaineen
määrittelee alueen rehuntuottokyky. Perinnemaisemien hoitoryhmän mietinnössä (2000) on
arvioitu sopivia laidunnuspaineita eri laiduntyypeille. Yksikkönä on 1 uuhi + 2,5 karitsaa/ha
koko laidunkauden aikana (120 päivää). Esimerkiksi hakamaalla sopivaksi laidunnuspaineeksi
on arvioitu 1,5 - 2,5 ja kostealla/rantaniityllä 2,0 - 4,0 yksikköä. Sopiva laidunnuspaine
hevoselle on arviolta hakamaalla 0,6 - 1,2 ja kostealla/rantaniityllä 0,8 - 1,6 hevosta/ha.
(Laidunpankki 2015.)
Kuva 7. Pellon ja luonnonsuojelualueen välissä
sijaitseva oja. (TK))
Kuva 9. Kuvion 4 puusto on
koivuvaltaista ja kosteudesta
kärsivää. (TK)
13
Liiteenä 2 olevassa kartassa on määritelty laiduntamiselle mahdollinen alue, minkä sisällä
aitaaminen voidaan toteuttaa tarpeen ja maaston mukaan. Laiduntaminen on suositeltavaa
toteuttaa vähintään kahdessa lohkossa, jotta eläimille riittää ravintoa koko kaudeksi ja
toisaalta kasvillisuus ehtii toipua ja siementää. Laidunkierron suunnittelussa kannattaa
huomioida, että ranta-alue ja lintutornia lähinnä olevat lohkot eivät ole laidunnuksessa
lintujen pesimäaikaan tai vilkkaimpaan tornin käyttöaikaan. Aitamateriaalina voi käyttää
tarvittaessa myös kestopuuta. Kun laidunalueet poistetaan käytöstä, tulee maanomistajan
viedä aitarakenteet pois luonnonsuojelualueelta.
Asianmukaisen aitaamis- ja laidunnussuunnitelman tekeminen ja toteuttaminen on
maanomistajan vastuulla. Laidunnuksessa on otettava huomioon alueen kulutuskestävyys.
Neuvoja suunnitteluun voi saada esimerkiksi ProAgrian tai ELY-keskuksen
maaseutuelinkeinojen asiantuntijoilta.
4.5 Taukopaikka, eläinten katos ja muut rakenteet
Maanomistaja voi rakentaa eläimille suojaksi asianmukaisen katoksen.
Luonnonsuojelualueelle on mahdollista rakentaa myös eväspaikka tai laavu-/nuotiopaikka.
Taukopaikkaa suunnitellessa on hyvä huomioida ympäristön mahdollinen roskaantuminen.
Kävijät huolehtivat roskiensa pois viennistä. Maanomistaja vastaa alueen yleisestä
siisteydestä. Taukopaikan sijainnissa tulee huomioida alueen muu käyttö ja sijoittaa paikka
riittävän etäälle lintutornilta. Mikäli nuotiopaikka perustetaan, tulee maanomistajan
järjestää paikalle polttopuuhuolto. Tulenteko muualla kuin sille varatulla tulentekopaikalla
on kielletty.
Kuva 8. Kuvio 2, suunniteltu laidunalue, takana näkyy
Suosaaren puustoa. (TK)
14
Eväspaikan (esim. pöytä ja penkkejä) maanomistaja voi toteuttaa edellä mainitut seikat
huomioiden. Laavun tai nuotiopaikan sijoituspaikka ja suunnitelma tulee hyväksyttää
Hämeen ELY-keskuksessa. Käymälää ei saa sijoittaa luonnonsuojelualueella.
4.6 Laskeutusallas ja eläinten juomapaikat
Maanomistaja suostuu siihen, että alueelle mahdollisesti perustetaan
vesiensuojelutarkoituksessa laskeutusallas. Altaan tarkoituksena on vähentää Katumajärven
kuormitusta, mutta myös vaikuttaa alueen maisemaan ja monimuotoisuuteen. Allas voisi
toimia myös lampaiden juomapaikkana.
Laskeutusaltaalla tulee saavuttaa vesiensuojelullista hyötyä. Suuren virtaaman ja uoman
mutkittelevuuden vuoksi Myllyjokeen on haastavaa toteuttaa sellainen allas, josta olisi
vesiensuojelullista hyötyä ja joka ei muuttaisi uoman luonnollista kulkua. Uomasta sivuun
rakennettu allas voi aiheuttaa luonnollisen uoman umpeenkasvun ja muuttaa ympäristöä.
Luonnonsuojelualueelle voisi harkita laskeutusallasta tulva-altaana, jolloin se pidättää
kiintoainesta tulvahuippujen aikaan, mutta ei muuta luonnollisen uoman kulkua. Allasta ei
tule sijoittaa Myllyjoen rantaluhta-alueelle eli kuviolle 1 (liite 2). Altaan kaivamisesta ja
myöhemmistä huoltotoimista aiheutuvat massat tulee viedä pois luonnonsuojelualueelta.
Jos allasta ei rakenneta, eläinten juomapaikat voi toteuttaa rajaamalla eläimille pääsy
Myllyjoen mutkakohtiin tai leventämällä uomaa mutkakohdista sen verran, että riittävä
juomapaikka kummallekin lohkolle toteutuu.
Mikäli altaan rakentaminen tulee ajankohtaiseksi, sen sijainti, toteutustapa ja
huoltotoimet määritellään tarkemmin allassuunnitelmassa. Laskeutusaltaalle tulee hakea
ELY-keskuksesta lupa.
4.7 Vieraslajin huomioiminen ja poisto
Haitalliset vieraslajit ovat vakava uhka monimuotoiselle luonnolle. Uusi vieraslajilaki on
parhaillaan lausunnolla (4.6.2015 asti) ja sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2016 alussa.
Lakiehdotuksen mukaan kiinteistön omistajalla ja haltijalla olisi velvollisuus huolehtia
kohtuullisista toimenpiteistä haitallisen vieraslajien hävittämiseksi (kohta 1.1, 4 §).
Ehdotuksessa on myös ehdotettu tarkennuksia luonnonsuojelulaissa määriteltyihin
poikkeuksiin rauhoitussaäännöksistä (kohta 1.2). Vieraslajeja torjutaan myös EU-tasolla ja
uusi vieraslajiasetus on tullut voimaan vuoden 2015 alussa (EU N:o 1143/2014). Suomessa
on tällä hetkellä noin 160 haitallista vieraslajia, mutta vielä ei tiedetä, kuinka moni niistä
päätyy EU:n lajiluetteloon.(vieraslajit.fi; MMM 2015.)
Isosorsimo (Glyceria maxima) on 1-2,5 metriä korkea, monivuotinen heinäkasvi, joka kasvaa
laajoina heleänvihreinä, usein puolikelluvina kasvustoina vesistöjen rannoilla. Isosorsimon
kanssa samankokoisia, suuria rannoilla kasvavia heiniä ovat järviruoko ja piuru. Isosorsimo
15
on tuotu suomeen 1800-luvun lopulla rehu- ja koristekasviksi. Leviäminen oli aluksi hidasta,
mutta on viime vuosikymmeninä voimistunut ja isosormia kasvaa nykyään yleisenä eteläisen
Suomen järvien ja jokien rannoilla sekä ojissa. (vieraslajit.fi)
Isosorsimon muodostaman massakasvustot syrjäyttävät alkuperäislajeja, erityisesti
rantakasveja. Korvaamalla luontaisen rantakasvillisuuden, se muuttaa haitallisesti kalojen ja
rapujen elinympäristöä. Joillain paikoilla kasvista voi olla hyötyä vesilintujen pesimisalustana
tai rantojen eroosiosuojana. Eläimille kasvi on huono ravintokasvi sillä usein loisivan
nokisienen vuoksi. (vieraslajit.fi)
Yleisesti ottaen edullisinta ja helpointa on yrittää estää isosorsimon leviäminen ja poistaa
kasvusto silloin, kun se ei ole vielä ehtinyt levitä suureksi. Jos vesistöön on suunniteltu
ruoppausta, kannattaa se kohdistaa nimenomaan isosorsimokasvustoihin. Kevättulvan
palauttamisessa voidaan suosia luontaista kasvillisuutta ja siten rajoittaa isosorsimon
leviämistä. (vieraslajit.fi.)
Laiduneläimet osaavat yleensä karttaa myrkyllisiä kasveja kun ne voivat valikoida
syömisensä, poikkeuksena myrkkykeiso. Laidunpankin tietojen mukaan myrkyllisistä
kasveista pahimpia ongelmia ovat aiheuttaneet myrkkykeiso, suokorte ja isosorsimo.
(Laidunpankki 2015.)
Maanomistajan alkuperäisissä suunnitelmissa on Honkalan rannan suojelualueelle esitetty
mahdollista laskeutusaltaan paikkaa ojan varrelle, jossa isosorsimoa esiintyy. Allasta
suunnitellessa olisi mahdollista samalla poistaa vieraslajikasvustoja ja suosia luontaista
kasvillisuutta. Allassuunnitelmille tulee hakea ELY-keskuksesta lupa.
Vieraslajikasvuston leviämistä on hyvä seurata ja mahdollisesti tarpeellisista
toimenpiteistä neuvotella ELY-keskuksen kanssa.
4.8 Hoito- ja kunnossapitovastuu
Maanomistaja vastaa kaikkien edellä mainittujen rakenteiden rakentamisesta ja
kunnossapidosta, turvallisuudesta sekä poistamisesta. Maanomistaja huolehtii myös
tarvittavista luvista ja ilmoituksista. Mikäli maanomistaja neuvottelee kolmannen
osapuolen kanssa rahoituksesta, toteutuksesta tai ylläpidosta, on se maanomistajan ja
kolmannen osapuolen välinen sopimusasia. Hoito- ja käyttösuunnitelma sekä
luonnonsuojelualueen perustamisesta tehtävä rauhoituspäätös sitovat myös kolmatta
osapuolta. Maanomistaja huolehtii siitä, että kolmas osapuoli on tietoinen rajoituksista.
Maanomistajan tulee huolehtia siitä, että luontopolun, taukopaikan ja lintutornin ympäristö
pysyy siistinä ja turvallisena liikkua.
Maanomistaja voi halutessaan ylläpitää avointa maisemaa tämän suunnitelman mukaisesti.
Parhaiten tähän sopii laidunnus, mutta myös niitto on mahdollista (kohta 4.4). Jos
maanomistaja tai mahdollinen kolmas osapuoli ei laidunna tai niitä aluetta, se saa palautua
luonnontilaan.
16
Moottoriajoneuvoilla kulkeminen rakennus- ja hoitotehtävissä on sallittua. Huolto tulee
toteuttaa niin, että se rasittaa mahdollisimman vähän alueen luontoa.
5 Luonnonsuojelualueiden hoidon periaatteet ja toimenpiteiden
vaikutukset
5.1 Luonnonsuojelualueiden hoidon periaatteet
Metsähallitus on laatinut Suojelualueiden hoidon ja käytön perusteet-julkaisun, jonka
periaatteita sovelletaan sekä valtion omistuksessa olevien että ELY-keskuksen yksityiselle
maalle perustamien luonnonsuojelualueiden hoidossa. Pääperiaatteena
luonnonsuojelualueita perustettaessa on luonnontilan säilyttäminen ja luonnon prosessien
häiriintymättömän etenemisen turvaaminen. Toisaalta suojelualueiden yhtenä tehtävänä on
säilyttää ja ylläpitää ns. biologista kulttuuriperintöä, toisin sanoen hävinneiden
luonnonkäyttömuotojen luomia ympäristötyyppejä lajistoineen. (Metsähallitus 2014, 60-
62.)
Suojelualueiden ennallistamisessa ja luonnon hoidossa pääperiaate on, että toimenpiteitä
tehdään ensisijaisesti luonnonsuojelullisista syistä, biologisen monimuotoisuuden
ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Toimenpiteitä voidaan tehdä myös kulttuuri- ja maisema-
arvojen palauttamiseksi. (Metsähallitus 2014, 51.)
METSO-ohjelman perusteella suojeltujen alueiden lähtökohtana ovat luonnontieteelliset
valintaperusteet, joissa tarkastellaan mm. elinympäristöjä. Monimuotoisuuden kannalta
tärkeitä elinympäristöjä ovat mm. pienvesistöjen lähimetsät sekä metsäluhdat ja
tulvametsät. Lisäksi täydentävinä valintaperusteina voidaan harkita mm. maisema-,
virkistyskäyttö- ja kulttuuriarvoja. (Ympäristöministeriö 2008.)
5.2 Toimenpiteiden vaikutukset luontoarvojen, maiseman ja virkistyskäytön
kannalta
Honkalan rannan luonnonsuojelualueella on pyritty sovittamaan yhteen sekä luonnonsuojelu
että muu alueen käyttö niin, että huomioiduksi tulevat sekä luontoarvot että maisema-,
vesiensuojelu- ja virkistyskäyttöarvot.
Edellä kuvailtujen toimenpiteiden myötä Honkalan rannan luonnonsuojelualueesta voi
muodostua tärkeä lähivirkistysalue ja luontokohde kaupunkilaisille, etenkin itäisen
kaupunginosan asukkaille, koululaisille ja päiväkotiryhmille. Lintutorni kaupungin itäpuolella
tarjoaa lintuharrastajille vaihtoehdon länsipuolella sijaitsevalle Hattelmalanjärven
lintutornille. Kohteena Honkalan ranta on myös erilainen, sillä perinnemaisema ja
17
laiduneläimet tuovat sille oman lisänsä. Kulkua ohjaava reitti eli luontopolku tai pitkospuut
ovat tarpeen lintutornin saavutettavuuden vuoksi, sillä heinittyvällä alueella polku katoaa
helposti ja lähempänä rantaa saappailla kulkeminenkin on haastavaa. Alueelle suunniteltujen
laitumien takia on myös hyvä ohjata kulku haluttua reittiä. Lyhyestä reitistä voi saada
hyvinkin mielenkiintoisen, koska sen varrella on useita erilaisia kohteita.
Myllyjoen suiston tärkeimmät luontoarvot ovat joen ja järven ranta-alueilla. Myllyjoen varsi
on etenkin tulva-aikaan niin märkää ja toisaalta tiheäkasvuista, ettei siellä juuri ole
mielekästä kulkea. Nämä alueet on myös rajattu laidunkäytön ja toimenpidealueiden
ulkopuolelle, millä turvataan myös luontoarvojen säilyminen. Myllyjoen varsi on myös
ylempänä merkitty yleiskaavaan SL-alueena, sekä 10-tiehen rajautuvana viheralueena (VL).
Tämä on tärkeä viheryhteys muille elinalueille, sillä muutoin Honkalan rannan
luonnonsuojelualue on melko eristyksissä asutuksen keskellä.
Kokonaisuutena arvioiden hakamaisen laidunalueen ja Myllyjoen suiston lähes
luonnontilaisen alueen yhdistelmä luonnonsuojelualueena todennäköisesti lisää alueen
monimuotoisuutta ja lajien määrää. Mahdollisella laskeutusaltaalla voisi olla myös
maisemallinen, monimuotoisuutta lisäävä ja vesiensuojelullinen merkitys. Toinen
ehdotetuista altaan paikoista on lähinnä vanhaa peltoa ja toinen isosorsimon valtaamaa
ojanvartta, joten altaiden kaivulla ei todennäköisesti vähennetä luontoarvoja. Päinvastoin,
länsipuolella kaivuun yhteydessä voisi olla mahdollista vähentää vieraslaji isosorsimon
kasvustoja.
Puoliavoin hakamainen laidunmaisema sopii Vanajaveden kulttuurimaisema-alueelle
paremmin kuin umpeenkasvanut pelto- ja niittyalue. Saavutetun avoimen maiseman
ylläpitäminen on suositeltavaa, mutta se on maanomistajan vastuulla.
Luonnonsuojelualueeksi perustaminen ei aseta maanomistajalle hoito- tai
laidunnusvelvoitetta. Mikäli alue jää laiduntamatta tai niittämättä, se alkaa pian luontaisesti
kasvaa umpeen vastaavanlaiseksi kuin se on ollut ennen raivaustoimenpiteitä – mikä on
perustetun luonnonsuojelualueen kannalta hyväksyttävä vaihtoehto. Luonnonsuojelualuetta
oleellisemmin valtatie 10:n maisemaan vaikuttaa väliin jäävän pellon tuleva käyttö, mikä
osayleiskaavassa on osoitettu palvelujen alueeksi.
18
Hämeenlinnassa 18.6.2015
_____________________________ Tiina Kaisto Hämeen ELY-keskus Hoito- ja käyttösuunnitelma on hyväksytty Helsingissä / 2015 ______________________________ Sampo Honkala
19
Lähteet Hämeenlinnan kaupunki. 2015. Kaavakarttapalvelu. [Viitattu 18.5.2015]. Saatavilla: http://kartta.hameenlinna.fi/IMS/fi/Map Hämeenlinnan kaupungin viranomaispalvelut; Jutila, H. 2014. Lausunto 28.11.2014 Kahiliston hakkuista ja rakentamisesta. Nro 775441. Jutila, H., Ranta,P., Seppälä, O. & Tapola, S. 2000. Katumajärven itäpuolen kasvillisuuskartoitukset vuosina 1998-1999. Ympäristöosaston julkaisuja 10. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympärisöosasto. Jutila, H. & Kouvo, M. 2006: Katumajärven vesi- ja rantakasvillisuuskartoitus. – Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 8. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke 28 s. ja 17 liitettä. Kaisto, T. 5.6.2015. Muistio maastokäynnistä Honkalan rannan luonnonsuojelualueelle. Laidunpankki. 2015. Laidunnuksen suunnittelu. [Viitattu 10.6.2015]. Saatavilla: http://www.laidunpankki.fi/sivu.tmpl?sivu_id=257 Lehtinen, A. 2015. Suullinen tiedonanto. Muistio METLA. 2006. Niittyjen hoitajan opas. Kokemuksia ja esimerkkejä perinnemaisemien hoidosta Kolin kansallispuistossa. [Viitattu 10.6.2015]. Saatavilla: http://www.metla.fi/hanke/8025/pdf/niittyjen-hoitajan-opas.pdf MMM. 2015. Luonnos vieraslajilaista. Saatavilla: http://www.mmm.fi/attachments/ymparisto/vieraslajiseminaari9.12.2009/lausuntopyynnot/gGstwf52Z/HE_vieraslajiriskit_luonnos16042015.pdf Metsähallitus. 2014. Suojelualueiden hoidon ja käytön perusteet. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B203. s.45-46 Saatavilla: http://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Bsarja/b203.pdf Vieraslajit.fi. Isosorsimo. Kansallinen vieraslajiportaali. [Viitattu 18.5.2015]. Saatavilla: http://vieraslajit.fi/lajit/MX.40510/show Ympäristöministeriö. 2008. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Suomen Ympäristö 26/2008. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38356/SY_26_2008.pdf?sequence=3
20
Liite 1
Kuva 1. Katumajärven kasvillisuuskartoitus 2003 (Jutila & Kouvo 2006, liite 1k).
21
Liite 2
Honkalan rannan luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma, karttaliite
Kuva 1. Honkalan rannan luonnonsuojelualueen toimenpidesuunnitelma. Tarkempi
ohjeistus on esitetty hoito- ja käyttösuunnitelman luvussa 4.
top related