Rakennetyöttömyys Vantaalla

Anne Karjalainen

Julkaisija Vantaan kaupunki Työllisyyspalvelut Tietopalvelut, selvityksiä nro 64, C17:2012Teksti Anne KarjalainenKannen kuva Pekka Turtiainen

ISBN 978-952-443-407-2 ISSN-L 1799-7011 ISSN 1799-7569 (verkkojulkaisu)

2

Tässä tutkimuksessa on selvitetty Vantaan kaupungin rakennetyöttömyyttä ja sen ominaispiirteitä. Tilas-toanalyysillä on kartoitettu rakennetyöttömien taustatietoja, kuten sukupuoli- ja ikärakennetta, koulutus-ta, ammatteja sekä kansalaisuus- ja kielitaustoja. Kvalitatiivista näkökulmaa tutkimukseen on saatu haas-tattelemalla 20:tä Vantaan kaupungin työpajojen asiakasta heidän taustoistaan, työttömyyden syistä ja työnhausta. Lisäksi raporttia varten on haastateltu kahta Työllistyjän polku -hankkeen työntekijää vajaa-kuntoisten pitkäaikaistyöttömien työllistymisestä ja sen esteistä. Tutkimuksen tavoitteena on ollut kartoit-taa Vantaan rakennetyöttömyyden taustoja, työttömien palveluntarvetta sekä tehdä kehitysehdotuksia rakennetyöttömyyden ehkäisemiseksi.

3

Sisältö 1. Johdanto .................................................................................................................................... 4 2. Rakennetyöttömyyden määritelmä ............................................................................................... 5 3. Tutkimuksia työttömyydestä ........................................................................................................ 5

3.1. Työttömyyden riskitekijät ja työllisyystoimenpiteiden toimivuus .............................................. 5 4. Aineisto ja tutkimusmenetelmät ................................................................................................... 7

4.1. URA-asiakasrekisteritilastot .................................................................................................. 7 4.2. Vantaan kaupungin työpajat Vantaan Valossa ....................................................................... 7 4.3. Työllistyjän polku -projektin työntekijöiden haastattelut ......................................................... 7

5. Rakennetyöttömyys Vantaalla ...................................................................................................... 8 5.1. Rakennetyöttömien koulutusaste ......................................................................................... 9 5.2. Yleisimmät ammattiryhmät .................................................................................................. 9 5.3. Ammattitaidottomuus ........................................................................................................ 12 5.4. Maahanmuuttajien rakennetyöttömyys ............................................................................... 13 5.5. Vajaakuntoiset pitkäaikaistyöttömät ................................................................................... 15

6. Yksilöhaastattelut työpajoilla ...................................................................................................... 16 6.1. Haastateltujen taustatiedot ................................................................................................ 16 6.2. Työelämä ......................................................................................................................... 17 6.3. Työttömyyden syitä ........................................................................................................... 17 6.4. Työnhaku ......................................................................................................................... 18 6.5. Tyytyväisyys työpajatoimintaan.......................................................................................... 19 6.6. Kehitysehdotuksia työllisyyspalveluihin ............................................................................... 19

7. Yhteenveto ............................................................................................................................... 20 Lähdeluettelo .................................................................................................................................... 22 LIITE Kysymyslomake - työpajalaiset Vantaan Valo ...................................................................... 23

4

1. Johdanto 2000-luvun alkupuolella Vantaan työttömyysprosentti oli melko lähellä pääkaupunkiseudun ja sen kehys-kuntien1 keskimääräistä tasoa, mutta vuodesta 2005 alkaen työttömyys on noussut keskimääräistä korke-ammalle. Viime vuosina ero on suurentunut entisestään. Helsinkiin verrattuna Vantaan työttömyyspro-sentti on ollut korkeampi vuodesta 2007 lähtien. Espoon työttömyysprosentti on ollut pysyvästi lähikuntia alempi.2 Huhtikuussa 2012 Vantaalla oli 8 501 työtöntä työnhakijaa, mikä on 7,8 prosenttia työvoimasta.

Maaliskuun 2012 lopussa Vantaalla oli 5 146 rakennetyötöntä, mikä on noin 60 prosenttia kaikista työttö-mistä. Rakennetyöttömät ovat pitkäaikaistyöttömiä, rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiä, työvoimapoliittisen toimenpiteen jälkeen uudelleen työttömiksi jääneitä tai toimenpiteestä toimenpiteeseen siirtyneitä henki-löitä. Vuonna 2011 Vantaan rakennetyöttömien vuosikeskiarvo oli 5 319 henkilöä. Määrä on tasaisesti kasvanut viime vuosina. Luku oli alhaisimmallaan vuonna 2008, jolloin rakennetyöttömien vuosikeskiarvo oli 3 984 henkilöä.3 Tässä tutkimuksessa on selvitetty Vantaan rakennetyöttömyyttä ja sen erityispiirteitä. Tilastoanalyysit pohjautuvat Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) toimittamiin poikkileik-kaustilastoihin Vantaan työttömyydestä helmi-maaliskuun vaihteessa 2012 sekä Työ- ja elinkeinotoimis-toista (TE-toimisto) saataviin asiakastilastoihin. Tilastoaineistoa on täydennetty 20:llä henkilöhaastattelul-la Vantaan kaupungin työpajoilla. Haastattelujen avulla on kartoitettu työttömien taustoja, työnhakua ja palveluntarvetta. Lisäksi tutkimusta varten on haastateltu kahta vajaakuntoisten pitkäaikaistyöttömien pa-rissa työskentelevää henkilöä.

1 Pääkaupunkiseutu ja kehyskunnat sisältävät 14 kuntaa: Vantaa, Espoo, Kauniainen, Helsinki, Kirk-konummi, Vihti, Nurmijärvi, Hyvinkää, Tuusula, Kerava, Järvenpää, Mäntsälä, Pornainen ja Sipoo. 2 Helsingin seudun aluesarjat, tilastokanta 3 TE-tilasto 6210

0

2

4

6

8

10

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012

Työt

töm

yysp

rose

ntti

Vantaa

Helsinki

Espoo

Helsingin seutu

Kuva 1. Keskimääräinen vuosittainen työttömyysprosentti Vantaalla, Helsingissä, Espoossa ja Helsingin seudun kunnissa vuosina 2000-2012. (Lähde: aluesarjat.fi tilastokanta)

5

2. Rakennetyöttömyyden määritelmä Rakenteellisessa työttömyydessä työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Rakennetyöttömyydelle tyy-pillistä on, että työttömyys on pitkittynyt ja muuttunut pysyväisluonteiseksi, jolloin se eroaa normaalista suhdanne-, kausi- ja kitkatyöttömyydestä. Rakennetyöttömyys heijastaa talouden pysyviä muutoksia pit-källä aikavälillä. Siihen vaikuttavat teknologian kehittyminen sekä teollisuuden ja elinkeinoelämän raken-teelliset tai sijainnalliset muutokset. Rakennetyöttömyydessä tiettyjen ammatti-, koulutus-, ikä- ja muiden ryhmien työttömyysaste pysyy korkeana, vaikka samaan aikaan tarjolla voi olla runsaasti avoimia työpaik-koja tai jopa työvoimapula. Tällöin työvoiman tarjonnalla ja kysynnällä kohtaanto-ongelma. Rakennetyöttömiä ovat henkilöt, jotka

• ovat olleet yhtäjaksoisesti työttömänä työnhakijana yli 12 kk (pitkäaikaistyöttömät) • ovat edeltävän 16 kk:n aikana olleet yhteensä yli vuoden työttömänä (rinnasteisesti pitkäaikais-

työttömät) • ovat 3 kk työvoimapoliittisen toimenpiteen päättymisen jälkeen työttömänä, tai • ovat jääneet työvoimapoliittiselta toimenpiteeltä työttömäksi ja sen jälkeen uudelleen sijoitettu

toimenpiteeseen Työvoimapoliittisilla toimenpiteillä tarkoitetaan työttömälle suunnattuja aktivointitoimenpiteitä, esimerkiksi palkkatuettua työtä, työharjoittelua tai työelämänvalmennusta työmarkkinatuella, aikuiskoulutusta, kun-touttava työtoimintaa tai omaehtoista päätoimista opiskelua työttömyysetuudella.4

3. Tutkimuksia työttömyydestä

3.1. Työttömyyden riskitekijät ja työllisyystoimenpiteiden toimivuus Työttömyyden syistä ja seurauksista on tehty lukuisia tutkimuksia, joissa on selvitetty niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön työttömyysriskiin ja työllistymisen esteisiin. Tutkimuksissa on selvitetty muun muassa työttömyyttä lisääviä riskitekijöitä, työttömyyden aiheuttamia seurannaisvaikutuksia sekä työ-voimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuutta. Antti Parpon tutkimus Työllistymisen esteet (2007) nostaa esille työttömyyden kolme yleistä taustateki-jää: yksin asuminen, korkea ikä ja alhainen koulutus. Lisäksi Parpo painottaa kannustinloukkujen merki-tystä. Hänen mukaansa työttömyys on myös yksilöllinen valinta, jonka toimeentuloetuuksien aiheuttamat kannustinloukut mahdollistavat. Toimentuloetuuksilla voidaan saada lähes palkkatuloa vastaava tai koh-tuullinen tulotaso, jos esimerkiksi vapaa-aika, lastenhoito, omaishoito tai muu syy koetaan työntekoa tär-keämmäksi. Myös ns. työttömyyseläkeputki on kannustinloukku, joka lisää yli 55-vuotiaiden työttömyyttä. Parpon tutkimuksessa haastattelemat työttömät olettivat, että lyhyet työjaksot eivät kannata, mutta heillä ei ollut tarkkaa tietoa siitä, miten lyhyt työjakso todellisuudessa vaikuttaa tulotasoon. Myöskään lomak-keiden ja selvitysten täyttämiseen ei haluttu käyttää ylimääräistä aikaa. Oma ryhmänsä olivat velkaantu-neet, joilla ulosmittaus veisi työnteosta saatavat lisä-ansiot tai jopa vähentäisi tuloja.5 Pekka Myrskylän tutkimuksessa Taantuma ja työttömyys (2010) on tutkittu työttömyyden rakennetta ja muutoksia 1990-luvun lamasta 2000-luvulle. Tutkimuksen esille nousivat samat työttömyyden riskitekijät kuin Parpon tutkimuksessa: alhainen koulutus, korkea ikä ja yksineläminen. Suurin riski jäädä työttömäksi on yksinäisillä miehillä mutta toisaalta myös yksinhuoltajaäitien pojilla. Viimeisin taantuma on vaikuttanut etenkin miesten työttömyyteen. Viime vuosikymmenellä myös korkeakoulututkinnon suorittaneiden työt-tömien suhteellinen osuus on kasvanut. Taantuman aikana työttömyysriski on yleensä korkein nuorissa ikäluokissa. Toisaalta yli 55-vuotiaiden työttömyys on kasvanut. Myrskylän mukaan tähän on vaikuttanut erityisesti ikääntyvien työntekijöiden siirtäminen ns. eläkeputkeen.6

4 Lisätietoja: Työ- ja elinkeinomisteriö, Työvoimapoliittiset toimenpiteet, www.tem.fi 5 Parpo, A., 2007 6 Myskylä, P., 2010

6

Työttömyyden pitkäaikaisvaikutukset näkyvät pitkälti myöhemmissä elämänvaiheissa. Myrskylän mukaan esimerkiksi lamavuosina valmistuneiden opiskelijoiden työllisyys oli alhaista tasoa ja jäi myös myöhemmin alhaisemmalle tasolle verrattuna myöhemmin valmistuneiden työllistymiseen. Työttömiksi joutuneista huomattava osa ei enää palaa vakituisesti työmarkkinoille. Osa jää eläkkeelle ja monen työllistymismah-dollisuudet vähenevät iän myötä, varsinkin 45 vuodesta eteenpäin.7 Eeva Terävän, Petri Virtasen, Petri Uusikylän ja Lassi Köpän julkaisemassa Vaikeasti työllistyvien tilannet-ta ja palveluita selvittävä tutkimus -raportissa (2011) on tarkasteltu erityisesti rakennetyöttömiä, jotka ovat saaneet työmarkkinatukea tai työttömyyspäivärahaa yli 500 päivältä. Näistä vaikeasti työllistyvistä noin kolmannes on yli 55-vuotiaita. Naisia ja miehiä on lähes yhtä paljon, mutta miehillä on suurempi riski ajautua pitkäaikaistyöttömyyteen naisia nuorempana. Koulutus- ja ammattirakenteeltaan vaikeasti työllis-tyvät eivät juurikaan eroa muista työttömistä. Ainoastaan korkea- tai tutkijankoulutus näyttäisi pienentä-vän riskiä joutua tähän ryhmään. Tästä ryhmästä lähes neljännes on vajaakuntoisia. Yleisimpiä vajaakun-toisuuden syitä ovat tuki- ja liikuntaelintensairaudet sekä mielenterveydelliset syyt.8 Terävän ja muiden tutkimuksessa todetaan, että vaikeasti työllistyvien työllistymistä estävät tekijät tule-vat esille usein vasta asiakkaan pidemmässä palveluprosessissa. Keskeisiä työttömyyden syitä ovat ka-pea-alainen osaaminen, vanhentunut ammattitaito, oppimisvaikeudet sekä henkilökohtaiset ongelmat, ku-ten velkaongelmat ja päihteet. Osa työnhakijoista työskentelee harmaan talouden piirissä. Työttömyys-ajan korkean ansioturvan aiheuttama passivoituminen johtaa usein siihen, että töitä aletaan etsiä vasta, kun ansiosidonnaisen työttömyysturvan loppu lähestyy. Tällöin työn löytäminen on jo huomattavasti vai-keampaa kuin työttömyyden alkuvaiheessa. Raportin mukaan vaikeasti työllistyvien maahanmuuttajien ensisijainen työllistymisen este on kielitaidon puute. Muita esteitä ovat kotoutumisongelmat, kulttuurierot ja työnantajien ennakkoasenteet, joiden takia maahanmuuttajat pääsevät työmarkkinoille usein vain palkkatuetun työn kautta.9 Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että työttömien sairastavuus on yleisempää kuin työllisten. Huonon-tunut terveydentila nostaa työttömäksi joutumisen riskiä, ja toisaalta työttömyys usein heikentää yksilön terveydentilaa ja toimintakykyä. Nuoremmissa ikäryhmissä yleisimpiä ovat mielenterveyden ongelmat ja ikääntyneemmällä työvoimalla ongelmana ovat usein fyysiset sairaudet. Pitkäaikaistyöttömien heikenty-nyttä työ- ja toimintakykyä on usein vaikea havaita eri viranomaisten taholta. Koulutus- ja työllistämistu-kitoimet ovat kuitenkin hyödyttömiä niin kauan, kunnes heidän sairaudet on hoidettu tarpeeksi hyvin.10 Pellervon taloustutkimuskeskuksen tekemässä tutkimuksessa Erityisryhmien työkyky - työttömät ja vam-maiset (2010) on selvitetty työttömien ja vammaisten työkykyä ja työhalukkuutta. Tutkimukseen osallis-tuneista työttömistä yli puolella oli hyvä työkyky ja 61 prosenttia halusi säännölliseen kokoaikatyöhön. Noin neljännes ei kyennyt tekemään töitä tai ei halunnut tehdä töitä. Yli 55-vuotiaiden työhalukkuus oli hieman muita työttömiä alempi. Kaikissa ikäryhmissä työttömien työkyky laski voimakkaasti työttömyyden kestettyä yli kaksi vuotta. Sekä työttömien että vammaisten usko omiin työllistymismahdollisuuksiin oli melko heikkoa.11 TEM:n tutkimuksessa Työvoimapoliittisilta toimenpiteiltä sijoittuminen vuonna 2009 (2011) on tutkittu työllisyystoimenpiteisiin osallistuneiden työllistymistä kolme ja kuusi kuukautta toimenpiteen päättymisen jälkeen. Vuonna 2009 parhaiten aktiivitoimenpiteistä työllisti starttirahatoimenpiteet sekä oppisopimus-koulutus. Tukityöllistämiseen ja ammatilliseen työvoimakoulutukseen osallistuneista noin 30 prosenttia työllistyi avoimille työmarkkinoille. Työharjoitteluun työmarkkinatuella ja valmentavaan työvoimakouluk-seen osallistuneista työllistyi vain hieman yli 10 prosenttia. Alhaisin työllistymisprosentti toimenpiteiden jälkeen oli henkilöillä, jotka olivat saaneet työmarkkinatukea yli 500 päivää. Taloudellisesta taantumasta johtuen toimenpiteistä työllistyttiin hieman edellistä vuotta huonommin.12

7 Myrskylä, P., 2010 8 Terävä, E. & muut, 2011 9 Terävä, E. & muut, 2011 10 Kerätär, R. & Karjalainen, V., 2010 11 Laiho, V. & muut, 2010 12 Nio, I. & Sardar, P., 2011

7

TEM:n Vaikeasti työllistyvien tilannetta ja palveluita selvittävä tutkimus -raportin (2011) mukaan toimen-piteiden vaikuttavuuden arviointia hankaloittaa se, että TE-toimistojen asiakastietojärjestelmässä ei vält-tämättä ole tietoa, minne henkilö on siirtynyt, jos työnhaku ei enää jatku. Raportin mukaan aineiston pe-rusteella voidaan kuitenkin todeta, että henkilöiden työllistyminen on sitä vaikeampaa, mitä vanhemmasta henkilöstä on kyse. Koulutuksen merkitys ei ollut niin selvä, mutta korkeakouluasteen tai tutkijakoulutuk-sen saaneet työllistyivät toimenpiteen jälkeen hieman useammin kuin muut. Miehet työllistyivät toimenpi-teen jälkeen useammin kuin naiset. Terveydelliset rajoitteet vaikuttivat negatiivisesti työllistymiseen mo-lemmissa sukupuolissa. Lisäksi mitä useammin henkilö oli ollut työllisyystoimenpiteessä, sitä todennäköi-semmin henkilö oli palannut työttömäksi toimenpiteen jälkeen.13 Myös Myrskylän Taantuma ja työttömyys -tutkimuksessa (2012) on päädytty samankaltaisiin tuloksiin.

4. Aineisto ja tutkimusmenetelmät

4.1. URA-asiakasrekisteritilastot Työ- ja elinkeinoministeriö ylläpitää URA-henkilöasiakasrekisteriä. URA-tietojärjestelmään on tallennettu TE-toimistojen asiakastiedot. Tässä raportissa on käytetty URA-tietojärjestelmästä saatuja helmi-maaliskuun 2012 poikkileikkaustilastoja sekä kuukausittaisia TE-tilastoja Vantaan työttömistä työnhakijois-ta. Tilastotiedoista ei ilmene yksittäisiä henkilötietoja. Tilastojen perusteella on selvitetty muun muassa työttömien sukupuoli- ja ikäjakauma, yleisimmät ammattiryhmät, työttömien koulutusaste ja suurimmat vieraskieliset ryhmät.

4.2. Vantaan kaupungin työpajat Vantaan Valossa Vantaan kaupunki järjestää työpajatoimintaa, jolla pyritään aktivoimaan ja edistämään työttömien työ-elämään paluuta. Vantaan Korsossa Minkkitiellä sijaitsevassa Vantaan Valossa järjestetään eri hankkeiden ja projektien toimesta työelämänvalmennusta, työharjoittelua ja kuntouttavaa työtoimintaa pääasiassa yli 25-vuotiaille vantaalaisille työttömille. Vantaan Valon Uusioverstaalla korjataan ja kierrätetään kaupungin tietokoneita ja huolletaan polkupyöriä. Lennättimessä tehdään toimistotöitä Vantaan kaupungille ja yleis-hyödyllisille järjestöille. Tarmo-projektin alla toimivat kierrätys- ja tekstiilipaja, puutyöpaja sekä viher- ja remonttipaja. Topparoikka-remonttiryhmä ja Visakoivu-puutyöryhmä toimivat kuntouttavana työtoiminta-na. Toimintaa on maanantaista perjantaihin klo 8-15. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat työskente-levät yleensä lyhennetyllä työajalla. Tutkimusta varten haastateltiin 20 työpaja-asiakasta.

4.3. Työllistyjän polku -projektin työntekijöiden haastattelut Vajaakuntoisten pitkäaikaistyöttömien tilannetta on kartoitettu haastattelemalla Työllistyjän polku -projektin työntekijöitä. Projekti toteutetaan yhteistyössä Kiipula-säätiön ja Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa ajalla 1.7.2011-31.2.2012. Sen tavoitteena on vähentää vajaakuntoisten pitkäaikaistyöttömyyttä, selvittää työllistymisen esteitä ja kehittää työhallinnon palveluprosesseja. Tutkimusta varten joulukuussa 2011 haastateltiin kahta projektin työntekijää.

13 Terävä, E. & muut, 2011

8

5. Rakennetyöttömyys Vantaalla14 Vantaalla oli maaliskuun 2012 lopussa yhteensä 8 228 työtöntä työnhakijaa. Työttömistä 4 742 (58 %) oli miehiä ja 3 486 (42 %) naisia. Rakennetyöttömänä oli 5 146 henkilöä. Heistä 3 003 (58 %) oli miehiä ja 2 143 (42 %) naisia. Rakennetyöttömyys jakautui pitkäaikaistyöttömiin (45 %), rinnasteisesti pitkäai-kaistyöttömiin (29 %), toimenpiteeltä työttömäksi jääneisiin (22 %) ja toimenpiteeltä toimenpiteelle siir-tyneisiin (4 %). Miehillä ja naisilla pitkäaikaistyöttömien osuus oli lähes sama. Miehissä oli suhteellisesti enemmän rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiä ja naisissa toimenpiteeltä työttömäksi jääneitä. Tähän vai-kuttaa luultavasti se, että naistyöttömiä osallistuu miehiä enemmän työllisyystoimenpiteisiin, vaikka heitä on lukumäärällisesti vähemmän.

Taulukko 1. Vantaan rakennetyöttömät, maaliskuu 2012.

Rakennetyöttömät

Yhteensä

Pitkäaikaistyöt-tömät

Rinnasteisesti pitkäaikaistyöttö-mät

Toimenpiteeltä työttömäksi

Toimenpiteeltä toimenpiteelle

hlöä hlöä (%) hlöä (%) hlöä (%) hlöä (%)

Miehet 3 003 1 368 (46 %) 999 (33 %) 550 (18 %) 86 (3 %)

Naiset 2 143 967 (45 %) 486 (23 %) 567 (26 %) 123 (6 %)

Yhteensä 5 146 2 335 (45 %) 1 485 (29 %) 1 117 (22 %) 209 (4 %)

Rakennetyöttömien määrä kasvaa iän myötä. Naisia on rakennetyöttömänä miehiä vähemmän kaikissa ikäryhmissä. Miesten rakennetyöttömyys nousee melko korkealle heti 25-vuotiaasta ylöspäin, kun taas naisilla rakennetyöttömien määrä kasvaa tasaisemmin ikäryhmästä seuraavaan. Rakennetyöttömistä mie-histä 40 prosenttia ja naisista 45 prosenttia on yli 50-vuotiaita.

14 Rakennetyöttömyysluvut perustuvat TE-tilastoihin 1207 ja 6210, haettu 2.5.2012

Kuvio 2. Rakennetyöttömät Vantaalla ikäryhmittäin, maaliskuu 2012.

171

582 623809 812

124332

456 521706

0

200

400

600

800

1000

15-24 v. 25-34 v. 35-44 v. 45-54 v. 55-64 v.Ikäryhmä

Hen

kilö

ä

Miehet

Naiset

9

5.1. Rakennetyöttömien koulutusaste Rakennetyöttömistä 40 prosenttia on suorittanut ainoastaan perusasteen koulutuksen ja kahdeksalla pro-sentilla tutkinto on tuntematon. Alle 25-vuotiaissa rakennetyöttömissä perusasteen ja keskiasteen tutkin-non suorittaneiden määrä on luonnollisesti suurin, eikä ryhmässä juuri ole korkea-asteen tutkinnon15 suo-rittaneista muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kaikista rakennetyöttömistä keskimäärin 35 prosentil-la on keskiasteen tutkinto ja 17 prosentilla korkea-asteen tutkinto. Korkea-asteen tutkinnon suorittanei-den osuus on suurin yli 50-vuotiaissa rakennetyöttömissä, joista yli viidenneksellä on korkea-asteen tut-kinto.

Rakennetyöttömien yleisimpiä ammatillisia tutkintoja ovat merkonomin tutkinto, kone- ja metallialan pe-ruskoulutus, majoitus- ja ravitsemusalan perustutkinto, sähköalan peruskoulutus ja merkantin tutkinto. Naisilla yleisiä ovat etenkin merkonomin, merkantin, majoitus- ja ravitsemusalan sekä terveys- ja sosiaa-lialan peruskoulutus. Miesrakennetyöttömien yleisimpiä ammatillisia tutkintoja ovat kone- ja metallialan peruskoulutus, sähköalan peruskoulutus, merkonomin tutkinto sekä auto- ja kuljetusalan peruskoulutus. Yleisesti ottaen koulutuskirjo on kuitenkin laaja ja erilaisia tutkinto on useita satoja.

5.2. Yleisimmät ammattiryhmät Rakennetyöttömien yleisimmät ammatit vastaavat pitkälti kaikkien työttömien yleisimpiä ammatteja. Mies-ten ja naisten yleisimmät ammatit ovat selvästi sukupuolijaottuneet. Miesten yleisimpiä ammatteja ovat varastotyöntekijä (202 henkilöä), rakennusalan sekatyöntekijä (127), kuorma-auton- ja ajoneuvoyhdis-telmien kuljettaja (118) sekä tietoliikenne- ja elektroniikka-asentaja (87). Rakennetyöttömien naisten ylei-simpiä ammatteja ovat myyjä (151 rakennetyötöntä naista), toimistotyöntekijä (141), siivooja (99), sih-teeri (68) ja tilinpitotyöntekijä (65). Erilaisia ammatteja on kuitenkin satoja. Alle 30-vuotiaiden rakennetyöttömien yleisimpiä ammatteja ovat varastontyöntekijä, myyjä ja tietoliiken-ne- ja elektroniikka-asentaja. 30-50-vuotiaissa on paljon varastotyöntekijöiden ja myyjien lisäksi raken-nusalan sekatyöntekijöitä ja siivoojia. Yli 50-vuotailla yleisimmät ammatit ovat toimistotyöntekijä, myyjä, varastotyöntekijä, siivooja ja kuorma-auton- sekä ajoneuvoyhdistelmien kuljettaja.

15 Korkea-asteen tutkintoon luetaan alimman korkea-asteen tutkinnot, alempi ja ylempi korkeakoulutut-kinto sekä tutkijan koulutus.

Kuvio 3. Vantaan rakennetyöttömien koulutusaste ikäryhmittäin, maaliskuu 2012.

50 %

40 %

40 %

40 %

43 %

36 %

31 %

35 %

15 %

22 %

17 %

9 %

7 %

8 %

6 %

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

17-24 v. (n=295)

25-49 v. (n=2683)

yli 50 v. (n=2168)

kaikki (n=5146)

Perusaste

Keskiaste

Korkea-aste

Tuntematon

10

Seuraavaksi tarkastellaan rakennetyöttömien kahta yleisintä ammattiryhmää: varastotyöntekijät ja myy-jät. 5.2.1. Varastotyöntekijät Rakennetyöttömien yleisin ammattiryhmä on varastotyöntekijät. Heitä oli maaliskuun 2012 lopussa ra-kennetyöttömänä 236 henkilöä. 86 prosenttia oli miehiä. Varastotyöntekijöistä 15 prosenttia (34 hlöä) oli alle 30-vuotiaita, 53 prosenttia (126 hlöä) 30-49-vuotiaita ja 32 prosenttia (76 hlöä) yli 50-vuotiaita. Yli 50-vuotiaita oli vähemmän kuin rakennetyöttömissä keskimäärin. Miesten osuus oli suurin alle 30-vuotiaissa varastotyöntekijöissä ja pienin yli 50-vuotiaissa, joista naisia oli lähes neljännes. Varastotyönte-kijöistä 62 prosentilla oli ainoastaan perusasteen koulutus. Hieman alle kolmanneksella oli ammatillinen perusasteen tutkinto ja muutamalla korkea-asteen tutkinto. Suoritetut tutkinnot olivat useilta eri aloilta.

202

60

32

41

72

69

34

151

141

59

11

38

65

118

127

87

40

37

99

0 50 100 150 200 250

Varastotyöntekijät (n=236)

Myyjät (n=211)

Toimistotyöntekijät (n=173)

Siivoojat (n=140)

Rakennusalan sekatyöntekijät (n=128)

Kuorma-auton- ja ajoneuvoyhd. kuljettajat (n=119)

Keittiö- ja ravintolatyöntekijät (n=99)

Tietoliikenne- ja elektroniikka-asentajat (n=99)

Suunnittelijat (n=83)

Kokit, keittäjät ja kylmäköt (n=75)

Linja- ja henkilöautonkuljettajat (n=72)

Tilinpitotyö (n=70)

Ammattiryhmä

Henkilöä

Miehet

Naiset

Kuvio 4. Vantaan rakennetyöttömien yleisimmät ammattiryhmät, maaliskuu 2012.

Kuvio 5. Vantaan rakennetyöttömien varastotyöntekijöiden ikä- ja koulutusja-kauma, maaliskuu 2012.

0

20

40

60

80

17-29 v. 30-49 v. yli 50 v.

Hen

kilö

ä

Perusaste

Keskiaste

Korkea-aste

Tuntematon

11

Varastotyöntekijöistä lähes puolet oli pitkäaikaistyöttömiä ja rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiä oli noin 30 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien suhteellinen osuus oli suurin yli 50-vuotiaissa, joista 71 prosenttia oli ol-lut työttömänä yhtäjaksoisesti vähintään yli vuoden. 30-49-vuotiaissa oli pitkäaikaistyöttömien ohella pal-jon rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiä. Alle 30-vuotiassa olivat lähinnä rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiä tai toimenpiteeltä työttömäksi jääneitä.

5.2.2. Myyjät Toiseksi suurin rakennetyöttömien ammattiryhmä on myyjät. Heitä oli rakennetyöttömänä maaliskuun 2012 lopussa 211 henkilöä. 78 prosenttia oli naisia. Myyjistä 12 prosenttia (25 hlöä) oli alle 30-vuotiaita, 52 prosenttia (109 hlöä) 30-49-vuotiaita ja 36 prosenttia (77 hlöä) yli 50-vuotiaita. Myös tässä ryhmässä yli 50-vuotiaita on vähemmän kuin rakennetyöttömissä keskimäärin. Myyjistä hieman alle puolella oli pe-rusasteen koulutus. Osuus oli suurin yli 50-vuotiaiden ryhmässä. Keskiasteen koulutuksen oli suorittanut 38 prosenttia ja korkea-asteen tutkinnon yhdeksän prosenttia rakennetyöttömistä myyjistä.

Pitkäaikaistyöttömien suhteellinen osuus oli suurin yli 50-vuotiaissa rakennetyöttömissä myyjissä, joista 53 prosenttia oli ollut työttömänä vähintään yli vuoden. 30-49-vuotiaissa pitkäaikaistyöttömiä oli 39 pro-senttia ja 32 prosenttia rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömiä. Alle 30-vuotiaissa myyjissä rinnasteisesti pitkä-aikaistyöttömiä ja toimenpiteeltä työttömäksi jääneitä oli hieman enemmän kuin pitkäaikaistyöttömiä.

Kuvio 6. Rakennetyöttömät varastotyöntekijät ikäryhmittäin työttömyyden lajin mukaan, maaliskuu 2012.

Kuvio 7. Vantaan rakennetyöttömien myyjien ikä- ja koulutusjakauma, maaliskuu 2012.

0

20

40

60

80

17-29 v. 30-49 v. yli 50 v.

Hen

kilö

ä

Pitkäaikaistyöttömät Rinnasteiset Toimenpiteeltä työttömäksi Toimenpiteeltä toimenpiteelle

0

10

20

30

40

50

17-29 v. 30-49 v. yli 50 v.

Hen

kilö

ä

Perusaste

Keskiaste

Korkea-aste

Tuntematon

12

5.3. Ammattitaidottomuus Maaliskuun lopussa 2012 Vantaan rakennetyöttömistä 801 henkilöä (16 %) kuului ryhmään ammattitai-dottomat tai ammatti ei ole tiedossa. Alle 30-vuotiaista ammattitaidottomia on 43 prosenttia. Ammattitai-dottomien määrä vähenee iän myötä. 30-50-vuotiaissa rakennetyöttömissä ammattitaidottomien osuus on 16 prosenttia ja yli 50-vuotiassa enää kuusi prosenttia. Naisia on muutama prosentti enemmän kuin miehiä. Ammattitaidottomista rakennetyöttömistä miehistä suuri osa, 85 prosenttia, on alle 45-vuotiaita. Myös naisten suurin ikäryhmä on 25-45-vuotiaat, mutta heitä on miehiä enemmän vanhemmissa ikäryh-missä.

Ammattitaidottomista miehistä 71 prosentilla on ainoastaan perusasteen tutkinto ja 16 prosentilla koulu-tus on tuntematon. Naisista perusasteen käyneitä on 55 prosenttia ja koulutus on tuntematon peräti 29 prosentilla. Heidän määrä kasvaa iän myötä. Joukossa on myös jonkin verran koulutettuja ammattitaidot-tomia, jotka eivät ole päässeet kiinteästi työelämään mukaan tutkinnosta huolimatta. Heidän osuus on noin 15 prosenttia ammattitaidottomista.

Kuvio 8. Rakennetyöttömät myyjät ikäryhmittäin työttömyyden lajin mukaan, maaliskuu 2012.

Kuvio 9. Ammattitaidottomat rakennetyöttömät sukupuoli-, ikä- ja koulutusja-kauman mukaan, maaliskuu 2012

0

20

40

60

17-29 v. 30-49 v. yli 50 v.

Hen

kilö

ä

Pitkäaikaistyöttömät Rinnasteiset Toimenpiteeltä työttömäksi Toimenpiteeltä toimenpiteelle

0

20

40

60

80

100

120

140

alle 25 v. 25-34 v. 35-44 v. 45-54 v. 55-65 v. alle 25 v. 25-34 v. 35-44 v. 45-54 v. 55-65 v.

Miehet Naiset

Hen

kilö

ä

Perusaste

Keskiaste

Korkea-aste

Tuntematon

13

5.4. Maahanmuuttajien rakennetyöttömyys Vantaalla asui vuoden 2011 alussa 200 055 henkilöä, heistä ulkomaan kansalaisia oli 13 201 henkilöä (7 %). Äidinkielenä muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvia oli 19 809 henkilöä (10 %). Kymmenen suurinta kieliryhmää olivat: venäjä, viro, somali, albania, vietnam, arabia, englanti, kurdi, turkki ja thai. Väestö-määrään nähden vieraskielisiä asuu eniten Hakunilan ja Koivukylän suuralueilla. Määrällisesti heitä on eni-ten Myyrmäen suuralueella.16 Vuoden 2011 lopussa Vantaan ulkomaalaisesta työvoimasta oli työttömänä 29 prosenttia, mikä on korke-ampi kuin esimerkiksi Helsingissä (22 %) tai Espoossa (16 %).17 Maaliskuussa 2012 Vantaan rakenne-työttömistä 1 086 henkilöä (21 %) oli ulkomaan kansalaisia. Käytettävissä olevat tilastot eivät kerro vie-raskielisten osuutta, mikä on suurempi kuin ulkomaan kansalaisten määrä. Ulkomaan kansalaisista suurin osa, 83 prosenttia, tuli EU:n ulkopuolisista maista. Naisia ja miehiä oli lähes yhtä paljon. Ulkomaalaiset rakennetyöttömät olivat Suomen kansalaisiin nähden suhteellisesti useammin toimenpiteeltä työttömäksi jääneitä tai toimenpiteeltä toimenpiteelle siirtyneitä.

Taulukko 2. Rakennetyöttömien työttömyyden laji kansalaisuuden mukaan, maaliskuu 2012.

Kansalaisuus

Pitkäaikais- työttömät

Rinnasteisesti pitkäaikaistyöttömät

Toimenpiteeltä työttömäksi

Toimenpiteeltä toimenpiteelle

Kaikki yhteensä

Suomen kansalaiset (n=4060)

2006 (49 %) 1209 (30 %) 740 (18 %) 105 (3 %) 4060 (100 %)

ulkomaan kansalaiset (n=1086)

329 (30 %) 276 (25 %) 377 (35 %) 104 (10 %) 1096 (100 %)

2335 1485 1117 209 5146 Eniten rakennetyöttömiä ulkomaan kansalaisia on ikäryhmässä 35-44-vuotiaat. Miehiä oli hieman naisia enemmän 25-35-vuotiaissa. Vanhemmissa ikäryhmässä naiset ovat enemmistönä. Ulkomaalaisten raken-netyöttömien suurimmat kansalaisuusryhmät ovat Venäjän, Viron, Somalian, Irakin, Turkin sekä Serbia ja Montenegron kansalaiset.

16 Vantaan väestö 2010/2011 -tilastot 17 TE-tilasto 1261

Kuvio 10. Ulkomaalaisten rakennetyöttömien ikäjakauma sukupuolittain, maaliskuu 2012.

0

50

100

150

200

16-24 v. 25-34 v. 35-44 v. 45-54 v. 55-65 v.

Hen

kilö

ä

Miehet

Naiset

14

Rakennetyöttömyystilastot eivät kerrot ulkomaan kansalaisten koulutus- tai ammattitietoja, mutta pitkäai-kaistyöttömistä tietoa on saatavilla. Helmikuun 2012 lopun poikkileikkaustilaston18 mukaan Vantaalla oli 446 vieraskielistä pitkäaikaistyötöntä, mikä on 19 prosenttia kaikista pitkäaikaistyöttömistä. Heistä 34 pro-sentilla oli Suomen kansalaisuus. Hieman yli puolet vieraskielisistä pitkäaikaistyöttömistä oli naisia. Vie-raskielisten pitkäaikaistyöttömien suurimmat kieliryhmät olivat venäjä, somali, arabia, eesti, albania ja vietnam. Vieraskielisten pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa iän myötä. Suunta on sama molemmilla su-kupuolilla. Vieraskielisistä pitkäaikaistyöttömistä hieman yli puolet on ollut työttömänä 1-2 vuotta ja vii-dennes 2-3 vuotta. Lopuilla työttömyys on kestänyt jo vuosia, pisimmillään lähes 13 vuotta.

Vieraskielisistä pitkäaikaistyöttömistä miehistä noin puolet on suorittanut ainoastaan perusasteen tutkin-non tai tutkinto on tuntematon. 32 prosentilla on keskiasteen tutkinto ja 19 prosentilla korkea-asteen tut-kinto. Naisista 29 prosentilla tutkinto on tuntematon. Toisaalta 26 prosentilla on korkea-asteen tutkinto. Pitkäaikaistyöttömistä parhaiten koulutettuja ovat venäjän- ja vironkieliset, joista yli 70 prosenttia on suo-rittanut keskiasteen tai korkea-asteen koulutuksen. Vähiten koulutettuja ovat somalin- ja vietnaminkieliset pitkäaikaistyöttömät. Vietnaminkielisistä pitkäaikaistyöttömistä vain 10 prosenttia on suorittanut perusas-teen jälkeisen tutkinnon.

18 ELY/URA-tilasto, poikkileikkaus 29.2.2012

Kuvio 12. Vieraskielisten pitkäaikaistyöttömien koulutusjakauma sukupuolittain, helmikuu 2012.

0

20

40

60

80

17-29 v. 30-49 v. yli 50 v. 17-29 v. 30-49 v. yli 50 v.

mies nainen

Hen

kilö

ä

1-2 v.

2-3 v.

3-5 v.

yli 5 v.

Kuvio 11. Vantaan vieraskielisten pitkäaikaistyöttömien ikärakenne ja työttömyyden kesto. Tilanne maaliskuussa 2012.

32 % 32 %

22 %

19 %

26 %

17 %

29 %23 %

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

miehet (n=208)

naiset (n=238) Perusaste

Keskiaste

Korkea-aste

Tuntematon

15

5.5. Vajaakuntoiset pitkäaikaistyöttömät Vajaakuntoiseksi määritellään henkilö, jonka työmahdollisuudet ovat alentuneet asianmukaisesti todetun vamman, sairauden tai vajavuuden takia.19 Vajaakuntoisuuden yleisimmät syyt ovat mielenterveysongel-mat sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet.20 Maaliskuun 2012 lopussa Vantaan rakennetyöttömistä oli vajaa-kuntoisia 20 prosenttia. Espoossa ja Helsingissä vastaava luku oli molemmissa 16 prosenttia.21 Vajaakun-toisten määrä kasvoi iän myötä, etenkin 45-ikävuodesta ylöspäin. Miehiä oli vajaakuntoisena työnhakijana hieman naisia enemmän. Vantaan vajaakuntoisista 10 prosenttia oli ulkomaan kansalaisia. 5.5.1. Työllistyjän polku -hankkeen työntekijöiden näkemyksiä Joulukuussa 2011 tutkimusta varten haastateltiin kahta Työllistyjän polku -projektin työntekijää vajaakun-toisten pitkäaikaistyöttömien työllistymisen esteistä. Työllistyjän polku -projektin toteuttaa Kiipulasäätiö yhteistyössä Vantaan TE-toimiston kanssa ajalla 1.7.2011-31.12.2012. Projektin kohderyhmänä ovat van-taalaiset vajaakuntoiset pitkäaikaistyöttömät. Projektin tavoitteena on arvioida ja ohjata asiakkaita kohti työelämää. Osallistuminen on vapaaehtoista. Projektin työntekijöiden mukaan projektiin ovat halunneet osallistua ennen kaikkea henkilöt, joilla on halu muutokseen ja jotka ovat kyllästyneitä nykyiseen tilanteeseensa. Myös ansiosidonnaisen päivärahan päät-tyminen on vaikuttanut osallistumishalukkuuteen. Yleisimmät vajakuntoisuuden syyt ovat mielentervey-delliset ongelmat sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mutta henkilöillä on usein useita diagnooseja. Ongel-mia lisäävät esimerkiksi päihteiden käyttö, elämänhallinta- ja perheongelmat, velat, sosiaaliset pelot sekä itseluottamuksen puute. Maahanmuuttajilla ongelmana on erityisesti kielitaidon puute ja tuttavapiirin ra-joittuminen omaan kulttuuriryhmään. Pienten lasten äidit ovat puolestaan usein liian sidottuja kotielä-mään, ja heidän on vaikea palata työelämään. Vanhemmilla työnhakijoilla on vaikeutena muun muassa osata nykyisiä työnhakukäytäntöjä. Projektiin osallistujat ovat olleet työttömänä vähintään vuoden. Suurin osa projektiin osallistujista on ollut aiemmin mukana työelämässä. Osalla on taustalla negatiivisia kokemuksia työelämästä, kuten uupumista, ahdistumista ja kiusaamista. Positiiviseksi on koettu työyhteisöön kuuluminen. Osa projektiin osallistujista haluaa töihin, mutta mukana on myös henkilöitä, joilla ei ole motivaatiota työnhakuun. Henkilöt ovat esi-merkiksi tottuneet työttömyyteen, eivätkä koe tarvetta työllistyä. Pitkittynyt työttömyys on usein myös passivoittanut ja laskenut itsetuntoa. Toisaalta osallistujilla on usein muita ongelmia elämäntilanteessa, jotka ovat estäneet työllistymistä, kuten velka-, päihde- ja mielenterveysongelmia, jotka tulee hoitaa kun-toon ensin. Projektin työntekijöiden mukaan työkykyä ja työllistymistä voidaan nostaa muun muassa varhaisella puut-tumisella ja riittävän tiiviillä ja säännöllisillä tapaamisilla. Asiakasta on lähestyttävä laaja-alaisesti elämän-tilanne huomioiden, johon voi kuulua esimerkiksi selvitykset terveydentilasta ja velkajärjestelyt. Asiakkaan osallistaminen, vastuuttaminen ja motivointi on tärkeää, ja hänen omat toiveet ja odotukset on huomioi-tava. Suunnitelmille on laadittava myös varasuunnitelmia. Maahanmuuttajat tarvitsevat sosiaalista kans-sakäymistä kantaväestön kanssa kielitaidon parantamiseksi. Projektin asiakkaana on myös useita ns. toi-sen tai kolmannen sukupolven työttömiä. Tällöin työntekoon ja työelämään ohjeistaminen olisi aloitettava jo koulussa, esimerkiksi yläasteella, sillä työttömien sukupolvien lapset eivät saa työnteon mallia kotoa.

19 Laki julkisesta työvoimapalvelusta 30.12.2002/1295 20 TE-tilasto 1240, huhtikuu 2012 21 TE-tilasto 6220

16

6. Yksilöhaastattelut työpajoilla Vantaan Korsossa sijaitsevassa Vantaan Valossa järjestetään työpajatoimintaa yli 25-vuotialle työttömille. Siellä toimivat kierrätystöihin erikoistunut Uusioverstas, toimistotöihin keskittyvä Lennätin sekä keittiötyö-paja. Lisäksi Tarmo-projektin alla toimivat kierrätys- ja tekstiilipaja, puutyöpaja sekä viher- ja remonttipa-ja. Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään Topparoikka-remonttiryhmässä. Työpajoilla työskennellään vii-tenä päivänä viikossa klo 8-15. Kuntouttavassa työtoiminnassa olevat työskentelevät lyhennettyä työ-aikaa. Tutkimusta varten haastateltiin 20:tä Vantaan Valon työpajojen asiakasta. Haastattelut tehtiin kolmena eri päivänä 7.5.-14.5.2012 välisenä aikana. Haastatteluun osallistuneet työskentelivät Uusioverstaalla, Lennättimessä, kierrätys- ja tekstiilipajalla, puutyöpajalla ja viher- ja remonttipajalla. Suurin osa haasta-telluista oli työharjoittelijoita/työelämänvalmennettavia, ja muutama oli kuntouttavaan työtoimintaan osallistuva henkilö. Haastatteluun osallistuminen oli vapaaehtoista. Haastatteluissa kysyttiin henkilöiden koulutustaustasta, työelämän kokemuksista, työttömyyden syistä, työnhaun aktiivisuudesta sekä pyrittiin kartoittamaan muita työnhakuun ja työllistymiseen vaikuttavia te-kijöitä. Haastatelluilla oli myös mahdollisuus kertoa omia ehdotuksia Vantaan työllisyyspalveluiden kehit-tämiseksi.

6.1. Haastateltujen taustatiedot Haastatellusta henkilöstä 13 oli miehiä ja seitsemän naisia. Nuorin haastatelluista oli 29 vuotta ja vanhin 63 vuotta. Haastateltujen keski-ikä oli 47 vuotta. 14 henkilöä puhui äidinkielenään suomea. Vieraskielis-ten äidinkieliä olivat venäjä, turkki, hindi ja persia. Vastaajista neljännes asui Vantaan Korsossa. Myös Länsimäestä ja Havukoskelta oli useampi vastaaja. Muut haastatteluun osallistuneet asuivat eri puolilla Vantaata. Maahanmuuttajataustaisia lukuun ottamatta lähes kaikki haastatellut olivat asuneet koko elä-män tai suurimman osan elämästään Vantaalla. Maahanmuuttajataustaiset olivat muuttaneet Vantaalle suoraan kotimaasta tai melko aikaisessa vaiheessa Suomeen tulon jälkeen oman työn, puolison työn tai parempien työllisyysmahdollisuuksien takia. Suomessa asutun ajan pituus oli lyhimmillään kolme vuotta ja pisimmillään 23 vuotta. Haastatelluista neljä oli ollut työttömänä alle vuoden ja kymmenen henkilöä 1-2 vuotta. Loput kuusi olivat olleet työttömänä vähintään kolme vuotta, pisimmillään vuosikymmeniä. Haastatelluista viidellä oli ainoas-taan perusasteen koulutus. 12 henkilöllä oli keskiasteen tutkinto, joista yleisimpiä oli merkantin tai mer-konomin tutkinto. Muita keskiasteen tutkintoja olivat muun muassa lähihoitajan, metallialan ja autoalan tutkinnot. Kolmella haastatelluista oli korkea-asteen tutkinto. Neljä haastatelluista oli keskeyttänyt amma-tilliset opinnot, mutta kaksi heistä oli suorittanut keskiasteen tutkinnon myöhemmin. Kaksi muuta kes-keyttänyttä oli lopettanut opintonsa motivaation puutteeseen ja koska "kaverit ja muut menot" vetivät puoleensa. Kuudesta maahanmuuttajataustaisesta kahdella oli perusasteen koulutus, kaksi oli suorittanut ammatillisia opintoja ja kaksi korkea-asteen opintoja omassa kotimaassaan. Suurin osa haastatelluista oli tullut työpajalle vapaaehtoisesti, mutta joukossa oli myös niitä, jotka olivat joutuneet työpajalle enemmänkin työttömyysetuuden menettämisen uhalla. Haastatelluille maksettiin työpajajakson ajalta työmarkkinatuen tai ansiosidonnaisen päivärahan lisäksi päivittäinen ylläpitokorvaus yhdeksän euroa päivältä. Osalle ylläpitokorvaus vaikutti vähäiseltä, mutta toisille se oli myös motivoiva tekijä. Joillekin haastatelluista työpajajaksolla olosta oli selvästi taloudellisesti hyötyä, sillä passiivisena työnhakijana he eivät olleet saaneet työttömyysetuutta johtuen esimerkiksi puolison tuloista tai muista etuuteen vaikuttavista tuloista tai karenssista. Muutama puolestaan sai ansiosidonnaisen päivärahan koro-tettuna osallistuessaan aktivointitoimenpiteeseen.

17

6.2. Työelämä Yli puolella haastatelluista oli vuosien tai vuosikymmenten kokemus työelämästä, joka liittyi usein myös oman alan opintoihin. Opintoihin oli suunnattu kiinnostuksesta alaa kohtaan tai sitten oli ensin aloitettu työt, ja sitä kautta innostuttu opiskelemaan samaa alaa. Kahdella haastatelluista oli kaksi tutkintoa. He olivat löytäneet uuden alan työn kautta. Vain muutama paljon töitä tehnyt oli suorittanut tutkinnon täysin eri alalta kuin millä oli työskennellyt. Useita vuosia työskennelleet olivat yleensä viihtyneet töissä hyvin tai ainakin melko hyvin. Henkilöt, jotka eivät olleet viihtyneet töistä, mainitsivat syiksi muun muassa huonon työnkuvan, alhaisen palkan, kuormittavan työn ja työyhteisön huonon ilmapiirin. Maahanmuuttajat - etenkin miehet - olivat yleensä työskennelleet kotimaassaan paljon ja Suomessa muu-tamia vuosia, mutta joutuneet sen jälkeen työttömäksi pidemmäksi aikaa. Naismaahanmuuttajat eivät ol-leet työllistyneet Suomessa avoimille työmarkkinoille lainkaan. Maahanmuuttajat olivat tehneet Suomessa lähinnä auto- ja rakennusalan töitä, joihin osalla oli myös koulutus, tai palkkatuettuja töitä eri aloilla. Avoimilla työmarkkinoilla työskennelleet maahanmuuttajat olivat työskennelleen enimmäkseen oman maan kansalaisten omistamissa yrityksissä tai itsenäisenä yrittäjänä. Kahdella oli omassa kotimaassa suo-ritettu korkea-asteen koulutus ja siihen liittyvää työkokemusta, mutta kumpikaan ei ollut tehnyt alan töitä Suomessa. Kaikista haastatelluista seitsemällä oli vain vähän työkokemusta tai työt olivat loppuneet jo kauan sitten. Suurimmalla osalla heistä ei ollut peruskoulun jälkeistä koulutusta. Nuoruudessa tehdyt työsuhteet olivat satunnaisia ja lyhytkestoisia. Osa oli ollut työttömänä suurimman osan aikuiselämästään. Heillä oli ollut esimerkiksi päihde- tai muita henkilökohtaisia ongelmia. Satunnaiset työt koostuivat lähinnä muutaman kuukauden työjaksoista eri aloilla tai sitten palkka- ja muista tukitöistä kunnalla. Muutama oli nuorempa-na tehnyt töitä useamman vuoden, mutta ajautunut sitten pitkäaikaistyöttömyyteen.

6.3. Työttömyyden syitä Melko moni haastatelluista oli joutunut työttömäksi työnantajan irtisanoessa tuotannollisista ja taloudelli-sista syistä. Osa työnantajista oli tehnyt konkurssin, osassa yrityksistä toimintoja oli uudelleenjärjestelty ja työntekijämäärää vähennetty. Moni taloudellisista syistä työttömäksi jääneistä oli hakenut töitä työttö-myyden alussa aktiivisesti, mutta myöhemmin passivoitunut, kun töitä ei löytynyt. Suurimpana esteenä pidettiin etenkin ikää, jos henkilö oli hieman alle 50-vuotias tai sitä vanhempi. Kaksi mainitsi työttömyyden alkaneen jo 1990-luvun lamasta. Toisella heistä työt teollisuudessa olivat loppuneet laman myötä, eikä hän ollut päässyt enää kiinteästi takaisin työelämään sen jälkeen. Töitä oli löytynyt satunnaisesti ja välissä oli pitkiä työttömyysjaksoja. Toinen puolestaan valmistui ammatillisista opinnoista laman aikaan, eikä päässyt töihin opiskelemalleen alalle, vaan joutui palaamaan aiempiin töi-hin. Myöhemmin EU:n myötä oli tullut rakenteellisia uudistuksia, jotka siirsivät työtehtävät ulkomaille. Oma ryhmänsä oli vuosia määräaikaisia työsuhteita valtiolla tai kunnalla tehneet naiset. Heillä työt olivat loppuneet omasta tahdosta, koska toistuvat määräaikaiset työsuhteet oli koettu epäoikeudenmukaisiksi. Esimerkiksi yksi haastatelluista ei hakenut määräaikaisuudelle enää jatkoa, kun hänen hakemuksensa ly-hennetystä työajasta lapsen aloittaessa koulun oli hylätty. Toinen puolestaan ei hakenut uutta määräai-kaista virkaa, kun hän ei ollut tullut valituksi avoinna olevaan vakituiseen virkaan. Näillä henkilöillä työt-tömyys oli usein jatkunut pidempään kuin he olivat alunperin suunnitelleet. Viisi haastatelluista ei ollut koskaan päässyt kunnolla kiinni työelämään. Työssäolo oli satunnaista ja ra-joittui vain satunnaisiin lyhyisiin työsuhteisiin. Monet heistä eivät olleet vuosiin edes TE-toimiston palvelu-jen piirissä. Ongelmana oli ollut alkoholi ja muut päihteet sekä masennus. Toisaalta muutama nainen oli jäänyt lapsensaannin myötä kotiin, eikä ollut sen jälkeen palannut enää kiinteästi työelämään.

18

Yleensä työttömyys johtui useista päällekkäisistä tekijöistä. Esimerkiksi yrityksen huono taloudellinen ti-lanne oli ikään kuin mahdollistanut työttömäksi jäämisen, kun samaan aikaan henkilökohtaiset ongelmat, kuten terveydelliset ongelmat tai läheisen menettäminen olivat vähentäneet työssäjaksamista ja työhalu-ja. Huono työilmapiiri oli edesauttanut, ettei esimerkiksi määräaikaiselle viralle oltu haettu jatkoa. Toisaal-ta oli myös heitä, jotka halusivat jatkaa työntekoa terveydellisistä ongelmista huolimatta. Esimerkiksi kah-della haastatelluista oli mahdollisuus jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle terveydentilan takia, mutta he eivät itse halunneet, vaan halusivat työllistyä uudelleen.

6.4. Työnhaku Noin puolet haastelluista oli ollut aktiivisia tai melko aktiivisia työnhaussa. He olivat hakeneet töitä avoi-milta työmarkkinoilta sekä palkkatuettuja työpaikkoja. Kaksi haastatelluista aloitti työt haastatteluja seu-ranneella viikolla. Toinen heistä työllistyi avoimille työmarkkinoille ja toinen palkkatuettuun työhön kun-nalle. Yhdellä haastatelluista oli työhaastattelu seuraavana päivänä. Muilla aktiivisesti työpaikkoja hake-neista ei ollut tiedossa töitä eikä työpaikkahaastatteluja. Loput haastatelluista olivat hakeneet ainoastaan palkkatukityöpaikkoja ja osa ei ollut hakenut töitä lainkaan. Vähiten työpaikkoja olivat hakeneet maahan-muuttajataustaiset, joilla oli heikko kielitaito eikä kaikilla ollut oikein tietoa, mistä ja miten hakea töitä. Kuntouttavassa työtoiminnassa olevat eivät itse kokeneet olevan valmiita kokopäiväiseen työhön. Työpajajakso oli aktivoinut työnhakuun etenkin henkilöitä, joilla oli paljon tai melko paljon työhistoriaa, mutta myös heitä, jotka olivat olleet työttömänä tai työmarkkinoiden ulkopuolella jo kauan. Työhönohjaa-jien apua ja kannustusta arvostettiin. Osalla työpajoista oli erikseen varattu viikoittainen aika työnhakua varten, mitä pidettiin hyvänä asiana. Se myös patisti työnhakuun. Jotkut haastatelluista olivat epävarmoja siitä, kannattaisiko töitä hakea. Esimerkiksi korkea ansiosidonnai-nen työttömyyskorvaus, palkkaa vastaavat toimeentuloetuudet tai velkaantuminen tekivät työnhausta va-likoivampaa tai estivät työnhaun kokonaan. Joillekin vaikutti olevan samantekevää, tuleeko toimeentulo etuuksina vai palkkana, jos ne eivät määrällisesti eroa toisistaan. Henkilöt kertoivat usein "tehneensä hieman laskelmia" palkkatyön kannattamattomuudesta. Tällöin työnteosta saatavia hyötyjä ei ajateltu pit-källä tähtäimellä eikä työnteolle koettu muuta motiivia kuin raha. Toisaalta ansiolaskelmatkin perustuivat omiin olettamuksiin, eivät tarkkaan tietoon. Yksi velkaantunut halusi ensin velkajärjestelyyn ennen kuin alkaisi hakea töitä. Osa henkilöistä halusi löytää töitä, vaikka etuuksien väheneminen tai ulosotto veisi lä-hes kaiken palkkatulosta saatavan taloudellisen hyödyn. Korkeaa palkkatoivomusta oli myös saatettu las-kea työttömyyden edetessä. Tällöin henkilöt kertoivat työnteon motiiveiksi muun muassa halun saada li-sää sisältöä ja sosiaalisuutta arkeen, saada muutosta elämään tai esimerkiksi mahdollisuuden hakea asuntolainaa ja ostaa omistusasunto vuokralla asumisen sijaan. Yksi haastatelluista mainitsi motiiviksi myös paremman eläkkeen sitten aikanaan. Monella maahanmuuttajalla heikko kielitaito vaikeutti työnhakua. Koulutettujen maahanmuuttajien on-gelmana oli, että kotimaan koulutus ei pätenyt Suomessa tai sitä ei oltu osattu hyödyntää. Esimerkiksi opettajaksi yliopistosta valmistunut ja kotimaassaan opettajan töitä tehnyt henkilö kertoi hakeneensa Suomessa kouluavustajan paikkaa, mutta ei ollut saanut paikkaa, koska hänellä ei ole tutkintoa Suomes-ta. Henkilö aikoi hakea perusasteen ammattikoulutukseen toiselle alalle. Perhesyiden ei katsottu vaikuttavan työhakuun kuin yhdessä tapauksessa, jolloin pienen lapsen yksinhuol-tajuus rajoitti mahdollisuuksia tehdä ilta- tai viikonlopputyötä. Muilla lastenhoito oli järjestetty tai lapset olivat jo sen verran varttuneita, ettei se asettanut rajoitteita työnhaulle. Haastatelluilla eivät myöskään maininneet muista perhesyistä, jotka vaikuttaisivat mahdollisuuksiin tehdä töitä. Pääasiallinen työnhakualue oli Vantaa. Kolme mainitsi pääkaupunkiseudun ja kolme koko Uudenmaan alueen. Kriteerinä oli lähinnä kohtuullinen työmatka ja sujuvat liikenneyhteydet.

19

6.5. Tyytyväisyys työpajatoimintaan Enemmistö haastatelluista vaikutti tyytyväiseltä työpajatoimintaan. Tärkeänä pidettiin etenkin säännölli-seen päivärytmiin pääsemistä, sillä iästä ja taustoista riippumatta päivärytmi oli monesti työttömyyden edetessä muuttunut siten, että henkilö valvoi yöt ja nukkui päivät. Päivärytmiin pääsemisen ohella joille-kin haastatelluista oli tärkeää saada nauttia päivittäinen edullinen lounas. Työpajojen tuomaa sosiaali-suutta ja yhteisöllisyyttä arvostettiin. Osa haastatelluista kertoi, että olisi voinut tulla työpajalle jo aikai-semmassakin vaiheessa, jos olisi siitä mahdollisuudesta tiennyt. Työpajan valintaan vaikutti lähinnä oma kiinnostus alaa kohtaan. Työpajojen työtehtävät koettiin yleensä mieleisiksi. Osa toivoi, että tekemistä ja työtehtäviä olisi enemmän. Työpajalaisten oppimistavoitteet oli-vat erilaisia. Esimerkiksi kierrätys- ja tekstiilipajan asiakkaat halusivat oppia taitoja, joista on hyötyä ensi-sijaisesti omassa kodissa. Lennättimessä olevat puolestaan halusivat kehittää töissä tarvittavia toimisto-ohjelmataitoja. Työpajalla olosta haluttiin aidosti hyötyä ja siellä haluttiin oppia uusia asioita. Työhönohjauksen ohella työpajoilla järjestettyjä yritysinfoja pidettiin hyvinä. Erään haastatellun mukaan lisätieto yrityksistä kannusti hakemaan töitä ja infotilaisuuksissa sai paremman kuvan työn sisällöstä. Maahanmuuttajat olivat tyytyväisiä mahdollisuuteen osallistua työpajoilla suomen kielen kurssille. Lisäksi työpajayhteisö avasi mahdollisuuksia kohentaa suomen kielen taitoa. Aktivointitoimenpiteitä yleensä pidettiin tärkeänä, sillä kotona olo oli passivoittanut. Monet kokivat työpa-jajakson kannustavan positiivisesti työnhakuun. Työnsaannin kannalta hyödyllisiksi koettiin myös erilais-ten työssä tarvittavien todistusten, kuten hygieniapassin, työturvallisuuskortin ja muiden vastaavien testi-en suorittaminen. Muutamat haastatelluista suhtautuivat työpajatoimintaan negatiivisesti. He eivät kokeneet, että työpaja-toiminta olisi hyödyllistä tai edistäisi työnsaantimahdollisuuksia. Toimintaa pidettiin ajan tuhlauksena ja enemmänkin puuhasteluna kuin uuden oppimisena. Erään haastatellun mielestä työpajoille tullaan toisi-naan liian suurin odotuksin ja sitten petytään, jos ei työllistytä työpajajakson jälkeen.

6.6. Kehitysehdotuksia työllisyyspalveluihin Haastatelluilla oli mahdollisuus kertoa omia ehdotuksia Vantaan työllisyyspalvelujen kehittämiseksi. Esille nousi etenkin, että tietoa eri mahdollisuuksista pitäisi olla helpommin saatavilla. Monet painottivat, että pitää itse olla aktiivinen, mutta silti tietoa esimerkiksi koulutuksista, työpajoista sekä työtoreista ja muista tapahtumista voisi jakaa eri kanavia käyttäen. Työpajat ja työpajamyymälä olivat usein ennestään tunte-mattomia myös heille, jotka asuivat työpajan lähistöllä. Työpajatoimintaan toivottiin lisää hyödyllisyyttä työnsaannin kannalta. Työpajatoiminnan ehdotettiin laa-jenevan myös uusille aloille. Moni Lennättimessä olleista halusi itseopiskelun ohelle lisää kurssimaisuutta, jotta erilaisia ohjelmia oppisi käyttämään paremmin. Muutamat haastatellut toivoivat työpajaohjaajille li-sää aikuispedagogiikan koulutusta. Ohjaajien sanottiin olevan ammattitaitoisia, mutta koulutustaidot pi-täisi olla aikuiskoulutukseen sopivampia. Lisäksi toivottiin lisää molemminpuolista arvostusta asiakkaiden, työpajaohjaajien ja eri työpajojen välille. Haastatellut toivoivat TE-toimistoihin lisää työnhakuohjausta. Työllisyyskurssien sisältöön toivottiin lisää hyödyllisyyttä. Yritysinfoja haluttiin lisää. Palveluja haluttiin sinne, missä muulloinkin asioidaan. Lisäksi toivottiin, että työllisyyspalveluissa panostettaisiin myös iäkkäämpiin työnhakijoihin. Osa irtisanotuksi tul-leista ehdotti lisää tukea työttömyyden alkuun, jo siihen vaiheeseen, kun työvelvollisuus loppuu, vaikka työttömyys ei virallisesti olisi vielä alkanut. He itse olisivat toivoneet työttömyyden alkuun lisää tietoa työnhakumahdollisuuksista, koulutuksista, eläkemahdollisuuksista ja muun muassa siitä, miten mikäkin toiminta vaikuttaa eri tukiin ja etuuksiin.

20

7. Yhteenveto Yli 5 000 henkilöä Vantaan työttömistä on rakennetyöttömiä. Rakennetyöttömät ovat epäyhtenäinen ryh-mä, johon kuuluu taustaltaan, koulutukseltaan, työkokemukseltaan ja iältään hyvinkin erilaisia ihmisiä. Rakennetyöttömien määrä kasvaa iän myötä, mutta miesten rakennetyöttömyys nousee melko korkealle jo 25-ikävuodesta ylöspäin. Noin 40 prosentilla rakennetyöttömistä on ainoastaan perusasteen koulutus ja varsinkin monella ulkomaa-laisella koulutus on tuntematon. Kouluttamattomuuden syitä voivat olla esimerkiksi motivaation puute, päihdeongelmat, kulttuurilliset tekijät tai lähipiiri, joka ei kannusta opiskeluun. Toisaalta yli puolella ra-kennetyöttömistä on keskiasteen tai korkea-asteen koulutus, joten koulutus yksinään ei suojaa rakenne-työttömyydeltä. Rakennetyöttömien ammattikirjo on laaja, mutta yleisimpiä ammatteja ovat varastotyöntekijä, myyjä, toimistotyöntekijä, siivoja ja rakennusalan sekatyöntekijä. Alat ovat samoja, joilla on paljon avoimia työ-paikkoja. Taustalla on siis muita syitä, jotka johtavat työttömyyteen. Työpajahaastattelujen perusteella syitä olivat esimerkiksi terveydelliset tai henkilökohtaiset syyt, työn kuormittavuus, toistuvat määräaikai-set työsuhteet tai työttömyysetuuksiin nähden matala palkka. Elinkeinoelämän muutokset aiheuttavat rakennetyöttömyyttä. Irtisanomisten yhteydessä työssäolovelvoite voi loppua jo paljon ennen kuin työttömyys virallisesti alkaa. Irtisanomisajan palkka ja sen jälkeinen kor-kea ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha passivoittaa vaiheessa, jossa työnhaun pitäisi olla aktiivisim-millaan. Työttömyyden pitkittyessä työllistyminen vaikeutuu. Haastateltujen mukaan irtisanotuksi joutu-minen oli henkisesti raskasta ja tietoa eri mahdollisuuksista oli vaikea löytää. Irtisanotuille olisi tarjottava aktivointitoimenpiteitä sekä tietoa työnhausta, koulutuksesta, eläke- ja etuusasioista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ikä on ongelma työnsaannissa. Myös yritysten työntekijävähennykset kohdistuvat usein varttuneempiin työntekijöihin. Rakennetyöttömistä naisista 45 prosenttia ja miehistä 40 prosenttia on yli 50-vuotiaita. Yli 50-vuotiaiden työttömien määrä Vantaalla on pysynyt korkealla, vaikka työttömyysaste on viime aikoina laskenut. Työpajalla haastatelluista henkilöistä moni 50-ikävuotta lähestyvä tai sitä vanhempi epäili iän vaikuttavan siihen, ettei uutta työtä ollut löytynyt. Näillä henkilöillä oli usein paljon työkokemusta ja työ-haluja, mutta aktiivisesta työnhausta huolimatta, he eivät olleet päässeet edes työhaastatteluun. Kunnan tulisi miettiä keinoja siihen, miten 50-vuotta lähestyvien ja sitä vanhempien työttömien työllisyyttä voisi edistää, ja miten ikääntyvien työntekijöiden palkkaamiseen liittyviä ennakkoasenteita voisi vähentää. Toistuvat määräaikaiset työsuhteet voivat osaltaan johtaa ns. valittuun työttömyyteen. Osa työpajalla haastatelluista henkilöistä oli ollut toistuvasti määräaikaisissa työsuhteissa kunnalla tai valtiolla. Henkilöt olivat lopettaneet määräaikaisuuksien hakemisen tai irtisanoutuneet itse, kun olivat kokeneet tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Syitä olivat muun muassa työehtojen joustamattomuus vakituisiin työntekijöihin nähden, huono työilmapiiri ja ilman vakinaista virkaa jääminen. Kunnan työnantajana tulisi omalta osaltaan huolehtia määräaikaisten työntekijöiden oikeudenmukaisesta kohtelusta sekä kiinnittää huomiota, ettei määräaikaisia työsuhteita käytetä liikaa työssäjaksamisen ja työilmapiirin kustannuksella. Maahanmuuttajien ongelma on etenkin heikko suomen kielen taito. Kielitaito voi olla huono, vaikka Suo-messa olisi oltu jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Kielitaidon puute rajoittaa työllistymismahdollisuuksia. Monella maahanmuuttajalla ei ole myöskään taitoa toimia suomalaisilla työmarkkinoilla. Haastatellut maahanmuuttajat olivat työskennelleet avoimilla työmarkkinoilla lähinnä oman maan kansalaisten omis-tamissa yrityksissä tai omassa yrityksessä. Koulutetuilla maahanmuuttajilla ongelmana oli, että ulkomailla suoritettua koulutusta ei useinkaan osattu hyödyntää Suomessa, jolloin henkilöt olivat ajautuneet koulu-tusta vastaamattomiin töihin. Monet koulutetut maahanmuuttajat kouluttautuvat Suomessa uudelleen eri alalle, mikä on yhteiskunnan kannalta kallista. Koulutettuja maahanmuuttajia tulisi tukea ensisijaisesti omalle alalle työllistymisessä. Maahanmuuttajia tulee tarvittaessa opastaa todistusten kääntämisessä, vastaavuustodistusten hankinnassa, oman alan lisäkoulutuksen hankkimisessa ja pätevöitymisessä työs-kentelemään koulutusta vastaavalla alalla myös Suomessa.

21

Työttömyystuet ja muut etuudet voivat vähentää työnhakua, mikäli niiden avulla saadaan palkkatuloon verrattavat tulot. Osa haastatelluista piti toimentuloetuuksia ja muita tukia palkkaan verrattavana tulon-saantikeinona, tai ainakin harkitsivat sitä, kannattaisiko töihin mennä vai ei. Työttömyyttä saatettiin pitää ikään kuin omana valintana, vaikka todellisuudessa työllistymismahdollisuudet laskevat sitä mukaa kun työttömyys pitkittyy. Lisäksi arvio työnteon kannattamattomuudesta perustui yleensä omiin laskelmiin, jo-ten tietojen oikeellisuus olisi ainakin hyvä tarkistaa. Tuloloukussa olevien henkilöiden työllistymistä on edistettävä tukemalla työmotivaation löytymistä, kartoittamalla työnteon tuomia henkilökohtaisia hyötyjä ja korostamalla palkkatyön vaikutusta tuloihin pidemmällä aikavälillä. Henkilöillä, jotka halusivat työllistyä etuuksien menettämisestä tai ulosotosta huolimatta, oli mietittynä selkeä tavoite, johon he pääsevät palk-katyön avulla, esimerkiksi toive saada elämänrytmi kuntoon, tarve saada lisää sosiaalisuutta elämään tai vaikkapa tavoite muuttaa vuokra-asunnosta omistusasuntoon. Rakennetyöttömyyttä voi ehkäistä aktivoinnilla työttömyyden alkuvaiheessa. Aktiivitoimenpiteillä, työhön- ja koulutukseenohjauksella, riittävän tiiviillä tapaamisilla ja motivoinnilla voidaan estää työttömyyden muuttuminen rakenteelliseksi ja saada osa pitkäänkin työttömänä olleista takaisin työelämään. Pitkittynyt passiivinen työttömyys vähentää työllistymisen todennäköisyyttä. Toisilla työttömyyteen johtaneet ongel-mat ovat syvemmällä, jolloin esimerkiksi terveydelliset ja taloudelliset ongelmat on selvitettävä, ennen kuin henkilö voi palata takaisin työelämään. Joukossa on myös niitä, joiden työkyky ja -halu on verrattain alhainen. Aktivointitoimenpiteet voivat kuitenkin kohentaa myös heidän elämänlaatua ja tuoda lisää sosi-aalisuutta elämään. Työpajatoiminnan haasteena on, että samalla työpajalla on taustaltaan ja taidoiltaan kovin erilaisia ihmi-siä. Yksi on saattanut olla vuosikymmeniä töissä ja toinen saman verran työttömänä. Suurin osa työpajal-la haastatelluista henkilöistä oli kuitenkin tyytyväisiä työpajamahdollisuuteen. Työpajalle olisi voitu mennä jo työttömyyden varhaisemmassa vaiheessa, jos sen olemassaolosta olisi tiedetty. Työpajalla olo oli pa-rantanut päivärytmiä, lisännyt sosiaalisuutta ja usein myös työnhakua. Osa oli palaamassa takaisin työ-elämään. Haastatellut toivoivat, että työpajoilla ja erilaisilla työllisyyskursseilla voisi oppia sellaisia taitoja, joista on aidosti hyötyä työn saannissa. Työpajatoiminnassa koettiin hyödylliseksi erityisesti erilaisten näyttökokeiden kuten esim. hygieniapassin ja työturvallisuuskortin suorittaminen. Osa haastatelluista ha-lusi työpajatoimintaan lisää tehokkuutta ja enemmän töitä. Haastatellut myös ehdottivat, että työpajatoi-mintaa laajennettaisiin muille ammattialoille. Lennättimen puolella työskennelleet toivoivat ohjattuja atk-kursseja. Lisäksi toivottiin, että kaikilla työpajaohjaajilla olisi ammattitaidon ohella riittävät aikuispedago-giikan taidot. Työpajalaisten, työpajaohjaajien ja eri työpajojen välille toivottiin lisää keskinäistä arvostus-ta. Työllisyyspalveluihin haluttiin lisää tiedotusta eri mahdollisuuksista, lisää työhönohjausta ja enemmän työ-toreja ja muita yritysten infotilaisuuksia. Palvelujen toivottiin olevan helposti lähestyttävissä ja sijaitsevan siellä, missä liikutaan muunkin asioinnin yhteydessä. Työllisyyskurssien toivottiin olevan sisällöltään hyö-dyllisempiä. Irtisanomisten yhteydessä toivottiin tukea työnhakuun heti työvelvoitteen loputtua. Haasta-teltujen toivomuksena myös oli, että työllisyyspalveluissa panostettaisiin myös iäkkäämpiin työnhakijoihin ja heitä kohdeltaisiin yhdenvertaisesti nuorempien työnhakijoiden kanssa.

22

Lähdeluettelo Laiho, Veera & Hopponen, Anneli & Latvala, Terhi & Rämö, Anna-Kaisa Erityisryhmien työkyky - työttömät ja vammaiset Pellervon taloustutkimus PTT, PTT raportteja 225, 2010 http://www.ptt.fi/dokumentit/rap225_2311101454.pdf Myrskylä, Pekka Taantuma ja työttömyys Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys, 57/2010 http://www.tem.fi/files/27778/TEM_57_2010_netti.pdf Nio, Ilkka & Sardar, Paula Työvoimapoliittisilta toimenpiteiltä sijoittuminen vuonna 2009 Työ- ja elinkeinoministeriö, TEM-analyyseja 34/2011, 2011 http://www.tem.fi/files/30728/Toimenpiteilta_sijoittuminen_09.pdf Parpo, Antti Työllistymisen esteet, Raportteja 11/2007 Stakes, Helsinki 2007 http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R11-2007-VERKKO.pdf Terävä, Eeva & Virtanen, Petri & Uusikylä, Petri & Köppä, Lassi Vaikeasti työllistyvien tilannetta ja palveluita selvittävä tutkimus Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 23/2011 http://www.tem.fi/files/29948/TEM_23_2011_netti.pdf Kerätär, Raija & Karjalainen, Vappu Pitkäaikaistyöttömillä on runsaasti hoitamattomia mielenterveyshäiriöitä Suomen lääkärilehti 45/2010 vsk 65, s. 3683 - 3690. Verkkojulkaisu http://www.fimnet.fi/cgi-cug/brs/artikkeli.cgi?docn=000034861 Vantaan kaupunki, tietopalveluyksikkö Vantaan väestö 2010/2011 Vantaan kaupungin paino 11/2011 http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/73066_vantaan_vaesto_nettiversio.pdf

23

1/3

LIITE Kysymyslomake - työpajalaiset Vantaan Valo Taustatiedot

1) Työpaja

☐ Tarmo / kierrätys- ja tekstiilipaja

☐ Tarmo / puutyöpaja

☐ Tarmo / viher- ja remonttipaja

☐ Uusioverstas

☐ Lennätin

☐ Topparoikka-remonttiryhmä (kuntouttava)

☐ Visakoivu-puutyöryhmä (kuntouttava)

2) Tukimuoto

☐ työelämänvalmennus

☐ kuntouttava työtoiminta

☐ työharjoittelu

☐ muu, mikä? ______________________

3) Ikä _______ vuotta 4) Sukupuoli

☐ mies ☐ nainen

5) Äidinkieli

☐ suomi ☐ ruotsi ☐ muu, mikä?

6) Asuinkunta

☐ Vantaa, mikä kaupunginosa? ________________________________

☐ muu, mikä? ______________________________________________

7) Asutko ☐ yksin

☐ avo-/aviopuolison kanssa

☐ muu, mikä? __________________________________________________

8) Onko sinulla lapsia?

☐ kyllä ☐ ei

24

2/3 Kysymykset

1) Koulutus

☐ ei peruskoulun päättötodistusta

☐ kansakoulu/peruskoulu, mikä paikkakunta?

☐ lukio, mikä paikkakunta?

• jos, ainoastaan peruskoulu tai lukio, niin miksi koulunkäynti on jäänyt tähän?

☐ toisen asteen ammatillinen tutkinto, mikä tutkinto ja mikä paikkakunta?

☐ ammattikorkeakoulututkinto, mikä tutkinto ja mikä paikkakunta?

☐ korkeakoulututkinto, mikä tutkinto ja mikä paikkakunta?

☐ muu, mikä ja missä? ______________________

• miksi valitsit ko. koulutuksen?

2) Oletko joskus jättänyt opinnot kesken? Jos olet, niin miksi? 3) Oletko alkuperäinen vantaalainen tai milloin ja missä vaiheessa olet tänne muuttanut?

4) Mitä teit ennen työpajalle tuloa?

☐ työtön: ☐ 0-3 kk ☐ 3 kk-6 kk ☐ 6 kk - 12 kk ☐ yli 1 ☐ 2-3 v. ☐ yli 3 v.

☐ toimenpide (esim. työharjoittelu, kurssi, työkokeilu), mikä? ______________________

☐ joku muu, mikä? ______________________

5) Kuinka kauan olet ollut työpajalla? 6) Oletko ollut aktiivisesti mukana työelämässä? Millä alalla olet työskennellyt ja kuinka monta vuotta?

yleisesti. 7) Miten päädyit omalle alalle töihin? Vastasiko se opintojasi? 8) Kuinka työelämä on sujunut? Mikä on ollut hyvää, mikä huonoa? 9) Miksi viimeisin työsuhteesi päättyi? 10) Minkä luulisit olevan päällimmäinen syy siihen, ettei töitä ole löytynyt (ennen työpajajaksoa)? 11) Mikä sai sinut hakeutumaan työpajalle? 12) Mitkä asiat koet työpajajaksossa tärkeiksi/hyödylliseksi itsellesi?

25

3/3 13) Mistä asioista et pidä? Mitkä asiat turhauttavat? 14) Miten kehittäisit työpajatoimintaa? Minkälaista toimintaa/neuvontaa tarvittaisiin lisää? 15) Onko työpajajaksolla ollut vaikutusta toimeentuloosi? (menot, käyttöön jäävä raha) 16) Oletko hakenut töitä viimeisen kahden kuukauden aikana?

• jos kyllä, niin

(1) Mitä kautta olet etsinyt työpaikkoja? (2) Miltä alueilta (kunnat) etsit töitä? (3) Minkä alan töitä olet etsinyt? (4) Oletko lähettänyt työhakemuksia viimeisen kuukauden aikana? Sähköpostilla, postitse,

nettilomake? Monta? (5) Oletko käynyt työhaastatteluissa? Jos olet, niin miten ne ovat sujuneet?

• jos ei, niin (1) Miksi et ole hakenut töitä?

17) Mille tasolle arvioisit oman työkykysi tällä hetkellä? Miksi? (esim. hyvä, kohtalainen, huono)

18) Onko sinulla jotain perhesyitä esim. lapset, omaiset, jotka vaikuttavat työn hakemi-seen/mahdollisuuksiin vastaanottaa työtä?

19) Onko palkkatyön teko omassa tilanteessasi kannattavaa? (Vaikuttaako palkka esimerkiksi toimeentu-

loetuuksiin, velka-asioihin tai muuhun vastaavaan? esim. palkan vaikutukset muihin tukiin, käyttöön jäävä raha, erilaisten selvitysten teko)

20) Kuka tai ketkä ovat tärkeimmät henkilöt, jotka ovat tukeneet sinua työuralla nyt tai aiemmin? Miten

sinua on tuettu?

21) Miten itse aiot edistää työnsaantia työpajajakson jälkeen? 22) Millaisia työllisyyspalveluja tarvitsisit yleisesti oman työnhaun tueksi (työpajoilla, TE-toimistossa,

TYP:ssä tai muualla)? 23) Palaute

Vantaan kaupunkiKeskushallinto, tietopalveluyksikköAsematie 7, 01300 VantaaPuhelin (09) 839 11