ay-väen rauhanpäivät 2013

12.–13.1.2013 LAPPEENRANTA

AY-VÄEN RAUHANPÄIVÄT

TYÖPAIKKOJEN RAUHANTOIMIKUNTA

WWW.RAUHANPUOLUSTAJAT.ORG/RAUHANTOIMIKUNTA

KOOSTE

AY-VÄEN RAUHANPÄIVÄT 20132

Koo

steen u

lKoa

su ja

taitto

: niKla

s KosKin

en

Ay-väen rauhanpäivistä on kulunut muutama kuukausi ja kaikki päivien alustukset on nyt kerätty koosteeksi. Toi-

vomme, että siitä on sinulle hyötyä jatkaessasi keskustelua tärkeistä aiheista omissa yhteisöissäsi. Valitettavasti emme voi liittää koosteeseen lukuisia mielenkiintoisia yhteiskun-nallisia käytäväkeskusteluja.

Ay-väen rauhanpäivät on ainutlaatuinen foorumi Suo-messa. Se kokoaa yhteen ammattiliittojen aktiiveja kaikis-ta kolmesta keskusjärjestöstä sekä rauhanaktiiveja keskus-telemaan ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Lappeenrannassa valittu toimikunta piti 2.3. ensimmäi-sen kokouksensa. Työpaikkojen rauhantoimikunnan vara- puheenjohtajaksi on valittu Olavi E. Kokkonen Jyväskylästä ja sihteeriksi Jussi Lilja Helsingistä.

Rauhanpäivät järjestetään ensi vuonna 11.–12. tammi-kuuta Hyvinkäällä. Järjestelyjen osalta on jo otettu ensiaske-leet. Hyvinkäällä juhlistamme myös Työpaikkojen rauhantoi-mikunnan 40-vuotista taivalta.

Ay-väen rauhanpäivät toteutetaan lähes kokonaan talkoo-voimin. Sunnuntain vuosikokouksessa kukitimme toimi-kunnassa pitkään toimineita ja nyt pois jääneitä toimijoita. Heistä erityisesti Toivo Koivisto on tehnyt mittavan työn Työ-paikkojen rauhantoimikunnan pitkäaikaisena sihteerinä ja joka paikan työmyyränä.

Lappeenrannan järjestelyjen osalta haluan kiittää erityises-ti paikallisia toimijoita, joiden ansiosta käytännön järjestelyt sujuivat mutkattomasti. Lämmin kiitos myös asiantunteville alustajille sekä kaikille teille, jotka olette antaneet aikaanne ja osaamistanne käyttöömme päivien onnistumiseksi. Kii-tos!

Tanja PelttariTyöpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja

Sähköposti: [email protected]

Hyvä Ay-väen rauhanpäivien osallistuja

LÄHDE AY-MATKALLE

työpaikkojen rauhantoimikunta vierailee Pietarissa 3.–6.10.2013. neljään päivään mahtuu työpaikka- ja järjestövierailuja, kulttuuria, illanistujaisia ja värikästä seuraa. Matkan hintaan

kuuluu matkat, yöpyminen hotellissa aamiaisineen sekä viisumi. tarkempi ohjelma ja yksityis-kohdat varmistuvat myöhemmin. lisätietoja sähköpostilla [email protected].

Pj. Tanja Pelttari

Bäckman Bjarne JHL Espoo (uusi)

Hakanen Hannu ML 74 Jyväskylä

Hannikainen Ari PAM 652 Helsinki (uusi)

Heikkinen Virpi JHL 15 Helsinki

Hiltunen Keijo JHL 240 Vantaa

Hytti Artturi PAM 56 Hämeenlinna

Jalovaara Tarja TEK Tampere

Ketonen Irma JHL 197 Lohja

Kivinen Tero Nokian Kumityöväki 228 Nokia (uusi)

Kokkonen Olavi ML 74 Jyväskylä

Korhonen Pirjo Pardia Helsinki

Kuusniemi Kauko RL 10 Tampere

Kähmi Sippo Journalistiliitto Sipoo

Larinto Jonna PRO 81 Lahti

Laukkanen Veijo ML 49 Turku (uusi)

Lehtonen Juhani JHL 49 Hämeenlinna

Leskinen Ari PRO Vantaa

Lilja Juhani PRO Helsinki

Nevalainen Lasse PAU Vantaa (uusi)

Oksala Susanna ML 49 Turku

Pakarinen Marja PAM 43 Jyväskylä (uusi)

Pelttari Eila JHL 20 Helsinki

Pelttari Tanja JHL 23 Porvoo

Pietilä Matti ML 200 Raahe

Sagulin Anja JHL Lahti (uusi)

Salmen Päivi Super Helsinki (uusi)

Salminen Marja-Leena SEL 135 Tuusula

Silvan Heimo RL 15 Raisio

Siren Jouni Akava Tampere (uusi)

Sykkö Tuula OAJ Kemi (uusi)

Vapaavuori Timo JHL Espoo (uusi)

Tallbacka Helmer SEL 135 Helsinki

Wallin Katja JHL 4 Helsinki

Ylismäki Kikka JHL 240 Helsinki

TyöPaikkojen rauhanToimikunTa2013–2014

3AY-VÄEN RAUHANPÄIVÄT 2013

Tapahtuma on tavallista juhlavampi, s illä Työpaikkojen

rauhantoimikunta täyttää vuonna 2014 kunnioitettavat

40 vuotta!

VUODEN 2014 AY-VÄEN RAUHANPÄIVÄT

JÄRJESTETÄÄN 11.–12.1. HYVINKÄÄLLÄ RANTASIPI SVEITSISSÄ.


Puheenjohtaja hannu repo kaavai-li paneelin pyrkivän vastaamaan

kysymyksiin, mikä on ay-liikkeen roo-li nyky-Suomessa ja mihin tullaan tule-vaisuudessa keskittymään.

Päivi niemi-Laine aloitti alustuk-set. Hän totesi, että nuorten mielestä ay-liike on jämähtänyt paikoilleen ja koostuu punalipun heiluttajista. Toi-

saalta kukaan ei avaa nuorille sitä, mitä lipunheiluttajalla tarkoitetaan, eivätkä nuoret tunne ay-liikkeen historiaa. Ay-liike on kuitenkin ottamassa sille kuu-luvaa paikkaa. Liike on yhä vahvem-min tekemässä yhteiskuntapolitiikkaa ja luomassa suuntaviivoja siitä, miten yhteiskuntaa viedään eteenpäin erityi-sesti silloin, kun hallituksessa tehdään vain hallituspolitiikkaa. Ay-liikkeelle pulmia aiheuttavat yhä yleistyvät eri-tyiset työsuhteet. Lopuksi Niemi-Laine kertoi, että JHL:llä on aina ollut vahva ote yhteiskuntapolitiikan muokkaami-sessa.

ari airas totesi, että 1970-luvulla te-kemisen meininki oli toinen. Asioiden ajateltiin koskevan koko työporukkaa, ei keskitytty yksilötasolle. Nykyään esiintyy ikävällä tavalla oman edun ta-voittelua. Tämä rikkoo Airaksen mieles-tä ay-liikkeen perusajatusta ja vaikut-

taa myös liikkeen toimintaan, koska tällöin puuttuu selkäranka, johon tu-keutua. Suvaitsemattomuus on lisään-tynyt työpaikoilla, yhteisöllisyydestä on menty yksilöllisyyteen. Ay-liike on murrosvaiheessa, työnantaja keskittää voimiaan ja liike on hajallaan.

jarmo Lahtisen mielestä nuoriso on otettava huomioon entistä selvemmin omana ryhmänään ja markkinoitava sille ay-liikettä.

Ennen vaikutettiin suoraan työn-antajaan, tänään vaikutetaan yhteis-kunnan rakenteisiin ja lobataan tär-keitä asioita. Sen vuoksi liitot yrittävät saada jäseniään mukaan yhteiskun-nan rakenteisiin ja politiikkaan ja vai-kuttamaan laajemmin kuin ay-liikkeen sisällä.

Päivi Niemi-Laine korosti, että pitää kyetä ajamaan jäsenille ja palkansaa-

1. paneeli

EDUNVALVONTAA VAI AATETTA AY-LIIKKEESSÄ?

» Panelistit: Päivi niemi-Laine, JHL:n toimialajohtaja, ari airas, Metalliliiton valtuuston jäsen, jarmo Lahtinen, PRO:n edustajiston jäsen

» Puheenjohtaja: hannu repo, JHL:n Kaakkois-Suomen aluetoimiston aluepäällikkö

Päivi Niemi-Laine Jarmo LahtinenAri Airas

KuVa

: juH

a H

uttu

nen

KuVa

: toiVo

KoiVisto

KuVa

: to

iVo

Ko

iVis

to

AY-VÄEN RAUHANPÄIVÄT 2013 5

jille tärkeitä asioita. Ennakoivan edun-valvonnan merkitys kasvaa, joten yh-teiskunnan rakenteisiin vaikuttaminen ja yhteiskuntapolitiikkaan mukaan me-neminen on yhä tärkeämpää.

Airas totesi, että politiikkaa kaih-detaan työpaikoilla. Erityisesti edun-valvonta halutaan pitää erillään politii-kasta ja päinvastoin.

Tulevaisuutta koskevaan yleisöky-symykseen vastasi Niemi-Laine, joka arvioi, että verotusta nostetaan ja koti-hoidontukiin kajotaan. Lisäksi rajataan selkeästi, mitkä julkiset palvelut ovat valtion ja mitkä kuntien ydintoiminto-ja, ja kaikkia muita palveluja voidaan ostaa ulkopuolelta. Kuntapuolelle tu-lee lisää menoja.

Lahtinen lisäsi, että myös kunnilla on veronkorotuspaineita ja tarve sääs-tää.

Eeva Kaukoluoto yleisöstä toi esiin, että kunnissa on 440 000 työntekijää, joista enemmistö naisia. Leikkaustoi-met kunnissa heikentävät rajusti eri-tyisesti naisten, lasten ja perheiden asemaa. Kerstin Tuomala kyseli ay-liik-keen joukkovoiman perään ja piti palk-ka-alekeskustelua käsittämättömänä. Tuomala kysyi, miksei ay-liike aja prog-ressiivista veroa, koska suurituloisia ei veroteta kunnolla.

Jarmo Lahtinen vastasi, että mielet-tömiä palkkoja pitäisi voida kohtuullis-taa. Työpaikoilla pelätään työpaikkojen

puolesta ja raadetaan, nyt yksi ihminen tekee sen työn, mihin ennen tarvittiin kolme. Siksi ei ole energiaa joukkovoi-malle.

Päivi Niemi-Laine kommentoi, että jokainen kantaa huolta siitä, että oma työpaikka säilyy. Miten julkisen sekto-rin työntekijät jatkossa saavat mitään palkankorotuksia, jos raamisopimuksia ei enää solmita? Kuntien työntekijöi-tä yritetään ulkoistaa ja alihankkijoita käytetään entistä enemmän. Palkkoja on joiltakin leikattu jo nyt silpputöil-lä, eikä osa pääse ikinä pysyvään työ-paikkaan.

Ari Airas mietti, lakkoillaanko Suo-messa nykyään liian harvoin. Metalli-liitto järjesti viime syksynä kahden päi-vän lakon, joka oli ensimmäinen 40 vuoteen. Hän myös kysyi, missä on tai-to järjestää mielenilmauksia. Nykyih-miset eivät ole halukkaita yhdessä taistelemaan saavutetuista eduista tai tavoiteltavista asioista. Eikö ole enää taloudellistakaan varaa olla lakossa vai onko kyse itsekkyydestä? Määräai-kaiset työsuhteet synnyttävät epävar-muutta ja estävät ehkä yhteiseen tais-teluun lähtemisen. Järjestäytymisaste on laskenut joillakin työpaikoilla. Poh-dittavaa ay-liikkeelle aiheuttavat myös yksityiset työttömyyskassat.

Lahtinen totesi, että sopimusalo-ja on paljon ja ammatit ovat pirstou-tuneet. On vaikeampi sopia yhteisesti.

Tarvittaisiin suuri murros yhteiskun-nassa, että se onnistuisi.

JP Väisänen yleisöstä odotti radikaa-limpia yhteiskunnallisia avauksia. Hä-nen mukaansa suomalainen ay-liike on pitkään ollut vaisu verrattuna eu-rooppalaiseen. Niemi-Laine vastasi hä-nelle, että on kehiteltävä uusia malleja joukkovoiman näyttämiseksi. Tarvitaan tajunnanräjäytystä että suomalaiset saadaan liikkeelle. Ehkä ei ole vielä menetetty tarpeeksi. Eurooppalaisista reaktioista otetaan oppia vasta sitten, kun menetykset ovat riittävän kovia.

Tapio Solala kyseli ay-liikkeen kan-taa siihen, jos talouskasvua ei enää saadakaan nousuun. Hän totesi, että talouskasvusta ei itse asiassa ole välik-sikään, kun otetaan huomioon ilmas-tonmuutos, luonnonvarakysymykset ja se, että läntinen, teollinen maailma elää kuluttamalla muiden varoja. Pa-nelistit tunnustivat, ettei heillä ollut tä-hän vastausta, eikä sitä ole koko ay-liik-keellä.

KuVa: toiVo KoiVisto


» Panelistit: jukka kärnä, SDP, kansanedustaja, kimmo Tiilikainen, keskusta, kansanedustaja, Pentti Tiusanen, vasemmistoliitto, lääkäri, ent. kansanedustaja

» Puheenjohtaja: eila Pelttari, JHL, pääluottamusmies

Jukka kärnän mielestä kuntaliitos ei saa olla itsetarkoitus. Hänen mu-

kaansa elinvoimainen kunta pystyy hoitamaan velvoitteensa ja luomaan uusia työpaikkoja. On myös tärkeää,

että henkilöstö pidetään ajan tasalla kaikessa siinä, mikä vaikuttaa heidän työhönsä ja työsuhteisiinsa.

”Jos kunta on kunnossa, ei ole tar-vetta yksityistää. Jos nykyinen yksi-tyistämisvauhti jatkuu, vuonna 2030 Suomi on eniten kuntapalveluja yksi-tyistänyt valtio, tämä koskee erityisesti sosiaali- ja terveyssektoria.”

kimmo Tiilikainen kysyi, pitääkö kun-tien turvata työpaikat. Hänestä riittää, että tarpeeksi moni ihminen käy töis-sä, jotta syntyy verotuloja, joilla julki-set palvelut voidaan kustantaa. Tiilikai-nen kritisoi, että kuntaliitoskyselyssä ei kysytty, miten turvaatte palvelut ja työpaikat, vaan milloin haluatte toteut-taa kuntaliitoksen. Näin siitä huolimat-

ta, että hallituksen sanoin pakkoliitok-sia ei tule ja päätäntävalta on kunnilla. Tiilikaisesta on huolestuttavaa, että esi-merkiksi kolmannes terveydenhoito-alan työntekijöistä toimii muualla kuin koulutustaan vastaavassa työssä.

Niin sanotusta sote-uudistukses-ta ei ottanut selvää Kärnä eikä Tiilikai-nen. Jälkimmäinen totesi, että sairaan- ja terveydenhoidon takaaminen ei uudistuksessa annetuilla parametreil-lä onnistu, vaan johtaa pahimmillaan joukkopakoon alalta.

Pentti Tiusanen, joka on toiminut 16 vuotta eduskunnassa ja 32 vuotta kaupunginvaltuutettuna, on Kymen-laakson keskussairaalan erikoislääkä-ri. Hänen mielestään ”nykyhallitus on

2. paneeli

KUNTALIITOKSETKO TURVAAVAT TYÖPAIKAT?

Jukka KärnäKimmo TiilikainenPentti Tiusanen

KuVa

t: t

oiV

o K

oiV

isto


vaeltanut oudossa kuntauudistusmet-sikössä side silmillä”. Tiusanen korosti, että avo- ja erikoissairaanhoito on säi-lytettävä kuntaomisteisina. Yksityinen sairaanhoito käyttää nykytilannetta tehokkaasti hyväkseen. Lisäksi suuret terveystalot ”ulkoistavat myös veron-maksunsa” laillisella veronkierrolla ve-roparatiiseihin.

Kärnä mietti, että sosiaali- ja ter-veyspiiriuudistus ja kuntauudistus on molemmat pystyttävä ratkaisemaan ja toteuttamaan, mutta mitä tehdä kun-nille, joita kukaan ei huoli. Hän on las-kenut, että 10 prosenttia kunnan asi-oista päätetään valtuustossa, loput erilaisissa kuntaliittymissä.

Tiilikainen totesi, että sosiaali- ja terveysalan rahoitus vie puolet kunnan budjetista. Hän myös puolusti kritiikkiä saanutta, keskustan ajamaa kotikunta-maakunta-mallia, jolla keskustan netti-sivun mukaan ”turvataan katkeamaton hoitoketju, kun raja-aidat perustervey-denhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä poistetaan”. Tiilikaisen mukaan kunnissa säilyy arkielämään liittyvät palvelut ja niiden järjestelyt.

Tähän vastasi Tiusanen, että aina-kin Eksote eli Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri on vienyt päätösvallan kunnilta terveydenhoitoon ja sosiaali-toimeen liittyvissä asioissa. “Vanhusten

hoivasta ja hoidosta on kasvanut suu-ri bisnes, ja yksityisten firmojen tarkoi-tushan on tuottaa voittoa”, huomaut-ti Tiusanen.

Potilaita pallotellaan

Keskusteluun nousi työntekijöiden työhyvinvointi. Tiusanen antoi esi-merkkejä, joissa työntekijät yhdessä tehdyillä valituksilla saivat homeongel-maisen palvelutalon suljettua ja raken-nuspäätöksen uudesta palvelutalosta. Toisessa tapauksessa yhteistoiminnal-la ja valituksilla saatiin lisää virkoja ali-mitoitettuun terveyskeskussairaalaan. “Nämä liittyvät kiinteästi työntekijöi-den työhyvinvointiin ja sen tukemi-seen”, korosti Tiusanen.

Tiilikaisen mukaan henkilökuntaa auttaa jaksamaan se, kun kunnan ta-lous on kunnossa ja sen toiminnassa on ennakoitavuutta. Kärnä lisäsi, että johtamisen on oltava kunnossa, että henkilökunta jaksaa.

Hämeenlinnassa on 10 yksityistä van-husten hoivakotia ja vain kaksi kun-nallista. Hämeenlinnalainen Eino Laak-so kertoi tositarinan siitä, miten hänen veljeään oli tämän viimeisinä elinkuu-kausina siirretty paikasta toiseen. Tiili-

kainen piti tapahtunutta valitettavana kuvauksena suurkunnan autuudesta. Kärnän mukaan yksityiset toimijat ot-tavat kerman päältä, eivätkä halua hoi-taa huonokuntoisia vanhuksia lain-kaan.

Tiusanen kuvaili, miten yksityinen, vanhusten hoiva- ja hoitopalveluja tar-joava Attendo otti aluksi hoitaakseen vanhusten hoivakodit Kotkassa. Atten-dolla oli pitkään liian vähäiset henkilös-töresurssit, ja vain valittamalla saatiin lisää henkilökuntaa. Tiusanen kertoi Kotkassa nyt päätetyn, että vähintään puolet vanhusten hoivayksiköistä on oltava kaupungin omistuksessa.

Tiusanen huomautti myös, että yk-sityishoito siirtää kustannuksia julki-selle puolelle. Esimerkiksi yksityisessä sairaalassa leikattu potilas hoidetaan komplikaatioiden ilmaantuessa julki-sella puolella.

Omanlaisiaan ongelmia akuutil-le sairaanhoidon tarpeelle aiheuttavat etäisyydet ja asukastiheys: pohjoisessa hoitoon pääsy saattaa kestää tunteja jo maantieteellisistä syistä, etelämmässä hoitoon pääsee nopeammin.

Keskustelua käytiin lopuksi uusista, vanhoista ja uudelleen käyttöön halu-tuista verotusratkaisuista.


» markku kangaspuro, Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja

Markku Kangaspuro aloitti alustuk-sensa toteamalla, että siinä sa-

nottu ei tarkoita, että hän olisi samaa mieltä siitä, mitä Venäjän eliitti tekee ja miten toimii. Hän yksinkertaisesti yrit-tää valottaa tapahtumien taustalla ole-vaa logiikkaa.

Kangaspuron mukaan Putinin jäämi-nen pois presidenttikisasta vuonna 2008 ja Medvedevin valinta “välikau-den presidentiksi” ei ollut Putinin esi-kunnan juoni, kuten jotkut tahot ovat arvelleet. Näin olettaminen olisi toi-saalta Putinin vallan, vaikutusvallan ja kyvykkyyden yliarviointia ja toisaalta hänen poliittisen pelisilmänsä aliarvi-ointia.

Kangaspuro arveli, että Venäjän po-liittinen eliitti kävi Putinin uudesta eh-dokkuudesta kiivastakin vääntöä ku-lissien takana, ja varsinainen päätös asettua ehdolle syntyi puolisen vuot-ta ennen vuoden 2012 vaaleja. Putinia pidettiin joka tapauksessa aina todelli-sena johtajana, vain 13 prosenttia kan-sasta oli sitä mieltä, että valta on Med-vedevillä. Tämän vuoksi Medvedevin jatko ei poliittisen eliitin mielestä ollut mahdollista talou dellisesti epävarmoi-na aikoina.

Valtapuolue Yhtenäisen Venäjän piirissä keskusteltiin myös paljon siitä, miksi Neuvostoliitto hajosi. Syntyi pel-ko, että jos Venäjää johtaa niin heikko presidentti kuin Gorbatshov aikoinaan, ei Medvedevin voimin kyetä viemään läpi tärkeitä taloudellisia uudistuk-sia. Eliitin kauhukuvaa väritti se, että kun laman iskiessä pitää tehdä tiuk-koja päätöksiä, saattaa puolue hajota erimielisiin osiin ja silloin valtapuolu-een ulkopuolinen oppositio vahvistuu. Sen kanssa saattaisi liittoutua pääpuo-lueen linjasta erimielinen ryhmä, mikä edistäisi puolueen hajoamista. Samal-la nykyinen talous- ja poliittinen eliit-ti menettäisi valtaansa. Putin oli ainoa, joka pystyi pitämään puolueen kasas-sa kansansuosiollaan ja karismallaan.

Putinin ehdokkuutta seurannut tyrmistys kuvaa Venäjän yhteiskunnan

muutosta. Odotukset “toisesta tiestä” olivat korkealla, ja Putinin asettumi-nen kolmannelle kaudelle oli kuiten-kin yllätys.

Lännessä huomiota herättäneet, Putinin uudelleenvalintaa vastusta-neet mielenosoitukset keräsivät kui-tenkin parhaimmillaankin pääkaupun-kiin 100 000 ihmistä, mikä ei Moskovan mittakaavassa ole paljon. Mielenosoi-tusten merkitys oli ennen kaikkea se, että ne ensimmäistä kertaa mursivat yleisen poliittisen kyynisyyden, joka Venäjällä on vallinnut. Protestit loivat uutta aktiivisuutta ja ilmapiiriä. Kan-gaspuro arvioi, että kehitys tulee jat-kumaan samanlaisena.

Korruptio vahingoittaa kauppaa

Venäjä on rikas maa, jonka valtionvel-ka bruttokansantuotteesta on vain 10 prosenttia. Samaan Euroopassa yltää ainoastaan Viro.

Venäjä on kehitysmaatalous, se vie raaka-aineita ja tuo jalostettuja tuot-teita. Maan jäsenyys Maailman kaup-pajärjestössä WTO:ssa johtaa valta-vaan rakennemuutokseen. Silloin suuri osa maan teollisuuslaitoksista muut-tuu kannattamattomiksi. Arviolta 400 paikkakuntaa saattaa kriisiytyä tehtai-den mennessä nurin. Korruptioon on tartuttu tiukasti siksi, että se estää Ve-

PUTININ KOLMAS KAUSI – NÄKÖKULMIA VENÄJÄN KEHITYKSEEN

Markku Kangaspuro

KuVa

: to

iVo

Ko

iVis

to


näjän modernisaatiorakenteen uudis-tamisen. Korruptio tuottaa lisäkustan-nuksia liiketoiminnalle, ja venäläiset pitävätkin sitä nykyään suurempa-na ongelmana kuin Neuvostoliiton ai-kaan. Korruption vähentämisellä luo-daan paremmat toimintaympäristöt liiketoiminnalle.

Kangaspuro ei näe, että venäläi-sessä yhteiskunnassa tapahtuisi laa-jempaa kehitystä millään alalla, ei demokratiassa eikä teollisuudessa. Venäjä on rakenteellistunut luok-kayhteiskunta, jossa demokratian ei ole tarkoituskaan ulottua joka ta-solle. Ajatus on, että ensin tehdään toimiva markkinatalous ja sitten de-mokratia pikkuhiljaa kehittyy. Tässä piilee tietenkin ajatusvirhe. Eiväthän esimerkiksi Pohjoismaat ole demo-kratisoituneet kauppiaiden ja liike-toiminnan aloitteesta ja voimalla.

Venäjältä puuttuvat perusedelly-tykset yhteiskunnan demokratisoitu-miseksi, kuten laaja toimiva ay-liike ja maataloustuottajien etujärjestöt. Sa-moin puoluelaitoksen toimintaa on ra-joitettu, eikä kansalaisten omaehtoi-selle toiminnalle ole luotu edellytyksiä, koska nykyiset vallanpitäjät eivät luo-ta kansaan. Kansa voi sotkea Venäjän modernisaatio- ja kehityssuunnitelmia.

Kangaspuro arvioi, että Venäjän va-kautta tulevaisuudessa saattaa horjut-taa esimerkiksi se, että julkista poliit-tista keskustelua välittäviä ihmisiä eli

toimittajia murhataan jatkuvasti. Vuo-sina 1993–2009 tapahtui noin 300 toi-mittajien epäilyttävää kuolemaa, ja vii-me vuonna murhattiin 78 toimittajaa.

Etuoikeutettu kultapossu- kerholainen

Venäjällä on pyrkimys pitää yllä sitä kansainvälistä asemaa, jonka se sai toi-sen maailmansodan jälkeen. Maa myös haluaa pitää omia asioitaan koskevan päätäntävallan mahdollisimman tiu-kasti omissa käsissään. Kangaspuro kuvaili, että Venäjä kuuluu maailman etuoikeutettujen suurvaltojen kulta-possukerhoon.

Armeijaa Venäjä pitää ulkopolitiik-kansa toteuttamisen välineenä, mutta sen intresseissä ei ole kärjistää sotilaal-lista tilannetta ympärillään. Suomelle Venäjä on aina tietty turvallisuusteki-jä. Venäjä ei kuitenkaan pyri saamaan valtaa sotilaallisella toiminnalla vaan muilla keinoilla, taloudellisilla ym. Ydin-aseistaan se ei silti aio luopua.

Venäjä on energiasuurvalta, mutta se on samalla riippuvainen energiasta saamistaan tuloista. Venäjä on kahdek-sanneksi tai yhdeksänneksi suurin ta-lous maailmassa, mutta sen kyky vas-tata yhteiskunnallisiin vaatimuksiin on kyseenalainen. Maassa ei tehdä riittä-viä investointeja perusinfrastruktuurin uudistamiseksi, ja jos maakaasun ase-

ma maailmalla muuttuu, Venäjällä ei ole korvaavia suunnitelmia. Maakaa-sun merkityksen säilyessä maa puo-lestaan voi kasvaa niin, että siitä tulee neljänneksi tai viidenneksi suurin ta-lous maailmassa, mikä olisi hyvä uuti-nen Suomelle.

Ongelmia Venäjälle aiheuttaa se, että koulutettu neuvostosukupolvi on käytetty loppuun. Venäläiset ja län-simaalaiset yritykset valittavat nykyi-seen tuotantoon ja nykyammatteihin soveltuvan koulutetun henkilökunnan puutetta.

Maan taloudellinen sidonnaisuus EU-maihin tai Euroopan unioniin ei ainakaan vähene. Venäjän painoarvo maailmalla puolestaan laskee Kiinan merkityksen kasvaessa.

Venäjän Euroopan-puoleisen osan väestömäärä supistuu, mutta siitä tu-lee yhä monikansallisempi ja moniet-nisempi. Tämä aiheuttaa pulmia, koska rasismi on nousussa Venäjällä.

Venäjän on jatkossa parannettava sekä kansan terveyden ylläpidon edel-lytyksiä että nuorison koulutusta.

Kangaspuro arvioi, että luokkajako Venäjällä jyrkkenee tulevaisuudessa ja myös alueelliset erot kasvavat. Sotilaal-linen painopiste on etelässä entisissä neuvostotasavalloissa, ja vahvan presi-denttiyden perinne jatkuu.


Ay-väen rauhanpäivien paneelissa puntaroitiin Suomen turvallisuuspolitiikan muutoksia.

Rauhanpuolustajien toiminnan-johtaja Teemu matinpuro totesi

avauspuheenvuorossaan, että yksittäi-set päätökset muuttavat turvallisuus-politiikkaamme, mutta kokonaiskuva jää hämäräksi. Rauhanliike tavoitte-lee laajaa kansalaiskeskustelua ja polii-tikkojen aktivoitumista kysymyksessä. Samoilla linjoilla oli panelisteista edel-lisen hallituksen poliittinen valtiosih-teeri risto Volanen. Eversti evp. ossi kettunen puolestaan piti tuoreen tur-vallisuuspoliittisen selonteon heikko-utena, ettei siinä ollut kunnolla avattu lähialueemme sotilaspoliittista tilan-netta.

“Suomi ei ole koskaan ollut impi-vaarassa. Ympäristön kehitys on aina

vaikuttanut radikaalisti Suomen asioi-hin”, aloitti Risto Volanen. “Perinteisesti Suomen turvallisuus on liittynyt idän ja lännen väliseen suhteeseen. Oma su-kupolveni syntyi maailmaan, jossa so-tilaallisesta näkökulmasta katsottuna oli olemassa selkeästi itä, länsi ja etelä, ja Suomi harjoitti puolustuspolitiikkaa. Tänään olemme ‘turvallisuukolmiossa’, jonka muodostavat Eurooppa–USA, Eurooppa–Venäjä ja Venäjä–USA. Oli-pa Venäjä sitten heikko tai vahva, se on aina meille suuri.”

Maailmanlaajuisen turvallisuus-politiikan painopiste on siirtymäs-sä Tyynellemerelle, ja USA:n ja Kiinan keskinäisten välien merkitys kasvaa. Globalisaatio vaikuttaa myös turvalli-suuspolitiikkaan, koska asiat verkottu-vat ja kytkeytyvät maailmanlaajuises-ti toisiinsa. Olemme siis yhä enemmän riippuvaisia toisistamme, mikä ei ole välttämättä huono asia: naapuria ei voi vahingoittaa vahingoittamatta itseään.

Nato-ote kiristyy

“Suomi ei ole turvallisuuspolitiikas-saan ja sotilaallisessa yhteistyössään koskaan haalinut enemmän vastuuta kuin mitä on pystynyt hoitamaan”, Ris-to Volanen totesi. “Tätä linjaa ei ole syy-tä muuttaa.”

Volasen näkemys nousi erityisen vahvasti esiin puhuttaessa kuumasta turpoperunasta, Islannin ilmavalvon-nasta. Rauhanpuolustajat otti asiaan kantaa jo kesäkuussa 2012. Kannan-otossa todettiin, että Islannin ilmaval-vontaan osallistumalla Suomi sitoutuisi Naton sotilasstrategian toteuttamiseen Pohjois-Atlantilla ja joutuisimme vas-tuuseen 2200 kilometrin päässä sijait-sevan Nato-maan ilmapuolustuksesta.

“Kylmän sodan jälkeinen linja on ollut, että kannamme osaltamme vas-tuun pohjoismaisesta turvallisuudesta, mutta Baltiasta samoin kuin Islannista vastaa Nato”, kiteytti Volanen. “ Meillä

KESKUSTELLAAN TURPOSTA

Risto VolanenOssi KettunenTeemu Matinpuro

KuVa

t: t

oiV

o K

oiV

isto


riittää töitä oman maamme turvalli-suudessa. Pohjoismainen yhteistyö on kannatettavaa, mutta Islantiin me-neminen on viesti suunnasta, jonne olemme menossa. Minä en sitä suun-taa kannata. Islannin auttaminen tar-koittaa muun muassa sitä, että val-vonnnan ajaksi integroidumme Naton ilmapuolustusjärjestelmään. Oma po-liittinen kannanottoni on, että päättä-jämme eivät tiedä, mistä he päättävät: ilmavalvonta on reaalista, ympärivuo-rokautista ilmarajojen puolustustoi-mintaan osallistumista.”

Volanen paljasti myös, että Suo-men puolustusvoimien yhteensopi-vuus Naton ja USA:n asejärjestelmien kanssa on paljon suurempi kuin yleen-sä tiedetään. Tämä aiheuttaa riippu-vuutta USA:sta, kun esimerkiksi Hor-netien järjestelmien päivitys on kiinni aseiden toimittajista.

“Kun puolustusvoimien Nato-yh-teensopivuutta on kehitetty, on ole-tettu, että meillä on rooli myös poh-joismaiden ja Baltian turvallisuuden

valvonnassa. Riskinä on, että kun olem-me teknologisesti sitoutuneet Naton ja USA:n järjestelmiin, ajaudumme yhä uusiin hankkeisiin esimerkiksi juuri Is-lannin suuntaan.”

Suursotaa ei estetä risteilyohjuksilla

Ossi Kettunen pitää hallituksen selon-teon toisena heikkoutena, ettei se sido puolustushallintoa eikä valtiota. “Sito-vuuteen tarvitaan riittävä parlamen-taarinen edustus, nyt selonteossa on mukana liikaa liike-elämää.”

Kettusen mielestä pohjoismaista sotilasyhteistyötä “hypetetään”. Hän kääntäisi suunnan huoltovarmuuteen ja energian sekä ruoan saatavuuden varmistamiseen.

“Geopoliittinen asemamme poh-joisessa tarkoittaa, että elinehtomme, iso linjamme, on Itämeri, eli Tanska, Saksa, Puola, Ruotsi, Venäjä ja Balti-an maat. Venäjä on pidettävä mukana

pohjoismaisessa yhteistyössä. Lisäksi on huolehdittava, että Jäämeri ei mi-litarisoidu.”

Keskustelussa sivuttiin Suomen ris-teilyohjushankintoja, joita Kettunen perusteli muun muassa Venäjän Iskan-der-ohjusten uhkalla. Matinpuro tote-si, että sillä hetkellä kun Iskanderit ovat taivaalla, olemme jo sellaisen suurso-dan kynnyksellä, ettei meidän aseil-lamme mitään torjuta.

“Viisainta on välttää suursota. Mut-ta missä ovat aloitteet, joilla torjutaan esimerkiksi arktisen alueen sodan uh-kaa? Pitää hakea yhteistä säveltä, jol-la jännityksiä puretaan”, kannusti Ma-tinpuro.

Samoilla linjoilla oli Volanen, jonka mukaan nyt tarvitaan uutta Etykin ta-paista suurkokousta. Hän kiteytti Suo-men vahvuuden. “Viisautemme on se, että osaamme olla päättäväisiä ja yh-teistyökykyisiä yhtaikaa.”

KuVa

t: t

oiV

o K

oiV

isto


Tommi Kivilaakso aloitti teemaryh-män kertomalla, että ministerit Päi-

vi Räsänen ja Henna Virkkunen vierai-livat rajalla ja totesivat raja valvonnan tärkeäksi ja hyväksi. Sitä on myös syy-tä kehittää lisää kasvavan liikenteen vuoksi.

Rajan henkilöylityksiä oli vuonna 2012 lähes 12 miljoonaa. Henkilöliiken-ne on kasvanut vuosina 2005–2012 lä-hes kaksinkertaiseksi ja ennuste on, että vuoden 2020 aikoihin ylitysmää-rät ovat yli 20 miljoonaa henkilöä vuo-dessa.

Venäläiset saavat viedä mukanaan 1500 euron arvosta tavaraa, kunhan ta-varoiden yhteispaino ei ylitä 50:tä ki-loa. Tämä asetus tuli Venäjällä voimaan vuonna 2010, ja se nosti voimakkaasti rajanylitysten määrää.

Venäläinen matkailija kuluttaa kes-kimäärin 230 euroa päivässä. Tämä tarkoittaa, että venäläisturistit ovat melkeinpä kullan arvoisia Suomen taloudelle tuodessaan noin miljardi euroa vuosittain.

Teemaryhmä 1

RAJA-ALUEYHTEISTYÖ

Toistaiseksi raja on pystynyt vetä-mään lisääntyneen liikenteen, mutta liikenteen kasvua on jo alettu enna-koida. Kolmea Kaakkois-Suomen tullia (Imatra, Nuijamaa ja Vaalimaa) laajen-netaan, ja käyttöön otetaan niin sano-tut passikopit, joissa palvelu hoituu au-tosta nousematta.

Yhteistyö venäläisen osapuolen kanssa toimii hyvin. Henkilökohtai-set suhteet ovat tärkeitä. Ongelma-na on venäläisen byrokratian hitaus ja eri hallinnonalojen tarkat sektorirajat. Suomalainen joustavuus puuttuu, eikä paikalliseen päätöksentekoon ole an-nettu suuria valtuuksia.

Tulli tekee yhteistyötä rajavalvon-nan ja pelastustoimen kanssa. Lisäk-si tulli tekee 11:n eri valvontaviran-

omaisen puolesta tarkistuksia, muun muassa elintarvike-, lääke- ja eläinval-vontaviranomaisten puolesta. Myös harmaan talouden valvonta kuuluu tullin toimintaan.

Tullin työpanoksesta 56 prosent-tia menee henkilöliikenteen valvon-taan. Suomen tullilla on 2300 työnte-kijää koko maassa.

Viisumivapaus Venäjän ja EU:n vä-lillä ei ole kovin yksinkertainen asia. EU on asettanut venäläisten viisumi-vapaudelle kovat ehdot. Niihin kuu-luu muun muassa biotunnisteinen di-gipassi, joka vaatii koko EU:n alueen käsittävän yhtenäisen lukulaitejärjes-telmän. Järjestelmän avulla voidaan nähdän henkilön liikkuminen EU:n alu-eella sekä alueelta poistuminen.

Venäjän rikollisuus, huumeet jne. eivät ole ongelma rajalla. Vuosittain noin 1000 matkustajaa otetaan kiin-ni ja heiltä estetään maahantulo. Suo-men konsulaatti myöntää vuosittain noin miljoona viisumia. Hakemuksis-ta suunnilleen yksi prosentti hylätään. Maahantulo ei ole venäläisille ongel-ma hinnan puolesta, sillä viisumi mak-saa 40 euroa. Suurempi ongelma on pitkä jonotusaika Suomen konsulaa-tin edessä.

AIRI TAURIAINEN

» Alustaja: Tommi kivilaakso, tullipäällikkö

» Puheenjohtaja: jarmo Lahtinen, ammattiliitto PRO:n edustajiston jäsen

Tommi Kivilaakso

KuVa

: ju

Ha

Hu

ttu

nen


Epätyypillisiä työsuhteita ovat muun muassa osa- ja määräaikai-

set ja vuokratyö. Osa-aikaisuutta on eniten naisvaltaisilla aloilla, esimer-kiksi kaupan alalla. Osa-aikaisissa työ-suhteissa harvoin toteutuu työehto- sopimuksien määrittelemä vähimmäis-palkka. Osa-aikaista työtä tekevät jou-tuvat usein turvautumaan yhteiskun-nan tarjoamiin sosiaalitukiin, koska palkka ei riitä elämiseen.

Osa-aikaisuutta ei tarvitse perus-tella työsopimuksessa. Osa-aikaisuus houkuttelee turvautumaan niin sanot-tuun harmaaseen talouteen lisäansioi-den toivossa.

määräaikaisissa työsuhteissa ra-sittaa epävarmuus työn jatkumises-ta. Elämää on mahdotonta suunnitella etukäteen, ja esimerkiksi päivähoidon järjestäminen hankaloituu. Lisäksi vuo-silomat maksetaan usein rahana, joten ne, joilla riittää peräkkäisiä määräaikai-sia työsuhteita, saattavat tehdä työtä pitkiä aikoja täysin ilman lomia.

Muutamat vuokratyöfir mat ja henkilöstöpalveluyritykset ovat ha- lunneet sopia työntekijöidensä kans-sa toistaiseksi voimassa olevia niin sanottuja nollatyösopimuksia. Näis-sä sopimuksissa viikoittainen työaika on sovittu 0–40 tunniksi. Jos työn-antaja ilmoittaa, ettei sillä ole tarjo- ta työtä esimerkiksi kuukauden ai-kana, eikä työntekijällä ole etu-käteen laadittua TES:n mukaista työtuntijärjestelmää, jonka mukaan voitaisiin todeta lomautustarve, työn-tekijälle ei synny oikeutta ansiopäivä-rahaan.

Nämä erilaiset työsopimukset puhut-tivat yleisöä laajalti, ja kuultiin paljon esimerkkejä siitä, miten epätyypilliset työsuhteet vaikuttavat ihmisten ar-

keen. Esiin nousi toiveita järjestöjen välisen yhteistyön tiivistämisestä, kos-ka epätyypilliset työsuhteet kosketta-vat kaikkia liittoja ja ammattialoja.

Myös eläkeiän nostamisesta, työs-sä jaksamisesta ja pitkistä sairaus- lomista puhuttiin. THL:n tutkimusten mukaan ikääntyneiden työteho las-kee yli kuuden tunnin työpäivissä. Työ-ajan laskeminen kuuteen tuntiin päi-vässä saattaisi olla yksi keino pidentää työuria ja vähentää sairauslomia. Asi-an selvittämiseen toivottiin ay-liikkeen panostusta.

EK:n lausunnoilla palkka-alesta ja Suomen taloudellisesta tilanteesta saadaan työntekijät syyllistämään it-seään ja yritetään murtaa ay-liikkeen voimaa. Ay-liikkeeltä toivottiin lisäk-si enemmän painostusta työehto- sopimusneuvotteluihin, koska liittojen on aina luovuttava jostain saavutetus-ta etuudesta palkankorotusten saami-seksi.

Lopuksi kuultiin toive, että ay- liike ottaisi huomioon myös työttö-mät jäsenensä. Esimerkkinä mainittiin osuuskunnissa työskentelevät jäsenet, joiden työ työttömyyskassojen näkö-kulmasta on laskutuspalvelutyötä ja on siten epäselvää, luokitellaanko hei-dät työntekijöiksi vai yrittäjiksi.

KIRSI RASTAS

» Alustaja: juha ojala, PAM:n neuvottelupäällikkö

» Puheenjohtaja: asko kokkola, Lappeen-rannan kunnallisten puheenjohtaja

Teemaryhmä 2

EPÄTYYPILLISETTYÖSUHTEET

Juha Ojala

KuVa

: to

iVo

Ko

iVis

to


Hannu Hyvönen aloitti alustuk-sensa maalaamalla Suomen kai-

vosteollisuuden kauhukuvia. Kai-vosteollisuuden oman sivuston mining.comin mukaan Suomi sijoittuu ykkössijalle listalla, joka kertoo kiinnos-tavimmista maista kaivosteollisuuden näkökulmasta. Syynä ovat runsaat, jos-kin köyhät malmivarat ja kaivosteolli-suuden kannalta löysä lainsäädäntö. Sama näkyy myös louhinnan nopeana kasvuna vuoden 2004 neljästä miljoo-nasta tonnista ennustettuun 70 miljoo-naan tonniin vuonna 2020. Mikäli kai-vosbuumia ei saada pysäytettyä, riskit laajojen vesialuieden saastumises-ta ovat suuret. Tässä mielessä Talvi-vaaran ympäristökatastrofilla saattaa olla positiivisiakin vaikutuksia pidem-

mällä aikavälillä, mikäli sen avulla voi-daan pysäyttää laajamittainen ylikan-sallisen kaivosteollisuuden rynnistys Suomeen. Uudet kaivokset, kuten Tal-vivaara tai Pampalo, näyttävät olevan vanhoja kaivoksia riskialttiimpia.

Talvivaara on karmea esimerkki uu-sien kaivosten ongelmista ja valvonnan heikkoudesta. Kaivoksen ympäristö-päästöt ylittävät lupaehdot 60-kertai-sesti. Kaivoksen lupakäsittelyssä ei pu-huttu uraanista mitään, vaikka malmin uraanipitoisuus tiedettiin. Samaan ai-kaan, kun muualla Euroopassa on luo-vuttu uraanin louhinnasta sen aiheut-tamien ongelmien ja riskien vuoksi, Suomessa avattiin salaa uraanikaivos. Vaikka malmin uraanipitoisuus on vä-häinen, kaivoksen valtavien mittasuh-teiden vuoksi Talvivaara on uraanikai-voksenakin iso.

Talvivaaran ongelmat ilmenivät to-den teolla keväällä 2012. Sinkitetystä rautaverkosta tehdyt katiskat ruostui-vat muutamissa viikoissa puhki Laaka-järven happamassa, sulfaattipitoisessa vedessä. Maaliskuun puolivälissä kuo-

li työntekijä hengitettyään rikkivetyä, huhtikuussa puhuttivat prosessialtaas-ta löydetyt kuolleet linnut. Talven kyn-nyksellä petti kipsisakka-altaan pohja ja myrkyllistä vettä valui luontoon pa-himmillaan kuudentuhannen kuutio-metrin tuntivauhdilla.

Kun on kyse rauhanpäivien tilai-suudesta, kannattaa huomioida myös

Teemaryhmä 3

KAIVOSTEOLLISUUS SUOMESSA

» Alustaja: hannu hyvönen, Stop Talvivaara -liike

» Puheenjohtaja: jussi Lilja, rauhantoimikunnan sihteeri

Hannu Hyvönen

KuVa

: to

iVo

Ko

iVis

to


se, että Talvivaaran tuotteissa on kyse strategisista metalleista. Tasapainon vuoksi nikkeli menee Venäjälle ja uraa-ni länteen.

Kasvun rajat

Talouskasvua yritetään väkisin pitää yllä samalla, kun ympäristön asetta-mat rajat ovat tulleet vastaan. Raaka-aineiden samoin kuin elintarvikkeiden hinnat ovat muuttuneet epävakaiksi. Talouden alkaessa kasvaa hinnat pon-kaisevat heti ylös tukahduttaen alka-van kasvun. Kaivosteollisuuden osal-ta tämä tarkoittaa entistä köyhempien malmioiden ja entistä riskialttiimpi-en menetelmien ottamista käyttöön, minkä Talvivaarankin esimerkki osoit-taa. Tämä tarkoittaa edelleen suurem-pia jätemääriä ja suurempia aukirevit-tyjä maisemia.

Tämän vuoksi on välttämätöntä vä-hentää kulutusta. Samalla on mietittä-vä uusiutumattomista materiaaleista valmistettavien tuotteiden korvaamis-ta aivan uusilla materiaaleilla esimer-kiksi hyödyntämällä puukuitua niiden osana. Suomi voisi olla merkittävä te-kijä tässä kehityksessä. Osa kaivosten voitoista tulisikin verottaa metalleja korvaavien materiaalien tutkimukseen ja kehitykseen.

Talvivaaran viimeisin katastrofi on nos-tanut ympäristöasiat vahvasti esille. Ay-liike voisi omalta osaltaan keskittyä työsuojeluun liittyviin vakaviin ongel-miin. Rikkivety on aiheuttanut metal-linerotuksessa riskitilanteita, jotka kär-jistyivät yhden työntekijän kuolemaan. Tilanne tuskin on vieläkään kovin hy-vin hallinnassa. Räjäytysten nosta-man, uraania sisältävän pölyn vaiku-tukset tulisi selvittää. Bioliuotuskasan

päällä työskentelevät hengittävät ra-donia ja raskasmetallihuuruja, joiden pitoisuudet ja vaikutukset tulisi selvit-tää. Näiden asioiden esiin nostaminen murtaisi omalta osaltaan turvallisen ja ympäristöystävällisen modernin suo-malaisen kaivostoiminnan myyttiä. Tä-män lisäksi pitää selvittää huhut siitä, että yhtiö on erottanut pääluottamus-miehen ja valituttanut oman miehen-sä tilalle.

TAPIO SOLALA

KuVa

: ju

Ha

Hu

ttu

nen


Hannu Repo käsitteli alustukses-saan ensin mennyttä eli kunta- ja

palvelurakenneuudistusta 2008–2012 ja sen mukanaan tuomia ongelmia jär-jestön näkökulmasta. Revon mukaan yhdistymisavustukset menivät yleen-sä investointeihin, ei palkkojen harmo-nisointeihin, eli edelleen samasta työs-tä maksetaan eri palkkaa. Ostopalvelut lisääntyivät, mutta kustannusseuran-ta oli vähäistä. JHL:n edunvalvontayh-teistyö on liian hajanaista – pulmia ei ole pystytty riittävästi ratkomaan – ja toiminta on pirstaleista. Työsuojeluor-ganisaatio oli lähes kokonaan ulkona muutoksesta ja toiminta perustui liikaa aluetoimiston varaan. Samanaikaises-ti jäsenten edunvalvontatyö kuormit-ti luottamusmiehiä, joiden työtaakka oli liian suuri. Työn priorisointi ei on-nistunut.

»» Alustaja:»Hannu Repo,»JHL»Kaakkois-Suomen»alue-»toimiston»aluepäällikkö

»» Puheenjohtaja:»Marja Pakarinen,»PAM»Jyväskylä

Teemaryhmä 4:

KUINKA AY-LIIKE VASTAA MUUTTUVAAN TOIMINTAYMPÄRISTÖÖN

Ammattiliitto Superin näkökulmas-ta hankaluudet olivat samantyyppisiä, paikallisten luottamusmiesten ja hen-kilöstön edustajien perehdytys ja tuki oli riittämätöntä.

Seuraavaksi Hannu Repo käsitteli kuntarakenne- ja soteuudistusta 2013–2017. Hankkeisiin päästiin vaikutta-maan alusta alkaen. Aluetoimiston ja alueen toiminta perustuu hanke- ja projektimaiseen toimintaan. Alueiden osaaminen keskitetään muutostilan-teiden hallintaan. Työsuojelu- ja edun-valvontanäkökulmat nostetaan vah-vemmin esiin. Toiminnan ytimessä on yhteiskuntavaikuttaminen – kunnan kaikkiin poliittisiin päättäjiin luodaan hyvät neuvottelusuhteet. Alueryhmän merkitys hankkeiden käynnistäjänä ja ohjausryhmänä korostuu, ryhmiin koo-taan substanssitason henkilöitä ja pyr-kimys on olla mahdollisimman lähellä toimintaa. Aluetoimisto toimii asian-tuntijana.

Kuntien ja valtion palvelutuotan-toa pilkotaan osakeyhtiöittämisellä, palvelujen ulkoistamisella, ostopalve-luilla yksityiseltä sektorilta – vaikka kil-pailuttamisen osaaminen on heikkoa

– sekä sosiaalisella ja yhteiskunnalli-sella yrittäjyydellä tyyliin ”työntekijät kunnan alihankkijoina”. Näiden toimi-en vaikutukset edunvalvontajärjestel-mään ovat lukuisat. Luottamusmiehis-tä tulee osa-aikaisia, he eivät ole enää päätoimisia. Heidän aikansa kuluu lä-hes kokonaan muutostilanteiden seu-rantaan. On pohdittava, millä turva-taan työntekijöiden palvelussuhteen ehdot muutoksissa. Lisäksi ostopalve-lujen kustannusten seuranta työllistää. Kuntapäättäjinä toimivien jäsenten ja henkilöstön edustajien koulutus ta-

Hannu Repo

KuVa

: ju

Ha

Hu

ttu

nen


lousarvion lukemiseen ja ymmärtämi-seen on tärkeää. Yksityissektorin edun-valvonta on pelkästään aluetoimiston varassa.

Nuoret mukaan

Keskustelu oli vilkasta ja rönsyilevää. Todettiin, että osakeyhtiöittämisen, joka koskee kilpailuneutraliteettilain perusteella kunnallisia liikelaitoksia, pitää tuottaa voittoa. Tämän seurauk-sena palkkakulut ajetaan alas ja myös henkilöstövähennyksiä seuraa. Yh-teiskuntavastuu puuttuu. Ympäristön murros on tuonut mukaan minäkes-keistä ajattelua, yhteisistä asioista ei piitata. Aiemmin oli me-ajattelua. Kos-ka on sekä vahvoja että heikkoja liitto-ja, niillä on selvä yhdistymistarve. Jär-jestäytymisaste on kaiken kaikkiaan

laskenut. Järjestöt kilpailevat keske-nään uusista ja ammattia vaihtavista jäsenistä. Liittojen välistä yhteistyötä tarvitaan enemmän. Nuorten kanssa ei kannata puhua aatteesta eikä men-neestä. Ay-toimintaa ei pidä kaupata historian varjolla. Yksityisellä ja julki-sella sektorilla on erityyppinen raken-ne, yksityispuolella luottamusmiesten määrä vähenee koko ajan. Luottamus-miehet tekevät työtään oman työn ohessa, ja monella on pelkona oman työn hallinnan ja osaamisen menettä-minen. Todettiin, että jäsenten kuule-minen on tärkeää. Lisäksi nuoret olisi saatava mukaan toimintaan – mutta miten ja milloin? Nuorien työllistymi-nen on tärkeää, koska työtä tekemällä heidän yhteiskuntavastuunsa kasvaa. Myös kaikenikäisten jäsenten ja aktii-vien hankinta ja pysyvyys liitossa ovat tärkeitä.

Lopuksi keskusteltiin työsuojelun merkityksestä. Se koettiin tärkeäk-si, samoin siitä tiedottaminen uusille jäsenille sekä työsuojelukoulutus. Jo-kaisen työntekijän vastuuta työsuoje-luasioista korostettiin, kuten myös lin-ja-organisaation vastuuta. Liitto vastaa tiedottamisesta ja ohjeistuksesta työ-suojelutoimijoille. Koettiin, että lii-toissa on keskitytty liikaa luottamus-miestoimintaan, työsuojelu on jäänyt heikommalle.

Mikään muu ei ole varmaa kuin muu-tos ja siihen meidän pitää pystyä vas-taamaan!

HANNELE HYVÖNEN

KuVa

: ju

Ha

Hu

ttu

nen


Niemi-Laine aloitti alustuksen to-teamalla, että palvelualoittees-

sa kyse on yksinkertaisesti sumutuk-sesta. Vuonna 2010 kokoomuksen ajatuspaja toi esiin palvelualoitteen, joka oli Ruotsista kopioitu malli. Sanan suora käännös on haaste-oikeus. Haasteoikeus jo sanana ker-too enemmän siitä, mistä palvelu-aloitteessa on kyse, eli julkisen ja yksityisen sektorin välisestä suhtees-ta. Käytännössä hankkeella pyritään ulkoistamaan kunnista sosiaali- ja terveystoimi siten, että yksityiset pal-veluntuottajat voivat haastaa julkiset palvelut. Ongelmana on, että kuntien on käytännössä mahdotonta osoittaa palveluiden hintaa, koska laskentakri-teeri on erilainen. Hankintalaki mah-dollistaa sosiaalisten kriteerien kuten laadun mukaan ottamisen kilpailutta-misessa, mutta todellisuudessa hinta ratkaisee.

Vuoden 2010 vaaleissa kokoomus markkinoi palvelualoitetta, sillä se an-taa pienille palveluntuottajille mahdol-lisuuden yrittää. Tosiasiassa kuntien ja kaupunkien kanssa kykenevät kilpai-lemaan vain suuret, pääomasijoitta-jien rahoituksella toimivat yritykset. Eduskuntavaaleissa palvelualoite saa-tiin torpattua, mutta se nousi uudel-

leen esille kuntavaalien aikana. Tällöin kokoomuksen paperiin oli myös liitet-ty malli siitä, kuinka kunnissa tehdään valtuustoaloite palvelualoitteesta. Pal-velualoite ei ole lailla määritelty, vaan se perustuu sopimukseen. Kokoomus haluaa viedä palvelualoitteen lainsää-dännön tasalle.

Helsingissä palvelualoitteen osal-ta on käyty monta kamppailua, joissa JHL on ollut vahvasti mukana ja tuotta-nut taustamateriaalia. Kaupunginhalli-tukseen vaikutettiin samalla paperilla, jonka kokoomus oli tuottanut Ruotsis-ta. Sosiaali- ja terveyspuolelle aloite ei sovi lainsäädännön vuoksi, koska pal-veluita ei saa jatkuvasti kilpailuttaa.

Haasteoikeus on siis tullut Ruotsista. Ruotsin kokoomus on nyt tienhaarassa

yksityistämisessä, näin ei voida jatkaa. Yksityistäminen on mennyt liian pitkäl-le. Myös palvelualoitteen laatijan mu-kaan Ruotsin julkinen sektori on tällä hetkellä kassa, joka maksaa yksityisille palveluntuottajille. Ruotsissa rahaa on valunut julkisesta kassasta pääomasi-joittajille.

Suomessa ongelmallista on se, että kilpailutuksen hinnasta ei ole teh-ty tutkimusta. Tällä hetkellä JHL hakee yhteistyökumppaneita tutkimuksen toteuttamiseksi. Kuntien taloudesta arviolta 40 prosenttia menee kilpailu-tukseen. Tämä tulisi voida osoittaa tut-kimustuloksin.

Keskustelu oli vilkasta teemaryhmäs-sä. Kerrottiin kokemuksia ja pohdittiin sitä, mitä asian eteen voidaan tehdä. Tällä hetkellä äänensä kuuluviin saavat muun muassa EK ja Sitra, eivät ay-liike tai Kuntaliitto. Suuri vastuu on palve-lun käyttäjillä ja kunnan työntekijöil-lä, sillä, kuinka me kaikki arvostamme julkisia palveluita vai annammeko yk-sityistämistä tavoitteleville lisää kei-noja. Meidän tulisi olla myös valmiita vastaamaan faktoilla silloin, kun yksi-tyistämistä perustellaan muun muassa valinnan vapaudella sekä mielikuvilla. Jo palvelualoite on osittainen erävoitto yksityistämistä tavoitteleville, joten me kaikki voimme ainakin muistuttaa siitä, mistä todellisuudessa on kyse, haaste-oikeudesta.

TANJA PELTTARI

» Alustaja: Päivi niemi-Laine, JHL:n toimialajohtaja

» Puheenjohtaja: eila Pelttari, pääluottamusmies

Teemaryhmä 5:

PALVELUALOITE

Päivi Niemi-Laine

KuVa

: to

iVo

Ko

iVis

to

Rauhanpuolustajat Ollaan ihmisiksi

LIITY YLI 2 000 RAUHANAKTIIVIN HYVÄÄN SEURAAN!

NATO, ISLANNIN ILMAVALVONTA, SYYRIA, MALI, RASISMI, VÄKIVALTA, LÄNSI-SAHARA, YDINASEET, LÄHI-ITÄ, MILITARISOINTI...

• www.rauhanpuolustajat.org

RAUHANPUOLUSTAJIEN JÄSENETUJA MM. • Solidaarisuuskalenteri ilmaiseksi (arvo noin 14 e).• 6 kertaa vuodessa ilmaiseksi Rauhan Puolesta -lehti, jonka välissä liitteenä Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehti.• Voima-lehden vuositilaus (kalenterivuosi) huomattavasti normaalihintaa edullisemmin.

Suomen Rauhanpuolustajat Hämeentie 48, 00500 Helsinki Puh. 050 3581441, pulut@kaapeli.

Ja lisää on helppo keksiä. 10 hyvää syytä liittyä Rauhanpuolustajiin. Rauhaa ei puolusteta vain vetoomuksin & juhla-puheissa, rauhaa rakennetaan arjessa yhdessä sinun & minun, heidän & meidän kanssa. Tule mukaan!

TYÖPAIKKOJEN RAUHANTOIMIKUNTATyöpaikkojen rauhantoimikunta koostuu useiden eri ammattiliittojen ja ammatillisten keskus-järjestöjen ay-aktiiveista. Rauhantoimikunta tarjoaa ay-aktiiveille foorumin vuoropuheluna tapahtuvaan yhteiskunnalliseen pohdiskeluun sekä rauhankysymyksiin perehtymiseen.

Meille tärkeitä ovat muun muassa Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus sekä hyvinvointiyhteiskunnan säilyttä-minen. Demokraattinen hyvinvointiyhteiskunta estää parhaiten konfliktien synnyn. Haluamme tuoda mukaan ay-liikkeeseen näkökulman, joka huomioi rauhan, solidaarisuuden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon niin kansal-lisissa kuin kansainvälisissäkin kysymyksissä. Rauhanliikkeen keskusteluun pyrimme puolestaan tuomaan mukaan myös ay-näkökulman.

OHJELMA

LAUANTAI 12.1.

AY-VÄEN RAUHANPÄIVÄT12.–13.1.2013 LAPPEENRANTA

9.30 Vuosikokous

Työpaikkojen rauhantoimikunnan kaikille avoin vuosikokous• toiminnan esittely• toimikunnan puheenjohtajan valinta

10.30 Putinin kolmas kausi

– näkökulmia Venäjän kehitykseen.• markku kangaspuro, Aleksanteri-instituutin

tutkimusjohtaja

12.00 Teemaryhmien esittely

13.00 Ruokailu

14.00 Suomen turvallisuuspolitiikka muuttuu

• Yhteiskuntatieteiden tohtori ja entinen poliittinen valtiosihteeri risto Volanen

• Eversti evp. ossi kettunen• Pj. Teemu matinpuro, Rauhanpuolustajien

toiminnanjohtaja

15.30 Ay- väen rauhanpäivien päätös

15.30 Kahvitauko

16–18 Teemaryhmät:

1. RAjA-ALUeyhTeIsTyö• Tommi kivilaakso, Itäisen tullipiirin päällikkö• Pj. jarmo Lahtinen, Ammattiliitto PRO:n

edustajiston jäsen

2. epäTyypILLIseT TyösUhTeeT• juha ojala, neuvottelupäällikkö PAM ry.• Pj. asko kokkola, Lappeenrannan kunnallisten

puheenjohtaja

3. KAIvosTeoLLIsUUs sUomessA• hannu hyvönen, Stop Talvivaara -liike• Pj. jussi Lilja, rauhantoimikunnan sihteeri

4. KUINKA Ay-LIIKe vAsTAA mUUTTUvAAN ToImINTAympäRIsTööN• hannu repo, JHL:n Kaakkois-Suomen aluetoimiston

aluepäällikkö• Pj. marja Pakarinen, PAM Jyväskylä

5. pALveLUALoITemukana kommentoimassa ja keskustelemassa• Päivi niemi-Laine, JHL:n toimialajohtaja • Pj. eila Pelttari, pääluottamusmies

20.00 Illanvietto

sUNNUNTAI 13.1.

10.00 Ilmoittautuminen alkaa

10.30 Aamukahvi

11.00 Rauhanpäivien avaus

Lappeenrannan kaupungin tervehdys:• kaupungin hallituksen puheenjohtaja

risto kakkola

11.30 1. paneeli: Edunvalvontaa vai aatetta ay-liikkeessä?

• Päivi niemi-Laine, JHL:n toimialajohtaja• jarmo Lahtinen, Ammattiliitto PRO:n

edustajiston jäsen• ari airas, Metalliliiton valtuuston jäsen• Pj. hannu repo, JHL:n Kaakkois-Suomen

aluetoimiston aluepäällikkö

13.00 Ruokailu

14.00 2. paneeli: Kuntaliitoksetko turvaavat työpaikat?

• jukka kärnä, SDP, kansanedustaja • kimmo Tiilikainen, Keskusta, kansanedustaja• Pentti Tiusanen, Vasemmistoliitto, lääkäri,

ex-kansanedustaja

ay-väen rauhanpäivät 2013

Documents