digitalisaation kynnyksellä: kohti tulevaisuuden lukiota...suomen tulevaisuudelle. suomalaisten...

Digitalisaation kynnyksellä:

Kohti tulevaisuuden lukiota

ISBN 978-952-272-778-7

Nimike Digitalisaation kynnyksellä: Kohti tulevaisuuden lukiota - selvitys

Julkaisijat Helsingin kaupungin opetusvirasto ja Accenture

Julkaisuaika 2014

SisällysSaate 5Johdanto 7

Digitaalinen murros vauhdittamaan Suomen menestystä 8Digitaalisuus – visiosta käytäntöön 8

Digitaalisuutta ei vielä riittävästi hyödynnetä koulumaailmassa 11Digitaalisen oppimisen SWOT 11

Hyödyt irti digitaalisuudesta 14Johtamisella: rehtorit ajamaan muutosta 14

Selkeää strategista näkemystä tarvitaan muutosten keskellä 14Muutosten määrätietoinen johtaminen 17Avoin toimintakulttuuri on vastaanottavainen muutokselle 17Valtuuttava johtamismalli voimaannuttaa uudistumaan 18Tavoite: innostunut rehtori saa mukaan muutokseen 18

Osaamista kasvattamalla: opettajat oppimaan työnsä kautta 20Opettajat oppimisen ohjaajina ja opiskelijoiden osallistajina 20Digitaalisuus haastaa opettajan jatkuvaan oppimiseen 21Jatkuvan oppimisen kannustimet 22Tavoite: opettajat kehittävät ja kehittyvät suunnitelmallisesti 24

Käyttämällä: digitaalisia sisältöjä ja oppimisympäristöjä oppimiseen 27Käyttäjäkokemus keskiössä 27Hyödyntämättömiä voimavaroja – sovellukset ja virtuaaliset oppimisympäristöt 29 Tavoite: reaaliaikaiset oppimateriaalit ja oppimisympäristöt osallistavat opiskelijoita 29

Toimivuudella: infrastruktuuri digitaalisuuden perusedellytys 30Perinteisistä luokkahuoneista monimuotoisiksi oppimisympäristöiksi 30Vaihtoehtoja laiteratkaisuihin 33 Tavoite: luotettava infrastruktuuri aina kaikkien käytettävissä 34

Kohti digitaalisen oppimisen ihannetilaa 36Malli: viisi askelta digitaaliseen lukioon 36Tulevaisuuden visioita lukioiden digitaalisuudesta 40

Yhteenveto 43Lähteet 44Haastattelut 46

Copyright © 2014 Accenture. Kaikki oikeudet pidätetään. 5

Saate

Uudet digitaaliset oppimateriaalit ja oppimisympäristöt tarjoavat monia uusia oppimisen tapoja niin opiskelijoille kuin opettajillekin. Digitalisaation tehokas hyödyntäminen lukioissa kuitenkin edellyttää, että koko toimintaympäristö ja tavat koulurakennuksesta lukion henkilöstöön tukee digitalisaatiokehitystä.

Tärkeitä lukion digitalisaatiota tukevia elementtejä ovat näkemyksemme mukaan etenkin johtaminen, osaamisen kehittäminen, oppiminen digitaalisia sisältöjä ja oppimisympäristöjä hyödyntäen sekä käytettävissä oleva infrastruktuuri. Näitä elementtejä lähemmin tarkastelemalla hahmottelemme Digitalisaation kynnyksellä: kohti tulevaisuuden lukiota -selvityksessä digitaalisen oppimisen ihannetilaa sekä edellytyksiä sen saavuttamiselle.

Digitaaliset taidot ovat osa kansalaistaitoja, joita tarvitaan yhteiskunnassa toimimiseen ja työelämässä menestymiseen. Digitaalisuus onkin omaksuttava luonnolliseksi osaksi oppimista ja opettamista. Visiomme on tulevaisuuden lukio, jossa digivälineitä ja -materiaaleja osaavat soveltaa niin opiskelijat kuin opettajatkin. Lisäksi opetus pystyy räätälöitävien oppisisältöjen ansiosta vastaamaan paremmin yksilöiden erilaisiin tarpeisiin. Koulujen johtamis- ja opetuskäytäntöjen kehittämisessä hyödynnetään muilla sektoreilla hyväksi

Digitalisaation kynnyksellä: kohti tulevaisuuden lukiota on syntynyt osana Accenturen ja Helsingin opetusviraston yhteistyötä, jossa helsinkiläisille lukiolaisille esitellään sisäistä yrittäjyyttä ja työelämätaitoja. Yhteistyö on osa Accenturen 25-vuotisjuhlaa ja yhteiskuntavastuutoimintaa Suomessa. Vuoden 2014 aikana tuotetun ”Työelämätaidot ja sisäinen yrittäjyys” -oppimateriaalipaketin lisäksi Accenture haluaa tuoda yhteistyöhön oman näkemyksensä digitalisaation tarjoamista mahdollisuuksista Suomen lukioille.

havaittuja malleja ja yhteydet työelämään ovat aktiivisia. Tulevaisuuden lukiossa kaikki osapuolet tunnistavat digitaalisuuden hyödyt ja ovat myös valjastaneet ne käyttöönsä.

Toivomme, että selvityksemme onnistuu herättämään keskustelua digitalisaation mahdollisuuksista sekä sen edellyttämistä muutoksista ja siten osaltaan auttaa Helsingin opetusvirastoa kehittämään tulevaisuuden koulua.

Kiitämme kaikkia matkan varrella Digitalisaation kynnyksellä: kohti tulevaisuuden lukiota -selvityksen työstämiseen osallistuneita – opettajia, opiskelijoilta, rehtoreita, opetusviraston henkilökuntaa sekä kollegoitamme Accenturella ja Fjordilla. Ilman kaikkea keskusteluihin, haastatteluihin ja työpajoihin käyttämäänne aikaa tämä selvitys ei olisi ollut mahdollinen.

Helsingissä 24.9.2014

Marko Rauhala Terveydenhuolto ja julkiset palvelut – liiketoimintayksikön johtaja Accenture Finland

Riikka Jakovuori Markkinointijohtaja Accenture Finland


Digitaalinen oppiminenDigitaalisella oppimisella (usein myös digitaalipedagogiikka) tarkoitetaan digitaalisten sovellusten, välineiden ja oppimateriaalin käyttöä opetuksessa ja oppimisessa.1

DigitalisaatioDigitalisaatio on (liike)toimintamalli, joka perustuu sähköisten kanavien, sisältöjen ja toimintojen sekä niiden käytön laajentumiseen ja tukemiseen niin yksilö- kuin organisaatiotasolla.2

Osallistava opettaminenOsallistavassa opettamisessa (myös osallistava pedagogiikka) oppijoille annetaan mahdollisuus osallistua päätöksentekoon sekä toimintaan. Oppijoita kuunnellaan ja kunnioitetaan ja heille annetaan vastuuta. Tärkeää on myös estää keskinäisten hierarkkisten valtasuhteiden synty. 3

Tulevaisuuden kouluTulevaisuuden koulu ei ole rakennus, vaan se on pedagoginen osaamisen kehittämisen toimintakulttuuri, joka on aktiivinen osa tietoyhteiskunnan kehitystä ja muutosprosessia. Tulevaisuuden koulussa tietotekniikkaa on hyödynnetty osana opetusta, oppimista ja koulun toimintaa pedagogiikan ja toiminnan ehdoilla.4

Valtuuttava johtaminenValtuuttavassa johtamisessa työntekijät kokevat, että heidän näkemyksiään kuunnellaan ja arvostetaan, että heihin luotetaan ja heille tarjotaan mahdollisuuksia kehittyä työssään. Johto ja työntekijät rakentavat yhdessä uusia vaikuttamisen mahdollisuuksia.5

1. Virtuaaliammattikoulu 2007. 2. Gartner IT Glossary 2014; Businessdictionary.com 2014. 3. Kumpulainen ym. 2010. 4. Silander 2013; Tulevaisuuden koulu on täällä tänään 2013. 5. Viinisalo 2006.

Selvityksessä käytettyjä ydinkäsitteitä



Johdanto

Tämä jäsentely on ollut toimiva lähtökohta pohdinnoille ja käymillemme keskusteluille eri tahojen kanssa. Haastattelimme yhteensä kahtatoista Helsingin kaupungin lukioiden rehtoria ja opettajaa marraskuussa 2013. Lisäksi keskustelimme yhteensä kahdeksan Accenturen eri alan asiantuntijan

Lähdimme muodostamaan näkemystämme digitalisaation lukiolaisille tarjoamista mahdollisuuksista määrittämällä ensin sen ydinkysymyksen, johon tässä selvityksessä haemme vastausta. Keskustelujen ja analyysin kautta se kiteytyi seuraavaan muotoon: mitä mahdollisuuksia digitaalisuus tuo lukioihin? Määrittelimme myös keskeiset sisältöelementit, joille digitaalisuuden kasvu asettaa erityisiä vaatimuksia (kts. kuva alla).

kanssa toukokuussa 2014. Molempien ryhmien kanssa käsiteltiin digitaalisuutta koulutuksen näkökulmasta. Haastattelujen lisäksi näkemyksemme perustuu lukuisiin keskusteluihin opetusviraston edustajien kanssa, kokemukseemme kevään 2014 ”Työelämätaidot ja sisäinen yrittäjyys”

-oppimateriaalipaketin pilotoinnista kolmessa Helsingin lukiossa sekä rehtoreiden, opettajien ja opiskelijoiden kanssa toteutettuihin työpajoihin. Olemme lisäksi käyneet läpi laajalti viimeaikaista tutkimustietoa ja selvityksiä koulujen digitalisaatioon liittyen.

Mitä mahdollisuuksia digitaalisuus tuo lukioihin?

oppimisympäristöissä?

teknologiassa?

toimintatavoissa? Opetuksen organisointi: Opettajan rooli ja vastuu, opiskelijoiden rooli ja vastuu

Johtaminen: Rehtorin rooli ja vastuu, muut roolit ja vastuut johtamiseen liittyen

Osaamisen kehittäminen: Laitteet, ohjelmistot, oppimisympäristöt, uudet opetusmenetelmät, digitaalisuuden hyödyntäminen opetuksessa

Virtuaaliset oppimiseen ja opetukseen tarkoitetut tilat: Muunneltavuus, opettajien tarpeet, opiskelijoiden tarpeet

Fyysiset oppimiseen ja opetukseen tarkoitetut tilat: Muunneltavuus, opettajien tarpeet, opiskelijoiden tarpeet

Muuhun kuin oppimiseen ja opetukseen tarkoitetut tilat: Opettajien työtilat

Infrastruktuuri: Arkkitehtuuri, järjestelmät, oppimisympäristöt

Laitteet: Päätelaitteet, ohjelmistot, käyttöaste, käyttöönoton opastus ja IT-tuki

Oppisisällöt: Sähköiset oppimateriaalit, verkossa vapaasti saatavilla olevat materiaalit, hakukoneet jne.

Rakenteissa ja

prosesseissa?

Miten digitaalisuus pitäisi huomioida koulujen

Analyysissa käytetty viitekehys


Selvityksessä ehkä yllättävästikin korostui, että perinteiset toimialat, kuten konepaja- ja metsäteollisuus sekä rakennusala, näkevät digitaalisuuden jo tällä hetkellä merkittävänä menestyksen edellytyksenä. Toisaalta laaja-alaisen muutoksen odotetaan tulevan vasta nyt aloille, jotka ovat olleet digitaalisuuden vaikutuspiirissä pitkään, kuten pankki- ja telekommunikaatioliiketoimintoihin. Digitaalisuuden hyödyntämiseen tähtää myös Helsingin kaupungin opetusvirasto kehittäessään toisen asteen virtuaaliopetusta, Stadin eKampusta, joka tuo uusia joustavia opiskeluvaihtoehtoja lukiolaisille ja ammattiin opiskeleville.

Neljä suurinta globaalia digitaalista teknologiatrendiä ja merkittävää digitaalisen murroksen osatekijää voi kiteyttää lyhenteeseen SMAC – Sosiaalinen media, Mobiiliteknologia, Analytiikka ja Cloud eli pilvipalvelut. Selvitykseen osallistuneissa suomalais-organisaatioissa mobiiliteknologia oli teknologiatrendeistä laajimmin käyttöön omaksuttu ja sen vaikutukset ovat jo monessa yrityksessä nähtävissä, kun taas analytiikka on vasta lyömässä itseään läpi. Pilvipalveluiden hyödyntäminen etenee vauhdilla läpi toimialojen, ja esimerkiksi markkinoinnin, myynnin ja asiakaspalvelun toimintoja on siirretty pilveen jo monilla toimialoilla. Julkisella sektorilla muutos on ollut hitaampaa ja keskittynyt lähinnä

kustannustehokkuuden lisäämiseen operaatioita digitalisoimalla. Sosiaalisen median hyödyntäminen lisääntyy jatkuvasti, mutta sovellukset eivät kehity samassa tahdissa.

Digitaalisuus – visiosta käytäntöönOrganisaatioilta digitaalisesta murroksesta selviäminen vaatii vahvan näkemyksen siitä, miten digitaalisuus vaikuttaa oman toimialan ja organisaation toimintaan. Digitaalisten toimintamallien vieminen sanoista tekoihin on vaikeaa. Suurimpia haasteita ovat usein taloudelliset rajoitteet, digitaalisuuden hajautunut ja epäselvä omistajuus sekä tarvittavien taitojen puute7. Oleellista digitaalisen murroksen keskellä on muistaa, että digitaalisuus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Koulumaailmassa digitaalisuuden mahdollisuuksiin tulee suhtautua teknologian sijaan pedagogiikka edellä. Kokemuksemme mukaan parhaaksi toteutustavaksi digitaalisten innovaatioiden edistämisessä ovat osoittautuneet selkeään digitaaliseen visioon perustuva ideoiden välitön testaaminen ja näin saavutetut nopeat onnistumiset tai epäonnistumiset ja niistä oppiminen.

Digitaalisuuden laaja-alainen hyödyntäminen on vaativa prosessi, mutta Suomessa edellytykset siihen ovat hyvät. Alkuvuodesta 2014 julkaistun Digibarometri 2014-selvityksen8 mukaan Suomi sijoittui

22 maan joukossa ensimmäiseksi digitaalisuuden hyödyntämisen edellytyksissä, mutta vasta seitsemännelle sijalle digitaalisten palvelujen ja ympäristöjen käytössä. Julkisen sektorin osalta Suomi oli toinen digitaalisuuden edellytyksissä ja kahdeksas käytössä. Julkiselta sektorilta on pitkään puuttunut yhtenäinen näkemys digitaalisuuden periaatteista ja toteutuksesta, mutta tahtotila on kuitenkin selvä. Valtiovarainministeriön (VM) strategisen ohjausyksikön päällikkö Riku Jylhänkangas toteaa9: ”Meidän pitää luoda Suomeen tietoon liittyvä kansallinen infrastruktuuri vastaavasti kuin meillä on fyysinen tieverkko.” Samoilla linjoilla ovat olleet muun muassa VM:n ICT-johtaja Timo Valli ja Pekka Ala-Pietilän johtama ICT2015-ryhmä. Digibarometri 2014 -raportin laatijat pitävät epäsuhtaa digitalisaation edellytysten ja digitaalisten palvelujen käytön välillä merkittävä uhkana Suomen tulevaisuudelle.

Suomalaisten yritysten ja organisaatioiden digitaalinen murros etenee jo täydellä vauhdilla. Ainoa tapa selvitä murroksen keskellä ja valjastaa digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet on luoda vahva näkemys digitalisoitumisen merkityksestä oman yrityksen tai organisaation toimintaan ja viedä tämä näkemys tehokkaasti käytäntöön. Seuraavissa luvuissa tarkastelemme lähemmin, mitä lukioiden omaa näkemystään muodostaessaan tulee ottaa huomioon ja mistä ne ovat digitalisaatiokehityksessä lähdössä liikkeelle.

Digitaalinen murros vauhdittamaan Suomen menestystä

Digitalisoituminen ei aiheuta haasteita ja mahdollisuuksia pelkästään koulumaailmalle, vaan se ravistelee kaikkia Suomen toimialoja kulttuurista raskaaseen teollisuuteen. Accenturen tuoreen selvityksen6 mukaan digitaalisuus ei olekaan enää vaihtoehto yhdellekään toimialalle, vaan kriittinen menestystekijä kilpailuun ja asiakkaiden odotuksiin vastaamisessa.

6. Accenture 2014b. 7. Accenture 2014b. 8. DIGILE 2014. 9. Leskinen 2013.


Joku sysäys puuttuu, että lukiot olisivat päässeet vauhdilla digitaalisuudessa eteenpäin.Rehtori, lukio



Digitaalisuutta ei vielä riittävästi hyödynnetä koulumaailmassa

Teknologioiden käyttöedellytysten ja käytön välillä ilmenee epäsuhtaa myös koulumaailmassa. Viimeisimpien kansallisten ja kansainvälisten selvitysten perusteella tietoja viestintäteknologian (TVT) opetuskäyttö Suomessa on vähäistä etenkin suhteutettuna vastaavan infrastruktuurin melko hyvään tilaan. Lisäksi Suomen on todettu jääneen jälkeen monista muista maista digitaalisessa oppimisessa.10

Vuonna 2010 julkistetussa opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) koulutuksen tietoyhteiskuntakehittämisen valmisteluryhmän loppuraportissa11 mainittiin yhtenä ongelmana, että Suomessa on investoitu voimakkaasti laitteisiin ja verkkoyhteyksiin, mutta pedagogiikka ja koulujen toimintakulttuuri eivät juurikaan ole muuttuneet. Samansuuntaisiin johtopäätöksiin päätyi myös vuonna 2011 ilmestynyt valtioneuvoston selonteko12. Siinä todettiin uusien pedagogisten toimintamallien ja menetelmien mahdollisuuksien olevan vielä laajalti hyödyntämättä koulutuksessa. Myös tuore Euroopan laajuinen ESSIE-tutkimus13 vahvistaa näkemystä siitä, että Suomi on kaukana Euroopan kärkimaista TVT:n opetuskäytössä lukiossa.

Digitaalisen oppimisen SWOTDigitaalisen oppimisen nykytilaa ja mahdollisuuksia on kartoitettu kattavasti keväällä 2014 ilmestyneessä Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen (RUSE) tekemässä digitaalisen oppimisen nykytilan SWOT-analyysissa, joka sisältyy opetushallituksen koulutuspilvijaoston loppuraporttiin14. Analyysissa digitaalisen oppimisen nykytilan vahvuuksina Suomessa pidettiin korkeaa yleistä teknologisoitumisen astetta, verrattain hyvää olemassa olevaa infrastruktuuria, kotien aktiivisuutta tietoteknologian käyttämisessä sekä koulujen kohtuullista

teknologista varustelua. Vahvuus, jota ei vielä ole hyödynnetty, on analyysin mukaan lasten ja nuorten aktiivinen vapaa-ajan teknologian käyttö ja siitä karttuva osaaminen. Tämä vahvuus tuli ilmi myös Accenturen tekemässä taitokartoituksessa. Siinä lukioikäisistä tytöistä 78 % ja pojista 68 % arvioi omaavansa mielestään hyvät digitaaliset ja teknologiataidot. Opiskelijat olivat ylipäänsä tulevaisuussuuntautuneita työelämätaitojen arvioissaan. Tärkeimpinä työelämässä vaadittavina ominaisuuksina seuraavien viiden vuoden aikana he pitivät yhteistyötaitoja, luovuutta ja ongelmanratkaisua.15

SWOT-analyysissa heikkouksina nähtiin muun muassa teknologioiden hyödyntämisen ja toimintatapojen sirpaloituneisuus, opetusorganisaatiolle yhteisten tavoitteiden puute teknologian käyttöönoton ja hyödyntämisen osalta, opettajien yksin tekemisen kulttuuri, teknologian pedagogisen hyödyntämisen vähäisyys, teknologian hyötyjen aliarviointi ja olemassa olevien sähköisten oppimateriaalien painottuminen lähinnä yksittäisten faktojen esittämiseen.16

Digitaalisen oppimisen ja pedagogiikan tarjoamia mahdollisuuksia RUSE:n analyysin17

Vähintään kerran viikossa tietokonetta oppitunneilla käyttävät lukiolaiset

Lähde: European Schoolnet & University of Liège 2013

Suomi

25%Tanska

84%Norja

94%

10. OPH 2014. 11. OKM 2010. 12. Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta 2011. 13. European Schoolnet & University of Liège 2013.

14. OPH 2014. 15. Accenture 2014a. 16. OPH 2014. 17. OPH 2014.


mukaan ovat henkilökohtaistavien teknologioiden eritasoisille opiskelijoille avaamat mahdollisuudet opiskella itselleen sopivien materiaalien parissa, lukutaidon uusien muotojen kehittyminen, tietoyhteiskunnassa tarvittavien tiedonhaku- ja tiedon arviointitaitojen kehittyminen sekä oppijoiden aktiivisuuden mahdollistaminen. Mahdollisuuksina mainitaan myös oppijakeskeisen teknologian hyödyntäminen, tiedonkäsittelytaitoja ja oppimisen aktiivisuutta kehittävien digitaalisten oppimateriaalien hyödyntäminen ilmiö- ja ongelmakeskeisessä oppimisessa sekä opettajien asiantuntijaroolin korostuminen.

Accenturen asiantuntijahaastatteluissa digitaalisuuden tuomina mahdollisuuksina lukioissa nähtiin yllä mainittujen lisäksi muun muassa mahdollisuus osallistaa opettajat ja opiskelijat mukaan opetuksen kehittämiseen, kustannussäästöt sekä opettajan lisääntyneet mahdollisuudet keskittyä yksilölliseen oppimisen ohjaamiseen.

Uhkiksi RUSE:n analyysissa18 määriteltiin muun muassa syvällä vaikuttavat teknologiaa vastustavat asenteet ja pelot, jotka pitävät yllä muutosvastaisuutta, sähköisen sisällön yksipuolinen kehittäminen laitteiden rajoitusten lähtökohdista sekä digitaalisen kuilun syventyminen osaamiskuiluksi.

Selvitysten valossa Suomi ei ole kärkimaita digitalisaation hyödyntämisessä opetuskäytössä, mutta edellytyksiä kehitykseen on olemassa. Digitalisaatio ei kuitenkaan edisty ilman vahvaa sysäystä oikeaan suuntaan. Seuraavassa luvussa tarkastelemme lähemmin neljää elementtiä, joiden

varaan näkemyksemme mukaan Suomen lukioiden digitalisaatio ja uuden ajan oppiminen rakentuvat: johtaminen, osaamisen kehittäminen, oppiminen digitaalisia sisältöjä ja oppimisympäristöjä hyödyntäen sekä infrastruktuuri.

Oppimisprosessin suunnitteleminen yhdessä ja osallistava kehittäminen

18. OPH 2014.


Hyödyt irti digitaalisuudesta

Johtamisella: rehtorit ajamaan muutosta

Ylioppilastutkinto ei valmista suoraan ammattiin, vaan lukioiden päätehtävänä on taata opiskelijoille laaja yleissivistävä koulutus, jolla voidaan turvata opiskelijoiden mahdollisuudet kaikkiin jatko-opintoihin. Jatko-opintojen kautta työelämään valmistautuminen on kuitenkin myös lukiolaisten tähtäimessä. Digitalisaation aiheuttama työelämän murros ravisteleekin lukioiden perustehtävää ja asettaa niille vaikean haasteen: miten kouluttaa opiskelijoita vastaamaan tuntemattoman tulevaisuuden haasteisiin keinoilla ja välineillä, jotka vasta odottavat keksimistään? Tässä murroksessa entistä tärkeämpään rooliin nousee johtaminen ja erityisesti muutosjohtaminen. On pohdittava uudelleen, minkälaisiin työtehtäviin

Digitaalisuus voi tuoda itse oppimiseen ja ennen kaikkea opiskelun motivointiin uusia keinoja, mutta tämä tuskin itseisarvona saa suurta mullistusta aikaan koulumaailmassa. Suurempana muutoksen katalysaattorina tulevat olemaan digitaalisuuden vaikutukset työtehtäviin. Etlan tutkimuksen19 mukaan Suomessa joka kolmas työtehtävä katoaa 20 vuoden sisällä. Oxfordin yliopiston julkaiseman raportin20 mukaan Yhdysvalloissa jopa lähes puolet työpaikoista voidaan korvata roboteilla ja keinoälyllä seuraavien 20 vuoden aikana. Muutos työtehtävissä tulee siis olemaan radikaali, ja se tulee heijastumaan myös lukioiden perustehtävään: lukiolaisten koulutuksen täytyy heijastaa ympäröivää maailmaa ja sen tulevilta työntekijöiltä edellyttämiä taitoja.

nuoria koulutamme, millaisia valmiuksia työntekijöillä tulevaisuudessa pitää olla ja mitä kaikki tämä vaatii johtamiselta.

Selkeää strategista näkemystä tarvitaan muutosten keskellä Myös lukioiden on digitaalisen murroksen keskellä luotava vahva näkemys digitalisaation merkityksestä lukion toimintaan ja vietävä näkemys tehokkaasti käytäntöön. Johtajien ensisijainen rooli on varmistaa, että lukion pedagoginen visio tulevaisuuden koulusta on ajan tasalla murroksen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin muutoksiin nähden.

Valtakunnalliset ja kuntatason opetussuunnitelmat sekä Opetushallituksen linjaukset ohjaavat

lukioiden tietoja viestintätekniikan opetuskäytön kehittämistä ja siihen liittyvien strategioiden ja suunnitelmien laatimista. Isoja rakenteita pitää muuttaa, jotta lukio voi keskittyä tulevaisuudessa vaadittavien taitojen opettamiseen. Tässä raportissa keskitymme kuitenkin suurten rakenteellisten linjanvetojen sijaan muutoksiin, jotka ovat toteutettavissa yksittäisten koulujen tasolla.

Tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan21 rehtorien rooli digitalisaatiossa on ollut keskeinen sellaisissa suomalaisissa peruskouluissa, joissa tietotekniikka on otettu menestyksellisesti käyttöön osaksi päivittäistä toimintaa. Myös meidän näkemyksemme mukaan rehtorit ovat digitaalisen kehityksen mahdollistajana

19. Pajarinen & Rouvinen 2014. 20. Frey & Osborne 2013. 21. Niemi ym. 2014.


Muutos täytyy tehdä hyvin herkästi, siinä mennään niin lähelle jokaisen mieltymyksiä. Opettajuus Suomessa perustuu siihen että se on itsenäistä työtä ja jokainen on oman alansa asiantuntija. Pedagoginen vapaus on keskeinen asia, ja siksi kova sapluuna ei toimi. Tunnustelua ja kuuntelua, tiedon tarjoamista, annetaan jokaiselle oma tila toteuttaa omaa työtään tiettyjen reunaehtojen sisällä.Rehtori, lukio


kouluissa merkittävässä roolissa. Perinteisten hallinnon ja talouden, opetuksen sekä ihmisten johtamisen asiantuntijuuden sijaan rehtorin rooli digitalisaatiossa korostuu etenkin koulun strategisen suunnan kirkastajana.

Käytännössä pedagogisen vision tulevaisuuden koulusta tulisi näkyä lukiotasolla selkeänä lukiokoulutuksen tietoja viestintätekniikan (TVT) strategiana, jossa TVT:n opetuskäytölle on määritelty kehittämisen painopisteet ja konkreettiset tavoitteet. Erillistä digistrategiaa lukioiden ei kannata laatia, mutta digitaalinen näkökulma tulisi sisällyttää yleistason TVT-strategiaan. Euroopan laajuisen ESSIE-tutkimuksen22 mukaan 44 % suomalaisista lukiolaisista opiskelee kouluissa, joilla on vankka pohja TVT-strategialle. TVT-strategian kehittämisen ja sen täytäntöönpanoon kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää, että rehtorit osallistavat opettajat ja opiskelijat mukaan koulun TVT-strategian työstämiseen.

Muutosten määrätietoinen johtaminenRehtorilla on erityisen tärkeä rooli oppilaitostason suunnittelussa ja tavoitteiden sekä kehittämistarpeiden priorisoinnissa, sillä liian monen muutoksen samanaikainen läpivienti on erittäin haastavaa. Tavoitteiden paketointi selkeiksi muutosohjelmiksi tai -projekteiksi helpottaa niiden jalkauttamista. Näillä muutosohjelmilla tai -projekteilla tulisi olla tarkasti määritellyt tavoitteet, resurssit ja aikataulu sekä mittarit näiden seurantaan.

Kun muutoksen tavoitteet ovat selkeät ja yksiselitteiset, rehtorin rooli muutosjohtajana on saada kukin opettaja

ymmärtämään, miksi tietty tavoite on tärkeä ja mikä heidän roolinsa on muutoksen toimeenpanijoina. Rehtorin tehtävä on varmistaa, että kaikki saavat muutoksista tarpeeksi tietoa, työkaluja niiden toteuttamiseen, mahdollisesti lisäkoulutusta asiaan ja ennen kaikkea kannustusta. ESSIE-tutkimuksen23 mukaan melkein puolet (47 %) Suomen lukiolaisista opiskelee kouluissa, joissa oli kolmen viime vuoden aikana toteutettu jonkinlainen muutosohjelma.

Myös yritysmaailmassa usein suurena haasteena uusien teknologioiden ja toimintatapojen käyttöönotossa on muutoksenhallinta, kuten yllä oleva kuva havainnollistaa. Jos eri sidosryhmien näkökulmia ei ole systemaattisesti otettu huomioon uutta teknologiaa käyttöön otettaessa, jäävät usein myös toivotut hyödyt saavuttamatta. Mahdollista muutosvastarintaa on purettava hyötyjen ja osallistamisen kautta, jotta sidosryhmät (kouluissa opettajat ja opiskelijat) ymmärtävät, mitä hyötyä juuri heille on tavoitellusta muutoksesta. Muutoksen läpiviennissä oleellista on myös jatkuva

viestintä muutosmatkan etenemisestä, onnistumisten jakaminen ja tarvittavan osaamisen kehittäminen.

Avoin toimintakulttuuri on vastaanottavainen muutokselleYhtenä perustavanlaatuisena edellytyksenä onnistuneille muutoksille on organisaation avoin toimintakulttuuri, jossa asioita jaetaan, kehitetään ja luodaan yhdessä. Lukioiden digitaalisessa murroksessa rehtorin aktiivinen ja pitkäjänteinen toiminta avoimen ja TVT-myönteisen toimintakulttuurin rakentamisessa on ratkaisevaa. Vuonna 2014 julkaistun suomalaisen tutkimuksen24 mukaan TVT:aa menestyksellisesti hyödyntävissä kouluissa useimmat opettajat olivat omaksuneet yhteisöllisen työkulttuurin. Tämä oli puolestaan houkutellut kouluihin opettajia, jotka halusivat kehittää TVT:aa osana opetusta ja oppimista. Näissä kouluissa opettajat ja rehtori yhdistivät voimavaransa ja tekivät asioita yhdessä. Opettajat vierailivat toistensa luokissa ja saivat ideoita opetuksen kehittämiseksi.

Teknologiahankkeiden epäonnistumisen syitä

5% teknologiahankkeista epäonnistuu teknologiasyistä

50% teknologiahankkeista epäonnistuu organisaation, kulttuurin ja ihmisten vuoksi

50 %5 %

22. European Schoolnet & University of Liège 2013. 23. European Schoolnet & University of Liège 2013. 24. Niemi ym. 2014.

Lähde: Jim Markowsky, Organization Dynamics, 1995

Systemaattista panostusta avoimeen ja TVT-myönteiseen toimintakulttuuriin on harjoiteltu myös Turun normaalikoulussa, jossa opetuksen rakenteet on uudistettu muun muassa osallistavien kokousten, lukiolaisten TVT-digituutoreiden, TVT-iltapäivien, kollegatuutoreiden vierihoitojen ja reflektointilomakkeiden (kuinka käytän TVT:aa) avulla. Laaja-alaisesta kehitystyöstä huolimatta toimintakulttuurin muutos Turun normaalikoulussakaan ei ole ollut helppo.25 Toimintakulttuurin muutos on missä tahansa organisaatiossa hidas prosessi ja vaatii kärsivällisyyttä kaikilta osapuolilta, jotta päästään haluttuihin tuloksiin.

Valtuuttava johtamismalli voimaannuttaa uudistumaanYhtenä toimintakulttuurin kehittämiskeinona on voimaannuttaa niin opettajat kuin opiskelijatkin hyödyntämään tietotekniikkaa. Tutkimukset osoittavat, että voimaannuttava johtajuus kouluissa lisää teknologian käyttöä ja sen integraatiota opetukseen26. ”Ihmiset ensin” -asenne ruokkii digitaalisessa ympäristössä parempia tuloksia kuin ”tahdin antaja”27. Tärkeää on siis itseohjautuvuuteen kannustaminen ja osallistaminen. Esimerkiksi päätös johonkin tehtävään käytettävästä sovelluksesta voidaan antaa opiskelijoille sen sijaan, että opettaja päättää siitä. Kun valtaa siirretään opiskelijoille, myös heidän itsesäätelytaitonsa kehittyvät.28


Valtuuttava johtamismalli

Ole läsnä

LÄHTÖTILA

TAVOITE

Kysy kysymyksiä & kuuntele

Jaa tietoa & kiitosta

Arvosta &

energisoi

Vastuuta & rohkaise

Tavoitteiden kirkastaminen Esim

erkin näyttäminen

Onnis

tum

isest

a vie

stim

inen

Osallistumaan.voimaannuttaminen

Joillakuilla opiskelijoilla vapaus esimerkiksi selailla Facebookia kesken tunnin voi heikentää oppimistulosta. Toisaalta itsesäätelytaitojen merkitys myös työelämässä on kasvanut, ja siksi niiden kehittäminen myös osana lukio-opetusta on hyödyllistä.

Oheinen valtuuttava johtamismalli on tehty soveltaen Accenturen omaa valmennusmallia. Valtuuttavaan johtamismalliin on kiteytetty asioita, jotka näkemyksemme mukaan ovat rehtoreiden työssä erityisen tärkeitä, jotta digitaalisuuden mahdollisuudet voidaan toteuttaa.

Ihannetilassa rehtori saa kaikki opettajat ja opiskelijat mukaan ensin kokeilemaan ja myöhemmin hyödyntämään digitaalisuutta oppimisen tukemisessa ja motivoijana. Tähän päästäkseen rehtorin tulisi huomioida työssään, että:

• koulun TVT-strategia on määritelty, selkeä ja kaikki opettajat ymmärtävät, mitä se tarkoittaa heidän oman työnsä kannalta

• muutoksia ohjataan suunnitelmallisesti ja kaikki sidosryhmät huomioiden

• rehtori esimerkillään tukee avointa ja TVT-myönteistä toimintakulttuuria

• rehtori valtuuttavalla johtamistavalla saa positiivisen ja proaktiivisen kehityksen kierteen aikaan.

Tavoite: innostunut rehtori saa mukaan muutokseen

25. Kleemola & Vierimaa 2014. 26. Franciosi 2012. 27. Franciosi 2012. 28. Valtonen & Eronen 2014.


TVT:n laaja-alainen hyödyntäminen ja hitaasti muuttuva toimintakulttuuri

Uusi teknologia – uudenlaiset toimintatavat, mahdollisuudet ja haasteet

Toimijat: Turun normaalikouluTurun normaalikoulun lukiossa on jo viiden vuoden ajan harjoiteltu oppimista ja opettamista opiskelijoiden henkilökohtaisten kannettavien tietokoneiden avulla. Toimintakulttuurin muutos ei ole ollut helppo vaan tapahtunut hitaasti. Koulun on täytynyt uudistaa rakenteita ja käytäntöjä osallistaviksi, jakamiseen kannustaviksi ja reflektoiviksi.

Erityistä kokeilussa: Lukion toimintakulttuuri on muuttunut kokonaan TVT:n laaja-alaisen pedagogisen hyödyntämisen myötä.

Lisätietoja: Kleemola, M. & Vierimaa, S. 2014. Yhteisöllisen oppimisen ja oman osaamisen jakamisen matkalla lukiossa. Tiivistelmä saatavilla Internetissä osoitteessa www.itk.fi/2014/ohjelma/foorumi/590

Toimijat: Joensuun normaalikouluItäsuomalaisessa koulussa otettiin iPad-taulutietokoneet käyttöön koko aloittavalla vuosikurssilla syksyllä 2011. Opiskeluiden loppuvaiheessa syksyllä 2013 opiskelijat vastasivat laitteen käyttöä koskeneeseen kyselyyn. Kolmessa vuodessa iPadin merkitys opetuksessa oli opiskelijoiden mielestä kasvanut.

Erityistä kokeilussa: iPadistä voi olla oppimiselle joko hyötyä tai haittaa opiskelijan itsesäätelytaidoista riippuen.

Lisätietoja: Valtonen, T. & Eronen, L. 2014. Kolme vuotta iPad-lukiota takana – opiskelijoiden kokemuksia. Tiivistelmä saatavilla konferenssin internet-sivuilla osoitteessa www.itk.fi/2014/ohjelma/foorumi/517



Osaamista kasvattamalla: opettajat oppimaan työnsä kautta

Digitaalinen murros edellyttää muutoksia paitsi rehtoreiden myös opettajien toimintatavoissa ja asenteissa. Murroksen tuoma epävarmuus saattaa tuntua pelottavalta. Ensireaktion jälkeen pitää kuitenkin alkaa hakea niitä uusia toimintatapoja, joiden avulla digitaalisuuden mahdollisuudet voi valjastaa helpottamaan ja rikastamaan myös omaa työtä.

Opettajat oppimisen ohjaajina ja opiskelijoiden osallistajinaSanonnan ”tieto on valtaa” merkitys laimenee digitalisoituvassa maailmassa, kun tietoa on entistä enemmän kaikkien saatavilla. Opettajan perinteinen rooli on muuttumassa, kun opiskelijoiden oppimisen kannalta entistä tärkeämmäksi tulee kyky etsiä, kriittisesti arvioida, tulkita ja soveltaa tietoa. Tiedon jakamisen rinnalle opiskelijat tarvitsevat kuitenkin entistä enemmän ohjausta tiedonkäsittelyn ja analysoinnin taitoihin. Näitä taitoja opiskelijoilla tulee olla menestyäkseen lukion jälkeisissä opinnoissaan, joihin sisältyy harjoitteluja, ryhmätyöskentelyä sekä projektitöitä, ja tietysti myös lopulta työelämässä. Näitä taitoja opettajienkin siis tulee kyetä opiskelijoille opettamaan.

Maailma muuttuu niin nopeasti, ettemme pysty ennakoimaan, mitä kaikkea tietoa tulevaisuudessa tulee osata. Eräs haastattelemistamme Accenturen asiantuntijoista totesikin: ”Koulun tehtävänä pitäisi olla jalostaa kykyjä, joiden avulla ihmiset osaavat ratkaista tulevaisuuden ongelmia, joita ei vielä tiedetä, työkaluilla, joista ei vielä tiedetä.” Opettajien rooli onkin tulevaisuudessa yhä enemmän ohjata opiskelijoita löytämään oikeat välineet, kanavat ja keinot tiedon hakemiseen ja työelämässä toimimiseen valmiiden tietopakettien jakamisen sijaan.

Substanssinsa osaavista opettajista on siis tulossa oppimisen ohjaajia. Kyseessä on hieman vastaava kehityskulku kuin yritysmaailmassa työntekijällä, joka etenee asiantuntijatehtävistä esimiestehtäviin. Tällöin työntekijän on mahdotonta – ja tarpeetonta – enää hallita kaikkea asiasisältöä, vaan tekemisen painopiste siirtyy asioiden johtamisesta ihmisten ja prosessien sekä kehittämistoimenpiteiden johtamiseen.

Opiskelijoiden osallistaminen opetukseenOpettajille roolin muutos merkitsee hetkellistä luopumista omasta mukavuusalueesta ja hallinnan tunteesta, kun he harjoittelevat uusia toimintatapoja.

Osa voi kokea muutoksen raskaana, kun vanhat toimintamallit eivät enää toimi ja uudet tuntuvat entisiä työläämmiltä. Miten esimerkiksi varmistaa, että opiskelijat oppivat heille tärkeät digitaaliset taidot, jos itsekin vasta opettelee niitä? On hyvä muistaa, että vastaavasti kuin yritysmaailmassa esimiehen ei tarvitse tietää kaikkea mitä alaisensa, ei opettajankaan tarvitse olla suvereeni digitaalisten oppimiskäytänteiden mestari saadakseen hyviä oppimistuloksia aikaan.

Avainasemassa muutoksessa on oivallus työntekijöiden – tai tässä tapauksessa opiskelijoiden – osallistamisesta. Kun opiskelijat pääsevät itse osallistumaan opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen, he

Digitaaliset palvelut ja menetelmät ovat työkalu, eivät itseisarvo



Opiskelijoilla ei ole ongelmaa laitteiden käytön oppimisessa, opettajilla voi olla. Opiskelijat kyllä auttavat opettajia, jolleivät he osaa. Opettajat pelkäävät turhaan näyttää osaamattomuuttaan.Rehtori, lukio

myös sitoutuvat opetukseen helpommin ja saavuttavat paremmat oppimistulokset. Jos opettaja turhautuu esimerkiksi siihen, kuinka paljon uusien opetusmetodien arviointi vie aikaa perinteisen loppukokeen korjaamisen sijasta, on vertaisarviointi varteenotettava vaihtoehto. Erilaisten ryhmätöiden ja harjoitusten arviointiin voi hyödyntää korkeakouluista tuttua opponointikäytäntöä, jossa opiskelijat arvioivat toistensa töitä. Näin opiskelijat myös joutuvat ottamaan enemmän vastuuta omasta oppimisestaan ja oppivatkin ehkä lopulta asian syvällisemmin.

Osallistavassa opetuksessa opettajan ja opiskelijan roolit voivat joskus kääntyä hetkeksi päälaelleen ja opiskelija voi opettaakin opettajaa. Näin opettaja voi paitsi säästää aikaa, myös saada itselleen hyödyllistä

tietoa esimerkiksi uusista sosiaalisen median palveluista tiedon mahdollistajina. Jos opettajalla ei ole johonkin kysymykseen valmista vastausta, usein riittää, että hän antaa vastauksen selvittämisen tehtäväksi opiskelijoille. Sen sijaan, että opettaja miettii yksin tai kollegoiden kanssa ”miten tätä digitaalisuutta nyt sitten kannattaisi hyödyntää opetuksessa”, vastausta voi kysyä suoraan opiskelijoilta – tämä voi lisätä myös opiskelijoiden tunnetta omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja siten opiskelumotivaatiota. Samaa valtuuttavaa johtamista, jota rehtoreilta odotetaan opettajien suuntaan, voivat opettajat toteuttaa myös omien ’alaistensa’ eli opiskelijoiden kanssa. Esimerkiksi uuden kurssin alussa voidaan käydä opettajan ja opiskelijoiden välinen keskustelu, jossa

annetaan opiskelijoille mahdollisuus vaikuttaa kurssin sisällön painopisteisiin ja käytettäviin opetusmenetelmiin.

Digitaalisuus haastaa opettajan jatkuvaan oppimiseenOpettajan roolin muutoksessa oleellisessa asemassa ovat tietysti myös digitaalisuudesta saatavat hyödyt, joiden pitää olla tarpeeksi selkeitä toimiakseen osaltaan muutokseen kannustavina tekijöinä. Sen sijaan, että opettajat kokevat uudet laitteet ja menetelmät hankaliksi ja aikaa vieviksi, niiden pitää tuoda opettajille selkeätä lisäarvoa ja helpottaa heidän työtään. ”Emme voi olettaa, että jokaisesta lukion opettajasta tulee ’digilehtori’, vaan ympäristöjen pitää olla niin helppokäyttöisiä ja toimivia, että iso massa opettajia lähtee mukaan”, totesi eräs haastatelluista Accenturen asiantuntijoista. Tällä tavoin saadaan aikaan onnistumisen tunnetta ja oppimisen iloa myös opettajissa.

Oma kokemus ja havaitut hyödyt vievät parhaiten muutosta eteenpäin. Esimerkiksi pilvipalvelut pitää pystyä paketoimaan niin, että opettaja voi käyttää aikansa tehokkaasti opiskelijan ohjaamiseen eikä pelkkään teknologiaan. Näin opettajille vapautuu myös aikaa rakentaa oppimiskokonaisuuksia uusin tavoin ja huomioida paremmin opiskelijoiden erilaiset tarpeet ja kyvyt.

Etätyökalut puolestaan vapauttavat opettajat paikkaan sidotuista rajoitteista, jolloin esimerkiksi kollegoiden kesken

Digitaaliset oppimisratkaisut vapauttavat paikan ja ajan rajoituksista


pidettävät työpalaverit on helpompi järjestää opettajien erilaisista aikatauluista huolimatta. Opettajien tai muun henkilökunnan (esimerkiksi koulukuraattoreiden) ei ole aina välttämätöntä olla fyysisesti paikan päällä koulussa voidakseen tarjota ohjausta opiskelijoille. Vastaavasti etätyökalut helpottavat yhteydenpitoa jopa Suomen ulkopuolelle ja antavat uusia mahdollisuuksia rakentaa yhteistyötä kansallisesti ja kansainvälisesti. Sisällöllisesti opettajat ja opiskelijat voivat hyödyntää avoimia luentoja (esim. ulkomaisten huippuoppilaitosten avoimet kurssit ja videoluennot, Massive Open Online Courses, Ted talks jne.).

Opettajien tietoja viestintätekniikan osaamisen tukeminenSuurimpana esteenä tietotekniikan opetuskäytölle suomalaiset opettajat pitivät Euroopan laajuisen ESSIE-tutkimuksen29 mukaan pedagogisia syitä, laitepulaa sen sijaan muita vähemmän. Tätä näkemystä tukee suomalaisten opiskelijoiden muita Euroopan maita alhaisempi käsitys tietotekniikan hyödyistä opetuksessa, vaikka he luottavakin omiin tietotekniikan käyttötaitoihinsa30. Näiden tulosten valossa opettajien TVT-koulutuksen painopisteen tuleekin siirtyä entistä enemmän sisällöistä ja laitteista niiden yhteiskäytön pedagogiseen hyödyntämiseen.

Opettajan roolin muuttuminen tulevaisuuden vaatimuksia vastaavaksi edellyttää, että opettajalla itsellään on aktiivinen ote ja kyky päivittää osaamistaan työuransa varrella. Digitalisaatiokehityksen nopeutuessa pelkkiin ulkoapäin suunniteltuihin täydennyskoulutuksiin osallistuminen ei enää riitä. ESSIE-tutkimuksessa31 tarkasteltiin opettajien osallistumista TVT-koulutukseen. Suomessa tietoja viestintätekniikan täydennyskoulutusta on viime vuosikymmeninä tarjottu muun muassa OPE.fi-koulutuksen puitteissa. Koulutusta on tarjottu opettajille kolmella eri taitotasolla tavoitteena saada kaikille opettajille vähintään ensimmäisen

taitotason mukaiset TVT-taidot, joihin lukeutuvat esimerkiksi perusohjelmien käyttötaidot ja TVT:n opetuskäytön perusteiden tuntemus32. ESSIE-tutkimuksen33 perusteella suomalaisilla opettajilla on verrattuna eurooppalaisiin kollegoihinsa verrattain vähän pakollista koulutusta ja heidän koulutuksensa ovat tyypillisesti muissa maissa tarjottavia koulutuksia lyhytkestoisempia. Suomalaiset opettajat eivät myöskään ole erityisen innostuneita käyttämään omaa aikaansa TVT-taitojen opettelemiseen. Esimerkiksi Virossa lukiolaisista 91:tä prosenttia opetti opettaja, joka oli omalla ajallaan itseopiskellut TVT:tä, kun Suomessa vastaava luku oli 48 prosenttia. Toisaalta lähes kaikkia lukiolaisia Suomessa opetti opettaja, joka oli kahden viime vuoden aikana osallistunut johonkin TVT-aiheiseen koulutukseen. Myös sähköisten oppimateriaalien ja oppimisympäristöjen lisääntyvän käyttöönoton sekä etenkin sähköisten ylioppilaskirjoitusten on arvioitu aiheuttavan lisääntyvää koulutustarvetta lähes kaikissa kunnissa34. Toisenlainen lähestymistapa opettajien TVT-koulutukseen on Etelä-Koreassa, jossa koulutus on selkeästi nivottu kansalliseen ohjelmaan ja sitä ohjataan keskitetysti.35

Kollegat TVT-kouluttajinaLäheskään aina perinteinen luokkahuonekoulutus ei ole paras mahdollinen vaihtoehto oppia digitaalisia taitoja ja saada niiden suhteen muutosta aikaan, vaan opettajien omassa kouluyhteisössä on valtava potentiaali digitaalisen muutoksen läpiviennin tukemiseen. Edellä mainitun ESSIE-tutkimuksen36 mukaan suomalaisten opettajien keskuudessa erityisen suosittu koulutusmuoto onkin koulun oman henkilökunnan järjestämä TVT-koulutus. Omat kollegat ovat helposti saatavilla, minkä lisäksi heidän tukensa on tärkeää kehittämiseen kannustavan ilmapiirin luomisessa ja uusien toimintamallien omaksumisessa. Rehtorilla koulun johtajana on myös merkittävä rooli siinä, minkälaisia mahdollisuuksia osallistua ja kehittää osaamistaan opettajalla on ympäristössään.

Opettajien ja rehtoreiden kanssa käymämme keskustelut tukevat tätä näkemystä. Useat haastateltavistamme toivat keskusteluissa esille yhteisöllisen tiedonjakamisen tärkeyden. Koulujen digitalisaatiota ja pedagogista kehitystä tukemaan on perustettu erilaisia työryhmiä, joissa voidaan jakaa hyviä käytänteitä ja keskustella esiin tulevista haasteista. Koska opettajien taidoissa voi olla suuriakin eroja, ovat koulun omat foorumit erittäin arvokkaita, sillä kärkiopettajat voivat jakaa niissä omaa osaamistaan ja saada siten muita mukaan kehitykseen. Myös koulujen yhteiset hankkeet, kuten Stadin eKampus, ovat digitalisaatiokehityksessä merkittävässä roolissa, sillä ne tarjoavat kouluille yhteisiä, valmiita toimintamalleja ja -ehdotuksia eteen tuleviin haasteisiin.

Oman työmarkkina-arvon säilyttämisen kannalta opettajalla on paitsi vastuu omasta kehittämisestään myös oikeus saada tukea kehittymiseen yhteisöstään. Accenturen näkemyksen mukaan kouluilla tulisi olla omat pedagogiset visionsa esimerkiksi siitä, mitä kompetensseja on tarpeen erityisesti kehittää, sekä suunnitelmat ja seurantamenetelmät kehityksen eteenpäin viemiseksi. Jokaiselle opettajalle tulisi laatia tämän vision kanssa linjassa oleva vuositason kehittämissuunnitelma, jonka puitteissa opettaja voi koota erilaisista osaamisen kehittämisen tavoista tarpeitaan ja toiveitaan vastaavan kokonaisuuden.

Jatkuvan oppimisen kannustimetLukioiden digitalisoitumisen myötä opettajan roolissa korostuvat tietoa jakavan luennoitsijan asemasta aiemmin mainitut ohjaajan ja valmentajan roolit sekä kehittämistehtävät. Jotta digitaalisuuden tuomista mahdollisuuksista saadaan irti niiden tarjoamat hyödyt, pitää tarpeeksi suuren osan opettajakuntaa olla aktiivisesti sitoutunut muuttamaan rooliaan.

Osa opetettavasta tiedosta vanhentuu nopeammin kuin nykyiset opetussuunnitelmat ja -sisällöt pystyvät ennakoimaan, joten opettajan rooli tiedon aktiivisena käsittelijänä kasvaa entisestään. Tämä asettaa uusia vaatimuksia opettajan

29. European Schoolnet & University of Liège 2013. 30. European Schoolnet & University of Liège 2013. 31. European Schoolnet & University of Liège 2013. 32. Opefi s.a.; Ope.web 2008.

33. European Schoolnet & University of Liège 2013. 34. Jalava, Selkee & Torsell 2014. 35. Hwang, Yang & Kim 2010. 36. European Schoolnet & University of Liège 2013.


Etelä-Koreassa tarjotaan opettajille systemaattista TVT-koulutusta

Viro on eurooppalainen edelläkävijä TVT:n opetuskäytössä

Toimijat: Etelä-Korean valtioEtelä-Korean kolmas opettajille suunnattu TVT-koulutuksen pääohjelma keskittyy tietoyhteiskuntaan ja ubiikkioppimiseen. Opettajien koulutusohjelmat, kuten eri uravaiheessa oleville opettajille suunnatut sekä uusien teknologioiden opetukseen integroimiseksi kehitetyt ohjelmat, perustuvat kansalliseen pääohjelmaan.

Rehtoreilla on keskeinen rooli ohjelman koulukohtaisessa toteuttamisessa. Heidän koulutukseensa kuuluu TVT-käyttötaitojen lisäksi koulutusta TVT:n opetuskäytön johtamisessa, TVT:n hyödyntämisessä koulun hallinnossa, oppimisyhteisön rakentamisessa koulun verkkosivujen avulla sekä tapaustutkimuksia TVT:n opetuskäytöstä.

Erityistä kokeilussa: Kansallinen koulutuksen pääohjelma ottaa huomioon TVT:n kansallisen valmiustason. Opettajat pystyvät soveltamaan oppimaansa käytäntöön välittömästi, kun teknologian ja sisältöjen kypsyysaste on otettu huomioon koulutuksen suunnittelussa. Näin on vältetty monissa muissa maissa havaittu opettajien turhautuminen, kun he eivät ole puutteellisen infrastruktuurin ja sisältöjen takia voineet toteuttaa koulutuksessa saamiaan oppeja.

Lisätietoja: Hwang, Yang & Kim. 2010. E-Learning in the Republic of Korea. UNESCO. Saatavilla Internetistä osoitteesta http://iite.unesco.org/pics/publications/en/files/3214677.pdf

Toimijat: Viron valtioVirossa kansalliset strategiat käsittävät opetuksen kaikki alueet. Viralliset ohjausdokumentit edellyttävät, että opettajat ja opiskelijat käyttävät TVT:tä kaikissa oppiaineissa oppitunneilla ja muussa toiminnassa. Kaikille kouluille yhteinen Koolielu-portaali sisältää tiedostoja ja linkkejä tuhansiin kansallisen opintosuunnitelman mukaisesti järjestettyihin oppimateriaaleihin. Opettajille on järjestetty laajamittaista paikan päällä tapahtuvaa koulutusta sekä virtuaalista TVT:n hyödyntämistä opetuksessa käsittelevää koulutusta. TVT:n opetuskäytön edistäminen ja koordinointi on kansallisesti keskitetty yhdelle organisaatiolle, HITSA Innovatsioonikeskukselle, jolla on keskeinen rooli esim. opettajien TVT-koulutuksen kehittämisessä, toteutuksessa ja arvioinnissa sekä sähköisten oppimateriaalien laadunvarmistamisessa.

Erityistä kokeilussa: Joka neljäs virolainen lukion opettaja käyttää TVT:tä useammin kuin kolmella tunnilla neljästä.

Lisätietoa: HITSA Innovatsioonikeskuksen englanninkieliset verkkosivut osoitteessa www.innovatsioonikeskus.ee/en



ajankäytölle. Voi olla tarpeellista avata keskustelua siitä, tukeeko nykyinen tuntiperusteinen palkkausjärjestelmä opettajan roolin muutosta. Kannattaisi myös tutkia mahdollisuutta hyödyntää yritysmaailmassa tyypillisesti käytettäviä rahallisia kannustimia opettajien roolin vaativuustason muuttuessa. Yksi keino voisi olla vuosityöaikaan siirtyminen, jolloin oman osaamisen kehittäminen on mahdollista sisällyttää palkkaratkaisuun. Samalla kyetään seuraamaan tarkemmin sitä, mihin kaikkeen opettajien työaika itse asiassa kuluu (opettaminen, ohjaus, uusien metodien opiskelu, tiedonjako, koulutuksiin ja kehittämisprojekteihin osallistuminen jne.), ja osa opettajista voisi profiloitua entistä selkeämmin ns. kehittäjäopettajiksi. Muutoksen tukemiseksi opettajien palkitsemista voi harkita myös muilla kuin rahallisilla keinoilla. Esimerkiksi Virossa palkitaan opettajia TVT:n käytöstä esimerkiksi laitteiden, koulutustuntien ja erilaisten kilpailujen avulla.37

Ylipäätään osaamisen kehittäminen tulee nähdä laajempana kokonaisuutena kuin vain koulutuksiin osallistumisena. Sopivia

opettajan henkilökohtaisen kehittämis-suunnitelman elementtejä ovat perinteisten luokkahuonekoulutusten lisäksi mm.

• virtuaalikoulutukset

• itseopiskelu

• suunniteltu työssä oppiminen ja uuden vastuualueen haltuunotto

• mentorointi

• kehittämisryhmien vetäminen tai niihin osallistuminen

• epäviralliset keskustelut kollegoiden kanssa

• kollegoiden tuntien observointi

• palautteen antaminen muiden opetuksesta ja pyytäminen omasta opetuksesta

• koulun ulkopuolisiin verkostoihin osallistuminen

• hyvien käytänteiden systemaattinen jakaminen

• oman alan asiantuntijaorganisaatioiden ja verkostojen hyödyntäminen.

Kun opettajan osaamisen kehittämisessä hyödynnetään tällaisia opettajaa itseään lähellä olevia matalan kynnyksen tekijöitä, opettajalle muodostuu ns. oppimisketju (’learning chain’), joka tarjoaa opettajalle useita mahdollisuuksia kehittää osaamistaan ja saada apua sitä tarvitessaan, ilman että hänen täytyy odottaa tiettyä koulutusta vastauksia saadakseen. Accenturen toteuttaman tutkimuksen mukaan38 oppiminen on tehokkainta nimenomaan työssä oppimisen kautta, ei niinkään luokkahuoneessa. Tässä lähestymistavassa on paljon muitakin etuja, sillä se on jatkuvaa, helposti saatavilla, edullista ja oppijan kannalta palkitsevaa.

Digitaalisen ja pedagogisen kehityksen vaatimaa muutosta on hyvin vaikea toteuttaa ellei opettajien koulutus- ja kehittämistoimintaan resursoida riittävästi.

Opettajien sopeutumisessa muuttuvaan rooliinsa ja heidän digitaalisen osaamisensa kehittämisessä on keskeistä, että opettajat saavat tarvitsemansa tuen esimiehiltään eli rehtoreilta (vrt. edellä käsitelty valtuuttavan johtamisen malli). Ihannetilassa digitaalisuuden opettajille tuomat hyödyt realisoituvat mielestämme seuraavilla tavoin:

• Opettajien ajankäytön painopiste on opiskelijoiden ohjaamisessa ja oman työn kehittämisessä ”tiedon kaatamisen” sijaan. Opettaja tiedostaa, että hänen ei tarvitse tietää ja osata kaikkea, vaan tärkeämpää on kyky osallistaa opiskelijat omaan oppimiseensa.

• Opettajilla on käytössään entistä monipuolisempia ja ajankohtaisempia ainesisältöjä.

• Kaikki opettajat pitävät oman osaamisensa ajan tasalla hyödyntämällä luokkahuonekoulutusten rinnalla monipuolisesti työssä oppimisen menetelmiä sekä oman työyhteisönsä sisäistä tietovarantoa ja saavat omaan työhönsä ideoita ja tukea edelläkävijäopettajilta.

• Osaamisen kehittäminen on systemaattista (mm. tavoitteiden asettaminen) ja palkitsemiseen ja työaikaan liittyvät järjestelyt kannustavat opettajia oman osaamisen jatkuvaan päivittämiseen.

Tavoite: opettajat kehittävät ja kehittyvät suunnitelmallisesti

37. European Schoolnet & University of Liège 2012. 38. Accenture 2013.


Oppimisprosessin suunnittelu digiympäristöön on haaste, johon tulee tottua. Opettajat voivat hermostua siihen, että laitekanta on kirjavaa tai jokin laite ei toimi. On tärkeää, että he oppivat hallitsemaan odottamattomia asioita opetuksessa ja sietävät epävarmuutta opetustilanteessa.Opettaja, lukio



Käyttäjäkokemus keskiössäOppimisen ja opettamisen digitalisoituessa on tärkeää pystyä varmistamaan, että opettajien pedagoginen vapaus ja päätösvalta opetuksessa säilyvät. Vaikka kouluissa tullaan todennäköisesti ottamaan käyttöön yhä enemmän virtuaalisia oppimisympäristöjä ja -alustoja, niiden pitää tukea opettajien valinnanvapautta ja tukea parhaita

Käyttämällä: digitaalisia sisältöjä ja oppimisympäristöjä oppimiseen

Koulumaailman tarpeet digitaalisuuden hyödyntämisen suhteen ovat kutakuinkin samoja kuin liike-elämässä. Digitaalisuus tuo liike-elämässäkin mukanaan myös epävarmuustekijöitä, mutta sen tuomat hyödyt on kuitenkin koettu varsin suuriksi – etenkin työntekijöille lisääntynyt joustavuus työaikojen ja fyysisen sijainnin suhteen tuo paljon valinnan vapautta työntekoon. Koulumaailmassa TVT:n hyödyntämisellä haetaan työnteon joustavuuden lisäksi myös kustannussäästöjä. Niin opiskelijat, opettajat kuin työntekijätkin voivat hyödyntää arjessaan (koulussa tai töissä) digitaalisuutta muun muassa viestintään, materiaalien ja tiedon jakamiseen sekä itseopiskeluun.

opettamisen ja oppimisen käytäntöjä eikä kahlita heitä toimimaan vain digitaalisen alustan määrittämällä tavalla.

Virtuaalisten oppimisympäristöjen ja -alustojen tulee olla helppokäyttöisiä ja joustavia pystyäkseen tukemaan opettajia luokkahuoneen ja opetusympäristön muutoksessa. Eri opettajilla saattaa olla käytössään useita erilaisia ohjelmia ja sovelluksia, jotka tulisi pystyä helposti yhdistämään opettajan käyttämälle digitaaliselle opetusalustalle omien mieltymysten mukaan. Lisäksi alustan tulisi olla helposti muokattavissa opettajan tarpeiden mukaisesti. Opetushallituksen pilvipalveluloppuraportin39 mukaan virtuaalisia oppimisympäristöjä on kouluissa jo tarjolla, mutta niitä ei osata hyödyntää. Tehtävät ovat edelleen sidoksissa perinteisiin oppikirjoihin, eikä tietoja viestintäteknologian käyttö nivoudu opetettavan aiheen ydinasioiden opetukseen ja oppimiseen. Samankaltaisia havaintoja teimme myös keskusteluissamme lukioiden rehtorien ja opettajien kanssa. Tämä onkin mielestämme yksi keskeisistä haasteista, joihin koulujen digitalisaatiokehityksessä tulee löytää ratkaisu.

Sähköiset oppimateriaalit vielä perinteisiin sidottujaSähköisten oppimateriaalien käyttö on toistaiseksi ollut rajallista kouluissa. Opettajien ja rehtoreiden kanssa tekemiemme haastattelujen perusteella pääasiallinen syy tähän on se, ettei materiaalien sähköistämisestä koeta saatavan tällä hetkellä lisäarvoa. Monet nykyiset sähköiset oppimateriaalit ovat vain sähköiseen muotoon siirrettyjä oppikirjoja. Sähköisiltä oppimateriaaleilta kaivataan lisää toiminnallisuuksia ja opiskelijoita aktivoivia ominaisuuksia kuten erilaisia tehtäviä, laajempia ja moninaisempia materiaaleja, opitun testaamismahdollisuutta, kokeiden laatimista sekä ajantasaisemmin päivittyvää tietoa ja esimerkiksi linkityksiä opetusmateriaalin ja uutissivustojen artikkelien välille.

Helsingin luonnontiedelukiossa kokeiltiin kevätlukukaudella englannin opiskelua kokonaan ilman oppikirjaa erilaisia sähköisiä aineistoja, videoita, Facebookia, Google Sites -palvelua ja blogeja hyödyntäen. Uuden lähestymistavan ansiosta opiskelijat oppivat englannin lisäksi TVT- ja työelämätaitoja.

Digitaalisten palveluiden tulee rajoittamisen sijaan inspiroida ja vapauttaa opettajien luovuus

39. OPH 2014.



Työelämätaidot ja sisäinen yrittäjyys -videot inspiroivana osana lukion englannin kurssia

Toimijat: Accenture ja Helsingin kaupungin opetusviraston Stadin eKampusHelsingin luonnontiedelukiossa Krista Kindt-Sarojärvi toteutti englannin kurssin (keväällä 2014) kokonaan ilman kirjaa. Tuntien ohjeet opiskelijoille olivat Google Sites -palvelussa (https://sites.google.com/site/mrskindtscourse3/course-schedule/class-8) ja opiskelijoiden tuotokset blogeissa. Koko kurssi (EN3, opiskelu ja työ) rakentui tarinalle, jossa opiskelija lähtee ulkomaille opiskelemaan ja bloggaa siitä. Työelämätaidot ja sisäinen yrittäjyys -videot (6 kappaletta) kytkettiin siis opiskelijoiden elämään, jolloin samaistuminen ei ollut vaikeaa. Videoiden teemoja syvennettiin aina erilaisin tehtävin, esimerkiksi tiimityövideo inspiroi kokeilemaan Facebookia myös tunnilla etätyövälineenä. Kurssilla ei ollut perinteistä loppukoetta, vaan kurssi arvioitiin parin sanastopistokokeen, blogikirjoitusten arviointien sekä tehtyjen kotitehtävien perusteella.

Erityistä kokeilussa: Opiskelijat oppivat englannin lisäksi tunneilla paljon tietoteknisiä käytännön taitoja sekä työelämätaitoja, kuten tiimityöskentelyä ja ongelmanratkaisua.

Lisätietoja: Työelämätaidot ja sisäinen yrittäjyys -tukimateriaalisivustolla osoitteessa https://sites.google.com/site/henriasenne/


Suomen koulut ovat digitaalisten sisältöjen ja oppimisympäristöjen hyödyntämisessä vielä kehityksen alkuvaiheessa. Ihannetilassa digitaalisuus tukee opiskelijoiden aktiivista roolia omassa oppimisessaan seuraavin tavoin:

• Oppimateriaalien painopiste siirtyy staattisista oppikirjoista reaaliaikaisen (digitaalisen) tiedon laajempaan hyödyntämiseen.

• Opiskelijoilla on aiempaa suurempi rooli materiaalivalinnoissa. Kaikille on yhteinen tietty suppea perustaso, jonka päälle voidaan koota digitaalisia oppimateriaaleja ja tietolähteitä valinnan mahdollisuuksia hyödyntäen, esimerkiksi tietty materiaali voi olla aina opiskelijoiden saatavilla (ns. on-demand), minkä lisäksi materiaaleista voidaan äänestää (voting) ja niitä voidaan arvioida (rating).

• Digitaalisuutta hyödynnetään eri oppimistyylien tukemisessa ja sisällön profiloinnissa opiskelijaa motivoivalla tavalla.

Tavoite: reaaliaikaiset oppimateriaalit ja oppimisympäristöt osallistavat opiskelijoita

Ihannetilanteessa digitaalisuus voi mahdollistaa perinteistä painettua oppimateriaalia paremmin eri oppimistyylien ja opiskelijan omien kiinnostuksen kohteiden tukemisen. Rikas sisältö tukee entistä paremmin erilaisia oppimistyylejä, koska sisältöä voi omaksua lukemisen lisäksi käytännön esimerkkejä kuuntelemalla, katsomalla ja niistä keskustelemalla. Digitaalisiin oppisisältöihin sisältyvä analytiikka puolestaan tuo mahdollisuuksia profiloida oppimissisältöjä. Analytiikan puitteissa voidaan opiskelijan oman datan (esim. omat intressit), suorituksista syntyneen datan (esim. numeroarvioinnit, kurssimäärät) ja miksei myös opettajan antaman datan (esim. vahvuudet, kehittämiskohteet) perusteella kohdentaa oppisisältöjä opiskelijan kannalta relevantilla tavalla. Oikea yhdistelmä tiettyjä oppimistyylejä ja kiinnostuksen kohteita tukevaa sisältöä motivoi myös opiskelijaa ja voi johtaa siten parantuneisiin oppimistuloksiin. Lisäksi sähköiset oppimateriaalit mahdollistavat reaaliaikaisen tiedon käytön, kun päästään irti oppikirjojen päivitys- ja painossykleistä ja tieto päivittyy jatkuvasti.

Hyödyntämättömiä voimavaroja – sovellukset ja virtuaaliset oppimisympäristötSuhteessa Suomen yleisesti ottaen korkeaan teknologian tasoon sovellusten ja virtuaalisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen opetuksessa on tällä hetkellä alimitoitettua. Sovellusten käyttöä opetuksessa rajoittaa eniten tunnin valmistelusta opettajalle koituva ylimääräinen työ. Monet opettajat kokevat uuden sovelluksen ottamisen tunnille

työlääksi prosessiksi, koska he joutuvat ensin kartoittamaan itse tehtävänantoon sopivia sovelluksia ja ohjelmia ja testaamaan sitten sovelluksen käyttöä eri päätelaitteilla voidakseen olla varmoja, että sovellus toimii toivotulla tavalla eikä tunnilla kulu ylimääräistä aikaa laitteiden virittelyyn.

Muun muassa Virossa on saatu hyviä tuloksia aikaan kokeilemalla lähestymistapaa, jossa opettaja ei etukäteen valitse tehtävänantoon käytettävää sovellusta, vaan siirtää vastuun toimivan sovelluksen etsimisestä opiskelijalle. Tämän on koettu osallistavan opiskelijoita sekä vähentävän opettajien työtaakkaa ja teknisiä haasteita opiskelijoiden ollessa omien päätelaitteittensa asiantuntijoita.40

Suomalaisten osaaminen sovellusten, eritoten pelien, saralla on kansainvälisestikin korkealle arvostettua. Muun muassa Hay Day, Clash of Clans, Boom Beach ja Angry Birds ovat kaikki maailmalla suosittuja suomalaisia (mobiili)pelisovelluksia. Ehkä yllättävästi keskivertosuomalaisen (18–64-vuotiaan) älypuhelimen omistajan luurista löytyy kuitenkin vähemmän sovelluksia kuin älypuhelimien omistajilta muissa Pohjoismaissa. Siinä missä suomalainen älypuhelimen omistaja asentaa puhelimeensa 20 sovellusta, tanskalainen lataa 33, norjalainen 33 ja ruotsalainen 39 sovellusta.41 Sama epäsuhta teknisen osaamisen ja itse käytön välillä on nähtävissä Suomessa kaikessa digitalisaatiokehityksessä. Ratkaisua epäsuhtaan voidaan hakea markkinoinnin keinoin – saattamalla osaamista muiden tietoon ja auttamalla heitä soveltamaan sitä.

Kansalliseen koulutuksen pilvipalveluun kohdistuu suuria odotuksiaSuunnitteilla olevan kansallisen koulutuksen pilvipalvelun tulisi aiheesta laaditun raportin mukaan mm. olla käyttäjäystävällinen, sisältää pelillisiä, havainnollisia ja yhteisöllisiä elementtejä sekä toimia materiaalipankkina42. Palvelua on tarkoitus lähteä kehittämään aihioille, jotka liittyvät esimerkiksi digitaalisiin sisältöihin, sähköisten työpöytien kehittämiseen, vuorovaikutusympäristöihin sekä analytiikan hyödyntämiseen.

Kokonaisuutena pilvipalveluhanke tuntuukin vastaavan juuri nykyhetken digitaalisen kehityksen tarpeisiin, jotka ovat myös Accenturen käymissä keskusteluissa nousseet esille. Pilvipalvelun avulla päästään toivottavasti realisoimaan monia digitalisaatioon liitettyjä hyötyjä, kuten opiskelijalähtöinen oppiminen, tiimityöskentelyä tukevat työmuodot, luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuva opetus ja oppiainerajat ylittävä yhteistyö.

Haastavinta pilvipalveluhankkeen hyötyjen saavuttamisessa tulee varmasti olemaan muutosmatka niitä kohti – opiskelijoiden, opettajien ja rehtoreiden sitouttaminen mukaan uuteen toimintaan. Kyseessä on iso hanke, jonka onnistunut läpivienti vaatii teknisen toteutuksen rinnalle vankkaa näkemystä ja toimintaa tukemaan muutosprosessia. Koska digitalisaatio tuo jatkuvasti mukanaan uusia muutoksia, tulee tämäkin palvelu saada rakennettua ja käyttöön kuitenkin mahdollisimman pian, jotta sitä ehditään hyödyntämään ennen uusia innovaatioita.

Copyright © 2014 Accenture. Kaikki oikeudet pidätetään. 2940. Koitla & Maadvere 2014. 41. Google ym. 2013.

42. OPH 2014.


Perinteisistä luokkahuoneista monimuotoisiksi oppimisympäristöiksi Luokkahuoneet eivät ole juuri muuttuneet sitten kansakouluaikojen. Opettajien pöydät on toki laskettu alas korokkeilta ja pulpetit ovat matkan varrella muuttaneet muotoaan, mutta 1800-luvulla syntynyt perinne elää luokkahuoneissa edelleen vahvana. Opettajan pöytä on yhä luokan edessä ja opiskelijoiden pulpetit suunnattuna luokan etuseinään päin. Tieto ja oppi ovat nyt joka puolella: kännyköissä, läppäreissä, tableteissa; blogeissa, uutissivustoilla, arkistoissa; pöydällä, taskussa ja repussa. Tästä huolimatta opiskelijat istuvat edelleen rintamasuunta liitutauluun.

Perinteistä fyysistä luokkahuoneopetusta voidaan rikastaa virtuaalisilla oppimisympäristöillä. Parhaimmillaan monimuotoisessa luokkahuoneessa yhdistyvät molempien maailmojen parhaat puolet toisiaan täydentävällä tavalla. Fyysisellä luokkahuoneella on tärkeä rooli myös modernissa oppimisympäristössä, sillä se mahdollistaa opiskelijoiden tarkemman havainnoinnin ja edistymisen seurannan eri tavalla kuin virtuaalinen luokkahuone. Fyysisessä luokkahuoneessa tehtävä ryhmätyö kehittää vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja laajemmin kuin pelkästään virtuaalisesti toteutettu keskusteluryhmä.

Virtuaalisen luokkahuoneen mahdollisuudetVirtuaalinen luokkahuone poistaa ajan ja paikan mukanaan tuomat rajoitteet. Opiskelija voi käyttää asian opiskeluun niin paljon tai vähän aikaa kuin kokee itse tarvitsevansa. Virtuaalinen luokkahuone mahdollistaa myös joustavuuden opiskeltavan aineiston laajuudessa sekä tilojen tehokkaan hyödyntämisen. Kun toisille opiskelijoille riittävät vain tunnin laajuuteen kuuluvat materiaalit,

voivat toiset taas olla kiinnostuneita syventämään osaamistaan itseopiskeluna verkossa.

Esimerkiksi tanskalaisessa Ørestadin lukiossa sekä fyysiset tilaratkaisut että TVT:n hyödyntäminen on valjastettu tukemaan koulun pedagogista visiota. TVT:n avulla opiskelijoista on tullut tiedon tuottajia ja samalla koko koulusta uusi ja erilainen, tietoa tuottava organisaatio. Luokkahuoneita käytetään ainoastaan

Toimivuudella: infrastruktuuri digitaalisuuden perusedellytys

Jotta oppiminen digitaalisia sisältöjä ja ympäristöjä hyödyntäen olisi mahdollista, on lukioiden niin kutsutun perusinfrastruktuurin myös tuettava omalta osaltaan digitaalista kehitystä. Infrastruktuurilla tässä kontekstissa tarkoitamme lähinnä opetukseen käytettäviä tiloja (kuten luokkahuoneita), opettamiseen käytettävää laitekantaa (tietokoneita ja muita TVT-välineitä) sekä verkkoyhteyksiä.

Oppimisen yksilöllisyys ja itsenäinen oppiminen lisääntyvät digitaalisten oppimisympäristöjen myötä, mutta tarve yhteisöllisyydelle ja yhdessä tekemiselle säilyy



TVT:n avulla toteutettu uudenlainen oppiminen tuonut hyviä tuloksia Tanskassa

Toimijat: Ørestadin lukioØrestadin lukion pedagoginen visio pohjautuu nykyaikaiseen näkemykseen tiedon synnystä. Siinä keskeisiä ovat pätevyys, kyvykkyydet, luovuus ja kulttuuri. Vision toteuttamiselle olennainen TVT:n laajamittainen hyödyntäminen sallii opiskelijoille poikkeuksellisen laajan autonomian sen suhteen, milloin ja missä he työskentelevät ja kuinka he osoittavat oppimisensa. Koulussa perinteisiä luokkahuoneita käytetään vain uuden tiedon tehokkaaseen jakamiseen. Avotilat sallivat ryhmätyöt, joissa opiskelijat johtavat itse omaa oppimistaan ja opettajat toimivat mentoreina.

Erityistä kokeilussa: Vaikka melkein puolet opiskelijoista tulee perheistä, joilla ei ole jatkokoulutushistoriaa, he saavuttavat kansallista keskitasoa vastaavat tulokset ja pääsevät vertaisiaan todennäköisemmin jatkamaan opintojaan yliopistotasolle. Oppijakeskeiset menetelmät ja edistynyt TVT:n käyttö ovat tehneet koulusta Tanskan halutuimman lukion.

Lisätietoa: Hampson, M., Alec Patton, A., Shanks, L. 2011. 10 schools for the 21st century. Innovation Unit. Saatavilla Internetistä osoitteesta www.innovationunit.org/resources/10-schools-21st-century

Vaikka opettajat haluaisivat hyödyntää enemmän tietokoneita, ei ole resursseja. Konkreettinen iso step, joka vie digitaalista oppimista eteenpäin, on että koneet voi ottaa käyttöön milloin vaan eikä tarvitse varata tiloja etukäteen.Opettaja, lukio



tiedon tehokkaaseen jakamiseen. Ryhmätyöt, joissa opiskelijat johtavat omaa oppimistaan ja opettajat toimivat mentoreina, tehdään avotiloissa. Virtuaaliset oppimisympäristöt mahdollistavat opiskelun ajasta ja paikasta riippumatta sekä aremmille opiskelijoille osaamisen osoittamisen ilman luokkahuoneympäristön luomia paineita.43

Luokkahuoneiden muunneltavuus vähäistäNykyisellään fyysiset luokkahuoneet eivät tue parhaalla mahdollisella tavalla virtuaalisen ja fyysisen luokkahuoneen saumatonta yhteistyötä. Luokkahuoneissa on konkreettisia vajeita, kuten tehottomat langattomat verkot ja pistorasioiden vähyys. Jos opettaja toivoo pystyvänsä hyödyntämään päätelaitteita fyysisessä luokkahuoneessa, kuluu hänellä usein aikaa joko erillisen ATK-luokan varaamiseen tai laitteistojen varaamiseen, siirtelyyn ja valmistelemiseen tuntia varten. Nykyaikaisissa oppimisympäristöissä ATK-luokista ollaankin jo luopumassa. Niiden tilalle on nousemassa malli, jossa jokainen luokkahuone on ATK-luokka, johon opiskelijat tuovat omat päätelaitteensa.

Vaihtoehtoja laiteratkaisuihinLukioiden rehtoreiden ja opettajien kanssa käymiemme keskustelujen perusteella lähes kaikissa lukioiden luokkahuoneissa on nykyään pöytätietokone ja dokumenttikamera, osassa myös SmartBoard-älytaulu. Kouluissa on myös edelleen ATK-luokat pöytätietokoneineen ja näiden kiinteiden päätelaitteiden lisäksi eri määrä joustavasti liikuteltavia laitteita kuten kannettavia tietokoneita, miniläppäreitä, tabletteja sekä älypuhelimia. Vain osalla opettajista on henkilökohtainen kannettava tietokone. Opiskelijoita kannustetaan myös tuomaan omia laitteitaan kouluun, ja tämän BYOD-trendin (Bring Your Own Device) toivotaan myös lisääntyvän tulevaisuudessa.

Kartoitus: Tieto- ja viestintätekniikan välineet lukioissa (2013)Tarkempaa tietoa lukioiden tietoliikenneyhteyksistä ja laitekannan määrästä suhteessa opiskelijoihin on saatavilla Kuntaliiton tuoreesta kartoituksesta44. Sen mukaan lukioissa on keskimäärin 1,88 kannettavaa tietokonetta, 1,82 pöytäkonetta ja 1,07 tablettia kymmentä opiskelijaa kohden. Älytauluja on 0,34 kappaletta ja älypuhelimia on 0,15 laitetta kymmentä lukion opiskelijaa kohden. Kaikilla Manner-Suomen lukioilla on käytössään internet-yhteys. Yhteydet ovat useimmiten nopeita valokuituyhteyksiä. Lähes kaikissa (96 %) Manner-Suomen kunnissa lukioihin on rakennettu langaton verkko, joka on osassa kunnista avoin opiskelijoiden omille laitteille ja osassa lukion tietokoneille tai henkilökunnan käytössä olevilla laitteille.

Lukioissa on sekä omien laitteiden käyttö että tietokoneiden hankkiminen opiskelijoiden käyttöön suhteellisen yleistä. Opiskelijoiden omia laitteita käytetään lukioissa 61 prosentissa kuntia. Yli kolmannes kyselyyn osallistuneista kunnista on hankkinut lukioihin henkilökohtaisia tietokoneita opiskelijoille.

Vaikka omien laitteiden käyttö on lukioissa yleistä, on verraten harvinaista, että opiskelijoita vaaditaan hankkimaan tietokone opiskelua varten.45

Laitekannan ylläpidon haasteetLaitekannan suurin haaste suomalaisissa kouluissa on sen vanhentuminen. Laitekantaa ei uusita riittävän nopeaan tahtiin, mikä johtaa siihen, että koulujen laitteet ovat lähes aina vanhempia kuin opiskelijoiden omat laitteet. Haastattelemiemme rehtorien ja opettajien kouluissa yksittäisten laitteitten kiertoaika on noin viisi vuotta.

Voidaan myös kysyä, onko yllä kuvatun kaltainen laitteiden saatavuus (esimerkiksi 1,88 konetta kymmentä opiskelijaa kohden) riittävä opetuksen tarpeisiin. Jotta digitaalisuuden ”missä vain, milloin vain” -periaate toimisi, pitäisikin löytää oikea tasapaino koulun tarjoamien laitteiden ja opiskelijoiden omien laitteiden käytön välillä. Toisaalta koulu ei myöskään voi ostaa kaikille opiskelijoille omaa konetta. Olisi mahdoton yhtälö koettaa ratkaista laitteiden saatavuutta ostamalla kaikille koneet ja samalla tiivistää laitteiden kiertoväliä. Konemäärän paisuessa myös

Omia laitteita opetuksessa vähintään viikoittain käyttävät lukiolaiset

Lähde: European Schoolnet & University of Liège 2013

Suomi 29% Suomi 5%

Liettua 65% Liettua 12%

Latvia 65% Latvia 10%

Viro 62% Viro 18%

43. Hampson, Patton & Shanks 2011. 44. Jalava, Selkee & Torsell 2014. 45. Jalava, Selkee & Torsell 2014.


siihen liittyvän IT-tuen tarve kasvaa huomattavasti. Lukioiden rehtoreiden ja opettajien kanssa käymiemme keskustelujen perusteella IT-tuen määrän ei nykyiselläänkään koeta vastaavan uusia, jatkuvasti kasvavia tarpeita. Yrityksissä itsestään selvä IT-tuki toimii koulumaailmassa vaillinaisesti. Etenkin koulujen omistamien lainakoneiden suhteen myös tietoturvallisuuden rooli korostuu, kun laitteita käytetään yhä enemmän ja samaa laitetta voidaan kierrättää useilla opiskelijoilla. Kaikille hankittavia koneita parempi lähestymistapa on siis, että painopiste on opiskelijoiden omissa laitteissa, joista he itse pitävät huolen ja kantavat vastuun. BYOD, Bring Your Own Device, on trendi, joka ohjaa kehitystä myös muualla maailmassa. Digitaalisuuden hyödyntäminen ei ole kiinni siitä, että kaikilla olisi omat laitteet – etenkin kun opetuksessa muutenkin korostetaan tiimityötaitojen ja yhteisöllisyyden kehittämistä.

Oman haasteensa laitekannan ylläpitoon tuo myös laitekannan moninaisuus. Koulujen laitteet ovat melko yhtenäistä kantaa, mutta jos opetuksessa käytetään

myös opiskelijoiden omia päätelaitteita, kasvaa laitteiden kirjo suureksi. Kokonaisarkkitehtuurista ja nykyisestä laitekannasta pitäisi olla selkeä kuva niin kouluissa kuin kuntien hallinnossakin, jotta hankinnat osataan kohdentaa järkevällä tavalla.

Omat laitteet ja lainalaitteet yhdistävä lähestymistapaToimivin ratkaisu lukioiden laitekantaan on näkemyksemme mukaan yhdistelmä sovittua BYOD-käytäntöä ja koulun lainalaitteita. ATK-luokat ja pöytäkoneet voidaan jättää kokonaan pois ja korvata liikuteltavilla ’laitekärryillä’, joiden laitevalikoima ja määrät tulee optimoida suhteessa koulun opiskelijoiden määrään ja TVT-strategiaan. Tämä lähestymistapa kouluilla jo tuntuu osin olevankin. Jotta malli saadaan toimivammaksi, sitä tulee kehittää esimerkiksi sisällyttämällä TVT-strategiaan selkeästi kirjattu ja yhdessä sovittu linjaus omien laitteiden käytöstä. Käytännön tasolla opettajia ja opiskelijoita tulee kannustaa omien laitteiden käyttöön ja antaa heille myös ohjeistus omien laitteiden käyttöön liittyvistä toimintatavoista, mm. säännöt sosiaalisen median sovellusten käytölle

oppituntien aikana. TVT-strategian mukaisen linjauksen ja käytännön ohjeistuksen rinnalle tarvitaan myös laskelmat siitä, kuinka monta kappaletta kutakin laitetta tulisi olla koulun lainavarastossa, jotta laitteita on opetuksen kannalta tarvittava määrä. Tämä vapauttaa opettajien resursseja jatkuvalta ATK-luokkien ja laitteiden varauslistojen optimoinnilta.

Joidenkin vuosien kuluttua opiskelijoiden oppimateriaalit tulevat todennäköisesti olemaan kattavammin sähköisessä muodossa, jolloin opiskeluun käytetyn rahan painopiste siirtyy kirjoista laitteisiin. Tällöin opiskelijat ja vanhemmat eivät enää voi vastustaa omien laitteiden käytön suositusta sillä argumentilla, että sekä kirjojen ja laitteiden hankinta yhdessä on liian kallista. Toistaiseksi, kun sekä kirjat että laitteet ovat yhtä aikaa ahkerassa käytössä, pitää omat ja lainalaitteet yhdistävän strategian olla kuitenkin niin tarkasti määritelty, että kaikkien osapuolten vastuut ja velvollisuudet käyvät selkeästi ilmi.

Koulujen infrastruktuurin nivominen digitaaliseen muutokseen vaatii vielä paljon työtä. Koulujen infrastruktuurin vaillinaisuuteen ei pidä kuitenkaan tuudittautua ja pitää sitä esteenä muutokselle: kaiken teknologian ei tarvitse olla sataprosenttisessa kunnossa, jotta siitä voi saada hyötyjä irti. Ihannetilassa infrastruktuuri tukee digitalisaatiota niin, ettei siitä huolehtiminen aiheuta opetustilanteissa erityistä vaivaa tai huolta.

Ihannetilassa perusinfrastukruuri on luotettava mm. verkkoyhteyksien osalta. Luotettavuuden lisäksi infrastruktuurilta vaaditaan paljon myös joustavuutta:

• Opiskeluun käytettävät tilat ovat muunneltavia ja palvelevat parhaiten kulloinkin kyseessä olevaa käyttötarkoitusta kuten ryhmätöitä, itsenäistä opiskelua tms. (esim. case Ørestadin lukio).

• Opettajille ja opiskelijoille on tarjolla kattavaa ja helposti saatavilla olevaa tukea TVT:n ja digitaalisten ratkaisujen suhteen (vrt. monilla yrityksillä IT-tuki saatavilla 24/7).

• Lähestymistapa opiskelijoiden omien laitteiden käyttöön (BYOD) ja koululla käytössä oleviin lainalaitteisiin on selkeästi määritelty.

Tavoite: luotettava infrastruktuuri aina kaikkien käytettävissä


Kypsyysmalleissa toiminnan kehittäminen jaotellaan tasoihin (askelmiin), joita kiivetään ylöspäin tavoitteena kypsempi, järjestelmällinen toiminta. Epäkypsässä organisaatiossa prosessit ovat kertaluonteisia, improvisoituja. Kypsissä organisaatioissa prosessit ovat puolestaan dokumentoituja, toistettavia, johdettuja ja optimoituja.

Digitaalisuuden eri kypsyystasoilla keskitytään eri alueiden parantamiseen. On hyvä tietää missä vaiheessa digitaalista kehityskulkua on, jotta voi luoda reittikartan tarvittavista uudistuksista ja parannuksista päämäärään päästäkseen. Jotta tällaisesta mallista saadaan mahdollisimman paljon irti, on tärkeää ettei mallia pidetä minään kiveen kirjoitettuna totuutena, vaan sovelletaan aina sopivin osin kyseiseen ympäristöön.

Kohti digitaalisen oppimisen ihannetilaa

Malli: viisi askelta digitaaliseen lukioon

Hyviä malleja tarvitaan, jotta kaikki lukiot pääsisivät vauhdilla digitalisaatiossa eteenpäin. Opetuskäytäntöjen muutoksessa erinomaisia tuloksia on saatu parhaiden digitaalisten opetuskäytäntöjen jakamisesta opettajien kesken. Tarvitaan kuitenkin myös malleja, jotka auttavat hahmottamaan muutoksen laajempaa kontekstia, sillä ilman kokonaiskuvaa on vaikea edetä yksityiskohtiin. Digitaalisuuden kehityskulkua lukioissa tarkastellessamme päädyimme soveltaen hyödyntämään CMMI-kypsyysmallia.46

36 Copyright © 2014 Accenture. Kaikki oikeudet pidätetään. 46. CMMI Institute 2014.


1. Hapuilevaa hankintaa (alkutilanne)

• Digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntäminen ei ole millään lailla järjestäytynyttä.

• Johtajuus on vailla suuntaa ja tietokoneiden sekä sähköisten oppimateriaalien ja -ympäristöjen hankinta hakuammuntaa.

2. Summittaista kouluttautumista (toistettavissa oleva)

• Digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntäminen on lähinnä reaktiivista toimintaa eli reagoidaan johonkin konkreettiseen akuuttiin muutokseen. Esimerkiksi opettajien koulutustarve realisoituu ylioppilaskirjoitusten sähköistämisen seurauksena.

• Infrastruktuurin osalta puitteet ovat pääosin kunnossa, johtaminen ja osaamisen kehittäminen kuitenkin reaktiivisella tasolla.

3. Kokeilevaa opettamista (määritelty)

• Digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntämistä kokeillaan ’aikaisten omaksujien’/ edelläkävijäopettajien johdolla.

• Halutun kehityksen tavoitteet on määritelty ja kehitystoimet ovat osittain projektoituja, opettajien oman osaamisen kehittäminen on osittain jo proaktiivista.

4. Organisoitua pedagogista kehitystä (johdettu)

• Digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntäminen on selkeästi ja osallistamalla johdettua.

• Kehitystyö digitaalisuuden hyödyntämisessä on opiskelijakeskeistä ja proaktiivista joka tasolla mutta samalla kuitenkin hyvin järjestäytynyttä ja tavoitteisiin tähtäävää. Kehitystä seurataan selkein mittarein.

5. Vakiintuneiden hyvien käytänteiden jatkojalostamista (optimoiva)

• Digitaalisten mahdollisuuksien aitoa, pitkälle vietyä hyödyntämistä testatuilla metodeilla ja kattavalla analytiikalla.

• Kattavat sähköiset oppimateriaalit ja -ympäristöt ovat laaja-alaisesti käytössä (esim. pilvipalveluna) mahdollistaen analytiikan hyödyntämisen ja yksilöidyn opetuksen; oppilaitoksessa vallitsee jatkuvan kehittämisen toimintakulttuuri.

Digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntämisen kypsyysasteet lukiokontekstissa voi hahmottaa seuraavasti:



Näkemyksemme mukaan suomalaiset lukiot sijoittuvat näillä kypsyystasoilla pääosin hapuilevan hankinnan ja kokeilevan opettamisen välimaastoon. Joissain edelläkävijälukioissa ollaan osittain jo neljännellä tasolla. Rehtoreiden kannattaa pohtia digitaalisuuden hyödyntämisen kypsyysastetta lukioissaan yhdessä opettajien kanssa. Tämä voi

auttaa kaikkia ymmärtämään paremmin valittuja opetuksen ja digitaalisuuden kehittämisen painopisteitä laajemmassa kontekstissa.

Kypsyysmallin esittelyn tarkoituksena tässä selvityksessä ei kuitenkaan ole, että kaikki rynnisivät kilpajuoksua kaavamaisesti portaita ylöspäin.

Pyrkimyksenä on pikemminkin tuoda esiin lukioissa kuhunkin kehityksen tasoon liittyviä kriittisiä kysymyksiä, joiden avulla koulut voivat päästä digitaalisuuden hyödyntämisessä eteenpäin. Kutakin tasoa voi lähteä pohtimaan esimerkiksi seuraavassa kaaviossa näkyvästä kysymyksenasettelusta käsin.

Kriittisiä kysymyksiä eri kypsyysasteille

Kuka on vastuussa digitaalisuuden kehittämisestä ja hyödyntämisestä? Onko opiskelija kehityksen keskiössä? Seurataanko mittareilla oikeita asioita?Kuinka hyvät

TVT-kokeilut saadaan jaettua laajaan käyttöön?Miten kannustetaan määrä-tietoisesti proaktiiviseen kehittämiseen?

Miten monimuotoinen TVT-osaamisen kehittäminen näkyy lukion arjessa ja vastaako se tulevaisuuden tarpeisiin?

Millaista TVT-strategiaa noudatamme?

Mitä voisimme oppia • tutkimuksista• yrityksiltä• muilta toimialoilta?

Vakiintuneiden hyvien käytänteiden

jatkojalostamista

Organisoituapedagogistakehitystä

Kokeilevaaopettamista

Summittaistakouluttautumista

TOISTETTAVISSAOLEVA

ALKUTILANNE

MÄÄRITELTY

JOHDETTU

OPTIMOITU

Hapuilevaahankintaa


Tulevaisuuden visioita lukioiden digitaalisuudesta

Johdannossa mainitut teknologiatrendit – sosiaalinen media, mobiiliteknologia, analytiikka ja pilvipalvelut – tulee valjastaa täysipainoisesti myös koulumaailmaa hyödyttämään. Sosiaalinen media on tällä hetkellä näistä koulumaailmassa yleisimmin käytössä, ja esimerkiksi Facebookin käyttöönottoon kouluilla tuntuu olevan verrattain pieni kynnys. Tosin sosiaalista mediaa hyödynnetään toistaiseksi etupäässä koulujen viestinnässä. Mobiiliteknologian tarjoamat erilaiset sovellukset monipuolistavat opiskelijoiden oppimiskokemusta ja BYOD-trendin myötä niiden käyttäminen koulun arjessa on helppoa. Analytiikan kehitys ei ole vielä siinä pisteessä, että sen tuomat mahdollisuudet olisivat päivittäisessä koulutyössä hyödynnettävissä. Tällä saralla mahdollisuuksia on lähitulevaisuudessa nähtävissä kuitenkin runsaasti mm. oppisisältöjen käyttäjäkohtaiseen profilointiin ja kohdentamiseen liittyen. Turvallisen tunnistautumismekanismin luominen on kuitenkin analytiikan käyttöönotossa ensiarvoisen tärkeää. Pilvipalveluiden suhteen ollaan Suomessa jo ottamassa isoa harppausta kansallisen koulutuksen pilvipalvelun47 myötä.

Edellä lueteltujen teknologiatrendien hyödyntämisen esteenä mainitaan usein taloudelliset rajoitteet, jotka nousivat

esille myös Accenturen aiemmassa digitalisaatioselvityksessä48. Taloudelliset rajoitteet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kouluilla olisi esimerkiksi mahdollisuuksia tehdä tarpeellisia laitehankintoja. Rahan ja etenkin rahallisen palkitsemisjärjestelmän puutteen voidaan nähdä rajoittavan paljon laitekantaa oleellisempia asioita, kuten esimerkiksi opettajien koulutuksiin osallistumista (koulutusmaksut, sijaisen palkkaaminen koulutuksen ajaksi) tai rahallisia kannustimia oman osaamisen kehittämisestä ja hyvien käytänteiden jakamisesta. Mielestämme digitaalisen muutoksen läpiviennin vauhdittamiseksi tulisi opettajien työn oikeansuuntaista kehittämistä olla tukemassa toimiva kannustinjärjestelmä.

Ihannetilassa digitaalisuuden hyödyntämisen näkökulma on sisällytetty osaksi tulevaisuuden koulun visiota ja sen ympärille rakentuu jatkuvan kehittämisen toimintakulttuuri. Koulujen on rohkeasti kokeiltava uusia työskentelytapoja mutta myös jatkuvasti ja systemaattisesti arvioitava niiden toimivuutta oppimisen edesauttajana.

Koulujen digitalisaatio on vaativa prosessi niin opettajille, opiskelijoille kuin rehtoreillekin. Kullakin näistä ryhmistä on omat tarpensa, odotuksensa ja huolenaiheensa, jotka täytyy ottaa huomioon digitaalisten palvelujen kehittämisessä ja niiden käyttöönoton

suunnittelun kaikissa vaiheissa. Tämä asiakaslähtöinen näkökulma tulisi linkittää myös koulun strategiaan muun muassa kustannussäästötavoitteita määriteltäessä.

Tätä selvitystä varten toteutimme rehtoreiden, opettajien ja opiskelijoiden kanssa työpajoja, jotta heidän tarpeensa pysyisivät keskiössä myös ihannetilan määrittelyssä. Kaikkien toiveita ei voi toteuttaa, mutta onnistunut muutosprosessi edellyttää kaikkien ryhmien kuulemista ja osallistamista muutoksen läpivientiin. Esimerkiksi opettajien toivoma yhden digitaalisen järjestelmän malli, joka palvelee kaikkia tarpeita, ei ole realistinen ratkaisu ainakaan lähitulevaisuudessa. Suomen kouluilla ei kuitenkaan ole varaa jäädä odottamaan valmiita järjestelmiä ja parhaita käytänteitä, muuten on digitalisaation suhteen jo liian myöhäistä.

Opettajilta vaaditaankin jatkossa aikaisempaa enemmän oma-aloitteisuutta, kykyä soveltaa ja rohkeutta siirtyä pois omalta mukavuusalueelta. Samalla he välittävät aktiivista, uteliasta asennetta myös opiskelijoille. Tämä tukee osaltaan opetuksen tavoitetta: tarjota opiskelijoille valmiudet tehdä asioita uudella tavalla ja pärjätä tulevaisuuden työelämässä.

Digitalisaation mukanaan tuomat toimintatapojen muutokset tulevat olemaan vaikutuksiltaan erittäin suuria ja osin vielä ennakoimattomiakin niin koulujen, Suomen kuin maailmankin mittakaavassa. Esimerkiksi sulautetut digitaaliset innovaatiot, kuten älylasit, tulevat muuttamaan maailmaa luultavasti yhtä radikaalisti kuin matkapuhelimen keksiminen aikoinaan. Tulevaisuuden koulussa digitaaliset oppimateriaalit ja oppimisympäristöt ovat luonnollinen osa oppimista.

47. OPH 2014. 48. Accenture 2014b.


Opettaja, lukio

Rehtori, lukio

Oppilas, lukio

Tarpeet • Pedagoginen lähestymistapa digitaalisten palveluiden kehitykseen

• Yksi yhtenäinen järjestelmä • Etähallinta- ja seurantamahdollisuus

opiskelijoiden ryhmätyökaluihin• Koulutetaan asiantuntijaopettajia antamaan vertaistukea

Odotukset • Järjestelmän tulee olla automaattisesti aina ajan tasalla • Opettajien osallistaminen palveluiden kehittämiseen • Digitaalisten palveluiden pitkäjänteinen kehitys

Huolet • Kasvojen menettäminen opiskelijoiden edessä• Kontrollin menettäminen opetustilanteessa• Ajan riittäminen uusiutuvien digitaalisten palveluiden

opiskelemiseen• Oikeudenmukainen palkkaus liittyen lisääntyvään

kehittämiseen • Voiko yksi järjestelmä palvella kaikkia aineita tehokkaasti

Tarpeet • Yksi yhdenmukainen digitaalinen palvelu, ei eri järjestelmiä

• Ajasta ja paikasta riippumattomat ryhmätyökalut• Opettajien viestit tulee saada automaattisesti

matkapuhelimeen • Kulkukortti/avaimenperä, jolla voi kulkea

koulurakennuksessa vapaasti ja kirjautua sisään koulun järjestelmiin

Odotukset • Koko koulutaival tallennettuna yhdessä järjestelmässä• Opiskelijoiden ja opettajien välillä tulee olla

helppokäyttöinen aina käytettävissä oleva kommunikointimahdollisuus

• Kaikilla opiskelijoilla tulee olla fyysiset laitteet, joilla käyttää palvelua

Huolet • Kuinka varmistetaan, että kaikilla opiskelijoilla on tarvittavat laitteet?

• Opiskelijoiden yksityisyys digitaalisissa palveluissa• Kuinka osallistetaan oikeat oppilaat digitaalisten

palveluiden kehittämiseen?

Tarpeet • Digitaalisuus mahdollistaa yhteisöllisyyden myös koulurakennuksen ulkopuolella

• Opiskelijat saadaan itse vastaamaan oppimisesta• Opetus paremmin vastaamaan työelämän tarpeita

dynaamisilla opetussuunnitelmilla

Odotukset • Opetussuunnitelmien siirtymien sisällöistä menetelmiin • Digitaalisten palveluiden tulee helpottaa arjen työtä • Kaikki opettajat pitää saada hyödyntämään

sähköistä arviointia

Huolet • Digitaalisuus lisääntyy joka puolella. Pysyykö koululaitos mukana?

• Katoaako rajanveto opettajien työ- ja vapaa-ajan väliltä?

• Pedagogiikka vastaan tekniikka? • Kuinka innostetaan kaikki opettajat mukaan digitaalisten

palveluiden opiskeluun ja käyttöön?

Miten pystyn varmistamaan, että

oppilaani pärjäävät sähköisissä ylioppilaskirjoituksissa?

Miten pysyn kartalla siitä, mitä

kaikkea tulisi tehdä ja mistä kaikkialta se tieto löytyikään?

Eikä kukaan voi juuri nyt auttaa minua kun on jo ilta…

Pystyisinpä rakentamaan tunnin ja antamaan palautteen

sekä arvioimaan tehtävät samassa paikassa.

Mitä tulisi priorisoida näiden kaikkien

kehityshankkeiden keskellä, jotta opettajat ja oppilaat saisivat

uudistuksista parhaan mahdollisen hyödyn?

Pystyisinpä tekemään päätöksiä hyviin

käytäntöihin ja dataan perustuen, eikä

tietoja tarvitsisi koota kymmenestä eri paikasta.

Olisin motivoituneempi opiskelemaan, jos voisin

vaikuttaa enemmän opintojeni sisältöön, opiskelutapoihin, sekä

opiskeluaikaan ja -paikkaan.


Oleellista on, että osataan soveltaa eri digivälineitä ja yhteistyömuotoja oppimisen edesauttajina.


Digitalisoituva yhteiskunta ja muuttuvat työn mallit haastavat koulut kehittämään opetussisältöjä ja -menetelmiä, jotka auttavat opiskelijoita omaksumaan työelämässä ja yhteiskunnassa toimimiseen vaadittavat taidot. Tähän haasteeseen vastaamaan syntyi myös Helsingin opetusviraston Stadin eKampus -ohjelma. Hankkeen vetäjä, Helsingin opetusviraston linjanjohtaja Liisa Pohjolainen peräänkuuluttaa muutosta perinteisiin lukio-opetuksen malleihin: ”Lukiokoulutusta tulisi uudistaa perusteellisesti entistä innovatiivisemmaksi ja siten, että opiskelijoita kannustetaan oma-aloitteisuuteen ja aktiivisuuteen entistä enemmän. Lukioissa on vielä paljon pelkkää tiedon omaksumista, vaikka painopisteen pitäisi olla enemmän

YhteenvetoIhannetilassa lukion digitalisoituminen noudattaa ennalta määritettyä strategiaa, joka sisältää kaikki hallitun digitaalisen muutoksen perusedellytykset. Edellä tarkastelemiemme digitalisoitumisen elementtien perusteella onnistunut kehitystyö edellyttää ainakin seuraavien tekijöiden huomioimista:


uusien asioiden tutkimisessa, kriittisessä tiedon käsittelyssä ja soveltamisessa sekä yhdessä tekemisessä.” Pohjalainen uskoo opetuksen digitalisoitumisen kiihtyvän lähivuosina, mikä mahdollistaa uudenlaiset toimintatavat opetuksessa mutta toisaalta myös edellyttää erilaisten taitojen opetusta ja oppimista. ”Olemme opetuksen kehittämisessä hyvässä vauhdissa ja alussa, mutta paljon on vielä tekemistä.”

Osaavan työvoiman avulla Suomi ja tämän maan yritykset voivat kasvattaa kilpailukykyään ja innovatiivisuuttaan sekä rakentaa kestävää liiketoimintaa kaikki digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet hyödyntäen – myös tulevaisuudessa. Vahvat työelämätaidot ja digitaalinen osaaminen auttavat

myös nuoriamme löytämään paikkansa kansainvälistyvillä työmarkkinoilla.

Yhteiskuntamme digitalisoituu kiihtyvään tahtiin. Lukiot eivät voi jäädä tämän kehityksen ulkopuolelle. Monilla eri tahoilla on tärkeä rooli digitalisaation edistämisessä: Valtio ja kunnat voivat tarjota kouluille määrärahoja ja koulutusta digitalisaatioon, ja rehtorit voivat tukea muutosta luomalla sille vakaat puitteet ja varmistamalla, että kouluilla on asianmukaiset TVT-strategiat ja toimintasuunnitelmat. Digitaalisia oppimateriaaleja ja ympäristöjä voidaan kehittää julkisin varoin ja talkoovoimin. Lukioiden digitaalista muutosta on lähdettävä viemään eteenpäin, askel kerrallaan. Suomen nuorten tulevaisuus on meidän kaikkien yhteinen asia.

• Rehtoreiden on tärkeää systemaattisesti kehittää lukion toimintakulttuuria avoimemmaksi ja jatkuvaan kehittämiseen sitoutuneemmaksi.

• Opettajien oma-aloitteisuutta TVT-osaamisensa kehittämisen suhteen tulisi tukea ja koulutuksen tulisi olla monimuotoista ja käyttäjän tarpeen mukaan räätälöityä.

• Koulutuksen pilvipalvelu tulee olemaan iso kehitysaskel parempaan suuntaan niin digitaalisten oppimisympäristöjen kuin oppimateriaalienkin osalta, mutta se tuskin itsessään vastaa innovatiivisten ja personoitujen oppimateriaalien tarpeeseen – myös suomalaisilta kustantajilta tullaan siis vaatimaan digitaalista näkemystä ja osaamista.

• Perusinfrastruktuurin toimivuus on perusedellytys digitaalisuuden optimaaliselle hyödyntämiselle jatkossa (eli riittävästi tietokoneita opiskelijoita kohden, muunneltavat luokkahuoneet, riittävät verkot ja IT-tuki).


LähteetArjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta. 2011. Tuottava ja uudistuva Suomi. Digitaalinen agenda vuosille 2011-2020. Saatavana osoitteesta <http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1551286&name=DLFE-11771.pdf&title=Tuottava%20ja%20uudistuva%20Suomi.%20Digitaalinen%20agenda%202011-2020>, käytetty 24.4.2014

Accenture. 2013. Do you have the skills to compete? Saatavana osoitteesta <http://outlookaccenture.blogspot.fi/2013/11/do-you-have-skills-to-compete.html>, käytetty 24.4.2014

Accenture. 2014a. Finland Skills Gap Survey 2014. Finding the skills for Finland’s future. Understanding the gaps can help prioritize strategies. Saatavana osoitteesta <http://www.accenture.com/fi-en/Pages/insight-finland-skills-gap-survey-2014.aspx>, käytetty 8.5.2014

Accenture. 2014b. Kaikki liiketoiminta on digitaalista – mutta mitä sen suhteen pitäisi tehdä? Accenturen tutkimus suomalaisista yrityksistä ja organisaatioista. Saatavana osoitteesta <ttp://www.accenture.com/SiteCollectionDocuments/Local_Finland/PDF/Accenture-Digital-Business-Study_fn.pdf> käytetty 24.4.2014

DIGILE, Teknologiateollisuus & Verkkoteollisuus. 2014. Digibarometri 2014. Helsinki: Taloustieto Oy. Saatavana osoitteesta <http://digibarometri.fi/files/2014/02/Digibarometri-2014.pdf>, käytetty 12.5.2014

Businessdictionary.com. 2014. Digitalization. Saatavana osoitteesta <http://www.businessdictionary.com/definition/digitalization.html>, käytetty 1.9.2014

CMMI Institute. 2014. About CMMI Institute. Saatavana osoitteesta <http://whatis.cmmiinstitute.com/about-cmmi-institute>, käytetty 15.8.2014

European Schoolnet & University of Liège. 2013. The Survey of Schools: ICT in Education. Benchmarking Access, Use and Attitudes to Technology in Europe’s Schools. European Commission. Saatavana osoitteesta <https://ec.europa.eu/digital-agenda/node/51275>, käytetty 3.6.2014

European Schoolnet, University of Liège. 2012. Survey of Schools: ICT in Education. Country Profile: Estonia. European Commission. Saatavana osoitteesta <https://ec.europa.eu/digital-agenda/sites/digital-agenda/files/Estonia%20country%20profile.pdf>, käytetty 10.4.2014

Franciosi, S. J. 2012. Transformational leadership for education in a digital culture. Digital Culture & Education 4 (2), 235-247. Saatavana osoitteesta <http://www.digitalcultureandeducation.com/cms/wp-content/uploads/2012/09/dce_4001_franciosi.pdf>, käytetty 3.6.2014

Frey, C. B. & Osborne, M. A. 2013. The Future of Employment: How Susceptible Are Jobs To Computerisation? OMS Working Papers, September 18. Saatavana osoitteesta <http://www.futuretech.ox.ac.uk/sites/futuretech.ox.ac.uk/files/The_Future_of_Employment_OMS_Working_Paper_1.pdf>, käytetty 3.6.2014

Gartner IT Glossary. 2013. Digitalization. Saatavana osoitteesta <http://www.gartner.com/it-glossary/digitalization/>, käytetty 1.9.2014

Google, IPSOS, Mobile Marketing Association & Interactive Advertising Bureau (IAB). 2013. Our Mobile Planet. Saatavana osoitteesta <http://think.withgoogle.com/mobileplanet/en/>, käytetty 3.6.2014

Hampson, M., Alec Patton, A., Shanks, L. 2011. 10 schools for the 21st century. Innovation Unit. Saatavana osoitteesta <http://www.innovationunit.org/resources/10-schools-21st-century>, käytetty 10.4.2014

Innovation Centre of Information Technology Foundation of Education, s.a. <http://www.innovatsioonikeskus.ee/en/innovation-centre>, käytetty 19.5.2014

Jalava T., Selkee J. & Torsell K. 2014. Peruskoulujen ja lukioiden tietotekniikkakartoitus 2013. Kysely kunnille ja kuntayhtymille. Kuntaliitto: Helsinki. Saatavana osoitteesta <http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/media/tiedotteet/2014/04/201404tietotekniikkakartoitus/Koulujen%20tietotekniikkakartoitus%20yhteenvetoraportti_220414.pdf>, käytetty 24.4.2014



Kleemola, M. & Vierimaa, S. 2014. Yhteisöllisen oppimisen ja oman osaamisen jakamisen matkalla lukiossa. Esitys konferenssissa ITK 2014 Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa: Pedagogiikka palaa! Tiivistelmä saatavilla konferenssin samannimisessä julkaisussa (s. 60). Hämeen kesäyliopiston julkaisuja, sarja B ja internetissä osoitteessa <http://www.itk.fi/2014/ohjelma/foorumi/590>

Koitla, E. & Maadvere, I. 2014. Welcome to the digital age: the door is open! Information Technology Foundation for Education. Esitys Educa-messuilla 24.–25.1.2014. Tiivistelmä saatavilla messujen verkkosivuilla osoitteessa <http://www.messukeskus.com/Sites1/Educa/MaterialBank/Luennot%202014/Vironmalli_EneIngrid.pdf>

Kumpulainen, K., Krokfors, L., Lipponen, L., Tissari, V., Hilppö, J. & Rajala, A. 2010. Oppimisen Sillat. Kohti osallistavia oppimisympäristöjä. CICERO Learning, Helsingin yliopisto

Leskinen, JR. 2013. Nopeammin, ketterämmin, edullisemmin. Kauppalehti 28.10. (10).

Niemi, H., Vahtivuori-Hänninen, S., Aarnio, A. & Kynäslahti, H. 2014. Mikä muuttuu, kun teknologia tulee kouluun? Teoksessa Niemi, H., Multisilta, J. (toim.) Rajaton luokkahuone (65–83). PS-Kustannus: Jyväskylä.OKM. 2010. Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020. Parempaa laatua, tehokkaampaa yhteistyötä ja avoimempaa vuorovaikutusta. Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittämisen valmisteluryhmä. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:12. Saatavana osoitteesta <http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/Koulutuksen_tietoyhteiskuntakehittaminen_2020.html>, käytetty 24.4.2014

Opefi.s.a. <http://opefi.wikispaces.com/Ajankohtaista+ja+esipuhe>, käytetty 30.5.2014

Ope.web. 2008. Wikikirjasto. <http://fi.wikibooks.org/wiki/Ope.web#Ope.web-taitotasot>, käytetty 30.5.2014

OPH. 2014. Opetushallituksen asettaman koulutuspilvijaoston loppuraportti. Saatavana osoitteesta <http://www.oph.fi/download/156908_koulutuspilvijaoston_loppuraportti.pdf>, käytetty 22.4.2014

Pajarinen, M. & Rouvinen, P. 2014. Computerization Threatens One Third of Finnish Employment. ETLA Muistiot 22. Saatavana osoitteesta <http://pub.etla.fi/ETLA-Muistio-Brief-22.pdf>, käytetty 3.6.2014

Hwang, D. J., Yang, H-K. & Kim, H. 2010. E-Learning in the Republic of Korea. UNESCO Institute for Information Technologies in Education. Saatavilla osoitteesta <http://iite.unesco.org/pics/publications/en/files/3214677.pdf>

Silander, P. (toim.). 2013. Johtajuudella toimintakulttuurin muutokseen – tietoyhteiskuntakehitykseen kouluissa ja opetustoimessa. TOMUT-hanke, Helsingin kaupungin opetusviraston mediakeskus. Saatavana osoitteesta <http://tomut.meke.wikispaces.net/file/view/Johtajuudella+toimintakulttuurin+muutokseen.pdf>, käytetty 28.8.2014

Tulevaisuuden koulu on täällä tänään. 2013. Saatavana osoitteesta http://www.edu.fi/valo_opas/tietotekniikka_osana_koulun_toimintaa_toimintakuvaus/tulevaisuuden_koulu_on_taalla_tanaan>, käytetty 1.9.2014

Valtonen, T. & Eronen, L. 2014. Kolme vuotta iPad-lukiota takana – opiskelijoiden kokemuksia. Esitys konferenssissa ITK 2014 Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa: Pedagogiikka palaa! Tiivistelmä saatavilla konferenssin samannimisessä julkaisussa (s. 29). Hämeen kesäyliopiston julkaisuja, sarja B ja internetissä osoitteessa <http://www.itk.fi/2014/ohjelma/foorumi/590>

Virtuaaliammattikorkeakoulu. 2007. Verkkopedagogiikan tvt-käsitteistöä. Saatavana osoitteesta <http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/041005/1081111669900/1085466728691/1085474063848/1085474078687.html>, käytetty 128.8.2014

Viinisalo, K. 2006. Organisaation arvot ja liiketoiminnan tulos: Joustava kyvykkyys talotekniikka-alalla. Tampereen teknillinen yliopisto. Julkaisu - Tampere University of Technology. Publication; 584



HaastattelutOpettajat ja rehtoritHartikka, Timo, rehtori, Helsingin luonnontiedelukio

Huovinen, Ari, rehtori, Ressun lukio

Jalkanen, Sirpa, rehtori, Itäkeskuksen lukio

Karhumäki, Johanna, opettaja, Ressun lukio

Kosonen, Annukka, opettaja, Alppilan lukio

Linkopuu, Saila, apulaisrehtori Etu-Töölön lukio

Majakangas, Pirkko, rehtori, Helsingin kuvataidelukio

Riehunkangas, Janne, opettaja

Savolainen, Juha, opettaja, Ressun lukio

Similä, Ella, rehtori, Etu-Töölön lukio

Vihervä, Vesa, rehtori, Mäkelänrinteen lukio

Väntti, Tarja, opettaja, Helsingin kuvataidelukio

Helsingin kaupungin opetusvirastoJarnila, Rauno, opetustoimen johtaja

Pohjolainen, Liisa, linjanjohtaja

Silander, Pasi, Stadin eKampuksen kehittämispäällikkö

Willman, Mervi, opetuspäällikkö

Accenturen asiantuntijatDrachman, Niina, terveydenhuollon ja julkisten palveluiden asiakkuuksista vastaava johtaja

Järvinen, Jussi, viestintä-, media- ja teknologia-alan johtava konsultti

Mäkelä, Terhi, johtava konsultti, osaaminen ja organisaatiot

Lindberg, Anssi, johtava konsultti, riskienhallinta

Nummi, Tomi, viestintä-, media- ja teknologia-alan johtava konsultti

Nyström, Tomas, teknologiajohtaja

Paajanen, Kalle, viestintä-, media- ja teknologia-alan asiakkuuksista vastaava johtaja

Rauhala, Marko, toimialajohtaja, Suomen terveydenhuolto ja julkiset palvelut


AccentureAccenture on globaali liikkeenjohdon konsultoinnin, tietotekniikan ja ulkoistamisen palveluyritys. Yrityksen palveluksessa työskentelee noin 293 000 ammattilaista, jotka palvelevat asiakkaita yli 120 maassa. Accenture yhdistää vankan kokemuksen, kattavan toimialojen ja liiketoiminta-alueiden osaamisen sekä tutkimustiedon maailman johtavista yrityksistä. Accenture työskentelee yhdessä yritysten tai julkisen sektorin organisaatioiden kanssa tavoitteenaan auttaa näitä menestymään pitkäjänteisesti. Accenturen liikevaihto oli 31.8.2013 päättyneenä tilivuotena 28,6 miljardia dollaria. www.accenture.com.

Copyright © 2014 Accenture All rights reserved.

Accenture, its Signature, and High Performance Delivered are trademarks of Accenture.

Haluamme kiittää seuraavia henkilöitä heidän panoksestaan tähän projektiin:Liisa Pohjolainen ja Pasi Silander, Helsingin kaupungin opetusvirasto Marita Kari ja Antti Karjaluoto, Accenture Research Maisa Kemppi ja Anna Oikarinen, Accenture Suomen yhteiskuntavastuutoiminnasta vastaavat

Riikka JakovuoriRiikka Jakovuori on Accenturen markkinointi- ja viestintäjohtaja Suomessa. Hänellä on yli 10 vuoden kokemus markkinoinnista ja liike-toiminnan kehittämisestä. Hän työskentelee Accenturen strategiaa ja liiketoimintasuunnitelmaa tukevien markkinointiohjelmien suunnittelun ja ohjauksen parissa. Riikkaan saa yhteyden osoitteessa [email protected]

Marko RauhalaMarko Rauhala on Accenturen terveydenhuoltoalasta ja julkisista palveluista vastaava johtaja Suomessa. Hän on ollut Accenturen palveluksessa yli 10 vuotta ja toiminut pääasiassa terveydenhuoltoalan ja julkisia palveluita edustavien asiakkaiden parissa. Marko toimii sponsorina Accenturen ja Helsingin kaupungin opetusviraston Stadin eKampus -ohjelman väliselle yhteistyölle. Markoon saa yhteyden osoitteessa [email protected]

Taru SaastamoinenTaru Saastamoinen on liikkeenjohdon konsultti Accenturen terveydenhuolto ja julkiset palvelut alueella. Hänellä on lähes 10 vuoden kokemus liittyen osaamisen ja organisaatioiden kehittämiseen sekä isojen muutosten läpivienteihin. Taru toimi projekti-päällikkönä Accenturen ja Helsingin kaupungin opetusviraston Stadin eKampus – ohjelman väliselle yhteistyölle. Taruun saa yhteyden osoitteessa [email protected]