Uniliitto ry:n jäsen- ja tiedotuslehti Uniuutiset

Hyvä

Luettelo:unilääkärit

ympäri Suomen

Kaikki unihäiriöt ja niiden hoito

Sisällysluettelo

2

Hyvä UniUniuutisetUniliitto ry:n jäsen- ja tiedotuslehti • 2/2019

Julkaisija Uniliitto ry Y-tunnus 1559876-2 Sitratori 3, 00420 HelsinkiPuh: 010 292 8080sähköposti: uniliitto@uniliitto.fi

Levikki 10 000 kplPaino KTMP 1 Ykkös-Offset, VaasaISSN 1457-6406

JakeluJäsenistö, sairaalat, terveyskeskukset, lääkäria-semat ja työterveysasemat, apteekit ja Uniliiton postituslistalla olevat neurologit, tutkijat, tervey-denhoitohenkilöt ja muut kiinnostuneet

Lehden tilauksetmilja.saresvaara@uniliitto.fi

ToimitusneuvostoMarkku Partinen, LKT, prof. toimitusneuvoston puheenjohtajaSoili Kajaste, psykologi, psykoterapeuttiSalla Mansikkamäki, puheenjohtaja, Uniliitto ry, Leeni Peltonen, toimittaja, tietokirjailijaSusan Pihl, erikoislab.hoitaja, PSGT-somnologi, uniterapeuttiTuija Sivonen, toiminnanjohtaja, Uniliitto ry, Tarja Stenberg,LKT, dos.

Toimitus Päätoimittaja: Leeni Peltonen Taitto: Milja SaresvaaraKuva: iStockphotos

Ilmestyy 4 kertaa vuodessa

IlmestymisaikataulutUniuutiset 3/2019 ilmestyy 23.9.2019Tilavaraukset 30.8.2019 mennessä, aineisto 6.9.Uniuutiset 4/2019 ilmestyy 4.12.2019Tilavaraukset 6.11. mennessä, aineisto 18.11.

Mitä uni on..................................................3Lasten ja nuorten kehitys ja unihäiriöt..................................4-6Uni ja sydän- ja verisuonitaudit........................7Nuoren uni muuttuu .....................................8-9Ikääntyvän uni.......................................10-12Kipu ja uni..................................................13Masennus ja uni....................................14-15Uniapnea on kansansairaus...........................17-23Unettomuus ja sen syyt.........................25-26Uniterapia unettomuuden hoidon apuna................26-27Uni-valverytmin häiriöt.............................28Melatoniinista apua............................................29-30Levottomat jalat - oireyhtymä..............31-33Periodinen raajaliikehäiriö.........................34Krooninen väsymysoireyhtymä............35-37Narkolepsia..........................................38-40Parasomniat Ravinto ja uni...................................... -45Liikunta parantaa unta........................46-47Unihäiriöitä hoitavia lääkäreitä............47-51Uni vireyden lähtökohtana..................52-53

Tämän numeron kirjoittajat

Aronen Anna-Mari, SH, unihoitaja, Uniklinikka Vitalmed

Hirn Kaisa, toiminnanjohtaja, Suomen Kipu ry

Huutoniemi Anne, SH, unihoitaja, toiminnajohtaja, Uniklinikka Vitalmed

Partinen Markku, LKT, professori, neurologi, unilääketieteen erityispätevyys Suomessa / kansainvälisesti,vastaava lääkäri, Uniklinikka ja tutkimuskeskus Vitalmed

Partonen Timo, LKT, tutkimusprofessori, THL

Pihl Susan, uniterapeutti, erikoislab.hoitaja, PSGT-somnologi

Saarenpää-Heikkilä Outi, lastenneurologi, unilääketieteen erityispätevyys, TAYS

Saarijärvi Päivi, FRM-vireyskouluttaja, Vitalgo Oy,

Sved Gabriele, neurologi, unilääketieteen erityispätevyys,ylilääkäri Uniklinikka Vitalmed

Tyrkkö Maarit, lääketieteen toimittaja, tietokirjailija

...................3

..................4..................7..................8.................10.................13.................14.................17................25

................26

................28...............29.................31...............34

................35

................38............................................................41

................43...............46................47................52

3

Hyvä uni • 2019

Murrosikäisten pitäisi nukkua jopa yli 9 tuntia vuorokaudessa, koska tässä

kehitysvaiheessa alkaa aivojen toinen kasvuvaihe, ja unta tarvitaan paljon.

Mitä uni on

Markku Partinen

Univaiheet voidaan luokitella torkeuneen (N1-uni), kevyeen uneen (N2-uni), syvään uneen (N3-uni) ja REM-uneen (R-uni). Syvä uni (deltauni) on fyysisen levon kannalta tärkeää, sillä silloin täytetään solujen energiavarastoja ja korjataan valveen aikaisen rasituksen vaurioita. Syvässä unessa aivot ja elimistö nukkuvat, ja ihminen on hyvin tokkurainen, jos hän herää kesken unien. N1-uni on valveen ja unen välimaastossa esiintyvä torkku, jota ei yleensä koeta uneksi. REM-unen aikana aivot ja elimistö aktivoituvat syvään uneen verrattuna: aivojen toiminta on vilkasta ja hengitys, sydämen rytmi ja hormonitasapaino vaihtelevat. Tällöin päivän kokemukset ja tunnetilat järjestyvät ja saattavat kertautua. REM-unessa tapah-tuu oppimista ja mieleen painamista, ja sitä voidaan sanoa myös psyyken lepovaiheek-si. Suurin osa unista nähdään myös tällöin. Jos nukkuja herätetään kesken REM-unen, hän muistaa usein kirkkaana näkemänsä unen. Syvä uni ja vilkeuni vaihtelevat vuoro-tellen. Syvässä unessa opitaan tietoja ja REM-unessa opitaan taitoja. Ihmisen tarvitsema unen määrä vaihtelee yksilöllisesti. Keskiarvojen mukaan useim-mat nukkuvat vuorokaudessa 7–8 tuntia. Toiset selviävät jopa vain noin 6 tunnin unella, ja toiset tarvitsevat yli 9 tuntia unta vuorokaudessa.

Pienet lapset tarvitsevat paljon unta ja nukkuvat myös päiväunia. Murrosikäisten pitäisi nukkua jopa yli 9 tuntia vuorokaudessa, koska tässä kehitysvaiheessa alkaa ai-vojen toinen kasvuvaihe, ja unta tarvitaan paljon. Vanhemmiten yöunen määrä saattaa vähetä, mutta on hyvä huomioida, että päivällä nukuttu aika vähentää yöunen määrää. Tärkeää on tuntea itsensä levänneeksi ja pirteäksi unen jälkeen. Ihminen on nukkunut todennäköisesti riittävästi, jos hän kokee aamulla herätessään yöunen olleen virkistä-vän. Unta säätelee sisäinen vuorokausirytmi, jota tahdistavat mm. valo, työelämä ja päi-vän erilaiset säännölliset rutiinit. Rytmi voi alkaa edistää tai jätättää yksilöllisesti, jos sitä ei päivittäin tahdisteta. Uni-valverytmin häiriöt ovat varsin tavallisia unettomuuden aiheuttajia. Esimerkiksi nuorilla viivästynyt unijakso on tavallinen; tällöin uni ei tule kuin vasta aamuyöllä, ja he-rääminen aamulla on vaikeaa. Vireystaso sen sijaan on korkeimmillaan illalla. Aikaistu-neessa unijaksossa herätään aamuyöstä, eikä enää saada unta. Tällöin henkilö haluaa mennä vastaavasti hyvin aikaisin nukkumaan. Tämä on tavallista vanhemmille ihmisille. Ihmiset ovat myös luonnostaan joko aamu- tai iltavirkkuja, mikä on hyvä ottaa huomioon omaa vuorokausirytmiä suunnitellessa. Unirytmi voi mennä sekaisin myös epäsäännöllisistä työajoista ja matkustettaessa aikavyöhykkeeltä toiselle.

Uni on ihmisen aivotoiminnan tila, jossa tietoinen yhteys olemassaoloon on poikki. Unen aikana elimistö elpyy ja lepää, ja esimerkiksi sydämen syke hidastuu ja verenpaine laskee. Ainoastaan aivot työskentelevät, sil-lä ne käsittelevät päivän tapahtumia ja lataavat omia energiavarastojaan.

Tämän numeron kirjoittajat

Aronen Anna-Mari, SH, unihoitaja, Uniklinikka Vitalmed

Hirn Kaisa, toiminnanjohtaja, Suomen Kipu ry

Huutoniemi Anne, SH, unihoitaja, toiminnajohtaja, Uniklinikka Vitalmed

Partinen Markku, LKT, professori, neurologi, unilääketieteen erityispätevyys Suomessa / kansainvälisesti,vastaava lääkäri, Uniklinikka ja tutkimuskeskus Vitalmed

Partonen Timo, LKT, tutkimusprofessori, THL

Pihl Susan, uniterapeutti, erikoislab.hoitaja, PSGT-somnologi

Saarenpää-Heikkilä Outi, lastenneurologi, unilääketieteen erityispätevyys, TAYS

Saarijärvi Päivi, FRM-vireyskouluttaja, Vitalgo Oy,

Sved Gabriele, neurologi, unilääketieteen erityispätevyys,ylilääkäri Uniklinikka Vitalmed

Tyrkkö Maarit, lääketieteen toimittaja, tietokirjailija

4

Ensimmäisellä ikävuodella unes-sa tapahtuu valtaisaa kehitys-tä. Vuorokausirytmi ja unen ra-kenne kypsyvät ensimmäisen puolen vuoden aikana niin, että unen elektrofysiologisessa luo-kittelussa (polysomnografia, PSG) voidaan käyttää jo samoja kriteereitä kuin aikuisilla. Tällöin vauva nukkuu unestaan pää-osan yöllä, ja päiväunien määrä on vakiintunut kahdesta kol-meen. Päiväunien nukkumises-

sa ja unen kokonaismäärässä on toki suurta normaalivaihte-lua. Yösyöminen loppuu yleen-sä tässä vaiheessa.

Keskimäärin vastasyntynyt nukkuu 16 tuntia vuorokaudes-sa, puolivuotias 13 tuntia ja yksi-vuotias 12 tuntia. Ensimmäisellä ikävuodella vilke- eli REM-unen määrä on runsasta, vastasyn-tyneellä jopa 60% unesta, mutta vähenee noin 25%:iin leikki-ikään mennessä. Runsaa-

Lasten ja nuorten kehitys ja unihäiriöt

Teksti: Outi Saarenpää-Heikkilä Vastasyntyneen vauvan uni on monella tapaa hyvin erilaista kuin aikuisen uni: sekä unen rakenne että vuorokausirytmi ovat vauvalla kehittymättömiä. Vas-tasyntyneen vuorokautta määrittävät lyhyet hereillä-olojaksot, jolloin vauva syö, eivätkä yö ja päivä eroa tässä toisistaan.

5

Hyvä uni • 2019

Säännöllisen rytmin on todettu auttavan vauvan yhtenäistä

nukkumista.

seen vilkeuneen liittyy heräily-herkkyyttä, mikä osaltaan selit-tää vauvojen heräilytaipumusta. Leikki-iässä uni on jo yleen-sä vakiintunut, eikä yöheräilyjä enää normaalisti esiinny. Päivä-unia nukutaan noin kerran päi-vässä. Päiväunien loppuminen vaihtelee yksilöllisesti paljon: joillakin ne loppuvat jo kaksi-vuotiaana, kun taas jotkut nuk-kuvat päivisin vielä kuusivuoti-ainakin. Unen määrä on noin 10 tuntia vuorokaudessa. Murrosikään tultaessa unen kehityksessä tapahtuu seuraa-va suuri muutos: vuorokausiryt-mi viivästyy, kun ”unihormoni” melatoniinin erittymishuipun siirtyy myöhemmäksi. Myös sy-vän unen määrä vähenee, jol-loin unen paine eli väsymyksen tunne iltaisin vähenee. Nämä seikat yhdessä murrosikään liittyvien sosiaalisten tekijöiden kanssa selittävät murrosikäisen tyypillistä taipumusta valvoa iltaisin. Unen tarve säilyy kuta-kuinkin ennallaan eli noin 9 tun-tina. Vasta aivojen kypsymisen päätyttyä suunnilleen 20-vuoti-aana unen tarve laskee aikuisen noin 8 tunnin tasolle.

Unihäiriöt jaetaan useaan ryh-mään, joista seuraavassa esitel-lään yleisimmät lapsilla ja nuoril-la esiintyvät häiriöt: unettomuus, vuorokausirytmin häiriöt, para-somniat, hengityshäiriöt, hyper-somniat ja liikehäiriöt.

Unettomuus vauvaiällä on lähinnä yöheräilyä, kun nukah-tamisvaikeudet lisääntyvät en-simmäisen ja toisen ikävuoden

välillä. Vauvaikäisten ylivoimai-sesti tavallisin unettomuuden muoto on ns. uniassosiaatio-häiriö, jolla tarkoitetaan lap-sen kyvyttömyyttä nukahtaa itsekseen ilman vanhemman läsnäoloa. Useimmiten vauvat nukahtavat imetykseen. Kun vauvan uni täysin normaalisti kevenee noin tunnin välein,

hän havahtuu hereille asti ja alkaa itkeä, koska nukahtami-seen johtanut tilanne ja usein myös paikka ovat muuttuneet. Unikoulumenetelmät, joissa vauva pienin askelin opete-taan nukahtamaan itsekseen, ovat tämän häiriön yleisin ja tehokkaaksi todettu hoito. Näi-tä menetelmiä ei kuitenkaan suositella käytettäväksi ennen kuin vauva on niihin riittävän kypsä eli noin puolivuotiaana. Aiemminkin voi vanhempi toki pyrkiä ohjailemaan vauvan unta kohti itsekseen nukah-tamista: säännöllisen rytmin on todettu auttavan vauvan yhtenäistä nukkumista. Kun vauvan yöheräilyn syitä poh-ditaan, on aina tietysti suljetta-va pois sairaudet, joihin liittyy kipua, kutinaa tai muuta epä-mukavuuden tunnetta ja jotka aiheuttavat heräilyä. Toisella ikävuodella saat-taa alkaa lapsen omien rajo-jen koetteluun liittyvä nukah-tamisvaikeus, jolloin hän ei suostu pysymään sängyssään. Hoitona on lapsen palautta-minen takaisin sänkyyn kerta toisensa jälkeen, kunnes lapsi lopulta jää sinne ja nukahtaa. Aina on hyvä myös luoda lap-selle mukavat ja säännölliset

iltarutiinit, jolloin nukkumaan-menosta tulee kiva asia. Toiminnallista unettomuutta esiintyy yleisimmin murrosiäs-tä lähtien, mutta joskus myös aiemmin. Sillä tarkoitetaan stressin ( joka voi olla hyvin vähäistäkin) laukaisemaa nu-kahtamisvaikeutta, joka jatkuu, vaikka stressin syy poistuisikin. Kognitiiviset menetelmät ovat tämäntyyppisen unettomuuden parasta hoitoa nuorilla kuten aikuisillakin. Hoito täytyy toki muokata lapsen ikätasoon sopi-vaksi. Unilääkkeitä ei suositella, mutta melatoniini voi joskus olla avuksi. Nuoruusiässä nukahtamisvai-keus voi johtua myös unirytmin viivästymisestä; tällöin nukahta-miseen ei liity erityistä stressiä ja uni on sinänsä hyvälaatuista. Pahimmillaan häiriö voi kuiten-kin johtaa mm. koulupoissa-oloihin, kun nuori on aamuisin liian väsynyt nousemaan ylös. Hoitokeinona on rytmin määrä-tietoinen, asteittainen varhenta-minen; sen tehokkaana tukena voidaan käyttää illalla annetta-vaa melatoniinia ja/tai aamuis-ta kirkasvalohoitoa. Erittäin tärkeää on myös pitää huolta hyvästä unenhuollosta eli uni-hygieniasta (säännöllinen rytmi ja viihdelaitteiden käyttörajoitus ennen nukkumaanmenoa). Parasomnioista tavallisimmin esiintyviä ovat havahtumis-pa-rasomniat eli yön ensimmäisen unijakson lopulla, syvän unen vaiheesta alkavat kauhukoh-taus, unihumala ja unissakäve-ly. Niitä voi esiintyä samallakin lapsella kaikissa muodoissa. Yleensä kauhukohtaukset al-kavat nuorempana, aikaisim-millaan parivuotiaana, ja muut myöhemmin. Ilmiöt loppuvat ta-vallisesti murrosikään mennes-sä, mutta voivat vaivata vielä aikuisenakin, erityisesti stressi-tilanteissa. Kauhukohtauksessa lapsi nou-

Leikki-iässä uni on jo yleensä vakiintunut.

6

see istumaan, huutaa hädissään silmät auki ja on tiheäpulssinen ja hikinen. Häneen ei saa kon-taktia, eikä hän aamulla muista tapahtunutta. Yleensä episodi kestää muutamia minuutteja. Unihumalassa lapsi lähtee vuo-teestaan sekä touhuaa ja puhuu aggressiivisesti. Unissakävelijä taas kulkee puhumatta pitkiäkin matkoja, jopa ulos, mistä johtuu ilmiön mahdollinen vaarallisuus. Havahtumisparasomnioille altis-tavia tekijöitä ovat perinnöllinen taipumus, kuume, unenpuute ja stressi. Hoitona on näiden altistavien tekijöiden välttämi-nen mahdollisuuksien mukaan. Unissakävelijän kotona myös ovien ja ikkunoiden lukitsemi-nen on tarpeen. Sinänsä ilmiöt eivät ole vaarallisia. Parasomnoiden piiriin kuulu-vat myös painajaiset, joita esiin-tyy vilkeunessa tavallisimmin aamuyöstä. Lapsi herää niihin ja herättää usein myös vanhem-pansa. Nämä unensa lapsi muis-taa aamulla, toisin kuin havahtu-misparasomnioissa, joihin ei liity muistikuvia. Unenaikaisista hengityshäiri-öistä obstruktiivinen uniapnea on tavallisin kuten aikuisillakin. Lapsilla vaivan taustalla ajatel-laan olevan nielun suurentunut risakudos, mutta selvästi muut-kin kasvojen alueen rakenteel-liset ominaisuudet (kapeat kas-vot, pieni alaleuka, kasvojen kuperuus) ja ylipaino altistavat häiriölle. Oirekuvana ovat runsas kuorsaus, suuhengitys ( jota on joskus myös valveilla), levoton uni, hikoilu nukkuessa ja nuk-kuminen pää taakse taivutettu-na. Päiväsaikaan ovat väsymys, ärtyisyys, keskittymättömyys ja päänsärky yleisiä. Lapset voivat myös kasvaa huonosti. Lapsilla on hoitona ensisijaisesti kita- ja

nielurisakudoksen poisto, mutta joskus tarvitaan hammaslääkä-rin toimenpiteitä (esim. yläleu-an levitys) tai jopa CPAP-hoitoa. Tautia esiintyy runsaasti kasvo-jen alueen anatomisia poikkea-vuuksia aiheuttavissa oireyhty-missä. Hypersomnioista eli liikauni-suushäiriöistä yleisin on narko-lepsia, joka sekin on huomatta-vasti harvinaisempi kuin edellä kuvatut ilmiöt. Narkolepsian keskeisin piirre on poikkeavan suuri päiväväsymys. Lisäksi noin 75 %:lla potilaista esiintyy katapleksiaa (lihasjänteyden

menetys voimakkaan tunne-elä-myksen, tavallisimmin naura-misen yhteydessä), rikkonaista yöunta (80 %) ja painonnousua (70 %). Harvemmin ilmenee uni-halvausta (kyvyttömyys liikkua heräämisen/nukahtamisen yh-teydessä) ja unihallusinaatioita (aistiharhat nukahtamisen/he-räämisen yhteydessä). Hoitona ovat unenhuolto, päiväunet ja lääkitys. Useimmilla potilailla on narkolepsian hoidosta huo-limatta erittäin invalidisoiva eli-nikäinen aivosairaus, joka ei kuitenkaan vaikuta elämän pi-tuuteen. Unenaikaisista liikehäiriöistä tavallisin on heijaus, johon liit-tyy usein myös päänhakkausta. Ilmiö alkaa yleensä vauvaiällä ja loppuu leikki-iässä. (Joskus se kuitenkin jatkuu jopa aikui-

suuteen ja on erittäin haittaa-vaa lähiympäristölle.) Heijaus ja pään hakkaaminen ovat lapsen ”tapa” vaivuttaa itsensä uneen. Usein ilmiö toistuu jatkuvasti yön aikana, kun lapsi havahtuu hereille unijakson lopussa ja yrittää nukahtaa uudelleen. Te-hokasta hoitokonstia ei oikein ole, mutta erilaiset unenrajoi-tusmenetelmät ovat lupaavia. Toisinaan käytetään lääkkeitä (bentsodiatsepiinit), mutta nii-den teho kestää vain käytön ajan. Hampaiden narskutus on yleinen, unen vaiheesta riippu-maton vaiva, joka voi olla va-hingollista hampaille ja erittäin häiritsevää samassa tilassa nuk-kuville. Joskus se voi aiheuttaa myös päänsärkyä. Hoitona ovat hammaslääkärin suunnittelemat hampaiden muovisuojukset. Levottomat jalat -oireilu nu-kahtamisvaiheessa ja jaksot-tainen jalkojen liikehäiriö unen aikana voivat alkaa jo lapsuu-siässä. Vaivaan on suuri perin-nöllinen taipumus, mutta joskus se liittyy anemiaan. Rautalääki-tys on lapsille ensisijaisesti suo-siteltavin hoito, mikäli on viitettä matalista rautavaroista (veren ferritiini-arvo alle 50). Aikuisille käytetyt dopamiiniagonistit ovat toki tehokkaita, mutta niiden käyttöä ei ole tutkittu lapsilla ja sen vuoksi niihin tulee suhtau-tua varauksella.

Lopuksi:Lasten ja nuorten unihäiriöt ovat yleisiä. Ne kuormittavat lasta ja hänen perhettään suuresti, jo-ten asianmukainen diagnostiik-ka ja hoito ovat tarpeen kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Ylei-simmät vaivat hoituvat peruster-veydenhuollossa, mutta osaan tarvitaan erikoissairaanhoitoa.

Lasten ja nuorten uni-häiriöt ovat yleisiä, ja ne kuormittavat lasta

ja koko perhettä.

7

Hyvä uni • 2019

Normaalisti pulssi ja verenpai-ne laskevat ihmisen nukkuessa vähintään noin 10 prosentilla. Tällöin puhutaan normaalista yömadaltumasta. Korkea yöllinen verenpaine ja yömadaltuman puuttuminen en-nustavat muun muassa tulevia sydän- ja aivotapahtumia (sydän infarkti, aivoinfarkti) paremmin kuin päivällä tehdyt verenpaine-mittaukset. Pulssi ja verenpaine laskevat NREM-unen aikana. Iäkkäillä ih-misillä seurauksena voi olla jopa liian matalalle laskeva veren-paine, joka voi heikentää aivo-jen verenkiertoa. Muun muassa tämän takia verenpainelääkitys tulisi painottaa yleensä aamuun. Joka kerta ihmisen havahtu-essa tai herätessä yöllä pulssi ja verenpaine nousevat. Unia-pneapotilailla tällaisia hetkelli-siä pulssin kiihtymisiä ja veren-paineen nousuja ja laskuja on havaittavissa jokaiseen uniap-neaan liittyen. Mitä enemmän happikyllästeisyys laskee uniap-nean aikana, sitä enemmän ve-renpaine ja pulssi vaihtelevat. REM-unen aikana terveelläkin ihmisellä voidaan todeta ajoit-taisia sydämen rytmihäiriöitä. REM-uni painottuu aamuyöhön. Varhain aamulla veren hyyty-mistaipumus on suurimmillaan ja katekoliamiinit (noradrena-liini, adrenaliini) sekä kortisoli nousevat. Aivoinfarkti ja myös sydäninfarkti todetaankin usein aamuyöllä tai aamulla heräämi-sen jälkeen.

Uni ja sydänsairaudetHoitamaton keskivaikea tai vai-kea uniapnea, vaikea pitkäkes-toinen unettomuus ja vaikea levottomien jalkojen oireyhtymä ovat itsenäisiä sydäninfarktin ris-kitekijöitä. Toisaalta pitkään jatkuva huo-nolaatuinen yöuni ja unen puute aiheuttavat myös sokeriaineen-

vaihdunnan häiriöitä, keskivarta-lolihavuutta, metabolista oireyh-tymää ja korkeata verenpainetta, jotka ovat hyvin tunnettuja sydän -infarktin riskitekijöitä.

Korkea verenpaine Obstruktiivista uniapneaa sairas-tavista yli 80 %:lla on liian korkea yöllinen verenpaine. Hoidettaes-sa uniapneaa tulee huolehtia myös siitä, että yöllinen verenpai-ne saadaan hallintaan. Tekniikan kehittyessä ovat mahdollisuudet verenpaineen mittaamiseen il-man olkavarsimansettia parantu-neet. Hoidettaessa verenpainetau-tia on hoidettava myös mahdolli-set unihäiriöt. Uniapneaa, levottomat jalat - oireyhtymää tai muita unihäiriöi-tä sairastavilta potilaiden korkea verenpaine on hoidettava tarvit-taessa asianmukaisella veren-painelääkityksellä.

SepelvaltimotautiYli 70 %:lla vaikeata uniapneaa sairastavista on todettavissa jonkin asteinen koronaaritauti (sepelvaltimotauti). Myös levot-tomat jalat - oireyhtymä ja siihen liittyvä jaksottainen yöllinen raa-jaliikehäiriö näyttävät lisäävän koronaaritaudin riskiä, jonka par-haiten tunnettuja riskitekijöitä on korkea kolesteroli. Muita tunnettuja riskitekijöitä ovat tupakointi, ylipaino ja korkea verenpaine.

Sydämen vajaatoimintaArviolta noin 40 %:lla sydämen vajaatoimintaa sairastavista on myös sentraalinen unenaikainen hengityshäiriö (sentraalinen unia-pnea; Cheyne-Stokes hengitys). Sentraalisessa uniapneassa hiili-dioksidin ja hapen kulku veressä on häiriintynyt, jolloin myös aivo-jen hengityskeskusten toiminta häiriintyy. Sentraalisen uniapnean hoito

edellyttää sydämen vajaatoimin-nan hyvää hoitoa. Toisaalta myös uniapnea tulee hoitaa. Sentraa-lisissa uniapneaoissa joudutaan usein käyttämään esimerkiksi niin sanottua adaptiivista servoventi-laatiota. Tavallinen CPAP ei aina auta ja joskus CPAP voi olla myös haitallista.

AivoinfarktiTyypillinen aivoinfarktin syy on aivovaltimon ahtautuminen ve-ritulpan seurauksena. Kohonnut verenpaine on aivoinfarktin tär-kein riskitekijä ja myös hoitama-ton obstruktiivinen uniapnea lisää riskiä saada aivoinfarkti. Unenai-kaiset häiriöt ja myös obstruktiivi-nen uniapnea voivat alkaa myös aivoinfarktin jälkeen. Mikäli aivoinfarktipotilas kuor-saa äänekkäästi, tulisi tehdä yö-polygrafia tai unipolygrafia mah-dollisen uniapnean toteamiseksi ja hoitamiseksi.

EnnaltaehkäisyAivoinfarktin kuten muidenkin sydän- ja verisunisairauksien en-nalta ehkäisemisen keskeisiä ele-menttejä ovat:1) riittävä ja riittävän hyvälaatui-nen uni,2) säännöllinen uni-valverytmi, 3) liikunta (vähintään 90 minuuttia viikossa raskasta liikuntaa tai 2.5 tuntia kevyempää liikuntaa viikos-sa) ja 4) terveellinen ravitsemus (kasvis-voittoinen ravitsemus; vältetään kovia rasvoja, punaista lihaa, ja nopeasti imeytyviä hiilihydraatte-ja. Uniapneaa hoidettaessa CPAP-hoito tai uniapneakojeen käyttäminen ovat ensisijaista me-netelmiä. On kuitenkin huomioi-tava, että ne eivät paranna unia-pneaa. Tämän takia ylipainoisen uniapneapotilaan hoitoon tulee aina liittää myös elämäntapahoito ja painon hallinta.

Pitkäkestoinen univaje ja huonolaatuinen yöuni ovat myös sydän- ja verenkiertosairauksien riskitekijöitä.

Uni ja sydän- ja verisuonitauditTeksti: Markku Partinen

8

Murrosiäkä on suurten muu-tosten aikaa. Myös nuoren uni muuttuu: lapsuuden unirytmistä siirrytään kohti aikuisen uniryt-miä. Murrosiässä ihmisen biolo-giset muutokset viivästyttävät unijaksoa, ja sukuhormonien tuotannon alkaessa nukahtami-nen siirtyy 1–3 tuntia myöhäi-semmäksi. Ikäkauden muutok-siin kuuluu, että nuoren kyky valvoa paranee. Samaan aikaan viihde kilpailee sekä nuorten että aikuisten vapaa-ajasta iltai-sin, mikä aiheuttaa sosiaalista painetta unirytmin myöhäistämi-seen. Unen tarve 6–3-vuotiaalla on noin 9–11 tuntia, ja 14–17-vuoti-ailla noin 8–10 tuntia. Unen tarve säilyy kuitenkin samana, vaikka vuorokausirytmi murrosiässä vii-västyy. Vaikka univelkaa kuita-taan nukkumalla viikonloppuisin pidempään, tämä ei välttämättä kata viikolla kertynyttä univa-jetta. Teini-ikäisten univajeesta on keskusteltu paljon, ja se on saanut jotkin koulut ja kaupun-git pohtimaan jopa kouluaikojen myöhäistämistä. Murrosiässä suurin osa nuo-rista muuttuu vuorokausi- eli kronotyypiltään iltatyyppisiksi, mutta 20–21 vuoden iässä ih-minen palautuu oman perityn kronotyyppinsä mukaiseksi. Il-tatyyppisiä ihmisiä on suomalai-sesta aikuisväestöstä noin 15 % ja aamuvirkkuja noin 40–45 %. Loput sijoittuvat sille välille, ei-vät siis selkeästi kumpaankaan ryhmään. Jos viivästynyt uniryt-mi ei palaudu aikuisiässä vaan

jatkuu vahvasti myös teini-iän jälkeen, ominaisuus on usein ilmennyt jo lapsuudessa. Murrosiässä myös unen ra-kenteessa tapahtuu muutoksia: syvän unen määrä vähenee, mikä mahdollistaa herkemmin havahtumista sekä ulkoisille että sisäisille ärsykkeille.

Univaje haittaa oppimistaUnella on olennainen merkitys oppimisessa. Hidasaaltounen aikana muistijäljet opituista asioista vahvistuvat. Jos nuo-ren yöunen määrä tai laatu jää-vät heikoiksi, väsymys vaikuttaa kognitiiviseen toimintakykyyn, oppimiseen ja koulusuorituk-siin. Syvän unen syklejä on noin viidennes nukutusta ajasta, ja ne ajoittuvat kahteen ensim-mäiseen unisykliin. Siten ihan-teellisin aika syvälle unelle on noin kello 23–2.30. Siksi syvän unen määrä saattaa vä-hentyä, jos unirytmi vii-västyy varhai-sen aamun tunneille. Kognitiiviset toiminnot tar-vitsevat myös energiaa, jota muodos tuu aivosoluissa syvän unen aikana. Kun energiaa va-rastoituu yöl-lä hermoso-luihin, se on käytettävissä

seuraavana päivänä kaikkeen ajattelutyötä vaativaan toimin-taan. Jo lyhytaikainenkin vaja-us unessa vaikuttaa kykyymme ajatella loogisesti, tehdä valin-toja ja ratkaista ongelmia, muis-tamisesta puhumattakaan. Energiatankkauksen lisäksi aivoissa tapahtuu syvän unen aikana muutakin: valveen ai-kana kertyneet kuona-aineet huuhdotaan pois, kun aivojen soluvälitilojen nestekierto li-sääntyy. Näihin aineisiin kuu-luu myös beta-amyloidi, joka keräytyy pysyvästi aivoihin esi-merkiksi Alzheimerin taudissa. Tämä herättää ajatuksen, että pitkään jatkuneella häiriinty-neellä yöunella ja dementoitu-misella saattaisi olla yhteys. Valveen aikana hermostoom-me syntyy koko ajan hermoso-lujen välisiä yhteyksiä eli synap-seja. Unen aikana muodostuu

Nuoren uni muuttuu – unen tarve pysyy

Murrosiäkä on suurten muutosten aikaa. Myös nuoren uni muuttuu: lapsuuden unirytmistä siirry-tään kohti aikuisen unirytmiä. Teksti: Anne Huutoniemi

9

Hyvä uni • 2019

uusia hermoyhteyksiä ja toisaal-ta poistetaan turhia yhteyksiä. Ilman tätä huoltotoimenpidet-tä tila aivoissa loppuisi kesken, ja aivojen energiankäyttö kas-vaisi koko ajan.

Valo säätelee vuorokausirytmiäUnen homeostaattinen säätely (unipaine) vaikuttaa niin nuoril-la kuin aikuisilla unen määrään ja syvyyteen. Mitä väsyneempi on, sitä syvemmin ja pitempään yleensä nukutaan. Uneen vai-kuttaa luonnollisesti niin nuo-rilla kuin aikuisillakin fyysinen rasitus, henkinen hyvinvointi, stressi, harrastukset, ystäväpiiri, ihmissuhteet ja olosuhteet kou-lussa tai töissä. Toinen tekijä on vuorokausi-rytmisyys, jota säätelevät tie-tyt geenit ja ulkopuolinen valo. Silmien kautta tuleva valo tah-distaa aivoissa olevaa keskus-kelloa, jotta se pysyisi noin vuo-rokauden mittaisessa rytmissä. Muita tahdistavina tekijöinä toi-

mivat päiväaikainen aktiivisuus ja säännöllinen ateriarytmi. Melatoniinia eli pimeän hor-monia alkaa erittyä hämärän aikana eli noin klo 18–20. Sen erityksen huippu on noin puolil-ta öin, ja aamuyötä kohden sen eritys hiipuu. Tämän hormonin toiminta säätelee osaltaan vi-

reystilaamme, jos esimerkiksi oleskelemme kirkkaasti valais-tussa tilassa iltaisin. Osa ihmi-sistä on erityisen herkkiä valolle ja erityisesti digitaalisten näyt-töjen kirkkaan sinisen valon vaikutukselle. Tällöin kannattaa kokeilla sinivalon suodattimia, joilla voi yrittää minimoida vii-västyneen unijakson haittoja. Toisaalta älylaitteiden nukahta-

mista viivästyttävä vaikutus joh-tuu enemmänkin siitä, että niillä pelaaminen ja chattailu nostavat aktiviteettia, eivät niinkään niiden sinisestä valosta. Tutkimusten perusteella on ar-vioitu, että nuorista 16–42 % kär-sii päiväaikaisesta väsymyksestä. Vaikka vuorokausirytmin viiväs-tymiseen on luonnolliset syynsä, on tosiasia, että monet nuoret kärsivät univajeesta. Univaje ja jatkuva päiväaikainen väsymys heikentävät koulumenestystä ja lisäävät masennusta ja ahdistu-neisuutta. Suurella osalla nuoria mur-rosikä kuluu siis jonkinlaisessa univajeessa. Viivästyneestä uni-jaksosta kärsii ehkä noin kymme-nisen prosenttia nuorista. Silloin tarvitaan asiantuntija-apua, jotta rytmiä saadaan aikaistettua aina-kin sen verran, että koulunkäynti saadaan kunnialla päätökseen.

Unenhuollollisista toimenpi-teistä on hyötyä kaikille, sillä niillä saadaan unirytmi paremmin koh-dalleen.

Nuoren uni muuttuu – unen tarve pysyy

Suurella osalla nuoria murrosikä kuluu jonkin-

laisessa univajeessa.

● Pyri pitämään elämänryt-mi mahdollisimman sään-nöllisenä. Koeta nousta vuoteesta suunnilleen sa-maan aikaan joka aamu; va-paapäivisin toki voit nousta vähän myöhemmin.

● Lopeta älylaitteiden käyt-tö 1–2 tuntia ennen nuk-kumaanmenoaikaa. Vältä myöhään illalla sellaisia toimintoja, jotka aktivoivat mieltä tai kehoa. Lueskele tai kuuntele musiikkia.

Nuoren uniohjeet

● Harjoittele rauhoittumista esimerkiksi syvähengitys- tai rentoutumisharjoituksilla.Yritä saada päivään mahtu-maan sopivasti liikuntaa ja ulkoilua.

● Huolet ja ongelmat tarvitse-vat päivällä tai varhain illalla huomiota, muuten ne otta-vat nukkumisajasta itselleen osan. On tärkeää sanoittaa huolet joko puhumalla tai kirjoittamalla; pelkkä mietti-minen ja sureminen jättävät asiat helposti painamaan mieltä.

● Käytä vain kohtuudella – jos ollenkaan – kofeiini-pitoisia tuotteita, nikotiinia tai alkoholia, sillä ne kaikki häiritsevät unta.

● Jos nämä keinot eivät auta, keskustele univai-keuksistasi tai väsymykses-täsi ajoissa jonkun aikuisen kanssa. On tärkeää erot-taa luonnollinen vireysti-lan vaihtelu ja varsinaiset uniongelmat.

Teksti: Anne Huutoniemi

10

Ikääntyvän uni Terveet iäkkäät ihmiset nukkuvat usein vähemmän ja heräilevät useammin kuin kes-ki-ikäiset ihmiset. Yölliset heräämiset ovat tavallisia iäkkäillä, eikä niistä tule pääsään-töisesti huolestua, mikäli iäkäs henkilö herää aamulla virkeänä palauttavan yöunen jälkeen. Toisaalta uusimpien tutkimusten mukaan pitkäkestoinen huonolaatuinen yöuni, yöunen tarpeen lisääntyminen, palauttavan yöunen puute, aamuväsymys ja päiväaikai-nen väsymys voivat ennakoida muistisairauksien kehittymistä.

Ikääntyessään ihminen muut-tuu usein enemmän iltaunisek-si ja aamuvirkuksi. Heräämiset yön aikana lisääntyvät ja niiden jälkeen on entistä vaikeampi nukahtaa. Erilaiset ulkoa kuulu-vat äänet voivat helposti häiri-tä unta. Ikääntymiseen kuuluu myös päiväunien lisääntymi-nen. Nämä ovat siis normaaleja ikääntymiseen liittyviä ilmiöitä. Unihäiriöistä saattaa olla kyse, jos henkilöllä on nukahtamis-vaikeuksia, vaikeus nukkua yön yli tai hän nukahtelee tahatto-masti päivän aikana.

Tutkimusten mukaan yli 80%:lla 65 vuotta täyttäneistä on unen aikana yli 5 hengitys-katkosta tunnin yöunen aikana. Mikäli AHI (apnea-hypopneain-deksi) on alle 15, ei asiasta tar-vitse yleensä huolestua. Toi-saalta yhteensä yli puolet 65 vuotta täyttäneistä kärsii unet-tomuudesta tai levottomat jalat oireyhtymästä.

SairaudetIän mukana mahdollisuus sai-rastua johonkin krooniseen sairauteen kasvaa. Työikäisillä yleisin unettomuuden syy on stressi ja ahdistus. Iäkkään ih-misen unettomuus liittyy useim-miten johonkin sairauteen. Mo-net sairaudet kuten astma ja muut keuhkosairaudet, sydän-sairaudet ja tukielinsairaudet, huonontavat unta.

LääkkeetMonet sairauksiin käytettävis-tä lääkkeistä häiritsevät unta.

Tällaisia lääkkeitä voivat olla metoklopramidi, jota käytetään pahoinvoinnissa ja ruuansula-tusvaivoissa, beetasalpaajat, astmalääkkeet, antihistamiinit sekä serotoniinin takaisinoton estäjät, joita käytetään mm. ma-sennuksen hoidossa. Jos lääkityksellä on haittavai-kutuksia uneen, on asiasta syy-tä keskustella lääkärin kanssa. Pienelläkin annostuksen muu-toksella tai lääkkeenoton ajan-

kohdan siirtämisellä voidaan vähentää näitä haittoja. Voi tuntua yllättävältä, että yksi yleisimpiä unettomuuden aiheuttajia on pitkään jatkunut lyhytvaikutteisten nukahtamis-lääkkeiden ja bentsodiatsepii-nien käyttö.

UnilääkkeetNukkumistottumuksiin on syytä kiinnittää huomiota, ja erilaisia rentoutumistekniikoita voi käyt-tää ennen nukkumaanmenoa.

Niin sanottuja Z-lääkkeitä (tsopikloni, tsolpideemi) tai te-matsepaamia voidaan käyttää pieninä annoksina satunnaisesti edellyttäen, ettei henkilöllä ole uniapneaa. Säännöllistä nukah-tamislääkkeiden käyttöä ikään-

tyneillä, kuten muillakin, on hyvä seurata tarkasti.

Valitettavasti tutkimukset osoittavat, että iäkkäällä ihmi-sellä säännöllisestä unilääkkeen käytöstä on enemmän haittoja kuin hyötyjä. Joka kuudes uni-lääkettä säännöllisesti käyttävä saa niistä joitakin haittoja. Vas-taavasti tarvitaan 13 unilääkkeitä käyttävää, jotta yksi heistä hyö-tyisi niiden käytöstä. Haittoja voivat olla esimerkik-si muistihäiriöt, kaatumiset ja päiväaikainen uupumus. Uni-lääkkeiden haitat ovat kuitenkin yksilöllisiä. Mikäli iäkäs henkilö on käyttänyt hyvin pientä unilää-keannosta (esimerkiksi tematse-paami 5-10 mg, oksatsepaami 3.75 — 7.5 mg, tsopikloni 3.75 —5 mg tai tsolpideemi 2.5 - 5 mg) vuosikausia, eikä lääkityk-sen tarve ole lisääntynyt, ei ole mitään syytä huolestua asiasta. Jos iäkäs ihminen sen sijaan käyttää suositeltuja annoksia suurempia määriä unilääkkeitä, tulisi selvittää syy tähän, mik-si henkilö käyttää unilääkettä. Useimmiten taustalla on jokin muu sairaus (kuin vain unetto-muushäiriö), joka tulisi tunnistaa ja hoitaa. Alkoholi voi helpottaa unen saantia, jos sitä nautitaan koh-tuudella eli korkeintaan 1—2 ra-vintola-annosta. Enemmän nau-tittuna alkoholi heikentää unen laatua. Se helpottaa unen tuloa, mutta toisaalta yölliset heräilyt lisääntyvät. Alkoholi vähentää voimak-kaasti REM-unta ja syvää unta.

Ikääntyessään ihminen muuttuu usein enem-

män iltauniseksi ja aamuvirkuksi.

Teksti: Markku Partinen

11

Hyvä uni • 2019

Aamuyöllä voi REM-uni lisään-tyä kimmovasteena (rebound-REM-uni), mikä ilmenee hikoi-luna. Alkoholin nauttiminen iltaisin pahentaa myös uniapneaa. Al-koholi huonontaa unen palaut-tavaa vaikutusta. Alkoholissa on paljon kaloreita, eli se lihot-taa. Toisaalta myös huonolaa-tuinen yöuni lihottaa.

Masennus yleistyy ikääntyessä. Nukahtamisvaikeudet, keskey-tynyt yöuni ja liian aikainen he-rääminen voivat olla merkkejä masennuksesta. Läheisen ih-misen menetys voi olla syynä masentuneisuuteen ja unetto-muuteen. Erään amerikkalaisen tutki-muksen mukaan kolme neljästä leskeksi jääneistä kärsi vaikeas-ta unettomuudesta puolison kuoleman jälkeen. Vielä yhden vuoden kuluttua 50 % heistä nukkui huonosti.

Muita unta häiritseviä tekijöitä. Joskus iäkkään uniongelmat voivat johtua selkeästä ja hel-

posti poistettavissa olevasta syystä, kuten liiasta kahvin juo-misesta, liian vähäisestä päivä-aikaisesta liikunnasta, raskaasta ilta-ateriasta tai liikunnasta liian

myöhään illalla. Uniongelmia aiheuttavat myös laitostuminen, leikkauksesta toipuminen, liian kuuma huoneilma, melu ja hajut. Samoin jatkuva huoli tai stressi voivat laukaista ja ylläpitää unet-tomuutta.

Iäkkäiden yleisimpiä unihäiriöitäUniapnea. Yli 80 %:lla iäkkäis-tä esiintyy jonkin verran uniap-neoita (AHI yli 5), eikä niistä tule huolestua, mikäli henkilö herää virkeänä eikä hän kärsi päiväai-kaisesta väsymyksestä eikä AHI ole kovin korkea.

Kliinisesti merkittävä uniapneaa vaivaa arviolta joka neljättä 60 vuotta täyttänyttä ja sen vaka-vuusaste vaihtelee yksilöllisesti. Ensisijaisia oireita merkityksel-lisestä uniapneasta ovat huo-nolaatuinen yöuni, yöhikoilu, li-sääntynyt yöllinen virtsaustarve, päiväaikainen väsymys ja keskit-tymiskyvyn heikkeneminen. Kor-kea verenpaine ja aikuistyypin diabetes ovat yleisiä uniapneaa sairastavilla. Aikaistunut unijakso. Taipumus käydä iltaisin aikaisin nukkumaan ja herätä aikaisin aamulla lisään-tyvät iän mukana. Osa ikääntyvis-tä ihmisistä tuntee tarvetta käydä nukkumaan jopa ennen klo 21. Tällöin he heräävät usein jo kel-lo 04-05 aikaan aamuyöstä. Tätä ilmiötä kutsutaan aikaistuneeksi unijaksoksi. Iltaunisuus rajoittaa sosiaalista elämää. Toisaalta on myös tur-hauttavaa herätä niin aikaisin aa-muyöstä, koska suurin osa ympä-ristöstä on vielä täydessä unessa. Mikäli henkilö kokee aikaistu-neesta rytmistä selvää haittaa, voidaan siihen koettaa saada apua iltaliikunnalla ja illalla annet-tavalla kirkasvalohoidolla. Päiväl-lä on oltava mahdollisimman pal-jon hyvässä valaistuksessa. Levottomat jalat -oireyhtymä ja periodinen raajaliikehäiriö. Le-vottomat jalat -oireista kärsii yli 10% iäkkäistä ihmisistä. Ne ovat yleisempiä naisilla kuin miehil-lä. Myös yöllinen raajaliikehäiriö yleistyy ikääntyessä. Se ilmenee raajojen nykäisyinä ja liikuttelu-na nukkuessa. Sukat eivät pysy jaloissa ja peitto putoaa helposti lattialle. Kudosraudan puute (S-ferritiini alle 50 ug/l) altistaa RLS-oireille. Hoitona voidaan käyttää pieniä annoksia dopamiiniagonisteja, kuten pramipeksolia. Dopamiinia-gonisteja tulee käyttää mahdolli-simman pieninä annoksina, jotta

Kliinisesti merkittävä uniapneaa vaivaa arviolta

joka neljättä 60 vuotta täyt-tänyttä ja sen vakavuusaste

vaihtelee yksilöllisesti.

Teksti: Markku Partinen

12

oireet eivät pahene hoidon jat-kuesssa.

REM-unen käyttäytymis-häiriö (RBD). Normaalisti REM-unen aikana poikkijuo-vaislihakset ovat täysin ren-toutuneet (REM-atonia). RBD:s-sä (REM Behavioral Disorder) REM-unen aikainen lihasatonia puuttuu, jolloin unta näkevä ih-minen toimii näkemänsä unen mukaisesti. Hän voi nyrkkeillä (nähdes-sään unta tappelusta), heilut-taa kättään (nähdessään unta esimerkiksi vasaralla hakkaa-misesta), laulaa tai nauraa ää-nekkäästi. Suurin osa potilaista on yli 50-vuotiaita miehiä. Aikuisilla RBD voi edeltää Parkinsonin taudin alkamista useilla vuo-silla. Illalla otettavasta me-latoniinista on joskus apua. Epäiltäessä RBD:tä tulisi kon-sultoida unihäiriöihin perehty-nyttä neurologia.

Yöllinen vaelteluIäkkäällä henkilöllä voi esiin-tyä etenkin aamuöisin vaelte-lua ja sekavuutta. Kyseessä voi olla niin sanottu auringonlas-kun oireyhtymä. Yli 70% van-hainkodeissa ja hoitolaitok-sissa asuvista ihmisistä kärsii jostakin unihäiriöstä (unetto-muus, aamuyön heräily, unia-pnea, levottomat jalat, yöllinen raajaliikehäiriö). Monissa laitoksissa käyte-tään vieläkin liikaa unilääkkei-tä ja ne otetaan lisäksi usein liian aikaisin illalla. Jos iäkäs ihminen saa lyhytvaikutteista unilääkettä kello 19 aikaan il-lalla, on ymmärrettävää, että

hän voi heräillä sekavana kello 02–03 aikana kun unilääkkeen vaikutus alkaa loppua. Yöllisten kaatumisten ja unilääkkeiden käytöllä on todettu useissa tut-kimuksissa yhteys.

Melatoniinin käyttö iäkkäilläMelatoniini (pimeähormoni) on elimistön oma hormoni. Mela-toniinin erittymisen alkaminen illalla (hämärävalon aikainen

melatoniinin nousu; MLMO; Dim Light Melatonin Onset), normaa-listi kello 20–22 välillä, antaa ai-voille viestin, että yö on tulossa ja että nukkumaanmenoaika al-kaa lähestyä. Melatoniinin erittyminen kä-pyrauhsesta vähenee iän mu-kana. Noin 55–60 vuoden iän jälkeen melatoniinin tuotanto on hyvin vähäistä. Tällöin pitkä-vaikutteinen, hitaasti imeytyvä melatoniini voi toimia erään-laisena korvaushoitona. Me-latoniini ei aiheuta perinteisiin unilääkkeisiin yhdistettyjä sivu-vaikutuksia, kuten muistihäiriöi-tä, tokkuraisuutta, riippuvuuden kehittymistä tai vieroitusoireita.

Bentsodiatsepiini-johdannai-set tai niiden tavoin vaikutta-vat lääkkeetVaikean unettomuushäiriön ly-hytaikaisessa hoidossa voidaan

käyttää bentsodiatsepiineja tai niiden kaltaisia Z-lääkkeitä. Iäk-käillä unettomuuden lyhytaikai-seen lääkehoitoon sopivia uni-lääkkeitä ovat tematsepaami, oksatsepaami, tsolpideemi ja tsopikloni. Bentsodiatsepiinien käyttöön iäkkäillä tulee suhtautua kuiten-kin pääsääntöisesti varoen. Ne aiheuttavat iäkkäillä selvästi ta-vallista enemmän haittavaiku-tuksia. Ne heikentävät muistia ja asioiden mieleen painamis-ta. Bentsodiatsepiinit voivat ai-heuttaa myös sekavuutta, ha-parointia ja kävelyvaikeuksia. Niistä voi puolestaan seurata kaatumisia ja luunmurtumia. Kaikki bentsodiatsepiinit vä-hentävät myös syvää unta, joten niillä on aivojen glymfaattista puhdistusjärjestelmää huonon-tava vaikutus. Tämän seurauk-sena ne voivat lisätä erilaisten kuona-aineiden kerääntymistä aivoihin ja edistää muistisaira-uksien kehittymistä.

Lääkkeiden yhteensopimattomuusEtenkin iäkkäillä ongelmana on usein monilääkitys, jolloin ne voivat vaikuttaa toisiinsa (yh-teisvaikutukset). Yksittäisten lääkkeiden teho voi moninker-taistua tai vähentyä huomatta-vasti. Ongelmia voi syntyä sekä so-pimattomasta lääkityksestä että useiden keskenään epäsopi-vien lääkkeiden yhteiskäytöstä. Sen tähden on tärkeää neuvo-tella lääkärin kanssa lääkityk-sestä ja on muistettava mainita myös käytetyt käsikauppalääk-keet.

Jos hoitolaitoksissa uni-lääkettä saa kello 19.00 illalla, on ymmärrettävää

että potilas saattaa heräillä sekavana 02-03 yöllä.

13

Hyvä uni • 2019

Akuutin kivun tehokas hoito eh-käisee kivun kroonistumista. Kroonisen kivun hoito on huo-mattavasti haastavampaa kuin akuutin kivun, joten kivun syiden selvittäminen ja hyvä hoito jo al-kuvaiheessa on hyvin tärkeää. Huolimatta siitä, mikä kivun ai-heuttaa, unettomuus on usein sen liitännäisvaiva. Krooninen kipu ja unettomuus kietoutuvat yhteen. Kipu herkis-tää unettomuudelle, ja unetto-muus taas pahentaa kipua. Jos-kus kipukroonikko ei itsekään tiedä, kumpi oli ensin:; kipu vai unettomuus. Sekä kipu että unet-tomuus myös altistavat masen-nukselle, joka edelleen pahentaa kierrettä. Unen määrästä ja laa-dusta huolehtiminen onkin yksi kivunhoidon peruspilareista. Elimistö vaatii unta palautuak-seen. Uni vaikuttaa myös hormo-nitoimintaan, verenpaineeseen sekä hengitykseen. Kevyen unen aikana aivot käsittelevät mennyt-tä päivää ja syvän unen aikana siirtävät opittuja asioita pitkäkes-toiseen muistiin. Jokainen tietää, miten jo lyhyt unettomuus voi aiheuttaa stressiä ja huonontaa muistia ja toimintakykyä seuraa-vana päivänä. Huonosti nukutun yön jälkeen tervekin ihminen kokee kivun voi-makkaampana, joten kroonisesta

kivusta kärsivän tilanne saattaa tuntua kestämättömältä. Kipu voi haitata nukahtamista ja herättää useitakin kertoja yön aikana. Ki-pukroonikko saattaakin kärsiä pitkäkestoisesta, jopa vuosia kestävästä unettomuudesta. Aina ei voi olla varma, johtuuko unettomuus kivusta vai sen ai-heuttamasta stressistä tai kivun psykologisista vaikutuksista,

esimerkiksi masennuksesta. Ki-pukroonikon unettomuutta hoi-detaan kuitenkin samalla tavalla kuin muutakin unettomuutta.

Unettomuudessa omahoito on keskeisessä asemassa. Hoi-doksi saatetaan tarvita myös lää-kehoitoa, jotta unettomuus saa-daan katkaistua ja unen laatua parannettua. Asiasta kannattaa keskustella lääkärin kanssa jo varhaisessa vaiheessa, jotta on-gelmaan päästään puuttumaan ja jotta tilanne ei pahene enti-sestään. Liikunta, hyvät stressin-hallintakeinot sekä tarvittaessa

lääkehoito omahoidon tukena vaikuttavat jokaiseen osa-aluee-seen. Ensiksi aletaan huolehtia hy-västä unihygieniasta. Kofeiinil-le herkkien tulisi välttää kahvia, teetä ja virvoitusjuomia jo iltapäi-västä lähtien. Kevyt liikunta tai lämmin kylpy muutama tunti en-nen nukkumaanmenoa voi rau-hoittaa, mutta joillekin ihmisille liikunnalla on piristävä vaikutus. Jos liikunta akuutisti pahentaa kipua, harjoittelu kannattaa si-joittaa aamupäivään. Yleensä suositellaan ruutuajan rajaamista illasta, mutta jälleen jotkut kipukroonikot saattavat tehdä poikkeuksen; tietokone-pelit voivat viedä ajatukset pois kivusta, jolloin nukahtaminen on helpompaa. Kukin löytää kokei-lemalla itselleen toimivat keinot rentoutua. Pieninä annoksina kipukyn-nystä nostavat masennuslääk-keet voivat tuoda helpotusta nukahtamiseen ja vähentää yöl-lisiä heräämisiä, mutta jotkut ki-pulääkkeet saattavat huonontaa unenlaatua. Lääkityksestä kan-nattaa keskustella lääkärin kans-sa ja kokeilla kärsivällisesti eri vaihtoehtoja. Kun unettomuus saadaan kuriin, usein myös kivut helpottavat.

Kipu ja uni

Teksti: Kaisa Hirn

Kipu voi haitata nu-kahtamista ja herättää useitakin kertoja yön

aikana.

Kipu voidaan jakaa akuuttiin ja pitkäkestoiseen eli krooniseen kipuun. Kipu katsotaan kroonistu-neeksi, kun se on kestänyt yli kolme kuukautta.

14

Uni ja masennus kulkevat käsi kädessä. Ihmisen masentuessa hänen unensa muuttuu usein mieltä virkistämättömäksi. Ma-sentuneen mieli kevenee, kun häntä estetään nukkumasta, ja synkistyy jälleen, kun hän saa nukutuksi. Pitkään jatkunut unettomuus kuluttaa mielen voimavaroja ja saattaa johtaa masennukseen. Masentuneen yöuni poik-keaa monin tavoin terveen nukkumasta unesta. Lähes jokainen masentunut kärsii univaikeuksista, ja yhdeksäl-lä kymmenestä on unihäiriö. Unihäiriö voi olla unettomuutta tai liikaunisuutta. Nuoremmilla masentuneen unihäiriö ilme-nee useimmiten liikaunisuute-na, vanhemmiten tavallisesti unettomuutena. Lievissä masennustiloissa unettomuus ilmenee usein nukahtamisen vaikeutena ja unessa pysymisen vaikeutena, jolloin yöuni katkeilee. Vaikeis-sa masennustiloissa ilmenee näiden lisäksi myös valvomista aamuyöllä, jolloin masentunut ei saa enää nukutuksi vaikka haluaisikin. Pitkään kestäneessä masen-nustilassa myös painajaisunet ovat tavallisia. Masennustilaan liittyvä unihäiriö voi jatkua vie-lä masennuksesta toipumisen jälkeenkin. Hoitona kaikissa

näissä ta-pauksissa on unettomuu-den taus-talla olevan masennustilan asianmukainen hoito. Masennustilalle tunnusomai-set, erityisesti vilkeunen muu-tokset voidaan nähdä yhdeksäl-lä kymmenestä. Masentuneiden lähisukulaisilla suoritetuissa unirekisteröinneissä on havaittu samanlaisia muutoksia. Masen-nustilan aikana miehillä on run-saasti unen rakenteen muutok-

sia, naisilta katoaa unen aikana aivosähkötoiminnassa ilmenevä 24 tuntia taajempi rytmi. Masen-tuneen yöunessa ei myöskään nähdä perusunesta vilkeuneen tavalliseen tapaan kiertäviä uni-syklejä. Masentuneet näkevät nuk-kuessaan tavallisesti runsaasti vilkeunta. He voivat jopa nukah-taa suoraan vilkeuneen, mikä on silmiinpistävän poikkeava löydös unirekisteröinnissä. Vil-keunen jaksot voivat olla niin

voimakkaita, että niitä kutsutaan myrskyiksi. Toistuvat heräämiset yön aikana kuitenkin häiritsevät nukkumista siinä määrin, että henkilö alkaa kärsiä unettomuu-desta. Toinen tyypillinen muutos on se, että masentuneilla hidasaal-tounta on niukasti. Tämä löydös jää usein jäljelle myös toipumi-sen jälkeenkin ja näyttää enna-koivan masennuksen uusiutumi-sia. Pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa tehokas lääkkeetön keino on niin kutsuttu ärsykehal-linta. Se auttaa yleensä 50–60 % unettomista kuukauden sisäl-lä niiden aloittamisesta, ja sen avulla suotuisa vaikutus unetto-muuteen kestää tavallisesti kuu-kausia, jopa vuosia. Sitä pide-täänkin nykyisin unettomuuden lääkkeettömän hoidon perus-menetelmänä, johon uusia hoi-tokeinoja verrataan arvioitaessa niiden tehoa. Ärsykehallinta tarkoittaa oh-jeita, joilla pyritään muuttamaan henkilön omaksumia mutta nu-kahtamista estäviä käyttäytymis-tapoja ja palauttamaan hänen uni-valverytminsä mahdollisim-man säännölliseksi.

Masennus ja uni

Masentuneet näkevät nukkuessaan runsaasti

vilkeunta.

Masentuneen yöuni poikkeaa mo-nin tavoin terveen nukkumasta unesta. Lähes jokainen masentu-nut kärsii univaikeuksista, ja yhdek-sällä kymmenestä on unihäiriö.

Teksti: Timo Partonen

15

Hyvä uni • 2019

Ärsykehallinnassa unetto-malle annetaan noudatetta-vaksi selkeät ohjeet. Se on tehokas keino etenkin silloin, kun ongelmana ovat unen saamisen ja unessa pysymi-sen vaikeus sekä katkonaisen unen seurauksena pitkittyneet valvejaksot yön aikana. Se so-veltuu etenkin tilanteisiin, jois-sa oma vuode on muuttunut ahdistavaksi. Ahdistuksen syy-nä tällöin on ehdollistumisten seurauksena syntynyt unet-tomuuden pelko, ahdistava ajatus huonosti nukutun yön seuraamuksista. Sen sijaan ti-lanteissa, joissa tarvitaan yrit-tämisen vähentämistä ja siten mielenkiintoa hajauttavia toi-mintoja kuten lukeminen, ärsy-kehallinta kuitenkin voi aluksi lisätä ahdistuksen tunnetta. Yksi nopeimmista tavoista helpottaa masentuneen oloa ja lievittää hänen oireitaan on estää häntä nukkumasta. Sen suhteen on kuitenkin syytä olla varovainen, sillä uniesto voi mielialan vaihteluille herkil-lä henkilöillä nostaa mielialaa hallitsemattoman nopeasti jo parissa vuorokaudessa. Uniesto voidaan toteuttaa siten, että masentunutta val-votetaan koko yö ja pidetään valveilla seuraavaan iltaan asti. Vaihtoehtona on uniesto, jossa masentuneen annetaan nukkua iltayöstä esimerkiksi kello 22–2, minkä jälkeen hä-net aamuyöksi herätetään ja pidetään valveilla seuraavaan iltaan asti. Nämä uniestot voi suorittaa joko kotona, jos hen-kilö pystyy seuraamaan tarkas-ti ohjeita, tai sairaalassa henki-lökunnan avustuksella. Masentunutta auttaa myös uniesto, jossa hänet heräte-tään vain vilkeunen alkaessa,

minkä jälkeen hän saa nukah-taa uudelleen mutta hänet jäl-leen herätetään aina vilkeunen alkaessa. Tällä tavoin yöunesta poistetaan vilkeuni kokonaan. Tämä uniesto edellyttää henki-lökuntaa unirekisteröinnin reaa-liaikaista seuraamista varten ja on mahdollista tehdä vain labo-ratoriossa.

Masentuneen mieli on parem-pi ja oireet lievemmät unies-toa seuraavana päivänä. Mieli synkistyy ja oireet voimistuvat kuitenkin jälleen sen jälkeen, kun masentunut on nukkunut. Jos masentunut nukkuu unies-toa seuraavan päivän aikana päiväunet, niin niiden jälkeen hänen masennuksensa palaa. Masennus on sitä syvempi, mitä pidempään henkilö nukkui no-kosia. Uniestoa ei voi toteuttaa joka yö eikä edes useimpina öinä viikossa. Sitä voidaan kuitenkin käyttää hoidon alussa. Sillä jos potilaan vointi uniestolla ko-henee, niin sen ansiosta muut hänen hoidossaan käytettävät keinot voivat tehota paremmin ja toipuminen saattaa alkaa no-peammin. Joskus tarvitaan muun lää-kehoidon ohella myös unilää-kehoitoa. Unilääkehoito on oi-reenmukaista hoitoa. Unilääke ei poista unettomuuden perus-syytä, vaan unettomuuden syy vaatii erillisen ja asianmukaisen hoidon. Jos masentuneen uni-

häiriön hoitoon kuuluu lääke-hoito, niin ensisijainen lääke on silloin depressiolääke.

Unilääkkeitä tulisi määrätä vain tilapäiseen käyttöön. Pa-rin viikon aikana hoidon alussa depressiolääkettä, ja unilää-kettä käytetään usein yhtaikaa toipumisen jouduttamiseksi. Unilääkkeen määräämistä pit-käaikaiseen eli yli 3 viikon käyt-töön ei suositella, sillä lääke voi haitata toimintakykyä, johtaa lääketoleranssiin ja aiheuttaa lääkeriippuvuuden. Tämä suo-situs koskee nimenomaan val-litsevina unilääkkeinä olevia lääkkeitä eli sekä bentsodiatse-piineja että niiden kaltaisia niin kutsuttuja z-lääkkeitä tsopiklo-nia ja tsolpideemia. Pitkäaikaisen käytön lopetta-miseen puolestaan liittyy unet-tomuuden tilapäinen voimis-tuminen, mikä pääosin johtuu vilkeunen määrän kasvusta. Jos tätä oiretta ei tunnisteta oikein lääkehoidosta aiheutuvaksi vieroitusoireeksi, se voidaan virheellisesti tulkita unihäiriön uusiutumiseksi. Tällöin haittana on, että potilaan voidaan ajatel-la vielä tarvitsevan unilääkettä eikä sitä ehkä lopetetakaan yh-dessä sovitun tavoitteen mukai-sesti.

Lääkärin tulisikin jo unilää-kettä määrätessään samalla ot-taa potilaansa kanssa puheek-si lääkehoidon lopettaminen yhdessä sovitun ajan kuluttua. Lääkärin olisi siten hyvä ker-toa potilaalleen, kuinka pitkään lääkehoitoa on tarkoitus jatkaa. Tämä tieto on annettava uni-lääkkeiden osalta siksi, että po-tilasta ei rohkaistaisi lääkkeen pitkäaikaiseen käyttöön, ja dep-ressiolääkkeiden osalta sen ta-kia, että potilas ei lopettaisi lää-kehoitoaan liian varhain.

Lääkärin olisi hyvä ker-toa potilaalleen, miten kauan lääkehoitoa on

tarkoitus jatkaa.

Vapaus olla oma itsesiValitse AirFit 30 -sarjan ultrakompakti maski, jos haluat nukkua vapaasti.

Maskien nenän alle asettuvien tyynyjen ansiosta näkökenttäsi jää vapaaksi,

ja voit unohtaa nenänvarren punaiset painaumat.

Lue lisää ja osta osoitteessa mysleep.fi

info@resmed.fi tai 09 8676 820

Uudet CPAP-maskit nyt täällä!

Kokokasvomaski Nenänalusmaski

17

Hyvä uni • 2019

Uniapneasta kärsii neljän-nesmiljoona suomalaista.

Uniapnea tarkoittaa unen ai-kaista apneaa eli hengityskat-kosta. Yksittäinen uniapnea kestää määritelmän mukaan vähintään 10 sekuntia. Uniap-nea-sanaa käytetään nykyisin myös silloin, kun ihmisellä on keskimäärin yli viisi hengitys-katkosta yhtä nukuttua tuntia kohti laskettuna Yksittäiset uniapneat ovat hyvin yleisiä ja myös täysin ter-veellä aikuisella ihmisellä voi esiintyä jonkin verran uniapneoi-ta. Yli 80%:lla yli 40 vuotiasta miehistä ja yli 60%:lla yli 40 vuo-tiaista naisista on AHI (apnea/hypopnea-indeksi) vähintään 5/t (5 katkosta tunnissa), eli heillä on ”uniapnea”. Jos unenaikaiset hengityskatkokset häiritsevät liiaksi nukkumista, ei yöuni vir-kistä, jonka seurauksena potilas kärsii myös poikkeavasta päivä-aikaisesta väsymyksestä, lisään-tyneestä nukahtamisalttiudesta ja yleensä myös monista muista oireista. Tällöin on kyseessä oi-reinen uniapnea-oireyhtymä, jol-loin on kyseessä sairaus. Vakavissa tapauksissa yli 10 sekunnin katkoksia voi esiintyä yön aikana satoja. Unenaikainen hengityskatkos aiheuttaa sen, että aivot herättävät nukkujan, kun hapen määrä verenkierrossa alenee. Uni on katkonaista, mikä vuoksi uniapneasta kärsivät hen-kilöt kärsivät päiväväsymyksestä ja tahattomasta nukahtelusta. Muita seuraamuksia ovat mm. päänsärky, muistivaikeudet, kes-kittymiskyvyn heikkeneminen, mielialamuutokset, henkisen ja fyysisen toimintakyvyn alentu-minen, painon lisääntyminen ja tapaturmariskin lisääntyminen uneliaisuudesta ja tarkkaavuu-den häiriöistä johtuen. Pitkään hoitamattomana jat-kunut uniapnea voi aiheuttaa

metabolista oireyhtymää, diabe-testa ja altistumista sydän- ja verenkiertoelinten sairauksille, kuten esim. verenpaineelle ja sydän- ja aivoinfarkteille. Eten-kin diabeteksen ja uniapnean yhteys on huomioitava, sillä lä-hes puolella uniapneapotilais-ta on myös diabetes, ja kolme neljästä diabeetikosta sairastaa uniapneaa.

Lisäksi on havaittu, että hoi-tamaton uniapnea huonontaa diabeteksen hoitotasapainoa. Myös masennus, sukupuolisen halun ja kyvyn aleneminen ja in-fektiotaipumus voivat lisääntyä. Uniapnea on ollut yksi no-peimmin lisääntynyt ei-tarttuva sairaus terveydenhuollossam-me viime vuosien aikana. Unia-pnean tärkeimpiä altistavia ris-kitekijöitä ovat paksukaulaisuus ja keskivartalolihavuus. Useim-miten sairauden vaikeutumisen taustalla on painonnousu. Unia-pnea on usein krooninen, mutta on huomattava, että uniapneas-ta voi parantua, mikäli ylähen-gitysteiden anatomia saadaan

korjatuksi (laihdutus, painon hallinta, harvemmin leikkaus-hoito). Uniapneassa hengitys py-sähtyy lyhyeksi ajaksi kerral-laan. Jotta hengitys jälleen käynnistyisi ja elimistö saisi happea, on nukkujan aivojen ”herättävä” usein. Nämä ha-vahtumiset rikkovat unen ryt-

miä. Usein uniapnean havaitsee vuodekumppani, joka huomaa, ettei toinen hengitä tai että hä-nen hengityksensä on raskasta tai kuorsaus katkonaista ja ää-nekästä. Sekä hengityskatkok-set että kuorsaus johtuvat siitä, että ylähengitystiet (nenä, nielu) ovat ahtautuneet. Lapsilla syynä voi olla suuret kita- ja nielurisat. Tämä ominaisuus lisääntyy iän mukana. Vaikka uniapnea on usein miesten sairaus, myös nai-silla kuorsaus- ja uniapneataipu-mus lisääntyvät vaihdevuosien jälkeen. Tasaista ja surraavaa kuorsaa-mista esiintyy etenkin selällään nukuttaessa ajoittain melkein kaikilla, mutta jokaöinen kuor-saaminen voi olla terveysriski. Sillä on todettu olevan yhteys sydän- ja aivoinfarkteihin. Tupa-kointi ja alkoholi lisäävät kuor-saamista huomattavasti, samoin sen aiheuttamia riskejä. Alkoholi, rauhoittavat lääkkeet ja unilääk-keet lamaavat aivojen hengitys-keskusten toimintaa sekä ylä-hengitysteiden lihaksia ja voivat lisätä sekä kuorsaamista että uniapnean esiintymistä.

Obstruktiivisessa uniapneassa (Obstructive Sleep Apnea, OSA) tukkeutuvat ylähengitystiet. Täl-löin kuorsaaminen on äänekäs-tä, nukkuja haukkoo henkeään, ja hengitykseen liittyy puhinaa ja korskahduksia, joita seuraa hengityskatkos. Tällöin kieli va-

Uniapnea on kansansairausTeksti: Markku Partinen

Uniapnea on yksi no-peimmin lisääntynyt, ei-tarttuva sairaus.

18

19

Hyvä uni • 2019

luu nielun takaosaan ja tukkii ylähengitystiet joko osittain tai kokonaan. Henkilö yrittää hengit-tää, mikä voi ilmetä niin sanottuna ”kalan hengityksenä”, rintakehä ja pallea liikkuvat, mutta ilmavir-ta ei kulje, koska ylähengitystiet ovat tukossa. Hengityskatkos kestää tavalli-simmin 20-30 sekuntia, mutta voi kestää jopa pari minuuttia. Jotkut potilaat heräävät jopa sata ker-taa yössä ja ovat äärettömän vä-syneitä päivisin. Obstruktiivinen uniapnea voi aiheuttaa kogni-tiivisten taitojen heikkenemistä päivisin ja voi hoitamattomana johtaa monenlaisiin psyykkisiin tai fyysisiin oireisiin ja sairauksiin.

Sentraalinen uniapnea (Cent-ral Sleep Apnea, CSA) tarkoittaa keskushermostoperäistä hengi-tyksen säätelyhäiriötä unen aika-na. Monet uniapneat voivat olla sekamuotoisia hengityshäiriöitä, joihin liittyy sekä ylähengitystei-den tukkeutumista että keskus-hermoston säätelyhäiriöitä. Puhtaasti sentraaliseen uniap-neaan liittyy usein joku sydän- tai aivosairaus. Nukkuja joko kuor-saa tai ei, saattaa huokailla useita kertoja ja hänen hengityksensä näyttää hyvin pinnalliselta. Sent-raalisessa uniapneassa aivot ei-vät anna käskyä hengittää, eikä mitään hengitysliikkeitä ole ha-vaittavissa. Hengityskatkokset voivat olla hyvin pitkiä. Aamulla nukkuja saattaa muistaa useat heräämiset, ja yöuni on tuntunut kevyeltä ja katkonaiselta.

Ylipaino, miessukupuoli ja ikä lisäävät riskiä sairastuaOn arvioitu, että suuri osa uniap-neapotilaista ei tiedä sairastavan-sa tautia. Salakavala, alkuvaiheis-sa vähäisiä oireita antava sairaus voi kehittyä hitaasti useiden vuo-sien aikana. Siksi tarvitaan tiedon lisäämistä suurelle yleisölle, jotta sairaus tunnistettaisiin ja löydet-

täisiin tarpeeksi varhain riski-ryhmiin kuuluvat henkilöt.

Uniapneaa tulee epäillä eten-kin, jos potilas on ylipainoinen, paksukaulainen ja väsyneen näköinen ihminen, jos veren-paineen tai diabeteksen hoito ei oikein saavuta tavoitettaan, tai jos potilaan nielu on ahdas. Myös yöllinen virtsaamistar-peen lisääntyminen voi olla oireena uniapneasta. Terve ai-kuinen voi käydä joka yö 1–2 kertaa virtsalla, mutta tiheäm-pi yöllinen virtsaamistarve voi johtua myös uniapneasta. Mie-hillä toinen yleinen syy tähän on suurentunut eturauhanen. Uniapneaa voi esiintyä myös hoikilla ja nuorilla ihmisillä joilla on esimerkiksi pieni leuka, suu-ret nielurisat tai ahdas nenä. Ylipaino, miessukupuoli ja yli 50 vuoden ikä lisäävät merkit-sevästi uniapnean todennäköi-syyttä.

Esimerkki 1 Kyseessä on yli 50-vuotias li-hava (BMI yli 35 kg/m2) ja pak-sukaulainen (kaulan ympärys yli 40 cm) mies, joka kuorsaa äänekkäästi ja kärsii päiväai-kaisesta väsymyksestä. Hänel-lä on vähintään lievä uniapnea yli 90 prosentin todennäköi-syydellä. Jos hänellä on myös verenpainetauti tai diabetes, on hänellä lähes täydellä var-muudella vähintään keskivai-kea uniapnea-oireyhtymä, joka vaatii ehdottomasti hoitamista.

Esimerkki 2 Kyseessä on 40-vuotias unet-tomuudesta kärsivä normaali-painoinen nainen (BMI 24 kg/m2 ja kaulan ympärys 35 cm), hän kuorsaa miehensä mukaan joskus, mutta mies ei ole to-dennut, että hänen vaimollaan olisi ollut usein hengityskatko-ja. Hän ei kykene nukkumaan unettomuutensa takia päivä-

unia vaikka joskus haluaisikin. Verenpaine on normaali. Hoitoa vaativan uniapnean todennä-köisyys on alle 5 prosenttia, jo-ten ei ole aiheellista tehdä yö-polygrafiaakaan. Unettomuutta tulee hoitaa Käypä Hoito suosi-tusten mukaan.

Hoito alkaa yhteydenotolla omaan lääkäriinUniapneaa epäilevän henkilön onkin syytä ottaa yhteys omaan lääkäriin, jolta saa tarvittaes-sa lähetteen jatkotutkimuksiin. Usein joku toinen henkilö (puoli-so, lapsi, työtoveri) alkaa epäillä uniapneaa. Tällaiseen epäilyyn tulee suhtautua aina vakavuu-della, koska kyseinen henkilö on useimmiten oikeassa. Uniapnea voidaan jakaa eri vaikeusasteisiin määrittämällä potilaan oireet ja niin sanottu apnea-hypopneaindeksi (AHI), jolla tarkoitetaan osittaisten ja täydellisten hengityskatkosten lukumäärää tunnin nukkumisai-kaa kohti laskettuna. Lieväs-sä uniapneassa AHI on 5-15 ja potilaalla on vain lieviä oireita sairaudestaan. Keskivaikeassa uniapneassa AHI on 15-30 ja potilas kärsii uniapnean aihe-uttamista oireista, kuten poik-keavasta nukahtelualttiudesta, korkeasta verenpaineesta tai muista uniapnealla selittyvistä oireista. Vaikeassa uniapneassa AHI on yli 30. Terveyskeskuslääkärit ja työ-terveyslääkärit ovat avainase-massa. Uniapnean diagnoosin varmennus voidaan tehdä epä-selvissä tapauksissa kaikissa keskussairaaloissa, hyvin varus-tetuissa aluesairaaloissa sekä yksityisissä lääkärikeskuksissa ja unitutkimusyksiköissä, jois-sa toimii unilääketieteeseen perehtyneitä erikoislääkäreitä. Diagnoosi tehdään haastattelul-la ja potilaan kliinisellä tutkimi-sella, mutta lopullinen diagnoo-si vaatii aina laadukasta

20

unirekisteröintiä (yöpolygrafia tai unipolygrafia).

Yöpolygrafia eli suppea unia-pneaa selvittävä unitutkimus Suppeassa yöpolygrafiassa rekisteröidään nenän ja suun kautta kulkevaa ilmavirtaa, hengitysliikkeitä (rintakehällä ja vatsalla olevat hengitysvyöt), happikyllästeisyyttä (sormessa pidettävä oksimetrianturi), puls-sia ja nukkumisasentoa. Tutki-mus tehdä yleensä tutkittavan kotona. Kotirekisteröinnissä tutkittava tulee laboratorioon elektrodien kiinnitystä varten ja nukkuu kotona. Laitteet palau-tetaan aamulla laboratorioon. Uusimmilla laitteilla voidaan tutkia myös jatkuva EKG ja syke sykkeeltä mitattava verenpai-ne.

Yöpolygrafia on tarkoitettu uniapnean seulontaan ja alus-tavaan diagnostiikkaan. Esimer-kiksi unettomuuden ja levotto-mien jalkojen selvittämisessä se on vain harvoin hyödyllinen tutkimus.

Unipolygrafia eli laaja unihäi-riöitä ja unen laatua selvittävä tutkimus Laajasta unipolygrafiasta saa-daan huomattavasti enemmän tietoa kuin yöpolygrafiasta. Uni-polygrafiassa rekisteröidään yöpolygrafiassa mitattavien suureiden lisäksi aina myös ai-vojen sähköistä toimintaa (EEG), silmien liikkeitä (EOG), sydämen toimintaa (EKG) sekä leuana-luslihasten ja raajojen lihas-jänteyttä (EMG) ja monia muita elintoimintoja. Unipolygrafiassa

tutkittavalle asetetaan lisäksi tutkimuksen laajuudesta riip-puen muita mittausantureita ja rekisteröintilaitteita mittamaan esimerkiksi jatkuvaa verenpai-netta, hiilidioksidia jne. Laajassa kokoyön unipolygra-fiassa saadaan selvitetyksi mm. nukahtamisviiveet, nukutun yöu-nen pituus, eri univaiheet, hen-gityskatkosten määrä ja laatu sekä raajojen liikkeet. Unilabo-ratoriossa rekisteröidään henki-löä myös infrapunavideokame-ralla. Sellainen voi olla tarpeen, jos epäillään jotakin unenaikais-ta erityishäiriötä kuten unissakä-vely, REM-unen aikainen käyt-täytymishäiriö (RBD) tai yöllinen epilepsia. Kokoyön laajan unipo-lygrafian avulla voidaan kartoit-taa tarkkaan unihäiriön tyyppi ja unen laatu.

21

Hyvä uni • 2019

Ylipaine-hengityshoito (CPAP) ensisijaisin hoitomuoto CPAP-hoitoa (nenän kautta an-nettava ylipaine-hengityshoito) pidetään tänä päivänä ensisijai-sena hoitona uniapneassa ns. konservatiivisten (laihdutus, elä-mäntavat) hoitojen rinnalla. CPAP-hoitomenetelmän ke-hitti vuonna 1980 australialai-nen professori Colin E. Sullivan. CPAP-hoito tulee aina harkitta-vaksi ensisijaisena hoitona, jos AHI on yli 30 tai jos selvästi unia-pnean oireista kärsivän ihmisen AHI on yli 15.

Suomessa on CPAP-hoito aloitettu jo yli 25 000 potilaalle. Valtaosa laitteista on annettu jul-kiselta sektorilta, ja henkilökoh-taisesti ostettujakin on jo useita satoja. Suomessa arvioidaan kui-tenkin olevan moninkertainen määrä CPAP-hoitoa tarvitsevia potilaita. CPAP-hoidolla saadaan sen onnistuessa yleensä nopea apu oireisiin. Hengityskatkot ja kuorsaus loppuvat, ja potilaan päiväaikainen vireystaso kor-jaantuu. Edellytyksenä hyvälle hoitotulokselle on laitteen mah-dollisimman säännöllinen käyttö keskimäärin yli 4 tuntia yössä. Usein hoidolla saadaan poti-laan työ- ja toimintakyky korjaan-tumaan. Hoidon myötä myös potilaan kohonnut sympaattinen aktivaatio (mm. hengityshäiriöi-hin liittynyt verenpaineen nou-su) laskee usein huomattavasti. CPAP-hoidossa on oleellisen tärkeää antaa perusteellinen laitteeseen perehdytys sekä so-pivan maskin valinta. Lopullinen hoitotulos riippuu potilaan hoito-myönteisyydestä ja motivaatios-ta sekä maskin ja laitteen sovel-tuvuudesta.

Ylipainehengityslaitteet ja maskitYlipainehengityslaitteita on eri-laisia, samoin kuin hoidossa käytettäviä maskeja. Näin on mahdollista löytää itselleen so-pivin yhdistelmä.

● Vakiopaineinen CPAP (conti-nuous positive air pressure) on laite, joka työntää ilmaa samal-la paineella koko ajan ● Kaksitasoinen PAP eli BiPAP on laite, joka vähentää painetta uloshengityksen aikana ja lisää sitä sisäänhengityksen aikana ● Automaattinen, itsesäätyvä APAP-laite työntää ilmaa sää-detyllä peruspaineella ja nos-taa painetta silloin, kun nukku-jan ylähengitystiet ahtautuvat liikaa ja palautuu vähitellen perus-paineelle, kun hengitys toimii normaalisti. Tärkeintä hoidossa on, että laiteen tuottama ylipaine on sopiva riippumatta nukku-ma-asennosta tai unen vaihees-ta. Laitteen valinta ja säädöt tehdään yksilöllisesti kuhunkin tarpeeseen ja niistä huolehtii asiantuntija. Jos keskimääräi-nen tarvittava ylipaine on alle 5 vesisenttimetriä eikä paine nouse seurannassa koskaan yli 6-7 cmH2O:n, ei CPAP-hoi-

dosta ole todennäköisesti pal-joa hyötyä. Jos keskimääräinen painetaso on huomattavasti yli 10 cmH2O:n, saattaa syynä olla huonosti sopiva maski. Maskeja on nenän peittävä malli, nenän ja suun peittävä malli ja sieraimiin asetettava malli. Hyvä ja sopiva maski lisää käytön miellyttävyyttä. Tärkein-tä on maskin käyttömukavuus ja sopivuus kullekin potilaalle. Maskin tulee asettua tiiviisti, jolloin ohivirtauksia ei ole tai ne ovat mahdollisimman pieniä.

CPAP -hoitoon pitää totutella On melko yleistä, että ainakin

CPAP-hoidon alussa ilmenee jonkinasteisia hankaluuksia, mutta asiantuntevalla avulla ja harjoituksella ne voidaan voit-taa. Yleisimmät ylipainehengitys-hoidon haittavaikutukset joh-tuvat nenään tulevasta ilmavir-rasta. Yli puolet hoitoa saavista potilaista kärsii nenän tukkoi-suudesta ja nenän limakalvojen turvotuksesta tai kuivuudesta. Hoito voi aiheuttaa nenän ku-tinaa, nenän vuotamista, nenä-verenvuotoa ja nenän limakal-vojen kuivumista. Jotkut nenän limakalvojen oireista katoavat muutaman kuukauden hoidon jälkeen. Vuotava maski aiheut-taa silmien punaisuutta. Se vä-hentää tietenkin hoidon tehoa, jolloin kuorsaus ja uniapnean muut oireet saattavat palata. Nykyaikaiset laitteet keräävät jatkuvasti tietoja laitteen käy-töstä mukaan lukien mahdolli-sen maskivuodon. Ilma vuotaa maskin ohi, jos maski ei ole sopiva. Tällöin on syytä vaihtaa maskin kokoa tai mallia. Jos maski on ollut hoidon alussa sopiva, myöhemmin il-maantuva vuoto saattaa joh-tua maskin kuluneisuudesta, jolloin se on hyvä tarkistuttaa asiantuntijalla. Laitteeseen voi saada varusteeksi kostuttajan ja lämmittäjän. Ne vähentävät laitehoidon haittavaikutuksia. Kaikki laitteet pystyvät aikaan-saamaan viileää kostutusta, osa laitteista pystyy tuottamaan lämmintä kosteaa ilmaa. Ilman-kostuttimen käytössä on olta-va huolellinen, jolloin vältytään hengitysteiden ja poskionteloi-den tulehduksilta. CPAP-laitetta käytettäessä voi ilmetä nielun kuivumista ja kipua, jos nukkuu suu nenä-maskin kanssa. Tämä voidaan estää käyttämällä hengitysmas-kia, joka peittää sekä nenän että suun. Toinen vaihtoehto on käyttää nukkuessa leuan ali kul-kevaa nauhaa, joka pitää suun

Suomessa CPAP-hoito on aloitettu jo yli 25 000

potilaalle.

22

Aloittaisitko päiväsi virkeämpänä?

Whole You™ Respire:Ratkaisu kuorsaamisen ja uniapnean aiheuttamiin ongelmiin. Kysy lisää Elysee Dental Oy:stä.

Aloittaisitko päiväsi virkeämpänä?

Whole You™ Respire:Ratkaisu kuorsaamisen ja uniapnean aiheuttamiin ongelmiin. Kysy lisää Elysee Dental Oy:stä.

Elysee Dental Oy | Talvikkitie 32 B | 01300 VantaaPuh. 0400 994 661 | info@elysee-dental.fi | www.elysee-dental.fi

23

Hyvä uni • 2019

kiinni. Myös ilmankostuttimen käyttö ennaltaehkäisee suun ja nielun kuivumista.

Laihdutus ja painonhallinta uniapnean hoidossa CPAP-hoito on osoittautunut te-hokkaaksi uniapnean hoidossa. Kyseessä on kuitenkin vain oirei-den hoito, ei itse perussairautta parantava hoito. Olennaista olisi todeta alkava uniapnea ja eh-käistä vaikeamman uniapnean kehittyminen painonhallinnalla ja elämänmuutoksilla. Jos unia-pnea löydetään jo sen alkuvai-heessa, taudin kehittyminen voidaan painonlaskun myötä pysäyttää ja ehkä kokonaan pa-rantaa. Jo 5–10 %:n laihdutus mer-kitsee huomattavaa vähennystä uniapneoiden lukumäärässä ja kestossa. Laihtumisella on suuri merkitys myös muiden sairauk-sien ja terveysriskien kannal-ta. Merkittävä osa potilaista on pystynyt laihduttamisen jälkeen luopumaan kokonaan CPAP-lai-tehoidosta. Uniapneapotilaan on valitet-tavasti usein vaikea laihduttaa, koska aineenvaihdunta on hi-dastunutta. On joitakin tutki-muksia, joissa on osoitettu, että ylipainoinen uniapneapotilas voi lihota vaikka hän söisi täs-mälleen samaan verran kuin normaalipainoinen potilas, joka laihtuu samalla vuorokautisella energiamäärällä. Laihdutuksen asiantuntijat painottavat myös sitä, että keskeisen tärkeätä ja vaikeinta on saavutetun painon säilyttäminen. Mikäli uniapneapotilas haluaa parantua sairaudestaan, tulee hänen pohtia elämänarvoja ja tehdä muutoksia elämäntavois-saan. Se edellyttää säännöllisiä nukkumistottumuksia, liiallisen stressin välttämistä, ruokailu-

tapojen muutoksia ja liikunnan pysyvää lisäämistä. Vyötärön ympärysmitan seuraaminen on keskeisen tärkeätä, sillä kes-kivartalolihavuus on suurempi riskitekijä kuin korkea kehon painoindeksi (BMI). Miesten vyö-tärön ympäryksen tulisi olla alle 102 cm ja naisten alle 90 cm. Myös laihdutusleikkauksia on alettu suorittaa vaikeasti yli-painoisille. Alustavat tulokset ovat lupaavia, mutta pitkäaikais-vaikutuksista ei ole vielä näyt-töä.

Hammaslääketieteen mahdol-lisuudet uniapnean hoidossa Obstruktiivisen uniapnean syn-tyyn vaikuttavat sekä anato-miset että neurologiset seikat, joiden vaikutus vaihtelee eri potilailla. Suun, nielun ja leuan anatomian tutkiminen on joh-tanut hammasteknisten kojei-den eli niin sanottujen uniap-neakiskojen kehittämiseen. Ne siirtävät alaleukaa eteenpäin ja vaikuttavat kielen asentoon. Nii-den käyttöä voidaan harkita lie-vää tai keskivaikeaa uniapneaa sairastaville. Niin sanottuja kuorsauskisko-ja voi ostaa suoraan internetin kautta. Ne ovat edullisia, mutta kuorsauskiskon käyttöön ei tu-lisi ryhtyä ilman asianmukaisia unitutkimuksia ja hammaslääkä-rin konsultaatiota. Itseasennet-tuna kuorsauskiskon käyttö voi aiheuttaa joskus myös leuka- ja kasvokipuja ja pahimmillaan voi

seurauksena olla leukanivelten vaurioituminen. Hammaslääkäri pystyy sel-vittämään, voisiko uniapnea-kiskosta olla apua ja minkälai-nen laite olisi parhaiten sopiva. Uniapneakiskon asentamisen jälkeen on tärkeätä varmistua hoitotuloksesta myös uusimalla yöpolygrafia. Ruotsissa uniapneakiskojen käyttö alkaa olla jo liki yhtä yleistä kuin CPAP-laitteiden käyttö. Yhtenä syynä on se, että pientä suukojetta on helpompi kuljettaa mukana kuin CPAP-lai-tetta. Kaikille uniapneakisko ei kuitenkaan sovellu.

Leikkaushoidolla lievitystä uniapneaan 1980-alussa kehitettiin peh-meän suulaen typistykseen pe-rustuva leikkaus (UPPP = uvulo-palatofaryngoplastia tai LUPPP). Nielun ilmatilan laajentamiseksi voidaan käyttää myös nykyai-kaisia lasermenetelmiä tai ”läm-pöhoitoa”. RFTA-hoitoa (Ra-dio-frequency thermal ablation) käytetään myös hoidettaessa nenän tukkoisuutta. Nenäkuori-koiden lämpökäsittely vähentää virtausvastusta, jolloin nenän ti-lavuus lisääntyy ja hengitys hel-pottuu. Suunielua hoidettaessa RFTA-käsittely kohdistuu peh-meään suulakeen ja uvulaan eli ”pikkukieleen”. Lämpökäsitte-lyn seurauksena nielun kudok-siin syntyy arpi, joka pienentää ja jäykistää kohdetta. Vaikean uniapnean hoitoon on kehitetty myös muita mene-telmiä, kuten kielen lihashermo-jen stimulaattorit. Niitä on asen-nettu myös Suomessa. Ne ovat vielä osittain kokeellisia, eikä laajoja pitkäaikaisia seurantatu-loksia menetelmän haitoista ole vielä olemassa.

Ruotsissa uniapneakis-kojen käyttö alkaa olla jo liki yhtä yleistä kuin CPAP-laitteiden käyttö.

Aloittaisitko päiväsi virkeämpänä?

Whole You™ Respire:Ratkaisu kuorsaamisen ja uniapnean aiheuttamiin ongelmiin. Kysy lisää Elysee Dental Oy:stä.

Aloittaisitko päiväsi virkeämpänä?

Whole You™ Respire:Ratkaisu kuorsaamisen ja uniapnean aiheuttamiin ongelmiin. Kysy lisää Elysee Dental Oy:stä.

Elysee Dental Oy | Talvikkitie 32 B | 01300 VantaaPuh. 0400 994 661 | info@elysee-dental.fi | www.elysee-dental.fi

24

Miten saavuttaa hyvä uni?

Lue ja poimi kirjasta itsellesi sopivat ohjeet. Professori Markku Partisen laaja asiantuntemus auttaa kohti hyvää unta ja sitä kautta elämänlaadun paranemi-seen. Toimittaja Maarit Tyrkkö (ent. Huovinen) on puoles-taan rytmittänyt tekstin helposti lähestyttäväksi. ”Unikoulu aikuisille. Opi selättämään unettomuus” ilmes-tyi ensimmäisen kerran 2011/ WSOY - nyt kirjasta on otettu uusi painos ja sitä on jälleen saatavilla kirjakaupoista. Anna lahjaksi itsellesi ja lähimmäisillesi HYVÄ UNI! Kirjan Nukku-Matti piirrokset ovat graafikko Pekka Vuoren.

Unen taidot

(Susan Pihl, uniterapeutti, erikoislab. hoitaja, PSGT-somnologiAnna-Mari Aronen, SH, uniterapeutti)keskittyy lääkkeettömään hoitoon. Useat käytännölliset ohjeet ja harjoitukset pohjaavat uusimpiin kognitiivisen terapian menetelmiin liittyen unettomuuden hoi-toon.

25

Hyvä uni • 2019

Jos unen saanti on vaikeaa tai yöllä esiintyy toistuvasti heräi-lyä, on hyvä miettiä syitä unet-tomuuteen. Muutokset elämän-tilanteissa, stressi, huolet ja murheet voivat joksikin aikaa viedä hyvän unen. Tällöin omaa nukkumistaan voi huoltaa elä-mäntavoilla, nukkumisympäris-tön ja -käytäntöjen kohentami-sella. Unettomuus on kuitenkin useimmiten oire, jonka taustalla on jokin häiriö. Siksi pidempään jatkunut unettomuus on aina syytä tutkia ja selvittää. Unetto-muus voidaan usein hoitaa tai ainakin sitä voidaan lievittää.

Fyysiset sairaudet ja vaivatMonet sairaudet aiheuttavat uni-häiriöitä. Nivel- ja selkäkivut ja raajojen huono verenkierto ovat yleisiä unettomuuden syitä. Sär-ky, kutina ja nenän tukkoisuus sekä monet fyysiset sairaudet, kuten sydämen ja keuhkojen ongelmat, vaihdevuodet, virtsa- ja vatsavaivat voivat olla huo-non unen taustalla. Refluksitauti eli ruokatorven vajaatoiminnan seurauksena syntynyt ruokator-ven ärsytystila voi myös herättää öisin. Tämän vuoksi kannattaa aina selvittää, onko unihäiriön taustalla jokin elimellinen sai-raus, sillä perussairauden hyvä hoito parantaa myös unta. Jotkut lääkkeet, alkoholi tai liiallinen kahvinjuonti ovat myös tavallisia syitä unettomuuteen.

Tunneperäiset tekijät ja mie-lenterveyden häiriötVoimakkaat tunnevaihtelut ja elämän kriisit aiheuttavat unet-tomuutta. Läheisen kuolema tai vaikkapa arkielämän huolet työpaikalla, parisuhteessa tai

perheessä johtavat usein unen häiriöihin. Masentunut ihminen nukahtaa usein illalla hyvin, mut-ta herää varhain aamulla eikä saa enää unen päästä kiinni. Masen-nukseen voi liittyä päänsärkyä ja muita fyysisiä oireita, jotka nekin häiritsevät unta. Moni pyrkii hoitamaan stres-siään ja unettomuutta lisäämällä alkoholin kulutusta. Reilu alkoho-liannos kuitenkin rikkoo unen ra-kenteen ja huonontaa unen laa-tua. Alkoholin käyttö lisää myös

masennusta, johon taas liittyy unettomuus. Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että unettomuus ja unihäi-riöt ovat ihmisen itsensä aiheutta-mia. Se pitää osittain paikkansa. Yksi keskeinen syy on keinova-lossa oleilu. Toinen tärkeä syy on riittämätön huolen-pito unesta (huono unihuol-to), mikä tarkoittaa uneen ja makuuhuoneeseen liittyviä vääriä tottumuksia ja asentei-ta: yritetään nukkua väärässä paikassa väärään aikaan. Ongelma on yleistynyt nykyisin myös nuorilla ih-misillä, vaikkakin ongelma on tavallisin keski-ikäisillä ja vanhemmilla henkilöillä. Vanhemmiten unen rytmi la-tistuu, ja heräämisiä voi olla enemmän. Samoin erilaiset sairaudet, yksinäisyys ja ma-

sentuneisuus voivat heikentää unen laatua. Unen tarve ei si-nänsä muutu ihmisen vanhetes-sa, mutta jos aktiviteetit vähe-nevät, myös passiivinen jakso vähenee.

UnirytmiOn hyvä muistaa, että pitkien päiväunien nukkuminen vähen-tää yöunen määrää. Pitkiä yli 90 minuutin kestoisia päiväunia tu-lisikin välttää. Toisaalta lyhyiden 20–45 minuutin kestoisten päi-väunien edut ovat kiistattomat. Siitä huolimatta Suomessa nokoset sallitaan vain päiväkoti-lapsille. Työpaikalla otetut tirsat saatetaan tulkita laiskuudeksi. Perinteinen siesta on monissa maissa ollut hyvä tapa paikata unen tarvetta. Suomalaisten unirytmiä häi-ritsee pohjoinen maantieteelli-nen sijainti. Kesällä valoisuus voi haitata nukkumista, ja talvella varsinkin pohjoisessa aurinko ei näyttäydy aikoihin. Valon puute vaikuttaa ihmisen auringon mu-kaan viritetyn biologisen kellon käyntiin. Aamuherätyksen

Unettomuus ja sen syytTeksti: Markku Partinen

Unettomuus on lähes epidemian tavoin lisääntyvä ongelma. Jokainen on jossakin elämän-sä vaiheessa kärsinyt unettomuudesta. Jatkuvaa unettomuutta ja päiväväsymystä on jopa 5–10 prosentilla aikuisista. Unettomuudesta puhutaan silloin, kun aamulla tuntuu, ettei ole nukkunut hyvin tai tarpeeksi.

Unettomuus on oire, jonka taustalla on useim-miten jokin muu häiriö.

26

aikaan valon pitäisi käynnistää elimistö jarruttamalla käpylisäk-keen melatoniinin tuotantoa ja li-säämällä lisämunuaiskuoren erit-tämää kortisolia. Jos on pimeää, viesti lisämunuaisiin ja vuorokau-sirytmiä säätelevään suprakias-maattiseen tumakkeeseen jää vajaaksi, melatoniinin tuotanto ei vähene eikä koneisto lähde käyntiin. Pahimmassa tapaukses-sa syntyy kaamosmasennus.

Unettomuuden tutkiminenValtaosa unettomuudesta hoide-taan terveyskeskuksissa ja työ-terveydenhuollossa. Unettomuu-den selvittämisessä on tärkeintä huolellinen anamneesi ja kliini-nen tutkimus. Asioiden selvittämi-seen tulisi varata mielellään aikaa yksi tunti. Unettomuuden Käypä Hoito-ohjeiden mukaan saadaan lisäselvyyttä myös erilaisilla ky-selyillä. Sen sijaan yöpolygrafia (uniapneatutkimus) ja unipolygra-fia eivät kuuluu unettoman poti-laan perusselvityksiin. Tekemällä kaikille ensimmäiseksi unirekis-teröinti voidaan joutua helposti väärälle hoitopolulle ja aiheuttaa potilaalle vain lisää ahdistusta.

Lääkärin tulee aina ensin selvit-tää potilas potilaalta, onko unitut-kimus perusteltua vai ei. Vaikeita unihäiriöitä tutkitaan uniklinikoilla unilääketieteeseen perehtynei-den (unilääketieteen erityispäte-vyys) lääkäreiden toimesta. Jos unettomuuden taustalla epäillään fyysistä häiriötä, unilaboratori-ossa seurataan potilaan yöunta. Koko yön kestävässä unipolygra-fiassa tutkitaan unen rakennetta, hengitystä, hapen kyllästeisyyttä, sydämen toimintaa ja raajojen liikkeitä. Suppeasta yöpolygra-fiassa tutkitaan vain uniapneaa

eikä sillä saada selvyyttä unen ra-kenteesta. Uni-valverytmin häiriöi-tä voidaan mitata myös noin viikon kestoisella aktiivisuuden mittauk-sella pientä rannekellon tapaista aktigrafia käyttäen.

Unettomuuden vaikutuksia Unettomuus aiheuttaa ärtyneisyyt-tä ja sekavuutta. Mitä pidempään unen puute jatkuu, sitä enemmän keskittymiskyky kärsii. Pitkään jatkunut univaje vaikeuttaa en-simmäisenä monimutkaista pää-töksentekoa ja luovuutta. Monoto-nisissa tehtävissä tarkkaavaisuus vähenee, ja ihminen nukahtelee helposti, vaikkakin rutiinitehtävistä usein selvitään. Myös nopeissa, yllättävästi vaih-tuvissa tilanteissa, esimerkiksi liikenteessä reaktiot hidastuvat, mikä lisää onnettomuusriskiä. Li-säksi unettomuus aiheuttaa sy-dämen tykytystä ja muita auto-nomisen hermoston oireita sekä kivunsietokyvyn heikkenemistä. Pitkään jatkuneet univaikeudet ja häiriöt voivat aiheuttaa sekä psyykkisiä että fyysisiä oireita ja sairauksia, siksi ne on hyvä hoitaa ajoissa.

Uniterapia unettomuuden hoidon apunaTeksti: Anna-Mari Aronen

Portaiden askelmat eivät ole sitä varten, että niille astuttaisiin kai-kessa rauhassa. Niiden tarkoitus on antaa jalalle tukea niin kauan kuin sitä tarvitaan, jotta voidaan jatkaa kiipeämistä ylöspäin. ( Thomas Huxley )

Unettomuuteen liittyy usein hai-tallisia ajatus- ja toimintamalleja, jotka ohjaavat ihmisen elämää ja haittaavat unta. Ajatuksissa on usein mukana ajatusvääris-tymää, joka tekee niistä ehdot-tomia, jäykkiä tai jyrkkiä. Unet-tomilla on taipumus siihen, että uneen liittyvät negatiivi-set ajatukset ja tunteet jäävät pyörimään kehää, josta ei ole

ulospääsyä. Tätä kutsutaan niin sanotuksi ruminaatio-taipumuk-seksi, jolla tarkoitetaan asioiden loputonta vatvomista ja märeh-dintää. Tämän lisäksi suuri osa unet-tomista tunnistaa itsessään myös vaativuuden piirteitä. Uni-terapiassa pyrkimyksenä on op-pia enemmän persoonallisuu-destamme ja löyhentää tiukkoja toimintatapojamme ja päähäm-me juurtuneita ajatusmalleja. Unettomuus onkin tyypillinen esimerkki siitä, miten tietty kaa-vamainen kehä on iskostunut ai-vojen ja kehon toimintamalliksi.Uniterapiassa opetellaan konk-

reettisesti erilaisia rentoutumis-keinoja, joilla saadaan sympaat-tinen hermosto mahdollisimman nopeasti rauhoittumaan. Tämä on tärkeää, koska rentoutumi-nen auttaa nukahtamisessa. Se on sekä fyysinen että psyykki-nen tapahtuma, jonka aikana mieli rauhoittuu ja elimistön eri toiminnot tasaantuvat ja rau-hoittuvat ja parasympaattinen ”lepää ja sulattele” -hermosto pääsee vallalle. Rentoutumisen taito on jokai-sella synnynnäinen, mutta se saattaa hävitä elämän aikana. Taitoa on kuitenkin mahdollista harjoitella, ja sen voi oppia uu-

27

Hyvä uni • 2019

Uniterapiassa opetellaan rentoutumaan ja päästä-

mään irti haitallisista toimin-tatavoista ja ajatusmalleista

delleen. Kokeilemalla erilaisia menetelmiä jokainen voi löytää itselleen parhaiten sopivan. On kuitenkin muistettava, että ren-toutumismenetelmiä oppii ai-noastaan toistuvilla harjoituksil-la, minkä vuoksi pitkäjänteinen harjoittelu on tärkeää. Unettomuuden hoidossa käy-tetään myös tietoisen läsnäolon menetelmiä. Niiden avulla opim-me havainnoimaan kaikkea uu-della tavalla. Toimimme enem-män tietoisesti, nykyhetkessä ja hyväksyen. Harjoittelemalla pää-semmekin tilanteeseen, missä emme reagoi ajatuksiin ja tuntei-siimme niin nopeasti. Saamme ikään kuin aikalisän, missä voim-me itse valita, lähdemmekö tuon ajatuksen mukaan vai annam-meko sen liukua mielestämme. Uniterapian tavoitteena on, että uudet keinot alkavat vähitellen muuttaa vanhoja, totuttuja mal-leja. Uusien keinojen toteuttami-seen vaaditaan kuitenkin sitou-tumista ja motivaatiota. Vaikka erilaisia unettomuuteen liittyviä ohjeita on saatavilla paljon, voi tuloksia olla hankala saavuttaa itse. Mikäli itse ei ole päässyt toivottuun lopputulokseen, on muutosta hyvä lähteä tekemään yhdessä kognitiivisiin keinoihin perehtyneen terapeutin kanssa. On kuitenkin hyvä muistaa, että lyhytaikainen ja silloin tällöin esiintyvä unettomuus kuuluu elämään. Me kaikki nukumme välillä huonosti. Jos esimerkik-si unettomuus kestää alle kaksi viikkoa ja siihen liittyy jonkinlai-nen elämänmuutos, on unetto-muus normaalia reagointia muu-tokseen. Silloin on hyvä kokeilla unenhuoltokeinoja.

Unenhuoltokeinoja

Aamuisin:● Noudata säännöllistä herää-misaikaa, myös viikonloppuisin.● Älä loikoile vuoteessa. Vaikka takana olisi huonosti nukuttu yö, nouse sängystä samaan aikaan kuin muinakin aamuina.● Hyödynnä aamuvaloa tahditta-jana. Avaa verhot heti aamusta.

Hämärinä aamuina voi käyttää kirkasvalolamppua luonnonva-lon sijasta.

Päivisin:● Noudata säännöllistä rytmiä myös muissa päiväsi toiminnois-sa. ●. Riittävä lepo, monipuolinen ravinto ja riittävä liikunta auttavat pitämään kehosi tasapainossa.● Harrasta liikuntaa säännölli-sesti. ● Vältä tai rajoita nautintoaineita, kuten kofeiinipitoisia tuotteita, nikotiinivalmisteita ja alkoholia. ● Älä pidä itseäsi liian kiireisenä. Pidä päivän aikana riittävästi tau-koja., ● Käsittele huolet tai stressiä ai-heuttavat asiat päivällä tai alkuil-lasta. Jaa murheesi jonkun muun kanssa ja keskustele mieltäsi painavista asioista. Hyvä apuvä-line huolten käsittelemiseen on huolihetkiharjoitus.

● Lyhyet päiväunet parantavat vireyttä. Päivänokoset tulisi si-joittua alkuiltapäivälle, ja niiden pituus tulisi olla 15–30 min.● Vältä  raskaita aterioita tai paljon nopeita hiilihydraatteja sisältäviä ruokia. Iltapäiväväsy-myksen vähentämiseksi tulisi lounaan olla kevyt ja koostua ensisijaisesti hitaasti imeytyvis-tä hiilihydraateista, kuiduista ja valkuaisaineista. Muun muas-sa salaatit, juurekset, kokojy-vätuotteet, marjat ja hedelmät sisältävät hitaasti imeytyviä hii-lihydraatteja. Öljyt hidastavat hii-lihydraattien imeytymistä, ja siksi lounaalla olisi hyvä nauttia myös rypsi- tai oliiviöljyä.● Vireyden ylläpitämisessä aut-taa myös hyvä valaistus päiväs-aikaan.

Iltaisin ja öisin:● Luo itsellesi iltarutiinit. Ne toi-mivat elimistölle merkkinä nuk-kumaanmenosta. Illan rauhoit-taminen tulisi alkaa noin 60–90 minuuttia ennen vuoteeseen menoa. Silloin sinun pitäisi hel-littää arjen askareista ja alkaa valmistautua uneen. ● Vähennä tai himmennä valais-tusta illalla.● Tee vuoteessa vain unta edis-täviä asioita. Riidat, työt, huolet ja murheet eivät kuulu vuotee-seen. Käsittele nämä asiat päi-vällä tai alkuillasta.● Mene vuoteeseen vasta, kun tunnet itsesi uneliaaksi. Oikea nukkumaanmenoaika auttaa saamaan nopeammin unta.● Nukkumaan mennessä älä yritä nukahtaa. Mitä enemmän yrität nukahtamista, sitä enem-män vireystila nousee. Jos uni ei tule 20 minuutissa valojen sammuttamisen jälkeen ja huo-maat, että vireystilasi nousee, nouse vuoteesta ja palaa sinne vasta sitten, kun tunnet itsesi taas uneliaaksi.● Mikäli uni karkaa kesken unien, nouse hetkeksi ylös vuo-teesta. Tee jotain, mikä siirtää huomiosi pois unen yrittämi-sestä. Tekeminen ei kuitenkaan saa olla mieltä aktivoivaa. Palaa takaisin sänkyyn vasta, kun tun-net uneliaisuutta.● Kellon katsominen vaikeut-taa nukahtamista. Siirrä kello paikkaan, josta et näe sitä. Jos et luota siihen, että kello toimii, käytä kahta herätyskelloa.● Muista, että yksi huonosti nu-kuttu yö ei ole sinulle vaarallista. Ei tarvitse huolestua, jos joskus joudut valvomaan koko yön.

Jos lyhytaikainen unettomuus (alle kaksi viikkoa) ei tuesta ja muusta ohjeistuksesta huoli-matta väisty, on syytä hakeutua terveydenhuollon ammattilai-sen vastaanotolle. Samoin myös silloin, jos unettomuuteen liittyy heti alusta asti voimakasta ah-distuneisuutta, mielialan laskua tai itsetuhoisia ajatuksia.

28

TÄHÄN VAALEA LIUKUVÄRI VAAN ALLE JA NOSTOT!!!!!

Sisäinen kello sijaitsee aivois-sa, hypotalamuksen alueella (ns. suprakiasmaattinen tuma-ke, SCN). SCN säätelee mm. univalverytmiä sekä melatonii-nin ja kortisolin eritystä. Valo on tärkein kehon ulkopuolinen tahdistaja, joka pitää meidät 24 tunnin rytmissä. Valon aiheutta-ma signaali vaikuttaa sisäiseen kelloon, jolloin melatoniinin pi-toisuus laskee. Sisäisen kellon (sirkadiaani-sen prosessin, eli prosessi C:n) lisäksi vaikuttaa ns. homeostaat-tinen prosessi (prosessi S). Mitä pitempään valvotaan, sitä enem-män väsyttää, ja jossain vaihees-sa väsymystä ei voida enää vas-tustaa. Puhutaan unipaineesta, jota kerääntyy valvottaessa. Kun mennään oman rytmin mukaisesti nukkumaan oikeaan aikaan, ja sitä ennen on valvottu tarpeeksi pitkään, nukahtami-nen on helppoa.

Kuusi erilaista uni-valverytmin häiriötäUni-valverytmihäiriöitä on diag-noosiluettelon mukaan kuusi erilaista. Yleisin on viivästynyt unijakso, mutta on myös aikais-tunut unijakso, epäsäännöllinen univalve-rytmi ja ns. free-run-ning type, lisäksi aikaerorasitus ( jetlag disorder) ja vuorotyöhön liittyvä häiriö.

Epäsäännöllistä uni- valverytmiä esiintyy jois-sakin neurologisissa sai-rauksissa kuten esim. dementiassa. Aikaistunut unijakso liittyy ikääntymi-seen, mutta se aiheuttaa harvemmin hoitoa vaativia ongelmia. Potilas voi tosin kärsiä heräilystä liian var-hain.

Suurin ongelma ja ylei-sin uni-valverytmihäiriö on

viivästynyt unijakso. Sen esiinty-vyyttä on vaikea arvioida, mutta nuorilla aikuisilla ja teini-ikäisillä se voi olla jopa 15 %. Osalla se on alkanut jo lapsuudessa. Nu-kahtaminen on tyypillisesti vai-keaa, ja unijakso on siirtynyt 2–5 tuntia tavanomaista myöhäisem-pään. Herääminen voi onnistua vasta myöhään aamupäivällä tai alkuiltapäivällä. Jos on nous-tava aikaisin aamulla (kouluun / työhön), seuraa univaje, johon liittyy useimmiten häiritsevä päi-väväsymys. Eniten viivästynees-tä unijaksosta kärsivät valittavat nukahtamisvaikeuksista ja päi-väväsymyksestä.

Free-running type (ns. non-entrained, eli vapaasti pyö-rivä) on vaikeampi uni-valvehäi-riön muoto, jossa unijakso siirtyy jatkuvasti eteenpäin, joka päivä noin tunnin. Häiriö aiheuttaa huomattavia vaikeuksia osallis-tua sosiaaliseen- tai työelämään.

Melatoniinia ja kirkasvalohoitoaYhdysvaltojen unilääketieteen seura (American Academy of Sleep Medicine AASM) on an-tanut hoitosuosituksia, jotka perustuvat laajaan tutkimusai-neistoon uni-valverytmihäiriöis-tä. Eniten näyttöä viivästyneen unijakson hoidosta on melatonii-

nilla (mukaan lukien unen huol-to). Myös kirkasvalohoidosta on näyttöä, ja sitä voidaan suositel-la. Sitä vastoin uni- tai nukahta-mislääkkeitä tulee välttää niiden haittavaikutusten takia. Melatoniini on otettava aikai-sin (noin klo 19–21) ja pienellä annoksella (0,5–1 mg). Suurem-pi annos myöhään otettuna vain lisää väsymystä seuraavana päivänä. Koska valo vaikuttaa uni-valverytmiin, valoaltistusta iltaisin pitää rajoittaa. Erityisesti tietokoneiden ja muiden digi-taalisten ruutujen valo vaikuttaa haitallisesti uni-valverytmiin, ja niiden käyttö tulee lopettaa vii-meistään 2–3 tuntia ennen nuk-kumaan menoa.

Sen sijaan valo aamuisin sal-paa melatoniinin tuotantoa ja auttaa pitämään viivästynyttä unijaksoa paremmin hallinnas-sa. Jos häiriö on vakavampi, on yleensä tarpeen käydä asiaan perehtyneellä lääkärillä. Käyn-nillä voi olla tarpeen sulkea pois muitakin mahdollisia sairauksia tai häiriöitä. Ilman hoitoa työ- ja toimintaky-ky ja elämän laatu on useimmiten merkitsevästi heikentynyt ja voi huonontua edelleen. Tärkeintä on potilaan yhteistyöhalukkuus ja motivaatio hoitoon, joka vaatii aina elämäntapamuutoksia.

Uni- valverytmistä ja sen häiriöistä

Teksti: Gabriele Sved

Vuorokausi kestää tasan 24 tuntia. Meidän sisäinen vuorokautemme kestää hieman yli sen. Yhteensopi-vuus näiden kahden järjestelmän välillä toimii silti. Syy-nä on tarkkaan säädelty systeemi, jossa sisäinen kello, silmät, pimeähormoni ja eräät muutkin tekijät pitävät rytmin säännöllisenä ja sopivana.

Normaali unijakso

Aikaistunut unijakso

Viivästynyt unijakso

Epäsäännöllinen rytmi

Muu kuin 24-tuntinen vuorokausirytmi

29

Hyvä uni • 2019

Teksti: Gabriele Sved

Teksti: Timo Partonen

Melatoniini laskee ruumiinlämpöä ja lisää

siten valmiutta nukahtaa.

Ihmisen sisäisellä kellolla on tai-pumus jätättää joka päivä siten, että elimistön sisäinen vuoro-kausi on pituudeltaan naisilla keskimäärin 24 tuntia 5 minuut-tia ja miehillä 24 tuntia 11 minuut-tia. Käpyrauhasen solujen tuot-tama melatoniini on yöhormoni, jonka erittyminen verenkiertoon on runsasta pelkästään öisin, mutta silloinkin vain jos on pi-meää. Melatoniini antaa elimis-tölle aikamerkin siitä, että yö on alkanut. Kahvi ja kofeiinipitoiset juo-mat suurentavat veressä kiertä-vän melatoniinin pitoisuuksia, kun niitä nautitaan iltapäivän aikana annoksella, joka vastaa kahta pientä kupillista kahvia. Il-lalla juotu alkoholi vähentää me-latoniinin tuotantoa yön aikana ja häiritsee yöunta. Tupakointi ei vaikuta elimistön omaan me-latoniinin tuotantoon, mutta pie-nentää lääkkeenä tai lisäravin-toaineena (ravintolisänä) otetun melatoniinin pitoisuuksia. Yöuni antaa palautteen sisäi-sen kellon toiminnalle siten, että perusunen (NREM-unen) vai-heet hidastavat sisäisen kellon käyntiä ja että vilkeunen (REM-unen) vaiheet ja yöunta katkovat valveet puolestaan kiihdyttävät sisäisen kellon käyntiä. Valveil-laolon aikana valo, ateriointi ja liikunta antavat oman palaut-teensa sisäiselle kellolle. Sisäi-sen kellon näin elimistön sisäl-tä ja ulkopuolelta toimintaansa varten keräämä palaute voi olla terveydelle joko myönteistä tai haitallista. Haitallinen palaute

johtaa sisäisen kellon rytmihäi-riöön.

Sisäisen kellon rytmihäiriön hoito aikabiologisilla unilääk-keillä, jotka tahdistavat sisäisen kellon käyntiä, helpottaa myös unettomuutta. Nykyisin poik-keuksetta synteettisesti tuotet-tu melatoniini on ensimmäinen käytännölle läheinen esimerkki näistä lääkkeistä. Aikabiologi-nen unilääke tahdistaa, perintei-nen unilääke rauhoittaa väsyt-tämällä nukahtamaan. Edellisen pääasiallinen vaikutuskohta on aivoissa hypotalamuksen etuosan suprakiasmaattisten tu-

makkeiden soluissa, jälkimmäi-sen laajalti eri puolilla keskus-hermostoa. Perinteinen unilääke muuttaa univaiheista rakentuvaa yöunta, aikabiologinen unilääke ei riko yöunen rakennetta. Ensimmäiset aikabiologiset lääkkeet ovat jo apteekeissa. Melatoniini laskee ruumiinläm-pöä ja lisää siten valmiutta nu-kahtaa. Siksi sitä on määrätty lääkeaineena edistämään nu-kahtamista. Euroopan elintarvi-keviranomainen EFSA hyväksyi toukokuussa 2012 melatoniinille terveysväittämän, jonka mukaan melatoniini lyhentää nukahta-misaikaa annoksella 1 mg tovi

ennen nukkumaanmenoaikaa. Terveiden aikuisten nukahta-misaika lyhenee tällä annostelul-la keskimäärin alle 4 minuuttia. Tämän jälkeen alle 2 mg mela-toniinia sisältäviä ravintolisiä on ollut saatavilla apteekeista ja terveyskaupoista. Ravintolisät ovat annosmuotoon valmiiksi pakattuja elintarvikkeita. Mela-toniinia voidaan myös määrätä lääkereseptillä. Aikuisten unettomuuden hoi-toon on saatavilla apteekin suo-raan raaka-aineesta valmistama lyhytvaikutteinen melatoniini. Sen annos on 1–5 mg iltaisin. Yli 55-vuotiaille potilaille voi nykyisin määrätä unettomuu-den hoitoon myös pitkävaikut-teista melatoniinia annoksella 2 mg iltaisin. Jotta melatoniinin vaikutus olisi mahdollisimman tehokas, lääke tulisi ottaa usei-na peräkkäisinä päivinä iltai-sin säännöllisesti aina samaan kellonaikaan. Melatoniini kuten muutkin unilääkkeet otetaan kerta-annoksena illalla ja siten, että haluttu nukahtamishetki on ennen puoltayötä. Niin lyhytvai-kutteinen melatoniini kuin pitkä-vaikutteinen melatoniini on hyvä ottaa pari tuntia ennen nukku-maanmenoa ja siten viimeistään kello 22. Melatoniini on lumetta tehokkaampi pitkäaikaisen pri-maarin unettomuuden hoidos-sa, jonka taustalta ei ole muita samanaikaisia sairauksia. Mela-toniinin haittavaikutukset eivät lyhytaikaisessa käytössä eroa lumevaikutuksesta. Näyttö pe-rustuu useamman meta-analyy-

Melatoniinista apua unettomuuteen

Elimistön sisäinen kello synnyttää vuorokausirytmin ja määrittää uni-valverytmin. Sisäisen kellon muodosta-vat solut aivojen hypotalamuksen etuosan suprakias-maattisissa tumakkeissa tahdistavat elimistön toimin-not elinympäristön 24 tunnin aikatauluun.

30

ole tehokas perussairauden ai-heuttamasta unettomuudesta kärsivillä potilailla. Perussairau-den asianmukainen hoito on näissä tapauksissa ensisijaista. Lisäksi tämän meta-analyysin mukaan melatoniini ei ole teho-kas lääke vuorotyöstä johtuvan unettomuuden hoitoon. Työvuo-rojärjestelyt ovatkin ensisijainen keino helpottaa tällaista unetto-muutta. Sitä vastoin melatonii-ni on tehokas lääke aikaerosta johtuvaan unettomuuteen. Myös oikein ajoitettu silmän kautta otettu kirkasvalohoito on nopea keino helpottaa aikaerorasitus-ta. Melatoniinin lyhytaikainen käyttö on osoitettu turvalliseksi, tosin varfariinia (verenohennus-lääke) lääkehoitonaan käyttävi-en potilaiden tulee noudattaa

varovaisuutta melatoniinin an-nostelussa, sillä varfariinin vai-kutus voi tällöin voimistua. Yh-teiskäytössä varfariinin kanssa on seurattava tavallista tiheäm-min veren hyytymisaikakokei-den tuloksia (tromboplastiini-aika, INR-tulostus, plasmasta). Melatoniinin pitkäaikaisen käy-tön turvallisuutta on tutkittu vas-ta vähän, joten jokaisen on syy-tä pitäytyä ajan tasalla ja seurata tietoa uusista tutkimuksista. Aikabiologiset unilääkkeet voivat olla avuksi etenkin van-huspotilaille, koska ne säännöl-listävät uni-valverytmiä eivätkä riko univaiheiden rakennetta ei-vätkä heikennä muistia. Suotui-nen seikka kaikille on myös se, ettei näihin lääkkeisiin näyttäisi kehittyvän riippuvuutta.

sin sisällyttämiin tutkimuksiin. Melatoniinin tehokas annos on näissä tutkimuksissa vaihdellut 0,5 mg:sta 5,0 mg:aan.

Melatoniini edistää unta nopeuttamalla nukahta-mistaPitkävaikutteinen melatoniini myös poistaa yöunesta katko-naisuutta. Erään meta-analyy-sin mukaan melatoniini lyhensi nukahtamisviivettä 7 minuutilla pitkäkestoisesta primaarista unettomuudesta ja 38 minuu-tilla viivästyneestä unijaksosta kärsivillä potilailla. Toisen me-ta-analyysin mukaan melato-niinin vaikutuksesta nukahta-misviive lyhenee 4 minuutilla ja yöuni pitenee 12 minuutilla. Erään meta-analyysin mu-kaan melatoniini ei kuitenkaan

31

Hyvä uni • 2019

potilaan äidillä tai isällä on ollut RLS. Naiset kärsivät levottomista jaloista useammin kuin miehet. Se selittyy suureksi osaksi sillä, että naiset menettävät enem-män rautaa mm. kuukautisten aiheuttamana. Matala kudos-rauta onkin ehkä voimakkain tunnettu RLS:n riskitekijä. Rau-taa tarvitaan sopivassa määrin, jotta keskushermoston dopa-miinireseptorit toimivat hyvin. Seerumin ferritiinin tulisi olla vä-hintään 45 ug/l. Yhdysvalloissa on esitetty rajaksi jopa 75 ug/l. Raskaana olevista naisista 1/3 kärsii etenkin raskauden viimei-sen kolmanneksen aikana levot-tomista jaloista.

Lapsilla RLS voi ilmetä kas-vukipuina. Perinnöllisessä muo-dossa oireet alkavat usein jo en-nen 20 vuoden ikää. Yleensä ne ilmenevät vasta 30 ikävuoden jälkeen ja voimistuvat iän myötä. Oireita ilmenee useammin ihmi-sillä, joilla on jokin munuaissai-raus, erityisesti dialyysipotilailla (ureeminen RLS). Tutkimusten mukaan levottomat jalat -oireyh-tymä selittää yli 15 % iäkkäim-pien ihmisten unettomuudesta.

Syitä sairastumiseenEnglantilainen lääkäri Willis ker-toi levottomista jaloista jo vuon-na 1685. Lähemmin asiasta kir-joitti ruotsalainen lääkäri Ekbom vuonna 1945. Hän otti myös käyttöön termin ”Restless Legs

Syndrome”. Vaikka siitä on jo 50 vuotta, RLS on edelleen monille potilaille ja lääkärille vieras. Kaikkia syitä ei vielä tiede-tä, mutta todennäköisin syy on häiriö hermoimpulssin siirrossa. Tämänhetkisen teorian mukaan kyseessä on aivojen dopamiini aineenvaihdunnan häiriö. Tietyt tekijät ovat sidoksissa levotto-mat jalat -oireyhtymään: ane-mia, alaraajojen huono veren-kierto, hermostolliset ongelmat, lihassairaudet, alkoholismi tai vitamiinien ja raudan puutostilat. Oireyhtymän voi laukaista myös tietyn lääkityksen aloittaminen tai lopettaminen, kofeiinipitoiset tuotteet, tupakointi, väsymys tai kuumuus.

DiagnosointiLevottomat Jalat -oireyhtymän hoito alkaa oikealla diagnoosil-la. Oireiden tulee täyttää kaikki neljä kriteeriä.

1) Pakonomainen jalkojen liikut-tamisen tarve levossa2) Levossa (istuen tai maaten) jalkojen (tai raajojen) tulee epä-mukavia tuntemuksia3) Raajojen liikuttaminen tai kä-vely helpottaa raajaoireita tila-päisesti.4) Oireet ovat aina pahemmat erityisesti iltaisin / öisin.

Lisäksi tulee selvittää, onko kyseessä primaarinen RLS (restless legs -syndrooma, RLS) vai sekundaarinen RLS, joka liit-tyy toiseen sairauteen (polyneu-ropatiat, anemia, raudanpuutos, B12-vitamiinin tai folaatin puu-tostila, munuaissairaus, raska-us, Parkinsonin tauti, MS-tauti, krooninen obstruktiivinen keuh-kosairaus ja uniapnea, kilpirau-hasen liika- tai vajaatoiminta, hy-

Teksti: Gabriele Sved Markku Partinen

Naiset kärsivät levotto-mista jaloista useammin

kuin miehet.

Tärkein levottomat jalat -oireyh-tymän oire on pakonomainen jalkojen liikuttamisen tarve. Is-tuessa ja maatessa jalkoihin (sääriin, pohkeisiin, jalkateriin) tulee epämiellyttäviä tuntemuk-sia, jotka helpottuvat, kun jal-koja liikuttelee. Jaloissa voi olla ryömivä, kihisevä, kihelmöivä, pistävä tai polttava tunne, ja jos-kus tuntemuksia on myös käsis-sä. Vaikeammissa tapauksissa tuntemuksiin liittyy kipua.

Usein jalkojen levottomuus pakottaa nousemaan ylös ja liik-kumaan. Oireet ilmenevät eten-kin iltaisin ja öisin. Niiden seu-rauksena useimmat eivät saa nukutuksi ja kärsivät siksi jatku-vasta unenpuutteesta. Toisaalta oireita voi esiintyä myös päivällä, jolloin pitkäaikainen istuminen on tuskallista mm. teatterissa, lentokoneessa ja kokouksissa. Oireiden alkaminen heti aamu-päiväistä on erittäin epätavallis-ta sairauden alkuvaiheissa. Muita levottomien jalkojen oi-reita ovat unettomuus, levoton yöuni ja päiväaikainen väsymys. RLS-oireyhtymä ei ole psykolo-ginen tai emotionaalinen häiriö, eikä kyse ole lihaskrampista eikä suonenvedosta. Kyseessä ei ole myöskään jalkojen puutu-misoire.

Oireyhtymästä kärsii 5–10% väestöstäLevottomista jaloista kärsii noin 5–10 % ihmisistä jossain elämän-sä vaiheessa. Vaikeista oireista kärsii ehkä 3 % prosenttia aikui-sista. Kyseessä on yksi yleisim-mistä ja samalla yksi huonoim-min tunnistetuista neurologisista sairauksista. Se on suunnilleen yhtä yleinen kuin migreeni. RLS esiintyy yleensä suvuittain ja useimmissa tapauksissa myös

Levottomat jalat -oireyhtymäIsmo Alanko lauloi levottomista jaloista ”jalat vie ja taas mennään”. Tämä voisi luonnehtia myös levottomat jalat -oireyhtymää potevan tuntemuksia (LJ eli RLS; Restless Legs Syndrome ICD-10 diagnosointikoodi G25.8; Wil-lis-Ekbomin tauti).

32

33

Hyvä uni • 2019

perparatyreodismi, myelopatia, fibromyalgia, reumataudit).

Oireet voivat johtua myös monista lääkkeistä kuten psy-koosilääkkeet, antidepressan-tit, pahoinvointilääkkeet, litium, keskushermostoon vaikuttavat antihistamiinit, kalsiumin kana-va-salpaajat ja jotkut rasva-ai-neenvaihduntaan vaikuttavat lääkkeet

Jotkut sairaudet voivat ai-heuttaa samankaltaista oireilua, ja ne tulee sulkea pois: akatisia (liittyen etenkin psykoosilääki-tykseen), dystoniat, myokymia, nukahtamis-säpsähdykset, es-sentielli vapina, ortostaattinen vapina, ADHD, ahdistuneisuus ja masennus, kasvukipu (lapsil-la), neuropatiat, artriitit, myal-giat, radikulopatiat, suonenveto, painful legs and moving toes -syndrooma, kausalgia-dysto-nia-syndrooma.

Lieviä oireita voi hoitaa kotikonstein Kun diagnoosi on tehty, neuvo-tellaan hoidon tarpeellisuudesta ja mahdollisista hoitokeinoista. Erityisesti tulee ottaa huomioon muut sairaudet, potilaan ikä ja mahdollisesti aiemmin saadut sivuvaikutukset lääkityksistä.

Hoitovaihtoehtoja on ny-kyään paljon, ja lievään oireiluun saattavat kotikonstit riittää. Täl-laisia ovat lämmin kylpy, hieron-ta, mentolivoiteet, paikallisesti kohdistettu lämpö, jääpakkauk-set, asetyylisalisyylihappo, para-setamoli tai muut särkylääkkeet, säännöllinen liikunta ja kofeiini-pitoisten tuotteiden välttäminen. Näiden hoitomuotojen tehosta ei kuitenkaan ole tutkimusta, ja keinoista on todettu vain lyhytai-kaista apua. Lisäksi suositellaan mahdol-lisimman säännöllisiä elämän-tapoja. Jotkut henkilöt hyötyvät magnesiumista, vaikka tutkimus-tulokset ovat ristiriitaisia. Ve-renluovutusta ei suositella, jos

RLS-potilaalla on todettu rau-danpuute, vaikka hemoglobiini olisi vielä viiterajoissa. Potilaalta on hyvä tarkistaa aina seerumin ferritiinipitoisuus.

Vaikeat oireet edellyttävät lääkitystäPeriaatteessa hoitoa tulee har-kita keskivaikeissa ja vaikeissa tapauksissa silloin, jos RLS-oi-reilu heikentää selvästi elämän laatua, työkykyä ja unta. Mikäli levottomat-jalat -oireilu vaivaa vain ajoittain (esimerkiksi mat-koilla), mutta häiriö on huomat-tava, tarvittaessa käytettävä lääkitys on järkevä vaihtoehto. Siinä tapauksessa tulee kysee-seen lähinnä joko levodopa (100 mg) tai pramipeksoli 0.09-0.18 mg.

Keskivaikeaan tai vaikeaan oireiluun ensimmäinen lääki-tysvaihtoehto on säännöllisenä otettuna dopa-agonisti, eli esi-merkiksi pramipeksoli. Lääke on yleensä lyhytvaikutteinen ja iltaisin otettuna se vaikuttaa oireisiin sekä illalla että yöllä. Lääke tulee käyttää iltaisin 1–2 tuntia ennen oireilun alkua ja aina mahdollisimman pienellä annoksella. Pramipeksoli aloitetaan pie-nellä annoksella (yleensä 0,088 mg) ja annosta nostetaan vain tarvittaessa. Täydelliseen oireet-tomuuteen ei pyritä, eikä 0.54 mg:n annosta tulisi koskaan ylit-tää. Mitä pienempi annos, sitä suuremmalla todennäköisyydel-lä vältetään lääkityksen aiheut-tama oireiden paheneminen (augmentaatio). Augmentaatios-sa RLS-oireet alkavat aikaisem-min ja niitä alkaa esiintyä myös muualla kuin jaloissa ja ne ovat aiempaa vaikeampia. Augmen-taatioon auttaa dopa-agonistien

lopetus ja lääkkeen vaihtaminen tilapäisesti tai pysyvästi johonkin toiseen. Uudempi dopa-agonisti on ro-tigotiini (Neupro), joka toimii laas-tarina vuorokauden ympäri. Siihen ei nykytiedon mukaan liity yhtä usein augmentaatiota kuin levo-dopaan tai pramipeksoliin. Dopa-miini-agonistit voivat lisätä myös pelihimoa ja seksuaalista viettiä. Näistä mahdollisista haitoista on hyvä keskustella potilaan kanssa. Jos dopa-agonisteista ei saada lainkaan apua, diagnoosi tulee kyseenalaistaa. Lisätutkimukset voivat siinä tapauksessa auttaa diagnoosin selvittelyssä. Tällöin kyseeseen voivat tulla esim. SIT- (Sustained Immobilization Test) ja/tai hermoratatutkimus. Joissakin tapauksissa myös kokoyön täy-dellinen unipolygrafia on hyödyl-linen.

Toinen levottomiin jalkoihin vaikuttava lääkeryhmä on opiaa-tit. Suomessa Targiniqin (oksiko-donin ja naloksonin yhdistelmä) yhtenä käyttöaiheena on vaikea RLS. Bentsodiatsepiinit (esim. klonatsepaami) voivat vähen-tää RLS-oireita, mutta lukuisten haittavaikutuksien vuoksi niitä ei suositella käytettäväksi. Sivuvai-kutuksia ovat erityisesti väsyttävä ominaisuus, riippuvuus ja aivojen toimintakyvyn heikkeneminen. Epilepsialääkkeet, kuten gaba-pentiini / pregabaliini, vaikuttavat RLS-oireiluun. Pregabaliini (Lyrica) vaikuttaa suotuisasti unen laa-tuun (lisää syvää unta, vähentää unen katkonaisuutta). Se vaikut-taa myös ahdistuneisuusoireiluun sekä krooniseen kipuun. Ideaa-litapauksissa potilaan seuranta hoituu samalla lääkärillä. Alkuvai-heessa varmistetaan, että hoito on tyydyttävä, jatkossa suositel-laan kontrolleja ainakin 1–2 vuo-den välein. Lääkkeiden tarve on syytä välillä tarkistaa ja tilanteen mukaan vähentää annokia. Myös laboratoriokontrolleja on hyvä tehdä säännöllisesti.

Oireet voivat johtua myös monista lääkkeistä.

34

Teksti: Markku PartinenPeriodinen raajaliikehäiriöPeriodisessa raajaliikehäiriössä raajat liikkuvat tahattomasti unen aikana, jolloin nuk-kuja ei ole useinkaan tietoinen siitä.

Useimmilla ihmisillä, joilla on le-vottomat jalat -oireyhtymä, on myös periodinen raajaliikehäiriö (Periodic Limb Movement Disor-der, PLMD). Sen sijaan periodis-ta raaja-liikehäiriötä potevalla ei useinkaan ole levottomia jalkoja. Periodinen raajaliike-häiriö kohdistuu alaraajoihin, mutta myös käsivarsiin. Liikkeet tulevat säännöllisesti yleensä puolen minuutin välein. Liike-häiriössä koukistuu iso varvas ja ylöspäin liikkuva nilkka, polvi tai lantio. Liikkeet muistuttavat ny-käyksiä tai potkimista. Raajojen liikkeitä esiintyy etupäässä yön ensimmäisen puolikkaan aika-na. Jos raajaliikehäiriötä esiintyy viidesti tai sitä useammin tunnis-sa, se estää jo kunnon yöunen. Raajojen liikkeeseen voi herätä välittömästi nukahdettuaan il-man, että edes huomaa nukah-taneensa. Tällöin subjektiivinen kokemus voi olla nukahtamis-vaikeus. Jos oireena on vaikeus pysyä yhtäjaksoisesti unessa koko yö, on mahdollista, että raajojen liik-keet aiheuttavat sarjan mikrohe-räämisiä, jotka koetaan huonosti tai levottomasti nukuttuna yönä. Osa tästä oireyhtymästä kär-sivistä ei ole lainkaan tietoinen unenaikaisista liikehäiriöistä, mutta he kärsivät päiväaikai-sesta väsymyksestä edellä mai-nittujen lyhyiden heräämisten vuoksi. He eivät koe ongelmia yöunen aikana, vaan nukahtelu-na TV:n ääreen, lukiessa ja jopa auton rattiin. Periodinen raajaliikehäiriö vai-kuttaa itse potilaaseen sekä hä-nen vuodekumppaniinsa, joka voi joutua potkujen kohteeksi yön aikana tai muuten häiriin-tyä jatkuvasta liikehdinnästä. Periodinen raajaliikehäiriö on harvinainen alle 30-vuotiailla, mutta yleistyy iän mukana. Oi-reistoa on vähäisessä määrin

30–50-vuotiailla, ikävuosina 50-60 vuotta jo noin kolmanneksella ja yli 60-vuotiaista ihmisistä joka toisella on jonkin asteinen perio-dinen raajaliikehäiriö. Sukupuol-ten välillä ei ole eroja. Pitkäkestoi-sesta unettomuudesta kärsivistä noin 20 %:lla on periodinen raaja-liikehäiriö.

Syitä sairastumiseenTietyt tekijät ovat sidoksissa le-vottomat jalat -oireyhtymään tai aiheuttavat sen. Näitä tekijöitä ovat: anemia, alaraajojen huono verenkierto, hermostolliset ongel-mat, lihassairaudet, alkoholismi tai vitamiinien ja mineraalien puu-tostilat. On myös seikkoja, jotka voi-vat laukaista tämän oireyhtymän: tietyn lääkityksen aloittaminen tai lopettaminen, kofeiinipitoi-set tuotteet, tupakointi, väsymys, kuumuus tai pitempi oleskelu kylmässä. Lisäksi tämä häiriö on yleisempi ihmisillä, jotka sairasta-vat munuaisten vajaatoimintaa tai narkolepsiaa. Samoin jotkut ma-sennukseen käytettävistä lääk-keistä lisäävät periodista raaja-lii-kehäiriötä.

Diagnosointi ja hoitoOireyhtymän diagnosointi vaatii tarkat tutkimukset. Koska nämä potilaat eivät välttämättä ole tie-toisia unenaikaisesta liikehäiri-östä, he valittavat oireinaan le-votonta yöunta tai päiväaikaista väsymystä. Usein tämän oireyh-tymän varmentamiseen tarvitaan unitutkimus. Monet eivät tarvitse hoitoa lain-kaan, sillä he nukkuvat hyvin raa-jojen liikkeistä huolimatta, eikä heillä ole päivisin väsymystä, joka haittaisi elämää. Ne, jotka oirei-densa puolesta nukkuvat kevy-emmin ja häiriintyvät yöllisestä raajojen liikkeistä, voivat syventää untaan parantamalla omaa unihy-gieniaansa. Hyvän unihygienian ja lääki-

tyksen tavoitteena on helpottaa päiväaikaisia oireita niin, ettei niistä ole merkittävää sosiaalis-ta haittaa. Toisaalta tavoitteena on parempi yöuni. Täydelliseen oireettomuuteen ei kuitenkaan pyritä. Jotkut masennuslääkkeet pahentavat oireita sekä levot-tomissa jaloissa ja periodisessa raajaliikehäiriössä. Lääkityksen vaihtaminen voi parantaa silloin tilannetta. Mikäli seerumin ferri-tiinipitoisuus on alle 45 ug/l tulee kyseeseen suun kautta nautitta-va rautahoito. Mikäli seerumin ferritiinipitoisuus ei nouse kuu-dessa viikossa riittävästi, tulee harkittavaksi laskimoon annetta-va rauta.

RLS:n JA PLMD:n hoidossa käy-tettäviä lääkkeitä ● dopamiiniagonistit: pramipek-soli, ropiniroli, rotigotiini ● kouristuksia ehkäisevät lääk-keet: gabapentiini, pregabaliini ● oksikodin ja naloksonin yhdis-telmä ja mahdollisesti myös ko-deiini ja muut opioidit● Masennuslääkkeistä RLS-poti-laille sopii parhaiten bupropioni (Voxra)

Seuraavat lääkeaineet pahen-tavat oireita: ● masennuslääkkeet, serotonii-nin takaisinoton estäjät ja niiden sukulaiset (mm. sitalopraami, fluoksetiini, fluvoksamiini, parok-setiini ja mirtatsapiini) ● väsyttävät antihistamiinit, tietyt flunssalääkkeet, pahoinvointi-lääkkeet (metoklopramidi) ● kalsiumin salpaajat sydänsai-rauksien ja korkean verenpai-neen hoidossa ● rauhoittavat lääkkeet –psykoosin hoidossa käytettävät vanhemmat neuroleptit. ● Näiden lääkkeiden lisäksi le-vottomat jalat oireyhtymän ja pe-riodisen raajaliikehäiriön oireita pahentavat kahvi, tee ja kola- ja energiajuomat.

35

Hyvä uni • 2019

Kroonisen väsymysoireyhtymän viisi tärkeintä oiretta ovat: 1) huono rasituksen sietokyky (PEM; fyysisen rasituksen aiheut-tamat oireet), 2) uupuneisuus ja väsymys, 3) huonolaatuinen ja virkistämä-tön uni, 4) kognitiiviset oireet (”aivosu-mu”, muisti- ja keskittymiskyvyn häiriöt) ja 5) ortostaattinen intoleranssi (sy-dämen tykytys, pulssin voimakas nousu pystyasennossa, veren-paineen lasku pystyasennossa). Lisäksi potilailla voi olla nivel- ja lihaskipuja, vatsakipua ja pään-särkyä. Krooninen väsymysoireyhty-mä luokitellaan niin sanottuihin toiminnallisiin sairauksiin. Toi-minnalliset sairaudet tulee erot-taa rakenteellisista sairauksista, joissa sairaus johtuu jostakin to-dettavissa olevasta anatomises-ta poikkeavuudesta tai muusta kuvantamistutkimuksissa tai la-boratoriotutkimuksissa selkeästi mitattavista poikkeavuuksista. Kaikkia toiminnallisia saira-uksia ei tule sekoittaa selit-tämättömistä syistä johtuviin sairauksiin, joista käytetään eng-lanniksi lyhennettä ”MUS” (Me-dically Unexplained Symptoms). Myöskään KVO:ta ei tulisi sotkea MUS-oireisiin. Viimeksi mainit-tuihin MUS-oireisiin luokitellaan mm. ympäristöyliherkkyys, ho-mesairaus, sähköyliherkkyys ja muut vastaavat huonosti tun-netut ja vaikeasti selitettävät oi-reyhtymät. KVO on lääkäreiden keskuudessa edelleen kiistelty sairaus, ja sairauden diagnoosiin voi kulua joskus useita vuosia, joka viivästyttää hoitoa ja kun-toutusta.

Laukaisijana infektioKansainvälisessä ICD-10 tauti-luokituksessa oireyhtymän vi-rallinen nimi on ”Virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymä (diagnoosikoodi G93.3)”. Ylei-sesti sairautta on kutsuttu nimel-lä krooninen väsymysoireyhty-mä (KVO; CFS, chronic fatigue syndrome). Sairautta on nimitet-ty myös myalgiseksi aivo-selkäy-dintulehdukseksi. (ME; myalgic encephalomyelitis). Oirekuvan täsmentyessä sai-raudelle on annettu laajan asian-tuntijatyöryhmän suosituksena vuonna 2015 uusi nimi ”SEID” (systemic exertion Intolerance disease). Termi SEID kuvaa hyvin liiallisen rasituksen aiheuttamaa laaja-alaista monen elinjärjestel-män taholla ilmenevää oirekoko-naisuutta, josta käytetään myös nimeä ”PEM” (post-exertional malaise). Suomeksi sairautta voitaisiin kutsua esimerkiksi ni-mellä ”systeeminen rasitusinto-leranssisairaus” (SRIS). Kansain-välisesti, etenkin Englannissa, sairaudesta käytetään yleisesti lyhennettä ME/CFS.

Kroonisen väsymysoireyh-tymän ennuste on vaihteleva. Useimmiten oireet lievenevät ajan kuluessa ja potilas pystyy palamaan kouluun, opiskelujen pariin tai työelämään. Joskus taas se voi johtaa erittäin vai-keaan oireistoon, jonka seurauk-sena potilas voi jäädä vuodepo-tilaaksi useiden vuosien ajaksi.

Liikkumattomuus luo noidankehääJos potilas on vuoteenoma, kasvaa riski sairastua keuhko-kuumeeseen ja muihin vaikei-siin infektioihin. Samoin pitkitty-

nyt vuoteessa oleminen tietysti huonontaa yleiskuntoa ja myös lihasvoimat heikkenevät. Liik-kumattomuus myös pahentaa tahdosta riippumattoman her-moston oireita. Puhutaan dekon-ditioinnista. Kyseessä on siis vai-kea noidankehä. Vaikeissakaan tapauksissa potilaiden elinaika ei kuitenkaan poikkea keski-määräisestä elinajasta, paitsi jos potilas saa vaikean infektion, jota ei pystytä hoitamaan. Tarkoissa kuvantamistutkimuk-sissa on KVO-potilaiden aivoissa todettavissa erilaisia muutoksia. Verikokeissa voidaan myös to-deta kohonneita sytokiinipitoi-suuksia ja muita immunologisia poikkeavuuksia. Yleensä ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että keskushermoston tulehdus olisi etenevä, päinvastoin kuin esi-merkiksi MS-taudissa tai muissa etenevissä neurologisissa sai-rauksissa. Kuten edellä on todet-tu, potilaiden elintoimintojen ja lihasvoiman heikentyminen voi olla osittain seurausta pitkästä vuoteessa olemisesta ja siitä, et-tei lihaksia käytetä.

Krooninen väsymysoireyhtymäeli systeeminen rasitusintoleranssisairaus

Teksti: Markku Partinen Gabriele Sved

Krooniseen väsymysoireyhtymään (KVO) liittyvä tutkimustyö on lisääntynyt viime vuosina ja sen taustatekijöistä ja syistä on saatu paljon uutta tietoa. Sairauden oire-kuva on moninainen ja sen vaikeusaste on vaihteleva. Se voi vaikuttaa koulunkäyn-tiin, opiskeluun, työkykyyn, sosiaaliseen elämään ja harrastuksiin.

Teksti: Markku Partinen

36

Vaakatasossa oleminen las-kee elimistön suolapitoisuuk-sia ja suolan väheneminen taas alentaa aivojen tärkeintä vireys-tasoa ylläpitävää välittäjäainetta, oreksiinia. Suolan väheneminen pahentaa myös ortostaattista intoleranssia, jolloin pystyasen-nossa oleminen aiheuttaa hel-posti heikotusta ja sydämen tykytystä. ICD-10-luokituksen ”virusinfektiota seuraava väsy-mysoireyhtymä johtaa ajatukset virusinfektioihin”. Useimmiten oireet alkavat virusinfektion jäl-keen, mutta väsymystä laukai-sevana tekijänä voi olla myös bakteeri-infektio tai joku muu immunologinen hyökkäys. Yksittäisissä tapausselostuk-sissa on väsymysoireyhtymän oletettu alkaneen jostakin ro-kotuksesta. Jos poikkeava vä-symys ei korjaannu kuudessa kuukaudessa, saattaa kyseessä olla jonkinlainen virusinfektion jälkeinen väsymysoireyhtymä. Poikkeava väsymys on mahdol-lista etenkin, jos henkilöllä on perinnöllinen alttius sairastu-miseen tai jos henkilön vastus-tuskyky ulkoisia immunologisia hyökkäyksiä vastaan on syystä tai toisesta huono esimerkiksi immuunivajeesta johtuen. Yhtenä altistavana tekijänä on hyvälaatuinen yliliikkuvuuskirjon häiriö (HSD; Hypermobility Spe-ctrum Disorder; M35.7), josta on käytetty aiemmin myös nimeä Ehlers-Danlos tyyppi III. Kysees-sä on yleensä hyvälaatuinen periytyvä ominaisuus, eikä siis varsinainen sairaus. Tällaisesta ominaisuudesta voi olla myös hyötyä elämässä (voimistelu, tanssi, notkeus), mutta valitetta-vasti siihen voi liittyä myös suu-rempi alttius nivelten sijoiltaan menolle, tyrämuodostelmille jne. Nivelsiteiden löysyydessä si-dekudokset ovat poikkeavan venyviä. Myös valtimoiden ja laskimoiden seinämät voivat olla poikkeavan venyviä aiheuttaen ortostaattisia (pystyasennossa

esiintyviä) oireita kuten pulssin kiihtymistä ja verenpaineen las-kua tavanomaista helpommin. Hyvälaatuinen yliliikkuvuus (JH; joint hypermobility) on ilmeisesti melko yleistä. Uusimmissa epi-demiologisissa tutkimuksissa on sen esiintyvyydeksi arvioitu jopa yli 10 % nuorilla aikuisilla. Baletti-tanssijoista yli 70 %:lla on yliliik-kuvat nivelet.

Ensimmäiset oireyhtymät 1830-luvullaEnsimmäiset kuvaukset epi-demian tapaisista influenssa-viruksen aiheuttamista väsy-mysoireyhtymistä ovat vuosilta 1880–82 ja 1830–33 Pariisista ja vuosilta 1890–91 Italiasta. Vuo-den 1918 H1N1-influenssaepide-mian jälkeen kuvattiin vaikea, usein kuolemaan johtanut aivo-tulehdus, encephalitis lethargi-ca. Termi ”hyvälaatuinen myal-ginen enkefalomyeliitti” otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1934, kun noin 200 hen-kilöä sairastui Los Angelesissa polion kaltaiseen sairauteen, jolle oli tunnusomaista voima-kas väsymys ja uupumus, jota kaikenlainen rasitus pahensi. 1980-luvulla sairautta kutsuttiin myös nimellä ”juppitauti”, kun useat New Yorkin Wall Streetin työntekijät uupuivat täysin ja ai-heuttajaksi epäiltiin Epstein-Barr virusta.

Tyypillisesti oireet alkavat jonkin infektion jälkeen. Laukai-sevina mikrobeina on kuvattu mm. Echo-, Coxsackie- ja muut enterovirukset, Epstein-Barr-, HHV6- ja muut herpesvirukset sekä influenssavirukset. Muita oireyhtymään liitettyjä infektioi-

ta ovat olleet mm. streptokok-ki-, mykoplasma-, klamydia- ja borreliainfektiot. Merkittävä osa potilaista on altistunut ja herkis-tynyt aikaisemmin elämässään myös Candida albicans -sienille tai muille hiiva- ja homesienille. Suoliston mikrobien koostu-mus on merkityksellistä mo-nesta eri syystä. Suoliston toi-minnan häiriön seurauksena eri ravintoaineiden imeytyminen voi häiriintyä. Homealtistuksen merkitystä tutkitaan ja homeel-le herkistyminen on saattanut toimia joillakin potilailla yhtenä osatekijänä. Lapsuudessa esiin-tyneet atopia- ja allergiaoireet ovat yleisiä. On esitetty hypoteeseja, että kyseessä voisi olla vuosien mit-taan tapahtuvaa erilaisten immu-nologisten altistusten summau-tumista, kunnes joku infektio toimii sitten pisteenä i:n päällä. On todennäköistä, että potilail-ta löytyy myös joitakin immu-nologisia HLA-kudostyyppejä, jotka voivat altistaa sairaudelle samalla tavalla kuin esimerkiksi HLA DQB1*06:02 altistaa narko-lepsialle. Mitään spesifiä kudos-tyyppiä ei ole vielä kuitenkaan voitu todeta. Laajat geneettiset tutkimukset ovat käynnissä.

DiagnosointiKroonisen väsymysoireyhty-män diagnostiikassa suositel-laan käytettäväksi uusia vuoden 2015 kriteerejä.

Institute of Medicinen (IOM) vuoden 2015 kriteerien SEID:n (SRIS:n) diagnoosi edellyttää: A. Seuraavien kolmen oireen täyttymistä: 1. Yli 6 kuukautta kestänyt toi-mintakyvyn merkittävä alentu-minen, joka vaikuttaa arkipäivän elämään, työelämään, koulun-käyntiin, opiskeluun, sosiaali-seen elämään ja harrastuksiin. Toimintakyvyn alenemiseen liittyy uupumus, joka on aikai-semmasta poikkeavaa ja jonka

Tyypillisesti oireet alkavat jonkin infektion

jälkeen.

37

Hyvä uni • 2019

alkuajankohdan henkilö pys-tyy arvioimaan (henkilö on ollut aiemmin terve, eikä liikkuminen ole tuottanut ongelmia. Oireet ovat alkaneet jonkun infektion jälkeen). Lepo ei merkittävästi lie-vennä uupumusoireita. 2. Rasituksen jälkeinen voinnin huononeminen (PEM-oire) 3. Unihäiriöt. (Yöuni on huonolaa-tuista, eikä se virkistä. Vuorokau-tinen unen tarve on usein tavan-omaista suurempi ja potilas kärsii poikkeavasta väsymyksestä ja mahdollisesti myös poikkeavasta nukahtelualttiudesta.) ja B. Vähintään toinen seuraavista kahdesta oireesta 1. Kognitiivisten toimintojen häi-riöt (muisti- tai keskittymishäiriöt, muut kognitiiviset häiriöt) 2. Ortostaattinen intoleranssi (posturaalinen ortostaattinen ta-kykardia eli POTS, tai ortostaatti-nen hypotensio).Muita tutkimuksia tarvitaan, mi-käli SEID:n / SRIS:n diagnostiset kriteerit eivät täyty ja kyseessä epäillään olevan joku muu sai-raus.

Epidemiologiaa Väsymys on yleistä. Väestötutki-muksissa keskimäärin noin 20 % valittaa eri syistä johtuvaa lähes jokapäiväistä väsymystä. Virus- infektion jälkeinen muutamia viik-koja tai jopa pari kuukautta kes-tävä väsymys on myös tavallista. Autoimmuunisairauksissa väsy-mystä ilmenee noin joka toisella. Kroonisen väsymysoireyhtymän esiintyvyysluvut vaihtelevat tut-kijoista ja käytetyistä kriteereistä riippuen välillä 7/ 100 000 – 400/ 100 000 asukasta. Tarkkoja esiintymislukuja ei Suomesta ole. Valtaosalla poti-laista oirekuva on lievä tai kes-kivaikea. Kaikkiaan 10-25 % poti-laista kärsii vaikeasta oirekuvasta aiheuttaen selvän toimintakyvyn alenemisen. Heistä osa kärsii niin vaikeista oireista, etteivät he kykene normaaliin työelämään, koulunkäyntiin tai opiskeluun. Uusilla menetelmillä (syyn mu-

kainen hoito ja kuntoutus) hoi-dettujen potilaiden seurantatut-kimuksissa haitallinen väsymys ja rasituksen sieto ovat paran-tuneet tai lievittyneet merkittä-västi jopa 80–85%:lla, osittain 10–15%:lla ja 2–5%:lla vaikeasti toimintakykyä haittaavat oireet ovat jatkuneet pitkäaikaisesti. Vaikka oireet voivat lievittyä merkittävästi, ei potilaan toimin-takyky palaa valitettavasti lä-heskään aina täysin ennalleen. Toivoa ei tulisi kuitenkaan me-nettää. Varhain aloitetun kuntou-tuksen tavoitteena tulisikin olla aina kuntoutuminen kutakuinkin sairautta edeltävään tilantee-seen ja siihen, että ihminen voisi palata normaaliin elämään. Mo-nessa vanhemmassa aineistos-sa tulokset ovat olleet huonom-pia, joten sairauden hoidossa ja kuntoutuksessa on vielä paljon kehittämistä.

Hoito ja kuntoutus Nopeasti imeytyvien hiilihydraat-tien välttäminen päiväaikaan ja muutoinkin terveellinen ravitse-mus parantavat aivojen toimin-taa. Ravitsemuksessa voi olla aiheellista minimoida kaikkien runsaasti tärkkelystä sisältävi-en ruoka-aineiden käyttö (mm. vehnä, mahdollisesti myös muut viljatuotteet ja vähäkuituinen talviperuna). Runsas juominen ja riittävän suolan saanti ovat tärkeitä. Sopivaa elimistön suo-lapitoisuutta voidaan selvittää vuorokautisella virtsan natriumin erityksellä. Mahdollinen lisäsuo-la annostellaan suun kautta. Suoliston toiminnan häiriöis-sä voidaan käyttää probiootteja ja joskus myös eläviä suolisto-bakteereita. Ulosteen siirroista on käynnissä satunnaistettuja tutkimuksia, joista saataneen tu-loksia muutaman vuoden sisällä. Riittävästä D-vitamiinin saannista tulee huolehtia.

Narkolepsian ja muiden hy-persomnioiden hoidossa käy-tettäviä aivojen toimintaa pa-rantavia ja piristäviä lääkkeitä

saatetaan joskus harkita. Masen-nuksen hoidossa käytettävät lääk-keet voivat tulla kyseeseen. Niitä käytetään nykyisin neurologisessa kuntoutuksessa, vaikka potilas ei olisikaan masentunut, sillä ne aut-tavat uusien hermoratojen ja sy-napsien muotoutumisessa. Myös nykyaikaisista kognitiivisen psy-koterapian menetelmistä voi olla merkittävää apua osana kokonais-valtaista hoitoa ja kuntoutumista. Fysioterapeuttisessa hoidos-sa ja liikuntahoidoissa tulee olla varovainen erityisesti sairauden alkuvaiheissa, koska liiallinen rasi-tus pahentaa oireita (PEM). Aluksi kaikkein vaikeimmissa tapauksis-sa poljetaan pyörää tai voimiste-taan jalkojen voimia muulla tavoin selällään maaten vain korkeintaan 15 minuuttia kerrallaan. Aluksi myös harjoitellaan vain ylösnou-sua. Sen jälkeen kävellään vain muutamia metrejä. Pystyssä ole-mista ja kävelymatkaa voidaan li-sätä 1-2 päivän välein.

SRIS-potilas ei saa innostua rasittamaan itseään liikaa liian nopeasti, koska seurauksena on usein vain voinnin huononemi-nen. Kun vointi on jo jonkin verran parempi, suositellaan otettavaksi käyttöön pulssimittaria, jonka avul-la haetaan sopiva ”rasitusikkuna”. Tavoitepulssia ja liikunnan määrää nostetaan asteittain. Jos liikunnan asteittainen lisääminen toteute-taan yhdessä asiantuntevan fy-sioterapeutin/ toimintaterapeutin kanssa saatetaan jo muutamassa kuukaudessa, tai kenties vuodes-sa, saavuttaa tyydyttävä tulos ja potilas voi palata työelämään. Liikunnasta ja fyysisestä aktivi-teetista huolehtiminen on keskei-sen tärkeää, jotta vältetään immo-biliteettisyndrooman kehittyminen ja sairauden paheneminen. Kodin ulkopuoliseen sosiaaliseen elä-mään (koulu, oppilaitos, työ) tulisi palata niin pian kuin suinkin mah-dollista, jotta vältetään liiallinen syrjäytyminen koulukavereista, opiskelutovereista, ystävistä ja työtovereista.

38

Narkolepsian tärkein oire on poikkeava väsymys ja nukahte-lualttius. Narkolepsiapotilaan val-veajan nukahtelukohtauksia voi tulla toistuvasti päivittäin – erityi-sesti yksitoikkoisissa tilanteissa ja paikallaan ollessa. Uni voi tul-la yllättäen ja vastustamattoman voimakkaana, ja nukahtaminen voi tapahtua yllättävissäkin tilan-teissa kuten kesken puheen, leik-kiessä tai syödessä. Narkolepsiapotilaan nukahta-misalttiutta on verrattu tilaan, jos-sa terve ihminen on valvottuaan yhtämittaisesti 2–3 vuorokautta. Narkolepsia luokitellaan nykyisin tyypin 1 ja tyypin 2 narkolepsiaan. Tyypin 1 narkolepsia johtuu aivo-jen hypokretiinia (oreksiinia) tuot-tavien solujen osittaisesta tai täy-dellisestä tuhoutumisesta. Tyypin 1 narkolepsian oletetaan olevan autoimmuunisairaus. Suomessa kaikki H1N1-sikainfluenssaroko-tuksen laukaisemat narkolepsiat ovat olleet tyyppiä 1. Tyypin 2 nar-kolepsia on luonteeltaan hetero-geeninen ja se on selvästi tyypin 1 narkolepsiaa harvinaisempi.

Tyypin 1 narkolepsia vastaa narkolepsian klassista muotoa, narkolepsia-katapleksiaa, joka on kuvattu jo 1880-luvulla. Kataplek-sialla tarkoitetaan tunnetilojen laukaisemaa äkillistä, ohimene-vää lihasjänteyden menetyskoh-tausta. Katapleksiakohtauksia laukaisevia tilanteita ovat esimer-kiksi hervoton nauraminen, vitsin kertominen, ilahtuminen ja yllät-tyminen. Kohtaus kestää useim-miten muutamasta sekunnista 30 sekuntiin ja lähes aina alle 2 minuuttia. Lihasvoiman heikenty-minen on symmetristä, mutta sen laajuus ja voimakkuus vaihtelevat yksilöllisesti Äärimmillään se voi olla vain

ohimenevä tuntemus, jota ulko-puolinen ei huomaa, mutta se voi johtaa myös kaikkien lihas-ten voimattomuuden johdosta kaatumiseen ja puhekyvyn tila-päiseen menetykseen. Tavallisia ilmenemismuotoja ovat polvien notkahtaminen, yläraajojen voi-mattomuus, pään heilahtaminen niskalihasten voiman alentues-sa, puheen muuttuminen epä-selväksi, tunne silmien hallinnan heikentymisestä ja poskilihasten nykiminen. Lapsilla tyypillisiä oi-reita ovat myös kielen työntymi-nen ulos suusta, kulmakarvojen nouseminen ja kasvojen virnis-telyoireet. Katapleksiakohtauk-sen aikana tajunta säilyy.

Väsymys altistaa katapleksial-le. Kohtausten esiintymistiheys on myös hyvin vaihteleva. Lievis-sä tapauksissa katapleksiakoh-tauksia on ollut vain muutamia kertoja elämässä, vaikeimmissa tapauksissa katapleksiakoh-tauksia voi olla useita kymmeniä päivittäin. Tyypin 1 narkolepsias-sa väsymys ja tahaton nukahte-lu sekä katapleksia voivat alkaa samanaikaisesti. Joskus taas katapleksiakohtaukset voivat al-kaa vasta vuosia nukahtelukoh-tausten jälkeen. Iän mukana ka-tapleksia useimmiten lievenee tai se voi hävitä kokonaan.

Narkolepsian muut oireet ja vaikutuksetEdellä mainittujen pääoireiden

lisäksi voi esiintyä myös seuraa-via oireita: ● unihalvaukset eli nukahtamis- tai heräämisvaiheeseen liittyvät halvauksenomaiset tilat, jolloin henkilö ei voi hetkellisesti pu-hua eikä liikkua, ● hallusinaatiot eli harha-aisti-mukset nukahtamis- tai herää-misvaiheessa, jotka voivat olla pelottavia tai ahdistavia, ● katkonainen ja huonolaatui-nen yöuni, ●painajaisunet , ● automaattinen toiminta eli väsymyksen takia oman toimin-nan kontrolli on puutteellista eikä henkilö jälkikäteen muista tekemisiään, ● mielialan vaihtelut ja masen-nus, ● näköhäiriöt , ● lihominen etenkin sairauden alussa , ● muistivaikeudet ja -katkot vä-symyksen ja nukahtelun takia, ja ● nukahtamiseen liittyvät tapa-turmat. Päivittäisiin oireisiin - erityises-ti vireystilan jatkuvaan vaihte-luun ja sitä kautta vaihtelevaan toimintakykyyn – liittyy usein epävarmuutta pärjäämisestä ja tämä aiheuttaa monilla kuormit-tuneisuutta. Valtaosalla potilais-ta oireet alkavat 10–30 -vuoti-aana ja kaikkein tyypillisimmin 14–16 -vuotiaana. Narkolepsia voi haitata koulumenestystä ja opiskelua sekä myöhemmin pär-jäämistä työelämässä. Alkuoi-reet voivat olla ennen diagnoo-sin asettamista hämmentäviä, ja esim. nukahtelu voidaan tulkita laiskuudeksi tai merkiksi mah-dollisesta päihdeongelmasta. Katapleksia voi johtaa kiusatuk-si joutumiseen, ja hallusinaatiot

Narkolepsia Teksti: Markku Partinen

Narkolepsia on harvinainen keskushermostoperäinen sairaus, jonka keskeisiä oirei-ta ovat valveajan poikkeava väsymys, tahaton nukahtelu ja huonolaatuinen yöuni. Aivojen hypokretiini-peptidin puutteesta johtuen vireyden ylläpidon ja REM-unen säätely ovat häiriintyneet, mikä aiheuttaa narkolepsialle tyypillisiä oireita.

Narkolepsiapotilaan nukah-tamisalttiutta on verrattu ti-

laan, jossa terve ihminen on valvottuaan yhtämittaisesti

2-3 vuorokautta.

39

Hyvä uni • 2019

voivat aiheuttaa pelkoa oman mielenterveyden järkkymisestä. Monilla oireilu johtaa sosiaalisen aktiivisuuden vähenemiseen ja jopa eristäytymiseen.

Tavallisin ensioire on lisääntynyt väsymys- ja nukahtamisalttius, mutta muutamalla prosentilla oireisto alkaa katapleksialla. Yleensä oireisto kehittyy vähi-tellen kuukausien tai muutaman vuoden aikana, mutta pienellä osalla alku voi olla melko äkilli-nen. Narkolepsia voi alkaa mis-sä iässä tahansa, mutta oirei-den alkaminen 40-ikävuoden jälkeen on harvinaista. Osalla jotkut oireista – tavallisimmin ka-tapleksia, unihalvaukset ja hallu-sinaatiot – lievenevät vuosien mittaan, mutta on epäselvää, johtuuko tämä sopeutumisesta oireisiin (esim. tunnetilojen sää-tely vähentää katapleksia-alt-tiutta) vai taudin luonnollisesta kulusta. Jos väsymys ja nukahtelu sel-västi pahenevat, on syytä arvioi-da, onko mukaan ilmaantunut jokin lisätekijä (esim. uniapnea painonnousun myötä). Eliniän ennuste on normaali. Selvää su-kupuolieroa ei ole, joskin Suo-messa narkolepsia saattaa olla hieman yleisempi naisilla kuin miehillä. Suomalaisessa aikuisväes-tössä narkolepsia-katapleksian esiintyvyys on 0.026 %. Tämän perusteella narkolepsiapoti-laita voisi olla Suomessa jopa noin 1500, mutta toistaiseksi diagnoosi on asetettu arviolta puolelle. Aikaisempina vuosina meillä on diagnosoitu narko-lepsiaa lapsilla (16-vuotiailla tai nuoremmilla) vain 1–8 tapausta vuodessa, mutta vuosina 2010–2013 yhteensä yli sata tapausta. Narkolepsian ilmaan-tuvuuden lisääntyminen on yhdistetty Suomessa käytettyyn H1N1-in-

fluenssarokotukseen. Keski-määrin uusia narkolepsiatapa-uksia ilmaantuu noin 1/ 100 000 asukasta vuodessa. Vuoden 2013 jälkeen ilmaantuneissa ta-pauksissa laukaisevana tekijä-nä on ollut usein joku infektio. THL:n selvitysten mukaan Pan-demrix®-rokotukseen liittynyt riski-ikkuna oli kestoltaan noin kaksi vuotta rokotuksesta.

Narkolepsian syy ja muodotNarkolepsiassa on osoitettu olevan perinnöllisesti määräy-tyviä tekijöitä, joista yksi lisää selvästi sairastumisen riskiä (kudosrakenneominaisuus - HLA DQB1*0602). Muutama muu tekijä (esim. DQB1*0603, DQB1*0501) ainakin jonkin ver-ran suojaa sairastumiselta. Kai-killa rokotuksesta narkolepsian saaneilla on ollut tyypin 1 nar-kolepsiaan sopiva geneettinen alttius (DQB1*0602) eikä kenel-läkään ole ollut samanaikaisia suojaavia geenejä. Lisäksi on

todettu muita sairauteen liittyviä perinnöllisiä tekijöitä, jotka ne-kin osallistuvat immuunivasteen säätelyyn. Narkolepsiaa pidetään multi-faktoriaalisena (monitekijäisenä) sairautena, jossa perinnöllisen alttiuden ohella tarvitaan jokin laukaiseva ympäristötekijä. Täl-laisia tekijöitä voivat olla esi-merkiksi streptokokki-infektio tai joku virusinfektio. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Irlannissa, Englannissa ja Ranskassa talvel-la 2009-2010 saatu Pandemrix® -H1N1-rokotus lisäsi geneettises-ti alttiiden ihmisten riskiä sairas-tua tyypin 1 narkolepsiaan.

Narkolepsiaa pidetään ny-kyisin synnyltään autoimmuu-nisairautena (muita autoimmuu-nisairauksia ovat esimerkiksi MS-tauti, tyypin 1 diabetes ja ke-liakia). Tyypin 1 narkolepsian oi-reet selittyvät valtaosin aivojen yhden välittäjäaineen (oreksiini-/ hypokretiinijärjestelmän) toimin-nan heikkenemisellä. Tyypin 2 narkolepsia on selvästi tyypin 1 narkolepsiaa harvinaisempi. Muutamalla prosentilla oireisto liittyy johonkin perussairauteen tai tapaturmaiseen aivovam-maan. Joskus samassa suvussa todetaan useita narkolepsia-potilaita. Kuitenkin esimerkik-si identtisistä kaksosista lähes poikkeuksetta vain yhdellä on narkolepsia toisen ollessa terve. Syynä suvuttaiseen esiintymi-seen saattaakin olla myös joku muu samassa perheessä esiin-tyvä ympäristötekijä tai joku vielä tuntematon geneettinen tekijä.

Miten narkolepsia diagnosoidaan?Narkolepsiaa epäilevän aikui-sen henkilön tulisi hakeutua neurologin vastaanotolle, lap-sen kohdalla lastenneurologil-le. Diagnoosi perustuu oireiden tarkkaan kartoitukseen, neuro-logiseen tutkimukseen ja labo-ratoriokokeisiin.

Ensin pyritään poissulke-maan oireiden muut mahdolliset syyt. Diagnoosin varmistami-seksi käytetään unirekisteröin-tejä (vähintään viikon kestoi-nen aktigrafia, unipolygrafia ja seuraavan päivän univiivetesti eli MSLT). Koko yön unipolygra-fiassa REM-unen alkaminen 15 minuutin sisällä nukahtamisesta viittaa voimakkaasti narkolep-siaan. Univiivetestissä todetaan lyhentynyt nukahtamisviive ja vähintään 2/5 osarekisteröin-nissä REM-uni ilmaantuu 15 mi-nuutin sisällä nukahtamisesta. Poikkeava MSLT-tutkimus ei yk-

Narkolepsian kehittyminen ja yleisyys

Narkolepsiaa pidetään multifatoriaalisena sairaute-na jossa perinnöllisen alt-

tiuden lisäksi tarvitaan jokin laukaiseva ympäristötekijä.

Teksti: Markku Partinen

40

sin riitä narkolepsian diagnosoi-miseen, koska lyhyt nukahtamis-viive ja REM-alkuiset univaiheet voivat johtua myös esimerkiksi viivästyneestä unijaksosta tai monesta muustakin syystä. Täy-sin kiistaton katapleksia yhdes-sä poikkeavan MSLT:n kanssa varmistaa diagnoosin. Mahdollinen tai epävarma ka-tapleksia ei tarkoita kiistatonta narkolepsiaan liittyvää kataplek-siaa. Liki joka viidennellä ter-veellä ihmisellä on ollut joskus elämässään yksittäisiä kataplek-siakohtauksia esimerkiksi her-vottomasti nauraessa. Epäselvis-sä tapauksissa tulisi diagnoosi varmentaa DQB1*0602 positii-visilla henkilöillä määrittämällä aivoselkäydinnesteen hypokre-tiini-1-pitoisuus. Harvinaisem-massa tyypin 2 narkolepsiassa selkäydinnesteen hypokretiini-pitoisuus on normaali eikä oire-kuva selity millään muulla uni-häiriöllä eikä muulla sairaudella. Narkolepsiadiagnoosi on eli-nikäinen ja toisaalta narkolep-sian hoidossa käytetään joskus voimakkaitakin keskushermos-toon vaikuttavia lääkkeitä. Näin ollen tulee oikea diagnoosi var-mistaa tarvittaessa toistamalla unitutkimukset etenkin, jos sel-käydinnestenäytettä ei ole voitu tutkia.

Miten narkolepsiaa hoidetaan?Hyvän hoitotuloksen saaminen ei yleensä onnistu pelkän lää-kehoidon avulla vaan sairauden perusominaisuus -- vireystilan voimakas vaihtelu valvetilassa ja unijakson rikkonaisuus - edellyt-tää myös säännöllisiä ja terveel-lisiä elämäntapoja. Osa potilaista tulee toimeen vain tarvittaessa otettavalla lää-kityksellä tai täysin ilman lääk-keitä. Merkityksellisiä keinoja ja näkökohtia hoidossa ovat erityi-sesti: ● säännöllinen univalverytmi ,● ennakkoon suunnitellut

10–30 min päiväunet yksi tai kaksi kertaa päivässä ,● tärkeimpien työtehtävien ajoittaminen aamupäivään tai alkuiltaan, jolloin vireys on par-haimmillaan ,● oireita laukaisevien tilantei-den välttäminen (pitkä paikal-laan olo, voimakkaat tunnetilat jne.) ● riittävä liikunta, ● painonhallinta, lihomisen ehkäisy ja hoito, ● ruokavalio: päivällä tulee vält-tää nopeasti imeytyviä hiilihyd-raatteja, erityisesti tärkkelyspi-toisia ravintoaineita ,● tapaturma-alttiiden tehtävien välttäminen erityisesti, mikäli tahaton nukahtelu ja kataplek-sia eivät ole hallinnassa, ● potilaan, sukulaisten ja työto-vereiden informointi ,● ammatillinen neuvonta ,● tarvittaessa psykologinen tuki ,● sopeutumisvalmennuskurssit ja muu potilasyhdistystoiminta,

LääkehoitoLääkityksessä pyritään löytä-mään pienin annostus, joka riit-tävällä tavalla lievittää oireita ja korjaa toimintakykyä. Suurem-milla annoksilla haittavaikutuk-set usein lisääntyvät selvästi ja toleranssin (= lääketehon me-netyksen) riski kasvaa. Narko-lepsiaan liittyvän väsymyksen ja nukahtelun lievittämiseen käy-tetään mm. modafiniilia. Lisäksi voidaan käyttää muita piristäviä lääkeaineita (esim. metyylifeni-daattia), vaikkei niillä olekaan virallisena indikaationa narko-lepsian hoito. Osa lääkkeistä on saatavissa vain erityisluvalla. Katapleksian hoidossa käytetään erilaisia ma-sennuksen hoidossa käytettä-viä lääkkeitä, jotka vähentävät REM-unta. Yleisimmin käytetty antidepressantti on venlafaksii-ni. Natriumoksibaatti on teho-kas katapleksialääke. Se auttaa

myös rikkonaiseen yöuneen ja päiväväsymykseen. Samat lääk-keet tehoavat myös unihalvauk-siin ja hallusinaatioihin. Uusia narkolepsialääkkeitä kehitetään ja tutkitaan koko ajan ja tulevaisuudessa on enemmän mahdollisuuksia tarkempaan yksilöllisempään ja räätälöityyn hoitoon. Tulevaisuudessa myös mahdollisuudet narkolepsian parantavaan hoitoon toivotta-vasti lisääntyvät. Mahdollises-ti parantava hoito edellyttää nopeata diagnoosia (alle 1–3 kuukauden sisällä ensioireiden alkamisesta) ja nopeaa hoidon aloittamista. Narkolepsiapotilas tarvitsee B-lausunnon Kela:l-le saadakseen erityiskorvauk-sen, mutta kaikki käytössä ole-vat lääkkeet eivät valitettavasti kuulu korvauksen pariin. Lää-kitykseen liittyy usein erilaisia ongelmia ja onkin suositeltavaa konsultoida aina narkolepsiaan hoitoon perehtyneitä lasten neurologeja tai neurologeja.

Vaikutukset ammatinvalintaanKoulutus-, ammatti- ja työpaik-kavalinnat tulisi tehdä harkiten. Narkolepsiassa työkykyisyys riippuu oireiden voimakkuudes-ta, hoitovasteesta ja sopivasta ammatinvalinnasta. Yksitoik-koista, paikallaan oloa edellyttä-vää työtä tai kolmivuorotyötä ei suositella. Myöskään turvallisuuskriitti-set ammatit (ammattikuljettaja, pelastusala, merimies, vaarallis-ten työkoneidenkäyttö jne.) ei-vät sovellu narkolepsiaa sairas-tavalle. Narkolepsiaa sairastava voi saada tavallisen (ryhmän 1) ajokortin, mikäli asianmukaises-sa hoidossa olevan narkolepsia-potilaan vireystason säilyminen todetaan tarkoissa tutkimuksis-sa riittäväksi. Ammattimainen ryhmän 2 ajolupa ei tule kos-kaan kyseeseen.

41

Hyvä uni • 2019

Painajaisunet ovat REM-unen aikana ilmeneviä pelko- ja ah-distustiloja. Painajaiset loppu-vat usein heräämiseen, jota ennen nukkuja saattaa huutaa peloissaan. Heräämisen jälkeen henkilö voi muistaa ahdistavan painajaisen. Lapsilla painajaiset ovat yleisiä. Painajaisunille altistavia teki-jöitä ovat stressaavat elämän-tilanteet, tunne-elämän kriisit, erilaiset traumaattiset tilanteet ja jännittävät elokuvat. Yleensä painajaiset eivät kaipaa mitään hoitoa ja etenkin lapsilla tulee välttää lääkityksiä. Usein tois-tuessaan tulisi painajaisia ai-heuttavat tekijät pyrkiä selvittä-mään. Joskus voidaan aikuisilla käyttää REM-unta vähentäviä lääkkeitä.

Behavioraalinen REM-unihäiriö (RBD)Behavioraalisessa REM-unihäiri-össä (REM Behaviour Disorder) unta näkevä nukkuja käyttäy-tyy unensa mukaisesti. Nukkuja näkee eloisia unia ja käyttäy-tyy unensa mukaisesti. Jos hän näkee unta esimerkiksi tappe-

lusta, voivat hänen liikkeensä muistuttaa nyrkkeilyä. RBD:ssä ihminen voi nauraa, puhua sel-västi ymmärrettävin sanoin tai laulaa. Narkolepsiapotilaista noin kolmanneksella on myös RBD. Vanhemmilla ihmisillä RBD voi edeltää Parkinsonin taudin alkamista, minkä vuoksi neu-rologin tulisi aina tutkia potilas. Luotettava diagnoosi edellyttää myös laajaa video-unipolygrafi-an tekemistä ja muiden unihäi-riöiden ja epilepsian sulkemista pois. Hoitona voidaan käyttää melatoniinia tai mahdollisesti joitakin REM-uneen vaikuttavia lääkkeitä.

Isoloitu unihalvausUnihalvauskohtauksen aikana henkilö kykenee liikuttamaan vain silmiään. Kyseessä on REM-unen häiriö, jossa luurankolihak-set pysyvät vielä lamaantuneina vaikka aivot ovat heränneet. Kohtausten kesto vaihtelee hen-kilöittäin muutamasta sekunnis-ta puoleen minuuttiin. Kohtauk-set voivat ahdistaa etenkin silloin, kun henkilö ei tiedä vielä mistä on kyse.

Narkolepsiapotilaista 40–60 %:lla esiintyy unihalvauksia. Satunnaisia unihalvauksia voi esiintyä kenellä tahansa, keski-määrin ainakin joka viidennellä ihmisellä. Isoloidut unihalvauk-set esiintyvät usein suvuittain.

Unissakävely ja sekavuushavahtumisetUnissakävely on tunnetuin NREM-unen aikainen parasom-nia. Unissakävely alkaa, yleensä 1–2 tunnin sisällä nukahtamises-ta syvän N3-unen aikana. Noin

15 % lapsista ja aikuisista käve-lee joskus unissaan. Alttius unis-sakävelyyn on perinnöllistä. Las-ten unissakävely liittyy aivojen ja uni-valverytmin kehittymiseen. Lasten unissakävely ei ole yhteydessä mihinkään psykiat-riseen sairauteen ja se loppuu yleensä puberteetti-ikään men-nessä. Aikuisilla unissakävelyn esiintyvyys on 0.5–4% ja osalla voi olla taustalla mm. liikarasi-tuksen, kuumesairauksien tai joskus psyykkisten ongelmien tai traumojen vaikutusta. Unissa kävelevä lapsi saattaa virtsata vaatekaappiin tai lattialle tietä-mättään ja palata vuoteeseensa. Kohtauksiin liittyy muistamatto-muus. Uniseksi (sexsomnia) kuuluu unenaikaisiin sekavuushavahtu-miskohtauksiin. Sexsomnia voi aiheuttaa kiusallisia tilanteita, ja Suomessakin on ollut oikeuden-käyntejä, joissa on käsitelty sitä, onko kyseessä ollut sexsomnia vai tietoinen seksuaalinen yölli-

Parasomnioilla tarkoitetaan unenaikaisia erityishäiriöitä.

Parasomniat Teksti: Markku Partinen

15 % lapsista ja aikuisista kävelee joskus unissaan.

42

nen käyttäytyminen. Asian sel-vittäminen edellyttää huolellisia neurologisia ja unilääketieteelli-siä tutkimuksia. Aikuisilla usein toistuvan unis-sakävelyn hoitona voidaan käyt-tää syvää unta vähentäviä lääk-keitä. Myös psykoterapiasta voi olla apua.

Yöllinen kauhukohtaus voidaan sekoittaa painajaisiin. Kauhukohtaus alkaa yleensä 1–3 tunnin kuluttua nukahtami-sesta syvän N3-unen aikana. Yöllisiä kauhukohtauksia esiin-tyy runsaalla neljänneksellä pienistä lapsista ainakin joskus. Kohtauksen aikana pulssi ja hengitys kiihtyy ja henkilö hikoi-lee, silmäterät ovat laajentuneet ja tuijottavat eikä henkilöön saa kontaktia. Lapsi (tai aikuinen) voi seistä tai istua, itkeä tai huutaa. Hiljainen rauhoittava puhumi-nen voi nopeuttaa kohtauksen loppumista. Lasta voi myös koet-taa saada varovasti pitkälleen si-littäen samalla päälakea. Aamul-la lapsi (tai aikuinen) ei muista enää kohtaustaan.

Usein toistuessaan voi olla aiheellista erottaa yöllinen kau-hukohtaus yöllisestä epilepsia-kohtauksesta, vaikka yöllinen kauhukohtaus on sitä huomatta-vasti yleisempää. Lasten kauhu-kohtaukset loppuvat itsestään puberteetti-ikään mennessä, eivätkä ne vaadi yleensä mitään hoitoa.

Unenaikainen syömishäiriöUnenaikaisessa syömishäiri-öissä (Sleep-Related Eating Syndrome) ihminen voi syödä yöllä tietämättään. Kyseessä on parasomnia, joka alkaa yleen-sä NREM-unesta. Joskus tästä parasomniasta kärsivä henkilö saattaa valmistaa yöllä ruokaa, mikä voi aiheuttaa myös vaaralli-sia tilanteita (esim palovammoja, tulipalovaara). Unenaikainen syömishäiriö

tulee erottaa yöllisen syömi-sen oireyhtymästä (Nocturnal Eating Syndrome), jossa usein ylipainoinen henkilö syö (tahto-mattaan) iltaisin tai öisin suurim-man osan päivittäisestä ruoka-määrästään. Yöllisen syömisen oireyhtymässä henkilö kärsii usein myös vaikeasta unetto-

muudesta, ahdistuneisuudesta ja masentuneisuudesta. Yöllinen syömishäiriö ja lii-kasyöminen voivat esiintyä samalla henkilöllä. Parhaat hoitotulokset saadaan lääkkeet-tömillä menetelmillä. Joskus voi kyseeseen tulla myös NREM-un-ta vähentävä lääkehoito ja/tai masennuslääkitys.

Lasten yökastelu Lasten yökastelu on tavallinen lääkärille hakeutumisen syy. Vii-sivuotiaista lapsista 10–20 %:lla esiintyy yökastelua. Lasten yö-kastelun syynä on elimellinen sairaus vain noin 1 %:ssa tapa-uksia. Myös psyykkisten tekijöi-den osuus on vähäinen, ja kas-telu johtunee rakon toiminnan säätelyjärjestelmän vajavaisuu-desta unen aikana. Jos lapsen päiväaikaisessa toiminnassa huomataan jotakin poikkeavaa (hajamielisyyttä, poissaolokoh-tauksia, oppimisvaikeuksia, päänsärkyä) tulisi konsultoida lasten neurologia.

Räjähtävän pään oireyhtymäTämä oireyhtymä (Exploding Head Syndrome) ilmenee yleen-sä nukahtamisvaiheessa ja se muistuttaa terveillä ihmisillä etenkin väsyneenä esiintyviä nukahtamisvaiheen säpsäh-

dyskohtauksia, joissa nukahta-massa oleva henkilö säpsähtää voimakkaasti tai kokee putoa-vansa. Räjähtävän pään oireyhty-mässä henkilö tuntee (kokee) voimakkaan räjähtävän äänen, johon voi liittyä kirkas valon-välähdys, ikään kuin koko pää räjähtäisi. Siihen ei liity yleensä mitään kipua. Kyseessä ei ole vaarallinen oire. Hoito voi tul-la kyseeseen, jos oireyhtymä aiheuttaa esimerkiksi unetto-muutta.

Hypnagoogiset ja hypnopom-piset hallusinaatiotNukahtamisvaiheessa ilmene-vät hypnagoogiset hallusinaati-ot (harha-aistimukset) ja aamulla heräämisvaiheessa ilmenevät hypnopompiset hallusinaatiot ilmenevät yleensä tunto- tai nä-köharhoina. Ihminen voi kokea jonkun koskettavan häntä, - hän voi myös nähdä olemattomia ih-misiä tai olentoja, jotka tulevat esimerkiksi ikkunan läpi. Tällaisia hallusinaatioita saat-taa esiintyä ajoittain terveillä ihmisillä. Usein toistuessaan ne voivat olla oireena narkolepsias-ta, isoloidusta unihalvauksesta tai jostakin muusta REM-unen häiriöstä.

Unissapuhuminen Useimmat ihmiset puhuvat jos-kus unissaan. Aikuisista 5–7 prosenttia puhuu usein tai aina unissaan. Unissapuhumisesta 75-80% ilmenee NREM-unen aikana ja 20-25% REM-unen ai-kana, jolloin se voi liittyä paina-jaisuniin.

Runsas unissapuhuminen saattaa olla oireena taustalla olevasta ahdistuneisuudesta, ja toisaalta lähes jokaöinen ääne-käs unissapuhuminen ja unissa laulaminen tai huutaminen voi-vat olla oireena myös REM-unen aikaisesta käyttäytymishäiriöstä (RBD; REM Behavioral Disorder).

Useimmat ihmiset puhu-vat joskus unissaan.

43

Hyvä uni • 2019

Ravinto ja uni äKun puhumme ravinnosta ja syömisestä, ajattelemme välittömästi painonhallintaa. Ruualla ja juomalla on kuitenkin myös suuri vaikutus vireystilaan ja uneen, jotka molemmat vaikuttavat energiatasapainoon ja sitä kautta myös painoon ja yleiseen hyvinvointiin. Teksti: Susan Pihl

Tietyt ruoka-aineet sisältävät ai-neita, jotka rentouttavat, helpotta-vat unen tuloa ja ylläpitävät unta yhtenäisenä. Samalla elimistön aineenvaihdunta tasapainottuu ja kaloreja kuluu nukkuessa. Tryptofaani on unta edistävien aineiden, kuten serotoniinin ja melatoniinin esiaste, ja se rauhoit-taa hermostoa ja aivojen toimin-taa. Kun iltapalaan kuuluu trypto-faania sisältävien ruoka-aineiden lisäksi hitaita hiilihydraatteja ja proteiineja sisältäviä ruokia, eli-mistö rauhoittuu ja muuttuu une-liaaksi. Hyviä tryptofaania sisältäviä il-tapalavaihtoehtoja ovat kalkkuna, kana, maito, kotijuusto, kananmu-nat, pähkinät, kokojyvät, tumma riisi, linssit, seesamin ja auringon-kukan siemenet sekä erityisesti mantelit. Kalsium ja B6-vitamiini auttavat tryptofaanin imeytymistä.

Iltapalan on hyvä olla kevyt mutta ravitseva. Pieni makea jälkiruoka-kin toki sallitaan! Täydellä vatsal-la uni ei ole hyvää, vaikka nukah-taminen saattaakin olla nopeaa. Erityisesti rasvaiset ja mausteiset ruuat, alkoholi, tupakka, liiallinen sokeri sekä lisä- ja säilöntäaineet saattavat häiritä unta. Illalla kan-nattaa välttää kofeiinipitoisia ai-neita (tumma suklaa, energiajuo-mat, tee) sekä hiilihappopitoisia juomia Tyramiini on aminohappo, joka lisää noradrenaliinin eritystä. Tämä ns. stressihormoni lisää aivojen aktiviteettia ja saattaa valvottaa. Seuraavat ruoka-ai-neet sisältävät tyramiinia: pekoni, juusto, suklaa, munakoiso, kink-ku, perunat, hapankaali, soke-ri, makkara, pinaatti, tomaatti ja viini. Niitä on hyvä välttää ennen nukkumaanmenoa.

Sokeritasapainon hallinta toi-mii paremmin kuin lampaiden laskeminen.Yönaikainen veren sokerita-sapaino vaikuttaa sekä unen laatuun että painonhallintaan. Keho käyttää unen aikana ras-vavarastoja, puhdistaa elimistöä kuona-aineista ja korjaa solujen energiatasapainoa. Jos kärsit yöllä liian alhaisesta verensokerista (hypoglykemias-ta), se voi olla yksi syy virkistä-mättömään uneen tai liian aikai-seen heräämiseen aamuyöllä. Stressi lisää sokerin epätasa-painoa siten, että välillä sokeri voi olla korkea ja välillä matala.

Oireita voivat olla hikoilu, ahdis-tuneisuus, nälän tunne, vapina ja heikko olo. Kun sokeritaso laskee, se aiheuttaa glukoosia säätelevien hormonien, kuten adrenaliinin, glukagonin, kortiso-lin ja kasvuhormonin erittymisen, jotka lähettävät aivoihin signaalin että on saatava ruokaa – tällöin elimistö herää ja uni voi olla tipo-tiessään. Toinen ongelma sokeritasapai-nossa illalla ja yöllä voi olla se, että veren sokeri on liian korkeal-la. Tällöin kehon toiminnot voivat olla liian aktiivisia, jotta pystyisit rentoutumaan ja rauhoittumaan nukahtamista varten. Olo voi olla hyvin uupunut ja väsynyt, mutta mieli ei rauhoitu. Jos nauttii liian sokeripitoista ravintoa illalla, stressihormonit aktivoituvat ja pi-tävät elimistöä hereillä. Mitä enemmän ahdistuu ja stressaantuu siitä, ettei pysty nukkumaan, sitä enemmän stres-sihormoneja erittyy elimistössä. Tästä syntyy unettomuuden noi-dankehä! Korkea sokeripitoisuus veressä voi viivästyttää ruokahalua sääte-levän leptiini-hormonin erittymis-tä. Kun leptiinin eritys alkaa vasta aamutunneilla, se estää puoles-taan vireystilaa kohottavan korti-solin erittymistä, mikä puolestaan aiheuttaa väsyneisyyttä ja alavi-reisyyttä aamulla. Verensokerin epätasapaino aiheuttaa useita oireita ja tuntemuksia illalla, yöllä ja aamulla: kova nälkä aamulla; yöhikoilu; päänsärky unen aika-na tai he-

Iltapalavinkkejä: • Kokojyväpuuro + marjat• Kalkkunaa yhdessä tumman-

vihreiden vihanneksien kanssa • Omeletti ja vihannekset • Pavut, tumma riisi ja lehtisalaatti • Kana-caesarsalaatti; kana- tai kalkkunasalaatti, jossa on aurin-gonkukan ja seesamin siemeniä

• Kala ja höyrytetyt vihannekset

44

rätessä; tokkurainen tunne aa-mulla; ärtyisyys ja painava tunne päässä, joka voi kestää useita tunteja; muistihäiriöt; kahvin tar-ve heti aamulla, jotta heräisi. On tärkeää käydä lääkärin vastaanotolla, jos tällaiset oireet jatkuvat ruokailu- ja elämänta-pojen muutosten jälkeen.

Unen puute lisää insuliinieri-tystä ja häiritsee aineenvaih-duntaaUnen puute vaikuttaa insuliini-herkkyyteen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaan. Kun nukum-me liian vähän, kehon stressi-hormoni kortisoli lisääntyy, joka taas aiheuttaa insuliinierityksen lisääntymisen. Tämä puoles-taan vaikeuttaa kehon rasvojen hajottamista, jolloin painon pu-dottaminen vaikeutuu. Lisäksi hiilihydraattien aineenvaihdunta häiriintyy, ja varastorasvan mää-rä lisääntyy lisääntymistään. Verensokeripitoisuus nousu voi johtaa tilaan, missä solut eivät enää pysty käyttämään insuliinia (insuliiniresistenssi). Soluilla on jatkuva ’nälkiintymi-sen tunne’, ja elimistö haluaa koko ajan lisää sokeria. Pitkään jatkuessaan tila voi kehittyä me-taboliseksi oireyhtymäksi ja/tai tyypin II diabetekseksi.

Miten sitten tasapainotan verensokerin? Lääkkeet eivät aina yksin auta. On tärkeää huomioida ruokava-lio, unen huolto ja stressin hal-linta biokemiallisen tasapainon saavuttamiseksi.

Unen aikana olemme kaikkein pisimmän ajan vuorokaudes-sa ilman ravintoa. Oikealla ra-vinnolla voimme tasapainottaa sokeriaineenvaihduntaa sekä unta. Hyvä ravinto tekee unesta virkistävää ja tervettä, emmekä heti aamulla tarvitse kahvia tai muita stimulantteja päästäksem-me käyntiin. Hyvä uni mahdollis-taa myös oikean rasvanpolton yöllä, ja painonhallinta on hel-pommin toteutettavissa.

Aterioiden säännöllinen naut-timinen (3-4 t:n välein) on tär-keää. Hyvä muistaa myös pienet välipalat (esim. hedelmä) ruokai-lujen välillä, joka vähentää ra-vinnon tarvetta. Jos kärsit hypo-glykemiasta ja heräät yöllä, voit syödä yöllä hieman kalkkunaa tai jotakin muuta proteiinipitois-ta (esim. sokerittoman jugurtin). Liian korkeaa verensokeria voi säädellä välttämällä ns. no-peita hiilihydraatteja sisältäviä

ruokia kuten esimerkiksi soke-ri, pullat, kakut, valkoinen leipä, pizza, valkoinen pasta ja riisi, makeiset, limonadit, makeat so-keripitoiset hedelmät, alkoholi ja peruna. Nopeat hiilihydraatit nostavat verensokerin nopeas-ti, ja näitä aineita me haluamme juuri silloin, kun on kova nälkä ja stressi. Kuitenkin niiden vaiku-tus elimistöön on haitallinen, ja niitä olisi hyvä välttää.

Vältä nopeita hiilihydraattejaLeptiini löydettiin vuonna 1994, ja se on hormoni, joka osallistuu kylläisyyden tunteen säätelyyn ja hiilihydraattien aineenvaih-duntaan. Se osallistuu myös rasvojen muodostukseen. Kun leptiinitaso on alhainen, keho haluaa erityisesti hiilihydraatti-pitoista ravintoa. Tutkimuksissa todettiin, että unen puute alensi leptiinipitoisuutta terveillä, nor-maalipainoisilla miehillä, mutta ylipainoisilla henkilöillä mitattu leptiinitaso oli korkea. Osoit-tautui, että heillä oli ns. leptiini-resistenssi, ja heidän kehonsa herkkyys leptiinille oli muuttunut (vrt. insuliiniresistenssi). Leptiini-resistenssissä aivot eivät tunnis-ta leptiinin vaikutusta. Leptiiniä

muodostuu rasvasoluissa, jonka seurauksena rasvaa muodostuu yhä enemmän tuottaakseen yhä enemmän leptiiniä. Noidankehä on alkanut! Tunnet nälkää, koska aivot ilmoittavat, että kehossa ei ole riittävästi rasvaa. Syöt lisää, koska et tunne itseäsi kylläisek-si. Syömisen pysäyttäisi leptiini, jonka ääntä elimistösi ei kuule, vaikka sitä muodostuu koko ajan lisää. Paino alkaa kohota ja myös uni häiriintyy. Insuliini- ja leptiiniresistenssin torjumiseksi voi itse tehdä jotain. Solut pitää opettaa uudelleen. Pääasialliset syyt näihin ongel-miin on liiallinen ns. nopeiden ja liiaksi puhdistettujen hiilihydraat-tien käyttö.

Uni ja ravinto kulkevat käsi kädessä. Tiedämme sen, että jos syömme liian vähän tai paastoamme, uni on rikkonaista, palelemme her-kästi ja voi olla hermostunut olo. Jos taas syömme liikaa (varsinkin jouluruuat!), tulee vatsanvääntei-tä, laktoosiongelmia, liikaa so-keria ja nopeita hiilihydraatteja, allergisia oireita ym., jotka kaikki voivat rikkoa untamme. Pienet tilapäiset häiriötekijät korjaantuvat helposti, mutta pit-kään jatkunut huono ravinto al-kaa vaikuttaa terveyteen. Pimeä-nä vuodenaikana keho pyytää herkkuja, jotta jaksaisimme olla pirteitä. Kesällä taas kevennäm-me ruokavaliota, jotta voimme nauttia valosta. Jos kuitenkin ruokavalio pitkin vuotta painottuu liikaa valmisruo-kaan, nopeisiin hiilihydraatteihin ja trans-rasvoihin, elimistön ai-neenvaihdunta häiriintyy. Tästä seuraa monenlaisia ongelmia. Unettomuus alkaa olla kansan-tauti maassamme. Stressihormonit vaikuttavat uneen ja valvottavat meitä vää-rään aikaan. Liikkumalla oikeaan aikaan ja nauttimalla oikeanlaista ruokaa voimme rauhoittaa eli-mistömme, jolloin unesta tulee tervettä ja virkistävää.

Melko pienellä muu-toksella voi saada

paljon aikaan.

45

Hyvä uni • 2019

Säännöllinen vapaa-ajan liikun-ta liittyy hyvään terveyteen ja häiriintymättömään uneen. Sen sijaan vähäinen liikunta on yh-teydessä unihäiriöihin. Liikun-ta ehkäisee unettomuutta ja edistää unettomuuden hoitoa. Valinnanmahdollisuuksia on runsaasti, joten jokainen kyllä löytää itselleen parhaiten sopi-van muodon. Esimerkiksi käve-ly käy kaikille ja sitä voi harras-taa hyvinkin yksilöllisesti. Tärkeää liikunnassa on sään-nöllisyys, juuri säännöllinen liik-kuminen merkitsee hyvää unta ja terveyttä. Myös aivot pitävät liikunnasta. Liikuntasuorituk-sen aikana ne tekevät monin tavoin yhteistyötä. Lisäksi lii-kunta kohottaa mielialaa, lisää stressinsietokykyä, kohentaa itsetuntoa ja selviytymistä so-siaalisissa tilanteissa. Se myös auttaa ylläpitämään ja kehit-tämään kognitiivis-motorisia taitoja kuten lukemista ja kirjoi-tusta, ketteryyttä ja reaktiono-peutta. Liikunta olisi hyvä ajoittaa siihen vuorokauden aikaan, jol-loin on virkeimmillään eli aamu-päivään tai alkuiltaan kello 17–

20 aikaan. Raskasta liikuntaa tulisi välttää heti heräämisen jälkeen mm. lisääntyneen sydä-men rytmihäiriöriskin takia eikä nokosilta pitäisi lähteä välittö-mästi lenkkipolulle. On hyvä muistaa, että kuntoilu myöhään

illalla pitää virkeänä ja vaikeut-taa nukahtamista. Hyvä peruskunto auttaa jak-samaan, se muodostuu vahvas-ta sydänlihaksesta ja toimivista keuhkoista. Terveyskuntoon kuuluvat mm. hengitys- ja verenkierto-elimistön kunto eli peruskunto, lihasvoima, lihasten joustavuus ja sopiva paino. Säännöllinen liikunta auttaa saavuttamaan hyvän terveyskunnon. Säännöllinen liikunta vah-vistaa sydänlihasta ja paran-taa keuhkojen toimintaa sekä

virittää aivot. Sydän tykyttää rauhallisemmin kuin vähem-män liikkuvan. Kun sydän on vahva, väsymystä on helpom-pi vastustaa. Säännöllisen lii-kunnan edut näkyvät arkielä-mässä, jolloin mm. askareet sujuvat, tarmoa riittää harras-tuksiin, portaat voi nousta ylös puuskuttamatta, bussipysä-kille voi juosta hengästymät-tä ja ajatukset ovat kirkkaita.

Verenpaine, kolesterolit ja so-keri kohdalleenKun liikut, veri kiertää hyvin valtimoissa ja pitää ne puhtai-na ja joustavina. Jos kuntosi rapautuu, vaarana ovat erityi-sesti sydän- ja verisuonisairau-det. Liian vähäinen liikunta on esimerkiksi sydämelle saman-lainen vaaratekijä kuin niin sa-notut perinteiset vaaratekijät, kohonnut kolesterolipitoisuus, kohonnut verenpaine, tupa-kointi tai diabetes. Jo vähäinen liikunta tekee hyvää, ja liikun-nan lisääminen yleensä kasvat-taa kuntoa.

Säännöllinen liikunta eh-käisee tai hidastaa kohonneen verenpaineen kehittymistä. Lii-

Liikunta pidentää unen kestoa ja parantaa sen laatua: liikunta nopeuttaa nukahtamista, lisää syvän unen määrää ja lyhentää REM-unta.

Liikunta parantaa unta Teksti: Maarit Tyrkkö

Säännöllinen liikunta vahvistaa sydäntä ja keuhkojen toimintaa

sekä virittää aivot.

Glykeeminen indeksi (GI) on mittayksikkö, jolla voidaan mita-ta hiilihydraattien vaikutusta ve-rensokeritasoihin. Niillä hiilihyd-raateilla, jotka hajoavat nopeasti ruuansulatuksessa ja vapautta-vat nopeasti sokeria verenkier-toon, on korkea GI. Kun taas ne hiilihydraatit, jotka sulavat hitaasti ja vapauttavat vähitellen sokeria verenkiertoon, omaavat alhaisen GI:n. Alhainen GI vai-kuttaa insuliinitasoon ja auttaa tasapainottamaan veren sokeria ja rasvoja. Älä unohda muita tuotteita.

On tärkeää huolehtia myös hivenaineiden saamisesta. Esim. levottomat jalat -oireyh-tymä liittyy usein raudan puut-teeseen, mikä pitää tutkia la-boratoriokokein. Melko pienellä muutoksella voi siis saada paljon aikaan. Korjaamalla elämäntapojaan, liikkumalla hieman enemmän ja välttämällä nopeita hiilihyd-raatteja voi saada nopean vaikutuksen elimistön toimin-taan: Uni ja vireys, elämän-laatu ja vyötärö voivat kaikki löytyä uudelleen!

Kaikkia näitä ruoka-aineita olisi hyvä nauttia: • Eläinproteiinia (mieluiten

kala, kana): n. 100 -180 g/ateria • Kananmunat: 1-2 /päivä • Palkokasvit (1 annos

n. kupillinen): 3-4 kertaa viikossa • Jyvät, pähkinät ja siemenet:

päivittäin • Hedelmät (ei paljon sokeria) • Vettä vähintään

8 lasillista päivässä• Kylmäpuristettua neitsyt-

öljyä (oliivi, rypsi) kohtuullisesti

46

kunta myös alentaa verenpai-netta niillä, joilla se on kohon-nut. Esimerkiksi kestävyystyyp-pinen liikunta alentaa normaalia verenpainetta 4/2 mm Hg. Jos verenpaine on 130/80, liikunta merkitsee verenpaineen laske-mista lukemiin 126/78. Lievästi koholla olevaan verenpainee-seen vaikutus on 5/4 mm Hg. Muutokset ovat lähes samaa kokoluokkaa kuin yhden ve-renpainelääkkeen aiheuttamat muutokset. Liikunta on hyväksi veren li-pidipitoisuudelle eli veren ras-vapitoisuudelle. Liikunta vähen-tää ”pahan” LDL-kolesterolin määrää noin 5 ja triglyseridejä 4 prosenttia sekä lisää ”hyvän” HDL-kolesterolin määrää 5 pro-senttia. Fyysisen aktiivisuuden pitää olla säännöllistä, runsasta ja riittävän rasittavaa ja kestää useita kuukausia, jotta edullisen HDL-kolesterolin pitoisuus kas-vaa. Käytännössä liikunnan pi-täisi kestää 30 – 60 minuuttia ja toistua jokseenkin päivittäin. Se voi olla ripeää kävelyä tai vas-taavaa. Säännöllisen liikunnan tiede-tään parantavan insuliiniherk-kyyttä lihas- ja rasvakudoksessa sekä maksassa. Liikunta tehos-taa insuliinin vaikutusta paran-taa sokeritasapainoa. Liikuntaa suositellaan ehkäisemään mm.

aikuisiän diabetesta. Kuntosalilii-kunta ja tavallinen lenkkeily vai-kuttavat yhtä edullisesti. Liikunnan aikana muodostuva maitohappo näyttää olevan hyö-dyllistä aivojen energiatalouden kannalta. Maitohappo läpäisee veriaivokynnyksen ja aivojen hermosolut voivat käyttää maito-happoa energialähteenä.

Lisää elinvuosia ja elämänlaatuaSäännöllinen liikunta ja hyvä kestävyyskunto alentavat vaaraa kuolla ennen aikojaan sydän- ja verisuonisairauksiin, erityisesti sepelvaltimotautiin. Riskin ale-neminen on sepelvaltimotaudis-sa lähes samansuuruinen kuin tupakoimattomuuden vastaava suojavaikutus. Huom! Ikääntyvien lihasvoima-harjoittelu ja muut liikuntaohjel-mat auttavat säilyttämään itse-näisen liikuntakyvyn. Vähäinen fyysinen aktiivisuus, jonka seurauksena energian kulutus on energian saantia pienempi, vaikuttaa lihavuuden yleistymiseen. Kun lähdet liik-keelle, lihasten energiavarastot tyhjenevät ja käyttöön tulevat ”rasvavarastot”. Rasvojen pala-misen kannalta tärkeää on liikun-nan kokonaismäärä, pitkäkestoi-suus ja säännöllisyys, ei liikunnan hetkellinen teho.

Kävelyliikunta on pitkään ollut suosituin liikuntamuoto. Se on myös hyvä tapa liikkua ja sopii kaikille. Samalla kun kävelyn suo-sio on kasvanut, sen vaikutuksista terveyteen on saatu runsaasti tie-toa. Kävellä voi monella eri taval-la, tärkeintä on, että nousee soh-valta ja lähtee liikkeelle – tai että hissin sijasta valitsee kävelemi-sen ja portaat. Uniterveyden kan-nalta käveleminen on erinomaista liikuntaa. Kun liikut, rasitat itseäsi unen kannalta sopivasti, liikunta myös virkistää, minkä jälkeen taas seuraa luonnollista väsymistä.

Liikunnan suurin merkitys kamppailussa ylipainoa vastaan on saavutetun painon säilyttämi-nen eli painonhallinta. Jos laihdu-tat ja saat tiputettua vaikkapa tär-keät kolme kiloa, liikunta auttaa sinua pitämään ne pysyvästi pois-sa. Myös lihasvoimaharjoittelu vaikuttaa edullisesti kehon koos-tumukseen. Aineenvaihdunnan kannalta oleellisen lihaskudoksen määrä kasvaa ja rasvakudoksen määrä vähenee, vaikka paino py-syisi ennallaan. Kaikenlainen vesiliikunta, ku-ten uinti ja vesijuoksu sopivat hyvin ylipainoisille, ne kohottavat tehokkaasti kuntoa, mutta eivät rasita niveliä. Yli 50-vuotiaille lii-kunta todistetusti vaikuttaa hen-kiseen joustavuuteen, muistiin ja uneen!

Verryttele, venyttele ja rentoudu

Ellei venyttele ja verryttele ennen liikuntaa, lihakset ovat jäykkiä ja liikkuminen saattaa tuntua vaikealta. Venyttely auttaa pitämään lihakset joustavina ja nivelet liikkuvina. Aineenvaihdunta lihaksissa paranee ja ne myös palautuvat nopeammin rasituksen jälkeen. Muista siis venytellä vielä lopuksi.

Liikunnan vastapainoksi täytyy rentoutua ja levätä. Kun rentoutuu oikein, myös lihakset rentoutuvat.Opettele tuntemaan, milloin lihas on jännittynyt. Liikunta on yksi tapa rentouttaa niin kehoa kuin mieltä, päästä eroon stressistä ja kasvattaa stressin sietokykyä. Lyhyt rentoutusharjoitus: Ota mukava asento, sulje silmät, vedä keuhkot täyteen ilmaa nenän kautta. Tunne miten rinta-kehäsi laajenee ja puhalla ilma pois suun kautta. Älä kiirehdi. Toista tämä muutamia kertoja – huomaatko, miten rentoudut jokaisen ulospuhalluksen jälkeen.

Linkkejä:

www.liikkumisresepti.fi Liikkumisresepti on tarkoi-tettu työkaluksi vastaanotol-le helpottamaan lääkärei-den liikuntaneuvontaa. Se sisältää liikuntaneuvonnan ydinkohdat.

Terveysliikunnan suositukset monipuolisesti ja mm. eri ikäryhmille: www.ukkinstituutti.fi

47

Hyvä uni • 2019

48

49

Hyvä uni • 2019

50

51

Hyvä uni • 2019

52

On tärkeää, että ajaessa, ratin takana, on reaktiokyky kunnos-sa ja että vuoro- tai jaksotyön eri vuoroissa ja töissä hoksottimet toimivat. Vireys kuuluu hereillä-oloaikaan ja perustan sille luo hyvä, itselle riittävä, oikea-aikai-nen ja palauttava uni. Vireyttä uni tukee monin ta-voin. Se poistaa väsymystä ja kuonaa elimistöstä, korjaa solu-tasolla valveen jälkiä ja tuottaa uutta energiaa. Samoin se huo-lehtii muistin, tunne-elämän ja tiedonkäsittelyn toimivuudesta.

Rytmi ja tasapaino kuuluvat elämäänRiittävän, oikea-aikaisen ja laa-dukkaan unen sekä päivittäisen palautumisen lisäksi vireyttään voi auttaa, kun tekee parhaansa seuraavien asioiden kohdalla:• syö omaa rytmiä ja aineenvaih duntaa kunnioittaen• liikkuu, venyttelee ja huoltaa lihaksiaan esim. hieronnalla• kiinnittää huomiota omiin ar-voihin, ajatuksiin, uskomuksiin ja tunnelukkoihin, jotka eivät tue unta tai vireyttä –- armolli-suus omaan inhimillisyyttä koh-taaneen kuuluu tähän!• pyrkii hyvään ympäristöön sekä toimiviin ihmissuhteisiin

Rytmi ja tasapaino elämän eri asioiden välillä luovat yhdessä kauniin kuvion, jossa uni ja val-ve yksilöllisesti vuorottelevat. Yhteiskunnan ja kulttuurin myötä tähän kuvioon muodos-tuu kolme noin kahdeksan tun-

nin aluetta, unta, työtä ja va-paa-aikaa varten. Asia ei ole vireyden kannal-ta kuitenkaan näin selkeärajai-nen työn ja vapaa-ajan suhteen. Niiden molempien aikana tulee tapahtua palautumista, jotta vi-reystila pysyy hyvänä.

Valveaikainen palautuminen vireystilan tukena Palautumista tarvitaan, etenkin kun seuraavat merkit ilmaantu-vat:

• kehon puutuminen, näköky-vyn heikentyminen • mielen harhailu, ärtymys ja unohtelu• tunne, ettei saa aikaiseksi, vaikka miten yrittää

Sopiva ja mahdollinen taukojen määrä riippuu käsillä olevista tehtävistä, mutta noin 1,5 h pai-kallaan olo tai saman asian pa-rissa puurtaminen vaatii jo tau-koa. Aineenvaihduntaa ja veren sokeritasapainoa tukevat ravin-teikkaat välipalat, oma ruoka-rytmi ja riittävä veden juominen taukojen yhteydessä auttavat jaksamaan. Vireyttä tukeva palautumi-nen tauolla voi olla tehtävistä

riippuen joko pysähtymistä tai sopivaa palauttavaa liikettä. Pa-lautumista edistää, kun hengit-tää nenän kautta rauhallisesti sisään ja sen jälkeen ulos tar-peeksi syvään, n sekä rauhal-lisesti palleaa käyttäen. Venyt-tely ja luonnossa oleilu tai sen katselu rauhoittavat mieltä ja kehoa. Jos tuntee tarvitsevan-sa pientä lisäbuustia, voi hyötyä myös tehotorkuista. Palautumista ei tue melu, rau-haton tai tunkkainen ympäristö, alkoholi eikä ainakaan väsy-mystilan aliarvioiminen. Univa-jeen ja väsymyksen kertyessä alkaa myös riskitaso kasvaa. Ensimmäisenä vaikutukset nä-kyvät suorituskyvyssä ja sosi-aalisessa kanssakäymisessä. Näiden lisäksi kertynyt väsymys aiheuttaa välinpitämättömyyttä, tahattomia mikrounia ja lopulta aineenvaihdunnan ongelmien kautta sairastumista.

Kumuloitunut väsymys luo ison riskin – itselle ja muilleNormaali rytmi vaurioituu her-kästi erilaisista unihäiriöistä, jol-loin väsymys on erilaista ja val-lalla suuren osan vuorokautta. Syyt unihäiriöiden takaa löy-tyvät pääosin itsestä, työstä tai ympäristöstä. Ikä, sairaudet, muutokset ja ylipäätään kehon rytmiä tai tasapainotilaa järkyt-tävät asiat vaikuttavat meihin ja vireyteemme yksilöllisesti. Jos tuntuu, että normaali yöu-ni ei riitä, kannattaa ottaa asia esille terveystarkastuksessa esille, jotta syytä voidaan läh-

Uni vireyden lähtökohtana

Teksti: Päivi Saarijärvi

Vireys on edellytys yksilön ja yhtä hyvin yritysten kuin yhteiskunnankin hyvinvointiin. Meidän tuottavuutem-me ja turvallinen tekemisemme perustuu pitkälti kul-loiseenkin toimintaan sopivaan vireystilaan.

Vireyden perustan luo riittävä, oikea-aikainen

ja palauttava uni.

53

Hyvä uni • 2019

teä korjaamaan. Työpaineet, henkilökohtaiset kriisit, väärät ravintovalinnat tai päivittäinen liikkumattomuus ovat usealla meillä hyvän unen ja päivittäi-sen hyvän vireystilan esteenä. On asioita, joissa voi suo-riutua kohtuullisesti vähän vajaallakin suorituskyvyllä ja selkärangasta löytyvillä toi-mintamalleilla. Ikävän usein väsymys ja toimintakyvyn her-paantuminen lisäävät riskejä ja vaaratekijöitä sekä itselle että ympäristölle. Vireänä me ihmiset pystymme käyttämään parhaiten omia kykyjämme, luovuuttamme ja ylipäätään pysymme terveempinä.

Väsymykseen suhtautumi-nen on yhteinen asiaUni on noussut eräänlaiseksi trendiaiheeksi ravinnon ja is-tumisen haitoista keskustelun rinnalle. Hyvä niin, mutta ”uni-hifistelyt” sikseen. Tärkeintä on oppia tuntemaan omaa yk-silöllinenistä unirytminsäään ja kunnioittaa sitä, eli nukkua riittävästi omaan tarpeeseen nähden. Oman vireystilansa lisäksi on tärkeää huomata ja ymmär-tää myös muiden väsymys. Yhteisvastuulla vireystilan huolehtimisessa saamme yk-silön, yritysten ja yhteiskunnan vireyttä, turvallisuutta ja tulok-sia paremmalle tolalle. Yrityk-sillä väsymyksen hallinta on johdon vastuulla, ja yhteiskun-nassa on tärkeää kunnioittaa unta ja ymmärtää väsymyksen olevan riski. Unen kunnioitta-minen sekä asenne väsymyk-seen riskinä ovat tavoitteita, joita työssäni haluan edistää jatkossakin. Unohdetaan nyt viimeinkin kaamea “levätään vasta hau-dassa” -asenne ja päätetään yhdessä kokea väsymys vain mukavana tunteena ennen nukkumaanmenoa!

Vireys eri tasoilla:

Yksilö:Vireänä ei väsytä, ajatus juok-see kirkkaasti, keho toimii hyvin ja elämässä on iloa, intoa ja voi-maa.

Yritys:Vireys näkyy tehtävien ja ta-voitteen mukaisena toimintana,

toimivana vuorovaikutuksena, turvallisuudesta huolehtimisena ja tuloksiin pyrkimisenä.

Yhteiskunta:Vireä yhteiskunta on osallista-va, edistyksellinen, kehittyvä ja hyvä paikka elää, jossa vuoro-kausirytmin merkitystä ja ihmis-ten yksilöllisyyttä ymmärretään ja tuetaan.

54

55

Hyvä uni • 2019

Liity jäseneksi – saat 4 Uniuutiset –lehteä vuodessa!Liittymällä jäseneksi Uniliiton jäsenyhdistykseen saat 4 kertaa vuodessa ilmestyvän jäsen- ja tiedotuslehden Uni-uutiset ja voit olla vaikuttamassa yhdistyksen toimintaan. Yhdistyksiin pääset tutustumaan www.uniliitto.fi sivuilla, jossa myös voit täyttää jäseneksi liittymislomak-keen. Lisätietoja: jasenpalvelu@uniliitto.fi ja puh.010 2928080

Valtakunnallisia yhdistyksiä ovat:

Epätyypillinen unirytmi ry, Sitratori 3, 00420 HelsinkiLevottomat Jalat – Restless Legs ry, Sitratori 3, 00420 HelsinkiSuomen Unettomat ry, Sitratori 3, 00420 HelsinkiSuomen Uniapneayhdistys ry, Sitratori 3, 00420 HelsinkiSuomen Narkolepsiayhdistys, Annalantanhua 59, 85100 Kalajoki

Paikallisia yhdistyksiä ovat:

Helsingin Uniyhdistys ry, Sitratori 3, 00420 HelsinkiPirkanmaan Uniyhdistys ry, Mustanlahdenkatu 19, 33210 TampereTurun Uniyhdistys ry, Heikkilänkatu 12 20, 20100 TurkuVantaan Uniyhdistys ry, Sitratori 3, 00420 Helsinki

Uniliitto rySitratori 300420 Helsinkiwww.uniliitto.fi

Uniliitto ry

Uniliitto ry

- toimii unihäiriöistä kärsivien henkilöiden edun ajajana ja elämänlaadun parantajana- edistää yleistä tietoisuutta nukkumisen ja vireyden vaikutuksesta elämänlaatuun

Toimintamuotoja ovat mm. viestintä, luentotilaisuudet, tapahtumat ja kampanjat, vertaisryhmätoiminta ja ohjatut uniryhmät.

Uniliitto järjestää vuosittain yhteistyös-sä Suomen Unitutkimusseuran kanssa Unilääketiedepäivät alan ammattilaisille, opiskelijoille ja järjestötoimijoille.

Vuosittain julkaistaan neljä Uniuutiset -lehteä, jonka jakeluna on jäsenistön lisäksi myös unihäiriöitä hoitavat ammattilaiset. Joka toinen vuosi yksi lehdistä on erikois-numero Hyvä Uni, joka sisältää laajan asiantuntija-artikkelien kokoelman sekä unihäiriöitä hoitavien lääkärien luettelon.

Päivitämme tietoja tapahtumista verkkosivuilla ja Uniliiton Facebook-sivulla.

uniliitto.fi

Uniryhmät ovat kurssimuotoisia tapaamisia joiden tavoitteena on auttaa unihäiriöistä kärsiviä paran-tamaan elämänlaatuaan. Käyntikertoja on kuusi ja osallistujia kuhunkin ryhmään otetaan enintään 8. Uniryhmät edellyttävät ennakkoilmoittautumista ja ne ovat osallistujille maksuttomia. Ryhmiä oh-jaavat terveydenhuollon ammattilaiset. Kurssilla käytetään kognitiivis-behavioraalisiin menetel-miin perustuvia lääkkeettömiä keinoja.

Vertaisryhmät ovat matalan kynnyksen keskuste-luryhmiä joihon ei ole ennakkoilmoittautumista. Ryhmät ovat tarkoitetut unihäiriöistä kärsiville sekä esim. heidän läheisilleen, joita asia voi kos-kettaa. Ohjaajina toimivat kokemusasiantuntijat.

UniryhmätVertaisryhmät

Lisätietoja vertaisryhmistä sekä uniryhmistäUniliton sivustolla www.uniliitto.fi

56