SisäsivuillaTÄNÄÄN

Nro 19 • Perjantaina 14. toukokuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E

Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

Rippilapset 60 vuotta sitten sivulla 3Vanhoja muistellen sivulla .............. 4Metsämiehen tarina sivulla ............. 5Karjalainen kansanluonne sivulla .. 6Isän myllymatka sivulla .................. 7

Taitelija Anita Heinosen töitä, mm. Kurkijoelta.Tule tutustumaan, Anita tarjoaa samalla

kupposen kahvia, tänään klo 10-14.

Se oli veljeni Eino Kyl-liäisen 75-vuotis syntymä-päivän merkeissä tehtymatka. Varasimme enem-män aikaa. että voisimmekäydä niin monessa paikas-sa kuin suinkin Meitä olikolme sisarusta, Kerttu,Eino ja minä. Sitten oli lap-sia/ja lasten lapsiakin oliviisi, kaikki alle neljäntois-ta.

Mukanamme oli TapioNikkari Tampereelta. Hänon syntynyt Ihalassa ja asu-nut Elisenvaarassakin. Ta-pio Nikkarilla oli kartat jamuut tiedot. Hän tiesi tar-kalleen missä mennään.Majoituimme Raholan kou-lulle.

Heti samana iltana läh-dimme etsimään isän synty-mäpaikkaa, minkä piti ollaaivan lähellä Raholan kou-lua. Mielestämme löysim-mekin sen. Vasta jälkeenpäin kuulimme, että se oliväärä paikka. Se olikin jotoinen kerta kun erehdyim-me. Menemme taas kesä-kuussa sinne ja ehkä “kol-mas kerta toden sanoo”.

Tällä matkalla oli tarkoi-tus käydä juurillamme pe-rusteellisesti, Vätikässäkin,jossa emme ennen ole käy-neet.

AlakylässäSeuraavana päivänä me-

nimme Elisenvaaran Ala-kylään enoni Juho Kainu-laisen kotipaikalle, jossa äi-tinikin on syntynyt. Alaky-

lä on aivan ihana paikka.Siellä on avaruutta, vihreitäpeltoja kulleroita täynnään.Sinne löysimme helposti.Mäen päällä Kainulaisentaloraunion ympärillä kas-voi samat tuuheat koivut,kuin silloin ennen. Muutenympärillä oli vain ruohoakasvavia peltoja

-Kun päästiin takaisinKarjalaan, rakensi eno väli-aikaisen kodin Raumäkeen,metsän laitaan. Hän tekisinne korsusaunankin. Kä-vimme joskus kylpemässä.

Minä etsin läheisestämetsiköstä kalliota, jossajoskus lapsena leikimmeserkkujen kanssa, se olinoin aarin kokoinen, laakeaja ihan tasainen kallio. Siel-lä oli kuulemma ennen van-haan pidetty tanssia ja piiri-leikkiäkin, äiti kertoi. Enlöytänyt sitä.

Åiti on kertonut pienentarinan tästä kalliosta: Sii-hen aikaan, kun heidät vi-hittiin kesäkuussa 1911, olitapana, että häät pidettiinmorsiamen kotona ja vastaparin viikon kuluttua “kos-joimiehet” hakivat hevosel-la morsiamen miehelään.Tällä välin oli äidin siskoRiitta sairastunut isorok-koon. Talo pantiin karan-teeniin.

Kerran illansuussa isä olikuitenkin lähtenyt tapaa-maan äitiä. Hän koputti ka-marin ikkunaan ja vinkkasiäitiä ulos. Polkua pitkin hekävelivät peräkkäin metsän

laitaan kalliolle. Istuivat jajuttelivat toinen toisellapuolen kalliota ja toinenvastapäätä kymmenen met-rin päässä. Kättäkään eisaanut koskettaa.

SopellaTämä paikka on jäänyt

varhaislapsuudesta elävästimieleeni, koska siellä oliaina paljon kaikenlaista te-kemistä. Ja paljon leikki-paikkoja. Ja sitten se rata!Sinne oli ankarasti kiellettymenemästä. Mutta ei sesana auttanut, kun me lap-set kilpailimme, kuka py-syy ja jaksaa pitemmällekävellä raidetta pitkin. Ke-sähelle oli kuumimmillaanja paljaita jalkoja polttikuuma rauta. Olen joskuskirjoittanut enemmän So-pen lapsuuden ajasta, kunse oli niin tapahtumarikas-ta, ainakin lapsen näkökul-masta.

Eräänä aamuna oli meil-le pieni yllätys, kun saim-me kuulla lintukonsertin.Tapio Nikkari oli noussutvarhain, ja parhaimpaanpikkulintujen viserryksenaikaan nauhoittanut sen. Seoli kaunista, kun mitään si-vuääniä ei kuulunut.

Lähdimme taas Elisen-vaaraan. Menimme entisel-le kyläkoululle, jossa mei-dän kuljettaja keitti kahvit.Tutkimme ympäristöä jataas tuli muistoja mieleen:Koulun takana olimme har-joitelleet välitunnilla näy-

telmää, jota sitten esitimmeSuojeluskunnan talolla.Niillä rahoilla ostettiin sit-ten koko luokalle silofonit.Olen monesti ajatellut, mi-ten paljon Antti Jussila näkivaivaa oppilaistaan, kunharjoitti poikia soittamaanviulua ynnä muita instru-mentteja. Silofonilla ope-teltiin sitten laulutunneilla.Harva opettaja näkee sel-laista vaivaa omalla vapaa-ajallaan.

Talvisodan jälkeen on nesoittimet viety TampereenNekalan koululle, jossaAntti Jussila myöhemminopetti.

Koululta oli lyhyt matkaValtoselle, jonne menimmekäymään. Lehtimajasta olivielä jokunen sireeni tallel-la. Siellä joimme Helminkanssa leikisti kahvia lapse-na.

Sitten menimme asemanseudulle. Kyllä siellä olihiljaista. Ei voi verrata sii-hen vilkkaaseen, elämäätäynnä olevaan asemaan.Kävimme pommituksenuhrien muistomerkillä.

Se näky ei ikinä haihdumielestäni sen 20.6.1944pommituksen jälkeen.

Viimeisin paikka, jossaasuimme Kurkijoen tienvarrella, oli niin metsitty-nyt, ettei meinattu heti löy-tää. Vaikka siitä on vainmuutama vuosi, kun kä-vimme. Kerttu oli siellätuomen kukkien seassa jasanoi, nyt löytyi!

Lopotissa kävimme Sä-kinmäellä ja Linnavuorella.Sonckin talossa on museo,käväisimme sielläkin.

Seuraavana aamuna läh-dimme Sortavaan. Aamiai-sella sattui Miikkulaisenporukka samaan aikaanruokailuun. Martta kysyiminulta, mikset ole kirjoit-tanut Kurkijokelaiseen?

-En ole kyennyt kirjoit-tamaan mieheni kuolemanjälkeen, sanoin.

-Kirjoita nyt, kun käytteniin monessa paikassakin!

Sortavalassa käynti jäivähiin. Toiset olisivat ha-lunneet mennä Valamoon,

mutta se ei onnistunut.Ajoimme Käkisalmeen.

Käkisalmen linnan piha onhoidettu, siellä pidetään ny-kyisin karjalaisten Juhan-nusjuhlia. Linnan sisällä onmuseo, jossa kävimme.Tullessa kävimme Jaakki-man kirkossa ja sankarihau-dalla. Lahdenpohjan kauttaajoimme takaisin Kurkijo-elle.

Majoituspaikkamme olihyvin järjestetty. Lapsilleoli ruokailuun laitettu omapöytä ja heitä passattiin,jäätelötkin tuotiin aina jäl-kiruoaksi. Koskisen Tepol-la oli mukana potkupallo jaillalla sitä pelattiin. Metsäs-sä heillä vasta hauskaa oli.Kaikilla heillä oli isot ka-rahkat käsissä ja piirissähuitovat vanhaa kannonkäppyrää. Minä kysyin,“mitä te oikein hommaat-te?” ”Me kilpaillaan, kukasaa ensin tuon kannon kaa-tumaan.”

VätikässäNoin viisi- kuusi vuotta

sitten kirjoitti II-vuotias Ki-rill Braunkov Kurkijoke-1aisessa, että he asuvatVätikässä, Lahden ryhmäs-sä, Kylliäisen talossa, jokaon rakennettu 1844. Talvetasumme Turussa ja kevääl-lä tulemme tänne remontoi-maan taloa.

Olimme ensi kertaa siel-lä käymässä. Talo on kau-niilla paikalla Laatokanrannalla. Meidät pyydettiin

sisälle. Talon rouva olisikeittänyt kahviakin, muttameillä ei ollut liiemmälti ai-kaa. Talo on alkuperäisessäkoossaan. Huoneita oli pal-jon ja kaikki oli viimeisenpäälle kunnostettu. Vainkaakeliuuni oli jätetty, mut-ta muuten kaikki toimi säh-köllä ja nykyaikaisilla keit-tiökoneilla. Heillä oli albu-mi, jossa oli kuvia eri vai-heista remontin aikana.Siellä on pidetty joskuskouluakin.

Minä kysyin pojalta:“Oletko sinä Kirill”? Hänmyönsi. “Mikset ole enääkirjoitellut Kurkijokelai-seen, nee olivat ihan kivojakirjoituksia, silloin vuosiasitten”.

-”Olen minä joskus aja-tellut, mutta se on vainjäänyt”vastasi Kirill.

Teimme vielä kierroksiaeri puolilla Kurkijokea.

Kun nyt pitkästä aikaaolen saanut ajoiksi alkaakirjoittamisen, niin kerronvielä helmikuun lopulla2004 Karjala-lehdestä luke-mani artikkelin, jonka ot-sikkona oli: Kurkijoen ar-geologiset tutkimukset tuo-vat lisää tietoa Kannaksenja Suomen esihistoriaan.

Koska artikkeli käsittelijuuri isoisäni Matti Kylliäi-sen asuinsijoilta Vätikästä,herätti se heti mielen-kiin-toni.

“Venäjän tiedeakatemiaja Helsingin yliopiston yh-

Koti-Karjalassa Käkisalmen linna. Pihallapidetään karjalaisten ju-hannusjuhlia.

JATKUU SIVULLA 4

Kylliäisenlahti.Matti Kylliäisen talo Vätikässä, rakennettu 1844,

peruskorjaus 1990-luvulla.

Perjantaina 14. toukokuuta2 – 2004 – N:o 19

Sankarihaudoillekunniakäynnille

14.5.2004

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus

Toimitus: Päätoimittaja Maire Soiluvaja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättäjääneistä numeroista ei suoriteta korvausta. Lehden vas-tuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sat-tuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituksestamaksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)

Etusivu ............ 60 centtiä/mmMuut sivut ....... 45 centtiä/mm

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alen-nus. Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse an-nettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa.

TILAUSHINNAT:vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana onjoitakin kaksoisnumeroita juhlapyhien aikoihin.Painosmäärä 2000 kpl.

Mikä on parasrukous?

1. Mitä tarkoittaa Suomessakäytössä oleva jokamie-henoikeus?

2. Missä maassa valmiste-taan yli puolet maailmanviinipullonkorkeista?

3. Mikä prosentti maailmanenergiasta tuotetaan öljyl-lä?

4. Mikä Naali on toiselta ni-meltään?

5. Kenen kuninkaan soitinoli harppu?

6. Montako kieltä on harpus-sa?

7. Montako suomalaista tuo-tetta on EU:n Autoo pe-rinteinen- tuote rekisteris-sä?

8. Mikä sairaanhoitopiiri onHUS?

9. Montako tuumaa on jal-ka?

10.Millä nimellä Pekka Tam-milehto tunnetaan parem-min?

Hartaus sunnuntaiksi 16.5.5. sunnuntai pääsiäisestä,Rukoussunnuntai

15.la Sofia, Sonja , Sohvi16.su Kaatuneiden muisto-

päivä Esteri, Essi, Ester17.ma Maila, Maili, Mailis,

Rebekka18.ti Erkki, Eero, Eerikki,

Eerika19.ke Emilia, Emma,

Emmi, Milla, Milja, Milka,Amalia

20.to Helatorstai Lilja, Karoliina, Lilli

koko 40-42. Hame, Paita,Liivi. Tasku, Korut ja

päänauhat.puh. 02- 533 1600

MYYDÄÄNedullisesti,

vähän kaytetty.

Kurkijokelainenkansallispuku

Myytävänä

Petter Sairanenteollisuusneuvos

80 v.25.5.2004, Loimaa

Syntymäpäiviä

Rukous on vanhan katekismuksen sanoin sydämen nöyrääpuhetta Jumalan kanssa. Hyvin määritelty.

Rukousta on monenlaista. Pyyntörukouksessa tuomme Ju-malan eteen omat ajalliset tarpeemme. Esirukouksessa pyydäm-me ajallisia tarpeita muille ihmisille. Synnintunnustus kokeeolla pahuutemme ja laiminlyöntiemme anteeksipyytämistä.Siunaaminen on Jumalan läsnäolon vakuuttamista ja pyytä-mistä toiselle.

Rukouksen sisältönä voi myös olla (liian harvoin!) kiitos.Silloin muistamme kaikkien tarpeittemme täyttäjää. Ylistys onoma rukouksen lajinsa. Siinä kiitämme Jumalaa siitä, mitäHän on.

Mikä näitä on rukouksen eri muodoista on arvokkainta - jossellaista on tarpeen kysyä? Eikö arvokkainta ole se, mikä jääjäljelle, kun kaikki muu katoaa? Timantit ovat arvokkaita, kos-ka ne ovat poimittavissa vahingoittumattomina, kun muu onpalanut tuhkaksi. Ylistys on rukousten timantti. Sillä loppujenlopuksi, taivaassa on jäljellä enää ylistys.

Pyyntörukouksia ei taivaassa enää esitetä, sillä siellä omiste-taan jo kaikki. Samoin on esirukouksen laita. Taivaassa ei kai-vata enää mitään, niinpä siellä ei ole tarpeen tuoda Jumalaneteen muittenkaan tarpeita.

Tarve syntien tunnustamiseenkin on taivaassa laannut. Syn-ti on siellä menettänyt otteensa meihin, olemme pyhiä. EikäJumalan edessä ole tarpeen siunauksenkaan toivotteluun. Peril-le armosta päässeet pyhät ovat alati Jumalan edessä.

Niinpä rukouksen eri lajeista taivaaseen jää jäljelle enääkiitos ja ylistys. Jumalan kiittäminen hänen lahjoistaan, Juma-lan ylistäminen hänen hyvyydestään. Tuntuuko tylsältä? Viet-tää iankaikkisuutensa jatkuvassa kiittämisessä ja Jumalan ihai-lussa? Eikö siinä tule jo aika pitkäksi? Ei ei! Katso vaikka jää-kiekkojoukkueen kannattajia mestaruustaiston päätyttyä voit-toon.

Riemua, taputusta, iloisia ilmeitä, kannustuslauluja, käsienrytmikästä kohottelua voittajajoukkueen tervehtimiseksi. Katso-jilla ei ole kiire poistua hallista. Voiton huumasta halutaannauttia, viipyä tässä auvoisessa tunnelmassa, josta ei puutu mi-tään.

Se on minulle kuva taivaasta (kesäiltaisen saunajälkeisenleppoisuuden ohella). Kyllä taivaassa aika kuluu. Ylistäminenon kivaa! Jos taivaaseen aikoo olla matkalla, kannattaa opetel-la jo nyt keskittymään rukouselämässään siihen, mikä jää jäl-jelle, kun kaikki muu on käynyt turhaksi.

Esa-Matti Peura

Professori Ilkka Virtanen puhui eräänä Kaatu-neitten muistopäivänä lähetettäessä seppelepartio-ta Sankarihaudoille:

”Toukokuun kolmas sunnuntai on omistettu so-dissa kaatuneiden muistolle. On tärkeätä, että ka-lenteriin on sijoitettu tällaisia merkkipaaluja muis-tuttamaan meitä siitä, että maamme itsenäisyydensaavuttaminen ja säilyttäminen eivät ole koskaanollut itsestäänselvyyksiä. Ne ovat aina vaatineet ai-toja ponnistuksia niin valtiolliselta johdolta kuinyksityisiltä kansalaisiltakin. Vaaran vuosina kuusivuosikymmentä sitten kansakunta osoittikin, ettämikään uhraus ei ollut liian suuri itsenäisyytemmepuolesta. Ihmishenki on korkea, liiankin korkea,hinta mistä hyvänsä tärkeästä asiasta, mutta maanvapauden puolesta se oltiin kuitenkin valmiit uh-raamaan. Ilmaisemme kunnianosoituksemme jakiitoksemme tälle uhrimielelle suorittamalla kun-niakäynnin ja seppeleenlaskun sankarihaudoille.”

Sinun kirjettäsi odotetaan Kurkijokelaisessa.Toivomme kirjeesi sisältävän runoja, ajatuksiasi

nykypäivästä, kuulumisiasi suvustasi, perheuutisia,muistelmia lapsuudestasi, nuoruudestasi Karjalassa,elämästäsi evakkona – kirjoituksesi, hyvä kurkijoke-lainen ja hiitolainen, on lehden lukijoille hyvin arvo-kas.

Ei se ulkoasu, eikä kieliasu ole se tärkein. Tärkeinon sisältö, sinun muistosi, sinun ajatuksesi!

Voit lähettää kirjoituksesi kirjeessä paperilla, kir-jeessä levykkeellä tai sähköisesti sähköpostina.

Ja mukaan muutama kuva elävöittämään, kuvatkyllä palautetaan!

Kurkijokelainen, Vesikoskenkatu 13 as 21, 32200Loimaa. Email: toimitus@kurkijokelainen.inet.fi.

Kaatuneitten muistopäivänä kunniakäynninsankarihaudoille voi tehdä jokainen. Hekin, joi-den omaista ei noiden ristien ja laattojen alleole haudattu. Sankarihaudoilla voi hiljentyäajattelemaan sitä, mitä isänmaamme on meillenyt ja mitä se voisi olla ilman näiden, kaatunei-den panosta taistelussa itsenäisyytemme puo-lesta.

Kaatuneitten muistopäivä sijoittuu keskellekauneinta kevättä. Kun Suomi pukeutuu par-haimpiinsa, kun elämä, uusi kasvu on kukkeim-millaan. Kevään voi tänä juhlapäivänä kokeakuin symbolisena isänmaan syntymänä, sodankauheuksien keskeltä selvittiin ja kotimaammesai uuden kasvun kauden. Kevään kauneus voimuistuttaa meitä siitä kuinka hyvässä ja kau-niissa maassa meillä on etuoikeus elää.

Maire Soiluva

Kirjettäsi odotetaan

LahjavihjeKURKIJOKI-kirjat,-viirit ja-vaakunat!

Samalla voi lukea karjalais-aiheisia lehtiä, tutustua myyntituot-teisiimme, ja tavata tuttuja, tietenkin. Siinä samassa tietystiasiatkin hoituvat luonnikkaasti ja kuulemme mielellämmemielipiteesi lehdestä ja ideasi toiminnastatai vaikka myytävistä tuotteista.

Kurkijokelaisen toimisto onavoinna aina tiistaisin japerjantaisin klo 9-14 elipaikallisesti katsoentoripäivinä.

TERVETULOA KURKIJOKELAISEEN,

Taitelija Anita Heinosen töitä,mm. Kurkijoelta.

Vesikoskenkatu 13 as 21, sisäänkäynti porttikongista.

Tule tutustumaan, Anita tarjoaa samallakupposen kahvia, tänään 14.5. klo 10-14.

Perjantaina 14. toukokuuta 2004 – Nro 19 – 3

Ken tietää?

N:o 17. Lauantaina toukokuun 15. p:nä 1954

Karjalan Liiton ja senjäsenseurojen tilaisuuksiavuonna 2004Tilaisuudet KarjalatalollaHelsingissä ellei toisinmainittu. Karjalan Liitto ry,Käpylänkuja 1, 00610Helsinki, puh. 09-7288 170

15.-16.5. Naistoimikunnankoulutus, Viipuri

15.-16.5. Praasniekka,Rautalampi

17.-20.5. Vepsäläiskylät javanhauskoiset Äänisenrannoilta Syvärille

20.-23.5. Vienan Karjalanmatka, järj. KeuruunKarjalaseura ry

21.-23.5. Sortavalan hauta-usmaan kunnostustal-koot

22.-23.5. Hautausmaanhoitomatka Uudellekir-kolle

22.-23.5. Valkovuokkomat-ka Pälkjärvelle, ks.www.palkjarvi.cjb.net/

24.5. Maastojuoksumesta-ruuskilpailut, Kangasala

toukokuu Käkisalmenkaup. Rouvasväen yh-distyksen kevätretki

Kesäkuu5.6. Jääski-seuran vuosiko-

kous, Imatra6.6. Jääski-juhla, Jääski

(Enso)9.-13.6. Matka Lumivaa-

raan, Lumivaarajuhla12.6., ks.www.lumivaara.fi

11.-13.6. KotiseutumatkaUudellekirkolle, järj.Pääkaup. uusikirkkolai-set ry, ks.www.uusikirkko.net

12.-13.6. Säkkijärvi-juhla,Loviisa

13.6. Kanneljärven pitäjä-juhla, Salo

13.6. Käkisalmi-juhla,Heinola

18.-20.6. Karjalaiset kesäjuhlatJoensuussa

18.6. Kesäjuhlaseminaari, Joen-suu

19.6. Karjalan maraton, Joensuu19.6. Suojärven pitäjäseuran

vuosikokous, Joensuu19.6. Karjalaisten kesäjuhlien

avajaisjuhla, Joensuu20.6. Karjalaisten kesäjuhlien

päiväjuhla, Joensuu27.6. Kirvun pitäjäjuhla, Kirvu

Tapahtuma-kalenteri

Kuva Kurkijokimuseon kokoelma

Keitä mahtavat olla kuvan miehet?Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo,Kojonperäntie 446, 32260 Kojonperä tai puhelimitse050-4036050 Ulla Clerc tai sähköpostillaulla_clerc@hotmail.com.

Viljo Aulasuo Loimaan kaupungista, entinen koti Haapavaara, sekä vaimonsa Tuula, hei-dän tyttärensä Soile Lindgren, Soilen tytär Laura ja Lauran poika, Roni Markus Saarinen.

Kurkijoen kirkossa 7.5. 1944 pääsi ripille iso joukko tyttöjä. Kuvassa on äitini, Rauha Lehi-koinen, kertoo tytär Ansa Vermanen. Sen verran kuvasta Ansa tietää, että nämä nuoret ty-töt olivat viimeiset Kurkijoen kirkosta ripille päässeet ja pappina toimi Arvi Kujala. Joskuka tunnistaa itsensä, tutun, sukulaisen, ystävän, laittakaa lehtileike ja kirjoittakaa henki-lön kohdalle numero ja numero sekä nimi selkeästi paperille. Laittakaa mukaan myös omattietonne, jospa löytäisimme kaikki tyttöjen nimet Rauha Lehikoisellekin iloksi!Lähettäkää kirjeet tiedoista Kurkijokelaisen toimitukseen!

Perheuutisia

EHÄ MIEEt mie houkkeninki sanomaasiitähä nous mahoton monkumine.Heitähä ei saa sannoo sanalkaa.Mistäs ihmeest mie tiijän,et hyöonkii nii herkkä nahkasii et.

Sit alta kulmin kahotaaniiku olisin joku lautieraaja.Miehä en virka mittää mihinkääen sunkanaa haastais kestää pahhcettei kettää ruppii rinnast paaht

Anna

KEVÄT-SÄVELEETSulosointuja kauneimman sävelmänkevätlintujen laulavan kuulin,kevät herättää luonnon, elämänalle talven sen nukkuneen luulin.

Laululintuset luokseni lähetitvisertelemään säveltä uutta,minun silmäni heräsi näkemääntaas luontomme ihanuutta.

Nyt hetkeksi pysähdyn, hiljennynovat soinnut nuo kuunneltaviksi,niinkuin taivahan harpun helinäämeille annettu ilmaiseksi.

Terttu Ketola

Äitimaan kirjeÄitimaa kirjoitti pilviäidilIe kirjeen,aneli janoissaan sadetta.Lähetä, ole kiltti, sadelapsesi luokseni.Otan heidät avosylin vastaan,hyvää huolta pidän.Pisarapojat nukkukoot ruohoissa,sadetytöt puiden lehdillä.Älä kuitenkaan lähetä vihaisia lapsia, jos saan toivoa.

Lapsesi saavat ihmeitä aikaan.Yht’äkkiä ruoho viheriöipuissa on lehdet.Kukat nousevat poveltani,ilma on puhdasta ja raikasta.Koko luonto herää talviunestaan. Ihmeellisiä voimia on lapsillasi.Terveiset myös miehellesi ukkospilvellepidä hänet hyvällä päällä.Kevät terveisin äitimaa.

Anja

Et ole unohdettu,et ole hyljätty,Karjala, rajanitäisellä puolella,maa, jonka hinnallamuun Suomen vapaus ostettiin!

Muistamme Sinua,lapsesi länteen lähteneet,suremme Sinun hiljaisuuttasimykän tien takana.

Sait osaksesi sodan taistelutkohtaloksesi kokeaelämän sammaleeseen sammuvanvalkoiseen hankeen hiutuvansirpaleiden repimässä kuusikossapommien kuoppaisessa maassa.

Sodan kestit kanssamme- rauhan hinnaksi jouduitharmaaseen sumuun jäitkohtaloasi äänettömänä kantamaan.Kiitämme Sinua! Muistamme Sinua!

Sirkka-Liisa Erlund

Taivastiellä(Muisto Karjalan äidille)

Tänä päivänä sain Sulta Herrakaiken hyvän.Annoit mulle elämänja uskon enentyvän.Vaikka lapsesi joutuivieraille maille,et jättänyt sittenkäänmitään vaille.Vaikka tuulta vastenkin kuljinja pienet kätösetrintaani suljin.Sinä Jeesus yhävierellä kuljit.

Sinun armosi Luojaon pohjaton syvä,sinun rakkautesi niinääretön, hyvä.On Karjalan äideistämuisto niin hellä,käsi kädestä tahdonsua hyvästelläja kevätvuokot sinulle tuoda.lkikeväässä ristin onvoitto siellä,on kyynel kuivunuttaivastiellä.

Aili Hellin Kurri

Perjantaina 14. toukokuuta4 – 2004 – N:o 19

JATKOA SIVULTA 1

Toini Äikää esitti kultahäissähääparille tekemänsä runon:

Seisoi pitäjä kolmella jalalla.Oli kaksi Eevaa ja Helena.

On aikaa vierinyt paljon tuostaja ajan virrassa vuodet juostaniin monet ehtineet unholaan.Jäi parhaimmistakin muisto vaan.

Nyt käännän katseeni Helenaan,mi nuorna puuhaapi kodissaan.On tyttö sorja ja riuska niin,se toki laajalti tiedettiin.

Ja kosijoita ei hältä puutu.Mutt tytön mieli ei tästä muutu;Tuo Pekka naapurin vienyt onjo nuoren tyttösen suosion.

Kun sormus sormehen painetaan,niin tyttö touhuaa innoissaan,kas, viisikymmentä hamett´paitaa,ne taidon näytteenä olla taitaa.

Ja nuori morsian ilollase puuhaa uudessa kodissa,ei jalka paina , ei huolen häivä,vaan kaunis, kirkas on elon päivä.

Kun aika vieri, niin lapsikinjo saatiin nuorehen kotihin.,Mut hietajakehtohon nukkumaansai äiti saatella lapsostaan.

Ei isä taivahan sentään heitä,vaikk´sydänhaavaa ei koskaanpeitä,niin käsin lempein ja siunaavinsuo lääkkeen syviinkin haavoihin.

Kas toisen tyttösen antoi hän,kun näen vuosien vierivän,on pihamaalla jo kaksi lasta,voi äidin riemua onnekasta.

Vanhojamuistellen

Taas vierii vuodet työntäyteiset,jo saattaa lepohon vanhukset.Kun neljätt´vuotta on käynyt hännyt kaitaa polkua miniän.

Hän emännäksi kun taloon saaja Pekka kiertävi markkinaa,niin työt ne taidolla sentään kulkikun varmaan käteensä ohjat sulki.

Kun pitokokkia tarvitaan,niin katseet kääntyvät Helenaan,on taidon tuhannet sormissaan,ja tiedot poimivi muististaan.

Näin jatkuu elämä eellehen,ja vuodet vierivät vaihtuen.Sai eteen silloin tuo tuskan hetki,kun alkoi Karjalan korpiretki.

Näin käytti kohtalo Pohjanmaanja johti Piltolan aukeaan,Siellä viljelevät nyt he peltoaja vaalivat menneitä muistoja.

Yks´toive mielehen kohoaa:Jos pääsis lähemmä Karjalaa,sais sinne nostaa viel uuden majan,siell´viettää vanhuutta vaeltajan.

Ei Karjalaan asti ihan vienyt matkalaistemme muuttotie,vaan Savitaipaleen kirkolle,sai paikka uudelle kodille.

Nyt kaikki valmista täällä on,saa käydä vanhuuden lepohon. Työsarja pitkä on taivallettu.Niin monta huomenta aherrettu

Kun miehuusiän näin uurastaajos elon ilta ois helpompaa,sais antimistansa Luojaa kiittääja hiljaa kätensä yhteen liittää..

Jos sois Hän onnea uuteen majaanja katsois siunaten rakentajaan.

sois elon ehtoon hän rauhaisanja Isän kätensä suojaamaan.

On vuotta seitsemänkymmentäjo tänään Helena täyttäväja viisikymmentä vuotta onjo käyty rinnalla puolison.

Siis lausun puolesta monienmä sydämellisen kiitoksenViel toivon runsaasti onneaja pitkää elämän ehtoota.

10.8.1950 Aromäen Hartikassa Savitaipaleellakaksoisjuhla: Kultahäät ja 70-vuotispäivä. Pekka jaHelena Hartikka ( os. Kiiski) istuvat kuvassa evak-ko-kotinsa portailla juhlapäivänä.

Samana syksynä kiiri suruviesti: Helena, Helna-täti, oli saanut iäisyyskutsun. Pekka-setämme jatkoityttärensä Maijan hoivassa Savitaipaleen kodissaan93-vuotiaaksi.

Heitä lämpimästi muistaen ja kiittäen osallisuudes-taan onnelliseen, hyvään lapsuuteemme.

Sulhasen veljen tyttäret

Vas Maija Hartikka, oike. Lyyli Tirri, os.Hartikka, Jaakko Tirri, Lyylin aviomies, jokaoli suntio Heikki Tiirin vanhempi poika.

teistyönä kenttätöitä onsuoritettu nyt neljänä kesä-nä. Tarkoituksena on ollutlöytää uusia, aiemmin tun-temattomia esihistoriallisiakohteita. Kaukolan ja Räi-sälän kuntien alueella suo-ritetun kaivausten jälkeenoli vuorossa Kurkijoki. Vii-me kevään (2003) kenttä-töihin Venäjän tiedeakate-mian puolelta ottivat osaaargeologit Dmitrij Gera-simov, Sergej Lisicyn jaStanislav Belskij. Helsinginyliopistosta mukana olivatopiskelijat Kerkko Nordg-vist ja Oula Seitsonen sekäosan aikaa vt. professoriMika Lavento.

Uutta tietoakivikauden ajastaKurkijoella

Kurkijoen argeologinentutkimus on aiemmin kes-kittynyt hyvin pitkälti rau-takauteen. Ennen vuoden2001 inventointia tiedotalueen kivikaudesta olivatlähes olemattomat. Tunnet-tiin vain yksi varsinainen

kivikautinen asuinpaikka,Kuuppalan Kalmistomäki.Tiedettiin siis, että seudullaoli ollut jotain toimintaa jokivikaudella, mutta mitääntarkempaa tämän toimin-nan määrästä tai asutuksenlaadusta ei sen sijaan voitusanoa. Olivatko suurenLaatokan rantamat olleetliian avoimia, suojattomiatai muuten epäsuotuisia ki-vikautiselle asutukselle?

Ilmeisesti eivät.

KoekaivauksiaVätikässä

Kevään 2003 tutkimuk-silla haluttiin saada lisätie-toja muutamista vuonna2001 löydetyistä kohteista.Tarkoituksena oli löytäämateriaalia. jonka perus-teella kohteiden ajoittami-nen olisi mahdollista. Koe-kaivausten kohteeksi valit-tiin Kurkijoen länsiosassa.Vätikässä sijaitsevat Kyl-liäisenlahti W-2:n ja Lah-denryhmän löytöpaikat.Kohteet sijaitsevat lähellätoisiaan Vätikän deltalla.hiekkaisella mäntykangasta

kasvavalla maalla. muinai-sen rantaterassin päällä.Vaikka löytöpaikat nyky-ään sijaitsevat satojen met-rien päässä Laatokasta, ovatne aikoinaan sijainneet ai-van rannassa, kuten kivi-kautinen asutus yleensäkin.Kivikaudella muinais- Laa-tokan pinta oli reilusti ny-kyistä korkeammalla jaVätikän seudulla vesi ulot-tui nykyistä syvemmälle si-sämaahan vuonomaisinalahtina. Nämä seikat yhdes-sä hyvien pyyntimahdolli-suuksien ja kulkureittienkanssa muokkasivat Kurki-joen ja Vätikän alueesta ki-vikauden ihmisille edulli-sen asuinseudun.

Lahdenryhmänkohteessa merkkejäasuinpaikasta

Lahdenryhmän kohtees-ta löydettiin kolme vuotta

sitten muutamia mahdolli-sia pyyntikuoppia sekä epä-varma asumuspainanne.Viime keväänä (2003) pai-kalla avattiin pieni alue,jolla haluttiin selvittää javarmistaa muinaisen ihmis-toiminnan voimakkuus jakohteen luonne. Kaivauk-sissa löydettiin selvä kult-tuurikerros. eli kyseessä onpidemmän aikaa tai toistu-vasti käytössä ollut asuin-paikka. Tämän lisäksi löy-dettiin kymmeniä palojakeramiikkaa, joka useissasirpaleissa esiintyvän koris-telun perusteella on tyypil-listä kampakeramiikkaa.

Vuosiin 3900-3400 eKr.ajoittuva tyypillinen kam-pakeramiikka oli yhtenäis-kulttuurin aikaa: se levit-täytyi Itä-Karjalasta Balti-aan ja Suomeen Lapin ete-lärajalle asti. Sen lisäksiLahdenryhmästä löydettiinmuuta kivikautista “bulkki-tavaraa”. kvartsi-iskoksia japalaneen luun paloja. Tääl-tä löytyi myös pii-iskos jasen lisäksi muutamia kivi-esineen osia sekä luuesi-

neen pala.Vaikka varsinaiset kai-

vaustutkimukset keskittyi-vät Kylliäisenlahti W-2:n jaLahdenryhmän kohteisiin,tietomme lisääntyvät myösKylliäisenlahti W-3-koh-teen osalta. Toukokuussa2001 paikalta poimittiin tal-teen palaneen luun palojasekä kvartsikaavin, kivi-kautinen pikkutyökalu. Li-säksi paikalla havaittiinpyyntikuoppa. Viime ke-väänä kohteesta löydettiinentisen löytöpaikan välittö-mässä läheisyydessä olevatkaksi asumuspainannetta.

Jatkotutkimuksettarpeellisia

Nyt näiden kaivausten jalöytöjen analysointi ja tut-kiminen on vielä kesken,joten lopullisia tuloksia eitällä hetkellä ole tiedossa.On selvää, että Kurkijoen jakoko Kannaksen argeologi-selle tutkimukselle tarjo-ama potentiaali on suuri.Kannaksen ja Suomen esi-historiaa koskeva tieto tuleevarmasti rikastumaan ja tar-kentumaan lähivuosina. joskaivauksia jatketaan.Teksti: Aulikki Söderholm

Kuvat: Tapio Nikkari

Kulleroita Alakylässä.

Kainulaisella Alakylässä.

Täältä se kotipaikka löytyi,sanoi Kerttu.

Sopen avaria maisemia.

Perjantaina 14. toukokuuta 2004 – Nro 19 – 5

Helatorstai on yksi niistäpäivistä, jotka vuonna 1973siirrettiin viikonlopuksi.Siitä tehtiin 5. pääsiäisenjälkeinen lauantai. Samallanimi muutettiin Kristuksentaivaaseenastumispäiväksi.Kansan mielestä helatorstaioli helatorstai, ja 1990-lu-vun alussa se saatiin takai-sin omalle paikalleen. Se onnyt 40. päivä pääsiäisestä.

Helatorstai oli vanhankansan mielestä tärkeinkirkkopyhä. Uskomuksenmukaan silloin ei ruoho-kaan kasvanut eikä lintukortta liikuttanut.

Kristillisen sisältönsä

Helatorstaina eiruoho kasva

MetsänhoidonneuvojanArto Piesalan, 52, karjalai-set juuret tulevat Laura-äi-din puolelta, joka on synty-nyt ja nuoruutensa viettänytViipurin läänin Pyhäjärvel-lä Salitsanrannankylässäaina siihen asti, kunnes sotasyttyi vuonna 1939. Äidinvanhemmat, Aino (o.s. Ku-ronen) ja Heikki Musakkaolivat syntyperäisiä pyhä-järveläisiä. Heidän evakko-taival kulki Alavuden jaUuraisten kautta Huittisiin.

- Itse olen syntynytKeski-Suomessa, Uuraisil-la, mikä on myös isäni koti-pitäjä. Ollessani 5 vuotiasperheeni muutti äidinikääntyneiden vanhempienluokse Huittisiin, missä jat-kettiin isovanhempien ti-lanpitoa. Kun kolme suku-polvea asui samassa ruoka-taloudessa, niin karjalai-suus murteineen tuli tutuk-si. Siinä samalla myöskuuntelin, kun mummo japappa keskustelivat vierai-den kanssa Karjala-, sota-ja evakkoajoistaan.

Arto Piesala miettii sitä,miten iän karttuessa men-neet asiat ja juuret kiinnos-tavat nyt toisella tavalla.Hän harmittelee, ettei ollutaktiivisempi silloin, kuntietoa olisi ollut saatavissatodeten kuitenkin samalla,että näinhän meille useinkäy.

Lapsuusmuistoja- Kotona tehtiin karja-

lanpiirakoita joka lauatai.Muistan, kun palasin kou-lusta, ne oli juuri otettu uu-nista. Päälle pantiin reilustimeijerivoita, mikä vähänsuli siinä. Kasvuiässä niitäsyötiin lukematon kappale-määrä.

Piesalassa piirakoidenteko oli Aino-mummontyötä. Hän halusi hoitaakeittiöpuolen perheen äidinollessa navettatöillä. Heik-ki -pappa huolehti taas polt-topuidenteosta ja huonei-denlämmittämisestä siihenasti, kunnes taloon laitettiinkeskuslämmitys.

Mummo kuoli 76-vuoti-aana. Pappa eli vielä neljävuotta sen jälkeen.

- Pyhäjärvellä ollessaan

pappa oli kalastanut Laato-kalla joittenkin naapureidenja sukulaisten kanssa. Yö-pymistä varten heillä oli ka-lamaja Laatokan rannassa.Toisella kymmenellä ole-van äitini tehtävänä oli he-vosen kanssa hakea kalataina aamuisin. Hän kertoi,miten vaikuttava oli Laa-tokka. Rantaan päästyäänhän odotteli venettä. Joskusmainingit olivat melkoiset.Sieltä saattoi näkyä vainpieni piste, mikä lähestyes-sään hävisi välillä aallok-koon.

- Myös Huittisissa olles-sa papan teki mieli kalaan.Koko pitäjässähän ei ole ai-nuttakaan järveä. Niinpäkalastimme Kokemäenjo-essa verkoilla, katiskoilla jarysillä. Toukokuussa, kunoli vielä koulua, tuli pappaaamulla jo vähän ennenviittä vuoteeni viereen he-rättämään: “Hei kuule, lä-hetään järvelle.” Ajoimmeviitisen kilometriä Lauhan-kylään, missä odotti papanPyhäjärveltä tuotu vene.Olin soutumiehenä. Siinäpiti välillä soutaa ja huova-ta, miten milloinkin. Hä-täännyksissäni joskus se-kaannuin. Välillä verkkonostettiin veneeseen epä-määräisenä kasana ja sou-dettiin rantaan. Pappa oliensin vähän puhumaton,mutta lopulta antoi ymmär-tää, että kyllä tämä hyvinmenee.

Noilta ajoilta, jolloin iso-vanhemmat asuivat Piesa-lah. perheen kanssa samassa yhteistaloudessa, on Ar-tolle jäänyt hyvät ja lämpi-mät muistot. Pienenä semerkitsi sitä, ettei kolmensisaruksen koskaan tarvin-nut olla yksin kotona. Nytaikuisena hän arvostaa sitäelämän rikkautena.

Pohdiskeluja- Tutustuminen Pyhäjär-

veen ja Salitsanrantaan pai-kan päällä on minulta jää-nyt. Äitini on ollut parivuotta pois. Elossaolevaenoni kävi siellä aikoinaan.Samoin vanhempani.Pappayritti sinne 1950-60-luku-jen taitteessa taksilla Lenin-gradin kautta, mutta ei

päässyt. Nyt alkaa olla vä-hissä väki, joka pystyisikertomaan äitini kodista jarakennuksista, joita ei enääole. Niinpä olisi viimeisetajat panna toimeksi.

- Viime vuosina on tullutvälillä pohdiskeltua, ettämistä sitä itse on oikein ko-toisin, kun on keskisuoma-lainen isä, hänen äitinsä oliKainuusta, minun äitini taasKarjalasta, itse olen synty-nyt ja viettänyt 5 ensim-mäistä vuottani Keski-Suo-messa, tullut Satakuntaan jakotiutunut tänne. Arja-vai-monikin on karjalaisia,Imatralta kotoisin, Helsin-gissä ollut toistakymmentävuotta opiskellen ja töissäsekä muuttanut Satakun-taan ja sopeutunut. Kunmiettii sitä, mitä satakunta-laisuus merkitsee paljasjal-kaiselle satakuntalaiselle,niin luulenpa, että silloin ontietyllä tavalla enemmänkiinni siinä kotiseudussaan.

Metsien mieheksi- Isälleni metsäpuoli on

aina ollut läheinen. Hänenmukana lähdin kesäisin ri-susavottaan. 1960-luvullaajoin hevosella tukkia sekäomassa metsässä että naa-pureille. Tuohon aikaan eiHuittisissa ollut enää kovinmonta hevosta metsätöissä.

Koulun päätyttyä Huit-tisten Metsänhoitoyhdis-tyksen neuvoja pyysi ArtoPiesalaa kaverikseen lei-muulle. Tuolloin leimikottehtiin vielä kirveellä. Sa-mana syksynä hän haki japääsi Kullaan metsäkou-luun ja suorittaen metsäta-louden perusopinnot. Artojatkoi Huittisten Metsän-hoitoyhdistyksessä ja huo-masi, että siinä sivussa hänvoi viljellä karjatonta koti-tilaansakin.

Vuonna 1976 Arto Piesa-la lähti Sahojen LaivausOy:lle Huittisten alueellepuunostoon ja korjuutöi-denhoitoon. 4,5 vuoden ku-luttua hän palasi takaisinHuittisten Metsänhoitoyh-distykseen, nyt toiseksityönjohtajaksi. Lama-aikatoi mukanaan muutamanlomautusvuoden, ja sittenhän siirtyi metsänhoidon-

neuvojaksi Teljän Metsän-hoitoyhdistykselle Vampu-laan.

Kone on korvannutihmisen

- Katsellessani 35 vuottataaksepäin aikaan, jolloinensimmäisiä kertoja saha-sin moottorisahalla tukkejaja hevosella ajoin niitä, niinpaljon on tapahtunut.1960-70-lukujen taitte.ssatulivat ensimmäiset Valme-tin kuormaakantavat, kape-at metsäkoneet. 1970-luvunalussa ilmestyivät monitoi-mikoneet. Alussa mies kaa-toi niille puut, kone veti ne“kouralla” ylös, karsi ja isosirkkelin terä katkaisi ne.Nyt koneiden pienentyessäsuuri osa harvennushak-kuistakin pystytään teke-mään niillä.

Arto Piesala kertoo, mi-ten 1990-luvulla mittaus-menetelmä muuttui ratkai-sevasti. Esimerkiksi Huit-tisten Metsänhoitoyhdis-tyksessä heitä oli kolme

metsätoimihenkilöä, jotkalaskivat olleensa puutava-ran mittauksessa pinoilla jatukkikasoilla yksi mies/työ-vuosi kun nykyisin se onenintään ehkä muutamiapäiviä. Tämän päivän me-netelmiä ovat hakkuukone-tai tehdasmittaus.

Hakkuukonemittaukses-sa koneessa, mikä kaataa,kat.koo ja karsii, on elek-trooninen mittauslaite. Kunse on viimeisen puun vetä-nyt läpi, on mittaustulosselvillä, ja isäntä tietää pal-jonko kyseisestä leimikostatulee rahaa tilille.

Tehdasmittauksessa au-tokuorma ajaa tehtaanpor-tista sisään ja mittausase-malle, missä henkilö mitta-kepillä katsoo kuormankorkeuden ja leveyden, elipaljonko on kiintonaistapuuta.

Metsänhoidonneuvojan-työssä alueet ovat suurentu-neet ja maastossaoloajat ly-hentyneet, mutta toimistot-yöt lisääntyneet.

- Kun metsänomistajankanssa mennään leimikon-tekoon, katsotaan samalla,mitä siellä tehdään ja onkoedessä jatkotoimenpiteitä.Alue kierretään ympäri jamaksimissaan sen rajaustehdään maastoon kuitu-nauhalla. Leimikko on val-mis. Nykyisin poistettavienpuiden valinnan tekee työn-tekijä. Joissakin tapauksis-sa siemenpuiden jättäminenvarmistetaan nauhamerkin-nällä.

Kyllä ihmistäkin vielätarvitaan

Arto Piesala kertoo, ettähavupuiden istutuksessahakkuuta seuraavan syys-kesän aikana tehdäänmaanmuokkaus yleensä ta-vallisella kaivinkoneella jasitä seuraavana keväänä onistutus. Silloin valtaosahakkuujätteestä, havuista jaoksista on kuoleehtunut jatuholaisriski pienentynyt.Koivuille voidaan maapoh-ja muokata ja istutus tehdäsamana vuonna kuin hak-kuukin.

Metsänhoito on pitkäntähtäimen juttu. Mikäli per-kaus ja harvennus on tehtyajallaan, niin taimienistu-tuksesta 20-30 vuoden ku-luttua on ensimmäinen har-vennushakkuu. Toinen har-vennushakkuu on 15 vuo-den kuluttua ensimmäises-tä. Varsinainen sato, elikunnon tukit kaadetaanpäätehakkuussa, mikä onparhaimmillaan 70-80vuot-ta istutuksesta, mutta voiolla jopa 100 vuottakin.

Viime vuosikymmeninäon hakattu vanhoja puusto-ja. Tilalle on joko istutettutai sinne on luontaisestisyntynyt taimistoja. Niitätulee tarkkailla. Huhtikui-sena päivänä retki luontoonja katso, mitä edellisenävuonna on tapahtunut. Sa-malla mieti, miten paljonlehtipuuvesakko tulevankesän aikana kasvaa. Met-sään tehty työ on omaisuu-denhoitoa. Raha on turvas-sa, kun se on kiinni metsä-omaisuudessa, neuvoo ArtoPiesala.

- Mikäli joskus haluaisimyydä metsän pohjineen,niin hoidettuna sillä onenemmän arvoa. Näillä seu-duilla on kiinnostusta met-siin ja metsätiloihin. Ky-syntä ylittää tarjonnan, tote-aa kokenut metsänhoidon-neuvoja.

Raili Poutanen

Arto Piesala kesäisissä maisemissa v. 2002.

Iän karttuessamenneet kiinnostavat

mukaan helatorstaina Jee-sus ilmestyi opetuslapsil-leen ja antoi lähetyskäskyn,minkä jälkeen hänet otettiinylös taivaaseen.

Katolisessa kirkossa pi-dettiin 300-luvulla helators-taina laulu- ja rukouskulku-eita. Keski-Euroopassanämä kulkueet jäljittelevätopetuslasten vaellusta Kris-tuksen taivaaseenastumisenjälkeen,ja niitä näkee vielä-kin. Varhaisin esikuva näil-le kulkueille saattaa ollamuinaiset hedelmällisyys-menot kasvukauden alussa.Ne olisivat sittemmin saa-neet kristillisen sisällön ka-

tolisen kirkon vaikutuspii-rissä, kuten niin moni muu-kin alkujaan pakanallinenjuhla tai perinne.

Suomessakin on kuljettukulkueina pelloilla vielä1800-luvulla sunnuntain jahelatorstain välisenä aikanarukoilemassa suotuisaa sa-tokautta. Kulkue, papit etu-nenässä, kantoi ristiä, siu-nattua leipää ja pyhäinku-

via sekä soitti kelloja sa-malla kun lausui rukouksia.

Ritvalan perinteinenhelkajuhla

Omaleimainen Ritvalanhelkajuhla Sääksmäellä pe-rustuu myös katolisen kes-kiajan rukouskulkueisiin.Helatorstaisin Ritvalan ky-län neidot kulkivat illallapitkin kylän kujia muodos-

taen reiteillään ristin, lau-loivat virsiä ja vanhoja suo-malaisia balladeja kunnestulivat kylän ulkopuolellaolevalle Helkavuorelle,minne oli sytytetty helaval-keat. Siellä he tanssivat jaleikkivät.

Ritvalan helkavirsiperin-teen löysivät kansanrunou-den kerääjät 1820-luvulla.Kansanrunous ja helkavir-ret innoittivat aikoinaanEino Leinoakin. Papit ovatyrittäneet kitkeä ritvalaisil-ta helkajuhlaperinnettä, on-nistumatta. Kukaan ei tien-nyt, milloin niin sitkeäänjuurtunut tapa on syntynyt.

Väki oli päätellyt, että että"Rilvalan vainiot ja pellotlakkaapi Iasvamasta ja he-telmiä antamasta silloinkuin kansa näihiin kylläs-tyypi, tahi tämän vanhan ta-van heittää", kirjoitti aikoi-naan Gottlund.

Ritvalan helkajuhla oliunohtua 1800-Juvun lopul-la, mutta uudenla inen seu-ratoiminta ja kotiseutuaateherättivät sen henkiin, jasiitä on yritetty tehdäSääksmäen matkailuvalttisiirtämällä juhla helators-tailta helluntaille.

Raili PoutanenLähdeaineisto:Suuri perinnekirja

Perjantaina 14. toukokuuta6 – 2004 – N:o 19

Venäjän tietotoimistojenmukaan maassa suunnitel-laan tietullien käyttöönot-toa. Suunnitelma koskeesuurimpia pääteitä, kuten

Venäjän tietotoimistojen mukaan maassasuunnitellaan pääteille tietulleja.

Venäjällä suunnitellaantietullien käyttöönottoa

Lasse KoskinenAluepalautus ry.Kokkolassa järjestettiin

5. toukokuuta EU-vaalipa-neeli, jossa ehdokkaista oli-vat paikalla Alpo Rusi,

Kokkolassa järjestettiin 5.5. EU-ehdokkaiden vaalipaneeli. Ehdokkailta kysyttiinmyös Karjalan palauttamisesta. Kaksi kuudesta kannatti palautusta.

Rusi ja Takkula kannattavatSuomen alueiden palauttamista

Hannu Takkula, Riitta Mül-ler, Mikko Elo, Sirpa Pieti-käinen ja Ann-Mari Audas-Willman.

Yleisö sai jättää ehdok-kaille kirjallisia kysymyk-

siä, jotka juontaja sittenesitti omalla tavallaan eh-dokkaille. Yksi kysymyk-sistä kosketteli Karjalan pa-lauttamista.

Kysymys oli kaksiosai-

nen, ensimmäisessä osassakysyjä kysyi sitä, eikö Kar-jalan palauttamisesta voi-taisi käydä myös poliittisel-la tasolla vapaata keskuste-lua, kun nyt poliitikot pyr-kivät sen sijaan pyrkivät pa-lautuksesta vaikenemaan.Toiseksi kysyjä kysyi, mo-niko paikalla olevista EU-ehdokkaista kannattaa Kar-jalan palauttamista.

Juontaja typisti kysy-myksen ja jätti siitä ensim-

mäisen osuuden kokonaanpois ja pyysi sen sijaan nii-tä ehdokkaita, jotka kannat-tavat palautusta, nostamaankätensä. Alpo Rusi ja Han-nu Takkula nostivat käten-sä palautuksen kannatuksenmerkiksi.

Alpo Rusi on ottanut jousean kerran kannan Suo-men pakkoluovuttamienalueiden puolesta. Nähtä-väksi jää, miten Takkulanaktiivisuus ilmenee jatkos-

sa.Alpo Rusi esiintyy Alue-

palautus ry:n yleisötilaisuu-dessa Salossa 15. touko-kuuta.

_________________________________________________________Suomen alueet takaisin -

yleisötilaisuus la 15.5. klo13.00 Ravintola Penan Sa-luunassa, Helsingintie 10,Salo. Useita puhujia, EU-ehdokkaana puhuu ulkoasi-ainneuvos Alpo Rusi.

Pietari-Moskova-Minsk -tietä. Suunnitelmiin sisäl-tyy myös Pietarista Suomensuuntaan meneviä teitä.Tässä vaiheessa suunnitel-

mista ei selviä, tarkoite-taanko jo olemassa oleviateitä, vai uusia ja uudistet-tavia pääteitä.

Maksujen ulkopuolelle

on tarkoitus jättää lähinnäsisäistä liikennettä palvele-via vaihtoehtoteitä. Karja-lan kannaksella ja Laato-kan-Karjalassa osa niistäon hyvin heikkokuntoisia.

Useat Venäjän uudet tietovat saaneet EU-tukea, ku-ten Viipurin ohitie.

Tietulleista muodostuisinäin ollen toinen rasiteEU:n puolelta saapuvillematkailijoille.

Maksujen suuruudesta janiiden vuosituotosta ei olevielä laskelmia. Tiemaksu-suunnitelma valmistuu lo-kakuun alkuun mennessä.

Venäjän rajavartiostoyritti taannoin pariinkin ot-teeseen omatoimista tietul-lien keräystä Suomen raja-asemilla, mutta syntynytkohu poisti maksut käytös-tä muutaman päivän kulut-tua.

Suomen ulkoministeriöei ole reagoinut tietulli-suunnitelmiin. Suomalais-matkailijoille ne merkitsisi-vät lisäkustannusta matkanhintoihin, vaikka osakotiseutumatkoista pakko-luovutetussa Karjalassa jaPetsamossa tapahtuu vaih-toehtoteillä ja osa niidenkinulkopuolella.

Lasse Koskinen Aluepalautus ry.

Teksti: Pirkko KaartinenKuva: Erkki Tantun kuvitus-ta Unto Seppäsen teokseenPyörivä seurakunta

Suhtautumista karja-laisuuteen on eri aikoinaleimannut tietty tarkoi-tuksenmukaisuus. Fen-nomania korosti Karjalankuulumista kiinteästimuuhun Suomeen, itse-näisyyden alkuvuosikym-meninä maakunta oli val-takunnan etuvartioasemaitää vastaan. Sotien jäl-keen karjalaisuutta onmääritellyt kliseemäinen-kin käsitys optimismistaja hersyvästä huumorista.Karjalainen helposti ku-vataan evakkotiellekinhaastamaan, että ‘kaikmän eikä piisantkaa’ taik-ka ‘mitä noist pienist pin-takippeist ko ei ou suuriisyänvaivoi’. Sitä riemulli-sempaa onkin lukea var-haisempia karjalaisuudenkuvauksia, joissa vilpittö-män rehellisesti kuvataansaatuja kokemuksia eikätarkoituksenmukaisuussiloittele kansanluonteenmäärittelyä. Kuvaustennegatiivisuudesta huoli-matta luonnehdinnoistakieltämättä löytyy tunnis-tettavia piirteitä

Karjalaisen kansanluon-teen paalutti TopeliusMaamme kirjan ensimmäi-sessä painoksessa alkaenvuonna 1875: karjalainenon “vilkkaampi ja iloluon-teisempi, jonkin verran ko-reilunhaluinen, kerskuvatoisinaan, ja hyvin taipuvai-nen kauppaan, jossa useinsattuu kepposia; muuten

hän on rehellinen ja harvoinryhtyy todellisiin varkauk-siin ja suurempiin rikok-siin”.

Varhaisimmat kirjatutkokemuksetKarjalasta

Yleistäen voi sanoa, ettäns. Vanhan Suomen aikanakarjalaisista annettu kuvaoli todella negatiivinen.Nurjista lahjoitusmaaolois-ta heijastuva kansankuvadominoi koko eteläisenKarjalan, sekä Kannaksenettä Raja-Karjalan kuvaa.Lohdutonta kuvaa Viipurinläänin asukkaista ylläpitivätmyös ulkomaiset matkaa-jat.

Englantilaisessa matka-kuvauksessa vuodelta 1775luonnehditaan siirtymistäSuomen puolelta Karja-laan:

“Täällä kaikki kertoi toi-senlaisesta kansasta kuinse, josta olimme juuri eron-neet. Kasvonpiirteet, ihon-väri, tavat, asukkaiden pu-vut olivat kaikki venäläisiä,eikä tuhatkaan mailia olisivoinut saada aikaan suu-rempaa muutosta kuinmuutama maili oli nyt teh-nyt. Täsmälleen samanlais-ta on, kun kuljetaan Pyre-neiden yli ranskalaisesta es-panjalaiseen Navarraan, jase todistaa yksinkertaisesti,miten yhteiskunnan jäsen-ten luonnetta sävyttää jamuotoilee kansakunnanhallitus, politiikka ja uskon-to.”

Tunnettu englantilais-matkaaja John Carr kuvasiVirolahdella vuonna 1804näkemäänsä kylää hirveäk-si hökkelikyläksi, jonka

asukkaat olivat melkeinalastomia ja näyttivät eläin-rodulta, jonka taivas oli te-kaissut vihapäissään. Nämäihmiset eli suomalaisetJohn Carr väitti erottavansavenäläisistä Pietarissakin li-kaisen ja inhottavan ulko-näkönsä perusteella.

Kurkijoella jaJaakkimassatalonpojatominaisuuksiltaanparempiakin kuinmuun Suomen

Frans Peter von Knorri-ngin v.1833 ilmestynyt teos

Gamla Finland eller detfordna Wiborgska Gouver-nementet selittää VanhanSuomen asukkaiden luon-netta maakunnan vaikeanhistorian eli lahjoitusmaa-kauden kautta:

“Jos verrataan VanhanSuomen talonpoikaa muunSuomen talonpoikaan, ovattämän seudun talonpojattietämättömämpiä ja raa-empia, tuhlaavaisempia,epäluuloisempia sekä tai-puvaisempia kaupankäyn-tiin, petkutukseen ja vilp-piin. Joillakin seuduilla, ku-ten Kymin eteläosassa, Vii-

purin pitäjässä Kurkijoella,Jaakkimassa ja osittain Sor-tavalassa talonpojat ovatominaisuuksiltaan parem-piakin kuin muun Suomentalonpojat ja kilpailevat si-vistyksessä heidän kans-saan.

Talonpoikaa on syytettyaiheettomasti röyhkeydestäja uppiniskaisuudesta hei-dän kieltäytyessään velvol-lisuuksien täyttämisestä.Syynä ovat kuitenkin lah-joitusmaaisäntien kovat jaaiheettomat vaatimukset.Suuttumus ja raakuus aihe-uttaa kapinan, joista tässämaassa on monia onnetto-mia esimerkkejä. Talonpo-jat kokoontuvat hoviin ju-roina ja tekevät päivittäisettyönsä hitaasti ja jäykästi.Se suututtaa prikatsikkia,joka yrittää piiska kädessäsaada aikaan liikettä. Piis-kan käyttö on harkitsema-tonta, sillä se aiheuttaa vainonnettomia seuraamuksia.”Näihin aikoihin lahjoitus-mailla olikin useita talon-poikaislevottomuuksia.

Jos hyvän hinnansaapi, on hän valmismyömään vaikkaoman äitinsä

Huomattava kansanru-nouden ja kielen tutkija Au-gust Ahlqvist, joka oli Suo-men suvun suuruuden jasuomen kielen puolestataistelija, mutta parhaitentunnetaan Aleksis Kiventeilaajana, oli perin kriitti-nen vuoden 1854 matkaker-tomuksessaan Kannakselta.Hän toteaa suoraan: “Mo-nista tässä mainitsematto-mista syistä ei rahvaan ul-konainen tila ole kiitettä-vä.” Ahlqvist yllättäen puo-lustaa lahjoitusmaaisäntientoimia ja tähdentää “Tähänepävakaiseen oloon ovat ta-

lonpojat itse syypäät.” Ahl-qvistin mielestä talonpoikialeimaa huolimattomuuden,laiskuuden ja ventoudenjuuri. ”Laiminlyöpi hänmaanviljelyksen ja heittäy-tyy muille helpommille ela-tuskeinoille.”. Samastasyystä maamies ei Ahlqvis-tin mukaan rakenna kunnonasumuksiakaan vaan rypeemaahan kaatuvissa pimeis-sä tölleissä. “Tämmöisessähämärässä elettäessä höys-tyy siivottomuuskin sano-mattoman hyvästi, eikä lie-nekään Suomessa missäänniin siistitöintä kansaa kuintämän puolen rahvas on.”Sivuelinkeinoja kannakse-lainen harjoittaa runsaasti,kaikenlaista kauppaa, jossa“harjoittaa pettuutta”, räti-najoa, parkinkiskontaa,ruununlapsien hoitoa - jät-täen omat lapset hunningol-le – rahdinvetoa.

Saatu raha kuluuhuvasti, sen ohessa onhän kaiken puolinherkullinen

Mutta saatu raha kuluu“huvasti”, jatkaa Ahlqvist.”Sen ohessa on hän kaikenpuolin herkullinen: Joltavaan kopeekkaakaan jou-taa, se syöpi monenlaisetryyni-puurot, piirakkaisetja muut ruoka-herkut, sejuopi ’kohvit’, juopi ‘sajut’ja sen tyttärillä löytyy ainatakana rinkeliä, kauruskoja(mesileipää) ja saikkoja(vehnäpullia).

Tämän jälkeen Ahlqvistäityy moittimaan näitä ete-läkarjalaisia eli “etelä-Vii-purilaisia” koreilevistavaatteista, saappaatkin os-tetaan valmiina Pietarista,vaikka köyhiä ollaan.

“Alinomainen rahankanssa liikkuminen synnyt-tää Viipurilaisessa monta

KARJALAINEN KANSANLUONNEVARHAISEMPIEN KUVAUSTEN MUKAAN

-saatu raha kuluu huvasti

Perjantaina 14. toukokuuta 2004 – Nro 19 – 7

Kokkosen perhe olimuuttanut keväällä 1923Kirvusta Kurkijoen Metsi-kolle. Kylä on aivan Lumi-vaaran Kostamojärven ky-län tuntumassa, sen poh-joispuolella. Maat olivatKurkijoen Tervun kylän ta-kamaita.

Isoisäni kaikki rahat oli-vat menneet Uuksun Lien-alta ostettuun taloon jamaahan. Isäni Onni oli 14-vuotias. Perhe oli 9-henki-nen; tosin isän veljet Mattija Otto olivat jo maailmallatoimeentuloaan hankkimas-sa. Isäni muisteli tätä aikaaseuraavasti:

“Tolvi-veljellä ja minul-la oli se etu, että olimmekäyneet kumpikin neljäluokkaa kansakoulua, mikäei niissä oloissa ollut ihanitsestäänselvyys. Muuta-man päivän perästä äiti läh-ti naapurikylän SaareksenSonnin Jussilta kysymäänminulle paimenpojan paik-kaa.

Heikinmaa oli ökytalo josiihen maailman aikaan.Sain oikein rahana palkkaa-kin, mutta isäntä oli konsti-

kas mies ja jotenkin narrasimarkat takaisin itselleen,joten niistä ei ollut iloa mi-nulle eikä kotiväellekään.Ainoa etu oli, että olinTervu Rno. 14:n ruokakun-nasta muualla syömässä.

Sitten tutustuin Nousii-sen Pekkoon Saareksella jajossakin vaiheessa Kosta-mojärven Koskuin ViinasenEinoon. Pekko oli vähänvanhempi ja Eino vähännuorempi minua. Päätimmevähän vetää Sonnin Jussianenästä.

Siihen aikaan Tyrjältäasti talolliset ja vähäväki-setkin kävivät Ihalan myl-lyssä jauhattamassa viljan-sa. Ahaa – siinä se kostotoi-mi olikin! Minun piti kävel-lä viljakuorman perässäkun hevonen ei muka jaksa-nut enää minua vetää. Isän-tä istu edessä ja piteli ohjak-sia.

Elma Kokkonen muistelee:

Isäni myllymatkaMinä varustin jo Saarek-

selta lähtiessä pieniä torp-pusäkkejä lavalle viimeisenjyväsäkin alle. Hevonen as-teli hitaasti suuren kuor-mansa vuoksi. Minä täytintorppusäkin ja heitin senennalta sovitussa paikassatienviereen, josta Pekko jaEino keräsivät ne sitten.Myllystä päin tullessa olioltava tarkkana, etteivätvaatteet jauhoontuisi niinpaljon, että Jussi sattuisihuomaamaan.

Jyvät myö vietiin Viina-sen viljoina Komosenkauppaan Akkaharjuun,jossa vaihdettiin ne sokeriinja hiivaan. Kun oli saatu tar-peeksi jauhoja, pantiin pon-tikka happanemmaa Has-siinsuon suosarkojen vie-reen kaivettuun monttuun.

Yhen kerran onnistuttiinkeittämään oikein kunnonpontikat, mutta sitten toisel-

la hapatuskerralla kun men-tiin montulle, niin siellä sei-soivatkin Viinasen Mikkoja Kokkosen Petter. He oli-vat kaataneet mäskin puu-saaviin ja osan jo juottaneetlehmille.

Siihen loppu Sonnin Jus-sin nenästä vetäminen japontikan keitto.”

Vuosien jälkeen isä sa-noi veljelleni Veikolle jaminulle: “Kyllä se tulloosellanen aika, että pääsettäkäymää siellä, ni käykääkahtomassa onko monttuvielä tallella”. Olihan se,mutta ei ollut minun lisäk-seni enää muita katsojiakuin Eino Ensio Petterin-poika Kokkonen ja ToivoMikonpoika Viinanen. He-kin molemmat ovat sittem-min poistuneet keskuudes-tamme; Toivo haudattiinhelmikuussa.

TN

Hassiinsuon montun katsojat syksyllä 1997 Soikkelin Matinpihalla. Vasemmalla Elma Kokkonen ja oikealla serkkunsaEino Kokkonen. Keskellä Lumivaaran Koskuin talon Viina-sen Toivo. Koivutukit on kaadettu Toiviaisen metsästä. Tirk-kosen takana oli meneillään Kymi-yhtiön avohakkuut.

Komosen kauppa Akkaharjussa.Hirvosen mylly Ihalanjoen varrella. Oikealla “myllytupa”, jossa asiakkaat saattoivat yöpyä-kin jauhatusta odotellessa. Uusi vehnämylly on sillan takana oikealla. Taustalla Linnin ti-lan rakennukset ja Piiskanmäki.

pahaa taipumusta. Jos vaanhyvän hinnan saapi, on hänvalmis myömään vaikkaoman äitinsä, kaupassaanhän harjoittaa valhetta japetosta, ja on kärkäs oudonja äkkinäisen kukkarostahyötymään, vaikka hän var-kaudesta on yhtä puhdaskuin muukin Suomalai-nen.” Väärään todistuk-seenkin ollaan taipuvaisia.

Kevytmielisetlaulut ovatvaimoillaensimmäisinä

Ahlqvist muun sivisty-neistön ohella matkaili Kar-jalassa keräämässä laulupe-rintöä, mutta ongelmitta eisekään sujunut. Naisväensiveyden hän katsoo lähin-nä vain johtuvan siitä ettäjos on vähän houkutusta,niin vähemmin erehdytään-kin. Idästä opitaan huonojatapoja: Vaan että läheinenrajanaapurius kansan kans-sa, jossa liiallista vapauttamies- ja vaimopuolten vä-lillä ei pidetä minäkään vi-kana, ei ole ollut vaikutuk-settansa etelä-Viipurilaisten

tavoissa, sen havaitsee jo-kainen siinä maassa mat-kustava pian. Omasta koke-muksestani tiedän, että ru-noja kerätessä kevytmieli-set laulut ovat vaimoilla en-simmäisinä, kuin vaan lau-lattajaan kerran ovat pereh-tyneet, ja heidän kanssansaolet työllä saadessasi heidätymmärtämään, ett’ei sem-moiset virret ‘kirjaan kel-paa’.

Jumalan sanan tuntemat-tomuus ei Ahlqvistin mu-kaan kuitenkaan ole syynänäihin hänen käskyjensärikkomisiin. Sitä ja lukutai-toa Ahlqvist kiittelee, mut-ta toteaa sitten: Vaan tämänkansan keveäpi mieli eikauan pidä enemmän kirjankuin papinkaan opetustatallella, ja sama mielen ke-veys, jos en huoline sanoakevytmielisyys, varjeleesen herännäisyydestäkin.Mielen keveydeksikö lie-nee täkäläisen rahvaanluonnossa sekin luettava,että se kernaasti apinoipimuita kansoja sekä vaat-teissansa että kielessänsä-kin.

Kuleksiminenrahtireissuillamiellyttäämaanviljelystäenemmän

Mainion kokonaisesityk-sen karjalaisesta ihmisestäsaa vuonna 1893 ilmesty-neestä Otto Immanuel He-landerin Viipurin läänin ka-lenterista. Ahlqvistin tavoinHelander on havainnut kar-jalaisen hyväoppiseksimutta lyhytmuistiseksi.“Niinkuin suurin osa Wii-purin lääniä kuuluu Karja-laan, niin myös suurin osasen asukkaista kuuluvatkarjalaiseen heimoon. Tä-män heimon tuntomerkitovat solakka ruumis, rus-kea, kähärä tukka ja elävätsiniset silmät. Hämäläisenrinnalla on karjalainenenemmän avomielinen, ys-tävällinen, liikkuva ja toi-melias, mutta myöskinenemmän puhelijas, kers-kaavainen, utelijas ja pika-luontoinen. Samalla on hänhelläluontoinen, tulee piansurulliseksi ja pian taas iloi-seksi. Mielellään pukee hän

puheensa runomuodon vi-vahdukseen, ja senpä vuok-si onkin Wäinön kannelkaikunut Karjalassa kaukai-silta ajoilta.

Ollen vilkas ja helpostiohjattava on karjalainen hy-väoppinen, mutta tukalienolojensa vallitessa on hänenmielensä muuttunut epäile-väiseksi ja varovaiseksi,jonka takia niin sanoaksem-me silmäinpalvelus ei oleharvinainen ilmaus Karja-lassa. Nyt kun olot alkavatmuuttua parempaan päin,kun kansakoulut, joita löy-tyy useampiakin joka pitä-jässä, pääsevät muodosta-maan, niin voipi hyvälläsyyllä toivoa, että karjalai-nen vielä kohoaa kansansaparhaiden joukkoon.

Karjalan menneisyydentutkija J. M. Salenius, onpuolestaan huolissaan liianhelpon elämän rappeutta-vasta vaikutuksesta rajanläheisyydessa vuonna 1872ilmestyneessä kirjasessaan,Historiallisia tietoja Äyrä-pään vanhasta kihlakunnas-ta, että ”Herrojen valta onpaljon estellyt sivistyksen

edistymistä, koska maan-viljelystä on laiminlyöty jakuleksiminen rahtireissuillasekä Wenäällä työssä ontullut tavaksi. Maantienpöly ja loikominen kuor-malla ei herätä mieleensemmoisia mieluisia aattei-ta, kuin esi-isämme lauloi-vat ilmi kalastusmatkoil-laan.”

Unto SeppäsenKarjala

Ansioiden haun Venäjäl-tä lisäksi Karjalan kannak-sen huvila-asutus muuttisittemmin elämäntapaasuuresti. Huvilapaikkakun-nilla monet talonpojat myi-vät maansa pietarilaisille jaryhtyivät kepeämpiin am-matteihin, esimerkiksi aju-reiksi. Tästä aiheutunuttamentaliteetin muutosta ka-vahdettiin jo tuoreeltaanfennomaanien taholta.

Unto Seppäselle taas tuokausi ennen ensimmäistämaailmansotaa oli kulta-kautta, jota hänen tuotan-tonsa mielenkiintoisin osakuvaa. Unto Seppäsen kas-

vuympäristön, Kanneljär-ven, vaurauden pohjana oliollut kauppa ja muu ansait-semismahdollisuus Pietarinsuuntaan sekä varakkaidenvenäläisten huvila-asutus jalomailu seudulla. Tämäkaikki oli päättynyt vuonna1918 Unto Seppäsen olles-sa 14-vuotias koulupoika,mutta sen tuoma taloudelli-nen hyöty ja henkiset vai-kutteet näkyivät.

Kulttuurillisesti tuo elin-ympäristö sulatti idän jalännen tuomat vaikutteet.Idästä lienevät vieraidenylenmääräinen kestitys jatarinoimisen halu. UntoSeppänen sananmukaisestikasvoi tarinoiden ympä-röimänä. Onkohan idästäperäisin myös kannakse-laisten väitetty huoletonsaamattomuus ja lekottelunhalu, toteaa kirjailija itsekinEvakko-teoksessa.

Tätäkin puolta varmaanvalotetaan viikonvaihteessaKirjailija Unto Seppänen100 vuotta –juhlaseminaa-rissa Kouvolassa.

Perjantaina 14. toukokuuta8 – 2004 – N:o 19

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYVaratuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen

Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301

jari.heikman@aatsto.inet.fiwww.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

Sosiaali- ja terveysmi-nisteriö, Valtiokonttori jaSotainvalidien Veljesliittoovat yhdessä selvittäneetKaunialan tilanteen ja sopi-neet yhteistyöstä, jollaturvataan Kaunialan sota-vammasairaalan toiminta jatalous kestävällä tavalla.Sotainvalidien kuntoutus jahoito jatkuu Kaunialassa.Yhteistyön lähtökohtanaovat sosiaali- ja terveysmi-nisteriön Kauniala-työryh-män vuoden 2003 jaValtiokonttorin vuoden

KAUNIALANTOIMINTATURVATAAN

2004 taustaselvitykset. Nii-den keskeinen sanoma on,että Kaunialassa annetunhoidon taso on hyvä ja lai-tos kykenee niin nyt kuintulevaisuudessakin säilyttä-mään sen hyvänä.

On sovittu, että Sotain-validien Veljesliitto laatiiselvitysten pohjaltakolmivuotisen Kaunialankehittämisohjelman, jossalaitoksen taloudellinen jatoiminnallinen perusta saa-tetaan kestävälle pohjalleniin, että hoidon laatu

ONKS TIETOOVASTAUKSET1. Vapaan pääsyn met-

siin ja soille luonnon-varaisia marjoja jasieniä poimimaan.

2. Portugalissa.3. Arviolta 40 prosent-

tia.4. Napakettu.5. Kuningas Daavidin.6. 47 kieltä.7. Kolme: Sahti, kala-

kukko ja karjalanpii-ras.

8. Helsingin ja Uuden-maan sairaanhoitopii-ri.

9. 12.10. Topi Sorsakoski.

Varmasti jokainen Hiito-lajuhlilla v 2002 ollut muis-taa, saaneensa matkaevääk-seen Hiitolan Säätiön juhla-puhujalta Pauli Puttoseltakehoituksen kirjoittaa noin10 arkkia A4 kokoa ja lä-hettää henkilökohtaisestihengentuotteet SäätiölleKyösti Turkille. Tuloksiaoli tullut hyvin niukasti,vaikka aiheita oli vain yksi.“Karjala kysymys”? Nämäsoikean malliset perinteisetpiirakat eivät tuottaneettyydyttävää tulosta ja mesaimme ”lehdot”, ellen pu-huisi ihan luokalle jäämi-sestä? Saimme viimekesänjuhlapuhujalta maakunta-johtajalta nyt pyöreänmalli-set piirakat matkaevääk-semme, toivossa, että nämä

Nämäeväspiirakat

toisivat paremman tulok-sen? Puheen kehoituksi-neen piti Pekka Turunen.Toivotaan parempaa antiatällä kerralla. Piirakka-kak-karan kokoa ei määritelty-kään, kunhan vain on ”höl-löä” paljon täytteenä. Ehkätuo sama arkkimäärä lieneenytkin kyseessä? Kysymys-hän on hyvin tärkeä, ei vainmeille hiitolaisille, vaanmyöskin kurkijokelaisille jakaikille siirtolaisille.

Tämä on kuin ennenmui-noin ”verolle pano kukinomaan kaupunkiinsa”?Emme me kukaan voi tois-temme asioista pitää huol-ta, ellei tieto tule, kuten joil-lekin "yllätyksenä pyytä-mättä". Kesä lähestyy kii-reineen ja kirjoittamiselle

jää vähemmän aikaa, nytvaloisten kevätpäivien ai-kana näkee paremmin mehuononäköisetkin, kutenitse olen. Toisaalta aika te-kee tehtävänsä ja pian ei olemeitä vanhuksia jäljelläsaamaan näitä muistelmiaja toivomuksia paperille.

En tiedä kuinka moniNoormarkun Karjalaseura-lainen otti haasteen vastaanmutta ainakin me KetolanTertun kanssa suoritimmevelvollisuutemme ja har-mittelimme paperin vä-hyyttä, kun sanottavaa olisiollut enemmänkin ja taisi-han tuo arkkimäärä ylittyä-kin. Sitä pahoittelen anteek-si pyytäen. Viime vuodenjuhlien päätössanojen lau-suja Pauli Puttonen kehoitti

Retkitauolla Metsälammen rannalla -91. Oik. Eira, Mauri, Pertti, Taavi ja Lasse.

viellä kaikkia muistamaannämä ”piirakkatalkoot”.Mutta jos pyyntö on vas-toin omaa periaatetta, sekinymmärretään. (oma mieli-pide). Toivoa sopii ja onsuotavaakin kirjoittaa "mi-

talin toista puolta" ja valot-taa näkemyksiään vaikka neolisivatkin vastakohdat."Eilinen on mennyt, huomi-nen on yhtä kaukana kuineilinenkin, mutta se tulee,jos on tullakseen. Eletään

tätä päivää ja tätä hetkeätässä ja nyt täysillä". Näis-sä mietteissä kirjoittamiintoivoo

Aino KoppiNoormarkku

samalla varmistetaan. Ke-hittämisohjelma sisältäämyös laitoksen tulevankäytön linjaukset. Valtio-valta tukee kehittämisohjel-man toimeenpanoa asetta-malla mahdollisimmanpian työn tueksi taustaryh-män, joka koostuu taloudenja terveydenhuollon asian-tuntijoista. Käytännön to-teutuksesta vastaa Sotain-validien Veljesliitto ja Kau-niala.

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18

Ruokakauppa Sinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

LIHAKAUPPA KAUPAN SISÄLLÄPihvi. on grillilihan palvelupiste

Viime vuonna hyvän vastaanoton saanutPihvi. palvelee Sinua tänäkin vuonna.Valikoimissa on perinteisiä tuttuja tuotteitaja parhaita uutuuksia.

Perjantaina se alkaa ja jatkuu aina elokuulle

pe klo 10-20la klo 10-15890

kg

Emännänparempipihvi Tervetuloa!

Pihvi. palvelee

HK Kabanossigrillimakkara

400-500 g (5,00 kg)

5002 pkt

Chick Broilerinmarinoitu reisi-koipi

n. 1,25 kg

149kg

SnellmanVoileipäkinkku

300 g (9,17 kg)

275pkt

SnellmanMarinoidut

Kasslerpihvit

495kg

T a r j o u k s e t v o i m a s s a : p e r j a n t a i n a 1 4 . 5 . 2 0 0 4