EI LAINVOIMAINEN

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS

TUOMIO

11/11767 1 5/2 Os. Käräjätuomari Tarja Airakorpi

Asiano:

2.12.2011

R 11/5907

Yhden tuomarin kokoonpano

Syyttäjä Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen

Vastaaja(t) ENÄJÄRVI MARTTI JAAKKO JUHANI MANTERE EERO TAPANI

Asianomistaja(t) PATENTTI- JA REKISTERIHALLITUS

Asia VIRKAVELVOLLISUUDEN RIKKOMINEN

Vireille 25.7.2011

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. VIRKAVELVOLLISUUDEN RIKKOMINEN (8010/R/0080695/10) Rikoslaki 40 luku 9 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti

19.11.2005 - 1.5.2010 HELSINKI

Enäjärvi on Patentti- ja rekisterihallituksen pääjohtajana virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa käyttäessään hänelle myönnettyä valtion Eurocard-luottokorttia ja Business Eurocard -maksuaikakorttia, joiden maksuvastuu on ollut Patentti- ja rekisterihallituksella.

Luottokortti ja maksuaikakortti oli annettu Enäjärven käyttöön virka- ja työtehtävien hoitamisesta johtuvien menojen maksamista varten. Korttia ei saanut käyttää ennakkojen maksamiseen.

Enäjärvi on nostanut luottokortilla ja maksuaikakortilla käteisnostoina yhteensä 58.365,26 euroa. Nostot eivät ole liittyneet edellä kerrotuin tavoin virka- tai työtehtävien hoitamiseen. Enäjärvi on jälkikäteen korvannut nostamansa varat Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Teko ei ole ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen ottaen huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat. Teko on jatkunut kauan, ja nostoja on ollut huomattava määrä.

2

2. MAKSUVÄLINEPETOS (8010/R/0080695/10) Rikoslaki 37 luku 8 § 1-kohta

19.11.2005 - 1.5.2010 HELSINKI

Enäjärvi on hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä käyttänyt hänelle myönnettyä valtion Eurocard-luottokorttia ja Business Eurocard -maksuaikakorttia lupaan perustuvan oikeutensa ylittäen.

Luottokortin ja maksuaikakortin maksuvastuu on ollut Patentti- ja rekisterihallituksella. Luottokortti ja maksuaikakortti oli annettu Enäjärven käyttöön virka- ja työtehtävien hoitamisesta johtuvien menojen maksamiseen. Korttia ei saanut käyttää ennakkojen maksamiseen.

Enäjärvi on nostanut maksuaikakortilla käteisnostoina rahaa yhteensä 58.365,26 euroa. Nostot eivät ole liittyneet edellä kerrotuin tavoin virka- tai työtehtävien hoitamiseen. Enäjärvi on jälkikäteen korvannut nostamansa varat Patentti- ja rekisterihallitukselle.

3. VIRKAVELVOLLISUUDEN RIKKOMINEN (8010/R/0080695/10) Rikoslaki 40 luku 9 § 1 momentti Laki valtion talousarviosta 24 b § ja 26 § Asetus valtion talousarviosta 38 §

19.11.2005 - 30.6.2010 HELSINKI

Mantere on Patentti- ja rekisterihallituksen ylijohtajana virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.

Mantereen virkatehtäviin on kuulunut Patentti- ja rekisterihallituksen pääjohtajan luottokortin ja maksuaikakortin käytöstä syntyneiden laskujen hyväksyminen. Mantere on hyväksynyt kuukausittain syytekohdassa yksi kerrotut Enäjärven laskut maksettaviksi, vaikka hän ei ollut varmistunut siitä, että meno on laillisen menoperusteen mukainen. Enäjärvi ei ollut toimittanut Mantereelle selvitystä siitä, että nostot ovat liittyneet virka- tai työtehtävien hoitamiseen, mikä on ollut luottokortin ja maksuaikakortin käytön edellytys.

Teko ei ole ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen ottaen huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat. Teko on jatkunut kauan, ja nostoja on ollut huomattava määrä.

Syyttäjän muut vaatimukset

Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 1 Vastaaja on velvoitettava korvaamaan valtiolle toclistelukustannukset. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 2 3 Vastaaja on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 3 Vastaaja on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

Vastaajien vastaukset

Svvtekohta 1 ia 2: Enäjärvi kiistää syytteen molempien syytekohtien osalta ja vaatii, että syyte kokonaisuudessaan hylätään. Suomen valtio on velvoitettava korvaamaan hänen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulunsa asiassa täysimääräisesti korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Enäjärvi kiistää käyttäneensä Eurocard-luottokorttia tai Business Eurocard-korttia taloudellisen hyödyn saamiseksi ja hän kiistää rikkoneensa kortin käyttöä koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Nostetut käteisvarat on nostettu viran hoitamista varten Enäjärvi ei ole koskaan rahoja nostaessaan ylittänyt määrättyjä nostorajoja. Hänen toimintansa ei ole missään vaiheessa ollut tahallista.

Svvtekohta 3: Mantere kiistää syytteen kokonaisuudessaan ja vaatii, että se hylätään. Suomen valtio on velvoitettava korvaamaan hänen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulunsa tässä asiassa täysimääräisesti korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Maksuaikakortteja koskevat laskut ovat olleet Eurocard laskuja, jotka on pitänyt maksaa Eurocard Oy:lle, jottei Patentti- ja rekisterihallitukselle tulisi viivästyskorkokuluja. Mantere huomautti, että jokaisen laskun hyväksymisen yhteydessä oli tehty päätös, että selvittämättä jääneet nostot peritään Enäjärveltä takaisin. Mantere oli huomauttanut lukuisia kertoja Enäjärvelle, että selvittämättömät käteisnostot ovat määräysten vastaisia.

TODISTELU (koskee jokaista syytekohtaa)

Kirjalliset todisteet MÄÄRÄYKSET

Syyttäjä 1) Eurocard-luottokortin käyttösitoumus 18.10.1995 (s. 263) 2.1) Päiväämätön Business Eurocard -maksuaikakortin käyttösitoumus (s. 264) 2.2) Ohje valtion maksuaikakortin käyttöönotosta tilivirastoissa 24.3.2006 Liite 13; sivut 354-386 3) Patentti ja rekisterihallituksen taloussäännöt v. 2004-2008 ja 2010; voimassa 1.1.2005 lähtien (erilliset asiakirjat) (v. 2004 s. 8 ja 11, v. 2005-2006 s. 8 v. 2007-2008 ja 2010 s. 11) 4) Valtion matkustussäännöt v. 2005-2010 (erilliset asiakirjat), 20 § 5) Valtiovarainministeriön kirje 17.2.2006 valtion virastoille ja laitoksille; voimassa 17.2.2006-31.12.2008 (s. 349-352, erityisesti s. 351)

6.1) Valtiokonttorin ohje Valtion maksamisratkaisun käyttö; voimassa 15.12.2009 lähtien (s. 515-553, erityisesti s. 526-527) 7) Päiväämätön ohje valtion Business Eurocard -maksuaikakortin käytöstä (s. 296-305, erityisesti s. 302)

Mantere

Enäjärvi

2) Päiväämätön Business Eurocard -maksuaikakortin käyttösitoumus (s. 264) 2.2) Ohje valtion maksuaikakortin käyttöönotosta tilivirastoissa 24.3.2006 Liite 13; sivut 354-386 ja 398 3) Patentti ja rekisterihallituksen taloussäännöt v. 2004-2008 ja 2010; voimassa 1.1.2005 lähtien (erilliset asiakirjat) (v. 2004 s. 8 ja 11, v. 2005-2006 s. 8 v. 2007-2008 ja 2010 s. 10 ja 11) 6.1) Valtiokonttorin ohje Valtion maksamisratkaisun käyttö; voimassa 15.12.2009 lähtien (s. 515-553, erityisesti s.528) 6.2) Määräys 17.2.2010, sivu 282

2.1) Päiväämätön Business Eurocard -maksuaikakortin käyttösitoumus (s. 264) 2.2) Ohje valtion maksuaikakortin käyttöönotosta tilivirastoissa 24.3.2006 Liite 13; sivut 354-386 4) Valtion matkustussäännöt v. 2005-2010 (erilliset asiakirjat), 20 § 5) Valtiovarainministeriön kirje 17.2.2006 valtion virastoille ja laitoksille; voimassa 17.2.2006-31.12.2008 (s. 349-352, erityisesti s. 351) 6.1) Valtiokonttorin ohje Valtion maksamisratkaisun käyttö; voimassa 15.12.2009 lähtien (s. 515-553, erityisesti s. 526-527) 7) Päiväämätön ohje valtion Business Eurocard -maksuaikakortin käytöstä (s. 296-305, erityisesti s. 302) 19) Wuolijoen lausunto 3.10.2011

VIRKAMATKAT

Syyttäjä 8) Listaus Enäjärven matkoista v. 2005-2010 (s. 191-227)

Enäjärvi 8) Listaus Enäjärven matkoista v. 2005-2010 (s. 191-227)

NOSTOT SUOMESSA

Syyttäjä 9) Listaus Enäjärven Suomessa tekemistä nostoista (s. 229- 238)

MUISTUTUKSET ENÄJÄRVELLE

Syyttäjä 10) Sähköpostiviestit Mantereen ja Enäjärven sihteerin Tuula Hirvosen välillä 19.6. ja 3.7.2008 (s. 273) 11) Mantereen sähköpostiviesti mm. Tuula Hirvoselle 5.6.2009 (s. 274) 12) Mantereen sähköpostiviesti Enäjärvelle 18.1.2008 (s. 276) 13) Mantereen sähköpostiviesti mm. talousjohtaja Raija Järviölle 26.11.2007 (s. 279) 14) Mantereen sähköpostiviesti 22.10.2007 Raija Järviölle ja 25.9.2007 Enäjärvelle (Liite 9, sivu 280)

Mantere 14) Mantereen sähköpostiviesti 22.10.2007 Raija Järviölle ja 25.9.2007

Enäjärvelle (Liite 9, sivu 280) 15) Mantereen muistio (s.272) 16)Tilintarkastajien kannanotot Patentti- ja rekisterihallituksen

tilintarkastuksista vuosilta 2005-2008 5

( sivut 653, 671-672, 685, 689, 696, 717-718, 731, 734, 743, 765-766, 781, 789, 810-811, 826 ) 17) Käteisnostorajan muutos, sivu 259 18) Huomautuskommentit Mantereen tekemiin menopäätöksiin. Pöytäkirjan 8010/R/80695/10 Li 1 s. 22, 28, 31, 43, 52, 59, 63, 65, 69, 73 ja 77

Enäjärvi 10) Sähköpostiviestit Mantereen ja Enäjärven sihteerin Tuula Hirvosen välillä 19.6. ja 3.7.2008 (s. 273) 11) Mantereen sähköpostiviesti mm. Tuula Hirvoselle 5.6.2009 (s. 274) 12) Mantereen sähköpostiviesti Enäjärvelle 18.1.2008 (s. 276) 13) Mantereen sähköpostiviesti mm. talousjohtaja Raija Järviölle 26.11.2007 (s. 279) 14) Mantereen sähköpostiviesti 22.10.2007 Raija Järviölle ja 25.9.2007 Enäjärvelle (s. 280) 16) Tilintarkastajien kannanotot Patentti- ja rekisterihallituksen tilintarkastuksista vuosilta 2005-2008 ( sivut 653, 671-672, 685, 689, 696, 717-718, 731, 734, 743, 765-766, 781, 789, 810-811, 826 )

Henkilötodistelu 1) Vastaaja Martti Enäjärven kuuleminen todistelutarkoituksessa 2) Vastaaja Eero Mantereen kuuleminen todistelutarkoituksessa 3) Todistaja Jukka Robert Wuolijoen kuuleminen 4) Todistaja Raija Helena Järviön kuuleminen 5) Todistaja Tuula Sinikka Hirvosen kuuleminen 6) Todistaja 011i Aarne Koikkalaisen kuuleminen 7) Todistaja Kirsti Enäjärven kuuleminen

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Asian riidattomasta taustasta

Enäjärvi on toiminut syytteessä mainittuna aikana Patentti- ja rekisterihallituksen pääjohtajana ja Mantere on toiminut sanottuna aikana viraston ylijohtajana. Valtionhallinnolle on hankittu yhteinen maksuaikakorttiratkaisu Eurocard Oy:ltä vuonna 2005. Sopimuskausi oli alkanut puitesopimuksen allekirjoituksella 18.10.2005. Kansainvälisen Business Eurocard- maksuaikakortin Enäjärvi on saanut käyttöönsä tammikuussa 2006.

Enäjärvi on nostanut 19.11.2005 ja 1.5.2010 välisenä aikana virkatehtävien hoitamista varten annetulla luottokortilla ja maksuaikakortilla käteisnostoina yhteensä 58.365,26 euroa. Näistä nostoista 48.940 euroa on nostettu Suomessa. Luottokortin ja maksuaikakortin maksuvastuu on ollut Patentti- ja rekisterihallituksella. Mainittujen nostojen liittymisestä virka- tai työtehtäviin ei ole esitetty selvityksiä Patentti- ja rekisterihallitukselle. Enäjärvi on korvannut nostamansa varat Patentti -ja rekisterihallitukselle. Mantereen tehtävänä on ollut hyväksyä Enäjärven luottokortin ja maksuaikakortin laskut, jotka hän on hyväksynyt kuukausittain.

Jutussa on Enäjärven osalta kyse siitä, ovatko mainitut käteisnostot liittyneet Enäjärven virka- tai työtehtävien hoitamiseen. Ovatko

käteisnostot olleet ohjeiden ja määräysten vastaisia ja onko Erffijärvi hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä käyttänyt korttia lupaan perustuvan oikeutensa ylittäen.

Mantereen osalta kyse on siitä, onko Mantere hyväksyessään laskut maksettavaksi toiminut ohjeiden ja määräysten vastaisesti.

Säädöksistä ja määräyksistä

Rikoslain 40 luvun 9 § on rangaistussäännös, joka vaatii täydennykseksi muita säännöksiä tai määräyksiä, joihin virkavelvollisuus perustuu. Virkavelvollisuuden ei tarvitse suoraan ilmetä säännöksistä tai määräyksistä. Riittää, kun virkavelvollisuuS perustuu niihin. ( kts.mm . Viljanen, Keskeiset rikokset 2010 s.610 ss)

Valtion virkamieslain 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Määräys voi olla yleinen normi, esimerkiksi työjärjestys, viraston sisäinen pysyväisimääräys, ohje- tai johtosääntö.

Todisteet 1 ja 2.1 koskevat korttien käyttösitoumuksia. Todisteen 1 mukaan, Eurocard-luottokortin käyttösitoumuksessa 18.10.1995, Enäjärvi on sitoutunut käyttämään luottokorttia vain valtion menojen maksamiseen ja toimittamaan virastoon jäljennökset luottokorttitositteista käyttötarkoituksineen. Todisteen 2.1 mukaan, päiväämätön Business Eurocard -maksuaikakortin käyttösitoumus, Enäjärvi on sitoutunut käyttämään maksuaikakorttia vain virka- ja työtehtävien hoitamisesta johtuvien menojen maksamiseen ja toimittamaan ostotapahtumien yhteydessä saamansa kuitit/ tositteet viipymättä tiliviraston määräämälle taholle. Epäselvät tai virastolle kuulumattomat menot vähennetään palkasta viivästyskorkoineen. Kortinhaltija vastaa kaikista kortilla tehdyistä ostoksista.

Todisteen 3 mukaan, Patentti- ja rekisterihallituksen taloussäännöt v. 2004-2008 ja 2010; voimassa 1.1.2005 lähtien, maksukorttien käyttäjä sitoutuu noudattamaan sitoumuksessa annettuja ohjeita. Matkakustannukset korvataan valtion matkustussäännön mukaisesti (Enäjärven osalta). Menon hyväksyjän on varmistuttava siitä, että meno on laillisen menoperusteen mukainen ( Mantereen osalta). Kirjallinen todiste 4 sisältään matkustussäännöt vuosilta 2005 - 2010. Matkustussäännön 20 §:n mukaan virkamatkasta aiheutuvien kustannusten maksamista varten on käytettävä valtion maksukorttia. Em. kustannusten osalta on oikeus ennakkoon vain, mikäli virkamiehen käyttöön ei ole luovutettu valtion maksukorttia tai kohdemaassa ei voi maksaa maksukortilla. Ennakko maksetaan virkamiehen pankkitilille.

Kirjalliset todisteet 2.2. ja 5-7 ovat ohjeita maksuaikakorttien käytöstä. Todiste 2.2. on Valtiokonttorin ohje valtion maksuaikakortin käyttöönotosta tilivirastoissa 24.3.2006. Kansainvälinen maksuaikakortti sisältää käteisnostomandollisuuden sekä koti- että ulkomailla. Käteisnoston euromääräinen käyttöraja on vakio 3000 e/

viikko/ kortti. Eurocard sitoutuu kehittämään maksuaikakortin 7 ominaisuuksia siten, että käteisnosto voidaan halutessa rajata joko kokonaan pois tai käteisnoston sallittua määrää voidaan haluttaessa rajata. Matka- ja päivärahaennakosta on määrätty, että matkustussäännön mukaisesti (20§) virkamatkasta aiheutuvien kustannusten maksamista varten käytetään valtion maksukorttia. Ennakkoa on oikeus saada vain, mikäli virkamiehen käyttöön ei ole luovutettu valtion maksukorttia tai kohdemaassa ei voi maksaa maksukortilla. Ennakko maksetaan virkamiehen pankkitilille. Maksuaikakortin käyttövastuu on sillä henkilöllä, jonka käyttöön maksuaikakortti on luovutettu. Tiliviraston luovuttaessa maksuaikakortin kortinhaltijalle, tiliviraston tulee huolehtia siitä, että kortinhaltija sitoutuu noudattamaan maksuaikakortin käyttöön liittyviä määräyksiä ja ohjeita.

Todisteen 5, joka on valtiovarainministeriön kirje 17.2.2006 valtion virastoille ja laitoksille; voimassa 17.2.2006-31.12.2008, mukaan maksuaikakortin käyttö on sallittu vain virka- ja työtehtävistä johtuvien menojen maksamiseen, käyttö on kielletty päivä- ja matkarahojen sekä ennakkojen maksamiseen. Maksuaikakorttia ei tule käyttää käteisen rahan nostamiseen muulloin kun perusteltavissa olevissa tapauksissa esimerkiksi tilanteissa, joissa maksuaikakorttia ei voida käyttää menon maksamiseen. Tehtävä nosto tulee mitoittaa maksettavan kustannuksen suuruuteen.

Todisteen 6.1, joka on Valtiokonttorin ohje" Valtion maksamisratkaisun käyttö", voimassa 15.12.2009 lähtien, mukaan maksuaikakorttia ja sillä nostettuja käteisvaroja saa käyttää vain virka- tai työtehtävien hoitamisesta johtuvien menojen maksamiseen, käyttö on kielletty päivä- ja matkarahojen sekä ennakkojen maksamiseen. Maksuaikakorttia ei tule käyttää käteisen rahan nostamiseen muulloin, kun perusteltavissa olevissa tapauksissa esimerkiksi tilanteissa, joissa maksuaikakorttia ei voida käyttää menon maksamiseen. Tehtävä nosto tulee mitoittaa maksettavan kustannuksen suuruuteen. Tämä ohje kumosi todisteen 2.2 mukaisen ohjeen ja tuli sen sijaan.

Todisteen 7, joka on ohje valtion Business Eurocard -maksuaikakortin käytöstä, mukaan virkamiehellä on oikeus saada ennakkoa, mikäli hänen käyttöönsä ei ole luovutettu valtion maksukorttia tai kohdemaassa ei voi maksaa maksukortilla. Tarvittaessa on oikeus saada myös päivärahat ennakkona, jotka maksetaan virkamiehen pankkitilille.

Käteisnostoista Riidatonta on, että luottokortilla ja maksuaikakortilla on nostettu syytteessä kuvattuna aikana käteistä rahaa, joiden liittymisistä virkatoimiin ei ole esitetty selvitystä, yhteensä 58.365,26 euroa.

Kirjallisen todisteen 9 mukaan, joka on listaus Enäjärven Suomessa tekemistä nostoista, Enäjärvi on nostanut rahaa:

- vuonna 2005 yhteensä 580 euroa - vuonna 2006 yhteensä 4.590 euroa - vuonna 2007 yhteensä 8.330 euroa - vuonna 2008 yhteensä 17.370 euroa - vuonna 2009 yhteensä 15.900 euroa ja

- vuonna 2010 yhteensä 2.170 8

yhteensä 48.940 euroa

Liittyvätkö käteisnostot virkatoimiin / ovatko käteisnostot olleet oikeutettuja? Onko Enäjärvi käyttänyt korttia lupaan perustuvan oikeutensa ylittäen hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä?

Kuinka Mantere on toiminut? Onko Mantere menetellyt vastoin säännöksiä ja määräyksiä ?

Näyttö (Koskee kaikkia syytekohtia)

Enäjärvi on kertonut, että kaikki käteisnostot ovat liittyneet virkatoimiin. Hän oli joutunut virkansa puolesta matkustamaan paljon ulkomailla. Oli järkevää ja oli jopa suositeltua, että ulkomailla on mukana käteistä. Oli paljon paikkoja, joissa kortti ei käynyt maksuvälineeksi, esimerkiksi jotkut ravintolat ja taksit eivät hyväksyneet korttia maksuvälineeksi. Eräät maat olivat myös sellaisia, että niissä ei uskaltanut käyttää korttia koska vaarana oli tulla ryöstetyksi. Joskus sattui tilanteita, että lentoja peruttiin tai tuli lentolakko, myös yhteyslennolta saattoi myöhästyä. Näissä tilanteissä käteinen raha oli ollut tarpeen. Kun hän oli osallistunut esimerkiksi EPO:n tai WIPO:n järjestämiin tilaisuuksiin, oli hän joutunut ensin itse maksamaan kustannuksia. Järjestävä taho oli sitten jälkikäteen maksanut hänelle korvauksia kustannuksista. Tilitysselvittelyssä saattoi mennä pitkään, koska korvaukset maksettiin usein myöhässä.

Kotimaassa käteistä oli tarvittu edustustilaisuuksissa muun muassa ravintolatarjoilun maksuihin ja taksimatkoihin. Enäjärven aikaisemmin kokema epämiellyttävä julkisuus, kun hänen toimintaansa oli aikaisemmin aiheetta epäilty, oli osaltaan johtanut siihen, että hän oli katsonut käteisen käytön olevan järkevää myös kotimaisten edustustilaisuuksien yhteydessä. Hän ei ollut koskaan ylittänyt käteisnostoille asetettua rajaa 3000 euroa viikossa. Enäjärvi katsoi, että hänellä oli ollut oikeus nostaa viikossa 3000 euroa käteistä viran hoidosta aiheutuviin kuluihin. Nostettua käteistä rahaa ei ole käytetty omiin yksityisiin menoihin. Hän oli aina tilittänyt/maksanut valtiolle takaisin määrän, joka käteisenä nostetuista varoista ei ollut mennyt virkatoimien hoitamiseen. Tilitys tapahtui joko esittämällä ostokuitteja varojen käytöstä tai palauttamalla rahat. Missään ohjeessa ei edellytetä esitettäväksi kirjanpitoa varten selvitystä noston tarkoituksesta. Hän maksoi palautuksen heti sen jälkeen, kun se oli ollut mandollista. Joskus työkiireet ja matkat ovat aiheuttaneet pientä tilityksen viivästymistä.

Ulkomaan matkoja on kuvattu kirjallisessa todisteessa 8. Todisteessa on listattu Enäjärven tekemät virkamatkat vuosina 2005 - 2010. Todiste sisältää Enäjärven virkamatkojen hyväksytyn erittelyn. Todisteesta käy ilmi, että kansainvälisten järjestöjen matkoja koskevia kuluja on korvattu Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Vuonna 2005 ulkomaille oli tehty 25 matkaa, kotimaahan yksi matka. Näistä ulkomaanmatkoista yhdeksän oli suuntautunut Espanjaan, Alicanteen. Merkintöjen mukaan matkat olivat liittyneet OHIM järjestön toimintaan. OHIM oli maksanut matkaan liittyvät kulut. Virastolle ei ole

tullut matkasta kuluja. Möncheniin oli suuntaunut neljä matkaaJa nämä matkat oli maksanut EPO. Virastolle ei ole syntynyt kuluja. Yhden Kapkaupunkiin suuntautuneen matkan on WIPO maksanut. Esimerkiksi Alicanteen 12.5.- 15.5. 2005 tehdystä matkasta on virastolle tilitetty "tulotositteella 21182" 6.6.2005 2.178,57 euroa.

Vuonna 2006 ulkomaille oli tehty 22 matkaa, kotimaahan yksi matka. Näistä ulkomaanmatkoista viisi oli suuntautunut Espanjaan, Alicanteen. Merkintöjen mukaan matkat olivat liittyneet OHIM järjestön toimintaan. OHIM oli maksanut neljään matkaan liittyvät kulut. Virastolle ei ole tullut matkasta kuluja. MOncheniin oli suuntaunut kolme matkaa ja nämä matkat oli maksanut EPO. Virastolle ei ole syntynyt kuluja. Samoin EPO on maksanut yhden Haagiin suuntautuneen matkan. Esimerkiksi Alicanteen 29.4.- 6.5.2006 tehdystä matkasta on virastolle tilitetty "tulotositteella 32626" 9.6.2006 1.113,50 euroa.

Vuonna 2007 ulkomaille oli tehty 20 matkaa, kotimaahan viisi matkaa. Näistä ulkomaanmatkoista viisi oli suuntautunut Espanjaan, Alicanteen. Merkintöjen mukaan matkat olivat liittyneet OHIM järjestön toimintaan. OHIM oli maksanut matkaan liittyvät kulut. Virastolle ei ole tullut matkasta kuluja. MOncheniin oli suuntautunut viisi matkaa ja näistä matkoista neljästä matkasta matkat oli maksanut EPO. Virastolle ei ole syntynyt kuluja. Yhden Geneven matkan on maksanut WIPO. Esimerkiksi Alicanteen 11.-15.2.2007 tehdystä matkasta on virastolle tilitetty "tulotositteella 31843" 16.3.2007 3036,00 euroa.

Vuonna 2008 ulkomaille oli tehty 22 matkaa, kotimaahan yksi matka. Näistä ulkomaanmatkoista yksi oli suuntautunut Espanjaan, Alicanteen. Merkintöjen mukaan matka oli liittynyt OHIM järjestön toimintaan. OHIM oli maksanut matkaan liittyvät kulut. MOncheniin oli suuntautunut neljä matkaa ja näistä matkoista kolmesta matkasta matkat oli maksanut EPO. Virastolle ei ole syntynyt kuluja. Neljästä Geneven matkasta on maksanut WIPO kaksi matkaa. Myöskään yhdestä Pietarin matkasta ei ole aiheutunut virastolle kuluja. Esimerkiksi Alicanteen 31.10-8.11.2008 tehdystä matkasta on virastolle tilitetty "tulotositteella 41851" 28.11.2008 229,68 euroa.

Vuonna 2009 ulkomaille oli tehty 18 matkaa, kotimaahan kuusi matkaa. Näistä ulkomaanmatkoista kaksi oli suuntautunut Espanjaan, Alicanteen. Merkintöjen mukaan matkat olivat liittynyt OHIM järjestön toimintaan. WIPO oli maksanut yhteen matkaan liittyvät kulut. Möncheniin oli suuntautunut neljä matkaa ja näistä matkoista kolmesta matkasta matkat oli maksanut EPO. Virastolle ei ole syntynyt kuluja. Kolmesta Geneven matkasta on maksanut WIPO yhden matkan. Yksi vuoden matkoista on suuntautunut New Delhiin. Matkan on maksanut WIPO. Myöskään yhdestä Pietarin matkasta ei ole aiheutunut kuluja. Esimerkiksi Alicanteen 14.-18.11.2009 tehdystä matkasta on virastolle tilitetty "tulotositteella 35353" 23.12.2009 1.138,93 euroa.

Vuonna 2010 ulkomaille suuntautuneita matkoja 1.5.2010 saakka on ollut kuusi, kotimaahan yksi matka. Näistä ulkomaanmatkoista kaksi oli suuntautunut Espanjaan, Alicanteen. Merkintöjen mukaan matkat ovat liittynyt OHIM järjestön toimintaan. OHIM oli maksanut matkaan liittyvät kulut. Möncheniin oli suuntautunut yksi matka ja matkan oli maksanut

EPO. Virastolle ei ole syntynyt kuluja. Esimerkiksi Alicanteen 10 19.-27.2.2010 tehdystä matkasta on virastolle tilitetty "tulotositteella 32223" 31.3.2010 1.343,55 euroa.

Mantere on kertonut, että maksuaikakortin myöntänyt Eurocard Oy ja Patentti- ja rekisterihallitus, jäljempänä PRH, olivat sopimussuhteessa keskenään. PRH oli antanut kortin Enäjärven käytettäväksi. Mantere ei ollut hyväksynyt Enäjärven PRH:lle osoittamia laskuja, vaan hän oli hyväksynyt Eurocard Oy:n PRH:lle osoittamat laskut kansainvälisen maksuaikakortin käytöstä. Eurocard Oy laskutti maksuaikakortin käytöstä kuukausittain. Maksuehto oli 14 päivää ja lasku nostoista ja ostoista erääntyi säännönmukaisesti seuraavan kuukauden 20. päivänä. PRH:n tuli sopimusehtojen mukaan maksaa laskut, jos korttia oli käytetty PRH:n ja Eurocard Oy:n tekemän sopimuksen rajoissa. Rajat olivat käteisnostoja 3000 euroa viikossa ja kortin käyttöraja 10.000 euroa kuukaudessa. Sillä seikalla, oliko kortin käyttäjä noudattanut oman virastonsa kortin käytölle asettamia ehtoja ja määräyksiä, ei ollut vaikutusta siihen, että laskut Eurocardille tuli maksaa ajoissa. Kaikki Enäjärven tekemät käteisnostot oli tehty PRH:n ja Eurocard Oy:n tekemän sopimuksen puitteissa, jolloin maksuvastuu oli PRH:lla. Jos maksuja ei olisi maksettu, olisi siitä aiheutunut PRH:lle viivästysmaksuja ja korkokuluja. Mantereen toimenkuvaan oli juuri kuulunut, että hän varmistaa, että PRH on vastuussa maksuista Eurocard Oy:lle. Mantereen hyväksymät laskut olivat siis olleet menoperusteiltaan oikeita ja lainmukaisia.

Mantere oli toiminut kirjallisena todisteena 3 esitetyn PRH:n taloussäännön mukaisesti. Sen mukaan ennen menon maksamista tähän määrätyn henkilön on hyväksyttävä meno. Hyväksyjän on varmistettava, että meno on laillisen menoperusteen mukainen sekä se, että tositteessa on asianmukaiset tarkistusmerkinnät. Hyväksymisen antajan asiana on tarkistaa se, että kirjanpitotili jolle maksu kirjataan, on oikea. Ennen kuin menopäätös oli tullut Mantereelle sähköisesti hyväksyttäväksi, vuosilta 2005-2007 Rondo-järjestelmässä ja vuosien 2008-2010 aikana Travel- järjestelmässä, oli laskujen numero- ja asiatarkastaja taloussäännön mukaisesti merkinnyt päätökseen kirjanpitotilit. Jokaiseen menopäätökseen on merkitty "palkansaajalta takaisin perit.tili 17493" ja palkansaaja Enäjärveltä takaisin perittävä summa. Tämä oli selvästi osoittanut, että laskuun sisältyy nostoja, jotka PRH perii kortin käyttäjältä Enäjärveltä takaisin. Mantere oli sitten numero- ja asiatarkastuksen jälkeen hyväksynyt menopäätökset ja merkityt tiliöinnit. Joidenkin laskujen osalta Mantere oli alustavasti hyväksynyt päätöksen merkinnöin "kirjanpitoon odottavaksi eräksi". Sen jälkeen, kun 1-2 kuukauden kuluessa on käynyt ilmi, miltä osin Enäjärvi ei ollut esittänyt selvityksiä, oli Mantere sähköisellä allekirjoituksella hyväksynyt tiliöinnin "palkansaajalta takaisin peritt.tili 17493" ja palkansaaja Enäjärveltä takaisin perittävän summan. Enäjärvi oli sen jälkeen, kun päätökset takaisinperinnästä oli tehty, maksanut käteisellä PRH :n kassaan käteisnostot, joista ei oltu esitetty selvitystä. Mantere oli lukuisia kertoja keskustellut Enäjärven kanssa käteisnostostoista ja ilmoittanut oman kantansa, että käteisnostot olivat sallittuja vain niissä tapauksissa, joissa maksukortin käyttö ei ollut mandollista ja nostot tulee selvittää ja ja selvittämättömät nostot palauttaa nopeasti. Mantere oli

myös kiinnittänyt Enäjärven huomiota siihen, että käteisnostot l /a niiden selvittelyt aiheuttavat laskujen käsittelijöille paljon ylimääräistä työtä. Enäjärvi on aina vain vastannut, että hänellä on oikeus nostaa rahaa 3000 euroa viikossa ja nostot liittyvät viranhoitoon.

Mantere viittasi kirjalliseen todisteeseen 18, Mantereen huomautukset menopäätöksissä, josta käy ilmi, että Mantere oli menopäätösten hyväksymisen yhteydessä useita kertoja kirjannut muun muassa " kiinnitin pj:n huomiota käteisnostojen määrään ja totesin, että käteisnostot eivät ole hyväksyttäviä" ja "Selvitykset tulee tehdä viivytyksettä" ja "Selvittämättömät käteisnostot tulee viivytyksettä palauttaa kassaan". Myös kirjallisesta todisteesta 15, joka on Mantereen muistio 27.8.2009, käy ilmi, että Mantere on toimittanut muistion sisäiselle tarkastukselle ja talousjohtajalle. Muistion mukaan Mantere oli keskustellut Enäjärven kanssa ja ilmoittanut Enäjärvelle, että Enäjärven käteisnostot ovat lähes joka kuukausi ylittäneet sen määrän, jota matkaennakkona olisi ollut aiheellista nostaa. Enäjärvelle oli myös ilmoitettu, että käteisnostot ovat vastoin kortin käytöstä annettuja ohjeita ja ne aiheuttavat runsaasti ylimääräistä hallinnollista työtä.

Kirjalliset todisteet 10 - 14 ovat sähköpostiviestejä Mantereen ja Enäjärven sihteerin Hirvosen ja Enäjärven sekä Mantereen ja talousjohtaja Järviön välillä 25.9.2007 ja 5.6.2009 välisenä aikana.

Todisteen 10 mukaan, sähköpostiviestit Mantereen ja Enäjärven sihteerin Tuula Hirvosen välillä 19.6. ja 3.7.2008, Enäjärven huomiota kiinnitetty on käteisnostoihin ja varojen palauttamisvelvollisuuteen

Todisteen 11 mukaan, Mantereen sähköpostiviesti mm. Tuula Hirvoselle 5.6.2009 Enäjärven huomiota on kiinnitetty käteisnostojen palauttamisvelvollisuuteen

Todisteen 12 mukaan, Mantereen sähköpostiviesti Enäjärvelle 18.1.2008 Enäjärveä on kielletty tekemästä käteisnostoja, jotka myöhemmin palautetaan kassaan.

Todisteen 13 mukaan, Mantereen sähköpostiviesti talousjohtaja Raija Järviölle 26.11.2007, Enäjärvelle on kerrottu useasti, että käteisnostot ovat vastoin luottokortin käytöstä annettuja ohjeita

Todisteen 14 mukaan Mantereen sähköpostiviesti 22.10.2007 Raija Järviölle ja 25.9.2007 Enäjärvelle. Enäjärvelle on kerrottu, että käteisnostot ovat sallittuja vain poikkeustapauksissa, lähinnä ulkomailla. Enäjärvi on palauttanut käteisnostoja kassaan yksityisottoina

Mantere kertoi, että kun käteisnostojen rajoittaminen oli tullut viraston sisällä mandolliseksi, oli hän tehnyt kirjallisesta todisteesta 6.2 ilmenevän 17.2.2010 päätöksen, että nostoraja on 500 euroa viikossa. Enäjärvi oli kuitenkin tehnyt kirjallisesta todisteesta 17 ilmenevän muutoksen heti 17.2.2010, jolla nostoraja palautettiin 3000 euroa viikoksi. Kun vuonna 2010 Enäjärven suorittamiin käteisnostoihin vuodelta 2009 todella kiinnitettiin huomiota, Enäjärveltä kiellettiin kortin käyttö ja kortti otettiin häneltä pois.

Kirjallinen todiste 16 sisältää valtiontalouden tarkastusvirast&I tilinpäätöskannanotot vuosilta 2005 - 2008. Tarkastajilla ei ole ollut huomautettavaa.

Todistaja Wuolijoki kertoi olleensa Valtinkonttorin pääjohtajana vuosina 1992-2008. Hän kertoi laatineensa kirjallisena todisteena 19 esitetyn lausunnon. Lausunnon mukaan Wuolijoen tiedossa ei ole valtion kirjanpitotarpeesta johtuvaa syytä, jonka perusteella virkamiehen tulisi valtion vastattavan luotto- tai maksuaikakortin käytön tilityksen yhteydessä toimittaa virastolle kuitti tai tosite muusta kortilla tapahtuneesta rahankäytöstä kuin sellaisesta, joka on valtion vastattavana ja tämän johdosta kirjataan kirjanpitoon valtion menona. Mikäli kortilla on nostettu käteisvaroja enemmän kuin virkatehtävien hoito säännösten mukaisella tavalla olisi vaatinut, tulee ylijäämä palauttaa valtiolle. Wuolijoen käsityksen mukaan, silloin kun matkustetaan "erityisiin olosuhteisiin" eksoottisiin maihin, on järkevää varautua niin, että on käteistä rahaa mukana.

Todistaja Järviö kertoi toimineensa PRH:n talousjohtajana syytteessä mainittuna aikana. Järviön tehtävänä oli ollut maksaa ne laskut, jotka Mantere oli hyväksynyt. Käytäntö oli, että PRH maksoi pääsääntöisesti Enäjärven matkat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Poikkeuksia oli EPO:n ,WIPO:n ja OHIM:n matkoissa. Maksuaikakortin tarkoituksena oli, että sitä käytetään matkalla kulujen maksamiseen ja tämän vuoksi ennakkoja ei yleensä maksettu. Mikäli niitä olisi maksettu, olisi ne maksettu henkilön pankkitilille. Järviö oli ollut Mantereen kanssa tilaisuudessa, jossa Enäjärvelle oli selkeästi ilmoitettu, että käteisnostoja ei saa tehdä, vaan korttia pitää käyttää menojen maksamiseen. Enäjärvi oli ollut tietoinen korttia koskevista määräyksistä ja ohjeista. Järviö oli myös saanut Mantereelta kirjallisten todisteiden 13 ja 14 mukaiset viestit.

Todistaja Hirvonen oli toiminut Enäjärven sihteerinä. Enäjärvi oli olut tietoinen Euracard kortin ja vuoden 2006 alussa saadun maksuaikakortin ehdoista ja kortteja koskevista muista ohjeista. Kotimaan matkoja oli vähemmän kuin ulkomaan matkoja. Kotimaassa oli myös paljon kokouksia ja muita tapaamisia pääkaupunkiseudulla. Enäjärvi saattoi tehdä töitä viikonloppuisinkin. Enäjärven käteisnostoista oli tehty kuukausittain yhteenveto, joka oli toimitettu Enäjärvelle. Enäjärvi oli tämän jälkeen toimittanut kuitteja maksetuista laskuista. Enäjärvi oli maksanut takaisin käteisellä PRH:n kassaan sen määrän, josta ei ollut esittää tositteita. Hirvonen oli saanut Mantereelta kirjallisten todisteiden 10 ja 11 mukaiset sähköpostiviestit. Hirvonen tiesi, että Mantere ja Järviö olivat keskustelleet Enäjärven kanssa.

Todistaja Koikkalainen oli toiminut ennen Manteretta PRH:n ylijohtajana. Vuodesta 2004 Koikkalainen oli toiminut linjanjohtajana. Koikkalaisen mukaan Enäjärvi teki virassaan paljon ulkomaanmatkoja. Enäjärvi oli joskus ottanut viikonloppunakin yhteyttä Koikkalaiseen virkatehtävissä.

Todistaja Kirsti Enäjärvi kertoi, että Martti Enäjärvi joutui matkustamaan paljon ulkomailla. Tämän vuoksi kodin talousasioiden hoito oli jäänyt Kirsti Enäjärvelle. Yksityismenot oli aina hoidettu omista varoista. -Kotimaassakin Enäjärvellä oli ollut paljon edustustilaisuuksia,

jossa Enäjärvi oli toiminut isäntänä. Monet viikonloput olivat kuluneet virantoimituksessa.

Johtopäätökset näytöstä

Syytekohta 1: Enäjärven käytössä olleiden Eurocard -luottokorttia ja Business Eurocard-maksuaikakorttia koskevat ohjeiden ja määräysten mukaan kortteja on voinut käyttää ainoastaan viranhoitoon liittyvien menojen maksamiseen. Määräysten mukaan-maksuaikakorttia ei tule käyttää käteisen rahan nostamiseen muulloin kun perusteltavissa olevissa tapauksissa, esimerkiksi tilanteissa, joissa maksuaikakorttia ei voida käyttää menon maksamiseen. Tehtävä nosto tulee mitoittaa maksettavan kustannuksen suuruuteen. Ennakkoa on oikeus saada vain, mikäli virkamiehen käyttöön ei ole luovutettu valtion maksukorttia tai kohdemaassa ei voi maksaa maksukortilla. Ennakko maksetaan virkamiehen pankkitilille. Enäjärvi on allekirjoittamissaan sitoumuksissa sitoutunut käyttämään kortteja määräysten mukaisesti.

Kodeilla on ollut sallittua nostaa käteistä eikä Enäjärvi ole nostoillaan ylittänyt nostoille asetettua rajaa 3000 euroa viikossa. Enäjärven allekirjoittaman sitoumuksen mukaan kortinhaltija vastaa kaikista kortilla tehdyistä ostoksista. Epäselvät tai virastolle kuulumattomat menot vähennetään palkasta viivästyskorkoineen. Enäjärvi onkin maksanut valtiolle takaisin edellä mainitut käteisnostot, joiden kuulumisesta viranhoitoon ei oltu esitetty selvitystä.

Todistaja Wuolijoen ja Enäjärven esittämän selvityksen mukaan käteistä on ollut perusteltua nostaa, mikäli matka suuntautui maahan, jossa kortin käyttö oli "vaikeaa tai vaarallista". Mitään syytä epäillä sanottua ilmoitusta ei asiassa ole. Enäjärvi on matkoista esitetyn selvityksen (kirjallinen todiste 8) mukaan ainakin kerran vuonna 2005 matkustanut Kapkaupunkiin, kerran vuonna 2006 Singaporeen ja kerran vuonna 2009 New Delhiin. Valtion tilintarkastajat eivät olleet puuttuneet Enäjärven suorittamiin käteisnostoihin ennen vuotta 2009. Jutussa ei ole esitetty selvitystä siitä, että Enäjärvi olisi käyttänyt nostamiaan varoja omien henkilökohtaisten menojensa maksamiseen. Todistajana kuultu Kirsti Enäjärvi on kertonut, että hän huolehti perheen maksuista ja maksuihin käytettiin ainoastaan perheen omia varoja.

Edellä kuvattujen syytettä vastaan puhuvien seikkojen lisäksi on asiassa selvitetty, että tehtyjen nostojen määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Ulkomaan matkojen määrä puolestaan ei ole kasvanut, päinvastoin niiden määrä on vähentynyt. Matkojen määrä on ollut suurin vuonna 2005, 25 matkaa ja vuonna 2009 matkoja on ollut 18. Suurin osa matkoista on suuntautunut Manner-Eurooppaan. Eniten matkoja on tehty Espanjaan, Alicanteen. Matkoista esitetyn listauksen mukaan OHIM on maksanut näistä matkoista aiheutuneet kulut virastolle noin kuukauden kuluttua matkan päättymisestä. Tästä on pääteltävissä, että virasto on alunperin maksanut kustannukset ja saanut sitten tilaisuuden järjestäjältä tilaisuuden jälkeen suorituksen suorittamistaan kustannuksista. Myös EPO:n ja WIPO:n toimintaan kuuluvista matkoista on maksettu korvauksia jälkikäteen. Osa korvauksista on tullut järjestävältä taholta suoraan PRH:lle ja osa korvauksista lienee maksettu Enäjärvelle

suoraan. Matkakohteet ovat siis olleet pääosin eurooppalaisia" kaupunkeja. Kansainvälisten maksuaikakorttien käyttö eurooppalaisissa kaupungeissa on täysin tavanomaista. Asiassa ei ole esitetty mitään sellaista syytä, minkä vuoksi näille matkoille olisi tullut ennakkoon varata suuria summia käteisiä varoja. Korttia on varmuudella ollut mandollista käyttää myös yllättävissä tilanteissa matkoilla. Peruuntuneen lennon tilalle voi hankkia uuden matkan maksamalla sen kortilla. Ylimääräiset yöpymiset on mandollista maksaa kortilla. Luottokortit käyvät maksuvälineiksi eurooppalaisissa hotelleissa ja ravintoloissa. Muutama Euroopan ulkopuolelle tehty matka ei selitä kotimaassa tehtyjä huomattavia käteisnostoja.

Jutussa on selvitetty Enäjärven omalla kertomuksella sekä todistajien Hirvosen, Koikkalaisen ja Kirsti Enäjärven kertomuksella, että Enäjärvella oli ollut paljon edustustilaisuuksia kotimaassa. Enäjärvi on tehnyt vuosittain muutaman matkan kotimaassa. Matkakohteina ovat useimmiten olleet Kittilä ja Vierumäki. Usein tilaisuudet olivat olleet ravintoloissa. Käteisen käyttö on määräysten mukaan sallittua, jos maksua ei voida suorittaa kortilla. Varmuudella Suomessa ravintolalaskut ja taksimatkat on ollut mandollista maksaa valtion luottokortilla. Tehty käteisnosto on tullut mitoittaa maksettavan kustannuksen suuruiseksi. Enäjärven viranhoidon pitkä kokemus huomioon ottaen ei ole uskottavaa, että hän olisi vahingossa arvioinut aiheutuvat kulut ja maksut vuosittain selvästi liian suuriksi. Hänen on täytynyt itsekin kiinnittää asiaan huomiota, koska hän on lähes kuukausittain joutunut maksamaan takaisin PRH:lle nostamiaan käteisvaroja.

Jo vuonna 2006 Enäjärvelle on laskujen hyväksyjän, Mantereen taholta huomautettu suurista ja selvittämättömistä käteisnostoista. Tuolloin selvittämättömien nostojen määrä oli kotimaassa ollut jo 4.590 euroa. Laskujen hyväksyjä, Mantere oli korostanut, että käteisnostot eivät ole sallittuja. Hän on maksupäätöksiin kirjannut, että käteisnostoja tulee välttää ja tilitysten on tultava ajoissa. Vuonna 2007 Mantere on puuttunut asiaan huomauttamalla asiasta talousjohtaja Järviölle ja Enäjärven sihteerille Hirvoselle. Vuonna 2007 selvittämättömien kotimaassa tehtyjen käteisnostojen määrä oli noussut 8.330 euroon. Varmuudella Enäjärvi on jo vuonna 2006 tullut tietoiseksi siitä, että laskujen hyväksyjä ei pidä käteisnostoja ohjeiden ja määräysten mukaisena. Huomautuksista ja maksupalautuspäätöksistä huolimatta Enäjärven palautettavaksi määrätty rahamäärä on vain kasvanut. Kotimaan selvittämättömät nostot vuonna 2008 on ollut 17.370 euroa ja vuonna 2009 15.900 euroa.

Pelkästään se seikka, että nostoraja on ollut 3000 euroa viikossa ja, että kortin käyttäjä on lopulta vastuussa kortilla tehdyistä nostoista ja ostoista ei oikeuta tekemään selvittämättömiä nostoja ja ohittamaan käteisnostoista ja ennakon nostoista annettuja edellä selostettuja rajoituksia. Sekään, että valtion tilintarkastajat eivät ennen vuotta 2009 ole puuttuneet asiaan, ei ole oikeuttanut Enäjärveä tekemään ohjeiden ja määräysten vastaisia nostoja. Enäjärvi on ollut varmuudella tietoinen käteisnostoja koskevista määräyksistä. Se, että Enäjärvi ei ole halunnut muuttaa käytäntöään, osoittaa se, että hän on heti sen jälkeen, kun Mantere oli 17.2.2010 alentanut nostorajan 500 euroon viikossa,

19.2.2010 omalla päätöksellään määrännyt nostorajan takaisih53000 euroon. Enäjärvi on ollut tietoinen, että hänen menettelynsä aiheuttaa virastossa ylimääräistä työtä ja. siitä huolimatta hän on jatkanut nostojen tekemistä aina siihen saakka, kunnes kortin käyttö oli häneltä kielletty ja kortti oli otettu häneltä pois.

Edellä oleva osoittaa, että Enäjärvi on virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa käyttäessään hänelle myönnettyä valtion Eurocard-luottokorttia ja Business Eurocard -maksuaikakorttia, joiden maksuvastuu on ollut Patentti- ja rekisterihallituksella.

Selvittämättömien nostojen määrä 58.365,26 on sinänsä riidaton. Siltä osin, kun selvittämättömiä nostoja on tehty kotimaassa yhteensä 48.940 euron edestä, on Enäjärven menettely ollut edellä selostetuin tavoin syytteen mukaisesti vastoin säännöksiä ja määräyksiä. Nostoista on 9.425,26 euroa tehty ilmeisesti ulkomailla. Siitä, kuinka tämä summa on jakautunut syytteessä mainitulle ajalle, ei ole asiassa esitetty selvitystä. Enäjärvi on kertonut, että kun hän oli osallistunut ainakin EPO:n ja WIPO:n toimintaan liittyviin tilaisuuksiin, oli hän maksanut tilaisuuteen liittyviä kuluja itse. Tämän jälkeen järjestävä taho oli suorittanut hänelle jälkikäteen korvaukset. On mandollista, että ulkomailla tehdyt nostot ovat täysin aiheellisia ja perusteltuja viran hoitoon liittyviä kuluja. Kun järjestävän tahon palautus on saattanut viipyä pitkäänkin, on se voinut aiheuttaa sekaannusta tilityksissä. Tämän vuoksi, kun muuta näyttöä ei ole esitetty, on mandollista, että ulkomailla tehdyt nostot ovat täysin aiheellisia ja perusteltuja viran hoitoon liittyviä kuluja. Sen vuoksi on syyte siltä osin, kun Enäjärven esitetään nostaneen perusteetta rahaa enemmän kuin 48.940 euroa, hylättävä.

Lopputulos

Enäjärvi on syyllistynyt syytekohdan 1 osalta edellä kuvatulla menettelyllään virkavelvollisuuden rikkomiseen. Teko on jatkunut kauan ja nostojen määrä on ollut huomattava. Tämän vuoksi tekoa ei ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

Syytekohta 2: Edellä on todettu, että Enäjärvellä ei ole ollut lupaa ja oikeutta tehdä käteisnostoja, jotka eivät ole liittyneet viranhoitoon. Enäjärven on katsottu syytekohdassa 1 kuvatulla tavalla ylittäneen lupaan perustuvan oikeutensa. Luvattomia nostoja on ollut yhteensä 48.940 euroa. Enäjärvi on toiminut tahallisesti. Nostoillaan Enäjärvi on hankkinut itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä.

Lopputulos Enäjärvi on syyllistynyt maksuvälinepetokseen.

Svvtekohta 3: Mantere on kertonut toiminnastaan laskujen hyväksyjänä hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Kertomuksen luotettavuutta osoittavat kaikki Mantereen toimintaa kuvaavat ja selvittävät edellä selostetut kirjalliset todisteet. Näyttö osoittaa, että Mantere on virkaansa hoitaessaan tehnyt Enäjärven käteisnostojen osalta kaiken voitavansa. Hän on jo vuodesta 2006 alkaen, kun käteisnostojen määrä oli ollut jo huomattava, pyrkinyt rajoittamaan Enäjärven toimintaa käteisnostojen osalta. Heti, kun se oli ollut mandollista, Mantere oli alentanut käteisnostorajan 500 euroksi. Enäjärvi oli kuitenkin itse heti määrännyt nostorajan palautettavaksi

takaisin 3000 euroon. Mantereen on tullut huolehtia siitä, että Wlvoitteet Eurocard Oy:tä kohtaan tulevat hoidetuksi. Hän on myös huolehtinut siitä, että Enäjärvi maksaa valtiolle takaisin selvittämättömät nostot. Esitetty näyttö osoittaa, että Mantere on varmistautunut siitä, että menot ovat olleet laillisen menoperusteen mukaisia. Mantere ei ole virkaansa toimittaessaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettavia säännöksiä tai määräyksiä.

Lopputulos Syyte hylätään.

Rangaistusseuraamus

Enäjärvi on jälkikäteen korvannut nostamansa rahat Patentti- ja rekisterihallitukselle. Tämän vuoksi, vaikka nostojen määrä on ollut huomattava, on oikeudenmukaisena seuraamuksena teoista pidettävä syyttäjänkin ehdottamaa sakkorangaistusta. Päiväsakon rahamäärää vahvistettaessa on perusteena käytetty vuoden 2009 verotustietoja.

Oikeudenkäyntikulut

Syytteen tultua hylätyksi Mantereella on oikeus saada kohtuulliset oikeudenkäyntikulunsa korvatuksi valtion varoista. Syyttäjällä ei ole ollut huomauttamista vaadittujen oikeudenkäyntikulujen määrästä.

Tuomiolauselma Käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmista ilmenevällä tavalla.

MUUTOKSENHAKU Muutoksenhakuohjaus

käräjätuomari Tarja Airakorpi

SIVU 1(1)

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS

2.12.2011 NO : 11767 TL: 1 OSASTO 5/2 DNO: R 11/5907

VASTAAJA

Enäjärvi, Martti 140842-4616

Kartanontie 9 A 21 00330 HELSINKI

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Virkavelvollisuuden rikkominen 19.11.2005-1.5.2010 2) Maksuvälinepetos 19.11.2005-1.5.2010

RANGAISTUS SEURAAMUKSET

YHTEINEN SAKKORANGAISTUS Syyksi luetut rikokset 1-2 80 päiväsakkoa a 104 euroa 8.320 euroa

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 40 luku 9 § 1 Valtion virkamieslaki 14 § 1

2) Rikoslaki 37 luku 8 § 1

KORVAUSVELVOLLISUUS

Vastaaja Enäjärvi velvoitetaan korvaamaan valtiol-le jutussa 26.10.2011 maksetut todistelukustannuk-set 62 euroa.

SIVU 1(1)

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS

2.12.2011 NO : 11767 TL: 2 OSASTO 5/2 DNO: R 11/5907

VASTAAJA

Mantere, Eero 240562-133T

Arkadiankatu 6A 00100 HELSINKI

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

3) Virkavelvollisuuden rikkominen 19.11.2005- 30.6.2010

KORVAUSVELVOLLISUUS

Valtio velvoitetaan oikeudenkäynnistä rikos- asioissa annetun lain 9 luvun la §:n 1 momentin nojalla suorittamaan Mantereelle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 3.180 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen 2.1.2012 lukien.

MUUTOKSENHAKUOHJEET 1

Käräjäoikeuden ratkaisuun tyytymätön voi hakea siihen muutosta hovioikeudelta tai ennakkopäätösvalituk-sella korkeimmalta oikeudelta. Muutoksenhakumenettelyyn kuuluvat:

tyytymättömyyden ilmoittaminen ja valittaminen.

Ennakkopäätösvalituksen tekeminen edellyttää lisäksi valitusluvan pyytämistä korkeimmalta oikeudelta. Jos valituslupaa ei myönnetä, käräjäoikeuden ratkaisu jää pysyväksi.

Tyytymättö- Käräjäoikeuden ratkaisuun on ilmoitettava tyytymättömyyttä viikon kuluessa ratkaisun julistamisesta tai myyden il- antamisesta, toisin sanoen viimeistään seuraavalla viikolla ratkaisun julistamis- tai antamispäivää vastaavana moittaminen viikonpäivänä. Ilmoitus on tehtävä suullisesti tai kirjallisesti asian ratkaisseelle käräjäoikeudelle tai tämän kä-

räjäoikeuden kansliaan sen aukioloaikana.

Kanslian osoite ja aukioloaika ovat: Helsingin käräjäoikeus Porkkalankatu 13, PL 650 00181 Helsinki

telekopio: 029 56 44271 sähköposti: helsinki.ko@oikeus.fi

aukioloaika: 8.00 - 16.15

Ilmoituksen voi tehdä henkilökohtaisesti, asiamiestä käyttäen, lähetin välityksellä, postitse taikka telekopiona tai sähköpostina. Ilmoituksen lähettäminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Jos tyytymättömyyden ilmoitus myöhästyy, puhevalta on menetetty. Kirjeessä on mainittava lähettäjän postiosoite.

Vangittu tai vankeusrangaistusta tai muuntorangaistusta suorittava henkilö saa rikosasiassa ilmoittaa tyyty-mättömyyttä myös vankilan johtajalle. Jos tyytymättömyyden ilmoittamisen määräaika päättyy tällaisen hen-kilön ollessa oikeudenkäynnin tai vanginkuljetuksen vuoksi rangaistuslaitoksen ulkopuolella, hän saa ilmoit-taa tyytymättömyyttä vankilaan saapumisen jälkeisenä päivänä.

Sotilasoikeudenkäyntiasioissa saadaan tyytymättömyys alioikeuden päätökseen ilmoittaa myös sen perusyksi-kön päällikölle tai sen joukko-osaston komentajalle, jossa tyytymättömyyden ilmoittaja on. Päävartiossa tai muuten sotilasviranomaisen valvonnan alaisena oleva saa tehdä tyytymättömyyden ilmoituksensa päävartion tai vastaavan päällikölle.

Tyytymättömyyden ilmoitus saadaan rajoittaa koskemaan osaa käräjäoikeuden ratkaisusta. Rajoitus on mai-nittava tyytymättömyyttä ilmoitettaessa.

Tyytymättömyyttä ilmoitettaessa on myös mainittava, millä tavalla asiassa laadittu toimituskirja, joka on tar-peen valitusta varten, toimitetaan ilmoittajalle.

Tyytymättömyyden ilmoitus saadaan peruuttaa tyytymättömyyden ilmoittamiselle säädetyn määräajan ku-luessa. Peruutukseen on sovellettava, mitä tyytymättömyyden ilmoittamisesta on säädetty.

Valittaminen Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä päivää. Määräajan laskeminen alkaa käräjäoikeu-den ratkaisun julistamis- tai antamispäivää seuraavasta päivästä. Valituskirjelmä toimitetaan edellä mainitun käräjäoikeuden kansliaan. Sotilasoikeudenkäyntiasiassa valituskirjelmä saadaan antaa myös sille sotilasviran-omaiselle, joka lain nojalla on oikeutettu ottamaan vastaan tyytymättömyyden ilmoituksen.

Ohjeet valitusmenettelyä varten ovat käräjäoikeuden toimituskirjan liitteenä olevassa valitusosoituksessa.

Vastavalitus Valituksen johdosta valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden ratkaisusta. Määräaika vastavalitusta varten on kaksi viikkoa valittajalle asetetun valitusmääräajan päättymi-sestä.

Määräajan

Valittajan on valitusajan kuluessa pyydettävä uutta määräaikaa käräjäoikeuden kansliasta käräjäoikeudelle pidentäm osoitetulla hakemuksella, jos muutosta ei ole voitu hakea määräajassa laillisen esteen tai muun hyväksyttävän nen syyn vuoksi. Sotilasoikeudenkäyntiasiassa hakemus saadaan antaa myös edellä mainitulle sotilasviranomai-

selle.

2

Valituksen täydentä mi-nen

Jatkokäsitte-lylupa

Ennakko- päätös- valitus

Jos määräajassa toimitettu valitus on puutteellinen, hovioikeus voi kehottaa korjaamaan puutteen. Jos keho-tusta ei noudateta ja jos valitus on niin puutteellinen, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi hovioikeu-dessa, valitus jätetään tutkimatta.

Valituksen käsittelyyn vaikuttaa myös se, tarvitaanko asiassa hovioikeuden myöntämä jatkokäsittelylupa.

Riita-asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa, jos käräjäoikeuden ratkaisu on asianosaiselle vastainen vain saami-sen osalta ja valituskirjelmässä esitetyn vaatimuksen ja käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen välinen ero-tus eli häviöarvo ei ole yli 10.000 euroa. Oikeudenkäyntikuluja ja vaatimukselle laskettavaa korkoa ei oteta huomioon häviöarvon määrää laskettaessa.

Vastaaja tarvitsee rikosasiassa jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ole tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta. Rangaistuksen ankaruutta arvioitaessa ei oteta huomioon vankeusrangaistuksen ohessa tuomittua sakkoa tai muuta rikosoikeudellista seuraamusta.

Vastaaja ei kuitenkaan rikosasiassa tarvitse jatkokäsittelylupaa, jos vastaaja on tuomittu viralta pantavaksi; vastaaja on tuomittu menettämisseuraamukseen, jos valtiolle menetetyksi tuomitun hyödyn määrä, omaisuuden tai esineen arvo taikka niiden sijasta menetetyksi tuomittu arvo on enemmän kuin 10.000 euroa; vastaaja on tuomittu yhteisösakkoon, jonka määrä on enemmän kuin 10.000 euroa; virallinen syyttäjä ei tarvitse asiassa jatkokäsittelylupaa, koska valitus koskee rikosta, josta säädetty enim mäisrangaistus ylittää kaksi vuotta vankeutta; tai virallinen syyttäjä on hakenut asiassa muutosta vastaajan eduksi.

Jos valitus koskee myös syytteessä tarkoitettuun tekoon perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta, jonka häviöarvo on enemmän kuin 10.000 euroa, ei rikosasiassa tarvita jatkokäsittelylupaa saman teon osalta.

Rikosasiassa asianomistaja tarvitsee jatkokäsittelyluvan, jos valitus koskee rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta. Asianomistaja ei kuitenkaan tarvitse jatkokäsittelylupaa, jos valitus koskee myös valituksessa tarkoitettuun tekoon perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta, jonka hä-viöarvo on enemmän kuin 10.000 euroa.

Jatkokäsittelylupaa ei tarvita sotilasoikeudenkäyntiasiassa; sakon muuntorangaistuksen määräämistä koskevassa asiassa; liiketoimintakieltoon määräämistä, kumoamista tai pidentämistä koskevassa asiassa; lähestymiskiellon määräämistä, kumoamista tai muuttamista koskevassa asiassa; lapsen elatusta koskevassa asiassa;

- hakemusasiassa.

Jos muutosvaatimus koskee vain oikeudenkäyntikuluja, valtion varoista maksettavia kuluja tai maksettavaksi tuomittua uhkasakkoa, asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa. Lupa tarvitaan myös asiassa, jossa muutosvaati-mus koskee yksinomaan jäännösrangaistuksen määräämistä täytäntöönpantavaksi valvontamääräysten rikko-misen vuoksi.

Jatkokäsittelylupa myönnetään, jos: ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta; käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mandollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä; luvan myöntäminen on tärkeää lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa; luvan myöntämiseen on muu painava syy.

Hovioikeuden ei tarvitse edeltävän luettelon ensimmäisen kohdan perusteella myöntää jatkokäsittelylupaa, jos muutosta haetaan vain sillä perusteella, että käräjäoikeus on arvioinut käräjäoikeudessa esitetyn näytön väärin, ja käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole valituksessa esitettyjen seikkojen pe-rusteella perusteltua aihetta epäillä.

Jos hovioikeus ei myönnä valitusasiassa jatkokäsittelylupaa, käräjäoikeuden ratkaisu jää pysyväksi.

Muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun saadaan hakea hovioikeuden asemesta korkeimmalta oikeudelta, jos kor-kein oikeus myöntää valitusluvan (ennakkopäätösvalitus). Jos valituslupaa ei myönnetä, käräjäoikeuden rat-kaisu jää pysyväksi.

Jos muutoksenhakija tahtoo hakea muutosta ennakkopäätösvalituksella, hänen on ilmoitettava siitä ilmoit-taessaan tyytymättömyyttä ratkaisuun. Ennakkopäätösvalituksen tekeminen edellyttää muutoksenhakijan

3

vastapuolen antamaa kirjallista tai suullista suostumusta. Suostumus on annettava käräjäoikeudelle tyytymät-tömyyttä ilmoitettaessa. Tyytymättömyyden ilmoitus tai annettu suostumus saadaan peruuttaa tyytymättö-myyden ilmoittamiselle säädetyn määräajan kuluessa. Jos suostumusta ei ole annettu tai se on peruutettu, tehty ilmoitus katsotaan tavanomaiseksi tyytymättömyyden ilmoitukseksi. Muutoksenhakijan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta osaltaan valittaa käräjäoikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen, jos kor-kein oikeus myöntää hänelle luvan ennakkopäätösvalitukseen. Vastavalitus raukeaa, jos korkein oikeus ei myönnä muutoksenhakijalle valituslupaa.

Määräaika ennakkopäätösvalitusta varten on 30 päivää. Määräajan laskeminen alkaa käräjäoikeuden rat-kaisun julistamis- tai antamispäivää seuraavasta päivästä. Korkeimmalle oikeudelle osoitettu muutoksenha-kukirjelmä on toimitettava edellä mainitun käräjäoikeuden kansliaan.

Oikeusapu Oikeusapu on voimassa kaikissa oikeusasteissa, jotka käsittelevät asiaa. Jos se, jolla ei ole oikeusapua, haluaa oikeusapua muutoksen hakemista varten, hänen on haettava sitä oikeusaputoimistolta suullisesti tai kirjalli-sesti. Muutoksenhakutuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa oikeusapua ei voida myöntää taannehtivasti koskemaan muutoksenhakua edeltäneitä toimenpiteitä.

Oikeuden- Valitusasian käsittelystä hovioikeudessa peritään oikeudenkäyntimaksu, joka on rikosasiassa 90 euroa ja käyntimak- muussa asiassa 182 euroa. Korkeimmassa oikeudessa oikeudenkäyntimaksu on rikosasioissa 113 euroa ja sut muissa asioissa 226 euroa. Jos valituslupaa ei myönnetä, maksu on puolta pienempi. Maksuvelvollinen on

muutoksenhakija tai hänen sijaansa tullut.

Rikosasiassa oikeudenkäyntimaksua ei peritä, jos käräjäoikeuden ratkaisua muutetaan muutoksenhakijan eduksi. Oikeudenkäyntimaksua ei myöskään peritä siltä, jolle on myönnetty oikeusapua tai joka muulla laissa säädetyllä perusteella vapautuu maksuvelvollisuudesta.