elektroniikkateollisuuden toimittajaverkoston ... · 5. muutosten seuraukset ja riskit...

Elektroniikkateollisuuden

toimittajaverkoston

huoltovarmuus ja toiminnan

jatkuvuuden varmistaminen

Tietoyhteiskuntasektori

Elektroniikkapooli

HVK Julkaisuja 4

2008

Huoltovarmuuskeskus

Julkaisuja 4 2008

Elektroniikkateollisuuden toimittajaverkoston

huoltovarmuus ja toiminnan jatkuvuuden varmistaminen

Tietoyhteiskuntasektori Elektroniikkapooli

Tietoyhteiskuntasektori Elektroniikkapooli 2008 HVK Julkaisuja 4 Elektroniikkateollisuuden toimittajaverkoston huoltovarmuus ja toiminnan jatkuvuuden varmistaminen

2


3

Sisällysluettelo

1. Johdanto ja taustat 5

2. Selvityksen toteutus ja sisältö 9

3. Alan toimittajaverkosto muuttuu 10

3.1. Toimialan kuvaus 10 3.2. Toimittajaverkoston kuvaus 19

4. Toimialan muutostrendit 23

5. Muutosten seuraukset ja riskit liiketoiminnan jatkuvuudelle 26

5.1. Globaalit megatrendit 26 5.2. Johtaminen 29 5.3. Henkilöstö ja osaaminen 31 5.4. Hankinta 34 5.5. Asiakkuus 35

6. Keinot ja ratkaisumallit 39

6.1. Suomen globaali painoarvo 39 6.2. Johtaminen - miten liiketoiminnan hallinta säilyy Suomessa vaikka

toiminnot siirtyvät muualle 42 6.3. Osaamisen varmistaminen 44 6.4. Hankinta 47 6.5. Asiakkuuden hallinnan varmistaminen 50 6.6. Sähkönsaannin varmistaminen - yrityksen kaikkiin prosesseihin ja

kriisivalmiuteen vaikuttava yhteinen tekninen tekijä. 51

7. Suositukset huoltovarmuuden turvaamiseksi 53

7.1. Yhteiskuntaa ja infrastruktuuria koskevat yleiset toimenpide-ehdotukset 53 7.2. Huoltovarmuuskeskusta ja poolien toimintaa koskevat toimenpide-

ehdotukset 54 7.3. Suositukset yrityksille huoltovarmuuden varmistamiseksi 55

Lähdeviitteet 57


4

Lyhenteet BCP (Business Continuity Planning) Yritystoiminnan jatkuvuussuunnittelu.

Suunnitelman tavoitteena on luoda täsmällinen ja toimintalähtöinen suun-nitelma kriisitilanteiden varalle ja turvata yritystoiminnan jatkuminen kriisi-tilanteessa. Suunnitelman avulla pyritään minimoimaan kriisin vaikutukset ja sen avulla voidaan suojata ja ylläpitää yrityksen rahavirtoja.

CRM (Customer Relationship Management) Asiakkuuden hallinta. Käsite, joka sisältää asiakaslähtöisen ajattelutavan organisaatiossa sekä siihen liittyvät tietojärjestelmät. Asiakaslähtöisessä ajattelussa asiakas nähdään yrityksen resurssiksi siinä missä henkilöstö, varallisuus, tuotteet ja yrityskulttuuri. Myynnin maksimoimiseksi asiakkaiden tarpeet pyritään kartoittamaan mahdollisimman perusteellisesti.

EMS (Electronic Manufacturing Services) Elektroniikan sopimusvalmistus. EMS-yrityksillä ei ole pääsääntöisesti omia tuoteoikeuksia vaan ne valmistavat tuotteita tai niiden osia tilauksesta päähankkijalle.

HRM (Human Resource Management) Henkilöstön hallintajärjestelmä.

ODM (Original Design Manufacturer tai Original Design and Manufacturing) Nimi-tys tarkoittaa yritystä, joka suunnittelee ja valmistaa tuotteita, joita toiset yritykset markkinoivat omilla tuotenimillään.

OEM (Original Equipment Manufacturer) Päähankkija eli alkuperäisvalmistaja. Nimitys tarkoittaa laitteiston tai tuotteen suunnittelevaa, valmistavaa, lop-putarkastavaa ja pakkaavaa yritystä, jonka nimi tai kauppanimi on merkitty tuotteeseen. Vastaa yleensä materiaalihankinnoista, laitteiden huollosta ja ylläpidosta, jotka ovat osaksi jo ulkoistettuja.

RM (Risk Management) Riskien hallinta. Käsite tarkoittaa seurauksiltaan merkittävien kielteisten tapahtumien järjestelmällistä määrittelyä ja niihin varautumista. Merkittäviä riskejä ovat ne, joista tietoisuus vaikuttaa tai vai-kuttaisi organisaation johdon päätöksentekoon.

SCM (Supply Chain Management) Tilaus- ja toimitusketjun hallinta. SCM-ohjel-mistojen avulla yritykset parantavat operatiivista tehokkuuttaan kehittämällä toimitusketjujaan vastaamaan kovenevan kilpailun vaateita.

SHOK Strategisen huippuosaamisen keskittymä. Suomalaisen teollisuuden ja tut-kimuslaitosten perustamat organisaatiot, joiden avulla koordinoidaan teol-lisuuden tarvitsemaa tutkimustoimintaa.

SRM (Supplier Relations Management) Toimittajasuhteiden hoitaminen.

SOPIVA Sopimuksiin perustuva kriiseihin varautuminen tietoyhteiskuntasektorilla.

VAP (VAPautettu aseellisesta palvelusta) Avainhenkilöiden käytettävyyden varmistaminen.


5

1. Johdanto ja taustat

Valtioneuvoston asettamissa huoltovarmuuden tavoitteissa edellytetään turvattavan tiettyjen yhteiskunnan teknisten järjestelmien toiminta, kuten tietoliikenne, terveydenhuolto ja energiahuolto sekä tietotekniikan korjaus-, huoltoja tukitoiminta. Elektroniikkapooli käynnisti elokuussa 2007 selvitysprojektin: ”Elektro-niikkateollisuuden toimittajaverkoston huoltovarmuus ja toiminnan jatkuvuuden varmistaminen”. Projektin päärahoittajaksi tuli puolustus-taloudellinen suunnittelukunta (PTS) ja työn toteuttaminen tilattiin valtion teknilliseltä tutkimuskeskukselta (VTT). Tämä raportti on kyseisen selvi-tystyön tulos. Projektin tavoitteena oli selvittää, miten elektroniikkateollisuus pystyy omalta osaltaan varmistamaan yhteiskunnan elintärkeiden teknisten jär-jestelmien toimivuuden kriisitilanteessa. Kriisitilanteella tarkoitetaan vaka-vien poikkeusolojen lisäksi muita häiriötilanteita, jotka johtuvat esimerkiksi komponenttituotannon ja markkinoiden ongelmista, toimitusten vaikeutu-misesta paikallisten häiriöiden tai onnettomuuksien takia. Selvityksessä tarkasteltiin erityisesti sitä, miten voimakasta globaalia ra-kennemuutosta ja ulosliputusta parhaillaan läpikäyvä elektroniikkateolli-suuden toimittajaverkosto kykenee edelleen varmistamaan kansallisten ja paikallisten kriittisten teknisten järjestelmien tuotetoimitus- ja kunnossapi-topalvelut. Verkoston kriisivalmiuteen vaikuttavat olennaisesti liiketoimin-taan normaalioloissakin kohdistuvat uudenlaiset häiriö- ja riskitekijät. Edellisessä sähkö- ja elektroniikkapoolin tutkimuksessa, joka selvitti samaa aihetta: ”Elektroniikkalaitteiden toiminnan turvaaminen kriisitilan-teessa – komponenttien saatavuus ja hankintakanavat” (VTT, 2002) tar-kasteltiin komponenttien saatavuuteen liittyviä ongelmia ja arvioitiin vaih-toehtoisten kansainvälisten hankintakanavien ja -menetelmien toimivuutta. Elektroniikan valmistuksen ulkoistaminen on selvityksen jälkeen jatkunut ja massatuotanto on siirretty lähemmäs markkinoita ja halvemman kustan-nustason maihin.

Varhaisemmassa VARVE-tutkimuksessa (Lehtinen, 2000) on tarkasteltu perusteellisesti verkostoitumisen teoreettisia malleja silloisessa sähkö-tekniikan ja teollisuusautomatiikan teollisuudessa. Verkottuneen toiminnan pääperiaatteet ovat toki pysyneet ennallaan, mutta vuosituhannen vaihteen skenaarioissa ei osattu aavistaa nykyisten globaalien muutostrendien voimakkuutta ja aivan uusia uhkatekijöitä monimutkaisine seurausvaikutuksineen.


6

Globaalin verkostoitumisen lisääntyessä palvelun (huolto, tekninen tuki yms.) merkitys korostuu huomattavasti. Toimiva palvelu on erityisen tärkeää kriisitilanteessa. Mahdollisessa kriisitilanteessa myös tuotekehi-tyksellä on tärkeä rooli, koska tuotetta voi olla tarve modifioida vastaa-maan paremmin käyttötarkoitusta tai komponentin saatavuudessa tapahtunutta muutosta. Päähankkija ei välttämättä ole kriisitilanteessa avainasemassa, vaan tärkeämmässä asemassa ovat suorittavat osapuolet, kuten sopimusvalmistajat, huollosta ja ylläpidosta ym. palveluista vastaavat tahot jne. Ohjelmistot ja niiden ylläpito ovat yksi tärkeimmistä varmennettavista seikoista.


7

Tiivistelmä

Sähkö- ja elektroniikka-alan kehitykselle ominaisia piirteitä ovat: • markkinoiden globalisoituminen, josta on seurannut verkottumista • yritysten laajeneva verkottuminen osaaviksi toimitusketjuiksi • massatuotannon siirtyminen halvempiin maihin lähelle

markkinoita • tuotekehityksen keskittyminen vakaisiin innovatiivisiin

ympäristöihin • tuotteisiin liittyvät palvelut ovat merkittävässä roolissa • langaton tiedonsiirto ja miniatyrisoiminen ovat tärkeitä tuotteissa • palvelusisällön, verkkojen ja päätelaitteiden konvergenssi • ohjelmistojen osuus on oleellinen tuotteissa • Kiina, Venäjä, Etelä-Amerikka ja Afrikka vahvistuvat markkina-

alueina Yksi parhaista yhteiskunnan elintärkeiden teknisten, teollisuuden toimittamien järjestelmien huoltovarmuuden turvaamisen takeista on normaalioloissa vahvat ja riskinsä hyvin hallitsevat yritykset. Huoltovarmuuden turvaaminen tapahtuu yrityksessä osana sen strategiaprosessia ja riskien hallintaa. Häiriöiden ennakointi ja jatkuvuussuunnittelu pienentävät häiriötilanteiden haitta- ja kustannusvaikutuksia. Kohdennetut toimenpidesuositukset ovat: Yhteiskuntaa ja infrastruktuuria koskevat yleiset toimenpide-ehdotukset - Strategisen huippuosaamisen keskittymien (SHOK) hyödyntäminen - kansallisiin tai kansainvälisten suurhankkeisiin osallistuminen - Osaavan henkilöstön saatavuuden parantaminen Huoltovarmuuskeskusta ja poolien toimintaa koskevat toimenpide-ehdotukset - Sopimuksiin perustuvan varautumisen kehittäminen - Yritysten valmiuspäälliköiden kouluttaminen ja sitouttaminen Suositukset yrityksille huoltovarmuuden varmistamiseksi

- Yritysten jatkuvuussuunnittelun kehittäminen


8

Projektin johto ja raportin laatijat

Projektin johtoryhmänä toimi Elektroniikkapoolin poolitoimikunta, puheenjohtajanaan Jussi Ilmarinen, Nokia Siemens Networks Oyj:stä. Johtoryhmä muokkasi erityisesti raportin johtopäätöksiä ja suosituksia lukuun 7. Projektin tutkijoina ja raportin laatijoina toimivat Elektroniikkapoolin toimeksiannosta Helge Palmén, Satu Sjöblom, Antti Turtola VTT:ltä. VTT:n poolille toimittaman raportin numero on VTT-R-08669-07. Projektin työryhmä muokkasi, VTT:n tutkijoiden tukena, raportin sisältöä ja toimi aktiivisena sihteeristönä projektin kolmessa työpajassa. Projektiryhmään kuuluivat VTT:n tutkijoiden lisäksi Harri Luukkanen, Eco-Intelli Ky, Timo Seppälä ja SAP Nordic Oy. Projektiryhmän puheenjohtajana toimi Leo Laaksonen, Elektroniikkapoolista. Raportin viimeistelyn ja kieliasun korjauksen suoritti insinöörieverstiluutnantti Jyri Kosola, Maavoimien Materiaalilaitoksen esikunta.


9

2. Selvityksen toteutus ja sisältö

Raportin alussa luvussa 3 esitetään kirjallisuuslähteistä poimittuja toimialaa kuvaavia lukuarvoja ja kaavioita, yritysten verkostoitumista ja keskinäisiä suhteita. Toimialalla vallitsevia määrääviä rakenteellisia ja globaaleja muutostrendejä tarkastellaan luvussa 4.

Yritysten näkemyksen keräämiseksi ja konkreettisen tilannekuvan luomi-seksi selvitystyön yhteydessä järjestettiin kolme työpajaa, joihin jokaiseen osallistui parisenkymmentä yritysedustajaa. Työpajojen tehtävänä oli analysoida eri näkökulmista toimialan menestykseen liittyvät haasteet ja suurimmat yhteiset riskit sekä pohtia ratkaisuja koko verkoston kilpailukyvyn parantamiseksi ja strategioita liiketoiminnan turvaamiseksi. Ensimmäisessä työpajassa 5.11.2007 tarkasteltiin työryhmittäin toimialalla vallitsevia trendejä ja toimintaympäristössä sekä toimittajaketjujen raken-teissa tapahtuneita muutoksia. Siinä tunnistettiin merkittävimmät ja uudet liiketoiminnan jatkuvuuteen kohdistuvat riski- ja uhkatekijät. Lisäksi arvioitiin, miten erilaiset häiriötilanteet vaikuttavat järjestelmien toimintavarmuuteen ja miten näihin häiriöihin tulisi varautua. Tämän työpajan tulokset esitellään luvussa 5. Toisessa työpajassa 16.11.2007 kehitettiin keinoja ja ratkaisuehdotuksia edellisessä työpajassa valittuihin uhkakuviin. Projektiryhmä jalosti työpa-jojen ajatuksia ja toimitti niistä raportin luvun 6. Kolmas ylimääräisenä järjestetty seminaarityöpaja toteutettiin 9.1.2008. Sen avulla paneuduttiin syvällisemmin yritysten ja toimittajaverkostojen riskien hallinnan kysymyksiin ja liiketoiminnan jatkuvuussuunnittelun (BCP) menetelmiin. Lisäksi tehtiin n. 20 yritysedustajan voimalla katselmus ja pa-rannusehdotukset ns. Kypsyysanalyysi-arviointityökalun luonnokseen, osana uutta HUOVI-järjestelmää, jota huoltovarmuuskeskus kehittää. Työpajan tuottamat johtopäätökset ja ehdotukset on kirjattu raportin lukuun 7. Raportin suositukset ja toimenpide-ehdotukset huoltovarmuuden turvaa-miseksi on koottu lukuun 7, joka laadittiin projektiryhmän ja Elektroniikka-poolin poolitoimikunnan yhteistyönä.


10

3. Alan toimittajaverkosto muuttuu

Tässä luvussa esitetään yleisiä toimialaa kuvaavia lukuarvoja ja kaavioita. Lisäksi selvitetään alan yritysten verkostoitumisen periaatteet ja tarkastel-laan sopimusvalmistuksen sekä toimittajaketjujen eri osapuolten suuruuksia ja niiden suhteellisessa koossa pitkällä aikavälillä nähtävissä olevaa ra-dikaalia muutosta. Sopimusvalmistuksen rakennemuutos ja globalisoituminen vaikuttavat joka tapauksessa voimakkaasti elektroniikka-alan kansalliseen omavaraisuuteen ja kykyyn ylläpitää huoltovarmuutta.

3.1. Toimialan kuvaus

Suomen elektroniikka- ja sähköteollisuuden tuotannon bruttoarvo oli vuonna 2006 noin 26 mrd. euroa, jalostusarvo noin 8,1 mrd. euroa. Ala on tuotannon bruttoarvolla ja jalostusarvolla mitattuna Suomen suurin teolli-suudenala. Työvoiman (n. 66 000 henkilöä) osuus koko teollisuuden työ-voimasta on noin 12 %. Toimialan tuotteet voidaan jakaa esimerkiksi seuraavalla tavalla: Elektroniikka-alan tuotteet:

• tietoliikennevälineet ja -laitteet • tietokoneet ja toimistoelektroniikka • elektroniikan komponentit • TV-, radiovastaanotin- ja tallennuslaitteet

Sähkötekniset tuotteet:

• sähkömoottorit, generaattorit ja muuntajat • sähkönjakelu- ja tarkkailulaitteet • eristetyt sähköjohtimet ja kaapelit • valaistuslaitteet • muut sähkölaitteet ja -koneet

Instrumentit:

• lääkintäkojeet ja ortopediavälineet • mittauslaitteet • teollisuuden prosessinsäätölaitteet • optiikka- ja valokuvausvälineet ja kellot


11

Kuva 1. Elektroniikka ja sähköteollisuuden tuotannon jakaantuminen Suomessa. Suomen elektroniikka- ja sähköteollisuus on hyvin tietoliikennelaitekes-keistä, kuten kuvasta 1 voidaan nähdä. Alan päätuotteita Suomessa ovat päätelaitteet eli matkapuhelimet, matkapuhelinverkkojen tukiasemat. Monipuolinen t&k-toiminta on koko toimialan menestyksen perusta. Tuotannon volyymista pääosa muodostuu Nokian ja sen yhteistyökumppanien liiketoiminnasta. Vuonna 2007 julkaistun toimialaraportin mukaan osa- ja valmistuspalvelujen osuus on pienentynyt noin 6 %:in, kun se parhaimmillaan oli yli 10 % kokonaistuotannosta. Elektroniikka- ja sähköteollisuus on perinteisesti katsottu aputoimialaksi, joka edesauttaa muiden toimialojen kehitystä. Sen rooli on kuitenkin muuttunut yhä tärkeämmäksi ja elektroniikka onkin ollut jo yli kymmenen vuoden ajan tietoyhteiskunnan kehityksen kulmakivi. Nykyisin se yhdiste-tään informaatio- ja kommunikaatioklusteriin (ICT-klusteri). Elektroniikka- ja sähköteknisen teollisuuden toimipaikkojen lukumäärä on laskenut selvästi jo usean vuoden ajan. Vuonna 2005 elektroniikka- ja sähkötuotteiden valmistusta harjoittavia toimipaikkoja oli yhteensä 1855. Toimipaikat ovat keskittyneet Uudellemaalle, jossa sijaitsee noin kolmannes alan toimipaikoista ja 40 % henkilöstöstä.


12

0

20

40

60

80

100

120

140

160

1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Kuva 2. Elektroniikka- ja sähkötuotteiden valmistus Suomessa. Teollisuustuotan-non volyymi-indeksi 1990-2007 elokuu, vuosi 2000 = 100. Teollisuustuotannon volyymi-indeksi kuvaa kiinteähintaista jalostusarvon muutosta toimialoittain. (Lähde: Tilastokeskus) Kuvasta 3 voidaan nähdä Suomen elektroniikka- ja sähköteollisuuden in-vestointien kehitys viime vuosina. Tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit ovat kasvaneet jatkuvasti, vuosina 2002-2003 tapahtunutta pientä notkahdusta lukuun ottamatta. Kiinteät investoinnit sen sijaan ovat viime vuosina pysy-neet melko vakiona. Niihin on laskettu mukaan myös tietokoneohjelma-investoinnit, joiden viime vuosien huima kasvu vaikuttaa positiivisesti koko elektroniikkateollisuuden kiinteisiin investointeihin.

Kuva 3. Elektroniikka- ja sähköteollisuuden investoinnit Suomessa. (Lähde: Tilastokeskus, EK:n investointitiedustelu: kesäkuu 2007)


13

Kotimaan myynnin osuus elektroniikka- ja sähköalan kotimaisesta liike-vaihdosta oli vuonna 2006 vain noin 15 %. Kotimaan markkinat ovat siis pääosin tuonnin varassa. Vuoden 2006 luvut ovat arvioita, mutta markkinat näyttäisivät polkevan paikallaan ja supistuneen huippuvuodesta lähes 10 %.

Kuva 4. Elektroniikka- ja sähköalan markkinat Suomessa vuonna 2005. Elektroniikka- ja sähköteollisuuden tavaravienti on noin 13 mrd. euroa (2006). Se on noin viidennes koko teollisuuden viennistä ja vain noin 3,5 % edellisvuotta suurempi. Kauttakulkuviennillä täydennettynä viennissä päästään 15 mrd. euroon.

Kuva 5. Viennin rakenne vuonna 2006. Elektroniikka- ja sähköteollisuuden kokonaistuonti oli noin 9,3 mrd. euroa (2006) ja se eroaa rakenteeltaan merkittävästi viennin rakenteesta. Tuonti on kasvanut edellisestä vuodesta noin 16 %.


14

Kuva 6. Tuonnin rakenne hyödykeryhmittäin (2006). Taulukosta 1 ja kuvasta 7 nähdään elektroniikka- ja sähköteollisuuden henkilöstön määrän kehitys. Henkilöstön määrän kehitys on ollut viime vuosina tasaista vaikka se onkin laskenut 2000-luvun alun huippuvuosista noin 14 %. Taulukko 1. Elektroniikka- ja sähköteollisuuden henkilöstö.

Kuvassa 7 on esitetty toimialan henkilöstön määrän kehitys Suomessa ja tytäryhtiöissä ulkomailla. Henkilöstön määrä on kasvanut huomattavasti tytäryhtiöissä ulkomailla viime vuosina ja vuonna 2003 se ohittikin jo koti-maisen henkilöstön.


15

Kuva 7. Henkilöstömäärän kehitys. Suomen teollisuusyritysten liikevaihdon toimialakohtaisia muutoksia on esitetty kuvassa 8. Elektroniikka- ja sähköteollisuuden liikevaihto on kas-vanut viime vuosina, vaikka se onkin jäänyt jälkeen kone- ja metalliteolli-suuden kasvuvauhdista.

Kuva 8. Teollisuusyritysten liikevaihto.


16

Liiketoimintalogistiikka Alla oleva kuva on esitetty aiemmassa tutkimuksessa (Hienonen, 2003). Kuvassa olevat luvut ovat vuodelta 2002. Henkilöstön määrä on hieman laskenut vuodesta 2002. Alan vienti on sen sijaan hieman noussut. Muut viime vuosien aikana tapahtuneet muutokset myynnissä ja tuotannossa on esitetty aiemmin tässä luvussa.

Myynti Suomeen, laitemark-

kinat 6,9 mrd €

Vienti 17,9 mrd €

Lopputuoteval-mistus omalla henkilöstöllä

Elektroniikka- ja

sähköala

Laitetuotanto ja kaapelit

17,9 mrd €

Työvoima 52 000 henk.



Tuonti

Muut palvelut ja ostot esim. ener-gia-, tietoliiken-ne-, kuljetus-, rahoitus-, toimitilat, yms

Alihankkijat, sopimusvalmistajat elektroniikka- ja sähköalalle 2,6 mrd €

Laitetuonti ulkomailta 6,4 mrd €

Huolto- ja ylläpito-

palvelujen myynti

0,6 mrd €

Markkinointi, myynti, huolto ja ylläpito

Työvoima 7000 henk.

Laitevalmis-tajat

Alihankkijan alihankkija 0,13 mrd €

A S I A K K A A T

2,1 mrd €

Komponentti- ja osatuonti, akut, kaapelit ulko-mailta 1,9 mrd €

15,7 mrd €

4,8 mrd €

0,8 mrd €

1,6 mrd €

1,2 mrd €

0,8 mrd €

1,4 mrd €

Jälleenvienti

0,3 mrd € 1 mrd €

Alihankkijat, val-mistuspalvelut

Kuva 9. Elektroniikka- ja sähköalan liiketoimintalogistiikan yleiskuva (2002).


17

Kuvassa 10 on esitetty muutostrendejä kotimaan komponenttituotannossa, osavalmistuksessa ja kokoonpanossa viimeisten viiden vuoden aikana. Pylväissä vihreä väri esittää kotimaan suhteellista osuutta. Kuvan laadin-nassa ei ole käytetty lukuarvoja ja se perustuu karkeisiin arvioihin. Muu-tokset ovat suuntaa antavia. Viiden viimeisen vuoden aikana komponentti-tuotanto on loppunut Suomesta lähes kokonaan. Myös kotimainen osavalmistus ja kokoonpano on vähentynyt merkittävästi. Samaan aikaan elektroniikka- ja sähkötuotteiden tuotannon kokonaisvolyymi on kuitenkin kasvanut (ks. kuva 2). Viimeisen viiden vuoden aikana palveluliiketoimin-nan osuus kokonaisvolyymistä on kasvanut sekä absoluuttisesti että suh-teellisesti.

Kuva 10. Komponenttituotannon, osavalmistuksen, kokoonpanon, OEM / palveluliiketoiminnan muutostrendit viiden viimeisen vuoden aikana.

Yhteenveto Suomen elektroniikka- ja sähköteollisuus on hyvin tietoliikennelaitekes-keistä. Alan päätuotteita Suomessa ovat matkapuhelimet, niiden tukiasemat ja monipuolinen tuotekehitystoiminta. Vuonna 2007 julkaistun toimialaraportin mukaan osa- ja valmistuspalvelujen osuus on pienentynyt noin 6 %:in, kun se parhaimmillaan oli yli 10 % kokonaistuotannosta. Osavalmistuksen siirtyminen pois Suomesta vaikuttaa myös komponenttien tuontiin. Osavalmistuksen siirtyessä pois Suomesta siirtyy samalla myös varaosien tuotanto toisaalle. Tämä voi vaikuttaa varaosahuoltoon ja siten myös huoltovarmuuteen. Elektroniikka- ja sähköalan yritysten tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit ovat kasvaneet Suomessa kiinteitä investointeja huomattavasti nopeammin. Kiinteiden investointien määrä onkin laskenut 2000-luvun alun huip-puvuosista, kun taas tuotekehitysinvestoinnit ovat jatkuvasti kasvaneet.


18

Tutkimukseen ja kehitykseen panostaminen on toistaiseksi tarkoittanut sitä, että osaaminen on säilynyt Suomessa vaikka valmistusta onkin siirtynyt muualle. Kotimaan myynnin osuus elektroniikka- ja sähköalan kotimaisesta liike-vaihdosta oli vuonna 2006 vain noin 15 %. Kotimaan markkinat ovat siis pääosin viennin varassa. Markkinat ovat viime vuosina pysyneet lähes samana, tosin laskua huippuvuodesta 2001 lähes 10 %. Tuonti on puoles-taan kasvanut. Vuodesta 2005 (8 mrd.) vuoteen 2006 (9,3 mrd.) kasvua on noin 16 %. Vientiluvut olivat kasvaneet hieman (noin 3,5 %) vuonna 2006 edellisestä vuodesta noin 13 mrd. euroon. Kotimaisen myynnin pienenty-essä ja viennin kasvaessa huoltovarmuuden kannalta kriittisten kompo-nenttien saatavuus saattaa muodostua ongelmaksi mahdollisessa häiriö-tilanteessa. Elektroniikka- ja sähköteknisen teollisuuden toimipaikkojen lukumäärä on ollut jo usean vuoden ajan lievässä laskussa. Henkilöstön määrän kehitys on ollut viime vuosina kuitenkin tasaista vaikka se onkin laskenut 2000-luvun alun huippuvuosista noin 14 %. Ulkomaisissa tytäryhtiöissä henkilöstön määrä on kasvanut selvästi viime vuosina ja vuonna 2003 se ohittikin jo kotimaisen henkilöstön. Yritykset hakevat kasvunsa nykyisin Suomen rajojen ulkopuolelta. Uusien toimintojen sijoittuminen muualle voi jatkossa pienentää kotimaisen toiminnan merkitystä. Tällöin myös osa osaamisesta saattaa siirtyä pysyvästi muualle. Tämä vaikuttaa suoraan näiden osaamisten varassa olevan huoltovarmuuden vaarantumiseen. Elektroniikka-alan liiketoiminnan arvo on kasvanut vuodesta 2002, vaikka komponenttituotanto on loppunut Suomesta lähes kokonaan ja suurin osa osavalmistuksesta ja kokoonpanosta on siirtynyt ulkomaille. Toiminnan painopiste on siirtynyt palveluliiketoimintaan ja lisäarvopalveluihin sekä ohjelmistotuotantoon.


19

3.2. Toimittajaverkoston kuvaus

Jokaisella elektroniikkateollisuuden yrityksellä on oma toimittajaverkosto-mallinsa. Aikaisemmin verkosto tukeutui paikallisiin toimittajiin. Nykyisin toiminta on globaalia, joten tuotteita ja palveluita voidaan tuottaa missä tahansa. Verkostot ovatkin nykyisin kansainvälisiä ja jatkuvasti muuttuvia – globaalisuus edellyttää standardointia; yhdenmukaisia työkaluja ja teknologiaa. Uusien toimittajien ja verkostojen muodostumiseen ajavat globalisoituneet markkinat, kiristyvä kilpailu ja hintapaineet. Verkoston muodostavien palvelujen, valmistuksen ja markkinoiden yhteyksiä voidaan tarkastella kuvan 11 avulla.

markkinatOEMEMS

ODM

- Ohjelmistotoimittajat -

- Suunnittelualihankinta -

1.Brandi

2.

Lisärvo-ohjelmistot

Sulautetutohjelmistot

- Palvelut, huoltoja muu After Sales -

- Moduli-toimittajat -

- Komponentti-toimittajat -

DesignMekaniikka

- Sopimus-valmistajat -

- Valmistajat /päähankkijat -

Ulkoistetutpalvelut

2.2.2.

Kuva 11. Kaavakuva toimittajaverkostosta. Yritystoiminta on keskittynyt yhä enemmän omien ydinteknologioiden hallintaan. Käytännössä tämä ydinosaamisen keskittyminen on johtanut enenevässä määrin yhteistyön ja verkottumisen kautta haettavaan etuun, ts. toiminnallisen yhteistyön avulla pyritään saamaan tietyt palvelut / suoritukset edullisemmin ja nopeammin kuin omin voimin olisi mahdollista. Näin verkottuminen vapauttaa yritykset joukosta toimintoja, jotka joko toiminnan volyymin, teknologisen vaikeuden tai hinnan vuoksi ovat selvästi edullisempia hankkia yhteistyökumppaneilta kuin tehdä itse. Globaalit toimittajaverkostot ovat tyypillisiä suurille yrityksille. Toisaalta PK-yrityksillä on verkostoitumisessa paljon mahdollisuuksia, joita isot yritykset eivät pysty hyödyntämään. Pienillä yrityksillä on yleensä suuria enemmän mahdollisuuksia joustavaan, nopeaan toimintaan. Myös suurten yritysten raskas byrokratia voi muodostua kompastuskiveksi verkostossa. Verkottumalla pienikin yritys voi olla virtuaalisesti iso. Toisaalta verkottumisen ja ulkoistamisen seurauksena yritykset ovat voineet siirtää osan riskeistään useamman tahon kannettavaksi. Samalla siirtyy helposti myös osavastuu huoltovarmuuden velvoitteiden hoi-tamisesta. Kriisiaikana verkoston vastuiden tulisi kuitenkin olla selvillä.


20

Arvio verkoston todellisesta varautumiskyvystä voidaan tehdä arvioimalla kunkin toimittajan omaa kykyä vastata kriisin tuomiin varautumisvaatimuksiin. Verkostoitumisen myötä logistiikkaketjujen pituudet ovat kasvaneet. Toi-mijoita tietyn laitteen valmistuksessa on enemmän, vaikka päähankkijalle (OEM, Original Equipment Manufacturer) vastuullisia järjestelmä- tai osa-valmistajia onkin yhä vähemmän. Kyse on päähankkijan kannalta merkit-tävästä liiketoiminnan muutoksesta, joka edellyttää johtamistavan muu-tosta ja organisaation avoimen tiedottamisen lisäämistä. Verkoston kyky pitää yllä huoltovarmuutta kriisitilanteessa riippuu enem-män yritysten välillä (mitä todennäköisimmin) olevasta heikosta lenkistä kuin yksittäisen yrityksen sisäisen prosessin pettämisestä. Jatkuvuussuun-nittelu koko toimittajaverkoston läpi onkin tällä hetkellä suuri epävarmuustekijä ja tulevaisuuden kehityshaaste. Paikalliset usein itseriittoiset yritysverkostot ja lyhyet toimittajaketjut ovat vahvimmillaan lievissä ja lyhytkestoisissa normaaliolojen kriiseissä, joissa verkosto pystyy joustavasti tukemaan hetkellisesti heikkoja osiaan. Pitkäkestoisissa ja vakavissa globaaleissa kriiseissä taas kansainvälinen yhteistyöverkosto pystyy paremmin siirtämään resursseja ja toimintoja verkostossaan ja varmentamaan ainakin kokonaisuuden toiminnan jatku-vuuden. Sopimusvalmistus Päähankkijoilla ei ole resursseja eikä teknologioita, tuskin edes haluakaan, tuotteidensa omaan valmistamiseen, nykyisin ei aina edes suunnitteluun eikä tuotteistamiseen. Sopimusvalmistajilla (EMS, Electronics Manufacturing Services) taas on tarjota laajan skaalan palveluita. Sopimusvalmistaja kokoaa tuotteen tai sen osia toimeksiantajan ohjeiden mukaisesti joko itse hankkimistaan tai toimeksiantajan toimittamista komponenteista ja huolehtii siihen liittyvästä logistiikasta. Sopimusvalmistajayrityksillä ei siis ole pääsääntöisesti omia tuotteita, vaan ne valmistavat tuotteita tai niiden osia tilauksesta tai asiakaskohtaisesti päähankkijalle. Päähankkijat ostavat yhä suurempia kokonaisuuksia ja tuotteen elinkaaren alku- ja loppupäihin liittyviä tehtäviä pääsopimusvalmistajiltaan, jotka käyttävät tarvittaessa myös omia alihankkijoitaan. Resurssien puuttumisen lisäksi sopimusvalmistuksen yleistymiseen on vaikuttanut päähankkijoiden halu keskittyä loppuasiakashallintaan ja ima-gokysymyksiin ja jättää tuotanto ja sen vaihtelusta aiheutuvat riskit sopi-musvalmistajille. Turvautuminen sopimusvalmistukseen on luonut pää-hankkijoille riippumattomuutta tietyistä perustekniikoista. Päähankkija voi tarpeen mukaan valita sellaisen teknologian ja toimittajan, joka vastaa juuri


21

kyseisen tuotteen vaatimuksia. Päähankkijat ovat nähneet rasittavaksi vaihtoehdoksi ylläpitää laaja-alaista tietotaitoa sekä investoida jatkuvasti muuttuviin ja kehittyviin tuotantoteknologioihin ja henkilöstön osaamisprosessitarpeisiin. Ulkoistamisen myötä yritysten yhteisvastuu lisääntyy ja sitä kautta yhteistyökyky ja vuorovaikutustaitojen osaaminen organisaation kaikissa tehtävissä korostuvat entisestään. Verkoston hallinnasta onkin tullut tuotannon avaintoiminto.

Sopimusvalmistuksen uutta kehitystä edustaa kokonaisuuksien ulkoistaminen. Ulkoistaminen ulottuu yhä totaalisemmin arvoketjun alku-päästä (suunnittelu) jo perinteisen sopimusvalmistuksen kautta loppupään jälkimarkkinointiin, jonka merkitys tuotemerkin ohella korostuu kysynnän painottuessa kulutussektorille. Uusinta toimintakonseptia edustavat ODM-yritykset (Original Design Manufacturer tai Original Design and Manufacturing). Ne ottavat arvoket-jussa vastattavakseen vähintään suunnittelun, usein pääosan suunnittelun, tuotteistamisen, valmistuksen ja testauksen. Toisaalta valmistusta joillakin teollisuusaloilla otetaan myös takaisin tai pidetään itsellä (mm. ydinosaamisen pitämiseksi itsellä). Toimitussuhteet Päähankkijan sopimusvalmistajalle antamat ennusteet ja ohjelmat osuvat yhä harvemmin kohdalleen. Päähankkija hakee joustoja sopimusvalmista-jalta, joka puolestaan hakee joustoja omilta alihankkijoiltaan. Löyhemmästä yhteistyöstä on siirrytty strategiseen yhteistyöhön lukumääräisesti vähäi-sempien primaarialihankkijoiden kanssa. Yritysten väliset toimitussuhteet voidaan jakaa seuraavasti:

• Kumppanuussuhde (partnership) • Pysyvä toimitussuhde • Vuosisopimus • Projektikohtainen • Kertaluonteinen • Satunnainen

Listan ensimmäisillä on viimeisiä parempi suunnittelukapasiteetti, ongel-manratkaisukyky, isompi omien alihankkijoiden määrä, paremmat tuotan-toteknologiat, monitaitoisempi henkilöstö ja parempi suhdanteiden sietokyky, mutta toisaalta suurempi riippuvuus harvalukuisesta päähankkija-asiakaskunnasta. Yritysten sopimuskäytännöt muuttuvat oleellisesti siirryttäessä yhä enem-män markkinapohjaisesta pienien tai kertaluontoisten kokonaisuuksien ostamisesta suurien palvelukokonaisuuksien ulkoistamiseen ja ostamiseen verkostolta. Sopimusten voimassaoloajat ovat muuttuneet lyhytaikaisista vuosisopimuksista usean vuoden pituisiksi yhteistyösopimuksiksi.


22

Keskinäinen yhteistyö on lisääntymässä kaikissa teollisuusmaissa, koska laajojen osatoimittajaketjujen hallinta on työlästä ja ongelmallista. Yhteenveto Yritystoiminta on keskittynyt yhä enemmän omien ydinteknologioiden hal-lintaan. Verkottuminen vapauttaa yritykset joukosta toimintoja, jotka ovat selvästi edullisempia hankkia yhteistyökumppaneilta kuin tehdä itse. Tästä seuraa, että yritykset ovat voineet siirtää myös osan riskeistään yhteistyö-kumppaneilleen. Samalla siirtyy helposti myös osavastuu huoltovarmuu-desta. Päähankkijat ostavat yhä suurempia kokonaisuuksia pääsopimusvalmista-jiltaan, jotka käyttävät omia alihankkijoitaan. Verkostoitumisen myötä myös logistiikkaketjujen pituudet ovat kasvaneet. Koska teollisuus on verkottunutta ja nopeasti muuttuvaa, on myös tuotannon hallinta ja resurs-sien allokointi osa järjestelmää. Päähankkijalta edellytetään johtamistavan muutosta ja mm. organisaation avoimen tiedottamisen lisäämistä. Resurssien puuttumisen lisäksi sopimusvalmistuksen yleistymiseen on vaikuttanut päähankkijoiden halu keskittyä loppuasiakashallintaan ja ima-gokysymyksiin ja jättää tuotanto ja sen riskit sopimusvalmistajille. Sopi-musvalmistuksen uudempaa kehitystä edustaa kokonaisuuksien ulkoista-minen. Verkoston kyky pitää yllä huoltovarmuutta kriisitilanteessa riippuu enem-män yritysten välillä olevasta lenkistä, kuin yksittäisestä yrityksestä. Jatkuvuussuunnittelu koko toimittajaverkoston läpi onkin tällä hetkellä suuri kehityshaaste. Paikalliset yritysverkostot ja lyhyet toimittajaketjut ovat vahvimmillaan lie-vissä ja lyhytkestoisissa normaaliolojen kriiseissä. Pitkäkestoisissa ja va-kavissa globaaleissa kriiseissä taas kansainvälinen yhteistyöverkosto pystyy paremmin turvaamaan kokonaisuuden toiminnan jatkuvuuden. Eri asia on kuitenkin, minkä kansallisvaltion huoltovarmuuteen näillä toimilla vaikutetaan.


23

4. Toimialan muutostrendit

Yksityiskohtaisen analyysin kohteeksi valittiin toimialalla vallitsevat merkittävät trendit, muutokset, uhkatekijät ja heikkoudet. Alla on lueteltu tärkeimpiä tällä hetkellä sähkö- ja elektroniikka-alan kehitykselle ominaisia piirteitä:

• markkinoiden globalisoituminen, josta on seurannut verkottumista • yritysten laajeneva verkottuminen osaaviksi toimitusketjuiksi • massatuotannon siirtyminen halvempiin maihin lähelle markkinoita • tuotekehityksen keskittyminen vakaisiin innovatiivisiin

ympäristöihin • tuotteisiin liittyvät palvelut ovat tärkeitä • langaton tiedonsiirto ja miniatyrisoiminen ovat tärkeitä tuotteissa • palvelusisällön, verkkojen ja päätelaitteiden konvergenssi • ohjelmistojen osuus on oleellinen tuotteissa • Kiina, Venäjä, Etelä-Amerikka ja Afrikka vahvistuvat markkina-

alueina Elektroniikan massavalmistuksen arvellaan olevan Suomessa ohi. Komponentteja, puolivalmisteita ja osajärjestelmiä siirrellään maasta toiseen kasvavalla vauhdilla. Tehtaan ulkopuolisen logistiikan tehokkuus ja toimivuus on oleellista. Suomi on volyymipohjaisen kokoonpanotuotantoon liian kallis maa ja pieni markkina-alue. Jatkuva ongelma on lisäksi kotimaisen kysynnän rajallisuus ja Suomen syrjäinen sijainti. Suurivolyymisten tuotteiden valmistus onkin siirtynyt kasvavassa määrin Aasiaan ja Kiinaan halvempien työvoimakus-tannusten ja päähankkijoiden perään. Kiinan kovin imu näyttäisi kuitenkin olevan jo ohi ja seuraavina merkittävinä tuotanto- ja markkinakohdemaina ovat Intia, Venäjä, Väli-Amerikka ja Afrikka. Tuotantotoimintojen ulkoistamisen primaaritavoitteina ovat olleet lisäkapasiteetin hankkiminen ja omien investointien välttäminen, koska valmistus on paljon pääomaa sitovaa toimintaa. Kolmas tavoite on ollut joustavuuden lisääminen, millä on pyritty sopeutumaan lyhyempiin toimitusaikoihin, mikä taas on johtunut asiakkaiden tai päähankkijoiden tuotevarastojen minimoinnista. Neljäs keskeinen tavoite on ollut kustannussäästöjen hakeminen mm. keskittämisen kautta. Tuotekehitystoi-mintoja on ulkoistettu osittain samoista syistä, mutta ykköstekijäksi on nähty teknologian tai osaamisen hankkiminen.


24

Sopimusvalmistusyritysten rooli on kasvanut ja muuttunut kokonais-valtaisemmaksi. Samalla komponenttivalmistajien rooli on erikoistunut. Hallitseva trendi viime vuosina on ollut sopimusvalmistajien siirtyminen päähankkijoiden välittömään läheisyyteen. Tärkeintä on olla riittävän lä-hellä prosessin tai ketjun seuraavaa porrasta. Sopimusvalmistukseen eri-koistuneiden yhtiöiden syntyyn ja kasvuun ovat vaikuttaneet tuotantotek-niikoiden monimutkaistuminen. Sopimusvalmistajat ovat supistamassa partnereidensa lukumäärää. Monien toimittajien hallinta on työlästä, jopa vaikeaa. Toimittajien määrän vä-hentäminen tekee toimittajasuhteiden syventämisen mahdolliseksi ja auttaa kohdistamaan kehittämistoimenpiteet tarkemmin. Uusien alihankin-tayritysten onkin etsittävä asiakassuhteensa isommista alihankkijoista. Yritysten kannalta on ollut tärkeää laajentaa toiminta koko maailman kattavaksi, jolloin esimerkiksi Suomelle tärkeässä tietoliikennesektorissa voidaan hyödyntää kaikki potentiaaliset markkinat ja paikalliset olosuhteet. Yritysten fyysinen etäisyys on menettänyt merkitystään viestintävälineiden ja kuljetusten nopeuden ansiosta. Tavoitteena on kytkeä eri yritykset toisiinsa siten, että niiden muodostama yhteistyöverkko toimii ikään kuin yksi hyvin hoidettu yritys. Pienemmille yrityksille erilaiset liittoutumat suurempien toimijoiden kanssa ovat avanneet tien laajemmille markkinoille kuin mihin ne voisivat yksin yltää. Markkinoiden todellinen globalisoituminen ja siitä seurannut verkostoituminen, päähankkijoiden ja loppuasiakkaiden lyhentyneet time-to-market – vaatimukset ja pidentyneet arvoketjut ovat synnyttäneet ja nostaneet logistiikan voimakkaasti esiin. Joustava ja asiakas- tai markkinalähtöinen toiminta sekä lyhyet läpäisyajat edellyttävät sopimusvalmistajien ja alihankkijoiden kanssa pitkälle vietyä yhteistyötä, jonka keskeisiä elementtejä ovat optimaalinen materiaalinhallinta ja kokonaislogistiikka. Pisimmälle kehitetyt järjestelmät ovat isoilla yrityksillä ja niiden keskeisillä sopimusvalmistajilla. Aineiden ja tarvikkeiden osuus liikevaihdosta on kasvanut ja kasvaa yhä, joten tulologistiikan hiominen on yhä olennaisempaa. Keskittyessään omaan ydinosaamiseensa useimmat kansainvälisesti toimivat päähankkijat siirtävät yhä enemmän omaa valmistustaan ali-hankkijoille. Siirtoa vauhdittavat päähankkijan kasvuodotukset ja niistä johtuva kapasiteetin riittämättömyys. Vaikka suora vienti kirjautuu muuta-mien suuryritysten nimiin, näihin vientitoimituksiin tarvitaan lukuisten pk-yritysten epäsuoria vientipanoksia. Pienten yritysten kehitys seuraa melko tarkasti suurten menestystä. Yhteisen edun mukainen toiminta korostuu, koska suurtyritysten toimitukset ovat riippuvaisia pienten osatoimituksista.


25

Yritysten globaalin verkostoitumisen lisääntyessä palvelun (esim. huolto, tekninen tuki) merkitys korostuu huomattavasti. Erityisesti kehittyneissä maissa työtä siirtyy teollisuudesta palveluihin. Osa palveluista on pai-kallisia kuten siivous ja liikenne, mutta osa palveluista voidaan hoitaa myös etätyönä, kuten ohjelmistosuunnittelu. Yritysten väliset palvelut tuotetaan pääsääntöisesti yritysverkoston yhteistyönä, vaikka sopimus palvelukokonaisuudesta olisikin vain kahden osapuolen välinen. Yritykset hakevat jatkuvasti uusia palvelukonsepteja ja siirtyvät tuotepohjaisista palveluista entistä enemmän ratkaisujen ja laajempien palveluko-konaisuuksien toimittajiksi Yhteenveto Sähkö- ja elektroniikka-alalla vallitseviin trendeihin on viime aikoina vaikuttanut ennen kaikkea yritysten laajeneva verkottuminen. Päähankkijat haluavat keskittyä omaan ydinosaamiseensa ja siirtävät valmistustaan ali-hankkijoille. Sopimusvalmistajien merkitys on kasvanut merkittävästi. Niiden rooli on kasvanut ja muuttunut laajemmaksi. Komponenttivalmistajien rooli puoles-taan erikoistuu. Markkinoiden globalisoituminen ja verkostoituminen sekä markkinalähtöi-nen toiminta edellyttävät optimaalista materiaalinhallintaa ja kokonaislogistiikkaa. Aineiden ja tarvikkeiden osuus liikevaihdosta on kasvanut ja kasvaa yhä, joten tulologistiikan hiominen on yhä olennaisempaa. Komponenttien massatuotanto on siirtynyt pois Suomesta halvempien työ-voimakustannusten perään ja lähemmäs markkinoita. Tuotekehitys on kuitenkin pysynyt Suomessa. Tuotteisiin liittyvien palveluiden merkitys kasvaa ja tuotteisiin liittyvät palvelut muuttuvat yhä kokonaisvaltaisem-miksi.


26

5. Muutosten seuraukset ja riskit liiketoiminnan jatkuvuudelle

Tässä luvussa tarkastellaan muutamia ilmiöitä ja trendejä. Mainitut trendit ovat toimialaa kuvaavia tärkeimpiä ilmiöitä, mutta esimerkiksi globalisoituminen ei ole kaikkien yritysten strategia. Jokaiseen ilmiöön hahmoteltiin ennen työpajaa useita mahdollisia uhkatekijöitä, joita tarkasteltiin elektroniikkapoolin järjestämässä työpajassa 5.11.2007. Tässä työpajassa nimetyt työryhmät valitsivat mielestään keskeisimmät uhkakuvat ja laativat niistä kuvauksen. Kuvatut ilmiöt eivät ole välttämättä tärkeysjärjestyksessä, mutta ne kuvaavat muutosten seurauksia ja riskejä liiketoiminnan jatkuvuudelle.

5.1. Globaalit megatrendit

Globalisaatio Globalisaatiolla tarkoitetaan maailmanlaajuista verkottumista. Koska tuot-teita ja palveluja voidaan tuottaa missä tahansa, on mahdollista että glo-balisaation seurauksena tuotanto siirtyy pois Suomesta isompiin maihin ja suuremmille markkinoille. Tällöin suomalainen osaaminen ja tuotantora-kenne voivat yksipuolistua. Tuotantorakenteen yksipuolistumista on pelätty jo 1970-luvulta, mutta kehitys on aina kääntynyt eduksi. Suomen teollisuudessa vallitsi metsäteollisuuden yliedustus, jota tasapainottamaan syntyi konepajateollisuutta. Vastaavasti konepajateollisuuden merkityksen tasapainottajaksi syntyi kemian teollisuutta ja sitä monipuolistamaan tuli sähkö- ja elektroniikkateollisuuden kasvu. Tulevaisuudessa toivotaan pal-velutuotannon tasapainottavan tai korvaavan nykyistä teollista toimintara-kennetta. Riskinä on, että myös tuotekehitys saattaa siirtyä tuotannon ja mark-kinoiden mukana pois Suomesta. Suomen valtteja ovat kuitenkin vahva tuotekehitysosaaminen, innovatiivinen ja yhteistyökykyinen toimin-taympäristö sekä luottamuksellisia suhteita korostava toimintakulttuuri. Globalisaation seurauksena yritysten omistaminen keskittyy ja yrityksistä tulee yhä suurempia. Riskinä on suomalaisyritysten siirtyminen ulkomai-seen omistukseen. Globalisaatiosta on myös hyötyä suomalaisille yrityk-sille, mikäli yrityksiä koskevat säädökset saadaan samanlaisiksi kaikkialla. Pandemia ja paikalliset vakavat tartuntataudit Pandemia ja paikalliset vakavat sairaudet saattavat aiheuttaa merkittävän henkilöstövajeen. Vaje vaikuttaa yrityksen tuotantoon, toimituksiin ja pal-veluihin. Yrityksen toiminnan lisäksi sairastumiset vaikuttavat myös yleisiin peruspalveluihin, kuten terveydenhuoltoon. Mikäli kyseessä on paikallinen epidemia, eri maat voivat rajoittaa liikennettä ja kuljetuksia, jolloin yrityksen toiminnan jatkuvuus voi vaarantua.


27

Riippuvuus internetistä Yhteiskunta ja yritykset ovat hyvin riippuvaisia internetistä. Internet on kuitenkin varma yhteydenpitoväline, jota ei saa helposti nurin. Sen yhtey-det ja palvelut ovat hyvin monistettuja sekä alueellisesti että toimittajittain. Suomella on useita merikaapeleita Ruotsiin, joiden kautta internetliikenne ohjautuu. Internetin kautta lähetetyt viestit löytävät yleensä perille joko suoraan tai sen muiden yhteyksien kautta. Kuitenkin, jos kaapeleissa tulee ongelmia, yhteydet heikkenevät eli vasteajat pitenevät. Yhä yleistyvään internetin käyttöön liittyy periaatteessa seuraava riski: In-ternet-liikenne lisääntyy niin paljon, että tietoliikenteen hoitaminen voi ajoittain merkittävästi hidastua. Nykyinen kapasiteetti on kuitenkin niin suuri, että tämän riskin toteutuminen on epätodennäköistä. Markkinaohjaus Mikäli teollisuuden tuotanto virtaviivaistetaan puhtaasti markkinaoh-jauksen ehdoilla ja materiaali- ja välivarastot poistuvat tai supistuvat minimiin, pienetkin häiriöt logistiikassa tai tietojärjestelmissä heijas-tuvat välittömästi tuotantoon. Tällaisessa markkinaohjauksessa tuotteet uudistuvat nopeasti, jolloin van-hoihin tuotteisiin pitää tehdä varaosat uusiin tuotteisiin varatuista kompo-nenteista ja materiaaleista. Uudelleensuunnittelu kuluttaa aikaa ja rahaa. Volyymi ratkaisee tuotteiden kannattavuuden ja sen mitä valmistetaan. Teollisuuden keskittyminen Teollisen tuotannon keskittyessä palveluja on saatavana yhä harvemmilta yrityksiltä. Näillä yrityksillä on paremmat mahdollisuudet varautua kriiseihin kuin pienemmillä. Toisaalta jos suuremmissa yrityksissä tulee ongelmia, vaikutukset saattavat olla hyvinkin laaja-alaisia. Nämä yritykset ovat yleensä kuitenkin kansainvälisesti verkottuneita, mikä vähentää paikallisten häiriöiden riskiä. Suurten yritysten ja organisaatioiden palveluiden ulkoistaminen siirtää riskit alihankkijoille. Paikallinen taloudellinen kriisi Taloudellisen kriisin seurauksena markkinoiden kysyntä laskee, ostovoima vähenee ja rahoituskriisi saattaa kaataa yrityksiä paikallisesti. Tästä aiheu-tuu työttömyyttä ja sosiaalisia kriisejä. Heikot yritykset keskeyttävät kehi-tysprojektinsa ja kansainväliset yritykset siirtävät toimintaansa muualle. Paikallisten yritysten taloudellinen omavaraisuus laskee, mistä aiheutuu kassakriisejä. Pienet maat, kuten Suomi saattavat joutua kärsimään tällaisista kriiseistä.


28

Suuret maat (ja yritykset) ovat taloudellisessa kriisissä etulyöntiasemassa pienempiin nähden, koska niiden taloudellinen kestokyky on parempi ja ne voivat tehdä itsenäisiä ja itsekkäitä päätöksiä . Protektionismi Taloudellisen ahdingon aikana valtiot suojelevat omaa teollisuuttaan. Mui-den maiden yritykset eivät saa vientiä lisättyä tai ylläpidettyä tarpeeksi ja niiden tulos jää heikommaksi. Kansallisen tuloksen heikentyessä yhä useammat maat alkavat suojella omaa talouttaan ja teollisuuttaan. Kan-sainväliset organisaatiot eivät voi auttaa taloudellisessa kriisissä mitään tiettyä yksittäistä maata. Yhteenveto Globalisaation seurauksena tuotantoa siirtyy pois Suomesta isompiin mai-hin ja suuremmille markkinoille, jolloin suomalainen osaaminen ja tuotan-torakenne voivat yksipuolistua. Myös tuotekehitys voi siirtyä, jos sillä saavutetaan kustannussäästöjä, voidaan ottaa asiakkaiden tarpeet paremmmin huomioon lähellä markkinoita ja tuotteistamisen helpottuu lähellä tuotantoyksiköitä. Teollisuustuotannon virtaviivaistuminen markkinaohjauksen ehdoilla saa aikaan sen, että pienetkin häiriöt logistiikassa tai tietojärjestelmissä heijas-tuvat välittömästi tuotantoon. Teollisen tuotannon keskittyessä palveluja on saatavana yhä harvemmilta yrityksiltä ja suurempien yritysten ongel-mien vaikutukset saattavat olla laaja-alaisia. Tosin kansainvälinen verkot-tuneisuus vähentää paikallisten häiriöiden vaikutusta. Suuret maat ja yritykset ovat taloudellisessa kriisissä etulyöntiasemassa pienempiin nähden, koska niiden taloudellinen kestokyky on parempi. Valtiot ja yritykset toimivat kuitenkin tarvittaessa itsekkäästi; taloudellisen ahdingon aikana valtiot suojelevat omaa teollisuuttaan. Muita globalisoituneessa ja pitkälle verkostoituneessa toiminnassa mah-dollisia häiriötilanteita tuotannolle, toimituksille ja palveluille saattaa aiheutua pandemiasta tai paikallisista vakavista sairauksista johtuvasta henkilöstövajauksesta tai tietoliikenteen tai internetin toimintaan liittyvistä yhteysongelmista.


29

5.2. Johtaminen

Hyvin johdetussa yrityksessä yritystoiminnan jatkumisesta ja riskien hallin-nasta huolehditaan koko ajan. Nykyinen johtamisen trendi ohjaa yritykset verkostoitumaan voimakkaasti, jolloin yritykset tekevät itse vain pienen osan tuotekehityksestä ja tuotannosta. Toisaalta yritysten tulostavoitteet ovat koko ajan korkealla huolimatta taloudellisesta suhdanteesta. Jotta liiketoiminta voi jatkua erilaisten vaatimusten puristuksessa, yrityksen on hallittava riskinsä. Riskejä on tarkkailtava jatkuvasti ja suunnitelmat on uusittava määräajoin. Liiketoiminnan jatkuvuus on normaalitoiminnan jatkumo aina pahoihin kriiseihin asti. Yrityksen johdolla tulee olla selkeä määritys liiketoiminnan jatkumisesta niin normaalioloissa kuin kriiseissä. Riskejä ja niiden vaikut-uksia tulee tarkastella organisaatiossa sekä ”ylhäältä” että ”alhaalta” ja yh-teisymmärryksessä hakea yrityksen kannalta paras näkemys niiden hallit-semisessa. Huoltovarmuuden turvaaminen tapahtuu yrityksessä parhaimmin osana sen liiketoiminnan riskien hallintaa. Yrityksen ei erikseen tarvitse organisoida tätä toimintaa vaan se tapahtuu johtamisen osana. Päätöksenteko muualle Päätöksenteon siirtyessä muualle myös sen tavoitteiden asetanta siirtyy muualle. Yrityksen rooli määritellään omistajan ja sitä edustavan johdon tahdon mukaisesti ja mm. resurssien allokointi yrityksen sisällä tehdään muualla kuin Suomessa. Tällöin henkilöstön ja laitteiden kehittämisestä ja niihin tarvittavista varoista päätetään konsernin tavoitteiden pohjalta. Päätöksenteon siirryttyä ulkomaille kansalliset vaikutusmahdollisuudet ovat rajallisia, jolloin esim. huoltovarmuus ei ole päätöksenteon kriteeri. Päätöksenteon siirtymisen riskinä on mm. immateriaalioikeuksien siirtäminen yrityksen sisällä toisaalle jatkokehitykseen. Tällöin kotimaisen toiminnan jatkuminen on uhattuna. Yritys optimoi liiketoimintaansa aina omasta näkökulmastaan. Kotimaiseen toimintaan voidaan asettaa rajoituksia esim. kieltämällä kaupankäynti jonkun osapuolen kanssa. Tuotekehityksen siirtyminen Tuotekehityksen siirtyessä pois Suomesta menetetään kyseisen alan ydinosaamista ja tietotaitoa. Tämä osaaminen ja siihen perustuva pro-totyyppivalmistus voidaan menettää lopullisesti. Tuotekehityksestä läheisesti riippuvainen liiketoiminnan johtaminen on syytä pitää tuoteke-hityksen luona. Osaamisen menettäminen johtaa kierteeseen, jossa uuden osaamisen tarve vähenee ja tällöin koulutus ja kansallinen tutkimus kärsi-vät.


30

Aiemmin vahvan tuotekehityksen ja siihen liittyvän osaamisen poistuminen Suomesta heikentää valtakunnan kiinnostavuutta myös investoijien silmissä. Jos osaamista ei enää ole, uuttakaan toimintaa ei kannata synnyttää. Tuotteiden ja järjestelmien ylläpito vaikeutuu, koska kehitys tapahtuu toisaalla. Menetettyä osaamista ja muita kilpailuvaltteja on vaikea kehittää uudelleen. Tämän vuoksi on elintärkeää säilyttää Suo-messa sellaista osaamista, jota muut arvostavat. Halpatuotantomaan kulttuuriin ja lainsäädäntöön sopeutuminen Suomalaisen yrityksen toimiessa ns. halpatuotantomaassa siellä vallitseva kulttuuri tai maan lainsäädäntö voi aiheuttaa ongelmia johtamiselle. Eri maista tuleva tieto suodattuu aina paikallisen kulttuurin läpi, jolloin olemassa olevan tiedon yksiselitteisyys ja luotettavuus heikkenevät. Päätöksenteko ei tällöin perustukaan faktoihin, jolloin voidaan tehdä vääriä johtopäätöksiä. Toisaalta paikallinen lainsäädäntö voi rajoittaa päätöksen-tekoa ja hankaloittaa ennustettavuutta. Riskinä halpatuotantomaassa toimimiselle on ymmärtää miten luottamuk-sellista tietoa käsitellään ja vaatiiko sen jakelu erityisiä toimenpiteitä. Lain-säädäntö voi aiheuttaa ongelmia protektionismin tai yrityksen omaisuuden (mm. varastot) hallinnan suhteen. Esimerkiksi yrityksen toiminnot voidaan ottaa hallintaan, jolloin se on kykenemätön toimittamaan tarvittavia osia Suomeen. Sopimusvalmistuksen loppuminen Suomesta Elektroniikan sopimusvalmistuksen loppuminen Suomesta hankaloittaa tuotteiden toimitusten hallintaa. Tämän johdosta logistiset ongelmat lisään-tyvät. Tästä seuraa helposti tarve siirtää tuotekehitys ja ainakin tuotannollistaminen pois Suomesta. Myös tuotannon tukifunktiot siirtynevät pikaisesti tuotannon perässä. Toisaalta ongelmaksi muodostuu pitemmällä aikavälillä se, että teollinen osaaminen menetetään kultakin siirtyvältä valmistuksen osalta eikä sitä ole helppo synnyttää uudelleen. Tästä voi olla seurauksena pienentyvän kotimaisen valmistuksen tarvitsemien komponenttien ja materiaalien hintojen kohoaminen. Sopimusvalmiuksen vähenemisestä ja toimitusketjujen monimutkaistumisesta aiheutuu riski sekä niiden hallinnan että joustavuuden heikentymisestä. Tuotanto voi myös siirtyä maailmassa alueille, joiden riskit eivät ole hallittavissa Suomesta käsin.


31

Yhteenveto Nykyinen johtamisen trendi ohjaa yritykset verkostoitumaan voimakkaasti, jolloin pääosa yrityksistä tekee itse vain pienen osan tuotekehityksestä ja tuotannosta. Huoltovarmuuden turvaaminen tapahtuu yrityksessä parhaimmin osana sen liiketoiminnan riskien hallintaa ja osana normaalia johtamista. Päätöksenteon siirtyessä muualle myös tavoitteiden asetanta siirtyy muu-alle, minkä jälkeen kansallinen vaikutus johtamiseen on rajoitettua eikä huoltovarmuus ole enää päätöksenteon kriteeri. Elektroniikan sopimusvalmistuksen loppuminen Suomessa hankaloittaa tuotteiden toimitusten hallintaa. Tästä seuraa helposti tarve siirtää jopa tuotekehitys pois Suomesta. Tuotekehityksen siirtyessä pois Suomesta me-netetään kyseisen alan ydinosaamista ja tietotaitoa, jolloin myös koulutus ja kansallinen tutkimus kärsivät. Olisi kuitenkin elintärkeää säilyttää muiden arvostamaa osaamista Suomessa. Suomalaisen yrityksen toimiessa ns. halpatuotantomaassa voi maassa vallitseva kulttuuri tai maan lainsäädäntö aiheuttaa ongelmia johtamiselle.

5.3. Henkilöstö ja osaaminen

Vanha sanonta ”henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara” saa lisämerki-tystä huoltovarmuuden suunnittelun yhteydessä. Henkilöstön osaaminen ja kokemus, korkea ammattitaito ja kyky reagoida nopeasti ja toimia oikein poikkeuksellisissa tilanteissa ovat yrityksen tärkein vakuutus häiriö- ja kriisitilanteiden varalle. Häiriöstä riippumatta, on sitten kyseessä sähkökatko, hyökkäys tietojärjes-telmiin, katastrofi asiakkaan teknisissä järjestelmissä, tulipalo, tulva tai kul-kutauti, juuri sillä hetkellä käytettävissä oleva osaaminen ratkaisee miten tilanteesta selvitään. Riskinä on, että yritysten kriittinen osaaminen ja kansallinen osaamisva-rantomme ovat uhattuna yhtä aikaa useammalta taholta. Huippuosaamista ja etenkään hiljaista tietoa ei voi kerryttää nopeasti. Seuraavassa tarkas-tellaan neljää osaamista uhkaavaa tekijää. Ikääntyminen ja avainhenkilöstön vaihtuvuus Työntekijöiden siirtyessä pois yrityksen palveluksesta heidän vastuullaan olevat toiminnot ja työtehtävät saatetaan ulkoistaa väliaikaisesti tai siirtää tehtävät toisille työntekijöille. Tehtävien siirron yhteydessä aiheutuu todennäköisesti laatuongelmia ja kapasiteettiongelmia ennen kuin uudet


32

henkilöt tai ulkoistuspartnerit saadaan koulutettua edeltäjiään vastaavalle tasolle. Riskinä on, että tästä aiheutuvat toimitusvaikeudet saattavat johtaa asiakastyytymättömyyteen ja kassavirran pienentymiseen myynnin pienentyessä. Myös työn tuottavuus ja yrityksen toimintaedellytykset pie-nenevät henkilöstövajeen seurauksena, jolloin riski yrityksen kilpailukyvyn heikkenemiseen kasvaa. Henkilöstön vaihtuvuuteen voidaan varautua suunnitelmallisen henkilöstöpolitiikan (HRM, Human Resource Management) avulla, johon kuuluvat sitouttaminen, joustavuus, henkilöstöpalvelut sekä huoltovarmuutta tukeva jatkuvuussuunnittelu (BCP, Business Continuity Planning) -koulutus ja vastuutus. Jos sisäinen varamiesjärjestely, jota yleensä käytetään loma-aikoina, on toimiva, se lieventää myös kriittistä jaksoa avainhenkilön vaihtuessa tai ollessa muuten estyneenä. Yritysten kilpailukykyä voidaan vahvistaa myös kansainvälisen vertailun kestävän verotuksen ja palkkauksen avulla. Henkilöstön siirtyminen muualle, kuten myös saneeraustoimenpiteet, saattavat taloudellisesti tarkastellen näkyä tuottavuuden paranemisena. Kääntöpuolena on kuitenkin toimitusvarmuuden, kriisivalmiuden ja niiden seurauksena huoltovarmuuden vääjäämätön heikkeneminen. Osaamisen häviäminen Ydinosaamisen säilyminen yrityksessä tulee ottaa huomioon operaatioiden suunnittelussa ja strategisia valintoja tehtäessä. Suunnitel-mallisuudella voidaan vaikuttaa osaamisen pysymiseen yrityksen sisällä ja yrityksen kilpailukyvyn säilymiseen hyvänä. Jos tuotteiden ja laitteiden ylläpito ja jatkokehitys hoidetaan Suomen ulko-puolella, joudutaan turvautumaan ulkopuoliseen asiantuntemukseen ja osaamiseen. Samalla omien tuotteiden ja teknologioiden suunnittelukyky vähenee ja oman operatiivisen liiketoiminnan johtaminen vaikeutuu. Myös päätöksenteko yrityksessä hidastuu ja riskien kokonaishallinta vaikeutuu. Resurssien saatavuudesta voi muodostua riski, jos ei ole henkilöstöä tai riittävää osaamista. Tästä aiheutuu yrityksen oman osaamisen kapea-alaistumista ja pitkällä aikajänteellä myös yrityksen kilpailukyvyn heikkenemistä. Yrityksessä täytyy selvittää mitkä toiminnot hallitaan hyvin ja toteutetaan itse parhaiten ja mitkä toiminnot kannattaa ulkoistaa. Maailmanluokan liiketoimintaosaamisen turvaamista varten lienee syytä perustaa lisää valtio-, toimiala- ja yritysrahoitteisia professuureja kansainvälisesti toimiviin suomalaisiin huippuyliopistoihin.


33

Imagoriskit Elektroniikan alihankintateollisuuden ongelmat Suomessa ovat vieneet suomalaisen elektroniikkateollisuuden imagoa negatiiviseen suuntaan. Negatiivinen mielikuva elektroniikka-alasta saattaa aiheuttaa sen, ettei alan koulutukseen hakeudu enää päteviä kandidaatteja. Riskinä on, ettei yritys siis pysty palkkaamaan tarvitsemaansa henkilöstöä, jolloin joudutaan palkkaamaan epäpäteviä työnhakijoita. Tällöin yrityksen oman osaamisen taso laskee ja sen arvo työnantajana laskee edelleen. Tällaisessa tilanteessa yritykset voivat joutua ulkoistamaan toimintojaan, jolloin lisäarvoa valuu yrityksen ulkopuolelle. Jos yritys ei saa palkattua koulutettua henkilöstöä, sen kilpailukyky ar-voketjussa heikkenee pitkällä aikajänteellä. Yritys voi kuitenkin yrittää pa-rantaa imagoaan ja kehittää sitä paikallisesti. Lisäksi erilaisten yritysten si-säisten koulutusten avulla voidaan kehittää henkilöstöä vastaamaan pa-remmin yrityksen tarpeita. Henkilöstön äkillinen ja tuntuva vajaus Merkittävät henkilöstövajaukset esimerkiksi pandemian aikana saattavat aiheuttaa toimintojen laaja-alaisen pysähtymisen ja kapasiteetin alas aja-misen. Tästä voi seurata toimitusvaikeuksia, jotka johtavat asiakastyyty-mättömyyteen. Se taas voi johtaa yrityksen tilauskannan laskuun. Mikäli kyseessä on alihankintayritys, henkilöstövajaus voi vaikuttaa päähankkija-alihankkijatoimittajasuhteeseen negatiivisesti. Konkreettista kokemusta henkilöstövajeen vaikutuksista on saatu myös pitkäkestoisista lakoista. Henkilöstövajeesta aiheutuneet kapasiteetin ja toimintojen ylläpito-ongelmat johtavat mahdollisesti kapasiteetin tyhjäkäyntiin koko arvoketjussa. Lisäksi henkilöstön puute aiheuttaa hankkeiden viivästymistä tai jopa keskeytymisen, jolloin yrityksen kustannukset nousevat. Väliaikainenkin henkilöstövaje vaarantaa yrityksen kannattavan toiminnan, koska asiakastyytymättömyys ja toimittajasuhteiden viileneminen pienentävät myyntiä. Yhteenveto Kriisitilanteessa henkilöstön osaamisella ja kokemuksella on suuri merkitys häiriön vaikutusten minimoimisessa ja normaalitilanteen palauttamisessa. Tämä on keskeistä myös huoltovarmuuden turvaamisessa. Huippuosaajien rekrytointikilpailun kiristyminen korostaa alan imagon tärkeyttä. Elektroniikan alihankintateollisuuden ongelmat Suomessa ovat heikentäneet kotimaisen elektroniikkateollisuuden imagoa. Jos yritys ei saa palkattua tarvitsemaansa henkilöstöä, sen kilpailukyky arvoketjussa heikkenee ajan myötä


34

Osaamisen säilyvyyttä, erityisesti yrityksen toiminalle tärkeää ydinosaa-mista, uhkaa eläkkeelle siirtyminen ja muu henkilöstön vaihtuvuus. Myös erilaiset mahdollisista pandemioista tai pitkäaikaisista lakoista aiheutuvat henkilöstövajaukset vaikuttavat yrityksen toimintaan merkittävästi. Suunnitelmallisuudella ja henkilöstöä kouluttamalla voidaan kuitenkin parantaa yrityksen toiminnan sujuvuutta häiriötilanteessa.

5.4. Hankinta

Tiedonsiirron luotettavuus Tiedonsiirron häiriintyessä monet toiminnot lamaantuvat. Samalla toimi-vatkin informaatiokanavat ylikuormittuvat ja lopulta myös ne pysähtyvät. Tiedonsiirto erilaisissa tietoverkoissa internetistä yritysten sisäisiin verkkoi-hin voi häiriintyä lukuisista syistä – virushyökkäysten tai muun tahallisen häirinnän takia, kaapelivikojen tai katkosten takia (kaivinkoneet, myrskyt, onnettomuudet, maanjäristykset, terrorismi) jne. Maiden väliset tai maan eri osien väliset yhteydet voivat olla harvojen kaapeliyhteyksien tai palvelintietokoneiden varassa. Tiedonvaihdon ja -hakujen lisäksi mitä mo-ninaisimmat toiminnot (mm. sähköposti, kalenterit jne.) ovat nykyään riip-puvaisia tietoverkoista.

Tiedonsiirron häiriintyessä joudutaan toimimaan väärän tai puutteellisen tiedon varassa, sillä reaaliaikaista tietoa ei saada. Virheellisistä tai hätiköidyistä ratkaisuista seuraa tuotanto- ym. ongelmia. Logistiikan ongelmat Logistiset toimitusketjut ovat monimutkaisia ja pitkiä. Tosin riskit jakautuvat vaihtoehtoisten toimitustapojen ansiosta. Toimitusketjun jonkin osan vaikeudet aiheuttavat materiaalien ja tuotteiden saanti- ja toimitusongelmia. Tämä vaikeuttaa ja viivästyttää sekä tuotantoa että toimituksia. Pahimmillaan toimitukset pysähtyvät – tavaraa jää seisomaan tehtaille, satamiin, lentokentille jne. ongelman aiheuttajasta riippuen. Ongelman jatkuminen pitkään tekee tuotannosta kannattamatonta. Asiakkaat pyrkivät ostamaan korvaavia tuotteita tai hankkivat tavarat korvaavista lähteistä. Tosin vaihtoehtoisia toimitusketjuja ei voida tai ei kannata heti lähteä ajamaan ylös. Vaikka logistiikan lakkoiluherkkyyttä esiintyy eniten Keski-Euroopan maissa, se vaikuttaa välittömästi myös Suomen teollisuuden päivittäiseen materiaalivirtaan.


35

Kriittisten materiaalien saatavuusongelmat Kriittisiä komponentteja ovat tyypillisesti ne tuotteen valmistamiseen tarvittavat osat, joita ei voi korvata toisilla ja joilla on vain vähän mahdollisia toimittajia. Elektroniikkatuotteissa on runsaasti kriittisiä komponentteja, eikä niitä voida valmistaa, jos yksikään puuttuu. Elektroniikkateollisuuden raaka-aineiden saanti vaihtelee jatkuvasti ylitarjonnasta niukkuuteen. Materiaalin tai komponentin valmistus voi olla keskittynyt harvoille valmistajille tai voi olla kyse hyvin uudesta tuotteesta. Esimerkkejä tuotteista, joilla on esiintynyt saatavuusongelmia ovat mm. laakerit (jopa 18 kuukauden toimitusaikoja), tinapronssi sekä muistipiirit ja prosessorit (ainakin, kun kyseessä on ollut maailmanlaajuisesti pieneksi katsottava asiakas). Yhteenveto Tiedonsiirron häiriintyessä kaikenlainen toiminta lamaantuu. Samalla toi-mivatkin kanavat ylikuormittuvat ja lopulta myös ne lamaantuvat. Tästä johtuen joudutaan toimimaan järjestelmällisesti väärän tai puutteellisen tiedon varassa. Toimitusketjun jonkin osan vaikeudet aiheuttavat materiaalien ja tuotteiden saanti- ja toimitusongelmia. Tämä aiheuttaa tuotannon ja toimitusten vaikeutumista ja viivästymistä. Pahimmillaan toimitukset pysähtyvät ja tavaraa jää seisomaan. Kriittisiä komponentteja ovat tyypillisesti ne tuotteen valmistamiseen tarvittavat osat, joita ei voi korvata toisilla ja joilla on vain vähän mahdollisia toimittajia.

5.5. Asiakkuus

Yritysverkostoitumisen lisääntyessä toimiva tiedonkulku asiakkaan suun-taan ja toimitusverkoston läpi on yhä tärkeämpää hyvän asiakassuhteen säilyttämiseksi. Häiriötilanteessa tiedonkulun tärkeys korostuu entisestään, joten toimintatapojen tällaisten riskien varalle tulisi olla selvillä jo etu-käteen. Yrityksen imago vaikuttaa sekä nykyisiin että tulevaisuuden asia-kassuhteisiin merkittävästi. Siksi on tärkeää, että yrityksen toimitusketju ja muut asiakkuusprosessit pystytään normalisoimaan ja häiriön vaikutus mi-nimoimaan mahdollisimman tehokkaasti. Työpajatarkasteluun valittiin neljä asiakasprosesseihin välittömästi vaikut-tavaa seikkaa, jotka todettiin voimakkaasti vaikuttaviksi, mutta ei suinkaan ainoiksi, joilla on merkitystä.


36

Vakavat markkinoiden häiriöt Kansainvälisten kriisien aikana markkinoiden saavuttamattomuus johtaa vientitulojen menettämisen riskiin. Tällaisessa tapauksessa yrityksen likviditeetti voi loppua, mikä pahimmassa tapauksessa johtaa yrityksen konkurssiin. Jo pienissä häiriöissä yritykset saattavat joutua keskeyttämään suuret kehitysprojektinsa. Päähankkija saattaa myös kriisin sattuessa siirtää tuotantonsa pois Suomesta, mikäli Suomi tai Suomen lähialueet eivät kuulu sen pääasialliseen markkina-alueeseen. Markkinoiden häiriöiden todennäköisyys riippuu yrityksen asiakas-kunnasta ja markkinoiden sijainnista. Mikäli asiakaskunta on suppea ja markkinat keskittyneet maantieteellisesti vain tietylle alueelle, häiriöt voivat olla kohtalokkaita yritykselle. Varaosavarastojen hallinta Mikäli varaosavarastot sijaitsevat toisessa maassa ja niiden hallinta estyy tai ne tuhoutuvat, riskinä on tuotteiden toimitusprosessin toiminnan vaa-rantuminen. Varaosatoimitusten ongelmat heijastuvat koko toimitusketjun yrityksiin ja niiden viivästymisestä voi seurata asiakassuhteiden pysyvä menetys. Varaosavarastojen tuhoutuminen myös lisää kustannuksia. Huoltotoiminta on nykyisin usein ulkoistettu. Mikäli varaosavarastot ovat keskittyneet globaalisti tietylle alueelle, paikallisten kriisien aiheuttamien häiriöiden todennäköisyys kasvaa. Mikäli huoltotoiminta ei ole suomalai-sen yrityksen hallinnassa, se voi aiheuttaa riskin huoltovarmuudelle. Häiriön vakavuus kasvaa, jos varaosavarasto ja huoltotoiminnasta vastaavat toiminnot sijaitsevat kaukana toisistaan. Huoltosopimuksissa tuleekin huomioida erilaiset uhkakuvat ja ottaa huomioon vara-toimittajat. Pidentyneet sähkökatkokset runkoverkossa Yritysten toiminta riippuu lähes täysin sähkön saannista. Suomi ei ole omavarainen sähkön tuotannossa, vaan osa tarvittavasta sähköstä tuodaan ulkomailta, pääasiassa Venäjältä. Sähkön katkeaminen vaikuttaa yritysten väliseen tiedonkulkuun, koska tiedonsiirtojärjestelmät eivät toimi ilman sähköä. Riskinä on, että tuotteiden toimitusten oikea-aikaisuus kärsii ja toimitusvarmuus putoaa, mikä voi vaikuttaa asiakassuhteisiin. Harva yritys kuitenkaan jättää tilausjärjestelmän toimintaa ainoastaan sähköisen tiedonsiirtojärjestelmän varaan. Kiinteät puhelinverkkoyhteydet toimivat myös sähkökatkojen aikana. Pitkään jatkuvat sähkökatkot kuitenkin vaikuttavat myös kiinteisiin verkkoyhteyksiin.


37

Sähkön katkeaminen vaikuttaa myös valmistukseen. Useiden tuotantolait-teiden käynnistysajat ovat pitkiä, jolloin riskinä on, että sähkökatkokset saattavat katkaista tuotannon tai ainakin viivästyttää sitä. Tuotantolaittei-den toimintalämpötilatoleranssit voivat olla tiukat, jolloin pitkät sähkökat-kokset saattavat vaikuttaa laitteiden jäähdytykseen. Yrityksillä tulisi olla sähkönsyötön varajärjestelmä, jota myös testataan säännöllisesti sen toimintakuntoisuuden varmistamiseksi. Mikäli varajärjestelmä on riittävän laaja ja toimii hyvin, häiriö on hyvin hallittavissa. Paikallinen terrorismi Terrorismi voi kohdistua teollisuuden kiinteistöihin tai prosesseihin. Suo-messa mahdollinen ja lähes suojaamaton kohde voisi olla kuljetusyhteydet. Mikäli terrorismi kohdistuu sähköntuotantoon, seuraukset ja riskit ovat sa-moja kuin sähkökatkoksissa. Terrorismi voi myös kohdistua henkilöstöön tai työntekijät voivat itse osal-listua terrorismiin. Näitä tapauksia varten on tehty erilaisia turvallisuus-määräyksiä, kuten matkustusmääräykset (saman yrityksen tärkeimmät ih-miset eivät matkusta samalla kulkuvälineellä) ja työntekijöiden taustojen selvitys työhöntulotarkastuksen yhteydessä. Suomen tietoverkot ovat maailman kehittyneimpiä, mutta toisaalta niistä ja niiden toimintavarmuudesta ollaan hyvin riippuvaisia. Samoin Suomesta ulos johtavat tietoliikenneyhteydet ovat suhteellisen haavoittuvaisia. Useita järjestelmiä ohjataan nykyään tietoverkkojen avulla, jolloin riskinä on, että mahdolliset tietoverkkoterrorismin vaikutukset saattavat olla hyvinkin laajat ja kohtalokkaat. Useat yritykset eivät ole varautuneet tietoturvahyökkäyksiin siinä määrin kuin niiden toiminnan riippuvuus tietoverkoista edellyttäisi. Terrorismiin voidaan varautua tuotannonkeskeytysvakuutusten avulla. Vakuutuksista aiheutuu kuitenkin lisäkustannuksia. Monet vakuutusyhtiöt vaativat yritykseltä jatkuvuussuunnitelmaa ennen vakuutuksen myöntämistä. Terrorismin eri muotojen mahdollisia vaikutuksia tulee arvioida yritysten jatkuuvuuden suunnittelussa. Yrityksille suositellaan jatkuvuussuunnitelman tekemistä, koska sen avulla ne voivat selviytyä uhkatilanteissa mahdollisimman pienin menetyksin.


38

Yhteenveto Tiedonkulun toimivuus häiriötilanteessa on yritysverkostossa hyvin tärkeää asiakassuhteiden säilyttämisen kannalta. Erilaiset vakavat markkinoiden häiriöt voivat vaikuttaa asiakassuhteisiin merkittävästi. Häiriön toteutumisen todennäköisyys riippuu yrityksen asiakaskunnasta tai markkinoiden sijainnista. Mikäli asiakaskunta on suppea ja markkinat keskittyneet maantieteellisesti suppealle alueelle, häiriöt voivat olla kohtalokkaita. Useimmat tiedonsiirtojärjestelmät ovat riippuvaisia sähköstä, jolloin säh-kökatkot aiheuttavat myös tiedonkulkukatkoksen. Yrityksillä tulisikin olla sähkönsyötön varajärjestelmä, jota myös testataan säännöllisesti sen toimintakuntoisuuden varmistamiseksi. Mikäli varajärjestelmä on riittävän laaja ja toimii hyvin, häiriöt sähkönsaannissa ovat hyvin hallittavissa. Toimitusongelmista tai sähköisen tiedonkulun katkeamisesta voi pahimmillaan seurata asiakassuhteen menetys. Yritysten välisissä sopimuksissa tuleekin huomioida erilaiset uhkakuvat ja huolehtia varatoimittajista. Yrityksille suositellaankin jatkuvuussuunnitelman tekemistä, koska sen avulla ne voivat selviytyä uhkatilanteissa mahdollisimman pienin menetyksin. Samoin tulisi myös varautua tietoturvahyökkäyksiin.


39

6. Keinot ja ratkaisumallit

Tämän luvun ideat ja ratkaisuehdotukset tuotettiin pääosin marraskuun 2007 toisessa työpajassa, jonka viiteen työryhmään osallistui parisen-kymmentä yritysedustajaa. Projektiryhmä (tutkijat ja sihteeristö) jalosti työpajojen ajatuksia ja veti niistä johtopäätöksiä sekä toimittivat ne raportin muotoon.

6.1. Suomen globaali painoarvo

Pitkällä aikajänteellä Suomen teollisuuden eloonjäämisen strategiana on vahvistaa osaamisintensiivistä tuotekehitystä ja innovaatioiden kaupal-listamista kapeisiin globaaleihin markkinarakoihin. Tällä pyritään luomaan pikemminkin järjestelmätason tuotteita ja palveluja ammattikäyttäjäryhmille kuin massatuotteita kuluttajille. Teollisuuspoliittisessa keskustelussa ja kansallisen innovaatiostrategian toteuttamisessa pienen ja syrjäisen maan avainkysymykseksi on noussut: ”Miten nostetaan Suomi takaisin ulkomaisia investoijia kiinnostavaksi tuotekehitys- ja teknologiamaaksi?” Kansallisen huoltovarmuuden turvaamiseksi vakavissa globaaleissa krii-seissä strateginen kysymyksen asettelu on hieman erilainen: ”Miten saadaan Suomeen lisää sellaisia yrityksiä, tuotteita, palveluja tai toimintoja, joista muu maailma on erityisesti kriisitilanteissa riippuvainen” Huoltovarmuudelle epäsuotuisan rakennemuutoksen kääntäminen voitoksi Suomen elektroniikkateollisuus koki 1990-luvulla nopean nousun Euroo-pan tieto- ja ja tietoliikennetekniikan huipulle. Tehokasta elektroniikan klusteria kannatteli korkeatasoinen tutkimus- ja kehitystoiminta. Alan teollisuus oli suureksi osaksi omavarainen - tuotanto tapahtui Suomessa ja suomalaisten omistajien toimesta. Vahva kasvu jatkui vuoden 2000 syk-syyn, jolloin tapahtui kansainvälinen tieto- ja viestintätekniikan markkinoi-den romahdus. 2000-luvulla Suomen elektroniikkateollisuuden kehitystrendi on kääntynyt päinvastaiseksi kuin 1990-luvulla. Teolliset työpaikat ovat karanneet Suomesta kiihtyvällä vauhdilla ja keskeisten yritysten omistus on siirtynyt ulkomaisten sijoittajien tai globaalien toimijoiden määräysvaltaan. Suomen kannalta on tärkeätä pohtia miten voidaan estää yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä muun liiketoiminnalle elintärkeän osaamisen poistuminen maasta valmistavan tuotannon siirtyessä ulkomaille. Jos elektroniikkayritysten tutkimus- ja kehitystoiminta katoaa, Suomea ei voi enää kutsua teknologia- ja innovaatiomaaksi. (kts. Suomen


40

suuri mahdollisuus – Elektroniikkateollisuuden näköalat ja strategia, SET 2004). Projektin toinen työpaja pohti toimia, joilla voidaan vaikuttaa yritysten (myös kansainvälisesti johdettujen) päätöksiin ylläpitää Suomessa huippu-tason tutkimusta ja tuotekehitystä sekä varmistaa näin maailmanluokan osaamisen ja omistusoikeuksien hallinta Suomesta käsin. Toimenpiteitä ehdotettiin seuraaville painoalueille:

• Tarvittavat yhteiskunnan toimet olemassa olevan osaamisen vaalimi-seksi ja uusien huippuosaajien houkuttelemiseksi Suomeen

• Yrittäjyyskoulutuksen, kansainvälisen liiketoiminnan johtamisen

koulutuksen ja fokusoidun teknologiakoulutuksen vahvistaminen

• Markkinointikoulutus kansainväliseen toimintaan ja arvoketjun hallintaan

• Uusien liiketoimintaideoiden ja innovaatiotaimien jalostaminen ja

kaupallistamisen tukeminen, esimerkiksi langattomat turvallisuus- ja terveysteknologian sovellukset

• Erilaisiin kansainvälisiin megaprojekteihin osallistuminen

Tämän huoltovarmuustarkastelun yhteydessä ei voida paneutua syvälli-semmin teollisuus-, teknologia- ja koulutuspoliittisiin kysymyksiin, joissa vaikuttaminen on muutenkin teollisuuden liittojen vastuulla. Mainittakoon kuitenkin työryhmän ideat yhteiskuntarakenteen vahvistamisesta ja osaamisen säilyttämisestä esim. perustamalla uusia korkeaa teknologiaa hyödyntäviä kaupunki-, kulttuuri- ja turismi-keskittymiä sekä verovapaita erityisalueita. Suomen kansainvälinen erinomaisuus ja tarpeellisuus Suomen teollisuus on jo useilla alueilla päässyt globaalin markkinajohtajan tai muuten ainutlaatuisen tuotteen tai palvelun toimittajan asemaan liiketoiminta-alueilla, jotka ovat elintärkeitä muille valtioille ja globaaleille ammattikäyttäjille. Näille kaikille on tyypillistä että ne ovat vuosikymmenien määrätietoisen kehitystyön tuloksia, ja siksi uusia vastaavia aluevaltauksia ei luoda hetkessä: • Teollisuuden sähkömoottorien taajuusmuuttajat • Mobiilin viranomaisverkon laitteet ja kunnossapito-osaaminen

• Hissit ja nostolaitteet, niiden ennakoiva kunnossapito • Eräät sairaalaelektroniikan laitteet ja analysaattorit reagensseineen


41

• Tietoturvajärjestelmät ja maailmanlaajuisesti käytössä olevat ohjelmistot

• Globaalin säätiedon keruu ilmakehästä ja tiedonkäsittelypalvelut

• Eräät puolustus- ja avaruusteknologian laitteet ja erityisosaaminen • Projektijohtamisen taidot projektiviennissä ja järjestelmätoimituksissa

Uusia mahdollisuuksia huoltovarmuuskriittisen teollisuuden vahvis-tamisesta ja ulkomaisten käyttäjien riippuvuuden lisäämisestä on syytä hakea uusilta nousevilta tarvealueilta. Esimerkkinä uusista potentiaalisista suomalaista osaamista hyödyntävistä kehityskohteista ovat: juomaveden puhdistusjärjestelmät, merten öljykatastrofien torjuntajärjestelmät, erityiset RFID-sovellukset tai vaikkapa langattoman teknologian hyödyntäminen turismin ja elämysmatkailun palveluissa. Ideana Suomen teknologiaprofiilin pysyvästä nostamisesta työryhmä esitti johonkin EU:n ulkopuoleiseen kansainväliseen megaprojektiin panosta-mista, kertaluokkaa enemmän kuin panostuksemme CERN-kehitysohjel-maan. Esimerkiksi otettiin Suomen mahdollinen osallistuminen Kiinan avaruusohjelmaan ESAssa ja NASAssa jo kertyneen ylivoimaisen tieto- ja viestintäteknologian sekä instrumenttiosaamisensa turvin. Pitkäkestoiseen next-generation-ohjelmaan voitaisiin ohjata julkista tukea Tekesin tai Sit-ran kautta. Kansainvälisessä megaprojektissa Suomeen kertyisi uskottavuuden lisäksi uutta teknologian huippuosaamista, jota voidaan hyödyntää myös yhteiskunnan muiden elintärkeiden sektorien sovelluksissa. Johtopäätökset Globalisaation myötä massatuotanto on siirtynyt pois Suomesta isompiin maihin ja suuremmille markkinoille. Uhkana suomalaisen osaamisen ja tuotantorakenteen yksipuolistuminen. Myös tuotekehitys saattaa siirtyä tuotannon ja markkinoiden mukana pois Suomesta. Suomen valtteja ovat kuitenkin maailmalla arvostettu taitomme hoitaa suurtenkin järjestelmien projektitoimitukset, osaaminen sekä innovatiivinen ja yhteistyökykyinen toimintaympäristö. Globalisaatiosta on myös hyötyä suomalaisille yrityksille, mikäli yrityksiä koskevat säädökset saadaan samanlaisiksi kaikkialla. Suomesta pitää tehdä houkuttelevampi investointikohde sekä ulkomaisille että kotimaisille sijoittajille. On tärkeää saada Suomeen lisää sellaisia yri-tyksiä, tuotteita, palveluja tai toimintoja, joista muu maailma on riippuvai-nen erityisesti kriisitilanteissa. Huoltovarmuuskriittistä teollisuutta ja ulkomaisten käyttäjien riippuvuuden lisäämistä voitaisiin vahvistaa


42

erilaisten uusien nousevien tarvealueiden teknologioilla, esimerkiksi juomaveden puhdistusteknologialla. Suomen teollisuuden kansainvälisellä erinomaisuudella ja tarpeelli-suudella saadaan selustatukea ja lisäturvaa myös kansallisen huol-tovarmuuden ylläpitämiseen.

6.2. Johtaminen - miten liiketoiminnan hallinta säilyy Suomessa vaikka toiminnot siirtyvät muualle

Johtamisen kannalta koettiin ongelmalliseksi kaksi skenaariota. Nämä ovat toisaalta tuotannon ja tuotekehityksen siirtyminen lähemmäs markki-noita ja halvemman kustannustason alueille sekä toisaalta päätöksenteon siirtyminen pois Suomesta. Molemmissa tapauksissa huoltovarmuuden turvaamisen kannalta voi syntyä tilanne jossa yhteiskunnan kannalta kriit-tisen järjestelmän ylläpito vaarantuu. Työryhmä pohti ryhmätyössään miten liiketoiminnan hallinta saadaan pi-dettyä Suomessa vaikka eri toiminnot siirtyvät muualle. Tämä pohdinta tulisi käydä jokaisessa yrityksessä, jonka toiminnot hajautuvat. Samalla tulisi selvittää ja määritellä toimintatavat, jotka toimivat myös erilaisissa kriiseissä. Tuotekehityksellä on suuri merkitys kriisitilanteiden ratkaisussa, johtuipa kriisi mistä tahansa. Tuotekehitysvaiheessa vaikutetaan mm. tuotteen ylläpidettävyyteen, huollettavuuteen, toimintavarmuuteen ja samalla huoltovarmuuteen. Useissa yrityksissä käytössä oleva liiketoimintamalli ei tukeudu keskitet-tyyn tuotekehitykseen ja tuotantoon, vaan kaikki toiminnot ovat kunkin toimijan kannalta hajautettuja. Johtamisen kannalta oleelliset kysymykset ovatkin: 1) Miten käytännössä hoidetaan tehokkaasti päätöksenteko hajautetussa liiketoimintamallissa? 2) Miten hallitaan häiriöt? Näiden kysymysten ratkaisemiseksi ehdotetaan seuraavia toimenpiteitä: Yrityksellä tulee olla selkeästi määritelty liiketoimintastrategia, joka ohjaa toimintaa koko yrityksessä, ja sen tulee olla kaikkien tiedossa. Sen suhteen ei saa esiintyä kielellisiä tai kulttuuriin perustuvia tulkintoja vaan sen tulee olla yksiselitteinen. Strategian tulee mahdollistaa yrityksen ketterä toiminta eli se ei saa olla jäykistävä.

Liiketoimintastrategia


43

Strategian tulee käsittää liiketoimintariskien arviointi eri toimintatasoilla ja riskien muuttumista tulee seurata jatkuvasti. Asiakkuuksien hallinnan tulee olla yhdenmukainen käsittäen mm. säännöllisen yhteydenpidon ja sopimusmallit. Siinä tulee selkeästi määritellä toimintatavat eri häiriötilan-teissa. Riskit tulee pystyä priorisoimaan ja niiden hallintaan tulee olla selkeät toimintaohjeet, jotta kuhunkin häiriöön ja oman toiminnon ohjaukseen voi reagoida nopeasti ja yhdenmukaisesti. Yrityksen sisäiset vastuut ja valtuudet tulee olla kuvattu selkeästi ja asianomaisten on tunnettava yhteiset pelisäännöt. Vastuumatriisissa ei saa olla päällekkäisyyksiä eikä myöskään puutteita. Varsinkin vakavien häiriöiden käsittelyssä tulee vastuumatriisin olla selkeä. Globaali toiminta edellyttää markkinoiden ymmärtämistä ja kansainvälistä liiketoimintaosaamista. Hajautetussa liiketoiminnassa tulee tukea sekä arvostaa moniosaamista. Paikallista osaamista tulee hyödyntää. Jotta mihinkään toimintoon ei synny omaa ”alakulttuuria”, tehtävänkierron (myös eri maiden välillä) tulee olla runsasta. Tällöin eri paikoissa tapahtuvan toiminnan tulee olla riittävän yhdenmukaista. Alkuperäiselle asemapaikalle palaava työntekijä tuo tullessaan tietoa eri maissa sijaitsevien yrityksen osien kulttuurista. Tämä helpottaa yhteydenpitoa koko yrityksen sisällä. Johtamisen tulee huolehtia yrityksessä eri osaamisten hallinnasta ja johtamisen tulee olla näkyvää eli se vaatii paikallista läsnäoloa. Vaikka johtamisessa suunnataankin katse eteenpäin, mittarit ja raportointi ovat tärkeitä ohjausprosessin työvälineitä, eli ne ovat johdon työkaluja. Raportoinnin tulee olla nopeaa ja luotettavaa. Mittareilla seurataan asetettujen tavoitteiden toteutumista. Onkin tärkeää asettaa mittarit koko yrityksen tavoitteiden mukaisiksi ja niiden tuloksia tulee seurata ja raportoida aktiivisesti. Tärkeää on, että kaikkiin poikkea-miin reagoidaan. Tavoitteiden toteutuminen tai jopa niiden ylittäminen tullee huomioida ennalta sovitulla palkitsemisella. Mittaaminen ja sen raportointi tulee tapahtua varmennettujen järjes-telmien avulla. Puuttuvaan tai myöhästyneeseen raporttiin tulee rea-goida nopeasti.

Tekeminen, vastuut ja osaaminen

Raportointi ja mittarit


44

Johtopäätöksiä Huoltovarmuuden kannalta on keskeistä, miten yhteiskunnan kannalta kriittisiin järjestelmiin liittyvän liiketoiminnan hallinta säilyy Suomessa. Nykyinen trendi on hoitaa liiketoiminta voimakkaasti verkostoituneena. Osa toiminnoista sekä tuotannossa että tuotekehityksessä siirtyy Suomen ulkopuolelle ja kyseinen osaaminen saatetaan menettää jopa lopullisesti. Yrityksellä tulee olla selkeä liiketoimintastrategia, joka käsittää riskien hal-linnan kaikilla toimintasoilla. Liiketoiminnassa havaitut häiriöt tulee pystyä priorisoimaan ja niihin reagoinnissa tulee olla selkeät toimintaoh-jeet. Yrityksen sisäiset vastuut ja valtuudet tulee olla kuvattu selkeästi myös kriisitilanteissa. Vastuumatriisissa ei saa olla päällekkäisyyksiä eikä aukkoja. Jotta poikkeamiin pystytään puuttumaan nopeasti, tulee raportoinnin olla nopeaa ja luotettavaa. Huoltovarmuuden turvaaminen tapahtuu yrityksessä osana sen riskien hallintaa eli osana sen johtamisprosessia. Kuvassa 12 on havainnollistettu miten häiriötilanteiden ennakoinnilla ja toiminnallisella jatkuvuussuunnittelulla voidaan häiriötilanteiden vaikutusta lyhentää ja häiriöiden vakavuutta pienentää.

Kuva 12. Häiriötilanteiden ennakoinnilla ja toiminnallisella jatkuvuussuunnitte-lulla voidaan häiriötilanteiden vaikutusta lyhentää (IPOCM; Incident Pre-paredness and Operational Continuity Management).

6.3. Osaamisen varmistaminen

Osaamisen ja sen kehittämisen tavoitteena on poikkeamien jatkuva hallinta ja normaalitilanteen mahdollisimman nopea palauttaminen. Henkilöstövajeeseen voidaan varautua riskienhallintasuunnitelman ja suunnitelmallisen henkilöstöpolitiikan avulla.


45

Varahenkilöjärjestelmällä ja moniosaajia kouluttamalla voidaan taata yrityksen toimintojen riippumattomuus yksittäisestä henkilöstä. Varahenkilöjärjestelmä voidaan toteuttaa yritysten välillä ja niiden sisällä. Myös alihankintaa – sekä henkilöalihankintaa että valmistusalihankintaa – hyödyntämällä voidaan eliminoida henkilöstövajeen vaikutuksia. Niin tärkeää kuin yritysten henkilöstöön sidottu osaaminen onkin huolto-varmuudelle, kriisivalmiudelle ja ylipäänsä yritysten toiminnan jatkuvuudelle, huoltovarmuusorganisaatiolla ja -pooleilla ei ole käytössään välittömiä keinoja osaamisen vahvistamiseksi ja varmistamiseksi. Avainhenkilöiden käytettävyyden varmistaminen (VAP-varausmenettely, jolla henkilö vapautetaan puolustusvoimien palveluksesta perustettaessa kriisiajan joukkoja) vakavia poikkeusoloja varten on perustunut juuri avainosaajien varaamiseen. Avainhenkilöiden tunnistaminen, nimeäminen ja heidän roolinsa sisäistäminen tukee myös normaalioloissa yrityksen suojelutoimintaa, yritystoiminnan jatkuvuuden hallintaa ja palautumista lievistä häiriötilanteista. Riittävän ja oikealaatuisen osaamisen varmistaminen on pitkäjänteistä työtä, joka on elinkeinoelämän, teollisuusliittojen ja koulutuslaitoksen yhteisellä vastuulla. Onneksi koulutuspoliittinen toiminta ja tulevaisuuden osaamistarpeiden määrittely onkin jo vuosikymmenet ollut teollisuusliittojen työohjelmissa. Yleinen koulutustason nosto ei takaa työn pysyvyyttä Suomessa, mutta suunnattu koulutus voi sen tehdä. Teknisten tieteiden lisäksi yritys tarvitsee toimintansa turvaamiseksi henkilöstölleen riittävästi markkinointikoulutusta kansainväliseen toimintaan ja arvoketjun hallintaan. Hyvin ja suunnitelmallisesti toimiva yritys pystyy varautumaan häiriöihin ja kriiseihin paremmin ja siten hoita-maan myös osansa huoltovarmuudesta. Seuraavassa esitetään koulutuspoliittisia vaikuttamiskeinoja, joilla katsotaan olevan voimakas – vaikkakin joskus välillinen - vaikutus huoltovarmuuden varmistamiseksi tarvittavaan osaamiseen. 1) Kommunikointiosaamisen ja -välineiden ylläpitäminen ja

lisääminen Kriisitilanteessa kommunikoinnin hallinta on ensiarvoisen tärkeää. Siksi suositellaan verkkotyöskentelyn tehostamista ja jatkuvaa harjoittelua käyttämällä tehokkaita välineitä tehokkailla toimintatavoilla ja välineillä.


46

Konkreettisena esimerkkinä ehdotetaan Wikipedia-tyyppisen verkostotyö-kalun käyttöä normaalioloissa osaamisen ja tiedon keräämiseen, hyödyn-tämiseen sekä tuottamiseen. Wikipedia-työkalu soveltuu asiantuntijoiden tiedonvaihtoon kapeilla erikoisalueilla, jollaisia juuri poolien huoltovarmuuden, yritysturvalli-suuden ja toiminnan jatkuvuussuunnittelun asiat ovat. Lisäideana esitetään, että juuri rakenteilla olevat suomalaisen strategisen huippuosaamisen keskittymät, ns. SHOK:t perustaisivat ja ylläpitäisivät edellä mainittuja toimialakohtaisia verkostotyökaluja yhdessä Teknologia-teollisuuden tai muun vastaavan tahon kanssa. 2) Koulutetun henkilöstön riittävyys; huomioiden erityisesti lähialueet Kansallisena tavoitteena pitää olla pätevän ja korkeasti koulutetun työvoiman saatavuuden varmistaminen. Varsin käyttökelpoinen strategia on lähialueiden integraation edistäminen ja hyödyntäminen (Baltian maat, Venäjä ja Pohjoismaat). Tietoa voidaan viedä lähialueille kouluttamalla ja rekrytoimalla yhdessä esimerkiksi työministeriön tai muiden yhteiskunnallisten tahojen kanssa. Viety tieto on mahdollista saada korkojen kanssa ja osaamisresurssien muodossa myöhemmin takaisin. Tämä on hyvä pitää mielessä juuri nyt kun eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tekee pitkän aikajänteen Venäjä-stra-tegia mietintöä. 3) Suomi kiinnostavaksi nostamalla osaamista maailmanluokan tasolle Tämä tavoite ja keino yhä useamman osaamisalueen nostamisesta huip-putasolle liittyvät läheisesti johdantokappaleessa 6.1 käsiteltyyn Suomen globaalin arvostuksen ja tarpeellisuuden edelleen lisäämiseen. Työpajassa tuotettiin joukko keskeisiä koulutus- ja teknologiapoliittisia ta-voitteita ja toimenpide-ehdotuksia, joilla voidaan osaltaan vaikuttaa siihen, että suomalainen elektroniikkateollisuus pysyy haastavan mielen-kiintoisena ulkomaisille toimijoille ja mikä tärkeintä ulkomaisille investoijille. Seuraavassa kolme keskeistä ehdotusta: 1) Teollisuusliittojen on oltava aktiivisia määriteltäessä tekeillä olevien

SHOK:ien tavoitteita. Vaikka SHOK:t tulevat olemaan kansallisia, niissä on hyödynnettävä kansainvälistä osaamista ja verkostoja.

2) Elektroniikkateollisuuden brändi pidetään arvostettuna. Tämä tapah-

tuu nimenomaan vaalimalla T&K-yksiköiden pitämistä Suomessa. 3) Työnjohdollista koulutusta on kehitettävä esimerkiksi yhdistämällä

ammatti- ja teknikkokoulutus. Työjohdollinen henkilöstö vastaa


47

viime kädessä käytännön kriisitilanteiden hallinnasta, toimipaikan turvallisuudesta, ja lopulta myös häiriöistä toipumisesta.

Johtopäätökset Varahenkilöjärjestelmällä ja moniosaajia kouluttamalla voidaan taata yri-tyksen toimintojen riippumattomuus yksittäisestä henkilöstä, mikä on tär-keää myös huoltovarmuuden kannalta. Riskienhallintasuunnitelman ja suunnitelmallisen henkilöstöpolitiikan avulla voidaan taata yrityksen toiminnan sujuvuus myös henkilöstövaihdos- tai häiriötilanteessa. Kriisitilanteessa kommunikoinnin hallinta on hyvin tärkeää. Kommunikointi on helpompaa, mikäli henkilöstön osaamistiedot on kerätty yhteen, esimerkiksi Wikipedia-tyyppiseen tietoverkkotyökaluun. Yrityksen tulisi myös tunnistaa ja nimetä avainhenkilöt poikkeusoloja varten. Näin yritys tukee suojelutoimintaansa, yritystoiminnan jatkuvuuden hallintaansa ja palautumista lievemmistäkin häiriötilanteista. Huoltovarmuuden kannalta on tärkeää varmistaa pätevän ja korkeasti koulutetun työvoiman saatavuus. Jotta osaavaa työvoimaa saataisiin tule-vaisuudessakin, elektroniikkateollisuuden imagoa on pidettävä yllä vaali-malla tuotekehitysyksiköiden pitämistä Suomessa.

6.4. Hankinta

Huoltovarmuuden turvaamiseksi tavoitteena on varmistaa toimitusketjun kaikkien osien toimivuus ja sitä kautta materiaalien, osien, komponenttien ja tuotteiden saatavuus. Keinot ja ratkaisut voidaan kohdistaa raaka-aine- ja komponenttivalmistajiin, jakelu- ja alihankintaketjuun sekä lopputuotteen valmistajiin. Hankintatoimea ja toimittajaketjun hallintaa koskevat ratkaisut liittyvät etupäässä: • kommunikointiin • raaka-aine- ja komponenttivalmistajiin • kuljetus- ja varastointilogistiikkaan • materiaali- ja komponenttivalintoihin

Hankintojen ja valmistuksen hallinta globaalissa verkostossa ja toiminnan ylläpito myös kriisitilanteessa edellyttävät oikeita teknologia-, komponentti- ja toimittajavalintoja. Lisäksi edellytetään hyvää informaation kulkua, selkeää dokumentaatiota ja hyvää muutosten hallintaa. Työn tekemisen joustavuuteen kunkin toimittajan ja valmistajatahon osalta vaikuttavat jonkin verran myös työsopimukset. Tyytymättömyys työsopimuksiin voi johtaa lakkoihin ja lakoista seuraa väistämättä ongelmia toimitusvarmuuteen.


48

Tiedonsiirron luotettavuus ja toimivuus voidaan pyrkiä varmistamaan varautumalla vaihtoehtoisten yhteyksien käyttöön mm. kahdentamalla kriittiset verkon osat ja palvelimet (tosin ne eivät aina ole Suomessa tai niihin vaikuttaminen voi olla hankalaa). Toimivan kommunikaation tavoitteena on tasapuolinen sopiminen todelli-sesta kumppanuudesta ja molemminpuolinen luottamus. Tällä pyritään saamaan aikaan keskinäinen riippuvuus tai omistuksellinen side toi-mittajiin. Riskien jakaminen perustuu kolmikantasopimiseen raaka-aine-valmistajan, jakelun tai logistiikan ja lopputuotevalmistajan kesken. Avoin tiedonsiirto kaikkien osapuolten välillä ajantasaisesti (on-line) mah-dollistaa nopean reagoinnin muutos- tai ongelmatilanteissa. Toimitusketjun on oltava läpinäkyvä läpi koko tuotantoketjun. Käytännössä kannattaa kumppanuussopimuksin ja ajoissa sopia mm. varastointi- ja tuotantovalmiuksista. Ongelmatilanteiden varalta vaihtoehdot on kartoitettava etukäteen. Toimiva ja nopea kommunikaatio ovat edellytyksiä nopealle häiriötilanteisiin reagoinnille ja oikeiden toimenpiteiden valinnalle pyrittäessä jatkamaan toimintaa ja toipumaan häiriötilanteesta. Raaka-aine- ja komponenttivalmistajat voivat varautua toimitusongel-miin hajauttamalla valmistuspaikkoja siten, ettei kaikki valmistus ta-pahdu samalla kriisialueella (esimerkiksi piilaaksossa). Kriittisiä materiaaleja voidaan myös pyrkiä puskuroimaan tai muuten var-mistumaan nopeasta tavasta vastata tarpeiden muutoksiin. Halvin tapa on puskuroida valmistusmateriaaleja, ei valmiita tuotteita. Hankinnassa painoarvoa on mahdollista lisätä kasvattamalla han-kintavolyymiä esimerkiksi ostoyhteistyöllä. Toimittajien koko on myös hyvä sovittaa lähemmäs asiakkaan kokoa (sopivankokoiset partnerit). Toimitusvarmuutta voidaan pyrkiä lisäämään myös sitoutumalla ostamaan koko valmistuserä. Raaka-aine- ja komponenttivalmistajan prosessin läpimenoajan lyhentämi-sellä voidaan saada aikaan se että valmistusmäärät ja -tarpeet saadaan optimoitua (kohtaavat).

Kommunikointi

Raaka-aine-ja komponenttivalmistajat


49

Kuljetuksen ja varastoinnin osalta on sovittava mm. puskureista, joihin kaikki sitoutuvat ja niiden riskien jakamisesta. Vaihtoehtoisista kulje-tuskanavista on myös huolehdittava. Logistiikkapalveluita on pyrittävä nopeuttamaan ja niiden pelisäännöistä on sovittava. Paikalliset logistiikkapalvelut ja varastot (”hubit”) mahdollistavat nopeuden. Materiaalin saatavuus voidaan turvata monella tasolla, jos varastointia tehdään komponenttivalmistajalla, moduuli- ja sopimusvalmistajilla ja OEM -valmistajalla. Materiaali- ja komponenttivalikoima on pidettävä rajallisena ja on pää-sääntöisesti käytettävä ns. standardikomponentteja. Tämä edellyttää suunnittelijoiden kouluttamista käyttämään yleiskomponentteja. Mikäli mahdollista, käytetään materiaaleja ja komponentteja, joilla on useita toimittajia. Suunnittelun alusta lähtien pitäisi pyrkiä varautumaan vaihtoehtoisten materiaalien ja komponenttien käyttöön. Tämä edellyttä myös vaihtoehtojen testaamista. Vaihtoehtoinen suunnittelu voidaan tehdä myös moduulitasoisena. Tosin esimerkiksi komponenttilevyjen suunnitteleminen vaihtoehtoisia komponentteja varten on sellainen kustannustekijä, ettei sitä juurikaan tehdä. Kriittiset komponentit on tunnistettava ja varmistettava niiden saata-vuus vaihtoehtoisilta valmistajilta (komponenttitaso) ja toimittajilta (moduulitaso). Kriittisiä komponentteja elektroniikkayrityksen kannalta ovat kaikki komponentit, joiden saaminen estää tuotteen valmistamisen. Toisaalta kriittisyyden määrittämisessä vaikuttaa onko kyseinen komponentti korvattavissa. Korvaaminen on käytännössä nopeasti mahdollista vain jos em. vaihtoehtoinen valmistaja tai toimittaja on jo etukäteen tiedossa. Yleisesti voidaan todeta, että yrityksiin tarvitaan ostamisen osaamista. Tuotteen elinkaari on suunniteltava siten, että sekä tuotantoon vienti (ramp-up) että tuotannon päättyminen (ramp-down) tapahtuvat hallitusti. Johtopäätökset Materiaalien, osien, komponenttien ja tuotteiden saatavuuden varmistami-nen edellyttävät toimivaa ja avointa kommunikaatiota koko toimitus- ja

Kuljetus- ja varastointilogistiikka

Materiaali- ja komponenttivalinnat


50

tuotantoketjun läpi ja eri osien välillä sekä kumppanuuteen perustuvia sopimuksia esimerkiksi valmistus-, varastointi- ja toimitusvalmiuksista. Niin valmistajien, jakelu- ja alihankintaketjujen kuin lopputuotevalmistaji-enkin osalta on etukäteen varauduttava vaihtoehtoisiin toimittajiin ja kanaviin. Niiden olisi hyvä olla käytössä eli hankintatoiminnan hajautettuna jo normaalioloissa. Häiriötilanteessa ei välttämättä ole mahdollista nopeasti vaihtaa esimerkiksi komponenttitoimittajaa tai kuljetuskanavaa.

6.5. Asiakkuuden hallinnan varmistaminen

Asiakkuuden hallinta on yrityksen keskeisimpiä prosesseja, jolla varmiste-taan pitkäaikainen hyvä yhteistyösuhde asiakkaan kanssa. Asiakkuuden hallinnan avulla turvataan yrityksen oman liiketoiminnan jatkuminen ja parhaissa tapauksissa myös asiakasyrityksen toiminnan jatkuminen. Asiakkuudet tulee hallita toimialan mukaisesti joko yksilöllisesti tai suurempaan joukkoon kuuluvana ryhmänä. Ammattielektroniikan ja integroidun tietotekniikan sovelluksissa fyysisten tuotteiden ja järjestelmien toimituksiin liittyy yhä enemmän erityppisiä palveluja. Huoltovarmuuskriittisissä sovelluksissa jälkimarkkinoinnin, huollon ja ylläpidon varmistaminen jo normaalioloissa on äärimmäisen tärkeää juuri asiakkaan kriisivalmiuden kannalta. Asiakkuuden hallintaan kuuluvat keskeisesti markkinoiden ymmärtäminen, asiakkaan hankintaprosessin tunteminen ja asiakassuhteen hoitaminen. Arvioitaessa yrityksen asiakas- ja toimitusprosessin kriittisiä kohtia ja haavoittuvuusriskejä kiinnitettiin huomiota moneen osatekijään: • Vakavat paikalliset tai globaalit häiriöt tai epävarmuustekijät markki-

noilla • Vaikeudet huoltoja kunnossapitotoiminnan hoitamisessa, yleisesti

juuri epävakailla markkina-alueilla, ei niinkään kotimaassa • Edelliseen liittyen varaosavarastojen hallinta globaaleissa verkos-

toissa • Monenlaiset logistiikkaan ja kansainvälisiin toimituksiin kohdistuvat

häiriöt Erilaiset häiriöt tulisi huomioida yritysten välisin sopimuksin, jolloin häiriötilanteessa vastuut toiminnoista ovat selvillä. Jokaisen yrityksen olisi hyvä tehdä myös jatkuvuussuunnitelma, jonka avulla häiriöstä voidaan selviytyä mahdollisimman pienin menetyksin. Ylivoimaisesti vakavin riskitekijä on häiriötön sähköenergian saatavuus Se vaikuttaa välittömästi asiakasprosessiin; sekä toimitusvarmuuteen että huoltoja ylläpitotoiminnan varmuuteen.


51

Johtopäätökset Yrityksellä tulee olla valmiit suunnitelmat asiakkuuden hallinnan varmistamiseksi kriisitilanteessa. Erilaiset häiriöt tulisi huomioida yritysten välisin sopimuksin ja jokaisen yrityksen tulisi tehdä jatkuvuussuunnitelma.

6.6. Sähkönsaannin varmistaminen - yrityksen kaikkiin prosesseihin ja kriisivalmiuteen vaikuttava yhteinen tekninen tekijä.

Teollisuuden toiminta riippuu täysin sähköstä. Lyhyetkin sähkökatkokset voivat vaikuttaa yritysten väliseen tiedonkulkuun. Sähkökatkoksen sattuessa tuotteiden toimitusten oikea-aikaisuus kärsii ja toimitusvarmuus putoaa, mikä voi vaikuttaa asiakassuhteisiin negatiivisesti. Vaikka yrityksillä on usein varajärjestelmä sähköiselle tilausjärjestelmälle, sähköisen viestinnän toimivuudella on suuri merkitys asiakassuhteiden hoitamisessa. Sähkön katkeaminen vaikuttaa tiedonkulun vaikeutumisen lisäksi myös tuotantoon. Sähkökatkokset saattavat katkaista tuotannon tai ainakin vii-västyttää sitä. Tuotantolaitteet voivat jopa rikkoutua sähkökatkon seura-uksena, mikäli niitä ei pystytä ajamaan hallitusti alas. Myös laitteiden toimintalämpötilatoleranssit voivat olla tiukat, jolloin pitkät sähkö-katkokset saattavat vaikuttaa laitteiden toimintaan. Yritykset voivat varautua itse sähkökatkoksiin erilaisten varajärjestel-mien avulla (varageneraattorit ja UPS-järjestelmät). Varajärjestelmän toimivuus tulisi testata säännöllisesti toiminnan varmistamiseksi. Suomi ei ole omavarainen sähkön tuotannossa sillä osa tarvittavasta sähköstä tuodaan ulkomailta – pääasiassa Venäjältä. Mikäli tuonti ulko-mailta häiriintyy, ei kotimainen tuotanto riitä kattamaan energiantarvet-tamme. Sähköntuotannon omavaraisuusastetta olisi hyvä kasvattaa. Sähkön ku-lutus kuitenkin kasvaa jatkuvasti, mikä vaikeuttaa omavaraisuusasteen lisäämistä. Ympäristönäkökohdat ovat nousseet tärkeään rooliin energiatuotannossa ja päästöttömät sähköntuotantomuodot ovat kasvattaneet suosiotaan, mutta niillä ei pystytä ratkaisevasti nostamaan tuotannon kapasiteettia. Sähköntuotannon omavaraisuusastetta voidaan kasvattaa sähköntuotan-non lisäämisen lisäksi sähkön kulutusta hillitsemällä. Vähän energiaa kuluttavien ratkaisujen yleistymistä voidaan edesauttaa esimerkiksi erilaisten säädösten tai verotuksen avulla.


52

Yritysten tulee ottaa huomioon kriisinvarautumissuunnitelmaa laati-essaan mahdolliset sähkönsyötön häiriöt. Säännöllisten kriisiharjoitusten avulla näihin erikoistilanteisiin voidaan luoda tarkat toimintamallit, joilla minimoidaan sähkönsyötön katkeami-sesta aiheutuvat ongelmat. Johtopäätökset Teollisuuden tuotanto, tiedonkulku ja tietojärjestelmät riippuvat lähes täysin sähkönsaannista. Yritysten tulee ottaa huomioon kriisinvarautu-missuunnitelmaa laatiessaan myös mahdolliset sähkönsyötön häiriöt esi-merkiksi varajärjestelmien avulla. Sähkönsyöttöhäiriöiden vaikutusten va-kavuus riippuu yrityksen varajärjestelmien laajuudesta ja toimivuudesta. Säännöllisten kriisiharjoitusten avulla näihin häiriötilanteisiin voidaan luoda toimintamallit. Yrityksen tulee varmistaa sähkönsaanti sopimuskumppaneiden (esim. sähkölaitos) kanssa omin ja kansallisin keinoin. Erityisesti kansalliset kei-not ovat huoltovarmuuden kannalta tärkeämpiä.


53

7. Suositukset huoltovarmuuden turvaamiseksi

Selvitysprojektin aikana ja etenkin sen työpajoissa kävi selväksi että yksi parhaista yhteiskunnan elintärkeiden teknisten, teollisuuden toimittamien järjestelmien huoltovarmuuden turvaamisen takeista on normaalioloissa vahvat ja riskinsä hyvin hallitsevat yritykset. On todennäköistä että yritys, joka on laiminlyönyt turvallisuussuunnittelun ja jolla ei ole minkäänlaista toiminnan jatkuvuussuunnitelmaa, lamaantuu helposti häiriöistä eikä pysty suoriutumaan huoltovarmuusvelvoitteistaan. Edellisestä voidaan tehdä johtopäätös, että yhteiskunnallinen ja hallinnol-linen termi huoltovarmuuden turvaaminen ja varautumissuunnittelu tarkoittavat yritysten liiketoiminnan näkökulmasta samaa kuin toi-minnan jatkuvuussuunnittelu. Termit eivät ole identtisiä, vaan päällek-käisiä, kuin kolikon kaksi puolta. Seuraavassa esitetään kuusi tarkemmin kohdennettua toimenpidesuosi-tusta huoltovarmuuden turvaamisen osa-alueille.

7.1. Yhteiskuntaa ja infrastruktuuria koskevat yleiset toimenpide-eh-dotukset

Esitettyjen huoltovarmuutta parantavien suositusten lisäksi hanke tuotti yleisiä ehdotuksia teollisuuden toimintaedellytysten varmistamiseksi. Näillä voidaan parantaa pitkäjänteisesti myös teollisuuden kykyä hoitaa huoltovarmuusvelvoitteensa. Teollisuusliitoilla on oltava aktiivinen rooli määriteltäessä tekeillä olevien SHOK:ien tavoitteet. Vaikka ne tulevat olemaan kansallisia, niissä on hyö-dynnettävä kansainvälistä osaamista ja verkostoja. SHOK:t tulevat olemaan keskeisiä toimijoita kotimaisessa tutkimusyhteistyössä. Kansallista merkitystä osoittaa se, että Teknologian edistämiskeskus (Tekes) tukee niiden käynnistys- ja hallinnointikuluja viiden ensimmäisen vuoden ajan. Lisäideana esitetään, että juuri rakenteilla olevat SHOK:t perustaisivat ja ylläpitäisivät toimialakohtaisia verkostotyökaluja yhdessä Teknologiateollisuuden tai muun vastaavan tahon kanssa. Ne soveltuisivat asiantuntijoiden tiedonvaihtoon kapeilla erikoisalueilla, jollaisia juuri poolien huoltovarmuuden, yritysturvallisuuden ja toiminnan jatkuvuussuunnittelun asiat ovat.

Strategisen huippuosaamisen keskittymät (SHOK)


54

Kansainvälisessä megaprojektissa Suomeen kertyisi uskottavuuden lisäksi uutta teknologian huippuosaamista, jota voidaan hyödyntää myös yhteis-kunnan muiden elintärkeiden sektorien sovelluksissa. Uusia mahdollisuuksia huoltovarmuuskriittisen teollisuuden vahvistamiseksi ja ulkomaisten käyttäjien riippuvuuden lisäämiseksi on syytä hakea uusilta nousevilta tarvealueilta. Uusien liiketoimintaideoiden ja innovaatio-taimien jalostamisessa tarvitaan enemmän tukea kaupallistamiseen. Esimerkiksi otettiin Suomen mahdollinen osallistuminen kansainvälisiin kehitysohjelmiin esimerkiksi ESAssa ja NASAssa jo kertyneen ylivoimai-sen tieto- ja viestintäteknologian sekä instrumenttiosaamisensa turvin. Pit-käkestoiseen next-generation-ohjelmaan voitaisiin ohjata julkista tukea Tekesin tai Sitran kautta. Kansallisena tavoitteena pitää olla pätevän ja korkeasti koulutetun työvoi-man saatavuuden varmistaminen. Koulutustason nosto ja suunnattu kou-lutus voivat edistää innovaatioiden syntyä ja täten investointihalukkuutta Suomeen. Kansainvälisiä huippuosaajia pitäisi saada houkutelluksi Suomeen. Aivo-tuonti on keskeinen keino ylläpitää Suomen kilpailukykyä. On myös syytä tukea aivotuontia helpottavia tekijöitä ja hankkeita yhteistyössä EU:n kanssa. Varsin käyttökelpoinen strategia on lähialueiden integraation edistäminen ja hyödyntäminen (Baltian maat, Venäjä ja Pohjoismaat). Tätä voitaisiin tehdä viemällä tietoa lähialueille; kouluttamalla tai rekrytoimalla yhdessä esimerkiksi työministeriön tai muiden yhteiskunnallisten tahojen kanssa. Teknisten tieteiden lisäksi yritys tarvitsee toimintansa turvaamiseksi henkilöstölleen riittävästi markkinointikoulutusta kansainväliseen toi-mintaan ja arvoketjun hallintaan.

7.2. Huoltovarmuuskeskusta ja poolien toimintaa koskevat toimen-pide-ehdotukset

Globaali verkostoitunut toimintamalli on muuttanut yritysten tapaa toimia. Myös varautuminen häiriötilanteisiin vaatii uusia toimintatapoja. Tämän takia yritysten valmiuspäälliköitä tulee kouluttaa ja sopimusmalleja tarkastaa.

Osaavan henkilöstön saatavuuden parantaminen

Erilliset kansalliset tai kansainväliset suurhankkeet


55

Tarvitaan uudistetut sopimusmallit a) yritysten ja julkisen hallinnon (HVK) kesken ja b) yritysten kesken mm. toimitus ja huoltosopimuksiin. Sopimuksissa on avattava Force Majeure -pykäliä, niin että toimittajan vastuu kattaa myös joitain tiettyjä huoltovarmuuden turvaamisen kannalta oleellisia normaaliolojen häiriötilanteita jotka on aiemmin luettu kuuluvaksi Force Majeure -kategoriaan. SOPIVA-projektin (sopimuksiin perustuva varautuminen tietoyhteiskuntasektorilla) odotetaan tuottavan tälle työlle luonnostelupohjan. Sopimusmallien tarkistamisen yhteydessä tulee myös selkeyttää valtiohallinnon asettamien huoltovarmuuden tavoitteiden kohdistuminen jatkuvuussuunnittelun tavoitteisiin. Valmiuspäällikköjen kouluttamista ja sitouttamista varten tulee tunnistaa yritysten normaaliolojen riskien hallinnan, turvallisuuden ja liiketoiminnan jatkuvuuden todelliset ajankohtaiset tarpeet. Koulutus ja perehdyttäminen tulee kohdistaa ensisijaisesti näihin tarpeisiin ja poikkeusoloihin varautuminen tulee mukaan enemmänkin poikkeuksellisena ääriesimerkkinä. Toiminnan jatkuvuuden suunnittelusta tulee puhua yritysten omalla kielellä ja todeta, että laajemmassa yhteiskunnallisessa yhteydessä samaa asiaa kutsutaan huoltovarmuuden suunnitteluksi. Huoltovarmuuskeskus on rakentamassa uutta HUOVI-nimistä verkkoportaalia huoltovarmuuskriittisille yrityksille ja organisaatioille. HUOVI sisältää varautumisohjeita ja -uutisia sekä yritysten varautumisen itsearvioinnin eli kypsyysanalyysin. Yritys valitsee omaa varautumisastetta parhaiten kuvaavan tason viisiportaisista kuvauksista. Itsearvioinnin osa-alueita ovat johtaminen, henkilöstö, kumppanuudet ja resurssit, prosessit ja liiketoiminnan jatkuvuussuunnittelu. HUOVIn avulla yritys voi verrata itseään oman toimialansa varautumistasoon. Poolit ja Huoltovarmuuskeskus saavat puolestaan kokonaiskuvan varautumistilanteesta eri toimialoilla. Tavoitteena on toteuttaa järjestelmän laaja käyttöönotto vuonna 2009.

7.3. Suositukset yrityksille huoltovarmuuden varmistamiseksi

Teollisuuden osuus huoltovarmuuden turvaamisesta hoituu tehokkaasti ja luontevasti varmistamalla huoltovarmuuskriittisten yritysten oma ja niiden tärkeimpien toimittajaketjujen yhteinen riskien hallinta ja liiketoiminnan jatkuvuussuunnittelu.

Sopimuksiin perustuva varautuminen

Yritysten valmiuspäälliköt, kouluttaminen ja sitouttaminen


56

Peruslähtökohtana oletetaan, että yrityksillä on toimintaa ohjaava liiketoi-mintastrategia, joka perustuu riittävään riskianalyysiin. Yrityksille suositellaan toiminnan jatkuvuussuunnittelun käyttöönottoa. Se toimii yh-distävänä tekijänä yrityksen toimipaikan lakisääteisen tur-vallisuustoiminnan ja liiketoiminnallisten häiriötekijöiden hallinnan välillä. Toimiva jatkuvuussuunnittelu antaa hyvät valmiudet kriisivalmiuteen ja edellytykset huoltovarmuusvelvoitteiden täyttämiseen. Yrityksellä tulee olla selkeät toimintaohjeet häiriötilanteita varten, jotta niihin voidaan reagoida nopeasti ja yhdenmukaisesti. Johtamisen tulee huolehtia yrityksessä eri osaamisten hallinnasta ja johtamisen tulee olla näkyvää eli se vaatii paikallista läsnäoloa. Toimintojen siirtäminen pois Suomesta ja henkilöstön vaihtuvuus uhkaavat yritysten ydinosaamista. Henkilöstön osaaminen, kokemus, korkea ammattitaito ja kyky toimia intuitiivisesti oikein poikkeuksellisissa tilanteissa ovat yrityksen tärkein vakuutus häiriö- ja kriisitilanteiden varalle. Varahenkilöjärjestelyillä ja moniosaajia kouluttamalla voidaan taata yri-tyksen toimintojen riippumattomuus yksittäisestä henkilöstä. Työnjohdol-lista koulutusta on kehitettävä esimerkiksi yhdistämällä ammatti- ja teknikkokoulutus. Työjohdollinen henkilöstö vastaa viime kädessä käytännön kriisitilanteiden hallinnasta, toimipaikan turvallisuudesta, ja lopulta myös häiriöistä toipumisesta. Avainhenkilöiden käytettävyyden varmistaminen tukee myös normaalio-loissa yrityksen suojelutoimintaa, vahinkoriskeihin varautumista, yritystoiminnan jatkuvuuden hallintaa ja palautumista lievistä häiriötilanteista. Kriittiset komponentit on tunnistettava ja niiden saatavuus varmistettava vaihtoehtoisilta valmistajilta (komponenttitaso) ja toimittajilta (moduulitaso). Kriittisiä komponentteja elektroniikkayrityksen kannalta ovat kaikki komponentit, joita ei voida tarvittaessa korvata toisilla ja jotka estävät tuotteen valmistamisen tai palvelun toimittamisen. Kumppanuussopimuksin tulee sopia mm. tuotantovalmiuksista, kuljetuksista ja varastoinnista (mm. puskureista) sekä vaihtoehtoisista kuljetuskanavista. Myös vaihtoehtotoimittajien jatkuvuussuunnitelmien kypsyystaso tai ylipäänsä olemassa olo on syytä tarkistaa samalla kun toimittajat arvioidaan.. Vakavia kriisitilanteita varten on pidettävä huoltovarmuuskriittisten organisaatioiden henkilöstövaraukset (ns. VAP-henkilöstö) ajan tasalla.

Yritysten jatkuvuussuunnittelu


57

Lähdeluettelo:

Grönroos, Christian et al.: Teollisuuden palveluksista palveluliiketoimintaan – haasteena kannattava kasvu. Helsinki : Teknologiateollisuus ry, 2007. Hienonen, Risto: Elektroniikka- ja sähköalan kehitysnäkymät 2003…2008. Espoo : VTT, 2003 Hienonen, Risto ja Palmén, Helge: Selvitys elektroniikkakomponenttihuollon varmentamisesta. Helsinki : Sähkö- ja elektroniikkapooli, 1997. Kyrölä, Tuija: Jatkuvuussuunnittelun kehittämisen ja itsearvioinnin sovellus. HUOVI-portaali: Kypsyysanalyysi. Elektroniikkapoolin työpaja III, 9.1.2008. Lehtinen, Esko: Varautuva verkosto (VarVe)-tutkimusraportti. Helsinki: Puolustustaloudellinen suunnittelukunta, sähkö- ja elektroniikkapooli, 2000. March & McLennan Companies, Risk Consulting Asiakirjat, Jatkuvuussuunnit-telu, 22.8.2005, http://www.portal.marsh.fi/fi/claimsdemo_fi.nsf/0/CD16EBBD17C96527C1257065002C5BCC/$FILE/jatkuvuussuunnittelu100903.pdf Meristö, Tarja: Haastajat voittavat! Teknologiateollisuuden pitkän aikavälin kas-vun avaimet. Helsinki : Teknologiateollisuus, 2005. Mäihäniemi, Reijo: Globalisaatio ja verkostuminen -esitys, Efore, 5.2.2008. Palmén, Helge ja Turtola, Antti: Elektroniikkalaitteiden toiminnan turvaaminen kriisitilanteessa – komponenttien saatavuus ja hankintakanavat. Espoo : VTT Tutkimusraportti nro AUT46-020248 31.12.2002. Puolustustaloudellinen suunnittelukunta, Tietoyhteiskuntasektori: Sopimuksiin perustuva varautuminen tietoyhteiskuntasektorilla, Osaraportti 1: Tietoyhteiskuntasektorin kriittisten infrastruktuurijärjestelmien ja –palveluiden tunnistaminen. Helsinki : Huoltovarmuuskeskus, 2006. Rönkkö, Erkki. Toimialaraportti: Elektroniikan sopimusvalmistus. KTM:n ja TE-keskusten julkaisu 2004. Rönkkö, Erkki : Elektroniikan osavalmistus. Toimialaraportti 9/2006. KTM:n ja TE-keskusten julkaisu 2006. Rönkkö, Erkki: Elektroniikka- ja sähköteollisuus. Toimialaraportti 7/2007. KTM:n ja TE-keskusten julkaisu 2007. Toimialaraportit: http://www.temtoimialapalvelu.fi/index.phtml?s=33 Salkari, Iiro et al.: BestServ: Managing Service Business, Winning best practices and success stories. Helsinki : The Federation of Finnish Technology Industries, 2007.

ISBN 978-952-5608-05-2 Helsinki 2008

Huoltovarmuuskeskus

Pohjoinen Makasiinikatu 7 A

00130 HELSINKI

Puh: 010 60 51000

http://www.huoltovarmuus.fi

Tätä julkaisuavoi tilata osoitteesta

elektroniikkateollisuuden toimittajaverkoston ... · 5. muutosten seuraukset ja riskit...

Documents