Elintarvikebiotekniikan osa-alueiden opetuksen sisällön kartoitus ja toteutus

Hilkka Tuominiemi

Pro gradu -tutkielma

Biotieteiden koulutusohjelma, ravitsemus-

ja elintarvikebiotekniikka

Itä-Suomen yliopisto, Biotieteiden laitos

Toukokuu 2011

2

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta Biotieteiden koulutusohjelma, ravitsemus- ja elintarvikebiotekniikka Hilkka Tuominiemi: Elintarvikebiotekniikan osa-alueiden opetuksen sisällön kartoitus ja opetus Pro gradu -tutkielma 50 sivua Opinnäytetyön ohjaajat: Opetusneuvos Pirkko Laurila, Opetushallitus ja FT Jenni Korhonen, Itä-Suomen yliopisto Toukokuu 2011 ______________________________________________________________________________

Avainsanat: elintarvikealan koulutus, elintarvikebiotekniikka, geenitekniikka, bioteknologia TIIVISTELMÄ Elintarvikebiotekniikka sisältää aihealueita, jotka liittyvät hyvin tiiviisti elintarviketeollisuuden prosesseihin ja siellä olevan tuotannon toimintaan ja siten elintarvikkeiden ravitsemuksellisuuteen ja turvallisuuteen. Ammatillisen koulutuksen suuri haasteellinen tehtävä on kouluttaa osaavia työntekijöitä elintarviketeollisuuden tuotannon työtehtäviin. Elintarvikealan koulutusta on Suomessa eri koulutusasteilla tarjolla, joissa elintarvikebiotekniikan osa-alueiden sisältöjä on tutkintojen perusteiden sisällöissä sekä ammattikorkeakoulun ja yliopistojen opetusohjelmissa. Tehdyn selvityksen perusteella biotekniikan osa-alueiden huomioiminen elintarvikealan ammatillisen peruskoulutuksen opetusohjelmissa on perustietojen opetusta, joista biotekniikan osa-alueita oppilaitoksissa opetetaan erilaisia määriä. Niitä ei aina eroteta erillisiksi oppiaineiksi, vaan asioita opitaan hyvin käytännön läheisesti ammattiaineissa sekä työssäoppimisen aikana työelämässä tutkinnon tavoitteiden mukaisesti, joita on noudatettava määräysperusteisesti. Näyttötutkintojen koulutuksissa aihealueita opitaan työelämässä, joita täydennetään tapauskohtaisesti valmistavissa koulutuksissa aihealueiden tutkinnon vaatimusten mukaan. Ammattikorkeakoulun elintarvike-biotekniikan insinöörin koulutusohjelmassa opiskelijat syventyvät biotekniikan opintoihin ja tekevät myös harjoitustöitä. Yliopistotason koulutuksessa on mahdollisuus opiskella geenitekniikkaa ja biotekniikkaa syvemmin, tutkimustasolle saakka. Selvityksen perusteella ammatillisten opettajien oman osaamisen päivittäminen ja kiinnostus aihealueiden täydennyskoulutuksen tarpeesta tuli esille. Ammatillisen koulutuksen täytyy kyetä seuraamaan teollisuuden kehitystä. Sen tulisi olla jossain määrin myös edelläkävijä elintarviketeollisuuden tuotannon ja teknologian sektoreilla uuden tiedon hankinnassa, että ne kykenevät tuottamaan koulutuksen avulla hyvät perustiedot omaavaa ammattitaitoista työvoimaa. Ruoan ravitsemuksellisuus, terveellisyys ja niihin liittyvät turvallisuusasiat on huomioitava myös alan koulutuksissa, jotka vaativat tietojen ajankohtaistamista ja päivittämistä, muun muassa biopohjaisten muovien käyttö elintarvikepakkauksissa on tulevaisuutta. Geenimuuntelu elintarvikkeiden raaka-aineiden tuotannossa on jo käytössä maailmalla, joten asioista on syytä olla alan opetuksessa myös perillä.

3

Esipuhe

Pro gradu -tutkielman tekeminen oli haasteellinen, mutta myös hyvin antoisakin tehtävä. Välillä

tuntui toivottamalta ja olin valmis jo luovuttamaan, sillä aihe osoittautui haasteellisemmaksi,

mitä osasin odottaa. Tutkielman tekemisen onnistumiseksi auttoi uusi työtehtävä Sedu

Aikuiskoulutuksessa Seinäjoella, joka tarjoutui sopivasti gradun työstämisen alkuvaiheeseen.

Itselleni asettama tavoiteaikataulu ja kannustava apu ohjaajilta auttoivat pääsemään eteenpäin,

varsinkin, kun aiheen sisältö ja rajaus meinasi välillä vähän kadota.

Esitänkin kiitokseni ohjaajilleni Pirkko Laurilalle ja Jenni Korhoselle sekä Atte von Wrightille

kaikesta avusta ja ideoista pro gradun työvaiheessa sekä kommenteista ja palautteesta

kirjoitusvaiheessa. Lisäksi haluan kiittää työtovereita, elintarvikealan yrityksien edustajia sekä

opettajakollegoita ympäri Suomen kerätessäni aineistoa tutkimuksen tueksi.

Erityiskiitoksen esitän puolisolleni Tapiolle tuesta ja kärsivällisyydestä työstäessäni

opinnäytetyötä illat ja vapaa-ajat, kun sain uppoutua rauhassa aikaa vievään aineiston

etsimiseen ja kirjoittamiseen.

Seinäjoella 31.5.2011

Hilkka Tuominiemi

4

SISÄLLYS

ESIPUHE ................................................................................................................................. 3

1 JOHDANTO .......................................................................................................................... 5

2 BIOTEKNIIKKA JA ELINTARVIKETEOLLISUUS .......................................................................... 7

2.1 Geenitekniikka elintarviketuotannossa.........................................................................................................9

2.2 Biotekniikan hyödyntäminen elintarvikeprosesseissa ................................................................................. 10

3 ELINTARVIKE JA -BIOTEKNIIKAN KOULUTUS ....................................................................... 11

3.1 Suomen koulutusjärjestelmä ja elintarvikealan koulutus ............................................................................ 11

3.1.1 Elintarvikealan ammatillisen koulutuksen kehitys Suomessa .............................................................. 12

3.1.2 Elintarvikealan ammatillinen peruskoulutus pohjoismaissa ................................................................ 14

3.1.3 Elintarvikealan perustutkinto Suomessa ............................................................................................. 16

3.1.4 Elintarvikealan perustutkinnon koulutuksen järjestäjät ...................................................................... 17

3.1.5 Ammatillinen näyttötutkinto .............................................................................................................. 18

3.1.6 Elintarvikealan ammattitutkinnot ....................................................................................................... 20

3.1.7 Elintarvikealan erikoisammattitutkinnot ............................................................................................. 21

3.2 Elintarvike ja biotekniikan ammattikorkeakoulutus .................................................................................... 22

3.2.1 Elintarvikebiotekniikan korkeakoulutus pohjoismaissa ....................................................................... 24

3.3 Elintarvikebiotekniikan alan yliopistokoulutus ........................................................................................... 26

4 ELINTARVIKEBIOTEKNIIKKA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSEN SISÄLLÖISSÄ ....................... 27

4.1 Ravitsemustiedon ja biokemian sovellukset ............................................................................................... 27

4.1.1 Ravitsemuspoliittinen päätöksenteko Suomessa ................................................................................ 28

4.2 Elintarvikebiotekniikan osa-alueiden tavoitteet ja sisällöt .......................................................................... 29

4.3 Suomessa työllistävä biotekniikkateollisuus ............................................................................................... 31

4.4 Koulutuksen kehitysnäkymät ja tulevaisuuden haasteet ............................................................................ 32

5 AINEISTO JA MENETELMÄT ................................................................................................ 33

6 TULOKSET .......................................................................................................................... 35

6.1 Elintarvikealan perustutkinnon opetukseen sisällytetyt elintarvikebiotekniikan osa-alueet eri

oppilaitoksissa .................................................................................................................................................. 35

6.2 Ammattikorkeakouluopintojen biotekniikan osa-alueet ............................................................................. 40

6.3 Työelämän edustajille tehdyt haastattelut ................................................................................................. 41

7 YHTEENVETO ..................................................................................................................... 43

8 POHDINTA ......................................................................................................................... 44

LÄHDELUETTELO ................................................................................................................... 48

5

1 JOHDANTO

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää elintarvikebiotekniikan osa-alueiden sisältöjä,

minkälaista osaamista tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Selvitin tavoitteiden toteutumista

elintarvikealan koulutuksissa ja niiden opetuksessa huomioiden tämän päivän työelämän

vaatimuksia toiselta asteelta korkeakoulun tasolle saakka. Halusin selvittää, minkälaiset

valmiudet elintarvikealalla opiskeleva saa koulutuksessa elintarvikebiotekniikan osa-alueista,

joiden pohjalta on mahdollisuuksia kehittää itseään ja omaa työtään työelämässä sekä

mahdollisesti myös jatko-opinnoissa. Aiheeseen syntyi kiinnostusta oman opiskeluni aikana, kun

samanaikainen työni on ollut ammatillisen koulutuksen kehittämisessä.

Koulutuksen sektorilta selvitin osaksi kyselylomakkeella sekä haastatellen että tutkien

koulutusohjelmia koulutuksen järjestäjien internet -sivuilta, miten paljon opetetaan

ravitsemustietoa, ravitsemuskemiaa ja mikrobiologiaa eri koulutusasteilla elintarvikealan

opinnoissa. Mitä geenitekniikka tarkoittaa elintarviketuotannossa ja alkutuotannossa, miten se

otetaan opetuksessa huomioon? Kyselylomakkeen avulla keräsin tietoa ammatillisista

oppilaitoksista eri puolilta Suomea elintarvikealan ammattiaineiden opettajilta myös siitä, miten

opetuksessa otetaan huomioon aluekohtaiset elinkeinoelämän tarpeet elintarvikebiotekniikan

osaamisalueilta ja että onko heillä resurssia aihealueiden opetukseen. Ammattikorkeakoulujen

ja yliopistojen opinto-ohjelmista selvitin, mitä elintarvikebiotekniikan osa-alueita opiskellaan eri

koulutuksissa. Elintarvikebiotekniikan osa-alueista tarkastelen tutkimuksellisesta näkökulmasta

elintarvikealan koulutuksissa ja opiskeluissa huomioon otettavia opetusaiheita.

Tutkimustyötä tehdessäni toimin Seinäjoella Sedu Aikuiskoulutuksessa kouluttajana

elintarvikealan näyttötutkinnoissa sekä projektipäällikkönä Elite 2- hankkeessa (Elintarvike- ja

ravitsemisalojen työelämän kehittäminen). Tutkimusaineistoa olen kerännyt haastattelemalla

yrityselämän edustajia, samalla kun toimin elintarviketeollisuuden ammattitutkinnon

koulutustehtävissä ja tutkintotilaisuuksissa arvioijana. Haastattelin myös ammattikorkeakoulun

opettajaa elintarvikebiotekniikan aihealueen tarpeista ja tavoitteiden sisällöistä sekä opetuksen

toteutuksista. Tutkimuksen tuloksena esitän saamieni tulosten vahvistukseksi poimintoja

6

tulevaisuuden näkymistä, joita voidaan hyödyntää valtakunnallisten tutkinnon perusteiden

sekä koulutuksen järjestäjien toteutussuunnitelmien sisältöjen suunnittelussa. Selvitän samalla

myös elintarvikealalla toimivien opettajien täydennyskoulutustarvetta ja kiinnostusta aiheesta.

Aiheesta ei ole olemassa aiempaa tutkittua tietoa.

Salmisen (2004) tehdyn Ruokaturvallisuuden heikoin lenkki -tutkimuksen mukaan

elintarvikealan ammattilaiset ovat huolissaan geenimuunnellusta (GMO) ruoasta. Tutkimuksessa

tuli esille valvonnan ja varsinkin viranomaisvalvonnan resurssien puute ja monet epäilevät, että

asioista ei tiedoteta riittävästi eikä tuoda esille oikeita asioita. Monesti kyseenalaistettiin myös

toimijoiden rehellisyys. Lähes joka kolmas tutkimukseen osallistuvista vastaajista oli sitä mieltä,

että tarvitaan lisää koulutusta ruokaturvallisuudesta niin kuluttajille kuin ketjun muillekin

toimijoille. Mielenkiintoista oli se toteamus, että tutkimukseen osallistuneiden vastaajien

mielestä koulutusta tulisi kohdistaa erityisesti työntekijätasolle, työnjohdon ja esimiesten lisäksi

myös yrittäjille.

Muuntogeenisten tuotteiden hyväksyntään vaikuttavat monet tekijät. Kyseessä on uusi ja

mullistava tekniikka, jonka läpimurto tapahtui 1980-luvulla. Useimmat tämän päivän kuluttajista

eivät ole koulussa opiskelleet geenitekniikkaa, jolloin ei välttämättä täysin ymmärretä, mistä

uudessa kiistanalaisessa teknologiassa on kyse. Julkisessa keskustelussa on tullut ilmi, että ne

jotka eivät ole alan asiantuntijoita, kokevat tuotteiden kehittäjien ottavan hallitsevan roolin

geenitekniikassa. Sellaisen, joka ei heille välttämättä kuulu: hehän kun ”leikkivät Jumalaa” ja

siirtelevät geenejä eliölajista toiseen. Euroopan Unionissa, EU:ssa geenitekniikan käyttöä

säädellään tarkasti lailla, jonka mukaan toiminta on luvanvaraista aina tutkimuksesta ja

tuotekehittelystä tuotantoon ja myyntiin saakka. Kuluttajien mielipiteellä on paljon vaikutusta

geenitekniikan sovellusten hyväksyntämenettelyssä. Elintarvikkeiden kuluttajapakkauksissa

pitää olla selvät merkinnät, jos tuote koostuu muuntogeenisistä eliöistä tai sisältää niitä, jolloin

kuluttajalla on mahdollisuus valita muuntogeenisen tuotteen ja muuntogeenisiä ainesosia

sisältävän tuotteen sekä toisaalta perinteisesti tuotetun elintarvikkeen välillä. (Troil 2005).

Vuoteen 2020 mennessä on kehitettävä uusia muun muassa eläinten rehuja paremmin

hyödyntäviä tuotantotapoja ilmastonmuutoksen torjumisen edellyttämien päästövähennyksien

7

toteuttamiseksi. Lisäksi maatalouden jätteitä sekä ruuan pilaantumista on pyrittävä

vähentämään. Ilmastonmuutos aiheuttaa välittömiä, jo mahdollisesti vuonna 2020 realisoituvia

uhkakuvia muun muassa kasvi- ja eläintautien leviämisestä sekä runsaiden sateiden

aiheuttamista tulvista. Geenitekniikan käyttö erityisesti sellaisten tuotteiden valmistukseen,

jotka eivät kuulu suoranaisesti elintarvikkeisiin, non-food tuotannossa, voi siten saada lisää

hyväksyntää tuottajien ja kuluttajien piirissä, jos sen avulla kyetään kehittämään ilmaston

kannalta kestävämpää tuotantoa ja kuluttajille voidaan hyödyt todentaa. (Anon.2010h).

2 BIOTEKNIIKKA JA ELINTARVIKETEOLLISUUS

Suomen teollisuuden aloista elintarviketeollisuus on kooltaan suurin perinteistä bioteknologiaa

hyödyntävä teollisuuden ala. Bioteknologiaa on hyödynnetty perinteisesti jo hyvin kauan

elintarvikkeiden valmistuksessa. Nyt rinnalle on kehitetty uudenlainen teknologia, jota voidaan

käyttää elintarvikkeiden ravitsemuksellisten ominaisuuksien muokkaamiseksi. Suomalaiset

elintarvikeyritykset ovat kehittäneet useita terveysvaikutteisia elintarvikkeita, myös maailmalla

tunnettuja ja arvostettuja, kuten Lactobacillus GG-tuotteet, Benecol ja Evolus. (Anon. 2010f.)

Bio- ja elintarviketeollisuus on Suomen neljänneksi suurin teollisuudenala ja se työllistää n.

40 000 ihmistä, teollisuuden aloista jopa kolmanneksi eniten. Bioala työllisti Suomessa 6 300

henkeä vuonna 2009. Varsinais-Suomen alueella bioteollisuus työllistää 2 500 henkilöä ja se

muodostaa noin 20 % koko teollisuuden liikevaihdosta. Ennustaminen bioalan kehityksessä on

melko vaikeaa. Alan henkilöstöstä on viidessä suurimmassa yrityksessä tällä hetkellä n. 60 – 70

% ja sen vuoksi pienten yritysten kasvua ei näy kovin hyvin kokonaisluvuissa. (Kantor-Aaltonen

2010).

Työelämässä tarvittava osaaminen muuttuu. Nykyhetken ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin

keskeisesti vaikuttaviksi haasteiksi kaavaillaan erilaisissa tulevaisuusskenaarioissa globaalia

markkinataloutta eri ulottuvuuksineen, väestörakenteen muutoksia, tieteen ja teknologian

muutoksia, osaavan työvoiman saatavuutta, työn muutoksia, tiedonkulun reaaliaikaistumista ja

8

kulttuuriympäristön muutoksia. Suomen työmarkkinoilla globaali markkinatalous ja työnjako

näkyvät monin tavoin, toimiala- ja ammattirakenteet muuttuvat jatkuvasti, jopa hyvin nopeasti.

Tämä pakottaa entistä useammat työelämässä toimivat henkilöt vaihtamaan ammattiaan yhä

pitenevän työuran aikana. Ammatinvaihdon onnistuminen ja uuden osaamisen hankkiminen

edellyttävät useimmiten ajanmukaista koulutusta. Maailmalla arvostetun suomalaisen

ammatillisen tutkintojärjestelmän tulisi antaa valmiuksia elinikäiseen oppimiseen ja tukea

ammatin vaihtamista sekä yksilön että kansantalouden kannalta tehokkaalla tavalla. (Anon.

2010a).

Biotekniikka ei ole itsenäinen tieteenala vaan se on yhdistelmä perus- ja insinööritieteitä.

Perinteisen biotekniikan sovelluksista tunnetuimmat prosessit, ovat leivän ja oluen valmistus.

Modernista biotekniikasta puhutaan silloin, kun tehdään geeniteknisiä muokkauksia, kehitetään

terapeuttisia proteiineja tai funktionaalisia elintarvikkeita, tai kun kehitetään lääketieteessä

uusia ratkaisuja. (Eerikäinen et al.2010).

Biotekniikka eli bioteknologia on nopeasti kasvava, monitieteellinen tekninen ala, jota kuvaillaan

myös värikoodeilla Kuvan 1 mukaisesti. (Anon. 2010f). Siinä yhdistyy luonnontieteellinen

osaaminen kaupallisiin ja teknisiin taitoihin. Biotekniikan alalla opiskellaan eliöiden

elintoimintoja, soluja, solujen osien tai solussa esiintyvien molekyylien toimintojen

hyödyntämiseen liittyvää tekniikkaa. (Anon.2010e).

9

Kuva 1. Bioteknologia väreinä, sovellusalat. Lähde: www.bioteknologia.info

Geenitekniikka on modernin biotekniikan tärkein menetelmä, jonka avulla voidaan muokata

eliöiden perimää ja saada aikaan haluttuja ominaisuuksia. Kaupallisia sovellutuksia biotekniikan

alalla ovat osa lääke-, diagnostiikka-, elintarvike-, rehu- ja kemian teollisuus. Biotekniikka liittyy

osana myös eläinten ja kasvien jalostukseen, saasteiden biologiseen puhdistamiseen, uusien

materiaalien kehitykseen ja jopa elektroniikkaan. (Anon.2010e).

2.1 Geenitekniikka elintarviketuotannossa

Suomessa ja Euroopan Unionissa, EU:ssa edellytetään lupaa muuntogeenisiltä elintarvikkeilta

ennen niiden markkinoille saattamista ja sen saamiseksi on todennettava tuotteen turvallisuus.

Näin pyritään turvaamaan markkinoilla olevien muuntogeenisten elintarvikkeiden turvallisuus

ihmisille, eläimille ja ympäristölle. EU:ssa on elintarvike- ja rehukäyttöön hyväksytty

muuntogeenisestä maissista, soijasta, rapsista, puuvillasta, sokerijuurikkaasta ja perunasta

valmistettuja tuotteita. Paperiteollisuudessa hyödynnetään muuntogeenisestä perunasta

10

saatavaa tärkkelystä ja tästä tärkkelystuotannosta yli jäävä kasvimateriaali on hyväksytty

käytettäväksi rehuna. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, EFSA (European Food

Safety Authority) on arvioinut muuntogeenisen perunan turvalliseksi myös elintarvikkeena

käytettäväksi. Muuntogeenisiä elintarvikkeita on EU:n alueella markkinoilla vähän ja Suomessa

ei juuri lainkaan. Euroopassa käytetään varsin yleisesti eläinruokinnassa muuntogeenistä rehua,

erityisesti soijaa ja Suomessa sen osuus rehuna käytetystä soijasta oli noin 4 % vuonna 2008.

(Anon.2010h).

Maailmanlaajuisesti geenitekniikka herättää laajalti kiinnostusta. Euroopan yhteisen

tutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan vuonna 2009 on maailmanlaajuisesti

kaupallistettu 30 erilaista muuntogeenistä lajiketta käytettäväksi elintarvikkeena ja vuonna 2015

luku tulisi olemaan 120. Näistä on hyväksytty EU:ssa vain murto-osa. Siten on hyvin mahdollista,

että EU:n alueelle tulee tahattomina esiintymisinä sellaisia muuntogeenisiä tuotteita, joita ei

vielä ole hyväksytty tai joiden turvallisuuden arviointi on kesken. (Anon.2010h).

EU-asetuksen mukaisesti turvallisuuden todentamisesta muuntogeenisten elintarvikkeiden ja

rehujen osalta vastaa EFSA (European Food Safety Authority). Kansallisesti vastaavaa työtä

elintarvikkeiden osalta tekee maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä toimiva

uuselintarvikelautakunta. Lupapäätös sisältää sekä tuottajille että kaupalle asetetun velvoitteen

merkitä tuotteet siten, että kaikissa tuotannon vaiheissa tuotteen mukana kulkee tieto

geeniteknisestä muuntamisesta. Elintarvikepakkauksissa olevien pakollisten merkintöjen

perusteella kuluttaja voi tehdä tuotteen kohdalla ostopäätöksen. Vielä ei Suomen markkinoilla

merkintöjä esiinny, koska kyseisiä tuotteita ei meillä ole kaupan. (Anon.2010h).

2.2 Biotekniikan hyödyntäminen elintarvikeprosesseissa

Perinteisesti bioteknologiaa on jo tuhansia vuosia sovellettu elintarvikkeiden valmistuksessa,

kuten hiivoja ja homeita on hyödynnetty ruokien ja juomien valmistuksessa. Viinin

valmistuksessa biotekniikkaa hyödynnetään laadun kehittämisessä jalostamalla väriä, makua ja

kirkkautta käyttämällä niitä parantavia geenimuunneltuja (gm) hiivakantoja, sellaista viinihiivaa,

11

jonka entsyymit tuottavat hedelmäisiä aromeja. Oluen valmistukseen on kehitetty

antibakteerisia ja korkeassa alkoholipitoisuudessa toimivia viinihiivoja sekä gm-hiivakantoja,

jotka oluen valmistuksessa vähentävät haitallisten sivutuotteiden syntymistä.

Elintarviketuotannossa maidonjalostuksessa hyödynnetään biotekniikkaa hapanmaitotuotteiden

valmistuksessa, etenkin juustonvalmistuksessa, jossa gm-mikrobilla tuotettu kymosiini on jo

kauan korvannut perinteisesti valmistetun juoksetteen. (Anon. 2000).

Bioteknologiaa hyväksi käyttäen valmistetaan terveysvaikutteisia, funktionaalisia elintarvikkeita,

joilla tavanomaisten ravitsemuksellisten ominaisuuksien lisäksi on osoitettu oleva myönteistä

vaikutusta terveyteen. Osa terveysvaikutteisista elintarvikkeista on valmistettu hyödyntäen

bioteknologisia menetelmiä, kuten esimerkiksi erilaiset ruuansulatuskanavan hyvinvointiin

vaikuttavat bakteereita sisältävät elintarvikkeet.

3 ELINTARVIKE JA -BIOTEKNIIKAN KOULUTUS

Elintarvikealan toisen asteen koulutus kuuluu Opetusministeriön tehtyjen päätöksien 25.6.2002

ja 27.9.2002 tehdyn muutoksen (36/400/2002) mukaan koulutusluokituksessa tekniikan ja

liikenteen alan koulutusryhmään. Opintoalan koulutusnimenä käytetään 1.1.2005 alkaen

Elintarvikeala ja biotekniikka. (OPM Dnro 19/400/2004.)

Bio- ja elintarviketekniikan ammattikorkeakoulututkinnosta säädetään Valtioneuvoston

asetuksella VNA 352/2003 ja Ammattikorkeakoululaissa 351/2003. Elintarvikealan ja

biotekniikan korkeakoulututkintojen säädöksiä määrää ovat Yliopistolaki 558/2009, Laki

yliopistolain voimaanpanosta 559/2009, VNA Yliopistojen tutkinnoista 794/2004 ja

Opetusministeriön asetus 568/2005. (Anon.2011d).

3.1 Suomen koulutusjärjestelmä ja elintarvikealan koulutus

Suomessa koulutusjärjestelmä jaotellaan koulutusasteisiin. Alin aste on peruskoulutus, joka on

12

lakisääteisesti perusoikeutettu kaikille kansalaisille, alkaen esikoulusta kuusivuotiaana.

Toinen aste kattaa ammatillisen peruskoulutuksen ja lukion, jotka mahdollistavat jatko-

opiskelun korkeakouluasteelle. Toisen asteen koulutukseen kuuluu myös työelämässä

suoritettavat ammatilliset näyttötutkinnot, joista on jatkokoulutusmahdollisuus.

Korkeakoulutus jaetaan alempaan korkeakoulutukseen (ammattikorkeakoulutus) ja ylempään

korkeakoulutukseen (yliopistotason koulutus). (Kuva 2.)

Kuva 2. Suomen koulutusjärjestelmä. ( www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot)

3.1.1 Elintarvikealan ammatillisen koulutuksen kehitys Suomessa

Elintarviketeollisuuden tuotannollisiin työtehtäviin tähtäävä ammatillinen koulutus on varsin

nuorta ja toimialan kokoon nähden laajuudeltaan varsin vaatimatonta. Koulutuksen reilut 800

vuotuista aloituspaikkaa eivät kata edes vuosittain vapautuvien työpaikkojen määriä.

Elintarviketeollisuuden imago koulutusalana ei ole ollut paras mahdollinen ja alan opintojen

suosio ammattioppilaitoksissa on ollut useilla paikkakunnilla varsin vaatimatonta. Opiskelija-

13

aines, josta opettajat ovat joutuneet kasvattamaan alalle ammattilaisia, on ollut hyvin

heterogeenistä eikä aina lähtöasenteiltaan opintoihinsa kovinkaan motivoitunutta.

Elintarviketeollisuuden ammattikoulutuksen opetussuunnitelmille annetaan arvostusta, jotka

ovat teollisuuden käsityksen mukaan varsin hyvin osaamistarvetta vastaavat. Biologisten

materiaalien ominaisuuksien ja niiden prosessoinnin tuntemus sekä hygieeniseen

toimintatapaan liittyvät asiat korostuvat työelämässä jatkossakin. Tietotekniikan

perusosaamisen valmiudet ovat tärkeä asia, koska se liittyy osana yhä useampaan prosessiin.

Käden taitoja tarvitaan ja ne ovat säilyttäneet asemansa joidenkin toimialojen ammateissa,

mutta eräillä toimialoilla tarvitaan yhä syvällisempää biotekniikan osaamista. (Heiskanen 2002).

Ammatilliset perustutkinnot uudistettiin portaittain kolmen vuoden aikana 1999 – 2001, jolloin

vähennettiin myös perustutkintojen määriä. Elintarvikealan neljä tutkintoa, leipomoala,

elintarviketeknologia, liha-ala ja meijeriala yhdistettiin yhdeksi elintarvikealan perustutkinnoksi,

joka jakaantuu neljään erikoistuneempaa osaamista tuottavaan koulutusohjelmaan. Kaikkiin

tutkintoihin sisällytettiin 20 opintoviikkoa työssäoppimista, joka oli uudistuksen yksi hyvin

keskeinen lähtökohta. Tällöin osa tutkinnon tavoitteista opitaan oppilaitoksen ulkopuolella eli

työpaikoilla. (Laurila 2002).

Tuolloin jo tehtiin myös päätös ammatillista osaamista osoittavien näyttöjen sisällyttämisestä

kaikkiin tutkintoihin, jotka tosin on saatu toteutukseen vasta vuodesta 2006 lähtien. Niiden

myötä alkoi nykyisten perustutkintojen uudistustyö. Ammatillisessa peruskoulutuksessa ei vielä

ole käytössä opintopisteitä, kuten esimerkiksi Euroopassa on jo monissa maissa, vaan opintojen

laajuudet ilmaistaan Suomessa vielä toistaiseksi opintoviikkoina, mikä vastaa opiskelijan

keskimääräistä 40 tunnin työpanosta. Työpanos muodostuu oppilaitoksessa tapahtuvasta

ohjatusta opiskelusta sekä itsenäisestä työskentelystä. Ohjattu opiskelu vaihtelee oppilaitoksen

mukaan, jopa 22 -35 h/ov. Tällä hetkellä koulutusvarojen niukkuuden vuoksi kehitys näyttää

olevan siihen suuntaan, että ohjatun opetuksen määrää vähennetään edelleen ja itsenäisen

työskentelyn osuus kasvaa. Valtiovallan tulisi turvata riittävästi resurssia ammatillisten

opintojen järjestämiseen sellaiseksi, että turvataan teollisuuteen ja elinkeinojen harjoittamiseen

ammattitaitoisten henkilöiden jatkuva saanti.

14

Ammattikorkeakoulun kehityksen myötä bio- ja elintarviketekniikan insinöörikoulutusta on

nykyään Seinäjoen ja Turun lisäksi myös Hämeenlinnassa sekä Vantaalla.

Ammattikorkeakoulutuksena Suomessa on useammalla paikkakunnalla bio- ja

elintarviketekniikkaa sivuavaa restonomikoulutusta, jossa opiskelun sisällöissä on painotusta

ravitsemustieteeseen ja biokemiaan. Yliopistotasoista elintarvikealan ja – biotekniikan opintoja

voi opiskella Helsingin, Itä-Suomen ja Turun yliopistoissa.

3.1.2 Elintarvikealan ammatillinen peruskoulutus pohjoismaissa

Pohjoismaiset ammatilliset koulutukset muistuttavat jonkin verran toisiaan. Nuorten

ammatillinen koulutus on maksutonta kaikissa muissa pohjoismaissa paitsi Islannissa. Kunnat

ovat pääasiallisia koulutuksen järjestäjiä tai koulutuksen hallinnoijia kaikissa neljässä

pohjoismaassa (Norja, Tanska, Ruotsi ja Suomi). Viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan

ammatillista peruskoulutusta on uudistettu kaikissa neljässä pohjoismaassa siten, että

ammatillinen perustutkinto on Suomessa ja Ruotsissa kolmivuotinen, kun taas nuorille

suunnattu ammatillinen koulutus Tanskassa ja Norjassa kestää neljä vuotta. Yhteistä kaikkien

neljän maan ammatilliselle koulutukselle on se, että työpaikalla oppimista on lisätty ja se on

asetettu ammatin opiskelussa etusijalle. Tällä tavoin tapahtuu koulutuksen integrointia

työelämään hyvin tavoitesidonnaisesti opetussuunnitelmien mukaan. (Nordman-Byskata &

Sacklén 2008).

Yhteistä ammatilliselle koulutukselle kaikissa neljässä maassa on, että se antaa nuorille

edellytykset elättää itsensä ammatinharjoittajana, mutta se antaa myös jatko-

opintokelpoisuuden jatko-opintoihin. Merkittävin ero maiden välillä on se, että norjalaisilla ja

ruotsalaisilla nuorilla on aina oikeus aloittaa ammatillinen koulutus huolimatta siitä, onko heillä

puutteita peruskoulutiedoissa. Suomessa ja Tanskassa vaaditaan peruskoulun oppimäärän

suoritus hyväksytyin arvosanoin. (Nordman-Byskata & Sacklén 2008).

15

Taulukko 1. Elintarvikealan tai sitä sivuavan ammatillisen perustutkintotason tarjottavat koulutusmahdollisuudet pohjoismaissa. Lähde: Nordman- Byskata & Sacklén 2008.

Elintarvikealan ammattiaineiden opiskelu

Koulutusaika

Koulutusala/tutkinto

Huomioitavia rajoituksia

Tanska

4v, vuorottelukoulutus

Ruokaa ihmisille

20 – 60 viikkoa perusohjelma (teoriakoulutus), mestari-kisälli-järjestelmä, jossa 2-3 vuotta harjoittelija oppii ammatin työpaikallaan. Opiskelija tekee koulutussopimuksen/ yhdistelmäsopimus yhden tai useamman työnantajan kanssa, ennen kuin voi aloittaa koulutuksen – > työsopimus

Norja

3-4 v, jatkokoulu (lukio ja ammatillinen yhdistettynä)

Hotelli ja ravintola-ala

Oppisopimuskoulutus 2 v, jona aikana opiskelijat ovat työsuhteessa ja oppivat käytännön asiat työpaikoilla. Koulussa opiskellaan teoria-aineet.

Ruotsi

3 v, lukiokoulu (lukio ja ammatillinen yhdistettynä)

Hotelli- ja ravintola-ala Hotelli-, ravintola- ja palvelut Elintarvikeala paikallinen suuntautuminen, valtakunnallinen rekrytointi

Lukiokoulutus yht. 2500 pistettä

- Erityisaineet 1450 pistettä

- Ydinaineet 750 pistettä

- Valinnaiset aineet, 300 pistettä, jotka voivat painottua erityisaineisiin

- Työpaikalla opiskelu ei perustu työsopimukseen.

Suomi

3 v, ammatillinen perustutkinto, jonka voi suorittaa myös ns. kaksoistutkintona, lukio-ammatillinen

Tekniikan ja liikenteen ala: Elintarvikealan perustutkinto, jossa osaamisalat: liha-ala, leipomoala, elintarviketeknologia ja meijeriala

Ammatillinen perustutkinto 120 ov

- Ammatilliset opinnot 90 ov

- Työssäoppimista, ei työsopimussuhteinen, 20 ov

- Yleisopinnot 20 ov. - Vapaasti valittavat

opinnot 10 ov.

16

3.1.3 Elintarvikealan perustutkinto Suomessa

Elintarvikealan perustutkinto on alalle tulotutkinto. Se on tarkoitettu henkilöille, joilla ei ole alan

työkokemusta ja sen voi suorittaa joko ammatillisena peruskoulutuksena tai näyttötutkintona.

Perustutkinnon voi suorittaa peruskoulun jälkeen ammattioppilaitoksessa tai myöhemmin

työelämässä näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunnattu. Tutkinnon perusteet ovat

määräys, joilla ohjataan sekä koulutuksen että näyttötutkinnon järjestäjiä. Tutkinto muodostuu

ammatillisista tutkinnon osista sekä ammatillisessa peruskoulutuksessa lisäksi ammattitaitoa

täydentävistä tutkinnon osista ja vapaasti valittavista opinnoista. Tutkintoon voidaan

yksilöllisesti sisällyttää enemmän tutkinnon osia, silloin kun se on työelämän alakohtaisiin tai

paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin vastaamisen ja tutkinnon suorittajan ammattitaidon

syventämisen kannalta tarpeellista. (Anon. 2009).

Elintarvikealan perustutkinnon suorittaneella henkilöllä on lähtökohtaisesti laaja-alainen

ammattitaito, jolla on valmiudet toimia työssään omatoimisesti ja aktiivisesti elintarvikkeita

valmistavan ryhmän jäsenenä. Tutkintovaatimusten mukaan perustutkinnosta valmistunut alan

ammattilainen tekee työnsä elintarvikealan laatu- ja hygieniavaatimusten mukaisesti sekä

käsittelee raaka-aineita huolellisesti ja taloudellisesti. Hän osaa toimia elintarviketuotannon

prosesseissa vastuullisesti ja huolehtii työvälineistä sekä käyttää tarvittavia koneita ja laitteita

annettujen ohjeiden mukaisesti. Hän käyttää tietotekniikkaa ja ammatillista kielitaitoa työssään,

sekä ymmärtää ravitsemuksellisten tekijöiden ja alakohtaisen lainsäädännön merkityksen.

(Anon. 2009).

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 4 §:n mukaan ammatillinen perustutkinto antaa

jatko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, jonka vahvistamiseksi

opiskelija voi valita lukio-opintoja tai suorittaa ylioppilastutkinnon kokonaan. Ko. opinnot voivat

korvata ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia, muita valinnaisia tutkinnon osia ja vapaasti

valittavia tutkinnon osia. (Anon. 2009).

Tällä hetkellä voimassa olevat valtakunnalliset elintarvikealan perustutkinnon perusteet on

otettu käyttöön 1.1.2009 ja niitä on noudatettava 1.8.2009 alkaneissa koulutuksissa (Liite 2).

17

Samaan aikaan oppilaitoksissa on meneillään vielä aiemman tutkinnon perusteiden mukaista

koulutusta, joista opiskelijat valmistuvat tulevan kevään (2011) aikana.

3.1.4 Elintarvikealan perustutkinnon koulutuksen järjestäjät

Elintarvikealan perustutkintotason koulutusta järjestetään Suomessa toisen asteen

ammatillisissa oppilaitoksissa sekä aikuiskoulutusta antavissa oppilaitoksissa, jotka ovat pääosin

samoja järjestäjiä kuin ammatillista peruskoulutusta järjestävät oppilaitokset. Perustutkintoa voi

opiskella myös oppisopimuskoulutuksena työpaikalla, joka edellyttää työsuhdetta koulutuksen

aikana.

Ammatillisessa peruskoulutuksessa elintarviketeknologian koulutusohjelma/osaamisala on

kymmenessä oppilaitoksessa, leipomoalan koulutusohjelma/osaamisala on 26 oppilaitoksessa,

joista yksi ruotsinkielisessä Pietarsaaressa, liha-alan koulutusohjelma/osaamisala on neljässä

oppilaitoksessa. Meijerialan koulutusohjelma/osaamisala on vain yhdessä oppilaitoksessa.

Elintarvikealan ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjät on kuvattu maantieteellisesti kuvassa

3 ja oppilaitokset on lueteltu yhteystietoineen liitteessä 1. (Anon. 2010b).

18

Lei

Liha

Elte

Mei

25 oppilaitosta1 ruotsinkiel.

4 oppilaitosta

10 oppilaitosta

1 oppilaitos

• Elintarvikealan ammatillistaperuskoulutusta 26 oppilaitoksessa.

• Alan näyttötutkintokoulutusta13 oppilaitoksessa.

AikuiskoulutusPt, At ja/tai EAT

A

A

A

AA

A A

A A

AA

A

A

A

A

Kuva 3. Elintarvikealan ammatillista peruskoulutusta tarjoavat koulutuspaikat kuvattuna maantieteellisesti Suomen kartalla. Oppilaitoksen kohdalle on merkitty osaamisala/koulutusohjelma värillisinä kohteina kuvaamaan, mitä alalla voi opiskella.

3.1.5 Ammatillinen näyttötutkinto

Elintarvikealan osaamista voi hankkia ammatillisessa koulutuksessa myös näyttötutkintojen

avulla, joihin viralliset tutkinnon perusteet on laadittu työelämän kanssa yhteistyössä.

Elintarvikealalla näyttötutkinnon voi suorittaa lähes samoilta osaamisaloilta, liha-ala, leipomo-

konditoria, elintarviketeknologia ja meijeriala, mihin perustutkinto antaa ammatillisia

perusvalmiuksia.

Näyttötutkintojärjestelmä kehitettiin työelämälähtöiseksi ammatilliseksi koulutukseksi vuonna

1994 säädetyllä ammattitutkintolailla (L306/1994) ja sitä täydentävällä asetuksella (A 308/1994)

(Anon. 2007a).

19

Yksilön näkökulmasta tutkinnon tai tutkinnon osan suorittaminen ja siitä saatu todistus on

osoitus hankitusta ammatillisesta osaamisesta, joka viestii työnantajalle ja muille ulkopuolisille,

että henkilö täyttää tietyt yhteisesti työelämän kanssa määritellyt osaamisen kriteerit.

Näyttötutkinnot antavat mahdollisuuden tunnistaa ja tunnustaa jo olemassa olevaa osaamista

tai päivittää sitä. Ammatillinen tutkinto antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkea-asteen

koulutukseen, mikä on hyvä tapa kehittää edelleen ammatillista osaamista myöhemmässäkin

elämän vaiheissa. (Anon.2010a).

Ammatillista tutkintojärjestelmää aiotaan uudistaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tekemän

ehdotuksen mukaan tutkintojärjestelmää tulee kehittää tiiviissä työelämäyhteistyössä siten,

että tutkinnot vastaisivat paremmin työelämän tarpeita ja niiden edellyttämää osaamista voisi

hyödyntää useammassa kuin yhdessä työpaikassa. Tutkintorakenteeseen kuuluisi jatkossakin

kolme tutkintotyyppiä, ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja

erikoisammattitutkinnot, ja että niille määriteltäisiin nykyistä tarkemmat kriteerit. Tutkintojen

koostumista tutkintojen osista vahvistettaisiin, jolloin tutkintojen avulla voidaan reagoida

nykyistä ketterämmin työelämän osaamistarpeiden muutoksiin. (Anon. 2010c).

Elintarvikealan ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen uudistamista on tehty vuonna

2008 leipomo- ja konditoria-alan tutkintoihin, jotka tosin ovat vanhan mallisia.

Aikuiskoulutuksessa näyttötutkintojen kokonaisvaltainen uudistamistyö on alkamassa Opetus- ja

kulttuuriministeriön tekemän selvitystyön, Ammatillisen tutkintojärjestelmän

kehittämishankkeen (TUTKE) myötä. Saman alan tutkintotyyppien, tutkintojen ja niiden osien on

ehdotettu muodostavan yhden yhteisen tutkinnon osien kokonaisuuden, jolloin tutkinnon

muodostumissääntöjen avulla määriteltäisiin kunkin tutkintotyypin ja tutkinnon vaatimat

suoritukset. Kaikki ammatilliset tutkinnot ja niiden osat tullaan määrittelemään ECVET -pisteinä.

ECVET (European Credit System for Vocational Education and Training) on ammatillisen

koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä, joka tulevaisuudessa helpottaa

tutkintoa suorittavien henkilöiden oppimistulosten siirtoa eri maiden välillä, osaamisen

tunnustamista ja keräämistä. ECVET -pisteiden käyttöönotto mahdollistaisi tutkinnon

muodostumissääntöjen selkeämmän määrittelyn sekä erilaisten tutkinnon osien yhdistelyn ja

vertailun. (Anon. 2010c).

20

ECVET ei saa rajoittua pelkästään valmistavaan ammatilliseen koulutukseen, vaan sen on

sisällyttävä elinikäiseen koulutukseen. Sitä toteuttaessa tulee ottaa huomioon myös elinikäinen

koulutus, informaalissa ja nonformaalissa koulutuksessa saatuja oppimistuloksia sekä

kokemusten perusteella saavutettujen taitojen varmentaminen. Ammatillisen koulutuksen

edustajat Euroopassa ovat suhtautuneet myönteisesti ECVET -ohjeiden toteuttamiseen.

(Anon.2006b)

Suomen korkeakouluissa opintojen pisteytysjärjestelmä on jo käytössä. Pisteytyksessä

lähtökohtana on opiskelijan työmäärä, joka tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseen. Tavoitteet

määritellään oppimistuloksina ja hankittavina taitoina, jotka osoittavat, mitä opiskelija tietää,

ymmärtää tai pystyy tekemään saatuaan oppimisprosessin päätökseen.

Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (L 631/1998) määrittelee näyttötutkinnot siten, että

ammatillisessa perustutkinnossa osoitetaan ammattitaidon saavuttamisen edellyttämät tiedot

ja taidot tutkintotilaisuuksissa, ammattitutkinnossa osoitetaan alan ammattityöntekijältä

edellytettävä ammattitaito ja erikoisammattitutkinnossa osoitetaan alan vaativimpien

työtehtävien hallinta (Koski 2009).

Elintarvikealan kaikki voimassa olevat näyttötutkinnot ja tutkintojen osat on esitetty liitteessä 2,

joihin löytyy tutkinnon perusteet sisältöineen Opetushallituksen sivuilta (www.oph.fi).

3.1.6 Elintarvikealan ammattitutkinnot

Elintarvikealan ammattitutkinto on jo työelämässä toimiville tai alan työkokemusta omaaville

tarkoitettu näyttötutkinto, jossa syvennetään alan osaamista työpaikalla suoritettavissa

työtehtävissä. Elintarvikealan ammattitutkinnoissa ammattitaitovaatimukset on koostettu

työelämän tehtävä- ja taitoalueista. Tutkintotilanteessa osoitetaan ne ammattitaidon kannalta

keskeiset alueet tai toiminnot, joihin arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota.

Arvioinninkriteerit taas ilmaisevat, miten tutkinnon suorittajan on työssään suoriuduttava.

Ammattitaidon osoittamistavat – kohdassa on määritelty kyseisen tutkinnon osan osoittamiseen

ja arviointiin liittyvät vaatimukset. (Anon.2001).

21

Elintarvikealalla ammattitutkinnon voi suorittaa elintarviketeollisuuden, elintarvikejalostajan,

lihanjalostajan, lihateollisuuden, leipurin, kondiittorin ja viinintuotannon ammattitutkinnoissa.

(Anon.2010d). Viinintuotannon ammattitutkinnon avulla voi tilaviiniyrittäjät sekä elintarvike-,

viini- tai panimoalalla työskentelevät henkilöt kehittää ammatillisia valmiuksia. Tutkinnon

järjestämisoikeus on muista elintarvikealan koulutuksen järjestäjistä poiketen maatalous-,

puutarha- ja luontokoulutusta järjestävällä Ammattiopisto Livia Maaseutuopistolla, Paimiossa.

(Anon.2011i).

3.1.7 Elintarvikealan erikoisammattitutkinnot

Erikoisammattitutkinto on ylin toisen asteen ammatillisista tutkinnoista ja niiden asema on

viime aikoina vahvistunut. Tietyt erikoisammattitutkinnot ovat saaneet vahvan aseman

työmarkkinoilla, kuten johtamisen erikoisammattitutkinto. Sen koulutus on levittänyt

työelämään laajasti tietoa näyttötutkintojärjestelmän laadukkuudesta ja tasosta. Hyvä imago on

myös esim. tekniikan erikoisammattitutkinnolla. (Anon. 2010a). Elintarvikealalla

erikoisammattitutkinnon voi suorittaa seuraavien tutkinnon perusteiden mukaan

elintarviketekniikan erikoisammattitutkinto, leipurimestarin ammattitutkinto ja

kondiittorimestarin ammattitutkinto. (Anon.2010d).

Asetus 986/1998 Ammatillisten opintojen opettajan kelpoisuus ammatillisissa oppilaitoksissa ja

siihen tehdyn muutosasetuksen 865/2005 sekä viimeisin muutosasetus 1168/2010, § 13 antaa

vahvistusta erikoisammattitutkintojen aseman arvostuksesta. Pykälässä 13 kerrotaan

ammatillisten opettajien yleisestä kelpoisuusvaatimuksesta ”soveltuva korkeakoulututkinto”

poikkeamiseen esitetään edellyttävän, että henkilöllä on koulutuksen järjestäjän päättämään

opetustehtävään soveltuva erikoisammattitutkinto, tai jollei soveltuvaa erikoisammattitutkintoa

ole, muu soveltuva tutkinto tai koulutus. (Anon.2010a).

Elintarviketekniikan erikoisammattitutkinnon järjestämisoikeus on tällä hetkellä vain Helsingissä

AEL:ssä ja Kuopiossa Savon ammatti- ja aikuisopistossa. Näyttötutkintojen järjestämisoikeus

anotaan jokaiselle tutkinnolle alakohtaiselta tutkintotoimikunnalta.

22

3.2 Elintarvike ja biotekniikan ammattikorkeakoulutus

Biotekniikan opintoihin sisällytetään läheisesti liittyviä opintoja, kuten geenitekniikkaa, solu- ja

molekyylibiologiaa, bioinformatiikkaa, genetiikkaa, kemiaa, biokemiaa sekä mikrobiologiaa.

Opintoihin voi sisältyä myös bioprosessitekniikan opintoja, joissa voi suuntautua biotekniikan eri

erikoistumislinjoille tai pääaineisiin ja valita suuntautumiseen sopivia syventäviä opintoja ja

kursseja. Erikoistumislinjoja ovat muun muassa elintarvike-, kasvi- ja eläin-, mikrobi-, solu-,

ympäristöbiotekniikka, bioinformatiikka ja laskennallinen systeemibiologia, kudosteknologia,

terveyden ja farmasian biotekniikka, biomittaustekniikka sekä prosessibiotekniikka. (Anon.

2010e).

Bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelman laajuus on 240 opintopistettä, koulutuksen kesto

on neljä vuotta ja tutkintonimike on insinööri (AMK). Koulutusohjelmasta valmistuneita

insinöörejä työskentelee erityisesti liha- ja valmisruokateollisuudessa, meijeriteollisuudessa,

panimoteollisuudessa, leipomoteollisuudessa tai makeisteollisuudessa. Työtehtäväalueet

kohdistuvat tuoteturvallisuuteen, tuotekehitykseen, tuotannon esimiestyöhön ja tekniikkaan

liittyviin tehtäviin. Laaja-alainen ns. alempi korkeakoulutus tarjoaa mahdollisuudet toimia myös

opetus-, tutkimus-, suunnittelu- ja markkinointitehtävissä. Koulutusohjelmasta valmistuneita

toimii myös itsenäisinä yrittäjinä sekä kansainvälisissä myyntitehtävissä. Perusopinnot sisältävät

kieliä, matematiikkaa, kemiaa ja mikrobiologiaa. Ammattiopinnoissa syvennytään

elintarviketuotannon prosesseihin ja hygieniaan, biotekniikan menetelmiin, biotekniseen

tuotantoon ja prosessitekniikkaan. Opintoihin sisältyy runsaasti laboratoriotöitä sekä

oppimisprojekteja työelämän kanssa yhteistyössä. (Anon. 2010e).

Elintarvikeala ja biotekniikka /Bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelmaa voi opiskella neljässä

eri ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulut ovat esitetty liitteessä 1. (Anon. 2010b).

Ammattikorkeakouluissa on tarjolla myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintoja,

joita voi opiskella riittävän amk-tasoisen työelämäkokemuksen jälkeen ja jotka rinnastetaan

ylempään korkeakoulututkintoon, yliopiston maisteritutkintoon.

23

Pääkaupunkiseudulla Metropolia Ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan

insinööritutkinnossa opiskelija voi syventää opintonsa bioprosessit ja tuotteiden

laadunohjaukseen sekä biolääketieteeseen. Tutkinnon rakenne koostuu perusopinnoista (81

op), ammattiopinnoista (93 op); bioprosessit ja tuotteiden laadunvalvonta, biolääketiede ja

innovaatioprojekti (6 op), oman suuntautumisvaihtoehdon mukaan, vapaasti valittavista

opinnoista (15 op), harjoittelusta (30 op) sekä opinnäytetyöstä (15 op). (Anon.2011e).

Turun ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan insinööriopintojen

suuntautumisvaihtoehtoja ovat biotekniikka, elintarviketekniikka ja laboratoriotekniikka.

Biotekniikan suuntautumisvaihtoehdossa opiskelu painottuu biotekniikan menetelmiin ja

biotekniseen tuotantoon ja prosessitekniikkaan, elintarviketekniikassa elintarviketuotannon

prosessien ja hygienian hallintaan ja laboratoriotekniikassa keskitytään laboratorion

laitetekniikkaan ja työmenetelmiin erityisesti kemian sovellutusten kannalta. Tutkinto koostuu

ammattikorkeakoulun yhteisistä ja koulutusohjelman yhteisistä perusopinnoista ja

suuntautumisvaihtoehdon mukaisista ammattiopinnoista (177 op), vapaasti valittavista

opinnoista (15 op), harjoittelusta (30 op) ja opinnäytetyöstä (18 op). (Anon.2011f.)

Hämeenlinnassa ammattikorkeakouluopintoja voi opiskella suuntautumisvalinnan mukaan joko

Hämeen ammattikorkeakoulussa tai Lihateollisuuden tutkimuskeskuksessa, riippuen

suuntautumisvaihtoehdosta, elintarviketeknologia, ympäristöbioteknologia, meijeri- tai liha- ja

valmisruokateknologia. Insinööriopintojen ammattiosaamisen ydinkohtia ovat bioprosessien

hallinta, näihin liittyvät prosessitekniset, biokemialliset ja mikrobiologiset toimintaedellytykset,

laadunhallinta, hygienia ja alan lainsäädäntö. Tuotantopainotteisessa koulutuksessa oppiminen

ja tietojen ja taitojen omaksuminen tapahtuu teoriaa ja käytäntöä yhdistämällä yhteistyössä

työelämän toimijoiden kanssa. Bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelman pääaineena on

kaikille pakollinen elintarvike- ja ympäristöprosessit (15 op), jossa opiskellaan

bioprosessitekniikkaa ja elintarvike- ja ympäristötekniikkaa. (Anon. 2011g).

24

Seinäjoen ammattikorkeakoulun bio- ja elintarvikealan suuntautumisvaihtoehdoissa voi

suuntautua joko elintarviketeknologian tai liha- ja valmisruokateknologian opintoihin. Opinnot

koostuvat perusopinnoista (57 op), yhteisistä ammattiopinnoista (73 op), johon sisältyy

tuotekehityksen (10 op) ja tuotannon toiminnan opintomoduuli (10 op), suuntautumisopinnot

(30 op), vapaasti valittavista opinnoista (15 op), työharjoittelusta (30 op) ja opinnäytetyöstä (15

op). (Anon.2011h).

3.2.1 Elintarvikebiotekniikan korkeakoulutus pohjoismaissa

Ruotsissa Göteborgissa Chalmers, teknillisessä korkeakoulussa on mahdollisuus opiskella kemian

ja biotekniikan opintoja 300 pistettä, joka on siellä olevien korkeakouluinsinööriopintojen

laajuus. Aikuisopiskeluna korkeakoulu tarjoaa erikseen myös bioteknologian maisteriopintoja

laajuudeltaan 120 korkeakoulupistettä henkilöille, joilla on vähintään 180 korkeakoulupistettä

aiemmin suoritettuna. Korkeakoulussa on mahdollisuus opiskella myös kansainvälisen ohjelman

mukaan englanniksi. Opiskeluohjelmassa on kolme suuntautumisvaihtoehtoa: biolääketiede ja

bioteknologia, ruoka ja terveys- sekä biomateriaalit ja kudostekniikka, joka selviää Kuvasta 4.

(Anon.2011c).

25

Kuva 4. Chalmers teknillisen korkeakoulun bioteknologian opiskeluohjelmatarjonta. Lähde: www.chalmers.se

Suomessa ei ole ammatillisia ns. spesiaalialan koulutuksia, kuten panimomestarin,

juustomestarin ja myllymestarin koulutusta, vaan niihin koulutuksiin on hakeuduttava

ulkomaille. Koulutukset vaativat hyvän työkokemustaustan ja hyvin yleisesti alan yritykset

tukevat ja mahdollistavat työntekijöilleen erikoiskoulutuksia.

Pohjoismaissa Tanskassa voi opiskella panimomestarin opintoja Scandinavian School of Brewing

– panimokorkeakoulussa, joka on yksityinen oppilaitos Kööpenhaminassa. Puolivuotinen

koulutus koostuu kuudesta eri prosessivaiheita käsittelevästä moduulista aina raaka-aineista

lähtien. Koulutus on maksullista post-graduate-tason koulutusta, minkä vuoksi

pääsyvaatimuksena vaaditaan joko kemian tai elintarvikealan korkeakoulututkinto. Lisäksi

taustakoulutuksen lisäksi edellytetään tietty määrä panimoalan harjoittelua. (Anon.2011j).

26

3.3 Elintarvikebiotekniikan alan yliopistokoulutus

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa voi suuntautua

elintarviketeknologiaan tai elintarvike-ekonomiaan, biotekniikkaan ja ravitsemustieteeseen ja

valmistua elintarviketieteiden kandidaatiksi (alempi korkeakoulututkinto) ja elintarviketieteiden

maisteriksi (ylempi korkeakoulututkinto). Elintarvikealan laitosten hygienian valvonnasta ja

laitosten hyväksynnästä vastaavat puolestaan eläinlääkärit, joita myös koulutetaan Helsingin

yliopistossa. Useammassa muussakin yliopistossa, (Itä-Suomen yliopisto, Turun yliopisto ja

Oulun yliopisto), voi opiskella bio- ja ympäristötieteitä ja suorittaa luonnontieteiden kandidaatin

(Luk) ja filosofian maisterin (FM) tutkinnot. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen

koulutuskeskukset ja aikuiskoulutuskeskukset sekä esimerkiksi elintarviketurvallisuusvirasto

Evira tarjoavat elintarvikealan ammatillista täydennys- ja jatkokoulutusta. (Anon. 2011a).

Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa on elintarvikebiotekniikan tutkimusta sekä Aalto-yliopiston

teknillisessä korkeakoulussa Espoossa on elintarvikebioteknologian tutkimusta. Yliopistojen

erillisistä tutkimuslaitoksista Turussa oleva Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus

kehittää terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tuoteideoita tuotteiksi. Muista alan

tutkimuslaitoksista mainittakoon VTT Bio- lääke ja elintarviketeollisuus, joka keskittyy

uusiutuvien luonnonvarojen tehostamiseen ja se kehittää entsyymeihin ja solutehtaisiin

perustuvia bioteknisiä prosesseja teollisten kemikaalien, biopolttoaineiden ja materiaalien

tuotantoon. Jokioisissa on Agropolis Oy, Maaseudun ja elintarviketalouden kehittämisyhtiö,

jonka erityisosaamista ovat bio- ja geenitekniikan sovellukset. Kuopiossa puolestaan sijaitsee

ETTK: elintarvikkeiden terveysvaikutusten tutkimuskeskus. (Anon 2010f).

27

4 ELINTARVIKEBIOTEKNIIKKA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSEN SISÄLLÖISSÄ

Elintarvikebiotekniikka etenee tasaista tahtia, prosesseja kehitetään edelleen, joissa

lisääntyvällä molekyylibiologisella tietämyksellä on oma arvokas panostuksensa.

Muuntogeeniset organismit tekevät tuloaan hyvin voimakkaasti ja ne tulevat tulevaisuudessa

ehkä myös hyväksytymmiksi lisääntyneen tiedon avulla. Erityisesti nutrigenomiikka on tieteessä

tärkeä kehitysavain uuden sukupolven elintarvikebiotekniikan esiintulossa.

4.1 Ravitsemustiedon ja biokemian sovellukset

Ravinnon ja perintötekijöiden yhteisvaikutuksia on tutkittu ja niissä on totunnaisesti keskitytty

biokemiallisissa tai fysiologisissa tekijöissä tapahtuviin muutoksiin. Geneettisten tekijöiden on

myös todettu säätelevän ravinnon vaikutusta fysiologisiin ilmiöihin. Näin esimerkiksi kolesterolin

määrän muutokset ravinnossa vaikuttavat toisilla seerumin kolesterolimäärään ja toisilla ei

muutoksia juuri esiinny, samoin samansuuruinen energian saanti ja kulutus vaikuttavat

lihomiseen eri tavoin. Toinen ihminen lihoo herkemmin kuin toinen. Näihin asioihin on pyritty

eri ihmisillä löytämään vastauksia geenien vaihtelusta ja yksittäisten geenien emäsjärjestysten

eli sekvenssien muutoksista, jotka muuttavat geenituotteen eli proteiinin rakennetta tai

toimintaa. Monet tutkimukset osoittavat, etteivät yksittäisten geenien vaihtelut selitä yksilöiden

välisiä eroja alttiudessa sairastua kroonisiin tauteihin, kuten valtimonkovettumistautiin, 2-

tyypin diabetekseen tai lihavuuteen. Siksi mielenkiinto onkin kohdistunut tutkimuksissa yhä

enemmän geeneihin, jotka osallistuvat eri aineenvaihduntateiden säätelyyn, niiden

proteiinituotteisiin ja keskinäisiin vuorovaikutuksiin. (Kolehmainen et al. 2005).

Nutrigenomiikan avulla tutkitaan muutoksia, joita ravintotekijät aiheuttavat samanaikaisesti

satojen tai jopa tuhansien geenien ilmentymisessä ja näiden muutoksien vaikutuksia terveyteen

ja sairauteen poikkileikkausasetelmissa tai etenevissä tutkimuksissa. Niissä tutkitaan tuhansien

geenien tuottamien lähetti-RNA-pitoisuuksien muutoksia. Lisäksi nutrigenomiikan avulla

sovelletaan systeemibiologiaa ravitsemustieteessä, jolla ymmärretään geenien ilmentymisen

(genomiikka, transkriptomiikka) proteiinituotteiden muodostumisen (proteomiikka) ja

28

aktivoitumisen sekä aineenvaihdunnassa havaittujen muutosten (matabolomiikka)

yhdistämistä ja näiden eri tasojen yhtäaikaista tutkimista. Työvälineinä käytetään modernin

molekyylibiologian menetelmiä, kuten mikrosirutekniikkaa, jonka avulla yhdestä

kudosnäytteestä kyetään selvittämään geenien lähetti-RNA-tuotteiden kudosspesifinen

ilmentymisprofiili. Tuloksena saadaan samalla valtava määrä koko genomin kattavaa tietoa,

jonka vuoksi bioinformatiikan menetelmät ja osaaminen ovat välttämättömiä saadun tiedon

käsittelemiseksi ja ymmärtämiseksi. (Kolehmainen et al. 2005)

Modernien molekyyli- ja systeemibiologian tutkimusmenetelmien yhdistäminen kliinisiin

ruokavaliointerventioihin edesauttaa saamaan arvokasta tietoa siitä, miten tietyntyyppinen

ruokavalio vaikuttaa ihmisen perintötekijöiden säätelyyn ja aineenvaihduntatuotteiden

toimintaan. Lääkkeettömiä hoitoja voidaan löytää silloin helpommin, kun ravintotekijöiden tai

ravitsemustilan vaikutusmekanismeja tunnetaan. Tutkimuksissa kohteena voi olla esimerkiksi

rasvan laadun tai kuidun määrän muutoksen, tietyn elintarvikkeen lisäämisen, energiavajeen,

energiaylimäärän tai ikääntymisen tuomat muutokset geenien ilmentymisessä, jolloin niihin

voidaan yhdistää koko kehon fysiologisia tai biokemiallisia muutoksia. (Kolehmainen et al.

2005).

Elintarvikealan opintojen aikana saadut hyvät perustiedot ihmisten ravitsemuksesta ja niihin

vaikuttavista tekijöistä kehitettäessä tuotantotoimintoja elintarvikkeiden teollisissa

valmistusprosesseissa antaa hyvän pohjan ymmärtää edellä mainittuja nutrigenomiikkaan

liittyviä asioita.

4.1.1 Ravitsemuspoliittinen päätöksenteko Suomessa

Suomessa ravitsemuspoliittinen päätöksenteko on hajaantunut useille hallinnonaloille, koska

ravitsemus liittyy niin terveyteen, liikuntaan, opetukseen kuin elintarvikkeiden tuotantoon ja

tarjontaan sekä ympäristöön ja jopa liikennesuunnitteluun. Ravitsemus on näin mukana maa- ja

metsätalousministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön,

opetusministeriön, ympäristöministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonaloilla.

29

Valtiovarainministeriön asema on keskeinen veropoliittisessa ravitsemuskeskustelussa, koska

veroratkaisut linjataan valtiovarainministeriön valmistelusta ja esityksestä. (Anon.2010h).

Väestöä voidaan ohjata terveellisimpiin ruokavalintoihin erilaisin keinoin, joita valtionhallinnolla

on käytettävissä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamilla tieteellisiin tutkimuksiin

perustuvilla ravitsemussuosituksilla linjataan toimenpiteitä, joiden perusteella annetaan

suosituksia ravinto- ja ruoka-ainekohtaisesti kohdistaen niitä eri kuluttajaryhmiin. Suosituksia

voidaan soveltaa elintarvikkeista annettavassa kuluttajainformaatiossa sekä joukkoruokailun

suunnittelussa ja laadunvalvonnassa, erityisryhmien ruokavaliohoidossa ja tuotekehittelyssä.

Suositukset ovat keskeinen osa ravitsemuspolitiikkaa ja niiden vaikutusta täytyy arvioida pitkällä

tähtäimellä. (Anon.2010h).

4.2 Elintarvikebiotekniikan osa-alueiden tavoitteet ja sisällöt

Suomessa bioala on painottunut sekä tutkimuksen että teollisuuden osalta erityisen paljon vain

terveydenhuoltosektorille. Taulukossa 2 on nähtävissä alueita, joille bioteknologiaa voidaan

nykyään soveltaa. (Anon. 2006a).

30

Taulukko 2. Bioteknologian sovellusalueet (Anon.2010f).

Bioteknologian sovellusalueet

Lääketiede

• Lääketieteellinen tutkimus

• Lääkekehitys

• Rokotteet

• Diagnostiikka

Elintarvikkeet

•Terveysvaikutteiset

elintarvikkeet

• Elintarvikkeiden ja rehujen

tuotantomenetelmät

• Elintarvikeanalytiikka

• Elintarvikkeiden komponentit

Metsätalous

• Biosaostumien hallinta

• Kuitujen modifiointi

• Selluloosan valkaisu

Maatalous ja ympäristö

• Biopolttoaineet

• Biojätteiden käsittely

• Kasvi- ja eläinjalostus

Bioprosessit

• Kemikaalien tuotanto

• Entsyymien tuotanto

• Fermentointi

• Biokatalyysi

Materiaalit

•Lääketieteelliset biomateriaalit

•Teolliset biomateriaalit (esim.

tärkkelys, puuvilla)

Elintarvikealalla merkittävä osa tuotannon toiminnoista on tuotteiden pakkaaminen ja

tuotteiden sivuvirtojen huomioiminen. Elintarvike- ja ympäristöalan kehittämisyhtiö Agropolis

Oy on kartoittanut ideoita ja edellytyksiä liiketoiminnalle, joka perustuu innovatiivisiin

biojalosteisiin ja bioenergiaan. Biojalostamolla tarkoitetaan tässä yhteydessä tuotantolaitosta,

jossa hyödynnetään yhdyskuntien, maatalouden ja elintarviketeollisuuden orgaanisia

sivumateriaalivirtoja biomateriaalien ja bioenergian tuotannossa. (Riekkinen ym. 2009).

Biotekniikkaa ja sen avulla valmistettuja tuotteita käytetään monissa erilaisissa käyttökohteissa.

Pyykinpesuaineiden entsyymit, farkkujen ”kivipesu” ja antibiootit ovat tuttuja esimerkkejä

teollisesta biotekniikasta, mutta niin ovat myös tuhansia vuosia sitten kehitetyt tuotteet kuten

leipä, olut, viini ja piimä. Teollisella biotekniikalla tarkoitetaan tuotteita ja palveluja, joiden

tuottamiseksi on käytetty joko eläviä soluja tai puhtaita entsyymejä. Nykyään sekä entsyymit

31

että muut biotuotteet valmistetaan pääsääntöisesti muuntogeenisissä organismeissa,

optimoiduissa ja ohjatuissa tuotantoprosesseissa. (Söderlund & Weymarn 2005).

4.3 Suomessa työllistävä biotekniikkateollisuus

Suomalaisella biotekniikkateollisuudella on vahvat perinteet ja siksi Suomi on edelleen yksi

johtavista teollisten entsyymien tuottajamaista. Maailman toiseksi suurin teollisten entsyymien

valmistaja Genencor International Oy, oli alun perin elintarvikeyritys Cultorin (entinen Suomen

Sokeri) perustuma yhteisyritys. Genencor International Oy on sittemmin siirtynyt tanskalaisen

Daniscon omistukseen, mutta sen tuotantolaitokset toimivat edelleen suomalaisella osaamisella

Hangossa ja Jämsänkoskella. Bioteknisiä sovelluksia tutkittiin ja kehitettiin vuosikymmenten ajan

myös Oy Alko Ab:ssa, joista esimerkkinä näiden ponnistusten tuloksista on Altia Oyj:lle osaksi

kuuluva Roal Oy. Se on merkittävä teollisten entsyyminen tuottaja, jonka tuotantolaitokset

sijaitsevat Rajamäellä. Ulkomaiseen konserniin kuuluva AB Enzymes Oy, myös Rajamäellä

toimiva, on maailman viidenneksi suurin teollisten entsyymien myyjä. (Söderlund & Weymarn

2005).

Daniscoon nykyään kuuluva Kotkassa entinen Xyrofin Oy tuottaa entsymaattisesti (käyttäen

puhdistettuja entsyymejä) glukoosifruktoosisiirappia (iso-glukoosia), jota käytetään

makeuttajana monissa virvoitusjuomissa. Glukoosifruktoosisiirapista kiteytetään myös puhdasta

hedelmäsokeria, fruktoosia, jota myös käytetään makeutusaineena. Daniscon suomalaisten

sokeriyksiköiden puhdistukseen liittyvä erikoisosaaminen on maailman huipputasoa, jota

tarvitaan muun muassa ksylitolivalmistuksen raaka-aineena käytetyn ksyloosin puhdistuksessa.

Altia tuottaa teknistä etanolia kotimaisesta ohrasta. Prosessissa ohran tärkkelys pilkotaan ensin

entsymaattisesti, jonka jälkeen tärkkelyspalaset muuttuvat etanoliksi hiivasolujen

aineenvaihdunnan avulla. Tämän jälkeen etanoli puhdistetaan ja väkevöidään tislaamalla.

(Söderlund & Weymarn 2005).

Biotekniikan aloilla työskentelevät uskovat, että uudet tekniikat ovat viime vuosina kehittyneet

sellaiselle tasolle, joka mahdollistaa aivan uusien teolliseen biotekniikkaan perustuvien

32

prosessiratkaisujen kehittymisen (Söderlund & Weymarn 2005). Ala tarjoaa mielenkiintoisia

työtehtäviä, johon koulutuksella voidaan panostaa, kun otetaan opetusohjelmissa huomioon

työelämän vaatimuksia.

4.4 Koulutuksen kehitysnäkymät ja tulevaisuuden haasteet

Elinkeinoelämän keskusliiton ennakointihanke, Tulevaisuusluotain, kartoitti elinkeinoelämän

osaamis- ja koulutustarpeita vuoteen 2015 saakka. Kartoituksen tavoitteena oli vaikuttaa

alakohtaisesti koulutussuunnitteluun niin, että yritykset saavat osaavaa henkilöstöä riittävästi.

Ennakointihankkeen kohteena olivat kuusi teollisuus- ja rakentamistaustaista klusteria.

Hankkeen loppuraportissa on tarkasteltu kemianteollisuuden ja bioalan muodostamaa klusteria,

joka kokonaisuudessaan rakentuu kemian, kemiallis-teknologian sekä biologisen ja

bioteknologisen osaamisen hyödyntämisen ja integroinnin perustalle. Suomessa

kemianteollisuuden ydinalueet liittyvät hyvin tiiviisti metsäteollisuuteen, maatalouteen,

rakentamiseen, elektroniikkateollisuuteen, elintarvikehuoltoon sekä ympäristötuotteisiin.

Suomessa bioala on painottunut sekä tutkimuksen että teollisuuden osalta

terveydenhuoltosektorille. Elintarviketeollisuuden sektorilla bioteknologiaa sovelletaan

terveysvaikutteisten elintarvikkeiden valmistuksessa, elintarvikkeiden ja rehujen

tuotantomenetelmissä, elintarvikeanalytiikassa ja elintarvikkeiden komponenttien

valmistuksessa. Bioteknologiaa sovelletaan bioprosesseissa kemikaalien tuotannossa,

entsyymien tuotannossa, fermentoinnissa ja biokatalyyseissä. (Anon.2006).

Kemian ja bioalan osaamiselle on tarvetta kaikessa kestävään kehitykseen tähtäävässä

toiminnassa. Tulevaisuudessa näillä alueilla on suuret liiketoimintamahdollisuudet, kun

esimerkiksi energiaratkaisuihin haetaan muutoksia maailmanlaajuisesti. Muoviteollisuudessa

vastaavasti on suurena haasteena kehittää biohajoavia ja kierrätettäviä materiaaleja, joita

elintarvikeketjut voivat hyödyntää kuluttajien vaatimuksesta. (Anon.2006).

Tulevaisuusluotain hankkeen loppuraportissa 2006 esitetään koulutuksen kehittämiseksi

näkemyksiä, joiden mukaan koulutusjärjestelmän ja muiden oppimisen edellytysten välille on

33

luotava tiivistä vuorovaikutusta. Raportissa ehdotetaan erilaisia toimenpiteitä tavoitteisiin

pääsemiseksi. Tietosisältöjen tulisi vastata paremmin nykyisiä ja ennakoituja osaamistarpeita.

Oppimisessa uusien sovelluksien ja muuttuvien ympäristöjen tulee tukea osaamisen

kehittymistä, johon vaikuttaa ratkaisevasti arvot ja asenteet, työyhteisön kulttuuri, ilmapiiri sekä

yhteistyöverkostot, kehittyvä teknologia sekä työtavat. Oppiminen on ilmiökeskeistä, jolloin

oppiaineiden ja tieteiden välisiä raja-aitoja madalletaan. Hankkeen aikana on tunnistettu

tulevaisuuden työelämässä tarvittavia asenteita, arvoja, tietoja ja taitoja, kuten esimerkiksi sitä,

että yritysten tarpeita on kuunneltava ja koulutuksen on heijastettava niitä. Koulutuksen

sisältöjen rakenteelta edellytetään kriittistä perusosaamista ja niiden on tuettava osaamisen

kehittymistä koko työuran ajan. Ammatillisesta osaamisesta osa karttuu kehittyneiden

oppimistapojen ja – ympäristöjen ansiosta.

Salmisen (2004) tekemän tutkimuksen mukaan ammatillinen koulutus sisältää perustiedot

elintarvikehygieniasta. Hänen tutkimuksessaan tehtiin tulevaisuuden ruokaturvallisuudesta

kartoitus, jossa vastaajien mukaan hygieniaosaamista on jatkuvasti päivitettävä, kerran opittu ei

näyttäisi riittävän. Vastanneista 63 % oli sitä mieltä, että ammatillisessa koulutuksessa ei opita

kaikkea ruokaturvallisuudesta. Vastaajien joukkoon kuuluivat opiskelijat, työntekijät ja

opistoasteen suorittaneet. Tehdyn kyselyn mukaan lähes joka kolmas oli kuitenkin eri mieltä ja

uskoi ammatillisen koulutuksen antavan riittävän osaamisen. Tähän ryhmään vastaavasti

lukeutuivat toimihenkilöt ja AMK- tai yliopistotutkinnon suorittaneet.

5 AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimus on kvalitatiivinen toimintatutkimus ja työhön on valittu teoreettinen näkökulma.

Tutkimuksessa pyritään selvittämään elintarvikealan koulutukseen liittyviä biotekniikan

aihealueita ja siihen tulevaisuudessa kehitettäviä, tarvittavia opetuksen osa-alueita aiheesta

elinkeinoelämän vaatimuksia huomioiden.

34

Tutkimuksen kohteeksi valittiin elintarvikebiotekniikan osa-alueiden sisällöt, tavoitteet ja

toteutus elintarvikealan opinnoissa toiselta asteelta korkeakouluasteelle.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin haastattelua sekä kyselyä. Haastattelu tehtiin työelämän

sektoreilla Pohjanmaan alueella neljään eri elintarvikealan yritykseen. Näin haluttiin selvittää,

millä elintarvikebiotekniikan osa-alueiden osaamisella olisi merkitystä työntekijälle käytännön

työnteossa. Kyselylomakkeella kartoitettiin miten elintarvikealan opetuksen suunnittelussa ja

toteutuksessa otetaan huomioon biotekniikan osa-alueiden sisältöjä ja alueellisia painotuksia

elinkeinoelämän vaatimusten mukaisesti. Lomake lähetettiin ammatillisen koulutuksen eri

koulutustasojen opetushenkilöstölle eri puolille Suomea.

Elintarvikealan ammatillisten tutkintojen kouluttajien aineistoon on koottu yhteenvetona

elintarvikealan pakollisten ja valinnaisten ammatillisten tutkinnon osien luettelot sekä niiden

tutkinnon osien keskeiset tavoitteet, jotka liittyvät sisällöiltään elintarvikebiotekniikan osa-

alueisiin. Tosin tutkinnon perusteissa ei mainita kuin ravitsemustietous ja mikrobiologia sekä

hygieniavaatimuksia. Se, miten syvälle voidaan opetuksen aiheissa edetä, on hyvin paljon

kouluttajan intressin, oman osaamisen ja resurssien kysymys.

Kyselyllä oli tarkoitus selvittää osaksi myös kouluttajien arvomaailmaa, suhtautumista

elintarvikebiotekniikan osa-alueisiin sekä kartoittaa samalla heidän osaamisen päivittämisen

tarvetta aihe-alueelta. Oppilaitoksille lähetettyyn kyselylomakkeeseen (Liite 3) on kerätty

keskeiset asiat aiheesta. Haastattelulomakkeen (Liite 4) avulla selvitettiin ammattikorkeakoulun

elintarvikebiotekniikan kouluttajalta, missä laajuudessa ja miten paljon aiheita ja asiasisältöjä

opiskellaan ja minkälaisia harjoitustöitä opiskelijat tekevät. Haastattelussa selvitettiin myös,

millainen perustietous geenitekniikasta opiskelijoilla oli ammattikorkeakouluopinnot

aloitettaessa.

35

6 TULOKSET

Tutkimukseen kerättiin analysoitavaa aineistoa kyselylomakkeella elintarvikealan perustutkintoa

järjestäville oppilaitoksille, haastatellen henkilökohtaisissa tapaamisissa yrityselämän edustajia

sekä ammattikorkeakoulun kouluttajaa, joka vastaa aihealueen opetuksesta.

6.1 Elintarvikealan perustutkinnon opetukseen sisällytetyt elintarvikebiotekniikan osa-alueet eri oppilaitoksissa

Kyselylomakkeita lähetettiin 11 eri elintarvikealan perustutkintoa järjestäville oppilaitoksille eri

puolelle Suomea, joista vastauksia saatiin vain viidestä oppilaitoksesta, vastausprosentti < 50.

Oppilaitoksien nimiä ei julkaista, koska niillä ei ole tuloksien suhteen merkitystä. Oppilaitokset,

joihin kyselylomake lähetettiin, valittiin tietoisesti sellaisilta alueilta, joissa on

tutkimusaiheeseen liittyvää elintarvikealan teollisuutta tai yritystoimintaa. Elintarvikealan

opetuksen toteutussuunnitelmissa on huomioitu paikalliset elinkeinoelämän tarpeet.

Taulukko 3. Kyselyyn vastanneiden Elintarvikealan perustutkintoa järjestävien oppilaitoksien alan opettajien määrä ja koulutusalat

Oppilaitos Opettajien lkm

Koulutusalat

Oppilaitos 1 7 elintarviketeknologia liha-ala leipomoala

Oppilaitos 2 7 elintarviketeknologia leipomoala

Oppilaitos 3 10 elintarviketeknologia liha-ala leipomoala

Oppilaitos 4 6 elintarviketeknologia leipomoala

Oppilaitos 5 10 elintarviketeknologia liha-ala leipomoala

Opetettavien opetusaiheista on poimittu elintarvikebiotekniikan osa-alueisiin kuuluvia aiheita,

joista kerättiin tietoa, miten ja missä laajuudessa niitä opetetaan nykyisten tutkintovaatimusten

mukaan. Toisella kysymyksellä haluttiin kartoittaa, ovatko opetussisällöt ja määrät muuttuneet

aiempaan opetussuunnitelmaan verrattuna. Taulukossa 4 kuvataan opetettujen opintojen

36

määrää opintoviikkona eri oppilaitoksissa. Yksi opintoviikko (1ov) vastaa opiskelijoille

oppilaitoksesta riippuen 22 - 30 h:n lähiopetustuntia.

Taulukko 4. Elintarvikealan perustutkinnon opetuksessa elintarvikebiotekniikan osa-alueisiin sisältyvien teoriaopintojen laajuudet opintoviikkoina (ov) eri oppilaitoiksissa.

Elintarvikealan perustutkinnon uudistetut perusteet on otettu käyttöön 1.8.2009 alkaen ja

oppilaitoksissa opiskelee vielä kolmannen vuoden opiskelijat edellisen opetussuunnitelman

perusteiden mukaisia opintoja (vuonna 2011). Siksi on hyvä vertailla tässä nivelvaiheessa

opetusmääriä sekä sisältöjä, miten ne ovat kehittyneet / muuttuneet.

Onko edellä mainittuja aiheita opetettu teoriaopintoina edellisen opetussuunnitelman opintokokonaisuuksissa? Missä laajuuksissa?

Kyllä, laajuudet ovat samat.

On opetettu, mutta laajuudet ovat olleet edellisen opetussuunnitelman aikana suuremmat, ravitsemus, mikrobiologia ja kemia+fys. kaikki olivat 1 ov:n laajuisina

On opetettu suurin piirtein samoissa laajuuksissa. Suuria muutoksia ei ole tehty, koska aiheet ja sisällöt ovat samat. Samat laajuudet kuin aiemmin, sillä siten on ollut helpompi jakaa opetustunnit.

37

Onko edellä mainittuja aiheita sisällytetty työssäoppimisen aikana opiskeltaviin aiheisiin alueellisissa yrityksissä? Jos on, niin millä aloilla erityisesti?

Jonkin verran, elintarviketeknologian osalta.

Ei ole.

Opiskelijoille on annettu tehtäviä em. aiheista työssäoppimisjaksoille ja joitakin aihealueita erityisesti mikrobiologiasta on sisältynyt työssäoppimisen aikana käytännön töihin. Kyllä on, miten ja minkälaisiin työssäoppimispaikkoihin opiskelijat sijoittuvatkin. Työpaikoilla opiskelijat noudattavat talon sääntöjä, mitä kuuluu mm. hygieniaosaamiseen. Esim. Juomateollisuudessa biotekniikan prosessit, leipomoteollisuudessa funktionaaliset elintarvikkeet.

Onko elintarvikealan perustutkinnon toteutussuunnitelmassa huomioitu elinkeinoelämän paikallinen tarjonta? Jos on, niin miten lähiopetusta painotetaan yrityselämä huomioon ottaen?

Kyllä on huomioitu, sekä teoriassa että käytännössä, elintarvikkeiden valmistus pientuotannossa ja teollisuustuotannossa, molemmissa suuntatumisopinnoissa, (leipomoala ja elintarviketeknologia).

Tyky.-toiminta on nykynuorille tärkeä kaikilla työpaikoilla, sitä onkin joka vuosi vähintään 1 ov:n verran. Yksi valinnainen 10 ov tutkinnon osa on rakennettavissa paikallisen elinkeinoelämän tarpeisiin, joka on Elintarvikkeiden palvelumyymälässä toimiminen.

On huomioitu. On kehitetty paikallisesti tarjottaviin tutkinnon osiin tälle seudulle tyypillisiä aiheita sekä pienimuotoiseen yritystoimintaan valmentavia osioita. On huomioitu ja valmentautumisessa pyritään huomioimaan erikoisosaamisen sektorit, sikäli kun vain resurssit riittää. On huomioitu ja opiskelijat sijoittuvat puitesopimuksien puitteissa kuntayhtymän alueelle.

Onko koulutuksen toteutussuunnitelmassa toteutettu valinnaisissa opinnoissa a)muiden perustutkintojen opintoja b) ammattikorkeakouluopintoja b)ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon osia

38

Ei ole toteutuksissa mitään näistä.

Ei ole.

Ensi vuonna toteutetaan hotraca-tutkinnon opintoja 10 ov. Opiskelija voi valita AMK-opintoja: luonnonvara, tekniikan alat Elintarvikealan ammatti- ja erikoisammattitutkinnon osia voi valita, mutta ne toteutuu vasta ensi vuonna. Osaamisen tunnistamista on tehty ja sellaisissa tapauksissa opiskelija-aika lyhenee. Opiskelijoissa on monella joku toinen tutkinto ja jos se on esim. catering-alan perustutkinto, sen osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan. Yksi hyvä esimerkki on edellisen tutkinnon voimassa olemisen ajalta, jolloin opiskelija suoritti samaan aikaan kaupallisen alan ja elintarvikealan perustutkinnon. Mutta nyt olevilla opiskelijoilla ei ole suuresti kiinnostusta eikä ehkä valmiuksia. Kaksoistutkinto lukio ja ammatillinen on muutama joku vuosi.

Onko opiskelijoiden kanssa noussut keskusteluja mm. GMO- kasveista elintarvikkeiden tuotannosta?

Kyllä on, mm. maissin, soijan, tomaatin tuotannossa.

Ei ole.

Opiskelijoilla ei vielä ole hirveästi valmiuksia keskustella, ei ole tarpeeksi perustietoja. On jonkun verran keskusteltu. Jonkin verran, varsinkin silloin, kun paikallislehdissä kirjoiteltiin Ylistaroon tulevasta geenimuunnellun perunan viljelystä.

Onko opiskelijoilla ollut tiedustelua/kiinnostusta geenimuunnellun rehun vaikutuksista elintarvikkeisiin?

Jonkin verran on herättänyt keskustelua.

Ei ole.

Muutama opiskelija on kiinnostunut ja kysellyt asioista, kun on selvitetty mitä geenimuuntelun tarkoittaa.

39

Ei ole. Ei ole, ei ainakaan ole tullut tietoon… oli niin joulun aikana muuta hässäkkää!!

Kaipaatko opettajana lisätietoa geenitekniikan vaikutuksista ja sovelluksista, mitä ne vaikuttavat elintarviketuotantoon tulevaisuudessa.

Kyllä

Kyllä.

Kyllä. Kyllä, tietoa tarvitaan. Kyllä. Opettajistamme puolet kaipasi lisäinfoa.

Onko koulutusalallanne valmiuksia opettaa biotekniikkaa ja geenitekniikan perusteita?

Alan opettajilla ei ole valmiuksia, mutta oppilaitoksesta löytyy ko. osaamista. esim. marata-alalla on kaksi henkilöä (opettaja ja koulutuspäällikkö), jotka ovat suorittaneet fm -opinnot ravitsemus- ja elintarvikebiotekniikasta.

Ei ole valmiuksia ko. aihealueiden opetukseen.

Perinteistä biotekniikka pystyy hyvin opettamaan useampikin opettaja, mutta geenitekniikan perusteita kykenee opettamaan kaksi opettajaa. Tilat ovat hyvät sekä biotekniikan että geenitekniikan opettamiseen. Valmiuksia on, mutta se missä laajuudessa ja mille tasolle, niin se täytyy miettiä. Tutkintoperusteisissa kemiantekniikan alalla on opettajia, joilla on valmiuksia opettaa. Elintarvikealan opettajien (MM, insinöörit) koulutuksista on aikaa, joten päivitystä tietoihin tarvitaan. Opettajakunta on nyt kovasti vaihtunut ja ehkä valmiuksia noilla nuorilla insinööreillä voi olla. Ns. biotekniikan prosesseja on sovellettu käytännön työsalityöskentelyssä, Teoriaopinnot koetaan opiskelijoiden keskuudessa vaikeiksi, opiskelijoilla on monilla erilaisia oppimisvaikeuksia, joten niihin ei voi lisätä liian vaikeita asioita, vaan alkaa olla koko ajan tunne ettei nytkään päästä tavoitteisiin.

40

6.2 Ammattikorkeakouluopintojen biotekniikan osa-alueet

Haastattelun tein ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan ammattiaineen opettajalle,

joka vastaa biotekniikan koulutuksen opetuksesta.

Biotekniikan osa-alueiden opinnoissa on tärkeää, että opiskelija ymmärtää erilaisia

entsyymisovelluksia, ja miten mikrobeja ja entsyymejä voidaan teollisesti käyttää

hyväksi sekä miten niitä tuotetaan teollisesti. Tärkeänä osa-alueena alan

opiskelussa fermentoinnin perusteiden osaaminen ja ymmärtäminen, mikä

merkitys on pH:n, ilmastuksen ja lämpötilan säätelyllä entsyymien ja mikrobien

kasvatuksessa. Tulevaisuutta silmällä pitäen koulutuksen aikana on tärkeää antaa

vinkkiä erilaisista entsyymisovellusten käytön mahdollisuuksista, mitä on kaupan ja

mistä niitä voi hankkia.

Ammattikorkeakoulun koulutusohjelmaan pitäisi lisätä ehdottomasti

käytännönläheisiä harjoituksia vielä enemmän, kuten erilaisia projektitöitä, jotka

kehittävät yhteistyötaitoja. Opiskelu on aivan liian teoreettista tällä hetkellä, kun

opiskelijoissa on paljon sellaisia, joilla ei ole alan työkokemusta, kuten

lukiopohjaisia nuoria. Prosessitekninen osaaminen on tärkeää, jonka vuoksi pitäisi

saada sisällytettyä koulutusohjelmaan enemmän tärkeitä yritysvierailuja.

Ehdottoman tärkeää on kehittää yhteistyötä alueen ammattioppilaitoksen kanssa,

jossa on erinomaiset elintarviketuotannon laitteet ja välineet opiskella käytännön

harjoitustöitä leipomo-, liha- ja elintarviketeknologian aloilla. Samoin kuin amk-

opiskelijat voisivat toimia ns. tuotannon suunnittelun harjoitustehtävissä

osallistuen avustavana ohjaajana opetustehtävissä. Siinä olisi kehittämistä!

Alueen yritykset, Atria, Valio sekä muut elintarvikealan pienyritykset ovat

opiskelijoiden harjoittelupaikkoja.

41

Opiskeluihin sisältyy elintarvikebiotekniikan osa-alueista bioprosessitekniikkaa 80 h,

biokemiaa 40 h ja elintarvikekemiaa 64 h. Opetusohjelmaan sisältyy harjoitustöitä laboratorio-

olosuhteissa, joita biokemiassa on 15 h ja elintarvikekemiassa 16 h.

Harjoitustöissä tehdään seuraavia biokemian laboratorioharjoituksia

- proteiinipitoisuuden määrittäminen biureettimenetelmällä

- kolesterolin eristäminen munankeltuaisesta

- sokereiden määritys TLC-tekniikalla

- aminohappojen ohutkerroksen määrittäminen kromatograafisesti, eli mitä

aminohappoa tutkittava seos sisältää

- karoteeniväriaineen eristäminen

Bioprosessitekniikan harjoitustöitä

- maitohapon tuottaminen maitohappobakteereilla

- erilaisten tärkkelysten (mm. ohra, maissi) hajottaminen entsymaattisesti

käymiskelpoiseksi sokeriksi

- hiivan valmistus biostat –fermentorissa (4 fermentoria)

- marjaviinin valmistus kotimaisista viinimarjoista

- hiivasolujen immobilisoiminen ja marjaviinin tuotanto immobilisoiduilla

hiivoilla

- kasvissoluviljeyalustojen valmistus ja siirrostus alustoille

6.3 Työelämän edustajille tehdyt haastattelut

Yrityselämän sektorilla haastattelut kohdistin asiakasyrityksiin, joissa on tällä hetkellä

elintarviketeollisuuden ammattitutkinnon ja elintarvikealan perustutkinnon aikuiskoulutusta

meneillään. Tuotannon työntekijöiden mikrobiologian perusteiden osaaminen on se, mitä

hygieniaosaamisen koulutuksen yhteydessä on opiskeltu. Joillakin tutkinnon suorittajilla on

elintarvikealaa sivuavaa ruoka-alan koulutuspohjaa, mutta vain kolmella 20 tutkinnon

42

suorittajasta ja niistä opinnoista on aikaa. Muiden ammatillinen koulutus, jos sitä yleensä on,

ovat täysin muilta aloilta. Yleisesti ottaen jokaisessa yrityksessä tuotannon työntekijöistä suuri

osa on toiminut aiemmin täysin muilla aloilla, ennen kuin ovat tulleet töihin

elintarviketeollisuuden sektorille. Yrityshaastatteluissa tuli hyvin vahvasti esille, että

hygieniaosaamisen koulutusta tarvitaan perusteellisemmin yritys- ja alakohtaisesti;

mikrobiologian ja elintarvikeraaka-aineiden sekä tuotetuntemusten konkreettista tietämystä

täytyisi lisätä omavalvonnan sisällöissä. Prosessitekniikan hallintaa, tuotantotoiminnan

kehittämiseen liittyviä asioita, jotka vaikuttavat laadullisuuteen, ovat työpaikoilla

laatusertifikaatin tavoittelun vuoksi erittäin ajankohtaisia asioita.

Jokaisessa yrityksessä korostettiin nykyisen meneillään olevan näyttötutkintokoulutuksen

merkitystä myös ravitsemuksellisten asioiden suhteen, johon yhdistetään funktionaalisten

elintarvikkeiden tietämystä niiltä osin, mitkä kohdistuvat yrityksessä valmistettaviin tuotteisiin.

Elintarviketeollisuuden ammattitutkinnon koulutus soveltuu henkilöille, joilla on kokemusta

elintarvikealalla työskentelystä ja jotka haluavat kehittää omaa osaamistaan ja yrityksen

toimintaa. Käytännön osaamista täydennetään valmistavan koulutuksen avulla, joka sisältää

elintarvikelainsäädännön vaatimuksia hygieniaan ja omavalvontaan, ravitsemukseen sekä

prosessitekniikkaan liittyvillä opinnoilla. Tutkintotilaisuudet eli ”näytöt” jokainen tutkinnon

suorittaja suorittaa omalla työpaikallaan käytännön työtehtävissä, josta on laadittu ennalta

suunnitelma arvioijille tutustuttavaksi.

Geenimuunteluun liittyvät keskustelut ovat virinneet kahvihuonekeskusteluissa, ei juuri muuten.

Tuotannon työntekijät luottavat yritysjohdon hoitavan aihealueen asiat, jos ne koskettavat

heidän tuotantoaan. Aiheen sisältämään koulutukseen on kiinnostusta, mutta se vaatii hyvän

pohjustuksen aiheelle, mikäli se koskettaa oman yrityksen raaka-aineita ja tuotantoa. Tällä

hetkellä luomu- ja lähiruokakeskustelut ovat hyvin ajankohtaisia, joista yrityksissä olevat

työntekijät ovat kuitenkin hyvin kiinnostuneita.

43

7 YHTEENVETO

Elintarvikealan perustutkinnon opettajat olivat varovaisia antamaan jostain syystä vastauksia,

koska koulukohtaisten toteutussuunnitelmien laatiminen on hieman kuin ”kokeiluvaiheessa”,

vaikkakin tutkinnon perusteet ovat jo määräysperusteisesti noudatettavissa.

Tutkimuskyselykirje on monella hukkunut kiireiden sekaan ja se koettiin joidenkin mielestä

vaikeaksi vastata. Eräs tärkeä asia, mitä sain vastauksista selville ja joka myös jokaisessa

palautetussa vastauslomakkeessa toivottiin, että opettajien oma osaaminen vaatii

täydennyskoulutusta, jos biotekniikan aihe-alueita halutaan tulevaisuudessa huomioida vielä

laajemmin.

Työelämähaastattelujen perusteella tuli kehitysehdotuksia aihealueiden koulutuksista, joita

voidaan räätälöidysti, tuotekohtaisesti heille rakentaa ja sitä aiotaan nyt tulevan syyskauden

aikana mahdollisesti jo aloittaa. Ammattikorkeakoulun opetusohjelmassa olevat opiskeluaiheet

sisältävät teoriaa ja harjoitustöitä laboratorio-olosuhteissa, joita sisältöjä alan opettaja on

kehittänyt. Opiskelijoiden motivaatio on opettajan mukaan tosi hyvä ja hän kehui opiskelijoiden

aktiivisuutta osallistua harjoitustöihin innolla. Opiskelijoiden valmiudet opiskella aiheita on

hänen mielestään hyvä. Seinäjoen ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan

opiskelijoille suunnattiin tammi-helmikuussa 2011 kansainvälinen kahden viikon intensiivikurssi,

jossa aiheena oli funktionaalisten elintarvikkeiden tuotekehitys ja markkinointi. Osallistujia oli

Suomen lisäksi Belgiasta, Portugalista ja Turkista, yhteensä 41 opiskelijaa. Kurssin tuloksena oli

kymmenen toinen toistaan parempaa ideaa terveyttä edistäväksi tai sairautta ehkäiseväksi

tuotteeksi.

Perunanjalostustehtaan tuotantohenkilöstöä koulutetaan elintarviketeollisuuden

ammattitutkintoon oppisopimuskoulutuksella, jossa tutkinnon suorittajien opinnoissa

perehdytään myös tuotantolaitoksessa syntyvien jätteiden käsittelyyn. Tehtaalla syntyvä jäte

kerätään tankkeihin, joka toimitetaan tehtaan viereen rakennetun St1 Biofuels Oy:n

etanolituotantoon. Näyttötutkinnon kouluttajana ja opiskelun sisältöjen suunnittelijana on ollut

mielenkiintoista perehtyä elintarvikejätteen hyödyntämiseen bioetanolin tuotantoon ja siten,

44

kun se on tutkinnon suorittajien konkreettisen työn kohteena, on ollut hyvä kytkeä

aihesisältöä opetettaviin sisältöihin elintarviketeollisuuden ammattitutkinnossa.

8 POHDINTA

Elintarvikealan kouluttajana tutkimustyön aihe oli erittäin kiinnostava, mutta oli myös yllättävän

haasteellista. Toivon, että tämän kartoituksen perusteella voidaan ainakin keskustella ja

mahdollisesti kehittää alan opettajille suunnattavaa täydennyskoulutusta, koska sitä selvästi

tarvitaan. Elintarvikealan opettajakunta alkaa eläköityä, tarvitaan uusia, osaavia opettajia alalle,

sellaisia joilla on myös käytännön opetuksen taitoa. Tällä hetkellä on vaikea löytää päteviä,

ammattitaitoisia kouluttajia. Suomessa alan opettajakunta on rutinoitunutta, pitkän linjan

omaavaa asiantuntijakaartia. Osalla on taustalla laajaa työelämäkokemusta, mikä on

opetuksessa erittäin hyvä lisä. Jotkut leipomoalan ja konditoria-alan opettajat ovat suorittaneet

alan näyttötutkintoja, jotka tukevat opetuksessa vahvaa ammatillista työelämäosaamista.

Ammatillisen koulutuksen sektorilla opettajat näkevät ristiriitaa siinä, miten kyetään

sovittamaan yhteen tutkintojen perusteiden mukaiset tavoitteet ja niiden toteuttaminen

erilaisissa oppimisympäristöissä, ja toisaalta elinkeinoelämän ammattitaitovaatimukset ja

yhteiskunnan vaatimukset kasvatustehtävästä, opiskelijoiden oppimisprosessin

yksilöllistämisestä ja osallisuuden lisäämisestä. Uusia haasteita opettajille, koulutuksen ja

opetuksen järjestäjille ja opettajien perus- ja täydennyskoulutukselle luovat myös vaatimukset

opettajien koko työuran aikaisen osaamisen kehittämisestä. Opetus- ja kulttuuriministeriön

julkaisema loppuraportti 2011:9 Opetustoimen henkilöstökoulutus osaamisen voimavarana

sisältää ehdotuksia opetustoimen henkilöstökoulutuksen edelleen kehittämiseksi. Raportti

suosittaa muun muassa opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen nykyistä parempaa

integrointia niin, että koulutus muodostaa elinikäiselle oppimiselle ja ammatillisen osaamisen

kehittämiselle vankan pohjan. (Anon. 2011b).

45

Terveys ja hyvinvointi ovat nousseet voimakkaiksi trendeiksi maailmalla ja ruoan merkitys

terveyden ylläpitäjänä ja hyvinvoinnin osatekijänä tunnetaan hyvin. Ravitsemus- ja

elintarvikealaa on mahdollista markkinoida mielenkiintoisena, uutta teknologiaa hyödyntävänä

alana, joka toimii aktiivisesti kansainvälisessä kilpailussa. Alan teknis-tieteellinen koulutus ei ole

houkuttanut eikä kiinnostanut opiskelijoita eikä elintarvikeala ole painopisteenä kaupallisessa

koulutuksessa. Elintarvikealan ja sen opetuksen on hakeuduttava nykyistä enemmän

yhteistyöhön muun muassa kaupallisen koulutuksen kanssa. (Anon.2007).

Leppäsen ym. (2007) mukaan Pohjois-Karjalassa leipomoalan koulutusten haasteina ovat

osittainen alan voimakas teollistuminen ja koneellistuminen. Tämä asettaa haasteita

oppilaitoksille niin, että kyetään opettamaan sitä osaamista mitä elinkeinoelämä tarvitsee.

Oppilaitoksille teollisuudessa käytettävien koneiden ja linjastojen hankinta vaatii suuria

investointeja, joihin koulutuskuntayhtymillä ei yksinkertaisesti ole resursseja. Tämän vuoksi

työelämän ja oppilaitosten yhteistyön merkitys korostuu entisestään.

Erikoisruokavaliotuotteiden valmistuksen määrän lisääntyminen edellyttää opetussisältöjen

uudistamista.

Pakkausteknologia kehittyy ja elintarviketeollisuudessa pakkaaminen muodostaa suuren osan

tuotannollisista työtehtävistä. Biopohjaisten muovien kehitys tuo tulevaisuudessa biopohjaiset

materiaalit myös elintarvikkeiden pakkauksiin. Pakkaustoiminnot ovat yksi tärkeä osa-alue

elintarvikealan opinnoissa, jolloin teknologian kehitystä on opetusalalla myös seurattava.

Molekyylibiologiset menetelmät ovat mullistamassa maailmanlaajuisesti koko yhteiskuntaa.

Eliöiden genomikartoitus on mahdollista ja se alkaa olla arkipäivää. Menetelmät eivät aseta

rajoja vaan pikemminkin siihen liittyvän tiedon ja sen hallinta. Genomitiedon yhdistäminen

eliöiden toimintoihin tai toimintojen ja ominaisuuksien hallittuun muuttamiseen avaa uusia

mahdollisuuksia tutkimuksen lisäksi myös elinkeinoelämälle. Tämän tyyppinen teknologinen

mullistus tulee pitkälle määrittämään sekä tieteen että yhteiskunnan kehitystä lähivuosina, joka

edellyttää vahvaa pikaista panostusta alan kehitykseen sekä osaavaan henkilöstöön. Tällainen

infrastruktuuri turvaa tutkimuksen ja koulutuksen kilpailukykyisyyttä tulevaisuudessa. Jos

46

tällaiseen panostetaan nyt, niin hyödyt ovat realistisesti saavutettavissa vuoteen 2030

mennessä. (Anon. 2010g).

Elintarvikesektorilla bioteknologian soveltaminen on hyvin merkittävässä roolissa, samoin kuin

bioprosesseissa, joten prosessiteollisuudessa työskentelevien sekä alalle tulevien koulutuksessa

bioteknologian osaaminen on aiheellista huomioida koulutuksen sisällöissä. Hyvänä kehityksen

kannustimena voidaan ajatella yritysten arvokkaita rahallisia lahjoituksia koulutukseen, mitä on

tänä keväänä tehty. Tammikuussa 2011 Seinäjoella Atria Oyj teki 150 000 euron suuruisen

lahjoituksen Itä-Suomen yliopistolle, Vaasan yliopistolle ja Etelä-Pohjanmaan

korkeakoulusäätiölle. Atria Oyj:n hallituksen puheenjohtajan mukaan he haluavat

lahjoituksellaan vaikuttaa siihen, että yliopistokoulutus säilyy myös kehäkolmosen ulkopuolella.

Korkeakoulut toimivat maakunnallisina vetureina ja ylläpitävät siten yritysten toimintaa

paikallisella tasolla. Atria Oyj:n toimitusjohtajan mukaan Aalto-yliopistolle riittää lahjoittajia,

mutta uskottavaa tiedettä pitää pystyä tekemään myös maakunnissa. Hänen mukaansa on

luontevaa, että Atria tukee niitä korkeakouluja, jotka toimivat yrityksen kanssa samalla

maantieteellisellä alueella. Atrialle elintarvike- ja ravitsemustiede ovat tärkeitä osa-alueita,

vaikkakin niiden yhdistäminen suomalaisen kuluttajan arkeen on suuri haaste

elintarviketeollisuudelle.

Työelämän koulutustarpeiden määrällisten ja laadullisten tarpeiden ennakoinnin merkitys

kasvaa työvoiman tarjonnan niukentuessa. Muutokset työelämän sektorilla ovat nopeita, ja

niihin koulutuspoliittisilla päätöksillä vastaaminen voi joissain tapauksissa olla mahdotonta. Siksi

on korostettava koulutusta, joka antaa laajat yleiset valmiudet niin yleissivistävässä kuin sen

jälkeisessä koulutuksessa. Koulutus ei saa rajautua vain erityisiin ajankohtaisiin työtehtäviin,

vaan sen tulee sisältää myös ammatin ja työtehtävien vaihtoa tukevia elementtejä. Vahvan

yleissivistyksen lisäksi kansalaistietoihin kuuluvat perustiedot myös tieteestä ja teknologiasta,

tieto- ja viestintäteknologioiden ja verkostojen hyödyntämisestä, terveyden ylläpitämisestä,

dialogiset ja vuorovaikutustaidot, viestintätaidot sekä sosiaaliset ja kulttuuriset tiedot. Haasteen

koulutuksen suuntaamiselle muodostaa se, ettei kaikkien alojen ja ammattiryhmien uuden

47

koulutetun työvoiman tarvetta voi tyydyttää nuorille suunnatulla koulutustarjonnalla. (Pöyry

Forest Industry Consulting Oy 2008).

Uudelleenkoulutuksen ja jatkuvan ammatillisen koulutuksen merkitys kasvaa, jolloin

muutoskyvystä tulee lukutaitoon verrattava työntekijän perustaito. Uusia tehtäviä syntyy ja

perinteisiä ammatteja katoaa. Ihmisen työelämä on enemmän jatkuvaa kouluttautumista kuin

mitä se on nyt. Pelkän peruskoulun omaavien työntekijöiden määrä vähenee. Työntekijältä

odotetaan sitoutumista työelämään yhä pidemmäksi aikaa ja sen vuoksi työntekijälle tarjotaan

joustavia tapoja tehdä töitä. Työntekijöiden odotetaan huolehtivan työn ohessa oman

osaamisen päivittämisestä ja jatkuvasta oppimisesta. Heidän oletetaan hallitsevan

oppimisprosessin ja sen edellytykset. Jatkokoulutuksen hankkimisen helpottamiseksi on

suunniteltu ns. akateemista oppisopimuskoulutusta, jonka avulla mahdollistetaan tutkintojen

suoritus etenkin työelämässä jo oleville. Tavoitteena on erityisesti kannustaa tavoitteelliseen

työpaikalla oppimiseen, jolloin teoriat kytketään käytäntöön ja jossa työprosesseja kehitetään

uusinta yliopistollista tietoa hyväksikäyttäen. Ammattitaitoisista osaavista työntekijöistä on

pulaa, joten työnantajat pitävät hyvää huolta työntekijöistä. Eri alat kilpailevat tulevaisuuden

työntekijöistä nostamalla imagoaan varsinkin nuorten keskuudessa. (Pöyry Forest Industry

Consulting Oy 2008).

48

LÄHDELUETTELO

Anon. 2000. Geenitekniikan ja muiden biotekniikan uusien menetelmien käyttö maatalous- ja elintarviketuotannossa. Osa A: Lainsäädäntö, sopimukset, tutkimus ja sovellukset.

Maa- ja metsätalousministeriön maatalousosaston bio-/geenitekniikkaryhmä v. 2000.

Anon. 2001. Opetushallitus 2001. Elintarviketeollisuuden ammattitutkinto. Tutkinnon perusteet.

DNO 84/011/2000.

Anon. 2006a. Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006. Tulevaisuusluotain. Verkostoitumisesta voimaa osaamiseen. Loppuraportti. ESR. Helsinki. Anon. 2006b. Tutkimus ECVET-järjestelmän soveltuvuudesta ammattiin opiskeleville.

Contracting Authority: European Commission Directorate General for Education and Culture. Euroopan komissio. Anon. 2006c. Opetushallitus. Viinintuotannon ammattitutkinnon perusteet 2006. Anon. 2007a. Opetushallitus 2007. Näyttötutkinto-opas näyttötutkintojen ja tutkintotoimikuntien käyttöön. Anon. 2007b. Suomi – kilpailukykyinen terveellisen ravitsemuksen huippuosaaja. Elintarvike- ja ravitsemusalan tutkimus-, kehitys- ja kaupallistamisstrategia. Sitra 2007. Anon. 2009. Elintarvikealan perustutkinto 2009. Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet. Määräys 25/011/2009. Opetushallitus. Anon. 2010a. Ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämishankkeen (TUTKE) ohjausryhmä 2010. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2010. Ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämishankkeen loppuraportti 2.12.2010. Anon. 2010b. Elintarviketeollisuusliitto 2010. Opiskelupaikat ja tutkinnot. Ammatillinen peruskoulutus. Anon. 2010c. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2010. Tiedote 2.12.2010. Ammatillista tutkintojärjestelmää aiotaan uudistaa. Anon. 2010d. Opetushallitus 2010c. Näyttötutkintojen perusteet. Anon. 2010e. Opetushallitus 2010. Koulutusnetti. Hae koulutukseen. Luonnontieteen koulutusala. Anon. 2010f. Tekes 2010. Bioteknologia info. Bioalan toimijat.

49

Anon. 2010g. Biotalous Suomessa – arvio kansallisen strategian tarpeesta. Biotaloustyöryhmän loppuraportti 30.9.2010 Anon. 2010h. Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta. VNS 3/2010 vp Anon. 2011a. Ammattinetti. Elintarviketeollisuuden muut alat. Työ ja elinkeinotoimisto. Anon. 2011b. Opetustoimen henkilöstökoulutus osaamisen voimavarana. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Anon.2011c. Biotehcnology. Chalmers tekniska högskola. Anon.2011d. Finlex®. Suomen lainsäädäntö. Anon.2011e. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Anon.2011f. Turun ammattikorkeakoulu. Anon.2011g. Hämeen ammattikorkeakoulu. Anon.2011h. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Anon.2011.i. Ammattiopisto Livia/Maaseutuopisto. Tuorla /Maatalous-, puutarha- ja

luontokoulutus. Anon.2011j. Scandinavian School of Brewing. Eerikäinen, T. & Granström, T & Leisola, M & Norrdström, K & Vahvaselkä, M & Laakso, S.2010. Biokemia, Mikrobiologia, Bioprosessitekniikka. Heiskanen, S. 2002. Näkemyksiä elintarviketeollisuudesta ja elintarvikealan ammattiopetuksen

kehittämisestä. Elintarvikealan opettajien jaosto. 20 toiminnan vuotta 1983 – 2002. Härmälä, Turku.

Kantor-Aaltonen, C. 2010. Kuinka monta henkeä biotekniikka-ala työllistää tänä päivänä Suomessa? Entä mikä on työllisyystilanne ja miten sen odotetaan kehittyvän lähivuosina? Suomen Bioteollisuus ry. Kolehmainen, M. & Poutanen, K. & Uusitupa, M. 2005. Nutrigenomiikka – avain ravintotekijöiden molekulaaristen vaikutusten selvittämiseen. Duodescim 2005. Koski, A. 2009. Elintarviketeollisuutta kehittämässä näyttötutkintojen avulla. Oppiminen. Dormino 1/2009. 26 – 27. 17.1.2011. Laurila, P. 2002. Näkemyksiä elintarviketeollisuudesta ja elintarvikealan ammattiopetuksen

50

kehittämisestä. Elintarvikealan opettajien jaosto. 20 toiminnan vuotta 1983 – 2002. Härmälä, Turku.

Leppänen,H. & Kostamo,O. & Tahvanainen, T. 2007. Leipomoalan koulutuksen kehittäminen Pohjois-Karjalassa. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu. Nordman-Byskata,C & Sacklén A. 2008. Pohjoismainen vertailu työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta ja ammattiosaamisen näyttöön perustuvasta opiskelijan arvioinnista. Opetushallitus. Opetusministeriö, 25.3.2004. Dnro 19/400/2004. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto.

Opetusministeriön päätökset 25.6.2002 ja 27.9.2002. (36/400/2002). Pöyry Forest Industry Consulting Oy. 2008. Oivallus-hankkeen esiselvitys.

Elinkeinoelämän keskusliitto. Riekkinen, M. & Pirkkamaa, J. & Tanhuanpää, J. 2009. Envi Grow Park. Esiselvitys. Agropolis Oy, Forssan seutu, TE-keskus. Salminen, E. 2004. Ruokaturvallisuuden heikoin lenkki. Elintarvikealan ammattilaisten

näkemys. Kuopion yliopisto. Söderlund, H. & Weymarn von N. 2005. Teollinen biotekniikka. Biotekniikka nyt ja tulevaisuudessa. Biotekniikan neuvottelukunta 2005. Troil, von H. 2005. Geenitekniikan hyväksyntä – Mikä vaikuttaa yleisön suhtautumiseen? Biotekniikka nyt ja tulevaisuudessa. Biotekniikan neuvottelukunta 2005.

51

LIITE 1. KOULUTUSALAT JA OPPILAITOKSET

1(3) Lähde: www.etl.fi http://www.etl.fi/www/fi/ammatinvalinta/ammattiopistot.php Ammatillinen peruskoulutus Elintarvikealan opiskelupaikkoja ammatillisessa peruskoulutuksessa on ympäri maata. Ohessa on oppilaitokset listattuna aloittain ja koulutusasteittain. Tekniikan ja liikenteen ala / Elintarvikealan perustutkinto: Elintarviketeknologian koulutusohjelma/osaamisala (Elintarvikkeiden valmistaja) Jyväskylä, Jyväskylän ammattiopisto www.jao.fi Kangasala, Pirkanmaan ammattiopisto www.pao.fi Kokkola, Kokkolan ammattiopisto www.kpedu.fi Kuopio, Savon ammatti- ja aikuisopisto www.sakky.fi Oulu, Oulun seudun ammattiopisto www.osao.fi Pori, Winnova www.winnova.fi Seinäjoki, Koulutuskeskus Sedu www.sedu.fi Tornio, Ammattiopisto Lappia (Palveluala) www.lappia.fi Turku, Turun ammatti-instituutti - Åbo yrkesinstitut www.turkuai.fi Iisalmi, Ylä-Savon ammattiopisto www.ysao.fi Leipomoalan koulutusohjelma/osaamisala (Leipuri-kondiittori) Espoo, Omnian ammattiopisto www.omnia.fi Helsinki, Helsingin palvelualojen oppilaitos www.helpa.edu.hel.fi Hämeenlinna, Koulutuskeskus Tavastia www.kktavastia.fi Iisalmi, Ylä-Savon ammattiopisto www.ysao.fi Joensuu, Pohjois-Karjalan ammattiopisto www.pkky.fi Jyväskylä, Jyväskylän ammattiopisto www.jao.fi Järvenpää, Keski-Uudenmaan ammattiopisto www.keuda.fi Kangasala, Pirkanmaan ammattiopisto www.pao.fi Kokkola, Kokkolan ammattiopisto www.kpedu.fi Kuopio, Savon ammatti- ja aikuisopisto www.sakky.fi Lahti, Koulutuskeskus Salpaus www.salpaus.fi Lappeenranta, Etelä-Karjalan ammattiopisto www.ekamo.fi Mikkeli, Etelä-Savon ammattiopisto www.esedu.fi Oulu, Oulun seudun ammattiopisto www.osao.fi Pietarsaari, Optima, www.optimaedu.fi Pori, Winnova, www.winnova.fi Porvoo, Porvoon ammattiopisto www.amisto.fi Rovaniemi, Lapin ammattiopisto www.lao.fi Seinäjoki, Koulutuskeskus Sedu www.sedu.fi Tampere, Tampereen ammattiopisto www.tao.tampere.fi Tornio, Ammattiopisto Lappia www.lappia.fi Turku, Turun ammatti-instituutti -Åbo yrkesinstitut www.turkuai.fi Vantaa, Vantaan ammattiopisto Varia www.varia.fi Ylitornio, Ammattiopisto Luovi www.luovi.fi 2(3)

52

Liha-alan koulutusohjelma/osaamisala (Lihatuotteiden valmistaja) Kokkola, Kokkolan ammattiopisto www.kpedu.fi Oulu, Oulun seudun ammattiopisto www.osao.fi Seinäjoki, Koulutuskeskus Sedu www.sedu.fi Tampere, Tampereen ammattiopisto www.tao.tampere.fi Meijerialan koulutusohjelma/osaamisala (Meijeristi) Hämeenlinna, Hämeen ammatti-instituutti www.hami-edu.fi

Ammattikorkeakouluopinnot

Elintarvikeala ja biotekniikka / Bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelma Insinööri (AMK) Hämeenlinna, Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu, myös meijeriteknologian suuntautumisvaihtoehto www.hamk.fi Hämeenlinna, Lihateollisuusopisto, liha- ja valmisruokateknologian suuntautumisopinnot www.ltk.fi Seinäjoki, Seinäjoen ammattikorkeakoulu www.seamk.fi Turku, Turun ammattikorkeakoulu, myös painotukset biotekniikka/elintarviketekniikka/laboratoriotekniikka www.turkuamk.fi Vantaa, Metropolia Ammattikorkeakoulu www.metropolia.fi

Korkeakoulut Elintarvike- ja ravitsemustieteet Elintarviketieteiden kandidaatti (alempi) ja maisteri (ylempi) Helsinki, Helsingin yliopisto, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, pääaineet: biotekniikka, elintarvikekemia, elintarviketeknologia, mikrogiologia, ravitsemustiede, Food Scinece www.mm.helsinki.fi

Luonnontieteiden kandidaatti (alempi) ja filosofian maisteri (ylempi) Turku, Turun yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, pääaineet: elintarvikekemia ja elintarvikekehitys www.sci.utu.fi Maataloustieteet Maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti (alempi) ja maisteri (ylempi) Helsinki, Helsingin yliopisto, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, pääaineet agroteknologia, biotekniikka, kasvintuotannon biologia, kotieläintiede www.mm.helsinki.fi

53

Bio- ja ympäristötieteet 3(3)

Luonnontieteiden / maatalous- ja metsätieteiden tai elintarviketieteiden / tekniikan kandidaatti (alempi) ja filosofian / maatalous- ja metsätieteiden tai elintarviketieteiden maisteri sekä diplomi-insinööri (ylempi) Luonnontieteiden kandidaatti (alempi) ja filosofian maisteri (ylempi) Esim. biotekniikka ja bioteknologia, soveltava biotekniikka, yleinen mikrobiologia sekä kasvitiede elintarviketeollisuudessa hyödynnettäviä opintoja Helsinki, Helsingin yliopisto, biotieteellinen tiedekunta www.helsinki.fi/bio Kuopio, Itä-Suomen yliopisto, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta sekä terveystieteiden tiedekunta www.uef.fi Turku, Turun yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta www.sci.utu.fi

54

LIITE 2. AMMATILLISET TUTKINNOT

1(9) Lähde: http://www.oph.fi/koulutuksen_jarjestaminen/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/nayttotutkintojen_perusteet#E Ammatillisessa peruskoulutuksessa, Elintarvikealan perustutkinto, tutkinnon perusteet MÄÄRÄYS, DNO 20/011/2009 ja voimassaoloaika toistaiseksi 1.8.2009 alkaen toistaiseksi. Kaikille pakolliset tutkinnon osat, 40 ov Elintarviketuotannossa toimiminen 20 ov Elintarvikeprosessien ohjaus ja käynnissäpito 20 ov Koulutusohjelmittain pakolliset tutkinnon osat, 30 ov Elintarvikkeiden valmistus 30 ov Elintarviketeknologian koulutusohjelma, elintarvikkeiden valmistaja Leipomoalan koulutusohjelma, leipuri-kondiittori Liha-alan koulutusohjelma, lihatuotteiden valmistaja - Meijerialan koulutusohjelma, meijeristi Kaikille valinnaiset tutkinnon osat, Valittava yhteensä, 20 ov kohdista 4.3–4.4 4.3.1 Elintarvikkeiden myymälätoiminnot, 10 ov 4.3.2 Erikoistuotteiden valmistus pientuotannossa, 10 ov 4.3.3 Erikoistuotteiden valmistus prosessituotannossa, 10 ov 4.3.4 Pakkaustoiminnot, 10 ov 4.3.5 Varastointi- ja lähettämötoiminnot, 10 ov 4.3.6 Elintarvikkeiden valmistajana kansainvälisessä ympäristössä, 10 ov 4.3.7 Yrittäjyys elintarvikealalla, 10 ov 4.3.8 Tutkinnon osat ammatillisista perustutkinnoista, 5–10 ov 4.3.9 Tutkinnon osa ammattitutkinnoista 4.3.10 Tutkinnon osa erikoisammattitutkinnoista 4.3.11 Tutkinnon osa ammattikorkeakouluopinnoista 4.3.12 Paikallisesti tarjottavat tutkinnon osat, 5–10 ov 4.4 Muut valinnaiset tutkinnon osat ammatillisessa peruskoulutuksessa, 0–10 ov 4.4.1 Yrittäjyys, 10 ov 4.4.2 Työpaikkaohjaajaksi valmentautuminen, 2 ov 4.4.3 Ammattitaitoa syventävät ja laajentavat tutkinnon osat, 5–10 ov 4.4.4 Ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat (yhteiset opinnot), 0–10 ov 4.4.5 Lukio-opinnot, 0–10 ov Tutkinnon osat 4.3.8–4.3.11 4.5 Ammatillista osaamista yksilöllisesti syventävät tutkinnon osat (perustutkintoa laajentavat tutkinnon osat) 4.5.1 Yritystoiminta, 10 ov 4.5.2 Tutkinnon osat ammatillisista tutkinnoista (ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot) 4.5.3 Ammatillista osaamista yksilöllisesti syventävät paikallisesti tarjottavat tutkinnon osat ammatillisessa peruskoulutuksessa

55

NÄYTTÖTUTKINTO 2(9) Elintarvikealan perustutkinto, tutkinnon perusteet Kaikille pakolliset tutkinnon osat 4.1.1 Elintarviketuotannossa toimiminen 4.1.2 Elintarvikeprosessien ohjaus ja käynnissäpito Osaamisaloittain pakolliset tutkinnon osat 4.2.1 Elintarvikkeiden valmistus Elintarviketeknologian osaamisala, elintarvikkeiden valmistaja Leipomoalan osaamisala, leipuri-kondiittori Liha-alan osaamisala, lihatuotteiden valmistaja Meijerialan osaamisala, meijeristi Kaikille valinnaiset tutkinnon osat Valittava kaksi osaa 4.3.1 Elintarvikkeiden myymälätoiminnot 4.3.2 Erikoistuotteiden valmistus pientuotannossa 4.3.3 Erikoistuotteiden valmistus prosessituotannossa 4.3.4 Pakkaustoiminnot 4.3.5 Varastointi- ja lähettämötoiminnot 4.3.6 Elintarvikkeiden valmistajana kansainvälisessä ympäristössä 4.3.7 Yrittäjyys elintarvikealalla 4.3.8 Tutkinnon osat ammatillisista perustutkinnoista 4.3.9 Tutkinnon osa ammattitutkinnoista 4.3.10 Tutkinnon osa erikoisammattitutkinnoista

56

Elintarvikejalostajan ammattitutkinto, DNO 11/011/2001 3(9) MÄÄRÄYS, Velvoittavana noudatettava ja voimassaoloaika 1.4.2001alkaen toistaiseksi Tutkinto muodostuu yhdestä pakollisesta osasta ja kahdesta valinnaisesta osasta. Tutkinto on valmis, kun nämä kaikki vaadittavat tutkinnonosat on suoritettu hyväksytysti. Pakollinen osa: 1. Elintarvikeraaka-aineiden käsittely Valinnaiset osat: (valittava kaksi) 2. Kalajalosteiden valmistus 3. Kasvisten jalostaminen 4. Luonnonkeruutuotteiden jalostaminen 5. Marjojen ja hedelmien jalostaminen 6. Perunajalosteiden valmistus 7. Sienten jalostaminen 8. Suklaatuotteiden valmistus 9. Makeisten valmistus 10. Oluen valmistus 11. Juomien valmistus 12. Viljatuotteiden jalostaminen 13. Ruokavalmisteiden valmistus 14. Tietotekniikka ja logistiikka elintarvikejalostuksessa 15. Yrittäjyys 16. Muun ammattitutkinnon tutkinnon osa Elintarviketeollisuuden ammattitutkinto, DNO 84/011/2000 MÄÄRÄYS, Velvoittavana noudatettava ja voimassaoloaika 1.2.2001 alkaen toistaiseksi. Tutkinto muodostuu yhdestä pakollisesta ja yhdestä valinnaisesta osasta. Tutkinto on valmis, kun molemmat tutkinnon osat on suoritettu hyväksytysti. Pakollinen osa: 1. Elintarviketeollisuuden toimintaprosessi Valinnaiset osat: (valittava yksi) 2. Kalajalosteiden tuotanto teollisuudessa 3. Kasvisjalosteiden tuotanto teollisuudessa 4. Keksien valmistus 5. Marja- ja hedelmävalmisteiden jalostus teollisuudessa 6. Myllytuotteiden valmistus 7. Suklaa- tai makeistuotanto teollisuudessa 8. Oluen ja siiderin valmistus teollisuudessa 9. Viinin valmistus teollisuudessa 10. Juomien valmistus teollisuudessa 11. Valmisruokatuotanto teollisuudessa 12. Logistiikka elintarviketeollisuudessa

57

Viinintuotannon ammattitutkinto, DNO 19/011/2006 4(9) MÄÄRÄYS, Velvoittavana noudatettava ja voimassaoloaika on 1.6.2006 alkaen toistaiseksi. Tutkinto muodostuu pakollisista tutkinnon osista. Tutkinnossa voi suuntautua joko tilaviiniyrittäjäksi tai viinitilan työntekijäksi. Tilaviiniyrittäjän osaamisala: Tutkinto muodostuu neljästä pakollisesta tutkinnon osasta, jotka täytyy suorittaa hyväksytysti. 1. Hedelmäviinien valmistus 2. Muiden hedelmäpohjaisten alkoholijuomien valmistus 3. Asiakaspalvelu ja myynti 4. Yritystoiminta ja markkinointi Viinitilan työntekijän osaamisala: Tutkinto muodostuu kolmesta pakollisesta tutkinnon osasta, jotka täytyy suorittaa hyväksytysti. 5. Hedelmäviinienvalmistus 6. Muiden hedelmäpohjaisten alkoholijuomien valmistus 7. Asiakaspalvelu, myynti ja markkinointi Lisäksi voi suorittaa vapaasti valittavan osan 8. Yrittäjyys Elintarviketekniikan erikoisammattitutkinto, DNO 48/011/2004 MÄÄRÄYS, Velvoittavana noudatettava ja voimassaoloaika 1.1.2005 alkaen toistaiseksi. Tutkinto muodostuu yhdestä pakollisesta ja yhdestä valinnaisesta tutkinnon osasta. Tutkinto on valmis, kun kaksi tutkinnon osaa on suoritettu hyväksytysti. Pakollinen osa 1. Elintarviketuotannon ohjaaminen Valinnaiset osat, joista on valittava yksi, 2. Esimiestyö elintarvikeyrityksessä 3. Myynti ja markkinointi elintarvikeyrityksessä 4. Tuotekehitys elintarvikeyrityksessä 5. Tehdaspalvelu elintarvikeyrityksessä

58

Lihanjalostajan ammattitutkinto, DNO 78/011/2000 5(9) MÄÄRÄYS, Velvoittavana noudatettava ja voimassaoloaika 1.2.2001alkaen toistaiseksi. Tutkinto muodostuu yhdestä pakollisesta ja kahdesta valinnaisesta tutkinnon osasta. Tutkinto on valmis, kun kaikki kolme tutkinnon osaa on suoritettu hyväksytysti. Pakollinen osa: 1.Lihan käsittely Valinnaiset osat: (valittava kaksi) 2. Teurastus 3. Ruhon paloittelu ja lihanleikkaus 4. Lihatuotteiden valmistus 5. Lihatuotteiden pakkaus, asiakaspalvelu ja kuljetus 6. Yrittäjyys 7. Muun ammattitutkinnon tutkinnon osa Lihateollisuuden ammattitutkinto, DNO 6/011/2007 MÄÄRÄYS, Velvoittavana noudatettava ja voimassaoloaika 1.5.2007 alkaen toistaiseksi. Tutkinto muodostuu yhdestä pakollisesta ja yhdestä valinnaisesta tutkinnon osasta. Tutkinto on valmis, kun kaksi tutkinnon osaa on suoritettu hyväksytysti. Pakollinen osa: 1. Lihateollisuuden raaka-aineen tuntemus ja käsittely tuotantoprosessissa Valinnaiset osat: 2. Teurastus 3. Lihanleikkaus 4. Raakalihavalmisteiden valmistusprosessi 5. Keittomakkaran valmistusprosessi 6. Kestolihatuotteiden valmistusprosessi 7. Täyslihatuotteiden valmistusprosessi 8. Logistiikka lihateollisuudessa

59

Leipurin ammattitutkinto, Dno 11/011/2008 6(9) MÄÄRÄYS, velvoittavana noudatettava ja voimassaoloaika 1.4.2008 alkaen toistaiseksi Tutkinto muodostuu neljästä pakollisesta osasta sekä yhdestä valinnaisesta tutkinnon osasta. Tutkinto on valmis, kun kaikki viisi osaa on suoritettu hyväksytysti. Pakolliset osat ovat 1. Taikinanteko ja ylöslyönti 2. Kylmäleivonta ja pakastaminen 3. Paistaminen 4. Viimeistely ja pakkaaminen. Valinnaiset osat ovat (valittava yksi) 5. Leipurin taitotyö 6. Kielitaito leipurin työssä 7. Yritystoiminta Leipurin ammattitutkintoon voidaan edellä lueteltujen valinnaisten osien tilalle valita ja sisällyttää yksi leipurin ammattiosaamista laajentava tutkinnon osa jostakin toisesta ammattitutkinnosta. Valitun tutkinnon osan hyväksytty suoritus tunnustetaan kyseisestä tutkinnosta vastaavassa tutkintotoimikunnassa. Leipomoalan tutkintotoimikunnan tulee hyväksyä tämä osaksi leipurin ammattitutkintoon tutkinnon osasta annetun todistuksen peru Leipomoteollisuuden ammattitutkinto DNO 25/011/2004 MÄÄRÄYS, velvoittavana noudatettava ja voimassaoloaika 1.9.2004 alkaen toistaiseksi. Tutkinto muodostuu kuudesta tutkinnon osasta, joista kolme osaa on suoritettava hyväksytysti. Pakollisista tutkinnon osat (valittava yksi) 1. Taikinan valmistus 2. Massan valmistus Valinnaiset tutkinnon osat (valittava kaksi) 3. Muotoilu 4. Nostatus ja pakastaminen 5. Nostatus ja paistaminen 6. Pakkaaminen ja logistiikka leipomoteollisuudessa

60

Leipurimestarin erikoisammattitutkinto, Dno 13/011/2008 7(9) MÄÄRÄYS, velvoittavana noudatettava ja voimassaoloaika 1.4.2008 alkaen toistaiseksi. Tutkinto muodostuu kahdesta pakollisesta osasta sekä kahdesta valinnaisesta tutkinnon osasta. Tutkinto on valmis, kun neljä tutkinnon osaa on suoritettu hyväksytysti. Pakolliset osat ovat 1. Leipomon tuotannon suunnittelu ja ohjaus 2. Leipomon tilauskokonaisuuden suunnittelu ja toteutus Valinnaiset osat ovat (valittava kaksi) 3. Esimiestyö leipomossa 4. Leipomotuotteiden myynti ja markkinointi 5. Monikulttuurisuus ja kielitaito leipomotyön ohjaamisessa 6. Tuotekehitys leipomoalalla 7. Yrittäjyys leipomoalalla 8. Muun erikoisammattitutkinnon osa Leipurimestarin erikoisammattitutkintoon voidaan edellä lueteltujen valinnaisten osien tilalle valita ja sisällyttää yksi leipurimestarin ammattiosaamista laajentava tutkinnon osa jostakin toisesta erikoisammattitutkinnosta. Valitun tutkinnon osan hyväksytty suoritus tunnustetaan kyseisestä tutkinnosta vastaavassa tutkintotoimikunnassa. Leipomoalan tutkintotoimikunnan tulee hyväksyä tämä osaksi leipurimestarin erikoisammattitutkintoon tutkinnon osasta annetun todistuksen perusteella. Kondiittorin ammattitutkinto Dno 10/011/2008 MÄÄRÄYS, velvoittavana noudatettava ja voimassaoloaika 1.4.2008 alkaen toistaiseksi. Tutkinto muodostuu neljästä pakollisesta osasta sekä yhdestä valinnaisesta tutkinnon osasta. Tutkinto on valmis, kun viisi tutkinnon osaa on suoritettu hyväksytysti. Pakolliset osat ovat 1. Paistettavien massojen ja taikinoiden valmistus 2. Täytemassojen ja kuorrutteiden valmistus 3. Pohjien täyttö 4. Kuorrutus, koristelu ja viimeistely. Valinnaiset osat ovat (valittava yksi) 5. Kondiittorin taitotyö 6. Kielitaito kondiittorin työssä 7. Yritystoiminta Kondiittorin ammattitutkintoon voidaan edellä lueteltujen valinnaisten osien tilalle valita ja sisällyttää yksi kondiittorin ammattiosaamista laajentava tutkinnon osa jostakin toisesta ammattitutkinnosta.Valitun tutkinnon osan hyväksytty suoritus tunnustetaan kyseisestä tutkinnostavastaavassa tutkintotoimikunnassa.Leipomoalan tutkintotoimikunnan tulee hyväksyä tämä osaksi kondiittorinammattitutkintoon tutkinnon osasta annetun todistuksen perusteella.

61

Kondiittorimestarin erikoisammattitutkinto, Dno 12/011/2008 8(9) MÄÄRÄYS, Velvoittavan noudatettava ja voimassaoloaika 1.4.2008 alkaen toistaiseksi. Tutkinto muodostuu kahdesta pakollisesta osasta ja kahdesta valinnaisesta tutkinnon osasta. Tutkinto on valmis, kun neljä tutkinnon osaa on suoritettu hyväksytysti. Pakolliset osat ovat 1. Konditorian tuotannon suunnittelu ja ohjaus 2. Konditoriatilauskokonaisuuden suunnittelu ja toteutus Valinnaiset osat ovat 3. Esimiestyö konditoriassa 4. Konditoriatuotteiden myynti ja markkinointi 5. Monikulttuurisuus ja kielitaito konditoriatyön ohjaamisessa 6. Tuotekehitys konditoria-alalla 7. Yrittäjyys konditoria-alalla 8. Muun erikoisammattitutkinnon osa Kondiittorimestarin erikoisammattitutkintoon voidaan edellä lueteltujen valinnaisten osien tilalle valita ja sisällyttää yksi kondiittorimestarin ammattiosaamista laajentava tutkinnon osa jostakin toisesta erikoisammattitutkinnosta. Valitun tutkinnon osan hyväksytty suoritus tunnustetaan kyseisestä tutkinnosta vastaavassa tutkintotoimikunnassa. Leipomoalan tutkintotoimikunnan tulee hyväksyä tämä osaksi kondiittorimestarin erikoisammattitutkintoon tutkinnon osasta annetun todistuksen perusteella.

62

Maidonjalostajan ammattitutkinto DNO 67/011/2000 9(9) MÄÄRÄYS, Velvoittavana noudatettava ja voimassaoloaika 1.12.2000alkaen toistaiseksi. Tutkinto muodostuu viidestä tutkinnon osasta, joista pitää suorittaa hyväksytysti kolme pakollista ja kaksi valinnaista osaa. Pakolliset osat 1. Maidon käsittely 2. Laadun hallinta maidonjalostuksessa 3. Yrittäjyys maidonjalostuksessa Valinnaiset osat 4. Tuorejuustojen valmistus 5. Kypsytettyjen juustojen valmistus 6. Hapanmaitotuotteiden valmistus 7. Ravintorasvojen ja levitteiden valmistus 8. Jäätelön ja jälkiruokien valmistus Meijeriteollisuuden ammattitutkinto, DNO 23/011/2010 MÄÄRÄYS, Velvoittavana noudatettava ja voimassaoloaika 1.4.2010 alkaen toistaiseksi. Tutkinto muodostuu kolmesta tutkinnon osasta, joista pitää suorittaa hyväksytysti kaksi pakollista ja yksi valinnainen tutkinnon osa. Pakolliset osat ovat 1. Meijeriteollisuuden toimintaprosessi 2. Käynnissäpito meijeriteollisuudessa Valinnaiset osat ovat 3. Tuoretuotteiden valmistus teollisuudessa 4. Juustojen valmistus teollisuudessa 5. Ravintorasvojen tai levitteiden valmistus teollisuudessa 6. Kuivattujen tuotteiden valmistus teollisuudessa 7. Jäätelöiden tai erikoistuotteiden valmistus teollisuudessa 8. Pakkaaminen meijeriteollisuudessa 9. Varastotyö tuotantolaitoksessa

63

LIITE 3. OPPILAITOKSILLE LÄHETETTY TIEDUSTELU ELINTARVIKALAN PERUSTUTKINNON

OPETUKSEN SISÄLLÖISTÄ JA TOTEUTUKSESTA

Hilkka Tuominiemi TIEDUSTELU Sirkankuja 6 B 7 60450 Hyllykallio 040 830 3993 26.1.2011

Hyvät elintarvikealan opetuksesta vastaavat Olen tekemässä gradua, jossa selvitän elintarvikebiotekniikan osa-alueiden sisältöjä ja toteutusta elintarvikealan ammatillisissa opinnoissa kaikilla koulutusasteilla ja miten koulutuksissa otetaan huomioon paikallisen elinkeinoelämän tarpeet biotekniikan osaamisen suhteen. Tutkimustyöni liittyy elintarvikebiotekniikan maisterikoulutuksen opintoihin, joita suoritan Itä-Suomen yliopistossa. Ohjaajina toimii opetusneuvos Pirkko Laurila Opetushallituksesta sekä FT Jenni Korhonen Itä-Suomen yliopistosta, Kuopiosta. Oheisella tiedustelulla kartoitan myös alan kouluttajien mielenkiintoa biotekniikan aihe-alueiden täydennyskoulutustarpeesta. Toimin tällä hetkellä Seinäjoella Sedu Aikuiskoulutuksessa elintarvike- ja ravitsemisalojen työelämän kehittäminen Elite 2-hankkeen projektipäällikkönä ja alan näyttötutkintojen kouluttajana sekä arvioijana. Tämän hetkisen työni vuoksi olen tiiviissä yhteistyössä alueen työelämän kanssa, josta olen saanut tutkimusaiheeseeni mielenkiintoista tietoa, mitä osaamista aiheesta alan työelämässä tällä hetkellä tarvitaan. Pyytäisin Teitä koulutusalan asiantuntijoita vastaamaan seuraaviin kysymyksiin elintarvikealan tutkintojen osalta. Toivon tutkimustyöni kehittävän koulutusalaa sekä myös kohottamaan elintarvikealan koulutuksen imagoa ja vetovoimaisuutta, kun opetussisällöt ja asiantuntijuus ovat ajan tasalla. Vastaukset pyydän postittamaan oheisella palautuskuorella mielellään 1.2.2011 mennessä. Yhteistyöterveisin Hilkka Tuominiemi

64

Taustaa

Elintarvikeala kuuluu Opetusministeriön tehdyn muutoksen (36/400/2002) mukaan koulutusluokituksessa tekniikan ja liikenteen alan koulutusryhmään. Opintoalan koulutusnimenä käytetään 1.1.2005 alkaen Elintarvikeala ja biotekniikka. (OPM Dnro 19/400/2004.)

Bio- ja elintarviketeollisuus on suomen neljänneksi suurin teollisuudenala ja se työllistää n. 40 000 ihmistä, teollisuuden aloista jopa kolmanneksi eniten. Biotekniikka eli bioteknologia on nopeasti kasvava, monitieteellinen tekninen ala, jossa yhdistyy luonnontieteellinen osaaminen kaupallisiin ja teknisiin taitoihin. Professori Atte von Wright (2009, 20) kertoo artikkelissaan Kehittyvä Elintarvike 2/2009 elintarvikebiotekniikan kehityksen 20 vuosikymmenen aikana tapahtuvasta kehityksestä. Elintarvikebiotekniikka etenee nyt tasaista tahtia, prosesseja kehitetään edelleen, joissa lisääntyvällä molekyylibiologisella tietämyksellä on oma arvokas panostuksensa. Muuntogeeniset organismit tekevät tuloaan hyvin voimakkaasti ja ne tulevat ehkä myös hyväksytymmiksi tulevaisuudessa lisääntyneen tiedon avulla.

Elintarviketeollisuuden johtaja Seppo Heiskanen kirjoitti artikkelin ”Näkemyksiä elintarviketeollisuudesta ja elintarvikealan ammattiopetuksenkehittämisestä” Elintarvikealan opettajien jaoston 20 toiminnan vuotta 1983 – 2002 lehdessä vuonna 2002. Siinä hän antaa arvostusta elintarviketeollisuuden ammattikoulutuksen opetussuunnitelmille, jotka ovat teollisuuden käsityksen mukaan varsin hyvin ammatillista osaamistarvetta vastaavat. Biologisten materiaalien ominaisuuksien ja niiden prosessoinnin tuntemus sekä hygieeniseen toimintatapaan liittyvät asiat korostuvat työelämässä jatkossakin. Tietotekniikan perusosaamisen valmiudet ovat tärkeä asia, koska se liittyy osana yhä useampaan prosessiin. Käden taitoja tarvitaan ja ne ovat säilyttäneet asemansa joidenkin toimialojen ammateissa, mutta eräillä toimialoilla tarvitaan yhä syvällisempää biotekniikan osaamista. Haluan seuraavilla kysymyksillä selvittää tämän päivän opetuksen sisältöjen toteutumista, miten nyt uudistuneen Elintarvikealan perustutkinnon opetuksen sisällöt tukevat elinkeinoelämän vaatimuksia biotekniikan osa-alueilla. Kiitos vaivannäöstä!

65

Oppilaitoksen nimi _____________________________________________

Vastaajan nimi _____________________________________________

1. Elintarvikealan perustutkintoa järjestetään oppilaitoksessa seuraavilla osaamisaloilla ammatillisena peruskoulutuksena / näyttötutkintona

1. elintarviketeknologia 2. liha-ala 3. leipomoala 4. meijeriala

3. Elintarvikealan perustutkinnon ammatillisten aineiden opettajien määrä oppilaitoksessanne?

4. Uudet tutkinnon perusteet tulivat voimaan 1.8.2009. Opetetaanko koulutusalalla teoriaopintoja seuraavista aihealueista perustutkinnon tutkinnon osissa? Ja jos opetetaan, niin missä laajuudessa?

a) mikrobiologia

__________________________________________________________________________

b) ravitsemustieto / ravitsemuskemia

c) elintarvikekemia

d) funktionaaliset elintarvikkeet

e) biotekniikan prosesseja

__________________________________________________________________________

66

5. Onko edellä mainittuja aiheita opetettu teoriaopintoina edellisen opetussuunnitelman opintokokonaisuuksissa? Missä laajuuksissa? __________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

6. Onko edellä mainittuja aiheita sisällytetty työssäoppimisen aikana opiskeltaviin aiheisiin alueellisissa yrityksissä? Jos on, niin millä aloilla erityisesti?

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

7. Onko elintarvikealan perustutkinnon toteutussuunnitelmassa huomioitu elinkeinoelämän

paikallinen tarjonta? Jos on, niin miten lähiopetusta painotetaan yrityselämä huomioon ottaen?

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

8. Onko koulutuksen toteutussuunnitelmassa toteutettu valinnaisissa opinnoissa Jos on, niin mitä? a)muiden perustutkintojen opintoja

b)ammattikorkeakouluopintoja

__________________________________________________________________________

b)ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon osia

________________________________________________________________________

67

9. a) Onko opiskelijoiden kanssa noussut keskusteluja mm. GMO- kasveista elintarvikkeiden tuotannosta?

__________________________________________________________________________ b) Onko opiskelijoilla ollut tiedustelua/kiinnostusta geenimuunnellun rehun vaikutuksista elintarvikkeisiin?

_______________________________________________________________________

c) Kaipaatko opettajana lisätietoa geenitekniikan vaikutuksista ja sovelluksista, mitä ne vaikuttavat elintarviketuotantoon tulevaisuudessa.

_________________________________________________________________________

10. Onko koulutusalallanne valmiuksia opettaa biotekniikkaa ja geenitekniikan perusteita?

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

68

LIITE 4. SUULLINEN HAASTATTELU SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULUN KOULUTTAJLLE

1. Mitä pidät tärkeänä bio- ja elintarviketekniikan opettamisessa biotekniikan osa-alueista?

2. Mitkä ovat opetuksen laajuudet aiheen sisällöissä?

3. Miten työelämän tarpeet huomioidaan opetuksessa?

4. Miten paljon opetusohjelmaan kuuluu harjoitustöitä? Minkälaisia harjoitustöitä?

5. Minkälaiset pohjatiedot opiskelijoilla oli ammattikorkeakouluopintojen alussa aiheesta?

6. Mitä ja minkä tasoista osaamista pohjanmaan elinkeinoelämä tarvitsee biotekniikan osa-alueilta?

7. Minkälaisia muutoksia koulutusohjelmaan tulisi tehdä, että biotekniikan osaaminen kehittyy työelämän vaatimusten mukaan.

69

LIITE 5. SUULLINEN HAASTATTELU TYÖELÄMÄN EDUSTAJILLE

1. Onko työntekijöillä mielestäsi riittävä tietämys

a) mikrobiologian perusteista?

b) mikrobien lisääntymiseen vaikuttavista tekijöistä?

c) elintarvikkeita pilaavista mikrobeista sekä niiden vaatimuksista?

d) ravitsemuksellisista asioista?

e) funktionaalisista elintarvikkeista?

2. Miten tietämys näkyy jokapäiväisissä toiminnoissa?

3. Minkälainen ammatillinen koulutustaso on yrityksenne työntekijöillä?

4. Onko työpaikallanne järjestetty mikrobiologian ja hygienian päivitys/peruskoulutusta

enemmän, kuin hygieniapassivaatimuksen verran?

5. Onko työntekijöiden kanssa käyty keskusteluja geenimuunnelluista raaka-aineista ja elintarvikkeista?

6. Olisiko mielestäsi aiheellista järjestää työpaikkakohtaista koulutusta aiheesta?

.