9 Edarivaalien tulokset 10 Opiskelijalehden tarina 14 Ammattiyhdistystoiminta Oamkissa

7 / 2009 Oulu UAS Student Magazine

Opiskelijan, OSAKOn ja Oamkin asialla jo 10 vuotta

21 Results of the Election of the Body of Representatives22 Career change23 Different perspectives

English section:

2

Oppilaitospastori Virpi Sillanpää-Posiop. 044 316 1581, virpi.sillanpaa-posio@evl.fi

Oppilaitospastori Katariina Pitkänenp. 050 386 8677, katariina.pitkanen@evl.fi

Oppilaitosdiakoni, kansainvälinen työ Salla Tuominenp. 040 574 7132, salla.tuominen@evl.fi

Kansainvälisen työn pastori Árpád Kovácsp. 040 524 2778, árpád.kovács@evl.fi

Kirkkomuusikko Taina Vuotilainenp. 044 316 1729, taina.vuotilainen@evl.fi

Lue lisää: elossa.fi, www.oulunseurakunnat.fi ja Rauhan Tervehdys -lehti

Oulun seurakuntien oppilaitospalvelu – mukana opiskelijan elossa

Takkailta tiistaisin klo 18 Pyhän Luukkaan kappelissa, Yliopistokatu 7. (Takkaillat jatkuvat 5.12. asti.)

Tilkkutäkkimessu pe 4.12. klo 19 Pyhän Andreaan kirkossa, Sulkakuja 8

KappeLive la 5.12. klo 19, Jippu Pyhän Luukkaan kappelissa, Yliopistokatu 7

Suomalainen messu su 6.12. klo 15 Keskustan seurakunta-talossa, Isokatu 17

Joulufestum 11.12. klo 20 Keskustan seurakuntatalossa, Isokatu 17

Christmas Carols 18.12. klo 15 Oulun tuomiokirkossa

Ota yhteyttä:

Oppilaitostyöntekijöihin voit ottaa yhteyttä elämän arkeen ja juhliin liityvissä asioissasi.

lähtenyt liikkumaan

www.oulunkorkeakoululiikunta.fi

Opiskelu ja työnteko vaativat paljon energiaa. Oulun korkea-koululiikunta tarjoaa energialle hyvän kodin.

Yhteinen tuotteemme on Sporttipassi, joka oikeuttaa sovittuihin alennuksiin kursseista ja yhteistyökumppaneiden palveluista. Kannattaa siis lähteä liikkumaan!

Lisätietoja Oulun korkeakoululiikunnan palveluista ja lajitar-jonnasta osoitteessa www.oulunkorkeakoululiikunta.fi.

Oulun korkeakoululiikunnan kevätkurssien ilmoittautumiset nyt käynnissä!

Kansi: Mika Saloranta

Kuvassa Luonnonvara-alan yksikön opiskelijat Hanna Kekkonen, Mikko Hyvärinen ja Riina Juvani (s. 18-19).

Oamkin opiskelijalehti Osakolainen, www.opiskelijalehti.fi, osakolainen@opiskelijalehti.fi Päätoimittaja: Elina Aronen-Raappana,

044 3066 149, elina@opiskelijalehti.fi

AD & ilmoitusmyyjä: Mika Saloranta, 050 317 4938, mika@opiskelijalehti.fi

Avustajat: sivulla 4 Tilaus: vuosikerta 7 €,

tilausohjeet verkossa tai numerossa 010 27 21039

Painos: 2000 kpl ISSN 1456-8640 11. vuosikerta, nro 61

Painopaikka: Art-Print Oy, Kokkola

Aineistovaatimukset: painolaatuinen pdf, eps tai tiff, alkuperäistiedostot Illustratorille, Indesignille tai Photoshopille käyvät myös; Kuvat: eps, jpg tai tiff

Kustantaja: Oulun seudun ammattikorkea-koulun opiskelijakunta, Albertin-kuja 20, 90100 Oulu

Osakolainen on toimituspolitiikaltaan ja sisällöltään itsenäinen opiskelijalehti.

Tässä opiskelijalehdessä

- Ei varmaan kaikki yliopistolle tehdyt

harjoitustyöt olisi menneet ammattikorkeassa läpi vastaavilla kursseilla.Oamkista tradenomiksi valmistunut,

tietojenkäsittelytieteiden opinnoissaan gradua tekevä Anne-Mari Laitala

pohtii korkeakoulujen eroja Pekka Kallasaaren kanssa (s. 16).

Keskustelu jatkuu vielä osoitteessa opiskelijalehti.fi.

Lukijapostia otetaan vastaan verkkosivuilla ja osoitteessa palaute@opiskelijalehti.fi.

3

LinjAt

Etiö

Näkymätön omapääomaKohta otan hatkat eli heitän hanskat tiskiin. Toisin sanoen, valmistun. Kuusi vuotta Oamkia on neljännes koko elämästäni. Tuona aikana on korkeakouluken-tällä huiputettu, innovoitu ja laadunvarmistettu. On koulutettu työelämän sanelemia sisältöjä ja elosteltu sen verran, mitä opintotuella nyt voi elostella.

Oma elämä päättyy ja työelämä alkaa. Vai?

En syntynyt kultalusikka suussa, mutta nyt tuntuu siltä, että se on sinne vastikään huomaamattani työn-netty. Tammikuun alusta alkaen minulla on koulu-tusta vastaava vakituinen työ alalla, jossa irtisanotaan vakituista väkeä nopeammin kuin kissaa ehtii sanoa. Mieski on kommee kuin palkintosonni ja haba kasvaa kuin teinitytön tissit.

Työhaastattelu oli ihka ensimmäinen ja niin on työ-paikkakin. Tulevaisuus pamahti välittömästi kirkkaak-si, onnelliseksi ja toiveikkaaksi. Minulla menee hyvin. Epävarmuuden ja pienillä tuloilla sinnittelyn valtaisa taakka on poissa. Miksei kaikilla voi olla tällaista?

Aion yrittää vastata esittämääni kysymykseen itse. Palaan siksi takaisin siihen, mitä korkeakoulukentällä on tapahtunut.

Huiputtaminen. Meille on uskoteltu, että korkeakou-lutetuille on töitä. Kuitenkin tuotanto, jossa voimme työskennellä koulutusta vastaavissa tehtävissä ja nostaa normiliksaa, on supistunut talouden immaterialisoitu-misen ja automaation myötä. Kaikkien yhteenlaskettu työtuntien määrä on pienempi kuin vuonna 1990, vaikka bruttokansantuote ja teollisuustuotanto ovat kaksinkertaistuneet ja vienti kolminkertaistunut.

Innovoiminen. Kirjailija Mike Pohjola pohtii asiaa näin: ”Luovuustutkijat ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että joutilaisuus synnyttää luovuutta.

Työstressissä ei saa ideoita, mutta museoissa käys-kentelemällä, divareita selailemalla ja kahviloissa istumalla saa ideoita. Niitäkin ideoita, jotka johtavat innovaatioihin. Eli toisin sanoen jos luovuus johtaa talouskasvuun, silloin joutilaisuus johtaa talouskasvuun”.

Joutilaisuushan ei kuitenkaan passaa. Se haukuttiin jo päämi-nisterinkin toimesta. Opinto-aikoja ei yritetäkään laventaa eikä työtä jakaa. Miten siis voimme innovoida tässä stres-sissä ja jatkuvan toimeentulon epävarmuudessa?

Työelämän ehdoilla. Emme ole tulevaisuudessa työntekijöitä vaan freelancereita, pätkätyöläisiä ja lo-pulta yrittäjiä. Teemme kuitenkin saman työn ja kannamme yrittäjyy-teen kuuluvan riskin, mutta emme nauti omistajuuteen kuuluvista tuotoista. Sen rohmuavat monikansalliset media-, it- ja lääke-firmat, sillä työelämä vaatii kaikki tekijänoikeudet röyhkeästi itselleen.

Älä hätäile. Me olemme pian se mystinen työelämä yrityksinemme, ja mielestämme voimme alkaa sa-nelemaan ehtoja koulutukselle ja sille, keille aidosti oman pääomamme annamme, ja keitä sen pitäisi hyödyttää.

Se, mitä tarvitsemme, on taattu toimeentulo vaikka perustulon muodossa. Meidän ei ole pakko elää köyhyy-dessä ja alistua kilpailemaan toinen toisiamme vastaan. Voimme alkaa elää yhteisvauraudessa. Yhdessä.

Eliisa Alatalo

4

(medianomi, AMK) on graafisen suunnittelun ja tiedeviestinnän poissaole-va opiskelija ja onnellinen jättäessään oravanpyörän juuri ennen joulua.

on tuliteräinen jour-nalisti, joka toivoo löytävänsä joululahjaksi itselleen halvan kämpän Helsingistä.

Elina Aronen-Raappana

Eliisa Alatalo

is a third year student of information technology engineering and wishes to see his family again this Christmas.

Obe Olabode

on kone- ja tuotanto-tekniikan opiskelija, joka toivoo jouluksi paljon lunta ja joulupukilta uudet luistimien terät. Ja tietysti poliitikon pitää aina toivoa maailman rauhaa!

Matias Ojalehto

on kolmannen vuoden journalistiopiskelija, joka toivoo jouluksi hiljaisuutta, rauhaa ja rakkautta - ellei se ole mahdollista, moot-torisaha käy hienosti.

Iikka Kivi

on poissaoleva tuottajaopis-kelija, joka toivoo jouluksi ai-kaa rauhoittua, syödä, lukea ja vain olla. Aatto vietetään perheen parissa, joulupäivä on pyjamapäivä ja Tapa-ninpäivänä tansseihin.

Suvi Lukkarila

on kolmannen vuoden journalistiopiskelija, joka haluaa jouluksi lunta, pipareita ja pehmeitä paketteja.

Matias Partanen

on toisen vuoden me-diatuottajaopiskelija, joka toivoo jouluksi kiviä lumipalloihin ja taskulämmintä Jallua. Ja maailmanrauhan. Ja suklaata.

Pekka Leviäkangas

TEKIJÄT

Talvisodan syttymisestä tuli marraskuun lopussa kuluneeksi 70 vuotta. Toisen maailmasodan aikaan tiedotusvälineissä maailmalla äimisteltiin, miten pieni Suomi onnistui vastustamaan ylivoimaisena pidettyä vihollista. Onnistumisen syinä on pidetty ankarissa oloissa selviytymisen edellyttämää sisukkuutta ja erityisesti pienen valtion etuja: kansallista yhtenäisyyttä, yh-teenkuuluvuuden tunnetta, sujuvaa viestintää sekä edistyksellistä yhteistyön kehittämistä ja kouluttamista sukupuoleen katsomatta. Kotirintama, lotat ja sotilaat toimivat saumattomasti yhteistyössä. Siitä alkoi suomalainen menestystarina yhteiskuntamme eri toiminta-alueilla. Kuinka eteviä oikein olemmekaan kiihtyvän kehityksen ja tasa-arvon tyyssijassa nykyään?

Suomi on edelläkävijä koulujärjestelmän kehittämisessä, ja koulutuksen taso on ollut jo pitkään maailman huipulla kansainvälisellä Pisa-koulu-vertailullakin mitattuna. Jokaisella on tasa-arvoinen asema ja lähtökohdat kouluttautua niin pitkälle kuin haluaa.

Ammattikorkeakoulun rooli keskittyy työelämään ja yliopiston tehtävät ovat tieteellisiä, ja kilpailua niiden välillä ei kannata ylläpitää, kuten Oam-kin rehtori Jouko Paaso mainitsi syksyn ensimmäisessä Opiskelijalehdessä (4/2009). Tähän liittyy kuitenkin ristiriita, sillä työelämä ja tiedemaailma eivät ole toisistaan irrallaan. Tieteen kentällä, työyhteisöissä ja tiedotusvä-lineissä ammattikorkeakoulu on edelleen epäselvä käsite. Tiedeyhteisöissä ja mediassa ammattikorkeaa ei aina käsitetä kuuluvan korkeakoulutuksen piiriin. Faktat ovat hukassa, sillä koulutuksen tasoa ei tunneta. Uudella englanninkielisellä nimellä University of Applied Sciencies kenties osittain pyritäänkin tasa-arvoistamiseen, vaikka nimi antaakin mielikuvan nimen-omaan korkeakoulujen tehtävien lähentymisestä.

Suomi on ollut pioneeri myös sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä. Suomessa naiset saivat äänioikeuden Australian ja Uuden Seelannin jälkeen kolmantena maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa vuonna 1906. Oamkin Opiskelijalehti Osakolaisen toimituksessakin ollaan tasa-arvoisella tiellä, kun kymmenen vuoden aikana päätoimittajina naisia ja miehiä on ollut miltei yhtä paljon. Tällaiset seikat nousevatkin usein kummallisen olennai-siksi, kun tasa-arvoa halutaan mitata numeerisesti. Ikään kuin epätasaisesti jakautuvat luvut olisivat aina merkki epätasa-arvosta. Ja onko täydellinen tasa-arvo muutenkin tavoittamaton tila arvojen vaihdellessa aaltoliikkeen tavoin?

Tämänhetkinen aaltoliike Suomessa kyseenalaistaa ja romuttaa ajatuksen sukupuolten välisistä eroista ja rooleista. Naisten ja miesten töitä ei ole olemassa, ja molempien täytyy hallita kaikenlaiset tehtävät. Suomalainen nainen säälii koko vartalon peittävään huntuun pukeutunutta arabinaista tai

vanhempiensa valitseman miehen kanssa avioliittoon sitoutunutta Lähi-idän neitoa. Kulttuurimme automaattisesti olettaa, että kyseessä ovat naissuku-puolen sorron uhrit. Tasa-arvoa tuskin edistää sekään, että keski-ikäinen länsimainen nainen jäljittelee nuoren miehen seksuaalikäyttäytymistä.

Jotkut äärifeministit ajattelevat, ettei sukupuolia ole edes olemas-sa, sillä niihin liittyvät ominaisuudet ovat pelkästään keksittyjä ja opittuja stereotypioita. Täydellisen tasa-arvon tavoittelussa voidaankin mennä liian pitkälle, jolloin helposti hämärtyy sen alkuperäinen tarkoitus: erilai-suuden hyväksyminen kaikkine puutteineen ja vikoineen. Mie-hen ja naisen roolien määrit-teleminen on yhtä turhaa kuin niiden tyypillisten erojen periaatteellinen vastustaminen. Kaiken yhdenmukaistaminen ei edistä monimuotoisuu-den ymmärtämistä ja arvostamista.

Suomi on edistyksellinen maa monilla eri tahoilla, mutta ei sentään lähdetä keksimään pyörää uudelleen pelkästään edistykseen ja tasa-arvoon vedoten. Eriarvoisuutta esiintyy varmasti aina, ja sitä täytyy vastustaa, mutta ei eliminoida samalla ta-vanomaista, perinteistä erilaisuutta. Liberaali ajattelee, että tasa-arvo on itseisarvo, jonka lähtökohta on ihminen sukupuoleen, seksuaalisuuteen, koulutukseen, rotuun, uskontoon tai kulttuuriin katsomatta. Jokainen voikin määritellä oman ar-vonsa tykönään ja olla mukana kehityksessä toimimalla kykyjensä mukaan. Kokemuksella on tapana osoittaa, että myös stereotypioissa piilee toisinaan totuuden siemen, sillä ne ovat lähtöisin todellisesta elämästä. Naisena voin sentään vielä synnyttää lapsen moniarvoiseen ympäristöön.

Elina Aronen-Raappana

Pääkirjoitus

Edistyksellistä tasa-arvoa?

5

(medianomi, AMK) toivoo (ja saa) joulun kotona. Jippii Suomi, täältä tullaan!

Milla Rauma

on sosionomiopiske-lija, joka haluaa mus-sutella paljon paljon konvehteja.

Milka Peltokangas

on tradenomi, joka odot-taa joululomasta alkavaa vanhempainvapaataan.

Niko Peltokangas

is a third year Bachelor of Business Administration student who is waiting for a lot of fun for Christmas,as she will spend it at home in Ukraine with all her dearest people.

Anastasiya Soltysyuk

eli Awe on kolmat-ta vuotta kuvallista viestintää opiskeleva herrasmies, joka toivoo jouluksi mielenrauhaa ja kinkkua.

Esa Vengasaho

on ännännen vuoden Oamkilainen ja toivoo terveellisempää uni-rytmiä sekä valkeata joulua.

Mika Saloranta

on kulttuuripuolen sekakäyttäjä ja toivoo joululahjaksi ihka uutta inspiraatiota vanhojen ja käytettyjen tilalle. Lahjapaperissa. Naru ympärillä. Kiitos.

Emilia Tervonen

siLPPuri

Sosiaalisia taitoja Toimittaja opettaa käyttäytymään

Riitelyn jalo taito, eli kuinka tuntea elävänsäPekka Leviäkangas

En tiedä, kuinka moni nauttii rii-telystä. En myöskään tiedä, kuinka moni tajuaa riitelyn tärkeyden. Niin, miksi on tärkeää pahoittaa toisen ja oma mieli? Älä revi peli-housujasi, minä kerron.

Empiiriset kokeeni ovat osoit-taneet, että parisuhteen, jonka toinen osapuoli riitelee ja toinen ei, on pienemmät todennäköisyy-det kestää kuin sellaisen, jonka molemmat saattavat kalisutella sapeleitaan.

Riitely tuo jännitteitä elämään. Jän-nitteet tuovat suuria tunnekuohuja. Tunnekuohut muistuttavat meitä siitä, miltä elämä voisi tuntua ilman televisiota, nettiä, kahvia, tupakkaa ja muita mieltä mukavasti turrutta-via elementtejä.

Tutkimukseni ovat osoittaneet myös sen, että riitelyn lopetta-minen liian aikaisin on mah-dollisesti haitallista. Riidathan yleensä johtuvat jostain, eikö totta? Monesti riidan syy ei ole riidan aihe. Syy on marinoitunut jossain siellä parisuhteen liemis-sä jo tovin. Tiskaamattomat tis-kit ovat vain kätevä aihe aloittaa ensimmäinen erä.

Koska riidat aiheuttavat tun-nekuohuja, monesti toinen tai kumpikin osapuoli päätyy kyyne-liin. Tämä hetki tuntuu tietenkin luonnolliselta hetkeltä lopettaa. Ainoastaan tunnekylmä paskiai-nen voi jatkaa tässä vaiheessa. Silti tämä ei ole oikea hetki lopettaa. Tämä on se hetki, jonka kaiku kuuluu vielä suhteen katkeran

lopun aikoina. Tämä on se hetki, jolloin koko liemi olisi pitänyt kaataa viemäriin.

Lohdutuksen aikana kaikki on-gelmat painetaan taka-alalle, jossa ne vereslihalla odottavat seuraa. Ja seuraa ne tulevat saamaan, heti seuraavan riidan jälkeen.

Naiset rakastuvat aina renttuihin, sanotaan. Miksi näin on? Siksi, mikäli sanonta nyt pitää paik-kansa, koska rentut aiheuttavat sydänsuruja. Rentut herättävät hoivavietin. Mitä tekemistä tällä on riitelyn kanssa? Riidat aihe-uttavat sydänsuruja ja hoivavietin heräämistä.

Sydänsurut, raivo, pelko, epätoivo, epävarmuus, suru. Ihminen tarvit-

see vahvoja negatiivisia tunteita tunteakseen elävänsä. Vahvat tun-teet tuovat katharsiksen, puhdistu-misen. Vahvan tunneryöpyn jälkeen on alastoman lounaan aika. Kaikki lounastajat näkevät, mitä haarukan päässä todella on. Tai sitten eivät näe. Vahvojen tunteiden kanssa täytyy olla rehellinen, mutta kaik-ki rehellisyys ei ole rehellisyyttä laisinkaan. Rehellisyys voi kääntyä harhaiseksi, ja lopulta nähdään vain liioitellun negatiivisesti.

Näihin synkkiin sanoihin ja tun-nelmiin on hyvä lopettaa. Huutakaa harkiten.

Opiskelijalehti menee henkilökohtaisuuksiin

PaljastappaPekka Leviäkangas

Karmea zombie-apokalypse on kohdannut kotoisan Suomen. Tiiviimmin asutetut kaupungit ovat vaarallisia. Ainoa keino selvitä hieman pitempään on karata metsään. Saavutimme kolme edaattoria ja yhden puheenjohtajan karkumatkalla. Kauanko selviätte kesäisessä metsässä?

riitta KorhonenSote

Selviäisin varmaan auringon laskuun asti. Kylmähän sitä tulis. Osaan kyllä poimia marjoja ja tunnistan sieniä ja madonkin saan koukkuun. Ehkä kaksi yötä selviäisin jos olisi makuupussi ja laavu.

timo Pieti Tekniikka

Selviäisin suhteellisen kauan, riip-puu tilanteesta. Jonkusen vuoden olen harrastanut partiota, eli met-sässä liikkuminen on tullut tutuksi ja aseen käyttäminen tuli armeijassa tutuksi.

Henri tahkolaLiiketalous

Selviäisin kauan, varsinkin kesällä. Olen harrastanut partiota ja onhan tuota tullut kalastettua ja mökkeil-tyä ja armeijakin on käytynä. Pidän myös taitojani yllä, eli saan nuotion syttymään.

jyrki MäkitaloOSAKO

Jos olisi metsästysvälineet ja yhden miehen kannettavat varusteet niin selviäisin kaksi kuukautta. Olen ol-lut useamman vuoden partiossa ja harrastan kalastamista. Vielä en ole voinut sillä itseäni ruokkia, mutta yritys on ollut kova.

Uutisia opiskelijakunnasta Oamkin Opiskelijalehti Osakolainen jää tauolle Opiskelijakunta OSAKOn edustajisto päätti kokouksessaan marraskuussa opis-kelijalehden väliaikaisesta lakkauttamisesta ensi vuodeksi. Osakolaisen toiminnan jää-dyttämistä perusteltiin lehden vuosittaisilla tappioilla ja opiskelijakunnan vähäisellä panostuksella kustannuspolitiikkaan. Hyvä tekniikka-edustajistoryhmän tekemässä aloitteessa painotettiin säästyvien varojen ohjaamista OSAKOn viestintään.

Opiskelijalehden päätoimittaja Elina Aronen-Raappana jää tämän numeron ilmestymisen jälkeen äitiyslomalle. Lehden toiminnan jäädyttäminen vaikuttaa lähinnä taittaja-ilmoitusmyyjän sekä avustajien työ-suhteisiin. Ensi vuoden edustajisto päättää lehden kohtalosta jatkossa.

Osakolainen on kymmenen vuotta il-mestynyt Suomen ainoa itsenäinen amk-opiskelijalehti.

6

Tällä palstalla Oamkin alumni Mikko Ruotsalainen veistää puujalkaa

Mies paikallaan

”AA-pariston pahin vihollinen tulee olemaan

etanolilla toimiva akku.”

Palkallista työharjoittelua ja joustavuutta läsnäoloihinAvointa edustajistovaalikonetta käytti yhteensä 1003 vastaajaa, joista reilusti alle puolet jaksoi vastata kaikkiin kysymyksiin.

Selkein kanta löytyi tutkintoon sisältyvään työharjoitte-luun. Vastaajien mielestä sen pitää olla palkallista. Toinen tärkeäksi koettu aihe oli odotetusti opintotuki, ja sen riip-pumattomuus opiskelijan tuloista sai varovaista kannatusta. Luentojen läsnäolopakkoihin halutaan myös joustavuutta.

Opiskelijalehti Osakolainen ei kivunnut kovinkaan kor-kealle vastaajille tärkeiden asioiden listalla, joskaan sen lakkauttaminenkaan ei tullut kysymykseen.

Vapaata kommentointimahdollisuutta käytettiin vaati-muksiin paremmasta vastineesta opiskelijakunnan jä-senmaksulle. Esimerkiksi tapahtumista pitäisi ilmoittaa nykyistä sutjakammin.

Vastaajat eivät olleet vartioinnin lisäämisen kannalla.

”Suuremmin huomiota pitäisi kiinnittää opiskelijoiten mielenterveyteen, sen edistämiseen ja hädän hetkellä no-pean avun antamiseen sekä sen helppoon saatavuuteen. Myös koulun sisällä kyteviin epäoikeudenmukaisuuksiin tulisi olla helpompi puuttua. Nykyisin kukaan ei uskalla puuttua mihinkään, opiskelun hankaloitumisen pelossa”, yksi vastaajista toteaa. EA

evvk

<3 Lisää massia

Perusteltujaläsnäolo-pakkoja

Automaatio-jäsenyys

EPI!!!!!

rulez

no ei tod!

Vaalit kiinnostaa?

EiEhkäHä?

Jyrkkä linja

Saat kuolla kesken maratonin, mutta bongiin et koskesuomalainen päihdelainsäädäntö rikkoo itsemääräämisoikeutta

Yksi ihmisen tärkeimmistä perusoikeuksista on päättää itse, mitä tekee ke-hollaan ja mielellään. Ruumiillista itsemääräämisoikeutta pidetään pyhänä: hyvän esimerkin antaa viimeaikainen voimakas keskustelu suomalaisten seksirikollisten liian lievinä pidetyistä tuomioista.

Päätäntävalta omasta kehosta on niin perustavanlaatuinen oikeus, että se on monille itsestäänselvyys. Tarkastelemalla suomalaista yhteiskunnallista keskustelua ja lainsäädäntöä käy kuitenkin ilmi, että tämä yksilönvapaus sallitaan ainoastaan tietyissä rajoissa.

Mikäli kioskinpitäjä päättää ryhtyä myymään kuluttajille savukkeita vaa-rattomampaa tupakkatuotetta, nuuskaa, kyse on laittomasta teosta. Viime-syksyisessä nuuskakeskustelussa tuontikieltoa kannattaneet eivät esittäneet yhtään rationaalista argumenttia, miksi tupakkaa saa myydä ja nuuskaa ei.

Nuuskan myyntikieltoa perustellaan sillä, että Suomeen ei kaivata enää uusia tupakkatuotteita, jotka houkuttelisivat uusia asiakkaita tupakkatuotemark-kinoille. Todennäköisemmin kyse on siitä, etteivät tupakkafirmat halua ruotsalaisten valtaavan heidän markkinoitaan. Tästä kielii nuuskakieltoa ajaneen työryhmän raportti, jossa asiantuntijoiden joukossa toimi kolme ylikansallisen tupakkayhtiön lobbaajaa.

Nuuskankäyttäjät ovat siitä onnellisessa asemassa, että he voivat noutaa nautintoaineensa länsinaapurista. Kannabiksenkäyttäjät ovat paljon tiukem-milla. Yhdenkin kasvin kasvattamisesta seuraa putkakeikka ja käräjäoikeuden tuomio, vaikka kotikasvatus on tarkoitettu pelkästään omaan käyttöön, eikä tapaukseen liity muuta rikollisuutta.

Sekä maailman terveysjärjestö WHO että EU ovat todenneet tutkimuksis-saan kannabiksen alkoholia ja tupakkaa haitattomammaksi. Alkoholi aiheut-taa Suomessa väkivaltarikollisuutta ja vuosittain tuhansia kuolemantapauksia sekä työllistää poliisia merkittävästi. Silti sen käyttö on laillista.

Kannabiksen kieltolakia perustellaan erityisesti sillä, ettei jo valmiiksi päih-deongelmaiselle kansalle tarvitse tarjota enää uusia päihteitä. Globalisaation myötä uudet päihteet ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen. Kannabis ei häviä Suomesta, vaikka suomalaiset suurin joukoin työntäisivät päänsä pensaaseen ja manaisivat pahat huumeet pois maastamme.

Kannabista on demonisoitu Yhdysvaltojen johdolla vuosikausia valheellisin perustein. Suomessakin päättäjät tukeutuvat ennemmin tunnepohjaisiin ratkaisuihin ja tarrautuvat ajattelutapaan, jossa kaikkien päihteiden (paitsi alkoholin) käyttö on väärin. Epätasa-arvoinen päihdepolitiikka luo epä-luottamusta vallanpitäjiin ja luokittelee kansalaiset erilaisiin karsinoihin heidän tekemiensä henkilökohtaisten valintojen perusteella. Mäyräkoiran tuntiin kumoava henkilö on kova jätkä, hamppua poltteleva kansalainen taas narkomaani.

Vaikka valtio kuinka yrittäisi väittää suojelevansa kansalaisia erilaisilla kiel-tolaeilla, kyse on vain yhdestä asiasta: puuttumisesta ihmisen henkilökoh-taisen valinnanvapauteen sen suhteen, mitä hän kehollaan tekee. Urheilussa kuolee ja vammautuu vuosittain tuhansia ihmisiä. Kannabis aineena ei ole koskaan aiheuttanut yhtään kuolemantapausta. Tätä taustaa vasten on vaikea perustella, miksi liikunnallinen ruumiinkulttuuri on automaattisesti hyvä asia ja päihteitä sisältävä ruumiinkulttuuri pelottava mörkö, jota vastaan koko kansan tulee taistella.

Vallesmanni

Muut lehdet

Olisivatko opiskelijat vastanneet enemmän vaalikoneeseen, jos se olisi ollut yhtä raflaava kuin tämä?

”PIKKUJOULUT (perinne). Itkeä saa, ja meluta saa, tonttu voi sammua ikkunan taa.”

Toimitus suosittelee -palsta, Jylkkäri 14/2009

(www.jylkkari.fi)

”Ongelmia ratkaisemaan ei tarvitse aina perustaa työryhmiä. Usein ongelmat ratkeaisivat muutamassa minuutissa, jos ihmiset nostaisivat takapuolensa ja poikkeaisivat naapurihuoneessa kysymässä, missä mennään.”

Pääkirjoitus, Aviisi 16/2009

(www.aviisi.fi)

”Ruokavalio on uusi uskonto.”

Vaihtoehtoisista ruokavalioista kertova artikkeli, Image, 10/2009

"Eritteitä ja jumalanpilkkaa - paluu perusarvoihin"

Black metal -musiikista kertovan artikkelin väliotsikko, Miasma 4/2009

”Teen kaikkeni painottaakseni, että olen feministi. On hyvin tärkeää saada ihmiset käsittämään, että tällä alalla naisilla on voimaa. He pyörittävät koko hommaa. Se on mahtavaa.”

Pornotähti Jenna Jameson, Inferno , 9/2009

”Tästä on tulossa typerysten kansakunta. --- Ih-misten passiivisuus on nyky-yhteiskunnan suurin uhka.”

Kirjailija ja elokuvaohjaaja Jörn Donner (76), Sara, Marraskuu 2009

"Lahjakkuus ei periydy geeneissä, vaan asenteessa."

Stanfordin yliopiston psykologi Carol Dweck, Valitut Palat, joulukuu 2009

"No, yksi sanoi apinaksi ja moni kysyi olenko seon-nut. Sain sellaisenkin neuvon, että voisin olla päivisin juristi ja iltaisin oma itseni."

Kitty Tamminen uravaihdoksestaan juristista kampaajaksi, Olivia 11/2009

7Tulevat tapahtumat

Tietoa tapahtumista saat opiskelijakunnan nettisivuilta (www.osakoweb.fi) ja sähköpostitse opiskelijatiedotteista sekä liittymällä OSAKOn tapahtu-masähköpostilistalle. Lisätietoa sähköpostilistasta saat opiskelijakunnasta (yhteystiedot ovat nettisivuilla). Voit myös liittyä Facebookin ryhmään "Opiskelijatapahtumat - Student Events @ Oamk".

Britannian kirjeenvaihtaja

Hautajaisia juhlimassaHautajaiset katolisessa Irlannissa on kokemisen ar-voinen tapahtuma, joka alkaa heti kuolemaa seuran-neena päivänä, kun ruumis tuodaan kotiin (removal of the remains). Perhe, ystävät ja naapurit seuraavat saattueena ruumishuoneelta. Siitä lähtee kolme päivää kestävä bonanza, valvojaiset (wake), jonka aikana (periaatteessa) kukaan ei nuku, vaan aika käytetään vainajan sielun puolesta rukoilemiseen.

Ympäri mailmaa levinneet sukulaiset lentävät ko-tiin hautajaisia varten, ja kaikki vainajan itsensä, tai hänen perhettään tai ystäviään tunteneet saavat käydä hyvästelemässä hänet. Tarkoitukseen on py-hitetty huone, jossa vainaja makaa pöydällä arkussa levollisen vahanuken näköisenä. Sadat ihmiset saattavat kulkea talon läpi tuona aikana, ja pannu

on aina liedellä. Naapurit tuovat ruokaa ja rahaa ja varmistavat, että tarjoilupöydät pysyvät täysinä. Yllätyin siitä, että kuollut ihminen nukkuu koto-naan kaikessa rauhassa, mutta se ei vetänyt vertoja hämmennykselleni joutuessani keskelle katolista rukousessiota. Pappi, tai isä, tuli taloon vieraisille ja saatuaan syödä, juoda ja keskustella, alkoi johtaa rukoilua. Koko paikalla ollut seurakunta nousi seisomaan ja liittyi kuoroon. Hiippailin varovasti näkyvistä teekupposeni kanssa, sillä tietämättä etukäteen kuinka pitkälle rukousnauhoissaan he aikoivat päästä, pelkäsin jalkojen puutumista yhtä paljon kuin sopimatonta naurukohtausta.

Ruumiinvalvojaisissa suru ei ole ainoa läsnäoleva tunne, vaan niissä muistetaan ja juhlistetaan pois-

menneen elämää ja tavataan pitkästä aikaa kaukaa tulleita sukulaisia ja tuttavia. Tunteet ovat pinnassa, ja talo on yhtäläisen täynnä naurua kuin itkuakin. Myös viski virtaa ja tupakka sauhuaa. Kolmantena päivänä saattue suuntaa arkun perässä kirkkoon itse hautajaisiin ja sen jälkeen pubiin hautajaislounaalle ja oluille. Kuinkas muutenkaan, ollaanhan Irlan-nissa.

Milla Rauma

Oamkin opiskelija

Hukuttavatko lööpit totuuden?Kun avaa kotimaista uutisvirtaa sisältävän ampparit-verkkosivuston pääuutiskategorian, on helppo saada listaus päivän pääuutisista. Pikaisella silmäyksellä yksi aihe nousee ylitse muiden: sikainfluenssa.

Upottuvatko toimittajat pelkästään yksittäisiin pääaiheisiin muiden tärkeiden aiheiden sijaan. Ehkä, vaikken itse tähän täysin uskokaan. Media on kuitenkin voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa, jossa kilpailu on erittäin kovaa, ja juurikin tämän yksi-tyiskohdan uskon olevan vastuussa niin sanotusta megafoniefektistä. Medioiden, lehtien ja tv-kanavien on kilpailtava katsojista ja lukijoista, ja useimmiten pelätään sitä, että jos vähennetään uutisointia kan-saa kiinnostavasta kestoaiheesta, yleisö menetetään kilpailijalle.Liikeyrityksen on taottava rautaa silloin, kun se on kuumaa.

Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että kansan syviä rivejä pyritään ohjailemaan hukuttamalla heidät shokkiuutisiin ja tyhjänpäiväiseen höttöön, viihdeuu-tisiin ja yksityiskohtiin esimerkiksi Ilkka Kanervan

tekstiviesteistä, ja samalla pidetään huomio poissa tärkeistä asioista. Poissa näkyvistä johtajat ja suur-yritykset ohjailevat maailmaa täysin haluamallaan tavalla Orwellin tyyliin. Kenen tai minkä tahon re-surssit oikeasti riittäisivät tähän? Varsinkin interne-tin yleistyttyä tällainen massahypnoosi olisi erittäin vaikeasti toteutettavissa, sillä internetin anarkistista yhteisöä ei juurikaan kyetä sensuroimaan. Tieto pää-see tehokkaasti leviämään sitä aktiivisesti etsivien ja jakavien keskuudessa, ja tällöin se myös ennen pitkää päätyisi julkisuuteen, tavalla tai toisella.

Vieläkin tehokkaammaksi keinoksi viedä huomio tärkeistä asioista kokisin sen, että perustallaaja hu-kutettaisiin täydelliseen informaatiotulvaan, josta tärkeiden asioiden seulominen olisi loputon suo. Tämän tyyppisessä tietoyhteiskunnassa elämme jo tänäkin päivänä: kansalainen on keskellä loputonta ärsyketulvaa, ja hän alkaa automaattisesti suodattaa itseään vähemmän kiinnostavia asioita pois päivittäi-sestä elämästään. Jokaisen yksilön oikeus on päättää, mitkä asiat häntä kiinnostavat, olivat ne sitten Matti

Vanhasen väitetty tutkivalla journalismilla paljastettu lankkukauppa tai jonkun BB-tähtösen tissit. Mieles-täni tähän kiinnostukseen ja tarpeeseen nykyaikainen media nimenomaan pyrkii vastaamaan.

Voiko joku määritellä yleisölle itselleen, mitkä asiat ovat tärkeitä, jos itse yleisö ei ole kiinnostunut tämän tiedon vastaanottamisesta. Tilanne on sinänsä vaaral-linen, kun paljastuvat asiat ovat hyvin usein muistissa vain muutaman uutispäivän, sitten ne korvautuvat jo uusilla. Sikainfluenssauutisoinnin ja Kanerva-kohun suosion syyt ovat mielestäni perusinhimillisiä: sikainfluenssa koskettaa jokaista suomalaista (vai koskettaako? Ainakin tämänhetkisen uutisoinnin perusteella asia on näin. Joka tapauksessa tämä pelko on se asia, jolla myydään. Niin lääkkeitä kuin lehtiä-kin.) ja Kanervan tekstiviestit taas vetoavat ihmisen tirkistelyviettiin, jonka olemassaolo on mielestäni todistettu Big Brother- ja muiden tositv-sarjojen käsittämättömällä suosiolla.

Matias Partanen

Johdon jäähyväiset

Vaikeita aikojaOulun kaupunginvaltuutetut ovat eläneet vaikeita ai-koja. Talousarvion 2010 teko on ollut puoluetaustasta riippumatta kaikille vaikeaa. Toisaalta se on yhdistänyt ja luonut yhtenäisyyden ilmapiiriä, toisaalta äärim-mäisen vaikeat päätökset repivät jokaisen omaatuntoa. Olen tuntenut itseni roistoksi ja suureksi lurjukseksi, koska en ole kyennyt estämään kaupungin säästöistä johtuvia leikkauksia kansakuntamme köyhimmältä väestön osalta, eli opiskelevilta perheiltä.

Mielestäni kaupunki tekee suuren luokan muna-uksen leikatessaan sieltä, mistä se on helpointa. Virkamiesten on suunnattoman paljon helpompaa tarttua juustohöylään ja leikata sellaisista palveluista, jotka eivät ole lakisääteisiä. Toisena vaihtoehtona olisi puuttua hallinnon rakenteisiin, ja sehän on tunnetusti erittäin vaikeaa, hidasta ja työlästä. Siellä kuitenkin olisi mahdollisuus tehdä paljon suurempia säästöjä, jotka eivät vaikuttaisi suoraan palveluiden laatuun. Palveluverkkomuutokset ovat vaikeusasteel-taan näiden kahden välistä.

Oulu-lisän leikkaaminen voi tarkoittaa kolmea asiaa. Ensinnäkin kallista kunnallista päivähoitoa tarvitsevien lapsien määrä kasvaa huikeasti, kun esi-merkiksi opiskelijat, joilla on subjektiivinen oikeus lapsen päivähoitoon, vievät lapsensa sankoin joukoin kaupungin hoidettavaksi. Toiseksi toimeentulotukea tarvitsevien määrä kasvaa. Useille perheille 143 € on tuonut juuri sen verran lisää kuukausiansioon, ettei toimeentulotukeen ole tarvinnut aiemmin turvautua. Kolmanneksi psyykkistä hoitoa tarvitsevien määrä kasvaa, koska monien perheiden ongelmat johtuvat huonosta rahatilanteesta, jonka mukana tulee sosi-aalisia ongelmia.

Pahinta koko talousarvion läpiviemisessä oli se, että valtuutettuna koin olevani täysin ulkona valmiste-lusta. Oikeastaan säikähdin demokratiavajetta kau-pungissamme. Tuli sellainen fiilis, että tämä asia on tuotu päätettäväksi, minä toimin kumileimasimena ja selittelen virkamiesten päättämiä säästökohteita kaupunkilaisille parhain päin.

Jokaisen luottamusmiehen ja myös oululaisen asuk-kaan on myönnettävä, että kaupungin talous on nyt erittäin tiukilla ja suuria leikkauksia ja säästöjä on tehtävä. Mutta yhdelläkään kaupunkilaisella ei tar-vitse niitä hyväksyä ilman todellisia faktoihin perus-tuvia selvityksiä. Nyt on yhteen hiileen puhaltamisen aika ja sen huomasi myös äänestyskokouksen tau-oilla, kun puolueesta riippumatta kaikki kiristelivät hampaitaan ja olivat kuin maansa myyneitä.

Matias Ojalehto, Oamkin opiskelijakunta OSAKOn puheenjohtaja

8 brEivit

tÄ?

Jännitystä ja tiukkoja juonikuvioitaEdarivaalien tulos meni uusiksiteksti: Emilia tervonen

Osa tämän vuoden edustajistovaalien ehdok-kaista sai vaalien ensimmäisen tulosten julkai-sun jälkeen aika tällin. Alustavaa paikkajakoa jouduttiin korjaamaan. Osa vanhan edustajiston jäsenistä hieraisi silmiään 19.11. nähdessään uusitun paikkajaon, jossa osa jo aiemmin vali-tuiksi ilmoitetuista oli pudonnut rajaviivan alle tehden tilaa aiemmin varapaikoille jääneille edaattoriehdokkaille.

Vaalilautakunnan puheenjohtaja Pekka Le-viäkankaan mukaan uusintalaskenta suoritet-tiin, jotta kaikki menisi sääntöjen mukaan.

- Äänestystulos laskettiin uudestaan, koska huomattiin, että ääntenlaskenta ei ollut men-nyt vaalijärjestyksen mukaisesti. Itse asiassa ääntenlaskenta ei ole mennyt vaalijärjestyksen mukaisesti pariin vuoteen, mutta kolmen kuu-kauden valitusaika on tietenkin mennyt ohi, hän selittää tilannetta.

Kärkisija vaihtui Uusi paikkajako ei muuttanut vaalirenkaiden välisiä voimasuhteita. Kaikki paikkamuutokset tapahtuivat vaalirenkaiden sisällä, vaaliliittojen välillä.

- Uudessa laskennassa häviävänä osapuolena on Unissakävelijöiden vaaliliitto, joka menettää kaksi varsinaista paikkaa ja saa kaksi varapaikkaa. Laskennassa Oulun demariopiskelijat taas saa kak-si varsinaista lisää ja menettää kaksi varapaikkaa, mikä ei tietenkään merkitse mitään koska heiltä oli ehdolla vain kolme, kuvailee Leviäkangas muuttu-nutta paikkajakoa.

Unissakävelijät olivat aikaisemmassa laskennassa suurin vaaliliitto, nyt sen ohi kiilaa Hyvä Tekniikka kuudella varsinaisella ja seitsemällä varapaikalla.

Käytännössä valtasuhteet säilyvät kuitenkin ennallaan, sillä Vaikuttava vaalirengas, jonka suurin jäsen Unissakävelijät on, säilyy edustajiston suurim-pana vaalirenkaana. Vaikuttavan vaalirenkaan muut jäsenet ovat Punavihreät opiskelijat, Demariopiske-lijat ja Raahen vaaliliitto.

Opiskelijat nukkuivatVaikka paikkajakoa muutettiinkin, surkealle äänestys-prosentille ei jälkikäteen ole mitään tehtävissä. 17,35

prosenttia on hälyttävän matala luku. Leviäkankaan mukaan kaikkea vastuuta huonosta äänestysprosentis-ta ei voi vierittää ensimmäistä kertaa kokeilussa olevan pelkän sähköisen äänestyksen niskoille.

- Mielestäni ehdokkaiden ja OSAKOn olisi pitänyt tehdä enemmän työtä mielenkiinnon herät-tämiseen, Leviäkangas ynnää.

Toinen ongelma on opiskelijoiden kiinnostuksen puute.

- Tuntuu, ettei opiskelijoita kiinnosta OSAKOn toiminta pätkän vertaa ja mietinkin, kuinka moni edes tietää, mitä opiskelijakunnan hallitus tai edus-tajisto tekee, Leviäkangas harmittelee.

Edustajistovaalit livahtivat monelta opiskelijalta tänä vuonna ohitse. Alle joka viides OSAKOn jäsen käytti äänioikeuttaan äänestysprosentin jäädessä 17,35 prosenttiin. Matalaa tulosta tuskin voidaan selittää ainoastaan muuttuneella äänestystavalla. Pienen piirin kesken käydyt vaalit kielivät demokratiavajeesta.

Periferiassa sekä aktiivisimmat että passiivisimmatEdustajistovaalien äänestysaktiivisuus vaihteli suuresti yksiköi-den välillä. Suurinta äänestysinto oli Raahessa, jossa äänestys-

prosentti kipusi 32 prosenttiin. Aktiivisuus kannatti, sillä Raahe sai lävitse kaksi edaattoria.

Heikoin äänestystulos oli Oulaisissa, jossa vain viisi prosenttia äänioikeutetuista jaksoi klikata itsensä uurnille. Muissa yksiköissä vaaliaktiivisuus vaihteli kymmenen ja reilun kahdenkymmenen prosentin välillä.

Pienen piirin vaalitOamkissa on sen virallisten tietojen mukaan noin 9000 opis-kelijaa. Kuitenkin tästä joukosta vain reilu kolmannes kuuluu

opiskelijakuntaan ja on näin ollen oikeutettu äänestämään edustajistovaaleissa. Tilanne on varsin erilainen verrattuna esi-merkiksi yliopistoihin, joissa kaikki perustutkinto-opiskelijat ovat automaatiojäsenyyden kautta äänioikeutettuja.

Kun vain kolmannes opiskelijoista on äänioikeutettuja, ja heistäkin vain murto-osa äänestää, ovat valitut edaattorit kovan paikan edessä. Poliittinen uskottavuus on hankittava teoilla, sillä nyt saavutettu äänestystulos ei anna kattavaa kuvaa korkeakouluopiske-lijoiden ajatuksista. Opiskelijajoukkojen todelliset äänet jaetaankin varmasti vasta tulevan kauden päätösten kautta. ET

Edarivaalit eivät innostaneet

Vaaliäänestysfaktaa

Äänioikeutettuja 3682 kplÄänestäneitä 639 kplEhdokkaille 622 kplTyhjiä 17 kpl

Äänestysprosentti: 17,35%

Äänestysprosentit: Raahe 32%Liiketalous 22%Sosiaali- ja terveysala 17%Kulttuuriala 16%Tekniikka 14%Luonnonvara-ala 10%Oulainen 5%

VAIKUTTAVA VAALIRENGAS

Unissakävelijät -vaaliliitto 5

Punavihreä vaaliliitto 2

Oulun demariopiskelijoiden vaaliliitto 3

Raahen vaaliliitto 2

Hyvä tekniikka -vaaliliitto 6

KESKUSTAOPISKELIJAT -VAALIRENGAS

Tekniikan keskustaopiskelijoiden vaaliliitto 3

Tradenomiopiskelijoiden vaaliliitto 2

Kokoomusopiskelijoiden vaaliliitto 1

Vaaliliittoihin ja vaalirenkaisiin kuulumattomat ehdokkaat 1

Edustajistopaikkojen jakautuminen

9

tÄ?

Selailukamaa

10

Kun lehti täyttää pyöreitä, tapana on pyytää vanhoja päätoimittajia helpottamaan toimituksen taakkaa ja tekemään muistelujuttu. Näin teki vuodesta 1999 saakka ilmestynyt Osakolainenkin.teksti: niko Peltokangas | Kuvat: Mika saloranta

Ensin meinaan kieltäytyä koko jutusta. Tarjottujen aiheiden joukossa on kuitenkin sellaisia, joihin en halua työntää sitä pitkää tikkuakaan, joten lupaan tehdä Osakolaisen kymmenvuotisartikkelin.

On tietysti selvää, että juttu syntyy niin helpolla kuin mahdollista. Juhla-artikkelien perinteenä on julkaista pitkiä sitaatteja van-hojen partojen pärinöistä ja leikellä loput suoraan historian lehdiltä.

Päätän tehdä sähköpostikyselyn1 vanhoil-le päätoimittajille:

Kertoisitteko, mitä väliä Osakolaisella oli päätoimittaja-aikanasi 1) sinulle, 2) opiskeli-joille ja ehkä jopa 3) OSAKOlle!

Kysely lähtee pääasiassa verkosta kaivet-tuihin osoitteisiin niille kuudelle toimitta-jalle, jotka vetivät lehteä vuorollaan vuosina 2002–2007. Ennen heitä Osakolaista päätoi-mitti satunnaisesti pääsihteeri tai joku muu OSAKOn toimija. Vuonna 2008 remmin varteen tartuin minä, ja viime kesänä aloit-taneelta nykypiiskurilta ei kysytä.

Annan viisi päivää vastausaikaa. Sillä välin pyörähdän opiskelijakunnan toimis-tolla ja nappaan mukaani vesivahingolta säästyneet Osakolaisen aivan ensimmäiset numerot.

Aku Ankasta malliaVaikka kollektiivinen kauneudentajumme kehittyykin jatkuvasti, Oamkin opiskelija-lehden graafisessa kehityksessä ei ole kyse vain siitä. Ehkä lehdellä on ollut onni tulla aina vain parempien visualistien taittamaksi tai he ovat käyttäneet aina uudempia taitto-ohjelmia.

Viime vuosituhannen tummansinisistä hirvityksistä on tultu 2000-luvun värikylläi-syyteen. Tiukan linjan medianomiopiskeli-joita ilme ei toki vieläkään miellytä, mutta sisarlehtiensä rinnalla Osakolainen ei viherry kateudesta eikä punerru häpeästä.2

Osakolainen 1/1999 alkaa pääkirjoituk-sella, jossa haaveillaan, että ”tiedä vaikka julkaisun ensi numero saisi viidenkymmenen vuoden kuluttua yhtä paljon huomiota kuin hiukan tunnetumman lehden, Aku Ankan, ensipainos”. Haaveilevana päätoimittajana on OSAKOn hallituksen tiedotusvastaava Petri Alhainen, ja muutkin jutut ovat opis-kelijakunnan ihmisten kirjoittamia. Mukaan

mahtuu myös juttu Merita-pankin Solo-palvelusta, jota voi käyttää puhelimellakin.

Aivan ensimmäisissä numeroissa ei aina päätoimittajaa mainitakaan. Pääkirjoituksia ovat tehtailleet Alhaisen lisäksi nykyisin Oamkissa työskentelevä Sami Niemelä sekä pääsihteerit Kari Mikkola ja Mikko Sormunen.

Paraatipaikoilla kirjoittavat pääsiiderien3 lisäksi puheenjohtajat ja hallituksen jäsenet. Sisältö laajenee numero numerolta, ja vuon-na 2002 julkaistaan jo isompilevikkinen abinumero. Lukijoille alkaa tulla tutuksi yhdistyselämän lisäksi opiskelukaupunki ja opiskelun vinkeyskin.

Vuoden 2001 toisessa numerossa pääsih-teeri ilmoittaakin lehden uudistuvan. ”Leh-dessä kerrottaisiin mielenkiintoisesti niin opiskelijan arjesta kuin juhlista ja OAMK:n ja Oulun seudun ilmiöistä ja sattumista. Oulun seudun ammattikorkeakoulun Opis-kelijat ry:n toiminnasta lehdessä mainitaan lyhyesti – Osakon ensisijaisina tiedotuskana-vina ovat Ammattikorkeakoulun kuulumisia lehti ja www-sivut,” kirjoittaa Sormusen Mikko välimerkkivirheineen kaikkineen.

Ensimmäisessä vuoden 2002 numerossa kanteen ilmestyy parin baarin mainokset.4

Ei-toivottu henkilöParin päivän odottelun jälkeen sähköposti tuo ensimmäisen vastauksen. Jari-Pekka Kaleva aloitti kesällä 2006 uuden aika-kauden, sillä ennen hänen valintaansa päätoimitta-jaksi OSAKOn hallitus

päätti, että Osakolainen saa kirjoittaa, mitä haluaa. OSAKO ei siihen enää puuttuisi.

Kaleva kuvailee lehden jättämiä jälkiä näin:

Se, miten OSAKOn ydintoimijoiden kes-kuudessa voimakasta kritiikkiä herättänyt lehti sitten lopulta vaikutti OSAKOn toimintaan, on kysymys, johon kauteni aikaiset toimijat osaisivat vastata paremmin. Ainakin allekir-joittaneen sättiminen mitä todennäköisimmin nostatti silloisen OSAKOn hallituksen yhteis-henkeä. Toivoakseni OSAKOn toiminnan suora ja avoin kritisointi myös herätti keskustelua opiskelijakunnan sisällä ja loi osaltaan paineita

järjestön talouden tervehdyttämiseen.Kokemus opetti yliopistotaustaiselle Ka-

levalle jotain ammattikorkeakoulusta mutta myös itsestään.

Tiesin omaavani ennakkoluuloja ammat-tikorkeakouluinstituutiota kohtaan ja niiden kohtaaminen oli erinomaisen kasvattava ja opettavainen kokemus. Vähemmän suunniteltua oli persona non grata -asemaan ajautuminen opiskelijakunnassa. Silloin se tuntui lähinnä epämiellyttävältä, mutta kyseinen kokemus on myöhemmin antanut selkänojaa tehdä vaikeita päätöksiä, vaikka tietää jatkossakin joutuvansa olemaan tekemisissä suututtamiensa ihmisten kanssa.5

Jäsenkyselyssä 3/₄ vastanneista oli lehteen pettymyksekseni tyytyväisiä, mikä kertonee enimmäkseen siitä, että lehti koettiin suhteelli-sen merkityksettömäksi.

Erinäisistä järjestötapaamisista jäi myös sellainen kutina, että lehteä tavattiin taval-lista ahkerammin myös muiden ammattikor-keakoulujen opiskelijakunnissa ja SAMOKin toimistolla.

Kauteni ristiriidoista huolimatta tai kenties osittain niiden tähden Osakolainen näkyy on-neksi voivan yhä hyvin.

Kohderyhmää kohtiToinen vastaaja on syksyn 2007 päätoimittaja, me-dianomi (AMK)6 Annu Hattunen, joka ryös-tettiin neljän numeron jälkeen töihin Oamkin Viestintäpalveluihin.

Osakolainen oli minul-le varmaan kaikista eniten oppimiskokemus kokonaisuuksien hallitsemisesta. Vaikka ehdin tehdä vain neljä lehteä, tajusin nopeasti, kuin-ka tärkeää on harrastaa kohderyhmäajattelua ja yrittää luoda lehdestä yhteisöllisempää. Sellaista Oamk-ylpeyttä halusin tavoittaa opiskelijoissa.

Halusin panostaa visuaalisuuteen ja kuvien laatuun eli sanalla sanoen houkuttelevuuteen. Yritin myös tuoda opiskelijoiden kasvoja ja ääntä enemmän esille. Jos olisin jatkanut leh-dessä, olisin vielä hankkinut jokaiseen yksikköön oman kirjeenvaihtajan.

Opiskelijakunnan porukka oli ihan mah-tavaa7, sittemmin tiedeviestinnän opinnot

jo 10 vuotta

11

tÄ?

aloittanut viestintäpalveluiden tuntityöläi-nen kuittaa suhteensa kustantajaan.

talous päin prinkkalaaDeadline tulee ja viime tunneilla8 pisimmän pos-tin lähettää Saija Ikola (ent. Pääkkö), päätoimit-taja lukuvuodelta 2004–2005. Hänelle Osakolai-nen oli viimeinen niitti tiellä kohti viestintätöitä

vaikka hän liiketaloutta opiskelikin. Osakolainen oli jo edeltäjäni aikaan var-

masti Suomen korkeatasoisin amk-opiskelija-järjestön lehti ja sellaisena se mielestäni säilyi. Loin Osakolaiseen muutaman onnistuneen palstan, joista osa on jäänyt hieman eri muo-dossa elämään edelleen.

Olisin halunnut tutkia tarkemmin Osako-laisen merkitystä opiskelijalle, mutta resurssien puutteen vuoksi se ei ollut kunnolla mahdollista. Lehti oli varmasti ihan mukavaa selailukamaa tuntien välissä, ei välttämättä sen enempää. Uskon kuitenkin, että Osakolainen tunnettiin kohtalaisen hyvin ja useimmat selailivat sitä silloin tällöin.

Minun aikanani lehteä tehtiin sitoutu-neesti OSAKOn voimin – pystyin luottamaan siihen, että sain jeesiä juttujen tekoon sekä asiantuntija-apua eri aiheisiin. Seurasin hie-man hämmentyneenä pari vuotta myöhemmin Osakolaista, josta oli tullut päätoimittajan ja OSAKOn edustajien nokittelualusta. Silloin tuntui, että tekemisen suunta oli hämärtynyt ja lehden lukijakunta jäänyt toisarvoiseksi.

Pikkulehden pikkupikkubudjetti jäi hyvin Ikolan mieleen.

Myöhempi työkokemus myynnin ja mark-kinoinnin parissa on kasvattanut kipeällä tavalla tietoisuutta siitä, kuinka päin helvettiä Osakolaisen ilmoitusmyynti tehtiin (ja tehdään ilmeisesti edelleen, koska ilmoittajien määrä on entisestään vähentynyt reilusti) ja se on nyt

tietysti jäänyt hampaankoloon. Tarvittaisiin todella vahva talkoohenki, jotta Osakolaisen talous saataisiin nousuun, tai käytännön ym-märrystä myyntitaidoista ja tuottoisa ansain-tamalli ilmoitusmyyjälle.

Oikeissa töissä opiskelijalehdessä

Muistutteluviesti puree vielä Jouni Piltoon, joka vastasi lehdestä luku-vuonna 2003–2004. Hän sanoo lyhyesti niin kuin asiat ovat.

Opiskelijoiden ja jär-jestön asioita, niitähän

siellä on tullut kirjoiteltua. Ja mitä olen lukenut muidenkin päätoimittajien aikana lehteä, niin aina on lehti muuttunut, kun päätoimittaja on vaihtunut. Niinhän sen pitää ollakin.

Ylen sähköpostiosoitteesta tavoitettu Piltokin tietää paremmin lehden merki-tyksen tekijöilleen ja kustantajalleen kuin lukijoilleen.

Osakolainen ja OSAKO on ollut joillekin opiskelijoille myös työpaikka. Erityisesti vies-tintäalan opiskelijoille se on mahdollistanut taitojen käytäntöön soveltamista. Ja selvästi lehtiasialla oli merkitystä monella tapaa, koska asioista lehden toimistolla heräsi keskustelua.9

jäitä hattuun ja lehti jäihinViimeisen sanan saan sanoa itse. Kaadan toisen lasillisen halvinta löytämääni etelä-afrikkalaista punaviiniä10 ja tunnen, kuinka tunteet lyövät aaltoina toimittajaparan kyl-kiin. On yö, perjantai on jo alkanut.

Sain ystävältäni illalla tekstiviestin OSA-KOn edustajiston kokouksesta. Osakolainen laitetaan jäihin vuodeksi, nykyisen päätoi-mittajan äitiyslomien ajaksi. Työn alla oleva artikkeli alkaa tuntua todella merkittävältä.

Olen tyytyväinen kustantajan suunni-telmiin. Osakolainen ei ole vuosiin kävellyt

taloudellisesti omilla jaloillaan, ja nyt on hyvä hetki laittaa raha-asiat kuntoon. Se helpottaa tulevien päätoimittajienkin elä-mää, jos heidän ei tarvitse kantaa huolta lehden kustantamisesta, joka on kustantajan tehtävä.

Samalla voidaan tarkastella koko kon-septia; mikä on verkkolehden rooli, miten toimitus muodostuu ja miten jakelu järjes-tetään. Toivon, että opiskelijalehti löytää kannattavan muodon. Osakolaista – tai millä nimellä Suomen johtava amk-opiskelijalehti markkinoille palaakin – tarvitaan, sillä OSA-KO tarvitsee yhä vahtikoiransa, opiskelijat äänenkannattajansa ja Oamk-elämän ilmiöt paljastajansa.

Enää ei kaduta, että otin juttutarjouksen vastaan. Vanhojen kollegoiden kommentit osoittavat, etteivät omat ajatukseni lehden merkityksestä ole kovinkaan uniikkeja eivät-kä kokemukseni poikkeuksellisia. Kahden viinilasin jälkeen tunnen olleeni osa jotain merkittävää ja hienoa.

Osakolaisen historiaan kuuluu kymmeniä tekijöitä. Päätoimittajien ohella toimitus ja kustantajan äänekkäät vaikuttajat ovat kan-taneet lehteen oman kortensa Oamkin opis-kelijoina. Heille sillä on ollut merkityksensä, miksei siis muillekin.

Kenties vuoden päästä lehti palaa hen-gähdystauoltaan kauniimpana kuin koskaan, kymmenen vuoden kasvukivuista oppineena – jos opiskelijat niin haluavat. Tämä lehti on kuitenkin niin hyvä juttu, ettei sitä voi pilata kuin Oamkin opiskelija.

viitteet

Osakolaista ei olisi ilman sähköpostihaastatteluja.1. Sosiaali- ja terveysalan yksiköstä vuonna 2006 löytyneen ja kaikkien kirjoitusvir-2. heiden korjaukset sisältäneen numeron lisäksi Osakolaista on ystävällisesti kom-mentoiden auttanut muun muassa Kulttuurialan yksikön kuvallisen opiskelijoiden muodostama Los Arse Banditos -kollektiivi.Perinteinen esimerkki siitä, kuinka huonoja kirjoitushetkellä hyvältä tuntuneet 3. sisäpiiriläpät lehdessä lopulta ovat.Ja siinä se sama firma mainostaa vieläkin.4. Tarkoittaa muun muassa tämän jutun kirjoittajaa, joka silloin johti 5. opiskelijakuntaa.Vuodesta 2002 lähtien eli ”oikeiden” päätoimittajien aikakautena heistä joka toinen 6. on ollut medianomiopiskelija tai valmistunut sellainen ja joka toinen jotain muuta (historianopiskelija, tradenomiopiskelija ja tradenomi).Tarkoittaa muun muassa tämän jutun kirjoittajaa, joka silloin johti 7. opiskelijakuntaa.Aikatauluissa pysyminen on Osakolaisessa yhtä tavallista kuin missä tahansa 8. opiskelijalehdessä eli äärimmäisen harvinaista.Perinteinen lukijapalaute ei ole Osakolaiselle vierasta, mutta pisimmät kirjeet ovat 9. tulleet yhdistysaktiiveilta, joiden mielestä lehti on väärin tehty. Kirjoittaja muistaa ainakin liiketalouden yksiköstä vuonna 2003 lähteneen kolmisivuisen vuodatuksen sekä raahelaisopiskelijoiden viimevuotisen avoimen kirjeen, joka noteerattiin paikallislehdessäkin.Vuonna 2006 eräs hakemus Osakolaisen päätoimittajaksi alkoi sanoilla ”kirjoitan 10. tätä humalassa”.

Osakolaisen päätoimittajat

1999–2001 Petri Alhainen, Kari Mikkola, Sami Niemelä

2002 Mikko Sormunen 2002–2003 Niina Karling 2003–2004 Jouni Pilto 2004–2005 Saija Ikola (ent. Pääkkö) 2005–2006 Titta Pulkkinen 2006–2007 Jari-Pekka Kaleva 2007 Annu Hattunen 2008–2009 Niko Peltokangas 2009– Elina Aronen-Raappana

12

8 Unioni äänestää12 oranssi kävi kylässä

18 BB-oamk

19 rector candidates 20 raw Fish

21 Finnish shame

3 / 2009

Oulu UAS Student Magazine

Yksi rehtori,

neljä ehdokasta

OSAKOLAINENtammi-helmi 1/ 2008

Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijalehti

Oulu UAS Student Magazine

Terveyttä, kriisejä,

laseja ja lasinpohjia

Lyhyet naiset vallassa

Drinkless January

– another Finnish

tradition

Kesäkumit

koetuksella s.16

sakolainen3/2oo7

Otsikko johonkin

Joku kansiteksti?

Poikien välisestä

rakkaudesta s. 14

sakolainen5/2oo6

Ensimmäisenä uutena puolueena rekisteröitymisen sai hoidettua Piraattipuolue. Rekisteröitymistä edeltävää viittä tuhatta kannattajakorttia keräävät vielä Vihreä puolue sekä Muutos 2011.

Yarrrrrr!Suomen Piraattipuolue rekisteröitiin elokuussa, ja se on kahdeksas piraattipuolue koko maailmassa.

Piraattipuoluetta pidetään niin kutsuttuna yhden asian puolueena, sillä puolueella ei ole tekijänoikeus- ja patenttikysymysten ulkopuolella vasemmalle tai oikeal-le kallistuvia virallisia kantoja talouspolitiikkaan.

- Kansalaisoikeudet ja vapaampi kulttuuri ovat asioita, jotka yhdistävät kannattajia perinteisten ta-louspoliittisten rajojen yli, puolueen verkkosivuilla kerrotaan.

Puolue on rekisteröitymisen jälkeen ollut mukana jo uusitussa Loviisan kunnallisvaalissa sekä ylioppilas-kuntavaaleissa. Edellä mainittuihin ei paikkoja tullut, mutta viime kesäkuussa Ruotsin Piratpartiet sai läpi Christian Engströmin europarlamenttivaaleissa. Hän istuu parlamentissa vihreiden ryhmässä.

Piraattipuolueen esillä pitämä yhdistysten sähköisen päätöksenteon salliva laki on näillä näkymin menossa läpi piakkoin.

vipuvoimaaSyksyn aikana on perustettu myös Vihreä puolue, jonka kannattajakortteja kerätään parhaillaan. Sen perustaminen oli vastaisku hallitusvihreille, joita radi-kaalivihreiksi itseään kutsuvat eivät mielestään erota Kokoomuksesta.

- Emme pyri ajamaan minkään erillisen luokan, vaan elonkehän ja tulevien sukupolvien etuja.

Nämä edut ovat sovittamattomassa ristirii-dassa kapitalistien kanssa. Meillä on siis yh-

teinen vihollinen todellisen vasemmiston kanssa, puolueen suulla puhuva tiedottaja Ville Rantanen sanoo.

Hän lisää, etteivät nykyiset vasemmis-topuolueet edusta heidän vasemmis-

toaan, koska hyväksy-vät kapitalismin

jossain muodossa.Vihreä puo-

lue ke r too tavoittelevansa

radikaalia ympäristö-vallankumousta

ja kapitalismin a l a s a j o a . Sen tule-vaisuuteen

kuuluu puo-

lueen esittelyä suuremmissa kaupungeissa seminaari-en muodossa sekä teoreettisen kirjallisen materiaalin tuottaminen.

Useat asiantuntijat ovat veikanneet, että radikaali-vihreät jäävät pieneksi ryhmäksi. Menestystä povataan lähinnä kuntavaaleissa. Ville Rantanen pitää toden-näköisenä, ettei hänen puolueensa saakaan muutosta aikaan eduskunnassa istumalla.

- Kunnissa voidaan käyttää valtaa erityisesti jar-ruttamalla. Varsinkin kehä kolmosen ulkopuolella voittomarginaalit ovat suurpääomalle niin pienet, että pienikin viivästys saattaa johtaa siihen, että suurpääoma vetää sijoituksensa pois, ja projekti jää toteutumatta, Rantanen visioi.

Nyt perustettava Vihreä puolue ei ole lajinsa en-simmäinen. 1990-luvun puolivälissä syntyi vihreitä kritisoinut ekopuolue, jonka piiristä vaaliliiton avulla eduskuntaan pääsi Veltto Virtanen.

Homma hallussa?Kolmantena uutena puolueena on järjestäytymässä myös kansallismielinen Muutos 2011 -puolue, joka tuli julkisuuteen aiemmin Joutsenpuolueena. Sen keskeisiä tavoitteita ovat suoran demokratian lisääminen ja maa-hanmuuttopolitiikan uudistaminen. Muutos 2011:n mukaan hyvinvointia tulee jakaa ensisijassa Suomen kansalaisille, ja suomalaisten asiat on laitettava kuntoon ensin.

Tällä hetkellä puheenjohtajana toimii tampere-lainen Juha Mäki-Ketelä. Hän on lausunnoissaan kertonut, että Jussi Halla-ahoa toivotaan puolueen ääniharavaksi.

Muutos 2011 ei koe asettuvansa oikeisto-vasem-misto -akselille vaan kanta on, että isoista asioista on järjestettävä kansanäänestyksiä. Puolue kuitenkin määrittelee itsensä sinivihreäksi, jonka voi tulkita vas-takohdaksi vasemmistolaiselle punavihreydelle.

Ohjelmatyötä kaikilleMuutos 2011:n infopaketissa kerrotaan, että puolue-ohjelmaa, sääntöjä ja visuaalista linjaa on rakennettu avoimesti internetissä satojen ihmisten voimin. Pi-raattipuolue on rakentanut linjojaan avoimesti wiki-pohjassa.

Vihreän puolueen Ville Rantasen mielestä pien-puolueiden rooli on ollut yleensä toimia keskustelun-herättäjinä, sillä niistä tulee puolueiden sijaan liikkeitä. Erotuksena kahteen jo mainittuun, Vihreän puolueen ohjelma pyrkii kattamaan kaikki elon osa-alueet.

- Muutoinkin pienpuolueiden toiminta pohjaa usein teoreettisesti heikkoihin kantimiin, joten toden-mukaista analyysiä yhteiskunnasta ei osata tehdä, eikä siten asianmukaista ja toimivaa strategiaa, Rantanen summaa.

Kerää kokoon jonkin sortin ydinkärki 1. yhdestä, kahdesta tai useammasta asiastasi kiinnostuneista ihmisistä

Kirjoita puolueohjelma paatoksella ja eetok-2. sella.

Kerää kokoon 5 000 kannattajakorttia ja 3. toimita ne puoluerekisteriin.

Varaudu odottelemaan rekisteröimispäätöstä 4. muun muassa rekisteröimällä yhdistykseksi.

Mikäli puolueesi ei saa seuraavissa kahdessa 5. eduskuntavaalissa paikkoja, teidät poistetaan puoluerekisteristä. EA

Tee-se-itse puolue

Nukkuvien herättelijätVuoden 2011 eduskuntavaaleihin rynnii ainakin kolme uutta puoluetta.teksti ja kuvitus: Eliisa Alatalo

13

tÄ?

Näinä öinä työnantaja nukkuu huonosti, aina-kin jos on tullut tehtyä laittomuuksia. Vasem-mistonuorten syyskuussa käynnistämä Ilmianna pomosi –kampanja tarjoaa verkossa tietoa ja näkyvyyttä työelämässä kaltoin kohdelluille.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja 29-vuo-tias Dan Koivulaakso kertoo idean palveluun lähteneen liikkeelle ensin paikallisella tasolla.

- Lapin vasemmistonuoret järjestivät kampanjan 2006, ja saivat paikallisesti hyvin näkyvyyttä, Koivulaakso selittää.

Lyhytkestoisesta kampanjasta jalostettiin pitkäjänteinen valtakunnallinen projekti, joka

on Koivulaakson sanojen mukaan käynnis-tynyt hyvin. Koossa on jo noin kolmesataa yhteydenottoa.

- Takana on tietysti omaa agendaa, Koivu-laakso sanoo.

Hänen mukaansa on hyvä, että kampanja on herättänyt voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan.

- Kampanja on kiinnostanut ihmisiä yli puo-luerajojen, hän toteaa ja huomauttaa esimerkiksi ammattiliitojen antaneen hyvää palautetta.

Koivulaakso kertoo, että Ilmianna pomosi ei tarjoa suoranaista apua, vaan toimii pikem-

minkin tiedotuskanavana, jonka tarkoituksena on jakaa tietoa siitä, miten asioiden kuuluisi oikeasti työelämässä mennä.

- Tarjoamme väylän itseavulle, Koivulaakso kuvailee, ja muistuttaa, että varsinainen edunval-vontatyö on kuitenkin ammattiliittojen tehtävä.

Myös moni opiskelija on naputellut tarinan-sa palveluun. Suuri osa opiskelijoista käy töissä opintojensa ohessa, eivätkä he aina ole hana-koita pitämään kiinni oikeuksistaan. Ongelma saattaa Koivulaakson mukaan piillä ajatuksessa tilanteen tilapäisyydestä, joka korjautuu, kunhan valmistutaan ja saadaan oman alan töitä.

Opiskelijoilla yleisimpiä syitä yhteyden-ottoon ovat Koivulaakson mukaan erilaiset työvuoroihin liittyvät ongelmat. Tunteja ei kerry tarpeeksi, tai tuntilistojen viivästelyt aiheuttavat ongelmia muun elämän organi-soimisessa. Myös palkkoja maksetaan väärin, esimerkiksi lomakorvaukset saattavat jäädä saamatta. Opiskelija ei kuitenkaan ole näiden ongelmien kanssa yksin.

- Samoja ongelmia on myös muilla, Koivu-laakso huomauttaa. ET

Ilmianna pomosi verkossa osoitteessa: www.ilmiannapomosi.net

Mitä kuuluu opiskelijoiden ammatti-yhdistystoiminnalle?teksti: Emilia tervonen | Kuvitus: Esa vengasaho

Verkko kutsuu ilmiantamaan työpaikan epäkohdat

Ammattiyhdistystoiminta liitetään usein työelämään, siihenhän viittaa jo nimikin. Toisaalta sana ”ammatti” löytyy myös oppilaitoksemme nimestä. Oli tämä seikka sitten syynä tai ei, ammattikorkeakouluopiskelijat ovat varsin aktiivisia ay-toimijoita. Opiskelijoiden järjes-täytymisaste kuitenkin vaihtelee yksiköittäin, samoin toimintamahdollisuudet.

Ay-toiminnan voi aloittaa jo opiskelun alussa, joko liittymällä suoraan oman alan ammattiliittoon tai sen nuorisojärjestöön. Opinnoista riippuen tarjolla voi olla myös mahdollisuus ryhtyä aktiiviksi tai jäseneksi opis-kelijavetoiseen oman alan opiskelijaliittoon.

Opiskelijalle ay-toiminta ei tarjoa ainoastaan hyviä bileitä ja mukavaa seuraa. Se tarjoaa myös suojaa ja tur-vaa työmarkkinoilla, koulutusta sekä tietoa.

Omien yhdistysten voiminJärjestäytyneen opiskelijavaikuttamisen kaksi kovaa ryh-mää Oamkissa ovat tradenomit ja tekniikan opiskelijat. Sekä Oulun että Raahen yksiköissä on opiskelijavetoisia järjestöjä, jotka tekevät edunvalvontatyötä ja pitävät yh-teyttä muihin oman alan opiskelijaliittoihin.

Raahessa tällaista edunvalvontatyötä suorittaa esi-merkiksi Raahen Tradenomiopiskelijat Raato ry. Raato keskittyy opiskelijoiden asioihin hoitaen esimerkiksi edunvalvontaa.

- Ammattiyhdistys ajaa suuria linjoja valtakunnalli-sella tasolla, kun taas opiskelijatoiminta keskittyy paikka-kuntakohtaisesti pienemmillä linjoilla, kuvailee Raadon sihteeri Juha Ahola toimintakenttäänsä.

Raato tarjoaa jäsenilleen vapaa-ajan toimintaa, tilai-suuksia verkostoitua sekä apua käytännön työelämään ja

Elämän AY14

harjoitteluun liittyvissä asioissa. Raato on tavoittanut opiskelijat varsin hyvin.

- Noin 90 prosenttia Raahen tekniikan ja talouden kampuksen tradenomiopiskelijoista kuuluu Tradenomiopiskelijaliitto TROL ry:hyn, Ahola kertoo.

Opiskelijoiden järjestäytymisaste on korkeaTradenomien ja insinöörien aktiivisuus ei yllätä SAMOKin Mikko Heinikoskea. Hänen mukaansa tradenomien ja tekniikan opiskelijoiden aktiivisuus on valtakunnallisestikin tuttu ilmiö.

- Käsittääkseni he ovat jopa aktiivisempia kuin yliopisto-opiskelijat, Heinikoski kehaisee ja tarjoaa yhdeksi selitykseksi keskenään aktiivisesti kilpailevia järjestöjä.

Kun toimintakentät sivuavat toisiaan, syntyy tarvetta aktiivi-selle toiminnalle ja jäsenhankinnalle.

- Siinä käydään taistelua sieluista, hän murjaisee.

tavoittavuus ja tuleva työelämä huolenaNiin kuin muutkin tavalla tai toisella ay-kentällä toimivat, joutuvat opiskelijatoimijatkin painimaan monenlaisten ongelmien kanssa. Ou-lun Tradenomiopiskelijayhdistys ULTRA ry:n puheenjohtaja Kreetta Karikoski nostaa erityisenä huolenaiheena esiin työllistymisen.

- Varsinkin Oulun seudulla koulutusta vastaavia työpaikkoja tradenomeille ei ole tarjolla tarpeeksi, jolloin myös esimerkiksi opintoihin kuuluva työharjoittelu joudutaan usein suorittamaan koulutusta vastaamattomissa tehtävissä. Tradenomeja koulutetaan avoimiin työpaikkoihin nähden määrällisesti liikaa, hän toteaa.

Oulun insinööriopiskelijat OIO ry kantaa huolta opiskeli-joiden innostumisesta mukaan toimintaan.

- Opiskelijat suhtautuvat yhdistystoimintaan vaihtelevasti. Valitettavan monet tajuavat ammattiliiton tuomat edut vasta valmistumisen kynnyksellä, jotka olisivat olleet käytettävissä jo ensimmäisestä opiskelupäivästä lähtien, harmittelee yhdis-tyksen puheenjohtaja Vesa Heikkilä.

Toiminnasta kertominen opiskelijoille on joskus haastavaa.

- Esimerkiksi jotkut suoraan lukiosta tulleet eivät aina ymmärrä ammattiyhdistysten tarkoitusta ja varsinkin heille liittoon liittymisestä kertominen voi olla hankalaa. Yleensä he kokevat ainoastaan opiskelijakortin tarpeelliseksi ja liiton palvelut vasta työelämään siirtyessä, hän jatkaa.

sote on erilainenSosiaali- ja terveysalan yksikköä voi pitää jossain määrin erityisessä asemassa olevana toimintaympäristönä. Soten

koulutusalajärjestö on ollut jäissä jo pari vuotta, eikä yk-siköllä ole myöskään omaa ammattiyhdistyksiin kytkey-tyvää opiskelijajärjestöä. Kenttä on avoin, ja tällä hetkellä sillä toimii aktiivisesti esimerkiksi Tehy, joka näyttäytyy opiskelijoille ständeillä ja infotilaisuuksissa. Tehyn alue-asiamies Erja Marjetan mukaan Sote on heille merkittävä oppilaitos.

- Kaikki muut opiskelijat paitsi optikot voivat kuulua Te-hyyn, Marjeta selittää.

Viime vuosina yhteistyössä oppilaitoksen kanssa on ollut ongelmia. Marjeta kertoo jostain lähteneen liikkeelle huhun, ettei opiskelijakunta halua enää ammattiliittojen esittäytyvän opiskelijoille. Nyt tilanne on kuitenkin parantunut. Opiske-lijoita kiinnostaa järjestäytyminen, ja osa opiskelijoista on tullut itse nykimään hihasta.

- On aktivoiduttu, Marjeta iloitsee.

Kaikki on yksilöstä kiinniKulttuurialan yksikön haasteena on sen monenkirjavuus. Jo pelkästään mediatuottajille löytyy useampi vaihtoehto ammat-tiliitoksi. Mahdollisuuksia paikalliseen toimintaan kuitenkin on, sillä esimerkiksi Journalistiliitto esittelee toimintaansa, ja mukaan kyllä pääsee. Kaikki on kiinni opiskelijan omasta aktiivisuudesta. Kiinteiden yhteyksien puuttuessa vastuu ak-tiivisuudesta lepää omilla harteilla.

- Aika hiljaista tämä ay-toiminta, toteaa koulutusalajärjestö Kultin sihteeri Jaana Kangas.

Tulevaisuuden yhteistyötä ammattiyhdistysten kanssa hän ei silti tyrmää, vaan kannattaa Kaikkea täytyy kokeilla –asennetta.

- Jos tulisi kutsu, niin kyllä mie uskon että lähdettäisiin mu-kaan, Kangas vinkkaa.

Luonnonvara-alan yksikössä opiskelijat ovat aktiivisia ilman omaa yhdistystäkin. Agrologien liiton kevätkokous järjeste-tään Luvan Nuijasota-tapahtuman yhteydessä, ja tällä hetkellä luvalainen Juho Lappi istuu AMK-Agrologiopiskelijat ry:n hallituksessa.

- Pitkät välimatkat kuitenkin hankaloittavat valtakunnallista toimintaa, kokousmatkoja Helsinkiin on vaikea sovittaa aika-tauluun, Lappi harmittelee.

Iloa aktiivisuudesta on jo kuitenkin ollut, se on poikinut muun muassa epäsuoraa avustusta Saksan opintomatkalle.

OsAKOn hallitus jatkaa kautensa loppuunHallitus sai edustajiston luottamuksen lokakuun lopussa jär-jestetyssä luottamusäänestyksessä ja jatkaa tehtävissään kauden loppuun. Äänestyksessä 15 edustajiston jäsentä antoi äänensä hallituksen luottamuksen puolesta ja 10 vastaan. Luottamukses-ta äänestettiin pari viikkoa aiemmin esitetyn opiskelijakunnan historian ensimmäisen välikysymyksen vuoksi. Unissakävelijoi-den, punavihreiden ja kulttuurialan edaattorit jättivät tuolloin hallitukselle epäluottamuslauseen koettuaan projektiavustusten jakamisen epädemokraattiseksi.

Hallituksen puheenjohtaja Jyrki Mäkitalo kertoo olevansa helpottunut, kun hallitus saa tehdä vuoden loppuun asti sille annetut tehtävät. Mäkitalon mukaan vuoden viimeisten projek-tiavustusten hakuohjeita tarkennetaan. EAR

OsAKO panostaa henkilöstöön ja poliittisten ohjelmien uudistamiseen OSAKOn hallitus aloittaa ensi vuonna kehitysyhteistyötä, joka käynnistyy kummilapsitoiminnan muodossa.

Opiskelijakunnan kulttuurisihteeri Erja Simunan työsuhteesta tehdään päätoiminen, mikä on merkittävä panostus OSAKOn henkilöstöön. Päätös hyväksyttiin yksimielisesti.

Opiskelijatoiminnan tukeminen säilyy muuten ennallaan, mutta sen lisäksi edustajistovaaleissa ehdolla oleville aletaan myöntää vaalira-haa. Opiskelijakunnan jäsenmaksu pysyy samana kuin nykyään.

Edustajisto vahvisti, että Opiskelijalehti Osakolainen laitetaan jää-hylle ensi vuodeksi. Sen sijaan kaksi kertaa vuoden aikana julkaistaan tiedotuslehteä, jota toivotaan voivan jakaa opiskelijoille kotiin.

OSAKO alkaa valmistautua 2010-2011 järjestettäviin eduskun-tavaaleihin ja päivittää Valtakunnallisen vaikuttamisen ohjelmaa ja Ammattikorkeakoulupoliittista ohjelmaa.

Ensi vuonna OSAKO saattaa strategiatyön loppuun ja määritte-lee sen jälkeen isot strategiset linjat vuoden aikana. EAR

soten johtoryhmään opiskelijaedustajaSosiaali- ja terveysalan yksikön johtoryhmään on valittu sen historian ensimmäinen opiskelijaedustaja. Opiskelijakunta OSAKO nimitti tehtävään opiskeluhyvinvoinnista vastaavan hallituksen jäsenen Jari-Pekka Kanniaisen.

Opiskelijakunnan tavoite on saada opiskelijaedustajat kaikille tarpeellisille päättäville tasoille, myös yksiköihin. EAR

Oulun insinööriopiskelijat OiO ry:n puheenjohtaja vesa Heikkilä kannustaa opiskelijoita hyödyntämään ammattiliiton tuomat edut jo opiskeluaikana.

Koulutusalajärjestö Kultin sihteeri jaana Kangas myöntää kulttuurialan ammattiyhdistystoiminnan olevan vielä melko vaisua.

15

PÄrstÄt

Anne-Mari Laitalan tie vei tietojenkäsit-telyn opinnoista tietojenkäsittelytieteitä lukemaan vuonna 2006. Oulun yliopisto kutsui maisteriopintoihin jo ennen kuin tradenomitutkinto oli valmis, mutta Laitala teki senkin loppuun.

- Nyt pitäisi aloitella gradun kirjoittelua. Opiskellessa ei ole kiirettä ollut, koska olen ottanut rennosti ja käynyt samalla töissä, Oamk-urallaan sekä Raahessa että Oulussa opiskellut tradenomi kertoo.

Hänelle molemmat opinahjot ovat oikeita korkeakouluja. Oamkin tutkinto tuntuu olevan samalla viivalla saman alan kandien kanssa.

- Korkeakoulussa ei opetella vain valmiiksi pureskeltua tietoa vaan kyetään käsittelemään ja kehittämään sitä edelleen. Jossain vanhassa määritelmässä taidettiin mainita korkeakoulun tehtäväksi tieteellisen tutkimuksen tuottami-nen. Kyllähän ammattikorkeassakin tehdään tutkimusta.

vähemmän työtä ja vapauttaKymmenen vuotta sitten arkkitehtiopinnot aloit-tanut Pekka Kallasaari ei väännä gradua vaan medianomin opinnäytetyötä. Kumpaakin alaa mies on opiskellut viisi vuotta, keskeytyneisiin yliopisto-opintoihin hän ei luultavasti enää koske.

Korkeakoulujen opiskelutyyleissä on miehen mielestä eronsa.

- Oamk on tuntunut korkeakouluna vähem-män korkealentoiselta ja vuorovaikutus opetta-jien kanssa on paljon välittömämpää. Oamkissa opintopisteet tuntuvat tulevan vähemmällä työllä kuin yliopistossa, mutta toisaalta opiskelu ei ole yhtä vapaata ja itsenäistä.

valinnanvaraa riittääVaihdokit saavat kertoa, pitävätkö ennakkoluu-lot paikkaansa. Onko yliopisto eläväinen yhteisö, jossa oheistoimintaa ja harrastamista riittää opintojen kylkeen? Kuinka vapaasti tutkinnon voikaan kasata?

- Toki tutkinnon rakentaminen poikkitie-teellisesti on paljon helpompaa yliopistolla. Tulee muistaa, ettei yliopistolla valmistuta ammattiin, joten ristiin opiskelu on yleistä ja suositeltavaakin, tuutoritoimintaan ja aine-järjestöön vapaa-ajallaan sotkeutunut Laitala kommentoi.

Kallasaaren mielestä opinnoissakin riittää sen verran työtä, ettei täytetoimintaa kaivannutkaan. Tutkintoon on riittänyt valinnanvaraa Oamkis-sakin. Viestinnän opiskelijan mielestä vaihtoeh-toja voisi jopa vähentää ja miettiä niiden sijaan laajempia kokonaisuuksia.

Kriitiikki kukkii OamkissakinEntä tiede ja kriittisyys? Tarjoaako työelä-mälähtöinen ammattikorkeakoulu kriittisen opiskeluympäristön akateemiseen maailmaan verrattuna?

- Vähemmän kriittisen, kuin mitä itse olen opiskelijana, Kallasaari kuittaa.

- Kyllä, joissain tapauksissa ammattikor-keassa oltiin jopa kriittisempiä kuin yliopis-tolla! Ei varmaan kaikki yliopistolle tehdyt harjoitustyöt olisi menneet ammattikorkeassa läpi vastaavilla kursseilla, vastaa puolestaan Laitala.

Anne-Mari Laitalaa haastatteli Eliisa Alatalo

Yliopisto on oikea korkeakoulu, ammattisurkeakoulu ei. Ammattikorkeassa opiskellaan ja valmistutaan, yliopistolla haihatellaan. Kissan häntää kiskotaan jatkossakin, mutta se ei estä Osakolaista kertomasta paria tosielämän tarinaa korkeakoulujen todellisista eroista.teksti: niko Peltokangas | Kuvat: Mika saloranta

Anne-Mari Laitala näyttää aivan tietojenkäsittelyn tradenomilta vaikka on tietojenkäsittelytieteen opiskelija Oulun yliopistossa.

Vaihdokit

Pekka Kallasaari vaihtoi yliopiston arkkitehtiopinnot ammattikorkeakoulun viestinnän koulutukseen.

16

Suomen ammattikorkeakouluopiske-lijakuntien liiton vuosittaisessa liit-tokokouksessa marraskuussa ehdolla SAMOKin varapuheenjohtajaksi olivat OSAKOn Konsta Ryhänen ja Satakun-nan ammattikorkeakoulun opiskelija-kunnan (SAMMAKKO) puheenjohtaja Joonas Laukkanen.

- Laukkasella oli myös paljon kan-natusta. Puheenjohtajakilpailu oli tosi tiukka siellä kokouksessa, ja sitä ennen jännitti ihan älyttömästi lopputulos, Ryhänen kertoo.

vuoden pituinen luottamustoimiVarapuheenjohtajan pesti on täysipäi-väinen luottamustoimi, johon liittyy edunvalvontatehtäviä samaan tapaan kuin OSAKOssakin.

- Työmäärä ja palkkaus on hieman korkeampi kuin OSAKOssa. Vielä ei ole jaettu hallituksen vastuualueita, niin se on vielä vähän auki, että mitä lopulta ryhdyn tekemään.

Ryhänen toivoo pääsevänsä kehit-tämään SAMOKin laadunvarmistus-järjestelmää omalta osaltaan. SAMOK

pyrkii tukemaan myös opiskelijakun-tien laadunvarmistusjärjestelmien kehittämistä.

- Lisäksi toivoisin voivani työs-kennellä opiskelun hyvinvoinnin ja kansainvälisyysasioiden parissa. Jär-jestäytymiskokous pidetään joulukuun alussa, ja viimeistään silloin päätetään näistä asioista.

Nyt varapuheenjohtajalla on edes-sään muutto Helsinkiin.

- Muutan joululoman aikaan, ja joulukuu on vielä intensiivistä pereh-tymistä tehtävään.

Opinnot etenevät myöhemminEnnen OSAKOn varapuheenjohta-jakauttaan Ryhänen kerkesi opiskella kaksi ja puoli vuotta liiketalouden koulutusohjelmassa suuntautuen oi-keuden ja hallinnon puolelle. Vuoden luottamustoimen jälkeen Ryhänen aikoo siirtyä taas opintojen pariin.- Luulisin, että jatkan opiskeluja, että valmistuisin joskus, kun kaksi vuotta vain voi olla poissaolevana. Mutta nyt odotan innolla ensi vuotta!

Konsta Ryhänen OSAKOn hallituksen varapuheenjohtaja Konsta Ryhänen valittiin SAMOKin varapuheenjohtajaksi ensi vuodeksi.teksti: Elina Aronen-raappana | Kuva: Mika saloranta

tähtää korkeammalle

Oulun seudun ammattikorkeakoulun Alumnit ry on Oam-kista valmistuneiden ja siellä työskentelevien itsenäinen yhdistys, joka perustettiin viisi vuotta sitten. Yhdistyksen tavoitteena on kehittää Oamkin koulutusta keräämällä asi-antuntijatietoa, jota valmistuneet ovat saaneet oman alansa työelämästä. Alumniyhdistys pyrkii myös edistämään alum-nien välistä yhteydenpitoa järjestämällä säännöllisesti erilaisia tilaisuuksia ja illanviettoja. Toiminnan päämääränä on lisätä Oamkin tunnettuutta korkeatasoisena kouluttajana.

Sana alumni (lat. Alumnus) tarkoittaa kasvattia tai suojattia. Nykypäivänä alumnilla tarkoitetaan korkeakoulusta valmis-tunutta henkilöä. EAR

Mikä on alumniyhdistys?

Sanna Hirvaskari kertoo puheessaan Oamkin Vuoden alumnin julkistamisti-laisuudessa olevansa otettu ja iloinen Vuo-den alumnin kunniasta ja luottamuksen osoituksesta.

- Olen erittäin tyytyväinen, että olen tämän koulutuksen käynyt ja sitä kautta myös työllistynyt ammatissani hyvin, tans-sija mainitsee.

Alumniyhdistyksen hallituksen puheen-johtaja Janne Kalinaisen mukaan Hirvas-karissa yhdistyvät terveyden edistäminen ja luova yrittäjyys.

- Ennen kaikkea Sannaan henkilöityy oman koulutustaustan esillä pitäminen ja tunnettuuden lisääminen sekä aktiivi-nen yhteydenpito Oamkiin, Kalinainen tiivistää.

Vuoden alumnin tehtävät liittyvät mahdollisesti Oamkin ja alumnien edus-tamiseen erilaisissa tilaisuuksissa.

julkisuudesta etuaSyntyjään raahelainen Hirvaskari on tanssi-nut televisiosarjassa Tanssii tähtien kanssa ja toiminut juontajana Biisikärpäsessä. Julkisuus on tuonut mukanaan erilaisia tilanteita ja haastatteluja, joissa tanssija on omasta mie-lestään tuonut koulutustaan esille.

- Ihmisiä kiinnostaa, miten olen pääty-nyt tälle alalle, ja ovat vaikuttuneita siitä, että minulla on koulutus tähän. Ja Oulussa on ainutlaatuinen mahdollisuus opiskella tanssinopettajaksi, mitä muualla Suomessa ei ole, Vuoden alumni kertoo.

Hirvaskari on törmännyt aiheeseen usein, kun on ollut opettamassa tanssia ympäri Suomea.

- Henkilöt, jotka ovat hakemassa samaan koulutukseen, kysyvät, että mitä kannattaa ottaa huomioon hakiessaan koulutukseen.

Opiskeluajoista myönteiset muistot28-vuotias tanssija aloitti Oamkissa tans-sinopettajan opintonsa kilpa- ja seuratans-siin erikoistuen vuonna 2000 ja valmistui viidessä vuodessa.

- Me oltiin ensimmäinen vuosikurssi kilpa- ja seuratanssijoita, kun siirryttiin konservatoriosta ammattikorkeakouluun. Nykyisin kilpatanssi ja seuratanssi ovat eril-liset suuntautumisvaihtoehtonsa, tanssija selvittää.

Opiskeluajoista Hirvaskari muistaa erityisesti useat käytännön projektit ja opintojen monipuolisuuden.

- Esiintyminen on ollut mulle aina se juttu. Kouluaikana tehtiin paljon pro-duktioita ja päästiin ite tekemään. Ne on jääny ihanana ja kasvattavana muistona mieleen.

Ainoastaan opintojen siirtyminen kon-servatoriosta ammattikorkeakouluun tuotti hieman hankaluuksia.

- Koko systeemin muuttuminen vaati tietysti aikaa ja hiomista, että miten kou-lutus saadaan toimimaan. Siinä mielessä oltiin vähän niin kuin testiryhmä, Hirvas-kari muistelee.

Valmistumisensa jälkeen hän on opet-tanut tanssia arkisin Oulussa ja viikonlop-puisin eri puolella Suomea.

- Vielä en ole opettanut Oamkilla, mut-ta olen käynyt kertomassa työelämästä.

Tällä hetkellä Hirvaskari asuu avoliitos-sa Oulussa ja opettaa tanssia kaikenikäisille sekä esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa. Tule-vaisuudensuunnitelmiaan hän ei vielä halua paljastaa.

- Ainahan sitä suunnittelee kaikenlaista oman pään menoksi, mutta tällä hetkellä en niistä pysty julkisesti vielä kertomaan.

Tanssija Sanna HirvaskariOamkin alumniyhdistyksen historian ensimmäinen Vuoden alumni valittiin marraskuussa.teksti ja kuva: Elina Aronen-raappana

Oamkin Vuoden alumni 2009

17

YKsiKön KAsvOt

Opiskelevatko kaikki Luovan opiskelijat Sanginsuussa, vai onko jossain muualla käytännön opetusta?Hanna: Joskus ainakin agrologit on ollu siellä Muhoksella. Yk-kösvuonna varsinkin käydään Muhoksen Koivikossa opiskele-massa käytännön asioita, niin kuin traktorilla ajamista ja navetassa työskentelyä.Riina: Me ollaan ilmeisesti oltu Kempeleessä aiemmin. Me käy-dään Oulun yliopiston puutarhalla, puistoissa ja taimistoilla kasveja opettelemassa.Hanna: Ykkösvuonna mekin käydään yliopistolla viljoja opiskelemassa.Mikko: Puutarhapuoli oli myös ennen Kempeleessä, jossa me käy-dään edelleen eka vuonna pari kertaa. Turussa käytiin Huiskulalla ja Lepolassa, jotka on Suomen suurimmat leikkokukkatuottajat, eli kauppapuutarhoja.

Kuinka paljon se vaikeuttaa opiskelua, kun teillä ei ole siellä yksikössä omia kasvihuoneita tai navettoja?Hanna: Kyllä se ainakin paljon etukäteen suunnittelua vaatii. Jo kouluun tulokin on melkoista järjestelyä, kun ainoastaan yksi bussi kulkee sinne. Täällä opiskellessa saa olla oma auto, että tunnille pääsee.Mikko: Ite asun Höyhtyällä, niin jos pitäis pelkästään bussilla kulkea, niin reilu tunti menisi yhteen suuntaan.

Taidatte olla maaseudulta lähtöisin, vai miten kiinnostuitte luonnonvara-alasta?Mikko: Minä oon maatilalta kotoisin, isä on viljan viljelijä ja siellä oon aina jotakin häärännyt mukana. Puutarhapuoli on kuitenkin tuntunut kiinnostavammalta kuin maatalouspuoli.Hanna: Minä oon myöskin lähtösin maatilalta, ja lukiossa vielä mietiskelin, että miksi minä isona haluaisin. Alko tuntua, että enhän minä tavallaan muuta osaakaan, niin lähdin sitten tätä opiskelemaan. Enkä ole ollenkaan katunut valintaa.Riina: Minä kävin restaurointiartesaanin koulutuksen ammatti-koulussa. Siellä oli joitakin tiettyjä mielenkiintoisia opintoja, kuten kulttuurimaiseman kurssi, jossa tehtiin kylän maisemaselvitys. Sen kautta oivalsin, että tämmöstä haluaisin tehdä myöhemminkin, ja hain sitten valmistumisen jälkeen tänne maisemasuunnittelua opiskelemaan.

Mitä asioita opinnoissa pitäisi muuttaa?Mikko: Enemmän käytännönläheistä puolta koulutukseen, sen kautta ymmärtäisi paremmin käytännön työtä.Hanna: Minä oon kans samaa mieltä. Semmoisen ummikon, joka ei ole meidänkään alalla maatilalla ikinä työskennellyt, on tosi vai-kea käsittää asioita, jotka teoriassa tentissä meniskin hyvin, mutta voi sitten tulla yllätyksenä, että miten se käytännössä tapahtuu.Riina: Koululla ei ole mitään kasvihuonetta, näyteistutuksia, eikä sitä navettaa. Eli ei pääse käytäntöön käsiksi.Hanna: Koulussa tukeudutaan liikaa siihen, että opiskelija valitsee itse sen harjottelupaikan niin, että harjottelun kautta oppisi asiat käytännössä, vaikka eihän se niin ole. Usein yritetään vaan saada ne opintopisteet ja saada harjoittelu käytyä, eikä se yksi harjottelu-paikka tarkoita sitä, että tietää tarpeeksi maataloudesta.Mikko: Ja olettaahan ne niissä harjottelupaikoissakin jo sitä, että opiskelija osaa käytäntöä valmiiksi enemmän.

Luonnonvara-alan yksikkö sijaitsee eristyksissä metsän keskellä Sanginsuussa. Ala näyttäytyy usein mielikuvissa konkreettisena ja fyysisenä työnä navetassa, pellolla tai puutarhalla, mutta onko opiskelu kuitenkaan niin käytännönläheistä?teksti: Elina Aronen-raappana | Kuvat: Mika saloranta

Luonnollinen valinta

21-vuotias Mikko Hyvä-rinen aloitti puutarhata-

louden opinnot tammi-kuussa 2008. Hän vietti viime kevään Keniassa

opettaen paikallisille kompostointia, ympä-

ristö- ja maaperäasioita sekä lannoitusta.

18

Tämä onkin kiinnostavaa, sillä Kulttuurialan yksikön opiske-lijoiden mielestä heidän opintojensa vahvuus on juuri se, että käytännön harjoittelua on paljon.Hanna: Meiltä sitä taas puuttuu.Riina: Meillä on hyvät ohjelmistot ja suunnitelmia tehdään, mutta jotain näyteistutuksia tai jotain olisi hyvä olla, niin niistä saisi sitten ideoita omiin suunnitelmiin.Hanna: Nykymaataloudessa painotetaan kirjanpitoa ja rakenne-suunnittelua, mutta ne päivittäiset perusmaataloustyöt on vähän unohdettu.Mikko: Muutenkin opetus voisi lähteä lähempää käytäntöä. Niistä visuista ja kaikenmaailman lomakkeista puhutaan yleistä, mutta ei neuvota, että miten ne lomakkeet sitten täytetään käytännössä, että laita rasti tähän ruutuun.

(Pitkä hiljaisuus.)

Mikko: Mutta täytyy sanoa jotain hyvääkin yksiköstä. Toisaalta, vaikka opiskelu on tosi itsenäistä, niin silti on semmonen olo, että ne opettajat huolehtii meistä. Koska meidän yksikkö on pienempi, niin siellä opettajat tuntee nimeltä suurimman osan oppilaista, ja huolehtivat, että asiat tehdään.Hanna: Ne tulee puhuttelemaan, että mitä kuuluu ja muistuttavat rästitehtävistä.Mikko: Opettajat muistaa, että sullahan oli sellainen ongelma, ootko saanu sen ratkaistua. Kerran yksi opettaja jopa soitti, kun olin aikonut uusia jonkun tentin. Se kysyi, että ootko ihan varma, että se kannattaa uusia, kun ei sinulla niin huonosti se mennyt.Hanna: Se on juuri Luovan hyvä puoli, että tullaan tutuksi.Mikko: Pienen yksikön etu, kun on kanssakäymistä kaikkien kanssa. Riina: Kaikki tuntevat toisensa.Mikko: Niin ja sehän kuvastaa meidän alaakin kokonaisuudessaan, että hirveän pienet piirit on loppujen lopuksi. Meidän puolella muutenkin verkostoituminen on tosi tärkeää.Hanna: Valitin kerran yhdelle agrologille, että en oikein ymmärrä joitakin verotusasioita, joita käydään läpi yhdellä kurssilla. Se loh-dutti, että ei se mitään, agrologi tietää aina jonkun joka osaa.Mikko: Se on myös hyvä, että saadaan itse tehdä toivomuksia ja ehdotuksia opintojaksojen sisältöihin. Joittenkin kurssien alussa opettaja voi kysyä, että mistä asioista haluaisitte erityisesti tietää. Meillä oli vasta vihanneskurssi, niin saatiin itse päättää, että mitkä vihannekset käydään paremmin läpi.

Miltä työllistyminen näyttää luonnonvara-alalla?Hanna: Mulla on varma työllistyminen, kun menen kotitilalle. Jostakin oon lukenu, että agrologeilla on noin 90 prosentin työllis-tyminen ja varmaankin juuri sen takia, että suurin osa agrologeista jää sinne omalle kotitilalle ja murto-osa lähtee niihin muihin teh-täviin. Aika monelta oon kuullu, että jos menee muualle töihin, niin se on väliaikainen pesti, jonka aikana viidestä kymmeneen vuotta odotellaan, että omat vanhemmat on valmiita luopumaan maatilasta, ja sitten siirrytään siihen omalle tilalle.Mikko: Meidän hortonomipuolella on suhteellisen hyvät näkymät, mutta toisaalta nykyään on se riski, kun ulkomailta tulee paljon halpaa ruokaa, kukkia ja työvoimaa. Suomessa ei voi kilpailla hin-nalla vaan laadulla.

Hanna: Ja maataloudessa määrällä.Riina: Etelässä on varmaankin enemmän suunnitteluhommia. Ja ne työt ei ole yleensä julkisessa haussa, vaan pitää tietää, että mistä firmasta on avautumassa työpaikka. Ja monet ei myöskään tiedä, että mitä meidän alalla tehdään käytännössä, miten meidän työ eroaa esimerkiksi puutarhapuolen hortonomeista.

Miten itse kuvailisit puutarhatalouden ja maisemasuunnittelun hortonomien eron?Riina: No mullahan ei ole esimerkiksi kasvihuoneeseen liittyviä opintoja, meillä on enemmän luonnonkasveja ja laajempaa mai-semaan liittyvää.Hanna: Voiko sen ajatella niin, että te suunnittelette ja muut tekee?Riina: No periaatteessa, vaikka kyllähän mekin tehdään.Mikko: Oisko se niin, että te suunnittelette ja me kasvatetaan tai tuotetaan sitä materiaalia.

Jos ette työllisty valmistumisen jälkeen, mitä aiotte tehdä?Mikko: Tämä on mun ainoa vaihtoehto, en tiedä osaisinko tehdä muuta.(Naurua.)Hanna: Minä varmaan ”alentuisin” lomittamaan, sitä on aina. Jos ei omassa kunnassa ole, niin sitten naapurikunnassa on lomittamista. Se on meidän alan pelastus.Mikko: Mää varmaan opiskelisin vielä lisää ja yrittäisin saada tämän alan töitä.Riina: Niin minäkin.

Missä voisi opiskella lisää?Mikko: Helsingin yliopistossa.Hanna: Maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi varmaan. Se on ainoa paikka, missä voisi vielä opiskella korkeammalle.Riina: Ja teknillisessä korkeakoulussa maisema-arkkitehdiksi.Hanna: Lähtis tuonne Viron puolelle opiskelemaan eläinlääkäriksi.Mikko: Mulla on aina kiinnostanut lähteä Alankomaihin opis-kelemaan. Tai sitten sitä jumittuu johonkin Piippolaan kasvat-tamaan sipuleita. (Naurua.)Mikko: Jos opiskelen lisää niin ulkomaat kiinnostaisivat, mutta ehdoton ykkösvaihtoehtoni on kyllä viljelijäksi alkaminen.

Mikä Oamkin Luovassa korostuu?Mikko: Meidän yksikössä näkyy pohjoinen aspekti. Puu-tarhapuolella monet puhuu pohjoisen puolesta ja ajattelee, että pohjoiseen pitäisi saada jäädä.Hanna: Meillä näkee jo koulutuksessa pohjoisen vaiku-tuksen. Perunanviljely ja mansikka korostuu, kun taas vilja jää vähän toissijaiseksi, mikä on Etelä-Suomessa isompi juttu.Riina: Lepaalla on toinen maisemasuunnittelun koulutus-ohjelma. Me verrattiin heidän opiskelijoiden kanssa kou-lutustemme eroja. Meillä pohjosessa on luontoelementti suuremassa roolissa, ja heillä suunnittelu perustuu enempi kaupunkimaisemaan.

Toimittaja nyhtää helpotusta opiskelijoiden ammattitaidosta

Epäonnen bambu Onnenbambuksi kutsuttu huonekasvi ei ole kasvanut neljän vuoden aikana juuri yhtään, mutta ei se ole kuollutkaan. Puutarhatalouden opiskelija Mikko Hyvärinen ehdottaa ravinteiden lisäämistä onnen-bambun, eli traakkipuun verson veteen.

Itse laittaisin leikkokukille tarkoitettua veteen liukenevaa ravinnetta, jota saa kukkakimpun mukana. Kukkakaupoista voi kysyä ravinnetta erikseen ostettavaksi.

Hyvärinen kertoo, että syys- ja talviaikaan ravinnetta voi lisätä veteen kerran parissa kuukaudessa. Kasvien kasvukausi ajoittuu valon ja läm-mön vuoksi kesään, jolloin ne käyttävät ravinteitakin enemmän.

Kesällä onnenbambua kannattaa lannoittaa joka viikko tai vähintään joka toinen viikko.

Hyvärisen mukaan on myös tärkeää, että kasvi saa tarpeeksi valoa, ja sitä ei pidetä patterin yläpuolella.

Luonnollinen valinta19

23-vuotias Hanna Kekkonen opiskeli

ensimmäisen vuoden maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmassa ii-

salmessa, jonka jälkeen hän siirtyi Oamkiin kol-

me vuotta sitten. Hän on ollut välissä äitiys-lomalla, ja harjoitteli

alan työtä puoli vuotta Australiassa lypsykarja-

tilalla.

22-vuotias riina juvani on neljännen vuoden

maisemasuunnittelun opiskelija. Hän valmis-

tui restaurointiartesaa-niksi Oulun seudun am-

mattiopistosta kolme vuotta sitten.

PiKKuKEHut?

Mökkireissu natsizombien kanssa

Dead Snowteksti: iikka Kivi | Kuvat: sveinung svendsen, Liv Ask /Euforia Film

Asiaviihdettä moneen makuunEliisa Alatalo

Suomalainen tai edes pohjoismaalainen kauhuelokuva on edelleen harvinaisuus, mitä sopii ihmetellä: skandinaavinen synk-kyyteen taipuva mielenlaatu tuntuisi ole-van mitä erinomaisin kasvualusta synkille tarinoille. Kauhuelokuvan perusmiljöötä, eli karua ja asuttamatonta luontoakin riit-tää loputtomiin. Syynä lienee kuitenkin se, että kauhuelokuva on edelleen pienen yleisön suosiossa, ja todellisiksi kassamag-neeteiksi kuumotuspätkät yltävät harvoin. Nämä seikat huomioon ottaen norjalainen zombilätistely Dead Snow (viehkeältä al-kuperäisnimeltään Död Snö) on piristävä ja harvinaislaatuinen poikkeustapaus.

Juoni on niin perushollywoodhuttua, että varsinkin alussa tutut konventiot iskevät päin naamataulua tympäännyttävällä voi-malla. Muutama nuori huitelee erämaahan

viettämään pääsiäislomaa, paikalle saapuu räkänokkia varoitteleva vanha mies, ja kohta mökinpiha täyttyy natsizombeista ja suolenpätkistä. Kun leffa muuttuu puolivä-lin jälkeen mustaksi kauhukomediaksi, alun kaavamaisuus paljastuu parodiaksi.

Vaivaannuttavan alun jälkeen leffa lähtee nautittavasti käyntiin ja heittää ruudulle muutamia niin reikäpäisiä kohtauksia, että niistä on vaikea olla pitämättä. Kalmojen lahtaaminen moottorikelkkaan kiinnite-tyllä MG34-konekiväärillä ja oman jalan tarpeeton amputointi moottorisahalla ovat harvinaislaatuisen hilpeitä kohtauksia. Pi-kaseksiä harrastetaan tietenkin pakkasella ulkohuussissa, eikä kiihkeää menoa tunnu haittaavan se tyly tosiasia, että toinen aktin osapuolista on parasta aikaa suorittamassa pyhää toimitusta.

Parasta Dead Snowssa on se, ettei sille tarvitse antaa tasoitusta jenkkileffojen rinnalla. Kuvitus on komeaa ja zombien maskeeraus on tehty pieteetillä – natsizombien johtajaupseerissa on jopa muumimörkömäistä karismaa ja kar-mivuutta. Splatterfriikkien iloksi väkivalta on iloisen kekseliästä roiskimista, ja visva piirtyy kauniisti valkoista hankea vasten. Vaikka huu-morin kanssa osutaan usein harhaan, paniikis-sa oman mökin seinään läjähtävä polttopullo kirvoittaa makeat röhönaurut.

Hämmentävää kyllä, Dead Snow nousee täydestä tuntemattomuudesta 2000-luvun zombileffojen kärkikastiin ja pienimuotoi-seksi kauhuklassikoksi. Kunpa vastaavaa en-nakkoluulotonta ja anarkistista mättämistä tohdittaisiin puuhata myös kotomaassamme lapsille suunnattujen euroviisumörköooppe-roiden sijaan.

Street Trashiikka Kivi

Kun puhutaan oma-aloitteisesti valtavirtaelokuvaan tiensä raivanneista kauhukakaroista, Peter Jackson (Sor-musten herrat) ja Sam Raimi (Hämähäkkimies-leffat) nousevat esiin poikkeuksetta klassikoillaan Bad Taste ja Evil Dead. James Muron ohjaama Street Trash ei ole päässyt samaan kaanoniin, mitä sopii ihmetellä: Muro on toiminut kameraoperaattorina ja kuvaajana monis-sa klassikoissa Titanicista X-Meniin. Toisaalta, Street Trashia katsoessaan voi hyvin ymmärtää, miksei Muron taustoista juuri pidetä mekkalaa.

Juoni on trash-elokuville tyypillisen olematon: autoro-muttamolla asuvat pummit saavat käsiinsä myrkkyviina Viperia, joka henkilöstä riippuen joko sulattaa tai rä-jäyttää uhrinsa. Tästä saadaan riittävä kehyskertomus elokuvalle, jonka aikana ehditään nähdä monta tyylikästä gorekohtausta, muutamat tissit ja toinen toistaan sai-raampia ja kipeämpiä henkilöhahmoja. Jotkin roiskinnat ovat jopa roskaelokuville poikkeuksellisen groteskeja: esimerkkinä mainittakoon minuutteja kestävä kopittelu irtileikatulla kikkelillä.

Street Trash on monessa mielessä roskaelokuvan täys-osuma: Muron hämmästyttävän taidokas kamerankäyttö, kekseliäs splatter, riittävän hyvät näyttelijät ja kauttaal-taan häiriintynyt meininki luovat kokonaisuuden, jonka parissa viihtyy ongelmitta. Street Trash muistuttaa elämyksenä itse kokattua kermaista pekonipastaa: eihän tästä nauttiminen tervettä ole, mutta ainakin teos on valmistettu rakkaudella ja rasvaa säästämättä.

Mikä kirja on parempi kuin Pääministerin mor-sian? Mikä sujahtaa sekunneissa ohitsesi kuin Magelev-juna? Kellä on källi on kulli on vittu, ei tästä tule mitään.

Rakas vuosikirja (Atena 2009) ei tod. sido yhteen men-nyttä mediavuotta kuin isäntä kaltattavaa sikaa kattopar-ruun. Lukekaa mielummin Raamattua. Tai Lauri Tähkän elämäkerta. Vai istutteko mieluummin paskalla käyden läpi jäiden lähdön veikkauksia vuodelta 1999, joka toisin päin kään-nettynä on PEDON LUKU ja ykkönen.

Rakkaan vuosikirjan (Sparta 1002 eaa.) parasta antia on napakka sidonta ja sisäsivujen sinapinkeltainen väri. Kirjan takasivusta roikkuvasta käytetystä kondomista myös ehdot-

tomasti plussaa. Kattoparru maksaa tuppeen sahattuna noin tonnin ja allekirjoittanut pari sataa, mutta en todellakaan anna käpälöidä. Tämä pariin otteeseen mainittu

kirjanen maksaa. Niin kerta. Pssst, Akateemisesta saa.

Rakkaan vuosikirjan (Dachau 1942) myötä lukuelämykset vahvistuvat Alma Median, Bonnierin ja SanomaMagazinesin suhteen. Opit jopa tunnistamaan laatujournalismin huippujournalismista ja aasin Sirkka-Liisa Anttilasta.

ps. Keskustalle (kesk.) ei vittuilla lainkaan tässä kirjassa (kirj.). Eikä (kä.) muillekaan puolueille (evvk.).

20

sCEnE

Some of this year’s election candidates felt quite a blow after the first election results were announced. The preliminary seat partition had to be corrected. Part of the old body of representatives’ members had to blink for a few times when they saw the renewed seat partition on November 19th. On the new division some of the elected representatives had to satisfy with a deputy representative’s role and make room for candidates who rose from the deputy seat to an actual.

According to the Chairman of the Election Board, Pekka Leviä-kangas, the recount was carried out so everything would go just as the Student Union’s rules require.

- The election turnout was recounted because we noticed the count had not been carried out according to our election order. Actually the count has not been carried out correctly for a couple of years but the three month appealing time has expired, explains Leviäkangas.

Lead ChangedThe new seat partition did not change the power relations between the electoral circles. All the changes happened inside these circles, between the electoral alliances.

- On the recount Sleepwalkers – electoral alliance suffers the biggest defeat. The alliance loses two seats and gains two deputy seats. The recount offers two more seats for Oulu Social Democratic Students and they lose two deputy seats at the same time, so it does not mean

anything when you know they had only three candidates, Leviäkangas describes the changed seat partition.

On the earlier count, Sleepwalkers were the biggest representative group but after the recount Hyvä Tekniikka –electoral alliance takes the biggest group’s title with six seats and seven deputy seats.

Practically the power relations stay the same because Vaikuttava - electoral circle, whom biggest member Sleepwalkers are, stays as the biggest circle in the body of representatives. The other members of the Vaikuttava – electoral circle are Green Socialist Students, Social Democratic Students and Raahe electoral alliance.

sleeping studentsEven though the seat partition was changed, the lousy voter turnout cannot be fixed afterwards. 17,35 percent is alarmingly low number. According to Leviäkangas the fault is not entirely of the new voting method. This year the election was carried out as an electronic voting without the traditional ballot boxes.

- In my opinion, the candidates and OSAKO should have done more to arouse the students’ interest, Leviäkangas sums up.

The other problem is the students’ lack of interest.- It feels like students could not be less interested in OSAKO. I

wonder how many students actually know what the board or the body of representatives does, Leviäkangas deplores.

The election for the body of representatives snuck away from a lot of students this year. Under one-fifth of all eligible voters casted their ballot in the election, so the voter tur-nout dropped to 17,45 percent. The low tur-nout cannot be explained only by the changed voting system. The small circle election speaks about democracy deficit.

the Most and Least Actives at Periphery

The voter turnout varied greatly between different schools. The biggest turnout was in Raahe where 32 percent of the eligible vo-ters casted their ballot. The activity paid off, Raahe got two seats to next year’s body of representatives.

The lowest voter turnout was in Oulainen where only five percent of the eligible voters clicked their way to the ballot box. In other schools election activity varied between ten and bit over twenty percent.

small Circle ElectionAccording to the official records, there

are about 9000 students in Oulu UAS. Any-how, only a rough third of these students are members of the Student Union and there for eligible to vote in the election for the body of representatives. The situation is quite different compared for example to the universities where all the basic degree students are eligible voters via the automatic membership of their Student Union.

When only a third of all students are eli-gible and only a fraction of them cast their bal-lot, the representatives are up for a challenging year. The political credibility has to be earned by actions because the voter turnout does not give wide enough insight to the students’ opi-nions. The real votes of the students ought to be casted via the upcoming year’s decisions.

Oulu uAs’s student Magazine Osakolainen takes a breakThe Student Union OSAKO’s body of representatives decided on its November meeting to put the Student Magazine on hold for the year 2010. The decision of this temporary standstill was explained with the annual financial losses and Student Union’s lack of interest on the publishing politics. On the initiative made by the representatives of the School of Engineering, Hyvä tekniikka –group, the representatives emphasized that the saved money ought to be used for OSAKO’s communications.

Student Magazine’s editor-in-chief Elina Aronen-Raappana will begin her maternity leave after this issue. The standstill of the magazine affects mainly the art editor – ad salesman’s and the assistants’ employments. The next year’s body of representatives will decide the fate of the Student Magazine in the future.

Osakolainen has been published for ten years as the only independent UAS magazine in Finland.

student representative to the steering Group of the school of Health and social CareTo the steering group of the School of Health and Social Care has been named the first student representative of its history. Stu-dent Union OSAKO appointed Jari-Pekka Kanniainen, the board member of OSAKO and responsible of student well-being, to the task. Student Union’s goal is to appoint stu-dent representatives to all levels of decision making, also to the different school of Oulu UAS.

Excitement and Interesting PlottingThe election result renewedtext: Emilia tervonen | translation: suvi Lukkarila

Election facts

Eligible voters: 3682Votes cast: 639Votes for candidates: 622Blank votes: 17

Voter turnout: 17,35 %

Voter turnout per area:Raahe: 32%Business and Information Management: 22%Health and Social Care: 17%Music, Dance and Media: 16%Engineering: 14%Renewable Natural Resources: 10%Oulainen: 5%

Demotivating Election for the Body of Representativestext: Emilia tervonen | translation: suvi Lukkarila

Upcoming Events

Information about upcoming events is available in the Student Union website (www.osakoweb.fi/english/) and delivered by e-mail. You can also become a member of a specific e-mail delivery list which informs about up-coming events. Information about the list is offered by the Student Union (contact info is available in the website). Facebook group "Opiskelijata-pahtumat - Student Events @ Oamk" promotes and advertises upcoming events and parties.

21

sCEnE

Your Life in Your HandsLiisa Ylipahkala is a graduate from the Oulu University of Applied

Sciences’s School of Music, Dance and Media. She decided to study the

degree of Music Pedagogue after working in industry administration

and having a break of 13 years from playing the piano. text: Anastasiya soltysyuk | Pictures: Mika saloranta

Education system nowadays does not help young people just gra-duated from school, to find themselves in modern world. Usually they start to study for most common professions, hoping to earn a lot of money in future. But then, after a few years, some people start to feel that they are unsatisfied with their lives, that they have everything except self-realization. Most of these people live with these feelings all their life. But Liisa is one of those brave ones who took a risk to start everything from the beginning, and now she is completely happy.

Career turnoverLiisa’s story began when she started her career in Stockmann and everything went well until one morning, when she realized her passion for music was so big she would regret if she would not at least try to bring more music into her life. Liisa played piano from the early age and quit at the age of around twenty because of personal reasons.

She started searching for possibilities to start over and even-tually ended up applying for Music Pedagogue Studies in Oulu University of Applied Sciences. She found out about the possibility only two days before the application deadline so she had to act very fast. At that time Liisa was working full-time so she actually did not have much time to prepare.

The admission process was demanding – you had to pass a music theory test, a playing test and finally attend an interview.

Luckily Liisa succeeded in all the tests and started her studies in August 2005.

rewarding professionAt first Liisa did not think she would be a teacher. She just wanted to play and develop her skills but after the didactic and pedagogue lessons in Oulu UAS she realized being a teacher would be great.

- The most marvelous thing a teacher can get from this job is the feeling she has done something great for the other person and helped to learn something new. I have even cried few times during the lessons because my students played so well. It is a very rewarding job. Now every day is different, unlike boring days in administration, says Liisa.

- When you are a teacher you get such a great pleasure from seeing how your students learn, how they develop their skills from zero to professional.

Composing a thesis- Well, it was very difficult to choose the topic. I chose the

subject for my own interests - to compose and adjust compositions in my teaching, for example in my own piano school. I also wanted to concentrate more on the artistic sector of my thesis, so the subject had to be close to me. Otherwise I would not have enough energy and interest to do it, explains Liisa.

The written part was approximately one third of the thesis and

the artistic performance, the concert, was two thirds. - I already had my musical pieces finished so I did not have to

think about them anymore, I just added them into the work. There were ten pieces in total. The only thing left to do was to analyze them, what important technical things they included. Each piece had two or three important technical points. Then I had to write down what my business was and how I started it. I had the artistic performance last June.

The artistic performance was a B-exam in piano and according to Liisa it was even more important than the written part of the thesis. There was also a CD enclosed to the thesis, which included instrumental presentations about these compositions.

Own businessNowadays Liisa has her own piano school, where she has students of all ages – from the small children to retired people.

- It is never too late to learn. Adults learn too!Liisa completed her thesis this autumn, and working on it was

fascinating, she admits. The topic was “Klavier pianokoulu – from the compositions to business”. It consisted of technical pieces for students and business information about the piano school. In April 2008 she founded her own business – a piano school called Klavier pianokoulu.

Liisa has many more dreams to accomplish. She wants to com-pose more and, some day, publish a piano notebook.

22

Student Magazine answers the questions you don’t dare to ask

Why don’t you vote?

OnE tHinG AbOut FinLAnd

Actually, we do vote but clearly the questioner doesn’t mean the reality-TV-shows. It is true that many Finns fail to use their civil rights as far as vo-ting in national, municipal or student union elections is concerned.

Usually people reply that they don’t see the difference between political parties nor candidates. If someone has fresh ideas and right tools, he is a chairman of a marginal party or an idealist who’s not respected even among his own party members. They won’t make a big difference in social evils fast enough to be worth of my vote.

However, the main reason for the negligence of Finns is their profound internalisation of repre-sentative democracy. The keyword is representative, also known as someone else will take care of this matter.

Confidence in representation ensures also that anyone having a fancy title is regarded as an expert of something. If you want to be interviewed to TV-news as a specialist of gardening, you just have to establish a gardening association and get elected as its chairman.

If the questioner refers to student union’s election of representative body and its collapsed turnout percentage, the ques-tion should be turned around. Right question is “why should you vote”.

Did anyone hear any candidates exp-laining their goals and agenda during the “electoral campaigns” in this fall? Have you heard about anything that body of representatives has done during the past year? Do you think that voting in student union elections makes more difference than voting in reality-TV-show?

Head(ache) of the state

The ultimate resistance

Alternative perspective

The Beauty of ChristmasThe Christmas season is the one of joy and happiness. It begins usually around the last week of November and parti-cularly in the first week of December. During this period, several changes are made and events occur all heralding the presence of the Christmas season.

To start with, in the case of my country Nigeria, nature announces the presence by the change in the weather. During this period, the Harmattan season commences, the air is dry, dusty and cold. Markets, shops, streets, banks, other public places and homes then begin to put up colourful Christmas decorations consisting of bright co-loured lights and flowers. The sound of Christmas carols, and fireworks, locally known as ‘Banger’, also signal the arrival of the Christmas season. Shops and companies come out with various promotions for their products, giving discounts, gifts, bonuses on products bought and various bonan-zas all in an attempt to celebrate the Christmas season. Secondary schools have a vacation about two weeks to the Christmas day. It is also customary for the Government to declare 24th and 25th as public holidays.

Christmas is celebrated in Nigeria in both religious and secular manner. In the religious manner, it is a time of sober reflection, as most people remember the Jesus Christ as being the reason for the season and as such there is this repentance, also because it signals the end of the year, people tend to celebrate it with so much gratitude to God, by going to church and attending various thanksgiving

and Christmas carol services. On the other hand, it is also celebrated with passion, even more in the secular manner. Several end-of-the-year-parties are put together and clubs come up with all kinds of shows especially, comedy shows, all in an attempt to celebrate Christmas.

The Christmas day itself is celebra-ted with joy and happiness. People begin the day by wishing everyone around them a merry Christmas and it is usually followed by the cooking, meals of various kinds ranging from rice, Chicken stew, salad, barbeques are being made. It is traditional in Nigeria to exchange meals with your neighbors on the Christmas morning. The Christians also go to church and attend Christmas service. After the Church service, people go visit friends and other families, some people spend time with friends at leisure parks and gardens. Children also visit family friends, where they are gi-ven money and other gifts to celebrate Christmas.

The peculiarity of Finnish Christmas is the weather which is snowy, cold, dark and quiet. For me, the best part of Finnish Christmas is the build-up to the Christmas which is characterized by heavy shopping, discount sales, decorations and that so much talked about “jou-

lupukki”. The Christmas day itself seems to be very quiet and dull (may be because people have hangovers already). Of course the Finns are naturally quiet so you do not need to expect too much noise. As every major fest in Finland, Christmas is also celebrated by heavy drinking and partying.

The Christmas day is particularly remembered for the abundance of all kinds of food, drinks, gifts, par-ties, entertainment of all sorts, and public holidays. It is one season that most people all over the world look forward celebrating.

Obe OlabodeThis is the last headache I have to give but it’s even nicer than all the previo-us ones. I want to share a declaration I found from Internet (where else?). Falling in love is the ultimate act of revolution in today’s tedious, socially restrictive, culturally constricted and humanly meaningless world.

Love is revolutionary because it poses a threat to our whole political system and consumer-driven economy. You can’t convince a man who has a lot to live for in his personal relationships to fight and die for an abstraction such as the state.

When we are in love, we are invin-cible and happy. Economy, on the other hand, depend on unsecure consumers to fill their lives with use-less products. Lovers could’t care less about these things.

It is said that love poses a threat to

cultures too because when human beings are given wisdom by true love they will not be held back by tradi-tions or customs which are irrelevant to the feelings that guide them.

I don´t wonder anymore why Frank Sinatra sung these lines ”then I go and spoil it all by saying something stupid, like ´I love you´”. Falling in love feels like madness, but that’s ok. Freedom and altruistic lifestyle is supposed to feel like it. We must loose control and live a little. Nothing is worth more than genuine love.

The neo-liberal capitalism has driven people apart. Love is the element that connects us back together to a global nation - if we join the resistance and fall in love. For it is love that gives purpose and meaning to life and it is the answer to our existence.

Head(ache) of the state

23

Asumisoikeusasunto– riskitöntä asumista, oma sijoitus vain 15 %.

www.asokodit.fi Onnella on osoite.

Omaan pesään

Asokodissa on rennompaa jo nuorena. Et kaadu ylisuuriin lainoihin, ja sijoituksesi on säästöä tulevaan. Asokodeilla on asuntoja jo yli

30 paikkakunnalla. Etsi oma pesäsi, katso vapaat asunnot: www.asokodit.fi.