erittäin julkista - euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

25
Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

Upload: eurooppanuoret-ry

Post on 07-Mar-2016

226 views

Category:

Documents


2 download

DESCRIPTION

Eurooppanuoret ry:n julkaisu, joulukuu 2010.

TRANSCRIPT

Page 1: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

Page 2: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

julkaisija:Eurooppanuoret ry

päätoimittaja:Kaisa Immonen

vastaava päätoimittaja:Matti Niemi

oikoluku:Kaisa ImmonenSatu Tuomikorpi

tekstit:Sari Aalto-MatturiLinnea AlhoThomas BergmanJuha JokelaAntti KurvinenElina LaaviElina LepomäkiHusein MuhammedTuomas NirkkonenMikko SauliMiika TomiLari Yltiö

design ja kuvat:Niklas Ekholm

paino:Uniprint2000 kpl

Ulkoministeriö rahoittaa julkaisua

©Eurooppanuoret 2010

4 AlkusanatKaisa Immonen

5 Tulevaisuus tarvitsee vaihtoehtoja!Matti Niemi

7 Miten käy tasa-arvon työelämän myllerryksessä?Linnea Alho

12 Yhdenvertaisuuden pitää koskea myös seksuaali vähemmistöjäElina Laavi

14 Verkko- osallistumisesta tukea Euroopan demokratia vajeen paikkaamiseenSari Aalto-Matturi

18 Verkko demokratian kehitystä ei saa jättää puolitiehenLari Yltiö

20 EU:n ulkosuhteiden murrosJuha Jokela

25 L’Europe à la finlandaiseMiika Tomi

27 EU tarvitsee yhtenäisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikanThomas Bergman

31 Dublin-järjestelmällä EU-maat pakenevat vastuutaanHusein Muhammed

33 Historian opetuksia ja sokeaa teoriaa – Euroopan talouspolitiikka vedenjakajallaMikko Sauli

38 Ympäripyöreiden toiveiden sijaan käytännön toimenpide-ehdotuksiaElina Lepomäki

40 Syvänvihreä vai uraaninhohtoinen Eurooppa?Antti Kurvinen

45 EU:n rooli energiapolitiikassa vahvistumassaTuomas Nirkkonen

Yhden vertaisuus ja tasa- arvo

Demokratia ja osallistuminen

Ulkopolitiikka

Maahanmuutto

Talous

Energia ja ympäristö

I

II

III

IV

V

VI

Page 3: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

4 5

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

Ap

ää

KIr

Jo

ITU

SA

LK

US

AN

AT Tulevaisuus

tarvitsee vaihtoehtoja!

Matti Niemi

Tulevaisuudesta voidaan varmasti sanoa vain se, ettei ole mitään varmaa. Nel-jäkymmentä vuotta sitten asioita poh-tineiden viisaiden mukaan meidän pi-täisi nyt ajaa lentävillä autoilla ja mat-kustaa vaivatta ympäri galaksin. Vaan eipä käynyt niin.

Euroopan tulevaisuudesta on varmojen veikkausten esittäminen varmasti yhtä vaikeaa. On mahdotonta sanoa, mihin talouskriisi ja euromaiden pelastuspa-ketit ovat johtaneet edes tämän teks-tin kirjoittamisen ja valmiin painotuot-teen lukemisen välillä. Toivottavasti ne johtavat yhteisvastuun tiivistymiseen ja vastuunkantoon eurooppalaisella, ei kansallisella tasolla. Varmaa se ei kyllä missään tapauksessa ole.

Varmaa on kuitenkin, että vaihtoehtoja tarvitaan. On käytävä avoimeen kes-kusteluun laivan kurssista, sillä pää-töksiä demokratiassa tehdään yhdes-sä. EU-keskustelu Suomessa on yhä kaivautunut 1990-luvun poteroihin-sa: Kuka haluaa mennä mihinkin yti-meen ja kuka puolustaa mitäkin tukiai-sia. Ja miksei mistään järjestetty mitään kansanäänestystä!

Toinen asia, jonka olisi voinut ennustaa jo 1970-luvulla, on se, että vain muutos on jatkuvaa. Ja että aika kultaa muistot.

Yhteisen Euroopan identiteetti ja idea on jatkuvassa murroksessa, kun 2010 ja 2020 -lukujen haasteet avoimesta maa-ilmantaloudesta ja lisääntyvään liikku-vuuteen tulevat silmillemme. Miten mahdollisestaan onnellisuuden etsin-tä kansallisvaltioiden rajoista huoleh-timatta? Miten huolehditaan siitä, että maailmassa ja Euroopassa liikutaan ih-misten, ei kriisien ehdoilla?

Kolmas varma juttu on se, että Suomi ei koskaan voita Euroviisuja, mutta sekin tuli todistettua vääräksi. Kuka tietää-kään mitä vielä tapahtuu?

Kansalaisten osallistumista rakastavana järjestönä Eurooppanuoret haluaa he-rättää ja käydä tätä keskustelua. Sen aika on erityisesti nyt, kun Suomessa käydään perätysten useammatkin vaa-lit: aina kevään 2009 eurovaaleista ja vuoden 2011 eduskuntavaaleista 2012 presidentinvaaleihin saakka. Keitä va-litsemme näissä vaaleissa ja millä pe-rustein voi osaltaan antaa meille vasta-uksia tulevaisuuden suunnasta.

Suomalaisten tutkijoiden, poliitikoiden, kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen on aika tuoda julkisuuteen oma vision-sa Euroopan tulevaisuudesta. Minun Eurooppani on avoin, demokraattinen, vastuuta kantava, siis (kahdella) sanal-la sanoen erittäin julkinen. Entä sinun?

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n puheenjohtaja

AlkusanatKaisa Immonen

Vuonna 2010 sekä kansallisella että eu-rooppalaisella tasolla tehtiin päätöksiä, jotka aiheuttivat kuohuntaa ja kiihke-ää debattia. Esimerkkeinä mainittakoon päätökset lisäydinvoiman rakentamises-ta ja Kreikan huojuvan talouden tuke-misesta. Lissabonin sopimus muutti val-tasuhteita EU:n toimielinten välillä, ja uusi ulkopoliittinen toimijuus teki ajan-kohtaiseksi keskustelun yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehityksestä. Talouskriisi lisäsi uuden kriittisen sä-vyn maahanmuuttokeskusteluun - aihe herättää intohimoja niin puolesta kuin vastaan. Monet vanhatkaan teemat, de-mokratiasta ilmastonmuutokseen eivät ole menettäneet ajankohtaisuuttaan.

Käsissäsi oleva julkaisu tahtoo osallistua tähän ajankohtaiseen keskusteluun. Se rakentuu kuuden teema-artikkelin ja ly-hyiden kommenttitekstien varaan. En-simmäiset kaksi artikkelia komment-teineen käsittelevät perustavanlaatui-sia kysymyksiä yhdenvertaisuudesta ja demokratiasta. Linnea Alho kirjoittaa tasa-arvosta ja työelämästä globaalin kilpailun aikakaudella ja asettaa tavoit-teeksi EU-maiden keskinäisen solidaa-risuuden ja inhimillisen talouden. Elina Laavi lisää kommentillaan keskusteluun seksuaalivähemmistöjen oikeuksien nä-kökulman. Osallistumisen ja demokra-tian murroskautta pohditaan Sari Aal-to-Matturin artikkelissa ja Lari Yltiön kommentissa: onko verkkodemokra-tiasta uuden sukupolven pelastajaksi?

Lissabonin sopimuksen tuomiin muutok-siin paneudutaan Juha Jokelan kirjoitta-massa ja Miika Tomin kommentoimas-sa EU:n ulkosuhteita käsittelevässä artikkelissa. Teksteissä pohditaan uni-onin tasapainoilua malli- ja suurvalta-tavoitteiden välillä, jäsenmaiden kansal-lisen edun ja yhteisen intressin välistä jännitettä sekä unionin yhteisen ulko-suhdehallinnon luomia mahdollisuuk-sia. Ulkopolitiikasta siirrytään luonte-vasti paljon puhuttaneeseen maahan-muuttopolitiikkaan. Thomas Bergman argumentoi kansainvälistä suojelua ja maahanmuuttoa koskevien EU:n yh-teisten normien ja käytäntöjen välttä-mättömyyden puolesta. Husein Mu-hammed puuttuu kommentissaan eri-tyisesti Dublin-järjestelmän epäkohtiin.

Toisena kuumana ajankohtaisaiheena kä-sitellään talouspolitiikkaa. Pääartikkelis-sa Mikko Sauli kritisoi nykyistä inflaati-on hillintään keskittyvää talouspolitiik-kaa ja vaatii Euroopan keskuspankin autonomian rajoittamista. Kommentti-tekstin kirjoittaja Elina Lepomäki perää Saulilta käytännön toimenpide-ehdo-tuksia esimerkiksi sopivan korkotason ja EKP:n toimivaltarajoitusten suhteen. Lopuksi pureudutaan vielä energiapo-litiikkaan. Antti Kurvinen herättelee artikkelissaan Suomea ja koko EU:ta uraani unesta vaihtoehtoisten ener-giamuotojen ja energiapihiyden uu-teen uljaaseen aikakauteen. Tuomas Nirkkonen kommentoi Euroopan ko-mission Energia 2020 –linjapaperin näkökulmasta.

Ajatuksia herättäviä lukuhetkiä!

Kirjoittaja on julkaisun päätoimittaja.

Page 4: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

7

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

Miten käy tasa-arvon työelämän

myllerryksessä?Linnea Alho

Tässä tekstissä näkökulmani tasa-arvoon lähtee työn maailmasta. Kun euroop-palaisella tasolla puhutaan työmark-kinoista, puhutaan yleensä taloudes-ta ja sen kilpailukyvystä. Minä haluan puhua ihmisistä. On nähtävä myös ne kielteiset seuraukset, joita talouden kilpailukykyä korostavat toimintata-vat aiheuttavat.

Tiedämme, että työelämä ei ole tasa-ar-voista. Tiedämme naisten ja miesten palkkojen erot, naisten urakehityksen esteet, epätasaisesti jakautuneet per-hevapaat, sukupuolen mukaan jakau-tuneet työt ja naisten töiden aliarvos-tuksen. Usein jää huomaamatta, että työmarkkinat valikoivat ihmisiä. Osa jää työmarkkinoiden laitamille ja osa jätetään kokonaan ulos. Ulos jäämi-seen tai reunamilla keikkumiseen liit-tyy usein jokin sellainen tekijä, joka mainitaan yhdenvertaisuuslainsäädän-nössä kiellettyinä syrjintäperusteena. Esimerkiksi sukupuoli, ikä, vammai-suus, terveydentila tai etninen tausta muodostavat monien ihmisten koh-dalla sellaisen yhdistelmän, joka työ-markkinoiden ja työnantajien näkö-kulmasta on jotenkin ”sopimaton”.

EU hakee tasa-arvosta nostetta kilpailukyvylle

EU:n ja sen edeltäjien historian en-simmäinen syrjinnän kieltävä säädös löytyy jo Rooman sopimuksesta vuo-delta 1957. Ranska ajoi EEC:n perus-tavaan Rooman sopimukseen pykä-län 119, jossa sanotaan, että naisten ja miesten tulee saada samaa palkkaa sa-masta työstä. Ranskalaiset työnantajat halusivat estää sen, että muut jäsen-maat voisivat vääristää kilpailua hal-valla naistyövoimalla. Alun perin EU:n tasa-arvolainsäädäntö ja EY-tuomio-istuimen ratkaisut perustuivat tähän perussopimuksen kohtaan. Nykyään EU-lainsäädännössä säädetään paljon laajemmin sukupuolten tasavertaises-ta kohtelusta ja yhdenvertaisuudesta. EU:n tasa-arvolainsäädäntö on jokais-ta koskettava asia. Yksittäinen ihminen voi vedota EU:n direktiiveihin ja EU-tuomioistuimen ratkaisuihin, sillä ne menevät kansallisten lakien edelle.

EU:n edeltäjät olivat perustaltaan talou-dellisia yhteisöjä. Toimivaltaa ei siir-retty jäsenmailta yhteisölle, jos asialla ei ollut suoraa yhteyttä talousalueen toimintaan. Nykyään voidaan katsoa, että Euroopan sosiaalinen ulottuvuus seisoo omilla jaloillaan. EU:n talou-dellinen perusta näkyy kuitenkin ta-sa-arvoasioissa, jotka ovat osa EU:n sosiaalipolitiikkaa. EU:n sosiaalipoli-tiikka on keskittynyt työmarkkinaky-symyksiin ja työntekijöiden suojeluun. Tämä tarkoittaa sitä, että tasa-arvoky-symyksiä käsitellään ainoastaan työelä-män näkökulmasta. Naisten ja miesten tasa-arvon kannalta tilanne on jossain

YH

DE

NV

Er

TA

ISU

US

JA

TA

SA

-Ar

Vo

Yh

de

nve

rta

isu

us

ja t

asa

-arv

o

Page 5: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

8 9

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

palveluiden puuttuessa naiset joutuvat kuitenkin keskenään varsin eriarvoi-seen asemaan. Yleensä vain ne yrityk-set, jotka palkkaavat korkeasti koulu-tettuja työntekijöitä, pitävät yllä omia lastentarhoja.

Alistetaanko tasa-arvo globaalille kilpailulle?

Suomalaisen työelämän näkökulmasta olemme olleet muutoksessa 1990-lu-vulta lähtien. Markkinoiden avautumi-nen kansainväliselle kilpailulle on tuo-nut monia muutoksia työntekijöiden arkeen. EU-jäsenyyden kautta olem-me nyt osa sisämarkkinoita, jossa pää-oma, tavarat, palvelut ja ihmiset kul-kevat rajojen yli. Yhdentyminen muo-vaa kaikkien jäsenmaiden työelämää, ja siksi haasteisiin on haettava ratkai-suja yhdessä.

Professori Pauli Kettunen huomauttaa, että globalisaation ja Euroopan yh-dentymisen mukanaan tuoma liikku-vuus on aiheuttanut sen, että hitaam-min liikkuvat ”osat” joutuvat sopeutu-maan nopeammin liikkuvien rytmiin. Ihmiset eivät liiku niin nopeasti kuin pääomat. Alueet ovat ryhtyneet kilpai-lemaan sillä, kuka onnistuu houkutte-lemaan eniten yrityksiä, investointe-ja ja veronmaksajia. Kettunen toteaa, että työntekijöiden kasvaneesta liik-kuvuudesta huolimatta työmarkkinat ovat yhdentyneet enimmäkseen niin, että alueet kilpailevat työpaikoista eikä niin että työntekijät liikkuisivat yli ra-jojen samassa mittakaavassa.

Kettusen mukaan valtioista on tullut kilpailukykyään vaalivia yksiköitä.

yksinhuoltajilla – on kohonnut riski ajautua köyhyyteen. Itse näen työlli-syystavoitteen tärkeänä. En niinkään taloudellisen kilpailukyvyn vuoksi, vaan enemmän naisten taloudellisen ja henkisen itsenäisyyden vuoksi. Puoli-son kuoleman tai eron sattuessa naisen asema on erittäin haavoittuva. Suo-messa miesten ja naisten työllisyysas-te on suunnilleen sama ja palkansaajis-ta naiset ovat jopa enemmistössä.

Vanhemmuus ja muut hoitovastuut esi-merkiksi omista vanhemmista ovat pääosin naisten harteilla Euroopas-sa. Naisilla lasten saaminen vähentää huomattavasti todennäköisyyttä käy-dä töissä, kun taas miehillä todennä-köisyys kasvaa. Naisia syrjitään edel-leen muun muassa työhönotossa ras-kauden tai todellisten tai oletettujen perhevelvoitteiden vuoksi. Vanhem-painvapaisiin liittyvät järjestelmät ovat pitkälti jäsenvaltioiden päätäntävallas-sa, tosin EU asettaa joitakin minimi-vaatimuksia esimerkiksi äitiysloman pituudesta.

Julkiset palvelut vaikuttavat suuresti naisten elämän laatuun. Naiset ovat töissä julkisella sektorilla ja myös tar-vitsevat julkisia palveluita. Erityisesti lasten julkinen päivähoito on asia, jos-ta Suomessa kannattaa olla ylpeä ja sitä kannattaa puolustaa. Naisten elä-mä on käytännössä aika sidottua, jos päivähoitopalveluja ei ole tai ne ovat kalliitta. Ei ole aina järkeä mennä työ-hön, jos päivähoitomaksut syövät lei-jonanosan palkasta. Saksassa työnanta-jat esittelevät päivähoitojärjestelmiään hyvinä tasa-arvokäytäntöinä. Julkisten

YH

DE

NV

Er

TA

ISU

US

JA

TA

SA

-Ar

Vo

torjuva lainsäädäntö on meille tullut kansainvälisten vaikutteiden ja joskus jopa paineen kautta. Syrjintä on Suo-messa ruma sana. Syrjintää ei haluta nähdä vaan mieluummin pidetään yllä tasa-arvon illuusiota.

Syrjintälainsäädännön kehittyminen on-kin yksi ehdottomasti positiivisia asi-oita, joita kansainvälistyminen ja EU ovat tuoneet Suomelle. Tarpeellisuu-desta huolimatta on nähtävä syrjin-tänäkökulman rajoitteet. Syrjintälä-hestymistapa on anglosaksinen, yksi-lökeskeinen, lähestymistapa. Kunhan kaikilla on vain samat mahdollisuudet eikä ketään syrjitä, kaikki ovat tasa-ar-voisia. Tasa-arvon edistämisnäkökul-ma on yhteiskuntatietoisempi lähes-tymistapa. Mielestäni tämä on ollut kuitenkin yksi Suomen tasa-arvopoli-tiikan vahvuuksista. Vaikka yksilöillä periaatteessa olisi samat mahdollisuu-det, he saattavat törmätä yhteiskunnan epätasa-arvoisiin rakenteisiin.

Naiset ja miehet eurooppalaisessa työelämässä

Eurooppalaisessa tasa-arvokeskuste-lussa ja päätöksenteossa tunnistetaan monia toimeentuloon ja työhön liitty-viä tekijöitä, jotka heikentävät suku-puolten tasa-arvoa ja yhteiskunnan taloudellista ja sosiaalista menestystä. EU:n tavoitteena on ollut jo pitkään parantaa naisten ja ikääntyvien ih-misten työllisyyttä. Uudessa Euroop-pa 2020 -strategiassa nähdään myös maahanmuuttajien työllisyyden nos-taminen tärkeänä.

Naisilla, erityisesti ikääntyneillä sekä

määrin ongelmallinen, sillä sosiaalitur-vaan, perheen sisäiseen työnjakoon ja ylipäätään työmarkkinoille osallistumi-sen mahdollisuuksiin liittyvät naisille tärkeät kysymyksen jäävät EU:n tasa-arvopolitiikan ulkopuolelle.

Enää ei niinkään olla huolissaan EU:n sisäisistä kilpailun esteistä ja vääristy-mistä vaan EU:n asemasta globaalissa kilpailussa. Esimerkiksi EU:n komissi-on tasa-arvon etenemissuunnitelmassa vuosille 2006–2010 todetaan: ”Naisten edistyminen muun muassa Lissabonin strategian avainaloilla koulutuksessa ja tutkimuksessa ei näy täysimääräisesti naisten työmarkkina-asemassa. Tämä on henkisen pääoman hukkaamista, mihin EU:lla ei ole varaa.”

EU:n tasa-arvopolitiikassa on kolme strategiaa: varmistaa naisten ja mies-ten samanarvoinen kohtelu, naisia koskevien erityiskysymysten esiin-tuominen ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen kaikilla politiikan ja lainsäädännön aloilla. EU:n perus-tamissopimuksia täydentävä Lissa-bonin sopimus antaa enemmän val-taa EU-parlamentille, joka on usein edistyksellisin tasa-arvoaloitteiden tekijä unionissa. Parlamentin roolin kasvu voi tarkoittaa aktiivisempaa tasa-arvopolitiikkaa.

Suomen tasa-arvopolitiikka on lähtenyt tasa-arvon edistämisestä. Paljon on-kin saatu aikaan muun muassa erillis-verotuksen, sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen avulla. Naisille on turvat-tu tosiasialliset mahdollisuudet työs-sä käyntiin ja sitä kautta taloudelliseen itsenäisyyteen. Sen sijaan syrjintää

YH

DE

NV

Er

TA

ISU

US

JA

TA

SA

-Ar

Vo

Page 6: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

10 11

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

markkinataloudessa vuonna 2020. EU haluaa jäsenmaittensa panostavan osaamiseen, resurssitehokkaaseen vih-reään talouteen sekä korkeaan työlli-syyteen. Tavoitteet ovat ylevät, mutta talouden ensisijaisuus kuultaa kaiken kuorrutuksen läpi selkeästi.

Hyperkilpailu johtaa länsimaissa työelä-män kovenemiseen ja siihen, että ne etuoikeutetut, jotka saavat pitää työn-sä nääntyvät työkuorman alle ja osa taas syrjäytetään työmarkkinoilta. Kun työpaikkoja ”trimmataan”, sieltä pois-tetaan ikääntyneet, kremppaiset sekä muuten hankalat ja ”tuottamattomat” yksilöt. Tilalle tarjotaan pätkittyjä työ-suhteita tai toimeksiantoja, joita sitten joutuvat ottamaan vastaan nuoret, nai-set, maahanmuuttajat, vammaiset ja va-jaatyökykyiset. Heidät on taas seuraa-vaan alamäkeen tultaessa helppo kuo-ria pois organisaatiosta. Kelloja ei voi kääntää taaksepäin, mutta globalisaati-on ei tarvitsisi tarkoittaa pääomien hal-litsematonta riehumista ja kilpailuase-telmaa ”me vs. muu maailma”. EU:lla olisi mahdollisuus luoda solidaarisuut-ta ainakin jäsenmaittensa keskuuteen. Olisi löydettävä yhteinen tahto ra-kentaa inhimillisempää taloutta ja sitä kautta tasavertaisempaa työelämää ja tulonjakoa.

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri, joka toimii tutkijana ja tasa-arvoasian-tuntijana Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliitto SAK ry:ssä.

YH

DE

NV

Er

TA

ISU

US

JA

TA

SA

-Ar

Vo

haetaan tarjoamalla työntekijöille pät-kä- silppu- ja osa-aikatyötä sekä yrit-täjämuotoisia toimeksiantoja. Mielen-kiintoista on, että tämä tendenssi, yrit-täjämuotoinen palkkatyö, on nostanut päätään niin muualla Euroopassa kuin koko maailmassa. Kolumbialainen ay-aktiivi Sohely Rua kertoi, että heillä Kolumbiassa tapahtuu aivan samaa kuin meillä esimerkiksi kampaamois-sa ja siivousfirmoissa: työnhakijalle ei tarjotakaan palkkatyötä vaan bisnes-suhdetta, jossa toisena osapuolena on työnhakija näennäisesti itsenäise-nä yrittäjänä. Työn pätkiminen, silp-puaminen ja kaikenlainen työnantaja-velvoitteiden kiertäminen koskee tie-tysti sekä miehiä että naisia, mutta on nähty, että naiset ja naisten työpaikat ovat tässä prekarisaatiossa valitetta-vasti etulinjassa.

Varsinkaan enää EU:n laajentumisen jälkeen on vaikea puhua yhtenäises-tä ”eurooppalaisesta sosiaalimallista”, mutta voidaan ajatella että jonkinlai-nen pyrkimys mahdollisuuksien tasaa-miseen ja oikeudenmukaisuuteen on yhteistä eurooppalaisille valtioille. On järjetöntä, että maiden ja alueiden an-netaan kilpailla itsensä hengiltä yrityk-sistä ja työpaikoista ja samalla romute-taan järjestelmät, joiden tarkoitus on ylläpitää sosiaalista yhteenkuuluvuut-ta, tasata tuloeroja ja tarjota ihmisille tasapuoliset mahdollisuudet hyvään elämään.

EU:n uudessa strategiassa, Eurooppa 2020, visioidaan älykästä, kestävää ja osallistavaa (talous)kasvua jon-ka siivittämänä elämme sosiaalisessa

Politiikan roolina on joko talouden välttämättömyyksien toteuttaminen tai sitten kilpailukyvyn edistäminen muun muassa takaamalla riittävät kou-lutuspalvelut. Samalla kiistellään siitä, edistävätkö laajat hyvinvointipalvelut kilpailukykyä vai ovatko ne rasite. Ay-liike on puolustanut hyvinvointivaltio-ta sillä ajatuksella, että hyvinvointi ja tasa-arvo ovat hyväksi myös kilpailu-kyvylle. Strategia on ollut menestykse-käs, mutta kielteinen puoli koko kes-kustelussa puolesta ja vastaan on se, että kaikki ihmisille tärkeät asiat alis-tetaan kilpailukyvylle.

Mitä tämä tarkoittaa sukupuolten tasa-arvolle? Toistaiseksi yritysten välinen kilpailu ja toisaalta ulkomailta tulevi-en työntekijöiden aiheuttama kilpailu ovat koskettaneet näkyvämmin mies-valtaisia aloja kuten teollisuutta ja ra-kentamista. Suomessa ammatit ja ta-louden sektorit ovat jakautuneet vah-vasti sukupuolen mukaan. Teollisuus, rakentaminen ja kuljetus ovat alo-ja, joissa suurin osa työntekijöistä on miehiä. Palveluissa ja julkisella sekto-rilla työskentelevistä taas suurin osa on naisia. Siksi monet ilmiöt vaikutta-vat eri tavoin naisiin ja miehiin.

Naisvaltainen laaja julkinen sektori on paremmin suojassa suoralta kansain-väliseltä kilpailulta, mutta toisaalta alueiden kilpailu alhaisella verotuk-sella syö julkisen sektorin rahoitusta. Julkinen sektori onkin ollut mittavien karsimis- ja tehostamispyrkimysten kohteena.

Palvelualoilla kansainvälistymisen vai-kutukset ovat ristiriitaisempia. Tehoja

YH

DE

NV

Er

TA

ISU

US

JA

TA

SA

-Ar

Vo

Page 7: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

12

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Erilaisuuden tukehduttaminen on aina ihmisoikeuskysymys, mutta sillä on vaikutuksensa myös talouteen ja Eu-roopan kilpailukykyyn. Syrjintä ennak-koluulojen perusteella on tuhlausta eikä sovi kuvaan Euroopasta menesty-vänä ja hyvinvoivana mantereena. Tar-vitsemme erilaisia näkökulmia ja ajatte-lutapoja, jotta voimme kutsua Euroop-paa edelleen sivistyneeksi maanosaksi ja esimerkiksi ihmisoikeuksien toimi-vuudesta käytännössä.

Euroopan kilpailuvaltti kansainvälisesti on korkea osaaminen, tiede ja tutki-mus. Tämä on hyvä asia vähemmistö-jen kannalta, sillä sivistys on tie suvait-sevaisuuteen. Talouskriisin jälkimai-ningeissa syntyy toivottavasti myös sellaista yhteisvastuullisuuden tun-netta, jolla voidaan vahvistaa avoin-ta ja suvaitsevaista Eurooppaa. Avoin yhteisö, oli kyse sitten kylästä, työyh-teisöstä tai tutkimusryhmästä, tuottaa menestyneimmät ratkaisut, sillä mo-nikulttuurisuus antaa laajimman poh-jan keksiä uutta. Kun jokainen pää-see olemaan parhaimmillaan, voittaa koko joukkue. Tästä ihmisoikeuksis-sa on kyse.

Kirjoittaja on Seksuaalinen tasavertai-suus ry:n varapuheenjohtaja ja Kokoo-muksen Naisten Liiton pääsihteeri.

YH

DE

NV

Er

TA

ISU

US

JA

TA

SA

-Ar

Vo

De

mo

kra

tia

ja o

sall

istu

min

enKoMMENTTI

Yhdenvertaisuuden pitää koskea

myös seksuaali-vähemmistöjä

Elina Laavi

Ihmisoikeudet, syrjimättömyys ja yh-denvertainen kohtelu ovat keskeinen osa eurooppalaista kulttuuria. Silti edelleen seksuaali- ja sukupuolivä-hemmistöt kohtaavat syrjintää ja vi-haa ympäri Eurooppaa. Esimerkiksi ruotsalaisen selvityksen mukaan sek-suaalivähemmistöön kuuluvien nuor-ten itsemurhat ovat korkeammalla ta-solla kuin muiden nuorten. Suomessa transsukupuolinen ihminen velvoite-taan sterilisaatioon, jotta hän saa juri-disen vahvistuksen korjatulle suku-puolelleen. Edelleen samaa sukupuol-ta olevien parien liittoa ei tunnusteta kaikissa eurooppalaisissa maissa, vaik-ka lähtömaassa perhe olisi totta.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä kumpuaa asenteista, tuntemat-toman pelosta ja ennakkoluuloista. En suostu uskomaan, että homojen syrjin-tä olisi perusteltavissa arvoilla, sillä sil-loin arvona on ihmisyyden polkeminen. Eurooppalaiseen sivistysperinteeseen sellainen ei sovi, onhan koko Euroo-pan unionin perusidea lähtenyt vapau-desta ja rauhasta, jonka solmivat enti-set viholliset ja erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset keskenään.

Page 8: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

14 15

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

Keskeinen ristiriita liittyy siihen, onko verkkoon muotoutumassa todellisia vaikuttamisen areenoita vai jääkö osal-listuminen sittenkin näennäiseksi. On jo esimerkkejä tilanteista, joissa hallin-to ei ole ollut edes tietoinen aktiivisis-ta verkkoyhteisöistä, jotka olivat syn-tyneet sosiaaliseen mediaan vaikutta-maan johonkin valmisteluprosessiin tai julkiseen hankkeeseen. Verkkoyhtei-söjen jäsenille oli syntynyt vaikuttami-sen kokemus, mutta tosiasiassa kysei-sen verkkoyhteisön olemassaololla ei ole ollut minkäänlaista vaikuttavuut-ta suunnitteluun tai päätöksentekoon.

Suomi verkkodemokratian kärkimaiden joukkoon?

Suomi ryhtyi maailman kärkimaiden joukossa kehittämään verkon osal-listumis- ja vaikutusmahdollisuuksia vuosituhannen vaihteessa. Valtion-hallinnon sähköinen kuulemispalvelu Otakantaa.fi oli avautuessaan vuonna 2000 hyvinkin edistyksellinen verkko-osallistumisen kanava. Seuraavat as-keleet ovat olleet kuitenkin hitaampia.

Vuonna 2008 julkistuneessa maailman-laajuisessa YK:n e-hallintovertailus-sa Suomi sijoittui vasta sijalle 45 ar-vioitaessa, miten hallinto eri maissa oli kyennyt luomaan verkkoon uusia osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuk-sia. Vuoteen 2010 mennessä Suomi oli parantanut sijoitustaan sijalle 30. Eu-roopan maista vertailun 10 kärkimaan joukossa ovat Espanja, Iso-Britannia ja Viro. Myös Tanska, Saksa, Ranska, Hollanti ja Belgia ylsivät kärkimaiden tuntumaan.

Demokratia ja vaikuttaminen eivät ole olleet erityisen keskeisiä tavoitteita suomalaista tietoyhteiskuntaa kehi-tettäessä. Verkko-osallistuminen on Suomessa nähty ennen kaikkea pa-lautteen antamisena, ei niinkään aktii-visena osallistuvan kansalaisuutena ja kansanvallan toteutumisena.

Tilanne näyttää kuitenkin olevan muut-tumassa. Marraskuussa 2010 käynnis-tyi osana valtiovarainministeriön Säh-köinen asiointi ja demokratia –ohjel-maa ns. osallistumisympäristöhanke, jossa tavoitteena on rakentaa Suo-meen moderni ja toimiva verkko-osal-listumisen infrastruktuuri. Hanke on kunnianhimoinen. Haasteena ei niin-kään ole teknologia ja palveluiden ra-kentaminen vaan se, millä tavoin ver-kon kautta tapahtuva osallistuminen ja vaikuttaminen kohtaavat virkamies-valmistelun ja päätöksenteon.

Jotta verkossa tapahtuvalla vaikuttami-sella voisi olla todellista merkitystä, on valmisteluprosessien avauduttava sekä välittämään tietoa valmistelus-ta että myös ottamaan vastaan kansa-laisten osallistumista. Tämä edellyttää sekä prosessien että hallinnon osaami-sen vahvistamista. Huonosti toteutet-tuna ja näennäisenä verkkodemokratia ei vahvista luottamusta ja osallisuutta vaan pikemminkin rapauttaa niitä

Verkkodemokratia sekä tukee että haastaa edustuksellista demokratiaa

Läntisissä demokratioissa on ylei-sest i pyr i t ty rakentamaan kan -salais i l le uusia osal l istumis - ja

DE

Mo

Kr

AT

IA J

A o

SA

LL

IST

UM

INE

ND

EM

oK

rA

TIA

JA

oS

AL

LIS

TU

MIN

EN

Verkko- osallistumisesta tukea Euroopan demokratia vajeen paikkaamiseen

Sari Aalto-Matturi

Verkko ajatellaan usein vain välineeksi tai työkaluksi, jonka roolia tai merkitystä ei tulisi ylikorostaa. Teknologian kehityk-sellä on kuitenkin kautta historian ollut suuri merkitys yhteiskunnassa. Uudes-ta viestintäteknologiasta, kuten radiosta ja televisiosta, on yleensä aina odotettu tietä vahvempaan demokratiaan. Niin myös internetistä.

Verkko on avannut järjestöille ja yksit-täisille kansalaisille uusia tapoja orga-nisoida toimintaa, viestiä ja vaikuttaa. Käytännössä kaikki perinteiset kan-salaisvaikuttamisen muodot ovat jo löytäneet toteutusmuotonsa verkos-sa. Verkossa kirjoitetaan vetoomuksia, järjestetään mielenilmauksia ja boikot-teja, kampanjoidaan ja otetaan kantaa.

Internet antaa tilaa uudenlaiselle vuo-rovaikutukselle sekä kansalaisten kes-ken että kansalaisten ja päätöksente-kijöiden välillä. Uuden tieto- ja vies-tintäteknologian avulla kansalaisen on mahdollista hankkia itselleen tie-toa muodostaakseen mielipiteensä, ot-taakseen kantaa ja kohdatakseen pää-töksenteon entistä tasa-arvoisemmalta

pohjalta. Hänen on myös entistä hel-pompi verkostoitua ja yhdistää voi-mansa muiden samanmielisten kanssa. Verkko antaa tilaa ja kanavan monille äänille ja monenlaisille mielipiteille. Se avaa myös mahdollisuuksia suoran de-mokratian vahvistamiseen.

Osallistumisen uudet tuuletOsallistuminen on muutoksessa länti-sissä demokratioissa. Ilmeisin muutos on tapahtunut äänestysaktiivisuudes-sa, joka on ollut laskussa lähes kaikissa EU-maissa. Suomessa erityisesti nuor-ten äänestysaktiivisuuden lasku on ol-lut eurooppalaisittainkin verrattuna erittäin nopeaa. Myös järjestötoimin-ta on yleisesti murroksessa. Erityisesti

”demokratiavyöhykkeellä” toimivat eli vaikuttamaan pyrkivät järjestöt kanta-vat yleisesti huolta tulevaisuudestaan ja kokevat vaikeaksi puhutella aikuis-tuvia uusia sukupolvia.

Samaan aikaan perinteisten osallistumis-muotojen rinnalle on kasvanut uuden-tyyppistä verkostoituvaa ja usein ver-kossa organisoituvaa kansalaistoimin-taa. Uusimuotoiselle osallistumiselle on tyypillistä hetkellisyys, elämyksel-lisyys ja projektimaisuus.

Osallistumisen muutos on vahvasti su-kupolvikysymys. Tutkimukset kerto-vat, että isolle osalle nuorista yhteis-kunnallinen vaikuttaminen ja sen pe-rinteiset keinot jäävät vieraiksi. Sen sijaan uudentyyppisen, epämuodolli-sen ja verkossa organisoituvan kan-salaistoiminnan on ajateltu olevan nimenomaan uusien sukupolvien osallistumista.

Page 9: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

16 17

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

vaikutusmahdollisuuksia verkossa. Myös esimerkiksi Barack Obaman hallinnossa USA:ssa hallinnon verk-ko-osallistumisen kehittäminen on ol-lut vahvasti esillä nimenomaan osana hallinnon avoimuuden vahvistamista.

Euroopan neuvosto suositteli vuonna 2008 jäsenmaita vahvistamaan edus-tuksellista demokratiaa verkkodemo-kratiaa kehittämällä. Euroopan neu-voston suosituksessa korostetaan, että verkkodemokratia voi vahvistaa demo-kratiaa ja auttaa palauttamaan kansa-laisten hiipuvaa kiinnostusta politiik-kaan ja demokraattisiin prosesseihin. Suositus painottaa, että kyse ei ole mis-tään demokratian uudesta lajista vaan uuden teknologian hyödyntämisestä vahvistamaan olemassa olevaa demo-kratiaa sekä demokraattisia rakenteita ja prosesseja.

On selvää, että verkon kehitys kuiten-kin myös jossain määrin haastaa edus-tuksellisen demokratian rakenteita ja menettelytapoja. Tietoyhteiskuntake-hityksen, yleisen tiedollisten valmiuk-sien nousun ja edustuksellista päätök-sentekoa kohtaan koetun luottamuk-sen heikentymisen myötä myös suoran demokratian vaatimukset ovat olleet kasvussa.

Uusi tieto- ja viestintäteknologia kuiten-kin avaa uudelleen mahdollisuuksia kansalaisten suoraan osallistumiseen. Parhaillaan valmistellaan sekä euroop-palaisen kansalaisaloitteen että kan-sallisen sisällöllisen kansalaisaloitteen käyttöönottoa. Molempia valmistelta-essa on tärkeää alusta asti miettiä, mil-lä tavoin kansalaisaloite toimivimmin

toteutetaan verkossa. Tulevaisuudes-sa sähköisen äänestämisen kehitys voi myös esimerkiksi laskea kunnallisten kansanäänestysten ja mielipidetiedus-telujen järjestämisen kynnystä.

Kansanäänestysten ja kansalaisaloittei-den ohella suoraa demokratiaa voidaan vahvistaa myös kehittämällä menette-lytapoja ja kanavia kansalaisten epä-muodolliseen osallistumiseen ja vai-kuttamiseen verkon välityksellä – ka-navia, joiden kautta kansalaiset voivat tuoda esille näkemyksiään ja toiveitaan, ja vaikuttaa käynnissä olevaan päätök-sentekoon ja valmisteluun.

Kansalaisten yhdenvertaisten osallistu-mis- ja vaikutusmahdollisuuksien vah-vistaminen EU:ssa on myös Lissabonin sopimuksen velvoite. Yhdenvertaisuu-den näkökulmasta verkkodemokratia on sekä mahdollisuus että haaste. On selvää, että EU-kansalaisten valmiudet osallistua ja vaikuttaa verkossa vaihte-levat huomattavan paljon. Erityisesti varttuneemman väestön keskuudessa internetin käyttö on toistaiseksi olen-naisesti vähäisempää kuin nuorten tai työikäisten keskuudessa.

Toisaalta verkko osallistumisen tilana ja kanavana on luonteva erityisesti niil-le nuorille ikäryhmille, joiden osal-lisuudesta kannetaan yleisesti huol-ta ja joiden tarpeisiin perinteisemmät osallistumisen ja vaikuttamisen ka-navat eivät näytä vastaavan. Usein on esitetty, että verkko vain vahvis-taisi jo valmiiksi aktiivisten osallistu-mis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Kuitenkin nimenomaan nuoremmis-sa ikäryhmissä verkon osallistumis- ja

vaikutusmahdollisuudet ilmeisesti voivat tavoittaa myös niitä, jotka eivät ole yhteiskunnassa erityisen aktiivisia muulla tavoin.

Verkkodemokratia osaksi laajempaa eurooppalaista demokratiapolitiikkaa

EU:ssa on viimeisen vuosikymmenen aikaan toteutettu lukuisia verkkode-mokratiaan – ja osallistumiseen liitty-viä hankkeita, joihin on saatu rahoitus-ta komissiolta, sekä muodostettu alan asiantuntijaverkostoja. Siinä missä ylei-sempää demokratiapoliittista valmiste-lutyötä ja linjauksia on tehty vasta har-vassa EU-maassa, verkkodemokratian kehittäminen ja mahdollisuudet ovat olleet varsin laajasti esillä.

Oikeusministeriön koordinoimassa, Suomen, Viron ja Ruotsin yhteises-sä ns. EPACE-hankkeessa (Exchan-ging good practices in promoting acti-ve citizenship) kartoitettiin 2009–2010 sekä demokratiapoliittisen valmiste-lun että verkkodemokratian kehitys-tä EU-maissa. Hankkeessa havaittiin, että verkkodemokratian kehittämisen näkökulmat ja painopisteet vaihtele-vat paljon eri puolilla Eurooppaa, eikä kokemusten ja innovaatioiden vaihto ole ollut niin vilkasta, kuin erilaisten hankkeiden ja asiantuntijaverkosto-jen perusteella voisi ajatella. Tiiviimpi vuorovaikutus maiden välillä ja keski-näinen oppiminen toisten kokemuksis-ta voisi edistää kehitystyötä huomat-tavan paljon. EPACE:n havaintojen perusteella voidaan myös pitää jos-sain määrin ongelmallisena sitä, että

verkkodemokratiaa kehitetään ikään kuin irrallisena asiana – verkkodemo-kratiaa koskevat strategiat ja visiot ei-vät ole osa laajempia demokratiapoliit-tisia visioita ja strategioita.

EU:n tasolla demokratiapoliittista kes-kustelua on käyty lähinnä keinoista edistää demokratiaa kehittyvissä de-mokratioissa, ei niinkään demokra-tian vahvistamisesta vakiintuneissa EU-demokratioissa. Kuitenkin huoli demokratian uskottavuudesta ja de-mokraattisen osallistumisen hiipumi-sesta on yhteinen jäsenmaille. Euroop-palainen keskustelu demokratian tule-vaisuudesta ja muutossuunnista voisi edistää kokemusten ja hyvien käytän-töjen leviämistä jäsenmaiden välillä. Verkkodemokratian mahdollisuuksia tulisi tarkastella osana linjauksia siitä, miten EU-kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia voidaan vah-vistaa sekä kansallisella että EU-tasolla.

Kirjoittaja on verk ko demo kra ti an mah-dollisuuksia tutkinut valt io tie tei den lisensiaatti, joka toimi de mo kra tia-asioiden vastuuvirkamiehenä oikeus-ministeriössä vuosina 2007-2010. Hän on myös valtionhallinnon, eduskunnan ja kuntien yhteisen verkkodemokratia-hankkeen puheenjohtaja.

DE

Mo

Kr

AT

IA J

A o

SA

LL

IST

UM

INE

ND

EM

oK

rA

TIA

JA

oS

AL

LIS

TU

MIN

EN

Page 10: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

18

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

KoMMENTTI

Verkko demokratian kehitystä ei saa

jättää puolitiehenLari Yltiö

Internet on tärkeässä osassa demo-kraattisen päätöksenteon läpinäky-vyyden sekä osallistumisaktiivisuuden parantamisessa. Kansalaiset pitäisi saada vaikuttamaan kansalaisjärjes-töjen kautta ja järjestöille tulisi luoda mahdollisimman hyvät toimintaedel-lytykset. Lakihankkeisiin vaikuttavat asiat kuten lainvalmistelut ministeri-öissä tulisi koota saman sivuston alle ja luoda keskusteluportaali, jossa vuo-rovaikutteinen kontakti virkamiesten sekä erityisesti kansalaisjärjestöjen, lobbaajien, tutkijoiden ja asiantunti-joiden kesken olisi mahdollista. Vir-kamiehet tulisi saada kommentoimaan verkossa annettua palautetta. Samat käytännöt tulisi ulottaa myös kun-nallistasolle. Eduskunnan valiokunti-en kokoukset, tai ainakin asiantunti-jakuulemiset tulisi saada internettiin, jotta kansalaisjärjestöjen toimintaedel-lytykset päätöksenteossa parantuisi-vat. Tämä tulisi ulottaa koskemaan myös kunnallista päätöksentekoa ja kunnanvaltuustojen kokoukset tuli-si saada videotaltiointeina verkkoon. Myös Euroopan unionin säädösval-misteluhankkeet tulisi saada saman portaalin alle. Asiaa ei tule jättää ai-noastaan EU:n toimielinten vastuulle.

Etäosallistuminen pitäisi mahdollistaa yhteiskunnallisessa ja yhdistystoimin-nan päätöksenteossa. Kansalaisaloit-teet tulisi voida allekirjoittaa sähköi-sesti, ja yhdistyksen kokouksien jär-jestämistä verkossa tulisi helpottaa. Valtion tulisi tukea vapaaseen lähde-koodiin perustuvien tietojärjestelmä-hankkeiden kehitystä, joilla etäosallis-tuminen niin yhteiskunnalliseen kuin yhdistysten päätöksentekoon helpot-tuisi. Tämä on erityisen tärkeää van-huksille ja liikuntarajoitteisille, mutta myös nuorille matalamman osallistu-miskynnyksen takia. Etäosallistumisen lisäksi olisi myös varmistettava, että ra-hankeräyssäännökset eivät estäisi lah-joittamasta lahjoituksia yhdistyksille tai spontaaneille liikkeille. Verkkode-mokratian kehitystä ei tulisi jättää puo-litiehen, ja tietojärjestelmähankinnat tulisi hoitaa kunnolla, jotta kansalai-set ottaisivat verkossa yhteisiin asioi-hin vaikuttamisen omakseen. Internet on helpoin tapa parantaa kansalaisten osallistumista päätöksentekoon.

Kirjoittaja on Piraattinuortenpuheenjohtaja.

DE

Mo

Kr

AT

IA J

A o

SA

LL

IST

UM

INE

N

Ulk

op

oli

tiik

ka

Page 11: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

20 21

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

EU:n ulkosuhteiden

murrosJuha Jokela

Euroopan unionin (EU) ulkosuhteet ovat murroksessa. Yhtäältä tähän vai-kuttavat ulkoiset haasteet kuten maa-ilmantalouden ongelmat, ilmaston-muutos, energia- ja turvallisuuskysy-mykset. Toisaalta murroksen taustalla vaikuttaa EU:n sisäinen kehitys. Vii-meisen kahdenkymmenen vuoden ai-kana integraatio on edennyt nopeasti juuri ulkosuhteiden alueella.

EU:n puitteissa toteutettu ulkosuhde-toiminta on koettu tärkeäksi nykyisiin haasteisiin vastaamisessa ja uhkien tor-jumisessa. Sillä on tavoiteltu myös vai-kutusvaltaa maailmanpolitiikassa. Suo-messa EU:n ulkosuhteiden lujittamien on nähty voimavarana. Se on katsottu edistävän Suomen turvallisuutta ja etu-ja. Lisäksi sen on katsottu lisäävän Suo-men vaikutusvaltaa maailmalla.

EU:n ulkosuhteiden vahvistuessa on hyvä pohtia EU:n maailmanpoliittis-ta roolia ja toiminnan tavoitteita. Mi-hin suuntaan EU:n toimijuus kehittyy? Heijasteleeko kehitys edelleen integ-raation perusarvoja? Toimiiko EU tu-levaisuudessakin vetovoimaisena mal-lina muille? Vai kehittyykö siitä omia etujaan tiukasti ajava suurvalta suur-valtojen joukossa?

Malli- vai suurvalta?Euroopan unionia on luonnehdittu sekä perinteiseksi suurvallaksi että uuden tyyppiseksi mallivallaksi. Aja-tus EU:sta suurvaltana on yhtä van-ha kuin integraatioprosessi. Se nojaa perinteiseen voima- ja valtapoliitti-seen ajatteluun, jossa korostuu EU:n vaikutusvalta sekä taloudellisten, po-liittisten ja turvallisuuteen liittyvien etujen puolustaminen. Ajatus kyt-keytyy tavoitteeseen rakentaa EU:sta liittovaltio.

Suurvaltanäkemykset ovat vahvistuneet viimeaikoina. George W. Bushin ulko-politiikka korosti Yhdysvaltojen joh-toasemaa maailmanpolitiikassa ja yk-sinapaista maailmanjärjestystä. EU:n ja joidenkin sen keskeisten jäsenvaltioi-den näkemyserot Yhdysvaltojen kans-sa ruokkivat keskustelua EU:sta Yh-dysvaltojen vastavoimana.

Bushin kauden jälkeen Euroopassa on jälleen korostettu transatlanttista yh-teistyötä maailmanpolitiikan veturina. Uusien talousmahtien aseman lujit-tuminen sekä Venäjän suurvalta-ase-man tunnustaminen osoittavat kuiten-kin maailman kulkevan kohti monina-paista järjestystä. Uusien suurvaltojen nousun on katsottu asettavan EU:lle yhä tiukempia vaatimuksia. Monien ar-vioiden mukaan EU:sta tulisi kehittää voimakas toimija, joka kykenisi takaa-maan Euroopan edut ja vaikutusvallan kiristyvän kilpailun olosuhteissa.

Ajatus EU:sta mallivaltana on jos-sain määrin tuntemattomampi eu-rooppalaisille. Viimeksi sen nos-ti otsikkoihin Iso-Britannian entinen

UL

Ko

po

LIT

IIK

KA

UL

Ko

po

LIT

IIKK

A

ulkoministeri David Milliband. Hä-nen mukaan EU:sta tulisi suurvallan sijaan kehittää mallivalta. Mallivalta-ajattelu korostaa integraation saavu-tuksia Euroopassa. Maailmansodista noussut uusi Eurooppa on kyennyt kääntämään tuhoon johtaneen kan-sallisen kilpailun yhteisöllisyydeksi ja vauraudeksi, josta muut alueet voivat ottaa oppia.

Ajattelussa korostuu myös uudenlainen maailmanpoliittinen toimijuus ja järjes-tys. Tämä nojaa globalisaatioon, syve-nevään monenväliseen yhteistyöhön ja kansainvälisen lain lujittumiseen. Uu-dessa järjestyksessä vahvoilla alueel-lisilla ja maailmanlaajuisilla järjestöil-lä on keskeinen rooli. Niillä on myös ylikansallista valtaa ratkoa valtioiden välisiä ristiriitoja.

Käytännössä EU:n ulkosuhteissa voi-daan havaita sekä mallivallan että suurvallan piirteitä. Mallivaltana EU on muun muassa edistänyt integraa-tiota muilla alueilla. Se on pyrkinyt ra-kenteellisiin muutoksiin maailmanpo-litiikassa ja ollut jossain määrin valmis tinkimään omista taloudellisista eduis-taan esimerkiksi ilmastopolitiikassa, jossa sen esimerkillinen politiikka on lisännyt sen vaikutusvaltaa. EU onkin ollut uuden maailmanlaajuisen ilmas-tosopimuksen pääarkkitehti.

Suurvaltana EU on toiminut erityisesti maatalouspolitiikassa, jossa se on aja-nut etujaan ja suojelut omaa maatalo-uttaan. Myös kauppapolitiikassa on havaittavissa omien etujen ajamista. Aika-ajoin näiden politiikkojen on kat-sottu olevan ristiriidassa esimerkiksi

EU:n kehityspolitiikan kanssa. Suurvalta-ajattelua on ruokkinut myös

Kööpenhaminan ilmastokokouksen epäonnistuminen. Kokouksessa joh-tavaan asemaan nousivat nopeasti ke-hittyvät taloudet ja Yhdysvallat. EU:n edustajat sivuutettiin viimehetken neuvotteluissa ja kokouksen päätök-set eivät vastanneet EU:n tavoitteita.

Mallivaltatoimijuutta on tarkasteltu kriittisesti myös siksi, että Euroopan integraatiota ei ole varauksetta seu-rattu muualla. Alueellinen kehitys ja maailmanlaajuinen yhteistyö perustu-vat erilaisten ja jopa kilpailevien mal-lien pohjalle. EU:lta onkin vaadittu li-sää aktiivisuutta ja strategisempaa toi-mintaa oman mallinsa ja monenvälisen yhteistyön edistämisessä.

Lissabonin sopimuksen katsottiin luo-van edellytykset tehokkaalle ulkosuh-detoiminnalle ja mahdollistavan stra-tegisemman toiminnan. Sopimuksen toimeenpanoon liittyvät sisäiset eri-mielisyydet ovat kuitenkin joidenkin arvioiden mukaan jopa näivettäneet EU:n ulkosuhdetoiminnan. Käytän-nön politiikan sijaan virkamiesten ja politiikkojen aika on kulunut instituu-tioiden rakentamiseen ja erimielisyyk-sien sovitteluun.

Laajenemis- ja naapuruuspolitiikat ilmentävät aktiivista mallivaltatoimijuutta

EU:lla on ollut keskeinen rooli Euroo-pan kahtiajaon päättymistä seuranneis-sa suuressa poliittisessa, taloudellises-sa ja sosiaalisessa murroksessa. Vuo-sina 2004 ja 2007 tapahtuneen suuren

Page 12: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

22 23

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

laajentumiskierroksen jälkeen unio-nin laajentumisprosessi on hidastu-nut, mutta ei pysähtynyt. Tällä hetkellä EU neuvottelee jäsenyydestä Turkin, Kroatian ja Islannin kanssa; neuvotte-lut Makedonian kanssa on tarkoitus käynnistää lähitulevaisuudessa. Myös Albania, Montenegro ja Serbia ovat hakeneet unionin jäsenyyttä.

Laajentumisen rinnalla EU:n ulkosuh-teissa on korostunut naapuruuspo-litiikkaa. Tämän tavoitteena on sitoa lähialueet tiiviimpään yhteistyöhön EU:n kanssa ja madaltaa unionin ul-korajoja erityisesti talouden ja kau-pan alueella. Naapuruuspolitiikalla on myös selkeitä vakauteen, demokrati-soitumiseen ja ihmisoikeuksiin liittyviä poliittisia tavoitteita.

Sekä laajentumis- ja naapuruuspolitiik-ka voidaan nähdä oivana esimerkki-nä EU:n aktiivisesta mallivaltatoimi-juudesta. Politiikat nojaavat vahvasti EU:n omaan kokemukseen integraati-osta. Niissä oletetaan, että EU:n mark-kinat ja arvot vetävät lähinaapureita puoleensa.

Mallivaltatoimijuuteen viittaa myös, että laajentumis- tai naapuruuspolitiikkaa on vaikea nähdä lyhyen tähtäimen ta-loudellisten tai poliittisten etujen ajami-sena. Vaikka kaupan ja talouden saralla sekä laajentuminen että naapuruuspo-litiikka palvelevat EU:n etuja pitkällä aikavälillä, lyhyellä tähtäimellä niistä ai-heutuu kustannuksia. Sisämarkkinoi-den avaaminen huomattavasti edulli-semman työvoiman maille ei myöskään ole aina ollut EU:n jäsenmaiden lyhyen aikavälin etujen mukaista.

Suurvaltatoimijuuden valossa laajen-tumista ja naapuruuspolitiikkaa voi-daan tarkastella erityisesti poliittises-ti ja sotilaallisesti. EU:n voidaan näh-dä tavoittelevan lisää vaikutusvaltaa maailmanpolitiikassa laajentamalla väestöpohjaansa, aluettaan ja vaiku-tuspiiriään. Joissakin arvioissa on ko-rostettu esimerkiksi Turkin strategi-sesti merkittävää sijaintia. Toisaalta laajentumis- ja naapuruuspolitiikassa on korostunut mallivaltatoimijuudel-le tyypillisesti kollektiivinen turvalli-suusajattelu – pitkäjänteinen rauhan-rakentaminen ja yhteistyö – etupiirien luomisen ja turvatakuiden antamisen sijaan.

Kansalliset intressit ja suurvaltatoimijuus nostavat päätään globalisaation hiipuessa

Jo ennen maailmanlaajuista rahoitus-markkinoiden kriisiä on puhuttu glo-balisaation hiipumisesta, jopa kriisistä. Yhteisten etujen sijaan maailmankau-passa ja -politiikassa on viimeaikoina korostettu kilpailullisia lähtökohtia ja kansallista ja/tai alueellista etuajattelua. Esimerkiksi kaupan vapauttamiseen pyrkivä Dohan kierros on pysähtynyt muun muassa riitoihin maataloustuot-teiden ja palveluiden vapauttamisesta. Kehityksen on katsottu johtuvan kiris-tyneestä kilpailusta, mutta myös rikkai-den talousmahtien asennemuutoksesta. Globalisaation suhteellista hyötyä on arvioitu yhä kriittisemmin muun muas-sa Yhdysvalloissa ja EU-maissa.

Omien markkinoiden suojelun pelättiin lisääntyvän rahoitus- ja talouskriisin

pyörteissä. Maailmanlaajuisen laman edessä G20-ryhmän puitteissa onnis-tuttiin kuitenkin sopimaan protektio-nismin torjumisesta ja koordinoimaan kansallisia elvytystoimia. Maailman-talouden epätasapainoon ja valuutta-kursseihin liittyvät kysymykset ovat kuitenkin lisänneet eripuraa ja jopa valuuttasodan uhkaa.

Yhdysvaltojen mukaan Kiina ei ole riit-tävässä määrin sitoutunut aiemmissa G20-kokouksissa sovittuihin toimiin epätasapainon korjaamiseksi ja luo-punut esimerkiksi valuuttansa keino-tekoisesta arvon heikentämisestä. Yh-dysvaltojen päätös lisätä keskuspank-kivetoista elvytystä on puolestaan tulkittu vastatoimeksi ja irtautumiseksi G20-koordinaatiosta. Tämä voi johtaa maailmanlaajuiseen suojautumiskier-teeseen ja yhteistyön hiipumiseen.

EU:n mahdollisuudet edistää tehokkaa-seen monenvälisyyteen ja yhteistyö-hön nojaavaa maailmanjärjestystä toi-mimalla mallivaltana on entistä vai-keampaa. Samalla vaatimukset EU:n suurvaltatoimijuudesta jäsenmaissa vahvistuvat. Esimerkiksi strategisis-sa kumppanuuksissa voidaan nähdä painopisteen muuttumista alueellisen yhteistyön edistämisestä EU:n etujen turvaamiseen ja suurvalta-aseman lu-jittamiseen. Panokset ovat kovat. Mi-käli EU ei pysty toimimaan pontevam-min ja vastaamaan ulkoisiin haastei-siin, usko sen tuottamaan lisäarvoon jäsenmaille horjuu. Tämä tarkoittaisi jäsenmaiden omien ulkopolitiikkojen korostumista ja yhteisen EU-toimin-nan asteittaista hiipumista.

Erityisen vaikean yhtälöstä tekee se, että Eurooppaa ravistelevan talous-kriisin myötä usko unioniin on horju-massa myös taloudellisen integraation ja yhteisvaluutan tulevaisuuden suh-teen. Kreikan mittavat pelastustoimet ja useiden EU-maiden talousongelmat ovat lisänneet vaatimuksia tiivistää in-tegraatiota. Toisaalta ne ovat lisänneet myös epäuskoa EU:n kykyihin ja unio-nin sisäistä hajaannusta. Tämä saattaa heijastua myös ulkosuhteiden hoitoon.

Miten käy mallioppilaan?EU:n ulkosuhteiden murros ja siihen liittyvät haasteet ovat merkittäviä Suo-men näkökulmasta. Vaikka virallises-sa politiikassa on alleviivattu Suomen EU-politiikan jatkuvuutta, poliittisessa keskustelussa on tapahtunut muutos. Suomen EU-politiikkaa on tarkasteltu entistä kriittisemmin kansallisten etu-jen valossa. Kriittisiä puheenvuoroja on kirvoittanut muun muassa EU:n laajentuminen ja sisäisten voimasuh-teiden muutokset. EU:n ytimen on to-dettu hajonneen ja komission vallan heikenneen. Perinteinen diplomatia, jäsenmaiden muodostamat koalitiot ja suurten jäsenmaiden väliset lehmän-kaupat ovat monien suomalaistenkin arvioiden mukaan lisänneet merkitys-tään EU-politiikassa.

Kansallisen edun ja EU:n välineellisen arvon korostamisen voidaan nähdä heijastelevan suurvalta-ajattelun li-sääntymistä myös Suomessa. Toisaal-ta sitä voidaan pitää rationaalisena vastauksena EU:n tehottomuuteen ja hajaannukseen. Vaikka EU:n kautta

UL

Ko

po

LIT

IIK

KA

UL

Ko

po

LIT

IIKK

A

Page 13: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

24 25

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

vaikuttaminen on edelleen Suomen ulkopolitiikan kulmakivi, myös muita vaikuttamiskanavia edistetään entistä pontevammin. Kahdenvälisten suhtei-den, yhteispohjoismaisen yhteistyön ja YK:n toiminnan merkitys on nousussa Suomen ulkopolitiikassa.

Kriittisempi lähestymistapa ja vaihtoeh-toisten vaikutuskanavien etsiminen on perusteltua. EU:n ulkosuhteiden kehitykseen liittyvistä negatiivisista-kin visioista on syytä puhua avoimesti tilanteessa, jossa unionin edelleen ke-hittäminen on ajautunut ainakin väli-aikaisesti vaikeuksiin. Toisaalta aktii-viseen mallivalta-ajatteluun perustu-va EU:n ulkoinen toiminta on pienen ja globalisoituneen maan etu. Tämän kaltainen ulkosuhdetoiminta tarkoittaa kykyä nähdä etujen turvaamiseen pe-rustuvaa suurvaltapolitiikkaa pidem-mälle myös EU:n jäsenmaissa.

Vaikka globalisaation ja Euroopan integ-raation suvantovaihe olisi totta, yhtä todellista on maailmantalouden keski-näisriippuvuus sekä globaalit ongelmat ja uhat, kuten ilmastomuutos ja köy-hyys. Kestäviin ratkaisuihin päästään vain globaalilla yhteistyöllä ja toimin-nalla. Sitovat sopimukset ja pelisään-nöt takaavat myös pienen valtion oi-keudet ja aseman suurvaltapolitiikan pyörteissä.

Se, kuinka vakavaksi globalisaation hii-puminen ja suurvaltapolitiikan koros-tuminen maailmanpolitiikassa muo-dostuu, ei ole yksin EU:n käsissä. EU:lla on kuitenkin lukuisia mahdol-lisuuksia vaikuttaa kehitykseen suun-taan. Suomen etu on mahdollisuuksien

täysimittainen hyödyntäminen. EU:sta tulisi kehittää entistä aktiivisempi ja vetovoimaisempi mallivalta. Tämä edellyttää esimerkillistä, vakuuttavaa ja aktiivista toimintaa EU:ssa jatkossakin.

Kirjoittaja on ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni –tutkimusohjelman ohjelmajohtaja.

KoMMENTTI

L’Europeà la finlandaise

Miika Tomi

EU:n suurvalta- ja mallivaltakehitys kulminoituu tällä hetkellä EU:n ul-kosuhdehallinnon (EUH) kohdal-la. Mikäli EU mielii olla merkittävä globaali toimija, on sen kyettävä or-ganisoimaan ulkoinen edustuksensa yhtenäisemmäksi ja tehokkaammak-si. Suomelle EUH:n kehitys on suu-ri mahdollisuus. Ulkoministeri Stubb totesi Ulkopoliittisen Instituutin se-minaarissa toukokuussa, että Suo-mi tavoitteleekin mahdollisimman vahvaa, kattavaa ja tehokasta EU:n ulkosuhdehallintoa

Suomen diplomaattiedustus ulottuu 77 maahan. EU-edustustojen arvioitu määrä tulee olemaan noin 130. Suu-rimpien unionimaiden edustustoja ei-vät uudet EU-edustustot lukumääräs-sä kuitenkaan päihitä. Esim. Ranskalla on edustus 166 maassa ja Iso-Britanni-alla 170 maassa. Selvää on siis, että näi-den maiden asema ei edustuksellisessa mielessä EUH:n kautta kohene ja uu-den tiedon osaltakin ne jäävät pääasi-allisesti luovuttajan asemaan.

Suomalaiset tietävät hyvin EU:n suunnan määräytyvän isojen jäsenmaiden, perintei-sesti Ranskan ja Saksan kesken. Jos tämä ranskalaissaksalainen veturi ei vedä, ei EU raiteillaan etene. Suomessa jää kui-tenkin usein pienemmälle huomiolle

EU:n toissijainen merkitys näiden mai-den ulkopolitiikassa. Pierre Moscovici, Ranskan entinen Eurooppa-ministeri ja luennoitsijani Sciences Po Paris’ssa, totesi Ranskan perinteisesti ajaneen ”L’Europe à la française” politiikkaa, siis ennemmin ranskalaista Eurooppaa kuin eurooppa-laista Ranskaa.

Nyt kun kansalliset intressit globalisaa-tion hiipuessa Jokelan mukaan koros-tuvat, saattaa myös EUH:n rakentumi-nen hankaloitua. Koska vahva EUH on Suomen etu hallituksen kokoon-panoon katsomatta, tulee unionin ul-koedustusta pyrkiä vahvistamaan ko-rostamalla ja lisäämällä sen mukanaan-tuomia hyötyjä. Suomelle tämä voisi tarkoittaa Venäjä-osaamisemme, Ah-tisaaren rauhanneuvottelijaperinnön tai neutraalin valtiokuvamme tarjoa-mista entistä vahvemmin koko unio-nin käyttöön. L’Europe à la finlanda-ise saavutetaan jakamalla kansallisia hyötyjä muille unionin jäsenille, jotta me hyötyisimme myös jatkossa. Lää-kitkäämme siis EU:n nykyisiä kasvuki-puja vanhalla lääkkeellä – Schumanin pienten askelten politiikalla.

Kirjoittaja on EU-rauhanturvaaja ja kansainvälisen politiikan opiskelija.

UL

Ko

po

LIT

IIK

KA

UL

Ko

po

LIT

IIKK

A

Page 14: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

27

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

EU tarvitsee yhtenäisen

maahanmuutto- ja turvapaikka-

politiikanThomas Bergman

Vapaan liikkuvuuden idea on EU:n pe-rusajatuksia. Periaate on tuonut meil-le mahdollisuuden asua, tehdä työtä ja opiskella muissa EU-maissa. Suomalai-nen voi opiskella Madridissa ja unkari-lainen tehdä töitä Suomessa. Samalla olemme kohdanneet myös haasteita. Kerjäläisetkin liikkuvat rajojen yli va-paan liikkuvuuden perusteella. Työn-tekijöitä lähetään maasta toiseen ja hei-dän todellisista työehdoistaan voi olla vaikea saada selkoa. Ongelmat perustu-vat tuloeroihin EU:ssa ja väestöryhmi-en eriarvoiseen asemaan. Nämä kysy-mykset mielletään usein maahanmuut-tokysymyksiksi, mitä ne eivät tarkkaan ottaen ole. Maahanmuutto koskettaa niin sanottujen kolmansien maiden asukkaita eli EU-maiden ulkopuolelta tulevia henkilöitä.

Suomen ensimmäisen EU-puheenjohta-juuskauden aikana vuonna 1999 Tam-pereen huippukokouksessa päätettiin, että EU alkaa kehittää yhteistä maa-hanmuuttoa koskevaa politiikkaa. En-simmäisten viiden vuoden aikana luo-tiin turvapaikkapolitiikkaa koskeva

miniminormisto. Tavoitteeseen pääs-tiin, mutta harmonisaatio jäi alhaiselle tasolle ja normit eivät ole luoneet ta-savertaisia olosuhteita toivotulla taval-la. Voimassa ovat tällä hetkellä direk-tiivit koskien pakolaisen ja toissijaista suojelua saavan henkilön määritelmää, direktiivi turvapaikkajärjestelmän me-nettelyistä ja direktiivi koskien turva-paikanhakijoiden vastaanottoa. Nämä direktiivit määrittävät minimitason. Jä-senvaltiot saavat ylläpitää suotuisam-pia sääntöjä. Yhteisten minimisääntö-jen lisäksi yhtenäistämistä on edistetty lisäämällä käytännön yhteistyötä turva-paikka-asioissa. Tällä hetkellä tavoittee-na on luoda yhteinen turvapaikkajärjes-telmä vuoteen 2012 mennessä.

Mutta miksi yhteiset normit ja käytän-nöt kansainvälisen suojelun alalla ovat välttämättömiä? Erot samasta maas-ta peräisin olevien turvapaikanhaki-joiden hakemusten hyväksymis- tai hylkäämispäätöksissä eri jäsenmaissa osoittavat, että nykyisessä järjestel-mässä on perustavanlaatuisia puuttei-ta. Tilanne johtaa herkästi siihen, että turvapaikanhakijat siirtyvät maasta toi-seen. Jos turvapaikanhakijan mahdol-lisuus saada suojelua maassa, jossa hä-nen hakemuksensa käsitellään, on alle prosentin ja naapurimaassa se olisi yli 90 %, on inhimillisesti täysin ymmär-rettävää, että hän haluaa siirtyä rajan yli naapurimaahan. Esimerkki ei ole tuulesta temmattu; EU-maiden suoje-lukäytännöt vaihtelevat todellakin hy-vin rajusti. Periaate, että jokaisella on tasavertainen oikeus suojaan eri puo-lilla EU:ta, ei tällä hetkellä toteudu.

MA

AH

AN

MU

UT

To

Ma

ah

an

mu

utt

o

Page 15: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

28 29

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

Jäsenvaltioiden kesken on sovittu ns. Dublin-menettelystä, jossa turvapaik-kahakemuksen käsittelystä on vastuus-sa se EU-maa, josta henkilö ensiksi tur-vapaikkaa haki. Mikäli henkilö hakee turvapaikkaa toisesta EU-maasta, hä-net palautetaan Dublin-menettelyn puitteissa ensimmäiseen hakumaahan. Yllä mainitsemani hakija siis palautet-taisiin ensimmäiseen maahan jos hän siirtyisi naapurimaahan. Järjestelmä ei ota kantaa siihen, että hänen mahdolli-suutensa saada kansainvälistä suojelua samalla huomattavasti heikkenee. Ha-kijan omasta näkökulmasta menettely on hyvin epäoikeudenmukainen.

Jäsenmaat pitävät kiinni siitä, että Dub-lin-järjestelmä on edelleen yksi yhtei-sen eurooppalaisen turvapaikkajärjes-telmän kulmakivistä. Myös komissio on todennut, että järjestelmän perusperi-aatteet ovat säilyttämisen arvoiset. Sil-lä on kuitenkin epäoikeudenmukaisia puolia niin kauan kuin jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja turvapaikkajär-jestelmissään ja ne myöntävät suojelua toisistaan poikkeavasti. Tämän ongel-man poistamiseksi tarvitsemme tiu-kemmat yhteiset normit niin, että toi-seen jäsenvaltioon siirretyillä henki-löillä on sama mahdollisuus suojeluun riippumatta siitä, missä jäsenmaassa hä-nen hakemuksensa käsitellään.

Harmonisaatiosta oikeudenmukaisuutta turvapaikkakäytäntöihin

Suojelun myöntämisen kriteerien li-säksi myös turvapaikkaprosessi on yhdenmukaistettava EU:ssa. Tällä

varmistetaan päätöksenteon oikeuden-mukaisuus ja tasapuolisuus. Myös tur-vapaikkajärjestelmissä on suuria eroja jäsenmaiden kesken tällä hetkellä.

Kaikkien jäsenmaiden tulee varmistaa jokaiselle suojelua tarvitsevalle turva-paikkamahdollisuus. Laittoman siir-tolaisuuden ehkäisemiseen ja ulkora-jojen suojelemiseen tarkoitetuilla toi-menpiteillä ei saa estää pakolaisten tuloa EU:hun, ja kaikkien pakolaisten perusoikeudet on turvattava. EU:n alueen ulkopuolelta pitäisi myös olla helpompi päästä suojan piiriin. Mo-nessa maassa turvapaikan saaneen ja toissijaisen suojelun perusteella oles-keluluvan saaneen asema on erilainen. Statukset tulisi yhtenäistää, jotta hen-kilöiden mahdollisuudet kotoutua oli-sivat yhteneväiset.

EU:ssa keskustelua on herättänyt myös se, että eri maat ovat eri asemassa kun tarkastellaan turvapaikanhakijoiden määriä. Suomi kuuluu maihin, joihin tulee väestöön suhteutettuna suhteel-lisen vähän hakijoita. Pienet Välime-ren maat Malta ja Kypros ovat aivan eri tilanteessa. Eteläiset maat ovatkin peräänkuuluttaneet solidaarisuutta. Tähän on löydettävä kestävät ratkai-sut. Avainasemassa tässä on kansallis-ten turvapaikkajärjestelmien kehittä-minen. EU on perustanut turvapaik-ka-asioiden tukiviraston, European Asylum Support Office (EASO). Vi-rasto tulee olemaan keskeisessä ase-massa tässä työssä. Kunkin jäsenval-tion voimavarat ja toimintaedellytyk-set tulisi saada sellaiseen kuntoon, että jäsenvaltio voi itse huolehtia

oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti alueeltaan turvaa hakevista ihmisistä.

Kun puhutaan solidaarisuudesta, ei voi pysähtyä vain tarkastelemaan EU:ta. Suurin osa maailman pakolaisista on edelleen kolmansissa maissa. EU:n täy-tyy tehdä yhteistyötä kolmansien mai-den kanssa, jotta maat voivat kehittää valmiuksiaan käsitellä muuttovirtoja ja pitkittyneitä pakolaistilanteita. Kol-mansien maiden suojelukapasiteettia parantamalla yhä useamman pakolai-sen tilanne paranee. EU:n toimia tällä saralla on myös kritisoitu itsekkäiksi, joten on tärkeää osoittaa, ettei EU näil-lä toimilla tähtää vastuun siirtämiseen kolmansiin maihin. Tästä syystä pako-laisten uudelleensijoittamisen lisäämi-nen pakolaiskiintiöpolitiikan kautta on keskeisessä asemassa. Kaikki EU-maat eivät tällä hetkellä vastaanota kiintiö-pakolaisia ja verrattuna uudelleensi-joittamisen ns. kolmeen suureen maa-han USA, Kanada ja Australia, EU:n uudelleensijoittamisluvut ovat vaati-mattomia. Kiintiöpolitiikka kiinnostaa kuitenkin yhä useampia EU-maita ja komission ehdotus EU:n uudelleensi-joittamisohjelmaksi jonka kautta kiin-tiöpakolaispolitiikka harjoittavat maat saavat tukea on kannatettava aloite.

Maahanmuutto ratkaisuna vanhenevan Euroopan ongelmiin

EU ei tähtää pelkästään turvapaik-kapolitiikan harmonisaatioon. Myös työperusteinen maahanmuutto on vahvasti EU:n agendalla. Euroopan väestön vanheneminen huomioon ottaen EU:n oma työvoima ei tule

tulevaisuudessa riittämään. Ennustei-den mukaan EU:n työikäisen väestön arvioidaan vähenevän vuoteen 2060 mennessä lähes 50 miljoonalla, vaik-ka nettomaahanmuutto jatkuisi nyky-tasolla, ja noin 110 miljoonalla ilman maahanmuuttoa. Maahanmuuton avulla voidaan jossain määrin vastata niihin ongelmiin, jotka syntyvät väes-tön ikääntyessä. Koko ongelmaa ko-konaisuudessaan ei kuitenkaan pysty-tä torjumaan pelkästään maahanmuu-tolla. Maahanmuutolla on kuitenkin merkittävä rooli, kun pyritään paik-kaamaan tulevaa työvoima- ja osaa-mispulaa. Tämä on välttämätöntä, kun halutaan lisätä EU:n kasvupotentiaalia ja vaurautta.

Tosiasia on, että EU kilpailee muun maa-ilman kanssa osaavista maahanmuut-tajista. Vuonna 2009 hyväksytyllä ns. erityisosaajadirektiivillä tähdätään EU-tasolla siihen, että yhteisöstä tuli-si houkuttelevampi kohde eri puolilta maailmaa tuleville korkeasti pätevöity-neille työntekijöille. Pelkästään kansal-liset toimet eivät riitä, sillä EU:n hou-kuttelevuuteen vaikuttaa myös mah-dollisuus liikkua jäsenvaltiosta toiseen sekä maahanmuuttajille ja heidän per-heenjäsenille mahdollisesti syntyvät sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet.

EU tarvitsee myös muuta työvoimaa kuin erityisosaajia. EU:n talouksissa on esimerkiksi rakenteellinen kausi-työvoiman tarve. Kolmansista mais-ta tulevat kausityöntekijät joutuvat usein työskentelemään ala-arvoisis-sa olosuhteissa. Komission direktii-viehdotuksella kausityöntekijöiden

MA

AH

AN

MU

UT

To

MA

AH

AN

MU

UT

To

Page 16: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

30 31

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

maahantulon edellytyksistä pyritään sekä maahantulon helpottamiseen että estämään kolmansista maista tulevien työntekijöiden hyväksikäyttöä.

Vaikka EU:n piirissä harmonisoidaan työperusteista maahanmuuttoa, nä-köpiirissä ei kuitenkaan ole, että jä-senmaat luovuttaisivat päätöksenteon maahanmuuttoasioissa täysin EU:lle. Jäsenvaltiot tulevat edelleen pitä-mään käsissään sen, että työperustei-nen maahanmuutto kolmansista maista vastaa kunkin jäsenmaan omaa tarvet-ta omilla työmarkkinoilla.

Eurooppalaisesta yhteistyöstä tukea kotoutumiseen

Kotoutumispolitiikan saralla EU ei täh-tää täysharmonisaatioon, mutta tekee laajaa yhteistyötä. Eurooppalainen yh-teistyö voi edistää entistä tehokkaam-pien kotoutumispolitiikkojen toteut-tamista jäsenvaltioissa kannustamal-la ja tukemalla jäsenvaltioiden toimia. Lissabonin sopimus antaa uudenlai-sia mahdollisuuksia lujittaa kansalli-sia politiikkoja yhteisesti hyväksytty-jen kotoutumisen perusperiaatteiden mukaisesti.

Yleisesti Euroopassa tunnustetaan se, että työ tukee kotoutumista. Lisäk-si kotoutuminen kytkeytyy vahvasti koulutukseen ja sosiaaliseen osallisuu-teen. Prosessi on kuitenkin kaksisuun-tainen. Kotoutumista onkin tarkastel-tava vuorovaikutteisena prosessina, jossa on hyvä etsiä avoimesti perin-teisten mallien lisäksi uudenlaisia lä-hestymistapoja ja menetelmiä kotou-tumisen tukemiseksi.

EU:n yhteinen maahanmuutto- ja turva-paikkapolitiikka saattaa vaikuttaa lo-puttomalta direktiivien kirjoittelulta ja uudelleenlaadinnalta ja sitä koske-vaa keskustelua voi olla vaikeaa seu-rata. Uskon kuitenkin, että meille kai-kille on selvää, että sitä tarvitaan. Ha-luammehan, että EU-maissa riittää työntekijöitä tulevaisuudessakin, että ne henkilöt, jotka tarvitsevat turvapai-kan, saavat sen riippumatta siitä, mihin EU-maahan he sattuvat ensimmäiseksi tulemaan ja että EU-maissa oleskele-vat kolmannen maan kansalaiset tule-vat osaksi eurooppalaista yhteiskuntaa.

Kotimaisessa maahanmuuttokeskuste-lussa kuulee usein sanottavan, että Suomen pitää seurata eurooppalaista linjaa. Se vaatii sen, että eurooppalai-nen linja ensin luodaan.

Kirjoittaja on maahanmuutto- ja-eurooppaministeri Astrid Thorsin erityisavustaja.

KoMMENTTI

Dublin-järjestelmällä EU-maat pakenevat

vastuutaanHusein Muhammed

Bergmanin artikkelissa mainittu Dub-lin-järjestelmä on periaatteessa kanna-tettava, mutta käytännössä se asettaa eri EU-maille hyvin erilaiset vastuut ja ennen kaikkea turvapaikanhakijat epäinhimilliseen tilanteeseen. Valtaosa turvapaikanhakijoista pyrkii Välime-ren kautta Eurooppaan. Heistä suuri osa jää Etelä-Euroopassa kiinni, jolloin heiltä otetaan sormenjäljet yhteiseen eurooppalaiseen rekisteriin. Pohjois-Euroopan maat, Suomi mukaan lukien, pitävät erittäin tiukasti kiinni pääsään-nöstä: turvapaikanhakija käännytetään käytännössä aina siihen maahan, jos-sa häneltä on ensimmäisenä otettu sormenjäljet.

Pohjois-Euroopan maiden viranomais-ten julkilausuttu kanta on se, että kai-kissa EU-maissa pitäisi hyväksyä tur-vapaikanhakijoita samoilla periaatteilla ja pakolaisille on annettava samat oi-keudet riippumatta siitä, mistä Euroo-pan maasta he ovat hakeneet suojelua. Periaate on kannatettava mutta täysin epärealistinen. Niin kauan kuin pikku-saari Malta tai talouskriisin nujertama Kreikka joutuu vastaanottamaan kym-meniä, ellei satoja, kertoja enemmän turvapaikanhakijoita kuin esimerkiksi Suomi, ne eivät voi tarjota samanlaista

suojaa ja vastaanottoa kuten maa, joka hyväksyy vuosittain korkeintaan pa-rituhatta pakolaista. Pohjois-Euroo-pan maiden pyrkimys saada kaikkialla EU:ssa voimaan samat kriteerit pako-laisten vastaanotolle ja hyväksymisel-le ei liitykään ensisijaisesti huoleen pa-kolaisista, vaan siihen, että vältettäisiin turvapaikanhakijoiden siirtyminen Ete-lä-Euroopan pakolaisille kurjista oloista Pohjois-Euroopan siedettäviin oloihin.

Mikäli EU-maat ovat todella halukkaita turvaamaan pakolaisten inhimillisen kohtelun, ratkaisuna ei ole yhteiset pe-lisäännöt pakolaisten vastaanottoon, vaan yhteinen vastuu sijoittaa EU:hun tulevat pakolaiset tasapuolisesti kaik-kiin EU-maihin. EU tarvitseekin yhtei-sen pakolaisviraston, jonka tehtävänä olisi päättää EU:n laajuisesti, millä kri-teereillä myönnetään turvapaikka tai muuta suojelua. Lisäksi virasto mää-rittelisi pakolaisten sijoittamisesta eri jäsenmaihin. Kunkin jäsenmaan tulisi vastaanottaa kaikista unionin hyväksy-mistä pakolaisista tietty osuus esimer-kiksi suhteessa jäsenmaan väkilukuun tai bruttokansantuotteeseen.

Dublin-järjestelmän remontista on pu-huttu vuosia, mutta Pohjois-Euroo-pan maat eivät ole halukkaita ottamaan vastuuta, eivätkä voi siksi tosissaan edellyttää myöskään Etelä-Euroopan maita parantamaan käytäntöään. Ti-lanne on käynyt kymmenille tuhansil-le pakolaisille jo sietämättömäksi.

Kirjoittaja on helsinkiläinen ihmisoikeus juristi.

MA

AH

AN

MU

UT

To

MA

AH

AN

MU

UT

To

Page 17: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

33

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

Historian-opetuksia ja

sokeaa teoriaa – Euroopan

talouspolitiikka vedenjakajalla

Mikko Sauli

Talous on äärimmäisen kuivakka ja tyl-sä puheenaihe. Marssipa mille tahansa nuorisotalolle, kulmakuppilaan, turul-le tai torille voi olla täysin varma, että aukaisemalla suunsa taloudesta voi raivata itselleen yksinäisen istumapai-kan. Ihmisten kiinnostus lopahtaa liian usein omaan lompakkotalouteen. Asi-oiden laajempi käsittely on kuitenkin välttämätöntä, jos halutaan ymmärtää yhteiskuntaa ja siinä vallitsevia val-tasuhteita yhtään omaa nenänvartta pidemmälle.

Euroopan unioni on keskeisesti talous-poliittinen rakennelma. Vaikka juhla-puheissa usein korostetaan eurooppa-laista arvoperustaa ja unionille kaavail-laan kansallisvaltion tunnusmerkkejä, todellisuudessa kyse on ensisijassa ta-loudesta. Kaikkein selkeimmin asia on näin talous- ja rahaliitto EMU:n jäsen-maissa, joihin Suomikin euroa käyttä-vänä valtiona lukeutuu.

Luon seuraavassa ensin lyhyet katsa-ukset maailmantalouden historiaan ja ajatusvirtauksiin sekä eurooppalai-seen nykytodellisuuteen poliittisen ta-louden näkökulmasta. Annan lopuksi muutamia toimenpidesuosituksia, joilla yhteistä talouspolitiikkaa voidaan ra-kentaa eteenpäin.

Eurooppa ja maailmantalouden historialliset muotivirtaukset

Alkupisteenä Euroopan yhdentymis-kehitykselle voidaan hyvällä syyllä pi-tää toista maailmansotaa. Yhdentymi-sessä on pitkälti kyse siitä, että toisen maailmansodan kauhut halutaan sy-sätä ikiajoiksi historiaan. Eurooppaan ei enää koskaan haluta sotaa. Hiili- ja teräsyhteisö, josta myöhemmin kasvoi Euroopan unioni, perustettiin 1951 si-tomaan valtioita toisiinsa taloudellises-ti ja estämään sotia.

Hiili- ja teräsyhteisöstä tähän päivään on tapahtunut paljon. Idealistisen startin jälkeen unioni on saanut kosolti uusia piirteitä, joista osaa voi hyvällä syyllä tarkastella vähintäänkin kriittisesti. Ta-louspolitiikan keskeiset merkkipaalut toisen maailmansodan jälkeisessä kehi-tyksessä ovat 70-luvun energiakriisi ja nykyinen finanssikriisi. Myös Neuvos-toliiton romahtamisella on suuri mer-kitys, mutta talouspolitiikan ja -teorian virtausten näkökulmasta se ei tarkoit-tanut vastaavaa mullistusta.

Toisesta maailmansodasta energiakrii-siin maailmantaloutta ja käytännös-sä kaikkia länsimaita hallittiin talous-politiikassa brittiekonomisti John Maynard Keynesin oppien mukaan.

TA

Lo

US

Ta

lou

s

Page 18: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

34 35

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

Pähkinänkuoressa Keynesin opit tar-koittavat julkisen vallan voimakasta roolia taloudessa niin investoinneissa, työllistämisessä kuin kysynnän säänte-lyssäkin. Keynesin ajattelu johtaa käy-tännössä yhteiskuntiin, jotka tunnem-me hyvinvointivaltioina, sillä tulonsiir-roilla on Keynesille talouspoliittisesti merkittävä tehtävä kysynnän ylläpi-tämisessä, lavea julkinen sektori näyt-telee yhteiskunnassa keskeistä roolia ja talouspolitiikan tärkein tavoite on täystyöllisyys.

70-luvulla energiakriisi ja kultakannan lopulliseen murtumiseen johtanut ns. Nixon-shokki toivat talouteen uuden-laisia teorioita, joiden käytännönsovel-lukset kulminoituvat 2008 alkaneessa finanssikriisissä. Uusi talousajattelu korosti yksityisen sektorin roolia ja markkinoiden itseohjautuvuutta, kun keynesiläisellä hyvinvointivaltioiden aikakaudella korostettiin julkista sek-toria ja markkinoiden sääntelyä. Ni-xon-shokki vapautti finanssi- ja pank-kitoiminnan kultareservien ikeestä, eikä näitä sektoreita ole kukaan pyr-kinyt suitsimaan ennen vuotta 2008. Uusklassiset opit syrjäyttivät keynesi-läisyyden asteittain myös Euroopassa ja niiden globaalisti ottaen puhdasop-pisimmaksi ilmentymäksi muodostui lopulta Euroopan keskuspankki.

Nykyinen kriisi ja uusliberalismin opit

Uusklassisesta talousteoriasta tuli glo-baalisti talouspolitiikan perusta vii-meistään Neuvostoliiton romahduk-sen myötä. Sen opit olivat selättäneet

reaalisosialismin, joten sen saavutuk-sia oli hankala kyseenalaistaa. Tässä ti-lanteessa Euroopan yhdentyminen otti merkittäviä nytkähdyksiä eteenpäin.

Kun talous- ja rahaliitto EMU varsi-naisesti perustettiin Maastrichtin so-pimuksen yhteydessä 1993, uusli-beraalit opit olivat ymmärrettävästi maineensa kukkuloilla. Valtaosa ta-lous- ja rahaliiton jäsenmaista sovel-si niitä tavalla tai toisella käytäntöön. Nämä kansalliset politiikat summattiin Euroopan keskuspankkiin. Euroopan keskuspankille haettiin poikkeuksel-lisen tiukka autonominen asema, joka mukailee hyvin uusliberaaleja ajatuk-sia hintavakauden eli inflaation kont-rolloimisen ensisijaisuudesta suhtees-sa kaikkeen muuhun, mukaan lukien työllisyyden hoitoon. EKP:n inflaatio-tavoite on alle kaksi prosenttia, mikä on historiallisesti tarkasteltuna todella vähän. Esimerkiksi Suomessa koettiin vielä 70- ja 80-luvuilla kaksinumeroi-sia inflaatiolukuja.

Ajatuksena oli, että rahapolitiikka ei kuu-lu demokratian alaan, vaan se tulee jät-tää asiantuntijoiden haltuun. Poliitik-koja ei haluttu päästää mekastamaan rahapolitiikan alalle ja mahdollisesti ai-heuttamaan inflaatiota lyhytnäköisellä työllisyyden tavoittelulla. Keskuspank-ki syntyi tällaisen ajattelun keskelle 1998 ja sen huomaa edelleen selvästi EKP:n harjoittamasta politiikasta. Ra-hapolitiikka kuuluu euroryhmän osalta unionin ja EKP:n yksinomaiseen toimi-valtaan. Euromailla on hyvin rajallinen valikoima työllisyyspoliittisia keinoja käytettävissään.

Inflaation hillinnässä politiikkaa harjoite-taan pohjautuen ajatukseen, että kul-lakin yhteiskunnalla on luonnollinen työttömyyden taso (NAIRU eli Non-Accelerating Inflation Rate of Unemp-loyment), jonka alittaminen johtaa in-flaation kiihtymiseen. Siinä missä key-nesiläisessä politiikassa täystyöllisyys on tavoite sinänsä, uusliberaalissa kat-sannossa sitä ei voida saavuttaa, sillä täystyöllisyydellä olisi inflaation kan-nalta kiihdyttävä vaikutus.

2008 alkanut kriisi osoittaa hyvin Eu-roopan keskuspankin autonomisen aseman heikkoudet. Monet talous-kommentaattorit ovat läpi koko krii-sin kritisoineet EKP:n kykyä reagoida kriisiin. Siinä missä Yhdysvaltain kes-kuspankki ryhtyi ketterästi painamaan rahaa kriisin vaikutusten pehmentämi-seksi, EKP lähti tälle tielle myöhään ja pakon edessä. Tämä johtui siitä, että rahan painaminen istuu uusliberaaliin ajatteluun huonosti, koska sen usko-taan aiheuttavan väistämättä inflaatio-ta. Näin ei kuitenkaan ole toistaisek-si käynyt Euroopassa tai edes Yhdys-valloissa, jossa talouden tukipaketit ovat olleet huomattavasti Eurooppaa massiivisempia.

Sitten seurasi Kreikan kriisi, joka uhka-si koko talous- ja rahaliiton perustei-ta. Tapaus Kreikka siirsi finanssikrii-sin myötä hyvin alkaneen sääntelykes-kustelun painopisteen takaisin julkisiin velkoihin ja vajeisiin, jotka Kreikan ta-pauksessa ovat ennen muuta oire ra-hoitusmarkkinoiden vastuuttomas-ta toiminnasta ja holtittomasta lai-nanannosta. Valtiot tekivät kiireellä

päätöksen tukea Kreikkaa massiivi-silla rahasummilla, mikä herätti nä-rää ympäri Eurooppaa. Tällä päätök-sellä vaikuttaisi olevan kauaskantoisia vaikutuksia eurooppalaiseen talous-politiikkaan pitkälle tulevaisuuteen. Sama on sittemmin toistunut Irlannin tapauksessa.

Esitetyt vyönkiristyspaketit, joita erityi-sesti Saksa on ajanut Kreikan tapauk-sen pohjalta kaikille vastaavaan tilan-teeseen päätyville maille, uhkaavat va-kavasti keynesiläisen talouspolitiikan harjoittamisen mahdollisuuksia koko unionin alueella. Ne uhkaavat myös kriisitalouksien selviytymiskykyä, sil-lä talouskriisissä julkiset toimet ky-synnän ylläpitämiseksi ovat tärkein tapa pitää talouden rattaita pyörimäs-sä ja välttää työttömyyden kohtuuton lisääntyminen.

Vyönkiristyksestä voi myös seurata, että Kreikan kriisin seurauksena euroalu-een päätöksenteossa siirrytään ”euro ja ääni” -periaatteeseen. Malli on tuttu muun muassa Kansainvälisestä valuut-tarahastosta, jonka valta sieltä lainan-neiden maiden talouspolitiikkaan on liki diktatorinen. Eräät saksalaiskom-mentaattorit ovat paheksuneet Saksan vyönkiristyspuheita juuri tästä syystä.

Tapaus Suomi – ajopuuna Euroopassa

Suomi on koko EU-jäsenyytensä ajan ollut talouspolitiikan saralla eräänlai-nen ajopuu. Lähinnä Suomi on tyy-tynyt peesaamaan muiden kanto-ja usein mukaillen Saksan linjaa, jos Suomella mitään sanottavaa yleensä

TA

Lo

US

TA

Lo

US

Page 19: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

36 37

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

on ollut. Poikkeuksen muodostivat valtiovarainministeri Jyrki Kataisen pullistelevat sooloilut Kreikan ja Ir-lannin kriisien yhteydessä. Vakuuk-sista puhuminen ei suvereenien valti-oiden kohdalla ole relevantti kysymys, vaikka sitä kautta poliittisia irtopisteitä olisikin jaossa. Samoin liiallinen vyön-kiristäminen uhkaa kriisitalouksien kokonaiskysyntää.

Suomen EU-politiikalle tyypillinen sisäl-löllisen vision puute paistaa tälläkin politiikan lohkolla selkeästi. ”Kaikkiin ytimiin meneminen” ilman sisällöllis-tä visiota niissä harjoitettavasta poli-tiikasta ei kanna kovin pitkälle. Suo-men kannattaisi toimia sen puolesta, että keskustelua unionin harjoittamas-ta talouspolitiikasta saataisiin laajen-nettua yhden koulukunnan näkemyk-siä laajemmalle. Tämä ei kuitenkaan näytä todennäköiseltä.

Suomen kannalta toinen olennainen huomio liittyy unionin rooliin globaa-lissa kauppajärjestelmässä. Suomella itsellään ei ollut suoranaisia siirtomai-ta. Vanhat suuret jäsenmaat ovat sen sijaan tottuneet maailmanherruuteen eivätkä millään haluaisi päästää sii-tä irti. Globaali kauppajärjestelmä on eräänlainen pehmeän imperialismin muoto, jonka kautta Eurooppa pitää kiinni suuruutensa rippeistä.

Sisämarkkinoiden kautta varmistetaan tarpeeksi suuri markkina-alue, jolla eu-rooppalaiset yritykset voivat kehittyä globaaliin mittakaavaan. Suomi on EU-jäsenyytensä myötä kenties syvemmäl-lä globaaleissa voimapoliittisissa peleis-sä, kuin täällä usein ymmärretäänkään.

Mitä kriisistä voi oppia? – Tulevaisuuden talouspolitiikkaa EU:ssa

Talouspolitiikka missä tahansa euro-maassa on yhteisen rahapolitiikan ai-kakaudella väistämättä torso. Käytössä oleviksi keinoiksi jäävät käytännössä julkiset investoinnit, joihin unionin si-sämarkkinapolitiikka ei kannusta, suo-ra julkinen työllistäminen ja julkiset hankinnat. Kreikan kriisin seuraukse-na jäsenmaiden talouspoliittinen toi-menpidevalikoima uhkaa kaventua entisestään, jos kriisitilanteet johta-vat jatkossa automaattisesti vyönkiris-tyskuurille. Unionin talouspolitiikan perusteet tulisi miettiä täysin uusiksi, jotta jäsenmailla säilyisi edes auttava kriisinhallintakyky.

Ensinnäkin EKP:n autonomia tulisi pur-kaa ja poliittista ohjausta vahvistetta-va. Ranskan presidentti Nicolas Sar-kozy on kaudellaan toistuvasti moitti-nut EKP:n korkopolitiikkaa ja vaatinut keskuspankkia kiinnittämään enem-män huomiota työllisyyteen ja kas-vuun. Kannatan lämpimästi Sarkozyn ajatuksia ja pidän niitä täystyöllisyy-den Euroopan luomisen edellytykse-nä. Inflaatiota ei tietenkään tule pääs-tää täysin käsistä, mutta jonkinlainen vastaantulo työllisyyden suuntaan oli-si pikimmiten saatava aikaan.

EKP:n toimintaa pitäisi myös mukauttaa siten, että jäsenmaille jäisi enemmän vapauksia päättää talouspolitiikan suunnasta. Tilanne, jossa ainoastaan uusklassisen mallin mukainen talous-politiikka on mahdollista unionin alu-eella, on kestämätön. Juuri tältä osin

vyönkiristyskuureista puhuminen on vastuutonta. On toki totta, että useis-ta Euroopan maista löytyy kestämät-tömiä budjettialijäämiä, mutta myös näissä maissa julkisella sektorilla tulee olla mahdollisuus reagoida kriisitilan-teisiin ja vaalia työllisyyttä. Muutoin rahoituslaitoksien vastuuttoman po-litiikan kärsijöiksi jäävät lopulta krii-simaiden tavalliset kansalaiset.

Kolmanneksi EU:n olisi kokonaisuudes-saan tarkasteltava suhdettaan markki-noiden vapauteen. Villi finansoitumis-kehitys, joka alkoi dollarin kultakanta-kytkennän purkamisesta, on vyörynyt pisteeseen, jossa yksityiset pankit ovat liian suuria kaatumaan. Yhdysvalloissa on jonkin verran keskusteltukin pank-kien koon rajoittamisesta, jotta ”too big to fail” -tilanteita ei pääsisi synty-mään. Euroopassa tätä puolta asiasta ei ole tarkasteltu juuri lainkaan vaikka ehdottomasti pitäisi.

Neljänneksi EU:n tulisi aktivoitua fi-nanssitransaktioveron toteuttamises-sa. Tästä on joitakin merkkejä jo il-massakin. Unionin budjettiosasto on esittänyt veron käyttöönottoa unionin toiminnan rahoittamiseksi. Tällainen vero olisi ensiaskel, vaikka nyt pöy-dällä olevat veroehdotukset eivät vie-lä markkinoita vakauttaisikaan pienen veroprosenttinsa vuoksi. Tärkeämpää kuin unionin toiminnan rahoittami-nen olisi kuitenkin pyrkiä suitsimaan finanssimarkkinoita aidosti globaaleil-la järjestelyillä.

Kaiken kaikkiaan ajattelun tulisi nyky-tilanteessa kulkea seuraavasti: meillä on kriisialtis järjestelmä. Mitä meidän

tulee tehdä, jotta tulevat kriisit voi-daan estää? Tällä hetkellä näyttää sil-tä, että järjestelmätason uudistuksia ei tapahdu, jos talouskehitys jatkuu edes auttavasti. Oletettavissa on uu-sia finanssikriisejä tulevaisuudessa, sil-lä tähänastinen pikkunikkarointi ei jär-jestelmää korjaa suuntaan tai toiseen.

Kirjoittaja on Suomen Attacin puheen-johtaja ja vasemmistoaktivisti.

TA

Lo

US

TA

Lo

US

Page 20: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

38

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

KoMMENTTI

Ympäripyöreiden toiveiden sijaan

käytännön toimenpide -ehdotuksia

Elina Lepomäki

Mikko Sauli luotaa artikkelissaan väl-jästi EU:n taloushistoriaa enkä aio sii-hen puuttua. Sen sijaan Saulin ehdo-tukset tulevaisuuden talouspolitiikaksi herättävät kysymyksiä käytännön ta-solla. Saulin mukaan ”EKP:n autono-mia tulisi purkaa ja sen poliittista oh-jausta olisi vahvistettava”. Hän katsoo, ettei keskuspankki ole kiinnittänyt huomiota työllisyyteen ja kasvuun sen mandaatin ollessa hintavakauden vah-dinta. Avoimeksi jää, mitä konkreet-tisia toimia Sauli olisi keskuspankilta toivonut työllisyyden ja kasvun tuke-miseksi. Millä tasolla kirjoittaja olisi pi-tänyt ohjauskoron viimeisen 10 vuo-den aikana?

Saulin vetoomus on mielenkiintoinen, sillä EKP:a ja muita länsimaiden kes-kuspankkeja kritisoidaan nimenomaan siitä, että ne pitivät korot liian alhaalla koko 2000-luvun ajan. Tämän löysän rahapolitiikan katsotaan johtaneen fi-nanssikriisiin niin meillä kuin Yhdys-valloissa. Olisiko Sauli pitänyt ohjaus-koron työllisyyden ja kasvun nimissä siis vielä alempana? EKP:n ohjauskor-ko on keskuspankin toiminnan aikana

ollut vain kahteen otteeseen yli neljä prosenttia, 2000/2001 vaihteessa sekä 2007/2008. Neljän prosentin ohjaus-korkoa ei voi pitää vielä kovin kireä-nä; etenkään kun samanaikaisesti in-flaatio piti reaalikoron yhdessä, kah-dessa prosentissa.

”EKP:n toimintaa pitäisi myös mukaut-taa siten, että jäsenmaille jäisi enem-män vapauksia päättää talouspolitiikan suunnasta.” Kirjoittaja ei kerro, mitä talouspolitiikan keinoja keskuspankki on valtioilta vienyt - vai kaipaako Sauli jopa keskuspankin ja siten koko euro-järjestelmän lakkauttamista? Talouspo-litiikkaan kuuluu rahapolitiikan lisäksi mm. finanssi-, tulo-, ulkomaankauppa-, elinkeino- sekä aluepolitiikka. Jos kes-kuspankilta viedään sen ainoa ase, ra-hapolitiikka, niin sille ei paljon jää teh-täviä jäljelle (vrt. Suomen pankki).

Sauli vaatii lisäksi EU:lta suitsia mark-kinoille sekä aktivoitumista finanssit-ransaktioveron suhteen. Suitsien vaa-timinen on tällaisenaan melko ympä-ripyöreää eikä Sauli myöskään kuvaa käsitystään finanssitransaktioverosta. Sauli peräänkuuluttaa työllisyyttä ja kasvua, mutta transaktiovero rahoite-taan lopulta pankkien asiakkaiden pus-sista eikä se sellaisenaan lisää markki-noiden likviditeettiä eikä siten myös-kään talouden toimeliaisuutta.

Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri. Hän on ko-koomuksen ehdokkaana kevään 2011 eduskuntavaaleissa.

TA

Lo

US

En

erg

ia ja

ym

rist

ö

Page 21: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

40 41

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

Paljon vettä on virrannut niin Tona-vassa, Elbessä kuin Kemijoessakin sit-ten Euroopan atomienergiajärjestön perustamisen 1950-luvulla muiden Euroopan yhteisöjen rinnalle. Toisen maailmansodan jälkeisessä jälleenra-kennuksen Euroopassa energiapoli-tiikka oli ohuen kapea insinööritie-teiden juuriverso, jota hallitsivat vain asialleen vihkiytyneet tiedemiehet. Ta-vallisilla kansan valitsemilla poliitikoil-la ei ollut sanomista siihen, miten hiili tai uraani halkeaa. Puolueet ja päättä-jät keskittyivät vääntämään siitä, tuot-taako markkinoiden valtaan perustu-va kapitalismi vai valtiokomentoon perustuva sosialismi enemmän talou-dellista hyvää raunioituneelle Euroo-palle. Ympäristöpolitiikkaa ilmastopo-litiikasta puhumattakaan ei ollut kun-nolla edes olemassa.

2010-luvulla tilanne on erilainen. Ajatus alistetusta työväestä ja sikarisuisista porhoista työnantajina on kadonnut historiankirjojen lehdille ja sen myötä eurooppalaisen ja globaalin talouspoli-tiikan perusjännite on siirtynyt toisaal-le. Palvelu- ja informaatioyhteiskun-ta ja sen jäsenet vaativat tarpeidensa tyydyttämiseksi entistä kiihtyvämpää

kasvua. Toisaalta Aasian ja Latinalai-sen Amerikan nouseminen kansain-väliseen talouskilpailuun on nostanut esille sen, että maapallomme ei kestä enää kauaa luonnosta ja ympäristöstä piittaamatonta voitontavoittelua. Ih-miskunnan halu parantaa aineellisia olojaan loputtomasti on synnyttänyt uuden ympäristöuhan: ilmastonmuu-toksen. 2010- ja 2020-lukujen poliitti-seksi perusjännitteeksi onkin muodos-tunut vastakkainasettelu talouskasvun ja ympäristön välillä.

Uudesta ympäristön ja talouden ristirii-dasta kumpuava jännite johtaa siihen, että kansantalouksien ja talousaluei-den väliselle kilpailulle asetetaan uudet mittarit. Taloudellinen kilpailu muut-tuu ennen kaikkea kilpailuksi energi-asta, ruoasta ja puhtaasta juomavedes-tä. Vuoden 2008 finanssiromahduksen yksi mielenkiintoinen sivujuonne oli-vat ympäri maailmaa puhjenneet elin-tarvikekriisit. Rahamarkkinoiden lui-suminen osoitti, että ruoan riittävyys ei toteudu nykyisessäkään talousjärjestel-mässä. Akuutit nälänhädät muuttuvat 2020-luvulla krooniseksi ongelmaksi, mikäli väestönkasvu ja ilmastonmuu-toksen kiihdyttämä peltoja tuhoava aavikoituminen jatkuvat ennallaan. Lisäksi epäreilu kansainvälinen kaup-pa kannustaa kehittyviä maita vaihta-maan vehnät ja maissit tupakaksi tai huumekasveiksi. Samat tekijät aiheut-tavat kuivuutta ja niukkojen vesivaro-jen pilaantumista. Informaatioyhteis-kunta, jota kohti kuljetaan niin Tampe-reella kuin Tansaniassa tarvitsee entistä enemmän sähköä ja lämmitys- taikka

jäähdytysvoimaa. Energian luotettava ja tasainen saatavuus on nykyajan yh-teiskunnan elinehto.

Taloudellisen kilpailun lisäksi luonnon-varojen riittämättömyys johtaa valitet-tavasti poliittiseen kilpailuun. Kaup-pasaarrot ja boikotit voivat riistäytyä tykkidiplomatiaksi, kun talousalueiden vääntö energiasta ja ruoasta muuttuu avoimiksi sodiksi. Koko tämän kehi-tyskulun johtopäätös on varmaankin se, että niin Suomen kansallisesti kuin EU:n globaalin tason toimijana pitää huolehtia omasta elintarvikkeiden ja energiantuotannostaan. Siinä missä vuonna 1957 poliittinen järjestelmä saattoi huoletta antaa energia-alan toimia rauhassa oman mielensä mu-kaan, vuonna 2011 energiapolitiikasta on tullut avainpolitiikanlohko, jonka alkeet jokaisen vähänkään uskottavan poliitikon on hallittava.

Ilmastopolitiikka ja energiapolitiikka naamioina

Energiakysymysten nouseminen po-liittisen keskustelun keskiöön on syn-nyttänyt mitä erilaisimpia hankkeita, joita perusteellaan ilmastonsuojelul-la sekä sähkön tai lämmön saannilla. Usein ne ovat ideologisesti virittynei-tä ja perustuvat jonkin aatesuuntauk-sen syviin dogmeihin, eivätkä kylmiin tosiasioihin. Ilmastopolitiikalla on pe-rusteltu niin Vuotoksen allasta – pe-rusteena tulevaisuudessa lisääntyvät tulvat – kuin rakentamisen rajoittamis-ta suurten kaupunkien ulkopuolella. Suomessa ilmasto- ja energianaamioi-den hyödyntäjinä ovat profiloituneet

kaksi ryhmää: cityvihreät ja kova oi-keisto liittolaisenaan ydinvoimaklus-teri. Vihreän liiton kaupunkilaissiiven ydin on kaikin keinoin halunnut edis-tää ilmastonaamarin avulla suoma-laisten keskittämistä Tampereen ete-läpuolelle. Cityvihreät ovat pyrkineet todistamaan hiilidioksidipäästöjen rä-jähtävän käsiin, ellei kaikkia suomalai-sia saada pakattua yhden junanradan varrelle mahdollisimman korkeisiin tornitaloihin. Kokoomuslainen asunto-ministeri Jan Vapaavuori on kompan-nut cityvihreiden toiveita. Kokoomus on muutoin kokonaisena puolueena asettunut rintamaan, jossa uskotaan ydinenergian ratkaisevan suurin piir-tein kaikki länsimaiden sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat. Ydinvoima-lobbareiden tapa kaapata ilmaston-muutos omaksi käsikassarakseen on hyvin mielenkiintoinen. Kyseessä on yleiseurooppalainen ja globaali trendi.

Energiapolitiikalla on myös monia ulko- ja turvallisuuspoliittisia yhteyksiä. Klassinen esimerkki energian saata-vuudesta ulkosuhteiden lyömäasee-na ovat Venäjän maakaasutoimituk-set. Venäjä on käyttänyt useita ker-toja ulkopoliittisena painostusaseena energiaa kun se on halunnut vaikut-taa naapurivaltioidensa linjoihin. On myös selvästi nähtävissä, että valtioi-den energiahuollon rakenne ja teol-lisuuden tarpeet vaikuttavat niiden suhtautumiseen kansainväliseen yh-teistyöhön niin EU:ssa kuin laajem-minkin. Kiina ja USA ovat vikuroi-neet kansainvälistä ympäristösäänte-lyä vastaan, koska niiden teollisuudet

EN

Er

gIA

JA

YM

rIS

EN

Er

gIA

JA

YM

rIS

Syvänvihreä vai uraaninhohtoinen

Eurooppa?Antti Kurvinen

Page 22: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

42 43

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

ja talousjärjestelmät tarvitsevat paljon energiaa, jota tuotetaan pääsääntöises-ti uusiutumattomilla luonnonvaroilla. Suhtautuminen kaasu- ja öljyputkiin riippuu taas kovasti siitä, mistä ne on tarkoitus vetää. Maat, joiden geopoliit-tinen painoarvo kasvaa tärkeän putken ansiosta, kannattavat sitä. Samoin toi-mivat valtiot, joiden energiansaanti riippuu putkesta. Vastustajat löytyvät usein kateellisista naapureista tai niistä maista, joiden energiasektoreiden me-nestystä uusi reitti uhkaa. Energia- tai ympäristöpolitiikaksi naamioitujen ul-kopoliittisten operaatioiden paras eh-käisijä on vahva omavaraisuus energi-antuotannossa ja energiatehokas teol-lisuus ja yhteiskunta.

Asuminen ja energiaTeollisuuden ohella energiapoliittises-ti vähintään yhtä tärkeä elämänala on asuminen. Asumisen energiatehok-kuus ja puhtaalla energialla tapahtu-va lämmittäminen tai jäähdyttäminen ovat avainasioita niin kansallisesti kuin EU:ssa. Isoissa metropoleissa on mah-dollista saada energia ”loputtomaan” kiertoon, mikäli urbaanista elämästä syntyvä jätevirta otetaan hyötykäyt-töön. Jätteiden polton ja muun käsitte-lyn lisäksi maa- ja kaukolämmön suu-rempaa hyödyntämistä tarvitaan. On surullista, että Suomen kärkimetropoli Helsinki elää ”kivihiilikaudella” näissä kysymyksissä – kivihiili on tunnetusti yhä pääkaupunkimme energiapolitii-kan pohja.

Suomi eroaa monista muista EU-maista siinä, että olemme suuri harvaanasuttu

maa. Suomalainen elämänmuoto on aina suosinut pienyhdyskuntia ja omaa tilaa. Asutus varmasti keskittyy hieman nykyisestä, mutta merkittävää yhdyskuntarakenteen muutosta ei ole näköpiirissä. Meidän siis täytyy miet-tiä, miten hajautetussa maassa maatilat ja pientalot pystytään lämmittämään mahdollisimman puhtaasti. Avainase-massa on rakentaminen. Puuraken-tamista on kehitettävä. Niin sanotut plus- ja nollaenergiatalot ovat mielen-kiintoisia vaihtoehtoja. Niillä tarkoi-tetaan sellaisia rakennuksia, jotka ei-vät kuluta juurikaan energiaa tai jopa pystyvät tuottamaan sitä tarpeitaan enemmän. Isot ja nykyaikaiset maati-lat voivat tulevaisuudessa tuottaa koko ympäröivälle maaseutukylälle tai –taa-jamalle tarvittavan energian. Haketta ja muuta biomassaa pitää hyödyntää.

Asumisen energiatarpeissa on keskeistä Suomen oloissa lämpö. Lämpöenergi-an tuottaminen sähköllä ei ole järke-vin ratkaisu. Tämä todentaa sen, et-tei ydinvoima ole todellinen ratkaisu asumisen tarpeisiin. Asumisen ener-giahuollossa kannattaa hyödyntää ko-timaisia vaihtoehtoja. Tämä pitää pa-letissa myös turpeen. Puuta ja turvet-ta on uudella teknologialla mahdollista polttamisen sijaan myös kaasuttaa.

Uraanivetoinen vai vihreän talouden Eurooppa?

Suomessa näyteltiin vuoden 2010 ke-väällä ja kesällä vastenmielinen näy-telmä. Ydinvoiman tuottajat ja hei-dän lähipiirinsä onnistuivat luomaan ydin voi ma lupien huuto kaupan, jossa

analyyt tinen ja kriittinen keskustelu Suomen energiastrategiasta la kais tiin ma ton alle. Ydin voi ma lu vi sta päät-tä mi s tä ei ha lut tu nähdä vuosikym-meniä vaikuttavana strategisena va-lintana, vaan ”pakkona”, jota ilman Suomi halvaantuu. Sama prosessi on edessä monessa muussa uni oni maa-ssa ja todennäköisesti jossa kin muo-dossa myös Euroopan parla men tissa. Ydinvoimakeskustelun taustalla välk-kyvät mahdolliset yleiseurooppalaiset sähkömarkkinat. Ydinvoima-alan toi-mijat tietävät tämän ja pyrkivät siksi omilla toimialueillaan vahvistamaan asemiaan.

Mikäli Eurooppa tekee strategisen va-linnan ydinvoiman hyväksi, kehittyvät maat tulevat perässä Afrikkaa myöden. Sellainen todellisuus ei ole kovin toi-vottava, sillä ydinvoimassa on kolme ongelmallista kohtaa, miksi sen varaan nojautuminen on vaarallista. Ensinnä-kin onnettomuusriski on pienuudes-taan huolimatta olemassa. Vaikka mo-dernit ydinvoimalat ovat toki aivan toista maata kuin neuvostomalliset, mikään teknologia ei kuitenkaan ole ikuista eikä aukotonta. Lisäksi ydinvoi-maloissa teknologiaa käyttävät ereh-tyvät ihmiset, joilla sattuu inhimillisiä virheitä. Tapahtuessaan ydinvoimaon-nettomuus aiheuttaisi käsittämättömiä esine-, henkilö- ja varallisuusvahinko-ja. Kaiken kukkuraksi ydinvoimatoi-mijat eivät vastaa vahingoistaan kuin tiettyyn määrään asti, sillä ydinvas-tuulaeilla yhteiskunta on ottanut suu-ren osan riskistä itselleen. Ydinjäte ja ydinvoimaloiden päästöt ovat toinen

kysymys. Vieläkään ei ole keinoja teh-dä ydinjätettä vaarattomaksi. Kalliope-rään hautaaminen ja sinne sukupolvet ylittävän ”ansan” rakentaminen ei ole oikein. Ydinvoimaloiden lauhdevesien vaikutuksia meriin ei ole täysin selvi-tetty. Samoin pelkoa herättävät ydin-jätehautojen vaikutukset pohjavesiin.

Ydinvoiman kaikkein ongelmallisin pointti on sen kokonaisvaikutus ta-lousjärjestelmään. Uraani on uusiu-tumaton luonnonvara, jonka louhi-minen tuhoaa luontoa ja aiheuttaa sosiaalisia ongelmia. Ydinvoima on talouspoliittisesti keskitetty ratkaisu. Se ei luo työpaikkoja ja uusia innova-tiivisia yrityksiä. Voimme aidosti ky-syä, onko tällainen kokonaisratkaisu hyväksi Euroopan kilpailukyvylle ta-louden ja ympäristön ristiriidan murto-vedessä? Ydinvoimaa kutsutaan usein energiapoliittisesti ”siirtymäkauden” ratkaisuksi. Olisi mukava kuulla, mil-loin tämä siirtymäkausi loppuu? Ydin-voimalaitosten rakennusprojektit kes-tävät vuosikymmenen. Purkaminen kestää vähintään yhtä kauan. Hinta-lappu hankkeille liikkuu miljardeissa. Puhumme ratkaisusta vähintään sa-daksi vuodeksi. Aikamoinen siirtymä-kausi siis…

Mihin Euroopassa ja globaalisti pitäi-si siirtyä? ”Uudesta ajasta” käytetään montaa nimeä: vihreä vallankumous, vihreä talous, ekologinen yhteiskun-ta… Se, mistä ollaan yhtä mieltä, on että koko elämäntapamme pitää muut-tua täysin tai lähes hiilineutraaliksi. Hiilidioksidia tuottava toiminta pitäisi saada vähiin ja päästöt hyödynnettyä.

EN

Er

gIA

JA

YM

rIS

EN

Er

gIA

JA

YM

rIS

Page 23: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

44 45

EU

ro

op

pA

NU

or

ET

rY

Er

ITT

äIN

JU

LK

IST

A

Öljyn käytöstä energiana ja materiaa-lina on luovuttava. Ilmastotutkijat pu-huvat paljon vuosiluvusta 2050. Sii-hen mennessä tarvittaisiin aika mit-tavia muutoksia. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta. Globaalit konsultointiyri-tykset ovat julkistaneet raportteja, joi-den mukaan teoriassa koko Euroo-pan tarvitsema lisäenergia voitaisiin tuottaa uusiutuvilla luonnonvaroilla. Tämä vaatisi muun muassa vesivoi-man parempaa hyötykäyttöä. Toinen keino on energiatehokkuuden kehi-tyshyppäys lisäämällä niin sanottua energiapihiyttä.

Kaikki nämä muutokset vaativat uuden-laista vero- ja tukipolitiikkaa kaikilla elämänaloilla. Ne vaativat miljoonien tuotekehitysinvestointeja. Muutokset vaativat rohkeiden eurooppalaisten miesten ja naisten perustamia ketteriä yrityksiä. Ydinvoimaan sidotut miljar-dit ovat tältä pois. On esitetty aiheelli-nen pelko, että Suomessakin ydinvoi-mahankkeet syövät tilan uusiutuval-ta energialta mittavasta tukipaketista huolimatta. Onko Euroopalla tällai-seen varaa? Kiina on hiilivoimalois-taan huolimatta kovimpia pelureita tuulienergian kehittelyssä. Muut nou-sevat taloudet kuten Brasilia ja Intia tu-levat perässä. Pitäisikö meidän Euroo-passakin herätä uraaniunesta ja tehdä todellisia käännöksiä vihreän energian ja talousjärjestelmän suuntaan?

Kirjoittaja on Suomen Keskustanuorten puheenjohtaja ja kansanedustajaehdo-kas kevään 2011 eduskuntavaaleissa.

Suomen Keskustanuorten puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas Antti Kurvi-nen kirjoitti artikkelissaan ansiokkaasti energiapolitiikan haasteista. Kurvinen kritisoi eurooppalaista ”uraaniunta” ja vaatii käännöstä vihreän energian ja ta-lousjärjestelmän suuntaan.

Komission 10. marraskuuta esittämä Ener-gia 2020 -linjapaperi esittää Euroopan unionin virkamiesten vision, johon ko-mission lainsäädäntöaloitteet seuraavan puolentoista vuoden aikana perustuvat.

Kurvisen esittämä teesi ”energiapihiydes-tä” sisältyy komission tavoitteisiin. Ko-missio haluaa parantaa erityisesti liiken-teen ja rakentamisen energiatehokkuut-ta ja aikoo vaatia tuotteisiin selkeämpiä energiamerkintöjä. Lisäksi komissio ai-koo ohjata pääomia tutkimussuuntauk-siin, joiden kautta tehostetaan kaupun-kialueiden energian käyttöä sekä kehi-tetään sähkön varastointitekniikoita ja uudenlaisia biopolttoaineita.

Euroopan yhdentyvät energiamarkkinat mahdollistavat energiantuotannon jär-keistämisen myös uusiutuvien energi-anmuotojen kohdalla. Komission ta-voitteena on muodostaa Euroopalle yksi, yhtenäinen sähköverkko vuoteen 2015 mennessä ja samalla kannustaa yrityksiä investoimaan uusiutuviin energiamuotoihin liittämällä merellä

tuotettu tuuli- ja aurinkovoima parem-min eurooppalaiseen kantaverkkoon. Lisäksi komissio haluaa innovaatiora-hoituksen kautta kehittää älykkäitä säh-köverkkoja, joissa sähkönjakelu tapah-tuu kulutustottumusten mukaan.

Komission tavoitteena on myös vahvistaa yhteisen sisämarkkinan ja poliittisen yhteistyön kautta EU:n yhteistä ään-tä energian maahantuojana. Se nostaa Kurvisen tapaan esiin ongelmat Itä-Eu-roopan öljy- ja maakaasutoimituksissa. Euroopan unionin sisäisen hiilivetyjen tuotannon käännyttyä laskuun komis-sio haluaa EU:lle vahvemman äänen. Tämä toisaalta vähentää yksittäisten maiden, kuten Suomen mahdollisuuk-sia sooloiluun energiakaupassa.

Komission ehdotukset tarkoittavat vah-vistunutta EU:n roolia energiapolitii-kassa suhteessa jäsenvaltioiden halli-tuksiin, Euroopan sähkömarkkinoiden integroimista jätti-investoinnein, laaja-mittaisia energiansäästöön tähtääviä toimia ja kuluttajien valintojen merki-tyksen kasvamista.

Kevään eduskuntavaaleissa ratkaistaan eduskunnan kokoonpanon lisäksi myös Suomen linja siitä, missä määrin erilai-set energiapoliittiset ratkaisut ovat kan-sallisessa päätösvallassamme ja millä sektoreilla siirrämme päätöksentekoa EU-tasolle.

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n halli-tuksen jäsen, joka valmistuu valtiotietei-den maisteriksi Turun yliopistolta ke-väällä 2011. Hänen pro gradu –tutkiel-man aiheenaan on ollut energiakauppa EU:n ulkopolitiikassa

EN

Er

gIA

JA

YM

rIS

EN

Er

gIA

JA

YM

rIS

KoMMENTTI

EU:n rooli energiapolitiikassa

vahvistumassaTuomas Nirkkonen

Page 24: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja
Page 25: Erittäin Julkista - Euroopan tulevaisuuden julkinen lisäpöytäkirja

Eurooppa ja EU ovat viime aikoina puhuttaneet Suomessakin poikkeuksellisen paljon. Maailman-laajuisen talouskriisin vaikutukset ovat nostaneet keskusteluun kysymyksen siitä, missä määrin Suo-men on tuettava talousvaikeuksista kärsiviä muita EU-maita. Kriisitunnelmat ovat heijastuneet myös maahanmuuttokeskusteluun, jossa äänenpainot ovat käyneet selvästi aiempaa tiukemmiksi. Sa-maan aikaan vuoden 2009 lopussa voimaan astu-neen Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomat muutokset ovat herättäneet keskustelua erityisesti EU:n ulkopoliittisesti roolista.

Tällä julkaisulla Eurooppanuoret haluaa osaltaan osallistua käynnissä olevaan Eurooppa-poliittiseen debattiin. paljon puhuttaneiden talous- ja maahan-muuttokysymysten lisäksi julkaisussa pureudutaan yhdenvertaisuuteen ja demokratiaan liittyviin pe-rustavanlaatuisiin kysymyksiin, visioidaan EU:n yh-teisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulevaisuutta sekä haetaan uusia energiapoliittisia ratkaisuja.

Julkaisu haluaa nimensä mukaisesti tarjota oman lisänsä EU:n tulevaisuutta luotaaviin, usein turhan ylätasoisiin keskusteluihin. Nimeen kätkeytyy myös kannanotto sen puolesta, että EU:n tulevaisuutta ei linjattaisi pienen eliitin kesken suljettujen ovien takana vaan avoimen kansalaiskeskustelun kautta. Antamalla julkaisussaan puheenvuoron niin akatee-misen maailman, valtiovallan kuin kansalaisjärjes-töjen edustajille Eurooppanuoret haluaa olla osal-taan vauhdittamassa tällaista keskustelua.