Esitisle kävi metsässä testaamassa parhaat sienet

Kaken kauppa esittäytyyHYK ry:n hallitus vm. 2008

Huippusuosittu Kemistin keittössä -sarja saa jatkoa

1/08

Kun kokeilunhalu voittaa terveän järjen.

Esitisle

ESITISLE 1/2008

Päätoimittaja:Tatu Iivanainen

Taittaja:Niko Granqvist

(Ei ole kyllä tähän mitään sanottavaa.)

Toimittajat:Niko GranqvistJelena KivinenJason McKeeTeemu Niemi

Reeta SalminenTiina SarnetJere Tupala

Linnea TöyryläAnu Vaikkinen

Piirros:Jata Salonen

Valokuvat:Tatu Iivanainen

Sonja MartikainenJere Tupala

Linnea Töyrylä

Julkaisija:Helsingin Yliopiston Kemistit ry.

PL 5500014 Helsingin Yliopisto

Paino:Keuruskopio OyPainos 200 kpl

Ilmestymisaika:Maaliskuu 2008

ISSN 0782-6893l

Sisällys

Sisällys 3

Pääkirjoitus 4

Puheenjohtajan palsta 5

Toiminnanjohtajan palsta 6

Esitisleen sienitesti 7

Kemikaalivaraston hyllyltä 11

Vanha Käpy muistelee 14

HYK ry:n hallitus 2008 15

Bentsokinoni 20

Kemistinä Contact Forum -messuilla 22

Kemistin keittiössä 23

Palautteella parempia kursseja 25

Kysy Esitisleeltä 26

”Mikä se on, kun etyyni hajotetaan? -Bananasplit.”Markku Sundberg

3

Puheenjohtajan palsta

TekstiReeta Salminen

Pääkirjoitus

TekstiTatu Iivanainen

Tervehdys!

Uusi vuosi ja uusi hallitus ovat laskeutuneet HYKin päälle, ja tämä on siis puheenjohtajakauteni ensim-mäinen palsta. Aionkin omistaa sen julmasti tule-vien vuoden tapahtumien promoamiseen, kuten tulevan Radikaali-vierailun 11.-12.3.. Todellakin, toverimme Jyväskylästä ovat saapumassa tervehtä-mään meitä ja tulevat saunomaan kanssamme Idan saunalle 11.3. illalla.

Mutta nyt tärkeämpiin asioihin. HYKin kerhoperhe on saanut uuden jäsenen HYKTYKin, eli Helsingin Yliopiston Kemistien TYttöKerhon. Suurin osa teistä on jo varmaan tietoinen asiasta jäsenlistal-le lähetetyn viestin takia, mutta HYKTYK löytyy myös HYKin ilmoitustaululta (etsi vaaleanpunainen lappu). Tällä kerholla on myös oma postituslista, ettei kaikkien tarvitse sietää kerhomailia.

Tästäkin huolimatta HYKTYK ei ole mikään sala-seura, vaan kerho kaikille tytöille ja tytönmielisille, kuten motto sen ilmaisee. Kerhossa harrastetaan siis ”tyttöjen juttuja”, eli mitä nyt keksitään, esi-merkkinä Kumman kaa -maraton. Suunnitteilla on myös erinäköisiä tuote-esittelyiltoja ja ehkä excursio Hunksien keikalle katsomaan kaikin puolin liukkai-ta ja niljaisia miehiä. 28.2. HYKTYK kokoontuu taas suunnittelemaan tulevaa ja lörpöttelemään, ja jos et kokoukseen pääse, mutta haluat silti kerhoilemaan, liity hyk-tyk-listalle ja/tai tule kiskaisemaan vaikka minua hihasta.

Palsta tilan rajallisuuden vuoksi, joudun jättämään suurimman osan tapahtumista nyt pois, mutta niistä onneksi saa tietoa HYKin ilmoitustaululta ja listalta. Mainitaan nyt kuitenkin näillä näkymin syksyllä tulevat Resonanssi-sitsit, jotka fyysikot ovat ystävällisesti tarjoutuneet meille järjestämään. Viimeksi 2006 syksyllä, kun samaiset sitsit olivat, silloin HYKin järjestäminä, meno oli mahtavaa. Etelä-Suomalaisen osakunnan pöydät kestivät kun-

nioitettavasti letkassa tanssivat ihmiset. Terveisiä Resonanssin PJ:lle!

Näin loppuun voisi vielä pistää vuoden aloituksen perinteiset, eli toivon olevani hyvä pj, ja hallitsevani hyvin. Toivottavasti uuden vuoden lupaukset ovat pitäneet kaikilla ja opiskelumenestystä!

”Elävän ravinnon saatavuus vaihtelee enemmän kuin esi-merkiksi pakastetun muonan. Hyviä ruoan lähteitä ovat sam-makkoharrastajat, sillä he kas-vattavat usein myös ruokansa itse. Esimerkiksi jauhomatoja ja banaanikärpäsiä on helppo kasvattaa itse.”

Näin kirjoitin sammakosta lemmikkinä Akvaariomaailma-lehteen viime syksynä. Aika kankeaa tekstiä. Olisi pitänyt tarkistaa teksti paremmin, mutta eipä haastattelemani sammakkoharrastajakaan huo-mannut mitään.

Äitini sen sijaan huomasi. Siltä ainakin vaikutti, kun hän nauroi viitisen minuuttia naama punaisena. Kirjoitusvaiheessa en huomannut mitään (Aivan, en lue omia juttujani ainakaan pariin kuukauteen siitä, kun olen ne kirjoittanut.), mutta nyt katsoin enkä voinut olla nauramatta. Varmasti kaikki lukijat ym-märsivät, mitä halusin sanoa, mutta näin kirjoitet-tuna asiasta voi kyllä saada väärän kuvan. Onneksi lemmikkisammakot ovat aika pieniä.

Kun kaksi vuotta sitten laitoimme Esitisleeseen henkilökunnan suusta opetustilanteissa päässeitä sammakoita, mielipiteet niiden sopivuudesta jakau-tuivat. Eräskin professori kielsi laittamasta mitään hänen sanomaansa lehteen. Nykyään hän on ensim-mäisten ottamassa omaa lehteään, koska ”Pitäähän se nyt nähdä, mitä musta tällä kertaa kirjoitetaan.”

Ensireaktio selittynee sillä, että hauskojen lausah-dusten julkaiseminen tuntui jotenkin häpeälliseltä. ”Ei kai kukaan nyt aina voi puhua täydellisesti.” Ei voikaan. Eikä pidäkään. Sehän tässä niin hauskaa onkin.

Osa hauskoista lausahduksista on tarkoitukselli-sia: Ei kai kukaan tosiaan kuvittele, että ”harmilli-

nen värähtelijä” kaikuu joka syksy AMORin luennolla vahingossa?

Joistakin sanomisista tulee hauskoja vasta kun ne irrottaa asiayhteydestä: ”Voi todeta, että yks ämmä tekee ison eron.”

Hieman vähemmän mieti-tyt sanavalinnat kieltämättä piristävät opetusta, mutta ne saattavat jopa saada asian jäämään paremmin mieleen,

kuten: Magnesiumhan ei ole nyt kauhean tyytyväi-nen tästä tilanteesta, ja se suuttuu ja lähtee pois.”

Varmasti opettajat eivät ole ainoita, joiden sanat eivät aina seuraa suunniteltuja polkuja. Miksi sitten tein rajoituksen nimenomaan opettajiin ja opetus-tilanteisiin? Ensinnäkin siksi, että ne ovat julkisia tilaisuuksia, joten eipä niistä kirjoittelua oikein voi kieltää. Toisekseen siksi, etten halua kenenkään jou-tuvan pelkäämään puheitaan laitoksella, jos vaikka seinät olisivat kasvattaneet korvat.

Entä jos rajaisin lainaukset Opsosiin? Sopivana päivänä (eli maanantaina, keskiviikkona tai perjan-taina) saisin lehden täyteen hetkessä. Hauskimmat jutut eivät edes ole yleensä painokelpoisia. Niin kuin ”jäykkä pyörijä” -juttu juuri ennen AMORin toista välikoetta. Jos kokeessa olisi kysytty ko. kä-sitteestä, muutama opiskelija olisi häirinnyt muita repeilyllään.

Jatkakaa siis, opettajat, opetusta entiseen malliin. Älkää välittäkö opiskelijoista, joiden kynät sauhua-vat heidän kuunnellessaan puheitanne. Muistakaa, että itselleen pitää osata nauraa! Ja opiskelijat, ke-rätkää niitä suoria lainauksia. Esitisleen toimitus ei ehdi istumaan jokaisella luennolla.

-Tatu

4 5

Toiminnanjohtajan palsta

TekstiJason McKee

Terppa rallaa!

Ennen kuin aloin kirjoittaa tätä palstaa, pläräsin pikaisesti läpi aikaisempien toiminnanjohtajien tuotoksia ja huomasin aika paljon yhtäläisyyksiä. Suurimpana lienee se, ettei kukaan meistä ole vielä onnistunut palauttamaan tätä palstaa ajoissa pää-toimittajalle. Voin vain sanoa, että tiedän tunteen, hommia riittää. Silti hauskaa on ollut näinä ensim-mäisinä kuukausina toiminnanjohtajana ja uskon, että edessä on hyvin tapahtumarikas vuosi.

Asiasta toiseen eli HYK:in toimintaan. Tässä vai-heessa vuotta olemme jo ehtineet vaihtaa hallitu-sta mitä tyylikkäimmällä tavalla (lue: ryyppäsimme hytissä ja valitimme siitä, miten asiat olivat niin paljon paremmin, kun me olimme fukseja). Myös vuosijuhlat on juhlittu ja palautteen puolesta voi vain sanoa, että ne olivat suhteellisen… *köhöm* kosteat juhlat. Siellä onnistuimme tyhjentämään toiminnanjohtajan motivaatiopullon pääruokaan mennessä.

Keväästä sen verran, että odottelemme innolla Jyväskylän kemistien ja biokemistien Helsingin-excua, jolloin otamme heidät yhdessä Helixin kanssa vastaan Idan saunalla maaliskuun puolessavälissä. Olemme myös aloittaneet HYK-Spektrum-sitsien suunnittelut. Juhlatilat on jo varattu huhtikuulle. Toukokuussa taas juhlistamme HYKin seniori-jäseniä seniorisitsien muodossa. Kun otetaan vielä huomioon, että SKS-sitsit ovat aivan nurkan takana, niin voi vain todeta, etteivät hallitukselta askareet lopu ihan heti kesken. Vappukin lähestyy…

-Jason McKee

Esitisleen sienitestiTeksti ja testi

Jelena KivinenKuvat

Tatu Iivanainen

TestiryhmäJelena Kivinen

Tatu IivanainenSonja Martikainen

Reeta Salminen

Tänä vuonna talvi on tavallista leudompi ja sienetkin kukoistavat metsässä. Eräänä kauniina talvipäivänä Esitisleen rohkea testiryhmä kävi Pikkukosken uimarannalla maistelemassa tammi-kuista sienisatoa. Osa porukasta oli hieman eksyk-sissä, mutta pienen etsinnän jälkeen kaikki saatiin kokoon. Kiipesimme kalliota pitkin metsään, jossa läjä sieniä odotti testaajia.

Ensimmäisenä Jelena poimi herkkusuille portobel-losieniä, joihin testaajat tarttuivat hiukan epäröiden. Rohkeasti kaikki kuitenkin asettivat pehmeän heltan suuhunsa ja puraisivat reippaan palan. Jyrkistä en-nakkoasenteista huolimatta kaikkien suut väänty-ivät mietteliääseen mutruun, kun testaajat miettivät, kehtaavatko kehua heti ensimmäistä sientä. Yksi toisensa jälkeen he antoivat pistävää mutta pääosin positiivista palautetta.

Portobelloa kommentoitiin kuivakaksi ja sien-imäiseksi. Testaajien mielestä se olisi kaivannut seurakseen voita tai kermaa. Raa’asta sienestä ei kannattanut haukata liian suurta palaa. Voimakas jälkimaku hieman yllätti. Sieni pisteytettiin kouluar-vosanalla 7,5.

Jelena poimi testiryhmälle läjän sieniä maisteltavaksi. Portobellot tuntuivat viihtyvän hyvin puun juurella.

6 7

Tässä välissä yksi testaajista (Tatu) otti TV- sekoituksesta liitulakun pestäkseen sienten maut suustaan. Yllättäen liitulakun mukana hän sai flash-backin aikaisemmin syödystä portobellosta.

Seuraavaksi testattiin Bulgarin jättivaahtosieniä. Ulkonäöltään jättisieni muistutti “happopiirret-tyjen sieniä”. Pinta oli kimalteleva. Tähän asti maistetuista se oli kaikkein vaahtokarkkimaisin. Vaaleanpunainen lakki maistui mansikkavaahto-karkilta ja valkoinen jalka perusvaahtokarkilta. Makua moitittiin liian sokeriseksi. Arvosanaksi an-nettiin 7+.

Tatu otti taas liitulakun ja sai siitä flashbackin, mutta laku maistui portobellon lisäksi anikselta.

Seuraavana testattavana oli vaaleanpunavalkoin-en vaahtokanttarelli. Ensimmäinen testaaja arvioi sen fysikaalisia ominaisuuksia: “Lakki ja jalka yht-enäinen, ei tule maitoa puristettaessa, sienimäisen värinen”. Makua kehuttiin perushyväksi, lapsuud-esta tutuksi ja turvalliseksi. Toisaalta sientä moitit-tiin myös jauhomaiseksi ja teennäisen esanssiseksi, mutta tähän lisättiin, ettei makua saanut luonnol-lisena. Arvosanaksi vaahtokanttarellille annettiin 8.

Vaahtokanttarellien heimosta maistoimme lisäksi ruskeavalkoista kolakanttarellia, vihreävalkoista päärynäkanttarellia, suklaakuorrutettua suklaavaah-tokanttarellia ja kokonaan vaaleanpunaista vaah-tokanttarellia. Kolakanttarellin nimi on joidenkin mielestä harhaanjohtava, koska sen makuna on toffee, ei kola. Mielipiteet jakautuivat välille “aika hyvä” ja “aika karmiva”. Jonkun mielestä kolakant-tarelli oli liian makea, toisen mielestä liian erikoin-en. Makua kuvaa hyvin tomusokeripurkki, johon on kaadettu toffee-esanssia. Arvosanaksi kolakant-tarelli sai 7-.

Raikas päärynäkanttarelli oli testaajien mieleen. Orgaanisen kemian laboratoriosta muistut-tavaa pentyylietanaatin eli päärynäntuok-suisen esterin makua pidettiin pirteänä ja hedelmäisenä. Mausta tuli mieleen myös ham-mastahna, päärynä-Mehukatti ja Ville Vallaton -jäätelö. Jonkun mielestä sieni olisi ollut parempi lämmitettynä. Hyvästä mausta oltiin kuiten-

kin yksimielisiä. Jokainen testaaja antoi arvos-anaksi yhdeksikön, joten keskiarvoksikin saatiin 9. Suklaakuorrutettu vaahtokanttarelli ei saavutta-nut suurta suosiota testaajien keskuudessa. Sen suklaa maistui halvalta ja toi mieleen vanhan saks-alaisen joulukalenterin. Suklaakuorrutus oli kuivaa ja sisällä oleva vaahtosieni turhankin pehmeä. Sieni maistui pölyiseltä ja seisseeltä ja jälkimaku oli paha. Suklaakuorrutettu sieni toi kuitenkin tes-taajien mieleen luovia ideoita vaahtosienten kasta-misesta sulatettuun suklaaseen tai suklaafondue-hen. Arvosanaksi suklaavaahtokanttarelli sai 6. Kokonaan vaaleanpunaisia vaahtokanttarelleja ei ole saatavilla yksinään, vaan niitä löytyy vain muiden karkkien yhteydestä Lauantaipusseista ja TV-Sekoitus-pusseista. Tässä testissä maistet-tiin TV-Sekoituksen vaaleanpunaisia kanttarelleja, koska Lauantaipusseissa sieniä on vain muutama. TV-Sekoituksen sienien makuun voi toisaalta vai-kuttaa muista karkeista irtoava sokeri ja kuorrutteet. Maku tunnistettiin voimakkaaksi marjaesanssiksi, ja testaajaat miettivät, oliko sen tarkoitus maistua mansikalta, vadelmalta, kirsikalta vai metsäman-sikalta. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että se maistui punaiselta marjalta. Mieleen tulivat myös suussa poksahtelevat rakeet. Maku oli voimakas ja viipyilevä, ja se peitti muiden karkkien kuorrut-teista tulevan maun. Rakenteeltaan sieni oli kova, ja sitä syödessään unohti syövänsä sienikarkkia. Jälkimaku pysyi samana kuin alkuperäinen maku. Arvosanaksi vaaleanpunainen kanttarelli sai 8+. Kaikki testattavat sienet eivät olleet karkkeja, vaan

mukana oli myös jogurttipäällysteinen aprikoosi. Kääpämäinen ulkonäkö ei houkutellut. Kuorrute oli sen verran kovettunut kylmässä, ettei tätä herkkua suositella luisteluretken evääksi. Aprikoosin maku peittyy jogurtin alle. Tästä tulee joillekin flashback portobellosta. Makua kommentoitiin terveelliseksi. Arvosanaksi annettiin jäisyydestä huolimatta 9-.

Tatu otti taas liitulakun, joka ei enää maistunut sieneltä.

Seuraava testattava, Ässä Pehmix, ei vakuutta-nut. Sitkeä mutta kuiva karkki tahrasi sormik-kaat. Maku oli tuttu mutta epäselvä. Pussissa oli neljää eri väristä karkkia, joiden maut eivät erot-tuneet selkeästi toisistaan. Harmaa karkki, jonka

oli tarkoitus olla lakua, maistui anikselta ja pölyltä. Yleisesti makua moitittiin pahviseksi. Kukaan testa-ajista ei ollut tyytyväinen, ja arvosanaksi annettiin 5.

Tatu otti liitulakun, ja nyt se maistui taas sieneltä.

Testin yllättäjäksi osoittautui Truly Smoothy Party Animals. Eläimen muotoiset karkit muis-tuttivat jonkin verran sieniä, joten ne otettiin

Päärynäkanttarelli, suklaavaahtokanttarelli ja kolakanttarelli.

Ässä Pehmix ja kokonaan vaaleanpunainen vaahtokanttarelli.

Bulbasauria muistuttava Party Animals -nami ylsi testin voittajaksi.

Bulgarian jättivaahtosieni, jogurttipäällysteinen aprikoosi ja vaaleanpunavalkoinen kanttarelli.

Sonja hieman empi sienen puremista, mutta Reeta iski kiinni kuin sika limppuun.

8 �

Kemikaalivaraston hyllyltä

Teksti ja kuvatLinnea Töyrylä

mukaan testiin. Eläinten ylä- ja alapuolet ovat irti toisistaan, jolloin niitä voi yhdistää mielensä mukaan. Yläpuolet näyttävät sienen lakeilta ja ala-puolet jaloilta. Pussin takana lukee: “Välillä nämä tyypit ovat vähän sekaisin, mutta niin siinä käy, kun pitää hauskaa koko ajan”. Näistä kehuttiin, etteivät ne ole liian makeita tai happamia. Maku on hieman kirpeä, mehukas ja hedelmäkarkkimainen. Rakenteeltaan eläimet ovat joustavia. Arvosanallaan 9,5 Party Animals nousi testin voittajaksi. Viimeisenä maistelimme Sauvon Säilykkeen herk-kusieniä. Sieni oli liukas ja sen oma maku oli heiken-tynyt purkitettaessa. Makeutta puuttui. Liemessä olisi saanut olla enemmän suolaa. Sienenä mais-tiainen oli hyvä, mutta herkkusienenä pettymys. Sieni ei maistunut hyvin säilyneeltä. Jopa Rainbow’n viipaleita kehuttiin paremmiksi. Reetalla maistuivat vielä eläimet suussa, jolloin maku oli “kurppamain-en”. Sieni oli kuitenkin ruokaisa ja hyvää vaihtelua karkin jälkeen. Arvosanaksi sille annettiin 8, joten se peittosi kevyesti monet karkeista.

useimmaT varmasTi tietävät Kaken kaupan eli kemikaalivaraston, joka sijait-see laitoksen B-siivessä vastapäätä epäor-gaanisen kemian harjoitustyölaboratorioita. Kuinka moni mahtaa kuitenkaan tietää, mitä kaikkea varaston palvelutiskin takana lop-pujen lopuksi tapahtuu? Kysymys ansaitsee vastauksen, joten häiritsin varaston pääjehu-ja Kauko ”Kake” Korhosta, Hassan Haddadia (Marokko-Suomi) sekä heidän esimiestään Kari Toivaista.

Mitä siellä varastossa siis tehdään? Pääsin opastetulle kierrokselle; tilat ovat täynnä hyllyjä ja kaappeja, jotka on merkitty mys-tisin numerosarjoin. On koeputkea, kaasu-pulloa, kemikaaleja jos jonkinlaista. Yksi va-

raston tehtävistä onkin huolehtia, että kaikki tavarat ovat hyvässä järjestyksessä, nimettyinä ja että niitä ylipäätänsä on varastossa. Työ ei kuitenkaan ole pelkkää hyllyjen järjestelyä ja tilauskaavakkeiden parissa näpertelyä: varasto on myös palvelupiste, jossa niin tutkijat kuin opiskelijatkin pääsevät asi-oimaan. Unohtaa ei tule myöskään, että kemikaa-livarastossa valmistuvat monet laboratoriotöissä tarvittavat liuokset, valmistellaan jätteitä kuljetusta varten ja huolehditaan kurssisalien valmistelusta. Kiteytyksenä voisi sanoa, että ”varasto, huolto ja lo-gistiikka ovat kaiken toiminnan kulmakivi”.

Kemikaalivarastossa jokainen päivä on erilainen. Ainut säännöllinen rutiini on kahvitauko klo 12–13. Muutoin erilaiset askaret pitävät työntekijät kiirei-sinä; on kaasupullojen vientiä, hyllyjen järjestelyä, tilausten tekemistä ja niin edelleen. Oppilastyöt, etenkin orgaanisen, tuovat oman osansa työrupea-maan. Varastosta käydään kuittaamassa mm. lasita-varat. Asiakasystävällisyyttä ei voi moittia, sillä pal-velua saa suomeksi, ruotsiksi, ranskaksi, espanjaksi, arabiaksi ja jopa vähän italiaksi. Kemikaalivarasto on

Testiryhmän mielestä säilöntä heikentää herkkusien-ten makua.

Aurinkoinen sää ja onnistunut testi kirvoittivat hymyn Esitisleen toimittajien huulilta. Kaken kaupan nimikkohenkilö Kauko Korhonen on viihtynyt kemian laitoksella jo yli 30 vuotta.

10 11

selvästi ”varautunut kansainvälistymiseen”, onhan yliopistossa koko ajan enemmän opiskelijoita ja tutkijoita, jotka puhuvat muuta kieltä kuin kahta kotimaista. Työn paljoudesta huolimatta hommia ei tehdä otsa rypyssä. Hassanin mukaan ”työ ja huvi voidaan pitää samassa paikassa”, ja hyvä yh-teishenki onkin selvästi esillä.

Millaisia varastossa työskentelevät ihmiset sitten ovat? Varaston niin kutsuttu nimihahmo Kake on ollut laitoksella vuoden -75 syksystä, joten asiantuntemuksesta ei pitäisi olla puutetta. Kuulopuheen mukaan Kake on kuin onkin varsi-nainen ”tietokone hintojen suhteen”. Hän viihtyy työssään hyvin, sillä se on vaihtelevaa ja asiakas-palvelu mukavaa. Hassan on puolestaan ollut laitoksen leivissä kolme vuotta työskenneltyään sitä ennen mm. Korkeasaaressa ja ilmatieteen laitoksella ja lisäksi hänellä on laborantin koulu-tus. Hassanin tulosta taloon Kari totesi: ”Hassan kiintyi meihin ja me Hassaniin.” Mainittakoon vielä, että Hassan tiettävästi osaa valmistaa ää-rimmäisen herkullista suklaakakkua, joka ”on kuin Sacheria mutta parempaa”. Esimies Kari hoitaa omalta osaltaan mm. tilauksia ja laskutusta sekä luonnollisesti valvoo, että hommat varastos-

sa sujuvat hyvin. Kake ja Hassan mainitsivat Karin myös olevan hyvä grillimestari. Työntekijät tapaa-vatkin myös työn ulkopuolella, mikä on paranta-nut yhteishenkeä entisestään. Myös laitoksen labo-ratoriomestareiden työnkuvaan kuuluu ajoittainen työskentely kemikaalivaraston tiloissa.

Esitisleen lukijat toivotetaan lämpimästi tervetul-leeksi kemikaalivarastoon. Kake toivoo myös ra-kentavaa palautetta, jotta palvelua voitaisiin enti-sestään parantaa!

Kemikaalivarasto ”Kaken kauppa”, BK1avoinna 9-11 ja 13-15

Kauko ”Kake” Korhonen (vas.), Hassan Haddad ja ja Kari Toivainen pitävät huolta siitä, että kemian laitoksella riittää kemikaaleja.

Hassan Haddadin mielestä työ ja huvi voidaan pitää samassa paikasa.

”Vetyä, vetyä, kummatkin on kaasuja perustilassa.”Mika Polamo

“Pakko kerrankin antaa krediittiä sähköinsinöörille, joka on keksinyt kunnon kemiaa.”

Mikko Ritala

12 13

Vanha Käpy muistelee

TekstiAnu Vaikkinen

vanhan Kävyn muisti on huono, mutta kaikkien itseään kunnioittavien elos-telijoiden tapaan ohjeiden ja neuvojen antaminen onnis-tuu häneltä paremmin kuin hyvin. Tässä Esitisleen nume-rossa saattekin, rakkaat lap-sukaiset, lukea Vanhan Kävyn ehdottoman parhaat ohjeet parisuhteen parantamiseksi. Kirjoitusta suo-sitellaan myös sinkuille, sillä tuskin tilanteenne tätä lukemalla ainakaan huononee.

Opiskelijalle ensimmäinen, tärkein ja ainoa keino parantaa parisuhdetta on astianpesukoneen osta-minen. Pyykinpesukoneella ei ole niin väliä, sillä pe-sutupa toimii ainakin HOASilla jouhevasti, kunhan muistaa pitää puoliaan aikoja varatessa ja näyttää ulkkiksille, mistä kana pissii, kun ne löysäilijät yrit-tävät huonolla englannillaan väittää, etteivät ole muka puolen vuoden aikana oppineet käyttämään numeroina ilmoitettuja päivämääriä ja kellonaiko-ja sisältävää ajanvarauskirjaa. Astianpesukone sen sijaan on jotain ihan muuta!

Joskus sitä ihmettelee, miten ikinä jaksoi tapella siitä, kumman vuoro on tiskata, puhumattakaan siitä, kuinka avokki kehtaa toisen tiskivuorolla vaihtaa kolmen aamun jälkeen kahvikuppia ja sen lisäksi vielä juoda vettä ja mehua eri laseista. Ei, se ei todellakaan haittaa, vaikka vesilasiin jää pohjalle tippa mehua! Miksi ihmeessä joit alun perinkään sitä mehua, jos se kerran on niin pahaa? Miten ih-meessä se on muka niin kamalan ällöttävää, kun itse pyydät oman tiskivuorosi aikaan syömään pesto-pastalautaselta vielä seuraavana aamuna jogurttia? Vaikka ne ovat samaan pötsiin molemmat matkalla,

makuhermoni eivät ole tuhou-tuneet edellisillan tequilashot-tisessiosta huolimatta. Ai saan sentään jogurtin syödä lusikal-la, ettei tartte käyttää haaruk-kaa. Kiitos, kulta!

Tiskikoneessa on magiaa, joka vetoaa miesten alitajuntaan.

Samalla tavalla kuin iskuporakoneen pärinä, asti-anpesukoneen hiljaisempi humina saa miehen aivot resonoimaan ja ottamaan siisteyden kerrankin va-kavasti. Jotkin humanisti-yhteiskuntatieteilijä-so-siologihipit ovat tutkineet [sic!] koneiden vaikutusta siivoojien ammattikunnan sukupuolijakaumaan ja kuinka ollakaan, ajettavaa ruohonleikkuria muistut-tavien siivouskoneiden yleistyttyä ala on myös mie-hittynyt. Ehkäpä laitteita on esitelty American Car Showssa ja miehet ovat niistä siellä innostuneet? No, back to business, astianpesukone ajaa kotiolois-sa saman asian. Kun nainen esittää vähän tyhmää ja ihmettelee ohjelman valintaa, mies on jo täyttänyt koneen, pyöritellyt vettä suihkuttavia siipiä ja yrittä-nyt ottaa selvää pesuaineluukun aukeamismekanis-mista. Tiskikoneessa on myös magiaa, joka vetoaa naisten tajuntaan: kuumassa vedessä paljain käsin läträäminen tuhoaa parhaankin kotimanikyyrin.

Summa summarum, vaikka astianpesukoneen osta-minen laihduttaa opiskelijan lompakkoa, se vähen-tää eksponentiaalisesti riitoja parisuhteessa, kohot-taa siivoavan miehen itsetuntoa tarjoamalla hänelle maskuliinisen koneenkäyttäjäimagon ja auttaa naista (ja miksei miestäkin) säilyttämään kädet kauniina.

HYK ry:n hallitus 2008

Haastattelu ja kuvatTatu Iivanainen

sainpa viimein tehtyä tämän hallitushaastat-telun. En ole viime aikoina juuri Opsosissa pyöri-nyt, joten päätin tehdä koko homman puhelimitse. Pyysin jokaista vastaamaan lyhyesti ja ytimekkäästi sekä niin rauhallisesti, että ehdin kirjoittaa kaiken muistiin. Hallituslaisilla oli kuitenkin hyvin poikke-avia käsityksiä näiden sanojen merkityksestä, minkä huomaa varmasti vastauksia lukiessaan. Pyrin kir-joittamaan vastaukset juuri niin kuin haastateltavat ne sanoivat.

1) Miksi opiskelet kemiaa?

2) Mitä virkaa HYKin hallituksessa et olisi halun-nut? Miksi?

3) Miten teet tästä vuodesta hyvän HYKkiläisille?

Reeta Salminen

puheenjohtaja

1) Siks ku se on mun mielestä ainoo järkevä koulu-aine, ikinä, ja mä halusin yliopistoon.

2) Aaa. Hmm. Jaa. Nyt pistit kyl pahan. Mitähän mä en olis halunnu. Liikuntavastaava, koska mä olisin ollut tosi surkee siinä.

3) Jaa. Yritän olla mahdollisimman lähestyttävä, mulle saa lähettää sähköpostia ja saa tulla nykäse-mään hihasta ja kertoo, mitä haluais, että HYK tekis ja katotaan mitä me pystytään siitä sit toteuttamaan.

Jason McKee

toiminnanjohtaja

1) Kemian laitos oli ainoo paikka, joka otti mut vastaan, kaikki muut piti mua liian outona.

2) Kavallusvastaava. Kaikki kuitenkin olis tiennyt, kuka sen olis tehnyt.

3) Olemalla toiminnanjohtaja.

14 15

Silva Loikkanen

sihteeri, tuutorivastaava, emäntä, ympäristövastaava

1) Ihihihihhihih. Ku pääs papereil sisää. Voiks sillee sanoo?

2) Hmm-hyy-hmm-hmm-hmm. Ootas. No varmaa atk ja www, kun mä en oikein tietokoneita hallitse.

3) No, olemalla hyvä.

Maiju Soikkeli

kassanhoitaja, ekskursiovastaava, namutäti

1) No, en keksiny muutakaa.

2) No totaa, ootappas. No, puheenjohtajaa. Se ois ollu liian ehkä vaativa ja ei ois vielä ehkä ollu kykyjä siihen.

3) No, järjestän hyviä ekskursioita ja teen hyviä han-kintoja namutätinä.

Juhani Toivonen

atk- ja www-vastaava, fuksipassivastaava, namutäti

1) Jaah, öhh. Noh tällä hetkellä oikeestaan syystä että pääsin papereilla sisään. Lukioaikana kemia kiinnosti ja päätin kokeilla, että mitä tästä tulee.

2) Hää, tuotatuota. Enpä tähän osaa vastata.

3) Ääh, no, pyrin nyt ainakin noi sähköpostilistat ynnä muut pitämään kunnossa et tieto kulkis niitä pitkin. Ja hmm, pyrin sitseillä ja tämmösillä olemaan järjestelyissä mukana.

Tiina Sarnet

opintovastaava, absovastaava

1) Kemia o kivaa. Siin saa läträtä ja jos jotakin rä-jähtää, niin vielä parempi. Oppii lisää asioista. Telkkarista tulee kaikkia hölmöjä väittämiä ja voi naureskella ihmisille et ei se nyt noin mee.

2) Sihteeri. Mä en jaksais koko ajan olla niin hereillä. Pitää seurata koko ajan jokaista sanamuotoa et mitä pitää kirjoittaa ja mitä sit ei.

3) No pyrin hoitamaan hommani kunnialla ja ole-malla mukana toiminnassa ja katsomalla sillee päältä et homma ei mee ihan pieleen ja pysyy suurin piir-tein hallinnassa. Ja tietysti päästämällä mun hullut ideat kuuluville, jos niistä nyt on kenellekään mitään hyötyä. Jos nyt sattuu keksimään jotain innovatiivis-ta niin ei sit jätä sitä mihinkään pöytälaatikkoon.

Sonja Martikainen

taloudenhoitaja, Bentsovastaava, emäntä, Kemia tutuksi -vastaava

1) Mmm. Noh, kemia on hirveen monipuolinen ja koko ajan muuttuva tiede ja kiinnostaa paljon. Ja varsinkin sen opettaminen on mun mielestä tärkeetä.

2) Mmm. Jaa. Noh, kaikki melkein kävi. Ei oikees-taan ollut semmosta että ehdottomasti ei.

3) Ainakin yritän ehdotella paljon hyviä excuja, jotka kiinnostais niitä, jotka ei oo tähän mennessä ollut HYKissä mukana ja yritän ainakin pitää sen Opsosin sellaisena paikkana, että sinne olisi helppo tulla, se olisi siisti ja siellä olisi ihmisiä paikalla, joiden kanssa on mukava jutella.

Niko Granqvist

v a r a p u h e e n j o h t a j a , t i e d o t u s v a s t a a v a , Bentsovastaava

1) Kemia on aina ollu mun juttu (lukiosta asti).

2) Hmm. (hiljaisuus) Öö, öö. Sanotaanko sihteeri. Miksi tota? No, mä luulen, että mulla ei olis ollut niin paljon, tota, aikaa kirjoittaa niitä pöytäkirjo-ja ainakaan alkuvuodesta. Ja myös se on hirveen tylsää.

3) Ainakin yritän parhaani. Jaa tota, yritän saada sellasille jäsenille, jotka ei ole vielä ole mukana, niin toimintaa.

Niko Vähäkuopus

isäntä, kulttuurivastaava, LAHO-vastaava

1) Jaa. Noh, ämm. Kemia on aina ollu niinku mielen-kiintoinen ja monipuolinen aine ja siitä aina saanut jotakin irti. Osaako tota nyt paremmin sanoo.

2) Sihteerin hommaa. (naurua) Koska tuota mä en oo kauheen nopee kirjoittaa. Tulis varmaan stressat-tua liikaa, et saako kaikkia tietoja ylös ja jaksas olla skarppina siellä.

3) No, olemalla aktiivinen ite. Yrittämällä olla esi-merkkinä. Ja niin, no, yritän olla aktiivisesti mukana ja siitä se mun mielestä lähtee. Ei nyt tuu kauheesti parempia juttuja mieleen.

16 17

Antti Iso-Markku

absovastaava, apuisäntä

1) Oota mun täytyy vähän miettii itekin. Varmaan sen takia et se on inhimillisin luonnontieteistä. Ei tarvii laskee niin paljon. Mut mähän en oikeestaan opiskele kemiaa.

2) Yhymmm. Nyt kestää taas. En mä ois varmaan välttämättä taloudenhoitaja ollut tai kassahommissa. En missään suuremmissa viroissa, niinku puheen-johtaja, kantoja kysytään liian usein. Mun mielestä on mukavampi hoitaa näitä pienempiä hommia, koska niissäkin pääsee tekemään, mutta ei tarvii olla ihan koko ajan esillä.

3) No olemalla aktiivisesti mukana järjestämässä kaikkia niitä HYKin tapahtumia mitä on suunniltu. Kun olen apuisäntä niin mukana saunoissa yms. Ja ruokaa haluaisin tekemään, mutta emännistö tekee sitä nyt. Ehkä ne päästää muakin jossakin vaiheessa kauhanvarteen.

Teemu Niemi

apuisäntä, namusetä

1) Koska se kiinnostaa.

2) Ai en olis halunnut. No varmaan puheenjohtaja, koska siinä on liikaa vastuuta.

3) Aika paha, aika paha. Hmm. Ei oikein ajatus juokse, mä oon tosiaan kaljalla tässä. Kai mä vaan teen parhaani, teen mitä voin.

Matti Tammi

Mithrilvastaava, namusetä

1) Lukion opettaja oli niin hyvä, että se innosti tu-lemaan laitokselle. Niin lukion kemianopettaja tietysti.

2) Mikäs se virka nyt oli... (hiljaisuus) Sihteerin virkaa, koska se on oikeesti rasittava. Ja possuvas-taavan virkaa, koska se on oikeesti lapsellinen.

3) Yritän tehä hommia ja vähän päälle ja yritän pitää hauskaa ja yritän olla tuhoamatta toisten hupia.

Harri Hämäläinen

liikuntavastaava, ekskursiovastaava, Matlu-vastaava

1) Nyt pistit pahan. Kemia on kivaa (naurua).

2) Ähhh. WWW... atk- ja www-vastaava, koska en ymmärrä tietokoneista juurikaan mitään.

3) Olemalla oma hölmö itseni ja toivon, että se riittää.

Tuomo Ponkkonen

vara-Matlu-vastaava

1) Se on aina ollut lähellä, aina ollut mun intohimo-ni oikeastaan.

2) Pwwww... Varmaankaan toiminnanjohtajan virkaa ja siitä syystä että en näe itsestäni semmoisia toiminnanjohtajan viran niinku ominaisuuksia.

3) Mmm. No, no tiedottamalla mahdollisimman paljon tämän hetkinen virkani Matlu toiminnasta ja uuteen ylioppilastaloon muuttamisesta ja siitä on varmaan paljon kysymyksiä.

”Can you get it from here? Propably not.”Mikko Oivanen

”Palladium is happy as it is and the reaction starts to make it unhappy.”Petri Heinonen

”Jos te jostain omasta synteesistänne löydätte noin 29 ppm:n siirtymän ja yli 1000 Hz:n kytkennän, niin olette tehneet todellista myrkkyä.”Markku Mesilaakso

18 1�

vuoden vaihTuessa vaihtui tuttuun tapaan myös HYK ry:n hallitus, ja hallituksen vaihtuessa vaihtuivat samalla bentsovastaavat. Esitisleen toi-mitus kiittää edellisvuoden vastaavia lähes jokaper-jantaisesta piristysruiskeesta, mutta toivoo samalla uudelta hallitukselta hieman enemmän kemiaan ja muihin luonnontieteisiin painottuvia elokuvia. Esimerkiksi seuraavia klassikoita ja hieman tuo-reempiakin pätkiä olisi mukava nähdä kevään aikana Bentsossa:

The Tutors: ”Is it better for a tutor to be loved or to be feared? My question is, why choose?” Historiallinen draama matemaattis-luonnontieteel-lisen tiedekunnan todellisista hallitsijoista. HBO:n tuottamasta sarjasta on toistaiseksi saatu levityk-seen vasta ensimmäinen tuotantokausi, mutta se on jo ehtinyt kerätä ehdokkuuksia mm. Golden Globe ja Emmy-palkintoihin.

unit Cell – Tiivein pakkaus: ”Face-cente-red, body-centered.. It’s all the same if you can’t handle the power!” Mel Gibsonin (käsikirjoitus, ohjaus, tuotanto ja pääosa) uudessa tieteistrille-rissä ollaan perimmäisten kemiallisten totuuksien äärellä. Voiko paineen kasvaessa ja verkon kiris-tyessä repulsio kasvaa attraktiota suuremmaksi? Erinomaiset erikoistehosteet poikivat elokuvalle Oscar-ehdokkuudenkin.

Bentsokinoni

Teksti ja kuvatTeemu Niemi

The operator: ”Sarah Connor, commutate with me if you want to live!” Eläkkeelle jäänyt valtion operaat-tori (Arnold Schwarzenegger) sotkeutuu tahtomat-taan CIA:n punomaan salaliittoon, jonka päämää-ränä on kansainvälisen havaintosuureen sabotointi. Trilleriä ja toimintaa ennennäkemättömällä tavalla sekoittava käsikirjoitus on maailmalla saanut paljon

kehuja kriitikoilta.

attack of the nucleophiles: ”We must fight them or they’ll substitute us alive!” Klassinen kauhu-elokuva 1950-luvulta. Italokauhun pioneerin Riccardo Fredan ohjaama ja legendaarisen Amedeo Avogadron käsikirjoittama elokuva sijoittuu pieneen Shelbyvillen maalaiskylään Arizonassa. Kyläläiset elävät rauhallista elämää, kun yhtäkkiä ihmisiä alkaa katoilla. Seuraavana päivänä jättimäiset molekyylit täyttävät taivaan...

20 21

31.1. osa opiskelijakansasta suuntasi kulkunsa kohti Otaniemen Dipolissa pidettyjä Contact Forum -messuja. Mikäs sen parempi syy jättää luennot väliin kuin tutustua yrityksiin kesätöitä ja mahdol-lisesti jopa valmistumisen jälkeistä elämää ajatellen. Yrityksiä kun oli saapunut paikalle 71, Borealiksesta Patriaan.

Messut olivat suunnattu kaikkien alojen opiskeli-joille, mutta painopiste tuntui olevan kaupallisilla ja teknisillä aloilla, todennäköisesti siksi, koska niillä aloilla sattuu olemaan suuria yrityksiä. Kemistille siis aluksi näytti olevan vähänlaisesti tarjontaa, mutta väärin meni. Oma-aloitteisuudella ja uteliai-suudella sai irti paljon enemmän messutavaroiden ja -karkkien lisäksi. Esimerkiksi VTI Technologiesilla on Suomessa töissä kaksi kemistiä, joista kuitenkaan heidät palkannut henkilö ei tiennyt, minkä alan ke-mistejä he ovat.

Varmempia ratkaisuja kemistille olisi siltikin Neste Oil, joka palkkaa kesätöiksi opiskelijoita laboran-teiksi. Työpaikka sijaitsee Porvoossa, mutta sinne Neste on ovelasti järjestänyt työntekijöilleen bus-sikuljetuksen. Polymeerikemistin alulle taasen Kemia tutuksi -kurssilta tuttu Borealis voisi olla varteenotettava kesätyöpaikka. Myös he palkkaavat työharjoittelijoita.

VTT:llä on tilaa analyytikoille ja tietenkin laborant-ti-labra-apinoille, mutta ihan valtioltakin saattaa irrota paikkaa pikku-kemistille. Pienen utelun ja keskustelun jälkeen tiedonjyväsiä alkoi tipahdella. Ympäristöministeriö saattaisi ottaa hoiviinsa. Taas törmättiin kemistien laaja-alaisuudesta tietämättö-myyteen, koska ständinpitäjä ei tiennyt radiokemis-tien olemassaolosta. Heille siis Säteilyturvakeskus.

Yllättäen löytyi myös yrityksiä ja vastaavia, joilla ei ollut tarvetta kemisteille, kuten Ilmavoimat ja

Barona, jolla oli arvonta kuumailmapallo-lennosta ja erittäin mukavia ständinpitäjiä. IBM:lläkään ei ollut noin suoralta kädeltä mitään tarjottavissa, mutta pienen yhteispohdinnan jälkeen tulimme siihen tu-lokseen, että USA:ssa saattaisi ehkä olla meneillään jotain tutkimusta, johon kemistikin soveltuisi.

Eivätkä messut tietenkään olleet pelkkiä ständejä. Hieman pidempiä ja syväluotaavampia yritysesitte-lyjä pidettiin kahdessa muussa salissa, ja pienryh-mätilaisuuksia järjestettiin vielä kahdessa salissa. Messuilla toimi myös kaksi CV-klinikkapistettä, joiden jonoja jo pelkästään katsellessa alkoi väsyttää. Vinkiksi ensi vuotta varten, että jos mielii päästää korjailemaan tai kirjoittamaan CV:tään uudelleen näillä messuilla, kannatta sinne mennä ajoissa ja ottaa mukaan pitkä pinna, pari varapärettä ja mah-dollisesti tukisukat.

Ilmaiset bussikuljetukset Senaatintorilta ja Kauppakorkeakoululta olivat sateenvarjona drin-kissä, koska linja-autossahan on tunnelmaa. Toisin sanoen koko homma oli hyvä paketti vasta aloitta-neesta jo hieman pidemmälle edenneeseen opiske-lijaan työmarkkinoihin tutustumiseen, unohtamatta tietenkään kaiken maailman heijastimia ja kyniä.

Kemistinä Contact Forum -messuilla

TekstiReeta Salminen

Kemistin keittiössä

Teksti ja kuvat:Jere Tupala

Tällä kerTaa kemistin keittiössä valmistetaan suussa sulava jälkiruokamenu. Talvi-iltojen pimeydes-sä on mukava istua labraparin kanssa takan edessä ja seurata puun hapettumista chilikaakaon ja dekkacotan ryydittämänä. Ohjeista tulee noin 6 annosta.

CHILIKAAKAO

300 ml H2O

500 ml täysmaitoa

1 tuore chili

1 vaniljatanko

1 kanelitanko

110 g tummaa suklaata

vaahdotettua kermaaPoista tuoreesta chilistä siemenet ja pane se 373-as-teiseen veteen. Haihduta, kunnes tilavuus on pudon-nut noin puoleen. Poista chili ja anna veden jäähtyä. Tämä vaihe on syytä suorittaa vetokaapissa tai hyvin ilmastoidussa keittiössä, sillä chilihöyry käy henkeen. Kuumenna täysmaito vesihauteessa ja lisää joukkoon kanelitanko. Halkaise vaniljatanko, irrota siinä olevat siemenet veitsen kärjellä ja sekoita siemenet maitoon. Lisää suklaa pieninä paloina ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Poista kanelitanko ja lisää chililiuos maito-suklaaseokseen pikkuhiljaa sekoittaen. Kaakao on riittävän konsentroitua silloin, kun chili tuntuu selveästi juodessa. Koristele kaakao kermavaahdolla ja suklaarouheella.

Polttavan kuuman chilikaakaon nauttiminen onnistuu kupista helpommin kuin dekasta.

Kemistin eväät tarvitsevat syöjiäkin. Onneksi Henna ja Mänzy riensivät apuun kieli pitkällä.

22 23

heTi Kurssin hyväksytysti suorittamisen jälkeen on kurssipalautteen antaminen viimeisenä mielessä. Kurssin olemassaolo haihtuu mielestä viimeistään pisteiden saavuttua Oodiin. Valitettavan usein opiskelija unohtaa kurssin mahdollisimman nopeas-ti ja alkaa keskittyä tulevaan, naurahtaen seuraaville sukupolville kurssin vaikeudesta ja epäkohdista. Tämä huomattiin erityisesti alkusyksystä fukseille pidettävässä Kemia tutuksi -johdatuskurssista.

Kurssia on luennoitu uusille kemianopiskeli-joille vasta kolme vuotta, eli lähtökohtaisesti se on vielä lastenkengissä. Konseptina se on silti monen mielestä loistava. Kurssi antaa syksyn fuk-seille saman tien hyvän kuvan siitä, minne he ovat päässeet opiskelemaan ja mitä on edessä. Yhdessä HOPS-ohjaajien ja opiskelijatuutoreiden kanssa opintojen alkusekaannusta pyritään vähentämään mahdollisimman paljon.

Kuten voi odottaa, ensimmäisinä vuosina kurssi hieman haparoi, ja lopullinen tulos ei ollut aivan fuksien mieleen. Keskustelut kurssille osallistunei-den opiskelijoiden kanssa toivat esille tyytymät-tömyyttä. Palautteen osalta kaikki näytti kuitenkin menevän ihan hyvin, Gaussin käyrän mukaisesti, minkä vuoksi HYK:in hallitukseen otettiin yhteyttä. Tämän seurauksena koottiin pieni ryhmä opiskeli-joita, jotka yhdessä kemian laitoksen kanssa muok-kasivat ja parantelivat kurssia.

Tärkeimpänä esille tulleista asioista oli siis palaut-teen määrä ja laatu. Koska mielipidejakaumat eri lu-ennoista olivat niin tasaisia, jäätiin ihmettelemään, mitä opiskelijat ovat ylipäätään asiasta yrittäneet sanoa. Siksi kurssia jouduttiin muokkaamaan ”fi-iliksen” pohjalta. Kurssi supistettiin yhden peri-odin mittaiseksi ja siihen lisättiin toinen palaut-teenanto. Myös luennot joutuivat muokkauksen kohteeksi. Niihin pyrittiin lisäämään opiskelijoille ajankohtaisia asioita, kuten kesätöiden hankkimista. Labraesittelyjä supistettiin, jolloin ne eivät ehtineet

karata käsistä. Loppujen lopuksi Kemia tutuksi tar-vitsee pientä ja jatkuvaa kehitystä, mikä voi tapahtua vain rakentavan palautteen kautta. Tämä tarkoittaa, että teidän on itse kerrottava oma mielipiteenne asioista.

Sama tilanne on kaikilla kemian laitoksen kursseil-la ja siitä ollaan oikeasti huolissaan. Luennoitsijat ovat valmiina ottamaan palautteenne vastaan ja kehittämään kursseja. Valitettavasti palautteita tulee keskimäärin vain pari kappaletta ja alku-vuosien massaluennoilta aina samoilta henkilöiltä. Palautteen antaminen on helppoa. Sen voi tehdä joko WebOodissa tai kurssisivujen kautta. Kaikista helpoin tapa on kuitenkin mennä keskustelemaan suoraan luennoitsijan kanssa ja kysyä asioista kas-votusten. Se vaatii vain halua olla mukana kehityk-sessä, itsensä ja muiden puolesta.

Palautteella parempia kursseja

TekstiJason McKee Tiina Sarnet

DEKKACOTTA

500 ml kuohukermaa

2 liivatelehteä

1 vaniljatanko

100 g valkosuklaata

30 ml tummaa sakkaroosia

(15-30 ml konjakkia tai mantelilikööriä)

Pane liivatelehdet kymmeneksi minuu-tiksi kylmään veteen pehmenemään. Mittaa 200 ml kermaa kattilaan ja laita lämpenemään. Halkaise vaniljatan-ko, rapsuta veitsellä vaniljan siemenet kermaan ja pane vaniljatanko mukaan. Kuumenna seos kiehuvaksi, lisää joukkoon paloiteltu suklaa,

sakkaroosi ja vedestä puristetut, pehmenneet liivate-lehdet. Ota kattila liedeltä, poista vaniljatanko ja anna seoksen jäähtyä. (Lisää alkoholi.) Vaahdota loppu kerma ja lisää se jäähtyneeseen seokseen. Kaada massa pieniin dekkoihin. Pane dekkacottat jääkaap-piin pariksi tunniksi hyytymään. Laita dekkacotan päälle pari lusikallista marjoja, ja annos on valmis!

Tarjoiluehdotus dekkacotalle ja chilikaakaolle.

Kemistin keittiössä posliini ja laboratoriolasi elävät sulassa sovussa.

24 25

Kognitiivisen kemian professori E.T. Anoli vastai-lee tällä palstalla lukijoiden mieltä askarruttaviin asioihin. Kysymyksiä professorille voit lähettää HYK ry:n internet-sivujen kautta osoitteessa http://www.helsinki.fi/jarj/hyk/etisle-kysy.shtml.

Kysy Esitisleeltä

TekstiProf. E.T. Anoli

Professori anoli, osaisittekohan vastata miel-täni askarruttaneeseen seikkaan? Minua on pitkään ihmetyttänyt se, miten kissani ilmestyy aina keittiöön, kun avaan säilyketölkin? Vaikka olisin ihan varma, että se ei ole edes talossa, niin silti se ilmaantuu jostain. Haluaisinkin tietää miten se siinä onnistuu.

Kissafani

Hyvä kissafani. En tiedä, minkä rotuinen kis-sanne on, mutta epäilisin, että sen sukupuusta löytyy jostain kohtaa Schrödingerin kissaa. Tämä harvinai-sempi kissarotu on jalostunut viimeisen vuosisadan aikana käyttämään hyväkseen kvanttimekaanisia il-miöitä. Tiedät varmaan fysikaalisen kemian kursseil-ta, että hiukkaset voivat olla kytkeytyneitä keskenään pitkienkin välimatkojen yli. Sinun kissasi on toden-näköisesti perinyt Schrödinger-esi-isiltään kytkeyty-misen purkinavaajaan, ja sen avulla se tietää, milloin purkkia ollaan avaamassa. Schrödingerin kissojen sa-notaan olevan erittäin herkkiä tässä suhteessa tonnika-lapurkin avaamiselle. Schrödingerin kissoilla on myös eläinmaailmassa uniikki olemus siinä, että ne osaavat muuttaa omaa kvanttitilaansa siten, että ne voivat tunneloitua. Tämä mahdollistaa niille pääsyn kerras-saan kummallisiin paikkoihin, tai kuten teidän tapa-uksessanne, nopean ilmaantumisen päällisin puolin tyhjästä.

Schrödingerin kissa on todella harvinainen rotu, ja kannattaakin olla ylpeä saadessaan olla sellaisen ”ystävä”. Kissaahan ei voi omistaa.

E.T.Anoli

26