Federley, Mika & Miettinen, Helena (toim.)

Humanisti on rautaaTyöllistymis- ja tietoteollisuushanke 2000–2004

Toimittaneet: Mika Federley ja Helena MiettinenLayout ja taitto: Mika FederleyKuvat: TT-hankeISSN 1459-1049ISBN 952-10-2433-X© Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta 2005YLIOPISTOPAINOHELSINKI 2005

Sisällysluettelo

Esipuhe 6

Kaiken alku – hanke käynnistyy 9

TT-hanke vuosina 2000–2004 10

Digitaalinen viestintä 18

Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksenmaisteriohjelma 22

Liiketaloustieteen ja kansainvälisenyritysviestinnän opintokokonaisuus 24

Työelämä opetuksessa 26

Ainejärjestöyhteistyö 30

Oppimiskeskus Humina 32

HumIT-kurssit 36

Työelämäohjaus ja -neuvonta 40

Työharjoittelu 42

Verkkoviestintä 44

Viestinnän kehittäminen 46

Yritysyhteistyö 48

Arviointi 51

Kommentteja 55

Lopuksi 64

Liitteet 69

6

Esipuhe

TT-hanke: uusia ideoita ja toimintamalleja humanisteille

Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa on vuosina 2000–2004 kehitettyhumanistien työelämävalmiuksia. Tätä työtä on tehty erityisesti Työllistymis- ja tieto-teollisuushankkeessa. Kohderyhminä ovat olleet tiedekunnan runsaat 8000 opiskelijaa ja700 työntekijää.

Hankkeen tavoitteena on ollut parantaa opiskelijoiden työelämätaitoja ja -tietoja, yhdis-tää työelämätaitojen oppiminen kiinteäksi osaksi opintoja, edistää opiskelijoiden valmis-tumista, parantaa valmistuneiden kilpailukykyä muuttuvilla työmarkkinoilla sekä kas-vattaa alan opiskelijoiden arvostusta työelämässä.

TT-hankkeessa uusia kehittämisideoita on syntynyt yhteisissä työpalavereissa, mutta myöskesäisellä kauppatorilla lounaan mutustamisen lomassa, junamatkalla Tampereelle ta-paamaan “pikkusiskohanketta”, nojatuoleissa notkuessa Porthanian kuudennessa ker-roksessa ja useilla retkillä Suomenlinnassa. Erityisesti hankkeen alussa oli lystiä ideoida jarakennella eri toimintamalleja. Silloin ei oikeastaan tiedetty mikä toimisi ja mikä ei, ar-veltiin vaan ja yritettiin ennustaa. Joskus se vaati noin 24 tuntia aktiivista aherrusta,joskus oivaltamiseen meni vain pari minuuttia. Koko ajan yritettiin mahdollisimman luo-vasti yhdistää erilaisia näkemyksiä ja eri alojen osaamista.

Ideointi ei tietenkään pelkästään riitä. Kehittämisintoinen hankkeen väki on myös jaksa-nut kirjata ideat ylös, puhua niistä keskenään sekä kehitellä niitä eteenpäin. On kuunnel-tu tarkasti eri asiantuntijoiden mielipiteitä ja saatu opiskelijapalautetta. On otettuopiksikin. Mutta mikä tärkeintä, on tuotettu ideoista toimintaa, ensin kokeiluja ja sitten

hyviä käytäntöjä sekä uusia toiminta-malleja. Luonnollisesti kaikkikehittämistyö perustui tutkimukseen(esimerkiksi Manninen & Luukannel(2002): Humanistit työelämäpoluilla –Helsingin yliopistosta valmistuvienhumanistien työelämäorientaatio,osaaminen ja työllistyminen).

Hankkeen alkuvuosina saimme kri-tiikkiä, aluksi aika tavallakin. Erityi-sesti oma tiedekuntaväki muistuttitämän tästä erillistä hanketta tieteentekemisen ensisijaisuudesta. Hank-keen kerettiläiset ajatukset panostaayritysyhteistyöhön, työharjoitteluun

ja aktiiviseen viestintään saivat aikaan tuhahtelua. “Ei kai tässä olla tekemässä meistäammattikorkeakoulua?” oli hankkeen alkuvaiheessa erittäin usein toistunut kysymys. Ei,ei olla. Vaan auttamassa opiskelijoita työllistymään paremmin koulutusta vastaaviin työ-tehtäviin.

Epäily oli tietenkin luonnollista, sillä aiemmin tällä volyymilla toteutettuja ja koko tiede-

7

kuntaa koskettavia hankkeita ei ole ollut. Kritiikin lisäksi saimme kuitenkin, rehellisyy-den nimessä, myös paljon kannustusta. Suurin osa ymmärsi, että yhdessähän tässä ollaanhumanistiopiskelijoita auttamassa ja tekemässä heille ja sitä kautta meille kaikille muil-lekin parempaa tulevaisuutta. Nyt kun hanke on päättynyt, luotan siihen, että tämätärkeä työ jatkuu tiedekunnassa ja sen laitoksilla. Olkoot Bolognan mukaiset uudet Eu-rooppalaiset tutkinnot työelämärelevantteja!

Opiskelun aikana pitäisi saavuttaa sekä substanssitietoa että teoreettista osaamista.Tämä toteutuu esimerkiksi kehittämällä työelämäorientoituneita kursseja osaksi opin-toja, hyödyntämällä tietotekniikkaa ja monimuotoistamalla opetusmenetelmiä. Ei mi-tään suurta, uutta eikä mullistavaa. Mutta asia on kuitenkin syytä ottaa huomioon jatehdä sille jotakin. Sillä edelleen saatamme kuulla tiedekuntamme opiskelijoilta, että“tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun olen todella työskennellyt ryhmässä”. Tie-teellisen tiedon lisäksi tarvitaan taitoja.

Yhtenä TT-hankkeen vahvuutena voidaan työelämäorientaation edistämisen lisäksi pi-tää erityisesti humanistien tunnettuuden ja arvostuksen kasvattamista työnantajiin päin.Perinteitä kunnioittaen, mutta nykyisyydessä eläen, olemme halunneet kertoa mahdol-lisimman monelle, miten laaja-alainen ja tarpeellinen humanistinen tutkinto on. Tähäntyöhön olemme paneutuneet uusimalla tiedekunnan viestintämateriaalia ja tekemälläaktiivista yritysyhteistyötä. Humanisteja on markkinoitu hyvinä ja tarpeellisina työelä-män osaajina, jota ilman yhteiskunta ei tule toimeen.

Opiskelijoiden ja henkilökunnan työelämätietojen ja -valmiuksien lisääminen on edellyt-tänyt ja edellyttää asenteiden ja toimintatapojen muuttamista. Kehittämistyö vaatii avoin-ta mieltä, aikaa ja sitoutumista. Siinä auttaa selkeä strategia ja tavoitteenasettelu, ute-liaisuus toisten tekemisiä kohtaan, keskustelu eri alojen asiantuntijoiden kanssa, palaut-teen pyytäminen, oman toiminnan rehellinen arviointi sekä rohkeus muuttaa omaa toi-mintaa.

Jälkiviisaasti ajatellen olisi moni asia voitu tehdä toisin. Toisaalta näillä resursseilla, tieto-taidolla ja tässä kontekstissa saatiin aika paljon tuloksia. Viiden vuoden aikana syntyimonta uutta kokeilua, konseptia ja toimintamallia. Luotiin Humanistilehti ja Humanisti-foorumi-työelämätapahtuma, panostettiin alumni- ja yritysyhteistyöhön, väännettiinverkkosivuja tekemällä muun muassa yliopiston ensimmäiset yritysyhteistyösivut, tehtiintiedekunnan viestintämateriaalit, opastettiin ja ohjattiin, panostettiin työharjoitteluun,hymyiltiin ja hikoiltiin, ja tuotettiin tuhansia opintoviikkoja ja uutta osaamista. Näin osal-tamme autoimme humanistiopiskelijoita kohti työelämää.

Hankkeen tuloksia voi ihmetellä vaikkapa selailemalla tätä raporttia. Ja jos tiedonjanoyllättää, lisämateriaalia löytyy kilokaupalla erilaisista julkaisuistamme sekä osoitteestawww.helsinki.fi/hum/tthanke. Esimerkiksi kaikkien projektien yksityiskohtaiset loppu-raportit on saatavilla tiedekunnan tiedottajalta (joka muuten hänkin on yksi hankkeenaikaansaannoksista, jos näin voi sanoa...).

Lukuiloa ja erittäin rautaista jatkoa.

Helena MiettinenTT-hankkeen projektipäällikkö 2001–2004

8 Kiitokset

Mikään kehittämishanke ei onnistu ilman kannustavia taustavoimia ja sattumaltatavattuja uusia tuttavuuksia. Kiitokset kaikille rautaisille humanistien ystäville, jotka ovatauttaneet meitä eteenpäin, jotkut useamman vuoden, jotkut vain muutamalla sanalla.Teillä kaikilla on ollut erityinen merkitys hankkeen onnistumiselle.

Iso kiitos ja kumarrus lukuisille yhteistyökumppaneille, opiskelijoille ja omalle väelle, joitalämmöllä ajattelemme.

9

Kaiken alku – hanke käynnistyyViime vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen ajan puhuttiin paljon yliopistokoulutuksensaaneiden työllistymisestä. Huolta kannettiin varsinkin humanistien työllistymisestä kou-lutustaan vastaaviin tehtäviin. Humanistit opiskelivat pitkään, keskeyttivät opintonsa jaoppiaineiden hyödyllisyys työmarkkinoiden kannalta ei kirkastunut aina edes opiskelijal-le itselleen.

1990-luvulla yliopistoihin oli perustettu rekrytointipalveluita, jotka tekivät hyvää työtä,mutta ehkä hiukan liian kaukana laitosten arjesta ja opiskelijoiden tutkinnoista. Opetus-ministeriön vuonna 1999 julkaisemassa raportissa Yliopistot ja koulutusalat 1998–2000humanistisen alan keskeisimmiksi sisällöllisiksi kehittämistarpeiksi nostettiin koulutuk-sen työelämäyhteyksien parantaminen ja valmistuvien työllistymisen edistäminen. Pa-noksen tietoyhteiskunnan rakentamiseen mm. sisällöntuotannossa toivottiin olevan en-tistä suurempi. Täytyi siis tehdä jotain asian edistämiseksi.

Lokakuussa 1999 humanistisen tiedekunnan silloinen dekaani Fred Karlsson ja opetusmi-nisteriön kehittämispäällikkö Kirsti Kylä-Tuomola kehittivät yliopistojen johdon seminaa-rin tuoksinassa ajatuksen työllistymishankkeen perustamisesta humanistiseen tiedekun-taan, lähelle laitoksia. Marraskuussa laitosten esimiehet ja kaikki kiinnostuneet kutsut-tiin tilaisuuteen, jossa idea esitettiin. Hiukan ihmeissään kaikki kuuntelivat, mutta tuki-vat ajatusta hankkeesta, jonka uskottiin hyödyntävän humanistiopiskelijoita paitsityöllistymään niin myös valmistumaan.

Tammikuussa 2000 tiedekunta sai opetusministeriöltä suurehkon määrärahan toimin-nan käynnistämiseksi. Hankkeen liikkeelle lähtö tapahtui vauhdilla, mihin isossa tiede-kunnassa, jossa hallinto oli rakennettu monielimisten neuvostojen ympärille, ei oltu to-tuttu. Alun huima vauhti hiukan hirvitti myös virkamiestä ja tuntui, ettei aina pysynytperässä siinä mitä oltiin tekemässä. Hankkeen aikana kokeiltiin monenlaista, mutta pu-nainen lanka, työllistyminen, oli aina mielessä.

Tästä raportista voit lukea, mitä kaikkea Työllistymis- ja tietoteollisuushankkeessa teh-tiin valmistuneiden työllistymiseksi koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Vaikka hanke onpäättynyt, työ ei ole loppunut, vaan se jatkuu niin kauan kuin humanisteja koulutetaan.Niistä monista erilaisia lentävistä lauseista, joita hankkeen aikana syntyi humanisteista,kantavaksi ajatukseksi tulevaisuudelle parhaiten sopii:

Humanisti on rautaa!

Anu Holvikiviopintoasiainpäällikkö

10

TT-hanke vuosina 2001–2004

Hankkeen tarve ja tausta

Aloite humanistisen tiedekunnan Työllistymis- ja tietoteollisuushankkeeseen (TT-hanke)tuli opetusministeriöstä. Ministeriön vuonna 1999 julkaiseman raportin Yliopistot jakoulutusalat 1998–2000 koulutusalakohtaisessa tarkastelussa nostettiin humanistisenalan keskeisimmiksi sisällöllisiksi kehittämistarpeiksi koulutuksen työelämäyhteyksienparantaminen ja valmistuvien työllistymisen edistäminen. Myös humanistisen koulutus-alan panos tietoyhteiskunnan rakentamisessa toivottiin olevan entistä suurempi.

Yliopisto-opiskelun tarjoamia työelämään liittyviä valmiuksia ja osaamista oli selvitettymm. Mannisen (1999) Helsingin yliopistosta valmistuneiden työllistymistä koskevassa tut-kimuksessa. Opiskelijoiden mukaan keskeisimpiä opintojen kehittämiä valmiuksia olivattaito hankkia ja soveltaa tietoa, teoreettinen osaaminen sekä analyyttiset taidot. Huma-nistisen tutkinnon tuottamina vahvuuksina työelämässä pidettiin Huittisen (1995) tutki-muksessa mm. monipuolisuutta, hyvää yleissivistystä, vankkaa pohjaa tutkimustyölle sekätiedonhaku- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Humanistisen koulutusalan haasteena on työelämäyhteyksien luominen ja opiskelijoidentyöllistymisen edistäminen sekä työelämätaitojen parantaminen. Opintojen aikana syn-tyvä työelämäorientaatio on merkittävä tekijä yliopistosta valmistuvien sijoittumisessahyviin, koulutusta vastaaviin työtehtäviin. Kaikkein tehokkaimmin työllistymistä edistä-vät selkeä työmarkkinoiden tuntemus, jäsentyneet urasuunnitelmat, työnhakutaidot jaoman alan työkokemuksen karttuminen.

TT-hankkeen avulla haluttiin osoittaa, että opiskeluaikoja voidaan lyhentää parantamal-la opiskelijoiden tietoa työmarkkinoista ja antamalla työelämässä tarvittavia valmiuksia.Samalla haluttiin parantaa työmarkkinoiden tietoa ja käsityksiä humanisteista sekä he-rättää kiinnostus humanisteihin. Yhteiskunnassa ja erityisesti suomalaisessa tietoyhteis-kunnassa tarvitaan humanistiosaamista. Tarkoituksena oli myös selvittää, mikä on aka-

teemisten opintojen ja työmarkkinoiden suh-de ylipäätään Suomessa.

Hankkeelle muotoutui viisi pääaluetta vuoden2000 alussa. Tiedekunnan sisäistä tiedotustaja ulkoista näkyvyyttä päätettiin parantaa uu-silla www-sivuilla. Opiskelijoidentyöllistymistaitoja ja -valmiuksia alettiin kehit-tää tarjoamalla heille koulutusta ja ohjausta.Perustettiin uusi opintokokonaisuus -Digitaalinen viestintä ja uusmedia - koulutta-maan opiskelijoita sisällöntuottajiksi uusmedia-alalle. Tiedekunnasta valmistuvientyöllistymisen edistämiseksi toivottiin, että tie-

dekuntaan syntyy hankkeen myötä osaamisvaranto, joka vie työllistymistä edistäväätoimintaa eteenpäin ja iskostaa sen osaksi tiedekunnan ja laitosten arkipäivää. Tässäasiassa koulutusta ja yhteistyöverkostojen rakentamista pidettiin avainasemassa. Lisäksihanketta seuraavan tutkimuksen ja arvioinnin uskottiin tarjoavan mahdollisuuden yli-

11

opistoista valmistuvien sijoittumisen systemaattisen seurannan kehittämiselle. Tutkimus-ja arviointitietoa TT-hankkeelle tuotti erillinen Humanistin TyöTie-tutkimusprojekti tut-kimus- ja koulutuskeskus Palmeniassa.

Hankkeen kuvaus

TT-hanke toteutettiin opetusministeriön erillisrahoituksena vuosina 2000–2004. Hank-keen käynnistyessä vuonna 2000 sen toiminta painottui tietoteollisuusosioon. Vuonna2001 painopistealueena oli työelämätaitojen ja työharjoittelun edistäminen. Vuonna 2002kehitettiin tiedekunnan ja hankkeen viestintää, työelämäyhteistyötä, työelämä-neuvontaa, työharjoittelua, opintokokonaisuuksia ja puoliarvosanoja sekä laitostentyöelämäkoulutusta ja -opetusta. Vuosina 2003–2004 hankkeen toimintoja ja oppejatestattiin ja niitä pyrittiin entistä aktiivisemmin viemään osaksi tiedekunnan ja sen laitos-ten toimintaa.

TT-hankkeen tavoitteita olivat:humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden valmistumisen nopeuttaminen edistämälläheidän työllistymistään koulutustaan vastaaviin tehtäviintietoyhteiskunnassa tarvittavan osaamisen lisääminen ja humanistiopiskelijoidentietoteknisten valmiuksien ja muiden työelämätaitojen parantaminenhumanistiopiskelijoiden ja tiedekunnan henkilökunnan työelämäorientaationlisääminenakateemisen ajatusmaailman ja yhteiskunnan vaatimusten yhteensovittaminenhumanistien arvostuksen lisääminen työmarkkinoilla ja erityisesti tietoyhteiskunnanrakentamisessaopiskelijoiden valveutuneisuuden herättäminen omaa urasuunnitteluaan jatyöelämän vaatimuksia kohtaanhumanistisen tiedekunnan henkilökunnan asenteiden muuttaminen työelämääkohtaan myönteisemmäksiyhteistyön aktivoiminen humanistisen tiedekunnan ja yritysten välillä.

Tavoitteet pyrittiin saavuttamaan:lisäämällä humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden työelämätaitoja japäämäärätietoisuuttamahdollistamalla oman alan työkokemuksen kartuttaminen jo opiskeluaikanaliittämällä työllistymistä edistävä toiminta osaksi humanistisen tiedekunnan laitostenjokapäiväistä toimintaaulottamalla TT-hankkeen toimenpiteet koskemaan kaikkia humanistisentiedekunnan opiskelijoitamotivoimalla arkoja ja passiivisia opiskelijoita urasuunnitteluun ja työelämätaitojenhankkimiseenauttamalla opiskelijoita löytämään oma ammatillinen osaamisalueensa.

TT-hankkeen missiona oli, että hankkeen päättyessä vuonna 2005 humanisti valmistuupäämäärätietoisesti koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Kaikilla valmistuvilla opiskelijoillaon oman alansa työkokemusta. Humanistiopiskelijoiden ja humanistisen tiedekunnanhenkilöstön käsitys työmarkkinoista ja akateemisista ammateista on ajanmukainen.Opinnoissa on työelämänäkökulma ja jokaisella humanistiopiskelijalla on riittävättyöelämätaidot sekä tietotekninen osaaminen. Yhteistyö ja viestintä tiedekunnan ja yri-

12

tysten välillä on aktiivista. Humanistien työllistymistä voidaan seurata TT-hankkeessakehitettyjen luotettavien mittarien avulla.

Organisaatio

TT-hanke hanke toimi Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanin alaisuu-dessa. Vuosina 2000–2003 tiedekunnan dekaanina toimi Fred Karlsson ja vuonna 2004Aili Nenola.

Hankketta vei eteenpäin projektitiimi ja hankkeelle oli nimetty johtoryhmä sekä ohjaus-ryhmä. Hankkeeseen palkattiin vuonna 2001 projektipäällikkö, jolla oli operatiivinen vas-tuu hankkeen toteuttamisesta. Hän toimi myös projektien vastuuhenkilöiden esimiehe-nä. Lisäksi hankkeen projektipäällikön tehtävänä oli seurata TT-hankkeen ja sen projek-tien edistymistä sekä raportoida niistä hankkeen johtoryhmälle. Vuosina 2000–2004 TT-hankkeen projektipäällikkönä toimi Helena Miettinen.

Hankkeen johtoryhmä

Hankkeen johtoryhmä vastasi hankkeen strategisista linjauksista, hyväksyi hankkeenprojektien suunnitelmat ja lopputulokset sekä arvioi hankkeen onnistumista.

TT-hankkeen johtoryhmään kuuluivat:Dekaani Aili Nenola, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta (pj.) (2004)Kehittämispäällikkö Kirsti Kylä-Tuomola, OpetusministeriöProfessori Fred Karlsson, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekuntaOpintoasianpäällikkö Anu Holvikivi, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekuntaProjektipäällikkö Helena Miettinen, Työllistymis- ja tietoteollisuushanke (siht.)Jussi Hermunen, opiskelijaedustajaLotta Knuutinen, opiskelijaedustaja

TT-hankkeen johtoryhmä seurasi ja ohjasi TT-hankkeen edistymistä ja onnistumista. TT-

Hankkeenohjausryhmä

Projektin #1vastuuhenkilö

Projektin #2vastuuhenkilö

... Projektin #nvastuuhenkilö

Hankkeenprojektipäällikkö

Hankkeenjohtoryhmä

13

hankkeen johtoryhmän tehtäviä olivat:hankkeen aikataulun ja kustannusten valvominenhankkeen muutosten hallinta: kaikkien hankkeen aikatauluun tai kustannuksiinvaikuttavien muutosehdotusten käsittelyhankkeen ongelmien käsittelyhankkeen lopputulosten hyväksyminenhankkeen laatukriteerien asettaminen ja hankkeen onnistumisen arviointi.

Johtoryhmä kokoontui useita kertoja vuodessa. Kokouksista tehtiin esityslistat ja pöytä-kirjat.

TT-hankkeen ohjausryhmä

Humanistinen tiedekunta asetti TT-hankkeelle ohjausryhmän, johon kuului hankkeen,tiedekunnan ja opetusministeriön edustajien lisäksi edustajia tiedekunnan laitoksista sekäulkopuolisia asiantuntijoita.

TT-hankkeen ohjausryhmään kuuluivat:Dekaani Aili Nenola, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta (pj.) (2004)Professori Fred Karlsson, Yleisen kielitieteen laitosVaradekaani Mirja Saari, Pohjoismaisten kielten ja pohjoismaisen kirjallisuuden laitosProfessori Arto Mustajoki, Slavistiikan ja baltologian laitosProfessori Riitta Nikula, Taiteiden tutkimuksen laitos/taidehistoriaProfessori Göte Nyman, Psykologian laitosProfessori Martti Pärssinen, Renvall-instituutti/Iberoamerikkalainen keskusProjektipäällikkö Helena Miettinen, Työllistymis- ja tietoteollisuushanke (siht.)Informaatikko Pälvi Kaiponen, Yliopiston kirjastoOpiskelija Johanna WahlbeckKehittämispäällikkö Kirsti Kylä-Tuomola, OpetusministeriöKonsultti Jukka Packalén, Steerco Oy

Ohjausryhmän tarkoituksena oli toimia yhteistyö- ja vuorovaikutuskanavana hankkeenja sen kannalta keskeisten toimijoiden välillä. Ohjausryhmä toimi hankkeen tukena, kom-mentoi hankkeen lopputuloksia, ideoi toimenpiteitä ja pyrki omalla toiminnallaan edistä-mään hankkeen tavoitteiden toteutumista. Ohjausryhmä kokoontui tarvittaessa.

TT-hankkeen projektitiimi

Projektipäällikkö Helena Miettisen lisäksi hankkeen projektitiimiin kuuluivat vuosina 2000–2004 seuraavat henkilöt:

projektisihteeri ja HumIT-kurssien vastuuhenkilö Päivi Kinnunen (2000–2002) ja PäiviHeino (2003–2004)HumiIT-kurssien koulutussihteeri Katja Malinen (2001–2002)työelämäneuvoja Kaija Hartikainen (2001–2004)Työelämä opetuksessa -koulutussuunnittelijat Minna Hakkarainen (2001–2004) jaHelka Mäkinen (2003–2004)Digitaalisen viestinnän koulutussuunnittelijat Maria von Bonsdorff (2000–2002),Antti-Ville Kärjä (2002–2003) ja Jussi Hermunen (2000–2001, 2003–2004)

14

yritysyhteistyöasiamies Marjo Mansikka (2001–2004)työharjoittelukoordinaattori Sonja Helin (2001–2004), Sari Pohjola (2003) ja HannaMattila (2004)Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen suunnittelijat Jenny Honkaheimo-Antonen(2000–2001) ja Eila Isotalus (2001–2004)www-suunnittelijat Tapio Nurminen (2000–2003) ja Mika Federley (2002–2004)www-toimittaja Virpi Aalto (2002)työelämäyhteyshenkilöt Hanna-Reetta Majanen (2000–2001), Kaisa Pesola(2001–2003) ja Liisa Wilkman (2003–2004)Huminan suunnittelija Natalia Härkin (2002) ja atk-neuvoja Sami Hautakoski(2003–2004)suunnittelija Anssi Lindberg (2000)suunnittelija Anu Honkanen (2000)verkko-opetuksen tukihenkilöt Mika-Erik Walls-Carpelan (2001–2002) ja ArttuJääskeläinen (2002)sekä useita harjoittelijoita.

Osassa projekteissa vastuuhenkilöt vaihtuivat tiuhaan, esimerkkeinä esimerkiksi harjoit-telun kehittäminen ja digitaalinen viestintä. Toisissa projekteissa, esimerkiksi työelämä-ohjaus ja yritysyhteistyö, vastuuhenkilöt pysyivät samoina. Vaihtuvuuteen vaikuttivat eni-ten lyhyehköt työsuhteet. Henkilökunnan vaihtuvuus aiheutti joissakin projekteissa pie-niä katkoksia ja luonnollisesti toimintatapojen muutoksia sekä lisäsi hankkeen projekti-päällikön ja -sihteerin työsarkaa, olihan normaalin kehittämistoiminnan pyörittämisenlisäksi rekrytoitava uusia ihmisiä ja perehdytettävä heidät hankkeen toimintaan. Uudetihmiset toivat kuitenkin tullessaan myös uusia näkökulmia ja auttoivat omalta osaltaanhankkeen kehittämistoimissa.

Projektien vastuuhenkilöt vastasivat omista projekteistaan ja niiden raportoinnista. Tä-män lisäksi jokaisella oli vastuu ja velvollisuus osallistua koko hankkeen kehittämiseenkommentoimalla ja auttamalla muita näiden projektien toiminnassa. TT-hankkeen ke-hittämistyötä tekivät yhdessä hankkeen henkilöstö ja ulkopuoliset asiantuntijat. Toimin-nassa korostettiin yhteistoiminnallisuutta ja yhdessä tekemistä. Projektitiimi kokoontuisäännöllisesti yksikköpalavereihin, joissa käsiteltiin sekä henkilöstöasioita että projek-tien sisältöihin liittyviä asioita.

Hankkeen yhteisesti kehittelemiä ja toteuttamia olivat mm. Humanistilehti, Humanisti-foorumi, Humina sekä Alumni- ja yritysyhteistyöjuhla.

Projektinhallinta

Vuoden 2001 lopusta lähtien TT-hanke oli jaettuna alakohtaisiin projekteihin. Projektin-hallinnassa konsulttina käytettiin Steerco Oy:tä. Projektijako ja projektinhallinnan apu-välineet helpottivat suuren kehittämishankkeen hahmottamista ja työnjakoa.Yhteisiä toimintatapoja kehitettiin esimerkiksi selkeillä projektikäytännöillä, työohjeilla,dokumenttipohjilla ja muilla yhteisillä projektinhallinnan välineillä.Hankkeen käyttöön tehtiin seuraavat Word-muotoiset dokumenttipohjat:

HankesuunnitelmaProjektisuunnitelmaProjektin tai hankkeen kausiraportti

15

Projektin tai hankkeen loppuraporttiMuutosehdotusOhjausryhmän kokouksen agendaOhjausryhmän kokouksen pöytäkirja

Hankkeen ja sen projektien dokumentaatio yhteisellä verkkolevyllä osoittautui toimi-vaksi käytännöksi. Mitään erillistä tietoteknistä projektinhallintaohjelmistoa ei hank-keessa hyödynnetty. Kaikki dokumenttipohjat ovat Helsingin yliopiston humanistisen tie-dekunnan ja sen laitosten väen hyödynnettävissä.

Projektinhallinan perustelujaProjektinhallinnasta on ilmeistä hyötyä jokaiselle projektitoimintaa harjoittavalleorganisaatioille. Ilman systemaattisia projektinhallinnan menettelyitä organisaatioidenresurssit eivät tule täysipainoisesti hyödynnetyksi ja projektitoiminta kärsii ongelmista,joista tutkimusten ja muun kirjallisuuden perusteella tyypillisimpiä ovat päällekkäisyydetja ristiriitaisuudet projekteissa, päätöksenteon ongelmat, tuloksettomat tai aikataulunja budjetin ylittävät projektit.

Hyvä kirjallinen suunnittelu ei itsessään paranna muuta kuin toiminnan dokumentaationlaatua, joka toki sekin on tärkeätä, koska useat organisaatiot eivät dokumentoisuunnitteluaan, ja siksi virheistä oppimista ja hyviä käytäntöjä (best practises) on vaikealevittää organisaatiossa (knowledge management). Kirjallisella suunnittelulla on siltiitsessäänkin merkitys, koska hyvin sovellettuna se voi taata, että kaikki projektiympäristönkannalta välttämättömät osa-alueet tulevat huomioiduksi. Esim. projektin elinkaari, teh-tävät tai budjetti tulevat suunnitteluksi paremmin jo ihan vain senkin takia, että se mitäon suunniteltu pitää dokumentoida. Korostaisin kuitenkin, että projektien suunnittelu taihallinta ei ole dokumenttien täyttämistä, vaan analyyttistä ja menetelmällistä työn suun-nittelua, seurantaa ja muutosten hallintaa.

Jokaiselle työntekijälle on kuitenkin varmasti hyötyä projektityön perusteiden haltuunottamisesta. Tärkeätä on projektiajattelu ja sen soveltaminen, eikä niinkään työkalujentai menetelmien mekaaninen käyttäminen. Projektikulttuurin kehittäminen vaatii kui-tenkin mittaviakin panoksia. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että nämä panostukset ovatsen kaltaisia, että niiden voidaan odottaa olevan tuottavia ja maksavan takaisinvaatimansa investoinnit.

Jukka PackalénHallituksen puheenjohtaja

Steerco Oy

16

Hankkeen toimitilat

TT-hankkeen tilat sijaitsivat koko toimintakauden ajan keskustakampuksella. Vuonna2000 osoitteena oli Vuorikatu 20, vuoden 2001 alussa Töölonkatu 3, vuosina 2001–2004Porthania sekä vuoden 2004 syksystä lähtien jälleen Vuorikatu 20. Muutot, erityisestiatk-luokkien muutot, aiheuttivat jonkin verran lisätyötä sekä hankaloittivat tiedotustaja palvelujen markkinointia.

TT-hankkeen menot 2000–2004

Projektit ja toiminnan tulokset

Vuosien 2000–2004 aikana TT-hankkeessa toteutettiin kymmeniä samanaikaisia projek-teja. Projektien vastuuhenkilöt ja nimet vaihtelivat jonkin verran, mutta aihealueittainprojektit olivat seuraavat:

Digitaalinen viestintä -opintokokonaisuusKulttuurienvälisen vuorovaikutuksen maisteriohjelmaLiiketaloustieteen ja kansainvälisen yritysviestinnän opintokokonaisuus HelsinginkauppakorkeakoulussaTyöelämä opetuksessaAinejärjestöyhteistyöOppimistila HuminaHumIT-kurssitTyöelämäohjaus ja -neuvontaTyöharjoitteluVerkkoviestintäViestinnän kehittäminenYritysyhteistyö

Projekteista on tehty tämän raportin lisäksi omat projektikohtaiset loppuraportit, jotkasaa tiedekunnan tiedottajalta.

2000* 2001* 2002 2003 2004 Yhteensä

Henkilöstön palkat 51 953 295 043 418 703 389 461 341 614 1 496 774

Opetus ja koulutus 157 199 251 781 255 875 233 282 163 018 1 061 156

Rehtori, tdk & tilavuokrat 9 733 75 461 84 455 52 178 65 664 287 490

Muut kulut 66 337 256 636 253 070 199 357 71 753 847 153

Yhteensä 285 222 878 921 1 012 103 874 278 642 049 3 692 573

2000* 2001* 2002 2003 2004 Yhteensä Hankkeen tulot 353 743 1 009 251 930 000 700 000 700 000 3 692 994 * markat muunnettu euroiksi

17

18Opintokokonaisuudesta sanottua

- On hienoa kuulua johonkin oppiryhmään, jonka raamit ja tavoitteet ovat selkeät. Kurssion todella vaativa ja raskas, mutta antaa todella paljon.

- Opintokokonaisuus oli mahtava, rankka mutta virkistävä ja reaalielämää lähellä pää-aineen teoreettisten opintojen jälkeen. Se antoi mahtavat mahdollisuudet luoda kontak-ti työelämään ja tehdä ja kokea asioita oikeasti työharjoittelussa!

- Opettavainen, intensiivinen ja työelämän kannalta hyödyllinen kurssi. Toivottavastihumanisteilla on tulevaisuudessakin tarjolla tällainen konkreettisesti työnsaanti-mahdollisuuksia lisäävä kurssi. Terveisiä vaan ihmisille, jotka asiasta päättävät.

- Työkenttä on laajempi, ja hakiessani miltei mitä tahansa työtä digikokonaisuudesta onetua.

- Opintokokonaisuus antoi valmiudet, jotka olisi muutoin voinut saavuttaa vain suoritta-malla kokonaisen erillisen tutkinnon ammattikorkeakoulussa. Koen sivuaineeni siis erit-täin hyödyllisenä työnhaussa. Varsinkin projektiluontoiseen työhön osallistuminen oli erit-täin opettavaista ja hyödyllistä ja uskon, että myös työnantajat arvostavat tätä koke-musta.

Digitaalisen viestinnän opintokokonaisuudessa opiskelijat saivat tottua tiiviiseen yhdessä tekemiseen ja

ravakkaan opiskelutahtiin.

19

Digitaalinen viestintäDigitaalinen viestintä -opintokokonaisuus (www.helsinki.fi/hum/tthanke/digiv) oli yksi TT-hankkeen ensimmäisiä toteutettuja osakokonaisuuksia. Työmarkkinoilla oli vuosituhan-nen vaihteessa kova kysyntä nk. sisällöntuottajista ja humanistien perinteisten vahvuus-alueiden koettiin sopivan tähän toimenkuvaan mainiosti. Päätettiin siis kasata kokonai-suus, joka pienen sivuaineen laajuisena varustaisi humanistiopiskelijoita uusmedia-alantyötehtäviin.

Suunnittelu käynnistettiin keväällä 2000. Sisällöllisen ajantasaisuuden ja kompetenssinvarmistamiseksi hankkeen johtoryhmä käytti ulkopuolista konsulttia perusrakenteensuunnitteluun. Lisäksi konsultoitiin muitakin alan asiantuntijoita, joiden joukosta ja avullavoitiin myös värvätä opettajia opintokokonaisuuteen.

Opintokokonaisuuden laajuudeksi päätettiin 20 opintoviikkoa. Se suunniteltiin yhden lu-kukauden mittaiseksi ja kokopäiväiseksi, ja hakuoikeus määriteltiin koskemaan kaikkiatiedekunnan perustutkinto-opiskelijoita. Paikkoja kurssilla oli 20. Sisältö koostui verkko-ja uusmediakäsikirjoittamisesta, tuotantoprosessikoulutuksesta sekä konkreettisestatyökaluopetuksesta. Lisäksi opintokokonaisuuteen kuului ryhmätyö laajanaverkkototeutuksena ulkopuoliselle toimeksiantajalle sekä yksilötyö, joka toimi oman osaa-misen mittarina. Kolmen kuukauden pakollinen työharjoittelu toimi rajapintana ja par-haassa tapauksessa ponnahduslautana työelämään. Opintokokonaisuuden suoritusta-vasta tehtiin tiedekunnan muusta opiskelusta poikkeava: opiskelijoilla oli valmis lukujär-jestys, jonka mukaan kurssi eteni.

Ensimmäiset opiskelijat aloittivat syksyllä 2000. Opintokokonaisuuteen palkattiinkoulutussuunnittelija, joka vastasi kurssin käytännön järjestelyistä ja toimivuudesta. Kah-den ensimmäisen kurssin aikana sisällön suunnittelusta vastasi erikoissuunnittelija, jokatoimi myös opettajana. Pääosin opetuksessa käytettiin ulkopuolisia alan asiantuntijoita.

Opintokokonaisuus järjestettiin syksyn 2000 jälkeen kaksi kertaa vuodessa. Kokopäiväinenopetusmuoto osoittautui tehokkaaksi, joskin työlääksi opiskelijan kannalta. Opiskelijattarvitsivat jatkuvaa tukea teknisten kysymyksien ratkomisessa, useimpien kurssien aika-na tuki annettiin TT-hankkeesta. Poikkeustilanteissa tukipalvelusta vastasivat työkalu-opetuksen opettajat. Opiskelijoiden työllistyminen oli erinomaista samoin kuin palauteitse opintokokonaisuudesta.

* Luvuista puuttuu osa työharjoittelun opintoviikoista. Harjoittelun voi suorittaa vielä vuoden 2005 aikana.

Lisäksi Taiteiden tutkimuksen laitoksen kanssa suunniteltiin ja toteutettiin kaksi kertaaUusmedia taiteentutkimuksen näkökulmasta (10 ov) -puoliarvosana, jonka suoritti reilut50 opiskelijaa.

2000 2001 2002 2003 2004 yhteensä

opiskelijoita/kurssi 20 / 1 39 / 2 39 / 2 39 / 2 39 / 2 176 / 9

opintoviikkoja 294 600 603 625 570* 2692*

20

Yhteistyöstä lisäarvoa

On hyvä, että humanistisessa tiedekunnassa järjestetään koulutusta, joka soveltuu tieto-yhteiskunnan tarpeisiin ja opettaa hyödyntämään humanistisessa tutkimuksessadigitaalisen viestinnän keinoja. Harva tieteenala voi nykyään toimia irrallaan tietoyhteis-kunnan kehityksestä, ja on tärkeää, ettei korkeakoulutasolle(kaan) synny erillisiä nörtti-ja humanistialueita. Vuorovaikutteinen media on loistava työkalu muun muassa uuden-laisten oppimisaihioiden suunnittelussa ja käytettävien sekä saavutettavien tietosisältöjenesittämisessä.

Digiviestinnän perustavoitteista painottaisin erityisesti humanistiopiskelijoiden tietotai-don parantamista niin, että opiskelijoista tulee digitaalisen viestinnän osaajia, media-luku- ja mediakirjoitustaitoisia tutkijoita ja opettajia.

Digiviestinnän yhteydenpito yritysmaailmaan projektitöiden avulla on hyvä tapa tutus-tuttaa opiskelijoita nykyelämän tietotekniikan ja medialukutaidon tarpeisiin. Projekti-työskentely vaatii pitkäjännitteisyyttä ja pätevää ohjausta.

Digiviestinnän kurssi on ollut monialainen ja kursseilla on ollut opettajia monista instituu-tioista. Opettajien yhteistyö jo kurssisuunnittelussa on erittäin tärkeää. Eri kurssienoppimistavoitteet on hyvä yhtenäistää heti suunnitteluvaiheessa.

Opetuksen suunnittelua on tehty yhteistyössä muun muassa humanistisen tiedekunnanja Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratorion kanssa. Yhteistyö on tuottanut moni-puolista sisältöä koulutusohjelmaan: humanistisen tutkimuksen näkökulma media-suunnitteluun on erityisen tärkeä, ja toisinpäin ajateltuna käyttäjälähtöisen media-suunnittelun käytännöt ovat syventäneet koulutusta. Korkeakoulujen välinen yhteistyöon lisännyt opiskelijoiden liikkuvuutta ja joustavia opintoja eri tiedekunnissa ja luonutsujuvia yhteistyökanavia myös digikurssin ulkopuolella.

Digiviestinän koulutusohjelma on ollut tärkeä ja – opiskelijapalautteenkin perusteella –onnistunut koulutusohjelma. Toivon sille jatkoa.

Marjo MäenpääKoulutusohjelman johtaja

Medialaboratorio, Taideteollinen korkeakoulu

21

Digitaalinen viestintä -opintokokonaisuuden

lopputöitä.

22Palautetta

- Kokonaisuudessaan olen erittäin tyytyväinen opintoihin. Ne olivat juuri sitä mitä hain jasopivat täydellisesti aikuiskasvatustieteen rinnalle. Myös kvv-listan kautta saamani har-joittelupaikka on muokannut tulevaisuuttani vahvasti. Vuoden aikana kehityin ammatil-lisesti valtavasti. Tein harjoitteluani opintojeni lomassa ja molemmat tukivat ja täydensi-vät toisiaan hyvin. Uskon myös oppineeni syvällisemmin, kun sovelsin luennoilla saamaanitietoa jatkuvasti käytäntöön harjoittelussani.

- Meidän kvv-ryhmä tuntui mukavalta, syntyi vähän sellaista luokkahenkeäkin, mitä niinharvoin yliopistolla saa tuntea. Oli kiva tutustua eri aineita opiskeleviin ihmisiin ja tehdätöitä heidän kanssaan. Sellainen on aina rikastuttavaa.

- Lukuisat työelämäkontaktit integroivat teoriaa siltä osin käytäntöön, että opiskelijanaymmärsin, kuinka monissa yhteyksissä (instituutit, virastot, yritykset, järjestöt, teollisuusjne.) kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen perustiedoille on käyttöä. Suomalainen yhteis-kunta on niin monikulttuuristunut, että kontakteilta vierasmaalaisiin ei voi välttyä työ-elämässä eikä vapaa-ajalla.

- Kyllä, monikulttuurisessa yhteiskunnassa ja globaalistuvassa maailmassa tällainen osaa-minen on erittäin tärkeää – myös päättäjille ja virkamiehille tätä koulutusta.

Kansainvälistyvä työelämä tarvitsee ihmisiä, jotka ymmärtävät ja osaavat tulkita kulttuurienvälisiä

vuorovaikutustilanteita ja muista kulttuureista tulevia yhteistyökumppaneita.

23

Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksenmaisteriohjelma

Projektin (www.helsinki.fi/hum/kvv, projekti siirtyi Renvall-instituuttiin vuonna 2003) teh-tävänä oli tulevan tutkinnonuudistuksen ennakointi konkretisoimalla yliopiston ensim-mäinen tutkintoon johtava maisteriohjelma. Konsistorin päätöksen mukaan (9.6.2004)maisteriohjelmia perustetaan tieteenalan tai yhteiskunnan koulutustarpeisiin. Kansalli-suuksien määrän kasvu lisää tiedon tarvetta kulttuurien vaikutuksesta arkipäivän kans-sakäymiseen. Tämä tietotaito kuuluu monen alan asiantuntijuuteen.

Kokonaisuuksina tarjottiin kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen maisteriohjelma (40–80ov) ja puoliarvosana (10 ov). Opinnoissa tarkasteltiin poikkitieteellisesti kulttuurienvälistävuorovaikutusta teoriassa sekä sen käytännön sovelluksia eri konteksteissa. Opinnotkoostuivat seuraavista osa-alueista: Kulttuurienvälinen kompetenssi (6–9 ov), alueopinnot(2–4 ov), kulttuurienvälinen vuorovaikutus ammatillisissa konteksteissa (2–4 ov) sekäseminaari ja gradu (vain maisteriohjelmalaisille, 25 ov).

Maisteriohjelmassa panostettiin verkostoitumiseen yli tiedekuntarajojen ja työelämänedustajien kanssa. Pääaineina olivat Latinalaisen Amerikan tutkimus, uskontotiede, puhe-viestintä ja sosiaalipsykologia. Viestinnän ja espanjalaisen filologian kanssa tehtiin tiivistäyhteistyötä. Yhteistyöverkostoja luotiin asiantuntijafoorumeiden, työelämävierailujen jayhteisten projektien muodossa. Opetuksen kehittämisen lähtökohtana oli työelämä-taitojen integroiminen kaikkeen opetukseen:

Vuorovaikutustaidot osana kurssisuorituksiaIT-taidot osana suoritusmuotojaJalkauttavat tehtävät osana kurssisuoritusta (kenttähaastattelut, havainnointi jne.)Alan tehtäviin tutustuminen ja asiantuntijoihin verkottuminen muun muassaasiantuntijafoorumeissa, työelämäkäynneillä ja henkilökohtaisissa haastatteluissaTiedon ja oppimisprosessin arviointi ja soveltaminen kurssiarvostelun kriteerinäTyöharjoittelu oleellisena osana opintojaYhteistyöprojektit kurssisuorituksina (koulutukset työyhteisöissä, tutkimus/gradu)

Opiskelijat antoivat erittäin hyvää palautetta uusista opetusmenetelmistä, aktivoivastaopetuksesta, työelämävierailuista ja yhteiskuntalähtöisyydestä. Samoin kiiteltiin hyvääryhmähenkeä sekä tiedotuksen ja kontaktien sujuvuutta.

* Asiantuntijafoorumit, työelämävierailut, opiskelijoiden pitämät koulutustilaisuudet työpaikoilla, avoimet

teemapäivät.

** Suoritetut syventävät/puoliarvosanakokonaisuudet ja niiden yhteenlasketut opintoviikot.

2001 2002 2003 2004 Maisteriohjelman aloittaneet + valitut sivuaineopiskelijat

12 + 4, yht. 16

11 + 41, yht. 52

0 + 51, yht. 51

10 + 38, yht. 48

Järjestetyt kurssit 7 25 22 23 Tehdyt harjoittelujaksot 1 8 7 4 Työelämätapahtumat* 3 18 15 22 Suoritetut opintoviikot 64 480 644 426

Kokonaisuudet / ov:t yht. ** - 1 / 16 29 / 423

33 / 455

Valmistuneet - - 1 4

24

Opiskelijoiden palautetta

- On ehdottoman tärkeää, että vastaavanlaista opetusmahdollisuutta tarjotaan huma-nisteille jatkossakin, se on yksi parhaita asioita, jota Helsingin yliopisto voi tehdä paran-taakseen opiskelijoiden menestymistä tulevaisuuden haasteissa. Se myös avaa silmät jahavahduttaa kylmään todellisuuteen ne, jotka vain kahlaavat opintojen parissa: ymmär-tämään, mitä haasteita työelämä voi tuoda tullessaan, ja millaisia osaajia ja ihmisiä heillävoi olla vastassa.

- Mielestäni on hienoa, että kokonaisuus on 20 ov:n mittainen, lyhyemmästä ei varmastiole merkittävää hyötyä, uskoisin ainakin niin. Kiitos teille vielä tästä mahdollisuudesta.Uskon, että olen saanut jotain kallisarvoista, joka auttaa minua niin työelämässä kuinmuutenkin tulevaisuudessa.

- Ryhmätöiden kautta oppi myös paljon asioita, uusia näkökulmia ja etenkin yhteistyö-taitoa erilaisten ihmisten kanssa.

- On ollut tosi mielenkiintoista opiskella HKKK:ssa, sillä talon tavat eroavat paljonkinHelsingin yliopistosta ja nyt on paljon kokemusta eri oppilaitoksista.

- Kaikista mielekkäin oli kansainvälisen yritysviestinnän täydennysjakso, siinä oli paljonuutta asiaa, jonka soveltamisessa kuitenkin käytettiin jo yliopistossa opittua tietoa.

- Kokonaisuudessaan kokonaisuus on ollut tosi mielenkiintoinen ja laaja tietopaketti,mitä voi käyttää yrityselämässä työskennellessään ja muutenkin. Haluaisin jatkaa opin-tojani vielä JOO-sopimuksen kautta.

- Kieliopinnot: Loistavaa! Kieliopinnot ovat juuri sitä, mitä toivoinkin. Opintokokonaisuuson ollut antoisa.

25

Liiketaloustieteen ja kansainvälisenyritysviestinnän opintokokonaisuus

Helsingin kauppakorkeakoulussaHelsingin kauppakorkeakoululta ostettu 20 opintoviikon sivuaineopintokokonaisuus tar-josi HY:n humanistisen tiedekunnan filologia-aineiden (englanti, espanja, japani, ranska,saksa, venäjä) sekä kääntämisen ja tulkkauksen aineiden (englanti, saksa, venäjä) opis-kelijoille mahdollisuuden hankkia liiketalouden perusosaamista, harjoitella kansainvälis-tä yritysviestintää sekä suorittaa yrityksen viestintään erikoistuvia opintoja omassapääainekielessään ja siten täydentää osaamistaan työelämää varten. Opinto-kokonaisuuteen kuului kolme osaa: liiketaloustieteen perusjakso, liiketalouden ja kan-sainvälisen yritysviestinnän täydennysjakso sekä kielittäin eriytyvät yritysviestinnän opin-not.

Ensimmäiseen sivuainekokonaisuuteen valittujen 30 opiskelijan opiskeluoikeus HKKK:llaoli voimassa 1.9.2000–31.7.2002. Ryhmä suoritti yhteensä 438 opintoviikkoa eli keski-määrin 14,6 opintoviikkoa opiskelijaa kohden. Opiskelijoista 17 suoritti kokonaisuudentäysimääräisenä. Kokonaan ilman opintoviikkosuorituksia jäi viisi opiskelijaa. Toiseen jär-jestettyyn sivuainekokonaisuuteen valittujen 30 opiskelijan opiskeluoikeus oli voimassa1.9.2002–31.12.2003. Ryhmän opiskelijat suorittivat yhteensä 534 opintoviikkoa eli kes-kimäärin 17,8 opintoviikkoa per opiskelija. Kokonaisuuden suoritti täysimääräisenä 24opiskelijaa. Ilman opintoviikkosuorituksia jäi yksi opiskelija.

Opiskelijat olivat pääosin tyytyväisiä opiskelumahdollisuuteensa HKKK:lla sekä kokonai-suuden sisältöön. Kiitosta annettiin muun muassa käytännönläheisistä, hyödyllisistä taiuuden näkökulman antavista kielten opinnoista, mielenkiintoisesta ja antoisasta kan-sainvälisen yritysviestinnän jaksosta sekä innostavista opettajista. Kokonaisuudenhallinnoinnissa ja organisoinnissa nähtiin kuitenkin parantamisen varaa. Ohjausta,perehdyttämistä ja ohjeistusta kaivattiin enemmän uuteen opiskelu- ja toiminta-ympäristöön siirryttäessä.

Kokonaisuus järjestettiin lukuvuosina 2000–2001 ja 2002–2003. Opetuksesta ja käytän-nön järjestelyistä vastasi HKKK. Humanistinen tiedekunta suoritti opiskelijoiden valinnanja rekisteröi opintosuoritukset. Nykyisin JOO-sopimus (joustava opiskelu-oikeus) tarjoaahyvät mahdollisuudet sivuaineopintojen suorittamiseen kotimaisissa yliopistoissa, ja jat-kossa opiskeluoikeuksia HKKK:n opinto-kokonaisuuksiin haetaan JOO-puoltojen kautta.Opiskelijoita ohjataan hyödyntämään myös oman yliopiston vastaavan tyyppistä tarjon-taa esimerkiksi valtiotieteellisessä ja maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa.

2000–2002 2002–2003 yhteensä

opiskelijoita 30 30 60

opintoviikkoja 438 534 972

hinta 240 000 mk 40 000 euroa 80 000 euroa

26 Opiskelijoiden kokemuksia

- Kurssin vetäjillä oli rautaista ammattitaitoa: asiantuntemusta, pedagogisia taitoja jarennon hyväntuulinen asenne.

- Antoi hyviä työkaluja, joita voi suoraan soveltaa työtehtävissä.

- Metodit olivat vaihtelevia ja, siksi jaksoi pitkänkin päivän keskittyä oppimiseen. Kokoajan odotti innolla, mitä tulee seuraavaksi. Erityisesti kouluvierailu oli hieno kokemus,kerrankin elävää elämää kursseilla!

- Olen saanut jopa enemmän tietoja kuin olin kuvitellut ennen kurssia. Varsinkin ryhmä-työn osuus oli todella hyödyllistä. Se näytti, miten kurssilla saatu teoria sovelletaan käy-täntöön.

- Sain mielestäni valmiuksia projektityöhön sekä itsevarmuutta hakea työpaikkoja, joissaprojektityön osaamista tarvitaan.

- Etätehtävien teko, etenkin yritysvierailu, toi terveellisen ja virkistävän käytännön näkö-kulman muuten niin yleistettyyn ja teoreettiseen käsittelyyn.

27

Työelämä opetuksessaTyöelämäkoulutuksen kehittämisen taustalla olivat erityisesti Jyri Mannisen humanistejakoskevissa sijoittumisselvityksissä esille nousseet työelämäkvalifikaatiot, joita humanis-tiset opinnot näyttivät tukevan ja kehittävän suhteellisen heikosti.

Hankkeen ensimmäisenä vuotena koulutuspalveluja ostettiin Apaja-toimintakeskukselta.Vuoden 2001 huhtikuussa TT-hankkeeseen palkattiin koulutussuunnittelija, jonka tehtä-vänä oli suunnitella, koordinoida ja toteuttaa yhteistyössä sopivien kouluttajien kanssatyöelämäkoulutusta humanistisen tiedekunnan perustutkinto-opiskelijoille

Erilaisten kurssikokeilujen ja selvitysten pohjalta koulutuksen keskeisiksi teemoiksi nou-sivat liiketoimintaosaaminen, kansainvälistymisen haasteet, projektiosaaminen,vuorovaikutustaidot sekä oman asiantuntijuuden kehittäminen. Työelämäkoulutus ha-luttiin tuoda tiiviiksi osaksi tiedekunnan ja laitosten toimintaa, joten vuonna 2003 suurinosa työelämäkoulutukseen varatuista rahoista päätettiinkin suunnata laitosten omientyöelämälähtöisten kurssien suunnitteluun ja toteutukseen. Ratkaisuun vaikuttivat myösulkopuolelta ostettuun koulutukseen liittyvät ongelmat kuten hinta ja hallinnoinnin ras-kaus. Vuonna 2003 projektiin palkattiin myös toinen koulutussuunnittelija, koska kehit-tämiseen liittyi runsaasti aikaa vieviä laitosneuvotteluja ja suunnittelupalavereja.

Vuonna 2004 työelämäkoulutuksen kurssitarjonta tiedekunnan tasolla oli hyvin vähäistä.Tarjolla oli lähinnä tiedekunnan pakollisten yleisopintojen suullisen viestinnän kursseja(YY12). Nämä kurssit ovat onnistunut esimerkki siitä, miten työelämäkursseja onintegroitu osaksi tiedekunnan tutkintovaatimuksia. Monessa tapauksessa työelämä-kursseja on voinut rekisteröidä vain vapaavalintaisiin yleisopintoihin, mutta opiskelijankannalta on mielekkäämpää suorittaa kursseja, jotka voi sisällyttää täysimääräisesti tut-kintoon.

Laitokset ovat miettineet aktiivisesti omia tarpeitaan ja ideoineet mahdollisia työelämä-kursseja. TT-hankkeen taloudellinen tuki on aktivoinut laitoksia kurssien suunnitteluunja järjestämiseen. Tukea olisi hyvä tarjota jatkossakin, ja sen tulisi olla sekä taloudellistaettä kurssien suunnitteluun liittyvää.

* lukuun 2004 sisältyy arviot keväälle 2005 sovituista kursseista.

2001 2002 2003 2004* yhteensä

Hankkeen koulutus:

opiskelijoita 35 230 111 160 536

opintoviikkoja 74 608 398 262 1342

Laitosten kurssit:

opiskelijoita - - 240 580 820

opintoviikkoja - - 480 1013 1493

opiskelijoita yht. 35 230 351 740 1356

opintoviikkoja yht. 74 608 878 1275 2835

28

Kulttuuria ja taiteita käytännössä

TT-hanke oli teatteritieteen näkökulmasta erittäin hyödyllinen ja on muuttanut oppiai-neen rakenteita pysyvästi. Luullakseni sama on heijastunut koko laitokseen, vaikka ken-ties eniten meihin. Varsinaisia työpaikkoja lyhyellä tähtäimellä emme juuri voi osoittaa,sillä harjoittelusysteemit ja yhteydet työelämään olivat hyvässä kunnossa jo ennestään;hanke vaikutti enemmän opintojen sisältöön. Kyseessä oli tietysti paljolti raha, jolla saim-me kokeiltua uudenlaisia opetusmalleja. Listaan niitä alle.

Taiteet käytäntöön -paketti siirtyi laitoksen yhteiseksi opetuskokonaisuudeksi, jossa eri-tyisesti estetiikka ja teatteritiede ovat olleet aktiivisia, mutta muutkin mukana. Tähänliittyy yhteistyö Helsingin kauppakorkeakoulun kanssa, josta on ollut mukana opettajia.Muun muassa Suomen Teatteriliiton johtajan, Lontoossa alueesta väitelleen Tuomas Au-visen, opetuksen kautta yhteistyö teatterikentän kanssa on toiminut ja itse asiassa oh-jannut useita opiskelijoita liittoon töihin. Estetiikka on ollut tärkeä taidehallinnon raken-teiden opetuksen antaja.

Taiteet käytäntöön on vaikuttanut siihen, että teatteritieteen tulevissatutkintovaatimuksissa taidehallinto on näkyvä erikoistumisjakso ja että koko laitoksemmeon tehnyt aloitteen suuntauksen mukaiseksi uudeksi maisteriohjelmaksi.

Viimeisin TT-hankkeemme oli Projektina kongressi -koulutus, jossa projektikoulutusyhdistettiiin teatteritieteen sisältöihin ja jossa opetusta paljolti antoivat käytännössätoimivat asiantuntijat. Mukana oli hyvin aktiivisesti 12–14 opiskelijaa. Tavoitteena olivalmentamalla alan maailmankongressin 2006 järjestäjiä tarjota tiedollinen pohja toi-minnalle ja samalla luoda kontaktit eri tavoin potentiaalisiin tuleviin työnantajiin – jatietysti järjestää lopulta kongressi, jossa voi rakentaa oman alan kansainvälisen kontakti-verkoston.

Pirkko KoskiProfessori

Taiteiden tutkimuksen laitos

Työelämäkoulutus oli hyvä apu laitosten ja oppiaineiden aloittamille kursseille. Esimer-kiksi kotimaisessa kirjallisuudessa oli 1990-luvulla useita hankerahoilla toteutettujatyöelämäkursseja, kuten radiojournalismin kurssi ja elokuvakäsikirjoittamisen kurssi. Työ-tahdin kiihdyttyä kellään ei enää ole ollut aikaa järjestää ja suunnitella moisia, jotenerilaiset työelämään liittyvät teemapäivät ja kurssit olisi hyvä säilyttää edes yleisemmässämuodossa. Viime vuonna järjestetty kritiikin kirjoittamisen kurssi poiki usealle kurssilaisellekeikkatöitä, muun muassa Parnassossa, Helsingin Sanomissa ja maakuntalehdissä.

Katarina KoskirantaAmanuenssi

Kulttuurien tutkimuksen laitos

29

30Teatteritiede ja estetiikka ovat kahdesti järjestäneet yhteisen työelämätapahtuman,joka onnistui molemmilla kerroilla erittäin hyvin. Niin kuulijat kuin puhujatkin olivat tyy-tyväisiä. Olen varma, ettei ensimmäistä tapahtumaa olisi saatu järjestettyä ilman TT-hankkeen apua, tukea ja neuvoja. Merkittävää oli myös hankkeen maksama tilavuokra.Näin saimme oppiaineilta rahat kahvin ja kakkupalan tarjoamiseen osanottajille. Nytkaikki jäivät juttelemaan käytävälle tilaisuuden jälkeen ja solmimaan kontakteja puhujiin.Mukava ja tyylikäs oli myös TT-hankkeen jokaiselle puhujalle antama lahja, kirja yliopis-tosta ja Humanisti-lehtiä kauniissa kotelossa.

Ira AarteloTeatteritieteen ainejärjestö Repliikin työelämävastaava 2002–2003

Ainejärjestön alumnivastaavana minulle oli valtavasti hyötyä yhteistyöstä työelämäyhteys-henkilön kanssa. Tutustuttuamme kommunikaatiomme sujui helposti, mukavasti jajatkuvalla syötöllä. Sain tietoa erilaisista tapahtumista ja työelämää koskevista luento-tilaisuuksista – suurin osa näistä olisi välttänyt silmäni, elleivät olisi tupsahtaneet suoraansähköpostiini. Välitin tiedot aina eteenpäin opiskelijoillemme, ja ymmärsin monen pai-koilla myös käyneen.

Karoliina JarenkoFilosofian ainejärjestö Dilemma ry:n alumnivastaava

Filosofian laitoksella järjestettiin filosofit työelämässä -tilaisuus, jossa TT:kin oli mukana.Luulen, että abstraktioiden suossa tarpoville filosofinretaleille teki hyvää nähdä joitakinkonkreettisia esimerkkejä työelämässä pärjäävistä filosofeista.

Henrik RusoJatko-opintosuunnittelijaHumanistinen tiedekunta

TT-hankkeen työelämäyhteyshenkilön ja ainejärjestöjen tyoelämävastaavien tapaamisissa kartoitetaan eri

oppiaineiden näkemyksiä ja tarpeita.

31

AinejärjestöyhteistyöAinejärjestöyhteistyöprojektin tavoitteena oli opiskelijoiden työelämäorientaation lisää-minen. Ajatuksena oli, että ainejärjestöjen aktivoiminen tuo työelämäasiat konkreetti-sesti lähelle opiskelijoita. Maaliskuussa 2001 TT-hankkeeseen palkattiin lukukausien ajaksiopiskelija osa-aikaiseksi työelämäyhteyshenkilöksi. Yhteyshenkilö vastasi Helsingin yli-opiston humanistisen tiedekunnan ainejärjestöjen (noin 40 kpl) kanssa tehtävästätyöelämäyhteistyöstä ja siihen liittyvästä tiedottamisesta. Aiemmin vastaavanlainenyhteyshenkilö toimi rekrytointipalveluiden ja tiedekunnan rahoituksella.

Työelämäyhteyshenkilö järjesti yhteistyössä ainejärjestöjen kanssa opiskelijoille työelämä-vierailuja ja tapahtumia, joissa jaettiin tietoa työelämästä ja kerrottiin aineesta valmis-tuneiden työelämätarinoita. Oppiainekohtaiset tapahtumat olivat opiskelijoiden mieles-tä hyödyllisiä ja tapahtumien konsepti koettiin toimivaksi. Ainejärjestöaktiiveja kutsut-tiin koolle kaksi kertaa vuodessa keskustelemaan työelämätoiminnasta. Ainejärjestöjäopastettiin järjestämään tapahtumia omatoimisesti, mutta työelämäyhteyshenkilön apuoli koko ajan saatavilla. Tiedekunnan verkkosivuille tehtiin opas auttamaan ainejärjestöjäja laitoksia työelämätapahtumien järjestämisessä.

Ainejärjestöissä ei aiemmin ollut varsinaisia työelämävastaavia. Syksyllä 2003 aloitetunaktiivisen kannustuksen myötä ainejärjestöistä 15 valitsi työelämävastaavan hallituk-seensa vuodeksi 2004. Tavoitteena oli saada työelämäasiat luontevaksi ja pysyväksi osak-si ainejärjestöjen toimintaa. Useissa ainejärjestöissä työelämätoiminta aktivoituikintyöelämävastaavien valinnan myötä. Työelämävastaavat saivat opastusta tehtäviinsäainejärjestöaktiivien tapaamisissa, henkilökohtaisesti sekä sähköpostitse.

Koska ainejärjestöt ovat lähellä opiskelijoiden arkea, niiden järjestämä työelämätoimintavastaa hyvin opiskelijoiden tarpeisiin. Työelämäyhteyshenkilön apua hyödyntäneiltä aine-järjestöiltä tullut palaute oli yksinomaan positiivista, ja useat tilaisuudet olisivat jääneetjärjestämättä ilman tätä apua. Yhteistyötä vaikeutti ainejärjestöaktiivien tiheä vaihtu-vuus (uusi hallitus vuosittain) ja joidenkin oppiaineiden opiskelijoiden passiivisuus. Tämänvuoksi tiedekunnassa olisi hyvä olla nimetty työelämäyhteyshenkilö ainejärjestöjen tuke-na. Näin tiedekunta huolehtii yhteydenpidosta ainejärjestöjen kanssa sekä luo aine-järjestöille pysyvän tukitoimen työelämätoiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.

2001 2002 2003 2004 yhteensä

työelämätapahtumat (osallistujamäärä)

4 (193) 6 (268) 8 (232) 6 (197) 24 (890)

työelämävierailut (osallistujamäärä) 1 (32) 2 (40) 3 (72)

ainejärjestötapaamiset (osallistujamäärä) 1 (20) 2 (26) 2 (15) 5 (61)

yhteensä 5 (213) 6 (268) 11 (290) 10 (232) 32 (1023)

32Opiskelijoita hyödyntämässä teknologiaa Museot ja uusmedia -kurssilla. Kahdeksan kannettavaa tietokonetta

langattomalla verkkoyhteydellä, yksi tehokas pöytäkone, dataprojektori ja hyvä äänentoistojärjestelmä sekä

siirreltävät työpöydät, tuolit 24 henkilölle ja työpiste luennoitsijalle tarjosivat paljon mahdollisuuksia.

Käytännön esimerkkejä

Klassillisen filologian professori oli lähdössä Ateenaan pitämään esitelmää muinaisestaPetran kaupungista löydetyistä pergamenteista. Hän tuli Huminaan pergamenteista otet-tujen valokuvien kanssa ja tiedusteli, kuinka kuvia voisi joustavasti esitellä seminaarissa.Valokuvat skannattiin ja liitettiin tekstien kanssa PowerPointissa valmiiksi esitykseksi jatallennettiin cd-rom-levylle.

Erään opiskelijan piti äänittää verkosta uutiskatkelmia opinnäytetyöhönsä. Verkostaäänittäminen ei ollut suoraan mahdollista Huminan koneissa olevien ohjelmien avulla.Tovin etsiskelyn jälkeen verkosta löytyi ilmaisohjelma kyseiseen tarkoitukseen. Näin opis-kelija sai liitettyä uutiskatkelmat työhönsä.

Kaksi Digitaalisen viestinnän opiskelijaa pääsi Renvall-instituuttiin työharjoitteluun to-teuttamaan kansainvälisen kongressin sivustoa. Renvallilla ei ollut kuitenkaan tarjotaharjoittelijoille työtiloja, joten harjoittelijoille järjestettiin mahdollisuus työskennelläHuminassa.

Opiskelija oli ostanut itselleen käytetyn kannettavan tietokoneen. Lähes heti käyttöön-oton jälkeen koneeseen iski virus, jonka seurauksena kone jumittui käyttökelvottomaksi.Opiskelija ei osannut itse virusta poistaa. Huminassa koneeseen asennettiin yliopistonohjelmistojakelusta viruksentorjuntaohjelma ja opiskelijalle opetettiin virusten poista-minen ja ohjelmiston päivittäminen.

33

Oppimiskeskus HuminaHumina (www.helsinki.fi/hum/tthanke/humina) avattiin marraskuussa 2002 tiedekunnanopiskelijoille ja henkilökunnalle. Monitoimitilaa oli mahdollista käyttääseminaariluentoihin, IT-valmiuksien edistämiseen, ryhmätyömenetelmien kehittämiseen,henkilöstökoulutukseen ja muuhun opetustoimintaan. Keväällä 2005 Humina oli avoinnatiedekunnan opiskelijoille ti–to 12–17, jolloin paikalla on neuvoja itseopiskelun ja ryhmä-työskentelyn tukena. Muina aikoina tila oli henkilökunnan varattavissa.

Huminan käyttöaste kehittyi suotuisasti oppimistilan perustamisesta lähtien vuoden 2004kevääseen saakka. Kehitys oli aluksi verrattain hidasta, mutta varsinkin syksyllä 2003käyttöaste nousi huomattavasti. Keväällä 2004 opiskelijoiden määrä alkoi kuitenkin vä-hentyä tilan siirryttyä Porthaniasta Vuorikadulle.

Opiskelijat käyttivät neuvontapalvelua pääasiassa opinnäytetöidensä muotoseikkojentarkistamiseen (proseminaarit, seminaarit, gradut), kuvankäsittelyn ja skannauksenopettelemiseen sekä www-sivujen tekemiseen. Jonkin verran pyydettiin vinkkejä työn-hakuun ja urasuunnitteluun. Palvelun lähtökohtana oli se, että jokainen kävijä sai tarvit-semansa ohjauksen.

Henkilökunta käytti tilaa praktikumien ja seminaarien järjestämiseen. Hyvänä esimerk-kinä voidaan pitää teatteritieteen oppiaineessa järjestettyä seminaaria, jossa opiskelijatlaativat ja esittivät seminaarityönsä keskeiset tulokset PowerPointilla. Seminaari-istun-not pidettiin Huminassa ja opiskelijat tulivat seuraavana päivänä neuvojan ohjauksellatekemään esityksen. Oppiaineen substanssin lisäksi he oppivat PowerPointin perusteet.

Syksyllä 2004 toteutettiin verkkokysely, jossa pyydettiin opiskelijoilta Huminaan liittyvääpalautetta ja kehitysideoita. Kyselyn perusteella neuvontaan oltiin erittäin tyytyväisiä,mutta sijainti ja aukioloajat koettiin ongelmallisiksi. Opiskelijat toivoivat erityisesti, ettäoppimistila olisi keskeisemmällä paikalla ja aukioloajat olisivat pidemmät. Neuvonta-palvelujen suhteen opiskelijat pitivät tärkeinä muun muassa atk- ja työelämäosaamista,palvelualttiutta, kärsivällisyyttä ja hyviä vuorovaikutustaitoja.

Aukioloaikojen asettaminen niin, että ne palvelisivat kiitettävästi sekä opiskelijoita ettähenkilökuntaa koettiin vaikeaksi. Tämä johtui siitä, että käyttötarpeet olivat usein pääl-lekkäisiä. Niiden kartoittaminen sekä oppimistilan siirtäminen tiedekunnan opiskelijoi-den kannalta keskeisemmälle paikalle olisi jatkossa erittäin tärkeää.

* 20.11.2002–10.12.2002

Huminan käyttö 2002–2004 (opiskelijat ja henkilökunta)

syksy kevät Yhteensä

2004 Opiskelijat 185 213 213

Henkilökunta 32 519 519

2003 Opiskelijat 230 155 385

Henkilökunta 414 171 585

2002 Opiskelijat 55* - 55*

Henkilökunta 13* - 13*

34

Oppimiskeskus Huminasta

Huminan monitoimitilaa voidaan hyvällä syyllä pitää Humanistisen tiedekunnan ainoanatoimivana multimediatilana, kun vuoden 2004 kuluessa Topelian multimediapaja on tie-dekunnan ja Topeliassa toimivien laitosten toimesta painettu lähes täydelliseen käyttä-mättömyyteen vain muutaman käyttövuoden jälkeen.

Olen itse nähnyt ja kokenut tietotekniikan ihmeellisen vaappuvan saapumisen yliopis-toon, kun olen toiminut tiedekunnan erilaisissa opetusviroissa vuodesta 1987 lähtien.Oikeastaan tuolloin 1980-luvun lopulla uusi tietotekniikka alkoi vaikuttamisensa tiede-kunnan tiloissa. Silloin perinteiset kirjoituskoneet hitaasti vaihtuivat tekstinkäsittely-ohjelmilla varustettuihin mikrotietokoneisiin. Lisäksi olen ollut kiinnostunut omien hu-manististen tutkimusteni audiovisualisoinnista. Tämä aspekti on auttanut minua näke-mään toisaalta uuden tietotekniikan aseman ja vastaanoton tiedekunnassa sekä toisaal-ta tuon uuden tietotekniikan hyödyntämisen laitosten opetustoiminnassa.

Kun olen tietoteknisesti kokenut siirtymän1990-luvun puolivälin Uskontotieteen laitoksen Meri-tullinkadun toimitilojen takahuoneenanalogisesta videoiden leikkaamosta 2000-luvunTopelian Multimediapajan digitaaliseeneditointimaailmaan, olen saanut nähdä tietotek-niikan huiman kehityksen. Mutta en ikävä kylläkuitenkaan ole nähnyt samansuuntaista jatku-vuutta tiedekunnan enkä laitostenkaan vakavas-sa toiminnassa it-valmiuksen vakiinnuttamisessaopetus- ja tiedemaailmaan. Konkreettisena esi-

merkkinä tästä on Topelian Multimediapajan ontuva olemassaolo siitä lähtien, kuntietotekniikkamiehet saivat asennettua kalliit kojeet pajaan ja nyt viimeaikaiset pajanlakkauttamiskaavailut.

Sähköinen ja digitaalinen tiedonsiirto on räjähdysmäisesti lisääntynyt ja muuttanut kokomaapallomme hahmottamista – siksi onkin olennaisen tärkeää, että Humanistisen tiede-kunnan henkilökunnalla ja opiskelijoilla on Huminan kaltainen konkreettinenvirtuaalikeskus, jossa oppiminen ja opetus voidaan sovittaa kulloinkin tarvittavalla taval-la globaaliin digitaalivirtaan.

Useissa humanistisen tiedekunnan käyttämissä opetustiloissa on mahdollisuus it-pohjaiseen opetukseen. Kuitenkin henkilökunnan on usein käytännössä vaikeata siirtyäoman työhuoneen tietokonepäätteeltä käyttämään luentosalin uusinta tietotekniikkaa.Tämän vuoksi nuo opetustapahtumaa helpottavat, syventävät ja elävöittävät koneetsaattavat jäädä käyttämättä.

Oppimiskeskus Humina on monitoimitila, jossa humanistiopettajakin voi havaita, ettäyhden ihmisen ei tarvitse tietää eikä tehdä kaikkea. Huminassa on kunnossa oleva tekni-nen kalusto ja se on jatkuvasti täydentyvä tietotekninen kokonaisuus, josta on mahdolli-suus ohjauksella poimia kuhunkin opetustilanteeseen sopiva paketti. Oppimiskeskus tar-joaa yliopisto-opettajalle mahdollisuuden ja tilan suunnitella ajanmukaista it-teknologi-aan perustuvaa opetusta. Monissa tapauksissa kokonaisen pienehkön opetusryhmänopetustapahtuma voi olla itse monitoimitilassa, jolloin siellä voidaan useilla koneilla olla

35

yhteydessä muualle maailmaan ja tiedon lähteisiin. Lisäksi Huminassa on mainiot edelly-tykset syventää oppimisilmapiiriä, sillä monitoimitilan kotiteatterivahvistin ja -kaiutti-met tarjoavat puitteet lähes kaikkien oppiaineiden kannalta täydentävään ja uudenlai-seen kuvalliseen ja äänelliseen esittämiseen.

Huminassa paikalla oleva asiantunteva neuvonta jättää tilaa opettajalle opetuksensisällöntuottamiseen eikä aikaa kulu koneiden ja sovellutusten auki saamisen tuskailuun.

Oppimiskeskus Humina kykenee olemassaolollaan, toiminnallaan ja hyvin kattavallavarustuksellaan sekä asiantuntevalla neuvonnalla monin tavoin tukemaan yliopisto-ope-tuksen edistymistä sähköisessä verkossa. Kun toisaalta sekä henkilökunnalla ja toisaaltaopiskelijoilla on tarjolla monitoimitilan kaltaiset nykyaikaiset tietotekniikan välineet,opetuksen ja oppimisen sekä tietoverkon ja sen palvelujen välillä syntyy koherenssi, jon-ka perusteella tiedekuntaan voi kehittyä aidosti toimiva nykyaikaisia tietoteknisiä väli-neitä hyödykseen käyttävä oppimiskulttuuri.

Ilkka RuohonenFT, MO

Toukokuussa 2005 saa ensi-iltansa Ilkka Ruohosen vauhdin antropologiaa käsittelevä avaruuspoeettinen elokuva,

joka on kokonaisuudessaan tehty Huminassa.

36Jokaisen kurssin päätteeksi opiskelijoilla oli mahdollisuus antaa kurssipalautetta osoit-teeseen humit-info@helsinki.fi. Opiskelijat arvioivat kurssin sisältöä ja opetusta sekä saa-vat esittää ehdotuksiaan kurssin parantamiseksi ja ideoita uusiksi kursseiksi.

“Ai tallentaa, tosi hyvä vinkki. Kiitos. Mä kirjoitankin tän heti ylös”, sanoi eräs opiskelija (ei kuvassa) Word-

kurssilla. Kouluttaja Meeri Nisula PST-koulutuksesta kehuu kotoista ja toimivaa ilmapiiriä HumIT-kursseilla.

37

HumIT-kurssitTT-hankkeessa tarjottiin vuodesta 2001 lähtien atk-kursseja humanistisen tiedekunnanperustutkinto-opiskelijoille. HumIT-kurssien tarkoituksena oli antaa humanistiopiskelijoilletyöelämän kannalta tärkeää atk-osaamista ja tukea näin opiskelijoiden siirtymistä työ-markkinoille. Tavoitteena oli myös nopeuttaa opintojen etenemistä hyvien tietotekniikka-taitojen ansiosta.

Kursseilla opetettiin tietotekniikan peruskäsitteitä ja soveltamisalueita sekä tietoko-neen peruskäyttöä ja yleisimpiä työkaluohjelmia. Opetuksesta vastasi PST-Koulutus Oy.Tarjolla oli yhteensä 15 erilaista kurssia: Word-, Excel-, PowerPoint-, PageMaker-,PhotoShop- ja www-perus- ja -jatkokurssit sekä Windows-, Access- ja InDesign-perusteet.Kurssit kestivät 1–3 kokonaista työpäivää. Kurssit järjestettiin 16–20 oppilaan luokassa.

HumIT-kurssit olivat suosittuja. Kurssipaikka voitiin tarjota vain alle puolelle kursseillepyrkivistä. Opetusryhmissä oli kuitenkin toisinaan tilaa viimehetken peruutusten tai il-moittamatta poisjääneiden takia. Tämä oli ongelmallista, koska kurssikustannukset oli-vat vajaassa ryhmässä yhtä suuret kuin täydessäkin ryhmässä. Tilannetta saatiin korjat-tua lisäämällä tiedotusta ja muuttamalla ilmoittautumiskäytäntöjä. Kursseihin ei liitty-nyt loppukuulustelua, mutta kuulustelut voisivat olla perusteltuja sekä jonotuslistojenlyhentämiseksi että oppimistulosten varmistamiseksi. Kokopäiväinen opetus lisäsi jonkinverran lyhyitä poissaoloja päivittäisestä opetuksesta muun päällekkäisen opetuksen ta-kia. Poissaolot taas vaikeuttivat opetuksen sujuvaa etenemistä. Lähiopetuksen rinnallevoisi kehittää vaihtoehtoisia suoritustapoja, esimerkiksi näyttökoejärjestely ja verkko-materiaaleja itseopiskelun tueksi.

Opiskelijapalaute kursseista oli myönteistä. Opiskelijat kokivat kilpailukykynsä työmark-kinoilla parantuneen, sillä moni työnantaja odottaa, että uudella työntekijällä on tieto-tekniset perustaidot hallussaan jo työnhakuvaiheessa. Opiskelijat kokivat myös pro gra-dun tekemisen nopeutuvan ja helpottuvan parempien atk-taitojen myötä. Opintojen su-juvan edistymisen turvaamiseksi atk-peruskurssien tulisikin olla kiinteä osa opiskelijanopinto-ohjelmaa jo ensimmäisenä opiskeluvuonna.

** 2–3 päivän HumIT-kursseista opiskelija saa 0,5 opintoviikkoa, yhden päivän kurssista ainoastaan

suoritusmerkinnän.

2001 2002 2003 2004 Yhteensä

Kursseja 45 63 69 65 242

Kurssipaikkoja 720 1008 1104 1300 4132

Kursseille hakeneita

tietoa ei saatavilla

1646 1968 1934 5548

Suorittaneita 515 769 870 932 3086

Suoritettuja opintoviikkoja**

248,5 384,5 361 411 1405

38

IT-taitoja humanisteille

TT-hankkeessa on annettu tietotekniikkakoulutusta humanistisen tiedekunnan opiskeli-joille. Aluksi kurssit järjestettiin Porthanian 6. kerroksessa olleessa 16 tietokoneen luo-kassa. Remontin takia tuli eteen muutto Vuorikadulle, jonne rakennettiin vuoden 2004syksyllä 20 tietokoneen luokka.

Koulutuksen tavoitteena on ollut helpottaa opiskelijoiden työskentelyä tietokoneella jaylipäätään tehdä ohjelmia ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia tutuiksi. Omin päin ohjel-mia opiskeltaessa jää usein huomaamatta monia käteviä toimintoja, niitä näppäriä työ-kaluja ja ohjelmien tarjoamia oikoteitä. Monesti kursseilla onkin kuullut opiskelijanhuokaavan, että “voi kun olen tuonkin asian tehnyt hankalasti ja aikaa vievällä tavalla”.

Peruskursseilla on lähdetty liikkeelle motolla “tyvestä puuhun”. Ensin on opiskeltu ohjel-man työpöytä ja sen varusteet. Sen jälkeen on käyty läpi ohjelmien keskeisimmät toimin-not; siis sellaiset, joita ohjelmien käyttäjät eniten tarvitsevat. Jatkokurssien sisältöä onräätälöity siten, että niillä on käyty läpi ohjelmien kehittyneempiä toimintoja. Esimerkik-si Wordin jatkokurssi on rakennettu niin, että siitä on hyötyä nimenomaan gradun teossa.

Opiskelu on kursseilla tapahtunut tekemällä töitä asianomaisella ohjelmalla. Harjoitus-tehtävien avulla opiskelijat ovat päässeet käyttämään ohjelmien erilaisia toimintoja jasiten konkreettisesti omin käsin oppineet hyödyntämään ohjelmistojen työkaluja. Jokai-nen harjoitustehtävä on siis aina sisältänyt pari kolme uutta asiaa, mutta myös sopivastivanhan kertausta, jotta opitut asiat painuvat paremmin mieleen. Jokaisella kurssilla opis-kelijat ovat saaneet sekä kurssimateriaalin että kurssin harjoitustehtävät monisteina.

Kursseilla on myös käyty läpi erilaisia eteen tulleita ongelmatilanteita ja usein myös yri-tetty etukäteen ratkoa tulevia pulmia, kun opiskelijat ovat kertoneet esimerkiksi töissäodotettavissa olevista tilanteista. Kurssilaiset ovat myös omiin töihinsä liittyneillä kysy-myksillä tuoneet vaihtelua kurssien sisältöön. Eteen on tullut kysymyksiä laidasta laitaan,ja ellei ratkaisua ole löytynyt heti kurssilla, on opiskelijalle pyritty vastaamaan kurssinjälkeen sähköpostin välityksellä. Sähköpostissa on tullut kurssilaisilta avunpyyntöjä kurs-sien jälkeenkin, ja niihinkin on tietenkin vastattu.

Kursseja on pidetty satoja. Itselleni on jäänyt tunne, että kurssit ovat olleet tarpeellisia jaopiskelijat ovat käyneet kursseilla mielellään. Hyvin usein luokassa on näkynyt tuttujakasvoja eli monet opiskelijat ovat todella hyödyntäneet kurssimahdollisuudet käymälläuseilla eri kursseilla.

Yhteistyö TT-hankkeen henkilökunnan kanssa on toiminut loistavasti. Kurssijärjestelytsekä luokan että kurssimateriaalien ja aikataulutuksen osalta ovat sujuneet moitteetto-masti. Hieman haikein mielin katson taaksepäin; on ollut hienoa päästä työskentele-mään TT-hankkeen mukavien ja osaavien ihmisten kanssa ja auttamaan opiskelijoitaniin, että heidän työnsä helpottuu. Toivotaan, että hyvä yhteistyö ja hyödylliseksi osoit-tautuneet it-kurssit pääsevät tulevaisuudessa jatkumaan jossakin sopivassa muodossa.

Paula TuominenToimitusjohtajaPST-koulutus Oy

39

Opiskellen työelämän -opas kirjoitettiin vastaamaan Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan opiskelijoi-

den usein esittämiin kysymyksiin. Siinä kerrotaan, mitä työelämäorientaatio on ja miten sitä kannattaa

kehittää opintojen aikana.

40

“Onpa hienoa, että meillä humanisteilla on oma työelämäohjaaja!”

- Apua! En minä ole ajatellut töitä! En ole ajatellut, mitkä aineet tukisivat pääainettanisiten, että pärjäisin hyvin työmarkkinoilla. Enhän ole vielä edes varma, mitä haluan opis-kella. Työpaikkahakemuksen kirjoittaminen pelottaa, CV:n kirjoittaminen pelottaa,portfolion kasaaminen pelottaa. Kaikki opiskeluun liittyvä on vielä niin epäselvää, ettäen halua ajatella töihin hakemista. Mutta pakko kai tässä pikkuhiljaa on.

- Työnhakuohjeista on varmasti hyötyä myös ennen valmistumista, esimerkiksi kesä-työpaikkaa hakiessa. Kaiken kaikkiaan opas oli kattava ja hyödyllinen paketti, joka saatodella miettimään työelämään siirtymistä, vaikka useimmat jutut tuntuivatkin vieläkaukaisilta.

- Paljon kiitoksia vielä hakemuksestani antamastasi palautteesta. Vinkit olivat oivallisiaja auttavat minua vielä varmasti hakemuksen hiomisessa.

- Kiitos vielä kerran mielenkiintoisesta ja rohkaisevasta keskustelusta ja menestystäprojektillenne, joka varmasti auttaa humanisteja!

Työelmäohjaaja Kaija Hartikainen

kertoo akateemisten alojen

osaamisvaatimuksista.

41

Työelämäohjaus ja -neuvontaEnnen TT-hankkeen käynnistymistä työelämäneuvontaa annettiin tiedekunnan kanslias-sa opintoneuvonnan yhteydessä ja jonkin verran myös laitoksilla. Tutkimusten mukaanopiskelijat olivat kuitenkin kokeneet saamansa työelämäneuvonnan riittämättömäksi.Etenkin henkilökohtaista ohjausta kaivattiin. Tästä syystä huhtikuussa 2001 TT-hank-keessa aloitti työnsä työelämäneuvoja. Vuonna 2002 työelämäneuvojan nimike vaihdet-tiin työelämäohjaajaksi, koska opiskelijoiden työelämävalmiuksien tukeminen vaati neu-vonnan lisäksi ohjauksellista lähestymistapaa.

Työelämäohjaus ja -neuvonta perustui sekä ohjausmenetelmien että työmarkkinoidentuntemukseen. Ohjausta ja neuvontaa annettiin sekä henkilökohtaisesti että erilaisissaryhmissä. Henkilökohtaiseen ohjaukseen sekä ryhmiin osallistui kaikkien laitosten ja lä-hes kaikkien oppiaineiden opiskelijoita. Henkilökohtaiseen ohjaukseen opiskelijat ha-keutuivat ajanvarauksella tai vastaanottoaikoina. Ryhmille suunnattua ohjausta ja neu-vontaa annettiin erilaisissa työelämätapahtumissa ja -kursseilla, joita järjestettiin TT-hankkeen, tiedekunnan, laitosten, ainejärjestöjen, aineenopettajan koulutuksenkehittämishankkeen ja ammattiliittojen yhteistyönä. Työelämäohjaaja osallistui myöserilaisiin ryhmiin, jotka pyrkivät opintojen ja työelämäyhteyksien kehittämiseen. Lisäksityöelämäohjaajan tehtäviin kuuluivat työmarkkinoihin ja työnhakuun liittyvän materiaa-lin tuottaminen, työharjoittelun edistäminen, digitaalinen viestintä -opintokokonaisuudenopiskelijavalintoihin osallistuminen sekä opiskelijarekrytointi (esimerkiksi abi-infot jaUniexpo-messut).

Opiskelijan on mahdollista rakentaa tutkintonsa työelämälähtöisesti silloin, kun seuraa-vat edellytykset ovat olemassa:

opetussisällöissä huomioidaan työelämänäkökulmaopetusmenetelmät kehittävät työelämävalmiuksiaopiskelijat saavat riittävästi opintoihin ja työelämään liittyvää ohjausta jaopiskelija tiedostaa oman aktiivisuuden merkityksen työelämäorientaationrakentamisessa ja osaa hankkia itsenäisesti työelämätietoja ja -taitoja.

Työelämäohjausta kannattaa kehittää laitoksia tukevaksi toiminnaksi ja toisaalta tuleetukea opiskelijoiden itseohjautuvuutta. Laitosten omien työelämäkurssien,laitosalumnitoiminnan ja työharjoittelun lisääminen sekä sijoittumisseurannan kehittä-minen ovat hyviä tapoja tuoda työmarkkinoihin liittyvää tietoa ja yhteyksiä laitoksille.Näidenkin toimintojen tukemisessa työelämäohjaaja voi toimia koordinoivassa roolissa.

Työelämäohjauksessa käyneet opiskelijat vuosina 2001–2004:

* vuoden 2001 luvut ajalta toukokuu–joulukuu

2001* 2002 2003 2004 yhteensä

henkilökohtainen työelämäohjaus ja -neuvonta

44 128 202 148 522

ryhmät, luennot yms. 58 177 394 871 1500

yhteensä 102 305 596 1019 2022

42Estetiikan, teatteritieteen ja TT-hankkeen järjestämä työelämäpäivä, missä entisetopiskelijamme kertovat sijoittautumisestaan työelämään, oli erinomainen ja valaisevatapahtuma, ja sellaisia tulisi jatkossakin järjestää.

Opiskelijoiden työharjoittelu on tehostunut TT-hankkeen myötävaikutuksesta; siihen onsyntynyt ainakin itselleni selkeä toimintamalli. Jokainen mahdollinen opiskelijoidentyöllistymistä edistävä tilanne tulee hyödynnettyä.

Tiina ErkkiläOsastosihteeri

Taiteiden tutkimuksen laitos

Opiskelijapalautetta harjoittelusta

- Olen vakaasti sitä mieltä, että kaikenlaisesta työharjoittelusta on ehdottomasti hyötyähumanistiopiskelijoille, koska monen kosketus työelämään voi opiskeluaikana jäädä var-sin ohueksi.

- Hienoa oli, että meille harjoittelijoille uskallettiin antaa haastaviakin työtehtäviä, vaik-ka ainakaan minulla ei ennestään ollut kovin paljoa kokemusta vastaavista tehtävistä.Loppujen lopuksi tekemällä oppii parhaiten, kunhan perustiedot ovat kunnossa.

- Sain mieleeni selvän kuvan siitä, minkälaista paikkaa voisin parhaiten hyödyttää nykyi-sellä osaamisellani ja toisaalta siitä, minkälaisessa organisaatiossa voisin itse oppia enitenja viihtyä parhaiten.

Liisa Pelkonen suoritti Humanisti liikkeenjohtajana -kurssin harjoittelun Kirjavälityksessä.

43

TyöharjoitteluVuoden 2001 alusta TT-hankkeessa ryhdyttiin kehittämään humanistiopiskelijoiden mah-dollisuuksia osallistua työharjoitteluun opintojensa aikana. Tarve oli suuri, sillä vuosittainvalmistuneista noin 500 maisterista vain noin 130 oli suorittanut harjoittelun. Näistäkinosa (29 henkilöä) oli psykologian, logopedian ja arkeologian opiskelijoita, joiden opintoi-hin harjoittelu sisältyi pakollisena. Harjoittelupaikat sijoittuivat pääasiassa valtion-hallintoon. Työnantajat eivät juurikaan osallistuneet harjoittelun kuluihin, vaan yliopistomaksoi pääsääntöisesti harjoittelijoiden palkan.

Harjoittelumahdollisuuksia lisättiin monin keinoin. Työnantajien lisääntynyt rahoitusosuussekä opiskelijoiden oma aktiivisuus harjoittelupaikkojen hankkimisessa toivat merkittä-vimmät lisäykset harjoittelupaikkamääriin. Työnantajien ja opiskelijoiden kiinnostustaharjoitteluun kasvatettiin aktiivisella tiedottamisella. Opiskelijoille järjestettiin säännöl-lisesti infotilaisuuksia harjoittelusta ja tiedekunnan verkkosivuile tehtiin kattava japäivittyvä tietopaketti harjoitteluasioista. Myös henkilökohtaista neuvontaa ja ohjaustasekä koulutusta harjoitteluasioissa oli saatavilla. Laitosten harjoitteluvastaavat saivattietoa ja koulutusta harjoitteluasioissa, ja heitä kannustettiin neuvottelemaan työnanta-jien kanssa harjoittelupaikkojen rahoituksesta. Työnantajille harjoittelijoita markkinoi-tiin postituskampanjoin sekä henkilökohtaisin kontaktein.

Projektin aikana pyrittiin luomaan toimiva järjestelmä koko tiedekunnan harjoittelu-järjestelmän pyörittämiseen. Vuoden 2004 lopussa opiskelijat olivat pääsääntöisesti ai-empaa paremmin tietoisia mahdollisuuksistaan hakeutua harjoitteluun ja he osasivatlinkittää harjoittelujakson opintoihinsa sekä myöhempään työllistymiseensä. Harjoittelu-määrärahanjako ja rahanjaon periaatteet vakiinnutettiin tiedekuntahallinnossa.Harjoittelutuen jako laitoksilla tehtiin opiskelijoille läpinäkyväksi, mikä takaa opiskelijoi-den tasavertaisen kohtelun. Tutkintovaatimuksissa harjoittelua nostettiin entistä enem-män esille. Kun harjoittelijat eivät enää ole täysin ilmaista työvoimaa, heidän arvostuk-sensa nousee myös työnantajien silmissä. Kun tarkastellaan vapaaehtoisen harjoittelunsuorittaneita opiskelijoita, harjoittelujen määrä nousi projektin aikana huomattavasti.

* Luvussa on mukana vuoden 2003 syksyllä tehdyssä opiskelijakyselyssä tiedoksi saadut opiskelijoiden itsensä

hankkimat 85 harjoittelupaikkaa.** Vuoden 2004 luvuista puuttuvat tiedekuntaa 1.1.2004 vaihtaneiden aineiden (psykologia, logopedia ja

puheviestintä sekä kulttuuriantropologia) harjoittelut, joita on ollut vuosittain yhteensä noin 65 kpl.

2000 2001 2002 2003 2004 yht.

Harjoittelupaikkoja 137 133 231 366* 201** 1068

Harjoittelukuukausia 380 373 741 1393 595,5 3482,5 Koulutukset opiskelijoille / osallistujien lkm

0 80 205 115 130 530

Ohjausta ja neuvontaa opiskelijoille / krt

0 100 200 200 200 700

Henkilökunnan koulutus / osallistujien lkm

0 10 20 40 0 70

Kontaktit/henkilökunta 0 80 120 100 100 400

Työnantajakontakteja 0 10 60 50 50 170

44

Ensimmäiset kotisivumme tehtiin jo vuonna 1995, ja olimme uusineet ne kerran väliaikai-sen työvoiman turvin. Kun TT-hanke perustettiin humanistiseen tiedekuntaan ja opiske-lijoille alettiin opettaa kotisivutaitoja, saimme keväällä 2002 laitokselle harjoitteluunkaksi opiskelijaa, joiden tehtävänä oli uusia perusteellisesti taas kerran vanhentuneetkotisivumme.

Harjoittelijat ryhtyivät vaativaan tehtäväänsä vastuuntuntoisesti ja osoittaen oppineensaTT-hankkeen kursseilla paitsi uusimpia ja mielestäni melko edistyneitä teknisiä taitojamyös tärkeätä monihaaraisen kotisivun rakennesuunnittelun tajua. Ensimmäistä kertaasivujen suunnittelussa oli mukana yhdyshenkilöitä kaikista laitoksen oppiaineista, jolloinpyydettävän informaation määrä tuli monelta taholta ja monenlaisista työtilanteista.Suomenkielisten sivujen lisäksi harjoittelijamme tekivät suppeammat sivut ranskaksi,espanjaksi ja italiaksi sekä pienen sivuston opiskelemaan hakeville. Nyt kun sivut on taaskerran uusittu yliopiston uuden verkkoilmeen mukaisiksi, olemme suureksi osaksi vainsiirtäneet harjoittelijoiden jo luomia tekstejä ja rakenteita uusille sivuille.

Uusimpien sivujen suunnittelu alkoi jo viime keväänä, jolloin saimme korvaamatontaapua TT-hankkeen www-suunnittelijalta, joka oli jatkossakin helposti tavoitettavissa omantiedekunnan neuvojana ja apuna teknisten ongelmien ratkaisemisessa. TT-hankkeen luomaehdotus kotisivunavigaatioksi helpotti suunnittelussa, ja voimme olla hyvillä mielin, kunolemme saaneet tietoa luotettavalta taholta kotisivusuunnittelun hyvistä käytänteistä.

Vaikka kokemukseni TT-hankkeesta ovat rajoittuneet verkkosivumaailmaan, olen pitä-nyt saamaamme apua todella arvokkaana sekä laitokselle että luullakseni melko hyvintyömaailmaan sijoittuneille harjoittelijoillemme.

Marketta Piikosastosihteeri

Romaanisten kielten laitos

45

VerkkoviestintäTT-hankkeen www-projektin tavoitteena oli edistää humanistisen tiedekunnan verkko-viestintää kehittämällä tiedekunnan www-sivuja, uusimalla laitosten verkkosivuja sekätekemällä muita viestintää tukevia verkkototeutuksia. Kohderyhminä olivat niin tiede-kunnan ulkopuoliset yhteistyökumppanit kuin opiskelijat ja henkilökunta.

Projekti alkoi vuonna 2000 uudistamalla humanistisen tiedekunnan www-sivut yhteis-työssä TJ Groupin kanssa. Seuraavana vuonna uusittiin ensimmäiset laitossivut Suomenkielen laitokselle (www.helsinki.fi/hum/skl) ja Taiteiden tutkimuksen laitokselle(www.helsinki.fi/hum/taitu). Graafinen toteutus ostettiin Webzone Oy:lta ja teknisessätoteutuksessa käytettiin tiedekunnan harjoittelijoita. Digitaalisen viestinnän opiskelijattekivät vuosina 2000–2002 yksilötöinä Klassillisen filologian laitoksen (www.helsinki.fi/hum/kla) ja Pohjoismaisten kielten ja pohjoismaisen kirjallisuuden laitoksen(www.nord.helsinki.fi) sivut. Vuoden 2002 laitosprojekteista (Englannin laitos ja tutkimus-yksikkö www.eng.helsinki.fi, Aineenopettajakoulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikköwww.helsinki.fi/hum/tdk/aineope, Kristiina-instituutti www.helsinki.fi/kristiina-instituuttija Kulttuurien tutkimuksen laitos www.helsinki.fi/kulttuurit) alkaen sivujen tekeminenhoidettiin kokonaisuudessaan harjoittelijoiden voimin. Lisäksi uusittiin Romaanisten kiel-ten laitoksen (www.helsinki.fi/romaanisetkielet) ja Kouvolan käännöstieteen laitoksensivut, joita ei tosin julkaistu, koska laitos ei saanut tekstiosuuksia valmiiksi. Ohjausta jatukea annettiin tiedekunnan opiskelijoiden tekemiin Lahja ja velvoite -verkkonäyttelyyn(www.helinarautavaaramuseum.org) sekä Uses and Abuses of Reason -kongressisivustoon(www.helsinki.fi/hum/renvall/uses).

TT-hankkeen opintokokonaisuuksilleluotiin verkkosivut osoitteisiinwww.helsinki.fi/hum/tthanke/digiv(digitaalinen viestintä) jawww.helsinki.fi/hum/kvv (kulttuurien-välinen vuorovaikutus). Humanisti-lehden synnyttyä 2002 siitä tehtiin myösverkkoversio (www.helsinki.fi/humanistilehti). Historiikkiprojektin yh-teydessä 2003 tehtiin verkkosivusto his-toriallisista humanisteista:www.helsinki.fi/historiallisethumanistit.Samana vuonna oppimiskeskus Huminasai sivut osoitteeseen www.helsinki.fi/hum/tthanke/humina ja työllistymisen mahdollisuuk-sia lisättiin avaamalla sivut humanistien erilaisista urakaarista sekä tiedekunnan yritys-yhteistyöstä: www.helsinki.fi/uragalleria ja www.helsinki.fi/yritysyhteistyo. Humanisti-foorumi-työelämätapahtumaa tukemaan rakennettiin sivut osoitteeseen www.helsinki.fi/yritysyhteistyo/humanistifoorumi. TT-hankkeen ja YHTIKSEN loppuseminaaria vartenvalmistui syksyllä 2004 sivusto osoitteeseen www.helsinki.fi/hum/tthanke/loppuseminaari.

Vuonna 2003 yliopisto uusi visuaalista ilmettään ja loi koko yliopiston käyttöön valmiitsivupohjat. Vuoden 2004 aikana TT-hankkeessa tehtiin tiedekunnan laitoksille ohjeistuksetuusien verkkosivupohjien käyttöön. Ohjeistukset löytyvät osoitteista: www.helsinki.fi/hum/tthanke/pienet_oppiaineet, www.helsinki.fi/hum/tthanke/isot_oppiaineet jawww.helsinki.fi/hum/tthanke/oppiaine.

46

Medioiden moninaisuus ja mediataitojen tärkeys on tullut varmasti selväksi viimeisellekinhumanistille. Taidehistorian kohdalta yhteistyö kuvakeskuksemme asiantuntemuksen jaTyöllistymis- ja tietoteollisuushankkeen välillä on opetuksessa ymmärtääkseni sujunut,vaikka se ei ole erityisen korkeaan lentoon päässytkään.

Tällä alueella kuitenkin näen edelleen niin paljon tehtävää, että laitosten ja tiedekunnankeskinäistä työnjakoa kehittämällä tt-taitojen oppiminen olisi tuotavissa vielä lähemmäsopiaineen opetusta. Uskon integroituun opetukseen/oppimiseen sekä tt-taidoissa ettäkielitaidossa. Nämä kannattaa rinnastaa, kun mietitään, mitä humanistin on erityisestiosattava varsinaisen substanssiosaamisensa ohella.

Minusta on aika vaikea ymmärtää, että emme vieläkään ole saaneet aikaan esimerkiksihenkilökohtaisia pieniä kotisivuja verkkoon. Sellaiset auttavat kontakteissa globaalistieniten. Työllistämisessä vanhat institutionaaliset ja henkilösuhteet toimivat edelleen par-haiten.

Olen kuvitellut, että TT-hankkeen asiantuntemus voisi parhaimmillaan olla jonkinlainenliikkuva ja liikuttava (verkossa ja fyysisesti) elementti tiedekunnassa. Kun laitoksilla onolemattomasti alkeellisintakaan tietokonetukea, on vaikea lähteä fantiseeraamaan kovinhienostuneita hankkeita.

Riitta NikulaProfessori

Taidehistorian laitos

Hanke oli monipuolinen, nosti roimasti “työn” arvostusta, hyvin hyödyllinen hanke opis-kelijoille monelta eri kantilta. Seminaarit ja Humina-tapahtumat olivat hyviä, julkaisuthyviä – Humanistilehti on erityisen ansiokas!

Pirjo KukkonenYliopistonlehtori

Pohjoismaisten kielten ja pohjoismaisen kirjallisuuden laitos

47

Viestinnän kehittäminenKesällä 2001 aloitettiin TT-hankkeessa erilaisten viestintämateriaalien suunnitteleminen,kun todettiin, ettei tiedekunnalla ollut oikeastaan olemassa mitään sidosryhmä-materiaalia. Kohderyhminä olivat niin tiedekunnan ulkopuoliset yhteistyökumppanit kuinopiskelijat ja henkilökunta. Viestintäprojektin tavoite oli viestinnän sisäinen ja ulkoinenkehittäminen humanistisessa tiedekunnassa.

Kuluneen kauden aikana hankkeessa tuotettiin melkomittava määrä erilaista viestintämateriaalia. Humanisti-lehdestä ilmestyi vuosina 2002–2004 kuusi numeroa. Hu-manistisen tiedekunnan oppiaineet koottiin kirjaseksi lä-hinnä tiedekunnan sidosryhmiä ja tiedekuntaan hakeviaopiskelijoita silmälläpitäen.

Humanistisen tiedekunnan 150-vuotisjuhlissa julkaistiintiedekunnan historiikki Sivistyksen voima. Filosofeja,historioitsijoita, kulttuuri- ja kielitieteilijöitä – 150 vuot-ta humanisteja. TT-hankkeessa suunniteltiin myös tie-dekunnan julkaisusarja ja sarjalle ulkoasu ja taitto-oh-jeet. Ensimmäisenä sarjassa ilmestyi Jyri Mannisen jaSaara Luukanteleen Humanistit työelämäpoluilla. Lisäk-si sarjassa ilmestyi Hyvät käytännöt – humanistien

työelämävalmiuksien kehittäminen -kirja, joka on tarkoitettu lähinnä tiedekunnan lai-tosten käyttöön. Opiskelijoille tehtiin syksyllä 2004 Opiskellen työelämään – työelämä-käsikirja humanisteille -opas.

Hankkeessa tuotettiin runsaasti esitteitä: Työllistymis- ja tietoteollisuushanke humanis-tisessa tiedekunnassa, Sivistystä ja monipuolista osaamista – harjoittelija humanistisestatiedekunnasta, Asiantuntijuutta kansainvälistymiseen – tutkimuksia ja harjoittelijoitaorganisaationne tarpeisiin, Digitaalinen viestintä ja uusmedia – humanisti sisällön-tuottajana (+ em. esitteet ruotsiksi), TT-hanke opiskelijoille, Opiskelemaan humanisti-seen tiedekuntaan, Harjoittelija humanistisesta tiedekunnasta (uudistettu versio), yleis-esite tiedekunnasta, Tapahtunut TT-hankkeessa -tiedote (vuodesta 2001, 2 krt/v) sekäkurssikalenteri (vuodesta 2001, 2 krt/v).

Humanistipostikortteja tehtiin neljä erilaista, Sivistynyt ihminen on aina hyväntuulinen -postikortista vielä muutama erilainen versio. Historiikkiin sekä Humanistifoorumiinmainoksiksi tehtiin kirjanmerkit.

Muita TT-hankkeessa tuotettuja viestintämateriaaleja ovat muun muassa humanistisentiedekunnan folderi (pahvikansio, kieliversiot suomi, ruotsi ja englanti),Humanistifoorumeiden viestintämateriaalit (kirjanmerkit, julisteet, ohjelmalehtiset), eri-laisia julisteita (työelämäohjaus, kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen maisteriohjelma,digitaalinen viestintä -opintokokonaisuus, Humina, Humanistilehti, humanistinen tiede-kunta, historiikki, Portaat-portfoliotyökalu, Työllistymis- ja tietoteollisuushanke 2000–2004 jne.), Humanisti on rautaa -haalarimerkki, -hattu ja -t-paita, kutsut ja julisteet tie-dekunnan Alumni- ja yritysyhteistyöjuhliin sekä kutsu ja juliste TT-hankkeen ja YHTIKSENloppuseminaariin. Lisäksi markkinointiviestinnän apuna oli muun muassa kyniä, kassejaja “stressiomenoita”.

48Humanistifoorumin ohjelmaan kuului yritysesittelyjä, tietoiskuja ja työelämäaiheisia pu-heenvuoroja. “Ne jotka tulivat, olivat oikeasti kiinnostuneita, ja ne jotka jättivät tule-matta, menettivät varmasti paljon” (yksi Humanistifoorumin 2004 näytteilleasettajista).

Humanistisia aineita ei helposti yhdistäisi puolustusministeriön toimialaan. Saimme tie-dekunnasta haluamamme harjoittelijat, jotka olivat työteliäitä, innovatiivisia ja asialleenomistautuneita.

Jyrki IivonenViestintäjohtaja

Puolustusministeriö

Kokemuksemme ovat niin positiivisia, että jatkamme mielellämme yhteistyötä humanis-tisen tiedekunnan kanssa.

Marjukka NybergToimitusjohtaja

M-Brain

Hakuilmoitus ja sen levittäminen hoituivat tiedekunnan kautta. Saimme erittäin hyviä japäteviä hakijoita, ja hakuprosessi oli helppo!

Mimi AmnellTechnical Writer

Kudos Information Finland Oy

49

YritysyhteistyöYritysyhteistyöprojekti (www.helsinki.fi/yritysyhteistyo) käynnistyi toukokuussa 2001.Projekti aloitettiin osana TT-hanketta, koska tiedekunnassa ei oltu aiemmin järjestelmäl-lisesti luotu ja kehitetty työnantajayhteyksiä. Yritysyhteistyön myötä haluttiin saadahumanistiopiskelijoille enemmän harjoittelupaikkoja, lisätä tiedekunnan tekemäätutkimusyhteistyötä ja saada gradutoimeksiantoja. Yhteistyön tueksi tarvittiin viestintä-ja markkinointimateriaalia, jonka tekeminen aloitettiin kesän 2001 aikana. Yritys-yhteistyötä tukevaa materiaalia tuotettiin siitä lähtien niin kirjallisena kuin myös verkos-sa, johon tiedekunnalle tehtiin omat yritysyhteistyösivut.

Lisääntyneiden työelämäyhteyksien hallintaa helpottamaan kehitettiin yritysyhteistyö-ja harjoittelutietokanta Jorma, joka saatiin käyttöön kesällä 2002. Kannassa oli vuoden2004 lopussa 660 organisaation yhteystiedot, kontaktihenkilöitä 900 ja koodattujayhteydenottoja 1100. Lisäksi vuonna 2004 käytössä oli 720 henkilön osoitetarrat 600 eriorganisaatioon. Yhteistyökumppaneita pyrittiin tapaamaan henkilökohtaisesti, hankkeenjärjestämissä tapahtumissa, erilaisissa seminaareissa ja messuilla. Erityisesti henkilökoh-taiset tapaamiset saivat vuosien aikana yhteistyökumppaneilta kiitosta.

Hankkeessa pyrittiin alusta asti hyödyntämään alumneja erilaisten tilaisuuksien puhuji-na, kurssien vetäjinä ja Humanistilehden haastateltavina. Vuoden 2004 alussa yritys-yhteistyöprojektin painopiste siirrettiin laitosalumnitoiminnan kehittämiseen, koskaalumnien kautta laitosten työelämäyhteydet syntyvät luonnollisella tavalla. Nk.laitosalumnipilottiryhmään kutsuttiin mukaan kaikki alumnitoiminnasta kiinnostuneetlaitokset, joita löytyi kolme. Näiden laitosten kanssa käytiin läpi alumnitoiminnan erimahdollisuuksia, pohdittiin erilaisia toiminnan muotoja ja luotiin alumnitoiminnan aloit-tamisen edellytykset.

Tiedekunnasta löytyvä osaaminen tuli yritysyhteistyöprojektin myötä näkyvämmäksi yli-opiston ulkopuolella. Viestintä ja osaajien markkinointi kehittyi ja monipuolistui, sillä yh-teistyötä ei voinut tehdä ilman tehokasta viestintää. Tiedekunnalla on nyt suuri joukkoyhteistyötahoja, joiden kanssa voi tehdä molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä.

2001 2002 2003 2004 työnantajatapaamiset 18 68 84 56

markkinointipostitus - 2 krt

(2000 kpl) 2 krt

(2600 kpl) 3 krt

(3300 kpl)

sähköpostitiedotus tietokannan kautta

- - -

9 krt (300 hlöä/

7 krt, 560 hlöä/

2 krt) TT-hankkeen kautta tulleet harj.paikat

9 64 70 41

Humanistifoorumi -

17 ständiä, 7 luentoa, n. 2000

opiskelijaa

24 ständiä, 7 luentoa,

7 tietoiskua, n. 2500

opiskelijaa

21 ständiä, 6 luentoa,

6 tietoiskua, n. 1200

opiskelijaa Alumni- ja yritysyhteistyöjuhla

237

osallistujaa 328

osallistujaa 248

osallistujaa

50

Keväällä 2002 ideoitiin ja järjestettiin ensimmäisen kerran hiukan vapaamuotoisempi tilaisuus alumneille eli

entisille yliopiston kasvateille sekä muille yritysyhteistyökumppaneille. Tilaisuuteen osallistui vuosittain

kolmisensataa humanistien ystävää.

51

Arviointi

TT-hankkeen vastaanoton ja vaikutusten arviointi

Vuonna 2003 Humanistisen tiedekunnan dekaanina toiminut professori Fred Karlssonkokosi arviointiryhmän, johon nimettiin professori Maarit Kaimio, varadekaani Arto Haa-pala, suunnittelija Jaana Gluschkoff, fil.yo Lari Ahokas ja fil.yo Lotta Knuutinen sekämyöhemmin hallintopäällikkö Leena Barros. Arviointiryhmän sihteerinä toimi opinto-sihteeri Tuula Jääskeläinen.

Tehtävänannossa toivottiin erityisesti opiskelijoiden osalta selviävän, mitä palveluita opis-kelijat olivat käyttäneet ja miksi, sekä minkä vuoksi jotkut opiskelijat eivät olleet käyttä-neet hankkeen palveluita ja tiesivätkö he hankkeesta ja työelämäpalveluista. Arvioinnis-sa kehotettiin keskittymään siihen, mitä tapahtuu konkreettisesti hankkeen päätyttyä,miettimään mikä on tiedekunnan tulevaisuuden kannalta tärkeää ja pohtimaan niitäongelmia, joita hankkeen ja sen projektien toteuttamisessa on ollut. Arvioinnissa otettiinhuomioon TT-hanke, tiedekunnan kanslia, laitokset, opiskelijat ja sidosryhmät.

Arviointiryhmä toimitti raportin, jossa kuvataan tiivistetysti arviointiryhmän toimintaa,arvioinnin toteutusta, TT-hanketta ja arvioinnin tuloksia sekä esitetään arviointiryhmänsuositukset TT-hankkeen toimintojen jatkamiseksi. Raportin liite sisältää laajemman yh-teenvedon arviointiryhmän toteuttamiin kyselyihin tulleista vastauksista sekä kyselylo-makkeet. Arviointiraportti on luettavissa osoitteessa www.helsinki.fi/hum/tdk/tt-arviointi.rtf.

Laitosten, opiskelijoiden, ainejärjestöjen ja työnantajien näkemyksiä

Tutustuttuaan TT-hankkeesta saatuun kirjalliseen materiaaliin ja käytyään läpi arviointi-ryhmän jäsenten kokemuksia hankkeesta arviointiryhmä päätyi täydentämään kuvaahankkeesta kyselyiden avulla. Kyselyt toteutettiin internetin kautta niin, että opiskeli-joille, ainejärjestöille ja laitoksille oli kullekin oma linkkinsä kyselylomakkeeseen.Työnantajille lähetettiin oma kyselylomake hyödyntämällä TT-hankkeen työnantaja -tieto-kannassa olevia sähköpostiosoitteita. Vastauksia kyselyyn tuli laitoksilta 14, opiskelijoilta256, ainejärjestöiltä 8, kansliasta 1, TT-hankkeesta 1 ja työnantajilta 43.

Laitoskyselyn perusteella TT-hankkeeseen, sen toimintoihin ja yhteistyöhön sen kanssaoltiin pääosin tyytyväisiä. Joissakin vastauksissa toivottiin toiminnan tiiviimpää integrointialaitosten ja oppiaineiden toimintaan sekä turhan päällekkäisyyden välttämistä. Työelämä-yhteyksien lisäämistä ja työelämänäkökulman huomioon ottamista mm.tutkinnonuudistusprosessissa pidettiin tärkeänä.

Tärkeimpinä opiskelijoiden työllistymistä edistävinä asioina laitoksilla pidettiin:harjoittelun kehittämistä, harjoittelupaikkojen lisäämistä ja monipuolistamista, ura-mahdollisuustietoisuuden lisäämistä opintojen alusta lähtien, työelämäkursseja ja niidenintegrointia pääaineopintoihin, projektityötaitoja, tieto- ja viestintäteknisiä taitoja, vuo-rovaikutus-, viestintä-, esiintymis- ja kielitaitoa sekä opiskelijoiden omatoimisuudenja aloitteellisuuden tukemista.

52

Pääsääntöisesti opiskelijat olivat hyvin tyytyväisiä TT-hankkeen tarjoamiin toimintoihinja vastauksissa toivottiin niiden jatkumista. Valtaosa kyselyyn vastanneista opiskelijoistaja ainejärjestöjen edustajista oli sitä mieltä, että tietoisuus omistatyöllistymismahdollisuuksista nopeuttaa valmistumista. Tämä on merkittävää TT-hank-keen yhden osatavoitteen, opiskelijoiden valmistumisen nopeuttamisen, kannalta.

Parhaiten opiskelijoiden työllistymistä edistävät ainejärjestöjen mielestä:työelämäkurssit ja työelämätapahtumat, sijoittumistutkimukset ja -seuranta,alumnitoiminnan tehostaminen, harjoittelupaikkojen lisääminen, henkilökunnanperehdyttäminen työelämäasioihin ja tutkintovaatimusten uudistaminen.

TT-hankkeen nykyisistä toiminnoista laitokset ja opiskelijat toivoivat jatkettavan:tietotekniikkaopetusta (Humit-kurssit), työelämäohjausta ja -neuvontaa, työelämä-koulutusta, työelämään liittyviä teematilaisuuksia, Digitaalinen viestintä ja uusmedia -opintokokonaisuutta ja työharjoittelukoulutusta. Sekä opiskelijoiden että laitostenkinvastauksissa eniten kannatusta sai hankkeen toimintojen järjestäminen yhteisenä tiede-kunnan kaikille opiskelijoille.

Työnantajille suunnattuun kyselyyn saadut vastaukset (43 kpl) osoittivat, ettähumanisteista työntekijöinä saadut kokemukset ovat lähes poikkeuksetta hyviä, jopaerinomaisia. Arvioinnin kannalta on keskeistä, että ne työnantajat, jotka olivat olleettekemisissä TT-hankkeen kanssa, ilmoittivat TT-hankkeen muuttaneen heidän käsityksi-ään yleisellä tasolla entistä positiivisempaan suuntaan. Mielipiteet hajosivat, kun määri-tellään humanisteihin kohdistuvia odotuksia tai eritellään puutteita. Tähän vaikutti sel-keästi se, millaisessa organisaatiossa vastaaja toimi. Yritysvastauksissa korostuivat liike-elämän taidot, julkishallinnon alueella asiaosaaminen. Erityisesti yrityselämän edustajatkaipasivat lisää konkreettisia liiketalous- ja markkinointitaitoja.

On selvästi nähtävissä, että työnantajat eivät helposti hahmota sitä, mitä voivat ja saavatodottaa humanistisilta aloilta valmistuneelta tai valmistumassa olevalta työntekijältä.Vastauksista hahmottuu, että kaivataan selkeää ammattikuvaa. Vaarana on, että kunkuva osaamisesta näin jää epäselväksi, odotukset ja todellisuus eivät välttämättä koh-taa.

Työnantajavastausten punaisena lankana kulkee, että yhteistyökyky, sosiaalisuus, loogi-nen ajattelukyky, suunnittelutaito, laajakatseisuus, tiedonhallinta, analyyttisyys jaesiintymistaidot ovat yleisiä työelämävalmiuksia, joita arvostetaan koulutustasosta jaalasta riippumatta. Humanistisen koulutuksen eritysvahvuutena työmarkkinoilla pidet-tiin omaan alaan yhdistyvää kriittistä ajattelukykyä, sisällönanalyyttisiä taitoja ja tiedon-hankintavalmiuksia sekä näiden pohjalta syntyvää ja kehittyvää asiantuntijuutta. Tämäjäi kuitenkin valitettavan useissa vastauksissa mahdollisuutena huomioimatta.

Huolimatta siitä, että TT-hanke on muuttanut hankkeen kanssa tekemisissä olleidenvastaajien käsityksiä humanisteista myönteisemmiksi, vastauksista peilautuva kuva yli-opistosta koulutuslaitoksena, osana työmarkkinoita ja yhteiskuntaa heijastaa yhä vali-tettavan paljon näkemystä sisäänpäin lämpiävästä suljetusta yhteisöstä, josta valmistu-vien on ennen työelämään sijoittumistaan hakeuduttava täydennyskoulutukseen, kuteneräässä vastauksessa esitetään.

53

Arviointiryhmän arvio TT-hankkeesta

Kokonaisuutena TT-hanke on ollut humanistisessa tiedekunnassa selvästi tarpeen.Työelämäorientaatioon on toki tiedekunnassa ja sen laitoksissa ennenkin kiinnitetty jos-sakin määrin huomiota, mutta hanke on tuonut työelämään liittyvät toiminnot jakehittämistarpeet aivan toisella tavalla esiin kuin aiemmin on ollut mahdollista. Erityises-ti hanke on tarjonnut erinomaiset puitteet sille, että humanistiopiskelijoilla on ollut mah-dollista oppia, pitää yllä ja päivittää tietoteknistä osaamista, josta on viime vuosien aika-na tullut tärkeä työllistymistä edistävä - ja usein jopa työllistymiseksi edellytetty - taito.

Hankkeen ajoitus on ollut erittäin hyvä erityisesti ajatellen vuoden 2005 syksyllätoteutuvaa tutkinnonuudistusta. Kuluneiden neljän vuoden kokemuksia voidaan nyttäysimittaisesti hyödyntää tutkinnonuudistuksessa, jossa ne voidaan ottaa huomioon sekätutkintovaatimuksissa, opetuksen suunnittelussa että HOPS-järjestelmän kehittämises-sä.

Opetusministeriön runsas hankerahoitus on an-tanut erinomaiset puitteet yhtenäisen ja moni-puolisen hankkeen toteuttamiseen.

Opiskelijat ja laitokset ovat olleet yleisesti ottaenhyvin tyytyväisiä hankkeen toimintaan. Kiitostaon saanut erityisesti runsas informaatio, alttiusyhteistyöhön ja sen monet muodot, hankkeen jär-jestämän opetuksen laatu ja uudet opetusmuodot.Työelämäorientaatio ja -tietoisuus laitoksilla onsekä opettajien että opiskelijoiden keskuudessaselvästi lisääntynyt, ja opiskelijat ovat saaneet li-sää tilaisuuksia käytännön ohjaukseen ja kurssei-hin. Tämä on tärkeätä myöskin siksi, että moti-vaatiota lisäämällä opintojen keskeyttämistä voi-daan vähentää ja opiskelijoiden valmistumista voi-daan edistää ja nopeuttaa.

Arviointiryhmän näkemyksen mukaan hankkeen suurimmat ongelmat ovat liittyneetsen kokoon, irrallisuuteen ja perspektiivin puutteeseen. Nämä ongelmat eivät ole omi-naisia vain tälle hankkeelle, vaan liittyvät helposti yleensäkin suuriin erillishankkeisiinyliopistoyhteisössä.

Hankkeen saama huomattava rahoitus on ollut erinomainen asia, mutta se luo samallasuuria ongelmia rahoituksen päättyessä. Arviointiryhmä ennustaa suuria ongelmia hank-keen sinänsä onnistuneiden toimintojen jatkamisessa tiedekunnan ja laitosten normaaleinvähäisin voimavaroin.

Vaikka hanke onkin pyrkinyt yhteistyöhön eri tahojen kanssa, sen hallinto ei ehkä oletoiminut parhaalla mahdollisella tavalla tiedekunnan kokonaisuudessa, arvelee arviointi-ryhmä. Alusta alkaen – ja tässä kritiikki kohdistuu sekä hankkeeseen itseensä että senjohto- ja ohjausryhmään – olisi hankkeessa ollut syytä olla selvempi perspektiivi siihen,mihin tähdätään ja mitä tapahtuu hankkeen päättyessä.

54

Yksittäisinä ongelmina arviointiryhmä kiinnittää huomiota hankkeen tutkimusosioon,jonka keskeytymistä TT-hanke itse pitää valitettavana. Sijoittumisselvitysten tekopubliikkikyselyjen pohjalta toi varmasti paljon mielenkiintoista tietoa, mutta varsinaises-ti se ei voinut valaista tiedekunnan opiskelijoiden työllistymistä, koska tästä voi olla sel-vyyttä vasta muutama vuosi valmistumisen jälkeen, ei publiikkivaiheessa. Työelämäänsijoittumisen seuranta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeätä.

Arviointiryhmä päätyi korostamaan seuraavia asioita aloitettujen tehtävien jatkamises-sa:

korostetaan aineiden substanssiosaamisen keskeisyyttä myös työelämän kannaltaintegroidaan työelämävalmiuksien hallintaa aineiden osaamiseenintegroidaan työelämäkurssit ja -ohjaus sekä tiedekuntaan mahdollisestiperustettavat uudet virat muuhun vastaavaan toimintaan yhteistyön ja työnjaonavulla päällekkäisyyttä välttäenyhdistetään TT-hankkeen ja tiedekunnan it-palvelut sekä hallinnollisesti ettäfyysisesti tiedekunnan atk- ja tvt-toimikunnan parhaaksi harkitsemalla tavallasuhteutetaan Humina-monitoimitilan palvelut Aleksandrian kampustasollatarjoamiin palveluihinpyritään jatkamaan ja monipuolistamaan Digitaalisen viestinnänopintokokonaisuutta kustannustehokkaasti osana tiedekunnanatk- ja tvt-järjestelyjäperustetaan tiedekunnan opiskelijapalveluihin kuuluva työelämäneuvojan virkavarmistetaan vuosittainen määräraha laitosten työelämäopetuksen toteuttamiseenperustetaan tiedekuntaan harjoittelu- ja työnantajayhteistyötä koordinoivasuunnittelijan virkajatketaan ja kehitetään Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen puoliarvosanaa. Mikälivastaavaa maisteriohjelmaa kyetään jatkamaan v. 2006 jälkeen, sen opiskeleminenmahdollistetaan useammille tiedekunnan oppiaineillerohkaistaan opiskelijoita suorittamaan liiketaloustieteen opintoja JOO-opintojenkauttahoidetaan työelämään liittyvä tiedotustoiminta yhteistyönä perustettavientyöelämäneuvojan ja harjoittelu- ja työnantajayhteistyön suunnittelijan virkojen jatiedekunnan tiedottajan kauttapyritään miettimään, miten humanistisesta tiedekunnasta valmistuvien osaamistavoidaan parhaiten profiloida työmarkkinoillapyritään saamaan lisärahoitusta vielä vuosiksi 2005 - 2006 työelämäorientaationintegroimiseksi uuteen tutkintojärjestelmään

Opiskelijoiden, opettajien ja työnantajien osalta on korostettava, että kysymys on paljoltiasennemuutoksesta, joka tulee kantamaan toivottua hedelmää vasta pidemmän ajankuluessa. Viiden vuoden hanke on saanut paljon myönteistä aikaan, mutta kokonaisarviotasiitä, miten se on saavuttanut tavoitteensa esimerkiksi opintoajan lyhenemisenä ja opis-kelijoiden varsinaisen työllistymisen paranemisena, ei ole mahdollista vielä saada. Ase-tettujen tavotteiden saavuttaminen edellyttää hyvin alkaneen työn jatkamista ja aktii-vista seurantaa.

Leena BarrosHallintopäällikkö

Humanistinen tiedekunta

55

Kommentteja

TT-hanke on korottanut humanistin itsetuntoa

Suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa perustietojenkäsittelytaidot ovat ainakin minun su-kupolvelleni jo yleissivistykseen itsestäänselvästi kuuluva osa. Humanistinkin tutkinnossatulisi TT-hankkeen päättymisenkin jälkeen olla mahdollisuus ottaa yhteiskuntamme tieto-teollisuuspainotus huomioon. Työelämään siirtyminen puolestaan on monelle humanistilleepäselvä ja pelottavakin asia. Eikä kaikista, lähemmäs kymmenestä tuhannesta huma-nistista, voi tulla tutkijoita. TT-hankkeen virallisten hankkeiden lisäksi työelämään siirty-mistä ollaan muutenkin mielestäni herätty tukemaan enemmän hankkeen aikana. Mo-nesti jo tieto siitä, mihin oman pääaineen entiset opiskelijat ovat työllistyneet selkiyttääomaa mielikuvaa työllistymisestä. Epätietoisuus voi olla hyvinkin lamauttavaa ja masen-tavaa. Yliopiston tutkimuspainoitteisessa opetuksessa ovat TT-hankkeen työelämäkurssitolleet virkistäviä ja tarpeellisia lisiä.

Yleinen mielikuva humanistista on perinteisesti ollut monelle pölyisten kirjojen keskelläviihtyvä passiivinen introvertti. Kyllä heitäkin varmasti joukostamme löytyy, eikä tämäihmistyyppi sinänsä ole millään kuvitteellisella arvoasteikolla jotain toista huonompi, muttaei välttämättä ainakaan kaikkien työantajien ensimmäinen valinta työnhakutilanteessa,riippuen tietenkin työnkuvasta. Itse olen monien muiden tavoin tehnyt osa-aikatöitäopintojen ohessa, ja työnantajani on ääneen ihmetellyt käytännönläheisyyttäni, joka onkuulemma yllättävä ominaisuus ottaen huomioon taiteentutkimuksen opiskeluni. Henki-lön kiinnostuksen sivistystä kohtaan ei kuitenkaan pitäisi johtaa epäloogiseen johtopää-tökseen kyseisen henkilön todellisuudentajun vaillinaisuudesta, laiskuudesta tai jopaasosiaalisuudesta tai muihin käytännönläheisyydelle ja työkykyisyydelle vastakkaisiinoletuksiin.

Mielestäni tässä mielikuvayhteiskunnassa stereotypioihin voi kuitenkin vaikuttaa. Kaikkilähtee humanistista itsestään, ja humanistin identiteettiin voi luonnollisesti senmuotoutumisvaiheessa vaikuttaa hänen opinahjonsa, esimerkiksi TT-hankkeen tyyppis-ten projektien kautta. IT-buumin haltuunottamassa Suomessa ylilyöntejäkin on tapahtu-nut. Kuten niin monessa muussakin asiassa, pelkästään IT-asioiden itseisarvon korostami-nen ei välttämättä ole hedelmällistä. Esimerkiksi TT-hankkeen opintokokonaisuuksiasuunnitellessa ja toteutettaessa on konteksti otettu huomioon. Ei ole ollut tarkoitus teh-dä humanisteista digitaalisen viestinnän teknisiä asiantuntijoita (tätä varten on omatopiskelupaikkansa), vaan on keskitytty esimerkiksi sisällöntuotantoon. Toivottavasti ai-nakin jotain TT-hankkeen perinnöstä saadaan integroitua tiedekunnan vakinaiseen toi-mintaan. Itse painoittaisin erityisesti työelämäohjauksen ja -koulutuksen tärkeyttä pit-källä tähtäimellä. Laitosten resurssit eivät valitettavasti yleensä ottaen ole edellistentutkintoon sisällyttämiseen riittäneet.

Monet humanistit ajattelevat, etteivät he valmistu miksikään. Kyse ei kuitenkaan olesiitä, etteikö tutkinto valmistaisi mihinkään, vaikka FM-titteli ei paljoa itsessään kerrokaan.Yliopisto ei ole ammattikorkeakoulu, vaikka joistain tiedekunnista valmistuukin osaajiatiettyihin rajattuihin ammatteihin. Koulumaisuusajattelu ei istu kaikille koulutusaloilletai -tasoille. Toivottavasti tämä fakta ei unohdu. Työelämässä on kyllä humanistin moni-puoliselle osaamiselle tarpeita ilmeisten asiantuntijatehtävien lisäksi. Uusammatteja syn-tyy koko ajan. Tutkinnon epämääräisyyden voi ymmärtää myöskin monipuolisuutena. Se

56

tosiasia, ettei humanisti ole sidottu hakemaan vain tietyn ammattinimikkeen alaisia paik-koja on rikkaus. Tietotekniikan palveluyrityksissäkin työskentelee moni humanisti. Tarvemuillekin kuin vain tekniikan tuntijoille on tietoalalla kasvava, resurssejen kohdistaminensisältöön ja käyttäjiin lisääntyy. Vähintään alan termistö on kuitenkin hyvä tuntea, jaesimerkiksi TT-hankkeen koulutustarjonta on vastannut tähän tarpeeseen.

Opiskelu humanistisessa tiedekunnassa edellyttää paljon itsekuria ja kykyä muotoillatutkinnosta itselleen sopiva, monella ei ole esimerkiksi pakollisia sivuaineita rajoittamassa.Tutkinnon räätälöinti edellyttää kuitenkin sitä, että tietää suurinpiirtein mitä haluaatehdä ja mistä on kiinnostunut, omien valmiuksien tulee olla selvillä. Silloin työelämäänsiirtyminenkin on huomattavasti sujuvampaa. Tiedekunnan tulisi tarvittaessa antaa oh-jausta ja varsinkin osoittaa vaihtoehtoja sekä muodostaa pysyviä yritysmaailmakontakteja,joita esimerkiksi harjoittelujen kautta voidaan hyödyntää. Työharjoittelun edistäminenja yritysyhteistyö ovatkin olleet TT-hankkeen projektien joukossa.

Jotta töitä saa, niitä pitää uskaltaa hakea. Jotta töitä uskaltaa hakea, tulee tietää mitähaluaa, mitä osaa ja uskoa itseensä. Kokonaisuudessaan TT-hankkeen varsinainen ansioon mielestäni humanistin itsetunnon korottaminen.

Johanna WahlbeckFil. yo

TT-hankkeen ohjausryhmän opiskelijajäsen

57

Humanistiset opinnot ja työelämätaidot

Pidän pyrkimystä lisätä humanistien työelämätaitoja ja -yhteyksiä erittäin tärkeänä. Vaik-ka yliopisto-opinnot eivät usein valmistakaan opiskelijoita suoraan johonkin ammattiin,ei tämä tarkoita, ettei myös yliopistoissa tulisi pohtia työllistymiskysymyksiä. Maisterinpaperit eivät enää ole mikään harvinaisuus Suomessa ja siten erityinen kilpailuvaltti työ-markkinoilla. Niinpä opiskelijoita tulisi mielestäni kannustaa pohtimaan työllistymisasioitaheti opintojen alusta alkaen.

Opintojen alussa tulisi korostaa sivuainevalintojen ja työkokemuksen merkitystä.Sivuainevalinnoista puhuttaessa kannattaisi kertoa siitä, että opintoja voi suorittaa myöstoisessa koulussa kuten esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulussa. Opiskelijoita tulisiinformoida myös laitoksen ja tiedekunnan tarjoamista harjoittelumahdollisuuksista.

Työharjoittelu on tärkeä asia. Sekä tiedekunnan että laitosten tulisi luoda siihen mahdol-lisuuksia. Laitoksen tulisi kannustaa työharjoitteluun, ja mainostaa tiedekunnan kauttaavautuvia harjoittelupaikkoja. Tiedekunnan tulisi jatkaa nykyisellä linjalla eli hankkiaharjoittelupaikkoja lisääntyvässä määrin.

Opintoihin voisi kuulua kokonaisuus, jossa tutkitaan oman alan työllistymismahdollisuuksiaesimerkiksi tekemällä selvitys itseään kiinnostavasta alasta, ja siitä miten sille työllistytään.Kokonaisuuden tulisi sijoittua perusopintoihin tai aineopintoihin, jotta opiskelija voi vieläsuunnata esimerkiksi sivuainevalintojaan työllistymisensä kannalta hyödyllisellä tavalla.

Toimeksiantona tehty pro gradu -tutkielma on monissa tiedekunnissa paljon yleisempikuin humanistisessa tiedekunnassa. Ei toki ole mahdoton ajatus, että humanisti löytäisityönantajan, jolle tehdä gradunsa, mutta kovin yleistä tämä ei käsittääkseni kuitenkaanole. Toimeksiantoina tehdyissä opinnäytteissä on mielestäni omat tutkimuseettiset on-gelmansa kuten esimerkiksi se, että tutkimustulokset saattavat “vääristyä”toimeksiantajaa miellyttävään suuntaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluai-sin tyrmätä toimeksiantoina tehdyt gradut. Pikemminkin kannustan niiden määrän lisää-miseen. Toimeksiantojen kohdalla mielestäni aktiivisuutta kaivataan ennen kaikkea opis-kelijoilta, mutta laitokset voisivat tiedottaa opiskelijoitaan tällaisesta mahdollisuudesta,ja samalla selvittää millaisin säännöin gradun voi tehdä toimeksiantona, jotta se soveltuutieteelliseksi opinnäytteeksi.

Olen miettinyt, mitä tapahtuu tiedekunnan työelämäkursseille TT-hankkeen rahoituk-sen päätyttyä. Jatkaako tiedekunta panostusta työelämävalmiuksien kehittämiseen?Tämä olisi mielestäni tärkeää. Itse olen kokenut työelämäkurssit ja työllistymiseen val-mentavat opintokokonaisuudet hyödyllisinä; olen osallistunut muutamalle TT:n järjestä-mälle kurssille ja lisäksi suorittanut digitaalisen viestinnän ja uusmedian opinto-kokonaisuuden. Etenkin opintokokonaisuuden suorittaminen on vaikuttanut positiivises-ti työllistymiseeni, ja olen erittäin tyytyväinen, että aikanaan siirsin gradun tekemistävuodella suorittaakseni sen.

Johanna EteläpääTutkija

Uskontotieteen laitos

58

Yhteistyötä ja uusia käytäntöjä

Työharjoittelun kehittämisessä ja uusien käytäntöjen luomisessa TT-hanke on ollut aivankeskeisessä asemassa. Entisen valtionhallinnon harjoittelun muuttamiseksi kattavamminkoko työelämäkenttää koskevaksi olisi tuskin ollut voimavaroja ilman sitä. Hyötyjä onmonia. Kun on pidetty kiinni siitä, ettei “ilmaisia” työntekijöitä enää jaeta, vaan työnan-tajat myös osallistuvat kuluihin, harjoittelijoihin suhtaudutaan selvästi vakavammin jatulos näkyy jo nyt useina jatkettuina, jopa vakituisina, työsuhteina. Se on tietysti kokojärjestelmän päämäärä. Toinen tärkeä tulos on, että ainakin historian opiskelijoiden työ-hön sijoittumiskenttää on voitu ratkaisevasti laajentaa sekä monipuolistuneella omallatarjonnalla että heidän mahdollisuudellaan hankkia itse oma harjoittelupaikka. Moniauusia ratkaisuja ja aloja on jo kokeiltu ja hyväksi havaittu.

Tähän kiinteänä osana liittyy tärkeä alumnitoiminta, johon ainakaan meillä ei ole voitupanostaa siten kuin olisi ollut suotavaa. Tässäkin tilanteessa TT-hankkeen toiminta onollut suureksi avuksi. (Olen voinut rauhoittaa huonoa omaatuntoa kutsumalla yhteistyö-kumppaneita kesätelttaan ja yllättävän moni onkin käynyt “kiva tavata kasvokkain kunaina vain puhelimessa...” -tyyliin). Parhaat yhteydet ovat toimineet jo vuosia ja vain pa-rantuneet. Humanistilehdelle toivon pitkää ikää, ja ainakin meillä on ilolla otettu vastaanniitä tarjouksia, joita on tehty muun muassa tutkimuksen esittelemisestä.

Hanke on resurssoitava “ylhäältä alas” niin, että tiedetään kuka ihan oikeasti laitoksillavoi vastata (aika, raha) siitä, että hyvät käytännöt saadaan toimimaan ja jatkumaan.Tämä on äärimmäisen tärkeää, kun tiedetään, ettei useilla laitoksilla ole esimerkiksivarsinaista hallintohenkilökuntaa ollenkaan ja assistenttien laitostyöaika on 8 tuntia vii-kossa (joka kuluu jo seminaareihin eikä riitäkään). Tutkijoilla ei ole halutessaan velvolli-suutta osallistua mihinkään (suositus on yksi luentokurssi per lukukausi). Lehtoreidenopetus- ja tutkimusvelvoite täyttää päivät. Jäljelle jäävät professorit....

Kysymys on pitkälti siitä, ettei TT-hanketta, kuten muitakaan kehittämishankkeita, voi-da resurssoida koskemaan koko tiedekuntaa. Strategiat, missiot ja visiot, joita kehite-tään suurella rahalla, joihin sitoutetaan erinomaisia, kyvykkäitä ihmisiä ja jotka tuotta-vat pääosin hienoja ideoita ja käytäntöjä kuten TT-hankkeessa on tehty, eivät käytännös-sä voi laitostason resursseilla saada sitä vastakaikua, jota niiden pitäisi ja jota ne ehdotto-masti ansaitsisivat. Erilaisiin kehittämishankkeisiin ja niiden osaprojekteihin ei laitoksillavoida sitoa kenenkään työpanosta tutkimuksen ja opetuksen ydintoimintojen lisäksi. To-siasia on kuitenkin se, että esimerkiksi lukuisat TT-hankkeen lanseeraamat uudetkäytännöt saattavat valua hukkaan, vaikka toiminnan jatkuvuuden tulisi olla tärkeintä.

Jaana GluschkoffSuunnittelija

Historian laitos

59

Tietoa ja toimintaa - Humanistin työelämäorientaation ja työharjoitteluntulevaisuudennäkymiä

TT-hankkeessa on tehty rivakasti töitä humanistiopiskelijoiden työelämäorientaationkehittämiseksi ja monipuolistamiseksi. Paljon on saatu aikaan, mutta tehtävää riittääedelleen. Humanistien asiantuntijuuden on perinteisesti ajateltu pohjautuvan ensisijai-sesti oman alan tietoon. Kun itse aloitin opintoni humanistisessa tiedekunnassa 90-luvunalkupuolella, opiskelijoiden kasvattaminen akateemisen asiantuntijuuteen perustui pal-jolti tiedon siirtämiseen, ja opiskelu oli lähinnä luento-opetuksen kuuntelua sekäkirjatentteihin lukemista. Viime aikoina tilanne on muuttunut. On huomattu, että opis-kelijat sisäistävät tiedon paljon paremmin silloin, kun he hahmottavat oppimansa tiedonyhteiskunnallisen merkityksen ja saavat tilaisuuksia itse soveltaa tietojaan toimijoinayhteiskunnassa. Opetustarjonta tiedekunnassamme onkin kehittynyt viimeisen kymme-nen vuoden aikana huimasti ja tarjoaa nykyään monipuolisia mahdollisuuksia soveltami-sen taidon kehittämiseen. Ehkä olemme vihdoin löytämässä uudelleen studia humanioranvanhan ajatuksen humanistista paitsi tietäjänä myös monitaitoisena osaajana.

Tutkintoon sisällytettävä työharjoittelu tarjoaa opiskelijalle ehkä kaikkeinkonkreettisimman mahdollisuuden kokeilla yliopistossa oppimansa tiedon soveltamistayliopiston ulkopuolisessa maailmassa. Moni harjoittelija on kertonut, että työharjoitteluselkiyttää kuvaa oman alan yhteiskunnallisesta tarpeellisuudesta ja parantaa samallaopiskelumotivaatiota. Aina on toki joitain, jotka harjoittelussaan huomaavat, ettei omaala tunnukaan kantavalta valinnalta – ja hyvä näinkin, jos tämä selviää opiskelijalle ajois-sa. Laitoksilla ollaan toisinaan huolestuneita siitä, löytävätkö opiskelijat juuri omaa kou-lutustaan vastaavia harjoittelupaikkoja. Opiskelijoiden kokemusten perusteella tämä huolion ainakin osittain turha, sillä humanistien osaaminen on yleensä varsin monipuolista, jatoisaalta monille opiskelijoille juuri omien ympyröiden ulkopuolelle astuminen on autta-nut oman asiantuntijuuden ytimen tunnistamisessa.

Vaikka humanistien harjoittelu on yleistynyt ja sen merkitys tunnustetaan sekä opiskeli-jan oppimisen että myöhemmän työllistymisen kannalta, harjoittelun tukemiseen käy-tettävissä oleva rahamäärä ei ole kasvanut lainkaan samassa suhteessa, eikä kasvua oleluultavasti odotettavissakaan. Harjoitteluun kohdistunut rahallinen tuki on ollut ehdot-toman tärkeää, sillä se on mahdollistanut harjoittelun esimerkiksi sellaisissa yhteisöissä,jotka tekevät tietyn tieteenalan kannalta yhteiskunnallisesti merkittävää työtä, muttajoilla ei ole taloudellisia resursseja lisätyövoiman palkkaamiseen. Silti taloudellinen tukion aiheuttanut myös ongelmia. Kaikista harjoittelujärjestelmän yhdenmukaistamiseentähtäävistä toimenpiteistä huolimatta tuen jakaminen näyttää aina jostain näkökulmas-ta epätasa-arvoiselta. Opiskelijat kokevat usein olevansa keskenään eriarvoisessa ase-massa harjoittelupaikkoja hakiessaan.

Kun tuetun harjoittelun kehittämismahdollisuudet ovat nykyään varsin rajalliset, tär-keintä olisi saada yhä useammassa tapauksessa työnantaja vastaamaan kaikistaharjoittelijan palkkakustannuksista. Tämä toteutuukin jo varsin usein. Kuitenkin joiltaintyönantajilta tulleen palautteen mukaan harjoittelijoiden palkkaan ja heidänperehdyttämiseensä käytettävä panostus koettaisiin mielekkäämmäksi, jostyöharjoittelut olisivat kestoltaan nykyistä pidempiä. Tutkimusten mukaan akateemis-ten asiantuntijatehtävien omaksuminen on aikaa vievää, ja saattaa kestää jopa parikinvuotta, ennen kuin työnantajan panostus uuden työntekijän perehdyttämiseen alkaakantaa hedelmää. Työnantajan kannalta ihannetapauksessa harjoittelijat olisivat siis

60

valmistumisvaiheessa ja voisivat jäädä valmistuttuaan saman työnantajan palvelukseen.Valmistuvat ja jo valmistuneet opiskelijat ovat epäilemättä jääneet TT-hankkeessa tur-han vähälle huomiolle. Viimeaikoina paljon puhuttaneessa Bologna-prosessissa on keski-tytty lähinnä alemman korkeakoulututkinnon soveltuvuuteen työelämän tarpeisiin, muttatulevaisuudessa olisi tärkeää kehittää yhteistyössä työnantajien kanssa harjoitteluohjelmiaerityisesti maisterin tutkintonsa loppuvaiheessa oleville opiskelijoille, jotka ovat siirty-mässä pysyvästi työelämään. Näiden opiskelijoiden työtehtävät tulevat useimmiten ole-maan vaativia asiantuntijatehtäviä, ja tällaisiin tehtäviin ei kukaan kasva pelkästäänkoulun penkillä.

Työharjoittelun tulevaisuuden kannalta olisi myös mielekästä keventää harjoittelu-järjestelmää ja siirtää sen painopistettä hallinnosta opiskelijoiden suuntaan. Valtaosatyöharjoittelusta perustuu jo nykyäänkin opiskelijoiden itse neuvottelemiin harjoittelu-paikkoihin, joissa palkanmaksusta vastaa työnantaja. Opiskelijoita ei voi kuitenkaan jät-tää yksin harjoitteluasioiden kanssa, vaan erityisesti laitosten henkilökunnan tulisi osatatukea ja neuvoa opiskelijoita niin harjoitteluasioissa kuin muissakin työelämään siirtymis-tä koskevissa kysymyksissä. Meille humanistisen tiedekunnan opettajille tämä ei aina olehelppoa, sillä useimmilla meistä on varsin vähän kokemuksia työskentelystä yliopisto-maailman ulkopuolella. Monissa käytännöllisemmin suuntautuneissa korkeakouluissa –puhumattakaan ammattikorkeakouluista – tilanne on aivan toinen.

Koska humanistit yleensä kuitenkin sijoittuvat varsin monipuolisesti työelämään, vireäalumnitoiminta voisi tuoda ratkaisun ongelmaan. Laitokset voisivat kytkeä omat alumninsamukaan opetukseen – esimerkiksi vieraileviksi luennoitsijoiksi – tai saattaa opiskelijat jaalumnit yhteen vapaamuotoisemmissa tilaisuuksissa. Näin opiskelijoilla olisi luonteviamahdollisuuksia solmia työnantajakontakteja, saada tietoa oman alan työllisyysnäkymistäja ehkä jopa löytää itselleen henkilökohtainen mentori, joka voisi tukea opiskelijaa erilai-sissa opiskelijan mieltä askarruttavissa työelämään ja tulevaisuudensuunnitelmiin liitty-vissä kysymyksissä. Alumnitoiminta toisi myös meille opettajille uusia ajatuksia työelämä-suuntautuneen opetuksen kehittämistä ajatellen. Ei pidä myöskään unohtaa, ettähumanistitaustastaan ylpeät alumnit ovat omiaan pitämään yllä tiedekuntamme mai-netta yliopiston ulkopuolisten työnantajien silmissä.

TT-hankkeen suurimpia ongelmia humanistiopiskelijoiden työllistymistä edistävän työnkannalta on ollut, ettei muutamana viime vuotena ole ollut tarjolla tuoretta tutkimustie-toa humanistien sijoittumisesta työelämään. Hankkeen toimijoilla on toki ollut vahvaomakohtainen tuntuma aiheeseen, mutta yliopistoyhteisössä toimittaessa olisi ollut hel-pompaa, jos toimenpiteet olisi voitu perustaa vankalle tietopohjalle. Sijoittumisseurannanaloittaminen ei tietenkään ole koskaan liian myöhäistä. Esimerkiksi alumnitoimintaanvoisi kätevästi yhdistää pienimuotoisten ainekohtaisten sijoittumisselvitysten tekemi-sen. Silti laajemmallekin tutkimukselle olisi tarvetta, jolloin olisi samalla ajankohtaistatutkia Työllistymis- ja tietoteollisuushankkeen vaikutuksia tiedekunnastamme valmistu-neiden työllistymiseen. Tieto humanistien sijoittumisesta ja myös humanistisen koulutuk-sen työelämärelevanssista olisi tärkeää kaikille meille, jotka ruohonjuuritasolla suunnit-telemme ja toteutamme opetusta ja evästämme samalla tulevia akateemisia asiantun-tijoita työelämäpoluille.

Hanna MattilaTuntiopettaja, taiteiden tutkimuksen laitos

Työharjoittelukoordinaattori ja suunnittelija TT-hankkeessa vuonna 2004

61

TT-hanke kokonaisuutena tärkeä

Opetusministeriön rahoittama ja humanistisen tiedekunnan vuodesta 2000 vetämä TT-hanke (Työllistymis- ja tietoteollisuushanke) on päättymässä, kun rahoitus suunnitelmienmukaisesti lakkaa vuonna 2005. Hankkeen iskulauseen mukaisesti humanisti on kyllähyvä, mutta näköjään liian kallis. Jatkosta ei ole päätöksiä, ja tärkeä tietotekniikan jatyöelämän opetus- ja ohjauskeskus näyttää hajaantuvan tai haihtuvan – jonnekin.

Vastaavan yhtenäisen humanistisen opetus- ja ohjaustoiminnan kuuluisi jatkua. Hank-keen yksi arvo on mielestäni juuri siinä, että yhdestä ja samasta paikasta löytyy erilaillatyöelämään liittyvää opetusta, ohjausta ja yhteyksiä humanistisesta näkökulmasta. Tämäauttaa selkeyttämään valmistumisen partaalla olevan humanistiopiskelijan, ei aina niinselkeitä, vaihtoehtoja ja ajatuksia edessä olevasta työelämästä. Mielestäni toinen hank-keen arvo on sen tarjoamat kurssit, muun muassa tietotekniikka- ja uusmedia-alalla.Halusi tai ei, tietotekniikan ja uusmedian perusosaaminen on monessa toimessa nykyäänellei ehto niin usein hyöty. Hankkeen tarjoamat tietotekniikkakurssit ovat nopeasta täyt-tymisestä päätellen olleet suosittuja laajentaen humanistiopiskelijan osaamista henki-sesti ja fyysisesti lähempänä kuin muiden oppilaitosten oma tarjonta – vähättelemättähumanistiopiskelijan joustavuutta.

Näillä näkymin laitokset vastaisivat tulevaisuudessa ainakin työelämään valmentavistakursseista, mikä siirtäisi opetusta lähemmäs opiskelijoita. Jos laitosten aika, raha ja pit-käaikainen kiinnostus riittävät, niin oma laitos on varmaan oikea paikka ohjata ja opet-taa oman alan työelämää, omin ja ulkopuolisin voimin, ja sitä tehdään jo. Mutta mitätapahtuu tietotekniikka- ja uusmediaopetukselle, ajatellen erityisesti intensiivisesti käy-täntöä ja teoriaa yhdistävää Digitaalinen viestintä -opintokokonaisuutta? Kokonaisuuson ymmärrettävistä syistä kallis, mutta ainakin oman työllistymiseni kannalta erittäinhyödyllinen ja tärkeä. Jos opetus siirretään esimerkiksi laitosten resurssien ja linjaustenvaraan, voisi kuvitella että hajaantuminen vaikuttaisi nykyiseen opetukseen verrattunatasoon, jatkuvuuteen ja ajankohtaisuuteen. Uskon siksi, että humanistiopiskelijoille, joitayllämainitut taidot kiinnostavat, olisi tärkeää, että TT-hankkeen tapainen keskitetty toi-minta jatkuisi humanistisena työelämän ja tietotekniikan opetus- ja ohjauskeskuksena.

Antti PokelaFil. yo

Humanistinen tiedekunta

62

TT-hankkeen ja Tampereen yliopiston YHTIS-hankkeen yhteistyö

Helsingin yliopiston humanistien Työllistymis- ja tietoteollisuushanke alkoi vuonna 2000eli runsaan vuoden aikaisemmin kuin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen alanYHTIS-hanke (Yhteiskuntatieteilijöiden työllistyminen tietoyhteiskunnassa). TT-hankkeellaja YHTIS-hankkeella on useita yhtymäkohtia. Kummatkin ovat opetusministeriönrahoittamia hankkeita, ja molempien tavoitteena on parantaa oman koulutusalan opis-kelijoiden työelämätaitoja ja -tietoja, nopeuttaa opiskelijoiden valmistumisaikoja, paran-taa valmistuneiden kilpailukykyä muuttuvilla työmarkkinoilla sekä kasvattaa alan opis-kelijoiden arvostusta työelämässä.

Yhtymäkohtien lisäksi TT-hankkeen ja YHTIS-hankkeen välillä on myös eroja, jotka ovatvaikuttaneet toteuttamistapoihin ja painotuksiin hankkeissa. Helsingin yliopistossa hu-manistisella koulutusalalla opiskelijoita on lähes kaksi kertaa enemmän kuin Tampereenyliopiston yhteiskuntatieteellisellä koulutusalalla. Helsingissä hanke toteutettiin yhden,kooltaan mittavan, tiedekunnan puitteissa ja Tampereella puolestaan kolmen eri tiede-kunnan ja Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalveluiden yhteistyönä. Myös hank-keiden lähtökohdissa oli eroavaisuuksia. Yhteiskuntatieteellisellä koulutusalalla on hu-manistista alaa enemmän ammatillisesti selkeitä aineita, kuten tiedotusala, sosiaalityöja hallintotieteet. Lisäksi useissa yhteiskuntatieteellisissä oppiaineissatyöharjoittelukäytännöt olivat jo hankkeen käynnistymisvaiheessa melko kehittyneitä,kun taas TT-hankkeessa lähdettiin monesti liikkeelle aivan perusasioista (ks. esim. Manni-nen & Luukannel 2002, 103).

Hankkeet ovat tehneet yhteistyötä tapaamalla vuosittain. Tapaamisissa on tarkasteltuja arvioitu hankkeiden yhtäläisyyksiä, erilaisia painotuksia sekä toimintatapoja. Havain-to siitä, miten samanlaisiin asioihin pääosa molempien hankkeiden avaintoiminnoista onkohdistunut, on antanut paljon tukea ja vahvistusta omalle toiminalleni YHTIS-hankkees-sa. Olemme vierailleet toistemme järjestämissä tapahtumissa ja seminaareissa, joidenantia olemme voineet käyttää hyväksemme omissa toimenpiteissämme. Yhteistyö tiivis-tyi loppuvuodesta 2004 Helsingissä järjestettyyn yhteiseen loppuseminaariin, jossa koot-tiin yhteen hankkeiden tuloksia ja toimintamalleja. Pidänkin tällaista kahden hankkeenyhteistoimintaa kiinnostavana ja hedelmällisenä toimintatapana.

Työkokemus ja tiedot käytännön työelämästä ovat tärkeitä tekijöitä valmistuneidentyöllistymisessä. Opiskelijoiden tutustuminen työelämään jo opintojen aikana auttaa myösopiskelun suunnittelua ja jouduttaa opintoja. Molempien hankkeiden keskeisenä tavoit-teena onkin ollut työelämätaitojen yhdistäminen kiinteäksi osaksi opintoja.

TT-hanke on tehnyt merkittävää perustyötä humanistisen koulutusalan työharjoitteluunliittyvien käytänteiden kehittämiseksi. Hankkeessa on tehty paljon työtä hyvien työ-harjoittelupaikkojen löytämiseksi humanistiopiskelijoille. TT-hankkeen vahvuuksina voi-daankin pitää erityisesti humanistien tunnettuuden ja arvostuksen kasvattamista työn-antajiin päin. Hankkeessa on uskallettu tehdä asioita uudella ja raikkaalla tavalla – perin-teistä poiketen. Humanistilehden painaminen ja alumniverkoston tehokas hyödyntämi-nen ovat mainioita esimerkkejä keinoista, joiden avulla hanke on lisännyt humanistienosaamisen näkyvyyttä eri tahoilla. Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen maisteriohjelmaon puolestaan antanut hyvän mallin monipuolisesta ja työelämän kanssa yhteistyössätoteutettavasta opetuksesta.

63

Työharjoittelun samoin kuin hankkeessa kehitettyjen erilaisten työelämässä tarvittavientaitojen opetuksen siirtäminen ja vakiinnuttaminen osaksi humanistisen tiedekunnannormaalia toimintaa on varmasti yhtä haasteellista kuin minkä tahansa kehityshankkeenkohdalla. Edellytykset onnistumiselle ovat kuitenkin selkeästi olemassa.

Kaisa LammiProjektipäällikkö

YHTIS-hanke, Tampereen yliopisto

Kohti työelämää – tulostavoitteita ja unelmia -seminaari järjestettiin Helsingin yliopiston TT-hankkeen ja

Tampereen yliopiston YHTIS-hankkeen yhteistyönä. Seminaari koostui yhteisistä esityksistä ja

rinnakkaissessioista, joissa esiteltiin erilaisia keinoja, joiden avulla työelämäorientaatiota voidaan vahvistaa

yliopistoissa. Lisää seminaarista osoitteessa www.helsinki.fi/hum/tthanke/loppuseminaari.

64

Lopuksi

TT-hanke ja humanistien koulutustehtävä

Tampereen yliopiston kansleri Jorma Sipilä näkee yliopiston määritelmällisesti koulutus-laitoksena ja sanoo sen erityisluonteesta muun muassa näin: “Yliopisto ei valmenna nuo-ria seuraavalle koulutusasteelle, vaan aikuisia ihmisiä itsenäisiksi, oman erikoisalansahallitseviksi toimijoiksi rakentamaan hyviä puitteita kollektiiviselle elämälle.” (Tiede &Edistys 1/2005.)

Tulkitsen tämän lausuman niin, että koulutuslaitoksena yliopisto edelleen valmentaa jaopettaa eri alojen asiantuntijoita, jotka tutkintonsa suoritettuaan tekevät työtä yhteis-kunnan eri sektoreilla ja edistävät ja suorittavat niitä asioita, jotka kulloinkin katsotaantarpeellisiksi yhteisen ja yksilöllisen hyvinvoinnin kannalta. Humanistisilla kuten muillakinaloilla on yliopistossa nähty keskeiseksi opintojen sisällöksi perehtyminen tutkimuksen jatieteen tekemisen menetelmiin ja välineisiin sekä jonkin tai joidenkin erityisalojen tie-teelliseen perinteeseen ja tietoon ja sitä kautta kehittyminen asiantuntijaksi. Monillaaloilla asiantuntijuus on usein varsin teoreettista laatua, joskin sen saavuttamisen yhtey-dessä nousevat jo esiin ne kontekstit, missä tätä asiaa ja tietoa on aikaisemmin käytettytai tarvitaan – tai mistä se on peräisin. Humanistien asiantuntijuus kohdistuu lähinnäkulttuurin eri ilmiöihin tai osa-alueille: kieliin, ajatteluun, historiaan, perinteisiin ja taitei-siin. Asiantuntemukseen sisältyy sekä tietoa ilmiön tai aihealueen substanssista että sii-hen liittyvästä käsitteellisestä ja teoreettisesta traditiosta. Monet humanistien hallitse-mista aihealueista kuuluvat luontevasti länsimaisen sivistyksen keskeisiin elementteihin,joskin ei-länsimaisten kielten ja kulttuurien tuntemus ja merkitys on lisääntymään päin.

Tällaisia asiantuntijoita yhteiskunnassa tarvitaan opettajina välittämässä kulttuuriseenpääomaan kuuluvia tietoja ja taitoja seuraaville sukupolville. Heitä tarvitaan myös toimi-joina kulttuurin eri osa-alueilla, kertomassa, tulkitsemassa ja tuottamassa tietoa sekäuusista että klassillisista kulttuuri-ilmiöistä ja myös pitämässä huolta siitä, ettei tieto jasivistys häviä. Tietotekninen vallankumous, joka alkoi toteutua yliopistossa 1980-luvultalähtien ja erityisesti 1990-luvulla, on kuitenkin muuttanut myös humanistin toiminta-ympäristön ja välineet ratkaisevasti. Voidakseen toimia asiantuntijana eri tehtävissä jatyöympäristöissä on nykyään hallittava tietotekniikan perusteet ja mieluummin paljonenemmän, osattava sekä käyttää välineitä että tuottaa, etsiä, muokata, tulkita ja esit-tää tietoja näillä uusilla välineillä. TT-hankkeen aikana tämä uusi maailma ihmeineen ontullut tutuksi yhä useammalle humanistiopiskelijalleja -opettajallekin. Hankkeessa toteutettumultimediaopetus on vahvistanut kymmenien opis-kelijoiden asiantuntijuutta myös näiltä osin ja aut-tanut löytämään työpaikkoja, joissa asiantuntemus-taan saa käyttää.

Tietotekninen vallankumous ei ole ainoa asia, jokaon muuttanut myös humanistien toimintaympäris-töä. Työelämän rakenteet ja sisältö ovat muuttu-neet ja muuttuvat koko ajan. Tuttujen humanisti-ammattien lisäksi tarjoutuu uusia mahdollisuuksiatyöllistymiseen – ja sitä kautta asiantuntijuutensa

65

käyttämiseen – esimerkiksi monipuolistuvan mediateollisuuden tai muun yrityselämänsisällä. Toimintaympäristön ja työelämän muutokset ovat tehneet välttämättömäksihahmottaa myös humanistien koulutusta osittain uudelleen: asiantuntijuuden pitää alantuntemuksen lisäksi sisältää myös työelämässä tarvittavia sekä sosiaalisia ettäerityistaitoja (esimerkiksi atk-taidot). Näitä asioita on mietitty syksyllä 2005 alkavaatutkinnonuudistusta suunniteltaessa, ja siinä TT-hankkeessa syntyneet kokemukset jatiedot ovat humanistisessa tiedekunnassa osoittautuneet tärkeiksi. Yhtä tärkeää on ol-lut myös se, että hankkeen aikana on pantu alulle tarkennettujen ja entistä laajempientyöelämä- ja yritysyhteyksien luominen. Erittäin hedelmällinen alue on myös laitoksillaaloitettu alumnitoiminta, joka tuo entisten opiskelijoiden kautta elävää tietoa työelä-mästä. Opiskelijoiden työharjoittelumahdollisuuksien ylläpito ja lisääminen on välttämä-töntä, samoin yksilöllinen tai ryhmissä tapahtuva työelämäneuvonta. Siinä etsitään työ-paikkoja ja uravaihtoehtoja sekä opiskellaan työnhaun tai ansioluetteloiden edellyttä-miä itsensä ja osaamisensa esittämistapoja ja -taitoja.

TT-hankkeen arviointiryhmä esitti vankkoja epäilyksiä siitä, miten luotuja taitoja taitoimintamalleja voidaan tiedekunnassa edistää ilman tätä erillisrahoitusta. Kyllä me siltiyritämme. Vuodelle 2005 saimme vielä vähän lisärahoitusta ja olemme palkanneet sekätyöelämäasioiden hoitajan että atk-kouluttajan täydentämään muiden kansliassa neu-vonnan ja atk-asioiden parissa työskentelevien tiimiä. Lisääntyvät atk-taito- ja tiedon-hallintavaatimukset ja työelämäorientaatio eli alakohtaisen työelämätietouden hankki-minen pitävät huolen siitä, että nämä asiat eivät unohdu laitoksilla tai tiedekunnan kans-liassa. Ensi vuosi näyttää, mitä muita hyviä asioita pystymme TT-hankkeen perinnöstäsäilyttämään ja kehittämään.

Humanistisen tiedekunnan tavoitteena on, että koulutukseen sisältyvien uusien, opiske-lijoiden työelämäkelpoisuutta lisäävien elementtien lisäksi pidämme huolta humanisti-sen alan osaamisen tuntemuksesta työmarkkinoilla. Tietoa humanistisen koulutuksenmerkityksestä ja laadusta ja käyttökelpoisuudesta monilla toiminnan aloilla yhteiskun-nassa on yhä liian vähän ja se voi olla vanhentunutta. Tiedonkulun tulee kuitenkin ollakaksisuuntaista. Myös humanistisen alan koulutuksesta vastaavien tulee päivittäätyöelämätietojaan ja -tuntemustaan jatkuvasti, jotta koulutuksen ja työelämän tavoit-teet kohtaisivat toisensa. Kriittiset, asiantuntevat ja tiedon käsittelyyn ja analyysiin oppi-neet humanistit työelämän eri alueilla ovat paras tae siitä, että yhteiskunnan ja kulttuu-rin toiminnassa ymmärretään muitakin kuin rahallisia arvoja.

Jotta humanistien osaaminen ja sen merkitys sivistys- ja hyvinvointiyhteiskunnan kehit-tämisessä tunnistettaisiin, meidän on itse kyettävä kertomaan siitä. Vuorovaikutus ym-päröivän yhteiskunnan kanssa, joka mainitaan uudessa yliopistolaissa tutkimuksen jaopetuksen lisäksi yliopiston tehtävänä, edellyttää, että tiedämme keitä olemme, mitäosaamme ja tavoittelemme ja mistä paikasta käsin muita toimijoita kohtaamme. TT-hankkeen aikana humanistisessa tiedekunnassa on pyritty viestintään ja myönteistenhumanistimielikuvien rakentamiseen panostamalla nostamaan esiin myös tätä kysymys-tä. Tästä on hyvä jatkaa ja miettiä analyyttisemmin, mistä löytyy katetta erilaisille “hu-manisti on hyvä” -sloganeille.

Aili NenolaDekaani

Humanistinen tiedekunta

66

67

Humanisti on rautaa

Miihkalin kalju pää oli täynnä taiteen historiaa, kun hän asteli pitkin yliopiston pääraken-nuksen ylimmän kerroksen käytävää. “Puolukat olisi torilla tarjouksessa”, hän ajattelihypistellessään taskussaan pullottavaa eväsmunaa – muuta ei ollut tänään lounaaksitarjolla.

Möyryävä maha ja maalaukset Mona Lisaa myöten unohtuivatkuitenkin saman tien, kunhän näki vaalean neidon astelevan portaita ylös vain kerrosta alempana. Pahaksi onneksimyös käytävällä epätietoisena kuljeksinut, erehdyttävästi insinööriopiskelijalta näyttä-nyt uros teki saman huomion. Yhtä jalkaa he kiihdyttivät askeliaan, kunnes insinööripäätti ratkaista tilanteen edukseen. Hän liukui luisevat jalkansa suoraan Miihkalin vas-taavien väliin. Miihkali syöksyi matalalentoa pää edellä päin kerroksen rautakaidetta:kuului räsähdys, ja hän jäi makaamaan kasvot lattiaa vasten kaiteen koristekuvionpunoittaessa komeasti päälaessa.

Neito saapui paikalle ja ohitti vilkaisematta insinöörin mairean hymyn. Kauhistuneenahän tuijotti Miihkalin kaljua ja kysyi lempeästi:- Sattuiko?Miihkali nosti päätään. Tajunnassa vallinnut pimeys muuttui valkeudeksi, ja hän vastasi:- Ei. Humanisti on rautaa.

Sergei Fey

68

Humanistilehti 1–6(2002–2004)

Österman: Sivistyksen voima. Filosofeja, historioitsijoita, kulttuu-ri- ja kielitieteilijöitä – 150 vuotta humanisteja (myös ruotsiksi)(2002)

Manninen & Luukannel: Humanistit työelämäpoluilla(Humanistisen tiedekunnan julkaisuja 1/2002)

Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan oppiaineet(2003)

Miettinen (toim.): Hyvät käytännöt– Humanistien työelämävalmiuksien kehittäminen(Humanistisen tiedekunnan julkaisuja 4, 2004)

Hartikainen & Mattila: Opiskellen työelämään– työelämäorientaation käsikirja humanisteille(2004)

69

LiitteetSeuraavat liitteet sisältävät Digitaalinen viestintä -opintokokonaisuuden ja Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen

maisteriohjelman konseptit. Digitaalisen viestinnän konseptin on kirjoittanut suunnittelija Jussi Hermunen ja

Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen maisteriohjelman konseptin suunnittelija Eila Isotalus.

Konsepteissa pyritään valottamaan toiminnan suunnittelua, tavoitteita, sisältöjä ja toimintamalleja. Konseptien

punaisena lankana on kertoa, miten opintojen sisällöt ja opetusmetodit toteutettiin näissä kahdessa projektissa,

ja antaa ajatuksia samantyyppisten ideoiden kanssa painiskeleville. Konsepteissa esiintyvät kommentit on kerätty

vuonna 2004 opiskelijoille suunnatulla verkkokyselyllä.

TT-hankkeessa on tehty näiden kahden konseptin lisäksi myös Humanistilehti-, Humanistifoorumi- ja alumniyhteistyön

konseptit. Kyseiset konseptit saa humanistisen tiedekunnan tiedottajalta.

Toivottavasti konseptit auttavat teitä kehittämään omaa toimintaanne.

Digitaalisen viestinnän konsepti

Tämä konsepti on laadittu Helsingin yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuosina 2000–2004 toimineen

Työllistymis- ja tietoteollisuushankkeen (TT-hankkeen) käynnistämän opintokokonaisuuden, Digitaalisen viestin-

nän, toiminnan kuvaukseksi.

Perustietoa opintokokonaisuudesta

Vuonna 2000 käynnistettiin Digitaalinen viestintä (digiviestintä), jonka tavoitteena oli saada humanistinen koulu-

tus vastaamaan paremmin it-alan työtarpeita ja parantamaan humanististen aineiden opiskelijoiden työllistymistä.

Ajatus oli luoda opintokokonaisuus, jossa humanistisia pääaineita tuettaisiin mahdollisimman monipuolisella it-

ja uusmedia-alan opetuksella ja käytännön taidoilla. Perustavoitteet olivat seuraavat:

1. Kouluttaminen uusmedian työkaluissa ja menetelmissä, tavoitteena parantaa opiskelijoiden työllistymistä

2. Humanistiopiskelijoiden tietotaidon parantaminen sekä tästä seuraava tietotaidon paraneminen laitostasolla

sekä

3. Humanistisen koulutusalan modernisointi.

Opintokokonaisuus oli laajuudeltaan 20 opintoviikkoa, eli se vastasi yhtä sivuainetta humanistisessa

perustutkinnossa.

- Digiviestintä sai minut tajuamaan sähköisen viestinnän todellisen merkityksen tämän hetken työelämässä saati

sitten muussa ihmisten ja organisaatioiden välisessä kommunikoinnissa.

Opintokokonaisuuden rakenne

Digiviestinnän teoriaopetus tapahtui yhden lukukauden aikana ja oli täysipäiväistä. Tämä tiedekunnan tavanomai-

sesta linjasta poikkeava ratkaisu on perusteltua digiviestinnän kohdalla kahdella tavalla. Ensinnäkin digiviestintä

opettaa täysin uusia taitoja siihen osallistuville opiskelijoille vaatien suurempaa paneutumista käytännön taitoi-

hin tutkinnossa normaalisti korostuvien teoriataitojen sijaan. Jatkuva ohjelmien harjoittelu yhden lukukauden

ajan parantaa huomattavasti muun muassa harjoitustöiden laatua, koska kosketus alaan ja siinä työskentelyyn on

jokapäiväistä. Toiseksi, digiviestintä päättyi työharjoitteluun. Työharjoitteluun mentäessä nimenomaan alan käy-

70

tännön taidot (työkalujen hallinta, projektityötaidot) ovat keskeisellä sijalla.

Yksi opintokokonaisuus koulutti 20 opiskelijaa kerrallaan, joten vuodessa osallistujia oli 40. Opintokokonaisuus

aikataulutettiin kokonaan etukäteen, ja kurssi-ilmoittautumisen sijasta opiskelijat saivat valmiin lukujärjestyksen

koko opintokokonaisuuden ajalle. Ratkaisu osoittautui erittäin hyväksi tavaksi opettaa erityisesti ennalta täysin

vieraita asioita.

- Opintokokonaisuus antoi valmiudet, jotka olisi muutoin voinut saavuttaa vain suorittamalla kokonaisen erillisen

tutkinnon ammattikorkeakoulussa. Koen sivuaineeni siis erittäin hyödyllisenä työnhaussa. Varsinkin projekti-

luontoiseen työhön osallistuminen oli erittäin opettavaista ja hyödyllistä, ja uskon, että myös työnantajat arvos-

tavat tätä kokemusta.

Kurssit

Kurssien rakenne ja sisältö oli opintokokonaisuuden tavoitteen sanelemaa. Opintokokonaisuus pyrki kohti uusmedia-

alan osaamista ja sen hyödyntämistä osana tutkintoa sekä sijoittumista työmaailmaan. Antamalla perustiedot ja

-taidot voitiin olettaa opiskelijoiden tuottavan mahdollisimman hyvin opinnäytetyönsä. Lisäksi ne toimivat

referenssinä työharjoittelupaikkaa haettaessa.

Opintokokonaisuus koostui seuraavista kursseista:

Johdanto (1 ov)

Tuotantoprosessi (1 ov)

Käsikirjoittaminen ja toimittaminen uuteen mediaan (2 ov)

Työkaluopetus (2 ov)

Käyttöliittymäsuunnittelu (2 ov)

Projektinhallinta (2 ov)

Ryhmätyö (4 ov)

Yksilötyö (2 ov)

Työharjoittelu (4 ov)

Johdantokurssi oli opintokokonaisuuden käynnistävä muutaman viikon mittainen periodi, jonka aikana opiskeli-

jat perehdytettiin uusmedia-alan toimintakenttään ja sen perusteisiin. Kurssillla käytiin läpi muun muassa tieto-

koneen toimintatavan perusteet sekä internetin rakenne ja toimintatapa. Tavoite oli antaa opiskelijoille selvä

kuva alan perusrakenteista ja toiminnoista. Kurssi oli rakenteeltaan hyvin perusteellinen, ja sen aikana opiskelijat

tekivät yleensä aktiivisesti kysymyksiä. Opettajalta vaadittiin kokemusta uusmedia-alalla toimimisesta, perin-

pohjaista alan tuntemusta sekä hyvää hahmotuskykyä opintokokonaisuuden tavoitteista ja sisällöistä.

Johdantokurssiin kuului myös muutaman päivän mittainen ryhmätyöopetus, jonka aikana opiskelijat pyrittiin

totuttamaan ryhmässä toimimiseen ja ryhmädynamiikkaan. Suuri osa digiviestintään osallistuneista koki ryhmä-

työopetuksen hyödylliseksi, sillä useimpien opinnoissa ryhmätyöskentely tai ryhmätyötaidot eivät olleet olennai-

nen osa tutkintoa tai eivät kuuluneet siihen lainkaan. Ryhmätyöopetuksen tavoitteena oli myös saada opiskelijat

alustavasti muodostamaan opinnäytetöiden vaatimat ryhmät. Opettajalta vaadittiin hyviä ryhmätyöopetuksen

taitoja sekä hyvää kuvaa opintokokonaisuuden sisällöistä.

Tuotantoprosessikurssilla käytiin nimensä mukaisesti läpi uusmedian tuotantoprosessi, se mitä vaaditaan, jotta

idea tai lähtökohta voidaan työstää verkko- tai multimediatoteutukseksi. Kurssi järjestettiin luentokurssina,

jonka aikana tehtiin myös yksi tai useampia vierailuja alan yrityksiin, ja se suoritettiin esseenä kurssin aikana

esiin tulleista kysymyksistä. Kurssi toimi yhdessä johdannon kanssa alustuksena ja yhdistävänä tekijänä tuleville

käsikirjoitus- ja työkalukursseille. Kestoltaan kurssi oli suhteellisen lyhyt (noin yksi viikko), ja sen opettajalta

71

vaaditaan kokemusta varsinaisiin uusmediaprojekteihin osallistumista ja niissä toimimisesta, sillä se kosketteli

toteutusta nimenomaan idea- ja järjestelytasolla vain sivuten itse teknisen tason toteutusta.

Käsikirjoittaminen ja toimittaminen uuteen mediaan -kurssilla perehdyttiin syvemmin käsikirjoittamiseen ja

sen prosesseihin. Kurssin aikana syvennyttiin uusmediakäsikirjoittamisen mekaniikkaan ja työvälineisiin sekä

perehdyttiin sen syntyperään. Kurssin aikana tuotettiin ryhmätöiden käsikirjoituksellinen sisältö kokonaisuudes-

saan. Kurssin opettajilta vaadittiin perehtymistä uusmedia-alan käsikirjoitustaitoihin sekä käytännön kokemusta.

Pääpaino käsikirjoituksessa oli tekstin ja sisällön käsittelyssä ruudulta omaksuttavassa mediassa. Kurssi oli

kestoltaan noin kolmiviikkoinen.

Työkaluopetus oli aikaa vievin kurssi opintokokonaisuudessa, kestäen miltei kolmanneksen koko kurssin teoria-

opetuksesta. Syy on sinänsä selvä: humanisteille suunnatussa opintokokonaisuudessa tietokone on välineenä suu-

rimmalle osalle miltei täysin vieras, ja näin ollen opetus vaatii huomattavasti aikaa. Monelle digiviestintään

osallistuneelle työkaluopetus oli sen keskeisin sisältö, johtuen nimenomaan kurssin käytännönläheisyydestä sekä

opiskelijan lähtötietojen ja -taitojen tasosta.

Opetettaviin osa-alueisiin kurssilla kuului muun muassa html-, css- ja javascript-kielien hallinta, kuvankäsittely,

www-editorin hallinta, verkkoanimaatioiden luonti sekä videon ja äänen käsittely, jos aikataulu antoi myöten.

Erityisesti css-kielen hallinnalle asetettiin opintokokonaisuudessa runsas painoarvo, koska tavoitteena oli luoda

järkevä perusta verkkosuunnittelulle. Opetettaviin ohjelmiin edellä mainituilta aihealueilta kuului Adobe Photoshop,

Adobe Illustrator, Adobe Premiere, Bradsoft Topstyle, Macromedia Dreamweaver ja Macromedia Flash.

On huomattava, että koodauskielien kunnollinen ymmärtäminen kooditasolla on erittäin keskeistä lopputuloksen

suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa kykyä kirjoittaa html- ja css-kieliä sujuvasti ilman erillistä editoriohjelmaa.

Kurssi järjestettiin pääasiassa teorialuentoina sekä oppimisen edistymistä seuraavina työpajoina. Kurssin opetta-

jilta vaadittiin ennen kaikkea opetettavan työkalun perinpohjaista hallintaa mielellään oman työkokemuksen

kautta sekä hyvää oppilaanohjauskykyä.

Käyttöliittymäsuunnittelu-kurssilla opiskelijat perehdytettiin käyttöliittymäsuunnittelun perusteisiin sekä verkko-

toteutuksen käyttöliittymän suunnitteluun. Kurssin aikana käytiin läpi muun muassa esimerkkejä arkielämän

käyttöliittymistä sekä purettiin olemassa olevien verkkototeutusten käyttöliittymiä teoriatasolla auki. Kurssi

järjestettiin pääasiassa teorialuentoina sekä edistymistä seuraavina työpajoina. Kurssi oli kestoltaan muutaman

viikon mittainen, ja se järjestettiin samanaikaisesti käsikirjoituskurssin kanssa, jotta hyöty ryhmätyölle olisi ollut

mahdollisimman suuri. Kurssin opettajalta edellytettiin kokemusta käyttöliittymäsuunnittelusta nimenomaan

verkkototeutusten osa-alueella.

Projektinhallintakurssi oli viimeisin opintokokonaisuuteen lisätty kurssi. Sen tarpeellisuus tuli ilmeiseksi uusmedia-

alan muutosten kautta. Kurssin tarkoitus oli opettaa modernin projektityöskentelyn luonne ja työtavat sekä

soveltaa niitä ryhmätyöskentelyyn. Kurssi järjestettiin pääasiassa teorialuentoina sekä edistymistä seuraavina

työpajoina. Näin kurssi tuki ryhmätöiden valmistumista aikataulussaan. Sen opettajalta edellytettiin kokemusta

sekä koulutuksellista osaamista projektinhallinnasta.

Ryhmätyö- ja yksilötyökurssit eivät noudattaneet normaalia kurssimenettelyä siinä, että niillä ei ole käytännös-

sä lainkaan teoriatason opetusta. Kurssien tavoite oli oppilaiden opinnäytetöiden toteuttaminen, ja niitä käsitel-

lään tarkemmin kohdassa Opinnäytteet. Työharjoittelua käsitellään erikseen kohdassa Työharjoittelu.

- Digiviestinnässä on mahdollista oppia taitoja, jotka parantavat oleellisesti työllistymismahdollisuuksia valmis-

tumisen jälkeen. Opintokokonaisuus opettaa työelämätaitoja kuten ryhmätyöskentelyä ja projektinhallintaa, joita

yliopisto-opinnot eivät muuten juurikaan vahvista.

72

Opinnäytteet

Opinnäytteitä olivat ryhmätyö ja yksilötyö, ja ne muodostivat keskeisen osan itse opintokokonaisuudesta.

Digiviestinnässä ei sinänsä ollut tenttejä tai kokeita, joilla opiskelijoiden osaamista mitataan, vaan osaamistason

mittaaminen jäi pääasiassa opinnäytetöiden varaan. Järjestely havaittiin hyväksi siksi, että se tuotti samalla

opiskelijoiden tarvitsemia referenssejä työnhakua ja työharjoittelua varten. Opinnäytetyöt arvioi koulutus-

suunnittelijan harkinnan mukaan riittävän pätevä taho, useimmiten työkaluopetuksesta kurssilla vastannut henki-

lö.

Ryhmätyö toteutettiin minimissään kolmen ja maksimissaan kuuden hengen ryhmissä, ja työn suunnittelu aloitet-

tiin heti opintokokonaisuuden ensimmäisinä viikkoina. Käytännössä ryhmätyön tekeminen oli läsnä koko opinto-

kokonaisuuden ajan, ja sen luonne ja rakenne liittyi opintokokonaisuuden jokaiseen kurssiin. Oppilaat suunnitteli-

vat, käsikirjoittivat ja toteuttivat työn kokonaisuudessaan itse. Tavoite oli luoda ehyt ja näyttävä kaupallisen

tason verkkototeutus eli useimmiten www-sivusto. Opintokokonaisuuksien tuottamiin ryhmätöihin voi tutustua

opintokokonaisuuden www-sivustolla osoitteessa www.helsinki.fi/hum/tthanke/digiv/galleria.

Ryhmätöiden luonne vaihteli huomattavasti kurssista toiseen, ja usein kysymyksiä herättänyt tekijä oli töiden

laajuus. Oli mahdotonta antaa tarkkaa arvioita työn laajuudesta, sillä keskeistä oli työn kokonaisuus ja sen

tarkoituksenmukaisuus. Jotkut ryhmätyöt olivat 15 sivun laajuisia, ja yli satasivuinen ryhmätyökin palautettiin.

Koska kyseessä oli verkkototeutus, ei laajuutta voinut juuri kontrolloida samaan tapaan kuin esimerkiksi kirjoitet-

tuja tekstejä tai esseitä; sivujen erilaisuus oli liian suuri sisällöllisen mittauksen tekemiseen, eikä tämä olisi

palvellut ryhmätyön tarkoitusta.

Ryhmätyö toteutettiin osin samanaikaisesti teoriaopetuksen kanssa, mutta oli suotavaa jättää opintokokonaisuuden

loppupäästä tilaa työn lopulliseen tekniseen toteuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoitti noin kahden tai kolmen

viikon mittaista periodia, jolloin opiskelijoilla ei ollut lukujärjestyksessään mitään muuta kuin ryhmätyön toteut-

tamista. Tänä aikana ryhmätöiden valmistumista valvottiin ja ohjattiin työpajojen ja ryhmätyöohjauksen muodos-

sa, joista huolehti työkaluopetuksesta vastaava henkilö yhdessä koulutussuunnittelijan kanssa.

Ryhmätyöt tässä laajuudessa olivat luonteeltaan humanistiopiskelijoille vieraita, ja usein ryhmien kesken syntyi

jännitteitä työtä luodessa: Tätä taustaa vasten ryhmätyöohjaus oli välttämätön työkalu, samoin kuin projektin-

hallinnan opetuskin. Projektinhallinnalla pyrittiin edelleen vahvistamaan työskentelyn sujuvuutta ja työn lopputu-

loksen tarkoituksenmukaisuutta. Ryhmätyöstä saatu arvosana oli koko ryhmälle sama, ja sen oli tarkoitus kuvata

yksiselitteisesti työn lopputuloksen laatua, ei niinkään itse prosessia. Ryhmätyön palautukseen kuului itse työn

lisäksi sen projektisuunnitelman ja käsikirjoituksen palauttaminen.

Yksilötyö toteutettiin nimensä mukaisesti näytteenä omista taidoista. Se oli usein paljon suppeampi kokonaisuus

kuin ryhmätyö, eikä sen yhteydessä palautettu mitään muuta kuin itse toteutus. Yksilötyön tarkoitus oli varmis-

taa, että kaikki kurssille osallistuneet henkilöt hallitsivat sen aikana opetetut työkalut riittävän hyvin. Ryhmä-

töissä teknisen toteuttamisen vastuu jakaantui usein eri henkilöille niin, että oli mahdotonta varmistaa oliko

jokaisen ryhmäläisen oma tekninen osaamistaso riittävä. Tyypillisimpiä esimerkkejä yksilötöistä ovat muun muas-

sa omat tai ystävän kotisivut ja pienen firman lyhyt esittelysivusto. Yksilötyöt arvosteli kurssin työkaluopetuksesta

vastannut taho.

Työharjoittelu

Digiviestinnän teoriaopetus (16 opintoviikkoa) järjestettiin siis yhden syys- tai kevätlukukauden aikana. Tämän

ulkopuolelle jäi työharjoittelu, joka tuli suorittaa vuoden kuluessa teoriaopintojen suorittamisesta. Tällä pyrittiin

73

siihen, ettei opiskelija olisi jättänyt työharjoittelua roikkumaan liian pitkälle tulevaisuuteen hankaloittaen näin

paikan saamista sekä myös siinä toimimista, sillä tällöin myös opintokokonaisuudessa opitut taidot olisivat

päässeet ruostumaan ajan myötä. On muistettava, etteivät opiskelijoiden muut opinnot (muut opiskelumahdollisuudet

tiedekunnassa) tukeneet tai harjoittaneet digiviestinnän opettamia taitoja lainkaan.

Opiskelijat järjestivät työharjoittelupaikkansa pääsääntöisesti itse ottamalla yhteyttä sopiviksi katsomiinsa

tahoihin. Vaikka järjestely sai myös kritiikkiä osakseen, paransi se omalta osaltaan opiskelijoiden

työelämäorientaatiota. Mikäli työharjoittelupaikat olisi järjestetty esimerkiksi opintokokonaisuuden henkilökun-

nan (tai tiedekunnan) toimesta opiskelijoille valmiiksi, eivät opiskelijat olisivat joutuneet miettimään omia

taitojaan sekä tutustumaan työnhakuun samalla tavoin kuin tällä järjestelyllä. Nyt esimerkiksi opiskelijoiden cv-

kurssit ja työnhakuprosessi itsessään koettiin hyödylliseksi osaksi opintokokonaisuutta.

Opintokokonaisuuden työharjoittelu kesti kolme kuukautta, ja sen ajalta opiskelijoille suositeltiin maksettavaksi

vähintään harjoitteluun kuuluvaa minimipalkkaa työnantajan toimesta.

- Työmahdollisuuteni ovat kasvaneet eksponentiaalisesti. En ole kokenut suurta työttömyyttä ennen digikurssiakaan,

mutta nyt se töiden kirjo, joista voin valita on suuri. Työnantajilta terveisiä: juuri tällaista osaamista tarvitaan.

Henkilökunta

Perustamisestaan saakka opintokokonaisuudella oli pysyvää henkilökuntaa yksi koulutussuunnittelija, jonka vas-

tuulla oli muun muassa kurssien järjestäminen ja aikatauluttaminen, opettajien järjestäminen ja hankkiminen sekä

opiskelijoiden ohjauksesta ja kurssien rakenteesta huolehtiminen. Mahdollisuuksien mukaan koulutussuunnittelija

osallistui myös kurssin opetukseen. Ratkaisu oli hyvä oppilaiden ohjauksen kannalta, mutta vaikeutti ajoittain

koulutussuunnittelijan muiden töiden hoitamista.

Opintokokonaisuudessa käsiteltävät asiat olivat usein opiskelijoille entuudestaan täysin vieraita, joten annettavalta

opetukselta ja sen järjestelyiltä edellytettiin asiantuntemusta. Koulutussuunnittelijan olikin oltava joko a) itse

pätevä uusmedia-alan suhteen tai b) kykenevä organisoimaan yhteistyötä tällaisten pätevien tahojen kanssa.

Mikäli koulutussuunnittelija ei itse tunne alaa hyvin, on suotavaa järjestää kurssille sisällöllisiä kysymyksiä

käsittelevä ohjausryhmä.

- Digiviestinnän koulutussuunnittelija ja opettaja voisivat olla eri henkilö, siten että nykyisellään kummatkin

toimet hoitava henkilö keskittyisi opettamiseen ja opiskelijoiden ohjaukseen ja koulutussuunnittelija yhdessä

opettajan kanssa opintojen kehittämiseen.

Huomioitavaa

Seuraavassa on listattu muutamia keskeisimpiä opintokokonaisuuden järjestämisen aikana havaittuja ongelmia ja

erityistä huomioita vaativia seikkoja.

Uusmedia-alan muutokset ja opintokokonaisuuden sisältöjen ajanmukaisuus

Opintokokonaisuuden luonteen huomioiden oli ehdottoman keskeistä tajuta, että sen funktio oli nimenomaan

varustaa humanistiopiskelijoita ajanmukaisilla tiedoilla ja taidoilla suhteessa uusmedia-alan sen hetkiseen tilan-

teeseen. Näin ollen opintokokonaisuuden opetussisällöt täytyi tarkistaa kohtuullisen tarkasti joka vuosi, ja suh-

teuttaa opetettava sisältö tähän.

Vaikka alan perusasiat ovatkin pitkälti muuttumattomia, erityisesti työkalujen osalta muutokset ovat todennäköi-

74

siä. Alan trendien ja kulloinkin eniten käytettyjen tekniikkojen opettaminen mahdollistaa työelämän kannalta

ajantasaiset tiedot ja taidot. Näin työharjoittelupaikkaansa hakevat opiskelijat ovat vahvemmassa asemassa kuin

jos opetetut taidot eivät olisi suorassa yhteydessä alan kehitykseen.

Opintokokonaisuuden opiskelijat luottivat siihen, että heidän opintokokonaisuudesta saamansa oppi oli ajan-

tasaista ja relvanttia suhteessa työmarkkinoihin. Vanhahtavien taitojen opettaminen tuottaa tilanteen, jossa

opintokokonaisuus kouluttaa ’eilisen osaajia’ vaikeuttaen näin harjoittelupaikan ja varsinaisen työn saantia ilman,

että opiskelijat ovat itse tilanteesta tietoisia.

On suositeltavaa, että opintokokonaisuuden sisällöllisestä ajantasaisuudesta vastaa joko työkokemuksellisesti

pätevä taho tai mieluiten elin, joka koostuu useammista tällaisista tahoista eli jonkinlainen ohjausryhmä. Missään

olosuhteissa sisällöllistä rajausta ja tarkkoja sisältöjä ei voi jättää pelkästään opintokokonaisuuden opettajien

harteille, sillä tämä luo eturistiriitatilanteen, jossa opettajat pyrkivät opettamaan sitä mitä osaavat parhaiten.

Pahimmillaan tällainen ratkaisu vain lisää opintokokonaisuuden kuluja huomattavasti ilman sanottavaa hyötyä sen

sisällölliseen antiin.

Opintokokonaisuuden laajentaminen

Opintokokonaisuuden laajentamista edelleen, esimerkki 40 opintoviikkoon, harkittiin sen toteuttamisen aikana

muutamaan kertaan. Ajatus hylättiin, vaikka opetettavia aiheita olisi ollut runsaastikin yli 20 opintoviikon.

Digitaalisen viestinnän toteutus osana nimenomaan humanistista tutkintoa tarkoitti ennen kaikkea humanistien

tavanomaisten vahvuusalojen ja pääaineen hyödyntämistä. Humanistiopiskelijat ovat keskimäärin vahvoja muun

muassa ilmaisukyvyssään, kriittisyydessään ja kielitaidossaan, ja näiden vahvuuksien hyödyntäminen oli olennai-

nen osa digiviestintää.

Digiviestinnän perusajatus oli tukea humanistista tutkintoa sivuaineen muodossa. Sen tavoite oli saada humanisti-

opiskelijat työllistymään paremmin, ja laajentaa valinnaisten työalojen kenttää. Mikäli digiviestintä olisi laajen-

nettu esimerkiksi 40 opintoviikkoon, se olisi muodostunut isommaksi osaksi tutkintoa kuin alunperin oli tarkoitus

vähentäen muiden humanististen aineiden osaamista sekä kenties vaikuttaen kielteisesti edellä mainittujen

humanistien vahvuusalueiden esillepääsyyn. Digiviestintä oli nimenomaan tutkintoa tukeva tekijä, ei sen keskei-

nen osa.

- Digitaalinen viestintä opintokokonaisuus on tärkeä osa opintojani, sillä ennen sitä minulta puuttui “kunnollinen”,

järkevän kokonaisuuden muodostava, sivuaine. Sivuaineen suoritettuani voin keskittyä pääaineeni viimeisiin

syventäviin opintoihin ja gradun tekemiseen.

Ryhmätöiden ohjaus ja aiherajaukset

Ryhmätöiden ohjauksessa oli huomioitava erityisesti aiherajausten realistisuus suhteessa toteutusaikaan ja

opetettaviin asioihin. Oli ryhmätöiden ohjaajien vastuulla rajata kulloisetkin aihealueet niin, ettei suunnitelmista

tule epärealistisia ja toteuttamiskelvottomia. Tästä syystä ryhmätöiden ohjaus kannatti aloittaa jo huomattavan

paljon aiemmin kuin itse ryhmätyön toteutus, tai kierrättää tarkat aihevalinnat ja projektinhallinnan aikana

tuotetut määrittely- ja esitutkimusdokumentit teknisesti pätevillä tahoilla ennen aiheiden hyväksymistä.

Opetustilat ja tekniset vaatimukset

Opintokokonaisuudella oli koko sen olemassaoloajan käytössään oma opetusluokka, jossa varusteina oli yksi

kohtuullisen uusi tietokone per opiskelija. Lisäksi opiskelijoiden tarvitsivat muun muassa skannereita,

digitaalikameroita ja muita vastaavia alan kannalta keskeisiä laitteita.

Oma luokka oli opetusta runsaasti helpottava tekijä johtuen opetuksen täysipäiväisyydestä. Käytännössä kaikilla

opintokokonaisuuden kursseilla tuotettiin materiaalia ja työtiedostoja, joihin oli päästävä käsiksi jatkuvasti ja

ryhmittäin. Oma luokkatila oli tähän paras mahdollinen ratkaisu.

75

Opiskelijavalinnat

Kuhunkin opintokokonaisuuteen valittiin 20 opiskelijaa kerrallaan hakemuksen ja erityisen soveltuvuuskokeen

perusteella. Hakemuksessa pyrittiin kartoittamaan opiskelijan soveltuvuutta opintokokonaisuuteen teoriatasolla

sekä näkemystä siitä, mihin opiskelija aikoi sen kautta saatuja taitoja hyödyntää. Soveltuvuuskokeella pyrittiin

kartoittamaan opiskelijan sosiaalisia taitoja ja kykyä toimia ryhmän jäsenenä. Molemmat pisteytettiin, ja

yhteispisteiden perusteella valittiin 20 pätevintä hakijaa.

Järjestelyllä pyrittiin valitsemaan mahdollisimman sopivat hakijat opintokokonaisuuteen. Vaikka kaksitahoista

hakumenettelyä voikin kritisoida, se varmisti useimmissa tapauksissa soveltuvien opiskelijoiden pääsyn opinto-

kokonaisuuteen. On huomattava, että opintokokonaisuus voi olla erittäin raskas työtaakka omaan tahtiin opiske-

luun tottuneille. Esimerkiksi ryhmätyöskentelyyn kykenemätön henkilö ei voi toimia luontevana osana opinto-

kokonaisuutta, ja pahimmillaan tällainen henkilö voi vaikuttaa ryhmädynamiikkaan – ja yksittäisiin opiskelijoihin

– erittäin voimakkaasti.

Opettajavalinnat ja opettajien ohjaus

Opintokokonaisuudessa, jossa lähes kaikki sen opettajat tulivat yliopiston ulkopuolelta ja jolla ei ollut vakituista

henkilökuntaa, oli erittäin tärkeää varmistaa opettajien keskinäinen kommunikaatio ja se, etteivät näiden opettamat

aihealueet menneet keskenään päällekkäin. Erityisesti päällekkäinen opetus ärsytti opiskelijoita, ja helpoin tapa

varautua tähän oli mahdollisuuksien mukaan käydä kunkin opettajan opetussisällöt läpi etukäteen.

Opettajien kanssa järjestettiin säännöllisiä tapaamisia, joiden aikana käytiin lyhyesti läpi tilanne ja opetus-

sisällöt. Erityisen tärkeitä tällaiset tapaamiset olivat ennen opintokokonaisuuden alkamista, jolloin mahdollisista

sudenkuopista ja ongelmista voitiin keskustella yhdessä.

Lopuksi

Digitaalinen viestintä oli humanistisella koulutusalalla ainutlaatuinen opintokokonaisuus. Lähin vertailukohta

sille löytyy Norjasta Oslon yliopistosta (Department of Media and Communication), jossa vastaavanlainen opinto-

kokonaisuus toimii keskeisenä osana humanistista tutkimusta. Yksikään suomalainen humanistisen alan opinahjo

ei tarjoa samoja taitoja yhtä pitkälle viedyillä sisällöillä kuin digitaalinen viestintä teki. Useissa opinahjoissa

uusmediataitoja opetetaan muutaman peruskurssin verran, jolloin oppi jää sangen pintapuoliseksi. Mikään määrä

it-taitojen peruskursseja ei riitä korvaamaan opintokokonaisuuden yhdistävää otetta, eikä yksikään peruskurssi

mene yhtä syvälle itse asiaan kuin Digitaalinen viestintä.

- Ilman digiviestinnän kaltaista opintokokonaisuutta humanistien urasuuntautumisvaihtoehdot ovat mielestäni

paljon kapeammat. Jos digiviestintä tässä nykyisessä muodossa loppuu, tällaisten taitojen opetus tulisi olla kiinteä

osa humanistisen tiedekunnan opintoja, koska humanistit eivät keskimäärin ole niin tietotekniikkaorientoituneita

kuin muiden tiedekuntien opiskelijat, ja tällöin humanistien työllistyminen olisi huomattavasti helpompaa. Lopuk-

si pitää vielä korostaa sitä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka kurssilla vallitsi. Yhteiset vaikeudet

lähensivät mielestäni meitä kaikkia, sekä opettajia että opiskelijoita, toisiimme.

- Koko yliopistovuosieni paras, mielenkiintoisin ja parhaiten järjestetty kurssi, johon olen osallistunut.

76

Liite: Kurssien opettajia ja tuntimääriä

Johdanto (30 h)

Jussi Hermunen (HY), johdannon teoria ja verkon perusteet

Maria von Bonsdorff (HY/freelance), ryhmätyöohjaus

Kaija Hartikainen (HY), työnhaun ohjaus

Tuotantoprosessi (15 h)

Marjo Mäenpää (TaiK Medialab), kurssin vetäminen

Tarja Toikka (TaiK Medialab), vierailuluennot ja sopimukset

Käsikirjoittaminen ja toimittaminen uuteen mediaan (50 h)

Jaana Kokko (TaiK), kurssin vetäminen

Riikka Pelo (TaiK), kurssin vetäminen

Työkaluopetus (120 h)

Timo Korhonen (Mediakeel Oy/freelance), kuvankäsittely, html, animaatiot

Jyrki Kanerva (Mediakeel Oy), kuvankäsittely, vektorigrafiikka, javascript

Jussi Hermunen (HY), www-editori, css, kurssin vetäminen

Käyttöliittymäsuunnittelu (20 h)

Juhana Kokkonen (Digitaalinen Tajunta Oy), kurssin vetäminen

Projektinhallinta (40 h)

Karoliina Luoto (Steerco Oy), kurssin vetäminen

Ryhmätyö ja yksilötyö

Jussi Hermunen (HY), ohjaus

Timo Korhonen (Mediakeel Oy), ohjaus

Tuntimääriin on laskettu ainoastaan teoriaopetus, ei esimerkiksi harjoitustyö- tai esseetunteja.

77

Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen maisteriohjelman konsepti

Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen maisteriohjelma on luotu vastaamaan kansainvälistyvän ja monikulttuurisen

työelämän tuomiin uusiin haasteisiin. Toiminta-ajatuksena on tarjota tasokkaaseen tieteelliseen tutkimukseen

pohjaavaa, pedagogisesti laadukasta ja työelämään orientoivaa koulutusta. Tarkoituksena on myös edistää ja

kehittää kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen tutkimusta ja opetusta Suomessa sekä edesauttaa alan asiantunti-

joiden ja alalla työskentelevien verkostoitumista ja yhteistyötä.

Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen maisteriohjelman tavoitteena on:

antaa vahva teoreettinen pohja kulttuurienvälisten vuorovaikutustilanteiden ymmärtämiselle ja

kehittämiselle

kehittää monipuolisesti kulttuurienvälisiä vuorovaikutustaitoja ja henkilökohtaista kulttuurisensitiivisyyttä

saada opiskelijat osaksi kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen asiantuntijoiden ja tutkijoiden tai niiksi

pyrkivien verkostoa

antaa opiskelijoille työllistämistä tukevaa tietotaitoa

synnyttää dialogi opiskelijoita mahdollisesti työllistävien yritysten ja järjestöjen kanssa.

- KVV-puoliarvosanavuosi oli koko opintojeni kiinnostavin ja korkeatasoisin. Teen pro graduni puoliarvosanaan

liittyvistä teemoista.

Opintojen rakenne (uusi tutkintojärjestelmä, ehdotus)

Maisteriohjelman lähtökohdat poikkitieteisyydestä ja työelämäorientoituneisuudesta ovat etsineet muotoaan

ohjelman olemassaolon aikana. Neljän vuoden kokemuksen pohjalta uusi tutkintorakenne (ks. Liite ) on

teemapohjainen, jolloin poikkitieteisyys näkyy jo rakenteissa ja otsikoissa ja on helpompi toteuttaa. Opinnoissa

voi erotella seuraavia osioita:

1) Kulttuurienvälinen kompetenssi, jonka aikana opiskelija luo teoreettisen pohjan kulttuurienvälisen

vuorovaikutuksen teemoihin ja harjoittelee kulttuurienvälisiä vuorovaikutustaitoja.

2) Metodiopinnot, jolloin opiskelija saa hyvän metodologisen pohjan tutkimuksen suunnittelemiseen ja

toteutukseen.

3) Kulttuurienvälinen vuorovaikutus työelämässä: opiskelija tutustuu syvällisemmin johonkin (joihinkin)

työympäristöön (muun muassa kansainvälinen liiketoiminta, kehitysyhteistyö, diversiteetti, johtaminen ja

konfliktin hallinta, etniset vähemmistöt ja maahanmuuttajat).

4) Alueopinnot: opiskelija perehtyy häntä kiinnostavaan alueeseen.

5) Työelämään valmentavat opinnot (sis. HOPS): kannustetaan ja tuetaan opiskelijaa tietoiseen oman oppimisen

ja osaamisen arviointiin ja kehittämiseen. Opintojen ohjauksella autetaan opiskelijaa rakentamaan toisiaan

tukeva kokonaisuus.

6) Harjoittelu ja pro gradu: molemmissa sovelletaan omaa asiantuntemusta ja kehitetään sitä eteenpäin.

Liittyvät parhaassa tapauksessa yhteen.

- Olin jo ennestään kiinnostunut monikulttuurisuudesta ja kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta, ja uskon, että

sain puoliarvosanasta lisää monipuolista asiantuntemusta ko. tehtäviin. Lisäksi kurssit ohjasivat minua hyödylli-

sen kirjallisuuden ääreen, jota en muuten välttämättä olisi löytänyt.

Toisiaan tukeva kokonaisuus voisi olla esimerkiksi ammatillisissa konteksteissa etniset vähemmistöt ja maahan-

muuttajat sekä kansainväliset organisaatiot; alueopinnoissa Venäjä, harjoittelu tyttöjen talolla Kalliossa sekä

gradu nuorisotoimen tarpeisiin aiheena venäjänkielisten nuorten verkostoituminen ja sosiaalisen tuen tarve Hel-

singissä.

78

Vahva teoreettinen pohja: poikkitieteisyys

Olennaisin tekijä kulttuurienvälisen asiantuntemuksen rakentamiseen on teorian tarjoamat välineet tiedostaa,

analysoida ja kehittää kulttuurienvälistä vuorovaikutusta eri ympäristöissä. Aihepiiri on moniulotteinen ja sen

vuoksi sitä lähestytään poikkitieteisesti eri tieteenalojen näkökulmia yhdistellen. Yliopiston sisällä on rakennettu

yhteistyöverkosto niiden laitosten ja oppiaineiden kanssa, joiden tutkimusalueeseen aihepiiri olennaisesti liittyy.

Osa heistä on mukana pääaineena maisteriohjelmassa, jolloin he voivat tarjota omille opiskelijoilleen mahdolli-

suuden erikoistua maisteriohjelmassa kulttuurienvälisiin kysymyksiin ja toisaalta tarjota myös muille mahdolli-

suuden valita aihepiirin kursseja. Näitä aineita ovat:

Latinalaisen Amerikan tutkimus (prof. Martti Pärssinen)

Sosiaalipsykologian laitos, jossa on tehty jo pitkään tutkimusta seuraavista kulttuurienvälisen

vuorovaikutuksen aiheista: etnisyys, rasismi, ennakkoluulot, identiteetti, ryhmien väliset suhteet,

maahanmuuttajat ja akkulturaatio (prof. Karmela Liebkind ja tutkija Inga Jasinskaja-Lahti)

Puhetieteiden laitos, fonetiikka / puheviestinnän linja (yliopistonlehtorit Pekka Isotalus ja Saila Poutiainen)

Uskontotieteen laitos (prof. René Gothoni ja yliopistonlehtori Tuula Sakaranaho)

Jokainen pääaine järjestää vähintään yhden kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen tematiikkaan liittyvän

kurssin kvv:n opiskelijoille, huolehtii omien pääaineopiskelijoiden gradunohjauksesta ja osallistuu ohjelman

suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen yhteisessä asiantuntijaryhmässä.

Pääaineiden lisäksi tiivistä kurssiyhteistyötä tehdään seuraavien kanssa:

Viestinnän laitos (yliopistonlehtori Ritva Levo-Henriksson, omana tutkimuskohteena etnisyys mediassa)

Romaanisten kielten laitos, espanjalainen filologia (assistentti Karita Laisi)

Kehitysmaatutkimuksen laitos (yliopistonlehtori Masud Hossain, assistentti Tiina Kontinen)

Yhteistyökumppaneista suurin osa edustaa yhtä tieteenalaa. On melkoinen haaste löytää ja kehittää poikkitieteisyyttä

edistäviä keskustelu- ja kehittämisen foorumeita kiireiselle henkilökunnalle. Toistaiseksi käytössä on ollut kaksi

foorumia: Asiantuntijaryhmä, jossa on jokaisesta pääaineesta yksi edustaja, kokoontuu keskustelemaan ja päät-

tämään hallinnollisista ja sisällöllisistä kysymyksistä. Luennoitsijoille järjestetään kerran lukukaudessa yhtei-

nen iltapäivä, jolloin perehdytään ja keskustellaan ajankohtaisesta aiheesta ja etsitään konkreettisia yhteistyön

kohteita. Näiden lisäksi luennoitsijoilla ja suunnittelijalla on kurssista riippuen suunnittelu- ja arviointitapaamisia

pienemmissä ryhmissä tai kahdestaan.

Maisteriohjelmassa on kehitelty erilaisia poikkitieteisyyttä tukevia toteuttamistapoja:

Kurssi Rasismia yli rajojen? (3 ov) pidettiin dialogiopetuksena. Toinen luennoitsijoista oli Suomen

somalipoikien tilanteesta väitellyt sosiologi (VTT Petri Hautaniemi) ja toinen Venezuelan ja Brasilian

monikulttuuriseen todellisuuteen perehtynyt antropologi (FT Ilkka Ruohonen). Myös opiskelijoilla oli

tuntidialogissa merkittävä rooli. Kurssin päätteeksi opiskelijaryhmä suunnitteli draamaohjaajan

opastuksella esittävän tutkielman. Tämä esitettiin maahanmuuttajaryhmälle Amiedussa ja sen pohjalta

keskusteltiin aiheesta.

Kurssin Etnisyyden rakentuminen ja rakentaminen (4 ov) lopputyö tehtiin parityönä. Opiskelijaryhmä oli

monitieteinen ja kirjallisissa töissä piti käyttää tätä hyväksi ja yhdistellä mahdollisuuksien mukaan

kurssilla käytyjä asioita oman tieteenalan teorioihin. Lopuksi työt esiteltiin ja niistä keskusteltiin

seminaarissa.

Kurssilla Kulttuurienvälinen viestintä iberoamerikkalaisessa ympäristössä (2 ov) käytettiin tutkivan

oppimisen menetelmää. Yhteisen johdanto-osuuden jälkeen opiskelijat perehtyivät pienryhmissä heitä

kiinnostavaan aiheeseen ja etsivät siihen liittyvää tietoa erilaisin menetelmin. Niin kurssimateriaalissa

kuin esitelmien lähteenä käytettiin analysoiden tieteellisten artikkeleiden lisäksi muun muassa

kaunokirjallisuutta ja musiikkia.

- Positiivista on erittäin pätevät luennoitsijat. He eivät ole pelkkiä “kirjanoppineita” vaan heillä on pitkä työ-

79

kokemus myös kentältä, mikä tekee heistä uskottavia. Keskustelevuus: monitieteinen opiskelijaryhmä on erittäin

arvokas lisä ja rikastuttaa koko ryhmää. Poikkitieteellisyys ylipäätään: on hyvä, ettei juutu katsomaan asioita

esimerkiksi pelkästään lingvistisestä näkökulmasta ja ala pitää sitä ainoana totuutena. Laajentaa yleissivistystä.

Maisteriohjelmalaisille tiedotetaan ja heitä kannustetaan osallistumaan erilaisiin aihepiiristä järjestettäviin

seminaareihin ja kongresseihin osana opintojaan (esimerkiksi ETMU-päivät, CERENin järjestämät seminaarit,

aihepiiriltään sopivat ulkoministeriön tilaisuudet). ISUD Sixth World Congress pidetään Helsingissä kesällä 2005

teemalla Humanity at the Turning Point: Rethinking Nature, Culture and Freedom, ja maisteriohjelma on mukana

järjestelyissä.

Pedagogisesti laadukas: metodit heijastavat sisältöä

Opetuksen suunnittelussa on noudatettu linjakkaan oppimisen periaatetta: sisältö, toteuttamistapa ja arviointi

palvelevat kaikki opetukselle annettuja tavoitteita ja vievät oppimista samaan suuntaan. Mukaan on otettu myös

akateemisesta perinteestä poikkeavia muotoja, jotta opiskelijat kokevat myös käytännössä erilaisia oppimis- ja

opettamiskulttuureita ja voivat samalla harjoitella laaja-alaisemmin muun muassa erilaisia vuorovaikutustaitoja.

Opetukselle on määritelty neljä luennoitsijoiden opetusta samaan suuntaan johtavaa periaatetta:

Sisäistävän oppimisen periaate: Ei vain tiedon ja teorioiden oppiminen, vaan myös niiden arvioiminen ja

soveltaminen.

- Olen oppinut paljon omasta kulttuuristani ja samalla juuri kulttuurienvälisistä eroista; kykenen havaitsemaan

selvemmin kulttuurienväliset erot. Aikaisemmin pidin vain muiden kulttuurien edustajia tyhminä, he kun eivät

tehneet asioita “järkevästi” eli siis suomalaisella tyylillä.

Jaetun tiedon periaate: yhdessä oppimisen tärkeys ja yhteisen tietopääoman kasvattaminen. Tämä on tärkeä

periaate siksikin, että monitieteisessä ryhmässä keskustelemalla opitaan kulttuurienvälisiä viestintätaitoja.

- Koska ihmiset koostuivat eri koulutusohjelmien edustajista, välillä ryhmätöissä meni suhteettoman kauan aikaa

löytää yhteinen kieli. Samat termit kun tarkoittavat toiselle aivan muuta kuin mihin itse on tottunut, jolloin

luullaan, että puhutaan samasta asiasta, vaikka asiaa katsotaan aivan eri kantilta. Toisaalta sitten, kun yhteinen

sävel löytyi, oli näkökulmien avaruus mitä suurin rikkaus. Niin kai yleensäkin kulttuurienvälisessä viestinnässä,

joten ryhmätyot olivat hyvää harjoittelua kaiken kaikkiaan.

Verkostoitumisen periaate: yhteistyötä yli oppiaine- sekä yksityis- julkis- ja järjestösektorirajojen.

- Opinnot antoivat laaja-alaisen kuvan siitä, minkälaisia töitä/tehtäviä alan parissa on olemassa, mikä helpottaa

työn hakua. Sain myös erittäin hyviä kontakteja työelämään, jotka ovat jo poikineet uusia työtarjouksia.

Työelämäläheisyyden periaate: Sisältö nousee työelämän tarpeista. Koulutuksen toteuttamisessa pyritään

siihen, että työelämän tilanteet ovat läsnä koko ajan (esimerkiksi tietoa ja teorioita soveltavat tehtävät,

työelämävierailut ja -vierailijat) ja että käytetään sellaisia taitoja ja työtapoja, joita työelämässä

tarvitaan.

- Pääaineeni opiskelu on kauttaaltaan ollut hyvin yksinäistä aherrusta. Sivuainekokonaisuudet ovat tarjonneet

mahdollisuuden sosiaaliseen diskurssiin luentojen ja ryhmätöiden kautta ja puoliarvosanan myötä, ainakin

valitsemillani kursseilla, olen saanut vatsani täyteen. Puoliarvosanan tekeminen on runsaudessaan tarjonnut

mahdollisuuksia yhteisten kirjoitelmien, esitysten ja vierailujen järjestämisellä, jotka ovat olleet punaisena

lankana koko opiskelukokonaisuudessa. Kurssi on palvellut itse itseään jo vuorovaikutuksellisten suhteiden luojana

ja foorumina. Lähtökohta on ollut erittäin mielenkiintoisesti rakennettu.

80

Työelämäorientaatio

Opintokokonaisuudessa työelämäorientaatio ymmärretään kokonaisvaltaisena prosessina, joka osaltaan ohjaa

kokonaisuuden rakentamista ja on integroituna jokaiseen toteutettuun kurssiin. Erityisesti näihin tarpeisiin on

rakennettu kurssi Asiantuntijaksi kansainvälisille kentille. Työelämäorientaatiota on konkretisoitu seuraavasti:

a) Työelämätaidot

Vuorovaikutustaidot. Kurssien suoritustapoihin sisältyy monipuolisesti asiantuntijan viestintäkompetenssiin

kuuluvia vuorovaikutustaitoja. Omien mielipiteiden argumentointi ja esilletuominen kuuluu

tuntiaktiivisuuteen. Ryhmätyötaitoja harjoitellaan pienryhmä- ja paritöissä sekä esimerkiksi

dialogipäiväkirjan kirjoittamisessa. Muutaman kurssin suoritustapana on kirjallisen tentin tai esseen sijaan

suullinen esitelmä. Yhden kurssin suoritukseen kuuluu paneelin juontaminen ja työelämävierailun vetäminen.

Nämä kaikki myös ohjeistetaan ja suorituksesta käydään palautekeskustelu.

- Nyt jo huomasin, että keskustelun vetäminen sujui paremmin loppupuolella kuin alussa. Olen aina pitänyt itseäni

huonona esiintyjänä, mutta sehän taitaakin olla vain harjoituksen puutetta!

- Sisältöjen lisäksi sain huimasti lisää kykyjä toimia ryhmässä ja projekteissa. Monesti kiukuteltiin liian nopeista

aikatauluista ja työmääristä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen tämä oli hyvää harjoitusta työelämää varten. Olen

varma, että tulevaisuudessa joudun aivan yhtä nopeasti toimimaan ryhmässä, kirjoittamaan raportteja ja töitä

muiden ihmisten kanssa. Aikapulan kanssa on vain tultava toimeen.

IT-taidot. Kurssisuoritukseen kuuluu esimerkiksi esitelmä, jossa käytetään PowerPoint-kalvoja, tai

verkkoalustalla käyty keskustelu ja/tai tehtävät. Kursseilla ohjataan tiedonhakuun verkosta: tietokantoihin,

sähköisiin lehtiin jne. Esseet ja muut kirjalliset työt palautetaan Word-tiedostoina. Tiedonvälitys tapahtuu

suurelta osin sähköpostitse.

Tiedon kriittinen arviointi ja analyyttisyys. Monitieteinen ryhmä ja poikkitieteinen sisältö ohjaavat

näkemään sen, että asioita voidaan tarkastella monelta eri kannalta eikä aukottomia totuuksia ole.

Monitieteisessä ryhmässä interaktiivisia työtapoja käytettäessä opiskelijan täytyy pystyä perustelemaan

mielipiteitään ja tietojaan sekä vertailemaan niitä toisen näkökantaan.

Ajankäytön hallinta on tärkeää töiden palautusten suhteen, ryhmätöitä järjestellessä ja

opintokokonaisuuden ajallisen rajoituksen suhteen.

- Luulen, että minua hyödytti erityisesti puoliarvosanan nopeatempoisuus ja erilaiset työmuodot, jotka vaativat

osallistumista ja ajankäytön suunnittelua sekä erityisesti ryhmätyötaitoja.

Oman toiminnan arviointi. Jokaiseen kurssiin kuuluu palautekeskustelu, joka käydään useimmiten

viimeisellä kokoontumiskerralla, joskus kirjallisesti.

b) Työelämätiedot

Oman asiantuntemuksen määritteleminen on erityisesti kurssin Asiantuntijaksi kansainvälisille kentille

päätavoitteita. Siihen kuuluu ohjattu CV:n ja oman ammatillisen portfolion tekeminen.

- Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen opinnot ovat olleet erittäin tärkeä askel henkilökohtaisessa

ajatusmaailmassani. Näiden opintojen kautta monet käytännössä kohtaamani ilmiöt ovat saaneet teoreettiset

raamit ympärilleen, ja useat eri yhteyksistä tutut asiat yhteisen nimittäjän. Minulle on myös tärkeää saada

kansainvälinen osaaminen jollain selkeällä tavalla näkyväksi osaksi maisterintutkintoani. (Lainaus eräästä

portfoliosta).

Hyvä kuva oman alan työmarkkinoista ja akateemisista ammateista. Katso kohdat c) ja d).

81

- Lukuisat työelämäkontaktit integroivat teoriaa siltä osin käytäntöön, että opiskelijana ymmärsin kuinka monissa

yhteyksissä (instituutit, virastot, yritykset, järjestöt, teollisuus jne.) kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen

perustiedoille on käyttöä. Suomalainen yhteiskunta on niin monikulttuuristunut, että kontakteilta vierasmaalaisiin

ei voi välttyä työelämässä eikä vapaa-ajalla.

c) Kontaktit oman alan työpaikkoihin

Asiantuntijavieraat, joita olemme kutsuneet puhumaan heidän työhönsä liittyvistä kulttuurienvälisistä

aiheista eri kursseille tai asiantuntijafoorumeihin. Asiantuntijafoorumi on kehitelty nimenomaan

verkostoitumista varten. Ne ovat myös olleet osa työelämään valmistavaa asiantuntijaksi kansainvälisille

kentille -kurssia. Yksinkertaisuudessaan asiantuntijafoorumi on sitä, että kerran kuukaudessa kutsutaan 2–5

asiantuntijaa keskustelemaan jostakin omaan työhönsä liittyvästä kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen

aiheesta. Asiantuntijat pyritään valitsemaan erilaisilta toimintakentiltä, yleensä yksi yksityiseltä, yksi

julkiselta ja yksi kolmannelta sektorilta. Joskus kutsutaan mukaan myös aiheeseen perehtynyt tutkija.

Asiantuntijoilta ei vaadita erityistä valmistautumista, jotta osallistumisen kynnys ei nouse liian suureksi

eikä aikapula muodostu esteeksi. Heidän tehtävänään on keskustella aiheesta oman kokemuksen ja

tietämyksen pohjalta. Kaksi opiskelijaa on valmistellut ja lähettänyt heille etukäteen keskustelu

kysymykset. Samat opiskelijat myös juontavat tilaisuuden kokonaisuudessaan. Tilaisuuden jälkeen kurssin

vetäjä ja vastaavat opiskelijat keskustelevat tilaisuuden onnistumisesta, ja opiskelijat saavat palautetta

juontamisesta ja tilaisuuden kulusta. Kurssin alussa on annettu yleiset ohjeet ja ennen toteuttamista

tilaisuutta käydään ainakin kerran läpi parin kanssa kysymysten laatimisen yhteydessä.

Työelämävierailut ovat osa Asiantuntijaksi kansainvälisille kentille -kurssia. Kohteena ovat senhetkistä

opiskelijaryhmää kiinnostavat työpaikat pääkaupunkiseudulla. Nämäkin opiskelijat valmistelevat ja

juontavat pareittain sekä saavat siihen ohjauksen ja palautteen. Järjestetyt työelämävierailut 2000–2004:

- Työelämävierailuista pääsin osallistumaan vain yhteen, mutta uskon että ne puolustavat paikkaansa. Muutenkin

tiivis yhteys nimenomaan työelämään on varmasti tämän kokonaisuuden valtti.

Pienimuotoiset kenttätyöt, jolloin käydään tutustumassa kentällä kurssin aihepiiriin.

- Monikulttuurinen opetustyö -kurssilla vierailut Eiran aikuislukiossa ja Meri-Rastilan ala-asteella antoivat aivan

uusia ulottuvuuksia siihen, millaista opetustyö on monikulttuurisessa ympäristössä ja mitä kaikkea tulee huomi-

oida. Oma mielikuvitus ei olisi riittänyt millään. Luennoitsijalle suuri kiitos asiantuntemuksesta.

- Erityisesti kurssi maahanmuuttajista Suomessa oli kiinnostava, haastava ja ajatuksia herättävä. Haastattelimme

ryhmätyössämme kahta eri maahanmuuttajatyöntekijää, ja tulokset olivat huimia – pelottaviakin, mikä sai

laajemminkin pohtimaan maahanmuuttajatyön tilaa Suomessa.

I Julkinen sektori II Yksityinen sektori III Kolmas sektori

- Eurooppa-tiedotuksen ja kansalaisviestinnän yksikkö, UM - Globaaliasioiden osasto, UM(2) - Latinalaisen Amerikan yksikkö, UM - Ranskan suurlähetystön kulttuuri- ja tiedeosasto (2) - Ilmatieteen laitos - Työvoimatoimiston maahanmuuttajayksikkö - Keravan yhteiseurooppalainen lukio - HYY kansainvälisten asioiden yksikkö

- Finpro: asiakassuhdehallinta - AAC Global Oy - Finnconsult - Intercultura Management

- International Organization of Migration (IOM) - Kehitysyhteistyön palvelukeskus (KEPA) (2) - Marttaliitto

82

Pro gradu -tutkimus jollekin organisaatiolle. Muutama opiskelija on tehnyt pro gradu -työnsä

harjoittelupaikkaansa liittyen. Yksi sivuaineopiskelija teki meidän kautta gradunsa SPR:n Spring-projektille

aiheesta “Somalien kokemuksia vuorovaikutuksesta suomalaisilla työmarkkinoilla” (Liisa Wilkman, 2004).

d) Oman alan työkokemus

Kursseihin sisältyviä yritysten tai organisaatioiden kanssa yhteisiä pienimuotoisia projekteja.

Ns. toiminnalliset työelämäyhteydet kuten esimerkiksi kulttuurienvälisen viestinnän koulutus, jossa

opiskelijat ovat pareittain räätälöineet, toteuttaneet ja arvioineet koulutuksen erilaisille

kohderyhmille tai yhteinen kurssi Helsingin kaupungin kaupunkitutkimuksen kanssa, jossa kartoitetaan

nuorten kohtaamisen foorumeja Helsingissä.

Opintoihin kuuluu harjoittelu, jonka aikana työstetään tietoisesti omaa asiantuntemusta TOPS:n muodossa

(työssäoppimisen opinnollistaminen) ja ohjaajan tukemana. Näin ensimmäisiä haasteita työssä ei tarvitse

kohdata yksin. Opiskelijoiden väliseen vertaistukeen ja kokemusten jakamiseen kannustetaan yhteisissä

tapaamisissa tai verkossa oppimisalustalla. Tämä on erityisen tärkeä kansainvälisessä harjoittelussa.

Tehtävät ja vastuut

Suunnittelijalla on ohjelman toteuttamisessa avainrooli. Hänelle on kuulunut seuraavia tehtäviä:

ohjelman sisällöllinen ja pedagoginen suunnittelu (tutkintovaatimukset, kurssisuunnittelu)

yhteistyö oppiaine-, laitos- ja tiedekuntatasoilla

luennoitsijayhteistyöhön liittyvä yhteydenpito, suunnittelutapaamiset ja tuki

yhteistyöfoorumien luonti, suunnittelu, tiedottaminen ja järjestäminen

(kahden edellisen lisäksi myös työelämän suuntaan)

opetuksen käytännön järjestelyt

tiedottaminen ja markkinointi

(haku- ja valintaprosessi, kurssitarjonta jne., pääkanavina sähköposti ja kotisivut)

opiskelijoiden neuvonta ja tuki

kurssikirjallisuuden ja -materiaalin määrittely ja hankkiminen

rahoituksen ja toiminnan kokonaisseuranta ja budjetointi.

Yhteistyöverkostot ovat erittäin olennaisia, jotta näissä tehtävissä onnistutaan.

- Kyseisenlaista opetusta ei saa oikein mistään muualta ja siitä on huutava tarve monilla aloilla, muun muassa

opettajilla sekä liike-elämän ja eri tutkimusten aloilla. Kokonaisuudessa voisi ehkä olla tietyn alan ihmisille

suositeltuja “opintopolkuja”, joissa kurssit sisältöineen seuraisivat loogisesti toisiaan, jolloin pääsisi todella

kehittämään asiantuntemustaan, eikä tulisi niin helposti tilanteita, joissa useat kurssin asioista ovatkin itselle

vanhan kertausta. Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen opetusta kannattaa ehdottomasti jatkaa. Se on tärkeää, ja

opetusta pitäisi olla tarjolla muillekin kuin humanisteille. Kiitos!

83

Liite: Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen uuden tutkintorakenteen mukainen jaottelu

Kulttuurienvälinen kompetenssi 30–35 op

Tavoitteena on perehdyttää opiskelijat poikkitieteisesti kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen kysymyksiin ja niitä käsittelevään teoriaan, terminologiaan ja tutkimusalueisiin. Kulttuurienvälistä vuorovaikutusta käsitellään erityisesti interpersonaalisen viestinnän, mediaviestinnän, sosiaalipsykologian, antropologian ja uskontotieteen näkökulmia yhdistellen. Kurssit koostuvat seuraavista teemoista: - Ihmisen universaalisuus ja kulttuurisidonnaisuus - Etnisyys, sukupuoli ja valta - Ennakkoluulot ja sopeutuminen - Identiteetti ja sosiaalisen muotoutumisen prosessit - Kulttuurienvälinen kompetenssi - Verbaalinen ja nonverbaalinen viestintä - Uskontodialogi - Etniset konfliktit ja mediarepresentaatiot - Kielen ja kulttuurin suhde

Kulttuurienvälinen vuorovaikutus ammatillisissa konteksteissa 10–15 op

Tavoitteena on, että opiskelija soveltaa aikaisemmissa opinnoissa saamaansa tietotaitoa ammatillisiin kontekstiin sekä syventää tietämystään valitsemallaan alalla. Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen tarkastelu ja sen soveltaminen valitussa ammatillisessa kontekstissa on olennainen osa kokonaisuutta. Kokonaisuuteen voi sisältää seuraavia ammatillisia konteksteja: - Opetus ja koulutus - Maahanmuuttajakysymykset - Kansainvälinen liiketoiminta (erit. HRM, myynti ja markkinointi) - Diversiteetti ja johtaminen - Kehitysyhteistyökonteksti - Kansainväliset organisaatiot - Rauhantutkimus ja konfliktin hallinta (Peace and conflict management) - Osallistuminen ja (Participation and global gobernance) - Monikulttuurisuus ja taide

Työelämään orientoivat opinnot (sis. hops) 3–4 op

Tavoitteena on kannustaa ja tukea opiskelijaa tietoiseen oman oppimisen ja osaamisen arviointiin ja kehittämiseen. Opiskelija työstää asiantuntijuuttaan portfoliomenetelmän avulla. Tarkoituksena on myös tutustua oman alan työnäkymiin sekä kehittää työelämätaitoja.

Alueopinnot 10–15 op

Tavoitteena on perehtyä valitun maantieteellisen alueen sosiaaliseen, yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen todellisuuteen ja sitä kautta syventää kulttuurienvälisen kompetenssin opinnoissa saatua tietämystä.

Omaa osaamisalaa syventävät valinnaiset opinnot 10–15 op

Tähän jaksoon voi sisällyttää omaan pääaineeseen liittyviä opintoja, kieliopintoja, metodiopintoja tai muita omaa osaamista syventäviä opintoja, myös kaikkia yllämainittuja opintokokonaisuuksia.

Seminaarit 10 op

Seminaariopintoihin kuuluu myös metodiosuuksia. Seminaarin yhteydessä pidetään gradukavalkadi, jossa aikaisemmin valmistuneet esittelevät töitään.

Gradu 40 op Yhdistelee pääaineen ja kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen teemoja poikkitieteisellä tavalla

84