44 E R Ä 1 1 – 2 0 0 5 H I R V I

� Lammen rantaan juomaan ku-martunut kookassarvinen uros-hirvi uhosi kuvajaistaan katsoentyynen veden pinnalta: ”Kylläpäolen komea metsänkuningas!. Sa-man lammen rannalle tullut otsovirkkoi siihen: ”Kuka täällä oikeinkuningas on?” Hirvi säikähtänee-nä tasoitteli: ”Älä veikkonen suu-tu, sitä juodessaan tulee puhu-neeksi kaikenlaisia.”

Niin, vaikka karhua pidetäänmetsän kuninkaana, niin hirvi onsitä kookkaampi ja painavampi.Esi-isämme oivalsivat jo varhainhirvestä saatavan lihallisen hyö-dyn, mutta myös taljoilla ja luillaoli merkitystä vaatteina ja työka-luina.

Nykyisin hirven talvikantaa onSuomessa pyritty pitämään kuris-sa melko rankalla metsästysvero-tuksella.Tutkimuksien mukaan so-piva kanta voisi olla noin100 000:n yksilön luokkaa ennenvasomista.

Nykyihmisen ei kuitenkaan ra-vinnokseen tarvitse kaataa hirviä,sillä kaupat ovat pullollaan muu-takin syötäväksi kelpaavaa. Vaat-teet ja työkalutkin saa ostettua.

Silti hirviä on metsästettävä.Miksi, se selviää tämän artikkelinmyötä.

Kymmenien miljoonieneurojen ”bisnes”

Kun kaadettujen hirvien määrä onviime aikoina ollut vuosittain60 000–80 000 luokkaa, joka vas-taa yli 10 miljoonaa kiloa lihaa,niinkyse ei ole aivan mitättömistä ar-voista, vaan kymmenistä miljoo-nista euroista rahassa laskien.

Hirviaseet kiikaritähtäimineenmaksavat tuhansia euroja ja pat-ruunoita kuluu harjoitteluun jametsästykseen melkoisesti. Lisäk-si hankitaan asusteita,kasvatetaan

HARRI MATIKAINEN

Hirvijahdin peru

Syyskuun viimeisenälauantaina se taasalkaa – hirvijahti.Siihen osallistuu tänäkin syksynäkymmeniä tuhansiametsästäjiä.Seuraavassa tutus-tumme hirvijahdinperuskuvioihin.

hirvikoiria, jotka varustetaan ny-kyajan elektronisilla apuvälineillä,rakennetaan jahtivajoja, lihankä-sittelytiloja,metsästysmajoja,jah-titorneja, hirviratoja jne jne.

Nämä kaikki ja monet muutoheistoiminnot tuovat yhteiskun-nalle rahaa veroina, myyntituot-toina ja lupamaksuina, joista voi-daan maksaa korvauksia hirvienaiheuttamista vahingoista.

Hirven metsästyksen yhtenävaikuttimena ovatkin metsätuhot,jotka liikkuvat 3–4 miljoonan eu-

ron tietämissä, ja lisäksi maata-loudelle aiheutuneita vahinkojaon maksettu useita satoja tuhan-sia euroja vuositasolla.

Ilman merkitystä eivät olemyöskään hirvien aiheuttamat lii-kennevahingot. Kymmenen vuo-den ajanjaksolla 1993–2003 hirvi-onnettomuuksia sattui maanteil-lämme 23 099. Niissä kuoli 68 jaloukkaantui 2 699 ihmistä. Monetsanovatkin, että hirvestys liittyyenemmän liikenne- kuin metsäs-tyspolitiikkaan.

45H I R V I E R Ä 1 1 – 2 0 0 5

uskuviot

Kokorauhoituksestasuurpeijaisiin

Heti sotien jälkeen ryhdyttiin Suo-messa kasvattamaan ahkerasti ta-lousmetsiä. Taimikot ovat tunne-tusti hirville mieluisia paikkoja jahirvet lisääntyivät nopeasti. Kaa-tolupia ei kuitenkaan uskallettumyöntää,koska sotien aikana kan-ta oli päässyt romahtamaan. Jot-kut tosin kävivät verottamassa tä-tä valtionkarjaa salaa, mutta var-masti tarpeeseensa.

Jahtiin alettiin lopulta päästä jahirvikantaa kupattiin ilman suu-ria suunnitelmia. Niinpä jo 1960-luvun puolivälissä jouduttiin te-kemään kokorauhoituksia hirvi-kannan tipahdettua uudelleenalamaihin.Esimerkiksi 1970-luvuntaitteessa kaadettiin vain vajaat4 000 hirveä ja nekin etupäässälänsirannikon alueilla.

Syitä romahdukseen etsittiin vi-noutuneesta metsästyskäytän-nöstä. Jahti kohdistui lähes yksin-omaan aikuisiin hirviin ja vasoja

kaadettiin hyvin haluttomasti.Isosta hirvestä sai paljon enem-män syötävää ja lisäksi kohteenaoli usein lihava naarashirvi, jonkaliha maistui paremmalle kuin kii-maisten ja väsyneiden hirvison-nien.Näin hirvikannan ikärakennemuuttui huonosti tuottavaksi.

Rauhoituksen ansiosta kantataas nopeasti elpyi. 1970-luvunloppua kohti alkoi hirvitiheys ollayli kansakunnan sietokyvyn ja jah-tiin lähdettiin oikein kunnolla.Vuonna 1980 talvikanta oli suu-rimmillaan lähes sata tuhatta hir-veä ja jahtikuviot sen mukaiset.

Tehokkaan metsästyksen an-siosta puolessa välin 1980-lukualaski hirvikanta taas, mutta varo-vasti edeten päästiin pitämäänsuunniteltuja hirvitiheyksiä koko1990-luvun Pohjois-Karjalaa lu-kuun ottamatta. Pohjois-Karjalas-sa 1995–97 osa riistanhoitoyhdis-tyksistä ei anonut lainkaan hirvi-lupia laskentojen antaman pienenhirvitiheyden vuoksi.

Nykysuositusten mukaisesti hir-vitiheys maassamme pitäisi ollavähintään kaksi ja enintään viisihirveä tuhatta hehtaaria kohden.Keski- ja Pohjois-Lapissa kuitenkinpyritään minimissään 0,5 hirveenja maksimissaan kolmeen hir-veen/1 000 ha.

Hirvikantaa voidaan siis muo-kata metsästyksellä, mutta se ontehtävä erittäin harkiten. Muistanomakohtaisesti, kun 1980-luvullapuhuttiin urosten säästämisestä jakohdistettiin jahtia naarashirviin.Sitten hirvikanta alkoi laskea.Vas-ta kun tajuttiin sellainen perusasia,että naaras synnyttää ja yksi urosriittää siittämään vaikka toista-

kymmentä hirvilehmää, metsäs-tyksen kohdistaminen uroksiin li-sääntyi.

Myös vasaverotus on tärkeä hir-vikannan säätelyn mittari. Monis-sa seurueissa on ohjeistus, etteikaksoisvasojen emää ammutalainkaan, ja mielellään jätetään setoinen vasakin emän mukana kul-kemaan.

Parin viimeisen vuoden aikanavasakanta on kaatomäärien suh-teen romahtanut Lapissa ja Poh-jois-Karjalassa. Syytä ei kovin kau-kaa tarvitse hakea, ovathan mo-lemmat tiheimpiä petoalueitam-me.

Hirvet liikkuvat kesälaitumiltasyksyn edetessä kohti talvilaitu-mia ja mikäli lumet tulevat aikai-sin maahan,on hirvilaskenta mää-rättynä päivänä helppoa. Muttajos käy niin kuin useana vuonna,että vielä tammikuussa on maamustana,niin homma on liki mah-dotonta.

Kahdenkymmenen viimeisenvuoden hirvisaalistilastoissa hei-lahteluja on juuri sellaisten vuo-sien jälkeen, kun lumien tulo onviivästynyt. Tuolloin seuraavanavuonna ei ole uskallettu antaa ko-vin runsaasti kaatolupia. Lumijäl-kivuosina taas on saatu hirvikan-naksi isoja lukuja ja tämän seu-rauksena luvat ovat lisääntyneet.Nämä laskennan vaikeudet ovatjohtaneet mielestäni siihen tilan-teeseen, jossa nyt olemme.

Hirvien levinneisyyteen vaikut-tavat ilmastolliset ja ravintotekijätenemmän kuin metsästys ja pe-dot. Tuskin hirvet lähtevät vael-lukselle petojen tai pyssyjen pauk-keen vaikutuksesta, vaan met-

Ennen syksyn ensimmäistä jahtia metsästyksenjohtaja tarkistaakaikkien osallistuvien asiapaperit, metsästyskortin, hirven-ammuntakokeen, seuran jäsenmaksun sekä asepaperit.

46 E R Ä 1 1 – 2 0 0 5 H I R V I

siemme ”hoito” ja havupuurajansiirtyminen yhä ylemmäs on vie-nyt hirviä kohti pohjoista.Tenojo-kivarressa olen tavannut useitahirviä, joten sen pohjoisemmaksieläin ei Suomessa enää pääse.VainKäsivarren puuttomat tunturialu-eet ovat täysin hirvettömiä.

Hirvijahdin käytännöstä

Hirvijahti on tarkasti säännöstel-tyä, joten kuka tahansa ei siihenpääse osallistumaan. Jo turval-lisuusseikat vaativat tarkkaa orga-nisaatiota.

Ensinnäkin hirven metsästysvaatii vähintään tuhannen heh-taarin yhtenäisen maa-alan. (Oli-siko muuten tämän vaatimuksenpienentäminen puoleen ratkaisuongelma-alueiden hirvitiheyksiensäätelylle?)

Maanomistaja tai vuokramai-den metsästysoikeuden haltija,yleensä metsästysseura, hakeealueelleen hirvenkaatolupaa riis-tanhoitoyhdistykseltä.Luvassa onsitten määritelty, kuinka montahirveä seurue saa alueeltaan met-sästää.Yksi lupa kattaa joko aikui-sen hirven tai kaksi vasaa. Seuru-eet voivat keskuudessaan miettiämetsästyksen kohdistamista tä-män suhteen.

Seurue valitsee keskuudestaanmetsästyksenjohtajan, jolla onpaljon valtaa ja vastuuta. Hänenkomennossaan sitten toimitaankoko kauden jahdeissa.

Hirvijahtiin voivat päästä kaikkimetsästysseuran jäsenet,mikäli eimetsästysrikkomuksia tai muitalaillisia esteitä ole estämässä osal-listumista. Käytännössä metsäs-tysseurassa toimivaan hirviporuk-kaan ilmoittaudutaan jo hyvissäajoin ennen jahtikautta ja poru-kalla käydään raivaamassa passi-paikat ampumasektoreineen kun-toon.

Hirvijahtiin osallistuvan pitääsuorittaa pakollinen hirvenampu-makoe, joka on kerrallaan voi-massa kolme vuotta. Hyvin mo-nessa seurassa edellytetään vuo-sittaista näyttökoetta ammunta-taidosta.Itse pidän tätä käytäntöähyvänä.

Hirvijahdissa metsästäjän pääl-lä pitää olla punainen tai oranssipäähine sekä takki tai liivi.Tämä ontärkeä sääntö turvallisuuden kan-nalta, sillä hirvi harvoin vetää pu-naisen pipon päähänsä.

Syyskuun viimeisenä lauantai-na alkaa sitten suuri liikekannal-lepano, sillä parhaimmillaan yli100 000 metsästäjää osallistuuhirvijahtiin. Tutkimusten mukaanjokainen hirvestäjä käyttää vuo-dessa keskimäärin 13 metsästys-

� Suomen suurin sorkkaeläinon saapunut maahamme jos-kus jääkauden jälkeen. Aiko-jensa alusta alkaen hirvi on ol-lut ihmisen himoitsema saalis-eläin suuren kokonsa vuoksi.

Suuri koko on samalla hir-velle selviytymisavu elämänkovassa koulussa. Sen ansios-ta se pystyy puolustautumaanpetoja vastaan varsin hyvin.Pit-kät jalat helpottavat liikkumis-ta talvisin syvässä lumessa jasulan aikaan suolla sekä ry-teikköisillä metsäalueilla. Hir-ven sorkat ovat nelikyntiset jatarvittaessa leviävät antaenmahdollisimman suuren kan-topinnan pehmeillä alustoilla.

Hirven säkäkorkeus on noinkaksi metriä ja eläimen pituusn. 2,8 m. Kun hirvi kulkee met-sässä on kuin suuri suorakai-teen muotoinen kaappi pai-nuisi junan lailla eteenpäin.Vie-lä varsin painava kaappi, silläkookkaimmat urokset voivatpainaa yli 500 kiloa. Teuras-painoksi muutettuna urokses-ta voidaan saada yli 300 kiloalihaa. Normaalipainoisten ai-kuisten hirviemme teuraspai-not liikkuvat n. 180 kilon tietä-missä ja vasoista saadaan liki-main 80 kiloa lihaa.

Eri ikäisten hirvien tunnista-minen on metsästäjille elintär-

keää.Uroshirven tunnistaa tietenkin sar-

vista tai sarvensa pudottaneen massii-visemmasta eturuumiista.Uros on ikäänkuin etupainoinen.Vasa on lyhytpäinenja hyvin neliömäinen.Ns.ylivuotinen al-kaa muistuttaa joko urosta tai naarasta,joka näyttää pitkäpäisimmältä ja muu-tenkin ruumiiltaan pitkänoloiselta.

Vuoden alussa uroshirvet pudottavattalvehtimisalueilleen sarvensa. Kevääs-tä alkukesään naaraat karkottavat edel-lisen vuoden vasat luotaan valmistau-tuen synnyttämään. Loppukesän aika-na uroshirvet kelovat nahkat kesän ai-kana kasvattamiensa sarvien päältä.

Alkusyksy on uuden pariutumisen ai-kaa, uroksilla on sarvet komeimmillaanja kiima huipussa.

Alkutalvesta hirvet siirtyvät talvi-laitumille. Tällöin niiden keskuudessahavaitaan lauman muodostumisia.

Hirven ikä lasketaan yleensä ham-paista. Suomessa tiedetään eläneen jo-pa naarashirviä 20 vuoden ikään,muttanykyisen metsästyspaineen johdostahirvien keski-ikä liikkuu neljän vuodentienoilla.Tuolloin naarashirvi on ehtinyttulla hyvissä olosuhteissa (uroksia saa-tavilla) pari kolme kertaa kantavaksi.Naa-ras tulee kiimaan puolitoistavuotiaana.Tuottavimmillaan naarashirvi on 5–10vuoden iässä, mikäli elää sinne saakka.

Naarashirven kiima kestää vain vuo-rokauden ja mikäli urosta ei ole saata-

villa,uusiutuu kiima noin kolmen vii-kon kuluttua. Tästä myöhemmästäkiimasta alkuun saatetut vasat ovatseuraavana syksynä huomattavastimuita pienikokoisempia.

Hirvi kantaa 8 kk eli synnyttämi-sen aika on yleensä toukokuun ai-kana.Vasa on syntyessään 9–13 kgja mikäli emä synnyttää kaksois- taikolmoisvasat, niin nuo pienemmätpainot ovat silloin yleisempiä.

Vasa pyrkii jaloilleen jo ensim-mäisten tuntien aikana. Emä imet-tää nelisen kuukautta,mutta jo en-simmäisten päivien jälkeen vasatsiirtyvät kasvisravintoon. Kesäai-kaan vasalle voi kertyä painoa hy-villä ruokamailla kilon verran vuo-rokaudessa.

Ruokaillessaan hirvi maiskutteleeäänekkäästi, samoin märehties-sään. Sarvia keloessaan metsä oi-kein paukkaa.Kiima-aikana uroksetörähtelevät kumealla äänellä, jokakantaa useita kilometrejä.Emä kut-suu vasojaan pehmeillä kurkkuää-nillä ja vasat vastailevat kirkkaam-milla öhkytyksillä. Vasaa puolusta-va emä päästää kurkustaan kume-aa murinaa ja iskee jalkaa tiukastitantereeseen.

Hirven aisteista kuulo ja haju ovattarkimpia. Näkö on liikkuvaa koh-detta katsottaessa hyvä, muttamustavalkoinen. Paikallaan olevakohde jää hirveltä usein havaitse-matta.

Hirvi, Alces alces

47H I R V I E R Ä 1 1 – 2 0 0 5

päivää hirvijahdissa. Tämä tar-koittaa puolentoista kuukaudenajalta kaikkia viikonloppuja,mikä-li ei pysty työn takia osallistumaanarkipäivin järjestettyihin jahteihin.

Metsästyksenjohtaja tarkistaakaikkien osallistuvien asiapaperit,metsästyskortin,hirvenammunta-kokeen, seuran jäsenmaksun se-kä asepaperit. Lisäksi katsotaanaseen laillisuus hirvijahdissa sekätarkistetaan käytettävät patruu-nat.

Aamun käskyjako jatkuu yleen-sä passipaikkojen arvonnalla ja lu-vallisten eläinten kaatojärjestyk-sen selvittämisellä. Kun radiotaa-juudet yhteydenpitoon ovat sel-villä, niin passiryhmät painuvatodottamaan paikoilleen sitä, ettäkoirat tai ajoketjut päästetäänmetsään.

Ajo alkaa

Hirvellä on erittäin hyvä kuulo jahajuaisti.Niinpä passimiehet eivätsaa paukutella autonovia,yskiä tai niistä nenäänsä kuuluvasti. Aseet

pyritään lataamaan varovasti javasta passipaikalla (turvallisuus-seikka).

Matkapuhelimet on säädettävääänettömiksi ja VHF-puhelimissakäytetään korvakuuloketta.

Pari syksyä sitten eräässä jah-dissa hirviemä oli vasansa kanssatulossa kohti passipaikkaani. Mi-nulla oli korvanappi käytössä,mutta viereisessä passilinjassa rä-tisivät puhelimet jatkuvasti.En us-kaltanut kuiskata edes hiljenty-mispyyntöä, sillä hirvet olivat jovarsin lähellä.

Ja niinhän siinä kävi, että ne pe-lästyivät tauotonta puhelinliiken-nettä ja ottivat vauhdikkaan kar-kon. Ai mitäkö asiaa naapureillaoli? Hän kailotti siellä puheli-meensa,että ”kohta paukahtaa,sil-lä hirvet menevät suoraan naapu-ripassia kohti!”

Passissa tulee jossain vaiheessakylmä, nälkä, pissihätä tai aika käypitkäksi. Se vaatii hermojen hal-lintaa. Itse olen huomannut, ettävuodesta toiseen määrätyt hen-kilöt saavat kaatoja ja hyvilläkinpaikoilla olevat jäävät ilman. Ehkätämä johtuu juuri kärsivällisyy-destä, äänettömyydestä ja hajut-tomuudesta.

Jos sitten hirvi on tulossa kohtiomaa passia, niin suinpäin ei pidälähteä räiskimään. Emoa, jota va-sa seuraa,ei saa ampua.Vasan ole-massaolosta on ensin varmistut-tava. Lisäksi seurueella voi ollaomat rajoitukset uroshirvien am-pumisessa, esim. vain alle kuusi-piikkisten sarvien kantajan saakaataa tms.

Säännöt ovat aivan yksiselittei-

set. Mikäli ei tunnista eläintä lailli-seksi, niin ei pidä ampua. Jälkeen-päin on turha selitellä, jopa raas-tuvassa,ettei sitä vasaa näkynyt taieläin olikin naapurin karannutruuna.

Vaikka hirvestäjä on erittäin tap-pavan aseen kanssa metsässä,pit-kille matkoille on turha lähteä hir-veä ampumaan. Hirvikoe ammu-taan radalla 75 metrin matkalta,jo-ten siinä on hyvä lähtökohta.

Mikäli eläin sitten on hyvällähollilla ja sen laillisuus on varmaa,ase tähdätään tappavalle alueelle,lähetetään luoti matkaan ja lada-taan nopeasti uusi patruuna pe-sään. Kokenut metsästäjä tietäähirven liikkeistä osuman jälkeen,pitääkö lähettää lisää lyijyä kyl-keen. Joskus hyvänkin sydänlau-kauksen jälkeen hirvi voi kulkeasatoja metrejä, mutta uudet lau-kaukset vain tuhoavat siinä vai-heessa kilotolkulla kallista lihaa.

Eräissä tapauksissa osuman saa-nut eläin ei näytä reagoivan ol-lenkaan.

Kerran kookas vasa tuli vauh-dilla sivusuunnassa passiini. Mat-kaa oli n. 90 metriä, mutta luotinitseeni ja päätin ampua. Laukauk-sen jälkeen vasan vauhti vain kiih-tyi ja ammuin toisen kerran.Siiheneläin kaatui. Nyljettäessä ”napa-kympin”kohdalta löytyi kaksi luo-dinreikää 10 sentin sisältä.

Yleensä vain selkärankaosumapudottaa hirven paikalleen.

Mikäli eläin ensin putoaa kent-tään, mutta ponkaisee kohta pa-koon,on edessä pitkä ja tuskainenetsintä. Tuolloin osuma on yleen-sä ottanut liian ylös selkäranganokahaarakkeisiin. Luodin isku on

tiputtanut kyllä jalat alta, muttatoinnuttuaan hirvi pakenee pelk-kä lihashaava vaivoinaan.

Jos hirvi osuman jälkeen köy-ristää selkäänsä ja takajalat not-kahtelevat,on kyseessä ikävä suo-listo-osuma. Se on tappava, mut-ta milloin ja missä,on jo toinen jut-tu. Suolisto-osuman jäljiltä tuleepaljon verta ja se on erittäin tum-maa. Haavoitettu hirvi liikkuu hi-taasti ja hakeutuu vähän väliä ma-kuulle.

Mikäli osuma on keuhkoilla,löy-tyy ympäristön oksistosta paljonhelakanpunaista ja vaahtoista ver-ta. Keuhko-osuma on sen verrannopeasti tappava, että hirvi löy-tyy pisimmillään muutamien sa-tojen metrien päästä.

Sydänlaukauskaan ei tipauta vä-littömästi hirveä,vaan eläin voi en-sin vain horjahtaa rajusti ja jatkaavaikeasti matkaa vielä kymmeniäsekunteja.

Verijäljet, luunkappaleet ja na-

Kuva

:Jo

rma

Luh

ta

� Mikäli eläintäon ammuttu suolille tai maha-laukkuun, on suolistaminen tehtävä heti maastossa.Avatun eläimenvetäminen läpi soiden, ojien japeltojen luo suuretmahdollisuudetbakteeritartun-noille.

� Pulkan tai muun apuvälineenkäyttäminen onsuotavaa, jottamaastossa suolis-tetun hirven mahaonteloon ei pääsisi likaa jaroskia.

48 E R Ä 1 1 – 2 0 0 5 H I R V I

hanpalaset ovat tarpeellisia ha-vaintoja lähdettäessä tavoitta-maan haavoittunutta eläintä.Eräissä tapauksissa on jouduttujäljittämään haavakkohirveä vuo-rokausitolkulla.

Tärkeä suolistus

Kun hirvi on löydetty, on ensim-mäinen tehtävä ampua lopetus-laukaus niskaan, mikäli eläin vielähengittää.

Pistäminen eli kaulavaltimonavaaminen jakaa mielipiteitä. Joseläintä ammutaan päähän tai ran-kaan, voidaan pistäminen tehdä,sillä tuolloin sydän pumppaa li-haksiin jääneen veren valtimostapihalle. Muuten kuolleen eläimenveri ei enää pistämällä lihaksistapoistu, ainoastaan puukkoa kurk-kuun tökkimällä saadaan onteloi-hin valunut veri kankaalle, muttasamalla myös bakteereita kerää-vä reikä eläimeen.

Mikäli eläintä on ammuttu suo-lille tai mahalaukkuun, on suolis-taminen tehtävä paikan päällä,muussa tapauksessa ja kuljetuk-sen niin salliessa tehdään suolis-tus vasta jahtivajassa.Avatun eläi-men vetäminen läpi soiden, ojienja peltojen luo suuret mahdolli-suudet bakteeritartunnoille.

Jos hirvi suolistetaan maastos-sa, on muutama seikka muistetta-va työn saattamiseksi kunnollaloppuun.

Nopein konsti on avata maha-nahka rintalastaan saakka. Maha-laukku suolineen irrotetaan käsin javedetään ulos niin paljon kuin netulevat. Tämän jälkeen peräsuoltalypsetään etuosaan päin ja sidotaannarulla kiinni, ettei sieltä pääse mi-tään roiskumaan. Nyt peräsuolenvoi katkaista. Ruokatorvea venyte-tään kunnolla, sidotaan narulla jaleikataan etupuolelta poikki.

Kun suolet on saatu pois, valu-tetaan mahaontelosta ylimääräi-nen veri pois ja vedetään ruho poismetsästä. Suotavaa olisi käyttäävetoalustaa, pulkkaa tai jotainmuuta välinettä, jotta mahaonte-loon ei pääsisi likaa ja roskia.

Lahtivajalla hirveltä päästelläännahka pois, avataan rintaranka se-kä etulavat ruhon nopean jäähty-misen auttamiseksi.Tällöin poiste-taan peräsuoli, ruokatorvi ja sisä-elimet sekä puhdistetaan mahaon-telo pyyhkimällä tai mikäli luoti onrikkonut suolia, kevyesti vedellähuuhtomalla. Pelkkää verta ei pidähölvätä vedellä, vesi kuljettaa bak-teereita mukanaan pitkin ruhoa.

Hirven riiputus on suotavaa hy-gieenisissä oloissa ja oikeassa läm-pötilassa muutaman päivän ajan,se mureuttaa lihaa huomattavas-ti syötävämpään kuntoon.

Oikea lämpötila on noin +2 as-tetta. Liian kylmässä raakakypsy-mistä ei tapahdu ja liika lämpötaas pilaa ruhon nopeasti.

Lahtivajalla hirveltä päästellään nahka pois,avataan rintaranka sekä etulavat ruhon nopeanjäähtymisen auttamiseksi.

� Entisaikojen yleisin hirves-tysmuoto oli miesajona ta-pahtuva ajometsästys,joka onedelleenkin mielekästä, ta-pahtumarikasta ja soveltuupienille alueille hyvin tulostatuottavana.

Omassa hirviporukassanikäytetään yleensä koiraa,mut-ta joskus otetaan muutamapassitus myös miesajona. Po-rukka jaetaan ensin kahtia ajo-miehiin ja passimiehiin ja ajonjälkeen rooleja vaihdetaan.

Kun toinen ryhmä on pas-sissa, toinen ryhmä lähtee liik-keelle rintamana yrittäen ajaahirvet passimiesten suuntaan.Tämä jahtimuoto tarjoaa mu-kavasti liikuntaa ja lisää tietä-mystä hirvialueista ja eläintensuosimista ruokailu- ja lepo-paikoista. Tuulen suunnalla eiole kovin suurta merkitystä,mikäli ajomiehet osaavatasiansa ja saavat hirvet liik-keelle toivomaansa suuntaan.

Toki takapassiinkin pitää jo-ku ukko komentaa.

Ajoketjun on pysyttävä riit-tävän tiheänä ja etenemisenon oltava tasaista.Toisissa ajo-ketjuissa pidetään valtavaamöykkää,toiset ajoketjut öläh-tävät vain silloin tällöin. Kum-pi on parempi,se on makuasia.Ehkä rauhallinen ajoketju eikarkota hirviä vauhkoina juok-semaan läpi passiketjun, vaaneläimet etenevät rauhallisestiampumalinjalle.

Passimiehille ajoketjun ää-

Hirvien metsästämiseen on kehittynyt monenlaisia jahtitapoja, jotka soveltuvaterilaisiin maastoihin ja eri kokoisille porukoille tilanteen mukaan. Ne on hyvätuntea, jos aikoo esimerkiksi vieraan seurueen mukaan hirvimetsälle.

HARRI MATIKAINEN

Erilaisia m

net tiedottavat ajon etenemises-tä ja puhelimilla saa kerrottua tar-kemmin, missä hirvet ovat liik-keellä. Puhelimitse voi välittäämyös hyödyllistä tietoa, minkälai-sia eläimiä on ajossa. Tällä välty-tään vahingoilta, jos emähirvi liik-kuu reilusti vasan edellä.

Mitä lähemmäksi ajoketjut ää-net tulevat, sen varautuneempipassimies saa olla. Ajomiehille onmonesti annettu ns. pysäytyslin-