HELMIKUU 2012, 3.VSK. EVANKELIUMITEKSTIEN TAUSTOJA UUTISIA

Saarna Kartta

Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me me-nemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. Sillä hänet an-netaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syl-jetään; ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös." (Luuk. 18:31-33)

Sisällys:

Valon ja pimeyden välinen taistelu kirkossaHelmikuun evankeliumitekstien seli-tykset, 4-7

Laestadius: Laskiaissunnuntaina 1853

Mikä on jumalanpalvelus?: Evankeli-umiHistorian siipien havinaaLiitonarkkiLähetysmailtaMuut lehdet

2

Saarna Kartta

Kuopiossa valmistaudutaan piis-panvaaliin. Vaalivankkurit ovat jo liikkeellä ja tälläkin kertaa panok-set ovat suuria raamatullisen uskon säilymisen kannalta. Tällä kertaa on kysymykseen noussut suhde uskontunnustukseen, onko se “totta” vai vain “periaatteessa totta”. Näemme kirkon surullisen kehityksen. Ensin kaadettiin käsitys paimenvirasta hyväksymällä nais-pappeus. Sen mukana hyväksyttiin näkemys, ettei Raamattu enää voi ratkaista kirkon päätöksiä. Sitten hyväksyttiin homoseksuaalisuuden harjoittamisen synnittömyys ja nyt ajetaan alas uskontunnustusta. Nälkä kasvaa syödessä.

Uskontunnustukseen pitäytyvät ehdokkaat vaaraksi Kuopiossa?Kuopin hiippakunnan dekaani (pääsihteeri) Sakari Häkkinen on ilmoittanut, että ne kris-tityt ovat juuttuneet antiikin maailmakuvaan, jotka pitävät Raamatun ihmeitä “todellisina historian tapahtumina”. Itse hän ei usko Kris-tuksen neitseestäsyntymiseen. Samoin hänen mukaansa Miikka Ruokasen ja Jari Jokkosen ehdokkuus on uhka Kuopion hiippakunnalle ja kirkolle. “Jolkkonen ja Ruokanen perus-televat Raamatulla oppikäsityksiä, mikä on täysin toisenlainen tapa käyttää Raamattua (kuin Riekkisellä).” Häkkinen syyttää Ruo-kasta, “Myös Ruokanen on kirjaimellisen tulkinnan kannattaja Raamatun ja uskontun-nustuksen suhteen ja tekee siitä jopa pelas-tuskysymyksen.“ (Kotimaa24). Vaalin enisimmäisen kierroksen jälkeen on asetelma sellainen, että Häkkinen saa nyt e s i m i e h e k s e e n j o m m a n k u m m a n edelämainituista “vaarallisista” miehistä.

Oppi ja Raamattu erotetaan toi-sistaanSakari Häkkisen lausahdus Raamatun ja opin suhteesta on kirkkomme opetuksen vas-tainen. Kirkkojärjestyksen tunnustuspykälä

lausuu hyvin selvästi , että “Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan py-hään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskon-tunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luteri-laisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan ote-tuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korke-impana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.“ (Alleviiv. VP). Kristuksen kirkko on tähän päivään asti perustanut oppikäsityk-sensä edellä sanotun mukaisesti Raamat-tuun. Jo rippikoulussa opetettiin näin. Kirkolla ei ole mitään muuta oikeutta sanoa opin asioista mitään muuta kuin toistaa sitä oppia, jonka Kristus on sanassaan antanut ja välittänyt meille pyhien apostoliensa kautta. Uskontunnustukset on lausuttu ainoastaan sillä auktoriteetilla ja perustalla, että ne pe-rustuvat suoraan Jumalan ilmoitukseen.

Mitä Kuopion hiippakunta tekee?Dekaanin lausumat edustavat sitä “uskon” perustaa, johon hän pohjaa toimintansa kir-kossa. Hän ei ilmiselvästi pitäydy kirkko-järjestyksen ensimmäiseen ja siten tärkeim-pään pykälään. Kuinka hän voisi johtaa hiip-pakuntaa? Häkkisen asema Kuopion pappien koulutuksesta vastaavana asettaa Kuopion hiippakunnan jo nyt vaikeaan tilanteeseen. Häkkinen on kääntynyt uskontunnustusta ja kirkkojärjestystä vastaan ja normaalitilan-teessa sitä ei sallittaisi. Kun kirkko ei kuitenkaan enää noudata kirkkolakiaan kuin näköjään valikoivasti, voivat seuraukset olla mitä vain. Nykyisessä tilanteessa en valitetta-vasti voi odottaa muuta kuin että Kuopiokin tekeen “huoviset” ja toteaa kanteluihin, että “ei aihetta toimenpiteisiin”. Ratkaisu tarkoit-taisi, että Häkkisen suhtautuminen tunnus-tukseen hyväksyttäisiin ja pappeja koulutet-taisiin edelleenkin hänen “uskossaan” ja vas-toin Kristuksen oppia. Positiivinen arvaukseni on, että tämän seurauksena Luther-säätiön

Valon ja pimeyden välinen taistelu kir-kossa

Saarna KarttaLehden tarkoitusksena on palvella pappeja, saarnaajia, pyhäkou-lunopettajia ja evankelistoja julis-tajantehtävässään syventymällä kirkkovuoden mukaisiin Raama-tun teksteihin, kristinoppiin sekä ajankohtaisiin kysymyksiin. Myös maailmanlaajuinen lähetystyö on lehden kiinnostuksen kohde.

ToimitusPäätoimittajaVesa PöyhtäriRaitalantie 390650 OuluAvustajaTapani Vähäkangas, Hel-sinki

Julkaisija: Vesa Pöyhtäri

Lehti on ilmestynyt vuodesta 2010 monisteena sekä netti-lehtenä.

Ilmestyminen: kuukausilehti

Tilaukset:Hinta: Vuosikerta 25 eLähetysrenkaan jäse-nille ilmainen044-2175410vpoyhtr@hotmai.com

Vesa Pöyhtäri on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori. Hän työskentelee lähetysrengastyöntekijänä järjestössä LFF. Hänen taus-taansa kuuluvat järjestötLähetysyhdistys Rauhan Sana, Oulun Rauhan Sana, Paavalin synodin tuki ry. joiden kanssa hänellä on monipuolista yhteistyötä.

Liity Vesan lähetys-renkaaseen. Rengas toimii LFF ry:n puitteissa. vpoyhtari@hotmail.com

3

Kuopion jumalanpalvelusyhteisön täytyy etsiä suurem-pia kokoontumistiloja.Kristittyjen ei tule suostua väärän opin edustajien joh-tamaan kirkolliseen elämään. Herramme määräsi meitä “kavahtamaan” vääriä opettajia (Matt. 7:15). Hän ei kehottanut “ymmärtämään”, “odottamaan parempaa tilaisuutta” tai “sietämään ja kahvikuppien ääressä moit-timaan”. Kavahtaminen on sitä, ettei mene mukaan väärään oppiin liittymällä niiden opettajiin. Väärät opit eivät elä ilman niiden opettajia ja niihin liittyviä kuuli-joita. Kuopiossa on vaarallinen tilanne. Sama tilanne on jo monissa muissakin hiippakunnissa ja seurakunnissa.

Herätysliikkeiden vastuu - tunnustuksel-liset jumalanpalvelusyhteisötUskontunnustusten alasajossa täytyy kristittyjen koro-staa tunnustamista. Herätysliikkeet (mukana myös Luthersäätiö) ovat konservatiivisen ja tunnustuksellisen teologian suojapaikkoja kirkossamme. Tunnustavat papit ovat saaneet niiltä kutsut jatkaa papintyötä. Nykyisessä luopumuksen aallossa herätysliikkeiden tulee valmis-tautua ottamaan yhä suurempaa vastuuta rakkaassa kirkossamme. Kun hiippakunnallinen työ joutuu tunnus-tuksesta luopuneiden käsiin täytyy herätysliikkeiden ottaa papiston koulutus ja seurakuntien tukeminen mukaan työsarkaansa. Tietysti ne voivat tehdä työtään vain sen kautta, että seurakunnat ja papit vapaaehtois-esti hakeutuvat niiden järjestämän koulutuksen ja tuen turviin. Niissä seurakunnissa, joissa ei voida enää elää raamatul-lista hengellistä elämää seurakuntapapiston turvin, tulee järjestää tunnustavia jumalanpalvelusyhteisöjä. Ettei pimeys lisääntyisi Kuopion hiippakunnassa tai muis-sakaan hiippakunnissa tulisi herätysliikkeiden astua nyt uskossa askel eteenpäin. Askel tulee ottaa nöyrällä mie-lellä ja rukouksessa vakaasti. Meri on laaja ja purtemme pieni. Jumalan armosta kuitenkin voimme siihen alkaa. Pienetkin kalat ovat ar vokkaita Jumalalle . VP

“Kussa  kaksi  taikka  kolme  tulee  kokoon  minun  nimeeni,  siinä  minä  olen  heidän  keskellänsä.”  (Ma%.  18:20)

Sentähden  on  saksalainen  sananlasku  tosi:  pimiät  kirkot  ja  valoisat  sydämet.  Sillä  semmoinen  kirkko  on  Abrahamilla  ollut,  jossa  oikea  Jumalan  sana  ja  jumalanpalvelus  on  sijaa  saanut.  Sensiaan  nähdään  meidän  aikanamme  valoisia  kirkkoja,  mu%a  niissä  pimeitä,  melkein  sokeita  sydämiä.  Siis  ei  kaunis  rakennus,  eikä  kulta  eli  hopea  korista  kirkkoa  ja  sitä  pyhäksi  tee,  vaan  Jumalan  sana  ja  puhdas  oppi  eli  saarna.  Sillä  jossa  ihmisille  luvataan  ja  julistetaan  Jumalan  hyvyy%ä  ja  jossa  sydämiä  kehoitetaan  ja  ilahutetaan,  niin  e%ä  he  luo%avat  Jumalaan  ja  häntä  hädässänsä  huutavat,  siinä  on  toDsesD  Herran  temppeli,  vaikka  se  olisi  pimeä  sopukka,  eli  ainoastansa  kumpu  eli  puu.  Sitä  sanotaan  myös  oikeaksi  Jumalan  huoneeksi  ja  taivaan  porDksi,  vaikka  se  on  katoton  avaran  taivaan  alla.

M. Luther. Luther-CD, SLEY

Votiivilaiva. Oulun tuomiokirkko. Kuva: VP

4

KynttilänpäiväJoh. 12:35-36Kristus, Jumalan kirkkauden säteily

Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lap-sen tuominen temppeliin ja jumalalli-nen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siuna-tessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pe-lastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille. Kirkkokäsikirja

Käsittelyssä oleva saarnateksti on kynttilänpäivän vaihtoehtoinen saar-nateksti. Kynttilänpäivän varsinainen saarnateksti on sama jokaisessa vuo-sikerrassa.

Tekstin edellä Jeesus on saanut ilmoituksen taivaasta pyydettyään Isää kirkastamaan nimensä. Tilanne on alkanut sillä, kun Jeesus on ratsas-tanut Jerusalemiin ja puhunut kirkas-tumises-taan ja nisunjyvän kuolemas-ta. Jeesus vetoaa opetulapsiaan vi-haamaan elämäänsä ja palvelemaan häntä. Palvelukseen asettuminen saa aikaan, että Isä kunnioittaa heitä.

Jakeissa 35 ja 36 on voimakas kutsu seuraamiseen. Jeesus on elämänsä loppuvaiheen kynnyksellä tehostanut kutsuaan ja toistuvasti pyytää ihmisiä seuraansa.

Valon seuraaminen on Jeesuk-sen seuraamista.

Kristus on ilmoit-t anu t j uu t a l a i s e l l e kansalle sen lehtima-janjuhlien yhteyteen liittyvän valon yön jälkeen, että hän on maailman valkeus. Hän kehottaa vaeltamaan niin kauan “kuin teillä v a l k e u s o n ” . O n vaellettava valossa, ettei pimeys saisi vael-tajia valtaansa, sanoi Jeesus.

Pimeässä metsässä vaeltava kul-kija on turvassa, niin kauan kuin hänellä on valo mukanaan. Siksi on vaellettava tehokkaasi, on pyrittävä kohti määränpäätä niin kauan, kuin on valoa riittää. Ehkä taustalla on ajatus öljylampun kanssa kulkevan rajalliset mahdollisuudet käyttää lam-pun nopeasti kuluvaa valoa hyödyk-seen. Aikanaan öljy loppuu lampusta ja olisi hyvä ehtiä turvaan ennen kuin ”pimeys saa teitä valtaansa”.

Jeesus on tällainen öljyvalo. Hän on läsnä ja vie kulkijan kotiin saakka. Kulkijalla ei kuitenkaan ole syytä jäädä huolettomasti vaeltelemaan ja potkiskelemaan kiviä ja tutkimaan kaikkia mielenkiintoisia asioita tien varrella, sillä määränpää on oltava mielessä ja määränpään saavuttamista varten Jeesus on tullut valoksi. Valo on annettu vaeltamista varten, ei sitä varten, että henkiö asettuisi erämaa-han tuntiessaan olonsa turvalliseksi. Vaikka maailma on Jumalan maailma, “erämaa” on karhujen ja susien aluet-ta ja kaikkien saastaisten henkien. Sieltä on jouduttava pian pois. Jeesus ei opeta meitä viihtymään maailmas-

sa vaan vaeltamaan kohti päämäärää. Jos vaeltaessa viihtyy ja saa nauttia vaelluksen tuomasta nautinnosta ja sydämen rauhasta se on kaikki Juma-lan lahjaa. Ahdistukset kuitenkin kuu-luvat Jeesuksen seuraajan elämään, nisunjyvän tie on luvattu niin Herral-le kuin hänen seuraajilleenkin. Ahdis-tuksen keskellä saamme kuitenkin syödä mannaa aina päivän tarvetta varten.

“Uskokaa valkeuteen”Kun ihmisellä on Jeesus-valo,

niin Jeesus kehottaa “uskomaan val-keuteen, niin että valkeuden lapsiksi tulisitte”. Usko Kristukseen on pääa-sia. Aabraham oli juutalaisille uskon isä, sillä “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudek-si” (Room. 4:3). Usko Kristukseen tekee ihmisestä Jumalan lapsen. “Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuk-sessa.” (Gal 3:26). Uskolla omiste-taan armo ja syntien anteeksiantamus, uskolla omistetaan Kristus sydämeen ja Kristuksen läsnäolo uskossa on opetuslapseuden perusta. Jumala tahtoo, että hän “kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän,

Saarna Kartta

HELMIKUUN EVANKELIUMITEKSTIEN TAUSTATIETOJA

5

sisällisen ihmisenne puolesta, voi-massa vahvistua hänen Henkensä kautta, ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne.” (Ef. 3:16-17).

Usko lähettää meidät matkaan. Vaellus on uskon hedelmää, jotakin mikä seuraa uskoa sen luonnollisena osana. Vaelluksen ajalle Kristus on a-settanut hyvänä paimenena keidas-paikkoja, levähdykseen ja voimen lataamiseen. Näille paikoille hän on edeltäkäsin asettanut sanansa ja sak-ramenttinsa vaeltajan virvoitukseksi. Viisas vaeltaja tietää, että ilman näitä paikkoja ei vaellusta jaksa loppuun asti. Kristus suurena suun-nistuskartan reittimestarina on määrännyt myös levon hetket ja paikat.

ιχθυς

SexagesimasunnuntaiJumalan sanan kylvö Matt. 13: 31–33

Tämän sunnunta in , s e x a g e s i m a n ( = kuudeskymmenes), evanke-liumiteksteissä puhutaan Jumalan sanan kylvämis-estä. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen opetus-lapsensa on lähetetty uskol-lisesti kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun. (Evankeliumikirja)

Sinappi kasvina voi Thurénin tietojen mukaan Galileassa hyvissä olosuhteissa kas-vaa jopa kolmimetriseksi. Sinappi kuuluu vihanneskasveihin.

Jeesuksen puhuu vertauksessaan yhdestä siemenestä. Päinvastoin kuin kylväjävertauksella, jossa siementä heitettiin kourittain, tässä vertauk-sessa mies otti ja kylvi yhden sieme-nen peltoonsa. Kylväjävertauksessa siemen tarkoitti Jumalan valtakunnan sanaa, tässä vertauksessa siemen on itse Jumalan valtakunta. Sama ajatus on vertauksessa hapatteesta. Hapate on Jumalan valtakunta.

Molemmat vertaukset kertovat Jumalan valtakunnan laajenemisvoi-masta. Sinappivertauksessa laaje-neminen on koko ajan ilmi näkyvää, hapatevertauksessa se on salattua ja tulee ilmi vähitellen kuin varkain. Kummassakin vertauksessa lopputi-lanne on sama, kasvi on tullut suureksi, jopa niin suureksi, että lin-nut tulevat ja löytävät suojan poika-silleen sen oksilta, hapate on vähitel-len hapattanut ympäristönsä ja saanut aikaan muutoksen. Hapate on valloit-tanut puolelleen koko taikinan.

Lenskin mukaan sinappikasvi on mahdollista käsittää Kristukseksi.

Kristuksen ajallinen elämä oli lopul-takin vain täysi tappio, kun sitä tar-kastellaan inhimillisillä silmillä. Mi t äänsanoma t tomas t a maa i l-mankolkasta, puusepän perheeseen syntynyt poika saa muutamia seuraa-jia ja lopulta hänet otetaan kiinni ja surmataan julkisesti pakanoiden toi-mesta. Kannattajat pakenevat pai-kalta. Jeesuksen maanpäällinen elämä ei ollut Baabelin torniin verrattava näyttävä menestystarina ennen tuhoaan, vaan tappiosta toiseen kulkemista. Vähäpätöinen alku oli kuitenkin vasta alku. On tarkasteltava

lopputulemaa. Puusta on tullut puu-tarhan kasveista suurin ja se antaa suojan myös linnuille. Kristus oli aluksi pieni lapsi Betlehemissä, mutta kasvoi ja varttui aikuiseksi ja sai ope-tuslapsia. Lopulta hänen seuraaja-joukkonsa ulottuu koko maanpiiriin. Suuruudestaan ja levittäytyneisyyde-stään huolimatta he ovat yksi yhtei-nen Kristuksen ruumis ja näkyy puu-tarhassa komeana. Sinapin siemen on Kristus, joka on kasvanut suureksi ja hänen suojistaan hakevat turvaa myös pakanakansat. Kristus eli Jumalan valtakunta on kaunis katsella, kun sitä katsoo uskon silmillä. Jumalan sanassa on Kristus, kasteen vedessä

on Kristuksen veri ja eh-toollisella syömme hänen ruumiinsä ja verensä sak-ramentillisesti. Kaikki t ä m ä o n K r i s t u k s e n ruumiin näkyvillä olem-ista tässä maailmassa, Jumalan pellossa. Sen luota saa turvan, kun ot-taa vastaan kutsun käydä mukaan.

Linnut nähdään Raama-tussa yleensä pahan ver-tauskuvana. Tässäkin ne o n y m m ä r r e t t ä v ä pakanoiksi, jotka tulevat Jumalan valtakuntaan ja l ö y t ä v ä t s u o j a n s e n piiristä. Vertaus muuttaa l o p p u t u l e m a n p o s i-tiiviseksi. Pakanatkin ovat lopulta hyviä, kun he tulevat Jumalan valta-kunnan piiriin. Tämä voi-daan nähdä myös van-

hurskauttamisopin valossa. Pakanat ovat tietysti itsessään pahoja ja kuu-luvat ”saastaisiin kansoihin”. Niiden täytyy päästä itseään parempaan seu-raan, että ne voisivat muuttua ja saada itseensä pyhyyttä. Sinappikas-villa on vertauksessa se ominaisuus, että se voi antaa suojan itsessään pa-hoille ja tehdä heistä hyviä. Kasvi ikään kuin antaa oman pyhyytensä näille linnuille. Linnut luetaan hy-viksi asuinpaikkansa tähden.

Vertauksesta voi nähdä myös merkityksiä, jotka liittyvät sinappi-

Saarna Kartta

6

kasvin ominaisuuksiin. Kasvin hyö-dyksi käytettävä osa, sen siemen, on väkevä ja jopa polttava. Jumalan val-takunta polttaa jäsenistään synnin saastaa ja antaa terveyttä.

Ennen kuin kasvin siemenestä saa sen sisältämän hyödyn on se ensin murskattava, jolloin se vapaut-taa ominaisuutensa käyttäjänsä hyö-dyksi. Kristus antoi itsenä uhriksi, hänet surmattiin, mutta juuri tämän tähden on syntisillä parannus hänen haavoissaan - ”hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, run-neltu meidän pahain tekojemme täh-den. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haa-vainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:5).

Kasvin kasvuvoima on sen sie-menessä. Siemenen on ”kuoltava” nisunjyvän tapaan, että kasvuvoima pääsee oikeuksiinsa ja täyttää Juma-lan tahdon. Sinappikasvin siemen on hyvin öljypitoinen. Öljyä käytetään muun muassa ruoan laitossa sekä myös parantamaan sairauksia. Pyhän Hengen vertauskuva on öljy. Kristuk-sen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, siis sen jälkeen kun hänen elämänsä “murskattiin” ja hän nousi ylös, hän vuodatti öljyn eli vuodatti Pyhän Hengen seurakunnan ylle. Pyhä Henki vahvistaa, maustaa ja parantaa krist i t tyjä Kristuksen lähettämänä apuna.

Hapatuksesta kiitosuhrikakkujaRaamatun kielenkäytössä hapatus

on yleensä pahan vertauskuva. Usko-via kehotetaan perkaamaan pois it-sestään vanha hapatus, Jeesus varoit-taa fariseusten hapatuksesta jne. (Matt. 16:6; Luuk. 12:1; 1 Kor. 5:8). Tällä kertaa Jeesus käyttää hapatusta kuvaamaan positiivista asiaa, ”Tai-vasten valtakunta on hapatuksen kal-tainen”. Jeesuksen tarkoittaman hyvä asia on hapatuksen kyky levittää vaikutustaan ympäristöönsä.

Vertauksessa on kolme element-tiä: nainen eli taikinan valmistaja, hapate ja taikina. Taikina on kohde, jossa täytyy saada muutos aikaan, että siitä tulee se, mitä varten se on olemassa. Taikina on maailma ja Ju-

malan valtakunta on hapate, joka panee taikinan käymistilaan. Lopputi-lanteessa koko taikina on voitettu happamaksi.

Vertauksessa ei kerrota valmistet-tiinko taikinasta kakkuja vaai leipää. Asia voi olla merkityksellinen sen tähden, että vaikka happamuus oli polttoruhrissa paha ja erikseen kiel-letty asia (3 Moos:2:11), happamet kakut kuitenkin nimenomaan mainit-tiin kiitosuhriksi ja uutislahjaksi (3 Moos. 7:13-14; 23:17). Vertauksessa voi nähdä ajatuksen, että Jumala, naisen hahmossa, valmistaa maail-masta kiitosuhrikakkuja ja uutislah-joja. Hän luo hapatuksen avulla uutta tekemällä maailmasta sitä, mitä var-ten hän sen alun perin loi, mutta joka menetti yhteyden leipojaan ja taikina saattoi jäädä vain raakileeksi ja te-kijälleen hyödyttömäksi.

Hapanta taikinaa – juurta – säilytettiin vedessä. Sieltä se otettiin käyttöön ja sekoitettiin taikinaan. Kreikankielen verbi egkrypto merkit-see kätkemistä. Nainen kätki hapat-teen taikinaan, kaivoi sen sinne sisään. Sinapinsiemenvertauksessa siemen tuli kätkeä maahan, jotta se olisi itänyt ja kasvanut, hapatever-tauksessa hapate kätkettiin eli hau-dattiin taikinaan. Kätkeminen sai ai-kaan hapatteen heräämisen ja se alkoi muuttaa ympäristöään. Tämä voidaan nähdä vertauskuvana Kristuksen ylösnousemusvoimasta. Kristusksen henkilökohtainen happamuusvoima eli nostovoima saa aikaan myös saman nostatuksen meidän kuole-vaisessa ruumiissamme. Meidät herätetään hengellisestä kuolemasta uu teen e lämään Kr is tuksessa . Saamme itseemme Kristuksen hap-pamuuden ja meistä tulee uudis-leipätaikina ja saamme hapattaa et-eenpäin alkuperäiseltä happamuuden lähteeltä saamaamme hapatusta. Ol-emme saaneet sen lahjaksi, ilman omaa ansiotamme, me jaamme sitä lahjana myös eteenpäin.

ιχθυς

Laskiaissunnuntai (Esto mihi)Mark. 10: 32-45 Jumalan rakkauden uhritie

Sunnuntain suomenkielinen nimi tulee paastoon laskeutumisesta. Pian alkaa yksinkertaisten elämäntapojen, itsekieltäymyksen aika. Sunnuntain latinankielinen nimi esto mihi (= ole minulle) on puolestaan saatu päivän vanhan antifonin alkusanoista (Ps. 31: 3).

Jeesuksen julkinen toiminta saa-vuttaa käännekohtansa. Vaellus Jeru-salemiin, kohti kärsimystä ja kuole-maa, alkaa. Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastetaan. Jumalal-linen rakkaus voittaa antaessaan it-sensä alttiiksi kuolemaan asti. Tarvit-semme silmiemme avautumista, jotta näkisimme, miten Jeesus kärsii meidän puolestamme ja koko maail-man puolesta. Vapahtaja kysyy myös meiltä itsemme alttiiksi antamista Jeesuksen seuraamisessa. (Evankeli-umikirja)

Eräänlaisen teologisen taustan tälle evankeliumikappaleelle luo Jeesus-lapsen kantaminen Herran eteen temppeliin. Luukas kertoo, että hänen vanhempansa ”veivät hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen - niinkuin on kirjoitet-tuna Herran laissa: "Jokainen mie-henpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" (Luuk. 2:22, 23). Temppeliin tuomi-sen syy on Mooseksen lain säädös esikoisen kuulumisesta Herralle (4 Moos. 3 :12,13) . Miespuol isen esikoisen paikka oli temppelissä Her-ran palveluksessa. Muiden Israelin heimojen tuli lunastaa esikoisensa temppelipalveluksesta lunastusmak-sulla, jolla kustannettiin leeviläisten palvelus heidän sijastaan (4 Moos. 3). Joosef ja Maria toivat Jeesuksen temppeliin kuukauden ikäisenä, py-hittivät hänet Herralle kuuluvaksi ja lunastivat hänet vapaaksi temppeli-palveluksesta. Jeesus kannettiin ”ylös Jerusalemiin” vanhempiensa käsillä. Hänet annettiin Herralle.

Tämän päivän evankeliumikap-paleessa Jeesus kannetaan ylös Jeru-

Saarna Kartta

7

salemiin Pyhän Hengen käsivarsilla. Hurskaan mielikuvituksen avulla voisi sanoa, että Pyhän Hengen läsnäolo oli se pyhän tunto, joka sai opetuslapset hämmennyksiin ja seu-raajat pelkäämään (ks. seli tys myöhemmin). Jeesus antaa itsensä uhriksi, joka kannetaan alttarille Hengen käsivarsilla toimittamaan sovituksen koko maailman syntien edestä, ei kuitenkaan Jerusalemin temppelissä (jonka palveluksesta hänet oli vapautettu) vaan ”ulkopu-olella leirin”, läheisellä rikollisten teloituspaikalla. Vanhan testamentin vertauskappale voisi olla myös Ii-sakin uhraaminen (1 Moos. 22). Siinä Iisak saa kantaa omat puunsa alttar-ille, jolla hänet uhrataan. Uhraajana oli hänen isänsä Aabraham. Vuori on sama, Moorian vuori, jolle Jerusalem on rakennettu. Aabrahamin uhritoimi-tus keskeytettiin. Kun Jumala antaa poikansa sovitusuhriksi, ei ole ketään

joka keskeyttäisi toimituksen. Jeesus kantaa itse ristinsä ”alttarin” puiksi.

Evankeliumissa mainitaan ope-tus las ten ja heidän perässään kulkevien ”hämmennys” ja ”pelko”. Kyseessä ei ole vain uuden tilanteen tuoma inhimillinen hämmennys, jol-laiseen ihminen joutuu, kun joutuu uuteen ympäristöön tai vieraaseen tilanteeseen, jonka askelmerkkejä hän ei ennalta tiedä ja aavistaa virheas-keleen vakavuuden. Opetuslasten hämmennyksessä on syvempi juuri. Kyseessä on Jumalan läsnäolon vaikuttaman vavistus ja ahdistus (Thuren). Jeesuksessa on tullut ilmi jotakin uutta. Hänen puheensa ovat jo kääntyneet kohti Jerusalemia ja siellä tapahtuvia viimeisiä asioita. Jeesuk-sen sanojen on täytynyt tuoda tilan-teeseen Jumalan läsnäolon aivan eri-tyisellä tavalla, joka on aiheuttanut kyseisen pelon.

Jeesus on lähestymässä suurta o i k e u d e n k ä y n t i ä . T ä m ä oikeudenkäynti ei ole ylipappien ja P i l a t u k s e n e d e s s ä k ä y t ä v ä oikeudenkäynti, vaan Jumalan edessä käytävä oikeudenkäynti, jossa Jeesus saa kannettavakseen maailman syn-nin. Apostoli kuvaa tätä sanomalla, että ”Jumala teki hänet synniksi” (2 Kor. 5:21). Muutaman päivän kulut-tua Jerusalemissa tapahtuu sellaista, jolla on jopa fyysisesti kosmiset mit-tasuhteet, kun maa järisee, aurinko pimenee ja kuolleita nousee haudois-taan. Jumala on läsnä sellaisella ta-valla, että pyhä hetki ulottaa vaiku-tuksensa jo hetkeen jossa he alkavat nousta kohti Jerusalemia.

Jeesus ilmoittaa opetuslapsilleen etukäteen tarkoin mitä hänelle tapah-tuu. Matteus ilmaisee tämän siten, että lukija ymmärtää Jeesukselle ol-leen tavallinen ja toistuva tapa koota opetuslapsensa ”oppitunnille”. Ope-tuslapsikoulun kolmannen vuoden viimeiset kurssit ovat käynnissä.

Opettajassa ei ole vika, kun kaksi opetuslasta, veljekset Jaakob ja Jo-hannes, Sebedeuksen pojat, tulevat Jeesuksen luokse ja siirtyvät Jumalan Pojan kuolemasta ja ylösnouseuk-sesta pidetyn oppitunnin jälkeen hankkimaan itselleen etuja tulevassa valtakunnassa. Tässä vaiheessa vielä opetuslapset us-kovat Kristuksen kuninkuuteen ja haluavat olla saa-massa siitä osansa, mutta kohta he kaikki juoksisivat Jeesuksen vangitsi-joita karkuun. Kysymys ei ollut tava-ton ja muutkin ovat samaa aihetta pohtineet. Kysymyksen suoruus ja röyhkeys aiheuttaa närää toisissa. Pietari on vähän aikaisemmin kysy-nyt, mitä saamme siitä (palkkiota) että o-lemme seuranneet sinua. (En-nen Getsemanea Pietari vielä tahtoo korostaa uskollisuuttaan - ”vaikka muut kieltäisivät...”.) Nyt vain jatketaan samasta aiheesta. Näin alkuseurakunnan tulevat tukipylväät Pietari, Jaakob ja Johannes palau-tetaan maan pinnalle ja heille ope-tetaan seurakunnallisen johtajuuden periaatteita. Seurakunnassa suurin on se joka palvelee ja arvok-kainta on uhrautua toisten edestä. Näin Her-

Saarna Kartta

P. Marian kirkon alttari. Boden. Kuva:VP

8

rakin tulisi tekemään ja opetuslapsilta odotetaan samaa.

ιχθυς

1. paastonajan sunnuntai (Invo-cavit)Jeesus, kiusausten voittajaMark. 1: 12-13

“Henki ajoi Jeesuksen autiomaa-han. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja en-kelit pitivät hänestä huolta.”

Aikanaan kysyttiin, miksi Juma-lan töytyi tulla ihmiseksi. Anselm Canterbulryläinen kirjoitti aiheesta kirjankin, jossa hän esitti ajatuksen Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatimasta sovituksesta ja ajatuksen tämän sovituksen toimittavasta ju-mal'ihmisestä.. Samaan aiheeseen liittyy myös tämän sunnuntain tekstin äärellä nouseva kysymys, miksi Jee-suksen täytyi joutua Perkeleen kiu-sattavaksi erämaassa? Tähän antaa meille vastauksen sunnuntain episto-lateksti: ”Armollisen Jumalan tahto oli, että Jeesuksen oli kärsittävä ku-olema jokaisen ihmisen puolesta. Niinpä hänen oli tultava joka suht-eessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Hepr. 2: 9, 17-18 )

Jumalan suunnitelmassa kaiken takana oli syntien sovittaminen uhraamalla Jeesus ihmisten sijasta. Kyetäkseen suorittamaan uhrin hänen tuli tulla ”joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi”. Veljiensä kaltaiseksi tulemisen tarkoitus ei ollut ainoas-taan kyky suorittaa uhri. Sen tarkoi-tuksena oli myös vaikuttaa Jeesuksen ylimmäispapillisen viranhoidon sisältöön. Heprealaiskirjeen kohtaa mainitsee ominaisuudet armahtava ja uskollinen.

Markuksen evankeliumissa sano-taan, että Henki ajoi Jeesuksen erämaahan. Sana ajoi on kreikan kie-lessä ekballoo, heittää, pakottaa, ajaa, jättää. Tekstiyhteys antaa aihetta nähdä tapahtuman jopa voimakkaana pakottamisena tai heittämisenä. Jee-suksella ei ollut muita mahdollisuuk-sia, Jumalan Henki otti hänestä val-lan ja vei hänet erämaahan. Tämä tapahtui sen jälkeen kun Henki oli laskeutunut hänen ylleen kyyhkysen muodossa Jeesuksen kasteen yhtey-dessä. Henki otti aktiivisesti osaa Jeesuksen tehtävään syntien sovitta-jana ja sijaisuhrina. Ensimmäisenä tehtävänä oli läpäistä itsensä Per-kleen asettamat kiusaukset..

Henki tahtoi tehdä Jeesuksesta armahtavan ylipapin. Armahtavaksi ihminen tulee, kun hän joutuu samoi-hin koetuksiin kuin toisetkin. Hän saa kokemustensa kautta nähdä, miten herkästi ihminen lankeaa ja voi jou-t u a e k s y k s i i n . U u d e n l i i t o n ylimmäisenä pappina Jeesus osaa armahtaa veljiään ja sisariaan, jotka joutuvat Perkeleen ansoihin. Armoa ja armahdusta tarvitaan niille, jotka lankeavat. Ilman lankeamisia ja heikkoutta ei tarvittaisi armahtamista. Kristuksen koulutus erämaassa on rohkaisu meille lankeavaisille pai-menille ja seurakuntalaisille siitä, että meillekin on armo.

Vaikka tekstissä ei sitä suoraan mainita, emme tee väärin, jos kat-somme Jeesuksen joutuneen näihin ensimmäisiin kiusauksiin, jotka voi-daan nähdä hänen pääkiusauksinaan, sen vastakuvana, mitä paratiisissa tapahtui. Tähän ajatukseen johdattaa Roomalaiskirjeen viides luku. En-simmäiset ihmiset, Adam ja Eeva, joutuivat kiusauksiin, Saatanan aset-tamaan hengelliseen ansaan. He eivät siitä selvinneet, vaan katsoivat Saata-nan tarjoaman raamatunselityksen paremmaksi kuin sen, mitä Jumala oli sanonut. He vaihtoivat sanan tulkin-taan ja vetivät ihmiskunnan ylle ran-gaistuksen. ”Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska

kaikki ovat tehneet syntiä.” (Room. 5:12).

Jeesuksen kiusauksissa oli sama juoni. Hänelle esitettiin Jumalan sanan kohtia, joiden perusteella hänen tahdottiin tekevän eri asioita. Teot olisivat olleet ikään kuin sanan testaamista. Se taas olisi ollut epäuskon syntiin lankeamista. Kaikki näytti hengelliseltä ja raamatulliselta, onhan Jumalakin kehottanut koette-lemaan hänen uskollisuuttaan (Mal. 3:10). Erämaan tapauksissa se olisi k u i t e n k i n m e r k i n n y t s a n a n k i e l t ä m i s t ä j a t u l k i n n a n hyväksymistä. Jeesus Jumalan Poika olisi langennut samaan lankeemuk-seen kuin ensimmäinen Adam. Jeesus ei kuitenkaan langennut. Hän käänsi l a n k e e m u s t e n h i s t o r i a n suunnan.”Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ih-misen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.” (Room. 5:15).

Jeesus, toinen Adam, ei langen-nut. Näin hän tuli uskolliseksi ylimmäiseksi papiksi. Uskollisuus on uskol l i suut ta lähet tä jä l leen ja lähettäjän määrittelemälle tehtävälle. Saatana yritti määritellä tehtävää uudelleen kuten paratiisissakin ja saada Jeesusta juoneen mukaan, mutta hän ei langennut. Hänen voi-mansa oli Jumalan kirjoitettu sana. Hän ei alkanut keskustella ja poh-diskella saatanan kanssa. Hän ei ve-donnut edes omaan asemaansa Juma-lan Poikana, vaikka hänkin on sanan lähde ja ”kirjoittaja”, vaan perus-tautui siihen sanaan, jonka hän on kerran antanut ihmisille. Tätä on usk-ollisuus.

Saarna Kartta

9

Tien vieressä istuu monta sokeaa raukkaa, jotka huutavat, vaikka suruton kansa käskee heidän vaieta. Enemmän on kuitenkin niitä, jotka eivät huuda ollenkaan, vaikka he kuule-vat, että Jeesus Nasaretilainen kulkee ohi. Muutamat sokeat raukat kuulevat kyllä kohun, kun väki- joukko pelkkää uteli-aisuuttaan seuraa Jeesusta, mutta he eivät silti huuda häntä avuksi. Toiset taas kuulevat, että Jeesus Nasaretilainen kulkee ohi, mutta huutavat vasta sitten, kun Jeesus on mennyt niin kauas, ettei hän kuule heidän surkeaa huutoaan. Kuka tietää, kuinka kauan Jeesus Nasaretilainen on kuuloetäisyydellä. Kenties hän on mennyt jo niin kauas, ettei hän enää kuule sokean raukan huutoa.

Huuda nyt, sokea raukka, ennen kuin Jeesus menee ohi ja ennättää niin kauas, ettei hän enää kuule huutoasi. Huuda nyt, sokea raukka, kun hän on vielä kuuloetäisyydellä. Pian hän menee meidän kiittämättömyytemme tähden niin kauas, ettei huuto enää kuulu.

Jeesus, Daavidin poika, armahda tätä sokeaa raukkaa! Avaa hänen silmänsä, että hän saisi näkönsä, ennen kuin hänelle tulee ikuinen sokeus. Kuule, sinä suuri Silmälääkäri, kaikkien sokeiden raukkojen huuto: Isä meidän, joka olet tai-vaissa.

Laskiaissunnuntaina 1853

LaestadiusHUUDA JEESUSTA AVUKSI

Saarna Kartta

10

”T

MIKÄ ON JUMALANPALVELUS?

/Pyhäkön Lamppu

Saarna Kartta

11

Liitonarkki“Liitonarkista käytetään VT:ssa sanaa aron, laatikko,

arkku. Samaa sanaa käytetään Joosefin ruumisarkusta, 1 Moos 50:26, ja raha-arkusta, 2 Kun 12:10. Vastaava kreik. sana kibotos, käytetään myös Nooan arkista.” IRTArmoistuin

“Armoistuin, hepr. kapporat, “peite” (sanasta kapar, peittää, kattaa) kreik. hilasterion, (sanasta hilaskestai, sovittaa, kohdella armollisesti), oli liitonarkin kansi. Nimitys armoistuin on peräisin Lutherin raama-t u n k ä ä n n ö k s e s t ä ( s a k s . G n a d e s t u h l ) ” . IRT

Liitonarkku ja armoistuin oli kullalla päällystetty. Armoistuimen päällä oli kaksi enkelihahamoa “varjosta-massa armoistuinta”. “Arkissa” säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut (Hpr. 9:4).

Luther on kääntänyt sanan yhdistämällä sanan kreik-kalaisen (septuaginta) ja heprelaisen merkityksen hi-enolla tavalla. Arvokas näkökulma on myös se, että ar-moistuin oli kansi, jolle on pirskotettu sovitusuhrin verta. Se ikäänkuin peitti lain vaatimuksen. On myös merkille pantavaa, että ihmisen silmien edessä ei ollut laki, vaan anteeksiantamus ja sovitus. Laki oli peitetty ja kätketty armon alle. Armonistuin Vanhan liiton jumalanpalveluksessa

Jumala oli saatänyt armoistuimen ilmestymisensä paikaksi. Jumalan kunnian kirkkaus laskeutui pyhäkön ylle ilmestysmajan vihkijuhlassa. Kirkkaus oli koko ma-jan yllä ja sen nouseminen ja laskeutuminen oli merkki kansalle pysähtyä tai jatkaa vaellusta. Ylimmäisellä pa-pilla oli lupa vain kerran vuodessa astua liitonarkin luokse toimittamaan sovitus, nimittäin suurena sovi-tuspäivänä. (3. Moos. 16:11-22). Sovitus toimitettiin “seurakunnan” tuomilla kahdella kauriilla ja yhdellä oinaalla. Kauriit olivat syntiuhriksi ja oinas polttouhriksi.

Papin lähestyessä liitonarkkia hänen tuli ensin sy-tyttää arkin edessä oleva hiilipannu ja panna hiilien päälle suitsukeuhri. Suitsutuksen savu “pilvenä peitti ar-moistuimen”. Sen tarkotuksena oli suojella pappia ku-olemalta. Tämän jälkeen hän pirskotti sormella oman syntiuhrimullikkansa verta armoistuimen etupuolelle. Saman hän teki sitten myös kansan tuoman syntiuhri-kauriin verellä. Veri sovitti armoistuimen ja lainarkin ja koko pyhäkon ja papit sekä lopuksi myös koko kansan.

Pappi luki kansan synnit kauriin kannettavaksi. Synti oli siis mahdollista siirtää pois toisen kannettavaksi (vrt. Johannes Jeesuksesta, “Katso Jumalan karitsa...”). Ylimmäinen pappi asetti kätensä toisen syntiuhrikauriin “pään päälle” ja tunnusti siinä israelilaisten “pahat teot, rikkomukset... olipa heillä mitä syntejä tahansa”. Näin hän “pani ne” kauriin päälle “kannettavaksi”. Kauris kan-toi synnit “autioon seutuun”. Synti siirrettiin pois kansalta ja vietiin erämaahan (21-22) Sovituspäivän tarkka viettäminen oli “säädös” siitä, että “te [näin] to-imitatte israelilaisille sovituksen kaikesta heidän syn-neistänsä kerran vuodessa” (3 Moos:16:11-22). Säädök-senä se perustui Jumalan käskyyyn ja valtaan. Israelilais-ten oli se toimitettava liittosopimuksen tähden. Jumala tahtoi antaa kansalle synnit anteeksi juuri tällä tavalla. Siksi sovituspäivän vietto määrättiin säädöksellä.

“Ja siinä minä ilmestyn sinulle ja puhun sinulle armois-tuimelta, niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat lain arkin päällä, kaiken sen, minkä minä sinun kauttasi is-raelilaisille säädän.”. (2 Moos. 25:22). “Ja kun Mooses meni ilmestysmajaan puhumaan Herran kanssa, kuuli hän äänen, joka puhutteli häntä lain arkin päällä olevalta armoistuimelta, molempien kerubien väliltä; ja Herra puhui hänelle.” (4 Moos. 7:89)

“Ja Sana tuli lihaksi ja me katselimme hänen kirkkaut-tansa, senkaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältä. Ja hän oli täynnä armoa ja totuutta” (Joh. 1:14); "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'? (14:9)

Liitonarkki ja armo-istuin

Saarna Kartta

12

Sovituspäivä liittyi olennaisesti armois-tuimeen. Sen äärellä toimitettin Vanhan liiton seurakunnan perustava sovitus.

Armoistuimemme Jeeesus Kristus

“Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut ar-moistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.” (Room. 3:25).

Uuden liiton armotaloudessa armois-tuimen tarpeen lähtökohta on sama kuin Vanhassakin liitossa. Synti ja synnin sovitus oli armoistuimen tarpeen syy. Ihmisen synti vallitsee ihmisessä myös uuden liiton aikaan ja siksi tarvitaan armoistuinta.

Uudessa liitossa samoin kuin vanhassakin armoistuin on jumalanpalveluksen keskus. Sen luo tullaan, sitä koh-den kumarretaan ja siinä Jumala ilmestyy kansalleen. Vanhassa liitosssa leirissä oleva väki osallistui telttamajan uhriin kääntymällä kohti tabernaakkelia. Myös Daniel rukoili Babyloniassa kädet koholla kohti Jerusalemin temppeliä. Uudessa liitossa me tunnustamme Tuomaksen tavoin “Minun Herrani ja minun Jumalani” ja opetuslas-ten tavoin kumarramme ylösnoussutta Kristusta (Matt. 28:17) ehtoollisleivässä ja viinissä sekä ja nousemme sei-somaan hänen sanaansa luettaessa. Tämän lisäksi armois-tuimella on molemmassa liitossa sama vaikutus - siinä Jumala sovittaa ihmisten synnit. Jumala on molemmassa suvereeni toimija. Uuden ja vanhan liiton armoistuimen ero on siinä, että uudessa armoistuin on persoona, Juma-lan Poika Jeesus Kristus. Se ei ole enää esine ja paikka, jossa Jumala ilmestyy, vaan Jumala itse.Armoistuimessa laki ja evankeliumi

Mooseksen kirjan kuvassa on lain taulut ja “sovituk-sen kansi” eli armoistuin liitetty samaan esinekok-onaisuuteen. Lain kirja liitonarkin sisällä osoittaa Juma-lan tahdon ja pappi tunnustaa armoistuimen edessä kaikki ne rikkomukset, mitä kansa on Jumalan tahtoa eli liiton kirjaa vastaan tehnyt. Veri toimittaa sovituksen, ettei py-hän Jumalan kiivaus tuhoa ihmistä, niin ylimmästä pappia kuin sitten epäilemättä myös koko kansaakin. Veri on evankeliumi, joka todistaa sovituksen tapahtuneen.

Liitonarkin ja armoistuimen sijoittelussa voidaan nähdä myös kuinka evankeliumi vallitsee lakia. Evankeli-umi on lakia suurempi voima, niin ettei laki voi tuhota sitä, joka on sovitettu evankeliumilla. Ylimmänen pappi jäi eloon niin kuin kansakin. Huomaamme myös kuinka evankeliumi ei syrjäytä lakia. Sitä ei hylätä tai panna pois sitä Jumalan luota, vaan myös silloin, kun sovitus on ta-pahtunut, molemmat ovat yhä Jumalan luona entisillä

paikoillaan. Ainoa mikä on siirtynyt pois on syntiuhri-kauriin pois kantamat synnit.

Syntien poiskantaminen kertoo siitä, että synti on seurakunnassa olevaa “vierasta tavaraa”, mikä täytyy kul-jettaa pois. Kasteen vesi on sen jo upottanut kuolemaan Kristuksen kanssa (Room. 6) ja huuhtoo sitä väkevän vir-ran tavoin pois kristityistä. Valmiiksi se ei kuitenkaan tule tässä elämässä, sillä “kaste ei ole lihan saastan pois riisumista, vaan hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa” (1 Piet. 3:21).

Uudessa liitossa Jumalan lakikirja ei ole ainut “kirja” joka on Jumalan edessä. Jumala on tehnyt Kristuksen ver-ellä kirjoitetun uuden liiton, joka ei ole enää lakiliitto, vaan “armoliitto”. Se kirja on nimeltään Karitsan elämän kirja ja se kirja ratkaisee pelastuksen (Ilm. 13:8; 20:15). Uutta uhrikaritsaa ei tarvitse enää uhrata joka vuosi, vaan Jumala on antanut kertakaikkisen uhrin Kristuksessa, joka puhdisti taivaalliset pyhäköt ja toimitti sovituksen. Hän on meidän rauhamme.Liitonaarkku kadonnut

On hyvin epätodennäköistä, että liitonarkku olisi ollut enää Jeesuksen aikaan temppelissä. Arkku oli useasti kul-jetettu sotiin mukaan ja se oli myöhemmin ryöstetty, to-dennäköisesti pohjoisten valtakuntien ja Egyptin liittou-man toimesta. Uhritoimitus voitiin joka tapauksessa vi-ettää ilman liitonarkkiakin, sillä näin oli tehty myös patri-arkkojen aikaan.

Liiton arkin olinpaikasta ja “löytymisestä” liikkuu toinen toistaan innokkaampia arvioita. Joka tapauksessa on selvää, että enää liitonarkilla ei ole muuta kuin histori-allista arvoa. Jumalanpalveluksen aloittaminen sen ympärillä uhreineen olisi epäjumalanpalvelusta, joka syr-jäyttäisi Messias Jeesuksen toimittaman uhrin.

VP

Vasemmalla pakkosiirtolaisuuden jälkeen jälleenrakennettu Salo-monin temppeli. Huomaa pohjapiirroksen ristikuvio. Oikealla Hero-deksen rakentama laajennus. Herodes on poistanut ristin.

Saarna Kartta

13

PenH  Laasonen:  Suomen  kirkon  historia,  osa  2.  s.  318-­‐319.

HISTORIAN SIIPIEN HAVINAAPiispa Fahlenius moittii vuonna 1739 “yksinkertaista kansaa” neljästä harhakäsityksestä. Puhdasop-pisuuden ajan papiston tila oli tuolloin vielä parempi. Miten tänään? Näyttäisi siltä, että tänä päivänä osat voisi vaihtaa ja moittia “yksinkertaista papistoa” näistä harhakäsityksistä. Listaa voisi jatkaa ja lisätä papiston rinnalle vielä “yksinkertaiset piispat”.Kirjoitus on mielenkiintoinen osoitus luterilaisen puhdasoppisuuden eli “ortodoksian” herätyshenki-syydestä.

Saarna Kartta

14

MUUT LEHDET:Saarna Kartta

Päivämies  2/2012

USKO JA ELÄMÄ: PAPPEUDESTA – YHTEISESTÄ PAPPEUDESTA ERITYISESTI

Kysymys pappisviran avaamisesta naisille ratkaistiin kirkossamme 1980-luvun puolivälissä miehen ja naisen välistä tasa-arvoa koskevana kysymyksenä. Vuosikym-meniä kestäneiden keskustelujen pääkysymykseksi nousi, tulisiko oikeus pappeuteen kuulua tasa-arvoisesti yhtä hy-vin naisille kuin miehillekin. Ratkaisulla tahdottiin poistaa naispappeuden ongelma kirkostamme. Ongelma jäi kuitenkin elämään, ja siitä on seurannut monia vaikeita lisäkysymyksiä kirkkomme elämässä. Myös tasa-arvokeskustelu on jäänyt elämään ja noussut esiin viime aikoina jossakin määrin myös vanhoillislestadiolaisuuden piirissä....Kristuksen pappeus

...Keskustelussa pappisvirasta tulisi palata lähtöruu-tuun ja ottaa pohdintaan Kristuksen pappeus ja siitä tehtävät päätelmät. ...

...Jeesuksen kaste Jordanilla oli hänen kutsunsa ja vihkimyksensä ylipapin virkaan sovittamaan kaikkien ih-misten synnit. Tästä kutsumuksesta seurasi, että Henki vei Jeesuksen Jordanilta autiomaahan paholaisen kiusatta-vaksi. Hän joutui kaikessa kiusattavaksi samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä (4:15). Jeesuksen kiusauk-set huipentuivat rukoustaistelussa Getsemanessa. Se tais-telu oli hänen uhrirukouksensa, joka kuultiin, koska hän kuuliaisuudessaan taipui Jumalan tahtoon. Vaikka hän oli Jumalan Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Näin hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja kaikille niille, jotka ovat hänelle kuuliaisia. Hän oli Jumalan asettama ylipappi Melkisedekin järjestyksen mu-kaan (Hepr. 5:7–10).Kristittyjen yhteinen pappeus

Paavali opettaa, että kaikki jotka uskovat Kristukseen ovat Jumalan lapsia. Osallisuus Kristuksen pappeuteen on kaikille uskoville yhteinen, kristittyjen yhteinen (yleinen) pappeus. Niin kuin Kristuksen pappeudesta oli näkyvänä osoituksena Pyhän Hengen laskeutuminen hänen päälleen kyyhkysen muodossa, niin myös kristittyjen yhteisen pap-peuden sinetti on Pyhä Henki. Yhteinen pappeus on Pyhän Hengen pappeutta, joka pohjautuu Kristuksen pappeuteen Melkisedekin järjestyksen mukaan.

...Henki, joka kaiken vaikuttaa, on yksi ja sama. Niin myös saman Hengen armolahjat ovat yhtä arvokkaina tasa-arvoiset, vaikkakin ne ovat erilaiset. Erilaisuus ei kuitenkaan tarkoita eriarvoisuutta, koska on kysymys yh-destä ja samasta Hengestä. Lahjojen erilaisuus ja moni-naisuus on rikkautta. Jumala on kutsunut uskoviaan to-imimaan yhdessä ja samassa Hengessä mutta erilaisissa tehtävissä. ”Kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa – – Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat sekä paimenet ja opettajat, varustaakseen kaikki

s eu rakunnan j ä sene t palvelutyöhön, Kristuk-s e n r u u m i i n r a k e n-tamiseen” (Ef. 4:7,12).

Kristuksella yksin on h a l l u s s a a n k a i k k i e n näiden armolahjojen run-saus. Hän jakaa niitä uskovilleen seurakunnassa niin kuin tahtoo, seurakuntansa rakentumiseksi uskossa ja rakkaudessa. Hän kutsuu niiden käyttäjiksi uskoviaan Jumalan sanan järjestyksen mukaisesti, oman esikuvansa mukaisesti. Kristuksen esikuvan tulisi olla lähtökohta ke-skustelussa pappisvirasta.Herran käsky

Raamatun opetukseen Pyhän Hengen armolahjoista ei sisälly ainoastaan lupauksia vaan myös rajoituksia. Tunne-tuin näistä lienee Paavalin lausuma opetus järjestyksen noudattamiseksi jumalanpalveluksessa: Naisen on sopima-tonta puhua seurakunnan ko-kouksessa (1. Kor. 14:34–35). Ohje kohdistuu opetuspuheeseen eli saarnaan, joka kuului seurakunnan kaitsijan eli papin tehtävään jumalanpalve-luksessa. Paavali vetoaa perusteluissaan siihen, että hänellä on ”Herran käsky” siitä, mitä hän kirjoittaa ju-malanpalveluksessa noudatettavasta järjestyksestä. Valitet-tavasti emme tunne lähemmin tämän ”Herran käskyn” sisältöä. Paavalin käyttämänä perusteluna se on mahdol-lisimman voimakas ja arvovaltainen, koska hänellä on siitä asiasta Herran sana.Päätelmiä

Kun pappeuden ongelmaa kirkossamme aikanaan rat-kaistiin, todettiin verrattain yksimielisesti, että Raamattu ei tunne naispappeutta. Erimielisyys seurasi keskustel-taessa niistä perusteista, joilla tämä Raamatun ajan tilanne tuli soveltaa tämän päivän tilanteeseen. Raamatulliset pe-rustelut olivat enemmistön mielestä käymättömät nykyai-kana. Uuden järjestyksen kannattajat vetosivat sukupuol-ten tasa-arvoon ja nykyajan uuteen ja täydellisempään tie-touteen ihmisestä. Mutta tunnemmeko vieläkään ihmisen olemuksen perimmäisiä salaisuuksia? Onko meillä pap-peuden ydinkysymyksissä niin paljon tietoa kuin Paa-valilla, joka tunsi Herran käskyn sisällön seurakuntavirko-jen hoitamisessa? Korinttilaisille riitti perusteluksi pelkkä viittaus ja vetoaminen Herran käskyyn. Kun oma tieto ja ymmärrys eivät enää riitä, auttaa usko ja luottamus Juma-lan sanaan eteenpäin.

Raamatun tulkinnan ja sen soveltamisen tie on osoit-tautunut mutkikkaaksi nykyaikana. Kirkko on perinteisesti kulkenut tietään opillisissa kysymyksissä kolmen tienvii-tan opastuksella: Tulee olla selvä Jumalan sana, jonka varaan rakennetaan. Ei tule rakentaa sen varaan, mistä Jumalan sanassa ei ole ilmoitusta. Ei tule tehdä ratkaisuja vastoin Jumalan sanaa.

Keijo NissiläKirjoittaja on teologian tohtori ja Oulun hiippakunnan entinen dekaani.

15

Info- och ett bönebrev om Rysslands mis-sionen 2011

LFF:s missionsarbete i Ryssland, hösten 2011

På hösten har vi besökt Jaama och Kupanitsa församlingar tre gån-ger. När vi besöker Jaama har vi huvudsakligen tre olika tillfällen till-sammans med församlingen samt hembesök. I Kupanitsa har försam-lingen fått en ny präst, Mihail. Mihail är ungefär 40 år gammal. Hans fru arbetar som kantor i Terijoki försam-ling. Mihail välkomnade oss varmt till sin församling, vi får gärna fortsätta vårt arbete i Kupanitsa för-samling. Vi har en gudstjänstpredikan och en katekestimme varje gång vi besöker där (6 gånger per år).

Ännu planeras en “julresa” med en mindre grupp till Jaama försam-ling. Under resan besöks också Ostluga ålderdomshem, Lesabirsa barnhem och möjligen andra ställen. Ritva Vuollo har planerat resan och verkar som koordinator. Den under-skrivne kunde inte ta del i resan pga andra arbetsuppgifter.

Jaama-prästen Anatoli avlägger nu bilkortsexamen. Han har också gjort en ansökan om att få eget pass.. Äntligen får vi börja planera hans besök i Jakobstadsnejden. Båda “pappren” vidgar hans möjligheter enormt att fungera som Herrens tjänare. Anatoli har varit en resurs som inte kunnat visa alla sina möjligheter. Vi får be att dessa nya möjligheter blir i flitigt i användning i framtiden.

Sibiriens prosteri har fått av myndigheterna i Karatusa lov att bygga en kyrka. Myndigheterna vi-sade också platsen för den nya kyrkan. Platsen är i stadens centrum. Staden har gett marken gratis till för-samlingen. Planen att bygga kyrkan har gått ett steg framåt. Vi får be, att det blir verklighet också finansiellt. LFF har inte ännu tagit någon ställning till Karatusas byggnadspro-jekt. Projektet finns ändå med på LFF:s hemsidor som frivilligt stödob-jekt.

Karatusa-församlingens präst heter Vitali Lutshagov. Han har fru och fyra barn. Altas laestadianer stö-der Vitalis verksamhet med förböner och även ekonomiskt. Vitali och hans medarbetare i Sibirien, pastor Joose Pitkänen är på besök i Skutnäs böne-hus 11.12. på Missionstillfälle på kvällen.

Video om rysslandsmissionenTidiare i år har Vesa och Tomas

Forsblom gjort en historik video om Rysslandsmissionens start. Vi sam-lades i Kållby bönehus för ett år se-dan med nästan alla de personer som var med som huvudansvariga då mis-sionen började. Diskussionen fil-mades och publicerades som DVD-film förra sommaren. I november 2011 har en ny grupp startat projektet att översätta dvd:n till svenska. Översättningen borde vara färdig om ungefär en månad.

Söndagskolor har möjlighet att brevväxla med ryska söndags-kolor

Sibiriens och Väst-Ingermanlands söndagskollärare har tackat ja till LFF:s ide om ömsesidig brevväxling och bönstöd mellan LFF:s böne-husens söndagskolor och Sibiriens och Väst-Ingermanlands söndagssk-olor. Förfrågan är skickad i början av november till bönehusens styrelser så att de kan besluta om saken. Vi önskar att de bönehus som har

möjlighet skulle komma med i verk-samheten.

Redan nu har somliga bönehus svarat ja till förfrågan. Brevväxlingen kan komma igång på våren 2012. Anu Saari har lovat att översätta breven.

Ungdomsläger med ryska ung-domar

Vi söker ungdomar som skulle vara intresserade att vara med och hjälpa till med rysslandsmissionen. Även ett ungdomsläger planeras. Om du är intresserad, ta kontakt med Vesa. Du kan även samla ihop en grupp vänner och ta kontakt.

Ur LFF:s hemsidorwww.lff.fi

MISSIONEN

Be för...-Jaama församligen och prästen Anatoli med familj.-Kupanitsa församling och prästen Mihail med familj.-Vitali Lutshagov med familj i Si-birien.-Jukka och Kristiina Paananen i St. Petersburg-Juha och Anu Saari med familj i Sibirien-byggplanerna för Karatusas kyrka-Vårens 2012 missionsresor med predikanter.-Söndagsskolarnas brevväxling-Historikvideon. Så att den skulle kunna tjänstgöra många intresserade.-planerna för ungdomslägret i Ryssland.

Saarna Kartta

16

Kirkon tutkimuslaitoksen tutkijan Kati Niemelän tutkimuksen yhteenveto. Niemelä yhteenveto perustuu hänen tutkimukseensa, jossa hän on haastatellut kirkon pappeja ja teologian opiskeijoita. Tutkimukset löytyvät KTK:n julkaisusarjoista.

Diasarja esitetty Perusta-lehden teolo-gisilla neuvottelupäivillä 2012.

Eräs tutkimus-tulos

Palmusunnuntain kirkkopäivät Ryt-tylässä 30.3.-1.4.

Mukana Timo Hämäläinen, Esko Murto, Mika Tuovinen, Johan Helkkula, Päivi Räsänen, Timo Keskitalo, Arvo Survo, Vesa Ollilainen, Miika Auvinen, Sirkka-Liisa ja Pekka Huhtinen, Santeri Marjokoorpi, Ida Jungner, Martti Pykkönen, Olavi Rimpiläinen, Teuvo Huhtinen, Peterr Silfverberg, Niilo Räsänen.

Ohjelma: www.paavalinsynodi.net

Anna lahja lukionsa tai ammattikoulunsa päättäneelle!Lahja, jonka nuori muistaa ja joka myös tukee hänen hengellistä elämäänsä ja kasvuaan.

OPISKELIJOIDEN JA NUORENMIELISTEN MATKA ISRAELIIN 5.-12.6.2012Matkan reitti kulkee Jaffasta pitkin Välimeren rannikkoa Karmel vuorelle. Käymme Akkossa sekä ajamme Nasare-tin kautta Tiberiaan järvelle. Vietämme kaksi päivää TIberiaassa, uimme paljon ja käymme laivamatkalla, Kaper-naumissa ja kuumilla lähteillä. Jatkamme matkaa Jordania seuraten Kuolleelle Merelle uimaan ja kiipeämme Masa-dan linnoitukselle taikka käymme Daavidin putouksilla vilvoittelmassa. Jerusalemissa vietämme kaksi päivää ja käymme mm. iltakävelyllä valokuvaamassa Pyhää Kaupunkia.Myös aikuiset ja vanhukset ovat tervetulleita!Matkan järjestäjä: ToiviomatkatVesa Pöyhtäri, 044-2175410, vpoyhtari@hotmail.comHinta 1295, puolihoidolla.

Ilmoittautuminen 2.3. mennessä.

Saarna Kartta