helsingin taidemuseo fi

LUMOAVAT LELUT

TAryn siMOnin VALOKUViA • KLUUVissA HEPPATyTÖn HOUrEiTA

HELSINGINTAIDEMUSEO FI

TEnnisPALATsi

MEiLAHTi

KLUUVin GALLEriA

01 2012

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 2

SISÄLLYS

03

05

10

PÄÄKIRJOITUS ledare • leader

LeIKKI nyT, aIna Ja KaIKKIaLLaMiksi leikki on ihmisille välttämätöntä?

TyTTöJen Ja POIKIen LeLUTAsiantuntijoina Raisa Cacciatore ja Sara Sundell

InTOhImOna LeLUJen KeRÄILyVirpi Vihervän ja Pertti Jarlan kokoelmien aarteet

LemPeÄSTI PIIKITTeLevÄ PIeRRIcK SORIn

SeKaannUKSIa Ja TULKInTaaTaryn Simonin valokuvat ja tekstit

UUTTa JULKISTa TaIdeTTa Lapset Anne Meskanen-Barmanin teoksen äärellä

aIdan TaKana TaPahTUUKolumni

hePPaTyTön hOUReeTWilma Hurskaisen uusi kuvasarja Kluuvin galleriassa

POImInTOJa OSTOSKORISTa Jenni Eskolan sadat piirrokset samasta kuvasta

PedaPRILLIT Museolehtori pohtii

UUdenmaan TaIdemUSeOIden nÄyTTeLyTaRJOnTaa

nÄyTTeLyT nyT

OhJeLmISTO

TULevaT nÄyTTeLyT

TIeTOJa TaIdemUSeOSTa

LeKfULLheT KRÄveR SJÄLvKÄnSLaTove Appelgrens kolumn

19 28

Taiteilija Keith Haringin suunnittelema vedettävä koira, valmistaja Vilac, 1990.

© C

ourt

esy

Tary

n S

imon

, Gag

osia

n G

alle

ry /

Alm

ine

Rec

h G

alle

ry

14

24

Velociraptorvalmistaja Schleich, 2002

My Little Ponyvalmistaja Hasbro, n. 2005

Felix-kissavalmistaja Dean’s Rag Book Co, 1919 jälkeen

Lentävä lautanenJapani, n. 1950-1960

© Musée des Arts Décoratifs, Ranska

© Photo Les Arts Décoratifs/ Jean Tholance

Kustantaja: heLSInGIn TaIdemUSeO Ansvarig utgivare: heLSInGfORS KOnSTmUSeUmPäätoimittaja • Chefredaktör: Janne GaLLen-KaLLeLa-SIRÉnVastaava toimittaja • Ansvarig redaktör: KaTJa IKÄLÄInenToimittajat • Redaktörer: nanne RaIvIO, SaTU OKSanen, TITTa hÄKKInenToimitusryhmä • Redaktion: eLIna LeSKeLÄ (kokoelmat), eRJa PUSa (näyttelyt), KaRRI BUcheRT (tiedotus), KaISa KeTTUnen (asiakaspalvelu)Graafinen suunnittelu • Grafisk design: SamULI vaLKama Taitto • Layout: aRJa KIISSeLI Painosmäärä • Tryckupplaga: 15 000Painopaikka • Tryck: eURa PRInT Oy, 2012 ISSN: ISSn-L 1799-2419, ISSn 1799-2419 (Painettu), ISSn 2242-3788 (verkkolehti)Toimitus: heLSInGIn TaIdemUSeO, PL 5400, 00099 heLSInGIn KaUPUnKI. Redaktion: heLSInGfORS KOnSTmUSeUm, PB 5400, 00099 heLSInGfORS STad. Lehden palautteet: heLSInGIn TaIdemUSeO / KaTJa IKÄLÄInen, PL 5400, 00099 heLSInGIn KaUPUnKI tai [email protected] på tidskriften: heLSInGfORS KOnSTmUSeUm / KaTJa IKÄLÄInen, PB 5400, 00099 heLSInGfORS STad eller [email protected] www.helsingintaidemuseo.fi

HOK-Elanto on Helsingin taidemuseon pääyhteistyökumppani

28

25 303132

HELSINGINTAIDEMUSEO FI

LELUn LUMO

16

TAryn siMOn

26

27

Seuraava Helsingin taidemuseo.fi -lehti ilmestyy toukokuussa 2012. Lehteä on jaossa mm. Helsingin taidemuseo Tennispalatsissa ja Meilahdessa sekä Kampin metroasemalla.

3435

© P

hoto

Les

Art

s D

écor

atifs

/Jea

n Th

olan

ce

Larry Mayes, sarjasta Viattomat, 2002.


HELsinGiLLä On Tänä VUOnnA AiHETTA OLLA yLPEä iTsEsTään: pääkaupunki juhlii 200-vuotista historiaansa ja nauttii World Design Capital 2012 -nimityksen mahdollistamasta tapahtumien kavalkadista.

HELsinGin TAidEMUsEO On jUHLissA MUKAnA monin tavoin. Taide-museo osallistuu kaupungin historialle merkittävän, Senaatintorilta Kallion kirkolle ulottuvan Unioninkadun juhlistamiseen tilaamalla taiteilija Oona Tikkaojalta tilapäisen teoksen, joka sijoitetaan Siltasaaren-kadulle Hakaniemeen. Tämän lisäksi kaksi vuoden kansain- välistä suurnäyttelyä Tennis- palatsissa kuuluvat WDC-vuoden viralliseen ohjelmistoon: keväällä leikkimisen historiasta kertova Lelun Lumo -näyttely jasyksyllä ihmisen tulevaisuutta pohdiskeleva Happy End? -näyt-tely.

KEVäT KUULUU TEnnisPALATsissA siis LEiKiLLE. Taidemuseossa on esil-lä yli seitsemänsataa lelua ja taideteosta tuhannen vuoden ajalta. Pariisin Grand Palais’n kanssa yhteistyössä tuotettu Lelun lumo -näyttely osoittaa, miten monia ulottuvuuksia leikkimiseen sisältyy lelujen designista niiden välittämiin roolimalleihin.

LEiKKiä PidETään yLEEnsä LAPsiLLE kuuluvana touhuiluna, mutta itse asiassa se on meidän kaikkien elämälle olennaista ja tärkeää. Filosofian tohtori, leikintutkija Marjatta Kalliala väittää tässä lehdessä julkaistussa artikkelissaan, että kulttuurin elinvoimaisuus on riippuvainen leikistä. Eläinten pennut ja lapset leikkivät luontaisesti. Mutta kuinka me aikuiset osaisimme hellittää järkiperäisen, tehokkaasti tavoitteellisen toiminnan kahleita? Taide on yksi tapa antaa mielikuvituksen leikkiä vapaasti. Sen pa-rissa voimme hullutella ja eläytyä ennakkoluulottomasti.

TAidE VOi MyÖs TUOdA Esiin KArVAiTA TOTUUKsiA. Meilahden taide-museossa amerikkalainen nuori valokuvaaja Taryn Simon paljastaa asioita ja paikkoja, joihin kätkeytyy jotakin yllättävää tai joihin tavallisilla ihmisil-lä ei ole pääsyä. Simon on kuvannut muun muassa elinkautista rangaistus-ta istuvia tai kuolemaantuomittuja vankeja, jotka on vapautettu DNA-tes-tien osoitettua heidän olevan syyttömiä. Hän on myös päässyt kameransa kanssa New Yorkin JFK:n lentokentän tullivarastoon, johon on kerätty mat-kustajilta takavarikoituja tavaroita ja ruokia.

HELsinKi On ELäVä jA KAnsAinVäLisEsTi AKTiiVinEn taide- ja kulttuuri-kaupunki. Taidemuseolla on oma roolinsa tässä tapahtumien alati uudistu-vassa ketjussa. Toivon teidän nauttivan taidemuseoidemme monipuolises-ta näyttelyohjelmasta. Nauttikaamme myös koko kaupunkiin, sen kaduil-le, puistoihin ja rakennuksiin levittäytyneistä julkisista taideteoksista. K

uva:

Päi

vi A

nita

Ris

tell

TAiTEEn jA dEsiGnin jUHLAA HELsinGissä

Janne GaLLen-KaLLeLa-SIRÉnTaidemuseon johtaja

Taide on yksi tapaantaa mielikuvituksen leikkiä vapaasti.


Öve

rsät

tnin

g: D

itte

Kro

nstr

ömLEDARE • LEADER

KOnsT OcH dEsiGn firAs i HELsinGfOrsJanne GaLLen-KaLLeLa-SIRÉnKonstmuseets chef

A cELEbrATiOn Of ArT And dEsiGn in HELsinKiJanne GaLLen-KaLLeLa-SIRÉndirector, helsinki art museum

i år HAr HELsinGfOrs sKäL ATT VArA sTOLT ÖVEr siG sjäLV: huvudstaden firar sin 200-åriga historia och njuter av den kaval-kad av evenemang som möjliggörs av utnämningen till World Design Capital.

HELsinGfOrs KOnsTMUsEUM dELTAr i fEsTEn på många sätt. Konstmuseet medverkar i firandet av Unionsgatan, som sträcker sig från Senatstorget till Berghälls kyrka och är viktig för stadens historia, genom att beställa ett temporärt verk av konstnären Oona Tikkaoja. Det ska placeras på Broholmsgatan i Hagnäs. Utöver det ingår Tennispalatsets två internationella storut-

ställningar i WDC-årets officiella program: i vår presenterar utställningen Lekens förtrollning lekan-dets historia och i höst kommer utställningen Happy End? med reflek-tioner kring människans framtid.

VårEn i TEnnisPALATsET är såLEdEs äGnAd åT LEKEn. Konst-museet ställer ut över 700 leksaker och konstverk från en tids- period på över tusen år. Utställningen Lekens förtrollning, som producerats i samarbete med Grand Palais i Paris, visar hur mån-ga dimensioner lekandet har, från leksakernas design till de roll-modeller som de förmedlar.

ATT LEKA AnsEs i ALLMänHET VArA nåGOT sOM bArn HåLLEr på med men i själva verket är det väsentligt och viktigt i allas liv. Filosofie doktor och lekforskare Marjatta Kalliala vidhåller i sin artikel i den här tidningen att kulturens livskraft är beroende av leken. Djurens ungar och barnen leker av naturen. Men hur skulle vi vuxna kunna släppa efter på vår rationella och effektivt resul-tatinriktade verksamhet? Konsten är ett sätt att låta fantasin leka fritt. Konsten låter oss släppa loss och fördomsfritt leva oss in i den.

KOnsTEn KAn OcKså KOMMA MEd biTTrA sAnninGAr. I Konstmuseets Mejlans avslöjar den unga amerikanska fotografen Taryn Simon fenomen och platser, som gömmer något överras-kande eller till vilka vanliga människor inte har tillträde. Simon har bland annat fotograferat fångar som dömts till döden eller livstid, men som frigivits efter att deras oskuld bevisats genom dna-test. Hon har också blivit insläppt med sin kamera i tullens lager på flygplatsen JFK i New York, där man samlat produkter och livsmedel som tagits i beslag av resenärer.

HELsinGfOrs är En LEVAndE OcH inTErnATiOnELLT AKTiV konst- och kulturstad. I den här ständigt nya kedjan av evene-mang har konstmuseet sin egen roll. Jag hoppas att ni njuter av våra konstmuseers mångsidiga utställningsprogram. Låt oss också njuta av de offentliga konstverk som spridit sig i hela staden, på dess gator, i parker och byggnader.

THis yEAr HELsinKi HAs rEAsOn TO bE PrOUd: the capi-tal is celebrating its 200-year history and enjoying a caval-cade of events made possible by its designation as World Design Capital 2012.

THE HELsinKi ArT MUsEUM is TAKinG PArT in many ways. The Museum will contribute to the celebration of Unioninkatu, the street running between the Senate Square and Kallio Church, and important for the history of the city, by commissioning artist Oona Tikkaoja to create a temporary artwork for Hakaniemi’s Siltasaa-renkatu. In addition, two of the year’s international exhibitions at the Tennis Palace are part of WDC’s official programme: in the spring, the exhibition Of Toys and Men about the history of play, and in the autumn, the exhibition that considers the future of humanity, Happy End?

sPrinG AT THE TEnnis PALAcE is GiVEn OVEr TO PLAy. Over seven hundred toys and artworks spanning over a thousand years will be on display at the Art Museum. The exhibition, produced in collaboration with the Grand Palais in Paris, demonstrates just how much is involved in play, from the design of toys to the role models it offers.

PLAy is UsUALLy THOUGHT Of As sOMETHinG cHiLdrEn dO, but in fact it is fundamental and important in all our lives. Dr Marjatta Kalliala, researcher on children’s play, claims in her ar-ticle in this magazine that cultural dynamism depends on play. Animal cubs and human children play naturally. But how could we as adults break loose from our rational, efficient and goal- oriented shackles? Art is one way we can let our imaginations play freely. In its company, we can have fun and lose ourselves without making judgements.

ArT cAn ALsO MAKE HArsH rEALiTiEs VisibLE. At the Meilahti Art Musem, the young American photographer Taryn Simon reveals things and places that hold surprises or that ordinary people can’t normally access. Simon has photographed, among other subjects, inmates doing life or on death row, who were freed after DNA-tests proved their innocence. He has also been given access with his camera to the customs warehouse at New York’s JFK Airport where goods and food confiscated from passengers are stored.

HELsinKi is A LiVELy And inTErnATiOnALLy AcTiVE hub of arts and culture. The Art Museum has its own role in this constantly replenishing series of events. I hope you enjoy the varied programme of exhibitions in our art museums. Let’s also enjoy all the public art spread throughout the city’s streets, gardens and buildings.

Art is one way we can let our imagi- nation play freely.

Konsten är ett sätt att låta fantasinleka fritt.

Tran

slat

ion:

Wit

Oy

/ Eev

a B

ergl

und


LEiKKi nyT,AinA jA KAiKKiALLA

Leikki on välttämätöntä: kulttuurin elinvoimaisuus on kiinni leikistä. Eläimet ja lapset leikkivät luonnostaan. Monen aikuisen leikkitaidot ovat sen sijaan ruostuneet. Se on harmillista, sillä leikki tuo tyydytystä ja mielihyvää elämään.

Lego System -laatikko, 1958.© Musée des Arts décoratifs/Jean Tholance

Teksti MArjATTA KALLiALA, filosofian tohtori, leikintutkija

LELUn LUMO


LELUn LUMO

Kalastaja-Martin, valmistaja Joustra, n. 1955. © Musée des Arts décoratifs/Jean Tholance

LEiKKiVä iHMinEn, homo ludens, kuvaa ihmisen olemusta osuvammin kuin viisas ihminen, homo sapiens. Näin väit-tää filosofi ja kulttuurihistorioitsija Johan Huizinga. Leik-ki on vanhempi kuin kulttuuri. Eläimetkin osaavat leik-

kiä, eikä niiden tarvinnut odottaa ihmistä oppiakseen leikki-mään. Me leikimme ja tiedämme leikkivämme. Olemme siis enemmän kuin järkiolentoja, sillä leikissä ei ole järkeä.

Kuitenkin juuri järjettömyys tekee leikistä tärkeää. Huizin-ga väittää, että inhimillisen kulttuurin ydin on leikissä. Hänen tulkintansa mukaan kulttuuria ensin leikitään, joten se syntyy leikin muodossa, leikkinä. Tämä ei merkitse vain sitä, että kult-tuuri olisi kehittynyt leikistä tai sille olisi varattu tärkeä rooli kulttuurielämässä. Leikki on olennainen ja välttämätön ehto kulttuurin kehittymiselle.

LEIkkI EI OLE pAkkOpULLAAMistä leikissä on oikein kysymys? Leikki on tuttu juttu missä ta-hansa kulttuurissa. Lapset oppivat leikkimään ennen kuin op-pivat puhumaan, ja kun he oppivat puhumaan, he puhuvat lei-

kistä itsestään selvänä asiana. Monet aikuiset ovat huonoja leik-kijöitä, mutta kuka tahansa aikuinen osaa puhua leikistä. Tut-kijat sen sijaan tuskailevat, koska leikkiä ei voi puristaa tiukan määrittelyn pakkopaitaan. Parempi onkin pohtia, mistä leikin tunnistaa leikiksi. Ranskalainen sosiologi Roger Caillois mää-rittelee leikin toiminnaksi, joka on vapaaehtoista ja erottuu muusta, tavallisesta elämästä. Lisäksi leikki on ennakoimaton-ta ja tuottamatonta. Leikissä voi korostua säännönmukaisuus tai kuvitteellisuus.

Leikkiin ei voi pakottaa, ei edes suostutella ilman että se me-nettää jotain olennaista itsestään. Leikin viehätys seuraa spon-taanista ja tiedostamattomasta sitoutumisesta. Kun leikki tem-paa mukaansa, leikkijän flow-elämys on väkevä. Virtauksen kokemukseen kuuluu välitön ilon ja riemun tunne sekä itsen, toiminnan ja ympäristön erottamattomuus. Väkisin ja väkinäi-sesti leikitty leikki ei sen sijaan ole leikkiä lainkaan vaan pakko- pullaa.

LEIkIN ENNAkOIMATTOMUUSLeikki erottuu muusta, tavallisesta elämästä, vaikka saakin sii-tä usein sisältönsä. On tärkeää erottaa, milloin leikitään ja mil-loin ei. ”Tämä on leikkiä” -viesti voidaan välittää leikkijältä toi-selle monin tavoin. Eläimet, kuten apinat, erottavat leikkitais-telun oikeasta ilmeiden ja eleiden avulla. Puhekykyiset leikkijät käyttävät lisäksi puhetaitoaan luodakseen yhteisen leikkimaa-ilman. ”Tää olis” ja ”se olis” aloittavat monen kuvitteluleikin.

Leikkiviestin ymmärtäminen on tärkeää, koska leikki ei ole määrätynlaista tekemistä vaan pikemminkin määrätynlaista suhtautumista. Tietokone on jollekin lelu ja tietokoneilu leik-kiä, toiselle taas yhtä tylsää kuin imuroiminen, vatsalihasliik-keet tai auton tankkaaminen. Vaikka aikuinen on lapsen kans-sa lattialla, hän ei aina leiki lapsen kanssa, ei ainakaan samaa leikkiä.

Pelissä ja leikissä ennakoimattomuus on tärkeää. Erehty-mätön ja yllätyksetön eteneminen väistämättömään lopputu-

Kuvitteluleikissä pitää olla tilaa vapaalle ja välittömälle oivallukselle,

keksimiselle ja muuntelulle.

Polly-nukke, valmistaja Bergamini, 1950-1960.© Musée des Arts décoratifs /Jean Tholance

© Musée

des

Arts d

écor

atifs

/Jean Tholan

ce


LELUn LUMO

lokseen sotii leikin luonnetta vastaan. Peli on pilalla, jos voittaja tiedetään etukäteen. Kuvitteluleikissä puolestaan

pitää olla tilaa vapaalle ja välittömälle oivallukselle, keksi-miselle ja muuntelulle.

EI vAIN OppIMISTALeikki ei ole tuottavaa toimintaa siinä mielessä, että se lisäisi menestystä ja vaurautta. Leikki ei sinänsä tuo mitään uutta vaan sen loputtua palataan lähtö-tilanteeseen. Niinpä leikin mielekkyys on leikissä itsessään. Tästä huolimatta leikki liitetään usein oppimiseen. Jot-kut aikuiset näyttävät jopa olevan tai-puvaisia kutistamaan leikin oppimis-menetelmäksi, jolloin vain määrätyn-laisiin, opettavaisiin leikkeihin suhtaudutaan suopeasti. Vaikka leikin kriteerit – vapaaehtoisuus, erillisyys arjesta, enna-koimattomuus ja ”turhuus” – ovat leikkijän kannalta keskeisiä leikin elementtejä, lapsi luonnollisesti omaksuu leikkiessään monenlaista sosiaalisista taidoista ja tunteiden säätelystä kie-

len kehittymiseen ja ongelmanratkaisukykyyn. Lapsi ei kuitenkaan leiki oppiakseen vaan oppii leikkiessään

huomaamattaan. Itse asiassa aikuiset olisivat pahassa pulassa, jos heidän pitäisi opettamalla opettaa kaikki se, minkä lapset

oppivat leikkiessään. Tästä huolimatta aikuiset eivät saa valjastaa leikkiä pal-velemaan oppimista niin, että he aina leikkivän lapsen nähdessään kysyvät ”mitä lapsi tästä oppii?”

Eri leikkien viehätys perustuu eri asioihin. Joissakin leikeissä kilpaillaan ”älyttömistä” asioista. Näissä leikeissä säännöt ovat selvät. Kuka on ekana ovella? Kumpi pystyy katsomaan toista pitempään nauramatta? Huippu-urhei-lu ei ole naurun eikä leikin asia, mut-

ta samasta leikin juuresta sekin on peräisin. Sattuma kutkuttaa joissakin leikeissä. Puh, pah, pelistä pois -sormi voi osua kehen tahansa, samoin lottovoitto. Huimausleikeissä pannaan rantta-liksi tai tavoitellaan fyysistä huimausta. Itsensä ympäri saa pyö-riä ilmaiseksi, Linnanmäellä pyörryksiin pääsee maksamalla

Leikin mielekkyyson leikissä itsessään.

Polly-nukke, valmistaja Bergamini, 1950-1960.© Musée des Arts décoratifs /Jean Tholance

Lentävä lautanen, Japani, n. 1950-1960

Keisarillisen prinssin kolmipyöräinen hevonen, valmistaja Allier fils et Cie, n. 1862–65.

© A

ssoc

iatio

n de

s de

scen

dant

s d’

Emile

et J

ulie

Her

mès

/Fra

nçoi

s D

oury

© Musée

des

Arts d

écor

atifs

/Jean Tholan

ce

© C

olle

ctio

n P

artic

uliè

re/F

ranç

ois

Dou

ry


LELUn LUMO

vaaditun summan. Kuvitteluleikki on leikin kuningaslaji. Leikkijä kuvittelee

olevansa joku tai jokin toinen. Mikään ei ole mahdotonta, kos-ka mitä tahansa voi keksiä. Kuvitteluleikin juuresta kasvaa suu-ri, monihaarainen puu, jonka oksina ojentelevat teatteri, kuva-taide, kaunokirjallisuus, musiikki, tanssi. Aina leikki ei kuulu puhtaasti johonkin kategoriaan vaan sisältää useinkin piirteitä useammasta ryhmästä. Jotkut leikit näyttävät pakenevan luo-kittelua tykkänään. Ei kuitenkaan haittaa, että lumienkelit ei-vät mahdu maallisiin eivätkä taivaallisiin luokkiin. Tärkeintä on ymmärtää, että leikin tuoma syvä, hyvä tyydytys kumpuaa monesta eri lähteestä.

HARRASTUSkIN ON LEIkkIÄ Suomessa leikistä puhumiseen on tarjolla erilaisia sanoja toi-sin kuin vaikkapa ranskassa, jossa leikkimisestä ja pelaami-sesta selvitään yhdellä sanalla. Suomessa leikitään ja pelataan erikseen. Omista leikeistään puhuessaan aikuiset usein har-rastavat. Vaikka ainoastaan leikkijä itse viime kädessä tietää, leikkiikö hän vai tekeekö jotakin muuta, ulkopuolinenkin us-kaltautuu väittämään, että nukkekodin ja pienoisrautatien har-rastaja leikkii. Sosiaalisen median aikakaudella myös aikuisten leikki muuttuu yhä monimuotoisemmaksi. Esimerkiksi Blythe-nukkejen keräilijät ja fanittajat valokuvaavat nukkeaan eri ym-päristöissä ja jakavat sitten Blythensä elämykset toisten saman-mielisten kanssa sosiaalisen median sfääreissä. Tutkija Katrii-na Heljakka tulkitsee blytheilyn olevan ”aikuisten leluleikkiä”.

Leikkiä, pelaamista, harrastamista – on samantekevää mik-si vapaaehtoista, muusta elämästä erillistä, tuottamatonta toi-mintaa kutsutaan. Intensiivinen leikki on mitä mainioin vas-talääke ikävystymiseen ja ahdistukseen. Englantilainen lasten-lääkäri, psykoanalyytikko Donald W. Winnicott toteaa yksinker-taisesti, että leikki on terveellistä lapsille ja aikuisille. Leikki-käämme siis nyt, aina ja kaikkialla!

Leikki on mitä mainioinvastalääke ikävystymiseen

ja ahdistukseen.

Vaalea Barbie-nukke nro 1 alkuperäisessä pakkauksessaan, 1959.© C

olle

ctio

n P

artic

uliè

re/F

ranç

ois

Dou

ry

Nalle-nukke, valmistaja Sigikid, 1993.

© M

usée

des

Art

s dé

cora

tifs/

Jean

Tho

lanc

e

Gordon Bennetin kilpa-auto, valmistaja Güntherman, n. 1908. © Musée des Arts décoratifs/Michel Pintado


LELUn LUMO

Chloé Ruchon: Barbie foot, valmistaja Bonzini, 2009.

LAPsiPErHEidEn POsTiLAATiKKOOn TiPAHTAA muuta-man kerran vuodessa lelukatalogeja, joissa lelut on jao-teltu tiukasti muutamaan ryhmään: vauvojen lelut, pelit ja sitten tyttöjen lelut ja poikien lelut erikseen. Tyttöjen

lelut tunnistaa siitä, että ne ovat pääosin vaaleanpunaisia ja poi-kien taas sinisiä.

Lelun lumo -näyttelyn ranskalaiset kuraattorit Bruno Girveauja Dorothée Charles ovat lajitelleet melkein samalla tavalla näyttelyn sadat lelut, jotka ovat pääosin viimeisen vuosisadan ajalta. Näyttelyssä on eroteltu omiin osioihinsa eläinaiheiset lelut, mekaaniset lelut, television innoittamat lelut sekä tyttöjen ja poikien lelut. Tyttöjen leluihin on laskettu pääosin nuket ja niiden hoitotarvikkeet sekä nukkekodit. Siis lasten ja kodin hoi-

tamiseen kannustavia leluja. Poikien osastolla lelut puolestaan liittyvät vauhtiin ja toimintaan: autot, laivat ja lentokoneet. So-talelujenkin katsotaan kuuluvan enemmän poikien leikkeihin kuin tyttöjen.

Mutta meneekö se näin? Eivätkö pojat hoivaa nukkeja tai ty-töt rakenna junaratoja?

AIkUISTEN SÄÄNNöT jA MAINOSTAjIEN vALTATiedostavat vanhemmat ovat huolissaan, sillä lelujen sukupuo-littumisesta puhutaan paljon nykyään. Onko väärin antaa po-jalle autoja ja vesipyssyjä ja tytöille Barbie-nukkeja ja nalleja ja näin vahvistaa käytöstä, jota heidän sukupuoleltaan odotetaan? Vai pitääkö näin juuri tehdä, jotta heistä kasvaisi tasapainoisia

TyTTÖjEn jA POiKiEn LELUTLastenpsykiatri Raisa Cacciatore ja sukupuolisensitiivisen varhaiskasvatuksen asiantuntija Sara Sundell pohtivat tyttöjen ja poikien leikkejä ja leluja.

Teksti ja haastattelut nAnnE rAiViO, museolehtori


LELUn LUMO

Chloé Ruchon: Barbie foot, valmistaja Bonzini, 2009.

Cacciatore: Lapset ovat yksilöitä ja

vaihtelunhaluisia.

© M

usée

des

Art

s dé

cora

tifs/

Jean

Tho

lanc

eaikuisia? Sitähän kaikki vanhemmat lapselleen haluavat.

Sara Sundell uskoo, että kaikki lap-set sukupuolesta riippumatta leikkivät monipuolisesti, jos heitä kannustetaan siihen.

”Tutkimukset osoittavat, että aikui-set kohtaavat lapsia vauvoista lähtien eri tavalla riippuen siitä, olettavatko he, että lapsi on poika vai tyttö. Esimerkiksi kun pieni poika itkee, itku ymmärre-tään usein vihan ilmaisuna, kun taas pienen tytön itku käsite-tään merkkinä surusta tai pelosta. Lapsia myös lohdutetaan eri tavalla. Aikuisilla on – usein tiedostamattaankin – erilaisia odo-tuksia ja asenteita tyttöjä ja poikia kohtaan. Tällä tavalla he tu-levat kannustaneeksi lapsia tekemään eri asioita sukupuolesta riippuen. Yhteiskunnassamme vallitsevat erilaiset normit pojil-le ja tytöille. Sukupuolinormeja pitää tarkastella kriittisesti ja haastaa, koska kaikkien lasten tulisi saada leikkiä monipuoli-sesti leluilla ja siten harjoitella erilaisia ominaisuuksia ja taito-ja.”, Sundell kertoo.

TyTTÖjEn jA POiKiEn LELUTRaisa Cacciatore laittaa vastuuta

lelujen sukupuolittumisesta myös lelu-valmistajien ja -markkinoijien niskoil-le:

”Markkinoija pelaa varman päälle. Kun myy tytöille vaaleanpunaista ja blingblingiä, kukaan ei valita. Kun myy pojille maastovärejä ja rähinää, niin maailma on kuin sen oletetaan olevan. Todellisuus ei tietenkään ole näin yksi-oikoista. Lapset ovat yksilöitä ja vaih-

telunhaluisia. He haluavat kokea ja kokeilla lukuisia leikkejä. Leikkiminen ei ole kaavamaista ja yksinkertaista. Se on jota-kin, jonka kautta lapsi ymmärtää, sietää ja luokittelee sisäistä ja ulkoista maailmaansa. Se on äärettömän tarpeellinen työväli-ne, jonka avulla monimutkainen maailma saa ymmärrettäväm-män hahmon lapsen ajatuksissa.”

Cacciatore huomauttaa myös, että toivottuja leluja ovat yleen-sä ne, joita joku toinen lapsi on pitänyt hyvinä ja joista on tul-lut suosittuja. Mainostajat käyttävät tätä hyväkseen markkinoi-dessaan leluja.


LELUn LUMO

rAisA cAcciATOrE on lasten-

psykiatri ja tietokirjailija, joka on

toiminut Helsingissä koulu-, neu-

vola- ja äitiysneuvolalääkärinä

sekä terveyskeskus- ja työter-

veyslääkärinä. Auroran sairaalan

nuorisopoliklinikalla ja sittemmin

HYKS Lasten ja nuorten sairaa-

lan Nuorisovastaanotolla hän toi-

mi yli 20 vuotta. Cacciatore toimii

Väestöliiton seksuaaliterveyskli-

nikan asiantuntijalääkärinä sekä luennoi ja kirjoittaa mm. aiheista:

rakentava ja rationaalinen aggressiokasvatus, lapsuuden kehitys-

portaita huomioiva itsetunnon tukeminen sekä poikien hyvinvointi.

FK sArA sUndELL työskentelee

projektijohtajana sosiaali- ja ter-

veysalan järjestö Folkhälsanissa.

Hän on tasa-arvoasiantuntija ja

erikoistunut päiväkoti-ikäisten

lasten sukupuolisensitiiviseen

kasvatusmetodiin. Hän on jäsen

tasa-arvoasiain neuvottelukun-

nan kasvatus- ja koulutustyöryh-

mässä. Lisäksi hän suunnittelee

tyttö- ja poikaryhmätoimintaa

sekä toimii kouluttajana ja luennoi mm. tasa-arvosta päiväkodissa

ja varhaiskasvatuksessa. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm.

Helsingin kaupungin koulukuraattorina.

”Toivottu lelu kumpuaa tietenkin myös lapsen omasta mie-lestä, iästä ja kyllä osin sukupuolestakin. Osa tästä kiinnos-tuksen suuntautumisesta on biologista. Jo vastasyntynyt vauva osoittaa sen siten, että tyttövauva kiinnittää katseensa pitem-män aikaa puhuviin kasvoihin, kun taas poikavauvan huomion vetää nopeammin puoleensa liikkuva mobile.”, lisää Cacciatore.

MALLILLA ON vÄLIÄOppiiko lapsi sukupuolelleen tyypillistä käyttäytymistä siten, että hänelle annetaan tietyntyyppisiä leluja jo vauvasta lähtien? Onko ylipäätään olemassa sukupuolille tyypillistä käyttäyty-mistä? Pitäisikö lapset nähdä yksilöinä, jotka käyttäytyvät ja tekevät asioita sisäsyntyisesti? Saattaako tämä häiriintyä, jos aikuiset tuputtavat tietoisesti tai tiedostamattaan tyttö- tai poika-asioita?

”Lapset seuraavat tarkasti, minkälaista käytöstä heiltä odotetaan ja millaisesta käytöksestä he saavat myönteistä palautetta. Kun lapsi ylittää sukupuoli-rooleja, häneen suhtaudutaan eri tavalla kuin silloin, kun hän käyttäytyy sukupuoliroolien mukaan.”, Sara Sundell pohtii.

Sundell uskoo, että lapset oppivat sukupuolelleen tyypillistä käyttäytymistä, joka osaksi johtuu aikuisten asenteista, odotuksista ja kielestä. Osaksi tämä johtuu myös leluista, jotka heijastavat kulttuuriamme. Aikuis-ten malli kotona on myös tärkeä; mallit toistuvat hel-posti leikeissä.

”Vaihtoehdoista puhuminen ei riitä, jos samalla te-oillamme näytämme, ettei maailma kuitenkaan oikeasti toimi niin.”, Sundell lisää.

Raisa Cacciatore korostaa, että tärkeintä on, että kai-kenlaiset tytöt ja pojat kelpaavat sellaisenaan kuin ovat:

”Lapset ja nuoret ovat ennen muuta yksilöitä ja vas-ta toissijaisesti sukupuolensa edustajia. Mitä parem-mat mahdollisuudet lapsella on leikkiä juuri tämän ikä-vaiheen, tässä kaveriporukassa suosittuja ja oman tempe-ramentin mukaisia leikkejä, sen hauskempi lapsen on olla. Tilastollisesti on kuitenkin todennäköisempää, että hevos-ratsastukseen hakeutuu enemmän tyttöjä ja mopoharras-tukseen poikia. Kummassakin alla on pohjimmiltaan jota-

kin voimakasta ja ohjattavaa, vauhtia ja vapautta anta-vaa ja kummankin ajopeliä pitää hoitaa ja huoltaa. Mutta kiinnostus kommunikoida elävän ja hellyttävän olennon kanssa näyttäisi tytöillä olevan suurempi.”

GI Joe, merijalkaväen sotilas taisteluvarustuksessa, Hasbro, 1964-1965.© Musée des Arts décoratifs/Jean Tholance

Felix-kissa, Dean’s Rag Book Co, 1919 jälkeen. © Photo Les Arts décoratifs/Jean Tholance

Kuv

a: W

SOY

/ Vei

kko

Som

erpu

ro

Kuv

a: M

alin

Hol

lmén


© M

usée

des

Art

s dé

cora

tifs/

Jean

Tho

lanc

e

Kaleidoskooppitalo, suunnittelijat Peter Wheelwright ja Laurie Simmons, valmistaja Bozart Toys, 2001.

Sundell: Kun lapsi ylittää

sukupuolirooleja, häneen suhtaudutaan

eri tavalla.

Sundell on toisaalta kiinnittänyt huomiota myös siihen, että pojille ja tytöille suunnatuilla leluilla harjoiteltavat taidot ja ominaisuudet ovat erilaisia:

”Esimerkiksi pojille suunnattuja nukkeja ei kutsuta nukeiksi vaan toimintahahmoiksi. Nämä nuket, joiden kädet ja jalat tai-puvat, mahdollistavat toiminnalliset leikit. Toimintanukkejen ilmeet sen sijaan ovat usein totisia, eivätkä ne houkuttele kes-kusteluihin, huolenpitoon tai lohduttamiseen.”

NORMIEN kYSEENALAISTAMINENKuinka haitallista tämä kasvattajien tiedostamaton sukupuo-liroolien vahvistaminen sitten on? Pitäisikö poikien antaa olla poikamaisia ja tyttöjen tyttömäisiä? Vai sulkevatko nämä asiat edes toisiaan pois: sukupuolisensitiivinen kasvatus ja sukupuo-lirooleja pönkittävä kasvatus?

Sara Sundellin mielestä sukupuoliroolien tiedostamaton ja tietoinen vahvistaminen on ongelmallista:

”Kun luomme normeja tytöille ja pojille, yksilöiden vapaus valita ja kehittyä supistuu. Sukupuolinormien ylittä- minen on vaikeata ja mo-net valitsevat sen takia mieluummin helpomman tien ja pysyvät normien sisällä. On äärimmäisen tärkeätä, että me aikuiset kyseenalaistamme normeja ja mahdollistamme lapsille monipuolista käyt- täytymistä sekä opetam- me heitä myös kunnioit- tamaan muiden valintoja. Näin myös kiusaaminen vähentyy ja lapset saavat vahvistaa kaikenlaisia ominai-suuksiaan sukupuolesta riippumatta. Jokaisen lapsen pitäisi saada olla juuri sellainen kuin hän itse haluaa sukupuolesta riippumatta, ja jokaiselle tulisi antaa eväät sekä mahdollisuus tähän.”

Raisa Cacciatore korostaa myös lapsen itsemääräämisoikeutta tässä asiassa:

”Kun leluja hankitaan, on kuunneltava lapsen mieltä. Lapsen luovuutta ei myöskään pidä vähätellä. Liian valmiit ja yksityis-kohtaiset lelut menettävät helposti tenhonsa. Sen sijaan mieli-kuvitukselle pitää antaa tilaa.”

© M

usée

des

Art

s dé

cora

tifs/

Jean

Tho

lanc

e

Sairaanhoitaja-nukke, valmistaja Vénus, n. 1955.

LELUn LUMO


LELUn LUMO

inTOHiMOnA LELUjEn KEräiLySisarukset Virpi Vihervä ja Pertti Jarla hurahtivat lelujen keräämiseen vuosia sitten. Vihervän intohimona ovat vanhat nuket ja Jarlan autoratojen kilpa-autot. Millaisia ovat heidän kokoelmiensa aarteet?

Teksti KaISa KeTTUnen, vastaava museolehtori • Kuvat vIRPI vIheRvÄ ja PeRTTI JaRLa

nUKKEKEräiLijä VirPi ViHErVä nostaa laukusta varovasti aar-teensa, hauraan nuken, jonka harmaaraidallinen silkkipuku on

riekaleina. Hän hankki nuken muutamia vuosia sitten ja aikoo säilyttää sen alkupe-räisessä asussaan. Riekaleina oleva silkki-puku on harsittu kasaan tukikankaan avul-la ja korvakorut ovat hävinneet, mutta nu-ken posliinikasvoilla hohtaa hento puna ja lasisilmät ovat kirkkaat ja eloisat. Nuken alkuperäisen asun ja ilmeen säilyttäminen on Vihervälle sydämen asia ja nukke näyt-tää arvostavan hänen tahdikkuuttaan. Sitä on kunnostettu huolellisesti ja rakastaen.

Nukke on ranskalaisen Francois Gaul-tierin 1870-luvulla valmistama. Tällaisia ranskalaisia muotinukkeja valmistettiin 1800-luvulla varakkaiden perheiden tyttö-jen leikkeihin. Niiden tehtävänä oli esitellä ajan muotia, minkä vuoksi niillä oli yleensä mukanaan myös garderobi kaikkine hienon naisen tarvikkeineen alushameista ooppe-rakiikareihin ja iltapuvuista hellehattuihin. Näin tytöt oppivat, kuinka hieno nainen pu-keutuu eri tilanteisiin.

kERÄILEvÄT SISARUkSETVirpi Vihervä toimii aktiivisesti Suomen Nukkeyhdistys ry:n hallituksessa ja on sen jäsenlehden päätoimittaja. Hänen veljensä, sarjakuvataiteilija Pertti Jarla on myös hu-rahtanut keräilyharrastukseen. Hän puo-lestaan kerää autorata-autoja. Sisarusten harrastus saattaa juontaa juurensa jo lap-suudenkodista, sillä he muistelevat isänsä harrastaneen pienoisrautateitä ja leikkiju-nia.

Virpi Vihervän aarre: ranskalainen nukke 1870-luvulta.


Leikki ja omistajanhenkilökohtainen kosketus antavat

keräilyesineelle tarinan ja tunnetta.

LELUn LUMO

Isä myös testasi lasten lelujen kes-tävyyttä, vaikkakin vahingossa. Vihervä muistaa, kuinka isä kerran ajoi Jarlan Matchbox-auton yli traktorilla, mutta leik-kiauto selvisi tästä kohtaamisesta kuin ih-meen kaupalla lähes naarmuitta.

Poikien lelut onkin perinteisesti tehty tyttöjen leluja kestävämmiksi. Tosin Jarlan lapsuudenmuistoihin kuuluu myös auto-rata, jonka tekniikka kärähti luvattoman nopeasti. Kärähtämistä edeltänyt vauhdin hurma ja toisaalta ehkä leikin nopea lop-pu ovat saattaneet kannustaa häntä palaa-maan lapsuuden harrastuksen pariin ke-räilyn muodossa.

TUUNATTUjA AUTOjA, vAUHTIA jA kOLAREITAAutorata-autojen keräily on kuulemma loputon suo ja rahareikä. Autoja hankitaan nettihuutokaupasta ja niitä kunnostetaan ja tuunataan itse. Tietysti niillä myös ajetaan kilpaa. Jarla hehkuttaa edellisen viikon-lopun tapahtumaa, jossa alan harrastajat ajoivat Nokwoodin radalla (Nokian Tyres Slot Racing Clubin rata) vanhoilla, histori-allisilla rata-autoilla kilpaa. Vauhtia ja jän-nitystä tuntui riittäneen. Mikä parasta, ko-meita kolareita tapahtui myös! Autojen ei

tarvitse säilyä priimakunnossa, vaan niitä käytetään ja vahinkojen sattuessa ne kor-jataan.

Myös Vihervä arvostaa sitä, että leluilla on aikoinaan leikitty. Hänelle arvokkaat-kaan nuket eivät ole pelkkiä keräilyesineitä. Leikki ja omistajan henkilökohtainen kos-ketus antavat keräilyesineelle tarinan ja tunnetta, jota avaamattomassa paketissa seisonut esine ei kanna mukanaan. Antiikki- nukkejen vaatteet ovat kuitenkin usein niin seitinohuita, etteivät ne kestä enää kuin katselua.

Jarla nostaa varovasti esiin kauhtunees-ta pahvilaatikosta oman aarteensa, eng-lantilaisen harrastajan tuunaaman kilpa- auton 1960-luvun lopulta. Auto on liimattu täyteen erilaisia tarroja. ”I’ve got tiger in my tank”, lukee auton takapuskurissa. Jarla käsittelee autoa hellyydellä. Tietty patina ja kotikutoisuus auton ulkonäössä selvästi viehättävät häntä. Hän tunnustaa, että hä-

nen työhuoneellaan on isompi pöytä kilpa-autojen kunnostusta kuin sarjakuvien piir-tämistä varten. Työ ja harrastus ovat siis oikeassa tasapainossa, hän nauraa.

BARBIE-NUkkE jA MUOTITAITEILIjAN SUUNNITTELEMA ILTApUkUVihervän kokoelmaan kuuluu myös Barbie- nukke, jonka huikea, musta iltapuku on muotitaiteilija Hubert de Givenchyn suun-nittelema. Puvun esikuvana on ollut todel- linen, 1950-luvulla suunniteltu iltapuku, josta tämä Barbielle sovitettu versio on valmistettu 1990-luvulla. Elegantisti varta-loa myötäilevä asu, tummat hiukset, helmi- korut, mustat satiinihansikkaat ja asiaan- kuuluvat korkokengät tuovat mieleen 1950-luvun kaunottaret Audrey Hepburnin ja Jacqueline Kennedyn, jotka myös olivat Givenchyn tunnetuimpia asiakkaita.

Helsingin taidemuseo Tennispalatsin Lelun lumo -näyttely päättyy osioon, joka kuvaa lapsuuden loppua ja leluista luopu-mista. Mukana on installaatio, jossa on pol-tettuja leluja. Vihervä muistuttaa, että suo-malaisillakin voi olla lelujen polttamisesta omakohtaisia muistoja. Monet lapset, jotka joutuivat sodan päättyessä lähtemään per-heineen evakkoon Neuvostoliitolle luovute-tuista Karjalan osista, saattoivat joutua to-distamaan rakkaiden lelujensa katoamista savuna ilmaan. Perheet joutuivat pakkaa-maan tavaransa niin nopeasti, että mukaan pystyttiin ottamaan vain välttämättömin ja arvokkain. Se, mikä ei mahtunut pikaisesti koottuun muuttokuormaan, usein poltet- tiin. Siinä mukana paloi monen lapsen rak-kaat lelut. Harvoin lapsuuden loppu ja le-luista luopuminen tapahtuu yhtä dramaat-tisesti. Onneksi lelujen äärelle voi palata aikuisenakin.

Barbie-nuken iltapuvun on suunnitellut muotitaiteilija Givenchy.

Pertti Jarlan aarre: englantilaisen harrastajan tuunaama kilpa-auto 1960-luvulta.


LEMPEäsTi PiiKiTTELEVä PiErricK sOrin

© G

aran

ce W

este

r


Kuv

a: Y

ehia

Ew

eis,

Hel

sing

in ta

idem

useo

LEMPEäsTi PiiKiTTELEVä PiErricK sOrin

Pierrick Sorin: Saisinpa elää nukkekodissa, 2011.


Pierrick Sorin: Isä ja poika palomiehinä, 2011.

Kuv

a: A

dam

Mon

agha

n, H

elsi

ngin

taid

emus

eo

Tyyppi toheltaatosissaan ja töppää

tuon tuostakin.

PiErricK sOrinVidEOTAiTEiLijA

synTyi 1960 Nantesissa, Ranskassa, jossa edelleen asuu ja työskentelee.

OPisKELi L’école supérieure des-Beaux-Arts -taidekoulussa Nantesissa vuosina 1983–88.

EnsiMMäinEn kattava retrospektiivi-nen näyttely Nantesin kulttuuri- keskuksessa Le Lieu Unique’ssa vuonna 2010.

sOrinin mukaan hänen työtään on inspiroinut ranskalaisen taiteilijan Robert Filioun (1926–1987) lausahdus”Taide tekee elämästä kiinnostavam-man kuin taide”.

Ranskalainen taiteilija Pierrick Sorin (s. 1960) leikkii vakavissaan. Hänen optiset teatterilaatikkonsa ja vauhdikkaat videonsa hurmaavat katsojat vauvasta vaariin. Sorinin taiteen huumori irvailee hyväntahtoi-sesti sekä taviksille että taiteelle.

Teksti eRJa PUSa, näyttelypäällikkö

sUOMEssA PiErricK sOrinin niMi kuulostaa harvan korvaan tutulta, mutta maailmalla hän on menesty-nyt pitkään. Huipulle Sorin hyppä-

si jo 1980–1990-luvuilla videoillaan, joissa hän kuvasi itseään tragikoomisena tavis-hahmona. Sorin on edustanut Ranskaa Ve-netsian biennaalissa, pitänyt yksityisnäyt-telyn Pompidou-keskuksessa, ollut esillä Lontoon Tate-galleriassa, New Yorkin Gug-genheim-museossa ja Tokion Metropolitan-museossa – monen muun maailman mer-kittävän museon ohella. Nyt Pierrick Sori-nin sympaattisiin ja salaperäisiin illuusioi-hin voi sukeltaa Tennispalatsin Lelun lumo

-näyttelyssä. Näyttelyä varten tehdyt teokset kommentoivat leluja ja leikkimistä.

Soriniä on ylistetty nykyteknologian mestarilliseksi soveltajaksi, joka yltää maa-gisiin mittoihin. Optiset miniteatterit ovat hänen erikoisuutensa. Lelun lumo -näytte-lyssä nukketalon sisällä laulaa lökäpöksyi-nen mies balladia. Nuhjuinen supermies sinisissään hyppää televisioruudusta New Yorkin kadulle korjaamaan banaaninkuor-ta, johon tietysti liukastuu. Tämä kaikki

tapahtuu hologrammina ja näyttää täysin kolmiulotteiselta, realistiselta minimaail-malta.

ARjEN ANTISANkARI jA TAITEEN kAUHUkAkARASorinin taidetta on luonnehdittu hyvässä mielessä irvokkaaksi ja banaaliksi. Teatraa-linen tyyli värittää arjen pienistä asioista ja hassuista sattumuksista kertovia teoksia. Lähes aina taiteilija esittää teostensa roolit itse. Tämän hupaisan antisankarin elämä on yhtä yksinkertaisten asioiden aikaansaa-maa kaaosta, joka kasvaa joskus huikeisiin mittoihin. Tyyppi toheltaa tosissaan ja töp-pää tuon tuosta. Tätä touhua katsoessam-me tirkistelemme itse asiassa omaa elä-määmme.

Sorin kohdistaa hellästi syyttävän sor-mensa arkemme kliseisiin ja latteuksiin. Hän osoittaa samalla myös empatiaa sys-teemin ulkopuolelle jääville. Antisanka-rin päivän kohokohta saattaa olla sängys-tä nouseminen, hampaiden pesu ja nenän niistäminen. Pierrick Sorin ihmettelee, kuinka kokonaisvaltaista järjestelmästä vieraantuminen voi olla ja miten minimaa-linen mahdollisuus meillä lopulta on muu-tokseen.

Irvailusta pääsee osalliseksi myös tai-de-elämä, sillä Sorin kyseenalaistaa taiteen etuoikeutetun aseman ja kiskoo sen kor-keakulttuuriselta jalustaltaan arjen tasol-le. Taiteen kauhukakaraksi kutsuttu Sorin sanookin mieluummin olevansa innokas it-sensä työllistäjä kuin taiteilija. ”Tekeminen itsessään on tärkeätä ja todellista. Valmis

taideteos on aina jo-tenkin staattinen ja se loittonee oikeas-ta elämästä, jossa harhailu, konfliktit ja epäonnistuminen ovat oleellisia.”, So-rin toteaa.

Sorinin mukaan taiteilijat ovat kyke-nemättömiä kohtaa-maan arjen ristiriita-tilanteita suoraan, ja siksi he ovat omalla tavallaan henkises-ti ”jälkeenjääneitä”. Eikä muidenkaan osa ole hänen käsi-

tyksensä mukaan helppo: ihmiskuntaa kohtaan tuntemastaan rakkaudesta huoli-matta Sorin sanoo koko ihmisrodun olevan tuomittu yksinäisyyteen.

MITÄ MIEHEN TAkANAPerheensä ainut lapsi Pierrick Sorin haavei-li teini-ikäisenä kirjailijan ammatista, joka olisi sopinut hänen vetäytyvälle luonteel-leen. Todettuaan kuitenkin kaiken oleelli-sen jo kertaalleen kirjoitetuksi, hän viehät-tyi videoiden ja filmien tarjoamista mah-dollisuuksista. Hengenheimolaisia, yksi-näisiä arki- ja antisankareita, löytyi eloku-van maailmasta monia.

Sorinin sukulaissieluksi on sanottu legendaarista Jacques Tatia, joka myösesiintyi itse elokuviensa hahmona. Väki-sinkin mieleen tulee myös Charles Chaplin. Sorinin taiteesta hohkaa samaa lämmintä myötätuntoa ja hellän humoristista humaa-nisuutta kuin tällä mykkäelokuvien mesta-rilla. Ja lopuksi on pakko todeta tämäkin yhtäläisyys: toilaileva Mr. Bean lienee Sori-nin surkuhupaisten hahmojen brittiläinen pikkuserkku.

LELUn LUMO©

Gar

ance

Wes

ter


TAryn siMOn

© C

ourt

esy

Tary

n Si

mon

, Gag

osia

n G

alle

ry /

Alm

ine

Rec

h G

alle

ry

Amerikkalainen Taryn Simon (s. 1975) tarkastelee taiteessaan ymmärtämisen ja kommunikaation mahdottomuutta. Taiteilijaa kiinnostavat vaikeat, sekaannuksia aiheuttavat ja tulkinnan- varaiset ilmiöt vailla vastausta ei vain valokuvauksessa, vaan kaikissa asioissa.

Teksti cLaIRe GOULd, amanuenssi

LARRY MAYESPidätyspaikka, The Royal Inn, Gary, Indiana

Poliisi löysi Mayesin piileskelemästä patjan alta tässä huoneessaSuoritti 18,5 vuotta 80 vuoden vankeusrangaistuksestaan tuomittuna raiskauksesta, ryöstöstä ja pakottamisesta seksuaaliseen tekoon

2002, sarjasta Viattomat

sEKAAnnUKsiA jA TULKinTAA


TAryn siMOn

MEisTä VOi VAiKUTTAA siLTä, että valokuva paljastaa totuu-den ympäröivästä maailmasta. Valokuvia on kuitenkin mani-

puloitu siitä lähtien, kun valokuvaus keksit-tiin yli 170 vuotta sitten. Valokuva voi pettää tai vääristää asioita. Katsoja saattaa tehdä sen sisällöstä johtopäätöksiä ilman, että on itse ollut paikalla kuvan ottamisen hetkel-lä tai tavannut valokuvan esittämää henki-löä. Taryn Simon onkin todennut: ”Valoku-vaus on kuin prostituoitu, jota eri ihmiset eri syistä käyttävät hyväkseen.”

Simon myöntää, ettei hänen tarkoituk-sensa suinkaan ole näyttää asioita sellaisi-na kuin ne ovat. Hän sallii kuvissaan tie-tyn määrän taiteellista työstämistä, jon-ka ansiosta lopputuloksena on esteettises-ti vaikuttava kuva. Simon haluaa, että kuvi-en estetiikka, mukaan lukien itse kuvatun esineen, henkilön tai paikan kauneus, viet-telee katsojan. Simonin valokuvat olisivat kuitenkin epätäydellisiä ilman taiteilijan laatimia luetteloita, tietoja, tekstejä ja muu-ta materiaalia. Valokuva, teksti ja graafinen ilme ovat kolme tasaveroista elementtiä hä-nen taiteessaan. Kaikilla niillä on yhtäläi-nen merkitys aiheen välittymisessä. Usein teosten tekstit antavat taiteilijan mukaan ”tiukkaa tietoa”, mikä yhdistyy kuvien tar-koitukselliseen pelkistämiseen ja geometri-seen muotoon.

‘Kun opin tuntemaan nämä miehet ja naiset...

ymmärsin, että valokuvan usein niin kiehtova moni-tulkintaisuus voi toisinaan

olla tuhoisaa.’

kUvAT, TEkSTIT jA NÄkYMÄTöN TILASimonin mukaan hänen teoksensa ”su-

keltavat näkymättömään tilaan kielen ja vi-suaalisen maailman välissä – jatkuvan tul-kinnan ja hämmennyksen maastoon”. Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Vastaus piilee katsomisen ja lukemisen prosessissa. Kun katsoja vilkaisee näytte-lyssä Simonin valokuvaa ja siirtyy sitten lä-hemmäs lukemaan siihen liittyvää tekstiä, hän huomaa katsahtavansa takaisin valo-kuvaan nähdäkseen sen paremmin ja tie-dostavammin. Vaikka katsoja kuvitteleekin ymmärtäneensä valokuvan aiheen ensi nä-kemältä, teksti tarjoaa vihjeitä, jotka saatta-vat rikkoa hänen ennakkokäsityksensä.

Simonille tämä edestakainen proses-si on oleellinen osa hänen teostensa katso-mista ja ymmärtämistä. Tästä syystä seinä-tekstit ovat niin pientä tekstiä, että niitä on lähes mahdotonta lukea.

Simon tarkoituksella estää katsojaa kes-kittymästä samanaikaisesti sekä valoku-vaan että tekstiin. Mielessä syntyvä kuvan ja tekstin välinen kuilu, eräänlainen näkymä-tön tila, synnyttää jännitteen: katsoja tulee epävarmaksi siitä, mitä hän on alun perin nähnyt tai kuvitellut valokuvassa ymmärtä-vänsä. Tämä pakottaa hänet palaamaan ku-vaan, jotta hän voisi yrittää ymmärtää sen todellisen tarkoituksen. Ristiriitaisuuksi-en ja väärinymmärrysten aiheuttama epä-mukava tunne saa katsojan kyseenalaista-maan sen, kuinka valokuvia ja tekstejä tul-kitaan jokapäiväisessä elämässä.

vIATTOMUUDEN TUNNISTAMINENSarja Viattomat (The Innocents, 2002) esitte-lee muotokuvia miehistä, jotka on kuvattu useimmiten yksin epätyypillisiltä vaikut-tavissa asennoissa ja ympäristöissä. Kuvi-en lavastetut tilanteet synnyttävät katsojas-sa epäilyksiä ja levottomuutta. Miehet ovat kuitenkin väärinkäsitysten ja epäoikeuden-mukaisuuden viattomia uhreja. Sarja doku-mentoi tarinoita vankilaan tuomituista ih-misistä, jotka on myöhemmin todettu syyt-tömiksi DNA-todisteiden perusteella.

Simon valokuvasi miehet paikoissa, jot-ka liittyvät heidän vääriin tuomioihinsa: paikoissa, joissa väärä tunnistaminen tai pidätys oli tapahtunut, tai paikoissa, jot-ka liittyvät alibiin tai rikokseen, jota ku-van henkilö ei ollut tehnyt. Tekstit paljasta-vat järkyttäviä tietoja siitä, miten miehet on tuomittu väärin perustein väkivaltaisista teoista, kuten raiskauksesta, ryöstöstä tai murhasta. Useimmissa tapauksissa mies-ten tuomiot ovat perustuneet silminnäki-jöiden kertomuksiin ja virheelliseen tun-nistukseen, joka on tapahtunut pidätys- ja tunnistuskuvien, polaroid-kuvien tai tun-nistusrivien avulla. ”Kun opin tuntemaan nämä miehet ja naiset... ymmärsin, että va-lokuvan usein niin kaunis monitulkintai-suus voi toisinaan olla tuhoisaa”, Simon kertoo. Ennen DNA-testien kehittymistä ri-kostutkijat ja syyttäjät luottivat näkömuis-tin tarkkuuteen. Valokuvien avulla lainvar-tijat saivat silminnäkijöiltä tunnistuksia, joita syyttäjät käyttivät tuomioiden puolta-miseksi.

Simonin teossarja kiinnittää huomion siihen, että ihminen ei usein edes tiedos-ta, että se minkä hän olettaa olevan totta, voikin olla kuvitelmaa. Juuri tämä tekee tunnistamisprosessista ongelmallista. Si-monin valokuvat ja tekstit paljastavat pro-sessin, jossa valokuva korvaa silminnäki-jän todellisen muistikuvan tai uhrin kerto-muksen, jos sellaista on ylipäätään ollut. Si-mon tutkii valokuvan arveluttavaa ja kieh-tovaa kykyä hämärtää raja totuuden ja kuvi-telman välillä. Samalla hän kyseenalaistaa

TROY WEBBRikospaikka, The Pines, Virginia Beach, Virginia

Suoritti 7 vuotta 47 vuoden vankeusrangaistuksestaan tuomittuna raiskauksesta, ihmisryöstöstä ja ryöstöstä


© C

ourt

esy

Tary

n Si

mon

, Gag

osia

n G

alle

ry /

Alm

ine

Rec

h G

alle

ry


TAryn siMOn

Kryosäilytysyksikkö Cryonics Institute

Clinton Township, Michigan

Tässä kryosäilytysyksikössä säilytetään kryonikan uranuurtajan Robert Ettingerin äidin Rhean sekä ensimmäisen vaimon Elaine Ettingerin ruumiita. Kirjojen ThE

PRosPEcT of ImmoRTalITy (”Kuolemattomuuden mahdollisuus”) ja man InTo suPERman (”Ihmisestä yli-ihmiseksi”) kirjoittaja

Robert Ettinger on itse yhä elossa.

Cryonics Institute tarjoaa kryostaasi- eli syväjäädytyspalveluja kuolemaa lähestyville ihmisille ja lemmikkieläimille. Syväjäädytys tehdään siinä toivossa, että elämää pystytään myöhemmin jatkamaan tieteen, tekniikan ja lääketieteen edistyessä. Jos ja kun tällaista kehitystä tapahtuu, instituutin jäsenet toivovat heräävänsä jatkettuun elämään terveinä, ilman sairauksia tai ikääntymistä. Syväjäädytyksen on tapahduttava välittömästi kuolleeksi julistamisen jälkeen. Kuolleen henkilön tai lemmikin kudoksiin imeytetään jään muodostumista estäviä aineita ja ruumis jäähdytetään nopeasti läm-pötilaan, jossa fyysinen rappeutuminen käytännössä loppuu. Cryonics Institute veloittaa hyvissä ajoin ennen kuolemaa tilatusta syväjäädytyspal-velusta 28 000 dollaria ja lyhyemmällä varoitusajalla suunnitellusta 35 000 dollaria.

2007, sarjasta amerikkalainen hakemisto salatuista ja epätavallisista asioista

© C

ourt

esy

Tary

n Si

mon

, Gag

osia

n G

alle

ry /

Alm

ine

Rec

h G

alle

ry


TAryn siMOn

sen, että valokuvia voi käyttää uskottavina todisteina oikeudessa. Valokuvilla voidaan muovata ja ohjata muistikuviamme: toistu-vasti käytetyt ja nähdyt kuvat voivat virheel-lisesti sulautua hajanaisiin muistoihimme menneisyyden ihmisistä, paikoista ja tilan-teista.

TUNTEMATTOMASTA TUNNISTAMATTOMAANTaryn Simonin teokset paljastavat myös asi-oita ja paikkoja, jotka ovat suurelle yleisölle tuntemattomia tai tavoittamattomia. Sarjat Amerikkalainen hakemisto salaisista ja epä-tavallisista asioista (An American Index of the Hidden and Unfamiliar, 2007) ja Kieltotava-raa (Contraband, 2010) havainnollistavat ja-koa julkisen ja asiantuntijoille rajatun pää-syn välillä.

World Trade Centerin iskujen jälkeen Yhdysvallat ja maan tiedotusvälineet koh-distivat huomionsa salaiseen ja tuntemat-tomaan maan rajojen ulkopuolella. Simon päätti tuolloin katsoa sisäänpäin ja laatia inventaarion Amerikan hallinnosta, kult-tuurista, turvallisuusasioista, tieteestä, ter-veydenhuollosta, uskonnosta, luonnosta ja viihteestä. Amerikkalainen hakemisto salai-sista ja epätavallisista asioista -sarjaansa varten Simon teki taustatyötä viisi vuotta. Sarjaan kuuluu yli 50 valokuvaa ja tekstiä, jotka kuvaavat erilaisia paikkoja ja ilmiöitä, kuten CIA:n päämajassa esillä olevaa taide-kokoelmaa, elävää HI-virusta sisältävää pul-loa ja kryosäilytysyksikköä.

Vaikka voisikin kuvitella Simonin kriti-soivan valokuvillaan amerikkalaista yhteis-kuntaa tai Yhdysvaltoja, hänen teoksensa eivät tosiasiassa ole kommentoivia. Simon pitää tarkoituksellisesti poliittiset mielipi-

teensä erossa taiteestaan eikä hän halua si-toutua poliittisiin ohjelmiin. Simon kuiten-kin myöntää haluavansa ”järjestää asioita” nykypäivän kaaoksen keskellä. Se käy sel-väksi hänen järjestelmällisestä tavastaan tehdä inventaarioita sekä tarkan yksityis-kohtaisia luokitteluja ja luetteloita.

Sarjassa Kieltotavaraa (Contraband) on kuvattu 1 075 esinettä, jotka on takavarikoi-tu New Yorkin John F. Kennedyn lentoken-tällä Yhdysvaltoihin saapuvilta matkustajil-

ta ja pikapostista. Simon valokuvasi tulliin saapuvia tavaroita paikan päällä viiden päi-vän ajan ilman taukoja tai unta. Kuvaami-sesta muodostui hänelle eräänlainen kestä-vyyskoe ja performanssi.

Kuvissa tavarat on esitetty neutraalia taustaa vasten, jottei esineiden takana nä-kyisi tila, jossa tulliviranomaiset ovat ne ta-kavarikoineet. Vaikka esineet ovat kiehto-via, Simonille ne edustavat loppujen lopuk-si halun latistumista. Aakkosellisiin ryh-miin jaettuihin esineisiin kuuluu muun muassa eläinten raatoja, huumeita, maa-tuskanukkeja, pistooleita, makkaroita, sek-

suaalisia stimulantteja, jopa tunnistamat-tomiksi luokiteltuja tavaroita. Teokseen si-sältyy myös liittovaltion tulli- ja rajaviran-omaisten virallisia luokitteluja tavaroille: hylätty, laiton, kielletty, laiton kopio, luva-ton tai väärennetty. Sarja kuitenkin antaa ymmärtää, että kaikista tullin tarkkailu- ja torjuntatoimista huolimatta täydellinen kontrolli on mahdotonta.

Voisi luulla, että tullissa takavarikoitai-siin pääosin uhkaavia tavaroita, kuten asei-ta ja huumeita. Suurin osa takavarikoiduis-ta esineistä osoittautui kuitenkin väärenne-tyiksi tuotteiksi. Simonin mukaan se osoit-taa sitoutumista alkuperäistuotteiden ja ta-varamerkkien suojelemiseen, johon koko länsimainen taloudellinen menestys pe-rustuu. Simonin valokuvat takavarikoiduis-ta väärennöksistä ovat visuaalisia kopioita väärennetyistä kopioista. Siinä missä näillä tavaroilla ei ole pääsyä Yhdysvaltoihin, va-lokuvat pääsevät rajan yli.

Simonin teosten voima piilee siinä, että kuvatut kohteet esitetään arvostelematta tai paljastamatta liikaa. Hänen uteliaisuu- tensa maailmaa kohtaan on tarttuvaa. Hienovaraisella ja vaatimattomalla tavalla hänen teoksensa onnistuvat häiritsemään mielenrauhaamme. Ne saavat meidät kyseenalaistamaan omat havaintomme, väärinkäsityksemme ja tuntemuksemme paitsi itse teosten aiheista myös koko maa-ilmasta.

TAryn siMOn: VALOKUVAT jA TEKsTiT -näyTTELyHELsinGin TAidEMUsEO MEiLAHdEssA 9.3.–13.5.2012

Simon valokuvasi tulliin saapuvia tavaroita

paikan päällä viiden päivän ajan

ilman taukoja tai unta.


TAryn siMOn SYNTYI New Yorkissa vuonna 1975.

TEOkSIA on ollut esillä yksityisnäyttelyissä monissa paikoissa kuten Tate Modern, Lontoo (2011), Neue Nationalgalerie, Berliini (2011), Whitney Museum of American Art, New York (2007) ja Museum für Moderne Kunst, Frankfurt (2008).

TEOkSIA ovat hankkineet kokoelmiinsa mm. Metropolitan Museum of Art, Tate Modern, Whitney Museum of American Art ja Centre Pompidou.

jULkAISSUT useita kirjoja, mm. The Innocents, An American Index of the Hidden and Unfamiliar ja Contraband sekä A Living Man Declared Dead and Other Chapters.

TAITEILIjAN internetsivustot www.tarynsimon.com

vIDEOITUjA haastatteluja ja luentoja löytyy internet-sivustoiltaTate Channel, Ted Talk sekä YouTube.

TAryn siMOn

© C

ourt

esy

Tary

n Si

mon

, Gag

osia

n G

alle

ry /

Alm

ine

Rec

h G

alle

ry

MAATUSKANUKKEJA (VÄÄRENNETTY) 2009, sarjasta Kieltotavaraa

© C

ourt

esy

Tary

n Si

mon

, Gag

osia

n G

alle

ry /

Alm

ine

Rec

h G

alle

ry


Jätkäsaaren tuulisella rannalla Helsingissä seisoo vihreä puhelinkoppi, jonka sisällä on kaksi vaaleanpunaista hahmoa. Kolme 6-vuotiasta tyttöä kävi katsomassa taiteilija Anne Meskanen-Barmanin Paluu tulevaisuuteen -veistosta.

Teksti ja haastattelut nanne RaIvIO, museolehtori

TyTÖT EiVäT TiEnnEET MiTään TEOKsEsTA etukäteen, mutta huomasivat sen heti aukion laidalta. Yllättäen kännykkäajan lapset tun-nistivat puhelinkopin ja että kyseessä on to-

siaan taideteos: ”Hei tääl on taidetta!”Tytöt kulkivat teoksen ympäri ja ihmettelivät:

”Tos on miehen vartalo ja toi pää kuuluu tohon. Tuol on sellanen outo käsi, ku se ei oo aitoa.”

Teoksen hahmojen sukupuoli herätti pohdintaa: ”Se on vähän omituinen, kun ei heti tajunnut, onko siinä kaksi miestä vai nainen ja mies.”

”Alempi on mies, kun sillä on pippeli. Ylempi voi olla myös nainen, kun kyllähän nainenkin voi olla kalju. Tai sillä voi olla lyhyt tukka.”

Tyttöjen mielestä teoksessa tapahtui kaikenlaista: hahmot leikkivät piilosta, ne puhelevat ja niillä on kännykät, toinen niistä on päällään ja jumppaa.

”Toi yrittää tulla jostakin tai ne on juuttuneet johonkin tai ne tippuu lentokoneesta ja toi on ton alla ja toi tippuu ton syliin, kun sillä on kädet tolleen.”

”Tai noi voi leikkiä sirkusta, ne on niinku trapet-silla ja ton pitää seistä noin käsillä.”

TEOkSEN ALkULÄHTEILLÄTaiteilija Anne Meskanen-Barman on innostunut tyt-töjen tulkinnoista: ”Tytöt ovat päässeet kommenteil-laan heti teoksen alkulähteille! Olen aina ollut kovin ilahtunut ja tietoinen siitä, miten juuri lapset tai nuo-ret ovat teoksiini suhtautuneet. Näistäkin tyttöjen kommenteista voi aistia, että liikutaan vaivattomasti samoissa sfääreissä.”

Tytöt eivät tavanneet taiteilijaa, mutta heillä oli Meskanen-Barmanille kysymyksiä: ”Mistä se ton kek-si?”

”Teosta suunnitellessani puhelinkoppi oli mielenkiintoinen ja ajatuksiani ohjaava elementti. Se oli paikoillaan ja toimimattomana olevana jonkinlai-nen epätila ja muistuma jostakin kaukaisesta ja tun-temattomasta. Ajatuksenani oli teos, jossa on yh- teyksiä ajassa matkustamiseen, historiaan ja muis- tiin. Illuusio jatkuvasta liikkeestä, painottomuuden ja putoamisen tunteen välittymisestä olivat myös lähtökohtiani. Näistähän tytötkin puhuivat”, Meska-nen-Barman vastaa kysymykseen.

Entä mitä veistos sitten esittää? ”Tyttöjen kommentit juuttumisesta materiaan ja

hahmojen piiloleikistä olivat ajatuksia herättäviä. Teoksistani löytyy usein kaksoismerkityksiä, niin tästäkin. Tulkinta riippuu katsojasta. Teos voi sa-manaikaisesti olla hauska ja pelottava, tuttu ja outo, ruma ja kaunis. Teoksen hahmot voi nähdä kah-

UUTTA jULKisTA TAidETTA

Kuv

a: P

ekka

Bar

man

HEI TÄÄL ON TAIDETTA!


Mitä tarkoittaa Paluu tulevaisuuteen? ”Että se on tullut tulevaisuudesta tänne.””Varmaan sitä että se menee tonne maan alle ja tulee tuolta yläkaut-ta tonne.”

ViETin ViiME syKsynä ViiKOn VErrAn kan-sainvälisessä seminaarissa ja tapasin usko-mattomia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Taide yhdisti meitä kaikkia tavalla tai toisella, mutta

miten erilaisia lähtökohtamme olivatkaan! Myanmarin edustaja kertoi, ettei hänen kotimaassaan ole yhtäkään taidemuseota, jokunen galleria kylläkin. Itävaltalaisten joukossa oli äärettömän arvokkaan kokoelman wieniläi-selle museolle lahjoittanut ylhäinen leidi. Eräs mielen-kiintoisimmista tuttavuuksista oli ohjaaja, valokuvaaja Aida Muluneh, joka raataa antaumuksella pitkiä päiviä auttaakseen etiopialaista taidekenttää avautumaan ulospäin. Työsarkaa riittää.

ETiOPiA On yKsi MAAiLMAn köyhimmistä valtioista. Maassa asuu noin 85 miljoonaa ihmistä, jotka edustavat yli sataa eri kansallisuutta. Lukutaitoisia on alle puolet väestöstä. Ihmisen elämä päättyy keskimäärin 56-vuo-tiaana. Kuitenkin tilalle tulee uusia kansalaisia vauhdilla, sillä väestönkasvu on yksi maailman nopeimpia.

HOMO sAPiEnsin VArHAisiMMAT jäänTEET on löydettyEtopiasta; ne ovat lähes 200 000 vuotta vanhoja. Kristin- uskosta tuli valtionuskonto jo 300-luvulla. Sitä tunnus-

taa edelleen yli 60 % väestöstä koptilaisen kir-kon varjelukses-sa. Etiopialaisten varhaiskristilli-nen taideperinne kuuluu maailman taideaarteistoon.

KULTTUUri On siis ETiOPiAssA iKiVAnHAA verrattuna suomalaisten lyhyempään historiaan. Taide ei kuiten-kaan ole ollut kehityksen etulinjassa tai ensimmäisenä taloudellisten satsausten tärkeysjärjestyksessä tässä afrikkalaisvaltiossa. Aida Muluneh on päättänyt tehdä asialle jotakin. Hän ei häpeile eikä hännystele. Hän menee suoraan taidemaailman tähtien puheille ja hou-kuttelee heitä tulemaan Addis Abebaan. Eräs heistä on tanskalainen taiteilija Olafur Eliasson, joka työskente-lee kaupungissa kolme keväistä kuukautta taideopiske-lijoiden kanssa.

AidA MULUnEHin AjATUKsEnA on saada oman maansataiteilijat tuntemaan ylpeyttä itsestään, taiteestaan ja katsomaan rohkeasti kohti muuta maailmaa. Iso hom-ma, mutta varmasti palkitseva ja antoisa. Onnea Aidalle!

AidAn TAKAnA TAPAHTUU

KOLUMnieRJa PUSanäyttelypäällikkö

tena erillisenä tai yhtenä ja samana henkilönä, joka pyörii it-sensä ympäri tavoitellen toista puoliskoaan. Teos jatkuu, vaik-ka sen fyysinen raja loppuu. Hahmoista toinen on joko aut-tamassa tai juuri päästänyt otteensa toisesta. Tyttöjen kom-mentti syliin ottamisesta oli myös mahtava oivallus. Minua kiinnostaa tekijänä, mikä on olemassa olevan, näkymättö-män ja kuvitelman suhde ja kuinka tämän saa näkyväksi. Teos on yhtäaikainen näkymä menneisyydestä ja tulevaisuu-desta. Se voi herättää ajatuksia myös ihmisten välisten suhtei-den ja kommunikaation monimutkaisuudesta.”

Kuv

a: N

anne

Rai

vio

Miten erilaisia lähtökohtamme

ovatkaan!

Kuv

a: N

anne

Rai

vio

Viola, Petra ja Aina tutkivat Anne Meskanen-Barmanin veistosta.


Menneisyys ja nykyisyys, fantasia ja fiktio yhdistyvät Wilma Hurskaisen (s. 1979) uusimmassa valokuva- sarjassa, joka tulee huhtikuussa esille Kluuvin galleriaan. Näyttelyssä Hurskaisen lapsuuden- muistot ja tyttömäiset unelmat pääsevät valloilleen.

KLUUVin GALLEriA on osa helsingin taidemuseota. Löydät sen Unioninkadulta Senaatintorin tuntumasta.

Sisäänkäynti sisäpihalta.

KLUUvIn GaLLeRIaUnioninkatu 28 B, 4. krs., 00100 helsinki

avoinna: ke-su 11–18. Ilmainen sisäänpääsy.

TiMO WriGHT 17.2.–4.3.2012 riiKKA KUOPPALA 9.3.–25.3.2012 KALLE TUrAKKA PUrHOnEn 30.3.–15.4.2012WiLMA HUrsKAinEn 20.4.–6.5.2012nUUTTi KOsKinEn 11.5.–27.5.2012

KLUUVin GALLEriA

tarkoittaa suomeksi naista, joka avioitui hevosen kanssa. Sarja ammentaa visuaali-sia viittauksia muun muassa tyttökirjojen maailmasta.

Kuvien tunnelma on romanttinen kuten Pieni talo preerialla -kirjoissa ja heppatyttö-kirjoissa. Kuten Hurskainen itse toteaa, täs-sä sarjassa hänen Ihmemaan Liisansa jaka-vat oman todellisuudesta irrallisen maail-mansa toisten elävien olentojen, hevosten, kanssa. ”Kuvat puhuvat kaipuusta suurten, vahvojen eläinten seuraan, kaipuusta hallita jotain itseä paljon voimakkaampaa. Sar- jassa kiteytyy jotakin mitä pidän taiteelleni tai ainakin pyrkimyksilleni ominaisina: mahdollisuus leikkiä, mahdollisuus luoda jotain mikä ylittää arkipäiväisen visuaa-lisen maailmamme. Hevoset ja tytöt ovat samalla puolella, näkevät samoja unia. Ku-

WiLMA HUrsKAinEn on käsitel-lyt valokuvasarjoissaan muun muassa tyttöyden, sisaruuden ja ajan kulumisen teemoja

usein lempeän huumorin keinoin. Hänen omat lapsuuden muistonsa ovat olleet kes-keistä materiaalia hänen töilleen. Hän on esimerkiksi lavastanut uudelleen muisto-jaan tai vanhojen valokuvien tilanteita ja kuvannut ne. Usein hän on esittänyt nämä kuvat rinnakkain vanhojen lapsuudenai-kaisten kuvien kanssa. Kaksi aikatasoa, lap-suus ja aikuisuus, limittyvätkin Hurskaisen valokuvissa. Hänen töistään voi monesti löytää Ihmemaan Liisan, joka liian pitkäksi venähtäneenä tutkii maailmaa ja omaa ole-mistaan suhteessa omiin muistoihin.

Wilma Hurskaisen uusimman valokuva-sarjan nimi The Woman Who Married a Horse

Wilma Hurskainen: Solace, 2011.

© V

isa

Rom

si

vissa on kyse yhteisestä unennäöstä hevos-ten kanssa, heppatytön houreista”, hän sa-noo. Tyttöys on kuvissa voimakkaasti läs-nä, vaikka Hurskainen käyttää malleinaan aikuisikään ehtineitä pikkusiskojaan.

Wilma Hurskaista kiinnostaa valokuvien kyky tuoda mennyt hetki nykyaikaan. Valo-kuva ikään kuin todentaa ajan kulumisen, näyttää konkreettisesti mitä on tapahtunut vuosien saatossa. Vaikka voimme luoda menneen tapahtuman ulkoiset puitteet nykypäivään, emme kuitenkaan koskaan enää tavoita juuri sitä hetkeä. Muisto ei koskaan pysy samanlaisena, vaan muuttuu alati, kuten mekin muutumme.

WiLMA HUrsKAinEn The Woman Who Married a Horse Kluuvin galleriassa 20.4.–6.5.2012.

HEPPATyTÖn HOUrEET

Teksti TITTa hÄKKInen, näyttelyassistentti


jEnni EsKOLAn (s. 1982) teos Hidastus koos-tuu sadoista valokopioita muistuttavista ku-vista. Hätkähdyttävää on, että taiteilija on piirtänyt teoksen 530 piirroksesta jokaisen.

Teoksen lähtökohtana on mustavalkokopio, jota taiteilija on kopi-oinut aina uudestaan ja uudestaan. Eskolaa kiehtoi ajatus nopean kopiokoneen synnyttä-män jäljen toistamises-ta hitaasti käsin piirtä-en. Työn edetessä alku-peräiseen kuvaan syntyi uurteita ja kulumia. Toi-sinaan nämä ajan jättä-mät jäljet on toistettu piirroksissa.

Tunnistettavan kuva-aiheen sijaan keskeistä teoksessa on meditatiivinen keskittyminen teke-miseen, toisto ja toisaalta ainutkertaisuus, joka

AinUTKErTAisiA KOPiOiTATeksti SaTU OKSanen, kokoelma-assistentti

erottaa mekaanisen koneen tuottaman kopion ja käsin piirretyn teoksen toisistaan. Hidastuksen piirrokset ovat samankaltaisia, vaan eivät keske-nään täysin identtisiä.

Jenni Eskolan teokset syntyvät usein piirtä-mällä ja värittämällä. Ma-teriaalit ovat yksinker-taisia: lyijykynä, kuula-kärkikynä ja tiemerkin-töjen kestomerkintämas-sa. Näiden lisäksi yksi Es-kolan teosten keskeisistä materiaaleista on aika. Se taltioituu hitaasti työs-tettyihin teoksiin mer-kintöinä, pieninä kuvioi-

na ja tuhansina merkkeinä. Nykyaikana, kaiken kiireen keskellä, kun ”aikaa ei ole hukattavaksi”, taiteilijan teokseen käyttämät työtunnit ovatkin teoksen arvokkain materiaali.

POiMinTOjAOsTOsKOrisTAYksi taidemuseon tehtävistä on teoskokoelman kartut- taminen, jotta kuvataiteen eri puolet ja suuntaukset tulisivat tallennetuiksi. Tällä palstalla esitellään yksi Helsingin taidemuseon kokoelmaan viime aikoina hankittu teos.

JennIeSKOLaHidAsTUs2008–2010Värikynä ja lyijykynä paperille

KAUdEn OsTOs

Taiteilija on piirtänyt teoksen 530 piirroksesta

jokaisen.

Jenni Eskola: Hidastus, 2008–2010.

© V

isa

Rom

si

Kuv

a: H

anna

Kuk

orel

li, H

elsi

ngin

taid

emus

eo

© W

ilma

Hur

skai

nen


sinEbrycHOffin TAidEMUsEO Bulevardi 40, Helsinki

2.2.–29.4.2012 rEMbrAndTKuparilaatan mestari

VAnTAAn TAidEMUsEOMyyrmäkitalo, Paalutori 3, Vantaa

10.2.–4.8.2012KAUnEUs6 näytöstä, muotoilua ja kuvataidetta uudella tavalla

AMOs AndErsOnin TAidEMUsEOYrjönkatu 27, Helsinki 17.2.–7.5.2012AndrEAs EriKssOn & rOLAnd PErssOn Toinen kerta / Rakastaa, ei rakasta

iLAHTUnUT LAUsAHdUs TArKOiTTAA, että joku asia on help-poa ja luonnollista, mahdollisesti jopa hauskaa. Jos sävy on vähättelevä, on lausuja unohtanut, millaista leikki lapsena oli.

LEiKKi On LAPsELLE TOTTA. Se on myös haastavaa. Luonnol-lisesti seurauksena on itkuraivari, jos ne hemmetin palikat

eivät mene sinne laatikkoon tai pysy tornina pystyssä, sillä kokemushan viestii, että maailmaa on vaikea hallita. Se on hyvä tietää tulevaisuu-dessa! Kotileikki koko pihan lasten kanssa puolestaan vaatii sellaista organisointi- kykyä ja neuvottelutaitoa, että moni esimies voisi ottaa siitä mallia. Jos pikkuveli ei halua olla taas koira, pitäisikö

hänet suostutella siihen hyvin perustellen vai kenties uudistaa leikkiä niin, että hänkin saisi itselleen mieluisamman roolin? Pulman ratkaiseminen kaikkia tyydyttävällä tavalla vaatii roi-masti johtamistaitoja ja sosiaalista kyvykkyyttä.

LAPsET jäLjiTTELEVäT AiKUisiA LEiKEissään ja myös oppi-vat niistä. He käsittelevät itselleen tärkeitä asioita leikin kautta. Hyvin pienistä virikkeistä lapset rakentavat itselleen kaupan, bussin, koulun tai kodin ja leikkivät aikuisten maailmaa. On-neksi mielikuvitus ohjaa leikkejä myös toiseen suuntaan, fan-tasiamaailmaan, jossa mielikuvitusolennot tekevät taikojaan.

MiELiKUViTUKsEn LisäKsi myös aikuiset pyrkivät ohjaamaan lasten leikkiä. Leikkikalut ovat siihen tarkoitukseen oivallisia välineitä. Monista peleistä tehdään opettavaisia ja leluista eri-laisia taitoja kehittäviä. Aikuinen usein valitsee, mihin suun-

TäMäHän On KUin LAsTEn LEiKKiä!

PEdAPriLLiT – MUsEOLEHTOri POHTiiKaISa KeTTUnen

Kun joku asia sujuu kuin leikki, kyse on vaikeassa asiassa onnistu-misesta.

taan hän haluaa lapsensa kehittyvän. Moni tyttö on vuosisato-jen saatossa laitettu leikkimään vauvanukeilla ja poika sotilail-la ja autoilla. Erityisesti minua askarruttaa Lelun lumo -näyt-telyssä esillä olevat Ranskassa valmistetut papin varusteet: koko setti vaatetuksesta ehtoollisastioihin! Onkohan siinä ollut tarkoituksena koulia pikku-Pierrestä pappia vai onko lapsi itse halunnut leikissään jäljitellä aikuisia ja kuvitella itsensä heidän maailmaansa? Kun oma tyttäreni pyysi joululahjaksi leikkisili- tysrautaa ja leikkipölynimuria, en uskonut, että koulutus kodin- hengettäreksi oli käynnistynyt. Eikä ollutkaan. Hän vain halusi olla kuin aikuiset ja keksi pian erilaisia innovatiivisia tapoja käyttää kyseisiä leluja. Silitysraudalla voi ajaa rallia (ja kumaut- taa veljeä päähän riidan sattuessa) ja pölynimuri hurisi pian mielikuvituslentokoneen moottorina.

TAiTEiLijOidEn TyÖTä VOi VErrATA jossain mielessä leikkiin.Kuulin kerran, kun erään taiteilijan lapsi kommentoi isänsä työtä: ”Sä vaan leikit kaikki päivät, kuvittelet ja rakennat!” Hän sanoi sen arvostavasti ja ihaillen, ehkä hieman kateellisena-kin, sillä poika itse joutui käymään koulua päivisin. Myös tai-teilija ammentaa työhönsä piirteitä olemassa olevasta maail-masta, mutta työstää sitä samalla eteenpäin ja kuvittelee sen toisenlaiseksi. Hän leikkii ajatuksilla ja muotoilee ne sellai-seen muotoon, että leikin juonesta on mahdollista saada kiinni ja joskus siihen voi jopa osallistua.

KUn jOKU AsiA sUjUU KUin LEiKKi, mielestäni kyse ei ole helppoudesta, vaan vaikeassa asiassa onnistumisesta. Eikä leikki ole vastakohta todellisuudelle, vaan yksi sen ilmenemis-muodoista. Kuten taidekin.

Museopedagogian eli museopedan tehtävänä on avata yleisölle taiteen sisältöjä toiminnan, tekstien ja tapahtumien avulla.

MUSEOLEHTORIN kOLUMNI

sUOMEn VALOKUVATAiTEEn MUsEOKaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, Helsinki

1.2.–29.4.2012TiMO KELArAnTAOuto rakkaus K-G rOOsMafia, Marimekko, Mannerheim

TUUsULAn TAidEMUsEO Jääkärinpolku 2, Tuusula

25.1.–27.5.2012Halosenniemi: siGrid scHAUMAn PEKKA HALOsEn ViErAAnA

15.2.–20.5.2012Taidekeskus Kasarmi: VAPPU rOssi – Kun mennyt on yö MATEriALisTiT

järVEnPään TAidEMUsEOKirjastokatu 8, Järvenpää

9.2.–27.5.2012 AUrOrA-sEUrA Eero Järnefelt ja Helsingin yliopiston seinämaalaukset

didricHsEnin TAidEMUsEO Kuusilahdenkuja 1, Helsinki

11.2.–19.8.2012 OUTi HEisKAnEn – AlkumeriTaiteilijan 75-vuotisjuhlanäyttely

HELsinGin TAidEHALLiNervanderinkatu 3, Helsinki

10.3.–22.4.2012LAUri LAinEMaalauksia valosta ja tilasta

pOIMINTOjA UUDENMAAN TAIDEMUSEOIDEN NÄYTTELYTARjONNASTA

Kuv

a: T

aru

Titt

onen


kAMpIN kOMMENTTI

HELSINGIN KAUPUNGIN TAIDEMUSEO

MAKSAA POSTIMAKSUN

HELSINGIN KAUPUNGIN TAIDEMUSEO

TUNNUS 5009582

00003 VASTAUSLäHETYS

MIKä LEHDESSä ON MIELESTäSI HYVää?

MIKä LEHDESSä ON MIELESTäSI HUONOA?

Sukupuoli: Nainen MiesIkä: alle 18 vuotta 18–30 vuotta 31–45 vuotta 46–60 vuotta yli 60 vuottaOletko käynyt näyttelyissä: Taidemuseo Tennispalatsissa Taidemuseo Meilahdessa?Kiitos vastauksestasi!

JOS HALUAT OSALLISTUA VASTAAJAPALKINTOJEN ARVONTAAN, ILMOITA YHTEYSTIETOSI:

Nimi:

Osoite:

Postinumero ja -toimipaikka:

Sähköpostiosoite:

Tietoja ei käytetä suoramarkkinointiin tai luovuteta ulkopuolisille, eikä niistä muodosteta rekisteriä.

VASTAA ALLA OLEVIIN kysymyksiin ja postita lappu meille; postimaksu on jo maksettu. Voit lähettää vastauksesi myös sähköpostilla osoitteeseeen [email protected]. KAIKKIEN VASTANNEIDEN KESKEN arvotaan 10 kpl vuosikortteja ja 2 pakettia Helsingin taidemuseon kokoelmaluetteloita. Arvonta suoritetaan 25.5.2012.

VAsTAA jA VOiTA!Kerro meille mielipiteesi

Kampin Kommentissa esillä nyt:

PAAVO HALOsEn VArjOLEiKKEjäTaiteilija Paavo Halonen (s. 1974) on tehnyt Kampin Kommentti -tilaan installaation Lost Toys. Teoksen liikkuvat leluja leikki-aiheiset varjot luovat salamyhkäisen tun- nelman. Aikuisen katsojan mielessä voi häivähtää muistoja jostain, joka nuoruuden kynnyksellä jäi menneisyyteen.

KOMMENTT!Kampin metroaseman laiturialueella on lasivitriini, jonka äärellä metromatkusta- jat voivat katsella taidetta. Taideteokset vaihtuvat muutaman kerran vuodessa. Osa teoksista jatkaa Helsingin taidemuseo Ten-nispalatsissa esillä olevien näyttelyiden ai-heita. Osa taas toimii itsenäisinä teoksina maailman menoa kommentoiden.

Kuv

a: U

lla K

okki


näyTTELyT nyT • heLSInGIn TaIdemUSeO TennISPaLaTSI

LELUn LUMO 24.2.–25.5.2012

Leikin ja taiteen suhdetta moni-puolisesti luotaava suurnäyttely esittelee leikkikalujen historiaa, muotoilua ja estetiikkaa usean sadan vuoden ajalta. Eri aikakau-sien lelut, valokuvat ja taideteok-set havainnollistavat, miten leikki on ihmisen perusominaisuus ja inhimillisen kulttuurin tärkeimpiä perustuksia. Näyttelyn ovat tuottaneet Helsingin taidemuseo ja RMN-Grand Palais Pariisissa yhteistyössä Les Arts Décoratifs’n kanssa. Näyttely on osa World Design Capital Helsinki 2012 -ohjelmaa.

© C

ourt

esy

Tary

n Si

mon

, Gag

osia

n G

alle

ry /

Alm

ine

Rec

h G

alle

ry

näyTTELyT nyT • heLSInGIn TaIdemUSeO meILahTI

Kansainvälisesti tunnustetun taiteilijan Taryn Simonin (s.1975) valokuvat ja kirjoitukset sukeltavat näkymättömään tilaan kielen ja visuaalisen maailman välissä – jatkuvan tulkin-nan ja hämmennyksen maastoon. Näyttelyssä on esillä valikoima Simonin sarjoista Viattomat, Kieltotavaraa sekä Amerikkalainen hakemisto salaisista ja epätavallisista asioista.

Näyttely on tuotettu yhdessä taiteilijan, Milwaukeen taidemuseon, Helsingin taidemuseon, Moskovan multimedia taidemuseon ja New Yorkin Gagosian Galleryn kanssa. Yhdysvaltain Suomen suurlähetystö tukee näyttelyä.

TAryn siMOn Valokuvat ja tekstit9.3.–13.5.2012

CALVIN WASHINGTONC&E Motel, huone numero 24, Waco, Texas

Paikka, jossa tietolähde väitti kuulleensa Washingtonin tunnustavan rikoksenSuoritti 13 vuotta elinkautisesta vankeusrangaistuksestaan tuomittuna murhasta


Pikkutyttö-nukke, Raynal, 1935. © Musée des Arts décoratifs/Jean Tholance

nÄKöKULmIa nÄyTTeLyyn

Asiantuntijakierroksia keskiviikkoisin klo 17

Pe 24.2. klo 17! Näyttelyn kuraattorit Dorothée Charles ja Bruno Girveau kertovat näyttelystä. Englanniksi.

7.3. Tarinoita nukeista. Virpi Vihervä Suomen nukkeyhdistyksestä kertoo nukeista ja niiden historiasta.

14.3. Pienoiselämää. Tutkija Satu Frondelius kertoo nukkekotien menneisyy-destä ja nykyisyydestä.

21.3. Teddykarhu suosion huipulla 100 vuotta. Keräilijä Armi Viitasaari kertoo nallejen historiasta.

28.3. Autot radoillaan. Keräilijä ja sarjakuva-piirtäjä Pertti Jarla kertoo sähkörata-autoista.

4.4. Samettipintaiset eläimet. Kuvataiteilijaja kirjailija Rosa Liksom kertoo näyttelyssä esillä olevista neuvostoliittolaisista leluistaan.

OHjELMisTO

sUnnUnTAi- TyÖPAjAT KLO 15–17

ALKAEn 26.2.Ohjelma netissä!

VARAUKSET: p. (09) 310 87003 (ma–pe klo 9–15) tai sähköpostilla osoitteesta [email protected]

Opastuksen hinta on arkisin 75 €, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä 150 €. Koulu- ja päiväkotiryhmille 20 € ti–pe klo 11–15.

Opastuksen kesto on noin 50 min. Opastus on mahdollista saada suomen, ruotsin, venäjän ja englannin kielellä. Pääsylipun hin-ta ei sisälly opastuksen hintaan.

TiLATTAVAT TyÖPAjAT & OPAsTUKsET


OHjELMisTO • heLSInGIn TaIdemUSeO TennISPaLaTSI

LELUn LUMO 24.2.–25.5.2012

SU 18.3. Klo 12 Suomenkielinen opastus

Klo 13 Ruotsinkielinen opastus

Klo 13 Leluraati. Asiantuntijat vastaavat kysymyksiin nukeista, nalleista ja rata- autoista! Raadissa mukana Suomen nukke- yhdistyksestä Virpi Vihervä, nallekeräilijä Armi Viitasaari sekä rata-autokeräilijä ja sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla.

Klo 14 Suomenkielinen opastus

klo 15-17 Kruunajaiset! -työpaja. Tehdään majesteetillisia päähineitä. Ei ennakkoil-moittautumista. Kaikenikäisille, alle 10-v. vanhemman seurassa.

Klo 16-18 Neppiautokisat sisäradalla. Osallistu omalla neppiksellä tai lainaa museolta!

Klo 17 Kuninkaallinen kulkue kiertää taide-museossa. Yleisö voi osallistua kulkuee-seen, joka kiertää taidemuseossa. Pukeudu majesteetillisesti!

SU 18.3. On hOK-eLannOn aSIaKaSOmISTaJaPÄIvÄ!

S-etukortilla 2 € alennus 10 € pääsylipusta!

SU 22.4. Klo 12 Suomen-kielinen opastus

Klo 13 Nukkejen muotinäytös. Virpi Viher-vä Suomen Nukkeyhdistyksestä kertoo nukeista yhdessä omistajien kanssa. Kaikki nuket tervetulleita näytökseen!

Klo 13 Ruotsinkielinen opastus

Klo 14 Suomenkielinen opastus

Klo 15-16 Nukkeneuvola. Tarkistuta vauvanukkesi pituus ja paino oikealla terveydenhoitajalla!

Klo 15-17 Keppihevostyöpaja. Ei ennakko-ilmoittautumista. Kaikenikäisille, alle 10-v. vanhemman seurassa.

Klo 16-18 Neppiautokisat sisäradalla. Osallistu omalla neppiksellä tai lainaa museolta!

Klo 17 Tennishire derby. Keppihevoslaukka-kilpailu Tennispalatsin ympäri. Paras palkitaan!

Tapahtumapäivien ohjelmat ja näkökulmakierrokset sisältyvät pääsylipun hintaan.

anImaaTIOTyöPaJaT La 12.5. ja SU 13.5.

Klo 11–15 Lelun tarina -animaatiokurssi. Kurssilla opitaan animaation tekemisen perusteet ja tehdään itse lyhytkestoinen elokuva. Vetäjinä elokuvantekijä Marjut Rimminen ja ohjaajia Nukufilmi lastestuudiosta. Ikäsuositus 12-18 v.

Klo 15–17 Se elää! –nonstoptyöpaja. Tule kokeilemaan animaation tekoa.

Kaikenikäisille, alle 10-v. vanhempien seurassa.

Museon sisäänpääsymaksun hinnalla.

Lisätietoja pajoista ja ilmoittautumisestawww.helsingintaidemuseo.fi

TyöPaJOJa PÄIvÄKOTI Ja KOULU-LaISRyhmILLe

Lelu soikoon! Luodaan äänimaisemia ja musiikkia lelusoittimilla. Kesto 2 tuntia.

Omaelämäkerrallinen mobile. Rakennam-me kierrätysmateriaalista omaelämäker-rallisen mobilen. Kesto 2,5 tuntia.

Minun mielikuvitushahmoni. Keksitään oma mielikuvitushahmo ja toteutetaan se käsi- tai sorminuken muodossa. Kesto 2,5 h.

Pajat sopivat kaiken ikäisille. Ryhmän maksimikoko on 24 oppilasta. Hinta päivä-koti- ja koululaisryhmille 20 € / ryhmä.

Varaukset: p. (09) 310 87003 (ark. klo 9-15) tai [email protected]

Tarkemmat tiedot: www.helsingintaidemuseo.fi

LeIKIn aIKa -TaPahTUmaPÄIvÄT

ILmaISeT yLeISöOPaSTUKSeT SUOMEKSI la ja su klo 14 • RUOTSIKSI joka kuukauden 1. ja 3. su klo 15 • ENGLANNIKSI joka kuukauden 2. su klo 15 • SATUOPASTUS joka kuukauden 2. su klo 13 •ELäKELäISOPASTUS joka kuukauden 1. tiistai klo 11

OHjELMisTO • heLSInGIn TaIdemUSeO meILahTI

TAryn siMOn valokuvat ja tekstit 9.3.–13.5.2012

TaITeILIJa TaRyn SImOnIn LUenTO

Pe 9.3. klo 14–15:30 Mediakeskus Lume, Hämeentie 135 C, Sampo-Sali.Järjestäjä: Aalto-yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. Vapaa pääsy.

vaRTTIOPaSTUKSeT

Lyhyt esittely näyttelyyn yleisesti tai muu-taman teoksen kautta. Kesto n. 15 min.Su 11.3. ja su 13.5. klo 11, 12, 13.

nÄKöKULmIa nÄyTTeLyyn

Su 25.3. klo 14 Taryn Simonin valokuva-sarjoihin Kieltotavaraa ja Viattomat liittyen opastuskierroksella tullitarkastaja Petri Asuinmaa ja DNA-rikostutkija Matti Karja-lainen kertovat työstään.

hOK-eLannOn aSIaKaSOmISTaJaPÄIvÄ

Su 21.4. Opastuksia: klo 13 ja klo 14 suomeksiklo 15 ruotsiksi

S-etukortilla 2 € alennus 10 € pääsy-lipusta!

ILmaISeT yLeISöOPaSTUKSeT: SUOMEKSI sunnuntaisin klo 14 • RUOTSIKSI joka kuukauden 2. sunnuntai klo 15

sATU- OPAsTUs

joka kuukauden 2. sunnuntai

klo 13

WWW.heLSInGIn

TaIdemUSeO.fI

OTA OMA LELU MUKAAN!

Lelu

auto

ja, y

ksity

isko

koel

mat

© F

rede

rick

Bre

ssy-

Sully


Mustassa komediassa Iron Sky natsit hyökkäävät maa-

han vietettyään 70 vuotta pakolaisina kuussa. Tekijä-

tiimi tuotti ensimmäisen, kulttimaineeseen kiirineen

elokuvansa Star Wreck taskurahabudjetilla. Tiimin toi-

nen elokuva Iron Sky on tuotettu suurella budjetilla

ja sosiaalisen median avulla. Näyttelyssä on esillä

elokuvan puvustoa, kuvakäsikirjoituksia ja pienois-

malleja.

Näyttelyn tuotanto: Helsingin taidemuseo ja Blind Spot Pictures.Iron Sky -elokuvan ensi-ilta on Finnkinossa 4.4.2012.

TULEVAT näyTTELyT • heLSInGIn TaIdemUSeO TennISPaLaTSI

Tennispalatsi • Salomonkatu 15 (2.krs), 00100 helsinki

© B

lind

Spo

t Pic

ture

s

WWW.heLSInGIn

TaIdemUSeO.fI

irOn sKy15.6.–12.8.2012

Konseptipiirros Iron Sky -elokuvaan.

© C

once

pt A

rt/J

ussi

Leh

tini

emi

Iron Sky -elokuvajuliste.


Taidemaalari Georgia O’Keeffe (1887–1986) oli legendaarinen hahmo

amerikkalaisessa taiteessa. Hänen mystisiä sävyjä sisältävä tuotan-

tonsa ja mielenkiintoinen elämänsä ovat herättäneet laajaa kiinnos-

tusta. Euroopassa O’Keeffen teoksia on päästy harvoin ihailemaan.

Suomessa niitä nähdään nyt ensimmäistä kertaa. Näyttelyssä on

esillä myös hänen miehensä valokuvaaja Alfred Stieglitzin ottamia

valokuvia.

TULEVAT näyTTELyT • heLSInGIn TaIdemUSeO meILahTI

meilahti • Tamminiementie 6, 00250 helsinki

WWW.heLSInGIn

TaIdemUSeO.fI

© 2

009

Geo

rgia

O’K

eeff

e M

useu

m /

© G

eorg

ia O

’Kee

ffe

by S

IAE

2011

GEOrGiA O’KEEffE 1.6.–9.9.2012

Georgia O’Keeffe: Trees in Autumn, 1920-1921.

Italialainen ARTHEMISIA GROUP SRL, saksalainen Kunsthalle der Hypo-Kulturstiftung (München) ja Helsingin taidemuseo järjestävät näyttelyn yhteistyössä Georgia O’Keeffe Foundationin (Santa Fe, USA) kanssa. Näyttelyä tukee Terra Foundation for American Art.

Georgia O’Keeffe: Horse’s Skull on Blue, 1931.

© 2

009

Geo

rgia

O’K

eeff

e M

useu

m /

© G

eorg

ia O

’Kee

ffe

by S

IAE

2011


heLSInGIn TaIdemUSeO TennISPaLaTSI •

WWW.heLSInGIn

TaIdemUSeO.fI

Avoinna ti–su 11–19Liput 10/8 €, vuosikortti 30 €Ilmaisperjantait: 2.3. ja 4.5.

Ilmainen sisäänpääsy alle 18-v. Museokauppa avoinna ti–su 11–19P. (09) 310 87001

TAidEMUsEO TEnnisPALATsi sijaitsee Hel-singin keskustassa Kampin keskuksen ja metroaseman vieressä. Rautatieasemalle on matkaa noin 500 m.

sAAVUTETTAVUUs Museo on liikkumisesteetön. Lainattavissa on mm. pyörätuoli, rollaattori, lastenrattaita, taittotuoleja sekä näkemisen ja kuulemisen apuvälineitä. Työpajat ja opastukset voidaan soveltaa erityisryhmille.

Öppet ti-sö 11–19Biljetter 10/8 €, årskort 30 €Fritt inträde på fredagar: 2.3. och 4.5.

Gratis inträde under 18-åringar Museibutiken är öppen ti–sö 11–19Tel. (09) 310 87001

KOnsTMUsEET TEnnisPALATsET ligger i Helsingfors centrum vid Kampens affärscent-rum och metrostation. Avståndet till järnvägs-stationen är ca 500 meter.

TiLLGänGLiGHETMuseet har obehindrad framkomlighet. Mu-seet lånar ut rullstol, rollator, barnvagnar, hopvikbara stolar samt redskap för att stödja syn och hörsel. Verkstäderna och guidningarna kan tillämpas för specialgrupper.

LisäTiETOjA näyttelyistä, opastuksista, työpajoista ja tapahtumista www.helsingintaidemuseo.fi

OPAs- jA TyÖPAjAVArAUKsET p. (09) 310 87003 (ma-pe 9–15) tai [email protected]

MEr infOrMATiOn om utställningar, guidningar, verkstäder och evenemang: www.helsingforskonstmuseum.fi

bOKninG AV GUidE OcH VErKsTädEr: Tel. (09) 310 87003 (må-fr 9–15) eller [email protected]

Salomonkatu 15 (2. krs), 00100 helsinkiSalomonsgatan 15 (2 vån.), 00100 helsingfors

KLUUvIn GaLLeRIa • Unioninkatu 28 B, (4. krs), 00100 helsinkiUnionsgatan 28 B, (4 vån.), 00100 helsingfors

Öppet on-sö 11–18.Gratis inträde

Tel. (09) 310 87039

GLOGALLEriET finns vid Unionsgatan nära Senatstorget. Ingång från innergården.

Avoinna ke-su 11–18.Ilmainen sisäänpääsy

P. (09) 310 87039

KLUUVin GALLEriAn löydät Unioninkadulta Senaatintorin tuntumasta. Käynti sisäpihalta.

UN

ION

KATU

UN

ION

SG

.POHJ.ESPLANADI NORRA ESPL.

ALEKSANTERINK. ALEXANDERSG.

KLUUVIN GALLERIAGLOGALLERIET

KLUUVI GALLERY

SENAATINTORI SENATSTORG.

HELSINGIN TAIDEMUSEO

HELSINGFORS KONSTMUSEUM

HELSINKI ART MUSEUM

heLSInGIn TaIdemUSeO meILahTI • Tamminiementie 6, 00250 helsinki ekuddsvägen 6, 00250 helsingfors

Avoinna ti–su 11–18.30 Liput 10/8 €, vuosikortti 30 €Ilmaisperjantait: 2.3. ja 4.5.

Ilmainen sisäänpääsy alle 18-v.P. (09) 310 87031

TAidEMUsEO MEiLAHTi sijaitsee Seurasaa-ren läheisyydessä. Perille pääset mm. bus-silla 24.

sAAVUTETTAVUUs Museo on liikkumisesteetön. Lainattavissa on mm. pyörätuoli, rollaattori, lastenrattaita, taittotuoleja sekä näkemisen ja kuulemisen apuvälineitä. Työpajat ja opastukset voidaan soveltaa erityisryhmille.

Öppet ti–sö 11–18.30Biljetter 10/8 €, årskort 30 €Fritt inträde på fredagar: 2.3. och 4.5.

Gratis inträde under 18-åringar Tel. (09) 310 87031

KOnsTMUsEET MEjLAns ligger i närheten av Fölisön. Dit kommer man med bl.a. buss 24.

TiLLGänGLiGHETMuseet har obehindrad framkomlighet. Museet lånar ut rullstol, rollator, barnvagnar, hopvikbara stolar samt redskap för att stödja syn och hörsel. Verkstäderna och guidning-arna kan tillämpas för specialgrupper.

Löydät meidätmyös facebookista:www.facebook.com/helsingintaidemuseo


dET bäsTA i LiVET innehåller lekfullhet. Men när vi sä-ger att någonting skedde ”på lek” menar vi att det inte var allvarligt menat.

När katten roar sig med maten säger vi att den leker. Man kan också leka med någons känslor. Bedra och låtsas och skada någon. Underhålla sig på någons bekostnad. Som katten, men utan att ha rovdjurets jakt på mat som legitim orsak. Det är inte lek. Det är maktspel.

Genuin lek är något annat. När man leker på riktigt måste man vara överens om reglerna och ramarna för leken. Först då kan man vara fullkomligt fri inom dem, först då kan man vara kreativ på djupet. Det här vet barn. Barn tar sin lek på allvar på samma sätt som konstnärer tar sitt arbete på allvar. Att vara konstnär är att leka professionellt. Den inre logiken är vik-tig. Vad som helst kan inte hända, annars förtunnas handlingen istället för att för- djupas. Allt är möjligt, men inte i vilken lek som helst.

Men lekfullhet är inte bara något för barn och de vuxna som kan livnära sig på den. Lekfullheten är påhit-tighetens moder. Den påhittiga och lekfulla är ofta den starkast lysande stjärnan inom sitt verksamhetsområde. Tänk om man sa ” Vi söker en påhittig medarbetare” eller ”Vårt land behöver mer lekfullhet!” istället för att med basröst kräva ”Innovation”,

ett trendbegrepp som hotas av slitage och allvarlig urholkning för tillfället. ”De där finländarna är sen lekfulla och påhittiga!” Tänk om det var så man sa om oss ute i världen. Det skulle göra underverk med vårt sätt att se på oss själva. När våra politiker idag främst verkar vilja nedmontera och utesluta, kunde en om-formulerad självbild hjälpa att dra upp oss ur den mentala reces-sionen åtminstone.

Lekfullhet kräver självkänsla. Att låtsas och leka är t.ex. inte samma sak. Det senare kan ingå i det förra, men alla som låt-

sas leker inte. Den som låtsas vill vara någon den inte är, medan lekfullhet kräver att man gillar sig själv och kan stå för det. För lekfull-het är en form av generositet, leken är inbju-dande till sin natur. Också den som har en förmåga att skapa fantastiska världar för sig själv vill ofta ha sällskap.

Barn leker ibland katastrofer, såna som hänt och såna de är rädda att ska hända, för att bearbeta och skapa en gnutta kontroll över det okontrollerbara livet. Försvinner be-hovet att leka när vi blir vuxna? Lär vi oss att

hantera livet bättre genom språk och erfarenhet? Kanske. Lite. Men jag tror att vi kunde må bra av mer lek också som verktyg. Dramaundervisning i skolan är en god bas för det.

De som har lyckliga liv har också lek i det, det är jag helt över-tygad om. Kärlek, i bästa fall, och kärlek till leken.

LEKfULLHET KräVEr sjäLVKänsLA

Lekfullhetenär påhittighetens

moder.

KOLUMnTOVE APPELGrEnTove Appelgren är författare och teaterregissör.


Pelivälineet: lauta, noppa (leikattavissa) ja pelinappulat (esim. kolikoita tai nappeja)

Tavoitteena on päästä ensimmäisenä ruutuun numero 35. Pelaajat heittävät noppaa vuorotel-len ja liikkuvat laudalla nopan osoittaman määrän ruutuja. Jos siirto päätyy sateenkaaren ala-päähän, nopan saa siirtää eteenpäin sen yläpään osoittamaan ruutuun. Jos siirto päätyy sa-laman yläpäähän, noppa siirretään taaksepäin salaman nuolipään osoittamaan ruutuun. Jos siirto päätyy ruutuun, jossa on ennestään toisen pelaajan nappula, ruudussa aikaisemmin ollut nappula tulee syödyksi ja se poistetaan laudalta. Se voi palata laudalle, kun pelaaja heittää no-palla kuutosen. Peli päättyy, kun joku pelaajista pääsee maaliin tasaluvulla.

Pelin totetutus: Helsingin taidemuseon Tennari-nuortenryhmä

helsingin taidemuseo fi

Documents