Historiallisten rakennusten

paloturvallisuusnäkökohtia ja esimerkkejä

Historiallisten rakennusten

paloturvallisuusnäkökohtia ja esimerkkejä

2 ›

Taustaaämä esite on syntynyt osana pohjoismaista historiallisten ra-kennusten paloturvallisuutta käsittelevää seminaarisarjaaCan we learn from the heritage lost in a fire, joka järjestettiin

vuonna 2003. Mukana olivat Museoviraston lisäksi Ruotsin ja Norjanvastaavat kulttuuriympäristön suojelusta vastaavat virastot. Jokaisestamaasta osallistui 2–3 asiantuntijaa.

Hankkeen tavoitteena oli mm. koota tietoa osallistuvien maidenkäytännöistä ja kokemuksista historiallisten rakennusten paloturvalli-suuden alalla sekä ottaa oppia jo tapahtuneista paloista siinä, mitenhistoriallisten rakennusten paloturvallisuutta voisi parantaa sekä kes-kustella siitä, miten on toimittu palon jälkeen.

Hanke koostui kolmesta kolmipäiväisestä tapaamisesta. Tämä esiteon tiivistelmä seminaarien aikana esille tulleista näkökulmista ja käy-tännöistä, joita on mahdollista soveltaa eteen tulevien tilanteiden mu-kaan, kun pohditaan historiallisten rakennusten paloturvallisuutta.

Vastuu paloturvallisuudesta jamääräysten soveltamisesta

aikkien kolmen maan lainsäädäntö määrittelee rakennuksenpaloturvallisuudesta huolehtimisen rakennuksen omistajanvastuuksi. Käytännössä palo-, pelastus- sekä rakennusvalvon-

taviranomaiset joutuvat usein ottamaan kantaa näihin kysymyksiin.Suomessa RaMK:n E1:n soveltamisesta korjausrakentamiseen on

julkaistu opas1 . Sitä vastoin RaMK:n soveltamisesta historiallisesti ar-vokkaisiin rakennuksiin ei ole vielä olemassa erityisiä ohjeita. Tämänesitteen tarkoituksena on antaa apuvälineitä ja kertoa hyvistä käytän-nöistä historiallisten rakennusten paloturvallisuuden parantamiseksi.

T

K

‹ 3

Mikä on historiallinen rakennusuomen rakennuskanta on verraten nuorta, vain noin 5% raken-nuksista (kerrosalalla mitattuna noin 2%) on rakennettu ennenvuotta 1920. Enemmistö maamme rakennuksista on rakennettu

sotien jälkeen.Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia on mahdollista

suojella monin eri tavoin. Määrällisesti eniten on suojeltu kaavoituk-sella maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) nojalla eri asteisin kaa-voin. Erityistapauksissa rakennus voidaan suojella myös rakennussuo-jelulailla (60/85) tai asetuksella valtion omistamien rakennusten suo-jelusta (480/85). Kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut kirkolliset ra-kennukset on automaattisesti suojeltu kirkkolailla (1054/93). Parhail-laan on vireillä 50 nuoremman kirkon (rakennettu 1917–70) suojelu-prosessi. Muinaismuistolaki (295/63) puolestaan rauhoittaa kiinteätmuinaisjäännökset. Yhteensä eri tavoin suojeltuja rakennuksia onSuomessa arviolta n. 15 000 kpl.2

Varsinaisen suojelun lisäksi on kulttuurihistoriallisesti merkittävis-tä rakennuksista tehty sekä alueellisia että sektorikohtaisia inventoin-

Historiallisen rakennuksen arvo ei riipusen iästä. Immolan kasarmialue, Imatra.

Mus

eovi

rast

o

S

teja ja luetteloita. Osa niistäon julkaistu raportteina tai kir-joina, osa on monisteena (esi-merkiksi kaavoitustyön tausta-materiaaliksi kootut inventoin-nit). Museovirastosta ja maa-kuntamuseoista saa parhaitentietoa näistä.

Historiallisella rakennuk-sella tarkoitetaan tässä yhtey-dessä rakennusta tai raken-nusryhmää, jonka kulttuuri-historiallinen arvo on todettuja tunnustettu riippumatta ra-kennusten iästä.

4 ›

Historiallisten rakennustenpaloturvallisuuden erityispiirteitä

istoriallisten rakennusten paloturvallisuus eroaa ”normaa-lista” paloturvallisuudesta erityisesti siinä, että ihmistensuojelun ja pelastamisen lisäksi pyritään suojelemaan ja pe-

lastamaan myös rakennus. Historiallinen rakennus on ainutlaatuinenkokonaisuus, jonka arvo ei ole rahassa mitattavissa, siksi tulipalon ai-heuttamat tuhot ovat tällaisessa rakennuksessa korvaamattomia. Tästäsyystä historiallisten rakennusten palosuojaus on erittäin tärkeää. Ra-kenteiden ohella vanhat interiöörit, kiinteät kalusteet ja arvokas esi-neistö on huomioitava.

Historiallisen rakennuksen paloturvallisuutta pohdittaessa ja paran-nettaessa on riittävän aikaisessa vaiheessa kiinnitettävä huomiota van-hojen rakenteiden ja pintamateriaalien säilyttämiseen mahdollisimmankoskemattomina. Asennusreittien ja asennustyön aiheuttamat vaurioton pyrittävä minimoimaan. Ainakin on pyrittävä löytämään mahdolli-simman hyvä hyötysuhde historialliseen rakenteeseen kohdistuvienmenetysten ja niiden avulla saavutetun paloturvallisuustason välille.

Paloturvallisuusstrategian laatiminen

Tehdään riskianalyysi

�

Määritellään paloa ehkäisevät toimenpiteet

�

Arvioidaan jäljelle jäävät riskit

�

Määritellään paloa rajoittavat toimenpiteet

�

Hyväksyttävä ”jäljelle jäävä riski”

H

‹ 5

Paloturvallisuuden parantamisenhyvä työväline on tästä syystä riskiana-lyysi. Siinä kartoitetaan yksilöllisestirakennuksen vahvuudet palossa sekärakennusta uhkaavat tekijät ja etsitäänvaihtoehtoja poistaa tai vähentää näitäuhkia. Riskianalyysin laatiminen onsuositeltavaa historiallisten rakennus-ten kohdalla, sillä se ottaa huomioonkunkin rakennuksen erityispiirteet.

Kaikki tavanomaiset paloturvalli-suutta parantavat toimet eivät aina sovisuoraan historiallisiin rakennuksiin. Ajatus on ollut hyvä, mutta…

Seija

Lin

nanm

äki /

Mus

eovi

rast

o

Esimerkiksi osastoivat ovet saattavat rikkoa pahasti merkittävän tila-kokonaisuuden, eivätkä standardipalo-ovet yleensä sovi historiallistenrakennusten tyyliin. Lisäksi molemmat toimenpiteet vahingoittavat ole-massa olevaa rakennetta. Valkoinen palohälytin vahvasti koristemaala-tussa kattopinnassa tuhoaa paitsi esteettisen kokonaisuuden, myös suo-raan pintaan kiinnitettynä fyysisesti rikkoo arvokasta maalauspintaa.

Sprinklerijärjestelmät ovat tehokkaita palon rajoittajia, mutta his-toriallisiin rakennuksiin asennettaessa on aina arvioitava, millainenjärjestelmä on sopivin tai edes mahdollinen. Jos rakennuksen sisäti-loissa on arvokkaita vesiliukoisia maalipintoja tai tiloissa oleva esineis-tö ei kestä vettä, ei tavanomaista sprinklerijärjestelmää tule käyttää.Vaihtoehtona voi tällöin olla korkeapainesprinkleri, jossa pieni vesi-määrä purkautuu sumuna tilaan. Tämänkin järjestelmän kohdalla onvaarana väärä hälytys ja sen aiheuttamat vahingot.

Riskitilanteita syntyy myös käyttötarkoituksen muutoksen tai ta-vallista perusteellisemman korjauksen yhteydessä. Uudet rakenteet,kuten hissikuilu tai erilaiset koteloinnit ja levytykset muodostavat pa-lolle hyviä etenemishormeja. Nämä asiat tulisi ottaa huomioon jomuutostöiden suunnittelussa, jolloin hormimaisiin rakenteisiin ontehtävä paloa pysäyttäviä katkoja.3

6 ›

Samoin työmaa-aika on riskialtista, oli sitten kysymys restaurointi-,korjaus-, muutos- tai laajennustöistä. Tulityökortti on tosin vähentänytpaloja huomattavasti, mutta esim. sähkölaitteet ja keskeneräiset asen-nukset muodostavat omat riskinsä, jotka tulee tiedostaa ja pyrkiä eli-minoimaan.

Esimerkkejä NorjastaNorjassa on aktivoitu paikallisia ihmisiä historiallisten rakennusten palo-turvallisuusasioissa. Erityisesti sauvakirkoissa on laitteistoja, jotka vaativatviikoittaista tarkastusta. Paikallisia asukkaita on koulutettu ottamaan vas-tuuta ja toimimaan palotilanteissa. Tämä on erityisen tärkätä seuduilla, jot-ka ovat kaukana paloasemista tai muuten hankalien yhteyksien päässä.

Esimerkkejä RuotsistaRuotsissa ovat pelastustoimi ja kulttuuriperintöviranomaiset tehneet yh-teistyössä selkeän julkaisun historiallisten rakennusten paloturvallisuu-desta.4 Lisäksi Pelastustoimi kutsuu usein kulttuuriperintöviranomaisialuennoimaan aiheesta omiin koulutustilaisuuksiinsa. Näin tieto kulkeehyvin ja saavuttaa oikeat tahot.

Ruotsin Valtion Kiinteistölaitos (Statens Fastighetsverk) on pyrkinyt pa-rantamaan työmaa-aikaista paloturvallisuutta historiallisissa rakennuksissaja he käyttävät mm. väliaikaisia siirrettäviä paloilmaisimia (analysoivasysteemi) sekä työmaa-aikaista palo-osastointia.

Analysoivan systeemin(MADAMM) siirrettäväkeskusyksikkö työmaalla.

Tho

mas

Ere

nmal

m /

Rik

sant

ikva

rieä

mbe

tet

Sauvakirkko Väliaikainen sammustus-kalusto vesisäiliöineenvoidaan sijoittaa näin(Norja).

Anu

Lau

rila

/ M

useo

vira

sto

Mar

tti J

okin

en /

Mus

eovi

rast

o

‹ 7

Ennaltaehkäisevät toimenpiteetnnaltaehkäisy on historiallisten rakennusten paloturvallisuu-den tärkein toimenpide, sillä jokainen palo, pienikin, aiheut-taa vahinkoja.

Ennaltaehkäisyssä erittäin tärkeä näkökohta on rakennuksessa toi-mivien henkilöiden paloturvallisuuskoulutus ja ainakin yhden henki-lön nimeäminen vastaamaan rakennuksen paloturvallisuuteen liitty-vistä seikoista.

Toinen tärkeä toimenpide ovat säännölliset tarkastukset ja jatkuvapaloturvallisuustilanteen päivitys. Tämä tarkoittaa, että vähintään ker-ran viikossa rakennuksen paloturvallisuusvastaava kiertää rakennuksenja katsoo, että kaikki paloturvallisuuteen liittyvät järjestelyt ovat kun-nossa ja kirjaa huomiot ylös sekä korjaa mahdolliset puutteet. Raken-nusten käyttäjille on järjestettävä tiedotustilaisuuksia ja paloharjoituksia.

Riskien arviointi, jossa pohditaan mahdollisia palonaiheuttajia onhyvä tapa selvittää rakennuksen riskit, mutta myös vahvuudet palonvaralta. Tässä on hyvä muistuttaa, että noin kolmasosa paloista saa al-kunsa sähköstä tavalla tai toisella.

E

Siisteys on osa paloturvallisuutta.

Tho

mas

Ere

nmal

m /

Ri k

sant

i kva

rieä

mbe

tet

Odd

bjør

n Sø

rmoe

n /

Rik

sant

ikva

ren

8 ›

Yksinkertaisia ja edullisia tapoja ennaltaehkäistä paloja:• säännöllinen tarkistus, että valaisimien lamput eivät lämmitä

mitään palovaarallisia materiaaleja• säännöllinen tarkistus, että valaisimet on kiinnitetty kunnolla,

ettei ole vaaraa siitä, että ne putoaisivat tai ”kellahtaisivat”kumolleen syttyvää materiaalia vasten

• vilkkuvat loisteputket on vaihdettava heti• kellareissa, vinteillä ja varastoissa on lamput hyvä varustaa suojakuvulla• kaikkien sähkölaitteiden, joita ei jatkuvasti tarvita,

johdot on hyvä irrottaa seinästä käytön loputtua• kirkoissa yms. tiloissa, joissa on penkkien alle tai muihin

”näkymättömiin paikkoihin” kiinnitetty lämmittimiä (tai muitakuumenevia laitteita), on kiinnitykset syytä tarkistaa säännöllisesti

• hissimekanismilla varustettujen valaisimien mekanismiton tarkistettava säännöllisesti

• kahvinkeittimet, hellat, uunit yms on hyvä varustaa ajastimilla, jotteivät ne vahingossa jää päälle

• on hyvä tarkistaa, etteivät verhot yms roiku liian lähelläkuumentavia pintoja

• on vältettävä lämmittimiä, joiden pintalämpötila on hyvin korkea• lämmittimet tulee puhdistaa säännöllisesti ja samalla niiden

toiminta on tarkistettava• vanhat sähköasennukset on syytä tarkistaa säännöllisesti ja

erityisesti rakennuksen lämmitysolosuhteiden muuttuessa, jolloin mm.kylmän ja lämpimän tilan rajalla olevissa jakorasioissa saattaa ollakondenssivaara (esim. lämpökameralla katsotaan, onko jossainkuumenevia johtoja, jakorasioita tms.)

• helposti palavat ja syttyvät materiaalit ja aineet on säilytettäväsoveliaissa, lukituissa tiloissa

• ullakolla tai käytävillä ei saa säilyttää ylimääräisiä tavaroitatai roskia (palokuorma)

• ulkoroskisten on oltava kannellisia eikä niitä ei tule sijoittaaaivan lähelle rakennuksia

‹ 9

• roskahuoneiden on oltava lukollisia• kasvillisuus rakennuksen lähellä voi myös olla paloriski, joten

rakennuksen läheisyyteen ei pitäisi istuttaa pensaita tai muitasuurempia kasveja eikä ruoho saisi rehottaa aivan rakennuksenvierellä ainakaan kuivaan vuodenaikaan

• kuivat lehdet maassa ovat myös paloriski rakennusten läheisyydessä,joten ne tulee poistaa

• murtosuojaus on myös osa paloturvallisuutta, joten ovet jamuut käynnit on pidettävä lukossa, kun ne eivät ole käytössä

Pelastussuunnitelman5 teko on erittäin suositeltavaa historiallisia raken-nuksia varten, vaikkei laki sellaista kaikkiin kohteisiin vaadi. Pelastus-suunnitelmaa varten on selvitettävä asioita, jotka osoittavat mitä puut-teita on rakennuksen palo- tai murtoturvallisuudessa. Näitä tietojahyväksi käyttäen on mahdollista parantaa turvallisuutta myös aivanyksinkertaisilla ja edullisilla keinoilla.

Teknisistä asennuksistaerusperiaate on saavuttaa mahdollisimman hyvä turvallisuus-taso mahdollisimman vähäisillä rakenteisiin tai ulkoasuun koh-distuvilla muutoksilla. Kuten jo edellä todettiin, on aina arvioi-

tava saavutettava hyöty suhteessa menetyksiin, kun ryhdytään paran-tamaan paloturvallisuutta rakenteisiin kohdistuvilla toimenpiteillä.

Historiallisia rakennuksia restauroitaessa pyritään kaikki uudet li-säykset tekemään siten, että ne ovat myöhemmin purettavissa alkupe-räistä rakennetta rikkomatta.6 Samaa sääntöä tulisi soveltaa myös tek-nisiin asennuksiin, varsinkin kun teknisten laitteiden elinikä on huo-mattavasti lyhyempi kuin rakennusten. Uudet palo-ovet, paloilmaisi-met, sammutusjärjestelmät yms. tulisi asentaa siten, että olemassa ole-viin rakenteisiin tehdään mahdollisimman vähän muutoksia. Lisäksitulisi käsitellä rakennusta ja sen tiloja kokonaisuuksina, joissa pyritäänsäilyttämään tietty ulkoasu tai tunnelma. Näitäkään ei liian näkyvilläuusilla asennuksilla tai rakenteilla saisi tuhota.

P

10 ›

Esimerkkejä RuotsistaRuotsissa on historiallisissa rakennuksissa sallittu mm. poistumisteiden auto-maattinen valaiseminen voimakkailla kohdevaloilla hälytyksen sattuessa,jolloin ovien päälle ei ole tarvinnut asentaa tavallisia poistumistieopas-teita. Samoin tiloissa, joissa on vain silloin tällöin paljon ihmisiä, voidaanpoistumistiet merkitä siirrettävillä, jalallisilla poistumistiekylteillä.

Esimerkkejä NorjastaNorjan museovirasto (Riksantikvaren) on tehnyt sauvakirkoissa hyvinhienovaraisia teknisiä asennuksia. Esimerkiksi analysoivien savuilmai-simien päät tai sprinklereiden suuttimet on asennettu olemassa oleviin ok-sanreikiin katoissa ja seinissä. Lisäksi sprinklerilaitteistojen putket on kul-jetettu sellaisissa katve- ja varjopaikoissa, joista niitä ei juuri huomaa.Joissain tapauksissa on jopa tingitty suuttimien tai ilmaisimien määrästä,kun ei ole ollut tarpeeksi luonnollisia reikiä. Paloturvallisuuslaitteiden tek-niset suunnittelijat ovat lisäksi kysyneet taidehistorioitsijoilta apua sopivi-en sijoituspaikkojen ja asennustapojen valintaan, jottei arvokkaiden tilo-jen luonnetta tai arvoa tuhota.

Tekniset laitteet vaativat tilaasekä ihmisen, joka huoltaa niitä.

Anu

Lau

rila

/ M

useo

vira

sto

Sprinkleriputket on johdettu ulosolemassa olevasta oksanreiästä eräässäsauvakirkossa Norjassa.

Mar

tti J

okin

en /

Mus

eovi

rast

o

‹ 11

Vanhojen puukaupunkien paloturvallisuusohjoismainen erityispiirre ovat tiiviisti rakennetut vanhat puu-kaupungit. Näissä tulipalo on riski, sillä tiiviissä rakenteessa,jonka palokuorma on suuri, palo voi levitä sopivien olosuhtei-

den vallitessa hyvinkin nopeasti jopa kaupunkipaloksi. Pohjoismaisenseminaarisarjan aikana tutustuimme kolmen puukaupungin palotur-vallisuushankkeisiin (Vanha Rauma, Lillehammer, Eksjö), jotka kaik-ki olivat hieman toisistaan poikkeavia lähestymistavaltaan.

Vanha Rauma7

Raumalla hanke koski vanhaa puista kaupunginosaa ja sen vetäjänä olikaupunki itse. Ensin kerättiin tilastotietoa tapahtuneista paloista, niidensyistä ja mm. tahallisuudesta sekä inventoitiin kaikki kiinteistöt palotur-vallisuutta silmällä pitäen. Sen jälkeen listattiin toimenpide-ehdotuksiamm. syttymien vähentämiseksi, palon nopeammaksi havaitsemiseksi, alku-sammutuksen tehostamiseksi, palon leviämisen estämiseksi ja palokunnantoimintamahdollisuuksien parantamiseksi.

Työn kuluessa todettiin, että palon syyn takaa löytyy usein inhimillinentekijä, joten työssä päätettiin painottaa valistusta ja neuvontaa. Hankkeenmyötä asukkaiden yleinen tietoisuus paloturva-asioista onkin noussut japalokunnan toimintamahdollisuudet alueella parantuneet.

Lillehammer8

Norjan Lillehammerissa paloturvallisuushanke koski yhtä katua (Storga-ta), jota reunustavat puiset rakennukset, jotka ovat pääosin liiketiloja,mutta joissa myös asutaan.

Kunta tilasi yksityiseltä konsultilta alueen paloturvallisuusselvityksenja ehdotuksen vaadittavista toimenpiteistä. Ehdotetut tekniset toimenpi-teet olivat automaattisen paloilmoituslaitteiston asennus tiettyihin kiin-teistöihin ja ullakkotilojen väliseinien rakentaminen paloturvallisiksi.Myös kiinteistöjen omistajien ja käyttäjien yleistä tietoisuutta paloturval-lisuusasioissa parannettiin tiedotuksella ja koulutuksella. Konsultin suosit-telemien toimenpiteiden toteuttaminen jätettiin kiinteistöjen omistajienharkintaan ja vastuulle ja muutamat tekivätkin kuten suositeltiin.

P

12 ›

Eksjö9

Ruotsin Eksjössä kunnan vetämä hanke käsitti vanhan puukaupungin-osan. Päätavoitteeksi asetettiin kaupunkipalon estäminen, ei niinkään yk-sittäisten rakennusten paloturvallisuuden parantaminen. Aluksi arkistois-ta kerättiin kaikki tieto rakennusten rakenteellisesta paloturvallisuudestasekä muista asiaan vaikuttavista seikoista ja tiedot varmennettiin tarkas-tamalla kaikki kiinteistöt paikan päällä. Tämän jälkeen tehtiin ehdotukset,miten eri tilanteissa paloturvallisuutta tulisi parantaa (palolasit ikkunoi-hin, pihojen siisteys, jätteiden säilytys jne). Niille kiinteistönomistajille,joiden toivottiin jotain tekevän, lähetettiin kirjeet, joissa ehdotettiin toi-menpiteitä ja kerrottiin, mistä saa lisää tietoa.

Mar

tti J

okin

en /

Mus

eovi

rast

o

Kapealle kujalle on asennettusprinklerijärjestelmä Eksjössä.

Lisäksi kunta päätti asentaa muu-tamaan talojen väliseen kapeaan tilaansprinklerilaitteiston, jotta tilaan saa-daan palon sattuessa aikaan ”palomuu-ri” vedellä. Samoin eräisiin kiinteistöi-hin asennettiin automaattiset palohä-lyttimet.

Tärkeää Eksjössäkin oli asukkaidenasennekasvatus, jota tehtiin lehtikirjoit-telulla, suorilla kirjeillä asukkaille jakoulutustilaisuuksilla.

Asukkaiden ja kiinteistönomistajien asennekasvatus muodostui kai-kissa hankkeissa erityisen tärkeäksi. Kun he ymmärsivät mistä palo-turvallisuudessa on kyse ja miten helpoilla ja edullisilla tavoilla sitä voiparantaa, saatiin paljon aikaan. Samoin on tärkeää, että omistajat jaasukkaat ymmärtävät ettei paloturvallisuus ole tiiviissä puukaupungis-sa yksityinen asia, vaan koskettaa kaikkia.

Yhteistä hankkeille oli myös, että aloitteentekijä oli aina kunta.Tämä on luonnollista, kun kyse on kokonaisista alueista yksittäistenrakennusten sijaan. Eksjössä oli jopa asetettu hankkeen päätavoitteeksi

‹ 13

kaupunkipalon estäminen. Sama tavoite lienee ollut myös kahdessamuussa esitellyssä hankkeessa, vaikkei sitä niin selkeästi niissä paino-tettukaan.

Tapa, jolla lähdettiin liikkeelle vaihteli. Raumalla kerättiin paljontilastotietoa, Lillehammerissa konsultti samalla inventoi ja teki ehdo-tukset toimenpiteiksi ja Eksjössä lähdettiin yksittäisten rakennustenpaloturvallisuusriskien kartoituksesta. Näin jälkikäteen Eksjön tapavaikuttaa toimineen parhaiten, sillä siinä mennään suoraan asiaan jasamalla kun tarkastellaan yksittäisiä rakennuksia, tulee tarkasteltuaniiden suhdetta ympäristöönsä ja koko kaupungin paloturvallisuuteen.

Puukaupunkien paloturvallisuutta parannettaessaon syytä paneutua seuraaviin seikkoihin:

• mikä on paloturvallisuuden parantamisen tavoite;yksittäisten kiinteistöjen paloturvallisuuden parantaminen vaikaupunkipalon estäminen

• millaisia ovat yksittäisten rakennusten sekä kaupunkirakenteenpaloturvariskit ja miten ne saadaan minimoitua

• millaisia ovat palon leviämisen riskit eri kiinteistöjen välillä jamiten ne saadaan minimoitua

• mitä voidaan tehdä, jotta palot havaitaan mahdollisimmanaikaisessa vaiheessa

• miten saadaan palo rajattua mahdollisimman pienelle alalle jaestetään sen leviäminen

• mitkä seikat vaikeuttavat palokunnan toimintaaniin yksittäisissä rakennuksissa kuin kaupunkirakenteessa jamiten näitä asioita voidaan parantaa

• onko riittävän sammutusveden saanti turvattu palotilanteessa• yleinen tiedotus, asennekasvatus ja esim. alkusammutuslaitteiston

käyttökoulutus asukkaille on hyvin hyödyllistä toimintaa• toimenpiteiden toteutusvastuu (kiinteistönomistajat / kunta)

on jaettu siten, että asetettu tavoite saavutetaan

14 ›

Palon sattuessaalokunnan sammutus- ja pelastustyössä on otettava huomioonrakennuksen erityispiirteet ja arvo ja pyrittävä sammuttamaanpalo aiheuttamatta lisätuhoja esimerkiksi liiallisella sammu-

tusveden käytöllä.Hyvä tapa ohjeistaa toimintaa palon sattuessa on tutustuttaa palo-

kunta kohteisiin. Tämä voi tapahtua rakennuksessa järjestettävänpaloharjoituksen avulla tai palokunnan tutustumiskierroksella raken-nukseen. Tällaisen tutustumisen yhteydessä on syytä myös tehdä ra-kennuksen käyttäjien ja palokunnan yhteistyönä pelastussuunnitelma,mitä palon sattuessa rakennuksesta pelastetaan ja mihin palon leviä-minen on ensisijaisesti pyrittävä estämään sekä missä osissa sammutus-työltä vaaditaan erityistä varovaisuutta. Näistä asioista on syytä tehdämyös kirjallinen ohje palon varalle.

P

Paloharjoitus Petäjäveden kirkossa.

Mar

tti J

okin

en /

Mus

eovi

rast

o

‹ 15

Esimerkki RuotsistaRuotsissa, Jönköpingissä paloi vuonna 2001 vanha puukortteli osittain.Korttelin erään liikehuoneiston katossa oli historiallisesti arvokkaita, liima-maalilla tehtyjä maalauksia, jotka olivat vaarassa huuhtoutua pois sammu-tusveden mukana. Tässä tapauksessa ehdittiin suojella välikatto yläpuoleltapeitteillä ja veden aiheuttamilta vahingoilta vältyttiin. Suurin syy tehok-kaaseen toimintaan oli, että palokunta oli harjoitellut samaisessa korttelissa.Palokunta tunsi arvokkaan tilan ja oli tietoinen siitä, miten tulee toimia.

Palon jälkeenos historiallinen rakennus palaa, ovat rauniot tai jäljelle jääneetrakenteet edelleen arvokkaita. Siksi jo sammutustyön aikana olisisyytä ottaa yhteyttä paikallisiin kulttuuriperintöviranomaisiin(esim. maakuntamuseoiden rakennustutkijat) tai valtakunnallises-

ti merkittävän kohteen kyseessä ollen Museovirastoon. Nämä antik-vaariviranomaiset puolestaan päättävät millaisiin suojaus-, tutkimus-tai muihin toimiin tulee sammutustyön kuluessa tai päätyttyä ryhtyä.

Suojellun rakennuksen tuhoutuessa palossa, on siitä aina muistettavailmoittaa. Näin asiasta sanoo Rakennussuojelulain (60/85) 4 luku, 21§:”Jos suojeltavaksi määrätty rakennus on vahingoittunut tai tuhoutunut,rakennuksen omistajan on ilmoitettava siitä viipymättä [lääninhallituk-selle]. Tämän tulee välittömästi ilmoittaa asiasta Museovirastolle.”

Kun sammutustyö on saatu päätökseen, alkaa jäänteiden tutkimus. Po-liisi suorittaa sen palotekniseltä kannalta ja kulttuuriperintöviranomai-set puolestaan kartoittavat kaikki historiallisesti todistusvoimaisetjäänteet. Joskus palo saattaa paljastaa rakenteita tai kerrostumia, joitaei muuten olisi löydetty tai avattu. Näissä tilanteissa palo antaa tilai-suuden tutkia aivan uutta aineistoa. Tästä syystä on palopaikka suljet-tava ulkopuolisilta ja annettava palon jälkeiselle tutkimukselle aikaa.

Palosta selviytyneet jäänteet on suojattava sadetta, tuulta ja kylmäävastaan, jotteivät ne tuhoutuisi enää enempää. Suojaus on suoritettavavarovaisesti, mieluiten konservointialan ammattilaisia apuna käyttäen.

J

16 ›

Kaikkiin historiallisiin rakennuksiin ei aina voi soveltaa alla oleviaohjeita, ja epäselvissä tapauksissa kannattaa keskustella paikallistenmuseoviranomaisten kanssa siitä onko palon jälkeen tarpeellista suo-rittaa tarkempi dokumentointi tai tutkimus.

Suositeltavat toimet palon jälkeen1. Kun palo on saatu sammutettua, on alue pidettävä edelleen

suljettuna ulkopuolisilta.2. Poliisi suorittaa ensin palon syyn tutkimuksen ja sen jälkeen tai

osittain jo samanaikaisesti käynnistetään jäänteiden antikvaarinentutkimus konservointialan ammattilaisten toimesta. Poliisin jaantikvaariviranomaisten on hyvä toimia yhteistyössä, jotta kaikkihuomiot tulevat molempien osapuolten tietoon ja kumpikaan ei vahin-gossa tuhoa toisen osapuolen tutkimuksen kannalta tärkeää aineistoa.

3. Palosta jäljelle jääneet rakenteet on suojattava esim. rakentamallakevyt katos tai peräti koko rakenteen kattava suoja, jottei sade tai tuulivaurioita jäänteitä enempää. Suojaus on suunniteltava ja toteutettavayhdessä konservointialan ammattilaisten kanssa.

4. Mikäli jokin osa jäänteistä on vaarassa romahtaa, se on tuettava taimikäli tämä ei ole mahdollista, se on purettava hallitusti jadokumentoitava samalla.

5. Kaikki palopaikalla oleva materiaali tutkitaan.Myös hiiltyneistä osista saattaa löytyä informaatiota, joten kaikki osaton tarkistettava. Hiiltynyt aines voidaan esim. seuloa, jotta kaikkisuuremmat osat saadaan talteen tai ainakin dokumentoitua.

6. Koko palon jälkeinen tilanne on dokumentoitava kattavasti valokuva-ten, piirtäen ja kirjoittaen muistiin kaikki löydöt ja havainnot.

7. Eniten informaatiota sisältävät tai muuten tärkeimmät jäänteeton syytä ottaa talteen ja varastoida siten, että ne säilyvät.Joistakin jäänteistä voidaan tehdä jatkotutkimuksia muualla,esim. laboratorioanalyysejä tai mikroskooppitutkimusta.

8. Kaikki palon jäänteitä koskeva tutkimus- ja dokumentointimateriaalikerätään yhteen ja työstetään raportin muotoon.

‹ 17

LopuksiPerusperiaatteet historiallisten rakennustenpaloturvallisuuden parantamisessa ovat:• rakennuksen suojaaminen palolta parantaa myös

henkilöturvallisuutta• jokainen rakennus on yksilöllinen ja siksi paloturvallisuus-

kysymykset on ratkaistava jokaisen kohdalla erikseen• on pyrittävä löytämään tehokkain hyötysuhde

asennuksilla saavutetun paloturvallisuuden jaasennusten aiheuttamien vahinkojen välille

• ”rikkoontunut tai märkä rakenne on parempi kuin kokonaanpalanut” eli palosuojaus on yleensä parempi vaihtoehto kuin eisuojausta ollenkaan, vaikka se aiheuttaisi jotain vaurioita

Tyrvään Pyhän Olavin kirkon rauniot suojattiin palon jälkeen.

Saka

ri M

entu

/ M

useo

vira

sto

18 ›

Viitteet:1 Rakennusten paloturvallisuus ja Paloturvallisuus korjausrakentamisessa.

Ympäristöopas 39, YM 2003 (uusittu painos)2 http://www.ymparisto.fi/poltavo/keke/indikaat/raken.htm (21.11.2003)3 VTT:n tutkimukset ontelopaloista kuvaavat tämäntapaisia ongelmia4 Brandskydd i kulturbyggnader, 19975 katso Pelastuslaki 13.6.2003/468, 9§6 esim. ICOMOS Australia, Burra Charter 1999, kohta 15.2. sekä

ICOMOS International Wood Committee:Principles for the Preservation of Historic Timber Buildings 1999, kohta 5.

7 Väliraportti: Selvitys keinojen löytämiseksi Vanhan Rauman paloturvallisuu-den parantamiseksi, Vanhan Rauman paloturvallisuustyöryhmä 1998

8 Brannsikringsplan for Storgata på Lillehammer, Scandiaconsult 20019 Brandskydd i trästäder, Strategi för skydd av centrala Eksjö,

Räddningsverket & Riksantikvarieämbetet 1999

Lisää tietoa:• Museovirasto: www.nba.fi• Norjan museovirasto (Riksantikvaren): www.ra.no• Ruotsin museovirasto (Riksantikvarieämbetet): www.raa.se

• Rakennusten paloturvallisuus & Paloturvallisuus korjausrakentami-sessa, Helsinki Ympäristöopas 39, 2003

• Paloturvallisuussuunnittelu. Oletettuun palonkehitykseen perustuvasuunnittelu ja ratkaisuesimerkit. RIL 221-2003 Helsinki 2003.

• Kokkala, Matti, 2000. Rakennusten paloturvallisuussuunnittelu.Toiminnallinen lähestymistapa Tiedotteita 2028. VTT, Espoo.

• Laurila, Anu (toim.). Can we learn from the heritage lost in a fire?Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 26, 2004.

• Brandskydd i kulturbyggnader,Räddningsverket och Riksantikvarieämbetet, 1997

• Att skydda kyrkan mot stöld och brand, Riksantikvarieämbetet, 2000• Brandskydd i trästäder. Strategi för skydd av centrala Eksjö,

Räddningsverket och Riksantikvarieämbetet i samarbete medEksjö kommun, 1999

• Brandskydd i kyrkor, Svenska Brandförsvarsföreningen, 1998

‹ 19

• VTT Palotekniikka: http://www.vtt.fi/rte/firetech/indexe.html• Suomen pelastusalan keskusjärjestö: http://www.spek.fi• Norjalainen paloturvallisuusyhdistys

(Norsk brannvernforening): www.norsk-brannvern-forening.no• Norjalainen palotutkimuslaboratorio

(SINTEF-NBL); www.nbl.sintef.no• Norjan pelastusalan keskusvirasto

(Direktoratet for samfunnssikkerhet og beredskap): www.dsb.no• Ruotsalainen paloturvallisuusyhdistys

(Svenska brandförsvarsförening): www.svbf.se• Ruotsin pelastusalan keskusjärjestö (Räddningsverket): www.srv.se• Ruotsin valtion kiinteistölaitos (Statens Fastighetsverk): www.sfv.se

Museovirasto, rakennushistorian osastoKulttuuritalo, Sturenkatu 4, PL 169, 00511 Helsinki

puh (09) 40501, faksi (09) 40509420sähköposti rakennushistoria@nba.fi

Kannen taustakuva:Tyrvään Pyhän Olavin kirkon palon jäänteitä, kuva Soile Tirilä, Museovirasto.Etukannen kuvat vasemmalta oikealle:Tyrvään Pyhän Olavin kirkon sisätila ennen paloa, kuva Martti Jokinen, Museovirasto •paloharjoitus Petäjäveden kirkossa, kuva Martti Jokinen, Museovirasto •ilmakuva Raumalta, kuva Museovirasto.Takakannen kuvat:Tyrvään Pyhän Olavin kirkon sisätila ennen paloa ja uudelleen rakennettuna,kuvat Martti Jokinen, Museovirasto.

Esite on tehty Palosuojelurahaston tuella.