Esisuunnitelma hankkeelle, joka tähtää Valkjärven vesien tilan selvitykseen ja kunnostamiseen

Ilkka Jussila

TUTKIMUSRAPORTTI 4/2003

PUHDAS VALKJÄRVI RY

TUTKIMUSRAPORTTI 4/2003

Esisuunnitelma hankkeelle, joka tähtää Valkjärven vesien tilan selvitykseen ja kunnostamiseen

Ilkka Jussila PORI 2003 Turun yliopisto Satakunnan ympäristöntutkimuslaitos Puhdas Valkjärvi ry

2

Esipuhe Tämä raportti on laadittu Valkjärven vesiensuojeluhankkeen toteuttamissuunnitelmaksi ja sen on tilannut Puhdas Valkjärvi ry. Yhdistyksen puolesta yhteyshenkilöinä ovat toimineet Jorma Pohjavirta, Hannele Pohjavirta, Pauli Lanne ja Arja Lanne. Suunnitelman laatijan Satakunnan ympäristöntutkimuslaitoksen puolelta vastuullisena johtajana toimi johtaja Mikko Ojanen. Raportin laatimista avustivat Satakunnan ympäristöntutkimuslaitoksen harjoittelijat Jaana Salonen ja Tuomo Ekko. Suunnitelman laatimisessa on saatu virka-apua Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta. Hanke on saanut Satakunnan TE-keskuksen myöntämää Leader+ -rahoitusta.

3

4

35

39

1. Johdanto 5

2. Vesiensuojelutoimenpiteet maa- ja metsätaloudessa 7

2.1 Vesiensuojelukosteikkojen vaikutusmekanismit 8 2.2 Vesiensuojelutoimenpiteiden tehokkuus 10 2.3 Kosteikkojen ja laskeutusaltaiden toteutusohjeet ja rahoitus 14 2.4 Valkjärveen ja Vähäselkään laskevat ojat 15

Ehdotus Valkjärveen ja Vähäselkään laskevien ojien vesiensuojelun toteuttamiseksi 17 3. Valkjärven ja Vähäselän välinen vesitien, ns. Preiviikin juovan kunnostus 18

3.1 Ruoppaaminen ja ympäristö 18 3.2 Ruoppausmassan läjitys 20

Ehdotus Preiviikin juovan kunnostamisen toteuttamiseksi 22 4. Veden pinnan taso ja rantojen vesiensuojelu Valkjärvessä 23

Ehdotus Valkjärven veden pinnan tason säätelemiseksi ja rantojen

vesiensuojeluohjeiksi 24

5. Kiinteistöjen vesiensuojelu 25

Ehdotus kiinteistöjen vesiensuojelun edistämiseksi Valkjärvellä 25

6. Hoitokalastus 26

6.1 Valkjärven kalasto 27 6.2 Katiskapyynnin kokeilu Valkjärvellä 28

Ehdotus tehokalastuksen ja ylläpitokalastuksen toteuttamiseksi Valkjärvellä 30

7. Vesikasvien niitto 30

Ehdotus vesikasvien niittämiseksi Valkjärvellä 31

8. Valkjärven ja Vähäselän veden laadun ja kuormituksen seuranta 31

Ehdotus Valkjärven veden laadun ja kuormituksen seurantasuunnitelmaksi 31 9. Valkjärven sidosryhmien informaatio ja tiedotus 32

Ehdotus informaatio- ja tiedotussuunnitelmaksi Valkjärvellä 32 10. Menetelmäkohtaiset kustannukset 33 Tiivistelmä Kirjallisuus Liitteet

1. Johdanto

Satakunnan pohjoisosassa, Pomarkun ja Siikaisten kuntien rajalla sijaitseva Valkjärvi on

Länsi-Suomen puhtaimpia vesialueita, jonka pinta-ala on 3,35 km2. Veden hyvän laadun yhtenä

syynä on suhteellisen pieni (9,5 km2), metsäpeitteinen valuma-alue. Järven rannoilla ja ilmeisesti

myös pohjassa on useita lähteitä, joista järveen purkautuu puhdasta pohjavettä. Valkjärven

vedenpintaa on laskettu 1860-luvulla ja 1900-luvun alussa. Tällä hetkellä veden pinnan taso on

suhteellisen korkealla, mikä johtuu pääosin majavan 1980-luvulla tekemästä padosta järven

laskuojan (Valkkioja) suulle.

Valkjärven virkistyskäyttöarvo on erityisen suuri ja siihen kuuluvan Vähäselän rannalla on

mm. yleinen uimaranta. Viime vuosina järven veden laatu on huonontunut ja mm. leväkukinnat ovat

runsastuneet. Syynä tähän on pääasiassa ravinnekuormituksen aiheuttama rehevöityminen. Järven

veden pH-arvo on myös laskenut, mihin on vaikuttanut mm. metsäojien tuoma humuspitoinen vesi.

Lisäksi ilman kautta tulevalla typpikuormituksella on happamoittava ja rehevöittävä vaikutus.

Järven kalastossa on tapahtunut rehevöitymiseen viittaavia muutoksia.

Hajakuormitusta Valkjärveen aiheuttaa maatalous, jonka osuus valuma-alueen pinta-alasta on

kuitenkin melko pieni (3 %). Osa pelloista sijaitsee lähellä rantaa ja niiltä tulevalla kuormituksella

voi olla merkitystä kokonaiskuormituksen kannalta. Hajakuormitusta aiheuttaa myös metsätalous,

asutus ja tiet, joiden osuus on 77 % valuma-alueen pinta-alasta. Soiden osuus on 16 % ja vesistöjen

4 %.

Järven rannalla on runsaasti (yli 200 kpl) kesäasuntoja ja –huviloita, joista aiheutuu

hajakuormitusta etenkin lomakaudella kesäaikaan. 1990-luvulla Valkjärvelle tehtiin vesijohto, joka

on ilmeisesti osaltaan lisännyt myös hajakuormitusta. Säännöllisessä talvikäytössä ei ole ilmeisesti

yhtään kesäasuntoa. Vesijohto voi lisätä veden käyttöä ja sitä kautta järven kuormitusta, mikäli

jätevesien viemäröintiä ja niiden puhdistusta ei toteuteta riittävän tehokkaasti vesiensuojelun

kannalta. Valkjärven rannalla toimii myös lomakylä, jolta aiheutuu järveen kuormitusta etenkin

kesäkaudella. Vakituisia asuintaloja on vain muutama, joista vesijohtoon on liittynyt vain yksi

ympärivuotisessa käytössä oleva asunto.

Tämän hankkeen päämääränä on säilyttää järven veden puhtausluokitus nykyisellä tasolla

hyvä. Pitkän tähtäimen tavoitteena on saavuttaa laatuluokitus erinomainen. Hanke on myös osittain

ennaltaehkäisevää työtä pahempien ongelmien välttämiseksi.

Tässä esisuunnitelmassa määritellään keinot ja toimenpiteet, joilla päämäärät ja tavoitteet

saavutetaan. Keinoja ovat esim. erilaisten tilaisuuksien järjestäminen järven sidosryhmien

5

ympäristötietoisuuden lisäämiseksi ja hoitokalastuksen aloittaminen sekä laskeutusaltaiden/kosteik-

kojen toteuttaminen. Esisuunnitelmaan sisältyy myös toimenpiteitä, joiden tavoitteena on

Valkjärven virkistysarvojen säilyttäminen ja palauttaminen. Esisuunnitelmassa esitetään myös

hankkeen vaikuttavuuteen ja järven tilan seurantaan tähtäävä seurantasuunnitelma sekä Valkjärven

sidosryhmien ympäristötietoisuutta ja hankkeeseen sitoutumista parantava tiedotussuunnitelma.

Valkkioja

SyvälahtiLiusviiki

VähäselkäVähäselkäVähäselkäVähäselkäVähäselkäVähäselkäVähäselkäVähäselkäVähäselkä

Preiviikinjuopa

Isoselkä

Selkäluoto

Siikainen

ValkjärviValkjärviValkjärviValkjärviValkjärviValkjärviValkjärviValkjärviValkjärvi

Pomarkku

0,5 1

kilometri

0

Kuva 1. Valkjärvi ja sen osat sekä Vähäselkä eli Pikku-Valkjärvi, niiden välissä Preiviikinjuopa ja Valkjärvestä

laskeva Valkkioja.

6

2. Vesiensuojelutoimenpiteet maa- ja metsätaloudessa

Vuosikymmeniä sitten kosteikkoja esiintyi Suomessa vielä runsaasti, mutta suuret määrät

kosteikkoja on kuivatettu ja otettu viljelykäyttöön. Tehokas maa- ja metsätalous ovat lisäksi

aiheuttaneet luonnontilaisten purojen katoamista, mutta nykyisin luonnontilaisten purojen perkaus

on vesilain mukaan kiellettyä. Kosteikot ovat arvokkaita ja monipuolisia elinympäristöjä muun

muassa linnuille ja muille eliöryhmille. Luontoarvon lisäksi kosteikko voi toimia vesistöjen

kuormituksen vähentäjänä ja samalla se tarjoaa kauniin maiseman.

Vesiensuojelukosteikolla tarkoitetaan vesistöjen kuormitusta vähentävää jokea, puroa, ojaa tai

muuta vesistöä ja sen ranta-aluetta. Kosteikon on oltava suurimman osa vuodesta veden peitossa ja

myös kuivana aikana pysyttävä kosteana. Tyypillistä kosteikolle on vesi- ja kosteikkokasvillisuus

sekä mahdollisesti myös puut ja pensaat. Yleisin kosteikon perustamistapa on patoaminen.

Laskeutusaltaalla puolestaan tarkoitetaan puron tai ojan yhteyteen kaivamalla tai patoamalla

tehtyä vesiallasta. Sen päätarkoituksena on kerätä ojista ja pelloilta veden mukana tulevaa maa-

ainesta ja estää sitä pääsemästä vesistöön. Koko sitä aluetta, jolta vedet kerääntyvät kosteikkoon tai

laskeutusaltaaseen, kutsutaan valuma-alueeksi. Valumavesien mukana tulevat maa-ainekset,

partikkelit ja ravinteet aiheuttavat suurina määrinä vesistön rehevöitymistä ja jopa vesialtaan

umpeenkasvua. Tällöin vesistön käyttöarvo esimerkiksi virkistyksen ja kalastuksen kannalta laskee.

Erityisen ongelmallisia ovat pelloilta ja hakkuualueilta tulevat valumavedet, sillä ne kuljettavat

poikkeuksellisen suuren määrän ravinteita ja erilaisia maa-aineksia.

Esimerkiksi purojen valuma-alueilla tehtävät hakkuut ja maanmuokkaus aiheuttavat

merkittävän typpikuormituksen vesistöön. Eri tutkimuksissa onkin päädytty vähintään 15-30 metrin

suojavyöhykkeseen (käsittelemätön maanpinta) purojen molemmille puolille (Ahti 1999). Lounais-

Suomessa on vaadittu hakkuissa 20-30 metrin suojavyöhykettä metsälain (10 §) mukaisten purojen

ja jokien varsille (Kajava ym. 2002).

Myös Joutsijärven ja Tuurujärven valuma-alueilla on päädytty 20-30 m suojavyöhyke-

suositukseen metsälain mukaisten purojen varsille (Silver ja Seljamo 2003). Muiden purojen

varsille suositeltiin jätettäväksi 10-15 metrin suojavyöhyke. Järvien, lampien ja jokien rantaan

suositeltiin 10-20 m käsittelemätön suojavyöhyke hakkuissa ja maanmuokkauksessa.

Metsänuudistamisessa suositeltiin käytettäväksi mahdollisimman keveitä maanmuokkaus-

menetelmiä.

Uudisojitus aiheuttaa voimakkaan kuormituksen, joka sisältää ravinteita, humusta ja

kiintoainetta. Ilman kunnostusojitusta kuormitus palaa 10-20 vuodessa lähelle luonnontilaisen suon

7

ravinnekuormitusta. Fosforipitoisuudet voivat olla korkeita tätäkin pidempään. Turvemailla ja

karkeiden maalajien alueilla kunnostusojituksen aiheuttama kiintoainekuormitus palautuu ojitusta

edeltäneelle tasolle 5-6 vuotta kunnostusojituksesta. Hienoja lajitteita sisältävien maalajien (hiesu,

savi) alueilla kiintoainehuuhtouma jatkuu tätäkin pidempään (Joensuu ym. 2002, Joensuu ja

Rissanen 2002).

Vuosina 1990-1998 turvemailla tehdyssä tutkimuksessa kiintoaineshuuhtoutuma on

ensimmäisenä kunnostusojituksen jälkeisenä vuotena yli kaksikymmenkertainen ja vielä

kolmantena vuotena noin viisinkertainen kalibrointijaksoon verrattuna, ellei mitään vesiensuojelu-

toimenpiteitä tehty. Vastaavana aikana ammoniumtyppikuorma oli yli kaksinkertainen kalibrointi-

jaksoon verrattuna. Valumaveden pH-arvo nousi kunnostusojituksen seurauksena, liukoisen

orgaanisen hiilen pitoisuus ja kuormitus sen sijaan laski. Valumaveden fosforipitoisuudessa ei

tapahtunut merkittävää muutosta kunnostusojituksen jälkeen. (Joensuu ja Rissanen 2002)

Tutkimuksessa kaivettiin 37 ojitusalueelle laskeutusallas vähentämään kunnostusojituksesta

aiheutuvia vesistöhaittoja. Noin puolet näistä altaista toimi hyvin tai kohtalaisesti. Altaat pidättivät

kolmena ensimmäisenä vuotena keskimäärin 30 % vedessä kulkevasta kiintoaineksesta.

Parhaimmillaan pidätyskyky oli 60 – 70 %. Alkuvaiheessa joistakin altaista lähti enemmän

kiintoainesta liikkeelle, kuin niihin tuli. Liukoisia ravinteita altaat eivät pidättäneet.

Joutsijärven ja Tuurujärven vesiensuojeluohjeissa suositeltiin ojavesien puhdistamista

käyttämällä pintavalutusta ja ojakatkoja sekä jättämään vanhoja ojia perkaamatta (Silver & Seljamo

2003). Laskeutusaltaita suositeltiin myös tehtäväksi systemaattisesti siten, että valuma-alueen koko

on pohjana lietetilavuuden mitoituksessa. Laskeutusaltaita ei suositeltu kaivettavaksi valuma-

alueilla, joissa maalaji on ohutturpeista savi- ja hiesumaata. Myös useita muita ohjeita annettiin

laskeutusaltaiden ja metsälannoitusten toteuttamisesta (liite 1). Yhdessä kohteessa päädyttiin

pintavalutuskentän (kosteikko) toteuttamiseen.

2.1 Vesiensuojelukosteikkojen vaikutusmekanismit

Vesiensuojelukosteikot toimivat ”kemiallis-biologisia puhdistuslaitoksina.” Puhdistus-

prosessit ovat monivaiheisia ja onnistuakseen vaativat tietynlaisia olosuhteita, kuten maaperän

sopivaa happipitoisuutta ja orgaanisen aineksen määrää sekä veden lämpötilaa (mikrobien ja

kasvien toiminta). Lisäksi kosteikkoon saapuvan veden määrällä on merkitystä. Liian suuri määrä

kerrallaan läpivirtaavaa vettä ei ehdi puhdistua, joten ongelmaksi muodostuvat tulva-ajat (Puustinen

ym. 2000). Veden viipymää voidaan kuitenkin tasoittaa suurentamalla kosteikkoalueen kokoa.

8

Kosteikot pidättävät kiintoainesta ja ravinteita eri tavoilla. Veden virtauksen hidastuminen

mahdollistaa kiintoaineksen ja myös siihen sitoutuneiden ravinteiden laskeutumisen altaan pohjalle

(sedimentaatio). Kasvit ottavat osan ravinteista käyttöönsä ja lisäksi mikrobiologiset ja kemialliset

prosessit puhdistavat vettä. Otolliset pohjan olot mahdollistavat typen muuntumisen vesistölle

vähemmän haitalliseen muotoon (nitrfikaatio, denitrifikaatio).

Liian lyhyellä viipymällä sedimentaatio on pienimuotoista ja veden liian alhainen läpötila

heikentää mikrobien toimintaa. Laskeutusaltaisiin verrattuna kosteikkojen etuna on kasvillisuus,

joka hidastaa entisestään veden virtausnopeutta ja voimistaa sedimentaatiota. Lisäksi kasvillisuus

toimii erilaisten partikkeleiden tarttumispintana. Kasvittomalla laskeutusaltaalla hienoimman

kiintoaineksen, (esim. savi) ei ole todettu juurikaan sedimentoituneen. Voimakkaat virtaukset voivat

aiheuttaa sedimentaatiolle vastakkaista ilmiötä, resuspensiota, jolloin jo pohjalle laskeutuneet

partikkelit lähtevät uudelleen veden mukaan. Tällöin kosteikosta saattaa vapautua aineksia

enemmän kuin se sitoo. Toisaalta vapautumista voidaan vähentää tarpeeksi runsaalla

kasvillisuudella yhdistettynä riittävän syvään avoimeen vesialtaaseen.

Jotta kasveihin jo kerran sitoutuneet ravinteet eivät pääsisi takaisin veteen, on kasvillisuutta

poistettava esimerkiksi niittämällä aika ajoin. Niitetty kasvimassa tulee viedä kompostoitumaan

riittävän kauas rannasta tai toimittaa hyötykäyttöön.

Fosforin kannalta kiintoaineksen sedimentoituminen on tärkeää, sillä suurin osa maatalouden

valumavesien fosforista on kiintoainekseen sitoutunutta. Kiintoainekseen sitoutunut fosfori ei

kuitenkaan ole yhtä helposti levien käytettävissä, kuin liukoisessa muodossa oleva fosfori.

Maatalouden valuma-vesissä suurin osa typestä on liukoisessa muodossa, jolloin sedimentoituneen

orgaanisen aineksen typpimäärä ei ole erityisen merkittävä vesistön puhdistumisen kannalta.

Orgaaninen aines kuitenkin hajoaa bakteerien vaikutuksesta ja omalta osaltaan aiheuttaa

hidasta rehevöitymistä ja kuluttaa veden happivaroja. Näin käy myös humukselle, jota vapautuu

mm. metsä- ja suo-ojista.

Vesiensuojelukosteikon perustamisessa siihen tulevan veden määrällä on suuri merkitys.

Veden määrään puolestaan vaikuttaa valuma-alueen koko ja lisäksi huomioon otettava tekijä on

valuma-alueen peltoisuus ja puuston määrä. Nämä seikat määräävät pitkälti kosteikon pinta-

alavaatimukset, jos viipymälle asetetaan tarkka minimivaatimus. Kosteikon minimikoko tulisi olla 2

% valuma-alueen pinta-alasta. Suomessa peltokuvioiden yläpuolinen valuma-alue on yleensä pieni.

Tämä antaa hyvät edellytykset kosteikkojen palauttamiselle ja uusien perustamiselle. Näin ollen

kosteikot olisivat suhteellisen pieniä, mutta niitä olisi paljon ja ne sijaitsisivat yleensä valuma-

alueiden latvaosissa. Toinen periaate on perustaa yksi iso kosteikko valuma-alueen alaosaan.

(Puustinen ym. 2000).

9

Yksinkertaisin tapa on palauttaa kosteikot alkuperäisille paikoilleen, sillä yleensä kosteikot

ovat luonnostaan esiintyneet notkoissa, joiden pohjalla on kulkenut matala luonnon uoma. Vetiset

rantapellot ja säännöllisesti tulvan alle jäävät rantapeltojen osat on kätevää jättää kosteikoiksi. Näin

tulvavesi ei pääse nousemaan pelloille huuhtomaan ravinteita pois. Veden alle jäävien vanhojen

peltojen fosforipitoisuus on kuitenkin ensin tutkittava.

Tavoitteista riippuen on syytä perustaa juuri tietynlaisia kosteikkotyyppejä. Vesien-

suojelutavoitetta tulisi pitää ensisijaisena, mutta mahdollisuuksien mukaan voidaan myös ottaa

esimerkiksi maisemalliset arvot huomioon. Avovesipintaiset lammikot ovat hyvissä olosuhteissa

tehokkaita typen poistajia. Tämä edellyttää tarpeeksi pitkää viipymää, kasvillisuutta ja orgaanista

pohja-ainesta. Märät, jatkuvasti veden peittämät niityt on havaittu tanskalaisissa tutkimuksissa

hyviksi typen ja fosforin poistajiksi. Toimiakseen hyvin nämäkin niityt vaativat pitkän viipymän ja

korkeat rauta- ja alumiinipitoisuudet. Yhdistämällä avovesipintaiset ja kasvillisuuskosteikot saadaan

toimiva systeemi. Vuoden 1998 lopulla Suomessa oli tiedossa 71 kosteikkoa ja 349 laskeutusallasta,

joista oli tehty erityistukisopimukset perustamista ja hoitoa varten.

2.2 Vesiensuojelutoimenpiteiden tehokkuus

Kosteikot

Vesiensuojelukosteikkojen kenttäkokeilla on pyritty samaan selville, miten ja kuinka paljon

kiinoaine-, fosfori- ja typpikuormitusta voidaan alentaa kosteikkojen avulla (Puustinen ym. 2000).

Lisäksi on tutkittu, minkälaisia edellytyksiä kosteikolta vaaditaan parhaan mahdollisen tuloksen

saamiseksi. Kosteikkoja on tutkittu muun muassa Alastaron (pinta-ala 0,5% valuma-alueesta,

valuma-alueen pelto-% 90), Flytträskin (pinta-ala 3% valuma-alueesta, valuma-alueen pelto-% 35)

ja Hovin (pinta-ala 3,3% valuma-alueesta) alueella. Valuma-alueilta ja kosteikoilta on kerätty

yleistiedot, tehty maaperä- ja maastotutkimukset sekä inventoitu kasvillisuus. Kosteikkojen

suunnittelussa huomioitiin myös maisemalliset tekijät ja kosteikkojen perustamistöissä pyritiin

mahdollisimman vähäisiin ravinne- ja maa-ainespäästöihin.

Tärkeimmät kosteikon toimivuuteen vaikuttavat tekijät ovat virtaama, viipymä, maaperän

ominaisuudet ja tulevan veden pitoisuudet. Näitä voitiin tutkia tulevan ja kosteikosta lähtevän veden

tutkimuksilla. Tutkimuksissa ja seurannoissa määritettiin maaperän fosfori, typen kierto

(denitrifikaatiomittaukset) ja mitattiin virtaamat sekä otettiin muut tarpeelliset vesinäytteet. Myös

kasvillisuuden kehittymistä seurattiin.

10

Tutkimuksissa selvisi, että kosteikoilla kasvien kasvu oli yleisesti nopeaa. Tämä on etu

puhdistumisen kannalta. Esimerkiksi Hovin kosteikon kyky pidättää typpeä havaittiin olevan

voimakkaasti riippuvainen juuri kasvillisuuden kehittymisestä. Typpeä pidättyi vain, kun läpi

virranneen veden määrä oli tarpeeksi pieni. Monella paikalla pidättyminen estyi, koska veden

viipymä oli liian lyhyt, eikä näin ollen mikrobeilla ollut tarpeeksi aikaa typen käsittelyyn. Tämä oli

havaittavissa Alastarolla. Flytträskillä kokonaistyppimäärästä pidättyi kuitenkin 11 %. Aivan

suurimpien valumien aikana liuennutta fosforia ei pidättynyt ollenkaan. Toisaalta suurella osalla

kosteikoista havaittiin liuenneen fosforin pidättymistä, joka luultavasti johtui kasvillisuuden

vaikutuksesta. Alastarolla kokonaisfosforimäärästä pidättyi 19 % ja Flytträskillä 13 %.

Kiintoainekseen sitoutunutta fosforia pidättyi lähes kaikilla kosteikoilla hyvin.

Näyttäisi siltä, että kosteikon kehittyessä myös kiintoainesten pidätyskyky kasvaa.

Esimerkiksi Alastarolla veden kiintoaineita pidättyi 41 % sinne tulevasta määrästä, vaikka virtaama

oli ajoittain suurta ja viipymä lyhyt. Flytträskin kosteikolla kiintoaineiden pidätystehokkuus oli 15

%. Parhaimmat pidättymis-tulokset mitattiin, kun kosteikot olivat pitkän aikajakson tasaisesti veden

peitossa. Äkilliset tulvat heikensivät kaikenlaista pidättymistä.

Kosteikkojen seurannassa selvisi, että kiintoainesten ja partikkelimaisen fosforin

pidättyminen oli hyvä. Kosteikot näyttävät siis vähentävän huomattavasti kiintoainekuormitusta.

Liuenneiden aineiden pidättymisen kohdalla kosteikot erosivat toisistaan, mihin vaikuttivat muun

muassa erilaiset veden viipymäajat. Tutkimukset osoittivat myös kosteikon koon merkityksen, sillä

liian pieni kosteikon pinta-ala valuma-alueen kokoon suhteutettuna vähentää heti

pidättymistehokkuutta (Alastaro).

Vesiensuojelukosteikot voivat siis olla merkittäviäkin kuormituksen vähentäjiä, mikäli

olosuhteet ovat oikeanlaiset ja suotuisat. Valumavesialueet eroavat paikoittain ja ravinteet

käyttäytyvät eri tavoin, joten kosteikon perustaminen on syytä suunnitella huolella juuri

oikeanlaiseksi. Kun halutaan poistaa sekä fosforia että typpeä, täytyy kosteikon olla moniosainen;

jokaisella osalla on oma tehtävänsä puhdistusprosessissa. Tulvat aiheuttavat vaikeuden kosteikon

mitoituksessa. Mitoitus tulisi suunnitella tilanteisiin, jolloin kosteikon läpi virtaa suurin osa

valumavesistä eli yleensä kevättulvien mukaan. Normaalia tulvaa isommat vesimäärät tulisi ohjata

kanavia pitkin kosteikon ohi, jotta vältytään rajujen vesimassaryöppyjen resuspensiovaikutuksilta.

Jos kosteikko mitoitetaan tulvahuipun mukaan, tulee kosteikosta helposti kohtuuttoman suuri ja

kallis, eikä suuri koko kuitenkaan takaa riittävää viipymää.

11

Laskeutusaltaat

Laskeutusaltailla voidaan merkittävästi vähentää suurimpien partikkeleiden määrää

valumavesissä etenkin suurten valumien eli kevät- ja syystulvien aikana. Tällöin valumavesien

kiintoainepitoisuudet ovat suuria ja vedet sisältävät runsaasti karkeita maa-aineksia (Airaksinen

2003). Laskeutusaltaat ovatkin yksi tärkeä osa toimivaa kosteikkoa. Perustettaessa kosteikko

patoamalla sopivaan maastokohtaan muodostuu siihen tilavuudeltaan muuttuva vesivarasto, jossa

on samanaikaisesti sekä kosteikon että laskeutusaltaan ominaisuuksia. Riittävän kokoinen allas ja

kasvillisuus muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden.

Pelkkä laskeutusallas voi olla hyöty-kustannussuhteeltaan huono investointi, sillä useinkaan

se ei riitä tarpeeksi hyvän puhdistustehokkuuden saamiseksi. Häikiön ym. (1998) tutkimuksissa

laskeutusaltaat poistivat pellolta valuvasta vedestä pääosin kiintoainetta. Kiitoaineen poistuma oli

suurimmillaan 60 %, joskin se useimmiten jäi huomattavasti pienemmäksi. Kokonaisfosforin

poistumaksi tutkimuksessa todettiin 6 % ja kokonaistypen poistumaksi 3 %.

Suojavyöhykkeet

Myös riittävän leveät suojavyöhykkeet vähentävät tehokkaasti eroosioaineksen sekä

ravinteiden kulkeutumista valumaveden mukana vesistöön. Suojavyöhykkeet ovat monivuotisen

kasvillisuuden peittämiä alueita, joille ei levitetä lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita.

Suojavyöhykettä on hoidettava vähintään kerran vuodessa, tällöin esim. niittämällä poistettu

kasvillisuus on kuljetettava pois suojavyöhykealueelta.

Maatalouden tutkimuskeskuksen tutkimuksissa 10 metrin suojavyöhyke vähensi neljän

koevuoden aikana kiintoainekuormitusta 50 – 60 %, typpihuuhtoutumaa noin 50 % ja maa-

ainekseen sitoutuneen fosforin huuhtoutumaa noin 30 %. Suojavyöhykkeet toimivat myös

poikkeuksellisen sateisissa ja vetisissä oloissa, jolloin kiintoainekuormitus väheni jopa 80 – 90 %

(Airaksinen 2003).

Kalkkisuodinojat

Kalkkisuodinoja on salaoja, jonka kaivannon täyttömaahan on sekoitettu kalkkia ja/tai

hiekkaa. Seoksen ansiosta ojakaivannon vedenläpäisevyys paranee ja valumavedet suodattuvat

rakenteen läpi fosforin sitoutuessa kaivantoon. Lisäksi menetelmä neutraloi salaojavesien

happamuutta ja vähentää raskasmetallihuuhtoutumaa. Erityisen hyvin kalkkisuodinojat soveltuvat

12

rakennettaviksi viettäville savimaille ja pohjaltaan happamille sulfaattimaapelloille. Savimailla

kalkkisuodinojitus parantaa kuivatustulosta, estää fosforin huuhtoutumisen ja vähentää soran

käyttöä (Airaksinen 2003).

Liukoisen fosforin rajoittamisessa kalkkisuodinojitusta pidetään varsin tehokkaana

menetelmänä. Pyhäjärven valuma-alueella tehdyissä tutkimuksissa kalkkisuodinojan tehokkuus

fosforin poistajana oli keskimäärin noin 46 %. Kuivatusteholtaan kalkkisuodinoja vastaa kokonaan

soralla täytettyä salaojaa. Kalkkisuotimen on arvioitu säilyttävän tehonsa noin viisi vuotta.

Säätösalaojitus

Säätösalaojitus tarkoittaa sellaista salaojitusta, jonka kuivatustehokkuutta voidaan säätää.

Säätösalaojituksella tasoitetaan pellon vesitaloutta, vähennetään kastelutarvetta sekä pellolta

tapahtuvaa veden poisvirtausta. Sateisina aikoina sekä sadonkorjuun ja syystöiden aikana kuivatusta

pidetään täydellä teholla. Muulloin pohjaveden pintaa pidetään kenotekoisesti niin ylhäällä kuin se

on viljelyn kannalta mahdollista (Airaksinen 2003).

Menetelmän avulla sadantana tuleva vesi voidaan varastoida myös hyvin vettä läpäisevillä

mailla ja näin myös kastelun tarve vähenee. Samalla ravinteiden hyötykäytön suhde paranee ja

niiden huuhtoutuminen vesistöön vähenee.

Paras hyöty säätösalaojituksesta saavutetaan hiekka- ja hietapitoisilla peltomailla sekä

happamilla sulfaattimailla. Menetelmää ei kannata tehdä savi- tai turvemaille eikä pelloille, joiden

kaltevuus on yli 2%. Maalajien perusteella säätösalaojitusta voidaan käyttää 40 %:lla Suomen

pelloista. Säätösalaojituksella voidaan vähentää kokonaistyppikuormitusta noin 40 % normaaliin

salaojaan verrattuna.

Kevennetyt muokkausmenetelmät

Muokkausmenetelmien keventämisellä tarkoitetaan maanpinnan jättämistä kasvipeitteelliseksi

kasvukausien välisiksi ajoiksi, jolloin eroosio ja ravinnehuuhtoutumat pelloilta pienenevät.

Kevennetyillä muokkausmenetelmillä voidaan lisätä maan pintakerroksen humuspitoisuutta,

parantaa sen mururakennetta ja lierojen toimintaa sekä hidastaa veden vaihtumista.

Kevennettyjen muokkausmenetelmien käyttö on perusteltua mm. silloin kun ollaan

muokkaamassa eroosioherkkiä maita, esimerkiksi jyrkkiä rinnepeltoja tai lohkoja, joilla ei esiinny

merkittäviä rikkakasviongelmia tai rikkakasviongelma on hoidettu kuntoon kemiallisin menetelmin.

13

MAVERO-projektista saatujen tutkimustulosten mukaan sänkipellolta valuvan veden

kiintoainepitoisuus oli kolmanneksen pienempi ja kokonaisfosforipitoisuus puolet pienempi

verrattuna normaaliin syyskyntöön. Kyntö poikittain rinteen suuntaan alensi valumaveden

kiintoainepitoisuutta 30 % ja kokonaisfosforipitoisuutta 20 % verrattuna rinteen suuntaiseen

kyntöön. Muissa tutkimuksissa kevennetyillä muokkausmenetelmillä on saatu huomattavasti

parempiakin tuloksia (Airaksinen 2003).

Ojaveden hakesuodatus

Laskuojaan voidaan kesäkauden ajaksi tehdä pato hakkeella täytetyistä säkeistä, joihin

kiitoaines ja ravinteet suodattuvat tehokkaasti. Joutsijärven Kotaojalla pidetty hakesuodatin poisti

89 % kiintoaineesta, 69 % kokonaisfosforista ja 49 % kokonaistypestä (Kokemäenjoen

vesiensuojeluyhdistys ry 2003). Ojassa oli kolme peräkkäistä hakesäkeistä tehtyä patoa ja patojen

välit toimivat saostusaltaina. Suodatin on syytä vaihtaa 2,5 kuukauden välein.

2.3 Kosteikkojen ja laskeutusaltaiden toteutusohjeet ja rahoitus

Kosteikkojen toimivuutta rajoittavat lähinnä valumavesien määrä ja sen suuri vaihtelu sekä

veden lämpötila (yleensä liian kylmä). Tehokkuutta voidaan silti lisätä monin eri tavoin. Viipymä

olisi saatava tarpeeksi pitkäksi ja tarvittaessa tulvahuippujen vedet olisi juoksutettava ohi.

Kosteikko tulisi perustaa lähelle kuormituslähdettä, kuten peltoa tai hakkuualuetta, mutta ei

kuitenkaan pellolle (maan fosforipitoisuudet). Veden virtaus tulisi olla tasaista koko alueella ja

mitoituksessa tulee ottaa huomioon normaalin tulva-alueen koko (kosteikko kattaa sen). Helpointa

olisi sijoittaa kosteikko valuma-alueella sille luontaiseen paikkaan, jossa kosteikko on aikanaan

ollut. Näin ainakin sijoituspaikka olisi oikea, jolloin virhesijoittamisen kustannuksilta säästytään.

Samalla kosteikosta saadaan monimuotoinen: siinä vaihtelevat tulva-alue, matalan veden alue sekä

avovesi.

Vaikka kosteikon koko tulee olla riittävän suuri, kannattaa pyrkiä mahdollisimman vähäisiin

kaivuutyömääriin kustannusten ja vesistön kuormittamisen vähentämisen takia. Pelkkä kosteikko ei

silti riitä, vaan on myös tärkeää huomioida vesiensuojeluasiat esimerkiksi peltojen lannoittamisessa

ja hakkuissa. Riittävän kokoiset suojakaistaleet ja lannoitteiden oikeanlainen käyttö (määrä ja

vuodenaika) auttavat pääsemään suojelutavoitteisiin.

Tämän hetken tiedot ja tutkimustulokset ovat osittain ristiriitaisia. Joissakin tapauksissa

kosteikko ei ole toiminut kuten odotettiin, mutta tämä on johtunut lähinnä virheellisestä

14

toteutuksesta. Kosteikkotyyppejä on erilaisia eikä yhtä joka paikan ja tilanteen perusmallia ole.

Oikeanlaisella kosteikolla ja siis huolellisella suunnittelutyöllä voidaan saada tuloksia aikaan.

Laskeutusaltaan pinta-ala määritetään mitoitusvirtaaman ja pintakuorman perusteella.

Laskeutusaltaan minimikoko on 0,1 – 0,2 % valuma-alueen pinta-alasta. Käytännössä altaan pinta-

ala on tehtävä 1,3 - 1,8 –kertaiseksi teoreettiseen pinta-alaan verrattuna. Tämä johtuu siitä, että

altaan virtaus ei koskaan jakaudu tasaisesti. Muodoltaan altaan tulee olla mahdollisimman

pitkänomainen. Näin sen koko pinta-ala saadaan tehokkaaseen käyttöön. Altaan enimmäisleveys

määräytyy mm. käytettävän tyhjennyskaluston mukaan, yleensä noin 15 m.

Laskeutusaltaan perustamiseen ja hoitoon sekä mahdollisiin tulonmenetyksiin voi saada

maatalouden ympäristötuen erityistukea. Maksettava tuki perustuu suunnitelmassa esitettyihin

kustannuksiin ja tulonmenetyksiin sekä niiden lisäksi laskettavaan, enintään 20 %:n suuruiseen

kannustimeen. Enimmäiskorvaus pellolle toteutettavasta hankkeesta on 449,90 €/ha ja pellon

ulkopuolelle toteutettavasta hankkeesta 336,38 €/ha. Myös suojavyöhykkeen perustamiseen,

kalkkisuodinojitukseen ja säätösalaojitukseen voi hakea erityistukea.

Metsäojituksessa laskeutusaltaita pyritään nykyään toteuttamaan sekä uudis- että

kunnostusojituksen yhteydessä. Laskeutusaltaat pidättävät tehokkaasti yläpuolisen ojituksen

aiheuttamaa kiintoainekuormaa.

Metsäojissa laskeutusallas on mitoitettava valuma-alueen pinta-alan perusteella (Silver ja

Seljamo 2003, Liite 1). Lietetilavuuden tulee olla 1-2 m3 /valuma-aluehehtaari ottaen huomioon

maalaji, turpeen maatuneisuus ja maaston kaltevuus. Ongelmallisilla maalajeilla (hiekka ja turve,

jonka maatumisaste yli 5) mitoitus on suurempi, 2-5 m3 /valuma-aluehehtaari. Laskeutusaltaissa

tulee myös huolehtia niiden säännöllisestä tyhjennyksestä ja niiden sekä mahdollisesti

perustettavien kosteikkojen tehokuutta on seurattava

Metsätaloudessa laskeutusaltaiden perustamiseen kunnostusojituksen yhteydessä on oma

tukijärjestelmänsä. Valtio voi myöntää maanomistajalle tukea tai lainaa kunnostusojitukseen. Tuen

ehtona on, että kunnostusojitustöissä otetaan huomioon vesiensuojelu ja ympäristönhoito.

Metsäkeskus käsittelee ja hyväksyy kunnostusojituksen suunnittelua ja toteutusta koskevat

rahoitushakemukset. Valtion rahoituksen saanti edellyttää yleensä metsäkeskuksen hyväksymää

vesiensuojelusuunnitelmaa.

2.4 Valkjärveen ja Vähäselkään laskevat ojat

Valkjärveen ja Vähäselkään laskevat ojat kartoitettiin ja valokuvattiin tämän suunnitelman

laatimisen yhteydessä. Kaikkiaan löydettiin 21 eri ojaa, joiden vesi laskee näihin järviin. Ojat ovat

15

enimmäkseen varsin lyhyitä ja niiden virtaamat pieniä ja kuivana kautena kokonaan vedettömiä.

Lumien sulamisen aikaan ja kovien sateiden jälkeen niilläkin voi kuitenkin olla merkitystä järvien

kuormituksen kannalta. Näissäkin ojissa tulisi siten olla ojakatko, laskeutusallas tai kosteikko ennen

järveen laskua. Useissa ojissa kunnostusojitusta ei ole tehty ja itse oja toimii kosteikkona

umpeutumisen ansiosta. Kunnostusojitus voidaan näissä ojissa yleensä jättää jatkossakin tekemättä

ilman vettymisongelmia.

Neljässä ojassa kosteikon, laskeutusaltaan ja/tai suojavyöhykkeen toteuttaminen olisi

suositeltava toimenpide ravinne-, humus- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi. Myös eräissä

muissa ojissa laskeutusaltaan toteuttaminen voi tulla kysymykseen mahdollisen kunnostusojituksen

yhteydessä. Toteutuksessa tulee ottaa huomioon se mitä niiden toimivuudesta on tässä tekstissä ja

muualla todettu.

Varsinaisten vesiensuojelukosteikkojen perustamiseen ei löydetty erityisen hyvin sopivia

kohteita. Valkjärven ja Vähäselän välillä oleva suo toimii luontaisesti kosteikkona etenkin kun

veden pinta on nykyään huomattavan korkealla. Toisaalta veden pinnan suurempi vaihtelu voisi olla

nykyistä tilannetta parempi ravinteiden sitoutumisen kannalta (Rantakokko 2002). Säännöllisesti

tyhjennettävän laskeutusaltaan rakentaminen Preiviikin juovan alaosaan voisi myös vähentää

Valkjärveen joutuvaa kuormitusta.

16

Valkkioja

SyvälahtiLiusviiki

VähäselkäVähäselkäVähäselkäVähäselkäVähäselkäVähäselkäVähäselkäVähäselkäVähäselkä

Preiviikinjuopa

Isoselkä

Selkäluoto

Siikainen

ValkjärviValkjärviValkjärviValkjärviValkjärviValkjärviValkjärviValkjärviValkjärvi

Pomarkku

0,5 1

kilometri

0

Laskeutusaltaan paikka

Kuva 2. Toteutettaviksi ehdotettujen laskeutusaltaiden sijainti.

Ehdotus Valkjärveen ja Vähäselkään laskevien ojien vesiensuojelun toteuttamiseksi

Valkjärven valuma-alueella jätetään 20-30 m suojavyöhyke metsälain mukaisten purojen

varsille. Muiden purojen varsille suositellaan jätettäväksi 10-15 metrin suojavyöhyke.

Metsänuudistamisessa suositellaan käytettäväksi mahdollisimman keveitä maanmuokkaus-

menetelmiä. Uudistusojitus jätetään pääosin toteuttamatta Valkjärveen ja Vähäselkään laskevissa

metsäojissa.

Neljään ojaan, joissa osa valumavedestä tulee pelloilta, pyritään toteuttamaan kosteikko,

laskeutusaltaat ja/tai suojavyöhykkeet niistä järveen joutuvan ravinne-, humus- ja kiintoainekuor-

mituksen vähentämiseksi. Toteutukseen pyritään informoimalla ko. maanomistajia, maatilojen

ympäristökartoituksilla sekä mahdollisesti myös taloudellisilla avustuksilla. Laskeutusaltaan

perustamiseen ja hoitoon sekä mahdollisiin tulonmenetyksiin voi saada myös maatalouden

17

ympäristötuen erityistukea. Muita mahdollisia menetelmiä maatalouden kuormituksen

vähentämiseksi näissä kohteissa ovat kalkkisuodinojitus, säätösalaojitus ja kevennetyt

muokkausmenetelmät. Lisäksi hakkeesta tehty patosuodatin on todettu tehokkaaksi sulan veden

aikaan, jolloin sellaista voidaan kokeilla myös Valkjärveen laskevissa ojissa.

3. Valkjärven ja Vähäselän välinen vesitien, ns. Preiviikin juovan kunnostus

Preiviikin juopa yhdistää Vähäselän eli Pikku-Valkjärven varsinaisen Valkjärven

Liusviikinselkään. Väylä soistui, kun järven pintaa laskettiin1860-luvulla ja 1900-luvun alussa.

Väylä säilyi kuitenkin veneellä kuljettavana 1900-luvun puoliväliin saakka ja luhtaniityltä korjattiin

vuosittain heinää karjalle. Juopaa on ruopattu viimeksi vuonna 1952.

1960-luvun jälkeen juovan umpeenkasvu jatkui. Umpeenkasvua ja vedenpinnan nousua

jouduttivat metsäsuo-ojien tuomat ravinteet sekä Vähäsalmen ylittävän tien parantaminen: vanha

puusilta korvattiin penkereellä ja nyt vesi pääsee virtaamaan vain pienen (Ø 0,8m) rummun läpi.

Nykyään Preiviiki on 1-5 m leveä juopa, jota pitkin vesi laskee Vähäselästä Valkjärveen. Vähäselän

vedenpinta on lähes pysyvästi +60 - +100 cm korkeammalla verrattuna 1960-luvun

kesävesikorkeuteen (Landvik ja Landvik 2002).

Valkjärven kuormitusta vähentävien toimenpiteiden sekä kalaston- ja maisemanhoidon

suunnittelun yhteydessä on suunniteltu Preiviikin juovan kunnostamista ruoppaamalla. Kunnostusta

voidaan perustella sillä, että juopaa pitkin voitaisiin jälleen kulkea veneellä, jos se levennetään

kapeimmiltakin osilta vähintään 3,5 m leveäksi. Veneellä kulkeminen edellyttää myös, että

Vähäsalmeen rakennetaan silta, josta mahtuisi veneellä ali. Samalla silta päästäisi veden virtaamaan

nykyistä paremmin.

Juopa onkin osoitettu veneväyläksi Pomarkun kunnanvaltuuston 22.10.1982 hyväksymässä

Valkjärven käytön yleissuunnitelmassa. Väylää pitkin pääsisi veneellä tai kanootilla Vähäselän

kunnanrannasta Liusviikiin Pomarkun kunnan omistamille luodoille, jotka on maankäyttösuunnitel-

missa varattu retkeily- ja ulkoilualueeksi.

3.1 Ruoppaaminen ja ympäristö

Uoman ruoppaamisen vaikutuksista veden laatuun ja ympäristöön on esitetty täysin

vastakkaisia arvioita. Yhden arvion mukaan Preiviikin ja Vähäselän rantojen kelluvat suot ovat

nousseet vedenpinnan mukana siten, että vesi pääsee huuhtomaan ravinteita niiden alta.

Vedenpinnan nousu olisi siis lisännyt Valkjärven sisäistä kuormitusta. Ruoppaamalla ja

18

Vähäsalmen virtausta parantamalla vesi ei pääsisi tulva-aikoinakaan nousemaan niin korkealle, että

kuormitus Valkjärveen lisääntyisi (Landvik ja Landvik 2002). Tämän arvion mukaan kohtuullinen

vedenkorkeuden vaihtelu (nykyistä pienempi) ja jatkuva ympärivuotinen poistovirtaus (vaikka

vähäinenkin) takaisi veden laadun myös Vähäselällä.

Toisen näkemyksen mukaan Preiviikin suo toimii nykyisellään ravinteita sitovana

kosteikkona. Ruopatussa juovassa vesi virtaisi nopeammin, eikä ravinteita sitoutuisi yhtä

tehokkaasti. On myös epäilty, että Vähäselkä alkaisi kasvaa umpeen ruoppauksen laskettua

vedenpintaa.

Ruoppauspäätökseen vaikuttava kysymys on, kuinka usein juopa joudutaan ruoppaamaan

uudestaan. Juopa saattaa liettyä ja madaltua nykyiselleen parissa vuodessa ruoppauksen jälkeen.

Ruoppaamisen toteuttaminen voi olla myös teknisesti hankalaa. Talvella ruoppaamista ei pidetä

suositeltavana, koska keväällä ruoppausmassat valuvat helposti sulamisvesien mukana vesistöön.

Talvella uhkana on myös koneiden uppoaminen, vaikka suon kantavuutta voidaan lisätä

moottorikelkan avulla, jolloin uran kohdalla jäätyminen tapahtuu normaalia syvemmältä.

Ruoppaamattomana uoma pysyy todennäköisesti nykyisenlaisena, koska siinä on

suhteellisen voimakas virtaama myös vähän veden aikana. Uoma on pitkän ajan kuluessa voinut

saavuttaa tasapanotilan (Hanski 2000) vaikka juopa on viimeisten vuosikymmenten aikana

kaventunut huomattavasti (Landvik ja Landvik 2002). Ilman toimenpiteitä uoman kaventuminen on

kuitenkin mahdollista ja juovan luusua Vähäselällä madaltuu edelleen liettymisen vaikutuksesta.

Myös Liusviikin laskuosa liettyy edelleen.

Uomaa on vuosina 2002 ja 2003 ”siivottu” koemielessä käsivoimin ja rantasaraikkoa on

niitetty (Landvik ja Landvik 2002). Tällä on ilmeisesti ollut positiivista vaikutusta järven veden

tilaan ja veden vaihtuvuuteen (Landvik ja Landvik 2003). Ilmeisesti myös veden pinnan taso on

jonkin verran laskenut. Tällä hetkellä (keskikesällä 2003) vedenpinta on noin +20 cm normaalia

korkeammalla viralliseen tasoon verrattuna ja +45 cm 1960-luvun kesävesitasoon verrattuna

(Landvik ja Landvik 2003). Tähän on vaikuttanut myös pitkään jatkunut vähäsateisuus.

Uoman totaali ruoppaaminen todennäköisesti laskisi Vähäselän vedenpintaa jonkin verran.

Koko järven kuivuminen ei kuitenkaan ole vaarana, koska uoman pohjassa on kalliokynnyksiä,

jotka toimivat luontaisina pohjapatoina (liite 2). Myös Vähäselän luusuassa on ilmeisesti moreenista

syntynyt kohouma.

Voi myös olla mahdollista, että uoman totaali ruoppaaminen ei juurikaan vaikuttaisi

virtaaman nopeuteen ja kokonaismäärään, koska järvien välinen korkeusero on pieni. Kesällä 2003

vedenpintojen ero oli 17 cm ja talvella 2004 vain 3 cm (liite 3). Siltarummun ahtaus voi olla suurin

este veden vaihtumiseen etenkin talvisaikaan, jolloin rumpu jäätyy umpeen, kylmänä talvena usean

19

kuukauden ajaksi (Landvik ja Landvik 2003). Keväällä rummun aukeamisen jälkeen juovan

virtaama on erittäin voimakas noin kahden kuukauden ajan, jolloin suuri määrä kiitoainesta ja

humusta irtautuu ja siirtyy Valkjärveen. Tällöin rummun suurentaminen tai sillan rakentaminen olisi

riittävä toimenpiden veden vaihtuvuuden edistämiseksi Vähäselällä. Uoman molempien päiden,

luusuan (Vähäselästä) ja laskuosan (Valkjärven Liusviikiin), ruoppaaminen imuruoppaajalla voisi

myös nopeuttaa veden vaihtumista.

Juovan varressa on ilmeisesti useita pohjaveden purkautumispaikkoja – lähteitä, joiden

virtaukseen ruoppauksella saattaisi olla joko myönteistä tai kielteistä vaikutusta: veden pinnan lasku

voi aukaista lähteitä mutta ne voivat ruoppausmassan läjittämisen seurauksena myös tukkeutua.

Toisaalta ainakin tuottoisimmat lähteet ovat Porraslotin kohdalla juovan länsipuolella, jossa suon

vetisyydenkin vuoksi läjitys on mahdollista vain juovan itärannalle (liite 4).

3.2 Ruoppausmassan läjitys

Itse ruoppaamisen lisäksi ongelmana on ruoppausmassan läjittäminen. Ensin pitää selvittää

läjitettävän massan määrä ja laatu, jotta sille voidaan katsoa sopiva ja riittävän iso läjityspaikka.

Yksinkertaisinta olisi läjittää massa juovan reunoille – massan kuljettaminen muualle tulee paljon

kalliimmaksi. Vesilaki kuitenkin kieltää vesialueelle läjittämisen (ilman ympäristölupaviranomaisen

lupaa), jollaiseksi juovan ympärillä oleva yhteisvesialue on ilmeisesti katsottava.

Vesialueelle tapahtuva läjitys edellyttää ympäristölupaviranomaisen lupaa. Ruoppausmassa

voidaan tällöin läjittää vesialueen syvänteeseen tai läjitystä varten tehtyyn kuoppaan tai penkereellä

erotettuun altaaseen. Ilmeisesti juovan rannalle läjittäminen vaatii myös luvan. Menetelmä on

kustannuksiltaan edullinen, mutta siitä aiheutuu veden sameutta sekä kiintoaineksen ja ravinteiden

leviämistä läjityspaikan ympäristöön, Preiviikin juopaan ja sitä kautta Valkjärveen. Lisäksi tarvitaan

suostumus yhteisvesialueeseen rajoittuvilta maanomistajilta, koska ruoppausmassa ei ehkä kaikissa

kohdissa mahdu yhteisvesialueelle, etenkin kun otetaan huomioon konekaivussa tehtävän luiskan

vaatima tila ja siitä syntyvä ruoppausmassa.

Kuivalle maalle massa pitää läjittää siten, ettei sitä pääse takaisin veteen esimerkiksi tulvan,

lumen sulamisvesien, sateen tai aallokon vaikutuksesta. Lisäksi läjitys on suunniteltava

ympäristöön sopivalla tavalla esim. maaston painanteisiin ja läjitysalue on maisemoitava

viimeistään vuoden kuluessa ruoppauksesta (Mäkiaho 2003). Läjityspaikaksi on ehdotettu ns.

Preiviikin niemessä olevaa maa-aluetta.

Ruoppauksen seurauksena Liusviikin vesi saattaa joka tapauksessa samentua ja kalakanta

kärsiä. Juopa toimii ilmeisesti nykyään merkittävänä poikastuotantoalueena sekä Vähäselän että

20

Valkjärven kalastolle. Totaaliruoppaus aiheuttaa myös ravinnekuormitusta ja se on verrattavissa

kunnostusojitukseen, jolloin ravinne- ja kiintoainekuormitus Valkjärveen jatkuu 5-6 vuoden ajan.

Voi myös olla mahdollista, että totaaliruoppaus vastaa uudisojitusta, jolloin ravinne- ja

kiintoainekuormitus jatkuu 10-20 vuoden ajan toimenpiteen jälkeen.

Jos ruoppausmassa pitää kuljettaa pois, sille olisi hyvä löytää hyötykäyttöä lähistöltä.

Ruoppausmassan hyötykäyttöä varten onkin kehitetty menetelmä, jolla massasta saadaan

käyttökelpoista multaa: massa sekoitetaan erityisellä Lietu-sekoittimella turpeeseen. Turvetta

tarvitaan 1,2-1,5 kertaa ruoppausmassan määrä. Menetelmää on käytetty ainakin Kauniaisten

Gallträsk –järven kunnostuksessa, jossa mullan käyttäjiä oli riittävästi lähistöllä eikä kustannuksia

tullut sen kuljettamisesta (Aarnio 2003).

Jos juopa ruopataan kokonaan, väylään tulee jättää ravinteita sitovia laskeutusaltaita

kalliokynnysten väliin. Juopaa ei pitäisi myöskään ruopata suoraksi, vaan maisemaan sopivasti

mutkitellen, nykyistä uomaa mukaillen. Näin juovan virtaus ei nopeutuisi liikaa ja siihen sitoutuisi

enemmän ravinteita ja kiintoainesta (Hanski 2000).

Laskeutusaltaat tulee suunnitella valuama-alueen koon perusteella ja myös tyhjentää

säännöllisesti, mikä on toteutettavissa ainoastaan uoman yli menevän tien kohdalla (liite 5).

Mahdollisesti Vähäsalmeen toteutettavan sillan suunnittelussa on huomioitava altaan tyhjentäminen

säännöllisesti. Yhdenkin laskeutusaltaan tekeminen tien kohdalle vähentää ravinne- ja

kiintoainekuormitusta, jos allas tyhjennetään säännöllisesti. Myös hakesuotimia voi olla mahdollista

pitää Vähäsalmessa ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi ruoppauksen aikana ja sen

jälkeen.

EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi vaatii Suomeltakin luonnonmukaisia vesirakentamis-

toimenpiteitä (Kerätär 2003). Preiviikin juovalla voidaan ruoppaus toteuttaa vain osittain niissä

kohdissa, jotka ovat tavoitteiden saavuttamisen kannalta tärkeimpiä:

1. juovan laskuosan (Vähäsalmi-Liusviiki) ruoppaus

2. syvimmän osan (Vähäsalmi-Preiviikin niemi) ruoppaus

3. kapeimman (Preiviikin niemi-Kalapirtti) osan ruoppaus

4. juovan keskiosan (Kalapirtti-Porraslotti) ruoppaus

5. juovan yläosan ruoppaus (Vähäselkä-Porraslotti)

6. juovan luusuan (Vähäselkä) ruoppaus

7. laskeutusaltaan ruoppaus

8. em. vaihtoehtojen erilaiset yhdistelmät

9. ns. 0-vaihtoehto eli ei lainkaan ruoppausta

21

Lisäksi eri kohteissa voidaan käyttää imuruoppausta tai kauharuoppausta ja näiden

yhdistelmiä.

Toteutusvaihtoehdosta riippuen myös talkoilla käsivoimin tehtävää uoman ”siivousta” ja

perkaamista voidaan jatkaa niillä osilla, joita ei ruopata. Veneilyä voidaan helpottaa juovan rantaan

rakennettavilla pitkospuilla, jolloin venettä on helppo vetää rannalta. Näin juopa toimisi sekä

veneellä että jalan kuljettavana luontopolkuna ja retkeilyreittinä. Preiviikin suo sopii myös mainiosti

opetukseen ja luokkaretkikohteeksi, koska sillä esiintyy monipuolista suo- ja kosteikkokasvil-

lisuutta ja muita eliöitä. Myös lintutornin rakentamista alueelle voisi harkita, koska suolla tavataan

monipuolista linnustoa (mm. luhtahuitti ja kurki), jota täydentää järvillä esiintyvä vesilinnusto (mm.

kuikka).

Ehdotus Preiviikin juovan kunnostamisen toteuttamiseksi

Preiviikin juovan kunnostus tehdään nykyisen vesirakentamisen suuntauksen mukaisesti

mahdollisimman luonnonmukaisella tavalla. Kunnostuksen ensisijaisena tavoitteena on Vähäselän

ja samalla Valkjärven Liusviikinselän veden vaihtuvuuden turvaaminen. Toisena tavoitteena on

Preiviikin juovan virkistyskäyttömahdollisuuksien parantaminen.

Preiviikin juovan luusua Vähäselällä ruopataan imuruoppaajalla ja liete läjitetään

Vähäselän syvänteeseen ja/tai kuivalle maalle riittävän kauas rannasta. Juovan laskuosa

(Vähäsalmi-Liusviiki) ruopataan imuruoppauksella ja liete läjitetään Liusviikinselälle ja/tai

kuivalle maalle riittävän kauas rannasta. Konekaivurilla kaivetaan laskeutusallas Vähäsalmen tien

viereen, ylävirran puolelle. Laskeutusallas tyhjennetään säännöllisesti imuruoppaajalla.

Juovan kapeimpia ja matalimpia osia ”siivotaan” talkoovoimin säännöllisesti. Myös

niittoperinnettä pyritään jatkamaan ja elvyttämään.

Juovan itärannalle (Samakkaniemi-Porraslotti-Kalapirtti-Vähäsalmi) rakennetaan

pitkospuut, joita pitkin venettä voidaan vetää uomaa pitkin. Reitin molempiin päihin tehdään

opastaulut.

Vähäsalmen kohdalla oleva liian pieni tierumpu korvataan sillalla.

22

4. Veden pinnan taso ja rantojen vesiensuojelu Valkjärvessä

Veden pinta Valkjärven Isoselällä on hieman normaalia korkeammalla, mikä johtuu

pääasiassa majavan (euroopanmajava, Castor fiber) rakentamasta padosta Valkkiojan suulle. Veden

korkeutta on esitetty laskettavaksi, koska on epäilty sen olevan syynä veden laadun heikkenemiseen

ja veden muuttumiseen aikaisempaa happamammaksi. Osa kesä-asukkaista on sitä mieltä, että

aikaisemmin vallinnut tilanne on ollut myös virkistyskäytön kannalta parempi.

Vahinkojen estämiseksi padon saa purkaa 15.6.-15.9., muuna aikana riistanhoitopiiri voi

erityissyistä myöntää luvan padon tuhoamiseen. Majavan pato on purettu mm. kesällä 2003, mutta

purkaminen on kuitenkin turhaa, koska majavat rakentavat uuden padon varsin nopeasti. Tällä

hetkellä (marras-joulukuun vaihde 2003) vesi on hieman keskivedentason (+50,64) yläpuolella

(+51,11) ja alkaneiden sateiden ansiosta pinta nousee.

Itse eläinten pyyntiin tarvitaan myös lupa, mutta tämänkin toimenpiteen vaikutus voisi jäädä

lyhytaikaiseksi, koska uudet yksilöt täyttävät tyhjentyneen reviirin. Satakunnassa euroopanmajavan

kanta on tällä hetkellä suhteellisen tiheä. Uhanalaisten eläinten luettelossa euroopanmajava kuuluu

silmälläpidettävien listalle.

Korkean veden vaikutus veden laatuun voi olla myönteistä tai kielteistä. Ravinteita ja

kiintoainesta voi sitoutua vedestä rantakasvillisuuteen normaalia enemmän. Maaperässä olevia

liukoisessa muodossa olevia ravinteita voi toisaalta huuhtoutua veteen enemmän veden ollessa

pysyvästi korkealla. Nykyistä voimakkaampi veden korkeuden vaihtelu voisi siten olla ravinteiden

sitoutumisen kannalta parempi. Samalla Valkjärven veden vaihtuvuus nopeutuisi ja järvestä

poistuisi enemmän ravinteita. Tämä voidaan saada aikaan purkamalla majavapato vuosittain tai

asentamalla patoon säädettävä levy tai rakentamalla pohjapato, jolla järven korkeutta voidaan

säännöstellä. Säännöstelyn luvanvaraisuus tulee kuitenkin selvittää ennen toimenpiteitä.

Eräs mahdollinen ratkaisu voisi olla majavien patoaltaan ruoppaaminen, jolloin eläinten ei

tarvitse nostaa järven veden pintaa patoamalla. Tämän toimenpiteen toimivuudesta ei kuitenkaan

ole varmuutta. Altaan säännölliseen tyhjentämiseen on varauduttava ja myös tämä ruoppausmassa

on läjitettävä riittävän kauas rannasta.

Veden ollessa korkealla on rantojen suojavyöhykkeillä erityisen suuri merkitys. Esim.

nurmikoita ei tulisi tehdä lähelle rantaviivaa ja jo olemassa olevien nurmikoiden, puutarhan ja

istutusten lannoituksista tulee pidättäytyä ja ruohonleikkuun yhteydessä poistuva kasvimassa tulee

viedä kompostiin riittävän kauas rannasta.

23

Metsänhoidossa riittävän (10-20 m) suojavyöhykkeen jättäminen järven rantaan on myös

tärkeää (Silver ja Seljamo 2003). Hakkuita ja maan muokkausta ei tulisi suorittaa lainkaan tällä

vyöhykkeellä. Järven läheisyydessä (alle 0,5 km etäisyydellä) ei tule systemaattisesti käyttää

fosforilannoitusta terveyslannoituksessa vaan fosforin tarve määritetään neulasanalyysillä. Karujen

soiden lannoituksia ei tule tehdä lainkaan, koska fosforin huuhtoutuminen on yleensä voimakasta

soilta, joiden turve sisältää vain vähän rautaa ja alumiinia.

Ehdotus Valkjärven veden pinnan tason säätelemiseksi ja rantojen vesiensuojeluohjeiksi

Majavien patoallas ruopataan riittävän syväksi ja majavapatoon asennetaan säädettävä

levy, jolla veden pinnan tasoa voidaan säännöstellä. Myös pohjapadon rakentamista voidaan

harkita. Säännöstelyn luvanvaraisuus tulee kuitenkin selvittää ennen toimenpiteitä.

Nurmikoita ei perusteta lähelle rantaviivaa ja jo olemassa olevien nurmikoiden, puutarhan

ja istutusten lannoituksista pidättäydytään ja ruohonleikkuun yhteydessä poistuva kasvimassa

viedään kompostiin riittävän kauas rannasta. Metsänhoidossa jätetään riittävä (10-20 m)

suojavyöhyke järven rantaan. Hakkuita ja maan muokkausta ei suoriteta lainkaan tällä

vyöhykkeellä.

24

5. Kiinteistöjen vesiensuojelu

Haja- ja loma-asuntojen vesiensuojelussa suurin kuormituksen aiheuttaja ovat väärin

suunnitellut, puutteelliset tai huonokuntoiset jätevesi- ja käymäläjärjestelyt. Niissä talouksissa,

joissa on käytössä vesijohtovettä, tulee keittiöjätevedet ja saunavedet (ns. hulevedet) johtaa

saostuskaivoon tai –säiliöön tai pienpuhdistamoon ennen maahan imeytystä tai maasuodatusta.

Vesivessan yhteydessä tulee ehdottomasti olla toimiva pienpuhdistamo ja imeytyskenttä tai

umpikaivo, joka vaaditaan mm. Siikaisissa ja Pomarkussa. Kuivakäymälän jätteet tulee

jälkikompostoida ja nesteet käyttää asianmukaisesti (käyttö lannoitteena tai maahanimeytys)

riittävän kaukana järvestä.

Yleiseen viemäriverkkoon kuulumattomien kiinteistöjen jätevesihuollon vaatimuksia

tarkennettiin 11.6.2003 hyväksytyllä asetuksella. Asetus tulee voimaan 1.1.2004. Jätevesien

käsittelyä koskevat määräykset koskevat uudisrakentamista sekä niitä kiinteistöjä, joissa tehdään

rakennus- tai toimenpidelupaa edellyttäviä korjaus- ja muutostöitä. Talousjätevesien kokoamisesta,

käsittelystä ja johtamisesta on laadittava suunnitelma, joka on liitettävä rakennus- tai

toimenpidelupahakemukseen.

Olemassa olevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmät tulee saada asetuksen vaatimusten

mukaisiksi pääsääntöisesti 10 vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta eli 1.1.2014 mennessä.

Kiinteistöjen omistajan tulee laatia selvitys jätevesilaitteista ja niitä koskevat hoito-ohjeet kahden

vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta eli ennen 1.1.2006. Jos kiinteistössä ei ole vesikäymälää,

selvityksen ja hoito-ohjeet voi tehdä neljän vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta.

Ehdotus kiinteistöjen vesiensuojelun edistämiseksi Valkjärvellä

Valkjärvellä on kesä-asukkaille esitelty pienpuhdistamoiden toimintaa ja toteutusta.

Kampanjointia jatketaan erilaisissa tilaisuuksissa. Pyritään saamaan myös olemassa olevien

kesäasuntojen jätevesijärjestelyt asetuksen mukaisiksi ennen asetuksen voimaantuloa eli vuoteen

2006 mennessä. Jätevesi- ja käymäläjärjestelyjen kartoitus tehdään ennen asetuksen voimaantuloa

sekä joitakin vuosia asetuksen voimaantulon jälkeen.

25

6. Hoitokalastus

Rehevöitymisen seurauksena järven kalaston rakenne muuttuu ja ylitiheät ns.

roskakalakannat voivat osaltaan voimistaa tai ylläpitää rehevöitymisen haitallisia vaikutuksia.

Ylitiheänä kantana planktonia syövät kalat vähentävät eläinplanktonin määrää ja niiden

keskimääräinen yksilökoko pienenee. Tämän ja muiden vaikutusteiden kautta kasviplanktonin

biomassa nousee ja sen yhteisörakenne muuttuu. Planktonyhteisön suhteellisessa typpi- ja

fosforirajoitteisuudessa tapahtuu siten muutoksia.

Hoitokalastus eli ns. roskakalojen tehokas poisto vaikuttaa yleensä veden laatuun

myönteisesti ja mm. vähentää kasviplanktonin ja haitallisten sinileväkukintojen määrää.

Tehokalastuksen yhteydessä järvestä poistuu ravinteita kalojen mukana ja niiden aiheuttama pohjan

pöllytys pienenee. Järvien ravintoverkon rakenne kuitenkin vaihtelee huomattavasti ja esim. samalla

ravinnetasolla klorofyllin ja kokonaisfosforin määrän suhteessa on laaja hajonta eri tyyppisissä

järvissä.

Tehokalastuksen pyrkimys ravintoketjun kunnostukseen ei aina toimi tarkoitetulla tavalla,

mihin voi olla useita eri syitä. Mm. petokalojen vaikutus alempiin tuotantotasoihin voi olla

normaalia heikompaa. Myös pohjaeläimiä syövien kalojen merkitystä veden laatuun ei tunneta

tarkasti ja ahvenen rooli on monivivahteinen: poikasena se on planktoninsyöjä, isompana

pohjaeläinsyöjä ja kookkaimmat ovat petokaloja.

Erityisesti rehevissä järvissä tehokalastuksen tulokset ovat olleet vaihtelevia. Sen sijaan

rohkaisevia kokemuksia on saatu alun perin karuissa järvissä, joissa osa veden vaihtumisesta tulee

lähteiden kautta puhtaasta pohjavedestä. Joka tapauksessa poistokalastuksen tulee olla riittävän

tehokasta, jotta sillä saavutetaan haluttu lopputulos. Suositeltu saalistavoite on 50-100 kg/ha Etelä-

ja Keski-Suomen järvissä, joiden fosforipitoisuus on alle 50 ug/l. Myöhemmin ns.

ylläpitokalastuksessa riittävä määrä voi olla 30 kg/ha yhdistettynä petokalaistutuksilla.

Hoitokalastuksessa käytettävien pyyntimenetelmien valintaan vaikuttavat mm. järven koko,

muoto ja syvyyssuhteet. Vaikeimpia kalastettavia ovat tasaisen matalat ja pohjamuodoltaan

säännölliset järvet. Valtaosa hoitokalastuksista on toteutettu nuottaamalla tai nuottauksen ja

isorysäpyynnin yhdistelmällä. Nuottaus on tehokkain syksyisin, kun särkiparvet kerääntyvät

syvänteiden rinteille. Rysäpyynti tuottaa tulosta parhaiten keväällä kutulahdissa ja kapeissa

salmissa. Menetelmän ja pyyntiajankohdan valintaan vaikuttaa myös se mitä lajeja ja minkä ikäisiä

kaloja järvestä ollaan poistamassa. Suuri osa särkikaloista on yleensä nuoria yksilöitä, joiden

vaikutus leviä syövään eläinplanktoniin on suurin. Nuoria särkikaloja saa saaliiksi erityisesti syys-

ja talvinuottauksessa. Aikuisia kaloja kalastetaan keväällä niiden kutuaikana.

26

Hoitokalastuksessa voidaan käyttää myös paunettia, verkkoa tai katiskaa, joilla on kuitenkin

usein vaikea päästä riittäviin saalismääriin. Ne sopivat yleensä vain pieniin, muutaman hehtaarin

kokoisiin järviin. Suurimmissa ja syvimmissä järvissä hoitokalastuksessa voidaan käyttää

troolausta.

6.1 Valkjärven kalasto

Valkjärven ja Vähäselän kalakantaa on tutkittu kahdesti, heinäkuun lopussa 1996 ja

toukokuussa 1997 (Turkki ym. 1998). Koekalastuksissa käytettiin Nordic-koeverkkosarjoja, joissa

on 12 eri silmäkokoa 1,8 m korkeassa ja 30 m pituisessa ketjussa. Elokuussa 55 % Valkjärven

kalansaaliista oli ahventa, särjen osuus oli 31 % ja kiisken 14 %. Toukokuussa ahventen osuus oli

38 %, särjen 34 % ja kiisken 25 %. Ahvenet olivat kooltaan pääasiassa pieniä, keskipituus oli 152

mm ja keskipaino 33 g.

Vähäselällä suurin osa elokuun saaliista oli särkeä, jonka osuus biomassasta oli 52 % ja

ahvenen 27 %. Toukokuussa särjen osuus oli 61 % ja ahvenen 39 %. Vähäselällä 10 % saaliista oli

haukia. Ahvenet olivat Vähäselällä suurempia kuin Valkjärvellä, keskipituus oli 169 mm ja

keskipaino 64 g.

Koekalastusten sekä kasvi- ja eläinplanktonselvitysten perusteella Valkjärven kalasto on

ainakin jossain määrin vinoutunut. Tähän viittaa pienikokoisten ahventen ja särkien eli ns.

roskakalojen suuri osuus kalastossa. Nämä syövät suurikokoiset vesikirput vähiin, jolloin

eläinplankton ei pysty säätelemään kasviplanktonin määrää. Näin kasviplanktonin tuotanto pääsee

edullisissa olosuhteissa nousemaan suureksi.

Ilmeisesti tilanne on edelleen muuttunut 1990-luvun lopussa ja 2000-luvulla, koska järvellä

pitkään kalastaneet ovat alkaneet saada erittäin runsaita roskakalasaaliita normaaleilla pyydyksillä.

Myös aikaisemmin hyvä rapukanta hävisi järvestä 2000-luvun alussa. Todennäköisesti syynä oli

rapurutto, vaikka tutkitusta näytteestä ei tautia löydetty. Yhtenä rapujen häviämiseen vaikuttavana

syynä on kuitenkin voinut olla rehevöityminen ja sen aiheuttamat muutokset. Tehokalastus olisi

siten ilmeisesti parhaiten veden tilaan vaikuttava toimenpide Valkjärvellä.

Valkjärven pohja on melko tasainen, mutta siitä on löydettävissä kolme erillistä syvännettä:

Isoselkä (4,8 m), Kusiaiset (5,0 m) ja Selkäluoto (5,1 m). Salmia on Konttisaaren molemmilla

puolilla ja Isoluodon ympärillä. Kutulahtia järveltä löytyy useita, ilmeisesti merkittävin niistä on

Liusviikinselkä.

27

6.2 Katiskapyynnin kokeilu Valkjärvellä

Valkjärvellä kokeiltiin alkukesällä, 28.4.-25.5.2003 roskakalan poistopyyntiä 26 ns. VEKE-

katiskalla. Katiskat olivat kesä-asukkaiden hoidettavina ja eniten kalastanut (421 kg) palkittiin

tavarapalkinnolla. Kokonaissaalis oli 1688,9 kg, kesimääräinen saalis 65 kg/katiska ja 4,8

kg/pyyntikerta (351 vrk) (taulukko 1, s. 27). Kalastus koettiin myönteiseksi, mutta samalla varsin

työlääksi. Koekalastuksessa mukana olleista 20 kesä-asukkaasta 17 lunasti vuokralla olleen katiskan

itselleen. Saalis käsiteltiin pääosin hautaamalla, mikä koettiin hankalaksi mm. siksi että pienpedot

kävivät niitä kaivamassa ylös. Saaliin keskitetty hyötykäyttö esim. turkiseläinten rehuksi olisi siten

parempi ratkaisu.

Katiskat osoittautuivat varsin tehokkaiksi etenkin keväällä kutuaikaan, jolloin saalis oli jopa

50 kg/vrk. Jatkettaessa pyyntiä kesällä saaliin määrää voidaan kasvattaa käyttämällä syöttiä, jolloin

myös särjen osuutta saadaan nostettua saaliskalana. Katiskapyynti saattaa siten olla Valkjärvelle

sopiva hoitokalastuksen muoto ylläpitokalastuksessa (20-30 kg/ha/v). Tehokalastuksen aluksi on

syytä käyttää nuottaa, jotta päästään riittäviin poistomääriin (50-100 kg/ha). Myös isorysän,

verkkojen ja paunettien käyttö voi tulla kysymykseen.

28

Taulukko 1. Katiskapyynnin saalistilasto Valkjärvellä 28.4.-25.5.2003.

Nimi Tehdyt tunnit: Saalis kg Pyyntikertoja kpl Saalis/kerta kg Katiskoja kpl

P Holappa 10 25,1 13 1,93 1 P Jääskeläinen 3 10,3 3 3,43 1 A Korhonen 7 22 7 3,14 1 T Kovanen 7 15,7 7 2,24 1 P Kunvik 18 29,1 18 1,62 1 A Lammi 9 14,2 9 1,58 1 P Lanne 33 200,5 33 6,08 3 N Mykrä 35 154,7 35 4,42 1 M Nieminen 7 23 7 3,29 1 M Noterma M 6 24 6 4,00 1 T Nummelin (2) 15 51,1 15 3,41 1 T Nummelin (1) 15 54,5 15 3,63 1 Te Nummelin 10 60,5 20 3,03 2 S Nurmi 22 84 22 3,82 2 M Peltomäki 20 66 20 3,30 2 T Peltomäki 9 116 9 12,89 1 J Pohjavirta 51 139 52 2,67 2 R Takala 12 97 12 8,08 1 J Vanhatalo 19 81,2 19 4,27 1 P Viljanen 87 421 29 14,52 1 Yhteensä 395 1688,9 351 91,35 26 Keskimäärin 19,75 84,45 17,55 4,57 1,30 Saalis/katiska kg 64,96 Saalis/pyyntikerta kg 4,81 Arvioitu kokonais-saalis kpl* 105556 Kaloja/katiska kpl* 4060 Kaloja/pyyntikerta kpl* 301 Kaloja/katiska/kerta kpl* 12

*Saaliskalojen keskipaino olettama 0,016 kg/kpl.

29

Ehdotus tehokalastuksen ja ylläpitokalastuksen toteuttamiseksi Valkjärvellä

Loppukesällä vuosina 2004 ja 2005 tehdään täsmänuottaus Valkjärven Selkäluodon

syvänteessä, jonne kalat hakeutuvat lämpimän veden aikaan. Salmissa ja kutulahdissa voidaan

keväällä käyttää isorysää, verkkoja tai paunettia. Saaliissa olevat petokalat vapautetaan järveen.

Myöhemmin, vuosina 2006-2010 ylläpitokalastusta tehdään noin 50-100 katiskalla. Katiskapyyntiä

tehdään mahdollisimman monella katiskalla jo vuosina 2004 ja 2005, koska samalla saadaan tietoa

kalakannassa mahdollisesti tapahtuvista muutoksista. Tarvittava määrä katiskoita hankitaan ja/tai

vuokrataan.

7. Vesikasvien niitto

Järven rehevöitymiseen liittyy vesikasvien runsastuminen ja liettymisen kautta

umpeenkasvu. Kortetta, kaislaa, ruokoa ja muita ilmaversoisia vesikasveja voidaan vähentää

niittämällä. Kelluslehtisiin vesikasveihin kuten ulpukka- ja lummelajeihin tai uistinvitaan sekä

uposkasveihin kuten ahvenvitaan, pitkälehtivitaan, vesiherneeseen ja ärviälajeihin niitolla ei ole

suurtakaan vaikutusta.

Suositeltavaa on suorittaa poisto kolmena peräkkäisenä kasvukautena. Sopiva ajankohta on

heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Ensimmäisenä kasvukautena niitto voidaan myös tehdä

kahteen kertaan. Tällöin ensimmäinen niitto tehdään juuri ennen kasvien kukkimista kesäkuun

lopulla ja toinen 3-4 viikon kuluttua. Leikattu kasvimassa on poistettava järvestä kuivalle maalle.

Valkjärven lahdissa kasvillisuus ei vielä ole alkanut voimakkaasti runsastua mihin on

ilmeisesti vaikuttanut veden pinnan korkea taso viime vuosina. Kasvien niitto voi kuitenkin tulla

kysymykseen yhtenä vesiensuojelullisena toimenpiteenä. Näin mahdollistetaan veden vapaa

vaihtuminen ja estetään umpeenkasvun ja sedimentoitumisen nopea kiihtyminen. Liusviikinselällä

ja Syvälahdella tällä voi olla myös vaikutusta koko järven veden vaihtuvuuteen.

Valkjärvellä on kasvillisuus paikoitellen muodostanut kelluvia turvelauttoja, jotka saattavat

myös vaikuttaa veden vaihtumiseen. Näiden lauttojen poisto voidaan suorittaa niiton yhteydessä

uivalla kalustolla. Lautat sijoitetaan kuivalle maalle.

30

Ehdotus vesikasvien niittämiseksi Valkjärvellä

Vesikasveja niitetään Valkjärven Liusviikinselällä ja Syvälahdella vuosina 2004, 2005 ja

2006. Niiton kohteeksi valitaan järviruokovaltaisia alueita, kustakin kahdesta kohteesta noin 3 ha.

Kasvimassa läjitetään talkoilla kasakomposteihin kuivalle maalle.

Niiton yhteydessä poistetaan Valkjärvessä kelluvat turvelautat, jotka läjitetään kuivalle

maalle.

8. Valkjärven ja Vähäselän veden laadun ja kuormituksen seuranta

Valkjärven veden tilaa on seurattu kahdessa pisteessä, joista on otettu näytteet muutaman

vuoden välein vuodesta1969 alkaen. Näissä pisteissä seurantaa tehdään edelleen Lounais-Suomen

ympäristökeskuksen toimesta.

Vuosina 1996 ja 1997 veden laatua seurattiin avovesikaudella kahden—kolmen viikon

välein kahdessa pisteessä Valkjärvellä ja yhdessä pisteessä Vähäselällä. Samassa yhteydessä

tutkittiin myös kasvi- ja eläinplanktonnäytteet. Vuonna 1997 tutkittiin pohjaeläinnäytteet kolmella

eri havaintopaikalla. Vuonna 1996 tehtiin koekalastuksia kolmella verkkosarjalla Valkjärvessä ja

kahdella verkkosarjalla Vähäselällä. Vuonna 1997 käytettiin Valkjärvellä neljää verkkosarjaa ja

Vähäselällä kahta verkkosarjaa. Vuonna 1996 tutkittiin sedimenttinäytteet kahdessa pisteessä

Valkjärvellä ja yhdessä pisteessä Vähäselällä. Vuonna 1997 tutkittiin sedimenttinäyte yhdessä

pisteessä Valkjärvellä.

Vuonna 1996 otettiin vesinäytteitä kaikkiaan 12:sta Valkjärveen laskevasta ojasta sekä

Valkkiojasta. Ojista mitattiin myös virtaamat siivikolla. Vuonna 1997 vesinäytteitä otettiin useita

kertoja viidestä ojasta, joissa seurattiin myös virtaamia kesän ja syksyn aikana.

Ehdotus Valkjärven veden laadun ja kuormituksen seurantasuunnitelmaksi

Järven tilassa tapahtuvien muutosten seuraamiseksi näytteenottoa lisätään, suoritetaan

kalastotutkimus ja aloitetaan systemaattinen näkösyvyyden ja leväkukintojen havainnointi.

Vesinäytteitä otetaan yhdestä pisteestä Valkjärvestä, yhdestä pisteestä Vähäselällä, Valkkiojasta,

Preiviikin juovasta sekä niistä neljästä ojasta, joihin on tarkoitus toteuttaa laskeutusaltaat.

Näytteitä otetaan kolme kertaa vuoden aikana, keväällä, keskikesällä ja syksyllä. Järvistä otetuista

vesinäytteistä analysoidaan pH, happipitoisuus, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, väri, kemiallinen

31

hapenkulutus ja klorofylli a-pitoisuus. Ojista otetuista näytteistä analysoidaan kokonaisfosfori ja

kokonaistyppi.

Kalastotutkimus tehdään yhdellä NORDIC -yleiskatsausverkolla Valkjärvessä ja yhdellä

verkkosarjalla Vähäselällä. Koekalastuksissa käytettään NORDIC -yleiskatsausverkkoa, joka on 1,5

m korkea ja 30 m pituinen pohjaverkko sisältäen 12 eri silmäkokoa (5-55 mm). Mahdollisen nuotta-

tai troolikalastuksen yhteydessä tutkitaan saaliin laatua otantanäytteistä. Katiskasaaliin

kirjanpidosta saadaan myös tietoa kalaston mahdollisista muutoksista.

Valkjärvellä ja Vähäselällä aloitetaan systemaattinen näkösyvyyden ja leväkukintojen

havainnointi. Seurantaa varten koulutetaan vastuuhenkilöt ja hankitaan mittauslevyt näkösyvyyden

mittaamiseen.

9. Valkjärven sidosryhmien informaatio ja tiedotus

Puhdas Valkjärvi ry on kesällä 2003 järjestänyt sidosryhmille, lähinnä mökkiläisille kaksi

tilaisuutta (14.6. ja 30.8.), joissa on esitelty järven suojelua ja siihen liittyviä toimenpiteitä.

Tilaisuuksissa on käsitelty mm. uutta jätevesiasetusta, hoitokalastusta ja pienpuhdistamoja.

Yhdistystä on esitelty myös Satakunnan Messuilla 12.-14.9.2003. Myös lehdissä ja

tiedotusvälineissä on käsitelty hanketta ja yhdistyksellä on ollut verkkojulkaisuja internetissä.

Vesiensuojelun asiantuntijoille ja viranomaisille on järjestetty katselmuksia.

Ehdotus informaatio- ja tiedotussuunnitelmaksi Valkjärvellä

Järjestetään 1-5 erilaista sidosryhmille suunnattua tilaisuutta vuodessa. Kesällä yleisön

houkuttelemiseksi voidaan järjestää järven ympärisoutu ja/tai –kävely ja/tai -juoksu. Talvella

voidaan järjestää pilkkikilpailut tai järven ympärihiihto ja/tai luistelu. Mahdollisesti

järjestettävissä talkoissa (esim. niitto, ruoppaus) ja muissa kokoontumisissa annetaan myös

ajankohtaista tietoa osallistujille. Sidosryhmille eri tilaisuuksista lähetetään kutsu postitse.

Valkjärvelle kehitetään internetsivuja ja sinne luodaan dynaamisesti päivitettävä

näkösyvyys- ja levähavainto-osio. Myös helppokäyttöinen keskustelupalsta olisi tehokas tapa

informoida ja saada palautetta sidosryhmiltä. Suomalaiseen Järvikerhoon liittyminen on vaihtoehto

omille kotisivuille (http://www.jarvikerho.net/).

Tärkeimmistä toimenpiteistä informoidaan myös paikallisia ja alueellisia tiedostusvälineitä

ja näille laaditaan 1-3 tiedotetta vuodessa.

32

10. Menetelmäkohtaiset kustannukset

Hankkeesta aiheutuvien kustannusten suuruuteen vaikuttavat mm. valittava menetelmä,

toteutustapa ja käsiteltävän alueen laajuus. Kustannuksiin vaikuttaa myös se, kuinka monta kertaa

toimenpide joudutaan uusimaan tietyllä aikavälillä. Taulukossa 2 on esitetty kustannushaarukka

keskimääräisistä kustannuksista joidenkin menetelmien osalta (Airaksinen 2003).

Taulukko 2. Suuruusluokkaa ilmaisevat menetelmäkustannukset vuoden 2002 kustannustason

mukaan (Airaksinen 2003).

Kunnostusmenetelmä Minimihinta Maksimihinta Toistotarve 10

vuoden aikana

Vesikasvien niitto 50 €/ha/v 170 €/ha/v 1-3

Ravintoketjukunnostus 33 €/ha/v 750 €/ha/v 2-4

Imuruoppaus 6700 €/ha/v 16800 €/ha/v 1

Ruoppaus jäältä 13400 €/ha/v 20200 €/ha/v 1

Ruoppaus rannalta 5000 €/ha/v 8400 €/ha/v 1

Ravintoketjukunnostuksen vuosittaiset kustannukset olisivat kahtena ensimmäisenä vuotena

noin 40 000 €/v ja myöhemmin 5 000 €/v. Vesikasvien niiton kustannukset kuuden hehtaarin alalta

olisivat kolmen vuoden aikana noin 600 €/v.

Kiinteistöjen vesiensuojelutoimenpiteiden toteuttamisen kustannukset jäävät suurimmaksi

osaksi maan- ja kiinteistönomistajien sekä näiden saamien tukien varaan. Järven kuormituksen

kannalta mahdollisimman hyvään lopputulokseen pääsemiseksi vesiensuojelun koordinointiin tulee

kuitenkin varata resursseja 500 – 1 000 €/v. Myös jätevesi- ja käymäläjärjestelyjen kartoituksiin

tulee varautua vuosina 2004 ja 2006.

Preiviikinjuovan kunnostus totaaliruoppauksena toteutettuna maksaisi saatujen tarjousten

perusteella 10 000 – 20 000 €. Ruoppauksessa lisäkustannuksia voivat aiheuttaa pehmeä suopohja ja

ruoppausmassan siirrosta ja maisemoinnista aiheutuvat kustannukset. Ehdotuksen mukaisesti

toteutettuna kustannukset olisivat 8 000 – 15 000 €. Yhden laskeutusaltaan toteuttamisen

kustannukset olisivat koosta riippuen noin 5 000 – 10 000 €. Laskeutusaltaan tyhjennyksen

kustannukset ovat noin 200 - 500 €/kerta.

33

Pitkospuiden rakentamisen kustannukset ovat noin 5 600 €. Lisäkustannuksia voi aiheuttaa

pehmeä suopohja. Mahdollisten opastaulujen (2 kpl) suunnittelun ja toteuttamisen kustannukset

olisivat yhteensä noin 2 400 €.

Sillan rakentamisen kustannukset ovat tarjouksen perusteella 16 400 € ja suunnittelu- ym.

kuluineen yhteensä noin 20 000 €. Ojarummulla toteutettuna kustannukset olisivat noin 7 000 €.

Valkjärven ja Vähäselän seurannan kustannukset ovat noin 4 000 – 8 000 €/v riippuen

valituista seurantamenetelmistä ja näytemääristä. Ehdotuksen mukaisesti toteutettuna seurannan

kustannukset ovat noin 6 000 €/v, johon sisältyy aineiston käsittely ja raportointi.

Informaation ja tiedotuksen toteuttamisen kustannukset ovat 500 – 2 000 €/v riippuen

lähinnä jakeluun lähetettävän materiaalin määrästä ja laadusta. Myös omien internetsivujen

luomisen, kehittämisen ja ylläpidon kustannukset voivat vaihdella suurestikin.

Ehdotuksen mukaisesti toteutettuna hankkeen kustannukset olisivat ensimmäisenä vuotena

noin 85 000 €, toisena vuotena 50 000 € ja myöhemmin 15 000 €/v.

34

Tiivistelmä

Ehdotus Valkjärveen ja Vähäselkään laskevien ojien vesiensuojelun toteuttamiseksi

Valkjärven valuma-alueella jätetään 20-30 m suojavyöhyke metsälain mukaisten purojen

varsille. Muiden purojen varsille suositellaan jätettäväksi 10-15 metrin suojavyöhyke.

Metsänuudistamisessa suositellaan käytettäväksi mahdollisimman keveitä maanmuokkaus-

menetelmiä. Uudistusojitus jätetään pääosin toteuttamatta Valkjärveen ja Vähäselkään laskevissa

metsäojissa.

Neljään ojaan, joissa osa valumavedestä tulee pelloilta, pyritään toteuttamaan kosteikko,

laskeutusaltaat ja/tai suojavyöhykkeet niistä järveen joutuvan ravinne-, humus- ja

kiintoainekuormituksen vähentämiseksi. Toteutukseen pyritään informoimalla ko. maanomistajia,

maatilojen ympäristökartoituksilla sekä mahdollisesti myös taloudellisilla avustuksilla.

Laskeutusaltaan perustamiseen ja hoitoon sekä mahdollisiin tulonmenetyksiin voi saada myös

maatalouden ympäristötuen erityistukea. Muita mahdollisia menetelmiä maatalouden kuormituksen

vähentämiseksi näissä kohteissa ovat kalkkisuodinojitus, säätösalaojitus ja kevennetyt

muokkausmenetelmät. Lisäksi hakkeesta tehty patosuodatin on todettu tehokkaaksi sulan veden

aikaan, jolloin sellaista voidaan kokeilla myös Valkjärveen laskevissa ojissa.

Ehdotus Preiviikin juovan kunnostamisen toteuttamiseksi

Preiviikin juovan kunnostus tehdään nykyisen vesirakentamisen suuntauksen mukaisesti

mahdollisimman luonnonmukaisella tavalla. Kunnostuksen ensisijaisena tavoitteena on Vähäselän

ja samalla Valkjärven Liusviikinselän veden vaihtuvuuden turvaaminen. Toisena tavoitteena on

Preiviikin juovan virkistyskäyttömahdollisuuksien parantaminen.

Preiviikin juovan luusua Vähäselällä ruopataan imuruoppaajalla ja liete läjitetään

Vähäselän syvänteeseen ja/tai kuivalle maalle riittävän kauas rannasta. Juovan laskuosa

(Vähäsalmi-Liusviiki) ruopataan imuruoppauksella ja liete läjitetään Liusviikinselälle ja/tai

kuivalle maalle riittävän kauas rannasta. Konekaivurilla kaivetaan laskeutusallas Vähäsalmen tien

viereen, ylävirran puolelle. Laskeutusallas tyhjennetään säännöllisesti imuruoppaajalla.

35

Juovan kapeimpia ja matalimpia osia ”siivotaan” talkoovoimin säännöllisesti. Myös

niittoperinnettä pyritään jatkamaan ja elvyttämään.

Juovan itärannalle (Samakkaniemi-Porraslotti-Kalapirtti-Vähäsalmi) rakennetaan

pitkospuut, joita pitkin venettä voidaan vetää uomaa pitkin. Reitin molempiin päihin tehdään

opastaulut.

Vähäsalmen kohdalla oleva liian pieni tierumpu korvataan sillalla. Sillan kohdalle jätetään

riittävä kynnys laskeutusaltaan toiminnan turvaamiseksi.

Ehdotus Valkjärven veden pinnan tason säätelemiseksi ja rantojen vesiensuojeluohjeiksi

Majavien patoallas ruopataan riittävän syväksi ja majavapatoon asennetaan säädettävä

levy, jolla veden pinnan tasoa voidaan säännöstellä. Myös pohjapadon rakentamista voidaan

harkita. Säännöstelyn luvanvaraisuus tulee kuitenkin selvittää ennen toimenpiteitä.

Nurmikoita ei perusteta lähelle rantaviivaa ja jo olemassa olevien nurmikoiden, puutarhan

ja istutusten lannoituksista pidättäydytään ja ruohonleikkuun yhteydessä poistuva kasvimassa

viedään kompostiin riittävän kauas rannasta. Metsänhoidossa jätetään riittävä (10-20 m)

suojavyöhyke järven rantaan. Hakkuita ja maan muokkausta ei suoriteta lainkaan tällä

vyöhykkeellä.

Ehdotus kiinteistöjen vesiensuojelun edistämiseksi Valkjärvellä

Valkjärvellä on kesä-asukkaille esitelty pienpuhdistamoiden toimintaa ja toteutusta.

Kampanjointia jatketaan erilaisissa tilaisuuksissa. Pyritään saamaan myös olemassa olevien

kesäasuntojen jätevesijärjestelyt asetuksen mukaisiksi ennen asetuksen voimaantuloa eli vuoteen

2006 mennessä. Jätevesi- ja käymäläjärjestelyjen kartoitus tehdään ennen asetuksen voimaantuloa

sekä joitakin vuosia asetuksen voimaantulon jälkeen.

Ehdotus tehokalastuksen ja ylläpitokalastuksen toteuttamiseksi Valkjärvellä

Loppukesällä vuosina 2004 ja 2005 tehdään täsmänuottaus Valkjärven Selkäluodon

syvänteessä, jonne kalat hakeutuvat lämpimän veden aikaan. Salmissa ja kutulahdissa voidaan

keväällä käyttää isorysää, verkkoja tai paunettia. Saaliissa olevat petokalat vapautetaan järveen.

36

Myöhemmin, vuosina 2006-2010 ylläpitokalastusta tehdään noin 50-100 katiskalla. Katiskapyyntiä

tehdään mahdollisimman monella katiskalla jo vuosina 2004 ja 2005, koska samalla saadaan tietoa

kalakannassa mahdollisesti tapahtuvista muutoksista. Tarvittava määrä katiskoita hankitaan ja/tai

vuokrataan.

Ehdotus vesikasvien niittämiseksi Valkjärvellä

Vesikasveja niitetään Valkjärven Liusviikinselällä ja Syvälahdella vuosina 2004, 2005 ja

2006. Niiton kohteeksi valitaan järviruokovaltaisia alueita, kustakin kohteesta noin 3 ha.

Kasvimassa läjitetään talkoilla kasakomposteihin kuivalle maalle.

Niiton yhteydessä poistetaan Valkjärvessä kelluvat turvelautat, jotka läjitetään kuivalle

maalle.

Ehdotus Valkjärven veden laadun ja kuormituksen seurantasuunnitelmaksi

Järven tilassa tapahtuvien muutosten seuraamiseksi näytteenottoa lisätään, suoritetaan

kalastotutkimus ja aloitetaan systemaattinen näkösyvyyden ja leväkukintojen havainnointi.

Vesinäytteitä otetaan yhdestä pisteestä Valkjärvestä, yhdestä pisteestä Vähäselällä, Valkkiojasta,

Preiviikin juovasta sekä niistä neljästä ojasta, joihin on tarkoitus toteuttaa laskeutusaltaat.

Näytteitä otetaan kolme kertaa vuoden aikana, keväällä, keskikesällä ja syksyllä. Järvistä otetuista

vesinäytteistä analysoidaan pH, happipitoisuus, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, väri, kemiallinen

hapenkulutus ja klorofylli a-pitoisuus. Ojista otetuista näytteistä analysoidaan kokonaisfosfori ja

kokonaistyppi.

Kalastotutkimus tehdään yhdellä NORDIC -yleiskatsausverkolla Valkjärvessä ja yhdellä

verkkosarjalla Vähäselällä. Koekalastuksissa käytettään NORDIC -yleiskatsausverkkoa, joka on 1,5

m korkea ja 30 m pituinen pohjaverkko sisältäen 12 eri silmäkokoa (5-55 mm). Mahdollisen nuotta-

tai troolikalastuksen yhteydessä tutkitaan saaliin laatua otantanäytteistä. Katiskasaaliin

kirjanpidosta saadaan myös tietoa kalaston mahdollisista muutoksista.

Valkjärvellä ja Vähäselällä aloitetaan systemaattinen näkösyvyyden ja leväkukintojen

havainnointi. Seurantaa varten koulutetaan vastuuhenkilöt ja hankitaan mittauslevyt näkösyvyyden

mittaamiseen.

37

Ehdotus informaatio- ja tiedotussuunnitelmaksi Valkjärvellä

Järjestetään 1-5 erilaista sidosryhmille suunnattua tilaisuutta vuodessa. Kesällä yleisön

houkuttelemiseksi voidaan järjestää järven ympärisoutu ja/tai –kävely ja/tai -juoksu. Talvella

voidaan järjestää pilkkikilpailut tai järven ympärihiihto ja/tai luistelu. Mahdollisesti

järjestettävissä talkoissa (esim. niitto, ruoppaus) ja muissa kokoontumisissa annetaan myös

ajankohtaista tietoa osallistujille. Sidosryhmille eri tilaisuuksista lähetetään kutsu postitse.

Valkjärvelle kehitetään internetsivuja ja sinne luodaan dynaamisesti päivitettävä

näkösyvyys- ja levähavainto-osio. Myös helppokäyttöinen keskustelupalsta olisi tehokas tapa

informoida ja saada palautetta sidosryhmiltä. Suomalaiseen Järvikerhoon liittyminen on vaihtoehto

omille kotisivuille (http://www.jarvikerho.net/).

Tärkeimmistä toimenpiteistä informoidaan myös paikallisia ja alueellisia tiedostusvälineitä

ja näille laaditaan 1-3 tiedotetta vuodessa.

38

Kirjallisuus

Aarnio, M. 2003: Gallträsk-menetelmä järven kunnostuksessa. – Ympäristö ja Terveys-lehti 2/2003:

40-44.

Airaksinen, J. 2003: Suunnitteluohjeistus rehevien järvien kunnostamiseen. Luonnos 25.9.2003. –

Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu, moniste, 79 s.

Hanski, M. 2000: Jokien rakenteellisen tilan arviointi. Taustaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin

toimeenpanolle Suomen virtavesissä. – Suomen ympäristö 379. Suomen ympäristökeskus,

Helsinki, 96 s.

Häikiö, M., Litinen, E., Lakso, E. ja Lehtinen, A. 1998: Laskeutusaltaiden käyttökelpoisuus

viljelyalueiden vesiensuojelussa. – Suomen ympäristö 233. Suomen ympäristökeskus,

Helsinki, 52 s.

Joensuu, J. ja Rissanen, K. 2002: Vanhojen uudisojitusten aiheuttamat vesistövaikutukset. –

Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja nro 44, Helsinki, 76 s.

Joensuu, S., Ahti, E. ja Vuollekoski, M. 2002: Long-term effects of maintaining ditch networks on

runoff water quality. Tiivistelmä: Kunnostusojituksen pitkän ajan vaikutus valumaveden

ominaisuuksiin. – Suo 52(1): 17-28.

Kajava, S., Silver, T., Saarinen, M. ja Heikkilä, M. 2002: Purot ja norot metsälain kohteina

Lounais-Suomessa. – Metsätieteen aikakauskirja 2/2002. 11 s.

Kerätär, K. (toim.) 2003: Rakennettujen vesistöjen tila ja luonnonmukaiset kunnostusmenetelmät.

Yhteenveto Luomujoki-projektin tuloksista. – Suomen ympäristö 267. Suomen

ympäristökeskus, Helsinki, 112 s.

Landvik, A. ja Landvik, V. 2002: Aloite Valkjärven Vähäselän ja Liusviikin välisen Preiviikin

vesitien (juopa) kunnostamiseksi ja ennalleen saattamiseksi.– Kuntalaisaloite. 4 s. + liitteet.

39

Landvik, A. ja Landvik, V. 2003: Aloite Valkjärven Vähäselän ja Liusviikin välisen Preiviikin

vesitien (juopa) kunnostamiseksi ja ennalleen saattamiseksi. Täydennys/lisäselvityksiä –

Kuntalaisaloite. 7 s.

Mäkiaho, M. 2003: Ruoppausmassojen läjityksen ja kuljetuksen suunnittelu. - Ympäristö ja

Terveys-lehti 2/2003: 24-26.

Puustinen, M., Koskiaho, J., Puumala, M., Riihimäki, J., Räty, M., Jormola, J., Gran, V., Ekholm,

P., ja Maijala, T. 2000: Vesiensuojelukosteikot viljelyalueiden valumavesien hallinnassa. –

Suomen ympäristökeskuksen moniste 178. Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 67 s.

Rantakokko, K. (toim.) 2002: Tulvavesien tilapäinen pidättäminen valuma-alueilla. Kartoitus

mahdollisuuksista Suomen oloissa. – Suomen ympäristö 563. Suomen ympäristökeskus,

Helsinki, 85 s.

Silver, T. ja Seljamo, P. 2003: Joutsijärven ja Tuurijärven vesiensuojelutoimenpiteiden

suunnitteluhanke. – Lounais-Suomen metsäkeskus. Moniste, 6 s.

Turkki, H., Joensuu, E., Kirkkala, T., Lavinto, A., Mäkinen, S. ja Siitonen, M. 1998: Järviluonnon

vaaliminen. Pomarkun/Siikaisten Valkjärven esimerkki. Osa I: Vesi. Osa II: Kasvillisuus,

linnusto ja maisema. - Suomen ympäristö 247. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Turku, 107

s. + liitteet.

40

Liite 1

Metsätalouden yleiset vesiensuojeluohjeet valuma-alueella (muokattu Timo Silverin ja Pentti

Seljamon ohjeesta):

Maanmuokkauksen ja hakkuiden suojavyöhykkeet

- Metsälain 10 § mukaisten purojen varteen jätetään vähintään 20-30 metrin suojavyöhyke

puron molemmin puolin sekä hakkuissa että maanmuokkauksessa.

- Muiden kuin metsälakipurojen varteen jätetään hakkuissa ja maanmuokkauksessa vähintään 10-20 metrin käsittelemätön vyöhyke puron molemmin puolin.

- Järvien ja lampien varteen jätetään 10-20 metrin käsittelemätön suojavyöhyke hakkuissa ja

maanmuokkauksessa.

- Valuma-alueella käytetään mahdollisimman kevyitä maanmuokkausmenetelmiä metsänuudistamisessa.

Lannoituksen vesien suojeluohjeet

- Purojen reunoille jätettään 10-15 metriä ja muiden vesistöjen rannoille vähintään 50 metriä leveä lannoittamaton kaista estämään ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.

- Lannoitteet levitetään sulaan maahan.

- Järvien läheisyydessä (alle 0,5 km vesistöstä) ei käytetä systemaattisesti fosforilannoitusta

terveyslannoituksessa, vaan fosforin tarve määritetään neulasanalyysillä (em. koskee kaliumin puutteesta kärsiviä reheviä soita).

- Karujen soiden lannoituksia vältetään, koska fosforin huuhtoutuminen on yleensä

voimakasta karuilta soilta, joiden turve sisältää vain vähän rautaa ja alumiinia. Kunnostusojituksen vesiensuojeluohjeet

- Ensisijaisesti pyritään vesien puhdistamisessa käyttämään pintavalutusta ja ojakatkoja sekä jättämään vanhoja ojia perkaamatta.

- Laskeutusaltaita tehdään joihinkin ojiin ja valuma-alueen pinta-ala otetaan pohjaksi

lietetilavuuden mitoitukseen. Lietetilavuus keskimäärin 1-2 m3/valuma-aluehehtaari ottaen huomioon maalaji, turpeen maatuneisuus ja kaltevuus: ongelmallisilla maalajeilla (hiekka ja turve, jossa maatumisaste yli 5) mitoitus suurempi, 2-5 m3/valuma-aluehehtaari.

- Laskeutusaltaan leveyden ja pituuden suhde 1:3 – 1:7.

- Vaihtoehto laskeutusaltaalle on noin 0,5 m syvempi oja: esim. ojasyvyys 1 m, lieteoja 1,5 m,

pohjan leveys 0,3 m ja liuskan kaltevuus 1:1, lietetilavuus 0,4 m3/m, puuston poistoleveys 6 m.

41

- Lietekuopat kaivetaan jokaisen ojan päähän noin 5 m päähän veto-ojasta, lietetilavuus 0,5 m3/m.

- Mahdollisuuksien mukaan käytetään tehokkaampia menetelmiä, esim. pinta-valutusta,

ojakatkoja tai vanhoja ojia kiintoaineen kerääjinä. Tällöin voidaan vähentää lietetilavuutta altaiden mitoituksessa tai olla kokonaan käyttämättä altaita.

- Laskeutusaltaista ei kaiveta lainkaan savi- ja hiesumaihin eikä alueille, joilla valuma-alueen

maalaji on ohutturpeista savi- ja hiesumaata.

- Ojitustyöt toteutetaan mahdollisuuksien mukaan vaiheittain siten, että kaivu aloitetaan valuma-alueen yläpuolisista ojista.

- Talvikaivuu ainoastaan maatumattomilla turvemailla, lähinnä rämeillä, jos lähistöllä ei ole

vesistöjä.

- Ei kaivua, kun lumensulamisvedet ovat liikkeellä.

- Vesistöjen lähellä aina erikoistoimenpiteet: o lietetilavuuden mitoituksessa varmuuden maksimointi o vesistöön laskevat ojat vaaittava ja ne jätetään mahdollisimman pitkälle perkaamatta o lietealtaat tehdään niin ylös, ettei tulvavesi nouse altaalle o merkitykseltään vähäiset kuviot jätetään ojitussuunnitelman ulkopuolelle, jos ne

laskevat suoraan vesistöön o kaivun ajoitus syyskesään (elokuu-syyskuun alku)

42

Liite 2

0.0 0.2 0.4 0.6 0.8 1.0 1.245.0

45.5

46.0

46.5

47.0

47.5

48.0

48.5

49.0

49.5

50.0

50.5

51.0

51.5

52.0

52.5

53.0

53.5

54.0

54.5

55.0

Valkjarvi Geom: Valkjärvi-pikkuvalkjärvi laskuoja

Main Channel Distance (km)

Elev

atio

n (m

)

Valk

järv

i

Yksi

tyis

tien

rum

pu d

=0.8

m

Kallio

Vähä

selk

ä

Laskuoja

43

Liite 3 Maastotutkimukset 15.1.2004 Mitatut vedenkorkeudet

Paalu W N60+ 0 51,14

50 51,14 100 51,14 150 51,14 200 51,14 250 51,14 300 51,14 350 51,14 400 51,14 450 51,14 500 51,14 550 51,14 600 51,15 650 51,15 700 51,16 750 51,16 800 51,16 850 51,16 900 51,16 950 51,17

1000 51,17 1050 51,17 1100 51,17 1150 51,17 1200 51,17 1250 51,17

44

45

Liite 4

Liite 5

PreiviikinjuopaSyvyyden m ittauspiste

© Maanmittauslaitos

46