EsirukoilijaIloinen

BENI JOHNSON

© Copyright 2009 Beni Johnson

Originally published in English under the title the Happy Intercessor. Published by Destiny Image Publishers, Inc.,

P.O.Box 310, Shippensburg, PA 17257-0310.

All rights reserved.

Kaikki oikeudet pidätetään. Yhdysvaltojen tekijänoikeuslain mukaan kirjaa ei saa kopioida tai monistaa kaupallisiin

tarkoituksiin. Lyhyiden lainausten ja yksittäisten sivujen kopioiminen henkilökohtaiseen käyttöön on sallittua. Lupa kopiointiin on pyydettävä etukäteen. Ellei toisin mainita,

Raamatun sitaatit ovat kirkolliskokouksen hyväksymästä vuoden 1933/1938 Raamatun käännöksestä. Alkuperäistekstin mukaisesti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimet kirjoitetaan kirjassa aina isolla

kun taas saatanan nimi pienellä kirjaimella.

Suomalainen julkaisija:Lighthouse Network Ltd Oy / TV7 Kustannus

Vilhonvuorenkatu 11 D00500 Helsinki

Suomennos: Marketta Ruishalme

Taitto: Lighthouse Network Ltd Oy

Paino ja sidonta: WS Bookwell Oy ISBN 978-952-5865-18-9

www.tv7.fi

Omistussanat

Omistan tämän kirjan lapsilleni ja heidän puolisoilleen.

Olen siunattu nainen. Olen oppinut heiltä valtavasti. Heidän rakkautensa on innoittanut minua ja tuottanut minulle iloa. Ruko-ukseni heidän puolestaan on, että he aina säilyttäisivät sekä luon-nollisen että yliluonnollisen elämässään ja rakkaudessaan Jumalaa kohtaan.

Erityisen rakkauteni saavat lapsenlapseni Kennedy, Selah, Ha-ley, Judah, Téa, Diego, Bradon ja Isabella; elämäni paras osa on seu-rata, kuinka löydätte hengen todellisuuden kasvaessanne. Niin kuin ukki sanoo: ”Rakastan teitä aivan hirveästi!”

Kiitossanoja

Haluan kiittää aviomiestäni: olet upein mies maanpäällä. Olet mahtava! Elämäni kanssasi on ylittänyt kaikki unelmani. Olet ai-na antanut minun olla oma itseni, ja olen saanut liitää Jeesuksen kanssa. Olet tukenut minua tässä projektissa koko matkan, mutta ennen kaikkea olet tukenut minua elämässä, tässä ihanassa seikkai-lussa. Rakastan sinua koko sydämestäni!

Valtavat kiitokset kaikille villeille, ihanille ystävilleni; olemme hulluina Jeesukseen. Kiitos uskollisesta rukoussuojastanne!

Erityiskiitokset Judylle avustasi tässä projektissa; panoksesi on merkinnyt minulle paljon. Pam, kiitos. Olet upea taittaja. Ja Erica, teit projektista todella hauskan. Kiitos, että sait sen esiin minusta.

Kiitokset Jeremylle, joka näki unen tästä kirjasta ja näki myös kirjan nimen unessa. Kaikki palaset loksahtivat paikoilleen, kun kerroit sen minulle. Niin sitä pitää!

Suositukset

Rakastan tätä kirjaa! Se saattaa hyvinkin olla kaikkien aikojen paras kirja rukouksesta. Iloinen esirukoilija huokuu Hänen läsnä-oloaan. Löydä salainen paikka, jossa opit vangitsemaan Taivaan sy-dämensykkeen ja rukoilemaan sen meidän maailmaamme, iloiten.

Ensimmäisen kerran kun tapasin Benin, hän pyysi minut käve-lylle. Kun ylitimme kuuluisan Sundial-sillan, joka mainitaan luvussa 4 (siellä opimme kuinka “ottaa kaupunki haltuun”), suurimman vai-kutuksen teki hänen ilonsa. Se ei ollut kovaäänistä iloa. Tuntui siltä, että kun hän puhui, Taivas kuunteli. Beni tuntui olevan täysin levos-sa, luottaen suureen Jumalaan. Hän oli täysin tietoinen maailmasta ympärillään ja syvästi tietoinen siitä, että kun hän rukoilee, maailmat tottelevat. Nyt tiedän, että tuo kaikki kumpusi hänen matkastaan

Jumalan sydämelle. Kun elät Jumalan sydämeltä käsin, voit antaa sitä eteenpäin. Sitä Beni tekee tässä kirjassaan.

Bonnie ChavdaVanhempi Pastori, All Nations ChurchPerustajajäsen, The Watch of the Lord

Charlotte, NC

Olen lukenut ainakin 40 kirjaa esirukouksesta. Jotkut niistä haas-toivat minut rukoilemaan enemmän, jotkut auttoivat minua näkemään Jumalan suunnitelman rukouksen suhteen, mutta harva kirja on pi-tänyt minua otteessaan niin kuin Beni Johnsonin Iloinen esirukoilija. Tämä on yksi kiinnostavimmista kirjoista esirukouksesta, jonka olen koskaan lukenut.

Benillä on ainutlaatuinen kyky yhdistää Taivaan todellisuus käytännön elämään omien kokemustensa ja Raamatun kautta. Tä-mä on pakollinen lukukokemus jokaiselle, joka on kutsuttu esiru-koukseen, erityisesti jos sinulla on vaikeuksia rukouksessa pysymi-sen kanssa.

John Paul JacksonStreams Ministries Internationalin perustaja

Olen tuntenut Beni Johnsonin yli 30 vuotta, ja olen saanut nähdä miten hänen suhteensa Jumalan kanssa on kasvanut yhdek-si kauneimmista rakkaustarinoista, joka koskaan on kerrottu. Kun vietät vaikka vain muutaman minuutin hänen kanssaan, sinussa syttyy jano suurempaan läheisyyteen Isän kanssa ja muistat taas en-sirakkautesi. Iloinen esirukoilija on enemmän kuin vain hyvä kirja rukouksesta – se on Pyhän Hengen matka suoraan Isän sydämeen. Tämä kirja voi mullistaa suhteesi Jumalan kanssa joka tasolla. Mat-ka alkakoon!

Kris VallottonBethel School of Supernatural Ministry -koulun perustajajäsen

Elämä Kuninkaan perheessä -kirjan kirjoittaja

Sisällysluettelo

Alkusanat ............................................ 13Matka ................................................. 15Rukous Jumalan sydämeltä .................. 25Hyökkäävä elämäntapa ......................... 33Omistajuus ......................................... 53Jeesus, ilomme esikuva ........................ 65Kolme todellisuutta ............................. 75Ilmatilan hallinta ................................ 89Sodankäyntiä ilon ja ylistyksen asein ... 105Sisäinen lepo ..................................... 119Härkää sarvista ................................. 127Mystiikkaa, mystisiä kokemuksia ja mietiskelevää rukousta .................... 141Rukousta ja esirukousta koskevia kysymyksiä ..................................... 159Roppakaupalla iloa ......................... 165

Luku 1Luku 2Luku 3Luku 4Luku 5Luku 6Luku 7Luku 8Luku 9Luku 10Luku 11

Loppu-sanatLiite

Alkusanat

Alkusanojen kirjoittaminen kirjan alkuun on suuri kunnia. Tä-mä on erityisen totta silloin, kun tuntee kirjan kirjoittajan ja on nähnyt, miten hänen kirjoittamansa sanoma on toteutunut hänen omassa elämässään. Niin ollen en ole koskaan kokenut suurempaa kunniaa kirjoittaa toisen kirjailijan puolesta kuin tämän: vaimoni.

Aina kun matkoillani esittelen Benin tai hänen opetus-CD:nsä, mainitsen hänen olevan ihme ja merkki – hän on iloinen esirukoi-lija. Kommentti saa yleensä yleisön nauramaan, koska esirukous on sellainen seurakuntaelämän alue, jonka hintana ajatellaan ole-van tylyyttä, suvaitsemattomuutta ja masentuneisuutta. Hermostu-nut nauru paljastaa myös toiveen, että tilanne voisi olla toisinkin. Olemme seurakuntana havainneet, että se voi ja sen tulee olla toisin.

Olin paikalla, kun Benille julistettiin profeetallisesti, että hänes-tä tulee esirukoilija. Olemme molemmat kohdanneet esirukoilijoita,

jotka ovat saaneet meidät haluamaan mitä tahansa muuta kutsua elämäämme kuin sitä. Heidän taakkansa, jonka jälkeenpäin huo-masimme vain olleen hienompi sana masennukselle, ei ollut kovin houkuttelevaa niille, jotka oikeasti halusivat oppia rukoilemaan. Beni oli kuitenkin riittävän viisas ollakseen torjumatta saamaansa profeetallista sanaa.

Muistan illan, jolloin vaimoni muuttui arasta rohkeaksi – ku-lisseissa eläneestä henkilöstä sellaiseksi, joka viihtyy edessä ja antaa käskyjä. Se tapahtui yhtenä iltana. Hän kohtasi Jumalan Torontossa tavalla, joka sai hänet vapisemaan kauttaaltaan kuin tiskirätti. Sitä oli pelottavaa ja upeaa katsella. Kaikki ihmispelko ja arkuus aivan kuin ravisteltiin ulos hänestä. Sinä iltana syntyi naarasleijona.

Hänen matkansa esirukouksen tiellä on alkanut parhaalla mah-dollisella tavalla. Hän on ennen kaikkea rakastunut Jumalaan, ja se on ollut pohjana kaikelle, mitä hän on oppinut. Aina ei tiedä, mi-kä on avain ja pääperiaate läpimurrolle jollakin alueella, mutta ai-na voi ottaa aikaa Jumalan rakastamiseen. Se on hänen tarinansa. Vaikka Benin näkemykset ja kokemukset ovat tosia, hän ei oppi-nut niitä siksi, että olisi halunnut olla voimallinen. Ne ovat kaikki syntyneet vain halusta rakastaa Jumalaa ja tuntea Hänet jokaisella henkäyksellään. Uskon sen olevan tehokkaan rukouksen salaisuus – rakasta Jumalaa, piste. Rakkaus Jumalaan kehittää kumppanuutta. On paljon mukavampi rukoilla yhdessä Jumalan kanssa kuin esit-tää rukouksia Hänelle.

Bill Johnson

1

Matka

En ole aina ollut esirukoilija. Muistan yhä ensimmäisen ker-ran, jolloin sanat esirukoilijan tehtävästä puhuttiin minulle yli 20 vuotta sitten. Toimimme yhden seurakunnan pasto-

reina mieheni Billin kanssa Weavervillessa Kaliforniassa. Olimme kutsuneet ystävämme profeetta Dick Joycen palvelemaan seurakun-taan. Dick soitti minulle etukäteen ja profetoi sanoen: ”Sinut on kutsuttu esirukoilijaksi, mutta ei tähän hetkeen, vaan myöhempää aikaa varten.”

Muistan, että yrittäessäni ottaa vastaan sanaa kuiskasin Herral-le: ”Otan minkä tahansa muun lahjan kuin esirukouksen.” Muis-tan kuitenkin myös, että jopa sillä hetkellä, jolloin Dick profetoi minulle, en ollut yllättynyt. Aivan kuin henkeni olisi jo tiennyt nii-den tulevan. Siinä vaiheessa Dickin sanat ”ei tähän hetkeen vaan

16

ILOINEN ESIRUKOILIJA

myöhempää aikaa varten” lohduttivat minua eniten, koska silloin en vielä halunnut olla esirukoilija.

Tiesin, että joskus profeetalliset sanat on parasta 'hyllyttää' jok-sikin aikaa. Muistan jonkun sanoneen minulle kerran, että jos saa profeetallisen sanan, joka ei sovi kuvioon, on syytä vain 'laittaa se hyllylle' odottamaan aikaa parempaa, kunnes se toteutuu. Tiesin sanan tulleen suoraan Herralta, mutta sen aika olisi myöhemmin. Se sopi minulle oikein hyvin. Tarvitsin aikaa ymmärtääkseni, mi-tä esirukous todella on.

Saatat ihmetellä, miksi kuiskasin Herralle, etten halua esiru-kouksen lahjaa. Kasvoin näet seurakunnassa, jossa 'esirukoilijat' ei-vät useinkaan näyttäneet iloisilta. Omasta pienestä näkökulmastani katsottuna kaikki esirukoilijat näyttivät kulkevan ympäriinsä ras-kaan taakan alla. Minusta he näyttivät aina surullisilta, enkä muis-ta koskaan nähneeni heidän hymyilevän.

Kasvettuani vanhemmaksi muistan ajatelleeni, etten halua olla esirukoilija. Olin oppinut ajattelemaan, että esirukoilijana joutuu kantamaan raskaita taakkoja kaiken aikaa, koska olin nähnyt vain sitä. En tiennyt, että esirukoilijan on mahdollista olla iloinen. Mi-nulla oli paljon opittavaa.

Minä olin 'se hiljainen tapaus'Moneen vuoteen en tiennyt olevani esirukoilija. Kun nyt kat-

son taaksepäin, huomaan kaikki merkit: käytin paljon aikaa sii-hen, että kannoin sisimmässäni tunteita ikään kuin ne olisivat ol-leet omiani. Saatoin esimerkiksi astua huoneeseen, joka oli täynnä ihmisiä, ja alkaa tuntea ja kuulla heidän ajatuksiaan – jotka olivat usein hyvin negatiivisia.

En kuitenkaan tajunnut, että kokemani tuntemukset olivat si-tä, mitä Raamattu kutsuu 'henkien erottamisen lahjaksi'. Niinpä kannoin raskaita tunteita ikään kuin ominani sen sijaan, että oli-sin päästänyt niistä irti rukouksessa. Loppujen lopuksi masennuin. Minusta tuli 'se hiljainen tapaus'.

17

Matka

Lapsena minulle sanottiin, että olen ujo. Vanhempani eivät niin sanoneet, mutta muut kyllä. Koska sitä toistettiin minulle moneen kertaan, valitettavasti aloin itsekin pitää itseäni ujona. Sanoista tuli totta. Otin ne vastaan ja omaksuin ne identiteetikseni.

Ikävä kyllä ujoudesta muodostui lopulta elämääni hallitseva lin-nake. Muistan pelänneeni ihmisiä niin paljon, että ääneen puhumi-sesta alkoi tulla vaikeaa. Pelkäsin sanovani jotain väärin tai unohta-vani, mitä olin sanomassa kesken lauseen. Muistan myös, millainen piina oli joutua puhumaan ihmisten edessä. Mieluummin olisin re-puttanut suullisen testin kuin noussut puhumaan ihmisten edessä.

Vaellusta Jumalan kanssaÄiti on kertonut, että jo pikkutyttönä tulin hänen luokseen

pyytämään, että hän rukoilisi kanssani kaiken puolesta. Hän ker-toi, että saatoin pyytää rukoilemaan 'omiemme' puolesta tai naa-puruston lasten puolesta, jotka olivat satuttaneet itsensä. En voinut silloin aavistakaan, että armolahjani oli jo toiminnassa.

Se, että menin äidin luokse rukouksineni vapautti minut nois-ta asioista. Rukous auttoi päästämään irti tunteista ja antamaan ne Jumalalle. Minulla oli usein tunne, että tiedän, miltä toisista - jo-pa tuntemattomista ihmisistä - tuntuu ja minkä läpi he olivat me-nossa. Joskus olin tietoinen ääneen lausumattomista ajatuksista ja tunteista, joita ympärilläni olevilla ihmisillä oli.

Teinivuosinani olin yhä juuttunut moniin tunteisiin, jotka eivät olleet omiani. Ongelma oli siinä, että olin lakannut rukoilemasta. Unohdin, mitä tehdä kaikille tunteille, joten kannoin niitä kuin omiani. Siitä seurasi useita masennuskausia nuoruudessani.

Onneksi täyttäessäni 16 vuotta kohtasin Jumalan tavalla, joka muutti elämäni. Kahden vuoden ajan ennen sitä olin enemmän tai vähemmän pitänyt elämäni ohjia omissa käsissäni ja elänyt omalla tavallani, ja se oli johtanut minut epätoivoiseen tilaan. Eräänä ilta-na seurakunnassa annettiin kutsu tulla eteen antamaan elämänsä Jumalalle. Tein sen ja päästin kaiken ulos sisimmästäni. Muistan,

18

ILOINEN ESIRUKOILIJA

kuinka menin sinä iltana itkien Herran eteen ja sanoin: ”Haluan vain Sinut.” Muistan pyytäneeni Herraa ottamaan elämäni hal-tuunsa sinä iltana. Hän teki sen.

Sen jälkeen en tehnyt mitään rukoilematta ensin asian puoles-ta. Menin vaatekaapilleni, avasin oven ja kysyin Jeesukselta, mitä minun pitäisi laittaa päälleni sinä päivänä. En silti edelleenkään tajunnut armoitustani tai sitä, miten rukoilla. Vaikka elin upeaa vaihetta Jumalan yhteydessä, en vieläkään antanut Hänelle kaik-kia asioita, joita koin ympärilläni. Jatkoin niiden pitämistä sisälläni. Kukaan ei kertonut minulle, että minun olisi pitänyt rukoilla niiden tunteiden puolesta, joita tunsin sisimmässäni ja aistin ympärilläni.

Ollessani 17-vuotias menin opetuslapseuskouluun yhdeksäksi kuukaudeksi. Yksi huonetovereistani oli henkisesti monin tavoin epävakaa. Olin hänestä todella huolissani, koska tunsin, mitä hän käy läpi, mutta en tajunnut kokevani itse täsmälleen samoja asioita kuin hän. Olin huoneessamme hänen kanssaan eräänä päivänä ja istuimme kumpikin sängyllä. Minut valtasi niin uskomaton epä-toivo, että olin jo valmis luopumaan elämästäni. En kuitenkaan ta-junnut, että itse asiassa olin napannut huonetoverini kokeman hen-kisen piinan – tunteen, jollaisen olin myös itse kerran kokenut. En tiennyt, mitä tehdä piinaaville tunteille! Pala ei mennyt pakoilleen, enkä tajunnut ollenkaan Jumalan näyttävän minulle, että minun olisi pitänyt rukoilla huonetoverini puolesta.

Roomalaiskirje 8:28 sanoo: ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituk-sensa mukaan ovat kutsutut.” Vuosia myöhemmin aloitettuani pal-velutyöni tulin ymmärtämään, että Jumala salli menneisyyteni ko-kemukset osoittaakseen sen päämäärän, johon Hän oli todella kut-sunut minut ja jossa Hän käyttää minua tänä päivänä.

Vaimo ja äitiTapasin Billin Bethel-seurakunnassa vuonna 1969, jolloin hä-

nen isänsä oli seurakunnan pastorina. Tapasimme Jeesus-liikkeen

19

Matka

aikana, menimme naimisiin ja toimimme viisi vuotta seurakunnan palveluksessa, ennen kuin muutimme Weavervilleen Kaliforniaan paimentamaan pientä vuoristossa sijaitsevaa seurakuntaa. Minul-la oli silloin kyllä rukouselämä, mutta se oli vain yleistä rukousta. Rukoilin lasteni ja perheeni puolesta tai seurakunnassa meneillään olevien asioiden puolesta. Rukoilin, koska kuvittelin, että niin mi-nun tulee tehdä. Rukoukseni ei lähtenyt suhteesta Pyhän Hengen kanssa.

Weavervillessä asuessamme elin suurimmaksi osaksi pienten lasten äidin elämää. Ajan löytäminen rukousta varten oli äärim-mäisen vaikeaa. Tavallisesti rukoilin tiskatessani, ellen sitten ha-lunnut nousta todella aikaisin aamulla lukemaan Raamattua ja ru-koilemaan. Toden sanoakseni se tuntui enemmän velvollisuudelta kuin halulta. Jossain syvällä sisimmässäni oli edelleen kaipuu Ju-malan yhteyteen, mutta kiireisen aikatauluni vuoksi en koskaan ehtinyt noudattaa sisimpäni kutsua. Taaksepäin katsoessani voin nähdä, että minulla oli halu päästä syvemmälle Jumalan kanssa, mutta en tiennyt mihin mennä tai miten päästä sinne. Kunnes sit-ten tuli uudistus.

Uudistunut elämäVuonna 1995 uudistus saapui Weavervillen seurakuntaamme.

Se oli suuren virvoituksen ja ilon aikaa. Se oli myös aikaa, jolloin Pyhä Henki alkoi herätellä sydäntäni ja vapauttaa minua olemaan se, kuka olen. Aivan uusi aikakausi oli alkamassa. Sinä heräämisen aikana koin Hänen puhuvan minulle sanan, joka muutti koko elä-mäni. Kuulin sanat: ”Haluan sinun kantavan sekä iloa että esiru-kousta.” Ensimmäinen ajatukseni oli, että voiko se olla mahdollista. Näin esirukouksen yhä masentuneena elämäntapana.

Uudistuksen myötä ihmiset kokivat valtavaa vapautta. It-selläni oli silloin kaksi kokemusta, joita kutsun elämää muutta-viksi kohtaamisiksi Jumalan kanssa. Toinen tapahtui Torontossa John ja Carol Arnottin seurakunnassa, Toronto Airport Christian

20

ILOINEN ESIRUKOILIJA

Fellowshipissa (TACF). Osallistuimme mieheni ja vanhempieni kanssa Isän Siunaus -konferenssiin. Isän siunaus oli ytimessä seu-rakuntaa koskettaneessa Hengen vuodatuksessa. Erään kokouksen jälkeen nousimme Billin kanssa ylös lähteäksemme ja kävelimme salin peräosaan, jossa ihmisiä makasi lattialla nauraen ja Pyhän Hengen humalassa. Ap.t. 2:15 sanoo: ”Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä.” Kun Pyhän Hengen voima iski opetuslapsiin yläsalissa, he näyttivät hu-maltuneilta ja käyttäytyivät sellaisten tavoin.

Oletko koskaan pannut merkille, että juopuneet ihmiset vähät välittävät siitä, mitä muut ajattelevat heistä tai heidän tekemisistä-än sillä hetkellä? Kokouksessa oli sinä iltana sellainen mies. Huo-masimme hänen hoipertelevan pitkin salin peräosaa laskien käsiään ihmisten päälle. Hänen niin tehdessään ihmiset kaatuivat maahan. Jumala käytti miestä Pyhän Hengen kanavana. Jotkut nauroivat Py-hän Hengen naurua; toiset tärisivät Hänen voimansa alla. Katsoin häntä, meille syntyi katsekontakti ja hän alkoi suunnata kohti mi-nua. Käsivarteni oli Billin käsivarrella, mutta kun hän pääsi luok-semme, hän kosketti minua yhdellä sormella ja saman tien vajosin lattialle täristen holtittomasti. Billin oli päästettävä irti käsivarresta-ni. Parikymmentä minuuttia tärisin voimakkaasti. Jossain vaiheessa eräs nainen tuli luokseni ja kysyi, onko kaikki hyvin. Vastasin, et-tä on, ja hän sanoi vain: ”Sitten vain lisää, Herra.” Ja taas se jatkui. Lopulta tärinä hellitti sen verran, että saatoin nousta ylös, mutta tarvitsin tukea selviytyäkseni takaisin saliin.

Seuraavana päivänä palasimme aamun tilaisuuteen. Kun puhu-ja alkoi puhua jotain Isän rakkaudesta, tunsin Jumalan läsnäolon ja aloin itkeä. Kysyin Herralta, mitä edellisenä iltana oli tapahtu-nut. ”Mistä siinä oikein oli kyse?” Kuulin sanat: ”Ravistelin sinusta ulos elämäsi linnakkeita ja synnytin sinua olemaan se, kuka olet.” Siitä päivästä alkaen elämääni ohjannut pelko lähti minusta. Lin-nake murrettiin. Minusta tuli toinen ihminen epätavallisen Juma-lan kohtaamisen kautta.

21

Matka

Nyt on toki sanottava, että paholainen ei suinkaan jää lepää-mään laakereillaan ja sano: ”No voi voi, en enää pysty houkutta-maan häntä.” Ei, kyllä se edelleen yrittää saada minut tekemään sopimuksen kanssaan. Se haluaa meidän hyväksyvän vanhan elä-mäntapamme. Kun olemme sen kanssa yksimielisiä, hallintavalta on jälleen sillä. Vihollinen sallii tutun hengen tulla viekoittelemaan meitä vanhoihin ajattelutapoihimme, mutta nyt meidät on varus-tettu yliluonnollisella voimalla sanoa ”Ei”.

Kun sellainen henki, vaikkapa itsesääli, tulee ja yrittää saada olemaan kanssaan yhtä mieltä ja sanomaan: ”Niin, sellainenhan mi-nä olen”, voimme sanoa (koska linnake on poistettu): ”Ei, en enää ole tuollainen.” Minusta tuntui aivan kuin Jumala olisi antanut vahvan työkalun ja voiman käyttää sitä vihollisen valheita vastaan.

Heti Toronton kokemuksen jälkeen minulla oli toinen elämää muuttava kokemus. Se tapahtui naistenpäivillä Mt. Shastassa Ka-liforniassa. Muistan istuneeni huoneen takaosassa ylistyksen aika-na. Olin omissa ajatuksissani, kun Pyhä Henki ilmestyi ja aloin itkeä – sellaista itkua, joka nousee syvältä sisimmästä. Eräs ystävä tuli luokseni ja kysyi, onko kaikki hyvin ja olinko tietoinen siitä, mitä minulle oli tapahtumassa. Tiesin vain, että se oli Jumalasta, että jotain minulle tapahtui ja että se oli hyvin syvää. En kyennyt lopettamaan itkuani. Tuntui, kuin jotain kiskottaisiin ulos minus-ta, ja että jotain uutta käynnistettiin.

Sen illan jälkeen kaikki alkoi muuttua. Itse asiassa tunsin ole-vani uusi ihminen, aivan kuin persoonallisuuteni olisi muuttunut. Olin saanut rohkeutta. Muutaman seuraavan kuukauden aikana pystyin vain itkemään. Se ei ollut surullista itkua, vaan itkua, joka nousi löytämästäni uudesta rakkaudesta. Joka kerta ajatellessani Ju-malaa ja Hänen hyvyyttään tai jonkun kertoessa, mitä Jumala oli tekemässä tai mainitessa Jeesuksen nimen, aloin itkeä. Olin rakas-tumassa Pyhään Henkeen.

Koska uudistus toi mukanaan virvoituksen ja Jumala vuodatti sydäntään, monen muun tavoin huomasin uppoavani Hänen ih-meelliseen läsnäoloonsa. Pääsin syvään läheisyyden tilaan Hänen

22

ILOINEN ESIRUKOILIJA

kanssaan. En ollut koskaan kokenut mitään sellaista koko uskon-elämäni aikana. Minut oli kasvatettu seurakunnassa ja Jumalan ra-kastaminen oli kaikki, mitä tiesin. Mutta tämä oli erilaista. Aluksi se pelotti minua, koska se oli niin syvää ja intensiivistä. En tien-nyt, oliko se oikein. Kukaan ei ollut koskaan kertonut minulle sii-tä. Mitä se oikein oli?

Ennen kuin löysin uuden vapauden Herrassa, ryhmien ja raa-mattutuntien johtaminen oli ollut yhtä piinaa. Mutta nyt kaikki alkoi muuttua. Aloin nähdä itseni täysin toisenlaisena ihmisenä. En enää nähnyt itseäni ujona ja sisäänpäin kääntyneenä. Enää en välit-tänyt siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Muistan, että yhtäkkiä oli todella helppo nousta puhumaan Jeesuksesta ja todistamaan sii-tä, mitä Jumala teki. Ihmisten edessä puhuminen ei enää ollut piina, vaan koin valtavaa vapautta. Johtamieni ryhmäläisten ja raamattu-tuntien osallistujien kanssa aloimme kokea olevamme keskellä Py-hän Hengen juhlia. Jokainen koki vapautumista ja täyttyi ilolla.

Iloa ja esirukoustaSiinä vaiheessa rukouselämäni alkoi muuttua toden teolla. Se ei

enää ollut pelkkää asioiden pyytämistä, vaan halua vain olla Her-ran kanssa. Saatoin ylistää Häntä tunnin tai pitempäänkin kerral-laan. Musiikilla on ollut merkittävä osa henkilökohtaisen elämäni uudistumisessa. Pääsen Hänen läsnäoloonsa ylistysmusiikin kaut-ta. Niinpä usein panen ylistys-CD:n päälle, istun Jumalan läsnä-oloon ja nautin Hänestä. Hän on läsnä syvällä sisimmässäni, hen-ki-ihmisessäni.

Tätä tapahtui vuoden päivät Weavervillessä ja sen jälkeen muu-timme Reddingiin Bethelin pastoreiksi. Koko uudistuksen ajan nautin Jumalan läsnäolosta. Nautin Hänestä ja yksinomaan Hä-nestä. Ajan kuluessa aloin kokea jotain epätavallista. Aloin nähdä kuvia ihmisten kasvoista. Näin kaupunkeja ja kyliä. Näin tilanteita ja ongelmia, ja siitä läheisyyden paikasta käsin aloin huutaa Juma-lalta ratkaisua näkemiini asioihin. Kerran Jumalan näytettyä mi-

23

Matka

nulle jotain sanoin: ”Oi Jumala, onpa hyvä idea. Mene ja tee niin ja hoida asia siellä.” Kokemus oli minulle aivan uusi – voida astua sisään Jumalan syvyyteen. En silloin tajunnut kokevani todellista esirukousta sellaisena kuin sen tulisi olla. Toden sanoakseni ikään kuin tupsahdin siihen.

Samoihin aikoihin uudistus teki tuloaan Betheliin. Se itse asi-assa tapahtui eräänä iltana mieheni kutsuessa eteen ihmisiä, jotka halusivat uudistua ja virvottua. Esiin tuli monia ihmisiä, ja aloimme rukoilla heidän puolestaan. Menimme rukoilemaan erään naisen puolesta ja voin vain sanoa, että sillä hetkellä Jumala otti naisesta otteen. Katsoimme Billin kanssa toisiamme ja sanoimme: ”Siinä se nyt on.” Tiesimme uudistuksen tulleen Betheliin, eikä seurakun-ta koskaan palaisi enää ennalleen. Katsoin naisen aviomiestä ja sa-noin hänelle: ”Vaimosi ei koskaan enää ole entisensä.” Kun katson taaksepäin, hän ei tosiaankaan ole ollut sama kuin ennen, eikä lii-oin seurakunta.

Naisen elämässä alkoi näkyä välitöntä hedelmää. Hän oli ar-kaillut pastoreiden vaimoja, eikä koskaan oikein ollut kyennyt tu-lemaan juttelemaan heidän kanssaan. Sinä iltana hän tuli luokseni ja alkoi kertoa, mitä Jumala oli tehnyt hänelle. Hän ei ollut kos-kaan ennen kyennyt käpertymään Isän syliin ja ottamaan vastaan Hänen rakkauttaan. Niin tapahtui hänelle tuona iltana. Jumalan rakkauden kokeminen muutti hänen elämänsä täysin.

Sen jälkeen monet ihmiset alkoivat kokea Jumalan kosketusta. Laitoimme ihmiset riviin sunnuntai-illan kokousten päätteeksi, ja näimme monen kaatuvan Hengen voiman alla. Kohdattuaan Ju-malan he muuttuivat aivan eri ihmisiksi. Heidän elämänsä muut-tuivat täysin; heistä tuli paljon vapaampia sekä emotionaalisesti että fyysisesti. Eräänä iltana menin nuoren naisen luokse, joka odotti rukousta. Hän kertoi olevansa jo kaksi vuotta lähetyskentällä toi-minut lähetystyöntekijä. Hän oli juuri palannut kotiin tyystin uu-puneena ja työnsä loppuun polttamana. Aloin rukoilla hänen puo-lestaan ja hän kaatui lattialle Jumalan voimasta. Tunnin ajan istuin hänen vierellään lattialla ja katsoin, kuinka Jumala täydellisesti ja

radikaalisti muutti hänen elämänsä. Hän nauroi; hän itki. Ja minä nauroin ja itkin. Nauroimme ja itkimme yhdessä. Tunnin kulut-tua hän oli kuin toinen ihminen. Hän ei enää ollut uupunut ja ma-sentunut. Hän elää yhä tänä päivänäkin löytämässään vapaudessa.

Taivaan sydämensykkeeseen yhtyminen Vuonna 1999 käynnistimme uskovia varustavan koulun, ”Bet-

hel School of Supernatural Ministry”. Perustimme koulun, koska halusimme kouluttaa sukupolven, joka vaeltaa ”herätyksen kulttuu-rissa”. He ovat ihmisiä, jotka vaeltavat ihmeissä ja merkeissä ja pro-feetallisuudessa. He tekevät asioita, joita Jeesus teki ollessaan täällä maanpäällä. On ollut ihana nähdä opiskelijoiden tulevan kouluum-me ja heidän elämänsä muuttuvan radikaalisti. Aloin seurata, mi-ten Jumala nostaa esiin sukupolven, joka antaa itsensä täydellisesti Hänelle.

Kaiken keskellä aloin nähdä itseni esirukoilijana. Oma määri-telmäni esirukoilijasta on ”yhtymistä Taivaan sydämensykkeeseen ja sen julistamista tai rukoilemista omaan maailmaani; se on todel-lista yksimielisyyttä Taivaan kanssa.” Se alkoi toteutua minun elä-mässäni. Jumala alkoi antaa strategioita, miten rukoilla koko aluee-seen vaikuttavalla tavalla. Aloimme rukoilla parantumista maalle ja siitä se on levinnyt rukousmatkoihin koko maailmaan. Siitä lähtien olen koonnut tiimejä ja vienyt heitä rukoilemaan parantumista eri alueille. Olemme olleet monessa maailman kolkassa. Tämä kirja on minun matkani siitä, miten Jumala on opettanut minua rukoukses-ta, sekä omaa rukouselämääni varten että eri alueiden puolesta ru-koilemiseen. Kaikki oppimani on kummunnut salaisesta paikasta.