Rakennusteollisuus Rt:n työtuRvallisuuslehti • 2/2012

Raksamiehetjuovat liikaa

käytännöntyötuRvallisuus-oppia

poppakonstejaei ole

tomi paavolatestasipk-yRitystentyötuRvallisuusohjelmaa sivu 4

sivu 7

sivu 8-9TurvallisuuTTa muilTa aloilTa / suojavarusTeeT / KäyTännön TyöTurvallisuuTTa / TyöTurvallisuussiToumus / TyömaaKierros johdon Kanssa / PaKina / uuTisia

sivu 10

sivu 6

ahaauttaaasbestiin

Yhdyskuntatekniikka 2013

Alan suurin seminaari- ja näyttelytapahtuma

Jyväskylän Paviljonki 15.–16.5.2013

www.yhdyskuntatekniikka.fi

Ilmoittaudu näytteilleasettajaksi:

www.yhdyskuntatekniikka.fi

3

julkaisijaRakennusteollisuus RT ryUnioninkatu 14, 00130 Helsinki

KustantajaSuomen Rakennusmedia Oy

PäätoimittajaTommi Ahlbergjokka@rakennusteollisuus.fi

ilmoitusmyynti:Suomen Rakennusmedia Oy, Jarmo KokkonenPuhelin: 09 129 9260 tai 040 700 9775,s-posti: jarmo.kokkonen@rakennusmedia.fi

Graafinen suunnitteluHiekka Graphics

PainopaikkaEsa Print

ISSN 2242-3389 (Painettu)

”jokka tarkoittaa rakennustelineiden pysty-puita sitovaa, telinelautoja kannattavaapoikkipuuta” (Vanhan rakentajan sanakirja).

Rakennusteollisuus Rt:n työtuRvallisuuslehti

Valoa tunnelin päässäViimeisten 3–5 vuoden aikana on rakenta-misen työturvallisuudessa tapahtunut hui-maa kehitystä. Työturvallisuuden tunnelin päässä näkyy jo valoa ja tunneli on lyhen-tynyt.

Tämä on alkanut näkyä myös viime vuosien tapaturmataajuuksissa koko raken-nusalalla, ei pelkästään suurten yritysten kohdalla. Taajuudet ovat lievässä laskussa, vaikka tehtyjen tuntien määrä on noussut.

Kehityksen suunta on hyvä, mutta onko kehitys tarpeeksi nopeaa? Vaikka suurin osa tilastojen tapaturmista onkin lieviä, tulisi laskun olla nykyistä nopeampaa. Tällaisen tavoitteen olemme ottaneet myös RT:n tur-vallisuusryhmässä, ja siihen olemme omalta osaltamme sitoutuneet.

sanat ovat tyhjiä,kunnes teot täyttävät ne

Hyvän kehityksen taustalla on monia lain-säädännön ja toimintatapojen muutoksia. Yhtä tärkeää on, että turvallisuus on monis-sa yrityksissä saatettu osaksi jokapäiväistä toimintaa.

Yritysjohto on asettanut työturvallisuu-den etusijalle. Jos johto ei ole sitoutunut työolosuhteiden parantamiseen, puuttuu turvallisuustyöltä perusta. Enää ei riitä, että johtaja puhuu turvallisuudesta, on myös tehdä toimenpiteitä: sanat ovat tyhjiä, kun-nes teot täyttävät ne.

Asenteista on alalla jauhettu varmasti jo viisi vuotta, ja seuraava edistysaskel onkin löydettävissä ”korvien välistä”. Työtapatur-mista valtaosa liittyy inhimilliseen toimin-taan, vain alle puolet työympäristöön tai organisatorisiin tekijöihin. Tapaturmien määrää ei saada enää merkittävästi laske-maan, jos yksilöt eivät ala ennalta miettiä mitä, miksi ja miten työtään tekevät.

Koska asenne opitaan,sen voi myös poisoppia

Työtä on tehtävä yritysten lisäksi oppi-laitoksissa nuorten, tulevien rakentajien parissa. Nyt työmaille tullaa usein varsin niukoilla turvallisuuseväillä ja asenteilla. Oppilaitoksilla on suuri rooli turvallisuu-den kehittämisessä, mutta niiden toimin-nassa on vielä parantamisen varaa.

Olen lohduttanut itseäni seuraavalla aja-tuksella: asenne on aina opittu, kielteinen tai myönteinen suhtautumistapa asioihin. Kukaan ei synny maailmaan asenteellisena, mutta jossain vaiheessa yksilö on oppinut suhtautumaan esimerkiksi henkilönsuojai-miin kielteisesti. Koska asenne opitaan, sen voi myös poisoppia.

Olennaista on jokaisesta lähtevä oma-ehtoinen halu työskennellä turvallisissa olosuhteissa riskejä välttäen. Turvallisuus-kulttuuriahan on nimenomaan se, mitä henkilö tekee silloin, kun kukaan ei ole katsomassa.

Turvallisuus alkaa sinusTa!

Jokaisen tulee muistaa, että turvallisuus al-kaa omasta toiminnasta ja oikeasta asentees-ta. Tätä kautta turvallinen toiminta leviää koko työpaikalle.

Valitettavasti oman toiminnan arvioimi-nen ja muuttaminen on useille se vaikein tehtävä. Henkilötasolla otetaan vieläkin turhia riskejä, jotka pahimmillaan johtavat vakaviin työtapaturmiin.

Myös työntekijöiden tulee tehdä omaa työtään koskevaa riskien arviointia työnjoh-don tuella ja valvonnassa. Ikinä ei ole niin kiire, ettei ehdi miettimään, miten työvai-heen saa tehtyä turvallisesti – sillä kun jo-tain sattuu, niin siihen se kiire loppuu …

RT:n turvallisuusryhmän puheenjohtaja Marko Kilpeläinen on seurannut raken-nusalan turvallisuutta noin 15 vuotta. Ensin työsuojeluviranomaisen roolissa ja viimeiset seitsemän vuotta Peab Oy:n tur-vallisuus- ja ympäristöpäällikön tehtävissä.

Rakennusteollisuus RT:n turvallisuusryh-mä on sen jäsenyritysten työturvallisuudes-ta vastaavien henkilöiden muodostama asiantuntijaryhmä. Ryhmä on sitoutunut edistämään nolla tapaturmaa -hankkeen tavoitteita.

Alakerta

rakentaminen muuttuu. Paasitornin perustuksia louhitaan Helsingissä 1906-1907

vastaa ja voita! Kerro mielipiteesi JOKKA-työturvallisuuslehdestä! Vaikuta lehden sisältöön ja osallistu palkinnon arvontaan. Pääpalkintona on sisä- ja ulkomittaukseen sopi-va Bosch PLR 25 -laseretäisyysmittari.

Vastaa lehden lukijakyselyyn osoitteessa www.rakennusteollisuus.fi/jokka tai tästä lehdestä löytyvällä vastauskupongilla. Vastaaminen vie noin 5 minuuttia.

SuositellaanluettavaksiTapaturmavakuutuslaitosten liitto (TVL)

laatii vuosittain lakisääteisestä tapatur-

mavakuutuksesta korvatuista vahingois-

ta tilastojulkaisun. Kyse ei ole kuivasta

tilastokirjasta, sillä tilastofaktojen lisäksi

julkaisussa esitetään myös niihin liittyvää

tulkintaa ja analysoidaan aineistoa. Ky-

seessä onkin tietopaketti suomalaisen työ-

turvallisuuden nykytasosta. Suositellaan

kaikille työturvallisuudesta kiinnostuneille!

Julkaisusta selviää muun muassa, että

rakennustyömaiden tapaturmien taustal-

la on yhä siisteys- ja järjestysongelmia. Ja

että liikkumistapaturmia tapahtuu myös

kesäkuukausina huomattava määrä. Myös

telineiden käyttäminen kulkuväylinä aihe-

uttaa vaaratilanteita ja tapaturmia.

Työtapaturmat – Tilastojulkaisu 2012 löytyy

netistä www.tvl.fi laittamalla julkaisun

nimi sivuhakuun.

Rakentamisentapaturmariskiälisäävät tekijät

viisi tärkeintä tekijää,joihin liittyvät ongelmatlisäävät tapaturmariskiärakentamisessa:

1. Alihankintaketjut2. Kokonaisuuden hallinta3. Harmaa talous4. Aikataulujen kiristyminen5. Yhteisten työpaikkojen on-gelmat

Lähde: Työterveyslaitoksen julkaisu

Korkean riskin työpaikkojen tunnus-

piirteiden määrittäminen (2012).

Tuleeko lehti?JOKKA-työturvallisuuslehti jaetaan Rakennusteollisuus RT:n jäsenyrityksiin.

Mikäli et saa lehteä tai haluat muuttaa saamiesi lehtien postitusmäärää, lai-ta viesti osoitteeseen jokka@rakennusteollisuus.fi

Lehti on luettavaissa myös netissä www.rakennusteollisuus.fi/jokka

Työtapaturmat – Tilastojulkaisu 2012

Valo

kuva

: Paa

sito

rni

4

hteisillä työpai-koilla työturval-lisuusosaamisen taso voi vaihdella. Turvallinen toi-minta kuitenkin

edellyttäisi kaikilta samoja tur-vallisia työtapoja ja menetelmiä. UPA-arviointimenetelmä kehitet-tiin edistämään nolla tapaturmaa -ajattelua kaikkien työntekijöiden keskuudessa.

Pääurakoitsija pyysi mukaanHelsingin Rautatientorin varrella saneerataan viisikerroksista asuin- ja liiketaloa asuinkerrostaloksi. Viereen nousee kaksi uutta asuin-kerrostaloa. Hartelan urakoiman kohteen LVI-urakan hoitaa reilut 20 työntekijää työllistävä LVI-Urakoin-ti Paavola. Yritys kävi työmaalla läpi pk-yrityksille suunnatun työ-turvallisuusarvioinnin.

– Hartelan puolelta kysyttiin, haluammeko mukaan tällaiseen työturvallisuushankkeeseen. Vasta-

sin että ilman muuta, toimitusjohta-ja Tomi Paavola kertoo.

Omaa turvallisuustasoa käytiin läpi kysymyssarjan avulla. Paa-vola arvioi jokaisen kysymyksen kohdalla, mihin neljästä vaihtoeh-dosta oma työturvallisuusosaami-nen sijoittuu. UPA-menetelmässä koulutettu arvioitsija laatii kyselyn tulosten pohjalta yrityksen turvalli-suustasosta arvion.

sähköjohdot pois jaloista Työsuojelukouluttajana toimiva Rauno Vuorisalo Siikaranta-Opis-tosta on laatinut UPA-arvioinnin lähes 20 yritykselle. LVI-Urakointi Paavola sai Vuorisalon arvioinnis-sa hyvän lopputuloksen.

Tulos vahvisti Tomi Paavolan omaakin arviota. – Meillä on käy-tössä ja osana toimintatapaa ris-kienhallinnan toimintaohje. Aina kun uusi työntekijä tulee firmaan, käydään ohjeen mukaan kaikki työvälineet ja niihin liittyvät riskit läpi, hän kertoo.

Paavolan mukaan hyvin hoi-detuilla työmailla edellytykset turvalliseen työskentelyyn ovat hyvässä mallissa.

– Suojavarusteiden tulo pakolli-seksi, kunnon telineet yhdistettynä hyvään valvontaan työmaalla ovat turvallisen työmaan edellytys, Paa-vola arvioi.

Tällaisten työmaiden työmaa-kokouksissa työturvallisuuskin on hyvin esillä. Eräällä työmaalla

käytiin pitkä keskustelu työmaan porraskäytävän sähköjohdoista miten ne tulee sijoittaa, ettei nii-hin kompastu. Paikalla oli Paa-volan lisäksi vastaava mestari, työmaapäällikkö, työmaamestari, sähkötöiden johtaja, sähkönok-ka ja kvv-työnjohtaja. Asiaan siis paneuduttiin riittävän asiantun-tevalla joukolla.

herätys työturvallisuus-osaamisen pohtimiseenRauno Vuorisalo sanoo, että UPA-hankeen tavoitteena on herättää pienet ja keskisuuret yritykset tajuamaan työsuojeluyhteistyön merkitys. – Arvioija on otettu vastaan hyvin kaikilla työmailla. Jokaisessa yrityksessä on arvioin-nin seurauksena syntynyt uusia työturvallisuuden kehittämiside-oita, hän vakuuttaa.

Vuorisalon mukaan arvioin-ti aktivoi yrityksen miettimään omaa työturvallisuuttaan.

– Parhaimmillaan se johtaa uusiin työturvallisuuskäytäntöi-hin, riskienarviointeihin, työtapo-jen pohtimiseen, mietitään onko päätoteuttaja luonut olosuhteet joissa voi toimia turvallisesti, hän luettelee.

Tomi Paavola on Vuorisalon kanssa samaa mieltä. – Vaik-ka tuloksista nähtiin että meillä työturvallisuusasiat ovat jo hyvin esillä, oli se hyvä herätys työtur-vallisuutteen ja asioita ryhtyi poh-timaan tarkemmin.

Nyt arvioinnista on kulunut jo jonkin aikaa, ja Tomi Paavola miettii jatkotoimia. Hän uskoo, että säännöllisesti tehtävä UPAn uudelleenarviointi voisi olla hyvä ajatus. – Sen voisi liittää mukaan urakkatarjoukseen, ei siitä aina-kaan voi haittaa olla jos tilaaja näkee yrityksen kiinnittävän huo-miota työturvallisuuteen.

Työturvallisuudesta huolehti-minen on signaali päätoteuttajalle ja lisää yrityksen uskottavuutta. Pk-yritysten olisikin järkevää teh-dä työturvallisuuden arviointia omaehtoisesti, mutta käytännössä se voi jäädä toteutumatta. UPAs-sa aloitteen yhteisen työturvalli-suuden kehittämiseen tekee työn tilaaja. •

Aina kun uusi työntekijä tulee firmaan, käydään ohjeen mukaan kaikki työvälineet ja niihin liittyvät riskit läpi.

Melkein jokaisella työpaikalla työskentelee paljon muitakin kuin pääurakoitsijan työntekijöitä. UPA-arviointimenetelmä on kehi-tetty heidän työturvallisuusosaamisensa ylläpitoon. LVI-yrittäjä koki sen hyödylliseksi omalle yritystoiminnalleen.

y

Tomi Paavola ja Keijo Ikäläinen katsovat suunnitelmista, miten Liikepalatsi-nimi-nen arvokiinteistö Helsingin keskustassa muuttuu asuinkerrostaloksi.

lvi-yRittäjäsai apuatyötuRvallisuudenkehittämiseen

UPA onpk-yrittäjän apu UPA-arviointimenetelmän kautta päätoteuttajan työturvallisuusosaa-mista halutaan levittää aliurakointiin. Sen keskeisimpiä tavoitteita on saada pienet ja keskisuuret yritykset kehittämään ja ylläpitämään omaa turvallisuusosaamistaan. Hankeen on kehittänyt Työturvallisuuskeskus yhdessä metsäteollisuuden suuryritysten kanssa, jotka haluavat tarjota aliurakoitsijoilleen samaa turvallisuustasoa kuin omalle henkilöstölleen. Nyt UPAa ollaan tuomassa myös rakentamisen piiriin.

UPA- arviointimenetelmää on kehitetty sovellettavaksi sellaisiin pieniin yrityksiin, joiden toimintaa ei ole tarkoituksenmukaista arvioida jollain laajemmalla menetelmällä. Menetelmä ei ole ristiriidassa muiden laajempien arviointimenetelmien kanssa, vaan se helpottaa tarvittaes-sa siirtymistä niihin.

Arviointimenetelmä koostuu 19 asiakokonaisuudesta, jotka käydään lävitse yhdessä tilaajan ja palveluntoimittajan tai urakoitsijan kanssa. Arvioinnin yhteydessä sovitaan mahdollisista kehittämistoimenpiteistä ja niiden toteuttamisesta.

UPA on lyhennys sanoista urakoitsijoiden ja palveluntarjoajien turval-lisuustoiminnan arviointi.

Teksti: Tommi Ahlberg Valokuvat: Jyrki Vesa

5

UPA onRaksakympin pikkusisar

UPA-arviointimenetelmä perus-

tuu rakennusalalla tuttuun Raksa-

kymppiin. Menetelmä on tarkoitettu

rakennusliikkeen omatoimiseen

turvallisuusjohtamisen arviointiin ja

kehittämiseen.

Raksakympin sisältönä on muun

muassa johtaminen, tuotannon

suunnittelu, riskien hallinta, sidos-

ryhmät, tuotannon varmistaminen,

koulutus ja tiedonkulku. UPA-arvioin-

timenettelyssä on samoja sisältöjä,

mutta asioiden laajuus on supistet-

tu pk-yrityksille siedettävään mitta-

kaavaan.

- Raksakymppissä termit saat-

tavat olla vieraita ja asioita on

liikaa pk-yrityksen henkilöstölle.

Halusimme UPAssa tehdä työtur-

vallisuusohjelman joka sopii noin

10–20 työntekijän yrityksiin, kertoo

kehitystyöhön osallistunut TTK:n

asiantuntija jukka mäkeläinen. UPA

on Mäkeläisen mukaan Raksakymp-

piä suoraviivaisempi, ja siinä piilee

myös sen voima.

Kattotulityöstandardi voimaanKatto- ja vedeneristysalan tulityöt ovat saaneet oman tulityöstandardin. Tulityö-

luvan myöntäminen, vaarojen selvitys ja arviointi, ja työnaikaiset vartioinnit on

kirjattu standardiin nyt selkeällä tavalla, kehuu Kattoliiton toimitusjohtaja mikko ahtola uusia ohjeita.

- Vaarojen selvitys kulkee nyt läpi koko työvaiheen. Työmaalla on käytävä läpi

entistä tarkemmin myös rakenteisiin ja ympäristöön aiheutuvia vaaroja, ei vain

työympäristöä, Ahtola selventää.

Suomen Standardisoimisliitto SFS:n julkaisema SFS 5991 –standardi ”Katto- ja

vedeneristysalan tulitöiden paloturvallisuus” täyttää standardirintamalla olleen

aukon, joka syntyi kun kattotyöt jätettiin pois noin vuosi sitten uusitusta Tulityö-

standardista SFS 5900. Uusi standardi koskee kaikkia kattotulitöitä.

kattotöidenturvallisuusopasvalmistunut

Kattoliitto ry on laatinut kattotöiden turvallisuusoppaan

jäsenyritystensä käyttöön. Oppaassa kerrotaan yleiset

kattotöiden turvallisuusvaatimukset.

opas löytyy sähköisenä Kattoliiton sivuiltawww.kattoliitto.fi

6

ajaanin Palokankaalla sijaitsevan kerrosta-lon pihamaalla käy kuhina. On käynyt itse asiassa jo pian vuoden päivät, mutta viime syksynä aloitettu mittava remontti on nyt loppusuoralla.

–Tässäkin on aika paljon ollut asukkai-ta paikalla koko remontin ajan. Kyllähän

se varmasti on hermoja kysynyt, kun joka arkipäivä herää aamuseitsemältä piikkauksen tai porauksen ääniin, Hanna Tertsunen myöntää.

Hanna työskentelee Sotkamon Erikoispuhdistus Oy:n palveluksessa työmaainsinöörinä ja on yrityksen asbesti- ja haitta-aineasiantuntija. Kokenut ammattilainen aloitti as-bestityöt jo 1999 kesätöiden merkeissä.

Alakerran kellarikäytävällä käy kuhina. Muovieristyk-sen takana imuroidaan ahtaassa porrastilassa seiniä puh-taaksi asbestin poiston jäljiltä.

– Tässä ovat viimeiset työt menossa tuolla portaan alla. Naapurirapussa tehdään jo loppusiivouksia, Hanna esit-telee.

ilman yllätyksiäVuonna 1967 rakennettu Sudenpolun nelikerroksinen ker-rostalo on tyypillinen saneerauskohde Kajaanissa. Vajaan vuoden mittaisen täysremontin aikana kiinteistö päivite-tään nykyaikaan.

– Kajaanissa tällaisia kohteita on paljon. 1960-luvulla rakennetut talot alkavat olla linjasaneerausvaiheessa. Ik-kunat menivät uusiksi, tekniikka uusiksi ja pinnat uusiksi, Hanna luettelee.

Ennen saneeraustöiden alkua Tertsunen suoritti koh-teessa asbestikartoituksen. Kartoitus antoi hyvän käsityk-sen siitä, millainen urakka on edessä asbestitöiden osalta.

– Suurempia yllätyksiä ei ole tullut. Tosin esimerkik-si näiden portaiden edessä oli seinä, jonka purkamisen jälkeen takaa löytyi asbestia. Mutta toisaalta sitä osattiin odottaa, Hanna kertoo.

Hanna on työskennellyt yrityksessä vakinaisesti vuo-desta 2007 lähtien, eikä naispuolinen esimies ole mikään ihmetyksen aihe.

– Me työllistämme ennen kaikkea paikallista väkeä. Po-jat kyllä väittävät joskus pelkäävänsä minua. Miksi ihmees-sä, ihmettelee Hanna hymyssä suin.

ammattilaiset asiallaPääosin Kainuun alueella toimiva Sotkamon Erikoispuh-distus Oy työllistää noin 40 henkeä. Sudenpolun kohteessa alihankkijana toimivalla Erikoispuhdistuksella on ollut as-besti- ja rakennuspurkutöitä suorittamassa kaksi miestä.

– Kellarin purkamisen alkurysäyksessä meillä oli kuu-

si miestä töissä, mutta pääosin kahden miehen voimin on talo käyty kylpyhuoneiden asbesti- ja rakennuspurkutöi-den osalta läpi. Työt on tehty yksi putkinousu kerrallaan ylös ja kaikki asbesti on poistettu. Nyt aletaan olla loppu-suoralla.

– Kylpyhuoneet on käytetty ihan rungolla asti. Siellä laatoitusten kiinnityslaastissa ollut asbesti on poistettu. Sa-moin portaikossa ollut vinyylilaatoitus on poistettu ja vaih-dettu mattoihin. Kun asbesti poistetaan kokonaan, niin se ei tule vastaan enää jälkisukupolville, Hanna huomauttaa.

Pelkästään asbestitöiden varaan ei Kainuussa yritys-toimintaa pysty rakentamaan. Yritys tekee asbestitöiden ohella muita mikrobi- ja rakennuspurkutöitä sekä ilman-vaihtokanavien puhdistuksia.

– Tämmöisten pitkäkestoisten rivi- ja kerrostalotyömai-den lisäksi meillä on paljon ihan muutaman päivän työ-kohteita, Hanna valottaa.

Koulutus tuo varmuutta Vuonna 2005 Tampereelta rakennusinsinööriksi valmis-tunut Hanna Tertsunen suoritti viime keväänä VTT:n asbesti- ja haitta-aineasiantuntijan (AHA-asiantuntija) henkilösertifiointikoulutuksen. Kokemus koulutuksesta oli erittäin positiivinen.

– Se antaa kovaa maata, jonka päällä seisoa. Siellä oli ihanasti tiivistettynä ne asiat, jotka asbestista pitää tietää. Missä ja milloin sitä on käytetty. Aiemmin on pitänyt etsiä hajallaan olevaa tietoa. Koulutuksessa informaatio oli ke-rätty hyvin yhteen, Hanna kiittää.

AHA-asiantuntijakoulutus huomioi asbestin ohella myös muut korjausrakennustyömailla mahdollisesti vas-taan tulevat haitalliset aineet. Samoin esillä ovat jätelaki, työturvallisuusasiat, henkilösuojaus ja suojalaitteet.

Hyöty koulutuksesta ulosmitataan tulevaisuuden sanee-rauskohteissa. Oikeat pohjatiedot, turvallinen työskentely ja ammattilaisten vankka osaaminen ovat kaikkien etu.

– AHA-sertifointi antaa kartoittajille yhteiset pohjatie-dot asbestista ja muista haitta-aineista. Rakennuttajilla on mahdollisuus valita sertifioitu ihminen tekemään kartoitus. Kun purkutöihin ryhdytään, niin voidaan toimia asianmu-kaisesti, eikä tule terveyshaittoja.

Ja unohtaa ei sovi niitä koulutuksen tauolla käytyjä kes-kusteluja muiden ammattilaisten kanssa.

– Yhteiset keskustelut antoivat paljon. Koulutus on minusta aina hyvästä ja vahvistaa omaa osaamista, Hanna Tertsunen painottaa. •

k

Asbestilaki tarpeeseenValmisteilla olevaa asbestilakia odotetaan kentällä hyvillä mielin. Uuden lainsäädännön uskotaan selkeyttävän käy-tännön toimia ja lisäävään työn turvallisuutta sekä laatua.

– Asbestitöiden valvonnan kannalta on tärkeä asia, että uusi laki määrää tehtäväksi seitsemän päivää ennen työn aloittamista töiden alkamisilmoituksen. Valvovalle viranomaiselle on toimitettava kohteen työsuunnitelma sekä työntekijöiden nimet ja veronumerot. Tämä on tärkeää myös harmaan talouden kuriin saattamiseksi, sillä asbesti-töitä tehdään muuallakin kuin rakennustyömailla, Suomen Asbesti- ja pölysaneeurausliikkeiden liiton puheenjohtaja Kai salmi muistuttaa.

Uudessa asbestilaissa päivitetään ja tarkennetaan alan lainsäädäntöä, joka on tähän saakka ollut hajallaan. Esimer-kiksi asbestitöiden luokitus laajenee, mittausvelvollisuutta lisätään ja työtapoja tarkennetaan.

– Valvontamittausten laajeneminen on iso töiden tur-vallisuutta ja laatua parantava tekijä. Purkumenetelmiä selkiytetään ja lähtökohtana on, että työt tehdään osas-tointimenetelmällä. Jos muuta menetelmää käytetään, niin se joudutaan alkamisilmoituksessa erikseen perustele-maan, Salmi kertoo.

Suomen Saneeraustekniikka Oy:n toimitusjohtajana päi-vittäin asbestin kanssa tekemisissä oleva Salmi korostaa uuden lainsäädännön parantavan yrittäjän oikeusturvaa.

– Kun dokumentaatio on kunnossa, niin työmaat voi-daan tarkistaa jälkikäteen. Uutena lakiin tulee osastoinnin paine-eromittaus ja näin voidaan myöhemmin osoittaa do-kumenteista, miten työntekijän suojaus on hoidettu, Salmi selvittää.

Ulkomailta saapuvilla työporukoilla on Salmen havainto-jen mukaan usein parannettavaa asbestitöiden saralla.

– Ymmärtämys perusasioista puuttuu. Osastointi ja ali-paineistus ovat välillä tuntemattomia asioita, Salmi huokaa.

Kokenut ammattilainen näkee VTT:n AHA-asiantuntija (asbesti- ja haitta-aineasiantuntija) henkilösertifiointi-kou-lutuksella olevan tilausta.

– Kääntymällä AHA-asiantuntijan puoleen tilaaja voi var-mistaa, että työt tullaan suorittamaan asianmukaisesti, Kai Salmi toteaa.

hannatunteeasbestin salatHanna Tertsunen keräsi AHA-

asiantuntijakoulutuksessa hyvät pohjatiedot haitta-aineista.

Teksti: Pekka Moliis Valokuva: Risto Mäläskä

Oppimassa

7

Raksamiehet juovat liikaayö ja terveys -tutkimuksen (2009) mukaan ra-kennus-, korjaus- ja valmistustyössä miehistä 47 % ja naisista 23 % käyttää terveyden kan-nalta liikaa alkoholia. Humalahakuinen, usein krapulaan ja sammumiseen johtava alkoholin-käyttö ja erityisesti väkevien alkoholijuomien runsas kulutus on selvä riski.

Känni ja krapula huomataan työpaikallaJo viikoittainen humaltuminen on riski terveydelle ja työkyvylle, sekä kaksinkertaistaa työkyvyttömyysriskin ja eläkehakemukset. Humalajuomisen ja alkoholinkäytön kasautuminen iltaan ja varhaiseen yöhön näkyvät alkoho-lihaittoina ja kielteisinä seurauksina työpaikoilla.

Alkoholin vaikutuksen alaisena tai sen jälkitilassa työskentely näkyvät työpaikalla. Työtoverit tai esimies havaitsevat alkoholin hajua hengityksessä, krapulaisen tai humalaisen olemuksen, myöhästelyt ja poissaolot.

Alkoholinkäyttö haittaa omaa työtä ja toisten työtä. Al-koholin ongelmakäyttö on uhka myös käyttäjän läheisten työkyvylle. Jokaisen velvollisuus on puuttua asiaan. Alko-holin ehkäisy on osa työsuojelua ja työhyvinvointia.

Alkoholin riskikäytöstä aiheutuu kielteisiä seurauk-sia työpaikalle: karttelevaa tai vetäytyvää käyttäytymistä, töiden viivästymistä sekä laiminlyöntiä tai tehottomuutta. Myös työn tulosten laatu ja määrä heikkenevät, työt viiväs-tyvät sekä yhteistyö on huonoa. Lisäksi ihmissuhdevaikeu-det, tapaturmat ja vaaratilanteet lisääntyvät. Työnantajalle haitoista aiheutuu taloudellisia menetyksiä ja yrityksen imago kärsii.

viisasta ennakointia on valmentaaEsimiehet ja työntekijät tarvitsevat tietoa, taitoja ja val-miuksia alkoholihaittojen tunnistamiseen, puheeksiot-tamiseen ja haittoihin puuttumiseen. Puheeksiotto on välittämistä. Ison haasteen tiedotukselle ja koulutukselle antaa se, että riskikäyttäjät eivät tunnista omaa juomata-paansa ja suurin osa heistä pitääkin itseään kohtuukäyttä-jänä. Tällöin vaarana on että tieto ja valistus ”valuu kuin vesi hanhen selästä”.

Työporukoita voi kannustaa pitämään juomapäiväkirjaa, jonka avulla on helppo seurata ja arvioida omaa alkoholin-käyttöään ja juomatapaansa (kuva Juomapäiväkirja). Alko-holin riskikäyttö on yhteydessä 60:een erilaiseen sairauteen ja vammaan, sairaspoissaoloihin ja ennenaikaiseen eläköi-tymisiin. Alkoholi on myös työikäisten miesten ja naisten yleisin kuolinsyy syöpäsairauksien rinnalla.

Koko työyhteisöön kohdistuva alkoholihaittojen eh-käisy tavoittaa varhaiset riskikäyttäjät. Nuorilla työpaikan päihdeohjelma ja työyhteisön asenteet ja normit vähen-tävät päihdekäyttöä vapaa-ajalla. Alkoholihaittoja eh-käisevä toiminta myös tukee parhaassa työiässä olevia vanhemmuuteen, kasvatustehtävään ja omaan jaksamiseen sekä mahdollistaa terveenä ja virkeänä eläkkeelle jäämis-tä. Alkoholihaittojen ehkäisy on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattavaa. Myös työterveysyhteistyötä tulisi suunnata haittojen ehkäisyyn. Työpaikalla yhteises-ti sovitut käytännöt tukevat varhaista alkoholihaittoihin puuttumista

Lisätietoa: www.ttl.fi/alkoholijatyo, mm. linkki haas-tatteluun ”Saako kännissä olla töissä” ja Alkoholi ja työpaikka -tutkimusraportti. •

t JUOMAPÄIVÄKIRJA

Terveen keskikokoisen aikuisen

alkoholin riskikäytön rajat

Nuorilla, ikääntyvillä, raskaana olevilla sekä sairauksien tai lääkityksen yhteydessä pienetkin määrät voivat aiheuttaa haittoja.

16

7 5 7

2 4

16 24

Alkoholin riskikäytön annosrajat naiset miehet

kerralla

päivittäin

viikossa

• • • •

alkoholin riskikäyttäjistäsuurin osa on työelämässä.Alkoholin riskikäyttäjistä ja alkoholisteista suurin osa on työelämässä. Työpaikoilla tar-

vitaan yhteisesti sovittuja käytäntöjä päihdeasioissa. Alkoholihaittojen ehkäisy kuuluu

työpaikalle osana työsuojelua ja työhyvinvoinnin johtamista. Osa työsuojeluryhmää voi

erikoistua päihdetyöryhmäksi, jonka tehtävänä on tukea henkilöstöä alkoholihaittojen

ehkäisyssä ja ongelmiin puuttumisessa. Työpaikan käytännöt alkoholiasioissa kirjataan

Päihdeohjelmaan.

Alkoholihaittojen kartoitus sisältyy työpaikalla tehtäviin riskien kartoitukseen, työpaik-

kaselvityksiin ja henkilöstökyselyihin. Haittojen tunnistaminen ja niiden määrä suuntaa-

vat ehkäisevän toiminnan kehittämistä.

milloin on Tosi onGelma? • juominen karkaa käsistä eikä hallintapäätökset tai -lupaukset pidä

• juominen on viikottain humalahakuista

• suunnittelee ja muistelee juomista ja juhlimista

• sattuu mokia, tapaturmia, riitoja, vahinkoja

• harrastukset ja kaveripiiri ”kosteita”

• vaikka on saanut palautetta haitoista, ei muuta juomatapaansa

• käyttää krapularyyppyjä, ”korjaussarjaa”, lääkkeitä krapulan parantamiseen

• kestää alkoholia enemmän kuin muut, eikä humalatila näy päälle.

Syytä huoleen on, mikäli 3 vaihtoehdoista toteutuu.

Kuvi

tus:

Pek

ka R

ahko

nen

Terveys ja hyvinvointi

Teksti: Leena Hirvonen ja Anne Kujasalo, Työterveyslaitos

Yksi annos on esimerkiksi viinilasi (12 cl), pieni keskiolut- tai siideripullo, annos väkevää viiniä (8 cl) tai annos viinaa (4 cl).

8

Keudan Mäntsälässä pidetyn työturvallisuus-päivän aikana kaikkia laitteita oli tarkoitus myös kokeilla. Jari Renlund Skanska Talonrakennus Oy:stä opasti hengityssuojainten maailmaan. Moottoroitu suojain herätti oppilaissa paljon kiinnostusta. ”Tosi siisti”, ”paljon maksaa”, kuu-luivat ensikommentit. Moottoroidun suojaimen hengitysvastus on pieni ja laitteen kanssa pystyy työskentelemään raskaissakin töissä pitkään. Laitteessa ilma puhalletaan moottorin avulla suodattimien läpi hengitysvyöhykkeelle.

Oppilaille räätälöitiin työturvallisuuspäivä

DVD-esityksiä työturvallisuudesta, keskustelua aiheesta miksi henkilön-suojaimet ovat elintärkeitä. Käytännön kokemuksia suojainten käytöstä. Turva-rasteilla henkilösuojaimiin tutustumis-ta ja omakohtaista kokeilua. Lopuksi vieraillaan työmaalla oppimassa, kuinka työturvallisuutta hoidetaan käytännössä.

Kaikkea tätä on opiskelijoille jär-jestettävä turvallisuuspäivä. Päivän tavoitteena on perehdyttää ja opastaa talonrakennuksen koulutusohjelmassa opiskelevien ykkösluokkien opiskelijat käyttämään oikein rakennustyömaalla pidettäviä henkilönsuojaimia. Turval-lisuuspäivä järjestetään Uudellamaal-la kolmessa Keudan oppilaitoksessa. Tilaisuudet järjestäjinä toimivat Keuda Mäntsälä, Wurth Oy ja Talonrakennus-teollisuuden Uudenmaan piiri yhdessä jäsenyritystensä kanssa.

Lokakuussa pidetty turvallisuuspäivä oli myös opettajien mieleen. 25 vuotta

opetustehtäviä hoitanut ammattimies Hannu Hakala pitää esimerkin voimaa hyvänä tapana oppia.

– Nuorilla on hyvä asenne kun val-vonta toimii ja opettajat toimivat itse esimerkkeinä. Se kertoo paljon, kun 15-vuotaat nuoret puhuvat keskenään, että omasta ammatista pitää sitten päästä terveenä eläkkeelle, Hakala kehuu.

Keudan Mäntsälässä pidetyn työturvallisuus-päivän aikana kaikkia laitteita oli tarkoitus myös kokeilla. Jari Renlund Skanska Talonrakennus Oy:stä opasti hengityssuojainten maailmaan. Moottoroitu suojain herätti oppilaissa paljon kiinnostusta. ”Tosi siisti”, ”paljon maksaa”, kuu-luivat ensikommentit. Moottoroidun suojaimen hengitysvastus on pieni ja laitteen kanssa pystyy työskentelemään raskaissakin töissä pitkään. Laitteessa ilma puhalletaan moottorin avulla suodattimien läpi hengitysvyöhykkeelle.

Valjaspisteellä selkisi, ettei valjaiden pukemiseen tarvita mitään taikoja. Liinat pitää osata pujottaa oikein ja kiristää oikeista paikoista. Selkäkiinnityksen paikka herätti kiinnostusta, se löytyi oikean olkapään kohdalta. Eero Lahtinen Lemminkäinen Talo Oy:stä testasi, miten oppilaat olivat pukemisessa onnistuneet. Valjaspisteellä opasti myös Manu Kivisaari SRV Oyj:stä.

Jonne toivoo lisää työturvallisuuspäiviä Mäntsälässä asuva 16-vuotias jonne Kiuru pitää turvallisuuspäivää verrattomana vaihteluna koulutyöhön.

– On kiva keskellä viikkoa erkaantua koulutyöstä ja kuulla työturvallisuudesta. Koulussa on käyty jo läpi koneiden työturvalli-

suutta, mutta ei varsinaisesti suojavarusteita, Jonne kertoo.

Päivän aikana tuli paljon uusia asioita esiin. Uutta tietoa oli muun muassa, että

yksinkertaisen hengityssuojaimen käyttöaika on korkeintaan noin kaksi tuntia.

Suojaimen läpi hengittäminen on raskasta, joten Työterveyslaitoksen mukaan kah-

den tunnin käyttöaikaa tulisi seurata 30 minuutin jakso, jonka aikana suojainta ei

käytetä. Luokkahuoneen infosta oli jäänyt mieleen etenkin räjähdystöiden vaarat,

samoin telineiltä putoamisen vaarat kaiteiden poistossa.

Valjasrastilla valjaiden pukeminen oli Jonnen mielestä helppoa. Työmaakoke-

musta ei nuorella miehellä vielä ole. Hän uskoo, että tämä päivän työmailla on vielä

paljon parannettavaa työturvallisuudessa.

– Pitää vaan mennä itse turvallisesti ja käyttää työssä vaadittavia suojaimia, huomioida toiset työntekijät, tuleva rakenta-

ja arvelee. Hän pitää työturvallisuuspäivää hyvänä tapana oppia uutta, ja toivoo että vastaavia järjestetään oppilaitoksessa

jatkossakin.

Pitää vaan mennä itse turvallisesti ja käyttää työssä vaadittavia suo-jaimia, huomioida toiset työntekijät

Työturvallisuutta opiskelijoille Teksti ja valokuvat: Tommi Ahlberg

9

Tyypillinen lähtö kotoa. Pitäisi olla jo perillä vaikka olen vasta lähtökuopissa. Tuskastuksen hiki puskee pin-taan ennen kuin pääsen edes portin läpi pihalle.

Käsilaukku olalla, kaksi suurta kangaskassia kä-dessä sekä kylmälaukku ja koiran kelahihna toisessa. Retuutan tavarat kerralla auton takakonttiin ja karvajalan omalle penkil-leen.

Vääntäydyn ratin ja penkin väliin, joka on tyttären jäljiltä ka-peaakin kapeampi. Napsautan vauhdilla penkin säädöt kohdil-leen, panen pakin silmään ja ei kun menoksi!

PAMHämmentyneenä katson taustapeiliin ja näen lähellä toisen

automme. Aivan liian lähellä. Autoni vasen peräkulma uppoutu-neena toisen oikeaan etuoveen.

Olimme edellisiltana palanneet reissusta kotiin ja jättäneet poikkeuksellisesti mieheni menopelin autoni taakse poikittain. Lähemmäs ulko-ovea, jotta saamme matkalaukut kannettua hel-pommin sisään.

Vakuutusyhtiön vahinkoilmoituksessa kysytään kuka on mielestäni vahingon aiheuttaja. Mitäpä tähän voi muuta vastata kuin minä. Ihan itse. Suorastaan kerjäsin sitä.

Sunnuntai-ilta perhejuhlien loppumainingeissa. Grilliherkut on syöty ja suurin osa vieraista lähte-nyt. Terassilta on sii-vottu ruokailun jäljet ja kertakäyttöastiat ruoanjämineen ke-rätty suureen jätesäkkiin, joka pitäisi vielä viedä roskakatokseen. Tyttäremme toteaa viimeisenä sisään tullessaan, että koiraa ei saa nyt päästää yksin pihalle.

Illan pimettyä nautiskelemme kakkuja keittiön pöydän ääres-sä, kun ulkoa kuuluu oven avaamista vaativa haukku. Ulkoa?

Pahat aavistukset valtaavat heti mielen ja osoittautuvat te-rassilla todeksi. Aiemminkin jätteidenlajittelussa kunnostautu-nut puudelimme oli livahtanut puutarhaan hakiessani minttua iltateehen ja repinyt koko roskasäkin sisältöineen. Grillattujen broilereiden luita on veitsenterävänä silppuna pihakiveyksellä – kuinka paljon mahtaa olla mahassa?

Soitto eläinlääkärin iltapäivystykseen ja muutaman päivän jännittynyt odottelu koiran vointia seuraten. Onneksi selviämme tällä kertaa säikähdyksellä ilman puhkoutuneita tai tukkeutunei-ta suolia.

Mitä tekemistä näillä kotoisilla kertomuksilla sitten on työtur-vallisuuden kanssa?

Jos antaa vahingolle tilaisuuden, on vain ajan kysymys mil-loin hyvä tuuri pettää.

Kirjoittaja on Rakennusteollisuus RT:n viestintäjohtaja.

Rutattua peltiäja kananluita

PakinaMerja Vuoripuro

Ihan itse.Suorastaankerjäsin sitä.

Ammattitautienmäärä vähenemässä

Ammattitautien ja ammattitautiepäilyjen määrä on laskenut vuodesta 2006 kaikissa

muissa ryhmissä paitsi asbestisairauksissa, jossa tapausmäärät ovat edelleen suuret.

Lisätiedot netistä www.ttl.fi löytyvästäTyöterveyslaitoksen tiedotteesta 51/2012.

Säpinää turvapuistossaEspoon Ämmässuolla sijaitseva Rudus-turvapuisto on pe-rustettu työturvallisuusoppimista varten. Syyskuun lopus-sa puistossa vieraili 500 ammattikorkeakouluopiskelijaa oppimassa vaarojen havainnointia ja turvallisia työtapoja.

Opiskelijoita turvapuistossa vierailee ympäri vuoden, mutta opiskelijoiden oma turvatorstai järjestetään kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Keväisin on ammatti-koulujen vuoro.

Lemminkäisen rastilla tulevat insinöörit oppivat asiaa liikenteenohjauksesta, reunavalleista, tunnelityömaista ja räjähteistä.

– Työmailla on paljon väliaikaisia teitä, joihin tehdään reunavallit koneita varten etteivät nämä kaadu. Vallien on oltava vähintään 70 cm korkeita tai työmaan isoimman koneen renkaan korkuisia, valisti HSEQ-päällikkö Erika Holmberg opiskelijoita.

Liikenteenohjauksen kohdalla opittiin, että työmaa al-kaa merkkivaloilla, sitten tulee tietyömaan liikennemerkki ja nopeusrajoitus. Aina nekään eivät tunnu riittävän. Eu-roopassa käytössä on jopa saattoautoja, eli liikenne pysäy-tetään ja letka lähtee vasta saattoauton perässä ohittamaan tietyömaata.

mitä mieltä turvapuistosta? Kolme metropolian opiskelijaa kertoo, miltä puolitoista tuntia kestänyt kierros rudus-turvapuistossa tuntui ja miten he itse aikovat vaikuttaa työturvallisuuteen.

arttu vainioranta20 vuotta, rakennusalan työnjohdonkoulutusohjelma

– Todella hyvä juttu, ihan viimeisen päälle. Luulin tietäväni työturvallisuudesta, mutta täällä tuli paljon uusia juttua. Mieleen jäi

pölyntorjunta, työergonomiassa oli myös paljon uusia asioita.Itse voi vaikuttaa työturvallisuuteen parhaiten pitämällä huo-

len omista varusteitaan ja käyttäytymisestään. Jos näkee puut-teita muilla, niin pyrkii niistäkin huomauttamaan. Voi nimittäin olla että itse ei puutteita aina huomaa.

mikko virtanen20 vuotta, rakennusinsinööriopiskelija

– Hyvin joka paikassa oli esillä miten toimi-taan oikein ja väärin. Tietoa oli sopiva määrä, ja sai itse kysellä lisää. Telinejutut oli hyvin esillä.

Toisten virheisiin puuttuminen voi olla hankalaa. Työmailla on jääräpäistä poruk-

kaa, nuoren on vaikea mennä vanhempiaan komentamaan. Luulen että nuoret laittavat turvavarusteet helpommin päälle, ja sitten niitä on helpompi vanhempanakin käyttää. Suojalaseja kannattaa ilman muuta käyttää, ne on ihan tyylikkäitäkin!

masi järvinen22 vuotta, rakennusalan työnjohdon koulu-tusohjelma

– Tosi mukava kierros, osalla rasteilla olisi voinut olla kauemmin, asiat käytiin läpi aika nopeassa tahdissa. Mieleen jäi työergono-mia ja kaiteet, niissä oli eniten uutta asiaa-

kin. Koulussa on ollut asiaa lähinnä henkilösuojaimista.Asenne on tärkein asia millä itse voi vaikutta työturvallisuu-

teen tulevissa hommissa. Siitä se kaikki lähtee! •

Avoimet työmaat Tampereen tapaan

Tampereen Vuoreksen asuntomessualueella ja rakennusalan

ammatillista koulutusta antavassa Pirkossa kävi kuhina, kun

Ylöjärven alueen ja Tampereen Hatanpään koulujen kasiluok-

kalaiset ottivat tuntumaa rakentamiseen. Yksi päivän pu-

heenaiheista oli työturvallisuus.

Päivän aikana alasta kiinnostuneet saivat tietoiskut ra-

kennusalan koulutuslinjoista Pirkossa ja tutustuivat sen

opetustiloihin ja työsaleihin. Pirkossa opiskelevat nuoret ker-

toivat puolestaan oman alansa opiskelusta. Aiheet vaihtelivat

ja opot ja oppilaat pitivät vierailua onnistuneena.

Työmaavierailun yhteydessä oppilaat saivat tuntuman

myös siihen, miten työturvallisuusasiat on nykyään hoidettu

työmailla. Ennen tutustumista SRV Rakennus Oy:n asunto-

messukohteeseen As Oy Vuoreksen Mattiin kaikki pukeutui-

vat huomioliiveihin, kypäriin ja suojalaseihin.

Alan ammattilaiset kertoivat arkipäivän työstään ja ha-

keutumisesta alalle. Äänessä olivat SRV:ltä projekti-insinööri

Marjo Kouvolainen, vastaava työnjohtaja Risto Andersson

ja kirvesmies Jarmo Helenius. Alueella työskentelevä infra-

yrittäjä Mikko Sallinen Maanrakennus Mikko Sallinen Oy:stä

kertoi millaista on työskennellä yrittäjänä. Samalla kierrettiin

myös tuleva messualue asuntomessujen projektipäällikkö

Arto Vuorijärven johdolla.

Oppilaat pääsivät tutustumaan alueelle rakennettuun ny-

kyaikaiseen jätteiden putkikeräysjärjestelmään. Kierroksen

yhteydessä tutustuttiin alueella työskennelleiden Tampereen

kaupungin kivityöntekijöihin, jotka laatoittivat alueen jalka-

käytäviä. Vanhempi ammattimies kertoi muutamia elämän

totuuksia työstään räntäsateen saattelemana.

Päivän järjesti Talonrakennusteollisuuden Sisä-Suomen

piirin yhteistyökumppaneina peruskoulujen opot, Pirko, SRV

Rakennus Oy, Tampereen kaupunki/asuntomessutoimisto,

Infra ry Häme ja Vetovoima ry.

Harri Kaipio

10

nlook-konsernin toi-mitusjohtajalle Arto Lehtoselle työturvalli-suusasioiden tärkeys korostui entisestään hä-nen toimiessaan Talonra-

kennusteollisuuden Uudenmaan piirin puheenjohtajana. Inlookis-sa nostettiin työturvallisuusasiat pöydälle, nelisen vuotta kestä-nyt työ on tuottanut kiitettäviä tuloksia.

– Yritysjohdon sitoutuminen on edellytys hyvälle työturval-lisuudelle, itsestään työturvalli-suus ei parane. Se vaatii työtä ja vääntöä. Asenteiden muokkaus ei tapahdu yhdessä yössä, asiat on saatava läpi koko linjaorganisaati-ossa, Lehtonen kertoo ajatuksiaan miten turvallisuusaate saadaan toimivaksi. Puheissa korostuu-kin tämän tästä linjaorganisaation suuri merkitys.

– Työturvallisuusorganisaatio tekee omaa tärkeää työtään, mut-ta esimerkiksi se, että suojainten käyttö saadaan osaksi päivittäistä rutiinia, vaatii linjaorganisaati-on, työnjohdon, ja ennen kaikkea asentajien saamista mukaan.

Rakennusteollisuus RT:n hallitus hyväksyi kesällä laajan ohjeiston, jolla sitoutetaan yritys-johto työturvallisuuteen. ”Johdon työturvallisuusjulistus ja turvalli-sen työn periaatteet” on Lehtosen mielestä oiva julistus, sillä siihen on kerätty paljon hyvistä koke-muksista kumpuavaa tietoa.

Lehtosen mielestä julistus olisi voitu tehdä jo vaikka 10 vuotta sitten. Nyt turvallisuusajattelu on ollut liian polarisoitunutta.

– Suurissa yrityksissä työturval-lisuus on nostettu voimakkaasti esiin ja saavutettu hyviä tuloksia. Kun mennään meidän kokoisiin yrityksiin ja siitä alaspäin, on sil-lä sektorilla paljon tehtävää, hän miettii.

Työturvallisuusjulistusohjaamaan yritysjohtoa

RT:n työturvallisuusjulistus pitää sisällään tavoitteita ja toimenpi-teitä työturvallisuuden parantami-seksi. Tarkoitus on, että yritykset

oikeasti sitoutuvat niitä noudat-tamaan. Muun muassa perehdy-tys, tapaturmien taloudellisten vaikutusten arviointi, raportointi, tarkistuslistat ja henkilökohtai-set suojavarusteet ovat päässeet mukaan.

Keskeistä julistuksessa on, että yritysjohto allekirjoittaa si-toumuksen ja toimii itse esimer-killisesti. Turvallisuusasioiden pitää olla kaikessa näkyvästi esillä.

– Meillä konsernin johtoryh-mässä ja liiketoimintayksiköiden johtoryhmissä työturvallisuus on yksi vakioaihe, joka on jatkuvasti esillä, Lehtonen kertoon Inlookin käytännöistä.

Yritysjohtoa kiinnostaa myös tapaturmien taloudelliset vaiku-tukset, vaikka yllättävän harvas-sa yrityksessä niitä seurataan.

– Olemme laskeneet että koko In-look-konsernissa työtapaturmista on aiheutunut vuosittain satojen tuhansien eurojen kustannukset. Työtapaturmien torjunta on siis myös taloudellisesti kannattavaa toimintaa. Se on investointi joka maksaa itsensä takaisin, Lehtonen laskee.

Arto Lehtonen on toiminut ra-kentamisen parissa parikymmentä vuotta. Sitoutumista työturvalli-suuteen hän pitää melko hyvänä rakennusalan järjestäytyneissä yrityksissä.

RT:n julkistamaa sitoumusta työturvallisuuteen hän pitää erin-omaisena asiana. – Työturvalli-suuden edistäminen on kuitenkin pitkäjänteistä työtä. Poppakonste-ja ei ole, Arto Lehtonen sanoo. •

Työturvallisuuden paranemista vauhditetaan, kun järjestäytyneet rakennusalan yritykset julistavat sitoutuvansa nolla tapaturmaa -tavoitteeseen. Yrityksissä työturvallisuuden parantamiseen on herätty eri tahdissa.

i

Kova kuuri tapaturmien vähentämiseksi alkaa”Johdon työturvallisuusjulistus ja turvallisen työn periaatteet”

-nimen alla kulkeva kampanja tavoittelee tapaturmamäärien

kovaa vähenemistä. Rakennusteollisuus RT:n hallituksen hy-

väksymän ohjeiston tavoitteena on nivoa työturvallisuus osak-

si yritysten johtamista ja toimia polkuna kohti nolla tapaturmaa

-tavoitetta. Yrityksille annetaan myös käytännön ohjeita, ja ta-

paturmataajuuden kehitystä seurataan entistä kattavammin.

Rakennusteollisuus RT ry:n hallitus asetti vuoden 2010

alussa tavoitteen, että eri toimialojen jäsenyritysten tulee saa-

da työtapaturmat minimiin vuoteen 2020 mennessä. Tavoit-

teena on, että tapaturmat vähenevät 30 prosentilla joka vuosi.

Keskeistä yrityksen työmaiden ja tuotantolaitosten työtur-

vallisuuden parantamisessa on yrityksen johdossa toimivien

henkilöiden sitoutuminen asiaan. Yrityksen ylimmän johdon

tulee aidosti osallistua työturvallisuuden parantamiseen ja toi-

mia itse esimerkkinä. RT:n nettisivuille tulee lista niistä yrityk-

sistä ja johtajista, jotka ovat sitoumuksen tehneet.

Ohjeen ”Johdon työturvallisuusjulistus” -osiossa on kuvat-

tu toimet, joihin yritysjohdon tulee osaltaan sitoutua. Johdon

sitoutuminen on ensimmäinen näkyvä vaihe, ja sen jälkeen

työturvallisuus on otettava osaksi yrityksen johtamista ja toi-

minnan suunnittelua.

Toinen osio ”Turvallisen työn periaatteet” on tarkoitettu työ-

maille ja tuotantolaitoksiin työnjohdon tueksi työturvallisuutta

parantavien toimien saattamiseksi käytäntöön.

Rakennusteollisuus RT tuottaa syksyn aikana käytäntöön

suunnattua tiedotusmateriaalia ja järjestää koulutustilaisuuk-

sia. Lisäksi RT:n turvallisuusryhmä tekee tarvittaessa työtur-

vallisuutta koskevia linjauksia ja ohjeistuksia.

Lisää tietoa kampanjasta www.rakennusteollisuus.fi/tyo-

turvallisuusjulistus

Teksti: Tommi Ahlberg Valokuvat: Jyrki Vesa

Ohjeet purreet hyvin Pia malmgren on kohdannut monia työturvallisuushaasteita runsaan 10

vuoden aikana Inlookin työsuojelupäällikkönä. Aiemmin kaksi tapaturmala-

jia oli sisäkattojen ja -seinien asennustöissä ylitse muiden. Vuodesta 2009

eteenpäin Inlook-konsernissa otettiin henkilökohtaisten suojainten käyttö

työturvallisuuden silmätikuksi. Malmgren tietää mitä sitten tapahtui.

– Vuosittain oli sattunut kymmenkunta silmätapaturmaa ja vähintään

saman verran viiltohaavoja. Käänne parempaan saatiin melko nopeasti sen

jälkeen, kun suojalasien ja viiltosuojakäsineiden käyttö tehtiin pakolliseksi,

Malmgren kertoo. Uudet säännöt ovat purreet, tänä vuonna ei ole sattunut

suojakäsineitä käyttäneille yhtään viiltohaavatapaturmaa, ja silmätapatur-

mia vain muutama, kun suojalasin raosta on päässyt roskia.

Pelkillä ohjeilla ei hyviä tuloksia ole kuitenkaan saavutettu. Työnte-

kijöiden turvallisuuskoulutukseen on panostettu. Lisäksi alkamassa on

kokonaan uusi talon sisäinen työturvallisuuskilpailu, jossa eri alueyksiköt

ryhtyvät vertaamaan työturvallisuuttaan.

Kaikilla pitää olla suojalasit työmaalla, mutta niiden käytöstä usein purnataan. ”Kukaan ei ole sanonut että hanskat haittaisivat työntekoa”, Arto Lehtonen ja Pia Malmgren toteavat. Asentaja Timo Salmi on tottunut suojalasien käyttöön.

poppa-konstejaei ole

Etenkin keskisuurissa ja pienissä yrityksissä on vasta viime aikoina alettu laskea millaisia kustannuksia työtapaturmat aiheuttavat. Tapaturmataajuutta ja poissa-olopäiviä ei ole osattu vetää yhteen, Inlook-konsernin toimitusjohtaja Arto Lehtonen arvioi.

Johdon työturvallisuussitoumus

11

eikki Lonka on kiinnostunut oppimisesta, miten tieto me-nee perille ja säilyy muistissa. Hänen omaa oppimisympä-ristöään insinööritoimisto Granlundilla ovat kiinteistö-

strategiat, energia ja ympäristö sekä New Ways of Working eli uudet työn tekemisen tavat. Perinteisen LVI-talon toiminta on laa-jentunut energia- ja kiinteistöpuolen kon-sultointiin, jonka parissa toimiston ainoa arkkitehtikin nyt työskentelee.

– Koerakentamiskohdetta vetänyt vas-taava mestari totesi, että on tämä todellis-ta koerakentamista kun on tässä kaikki nyt koettu. Uusien toimintatapojen oppiminen on vaikeaa ja vanhoista on vaikea päästä eroon, Lonka kuvaa oppimisen haasteita.

vuorovaikutteinen perehdytys Yksi keskeinen työturvallisuuden oppimis-paikka on työmaan perehdytystilaisuus.

– Jos tilaisuudessa on kerrottu että pi-dämme kypärät aina päässä mutta työmaalla ei niiden käyttöä valvota, niin perehdy-tettävä ajattelee että se oli vain herrojen höpötystä. Suomessa on aina oltu alttiita so-peutumaan muiden käyttäytymiseen.”

Oppimisesta on olemassa erilaisia kou-lukuntia. Instruktiivisessa käsityksessä opettajalla on vastaukset valmiina mieles-sä, ja hän testaa vastaako oppilas oikein.

– Oma roolisi on istua penkissä ja kun olet tarpeeksi hokenut että hauki on kala, niin sinusta tulee asiantuntija. Oppimisen bulimiamallissa tieto tankataan nopeas-ti kaikki sisään ja viikon päästä on kaikki unohtunut, Lonka kritisoi vanhaa oppimis-näkemystä.

Konstruktiivisessa käsityksessä oppi-misesta oppilas rakentaa oman tulkintansa maailmasta. – Kysymykset ovat oppimi-sessa tärkeämpiä kuin vastaukset. Kun kysymys on oikein muovattu, on vasta-uskin helppo löytää. Idea on että olet itse vastuussa oppimisesta, ei opettaja, Lonka kuvaa.

Eli oppiminen ei ole vain tiedon lisää-mistä, vaan ajattelutavan muuttumista. Opitaan oppimaan uusia asioita vuorovai-kutuksessa muiden kanssa. Tunteet ja asen-teet ovat mukana prosessissa.

– Silloin hyvä johtaminen tarkoittaa mielekkäässä asiayhteydessä tapahtuvaa, ongelmanratkaisuun liittyvien taitojen ke-hittämistä, jossa johdettavalla on aktiivinen rooli, Lonka kertoo.

Tässä mallissa perehdytettävällä on ak-tiivisempi rooli. Häneltä voidaan kysyä, mitä hän pitää tärkeänä työturvallisuudes-sa. – Jos perehdytettävänä on ulkomaa-laisia, voidaan heidät laittaa tekemään työturvallisuudesta ryhmätyö, ja se joka parhaiten osaa suomea, kertoo ryhmän tu-lokset, Lonka kertoo hyviä esimerkkejä.

Ulkomaalaisten kohdalla voitaisiin myös enemmän selvittää, millaisesta turvalli-suuskulttuurista he tulevat. Se pitäisi sitten ottaa huomioon opetuksessa.

Palautekortit esimerkkihyvästä oppimisestaLongan mukaan Suomessa nojataan liian yksipuolisesti asiantuntijatietoon, jolloin yhteisiä prosesseja ei pääse syntymään. Ja-panilainen laatuajattelu perustuu laatupii-reihin, eli asioita mietitään yhdessä.

Perusoletus, että koska joku on asiantun-tija hän osaa hoitaa asian parhaalla tavalla, ei aina toimi. – Itse asiassa asiantuntijalla on päässään 50 000 valmista mallia. Vas-taan voi kuitenkin tulla tilanne johon val-mis malli ei sovellu.

Laatupiiriin pitää ottaa mukaan työnte-kijöitä organisaation eri tasoilta. – Paten-tinhakijoiden yleisin ammatti on asentaja. Ihmiset, jotka ovat linjalla, huomaavat pa-rannettavia asioista. Aliarviomme helposti työmaalla olevaa potentiaalista osaamista, Lonka uskoo.

Tilalle hän toivoo tiimejä, asiantuntijoi-den joukkoja. Hyvä yhdistelmä on joukko valmiita malleja, proseduureja, ja avointa pohtivaa tutkimista. Oppiminen tapahtuu silloin ympäristössä, jossa on mahdollisuus ajatella, että jokin sääntö onkin väärä.Silloin työturvallisuudessakaan ei korjata

vain virheitä vaan muutetaan sääntöjä. Hy-vänä esimerkkinä Longan mielestä tästä on monilla työmailla käytössä olevat turvalli-suuden havaintokortit, joilla kerätään tietoa erimerkiksi läheltä piti -tilanteista työ-mailla ja tuotantolaitoksissa. Ne on syytä myös käsitellä yhdessä kaikkien osapuolten kanssa. •

hMillainenoppiminenon tehokasta? • Oppijalla aktiivinen rooli.

• Tapahtuu mielekkäässä asiayhtey-

dessä.

• Ei pelkästään tiedon lisääntymistä,

vaan ajattelun muuttumista ja ongel-

manratkaisutaitojen kehittämistä.

• Ottaa huomioon muutkin kuin tiedol-

liset tasot (tunteet, vuorovaikutus,

asenteet, arvot, tieteellinen ajattelu,

kestävyys).

kuinkaoppi menee kypäRän alleTyöturvallisuus ei parane, jos asiat tehdään aina samalla tavalla: täytyy oppia uusia toimintatapoja. Mutta kuinka oppi saadaan perille?

Jos työpaikalla työturvallisuu-dessa on ongelmia, heijastaa se ongelmia muissakin asioissa, Heikki Lonka sanoo.

Teksti: Tommi Ahlberg Valokuva: Jyrki Vesa

LVI-alan työturvallisuustekoLVI-alan oman Työturvallisuusteko 2012-kilpailun on voittanut LVI-Trio

Oy Vantaalta.

Yritys on luonut uuden työturvallisuustoimintamallin LVI-huolto-

toimintaan, jolta aiemmin on kokoaan puuttunut työturvallisuusoh-

jeistus. Mallissa tarkastellaan huoltotoimintaa kokonaisuutena, ja

riskikartoituksen perustella kehitetään turvallisen työskentelyn tapo-

ja. Toimintamalli on monistettavissa myös muihin LVI-alan yrityksiin.

LVI-Trio Oy:n toimitusjohtaja markku Kauhanen yllättyi iloisesti

Työturvallisuusteko 2012-kilpailun voitosta ja totesi palkinnonjakoti-

laisuudessa: ”Kun työturvallisuus on kunnossa, on talouskin kunnos-

sa ja työnteko on mielekästä koko porukalle.”

Kilpailun järjestivät LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:n ja vakuu-

tusyhtiö Fennia.Kuvassa voittajatrio Esko Tähti, Aki Kettunen jaMarkku Kauhanen.

Valo

kuva

: Jam

i Lau

ttal

amm

i

44,8 %Vuonna 2011 rakennustöissä sattuneista työta-paturmista yhteensä 44,8 % kohdistui sormiin, käden tai ranteen alueelle. Lähde: Työtapaturmat – Tilastojulkaisu 2012

Tilasto

12

Työmaakierros johdon kanssa

Turvallisuushanke pureutuu asenteisiinerramare kuuluu kan-sainväliseen Boska-lis-konserniin, jossa luodaan yhteistä työ-turvallisuuskulttuu-ria kaksi vuotta sitten käynnistyneessä

NINA-hankkessa. Hankkeen alus-sa rakennus- ja öljyteollisuuden toimintaa verrattiin keskenään toisiinsa työturvallisuudessa. Ra-kentamisessa menettelytavat ja ohjeistus osoittautuivat hyviksi, mutta ihmisten käyttäytymiseen liittyviin tekijöihin ei kiinnitetty juuri huomiota työturvallisuuden kannalta.

TyöturvallisuudenWalkie TalkieTyöturvallisuudesta puhuminen, kritiikin vastaanottaminen ja on-nettomuuksien ennalta ehkäi-sy ovat olleet NINA-hankkeessa mukana alusta saakka. – Työtu-vallisuusasioista keskustellaan aktiivisesti ja ne ovat osa jokapäi-väistä työtä, Terramaren toimitus-johtaja Jarmo Yletyinen kiteyttää työturvallisuushankkeen henkeä.

Kahden vuoden aikana koko henkilökunta on koulutettu NI-NA-koulutuksessa. 250 työnteki-jästä 180 työskentelee työmailla, heistä yli puolet aluksilla ja lau-toilla merellä.

– NINA on puhumista, kom-munikointia, se on ”walk and talk” kun olet työmaalla, Yletyi-nen kuvaa. Tavoitteena on saada

ihmiset puhumaan työturvallisuu-den epäkohdista ja myös reagoi-maan niihin. Koulutuksen apuna on käytetty muun muassa teatte-

ria, jossa käytiin läpi oikeita työ-maatilanteita.

Toimitusjohtaja on itsekin si-säistänyt hankkeen hengen hyvin kulkiessaan työmaalla. – Terve Rami, sie oot ruvennu vaneri-hommiin, hän tokaisee vahvalla murteella vaneripinon kohdalla työmaakierroksella. – No aamulla kyselin pääseekö tänne apupo-jaksi, Raimo Laitinen vastaa yhtä rämäkästi. Tuttavallinen keskus-telu ei tällä kertaa ole pelkästään työturvallisuushankkeen satoa, vaan miehet ovat työkavereita pit-kältä ajalta.

Raimo Laitinen toimii oikeasti työmaalla uivan nosturin ope-raattorina. Työ on vaativaa, sillä louhepenkalla liukuvaluteknii-kalla valetut kulmatukimuurin betonielementtirakenteet painavat parisataa tonnia. Laiturilinja muo-dostuu noin 12 metriä korkeista, merenpohjaan vierekkäin asete-tuista kulmatukimuurin osista. Tänne kulmatukimuuria tehdään 300 metriä, kun suurimmassa ura-kassa Vuosaaressa sitä on yli kol-me kilometriä.

Laitisen mukaan NINA-hank-keesta saa hyviä eväitä työturvalli-suuteen. – Kyllä ne yleensä kaikki suhtautuvat vakavasti, kun se on omasta hengestä kiinni, Laitinen arvuuttelee NINA-hankkeen vas-taanottoa työmaalla. – Kun kulje-taan koneen ja kahvikupin väliä, niin silloin unohtuu monelta lait-taa kypärä ja suojalasit päälle, hän jatkaa. Sellaisissa tapauksissa työ-kaverille huomautetaan asiasta.

Toolboxit toimivat hyvinNINA asettaa Terramaren työnte-kijöille säännöt ja kertoo mil-

laista turvallisuuskäyttäytymistä odotetaan. Apuna on käytännön työvälineitä.

– Jos tapaturmariski on ole-massa pidetään toolboxi. Ne ovat epävirallisia keskustelutilaisuuk-sia työmailla ja aluksilla: mitä tapaturmia sattui tai miten riskejä poistetaan. Lautoilla puomin tai kauhan vaihto edellyttää korkeal-la tapahtuvaa työskentelyä. Ennen vaihtoa pidetään toolboxi tilan-teesta, Yletyinen kertoo.

Toolboxeista on seurannut hyviä käytäntöjä. Esimerkiksi liu-kuvalujen valumuottien purussa

t

Satamaa rakennetaan kantakaupungin ja avomeren välin. Terramare on ollut rakentamassa Suomen kaikkia satamia Torniosta Haminaan. Työmaita on myös Ruotsissa, Venäjällä ja Virossa. Jätkäsaaren urakka alkoi laivojen kääntöympyrän räjäytys- ja louhintatöillä, toimitusjohtaja Jarmo Yletyinen kertoo.

yleTyisenPoinTiT Jarmo Yletyinen on Terramaren

oma kasvatti, ura alkoi sitä edel-

täneessä Vesi Pekka Oy:ssä 31

vuotta sitten. Vapaa-aika kuluu

tukevasti maalla hiihdon ja ulkoi-

lun parissa.

suurimmat haasteet? NINA-

hankkeen arvojen lanseeraus,

työturvallisuuskulttuurin muutos.

Keinot? NINA-komitea, palaut-

teen anto havainnoista kentälle.

Vaatii jatkuvaa kommunikointia.

Käytäntö? Ollaan jo hyvällä mal-

lilla kun kahvitauoilla puhutaan

työturvallisuudesta.

Tulevaisuus? Arvot tulevat

muuttumaan. Uudet arvot näky-

vät eri mittareissa, kustannukset

alenevat ja terveys kohenee.

Toimitusjohtaja, työntekijä ja työmaapäällikkö pitämässä toolboxia työmaalla. Eli Jarmo Yletyinen, Raimo Laitinen ja Pertti Sukanen keskustelevat siitä, ovatko kulkutiet työmaalla siistissä kunnossa.

Kun kuljetaan koneen ja kahvikupin väliä,unohtuu moneltakypärä ja suojalasit.

Teksti ja kuvat: Tommi Ahlberg

13

Kukaan ei pane pahakseen jos pelastat hänen henkensä - näin turvallisuushanke toimii käytännössä suora lainaus nina-työturvallisuusohjel-

masta:

”Arvomme kehottavat meitä ryhtymään

toimiin, jos havaitsemme vaarallisia työ-

tapoja, ja varoittamaan muita, jos arve-

lemme heidän olevan vaarassa. Tämä on

tehtävä asemasta ja määräyssuhteista

riippumatta, sillä kukaan ei pane pahak-

seen jos pelastat hänen henkensä!”

yksi esimerkki siitä, kuinka periaate to-

teutui käytännössä:

Viimeistä liukuvalupakettia valettaes-

sa alihankkijan raudoittajat kiinnittivät

niput nosturin nostokoukkuun sidonta-

langoista, joka on 5 millimetriä vahvaa

lankaa jolla puntit niputetaan. Paikalla ollut

Terramaren työntekijä esti nostamisen,

jonka jälkeen nosto toteutui oikeaoppi-

sesti. Kyseessä oli vakava vaaratilanne,

liukuvalulautalla liikkui paljon työntekijöitä.

Huomautuksen tehnyt työntekijä sai pal-

kinnon kuukauden parhaasta työturvalli-

suushavainnosta. Vuosaaren työmaalla oli

aiemmin sattunut onnettomuus vastaa-

vassa tilanteessa.

Mitä NINA on? Terramaren emoyhtiö Boskaliksen lansee-

raaman NINA-ohjelman ytimenä on visio, jota

on tukemassa viisi ydinarvoa ja viisi sään-

töä. NINA tulee sanoista No Injuries, No Acci-

dents (Ei tapaturmia, ei onnettomuuksia)

sattui ennen onnettomuuksia. Nyt purka-massa on aina kolme nimettyä henkilöä, jotka tuntevat kaikki purun vaiheet. Henki-löitä ei myöskään vaihdeta kesken purka-mista.

Työntekijällä on myös velvollisuus olla aloitteellinen. Jos huomaa itse puutteita, tulee niistä täyttää työturvahavaintokort-ti. – Jos näen että kaverilla on riskihomma menossa niin minun tulee puuttua siihen, Yletyinen sanoo.

Havaintokortti ei jää vain työmaan käyt-töön. Terramaressa kokoontuu niin sanottu NINA-komitea joka toinen viikko ja siellä käsitellään muun muassa korttien palaute ja palkitaan parhaat parannusehdotukset.

NINA-sännöt ovat kirjallisia ohjeita, ver-kosta löytyy hankkeen omat sivut jossa ylin johto ilmaisee omin sanoin sitoutumisensa. – Suurin haaste on kuitenkin arvojen sisäis-täminen ja miten vaikuttaa koko työmaa-kulttuuriin muutokseen.

– Vielä on paljon työtä, asia ei missään nimessä ole Terramaressa hoidettu lop-puun, Jarmo Yletyinen painottaa. Tänä vuonna halutaan kiinnittää huomiota lä-heltä piti -tilanteisiin ja saada tätä kautta oppia, jolla voidaan ennaltaehkäistä tapa-turmien syntyä. •

voimajohtovoi tappaa ”Tiedä ennen kuin toimit!” julistaa keväällä

käynnistynyt kampanja, joka nostaa esiin

turvallisuuden avainasiat sähköjohtojen lä-

heisyydessä työskenneltäessä.

Kaksivuotisen kampanjan tavoitteena on

muistuttaa tuiki tärkeistä turvaohjeista.

Muistuttamiselle on tarvetta: 2000-luvun

ensimmäisellä vuosikymmenellä on sattu-

nut 67 sähkökuolemaa.

sivusto löytyy osoitteesta

www.hengenvaara.fi

Tuoreen betoninturvallinen käyttöTuore betoni on erittäin emäksistä ja voi aiheuttaa vakavia

ihovammoja.

Ihokosketus tuoreeseen betoniin voi aiheuttaa

• ihon kuivumista, sementti-ihottumaa

• ihoärsytystä tai allergisen palovamman.

Betoniteollisuus on julkaissut aiheesta

työturvallisuusohjeen, joka löytyy myös netistä

www.betoni.com kohdasta Turvallisuus.

14

Merenkulkunostaaturvallisuus-kulttuuria pintaan

erenkulussa suurin onnet-tomuuksien aiheuttaja on karilleajot. Pa-hin skenaario on suuren öljytank-

kerin karilleajo. Toiseksi pahin uhkakuva on matkustajalaivan ja tankkerin yhteentörmäys.

– Meillä sattuu liikaa karilleajo-ja, Suomenlahdella kymmenkun-ta vuodessa ja niistä keskimäärin yksi on tankkilaiva. Äskettäin tankkeri ajoi karille Viron ranni-kolla, onneksi tyhjänä, Pentti Ku-jala huokaa helpottuneena. Hän hoitaa meritekniikan ja erityisesti laivaturvallisuuden professuuria, eli käytännössä pyrkii tieteellises-ti osoittamaan turvallisuusriskit ja ohjeistamaan viranomaisia niiden pienentämiseksi.

Kujalan mukaan paras tapa pa-rantaa meriturvallisuutta tällä het-kellä on turvallisuuskulttuuriin vaikuttaminen.

operatiivinentoiminta syyniinMeriturvallisuutta on kehitetty perinteisesti kolmella eri tavalla.

Ensinnäkin on onnettomuus-tutkintaraportit, joita jälkikäteen

tutkimalla on kerätty arvokasta tietoa. Toiseksi tekniikka on tullut tutkijoiden avuksi. Laivoissa on AIS-järjestelmä, Kansainvälisen merenkulkujärjestön edellyttämä automaattinen tunnistusjärjestel-mä, joka kertoo tietoja aluksesta ja sen sijainnista muille laivoille ja maa-asemille. AIS-järjestelmä on oiva apu läheltä-piti -tilanteiden tutkimiseen.

Kolmas tapa kehittää meritur-vallisuutta on ollut matemaatti-nen mallinnus. Siinä simuloidaan liikennettä, yhteentörmäyksiä, ka-rilleajoja, sekä laivaan ja ympäris-töön kohdistuvia seurauksia.

Näiden rinnalle on nousemassa operatiivisen turvallisuuden tut-kiminen. Alalla on tutkittu paljon tekniikan tai toiminta- ja ohjaus-järjestelmien vaikutusta turval-lisuuteen, mutta hyvin vähän ihmisen toimintaa ja inhimillisten tekijöiden osuutta.

– Kaikkien laivanomistajien, rahtaajien, laivan miehistön jäsen-ten pitää ymmärtää turvallisuus-kulttuurin merkitys. Ihmisiä pitää kouluttaa ymmärtämään oman työtehtävänsä merkitys yleisen turvallisuuden osana. Kulttuuri-asioiden tutkiminen on uusi asia merenkulun turvallisuudessa, Ku-jala summaa.

digitaalinen kartta uhkasi upottaa sally albatrossin Operatiivisen turvallisuuden tut-kiminen on saanut myös oman tutkimushankkeensa. Merenku-lun turvallisuutta parannetaan tällä hetkellä useiden eri hank-keiden kautta. Tilanne on nyt otollinen, sillä EU on huolissaan Itämeren lisääntyneistä öljynkul-jetuksista ja osallistuu tutkimus-rahoitukseen.

Yksi iso teema inhimillisen käytöksen tutkimisessa on ihmi-sen ja koneen välinen vuorovai-kutus. Ajatus on, että kumpikin

osapuoli käyttää toista, ei vain ih-minen konetta. Merenkulussa on esimerkiksi tutkittu komentosillan laitteiden käytettävyyttä.

Sally Albatross ajoi maa-liskuussa 1994 pahasti karille Porkkalan edustalla. Komento-sillalla oli käytössä ensimmäistä

kertaa uusi digitaalinen kartta, joka oli asemoitu väärin laivan navigointijärjestelmään. Kaptee-nin neuvokkuus pelasti suuron-nettomuudelta, koneiden vielä toimiessa alus ohjattiin läheiselle matalikolle, jonne se jäi osittain uponneena makaamaan.

läheltä piti -tilanteistaei uskalleta kertoaPentti Kujalan mukaan läheltä-piti -tilanteiden raportoinnin aktii-visuus kertoo paljon työturvalli-suuskulttuurista. Mitä enemmän niitä tehdään, sitä parempi on kulttuurikin. Lentoliikenteessä raportteja tehdään paljon, merilii-kenteessä ei.

– Merellä ei uskalleta kertoa läheltä piti -tilanteista syyllis-tämisen pelossa. Syyllistämis-kulttuurista eroon pääsy on yksi suurimpia haasteita turvallisuus-kulttuurin parantamisessa, Kujala harmittelee. Lentoliikenteessä ra-porteista ei syyllistetä, ja kulttuuri on saatu toimivaksi.

Läheltä piti -tilanteista kerättyä tietoa ei vain kerätä tutkijoiden tarpeeseen, vaan sitä myös jaetaan kaikille mahdollisille tiedon tar-vitsijoille. Läheltä piti -tilanteisiin sovelletaan jäävuorimallia: kes-

kimäärin joka kolmaskymmenes läheltä piti -tilanne johtaa onnet-tomuuteen.

Esimerkiksi matkustaja-auto-lautta Estonian alustyypin kohdal-la jotkut varustamot tiesivät, että sen kaulaportteihin liittyy tiettyjä ongelmia. Tieto ei kuitenkaan va-litettavasti saavuttanut kaikkia. Estonia upposi kovassa myrskyssä Itämerellä syyskuussa 1994 ja vei mukanaan syvyyksiin 852 mat-kustajaa.

Meriturvallisuudessa tapah-tuu myös teknisellä puolella. Laivoja pystyy nyt ”seuraamaan rannalta”.

Laivat tekevät reittisuunni-telmat lähinnä itseään varten. Uudessa John Nurminen -säätiön vetämässä hankkeessa reittisuun-nitelma jaetaan kaikille muille-kin, ja Suomen rannikkoa valvoja alusliikennepalvelu VTS hyväk-syy suunnitelmat. Merellä laivat kuitenkin vielä itsenäisesti päättä-vät reittinsä. VTS voi ainoastaan antaa niille suosituksia. •

Tekniikka on vain osa turvallisuutta,onnettomuuksissa on usein mukanainhimillinen tekijä. Merellä ryhdytäännyt kiinnittämään enemmän huomiota ihmisen toimintaan.

m

Keskimäärin jokakolmaskymmenes läheltä piti-tilanne johtaaonnettomuuteen.

Teksti ja kuva: Tommi Ahlberg, laivakuva: Tutkimuskeskus Merikotka

Yli 20 öljytankkeriavuorokaudessa

Noin kymmenen vuotta sitten Venäjä alkoi kuljettaa tarvitsemansa öljyn meriteit-

se. Tänä päivänä Suomenlahdella kuljetetaan vuodessa 160 miljoonaa tonnia öljyä,

aiemmin kuljetettiin vain Suomen ja Viron tarvitsemat 10 miljoonaa tonnia. Ust Lu-

gan sataman laajennus lähellä Pietaria on tuomassa siihen vielä 50 tonnia lisää.

Yhteensä se tarkoittaa, että Suomenlahdella seilaa kohta yli 20 öljytankkeria joka

päivä.

Yksi pahimmistä läheltä piti -tilanteista Suomenlahdella koettiin helmikuussa

2007. Venäjältä lähtenyt, iso sadantuhannen tonnin öljylastissa purjehtinut kreik-

kalainen Propontis suuntasi Suursaaren eteläpuolelta länteen, valiten 13,5 metriä

syvän väylän vaikka laivan oma syväys oli 15 metriä. Alus oli jo kahdesti ajanut sa-

man väylän ilman ongelmia. Kolmannella kerralla kivi kuitenkin löytyi. Aluksen pohja

vaurioitui, mutta kaksoispohja onneksi kesti vauhdikkaan karilleajon. Kyse oli kui-

tenkin vain kymmenistä senteistä, että suuronnettomuudelta vältyttiin.

Riskit kuriinRiski on hankala mallintaa ja mallinnusta tehdään

hyvin eri tavalla. Tutkijoillakin on eri näkemyk-

siä oikeasta tavasta riskin laskemiseen. Pentti

Kujala uskoo itse niin sanottuun Kaplanin malliin,

jossa on kolme tekijää. Ensiksi mietitään mitkä

kaikki asiat voivat mennä pieleen ja tehdään nii-

den skenaariot. Sen jälkeen yritetään löytää millä

todennäköisyydellä niitä esiintyy. Kolmanneksi

mietitään, mitä seurauksia niillä on. Riski saadaan,

kun esiintymistodennäköisyys ja seuraukset ker-

rotaan keskenään.

Esimerkiksi: Vaikka iso laivaonnettomuus sat-

tuu harvoin, on se iso riski koska seuraukset ovat

pahoja. Vastaavasti talvella laivat ja jäänmurtajat

kulkevat lähellä toisiaan ja pieniä törmäyksiä sat-

tuu usein. Silloin seurauksiltaan pieni tapaturma

saa suuren riskin, sillä sitä esiintyy usein. Alalla

mietitään nyt kuumeisesti, miten Kaplanin mallia

voidaan hyödyntää merenkulun turvallisuudessa.

Pentti Kujalan tutkimusaiheet liikkuvat lähivesiltä aina tuhansien kilometrien päähän. Tämän hetken tärkeimmät aiheet liittyvät Suo-menlahden öljytankkeriliikenteeseen ja talvimerenkulkuun. Vieressä on altaissa uitettavia, 4-5 metriä pitkiä puisia mallilaivoja, joilla tutkitaan muun muassa alusten kallistumisen seurauksia.

Turvallisuusoppia muilta toimialoilta

Kaupintie 2 (PL 5), 00440 Helsinki, vaihde 09 12 991, faksi 09 628 264

TUTKINTOKOULUTUS JA JOHTAMINENJohdon koulutuksetToimihenkilötutkinnotMuuntokoulutus työntekijästä työnjohtajaksiTyöntekijätutkinnot

HENKILÖSERTIFIOINTI- JA PÄTEVÖITYMISKOULUTUSEnergiatehokkuusKorjausrakentaminenKosteudenhallintaRakennusfysiikka

TEEMAKOULUTUS (avoimena tai yrityskohtaisena)Tuottavuuden kehittäminenRakentamisen laatuSopimustekniikkaTyöturvallisuus

KATSO KOULUTUSTIEDOT JA AJANKOHDAT: www.rateko.fi

16

tapatuRmien toRjunta tuotti heti tulosta

Telineasentajan työssä on paljon vaaro-ja, valjas- ja nosto-ohjeet on syytä osata. Meilahden sairaalan potilastornin - ”Hil-tonin”- saneerausurakka on telinefirmal-lekin poikkeuksellinen kohde: isommalla seinällä on työ- ja sääsuojatelinettä 125 metrin leveydeltä ja yli 60 metrin korkeu-delta. Ankkuripisteitä on yhdellä seinällä noin tuhat. Tällaisia telinerakennelmia on totuttu näkemään lähinnä telakkateollisuu-den parissa.

Koko sairaalatorni puretaan betonirun-golle ja kaikki rakennetaan uudestaan. Kun pintaa puretaan, pitää telineleveyksiä muuttaa, rakentaa ulokkeita ja kattopeitettä avata nostojen tieltä. Kun samaan aikaa on sekä purku käynnissä että rapataan uutta pintaa, aiheuttaa se telineasentajille kiirei-tä. Työn jaksotuksissa on oltava tarkkana.

– Vaikka haasteita riittää työmaalla ei ole sattunut telineasentajille työtapatur-mia. Työturvallisuuden parantaminen on kuitenkin jatkuvaa työtä. Täytyy muistaa kiinnittää huomiota myös huoltopuoleen ja työhyvinvointiin. Telineasentaja voi joutua päivän aikana kiipeämään ylös alas jopa kilometrejä. Pelkällä lihapiirakalla ei tätä hommaa tehdä, Teline-Ramin HSEQ-pääl-likkö Peter Hildén toteaa.

Pitkään mentiinnollassa tapaturmassa Konevuokrauskonserni Ramirentissa ase-tettiin viime vuonna tavoitteeksi puolit-taa tapaturmien määrä kahdessa vuodessa. Tapaturmataajuus eli tapaturmien määrä miljoonaa työtuntia kohden oli konserniin kuuluvassa Teline-Ramissa tuolloin 65.

Asiaan ryhdyttiin heti panostamaan. Tänä vuonna mentiin Teline-Ramissa pit-kään nollassa tapaturmassa, kunnes yksi kaatumistapaturma nosti tapaturmataajuu-den seitsemään.

Turvallisuus, laatu ja tehokkuus on kaik-ki kytketty toisiinsa, Peter Hildén sanoo. Oma työtehtävä kertoo samasta asiasta, HSEQ on lyhenne englanninkielisistä sa-noista terveys, työturvallisuus, ympäristö ja laatu.

– Eniten työturvallisuutta on paranta-nut se, että ollaan jalkauduttu kenttäta-solle, Hildén arvelee. Teline-Ramissa on satsattu paljon vuoden aikana telineasen-tajien työturvallisuuteen. Netissä pyörii verkkokurssi, jonka avulla jokainen oma tai alihankkijan työntekijä opiskelee työturval-lisuuden perusasiat.

– Työturvallisuuspäällikkö käy työtur-vallisuusvaltuutettujen kanssa kerran kuu-kaudessa läpi kaiken työturvallisuudesta tuleen palautteen. Niistä tehdään toimen-pide-ehdotukset johdolle. Ohjeistusta on lisätty, koulutusta ja etenkin asennekasva-tusta halutaan enemmän, Peter Hildén luet-telee. Hän käy itse mahdollisimman usein työmailla pitämässä koulutusta ja saamassa palautetta.

Työsuojelupuolen kanssa halutaan muu-tenkin lisätä yhteistyötä turvallisuudessa.– Jalkautetaan tehtäviä, jotta meillä olisi enemmän silmäpareja työmailla ja varastos-sa turvallisuutta ajatellen. •

Oikea valintaestää putoamisenPutoamiset ja kaatumiset ovat yleisin tapaturmakuoleman syy kaikilla toimialoilla. Putoamisonnettomuuksissa vakavan tapa-turman vaara syntyy jo alle metrin putoamiskorkeudella.

Erilaisten työpukkien, pukkitelineiden, työtasojen ja tikastyyp-pien runsas tarjonta voi aiheuttaa hämminkiä, kun pitää löytää turvallinen ja oikea vaihtoehto työskentelyyn. Esimerkiksi eri-laisia tikastyyppejä ovat A-tikkaat (vapaasti seisovat tikkaat), porrastikkaat, niveltikkaat, nojatikkaat sekä kiinteät tikkaat. Myynnissä on lisäksi valitettavasti kelvottomia tuotteita, jol-loin oikean valintakaan ei pelasta.

Rakennustyömailla pukkien ja tikkaiden käyttöä ohjeiste-taan hyvin. Siitä huolimatta tapaturmia sattuu edelleen.

• Valitse aina käyttötarkoitukseen sopiva työtaso – tik-kaat, työpukki tai siirrettävä teline. Varmista, että työalusta on ehjä ja tukeva.

• Nojatikkaat on tarkoitettu käytettäväksi kul-kutienä ja niiden käyttö työalustana on vaarallista. Nojatikkaiden käytön yhte-ydessä on tärkeää varmistaa, etteivät ne pääse luistamaan paikaltaan.

• A-tikas sopii käytettäväk-si lyhytaikaisissa, keveissä asennustöissä. Työpukki on hyvä väline sisätöissä, kun työskennellään alle metrin korkeudella. Suuremmissa korkeuksissa työskennel-täessä siirrettävä telineet ovat varteenotettava vaih-toehto.

määräyksiä ja ohjeita:• Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta 32. pykälä.• Selkeät ohjeet pukeista, tasoista ja tikkaista löytyy Työterveyslaitoksen nettisivujen Turvapakista

(ttl.fi>toimialat>rakennusala>turvapakki) sekä TTK:n Turvallisesti Raksalla -oppaasta• Kaatumiset ja putoamiset, lisätietoa saa www.thl.fi

Telineasennus-yritykset kehittämään

telinealanammattitaitoa

Korjausrakentamisen lisääntyessä telineitä

ja sääsuojia tarvitaan yhä enemmän. Toi-

mitusvarmuuden ja työturvallisuuden kan-

nalta olisi paras, jos telineiden asennuksia

tekisivät vain asiansa osaavat vastuulliset

urakoitsijat ja ammattitaitoiset asentajat.

Suomessa telineasentajille ei ole omaa

koulutusta. Keski-Euroopassa tilanne on

toinen, ammattitaito on oltava todennetta-

vissa ja useissa maissa koulutetaan järjes-

telmällisesti telineasentajia.

Talonrakennusteollisuus ry:hyn pe-

rustettiin helmikuussa 2012 Telinejaosto,

joka on lähtenyt kehittämään vauhdilla

telinealaa. Sen tavoitteena on käynnistää

henkilösertifiointi vuoden 2013 alusta Suo-

messa.

Telinejaoston perustajajäseniä ovat

Talonrakennusteollisuus ry:n telineasen-

nusalan jäsenyrityksistä Cramo Finland Oy,

Rohrer Finland Oy, Telinekataja Oy, Teline-

kymppi ja Teline-Rami Oy.

Kolme rakennusalan yritystä vastaa, miten ne ohjeistavat tikkaista ja pukeista omia työntekijöitään, ja miten turvalli-suutta voitaisiin parantaa.

KYSYMYKSET

1) miten työtenkijöitä opastetaan a-tikkaiden ja työpukkien käyttössä?

2) onko erillistä kirjallista ohjetta tai tarkempia määräyksiä?

3) miten työtasoilla työskentelyn turvallisuutta pitäisi parantaa?

jukka moilanen,

työturvallisuuspäällikkö, lujatalo oy

1) Perehdytyksen yhteydessä informoidaan ja sisäisissä

turvallisuuskoulutuksissa on asia esillä.

2) Työmaaopas, työmaan turvallisuuden ennakkosuunni-

telma ja Työturvallisuuspakka. Muuten mennään lakisää-

teisillä määräyksillä.

3) Jos rautakaupoissa olisi myynnissä vain lakisääteisiä

tikkaita ja pukkeja, eikä ns. ”tämmöisiä pukkeja tuli kun

halvalla saatiin”, niin ei työmaalla tarvitsisi laittaa käyttökieltoon laittomia pukkeja tai

A-tikkaita.

antti leino, turvallisuuspäällikkö, skanska oy

1) Jokaiselle työntekijälle on jaettu Turvallisuuspakka, josta

löytyy rakentamisen keskeiset työturvallisuusasiat. Li-

säksi yhtenä työmaan turvallisuustietoiskun aiheena on

A-tikkaiden ja työpukkien käyttö.

2) Aliurakoitsijoita velvoitetaan sopimuksessa työturvalli-

suus- ja ympäristöliitteellä. Työskennellessä on aina olta-

va käytettävissä työtaso tikaspienojen lisäksi.

3) Rakennusalan yhteinen sitoutuminen ja kampanja edis-

täisi tietoisuutta ja välineiden parantumista.

juha suvanto,

turvallisuuspäällikkö, nCC rakennus oy

1) Olemme laatineet NCC:n teline- ja tikasohjeen joka käy-

dään kaikkien kanssa läpi.

2) Ohjeessa on yksityiskohtaisia tietoja mm. tasoista ja

työskentelykorkeuksista.

3) Kunnollisten työtasojen käyttö helpottaa työskentelyä

ja on turvallista, kunhan niitä käytetään oikein. Esimer-

kiksi siitä, mikä on oikeanlainen A-tikas, ei eri ohjeista ja

määritelmistä aina löydy täsmällistä vastausta. Jonkinlainen virallinen hyväksymis-

merkintä (”hyväksytty ammattikäyttöön rakennustyössä”) voisi helpottaa asiaa. Nyt

olisi syytä tehdä myös selvitys siitä, voidaanko rakennustyömailla kokonaan luopua

nojatikkaiden käytöstä.

Kuvi

tus:

Pek

ka R

ahko

nen

Teksti: Tommi Ahlberg Valokuva: Jyrki Vesa