jpdon julka~sujÅ - connecting repositories · 2017. 3. 11. · vesi- ja ympÄrnstÖhallh\jpdon...

$: JPdON JULKA~SUJÅ - COnnecting REpositories · 2017. 3. 11. · vesi- ja ympÄrnstÖhallh\jpdon julka~sujÅ 20 vesiistÖjen laadulusen kÄyttÖkelpo~suuden luokllttam~nen vesi- ja$
VESI- JA YMPÄrnSTÖHALLH\JPdON JULKA~SUJÅ

20

VESIISTÖJEN LAADULUSEN KÄYTTÖKELPO~SUUDENLUOKllTTAM~NEN

VESI- JA YMPÄRISTÖHALLITUS

VESI- JA YMPÄRISTÖHALLINNON JULKAISUJA koskevat tilaukset:Valtion painatuskeskus, PL 516, 00101 Helsinkipuh. (90> 566 Ol/julkaisutilaukset

ISBN 951-47-1805-4ISSN 0783-327X

HELSINKI 1988

3

KUVAI LULEHT 1

Julkaisija

Vesi- ja ympäristöhallitus

Julkaisun päivämäärä

Tekijä(t) (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri)

Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen)

Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden luokittaminen

Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen asettamispvm

Ohj eisto

Julkaisun osat

Tiivistelmä

Vesi- ja ympäristöhallinnon työryhmän valmistelemat ohjeet vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden

luokittamiseksi ovat olleet koekäytössä keväästä 1985 alkaen. Ohjeet on tämän jälkeen tarkistettu

ja vesi- ja ympäristöhallitus on istunnossaan ne 13.6.1988 hyväksynyt. Julkaisussa annetaan ohjeet

vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden arvioimiseksi virkistyskäyttöön, raakavedeksi ja kala

vedeksi. Lisäksi esitetään vesistöjen yleinen käyttökelpoisuusluokitus.

Asiasanat (avainsanat)

Vesistöjen käyttökelpoisuus, luokittaminen. virkistyskäyttöluokitus, raakavesiluokitus,

kalavesiluokitus, yleisluokitus.

Muut tiedot

Sarjan nimi ja numero

Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 20

Kokonaissivumäärä Kieli

48 Suomi

Hinta Luottamukseli i suus

Jakaj a

Valtion painatuskeskus

Kustantaja


ISBN

951—47—1805—4

ISSN

0783—327X

4

ALKUSANAT

Vesi- ja ympäristöhallitus on istunnossaan 13.6.1988hyväksynyt ohjeet vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuudenluokittamiseksi. Luokitukset otetaan käyttöön vesi- jaympäristöhallinnossa vesien tilaa ja käyttökelpoisuuttaeri yhteyksissä arvioitaessa.

Helsingissä 13.6.1988


5

SISÄLLYS Sivu

JOHDANTO 7

2 LUOKITUSPERUSTEET JA LUOKITUSTEN KÄYTTÖ 92.1 Luokitusperusteet 92.2 Luokitusten käyttö ja rajoitukset 10

3 KÄYTTÖMUOTOKOHTAISET LUOKITUKSET 113.1 Virkistyskäyttöluokitus 11

3.1.1 Lähtökohdat 113.1.2 Luokituksessa käytetyt suureet 113.1.3 Luokitus 123.1.4 Laskentamenettely 163.1.5 Soveltamisohjeet 19

3.2 Vesilaitosten raakaveden laatuluokitus 203.2.1 Lähtökohdat 203.2.2 Luokituksessa käytetyt suureet 203.2.3 Luokitus 213.2.4 Soveltamisohjeet 25

3.3 Kalavesiluokitus 273.3.1 Lähtökohdat 273.3.2 Luokituksessa käytetyt suureet 283.3.3 Luokitus 283.3.4 Soveltamisohjeet 31

4 YLEISLUOKITUS 334.1 Lähtökohdat 334.2 Luokituksessa käytetyt suureet 334.3 Luokitus 334.4 Laskentamenettely 354.5 Soveltamisohjeet 36

5 ESIMERKKEJÄ LUOKITUSTEN KÄYTÖSTÄ 36

KIRJALLISUUTTA 47

7

J0HDANTO

Monet eri tutkimus- ja seurantaohjelmat tuottavat nykyäänvuosittain jo yli 500 000 analyysitulosta vesistöjen vedenlaadusta. Tätä tietoa joudutaan aina tarkastelutilanteenmukaan käsittelemään monin eri tavoin. Vesistöjen luokittelu laatuominaisuuksien mukaan on eräs käsittelytapa,jolla mahdollistetaan vesistöjen laatu- ja tilatietojenmonipuolinen käyttö esimerkiksi vesiensuojelun suunnittelussa ja valvonnassa. Toisaalta tällainen luokitteluantaa mahdollisuuden välittää tiivistettyä ja havainnollistettua tutkimustietoa vesistöjen tilasta myös niille,jotka eivät ole alan asiantuntijoita.

Maassamme on vesien laadun ja käyttökelpoisuuden välisiäyhteyksiä selvitetty jo mm. vesien laadunluokitustoimikunnan mietinnössä vuodelta 1969. Suomen Kaupunkiliitto onvuonna 1970 antanut suosituksensa raakaveden laatuvaatimuksista. Samoin lääkintöhallitus on yleiskirjeissäänesittänyt talousveden laatuvaatimukset ja -tavoitteetsekä uimaveden laatuvaatimukset. Vesihallitus on 1970-luvun alusta lähtien soveltanut vesistöjen käyttökelpoisuuden yleisluokitusta. Myöhemmin on luokittelutilannettaja -tarpeita tarkasteltu SITRA:n (Suomen itsenäisyydenjuhlavuoden 1967 rahaston) teollisuuden jätevesiprojektissa.

Vesien laadunluokittelu on ollut käytössä ja kehitteillämyös monissa muissa maissa. Useimpien maiden käyttämätluokitukset, vastaavasti kuin Suomessakin, ovat luonteeltaan suosituksia, eivätkä viranomaisia sitovia määräyksiä.Kuitenkin esimerkiksi Yhdysvalloissa sisältyy vesilainsäädäntöön määräyksiä veden laatukriteerien kehittämisestäja julkaisemisesta. Neuvostoliitossa veden laatuvaatimukset on esitetty vesiensuojelua koskevan asetuksenliitteinä.

Eri maiden luokitukset ovat lähtökohdiltaan kovin erilaisia. Eräissä maissa luokittelu on tehty puhtaastivesistötieteellisiä menetelmiä käyttäen, mistä esimerkkinävoidaan mainita mm. Saksan liittotasavallassa käytettyvesistöjen eliöyhteisöjen rakenteeseen perustuva saprobisysteemi. Useimmiten on kuitenkin luokittelun lähtökohtana pidetty eri käyttömuotojen veden laadulle asettamiavaatimuksia ja kulloinkin mitattavissa olevaa veden laatua.Eri käyttömuodoista on vedenhankintaa yleensä painotettueniten. Luokittelussa on kiinnitetty tavallisimmin huomiota terveydellisiin ja ekologisiin näkökohtiin. Luokitteluaedeltävänä vaiheena on eräissä maissa, mm. Ruotsissa jaYhdysvalloissa, tehty paljon työtä yksittäisiä haitta-aineita koskevien raja-arvojen löytämiseksi. Vastaavanlaisia arvoja on selvitetty myös EIFAC:n (European InlandFisheries Advisory Commission) antamia kalaveden kriteereitä varten.

Vesihallituksessa 1970-luvun alusta lähtien käytössäollut vesistöjen yleinen käyttökelpoisuusluokitus onosoittautunut yksinään riittämättömäksi vesistöjen tilanja muutosten arviointiin. Erityiset käyttömuotokohtaisetveden laatuluokitukset ovat tulleet tarpeellisiksi useissa

8

eri yhteyksissä. Toisaalta myös yleisluokitusta tarvitaanedelleen mm. tiedotustehtävissä ja kansainvälisissä vertailuissa. Tämän vuoksi vesihallitus on lähtenyt kehittämäänerillisiä veden laatuluokituksia vesistöjen tärkeimmillekäyttömuodoille sekä uudistamaan vesistöjen käyttökelpoisuuden yleisluokitusta

Vesihallitus asetti 24.4.1981 työryhmän laatimaan ehdotustavesien tilan, laadun ja käyttökelpoisuuden arvioimisen

. Työryhmän puheenj ohtaj aksi nimettiin limnologi Pertti Heinonen vesien- ja ympäristöntutkimuslaitoksesta ja muiksi jäseniksi maat. ja metsät.kand. HanneleNyroos suunnittelusihteeristöstä (myöhemminympäristöministeriöstä), ylitarkastaja Heidi Vuoristo vesien- ja ympäristönsuojeluosastolta, ylitarkastaja Urpo Myllymaa Oulunvesi- ja ympäristöpiiristä (myöhemmin Pohjois-Suomenvesioikeudesta), vanhempi insinööri Heikki TeräsvirtaMikkelin vesi- ja ympäristöpiiristä ja Keski-Suomen vesi-ja ympäristöpiiristä kemisti Sirpa Herve, joka samallamäärättiin toimimaan sihteerinä.

Työryhmän toimintaa seuraamaan ja ohjaamaan vesihallitusasetti 24.2.1982 .vesistöjen käytön eri intressipiirienedustaj ista koostuvan tukiryhmän. Tukiryhmän puheenj ohtajana on toiminut vesi- ja ympäristöhallituksen toiminnallinen ylijohtaja Runo Savisaari. Hän on myös osallistunutkiinteästi työryhmän työhön. Tukiryhmän jäseninä ovatolleet Terttu Melvasalo, maa- ja metsätalousministeriö(1.10.1983 alkaenympäristöministeriö); Ulla-RiittaSoveri,sisäasiainministeriö (1,10,1983 alkaen ympäristöministeriö); Leena Hiisvirta, lääkintöhallitus; Paavo Tulkki,merentutkimuslaitos; Kalervo Salojärvi, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos; Antti Soikkeli, Suomen Kaupunki-liitto; Pekka Jalkanen, Suomen Kunnallisliitto; KariPakarinen, Seutusuunnittelun keskusliitto; Arto Aaltonen(14.12.1982 saakka) ja Esa Tommila (14.12,1982 alkaen),Teollisuuden Keskusliitto; Kari Kilpinen, KalataloudenKeskusliitto; Toivo Koivisto (4.6.1984 saakka) ja BjörnLönn (4.6.1984 alkaen.), Suomen Kalamiesten Keskusliitto;Kyösti Jumppanen, Suomen Vesiensuojeluyhdistysten liittory; Ensio Malmi, Suomen Metsäteollisuuden Keskusliittory ja Mirja Särkkä, Mikkelin vesi- ja ympäristöpiiri.Tukiryhmän sihteerinä on toiminut Pertti Heinonen vesi-ja ympäristöhallituksesta.

Luokitusehdotuksia laatiessaan työryhmä on haastatellutja kuullut eri alojen asiantuntijoita ja testannut alusta-via luokitusehdotuksia jo työn aikana. Näiden vaiheidenjälkeen työryhmä on viimeistellyt luokitusehdotuksensaja esitellyt ne tukiryhmälle. Tukiryhmän hyväksyttyälopullisen ehdotuksen 14.5.1985 työryhmä jätti luokitusehdotuksensa vesihallitukselle koekäyttöä varten.

Luokitusehdotus on ollut koekäytössä vuoden 1987 loppuunsaakka. Koeluokituksia ovat tehneet vesiviranomaisenlisäksi myös monet julkisen valvönnan alaiset vesitutkimuslaitokset. Syksyllä 1987 työryhmä pyysi vielä koeluokituksia tehneiltä laitoksilta kommentit ja muutosehdotukset.Työryhmä on kokeilutulosten perusteella korjannut jatäsmentänyt luokituksia.

9

Yhdyskuntien raakavesiluokitusta on valmisteltu kiinteässäyhteistyössä Suomen Kaupunkiliiton vesilaitosasiainneuvottelukunnan 6.4.1982 asettaman jaoksen kanssa. Vesi- jaympäristöhallituksenlaadunluokittelutyöryhmänpuheenj ohtaja Pertti Heinonen on ollut Kaupunkiliiton ko. jaoksenjäsen. Pintavesiä koskeva luokitus ja sen soveltamisohjeetovatkin työryhmien esityksissä samansisältöiset. Kaupunki-liitto on julkaissut “Vesilaitosten raakaveden luokitus”kirjansa kesällä 1984.

2 LUOKITUSPERUSTEET JA LUOKITUSTEN KÄYTTÖ

2.1 LUOKITUSPERU5TEET

Harkittaessa erillisten käyttömuotokohtaisten luokitustentarvetta on otettu huomioon maamme vesistöjen nykyinenkäyttö ja odotettavissa olevat käyttötarpeet. Tältä pohjalta on katsottu tarpeelliseksi laatia luokitukset virkistyskäyttöä, vedenhankintaa ja kalavesiä varten. Myös mm.karjan juomaveden ja kasteluveden hankinta asettavatvaatimuksia veden laadulle. Näitä ei kuitenkaan oletässä yhteydessä erikseen määritelty. Muut käyttömuodotkuten esim. vesiliikenne, uitto ja vesistöjen voimataloudellinen käyttö eivät sen sijaan edellytä vesistöjenlaatuluokitusta.

Koko maan vesistöjen luontaisten ominaisuuksien ja likaantumisasteen alueellisten erojen arvioimiseksi on katsottutarpeelliseksi kehittää ns. yleisluokitus. Yleisluokitustalaadittaessa luokkien lukumäärä ja nimet on säilytettysamana kuin aikaisemmin käytössä olleessa yleisluokituksessa. Luokitusperusteet ovat kuitenkin osin muuttuneet jatäsmentyneet.

Luokittelua kehitettäessä on etsitty sellaisia nykyisillämenetelmillä mitattavissa olevia laatutekijöitä tai muitariittävän yksiselitteisesti arvioitavissa olevia vesistönominaisuuksia, joiden avulla pystytään mahdollisimmantäsmällisesti määrittelemään kunkin käyttömuodon vesistöntilalle asettamat vaatimukset. Yleisluokituksen kehittelyssä on painotettu eri vesistötyyppien välisiä erojailmentäviä tekijöitä enemmän kuin eri käyttömuotojenkannalta tärkeitä tekijöitä. Luokitukset perustuvatensisijassa vesistön veden laadulle asetettuihin raja-arvoihin, joskin muita vesistöjen ominaisuuksia kutenesim. rantojen ja pyydysten limoittumista tai kalastonkoostumusta ja kalojen makuvirheitä on käytetty lisäselittäjinä. Sen sijaan esimerkiksi rantojen ominaisuudet,vesistön koko ja morfologia sekä yleensäkin tekijät,jotka eivät vaikuta veden laatuun, on jätetty luokituksessahuomioon ottamatta.

Osa luokituksen pohjaksi valituista muuttujista ilmentäävesistön luontaisia perusominaisuuksia, osa taas vesistöntilassa tapahtuneita haitallisia muutoksia. Muuttujatvoidaan karkeasti jakaa terveydellisiin, esteettisiin jaluonnontaloudellisiin.

10

Veden laatutekijät on jaettu viiteen tai kuuteen luokkaanerinomaisesta sopimattomaan. Luokkien tarkoituksena onilmentää eroja veden soveltuvuudessa ko. käyttötarkoitukseen. Luokille annettujen raja-arvojen lisäksi onesitetty vesistön kuvaus, jonka tarkoituksena on selventääluokitusta muiden kuin mitattavissa olevien tekijöidenavulla sekä havainnollistaa ko. luokkaan kuuluvan vedenkäyttömahdollisuuksia.

Luokituksia laadittaessa on soveltamisohjeiden käyttöerittäin tärkeää. Soveltamisessa otetaan huomioon mm.erilaisten suureiden painottaminen sekä vesistöjen janiiden muuttumisen luonne.

2.2 LUOKITUSTEN KÄYTTÖ JA RAJOITUKSET

Käyttömuotokohtaisia luokituksia voidaan käyttää apunavesien tilan arvioinnissa, vesien käytön ja vesiensuojelunsuunnittelussa, valvonnassa ja katselmustoimitusten yhteydessä. Yleisluokitus soveltuu käytettäväksi lähinnävain yleisinformaationa vesistöistä. Sen avulla voidaanesittää valtakunnallisia tai muita laajoja aluekokonaisuuksia käsittäviä yhteenvetoja. Sen vuoksi sitä sovellettaessa ei tule painottaa alueellisia näkökohtia.

Luokitukset on laadittu käytettäväksi sekä järvien, jokienettä Suomen rannikkovesien luokittamiseen. Merialueilleei kuitenkaan tehdä raakavesiluokituksia. Parhaitenluokitukset soveltuvat järvien käyttökelpoisuuden arvioimiseen. Jokien ja merialueiden luokittamiseen on annettuluokituksessa joitakin lisäohjeita. Näiden lisäksi joki-ja merialueita luokitettaessa on vielä tarkasteltavajoki- ja merialueen omia erityispiirteitä sekä niidenmahdollisia vaikutuksia muuttuj ien tärkeysjärjestykseenja luokitustulokseen. Esimerkiksi tulva-aikoina voijokiveden laatu olla varsin heikkoa. Tälle lyhytaikaiselleveden laadun heikkenemiselle ei kuitenkaan tule antaaliian suurta painoa. Kovin pienten lampien ja jokienluokittaminen on varsin harvoin perusteltua.

Muuttujaluetteloita ei ole voitu laatia täydellisiksikaikkiin olosuhteisiin sopiviksi. Luokitusperusteinakäytetyt muuttujat ovat sellaisia, joille on olemassavakiintuneet määritysmenetelmät ja joita yleensä käytetäänvesistötutkimuksissa. Uusia ja kehitteillä olevia analyysejä ja menetelmiä (mm. haju, perifyton limoittumisenja rehevöitymisen ilmentäjänä, muut biologiset menetelmät,myrkyllisyystestit, orgaanisen aineen kokonaismäärä,orgaaniset klooriyhdisteet, TOC1) ei ole otettu vielätässä vaiheessa luokitusperusteiksi, koska niistä materiaalin vähyyden vuoksi ei voida asettaa tarkkoja raja-arvoja.

Soveltamisohjeet eivät myöskään ole niin tarkkoja, ettäniiden perusteella saataisiin suoraan yksiselitteinentieto luokan määräytymisestä. Vedenlaatuaineiston puutteiden vuoksi luokituksia jouduttaneen ainakin alkuvaiheessalaatimaan useimmiten epätäydellisen aineiston perusteella.Näistä syistä luokittaminen ja luokitusten käyttö edellyttävät yleensä riittävää vesialan asiantuntemusta. Subjektiivista ennakkokäsitystä tulee luokitettaessa ehdottomasti

11

välttää. Luokittamiseen ratkaisevasti vaikuttaneet aineiston puutteet tulee aina mainita luokituksen yhteydessä.

3 KÄYTTÖMUOTOKOHTAISET LUOKITUKSET

3.1 VIRKISTYSKÄYTTÖLUOKITUS

3.1.1 Lähtökohdat

Vesistöjen virkistyskäyttöarvo määräytyy monien eri tekijöiden summana. Veden laadun lisäksi vaikuttavat vesistönsijainti, rantojen laatu, ranta-alueiden rakentaminenjne. Virkistyskäyttöluokituksessa vesistöj en käyttökelpoisuutta on tarkasteltu yksinomaan vesistön laadullistenominaisuuksien perusteella. Luokituksessa käytetään kuuttaluokkaa, jotka ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja sopimaton. Näistä kahteen parhaimpaan kuuluuvain luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia vesistöjä.Luonnontilaisilla vesistöillä tarkoitetaan vesistöjä taivesistön osia, joihin ei kohdistu suoraa jätevesien aiheuttamaa pistekuormitusta eikä muukaan muuttava toiminta,esimerkiksi hajakuormitus, ole merkittävää.

Kolmanteen luokkaan on sijoitettu sellaiset luonnontilaisetvedet, joissa on runsaasti humusta tai saviainesta taijotka ovat erittäin reheviä sekä myös jätevesien taimuun muuttavan toiminnan vain lievästi likaamat vedet.Luokkiin IV - VI kuuluvat jätevesien tai muun muuttavantoiminnan eriasteisesti likaamat tai pilaamat vesistöt.

Luokitus perustuu veden laadullisiin ominaisuuksiin.Yksityiskohtaisissa alueellisissa tarkasteluissa, esimerkiksi suunnittelussa ja vahingonarvioissa, joudutaankiinnittämään huomiota myös muihin virkistyskäyttöönvaikuttaviin tekijöihin, jolloin tämä luokitus muodostaavain erään osan tarkastelua. Alueellisesti voidaan muukuin veden laadun vaikutus vesien virkistyskäyttöön ottaahuomioon tapauskohtaisesti ja selventää luokituskarttojasopivilla erikoismerkinnöillä (esim. rasteroinnilla).Myöskään eräät erityisominaisuudet (lintuvedet, uittovesistöt ja vesistöt, joissa esiintyy runsaasti vesisammalta)eivät vaikuta tähän yksinomaan veden laadun perusteellatehtävään luokitukseen.

Varsinaisen, raja-arvoihin ja vesistön kuvaukseen perustuvan luokituksen lisäksi on esitetty myös laskentamenettelyvirkistyskäyttöluokan määrittämiseksi. Se on nopea luokittelutapa ja on tarkoitettu luokituksen apuneuvoksi mm.raj atapausten tulkinnassa.

3.1.2 Luokituksessa käytetyt suureet

Suureiden valinnassa on otettu huomioon toisaalta erivirkistyskäyttömuodot (uinti, virkistyskalastus, lomaasutus, ulkoilu, retkeily ja veneily) ja toisaalta tällaiseen käyttöön vaikuttavat terveydelliset, esteettiset

12

ja luonnontaloudelliset tekijät. Luokituksessa suureeton esitetty tulkinnan kannalta tärkeysjärjestyksessä.

Terveydellisten ominaisuuksien arviointi liittyy uimiseen,virkistyskalastukseen ja veden käyttöön retkeilyn sekäloma-asutuksen talous- ja juomavetenä. Tällöin tarkastellaan veden hygieenisyyden ilmentäjiä (fekaaliset köliformiset bakteerit tai fekaaliset streptokokit) ja kalojenelohopeapitoisuutta.

Esteettisiin ominaisuuksiin vaikuttavina tekijöinä onotettu huomioon veden väri, rehevöityminen, sameus, hajuja maku, pinnalla kelluvat aineet sekä öljyt ja öljymäisetaineet. Rehevöitymistä ilmaisevat a-klorofylli ja leväkukinnat sekä välillisesti fosforipitoisuus. Vesistönsamentumista ilmentävät nefelometrinen sameus, kiintoaineja näkösyvyys, pohjan ja rantojen ominaisuuksia kiintoaine,rantojen limoittuminen ja vesikasvillisuus.

Luonnontaloudelliset tekijät kuvaavat vesistöj enmuuttumista ja vaikuttavat joko välittömästi tai välillisesti~vesistön virkistyskäyttökelpoisuuteen. Näistä on otettu huomioon ravintoketj ussa tapahtuvat muutokset (rehevöityminen)ja happitilanteessa tapahtuvat muutokset (alusveden hapettomuus, päällysveden ylikyllästys, happipitoisuuden suuretlyhytaikaisvaihtelut ja CODMn•arvon kohoaminen).

3.1.3 Luokitus

Perusteet vesistöjen jakamiseksi niiden laadullisen virkistyskäyttökelpoisuuden mukaan eri luokkiin esitetään taulukossa 1.

Taulukko 1. Vesistöjen laadullinen kelpoisuus virkistyskäyttöön.

Luokka Vesistön kuvaus Muuttujat ja niiden raja-arvot

Vesialue on luonnontilainen tai lähes o Fekaalisia koliformisia bakteereja tai

Erinomainen luonnontilainen ja kirkasvetinen. fekaalisia streptokokkeja on vain satun

Vesistötyyppi on karu (oligotrofinen) naisesti ja silloinkin <10 kpl/ilO ml.

tai lievästi humuspitoinen. Vesistö

soveltuu monipuolisesti virkistys- o Rajauksessa tummiin humusvesiin käytetään

käyttöön. seuraavia suureita ja niiden raja-arvoja:

- väriluku <60

- näkösyvyys >2.5 m.

o Rajauksessa luonnostaan reheviin,

eutrofisiin vesiin käytetään seuraavia

suureita ja niiden raja-arvoja:

- a-klorofyili kasvukauden keskiarvona

<4,0 ,ug/l

- kokonaisfosfori <12 ~g/l.

o Rajauksessa savisameisiin vesiin käyte

tään seuraavia suureita ja niiden

raja—arvoja:

- sameus <1.5 FTU

- kiintoaine <2.0 mg/i.

Taulukko 1 jatkuu.

Vesialue on luonnontilainen tai lähes

luonnontilainen, humuspi toinen • re

hevä (eutrofinen) tai savisamea.

Vesistö soveltuu monipuolisesti

virkistyskäyttöön, mutta vesi on

esteettisiltä ominaisuuksiltaan

huonompaa kuin 1 luokan vesi.

III Tähän luokkaan kuuluvat vesistöt

Tyydyttävä jaetaan kahteen ryhmään:

— luonnontilaiset tai lähes luonnon—

tilaiset vesialueet, joiden lea

dullista kelpoisuutta virkistys-

käyttöön vähentävät humuksen tai

saviaineksen runsaus tai vesistön

liiallinen rehevyys

- vesialueet, joihin johdetaan jäte

vesiä, mutta joissa näkyvät haitat

ovat vähäisiä. Tietoisuus jäte—

vesistä alentaa jossain määrin

vesistöjen virkistyskäyttöarvoa.

Samoin tähän ryhmään kuuluvat ne

vesistöt, joihin kohdistuu merkit

tävästi hajakuormitusta tai muuta

muuttavaa toimintaa. Leväkukintoja

esiintyy satunnaisesti. Rantakas—

villisuus on lisääntynyt jonkin

verran. Veden laatu täyttää lää

kintöhallituksen (LKH) esittämät

hyvän uimaveden hygieeniset laatu-

Laskennallinen arvo eli virkistyskäyttö

luku (vrt, luku 3.1.4) on 5-6.]

o Fekaalimia koliformisia bakteereja tai

fekaalisia streptokokkeja on vain satun

naisesti ja silloinkin <10 kpl/lOO ml.

o Humusvesien arvioinnissa käytetään

seuraavia suureita ja niiden raja—

arvoja:

- väriluku 60-250

- näkösyvyys 1.0-2.5 m.

o Rehevien vesien arvioinnissa käytetään

seuraavia suureita ja niiden raja—

arvoja:

- a-klorofylli kasvukauden keskiarvona

4—20 ?g/l

- leväkukinnat näissä luonnostaan rehe

vismä vesissä yleisiä

- kokonaisfosfori 13-70 ,ug/l.

o Savisameiden vesien arvioinnissa käyte

tään seuraavia suureita ja niiden raja—

arvoja:

- sameum 1.5-10 FTU

- kiintoaine 2.0-8.0 mg/l.

[ Laskennallinen arvo eli virkistyskäyttöluku on 7-10. 1

o Luonnontilaisten tai lähes luonnon—

tilaisten vesien luokituksessa käy

tetään seuraavia suureita ja niiden

raja—arvoja:

- fekaalisia koliformisia bakteereja

tai fekaalisia streptokokkeja

<10 kpl/lOO ml

- humusvesien väriluku >250 ja näkö

syvyys <1.0 m

— rehevien vesien a—klorofylli kasvu—

kauden keskiarvona >20

- leväkukinnat yleisiä

- kokonaisfosfori >70

— savisameiden vesien sameus >10 FTU

tai kiintoaine >8 mg/l ja näkö

syvyys <1.0 m.

o Jätevesien tai muun muuttavan toiminnan

likaamille vesille käytetään seuraavia


- fekaalisia koliformisia bakteereja

tai fekaalisia mtreptokokkeja

13

II

Hyvä

14

Taulukko 1 jatkuu

vaatimukset. Lievää rantojen ja

pyydysten limoittumista esiintyy.

Vesistöt soveltuvat vain tyydyttävästi

hyvää veden laatua edellyttäviin

virkistyskäyttötarkoituksiin.

Vesialue on jätevesien. hajakuormi—

tuksen tai muun muuttavan toiminnan

likaama ja veden laadun heikkeneminen

näkyy jo selvästi. Rehevöityneissä

järvissä leväkukinnat ovat säännöl

lisiä. Vesi aika ajoin haiskahtaa

ja kaloissa saattaa esiintyä maku—

virheitä. Pyydysten limoittuminen

haittaa jo kalastusta ja rantojen

limoittuminen vähentää uimisen vir

kistysarvoa. Muuten vesi täyttää

LKH:n välttävän uimaveden hygieeniset

laatuvaatimukset. .Jätevesikuormituk

sen vuoksi raskasmetallien. öljyn

ym. haitallisten aineiden pitoisuu

det sedimentissä. pohjaeläimissä,

kaloissa jne. ovat selvästi luon—

nontilaisista tausta—arvoi staan

kohonneet.

V Vesialueella jätevesien. hajakuormi

Huono tuksen tai muun muuttavan toiminnan

aiheuttamat haitat ovat huomattavia.

Leväsamennusta havaitaan usein koko

10-100 kpl/lOO ml

- rehevöityvien vesien a-klorofylli

kasvukauden keskiarvona 4-12 pg/l

- kokonaisfosfori 13-40 ~g/l

— orgaanisen kuormituksen muuttamien

vesien CODMn ja väriluku vuoden

keskiarvoina kohonneet 10-30 ~

alkuperäisistä arvoista

— NaLS koko vuoden keskiarvona koko

vesipatsaassa 2-5 mg/1

- hapettomuutta ei esiinny vielä ker

rostunei suuskausienkaan aikana metri

pohjan yläpuolelta otetuissa näyt

tei ssä.

[Laskennallinen arvo eli virkistyskäyttö

luku on 11-13.)

o Fekaalisia koliformisia bakteereja tai

fekaalisia streptokokkeja on 100-

1000 kpl/lOO ml.

o Rehevöityville vesille käytetään seu

raavia suureita ja niiden raja—arvoja:

- a-klorofylli kasvukauden keski

arvona 12-30 ~ug/1

- sinileväkukintoja esiintyy loppu

kesällä

- kokonaisfosfori 40—80 pg/l.

o Orgaanisen kuormituksen muuttamille

vesille käytetään seuraavia suureita

ja niiden raja—arvoja:

- CODHn ja väriluku vuoden keskiarvoina

kohonneet 30-100 % alkuperäisistä

arvoista

- NaLS koko vuoden keskiarvona koko

vesipatsaassa 5-8 mg/l.

o Alusvedessä. metri pohjan yläpuolella,

esiintyy kerrostunei suuskausina hapet

tomuutta (eli järven sisäinen kuormi

tus on alkanut)

[ ~.askennallinen arvo eli virkistyskäyttöluku on 14-16. 1

o Fekaalisia koliformisia bakteereja tai

fekaalisia streptokokkeja >1000 kpl!

100 ml.

IV

Välttävä

15

Taulukko 1 jatkuu.

kesän. Sinileväkukjnnat elokuussa

ovat säännöllisjä. Vesistöä ei voi

suositella uimavedeksi. Kalastus on

vaikeutunut pahoin pyydysten limoittu

misen ja likaantumisen vuoksi. Ka—

loissa esiintyy toistuvasti makuvir

heitä. Saalis on usein käyttökelvotonta

o Öljyä tai öljymäisiä aineita havaitaan

usein veden pinnalla.

o Rehevöityneille vesille käytetään seu

raavia suureita ja niiden raja—arvoja:


30-100

- sinileväkukinnat värjäävät rantoja

- kokonaisfosfori >80 pg/l.

o Orgaanisen kuormituksen muuttamille

vesille käytetään seuraavia suureita

ja niiden raja—arvoja:

- CODMn ja väriluku vuoden keskiarvoina

kohonneet 100-200 ~ alkuperäisistä

arvoista

— NaLS koko vuoden keskiarvona koko

vesipatsaassa 8-20 mg/1.

o Vesialueella esiintyy vakavia happi

ongelmia. Päällysvedessä hapen kylläs

tysaste voi kesäaikana olla jopa 150 ~

ja lähes koko alusvesi on kerrostunei

suuden aikana hapetonta.

o Petokalojen keskimääräinen elohopea

pitoisuus on jatkuvasti >1 mg/kg.

VI Vesialue on pahoin likaantunut ja

Sopimaton läpikulkuveneilyä lukuunottamatta se

on sopimaton mihinkään muuhun virkis

tyskäyttötarkoitukseen. Esteettisesti

vesistö on ala—arvoinen ja pohjan

metaanikäyminen on yleistä.

[ Laskennallinen arvo eli virkistyskäyttö

luku on 17—19.]

o Öljykalvo tai vastaava on havaittavissa

lähes pysyvästi.

o Ylirehevöityneillä vesialueilla a-kloro

fylli kasvukauden keskiarvona >100 jug/l.

o Orgaanisen kuormituksen pilaamien vesien

arvioinnissa käytetään seuraavia suu—

reita ja niiden raja—arvoja:

- CODMn ja väriluku koko vuoden keski

arvoina kohonneet yli 200 ~ alku

peräisistä arvoista

- NaLS koko vuoden keskiarvona koko

vesipatsaassa >20 mg/l.

o Happitalous on täysin sekaisin~.

Hapettomuutta saattaa esiintyä avo

vesikaudella päällysvedessäkin. Happi

pitoisuuden lyhytaikaisvaihtelut voivat

olla suuria.

[Laskennallinen arvo eli virkistyskäytto

luku on 20-21.]

16

3.1.4 Laskentamenettely

Laskeritamenettelyssä vedet jaetaan ensin karkeasti kolmeenpääryhmään. Tämän lisäksi tarkastellaan virkistyskäytönosana erikseen uintia ja virkistyskalastusta, jotka ovateniten vedenlaatuominaisuuksiin perustuvia virkistyskäytönmuotoja. Näiden tarkastelujen tuloksena pystytään määrittämään virkistyskäyttöluku (V), mikä on sijoitettavissajohonkin kuudesta virkistyskäyttöluokasta (luku 3.1.3).

Virkistyskäyttölukua määritettäessä selvitetään erikseenveden pääryhmä sekä uinnin ja virkistyskalastuksen alaryhmät (kuva 1).

PAARYHMÄ

ALARYHMÄ

vaikuttavat j ätevedet

3]

/ \

1 2 4 6 1 2 4 6

UINT~ VIRKISTYSKALASTUS

Kuva 1. Kaavio laskentamenettelystä.

Veden pääryhmä on joko 1, 2 tai 3 seuraavasti:

Pääryhmä 1 Vesialue on luonnontilainen tai lähesluonnontilainen.

Pääryhmä 2 Vesialueella esiintyy lieviä teollisuuden, taaj ama-asutuksen, kalankasvatuksentms. toiminnan aiheuttamia vaikutuksia.Tekojärvet kuuluvat myös tähän pääryhmään.

Pääryhmä 3 Vesialueeseenvoimakkaasti.

Pääryhmien alajakona tarkastellaan uinnin ja virkistyskalastuksen alaryhmiä kumpaakin erikseen (alaryhmien numerotovat samat, mitä käytetään laskutoimituksissa ja painotusten vuoksi ne eivät ole peräkkäisiä). Alaryhmiä on sekäuinnille että virkistyskalastukselle neljä kappaletta:1, 2, 4 ja 6. Näitä voidaan luonnehtia seuraavasti:

Alaryhmä 1 on laadullisilta ominaisuuksiltaan vähintäänalaryhmän 2 vettä, mutta lisäksi siinä onko. virkistyskäyttömuodolle niin paljon muitapositiivisia erikoispiirteitä, että se onkertaluokkaa parempaa ko. virkistyskäytöllekuin muuten laadullisesti vastaava vesi.

Alaryhmä 2 on hyvää vettä ja soveltuu hyvin ko. virkistys-käyttöön.

Alaryhmä. 4 on keskinkertaista vettä, mikä soveltuu vielä

17

kohtalaisesti ko. virkistyskäyttöön.

Alaryhmä 6 on huonoa ja ko. virkistyskäyttöön sopimatontatai lähes sopimatonta vettä.

Edellä mainittua alaryhmäjakoa vastaavat seuraavat yksityiskohtaiset raja-arvot:

Uinnin alaryhmät

1 Täyttää alaryhmän 2 veden laadulliset vaatimukset,mutta analyysitulokset ovat huomattavasti alaryhmän 2raja-arvoja parempia. Voidaan havaita myös muitapositiivisia erikoispiirteitä, esimerkiksi vettä voidaanjopa juoda.

2 - fekaalisia koliformisia bakteereja tai fekaalisia streptokokkeja < 100 kpl/ilO ml

- a-klorofylli kasvukaudenkeskiarvona < 5 ug/l

- väriluku < 100- sameus < 1,5 FTU- kokonaisfosfori < 15 ug/l- kiintoaine < 2 mg/l

4 - fekaalisia koliformisia bakteereja tai fekaalisia streptokokkeja 100-1000 kpl/ilO ml

- a—klorofylli kasvukaudenkeskiarvona 5-15 ug/l

- väriluku 100-300- sameus 1,5-10 FTU- kokonaisfosfori 15-70 ug/l- kiintoaine 2-15 mg/1

6 - fekaalisia koliformisia bakteereja tai fekaalisia streptokokkeja > 1000 kpl/ilO ml

- a-klorofylli kasvukaudenkeskiarvona > 15 ug/1

- väriluku > 300- sameus > 10 FTU- kokonaisfosfori > 70 ug/l- kiintoaine > 15 mg/l

Alaryhmät määräytyvät toukokuun ja lokakuun välisen ajantutkimustuloksista, joista pääosan olisi ajoituttavavarsinaiseen uimakauteen (kesäkuu - elokuu). Tulkinnassaovat tärkeimpiä bakteeri- ja a-klorofylli -tulokset.

Virkistyskalastuksen alaryhmät

1 Täyttää alaryhmän 2 veden laadulliset vaatimukset.Kalaston lajikoostumus on erittäin hyvä.

2 - happipitoisuus yli 2/3:ssavesimassasta (pinnasta lukien) > 8 mg/l (75-110 %

kyllästysarvosta)

18

- pH (ei otetaan huomioonmerivesistä) 6-8

- väriluku < 100- rauta < 600 ug/1- petokalojen elohopeapitoisuus < 1 mg/kg- ei esiinny merkittävästi muita

ravintoketjussa rikastuviaympäri stömyrkkyj ä

- lajikoostumus on melko hyvä.

4 happipitoisuus 4-8 mg/1pH 5—8,5väriluku 100-300rauta 600-2000 ug/lpetokalojen elohopeapitoisuus 1-2 mg/kgesiintyy muita ravintoketjussarikastuvia ympäristömyrkkyj ä

- kaloissa makuvirheitä- talouskalojen suhteellinen osuus

pieni- verkot limoittuvat helposti.

6 happipitoisuus < 4 mg/lpH ei rajoituksiaväriluku > 300rauta > 2000 ug/lpetokalojen elohopeapitoisuus > 2 mg/kgkaloja ei suositella ihmisravinnoksi.

Tulkinnassa ovat tärkeimpiä happi- ja pH-tulokset. Luokittelu tehdään sekä talvi- että kesäkerrostuneisuuskausientuloksista ja hapen raja-arvot tulkitaan 2/3:lle vesimassasta (pinnasta lukien).

Virkistyskäyttöluku (V) saadaan lasketuksi, kun pääryhmäja uinnin sekä virkistyskalastuksen alaryhmät on määritetty. Virkistyskäyttöluku (V) = (3 x P:n lukuarvo) + U:nlukuarvo + K:n lukuarvo, jossa

P = pääryhmä (1, 2, 3)U = uinnin alaryhmä (1, 2, 4, 6)K = virkistyskalastuksen alaryhmä (1, 2, 4, 6)Virkistyskäyttöluvun minimi on täten V~ = (3 x 1) + 1+ 1 = 5 ja maksimi Vfflakg = (3 x 3) + 6 +‘~ = 21. Virkistyskäyttöluku saa näin ar~ioja 5: stä 21 :een, jotka lukuarvotjohtavat johonkin kuudesta virkistyskäyttöluokasta seuraavasti:

Virkistyskäyttöluku Virkistyskäyttöluokka

5 - 6 1 erinomainen7-10 II hyvä

11 - 13 III tyydyttävä14 - 16 IV välttävä17 - 19 V huono20 - 21 VI sopimaton

19

3.1.5 Soveltamisohjeet

Virkistyskäytössä avovesikausi on keskeisintä vesistöjenhyödyntämisaikaa. Tämän vuoksi luokituksessa useimmistasuureista käytetään avovesikauden keskiarvoja. Poikkeamattästä on esitetty luokituksen yhteydessä.

Päällysvedellä on virkistyskäytössä suurempi merkityskuin muilla vesikerroksilla. Useimmiten suureista lasketaankin vain päällysveden keskiarvo. Poikkeamat on esitetty luokituksen yhteydessä.

Tuloksista käytetään yleensä keskiarvoja. Jos tulostenjakautuma ei ole normaali (esimerkiksi alunamaiden vesientulosten tulkinnassa), mediaaniarvo saattaa olla käyttökelpoisempi. Happitilanteiden arvioinnissa keskiarvojenohella minimi- ja maksimitiedot ovat tärkeitä. Lisäksion otettava huomioon myös alusveden tilavuus verrattunakoko vesimassaan. Tilavuudeltaan vähäisten alusvesienarvoja ei tule käyttää luokitteluperusteena. Jos a-klorofyllitutkimuksissa on pyritty vain kasvukauden maksimipitoisuuden selvittämiseen, voidaan kasvukauden keskiarvoarvioida jakamalla maksimiarvo luvulla kolme.

Luokituksessa esitetyt NaLS:n raja-arvot on tarkoitettukäytettäviksi vain sulfiittisellutehtaiden vaikutusalueilla.

Yhden vuoden tulosten perusteella ei tule luokittaa järveäkuin poikkeustapauksissa (esim. luonnontilaiset, oletettavasti laadultaan melko vakaat järvet ja lammet). Tällöin-km tulosten sattuessa luokkien rajoille tulee hankkialisäaineistoa. Vähintään kolmen vuoden tarkastelujaksotuntuu alustavien testausten perusteella riittävältä.Luotettavan luokituksen pohjaksi tarvitaan kuitenkinaina vähintään 4 - 6 näytteenottokerran tiedot.

1 luokan veden voidaan katsoa olevan virkistyskäytössäjuomakelpoista. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka vesiei ehdottomasti täytä hyvän talousveden laatuvaatimuksia,sitä yleensä käytetään retkeiltäessä ja loma-asutuksessatilapäisesti juomavedeksi ilman ilmeistä terveydellistäriskiä.

Mikäli laskentamenettelyssä on vaikea arvioida pääryhmää,virkistyskäyttöluku määrätään erikseen kahden pääryhmävalinnan mukaan ja tuloksia verrataan varsinaisen luokittelunantamaan tulokseen.

Joskus tutkimustulosten perusteella kahden lähimmän havaintopaikan virkistyskäyttöluoka-t eroavat toisistaan enemmänkuin yhden luokan. Tällöin tulosta havainnollistettaessaon loogisempaa piirtää kuitenkin väliin jäävä luokkavaihettumisvyöhykkeen todennäköisimmälle alueelle.

20

3.2 VESILAITOSTEN RAAKAVEDEN LAATULUOKITUS

3.2.1 Lähtökohdat

Raakavesien laatuluokituksen tavoite on määrittää vedenlaadullinen kelpoisuus vedenhankintaan. Tämän tavoitteensaavuttamiseksi tarkastellaan muuttujia, jotka ovat analyyttisesti mitattavissa tai muuten arvioitavissa. Muuttujille asetettujen raja-arvojen mukaan pystytään määrittämään luokka. Kutakin luokkaa vastaa eriasteinen raakavedenkäsittelytarve, minkä toimenpiteen jälkeen saadaan lääkintöhallituksenyleiskirjeen (1862/85) mukaista hyvää talous-vettä.

Luokituksessa pintavedet on jaettu viiteen laatuluokkaan,jotka on nimetty erinomaiseksi, hyväksi, tyydyttäväksi,huonoksi ja sopimattomaksi. Kullekin luokalle on taulukoituna luokan kuvaus, laatumuuttujat raja-arvoineen sekäko. luokan veden edellyttämä käsittelytarve. Merialueilleei raakavesiluokituksia tehdä.

3.2.2 Luokituksessa käytetytsuureet

Veden kelpoisuutta vesilaitosten raakavedeksi arvioitaessalähtökohdan muodostavat kyseisestä vedestä analysoidutlaatuominaisuudet. Käytetyt suureet voidaan jakaa neljäänryhmään:

- terveyteen suoranaisesti liittyvät muuttujat (kaikkimyrkylliset ja terveydelle haitalliset aineet sekähygieenisyyden ilmentäj ät)

- hajuun ja makuun liittyvät muuttujat (aistinvarainenhaju- tai makuanalyysi, fenolit, mineraaliöljyt, kasviplanktonin lajiston koostumus)

- välillisesti veden laatuun vaikuttavat suureet [KMnO4 -

luku (CODMn)~ väriluku, pH, kloridit, suifaatit, sameus,rauta, mangaani, ammonium, NaLS (vain sulfiittisellutehtaiden vaikutusalueella), a-klorofylli]

- veden laatua yleisesti kuvaavat suureet (lämpötila,näkösyvyys, sähkönj ohtavuus, happipitoisuus, kokonaisfosfori).

Ryhmittely ei ole tosin tehtävissä yksikäsitteisesti,sillä monilla tekijöillä on useisiin ryhmiin kuuluviaominaisuuksia.

Suomen oloissa permanganaattiluvulla (CODMfl) ilmaistavallahumuksella on perinteisesti ollut tärkeä merkitys vesilaitostoiminnassa. Humuksen ja samalla värin poisto pintaveden käsittelyssä on eräs keskeinen toimenpide. Tästäsyystä myös raakavesiluokituksessa permanganaattiluku onotettu erääksi pintavesien tärkeimmistä luokitusperusteista, vaikka humuksen tai muun orgaanisen aineen määrääkuvaavia uudempia ja jopa parempiakin määritysmenetelmiäon kehitetty.

21

Raakavesiluokituksen kriteerejä valittaessa on pyrittysuhteellisen yksinkertaisiin, mutta samalla mahdollisimmanosoittaviin analyyseihin. Tällöin on jouduttu hylkäämääneräitä käyttökelpoisia, mutta toistaiseksi harvoin tehtyjämäärityksiä, esimerkiksi kokonaisorgaaninen hiili (TOC)ja kokonaisorgaaninen kloori (TOC1). Viimeistään puhdistusprosessia kehittäessään vesilaitosten olisi pyrittäväteettämään näitä määrityksiä ainakin ajoittain.

3.2.3 Luokitus

Raakavesiluokitus on esitetty taulukossa 2.

Taulukko 2. Vesistöjen laadullinen kelpoisuus raakavedeksi.

Luokka Vesistön kuvaus Muuttujat ja niiden raja—arvot Raakaveden käsittelytarve

Erinomainen

Vesialue on luonnon—

tilainen tai lähes

luonnontilainen.

Luokkaan kuuluvat

järvet ovat yleensä

suurehkoja ja kirkas—

vetisiä. joissa kesä

kerrostuneisuus on

säännöllistä. Vesissä

ei ole havaittavaa re

hevyyttä. savisameutta

tai humuspitoisuutta.

Vesissä ei esiinny

epämiellyttävää hajua

tai makua. Vettä voi

daan yksityistalou

dessa usein käyttää

sellaisenaan talous

vetenä.

0- lämpötilamaksimi <15 C

- näkösyvyys >3,5 m

- KMnO4-luku <15 (COD8n

<3.8 mg/l 02)

- väriluku <15

— pH 6.5-7,5

- happipitoisuus 80-110 %

kyllästysarvosta

- sameus <1 FTU

- rauta <200 pg/l

- mangaani <10 ,ug/1

- kokonaisfosfori <10 ~ig/l

- a-klorofylli kasvukauden

keskiarvona <2 pg/l0

- koliformisia (35 C) baktee

reja satunnaisesti ja

silloinkin vain <10 kpl!

100 ml

- fekaalisia koliformisia

bakteereja tai fekaalisia

streptokokkeja satunnai

sesti ja silloinkin vain

1-2 kpl/ilO ml.

o Kevyt käsittely

— alkalointi ja liev3

desinfiointi

— suodatus ja desin

fiointi

- tekopohjaveden muo

dostaminen ilman

esikäsittelyä

— hidassuodatus~.

Vesialue on luonnon—

tilainen tai lähes

luonnontilainen.

Rehevyys tai humus

pitoisuus aiheuttavat

lisävaatimuksia raaka-

veden käsittelylle.

Luokkaan kuuluvat

myös ne vesistöt

tai vesistönosat.

jotka jätevesien.

haj akuormituksen

0- lämpötilamaksimi 15-20 C

- näkösyvyys >2.5 m

- KMnO4-luku 15-40 (C0D80

3,8-10 mg/l 02)

- väriluku 15-70

- happipitoisuus 80-110 ~

kyliästysarvosta

- ammonium <100 p~g/l (NH4).

typpenä ilmoitettuna

<78 ~g/l NH4-N

- rauta 200-500 pg/i

- mangaani 10-30 1ug/l

o Normaali käsittely

— saostus-selkeytys

suodatus-desinfiointi

alkalointi

- kontaktisuodatus ja

desinfiointi

— tekopohj aveden muo

dostaminen ilman

esikäsittelyä.

“

Hyvä

22

Taulukko 2 jatkuu.

tai muun muuttavan

toiminnan vuoksi

ovat vain lievästi

likaantuneet. Vesissä

ei esiinny kuitenkaan

epämiellyttävää hajua.

- NaLS <2 mg/1

- kokonaisfosfori 10-25 ~g/l


keskiarvona 2-5 ~ig/l

- kasviplanktonin biomassa

(märkä paino) kasvukauden

keskiarvona <0.5 mg/10

- koliformisja (35 C) bak

teereja <50 kpl/ilO ml

- fekaalisia koliformjsja


streptokokkeja (10 kpl!

100 ml.

III Vesialue on luonnon—

Tyydyttävä tilainen tai lähes

luonnontjlajnen. Rehe

vyys tai humuspitoisuus

ovat niin tuntuvia,

ettei vedenkäsittely

normaalilla tavalla

takaa hyvää puhdistus

tulosta. Luokkaan

kuuluvat myös ne ve—

sistöt tai vesistön

osat. jotka jäte

vesien, hajakuormi—

tuksen tai muun muut-

tavan toiminnan vuoksi

ovat likaantuneet.

Vesissä voidaan

ajoittain todeta epä

miellyttävää hajua.

Vedessä ei esiinny

terveydellisiä riski-

tekijöitä.


- näkösyvyys 1,5-2,5 m

- 1U~InO -luku 40-80 (CODMfl

10-20 mg/l 02)

- väriluku 70-150

- sähkönjohtavuus <20 mS/m

- kloridit <50 mg/l

— sulfaatit <70 mg/l

- happipitoisuuden

minimi >60 ~

ja maksimi <125 ~

kyllästysarvosta

— nitriitit <50 ~ig/l (NO2).


<15 ,tig/1 N02-N

- ammonium 100-500 pg/l (N114).


78-390 ,pg/l NH4—N

- rauta 500-2000 ,ig/l

- mangaani 30-100 pg/l

— fenolit <2 pg/l

— NaLS 2-5 mg/l

- mineraaliöljyt <50 ,ug/l

- kokonaisfosfori 25-50 pg/l


keskiarvona 5-20 )Ig/l

- kasviplanktonin biomassa


keskiarvona 0,5-2 mg/l

- “kokonaispesäkeluku”

<1000 kpl/ml0

- koliformisja (35 C) baktee

reja 50-100 kpl/ilO ml

— fekaalisja koliformjsja


streptokokkeja 10-50 kpl?

o Normaali käsittely ja

tarvittava lisäkäsit

tely.

o Tekopohjaveden muodos

taminen esikäsjtel

lystä vedestä.

100 ml.

23

Taulukko 2 jatkuu.

Iv

Huono

‘Jesialue on jätevesien.

hajakuormituksen tai

muun muuttavan toimin

nan vuoksi tuntuvasti

likaantunut. Luokkaan

voi kuulua myös luon

nostaan erittäin rehe—

viä tai voimakkaasti

humuspi toisia vesis—

töjä tai niiden osia.

Vesissä esiintyy usein

epämiellyttävää hajua

ja saattaa esiintyä

terveydellisiä riski-

tekijöitä.


- näkösyvyys 0.5-1,5 m

- KMnO4-luku 80-120 (CODMfl

20-30 mg/l 02)

- väriluku 150-200

- sähkönjohtavuus 20-40 mS/m

- kloridit 50-200 mg/l

- suifaatit 70—150 mg/l

- happipitoisuuden minimi >40 ä

ja maksimi <150 ~ kyllästys

arvosta

- nitraatit <30 mg/1 (NO3).


<6, 8 mg/1 N03-N

- nitriitit 50—100 pg/l (NO2).


15-30 ~g/l N02-N

- ammonium 500-2000 pg/l (NH4).

typpenä ilsoitettuna

390-1600 ,ig/1 NH4-N

- rauta 2000-5000 pg/l

- mangaani 100—1000 ~g/l

— fenolit 2—10 ~g/1

- NaLS 5-10 mg/l

- mineraaliöljyt 50—100 pg/1

- arseeni <50 pg!l

- elohopea <2 ,ug/1

- kadmium <5 pg,’l

- kromi <50 ~g/1

— lyijy <50 pg!l

- kokonaissyanidi <50 ~.ig/1

- kokonaisfosfori 50-100 pg!l


keskiarvona 20-100 ~g/1

— kasviplanktonin biomassa


keskiarvona 2,0-10 mg/l

— “kokonaispesäkeluku” 1000-

10000 kpl/ml0

- koliformisia (35 C) baktee

reja 100—1000 kpl/ilO ml

- fekaalisia koliformisia


streptokokkeja 50-500 kpl!

100 ml.

o Tehostettu fysikaalinen

ja kemiallinen käsitte

ly (lisäkäsittelynä

esimerkiksi useampi

vaiheinen saostus,

suodatus ja pH:n säätä.

otsonointi. hiili- tai

hidassuodatus. teko

pohjaveden muodostami

nen)

24

Taulukko 2 jatkuu.

Vesialue on jätevesien,

hajakuormituksen tai

muun muuttavan toimin

nan vuoksi pilaantunut.

0- lärnpätilamaksimi >25 C

- KMnO4-luku >120 (CO0~

>30 mg/1 °2)

- väriluku >200

- sähkönjohtavuus >40 mS/m

- kloridit >200 mg/1

— sulfaatit >150 mg/1

- happipitoisuuden minimi <40 %

ja maksimi >150 ~ kyllästys

arvosta

— nitraatit >30 mg/1 (NO3).


>6,8 mg/1 N03-N

— nitriitit >100 pg/l (NO2).


>30 pg/1 N02-N

- ammonium >2000 1ug/1 (NH4).


>1600 pg/1 NH4-N

- mangaani >1000 pg/1

— fenolit >10 ,ug/1

- NaLS >10 mg/1

- mineraaliöljyt >100 pg/1

- arseeni >50 ~ig/1

- elohopea >2 ~~g/l

- kadmium >5 ~ug/1

- kromi >50 ~g/1

— lyijy >50 )lg/1

- kokonaissyanidi >50 ~g/1

- kokonaisfosfori >100


keskiarvona >100 pg/1

— kasviplanktonin biomassa


keskiarvona >10 mg/1

- “kokonaispesäkeluku” >10000 kpl/ml0

- koliformisia (35 C) bakteereja

>1000 kpl/ilO ml

- fekaalisia koliformisia baktee

reja tai fekaalisia strepto

kokkeja >500 kpl/ilO mi.

o Ei sovellu raakavedeksi

kuin poikkeustapauk

sissa.

V

Sopimaton

25

3.2.4 Soveltamisohjeet

Luokituksen muuttuj aluettelot eivät ole täydellisiä eivätkäkaikkiin tilanteisiin tai vesistöihin riittäviä. Paikalliset olot tai vesistön luonne saattavat edellyttää muidenkin laadun muuttujien seurantaa. Esitettyjä luetteloitaei tule sellaisenaan myöskään pitää raakaveden tarkkailuohjelmina, vaan niitä tulee soveltaa tapauskohtaisesti.

Tulosten tulkinnassa suurin painoarvo annetaan lääkintöhallituksen yleiskirjeessä (1862/85) mainituille myrkyilleja muille terveydelle haitallisille aineille. Jos näisjäyhdenkin pitoisuus ylittää V luokan raja-arvon, vesi onsopimatonta raakavedeksi. Useamman myrkyn tai haitallisenaineen pitoisuuden kohoaminen lähelle näitä raja-arvojaasettaa veden kyseenalaiseksi raakavedeksi eli IV luokkaan.Tällöin tulee myös myrkkyjen yhteisvaikutus jo jossainmäärin huomioon otetuksi. Asiaa on syytä tällaisessatapauksessa selvittää vielä yksityiskohtaisemmin.

Myrkkyjen jälkeen tarkastellaan hajuun ja makuun liittyviäsuureita, koska niistä aiheutuvien haittojen poistaminenon usein hyvin vaikeaa. Tämän jälkeen selvitetään vedenhygieenisyyttä ilmaisevia ominaisuuksia. Bakteerien jamuiden hygieniaindikaattoreiden merkitys ei niinkäänperustu siihen, etteikö niitä vedenkäsittelyssä saataisiniiden määrästä riippumatta täydellisesti poistettua,vaan siihen, että suuret määrät näitä organismeja voivatolla merkkinä muistakin haitallisista tekijöistä kuintautej a aiheuttavista bakteereista. Indikaattoribakteerien, kuten myös kokonaispesäkeluvun tutkimisella, onlisäksi oleellinen merkitys vedenkäsittelyn ja -jakeluneri vaiheiden seurannassa.

Välillisesti veden laatuun vaikuttavista epäorgaanisistasuureista tärkeimpänä voidaan pitää mangaania. Riittävämangaanin poisto saadaan aikaan vain tehostetuilla käsittelymenetelmillä. Tästä syystä korkea mangaanipitoisuusjo yksin johtaa laatuluokan huononemiseen. Rautaa sensijaan saattaa pintavesissäkin olla erittäin runsaasti.Se on kuitenkin yleensä poistettavissa tehokkaasti veden-käsittelyssä. Eräissä tapauksissa raudan poiston yhteydessä saattaa tällöin veden laatu muutenkin parantua. Näinollen ei liian korkean rautapitoisuuden yksinään tarvitsevälttämättä huonontaa veden laatuluokkaa.

Orgaanisten ja hapettuvien aineiden määrää kuvaavaa KMnO4 -

lukua (COD ~) pidetään toisaalta saostuskemikaalin annostuksen ja ~oisaalta vedenkäsittelyn onnistumisen mittana.Raakaveden orgaanisesta aineesta on monenlaista haittaavesijohtoveden laadulle. Orgaanisia klooriyhdisteitäsyntyy kloorikäsittelyssä. Riittävän desinfiointitehonsaavuttaminen vaikeutuu desinfiointiaineen kuluessaorgaanisen aineen hapettamiseen. Lisäksi esiintyy hajuja makuhaittoja.

Raakavesiluokituksessa on muista luokituksista poiketenveden kemiallinen hapenkulutus ilmoitettu permanganaattilukuna ja typen yhdisteet nitraattina, nitriittinä ja ammoniumina, koska tällaisella menettelyllä on vesilaitos

26

tekniikassa vakiintunut käytäntö. Vesistötutkimuksissaveden kemiallinen hapenkulutus kuitenkin ilmoitetaanyleisimmin happena ja typen yhdisteet niiden sisältärnänätyppenä. Analyysituloksia muunneltaessa käytetään seuraavia laskukaavoja:

1 mg KMnO4 = 0,253 mg 021 mg NO3 = 0,226 mg N1 ug NO2 = 0,304 ug N1 ug NH4 = 0,776 ug N

Eräät laatusuureet ilmentävät sellaisia ominaisuuksia,joiden haitallisuutta ei normaaleilla tai tehostetuillakaanvedenkäsittelymenetelmillä saada pienennetyksi. Päinvastoin niiden aiheuttamat haitat saattavat vedenkäsittelyssävielä lisääntyä. Tällaisia aineita ovat kloridit (rannikkoalueilla) ja sulfaatit (alunasavimailla).

Viimeisinä tarkastellaan veden laatua yleisesti kuvaaviasuureita. Monesti ne vain antavat lisätietoja ja -varmistusta muista edellä käsitellyistä muuttujista.

Muuttuvien vesistöjen tilaa arvioitaessa on ensisijaisestiotettava huomioon muutosta kuvaavat suureet. Esimerkiksiliiallista rehevöitymistä tulee arvioida tuotantoa kuvaa-villa muuttujilla, joita ovat kokonaisfosfori, a-klorofyllija kasviplanktonin biomassa.

Rehevöitymisen arvioinnissa on mikroskopoimalla määritettykasviplanktonin biomassa käyttökelpoisin analyysi, koskasamalla saadaan tietoja hajua ja makua aiheuttavistalevälajeista. Mikäli levätuotantoon liittyviä haju- jamakuongelmia ei esiinny, rehevyyden mittana voidaan hyvinkäyttää yksinomaan a—klorofylliä.

Puunj alostusteollisuuden jätevesien ilmentäj mä käyttökelpoisia suureita ovat KMnO4-luku (CODMfl)I CODc, TOC,väriluku, NaLS (vain sulfiittiselluteollisuuden vaikutusalueella), TOC1, happipitoisuus ja haju.

Kunkin muuttujan tarkastelu tulee kohdistaa huonoimmanajanjakson tuloksiin. Myrkyllisten aineiden esiintyminenon usein riippuvainen jätevesipäästöistä, joten mitääntarkkaa ajanjaksoa ei näiden tarkkailulle voida nimetä.Alivirtaamakausina kevättalvella ja loppukesällä myrkyllisten aineiden vaikutukset voivat olla kuitenkin suurimmillaan. -

Haju- ja makuvirheiden pääosa ajoittuu joko tulvakausiintai loppukesään. Liiallisen rehevöitymisen aiheuttamathajuongelmat havaitaan varmimmin heinä-elokuussa lämpimimmän veden aikaan. Hajakuormituksen merkitys hajuongelmienaiheuttajana korostuu taas tulvakausina, etenkin keväisin.Selluteollisuuden jätevesien aiheuttamat haj uongelmatovat laajimmillaan kevättalvisin.

Veden hygieeninen laatu on huonoimmillaan talvisten alivirtaamien aikana, mikäli vesistöön johdetaan viemäröityjäj ätevesiä. Haj akuormituksen muuttamilla vesistöalueillahygieeninen tilanne on heikoimmillaan sen sijaan tulva-

27

kausina. Kesällä tehtyjä bakteerimäärityksiä tulkittaessaon syytä myös muistaa, että voimakas levänkasvu saattaatuhota indikaattoribakteereita.

Mangaani- ja rautapitoisuudet ovat jokivesistöissä korkeimmillaan tulvakausina tai heti niiden jälkeen ja keväisenalivirtaaman aikaan. Järvissä pitoisuudet ovat suurimmillaan alusvedessä kerrostuneisuuskausien loppuvaiheessa.Päällysveden mangaani- ja rautapitoisuudet ovat lähes poikkeuksetta huomattavasti pienempiä.

Orgaanisten aineiden pitoisuudet ovat teollisuusjätevesienkuormittamissa vesistöissä suurimmillaan lopputalvisin.Humuksen ja myös hajakuormituksen orgaanisen aineen määrätvesistöissä ovat korkeimmillaan keväisen huuhtoutumanaikaan tai sen jälkeen. Leväntuotannon maksimi on yleensäheinä-elokuussa. Tuotanto tulee kuitenkin arvioida kokokasvukauden keskiarvona riittävän monista, esimerkiksikahden viikon välein otetuista näytteistä kesä-elokuulta.

Raakavesi saattaa sisältää sellaisia terveydelle haitallisia aineita, jotka eivät sisälly talousveden rutiinivalvontaan. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi torjuntaaineet, puunsuojausaineet, teollisuusliuottimet ja eräätteollisuuden jätevesipäästöjen sisältämät aineet. Joställaisia aineita esiintyy, on veden käyttökelpoisuusraakavetenä harkittava kussakin tapauksessa erikseen.

3.3 KALAVESILUOKITUS

3.3.1 Lähtökohdat

Vesistöjen kalataloudellinen arvo riippuu paitsi vedenlaadusta myös mm. vesistön morfologisista ja hydrologisistaominaisuuksista, vesistössä tavattavista kalalajeista janiiden levinneisyydestä, alueella harjoitetusta kalastuksesta sekä kalataloudellisista hoitotoimista. Edellämainitut tekijät ovat kovin eri tavoin arvioitavissa,mistä syystä niiden yhdistäminen samaan luokitukseen onerittäin vaikeaa.

Vesi- ja ympäristöhallituksen tehtävänä on tarkastellavesistöjä kalojen elinympäristönä, jolloin veden laatuon keskeinen tekijä. Kalavesiluokitus rakentuukin tällepohjalle. Kalastoa, kalansaaliita ja kalastukselle aiheutuvia haittoja käytetään kalavesiluokituksessa vain ilmentämään veden laatua tai vesistön tilassa tapahtuneidenmuutosten voimakkuutta.

Kalavesiluokituksen rinnalle tulisikin laatia erillinenkalatalousluokitus, mikä perustuisi mm. kalantuottoon,saaliin arvoon ja kalastettavuuteen. Kalatalousluokituksessa tulisivat siten huomioon otetuiksi mm. lajikoostumus, kalavesiluokituksessa esille tulevat ympäristövaatimukset, sopivien kutu- ja syönnösalueiden saavutettavuus,kalavesien hoitotoimenpiteet, harjoitetun kalastuksenintensiteetti, vesistön koko ja sen etäisyys asutuskeskuksista. Tällaisen luokituksen kehittäminen kuuluukalatalousviranomajsjlle.

28

Kalavesiluokitusta voidaan käyttää muiden käyttömuotokohtaisten luokitusten rinnalla laadittaessa erilaisia vesienkäyttöön ja suojeluun liittyviä suunnitelmia sekä arvioitaessa vesistön yleistä käyttökelpoisuutta. Sitä voidaanmyös käyttää lähtökohtana ryhdyttäessä tarkemmin arvioimaankalataloudellisia vahinkoalueita katselmustoimitustenyhteydessä sekä apuna arvioitaessa veden laadullistakelpoisuutta kalanviljelyyn ja -kasvatukseen. Luokitussoveltuu parhaiten järvien luokittamiseen, mutta sitävoidaan käyttää myös joki- ja merivesille kohdassa 3.3.4mainituin rajoituksin.

Kalavesiluokituksessa vesistöt jaetaan kuuteen kelpoisuusluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä, huonoja erittäin huono. Luokkaan erinomainen kuuluu vainluonnontilaisia vesistöjä, luokkiin hyvä ja tyydyttäväluontaisesti reheviä, humuspitoisia tai savisameita taimyös lievästi muuttuneita vesistöjä. Selvästi luonnontilastaan häiriytyneet vesistöt luokitellaan kolmeen huonoimpaan luokkaan haitta-asteen voimakkuuden mukaan. Luokatmääräytyvät ensisijassa veden laadulle asetettujen raja-arvojen perusteella. Raja-arvojen lisäksi kullekin luokalle on esitetty vesistön kuvaus, joka sisältää tietojatuotantotyypistä, saaliskohteenamerkittävistäkalalaj eistaja kalastuksellisista tekijöistä.

3.3.2 Luokituksessa käytetytsuureet

Luokituksessa keskeisiä suureita ovat kalan elinympäristöön, kalastettavuuteen ja kalojen käyttökelpoisuuteenvaikuttavat vedenlaatutekij ät:

- kalojen elinympäristöä kuvaavat suureet [happi, pH,alkaliniteetti, väriluku, COD , NaLS (vain suifiittisellutehtaiden vaikutusalueellaMf~, a-klorofylli, akuuttiamyrkyllisyyttä aiheuttavat ja kalojen elintoimintojamuuten häiritsevät aineet),

- makuhaittoja aiheuttavat ja ilmentävät sekä kaloihinkerääntyvät aineet (a-klorofylli, elohopea ja muutkaloihin kerääntyvät aineet) ja

- kalojen pyyntimahdollisuuksiin ja kalastettavuuteenvaikuttavat tekijät (pyydysten limoittumista indikoivaa-klorofylli).

3.3.3 Luokitus

Perusteet vesistöjen jakamiseksi eri kalavesiluokkiinesitetään taulukossa 3.

29

Taulukko 3. Vesistöjen laadullinen kelpoisuus kalavedeksi.

Luokka Vesistön kuvaus Muuttujat ja niiden raja-arvot

1

Erinomainen

Vesialue on luonnontilainen ja

tyypiltään karu (oligotrofinen).

Sen kalasto on monipuolinen.

Saaliskohteena merkittäviä

lajeja ovat syyskutuiset kalat

mm. lohi. taimen. muikku ja siika.

- happipitoisuus päällysvedessä 85-110 ~

kyllästysarvosta, happipitoisuus metrin

korkeudella pohjasta >3 mg/l

— pH 6,6—7,1


<4 ~g/l

- väriluku <50.

Vesialue on luonnontilainen tai lähes

luonnontilainen. yleensä oligotrofi

nen. Luokkaan kuuluu myös lievästi

humuspitoisia tai rehevähköjä ja/tai

savisameita vesistöjä. Kalasto on

monipuolinen. Oligotrofisissa vesis—

töissä saaliskohteena merkittäviä

kalalajeja ovat muikku ja muka.

rehevähköissä vesistöissä hauki,

ahven. kuha ja/tai lahna.

III Vesialue on lievästi jätevesien,

Tyydyttävä hajakuormituksen tai muun toiminnan

laadullisesti muuttama. Luokkaan

kuuluvat myös luonnontilaiset erit

täin humuspitoiset vesistöt. Saalis-

kohteena merkittäviä kalalajeja ovat

hauki, ahven. kuha ja/tai lahna.

o Oligotrofisille ja/tai lievästi rehevöi—

tyneille vesistöille käytetään seuraavia

suureita ja niiden raja—arvoja:


kyllästysarvosta. happipitoisuus metrin

korkeudella pohjasta >2.0 mg/l

pH 6,2—7,3

— a—klorofylli kasvukauden keskiarvona

<4 ~.ig/l

- väriluku 50-100.

o Rehevähköille luonnontilaisille vesis—

töille käytetään seuraavia suureita ja

niiden raja—arvoja:


kyllästysarvosta, happipitoisuus metrin

korkeudella pohjasta >1.0 mg/l

- pH 6.0-7.4


<10 pg/l

- väriluku 50-100.

o Muuttuneille vesille käytetään seuraavia


- happipitoisuus päällysvedessä 70-120 E

kyllästysarvosta. al usvedessä saattaa

esiintyä hapettomuutta

- p11 6,0-8.0


<20 ~ug/l.

o Erittäin humuspitoisille vesille käytetäån

seuraavia suureita ja niiden raja—arvoja:

- pH <6,0


<4

- väriluku >100.

II

Hyvä

30

Taulukko 3 jatkuu

Vesialue on jätevesien, hajakuormi—

tuksen tai muun toiminnan jo havait—

tavasti likaama tai laadullisesti

muuttama. Runsaimmin esiintyviä

kalalajeja ovat särkikalat. Kala

kuolemat ovat mahdollisia. Kaloissa

esiintyy ajoittain makuvirheitä.

Vesialue on jätevesien tai muun toi

minnan likaama tai laadullisesti

muuttama. Vesistöön joutuu öljyä.

raskasmetalleja tai muita haitalli

sia aineita. Runsaimmin esiintyviä

kalalajeja ovat särkikalat (happamia

vesiä lukuunottamatta). Kalakuolemien

riski on suuri. Kaloissa esiintyy

jatkuvasti makuvirheitä. Tähän luok

kaan kuuluvat myös vesialueet. jotka

ovat herkkiä happamoitumaan.

- happipitoisuus päällysvedessä 70—120 ~

kyllästysarvosta. alusvedessä esiintyy

hapettomuutta

- pH 6.0-9.0

- rehevöityneiden vesien a-klorofylli

kasvukauden keskiarvona <30 ug/1

- CODNn ja väriluku koko vuoden keskiar

voina kohonneet 30—100 ~ luonnon—

tilaisista arvoista

— NaLS koko vuoden keskiarvona koko vesi

patsaassa <5 mg/l.

- happipitoisuus päällysvedessä 60—150 %

kyllästysarvosta. alusvesi kerrostu—

neisuuden aikana lähes kokc~iaan hapeton

- pH rehevissä vesissä >9.0


>30 j.ig/l

- CQDHn ja väriluku koko vuoden keskiar

voina kohonneet 100—200 ~ luonnon—

tilaisista arvoista

- NaLS koko vuoden keskiarvona koko vesi—

patsaassa 5-20 mg/l

- petokalojen elohopeapitoisuus >1.0 mg/kg

- vesistö erittäin herkkä happamoitumaan;

alkaliniteetti <0.04 mmol/l ja p14 4.6-6,0.

- veden laatua kuvaavien suureiden

arvot ovat huomattavasti huonompia kuin

V luokassa

— vesistön vedenlaadun vaihtelut ovat

erittäin suuria

- happitalous täysin häiriintynyt

- p14 <4.5.

IV

Välttävä

V

Huono

VI

Eri t t ä i n

huono

Vesialue on pahoin pilaantunut tai

happamoitunut. Alueella ei kalojen

lisääntyminen ole mahdollista.

31

3.3.4 5 o v e 1 t a m ± s o h j e e t

Luokituksessa esitetyt raja-arvot kuvaavat yleensä päällysveden keskiarvotuloksia kriittisimmältä ajanjaksolta,ellei taulukossa ole erikseen mainittu muuta ohjetta.Happipitoisuuden, pH:n, alkaliniteetin ja elohopean raja-arvot ovat tulkinnassa ensisijaisesti määrääviä. Muutenluokan määräytymisessä otetaan huomioon eri tekijöidenyhteisvaikutus kaloj en elinympäristöön.

Makuvirheet alentavat kalojen käyttökelpoisuutta. Makuvirheitä aiheuttavia aineita voi joutua vesiin mm. puunjalostusteollisuuden, petrokemian ja muun teollisuuden sekäyhdyskuntien jätevesistä samoin kuin maataloudesta.Myös useat eri levä- ja bakteerilajit voivat aiheuttaakaloihin hajua ja makua. Kolmeen ensimmäiseen luokkaankuuluvien vesien kaloissa ei saa esiintyä makuvirheitä.Sen sijaan IV luokkaan kuuluvien vesien kaloissa voiesiintyä ajoittain makuhaittoja sekä V - VI luokkiinkuuluvien vesien kaloissa jatkuvasti makuhaittoja.

Pyyntimahdollisuuksjjn ja kalastettavuuteen vaikuttavilletekijöille ei voida antaa tarkkoja ohjearvoja. Kalastustahaittaavaa limoittumista kuvaa a-klorofylli vain eräiltäosin. Tämän lisäksi tulee tarpeen vaatiessa tehdä myösmuita täydentäviä tutkimuksia. Erityisesti perifytonja havastutkimukset ovat antaneet hyviä tuloksia limoittumisen arvioinnissa.

Elohopean on todettu kerääntyvän voimakkaasti petokaloihin(hauki, ahven ja made). Luokituksessa on käytetty petokaloissa esiintyville elohopeapitoisuuksille raj a-arvoa1 mg/kg (ns. kilon vakiohauki) erottamaan toisistaanvesistöt, joista pyydettyä kalaa ei voi käyttää ihmisravinnoksi ja vesistöt, joissa tämä on vielä mahdollista.Pitoisuus on sama kuin lääkintöhallituksen käyttämämyyntikieltoon asettamisen raja-arvo. Rajan ylittyminenaiheuttaa kalavesiluokan alenemisen riippumatta siitä,onko elohopea jätevesistä peräisin tai maaperästä huuhtoutunutta. Terveydellisten riskien vuoksi kalojen elohopeapitoisuuden raja-arvon ylittyminen alentaa luokkaaniissäkin tapauksissa, joissa muut veden laadulle asetetutraja-arvot eivät tätä vielä edellyttäisi.

Lääkintöhallitus on antanut kalan käyttöraj oitussuosituksensellaisille vesistöille, joissa petokalojen elohopeapitoisuus ylittää arvon 0,5 mg/kg. Tällöin vesistöstäpyydettyä kalaa suositellaan käytettäväksi ihmisravintonajatkuvasti enintään 0,5 kg viikossa. Kalavesiluokituksessaei tätä raja-arvoa ole luokitusperusteena erikseen otettuhuomioon.

Tarkasteltaessa elohopean rikastumista kaloihin on huomattava, että useisiin taloudellisesti tärkeisiin kalalajeihin, kuten muikkuun, siikaan ja silakkaan ei ole todettukertyvän ha±tallisia määriä elohopeaa edes sellaisillavesistöalueilla, joissa petokalojen elohopeapitoisuus onyli 1 mg/kg.

Muille raskasmetalleille ja erityisen haitallisille aineil

32

le ja öljyille ei vastaavia raja-arvoja ole annettu.Näitä aineita ei kuitenkaan saa esiintyä luonnontilaisestatasosta kohonneina pitoisuuksina neljässä ensimmäisessäluokassa. Luokitusta tullaan myöhemin tarkistamaan,mikäli kalojen sisältämille haitta-aineille annetaanuusia ohjearvoja.

Rakennetuille ja säännöstellyille vesistöille sovelletaansamaa luokitusta. Silloin kun mm. vedenkorkeuksien javirtaamien huomattavat vaihtelut ja vesirakentaminenaiheuttavat oleellisia muutoksia kalojen elinympäristöön,veden laadun perusteella arvioitu luokitustulos tuleevarustaa alaindeksillä r (esimerkiksi Ir ) ja käyttökelpoisuuskartoissa asia ilmaista rasterilla. Tämä tarkoittaasitä, että vesistön laadullinen kelpoisuus kalavedeksion kyllä 1 luokkaa, mutta että vesistön kalataloudellinenkelpoisuus on häiriytynyt. Pelkkää kalavesiluokitustaei tällaisissa tapauksissa tule käyttää yksin.

Kalavesiluokitus soveltuu pääosiltaan sellaisenaan myöskalanviljelyn ja -kasvatuksen käyttöveden arvosteluun.Luokituksessa mainittujen suureiden lisäksi tulisi kalan-viljelyn tarpeita varten mitata veden rautapitoisuus.Yleensä 1 - II luokkien vedet ovat tarkoitukseen hyvinsoveltuvia. Käytettäessä III luokan vettä saattaa ajoittain esiintyä vaikeuksia mädin haudonnassa, koska humusja siihen liittynyt rauta voivat saostua ja tukehduttaamätijyväset. Veden tarve on myös suurempi. KäytettäessäIV luokan vettä kalankasvatukseen on jo olemassa huomattavaepäonnistumisen riski. Laitoksissa joudutaan tällöinkäyttämään normaalia enemmän vettä ja turvautumaan mm.ilmastukseen.

Veden laadun ja määrän ajalliset vaihtelut ovat jokivesistöissä usein huomattavia. Lisäksi eräät alueelliseterityisominaisuudet, kuten esim, voimakas humuspitoisuusja alunamaista johtuva ajoittainen happamuus Pohjanmaallatekevät luokituksen soveltamisen jokivesiin hankalaksi.Luokituksessa ei ole voitu ottaa huomioon esimerkiksikalaston sopeutumista paikallisiin oloihin tai eräidenlajien kykyä siirtyä muualle veden laadun tilapäisestiheiketessä. Pelkästään veden laadun perusteella luokiteltaessa aliarvioidaankin helposti jokien kalatalouden jakalantuotannon merkitystä. Luokitusta sovellettaessajokivesiin tulee vesistön kuvaukselle antaa enemmän painoakuin esitetyille laatusuureille, mikäli nämä ovat ristiriidassa keskenään.

Arvioitaessa merialueiden merkitystä kalavesinä eräätluokituksessa esitetyt laatusuureet kuten esim. pH, väriluku ja alkaliniteetti ovat sellaisenaan tarkoitukseensopimattomia. Merialueita luokiteltaessa tulee käyttääniitä tekijöitä, jotka ilmaisevat likaantumisesta johtuvienmuutosten voimakkuutta alueella. Sopivia suureita ovatesim. rehevöitymistä ilmaiseva a-klorofylli sekä jätevesikuormitusta kuvaavat haitalliset aineet.

33

4 YLE ISLUOKITUS

4.1 LÄHTÖKOHDAT

Käyttömuotokohtaisten luokitusten lisäksi joudutaan arvioi -

maan myös yleisesti veden käyttökelpoisuutta useissa eriyhteyksissä, mm. haluttaessa tiedottaa laajojen alueidenvesistöjen yleisestä tilasta ja esitettäessä koko maantietoja esimerkiksi kansainväliseen vertailuun. Tämänyleisluokituksen kehittelyssä on päädytty 5-portaiseenluokitukseen (erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä jahuono). Yleisluokitus on eräänlainen yhteenveto käyttömuotokohtaisten luokitusten sisällöstä. Yleisluokka tuleekinensisij aisesti määrittää käyttömuotokohtaisten luokitustenperusteella (luku 4.4). Mikäli kaikkia käyttömuotokohtaisia luokituksia ei ole määritetty, voidaan yleisluokkasaada selville erillisen yleisluokituksen avulla (luku4.3). Merialueiden yleisluokka määritetään aina tämänerillisen yleisluokituksen avulla, koska merialueille eiraakavesiluokitusta voida tehdä.

Yleisluokitus rakentuu vesistön kuvauksesta ja kullekinluokalle esitetyistä muuttujista raja-arvoineen. Raakavesiluokituksen painoarvo yleisluokitusta muodostettaessaon ollut hieman muita käyttömuotokohtaisia luokituksiavähäisempi. Tämän vuoksi verrattaessa tämän uuden yleisluokituksen antamia tuloksia aiemmin käytössä olleenyleisluokituksen tuloksiin todetaan useiden aiemmin hyväälaatuluokkaa olleiden järvien olevan uuden luokituksenmukaan erinomaisia.

4.2 LUOKITUKSESSA KÄYTETYT SUUREET

Valittaessa yleisluokituksessa käytettäviä muuttujia onpyritty suhteellisen suppeaan, mutta samalla kuitenkinvesien tilaa ja käyttökelpoisuutta parhaiten ilmentäväänanalyysivalikoimaan. Toisaalta on tarkasteltu eri muuttujien merkitystä vesien luonnontilan ilmentäjänä (mm.väriluku, näkösyvyys, sameus, a-klorofylli), ja toisaaltamuuttumisen ilmentäjänä [mm. happipitoisuus, indikaattoribakteerit, NaLS (vain sulfiittisellutehtaiden vaikutusalueella), raskasmetallit ja a-klorofylli].

4.3 LUOKITUS

Vesistöjen yleisluokitus on esitetty taulukossa 4.

34

Taulukko 4. Vesistöjen laadullinen yleisluokitus.

Luokka Vesistön kuvaus Muuttujat ja niiden raja—arvot

Erinomainen

Vesialue on luonnontilainen. Vesistö

on yleensä oligotrofinen, kirkas tai

lievästi humuspitoinen ja soveltuu

erittäin hyvin eri käyttömuotoihin.

- väriluku <50

- näkösyvyys >2.5 m

- sameus <1.5 FTU

- fekaalisia koliformisia bakteereja~tai

fekaalisia streptokokkeja <10 kpl/ilo ml


<4

II

Hyvä

IV

Välttävä

kokonaisfosfori <12 F~g/1~

Vesialue on lähes luonnontilainen tai - happipitoisuus päällysvedessä 80—ilo ~

lievästi rehevöitynyt. Vesistö sovel- kyllästysarvosta. alusvedessä ei

tuu vielä hyvin eri käyttömuotoihin. hapettomuutta

- väriluku 50-100 (luonnontilaisissa

humusvesissä <200)

- näkösyvyys 1-2.5 m

- fekaalisia koliformisia bakteereja tai

fekaalisia streptokokkeja <50 kpl/lOI ml


<10 pg/l

- kokonaisfosfori <30 ~ig/l.

III Vesialue on jätevesien. hajakuormi- - happipitoisuus päällysvedessä 70—120 ~

Tyydyttävä tuksen tai muun muuttavan toiminnan kyllästysarvosta, alusvedessä saattaa

lievästi likaama tai laadullisesti esiintyä hapettomuutta

muuttama. tai luonnostaan huomat— — väriluku <150

tavan rehevä. Vesistö soveltuu — fekaalisia koliformisia bakteereja tai

yleensä tyydyttävästi useimpiin fekaalisia streptokokkeja <100 kpl!

käyttömuotoihin. 100 ml


<20 pg/l

- kokonaisfosfori <50 pg/l

— puunj alostusteollisuuden vaikutusalueella

NaLS 2-5 mg/l.

Vesialue on jätevesien. hajakuormi- - happipitoisuus päällysvedessä 40—150 %

tuksen tai muun muuttavan toiminnan kyllästysarvosta. alusvedessä esiintyy

voimakkaasti likaama tai laadulli- hapettomuutta

sesti muuttama. Vesistö soveltuu - fekaalisia koliformisia bakteereja tai

yleensä vain sellaisiin käyttö— fekaalisia streptokokkeja <1000 kpl!

tarkoituksiin, joiden vedenlaatu- 100 ml

vaatimukset ovat vähäiset. — a—klorofylli kasvukauden keskiarvona

20-50 ~ug!l

- leväkukinnat yleisiä

- kokonaisfosfori 50-100 pg/l

— puunj alostusteollisuuden vaikutus—

alueella NaLS 5-10 mg!l

- terveydelle haitallisista ja vaaralli

sista aineista

As <50

Hg < 2 ,.~g!l

35

Taulukko 4 jatkuu

v

Huono

Vesialue on jätevesien, hajakuormi—

tuksen tai muun muuttavan toiminnan

pilaama. Vesistö soveltuu huonosti

mihinkään käyttömuotoihin.

Cd < 5 ~ug/l

Cr <50 ~g/l

Pb <50 ~g/l

kokonaissyanidi <50

kalojen makuvirheet yleisiä.

- vedessä esiintyy vakavia happiongelmia.

päällysveden hapen ky1lästv~ste voi

kesäaikana ollo yli 150 % kyllästysarvoSta.

toisaalt~ oäällysvedessä esiintyy täydellistä ha

pe ttomuuttakin. kerrostuneisuuskauden

lopussa koko alusvesi on yleensä hapetonta


>50 ~g/l

- kokonaisfosfori >100 ~.ig/l

— puunj alostusteollisuuden vaikutus—

alueella NaLS >10 mg/l

- jokin seuraavista terveydelle haitalli—

sista aineista: As, Hg. Cd. Cr. Pb tai

kokonaissyanidi ylittää luokassa IV

mainitut raja—arvot

- petokalojen elohopeapitoisuus >1 mg/kg

- öljykalvo vedessä usein mahdollinen.

4.4 LASKENTAMENETTELY

Vesistön laadullinen yleisluokka lasketaan suoraan käyttömuotokohtaisista luokista, mikäli ne kaikki on määritettysamalta ajanjaksolta ja samasta tulosmateriaalista.

Yleisluokitusluku (Y) = Av + AR + AK, jossa

= virkistyskäyttöluokka (1-6)= raakavesiluokka (1-5)= kalavesiluokka (1-6)

Yleisluokitusluvun minimi on täten Y . = 1 + 1 + 1 = 3min...ja maksimi Y = 6 + 5 + 6 = 17. 1~Jain saadun luvunperusteella ~i~åan määrittää yleisluokka seuraavasti:

Vesistön laadullinenyleisluokka

Yleisluokitusluku Y

3 - 4 1 erinomainen5-7 lihyvä8 - 10 III tyydyttävä

11 - 14 IV välttävä15 - 17 V huono

36

4. 5 SOVELTAMISOHJEET

Mikäli vesialueen virkistyskäyttö-, raakavesi- ja kalavesiluokat on määritetty, yleisluokka määräytyy, ja käytännössämyös ensisijaisesti määritetään, luvussa 4.4 esitetyllälaskentamenettelyllä. Mikäli kaikkia käyttömuotokohtaisialuokituksia ei ole tehty, joudutaan yleisluokka määrittämään suoraan mitattujen suureiden ja niiden raja-arvojenavulla. Tällöin luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisiavesiä luokitettaessa väriluku, näkösyvyys ja rehevyyttäosoittavat suureet muodostavat luokituksen keskeisenperustan. Muuttuneiden vesien tarkastelussa lähtökohtanaon muutoksen syy. Esimerkiksi asumisjätevesien likaamillaalueilla tarkastellaanvesistönhappitilannetta, rehevöitymistä kuvaavia suureita sekä hygienian indikaattoreitaja puunjalostusteollisuuden vaikutusalueella mm. happitilannetta, NaLS:a (vain sulfiittisellutehtaiden vaikutus-alueilla) ja veden värilukua.

Suureista käytetään yleensä koko vesimassasta laskettujavuoden keskiarvoja. Rehevöitymistä kuvaavat tunnusluvutlasketaan kuitenkin vain kasvukaudelta tuottavasta kerroksesta. Mikäli tulosten jakautuma ei ole normaali,mediaaniarvo saattaa kuvata paremmin tilannetta. Tilavuudeltaan vähäisten alusvesien poikkeuksellisten arvojenkäyttöä tulee välttää, mikäli keskiarvoja ei voida laskeatilavuuspainotteisesti.

Määritettäessä vesistön laadullista yleisluokkaa on yhtätärkeää kuin käyttömuotokohtaisia luokituksia määritettäessäkin, että on riittävän kattava, vähintään kolmenvuoden ajalta oleva tutkimusaineisto käytettävissä.

Merialueille laskentamenettely ei sovi. Merialueidenyleisluokitus voidaan tehdä joko suoraan muuttujien arvojatarkastelemalla tai yhdistämällä virkistyskäyttö- jakalavesiluokitusten tieto siten, että saadaan kuvattuahaitta-alueiden suurin mahdollinen laajuus.

5 ESIMERKKEJÄ LUOKITUSTENKÄYTÖSTÄ

Luokituksia kehittäessään työryhmä on kokeillut käyttömuotokohtaisia luokituksia ja yleisluokitusta useille erivesistöalueille. Havainnollistamaan luokituksia ja helpottamaan niiden käyttöönottoa työryhmä on laatinut erilaisilta vesialueilta seuraavat esimerkit:- Lohjanjärvi; teollisuuden jätevesien ja hajakuormituksen

muuttama suurehko järvi.- Kymijoki Kalkkisten kanavalta mereen; yläosaltaan reitti

mäisiä järviä, alaosaltaan voimakkaasti teollisuudenkuormittama suurehko joki.

- Pyhäjoki; rakentamisen, jätevesien (asutus ja kaivosteollisuus) ja hajakuormituksen muuttama pienehkö jokivesistö.

- Helsingin edustan merialue; asumisjätevesien rehevöittämä rannikkoa lue.

Luokkien määrittämiseen on käytetty vuosien 1981-1983

37

vesianalyysituloksia, jotka on poimittu vedenlaaturekisteristä. Sinne on tallennettu sekä vesi- ja ympäristöhallinnon omat että velvoitetarkkailuista saadut analyysitulokset.

Luokittamistyötä on vaikeuttanut se, että näytteistä eiole läheskään aina analysoitu niitä muuttujia, mitä luokitukset edellyttävät. Lisäksi määritysten alueellinen jaajallinen kattavuus on ollut huono.

Luokitusesimerkeissä on niin käyttömuotokohtaisten luokitusten kuin yleisluokituksenkin luokille esitetty ohjeelliset värit. Luokitusten antamien tulosten vertailtavuudenhelpottamiseksi tuloksia havainnollistettaessa värikartoilla on syytä käyttää samoja ohjeellisia värejäkaikissa luokituksissa. Mikäli ei ole mahdollistakäyttää värejä eri luokkiin kuuluvien vesistöjen erottamiseen, voidaan käyttää myös rasterointia. Vesi- ja ympäristöhallituksessa ovat käytössä seuraavat rasterointimallittai PMS-väriviuhkan värit.

____ luokka 1 (PMS-väriviuhkan väri 286 0)_____ luokka II (PMS 305 0)_____ luokka III (PMS 354 0)_____ luokka IV (PMS 136 0)_____ luokka V (PMS warm red 0)

luokka VI (PMS 154 C)

Kapeita jokivesiä on usein mahdoton esittää rasterilla,joskus värilläkin. Tällöin voidaan joen viereen merkitäkäyttökelpoisuus luokan numero ja luokan muuttuminen erottaapoikkiviivalla.

39

VIRKISTYSKÄYTTÖLUO KITUS RAAKAVESI LUOKITUS

/

- ‘ Lohja

Virkkala

Mu st jo

0

Virkkala

Lohja

Erinomainen _____ Välttävä

1 I~YVä Huono

Erinomainen Huono

____IHyvä 1 Isopimaton

Tyydyttävä Sopimaton Tyydyttävä

K A L AV E 51 LUO K 1 T U 5

Vjrk kala

lErinomainen ____jVäittävä

____ Hyvä Huono

YLEISLUOKITUS

lErinomainenl IVälttävä

T ~Hyvä Huono

Tyydyttävä Erittäin huono Tyydyttäva

Kuva 2. Lohjanjärven käyttökelpoisuus eri käyttömuotoihin vuosien 1981 1983tulosten mukaan.

I~v

•~ Lohja Lohja

Mustjo

Virkkala

Mustio

VIRKISTYS KÄYTTÖLUOKITUS RAAKAV ESI LUOKITUS

HEI NOLA

>

Erinomainen

[~ Hyvä

Tyydyttävä

_____ Välttävä

Huono

Sopimaton

OKOUVOLA

K A L AV E 51 LUO K 1 T U 5

HEINOLA

>

Erinomainen

___ Hyvä

Tyydyttävä

____Iväittävä

Huono

Erittäin huono

O KOUVOLA

YLEISLUOKITUS

HEINOLA

Erinomainen

___~Hyvä

Tyydyttävä

1 ~Välttävä

Huono

O KOUVOLA

Kuva 3. Kymijoen alaosan käyttökelpoisuus eri käyttömuotoihin vuosien 1981-1983tulosten mukaan.

1 Erinomainen

1 iHyvä

____~Tyydyttävä

1 1 Huono

1 Sopimaton

KOTKA

b

KOTKA KOTKA

43

VI RKISTYSKÄVTTÖLUOKITUS RAAKAVESI LUOK ITUS

___ Hyvä

1~ ITyydyttavä

_____ väittavcj

1 Huono

Kuva 4. Pyhäjoen käyttökelpoisuus eri käyttömuotoihin vuosien 1981-1983tulosten mukaan.

4

Erinomainen

1 iHYvä

1 ITyydyttövä

____]Välttävä

1 1 Huono

Erinomainen

___~Hyvä

1 ITyydyttäväPyhäjär vi

____ Huono

1 ~Sopimaton

YLEISLUOKITUS

Sopimaton

K A L AV E S 1 LUO K 1 T U S

4

Erinomainen

Erittäin huono

Erinomainen

~ ~Hyvä

1 ]Tyydyttävä

____Iväittävä

1 1 Huono

Pyh di~ r vi

45

00

0

KALAVESI LUOKITUS

Hyvä

Kuva 5. Helsingin edustan merialueen käyttökelpoisuus eri käyttömuotoihinvuosien 1981- 1983 tulosten mukaan.

VI R KISTYS KÄYTTÖ LUOK ITUS

HELSINKI

ESPOO

0~ ~

nki

0

4?0

K atajal u oto

Ky tö

Erinomainen

___~Hyvä_____ Tyydyttävä_____ Välttävä____ Huono

[~ 1 Sopimaton

Erinomainen

HELSINKI ~

c3

c$ 0

0 ° Villinki~

o

ESPOO

c c~0

KatajaIuoto~

4?

_____ Tyydyttävä

1 ~•1 Välttävä

Huono

Erittäin huono

Erinomainen

___IHyvä

1 Z1 Tyydyttävä

_____ Välttävä____ Huono

YLEIS LUOKITUS

QHELSI NKI

0

Kataja luoto

ESPO0

0c~

Kyto

47

KIRJALLISUUTTA

Alabaster, j.s. 1982. Water Quality Criteria for Freshwater Fish. Second edition. London.

Lääkintöhallitus, 1980. Talousveden terveydellisen laadunvalvonta. Lääkintöhallituksen yleiskirje nro1701.

Lääkintöhallitus, 1983. Terveydenhoitolain (469/65) ja-asetuksen (55/67) nojalla annetut yleisiä uimaloita ja uimarantoja koskevat määräykset jaohjeet. Lääkintöhallituksen yleiskirje nro 1683,

Lääkintöhallitus, 1983. Talousveden terveydelliset riski-tekijät. 1 Veden kemiallinen laatu, II Vedenmikrobiologinen laatu. Lääkintöhallituksentyöryhmien mietintöjä nro 14.

Lääkintöhallitus, 1985. Talousveden terveydellisen laadunvalvonta. Lääkintöhallituksen yleiskirje nro1862. 16 s + liitteet 7 s.

Lääkintöhallitus 1988. Yleisten uimaloiden ja uimarantojenterveydellinen valvonta. Lääkintöhallituksenohjekirje nro 3/1988. 21 s.

Maa- j a metsätalousministeriön päätös maidontarkastuksesta.Suomen asetuskokoelma 300/75 (muutos 604/80).

National Water Council, England, 1981. River quality- the 1980 survey and future outlook.

Statens naturvårdsverk, 1969. Bedömningsgrunder försvenska ytvatten. Publikationer 1969: 1.

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto, SITRA,1981. Vesistöjen käyttökelpoisuuden ja senveden laadun väliset yhteydet. TESI 9.2.

Suomen Kaupunkiliitto, 1970. Vesilaitosten raakavedenlaatuvaatimukset. Kaupunkiliiton toimistonjulkaisu B 33.

Suomen Kaupunkiliitto, 1984. Vesilaitosten raakavedenluokitus. Kaupunkiliiton julkaisu 3 192.

Train, R.E. 1979. Quality Criteria for Water. UnitedStates Environmental Protection Agency. London.

Vesien laadunluokitustoimikunnan mietintö, 1969. Komiteanmietintö 1969: 3 96.

Vesihallitus, 1976. Vesiensuojelun periaatteiden soveltamisesta. Vesihallituksen julkaisu 16.

48

VESI- JA YMPÄRISTÖHALLINNON JULKAISUJA

1. Julkaiseminen vesi- ja yrupäristöhallinnossa. Helsinki 1987.2. Heikkilä, Raimo: Kyrönjoen deltan sedimenttitutkirnus 1983-

1985. Helsinki 1986.3. Nyman, Kurt; Anttila, Marja-Eliisa; Lax, Hans—Göran;

Sarvala, Jouko: Koskien pohjaeläimistö jokien laatuluokittelun perustana.Nyman, Kurt; Anttila, Marja—Eliisa; Lax, Hans—Göran:Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavasta vedestä.Helsinki 1986.

4. Vesistöhankkeiden vaikutusten arviointi. Helsinki 1986.5. Taisi, Tuija: Porvoon edustan merialueen tila ja sen kehitys

vuosina 1965—1984. Helsinki 1987.6. Lax, Hans-Göran: Vattenkvalitet och longitudinell zonering

hos makrozoobentos i forsavsnitt i Malax å (västra Finland).Helsinki 1987.

7. Korhonen, Markku; Oikari, Aimo: Järvisimpukka (Anodontapiscinalis) kloorifenolien ilmentäjänä Etelä—Saimaalla. Helsinki 1987.

8. Pitkänen, Heikki; Kangas, Pentti; Miettinen, Veijo; Ekholm,Petri: The state of the Finnish coastal waters in 1979—1983.Helsinki 1987.

9. Forsius, Martin: Suomen järvien alueellinen happamuustilan—ne. Helsinki 1987.

10. Laikari, Hannu: Aktiivilietepuhdistarnon pystyselkeyttimenlietepatjan sirnulointimalli. Helsinki 1987.

11. Palko, Jukka; Saari, Markus: Lapväärtiri-Isojoen vesistöalueella sijaitsevan Storsjön järvikuivion happamat sulfaattimaat.Palko, Jukka; Myllymaa, Urpo: Happamien sulfaattimaiden vesistövaikutuksista, esimerkkinä Limingan Tupoksen täydennyskuivatus alue.Palko, Jukka; Räsänen, Matti; Alasaarela, Erkki: LuodonÖjanjärven valuma—alueen maaperän ja vesistön happamuuskar—toitus. Helsinki 1987.

12. Eloranta, Pertti: Hapro-projektin perifytonleviä koskevattutkimukset vv. 1984-85.Huttunen, Pertti; Hovi, Arto; Hämäläinen, Heikki: Virtaavienvesien pohjaeläimet ja happamoituminen.Kortelainen, Pirkko; Orgaanisen aineen vaikutus pintavesienhappamuuteen - kirjallisuuselvitys. Helsinki 1987.

13. Nenonen, Marjaleena (toim.): Kemijärven tila ja kalatalous.Helsinki 1987.

14. Manninen, Pertti: Gonyostomum semen (Ehrenb.) Dies. Raphidophyceae kannan tiheys ja elinolosuhteet humuspitoisissalammissa. Helsinki 1987.

15. Vesihuoltolaitokset 31.12.1986. Helsinki 1987.16. Nybom, Carita: Vesikasvien poiston koetoiminta vuosina 1972-

1986. Helsinki 1988.17. Lax, Hans—Göran; Vainio, Taru: Återhämtning hos makrozooben—

tos i littoralen och på mjukbotten efter Eira olyckan.Lax, Hans—Göran; Vainio, Taru: Akvarietest av responsen påolja och dispergeringsmedei hos Lymnaea peregra (mollusca)Lax, Hans—Goran; Vainio, Taru: Raakaöljyn vaikutus Lymnaeaperegran kayttäytymiseen akvaariokokeen perusteella, Helsinki 1988.

18. Heikkinen, Kaisa; Alasaarela, Erkki: Happarrioituneiden vesistojen neutralointj — kirjallisuuskatsaus. Helsinki 1988.

19. Palko, Jukka: Happamien suifaattimaiden kuivatus ja kalkitusLimingan koekentällä 1984—1987. Helsinki 1988.

jpdon julka~sujÅ - connecting repositories · 2017. 3. 11. · vesi- ja ympÄrnstÖhallh\jpdon...

Documents