50 SUOMEN KUVALEHTI | 39/2004 5139/2004 | SUOMEN KUVALEHTI

�

aikki ovat Kaija Saariahon kimpussa. Häntä on lennätet-ty joka päivä eri kaupunkeihin. Lontooseen, Berliiniin, Pa-riisiin. Ja nyt taas takaisin Helsinkiin. Säveltäjän uusinta or-kesteriteosta Orionia on kuultu ensimmäistä kertaa Eu-roopassa. Uusi levytyskin on juuri ilmestynyt.

Helsinkiin hänet on tuonut Kaukainen rakkaus -ooppera.Saariaho istuu rasittuneena edessäni, hänellä on tunti ai-

kaa. Olemme Saariahon isän talossa Helsingin Kulosaaressa. Tähäntaloon Kaija muutti perheensä kanssa 12-vuotiaana pienestä arava-asunnosta Käpylästä.

»Tuossa seinän vieressä oli piano», Saariaho osoittaa modernistisentalon avaran olohuoneen nurkkaa. Nyt olohuoneen alatasanteella onvalkoinen flyygeli. Saariaho aloitti muusikon uransa viululla, jatkoipianoon, soitteli myös kitaraa, myöhemmin urkujakin. Hyvää instru-mentalistia hänestä ei koskaan tullut.

Hyvä säveltäjä tuli.

Herkkääänille

Kaija yrittää nukkua. Äiti on juuri laittanut hänet sänkyyn. Pieni Kai-ja kuulee päässään musiikkia ja pyytää, että äiti laittaisi musiikin pois.

Lapsen mielikuvitus kehittää musiikin. Hän kuvittelee, että ääni tu-lee tyynystä.

»Muistan niistä hetkistä unenomaisia fragmentteja, pyörimisen tun-netta, soittorasiamaisuutta», hän kuvaa.

Saariaho puhuu rauhallisella, hiljaisella äänellä. Hän säpsähtää hel-posti. Hän on aina ollut herkkä äänille – ja musiikille.

Saariaho muistelee istuneensa lapsena juuri tällä punaisella sohval-la, jolla minä nyt.Hän istui äidin ja isän välissä.Jokin asia oli saanut van-hemmat innostumaan, ja he alkoivat yhteen ääneen kehua tytärtään.

Kummaltakin puolelta tulevat äänet olivat yliherkälle lapselle lii-kaa. Hän alkoi itkeä.

T e k s t i S i l j a L a n a s C a v a d a K u v a t P e t r i K a i p i a i n e n

Kaija Saariaho

H Ä N

K

Suomen menestynein nykysäveltäjä on ainaollut ankara itselleen. 10-vuotiaana hän

masentui, kun tajusi, että Mozart oli hänenikäisenään säveltänyt jo vaikka mitä.

52 SUOMEN KUVALEHTI | 39/2004

»Mahtoivat pitää minua outo-na», Saariaho miettii.

Jo lapsena Saariaholla oli ylike-hittynyt itsekritiikki. Kymmen-vuotiaana hän luki Mozartin elä-mäkerran ja masentui, kun ym-märsi, että tämä oli jo hänen ikäi-senään säveltänyt vaikka mitä.Saariahokin oli yrittänyt sävellel-lä mutta piti tekeleitään surkeina.

Äiti istui usein tässä sohvallakuuntelemassa, Kaijan soittoa,luki samalla Ilta-Sanomia ja ih-metteli välillä, miksei lapsi soit-tanut pianoläksyjään.

Pyhämusiikki

Saariaho ojentaa valokuvan, jos-sa ylioppilas istuu pianon ääressä.Edessä on Chopinin Nocturne.Kaija oli menossa pian naimisiin.Hänestä oli tulossa Saariaho.

Nuorella naisella oli kriisi.Hän epäili, ettei hänestä ole

säveltäjäksi. Hän oli ujo ja pel-käsi julkisia esiintymisiä niin pal-jon, että mietti jo kanttorin uraa.Urkuparvella saisi soitella yksi-nään, omassa rauhassa, hänsuunnitteli mielessään.

»Itsetunto oli niin huono, jamusiikki tuntui niin pyhältä.Tunsin olevani arvoton säveltä-misen pyhään tehtävään. Dra-maattisia nuoren ihmisen tunto-ja», hän toteaa.

Avioliitto kariutui vuodessa.Rankan kriisin jälkeen Saa-

riaho teki päätöksensä. Hän ha-lusi säveltäjäksi. Sibelius-Akate-miassa hän oli kummajainen,»säveltävä tyttö», jota erityisestivanhemmat miesopettajat ou-doksuivat. Viiteryhmän hän löy-si uutta musiikkia tekevän Kor-vat auki -yhdistyksen muista nuo-rista säveltäjistä: Esa-Pekka Sa-losesta, Magnus Lindbergista,Eero Hämeenniemestä.

Saariaho tunsi itsensä kuiten-kin muukalaiseksi. Hän teki mo-dernia musiikkia ja oli vielä nai-nen.

Sukupuolesta on joidenkinmielestä ollut Saariaholle myöshyötyä. Jollei Saariaho olisi nuo-ri,kaunis nainen,kukaan ei kuun-telisi hänen musiikkiaan, ilkeim-

mät totesivat, kun hän aloitteliuraansa 1980-luvun alussa.

Kirkuasaat...

Suomen musiikkipiirit ahdistivatnuorta säveltäjää. Kirkua saat,mutta lennä! hän siteerasi ElmerDiktoniusta vuonna 1981 artik-kelissaan, joka käsitteli 1970-lu-vun suomalaista taide-elämää.

Piirit ovat täällä pienet ja ahtaat,katseet luodaan vain sisäänpäin,julkista sanaa hallitsee muutamakulttuuridespootti.Täällä älykkyyson teknokratiaa,modernismi van-hanaikaista, ja tietenkin päinvas-toin. Useat tärkeät, raikkaat aja-tukset vesitetään kuin tahallaan.

Korvat auki -ryhmää kiinnostimyös kirjallisuus, teatteri ja kuva-taiteet. Jo lapsena alkanut kuva-taideharrastus kuului myös Saa-riahon musiikissa, sen visuaali-suudessa ja hänen tavassaan luo-da musiikillisia tekstuureja.

Muiden taiteiden suhteen ym-märsin tekniikan merkityksen

lopputuloksen saavuttamiseksi jovarhain, tutkin värejä, pintoja,harjoittelin, hän kirjoitti artikke-lissaan.

Täälläkin, isän, teollisuusneu-vos Launo Laakkosen talossa,nä-kyy perheen kiinnostus kuvatai-teisiin. Lapsena, yksin ollessaan,Saariaho soitti, piirsi tai maalasi.Myöhemmin hän opiskeli graafis-ta suunnittelua Taideteollisessakorkeakoulussa. Hän tutustui tai-demaalari Olli Lyytikäiseen. Parialkoi seurustella.

1980-luvun alussa Saariahojätti Suomen. Hän päätyi Saksankautta Pariisiin ja alkoi opiskel-la tietokonemusiikkia kuuluisas-sa Ircamin nykymusiikin tutki-muskeskuksessa. Siellä hän ta-pasi nykyisen miehensä, säveltä-jä Jean-Baptiste Barrièren. Saa-riaho jäi Pariisiin. Perhe kasvoi.

Juhlittunykysäveltäjä

Saariaho sanoo etsivänsä musii-killaan tietä omaan itseensä.

Omaa sisintään. Taiteilijaa itses-sään. Hän jatkaa musiikin jatku-moa antamalla siihen jotakinomasta persoonastaan, ja on on-nistunut siinä.

Koska hän elää tätä aikaa,myös musiikin on oltava tästäpäivästä. Teokset eivät ole help-poja, mutta niiden sointiväri onaivan omansa: läpikuultava, hau-ras ja eteerinen.

Niin kuin Saariaho itsekin.»Toisaalta hänen musiikissaan

on vahvoja, raskaita ja häly-mäisiä elementtejä. Tyypillistäsille on juuri näiden kahden vas-takkaisen elementin välinenkontrasti ja niiden väliset siirty-mät», sanoo Saariaho-tutkijaLiisamaija Hautsalo. Hän val-mistelee väitöskirjaa oopperastaKaukainen rakkaus.

1990-luvulla Saariahon tuotan-to alkoi kulkea kohti oopperaa.Vuonna 1991 hän kirjoitti baletinMaa.Vuosikymmenen puolivälis-sä hän alkoi säveltää yhä suurem-pia lauluteoksia, kuten teokset

H Ä N

Saariahon musiikki on läpikuultavaa, haurasta ja

5339/2004 | SUOMEN KUVALEHTI

Château de l’âme (1995), Lonh(1996) ja Oltra Mar (1998–99).

»Ulkomusiikilliset asiat, ku-ten tila ja valo, ovat aina kiin-nostaneet minua. Vuoden 1991jälkeen ajatus oopperasta alkoipikku hiljaa pyöriä päässäni»,Saariaho kertoo.

Nyt Saariaho on palannut ko-timaahansa juhlittuna nykysä-veltäjänä. Salzburgin musiikki-juhlien tilaama ja vuonna 2000kantaesittämä Kaukainen rak-kaus on hänen tähänastinen pää-teoksensa. Se on myös suomalai-sen oopperahistorian merkittä-vin ulkomainen tilaustyö – japarhaiten menestynyt.

Pariisi, Santa Fé, Darmstadt,Bern. Kritiikit ovat olleet ylistä-viä. Paras nykyooppera vuosiin,kirjoitti New York Times.

Saariahon teoksia on moitittujoskus epämelodisiksi tai liianstaattisiksi. Hautsalon mielestäKaukaisen rakkauden musiikki

on ilmaisultaan melodisempaakuin säveltäjän aiempi tuotanto.Yleisöystävällisellä, kommuni-koivalla musiikilla – kauniin jalohdullisen tarinan lisäksi – hänselittää myös sen kansainvälistämenestystä.

Trubaduurija neito

»Tarina kosketti minua», sävel-täjä sanoo hiljaa.

»Siinä ei ollut juonielementte-jä, jotka ovat minulle vieraita,kuten oopperalle tyypillistä veh-keilyä ja kujeilua. En olisi tien-nyt, minkälaista musiikkia niihinpitäisi pystyä kehittämään», häntoteaa ja naurahtaa.

Monet kollegat olivat sitämieltä, ettei tarinasta saa ooppe-raa, koska siinä ei tapahdu mi-tään. Saariaho piti itsepintaises-ti kiinni tarinasta. Myöhemminhän ymmärsi miksi. Se oli hänentarinansa.

Ooppera kertoo 1100-luvullaeläneestä trubaduurista Jaufré

Rudelista, joka rakastuu merentakana asuvaan kreivittäreen,Clémenceen. Teos kertoo rak-kaudesta ja sen menetyksestä,mutta myös ihmisten kohtaami-sen vaikeudesta.

Saariaho tunnisti itsensä truba-duurissa taiteilijana ja neidossanaisena, joka on jättänyt maansaja jolla on naisen tuntemukset sii-tä, miten häneen suhtaudutaan.

»Sävelsin loppukohtaustaRanskan maatalossa. Silloin mi-nulla tuli vahva tunne, että ha-luan saattaa nämä kaksi henki-löä minussa itsessäni yhteen.»

Puhutteliko tarinassa myös var-hain menetetty nuoruudenrak-kaus? Alkoholisoitunut Olli Lyy-tikäinen kuoli vain 38-vuotiaana.

Saariaho hiljenee.»Olin jo jättänyt Suomen, kun

Olli kuoli, mutta ei se tietenkäänollut merkityksetöntä, päinvas-toin», hän toteaa.

»Se on ollut yksi kuolema, jo-

ka on saanut minut miettimäännäitä kaikkia tunteita, miten mekuolemaan suhtaudumme, mitenme sen hyväksymme.»

Säveltäjä sanoo, että hänelleitselleen on tärkeintä se, mitäClémencelle tapahtuu Jaufrénkuoleman jälkeen. Tämä ym-märtää, ettei rakkaus ole kuollut.Hän on elänyt sen.

Puhelin soi. Lause jää kesken,kun Saariaho jo saattelee vie-raan kiireesti ovelle. Toinenhaastattelu odottaa puhelimessa.

Oopperaväkivallasta

Kaukaisen rakkauden odotettuSuomen ensi-ilta Kansallisoop-perassa on seuraavana iltana.

»Häkellyttävän kaunista ny-kyoopperaa», kritiikit ylistävät.

Seuraavalla viikolla Saariahonousee Pariisissa tyytyväisenäportaat ylös työhuoneeseensa.Kaipaamaansa hiljaisuuteen.Työ-tila sijaitsee kodin yhteydessäkeskellä Pariisia, lähellä Pompi-

dou-keskusta ja Ircamia, jossaaviomies on vuosia työskennellytpedagogisen osaston johtajana.

Työhuoneessaan Saariaho kir-joittaa seuraavaa oopperaansa,usein iltaseitsemään. AdrianaMater -nimisestä teoksestaan hänon ollut vaitonainen.

Libretto on libanonilais-rans-kalaisen Amin Maaloufin, Kau-kaisen rakkauden kirjoittajan.Ai-he on väkivalta. Teos kertoo äi-diksi tulemisesta sodan keskellä.

»Mukana on myös sitä kama-laa, mitä maailmassa on tapah-tunut sinä aikana, kun olen kir-joittanut sitä», Saariaho kertoiHelsingissä.

»Siksi sen kirjoittaminen ontuntunut ristiriitaisen hyvältä.»

Uuden oopperan ensi-ilta onPariisin Bastillen oopperassa ke-väällä 2006. Oopperapiirit odot-tavat jatkoa jännittyneenä.

Kaukainen rakkaus -oopperaaSaariaho kirjoitti puolitoista vuot-

ta yötä päivää. Nyt aikaa onenemmän myös perheelle, mie-helle ja lapsille Alexille ja Aliisal-le. He kävelevät puistoissa,käyvätmuseoissa ja konserteissa sekäviettävät aikaa maaseututalossa.

Muuten menestyssäveltäjä sa-noo elävänsä sosiaalisesti köy-hää elämää.

»En liehu samppanjajuhlissa»,hän tiivistää.

Pariisissa Saariaho viihtyy edel-leen. Suomeen mahtuu vain yksiasia kerrallaan, tällä viikolla se onKaukainen rakkaus, ensi viikollajoku muu, Saariaho tietää. Muu-kalaiseksi hänen ei kuitenkaantarvitse itseään enää tuntea. �

Kaukainen rakkaus Suomen kan-sallisoopperassa 30.10. saakka.Ohjaus Peter Sellars,musiikinjoh-to Esa-Pekka Salonen ja SusannaMälkki. Lisätietoja www.opera-fin.fi

Arvio Saariahon uudesta levystäKohtaamisissa, sivulla 61.

Olen juuri päässytylioppilaaksi.

Edessäni ovat ChopininNocturnen nuotit. Olenaloittanut musiikkitieteenopinnot Helsingin yliopis-tossa, graafisen suunnitte-lun linjan Taideteollisessakorkeakoulussa jaopiskelen pianonsoittoa,urkuja ja teoria-aineitakonservatoriossa.

20-vuotiaana

Kuka

”

� Kaija Saariaho� Ikä: 51� Syntymäpaikka:Helsinki� Kotipaikka: Pariisi� Ammatti: säveltäjä� Koulutus: Sibelius-Akatemian sävellyslinja1980, sävellystutkintoFreiburgista 1983� Perhe: aviomiessäveltäjä Jean-BaptisteBarrière, lapset Alex, 15,ja Aliisa, 9.� Harrastukset: lukeminen

”a ja eteeristä. Sellainen on säveltäjä itsekin.