65

Pertti HaaparantaKansantaloudellinen aikakauskirja – 95. vsk. – 1/1999

Kansalliskiihkon taloustiede1

PERTTI HAAPARANTAProfessoriHelsingin kauppakorkeakoulu

1. Johdanto

Suomessa järjestettiin vuonna 1921 yleisökil-pailu, jossa etsittiin nasevia lausahduksia itäi-sestä naapurista. Voittajaksi selvisi seuraavaarvoitus: »Mikä eläin muistuttaa eniten ihmis-tä? Se on ryssä.». Tämä esimerkki on otettuOuti Karemaan väitöskirjasta (Karemaa 1998,s. 168), jossa päätuloksena on, että ryssäviha2

luotiin Suomessa kansalaissodan jälkeen tietoi-sesti. Esitykseni näkökulma on se, että jos kiih-kokansallisuutta luodaan tietoisesti, sitä voi-daan analysoida (vaikkakaan ei tietenkään tyh-

jentävästi eikä ehkä edes tärkeimmiltä osin-kaan) kansantaloustieteen keinoin: kyse on nor-maalista valinnan ja tasapainon mallintamises-ta. Lisäksi minusta kiihkokansallisuuteen näyt-täisi liittyvän sellaista järjestelmällisyyttä, ettätaloustieteellisellä analyysillä voi olla jotakinannettavaa: maat, joissa kansalliskiihko on nä-kyvää, ovat usein köyhiä, yhteiskuntina monel-la tavoin suljettuja ja poliittiselta järjestelmäl-tään vähemmän demokraattisia. Lisäksi hyvinusein kansalliskiihko ja (ääri)oikeisto kuuluvatyhteen3 (Hobsbawm 1994, esimerkiksi s. 121).Kansalliskiihkoa näyttäisi myös syntyvän sil-loin, kun talous on ajautunut pitkäaikaiseenkriisiin (vrt. esimerkiksi kasvanut rasismi Suo-messa). Toisaalta kansalliskiihko näyttää myösusein yhdistyvän nopeaan kansalliseen nou-suun, mukaan lukien taloudellinen nousu, (Suo-

1 Esitelmä taloustieteen Päivillä, 8.–9.1999 Lappeen-rannassa. Kiitän Leila Haaparantaa, Juha Honkatukiaaja Pekka Mäkelää kommenteista. Erityiset kiitoksethaluan esittää Jarmo Eroselle johdattamisesta nationa-lismia käsittelevän kirjallisuuden äärelle.2 Ryssävihalla tarkoitetaan tässä sitä, että venäläisiäkansakuntana pidettiin ala-arvoisena (alempana rotu-na), viha ei kohdistunut pelkästään bolsevikkeihin.Myös Kari Immosen väitöskirja »Ryssästä saa pu-hua» tuo hyvin esille, miten venäläisvastaisuus oliSuomessa yksi keskeistä sotaa edeltävää henkistä il-mapiiriä luonnehtinut piirre.

3 Toki esimerkiksi Neuvostoliitossa luotiin hyvinpaljon kansallismielisyyttä ja kansalliskiihkoa (esi-merkiksi juutalaisvastaisuutta), mutta virallinen ide-ologia ei koskaan perustunut tällaiselle vaan kansain-välisyyden korostamiselle. Kansalliskiihko puettiinkansainvälisyyden puolustamisen kaapuun, muttakeskeistä juuri on se, että näin tehtiin.

66

Esitelmiä – KAK 1/1999

mi kansalaissodan jälkeen, Saksa 1930-luvulla,Japani 1900-luvun alkupuolen).Kansalliskiihko on kansallistunteen, nationa-

lismin, äärimuoto. Siksi niillä on yhteisiä piir-teitä: nationalismikin on usein (vaikkei aina) yl-häältä päin luotua ja sen oleellinen ainesosa oneron tekeminen »muihin», jotka koetaan uhkak-si (Hall 1995). Nationalismin ja poliittistensuuntausten värin välillä on kuitenkin vaikeanähdä mitään järjestelmällistä yhteyttä.On mielenkiintoista, että nationalismin ja ta-

loudellisten ilmiöiden välillä on esitetty olevanvuorovaikutusta. Harry G. Johnson (1965)4 kä-sittelee nationalismia osin samassa hengessäkuin itse teen tässä artikkelissa. Hän tulkitseekansallistunteen olevan abstraktin hyödykkeen,joka antaa kuluttajalleen hyötyä tavanomaistenhyödykkeiden rinnalla. Kansallistunnetta tuot-tavat yhteiskunnan päättäjät (eliitti), jotka voi-vat sen avulla siirtää talouden voimavaroja it-selleen. Johnsonin mukaan nationalismi pää-sääntöisesti heikentää talouden toimintakykyäja on lähinnä väline siirtää tulonjakoa eliitin hy-väksi. Siirrot eliitille voidaan käytännössä teh-dä esimerkiksi niin, että eliitin jäsenille perus-tetaan hyviä virkoja, joiden palkkojen maksuunsitten osa verotuloista menee. Johnsonin näke-mykseen olivat varmasti muokanneet ne koke-mukset, joita hän oli saanut tutkiessaan kehitys-maiden taloudellista kehitystä. Esimerkkinävoidaan mainita Argentiina, jossa voimakkaankansallismielinen Peronin hallitus raunioittimaan talouden sulkemalla sen lähes täydelleenmaailmanmarkkinoilta.Johnsonin käsitykset nationalismin taloudel-

lisista vaikutuksista ovat osin ristiriidassa nii-den näkemysten kanssa, jotka kytkevät nationa-lismin pyrkimyksiin modernisoida yhteiskuntaa

ja taloutta. Esimerkiksi Gellner (1964, ks. myös1995) ja Nairn (1977)5 näkevät nationalisminolevan seurausta maailmantalouden epätasai-sesta kehityksestä. Yksinkertaistaen he näkevätnationalismin olevan yksi osa kehitysstrategiaaniissä maissa, jotka ovat jääneet kehityksessämuista jälkeen. Kansallistunteen avulla voidaanluoda esimerkiksi kommunikaatiota kansakun-nan sisällä, mikä helpottaa talouden ja koko yh-teiskunnan organisoitumista. Tällä tavoin natio-nalismi voi siis parantaa talouden tuottavuutta.On vaikea esimerkiksi nähdä, että japanilainennationalismi olisi mitenkään erityisesti alenta-nut Japanin talouden suorituskykyä. ToisaaltaTurkissa nationalismi ja yhteiskunnan nopeamodernisointi kietoutuivat yhteen 1. maailman-sodan jälkeen, eikä Turkki ole kovin korkeallenoussut kansantulotilastoissa.Käsittelen kansallistunnetta hyödykkeenä

melko pitkälle samalla tavalla kuin Johnson,mutta käyttämäni ajattelukehikko on muiltaosin erilainen. Tarkoitukseni on ymmärtää na-tionalismin sekä talouden suorituskykyä tuhoa-via että parantavia puolia. Argumentoin esimer-kiksi, että nationalismin ja kansalliskiihkon ta-loudellinen merkitys syntyy siitä, että niidenavulla voidaan helpottaa tuotantoprosessin mo-dernisoinnin rahoitusta6. Tämän ehtona on kui-tenkin yhteiskunnan sulkeutuneisuus, joka voiluoda niitä voimavaroja tuhoavia mekanismeja,

4 Teoksessa Nationalism, ed. by J. Hutchinson andA. Smith, Oxford University Press, 1994.

5 Molemmat teoksessa Nationalism, ed. by J. Hut-chinson and A. Smith, Oxford University Press, 1994.6 Tältä osin ajatteluni eroaa Boltonin ja Rolandin(1997) mallista. He erittelevät kannustimia, joita yk-sittäisillä alueilla on erota suuremmasta yhteydestä.Eroamisesta aiheutuu aina tehokkuustappioita (kutenJohnsonillakin), joiden vastapainona ovat ne hyödyt,jotka syntyvät siitä, että paikallinen päätöksentekovastaa paremmin paikallisten asukkaiden preferens-sejä.

67

Pertti Haaparanta

joita Johnson analysoi. Kaikissa tapauksissajohtopäätökseni nationalismin tulonjakovaiku-tuksista ovat samat kuin Johnsonin. Kehikkonimahdollistaa siis yksinkertaisen nationalisminedellytysten ja vaikutusten analyysin. Se onkuitenkin kattava niin, että sen avulla voi jäsen-tää olemassa olevaa keskustelua.Esityksessäni käytän yksinkertaista päämies

(eliitti) – agentti (tavalliset kansalaiset) malliaselvittääkseni kansalliskiihkon mahdollisia ta-loudellisia taustoja. Päämies-agentti mallin nä-kökulma on tarpeen sen vuoksi, että se antaamahdollisuuden tarkastella kansalliskiihkonmerkitystä taloudellisille kannustimille ja tulon-jaolle samanaikaisesti. Sen avulla voi valaista,mikä merkitys talouden avoimuudella, markki-noiden kilpailullisuudella ja pääomamarkkinoi-den kehitysasteella on sille, kuinka hedelmälli-nen maaperä on kansalliskiihkon luomiselle.Tulkintani on karkeasti se, että kansalliskiihkoon osa fordistista vaihetta taloudellisessa kehi-tyksessä: se auttaa parantamaan työn tuotta-vuutta (esimerkiksi lisäämällä työnjakoa tuotan-tolaitoksissa) pitäen samalla kuitenkin tulonja-on tuotantolaitosten omistajille edullisena.

2. AjattelukehikkoTarkastellaan tilannetta, jossa yksi (palaan tä-hän keskeiseen oletukseen myöhemmin) pää-mies on palkkaamassa työntekijöitä kahden pe-riodin ajaksi. Potentiaalisia työntekijöitä onkahden tyyppisiä, erinomaisia ja hyviä. Kum-mankin tyypin työntekijät voivat työskennelläjoko ahkerasti tai normaalisti. Oletamme, ettäkoko yhteiskunnallinen ylijäämä on silloin suu-rimmillaan, kun kaikki työskentelevät ahkerasti.Yksityiskohtaisemmin oletamme seuraavaa:

Erinomainen työntekijä tuottaa periodilla i, i =1,2, tuotoksen y1i, jos hän on ahkera, ja tuotok-sen y2i, jos hän työskentelee normaalisti. Ahke-

rana hänelle aiheutuu vaivannäöstä kustannusaE, normaalina kustannus bE. Oletan luonnolli-sesti, että y1i > y2i, ja aE > bE. Hyvä työntekijätuottaa ahkerana tuotoksen y2i ja normaalinatuotoksen y3i ja hänen vaivannäkönsä maksaaaH ahkerana ja bH normaalina. Tietysti y2i > y3i,ja aH > bH. Lisäksi oletan, että y1i – y2i > aE – bE,ja y2i – y3i > aH – bH. Viimeinen oletus tarkoittaasitä, että työntekijöiden ollessa ahkeria talou-den kokonaisylijäämä kullakin periodilla jasiten myös koko intertemporaalinen ylijäämä onsuurimmillaan. Tämä ylijäämä on p (yE – cE) +(1– p) (yH – cH), missä p = erinomaisten työnte-kijöiden määrä (olen normalisoinut koko väes-tön 1 suuruiseksi) ja cE, cH ovat ahkeruuden ta-son aiheuttamat kustannukset, jotka on määri-telty yllä, ja yE ja yH ovat niitä vastaavat yllämääritellyt tuotokset. Jotta koko ongelma olisimielenkiintoinen, oletan, että aH > bE, eli ahke-ruus aiheuttaa aina enemmän kustannuksia kuinnormaali työtahti. Ongelma on myös mielen-kiintoinen vain, jos oletan, että päämies ei pys-ty havainnoimaan työntekijän laatua. Tämänvuoksi hän pystyy ehdollistamaan agentillemaksamansa palkkion ainoastaan toteutuneelletuotokselle, jonka oletamme olevan havaittavan(ja verifioitavan). Olkoon tämä maksu r1i, kuny1i realisoituu, r2i kun tila y2i realisoituu ja r3i ti-lan y3i realisoituessa.Tarkastellaan ensin tapausta, jossa tuotos on

ajasta riippumaton ja jossa päämies pystyy si-toutumaan maksamaan saman määrän rahankuin aiemminkin, vaikka oppisi tuntemaantyöntekijän laadun. Palaan tähän tärkeään ole-tukseen hieman edempänä. Päämiehen opti-mointiongelma on tällöin seuraava:

max {p (y1– r1) + (1– p) (y2 – r2)}ehdoillar1– aE ≥ r2 – bE, r2 – aH ≥ r3 – bHr1– aE ≥ r, r2 – bE ≥ r, r2 – aH ≥ r, r3 – bH ≥ r,

68

Esitelmiä – KAK 1/1999

missä r on agentin reservaatiohyöty. Päätös-muuttujina ovat palkkiot (ja siten myös tuotan-non tasot). Ongelman ratkaisu on seuraava:

r3 = r + bH, r2 = r3 + aH–bH = r + aH,r1= r2 + aE–bE= r + aH+ aE–bE.

Ilman epätäydellistä informaatiota päämiesmaksaisi erinomaiselle agentille r + aE ja vaati-si samalla tuoton y1, ja hyvälle agentille r + aHtuotolla y2. Huomataan, että erinomainen agent-ti saa siis »lisämaksun» aH–bE korvauksena in-formaatioedustaan. Näin ollen päämiehen kus-tannukset ovat suuremmat epätäydellisen infor-maation tapauksessa kuin muuten. Tämä tar-joaa ajattelupohjan kansalliskiihkon ja taloudel-listen tekijöiden välisen kytkennän selventämi-selle.

3. KansalliskiihkoKansalliskiihkon keskeinen tunnuspiirre on»toiseus»: Kiihko perustuu näkemykselle, ettäjokin ulkopuolinen ryhmä uhkaa omaa olemas-saoloa tai muita omia etuja (Karemaa 1998, 9–11). Erityisesti tämä pätee silloin, jos uhkaavak-si koettu ryhmä ei asu samoilla sijoilla kuinuhatuksi itsensä kokeva ryhmä vaan toisessamaassa. Tietoisesti luotu kansalliskiihko syn-nyttää tällaisen uhkakuvan.Yllä esitetyn mallin kielelle käännettynä kan-

salliskiihkon voidaan ymmärtää vaikuttavanniin, että se johtaa reservaatiohyödyn r alenemi-seen: Koko olemassaoloa uhkaavaksi koettuvaara vaikuttaa toimeentuloon myös työsuhteenulkopuolella7. Koska mallissa on vain yksi pää-mies, niin reservaatiohyöty tarkoittaa sitä hyö-

dyn tasoa, joka on saavutettavissa työsuhteenulkopuolella. »Toiseuden» uhka pienentää toi-meentulon mahdollisuutta kaikissa asemissa jasen vuoksi näkyy reservaatiohyödyn alenemise-na. Kansalliskiihko on tapa saada yksilöt sisäis-tämään tämä uhka. Se vaikuttaa näin ollen seu-raavasti:1. Kansalliskiihko pienentää kaikkien agent-

tien palkkauskustannuksia (ks. optimointitehtä-vän ratkaisua). Tämä siirtää tietenkin tulonja-koa päämiehen hyväksi. Samanaikaisesti, jospäämiehellä on muuten vaikeuksia rahoittaaagenttien palkkaus, se mahdollistaa voimakkai-den kannustimien käytön ja johtaa siten koko-naistuotoksen maksimointiin. Palaan tähän puo-leen hieman myöhemmin. Tämä tarjoaa yhdenselityksen sille, miksi oikeistolaisuus ja kansal-liskiihko usein näyttäisivät liittyvän yhteen. Pa-lautettakoon mieliin, että esimerkiksi Suomes-sa 1920- ja -30-luvuilla ammattiyhdistysliik-keen toimintaoikeuksia rajoitettiin monin ta-voin.Voidaan heti, ja on syytäkin, tietysti kysyä,

onko tämä kansalliskiihkon palkkoja alentavavaikutus lainkaan relevantti, eli onko sitä havait-tu missään. Mulliganin (1998) mukaan Yhdys-valloissa 2. maailmansodan aikana reaaliset net-topalkat laskivat miehillä n. 9 prosenttia, naisillavähän yli 3 prosenttia. Tätä vaikutusta ei voidaselittää millään taloudellisilla tekijöillä, koskasamaan aikaan työhön osallistumisaste kasvoi jatyöaika piteni. Niinpä hän toteaakin, että ainoaselitys ovat samaan aikaan kasvaneet »ei-rahalli-set» edut, jotka työhön liittyivät. Yksi mahdolli-suus on tulkita nämä hyödyt kasvaneesta kansal-listunnosta johtuviksi. Jos näin on, on selvää, ettäkansalliskiihkon nostattamisen taloudelliset vai-kutukset voivat olla huomattavat.Hyvin usein kansallistunnon nousuun ja kan-

salliskiihkoon liittyy käsitys »yhteisen edun»,»kansakunnan edun» ja »yhteistyön» puolusta-

7 Uhka myös luodaan siten, että korostetaan ponnis-telun välttämättömyyttä uhan torjumiseksi, eli uhkakohdistuu nimenomaan reservaatiohyötyyn.

69

Pertti Haaparanta

misesta (ks. esimerkiksi Karemaa 1998, 198–199, Suomen osalta). Agenttimalli tekee tämänymmärrettäväksi: Kansalliskiihko luo tilaa sel-laisten kannustimien käytölle, jotka maksimoi-vat »yhteisen kakun», kokonaistuotoksen. Tältäosin kansalliskiihko toimii mekanismina samal-la tavoin kuin Stalinin vankileirijärjestelmä:Uhka joutua vankileirille, jos ei osallistu kun-nolla yhteiskunnan toimintaan, alentaa reser-vaatiohyötyä. Ei ehkä ollut täysin sattumaa, ettäStalin loi Neuvostoliittoon voimakkaat kannus-timet työelämään (»stahanovilaisuus») juuri 30-luvun alussa samaan aikaan, kun hän aloitti en-simmäiset suuret puhdistuksensa. Paradoksaa-lista on se, että Stalinin vankileirit kelpasivatmeilläkin venäläisvastaisuuden kautta samaantarkoitukseen kuin Neuvostoliitossa.Sota-aikoina on erityisen tärkeää, että kansa-

laiset ponnistelevat voimiensa rajoilla. Toisaal-ta tuolloin resurssit kannustimien tarjoamiseksiovat normaalia pienemmät. Itse sodan ja mah-dollisen tappion uhka mahdollistaa näiden teki-jöiden yhteensovittamisen. Vaikutusta voimis-taa, jos kansalliskiihkon nostattamisen avullaluodaan erityisen voimakkaita uhkakuvia tap-pion seurauksista. Sinällään mielenkiintoistaon, että Suomessa ensimmäinen sopimus työn-antajien ja ammattiliittojen välillä (»Tammi-kuun kihlaus») tehtiin sota-aikana. Päämiehennäkökulmasta tämä tietenkin oli täysin vaara-tonta: sodan aiheuttamat uhat olivat riittäviäkahlitsemaan agentin vaatimuksia (vrt. myösMulliganin edellä viitattu tutkimus). Sodan jäl-keenhän vasta 1960-luvun lopulla päästiin vas-taavanlaiseen konsensukseen.Kansalliskiihko luo siis tilaa tuotannon kas-

vulle ja tulonjaon muutokselle valtaapitävienhyväksi. Jälkimmäinen puolestaan saattaa ollatärkeää investointien rahoittamisen kannalta.Tämän vuoksi se saattaa olla erityisen merki-tyksellistä kehitysmaissa. Jos tällä hetkellä tar-

kastelee maailmaa, niin huomaa, että kansallis-kiihko velloo kuumimpana nimenomaan monis-sa maailman köyhimmissä maissa, joista Intia jaPakistan tulevat ensimmäisinä mieleen. Aasiankriisimaista kansalliskiihkoa on herätelty erityi-sesti Malesiassa, mutta myös Indonesiassamaan kiinalaisväestö on joutunut kokemaan ko-via. Aasian kriisimaissa investointiaste on olluthuomattavan korkea. Venäjällä juutalaisvastai-suus on viime syksynä kriisioloissa kasvanuthuomattavasti niin, että johtavassa asemassaolevat poliitikot eivät enää edes julkisesti kaih-da vaan aktiivisesti lietsovat sitä8.Japanin talous alkoi kehittyä voimakkaasti

tämän vuosisadan alussa. Ennen 2. maailman-sotaa siellä vallinnut ideologia korosti japanilai-sen rodun ylivertaisuutta suhteessa muihin kan-soihin.Meidän näkökulmastamme on outoa, että

niin köyhät maat kuin Intia ja Pakistan uhraa-vat vähiä varojaan ydinpommin kehittämiselle.Ydinpommin kustannukset saattavat olla pienihinta, jos sen avulla kasvatetaan varoja, joitapäättäjillä on hallussaan.

2. Kansalliskiihko kasvattaa tuloeroja. Yllätodettiin jo sen vaikutus päämiehen ja agenttienväliseen tulonjakoon. Mielenkiintoista on, ettäse alentaa pienempipalkkaisten tuloja suhteelli-sesti enemmän9 kuin suurempipalkkaisten elitavallaan luo »työläiseliitin». Toinen tapa tulki-ta tilanne on päämiehen harjoittaman »hajoita jahallitse» taktiikkana. Joka tapauksessa siis kan-salliskiihkon seuraamukset ovat suhteessa ko-vimmat alimmissa tuloluokissa.

8 Huomattakoon, että paitsi ryssäviha Suomeen tulikansalaissodan myötä jääkärien mukana myös juuta-laisvastaisuutta (Karemaa 1998, 15).9 Koska reservaatiohyödyn alentaminen pienentääkaikkien palkkoja samalla markkamäärällä, niin pie-nipalkkaisten palkat laskevat suhteellisesti eniten.

70

Esitelmiä – KAK 1/1999

Suomen historian kannalta on ehkä mielen-kiintoista tuoda esiin nälän mystifiointi tai py-hittäminen, jota eliitti sitä itse kokematta har-joitti ja jota ehkä kaikkein terävimmin aliker-santti Lahtinen Linnan Tuntemattomassa Soti-laassa pilkkaa. Saarijärven Paavo oli porvaris-ton luoma idealisoitu kuva tavallisesta kansalai-sesta. Nälän pyhittäminen ei ainakaan vaikeut-tanut tuloerojen luomista.Työväenliike ja poliittisen kentän vasemmis-

to on ainakin virallisesti ja juhlapuheissa ollutperinteisesti kansainvälistä. Itse asiassa I ja IIInternationaalin yksi keskeisistä päämääristä olityöväenluokan yhdistäminen yli kansallisten ra-jojen. Epäonnistuminen tässä 1. maailmansodanpuhjetessa johti II Internationaalin hajoamiseen.Päämies-agentti mallin näkökulmasta tämän voiymmärtää juuri siten, että tuolloin ymmärrettiinkansalliskiihkon olevan nimenomaan mekanis-mi yhteiskunnan vähäosaisten kontrolloimisek-si. Ehkä tämän vuoksi rauhanliike ja vasemmis-to on kytketty ja ovat kytkeytyneet usein yhteen.

3. Kansalliskiihkoa voidaan synnyttää paitsimaan rajojen ulkopuolella olevaa ryhmää vas-taan (»ryssäviha»), myös maan sisällä olevaaryhmittymää vastaan. Jos on olemassa vähem-mistöryhmä, joka on itsessään homogeeninen jajoka on jollakin tavoin elämässä hieman eristäy-tynyt muusta väestöstä (esimerkiksi joko ylei-siltä elämäntavoiltaan tai erikoistumisellaantiettyihin ammatteihin), niin sen asema on sa-malla tavalla ulkopuolinen kuin rajojen ulko-puolellakin olevan ryhmän. Mielenkiintoistaonkin, että Suomessa ryssäviha kohdistui myösvallankumousta paenneisiin venäläisiin emi-grantteihin ja tsaarin armeijassa palvelleisiinsuomalaisupseereihin (Karemaa 1998, 148–154). Tässä mukaan saatiin myös vasemmistoa,jonka piirissä emigrantit koettiin uhkaksi suo-malaisille työläisille työmarkkinoilla. Nykypäi-vinä pakolaiset saavat kokea saman kohtalon.

Paitsi, että käyttämäni päämies-agentti malliantaa toivottavasti edes lievän mahdollisuudenymmärtää kannustimia kansalliskiihkon synnyt-tämiselle, se antaa mahdollisuuden ymmärtääniitä edellytyksiä, joita kansalliskiihkon synnyt-tämiselle on olemassa. Tarkastellaan näitä seu-raavaksi:1. Talouden ja yhteiskunnan sulkeutuneisuus

muuhun maailmaan on välttämätön edellytyskansalliskiihkon luomiselle. Avoimessa yhteis-kunnassa reservaatiohyöty määräytyy niidenmahdollisuuksien mukaan, joita muu maailmatarjoaa, jolloin oman maan vallanpitäjät eivätvoi sitä manipuloida. Avoimuuden näkökul-masta yritykset hillitä kehittyneissä maissa ih-misten muuttoa kehitysmaista saattavat johtaakehitysmaissa huonoihin seurauksiin. On vai-keaa kuvitella, että Argentiinan ja Englanninvälille olisi koskaan syntyy sotaa Falklandinsaarista, jos Argentiinalla ei olisi ollut pitkäähistoriaa taloudellisesti suljettuna yhteiskunta-na. Vastaavasti olisi vaikea kuvitella, että Kaak-kois-Suomessa voisi nykypäivinä nostattaa mi-tään ryssävihan tapaista, sen verran tärkeää Ve-näjän kauppa alueella on. Keynes (1920) koros-ti yhtenä ensimmäisistä vapaan kansainvälisenkaupan merkitystä rauhan edellytyksenä.Talouden sulkeminen voi johtaa Harry John-

sonin korostamiin talouden voimavaroja kulut-taviin tulonsiirtoihin. Näistä voidaan mainitaesimerkiksi resurssien käyttäminen lobbauk-seen, joilla yritetään saada etuja oman toimialanyrityksille (ks. tästä ja muista vastaavista Bhag-wati, Panagariya ja Srinivasan 1998, luku 34.).

2. Sosiaalinen liikkuvuus vaikeuttaa kansal-liskiihkon luomista. Mitä vähemmän päämie-hen ja agentin roolit ovat pysyvät, sen vaikeam-paa on luoda itselleen etua tulonjaon muutok-silla. Jos nykyinen päämies tai nykyisen pää-miehen perilliset saattavatkin joutua agentinrooliin tai nykyisen agentin on mahdollista

71

Pertti Haaparanta

nousta päämiehen paikalle, sen vähemmän ontarvetta/halua manipuloida tulonjakoa. Tässämielessä perinteinen hyvinvointivaltio, jossapanostetaan kaikille avoimeen koulutukseenmahdollisimman pitkälle, on tärkeä kansallis-kiihkon hillitsemiseksi. Vaikutus voimistuuavoimessa yhteiskunnassa.

3. Käytetty malli nojasi oletukseen, että pää-miehiä on vain yksi, tai että päämies käyttäytyykuin yksi päätöksentekijä. Mitä kilpailullisem-mat markkinat ovat, sen vähemmän mahdolli-suuksia esimerkiksi yrityksillä on yhdistää voi-mansa ja käyttää hyväksi kansallistunnetta palk-kojen hillinnän välineenä. On ehkä kaukaa haet-tua huomauttaa, että Euroopan maista Ranskaon varmasti kaikkein kansallismielisin ja samal-la innokkain käyttämään suurten kansallistenmonopolien (national champions) strategiaa ta-louden rakentamisessa, mutta joka tapauksessayhteys on mielenkiintoinen.Eliitin toiminnan koordinoituminen voi olla

helpompaa joissakin historiallisissa olosuhteis-sa kuin muuten. Suomessa kansalaissota toimiosaltaan tällaisena koordinointivälineenä, koskasekä poliittinen että taloudellinen eliitti oli rin-taman samalla puolella. Voitto yhdisti ja häviä-jien poliittiset oikeudet olivat rajoitetut.Tällä hetkellä Suomessa herätellään keskus-

telua suomalaisyritysten omistuksesta. Mahdol-lisuus, että Skandia saisi Pohjolan haltuunsa, onherättänyt pelon, että tätä kautta suomalaistensuuryritysten hallintoelimiin tulisi »ulkopuoli-sia». Ulkopuolisten uhkaa ei kuitenkaan olemillään tavoin täsmennetty. Kukaan ei ole il-moittanut, miten Skandian omistus heikentäisisuomalaisia yrityksiä tai vahingoittaisi muita ta-vallisille suomalaisille tärkeitä asioita. Todelli-suudessa ilmeisesti pelätään uuden omistajansotkevan sisäpiirin toimintaa. Tämän vuoksi ul-komaalaisomistuksen uhka on esitettävä mah-dollisimman epämääräisesti ja pakattava puo-

lustustaistelun kaapuun. Tällä hetkellä uhkaku-via »toisista» luodaan mm. väittämällä, ettäkriisiaikoina omistajan kansallisuudella on mer-kitystä. Tästä ei kuitenkaan ole näyttöä. Toi-saalta on ironista, että 90-luvulla suomalaisyri-tykset ovat lisänneet voimakkaasti investointe-jaan ulkomaille, mutta se ei ole herättänyt sa-manlaisia reaktioita entisten pääjohtajien tahol-ta. Luulisi, että Suomessa olisi nimenomaankertynyt tietoa siitä, mitä haittoja suomalais-omistuksesta on ulkomailla koitunut. Tätä tie-toahan sitten voisi käyttää selitettäessä, miksisuomalaisomistuksen säilyttäminen Suomessaon tärkeää. »Toiseuden» väitettyyn uhkaan liit-tyy aina epäsymmetria: kyse on absoluuttisenhyvän ja absoluuttisen pahan välisestä taistelus-ta. Kuvaan kuuluu tietysti, että sisäpiiri haluaajulkisia varoja (eläkerahastoja) käytettävänoman valta-asemansa säilyttämiseen. Tämänkaltainen oman henkilökohtaisen edun ja kan-sakunnan edun samaistaminen ei tietenkään voionnistua ilman kansalliskiihkon nostattamista.Voidaan myös kysyä, onko sinivalkoisen

omistuksen mystiikkaa alettu korostaa nyt sentakia, että funktionaalinen tulonjako on viimevuosina kääntynyt pääomatulojen hyväksi. Toi-saalta 1990-luvulla tuotannon organisoinnissaon tapahtunut muutoksia, kuten toimintojen ul-koistaminen, mikä on saattanut olla »fordismia»vastaava muutos. Sen rahoittamiseksi on ehkäyritetty nostattaa kansallistuntoa.Kansalliskiihko ja diktatuurit näyttävät usein

myös liittyvän yhteen. Se, miksi näin on, on il-meistä ainakin tässä esityksessä käytetyn mal-lin valossa. Ei edes diktaattori pääse irti agent-tiongelmasta ja agenttikustannuksista.Edellä sanottua vahvistaa, jos lavennamme

perusmallia ottamaan huomioon se, että on vai-kea kuvitella päämiehen kykenevän sitoutu-maan sillä tavoin annettuun palkitsemisjärjeste-lyyn kuin yllä oletin. Oletin, että päämies ei

72

Esitelmiä – KAK 1/1999

käytä hyväkseen sitä, että hän saa tietää työnte-kijöiden kyvyt jo ensimmäisellä periodilla. Tä-män tiedon avulla hänen ei tarvitse toisella pe-riodilla maksaa erinomaiselle agentille ylimää-räistä korvausta informaatiosta vaan hänen tar-vitsee maksaa vain r1 = r + aE. Tämä on kannus-tinkirjallisuudesta (erityisesti neuvostojärjestel-män tutkimuksesta) tunnettu hakasvaikutus (rat-chet-effect): Jos täytän nyt vaatimukset, niinvaatimuksiani voidaan huomenna kiristää. Ole-tamme agentin ymmärtävän tämän mekanismin.Tämän vuoksi hän vaatii tällä periodilla kor-vauksen x, joka on ratkaisu yhtälölle (unohdam-me diskonttauksen)

r + x+ r + aE= 2 (r + aH+ aE– bE),elix= 2 (aH – bE) + aE> aH+ aE – bE.

Näin ollen kannustimien tarjoaminen maksi-mituotannon saavuttamiseksi on ensimmäiselläperiodilla kalliimpaa kuin ilman hakasvaikutus-ta. Jos maan pääomamarkkinat ovat heikosti ke-hittyneet ja/tai maalla ei ole mahdollisuuttahyödyntää kansainvälisiä pääomamarkkinoita,niin tehokkaiden kannustimien tarjoaminensaattaa olla mahdotonta, ellei agenttien palk-kauksen kokonaiskustannuksia pystytä alenta-maan. Näin sekä maan intratemporaalinen ettäintertemporaalinen sulkeutuneisuus ovat teki-jöitä, jotka luovat toisaalta mahdollisuuksia jatoisaalta kannustimia kansalliskiihkon luomi-seksi.Avoimiin pääomamarkkinoihin liittyy kui-

tenkin se ongelma, että niillä eri kansakunnatsaattavat ajautua keskinäiseen järjestelmäkilpai-luun, jonka seurauksena mahdollisuudet yllä-pitää sosiaalista hyvinvointivaltiota murenevat(Sinn 1999). Tämä vaikeuttaa sosiaalista liik-kuvuutta ja äärimmillään estää sen, eli se joh-taa pahimmassa tapauksessa pysyvän eliitin

syntymiseen. Tällaisessa tilanteessa on mahdol-lista, että kansalliskiihko palautuu eliitin arse-naaliin.

Lähteet:Bhagwati J., A. Panagariya ja T.N. Srinivasan(1998): Lectures on International Trade,MIT Press.

Bolton P. and G. Roland (1997): The Breakupof Nations: A Political Economy Analysis,Quarterly Journal of Economics, vol. CXII,Issue 4, November, 1057–1090.

Gellner E. (1964; 1994): Nationalism, julkaisuosin uudestaan otsikolla Nationalism andModernization, teoksessa J. Hutchinson andA. Smith (eds) Nationalism, Oxford Univer-sity Press, 1994.

Gellner E. (1995): Introduction, teoksessa S. Pe-riwal (ed) Notions of Nationalism, CentralEuropean University Press, 1995.

Hall J. (1995): Nationalism, Classified and Ex-plained, teoksessa S. Periwal (ed) Notions ofNationalism, Central European UniversityPress, 1995.

Hobsbawm E. (1994): The Age of Extremes,Abacus Books.

Hutchinson J. and A. Smith (eds) (1994): Na-tionalism, Oxford University Press.

Immonen K. (1987): Ryssästä saa puhua…,Keuruu, Otava.

Johnson H.G. (1965, 1994): A Theoretical Mod-el of Economic Nationalism in New andDeveloping States, julkaistu osin uudestaanotsikolla Economic Nationalism in NewStates, teoksessa J. Hutchinson and A. Smith(eds) Nationalism, Oxford University Press,1994.

Karemaa O. (1998): Vihollisia, vainolaisia, syö-päläisiä, Suomen Historiallinen Seura, Hel-sinki.

73

Pertti Haaparanta

Keynes J.M. (1920): Economic Consequencesof Peace, Harcourt Brace Jovanovich.

Mulligan C. (1998): Pecuniary Incentives toWork in the United States during World WarII, Journal of Political Economy, vol. 106,No. 5, 1033–1077.

Nairn T. (1977, 1994): The Break-up of Britain:

Crisis and Neo-Nationalism, julkaisu osinuudestaan otsikolla The Maladies of Devel-opment, teoksessa J. Hutchinson and A.Smith (eds) Nationalism, Oxford UniversityPress.

Sinn H.-W. (1999): Systemwettbewerb, YrjöJahnsson -luennot.