Kaks Kasia # 7

Kaks Kasia # 7

Kannen ja tämän aukeaman kuvat: Pekka Mäkinen

Pessi ja Illusia teksti: Pirjo Ylimaunula, kuvat: Pekka Mäkinen

Tanssijana yhteisössä teksti: Henna Hanhineva, kuvat: Sakari Possakka

Esteetön tanssi... teksti: Päivi Mettovaaja, Merja Männikkö kuvat: Juha Haataja, Iivari Karjalainen

Kehollisuus, liike- ja tanssiterapeuttisessa... Teksti: Liisa Jaakonaho, Minna Poutiainen kuvat: kirjoittajien

Hirviä Haukiputaalla Teksti ja kuvat: Riikka Kontio

Feel The Beat—Tanssikeskus City Dance 25 v teksti: Merja Satulehto, kuvat: Citydance arkisto

Pessi ja Illusia –

tekijän mietteitä prosessista ja lopputuloksesta

Flow Productions ja JoJo – Oulun Tanssin Keskus tuottivat yhteistyössä monitaiteellisen tulkinnan Yrjö Kokon sadusta Pessi ja Illusia. Se sai ensi-iltansa kulttuuritalo Valveella marra-skuussa 2015. Teos ei ollut orjallinen toisinto Kokon sadusta, vaan työryhmä pyrki luomaan siitä rohkeasti oman-näköisen maailman. Tanssin, sirkuksen, musiikin, puvustuksen, lavastuksen ja valaistuksen ammattilaisten käsissä sa-dun hahmot kokivat perinpohjaisen muodonmuutoksen. Syntyi visuaa-lisesti runsas, karhean kaunis sekä kaikilta osa-alueiltaan äärimmäisen voi-makas teos, jonka äärelle kutsuimme katsojaksi pienen ihmisen.

Teoksen tekeminen käynnistyi vuonna 2014, jolloin suunnittelutyöryhmä kokoontui tekemään pohjatyötä ja mää-rittelemään millaista teosta lähdetään toteuttamaan. Tähän ryhmään kuului-vat minun lisäkseni pukusuunnittelija-lavastaja Pirjo Valinen, hänen assis-tenttinsa Heidi Kesti, sirkustaiteilija Ilona Jäntti, valosuunnittelija Jukka Huitila, muusikot Kyösti Salmijärvi ja Markus Lampela sekä äänisuunnittelija Aake Otsala. Halusimme hyödyntää paperimateriaaleja eri muodoissaan niin teoksen visuaalisuuden kuin ääni-maailmankin toteutuksessa.

Pessi ja Illusia oli jatkoa Valisen, Huitilan, Otsalan ja minun vuonna 2013 tekemälle Susurrolle, jossa niin ikään käytettiin paperia sekä puku- ja lavastemateriaalina että äänen lähteenä. Susurrosta jäi sellainen tunne, että ha-luamme jatkaa paperimateriaalin tut-kimista ja Pirjo Valisen ehdotuk-sesta tartuimme Pessiin ja Illusiaan.

Milla Virtanen oli ensimmäistä kertaa apulaisohjaajana teoksessani Varjakka vuonna 2014. Siinä prosessissa meille muotoutui poikkeuksellisen hyvä tapa tehdä yhteistyötä. Olemme sielun-kumppaneita ja kuitenkin sopivan eri-laisia täydentämään toisiamme produk-tion johtokaksikkona. Työryhmään valikoitui edellä mainittujen lisäksi ilma-akrobaatti Sanna Vellava, josta tuli teoksen punk-henkinen Illusia, katu-tanssiguru Teemu Tuohimaa, joka oli maanläheinen Pessi, monitaitoinen tans-sija Katri Lausjärvi sekä lopulta vielä ilma-akrobaatti Katja Kortström paik-kaamaan sairastuneen Ilonan. Lisäksi tiimissä työskenteli Janne-Pekka Man-ninen, joka kirjoitti teostekstit ja otti making of -kuvia, graafikko Tomi Hurs-kainen, valokuvaaja Pekka Mäkinen ja avustaja Suvi Calamnius.

Teosta harjoiteltiin, kuten minulla tapa-na on, useammassa periodissa: maalis-kuussa, elo-syyskuussa ja loka-marras-kuussa. Harjoittelun jakaminen useam-paan periodiin tekee prosessista stres-sittömämmän, aikaa jää väleissä mo-nenlaiseen prosessointiin, kuten lavas-teiden ja puvustuksen tekemiseen, säveltämiseen ja äänisuunnitteluun sekä viestinnän suunnitteluun ja toteutu-kseen. Harjoitusten jaksottaminen pit-källe ajalle on epätyypillistä tans-situotannoissa, mutta käsittääkseni aika tavallista sirkustuotannoissa.

Jos taidettani verrattaisiin tv- ja elokuva-ilmaisuun, olisin kategoriassa ”nordic noir”. Minulle on tyypillistä luoda tummasävyisiä, monitasoisia, voimak-kaita ja vähän vinksahtaneita maa-ilmoja. Niin nytkin. Vaikka teos oli suunnattu lapsille, en halunnut poiketa linjastani, lähteä alleviivaamaan tarinaa ottamalla avukseni tekstiä tai lauluja tai ilmaisuun teatterillisuutta ja mimiikkaa. Luotan lasten kykyyn ymmärtää liike-ilmaisua ja viitteellisempää tarinan-kerrontaa. Uskoin myös heidän hyvä-ksyvän värikkyyden sijasta materiaalien mustavalkoisuuden. Luomamme maail-man visuaalisen, toiminnallisen ja äänellisen voimakkuuden takia kat-sojien alaikärajaksi asetettiin 7 vuotta.

Vaikka teos ei suoranaisesti ollut im-mersiivinen, niin pyrimme kuitenkin parhaan kykymme mukaan upottamaan katsojat teoksen maailmaan. Katsomon koko säädettiin tavallista pienemmäksi, jotta visuaaliseen maailmaan saatiin isot mittasuhteet, esiintyjille tilaa ja lavaste-materiaalit lähes vyörymään katsojien päälle. Lavastuksessa käytetyt paperiset perunasäkit roikkuivat osittain katso-mon päällä ja loppukohtauksessa katso-jat pääsivät käsiksi paperiin, sitä repi-mään ja heittelemään – metaforisesti särkemään jäätä ja tekemään kevättä yhdessä esiintyjien kanssa. 60 hengen katsomossa, osittain teoksen maailman sisällä on ihan erilaista istua kuin 600 hengen katsomon viimeiseltä penkki-riviltä tähytä näyttämölle. Pieni katso-jaryhmä on kuin teoksen maailman sisälle astunut retkikunta, joka kokee yhdessä esityksen jännittävän matkan.

Harmillista pienessä katsomorat-kaisussa oli tietysti se, että kaikki halukkaat eivät päässet katsomaan teosta. Toisaalta mistäpä olisimme arvanneet, että juuri tästä teoksesta muodostuisi sellainen hitti. Esitysten määrä suhteessa katsomopaikkoihin arvioitiin sen perusteella miten 35 vuotta jatkuneen urani aikana teokset ovat aiemmin myyneet. Tämä ylei-sömenestys löi kaikki ennätykset.

Pessi ja Illusia näyttäytyy minulle selviytymiseen uskovana teoksena. Keijukaista koettelevat vuodenajat ja ihmisten sota ja hänen täytyy löytää keinot selvitä. Elämme hyvin pessi-mistisessä maailmassa taloudellisten, ekologisten ja sodan uhkakuvien alla, jossa on vaikea säilyttää omaa opti-mismiaan. Pessin ja Illusian tarinasta voi saada taas toivoa ja luottamusta sel-viämiskykyyn.

Oli hienoa, että saimme tuotanto-yhteistyökumppaniksi JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen ja rahoitusta mones-ta lähteestä: Suomen kulttuurirahastolta, Wihurin rahastolta, Oulun Valistus-talolta ja Flow ry:n toimintatuen kautta Taiteen edistämiskeskukselta. Lapsille suunnattuja teoksia, jos muitakaan va-paan kentän toteuttamia tanssi- ja nykysirkusteoksia, harvoin pääsee toteuttamaan näin isolla volyymilla.

Teos syntyi onnellisten tähtien alla. Työryhmä hitsautui mahtavasti yhteen, kaikki haasteet voitettiin, päästiin tavoitteisiin, saatiin yleisömenestys ja hieno kritiikki. Ohjaajan näkökulmasta koko prosessissa parasta oli istua näytöksen aikana katsomossa silloin, kun siellä istui koululaisryhmiä. Lasten innostus, välittömän reagoinnin määrä, ajoittainen pieni pelko ja sen jälkeinen helpotus ja ilo oli kerta kaikkiaan mahtavaa kokea. Mieleen jäi kahden lapsen keskustelu esityksen aikana: toinen lapsi kysyi toiselta “Vieläkö sua pelottaa?”, johon toinen “Ei enää niin paljon.” Jännää saa olla, kunhan jännitys saadaan laukeamaan sekä jotain myönteistä ja optimistista tuomaan lopussa tilalle.

“Oon koneinsinööri”

”Hei, minä oon tanssitaiteilija”

”Osaakko sheikata?”

Iäkkäämpi mies nousee ylös ja näyttää

kuinka sheikataan. Lantio liikkuu puo-

lelta toiselle, kädet pyyhkivät ilmaa. Lo-

pulta häntä ja koko ympärillä olevaa

päivätoiminnan ryhmää alkaa nau-

rattaa. Minuakin hymyilyttää, kiitän

upeasta tanssista ja jatkan kättelyä pii-

rissä istuvien osallistujien luota toiselle.

Kättely on hyvä ja konkreettinen ter-

vehdys, jolla yleensä aloitan luovan

tanssin tuokion ikäihmisten kanssa. Se

on mahdollisuus huomioida jokainen

yksilöllisesti, vaihtaa jokunen sana ja

konkretisoida alkamassa oleva yhteinen

tuokio. Kätellessä myös kosketamme

toista – kuitenkaan menemättä liian

lähelle.

Kaikki alkoi syksyllä 2009, kun Merja

Männikkö soitti minulle ja kysyi:

“Huomasin, että meillä on samankal-

taisia kiinnostuksen kohteita, tehtäi-

siinkö jotain yhdessä?” Siitä alkoi matka

yhteisöissä työskentelyyn tanssin,

liikkeen, muistojen, musiikin ja kos-

ketuksen parissa.

Yhteisöissä toimiminen löysi minut ja konkreettisen tekemisen kautta siitä tuli omakseni kokema työmuoto.

Tanssijana yhteisössä

Ensimmäinen paikka, jossa aloitimme

musiikillista ja tanssillista muistelua oli

Merikosken hoiviin kuuluva Intiön

hoivakoti. Uuden aloitus oli myös mi-

nulle erityistä, sillä vaarini oli vielä tuol-

loin elossa ja osallistui ohjaamaamme

ryhmään. Vuosien aikana työ on muo-

vautunut kokemusten, konseptoinnin,

Anniina Aunolan tekemän mentoroin-

nin, erilaisten hankkeiden ja yhteis-

töiden kautta. Ensisijaisesti olen työs-

kennellyt hoiva- ja palvelukodeissa ikä-

ihmisten parissa. Kulttuuritalo Valveen

koordinoima Taiteilijat ja kulttuuri-

kuriirit -hanke vuonna 2013 avasi pol-

kuja myös ensi- ja turvakotiin, päih-

deklinikalle sekä moniammatilliseen

työskentelyyn nuorten parissa.

Menen yhteisöön aina taiteilijana. Se on

se koulutus, näkökulma ja osaaminen,

jotka minulla ovat. Käytännössä tärkeää

onkin yhteisön puolelta tuleva yhteys-

henkilö, jonka kanssa käydään läpi mitä

toiminta on, kenelle asukkaista se voisi

olla mielekästä ja millaisia mahdollisia

toiveita talon puolesta tulee. Yhteys-

henkilö myös tiedottaa talon muita hoi-

tajia ja samalla sovitaan kaikki järjestelyt

tiloista cd-soittimeen.

“Äiti opetti meidät tanssimaan. Hän soitti

kammalla. Se oli vanhanajan kampa ja siinä

päällä oli voipaperia - vähän niin kuin

huuliharppu”

Taiteilijana koen, että olen saman leik-

kisän ja luovan lähteen äärellä, kuin

mistä tanssiteoksen valmistaminen

kumpuaa. Ympäristö on vain erilainen

ja se asettaa minut huomioimaan entistä

herkemmin osallistujat, etsimään

yhteisiä kosketuspintoja ja toisaalta

mahdollisuuksia kokea jotain erilaista.

Usein tuokioissa sekoittuvat osalli-

suuden ja esityksellisyyden elementit ja

improvisoin myös melko paljon.

Koen tärkeäksi välittää tuntuman tans-

siin, joko katsomalla tai tekemällä itse.

Usein merkityksellisiksi kohoavat pienet

yhteiset hetket – joku muistaa tärkeän

asian, eläytyy liikkeeseen kasvoillaan ja

koko kehollaan tai liikuttuu katsoessaan

hänen muistoistaan tehtyä tanssia. On

myös tilanteita, joissa osallistuja sanoo

muistavansa mökin kukkapenkit niin

elävästi, että turha niistä nyt on mitään

liikkeitä ruveta tekemään. Eikä kenen-

kään ole pakko. Toinen taas eläytyy,

ryppyiset kädet liikkuvat ja kukan elä-

mä vertautuu jonkinlaiseksi omaku-

vaksi.

“Millainen on sinun kukka?”

”Tämä on jo kuihtunut, mutta se

ravistaa siemenet maahan ja niistä

kasvaa uusia kukkia.”

Joskus ryhmäläisten aiemmat keholliset

kokemukset voivat olla sellaisia, että

toiminta on aloitettava tunnustellen ja

pienesti. Ryhmä itse on kuin nupuillaan

olevia kukkasia ja minun on kasteltava

heitä varovasti. On muistettava, että

kaikki se mikä minulle on tanssiessa

itsestään selvää ja täysin normaalia, on

heille aivan uutta ja ihmeellistä. Tämä

on oikeastaan asia, joka on auennut

yhteisöissä olon myötä voimak-

kaammin.

Kuinka asettua toisen asemaan ja

puhkaista oma jokapäiväinen kuplansa.

Hyvää pohdintaa on tapahtunut myös

työparien kanssa, jolloin ideoita ja tunte-

muksia on voinut jakaa, sekä tuumailla

työn merkitystä ja omaa rooliaan

tekijänä.

“ Minun pää on paljon paremmassa

kunnossa, kun oon ollu täällä teijän kanssa”

Esteetön ry täyttää ensi vuonna viisi vuotta. Tämän nuoren kultuuriyh-distyksen tärkeä tehtävä on edistää taiteen saavutettavuutta ja yhdenver-taisuutta tanssijan vammaan tai vammattomuuteen katsomatta. Yhdistys haluaa tuoda esteetöntä tanssia kaikille avoi-mien työpajojensa ja harrastusryhmänsä avulla. Lisäksi Esteetön ry haluaa tarjota jäsenilleen esiintymismahdollisuuksia esimerkiksi Kirjaavaa kulttuuria -festi-vaalin tai Taiteiden yön yhteydessä.

Esteetön tanssi on luovaa, omaa tanssia, joka ei sulje ketään ulkopuolelle. Se on vuorovaikutteinen taidetanssin muoto, johon jokainen voi tulla mukaan suku-puoleen, kokoon, tanssitaitoon, sairau-teen tai vammaan katsomatta. Et tar-vitse aikaisempaa tanssikokemusta, ai-noastaan kiinnostus yhdessä tekemiseen riittää, ja se on kantava voima esteettömässä tanssia.

Esteetöntä tanssia on voinut nähdä esiintymislavoilla vuodesta 2010 lähtien. Viimeisin esteettömän tanssin teos sai ensi-iltansa Kulttuuritalo Valveella syys-kuussa 2015. Teoksen nimi on Elossa, joka on ammattilaisjohtoisesti toteutettu teos. Esiintymässä oli 11 aktiivista esteet-tömän tanssin harrastajaa ja yksi muusikko. Osaksi teosta nivoutui jo aikaisemmin syntynyt pienois-koreografia Kurkiaura, joka hurmasi yleisönsä Tanssikomppanian järjes-tämässä Tans-sinpäivän Gaalassa Haukiputaan Teat-terikuopalla huhti-kuussa 2015. Koreo-grafiasta ja ohjauksesta vastasivat tanssitaiteilija Henna Hanhineva ja tanssinopettaja Päivi Mettovaara; puvustuksesta, lavastuksesta ja visuaalisesta ilmeestä artenomi Minna Oikarinen sekä musiikista ja runoista Toni Rissanen.

Esteetön tanssi on löytänyt paikkansa oululaisella tanssin kentällä!

Juhlavuosi 2016 on inspiroinut Esteetön ry:n jäseniä suunnittelemaan jo tulevaa. Keväällä on tiedossa juhlatyöpajapäivä ja syksyllä juhlatanssityöpajakierros kouluilla. Samalle vuodelle kaavaillaan myös yhteisöllistä taidenäyttelyä, jossa Esteettömän tanssin viisivuotinen taival tulee esille monipuolisesti. Lisätiedot juhlavuoden tapahtumista päivitetään nettisivuille.

Jos haluat tietää lisää yhdistyksestä tai liittyä jäseneksi, voit ottaa yhteyttä sähköpostilla tai nettivisujen yhteyden-ottolomakkeella.

Tervetuloa juhlistamaan kanssamme Esteetön ry:n juhlavuotta!

www.esteetonry.fi

esteetonry@gmail.com

Oulu on tunnettu laajalti tanssikau-punkina. Täällä voi harrastaa moni-puolisesti eri tanssinlajeja ja nähdä upeita tanssiteoksia. Esteetön tanssi on löytänyt paikkansa ja harrastajansa oululaisella tanssin kentällä, mutta mu-kaan mahtuu kuitenkin lisää uusia har-rastajia. Mainio mahdollisuus tutustua esteettömään tanssiin on tulla tanssi-maan kaikille avoimeen tanssityöpajaan. Seuraava työpaja järjestetään Terva-väylän koululla (Myllytullinkatu 7) maanantaina 25.1.2016 klo 17.00 – 18.00. Työpajan hinta on viisi euroa. Ohjaajina toimivat tällöin Esteetön ry:n puheen-johtaja Merja Männikkö yhdessä Pia Orell-Liukkosen kanssa. Kaikki tanssi-työpajojen ohjaajat ovat osallistuneet espoolaisen tanssitaiteilija ja DanceAbility-opettaja Pauliina Lapin esteettömän tanssin ohjaaja-koulu-tukseen. Työpajassa tarvitset liikku-miseen soveltuvat joustavat vaatteet ja rohkean asenteen heittäytyä mukaan tanssiin erilaisten liikkujien kanssa.

Keski-Pohjanmaan kansanopisto Käl-viällä aloitti syyskuussa aivan uuden koulutuksen yhteistyössä Suomen Tanssiterapiayhdistys ry:n kanssa. Täydennyskoulutus keskittyy tanssi- ja l i iketerapian soveltamismahdol -lisuuksiin ammatillisessa vuorovaiku-tuksessa sekä työhyvinvoinnin ja ammatillisen kasvun edistämisessä. Koulutus on suunnattu työssään tavalla tai toisella kehollisuuden parissa toi-miville sosiaali-, terveys-, opetus-, kasvatus- ja kulttuurialojen ammat-tilaisille, jotka kaipaavat uutta näkö-kulmaa sekä välineitä työnsä kohtaamis- ja vuorovaikutustilanteisiin. Tanssi- ja liiketerapia on kuntoutus- ja hoitomuoto, joka kuuluu luoviin taide-terapioihin. Se on monialainen tera-piamuoto, jossa tanssitaiteen näkökul-maan yhdistyy muun muassa soma-tiikan, liikeanalyysin, psykologian ja psykodynaamisen ajattelun suuntauk-sia. Koulutus sisältääkin tanssi- ja liike-terapian, somatiikan ja liikeilmaisun soveltavia opintoja paneutuen käytän-nönläheisesti koulutuksen teemaan liittyviin keskeisiin teemoihin.

Koulutukseen sisältyy myös tutustu-minen psykofyysiseen hengitys-terapiaan ja tietoiseen läsnäoloon. Koulutus tarjoaa opiskelijoille koke-muksellista kehittymistä yksilöllisesti ja kunkin oman ammatinkuvan mukaan, keinoja ja voimavaroja työhyvin-voinnista huolehtimiseen, Keho-tietoisuuden ja itsetiedostuksen kehittymistä, lisääntynyttä luovuutta, vuorovaikutustaitoja sekä käytännön ideoita ja konkreettisia keinoja kehol-lisuuden huomioimiseen omassa työssä. Koulutus ei pätevöitä terapeutin am-mattiin tai terapiatyön tekemiseen. Vastuukouluttaja on Liisa Jaakonaho, Lontoon Goldsmiths-yliopistosta valmistunut Master of Arts ja tanssi- ja liiketerapeutti. Liisalla on myös tanssipedagogin pätevyys Taidey-liopiston Teatterikorkeakoulusta sekä mielenterveystyön ammatil l inen näyttötutkinto Iso-Britanniasta. Hänellä on vuosien kokemus tanssi- ja liike-terapian käytännön soveltamisesta niin itsenäisessä asiakastyössä, erityis-r y h m i e n p e d a g o g i i k a s s a k u i n sosiaalialan tehtävissä.

Kehollisuus, liike ja tanssi terapeuttisesessa vuorovaikutuksessa

Syyskuussa aloittanut ryhmä tutustui ensin kokemukselliseen ja terapeut-tiseen kehotyöskentelyyn liikkuen ja keskustellen. Yksilö-, pari- ja ryhmä-tehtävissä sovellettiin tanssi- ja liiketerapian, somatiikan ja liike-improvisaation menetelmiä. Keskus-telujen ja kokemuksellisia harjoituksia purkavien pienryhmätehtävien kautta opiskelijat saivat reflektoida harjoi-tuksissa heränneitä ajatuksiaan ja tunteitaan suhteessa omiin kokemuk-siinsa työssään ja sen vuorovai-kutustilanteissa. Kokemuksellinen tutustuminen eteni liikeanalyysin (Laban Movement Analysis) ja kehityksellisen liikkeen (Bartenieff Fundamentals) perusteisiin: liike-laatuihin, hengitykseen, kehon painon kokemukseen, kehonosien välisiin yhteyksiin sekä varhaislapsuudessa opittujen kehityksellisten liiketeemojen ja liikeratojen aktivointiin. Tavoitteena oli lisätä tietoisuutta omista liikkumisen tavoista, eleistä ja asennoista sekä ei-kielellisen ilmaisun mahdollisuuksista ja merkityksistä vuorovaikutustilanteissa.

Koulutuksen toteutuksessa on lisäksi mukana vierailevia opettajia. Mind-fulnessiin tutustumisen tulee ohjaamaan Sini-Maria Tuomivaara, joka on tanssi-liiketerapeutti ja MBSR/mindfulness-ohjaaja. Hän on kouluttautunut Mind-fulness-Based Stress Reduction (MBSR) -menetelmään Bangorin Yliopiston Centre for Mindfulness Research and Practice -keskuksen opinnoissa. Sini-Maria myös yhdistää tanssiliiketera-peuttista osaamistaan hyväksyvään, tietoiseen läsnäoloon kehittämässään tanssimeditaatiossa. Hengitykseen keskittyvän työpajan ohjaa Tuija Laine, joka on fysioterapeutti, tanssi -liiketerapeutti ja hengitysterapeutti.

Opetus etenee työhyvinvointiin, työssäjaksamiseen ja ammatilliseen kasvuun.

Ryhmässä opetellaan tunnistamaan stressi- ja muita psykosomaattisia reaktioita ja sitä, miten ne ilmenevät erilaisissa vuorovaikutustilanteisissa. Reflektoidaan näitä reaktioita sekä niihin liittyviä tunteita ja ajatuksia omassa työssä. Keskustellaan siitä, minkälaiset asiat työssä kuormittavat ja mitkä auttavat jaksamaan. Opetuksessa käytetään itsereflektioharjoituksia, joissa opiskelijat saavat pohtia työhyvinvointiaan ja ammatillista kasvuaan ja niitä edistäviä tai estäviä seikkoja. Kehollisten harjoitusten kautta opiskelijat saavat konkreettisia välineitä oman työhyvinvoinnin edistämiseen. Tärkeä osa koulutusta on myös hengitys, läsnäolo, kosketus ja kohtaaminen.

Näissä teemoissa tutustutaan kehotietoisuutta, läsnäoloa ja rentoutumista kehittäviin harjoituksiin ja tekniikkoihin tanssi- ja liiketerapeuttisen työskentelyn keinoin. Kokemuksellisten liike-, hengitys- ja kontaktiharjoitusten kautta pysähdytään tutkimaan itsen ja toisen kohtaamista erilaisissa vuorovaikutus-tilanteissa. Opetellaan tunnistamaan yhteyksiä kehollisten kokemusten ja vuorovaikutustilanteissa heränneiden ajatusten ja tunnereaktioiden välillä. Tutkitaan myös sitä, minkälaisia mahdollisuuksia yksilöllisiä rajoja kunnioittava kosketus tarjoaa vuorovaikutukseen. Tavoitteena on lisääntynyt kyky terapeuttisen ja rakentavan vuorovaikutuksen mahdollistavaan, rauhallisempaan läsnäoloon ja sen kautta stressaavien ja haastavien tilanteiden parempaan hallintaan.

Kurssilaisten kokemuksia Erityisryhmän opettajana työskentelevä kurssilainen kertoo hakeneensa koulu-tukseen saadakseen lisää työkaluja omaan työhönsä. - Harjoitukset ovat olleet tosi hyviä. Niistä on tullut oivalluksia ja oppimista liittyen vuorovaikutukseen ja kommuni-kaatioon, työhyvinvointiin, omaan työ-hön ja omaan elämään. Harjoitukset ovat rentouttaneet ja poistaneet stressiä. Odotin työkaluja omaan työhöni ja niitä olen saanut. Yksi kurssilaisista opiskelee ammatti-korkeakoulussa musiikkipedagogiksi, pääa in eenaan k lass inen lau lu . – Ajattelin, että koulutus toisi minulle työkaluja, joita voin käyttää omassa opetuksessani. Aikomukseni on nyt kirjoittaa opinnäytteeni aiheesta kuinka liikettä ja tanssia voisi yhdistää laulun-opetuksessa. – Olen oppinut kuuntelemaan ja tie-dostamaan itseäni ja kehoani paremmin sekä havainnoimaan omaa ja toisten lii-kekieltä. Olen syvemmin ymmärtänyt mikä vaikutus tunteilla ja tapahtumilla on kehoomme ja kuinka liikkeestä ja kehollisuudesta saa sanatonta informaa-tiota. – Toivon ja tiedän jo, että tältä kurssilta saan todella käyttökelpoisia työkaluja omaan työhöni. Koska omassa koulu-tuksessani ei ole paljon, tai ei lainkaan, kursseja, joilla liikutaan tai puhutaan kehosta muusikon ja musiikinopettajan työkaluna tämä on todella hyvä lisä osaamiseeni.

Rentoutusohjaajan, muisteluohjaajan ja taideterapian perusteita aiemmin opis-kellut kurssilainen halusi täydentää aiempia opintoja sekä kehittää ja tutus-tua itseensä. – Yhdessä harjoitteessa nousi vaikut-tava lapsuuden muiston kehollinen ko-kemus. Kokemus oli lapsena traumaat-tinen ja toistuva, mutta nyt koke-muksena helpottava ja ehdottomasti kannattava ja parantava kokemus. – Harjoitukset ovat mukavia, helposti mukaansa tempaavia, vaikuttavia ja sopivasti rytmitettyjä. Kurssipäivät me-nevät nopeasti. Odotan saavani lisää tietoa rentoutukseen, olemisen osaami-seen, hetkessä olemiseen sekä jatkoa keholliseen tanssilliseen liikkeeseen. Kurssilaiset kokevat, että kun lähi-jaksoon on käytettävissä koko viikon-loppu, harjoituksiin päästään syventy-mään aivan eri tavalla kuin kurssilla, jossa opetusta on vaikkapa tunnin ker-ran viikossa. Lähijakson aiheeseen ja harjoituksiin voi uppoutua täysillä ja unohtaa kaiken muun. Koska ryhmä on suhteellisen pieni, harjoituksista pystyy myös puhumaan avoimemmin ja käsittelemään asioita eri tavalla kuin isossa ryhmässä.

Keväällä tulossa on erillinen lähio-petusjakso hengityksestä hyvin-voinnin ja vuorovaikutuksen tukena. Näiden kahden päivän aikana tutus-tutaan psykofyysiseen hengitys-terapiaan ja sen soveltamiseen mm. tanssi-liiketerapiassa sekä fysio-terapiassa. Työpajassa perehdytään hengityksen fysiologiaan ja hengityksen tehtäviin. Keskeisiä kysymyksiä ovat: Mitä hengitys kertoo ihmisestä? Mitkä ovat epätasapainoisen hengityksen tun-nusmerkkejä? Miten hengitystä voi hyö-dyntää eri tilanteissa? Hengitys on yllättävän vahva työväline kaikissa kohtaamisissa ja vuorovaikutus-suhteissa. Hengityksen tiedostaminen avaa uusia näkökulmia oman psyyk-kisen ja fyysisen hyvinvoinnin lisää-miseen ja sitä kautta vahvistaa myös ammatillista osaamista. Ryhmädynamiikkaa, ihmissuhteita ja vuorovaikutusta työssä tutkitaan koke-muksellisten harjoitusten ja keskus-telujen kautta psykodynaamisen (psyko-analyyttiseen teoriaan perustuvan), psykofyysisen ryhmäterapian pohjalta. Paneudutaan siihen, miten erilaisissa vuorovaikutussuhteissa esiintyviä ilmiöitä ja reaktioita voi ymmärtää ja kehittää rakentavampaan suuntaan. Opetellaan tunnistamaan ryhmä-tilanteissa herääviä kehollisia reaktioita sekä niiden merkityksiä ryhmä-dynamiikan näkökulmasta. Kes-kusteluissa opiskelijat voivat luotta-muksellisesti nostaa esiin asioita työssä kohtaamissaan tilanteista tai vuoro-vaikutussuhteista, joihin he kaipaavat tukea. Tavoitteena on laajentunut ym-märrys ryhmässä tai yhteisössä toimi-misen merkityksistä, työhön liittyvien ihmissuhteiden dynamiikasta ja niiden suhteesta omaan henkilökohtaiseen taustaan.

Leikki, luovuus ja heittäytyminen on koulutuksen osio, jossa perehdytään käytännönläheisesti leikin mahdollisuuksiin ja merkityksiin vuorovai-kutustilanteissa. Kokemuksellisten harjoitusten kautta opiskelijat saavat tutkia sitä, mikä omaa leikkimielisyyttä stimuloi, miten sitä voi hyödyntää ja miten sen voi ottaa käyttöön eri tilanteissa. Tutkitaan sitä, miten leikki liittyy luovuuteen ja muihin työssä tarvittaviin taitoihin, kuten heittäytymiseen, esiintymistaitoon ja vuorovaikutustilanteiden hallintaan. Tavoitteena on saada uusia ideoita ja välineitä omaan työhön ja erilaisten tilanteiden käsittelyyn leikin keinoin, niin lasten kuin aikuistenkin parissa. Opintojakso perustuu psykoanalyytikko Donald W. Winnicottin ajatuksiin leikin merkityksestä ihmisen toiminnassa ja hyvin-voinnissa, kaikissa ikävaiheissa. Liikeimprovisaatio- ja sanallistamisharjoitusten kautta tutkitaan kielellistä ja ei-kielellistä vuorovaikutusta sekä sitä, miten niitä voidaan tuoda yhteen tanssi- ja liiketerapeuttisen työskentelyn keinoin. Käytännönläheisten harjoitteiden kautta tutustutaan liikemetaforan käsitteeseen ja liikkeen symboliikan sanallistamiseen – siihen, miten kehollinen liikekokemus ja siihen liittyvä sanallinen oivallus voivat saada aikaan positiivista muutosta. Tutustutaan lisäksi autenttisen liikkeen (mover-witness exchange) menetelmään, jossa on keskeistä yksilöllinen liike-kokemuksen sanallistaminen sekä näkeminen ja nähdyksi tuleminen. Mene-telmää sovelletaan myös työnohjauksellisena välineenä. Keskusteluissa osal-listujat saavat reflektoida tehtyjä harjoituksia suhteessa omaan työhön ja sen vuorovaikutustilanteisiin. Tavoitteena lisääntynyt tietoisuus siitä, miten opiskelija itse käyttää kieltä erilaisissa tilanteissa ja miten vuorovaikutuksessa voi ottaa huomioon kehollisen tiedon ja siihen liittyvät ei-kielelliset signaalit.

Tanssivat kulttuurikummit?

Syyskuussa sade piiskaa Haukiputaan Revontiellä asfalttia. Lounas-kahvila Nyymannin saliin alkaa saapua läheisen Hannankodin asuk-kaita. Pyörätuoleilla, kävellen, saatettuna ja rollattorin avulla. Han-nankodissa on kolmessa kerroksessa asukkaita.

Osa hakee pullakahvin. Matot on rullattu oven edestä pois. Ulko-oven pumppu on vaiennettu hetkiseksi. Eteiseen astelee kaksi metsästäjää. Musiikki alkaa soida ja hirvet tanssahtelevat paikalle. Sarvet kohoavat kohti taivasta. Kuono haistelee ilmaa ja kaviot kuopsuttavat maata. Kauniit hirvet leikittelevät metsästäjien ympärillä.

H.I.R.V.I -työryhmän tanssijat Jenni Harju, Sinipii Pickett ja Jarmo Salonen ovat ottaneet päivän vapaaksi töistä ja tulleet tanssimaan Haukiputaalle. Antti Kivimäki on jo eläkkeellä ja on myös saanut järjestymään kalenteriin päivän vapaata. Tanssi alkaa lumota ja viedä mennessään. Yleisössäkin rauhoitutaan esityksen äärelle, alun jänni-tyksen jälkeen. Ravintolan väki saa nauttia otteita Hirven-metsästysbaletista Lenninsiiven tanssikoulun aikuisbalettiryhmän tans-sijoiden esittämänä.

Liike on lääke

Oulun alueella toimii lähes 30 hoiva-kodeille ja palvelutaloille nimettyä ikä-ihmisten kulttuurikummia. Vapaa-ehtoiset kummit vievät kulttuuria iäk-käille Oulun alueilla Oulunsalosta aina Yli-Iihin. Kummitoiminta on käynnis-tynyt Oulussa kevään 2015 aikana. Mal-lia on otettu Turusta, jossa kulttuuri-kummitoiminta aloitettiin jo vuonna 2011.

Toiminnalla tuotetaan kulttuurista hyvinvointia palvelu- ja hoivakotien asukkaille, heidän omaisilleen ja henkilökunnalle. H.I.R.V.I.-työryhmä on yksi näistä vapaaehtoistoimijoista. Kulttuurikummitoimintaan on lähtenyt mukaan paljon oululaisia tanssin-harrastajia: Esteetön ry edistää Oulussa esteet tömän tanssin harrastus -mahdollisuuksia. Useat jäsenet tanssivat pyörätuolilla ja toiminnan tarkoituksena on edistää esteettömän tanssin harrastusmahdollisuuksia, yhdenver-taisuutta, ja lisätä taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta. Kaikki saavat tanssia, liikkua omalla tavallaan, ihan vaikka pienesti. ”Liike on lääke”, kuulee usein esteettömän tanssin harrastajien suusta.

Cross Move Company -tanssikoulu, Balettikoulu Sinikello, neljä erillistä senioritanssiryhmää sekä yksi kansan-tanssiryhmä tanssivat ja tanssittavat ikäihmisiä Oulun alueen palvelu-kodeissa.

Vaikka katsoja ei itse tanssisi, pelkkä katsominen aktivoi aivojen peilisolut. Ne jäljittelevät sitä tuntemusta aivoissa, kuin itse liikkuisi. Peilisolut ovat premo-torisia hermosoluja, jotka aktivoituvat sekä silloin kun toimintaa suoritetaan että silloin kun sitä tarkkaillaan. Toi-minnan tarkkaileminen aiheuttaa katso-jassa automaattisen aktivoitumisen sa-moissa hermojärjestelmissä, jotka teon suorittaminen aktivoi. (Gallese ym. 1996; Rizzolatti ym. 1996).

Tapahtuman alkaessa osallistujat saat-tavat valitella kipuja ja väsymystä, mut-ta lähtiessä ovatkin iloisia ja virkeitä, ja saattavat itsekin sanoa, ettei tunnu enää niin pahalta, tai vaikka ”Eipä särje enää päätä.” Seuraavaa kertaa sitten odo-tetaankin jo aamusta alkaen, tullaan valmiiksi jo iloisempana paikalle, ja saatetaan kertoa, että tämä on viikon kohokohta. Iäkäs tanssija saattaa todeta liikkumisesta: "Sain tunteen liikkeestä kehossani, vaikkei se enää sama olekaan kuin nuorena tai näytä ulospäin miltään."

Usein kohtaamisten aikana esimerkiksi muistisairas pääse osalliseksi, vaikka puhe olisi jo unohtunut, musiikki aktivoi ja laulujen sanat muistuvat mieleen ja muistisairas voi laulaa sujuvasti muiden mukana. Hän saa ja voi olla hetken aktiivinen toimija yhdessä muiden kanssa. Olla ryhmän jäsenenä.

Hyvää tekevä kulttuuri

Kulttuurin hyvinvoinnin mittaamiseen soveltuvien mittareiden rajallisuus on haastavaa. Usein vaikutukset eivät myöskään ilmene välittömästi. Vaiku-tukset tuntuvat ihmisten kokemuksissa. Ja fysiologisia vaikutuksia tutkitaan yhä enemmän.

Markku T. Hyypän mukaan kulttuurin harrastaminen pidentää elinikää jopa 4–5 vuotta. Tutkittu vaikutus on suurempi kuin esimerkiksi terveysliikunnalla. Vaikutuksia on havaittu muun muassa verenpaineessa, sydämensyketasossa, kipumolekyyleissä ja endorfiinitasoissa. (Markku T. Hyyppä, 2014)

Lääkkeiden käytön väheneminen, vireystason muutokset, toimintakyvyn ylläpitäminen ja lisääntyminen voivat kertoa onnistuneesta taidetoiminnasta. Joskus kulttuurikummitapaamisissa voi selvästi huomata, kuinka yleisössä virkistytään, silmiin syttyy loiste ja kasvoille hymy, kuin katsoja heräisi horroksesta. Osallistujat voivat alkaa ottaa kontaktia toisiin aktiivisemmin, katsovat toisiaan ja kommunikoivat.

Vapaaehtoistoimintaa jaksaa, kun siitä tulee hyvä mieli

Myös kulttuurikummit itse virkistyvät ja kokevat tekevänsä merkityksellisiä asioita, kun huomaavat muutoksia yleisössä. Ilo on molemminpuolista. Kulttuurin hyvinvointivaikutukset koskevat sekä siis kummeja että osallistujia.

Yhtenä toiminnan tavoitteena on hyvinvoinnin vahvistamisen lisäksi on kulttuurin hyvinvointivaikutusten tunnistaminen ja tunnustaminen yleisesti yhteiskunnassamme. Tietoisuuden lisääminen auttaa jatkossa mm. resurssien hankkimisessa. Tärkeää toiminnassa on myös osallisten yksilöllisyyden huomioinen. Muistetaan, että kaikki eivät pidä kaikesta, vaan jokaisella on oma henkilöhistoriansa, omat mieltymyksensä, joita pitää kunnioittaa. Ketään ei saa pakottaa toimintaan mukaan, ei vapaaehtoiseksi, eikä myöskään osallistujaksi.

Hirvenmetsästysbaletin esiintyjät tulevat tanssin päätyttyä yleisön luo juttelemaan. Keskustelua riittää sarvista, tanssista, baletista ja miestanssijoista. Jarmo Salonen kertoo, ettei ole tanssinut kuin kolmisen vuotta ja ensimmäinen esiintyminen aikoinaan oli jännittävä, siinä joutui ylittämään itsensä.

“Kuin valo olisi tullut sisään”, iloitsee eräs yhdeksänkymppinen rouva yleisöstä. “Näin pimeän päivän valaisitte tanssilla.”

Kulttuurikummitoimintaa koordinoi Kulttuuritalo Valve.

Feel The Beat – Dance! Tanssikeskus Citydance juhlii 25-vuotista taivaltaan

Tanssikeskus Citydancen historia ja osa minun tanssiurastani nivoutuvat tiukasti yhteen. Paluumuutin Ouluun takaisin v. 1991, jolloin lopetin aktiivikilpatanssiurani ja liityin mukaan vuosi aikaisemmin perustetun Tanssikeskus Citydancen tiimiin.

Nyt taaksepäin katsottuna jaan tanssijan taipaleeni kolmeen aikakauteen. Nuoren tanssijan vaihe, joka kulki Oulun Naisvoimistelijoista Leena Ortolan balettikouluun. Yllättäen tuota taivalta tulikin sekoittamaan eksyminen tanssiurheiluseura Telemarkin harjoituksiin lajin pariin, joka vei välittömästi sydämeni! Siitä seurasi kakkosvaihe, jolloin tanssin ja kilpailin menestyksekkäästi Suomessa ja ulkomailla niin amatöörinä kuin ammattilaisena. Tuo vaihe päättyi Ouluun paluumuuttoon, joka taas palautti minut juurilleni paritanssista enemmän esittävän taiteen puolen tanssilajeihin. Tanssijan urani kolmosvaihe on siis Oulu ja Citydance. Nyt aikaa onkin vierähtänyt lähes se neljännesvuosisata ja yhdessä Citydancen kanssa on menty eteenpäin.

Tämä aika on ollut työteliäs, mutta erittäin antoisa ja nautinnollinen – Harva saa tehdä työkseen sellaista, joka ei enimmäkseen työltä tunnu! Lisäbonuksena lasken vielä päälle upean työyhteisön, joka näiden vuosien saatossa on Citydanceen muodostunut. Uskomattoman hienoa on se, että Citydancessa on nykyisin opettajina ihmisiä, jotka ovat aloittaneet tanssiharrastuksensa lapsina ja sittemmin kouluttautuneet pitkän harrastajajakson jälkeen tanssin ammattilaisiksi.

Se on luonut vahvan yhteisen toimintakulttuurin ja on ehdottomasti Citydancen vahvuus.

Oulua on aina pidetty vahvana tanssikaupunkina ja voin ylpeänä todeta, että olen ollut yhtenä lenkkinä luomassa tuota mainetta. Tämän 25 vuoden aikana myös Tanssikeskus Citydancen merkitys kaupungin tanssigenrelle on ollut merkittävä ja siksipä nyt kerronkin teille Citydancen historiasta!

Alkutaival – 90 -luku!

Citydancen perustaminen sinetöitiin shampanjapullon avauksen kera Letkun Puistossa vuonna 1990 tanssinopettajien Marko ja Paula Ala-Ketolan ja Liisa Kontturi-Paasikon toimesta. Tilat koululle löytyivät Citytalosta ja näinpä tanssikoulu sai myös toimivan nimensä. Tavoitteekseen perustajajäsenet asettivat Oulun silloin vielä aika kapea-alaisen tanssinharrastuskentän monipuolistamisen.

Syksyllä 1991 oli jo edessä muutto Pakkahuoneenkadulle vanhaan Osuuskaupan taloon. Tässä vaiheessa toimintaan mukaan tulivat myös Ouluun paluumuuttaja Merja Satulehto ja tanssiurheiluvalmentaja Markku Siltala. Tässä vaiheessa Tanssikeskus Citydance oli vain yhteinen markkinointinimi ja kukin yrittäjä pyöritti toimintaa oman toiminimensä puitteissa. 90-luvun puolivälin jälkeen muut osakkaat kuitenkin jättäytyivät pois kuka mistäkin syystä ja toiminta jäi vetovastuulleni.

Pikku hiljaa Tanssikeskus Citydance kasvoi. Toimin vielä päätyökseni tanssiurheilun parissa – tai kilpatanssin, kuten tuolloin vielä lajia kutsuttiin. Sen rinnalla kuitenkin muiden tanssilajien opettaminen kasvatti osuuttaan ja näin hyödynsin koko ajan enemmän ja enemmän taustaani valiovoimistelijana ja jazztanssijana. Tässä vaiheessa Citydanceen löytyi myös uusia lahjakkaita opettajia, jotka osaltaan auttoivat koulun toiminnan kehittymisessä ja kasvamisessa. Tärkeitä opettajia tuolloin olivat mm. Mikael Gustafsson ja Mira Törmi. Yhteistyötä tehtiin myös tiiviisti helsinkiläisen tanssikoulu StepUp Show Schoolin kanssa ja silloin Oulussa vierailivatkin säännöllisesti opettamassa Marco Bjurström ja Peter Pihlström!

Iso merkitys toiminnalle oli myös syksyllä 1991 käynnistynyt Konservatorion tanssinopettajakoulutus – nyttemmin Oulun ammattikorkeakoulun tanssin-opettajakoulutus. Toimin myös siellä opettajana ja näin luotiin jo silloin tähän päivään asti kestänyt tiivis yhteistyö tanssikoulun ja ammatillista koulutusta edustavan laitoksen välille. Useimmat Citydancen opettajat ovat joko valmistuneet sieltä, opiskelevat edelleen tai opettavat siellä.

Seuraava osoitteenmuutos olikin koulun historiassa todella merkittävä. Syksyllä 1998 Citydance aloitti toimintansa Kiistola-talossa silloisen elokuvakeskus Formian naapurina. Samaan aikaan Pirjo Yli-Maunulan ja Paula Tuovisen sekä Maria Littowin vetämä Oulun Tanssistudio lopetti toimintansa ja Citydancen kurssitarjonta laajeni kattamaan myös jazz- ja nykytanssia disco- ja showtanssin, ”räp-tanssin”, lastentanssin sekä pari- ja kilpatanssin lisäksi. Silloin käynnistynyt vahva breakdance-buumi – kiitos ennen kaikkea Bomfunk MC:n – toi Citydanceen valtaisan pikkupoikien invaasion ja salsa-buumi puolestaan aikuiset naiset! Näin oppilasmäärä yhtäkkiä viisinkertaistui ja opettajamäärä kasvoi huomattavasti.

Upeaa on, että osa tuolloin taloon tulleista opettajista on vieläkin mukana toiminnassa: Teemu Tuohimaa, Paula Puumalainen, Jonna Suokas ja Outi Räsänen ovat vuosien saatossa vahvasti vaikuttaneet omalla panoksellaan Citydancessä. Muita tuolloin aloittaneita, Citydancen kannalta merkittäviä opettajia ovat olleet mm. Marko Keränen, Annamari Kess, Noora Kolanen ja Tiina Mylly.

Tapahtumarikkaat vuodet 2000–2010

Seuraava iso kehitysaskel oli vuonna 2001, jolloin Citydance muutti Monttiinintaloon Aleksanterinkadulle. Samana keväänä järjestettiin myös Show- ja Streettanssien SM-kilpailut Oulun Urheilutalolla. Kilpailut olivat kaikin puolin menestys ja käynnistivät myös entistä aktiivisemman kilpailutoiminnan koulussa.

Välissä ehtikin sitten kulua yhdeksän vuotta ennen kuin järjestettiin seuraavat isot kilpailut. Kesällä 2010 Ouluhallissa tanssittiin 3-päiväiset Performing Arts SM-kilpailut. Kilpailuihin osallistui 1601 tanssijaa eri puolilta Suomea ja tapahtuma sai ylistävää palautetta niin järjestelyiden kuin tunnelmansa puolesta. Sen merkitys Citydancen henkilökunnan ja muiden toimijoiden yhteishengelle oli huomattava ja viitoitti esimerkillään myös FDO:n (Finnish Dance Organization) alaisten kilpailujen kehittymistä entistä ammattimaisemmin organisoituun ja elämyksellisempään suuntaan.

Sittemmin Citydance onkin pyrkinyt järjestämään kerran vuodessa isot kansalliset arvokilpailut. Tällaiset kilpailutapahtumat tekevät tanssia tutuksi ja tuovat näkyvyyttä paikallisesti. Tärkeintä on kuitenkin se, että ne tarjoavat harrastajille harvinaisen mahdollisuuden kilpailla kotipaikkakunnalla.

Muutoin 2000-luku oli ehdottomasti katutanssien valta-aikaa Citydancessä. Suuri vaikutus asiaan oli tuolloin opettajana aloittaneella Lasse Hyttisellä, joka toi niin tanssijana kuin koreografina Oululle kultaa ja kunniaa! Samoin breikkigenre eli Oulussa vahvaa kauttaan ja niin kansallisesti kuin kansainvälisesti menestyneitä breikkareita tuli Teemu Tuohimaan suosituilta breikkitunneilta. Suomen vanhin katutanssiryhmä Sonic Skool toimi jo tuolloin, mutta sen rinnalle nousi uusia menestyksekkäitä ryhmiä kuten Natural Hype, BTL ja Across the Floor.

Myös muut lajit kasvoivat vahvasti ja monet vielä tänä päivänä Citydancessä vaikuttavat opettajat aloittivat tuolloin opettajanuransa, kuten Jenni Jokikokko-Jakkula ja Asta Hartikainen.

2000-luvulla Citydancen tanssijat valloittivat myös erilaisissa tanssiteatteriproduktioissa. Lopettaneen Oulun Tanssistudion esitystoiminnan pohjalta luotiin Oulun Tanssin keskus Jojo v. 1998 ja Pohjoisen ainut ammattitanssiteatteri sai alkunsa! Citydancen tanssijat ja opettajat olivat vahvasti mukana kehittämässä Jojon toimintaa niin järjestöpuolella kuin tanssijoina ja koreografeina. Yhteistyötä tehtiin myös Oulun Tähtisirkuksen kanssa useissa eri produktioissa ja jonkin verran Tanssikeskus Citydance tuotti myös itse esityksiä normaalin oppilasnäytöstoiminnan lisäksi. Yleisömenestyksiksi nousivat kilpa- ja showtanssia yhdistävät tanssikabareet Starlite ja So in Love, jotka olivat Oulun Tanssin keskus Jojon ohjelmistossa vuosina 2003–2004 ja 2008. Myös katutanssiin pohjaava Soulful Love v. 2008 viitoitti tietä myöhemmille isoille katu-tanssiproduktioille Cirque de Hip-hopille v. 2009 ja Ruutanalle v. 2013, joita esitettiin Oulun Kaupunginteatterissa.

Uudistumisen aika – 2010–2015

2010-luvulle tultaessa oli jo selvää, että toiminta on ajanut Aleksanterinkadun tilojen ohi. Usea vuosi kuluikin uusien toimitilojen etsinnässä. Maltti etsinnöissä kannatti sillä vihdoin loppuvuodesta 2013 löysimme suorastaan unelmien tilat!

Vuosi 2014 oli siten suurten muutosten aikaan. Kesän aikana muutimme kaivattuihin uusiin uljaisiin toimitiloihin keskustasta Limingantulliin. Samalla uudistimme sekä netti- ja facebook-sivumme, otimme käyttöön uuden moni-puolisemman verkkokaupan ja olimme pilottiyrityksenä luomassa tanssikouluille räätälöityä toiminnanohjausjärjestelmää.

Ensimmäinen vuosi uudessa toimitilassa on sujunut erinomaisesti ja täällä viihtyvät niin henkilökunta kuin asiakkaat! Omien toimivien tilojen lisäksi talosta löytyy upea monitoimitila, jossa nykyisin järjestämme niin oppilasnäytökset kuin isot tanssikilpailutkin. Toimintojen keskittäminen saman katon alle on todellista arjen luksusta!

Nyt yhdessä muiden tässä talossa toimivien yritysten kanssa me muodostamme ainutlaatuisen elämysten, aktiviteettien ja huipputapahtumien vapaa-ajankeskuksen Terminaalin. Täältä löytyy Citydancen lisäksi Liikuntakeskus Voitto, Pilates Oulu, Oulun Kamppailuklubi, SuperPark Oulu ja Areena. Palvelut täydentää ravintola Robson´s.

Tänä päivänä koulu työllistää 25 tanssinopettajaa ja opetusohjelmassa on yli 40 erilaista tanssilajia – vakituisia viikkotunteja on n. 180. Toimistossa asioiden rullaamisesta vastaa kolme positiivisesta ja ripeästä asiakaspalvelustaan kiitettyä työntekijää.

Keskeisiä toimintaperiaatteita kurssiohjelman monipuolisuuden lisäksi ovat olleet alusta asti myönteisen ja kannustavan harrastusilmapiirin luominen ammattitaitoisten ja koulutettujen opettajien johdolla. Esitys- ja kilpailutoiminnalla kannustetaan oppilaita tavoitteelliseen ja pitkäjänteiseen harrastamiseen. Yhteistyö paikallisten tanssitoimijoiden kanssa, etusijassa Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksen, Oulun tanssin keskus Jojon ja Oulun Tanssikomppanian kanssa on ollut tiivistä alusta asti.

Citydance haluaa omalta osaltaan olla kehittämässä ja viemässä eteenpäin Oulun vahvaa

tanssiosaamista kansallisilla ja kansainvälisillä areenoilla. Ennen kaikkea Citydance haluaa tarjota kaikille mahdollisuuden harrastaa tanssia omista lähtökohdistaan ponnistaen – ikään, sukupuoleen ja taitotasoon katsomatta. Tanssi kuuluu kaikille!

Oulun Tanssikomppania onnittelee Tanssikeskus

Citydancea pitkäjänteisestä ja ansiokkaasta työstä

oululaisen tanssin hyväksi!