kannustajan - rumpupiiriohjaajan käytännöllinen ... · lopputyö ikiaika markku tapio kinnunen...

Kannustajan - rumpupiiriohjaajan käytännöllinen, moraalinen ja eettinen vastuu

Lopputyö IKIAIKAMarkku Tapio Kinnunen

Kannustajan - rumpupiiriohjaajan käytännöllinen, moraalinen ja eettinen vastuu, Markku Tapio Kinnunen

Sisällysluettelo

1.0 Johdanto: kannustajanpolkuni, alkuni1.1 Polulta vetäytyminen1.2 Itsereflektion aikaa1.3 Ympyrän sulkeutuminen, uusi alku

2.0 Rumpupiiriohjaajan vastuu käytännön asioissa2.1 Ennakkoinformaatio2.1.2 Terveys2.1.3 Päihteet2.2 Aikataulut 2.3 Rumpupiirin rakenne 2.6 Luottamuksellisuus2.7 Keskinäinen kunnioitus 2.8 Yksityisyys 2.9 Kyseenalaistaminen

3.0 Rumpupiiriohjaajan moraalinen vastuu3.1 Ryhmädynamiikka3.2 Ajatukset, tunteet, sanat ja teot3.3 Syyn ja seurauksen laki 3.4 Rumpupiiriohjaajan roolin vaikutus muihin ihmisiin3.5 Samaani -sanan merkitykset3.6 Kannustaja3.7 Oma keskeneräisyys3.8 Arvostuksen ilmentäminen3.9 Sisäiset varjot

4.0 Rumpupiiriohjaajan eettinen vastuu4.1 Suhtautuminen muihin samanistisiin suuntauksiin4.2 Suhtautuminen muihin uskontoihin, uskomuksiin, filosofioihin ja ideologioihin4.2.1 Epäilevät, uskovat, oivaltavat 4.2.2 Chartresin labyrintin symboliikka

5.0 Kannustajan luontosuhde5.1 Kannustajan ekologinen ja yhteiskuntavastuullinen tietoisuus

6.0 Luontoyhteys

7.0 Kiitokset

LähteetPäättötyöhön ja opintoihin liittyvää kirjallisuuttaLiite1Liite 2Kaikki tekijänoikeudet pidätetään. All rights reserved.


1.0 Johdanto: kannustajanpolkuni, alkuni

Tämä lopputyö sisältää omia pohdintoja ja havaintoja, siitä millaisia haasteita ja oivalluksia olen saanut vuosien varrella, kasvaessani sisäisesti eteenpäin.

Käsittelen rumpupiirin ohjaamiseen liittyviä asioita sekä yksilötasolla, että ryhmätasolla,huomioiden ryhmädynamiikan vaikutukset. Tärkeitä oivalluksia olen saanut seuratessani toisten työskentelyä, ja myös vetäessäni omia rumpupiirejä (ja sijaistaessani paria viikonloppukurssia Turussa ja Oulussa Susanna Aarnion pyynnöstä). Myös lukemani itsetuntemukseen liittyvät kirjat ja sosiaalipsykologian perusteet ovat vaikuttaneet näkemykseeni ja tuntemuksiini.

Shamanismi tuli elämääni vuosien 2007 ja 2008 taitteessa. Tuolloin olin kiinnostunut siitä, että miten eri tavoin maailmaa ja sen perimmäisiä rakenteita voi ymmärtää. Kävinvanhempieni luona kotiseuduillani Pohjois-Karjalassa. Äitini kertoi taideateljeessaan vierailleiden ihmisten, kokeneen hänen luontoaiheisten teoksien, välittävän shamanistisia tunnelmia. Hän kysyi minulta, että mitä tiedän shamanismista? Aihe oli minulle tuntematon. Tarina innosti tutkimaan mitä samanismi tarkoittaa, mitä se pitää sisällään - ja millaisia toimijoita Suomessa asian tiimoilta on.

Helsingistä löytyi internetin kautta kaksi yhteystietoa: Susanna Aarnio järjesti rumpupiirejä Munkkivuoressa ja Katja Båsk Alppilassa. Menin ensimmäisenä Susannan rumpupiiriin, ilman mitään odotuksia tai etukäteistietoa. Koin paikan mielenkiintoisena: pieni kellari, jossa oli karhuntalja lattialla, karhun pääkallo, muutamialampaiden taljoja. Paikalla oli yhteensä noin 4-5 ihmistä. Johdannon jälkeen rummutuksen alkaessa aloin meditoida tarkkaillen hengitystäni, pitkän aikaa tuntui siltä, ettei tapahdu mitään erikoista. Otin tilanteen aluksi innostavana musikaalisena kokemuksena, kaikkine lauluineen. Yhtä-äkkiä alkoi tapahtua kaikenlaista, joka johti hyvin todellisentuntuiseen elokuvamaiseen kokemukseen, jossa tuli vastaan uudenlaisia asioita ja ilmiöitä. Lyhyessä ajassa tapahtui paljon. Rummutuksen jälkeen olin hyvin hämmentynyt – ja kirjoitin kokemani ylös mukanani olleeseen muistikirjaan. Mielenkiintoni heräsi samanismia kohtaan ihan eri tavalla.

Vanhojen muistiiinpanojeni mukaan:”Ensimmäinen shamaanimatka munkkivuoressa Susannan ohjaamana:

Vajosin lievään transsiin. Silmissäni vilisi erilaisia suomalaisia eläimiä mm. kettu ja pöllö. Kaikki tuijottivat vihaisesti silmät spiraalimaisesti pyörien. Silmissä hohti keltainen valo. Tuli uhkaava olo. Jostain syystä kettu ja pöllö ilmestyivät monta kertaa.

Yhtäkkiä olin viidakkomaisessa ympäristössä. Musta pantteri tai jaguaari katsoi minua keltaisin spiraalimaisin silmin. Kissaeläin alkoi huitoa käsillään ja pyrki hyökkäämään kimppuun. Olin paikoillani jähmettyneenä peläten.

Yhtäkkiä viereen ilmestyi leijona, joka katsoi minua tyynesti ja rauhallisesti, ikkäänkuin sanoen ”luota minuun mitään pahaaa ei tapahdu”. Rauhotuin ja kissaeläimen hyökkäily tuntui toisarvoiselta. Yhtäkkiä tuli norsu joka otti mustaa pantteria/jaguaaria hännästä kiinni ja heitti pois.

Hahmot tulivat useampaan kertaan. Kysyin heiltä mitä roolia he edustavat? Leijona vastasi olevan minä pohjimmiltani, musta pantteri oma negatiivinen voimani. Norsu jäi epäselväksi, ilmeisesti jokin ulkopuolinen voima.”


Kävin myös Katja Båskin luona parissa rumpupiirissä, joissa käytettiin Michael Harnerin luomaa metodia, jossa kukin rummutus kesti maksimissaan 15 min. Ennen paikalle saapumista hän kehotti lukemaan Michael Harnerin kirjan Shamaanin tie. (Kirjaa lukiessani ymmärsin, että Susannan rumpupiirissä kokemat asiani ovat siinä meditaatiomuodossa suhteellisen tavallisia). Katja käytti hyvin ohjaavaa menetelmää, jossa hän esitti kokemuksien avaamisen jälkeen tarkentavia kysymyksiä kullekin osallistujalle. Näiden kuvailujen jälkeen, hän ehdotti erilaisia toiminnallisia asioita ja kysymyksiä, joihin pyrittiin saamaan vastauksia seuraavien rummutusten aikana. Hänelle olen kiitollinen näistä kokemuksista, joiden pohjalta sain laajempaa perspektiiviä samanistisiin rumpumatkoihin.

Katjan johdatuksella, koin seuraavia kokemuksia (muistiinpanojen mukaan): Ensimmäinen rummutus: Vajosin kevyeen transsiin. Olin kotipaikkani lähellä olevalla avolouhoksella. Menin veteen. Sukelsin alaspäin. Matkan varrella oli autonraatoja. Yhtäkkiä menin pyörteeseen joka hohti kirkasta valoa. Menin syvälle vauhdilla spiraalimaiseen kuiluun. Päädyin kaivoskuilun alkupäähän. Siellä oli kaivoshissi. Hyppäsin kyytiin, hissi meni vauhdilla alaspäin.

Tulin tasolle jossa oli luola, siellä oli lammikko johon sukelsin, menin syvemmälle ja päädyin toiseen lammikkoon.Lammikon reunalla oli apinaihminen, jolla oli torahampaat. Se irvisti. Sitten tuli tiikeri, joka katsoi voimakkaasti janyökkäsi luolan perällä olevaan tunneliin. Tulin tasolle, jonka alapuolella oli vehreä laakso. Siellä oli paljon eläimiä. Vastaan tuli leijona joka tervehti minua, menin alas ja vietin laaskossa aikaa. Vastaan tuli strustsi, jolla leijona ehdotti ratsastuskierrosta, menin ratsastamaan. Vastaan tuli norsu jonka kyytiin menin. Monivaiheisen matkan aikana näin seeproja tms. afrikkalaisia eläimiä. Palasin norsun kyydissä takaisin luolan oviaukon eteen. Leijona tervehti taas. Ojentui pitkäsksi ihmismäiseksi olennoksi, joka seisoi kahdella raajalla. Hän halusi esitellä puolisonsa, joka oli äärimmäisen vetovoimainen naarasleijona ihmisen muodossa.

Leijona sanoi, että minun täytyy jatkaa vielä matkaa lammikosta käsin alaspäin. Sukelsin, vastaan tuli muurahaisten lauma virtana, joita väistelin. Menin todella syvälle maapallon keskipisteeseen. Näin sulaa magmaa. Säikähdin, että putoan siihen. Huomasin hämähäkin seitin. Siellä oli valtava hämähäkki, joka oli uhkaava, tuli tunne, että täytyy varoa. Näin hämähäkin takana luolan. Menin sinne väistellen hämähäkkiä. Siellä vastaan tuli menninkäisen hahmoja, sellaisia joita on maan päällä veistoksina. Yhtäkkiä tuli oikea menninkäinen, joka alkoi pelottaa. Menninkäisiä oli useampia. Yksi lupasi toteuttaa toiveeni, jos otan amuletin vastaan. Tuli tunne, ettei kannata. Näin myös kultaisen menninkäisen. Vihreä menninkäinen oli ystävällisin, kultainen pyhin. Yhtä'kkiä leijona lähetti telepaattisen viestin, että nyt tulee kiirehtiä pois, vaara uhkaa. Nousin yhden tason ylös muurahaistenseassa. Apinaihminen tervehti hyväksyvästi, tiikeri hymyili. Sitten nousin samaa reittiä takaisin päin, olin nousemassa hissikuilua pitkin ylöspäin kun rummutus loppui. Tulin vauhdilla loppumatkan takaisin. En tiedä ehdinkö?

Toinen rummutus: Katja Båsk kehotti kysymään seuraavalla matkalla, että onko leijona minun voimaeläin. Menin leijonan tasolle - kysyin, että onko leijona voimaeläimeni -> loukkaantui, kun en kuuntele omaa sisäistä ääntäni -> kertoi olevansa voimaperheeni johtaja. Sen jälkeen neuvoi minulle uuden reitin leijonatason ja maan välille, joka päättyi vanhempieni kotipihalla olevaan kaivoon.

Kolmas rummutus: Sama paikka leijonan luona. Kysyin leijonalta, että mitä haluaa minulta? Sanoi etten ole vielä valmis siihen, ensin täytyy ymärtää sisäinen leijonan luonne. Myöhemmin paljasti, että minun täytyy löytää musta pantteri ja katsoa sen perään. Heidän tasollaan musta pantteri on ojennuksessa. Mutta maanpäällä oleva ihminen, joka edustaa pantteria, täytyy saada sopusointuun ympäristöönsä. Ensin täytyy ymmärtää leijonan olemus, valta ja vastuu. Sen jälkeen etsiä pantteri ja saada se aisoihin. Sen jälkeen opettaa sille sopusointua ympäristöön nähden.”

Näiden kokemuksien myötä, heräsi kiinnostus selvittää niden perimmäinen luonne. Eli mistä neoikein kumpuavat? Onko kysymys mielikuvituksesta, transsista, unitilasta, vai jostain muusta ilmiöstä? Kävin säännöllisemmin, eli kerran parissa kuukaudessa Susannan rumpupiirissä. Käsitykseni ja ymmärrykseni shamanistisesta maailmankuvasta - ja sen luonteesta kehittyivät matkakokemuksien myötä. Susannan opettajan Johannes Setälän tapasin niiden vuosien aikana,auttaessani muutamia kertoja Susannaa, messutapahtumien rakentamisen ja purkamisen merkeissä.


Osallistuin Ikiaika -nimisen rumpupiiri -ohjaajakoulutuksen esittelytilaisuuteen 2010 syksyllä, koin siellä saavani Johannekselta intuitiivisen viestin, että koulutus sopii polulleni. Matka alkoi suuren ryhmän kanssa keväällä 2011. Ensimmäisenä vuonna oli noin kuusi viikonlopun mittaista kurssia ja pidempi retriitti Kotukoskella, Mikkelin lähistöllä. Toisen vuoden aikana opetus muuttui yksipäiväisiksi, joka on ollut käytäntönä siitä saakka. Ikiaika -koulutuksen aikana minulla oli suuri onni tutustua moniin hienoihin ja sydämellisiin ihmisiin. Väkeä jäi pois matkan aikana ja uusia tuli mukaan. Koulutus kesti kolme vuotta. Susanna ilmoitti vuoden 2014 tammikuussa sähköpostitse, että koulutuksesta valmistui kolme henkilöä, joista olin yksi.

1.1 Polulta vetäytyminen

Keväällä 2014 minulle tuli vastaan suurempi oma henkilökohtainen elämänkriisi, jolloin aloin tutkimaan oman luonteeni heikkouksia ja kyseenalaistin sopivuuteni toimia rumpupiiri -ohjaajana. Ilmoitin Susannalle, että vetäydyn vähitellen kevään aikana samanismiin liittyvästä toiminnasta miettimään, että missä määrin samanismi kuuluu polulleni. (*Liite2).

Samanismi jäi elämästäni aika pitkälle tauolle. Työstin ja tutkiskelin suhdettani samanismiin. Kirjoittelin tuntemuksiani ja ajatuksiani ylös. Puolen vuoden jälkeen aloin käydä kuukausittain toisten järjestämissä rumpupiireissä.

1.2 Itsereflektion aikaa

Näin jälkeenpäin ajatellen, kaikki elämäni haastavat tapahtumat ovat sisältäneet tärkeitä opetuksia. Etenkin tuona vuoden 2014 -keväänä kohtaamani ihmissuhdehaasteet. Otin ne raskaasti, reagoiden voimakkaasti tunteiden ja kehon tasoilla. Reaktioiden käsittelyllä oli lopulta eheyttävä ja parantava vaikutuksensa. Ne ohjasivat minut tutkimaan sisimpäni tiedostomattomia tunnelukkoja ja piilomotiiveja. Siitä alkoikin eheytymisen matka, joka oli aika raakaa itsensä kohtaamista, joka vaikutti elämääni siten, että aloin kääntyä sisäänpäin. Tämä epävarmuuteni vaikutti moniin tuolloisiin ihmissuhteisiini.

Jossain vaiheessa huomasin, että kaikessa on opin jälkeen kasvun mahdollisuus, joka vie eteenpäin. Opin armollisuutta itseäni kohtaan, ja aloin nähdä monen muun ihmisen toiminnassasamankaltaisia, lapsuuden haavoista johtuvia piirteitä, mitä olin itsestäni löytänyt. Ymmärsin, että kaikkien on kohdattava ne asiat itse, ja opittava ajallaan. Opin lisää omien ja toisten terveiden rajojen merkityksestä. Eli on tärkeää tunnistaa, milloin ja miksi, toisen sanat tai teot tuntuvat pahalta, ja loukkaavat henkilökohtaista fyysistä, psyykkistä tai henkistä tilaa – ja kertoa hänelle toimintansa vaikutuksista selkeästi. Kaikki eivät ole toimintansa vaikutuksista tietoisia. On olennaista suhtautua erilaisiin tunteisiin viestinkertojina – ja erottaa niiden perimmäiset taustasyyt itsetutkiskelun kautta. Taustalla voi olla vanhoja käsittelemättömiä tunnemuistoja, kuten esimerkiksi hylkäämiskokemuksia, laiminlyöntejä, häpeää, leimaamista, nujertamisia, sivuuttamisia, jotka aktivoituvat toisen toiminnan vuoksi. Alkusyyn tunnistamisenjälkeen voi säädellä vuorovaikutustaan tilanteeseen sopivaksi, jolloin välttyy ylireagoinneilta, eli taistele, pakene tai lamaannu -toimintamalleista. Tällöin voi keskustella esiinnousseista tunteista toisen osapuolen kanssa, ja pohtia niiden syntymekanismeja yhdessä ja muuttaa tilanne oppimistapahtumaksi. Näin vältytään väärinkäsityksiltä ja virhetulkinnoilta. Reaktioidensyiden käsittely, kehittää armollisuutta itseään ja toisia kohtaan. Ennenkaikkea myötätunnosta kumpuavaa ymmärrystä, muita eläviä ja tuntevia olentoja kohtaan. Ihmisen on opittava tunnistamaan omat terveet rajansa, niin että osaa ilmaista ne toisille


osapuolille. On hyvä myös oppia tunnistamaan toisten terveet rajat - ja kysyä suoraan hienovaraisella tavalla, jos on epäselvyyksiä. Rajojen tarkistaminen ja niiden kunnioittaminen on tärkeää. Mikä vahvistaa luottamusta ja avointa vuorovaikutusta. Havaintojeni mukaan, ihmiset saattavat kompensoida konfliktitilanteissa käyttäytymistään, ylireagoimalla totutusta poikkeavalla tavalla.

Ihmiset toimivat eri tavoin eri tilanteissa, vaihdellen rooleja ihmissuhteesta toiseen, kunnes alkavat tiedostaa toimintaansa. Ylilempeästä tulee dominoiva, hänen kohdatessaan vielä lempeämmän ihmisen, ja vastaavasti ylilujasta tulee ylilempeä, hänen kohdatessaan dominoivamman ihmisen. Esimerkiksi, jos ihminen on joutunut jossain ihmissuhteessaan nujerretuksi tai hyväksikäytetyksi - tunnistamatta omia rajojaan ja oppimatta pitämään puoliansa, hän päätyy helposti uuteen vastaavaan suhteeseen tai tilanteeseen. Hän voi myös siirtää saamaansa huonoa kohtelua eteenpäin, toisessa ihmissuhteessa. Roolivuorottelu jatkuu, kunnes ihminen ymmärtää millaisissa ihmissuhteissa hän voi hyvin, ja milloin ihmiset viihtyväthänen seurassaan. Etenkin, mitkä seikat vaikuttavat kaikkien vuorovaikutuksessa olevien tasapainoon. Ihminen löytää ja tunnistaa kunnioittavan ja kannattelevan tavan toimia toisten kanssa. Hän kykenee tarvittaessa myös määrittämään rajansa selkeästi ja lujasti.

Tällöin voidaan puhua lujanlempeästä tai lempeänlujasta ihmisestä, joka kykenee toimimaan eriihmisten kanssa tasapainoisesta keskiöstä käsin, pitäen terveistä rajoistaan kiinni, kunnioittaen toisten terveitä rajoja. Säädellen toimintaansa viisaasti, suhteessa ympäristöön ja toisten käyttäytymiseen - kunnioittaen omaa ja toisten tilaa, sekä vapautta.

Aidosti vahvat ja lempeät ihmiset tukevat ja kannattelevat toisiaan, takertumatta. He kykenevät vuorovaikutuksensa kautta, eheyttämään myös keskeneräisempiä ihmisiä tasapainoisempaan vuorovaikutukseen.

1.3 Ympyrän sulkeutuminen, uusi alku

Samanismiin tämä liittyy siten, että koen tasapainoisen rumpumeditaatio-ohjaajan olevan tietoinen näistä asioista ja kehityskohdista, itsensä suhteen. Näissä asioissa hyvin harva on täysin valmis. Tällöin keskeneräisyytensä tiedostamisen kehityksen kautta, voi päästä ihmisenä eteenpäin – ja ymmärtää, että kaikilta voi oppia jotain ja kaikille voi opettaa jotain tärkeää. Elämä on vastavuoroista oppimista.

Rumpumeditaatio -ohjaajan eräs tärkeistä tehtävistä, on luoda mahdollisuus saada yhteys intuitiivisiin voimavaroihin. Tämä toteutuu sitä paremmin, mitä laajemmin ja syvemmin ohjaaja on tehnyt töitä, itsetuntemuksensa syventämiseksi.

Tämän lopputyön päätin tehdä siksi, että koen tärkeänä saattaa loppuun sen, minkä olen aikanaan aloittanutkin. Tällöin ympyrä sulkeutuu. Ilmaisen asiat oman kehittyvän ymmärrykseni pohjalta – joten tässä pohdinnassa, esille tuomiini asioihin liittyvä tietoisuus syvenee - ja syventynee jatkuvasti, kunnes saan sydämen ja järjen puhumaan yhteistä kieltä. Mikä on tie sielun syvimpiin sopukoihin ja kerrostumiin.

Aihe on suhteellisen laaja ja syvällinen. Ajan saatossa, tulen hyvin luultavasti tulkitsemaan, ymmärtämään ja käsittämään asioita eri tavoin, kuin tässä hetkessä. Siinä mielessä tätä kirjoitusta, on hyvä käsitellä eräänlaisena elämänmittaisen prosessin välikatsauspisteenä, joka kehittyy tai muuttuu jatkuvasti johonkin suuntaan.


Käsittelen kokonaan toisenlaisia asioita, kuin kansanperinnettä. Sen sijaan päätin lähestyä aihetta reflektoimalla omia havaintojani, kokemuksiani ja haasteitani käytännön polulla. Nyt keväällä 2017, on jonkinlaisen aikakauden päätös polullani – ja uuden alun merkkipaalu.


2.0 Rumpupiiriohjaajan vastuu käytännön asioissa

2.1 Ennakkoinformaatio

Rumpupiirin vetäjän on hyvä huomioida muutamia perusasioita piirin järjestelyasioissa: Uusia ihmisiä voi pyytää lähettämään etukäteen informaatiota itsestään – ja millaisia käsityksiä ja odotuksia on entuudestaan rumpumeditaatiosta ja samanismista.

Rumpupiirin vetäjän on etukäteen hyvä kertoa selkeästi kiinnostuneille ihmisille, esimerkiksi esittelyviestillä, mitä rumpupiirissä tapahtuu, miten ihmiset voivat osallistua siihen – ja mikä vetäjän lähestymistapa teemaan on. Asiat tulee kertoa sellaisinaan, kuin ne ovat. Näin ihmiset välttyvät mahdollisilta pettymyksiltä, jotka johtuvat perusteettomista odotuksista.

2.1.2 Terveys

On olennaista myös selvittää ennen rumpupiiriin osallistumista, että onko rumpupiiriin saapuvilla ihmisillä taipumusta esimerkiksi psykoosiin, paniikkihäiriöön tai skitsofreniaan(*). Rumpumeditaatio voi olla vaikutuksiltaan sen verran voimakas, että on olemassa mahdollisuus,että tapahtuma laukaisee vanhoja muistoja tai voimakkaita traumoja, jotka laukeavat rummutuksen aikana tai sen jälkeen. (*Samanismin yhtenä parantamisen osa-alueena on pidetty sielunpalautusta, jota on käytetty esimerkiksi skitsofrenian hoidossa. Se vaatii ennenkaikkea kokemusta rummutuksen vetäjältä ja rauhallisen ympäristön. Toisinsanoen henkilökohtaisen hoidon. Tähän ei tule ryhtyä kevyesti, ilman kokeneen opettajan ohjausta, joka on perehtynyt todistettavasti aiheeseen syvällisesti).

2.1.3 Päihteet

Rumpupiirin päihteettömyys on (ainakin henkilökohtaisella polullani)olennaista, joten rumpupiiriin saapuville on annettava tiedoksi, että parin päivän päihteettömyys ennen rumpupiiriä on suotavaa. Näin voidaan luoda turvalliset puitteet, piiriin saapuvien ihmisten ryhmääntymiselle.

2.2 Aikataulut

Ajankohtien täsmällinen ilmoittaminen, ja mahdollisista muutoksista ajoissa kertominen. Rumpupiirin vetämisessä on kysymys luottamuksesta, jota vetäjä toimillaan tai toimimattomuudellaan vahvistaa tai heikentää.

2.3 Rumpupiirin rakenne

Ennen rumpupiirin aloittamista on hyvä kertoa, että mihin oma piiri pohjautuu, mitä se sisältää – ja millaisiin rakenteisiin se perustuu. On tärkeää kertoa etukäteen, kuinka tulee toimia, jos haluaa rummutuksen aikana liikkua, tai poistua paikan päältä.


2.4 Luottamuksellisuus

Rumpupiirin vetäjä toimii luottamuksellisessa asemassa, suhteessa muihin. Tällöin on tärkeää, että kävijät voivat luottaa kahdenkeskisiin luottamuksellisiin keskusteluihin, joita mahdollisesti on käyty ennen piiriä, tai sen jälkeen. Siinä yhteydessä on olennaista tiedostaa, ettei vetäjä voi roolissaan toimia vaihtoehtoisena psykologina - ja vetää tietyt rajat keskusteltaviin asioihin.

Ennen rumpupiiriä on hyvä tuoda esille, että ryhmässä keskusteltavat asiat kuuluvat luottamuksellisuuden piiriin.

2.7 Keskinäinen kunnioitus

Vetäjän on hyvä pitää mielessä, että kaikki osallistujat ovat samanarvoisia - ja antaa kullekin kuuluva kunnioitus, sekä pitää huoli siitä, että kaikilla on hyvä olla piirissä. Vetäjän ero osallistujiin nähden, tulee siinä, että hänellä on vastuu ryhmädynamiikasta, rummutuksesta ja rituaal(e)ista. Ensikertalainen voi oivaltaa ensimmäisessä rumpupiirissään enemmän, kuin vetäjä koskaan elämässään. Vastaavasti vuosia rumputyöskentelyä harjoittanut, ei pääse välttämättä koskaan alkua pidemmälle. Kukin saa sellaista kunnioitusta osakseen ennen pitkää, jota toisia kohtaan osoittaa.

Kunnioitukseen liittyy myös toisten kokemuksien ja tuntemuksien arvostaminen sellaisenaan, arvottamatta mihinkäään suuntaan. On tärkeää, että kannustaa kutakin miettimään, pohtimaan ja käsittelemään tuntemuksiaan ja kokemuksiaan itse.

Kukaan ei ole elänyt täsmälleen samanlaista elämää, kuin toinen. Tämä tarkoittaa sitä, että mielikuvituksesta, alitajunnasta tai sielusta kumpuavat samanistiset kokemukset rakentuvat eri tavoin - ilmentäen erilaisia asioita, ihmisten henkilökohtaisen kielenrakenteeseen kytkeytyvien merkityssisältöjen kautta. Tämä sama asia koskee myös syvien unien symboliikan avaamista.

Toki erilaisia ideoita, vaihtoehtoja ja tietolähteitä voi tarjota harkintaa käyttäen. Olennaista on kuitenkin, muistuttaa kutakin osallistujaa henkilökohtaisesta vastuustaan - kuunnella syvimmänviisautensa tuntoja siitä, mikä on itselle totta.

2.8 Yksityisyys

Vetäjän on tärkeää erottaa rumpupiiri ja siviilielämä toisistaan. Omia henkilötietojaan kannattaaluovuttaa harkitusti. On syytä kunnioittaa, sekä osallistujen että omaa arkea – ja asettaa selkeät rajat siihen, ketkä ovat tervetulleita omaan yksityiselämään. On hyväksyttävä myös se, etteivät kaikki ihmiset halua kohdata muilla elämän osa-alueilla.

2.9 Kyseenalaistaminen

Rumpupiirin vetäjän on hyvä tuoda esiin, että hänen tietämyksensä ja ymmärryksensä on rajallista. Näin ollen vetäjän on hyvä kannustaa osallistujia kyseenalaistamaan, punnitsemaan jakoettelemaan kaikki hänen kertomansa asiat ja näkemykset, jotta kokija saa suhteen sellaiseen kokemukseen, joka on itselle totta – ja oppii luottamaan omiin tuntemuksiinsa, ja tutkimaan niiden merkityksiä itse.


On olennaista myös muistuttaa siitä, että kaikilla (myös rumpupiirin vetäjällä) on omat näkökulmansa ja tulkintansa kustakin asiasta, jotka kehittyvät alati. Esimerkiksi rumpupiirin matkojen aikana, mahdollisten tulevien näkyjen, taustalla olevat perimmäiset asiat, näyttäytyväteri ihmisille erilaisina symbolisina kuvina.

Näihin kokemuksiin voivat vaikuttaa myös ennakko-odotukset ja -luulot, joten on hyvä ohjata osallistujia ennen kokemuksien jakamista, reflektoimaan ja tutkiskelemaan itseään, että mistä heidän mielikuvat pohjimmiltaan kumpuavat. Nousevatko ne etukäteisodotuksista, ohjaajan sanoista, luetuista teksteistä, elokuvista, mielikuvituksesta, syvemmistä sisäisistä maailmoista, vaiko kollektiivisen tajunnan arkkityypeistä? Mistä ne tuolloin kussakin tapauksessa kertovat? Mitä itselleen ja muille rehellinen oleminen, tarkoittaa siinä suhteessa?


3.0 Rumpupiiriohjaajan moraalinen vastuu

3.1 Ryhmädynamiikka

Rumpupiirin ohjaajan on hyvä tiedostaa, että hänen vetovastuunsa tuo tietynlaisen position, eli aseman ryhmädynamiikkaan. Tällöin hänen tekemisiään ja sanomisiaan tarkastellaan ja punnitaan tarkemmin, kuin muiden osallistujien. On tärkeää miettiä, millaisia seurauksia omallla toiminnalla ja puheilla on muihin – ja heidän elämiinsä. Ihmiset on pyrittävä huomioimaan tasapuolisesti.

3.2 Ajatukset, tunteet, sanat ja teot

Ihmiset luovat ympäröivää todellisuuttaan ajatuksiensa, tunteittensa, sanojensa ja tekojensa laatujen kautta. Ne asiat, mihin kiinnitetään huomiota enemmän - ja tavat, miten ne tuodaan esiiin, vahvistuvat. Toiminnan eri tasojen, on hyvä kiinnittyä ympäröivässä maailmassa (muut ihmiset, eläimet, luonto, yhteiskunta) positiivisiin asioihin, joiden näkyvyyttä voi vahvistaa niiden esiintuonnilla. Epäkohtia on silloin syytä käsitellä, kun niille on tehtävissä jotain. Muutoin asioiden on parempi antaa olla odottamassa sopivaa hetkeä.

Ihmisten elämässä on yleensä useimmat perusasioista hyvin - ja pienempi määrä muutosta kaipaavia seikkoja. Se mihin ihmiset kiinnittävät huomiota niin henkilökohtaisessa elämässä, kuin kollektiivisella tasoilla, vaikuttavat mihin suuntaan elämänspiraali liikkuu.

Kun ihminen on positiivisessa laajenevassa spiraalissa, hän keskittyy elämässään hyviin asioihin, antaen keskeneräisten asioiden olla, jos niille ei voi tehdä mitään. Silloin, kun ongelmat ovat ratkaistavissa, on aika toimia - ja tehdä voitavansa. Tällöin suhteellisen onnen määrä kasvaa ihmisen elämässä. Jos ihminen kiinnittää päähuomionsa muutosta vaativiin asioihin, hän unohtaa nopeasti elämässään enemmistönä olevat hyvät asiat. Silloin suhteellisen hyvinvoinnin määrä pienenee – ja spiraali liikkuu supistuvaan suuntaan.

Rumpupiirin ohjaajan on hyvä kiinnittää tähän asiaan erityistä huomiota omassa elämässään, koska sisäinen maailma heijastuu tavalla tai toisella myös ohjaajan roolissa työskentelyyn. Etenkin siihen, miten ohjaaja käsittelee syvempiä ja laajempia teemoja.

Miten osallistujat voivat saada positiivista sisäistä vahvistusta, elämän tarjoamiin mahdollisuuksiin rakentaa positiivista tulevaisuutta? Kuinka kukin voi vaikuttaa, ihmisten ja luonnon väliseen tasapainoon ja hyvinvointiin itselleen ominaisimmalla, harmonisimmalla ja viisaimmalla - ennenkaikkea inspiroivimmalla tavalla?

3.3 Syyn ja seurauksen laki

Elämässä vallitsee syyn ja seurauksen laki, ts. karman laki. Kaikki ajatukset, tunteet, sanat ja teot palaavat sellaisinaan, jossain muodossa takaisin ennemmin tai myöhemmin. Ohjaajan on hyvä pitää mielessä, että omia ajatuksia, tunteita, sanoja ja tekoja on punnittava rumpupiirin yhteydessä tavallista tarkemmin – ja mietittävä, että ovatko ne rakentavia, rauhoittavia, eheyttäviä, vaiko tuhoavia? Korjaamista kaipaavia asioita voi tuoda esiin sillä tavalla, että samalla nousee esiin myös positiivisia ratkaisutapoja ja toimintamalleja.


Sen lisäksi, että omat toimet palaavat takaisin, tuottavat satoa myös ne siemenet, joita ohjaaja tarjoaa rumpupiirissä osallistujille kylvettäviksi. Kaikilla syillä on seurauksensa, kuten myös kaikilla seurauksilla syynsä. ”Mitä kylvää, sitä niittää”. Niistä on kannettava vastuunsa.

Mikäli karman käsite ja ajatus ei sisälly ohjaajan maailmankuvaan, niin on hyvä pohdiskella omaa suhdettaan syyn ja seurauksen lakiin. Jos laki on totta, niin millaisia seurauksia, sen huomioimisella, on ihmisten elämään? Miten karman lain noudattaminen, voi vaikuttaa ihmisenympäristöön ja ihmissuhteisiin?

3.4 Rumpupiiriohjaajan roolin vaikutus muihin ihmisiin

Rumpupiiriohjaajan on kannettava vastuuta myös siitä, millä tavalla hänen roolinsa voi vaikuttaa muihin ihmisiin. Ihmiset lähestyvät ohjaajaa monin eri motiivein. Jotkut voivat viehättyä siihen rooliin, tai positioon/asemaan, joka rumpupiirin vetämisen myötä syntyy. Tällöin on oltava tarkkana, ettei lähde ruokkimaan opettaja-oppilas -asetelmaa, koska on kuitenkin mahdotonta sanoa, missä vaiheessa kukin kulkee omalla polullaan. Toisinaan ihminen, joka vaikuttaa olevan polkunsa alussa, saattaakin olla juuri pääsemässä perille. Toinen elämänsä matkalainen, joka kulkee samaa vierekkäistä, rinnakkaista polkua, voikin olla tiensä alkutaipaleella. (Chartresin labyrintti kuvaa hyvin tällaista asetelmaa, kts. liite1).

Vetäjän on tehtävä selväksi, että rumpupiirin vetäminen on tietynlainen rooli - ja eroteltava mahdollinen ohjaajan hahmoon kohdistuva ns. mystifisiointi tai ihailu arkiminästä. Toki rumpupiirin vetämisen ja arjen toiminnan on hyvä olla sopusoinnussa toistensa kanssa, ilman ristiriitaa.

Ohjaajan on tiedostettava myös se, että heidän, jotka korottavat hänet jalustalle, todellinen ja perimmäinen motiivi voi olla tietoinen tai tiedostomaton ajattelutapa, että ”tietäjäni on suuri, koska hän on minun tietäjäni”. Eli vetäjän todellisilla tiedoilla tai taidoilla etc.. ei ole tuolloin niin suurta merkitystä, kuin sillä miten opastaja nostaa maineellaan osallistujan statusta, tai edesauttaa hänen henkilökohtaisia tavoitteitaan. Tällaisen asetelman läpinäkeminen, auttaa suhtautumaan ihmisiin tasapainoisemmin ja näkemään heidän toimiensa todelliset motiivit. Pohtimisen arvoista on miettiä, että missä määrin voi huomaamattaan ruokkia ”guru” -ilmiötä – ja millaisia seurauksia sillä on, tai voi olla? Miten ohjaaja voi kannustaa osallistujia sisäisen viisautensa ääreen – ja ottamaan vastuuta itsestään?

On syytä olla myös tarkkana mahdollisten, rumpupiirin yhteydessä, syntyvien ihmissuhteiden laatujen suhteen. Esimerkiksi romanttisten tunteiden kohdalla, molempien osapuolien on hyvä tutkia motiiviensa ja tunteittensa lähtökohtia. Avoimuus ja rehellisyys ovat tärkeitä vuorovaikutuksessa. Onko ihastuminen aitoa, ja mihin se pohjautuu? Liittyykö ihastumiseen vetäjän rooli, jos niin miten vahvasti – ja millä tavalla?

3.5 Samaani -sanan merkitykset

Sanaa samaani, on käytettävä rumpupiirin yhteydessä hyvin varovaisesti ja harkiten. Jos kyseistä sanaa käyttää, on hyvä avata, että mitä merkitystä ja konstekstia sen kautta haluaa välittää. Kullakin vetäjällä on vapaus valita suhtautumistapansa.


Väärinkäsityksien välttämiseksi kannattaa taustoittaa, että shamaani -sana on peräisin siperian evenki -kansan tunguusi -kielestä, joka on alunperin tarkoittanut suomeksi käännettynä suunnilleen 'hän, joka tietää'. Sanalla on viitattu ihmiseen, joka on tiennyt tien toisiin todellisuuksiin tai tajunnantiloihin, joiden kautta hän on voinut tuoda käyttökelpoista tietoa muille, heimoyhteisön arkeen.

”Saman-sanasta johdettuja käsitteitä käytettäessä, on tärkeää erottaa selvästi1) ne varsin harvat mandstunguusialaiset kansat, joilla käsite saman kuuluu alkuperäiseen sanavarastoon, 2) niistä kansoista jotka tuntevat vastaavan ilmiön mutta eivät käsitettä saman. Suomensukuiset kansat kuuluvat jälkimmäiseen kategoriaan. Lisäksi maailmassa on 3) monia kulttuureita, joissa ilmiö on femenologisesti tunnistettavissa, vaikkakin erilaisena kuin Siperian samaanius (Pohjois-Amerikan intiaanit). Vielä useammat ovat kulttuurit, joissa sekä ilmiö että käsite ovat tuntemattomat, esimerkiksi Afrikan kansojen possessio-kultit.” (Pentikäinen, Juha; Samaanit Pohjoisen kansojen taistelu s. 27)

Samaani on ottanut oppilaskokelaansa oppiinsa suhteellisen nuorena. Hänet on initioitu erilaisiin tiedonasteisiin, sisältäen yrttien tunnistamista, tutkimista, kokeilua - ja erilaisia parannusmenetelmiä, kunnes hänet on vihitty samaaniksi. Sen jälkeen on varsinaisesti alkanut samaanin polun alku, eli kokonaisvaltainen vastuu omalla tiellä kulkemisesta – ja polun varrellatehtyjen valintojen seurauksista.

Siperian samanismia tutkineet kulttuuriantropologit, ovat ottaneet tuonnempana sanan käyttöönsä, kuvaten sillä eri puolella maailmaa olevia kansanparantajia. Suomessa on käytetty samaan merkitykseen seuraavia sanoja; noita tai tietäjä. Saamenmaassa taasen noaidi -sanaa.

Suomessa ovat erilaiset yhteisöt myöhemmin myöntäneet arvostamalleen parantajalle tai tietäjälle arvonimen 'samaani'. Tällöin kyseinen ihminen on voinut käyttää sanaa samanismiin liittyvässä toiminnassaan - etenkin seremonioiden yhteydessä.

”Yksi ratkaiseva ero perinteisten samaanikulttureiden ja uussamanististen yhteisöjen välillä onkin siinä, kuinka samaaniksi tullaan. Samaanikulttuurien 'samaaniudessa' on kysymys henkien lahjan vastahakoisesta omaksumisesta, 'uussamanismissa' ihmisen itse suorittamasta valinnasta.” (Pentikäinen, Juha; Samaanit Pohjoisen kansojen taistelu s. 27).

Osa ihmisistä käyttää samaani -sanaa, kuvaamaan kaikkia ihmisiä, jotka osallistuvat samanistisiin rituaaleihin, työskentelevät samanistisin menetelmin tai ovat kiinnostuneet aiheesta keskimääräistä enemmän.

”Pohjois-Amerikan intiaaneja ja inuiitteja askarruttaa heidän nimissään samanistisista kokemuksista ikään kuin sisältä käsin kirjoitetun uussamanistisen kirjallisuuden nousu (Carlos Castaneda ym.). Kaliforinian yliopiston (Santa Barbara) apache -professori Ines.M. Talamezenin sanoin: ” He raiskasivat meidät viemällä kielemme. Nyt he varastavat uskontomme leimaamalla meidän parantajamme (medicemen) shamaaneiksi, ja kertomalla, kuinka samaaniksi tulee hetkessä rumpua ja huumeita käyttämällä. Kielessämme ei ole sanaa samaani, ja nimen ottavat omakseen vain uussamaanit, eivät meidän laulajamme (chanters). Intiaaniperäiset antropologit käyttävät ilmiöstä nimitystä ”Whitesamanism” (valkoinen samanismi). (Pentikäinen Juha; Samaanit - Siperian luonnonkansojen salattu maailma s.44).


Kaikki edellä kuvaillut samaani -sanan käyttötavat, ovat omilla tavoillaan oikeita. Mikäli sanan sisällöllinen merkitys tulkitaan eri tavoin, kuin on tarkoitettu, on väärinkäsityksien mahdollisuus suuri. Siksi on hyvä selventää omaa henkilökohtaista suhdettaan sanaan – ja sen sisältämään terminologisiin merkityssisältöihin. Kullakin on oma vapautensa suhtautua shamaani tai samaani -sanoihin, kuten parhaaksi katsoo.

3.6 Kannustaja

Edelliseen kappaleen shamaani -sanan monitulkintaisuuteen viitaten koen, etten voi käyttää samaani -sanaa. Toimintaani tai sen pyrkimyksiä, kuvaa ehkä parhaiten sana 'kannustaja' tai 'mahdollistaja'. Eli ihminen, joka kantaa vastuun rumpupiirin turvallisen ympäristön luomisesta ja tarjoaa mentaaliset välineet, joiden kautta osallistuja voi tutustua sisimmässään piileviin voimavaroihin, ja arkkityyppisten symboleiden kautta kumpuavaan sisäiseen viisauteensa. Rummun toinen nimi on ollut aikoinaan kannus, joten siitä seuraavan kielitieteellisen logiikan mukaan, rumpupiirin vetäjän nimikkeeksi sopii 'kannustaja'.

3.7 Oma keskeneräisyys

On olennaista myös tiedostaa oma tiedollinen, henkinen ja inhimillinen keskeneräisyys. Kaikkea ei voi tietää – ja oman erityisosaamiseenkin alueella, voi olla jollakulla toisella tärkeäätietoa jaettavana. Jokainen ihminen osaa, tietää ja hallitsee jotain muita paremmin, syvemmin tai/ja laajemmin, jolla on merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Uteliaan avoin asennoituminen osallistujien osaamista kohtaan, on oman kehityksen jatkuvuuden lähtökohta. Jokaiselta voi oppia jotain merkityksellistä. On myös hyvä muistaa, että kaikille voi opettaa jotain arvokasta. Tärkeintä on kunniottava vuorovaikutus.

Kuuntelemisen, ymmärtämisen ja myötätunnon kautta, ihmissuhteiden vuorovaikutus syvenee ja lujittuu. Silloin ne kestävät myös keskeneräisyydestä kumpuvaat hapuilut ja virheet, joita kaikki kokevat ennemmin tai myöhemmin. Yleensä läpi elämän.

3.8 Arvostuksen ilmentäminen

Osallistujat voivat saada rumpupiirien aikana, tai sen jälkeen suuria oivalluksia ja ideoita, jotka inspiroivat muita.

Tuolloin on tärkeää antaa tunnustusta ja kiitosta jakamisesta. Mikäli ajatukset ovat tehneet sellaisen vaikutuksen, joka saa aikaan merkityksellisen muutoksen ohjaajan maailmankuvaan tai rumpupiirin rakenteeseen, on tärkeää antaa tunnustusta ja kiitosta oivalluksen esiintuoneelle ihmiselle. Sellaiset tilanteet osoittavat, että kaikki tieto on meidän sisimmässämme.

Meidän täytyy opetella muistamaan se, minkä jo oikeastaan jo tiedämme sisäsyntyisesti. Kannustaja voi parhaimmillaan luoda otolliset olosuhteet merkittäviin oivalluksiin, inspiroivalla ja turvallisella rumpumeditaation ilmapiirillä.


3.9 Sisäiset varjot

Kun ihminen päättää tietoisesti kulkea rakentavalla, yhdistävällä ja kannustavalla polulla, hän kohtaa viimeistään silloin, itsessään piilevän tiedostomattoman. Tällöin on oltava valmis kohtaamaan itsensä eri puolet, myös tuntemattomat. Sisäiset varjot ovat pohjimmiltaan pelkoa, mitkä ilmenevät hyvin monissa eri muodoissa ja vivahteissa, riippuen kunkin yksilön luonteesta.

Ihminen kohtaa usein juuri ne asiat, mitä hän pelkää.

Vetäjän on hyvä tutkiskella itseään syvällisesti ja miettiä, että millä tavoin hän on elämänsä aikana toiminut luonnostaan. Toimiiko hän eri ihmissuhteissa yleensä lempeästi, vai lujasti? Kuinka usein hän kompensoi käytöstään päinvastaisella tavalla – ja millaisissa tilanteissa tai olosuhteissa?

Millaiset ovat hänen inhimilliset luonteen kehityskohtansa? Antaako hän helposti muiden kävellä ylitseen? Pelkääkö hän maineensa menettämistä? Onko hänellä tapana korostaa vaatimattomuuttaan tai hyvyyttään? Tuntuuko hänestä siltä, etteivät muut kunnioita häntä riittävästi? Kokeko hän, että joku muu saa enemmän positiivista huomiota perusteettomasti? Ottaako hän itselleen voimakkaasti tilaa? Millaisista piirteistä tai toimintatavoista hän ei pidä toisissa? Löytääkö hän toisten tavoista toimia, sellaisia epämiellyttäviä asioita, joita hän toteuttaa huomaamattaan toisissa ihmissuhteissa? Miten hän ottaa kritiikkiä vastaan? Millä tavalla hän tuo kritiikkiä esiin? Miten hän suhtautuu ns. vaikeisiin tunteisiin, kuten suru, viha, mustasukkaisuus, kateus, inho, häpeä, turvattomuus, loukkantuminen? Millaisiin tunteisiin hänen on vaikea saada yhteys? Mitä tunteita hänen on vaikea näyttää ulospäin? Miten hän suhtautuu ns. positiivisiin tunteisiin kuten ilo, rakkaus, myötätunto? Miten hän tuo erilaiset tunteensa esiin kehollisesti ja sanallisesti? Miten helpolta tuntuu vihan, surun, ilon kehollinen ilmaisu? Millaisten tunteiden ilmaisu tuntuu epäsopivalta tai luonnolliselta, siviilielämässä tai rumpupiirin ohjaajan roolissa? Onko näillä roolien tunnevaikutuksissa eroja, jos niin miksi? Miten tunnetaitojaan voi kehittää?

Kaikki tunteet ovat pohjimmiltaan neutraaleja. Niillä on tärkeä tehtävänsä viestintuojina. Niiden ilmaisun on hyvä virrata vapaana ja luonnollisena. Kun ihminen on sinut itsensä ja tunteidensa kanssa, hän kykenee säätelemään tunneilmaisuaan terveestä lempeänlujasta, tai lujanlempeästä keskiöstä käsin.

Jos ihmiselle on muodostunut elämän varrella tunnelukkoja, niin yhteys itseen on tukkeutunut. Mikä heijastuu vuorovaikutukseen ympäristön, eläinten ja muiden ihmisten välillä. Suurimmalla osalla ihmisistä on erilaisia tunnelukkoja, joiden juuret juontavat lapsuuteen. Osa ihmisistä työstää näitä toimintamalleja tietoisesti ja pyrkii eheytymään haavoistaan. Toisinaan traumojen juuret juontuvat edellisiin sukupolviin. Ne ovat tuolloin siirtyneet vuorovaikutuksen,eli sosiaalisaation ja perintötekijöiden kautta nykyisiin sukupolviin.

Ihmisen on myös vaikea havaita, tunnistaa ja tiedostaa omaa projektiivista käyttäytymismalliaan, jonka pohjalta hän huomaa ympäristöstään eri ihmisten toiminnasta sellaisia piirteitä, joita ei hyväksy itsessään. Projektiivisuuteen kuuluu myös se, että luokittelee ihmisiä vahvasti ja leimaavasti erilaisiin kategorioihin. Mikä on tärkeää tiedostaa, jotta voi oppia näkemään toimintamallinsa läpi, jolloin niiden negatiivinen vaikutus toimintaan vaimenee. Tällöin monet asiat voivat saada oikeat mittasuhteensa.


4.0 Rumpupiiriohjaajan eettinen vastuu

Rumpupiirin ohjaajan on hyvä havainnoida suhdettaan perimmäiseen itseen, muihin ihmisiin, luontoon ja luomakuntaan, kaikkine vahvuuksineen ja hienouksineen - huomioiden kehitystä vaativat kohtansa.

Rumpupiiri -ohjaajan on tiedostettava, että hänen ajatuksien, tunteiden, sanojen ja tekojen ilmaisutavoilla, on laajempi merkitys ja vaikutus rumpupiirin yhteydessä. Miten, milloin ja miksi; ihmiset inspiroituvat kiinnittämään huomiota ihmiskunnan ja luonnon tasapainoon ja hyvinvointiin? Toivon luominen ja esiintuominen on tärkeää, korjausta vaativien epäkohtien noustessa näkyviin.

4.1 Suhtautuminen muihin samanistisiin suuntauksiin

Avoin, suvaitsevainen ja utelias asenne on suotavaa. Yksilöt muodostavat aina oman kantansa uskomuksiin, joiden totuutuusarvo on aina suhteellinen. Kaikissa poluissa on jotain hyvää ja huomionarvoista, kuten myös epäkohtansa. Jokaisen täytyy kehittää omaa arvostelukykyään erottaakseen, mikä on itselle totta - siinä hetkessä ja ymmärryksessä. On hyvä kannustaa rumpupiiriin osallistujia selvittämään, mikä on oman henkilökohtaisen tulkinnan kehityssuunta.Antaa heille tilaa omille pohdinnoille, tulkinnoille ja tuntemuksille. Kaikki polut eivät sovi kaikille.

Rumpupiirin vetäjän näkemys, ei välttämättä puhuttele tai sovi osallistujalle. Silloin onkin hyväkartoitella, että millaisia asioita kokija toivoo saavansa sitä kautta. Sen pohjalta voi hänelle antaa vinkkejä sellaisista suuntauksista tai rumpupiirin vetäjistä, joiden näkemykset saattavat sopia osallistujalle paremmin. Muutenkin kannattaa kannustaa ihmisiä tutustumaan erilaisiin tapoihin ja näkemyksiin, joiden pohjalta heidän kokonaisnäkemyksensä vahvistuu ja laajentuu.

Rumpupiirin vetäjän pohdittavaksi jää, että haluaako hän omalla toiminnallaan yhdistää rumputyöskentelyä käyttävää alakulttuuria? Jos, niin millä tavoin hän voi toimia konkreettisellatasolla?

4.2 Suhtautuminen muihin uskontoihin, uskomuksiin, filosofioihin ja ideologioihin

Kaikki maailman uskonnot, uskomukset, filosofiat ja ideologiat ovat jossain suhteessa oikeassa – ja jossain suhteessa myös väärässä. Jokainen yksilö niiden sisällä muodostaa oman suhteellisen tulkintansa, johon vaikuttaa hänen elämänkokemus ja itsetuntemus. Kaikki suuntaukset voivat tarjota jotain arvokasta ja merkityksellistä, vaikuttaen eri ihmisiin eri tavoin.Polkujen laadun määrittää se, että tuleeko ihmisistä, niiden pohjalta rakastavampia, myötätuntoisempia, ymmärtäväisempiä, suvaitsevaisimpia, rauhanomaisempia, vastuuntuntoisempia, myötäiloisia, vaiko jotain muuta?


4.2.1 Epäilevät, uskovat, oivaltavat

Havaintojeni mukaan, kaikkien henkisten polkujen sisällä (mukaanluettuna samanismin eri muodot), on karkeasti ottaen kolmella tavalla suuntaukseen suhtautuvia:

1. Mekanistisen ateistiset ihmiset ”epäilevät”, jotka eivät usko asiaan - tai ainakin epäilevät sitä vahvasti. He ovat mukana toiminnassa erilaisista sosiaalisista syistä. Jotkut heistä käyttävät suuntauksen ympärille muodostuvaa yhteisöä tukemaan taloudellisia, poliittisia tai sosiaalisia tavoitteitaan. (Toki tästä joukosta täytyy erottaa syvempää filosofiaa harrastavat ateistit, jotka käsittelevät syviä moraalisia ja eettisiä kysymyksiä, niiden itsensä vuoksi. Toteuttaen käsityksiään moraalin ja etiikan ideoista ilman palkkio-odotuksia. Heidät voidaan lukea ns. henkisten ihmisten joukkoon).

2. Uskonnolliset, eli dogmaattiset ihmiset ”uskovat”. He kokevat, että heidän totuutensa on ainoa oikea - tai ainakin suurempi, kuin toisten totuudet. Nämä ihmiset kokevat hierarkisuuden tärkeänä, ja ovat helpommin ns. piiloateistien ohjailtavissa.

3. Henkiset ihmiset ”oivaltavat”, jotka ajattelevat, että ihmisten ilmaisema totuus on suhteellinen. Mikä ilmenee eri poluilla vaihtelevin tavoin ja muodoin, riippuen tulkitsijan ymmärryksestä ja elämänkokemuksesta. Henkiset ihmiset pyrkivät löytämään totuuden sisältään – ja kannustamaan muita tutkimaan sisintään tarkemmin, eli oivaltamaan totuutensa itse.

Rumpupiiriohjaajan on hyvä miettiä, että millaista suhtautumistapaa, hän haluaa oman toimintansa kautta vahvistaa?

Kaikkiin suuntauksiin, on aikaa myöten kehittynyt (tai kehittyy) erilaisia rakenteita, jotka joiltain osin auttavat näkemään oikeaan suuntaan. Ne voivat ohjata helposti myös harhaan. On hyvä kunnioittaa kaikkia näkemyksiä, tulkintoja ja olettamuksia, jotka tekevät ihmisistä myötätuntoisempia, ymmärtäväisempiä ja armollisempia ihmisiä - itseään, toisia ihmisiä ja luontoa kohtaan.

Tärkeää on myös havaita, nähdä ja tunnustaa - etenkin tiedostaa epäkohdat, niin muiden, kuin oman suuntauksen näkemyksissä ja tulkinnoissa. Ja tuoda ne rakentavasti näkyviin käsiteltäviksi ja pohdittaviksi. Kysyvällä ja pohtivalla tavalla, kyseenalaistamatta tai kritisoimatta tarpeettoman voimakkaasti. Rakentavan vuorovaikutuksen kautta, kaikki voivat kehittää ja syventää ymmärrystään ja käsityksiään. Kannustava lähestymistapa, tulkitsijan sisäisen viisauden syventämistä kohtaan, on suotavaa.

"Kun tavallinen ihminen valaistuu, hänestä tulee tietäjä. Kun tietäjä valaistuu, hänestä tulee tavallinen ihminen. Vuoretkin ovat vain vuoria." (lainaus eräästä julkisesta nettikeskustelusta).

4.2.2 Chartresin labyrintin symboliikka

Ranskassa on Chartesin kaupungin katedraalin lattiassa labyrintti (kts. liite1), joka havainnollistaa oivaltavalla tavalla käsitystäni, kuinka polulla kulkijan on mahdotonta tietää, että miten lähellä päätepistettä todellisuudessa on.


Labyrintissa voi käydä hetkittäin hyvin lähellä kuvaannollista päätepistettä, mutta tie osoittautuu kulkiessa pidemmäksi. Kaksi rinnakkaista polkua samaan suuntaan kulkevaa vaeltajaa, voivat olla matkansa eri vaiheissa: toinen alussa, toinen pääsemässä perille. Siksi onkin hyvin tärkeää tunnustella, mikä kullekin on totta, siinä hetkessä.

Koskaan ei voi tietää, että onko polulla näennäisesti takanapäin oleva, todellisuudessa huomattavasti edellä - tai toisinpäin. Tämä auttaa oivaltamaan, että vertailu toisiin on turhaa. Jokaisen on tärkeää keskittyä omaan tiehensä, ja miettiä millaiset toimet ja teot kehittävät myötätunnon ja kiitolllisuuden tunteita itsessä ja muissa. Kannustaen kaikkia (itsensä mukaanlukien) tunnistamaan eteenpäin vievä totuutensa. Pitäen kirkkaana mielessään, että henkilökohtainen käsitys suhteellisesta totuudesta, voi viedä toisen harhaan. Kantaen vastuunsatunteistaan, ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan.


5.0 Kannustajan luontosuhde

Olipa rumpupiirin vetäjän näkemys ja tulkinta millainen tahansa, hänen on hyvä tutkiskella omaa luontosuhdettaan – ja miettiä miten hän voi kehittää siihen liittyviä taitojaan? Rumputyöskentelyyn on kuulunut kautta aikojen kunnioitus luontoa kohtaan.

Kokemusmaailmani pohjalta, on hyvä aloittaa itsetuntemuksen syventämisestä. Tällöin voi tullalempeänlujaksi tai lujanlempeäksi itseään kohtaan. Siihen sisältyy myös henkilökohtainen luontosuhde. Kun ihminen arvostaa, rakastaa ja hyväksyy itsensä sellaisenaan, tunnustaen luonteensa kehityskohdat, hän toimii eheämmällä tavalla. Ollessaan itselleen armollinen, hän kykenee suhtautumaan samoin myös muita ihmisiä kohtaan. Tunnistaen omat ja muiden terveet rajat – kunnioittaen niitä eri tilanteiden vaatimilla tavoilla. Tasapainoinen ihminen kohottaa mielellään ympärillään olevia ihmisiä ylöspäin, painamatta muita, tai itseään alaspäin. Hän ottaa ihmiset tasavertaisena, pyrkien selvittämään, että mitä hän voi oppia muilta – ja mitä annettavaa hänellä on muille, eri tilanteissa.

Kun ihminen on sovussa itsensä ja muiden ihmisten kanssa, hän havannoi ympäristöään tarkemmin, tiedostaen paremmin perimmäisen yhteytensä, kaikkeen olevaan. Tällöin hän pitää parempaa huolta ympäristöstä. Huomioi toimintansa lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset, elämän lähtökohtien edellytyksiin. Hän arvostaa edellisiltä sukupolvilta saamaansa tiedollista, sosiaalista ja henkistä pääomaa – ja ymmärtäen vastuunsa, käyttää perimäänsä tietoa viisaasti, siten että tulevien sukupolvien mahdollisuudet elää arvokasta elämää säilyvät.

Luonto vaikuttaa tutkitusti ihmisen stressitasoon parantavasti (kts. Lähteet). Näin ollen paraneminen ja itsensä todellinen tunteminen, voivat alkaa luontosuhteen syventämisestä, palauttamisesta ja kehittämisestä. Ne auttavat vastavuoroisesti toisiaan.

Luonnon äärellä hiljentyminen ja sen viisauden kuunteleminen syventää olemassaolon ymmärrystä ja kokemista. Miten kallio puhuu? Kuinka honka kuiskii? Miten metsä sykkii? Kuinka meri kumajaa? Miltä katajan kosketus tuntuu? Mitä kuuset kertovat? Mitä sateen ropinan eri vaiheet kuvailevat? Miten tuuli kertoo, että kohta tulee vettä kaatamalla? Millaista tunnetta auringonlasku välittää? Entä auringonnousu? Mitä purot ja kosket kuiskivat kohinallaan? Mitä tähtitaivas viestittää? Miten revontulten leimu vaikuttaa tietoisuuteen? Mitenerilaisilta tuntuvat aarniometsä, kansallispuisto, talousmetsä, lehtimetsä, havumetsä tai sekametsä? Miten erilaista tarinaa eri puulajit kertovat, niiden runkoihin nojatessa? Miltä tuntuu keskustella sanattomasti villieläimen kanssa? Miten voi kertoa mehiläiselle tai ampiaiselle, että on turvallisempaa siirtyä eri paikkaan? Esimerkkejä siitä, kuinka luontoyhteyttä voi syventää, löytyy lukemattomia.

Rumpupiiriohjaaja voi antaa ohjaamassa piirissään erilaisia virikkeitä lähestyä uudella tavalla luontoa. Tällöin voi hahmottaa luonnon moninaisuudesta uusia asioita. Jos on mahdollista, niin rumpupiirin järjestäminen luonnon keskellä, vie autenttisemman kokemuksen äärelle.


5.1 Kannustajan ekologinen ja yhteiskuntavastuullinen tietoisuus

Rumpupiiriohjaajan on hyvä miettiä, että missä määrin hän edistää luonnon tasapainoa tai hyvinvointia, esimerkiksi kulutustottumuksiensa kautta? Tukevatko nämä toisiaan, vai ovatko ne ristiriidassa toistensa kanssa? Millaisilla jokapäiväisillä päätöksillään, hän voi vaikuttaa elonkehämme tasapainoon ja hyvinvointiin positiivisesti?

"Tämä yhteiskuntamme, tämä elämämme, on kulkenut minuuden lumoissa. Ihminen pyrkii elämään erillistä minuutta. Ja kuitenkin, kun ihminen tulee normaalitilaan, hän kykenee tuntemaan spontaania myötätuntoa, rakkautta, toista ihmistä, lasta, kissanpoikaa, kaikkea olevaista kohtaan. Tuo totuus, tuo perusolemus, tuo ihmisen sisin, jumalallisin, mitä ihmisessä on, on aina läsnä.” -Yrjö Kallinen

Rumpupiirin vetäjän on perinnetietoa välittäessään pohdittava myös että, miten voi yhdistää ihmisiä - juuriensa ja luonnon pyhyyden ääreen, taustoista, kansasta ja etnisestä alkuperästä riippumatta. Miten hän voi kannustaa ihmisiä havainnoimaan syvemmin luontosuhdettaan ja yhteyttään muihin ihmisiin, eläimiin ja koko elonkehään?

Vaikuttavin suuntaa muuttava keino, on kulttuurin perusarvojen jalostaminen ja kannustaminen kestävämpään suuntaan. Arto Salonen on käsitellyt laajassa esseessään 'Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla.' kulttuurinmuutosta, joka on parhaillaan käynnissä (kts. lähteet). Tiivistettynä kulutuskeskeinen arvottaminen, jossa ihmisten onnistumista elämässään mitataan hänen kyvystään kasvattaa kulutuspotentiaaliaan palkan, tai osingonjaon kautta, on tulossa tiensä päähän. Tilalle on parhaillaan tulossa ekososiaalinen hyvinvointiparadigman muutos, jonka jälkeen ihmisten onnistumista arvioidaan sen pohjalta, miten hän tietyn perusansion saavuttamisen jälkeen, vaikuttaa toiminnallaan ympäristön ja muiden ihmisten hyvinvointiin.

Rumpupiiriohjajan kannattaa seurata ajankohtaisia, ympäristön hyvinvointiin, tasapainoon ja puhtauteen liittyviä ilmiöitä, ja pyrkiä ymmärtämään niiden syvempiä syy-seuraussuhteita. Näin voi löytyä keinoja, joiden kautta hän kykenee konkreettisesti edistämään monimuotoisenluonnon säilymisen ja kehittymisen edellytyksiä. Laajemman yleistiedon kautta, hän voi kannustaa erilaisten osaamisten, ominaisuuksien ja vahvuuksien pohjalta toimivia ihmisiä, löytämään oman parhaan tapansa vaikuttaa rakentavasti yhteiseen elonkehäämme.

Kuinka voi omalla toiminnallaan, vauhdittaa arvokulttuurin muutosta tasapainoisempaan suuntaan, elonkehän moninaisuuden kannalta parhaalla tavalla?


6.0 Luontoyhteys

Luonto.

Tulkintani mukaan, itsetuntemuksen syventäminen, on avain luonnon ja elonkehämme ilmiöiden ymmärtämiseen. Vastaavasti elonkehämme ja luonnon viisauden kunnioittamisen ja kuuntelemisen kautta, voimme saada lisää ymmärrystä perimmäisestä itsestä ja olemassaolomme merkityksestä.

Onnellisimpia ihmisiä ovat he, jotka tekevät inspiroivia ja innoittavia asioita, joiden kautta he tekevät itsestään merkityksellisiä elonkehälle, luonnolle, eläimille ja muille ihmisille. Siihen onmonia tapoja ja keinoja. Käsitys ominaisimmasta toteutusmuodosta, syvenee elämänkokemuksen ja -viisauden myötä.

Hienointa, mitä ihminen voi tehdä toiselle ihmiselle, on auttaa häntä löytämään itselleen merkityksellinen, konkreettinen ja innostava tapa auttaa luomakuntaa ja elonkehää.

Samalla muistamme myös kiinnittää huomiota luonnon vuorovaikutteiseen puheluun, joka tarjoaa meille viisaudellaan, monia olennaisen tärkeitä opetuksia.

Luonto on pyhä. Pyhyyden voi kokea vain itse. Sen syvimmän olemuksen ymmärtäminen jää vajaammaksi, kuin mitä kokemus tarjoaa kaikessa laajuudessaan. Siihen suuntaan voi osoittaa tai näyttää. Luonnon syvin viisaus on kunkin itse löydettävä. Sitä on vaikeaa opettaa, välittää tai sanallistaa. Mikäli pysähdymme kuuntelemaan, ymmärtämään, tuntemaan ja kokemaan sen, mitä luonto meille tarjoaa, koemme luonnon vuoropuhelun kautta olemassaolomme vahvemmaksi. Voimme tarjota toisillemme erilaisia kokemuksellisia ympäristöjä, joiden kautta saamme erilaisia mahdollisuuksia oivaltamiseen. ”Nouse luontoni lovesta, haon alta haltijani! Nouse nyt lovesta luonto, haon alta haltijani Syntyni syvästä maastaIson luonto, emon luonto, oman luontoni ylitse! ” (mukaelma SKVR:n luonnonnostatusrunoista)

Kannustakaamme ja innostakaamme toisiamme Luonnon pyhyydessä piilevää viisautta kohti.

Luontoyhteys.


7.0 Kiitokset

Suuret kiitokset kaikille elämäni poluilla mukana olleille. Etenkin vanhemmilleni ja sisaruksilleni, sekä sukulaisilleni, jotka ovat luoneet lähtökohtani tämän maailman ymmärtämiseen. Heiltä opin jatkuvasti uusia tärkeitä asioita. Monet lapsuudenkaverit ovat olleet myös tärkeitä opastajia.

Samanistisella polulla, kiitän useita ihmisiä tärkeistä oivalluksista ja opetuksista. Monet ovat vaikuttaneet minuun oleellisesti. Kohtaamiset ovat voineet olla pitkiä ja syvällisiä tai hetkellisen ohimeneviä. Innostavia, kannustavia, inspiroivia ja kannattelevia vuorovaikutuksia, joiden joukkoon sopii myös virheitä ja kompasteluita. Yhteistä niille on tietynlainen intensiivisyys – ja syvä yhteys.

Erityiskiitos Riitalle – hyvälle sydänystävälle. Hänen merkitys on ollut viime vuosien kasvussani suuri. On ollut todella mukavaa jakaa hänen kanssaan luonnon ja taiteen parissa, monia unohtumattomia ja iloisia hetkiä. On tärkeää kohdata ihmisiä, joiden kanssa kokee tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja ymmärettyksi. Toivon varttuvani yhtä viisaaksi, etenkin myötätunnon perimmäisen olemuksen ymmärtämisen ja sen osoittamisen suhteen. Hän on ollut hyvä esimerkki siinä, miten tärkeää on kantaa vastuuta käytännön arjen valinnoista ja toiminnasta – ja miten kokonaisvaltaisesti ihminen voi tehdä sen. Ennenkaikkea luontoyhteys.

Kiitos Susannalle, ennenkaikkea ensimmäisestä ikimuistoisesta kokemuksestani samanistiseen todellisuuteen. Se avasi minulle polun sisimpääni, josta kumpuavien viestien kautta olen päätynyt monien tärkeitten ja oleellisten asioiden äärelle. Tämä toimi alkuna samanistisen tietoisuuden syventämiselle, jonka myötä kuljimme samaa polkua pitkin vuosia. Tiet haarautuivat luonnollisesti, kulkien pitkässä juoksussa kuitenkin samaa suuntaa kohti.

Kiitos Katjalle toisenlaisesta shamanistisesta lähestymistavasta. Se laajensi kokonaisymmärrystäni siitä, että samaan asiaan on useita erilaisia arvokkaita näkökulmia.

Kiitos Johannekselle syvimpien visioiden syventämisestä ja tärkeästä viestistä, että meidän tulee kantaa vastuumme siitä, millaisiin olosuhteisiin tulevat sukupolvet syntyvät – ja millaista perintöä luontosuhteen kunnioittamisesta heille siirrämme.

Kiitos Sirpalle monista tärkeistä keskusteluista ja oivalluksista. Etenkin viisaista ajatuksista – jaluontosuhteen arkeen saattamisen havainnollistamisesta. Juurielo - ja pitkä esivanhempain ketju. Rakentavat näkökulmien vertailut ovat oleellisia. Hengenheimolaiset ovat tärkeitä. Hyvä ystävä.

Kiitos Britt-Majlle lukuisista viisaista näkemyksistä – ja kävelyhetkistä. On ollut hienoa kohdata ihminen, jolla on ollut 40 vuotta pidempään aikaa jäsentää ja syventää ymmärrystään elämästä monin tavoin. Tärkeä ystävä.

Kiitos Tiinalle lukuisista syvällisistä keskusteluista, joissa sanotaan aina enemmän kuin puhutaan. Zen, ihan luonnostaan. Huokuu syvää hiljaista vahvaa viisautta, josta on aina opittavaa. Kohtaamiset jatkuvat aina siitä, mihin ne jäävät. Hieno ystävyys sai alkunsa suufilaisesta kirjallisuudenillasta – sain silloin uuden sieluni perheenjäsenen.

Kiitos Merelille mahdollisuudesta pitää rumpupiiriä Pauligin huvilalla. Kiitos kaikista hänen vetämistään luontoviisauden syventämisen hetkistä. Luottamuksellinen ystävä.


Kiitos Dalvalle monista viisaista maanläheisistä keskusteluista, jotka ovat olleet niissä hetkissä oleellisia. Kiitos tuesta ja luottamuksellisen arvostavasta vuorovaikutuksesta. Suorapuheinen ja rehellinen ystävä.

Kiitos Virvelle syvästä kohtaamisesta, jonka myötä opin paljon tärkeitä asioita itsestäni ja ihmisyydestä ylipäätään. Siskoni samanistisella polulla.

Kiitos Shantille viisaasta ja kunnioittavasta vuorovaikutuksesta. Arjen luontosuhteen havainnollistamisesta käytännön elämän kautta. Etenkin syvemmästä käytännön ymmärryksestä, että kaikki tunteet ovat tärkeitä ja arvokkaita – ja kertovat olennaisia asioita. Merkityksellisintä onkin, kuinka nämä tunteet havainnoi ja hyväksyy tietoisuuteensa – sekä miten niitä säätelee viisaasti eri tilanteissa. Heimolainen – ja hyvä ystävä.

Kiitos heimolaisilleni, hyville ystävilleni Reetalle, Tiinalle ja Tarulle hienoista ja antoisista luottamuksellisista keskusteluista.

Kiitos Sannalle, Stinalle, Annalle, Gabrielalle, Kristiinalle, Juhalle, Raijalle, Sirpalle, Helenalle ja monille muille hienoille ihmisille, joihin sain tutustua paremmin IKIAJASSA.

Kiitos kaikille rumpupiireissäni käyneille hienoista oivalluksista. On ollut hienoa tutustua ja ystävystyä.

Kiitos Lealle, joka avasi tärkeitä asioita sydäntietoisuudessani, suklaaseremonian yhteydessä. Parantajasisko.

Kiitos Artolle viisaasta vuorovaikutuksesta. Valopäitten heimoa.

Kiitos Jannelle ajatuksien, tuntemuksien ja kokemuksien vaihdoista.

Kiitos Yovanalle tärkeästä keskustelusta ja tuesta.

Kiitos Jonnalle kohottavista lauluista.

Kiitos Timolle kuuntelevasta korvasta ja tuesta vaikeina hetkinä.

Kiitos kaikille asuintovereille, joiden kanssa olen jakanut arkea viime vuosien kommuunielämässäni.

Suuri kiitos Ting- ja Rainbow -heimolaisille, joiden kanssa olen saanut kokea arvokkaita kokoontumisen ja yhteenkuulumisen hetkiä luonnon ääressä. On äärimmäisen tärkeää, että tässä ajassa on tapaamisia, joiden kautta saa voimaa, ymmärrystä ja kannustusta, toimia elonkehää tukevilla tavoilla.


Viimeisen kymmen vuoden aikana elämässäni kohtaamiani opettajiani, joille kuuluu suuri kiitos, ymmärrystä lisänneistä hetkistä: Aino.R, Aini.V, Iina.V, Iiris.T, Vesa.K, Timo.T, Markus.S, Jussi.P, Pia.B, Tutta.T, Ilkka.L, Katja.B, Pedro, Janne.A, Mervi.B, Oskar.R, Tanja.B, Wilhelm.K, Anu.V, Tanja.S, Tero.S, Pirkko.A, Veli-Matti.L, Henna.L, Arto.H, Lea.T, Arto.A, Maindo.A, Gaile, Tapio.S, Jarmo.J, Toma.K, Barbro.B, Sunniva.D, Rafael.K, Tarja.P, Veli.S, Maok, Sandra, Vasama.L, Jarkko-Juhani.H, Meri.M, Teo.M, Aiwa, Simo, Enkeli.H, Yovana.C, Tiina.R, Tiina.L, Juho.J, Maria.J, Miro.S, Johanna.H, Gaye.A, Solja.O, Katja.P. Vuokko.I, Elina. Ada.B, Marianne.M, Jyrki.H, Iiris.A, Riikka-Lea.P, Tuija.I, Marja-Leena, Tiina.M, Olli.Y, Anita.H, Zuzanna, Marko.M, Sinikka.P, Kjersti, Sinikka.K, Britt-Maj.K, Veli-Heikki.U, Saija.S, Kukka.H, Taru, Kati.P, Heidi.V, Maria.O, Mauri.K, Johanna.S, Helinä.M, Kristiina.H, Aylin, Kylli.K, Mia.M, Luca.F, Lea.K, Anu.Y, Sini.K. Merri, Alise.K, Jaana.K, Neeru, Piret.J. Lasse.M, Anja.U, Paula.K, Annika.M, Annika.C, Johannes.P, Sari.V, Sami.L, Sharon.F, Jepa.P, Sampo.P, Kaisa-Mari.L, Anni, Mikko.O, Lasse.Ö, Martin, Erkki.K, Rauha.K, Asta.R, Kerttu.M, Mika.I, Gabriela.A-K, Ella.P, Tuomas.R, Mia.Y, Asta.R, Jarno.M, Aaro.L, Cinta.M, Ville.A, Erkka, Linda.L, Tero.L, Susanna.H, Robin, Leena-Maija.R, Samuel.A, Kari.V, Risto.K, Minja.M, Kaija.R, Milla.L, Paula.L, Stine.A, Antti.L, Anna.R, Kaisu.K, Raimo.K, Sirkka.K, Tiina.V, Riitta.W, Heikki.A. Maisa.T, Markus.S, Simon.Y, Paula.B, Tommi.K, Selma.A, Stefan.L, Hannu.S, Matti.R, Olli.E,Samuli.L, Miina-Maria.S, Lea.J, Jonas.H, Tuomas.S, Susanna.V, Ari.K, Vimala, Lea.J, Anna.P,Mari.V, Sari.H, Hanna.R, Luca.D, Aakusti.O, Katju.K, Nitai.H, Kim.Å, Jussi.K, Miika.V, Jyrki.K, Mikko.J, Anne.I, Satu.J, Amanda.J, Marianne.M, Kerttu.M, Mikko.O, Mervi.L, Tiina.T, Petteri.N, Maria.K, Jeremy.Q, Tiina.S, Saku.S, Matti.S, Marjaana.W-V, Henna.L, Janne.V, Sari.V, Juuso.K, Kirsi.R-L, Jukka.K, Marketta.K Matti.K, Marja.V, Merja.T, Katariina,Sisko.P, Aada.K, Markku.L, Laura,Tero.K, Elina.P, Linda.M, Hanna.R, Aurora.A, Jaakko.M, Jaakko.L. Anne.K, Janne.J, Saija.T, Sanna.H, Elle.V, Tuomas.K, Tiina.V, Ville.H, Mira.Y, Elli.I,Susanna.V, Henry.V, Minna.H, Krista.L, Lu.B, Jaana.J, Michelle.K, Anne-Marie.K, Tea.I, Irja, Elina.O, Peter.P, Soila.M, Liisa.K, Katja.P, Tinttu.H, Maaretta.T, Juha.K, Sara.K, Nina.R, Vilja.K, Nina.H, Tamara.T, Marja.V, Jarna.P, Karri.T, Teo.L, Hanna.G, Claudia, Tiina.J, Hanna.B, Tiina.H, Micke.H, Johanna.K ja monet muut.


Lähteet:

Arto Salonen: Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla.http://www.academia.edu/9555601/Salonen_A._2014_._Ekososiaalinen_hyvinvointiparadigma_yhteiskunnallisen_ajattelun_ja_toiminnan_uusi_suunta_t%C3%A4yttyv%C3%A4ll%C3%A4_maapallolla._Teoksessa_Juha_H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4inen_toim._Sosiaalipedagoginen_aikakauskirja_2014._Suomen_sosiaalipedagoginen_seura_32-62)

Luonnon terveysvaikutuksia:http://yle.fi/uutiset/3-7739746http://www.yths.fi/filebank/3243-Luonto_pysty.pdfhttps://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/tietoa_luonnon_hyvinvointivaikutuksista/Pages/default.aspx

Päättötyöhön ja opintoihin liittyvää kirjallisuutta:

Deepak Chopra, Debbie Ford, Marianne Williamson; VarjominäTakanen, Kimmo; Tunne lukkosi Paula, Salomaa; Tie aitoon itseen

Helkama, Myllyniemi, Liebkind; Johdatus sosiaalipsylologiaan

Pentikäinen, Juha; Samaanit - Pohjoisten kansojen elämäntaisteluPentikäinen, Juha/ Miettinen, Timo; Pyhän merkkejä kivessäPentikäinen, Juha; Karhun kannoilla - Metsänpitäjä ja miesPentikäinen, Juha; Löylyn henki (suomalaista saunaperinnettä koskeva osio)Pentikäinen, Juha; Samaanit - Siperian luonnonkansojen salattu maailma (Vapriikki, Tampere 16.5.1998 - 10.1.1999 näyttelyn esittelykirja)Siikala, Anna- Leena; Suomalainen samanismi

Setälä, Johannes; AikaSetälä, Johannes; Shamaanin matkaSetälä, Johannes; Shamaanin maailmaSetälä, Johannes; Shamaanin rumpuSetälä, Johannes; Kalevan tietäjät kertovat


http://www.academia.edu/9555601/Salonen_A._2014_._Ekososiaalinen_hyvinvointiparadigma_yhteiskunnallisen_ajattelun_ja_toiminnan_uusi_suunta_t%C3%A4yttyv%C3%A4ll%C3%A4_maapallolla._Teoksessa_Juha_H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4inen_toim._Sosiaalipedagoginen_aikakauskirja_2014._Suomen_sosiaalipedagoginen_seura_32-62



http://www.yths.fi/filebank/3243-Luonto_pysty.pdf

http://yle.fi/uutiset/3-7739746

Liite1. (http://www.atlasobscura.com/places/labyrinth-chartres-cathedral)


Liite 2.


kannustajan - rumpupiiriohjaajan käytännöllinen ... · lopputyö ikiaika markku tapio kinnunen...

Documents