karjalan kävijä_2_01_04_1908

KARJALAN KÄVIJÄ

..Hiihti soita, hiihti maita— " norot nousi, vaarat vaipui,

ylähäiset maat aleni,»Mäet mätkyi mennessänsä, alahaiset maat yleni."

Toimittaja HUD HfIRKÖnEn Hinta 75 p.

Tämä julkaisu sisältää:Kiriotuksia: Karjalan oalistus, kirj. I. H.

—Kevään valta, runo,kirj.

Jousenkaari.— Karjalaisen pitämä puhe eräässä iltamassa, kirj. Timo Man-

ner.—

Vankeuteen viedyn toverin muistoksi, runo, kirj. Ilmari Calamnius-Kianto.

—Kieli- ja kansallisuustutkijoita nekin, kirj. Yrjö L.

—Vanhat ja

uudet tavat Raja-Karjalassa, kirj. Pato. — Kansallislaulu, kirj. livo L —Puhtaudesta kodissa, kirj. Konr. ReijoWaara.

—Karjalan pojat ja tyttäret,

kirj. Lauri Mäkinen.—

Huokaus Iki-isälle, runo, kirj. Annikki. —Kylänteiden

merkitys sydänmaissa. — Seinäkoristukset karjalaisissa tuvissa, kirj. Y. L—Pakinaa kylien kalmistoista ja hautaustavoista, kir*j. Karjalainen.— Mitä

Aunuksesta tuodaan Suomeen, kirj. I. H. —Katsauksia. — Rajaseudun rah-

uahalle, kirj. Pato.—

Kansan eestä,kirj. A.O. J.—

Ilmestynyttäkirjallisuutta.Kuvia: Karjalainen kylä. — Eero Järnefelt, Honka.

—Katetut portaat

karjalaisessa rakennuksessa. — Ampari-aittoja Aunuksesta.—

Ikkuna karja-laisessa rakennuksessa.

—Maantiekuua Korpiselän pitäjästä. —

Karjalainenkylä kalmistoineen. — Itkijänaisia. — Yksinäinen hautapyluäs.

Karjalainen kylä.

Karjalan valistus.Karjalan valistus, jonka edistämistä tämäkin julkaisu tahtoo

palvella, ei suinkaan ole helpoimmin käsitettäviä ja toteutetta-via kysymyksiä. Sen, ■ joka sen eteen tahtoo työskennellä, onennen kaikkea ymmärrettävä karjalainen henki.

Karjalaiselle ei ole — puhuaksemme ensin siitä puolesta —kaikitse tarpeellinen eikä terveellinenkään se henkisen sivistyk-sen muoto, joka meillä yleensä vallitsee, varsinkaan, jos sentuojina ovat tämän sivistyksen pintapuolisesti ymmärtäneet hen-kilöt. Sen turmiollisuudesta on meillä jo esimerkkejä. Onpaikkakuntia Karjalassa, missä tämmöinen sivistys on saatta-nut karjalaisen nuorison häpeämään vanhoja kauniita tapojaanja nimiään, ja vieläpä saanut vieromaan vanhaa kalevalaistarunouttakin. — Toisin paikoin taas, missä tämä pintapuolisuuson sattunut vastakkain lujan ja henkevän vanhansivistyksenkanssa, on se synnyttänyt suoranaisia yhteentörmäyksiä. Sielläei ole voinut ajatusarvoissaan ja mietemaailmoissaan elänytkansa nähdä, että heidän kalleimpainsa voittajina röyhistelisiaatteeton ja hengetön kuorikiiltoisuus.

Ja parempainkin edustajain tuomana on meikäläinen sivis-

2 KARJALAN KÄVIJÄ

jtys sellaisenaan liian jäykkää karjalaiselle. Esim. meidän nuo-risoseuraliike kankeine iltama-ohjelmineen" kilpistyy kuin kir-

ves kivestä karjalaisesta kansanluonteesta. Siinä on liiaksi jär-jesteellistä ja virallista — niin »kodikkaiksi" kuin koetetaankinsaada nuo iltamat. Muista valistustavoista ovat pitkät, jär-keilevät »esitelmät" ja kuivat »periaatteelliset keskustelut" ker-rassaan kuolettavia, — puhumattakaan nyt ammattisanoillahöystetyistä luennoista" maanviljelyksen, karjanhoidon, osuus-toiminnan y. m. s. alalta.

Perivika on tuossa joko puolisivistyneessä tai kenties yli-mielisessä pintapuolisuudessa ja kylmäkiskoisuudessa. Useim-min on se, mitä Suomesta tuodaan ja tarjotaan, perustarkotuk-seltaan hyvää ja oikeaa, mutta tarjoantatapa sen pilaa. Tekeemieli usein kysymään, että miksikä pitääkään hyvät asiat vähälläpahennettaman? Miksikä pitääkään polkea kansan vastaanotto-edellytykset, jättää huomaamatta sen luonnevivahdukset ja eri-koiset ajatustavat? Miksikä ei suomalainen sivistys virtaa Kar-jalaan syvempiä ja lämpimämpiä teitä, syki sydämestä sydä-meen, hehku hengestä henkeen? — Miksi saapuukaan Karjalaansivistyksemme joko muotihulluutena tai kirjakielen rääkkäämi-senä t. m. s.

Ei; — Karjalan valistus on käypä toista tietä! Se onkäypä vakavaa ymmärryksen tietä. Ei ole ensinnäkään aja-teltava, että sinne kelpaa se vaatekerta, jonka me suomalaisetjo olemme kiiltokuluksi pitäneet. Ei ole lykättävä sinne sitä,mikä meillä jo on hylkyä. Ja toiseksi: ei ole ajateltava, ettäKarjalan valistajalla olisi edessä tyhmä alkukansa, joka on perin-pohjin perkattava ja toiseksi tehtävä! Tätä, jos mitään, on va-rottava! Karjalaisessa luonteessa on paljon hyvää ja korkeata!Karjalassa on vanhastaan aatelia. Karjalainen huomaa kyllärmillä mielin häntä »sivistetään". Karjalainen arvostaa kyllä va-listajansa hyvät ja pahat puolet paremmin kuin tämä valistetta-vainsa. — Sitäpaitsi on Karjala Suomeen nähden lahjottaja-kansa.Se on säilyttänyt ja viimeistellyt Kalevalan, Kantelettaren. Seon ollut jo muinaisuudesta sanaseppo. Eikä karjalaisen merki-tys vastaisuudessakaan ole suuri muuna kuin karjalaisena.Heimoerilaisuudellaan vain on Karjala rikastuttava yhteistä suo-malaista kulttuuriamme. — Mutta mitä tulee Karjalasta, jos sentyttäret ja pojat saatetaan häpeämään muinaisuuttaan ja erikoi-suuttaan?

KARJALAN KÄVIJÄ 3

li

/

I.H.

Mitä tulee aineellisen sivistysharrastuksen kiihottamiseenKarjalassa, niin tuskin tässäkään olisi noudatettava yleisintäperiaatetta. Karjalainen tuskin koskaan harjottaa pelkkää leipä-elinkeinoa, — vaikka häntä niin ahnaaksi haukutaankin. Kunkatselee heidän elinkeinojaan, niin huomaa, että niiden harjot-tamiseen on vienyt varmaan joku muukin mielihalu kuin pelkkäaineellinen päämäärä. Kun salokarjalainen ajaa talvet läpi tukki-kuormia tai muuta rahtia, niin varmaan hän siinä etsii tyydy-tystä korpikaipuilleen ja yksinolounelmilleen tai mahdollisestimyös sadunsanontahalulleen (jota viimeksimainittua voi mai-niosti tyydyttää yhteisillä salomajoilla). Laatokankarjalainen pur-jehtinee kesät läpi myrskyisellä Laatokalla karaistakseen luon-toaan ja nauttiakseen luonnonoikuista. Vienankarjalainen taashalunnee pitkillä laukunkanto-matkoillaan nähdä maailmaa jaaunuksenkarjalainen käyttänee rekikauppamatkojensa suomaatilaisuutta mietiskelläkseen ja tehdäkseen teräviä huomioita.

Tämän vuoksi ei olisi ruvettava — niin hyviä puolia kuinsiinä olisikin — Karjalassa ajamaan pelkkää aineellista harras-tusta, leipäpolitiikkaa. On tietysti saatava maanviljelys ja karja-talous Karjalassakin kohoamaan niin korkealle kuin suinkin jaaineelliset elämänehdot yleensä paranemaan, mutta ei milläänmuotoa henkisyyden kustannuksella. Karjalassa tuskin tepsiioppi: ensin leipä ja sitten vasta aate, vaan täällä pitänee nou-dattaa aivan päinvastaista tai ainakin keskitien oppia: aate jaleipä rinnakkain! Sillä hengen kuoleutuminen, joka varmaanajanpitkään tapahtuu, jos vain pelkkää aineen evankeliumiasaarnataan, se totisesti turmelee Karjalan kansan,kasvattaa siitäkehnoimpia luonteita mitä olla voi, niinkuin: heikomman sorta-joita, vahvemman kumartajoita, syökäreitä, syöttiläitä. Lahjotus-maatilojen keskellä lihoneet — jotkut nykyisetkin — karjalais-pomot ovat siitä jo todistuksina. Toisista tulee taas kaiken-laisia »Karjalan kansan mahteja" ja sosialististen huutajain huo-noimpia edustajia.

Siis henki hereille ensin ja aatteellisuuden tuli leimuamaanKarjalan ylimmille vaaroille! Siitä lähteestä on Karjala ennen-kin saanut voimaa, se on sitä synkempinäkin aikoina pitänytpystypäisenä ja hilpeämielisenä, ja se on varmaan tulevaisuu-denkin elinehto ja -ydin!

Ei oo meillä rikkautta, eikä maata viljavaa,vaan on laulun runsautta kylvämättä kasvavaa!"

4 KARJALAN KÄVIJÄ

Kevään valta.

Harmaja on bubtikuinen päivätakatalven, taantumuksen aikaan;pitkän talven järkkymätön routamakoavi liikkumattamaassa,pälvet raekerran alle peittyy,purot, luhdat jäykistyvät jäihin,hallan henget höyryävätmaasta,pilvet synkät päivänsilmän verhoo,päivän, joka jumalaisna päilyi,maaliskuussa kultiansa valoi,varjonmaahan valonviestin saattoi,sydämihin sytti kevättoivon;hohti silloin hanget, lämpes latvat,silmut suurenivat sulotoivein,ilakoidenpäivin ihanaisinodottivat, onnellisin mielin,kesäpäivää, kaihoin kaivattua,suven suurta, elon, onnen aikaa.

Ensi suven maata suudeltuahallan huurut yltyi hurjaan raivoonpäivän eessä pilvipatsahanavarjoten ne Valtoansa näytti,myrskyin hurjin huitelivat ilmaa,viimatuulin turmelivat maata,masentaen, murrutellen mielet,vaientaen visertävätkielet,ehkä itse ilakoiden tuostatuottamastaanhallan turmiosta.

Mutta ylinnä on päivän valta,jaksoin jatkuvin se säteileepi,hälventäen huurut, hurjat myrskyt,tauotellen taisteluiden tyrskyt;raukenevat raivotartenkiihkotlämmönlaajan laskiessa maahan,kaikki taipuu alle aurinkoisen,kaikkiherää keväänkauniinvoittoonkaikki sulaa suven suuren soittoonilo täyttää ilman, ihmismielet.

KARJALAN KÄVIJÄ 5

Jousenkaari.

Eipä kesä tule taisteluitta,se vain joskus viivästyvän näyttää.Kuta kolkompi on kohvan aika,sulaessaan suviaallon päältä,sitä lämpöisempikesä kaunis;kukin, viljoinkultalatvoin saapuu,salot raikuu sulosävelistä,toivon, touon työhönriemumielinkaikki käypi, kiittäin päivän valtaa,kiittäin kaitsijata kaiken onnen,joka johtaa läpi vastustenkin,pahan vallan valjun maahanpainaa,kukistaapikarsaat kadehenget,joiden antaa aikansa vain telmää.

Kestäkäämme; kesä kerran saapuu,raatakaammerakastavin mielin!Kehityksen kultapyöräpyörii,antaa onnen aikanansa sille,itseään ken itse ensin auttaa,eikä vaivuvastuksien alle.Karjalassa 1908.

Karjalaisen pitämä puheeräässä iltamassa.

Nyt itkevän Vienan iloksi iltaanne vietätte, — kaihoisanKarjalan ilmoille ylentämiseksi korttanne kannatte.

Jo singahtelevat valon vasamat Karjalan vaskisille vaaroille,tulet tuikahtelevat kaukoheimomme tummissa tuvissa. Tummientupien eläjät, eksyksissä olleet melkeinpä oudoksuivat äkkinäistävaloa, — eikä kummakaan. — Vuosisatoja kestänyt musta yöja yössä liikkuvain synkkien haamujen syleily on säälimättäheimomme parhaimpia poikia ja tyttäriä pusertanut. Lukematto-milta on eloa uhkuvan jaloimman voiman kuiviin imenyt pahapainajainen. Toivo kaukainen, melkein pilven takainen — seainoastaan on elämää ylläpitänyt, se ainoastaan on tuskissa läy-lentä keventänyt, hetkeksi helpotusta tuonut.

6 KARJALAN KÄVIJÄ

Miksi kohtalo kirosi,Riisti piennä rintalasna,Eksytti emon sylistä?Sirotteli, siirrätteli

Miesten syöjille sijoille,Pimeähän Pohjolahan,Saarihin sanattomihin,Niemihin nimettömihin

Suin vetehen, päin lumehen,Kourin kylmähän kivehen,Selille selottomille,

\

Ahoille elottomille

Joss' on yö eleäksemme,Korpi kolkko kuollaksemme.Kunne ei kumota kuuhut,Ei paista Jumalan päivä!

Haukka hajotti, kokko kohotti, pienet pirotteli. Vento veri-set viivat viilti, rajat rasti. Muuksi tahtoi muuttaa, laatuisek-seen laatia. Käski toisin pyhät pyhittää, toisin aret ahertaa.Sydäntä kirveli, — taipua täytyi. Sitten alkoi vihan siementäsirotella. Sinne kylvi, missä nousi nuori heinä, vesa vihantayleni. Vesat taittuvat, hennot vitsat vähällä vääntyvät. Veljes-viha vei viljan maasta, touon turmeli heimosota. Vieras käsiäänhykerteli, ilkkuen nauroi: luuli, uskoi kaikki hyvin käyneen.Mutta juuret jäivät, maan sisään piiloutui pohjavoima.

Eläjät nälkää näkivät, harhailivat eksyksissä. Talvi idässä,talvi pohjassa. Jäämeren kylmät tuulet kaikkialla.

Lännen lämmössä osakkahammat olivat, vahvemmat valoavaalivat, lietensä lämmin oli.

Sinne eksyneet eläjät alkoivat silmillään siristää, veljenmaille katsella — .

Mutta aikoja jo oli laulut lakanneet, kannel pirtin perältäviety. Kauvan nukkuivat urhot kumpujen yössä, urankävijätuinui. Eikä laulunlaatijia ymmärretty, ei heidän soreaasoittoansa tahdottu kuulla . . . vaikka he parhaansa tahtoivatantaa lapsilleen . . . sormet sormien lomassa lauloivat, suku-virttä virittivät . . . Vasta vuotten ja aikojen perästä havait-tiin — — — .

KARJALAN KÄVIJÄ 7

Te urhot entisaikain,Satujen sankarit,Kalevan kantajoukko,Es'isät, taiturit, —

Herätkää, heimokunta,Jo alta turpehen.Kohotkaa kumpuin yöstäOppaiksi aikojen!

Jo nuoret teitä vuottaa,Haudoilla kulkevat.Laulunne unhoitetutHe arvoonnostavat — .Latunne umpeen menneetJo auki astuvat!

Tuli sitten armas, vuos'satoja vuotettu aika. Taivaallinentulikipuna kirposi keskellemme. Kerran eläessämme ilkeäiniskut meistä ponnahtivat. Raskaat kahleet raudoin lyövät rat-kesivat.

Koite lännestä kohosi,Valo välkkyi taivahalta.Se oli valo Jumalan —Maa tärähti, povi värähti.

Kosket kultaiset kohahti,Virrat vuoti vuolahasti —Kukahti kotikäkönenKotikuusen kuiskehia!

Päivä paistoi lämpimästi,Ikikirren kirvotteli.—Niinpä nousi nuori heinä,Virkosi vesa vihanta!

Tätä ei kuitenkaan kauvan kestänyt; lyhyt oli valon valta...Kerran välähti, paistoi pikkaraisen täydeltä terältä. — Idästäpilvi taas nousi, tuli raesade, oivat oraan alut löi— ruhjoi kuinruttotauti .

Pelottavalta näyttää tulevaisuus. Päivä kokonaan pilveenpeittyy, ei paista.

8 KARJALAN KÄVIJÄ

Timo Manner.

Missä pelastus? Pitääkö taasen vuottaa vuos'satoja? Ehkäse kaunis olikin unta, utunäköä, — valhehouriota . . . ?

Oi sinä suloinen uni! Sinä käsittämätön kirkkaus, — miksimenit? Tule vielä kerran! Tuhannet kädet ovat ojennettuinasinua vastaanottamaan. — Palaja taas takasin, emme ilman sinuaelää voi! Tee Luoja kärsimyksistämme loppu, tyydytä meidänsynnynnäinen valonkaipuumme!— — Ja kuulkoon sen vihdoin kaikki, kuulkoon kokomaailma: me emme muuksi muutu! Me olemme jo maammonmaidossa imeneet oman henkemme!

Kaatua tai sortua voimme, mutta muuksi muuttua emme!

Vankeuteen viedyn toverin muistoksi.

Mieheen nuoreen tutustuinAlla Vienan taivaan,Ihmisehen ihastuinValistajan vaivaan

Tunsin: tuoss' on Vienan puu,Karjalan honka nuori.Vaikka mitä tapahtuu,Seisoo niinkuin vuori!"

Kesä silloin kauneinnaanVienan vesillä hymyi,Pilvet kaikki piilossaanTaivaallakin lymyi.

Honka nuori huoletonNosti latvoansa:Uhtuassai juhla on,Juhlii heimokansa!"

Taiteilija Eero Järnefeltin maalaama Honka.

10 KARJALAN KÄVIJÄ

Ilmari Calamnius-Kianto

Suistui suvi suloineen,Saapui syksy tumma.Lensi viesti Vienan veen:Nyt on siellä kumma — !

Iskenyt on salamaHongan nuoren huippuun,Vääristänyt, kamala,Oksat vahvat suippuun!

Sydämmeni synkistyi,Itkin hongan kohtaa:»Kenpä siellä korvessaHuminaa nyt johtaa?"

Turha itku, vaikerrus!Viesti uusi lentää:Iski honkaan salama —Honka kasvaa sentään!

Honka kasvaa! — Jumalat!Kuulkaa korven pauhu!Honka kasvaa! SalamatTurhaan sytti kauhun!

Honka kasvaa! horju ei,Vaikka taivas ärjyy,Vaikka latvan lieska vei,Ydin yhä värjyy.

Honka kasvaa! — Ihmiset!Nähkää Vienan voima:Turhaan iski korpehenKirous ja soima!

Heimoveljyt! Sinä juurOot se honka nuori,Jof ei saanut sortumaanVainon hirmu-vuori.

KARJALAN KÄVIJÄ 11

Kieli- ja kansallisuustutkijoita nekin.Karjalan kansan historian tutkimus on ollut vaikeampaa kuin

muun Suomen kansan. Sen kielitutkimus on myöskin enem-män tuottanut vaikeuksia ja hankaluuksia.

Mutta kuitenkin ne ovat todistaneet, että Karjalan heimoon samaa Suomen sansaa — sekä kieleltään että kansallisuu-deltaan — kuin muut Suomen heimot. Se laaja kielitutkimus,jonka kansalaisemme Elias Lönnrot toimitti, kohdistui etupäässäkarjalan heimon kieleen. Sen tutkimuksen tulokset todistavat,attä tämän heimon äidinkieli on suomi.

Nyt on viime vuosien kuluessa kuitenkin ilmestynyt tut-kijoita", jotka ovat uskaltaneet väittää, että karjalan kielimurreolisi venäjänkieltä, eikä suomenkieltä. Tämmöisenä Karjalankansan kielen tutkijana" esiintyi muutamia vuosia sitten Vala-mon luostarissa pidetyssä pappien kokouksessa sortoajoilta tuttusotaherra Iltonoff. Hän oli siihen aikaan Sortavalassa ja olipäällikkönä kenraalikuvernööri Bobrikoffin asettamassa asevel-vollisuustoimikunnassa. Hänellä oli mielestään suuri vaikutus-valta Karjalan kansan yli. Ja vaikka hän olikin pelkkä upseeri,ulottuivat hänen harrastuksensa muillekin aloille. Saadakseenvenäläisen papiston yhäkin tarmokkaammin työskentelemäänVenäjänkielisten koulujen hyväksi Karjalassa hän m. m. maini-tussa kokouksessa tulkitsi, että Salmin rahvaan kieli ei ole mi-tään Suomen kielimurretta. Se on muka venäjänkielestä muodos-tunutta ja sentähden, jotta he paremmin oppisivat, on salmilai-sille hankittava venäjänkielisiä kouluja. Vieläpä hän syytti suo-malaisia kouluja että ne — vieraskielisinä — pilaavat Karjalansivistyksen. Tämmöisiin seikkoihin perustui Iltonoffin kielitut-kimus.

Lukuunottamatta venäläisten pappien vuosisatoja pitkäävirttä, jota he ovat venäläistyttämisen hyväksi Karjalan kansalleveisanneet, on tähän tutkintotapaan" sitten antautunut viimeaikoina usein mainittu pappismunkki Kypriano. Hän on olevi-naan lähetyssaarnaaja Karjalassa. Mutta ne lähetyskirjeet, joitahän esimiehelleen kirjoittelee, perustuvat aivan samanlaisiin tut-kimuksiin, kun Iltonoffin kielitiede. Olojen tuntemattomuus oh-jaa tämänkin tiedemiehen" työn niin, että hän — puhumatta-


Yrjö L.

kaan siitä, että hän leimaa kansallisen työn sosialistivallan-kumoukselliseksi ja puhtaasti valistuksellisen luterilaiseksi —tulkitsee suomenkielisen kirjallisuuden tuiki sopimattomaksi suo-menkielisille. Hän kai yleensä päättelee seuraavalla tavalla:

Aapinen on alku tiedottomuuden kumoukseen, siis Aapinenon, vallankumouksellinen.

Hän kai on myös tarkoin tutkinut keskiaikaista skolastistafilosofiaa, jota harrastelevat munkit päättelivät m. m. näin:Kala ui vedessä ja hanhi ui myös. Siis hanhi on kala ja sitäsaa syödä paastossa".

Niinikään on Suomen ja Viipurin arkkipiispa" Sergeikinyhtynyt näihin edellärnainittuihin „viisaisiin". Hänen puheensaäsken nimitetyn kenraalikuvernöörin tervetuliaisissa on selvä to-distus siitä. Hän nimittäin vakuuttelee Karjalan kansan olevanikävissään, kun se on erotettu slaavilaisesta äidistään" sekäväittää karjalaisten olevan venäläisiä j. n. e. Tuntuu kuin herraarkkipiispa olisi saanut suoranaista vaikutusta edellämainituiltaja etenkin Kypriaanolta. Siksi kritiikin kestämätön hänen pu-heensa on.

En tahdo ruveta erityisesti polemiseeraamaan, sillä sen onKarjalan kansa itse tehnyt, pannen piispan puhetta vastaanuseita julkisia vastalauseita. Luulen että herra arkkipiispa ottaane huomioonsa ja välttää vasta tällä tavoin asioita tulkitsemasta.

Sanon vain, että edellisen kaltaiset tutkijat ja tutkimisetseisovat löyhillä tai tahallisesti vääristelevillä perusteilla. Ja lo-petan, että meidän karjalaisten on — vastapainoksi edellisille— itsemme ryhdyttävä omaa menneisyyttämme tutkimaan jahuomaamaan, ettei veri vedeksi muutu ja että

»sitä kuusta kuuleminen,jonka juurella asunto!"


Vanhat ja uudet tavat Raja-Karjalassa.i.

Rakennukset.

V anhassa vara parempi". Rajaseudun rahvaan olisi kai-kessa opittava kehittymään omaperäisellä pohjalla! Niin eikuitenkaan näytä aina asianlaita olevan; varsinkin rakennustensuhteen on sekasorto täydellinen. Suomenpuoleisessa Raja-Karjalassa alkaa olla loppumaisillasn karjalainen rakennustapa.Varsinkin noita runollisesti vaikuttavia rakennusten päätyjä ko-risteineen näkee tuskin nimeksikään.

Katetut portaat karjalaisessa rakennuksessa (Aunuksesta).

Rakennustapoihin on sekoitettu, missä uusia rakennuksiatehdään, suomalaista" ja venäläistä tyyliä — ja arvaa sen, mi-ten tympäsevän vaikutuksen sellainen seos tekee. — Eri huo-neiden keskinäinen suhde toisiinsa on myöskin joutunut, uusiarakennuksia tehdessä, suorastaan surkeaan sekasotkuun. Teh-


däkseni kuvaukseni kutakuinkin selväksi, piirrän tähän entisaikaisten ja »nykyaikaisten" rakennusten pohjapiirrokset.

Entisaikaisen rakennuksen pohja:

1 peräpertti, 2 pertti, 3 sintsi (eteinen), 4 aitta, 5 katoksenalainen,6 lam-masläävä, 7 tanhut (lehmille),8 hevostalli, 9 peltoaitta,10 kyly ja 11riihi

Että ero entisen ja nykyisen välillä on suuri, nähdään sevraavasta, »nykyisin" rakennetun talon pohjapiirroksesta:

1 sintsi, 2 pertti, 3 »kammarpuol", 4 kyly, 5 aitta, 6 liiteri, 7 talli,8 tanhut ja 9 riihi.


Tällainen »sekoitus" menee hyvää vauhtia eteenpäin. Kunkerran rakennetaan mihin sattuu, niin arvaa helposti, miten netulevat muotonsakin puolesta rakennetuiksi. Ainoa, mitä voi-simme ikivanhasta rakennustavastamme poistaa, on se, että na-vetta ja asuinrakennus tulisivat toisistaan erilleen,mutta tämän-

Ampari-aittojaAunuksessa.

kin eron pitäisi tapahtua pahemmin loukkaamatta vanhaa. Mitätulee koristuksiin räystäs-, harja- ja ikkunalaudoissa ja porras-patsahissa, niin niistä ei saisi mitään hävitä — se olisi kauniinja arvokkaan perinnön tuhoamista, rikos esivanhempaimmemuistoa vastaan!

Huonekalut.Antanette anteheksi, kun tunkeudun pirtin sisällekin kurkis-

tamaan. Kun kerran rupesin mullosia muistelemaan,niin sanonmuutaman sanan lattiastakin ja pöydästä ja lautzasta ja kaikestamuustakin mitä vanhasta kellertävän harmaasta hongasta taat-tomme pimeinä ja purkuisina talvi-iltoina, tulipäreen ääressäveistivät ... Tarkastakaapas pöytänne jalkoja ja kaappienne reu-noja! Löytyykö niissä vielä vanhoja, poltinraudalla piirrettyjä,


merkkejä (viiskanta y. m.), vai ovatko nämä jo kadonneet —nämä, joihin taattosi varmaan piirsi sydämmensä rakkahimpiapiirtoja .. ?

Katoaako Karjalasta jykevät honkalautzat, tanakat pöydätja kotoiset koristellut talouskapineet, jotka omintakeisinemerkkeineen puhuvat kodikasta kieltään, synnyttävät kotoistatunnelmaa? Katoavatko nuo, joita ilman istut kuin vieraassapirtissä, kuin vieraasta ikkunasta ulos katsot .. ? Pelkoon onsyytä, sillä hävityksen kauhistus alkaa tunkeutua kodin pyhäk-köönkin. Valkeat honkapöydät ja yksinkertaiset kaapit saavatsiirtyä uksensuutsuppuun ja romukasaankin, josta ne sitten en-nenpitkää joutuvat kylyn pätsiin tai kylän juhannuskokkoon.

Sinä vanha pöytä tai kaappi! Miten suuri oikeus sinullaolisikin ollut elää"! Sinuun on tekijäsi tulikirjaimilla piirtänytosan omasta hengestänsä. Mutta nyt sinua ei enää tunneta,nyt sinä joudut erehdyksen uhrina potttoroviolle.

Sinä Karjalani kansa! Elä riko mitään vanhaa, se on jaloahengen työtä, pyhää jumalaista juurta, mitä taattosi ja maamosiovat jälkeensä jättäneet. Sinä rajaseudun rakkahin rahvas!Opi kehittämään ja jalostamaan taattosi ja maamosi alkamaatyötä.

Ikkuna karjalaisessa rakennuksessa.


Kansallislaulu.Oi kalliit Vienan veljyet,omaiset Hunuksen,te tundrain, korpeinpoikaset,ia terhennienten neitoset,— te, joille onni ilkkuenvain lahjoi kyynelen .Te kuulkaa: valon laulelmatjo teilleikajahtaa!Ja huomenkoittokultiaankäy valkamiinne valamaan,ja päivä teidät nostattaaja kansaks kasvattaa!

Me surun lapset olemme,yön kansa kaihokas,vaan iloja me etsimmeja toivoja me tuudimme;ne ilot:kirkas muinaisuusja vapaa vastaisuus!

Ja murtuen jos muistelottään kansan kerrotaan,ja huolien sen kohtalotja laantuen sen laulelotjos maailmallemainitaan —me silti uskotaan!

Me oomme kansa laulelon;sävelten sointuihinme hukutamme huokailutja murheaikainmuistelut.Ja käymme pystypäisinäelomme vaiheihin!

Me maamme vaiheet varhaisetsaduissa sanellaan;ja arvot, uskot entiset,sen sykkehet, sen toivehetme elon viitoiks nostetaan,ja niitä seurataan.

2


Iivo L.

Kun korven yöstäkohotaanme valonvalkamiin,niin rannat rauhoin raadetaan,ia korvetkuokin muokataan;ja niinpä nousee Karjalaja laulut helkkyy niin.

Puhtaudesta kodissa.Kun varsinkin miesväelle puhuu puhtaudesta, sen tärkey-

destä terveydelle ja miellyttävästä vaikutuksesta yleensä sekäihmisille että eläimillekin, niin myöntää kyllä melkein jokahinen,että puhtaus on jotakin kaikkialla suotavaa. Vaan keliäpäsitä talonpojissa olisi aikaa puhtaudesta pitämään huolta. Onniillä emännillä siksi tekemistä muutakin. Mistä aika riittäisialituiseen puhdistamiseen ja siivoamiseen". Näin ajatellaan,näin sanotaan ja näin ollaan kiintyneinä vahvaan uskoon puh-taana pitämisen mahdottomuudesta. Ei ajatellakaan keinoja kai-kissa luontokappaleissakin ilmestyvän puhtaudentarpeen tyydyt-tämiseksi.

Vaikeuksia kyllä löytyy monessa tapauksessa, mutta ei mie-titäkkään, ovatko ne todella tuiki mahdottomia voittaa tahi aina-kin osaksi välttää.

Emännillä maalla on totta tosiaankin tavallisesti työtä kyl-läksi. Sääliksi täytyy käydä kun näkee kivuloisen — eli vaik-kapa terveenkin — vaimon aamusta iltaan ponnistelevan vii-meisiä voimiaan raskaissa askareissa, pieni kapalolapsi käsivar-rella, neljä viisi paitaressua hameenhelmassa. Lisäksi saa hänusein viettää yöt levottomuudessa ähkystä parkuvan lapsen kät-kyellä.

Vaan millä tapaa auttelevat mies, rengit, piiat ja muu talon-väki voimiensa takaa työskentelevää emäntäänsä? Millä tapaa— poikkeuksista puhumatta — auttavat ne häntä kodin puh-taana pitämisessä? Pieksut liassa tallustellaan ajattelemattomuu-dessaan huoneisiin, ei huolita edes pyyhkiä pahinta lokaa jalki-neista ennenkuin portaille astutaan — ja joka askeleelta jää lika-lätäkkö lattialle.


Kun siihen lisäksi näkee monien melkein joka lauseellaheittelevän tupakansekaista sylkyä jaysköksiäympärilleen mihinsattuu,*) kun lattialle niistetään nenä j. n. e., niin voi helpostiarvata pitemmittä selittelyittä millaiseksi lattia menee moisestaruokottomuudesta jo viikon kuluessa, puhumattakaan kuukau-sista, kun ei ole aikaa" tarttumaan luutaan eikä pyyheliinaan.

Käydään sitten syömään. Perunan kuoret ja kalan ruodotheitetään lattialle. Sillä moniaalla pidetään ruokottomuudenmerkkinä jos ne lasketaan pöydälle, ja erityistä lautaista, joihinniitä sopisi koota, ehkä katsotaan ylellisyydeksi. Sellaiseen ylel-lisyyteen kehoitan kuitenkin jokaista talon emäntää.

Lisäksi! Renki eli piika on tullut kotiin sonnanajosta, tur-peitten nostosta, kasken polttamisesta tahi muusta senkaltaisestatyöstä. Syömisen jälestä täytyy tietysti hiukan levähtää ennen-kuin jälleen lähdetään ahkeraan kovaan työhön. Se onkin run-saan aterian jälkeen ruuansulatukselle hyödyllistä; vaan likaisetkengät jalassa, usein ei edes huolita riisua ryvettynyttä nuttua,heittäydytään pehmeälle vuoteelle, puhtaalle peitolle, eipä väliäsiitäkään jos semmoisenaan laskeudutaan peiton allekin samaanvuoteeseen, jota yölläkin on käyttäminen ja jolloin siitä lianmyrkyllinen haju tunkeutuu keuhkoista vereen pilaten ja tur-mellen.

Ja missä ei suorastaan likaisin vaattein ja saappain pannavuoteelle pitkäkseen, isttuaan niihin ainakin, piippu suussa.Vuode onkin useissa paikoin maalla enin suosittu istuinpaikkavieraillekin, vaikkapa tupa olisikin täynnänsä penkkejä ja tuoleja.

Vuoteisiin sitäpaitse vielä kaikellaisia kerätään; niissä huo-maa usein suuria läjiä tikasia vaatteita, jääneitä leipäpalasia,kaikenlaista muutakin moskaa ja yleensä jos mitäkin törkyä.

Ylläluetellussa lienee jo tarpeeksi likaisuuden lähteitä —löytyy niitä useampiakin — jotkut ovat sitä laatua, että niittenpoistamiseen ei tarvittaisi käyttää mitään aikaa. Kun vaan pi-detään itse lähteitten sulkemisesta huolta, kävisi puhtaanapitotalonpoikaisenkin taloudessa siksi helpoksi, että vähänkään puh-tautta rakastava emäntä voisi sen tehtävän helposti suorittaa;katsokoon siis kukin emäntä, että

*) Tätä tapaa säilytetään tietysti kodin ulkopuolellakin,sen huomaakunnankokouksissa,lääkärinvastaanottohuoneessa,kauppapuodeissaj.n.e.


ReijoVaara.

l:o Jokainen pyyhkii huolellisesti jalkojaan, ennenkuin por-taille ja varsinkin huoneeseen astuu.

2:o Jokainen sylkeköön ainoastaan sitä varten löytyvään,vedellä puoleksi täytettyyn sylkylaatikkoon, joka on tyhjennet-tävä kuoppaan ja kuumassa vedessä pestävä kerta päivässä.

3:o Vuoteella ei kukaan saa istua tahi maata vaate päällä,vaan käytettäköönsitä varten lavitsat ja tuolit.

4:o Elköön kukaan kätkekö likaisia vaatteita vuoteisiin,vaan vietäköön ne sitä varten olevaan laatikkoon vinnille, ait-taan tahi muuhun sopivaan paikkaan.

5:o Perunan kuoria, ruotoja y. m. sellaista ei saa heittäälattialle, eikä ruuan jätteitä säilyttää vuoteissa.

Ja katsokoon emäntä, ettei hän itsekkään loukkaa näitäpuhtauden perusehtoja vastaan työalallaan, niin varmaankaanei kauvan kestä, ennenkuin köyhemmässäkin mökissä siisteyshuoneissa pääsee vallalle ja sen muassa käypi koti, köyhäkin,yhä miellyttävämmäksi, iloisemmaksi ja rakkaammaksi ja senasukkaat terveemmiksikin ja kestävämmiksikin, sillä puhtaus onterveyden tärkeimpiä lähteitä, siivottomuus taudin voimallisim-pia kannattajia.

Ilolla näkee kumminkin usein maallakin, ei ainoastaan rik-kaan talollisen huoneissa, vaan köyhänkin matalassa majassapuhtauden ja siisteyden olevan vallalla. Oikein mielihyvälläistuu sellaisessa köyhän majassa, sillä puhtaus huoneessa, vuo-teessa, huonekaluissa y. m. levittää kirkkaan valonsa ontuvantuolin ja haljenneen pöydänkin yli. Pienen akkunaruudun lä-vitse hymyilee puhtaassa, tomuttomassa matalassakin mökissäJumalan kirkas päivä yhtä kauniina kuin rikkaan väljässä tu-vassa, kujeilee leikillinen auringon säde yhtä kirkkaana köyhänvanhuksen ryppyisellä otsalla kuin rikkaan kaunottaren punot-tavalla poskella.

Konr.


Karjalan pojat ja tyttäret!

Soisin Suomeni suloksiKarjalani kaunihiksi!

Kaunis on Karjalan maa; kaunis siniselkineen,kohovaaroi-neen, korpineen ja lehtoineen on se luonto, jonka herraksi ase-tettiin karjalainen mies ja vaimo. Kauniiksi siis kohotkoon myöspuhtaan ja ylevän luonnon haltija, kauniiksi ajatuksin ja töin.

Kauniiksi on ihminen sielultaan ja ruumiiltaan luotu, valoi-saa onnekasta elämän taivalta kulkevaksi tarkoitettu. Raikkaim-millaan onkin luonnontilassa ihmisen kehitys velvollisuuksistaantarkoituksistaan. Puolisivistys moninaisille harhateille johtaa.Uusi syvällinen sydammen sivistys jälleen ihmisen kauniiksinostattaa.

Samoilin tasan 10 vuotta sitten Karjalan saloja, riemumielinlöytäen täällä paljon alkuperäistä yksinkertaisuutta ja puhtautta.Kauneimpana tapasin kansan syvimmän korven kohdussa. Oli-siko siis sivistys turmellut etuseutujen eläjät.

Kierrätin saman kulkuni lännemmä. Sain maille suurenSuomen, eteläisen Hämeen, paljon mukana eläneen rahvaan ta-poihin tutustumaan läksin. Luulin löytäväni Kiven kultaisenkansan. Elähtäneen remuavan nuorisojoukon löysin;esi-isäinsäylevät tavat hyljänneiksi vanhemmankin polven havaitsin. Pa-lasin Karjalaani mielin palavin: kumpa voisimme me nuori polvisäilyttää Karjalan saloilla esi-isäimme entisen puhtauden, valve-uttaa nuorisomme ottamaan vastaan sivistyksen niin syvänä,et-tei siitä mitäkään vain pintakoruksi, kuonaksi mieliimme jäisi.

Me velttoja etuvartijoita olleet olemme. Emme ole oikeenopettaneet kansan miestä ja naista hyvän tiedon puusta nautti-maan. Äijän on saanut turmella Raja-Karjalan kansaa väärinymmärretty sivistys.

Loitolle ovat nuorisomme karjalaisen alkuperäisestä reippa-udesta loitontaneet myrkytetyt juomat; yhäkin synkemmäksi onsydämen puhtauden saastuttaneet harhaan johdetut käsityksetsukupuoli-elämän korkeasta tarkoituksesta.

Suuremmoinen on se jumalallinen luomakunnan järjestys,joka meidät mieheksi ja naiseksi tehnyt on, määräten


Kaksin karhut,Kaksin linnut,Kaksin aidan seipähätkin.

Ylevimmäksi kaikesta on tarkoitettu suhde miehen ja vai-mon välillä. Toistensa tueksi ovat he luodut, niin ilon kuin su-runkin päivää varten. Me heikot horjuvaiset ihmislapset alitui-sen avun tarpeessa elämme. Meidän sielumme synkkinä het-kinä lohduttajaa kaipaa, ja sydämmemme riemuun sykähtäessääntahtoo toisenkin olennon mieli-alan samasta onnekkuudesta vä-räjämään saada. Ja tämä kahden sielun sopusointu on tarkoi-tettu innostamaan yhteistyöhön laajemman ympäristön, suurenyhteiskunnankin enempään onnellisuuteen auttamiseksi.

Ja itsekkäisyyttä vastaanhan on ihmisen alati taisteltava.Muistettakoon myös tällöin,että yksin sukuviettimmekin on an-nettu muita ei itseämme varten, tulevan sukupolven nostatta-miseksi. Koko olemuksemme on meidän annettava sille naiselle,jonka lapsemme äidiksi halajamme. Ja ainoastaan yhdelle nai-selle voimme me kaikkemme antaa.

Minkälaiseksi sitten soisimme tulevan lapsemme äidin? Kau-nissieluiseksi, yleväksi, jalon luonteen kasvattajaksi soisimme mehänet. — Kuinka voimmekaan siis sanoin tai töin antautua li-kaamaan sen sukupuoliryhmän puhdasta elämänkatsomusta,jonka ryhmän seasta itsellemme emännän pyytämään tulemme!

Sen sijaan, että me miehet jo varhain olisimme heikom-malle sukupuolelle avuksi ja jo ajoissa koettaisimme naisen sie-luelämään syventymällä sopusointuisiksi tovereiksi kehittyä, alen-numme me keinolla tai toisella hänet lialla tahraamaan.

Kuka voi väittää ettemmekö sukupuolitahraan pääsyyllisiäole me miehet. Jos emme heti naisen ruumiiseen käsiksi pääse,alamme hänen ajatusvirtansa liata. Liehakoimme, salaperäisiäsukkeluuksia sekaan työnnämme.

Heikkoudessaan, tietämättömyydessään auttavat naiset tulenirtipääsöä siten, että likaista puhetta ja jopa sopimatonta lähen-telemistäkin sallivat.

Puhtaalle pohjalle on nostatettava sukupuoli-seurustelu sen-kin vuoksi, kun likaiset ajatukset johtavat yksinäänkin olevanlankeemaan. — Tiukasti on noustava myös luonnottomia viet-tejä vastustamaan, sillä väärinkäytöstä tälläkin alalla saavat vielälapsemme ja lastenlapsemme kärsiä. —


Ainoastaan sydämen puhdas, itsensä hillitsevä ja uhraantu-vainen rakkaus kykenee sukupuolielämästä siunauksen ja onnennostattamaan", sanoo eräs nuorisoseurojemme johtomiehistä.

Mutta kuinka suuressa määrin eikö yhteiskunnassamme tätämeissä löytyvää salaista voimaa käytetä sielumme jaloimpaintunteitten saastuttamiseksi. Mitä voi koskaan saada tietää on-nekkaasta, ylentävästä rakkaudesta nuorukainen tai neito, jokaon alentunut yhden ja toisen kanssa viettiään tyydyttämään.Tarkoin se ylevämmän tunne-elämän tappaa ja vaikea on sem-moisen enään konsanaan oppia käsittämään, että kaksi sydäntävoivat puhtainakin toisilleen sykkiä.

Onneton se, jonka ajatukset tottuvat likaisissa mieli-aloissaliikkumaan. Saastuu sielu, tylsistyy järjen terävyys ja pehme-äksi painuu miehen tahto, tahto joka olisi saattanut vuoria siir-täväksi terästyä. Veltostuu myösruumiin voimat, tai ehkä myösilettävimpäin tautien pesäpaikaksi siirtyy sielusi asuinsija.

Liian mustaksi maalattua, sanoo moni joka luulee eheäm-pänä hurjistetuissa säilyneensä. Mutta ajatteleeko hän tällöinmyös niitä toisia, niitä, joita hän kenties on puhtoisesta neidostaonnettomaksi vietellyt tai niitä naisraukkoja, jotka ainoastaanmiesten eläimellisten viettien tyydyttäjiksi pakoitettuna ovat ai-koja sitten kaiken oman ihmisyytensä kadottaneet.

Yksiavioisuuden siveellinen ja yhteiskunnallinen merkitys,samoinkuin muutkin sukupuolisen puhtauden vaatimukset, ovatkansallemme vanhaan aikaan epäilemättä olleet paremmin sel-villä kuin nyky-oloissa. Ihmisten terve vaisto veti jo Wäinä-möisen aikaan kaksi uskollista sielua ainaiseen yhdys-elämään,ja jos mies kevytmielisesti erehtyi naisille antautumaan, laulaahän jo pahoitellen itsekkin

Siitä mulle onni siirtyi,Elo entinen hävisi,Tulin tuhmaksi varahinNuorra naisten nauruloiksi.

Harvemmin valitettavasti katuu nykyinen nuorisomme lan-keemuksiaan. Rivojen laulujen säestämänä niitä kehuskellakkintaitavat, aiheuttaen siten nuorempansakin likaisille aloille aja-tuksensa suuntaamaan.

Ja jos ei välittömästi voida toista saastaan houkutella, an-netaan likaisen mielikuvituksen leimautua puihin, rakennusten


seiniin tai istumapenkkeihin. Jospa saisimme nuorisomme ta-juamaan, että viatonkin kirjoitteleminen ja piirtäminen toisenomaisuuteen on sopimatonta, ehkä silloin parempien aatteittenaateloimat heräisivät estämään kauneimpien seurustelupaikko-jemme ihmiskäsin likaisiksi joutumasta.

Ei ole enään entistä tervettä raikkautta Karjalankaan ennenpuhtailla saloilla. Monessa muodossa on siveettömyys meillävallan saanut. Varsinkin praasniekka"-tilaisuuksissa, nurkka-tansseissa ja yökuluissa se huippuunsa kohoaa.

Ennen kokoontui Karjalan kansa mieltä ylentävin runolau-luin ja kantelon soitoin praasniekkojen" pitoihin; nyt raakaharmonikka räyhäävää siveetöntämenoa säestää. Puhdas kansan-tapa oli vielä luonnonkansoilla muinoin öisinvierailut;nyt onsekin pimeitten tekojen mustaan sarjaan alentunut.

Mutta me tahdomme nostattaa Karjalan nuorison uusinponnistuksin tarmokkaaksi rajavartioksi kasvamaan. Kaikki va-listuksen ystävät astukoot meitä, raittius- ja nuorisoseurojensekä työväenyhdistysten jäseniä auttamaan oppiaksemme löytä-mään ja poistamaan ne taudinsyyt, jotka kansamme siveelli-syyttä tuhoaa. Sillä kuolemaan on tuomittu se kansa, jokasiveellisesti rappeutumaan painuu.

Vanhempain on jo varhaisesta lapsuudesta mieliin terotet-tava, minkälaiset vaarat kaikkinaisesta siveettömyydestä sekäsielun että ruumiin terveyttä uhkaa.

Ja kouluun on ehdottomasti sittemmin aivan asian ytimiinkäypä selitys sukupuoli-seikoista siirrettävä. Salolla, kotioloissaeläen lapsi useimmiten vielä puhtaana säilyy, mutta jouduttuaansamanikäisten seuraan, on aina vaara tarjolla, että joku epä-siveelliselle tolalle joutunut alkaa toisia kieroihin katsantokan-toihin vietellä.

Uskallan väittää, että useimmat maalaisnuorisostamme, var-sinkin pojista, rippikoulu-aikanaan yhden elämänsä mustimpialehtiä kääntävät, lapsuutensapuhtauden kadottavat. — Herettäväolisi siitä epäkasvatusopillisesta tavasta, että satalukuiselle lapsi-joukolle kuolettavaan mitä se on, vastaus"-malliin elämäntotuutta ammennetaan. Ei kerkeä yksi tai pari opettajaa saadaaluksikaan kitketyksi niin suuresta lapsijoukostapois niitä rikka-ruohon siemeniä, joita toiset välitunneilla" ja kotimatkalla kyl-vämällä kylvävät.

Että rehellinen, sydämestä lähtenyt uskonnollinen vakaumus


on siveettömyyden varmimpia karkoittajia, pitäisi olla kieltämä-töri tosiasia. Missä on toinen niin ylevä puhtauden opettajakuin Jeesus Natsarealainen! Kehoittakoon kukin toveriaan tä-män miehen tinkimättömän johdonmukaiseen oppiin hiljaisuu-dessa syventymään.

Osaksi väärästä raamatun selityksestä, mutta pääasiallisestikuitenkin muusta, miesten itsekkäisyydestä on alettu juurruttaaihmisiin sitä käsitystä, että nainen muka olisi huonompi olentokuin mies. Onpa kristillinen" yhteiskuntamme niinkin pitkälle,että pakoittaa joukon naisia alistumaan rahan edestä miestenalhaisten mielitekojen uhreiksi.

Meidän miesten on tarmokkaasti noustava vaatimaan naisillejoka suhteessa samoja oikeuksia kuin miehillekin. Ja seurus-tellessamme vieraan naisen kanssa on meidän kohdeltava häntäkuin äitiämme tai sisartamme. — Silloin kuin Sortavalassa vielälöytyiviinakauppa, oli raittiuskansan toimesta naulattu vastaisentalon seinälle seuraavanlaisella lauselmalla varustettu taulu:Muista kotiasi, ajattele äitiäsi." Painukoon se lauselma jokai-sen Karjalan miehen mieliin, sisaruspaheisiin, juoppouteen jasiveettömyyteen lankeemasta estyäkseen.

Ja te Karjalain naiset ainoastaan oman sulhasenne tai mie-henne itseänne hyväillä antakaa, älkääkä mitään rivoja puheitatai edes semmoisia joitten takaa salattuna likaisuutta piilee,läheisyydessänne kuulua antako. Ja ennen kaikkea, vaatikaatekin, kuten teiltä vaaditaan, että on puhdas mies, jonka kanssaikuisen siteen solmia aiotte.

Jo yhteiskuntajärjestyksenkin ylläpitämiseksi vaaditaan jon-kinlainen julkinen avioliiton solmiamismuodollisuus. Ennen sitäälkää mihinkään sukupuoliyhteyteen miehen kanssa antautuko.Muistakaa miten Anna Liisan" ja monen muun käynyt on.

Öiseen aikaan tapahtuvaa nuorison seurustelua, tapahtuipase sitten missä muodossa tahansa, on meidän ehdottomastivastustettava. Pimeyden aikana ovat aina mustat voimat liik-keellä, viattomiinkin kisapaikkoihin tunkeillen.

Toimikaamme sitä vastoin siihen suuntaan, että nuorisosaa vapaata seurustelumahdollisuutta päiväseen aikaan. Jalos-tavia iltahuvia toimeenpankaamme, antaen niissä puhtaan nuo-ruuden ilon oikeuksiinsa päästä. Ja varatkaamme palvelus-väelle sekä perheemme muillekin jäsenille riittäviä vapaahetkiäseurusteluja y. m. varten viikonkin varrella.


Lauri Mäkinen.

Poistakaamme kansasta se harhautunut käsite, että tyttöjenja poikien seurustelussa aina muka on joko naimiskauppa kysy-myksessä tai sitten sopimattomuuksia meneillään. On tärkeää,että nuoret jo ajoissa oppivat toisiaan tuntemaan, eri sukupuo-let toistensa luonteita täydentämään.

Ja yhdistysten elämässä on tätä toisiinsa tutustumista oi-keaan suuntaan ohjattava. Otettakoon niissä sukupuolikysymys-kin kaikinpuolisen pohdinnan alaiseksi.

Vaikka kuinka tietoja levitettäisiinkin ja luonteen kasvatuk-sesta huolta pidettäisiin, on sittenkin kiusauksia niin paljon,että lankeemuksen mahdollisuuksia on liiaksi. Eikä olisi aina-kaan tämän tulen kanssa leikkiminen.

Eritoten on varattomammalla kansanluokalla kiusauksenvaarat moninaisemmat. Moni nainen on leivän puutteessa taiahtaitten asuntosuhteitten takia yhteiskunnan hylkiöksi joutunut.

Meidän olisi koetettava syvimmällekin vajonneet nostattaaja ponnistella niitten yhteiskuntauudistusten hyväksi, jotka sekähenkisen että aineellisen tasapuolisuuden aikaansaamista tar-koittavat.

Aatelia, hengen aatelia sanotaan Karjalan kansan olevan.Nouskaamme valvomaan, ettei mikään saasta pääse tätä mai-netta tahrimaan. Ensin oman sydämemme puhdistakaamme,sitten toveritkin pimeyden peikot tuhoamaan nostattakaamme!

Saakaamme suloksi Suomi,Kaunihiksi Karjalamme!


Annikki.

Huokaus Iki-Isälle.Anna päivän koittaakorven kolkkahan, -anna valon voittaamailla Karjalan! —Älä, Taatto maan ja taivaan,heitä meitä iki-vaivaan,käännä kasvos puolehemmetykösi kun huutelemme! —

Kylvä erämaihinsiemen siunattu,nosta ihanaisintouko toivottu! -Estä, Suuri, surman vallat:rakeet, kuivat, kylmät hallat,tähkät satakertaisiksituleennuta kultaisiksi!"

Täytä kaihoovainensydän riemulla,sielu janoovainentosi-rauhalla!Kauan kärsineet jo oomme —Herra! — Kovaan kohtaloommeitse tuo'os huojennusta!— Yö on pitkä, — musta.


Kylänteiden merkitys sydänmaissa.Suomessa on vielä äärettömät alat seutuja, joissa puuttuu

tuota sivistyneen maailman ensimäistä,välttämättömintäelinehtoa:maantietä.

Kirkonkyliin ja suurimpiin maakyliin on jo kyllä maantiet.Mutta suuressa osassa Oulun, Viipurin ja Kuopion lääniä onvielä paljon tiettömiä seutuja.

Kaikkein jälinnä ovat rajaseudut mainituissa lääneissä, erittainkin ne, missä kruununmetsät sekä laajat sydänmaat tai suu

Maantiekuva Korpiselän ja Suojärven pitäjäin väliltä (Suomen Raja-Karjalassa).

ret vesistöt erottavat nuo paikkakunnat paremmin viljellyistäpaikkakunnista.

Ei vaatimattominkaan kyläntie, jota karrilla pääsisi taival-tamaan, vie niihin kovanonnenseutuihin. Tämä seikka ja kovaluonto pitävät näitä seutuja köyhyyden ja kurjuuden pääpaik-koina.

Sillä omat viljat harvalla eläjällä näissä seudussa riittävät tus-kin kevääseen. Suuresta maailmasta on leipä saatava. Talvella


ei ole varaa ostaa. Kesällä voin hinnalla on vilja neuvoteltava.Kulettaa koluuta sitten useinkin selässä kantaen voit kirkonky-liin tai valtamaantielle, samaten sieltä viljat ja suolat sydän-maahan.

Meijeriliike on viime vuosina kohottanut köyhienkin seutu-jen viljelysoloja. Kaikkialla vesiväylien ja valtateiden varsillajo maitomyllyt pyörivät. Mutta näistäkin osattomaksi jäävätsydänmaan kylät; kantaen ei kermoja kuletella.

Katkeraksi jää noissa oloissa eläjän mieli kun kuulee,mitenmuu maailma menee eteenpäin, mutta täällä ollaan kulkuneuvo-jen puutteessa osattomia niistä.

Mitäpä puhetta henkisistä harrastuksista näistä kohtaloissaeläjällä, kun postin kulku! on outo asia ja kuukausien päästäkirkolla käydään.— Mitäpä tänne sanomalehtiä tilaa, kun ne 3— 4 viikonvanhana vasta sattumalta käsiinsä saa, sanoi eräs Maanselänrinteillä eläjä, virkeä Karjalan mies.

Ja niin se on. Melkein turhaa on puhua kouluharrastuk-sista, sivistysseuroista ja poliittisista riennoista näillä seuduinasuville kansalaisille!

Ei kovempaa ivaa voi yhteiskunnan puolesta osottaa näissäoloissa eläjälle, kuin velvoittaa hänet maanteitä kunnossa pitä-mään kotikylänsä ulkopuolella ja kyytilaitoksia kustantamaanmuille.

Liikeneuvojen kuuluvilla eläjät, jotka kosiskelevat rautateitäjokaiseen kaupunkirähjään, eivät tiedä, miltä tuntuu tiettömissäseuduissa eläjän mielestä noita kuulessa, kun siellä ei edesvainajata kesäisin saa siunattuihin multiin muuten kuin penin-kulmittain kantamalla tai reellä koluuttaen.

Nykyiset laajasuuntaiset toimenpiteet maatalouden kohotta-miseksi voivat sitte vasta tulla todellisesti hyödyttämäänsydän-maiden syrjäseutuja, kun ne kulkuteiden kautta saatetaan yhtey-teen rintakylien kanssa.

Valtion omankin edun kannalta on taloudellisesti edullistaentistä ripeämpi avustus kylänteiden tekoon. Rautatiet halko-vat yhä pohjoisemma maamme sydänmaita. Ratojen kannat-tamattomuutta valitetaan. Miten» voisikaan herua liikettä ja tuo-


tantoa seuduista, joista vaan kinttuteitä" kulkee rautateidenknuluville.

Rakennettakoon siis ennemmin vaikkapa rautateitä vähem-män ja käytettäköönedes muutama prosentti rautatiemiljoonistakylänteiden ja.maanteiden tekoon.

Saatettakoon jokainen Suomen asuttu kolkka kunnollistenteiden kautta muun maailman yhteyteen. Se on kansammevelvollisuus. Sillä kovin epätasaisesti me jaamme isänmaanantimia eri seutukunnille nykyisin vielä; toisille rinnakkaisratojaja sitä mukaa muita mukavuuksia, toisille emme edes yhteis-kunnan vaatimattominta, ensimäistä kulkuvälinettä,josta parem-piosaiset ovat jo vuosisatoja hyötyneet.

(Hels. Sanomain muk.)

Seinäkoristukset karjalaisissa tuvissa.Yleensä tapana pidetään asuinhuoneiden seinien koristele-

mista, mutta harvoin siinä huomioon otetaan se, millä ja mitenkoristellaan ja ovatko ne sopivia niin julkisilla paikoilla riippu-maan. Melkein kaikkialla on totuttu seinille naulaamaan kaikenvärisiä ja mitä eriskummallisempia kuvia ja tauluja, katsomattaollenkaan sitä, ovatko ne sopusoinnussa lähellä olevan ympä-ristön kanssa, ovatko ne todellisesti kauneita ja muistuttaakoniihin värjätty sisältö puhtaita ja todellisia asioita. Tämä räikeäepäkohta on enimmin silmään pistävä karjalaisissa tuvissa. Tie-dottoman ja arvostelukykyä omaamattoman rahvaan keskuu-dessa on erittäin suotuisa vaikka kenen hyvänsä kauppoja tehdäja sen vuoksi juuri heidän tupansa ovat pahimmin alttiitatällaiselle koristelemiselle. Kun katselee seiniä näissä huoneis-sa, niin melkein kaikkialla huomaa, että äsken mainitut »syö-päläiset" ovat liikuskelleet talossa, jättäen jälkensä ympäri huo-neen. Harjasaksat ovat etenkin niitä uroita, jotka kulettavat kau-paksi kaikenmoisia inhottavia kuvia. Varsinkin viime sodan ai-kana kuljettivat he mitä huonotekoisimpia ja valheellisimpia so-takuvia, joihin ei voi tervejärkinen katsoa, ja niillä sitten koris-tetaan huoneita, joidenka seinillä vielä Wäinön kannel ynnä mo-net muinaiset muistot riippuvat. Nämä kuvat olivat huönointa


tavaraa mitä voi tämän ilman kannen alla löytyä ja niiden si-sältö esittää sellaista valhetta, jota ei voi kärsiä. Kaikissa niissänäki venäläisten tallaavan japanilaisia, jotka alastomana ihmis-merenä viruvat heidän allansa. Ilmankos karjalainen emäntäihmetellen huokasi: A kuinpo netze voinu lienöhnenga piättyn-nyh, vaikka meijän saltatat aina piälpäin nais kuvis kabistah".Näiden lisäksi näkee siellä Kuropatkinin y.m. venäläisten upsee-rien kuvia, jotka ovat saaneet sijansa ihan obrasan" *) luona,joita muutamissa taloissa on hyvin monta ja kallisarvoista. Näi-hin emme ollenkaan kajoa, sillä niillä on toinen tarkotus, kunKuropatkinin ja monen muun venäläisen byrokratian edustajainkuvilla, mutta niitäkin riittäisi vähemmästä ja saisivat yksinker-taisempiakin olla. Jo yksin pyhän kuvankin arvolle on suuriloukkaus, kun sen viereen naulataan kaikenkarvaisia kuvia. Näi-den inhottavaa kirjavuutta lisää vielä monet muutkin makula-tuurin arvoisat kuvat, joita konekauppiaat y. m. m. maankier-täjät jättävät. Hyvin moni ruskeasta hongasta tehty ja miellyt-tävä talonpoikaistupa menettää kaiken alkuperäisen kauneutensa,kun seinät ovat äsken mainituilla kuvilla vuoratut. — Tämän epä-kohdan poistaminen jää nuorison tehtäväksi. Vanhempi suku-polvi on siksi sitkeästi saatu uskomaan kaikkeen siihen, minkäalla on venäläinen teksti, että eivät he niistä enää luovu, vaik-kapa niissä kuinkakin suuri valhe jaepäkauneus asustaisi. Siellämissä suinkin näiden hävittäminen on mahdollista, olisi se he-timiten toimeenpantava ja sijaan hankittava omaa elämäämmekoskevia ja isänmaan menneitä sekä nykyisiä tapauksia sisältä-viä kuvia. Niitä meillä löytyy vaikka miten paljon ja ne ovatsekä halpahintaisia että myöskinkauneita. Kuva, vaikkapa sensisältö ei olisikaan niin suurimerkityksellinen, kun siinä aistik-kaasti järjestettynä löytyvät omat kansallisvärimme, vastaasenkin puolesta hintansa ja saakoon sijansa koristuksena. En-nen kaikkeahan meidän on opittava oman kansamme elämä jasen menneisyys tuntemaan ja sentähden koristakaamme omillakansallissankareilla huoneemme. Senkautta saamme ei ainoas-taan näköaistimme tyydytetyksi, vaan on sillä syvempikin mer-kitys. Tulkoon tämä asia m. m. raittius- ja nuorisoseurain ko-kouksissa keskustelun alaiseksi ja ryhtykäämme jokainen pie-nintäkin pirttiämme kaunistamaan omaa kansalliselämäämme se-

*) pyhän kuvan.


Y.L.

littävillä kuvilla. Pois valheelliset, rumat ja epäpuhtaat kuvatseiniltämme ja niiden mukana myöskin epäpuhtaat ja huonot ta-vat haudatkaamme. — Toivomme myöskin seudun kauppiaidenpuolelta apua tässä kuvavaihdossa. Teillehän hyvin käypi päinsähankkia myötäväksi isänmaallisia kuvia. Ryhtykää siis niitä muuntavaran ohessa kauppaamaan. Laukkulaiset kyllä sen jo ammoinovat oivaltaneet ja verhoilleet joka talon ja mökin seinät. Ko-tikoulutoimistolta Helsingistä saapi vaikka mitä lajia oman kan-samme vaiheita koskevia kuvia halvimpaan hintaan.

Sitä pirttiä häpäisemään, missä vanha runoniekka kanneltansavirittelee, ei ole koristukseksikaan sallittava kelvottomia kuvia;sen seinilläkin kuvastukoon sama totuus, mitä kanteleen puh-das sävel ilmoittaa!

Karjalainen kyläkalmistoineen.

Pakinaa kylien kalmistoista ja hautaus-tavoista Raja-Karjalassa.

Kreikanuskoisella väestöllä raja-Rarjalassa on useammassasalokylässä oma hautausmaansa aivan lähellä kylää. Nämäkomeat »kuusikot" ovat useinkin kylän ainoana kaunistuksena,sillä kylistä on puut pois hakatut. — Mitä niillä tsakkoin (hyön-


teisten) suojilla tupansa lähellä tekee", tuumii korven asukasja armotta kaataa viimeisenkin puun kotinsa läheisyydestä. Muttavaikka karjalainen niin innolla iskee kirveensä kotikummun kuu-siin, antaa hän toki kalmistojen kaunistuksien säilyä koskemat-tomina. Juhlallisen arvokkaana seisovatkin komeat kuuset, iki-vanhat hongat, tuuheat koivut, pihjajat y. m. humisten rauhaanurmen alla nukkujille. Keväällä, kun tuomet ja pihlajat kukois-tavat kauneimmillaan, kun koko keväinen luonto houkutteleeulos, tekisi mieli mennä metsän helmaan ja kun tuo kuusikkoniin kutsuvasti nyökkäilee, ohjaat askeleesi sinne. Siellä toi-vot viihtyväsi, luulet löytäväsi mieluisan istuinpaikan levähtääk-kesi, samalla nauttien kevään ihanuudesta;mutta kuusistoon tul-tuasi petyt katkerasti. Kalmiston kauneus katoaa, siellä on suu-rimmassa määrässä rumuutta ja epäjärjestystä, kuten kuivuneitaoksia, mädänneitä aidanseipäitä, kaatuneita puita, lahonneita lau-dan päitä y. m. Monessa paikassa näkee vielä puoleksi avo-naisia hautoja ja tuntuu kuin kalman haju leviäisi niistä ympä-ristölle. Kun tiedustelet kylän asukkailta kalmiston ikää y. m.seikkoja, saat kuulla sen olevan niin vanhan ettei kukaan enäämuista milloin sitä on ruvettu käyttämään. Siis vainajat siellävarmaan lepäävät moninkertaisissa kerroksissa. Tai on asian-laita vielä pahempi: Entisiä ruumiiden jätteitä nostetaan, kunuusia sijaan pannaan. Onhan aivan tavallista, että hautaa kai-vaessa nousee mullan mukana luita, hiuksia y. m.puoleksi mä-dänneitä jäännöksiä. Haudatkin kaivetaan liian mataliksi,usein-kaan ei ruumisarkku pääse puolta kyynärää syvemmälle. Hau-dan päälle tehdään kyllä vähän korkeampi kumpu, johon pannaanpari lautaa ja kiviä päälle. Mutta talvisena aikana kun routaisiamultaharkkoja hautaan viskataan ja kesän tultua nämä sulavat,jää hauta kovin huonon ja ohuen peiton alle ja on hyvin luul-tavaa, että mädänneen ruumiin haju helposti maan pinnallepääsee. Luulisi näin ollen tarttuvain tautien suuresti leviävänympäristöön. Mutta eipä rajan rahvas usko, että mikään tautivoisi tarttua ilman Jumalan tahtoa.

Luulisi seurakunnan viranomaisten huomauttavan joskussalojen asukkaille näistä epäkohdista, mutta niin ei varmaan-kaan tehtäne koskaan.

Ikävän vaikutuksen tekee muutamilla seuduilla myöskinhau-taustapa. Vainaja viedään näet kovin suurella melulla haudanlepoon. Saattoväki kulkee hautausmaalle kovasti meluten ja8


huutaen. Hautaa umpeen luodessa sitten soitetaan usein aisa-kelloa. Jos kylässä on itkijä-naisia, itkevät nämä haudalla sa-moin kuin vainajan kodissakin, itkuvirsiä, mutta monellako onaikaa kuunnella noita sisältörikkaita virsiä, — melutaan, puhel-laan ja sukkeluksia lasketaan, ja kun hauta on peitetty, pienoi-nen kumpu tekastu, mennään surutaloon hautajaisia juomaan.Tapa ja talon kunnia näet vaatii, että pitää olla viinojakin vie-raille tarjona, huonot ne hautajaiset, joissa ei juomia tarjota.Niin sitä sitte vainajan kunniaksi juodaan, juovutaan ja välistäsyntyy pientä kinaakin juomaseurueessa.

Moitittavaa leväperäisyyttä todistaa sekin, että, kun ei enäämitenkään mahdu maan rakoon yhtään ruumista, niin laajenne-taan välistä hautausmaat mielin määrin. Niinpä eräässäkin ky-lässä siirrettiin kalmiston aita erään talon pellolle ja kun joennestäänkin oli hautuumaa liian likellä taloja, lyheni tämä välinyt niin, ettei talosta jäänyt montakaan syltä kalmistolle.

Terveyden hoidon kannalta katsottuna lienee enimmän syytämoittia yllä olevia seikkoja. Ajateltakoon vain kylää, jossa ontalot aivan läketysten.

Siispä sinä salon asukas Raja-Karjalassa, älä salli kalmis-tojesi joutua niin huonoon kuntoon, että olisi syytä peljätä niitä.Voittehan aivan vähällä vaivalla niistä saada siistin ja mieluisankuusikon, johon joskus mielihyvällä itsekin pistäydyt kävele-mään, ja matkamieskin, joka on kylääsi katselemaan tullut, eimalta olla siellä käväsemättä. Pistäytykääpä vaan joukolla jona-kin joutoiltana kuusikkoanne puhdistamaan ja kaunistamaan.Raivatkaa sieltä pois nuo vaivaiset vesat, jotka vaan rumentavatsitä, poistakaa lahonneet laudanpäät y. m. rojut, täyttäkää nuopuoleksi avonaiset ja sisään vajonneet haudat mullalla, kohot-takaa kumpuja korkeammalle, tehkää uudet karjalaiseen tapaankoristellut ristit entisten lahonneitten ja kaatuneiten sijaan jasitten: menkääpää kaunistamaan hautakumpuja kukkasilla jamuilla istutuksilla, tehkää kalmistonne kauniiksi kukkakum-muiksi, hoitakaa kasvejanne huolella, kastelkaa, kitkekää usein,älkää toisten kumpuja tallatko, älkääkä omianne salliko tallat-tavan: näin tehkää ja te saatte nähdä miten paljo iloa oletteitsellenne hankkineet. Lapsiannekin olette siten opettaneet kau-neutta rakastamaan ja kunnioittamaan vainajien leposijoja.Silloin katoaa myöskin tuo kamala kalmistopelko, joka näyttääniin lapsia kuin useita vanhempiakin vaivaavan. Ja kun pokon-


niekoille kokoonnutte viimeistä palvelusta tekemään, niin tehkääse kunnioitusta ansaitsevalla tavalla, älkää itse, älkääkä muidensalliko puhella kovaäänisesti, vielä vähemmin melua ja rähinääpitää. — Itkijä-naiset taas, te korven kätköissä, unohduksissaolevat lauluniekat, itkekää, laulakaa edelleenkin pokonniekkain-kin kunniaksi tuntehikkaat, sisällökkäät laulunne,niissä te elätte

Itkijänaisia karjalaisessa kalmistossa.

kansanne elämää, vieläpä kuolemankin käydessä elämää muis-tatte. Eläkää te lauluissanne, opettakaa tyttärillenne ja omai-sillenne tuo laulutaitonne, elkääkä viekö mahtianne maan rako-hon, ei se sinne jouda. Ajattelevia ihmisiähän nuoretkin ovat,tarvitsevathan hekin tunteiden tulkkia ja laulaenhan tunteetkauniimmin tulkitaan, aatteet ihanimmin ilmoille saadaan. Lau-lakaa siis nuoret, ottakaa oppia vanhoista! Laulakaa iloissa,


Kalmiston vierellä elänyt karjalainen.

kisoissa, laulakaa haudan mustan reunallakin! — Sanoisinhanvielä sanan haudan kaivajallekin, sinä, joka lapio kädessä kal-mistoon käyt, kaiva hauta kunnollinen, tarpeeksi syvä, niin ettämultaa saa arkun peitoksi, eikä tarvitse kivillä ja routaisillamultaharkoilla vainajan vähäistä kammiota viskellä. Se tuntuuomaisista kovin katkeralta, pahalta. Kevyet mullat he soisivathautaan heitettävän, eikä kivillä paiskittavan rakkaintansa.

Yksinäinen hautapytväs(Luvajärven kalmistossa Pohjois-Aunuksessa).


Mitä Aunuksesta tuodaan Suomeen.Tilastoa.

Salmin Virtelän tullin kautta tuotiin Aunuksesta Suomeenv. 1905 seuraavia tavaroita ja tuotteita:

Tammikuussa:Vesirinkeliä 14,295 kilogrammaa, saviteoksia (patoja y. m.)

10,295kg., puuteoksia (saaveja y. m.) 5,400kg., sianlihaa 2,382kg._, hersryynejä 1,915 kg., kaloja (tuoreita) 948 kg., vehnä-jauhoja 960 kg., pellavansiemeniä 683 kg., pärekoreja 630 kg.,sorvarin teoksia 340 kg., tahkoamatonta lasia 272 kg., tuohen-tervaa 245 kg., nahkaa (paloja) 151 kg., — seuloja 150 kappa-letta ja työrekiä 35 kpl.

Helmikuulla:Vesirinkeliä 11,775 kg., saviteoksia 6,040 kg., puuteoksia

4,775 kg., sianlihaa 1,627 kg., kauroja 850 kg., pellavansiemeniä653 kg., kaloja (tuoreita) 634 kg., tuohentervaa 412 kg., ruis-olkia 460 kg., pärekoreja 375 kg., maahedelmiä 195 kg., lasia102 kg., sorvarin teoksia 100 kg., nahkaa (vuotia) 85 kg., jatyörekiä 8 kpl.

Maaliskuulla:Vesirinkeliä 12,350 kg., saviteoksia 10,400 kg., puuteoksia

5,687 kg., pellavansiemeniä 2,047 kg., verkonkiviä 1,280 kg.,ruisjauhoja 1,226 kg., hersryynejä 830 kg., sianlihaa 570 kg.,kauroja 443 kg., pärekoreja 400 kg., vehnäjauhoja 357 kg., tali-kynttilöitä 340 kg., liinaöljyä 325 kg., ruisolkia 200 kg., sorvarin-teoksia 209 kg., kuivaa kalaa 192 kg., peltisepänteoksia 170 kg.,lasia 150 kg., nuoraa 138 kg., rauta-ankkureja 138 kg. (2 kpl.),suolakalaa 120 kg., saippuaa 102 kg., nahkapaloja 99 kg., tuo-hentervaa 85 kg., leivoksia 34 kg., höyheniä 34 kg., puunauloja16 kg., — puulusikoita 100 kpl., ja työrekiä 7 kpl.

Huhtikuulla:Ruisjauhoja 6,590 kg., vesirinkeliä 3,461 kg., ruisolkia 1,940

kg., puuteoksia 1,680 kg., saviteoksia 850 kg., vehnäjauhoja437 kg., hongantervaa 391 kg., kaloja (tuoreita) 340 kg., hers-ryynejä 240 kg., kauroja 170 kg., kovasimia 170 kg. — ja lam-masnahkoja 600 kpl.


I.H.

Toukokuulla:Vesirinkeliä 1,677 kg., kaloja (tuoreita) 703 kg. ja puu-

teoksia 300 kg.Jos näiden kuukausien tuontia pidämme mittakaavana (niin-

kuin ne osapuilleen ovatkin), niin huomattavimmat Aunuksenvientitavarat ovat: vesirinkelit, savi- ja puuteokset. Myöspel-lavan siemenet, kalat, kaalit ja omenat ovat mainittavat (vii-meksimainittuja kahta lajia tuodaan syksyisin). Tämä onkinluonnollista, sillä Aunuksessa on lukuisia vesirinkeli- ja saviteos-tehtaita ja puuteoksia valmistetaan runsaasti kotiteollisuustuot-teina. Pellavansiemeniä, kaaleja ja omenia taas tuottaa pelto-tarhanviljelys ja kaloja saadaan Laatokasta ja Äänisestä.

Mainitaksemme paikkakuntia, tuodaan eri tuotteita seuraa-vista paikoista:

Vesirinkeleitä Aunuksen kaupungista ja Tuuloksesta, sikä-läisistä rinkeli- »kurennjoista"; saviteoksia Ojatln tehtaista;puu-teoksia etupäässä rajakylistä, niinkuin Konnusta, Kavainosta,Vitelestä; sorvarinteoksia Aunuksen kaupungista; seuloja taka-maista; nahkoja Aunuksen kaup. ja Tuuloksesta, sikäläisistänahka- koschounista"; lasia Vaaschenlsta;tervaa Mäestä ja sentakaa; verkonkiviä Ojalista ja omenia Aunuksen kaupungista.

Katsauksia.Olot rajantakaisessa Karjalassa.

Tuiki ahtaat ovat nykyisin olot heimollammerajan takana, valitte-levat m. m. Repolan miehet. Paitsi ahdinkoa, mikä johtuu kadosta sekähuonosta kalan ja metsänviljan saaliista syksyllä, käy siellä elämä vieläyhä ahtaammaksi valtaherrain toimenpiteidenkautta. Etenkin onsanoma-ton kiusa köyhälle väestölle siitä,että tsinovnikatestävät kaikkien ruoka-tarpeidenkin tuonnin Suomesta, josta sitä halvimmallasaisi ja koettavatmahdillaan pakoittaa heitä Venäjän tavarasta ylenmääräisiä hintoja tun-kemaan. Kotitarkastukset niinikään eivät ole mitään harvinaisia— tietääKarj. Sanomat — ja samoin Suomesta tuodun tavaran takavarikkoonotot. Niimpä oli äskettäin eräältäkin sen puolen kauppamieheltäotettuuseamman sadan ruplan arvosta kiellettyä ö tavaraa parempiinkäsiin- —ja suihin. Asiasta jätettiin anomus ylemmä, mutta ei ole vielä mitäänkuulunut sen seurauksista.

*


Toimintaa rajan takana.

Viime ja tämän vuoden vaihteessaonpidetty taas venäläistentoimi-miesten kokous rajan takana, nim. Kemin kaupungissa Arkangelin lää-nissä. Kokouksen päätöksistämainitsemme nFinl.Gasetan" mukaan:

1) On välttämätöntäpitää jumalanpalveluksetväestölleymmärrettä-vällä kielellä, joksi katsotaan paikallinenKarjalanmurre, jonka tähdenkokous suosittaa niiden pitäjien seurakuntien käytettäväksi, joissa sekatsotaan tarpeelliseksi,pyhän synoodin hyväksymiä kirkonmenotekstiensuomennoksia, soveltamalla niitä karjalan murteelle.

2) Koska ei ole olemassa sopivia henkilöitäkirkonpalvelijoiksiKar-jalan seurakunnissa, päätettiin pyytää Arkangelin hiippakunnanpiispanJoannikin anomaanpyh. synoodilta, että Kemin kihlakuntaanperustettai-siin mitä pikemmin kaksiluokkainen opettajakoulu, jossa olisi lähetys-saarnaajakurssi.

"3) Päätettiin anoa nkarjalais-suomalaisen"kielen opetuksen järjes-tämistä vapaehtoisena aineena Arkangelinpappisseminaariin sekä perus-taa stipendejä niille koululaisille, jotka tahtovat valmistautua sielun-paimeniksi Karjalaan.

4) Suomen rajalla olevien seurakuntienkirkonpalvelijat velvoitetaanoppimaan paikkakunnankieltä enintään 4 vuodessa ja pitämään jumalan-palveluksen sillä kielellä.

5) Katsoen siihen, että on välttämätöntä vastustaa suomalaistutta-miskiihotusta,on anottava, etteirajaseudunkirkollisienvirkojenannettaisiolla avoinna.

6) Piispalta anotaan seitsemän kyläkoulun perustamista seitsemäänsuomalaistuttamisenenimmin uhkaamaan kylään.

7) Koska on tärkeätä, että koulukurssit opetetaan lapsille ymmär-rettävällä kielellä, päätti kokous 11 äänen enemmistölläylempiin kansa-kouluihin järjestää vapaehtoiset suomenkielen oppikurssit.

8) Edellämainittuun tarkoitukseen tarvittavien opettajien valmista-miseksi on anottava suomen kielen oppikurssien järjestämistäsitä halua-ville Arkangelin pappisseminaarissa,hiippakunnan naisopistossa, Arkan-gelin kaupunkikoulun kaksivuotisilla opettajakursseilla ja kohdakkoinavattavassa Arkangelinopettajaseminaarissa.Rajaseutujenkoulujen opet-tajille järjestetään ensi kesänä kolmiviikkoiset suomenkielenkurssit.

9) Jotta Karjalaan saataisiin mitä parhaat opettajavoimat,päätettiinanoa näiden seutujen opettajien palkan korottamista 500 ruplaksi.

Sen johdosta että suomalaistuttamis-ja protestanttinen lahkolaisuus-liike karjalaisten keskuudessa näiden alhaisen sivistyksen ja kehnon ta-loudellisen tilan tähden on saanut melkoista jalansijaa,päätti kokouspyytää kuvernööriäryhtymään toimenpiteisiin viimemainittujenepäkoh-tien poistamiseksi m. m. rakentamalla valtion maanteitäKarjalan raja-seutuihin,postinkulkua parantamalla ja erinäisten tarve-esineiden,maan-viljelyskalujeny. m. tullittoman tuonnin aikaansaamisellaSuomestaKar-jalaan, perustamalla lääkärinvirkoja Uhtualle,asettamalla haavureita jakätilöitä joka kihlakuntaan sekä perustamallaeläinlääkärin-,agronoomin-ja karjanhoidonneuvojien virkoja.


14:ssä kohdassa esitetään erinäisiin parannustoimenpiteisiin ryhty-mistä kirkollisen opetuksen alalla. 15:ssä kohdassa lausutaan toivomuk-sia lukutupien ja kansanluentokurssien suhteen. 16:ssä kohdassa määrä-tään «Karjalan veljeskunnan" Arkangelinhiippakuntaa koskevan toimin-nan keskuspaikaksi Kemin kaupunki. 17:ssä kohdassa kehotetaan koulu-viranomaisia olemaan ottamatta Karjalan kouluihin sellaisia koulunopet-tajia, jotka ovat opiskelleet Suomessa, koska niiden vaikutus on huo-mattu vaaralliseksi.

Lopuksi päätti kokous esittää tekemänsä päätöksetSuomenkreikka-lais-venäläisen hiippakunnan arkkipiispalle, Arkangelin hiippakunnanpiispalle, Arkangelin läänin kuvernöörille ja Arkangelin läänin kansa-koulujen tirehtöörillle.

*

Karj alan veljeskunta",tuo muodollisesti kristillissiveellisellä ohjelmalla toimiva pappismunkkiKyprianon y. m. s. perustama venäläinen järjestö,aikoo julkaista omaalehteäkin («karjalan- ja venäjänkielellä") nimellä:nKarjalanveljeskunnansanomat" sekä perustaa kirkollisia kansankirjastoja. Veljeskunta auttaaKarjalan seurakuntien pappeja viettämään kirkollisia pyhiä ja kansanjuh-lia mahdollisimman suurella juhlallisuudella ja komeudella erittäinkinsyrjäseuduissa ja luterilaisen väestönnaapuruudessa, tietää »Okr. Rossii".— Tämän järjestön asioilla kuuluu helmikuulla kulkeneen Repolassakenraali Skvortzoy.

*

Edistysrahasto.Viime helmikuun keskivaiheilla kokoontui Helsingissä Suojärven

kunnan sekä Korpiselän kunnan Ägläjärven kylän tilallisten valitsemakomitea neuvottelemaan niiden rahavarojen käyttämisestä, jotka ovatkertyneet siitä metsänmyynnistä, mikä valtion välityksellä vuosien ku-luessa on heidän hyväkseen tapahtunut. Komitean puheenjohtajana olitoht. O. A. Hainari sekä jäseninä metsänhoitaja E. Mäntyvaara, tilallisetD. Bombin, J. Koivunen, E. Heimonen ja S. Jakovleff Suojärveltä ynnäkansakoulunopettaja J. Palviainen, tilalliset S. Shemeikka ja J. TorvinenKorpiselältä.

Komitea päätti yksimielisesti ehdottaa, että näistä rahoista eroitet-taisiin yksi miljoonaSuomen markkaa edistysrahastoksi Suojärven kuntaavarten sekä 200,000 mk. samanlaiseksi edistysrahastoksi Korpiselän kun-nan Ägläjärven kylää varten. Hyväksyttiin niinikään yksimielisesti kum-paistakin rahastoa varten sääntöehdotus. .

Suojärven ja Ägläjärven tilallisetolivatantaneet komitealleenainoas-taan neuvottelevan vallan, pidättäen itselleen asian lopullisenratkaisun.Sittemmin on tämä ratkaisu Suojärven tilallisten kokouksessa tapahtunutja miljoonan markan kunnallinenedistysrahastoperustettu ylempänämai-nitun sääntöehdotuksen mukaan.

*


Uusia venäläisiä kouluja perustettu Salmiin.

Tänä talvena on entisten venäläisten koulujen lisäksi perustettuseuraavat uudet venäläiset koulut seuraaviin SalminkyliinSuomenRaja-Karjalassa: Uuteenkylään, Hyrsylään ja Orusjärvelle. Nykyisin toimivatvenäläiset koulut ovat Salmissa seuraavissa kylissä: Tulemalla, (kolmi-opettajainen koulu) Manssilassa, Ulahdossa, Mantsinsaarella, Uudessa-kylässä, Hyrsylässä ja Orusjärvellä. Siis seitsemän venäläistä kouluayhdessä pitäjässä.

Venäläisten koulujen perustamisen johdosta kirjotti «Raja-KarjalaI*-

lehti viime syksynä:Venäläiset koulut.

Niinkuin toisessa paikassa lehteä olevasta uutisesta näkyy, on jäl-leen päätetty perustaa Salmiin neljä uutta venäläistä kansakoulua, joit-ten tarkoituksena on houkutella vanhemmat panemasta lapsiaan suoma-laisiin kouluihin ja opettamalla lapsille vierasta kieltä.

Venäläiset kansakoulut suomalaisten keskuudessa sisältävät moni-naisen ja suuren vaaran kansalliselle sivistystyölle. Ensiksikin jäävätniissä käyvät lapset ilman sitä tiedon ja valistuksen pohjakylvöä, jokaheihin tehdään kunnollisissa suomalaisissa kansakouluissa. Sillä se oppi,minkä he saavat vieraalla kielellä annetusta opetuksesta, on todellakinsangen mitätön. Kuvaavana tässä suhteessa sopii mainita, että venä-läisten koulujen oppilaat tunnustavat itsekin, että he eivät niissä mitäänopi. Ja kuinka voisivatkaan he seurata opetusta,kun eivät kaikki osaavenäjää edes niin paljon, että tuntisivat kotieläinten nimet venäjäksi?!Tämmöisissä oloissa on todellakin helppo ymmärtää Kyprianon valituk-set hänen tarkastamansa venäläisen ka"nsakoulun kehnoudesta, jota hänkaikessa kiihkossaankaan ei ole voinut saada raportissaan salatuksi.

Kun asiata oikein ajatellaan,ei voikaan tulla muuhun johtopäätök-seen, kuin että asianomaisten tarkoituksena onkin pitää raja-karjalaisiatietämättömyydenpimeydessä,estää heitä siitä valistuksesta, jotaSuomenkansa kaikille lapsilleen tarjoaa. Jos olisi todellakinkansanvalistus sil-mämääränä, niin löytyypä totta vieköönVenäjällä tuhansia kyliä, joissaolisi kyllin tilaisuutta perustaa kansakouluja ja antaa lapsille ilmaistaopetusta. Mutta siellä annetaan lasten kitua koulujen puutteessa, jottakansa ei saisi itselleen sitä moisille koulunperustajille arvaamattomanvaarallista asetta, minkä tieto ja oppi itsessään sisältävät. Ja juuri sa-massa tarkoituksessa vietellään täällä Karjalassa lapset pois niistä opin-ahjoista, jotka on juuri heitä varten perustettu. Me suomalaisetolisimmekuitenkin sangen kiitollisia, jos asianomaiset sijoittaisivat tänne aijotutkoulut oman kansansa keskuuteen, sillä me emme tämmöisiänpalveluk-sia" ole pyytäneet emmekä niitä tarvitse.

Kansan itsensä onherättävä näkemään se vaara ja vahinko,mikä venäläisissä kansakouluissa on. Jokaisen valistuneemman pitäjä-läisen ön velvollisuus selittää vähemmän kehittyneille,että nuo laitokseteivät suomalaisten keskuudessa lainkaan voi vastata koulun tarkoitusta,vaan että ne päinvastoinpyrkivät vahingoittamaanmeidän kansallisuut-


tamme. Vanhempien ja kasvattajien tulee Salmissakin muistaa, ettäemme ole, venäläisiksi emme tule,meidän täytyy olla suo-

malaisia"! *

Koulutilastoa.Suomen itäisten rajapitäjien huonoista kouluoloistaon viime aikoina

puhuttu paljon. Että nämä valittelemisetovat totta, osoittaa parhaitenseuraavat numerot muutamista rajapitäjien kylistä. Salmin kunnassa onseuraavat kylät kaikista kipeimmin koulun tarpeessa: Hyrssylän kylä:kouluijässä olevia lapsia 72, matka Orusjärven kouluun 60 km.; Käsnä-selän kylä: kouluijässä olevia lapsia 42, matka Orusjärven kouluun 40km; Suojärven, Vegaruksen kylässä kouluijässä olevia lapsia 83, matkaSalonkylän kouluun 23 km; Kotajärven kylä: 28 kouluijässä olevia lap-sia, matka Salonkylän kouluun 28 km.; ImpilahdenUomaistenkylä:koulu-ijässä olevia lapsia noin 30, matka Koirinojan kouluun 3 0 km. — Kunotetaan lukuun sekin puoli, ettei näihin, ahtaissa hyyryhuoneissa työs-kenteleviin kouluihin voida ottaa kun 25— 35 oppilasta,niin on mahdo-ton suurimmalla osalla lapsia koulun käynti, vaikkapa matkan vaivatkinkärsisi. Salmin ja Suojärven kunnissa on alun kolmatta sataa koulu-ijässä olevaa lasta kutakin koulua kohden. Jos lasketaan keskimäärin50 oppilasta kutakin koulua kohden, niin käypi x /5 lapsista kouluamainituissa kunnissa. Eipä syyttä ole valtionkin huomiota koetettu kim-ittää tähän seikkaan. *

Suomen kreikkalaiskatolisen hiippakunnan arkkipiispa Sergeisekaantunut politiikkaan.

Tunnettua on, että kun nykyinen kr.-katolinen arkkipiispa Sergeiastui edeltäjänsä kiihkovenäläisenNikolain sijaan,tahtoi hännimenomaanpysyä irti politiikasta ja vain ajaa uskonnollisen valistuksen asiaa suo-malaisessa hiippakunnassaan. Nyt on hän kuitenkin arveluttavalla ta-valla sekaantunut siihen, mihin ei luvannut. Suomen uudelle, vasta-riimitetylle kenraalikuvernöörillepitämässään puheessa ilmitoihän sel-laisia ajatuksia, joita ei toki tuonut hänen edeltäjänsäkään. Hän nimit-täin antoi siinä semmoisia viittauksia, että suomenkarjalaisethaluaisivatpäästä Venäjän yhteyteen ja että he muka olisivatkinalkuaan venäläisiä.— Tämä Viipurin lääniä Suomesta erotettavaksi suositteleva puhe ort

—niinkuin arvata sopikin — synnyttänyt suurta mielikatkeruuttaViipurinläänissä, (itäisissä rajapitäjissäkin),ja on sitä vastaan pantu useita jul-kisia vastalauseita.-


Pato.

Sana rajaseudun rahvahalle.Sinä rakas rajaseutuni, suloisin Suomeni sopukka — tunnetko ole-

massaolosi tärkeyden, kohotatko tukalan hetkinä katseesi yli usmaistenkorpien? — Karkoitatko laulamalla, loihtimalla itseäsi vaanivan vaaran,elämääsi jäytävän uhkan: vierasmielisyyden,vaan jäätkö lapsen laillavaanijasi suuhun? Ethän suinkaan tahtone kieltäytyä emosi syleilyistä;ei suinkaan sinusta ole tullut sellainen pahakurinen lapsi, joka olisitaatolle suruksi, maamolle sydämen tuskaksi? Eihän toki... ?

Olet erehtynyt, olet yhden kätesi antanut viholliselle,kun olet ollutvastaanottavainen vieraalle vaikutukselle, kun olet ottanut keskuuteesioutoja, vieraita kouluja. Sinä olet uhrannut osan itsestäsi tälle kidutta-valle uhrialttarille... Se on erehdystä, lapsen erehdystä, lapsen, jokaon ymmärtämättömyydessä astunut liukkaalle jäälle — ehkäpä heikolle-kin jäälle. Tahdotko langeta, tahdotko kerrassaan hukkua... ? Ethäntoki! Tartuthan ojennettuun käteen, jonka sureva emosi, itkevä emosisinulle tarjoaa. Suomi-emo suree kohtaloasi ja myöskin katuu, ettei seole antanut sinulle,rakkahalle.rajaseudulle,yhtä selviä osviittojaelämäsioppaaksi kuin veljillesimuualla Suomessa.

Ymmärrä emosi suru, ota vaari lempeästä kutsusta. Antaudu emosiohjattavaksi — opettele myöskin omin jaloin kävelemään! Karkoitakeskuudestasi vieras, viekas vaikutus, joka on elämäsi uhka, kan-sallisen olemassaolosi turma! Säilytä kotoinen henkesi eheänä! Säilytätaatoltasi ja maamoltasi peritty uskontosi, vaadi kirkkosi ja koulusi oma-kielisiksi —

ne ovat elämäsi, koko olemassaolosi pyhimpiä ehtoja!

Kansan eestä!Katsokaa kuinka, kansani vaeltaa tuolla valtavain vaarojen

maassa, tietämättä, mikä on valon aate ja sivistyksen. Mistätulee sitten valo kansalleni? Ei suinkaan mistään, elPemme itsesitä hanki! Kyllähän näyttää esteitä tiellämme olevan, vaankoettakaamme ylitse kiivetä! Tunnustakaamme itsemme samaksiVäinämöisen kansaksi, joka niin paljon Suomen kirjallisuudellekunniata toi!

Ja tunnustakaamme myös oma äidinkielemme, joka on ollutkäytännössä siitä asti kuin ensimäinen kaski kaadettiin Kaleva-


A. O. J.

lan kankahilla; — sanokaamme, että sen me tahdomme pitääikuisena perintömuistonamme taatoiltamme ja maamoiltamme.

Ja vaikka meitä peloteltaisiin tyrmällä tai muulla semmoi-sella, vaikka viittailtaisiin Jeremejeffin kohtaloon, — älkäämmesilti peljätkö tunnustamasta omaa itseämme ja aatettamme!Päinvastoin me tuntekaamme iloa, että meillä on ollut sellaisiaesitaistelijoita kuin Jeremejefi ja Dorofejeff ... He olivat ensi-mäisiä Arhippaisen heimon aatteenmiehiä! Me älkäämme antau-tuko kieltämään itseämme ja parhaimpien miestemme pal-velemia aatteita, — me älkäämme sitä ainakaan kolmasti tehkö,sillä silloin voi jo kukko laulaa . . .

Katsokaa, kuinka heimoveljemme ovat yksimielisiä omissaasioissaan, — niin tulee olla meidänkin. Meidän tulee kääntyäheidän puoleensa pyytämällä ohjausta ja apua! Eivät hekäänsaa yrittämättä ja pyytämättä mitään; — niinpä emme mekään.Siis liittykäämme yhteen ja yrittäkäämme yksimielisinä! Ei pidäsanoa, ettei tästä tule mitään, niinkuin jotkut sanovat; — täytyykoettaa! Siis kaikki riveihin! Tunnustakaamme oman liittommepyhyys ja velvotus; älkäämme välittäkö, jos tämä tai tuo van-hempi mies sanoisi, että turhaa on tuo, — ei sitä meidän tuleottaa huomioon! Meidän tulee taistella tulevaisuuden varalle jakatsomatta omaa parastamme! Kansan eestä on meidän kaik-kemme annettava!

Laukunkantaja


Ilmestynyttä kirjallisuutta.Werner Söderström Osakeyhtiön uusia kirjoja:— Kirot, yhdeksänkatkelmainen unelma, kirjoittanut Johannes Lin-

nankoski. Siv. 188; hinta 3 mk. 25 p. — Tämä, Suomen viimeaikaisiasisäisiä oloja ja etenkin puoluetaistelujakuvaava, teos on lennokkaallamielikuvituksen leikillä luotu ja voimakkaallasanomistavalla kirjotettu.Taiteellisten ansioitten ohella ovat mainittavat useat hyvät ja terveellisetläpileikkaukset Suomen monestikin nurjista puolueoloista. Tekijänunelma olisi saada luja, yksimielinen Suomi, jossa taisteltaisiinkorkeam-pain näkökohtain eteen kuin monesti nyt. Kenpä sitä ei tekijän kanssaunelmoisi?— Tarinoita, kirj. Kauppis-Heikki. Toinen painos, Siv. 136; hinta1 mk. 25 p. — Sisältää 4 mestarillista, lystillistä jutelmaa.— Muistoja lapsen ja hopeahapsen,kirj. Anders Ramsay. Suomenta-nut Knut Sarlin. I osa. Hinta 2 mk. Hauskassa asussa ilmestyy nytsuomeksi tämä muistelmateos, joka sisältää lukemattomiamieltäkiinnittä-viä kuvauksia sivistysoloista maassamme vuodesta 1836 alkaen. Suoma-lainen painos supistuu 4 osaan, kukin jokseenkin samaakokoakuin juuriilmestynyt. Teos ansaitsee mitä suurinta huomiota.— Kaksoset, kirj. Margareta Lenk. Suomentanut Th. Yrjö-Koskinen.Siv. 166; hinta 1 mk. 75 p.— Solidar, eräs kotien elinkysymys, kirj. Elsa Törne. Siv.190; hinta2 mk. 50 p.— Itsensä koettelemiseksi ja Joko — tahi, kirj. Sören Kierkegaard.Hinnat 1 mk. 80 p. ja 2 mk. 75 p. — Mainiot mietelmäkirjat!— Daniel Juslenius, hänen elämänsä ja vaikutuksensa. I. SuuriAnttiJ. Pietilänkirjottama yliopistollinenväitöskirja.Siv. 337; hinta5 mk.— Oma kirjasto. Uusi helppohintainenkirjasarja. Werner Söder-ström Osakeyhtiöon päättänyt ryhtyä vähin erin muodostamaan helppo-hintaista kirjastoa, joka on sisältävä uusia ja vanhempia teoksia kirjal-lisuuden kaikilta aloilta. »Oma" kirjasto on sen nimenä syystä että seon varsinaisesti aiottu yleisölle, joka haluaa omaan kotiinsa perustaakirjnston; mutta lainakirjastoillekin on tämä julkaisu luonnollisestierit-täin huomattava.

Nyt on laskettu sarjan perustus, julkaisemme seuraavat teokset,kukin 1 markan hintaisena: /. Santeri Ingman. Iltapuhteeksi 11, 2. SelmaLagelöf, Herraskartano, 3. Eino Leino, Ajan aalloilta, 4. Kalle Kajan-der, Kunnanmiehiä, 5. Helen Keller, Kertomus elämästäni, 6. SanteriAlkio, Mennyt, 7. P. H. Ritter, Lastemme kasvatus, 8. J. V. Ronimus,Antonio Bröijer, 9. Ludv. Schröder, Grundtvigin elämä, 10. Konni Zil-liacus, Siirtolaisia I.

Maamieskirjallisuutta.— Maaskola, mallitalo 1800-luvun keskivaiheilla.Kirjoittanut tohtoriJ. E. Sunila. Hinta 80 p.— Hannes Nylanderin oivalliset kirjat Ohjeita karjataloudessa pien=viljelijöille: /. Karjanjalostus ja kasvatus ja //. Lypsylehmienruokintaja hoito saivat niin huomattavan menekin, että molempainensi painok-set äkkiä myytiin loppuun. Uudet painokset ovat nyt ilmestyneet. Hintayhteensidottuna 1 mk. 50 p.

Kansanvalistusseuran kirjallisuutta:— Häme=vihkoteoksen kolmas ja neljäs vihko ovat ilmestyneetkauppaan upeina ja kuvarikkaina. Tämän Kansanvalistusseuran julkaise-man maakuntakertomuksen on tunnetulla kertojataidollaan kirjoittanut


lehtori F. O. Rapola. Värikkään kansikuvan sekä miellyttävät otsikko-kuvat ja alkukirjaimet on piirtänyt taiteilija Kaapo Engberg. Kuviateokseen on hankittu kaikkialta Hämeestä ja ovat ne huolella valitut,joukossa moniaita historiallisia ja taidekuviakin.

Nyt ilmotettavinamme olevat vihot sisältävät loppuosan teoksens:teen lukuun »Asutus, historialliset vaiheet ja jaot", koko seuraavanhauskan rKansaa" esittävän luvun ja alun pirteään «Elinkeinot" lukuun.

Koko teos ilmestyy 10:ssä nopeasti toisiaan seuraavassa vähintäin32-sivuisessa vihossa a 50 penniä.— Suomen historia nuorisolle. /. Pakanuuden aika, kirj. Hilda Käki-koski. Toinen vihko on ilmestynyt. Kun Julius Krohnin „KertomuksetSuomen historiasta" ovat jo aikoja sitte loppuneet kirjakaupoista, onkauan kaivattu kertoilevaa, erittäin nuorisollesopivaa isänmaanhistoriaa.Nyt sellainen saadaan mainitusta Kansanvalistusseuran kustantamastateoksesta.

Esitettävänämme oleva vihko sisältää luvut: Heimolaistemmenykyi-set olinpaikat. — Suomen maa esi-isäimme tänne tullessa.

—Kivikausi

Suomessa. Maan alkuasukkaat. — Pronssikausi.Kun teoksen painatusta valvovat ja kuvituksesta huolehtivat erityi-

set asiantuntijat:professori Kaarle Krohn, tohtorit Hj. Appelgren-Kivalo,U. T. Sirelius, K. Karjalainen, livari Leiviskä y. m., voidaan teoksestaodottaa kaikin puolin arvokasta kansamme vaiheita selostavaa esitystä.Kuvitus on erittäin runsas.

vPakanuuden aika" ilmestyy viidessä runsaasti kuvitetussa 32— 48--sivuisessa vihossa å 60 penniä.— Luettelo nuorison kirjallisuudesta on ilmestynyt Kansanvalistus-seuran toimesta. Luettelo on jatkoaäskettäin ilmestyneeseen48-sivuiseenlastenkirjaluettetoon (hinta 25 p.). Tämä nuorisoluettelo käsittää etu-päässä kansakoulun päättäneellenuorisolle sopivaa kirjallisuutta.Luette-lon avulla voi helposti muodostaa nuorisokirjallisuusosaston lasten- jayleisten kansankirjastojen yhteyteen.

Tämä luettelo on, niinkuin lastenkirjallisuusluettelokin,laadittuetu-päässä käytännöllistä tarvetta varten. Luettelossa mainitaan ainoastaansellaistakirjallisuutta, jota vielä on saatavissakustantajilta ja jotaKansan-valistusseuran toimisto voi lasten- ja kansankirjastoille edullisilla hin-noilla hankkia. Ala-arvoinen ja liiaksi vanhentunut kirjallisuus on luet-telosta jätetty pois, mutta muuten on kirjoja valittu luetteloon varsinrunsaasti. Samalla on luettelo koetettu saada niin edustavaksi kuinmahdollista, mitä varten siihen on merkitty niin usean tunnetun kirjaili-jan teoksia kuin suinkin.

Luettelon hinta on ainoastaan 25 penniä.

Vihtori Kososen kustantamaa kevätkirjallisuutta:—Iloisia juttuja I,kirj. KaaproJääskeläinen. Kansilehden piirtänyt

Akseli Gallén-Kallela. — Siv. 126; hinta 1 mk. — Ylen hauskoja ja suk-kelakäänteisiä juttuja!— Vastarannalla, kokoelmakertomuksia, kirj. Anni Kaste. Siv. 176;hinta 2 mk. — Sujuvalla kynällä kirjotettuja naisen sieluelämääesittäviäkuvauksia.— Tulevaisuuden kasvatus, kirj. Ellen Key. Siv. 22; hinta 20 p.— Tulevaisuuden koulu, kirj. Ellen Key. Siv. 40; hinta 35 p.— Äiti kasvattajana,kirj. H. Schultz. Siv. 56; hinta 50 p.— Giordano Bruno, kirj. J. Bergman. Siv. 34; hinta 35 p. Luettavakirjanen eräästä ajatuksenvapauden sankarista.— Ennen Aatamia, kirj. Jack London. Siv. 171; hinta 2 mk. 25 p.— Jumalaton kirkko, kirj. Matti Kurikka. Siv. 151; hinta 1 mk. 25 p.— Valkaman perhe, novelli,kirj. Osmo Lajula. — Siv. 100; hinta 1 mk.


Werner SöderströmOsakeyhtiön jatkoteoksia:

Oma Maa, 23 vihko. Sen sisällys on seuraava:Suomen meijeriliikkeestäkirjoittaa J. Vitikka. Kirjoitus on valaistu

kuvilla ja kahdella tilastollisellataululla, joista näkyy meijeriliikkeemmekehitys suurteollisuudeksi nykyisessä osuustoiminnallisessamuodossaan.

1863— 64 vuosien valtiopäivistä kirjoittaa professori E. G. Paimen»lyhyesti esittäen niiden käänteentekevänmerkityksen edustuslaitoksemmehistoriassa.

Muuttolinnuistamme kirjoittaa professori J. A. Paimen. Kirjoituson laaja ja aivan uutta esittävä.

Arvid Bernhard Hornista, suurimmasta valtiomiehestä, jonkaSuomiRuotsille antoi, kirjoittaa professori E. G.Paimen vilkkaastija asiallisesti.

Suomen murteista alkaa vihossa tohtori Heikki Ojansuun kirjoitus.Vihkoon on myöskin liitetty 9 tilastollista kuviota Suomen kansan

väkiluvusta ja sen demograafisestarakenteesta.Saman suurteoksen 24 vihko sisältä:Tohtori Heikki Ojansuun kirjottaa Suomen murteista ja on kirjotus

merkillepantava ensimmäisenä suurelle yleisölle tarjottuna esityksenäpuhutun kielemme suunnattomasta vivahdusrikkaudesta.

Professori J. P. Norrlin kirjoituksessaan Luonnon raiskaamisestaja suojelemisesta kuvaa, miten maamme luonto uusaikaisen kehityksenjaloissa on kokonaan menettämäisillään sekä taloudellisenettä kauneus-arvonsa. Luonnonystävän kannalta esitetään mitä meillä olisi tehtäväja mitä muualla maailmassa on tehty näiden kallisarvoistenantimientallettamiseksi.

Maisteri Juhani Rinne kirjoittaa Hautaamisesta, joka historialliselletarkastajalle tarjoaa runsasta mielenkiintoa. Hautaamistavoilla on ollutsitä suurempi merkitys, kun ne perustuvat niihin käsityksiin, joita eriaikoina on ollut kuolemasta ja vainajain tarpeista kuoleman jälkeen.

Professori E. Aspelin-Haapkylä kirjoittaa Lauri Stenbäckistä, jokasekä runoilijana että herännäismiehenä onSuomen kansan merkkimiehiinluettava.

Professori G. Grotenfelt kirjoittaa Alkuperäisistä viljelystavoistaSuomessa, esittäen siinä osan tärkeintä historiaamme:maamme viljelyk-seen-ottoa, joka suoritettiin mitä yksinkertaisimmilla työaseilla vuosi-satain kuluessa.

C G. Laurin, Taidehistoria, suomentanut Edv. Richter, 4 vihko.Tässä vihossa tehdään selkoa Hollannin,Ranskan, Saksan ja Ruotsin tai-teesta 1500-, 1600- ja 1700-luvuilla sekä kansainvälisestä uusklassillisuu-desta ja Ranskan taiteesta 1800-luvuilla. Näiden erittäin tärkeiden taide-aikakausien tuotannosta on vihossa 51 kuvaa. 80-sivuisen vihon hintaon ainoastaan 1 mk.

Roald Amundsen, Luoteisväylän purjehtiminen, 2- ja 3 vihko. Norjanuusimman löytöretkeilijänmatkakertomus on nyt käännetty useimmilleEuropan kielille. Kuten tiedetään, oli se retki, jota siinä kuvataan, huo-mattavimpia maantieteellisten tutkimusretkien historiassa. — Toisessavihossa jo joudutaanretken huomattaviin tapahtumiin: on kulettu kauaspohjoiseen ja sieltä käännytään neitseellisille vesille", joilta ei kukaanaikaisempi purjehtija ole elävänä takaisin palannut. Saavutuksista onjo mainittava magneettisen pohjoisnavan tapaaminen ja kohtaus sielläasuvain eskimoidenkanssa. — Teoksen suomentaja on I.K. Inha.

Uusi tietokirja odotettavissa.Werner SöderströmOsakeyhtiön kustannuksella saamme piakkoin

uuden tietokirjan, joka kaikesta päättäen lupaa tulla erittäin mieltäkiin-nittäväksi. Teoksen nimeksi, joka täydellisesti ilmaisee sen sisällön,tulee: Nykyaika, aikamme yhteiskunta- ja sivistyselämä, lyhyinkuvauk-


sin esitettynä." Sen kirjoittaja on »Euroopan sivistyshistorian" tunnettutekijä Gustav Bang. Teos julaistaan suomeksi rinnan tanskalaisen jaruotsalaisen painoksen kanssa ja varustetaan runsaalla kuvituksella.

Uusi Suomen sodan historia.Werner SöderströmOsakeyhtiön kustannuksella alkaa ilmestyäKenraali Hugo Schulmanin teos Taistelu Suomesta 1808— 1809.Ensi vihosta huomaa ensiksikin, että tekijä pyrkii antamaan teok-

sessaan kokonaiskuvan sodasta, esittämällä varsinaisten sotatapahtumainrinnalla valtiollisetkin suhteet, jotka näkyvää toimintaa kaiken aikaaohjasivat. Ensi vihko on kokonaan omistettu niille; siinä selostetaansodan syyt ja valmistukset ja tila ennen sotaa. Tämän esityksessä onhuomioon otettu uusimpien tutkimusten tulokset. Esitys on erinomai-sen miellyttävää lukea.

Uudesta sotahistoriasta tulee ulkoasultaan arvokas muistoteos, jokaon oleva kaunistuksena missä kopissa tahansa. Teoksen kuvitus on san-gen runsas. Sitä varten on hankittu aivan uusi aineksia, m. m. 24 eri-koisesti teetettyä valokuvaa topograafisesti tärkeimmistä taistelukentistäja joukko ennen tuntemattomiamuotokuvia sekä tappelutauluja. Kuviaja karttoja on yhteensä noin 150. Kutakin lukua kaunistaa sitäpaitsikreivi Louis Sparren piirtämä alkuvignetti.

Taistelu Suomesta on noin 500 sivun laajuinen teos. Se on pai-nettu erinomaisellepaperille. Se ilmestyy yhtaikaa suomen- ja ruotsin-kielisenä enintään 15 vihossa, joiden kunkin hinta on 60 penniä.

2 vihossa kerrotaan sodan historia helmikuun 21 p:stä, jolloinvenä-läiset menivät rajan yli, maaliskuun loppuun asti, jolloin Suomen joukotolivat peräytyneet Pyhäjoelle asti. Tässä on tekijällä tilaisuus osottaakertomataitoa joka lyhyin sanoin elävöittää tämän retken lukemattomatkohtaukset ja saattaa nähtäviimme toimivien henkilöidenluonteet. Ku-vitus on osaksi rikas ja uusi. Tekijä on löytänyt esim. J. A. Cronsted-tista, kreivi Lövenhjelmistä ja Kulnewista ennenjulkaisemattomiakuvia;esimerkiksi Kulnewin kuva on paras mitä olemme nähneet. Mainittaviaovat myöskin tappelukenttien kuvat, joita jo on tässä vihossa. KreiviSparren piirtämät kolme alkukuvaa ovat kuvaavia ja aistikkaita. Koko-naisuudessaan tekee tämä suurikokoinen vihko hyvän vaikutuksen jahoukuttelee teosta tilaamaan.

Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjallisuutta:— Laura, romaani, kirj. Kaarlo Atra. Siv. 242; hinta 3 mk.— Tämälaaja,naissieluelämää esittävä, romaani sisältää paljon runollisia kohtia.— Me! kirj. Jalmari Finne. Siv. 81; hinta 1 mk. 50 p.— Terveysoppi, kirj. Max Oker-Blom. Siv. 212; hinta 3mk 75 p. —Hyödyllinen, valaiseva kirja!— Lastenhoitajille ja äideille, ohjeita lastenhoidossa, kirj. OlaugLöken. Siv. 207; hinta 2 mk. 25 p.— Kannattavan pieniviljelyksen perusehdot, kirj.J.F. Hallenborg.Siv.90; hinta 90 p.

Otavan jatkovihkoteoksia:— J. H. Erkon Kootut teokset. Tätä suurta kansallisteostamme, jokatulisi olla jokaisella, on ilmestynyt 5 vihkoa, kunkin hinta 50 p. Kaik-kiaan ilmestyy 40 vihkoa.— Suonien sota, kymmenvihkoinen, monikuvainen sotateos, kirj.G. A. Gripenberg, Ilmestynyt 3 vihkoa å 65 p.— Suomen raha=asiat v. 1863— 1904, kirj. E. Nevanlinna. 4—6 vihko,å 1 mk. 25 p.

Osmon kustannuksella on ilmestynyt:— Mari, 4-näytöksinenkarjalaisaiheinennäytelmä, kirj. Juhani Sjö-ström. Siv. 172; hinta 2 mk. 25 p. — Suosiota saavuttanut näytelmä.

Helsinki 1908. Vihtori Kososen kirjapaino.

Tampereen Pnnvillateollisuus-DsakeyhtiöTAMPERE. Sähköosote: Lapinniemi, Telefoonit: 212 & 981.

Suosittaa hyväksi tunnettuja valmisteitaan:

loVllrr^iQ valkaisemattomia, valaistuja ja värjättyjä, joistaidriKuVJlCl} erikseen mainittakoon kalastus- ja sukkalangat.

LranLrQifa niinkuin printers, domestik, twillit,shirting,fla-Kd.ilKCUId, nellity ginghams y. m., y. m.

VcUlLlclj I— III,liimaamatonta.

faratoomari Ä SEPPISEN s^.^&ä1111 ttltlUllllll1 Ai UUllnULll Oulussa, toimittaakaikkia laki-asioita, rahain perimisiä ja maksoja, välittää kaupunki- ja maa-tilojen sekä metsien myyntiä ja ostoa, toimittaa metsien leimauk-sia, lukemisia ja arvostelemisiay. m. niinhyvinlainopilliseltakuinammattikannalta.Matkustetaan maaseudulle. Posti- ja sähköosote:Seppänen/OULU.

[n]= =[□]

Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö

SUOMI

fHenkivakuutuskanta*/i 08 noin192 mlj. mk.

Henkivakuutettujen luku V 08 noin 55,000henkilöä.

Vakuutusrahasto */i 08 yli 50 miljoonaa mk.Muut rahastot yhteensä l]i 08 noin 4,5 mil-

joonaa mk.

Voitto yksinomaan TikuiilliJii njTiksi

TfINNER & MHNNER(ent.Estojcw & Remsujeff)

KHNGHS- JH SIIRTOMHfINTHVHRHIN KHUPPH=LHIHIHLLH =====ERIKOISfILfINH:

—KIINfILfIISTEN TEELfIJIEN MYYNTI

IVAN IfflW Hy"" """"""^jrnfmi KBDSAHBH KDfASIMIA

Puhelin 166m,, . ,. . (liippakiviä)Tukku- ja vähittäiskauppa koti-ja ulkomaan kangastavaroilla.

Pukutilaukset toimitetaanno- mW malvallapeaan ja huolellisesti.

Metsäeläinten nahkoja ostetaan tflllVU firlllvrikorkeimpiin hintoihin kaikkina -LriTiTOTiA/irvvuoden aikoina. ....IVUUoniVIU " " " "

3upo QärfösenKarjalan tmrstäilmestyy kustannuksellani tämän kevään kuluessa.Kansilehden piirtää taiteilija Akseli Gallén-Kallela.

f)inta \ mf. 50 p.

Vihtori Kosonen, Relsinku

Helsinki 1908. Vihtori Kososen kirjapaino.

karjalan kävijä_2_01_04_1908

Documents