karjalan tasavallan kalevalainen media esittäytyi … oli parhaimmillaan noin 12000 kappaletta...

1

108 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA

M

Karjalan tasavallan kalevalainen media esittäytyi Helsingissä

Syyskokouksessa isoja päätöksiä ja värikästä keskustelua

Suomalaisuuden Liitto piti syyskokouksensa 29.10. Helsingissä. Liiton puheenjohtajana jatkaa Sampo Ter-ho, jonka lisäksi hallitukseen valittiin merkittäviä uu-sia nimiä. Lisäksi jäsenistöä puhutti merkittävä kielipo-liittinen linjaus.Lue lisää sivulta 3

Unhoon jäänyt kansanperinteen vaalija

Eero Salmelainen on kansallisen murroskautemme ajan merkittävä kansanperinteen tallettaja ja suomenkielisen kirjallisuuden esitaistelija.

Hänen vaiherikas elämänsä on jäänyt monelta suo-malaiselta pimentoon.Lue lisää sivulta 6

Ruijansuomalaiset taistelevat oikeuksistaan

Pohjois-Norjaan muuttaneiden suomalaisten jälkeläisis-tä kveeneistä enää harva puhuu isiensä kieltä. Kveenin puhujista lähes kaikki ovat jo iäkkäitä.

Kielen elvytystä vaikeuttaa kiista Norjan valtion kans-sa resursseista.Lue lisää sivulta 7

Petroskoissa ilmestyvän suomenkielisen aikakauslehti Carelian päätoimittaja Armas Mashin kertoi lehtensä nykytilasta ja tulevaisuuden suunnitelmista.Lue lisää sivulta 4

2


Suomalaisia yhdistävät toisiin-sa yhteinen pohjoinen maailman-kolkka asuinpaikkana, ankara il-masto ja haastavat luonnonolot, suomalais-ugrilainen kielimuoto sekä tästä yhtälöstä syntyneet kult-tuurin ilmenemismuodot. Suoma-laisia yhdistävät tekijät ovat muo-vanneet kansallemme historiallisen jatkumon, jota on vaalittava paitsi oman identiteettimme kunnioitta-miseksi, niin myös maailman mo-nimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Suomalaisuus on kokonaisuus alueellista monimuotoisuutta, joka on syntynyt ihmisten vuorovaiku-tuksessa elinpaikkamme kanssa. Si-ten on muodostunut suomalainen historiallinen jatkumo. Suomalai-suus on vuorovaikutteista naapu-rikansojemme kulttuurien kanssa. Suomalaisuus on saanut vaikuttei-ta niin lännestä kuin idästä. Osa vaikutteista on omaksuttu sellaise-naan, osaa on sovellettu eteenpäin erityisolosuhteisiimme sopivaksi ja

osa ilmiöistä on luotu täällä koko-naan itse. Suomalaisuus on ainut-laatuinen kokonaisuus omaleimai-suutta ja muualta omiin erityisolo-suhteisiin sovellettua.

Suomalaisuuden elinvoiman tu-levaisuudessa määrittää se, kuinka ylpeitä ihmiset ovat historiallises-ta kulttuurisesta jatkumostamme. Suomalaisuus ei saa olla vain pe-rinteiden vaalimista, vaan sen tulee olla uusien vaikutteiden aktiivista soveltamista historiallista jatkumo-

amme kunnioittavalla tavalla.Suomen Mieli haluaa olla olen-

nainen osa suomalaisuusliikkeen uutta nousua. Tässä yhtälössä leh-den rooli on tarjota Suomen kan-san historiallisesta jatkumosta ins-piraatiota uusille suomalaisuus-liikkeen tekijöille. Historiallisesta jatkumostamme voivat nykypäi-vän olosuhteisiin soveltaa kirjaili-jat, runoilijat, muusikot, taiteili-jat, muotisuunnittelijat, kokit ja arkkitehdit.

Terve ja vahva kansallinen iden-titeetti hyödyttää kaikkia. Se luo myönteisiä siteitä kansalaisten vä-lille ja edistää tunnetta yhteises-tä vastuusta kotimaamme tulevai-suudesta.

Miten Sinä voit edistää suoma-laisten historiallisen jatkumon jat-koa?

Sakari LindenKirjoittaja on Suomen Mielen

vt. päätoimittaja ja Suomalaisuu-den Liiton hallituksen jäsen

Suomalaisuuden Liiton syyskokous keräsi tänä vuonna tavallis-ta suuremman määrän osallistujia. Hallitukseen saatiin kak-

si uutta kasvoa ja puheenjohtajastakin äänestettiin, mutta sain edelleen jäsenistön luottamuksen. Kiitos siitä!

Henkilövalintojen ohella käytiin syyskokouksessa tärkeä keskus-telu Liiton kielipoliittisista tavoitteista, erityisesti yksikielisyyden suhteen. Keskustelun ja äänestyksen jälkeen syyskokous päätti jättää ensi vuoden toimintasuunnitelmasta pois siinä viime vuo-sina olleen kohdan, jossa esitetään Suomen valtion muuttamista virallisesti yksikieliseksi siirtymäajan jälkeen.

Tätä ei pidä tulkita niin, että Liitto nyt hyväksyisi sen yksinker-taisesti paikkansa pitämättömän ajatuksen, että suomalaiset oli-sivat yleisesti kaksikielisiä. Noin yhdeksän kymmenestä suoma-laisesta on suomenkielinen ja noin kaksi kolmasosaa suomalai-sista asuu kunnassa, joka on yksikielisesti suomenkielinen. Ruot-sinkielisiä on 5,3 prosenttia ja lähinnä heistä epäilemättä valta-osa on kaksikielisiä.

Päätös ei myöskään tarkoita sitä, että hyväksyisimme yritykset suomenkielisten kieli-identiteetin muokkaamiseksi kohti kaksi-kielisyyttä. Ajatus ”elävän kaksikielisyyden” ylläpitämisestä ruot-sinkielisyyteen pakottamalla loukkaa törkeästi kansalaisten yksi-tyisyyttä, eikä valtiovallalla ole tällaiseen minkäänlaista moraalis-

ta oikeutta. Samaan aikaan oppimistulokset osoittavat, ettei pak-kojärjestelmä myöskään tuota sitä käytännöllistä kielitaitoa, jota pakottamisen kannattajat ilmeisesti kuvittelevat ylläpitävänsä.

Päätös luopua yksikielisyyden vaatimuksesta tarkoittaa sitä, et-tä hyväksymme ajatuksen Suomen valtion säilymisestä kaksikie-lisenä, samoin kuin niiden kuntien, joissa kaksikielisyys on ai-toa. Kaksikielisyys ja pakkoruotsi ovat meille täysin erilliset ky-symykset, joista pakkoruotsi on huomattavasti ajankohtaisempi. Ruotsinkielisiä Suomessa on ollut ehkä 1200-luvulta saakka, kun taas pakkoruotsijärjestelmä kehitettiin vasta 1960-70 -luvuilla. On siis sekä historiallisesti että loogisesti väärin väittää, että pak-koruotsi olisi edellytys ruotsinkielisyyden säilymiselle Suomessa. Myös lain edessä pakkoruotsi ja kaksikielisyys ovat eri kysymyk-set, valtion kaksikielisyyden pohjatessa perustuslakiin ja pakko-ruotsin opetuslakiin.

Kaksikielisyys siis kukoistakoon niissä osissa Suomea, joissa se todella on elävää, eikä ruotsinkielisiä palveluita missään nimes-sä ole syytä vastustaa siellä, missä niille oikeasti on tarvetta. Suo-malaisuuden Liitto haluaa edistää kansalaisoikeuksia eikä purkaa niitä. Siksi keskitymme nyt aikamme tärkeimpään kielipoliitti-seen kansalaisoikeuskysymykseen: järjettömän pakkoruotsijärjes-telmän purkamiseen. Tässä suhteessa tilanne on jatkuvasti ajan-kohtainen eduskunnassa etenevän kansalaisaloitteen ansiosta.

Pääkirjoitus

Syyskokouksen antia

Sampo Terho

Suomalaisuuden ytimenä historiallisen jatkumon yhteys nykypäivään

3


Oskari Laine (5. toukokuuta 1859 Mäntsälä – 22. huhtikuu-

ta 1933 Mäntsälä) lähti jo nuore-na mukaan suomalaisuusliikkee-

seen, jonka toiminta oli kasvanut 1880-luvulla Uudellamaallakin. Tarmokkaan luonteensa vuoksi hänestä tuli Johannes Linnan-kosken uskottu.

Linnankoski ja Laine olivat pe-rustamassa Uusimaa-lehteä. He kuuluivat myös lehden uskolli-simpiin ja innokkaimpiin avusta-jiin.Laine oli myös perustamassa Porvoon suomalaista kauppayh-tiötä ja Porvoon suomalaista yh-teiskoulua.

Oskari Laine oli Vihtori Pelto-sen (myöhemmin Johannes Lin-nankoski) ”oikea käsi” suomalai-suusasioissa Uudellamaalla. Juu-ri Laine kääntyi Peltosen puoleen suomenkielisen maanviljelysseu-ran perustamiseksi Uudellemaal-le. Peltonen kirjoittikin Uusimaa-han vuonna 1896 artikkelin ”Suo-menkielinen maanviljelysseura tarpeen itäiselle Uudellemaalle”. Laine määrättiinkin tutustumaan maamiesseura-aatteeseen sen syn-tysijoilla Ilmajoella, missä ensim-mäinen maamiesseura oli perus-tettu vuonna 1803.

Ajatus maamiesseuran perus-tamisesta jäi itämään, vaikka Lai-neen matka Ilmajoelle jäikin teke-mättä. Uudenmaan läänin maan-viljelysseura perustettiin Porvoos-sa 13.11.1897. Peltosesta tuli en-simmäinen seuran sihteeri, ensim-mäisen puheenjohtajan ollessa li-

beraali Latokartanon maatalous-koulun johtaja Ernst Fabritius. Fabritius jäi kuitenkin jo parin vuoden päästä toiminnasta sivuun toimiakseen vapaammin ruotsin-kielisiä viikinkejä vastaan, jotka pitivät suomenkielistä seuraa tar-peettomana. Häntä seurasi Kaar-le Ojanen, joka oli suomenmieli-nen ratsutilallinen Nummelta.

Peltosen jätettyä sihteerin teh-tävät Laine vei asiakirjat Mänt-sälään omaan kamariinsa ja toi-mi sihteerinä vuoteen 1905 saak-ka ja rahastonhoitajana vuoteen 1917. Vuonna 1918 Laine ero-si seuran johtokunnasta oltuaan siinä perustamisesta lähtien 22 vuotta. Kiitollisena tästä työstä kutsui seura joulukuun 18. päi-vänä 1918 Orimattilan emäntä-koululla pidetyssä seuran syysko-kouksessa Laineen seuran kun-niajäseneksi.

Oskari Laine toimi kansan-edustajana vuosina 1907–14. Si-tä ennen hän oli jo toiminut ta-lonpoikaissäädyn edustajana sää-

tyvaltiopäivillä 1899–1906. Lai-ne toimi myös Mäntsälän kun-takokouksen esimiehenä ja kun-nanvaltuuston puheenjohtajana. Hän oli naimisissa vuodesta 1885 Matilda Apolonia Elsarintyttären kanssa Hän oli syntynyt maanvil-jelijäperheeseen Aadolf Fredrikin-pojan ja Anna Loviisa Antintyttä-ren jälkeläisenä.

Laine kuoli huhtikuun 22. päivänä 1933 synnyinkodissaan Mäntsälän Hirvihaarassa lähes 74 vuoden ikäisenä. Kun Laine tou-kokuun 5. päivänä siunattiin ko-tikuntansa kirkossa haudan le-poon, niin osoitti sankka surevien omaisten ja ystävien parvi hänel-le viimeistä kunnioitustaan lukui-sin seppelein ja monin kaunein muistopuhein Uudenmaan läänin maanviljelysseuran seppeleen vai-najan arkulle laskivat johtokun-nan jäsen Yrjö Härmälä ja seuran sihteeri Viljami Kitunen.

Hannu Huvinen

Suomalaisuuden Liiton syysko-kous pidettiin 29.10.2014 Hel-singin Ostrobotnian tiloissa. Pu-heenjohtajana jatkaa fi losofi an maisteri, europarlamentaarikko Sampo Terho. Liiton hallituk-seen valittiin kausiksi 2015-2017 uusina jäseninä kansanedustaja Eero Lehti ja tradenomi Anne Soinila ja hallituksen jäseninä jatkavat lisäksi professori Ilma-ri Rostila, valtiotieteiden kandi-daatti Simon Elo, humanististen tieteiden kandidaatti Antti Aho-nen, vanhempi konstaapeli Han-nu Lakee, eduskunta-avustaja Vilhelm Junnila, valtiotieteiden maisteri, LL.M Sakari Linden ja sijoittaja Jarmo Mero.

Liitto keskittyy kielivapauden edistämiseen

Kokouksen vilkkain keskuste-lu käytiin kielipolitiikasta. Hal-

lituksen linjaus kielipolitiikasta toimintasuunnitelmassa vuodel-le 2015 hyväksyttiin äänestyksen jälkeen. Tavoitteena on, että pa-kollinen ruotsin opetus muute-taan vapaaehtoiseksi kaikilla ope-tuksen tasoilla ja että suomen kie-len opiskelun on saatava nykyistä keskeisempi asema kouluissa. Eri-tyisen tärkeää on jatkuvasti kasva-van maahan muuttavan väestön suomen kielen opetus tehokkaim-pana kotoutusvälineenä.

Suomalaisuuden Liiton halli-tus haluaa vastavuoroisesti tur-vata historiallisten vähemmistö-jen oikeudet omakieliseen kult-tuuriin ja omakielisiin palvelui-hin alueellisesti ja työpaikkakoh-taisesti todellisten tarpeiden mu-kaisesti. Liitto myös rohkaisee val-tiovaltaa käynnistämään neuvot-telut naapurimaiden kanssa kieli-olojen keskinäisestä vastavuoroi-sesta järjestämisestä vähemmis-

tökieliä koskevan eurooppalaisen sopimuksen mukaisesti.

Suomalaisuuden Liitto seuraa edelleen valtioneuvoston suun-nittelemaa kuntauudistusta ja sen

vaikutusta kielipoliittisiin ratkai-suihin sekä kustannuksiin ja te-kee tarvittaessa aloitteita ja esityk-siä lainsäädäntöön. Liitto vaatii kunnan kaksikielisyyttä edellyt-

tävän vähemmistön 3000 kunta-laisen rajan poistamista. Yksi- tai kaksikielisyys määriteltäisiin vain nyt laissa mainittujen prosentti-osuuksien mukaan.

Oskari Laine suomalaisuusmiehenä

Eero Lehti ja Anne Soinila vahvistavat Liiton hallitusta tulevina vuosina

Oskari Laine

Liiton jäsen Teuvo Paakkari puhuu kokousväelle.

Uusimaa-lehden tunnus 1890-luvulla. Oskari Laine oli perusta-massa lehteä yhdessä Johannes Linnankosken kanssa.

4


Karjalan alkuperäiskielten ja kalevalaisen median tilanne vaa-tii elvytystoimia. Näin todettiin Suomalaisuuden Liiton järjestä-mässä avoimessa keskustelutilai-suudessa Helsingissä 14. marras-kuuta.

Eurooppasalissa pidetyn tilai-suuden avasi Suomalaisuuden Lii-ton puheenjohtaja Sampo Terho. Hän korosti, että oma äidinkieli on ihmisen identiteetin kannalta erittäin tärkeä.

– Äidinkielellämme voimme il-maista syvimmät tuntomme vai-vattomimmin. Oma kieli vaikut-taa voimakkaasti ajattelutapaam-me ja persoonallisuuteemme. Il-man äidinkieltämme emme olisi keitä nyt olemme.

Terho kertoi, että Suomalai-suuden Liitolla on aina ollut eri-tyinen kiinnostus Suomen suku-kansoihin.

– Kielikuntamme edustajia ei ole paljon. Erityisen tärkeitä suo-malaisuudelle ovat itämerensuo-malaiset eli kalevalaiset kansat. Kalevalainen runoperinne on ol-

lut yhteinen kaikille suomalais-ten lähisukukansoille vepsäläisiä lukuun ottamatta.

Sampo Terhon mukaan Suo-men kalevalaiset lähisukukansat ovat saaneet Suomessa liian vä-hän julkisuutta.

– Tunnemme virolaisia lukuun ottamatta vain huonosti karjalai-sia, vepsäläisiä, inkerikkoja, vatja-laisia ja kveenejä, heidän kieltään ja kulttuuriaan.

Terho muistutti, että Suomalai-suuden Liiton toiminnan olennai-nen osa oli jo 1920- ja 1930-lu-vuilta alkaen heimotyö. Liitto nä-kee kielisukulaisuuden tärkeänä osana suomalaista identiteettiä.

– Tämän vuoksi olemme ve-donneet myös sisäministeriin, jot-ta lokakuussa vietettävä sukukan-sapäivä julistettaisiin liputuspäi-väksi.

Carelian värikäs historia

Aikakauslehti Carelian päätoi-mittaja Armas Mashin puhui Ca-relian nykytilanteesta sekä tule-

vaisuuden haasteista ja mahdol-lisuuksista.

– Carelia on ilmestynyt suo-men kielellä Karjalassa lähes 87 vuoden ajan. Se on Karjalan tasa-vallan toiseksi vanhin lehti nyky-

ään, Mashin kertoi.Carelian julkaisijoita ovat Kar-

jalan tasavallan kansallisuuspo-litiikan ja yhteiskunta- ja medi-asuhteiden ministeriö, Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto, Karja-

lan Rahvahan Liitto, Vepsän kult-tuuriseura sekä Periodika-kustan-tamo. Careliaa rahoitetaan Karja-lan tasavallan valtionbudjetista.

Mashin kertasi Carelian vai-heita. Lehti ilmestyi ensimmäisen

Millainen on kalevalaisen median tulevaisuus Venäjän Karjalassa?

Yhteiskuvassa tapahtumakoordinaattori Sakari Linden (vas.), Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja Sampo Terho, esiintyjät Ari Burtsoff, Natalja Sinitskaja, Armas Mashin, Aleksei Tsykarev ja Suomalaisuuden Liiton hallituksen jäsen Antti Ahonen.

Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja Sampo Terho totesi, että karjalan kieli on Suomessa kotope-räinen kieli, jota on puhuttu yhtä kauan kuin suomeakin.

5


kerran 1928 nimellä Punakantele. Sotien jälkeen se tuli tunnetuksi Punalippu-nimisenä. Sitä alettiin tilata Karjalan tasavallan ulkopuo-lellekin, kuten Leningradin alu-eelle, Viroon ja Suomeen. Lehden nimeksi tuli Carelia vuonna 1990. Se on Karjalan ainoa aikakausleh-ti, joka ilmestyy suomen kielellä ja on tarkoitettu lastenikäisiä van-hemmille lukijoille.

Supistamispäätös herätti keskustelua

Carelia ilmestyi pitkään kak-sitoista kertaa vuodessa. Vuosi-na 2011–2013 Careliaa julkais-tiin 10 numeroa vuodessa. Vuon-na 2013 lehden julkaisijat päät-tivät äänten enemmistön perus-teella Carelian ilmestymiskerto-jen viisinkertaisesta vähentämises-tä. Nykyään se ilmestyy kahdesti vuodessa. Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton edustaja äänesti pää-töstä vastaan.

– Supistamispäätöstä perustel-tiin muun muassa sillä, että Care-lian levikki on vähentynyt. Care-lian painosmäärä vastaa todellis-ta levikkiä nykyään, ja se on ollut 400 kappaletta tänä vuonna. Ca-relian edeltäjän Punalipun levik-ki oli parhaimmillaan noin 12000 kappaletta 1980-luvun lopussa.

Mashinin mukaan paperil-le painetun Carelian ilmestymis-kertojen vähentämistä perustel-tiin myös aikomuksella perustaa lehden verkkosivut ja kehittää nii-tä. Verkkosivut on tarkoitus avata uuteen vuoteen mennessä.

– Carelian supistamispäätös herätti vilkasta keskustelua Kar-jalassa. Tämä keskustelu on tuo-nut esille laajemmin katsottuna suomalaisuuden ja suomen kielen nykytilaa Karjalan tasavallassa.

Mashin toivoo, että verkkosi-vut tekevät Careliaa tunnetuksi ja edistävät lehden levikkiä.

Lukijat toivovat paikkakunta-aineistoa

Päätoimittaja Armas Mashin on myös tutkinut Carelian tilaa-jien ja lukijoiden toivomuksia leh-den sisällöstä ja ilmeestä.

– Tuntuu paljolti siltä, että ny-kyään lukijat toivovat Careliasta yhä enemmän kuvitettua yleisö-lehteä, joka kuvastaa monipuo-lisesti ja elävästi Karjalan tasa-vallan ja sen ihmisten elämää ja pyrkimyksiä. Aion vahvistaa tä-tä puolta Careliassa. Tämä edel-lyttää kirjoitusten lyhempää ko-koa sekä kirjoittelun ja kuvituk-sen parempaa laatua.

– Carelia aikoo kertoa Karjalan eri kaupungeista, piireistä ja ky-listä entistä enemmän. Varsinkin Suomessa asuvat lukijat ovat toi-voneet lisää Karjalan paikkakun-tia esittelevää aineistoa Careliaan. Esittelemme Karjalan pääkaupun-kia Petroskoita ensi vuoden en-simmäisessä Careliassa. Petroskoi on Karjalan suomalaisuuden ja suomen kielen keskittymä.

Mashin korosti, että Carelia edistää Karjalan ja Suomen hyvää naapuruutta ja yhteistoimintaa.

– Pidämme näitä asioita tärkeä-nä, pysyvänä arvona poliittisen ti-lanteen suhdannemuutoksista ja näkemyseroista huolimatta.

Karjalan kielen jatkuvuus huolettaa

Oma Mua on Karjalan rahva-han lehti ja ilmestyy 12-sivuisena. Natalja Sinitskaja on työskennel-lyt 20 vuotta Oma Muassa, jos-sa hänen tehtäviinsä on kuulunut kirjoittaa ja kääntää karjalan kie-lellä. Päätoimittajana toimiva Si-nitskaja kertoi karjalankielisestä

mediasta uhanalaisen kielen tuke-na. Karjalaa puhui vuonna 1989 äidinkielenään 39 000 ihmistä, vuonna 2010 enää 16 800.

Natalja Sinitskajaa huolettaa, että nuoret ja lapset käyttävät kar-jalaa yhä vähemmän. Sinitskaja painotti, että olisi tärkeää opet-taa karjalaisia lukemaan karjalak-si. Monet karjalaa puhuvat eivät näet lue äidinkielellään.

Nykyään Oma Mua -lehti on toiminut ”murdehien yhtistäjän-ny”, ja se on kaikkien karjalaisten yhteinen lehti. Se on lasten karja-lankielisessä opettamisessa tärkeä ”abuniekku”.

Periodika-kustantamosta hyötyä

Aleksei Tsykarev on toiminut maaliskuusta 2013 lähtien YK:n ihmisoikeuskomitean alkuperäis-kansojen oikeuksien asiantunti-jana. Hän on Karjalan tasavallan edustaja Barentsin alueen nuo-risoneuvostossa ja jäsen Karjalan tasavallan itämerensuomalaisten

kansojen neuvostossa. Tsykarev on pyrkinyt parantamaan vähem-mistökielten asemaa.

– Periodika-kustantamo on re-surssi, jota on tarkoitus hyödyn-tää. On huomioitava karjalaisten, vepsäläisten ja suomalaisten tarve saada tietoa omalla kielellään.

Tsykarevin mukaan vähemmis-tökieliset julkaisut eroavat valta-mediasta. Lehtien päätehtävänä on alkuperäiskielien säilyttämi-nen Karjalan tasavallassa.

– Monet vähemmistökielten käyttäjät asuvat kaukana Petros-koista. Siksi on tarkoitus perustaa online -kursseja ja digisanakirjoja internetiin. Ohjelmistot on tar-koitus saada sellaiseen muotoon, että niitä voisi käyttää matkapu-helimella. Kohderyhmäksi kan-nattaa ottaa nuoriso, joka käyttää uutta tekniikkaa.

Karjalan tasavalta on viralli-sesti yksikielinen. EU on tuke-nut Venäjän vähemmistökieliä, mutta avustus ei ole ruohonjuu-ritasolla näkynyt. Tsykarev nosti esiin Euroopan vähemmistökie-

lisopimuksen artikla 14:n, jonka voi nähdä karjalankielisten rajat ylittävän mediayhteistyön mah-dollisuutena.

Hanke on ollut vireillä jo vuo-sia. Vuonna 2011 Suomen sil-loinen ulkoministeri Alexander Stubb toivoi, että Suomesta tuli-si tukea karjalan kielelle tekemällä rajat ylittävää yhteistyötä.

Karjalan kieli osa suomalaisuutta

Tverinkarjalaisten varapuheen-johtaja Ari Burtsoff muistutti, et-tä EU-tulkinnan mukaan suo-men kieli ei ole Karjalassa vähem-mistö- vaan emigranttikieli. Hän toivoi, että Suomessa olisi enem-män karjalankielisiä lehtiä ja kar-jalaa käytettäisiin mediassa laa-jemminkin. Se olisi edellytys me-diayhteistyölle.

– Poliittisten puolueiden innos-taminen ei ole kuitenkaan help-poa, koska puolueet eivät näe ai-hetta vetoavana vaalikampanjois-saan. Suomessa karjalan tulisi ol-la säilyvä ja elävä kieli, koska se on osa suomalaisuutta.

Tverissä ilmestyy vain yksi kar-jalankielinen lehti Karjalan Sa-na kerran vuodessa, ja se tarvit-sisi nuoria tekijöitä. Burtsoffi n mukaan karjalankieliset opiske-levat suomea, mutta se ei edis-tä karjalan kielen asemaa Tverin alueella.

Burtsoff totesi, että karjalan-kielisten pitää olla itse aktiivisia. On turha odottaa aloitteita val-taa pitäviltä.

Rajat ylittävästä kansalaistoiminnasta apua

Puheenvuorojen jälkeisessä kes-kustelussa oltiin yhtä mieltä siitä, että alkuperäiskielten ja kulttuu-rien asemaa voi edistää kansalais-toiminnalla.

– Kynnykset kielten elvyttä-miseen eivät ole liian korkealla. Jos on halu harpata yli, mahdol-lisuuksia löytyy. Mediatoimijoi-den olisi tärkeää vierailla toisten-sa luona.

– Kansalaistoiminta olisi pa-rempi kuin yleisellä tasolla teh-ty sopimus.

– Tärkeää olisi myös kielen prestiisi. Virkavallan olisi ymmär-rettävä, että venäjän lisäksi Karja-lassa puhutaan suomea, karjalaa ja vepsää. Olisi tärkeä symbolinen ele, että julkiset tekstit olisi pai-nettu myös vähemmistökielillä.

Tuomo A. Komulainen

Oma Muan päätoimittaja Natalja Sinitskaja kertoi lehdestään karjalan kielellä.

Aleksei Tsykarev kertoi Periodika-kustantamon työskentelevän vähemmistökielten hyväksi

6


Eero Salmelainen – varjoon jäänyt suuri suomalainenSuomalaisuus ja suomenkieli-

nen kirjallisuus on aina perustu-nut kahteen kivijalkaan: uupu-mattomaan työhön ja palavaan innostukseen. Kaikki puurtajat ja palavasieluiset kielen vaalijat eivät kuitenkaan ole saaneet kansakun-nan muistissa sitä huomiota, jo-ka heille oikeudenmukaisesti olisi kuulunut. Näin voisi sanoa tapah-tuneen merkittävän kansanperin-teemme kokoajan ja tallentajan, Eero Salmelaisen kohdalla.

Salmelaisen suurtyö, Suomen kansan sadut ja tarinat lienee kui-tenkin tavalla tai toisella muodos-tunut tutuksi niissä lukuisissa pai-noksissa, joita näistä kansanker-ronnan aarteista on ajan saatossa otettu. Itse asiassa niitä voi nyky-ään lukea näköispainoksen sivuil-ta verkostakin osoitteessa: https://archive.org/stream/suomenkansansat00unkngoog#page/n6/mode/2up

Itse suurtyön tekijäkin ansait-see tulla mainituksi eräänä suo-malaisuuden uranuurtajana, jon-ka lyhyt elämäntaival kertoo suu-resta antaumuksesta oman kansa-kunnan hengenperinnölle.

Iisalmesta Kuopioon, Snellmanin vaikutteisiin

Eero Salmelainen syntyi 17. huhtikuuta 1830 Iisalmessa si-vistyneeseen virkamiesperheeseen. Hänen alkuperäinen nimensä oli Erik Rudbäck.

Kymmenen ikäisenä, vuoden 1840 syyspuolella, elokuun 28. päivänä hän pääsi Kuopion al-keiskouluun. Tämä lienee ollut varsin merkittävää, sillä vuonna 1843 alkoi opinahjossa tuntua J. V. Snellmanin voimakas henki-nen ja innostava vaikutus. Suoma-laisen Kirjallisuuden Seura julkai-si 1931 Sulo Haltsosen toimitta-man lyhyen elämäkerran Salme-laisesta. Siinä koulun snellmani-laista henkeä kuvataan seuraavas-ti: Kuopion ylä-alkeiskoulussa J.V. Snellmanin tiedetään erikoisen voi-makkaasti vaikuttaneen koko kou-lun henkeen. Hänen innostuksen-sa, ahkeruutensa ja loistavat lah-jansa suorastaan uudistivat oppi-laitoksen. Hänen pitämänsä koulu-puheet ja hänen kirjallinen toimin-tansa tehosivat koulun nuorimpiin-kin kasvatteihin.

Innostus lienee ollut tarttuvaa laatua, sillä mm. suomen kieles-tä kiitettävällä arvosanalla nuoru-kainen siirtyi 24. elokuuta 1846, 16-vuotiaana, Kuopion lukion

oppilaaksi. Päästötodistus tuli ke-säkuun 13. päivä 1849. Hän oli laudaturin ylioppilas, joka pääsi kirjoille Aleksanterin yliopistoon 22. kesäkuuta 1849.

Uuttera savolaisnuorukainen ei antautunut opiskelijaelämän hu-vituksille, vaan ryhtyi määrätie-toiseen työhön. Oli paitsi opis-keltava, myös hankittava opiske-lijan toimeentulo. Taustalla ei ol-lut varakasta sukua, vaan savo-laisen virkamiesperheen piiristä saatu perussivistys ja työmoraa-li. Nuorukainen pääsi kotiopetta-jaksi edistyksellisen teologian pro-fessori Frans Ludvig Schauma-nin perheeseen. Uudessa ympä-ristössään nuori mies pääsi naut-timaan sellaisia henkisiä virta-uksia, jotka olivat rohkaisemassa ja innoittamassa häntä elämän-työhönsä. Marraskuun 12. päi-vä 1849 hänestä tuli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) jä-sen. Vuonna 1850 hän alkuvuo-desta avusti Suometarta kääntä-mällä lyhyen tarinan Suomen so-dasta.

Stipendeillä kansanrunoutta tallentamaan

Yliopiston kansantieteilijöiden vaikutteista rohkaistuneena Sal-melainen päätti lopettaa kotiopet-tajan työnsä ja lähteä kenttätyö-hön vuonna 1850. SKS myön-si kaksi 60 hopearuplan stipen-diä kansanrunouden keruuta var-ten. Stipendin sai Salmelainen sekä vuonna 1823 syntynyt Al-bin Rothman. Miehille esitet-tiin matkan suuntaamista Hä-meen kaltaisille alueille, joissa oli rikas tarinaperinne. Varsinkin sa-tuperinteen tallentamista pidet-tiin tärkeänä. Esimerkki löytyi myös Euroopasta, missä 1800-lu-vun alkupuolella Jacob ja Wil-helm Grimm olivat tallentaneet saksalaista kansanperinnettä.

Oli selvää, että kansatarustois-sa oli olemassa suunnaton kerron-nan rikkaus ja sillä taas suuri mer-kitys kansan omalla kielellä kir-joitetulle kirjallisuudelle. Keräys-työ tempaisikin miehet mukaan-sa. Heidän matkansa taittui Hä-meestä yhä pidemmälle sydän-maita kohden. Kansantarinoiden tallentajat tekivät huomioitaan sekä maasta että kansasta, jotka osoittautuivat värikkäämmiksi ja vaihtelevammaksi kuin he olivat uskoneet. Jos ei joltakin alueelta tuntunut tarinaa karttuvan, niin matkaa jatkettiin sitkeästi.

Lopputulos oli nähtävissä vuo-den 1850 syksyllä: 72 satua, lau-luja, kymmeniä arvoituksia ja sa-nanlaskuja – siis aikaisemmin tutkijoille tuntemattomia. SKS:n tutkijalautakuntaa johti tohto-ri M.A Castrén, joka huomautti, ettei tutkijalautakunta voinut olla antamatta mitä edullisinta arvosa-naa. Edelleen hän totesi, että se oli kirjoitettu suomen kielellä ja niin hyvin laadittu, että sen piti saada sijansa Seuran aikakirjoissa.

Satujen toimitustyö annettiin Salmelaiselle. Ensimmäinen osa ilmestyi 1852 ja toinen jo 1854. Vastaanotto oli suopeaa.

Suomen kieltä yliopiston juhlassa

Nuori kansanperinteen tallen-taja ansaitsee nimelleen mainin-nan kirjallisen suurtyönsä lisäksi suomen kielen käyttäjänä niissä puitteissa, joissa sitä ei aikaisem-min tavattu kuulla. Maaliskuun 24. päivänä 1852 yleisön protes-tihuudot keskeyttivät ensi-illan, jossa oli pyritty puhumaan suo-mea. Kuitenkin vain kolme vuot-ta myöhemmin vuonna 1855 jär-jestetyssä samana vuonna kuol-leen tsaari Nikolai I:n surujuhlas-sa historian ja kielitieteiden yliop-pilas Eero Salmelainen puheen-sa kokonaan suomeksi. Suomen kieli alkoi siis hiljalleen hivuttau-tua virallisesti varteenotettavak-si sivistyskieleksi ja työntää ruot-sia tieltään.

Erik Rudbäckin kirjailijani-meksi ehti vakiintua suomenkie-linen Eero Salmelainen ja opiske-lutyökin eteni. Hänen Pro gra-dunsa liittyi saduntutkimukseen. Työn nimi oli Om äfventyrets in-hemska ursprung – Sadun kotimai-sesta alkuperästä. Vuonna 1856 hänestä tuli fi losofi an kandidaat-ti. Miehellä oli nuoresta iästään huolimatta jo sekä kirjallista että

akateemista näyttöä lahjoistaan. Edessä olisi kuitenkin vielä väitös-kirjan teko. Valitettavasti siitä tuli henkilökohtainen katastrofi .

Hyvä mutta hylätty väitöskirja

Vuonna 1857 valmistui Sal-melaisen väitöskirja Om Finna-rens Folkdikt i obunden berättan-de form – Suomalainen kansan-runous kerronnallisessa muodossa. Väitöskirjaa varten tekijä oli pe-rehtynyt huomattavaan määrään eri maiden vastaavaan aihepiiriin kuuluvia tutkimuksia ja selostuk-sia. Suoria lainauksiakin löytyi runsaasti. Tämä johti siihen, et-tä marraskuun 16. päivä kokoon-tunut historiallis-kielitieteellinen tiedekunta alkoi pohtia kysymyk-siä plagioinnista. Kaikkiaan 70-si-vuisessa väitöskirjassa katsottiin olevan Salmelaisen omaa tekstiä 50 sivua. Vastaväittäjänä ollut leh-tori C. G. Borg toi lukuisat laina-ukset esille lausunnossaan.

Arvioiva ryhmä oli aikansa aka-teemista eliittiä: F. Cygnaeus, N. A. Gyldén, E. J. V. af Brunér, E. Lönnrot, J. V. Snellman, J. J. V. Lagus, Stefan Baranovs-ki sekä edellä kerrottu vastaväit-täjä Borg.

Asiaa pohdittiin huolellisesti ja väitöskirjan ansiot ja kieliasun su-juvuus saivat osakseen arvostusta. Kokous jäi Snellmanin pyynnös-tä mietintätauollekin, mutta 18. marraskuuta hänkin tuli torju-valle kannalle. Lopulta väitöskir-ja hylättiin.

Tähän saakka kaikessa työssään menestynyt ja onnistumisiin tot-tunut 27-vuotias Salmelainen ma-sentui ja menetti uskonsa tulevai-suuteensa akateemisessa maail-massa. Hän päätti kihlauksen-sa, ryhtyi ryypiskelemään ja pa-lasi Savoon. Vuoden 1858 helmi-kuussa hän aloitti työnsä Kuopi-

on lukiossa. Kuopion piispa Fros-terus asetti hänet juhlallisesti vir-kaansa. Kevätlukukaudella 1858 hän ryhtyi opettamaan suomea Kuopion tyttökoulussa. Suomen kielen opetus olikin tästä eteen-päin hänelle merkittävin työnsä. Näin tämä suomalaisuuden rai-vaaja palasi tavallaan juurilleen ja kotikonnuilleen. Hiljainen ja vaa-timaton elämä ei kuitenkaan suo-jannut häntä rahapulalta. Välil-lä erilaiset lisätyöt ja toimeksian-not toivat helpotusta. Hän pääsi mm. Kuopion lääninhallituksen kielenkääntäjäksi.

Lopulta vastoinkäymiset ja il-meisesti vastoinkäymisten aihe-uttamat elämäntapojen muutok-set saivat aikaan ennenaikaisen kuoleman. Haltsosen kirjoitta-massa elämäkerrassa satujen ke-rääjän poistuminen kuvataan lä-hes runollisesti:

Kun juhannuksesta 1867 oli päästy ja kesäpäivät alkaneet ly-hetä, niin uuttera, vaatimaton, lämminsydäminen, mutta myöskin kovakohtaloinen kynänkäyttäjä ja opettaja muutti kesäkuun 29:nte-nä 1867 klo 1 päivällä hiljaa Tuo-nen tuville. Kuoleman syynä Kuo-pion kirkonkirjat mainitsevat vesi-taudin. Ei erehdyttäne, jos lisätään henkisen lamaannuksen katkaisseen aikaisemmin niin toivorikkaan elä-män. Savolaisen kirjailijan maal-linen maja kätkettiin Kuopion uu-teen hautausmaahan.

Väitöskirjaskandaalista huo-limatta Salmelaisen elämäntyö-tä muisteltiin pääasiassa arvosta-vasti maan eri sanomalehdissä. Vuonna 1873 ryhdyttiin haudal-le hankkimaan muistokiveä, joka lopulta saatiin paikalleen vuon-na 1882, vasta 15 vuotta satujen kokoajan kuoleman jälkeen. Tär-kein muistomerkki on kuitenkin hänen kirjallinen työnsä, vaikka akateemista arvoa ei sillä taipa-leella tullutkaan. On sopivaa päät-tää tämä lyhyt esitys Eero Salme-laisesta hänen elämäkertansa lop-pusanoihin:

Eero Salmelaisen merkitys – hä-nen elämäntyönsä kirjallisuutem-me historiassa 1850- ja 1860-lu-vun kansallisen murroskauden ai-kana – näyttää ajan matkan pi-detessä käyneen entistä selvemmäk-si. (…) Hän on jättänyt sivistyshis-toriaamme muiston miehestä, joka on ollut sydämeltään suomalainen ja joka on ollut kansallisen kulttuu-rimme rakentavia voimia.

Jaakko Ojanne

7


Pohjois-Norjassa puhutta-vaa suomen läheistä kielimuotoa kveeniä puhuu yhä harvempi ih-minen. Kieli ei enää siirry suku-polvelta toiselle, joten kveenin pe-lastamisella alkaa olla kiire. Kielen elvyttämistä vaikeuttaa kuitenkin resurssien vähäisyys.

Pohjoinen kansanryhmä

Kveenejä asuu Pohjois-Norjan Ruijassa nykyään noin 15 000. Heistä kveeniä puhuu kuiten-kin enää vain 500 – 1 000 ihmis-tä. Kveenit ovat Jäämeren ranni-kolle 1700- ja 1800-luvuilla pää-asiallisesti Tornionjokilaaksosta, Peräpohjolasta ja Lapista muut-taneiden suomalaisten jälkeläi-siä. Länsi-Ruijaan 1700-luvulla muuttaneet suomalaisten jälke-läiset ovat identiteetiltään ensi-sijaisesti kveenejä, kun taas Itä-Ruijaan 1800-luvulla muuttaneet tuntevat itsensä enemmän suoma-laisiksi ja välttävät usein kveeni-

nimitystä.Kveenien asioita ajavan Kveeni-

maayhistyksen puheenjohtaja Bjørnar Seppola on yksi kieltään yhä taitavista kveeneistä. Seppo-lan, 69, tausta kuvastaa hyvin nii-tä olosuhteita, joissa kveenit ovat jo vuosisatojen asuneet Jääme-ren rannikolla. Hänen isänsä oli maanviljelijä, joka talvisin työs-kenteli metsässä. Hänen lapsuu-denkotiinsa kuului vanhempien ohella viisi lasta, kolme lehmää ja 15 lammasta.

Seppola itse aloitti työelämän hakkurina metsässä ja kalastaja-na. Hän pääsi opettajaseminaariin vuonna 1967 ja valmistui opetta-jaksi 1971. Opettajana ja koulu-

toimenjohtajana työskentelyn li-säksi hän on laatinut ensimmäi-set opetussuunnitelmat suomen kielen opetuksesta Norjan perus-koulujärjestelmässä ja koordinoi-nut suomen kielen opetusta.

Kveenin puhujien määrä romahtanut

Bjørnar Seppolan vanhemmat puhuivat lapsuudenkodissa kes-kenään kveenisuomea. Jo niihin aikoihin lapsille puhuttiin vain norjaa.

– Norjan viranomaiset suosit-telivat tapaa vanhemmille perus-tellen sen olevan lasten parhaak-si, kertoo Seppola.

Vähemmistökielen kannal-ta tuhoisasta politiikasta johtuen Bjørnar Seppola tapaa enää har-voin kveenejä, joiden kanssa pu-hua omaa kieltä. Viimeisen 30 vuoden aikana kveenin puhujien määrä onkin laskenut 90 prosent-tia. Puhujat ovat nykyään enim-mäkseen yli 70-vuotiaita.

Kveeniä puhuvia nuoria ei enää ole. Seppolan mukaan kveeni oli-si kuitenkin mahdollista pelas-taa panostamalla lasten kielipe-säopetukseen. Kielipesien tarkoi-tuksena on kasvattaa lapsista su-juvia kveenin kielen käyttäjiä ti-lanteessa, jossa vanhemmat ei-vät enää kykene siirtämään kiel-tä lapsilleen.

”Norjan valtio haluton tukemaan kveenejä”

Kveenit hyväksyttiin vuonna 1999 Norjan kansalliseksi vähem-mistöksi. Lisäksi kveenin kieli sai maassa kansallisen vähemmistö-kielen aseman vuonna 2005. Täs-tä huolimatta Norjan valtio kerää Seppolalta roimasti kritiikkiä roo-listaan kveenien kielen ja kulttuu-rin tukijana. Rikas valtio on kana-voinut kveeneille vain pieniä raha-summia, jotka eivät mahdollista kielipesätoiminnan kehittämistä.

– Kveenit saivat viime vuonna vain 2,5 miljoonaa Norjan kruu-

nua, kun yhden kielipesän toi-mintakulut olisivat vuodessa 3,5 miljoonaa kruunua, selvittää Sep-pola.

– Norjan valtion lastentarhatu-ki koskeekin vain norjan- ja saa-menkielisiä lastentarhoja.

Norjan valtion uutena stra-tegiana tuntuukin olevan työn-tää kieli taka-alalle ja luoda uusi kveenikulttuuri. Strategiaan kuu-luu Seppolan mukaan yksittäisten fraasien opettaminen kveeneille omalla kielellä lopun opetuksen tapahtuessa norjan kielellä.

– Norjassa on luotu uusi mää-ritelmä siitä, kuka on vähemmis-tökielen käyttäjä. Valtion mukaan määritelmä täyttyy jo silloin, kun henkilö osaa muutamia fraaseja vähemmistökielellä.

Suomalaisuuden Liiton kaltais-ten järjestöjen Bjørnar Seppola katsoo parhaiten auttavan kveeni-en asiaa levittämällä tietoa Norjan kielipolitiikasta.

Sakari Linden

Suomalaisuuden Liitto muisti 100-vuotiasta jäsentään

Aktiivinen ja monipuolinen satavuotias

Suomalaisuuden Liiton pitkä-aikaisen jäsenen Kalevi Alajoen 100-vuotissyntymäpäiväjuhlia vie-tettiin Hertan päivänä 4.11.2014 Lahdessa Johanna Kodissa. Tapah-tuma oli hieno, mieleenpainuva ja arvokastilaisuus, missä 100-vuo-tias sotiemme veteraani piti hie-non puheen. Etenkin me nuo-rempi polvi kuuntelimme kiitolli-sina hänen muisteluitaan vuosisa-

tansa varrelta.Alajoki kertoi muistumia elä-

mänsä varrelta, hieman sodista-kin, mutta aivan erityisen vaiku-tuksen häneen on tehnyt suoma-lainen naiskauneus, jota hän ylisti pitkällä rivillä missien nimiä vuo-silukuineen. Etelä-Suomen Sano-mien nuorelle naistoimittajalle hän kertoi 92-vuotiaana julkaisemas-taan omaelämänkerrallisesta ro-

maanistaan ”Jumalankuva”.Suomalaisuuden Liiton puoles-

ta onnittelut Johannes Linnakos-ken numeroidun ja nimikaiverre-tun hopeamitalin ja kukkien ke-ra toivat toiminnanjohtaja Pek-ka M. Sinisalo, hallituksen jäsen Antti Ahonen sekä liiton entinen puheenjohtaja Heikki Tala. Juh-lapuheessaan Pekka Sinisalo kiit-ti Alajokea pitkästä ja arvokkaasta

suomalaisuustyöstä sekä Internetin kielipoliittisen keskustelun käyn-nistämisestä. Toiminnanjohtaja korosti, että juhlittavana ollut Ka-levi Alajoki on omin silmin näh-nyt koko itsenäisen Suomemme tapahtumat, niin suruineen kuin iloineenkin. Sinisalo kiitti reservin kapteeni Alajokea isänmaan puo-lustamisesta Adolf Ehrnroothin jalkaväkirykmentti 7. komppani-

anpäällikkönä. Lämpimät ja kun-nioittavat terveiset välitettiin myös Suomalaisuuden Liiton puheen-johtajalta Sampo Terholta.

Vaikuttavaan tilaisuuteen oli saapunut sukulaisia monessa pol-vessa, Johanna Kodin asukkaita, lehdistöä ja henkilökuntaa sekä seurakunnan edustaja.

Pekka Sinisalo

Marraskuun alussa Lahdessa 100-vuotisjuhliaan viettänyt Ka-levi Alajoki on pysynyt hyväkun-toisena ja toimeliaana vanhoilla päivilläänkin. Eipä hän ole kart-tanut uusia aluevaltauksiakaan. Asia käy ilmi Etelä-Suomen Sa-nomien julkaisemasta artikkelis-ta (ESS 4.11.2014).

Etelä-Suomen Sanomien haas-tattelema Kalevi Alajoki pitää pit-kän ikänsä salaisuutena lapsuusai-kanaan omaksumaansa myönteis-tä suhdetta työhön sekä suojelus-

kunnassa aloittamaansa ja koko elämänsä jatkunutta liikuntahar-rastusta. Viimeisimpään suunnis-tuskilpailuunsa Alajoki osallistui 84-vuotiaana.

Ruumiin kulttuurin ohella Ala-joelta on syntynyt myös hengen tuotteita. Esikoisromaaninsa Ju-malankuva hän kirjoitti 92-vuo-tiaana. Alajoen mukaan romaa-ni kuvaa toista maailmansotaa, ihmisluontoa sodassa ja sen jäl-keen. Omana suomalaisena kir-jailijaesikuvanaan hän pitää Alek-

sis Kiveä.Suomalaisuuden Liiton jäse-

nenä kielikeskustelu on ollut Ala-joelle tärkeä. Kuin esimerkkinä huomattavasti nuoremmilleen hän ei ole kaihtanut tietotekniik-kaankaan, vaan toi kielikeskus-telun ensimmäisenä sosiaaliseen mediaan avatessaan pakkoruotsia vastustavan blogin.

Sakari Linden

Pyssyjoella (Børselv) vuonna 2007 avattu Kainun institutti on kveenin (kainun) kielen ja kulttuurin keskus.

Päivänsankari Kalevi Alajoki onnittelijoidensa ympäröimänä. Kuva: Heikki Tala

Pohjois-Norjan suomalaisperäisten kveenien kieli uhkaa sammua

8


Numero 3–4/2014

Syksy

Numero 85

27. vuosikerta

Toimitus:Aurorankatu 7 A 100100 Helsinkipuhelin (09) 442 824

Päätoimittaja:Sampo Terho Vt. päätoimittaja Sakari Linden

Toimitussihteeri:Saila Ampuja

Julkaisija:Suomalaisuuden Liitto ryISN 0786-2393

Taitto: TR-Latomo Oy

Paino:Sata-Pirkan Painotalo, 2014Sähköposti:[email protected]/kotisivut:www.suomalaisuudenliitto.fiTilaushinnat:7 €/vuosikertailmestyy neljä kertaa vuodessa taikolmesti yhden numeron ollessakaksoisnumero.Irtonumero 2 €.

SuomalaisuudenLiiton perustivat kaikkisuomenkieliset puolueet

12.5.1906 JohannesLinnankosken

aloitteesta.Liiton jäsenyys on

avoin jokaisellesuomalaiselle, joka

hyväksyy liiton tarkoituksen.

Lisätietoja numerosta(09) 442 824.

Haluan liittyä Suomalaisuuden Liiton jäseneksi. Hyväksyn liiton tavoit-teet ja toimintaperiaatteet.

Sukunimi: Etunimi:

Lähiosoite:

Postinumero ja -toimipaikka:

Koulutus: Syntymävuosi:

Ammatti/Arvo:

Puhelin: Sähköposti:

Haluan vastaanottaa sähköpostitse Sähkökannel-tiedotetta:(rasti = haluan; tyhjä tai viiva = ei halukas)Olen valmis vapaaehtoiseen talkootyöhön liiton hyväksi:(rasti = halukas; tyhjä tai viiva = ei halukas).

Toivomuksia hallitukselle:

(tarvittaessa jatka kääntöpuolelle…)

Paikka ja aika:

Allekirjoitus:

Jäsenmaksu on 22 euroa. Työttömältä, samassa taloudessa asuvalta jäse-neltä tai alle 26-vuotiaalta 10 euroa.

Palautus postitse tai sähköpostilla liiton toimistoon: Suomalaisuuden Liitto ryAurorankatu 7 A 1, 00100 HELSINKIPuhelin (09) 442 [email protected]

Mistä sait tiedon Suomalaisuuden Liitosta?

JÄSENHAKEMUSSuomalaisuuden Liiton hallitukselle

Suomalaisuuden Liitossa oli

1269 jäsentä 25.11.2014

Suomalaisuuden Liitto ryTilinumero

IBAN FI34 5780 0720 3638 08

SUOMALAISUUDEN LIITOSTA KAIKKIEN ITSENÄISTEN VALTIOIDEN PÖYTÄ- JA SALKOLIPUT SEKÄ MAAKUNTAVIIRIT

AURORANKATU 7 A 1, 00100 HELSINKIPuhelin: 09-442 824

Sähköposti: [email protected]: www.suomalaisuudenliitto.fi

TILAA OMASI!

AVOIMET OVETSuomalaisuuden Liiton toimistossa

Aurorankatu 7 A 1, 00100 HelsinkiPerjantaina 5. joulukuuta 2014 kello 15.00–18.00

Suomalaisuushenkistäkeskustelua,

kahvia, teetä, glögiä ja pientä purtavaa.

Tervetuloa!

Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen lipunnosto

Helsingin TähtitorninmäelläLauantaina 6. joulukuuta 2014 kello 9.00

Puhujana kansanedustaja, puolustusvaliokunnan

puheenjohtaja Jussi Niinistö

NMKY:n Rastipartio

Viipurin Lauluveikot

Radio Suomi

Tervetuloa!

karjalan tasavallan kalevalainen media esittäytyi … oli parhaimmillaan noin 12000 kappaletta...

Documents