kauppapolitiikka 2_11

Ulkoasiainministeriön kauppapoliittinen julkaisu

2 1

1

Uuden Nokian etsijät

2 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 2 / 2 0 1 1

JulkaisijaUlkoasiainministeriö

PäätoimittajaKimmo LaukkanenPuh. (09) 160 [email protected]

Toimituspäällikkö Mikko Taivainen, Edita Publishing OyPuh. 040 860 [email protected]

ToimitussihteeriHarri KilpiPuh. (09) 160 [email protected]

ToimitusneuvostoJorma Korhonen (pj.), UM/KPOJukka Ahtela, EKEsko Hamilo, UM/KPOVeera Heinonen, UM/VKOSeveri Keinälä, TEMMatti Rasimus, FinproJukka Seppälä, MetsoKimmo Laukkanen, UM/VKOMikko Taivainen, Edita

KustantajaEdita Publishing Oy, PL 700, 00043 EDITAwww.edita.fi/publishing, puh. 020 450 00fax 020 450 2750

UlkoasuAdults – Aikuinen Mainostoimistosuhde

TaittoCrisme Kotilainen, Edita Publishing Oy

IlmoituksetJulkaisu Bookers OyOrvokki ToivanenPuh. (09) 773 821 [email protected]

Tilaajapalvelu jaosoitteenmuutoksetpuh. 020 450 [email protected]

PainopaikkaEdita Prima Oy, 2011ISSN 0783-490X

Painosmäärä11 000 kpl

Paperi:Lumiart Silk 115g

www.kauppapolitiikka.fi

Kirjoittajat vastaavat itse julkaistujen artikkeleiden sisällöstä. Artikkelit eivät välttämättä edusta ulkoasiainministeriön kantaa.

2/20

11

Pääkirjoitus: Hannu Halinen .......................................................................... 3

VIP-haastattelu: Mikko Niini, Aker Arctic ...................................................... 4

Uusin Suomi .................................................................................................. 8

Arktinen toiminta arvioidaan Suomen johdolla ......................................... 11

Puun renessanssi ........................................................................................ 12

Vieraskynä: Kalle Michelsen, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ............ 16

Kun talvi ei yllätä ......................................................................................... 18

Vientiyritykset esittäytyvät ................................................................... 20–21

Rautaa rajojen yli ....................................................................................... 22

Onko Suomella malttia vaurastua? ............................................................. 24

Kolumni: Kari Liuhto, Pan-Eurooppa Instituutti ......................................... 26

Vapaakaupan tiellä ...................................................................................... 28

Pöytä puhtaaksi papereista ........................................................................ 30

Dan Steinbock’s Global Trends .................................................................... 31

Go North ..................................................................................................... 32

Kunniakonsulien kuulumiset: Nice ............................................................. 34

Kirja-arvio: Kun Arktis sulaa ......................................................................... 35

Lyhyet .................................................................................................... 36–37

Kauppapolitiikan ABC .................................................................................. 38

Ministerin mietteet ..................................................................................... 39

Risto E.J. Penttilä viitoittaa uutta suuntaa Suomelle.8

Kan

ne

n k

uva

: Sh

utt

ers

tock

Kau p p ap o l i t i i k k a • 2 / 2 0 1 1 • 3

Viime viikkojen dramaattinen uu-tisvirta Japanista ja Libyasta ei he-ti vie ajatuksia Pohjoiselle jäämerel-le. Näillä meiltä katsottuna etäisil-

lä tapahtumilla on kuitenkin kauaskantoisia seuraamuksia nimenomaan arktisella alueel-la, joka huomattavine kaasu- ja öljyvaroineen on jo valmiiksi kasvavan globaalin mielen-kiinnon kohteena. Öljyn hinta on jo reagoi-nut arabikadun heräämiseen Libyassa ja Lä-hi-idän öljyntuottajamaissa. Pidemmällä täh-täimellä myös pohjoisilla merialueilla avau-tuvat kuljetusreitit muokkaavat maailmanta-louden toimintaedellytyksiä.

Suomi on arktinen valtio ja tavoittee-namme on kestävän kehityksen periaattei-siin ja monenkeskiseen päätöksentekoon nojaava rauhanomainen kehitys arktisilla alueilla. Suomi edistää näitä tavoitteita sekä kansainvälisillä foorumeilla – ennen kaik-kea Arktisessa neuvostossa ja Barentsin eu-ro-arktisessa neuvostossa – että kahdenvä-lisesti. Suomen ja Venäjän arktinen kump-panuus on juuri käynnistynyt. Lisäksi Suo-men, Norja ja Venäjän välisen kolmikan-tayhteistyön mahdollisuudet ovat tulleet ak-tiivisen tarkastelun kohteeksi.

Kun Itämeri on varsin yksityiskohtais-ten hallinnointijärjestelmien kohteena, Pohjoisella jäämerellä ollaan tässä suhtees-sa vasta alkuvaiheessa. YK:n merioikeus-yleissopimus koskee myös arktisia alueita, mutta ei uudessa tilanteessa kata kaikkea. Arktisessa neuvostossa on tarkoitus alle-kirjoittaa toukokuussa 2011 ensimmäisen sitova, pelastustoimeen liittyvä sopimus, ja päättää samalla seuraavan öljyvahinkojen ehkäisemis- ja korjaamissopimuksen laa-timisesta. Molempien sopimusten sovelta-minen edellyttää valmiuksien ja kapasitee-tin kohentamista, mihin me voimme vas-tata tarjoamalla niin kokemusta kuin huip-puteknologiaakin.

Kuluvana talvena luonto on näyttänyt voimansa myös Suomessa. Olemme ainoa maa maailmassa, jonka kaikki satamat ovat

talvikautena jään peitossa. Kun ulkomaan-kauppamme pääosiltaan edellyttää meren-kulun sujuvuutta, olemme joutuneet luo-maan parhaita käytäntöjä talvimerenku-lussa ja arktisessa teknologiassa, joita voi-daan hyödyntää Pohjoisella jäämerelläkin. Haasteelliset olosuhteet vaativat myös ym-päristö-, tiedonsiirto- ja logistiikkaosaa-mista, joissa Suomella myös on huippu-osaamista.

Viime vuosina olemme tehneet run-saasti työtä arktisen vienninedistämisen hyväksi. Kesäkuussa 2010 valtioneuvoston hyväksymässä Suomen arktisessa strategi-assa viitataan suomalaisyritysten mahdol-lisuuksien parantamiseen hyödyntää ark-tista osaamistaan ”Barentsin alueen suur-hankkeissa tukemalla erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten verkostoitumi-seen, vienninedistämiseen ja kansainvälis-tymiseen tähtääviä toimia.” Tämän mukai-sesti arktisen alueen vienninedistäminen on tarkoitus ottaa osaksi uutta kansallista VKE-strategiaa.

Finpro avaa pysyvän toimipisteen Mur-manskiin huhtikuussa 2011. Kun myös Suo-men Pietarin pääkonsulaatin alaista Mur-manskin toimipistettä ollaan kohottamas-sa itsenäisen pääkonsulaatin asemaan, vah-vistuu Suomen läsnäolo alueen luonnonva-roiltaan vauraimman kohteen, Shtokmanin kaasukentän, läheisyydessä. Valmiutemme tukea suomalaisyritysten toimintaedellytyk-siä alueella paranevat.

Vaikka jää pohjoisessa sulaakin, ihmi-nen joutuu toimimaan siellä jatkossakin ää-rimmäisissä luonnonolosuhteissa. Kun ih-misen läsnäolo arktisilla alueilla luonnon-varojen hyödyntämiseen, merenkulkuun ja matkailuun liittyen väistämättä kasvaa, oi-keat teknologiset ratkaisut ja kokonaisval-tainen haasteisiin vastaaminen nousevat keskeiseen asemaan.

Hannu HalinenArktinen suurlähettiläs

Pääkirjoitus

12Puu tekee uutta

tulemista rakennus-teollisuudessa.

4Suomi tarvitsee

arktisen kehitys-ohjelman, sanoo

Mikko Niini.

Luonto, ihminen ja Suomen arktinen osaaminen


VIP

– Arktisilla alueilla on käynnissä eräänlainen poliittinen ryntäys, jonka tavoitteena on pohjoisten luonnonvarojen hyödyntäminen. Niiden suomalaisyritysten, joilla on sopivaa osaamista, kannattaa olla mukana, sanoo Mikko Niini.


Ku

va:

Pe

kka

Kiir

alaKustannuskynnykset

Teknologia auttaa siirtämään järkevän taloudellisen toiminnan

rajoja yhä pohjoisemmaksi. Aker Arcticin toimitusjohtaja Mikko Niini

visioi Kauppapolitiikka-lehden VIP-haastattelussa, että Itämeren

talviliikennöintimalli toimisi tulevaisuudessa myös arktisilla merialueilla.

Toimittaja: Mikko Taivainen

MAANTIEDE

Suomi on siitä poikkeuksellinen pohjoi-nen valtio, että kaikki satamat jäätyvät tal-vella. Siksi maassamme on ollut jäänmur-tajia 1800-luvun teollistumisesta läh tien. Ulkomaankauppa ja vientitoimitukset edellyttivät säännöllistä talviliikennettä.

Ympärivuotisesta meriliikentees-tä on muodostunut itsestäänselvyys, ja 1970-luvulta alkaen kaikki satamat ovat toimineet läpi vuoden. Suomalaisilla on syntyperäistä kokemusta talvitoiminnas-ta, mutta meille päivän selvä asia voi ol-la kansainvälisesti ainutkertainen. Len-toasemien snowhow’n merkitys ymmär-rettiin kunnolla vasta, kun ulkoministe-ri Alexander Stubb nosti sen kansainvä-lisen huomion keskipisteeksi.

Suomalaiset osaavat toimia monilla sektoreilla kylmissä olosuhteissa. Kaikilla suurilla eurooppalaisilla autonvalmista-jilla on testiradat Ivalossa. Rovaniemellä on autojen ja lumikelkkojen kylmälabo-ratorio. Aker Arcticilla on täällä Helsin-gissä jäämallikoelaitos, joka on ainutlaa-tuinen koko maailmassa.

murtuvat

Suomalaisilla on kokemusta kylmä-rakentamisesta Venäjältä. 1950-luvulta lähtien Suomessa on määrätietoisesti ra-kennettu jäänmurtajia, mistä on kehitty-nyt osaamista, jolle on nykyisin kysyntää kansainvälisillä markkinoilla.

KLUSTERI

Onko Suomessa arktista osaamiskluste-ria? Kyllä ja ei. Suomen arktinen strategia on laadittu ulkopoliittiseksi strategiaksi. Norjassa, Saksassa, Ruotsissa, Hollannis-sa ja Ranskassa on vastaaviin strategioi-hin liitetty talouspoliittinen näkökulma. Mekin tarvitsemme erityisen kehitysoh-jelman, jotta Suomeen syntyisi kilpailu-kykyinen arktinen klusteri.

Saksan meriteknisellä alalla on jo täl-lainen strategia, ja siellä on juuri myön-netty 25 miljoonaa euroa pelkästään me-rellisen polaaritekniikan kehittämiseen. Norjalla on ollut vastaava strategia pi-dempään, koska heidän öljyketjunsa siir-tyy koko ajan pohjoisemmaksi. Siellä ra-kennetaan pitkäjänteisesti norjalaista osaamiskeskittymää.

Arktista osaamista on monella sekto-rilla, mutta Suomessa on melko myöhään huomattu oman osaamisen arvo. Esimer-kiksi Ilmatieteen laitoksella on kehitetty kansainvälisesti ainutlaatuinen jäätilan-teenseuranta- ja ennustejärjestelmä. Il-mastomallin perusteella voidaan ennus-taa, miten Itämeren jäätilanne kehittyy.

Tämä on juuri sellaista osaamista, jo-ta voidaan tarjota palveluna pohjoisille alueille. Helppoa myyminen ei ole, kos-ka luonnonvaroihin liittyvät investoinnit ovat suuria projekteja. Englantilainen BP ja venäläinen Rosneft kehittävät Karan-meren aluetta yhdessä. Myyntimiehen jalkautuminen ja verkostoituminen kah-teen eri maassa sijaitsevaan yritykseen on haastavaa.

Siksi mielellään tukeutuu ulkoasiain-ministeriön tietoverkkoon, koska he seu-raavat yhdessä Finpron kanssa maailman tapahtumia. Suomalaisyrityksille voi ol-la yhtä relevanttia, mitä diplomaatit kuu-levat Yhdysvalloissa, Venäjällä tai Kau-koidässä. Tiedon palaset pitää pystyä yh-distämään ja ymmärtämään.


Ku

va:

Pe

kka

Kiir

ala

VETURIT

Venäjän luonnonvaroissa on valtavan suuria mahdollisuuksia. Monet esiinty-mät tutkittiin ja varmennettiin jo neuvos-toaikana, joten niistä puuttuu etsintäris-ki. Siksi kansainväliset öljy-yhtiöt halua-vat Venäjälle maan poliittisesta tilantees-ta riippumatta. Nesteelläkin oli pitkään tuotantoprojekteja Venäjällä.

Suuryritykset toimivat usein vetu-reina, jotka vetävät perässään kansalli-sesti läheisiä palveluyrityksiä. Total tuo mukaan ranskalaisia ja Statoil norjalai-sia palveluyrityksiä. Nesteen vanavedessä seurasi aikanaan muita suomalaisyrityk-siä, mutta vuosituhannen vaiheessa Neste keskittyi jalostukseen. Suomesta puuttuu arktinen veturiyritys.

Venäjän kaltaisissa keskusjohtoisis-sa valtioissa poliitikkojen ja viranomais-ten roolina on toimia liiketoiminnan ve-tureina ja luoda yrityksille mahdollisuuk-sia. Suomessa poliitikkojen ja virkamies-ten yhteistyö talouselämän kanssa sujuu kiitettävästi.

POTENTIAALI

Arktisten alueiden liiketoimintapotenti-aali on suuri. Karkeiden arvioiden mu-kaan noin yksi kolmannes maapallon jäl-jellä olevista öljy- ja kaasuvaroista sijait-see napapiirin pohjoispuolella ja suurin osa Pohjois-Venäjällä. Myös kaivannais-varannot ovat merkittävät.

Pitkällä tähtäimellä niukkuus öljys-tä kasvaa, ja Japanin ydinvoimaonnetto-muus lisännee kaasun tarvetta, mikä kas-vattaa painetta pohjoisten luonnonvaro-jen hyödyntämiseksi. Jokainen öljyntuo-tantolaitos, satama ja kaasun nesteytyslai-tos on mittava teollinen projekti, joka ve-tää mukanaan palvelusektorin yrityksiä.

Esimerkiksi Baffinin saarella Pohjois-Kanadassa sijaitsee yksi maailman rik-kaimmista rautamalmiesiintymistä, mut-ta sitä ei voitu hyödyntää kuljetusolosuh-teiden vuoksi. Nyt, kun malmin hinta on noussut ja kuljetustekniikka kehittynyt, avolouhos voidaan ottaa tuotantoon.

Vastikään intialainen teräskonserni Acelor Mittal osti tämän kaivoksen. Il-miö on kiinnostava, sillä kansainvälisten teräsyhtiöiden integroituminen vertikaa-lisesti ei ole ollut tavanomaista. Näinhän on ollut kuitenkin pitkään esimerkiksi öl-jyteollisuudessa.

Tämä on merkki siitä, että luonnon-varoissa nähdään niukkuutta. Ehkä Ou-tokumpu tai Rautaruukki kiinnostuvat tulevaisuudessa kaivosvarantojen omis-tamisesta. Silloin saataisiin kansallisesti merkittäviä veturiyrityksiä liikkeelle.

TEKNOLOGIA

Aker Artic kehittää pohjoisille alueille uutta teknologiaa, joka avulla kuljetuk-

sia voidaan toteuttaa entistä kustannus-tehokkaammin. Metsäteollisuudessa pu-huttiin aikanaan nollarajasta, jonka ta-kaa puuta ei kannata hakea tehtaalle, kos-ka kustannukset nousevat liian suuriksi.

Arktisilla alueilla on tällainen nollara-ja, jonka pohjoispuolella ei ole kannattavaa toimia. Uusien ratkaisujen avulla kannat-tavuuden rajaa on viety pidemmälle ja pi-demmälle. Tutkimme tällä hetkellä venä-läistä Tambey-projektia, joka on yksi maa-

Mikki Niini sanoo, että Suomessa poliitikkojen ja virkamiesten yhteistyö talouselämän kanssa sujuu kiitettävästi.


VIP

ilman rikkaimpia kaasuesiintymiä. Kaasu on päätetty nesteyttää paikan päällä, josta se kuljetaan laivoilla joko Atlantin alueelle tai pohjoisen kautta Aasiaan.

Venäläinen Novatek-yhtiö aloitti vii-me kesänä koelastaukset ja tänä kesä-nä testikuljetuksia jatketaan. Me olemme mukana kehittämässä kaasulaivaa, joka pystyisi liikkumaan lähes kaksimetrisessä jäässä ilman jäänmurtajan apua. 200 000 kuution laiva mahdollistaisi myös suu-ruuden ekonomian hyödyntämisen, sil-lä vaihto tarkoittaisi pienempiä laivoja ja välilastauksia. Jos projekti onnistuu, niin jälleen on ratkaistu yksi merkittävä kus-tannuskynnys.

VENÄJÄ-YHTEISTYÖ

Venäläisten kanssa tehtävään yhteistyö-hön sisältyy huimia mahdollisuuksia ja haasteita. Maan teollisuus on rakennettu neuvostoaikana sotilasnäkökohdista. Vii-meisten 20 vuoden aikana se on rapautu-nut, koska Venäjälle ei ole syntynyt sel-laista yksityistä omistuspohjaa, joka olisi ollut valmis investoimaan ja kehittämään teollista toimintaa.

Presidentti Vladimir Putin on ha-vainnut, ettei maan teollisuus ole kaikil-ta osin kilpailukykyistä. Putin tietää, et-tä Venäjä elää luonnonvaroista, ja hän on luonut painetta, että investoinnit hoide-taan kotimaisin voimin. Jos luonnonva-roja hyödynnetään, yhden hyötyjän pitää olla kotimainen teollisuus.

Aker Arctic suunnitteli tankkerin Petŝoran meren ensimmäiseen offsho-re -projektiin, mutta laiva rakennettiin poliittisista syistä Pietarissa. Kun vierai-lin venäläisellä telakalla ministeri Paavo Väyrysen kanssa, yhtiön pääjohtaja ker-toi, että rakennuskustannukset olivat kol-me kertaa suuremmat kuin eteläkorealai-sella telakalla. Pääjohtajan mukaan venä-läinen laivanrakennusteollisuus ei ole kil-pailukykyistä ja pystyy toimimaan vain suojatussa kilpailuympäristössä.

YHTEISYRITYS

Venäjän teollisuusministeri Viktor Hris-tenko vieraili Aker Arcticissa ministeri Mauri Pekkarisen kanssa viime vuonna. Hristenko sanoi, etteivät venäläiset pysty kehittämään omaa teollisuuttaan ilman yhteistyötä. Kun korealainen STX teki

aloitteen yhteistyöstä venäläiselle telak-kayhtiölle, se otettiin hyvin vastaan. Hel-singin telakka onkin nyt siirtynyt Arctech Helsinki Shipyard -yhteisyritykselle.

Venäläiset näkevät tilanteen niin, että he pystyvät toteuttamaan projekteja vä-hän kotimaisemmin vaikkakin ulkomail-la. He ovat kiinteästi mukana oppimas-sa uutta tuotantotekniikkaa ja tuotekehi-tystä. Jos konsepti toimii hyvin ja venä-läinen investointiympäristö paranee, niin se avaa mahdollisuuksia mennä yhdessä myös rajojen sisäpuolelle. Se tukisi poh-joisten luonnonvaraprojektien toteutusta.

Haasteitakin on. Hintakilpailukyky on syy Suomen telakoiden nykytilaan. Työehtosopimukset ovat melko kalliita, tuottavuus ei ole kehittynyt toivotulla ta-valla ja isoja projekteja on mennyt ohi. Ei Venäjältä tule töitä hinnalla millä hyvän-sä, kyllä kokeneet kauppamiehet maail-man markkinahinnan selvittävät.

YMPÄRISTÖKYSYMYKSET

Ympäristökysymykset voivat hidastaa arktisten luonnonvarojen hyödyntämistä. Yleinen kehitys on se, että ympäristö on huomioitava paremmin. Investoiva teolli-suus on asian ymmärtänyt ja toimii jo va-paaehtoisesti tähän suuntaan.

Ministeri Paula Lehtomäki lausui muutama vuosi sitten viisaita sanoja mei-dän asiakasseminaarissamme. Lehtomäki kertoi hyväksyvänsä täysin, että pohjois-ta hyödynnetään, mutta olettaa teollisuu-den ymmärtävän, että alueella on toimit-tava kestävien periaatteiden mukaan.

Taloudellinen kehitys, ympäristöky-symykset ja paikalliset intressit ovat so-vitettavissa yhteen, mikäli tahtoa löytyy. Monesti nämä asiat kulkevat käsi kädes-sä. Tekniikan avulla voidaan esimerkiksi parantaa jäälaivojen tehokkuutta, jolloin alukset operoivat pienemmällä kokonais-energiamäärällä ja päästömäärät voidaan pudottaa jopa puoleen.

KEHITYKSEN AJURIT

Luonnonvarat ajavat pääsääntöisesti kehi-tystä eteenpäin Arktiksella. Keskustelu il-maston lämpenemisestä tässä yhteydessä on myöhäissyntyistä. Arktisen jään laajuus on supistunut koko ajan, keskimääräinen paksuus on ohentunut ja moni vuotisen jään määrä on vähentynyt vauhdilla.

Viime vuosina tehnyt mittaukset osoittavat, että laaja polaarijää ei ole kuin 1–2 metriä paksua, ja se on jo pääsään-töisesti yksivuotista. Aikaisemmin polaa-rijää oli 3–4 metriä. Meidän suunnittele-mamme alukset voivat toimia lähes kak-simetrisessä jäässä, joten ne pärjäisivät it-senäisesti jo nykyisissä jääolosuhteissa.

Suomessa on tietyillä normeilla ra-kennettuja rahtilaivoja ja jäämurtajapal-velu, joka toimii rutiininomaisesti tal-viliikenteessä. Minun visioni on se, et-tä tämä konsepti voidaan siirtää pohjoi-sille vesille. Suuri taloudellinen potenti-aali piilee siinä, jos pohjoisen kautta pys-tytään avaamaan uusi meritie Atlantin ja Tyynenmeren talousalueiden välillä.

Ei pidä kuitenkaan innostua liikaa. Ensimmäiset kesäkokeilut on tehty, tänä vuonna kokeilut vähän laajenevat. Uuden meritien aukeaminen on kuitenkin pit-kän kehityksen tulos, jossa tarvitaan ta-varavirtoja, uutta tekniikkaa ja operaat-toreita, joilla on rohkeutta investoida lai-voihin.

KILPAILUTILANNE

Arktisilla alueilla on käynnissä eräänlai-nen poliittinen ryntäys, jonka tavoittee-na on pohjoisten luonnonvarojen hyö-dyntäminen. Niiden suomalaisyritysten, joilla on sopivaa osaamista, kannattaa ol-la mukana.

Suomella on hyvät suhteet Venäjän kanssa. Venäläiset pitävät suomalaisia erityisasemassa ja näkevät meidät mielel-lään kumppanina. Suomalaisten kannat-taakin toimia aktiivisesti Venäjällä.

Arktinen herääminen on tapahtu-nut monessa maassa. Lähialueiden mais-ta voi mainita Saksan, Norjan, Hollannin ja Ranskan. Myös Korea on kiinnostunut arktisista alueista, ja Kiina on ensimmäis-tä kertaa lähtemässä liikkeelle, rakentaa ensimmäistä jäänmurtajaa ja laatii poh-joisiin alueisiin liittyvää strategiaa.

Suomen kilpailukyky ei muodos-tu vain rakentamalla sopivia teollisia yh-teenliittymiä Venäjän kanssa. Siksi mei-dän pitää Suomessa juosta entistä kovem-paa, jotta pystymme vastaamaan Aasi-an valmistavan teollisuuden haasteisiin. Pitää kuitenkin miettiä, mitä kohti juos-taan, muuten vain hengästyy.


Ku

va:

Xxx

xxxx

xxxx

xxx

Suomen talous 2010-luvulla

Uusin Suomi

Suomi elää murrosvaihetta. Tätä mieltä on Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Pentti-lä.

Penttilä jakaa Suomen toisen maail-mansodan jälkeisen taloushistorian kol-meen osaan. Hyvinvointivaltio 1.0 oli suljetun Suomen malli. Tätä seurasi No-kian nousu ja Suomen globalisaatio eli hyvinvointivaltio 2.0. Nyt Suomi hakee jälleen uutta suuntaa.

Risto E.J. Penttilä:

Hyvinvointivaltio 3.0.Tässä yhteydessä Penttilä muistut-

taa, että olemme aina pyrkineet aliarvioi-maan potentiaaliamme kriisi- ja murros-vaiheessa. Todellisuudessa Suomi on kui-tenkin ollut hyvä nimenomaan vaikeina aikoina.

Miten rakennetaan hyvinvointival-tio 3.0? Missä ovat kasvun eväät 2010-lu-vulla?

Penttilän mukaan on selvää, että Suo-men yritysverkko monipuolistuu. Yhden tarinan Suomi väistyy.

– Suomi tanskalaistuu. Sekä palvelui-den että pienten ja keskisuurten yritysten merkitys kansantalouden veturina koros-tuu.

Uutta Nokiaa ei siis tule – ehkäpä sitä ei sellaisenaan tarvita? Penttilän mukaan uuden aikakauden erityispiirre on se, et-tä emme oikein tiedä enää, mistä kasvu tarkkaan ottaen tulee.

– Kilpailukyky on edelleen avainase-massa, osatekijöinä oikea verotuskäytän-tö, toimiva logistiikka ja korkeatasoinen infrastruktuuri.

Jos Nokialla menee nyt huonosti, pie-nillä yrityksillä näyttäisi menevän sitäkin paremmin, Penttilä arvioi. Yritysten suh-danneodotukset Suomessa ovat tällä het-kellä korkealla.

– Mitä kauemmaksi Helsingistä men-nään, sitä myönteisemmät ovat mielialat. Hyviä esimerkkejä tarjoaa perinteinen murheenkryyni Pohjois-Karjala ja toi-saalta Lappi, jossa perinteinen arvoste-luskaala neljästä kymmeneen ei pian rii-tä, sillä korkein taso on jo saavutettu.

Suomi on ollut talouden kannalta suuntautuneena vuoroin joko itään tai länteen. 2010-luvulla suuntana on Venä-jä ja vielä peremmällä idässä Aasian nou-sevat taloudet. Penttilä näkee Venäjäl-

lä merkittäviä mahdollisuuksia 2010-lu-vulla:

– Olemme olleet Venäjän-suhteissa varsin onnekkaita. 1990-luvulla olimme suuntautuneet länteen, kun monet län-simaat polttivat kätensä Venäjänmaalla. 2010-luvulla meillä on enemmän kuin koskaan voitettavissa Venäjän-markki-noilla.

– Venäjän WTO-jäsenyys lähestyy, mutta sitäkin tärkeämpi potentiaali on Venäjän oma kasvu, meidän toimivat verkostomme ja nuoret venäläiset yritys-johtajat, jotka ovat paitsi halukkaita myös erittäin kykeneviä yhteistyöhön länsimai-den kanssa.

– Suomen kannalta tämä kaikki mer-kitsee kasvavia liiketoiminta- ja inves-tointimahdollisuuksia.

Miten kotimainen yksityinen kysyntä kehittyy 2010-luvulla? Keskustelu etenee ikääntymisen tuomiin haasteisiin ja mah-dollisuuksiin. Vaikka eläkkeet eivät ole erityisen korkeat, on suurten ikäluokkien varallisuus jo merkittävää. Tämä pääoma on kuitenkin tällä hetkellä laiskassa muo-dossa perinnönjakoa odottamassa.

Mikäli suurten ikäluokkien yksityis-tä kulutusta eläkeaikana haluttaisiin li-sätä, tulisi tarjota entistä joustavampia eläke- ja vakuutusratkaisuja. Käänteinen asuntolaina ja metsätilan – tai asunnon – vaihtaminen eläketuloon ovat monelle varteenotettavia vaihtoehtoja

Penttilän mukaan Suomen uhka on Japanin kaltainen kehitys. Ikääntyminen tapahtui ensimmäisenä Japanissa, ja Suo-mi kohtaa haasteen ensimmäisenä Eu-roopassa.

– Japanissa ikääntymiskysymystä lä-hettiin ratkaisemaan institutionaalisella tavalla, mikä on toki Suomellekin tyypil-


Uusin SuomiMikä on Suomi hyvinvoinnin jälkeen?

Tätä kyseltiin Aalto-yliopiston Finlandia-talolla 21. maaliskuuta järjestämässä ti-laisuudessa, joka veti talon täyteen. Kol-men startup-yrittäjän kanssa hyvinvoin-nin edellytyksistä keskustelemassa olivat Nokian hallituksen puheenjohtaja Jor-ma Ollila, F-Securen perustaja Risto Sii-lasmaa ja Björn Wahlroos. Paneelia ve-ti Aalto-yliopiston yrittäjyysyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Kuusi ja Heidi Ve-sander.

Paneelissa todettiin, että Suomella on kokoonsa nähden valtava määrä potenti-aalia. Nyt on aika varmistaa kasvuyritys-ten tulevaisuus, sillä ne tuottavat suhteel-lisesti enemmän kuin "tavalliset" yrityk-set.

Paneeliin osallistunut Ollila oli si-tä mieltä, että Suomi on murrosvaihees-sa. Ollila piti huolestuttavana, että monet indikaattorit ovat negatiivisia, mutta silti teemat eivät nouse edes vaalien alla kan-salliseen keskusteltuun.

– Suomi menee eteenpäin mutta muut juoksevat vieläkin kovemmin.

Ollilan mukaan Suomea vaivaa kun-nianhimon puute. Tästä kertoo muun

Suomen etumatka supistuumuassa se, että maassa on poikkeukselli-sen vähän uusia yrittäjiä. Toinen erityis-piirre on keskittyminen. Suomesta puut-tuu hyvin pitkälle 100–500 miljoonan eu-ron liikevaihdon yritykset, joiden merki-tys esimerkiksi muualla Euroopassa on suurempi. Pelkäävätkö suomalaiset me-nestystä, rikastumista ja muista erottu-mista näin valtavasti?

– Rima yritysten koolle ja kasvulle on asetettu turvallisuushakuisesti. On hyvä, että korostetaan vakaavaraisuutta, mutta egalitaarinen kulttuuri ehkäisee yritysten riittävän kasvun.

Panelistien mielestä yrittäjyyden ar-vostus on vasta nyt 2010-luvulle tultaes-sa muuttumassa. 20 vuotta sitten oli toi-sin: yrittäjäksi ajateltiin ryhdyttävän vain, jos muualta ei saanut työtä.

Suomalainen perinteinen malli ei toi-mi enää 2010-luvulla. Tarvitaan huomat-tavaa avautumista. Panelistien mielestä Suomen tulisi päästä lähemmäksi anglo-saksista korkeakoulutus- ja kehittämis-järjestelmää, jossa opiskelija on keskipis-teenä.

Myös uutta yhteisöllisyyttä tarvitaan. Idea itsessään ei ole arvokkainta vaan se, mitä sen jälkeen tapahtuu yhteisössä.

linen ajattelutapa. Siellä unohdettiin, että ilman yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta ta-lous ei uudistu. Toivottavasti Suomessa ei käy samoin.

– Suomessa on otettava oikeat hou-kuttimet ja kannustimet käyttöön. Ky-symys on valinnasta: haluammeko, että meillä on kannustava vai kampittava ve-rotus? Pystymmekö kehittämään työelä-mää niin, että työelämässä viihdytään pi-dempään?

2010-talouskehitystä uhkaa Pentti-län mukaan väärien kotimaisten ratkai-

Mitä enemmän aluskasvilli-suutta yhteisössä syntyy, sitä suu-rempi mahdollisuus on, että siel-tä kehittyy todella arvokas kukinto. Paneeli ei ollut yksimielinen valtion ja julkisen rahoituksen roolista. Siilasmaa kertoi tukien auttavan yrittäjää vaikeiden vaiheiden yli. Ollila oli samaa mieltä tuki-en tarpeellisuudesta alkuvaiheessa, mutta hän torjui pysyvät yritystukijärjestelmät.

– Moni hyvä startup-yritys on pilattu liialla rahalla. Ja monia isojakin yrityksiä on pilattu sillä, että niillä on liikaa rahaa.

• • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Rahajalanjälkeä etsimässä

Paneelin osallistunut sarjayrittäjä Petteri Koponen lanseerasi Hyvinvoinnin jälkeen -tilaisuudessa uuden käsitteen rahajalan-jälki. Sillä voidaan laskea, kuinka paljon yritys tuottaa arvoa yhteiskunnalle palk-kojen, verojen ja muiden maksujen kaut-ta. Ensimmäisen oman start-upinsa raha-jalanjäljeksi hän laski 300 000 euroa.

sujen riski. On tärkeää korostaa oikeiden talouspoliittisten valintojen merkitystä. Tässä kohdin Penttilä toppuuttelee Irlan-nin yritysverokannan arvostelijoita.

– Suomihan oli omasta lamasta toipu-essaan verohäirikkö. Kasvua vauhdittavat verohelpotukset ovat kuitenkin paitsi pe-rustelua myös välttämätöntä talouspoli-tiikkaa. Samaan aikaan on toki korostet-tava talouskurin merkitystä.

Suomen poliittinen järjestelmä on kylmän sodan ajoista lähtien säilynyt melko muuttumattomana ja suhteellisen

toimivana. Riskinä voi olla, että 2010-lu-vulla tässä järjestelmässä tapahtuu muu-toksia, jotka heikentävät poliittisen järjes-telmän kykyä päätöksentekoon.

Varoittavana esimerkkinä tästä Pent-tilä otti esille Uuden Seelannin, joka huk-kasi 1980-luvun aikana syntyneen talous-ihmeensä ja hyvinvoinnin poliittisen jär-jestelmän muuttumisen johdosta.

Teksti: Kimmo Laukkanen

Suomen talous 2010-luvulla

LJBBERGMANNA s i a n a j o t o i m i s t o

www.bjl-legal.com

Kansainvälisten transaktioidenasiantuntijanne

– Rajat ylittävän liiketoiminnan tarpeisiin

räätälöidyt palvelut

– Fokuksessa asiakkaan liikeidea ja

tavoitteet

Tilaa maksuton tietopakettimme:

Verotuksen kansainväliset ulottuvuudet

Suomalaisen yrityksen laki- ja verokompassi -sarjan osa VI

BJL Bergmann Attorneys at LawEteläranta 4 B 9, 00130 Helsinki

Tel. +358 9 696207 0Fax: +358 9 692207 10

[email protected]

Kysymys & vastaus

Valtiovarainministeriön suhdanneyksikön päällikkö Mika Kuis-manen, kasvuennuste vuodelle 2011 näyttää hyvältä. Milloin saa-vutetaan finanssikriisiä edeltävä tilanne?

Suomen kansantalous tosiaan näyttää kääntyneen kestä-vällä kasvu-uralla, ja kaikki kysyntäkomponentit vauhdittavat kasvua. Kuluvan vuoden kasvuksi ennustamme 3,6 prosenttia, mutta on muistettava, että kasvusta suurehko osa tulee niin sa-notusta kasvuperinnöstä. Kohtalaisen hyvästä kasvuvauhdis-ta huolimatta bruttokansantuotteen taso saavuttaa taantumaa edeltävän tasonsa vasta vuoden 2012 loppupuolella.

Mikä on vähimmäistaso, jolla kansantalous voi tuottaa 2010-luvul-la nykyiset hyvinvointipalvelut?

Tällaista arvioita ei ole tehty, sillä jo alustavatkin haaru-koinnit osoittavat, että talouskasvun tulisi olla epärealistisen nopeaa. Ottaen huomioon julkisen taloutemme ja erityisesti valtion talouden heikon tilan, talouskasvu yksistään ei pysty hoitamaan seuraavien kymmenen vuoden aikana edessä ole-via ongelmia. On puututtava talouden rakenteisiin ja kriittises-ti käytävä läpi tuloja menopuoli. Aivan olennaista olisi mää-ritellä tarpeelliset hyvinvointipalvelut, sillä ikääntymisen seu-rauksena työvoimamme ilman maahanmuuttoa supistuu ja näin yksi taloudellisen kasvun tärkeimmistä tekijöistä supis-tuu. Tuottavuuden parantaminen on avainasemassa seuraavi-en vuosien aikana.

Millainen on 2010-luvun Suomi?Suomi ei tulle nauttimaan niin nopeasta keskimääräises-

tä talouskasvusta tulevaisuudessa kuin mitä on koettu viimeis-ten vuosikymmenien aikana. Tähän on useita syitä. Emme ole enää kiinniottajatalous. Toiseksi maailmalla toteutuu parhail-laan yksi taloushistorian suurimmista mullistuksista, eli työn tarjonnan nopea lisääntyminen. Kiina ja Intia ovat tästä esi-merkkejä. Yhä suurempi osa tuotannollisesta toiminnasta siir-tyy näihin talouksiin. Suhdanneluontoisia nopean kasvun ai-koja varmasti vielä tulee, ja vastaavasti pienenä avoimena talou tena olemme myös yhä alttiimpia kansainvälisille negatii-visille shokeille. Siirtyminen yhä palveluvaltaisempaan suun-taan ei ole Suomen talouskasvun näkökulmasta ongelmatonta.

Onko Suomen ja Ruotsin kasvulukemissa jotain sellaista johon pi-täisi kiinnittää erityisesti huomiota meillä Suomessa?

Kyllä. Ruotsi on erinomainen esimerkki siitä, kuinka vien-titeollisuutta harjoitetaan menestyksekkäästi useilla sektoreil-la. Maailman metropoleissa kulkiessa voi kadehtien katsella esimerkiksi ruotsalaisia kulutustavaraliikkeitä. Suomen vien-nin rakenne on yksipuolisempi ja suhdanneherkempi kuin Ruotsin. Erityisen määrätietoisesti tulisi kiinnittää huomio-ta talouden rakenteisiin, sillä vain sitä kautta saadaan halua-maamme talouskasvua.


PMN

Ku

va:

Po

hjo

ism

aise

n y

hte

isty

ön

sih

tee

rist

ö/U

M.S

uomen arktisen politiikan yksi väline on Pohjoismaiden minis-terineuvosto (PMN), jonka pu-heenjohtajana Suomi tänä vuon-

na toimii. PMN rahoittaa vuosittain yli miljoonalla eurolla arktisia hankkei-ta. Alueellisesti tärkeää on PMN:n tuki Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosien Pohjoiskalotti-yhteistyölle.

Pohjoismaiden ministerineuvostol-la on vahva rooli arktisessa yhteistyössä. PMN toimii tarkkailijana Arktisessa neu-vostossa. PMN on tukenut myös selvitys-hanketta ”Megatrends in the Arctic”, jon-ka tulokset esitellään Arktisen neuvoston ministerikokouksessa toukokuussa.

Grönlannissa järjestettiin vuonna 2008 Ilulissat-konferenssi, jonka tarkoi-tuksena oli lujittaa kansainvälistä toimin-taa arktisilla alueilla. Tämän konferenssin seurannassa PMN on tehnyt yhteistyötä EU:n kanssa. Tähän liittyi myös huhti-kuun alussa Brysselissä järjestetty työpa-ja ”An Arctic Agenda”. Ympäristön ja kan-salaisyhteiskunnan lisäksi yhteistyömah-dollisuuksia etsittiin taloudesta ja inno-vaatioista. Konkreettisemmat alustukset koskivat kestävän risteilyturismin ja maa-talouden uusien niche-tuotteiden mah-dollisuuksia.

Yli miljoona euroa projekteille

Pohjoismaiden ministerineuvosto rahoit-taa Arktisen neuvoston ja Barentsin eu-roarktisen neuvoston projekteja. Tänä vuonna yli miljoonan euron hanketuki jaetaan 30 projektille arktisen asiantunti-jakomitean valmistelun pohjalta.

Suurin osa hankkeista liittyy luon-nontieteeseen kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksiin tai tiedonvälitykseen. Jäl-kimmäisistä yksi esimerkki on Oulun yli-opiston Thule-instituutin johtama hanke arktisten alueiden virtuaalioppimisen vä-lineistä. Mukana on myös yhteiskunnal-lisia hankkeita, kuten tutkimus asumisen roolista arktisten alueiden kehityksessä.

Arktinen toiminta arvioidaan Suomen johdolla

Bo Lindroos (oik) ja Juha Mustonen Pohjolan päivän seminaarissa eduskunnassa 23. maaliskuuta.

Ohjelmaa arvioidaan Suomen kaudella

Pohjoismaiden ministerineuvoston ark-tista yhteistyötä ohjaa vuosille 2009–2011 hyväksytty arktinen yhteistyöohjel-ma. Sen mukaan painopisteenä pohjois-mainen toiminta Arktisessa neuvostos-sa, pohjoismaisten tutkimustulosten levi-tys sekä International Polar Year -teema-vuoden seuranta. Ohjelmatyötä arvioi-daan Suomen puheenjohtajuuskaudella. Ulkopuolisen evaluointityön valmis-

Pohjoismaiden ministerineuvosto tukee arktista yhteistyötä

tuttua lähiaikoina käynnistyy keskuste-lu PMN:n arktisen työn tulevaisuudesta. Esillä on uuden yhteistyöohjelman laa-timinen vuosille 2012–2014. Mikäli toi-mintaa ei jatkettaisi, se tarkoittaisi ark-tisten kysymysten käsittelyn keskittämis-tä Arktisen neuvoston puitteisiin myös pohjoismaiden osalta.

Juha MustonenUlkoministeriön Pohjoismaisen yhteistyön sihteeristön apulaispäällikkö

Verkkosivut formin.finland.fi/norden2011

Facebook www.facebook.com/norden2011


Harvoin tulee ajatelleeksi, kuin-ka arvokas materiaali puu it-se asiassa on. Toimitusjohtaja Mikko Viljakainen Puuinfosta

laskee, että rakentamisen arvo Suomessa on noin 24 miljardia euroa, ja kolmannes siitä on puurakentamista.

– Puutuotekaupan arvo on pelkäs-tään yli kolme miljardia. Myös välillisesti puurakentamisella on suurempi merkitys kuin, mitä usein ajatellaan, koska puura-kentamisen kautta syntyy puuvirta met-sästä ja näin syntyy raaka-ainehuolto ko-ko metsäteollisuudelle.

Puurakentamisella on siis ratkaisevan tärkeä merkitys Suomen metsätaloudelle ja koko kansantaloudellemme. Myös Ul-koministeriön puurakentamisen edistä-mistä kansainvälisesti tutkineen työryh-män vetäjä Jorma Julin on samaa miel-tä asiasta.

– Puurakentamisessa on suuri mää-rä käyttämätöntä potentiaalia. Jos puura-kentaminen lisääntyisi Euroopassa kym-

renessanssiRakennusala on uuden teollisen

vallankumouksen kynnyksellä.

menen prosenttia, niin Kioton päästövel-voitteista tulisi täytettyä Euroopan osal-ta 25 prosenttia. Suomalaisille yrityksil-le tämä tarkoittaa paitsi puutavaravien-nin myös suuremman jalostusarvon puu-rakenteiden ja puutuotteiden osalta valta-via käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Vienti mahdollista moninkertaistaa

Puu on kokemassa renessanssin raken-nusmateriaalina, mutta vielä tarvitaan tuotekehityksen vauhdittamista. Kysy-

mys on myös todella merkittävistä työl-lisyysvaikutuksista. Rakentamista teollis-tamalla ja tekemällä pidemmälle tuotteet tehtaalla valmiiksi voitaisiin nostaa mer-kittävästi puun jalostusarvoa.

Viljakaisen mukaan Suomeen tar-vittaisiinkin kokonaan uusi teollisuuden haara, joka jatkojalostaisi perusteollisuu-den tuotteista esimerkiksi puuelementte-jä ja erilaisia rakentamisen komponentte-ja, jotka itsessään jo olisivat valmiita lop-putuotteita valmiina liitettäväksi taloihin. Kaluste- ja huonekaluteollisuuden puo-lella jalostusarvon nosto voisi olla vielä-kin merkittävämpää.

– Puutuotteiden viennin arvo oli-si mahdollista moninkertaistaa toimit-tamalla vientiin enemmän valmiita lop-putuotteita. Puhutaan jopa kymmenistä tuhansista työpaikoista, joita koko Suo-meen syntyisi. Puuala työllistää tällä het-kellä suoraan noin 27 000 suomalaista ja välillisesti jopa moninkertaisen määrän.

Puun

Rakennusteollisuus

” Puutuote- kaupan arvo on yli kolme miljardia.

Ku

va:

Ee

ro K

uo

sman

en


Noin 30 prosenttia maapallon maapinta-alasta on metsien peitossa. Suomen pinta-alasta metsät peittävät 70 prosenttia.

Metsiin on sitoutunut valtava määrä hiiltä. Jos metsiä hävitetään, tämä hiilivaranto hupenee ja ilmakehään vapautuu hiilidioksidia.

Yhteen puukiloon sitoutuu noin 1,5 kiloa hiilidioksidia.

Jos metsät kasvavat hyvin, niin ne toimivat hiilinieluina.

Kun metsiä hoidetaan ja uudistetaan, ne sitovat hiiltä enemmän kuin luonnontilainen metsä.

Puun käyttäminen rakentamiseen lisää tehokkaasti hiilen sitoutumista metsiin, kun se turvaa niiden oikea-aikaisen uudistamisen.

Suomen metsäteollisuuden tuotannon arvo on noin 20 miljardia euroa vuodessa, josta noin 1/3 tulee puutuoteteollisuudesta ja loput massa-, paperi- ja kartonkiteollisuudesta

Suomi on käynnistämässä laajan kansainvälisen vaikuttamisohjelman puurakentamisen edistämiseksi ilmasto- ja ympäristöpoliittisin perustein


Rakennusteollisuus

Julinin mielestä tuotekehityksessäkin on vielä paljon tehtävää.

– Meidän täytyy erottua muista ja pystyä tarjoamaan sellaista, mihin muut eivät pysty. Tulisi keskittyä muun muassa useampi kerroksisiin puisiin kerrostaloi-hin. Monissa muissa maissa nousee pui-sia rakennuksia jatkuvasti, myös suoma-laisen osaamisen avulla.

Julin korostaa, että tarvitaan osaami-sen uudistamista, vanhoihin tekniikoihin ei voida palata. Tämän päivän vaatimuk-set niin kuluttajilla kuin yrityksilläkin ovat hyvin erilaisia, ja tuotekehitystä vaa-ditaan monella alueella. Kysyntä on kas-vussa ja ekologisuus valtaa markkinoin-tikeinona alaa.

Myös Viljakainen korostaa osaami-sen kehittämisen merkitystä.

– Metsäalalla on perinteisesti ol-lut omat opinahjot ja tehtävänimikkeet, mutta myös muiden alojen osaamis-ta voisi hyödyntää puun käytön lisäämi-seksi. Kun mennään alueelle, jossa puu-tuotteita tulisi käyttää, osaamisen on vie-lä toistaiseksi heikompaa. Metsäprofes-suureja on Suomessa 35 kappaletta, mut-ta puuarkkitehtuuriprofessuureja on ta-san yksi.

– Tietoisuus ympäristöarvoista ja ilmaston lämpenemisestä on antamassa puulle entistä paremmat lähtökohdat kilpailussa muiden rakennusmateriaalien kanssa, Jorma Julin kertoo.

Puutavaran kysynnän Japanissa uskotaan kasvavan selvästi ensi vuoden alussa, kun tuhon jäljiltä saadaan ensin tiet, radat, satamat, vesi-, viemäri-, ja sähköverkot toimiviksi. Katastrofin arvioidaan mykis-täneen noin viidesosan Japanin paperi- ja selluteollisuudesta. Tuhoutuneen Senda-in alueella toimi iso osa Japanin vanerite-ollisuudesta. Myös vuonna 1995 Koben maanjäristyksen jälkeen sahatavaran ky-syntä nousi rajusti.

Japanilaiset ovat jo olleet yhteydessä ruotsalaisiin puutalorakentajiin jälleen-

rakentamisen tarpeista, kertoo Wood-net verkkouutiset. Japanista on lähetet-ty Ruotsiin kysely noin 350 000 puuta-losta. Pohjoisruotsalaisen Västerbottenin lääninhallitukselle tullut puutalokysely on aiheuttanut suurta kiinnostusta, ja tarjo-uksia on tulvinut talonrakentajilta. Toimi-tusajat venyvät kuitenkin helposti pariin vuoteen, sillä pienet toimittajat eivät pys-ty toimimaan tarpeeksi nopeasti. Kysyn-tää on jo mahdollisiin lisätoimituksiin.

RH

Mitä keinoja puurakentamisen edis-tämiseen sitten on?

Viljakainen näkee ongelmia raken-nusalan perinteisessä mallissa.

– Rakennusala Suomessa muuttaa käytäntöjään usein vain pakon edessä. Sellaisia edistyksellisiä yrityksiä on hyvin vähän, jotka haluavat ensimmäisenä teh-dä asioita hieman paremmin. Säädöske-hitykseen vaikuttaminen on tämän vuok-si ihan kaiken A ja O.

Viljakainen toteaa, että palomääräyk-set ovat nyt uudistumassa niin, että kaik-ki keskeiset puunkäytön esteet määräyk-sistä poistetaan. Myös energiatehokkuus-vaatimuksia ollaan kovaa vauhtia kiristä-mässä, jotta Suomi pääsee EU:lle lupaa-miinsa tavoitteisiin.

– Toinen tie on tietysti erilaiset vero-tukselliset ratkaisut veroetujen ja haitta-verojen oikeanlaisessa kohdentamisessa. Esimerkkeinä voisivat toimia myös julki-set hankkeet ja rakennushankinnat. Val-tiovallan tulisi näyttää esimerkkiä siitä, kuinka rakennetaan ympäristöystävälli-sesti.

Puun käyttö torjuu ilmastonmuutosta

Puun käytön lisääminen torjuu tehok-kaasti ilmastonmuutosta. Jos puuraken-taminen tästä syystä lisääntyy sekä Eu-roopassa että koko maailmassa, meidän puutuoteviennillemme avautuvat huikai-sevat näköalat. Tästä Julin ja Viljakainen ovat yhtä mieltä.

– Puu on täysin ylivoimainen, jos verrataan eri rakennusmateriaaleja. Tä-mä perustuu ihan luonnonlakeihin, ei ih-misten mieltymyksiin, Viljakainen muis-tuttaa.

Julin vaatii ilmasto- ja ympäristöpoli-tiikkaan panostamista.

Japanin puuntarve kasvaa

” Rakennusala muuttaa

käytäntöjään usein vain

pakon edessä.

– Jos puu korvaa muita materiaaleja, kuten terästä tai betonia, niin se on elin-kaaritarkastelussa ilmaston ja ympäristön kannalta oleellisesti parempi ratkaisu. Jos muissakin maissa aletaan rakentaa enem-män puusta ja korvataan muita uusiutu-mattomia materiaaleja, kaikki hyötyvai-kutukset kumuloituvat.

Pienikin lisäys koko EU-alueen puu-rakentamisessa riittäisi mullistamaan markkinat ja avaamaan ovet puutuotete-ollisuuden vahvalle nousulle. Viljakaisen mielestä tämä ei kuitenkaan ole ihan yk-sinkertaista, sillä EU:ssa puurakentami-nen tulisi saada poliittiselle agendalle.


Ku

vat:

Ee

ro K

uo

sman

en

Puu on viennissä valttiaSahateollisuuden tulevaisuuden näky-mät Suomessa ovat loistavat. Näin us-koo Keitele Groupin toimitusjohtaja Ilkka Kylävainio. Puu on uusiutuva ja ekologinen raaka-aine jolle löytyy kas-vavaa kysyntää. Suomessa kaavoitus ei kuitenkaan suosi eivätkä paloturval-lisuusmääräykset mahdollista puuker-rostalojen teollista tuotantoa.

– Julkinen sektori voisi omalta osal-taan itse toimia esimerkkinä ja lisätä puurakentamista omissa tiloissaan.

Kylävainio kertoo Japanin ole-van Keitele Groupille erittäin tärkeä markkina-alue. Japaniin viedään puu-tavaraa 50 miljoonan euron edestä. Taustalla on pitkät, kahdenkymme-nen vuoden aikana vakiintuneet yh-teistyösuhteet ja viime vuonna paikan päälle perustettu toimipiste.

– Japanin maanjäristys ja tsunami ovat järkyttäviä tapahtumia, jotka ly-hyellä tähtäimellä supistavat vientiä, kun sikäläinen puunjalostusteollisuus ja energiantuotanto eivät ole toimin-takykyisiä.

– Loppuvuodesta kysyntä jo vilkas-tuu. Jälleenrakennuskausi tulee kes-tämään useita vuosia. Noin 400 000 asuntoa on vaurioitunut. Kokonaisra-kentaminen on ollut parhaimmillaan 1,4 miljoonaa asuntoa vuodessa.

Kylävainio uskoo, että Japanin ka-tastrofi ohjaa sikäläistä rakentamis-ta liimapuurunkojen ja mahdollises-ti hirsirakentamisen suuntaan. Talois-ta tulee näin paremmin maanjäristyk-siä kestäviä sekä helpommin vauriois-ta korjattavia.

– Japanilaisen talon elinkaari on kestänyt tähän asti vain 20–30 vuot-ta. Suomalaisen liimapuurungon käyt-täminen voisi kolminkertaistaa talon käyttöiän.

Kylävainio uskoo muutokseen puu-rakentamisen suuntaan. Keski-Euroo-passa puurakenteisten talojen osuus koko rakennuskannasta on vain kym-menen prosenttia. Japanissa ollaan tä-tä nykyä 45 prosentin tasolla, mutta muutoksen tuulet näkyvät erityisesti sellaisessa maassa kuin Skotlanti, jossa on saavutettu 70 prosentin taso.

Kimmo Laukkanen

– Teollisuuden alamme näyttäisi nyt todellakin olevan uudistumassa, arvioi Mikko Viljakainen.

– Tämä voi olla hankalaa, koska EU:ssa on paljon myös niitä maita, joil-la ei ole omia metsävaroja. Kysymys on myös luonnonvaroista ja siitä, kuinka EU voisi olla mahdollisimman omavarainen näiden suhteen. Uusiutuvien luonnon-varojen käyttö olisi hyväksi EU:lle, kos-ka tällöin voitaisiin itsenäisesti päättää omista kilpailukriteereistä ja kehittää sel-laista osaamisaluetta, jolla voisi olla glo-baaliakin kysyntää.

Viljakainen painottaa, että EU:n kaut-ta puurakentamisen edistäminen saatai-siin myös komission agendalle. Näin tu-leva säädöskehitys menisi suuntaan, joka ainakin välillisesti loisi edellytyksiä pa-remmalle puun käytölle. EU, komissio ja eurooppalainen standardisointi ovat kes-

keisiä tahoja, joihin hänen mielestään tu-lisi pyrkiä vaikuttamaan, koska sitä kaut-ta Suomeen tulee rakentamiseen liittyvä sääntely.

OECD:n tekemä puolueeton vertailu eri rakennusmateriaalien ympäristövaiku-tuksista elinkaaritarkastelussa lienee seu-raavana toteutumassa oleva askel eteen-päin puurakentamisen edistämisessä.

– Tarvitsemme nimenomaan puo-lueettoman kansainvälisen selvityksen eri materiaalien ympäristövaikutuksista. Asia on esitelty OECD:lle, ja nyt tarvitaan tarkennettu suunnitelma, jota valmistel-laan TEM:ssä. Asia on siis otettu hyvin vastaan ja lähdössä liikkeelle, Viljakainen täsmentää.

Julinkin pitää OECD:n tuottamaa sel-vitystä aihepiiristä erittäin merkittävänä.

– Tutkimus varmasti vauhdittaa käy-tävää keskustelua puun hyväksi, ja siitä olisi hyötyä päätöksentekijöille. Kyseessä on maailmanlaajuisesti suuret taloudelli-set intressit.

Yhä kiihtyvä kansainvälistyminen ai-heuttaa rakennusalalle lisää haasteita.

– Työryhmäni raportissa on selvitetty, mitä edellyttää pärjääminen kansainväli-sessä kilpailussa katastrofirakentamisen parissa. Suomalaisten yritysten haluk-kuus päästä mukaan katastrofialueiden jälleenrakennukseen on joiltakin osin ol-lut valmistautumatonta, Julin toteaa.

Julin huomauttaa, että pitkien vä-limatkojenkin vuoksi tulisi huomioi-da, ettei ihan mitä hyvänsä kannata tar-jota. Tuotteiden tulisi olla paitsi hinnal-taan kilpailukykyisiä myös muut paikal-liset vaatimukset täyttäviä.

– Yrityksillä on paljon enemmän ollut kiinnostusta kuin todellista valmiutta tä-hän. Erikoistuminen kannattaa ja tietoi-suus omista vahvuuksista. Nousevissa ta-louksissa olisi toki paljon liiketoiminta-mahdollisuuksia myös suomalaisille yri-tyksille.

Riikka Harju

Lisätietoja: www.formin.finland.fi: Kehityspolitiikka > Julkaisut ja aineistot > Raportit, taustat > Puurakentamisen edis-täminen kansainvälisesti ilmastopoliittisin perustein; työryhmän raportti

” EU:ssa puu-rakentaminen

tulisi saada poliittiselle agendalle.


Vieraskynä

Kriittinen merikaapeli”Älkää unta nähkö, venäläiset. Te ette tänne kaapelia rakenna”.

Näillä sanoilla Suomen sähköverkkoa hallinnoivan Fingrid

Oy:n toimitusjohtaja Timo Toivonen tyrmäsi venäläisen United

Power -yhtiön hankkeen siirtää sähköä Lounais-Venäjän

kantaverkosta Suomeen 1 000 megawatin merikaapelilla.

mistä, edullisempia hintoja ja energiatur-vallisuutta.

EstLink 1-hankkeen rinnalle oli suunnitteilla myös EstLink 2-hanke, jol-loin kahden kaapelin yhteiskapasiteetiksi tuli noin 1 000 megawattia. Hanketta tu-kivat Suomen valtio, voimayhtiöt ja kan-taverkkoa hallinnoiva Fingrid. Estlink-kaapeleiden ei pelätty aiheuttavan ongel-mia Suomen kantaverkolle.

Tekniikka & Talous- lehden toimitta-ja Helena Raunio summasi hyvin meri-kaapelihankkeiden todellisen ongelman: ”Kaapeliverkkojen rakentamisperusteet, investointien maksajat ja pelkotilat ovat Suomessa pahasti keskenään solmussa. Monen mielestä Venäjän pelko on viisau-den alku.”

Kriittinen välttämättömyys

Moderni teollinen ja jälkiteollinen yh-teiskunta on täysin riippuvainen energia-infrastruktuurista. Sähköjen katkeami-nen aiheuttaa välittömän kriisin, joka jat-kuessaan uhkaa ihmisten turvallisuutta ja yhteisöjen hyvinvointia. Tämä tosiasia on nostanut energian tuotannon, jakelun ja turvallisuuden kansallisen ja kansainväli-sen keskustelun keskiöön.

Kun energian kulutus kasvaa, vain har-va kansakunta pystyy turvaamaan energia-

omavaraisuuden. Sähköä ja kaasua, mut-ta myös energian tuottamiseen tarvittavia raaka-aineita ostetaan, myydään ja kuljete-taan kansallisvaltioiden rajojen yli. Tähän tarvitaan infrastruktuuria.

Suomi on aina tavoitellut energia-omavaraisuutta, mutta samaan aikaan Suomen rajojen yli on rakennettu vuo-sikymmenien aikana huomattava mää-rä infrastruktuuria, jonka avulla maahan on tuotu ja tuodaan koko ajan sähköä ja maakaasua sekä öljyä, kivihiiltä ja uraa-nia. Tämä on välttämätöntä, jotta energi-an hinta saadaan pidettyä kurissa ja ku-lutushuiput varmistettua kaikissa olosuh-teissa.

Sähkön tuonti Suomeen on vuosit-tain noin viidennes kokonaiskulutukses-ta ja sähköä virtaa rajojen yli kaapeleita ja korkeajännitejohtoja myöten Ruotsis-ta, Virosta ja Venäjältä. Itärajan yli tulee

Kauppa- ja teollisuusministe-ri Mauri Pekkarinen ei epäröi-nyt puolustaa Fingridin linjaus-ta. Jos merikaapeli olisi vedetty

Pietarin lähellä sijaitsevasta Kernovosta Kotkan Mussaloon, Suomen kantaverk-ko olisi tullut vaarallisen haavoittuvaksi. Fingridin arvion mukaan Suomen black-out -riski olisi kasvanut viisinkertaiseksi. Tällainen riski oli kestämätön.

Venäläisyhtiö yritti pelastaa hanket-ta kompromissilla, jossa 1 000 megawatin kaapeli jaettiin kahteen 500 megawatin kaapeliin, jotka kytkettäisiin kantaverk-koon Kotkassa ja Inkoossa. Tämä järjes-tely olisi poistanut riskin verkon ylikuor-mittumisesta.

Kompromissi ei tyydyttänyt, ei-kä ministeri Pekkarinen ottanut uut-ta vaihtoehtoa edes käsittelyyn. Lopul-ta korkein hallinto-oikeus pani pisteen hankkeelle vuoden 2007 lopulla. Meri-kaapeli Suomen ja Venäjän välille jäi ra-kentamatta.

Suomenlahden etelärannalla valmis-tauduttiin kuitenkin samaan aikaan vetä-mään yli sata kilometriä pitkä ja 350 me-gawatin merikaapeli Suomeen. EstLink 1- hanke oli tärkeä osa Suomen, Baltian ja laajemmin koko Euroopan energiapo-litiikkaa, jossa tavoiteltiin kilpailun lisää-


Ku

va:

Ke

ne

n o

ttam

a tä

mä

on

...?

?

useam pi korkeajännitelinja, jotka syöt-tävät sähköä kantaverkkoon vuosittain noin 14 terawattituntia.

Koska rajat ylittävillä infrastruktuu-reille on strateginen merkitys Suomen energiaturvallisuudelle, jokainen yhteys pohditaan tarkasti ja monelta eri näkö-kulmalta. Pohjoismaiden välinen yhteis-työ on poliittisesti helpompaa, eikä siihen sisälly historiallisia painolasteja.

Yleisen ymmärryksen mukaan säh-köjärjestelmien integraation pitäisi pie-nentää riskejä, mutta todellisuus on toi-nen. Jokainen kansakunta huolehtii ensin omasta energiaturvallisuudesta ja vasta sen jälkeen rajat ylittävistä sopimuksista.

Täysin oman kokonaisuuden muo-dostavat poliittiset paineet, jotka saatta-vat horjuttaa rajat ylittävien energiajär-jestelmien turvallisuutta. Ystävällisten naapurien välillä ongelmia tuskin tulee, mutta energian siirtoverkot ovat pitkiä, ja ne ylittävät myös vihamielisiä alueita.

Lähihistoria muistaa vuoden 2009, jolloin Venäjän ja Ukrainan kaasukiista uhkasi jättää läntisen Euroopan kylmäksi kesken pahinta talvea. Virallisen selityk-sen mukaan kyse oli rahasta, mutta todel-liset syyt löytyvät raja-alueen pitkästä ja riitaisasta historiasta.

Ehkä todellinen selitys valinnalle oli luottamus tai paremminkin luottamus-pula. Rajat ylittävän energiainfrastruk-tuurin toiminta perustuu viime kädessä luottamukselle, joka testataan joka päi-vä käytännön suoritteina. Jos toimituk-set viivästyvät tai niihin tulee epämääräi-siä katkoja, vastaanottaja ryhtyy etsimään vaihtoehtoisia toimituskanavia.

Venäjän hallitus on tiedostanut Neu-vostoliiton ajoista johtuvan syvän epä-luottamuksen, joka on heikentänyt eri-tyisesti Venäjän ja sen naapureiden väli-siä suhteita.

Luottamuspula on kriittinen teki-jä, joka vaikuttaa rajat ylittävien energia-hankkeiden päätöksentekoon. Merikaa-peli oli yksi esimerkki, jossa Suomi käytti valtaansa sanoa ”ei” suuren naapurin tar-joukselle. Samaan aikaan lähes vastaavaa kamppailua käytiin Itämeren kaasuput-ken rakentamisesta.

Venäjä ja Saksa ajoivat kaasuputken rakentamista, mutta Baltian maat ja Puo-la näkivät hankkeessa vivahteita kylmän sodan toimintamalleista. Itämeren pienet maat jäivät tällä kertaa häviölle ja kaapu-putken rakentaminen on käynnistynyt.

Luottamusta on vaikea rakentaa, mutta se on helppo menettää. Tämä van-ha viisaus tulee jatkuvasti näkyviin ener-giahankkeissa, joilla Venäjä kytkeytyy Eurooppaan ja myös muihin naapurival-tioihin. Neuvostoliiton varjo on pitkä ja vaikeasti hävitettävissä.

Suomella on pitkä ja poikkeukselli-nen historia suhteessa Venäjään ja sen edeltäjään Neuvostoliittoon. Valtion ylimmältä taholta on rakennettu luotta-muksellisia suhteita ja monet energia-hankkeet saivat alkunsa rauhanomaisen rinnakkaiselon politiikasta.

Merikaapeli-hanke kuitenkin osoit-ti, ettei luottamus ole vakaalla pohjalla ja jokainen rajat ylittävä infrastruktuuri on aina uuden harkinnan paikka. Talous on tärkeä vaikutin, mutta taloudelliset teki-jät jäävät historiallisten ja emotionaalis-ten tekijöiden peittämäksi.

Kalle MichelsenProfessori, Lappeenrannan teknillinen yliopisto

Tämän vuoksi Pohjanlahden me-rikaapeli kuten myös pohjoisesta rajan ylittävä korkeajänniteyhteys voivat siir-tää sähköä molempiin suuntiin. Venäjän osalta tilanne on toinen. Itärajan yli tule-vat korkeajännitejohdot ovat yksisuuntai-sia, eli ne tuovat sähköä Luoteis-Venäjän verkosta Suomeen.

Vaikka rajat ylittävät energiainfra-struktuurit pyritään tekemään teknolo-gisesti mahdollisimman käyttövarmak-si, yhteyksiin liittyy aina hallitsematto-mia tekijöitä.

Kaksi viimeistä talvea on tuonut Si-periasta kovia pakkasia, jotka ovat nosta-neet hetkellisesti energian kulutusta rajan molemmilla puolilla. Toisaalta kuumat ja vähäsateiset kesät ovat pudottaneet vesi-voimaresursseja ja seurauksena on ollut sähkön saannin vaikeutuminen ja energi-an hinnan nousu.

” Jokainen kansakunta

huolehtii ensin omasta energia-turvallisuudesta.

Venäjä haluaa kontrolloida rajat ylit-täviä energiainfrastruktuureja, mutta ris-teyskohtiin syntyy helposti kriittisiä pis-teitä. Vuonna 2009 tällainen kohta oli Ukraina, joka nosti poliittista statustaan ja kuittasi samalla edellisellä vuosisadalla syntyneitä poliittisia traumoja.

Historialla on merkitystä

Palataan hetkeksi merikaapelihankkee-seen. Miksi Suomi kieltäytyi United Po-werin tarjouksesta, mutta hyväksyi sa-maan aikaan Viron ja Baltian maiden hankkeen?

Syynä ei voinut olla teknologia, kos-ka molemmat hankkeet olisi toteuttanut monikansallinen ABB-konserni. Syynä ei myöskään ollut raha, koska kummallekin hankkeelle olisi saatu rahoitusta kansalli-sista ja kansainvälisistä lähteistä. United Power oli lisäksi hankkinut jo tuontisäh-kölle riittävästi suurasiakkaita Suomesta ja Ruotsista.


Snowhow

Kun talvi ei yllätäSuomalaisten lentoasemien talvikunnossapito on hiottu

huippuunsa. Pohjoinen snowhow kiinnostaa, mutta

kaupallistamispotentiaali on Finavian arvion mukaan

rajallinen. PR-hyödyt ovat kuitenkin huomattavat.

Luminen talvi on sekoittanut mo-nen eurooppalaisen lentoaseman toiminnan, mutta Helsinki-Van-taalla lentokoneet ovat nousseet ja

laskeutuneet olosuhteista huolimatta lä-hes normaaliin tahtiin.

Finaviassa Helsinki-Vantaan lento-aseman lentoliikennealueen toiminnois-ta vastaa apulaisjohtaja Heini Noronen-Juhola. Hän kertoo, että talvikunnossapi-to-osaamisen eli snowhow’n kehittämi-nen on ollut strateginen valinta.

– Helsinki-Vantaan profiili vaihto-kenttänä Euroopan ja Aasian liikenteen välillä edellyttää, että prosessit ovat huip-puluokkaa. Lumesta huolimatta kaiken on toimittava.

Ruuhkahuippu Helsinki-Vantaalla ajoittuu iltapäivään kello 14–18. Silloin Finnairin Aasian ja Euroopan lennot pa-laavat Suomeen, ja matkustajat vaihtavat koneita. Kiitoteiden on oltava kunnossa, muuten syntyy viiveitä, jotka kertautuvat myöhästymisiksi ja peruutuksiksi.

Osaamista kehitetty systemaattisesti

Suomalaisilla lentokentillä ei ole tarvin-nut ryhtyä erityistoimenpiteisiin kah-den runsaslumisen talven vuoksi. Vii-me vuonna lunta tuli 1,88 metriä, ja tänä vuonna luvut ovat vieläkin suuremmat.

– Suomessa on viisi kuukautta pit-kä talvi. Siksi pitää tietää, miten lumen ja jään kanssa toimitaan. Olemme inves-toineet talvikunnossapidon osaamiseen, prosesseihin ja kalustoon. Keski-Euroo-passa on vähemmän lumipäiviä, joten lentoasemat siellä panostavat vähemmän talviosaamiseen ja ottavat tavallaan lu-men suhteen tietoisen riskin, sanoo No-ronen-Juhola.

Kun Heathrow’n lentokenttä joudut-tiin sulkemaan lumen vuoksi, suomalai-nen osaaminen nousi kansainväliseen va-lokeilaan. Ensin BBC teki jutun suoma-laisesta ihmeestä: kaikki toimii vaikka


Ku

va:

Fin

avia

lunta tulee. Sen jälkeen kaikki merkittä-vät kansainväliset mediat CNN:stä Al-Ja-zeeraan kävivät haastattelemassa Noro-nen-Juholaa.

– Juttu levisi kansainväliseen jake-luun. Toimittajien jälkeen muilta lento-kentiltä alkoi tulla kyselyitä, että miten te hoidatte nämä asiat. Silloin aloimme poh-tia, olisiko tässä kaupallistamisen paikka.

Noronen-Juholan mukaan tuotteis-taminen on herkkä asia, sillä lentokentät tarjoavat perinteisesti toisilleen apua ja tukea. Osaamisen myyminen voi sulkea ovet muille kentille.

Kunnossapitoprosessit maakohtaisia

Maaliskuun alussa Finavia järjesti Air-port Snowhow -tapahtuman, jossa ker-rottiin ja esiteltiin suomalaista talvikun-nossapito-osaamista. Tapahtuman avul-la myös selvitettiin, olisiko muilla kentil-lä kiinnostusta hankkia konsultointipal-veluja Suomesta.

Noronen-Juhola sanoo, että sel keän tuotteen rakentaminen on haasteellista. Toimiala on tiukasti reguloitu, ja kaik-ki prosessit ovat kenttä- ja maakohtai-sia. Konsultointipalveluiden avulla toisia lentokenttiä voitaisiin auttaa kehittämään omaa toimintaansa, mutta aika ei ole vie-lä kypsä.

– Talvikunnossapito on iso kustan-nuskysymys. Lentokentät ovat valmii-ta investoimaan kalustoon, mutta pro-sessien kehittäminen onkin toinen juttu. Kaikkien ei tarvitse olla yhtä hyviä kuin me. Seuraamme tilannetta, ja jos joku tarvitsee apua, niin silloin palveluita voi-daan myydä.

Vaikka snowhow ei heti synnytä mer-kittävää liiketoimintaa, on Helsinki-Van-taan lentoaseman saama PR-hyöty valta-va. Noronen-Juhola pitää kentän toimi-vuuteen liittyvää profiilin nostoa kullan-arvoisena, ja se tukee Finnairin ja Finavi-an yhteistä Via Helsinki -strategiaa, jos-sa Helsinki-Vantaa toimii vaihtokenttänä Eurooppaan.

10 minuutissa kiitotie puhtaaksi

Lumen auraus on näyttävin osa snowhow’ta mutta ei ainoa. Keskeistä on kaikkien osapuolten yhteispeli, jotta toi-mintaedellytykset pysyvät hyvinä lento-kentällä pahallakin kelillä.

– Kunnossapidon ja lennonjohdon on tiedettävä toistensa prosessit ja tar-peet. Näin lennonjohto voi antaa auraus-luvan sopivalla hetkellä, sanoo Noronen-Juhola.

Yksi kiitotie pystytään puhdistamaan lumesta kymmenessä minuutissa. Kun toiminta on näin nopeaa, lentoliikenne

ei pahasti häiriinny lumisateesta. Lumi-myräköihin liittyvät tuuliolosuhteet saat-tavat viivästyttää lentoja, vaikka lumi si-nänsä olisi hallittu elementti.

Noronen-Juhola kertoo, että kiito-, rullaus- ja yhteystiet ovat niin sanottua punaista aluetta, jossa saa operoida vain Finavian omalla kalustolla. Muilla alu-eilla, esimerkiksi asematasolla, käytetään myös urakoitsijoita, jotka toimivat Fin-avian ohjauksessa.

Finavialla on kaiken kaikkiaan noin 50 laitetta – pieniä tai suuria lumiauroja – talvikunnossapitoa varten. Kunnossapi-toyksikön vahvuus on kesällä 80 henkeä ja talvella 120 henkeä.

Lentokenttäympäristöön suunnitel-tuja lumiauroja käytetään ryhmänä, jol-loin tiet saadaan kerralla puhtaaksi. Kii-totien puhdistamiseen käytetään kym-menen auran letkaa, kapeammilla väylil-lä riittää 4–5 auraa. Valmiit ja harjoitel-lut aurauskuviot helpottavat toiminnan suunnittelua ja ohjausta. Kaikki tietävät tällöin, missä letka liikkuu milläkin mi-nuutilla.

Noronen-Juhola kertoo, että Helsin-ki-Vantaan kunnossapidossa on sanonta, jonka mukaan talvi tehdään kesällä. Tal-vella keskitytään suorittamiseen, ja ke-väällä levätään hetki. Kesällä kehitetään uutta ja pohditaan mennyttä talvea. Syk-syllä on koulutuksen vuoro. Silloin käy-dään yhteiset toimintatavat ja parannus-ehdotukset läpi lennonjohdon, lentoyh-tiöiden ja ground handling -yhtiöiden kanssa.

Mikko Taivainen


Yritykset

Tienhoitolaitteita, kylmäkalusteita ja

voitelemattomia suksia. Monipuoliselle

suomalaiselle kylmäosaamiselle on kysyntää

kansainvälisillä markkinoilla.

Kylmää osaamista

Arctic MachineArctic Machine on suonenjokelainen perheyhtiö, joka on Euroo-pan johtavia tienhoitolaitteiden valmistajia. Ainoana yrityksenä Pohjois-Euroopassa se pystyy varustelemaan omilla laitteillaan koko tienhoitoauton. Arctic Machine toimii kaikissa Pohjoismais-sa, Baltian maissa, Venäjällä ja Valko-Venäjällä.

– Suomalainen yritys pystyy harvoin kustannusjohtajuuteen. Siksi haemme kilpailuetua asiakkaan toimintaprosessien tehosta-misesta ja kannattavuuden parantamisesta. Menestyksemme pe-rustuu tiiviiseen yhteistyöhön asiakkaiden kanssa, jolloin ratkaisut tukevat molempia osapuolia, sanoo toimitusjohtaja Juha Jääskelä.

Yksi ratkaisu on esimerkiksi tienhoitoauto, jonka työleveys on kahdeksan metriä. Tällöin sama työmäärä pystytään tekemään vä-hemmällä kalustolla.

Jääskelän mukaan kasvu on ollut yrityksen kulmakiviä sen pe-rustamisesta eli vuodesta 1981 lähtien. Kapealla toimialalla vienti ja kansainvälisyys ovat olleet itsestään selvyyksiä. Kotimaan mark-kinajohtaja on vakiinnuttanut asemansa myös vientimarkkinoilla.

Latviassa Arctic Machine on ollut päätieverkoston hoitoon tarkoitettujen autojen varustelussa markkinajohtaja usean vuoden ajan. Tanskassa yrityksen aurojen markkinaosuus on viime vuosi-na noussut yli 70 prosenttia.

Yrityksen viennin painopistealue on jatkossa erityisesti Venä-jä, jossa Arctic Machine on toiminut jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Viime vuonna Venäjän toimintojen liikevaihto kaksinkertais-tui, ja myös tänä vuonna yhtiö tavoittelee merkittävää kasvua.

Lisätietoja: www.arcticmachine.com


Ku

vat:

Yri

tyst

en

om

at k

uva

pan

kit

Peltonen SkiTalvikausi 2010–2011 oli myyntiluvuiltaan ennätyksellinen Pelto-nen Ski Oy:n historiassa. Hartolan oman tehtaan tuotanto kaudel-le kohosi 75 000 pariin. Lisäksi halvempien suksimallien ostot ali-

HuurreHuurre-konserni on Euroopan suurimpia kylmäteknolo gian asian tuntijoita, ja se työllistää 1 300 henkilöä kahdeksassa eri maassa. Kylmätekninen palvelutalo toteuttaa asiakkailleen am-mattimaiseen elintarvikkeiden jakeluun ja säilytykseen koko kyl-mäteknisen ketjun: tilat, kalusteet ja huollon.

Huurteen pääasiallisia asiakkaita ovat elintarviketeollisuus, kauppa ja suurkeittiöt. Toimitusten skaala vaihtelee yksittäisistä kylmäkalusteista aina valmiiksi rakennettuihin tuhansien kuutio-metrien myymälöihin ja kylmävarastoihin.

Suurkeittiösektorilla tunnetuimpia tuotteita ovat Porkka-tuo-temerkillä valmistetut kylmäkaapit ja -huoneet. Huoltopalvelut, jotka kattavat ennakoivan huollon, huoltopäivystyksen ja ener-gianhallinnan, ovat myös merkittävä osa liiketoimintaa.

Kylmähuoneiden lisäksi tyypillisiä toimituksia ovat elintarvi-keteollisuuden elementtirakenteiset kylmä- ja pakkasvarastot se-kä tuotantotilat. Lisäksi yritys toimittaa puhdastilaratkaisuja lää-kealan yrityksille ja on maailman johtava risteilijöiden kylmätilo-jen toimittaja.

Huurteen tavoitteena on toimia kylmäalan kehityksen kärjessä ja olla suunnan näyttäjänä niin tekniikassa kuin ympäristöasioissa-kin. Konserni oli maailman ensimmäinen ISO 14001-ympäristö-

hankkijoilta – lähinnä Venäjältä – olivat noin 70 000 paria, yh-tiöstä kerrotaan.

Hartolan oman tehtaan tuotannosta kotimaahan myytiin noin 40 000 paria ja vientiin meni 35 000 paria. Voitelematto-mien Nanogrip-suksien osuus kokonaismyynnistä oli noin 55 prosenttia.

Kokonaisvolyymin kasvu kauteen 2009–2010 verrattu-na oli 110 prosenttia. Jatkossa yhtiö ennakoi kasvun jatkuvan mutta maltillisemmin 10–15 prosentin vauhdilla.

Yhtiön mukaan kasvun ovat mahdollistaneet kaksi lumis-ta talvea ja uuden voitelemattoman Nanogrip -suksen menek-ki, joka ylitti kaikki odotukset. Peltonen Ski Oy hankki lisens-sin Matti Järvisen Nanogrip patenttiin vuonna 2009, ja uu-dentyyppinen suksi on saavuttanut suuren suosion kotimaan markkinoilla. Nyt yhtiö hakee kasvua viennistä – lähinnä Nor-jasta ja Venäjältä, joissa jakelu tapahtuu Peltosen emoyhtiön Rapala VMC:n jakeluyhtiöiden kautta.

Yhtiöstä kerrotaan, että Nanogripin odottamattoman hyvä kysyntä on aiheuttanut tehtaalle kapasiteettiongelmia, ja teh-taan muutto suurempiin tiloihin Hartolasta Heinolaan tapah-tuukin heinäkuussa vuonna 2011. Tällöin tehtaan kapasiteet-ti kasvaa 110 000 pariin vuodessa eli lähes kaksinkertaiseksi.

Yhtiö jatkaa Nanogrip tuotekehitysohjelmaa yhdessä Mat-ti Järvisen kanssa. Yhtiön mukaan tavoitteena on kehittää voi-telematon Nanogrip-innoite, joka olisi käyttökelpoinen myös huippukilpasuksissa.

Lisätietoja: www.peltonenski.com

sertifikaatin saanut kylmäalan yritys. Huurre on aktiivisesti mu-kana kehittämässä uusia ratkaisuja, ja yritys on Suomessa hiili-dioksidilla toteutettujen ympäristöystävällisten ja energiatehok-kaiden ratkaisujen edelläkävijä, yhtiöstä kerrotaan.

Lisätietoja: www.huurre.com


Musiikkiviesti

Maabrändäyksen ja Suomi-kuvan käsittelyn yhteydessä kuulee usein lueteltavan sa-mat haasteet. Tutkimuksissa

ja mielipidekyselyissä on toistuvasti osoi-tettu, että Suomi liitetään paitsi pienuu-teen myös kaukaisuuteen, kylmyyteen ja pimeyteen. Brändääjät ovat omalla tahol-laan pyrkineet kiertämään nämä piirteet ja keskittymään Suomen positiivisina pi-dettyihin aspekteihin.

”Tales from the Thousand Lakes”

Eräällä alalla kaikki on kuitenkin toisin. Suomalaisen popmusiikin viennin me-nestystarinan kärjestä löytyy lajityyppi, jossa Suomen kolkkoja piirteitä ei vain pyritä kiertämään. Raskaassa metallimu-siikissa niistä tehdään musiikin ja identi-teetin ydin.

Kaiken lisäksi mukaan tuodaan jo-tain, joka erottaa suomalaisen hevin muualla tuotetusta. YLE Teeman Rock Suomi dokumentti muotoilee asian seu-raavasti:

”Kaikkialla metallimusiikkiin kuulu-va synkkyys, väriskaalan tummimmilla sävyillä leikittely, saa Suomessa ainutlaa-tuisen kierteen. Täällä metalliin sekoittu-nut jylhä, joskus jopa lohduton melanko-lia tulee syvältä musiikin pintakerroksen ja imagoulottovuuden alta.”

Syvempiä kerroksia ovat muun muas-sa luonto, kylmyys, pimeys ja pitkä talvi.

– Sieltä kuuluu se, että meillä valoisa vuodenaika kestää kaksi ja puoli viikkoa, toteaa Kalle Virtanen Viikate-yhtyeestä.

Maailmalla menestyneimpiin suoma-laisbändeihin kuuluvan Nightwishin sä-veltäjä-sanoittaja Tuomas Holopainen kutsuu musiikkiaan maisemametalliksi. Stonen Janne Joutsenniemi puhuu me-lankolian romantisoinnista Suomi-hevin keskeisenä piirteenä. Amorphis on pit-kään ammentanut aiheensa kalevalalai-sesta mytologiasta. Sonata Arctica -nimi puhuu puolestaan.

Suomalaiset

metallimuusikot kääntävät

koulutuksen, kylmyyden ja

pimeyden vientieuroiksi.

Toisin sanoen suomalaiset metalli-muusikot osaavat luoda suuria, syviä ja usein surumielisiä tunnelmakuvia, joi-den kaikupohja löytyy ympäröivästä suo-malaisesta luonnosta ja kulttuuriperin-nöstä. Tummat sävyt eivät kuitenkaan jää impivaaralaiseksi jurotukseksi. Yhä laa-dukkaammaksi käyviä englanninkieli-siä tekstejä säestää sankka, rankka ja täy-teläinen, joskus jopa oopperamainen ää-nimaailma, joka tukeutuu eklektisesti he-vimetallin kansainväliseen lajihistoriaan.

Raskassarjalainen Suomi

Yhdistelmä on onnistunut. Nykyään Suo-mi tunnetaan omaperäisestä raskaasta rockista ympäri maailmaa.

– Ensimmäiset suomalaiset bän-dit, jotka breikkasivat ulkomailla olivat metallibändejä, kuten Stratovarious ja Amorphis. Nämä pääsivät viennin ma-kuun jo 15 vuotta sitten – HIM, The Ras-mus ja kumppanit hieman myöhemmin. Siitä lähtien kasvava määrä suomalaisia metallibändejä on kiertänyt maailmalla, kertoo Jouni Markkanen King Foo En-

tertainment -manageri- ja ohjelmatoi-mistosta.

Vaikka suomalaisen metallin pää-markkina-alueet ovat Keski-Eurooppa, Japani ja Yhdysvallat, kiertueita toteu-tetaan ympäri maailmaa. Keikka- ja le-vymyynnin osalta metallin arvioidaan edustavan noin puolta ei-klassisen musii-kin koko viennistä.

– Suurimmat yksittäiset artistit Suo-men musiikkiviennissä ovat metalli-bändejä, erityisesti HIM, Nightwish ja Children of Bodom ovat myyntimää-riltään omaa luokkaansa. Varsinkin Ja-panissa suomalainen hevi menee hyvin kaupaksi levyinä, latauksina ja keikkoina, kertoo projektipäällikkö Sami Häikiö, jo-ka vastaa Saksan ja Japanin markkinoista Music Export Finlandissa.

Koulutus on vahvuus – hevissäkin

Yksi syy menestykselle on kovan harjoit-telun tuoma korkeatasoinen tekninen osaaminen.

– Brittiläisen Total Guitar -lehden lukijat äänestivät Children of Bodomin Aleksi Laihon kaikkien aikojen parhaim-maksi metalliskitaristiksi. Japanissa – ja muuallakin – tällaista taitotasoa arvoste-taan hyvin paljon, Häikiö sanoo.

Markkanen näkee taituruuden taus-talla suomalaisen musiikkikoulutuksen, joka nyt kantaa hedelmää.

– Suomalainen metalli myy, koska se on niin hyvin tehtyä. Tästä pitäisi antaa tunnustus musiikkikoulutukselle ja -kas-vatukselle. Tarjolla on ollut laadukas-ta opetusta ja soittimia, joihin kuitenkin monilla on ollut varaa.

Pelkkä melankolia ja muu omaperäi-nen sisältö ei siis riitä. Lajityyppinä me-talli vaatii runsaasti myös taitoa ja har-joittelua, muuten kivikovassa kansainvä-lisessä kilpailussa ei pärjää. Markkanen toivookin, ettei tätä osaamista tukevaa musiikkikoulutuksen perinnettä ei pääs-tetä rapistumaan.

Jalometallia Suomeen

Suomalaisen popmusiikin vienti on ar-voltaan pysynyt viime vuosina samalla euromääräisellä tasolla. Kun samaan ai-kaan koko markkina on osoittanut sel-vää laskutrendiä, on suomalaisen musii-kin suhteellinen osuus itse asiassa kas-vanut. Lisäksi suomalaisten toimijoiden

Finnish Metal ExpoFinnish Metal Events Oy:n järjestämä Finnish Metal Expo FME on maailman ainoa musiikin alan showcase-tapah-tuma, joka keskittyy vain metallimu-siikkiin. FME järjestettiin Helsingissä viime helmikuussa 7. kerran.

– Kansainvälinen mielenkiinto on ollut huomattavaa. Saksalaisen levy-yhtiön Suomi-metallin demokisaan tuli näytteitä kaksi kertaa yli odotus-ten. Kansainvälisen lehdistön runsas läsnäolo on vuosittain poikinut muka-vasti lehtiartikkeleita, lähinnä konsert-ti- ja messuarvosteluja musiikkileh-dissä, kertoo Jouni Markkanen, jo-ka on ollut mukana tuottamassa ta-pahtumaa.

– Tänä vuonna tapahtumassa esiin-tyi 18 yhtyettä, joista 9 ulkomaisia. Toi-mittajia oli 154, ulkomaisia 62 ja koti-maisia 92. Levy-yhtiöiden edustajia oli akkreditoituneena 38, joista 18 ulko-maisia. Eli varsin isosta kokonaisuudes-ta on kyse, Markkanen toteaa.

Ku

va:

Alla

n S

mit

he

e,

Spin

efa

rm R

eco

rdsRautaa

rajojen yli

määrä vientikentällä kasvaa kaiken ai-kaa. Pioneeriyhtyeitten romanttinen me-talli tunnetaan jo laajalti. Samaan aikaan myös metallin lajityyppien määrä kasvaa ja vahvistuu kaiken aikaa.

– Uudet hevibändit, kuten Moonsor-row (toim. huom. kuvassa oikealla), Kor-piklaani, Ensiferum ja Turisas tuovat mu-kaan uusia aineksia, kuten historiaa, met-sämystiikkaa ja vaikkapa viikinkimy-tologiaa. Kannattaa myös muistaa, että ryppyotsaisuus ja haudanvakavuus ovat usein kaukana näistä akteista. Heviäkin

tehdään usein pilke silmä kulmassa, Häi-kiö muistuttaa.

Häikiön mukaan metallimusiikki on ollut tärkeä osa Suomi-kuvan kohentu-mista viime vuosikymmenen aikana.

– Suomeen on tullut valtavasti turis-teja ja opiskelijoita ihan vain sen takia, et-tä HIM ja Ville Valo ovat olemassa. Myös suomen kielen opiskelu maailmalla näyt-tää saaneen innoitusta suomalaisesta me-talli- ja muusta popmusiikista. Ilmiö on sama kuin Islannin ja Björkin tapaukses-sa. Iso, kansainvälisesti breikkaava artis-

ti vetää perässään runsaasti mielenkiin-toa maata kohtaan yleisestikin. Samaan aikaan isot nimet tarjovat vetoapua lu-kuisille muille bändeille näiden pyrkiessä Suomen ulkopuolisille markkinoille.

Harri Kilpi

Lisätietoja:www.fme.fiwww.musex.fiwww.kingfooentertainment.fi



Kasvuyritykset

Jääkiekossa kansallisilla liigoilla on selkeät roolit: pienemmät kasvat-tavat uusia pelaajia, joista suurem-mat valitsevat parhaat päältä. On-

ko suomalaiselle yhteiskunnalle käymäs-sä samoin? Onko vaarana, että Suomes-ta tulee eräänlainen yrityksien kasvatta-jaseura, josta joku muu noukkii parhaat palat päältä?

– Tällainen vaara on olemassa, mutta Suomessa on tartuttu terävästi toimeen. Meidän pitää varmistaa, että kansainväli-sillä markkinoilla on vahvoja suomalais-yrityksiä myös ostavana osapuolena, sa-noo Jari Handelberg. Hän toimii tutki-musjohtajana Aalto-yliopiston Pienyri-tyskeskuksessa.

Luovan talouden agentit ja managerit AGMA ry:n pääsihteeri Marit Hohtoka-ri näkee saman riskin. Hän ei pidä Suo-messa ongelmana niinkään rahan määrää vaan sen kohdentamista. Hohtokari kai-paisi enemmän luovien alojen osaamis-ta ja ymmärrystä rahoituksesta päättäviin organisaatioihin.

Onko Suomella malttia

vaurastua?Suomessa on osaamista ja innovatiivisia yrityksiä,

mutta myydäänkö parhaat pois liian aikaisin.

– Tekes on liian autonominen ja itse-näinen suhteessa isäntäministeriöönsä. Hyviä tuloksia saavutettaisiin, jos Tekesin rahoituksesta suunnattaisiin 5–10 pro-senttia luovan alan yrityksiin juuri niiden elämänkaaren oikeassa vaiheessa.

Hohtokari sanoo, että ELY-keskuksilla on rahaa, mutta rahoitusinstrumen-tit ovat jäykkiä. Luova ala on luonteeltaan nopea-liikkeistä ja joustavaa, ei-vätkä rahoitusinstrumentit taivu hohtokarin mukaan sen tarpeisiin.

– Rahaa on mutta rakenteet ovat kankeita. Rahoituksen pitäi-si muuntua yritysten mukana, eikä yritysten taipua rahoitukseen mu-kaan.

Raha ja osaaminen kiertoon

Hermia Oy:n ja Protomo-verkoston joh-taja Petri Räsänen kääntää kysymyksen maltista ja vaurastumisesta päälaelleen:


Ku

va:

Shu

tte

rsto

ck

onko suomalaisilla tarvittavaa ripeyt-tä vaurastuakseen?

– Suomessa on paljon osaamis-ta. Miten siitä saadaan mahdollisim-

man nopeasti jalostettua yrityslähtöjä, jotka viedään tai myydään kansainväli-

sille markkinoille oikea-aikaisesti? Miten kotiutuva raha ja osaamisen saadaan ri-peästi uuteen kiertoon?

Räsänen pitää ongelmana sitä, että osaaminen ja vauraus jäävät Suomessa

herkästi makaamaan eivätkä etsi uusia investointikohteita. Suo-messakin olisi Piilaakson ta-voin osattava laittaa pääomat poikimaan.

– Suomessa ei ole kokemusta ryntäi-lymaailmasta, jossa ratkaisut tehdään no-peasti. Kun dominoefekti käynnistyy, ai-kaikkuna, jossa yrityksestä on mahdollis-ta saada tietty hinta, on lyhyt. Nopearyt-misessä toiminnassa voi päätyä kukoksi tai adjutantiksi, mutta molemmat tiet tar-joavat mahdollisuuden kasvuun.

Räsäsen mielestä pohdiskelu siitä, myyvätkö suomalaiset yrityksensä liian aikaisin, on norsunluutornityyppistä vii-sastelua, koska jokainen yrityskauppa on erilainen.

– Jokaisen uuden yrityslähdön pitäi-si olla hyvin verkotettu kansainvälisiin markkinoihin. Näin voidaan tehdä oi-kea-aikainen päätös siitä, myydäänkö yri-tys vai ei. Jos kasvaa pullossa, ajoitus me-nee pieleen.

Räsänen painottaa, että globaalitalou-dessa tilanteet muuttuvat nopeasti. Siksi ajoituksen kanssa pitää olla herkkänä, ei-kä oikea ajoitus onnistu, ellei ole tunnettu ja mukana oman alansa piireissä.

Aineeton omaisuus karkaa

Hohtokari pitää valitettavana sitä, et-tä suomalaiset luovan talouden yritykset joutuvat luopumaan IPR-oikeuksistaan liian aikaisessa vaiheessa. Peliteollisuu-dessa on ollut vallalla sellainen toiminta-malli, jossa peliyhtiöiden on myytävä oi-keudet levittäjille, jotta peliä voidaan yli-päätään kehittää.

– Rovio on tiettävästi pystynyt pitä-mään Angry Birds -pelin IPR-oikeudet itsellään. Tähän perustuu luovien alojen koko bisnes. Jotta Suomi menestyy, tar-vitsemme sellaiset olosuhteet ja rahoitu-sinstrumentit, että IPR-oikeudet pysyvät Suomessa.

Sama IPR-problematiikka koskee Hohtokarin mukaan myös elokuva- ja te-levisiotuotantoja. Jotta tuotanto saadaan käyntiin, IPR-oikeudet pitää käytännös-sä myydä pois.

Hohtokari on huolissaan Ylen sääs-tökuurista, joka leikkaa hankintoja ulko-puolisilta tuotantoyhtiöiltä. Se vaikeut-taa kansainvälistymistä entisestään, sillä televisio-ohjelmat tarvitsevat hyvät kan-salliset referenssit, jos se halutaan myydä maailmalle.

Mikko Taivainen

PienyrityskeskusAalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus on erikoistunut pk-yritysten toiminnan kehittämiseen ja yrittäjyyden edistämiseen.

www.pyk.hkkk.fi

AGMA ryLuovan talouden agentit ja managerit AGMA ry kehittää luovien alojen agentti- ja manageritoiminnan yleisiä edellytyksiä sekä kansallisia ja kansainvälisiä yhteyksiä.

agma.fi

Hermia OyHermia Oy on Tampereella sijaitseva kehitys- ja innovaatioyhtiö, jonka vahvistaa teknologiayritysten kasvua, kehitystä ja kilpailukykyä.

www.hermia.fi

Vauhtia kasvuunAalto Start-Up Center on Aalto yliopistossa toimiva yrityshautomo. Helsingin Siltasaa-ressa sijaitsevissa tiloissa runsaat 80 tietoja teknologiasektorin sekä luovan alan yritys-tä hioo kasvusuunnitelmiaan.

Yrityksille tarjotaan tietoa ja osaamista liiketoiminnan, teknologian, muotoilun kehit-tämiseksi ja kansainvälistymisen edistämiseksi.

Hautomon vetäjä Marika Paakkala toteaa, että hiljattain valmistunut tutkimus vah-vistaa Aalto Start-Up Centerin edustavan kansainvälisestikin ainutlaatuista yrityskehitys-ympäristöä.

Lisätietoja: www.start-upcenter.fi

– Kotiutuva raha ja osaaminen tar-vitsevat toimivat jälkimarkkinat. Ketä se hyödyttää, jos varallisuus on kiinni kesä-mökissä ja huippuihminen lekottelee lai-turilla? Henkinen ja aineellinen pääoma kannattaa ennemmin valjastaa uusiin yri-tyslähtöihin.

Nopea maailma, nopeat liikkeet

Handelberg korostaa, että kansainvälinen liiketoimintaympäristö pakottaa joskus nopeisiin päätöksiin. Suomalaisesta nä-kökulmasta tilanne saattaa vaikuttaa hä-täilyltä.


Venäjä

Annetaanko mauismille

mahdollisuus Venäjällä ja

myös täällä Suomessa?

kilpailukykyä

Kasvua, kehitystä ja

Viime joulukuussa pääministe-ri Vladimir Putin kutsui eturi-vin talousajattelijoita laatimaan Venäjän hallitukselle policy-

suosituksia maan strategisiksi suuntavii-voiksi vuoteen 2020 asti. Venäjän presi-dentin alaisuudessa toimivan akatemi-an rehtori Vladimir Mau ja Venäjän joh-tavan kauppakorkeakoulun rehtori Ja-roslav Kuzminov asetettiin perustettujen 21 työryhmän johtoon. Ehkä hieman pil-ke silmäkulmassa Putin totesi, että Venä-jällä on syntymässä uusi talouskoulukun-ta – mauismi.

Tiivistettynä mauismi tarkoittaa sitä, että modernisaation keinoin lisätään kas-vua, kehitystä ja kilpailukykyä.


Ku

va:

Shu

tte

rsto

ck

Venäjän kaupallisen edustuston joh-taja Valeri Shlyamin nostaa tuoreessa ko-lumnissaan Baltic Rim Economies -kat-sauksessa esiin Suomen ja Venäjän mo-dernisaatiokumppanuusjulistuksen, jos-ta tasavallan presidentti Tarja Halonen ja Venäjän presidentti Dmitry Medvedev keskustelivat viime vuoden marraskuus-sa. Julistus tarjoaisi poliittisen sateen-varjon korkean teknologian yhteistyölle maittemme välillä. Julistus voisi elävöit-tää innovaatioalan yhteistyötämme, jota on harjoitettu aktiivisemmin jo muuta-man vuoden ajan.

Esimerkkeinä Suomen ja Venäjän vä-lisestä innovaatioyhteistyöstä voidaan mainita Suomen Teollisuussijoitus Oy:n ja venäläisen Rusnanon nanoteknologia-yhteistyösopimus, Nokian osallistumi-nen Venäjän johtavan tiedepuiston Skol-kovon toimintaan, TEKES:in yhteistyö venäläisen FASIE-rahaston kanssa, Suo-men Akatemian kolmivuotinen Venä-jä-innovaatiotutkimusohjelma, FinNo-den ja Technopoliksen yrityspuistot Pie-tarissa, vuoden 2011 toukokuussa toista-miseen järjestettävä EU-Russia Innova-tion Forum Lappeenrannassa sekä suo-malaiskaupunkien teknologiakeskusten ja yliopistojen moninaiset ja monilukui-set yhteistyösopimukset venäläisten vas-tinpariensa kanssa.

Modernisaatio on tärkeässä asemassa Venäjän ylimmän johdon agendalla. Se-kä Venäjän presidentin että pääministe-rin alaisuudessa toimii oma modernisaa-tiokomissio. Vastaavasti Suomessa No-kia tulee mitä ilmeisimmin irtisanomaan vähintään satoja huipputason IT-osaajia. Nykytilanteessa ehdottaisin modernisaa-tiokumppanuutta, jossa pyrittäisi avoi-min mielin kartoittamaan, mitä Venäjän modernisaatio tarjoaa Suomelle ja erityi-sesti Nokialle.

Kahdenvälistä yhteistyötä kunnian-himoisempaa olisi perustaa EU:n ja Ve-näjän välinen innovaatiokeskus Suo-meen. EU:n ja Venäjän rahoittama inno-vaatiokeskus sopisi mainiosti EU:n ja Ve-näjän väliseen modernisaatiokumppa-nuuteen. Suomi olisi luonnollinen sijoi-tuspaikka tällaiselle innovaatiokeskuk-

selle, sillä kansantuotteeseen suhteutetut panostuksemme tuotekehittelyyn ovat EU:n korkeimpia ja yhteistyömme Ve-näjän kanssa on EU:n aktiivisinta. Myös maantieteelliset tekijät ja Nokian nykytila puoltaisivat innovaatiokeskuksen sijoitta-mista maahamme.

teutettaisiin uudelleen, paremmin rahoi-tettuna ja pidempikestoisena. Tutkimus-ohjelma olisi syytä fokusoida venäläisten innovaatioiden kansainvälistämiseen ja suomalaisten yritysten rooliin tässä pro-sessissa.

Lisäksi Euroopan unionin European Neighbourhood Policy Instrument (EN-PI CBC) tulisi valjastaa innovaatioyh-teistyön tukemiseen koko Suomen alu-eella. Tämän rahoitusinstrumentin toi-nen päätavoite on ”vastaaminen yhtei-siin haasteisiin”. Suomen johtavat yliopis-tot ja tutkimuslaitokset niin Helsingissä, Tampereella kuin Turussa on rajattu ra-hoituksen ulkopuolelle. Venäjän puolella tukikelpoisten alueiden pinta-ala on kak-si kertaa maamme suuruinen, ja kaukai-simmat alueet sijaitsevat yli 1 000 kilo-metrin päästä rajasta. Lisäksi haluan pai-nottaa, että tällä hetkellä ENPI-tukikel-poisten yliopistojemme ja tutkimuslaitos-temme voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä vastaamaan edes Pietarin tarjoa miin mahdollisuuksiin.

Jos ENPI-rahoitusta ei voida tulevai-suudessa käyttää myös Helsingin, Tam-pereen ja Turun yliopistoissa ja tutkimus-laitoksissa, pelkään pahoin, että moder-nisaatiokumppanuusjulistuksen arvo tu-lee jäämään vähäiseksi. Eppu Normaa-lin lyriikkaa siteeraten: ”Vain tahroja pa-perilla, älä siis suutu, ei niistä asiat miksi-kään muutu. Ei se, että meillä oli retkem-me, eikä se, että meillä oli hetkemme Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteen-päin työntää, älä siis pelkää... ” .

Myös Suomi tarvitsee mauismia eli realismiin, edistykseen ja koko Suomen etuun perustuvaa Venäjä-politiikkaa. Nyt pitää toimia, sillä pelätä ehdimme myö-hemmin, vaikka kansainvälisen teolli-suusvakoilun uhat tunnetaankin.

Kari LiuhtoProfessori, johtajaPan-Eurooppa InstituuttiTurun yliopiston kauppakorkeakoulu

Kirjoitus tukeutuu Kari Liuhton alustukseen pääministerin Venäjä-foorumilla 15.3.2011.

Venäjän piilaakso?Skolkova on Venäjän uusi piilaakso, joka tulee keskittymään t&k-toimin-taan ja start-up yritysten tukemiseen. Painopisteinä ovat energiatehokkuus, ydinteknologia, avaruusteknologia, lääketiede ja strateginen IT. Osallis-tujiin kuuluu alan johtavia yrityksiä ja tunnettuja yliopistoja, jotka tuovat osaamisensa ja projektinsa innovaa-tioklusteriin.

Venäläinen liikemies Viktor Vek-selberg johtaa rahastoa. Sen halli-tuksen jäseninä on tunnettuja liike-elämän edustajia, muun muassa Ros-nanon, Lukoilin, Googlen, Ciscon ja Siemensin johtajia, Nokiaa edustaa Esko Aho. Myös Nokia Siemens Net-works on ilmoittautunut Skolkovo-hankkeeseen.

Lena Sjöblom, Moskova

Keskuksen perustaminen ottaa ai-kansa ja on EU:n päätöksenteon taka-na. Koska emme voi jäädä tuleen makaa-maan, ehdotan, että SITRA yhteistyös-sä venäläisen vastinparinsa kanssa raken-taisi Suomi–Venäjä-innovaatiokumppa-nuusohjelman, johon kutsuttaisiin mu-kaan valtionhallinnon, yritysten ja tiede-maailman edustajia molemmista maista. Ohjelman päätavoitteena olisi luoda stra-tegisia suuntaviivoja maittemme välisel-le innovaatioyhteistyölle. Vastaavasti Fin-Noden markkinointibudjettia tulisi kas-vattaa, jotta se tulisi nykyistä tunnetum-maksi toimijaksi molemmin puolin rajaa.

Suomen Akatemian ja Russian Foun-dation for Humanitiesin välinen kolmi-vuotinen innovaatio-tutkimusohjelma päättyi vuonna 2009. Olisi erittäin tärke-ää, että innovaatiotutkimusohjelma to-


Kauppapolitiikan historia

Suomen Ulkomaankaupan Edistämisrahasto (SUE), jon-ka hallituksen puheenjohtajana on toiminut ulkoasiain-ministeriön alivaltiosihteeri, teki vuonna 2004 aloitteen kauppapolitiikkamme historiaa kattavasti käsittelevän

teoksen kirjoittamisesta. SUE teki toteutuksesta sopimuksen Helsingin yliopiston

yhteiskuntahistorian laitoksen kanssa vuonna 2005 ja otti sa-malla kantaakseen päävastuun rahoituksesta. Merkittävän ra-hallisen panoksensa antoivat myös METEX-säätiö ja Liikesivis-tysrahasto.

Työ on kantanut hedelmää. Filosofian tohtori Juhana Au-nesluoman 7. maaliskuuta julkaistu teos ”Vapaakaupan tiellä” on luonteeltaan ainutlaatuinen: vastaavaa kokonaisesitystä, jos-sa talouden ja politiikan maailmat kohtaavat, ei tekijä tiedä jul-kaistun missään muualla, eikä millään kielellä. Teos on kuva-us suomalaisesta järjestelmästä. Siinä lähestytään Suomen ta-loudellista integraatiota yksilöiden ja heidän tekemiensä kautta.

Juhana Aunesluoma, miten valitsit teoksen nimen?

Teoksen nimi hahmottui vasta kirjoitustyön loppumetreillä. Ot-sikolla on kaksoismerkitys. Vapaakaupan tiellä on kuljettu, mut-ta on myös kohdattu muutakin kuin helppokulkuista maastoa.

Suurin osa esteistä on tosin johtunut aivan muista asioista kuin Suomesta itsestään: muun muassa kansainvälisestä protek-tionismista, Neuvostoliiton asettamista rajoitteista Suomen län-sisuhteille. Osa rajoitteista on ollut Suomen omaa protektionis-mia mutta vain osa.

Vapaakaupan

Suomalaisen kauppapolitiikan historia on koottu yksiin kansiin.

Teos on ainutlaatuinen maailmassa.

Mitkä ovat mielestäsi ne kauppasuhteita koskevat poliittiset päätökset, jotka ovat eniten vaikuttaneet hyvinvointiin?

Sillä, että Suomi kykeni kauppapolitiikalla pitämään vaikeis-sakin oloissa, sodassa ja kylmässä sodassa, kauppasuhteet au-ki mahdollisimman moneen ilmansuuntaan, on ollut valta-va merkitys Suomen talouden ja koko yhteiskunnan kehityk-selle.

Yksittäisistä poliittisista päätöksistä merkittävin oli 1960-lu-vun vaihteessa tehty päätös lähteä mukaan taloudelliseen länsi-integraatioon Suomelle räätälöityjen erikoisratkaisujen avulla. Sitten oli tärkeää pysyä tällä linjalla, ja huolehtia suhteista Neu-vostoliittoon.

Mitkä ovat vastaavasti suurimmat karikot, joista on selvitty?

Kaikki suuret kauppapolitiikan ratkaisut ja suunnanmuutokset ovat olleet karikkoisia paikkoja. Yksi kirjan perusajatuksista on sen osoittaminen, kuinka hankalia ratkaisut aina ovat olleet ja kuinka asiat olisivat voineet hyvinkin lähteä kehittymään tyys-tin toisenlaiseen suuntaan.

Erityisen suurta epävarmuus oli vuosina 1972–1973 EEC-va-paakauppasopimuksen ja vuoden 1994 EU-jäsenyyden osalta. 1950-luvulla Suomi onnistui kekseliäillä ratkaisuilla luovimaan pahimpien karien ohi, vaikka ei vielä voinut osallistua täysipai-noisesti länsieurooppalaiseen talousyhteistyöhön.

tiellä


Ku

va:

Ve

ikko

So

me

rpu

ro

Ketkä persoonat nousevat erityisesti esiin?

Virkamiehistä Olli Kaila, Olavi Munkki, Paavo Kaarlehto, Pentti Uusivirta, Veli Sundbäck ja Antti Satuli ovat kirjassa paljon esillä, ja aiheesta. Kauppapolitiikassa virkamiesten roo-li on ollut tärkeä.

Käytännön ratkaisujen sorvaaminen on ollut myös merkittä-vää tulevaisuutta koskevaa linjanvetoa. Elinkeinoelämän piiris-tä voisi mainita suurenkin joukon vaikuttajia, ja presidenteillä on kaikilla ollut tärkeä rooli.

Politiikan piiristä monet sosiaalidemokraattiset vaikutta-jat, kuten K. A. Fagerholm, Jermu Laine, Pertti Paasio ja Paavo Lipponen, nousevat esiin. Esko Aho, Paavo Väyrynen ja Heikki Haavisto ovat tärkeitä hahmoja EU-tiellä. Kokoomuksesta Pertti Salolainen oli avainpaikalla ETA-neuvotteluissa.

Ehkä eniten haluaisin kuitenkin noteerata paljon parjattua Ahti Karjalaista. Hän oli mukana sisäpiirin tekijänä kaikissa suu-rissa kauppapolitiikan ratkaisuissa 1950-luvulta 1970-luvulle asti.

Mitkä tekijät nousevat esiin nimenomaan Suomen järjestelmän erityispiirteinä?

Elinkeinoelämän ja valtion virkakoneiston läheinen suhde kauppapolitiikan valmistelussa, linjauksissa ja neuvotteluissa on suomalainen erityispiirre. Myöhemmin myös ay-liikkeen panos oli merkittävä, ja maatalouspiirit olivat aktiivisesti mu-kana hekin alusta lukien.

Kauppapolitiikassa on noudatettu omanlaista kolmikantaa poliittisten päätöksentekijöiden, virkakoneiston ja taloudellis-ten ryhmien välillä. Toimintatapa on ollut pääosin konsensuaali-nen, eli isojen ratkaisujen taakse on haettu laajaa tukea ja yhteis-ymmärrystä. Aina siinä ei ole onnistuttu. Ei aina uskoisi, minkä-laista draamaa kauppapolitiikan kolmikanta on pitänyt sisällään.

Entä jatkuvuus ja muutos? Mitä vapaakaupan tieltä voidaan ottaa opiksi?

Suomen kauppapolitiikkaa on määrännyt enimmäkseen Suo-mesta itsestään riippumaton kansainvälinen kehitys. Nyt on koko kauppapolitiikan toimijakenttä muuttunut. Kauppapoli-tiikassa tarvitaan ystäviä ja liittolaisia, ulkomaisia ja kotimaisia.

– Elinkeinoelämän ja valtion virkakoneiston läheinen suhde kauppapolitiikan valmistelussa, linjauksissa ja neuvotteluissa on suomalainen erityispiirre, sanoo Juhana Aunesluoma.

Uusien taloudellisten ja poliittisten voimakeskusten lisäk-si on katsottava mitä valtioiden ulkopuolella tapahtuu, yrityk-sissä ja kansainvälisissä järjestöissä, Suomen osalta tietysti myös EU:ssa. Tarve kotimaiselle tavoitteenasettelulle laajalla pohjalla ei ole kadonnut mihinkään.

Ratkaisun hetkellä on toimittava nopeasti, ja sitten osatta-va sopeutua yhtä lailla muutoksiin. Suomen historialliset näytöt kauppapolitiikan alueella ovat erinomaiset. Tätä historiaa ei kan-nata unohtaa.

Kimmo Laukkanen


Ku

va:

Ee

ro K

uo

sman

en

Vientivalvonta

Pöytä puhtaaksi papereistaKaksikäyttötuotteiden vientivalvonta

siirtyi sähköisen asioinnin aikaan.

Ulkoasiainministeriön vientival-vonta-asioiden yksikkö siir-tyi uuteen aikakauteen maalis-kuussa 2011, kun vientivalvon-

taan liittyvien hakemusten ja ilmoitusten käsittelyssä otettiin käyttöön sähköinen asiointipalvelu. Sähköisen asiointipalve-lu nopeuttaa hakemusasian vireillepanoa, eikä asiakkaan enää tarvitse tulostaa ja postittaa paperista hakemusta.

Vientivalvonta-asioiden yksikön kau-pallinen neuvos Heikki Karri on asiointi-palveluun erittäin tyytyväinen ja muiste-lee tapahtumaa 1990-luvun alussa silloi-sessa Lisenssivirastossa. Paperihakemus-ta jättämään saapui nuori it-asioihin pe-rehtynyt mies, joka tiedusteli, miksei ha-kemuksia voinut jättää sähköisesti.

– Siinä tilanteessa virkamies saattoi vastata vain, että tarvittavaa lainsäädän-töä sähköisestä asioinnista ei vielä ole. Nyt voimme todeta tämän odotuksen täyttyneen, vaikka siihen aikaa menikin.

Vientivalvonnan tarkoituksena on joukkotuhoaseiden leviämi-sen estäminen ja suomalaisyri-tysten tasapuolisten vientimah-dollisuuksien turvaaminen.

Kaksikäyttötuotteet ovat tuottei-ta, jotka soveltuvat siviilikäytön ohella myös sotilaallisiin tarkoi-tuksiin.

Asiointipalvelun kautta asiakas saa tiedon vaikkapa matkapuhelimeensa, kun asian käsittely on päättynyt. Tämä nopeuttaa kauppajärjestelyjä, kun val-misteluja voi tehdä käsittelyn päätyttyä ja varsinaista lupa-asiakirjaa odotettaessa. Seuraava lähitulevaisuuden askel on pa-peristen lupa-asiakirjojen muuttuminen sähköisiksi.

Vientivalvontalaki uudistui

Muutoksia tapahtuu myös vientival-vontalainsäädännössä. Huhtikuun alus-sa voimaan astunut uudistettu vientival-vontalaki toi kaksikäyttötuotteiden kaut-takuljetuksen ja välitystoiminnan valvon-nanalaiseksi.

Lainmuutosta valmistellut kaupal-linen sihteeri Heikki Yrjölä kertoo, että uudistuksen tarkoituksena on estää Suo-men alueen käyttäminen joukkotuho-aseisiin liittyvään kauttakuljetukseen tai välitystoimintaan. Jos joukkotuhoaseyh-teydestä epäilty tuote pysäytetään Suo-meen tulliin, voi seurauksena olla tava-ran hävittäminen tai palauttaminen lähe-tysmaahansa. Näistä toimenpiteistä sekä tavaran varastoinnista aiheutuvista kus-tannuksista vastaa kauttakuljettaja.

Uusi laki myös keventää byrokratiaa, kun unionin sisämarkkinakauppaa käy-vien yritysten ei vastedes tarvitse rekiste-röityä ulkoministeriölle muuta kuin sil-loin, kun kaupan kohteena ovat erittäin sensitiiviset tuotteet.

Ohjeistusta yrityksille

Suomi toimii aktiivisesti EU:n vientival-vontajärjestelmässä ja neljässä kansainvä-lisessä vientivalvontajärjestelyssä. Yksi-kön päällikkö Leena Yli-Vakkuri-Garde-meister toteaa kansainvälisen yhteistyön tarjoavan mahdollisuuden kehittää val-vontaa erityisesti Suomelle tärkeillä sek-toreilla ja turvata vientiluvituksessa suo-malaisyritysten tasapuoliset vientimah-dollisuudet.

Kevään aikana ministeriön verkkosi-vuille tulevat ohjeet, joilla pyritään kehit-tämään yritysten sisäisiä vientivalvonta-käytäntöjä. Erityisesti useisiin määrämai-hin ja useille vastaanottajille myönnet-tävien koontilupien edellytysten harkin-nassa yrityksen omilla käytännöillä (In-ternal Compliance Programmes) on kes-keinen merkitys.

Yhteistyö vientivalvonta-asioiden yk-sikön ja yritysten välillä on Yli-Vakkuri-Gardemeisterin mukaan toimivaa.

– Suomalaisyritykset ovat vastuulli-sia ja hoitavat vientivalvonta-asiansa hy-vin. Vientivalvonta-asioiden yksikkö on olemassa yrityksiä varten ja toivotamme yritykset tervetulleiksi tapaamaan meitä vientivalvontakysymyksissä.

Anne Slåen

kuvatekstiä kuvatekstiä kuvatekstiä kuvatekstiä kuvatekstiä kuvatekstiä kuvatekstiä kuvatekstiä kuvatekstiä kuvatekstiä kuvatekstiä kuvatekstiäv


GlObAl TREndS

Ku

va:

An

tero

Aal

ton

en

Since 1980, global economic integration has accelerated drastically – until the onset of the financial crisis in fall 2008. Even today, growth, trade and investment remain far behind the pre-crisis level.

In the 1970s, the quadrupling of the oil prices led to the demise of globalization and rise of regionalization. With plunging energy prices in the early 1980s, the trend was reversed. But now rising energy prices have come to stay.

Today, winning globally requires success in regional integration.

From Globalization to Regional Integration

Economic integration occurs through trade, migration, and ca-pital flows. Starting around 1870, all these flows rapidly became substantial, driven by falling transport costs. This first wave was reversed by a retreat into nationalism and protectionism between 1914 and 1945.

After World War II, trade barriers came down, and transport costs continued to fall. This second wave of globalization benefited primarily the advanced economies. It was their “golden era.”

Since 1980 many developing countries broke into world markets for manufactured goods and services - until 2008.

At the same time, the integration of the large emerging economies into the global labor market is changing the very notion of the ‘critical mass.’

As global integration is lingering, regional integration is on the increase.

The Rise of the Baltic Sea Region

Historically, Nordic cooperation accelerated during the Cold War era. After the fall of the Berlin Wall, this cooperation expan-ded to the Baltic states. In the 2000s, cooperation has gradually increased among the economies of the Baltic Sea Region (BSR).

Success through regional integration

Despite dramatic contraction during the great global recession, the competitiveness fundamentals remain strong in the BSR. The fiscal position of governments even creates opportunities to pull ahead of some international peers.

In the medium-term, however, growth in most Euro zone economies will remain sluggish, while debt and deficit, along with graying demographics, will substantially slow down the region’s longer-term growth prospects.

In the next four decades, the economic share of a unified EU is expected to be halved from 20% in G-20 to less than 10%. A fragmented EU would play a far less consequential role in the world economy.

Last year, Finland’s GDP was over US$230 billion. However, the combined Nordic GDP was more than US$1.4 trillion; almost 9% of the EU GDP and 11% of the Euro zone GDP, respectively.

Even altogether, the Nordic population is about 26 million. However, combine the Nordics with the Baltic states, Northern Germany, Northern Poland, and Russia’s Northwest – i.e., the BSR – and the population exceeds 100 million inhabitants, which is 20% of the EU-27 population.

With accelerating regional integration, the BSR could have a more consequential role and greater bargaining power over time – within a unified EU, or a fragmented EU.

Dan Steinbock

In the “new normal,” the key to nordic success is thriving integration in the baltic Sea Region.

Dr. Dan Steinbock is Research Director of International Business at the India, China and America Institute. He is also in the high-level Guidance Group of the GeoBranding Center (CMO Council) dedicated to the marketing of countries, and locations worldwide. The interest communities of the CMO Council include over 20,000 global executives across nearly 100 countries.


Norja

norja panostaa pohjoisiin

alueisiin, mutta panostaako

Suomi norjaan.

norjan vuoden 2011 valtion bud-jettiehdotukseen kirjattiin yh-teensä 1,2 miljardia kruunua (150 meur) pohjoisessa toteu-

tettaviin toimenpiteisiin. Pohjoiset alueet vahvistettiin punavihreän hallituksen hal-litusohjelmassa strategisesti tärkeimmäksi painopistealueeksi. Joulukuussa 2006 Nor-jan hallitus esitteli pohjoisten alueiden ko-konaisvaltaisen strategiansa.

Strategian päämääränä on varmistaa pohjoisten alueiden kestävä kasvu ja kehi-tys. Strategia painottuu energia-, ilmasto- ja ympäristökysymyksiin, kalastukseen ja sen valvontaan. Myös tutkimukseen, mat-kailuun, liikenteeseen, alkuperäiskansoi-hin sekä Venäjän ja Norjan väliseen ra-janylitykseen kiinnitetään huomiota.

Pohjoiset alueet ovat perinteisesti olleet Norjan turvallisuuspolitiikan keskiössä. Suhde Venäjään on tärkein kahdenvälinen ulottuvuus pohjoisessa politiikassa. Viime vuonna sovittiin Barentsinmeren jakolin-jasta 40 vuoden neuvottelujen jälkeen.

Pohjois-Norja sai toisen yliopiston-sa tammikuussa, kun Bodön korkeakoulu ja yksityinen kauppakorkeakoulu yhdis-tyivät. Bodön yliopiston yhteydessä toi-mii tutkimuslaitos Pohjoisen alueen kes-kus, Nordområdesenteret. Norja panostaa

northGo


Ku

va:

Shu

tte

rsto

ck

pohjoisten alueiden tutkimukseen. Vuo-den 2009 aikana kirjattiin kyseiselle sek-torille 2,9 miljardia kruunua (363 meur).

Alueellinen yhteistyö on tärkeällä sijal-la Norjan ulkopolitiikassa. Norja on Poh-joisen ulottuvuuden täysivaltainen osa-puoli. Barentsin yhteistyö sai alkunsa Nor-jan aloitteesta ja on edelleenkin keskeisessä asemassa etenkin suhteissa Venäjään.

Kansainvälinen Barents-sihteeris-tö aloitti toimintansa vuoden 2008 alussa Kirkkoniemessä. Centre for High North Logistics -säätiön toiminta on käynnisty-mässä – niin ikään Kirkkoniemessä. Ark-tinen neuvosto on toinen Norjalle perin-teisesti tärkeä foorumi.

Ostovoimaa, öljyä, kaasua…

Norjassa on ostovoimaa. Norjalla menee hyvin, valtio on velaton ja Norjan eläke-rahastossa, jota kutsutaan myös öljyrahas-toksi, on tällä hetkellä yli kolminkertainen valtion budjetti eli noin 375 miljardia eu-roa pahan päivän varalle.

Öljyrahaston omistuksessa on noin yksi prosentti kaikista maailman osak-keista. Se on maailman toiseksi suurin yk-sittäinen rahasto. Osa varoista on myös sijoitettu Suomeen. Vuoden vaihteessa Norjan öljyrahaston salkussa oli 44 suo-malaisyrityksen osakkeita noin 2,5 mil-jardin euron edestä. Työttömyys on Nor-jassa 3,2 prosentin luokkaa. Talouskriisi ei myöskään purrut pahemmin Norjaan.

Öljy- ja kaasutoimintaan viimeisten 40 vuoden aikana tehty satsaus on nosta-nut Norjan offshore-osaamisen maailman huipulle. Norja on maailman toiseksi suu-rin kaasun ja kuudenneksi suurin öljyn viejämaa. Tänä vuonna kaasuntuotan-non odotetaan ohittavan öljyntuotannon. Suuria odotuksia on sille mitä Barentsin meren jakolinja-alueelta löytyy. Statoil il-moitti juuri tehneensä täysin uuden löy-dön, Skrugardin, joka vaikuttaa myös lu-paavalta.

Uuden jakolinja-alueen tutkiminen ja lopulta rakentaminen tuotantovalmiik-si, kuten myös mahdollinen Shtokman-kentän hyödyntäminen merkitsevät suu-ria investointeja infrastruktuuriin. Mi-ten ja mihin löydetyt luonnonvarat kul-jetetaan? Öljy- ja kaasualan nestori Johan Petter Barlindhaug totesi hiljattain Nor-jan saattavan tarvita apua Suomelta saa-dakseen Barentsin meren kaasun tärkeil-le Euroopan markkinoilleen.

Kaivostoiminnan osalta Kirkko-niemen kaivoksen uudelleen käynnistä-minen hiljattain on vauhdittanut muita hankkeita. Esimerkiksi Repparfjordin ku-pariesiintymää pidetään erittäin lupaava-na. Norjan geologian tutkimuslaitos on arvioinut Pohjois-Norjasta löytyvän kai-vannaisia 250 miljradin euron edestä.

Marraskuussa Oslossa järjestetys-sä Barentsin seminaarissa ”Where Gas Meets Ore” Suomi nostettiin esiin se-kä geologisen tutkimuksensa että mine-raalistrategiansa ansiosta. Norjan elin-keinoministeriön valtiosihteeri kävi vii-me vuoden lopulla tutustumassa kaivos-toimintaan Pohjois-Suomessa. Nyt Nor-jan geologinen tutkimustoiminta on saa-nut 105 miljoonan norjan kruunun (13 meur) suuruisen lisärahoituksen neljäk-si vuodeksi.

Energiapaletti uusiutuu

Uusiutuvan energian alalla tapahtuu lähi-vuosina. Norja on profiloitunut kansain-välisesti ilmasto- ja ympäristökysymyk-sissä. Norja on myös itse sitoutunut suu-riin päästöjen vähennyksiin. Päästäkseen korkeisiin ilmastotavoitteisiinsa ja täyt-tääkseen ETA-velvoitteeseensa Norja jou-tuu lisäämään uusiutuvan energian osuut-ta energiantuotannossaan.

Tuulivoiman hyödyntäminen on vas-ta aivan alussa: vajaa prosentti Norjassa tuotettavasta sähköstä tuotetaan tuulivoi-malla, vaikka Norjassa on Euroopan par-haimmat tuuliolosuhteet. Uskotaan, että ensi vuoden alusta voimaan astuva Ruot-sin kanssa tehty sopimus vihreistä sertifi-kaateista tulee vauhdittamaan alan kehi-tystä Norjassa.

Norjan sähkö tuotetaan miltei täy-sin vesivoimalla, mutta muun uusiutu-van energian käyttöönotto on jäänyt öl-jy- ja kaasuteollisuuden varjoon. Bio-energiatuotanto ja energiatehokkuus ovat nousseet merkittäviksi kehityskohteik-si ja myös liiketoimintamahdollisuuksik-si. Osaavasta työvoimasta on kova puu-te. Tällä hetkellä avoimia työpaikkoja on noin 900 insinöörille.

Matkailusektorilla Pohjois-Norjassa on tehty suuria investointeja. Altan kes-kustassa avattiin tammikuussa Revontu-likylpylä (Nordlysbadet), joka kirjasi en-simmäisen kuukauden aikana 20 000 kä-vijää. Tromssan lähelle rakennetaan Mål-selvin matkailukeskusta. Lentoyhtiö Nor-

wegian avasi oman tukikohdan Helsin-kiin maaliskuun lopussa ja alkoi lentää sieltä Euroopan kohteiden lisäksi Ouluun ja Rovaniemelle. AirBaltic avaa keväällä reitin Tromssan ja Oulun välille.

Norja tarvitsee kumppaneita

Miksi sitten Suomi ja suomalaiset yrityk-set eivät näy enempää Norjan markkinoil-la ja erityisesti Pohjois-Norjassa?

Norjassa yritysten toimintaolosuhteet ovat ennakoitavissa ja lainsäädäntö on hyvin samankaltainen kuin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Ja vaikka Norja ei olekaan EU:n jäsen, velvoittaa ETA- sopi-mus Norjaa ja miltei kaikki EU-direktiivit pannaan myös Norjassa täytäntöön. Nor-ja on osa sisämarkkinoita.

Norjalaisten sanotaan vetävän kotiin-päin, puhutaan norjalaisesta protektio-nismista. Lähivuosien ja vuosikymmen-ten Pohjois-Norjan suurhankkeissa Nor-ja tarvitsee kuitenkin apua rajojensa ul-kopuolelta hankkeiden koon sekä niiden vaatiman erityisosaamisen ja ammatti-taitoisen työvoiman tarpeen vuoksi. Ul-koministeri Jonas Gahr Støre totesi hil-jattain, että pohjoisen kehittämisessä ja suurissa infrastruktuurihankkeissa tarvi-taan myös yhteistyötä Suomen ja Ruot-sin kanssa.

Norja oli vuonna 2009 Suomen kym-menenneksi tärkein kauppakumppani, kolme prosenttia Suomen viennistä me-nee Norjaan. Voisiko osuus olla suurem-pikin?

Poliittinen pohja on olemassa molem-missa maissa, ja lista aloista, joilla on po-tentiaalia käytännön yhteistyölle, on pit-kä: tehkäämme siis yhteisesti työtä, jotta nämä kaksi kohtaisivat ja voisimme näh-dä entistä enemmän kaupallis-taloudellis-ta yhteistyötä Suomen ja Norjan välillä se-kä kahdenvälisesti että laajemmissa ku-vioissa yhdessä Ruotsin ja Venäjän kans-sa. Ensimmäinen askel voisi olla Finpron vientikeskuksen palauttaminen Norjaan, kuten muun muassa Suomen arktiseen strategiaan on kirjattu.

Maimo HenrikssonSuurlähettiläs

Artikkeli on lyhennelmä suurlähettiläs Maimo Henrikssonin Rovaniemellä Arctic Business Forumissa 16.2.2011 pitämästä puheesta.


KUnnIAKOnSUlIEn KUUlUMISET

FAKTAT

Ihave been a Finnish Consul since September 2009. My role is to act as a link between the Finns living on Côte d’Azur and French authorities. I also try to do my best to increase visibility of Finland and Finnish companies. I have accepted

to take this responsibility because I like your culture. The Embassy is estimating that there are one hundred

Finnish companies represented in France with a total of 13,000 workers. In Côte d’Azur, they are not so many companies from Finland. The main one is KONE, the biggest Finnish company in France, with 3 500 employees in France and about 600 in Côte d’Azur

We have KONE head office in Nice because the company bought Westinghouse activity in 1974. You have probably read the story in the book on Pekka Herlin written by my colleague John Simon. The origin of Westinghouse lift activity in France was ARTIS, a company created in Nice in 1936.

I have worked for KONE since 1984. There is a synergy with my job: since 2000 I have acted as a managing Director of KONE in France and therefore, I can promote both the image of Finland, and in a certain sense the image of my Company too.

The image of Finland is very positive in France. We can immediately imagine forests, lake, respect of environment, respect of handicapped people, respect of others in general, honesty, and very good education system. A good way to promote your companies too?

For KONE these values are strong and it is not just communication. It explains why I have spent now 27 years in the same company.

In Nice area, we have a lot of residents from Finland, probably about one thousand. A big part of them are now living here because of our very different climate. When I travel in winter between Nice and Helsinki I can understand them…

Here I have a good help with Mrs Marjo Leriche who is married to a French: she is dynamic and always ready to help her compatriots when there are abundance of rules with French authorities , or when unfortunately, one of them has passed away and the family needs help. I feel very often that she seems to be the mother of all Finnish people who have troubles here.

More than 500 Finnish people here are participating Finnish association ( http://rivieran-suomi-seura.org/ ) that helps them make some contacts.

In Côte d’Azur, many software companies are based in Sophia Antipolis :

Stonesoft, a software company has offices in Sophia.

Mediterrum another software company is working with Finns partners like ACUTEFDS in Tampere or Santa Margarita in Lappeenranta.

Innotiimi is also a well-known consultant for innovation, leadership and management techniques: their offices are in Sophia

Elematic a company supplying technology and solutions for precast products is based in Saint Raphael (Var). I have been surprised to discover more and more artisan coming here to supply services to Finnish people. I can understand a classic reaction of foreign people out of their country: it is easier for them to work with compatriots since all of them are not fluent in French.

Habisol, is a real estate company, with a nice sun in the logo to replace the letter “o”. The family Heng, of Habisol, is active to increase the number of Finns leaving here!

We have also projects of installation of artisan for electricity or for civil works ready to help. And finally, some Finnish people are working here for multinational companies: as an example some are working for Amadeus, other for Texas Instruments who has relations with Nokia. And more and more students are coming here to Business schools like SKEMA or EDHEC.

If you come here for holidays, please be careful. I would like to meet you, but not because you have lost your passport or identity card!

Have a good stay in Côte d’Azur!

Gérald Roux

Honorary-Consul of Finland in Nice

# Kunniakonsuli on yleensä asemamaansa kansalainen, joka saa-mansa valtuutuksen perusteella edustaa Suomea ja hoitaa julkisia tehtäviä määrätyllä toimialueella asemamaassaan.

# Kunniakonsulit avustavat Suomen suurlähetystöjä alueella asuvien tai lomailevien suomalaisten palvelemisessa esimerkiksi välittämäl-lä asiakirjoja ja hoitamalla passi- ja viisumiasioita.

# Kunniakonsulit hoitavat myös kaupan, talouden, liike- ja kulttuuri-suhteiden sekä matkailun edistämistä.

# Suomella on tällä hetkellä yhteensä 400 kunniakonsulia ympäri maailman.

# Kunniakonsulin tehtävä ei ole työ- eikä virkasuhde.

# Kunniakonsulit voivat auttaa suomalaisten yritysten edustajia mo-nin eri tavoin kokemuksensa, asiantuntemuksensa sekä verkottu-misensa ansiosta. He tuntevat liiketoimintaympäristön paikalliset erityispiirteet, voivat neuvoa yhteistyökumppaneiden löytämisessä ja auttaa tapaamisten järjestämisessä.

# Tietoja kunniakonsuleista saa paikallisen suurlähetystön tai Ulko-ministeriön www-sivujen kautta: www.formin.fi: ”Edustustot” ja edelleen ”Suomen ulkomailla olevat kunniakonsulit”


KIRJA-ARVIO

Tiedetoimittaja ja konsultti Alun Andersonin kirjan nimi kertoo, mistä teoksessa on kyse. Lähtö-kohta on, että arktinen jää sulaa

pois. Anderson arvioi, ettei mene mon-takaan vuosikymmentä, kun Arktikselle vietetään täysi jäättömiä kesiä.

Kirjan nimi sisältää suuria sanoja – elämä, kuolema ja politiikka – mut-ta alkaa pienellä tarinalla siitä, kuinka Anderson ensimmäisen kerran kohta-si jääkarhun Kanadassa Devoninsaaren rantakaistaleella. Henkilökohtaisuus ja suuret teemat kulkevat käsi kädessä lä-pi kirjan.

Arktinen luonto ja ihmiset ovat tehneet lähtemättömän vaikutuk-sen Andersoniin, mikä näkyy vivah-teikkaina luontokuvauksina asia- ja haastattelutietojen lomassa sekä ru-nollisena otteena kirjan lähtökohdan määrittelyssä:

”Tämän kirjan sielu on Arktiksen ihmisissä ja luontokappaleissa. Niissä on sen synty ja sydän, niille Arktiksen kohtalolla on merkitystä.”

Jotta kohtalonyhteys aukenee, An-derson syventyy luonnontieteellisiin, poliittisiin ja taloudellisiin kysymyksiin. Kunnianhimoisena tavoitteena on tar-kastella Arktista kokonaisuutena, mut-ta kokonaisuuden hallitsevia asiantunti-joita tai tietolähteitä ei ole tarjolla.

Se ei pysäytä Andersonia, joka on tarttunut aiheeseen kokeneen toimitta-

jan tarmolla. Hän kokosi kirjassa tarvi-tut tiedot muun muassa keskustelemalla yli sadan asiantuntijan kanssa, kuuntele-malla yli 300 seminaariluentoa ja luon-nollisesti tutustumalla kirjallisuuteen.

Anderson uskoo, että öljy-, kaa-su- ja kaivosteollisuus sekä laivaliiken-ne saattavat hyötyä jään ohenemises-ta, mutta luonnonrikkauksista ei välttä-mättä muodostu kultakaivosta paikalli-sille asukkaille. Kehityksen ja ympäris-tön suojelun pitää kulkea käsi kädessä, jos pohjoisten ihmisten halutaan myös menestyvän.

Anderson ennustaa, että öljy- ja kaasubuumista tulee lyhytaikainen ei-kä se ulotu paljon pidemmälle kuin Ve-näjän matalille merille ja ehkä joillekin alueille lähellä Alaskan rannikoita. Joka tapauksessa Arktiksesta on tulossa vil-

kas diplomaattien, lakimiesten ja akti-vistien alue. Kilpailu ja kahinointi voi tuottaa niin yhteistyötä kuin konflikte-ja tai osaratkaisuista koostuvia palape-lejä. Andersonin mukaan Suomella on sijaintinsa ansiosta annettavaa Arktik-sen hallinnointia koskevissa kansainvä-lisissä neuvotteluissa.

Andersonin kirja on hyvin kirjoitet-tu tietopaketti, mutta muuten vahvas-sa kokonaisuudessa on yksi särö: kir-ja ruokkii vanhaa luonto kostaa -myyt-tiä. Jokaisen tieteellistä maailmankuvaa edustavan pitäisi tietää, että jos luonto reagoi ihmisen aikaansaamiin muutok-siin, niin kyseessä ei ole kosto. Luon-non ”inhimillistäminen” tuottaa tarttu-via kielikuvia, mutta ei lisää tietämystä tai ymmärrystä.

Maailmassa on pulaa hyvistä gene-ralisteista. Maallikon tai edes valistu-neen lukijan on vaikea luoda yleisku-vaa sirpaletiedon perusteella. Siksi Kun Arktis sulaa -kirja on tervetullut yleis-teos pohjoisten alueiden tulevaisuudes-ta kiinnostuneilla.

Mikko Taivainen

Alun Anderson:

Kun Arktis sulaa

– elämä, kuolema ja politiikka

arktisella alueella

Art House Helsinki 2010

Mahtuuko Arktis yhteen kirjaan?

Arktiksesta on tulossa vilkas diplomaattien, lakimiesten ja

aktivistien alue.

”


Lyhyesti

Kauppapolitiikka-lehti osallistui Venäjän arkisten meriteollisuu-

den liiketoimintamahdollisuuksia kä-sittelevään seminaariin Murmanskis-sa 6.4.2011. Samalla esiteltiin FIN-PROn alkuvuodesta avattu toimipis-te Murmanskissa.

Seniorikonsultti Petri Leino FIN-PRON Murmanskin toimistosta ker-too, että Pohjois-Venäjän merialuei-den kaasu- ja öljyvarat ovat energi-an hinnannousun ja teknologian ke-hittymisen vuoksi tulossa hyödynnet-täviksi. Tämän lisäksi koillisväylän avautuminen kaupalliseen käyttöön avaa merkittäviä mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille.

Eräiden arvioiden mukaan Ba-rentsin alueella investoidaan lähivuo-sina jopa 100 miljardin euroa, joista valtaosa kohdistuu Murmanskin alu-eella. Laivanrakennus nousee esille strategisena painopisteenä. Tavoittee-na on rakentaa 1 500 uutta alusta seu-raavan kahdenkymmenen vuoden ai-kana.

– Venäjän telakoiden suoritusky-ky ei tähän riitä. Suomalaisyritykset pääsevät mukaan hankkeisiin tuotan-nollisen yhteistyön kautta, Leino sa-noo.

Arktiset olosuhteet vaativat huip-puosaamista. Leinon mukaan venä-läiset eivät ole aiemmin poranneet kaasua merellä. Pohjoisen merialu-een luonnonvarojen hyödyntäminen on kallista ja teknisesti vaativaa, min-kä vuoksi venäläiset etsivät osaavia kumppaneita.

Suomalaisten vahvuusalueilla tar-joutuu uusia liiketoimintamahdolli-suuksia erityisesti offshore- ja infra-rakentamiseen sekä jäissä operoivi-en erikoisalusten suunnitteluun ja ra-kentamiseen.

Seminaarissa suomalaisyrityksis-tä pitivät puheenvuoron Aker Arctic ja Wärtsilä. Wärtsilä avasi huolto-verstaan Murmanskin satamaan kak-si vuotta sitten palvelemaan alueen vilkastuvaa laivaliikennettä. Wärtsi-

Terveisiä Murmanskista

län mukaan arktisen alueen tärkeys se-kä pohjoisen meritien avautuminen nä-kyy jo tilauskannoissa. Wärtsilän myyn-tijohtaja Karl-Gustav Jansson korosti, et-tä yrityksellä on kovat odotukset Venäjän markkinoiden suhteen.

– Haluamme olla osa arktisen meren-kulun laivanrakennusta Venäjällä.

FinNode on selvittänyt Pietarin FIN-PROn toimiston akutta Luoteis-Venäjän meriteollisuuden luomia mahdollisuuk-sia Suomen elinkeinoelämälle. Konsult-ti Ivan Nokhrin esitteli tuloksia ja kertoi, missä arvoketjun vaiheissa Suomen vah-vuudet voitaisiin parhaiten hyödyntää.


Suomen ja Venäjän välistä arktista kumppanuutta käsittelevä asiantun-

tijaseminaari järjestettiin 9.2.2011 Pieta-rissa Venäjän maantieteellisen seuran ti-loissa. Seminaarin avasivat ulkoasiainmi-nisteri Alexander Stubb ja Venäjän pre-sidentin Luoteis-Venäjän täysivaltainen edustaja Ilja Klebanov. Seminaarin tar-koituksena oli toimia lähtölaukauksena kahdenväliselle arktiselle kumppanuu-delle ja kartoittaa kumppanuuden sisäl-töä.

Ajatus Suomen ja Venäjän välisestä arktisesta kumppanuudesta oli esillä ta-savallan presidentti Tarja Halosen ja Ve-näjän presidentti Dmitri Medvedevin ta-paamisen yhteydessä marraskuussa 2010. Venäjän arktisten alueiden erityislähet-tiläs Artur Tšilingarov esitti kutsun TP Haloselle Arkangelissa pidettävään arkti-seen foorumiin 21.–24.9.2011.

Seminaari järjestettiin yhteistyössä Venäjän ulkoasiainministeriön, Venäjän maantieteellisen seuran, Luoteis-Venä-jän federaatiopiirin ja Northern Research Forumin kanssa. Tilaisuuden puheenjoh-

Suomalaisen elokuvan ja audiovisuaali-sen tuotannon vientijärjestö FAVEX:n

(Finnish Film & Audiovisual Export) toi-minnanjohtaja Petra Theman korostaa, että tällä hetkellä käydään kovaa kilpa-juoksua siitä, mitkä maat onnistuvat hou-kuttelemaan eniten tuotantoja, kulutusta ja kansainvälisten tuotantojen osatekijän-oikeuksia omaan kotimaahansa.

– Ulkomaisten elokuva- ja televisi-otuotantojen tekeminen Suomessa vai-kuttaisi Suomen taloudelliseen ja alueel-liseen hyvinvointiin, työllisyyteen ja kan-sainväliseen tunnettuuteen.

Seuraavalla hallituksella onkin The-manin mielestä mahdollisuus luoda Suo-melle sopiva ja kansainvälisesti kilpai-lukykyinen kannustinjärjestelmä, joka houkuttelisi kansainvälisiä av-tuloja ja investointeja kotimaahan. Kannustimien avulla alan kokonaiskasvu olisi mahdol-lista jopa kaksinkertaistaa nykytasosta.

Audiovisuaalisen ala etsii menetystarinoita

lähtölaukaus arktiselle kumppanuudelle

tajina toimivat Suomen arktinen suurlä-hettiläs Hannu Halinen ja Venäjän arkti-nen suurlähettiläs Anton Vasiliev. Semi-naari koostui kolmesta keskusteluosiosta, joissa tarkasteltiin arktista kumppanuutta poliittisen dialogin, teknologiayhteistyön sekä tutkimuksen ja ympäristönsuojelun näkökulmista.

Seminaarissa tehtiin paljon aloittei-ta, jotka tähtäävät Suomen ja Venäjän vä-lisen arktisen yhteistyön tiivistämiseen. Näitä olivat muun muassa:

• Yhteinen panostus tieteelliseen työ-hön: Polar-akatemia, arktiset retki-kunnat ja yhteiset tutkimusretket Poh-joisnavalle

• Meriliikenteen kehittäminen ja jään-murtajateknologiayhteistyö

• Yhteisten sääpalvelujärjestelmien tuot-taminen arktiselle alueelle

• Kahdenvälisen yhteistyön ulottaminen kansainväliseen yhteistyöhön monen-keskisillä foorumeilla

• Suomi-Venäjä-Norja -kolmikantayh-teistyö

Arktinen kumppanuus voidaan kat-soa perustetuksi, sillä poliittinen viiteke-hys on nyt luotu. Arktinen kumppanuus halutaan pitää byrokratiasta vapaata ja al-haalta ohjautuvana; kumppanuuden käy-tännön toteutuminen riippuu toimijoi-den aktiivisuudesta kullakin tasolla.

Arktisessa kumppanuudessa Suomen ja Venäjän välillä on suuri potentiaali. Kumppanuus sopii myös erinomaises-ti sisällöksi Suomen ja Venäjän väliseen yhteistyöhön modernisaation alalla. Suo-mella on paljon tarjottavaa Venäjälle. Ta-louden alalla laivanrakennusteknologia, ympäristöteknologia, arktinen rakennus-teknologia ja logistiset ratkaisut nousevat esiin tärkeimpinä tulevaisuuden yhteis-työn alueina arktisella.

Jyrki Terva, Melissa Säilä Pietarin pääkonsulaatti

Uudet tuotantomuodot ovat vahvassa nousussa. Esimerkiksi vielä julkaisema-ton Iron Sky -elokuva tuotetaan globaa-listi vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Idea on alun perin suomalainen, mutta tekijänoikeuksista on jouduttu osin luo-pumaan ulkomaille.

Kilpailu on kovaa, ja suurimmal-la osalla maista on houkuttimena erilli-nen taloudellinen kannustinjärjestelmä ulkomaisille investoinneille. Houkuttele-va kannustin vaikuttaa investointipäätök-sen tekoon.

Yksi ajankohtaisimmista menestysta-rinoista alalla on Rovio Mobilesin luoma Angry Birds -peli, joka julkaistiin joulu-kuussa vuonna 2009. Julkaisunsa jälkeen se on ladattu jo noin 100 miljoonaa ker-taa. Angry Birds on levinnyt myös pe-lialan ulkopuolelle, ja siitä on kasvanut il-miö, jonka myyntiä sen hahmoista luo-dut oheistavaramarkkinat voimakkaasti kasvattavat.

Lisätietoja: www.favex.fi

Audiovisuaalinen viihde ja sisällön-tuotanto ovat yksi nopeimmin kasvavia globaaleja teollisuuden aloja. Digitaali-suus on nykypäivänä merkittävä medi-an ja viihteen vauhdittaja, ja ala hyödyn-tää uusimpia teknologioita, ideoita ja in-novaatioita.


KAUPPAPOlITIIKAn AbC – lYHYET JOHdATUKSET PERUSKäSITTEISIIn

ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÅÄÖ

Julkiset hankinnat. Valtio, kun-nat ja kuntayhtymät, valtion lii-kelaitokset ja muut hankintalain-

säädännössä mainitut hankintayksiköt hankkivat tavaroita ja erilaisia palveluja tai teetättävät urakalla rakennushank-keita vuosittain noin 22,5 miljardin eu-ron arvosta. Hankintalainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia hankintoja kilpailutettiin Suomessa vuonna 2010 yhteensä noin 13,3 miljardin euron ar-vosta. Julkisten hankintojen tekemistä säätelevät Suomessa hankintalait, jot-ka ovat Euroopan Unionin hankinta-direktiivien mukaisia. Kansainvälisesti julkisia hankintoja säätelee WTO:n jul-kisten hankintojen sopimus, jonka osa-puolia on nelisenkymmentä, EU-jäsen-valtiot mukaan lukien. Pääperiaattee-na julkisissa hankinnoissa on avoin ja tehokas kilpailuttaminen sekä tarjoaji-en tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu. OECD:ssä on arvioitu, että maailman julkisten hankintojen arvo voi nous-ta jopa seitsemään prosenttiin maail-man bruttokansantuotteesta. Kyseessä on siten erittäin merkittävä taloudelli-nen toiminta. Suomen kannalta julki-sia hankintoja koskevan normiston ke-hittäminen ja nykyistä laajempi pääsy julkisten hankintojen markkinoille on tärkeä tavoite sekä monenkeskisesti et-tä EU:n alueellisissa ja kahdenvälisissä sopimuksissa.

Kaupanesteet. Kaupanesteitä ovat kaikki sellaiset viranomais- ja yksityissektorin toimet, jot-

ka rajoittavat tuotteiden tai palvelujen vientiä tai tuontia tai asettavat rajoituk-sia investoinneille. Kaupanesteitä voi-vat olla esimerkiksi korkeat tullitarif-fit, tehottomat ja kustannuksia tarpeet-tomasti lisäävät tuonti-, vienti- ja tulli-muodollisuudet, ulkomaisia yrityksiä tai tuotteita syrjivät tekniset määräyk-set, puutteellinen teollis- ja tekijänoi-

keuksien suoja, sääntelyä koskevan lä-pinäkyvyyden puute tai yksityissekto-rin kilpailua rajoittavat toimet. Suo-messa kaupanesteistä vastaavia viran-omaisia ovat ulkoministeriö ja EU:n si-sämarkkinoilla olevien esteiden osalta myös työ- ja elinkeinoministeriö. Kau-panesteen poistamiseksi voidaan toi-mia muun muassa suorin kahdenvä-lisin keinoin esimerkiksi vienninedis-tämismatkojen yhteydessä sekä yh-teistyössä Euroopan komission kanssa muun muassa Maailman kauppajärjes-tö WTO:ssa tai EU:n käymissä kahden-välisissä vapaakauppaneuvotteluissa.

Kaksikäyttötuotteet. Kaksikäyttötuot-teella tarkoitetaan Suomen lainsää-dännössä sellaista tuotetta, teknologi-aa, palvelua tai muuta hyödykettä, jo-ta normaalin siviilikäyttönsä tai sivii-lisovelluksensa ohella voidaan käyttää joukkotuhoaseiden tai niiden maaliin saattamiseen tarkoitettujen ohjusjärjes-telmien kehittelyyn tai valmistukseen. Sillä tarkoitetaan myös sellaista tuotet-ta, jolla voidaan edistää yleistä sotilaal-lista toimintakykyä. Kaksikäyttötuot-teiden vienti, siirto, välitys ja kauttakul-ku on luvanvaraista. Tuotteiden unio-nin sisäiset siirrot ovat luvanvaraisia ai-noastaan eräiden erittäin sensitiivisten tuotteiden osalta. Tuotteiden välityksen ja kauttakulun osalta lupa edellytetään tapauksissa, joissa epäillään joukkotu-hoasekäyttöä.

Komitologia. Kuten useimmissa kan-sallisissa järjestelmissä, myös EU:ssa lainsäätäjät voivat siirtää säädösten täy-täntöönpanovaltaa. Toisin sanoen, kun Euroopan parlamentti ja jäsenmaiden neuvosto hyväksyvät uuden EU-lain, esimerkiksi asetuksen, ne luovat oikeu-delliset puitteet toiminnalle sen tavoit-teet ja aikataulu mukaan lukien. Komis-siolle on annettu oikeus hyväksyä laki-en täytäntöönpanoa koskevia säädök-

siä. Koska jäsenmaat halusivat säilyt-tää valvovan silmänsä päätöksenteossa, komissio alkoi toimia yhteistyössä kan-sallisten virkamiesten kanssa lukuisis-sa komiteoissa. Päätöksentekovaltuuk-sien siirto tuli EU-slangissa tunnetuksi ”komitologiana”. Uusi komitologia-ase-tus tuli voimaan 1. maaliskuuta vuon-na 2011. Sillä korvattiin aiempi, vuo-delta 1999 voimassa ollut komitologia-päätös. Uusi komitologia-asetus on ho-risontaalinen, ja se kattaa kaikki nykyi-set komitologiakomiteat ja niihin rin-nastuvat komiteat ilman poikkeusmah-dollisuuksia. Aiemmin kauppapolitii-kan osalta oli mahdollisuus poikkeus-menettelyihin, jolloin komitologiapää-töstä ei vielä sovellettu kaikkiin komi-teoihin.

Lissabonin sopimus. Joulukuun alussa vuonna 2009 voimaan tul-lut Lissabonin sopimus toi mer-

kittäviä muutoksia Euroopan unio-nin ulkoasioiden hoitoon ja ulkoiseen edustukseen. Näiden uudistusten tar-koituksena on tehdä unionista tehok-kaampi, yhtenäisempi ja näkyvämpi toimija ja siten lisätä EU:n vaikutusval-taa maailmassa. Unionin uudet edus-tajat, ulkoasioiden ja turvallisuuspoli-tiikan korkea edustaja sekä Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja ovat jo aloittaneet tehtävissään. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä myös EU:n kauppapoliittinen valta laaje-ni, kun palvelukauppa kokonaisuudes-saan, teollis- ja tekijänoikeuksien kau-palliset näkökohdat sekä ulkomaiset suorat investoinnit siirtyivät Unionin toimivaltaan. Määräenemmistöpäätök-sistä tuli samalla pääasiallinen päätök-sentekomenettely ja lainsäädäntöme-nettely laajenivat koskemaan kauppa-poliittisia asetuksia. Vapaakauppaso-pimuksissa vaaditaan myös Euroopan parlamentin hyväksyntä.


Suomen ja Perun suhteilla on pit-käaikainen, erityisesti kehitys-yhteistyöhön perustuva historia. Yhteistyömme on luonut pohjaa

myös tiiviille taloudelliselle kanssakäy-miselle, jota voimme edelleen laajentaa ja monipuolistaa. Suomalaisilla yrityksil-lä on tietotaitoa ja osaamista juuri niillä sektoreilla, jotka ovat keskeisiä Perun no-peasti kehittyvälle taloudelle.

Perun suuret luonnonvarat tarjoavat suomalaisille yrityksille mahdollisuuk-sia yhteistyöhön erityisesti kestävän met-sätalouden, energiatehokkuuden, uusiu-tuvien energioiden ja ympäristöystäväl-listen teknologioiden aloilla. Vierailulla luotiinkin vahvaa pohjaa Perun ja Suo-men kumppanuudelle luonnonvarojen kestävässä hyödyntämisessä.

Kestävä metsätalous ja energiayhteis-työ olivat pääosassa myös, kun avasim-me ympäristöministeri Antonio Brackin kanssa kaksi Andien alueellista, metsä- ja energiasektorin kehitysyhteistyöohjel-maa. Tilaisuuteen osallistuivat myös Bo-livian, Ecuadorin ja Kolumbian varami-nisterit. Köyhyyden vähentäminen, kes-tävä kehitys ja taloudellinen kasvu ovat avainsanoja koko Andien alueen kehi-tykselle.

Argentiinassa ministeritapaamisten tulokset olivat erinomaisia. Tämä oli si-täkin tärkeämpää, koska Argentiina on

yksi Latinalaisen Amerikan merkittävim-mistä valtioista ja maidemme suhteilla on pitkät perinteet. Vierailin Argentiinassa ulkoministerinä jo 26 vuotta sitten.

Tapaamisissa saimme kuulla Argen-tiinan uudistuksista ja tulevaisuuden suunnitelmista useilla eri aloilla. Sovim-me ulkoministeri Héctor Timermanin kanssa siitä, että maiden välinen seka-

Ministerin mietteet

Ku

va:

Sin

i Pe

nn

ane

n

Suhteet Argentiinaan kunnossa komissio jatkaa toimintaansa mahdolli-

simman pian. Jo lähi kuukausina pyrim-me saamaan aikaan energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa käsittelevän semi-naarin.

Argentiinan rooli G-20:n jäsenenä ja tämänhetkisenä G-77:n puheenjohtajana tarjosi hyvän tilaisuuden käsitellä myös globalisaatiota ja kehityskysymyksiä.

Tapaamiset ulkoministerin ja muiden ministereiden kanssa osoittivat, että taan-noinen Argentiinan ja Uruguayn välinen sellutehdaskiista ei enää varjosta mait-temme välisiä suhteita. Käydyt keskuste-lut osoittavat, että Argentiinalla on hiljai-sen kauden jälkeen erityisen vahva tahto kehittää taloudellista ja muuta yhteistyö-tä maittemme välillä.

Uruguayn maaperälle saavuttuani ta-pasin kollegani Luis Almagron, joka kävi jo viime syksynä Suomessa suuren yritys-valtuuskunnan kanssa. Totesimme, että suomalaisten metsäteollisuusinvestoin-tien lisäksi Suomella ja Uruguaylla on yhä lisääntyvää yhteistyötä myös muilla aloil-la. Mailla on erityissuhde ja olemme pie-ninä maina löytäneet toisemme.

Minulla oli tapaaminen myös Uru-guayn presidentin José Mujican kans-sa. Hän on vaikuttava persoona. Muji-co oli sotilasdiktatuurin aikana pitkään vankilassa. Hän on elämäntavoiltaan hy-vin vaatimaton. Pukua hän pitää päällään harvoin ja solmiota tuskin milloinkaan. Presidentti Mujico ei ole halunnut muut-taa asumaan virka-asuntoonsa, vaan ele-lee pikku tilallaan, jota hän edelleen vil-jelee.

Kävimme presidentti Mujicon kans-sa mukavan keskustelun, joka keskittyi ihmiskunnan suuriin haasteisiin ja joka meni vahvasti filosofian puolelle.

Paavo VäyrynenUlkomaankauppa- ja kehitysministerieri

Maaliskuun alussa tekemäni vienninedistämismatka

latinalaiseen Amerikkaan suuntautui kolmeen

mielenkiintoiseen ja toisistaan poikkeavaan maahan:

Peruun, Argentiinaan ja Uruguayhin. Matkan tärkein

saavutus on, että suhteemme Argentiinaan ovat kunnossa

– jopa paremmassa kuin ennen sellutahdaskiistaa.

kauppapolitiikka 2_11

Documents