kestÄÄkÖ pÄÄ? - eva · nuoret tyÖelÄmÄn kynnyksellÄ kirsi piha kommenttipuheenvuorot tommi...

92
KESTÄÄKÖ PÄÄ? NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell

Upload: others

Post on 20-Aug-2020

1 views

Category:

Documents


0 download

TRANSCRIPT

Page 1: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

KESTÄÄKÖ PÄÄ?NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ

Kirsi Piha

Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja

Christoffer Taxell

Page 2: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

Kustantaja: Taloustieto Oy

Kansi: Antti Eklund

Painopaikka: Yliopistopaino 2004

ISBN 951-628-402-7

www.eva.fiEVAn kotisivuilla raportteja, puheita ja

artikkeleita suomeksi ja englanniksi

Page 3: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

ESIPUHE

Vuoden 2002 nuorisobarometrin mukaan yliopisto-opiskelijoista 83 %uskoo, että työelämän koventuneet vaatimukset aiheuttavat loppuun pala-mista kesken työuran. Tässä raportissa pyritään selvittämään, piileekö syytyöelämän haasteissa vai onko ongelman taustalla pikemminkin epärea-lististen odotusten ja nuorten itselleen asettamien, kohtuuttomien vaati-musten yhdistelmä. Miksi nuoren pää ei kestä?

Tarkastelun kohteena ovat 20-35-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoidensekä työelämässä toimivien akateemisten nuorten asenteet työn tekemi-seen ja työssä uupumiseen. Tämän ikäryhmän edustajiin on aina kohdis-tunut erityistä painetta. Opiskeluun, työ- ja perhe-elämän aloittamiseensekä muihin elämänmutoksiin liittyvien mullistusten keskellä arki saattaaajoittain tuntua uuvuttavalta taistelulta.

Nuoret akateemiset ovat se osa uutta sukupolvea, joka tulee korvaamaansuurten ikäluokkien edustajat yrityselämän, politiikan ja talouselämänjohdossa. Mitä tapahtuu, jos vastuu yhteiskunnan ylläpitämisestä siirtyy jovalmiiksi loppuun palaneen joukon harteille?

Raportin valmistelu toteutettiin ohjausryhmän johdolla, johon kuuluivatkirjoittajien ja EVAn toimiston edustajien ohella YTHS:n psykologi SalliSaari, Varma-Sammon asiantuntijalääkäri Sakari Tola sekä Suomen yliop-pilaskuntien liiton (SYL) sosiaalipoliittinen sihteeri Janne Jauhiainen.Nuorten näkemyksiä ja kokemuksia uupumisesta pyrittiin kartoittamaanmyös EVAssa keväällä 2003 järjestetyssä ryhmähaastattelussa.

Taustatutkimuksesta ja kirjoitustyöstä vastasi entinen kansanedustaja,kauppatieteiden maisteri Kirsi Piha. Puheenvuoroa täydentävät SYL:nvuoden 2003 puheenjohtaja Tommi Laitio. sekä ministeri Christoffer Ta-xell. EVAssa hankkeen toteutuksesta vastasi projektikoordinaattori KatiHeikinheimo.

Lämpimät kiitokset kaikille haastatelluille sekä erityisesti raportin työstä-mistä edesauttaneille johtaja Johannes Koromalle ja koulutuspoliittinenasiamies Marita Aholle TT:stä sekä Palvelutyönantajien työmarkkinajoh-taja Eeva-Liisa Inkeroiselle.

Helsingissä 23.1.2004

Pentti Vartia

Page 4: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:
Page 5: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

SISÄLLYS

ESIPUHE

AINA NÄLKÄ JA KOKO AJAN JANO 7Kirsi Piha

1. Uupuuko aivotyöläisten sukupolvi jo lähtökuopissa? 72. Kiire, tietotulva ja epävarmuus 163. Käsitys mielekkäästä työstä on muuttunut 254. Arki uuvuttaa nuoret 365. Kuinka pää kestäisi elämää? 44

VAPAUDEN KAHLEET 57Nuoriso pakon ja vapauden ristipaineessa.Tommi Laitio

UUVUTTAAKO VAUHTI - VAI PYSÄHTYNEISYYS? 83Christoffer Taxell

Page 6: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:
Page 7: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

7

AINA NÄLKÄ JA KOKOAJAN JANOKirsi Piha

1. UUPUUKO AIVOTYÖLÄISTENSUKUPOLVI JO LÄHTÖKUOPISSA?

Työuupumus ei ole uusi asia. Sitä on ollut niin kauan kuin työtäkin. Sil-ti työuupumuksesta puhutaan tänään ehkä enemmän kuin koskaan en-nen. Mitä on tapahtunut? Miksi työuupumus on noussut yhteiskunnal-liseksi ilmiöksi? Miksi erityisesti nuoret palavat loppuun jo ennen kuintyöura on edes kunnolla alkanut?

Tässä kirjoituksessa väitetään, ettei kysymys ole nuorten kohdalla työ-uupumuksesta vaan koko elämää koskettavasta arkiuupumuksesta. Ar-kiuupumuksen syy ei ole työ vaan ahneus: ahneus elämyksiin, saavu-tuksiin ja ihmissuhteisiin. Alle kolmevitosten sukupolvella ei ole malt-tia odottaa ja antaa elämän kehittyä. Se haluaa kaiken ja se haluaa sennyt. Tämä sukupolvi tunkee jokaisen päivän täyteen aktiviteetteja, pro-jekteja, säpinää. Tuloksena voi olla loppuun palaminen, jota virheellisestityöuupumukseksi kutsutaan, sillä yksilön saattaa olla hyvin vaikea tun-nistaa uupumuksensa perimmäinen syy.

Mitä on työuupumus?

Työssä uupumiseen liittyvät käsitteet ovat trivialisoituneet tai perätivääristyneet. On tarpeen erotella väsymys ja uupumus. Työterveyslai-

"Työtä, työtä, työtä tehdään / jotta, jotta leipää syödään.

Työ ihmisen / tuo tekijälleen / mielen niin iloisen!"Isän ja äidin työlaulu. Lastenlaulu vuodelta 1973 (M.A. Numminen)

Page 8: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

8

toksen tutkija Kirsi Aholan mukaan on harmillista, että käytännössätyöuupumuksen alle sysätään turhan usein (sinänsä elämään ajoittainkuuluvat) väsyminen ja vastoinkäymiset, jolloin käsitteen sisältö jäävarsin epämääräiseksi. Työuupumuksessa ei ole kysymys väsymisestävaan työstä johtuvasta uupumisesta. Työyhteisössä ja/tai työnkuvassa onjotakin vialla, jos työntekijä todella uupuu työssään.

Ylioppilaiden Terveydenhuoltosäätiön psykologin Salli Saaren mielestätyöhön liittyvä stressi aiheutuu yksilön tavoitteiden ja kykyjen sekätyön asettamien vaatimusten epäsuhdasta. Stressi on aina yksilöllistä; sa-mat vaatimukset ja sama työ aiheuttavat eri ihmisille erilaisia reaktioita.On muistettava, ettei stressi sinänsä ole vaarallista vaan toimii useinliikkeelle panevana ja liikkeessä pitävänä voimana. Voimakaskin stressisaattaa johtaa positiiviseen lopputulokseen sekä työn että sen tekemi-sessä onnistuneen yksilön kannalta.

Saaren mukaan on kuitenkin toivottavaa, että stressin määrä pystytäänsäännöllisesti nollaamaan. Ihanteellisissa oloissa tämä tapahtuu kerranvuorokaudessa, nukkuessa, vaikka kestämme sellaistakin painetta, jostaei täysin palaudu edes yöllä. Selviämme muutaman viikon stressistä,joka ei nollaudu edes viikonloppuna. Pitkäkestoinen kasautuva stression kuitenkin vaarallista: ”Jossain vaiheessa se saavuttaa pisteen, jolloinemme enää hallitse stressiä vaan se alkaa hallita meitä. Tällöin emmeenää pysty vaikuttamaan stressiin emmekä vähentämään sitä esimerkik-si lepäämällä tai ottamalla tilanteeseen etäisyyttä, vaan stressi saattaaedelleenkin jopa kasvaa”. Tällöin on kyse loppuun palamisesta, burnoutista, jota usein myös uupumiseksi kutsutaan. Tällöin ei muutamallavapaapäivällä ole mitään merkitystä. Niin lyhyenä aikana ei tapahdu pa-lautumista, vaan toipuminen vaatii huomattavasti pidemmän ajan.

Loppuun palaminen on vakava psyykkinen häiriö, joka saattaa johtaauseiden kuukausien sairauslomaan; joskus parantuminen vie vuosia.Salli Saari kertoo, että toipuminen edellyttää lisäksi muutoksia yksilössä,hänen tavoitteissaan ja minäkuvassaan sekä yleensä terapeuttista työs-kentelyä. Työuupumuksen toistumisen ehkäisemiseksi vaaditaan myösmuutoksia työolosuhteissa.

Uupumus-sanaa käytetään ainakin arkikielessä usein virheellisesti työ-uupumuksen synonyymina. Näiden käsitteiden välisen eron tiedosta-minen on kuitenkin tärkeää paitsi tutkimuksellisista syistä, myös uupu-

Page 9: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

9

neen itsensä näkökulmasta. Psykologi, tutkija Pirjo Tuuli uskoo, että tu-loksellisen hoidon edellytys on ymmärtää mistä häiriössä on kyse(Muurinen 2003). Työuupuminen on nimenomaan työoloihin liittyvä,työssä kehittyvä krooninen stressioireyhtymä, johon liittyy pitkäaikai-nen kokonaisvaltainen väsymys. Oireyhtymälle tyypillistä on emotio-naalinen väsyminen. Se poikkeaa tavallisesta väsymisestä siten, että setuntuu jatkuvasti, eikä liity vain kiireisimpiin tilanteisiin.

Työuupumuksen muita oireita ovat mm. heikentynyt muisti ja keskit-tymiskyky, uuden oppimisen vaikeutuminen, työn merkityksen ky-seenalaistaminen sekä työn laiminlyönti. Siihen liittyy pelko ammatti-taidon rapistumisesta, minäkuvan vääristyminen, työn tuottaman ilonkatoaminen, ammatillisen itsetunnon heikkeneminen sekä kyyninenasennoituminen työhön. Työ ei enää ole elämässä voimavaroja ja onnis-tumisen tunteita lisäävä tekijä vaan riippakivi, joka painaa työntekijääaina vain syvemmälle itsesyytöksiin.

Yleisen käsityksen mukaan työuupumus kehittyy, kun työlle asetettu-jen vaatimusten toteuttaminen ylittää ihmisen voimavarat. Työtä voiolla määrällisesti liikaa, tai vastuualueiden epäselvyys ja siihen liittyvätristiriitaiset odotukset kuormittavat työntekijää ja johtavat uupumi-seen. Toisaalta uskotaan, että työuupumus voi aiheutua myös liian vä-hästä (tai ei riittävän vaativasta) työstä. Tämä asettaakin suuren haasteenerityisesti työnantajalle. Työn määrän sijasta haastattelemamme nuoretkokivat stressin aiheuttajaksi sen, ettei työ vastannut heidän kykyjäänja osaamistaan. Esimiehen tulisikin kyetä kohdentamaan työ ja sen teki-jä siten, että työntekijä pääsee toteuttamaan koko potentiaaliaan. (Csik-zentmihalyi 2003)

Pirjo Tuuli tarkasteli työuupumusta osana Eläketurvakeskuksen tutki-musta Työyhteisö, jaksaminen ja eläkeajatukset. “Työuupumusta on jopitkään käsitelty pelkästään yksilön ongelmana. Olisi kuitenkin tärkeääymmärtää, että työuupumus johtuu työympäristöstä ja työstä. Se eijohdu siitä, että iltaisin katsotaan liian kauan televisiota. Tällaisenkinsyyn antoi minulle kerran eräs työnantaja…”, Tuuli kertoo. (Muurinen2003) Jari Sarasvuo toteaa työntekijöiden valmentamisesta: “Yksilö-pohjainen koulutus, terapia tai erillisen yksilön kehittäminen ei johdamihinkään” (Bisnes.fi 2003). Hänen ajatustaan mukaillen työuupumi-sen hoidossakaan yksilön elämäntapoihin keskittyvät toimenpiteet ei-

Page 10: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

10

vät riitä. Vasta työuupumisen hoitamisen siirtyessä koko organisaationtasolle siitä on todellista hyötyä.

Elämäntapojen vaikutusta työuupumukseen on vaikea osoittaa tieteel-lisesti. Yhtä haastavaa on suoranaisesti työstä johtuvan uupumisen tun-nistaminen. Työntekijäkään ei useimmiten maallikkona osaa eritelläoman uupumisensa syitä ja seurauksia: työelämää ei voi erottaa muustaelämästä. Vaikka loppuun palaminen on aina monen asian summa, oi-kean hoidon kannalta on tärkeää, että merkittävin syy sairastumiseentunnistetaan joko työhön tai muuhun elämään liittyväksi.

Työministeriön tutkimuksen tulosten perusteella nuorten työntekijöi-den työssä jaksamisen kannalta selkeimmän riskin muodostavat jokopassiivinen työ, johon ei liity vaatimuksia, muttei toisaalta vaikutus-mahdollisuuksiakaan, tai stressaava työ, joka sisältää kyllä paljon vaati-muksia mutta vähän vaikutusmahdollisuuksia. Myös katkonainen työ-ura nakertaa työssä jaksamista. (Ek et al. 2003)

Tämä vastaa järjestämässämme ryhmähaastattelussa ilmenneitä näke-myksiä työelämästä. Usein yrityksissä uusi työntekijä sopeutetaan vähi-tellen työyhteisöön, ja hänelle saatetaan sälyttää muiden hyljeksimätikävät työtehtävät. Pelkkien rutiinihommien teettäminen ei kuitenkaanole nuoren työssä jaksamisen näkökulmasta oikea toimintatapa. Toisaal-ta voidaan myös ihmetellä nuorten korkeita vaatimuksia. Koulutettunuori on tänä päivänä kaikkea muuta kuin nöyrä palvelija, joka suostuisitekemään tylsää, virikkeetöntä työtä leivän ansaitakseen. Hän pursuaaideoita ja innostusta, naiiviakin idealismia. Kun tämä kunnianhimoinen,lähtökuopissaan kärsimättömänä polkeva nuori kohtaa kyynistyneenkeski-ikäistyvän konttorin, jommankumman on joustettava. Usein seon nuori.

Selkävaivat ja uupumus: sama “tauti”, eri nimi?

Työolosuhteet ovat kiistatta parantuneet huomattavasti jo usean suku-polven ajan. Yhteiskunnan luotua työolosuhteille puitteet mm. fyysisentyösuojelun, työaikojen ja tes-vähimmäispalkan säätelyllä, yrityksetovat kehittäneet edelleen työntekijöiden ja työyhteisön hyvinvointiaedistäviä muotoja. Ergonomian, jumppaohjeiden ja työterveyshuollon

Page 11: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

11

keinoin luodaan varmasti paljon parempi työympäristö. Mutta mitenon henkisen hyvinvoinnin laita?

On mielenkiintoista verrata perinteistä työntekijöiden valituksen ai-hetta, selkävaivoja, mielenterveyden häiriöihin sekä näiden kahden suh-detta työpoissaoloihin. Työn fyysisen kuormittavuuden sijaan meitä uu-vuttaa nyt työn psyykkinen puoli. Tämä johtuu sekä työelämän puit-teita että työn sisältöä kohdanneista mullistuksista. Työelämä on muut-tunut yhä hektisemmäksi ja nopearytmisemmäksi. Kun ennen tehtiintöitä pääasiassa lihaksilla, tehdään nyt enimmäkseen luovaa aivotyötä –ja tämä näkyy myös työterveystilastoissa fyysisten sairauksien korvau-tumisella psyykkisillä ongelmilla. Ironista kyllä, viime aikoina myös tie-tokonesukupolven selkävaivat ovat lisääntyneet huonoista työasennois-ta johtuen. Varsinainen työuupuminen liittyy kuitenkin nykyään mielenuupumiseen. Samalla kun tuki- ja liikuntaelinten vaivoista johtuvat sai-rauspoissaolot vähenevät, mielenterveyden häiriöiden vuoksi otetut sai-rauslomat lisääntyvät. Onko eilisen selkäkivuista siis tullut tämän päi-vän burn out?

Yhteiskunnassamme työuupumukseen sairastuminen on yhä sallitum-paa: tavallaan se osoittaa, että työntekijä on antanut työlleen kaikkensa.Kun ennen työssä uupumisen syyksi piti sanoa selkävaivat, nyt on lupasanoa, ettei yksinkertaisesti jaksa.Tilastoissa eniten työstä poissaoloja tu-lee tällä hetkellä juuri mielenterveyden häiriöistä. Kun kerran TellervoKoivistokin on myöntänyt kärsineensä psyykkisistä ongelmista, miksenminäkin voisi?

Uupumuksen syiden, oireiden ja seurausten lisäksi keskustelun kohtee-na ovat oireyhtymän hoitokeinot. Kun työperäisiin tuki- ja liikunta-elinten sairauksiin alettiin uuden tutkimustiedon innoittamana määrätäsairausloman sijaan liikuntaa, alkoivat sairauspoissaolot vähentyä välittö-mästi. Onkin esitetty, että lääkkeiden sijaan lievään työuupumukseenpitäisi määrätä reseptillä liikuntaa.

Suomessa on myös alettu puhua työuupuneiden sairauslomien toteut-tamisesta toipilasta hyödyttävämmällä tavalla. Yksin kotona sairastami-nen ei ole kaikissa tapauksissa paras mahdollinen hoitomuoto. Eristyk-sissä oleminen myös nostaa kynnystä palata normaaliin työelämään sai-rausloman jälkeen. Näin ollen erääksi vaihtoehdoksi on esitetty osa-ai-kaista sairauslomaa. Silloin sairas pysyisi osana työyhteisöä ja työelämää,

Page 12: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

12

mutta kantaisi tilapäisesti kevyempää työkuormaa ja saisi tarvittaessa le-vätä kotonakin. Onkin mielenkiintoista nähdä vähentyykö työuupu-neiden määrä uusien hoitomuotojen kehittyessä.

Eräs haastattelemamme nuori kertoi akuutin työhön liittyvän stressinyllättäessä kertovansa sairastuneensa flunssaan. Näin hän pystyy nollaa-maan tilanteen muutamassa päivässä ja jatkamaan taas 110 %:n tehollasen jälkeen. Hän perustelee käytöstään sillä, että työnteon jatkaminentunnollisesti saattaisi johtaa vakavaan uupumukseen, josta parantuminenedellyttäisi pitkää sairaslomaa.

Uupuminen on trendikästä

Mielenterveyshäiriöiden terminologia alkaa jo olla arkikieltä. Jokaisellaon jotain sanottavaa uupumuksesta, loppuun palamisesta ja depressiosta.Moni kykenee luettelemaan mielialalääkkeiden nimiä. Onko niin, ettäennen napattiin Burana päänsärkyyn, mutta nyt käydään lääkärin luonahakemassa resepti masennuslääkkeelle? Harvan tuttavapiirissä kukaan eipopsi mielialalääkkeitä, päinvastoin.

Jos työntekijä epäilee palavansa loppuun työnsä seurauksena, lehdetpursuavat listoja uupumisen tunnusmerkeistä sekä monenlaisia ohjeitaja hoitokeinoja. Media tuo meille näytille erilaisia täydellisyyden mit-tapuina olevia julkisuuden henkilöitä, jotka kertovat sairastuneensa uu-pumukseen, löytäneensä “uudet arvot” ja elävänsä nyt täydempää elä-mää kuin koskaan ennen. Lukija samaistuu ihailemaansa julkkikseen jakokee, ettei hänkään voi elää todenmakuista elämää paitsi nousemallakärsimysten, loppuun palamisen, kautta voittoon. Ja toisaalla uupumuk-seen oikeasti sairastunut makaa kotonaan, näkee lehden kansikuvassakauniina hymyilevän julkkiksen ja toteaa olevansa jopa masentuneenaepäonnistunut; burn outin keskelläkin pitää kaikesta päätellen olla Cli-niquen huulikiillolla maalatut huulet.

Uupumus on menettänyt tabun asemansa, siitä saa puhua ja sitä on lupasairastaa. Uupumisesta on tullut jopa normaalia. Joskus tuntuu siltä, ettäon poltettava itsensä loppuun todistaakseen olevansa kunnollinen työn-tekijä, vanhempi, puoliso, kansalainen. Jatkuvan burn out -keskustelunmyötä yksilöltä häviää kyky erottaa tavallinen väsymys uupumuksesta.

Page 13: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

13

Mistä tietää, onko rankan työrupeaman jälkeen vain tilapäisesti puhkivai oikeasti sairas? Kun hoidoksi uupumukseen annetaan lääkkeitä ja le-poa, saattaa joillekin tulla kiusaus ilmoittaa olevansa uupunut ja hoidontarpeessa. Jatkuva oman terveydentilan tarkkailu ja oireiden vertailu onsekin vaarallinen osa muoti-ilmiötä. Samalla kun valitetaan yhteisölli-syyden vähyyttä, käperrytään yhä tiukemmin omaan narsismiin. Ovat-ko elinolosuhteemme niin hyvät, että todellisten ongelmien puuttuessadiagnosoimme itsemme sairaaksi vaikka väkisin?

Tässä yhteydessä on kuitenkin korostettava, että merkittävä osa nuoris-ta omaa edelleenkin hyvin kunnianhimoisen asennoitumisen työhön.Erityisesti raportin kohderyhmän, akateemisten nuorten työuupumuk-sen aiheuttajana tuskin on laiskuus vaan pikemminkin epäterve ambiti-otaso.

Vaikuttaa siltä, että yhteiskunnallisessa keskustelussa työelämän rasit-teista on usein käsittelyssä vain yksi aihe kerrallaan. Joskus puhuttiinselkävaivoista, sitten “rakastuttiin” stressin käsitteeseen ja nyt keskustel-laan uupumisesta ja burn outeista. Yhdysvalloissa puhutaankin jo suo-raan depressiosta. Trendit tulevat ja menevät, myös terveyskeskustelunkohdalla. Nytkin saattaa vaikuttaa siltä, että työntekijöiden ongelmatmuuttuvat ajan kuluessa vakavammiksi, vaikka näin ei objektiivisinmittapuin olisikaan. Ongelmia toki syntyy ja kehittyy, muttei välttä-mättä aiempaa pahempia – vaan erilaisia, yhteiskunnan muutoksia hei-jastaen. Joskus ilmiö kasvattaa itse itseään. Nyt lehtien lööpit täyttyvätselviytymistarinoista, tuttavapiirissä joka toinen valittaa luhistuvansatyötaakkansa alle. Mieleen hiipii väkisinkin ajatus: “Pitäisikö minunkinolla uupunut, jotta voisin osoittaa itselleni ja muille olevani ahkera jakorvaamaton?”

Työssä uupuminen ei ole erityisesti nuorten ongelma

Työssä uupumisen yleisyydestä saattaa olla vaikeaa löytää luotettavaatietoa. Erityisesti kyselytutkimusten tulosten todenmukaisuus askarrut-taa: kun ihmisiltä kysytään, ovatko he uupuneita, moni vastaa myöntä-västi. Tämä kertoo kuitenkin enemmän käsitteen arkistumisesta ja lop-puun palamisen “muodikkuudesta” kuin todellisen uupumisen ylei-

Page 14: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

14

syydestä. Työntekijällä saattaa olla paineita todistaa olevansa tärkeä jatäystyöllistetty sanomalla kyllä. Kysymyksillä voidaan myös ohjata tut-kimuksen tulosta siihen suuntaan, että se hyödyttää tilaajan tarkoituspe-riä käyttää tutkimuksen tulosta omaan propagandaansa, yhteiskunnalli-seen vaikuttamiseensa sekä oman tutkimustoimintansa legitimoimisek-si. Tilastoihin tulee siis suhtautua, kuten aina, terveen kriittisesti. Tämäei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö tutkimukset tuottaisi arvokasta, vä-hintäänkin suuntaa-antavaa tietoa uupumisilmiöstä.

Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000 -tutkimus osoittaa, että vaikkamielenterveyden häiriöt ovat edelleen suuri kansanterveydellinen on-gelma, ne eivät kokonaisuudessaan ole lisääntyneet viimeisen 20 vuo-den aikana. Huomionarvoista on myös se, että työkyvyttömyyseläke-läisten osuus väestöstä on pienentynyt viime vuosikymmeninä. Työuu-pumus todettiin Terveys 2000 -tutkimuksessa selvästi harvinaisemmak-si kuin vuonna 1997 tehdyssä (ei täysin vastaavassa) tutkimuksessa (Ka-limo ja Toppinen 1997), jossa lievästä työuupumuksesta kärsi lähespuolet vastaajista. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 30-64-vuotiais-ta vakavaa työuupumusta on vain 2,5 %:lla, mutta lieväksi luokiteltavatyöuupumus on hyvin yleistä (25 % vastaajista). Miesten ja naisten vä-lillä ei esiinny merkittäviä eroja.

Työuupumuksen vähentymistä tukevat myös samaisen tutkimuksentulokset oman työkyvyn arvioimisesta. 30-64-vuotiaista suomalaisista80 % piti itseään täysin työkykyisenä. Nuoremmasta ikäryhmästä eli30-44-vuotiaista jopa 90 % piti itseään täysin työkykyisenä. 30-44-vuotiaista lähes kaikki haastattelua edeltäneen vuoden aikana työsken-nellet uskoivat pystyvänsä terveytensä puolesta toimimaan nykyisessäammatissaan vielä kahden vuoden kuluttua.

Yhteiskunnallisen keskustelun perusteella nuorilla tuntuisi olevan huo-mattavia sopeutumisvaikeuksia työelämän kynnyksellä. On huolestut-tavaa, jos korkeasti koulutetutkin nuoret musertuvat työelämän odo-tusten alle ja kokevat riittämättömyyden tunnetta. Tilastot kertovatkuitenkin, etteivät tyypilliset työssä uupujat ole nuoria. Työterveyslai-toksen tutkijan Kirsi Aholan mukaan vaikuttaa siltä, että työuupumuspikemminkin lisääntyy iän mukana. Vähiten uupumisesta kärsivät nuo-ret. Työministeriössä tehdyn tutkimuksen mukaan vain hieman yli 10% :lla 31-vuotiaista oli työssä jaksamisongelmia. (Ek et al. 2003)

Page 15: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

15

Ei siis voida väittää, että nykynuoriso olisi muita ikäryhmiä heikompaaainesta. Toisaalta työuupumus voi ennen puhkeamistaan kehittyä piile-vänä useiden vuosien, jopa kymmenien vuosien ajan. Lisäksi protestant-tinen työetiikka piiskaa edelleenkin suomalaisia työskentelemään sään-töjen mukaan – vaikka nuorempi työntekijäsukupolvi ehkä yrittääkinsitä muuttaa mm. mainostoimistojen anarkistisin työntekomallein. Suo-malainen ahkeroi kieli vyön alla kunnes romahtaa täysin työkyvyttö-mäksi.

Miksi juuri nuorten työuupumus on herättänyt niin paljon keskuste-lua? Vaikuttaa siltä, että samaan syssyyn käsitellään yhtä hyvin työelä-mään, asunnonostoon ja perheen perustamiseen liittyvät paineet kuinsuurten ikäluokkien itsekkäät eläkejärjestelytkin. Kärjistetysti esitettynäkeskustelu työelämän uuvuttavista puitteista tarjoaa sateenvarjon kaik-kien nuorten ongelmien käsittelylle. Kenties kysymys on pikemmin-kin jokapäiväisen elämän hallinnan puutteesta kuin työelämän mahdot-tomista vaatimuksista? Työelämä on kiistatta muuttunut haastellisem-maksi työntekijän näkökulmasta. Arjenhallinnan ontuessa nämä kasva-vat paineet ylittävät kipukynnyksen.

Page 16: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

16

2. KIIRE, TIETOTULVA JA EPÄVARMUUS

Epätyypillisestä työstä on tullut tyypillistä. Monella työpaikalla ei enääkysellä toimiston aukioloajoista tai kunkin työnkuvasta, sillä niiden ti-lalla toimiston sanastoon ovat ilmestyneet projektilähtöisyys, jousta-vuus, ulkoistaminen, pätkätyöt, teknistyminen ja vastaavat kvartaalita-louden mantrat. Jatkuva kiire ja kasvavat vaatimukset puskevat työnte-kijöitä ylittämään omat rajansa. Työuupumusta on sanottu esiintyvänerityisesti ihmissuhteita sisältävissä ja luovissa ammateissa. Näissä am-mateissahan tavoitteet ovat usein vaikeasti määriteltävissä; työn voi teh-dä aina paremmin ja laadukkaammin. (Vartiainen 1994)

Mitä muutoksia on nähtävissä työnteon sisällössä ja puitteissa – ja ovat-ko ne todella niin yksipuolisen kielteisiä kuin yhteiskunnallinen kes-kustelu tuntuu viestittävän?

Työelämä on muuttunut psyykettä kuormittavammaksi

Kahden vuosikymmenen kuluessa työn haasteet ovat muuttuneet eri-

Teollinen yhteiskunta Tietoyhteiskunta

CD/vinyylilevy MP3Kirja WWWTelevisio SatelliittitelevisioKirje SähköpostiLankapuhelin MatkapuhelinElinikäinen avioliitto Sarja-avioliittoKultakellon aikakausi Työelämän joustotSyvällisyys Laaja-alaisuusYhtäjaksoinen aika Sirpaloitunut nykyhetkiTiedonjano Tietotulva

(Thomas Hylland Eriksen: Hetken Tyrannia 2003)

Page 17: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

17

tyisesti laadullisesti. Kaikkein tietointensiivisimpien alojen inhimillisenja aineellisen pääoman suhde on noin luokkaa 6:1, kun se perinteisessätavaratuotannossa on ollut luokkaa 1-3:1. (Valkonen-Korhonen et al.2003) Työnteon fyysisen raskauden rinnalle ja usein jopa niitä merkit-tävämmäksi ovat tulleet osaamiseen, työn hallintaan, sosiaalisiin taitoi-hin, aikapaineisiin, jatkuvaan muutokseen ja epävarmuuteen liittyvättekijät. Työelämän toimintajärjestelmistä juontuvat työhyvinvoinninpuutteet saattavat näkyä erityisesti psyykkisenä kuormittuneisuutena.Tästä kertonee esimerkiksi mielenterveyden häiriöiden kohoaminenyleisimmäksi uusien työkyvyttömyyseläkkeiden perusteena olevaksisairausryhmäksi.

Työelämässä jaksamista on tutkittu ensimmäisen maailmansodan ajoistalähtien. Englannissa tätä varten perustettiin varhain useita valtion tuke-mia tutkimuslaitoksia. Tunnetuimpia ovat 1918 perustetun IndustrialFatigue Research Boardin suorittamat työväsymystutkimukset, joitajohti professori H.M. Vernon. Vernonin sanotaan myös erottaneen en-simmäisenä yksitoikkoisuuden eli monotonian erityiseksi väsymisenaiheuttajaksi. Vernon tutki eri tekijöiden, kuten työajan pituuden, lepo-taukojen, valaistuksen ja muiden ympäristötekijöiden vaikutuksia teh-dastyöntekijöiden työsuoritukseen sekä työntekijän ruumiilliseen jahenkiseen väsymiseen. Havaittiin, että lisäämällä työn vaihtelevuuttatyökierron avulla saadaan paitsi tuottavuus kasvamaan myös yksitoik-koisuuden kokemukset vähenemään. (Vartiainen 1994)

Nykyään tutkimus painottuu kasvavassa määrin psyykkisen kuormi-tuksen aiheuttaman väsymyksen tarkasteluun. Helpoimmin toteutetta-vissa ovat pelkkää työelämää koskeva tutkimus ja väsymystä aiheutta-vien tekijöiden tunnistaminen sekä niitä vähentävät toimenpiteet.Haastetta jaksamisongelman tutkimiseen tuo uupumuksen kokonais-valtaisuus: ongelma saattaa piillä koko elämäntavassa ja -asenteessa. Ris-tiriitoja syntyy myös siitä, että velvollisuudentuntoon perustuva työ-moraali on (joidenkin mukaan) korvautunut egoistisemmilla arvoilla, javain hyvin harvat alat ovat sopeutuneet tähän muutokseen.

Tämän vuoksi työntekijöiden uupumista tutkittaessa pitäisi ainakinerottaa eri työlajit, sillä niiden aiheuttama kuormitus on hyvin erilai-nen. Suorittava fyysinen työ ja “aivotyö” rasittavat työntekijää täysineri tavoilla. Yhä yleisempi henkinen tietotyö – joka on myös käsittele-

Page 18: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

18

mämme ryhmän suurin työllistäjä – eroaa muunlaisista töistä monellatavalla. Sille ovat tyypillisiä abstraktisuus, työtehtävien monimutkaisuus,työvälineiden moninaisuus, itseohjautuvuus, yhteistyö sekä fyysisentoiminnan vähäisyys.

Tietotekniikka on myös johtanut työn sisällön monipuolistumiseen. Jatoisaalta työelämään heijastuu valtava erikoistumisen, erikoisosaamisentarve. Näiden kahden vaatimuksen ristipaineessa taituroivilta akateemi-silta nuorilta vaaditaankin nykyään sitä kuuluisaa moniosaamista. Tieto-yhteiskunnan kapitalismista kirjoittanut Daniel Cohen (2003) toteaa,että “fordistisen maailman erikoistumisen on korvannut monitehoi-suus”.

2000-luvun nuori astuu siis varsin erilaiseen työelämään kuin vanhem-pansa. Nuoret työskentelevät yhä useammin pätkätöissä, ei aina vainuransa alussa vaan pysyvästikin. Määräaikaisella sopimuksella työskente-levä nuori harvemmin haluaa sitoutua työpaikkaansa. Työpaikan vaih-tamiseen on aina oltava henkisesti valmistautunut, ja selusta on turvat-tava etsimällä jatkuvasti uutta työpaikkaa – kaiken varalta. Työnantajatulkitsee tämän helposti itsekkyydeksi: nuori työntekijä tuntuu sitou-tuneen vain oman uransa kehittämiseen. Voidaan kuitenkin kysyä, onkotämä enemmän syy vai seuraus.

Myös johtaminen on vaikeutunut. Esimieskin kamppailee työelämänmuutosten kourissa ja saattaa ymmärtää työntekijöidensä uupumisensyitä paremmin kuin hyvin. Usein puhutaan työntekijöiden palautteenja kiitoksen tarpeesta samalla unohtaen, että esimieskin tarvitsee kan-nustusta suoriutuakseen työstään hyvin, kokeakseen sen mielekkääksi javälttääkseen uupumisen.

Kuten edellä todettiin, loppuun palamisesta on tullut sallittua, se onkansikuvahaastattelujen myötä saanut jopa muoti-ilmiön piirteitä. Tästähuolimatta työpaikoilla vallitsee haastattelemiemme nuorten mukaan

“Työpaikalla oli vaikea selittää miksi olen kuukauden poissa ilman,että olisin kertonut syytä, joten jouduin kertomaan olevani loppuunpalanut, väsynyt. Työnantaja suhtautui näennäisesti levollisesti, muttakuulin jälkeen päin johtoryhmässä puhuttaneen siitä, että meillä tai-taakin olla firmassa “weak link”.- 33-vuotias burn outin kärsinyt akateeminen nainen (EVA-haastattelu)

Page 19: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

19

leimautumisen pelko: kynnys kertoa työnantajalle uupumisesta taimuista mielenterveyden häiriöistä on ainakin nuorille melko korkea.Moni sanoi uupumisen uhatessa mieluummin jatkavansa työntekoapsyyken lääkkeiden voimalla kuin paljastavansa tilanteensa jäämällä sai-rauslomalle.

Alati kiihtyvä tahti

On niin kiire, ettei mitään ehdi tehdä, kuuluu psykologi Antti Aronkirjan otsikko. Siinä tiivistyy varmasti monen työntekijän ajatus työpäi-vistään. Työelämän tahti on selvästi nopeutunut. Tämä heijastuu kuiten-kin eri tavoin erilaisiin työsuhteisiin. Vakituisessa ja vakiintuneessa työ-paikassa voi aina tarvittaessa ottaa jonkin päivän rennommin kuin toi-sen. Määräaikaisessa työsuhteessa tai projektissa työskentelevän taas onsaavutettava dead-linet joka päivä.

Osaltaan tietotekniikka on nostanut työskentelytempoa, siis pikem-minkin lisännyt kiirettä kuin vähentänyt sitä. Kännykällä kuuluu hoitaatyöasioita “nolla-ajalla” vaikkapa työmatkalla, ja ruokatunnilta saa työn-tekijän näppärästi kiinni, samoin viikonloppuna. Sähköpostilla tieto liik-kuu nopeasti, välineenä se huutaa kiirettä. Kun ennen sai vähän aikaaharkita esimerkiksi vastauksiaan kirjeenvaihtoon, odottaa sähköpostinlähettäjä välitöntä vastausta. Sähköpostiin vastailun ja kirjeenvaihdonpitää sujua työn sivussa, kun aiemmin otettiin sihteeri huoneeseen jaryhdyttiin sanelemaan. Ehdittiin jopa ajatella, mitä kirjoitettiin.

Useissa töissä jatkuvat keskeytykset johtavat keskittymisvaikeuksiin jakrooniseen stressitilaan. Stressi ei siis johdu välttämättä työn määrästä,vaan rasituksen lähteenä voi olla jatkuva keskittymiskohteen muutta-minen työtehtävästä toiseen ilman omaa kontrollia. (Csikzentmihalyi2003)

Jotakin työelämän aikapaineista kertonee lokakuussa 2003 HelsinginSanomissa esitelty ajatus seisovista kokouksista. Kokoukset vievät pal-jon aikaa, ja niissä puhutaan liikaa turhia asioita. Jos palaverit pidettäi-siinkin seisten, ne olisivat lyhyempiä. Daniel Cohenin (2003) mukaantyöelämä on täynnä tämäntyyppisiä oireita tarpeesta etsiä ja eliminoidapienimmätkin työn edistymistä hidastavat tekijät. Kaikki puristetaanmahdollisimman tehokkaaseen pakettiin. Myös työntekijä.

Page 20: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

20

Aika on siis rahaa paljon konkreettisemmalla tavalla kuin ennen. Samal-la saatavilla olevan tiedon määrä lisääntyy räjähdysmäisesti. Oman alantietoa tulee paitsi kirjoista, lehdistä ja televisiosta, yhä useammin myösjatkuvasti lisääntyviltä Internet-sivuilta. Edes hyvin spesifin alan huip-puasiantuntija tuskin hallitsee enää oman sektorinsa tietopohjaa, puhu-mattakaan tavallisesta ”moniosaajasta”. Tiedonjanon on sabotoinut ylit-sevuotava tietotulva ja infoähky.

Kiireen lisäksi työntekijää uuvuttaa työssä epäonnistumisen pelko. Omatyö saattaa olla vain osatekijä tai irrallinen projekti, jolloin se on vaikeakokea merkitykselliseksi. Oman työn määrän ja tahdin hallinta on me-netetty, sillä työvuori tuntuu vain kasvavan täydellä teholla paahtami-sesta huolimatta. Työntekijä joutuu kiireen vuoksi tinkimään laadusta –tahtomattaan. Ammatti-identiteetin kehittymiselle välttämätön palkin-to, osaamisen ja tarpeellisuuden tunne sekä tietoisuus oman roolin tär-keydestä kokonaisuudessa jää saamatta. Kauhuskenaariossa noidankehäon valmis: työtä on liikaa, sitä tehdään kiireessä hutiloiden, seurauksenaovat huono omatunto, uupumus ja alhaisempi työteho. Vaihtuvat työto-verit ja epästabiili työympäristö pyöräyttävät oravanpyörän yhä vin-hempaan tahtiin.

Projektista toiseen

Tyypilliseksi tai normaaliksi työksi on perinteisesti katsottu työ, jotatehdään yhdelle työnantajalle, pysyvässä työsuhteessa, kokoaikaisesti jatyöpaikalla. Käsitys “normaalin” työsuhteen tunnusmerkeistä on nytmuuttumassa. Myös “pitkäksi” määriteltävän työsuhteen pituus on sel-keästi lyhentynyt. Tätä kuvaa osuvasti Tilastokeskuksen teoksesta Pät-kätyö Suomessa 1990-luvulla (Sutela et al. 2001) poimittu lause: “Toi-saalta kaikki määräajaksi sovitut työsuhteet eivät ole lyhyitä: vuoden1997 työolotutkimuksen mukaan noin joka viides oli solmittu yli vuo-den mittaiseksi”. Onko vuoden työsuhde todella nykykäsityksen mu-kaan pitkä?

Epätyypillisten työsuhteiden yleistymisestä puhutaan paljon. Amerik-kalainen sosiologi ja yhteiskuntakriitikko Richard Sennet (2002) us-koo, että yhdestä työsuhteesta toiseen hyppimisen provosoima lyhyt-jänteisyys, johon määräaikaisuudetkin työntekijää ohjaavat, vaikuttaa

Page 21: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

21

ihmisen luonteeseen kielteisesti. Yhteisöstä katoaa kollektiivinen vas-tuuntunto ja sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin, kun sen jäsenet me-nettävät luottamuksen tunteen.

Onko määräaikaisten työsuhteiden osuus todella kasvanut niin paljonkuin kuvitellaan? Sutelan ja kumppaneiden (2001) mukaan vuonna1997 vielä joka viides työsuhde oli siis yli vuoden mittainen, muttavuonna 2000 työsuhteista näin pitkiä oli enää 14 %. Erityisesti nuoretjoutuvat työuransa alussa määräaikaisten työsuhteiden kautta vakiinnut-tamaan asemansa työpaikoilla. Ajanjaksolla 1990-1997 pätkätöidenyleistyminen oli kuitenkin erityisen voimakasta 25-54-vuotiaiden nais-ten keskuudessa. Määräaikaisten työsuhteiden uusiminen samassa työ-paikassa edellisen työsuhteen päätyttyä eli työsuhteiden ketjuttaminenon yleisempää naisten kuin miesten kohdalla. 1990-luvun viimeisinävuosina trendinä oli silti ketjutusten yleistyminen myös miesten koh-dalla – naisten osalta ei muutosta juuri ole vuosien 1997 ja 2000 välillä.(ibid.)

TT:n ja Palvelutyönantajien tilastot osoittavat kuitenkin, että yksityi-sellä sektorilla normina on edelleen vakinainen työsuhde. Palvelutyön-antajien työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroisen mukaan yritystentyöntekijöiden työsuhteista noin 75 % on vakinaisia, eikä ole nähtävissäsyytä tämän osuuden vähenemiseen. TT:n koulutuspoliittinen asiamiesMarita Aho kertoo, että TT:n jäsenyritysten työntekijöistä 90 % onpalkattu toistaiseksi. On myös otettava huomioon opiskelusta, perhe-olosuhteista ja muista tilapäisistä tekijöistä aiheutuvat määräaikaisuudet.Pätkätyötilastoja värittävät siis ensisijaisesti valtion ja kuntien työnteki-jöiden työsuhteet.

Sutela ja kumppanit (2001) toteavat, että lyhyet työsuhteet ovat ainaolleet tavallisimpia kaikkein nuorimmille palkansaajille. Ovatko nuoretitse asiassa tyytyväisiä määräaikaisuuksiin, jotka eivät edellytä suurem-paa sitoutumista? Projektityöskentelyssä on paljon positiivisiakin puo-lia. Työelämä on vaihtelevampaa, kun erilaisten hankkeiden kautta pää-see kurkistamaan useampaan työyhteisöön ja työskentelymalliin. Useanuori myös nauttii projektien hektisyydestä, monimuotoisuudesta jauseampaan yhteisöön kuulumisesta. Tämän lisäksi työmarkkinoilla liianpitkään yhdessä tehtävässä viihtynyttä pidetään ehkä epädynaamisena,passiivisena tai riskinkaihtajana. Ihanteellinen rekrytointiaines on tehnyt

Page 22: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

22

useampia projekteja eri organisaatioissa yhdelle työnantajalle työsken-telyn sijaan.

Nykynuori on kasvanut yhteiskunnassa, jossa sitoutuminen aviopuoli-soon on kokenut romahduksen, kiinnittyminen epävarmaan työpaik-kaan ei kannata, asuinpaikkaakin vaihdetaan jatkuvasti. Ei puhettakaanstabiilista perheyhteisöstä tai syntymäkodin säilymisestä sukupolveltatoiselle. Paikallaan ei voi pysyä, vaikka haluaisi. Työnteon projektistumi-nen heijastuu yksityiselämäänkin.

David Cohen (2003) väittää, että oikeassa elämässä riskinottoon moti-voi yksinkertaisesti pelko paikalleen jäämisestä, siitä, ettei tee eikä ta-pahdu mitään. Dynaamisessa nyky-yhteiskunnassa ei ole sijaa passiivi-suudelle (ibid.). Mutta missä määrin aktiivisuuden paine tulee ulko-puolelta, ja missä määrin se on seurausta omista kohtuuttomista odo-tuksista?

Richard Sennetin kirjassa Työn uusi järjestys (2002) Harvard BusinessSchoolin professori John Kotter neuvoo nuoria työskentelemään “mie-luummin organisaatioiden ulkopuolella kuin sisäpuolella”. Hänen mie-lestään on parempi ajatella työtä konsultointisuhteena kuin takertuapitkäaikaiseen työsuhteeseen. Institutionaalisessa lojaaliudessa piileeansa, koska nykyisessä talousjärjestelmässä “yrityskonseptien, tuote-suunnittelun, kiinteän pääoman ja esimerkiksi kilpailevia yrityksiä kos-kevan tiedon käyttöikä on lyhentynyt”. Voikin olla, että sitoutumatto-muus ja näennäisen tehokas, projektimainen yhteistoiminta tarjoavatparemman suojakuoren tämän päivän työelämässä kuin jo kenties van-hanaikainen lojaaliuden arvostus.

Vakituistenkin työsuhteiden sisältö on muuttunut huomattavasti epä-tyypillisempään suuntaan. Voidaan tunnistaa yleinen yhteiskunnallinenkehitystrendi, jossa yhdenmukainen palkansaajayhteiskunta on väisty-mässä joustavampien, projektimaisten työnteon muotojen tieltä. (Virta-nen et al. 2000) Työ on muuttunut tiukoilla määräajoilla rajatuiksi pro-jekteiksi, alaiset projektityöntekijöiksi ja työyhteisö tuloksentekoyksi-köksi. Yhä useampi työntekijä kilpailee kollegansa kanssa työpaikkansasäilyttämisestä, sillä toimintoja rationalisoidaan, fokusoidaan ja ulkoiste-taan.

Työpaikan saamisestakin joutuu taistelemaan. Kun yhtä markkinointias-

Page 23: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

23

sistentin paikkaa hakee 500 ihmistä, on onnistumisen mahdollisuus var-sin pieni. Hakijan henkilökohtaisen brändin on oltava erilainen, hou-kutteleva ja muita kilpailukykyisempi. Jatkuva hakeminen uuvuttaa:viideskymmenes kieltävä vastaus ei valitettavasti ole enää harvinaisuusakateemiselle nuorelle. Ei siis ihme, että masennus iskee jo ennen työ-uran alkamista.

Kilpailu ulottuu kaikkialle, oli se joko yrityksen sisäistä tai ulkoistettualihankkijoille. Stressistä onkin tullut tapa säännellä post-fordistista yh-teiskuntaa. Tämä näkyy selvästi tyyppillisten mielenterveyden häiriöi-den muutoksena. Neuroosit, jotka koskevat lähinnä konflikteja auktori-teettien kanssa (isät, esimiehet jne.), eivät enää ole yleisimpiä mieliala-häiriöitä. Niiden tilalla on nyt depressio, joka syntyy riittämättömyy-den tunteesta: pelottaa, ettei olla tarpeeksi hyviä, ettei kyetä suoriutu-maan vaatimusten mukaisesti. Nykyään eivät koneet mene rikki, vaanmiehet ja naiset. (Cohen 2003)

Ihannetyöntekijän malli - ahkerasta työmuurahaisesta luo-vaan freelanceriin

Työntekijän status on muuttunut. Kun kilpailu työpaikoista on kova, onpidettävä huoli kauppatavaransa eli työpanoksensa kuranttiudesta. ”It-seohjelmoituvien” työntekijöiden on päivitettävä osaamistaan jatku-vasti. On myös osattava markkinoida itseään tehokkaana projektiensuorittajana. Kiihtyvän tahdin asettamat edellytykset yhdistyvät fleksi-biliteetin vähintään yhtä vaativiin haasteisiin. Uusissa joustavissa työjär-jestelyissä, kuten etätyöskentelyssä, asiantuntijasta tulee oikeastaan omajohtajansa. (Himanen 2001)

Amerikkalainen kirjailija Tom Peters, joka oli mukana kirjoittamassamm. erästä kaikkien aikojen suosituinta bisnesopasta In search of excel-lence, kertoo uudessa kirjassaan Re-imagine! (2003) “brändistä nimeltäsinä”. Hankkeesta toiseen luovivasta, vapaasta työntekijästä on jo tullutpaitsi oman itsensä johtaja myös oma brändi. Työntekijät ovat kasvavas-sa määrin ”freelancereita” (jopa vakituisessa työsuhteessaan!), pakostatai vapaaehtoisesti.

Richard Florida kuvailee The Rise of the Creative Class -teoksessaan

Page 24: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

24

(2002) yhteiskunnan voimavaraksi ”luovaa luokkaa”. Tähän kuuluvatne, joiden taloudellinen tehtävä yhteiskunnassa on tuottaa ideoita, aja-tuksia, uutta teknologiaa ja uusia luovia yhteyksiä. Richard Floridanmukaan amerikkalaisista yli kolmasosa kuuluu näihin luovuudellaan an-saitseviin. Todennäköisesti suuri osa suomalaisista 20-35-vuotiaista kor-keakoulutetuista nuoristakin kuuluu luovaan luokkaan.

Luovassa taloudessa aika on ainoa uusiutumaton resurssi. Floridan mu-kaan luovuuden lisäksi kolme merkittävää tekijää muokkaavat talous-elämää: muutoksen yleisyys, joustavuuden tarve sekä nopeuden tärkeys.(Florida 2002) Luovan luokan työntekijän on oltava kaikkia näitä:muutoskykyinen, joustava ja nopea.

Psykologi Salli Saari on pohtinut ihmisten jakautumista ”luusereihin”ja ”euroihmisiin”. Luuserit ovat niitä, jotka eivät kykene sopeutumaannopeaan työtahtiin ja jatkuvaan kilpailuun siitä kenellä on eniten tut-kintoja ja muita “hyvän elämän” tunnusmerkkejä. Useat tutkimukset,joissa todetaan (usein jo lapsuuden kodissa opittujen) huonojen elinta-pojen olevan yhteydessä mielialahäiriöihin sairastumiseen tai uupumi-sen todennäköisyyteen tukevat käsitystä siitä, että ihminen on ikäänkuin jo hyvin varhaisessa vaiheessa työnnetty jompaankumpaan kastiin.Yksilö voi toki vaikuttaa elämänsä kulkuun, mutta olosuhteet ja opituttavat tuntuvat altistavan luuseriuteen tai euroihmisyyteen. Saari puhuumyös kyvyttömyydestä sietää omaa vaillinaisuuttaan. Varsinkin akatee-misten nuorten itseensä kohdistama vaatimustaso tuntuu nousseen.

Euroihmiset pärjäävät (ainakin näennäisen) hyvin kovenevassa kilpai-lussa ja kansainvälistyvässä nopearytmisessä työelämässä. Työn kehitty-essä yhä abstraktimpaan suuntaan myös nämä työelämän menestyjättarvitsevat onnistuakseen uudenlaisia taitoja. Työpaikka voi sijaita missäpäin maailmaa tahansa – euroihminen pitääkin ulkomailla työskentelyäedellytyksenä hyvälle työelämälle ja uralle.

Page 25: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

25

3. KÄSITYS MIELEKKÄÄSTÄ TYÖSTÄ ONMUUTTUNUT

Ennen tehtiin töitä, kun oli ansaittava elanto. Ihminen oli vastuussa it-sestään ja elintasostaan. Ei puhuttu turvaverkoista, henkilökohtaisestataloussuunnitelmasta tai riskinoton luonnetta turmelevasta vaikutuk-sesta. Työstä sai toki nauttiakin, mutta ensisijaisesti kyseessä oli väline,jonka myötä voitiin ostaa asunto, auto ja leipää pöytään. Työidentiteettimäärittyi lähinnä ahkeran ja tunnollisen muurahaisen rooliksi, eikä työntarvinnut olla erityisen kivaa tai yksilön kehitystä edistävää. Toisin kuinnykypäivänä, työnteko oli normi: tehtiin niitä töitä, joita saatiin, vaikkasitten monotonista, rutiininomaista ja tylsää liukuhihnahommaa. Tottaon, että töitä oli ehkä saatavilla nykyistä helpommin: jos ilmestyi aa-mulla satamaan tai rakennustyömaalle, töitä sai halutessaan vaikka sa-maisen päivän ajaksi.

Työ on tänä päivänä merkittävä identiteetin määrittäjä ja varaa arkiajas-tamme leijonanosan. Yhteiskunta huolehtii viime kädessä toimeentu-lostamme, joten nykyään työssä ei käydä pelkän elannon vaan myös“kicksien” vuoksi. Nykyajan nuori menestyjä toivoo työn olevan sisäl-törikasta, haastavaa ja elämyksellisyyttä. Sitran Parasta ennen 01012015-raportin (2003) perusteella vaikuttaa siltä, että nuoret tahtovat ennenkaikkea säpinää. Toisaalta oma panos halutaan kokea jollakin tavallamerkitykselliseksi, sekä henkilökohtaisesti että yhteiskunnallisesti mer-

”Koska mainosalalla työpäivät venyvät usein pitkiksi, toimiston pitääolla paikka, jossa on mukava olla.”- Mainostoimisto Bob Helsingin osakas, Art director Jon Granström, Glorian koti syyskuu 2003

”Neuvotteluhuoneen hempeä tapetti on Wanhat Konstit -liikkeenmallistosta. Ikkunassa on pitsiverhot. 1920-30-luvuilta peräisin ole-vat kalusteet maalattiin vaaleansinisiksi. Senkit ovat Merivaaranvientimallistosta ja tuolit kotoisin Uudenkaupungin psykiatrisestahoitolaitoksesta. Pöytä on teetetty puusepällä. Peili on huutokaupas-ta. Kahvi tarjoillaan Arabian vanhoista kupeista.”- Glorian koti syyskuu 2003

Page 26: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

26

kittäväksi, jolloin työ on parhaimmillaan intohimon kohde. Idealis-mia… vai narsismia?

Hyvän työn tunnusmerkit

Työn sisällöllistä muutosta Teknillisen korkeakoulun työpsykologianlaitoksella tutkineen Matti Vartiaisen (1994) mukaan ”hyvällä”, mielek-käällä työllä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän sellaista tehtäväkokonai-suutta, jonka ominaisuudet synnyttävät tekijässään sisäisen työmotivaa-tion. Mielekkäällä työllä on kolme tunnusmerkkiä :

1. Sopiva psyykkinen kuormittavuus

Työllä ei saa olla pysyviä haitallisia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia, vaansen tulee tarjota tekijälleen edistymisen mahdollisuuksia. Parhaimmil-laan hyvin nukutun yön jälkeen tulisi olla virkeänä valmiina työnte-koon. Työn tulisi kuormittaa myönteisesti niin, että tekijän tiedot, tai-dot ja kyvyt kehittyvät.

2. Psykologiselta rakenteeltaan kokonainen työ

Työn tulee olla syklisesti kokonaista, jolloin siihen kuuluu suunnittelua,toteuttamista, tuloksen tarkastamista ja työn organisointia. Tämän lisäksityön on oltava hierarkkisesti kokonaista, eli työ sisältää niin älyllisestihaastavia kuin suorittaviakin tehtäviä tai osatehtäviä. Hyvään työhönkuuluu siis eritasoisia suorituksia. Erityisen tärkeää on ajatteluvaatimus-ten sisällyttäminen työtehtäviin. Syklisesti ja hierarkkisesti kokonainentyö vastaa ihmisen synnynnäistä psyykkistä perusrakennetta.

Hackerin (1987) esittämät kokonaisen työn kriteerit täydentävät Varti-aisen määritelmää. Hänen mukaansa kokonaisessa työssä on riittävästitoimintavaatimuksia: työn älyllistä valmistelua ja suunnittelua, niin ettämukana on ei-algoritmisia, luovia osia, mahdollisuuksia oppia uusia asi-oita, mahdollisuus yhteistyöhön, tukeen ja kommunikointiin sekä mah-dollisuus itsenäiseen tai yhdessä muiden kanssa tehtävään tavoitteen et-simiseen ja määrittelyyn sekä päätöksentekoon.

3. Objektiiviselta sisällöltään monipuolinen työ.

Työhön tulee objektiivisesti – siis riippumatta yksittäisen ihmisen taiihmisryhmän subjektiivisista tuntemuksista – sisältyä ominaisuuksia,

Page 27: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

27

jotka mahdollistavat psykologiselta rakenteeltaan kokonaisen työn sekätekijän autonomian. Työn sisällön monipuolisuus on lähtökohtana it-sensä toteuttamiselle, sekä henkiselle ja sosiaaliselle kasvulle työssä.(Vartiainen 1994)

On lohdullista huomata, että näiden vaatimusten täyttyminen on osit-tain myös yksilön omassa vallassa. Millaiseen työhön hankkiudun,kuormittaako se juuri minun psyykettäni sopivalla tavalla, jne. Monetedellytyksistä ovat kuitenkin työpaikan ja työelämän täytettävissä. Esi-miehellä on tässä kiistatta merkittävä rooli.

Yritysjohtamisen konsultti Peter Drucker varoittaa, että älykkäimmätnuoret ihmiset, jotka haluavat nauttia työstään, saattavat siirtyä poiselinkeinoelämän palveluksesta kokiessaan sen tarkoitusperät ja työtavatmoraalittomiksi. He sijoittuvat mieluummin voittoa tavoittelematto-miin kansalaisjärjestöihin tai yliopistomaailmaan, joissa palkka on pie-nempi, mutta työ merkityksellisempää. (Csikzentmihalyi 2003) Tietys-ti on aina olemassa niitä, joille taloudellisen statuksen kasvu on työnmerkittävin anti. Myöhemmin tässä luvussa pohditaan, painottuvatkonykynuorison arvot materiaalisiin, ideologisiin vai älyllisiin tavoittei-siin.

Etsiessämme hyvän työn tunnusmerkkejä esille ponnahtaa toive työnmerkityksellisyydestä, oman paikan löytymisestä, oman panoksen tar-peellisuudesta. “Meistä tuntuu, että ympärillä olevasta kaaoksesta ja ha-jaannuksesta huolimatta ihmissuhteissamme ja elämässämme on jotakinpysyvää, että elämämme ei ole hukkaan heitetty ja että me jätämmeomat merkkimme historiaan. Lyhyesti, tarvitsemme vakuutuksen siitä,että olemassaolollamme on hyödyllinen tavoite ja sillä on oma arvonsa.”(Csikzenmihalyi 2003). Kun työ vie huomattavan osan aikaamme,moni löytää juuri työstä perustelun olemassaololleen.

“Elämässä on muutakin kuin työtä, eikä siihen enää sitouduta sa-malla tavalla kuin nyt. Yritysten on kyettävä tarjoamaan ihmisillemielekästä työtä. Muuten voi käydä niin, ettei yritykselle löydytyöntekijöitä.”Opiskelija ja Dodo ry:n koordinaattori Aleksi Neuvonen. Helsingin Sanomat 23.9.2003 (Saa-valainen 2003)

Page 28: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

28

Työnteon puitteet ja työssä jaksaminen

Työn sisällön muodostama kokonaisuus on eräs työssä jaksamisen pe-ruspilareista. Kuitenkin varsinaisen substanssin ohessa myös työnteonpuitteilla on ratkaiseva merkitys. Varma-Sampo pyrki tutkimuksellaanTie 68 (2003) selvittämään, mikä edistäisi nykynuorten jaksamista työ-elämässä jatkuvasti nousevaan eläkeikään asti. Työn laadullisten piirtei-den ohella nuoret korostivat myös hyvien työolosuhteiden merkitystä.Työn itsenäisyys ja mahdollisuus vaikuttaa omiin työtehtäviin, -tahtiinja -menetelmiin sekä joustavat työaikajärjestelyt koettiin tärkeinä jak-samista edistävinä tekijöinä. Lisäksi mm. palautteen saaminen, moti-voiva esimies, myönteinen ja avoin työilmapiiri sekä työn ja vapaa-ajanterve tasapaino ovat nuorten mukaan keskeisiä jaksamisen kannalta.Kaiken kaikkiaan hallinnan tunteen merkitys korostui jokaisella työneri osa-alueella. Myös hyvä palkka koettiin jaksamista edesauttavana te-kijänä.

Usein ihmiset ilmoittavat haluavansa työskennellä keskimäärin kuusituntia päivässä ennalta määrättyyn aikaan. Nuorten työaikaa koskevattoiveet ovat tämän tuloksen valossa mielenkiintoisia. Samanaikainentyön joustavuuden ja toisaalta lyhemmän työajan vaatimus saattaa mo-nessa tapauksessa olla varsin ristiriitainen. Joustavuudessakin on hyvät jahuonot puolensa: omien ehtojen mukaan tapahtuva työajan suunnittelulisää hallinnan tunnetta, mutta toisaalta joustavuus on omiaan hälventä-mään työn ja vapaa-ajan eroa. Työtä ajaudutaan tekemään iltaisin ja vii-konloppuisin, työaikana hoidetaan yksityisasioita. Erityisesti luovaa työ-tä tekeville rajanveto vapaa-ajan kanssa on hankalaa, mikä voi olla erit-täin uuvuttavaa.

Professori Juha Siltalan mukaan “työelämä ei nykyisin tarjoakaan muu-ta kuin nousujohteista uraa taikka putoamista mutta ei kunniallista kes-kitasoa, joka jättäisi aikaa ja energiaa vaikka perheelle” (Suomalainen2003). On kuitenkin myönnettävä, etteivät työelämän vaatimukset oleaina syynä nousujohteisen uran tavoitteluun “kunnialliseen keskita-soon” tyytymisen sijasta. Moni tekee tämän valinnan varsin itsenäisesti.

Siltala maalailee Etelä-Saimaan haastattelussa (ibid.) yhteiskuntaa, jossaihmiset yhä enemmän irtisanoutuvat töistään koska he tarvitsevat aika-

Page 29: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

29

autonomiaa, oman ajan hallintaa. “[Irtisanoutumiset] edustavat trendiä,että elämää ei haluta panostaa yksin työhön tai että raha ei ole arvokasta,ellei ole aikaa ja voimia sitä myös käyttää.” Tuntuu uskomattomaltaajatukselta, että sosiaaliturvajärjestelmämme tulisi mahdollistaa tällaisentyömoraalin toteuttaminen. On sinänsä oikein ja varsin perusteltua, ettäperheelle, itselle ja harrastuksille halutaan lisää aikaa. Mutta odotuksenatuntuu olevan, että tämän maksaa työnantaja tai yhteiskunta. Kaiken li-säksi vaikuttaa siltä, että vapaa-ajan kasvusta huolimatta kyky priorisoi-da tärkeimpiä asioita (esim. lapsia) vähenee.

Nykyajan suurimmaksi paradoksiksi Siltala kuvailee ajan ja rahan epä-suhtaa: kellään ei ole niitä samaan aikaan, paitsi ehkä koroillaan eläjillä.Nuoret tuntuvat kuitenkin vaativan molempia. He mainitsevat edel-leenkin mielekkään työn yhdeksi kriteeriksi hyvän palkan. Ilman rahaaonkin kieltämättä vaikea olla “oman elämänsä Beckham”.1 Miten työ-motivaation käy, jos saa läpi vapaa-ajan lisääntymisen toiveensa – japalkka pienenee?

Työajan ja palkan lisäksi esimiehen johtamistavan merkitys korostuinuorten haastatteluissa. Useissa muissakin tutkimuksissa on havaittu hy-vien esimies-alaissuhteiden toimivan keskeisenä työhyvinvointia edis-tävänä sekä työntekijän voimavaroja lisäävänä tekijänä. Esimieheltä saa-tu tuki, palaute ja rohkaisu johtavat osaltaan hyvän organisaatioilmastonsyntymiseen ja sitä kautta alaisten työtyytyväisyyteen. Esimiehen teh-tävässä ei selkeästikään ole helppo onnistua: varsin moni haastattelemis-tamme nuorista oli tyytymätön esimieheensä. Miten on mahdollista,että runsaasta johtamiskoulutuksesta huolimatta esimies tuntuu tekevänkaiken väärin? Onko koulutuksessa keskitytty vääriin asioihin?

Vaikuttaa siltä, että hyvän johtajan ominaisuudet pitäisi määritellä uu-destaan. Vaikka olisi alansa huippuasiantuntija, se ei yksinään tarkoita,että olisi esimiehenä edes keskitasoa. Lisäksi on muistettava, että yltääk-seen parhaaseen suoritukseensa myös esimies tarvitsee palautetta jakannustusta.

Työyhteisöistä on tullut sosiaalisesti vaativampia kaikille. Tuula Heiska-nen Tampereen työelämän tutkimuskeskuksesta sanoo: “Yksi työuupu-

1 Jalkapalloilija David Beckham ja hänen vaimonsa laulaja Victoria Beckham ovat törsäilevästä elä-mäntyylistään tunnettuja, vaatimattomista oloista supertähteyteen ponnistauneita nuorisoidoleja.

Page 30: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

30

misen syy on jatkuvasti vaihtuvat ryhmäkokoonpanot ja niiden kanssatoimeen tuleminen. Tällöin identiteetin rakennuspuut ovat hankalastikoottavissa”, ainakin työpaikalla. Tiimityön hyvistä ja huonoista puolis-ta on monenlaisia näkemyksiä. Jotkin tutkijat ovat sitä mieltä, että yh-teisten tavoitteiden edistämisen sijaan tiimityö saattaa pikemminkinjohtaa kanssatyöntekijöiden jatkuvaan arviointiin ja arvosteluun. Pro-jektityön ongelmana taas ovat nopeasti vaihtuvat sosiaaliset ympyrät.Tämä voi uuvuttaa työntekijän, joka ei pahimmillaan enää tunne kuu-luvansa oikein mihinkään yhteisöön.

Työuupumusta esiintyy erityisesti ihmissuhteita sisältävissä ammateissa.Niinpä työntekijän jaksamisen näkökulmasta työilmapiiri ja työyhteisöovat oleellisen tärkeitä asioita. Vaativaa ja hektistäkin työtä jaksaa tehdä,jos työyhteisö puhaltaa yhteen hiileen ja esimies varmistaa työntekoakannustavat työolosuhteet. Jos sen sijaan ilmapiiri on kireä, työyhteisös-sä koetaan epäoikeudenmukaisuutta ja työntekijät lähinnä kilpailevatkeskenään yhteisen tavoitteen sijaan, työssä jaksaminen vaarantuu työnmielekkyydestäkin huolimatta.

Kokemukset työssä jaksamista edistävästä toiminnasta ja työsuojelustaosoittavat, että on tuloksellisempaa ja ehdottomasti halvempaa pyrkiäennaltaehkäisemään uupumusta kuin joutua reagoimaan kriisiin. Niinpäon syytä miettiä, mikä edesauttaa nuoren työntekijän jaksamista. Taihieman varttuneemmankin työntekijän. Voisiko kuvitella, että työuu-pumista ehkäisevien hyvien työskentelyolosuhteiden sekä mielekkääntyön edellytysten luominen olisi työnantajalle jopa ratkaiseva etu kil-pailussa osaavasta ihmispääomasta?

Elämyksiä ja itsensä toteuttamista – mutta ei riskejä

Nuorten odotukset hyvästä työstä ja työelämästä ovat vaativampia kuinedeltäjiensä. Varma-Sammon Tie 68 -tutkimuksessa (2003) nousi esiinneljä selkeää haastetta työelämälle. Nuorten mielestä työn tulisi olla si-sällöltään mielenkiintoista, mielekästä ja haastavaa. Tämä merkitseetyön vaihtelevuutta (erityisesti tuotannollisissa tehtävissä), oman osaa-misen soveltamis- ja toisaalta kehittämismahdollisuutta (ennen kaikkeaasiantuntija- ja esimiestehtävissä) sekä työn konkreettisen etenemisenkokemista.

Page 31: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

31

Toiseksi autonomisuus omassa työssä sekä vaikutusmahdollisuudettyön sisältöön korostuivat erityisesti nuorten asiantuntijoiden odotuk-sissa. Kolmanneksi esimiesten ja johdon osoittama luottamus koettiinmerkittäväksi, etenkin asiantuntijoiden sitoutumista edistäväksi tekijäk-si. Työhyvinvoinnin kannalta selvästi merkityksellisimmäksi asiaksinousi työn ja toimeentulon pysyvyys sekä mahdollisuus uran luomi-seen. (Varma-Sampo 2003)

Vuoden 1968 jälkeen syntyneiden nuorten ajatusmaailmaa kartoitta-neessa Sitran Parasta ennen 01012015 -raportissa (Sitra 2003) korostui-vat kollektiivisen huolehtimisen varsin altruistiset arvot sekä kritiikkisuurten ikäluokkien itsekkyyttä kohtaan. On kullekin sukupolvelletyypillistä ajatella olevansa edellistä epäitsekkäämpi. Toisaalta Sitrannuorten työelämälle esittämät vaatimukset ovat varsin korkeat. (Sitra2003)

On selvää, että edes meidän kohderyhmäämme, akateemisesti koulu-tettuja 20-35-vuotiaita on vaikea niputtaa yhteen kastiin. Eiväthänsuurten ikäluokkien edustajatkaan jaa kaikkia samoja elämänarvoja. Lie-neekin hyödyllistä tarkastella sukupolvea muutaman karkeasti jaotelluntyöntekijätyypin kautta. Erästä voisi kutsua ”hyvinvointivaltio-idealis-tiksi”, joka haluaa tehdä yhteiskunnallisesti tärkeää, merkittävää ja vai-kuttavaa työtä. Hän haluaa olla omassa vertaispiirissään arvostettu ni-menomaan solidaarisen asenteensa ja ”yleishyvien” ajatustensa takia.Myös työn pitää heijastaa tätä arvomaailmaa, jolloin siihen suhtaudutaanintohimoisesti, ja sen eteen ollaan valmiita tinkimään vapaa-ajastakin.

Toisaalta kuplakulttuuri, jossa it-alalla tahkottiin muutamassa yössäomaisuuksia ja parikymppiset nuoret myivät kovat kaulassa firmojaankansainvälisille ostajille, on jättänyt jälkensä erityisesti nuoren polvenkäsityksiin työelämästä. Kuplan nuoret menestyjät, “potkuhousumil-jonäärit” ovat mittarina sille, mitä tiettyyn ikään mennessä työuralla pi-täisi saavuttaa. Taloudelliset tekijät ovat heille vähintään yhtä merkittä-viä työuraa suunniteltaessa ja mielekästä työtä etsittäessä kuin aiemmal-lekin sukupolvelle. Näille ahkerille, mutta varsin sitoutumattomilletyöntekijöille tietyn elämäntyylin, ja siihen liittyvien usein hinnakkai-den statussymbolien ylläpitäminen luo työmotivaatiota. Amerikkalai-sen liikemiehen ja filantroopin J. Irwin Millerin kommentti amerikka-laisista nuorista kuvannee myös joidenkin suomalaisten työnantajienkokemuksia.

Page 32: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

32

Näiden kahden ryhmän oheen sijoittuvat vielä ne, jotka ovat työssäänonnistuneet yhdistämään intohimonsa sekä saavuttamaan taloudellistamenestystä ja kohonneen työstatuksen. Pekka Himanen (2001) käsit-telee uudenlaisia työntekijöitä, ”hakkereita”, kirjassaan Hakkerietiikka.Himasen valitsema termi on jokseenkin harhaanjohtava, sillä hänen ku-vauksensa koskee mitä erilaisimmissa ammateissa toimivia uuden suku-polven työntekijöitä, tai luovaa luokkaa. Himasen hakkerit eivät ole“vain töissä täällä” vaan suhtautuvat työtehtäviinsä intohimoisesti. Heviihtyvät erinomaisesti työpaikallaan, josta on tehty kodinomainenympäristö pitsiverhoineen ja sohvineen.

Hakkerit eivät tunnu jakavan Manuel Castellsin (2000) huolta siitä,että verkostoyhteiskunnassa joustavuuden luovat työntekijät, eivät työ-tehtävät tai työnantajat. Hakkerien maailmassa elämän eri osat kutentyö, perhe, ystävät ja harrastukset ovat yhdistettävissä toisiinsa vapaastiniin, ettei työ ole aina ajankäytön suunnittelun prioriteetti tai lähtö-kohta. Hakkerin on halutessaan voitava lähteä kavereidensa kanssa kes-kellä päivää pitkälle lounaalle tai mennä illalla oluelle tehdäkseen työtsopivampana ajankohtana, vaikka yöllä. (Himanen 2001)

”Liian moni niistä nuorista, jotka tulevat meille bisneskouluista, il-moittaa välittömästi: Haluan ansaita miljoona dollaria ennen kuintäytän 30. He eivät sano: Haluan tehdä hyvää työtä tai auttaa yri-tystä kehittymään. Heidän arvoissaan ei ole juuri mitään epäitse-kästä, minkä seurauksena he ovat tuomittuja epäonnistumaan.”- J. Irwin Miller, teoksessa Good Business (Csikszentmihalyi 2003)

“Ohjelmistosuunnittelun ja -toteutuksen kuuluu olla ilottelevataiteenlaji, eräänlainen korkeantason leikki. Jos tämä asenne tuntuunaurettavalta tai jopa hävettävältä, niin pysähdy ja mieti, kysy itsel-täsi, mitä olet unohtanut. Miksi suunnittelet ohjelmistoja sen sijaanettä tekisit jotakin muuta rahan eteen ja aikaa kuluttaaksesi? Sinunon täytynyt joskus ajatella, että ohjelmointi on intohimosi... Unix-filosofia vaati, että sinulla on (tai palautat jälleen) tämän asenteen.Täytyy välittää. Täytyy leikitellä. Täytyy olla halukas tutkimaan.”– Linux-käyttöjärjestelmän luoja Linus Torvalds teoksessa Hakkerietiikka ja informaatioajanhenki (Himanen 2001)

Page 33: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

33

Totuus on siis, että pelkkä protestanttinen työetiikka ja velvollisuuden-tunto eivät enää motivoi nuoria työhön. Tässä raportissa on useaan ot-teeseen korostettu erästä selkeätä muutosta työlle asetettavissa toiveissa,jonka varmaankin voi todeta yhdistävän kohderyhmäämme varsin pit-källe: nykyään työn on oltava kivaa ja merkityksellistä. Se ei ole vainelannon hankkimista, sillä sellainen olisi liian turhauttavaa. Eihän tässäsinänsä mitään vikaa ole: on varmasti yrityksellekin tuottavampaa, jostyöntekijät pitävät työstään ja kokevat sen tärkeäksi. Mutta oltiinko en-nen vähemmän vaativia sen suhteen, millainen työ on merkittävää jamielekästä?

Nyt työ määrittää toimeentulon lisäksi yhä enemmän sosiaalista ase-maa. Vertaispiirissämme haluamme näyttää, että teemme yleisesti mer-kittävää, osaamistamme vastaavaa työtä intohimoisella asenteella. Työmäärittää entistä voimakkaammin statuksemme, mutta jakoa ei enäätehdä sini- tai valkokauluksen tai palkkaluokan mukaan. ”Katu-uskot-tava” työ löytyy nyt luovilta, moderneilta, tekijänsä persoonaa heijasta-vilta aloilta.

Jos omaa “hakkerimaisen” käsityksen työelämän realiteeteista, ei olemikään ihme, jos töihin mennessä pettyy ja uupuu. Vaikka mainostoi-mistot ja atk-yritykset näyttävätkin kodeilta, harvaa työtä voi vielä teh-dä missä ja milloin huvittaa. Elinkeinoelämä ja politiikka eivät toisaaltapyrikään muuttamaan työelämää vastaamaan nuoren ikäluokan toiveitavaan muuttamaan tulevat sukupolvet nykyiseen työelämään sopiviksi.

Mitkä tekijät ovat mahdollisesti vaikuttaneet nuorten työelämää kos-kevien odotusten koventumiseen? Eräs on varmasti keskimääräisenkoulutustason kohoaminen. Yhteiskunta kannustaa opiskelemaan, jayhä paremmin koulutetut nuoret vaativat osaamistaan (ja sen hankki-miseksi nähtyä vaivannäköä) vastaavaa työtä.

Toiseksi säpinäsukupolven nuori on elänyt suomalaisessa hyvinvointi-valtiossa, jossa kehitykseksi on mielletty tukien kasvattaminen ja vas-tuun siirtäminen yksilöltä yhteiskunnalle. Systeemi on siis opettanutkarttamaan vastuuta ja siten luonut vallan menettämisen, turvattomuu-den tunteen. Vaikka toimeentulosta ei tarvitse kantaa huolta, ja opiske-luaikakin on pääosin yhteiskunnan rahoittama, halutaan vielä enemmänturvallisuutta. Itse asiassa yhteiskunnalta toivottaisiin riskivakuutus, jon-ka myötä elämä olisi aina mukavaa, eikä ikäviä asioita tarvitsisi tehdä.

Page 34: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

34

Jos opintoraha ei riitä alppimatkaan tai Inter-Railiin, pitää nostaa opin-tolainaa. Jos ei löydä koulutusta vastaavaa työtä, ei tarvitse, ”ei kannata”mennä töihin. Jos lainan ottaminen tuntuu liian suurelta riskiltä, van-hemmat auttavat. Opiskelua, joka pitäisi nähdä investointina omaan tu-levaisuuteen, ei mielellään rahoiteta lainalla tai omaan erikoistumisalaanliittymättömällä työllä.

Näin riskinotto ulkoistetaan ja kollektivoidaan veronmaksajien velvolli-suudeksi. Niinpä monet nuoret kannattavat innokkaasti korkeaa tulove-rotusta. Ainakin kunnes pääsevät kokemaan, mitä se työntekijän ja työnkannustavuuden näkökulmasta hyvinvointivaltioprojektillemme mer-kitsee. Suuret ikäluokat ovat siis kastroineet nuoret vastuusta ja sitenvieneet heiltä tunteen oman elämän hallinnasta.

Riskinkarttamisen mentaliteetti heijastuu selkeästi myös opiskelijoidentyöelämää koskeviin odotuksiin, kuten Varma-Sammon tutkimuksessailmeni. Matti Kankare kirjoitti Talouselämä-lehdessä (20.8.2003) tu-loksista seuraavasti: ”Tutkimuksen yllättävin anti oli, että alle 35-vuoti-aat ovat valmiita jatkamaan työelämässä pitkäänkin, jos työ ja muu elä-mä ovat tasapainossa heti työuran alusta lähtien.” Mitä yllättävää on sii-nä, että ollaan valmiita pysymään työelämässä, jos kaikki sujuu vastoin-käymisittä? On epärealistista odottaa, että elämän osa-alueet ovat jatku-vasti tasapainossa. Että kaikki on riskitöntä, tai että joku muu kantaa ris-kit.

Mitenkähän paljon pettymyksiä työelämää aloittavilla nuorilla on edes-sään? EVAn haastattelemista nuorista opiskelun ohella työskennelleetolivat sopeutuneet työelämän todellisuuteen helpoiten. Usein opiskeli-jajärjestöt korostavat opiskelun häiriintyvän, mikäli opiskelija joutuutekemään “opinnonalaansa kuulumattomia” töitä opiskeluaikana vaintoimeentulon hankkimiseksi. Tämä saattaa antaa vääränlaista kuvaa työ-elämästä sekä luo vääriä työhön liittyviä asenteita ja epärealistisia odo-tuksia. Hanttihommissakin saa hyödyllistä kokemusta siitä, mitä työn-teko on. Myös koulutusta vastaavaan työhön voi kuulua tylsiä rutiinejaja ikäviä hommia, jotka nekin on tehtävä. Eikä valmistumisen jälkeenvälttämättä ole edes tarjolla oman alan työtä, jolloin on pakko ottaavastaan muunlaisia tehtäviä kuin oli ajatellut.

Page 35: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

35

”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön” – laman jälkeinen aikaja menestymisen tabu

Eräs mielenkiintoinen näkökulma työuupumusilmiöön ja mielekkääntyön uusiin kriteereihin on työhön liittyvän keskustelun tarkastelu.Työolosuhteet ovat selvästi paremmat kuin ennen, työyhteisöjä pyri-tään kehittämään, liiallista psyykkistä kuormitusta koetetaan ehkäistä.Työtehtävät monipuolistuvat, tuotannolliset työt korvautuvat haasta-vammalla ja mielenkiintoisemmalla aivotyöllä.

Mutta minne on hävinnyt työn ilo? Medioissa puhutaan vain liiketoi-minnan tehostamisesta, irtisanomisista ja uupumisesta. Yleisesti työhönliittyvä keskustelu on valituksen värittämää. Kaikilla – alasta ja työnku-vasta riippumatta - on töissä niin kovin rasittavaa. Osaston pomo onepäpätevä johtaja, työtoverit osaamattomia ja työtehtävät vain kasaan-tuvat. Suomalainen yrittäjä taas nurisee olosuhteita, kiirettä, kilpailua ja90-tuntisia työviikkoja. Yrittäminen on Suomessa niin vaikeaa, että siitäseuraa vain konkurssi ja avioero. Eläkkeelle pääsyä odotetaan, jotta “seoikea elämä” voisi alkaa.

Jos kaiken tämän keskellä kertoo nauttivansa työstään, niputetaan sa-maan kastiin Jari Sarasvuon, Lenita Airiston ja muiden ”työnarkomaa-nien” kanssa. Miksi näin? Osittain tämä on varmastikin selitettävissäsuomalaisella perusnegatiivisella asenteella. Jos jonkin asian julistaa hy-väksi, se todennäköisesti katoaa. Toiseksi suomalainen käsitys työn mer-kityksestä ja asemasta omassa elämässä muuttui 1990-luvulla. Kun la-man aikana työpaikoilta irtisanottiin yhä useampia, oli jäljelle jääneidentodella vaikea hehkuttaa työtään. Painettiin pitkää päivää irtisanottujen-kin edestä, pelon ilmapiirissä. Ja toisaalta: “Kell’ onni on, se onnen kät-keköön “. Kuka nyt kehtasi puhua työn ilosta naapurille, joka oli kol-matta vuotta työttömänä?

Suomalaiseen työstä puhumisen kulttuuriin onkin laman ajoista jäänytihmeellinen narina. Ei yllättäisi, vaikka 20-35-vuotiaat olisivat jo me-nettäneet tekemisen maun, työn ilon, joka on olennaisimpia seikkojayksilön hyvinvoinnin kannalta. On kohtuutonta, että työnantajan jatyöpaikan kontolle asetetaan kokonaisvastuu ihmisen onnellisuudesta.Työhyvinvoinnin puutteesta työnantajille saarnaavat apostolit tuntuvatolettavan, että ihmisen koko hyvinvointi tai pahoinvointi liittyy työ-paikkaan.

Page 36: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

36

4. ARKI UUVUTTAA NUORET

Tilastojen mukaan on vaikea osoittaa, että nuoret uupuisivat työssäänenemmän tai edes yhtä paljon kuin varttuneemmat. Silti jotakin onvialla, kun mielenterveyshäiriöt yleistyvät työelämän kynnystä ylittä-villä, elinvoimaisimmassa iässä olevilla nuorilla. Mistä uupumisilmiössäon loppujen lopuksi kysymys?

Vaikka puhutaan pehmeistä arvoista, toteutetaan kovia. Perheen, ihmis-suhteiden, henkisen tasapainon korostamisen myötä yhä enemmän pai-netta kohdistuu yksityiselämän onnellisuuteen. Aiemmassa luvussa kä-siteltiin työelämän ”projektistumista”. Näin on käynyt muillekin elä-män osa-alueille – itse asiassa koko elämä on pelkkää projektia toisenperään. Nuoret arvioivat menestystään ja onnellisuuttaan näiden pro-jektien tason ja edistymisen kautta sekä vertaamalla niitä muiden pro-jekteihin. Täydellisyyttä tavoitellaan niin työpaikalla kuin yksityiselä-mässäkin. Jatkuva oman itsensä ja muiden tarkkailu uuvuttaa, ja pahim-millaan seurauksena on tunne arjen hallinnan katoamisesta. On tunnis-tettava työuupumuksen taustalla vaikuttava laajempi ongelma: arkiuu-pumus. “Lifestyle”-projektin ylläpitäminen kuluttaa nuoria niin, etteityöelämän haasteiden kohtaamiseen riitä voimia.

Dynaamisen yhteiskunnan ikiliikkujat

Yhteiskuntamme pulssi on monella tavalla kiihtynyt. Passiivisuutta eisallita, vaan ihmisen täytyy olla jatkuvassa liikkeessä pysyäkseen dynaa-misen yhteiskunnan yhä kovenevassa tahdissa – niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Useiden toisistaan riippumattomien tutkimusten mukaan yli

”Kaksikymppisen hermoromahdus: 20-30-vuotiaana koettu henki-nen romahdus, joka johtuu usein sekä kyvyttömyydestä elää kouluntai järjestelmien ulkopuolella, että oivalluksesta ihmisen pohjimmai-sesta yksinäisyydestä maailmassa. Johtaa usein apteekkituotteiden ri-tuaaliseen käyttöön.”- Douglas Coupland (1992) teoksessa Tuntematon X sukupolvi

Page 37: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

37

puolet työvoimastamme kokee itsensä kiireiseksi. Tämä luku on lisään-tynyt huomattavasti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Työssä-käyvällä EU-kansalaisella onkin keskimäärin noin 20 tunnin vajaus vii-koittaisessa aikabudjetissaan voidakseen elää mielestään laadukasta elä-mää (Valkonen-Korhonen et al. 2003). Tämä paikataan usein verotta-malla nukkumisaikaa.

1980-luvulla oli vallalla käsitys, että unentarve on hallittavissa olevaasia, joten on lähinnä tottumuskysymys, kuinka paljon unta tarvitsee. It-sensä voi jalostaa tehokkaammaksi totuttelemalla vaikkapa vain viidentai kuuden tunnin yöuneen. Nykyään tällaisen totuttautumisen mah-dollisuus kiistetään. Ihmisen unentarve on keskimäärin 8 tuntia yössä.Vireystutkimuksien mukaan 9 tunnin yöuni tuottaa useimmille vielähuomattavasti paremman vireystilan. Uupumuksen aiheuttajana huonoyöuni onkin eräs merkittävimpiä. Unitutkija Markku Partisen mukaanriittämätön yöuni vaikuttaa uupumukseen kaksi kertaa niin paljon kuintyö. Suomessa noin 150 000 ihmistä kärsii kroonisesta unen puutteesta.(Ukkola 2003)

Samalla kun tunnustetaan unen riittävän saannin merkitys, etsitään kui-tenkin erilaisia keinoja unentarpeen pienentämiseen. Nyt niin muodi-kasta joogaakin mainostetaan lajina, joka vähentää unentarvetta, koskase parantaa keskittymistä ja unen laatua. Ja juuri kun kuvittelimmepäässeemme uskomuksesta, että laatu voi korvata määrän!

Kuten tässä raportissa tuotiin esille, tämän päivän työmarkkinat vaativatnopeaa uudistumista, liikkuvuutta ja riskinottokykyä. Totuus on, ettänämä ovat työntekijöiden enemmistölle mahdottomia vaateita. Turval-lisuudentunteen edellyttämää pitkäjänteisyyttä ei ehdi syntyä.

Tämän dynaamisen yhteiskunnan pyörityksessä yksilö kadottaa helpos-ti oman paikkansa osana kokonaisuutta, tunteen siitä että on merkittäväja tarpeellinen. Richard Sennet kyseleekin: “Kuka tarvitsee minua?”.Hänen mukaansa tämän päivän kapitalistinen systeemi huokuu välinpi-tämättömyyttä. Ihmisten tekemisillä ja niiden lopputuloksilla ei tunnuolevan mitään väliä. Järjestelmä ei anna työntekijälle riittävästi syytätuntea itsensä tarpeelliseksi, kun toimintoja uudelleen järjestetään ja ih-misiä kohdellaan kertakäyttöesineinä. Kollektiivinen luottamus on ka-donnut. Tämä kaikki vie ihmisiltä mahdollisuuden kokea itsensä merki-tyksellisiksi, tuntea, että joku välittää ja tarvitsee.

Page 38: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

38

Suomi elää myös kaupungistumisen oppivuosia. Urbanisaatio on varsintuore ilmiö Suomessa. Vaikka Helsinki alkaa vähitellen muistuttaa eu-rooppalaista pääkaupunkia kaupunkikulttuureineen, kenties suomalai-nen kaupunkilainen haikailee vielä omalle tai edeltävien sukupolvienkotiseudulle. Maalle, missä elämä oli yksinkertaisempaa ja verkkaisem-paa.

Lifestyle-projekti

On kuitenkin liian helppoa syyttää pelkästään työelämää kiireen tun-teen lisääntymisestä ja pitkäjänteisyyden puutteesta. Nykyajan nuoriihminen “wants it all”. Ja heti! Hän haluaa aikaa uralle, perheelle, itsel-leen, levolle, harrastuksille ja vapaaehtoistyölle. Ja mikäs siinä – paitsi joson jatkuvasti tunne, että viikosta puuttuu 20 tuntia!

Erityisesti nuorten elämä vaikuttaa päällekkäisten projektien kokonai-suudelta. Ihmisellä on koulutusprojekti, jolla hän kilpailee muidenkanssa siitä, kenellä on korkein, työllistävin tai massasta eniten erottuvakoulutus. Työelämään päästyämme vastassa on työprojekti. Oikeastaansitä voisi kutsua uraprojektiksi. Nuoren on huolehdittava moniosaajuu-tensa ylläpitämisestä keräämällä vaihtelevia työkokemuksia. Lastenhankkiminen on sijoitettava huolellisesti sopivaan suvantovaiheeseentyöuralla. Jos sellaista vaihetta ei tule, ei lapsiakaan tehdä. Muuten puto-aa uraprojektista liian pitkäksi aikaa ja jää armotta jälkeen kilpakumppa-neista. Ulospäin uran pitää näyttää nousujohteiselta, se on tärkeää viite-ryhmän keskinäistä vertailua ajatellen. Hieman varttuneemman väenradikaali tapa osoittaa kyllästymisensä ja ”ylemmyytensä” uraprojektiinon hypätä oravanpyörästä pois esim. perhesyihin vedoten. Tätä tuntuvatharrastavan nykyaikana erityisesti keski-ikäiset potkut saaneet tai uu-pumuksen partaalla olevat miehet.

Kotona odottavat tietysti omat projektinsa. Kun nykyään puoliso näkeepäivittäin lukuisia sopivia vaimo- ja mieskandidaatteja, pitää parisuhde-projektista pitää kovasti huolta. Mies yrittää olla enemmän kuten nai-nen, nainen enemmän kuten mies. Naistenlehtien ohjeiden mukaisestivoi kätevästi testata kumppanin sopivuutta, suhteen toimivuutta sekävertailla omaa seksielämää keskiarvotilastoihin. Parisuhteen ongelmiaratkotaan työelämästä lainatun kehityskeskustelun keinoin.

Page 39: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

39

Parisuhteen ohella on perheprojekti. Se sisältää sopivan monta hyvinpuettua, lahjakasta, modernisti kasvatettua lasta. Sillä lapsistahan heijas-tuvat vanhempien elämänarvot, he ovat ikään kuin vanhempiensa elä-mäprojektien jatkeita. Perheen ulkopuolisetkin ihmissuhteet ovat pro-jekteja: ystävät, tuttavat, työkaverit. Minkälaisia ihmisiä haluan tuntea,ketkä sopivat elämäntyyliini…

Vapaa-aikakin on tehokkaasti aikataulutettua maalauskursseineen, joo-gatunteineen ja kansalaistoimintahankkeineen. Vapaa-aikaprojektin tu-lee viestittää, että ihminen on sivistynyt, luova ja aikaansa seuraava.Kuntoilu on oma hankkeensa, jota johtamaan palkataan personal trainerja jolle määritetään selkeät kehitystavoitteet. Vain luuserit eivät olejuosseet maratoneja!

Sosiologi Zygmunt Bauman (1997) puhuu ihmisen tarpeesta kuuluaheimoon, jonka kautta yksilön identiteetti määrittyy. Heimoihin pääse-vät ketkä tahansa, jotka ostavat niiden symboleita. Heimot ovat elä-mäntyylejä, elämäprojektien summia. Media esittelee meille lukemat-tomia matkittavia elämäntyylejä. Näin ollen voimme verrata itseämmenaapurin sijasta kuninkaallisiin, urheilutähtiin ja huippumalleihin, valitamihin heimoon haluamme kuulua.

Ihmisestä on luomiensa projektien kautta tullut oman elämänsä objekti.Ikään kuin ulkopuolisen ominaisuudessa tarkkailemme ja arvioimmeitseämme jatkuvasti: ”Olenko projekteissani ajan tasalla? Meneekö mi-nulla hyvin? Kuulunko ”cooliin” heimoon?” Olemme siis tavallaantöissä koko ajan. Kuten Bauman toteaa: Missään vaiheessa emme voi sa-noa “Olen perillä, se on tehty, nyt voin rentoutua ja rauhoittua.” Kunyksi projekti on mallillaan, toinen hajoaa käsiin. Ei ihme jos uuvuttaa.

Pullamössösukupolven “pehmeät” arvot

“Asiathan ovat hyvin: kaikki on mahdollista”, sanoi eräs EVAn haastat-telussa olevista nuorista. Näin tietysti on: tämän päivän nuorille mikäänei ole mahdotonta. Mutta tästä seuraa, että tilaisuuksien käyttämättä jät-täminen, tietoisesti tai osaamattomuuttaan, on epäonnistumista, suoras-taan rikollista. Kaiken täytyy tapahtua juuri minun elämässäni! Ja jos onmahdollisuus kaikkeen, voi myös vaatia itseltään kaiken. Kun työnanta-jat toivovat hakijoilta ihmissuhde-, johtamis- ja kielitaitoa sekä atk-

Page 40: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

40

osaamista oman erityisalan hallitsemisen lisäksi, nuoren – vasta työelä-mään tutustuvan! – mielestä kaiken erinomaisuuden tulee yhdistyäjuuri hänessä. Kuten YTHS:n psykologi Salli Saari toteaa, omaa vailli-naisuutta ei kyetä hyväksymään. Keskeisin elämänarvo on täydellisyy-dentavoittelu.

Jos sattuukin epäonnistumaan, itsessä on pakko olla jotain pahasti vialla.Tällöin etsitään ehkä asiantuntijan, psykologiseen analysointiin erikois-tuneen spesialistin, palveluita viallisen persoonallisuuden korjaamiseksi.Asiantuntija vahvistaa epäilyt vaillinaisuudesta. Ei, olosuhteissa ei ollutmitään vikaa (niillehän ei mitään voi), vaan kyse oli pikemminkin jon-kinlaisesta latentista persoonallisuuden viasta, joka esti tilaisuuden hyö-dyntämisen parhaalla mahdollisella tavalla. Asiantuntija auttaa suuntaa-maan turhautumisen takaisin omaan itseen, jolloin katkeruus ei tulvi ylieikä sitä suunnata ulkoiseen maailmaan. (Bauman 1997) Nuorta suku-polvea on arvosteltu terveen kapinahengen, edellisen sukupolven arvo-jen kyseenalaistamisen puutteesta. Kenties syy piileekin juuri tässä itse-lähtöisessä ongelmienratkaisumallissa, joka nuorille on opetettu. Ulkoi-setkin ongelmat psykologisoidaan ja yritetään hoitaa ne terapialla.

Helsingin sanomat otsikoi analyysinsa Sitran Parasta ennen 01012015 -raportista seuraavasti: “Nuoret haluavat onnellisuuteen raatamisen kult-tuurista. Pätkätyöajan nuorille perhe ja oma aika työtä pysyvämpiä ar-voja” (Saavalainen 2003). Nykyajan arvoja ovat siis perhekeskeisyys,oma aika, onnellisuuden tavoittelu. Toisaalta tämä on hyvin ristiriitaistasen kanssa, miten eletään, projekteja puunaten.

Vaikka puheessa korostetaankin pehmeiden projektien (kuten ihmis-suhteiden) merkitystä, totuus on, että niiden ylläpitäminen edellyttäätyötä, rahaa, kuluttamista. Pehmeiden arvojen toteuttaminen katu-us-kottavalla, heimon hyväksymällä, projektia eteenpäin vievällä tavalla onuuvuttavaa. Nuori sukupolvi onkin puheiltaan pehmo, mutta teoissakova.

”Elämän mielekkyyden tulee tulla muusta kuin työstä. Uusia arvo-ja ovat perhe, oma aika ja itsensä kehittäminen.”Nokia Oyj:n kehityspäällikkö Veera Mustonen. Helsingin Sanomat 23.9.2003 (Saavalainen 2003)

Page 41: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

41

Elämän sietämätön hallitsemattomuus

On vaikea sääliä nuorta, jolle maailma on auki ja mahdollisuuksien kirjorajaton. Samalla yhteiskunta kuitenkin muistuttaa alle kolmikymppis-ten sukupolvea jatkuvasti heille lankeavasta vastuusta suurten ikäluok-kien vetäydyttyä, ja sen lisäksi uhkaillaan eläkepommilla. Media luo ku-vaa, että kaikki ovat jo nyt uupuneita. Nekin nuoret, joiden projektitovat kutakuinkin tasapainossa, ovat huolissaan. Uupumisen pelko aihe-uttaa valtavaa tarvetta määritellä omaa terveydentilaansa jatkuvasti.Nuoret on opetettu pelkäämään stressiä, työelämää, elämää yleensä. Joskielenkäyttö Suomessa menee samaan suuntaan kuin Amerikassa, onmeillä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua räjähdysmäinen masen-nusepidemia. Silloin ei enää etsitä uupumista vaan suoraan masennusta,depressiota.

Kun kaikki nykyään on ikävää, väsyttävää ja stressaavaa, ollaan unohdet-tu elämän perusasioista (niistä samoista, jotka aiheuttavat stressiä) saata-vat valtavat voimavarat. Kun haasteita pitää nykyään välttää (ettei tulestressiä), ollaan unohdettu, että ihmisen itsetuntoa kasvattaa juuri haas-teiden voittaminen, on se sitten lapsiperheen arjesta selviäminen taivaativan työtehtävän menestyksekäs suorittaminen. Vaikuttaa siltä, ettänykyajan haave tai tavoite on pysähtynyt tila, jossa kaikki projektit ovatvalmiita, eivät enää stressaa ja elämä on pelkkää omaa aikaa ja rentoutu-mista. Vaikka onkin hyvä, että ihmiset ymmärtävät levon ja rentoutumi-sen tarpeen, on kummallista, että tavallisesta arkielämästä on mukamahdotonta selvitä uupumatta. Lapsiakaan ei uskalleta hankkia ennenkuin kaikki on “valmista”. Ja syntyvyystilastoista päätellen monenkaanelämäntilanne ei tule koskaan riittävän valmiiksi.

Elämää ei osata enää nähdä kokonaisuutena, johon kuuluu eri aikoinaerilaisia asioita. Elämän arvo mitataan projektien nykyhetken saldolla.Jos kaikki ei ole hyvin nyt, tulevaisuuskin näyttää huonolta. Kun pelo-tellaan heikkenevällä huoltosuhteella ja yhteiskunnan kantovastuullanykyiseen tapaan, annetaan nuorelle jo etukäteen kuva siitä, että omaanelämään ei voi itse paljoakaan vaikuttaa.

Eräät sinänsä ansioituneet ja viisaat suurten ikäluokkien edustajat pitä-vät yllä keskustelua nuorempien ikäluokkien kohtaamasta epäreiluu-desta osoittaakseen olevansa nuorten puolella, kapinoivansa omaa suku-

Page 42: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

42

polveaan vastaan. On kuitenkin epätodennäköistä, että tämä diskurssijohtaa kaunaisen puheen muuttumiseen toiminnaksi, mihin esimerkiksidosentti Tommi Hoikkala rohkaisee. Ehkä todennäköisempää on nuor-ten luontaisen optimismin muuttuminen pessimismiksi, ja luovuttami-nen jo lähtökuopissa. Tavallinen opiskelija saattaa tuntea epäonnistu-neensa jo ennen kuin elämä ehti oikeastaan edes alkaa – kun tuli syn-nyttyä väärään “slottiin”. Suuret ikäluokat tyhjensivät jo koko pöydän.

Jyväskylän yliopiston nuorten suunnittelijoiden työhyvinvointia käsi-telleessä julkaisussa (Virokannas et al. 1998) puhutaan sisäisistä voima-varoista, jotka edistävät myös työhyvinvointia. Koherenssi on tapa, jollayksilö havainnoi ympäristöään. Koherenssista on käytetty myös suo-menkielistä nimitystä elämänhallinta (Kalimo & Vuori 1988).

Terve elämänhallinta pitää sisällään käsityksen elämästä kehittymispro-sessina ja tukeutuu kolmeen ehtoon. On ymmärrettävä, kuinka ympä-ristö vaikuttaa omaan elämään, sekä tunnettava, että resurssit stressinhallintaan ovat olemassa ja saatavilla. Kolmanneksi on koettava itsensämerkitykselliseksi, tarpeelliseksi. Silloin yksilö tiedostaa voivansa ym-märtää maailmaa ja myös omalta osaltaan vaikuttaa siihen. Huonom-missakin olosuhteissa hänellä on kyky valita oikea toimintamalli ja sel-viytyä.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa nuorten suunnittelijoiden hyvin-voinnista todettiin, että suunnittelijoiden koherenssi oli vahvistunuthuomattavasti vuosien 1992 ja 1997 välillä. Toisin sanoen 1990-luvunlaman lapset olivat onnistuneet kääntämään koettelemuksensa vahvuu-deksi: opiskelun alkaessa taantumasta toipuva maailma oli auki, muttaopiskelujen lopussa ovet olivatkin lämähtäneet kiinni huonon työtilan-teen ja korkeakoulutuksen inflaation myötä. Kun pärjää vaativissa olo-suhteissa edes jotenkuten, itseluottamus kasvaa ja syntyy oman elämänhallinnan tunne. Ei siis tarvitse odottaa, että evoluutio sopeuttaisi ihmi-sen satojen vuosien kuluessa sietämään epävarmuutta ja kiihtyväävauhtia.

Vastuun ottaminen itsestä ja työtehtävästä on välttämätön osa omanelämänsä hallintaa. On huolestuttavaa, että nuoret tuntuvat kaihtavanvastuuta ja “tylsyyttä” sekä työelämässä että yksityiselämässään. Ollaaninnostuneita projektista niin kauan kuin innovoidaan ja ideoidaan. Kuntoteutusvaihe takkuaa, kukaan ei halua ottaa vastuuta. Nykyään työstä-

Page 43: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

43

kin voidaan jäädä pois ilman, että edes ilmoitetaan työnantajalle loppu-tilin ottamisesta.

Nuorten on sisäistettävä se kylmä tosiasia, että elämä ei voi koskaan ollatäysin hallinnassa. On hyvä kehittää elämänhallintataitojaan, mutta ne-kään eivät mahdollista olosuhteista päättämistä. Nuorelle sukupolvelletyypilliset riskittömyyden sekä täydellisen kontrollin vaatimukset ovatvaarallisia harhoja. Niitä ylläpidetään myös politiikan keinoin: ihmisetkääritään pumpuliin, jotta he pysyisivät tyytyväisinä ja hiljaisina. Poli-tiikka, jossa pyritään luomaan riskittömyyden illuusio, estää yksilöä va-rautumasta vastoinkäymisiin ja johtaa pettymyksiin. Politiikka, jossaotetaan vastuu yksilön puolesta, varastaa häneltä oman elämänsä hallin-nan.

Page 44: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

44

5. KUINKA PÄÄ KESTÄISI ELÄMÄÄ?

Hyvinvointivaltio on poistanut meiltä monia suuria epävarmuusteki-jöitä, kuten huolen toimeentulosta ja perusterveydenhuollosta. Toisaaltatässä raportissa väitetään, että elämä on monimutkaisempaa ja nopea-tempoisempaa kuin ennen. Työelämä on kasvavien haasteiden kourissa.Yksilön on vaikea pysyä perässä yhteiskunnan ja yrityselämän kovassamuutosvauhdissa. Uutta tekniikkaa ilmestyy “helpottamaan” elämääm-me ja tehostamaan toimintaamme loppumattomiin. Tämä ei ole pel-kästään positiivista, ja siksi potentiaaliset tai jo olemassa olevat ongel-mat on tunnistettava ja niihin on puututtava. Mutta kaikesta huolimat-ta: suurin osa ajattelevaa työtä tekevistä työntekijöistä tuskin olisi val-mis palaamaan joustavasta projektityöstä kellokorttien aikaan.

Vaikka globalisaatio aiheuttaa Suomessakin kovempaa kilpailua sekätyöpaikoista että markkinoista yleensä, se ei merkitse sitä, etteikö työn-antajan kannattaisi pitää työntekijästään huolta. Kuten Mielenterveys-seuran toiminnanjohtaja Pirkko Lahti haastattelussa totesi, meillä onkaikki tarvittavat resurssit pienen Suomemme pitämiseksi kilpailuky-kyisenä siten, että pää kestäisi.

Nuoret valittavat väsymistä, uupumista, stressiä. Elinkeinoelämä valittaaglobaalista kilpailusta aiheutuvia paineita ja vaihtoehdottomuutta. Polii-tikot valittavat rahan puutetta. Yhteiskuntatieteilijät valittavat yhteis-kunnallisesta epätasa-arvosta. Jos kaikki tämä valittaminen saataisiin val-jastettua toiminnaksi, olisi paljon jo korjattu. Voi olla, että siihen tarvi-taan sukupolven vaihdos. Toivottavasti kuitenkin jo nyt vuorineuvoksetja nuoret työntekijät onnistuvat löytämään yhteisen sävelen. Sillä on-gelma on yhteinen.

Jotta sekä suomalainen työntekijä että yhteiskunta voisi hyvin, on so-peuduttava niihin muutoksiin, joita tässä raportissa on tuotu esiin. Kai-killa yhteiskunnan toimijoilla on tehtävässä oma roolinsa: valtiolla, elin-

“Mitä onnellisempia ihmiset voisivat olla, sitä onnettomampia heovat.”

- Mielisairaalan tohtori Igor Paulo Coelhon kirjassa Veronika päättää kuolla.

Page 45: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

45

keinoelämällä, medialla. Viime kädessä ratkaisun avaimet ovat kuitenkinnuorilla itsellään.

Kohti kannustavampaa yhteiskuntaa

Pää kestää, jos elämä on tasapainossa, jos työ ja yksityiselämä ovat tasa-painossa, sanovat nuoret. Mutta mitä se tarkoittaa? Juha Siltala puhuu ns.vanhasta kolmijaosta, johon kuuluu työ, perhe ja kansalaistoiminta.Mutta nyt vanha kolmijako on hänen mukaansa romahtanut, sillä per-heelle tai kansalaistoimintaan ei enää liikene aikaa. “Tästä on seurannutperheen joutuminen kriisiin – lapsille ei ole aikaa. Kodista on tullut toi-nen, raskas työvuoro. Myöskään teollisuusyhteiskunnan utopia ihmisenmahdollisuudesta kehittää itseään monipuolisesti ei toteudu”, Siltala sa-noo. (Nordgren-Siivonen 2000) Siltalan kuvaus nykyhetkestä osuu var-sin oikeaan – mutta vanha kolmijako ei kuulosta kovin todenmukaisel-ta. Ihmiselle on jo pitkään ollut tärkeintä perhe ja työ, kansalaistoimintatulee jossain kaukana omien harrastusten jälkeen.

Muodikas puhe siitä, että aikaa ei ole on pelkkä myytti. Aikaa on sa-man verran kuin ennen, itse asiassa vapaa-aikahan on lisääntynyt. Perhe-arvoista puhuvat ja perheelle lisää aikaa haikailevat ovat enimmäkseenniitä, joille ura on elämässä kuitenkin ykkössijalla. Kun samaan aikaanarvojen kärkipäässä ovat sosiaalisesti arvostettu koulutus ja asema sekäoikeanlainen elämäntyyli, kaikkien näiden yhdistämisessä tulee vaike-uksia.

Tuntuu kuin yhteiskunnassamme olisi alettu elää ”televisioelämää”.Elämää, jossa joku katselee meitä ulkoapäin ja arvioi olemmeko tv-sar-jan luuserit vai menestyjät. Televisioelämä näyttää aina mukavalta, per-heet ovat onnellisia. Riidat ja avioerotkin selvitetään komiikan keinoin.Aina on olemassa seuraava episodi, jossa kaikki on taas hyvin; ikävät elä-mäntilanteet ohitetaan parissa jaksossa. Kun oikea elämä tuntuukinajoittain raskaalta raatamiselta, me petymme itseemme. Sillä meidän sil-missämme kaikki muut jatkavat onnellista televisioelämää. Vain me uu-vuimme matkalla, vain me epäonnistuimme mahdollisuuksiin tarttu-misessa.

Kuten tässä raportissa on tuotu esiin, yhteiskunnassamme harva enää

Page 46: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

46

kehtaa sanoa kokevansa työn voimavarana eikä uuvuttavana. Jos ei oleuupunut, on laiska: kaikkihan ovat nykyään uupuneita, niin ainakin ylei-sestä keskustelusta voisi päätellä. Huolimatta siitä, että henkisiä arvoja jaidealismia korostetaan, tavoitellaan yhteiskunnassamme materiaa enem-män kuin koskaan. Kuitenkin uusimmat tutkimustulokset tukevat ih-misten arkikokemuksia siitä, että ylenmääräinen keskittyminen materi-an omistamiseen on epätervettä. Ihmiset, joille materiaaliset arvot ovattärkeitä, ovat yleensä helpommin masentuvia, heillä on vähemmän ys-täviä ja vähemmän pysyviä ihmissuhteita. He ovat vähemmän uteliaita,vähemmän kiinnostuneita elämästä ja helpommin tylsistyviä.

Jos onnellisuus riippuu kuluttamisesta ja omistamisesta, se johtaa yhäkiihtyvämpään nollasummapeliin: kuin addiktio se vaatii jatkuvia han-kintoja. (Csikszentmihalyi 2003) Mutta kuka kehtaisi myöntää ole-vansa tällainen “addikti” ? Kuka myöntäisi sen edes itselleen? Siksi ris-tiriita työn ja yksityiselämän, materiantavoittelun ja henkisten arvojenvälillä jatkuu.

Miten yhteiskuntamme eri tahot voisivat edistää ilmapiirin muutosta jaehkäistä työssä uupumista ja uupumista yleensä? Valtiolla on tässä useitakanavia käytettävissä.

Vuoden 2003 alusta voimaan tullut, uudistettu työturvallisuuslaki kattaamonia nimenomaan työssä jaksamiseen liittyviä ilmiöitä entistä ekspli-siittisemmällä tavalla. Työnantajalla on mm. velvollisuus seurata työnhenkistä kuormittavuutta ja työntekijöiden jaksamista. Hänen on myöshuolehdittava siitä, että henkilöresurssit vastaavat työn määrää. Valitetta-vasti tähän sinänsä kauniiseen ajatukseen perustuvaan säädäntöön jou-tuu suhtautumaan hieman kyynisesti. Kuinka työnantajan velvollisuu-den täyttämistä mitataan, saati valvotaan? Kuinka työnantajan ja työnte-kijän näkemykset henkilöresurssien määrästä käyvät yhteen? Entäkuinka moni olemassaolostaan taisteleva, jatkuvassa taloudellisessa pai-neessa toimiva pienyritys palkkaa lisää väkeä, jos työt (hetkellisesti) li-sääntyvät? Lakikaan ei siis tuo ongelmaan ratkaisua, tässä tapauksessa sevain esittää hurskaita toiveita siitä, kuinka asioiden tulisi ihannetilan-teessa olla.

Terveydenhuollon osalta valtion tulisi varautua siihen, että varsinaisentyöuupumuksen sijaan tai sen lisäksi nuorilla on arkiuupumista. Uupu-neen näkökulmasta sillä ei ole merkitystä, mistä oireet johtuvat. Apua

Page 47: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

47

on saatava. Kun työpaikkaa ei ole aina mahdollista tai syytäkään velvoit-taa huolehtimaan loppuun palaneista, on valtion varauduttava uupu-misilmiöstä johtuviin kustannuksiin. Kela jäädytti vuodelle 2003 allo-koidut terapiarahat puolessa välissä vuotta, ja nyt potilasjono kasvaa. Josyhä useampi tarvitsee terapeuttia selvitäkseen arjesta, pitää tarvittavienresurssien määrän lisäksi miettiä myös minkätyyppiseen terapiaan varo-ja allokoidaan.

Myös koulutuspolitiikan epäkohdat edesauttavat uupumusta. Vuoden2003 aikana opiskelijoita on yritetty työntää yhä ahtaampaan opiskelu-putkeen. Vähemmän sivuaineopiskeluja, enemmän täsmäopiskelua.Koulu pitäisi suorittaa yhä lyhyemmässä ajassa, työn tekemistä ei suosi-tella opiskelujen aikana. Nuoria on jopa syyllistetty työpaikkojen vie-misestä työttömiltä! Haastattelemiemme nuorten kokemukset todisti-vat, että opiskelun aikainen työssäkäynti edesauttaa työelämään sopeu-tumista. Työn tekemiseen opiskeluaikana pitäisi siis pikemminkin kan-nustaa. Opintotuen nostaminen kattamaan kokopäiväistä opiskelua eisiis välttämättä olekaan opiskelijan edun mukaista. Pikemminkin opin-totukea rajoittavia tulorajoja pitäisi korottaa. Näin työn tekeminen kan-nattaisi, ja perustulo olisi turvattu.

Koulutuksen itsessään pitäisi olla monitasoista. Liian moni opiskelee it-sensä maisteriksi, vaikka työllistymisen ja hyvän elämän näkökulmastamuunlainen koulutus saattaisi soveltua juuri hänelle paremmin. Yleisenkoulutustason liioitellut tavoitteet tuottavat sivuvaikutuksenaan riskiäkarttavia työttömiä maistereita.

On myös ehdottomasti muistettava, ettei politiikalla saa luoda kuvaasiitä, että yhteiskunta pystyisi poistamaan kaikki riskit ihmisen elämästä.Sitä yhteiskunta ei voi tehdä, eikä siihen tule pyrkiäkään.

Työpaikan toimenpiteet

Vaikka työ onkin vain yksi monista uupumusta aiheuttavista tekijöistänuoren elämässä, sillä on merkittävä vaikutus koettuun elämänlaatuun.Työministeriön tutkimuksessa kävi ilmi, että työssä jaksamisen edistä-minen olisi aloitettava jo ennen työelämää. Työssä jaksamisen voimava-rat kehittyvät lapsuudesta saakka.Sosiaaliset indikaattorit kuten koulu-

Page 48: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

48

menestys ja perheen sosiaalinen asema ennustavat suhtautumista tule-vaisuuteen nuorena aikuisena. (Ek et al. 2003) Mutta kuinka aikaisin pi-täisi aloittaa juuri työssä jaksamisen edistäminen? Jos työssä uupumistaehkäistään jo lapsuudesta lähtien, eikö se kerro jotakin työkeskeisestäelämäntavasta? Jos elintavat ml. ruokailu- ja liikuntatottumukset, elä-mänasenne ja sosiaalinen tukiverkosto rakentuvat jo lapsuudessa, voikotyönantaja enää vaikuttaa yhtälöön mitenkään?

Ehkä jotain on kuitenkin tehtävissä.

Työn mielekkyydestä kannattaa todellakin huolehtia ajoissa, sillä epä-tyydyttävässä työssä uupuminen tulee kalliiksi paitsi inhimillisestimyös taloudellisesti. Työhönsä tyytyväinen ja psyykkisesti terve työn-tekijä on todennäköisesti myös taloudellisesti tuottava, motivoitunut jasitoutunut. Nuori uupuu, jos työhön liittyy jatkuvaa epävarmuutta jajos hän ei saa mahdollisuutta kehittyä oman potentiaalinsa puitteissa.Nuori haluaa tehdä hyvää työtä, jossa hänen arvonsa ja panoksensa nä-kyy. Hän tarvitsee palautetta, kannustusta ja mentorointia. Liian useintyöuran alussa nuori saa muiden pöydiltä ikävät ja rutiininomaiset työttehtäväkseen.

On selvää, etteivät työnekijät halua tuntea itseään helposti korvattaviksiroboteiksi. Jos organisaatio toivoo heiltä sitoutumista ja lojaliteettia, senon luotava heille työympäristö, jossa kunkin panoksella on selvä merki-tys ja arvo (Csikzentmihalyi 2003). Edellä siteerattu työministeriöntutkimus (Ek et al. 2003) osoitti, että erinomainen työssä jaksaminenoli yleisintä sekä miehillä että naisilla aktiivisissa johto- tai asiantuntija-tehtävissä. Samalla kun nämä tehtävät ovat psyykkisesti kuormittavia,ne tuottavat oikeissa olosuhteissa tekijälleen voimakkaita onnistumisenja työn hallinnan tunteita. Tällöin työstä tulee merkittävä arjen jaksa-mista edistävä tekijä.

Jorma Rantanen on kuvannut Valkonen-Korhosen ja kumppaneidenkirjassa Mielenterveys uusiutuvana voimavarana (2003) mielekkääntyön ympäristöksi “ajattelevaa organisaatiota”. Sen piirteitä ovat mm.jatkuva yksilöllinen ja kollektiivinen oppiminen, puutteita ja ongelmiajatkuvasti tunnistava ja korjaava sekä muutoksia ennakoiva ja niihin te-hokkaasti vastaava toimintatapa. Ajatteleva organisaatio on myös visioi-va, aktiivisesti vuorovaikutuksellinen, informaatiota ja kokemuksiahyödyntävä, luovuutta stimuloiva sekä kritiikkiä ja erilaisuutta suosiva.

Page 49: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

49

Jos suuresta osasta työntekijöitä on tullut luovan työn luokkalaisia, pi-täisi työkin organisoida tekijöidensä mukaan.

Yhä useampi tekee ylitöitä ja puurtaa pitkää päivää todistaakseen ole-vansa arvokas työntekijä. Tällaisen toiminnan hiljaisen hyväksymisen tai(valitettavan yleisen) kannustamisen sijaan työnantajan pitäisi jopasanktioida liika työnteko. Useimmissa tehtävissä on kuitenkin kiirei-sempiä ja vähemmän kiireisiä aikoja. Ylitöitä korvataan rahalla ja uupu-muksesta toipumiselle ei jää aikaa. Pitäisikö työpaikalla siis hyväksyä”omaharkintaisia” poissaoloja aiempaa enemmän? Entäpä jos työpai-kalla luotettaisiin työntekijään, niin että hän pyytäessään saisi hiemanvapaata toipuakseen stressistä? Tai entä jos armeijan tapaan työpaikallavoisi kerätä kuntoisuuspisteitä ja saada sillä tavalla vapaapäiviä? Sillointyöntekijäkin kokisi omaavansa edes jonkin verran kontrollia omaan ai-kaansa ja työhönsä. Työntekijällä voisi myös olla vapaus hallita omaatyöaikaansa siten, että tehtyään viikon työt neljässä päivässä hän saisiviidennen vapaaksi. Näin hän suoriutuisi tehokkaasti töistään ja saisipalkkiokseen vapaa-aikaa, nykypäivän kalleinta valuuttaa.

Kaikesta esimieskoulutuksesta huolimatta suomalaista esimiestä vielämoititaan autoritäärisestä johtamisesta. Esimiehen sopivuus ja koulutta-minen juuri esimiehen tehtäviin olisikin tärkeää. Siihen kuuluvat niinihmissuhdetaidot ja tunneäly, kuin oikeudenmukaisuus, empatiakyky jakannustavuuskin. Myönteisen ja innostavan ryhmähengen luominen oneräs psyykkisen hyvinvoinnin edellytyksiä.

Työhön liittyvien sairauksien muuttuminen fyysisistä psyykkisiksi onnäyttävä myös työkyvyn edistämistoiminnassa. Työpaikoilla tapahtuvaTyky-toiminta2 keskittyy vielä työuupumuksen näkökulmasta todellavähäpätöisiin asioihin. Se on useimmiten varsin pinnallista; kuntotestejä,messuretkiä ja hohtokeilausta. On tietysti mukavaa käydä vaikkapa te-atterissa, mutta jos työilmapiiri on huono, ei seuraava päivä ole työpai-kalla yhtään aiempaa helpompi. Seikkailuviikonloppu ei korvaa yhtei-söllisyyden ja yhteisten tavoitteiden puutetta. Itse asiassa tällainen toi-minta voi jopa lisätä uupumusta: ylibuukattu aikataulu kiristyy entises-tään, tekemättömien asioiden lista kasvaa ja kontrolli omasta ajankäy-töstä vähenee taas hiukan.

2 TYKY-toiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jolla työnantaja ja työntekijät sekä työpaikan yhteis-työorganisaatiot yhteistyössä pyrkivät edistämään ja tukemaan jokaisen työelämässä mukana olevantyö- ja toimintakykyä hänen työuransa kaikissa vaiheissa. (ks www.tyky.fi)

Page 50: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

50

Työuupumista ehkäisevän toiminnan olisi suuntauduttava työpaikalle.Jos tavoitellaan enemmän kuin kosmeettisia ja lyhytaikaisia tuloksia, ontarkasteltava sekä työnkuvia että työyhteisöä sisältäpäin ja puututtavaniissä ilmeneviin epäkohtiin.

Työterveydenhuollon on pystyttävä vastaamaan 2000-luvulle ennus-tettavaan epidemiaan eli psyykkisen kuormituksen mukanaan tuomiinerityisvaivoihin. Muutamassa yrityksessä on kokeiltu yksityisiä terapia-palveluja. Työpaikan työterveyshuoltoon on sisällytetty myös psyykkis-ten sairauksien hoito, tai työnantaja on maksanut terapian yksityiselläpalveluntuottajalla. Näin työntekijä saa tarvitsemansa hoidon, johtui uu-puminen tai masennus työstä tai ei. Vaikka nuoren uupuminen ei ainaensisijaisesti olisikaan työuupumusta, se ei anna oikeutta työnantajallesivuuttaa ongelmaa. Työnantajan tulee toimia niin, ettei työ ainakaan li-sää uupumista.

Jorma Rantanen puhuu “aivojen työsuojelusta” ja on kehittänyt aivo-jen suojeluohjelman. (Valkonen-Korhonen et al. 2003) Työterveyssuo-jelu perustuu edelleenkin olettamuksiin ja keinoihin, jotka soveltuvatlähinnä suorittavaan työhön. Sen sijaan tulisi keskittyä suojelemaantyönantajan tällä hetkellä arvokkainta pääomaa, työntekijöiden aivoja.

Nuoret: irti ahneuden kierteestä!

Haastattelemiemme nuorten kokemukset vahvistivat sitä näkemystä,että työssä jaksamisen tai työssä uupumisen ensisijainen syy ei ole työ-määrä tai työpäivien pituus. Pikemminkin kannustamattomuus, palaut-teen puute, työpaikan epävarmuus ja henkilöstön jatkuva vaihtuvuusolivat syynä turhautumiseen ja sitä kautta loppuun palamiseen. Kaikenkaikkiaan työssä uupumisen syyt tuntuvat olevan muualla ja syvem-mällä kuin työelämän mekanismeissa.

Vaikuttaa siltä, että nykyajan nuori on ahne ihminen, jonka elämän pitääolla komeaa, nopeaa ja nousujohteista. Kun tämä tarve kohdistui aiem-pien ikäluokkien kohdalla työelämän kautta saatavaan statukseen, ny-kynuoren korkeiden odotusten kohteena ovat kaikki elämänalueet. Ah-neus ei siis koske pelkkää materiaa, vaan merkitsee elämyksien ahnehti-mista, juuri tietynlaisen elämäntyylin vaatimusta sekä kärsimättömyyt-

Page 51: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

51

tä. ”Osamaksusukupolvi” on tottunut siihen, että kaiken saa heti eikävasta puurtamisen ja säästämisen tuloksena. Kun täällä ollaan vain ker-ran, on parempi vaikka palaa loppuun kuin haaskata elämänsä pelkkänäkeskinkertaisuutena. Tämä asenne on yhtäältä nuorten itsensä kehittä-mä, toisaalta median kautta nuorille sysätty.

Kaikki kunnia uupumustutkijoille, mutta sittenkin epäilen, että yksilönon vaikea tunnistaa, mikä häntä uuvuttaa. Ihmisen on itsensä vaikeaerottaa työperäistä stressiä ja arkiperäistä stressiä. Ennen sanottiin, että“ensin työ sitten huvi”. Nyt elämässä on ensin työ, sitten työ, sittenkotityö ja sitten harrastukset ja muut “projektit”. Töistä voi sentään saa-da sairaslomaa, kotoa ei voi pinnata. Kun arjestakin on tullut työtä, onhelpointa kohdistaa syyttävä sormi työpaikalle. Tämä raportti onkinpyrkinyt kyseenalaistamaan työuupumuksena pidetyn ilmiön todelliset

Aivojen suojeluohjelma

- annetaan aikaa ajattelulle, oppimiselle ja kehittymiselle;omaksutaan elinikäisen oppimisen kulttuuri

- luodaan teknologiaa, joka tukee työntekoa, muttaei lannista käyttäjäänsä

- optimoidaan tietointensiivinen työ parasta ergonomiaa, psy-kologista ja neurofysiologista tietoa käyttäen.

- kehitetään oppivia työorganisaatioita

- rakennetaan työyhteisö produktiivisen vuorovaikutuksenperiaatteelle

- pidetään työajat ja työtahti fysiologisesti ja psykologisestimielekkäissä rajoissa

- panostetaan työn ja muun elämän tasapainottamiseen

- kehitetään taloudellisen ja aineellisen (määrällisen) produkti-viteetin rinnalla sosiaalista tuottavuutta

- tuetaan vaikeuksissa olevaa ja kannustetaan häntä työssäjaksamiseen ja kehittymiseen

- hyödynnetään työelämän terveyttä edistäviä vaikutuksia

Page 52: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

52

aiheuttajat sekä tuomaan esille “lifestylen” rakennusprojektin kulutta-vuuden.

Arkiuupumus seuraa siis liian suurista elämään kohdistuvista odotuksis-ta, ahneudesta saada kaikki. Elämän täytyy olla täydellistä, hallittua javertailukelpoista muiden kanssa. Kuten todettu, ympäristö luo niin me-dian kuin yleisen mielipideilmaston kautta nuorelle mielikuvan kaikistaniistä päällekkäisistä odotuksista, joita hänen pitäisi täyttää. Työpaikallanäitä paineita voi lisätä tai vähentää järkevämmälle tasolle. Viime kädes-sä, ympäristöstä ja olosuhteista huolimatta jokainen joutuu itse päättä-mään mitä haluaa omalta elämältään. Ne elämänalueet, joihin voi itsevaikuttaa, tulisi ottaa takaisin omaan hallintaan.

Nykyajan nuoret ovat kärsimättömiä, heillä on epärealistiset odotuksetja liian korkeat ambitiot, sanotaan. Mutta toisaalta niin kuuluukin olla!Pikemminkin ongelman ydin tänä päivänä on se, että nämä piirteet ei-vät jalostu toiminnaksi. Odotusten ja tekemisen välillä on epävarmuu-den ja hallitsemattomuuden tunteen muodostama musta aukko. Nuorihaluaa välttää vastuuta ja riskinottoa. Eletään mukavuusvyöhykkeellä,jossa elämä on pysähtyneessä tilassa ja työn pitää olla aina hauskaa. Elä-män riskittömyyden vaatimus on tullut merkittävämmäksi tekijäksikuin ennen. Nuori on tottunut siihen, että riskin ja vastuun ennen työ-elämään menoa on aina kantanut joku muu. Siksi työelämä pelottaaetukäteen, ja stressistä kärsitään jo ennen työuran varsinaista alkamista.

Nuoren aloittaessa työelämää hän on usein sekä innostunut että epävar-ma. Vaikka koulutus on edelleen yksilötasolla hyvä sijoitus, eivät mais-terin paperit takaa työpaikan saamista. Yhä useammin työkokemus,motivaatio sekä soveltuva (ei siis vain mahdollisimman korkea) koulu-tus ovat kilpailuvaltteja. Olisi siis syytä jo opiskeluaikana tutustua työ-elämään. Silloin ei kannata olla turhan valikoiva ja luokitella töitä “ura-töihin” ja “turhiin töihin”. Kaikki työkokemus helpottaa työelämäänsopeutumista.

Ennen työelämän aloittamista kannattaa miettiä tarkkaan, miksi haluaaisona tulla. Työelämä on noin neljänkymmenen vuoden pituinen ajan-jakso, joten tunne siitä, että tekee mitä haluaa, on tärkeä. On myöshyvä huomata, että kaikkea ei työelämässäkään tarvitse osata, mutta jo-takin pitää osata ja hyvin.

Page 53: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

53

Hyvän työntekijän ei tarvitse olla uupunut. Jos työskentelyolosuhteissaon epäkohtia, niihin pitää tarttua, sillä esimiehellä on velvollisuus pitäätyöntekijöistään huolta. Pitää myös yrittää säilyttää realismi uupumus-trendin keskellä. Burn out on sairaus, ajoittainen väsyminen kuuluu elä-mään. Työpaikalla ei aina voi olla kivaa. Osa työstä on tylsää, rutiinin-omaista eikä tuota mitään elämyksiä.

Elämänhallinnan kannalta on tärkeä oppia hyväksymään omavaillinaisuutensa.On täysin tarpeetonta uuvuttaa itseään vertailemallaomia projektejansa muiden vastaaviin. Ei kannata olla ahne ja tavoitellakaikkea, mitä maailma tarjoaa, sillä muuten käy helposti kuten Sielunveljet -yhtyeen kappaleessa: on “aina nälkä ja koko ajan jano”. Kaikkimahdollinen ei voi tapahtua yhdelle ihmiselle. Elämä ei ole projektien-sa summa vaan kokonaisuus, jossa sopivan tasapainon löytäminen onavain onnellisuuteen. Aikaa ei ole vähemmän kuin ennen – vain vaati-muksia on enemmän. On oma valinta, taipuuko kaikkien niiden täyttä-misen mahdottomaan tehtävään.

Nuorten itsetuntoa ja luottamusta tulevaan rassaavat myös suurten ikä-luokkien ylläpitämä ”pelon ilmapiiri”. Tuleva sukupolvenvaihdos yh-teiskunnassamme on puheissa tuomittu epäonnistuneeksi jo etukäteen.En halua vähätellä sitä, että huoltosuhteen huonontuminen todella ontulevaisuutemme suurimpia ongelmia. Mutta on turha uskoa puheitasiitä, ettei pienellä ikäluokalla olisi demografisen kehityksen vuoksijuurikaan valtaa omaan elämäänsä.

Suurten ikäluokkien suurin synti ei ole eläkepommin pudottaminen taikerskailu Vanhan valtaamisella. Pahinta on, että “ymmärtäessään” nuo-rempaa ikäluokkaa he luovat pysähtyneen ja kielteisen ilmapiirin, jokaalkaa toteuttaa itseään. Nuorelle sukupolvelle oman elämän hallinnantunne on yritteliäisyyden, toimeliaisuuden ja muutoksen välttämätönedellytys. Herätkää siis opiskelijat ja nuorisojärjestöt! Älkää antakosuurten ikäluokkien kertoa, mistä pitää puhua ja miten! Aikuistutaan jakeskitytään parantamaan maailmaa eikä kantamaan kateutta ja kaunaa”eläkepommin pudottajia” kohtaan.

Omalla asennemuutoksella voi saada paljon aikaan myös uupumisenehkäisemiseksi. On tärkeää muistaa, että työ on myös voimavaroja jaelämäniloa lisäävä tekijä. Kannattaa kehittää ajanhallintakykyjään käyt-tääkseen työajan tehokkaammin hyödykseen ja saadakseen aikaa vain

Page 54: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

54

olemiseen ja mietiskelyyn. Juuri luova luokka tarvitsee aikaa ”ei mihin-kään”. Mitään luovaa ei voi syntyä ilman aivojen ajoittaista tyhjäkäyntiä.

Terve elämänasenne sisältää oletuksen, että elämään kuuluu menestyk-sellisten hetkien ohella myös ilottomampia ja epävarmempia aikoja.Elämä ei ole riskitöntä, eikä sellaista kannata edes tavoitella. Elämänhallinta edellyttää vastuunottoa ja elämänhallintataitojen opetteleminentapahtuu usein juuri riskejä ottamalla. Ehkä silmiinpistävin nuoren ikä-luokan ongelma on juuri tämä huono epävarmuuden sietokyky. Sitäsietää miettiä myös opetushallinnossa, kodeissa ja politiikassa.

Tarvitaankin diskurssin muutosta! Sen sijaan, että yhteiskunnallisessakeskustelussa käsitellään työelämää aina negaatioiden ja ongelmienkautta, olisi hyvä puhua myös työn tekemisen tärkeydestä ihmiselle. Jasiitäkin mielellään muutoin kuin työttömyyden kautta. Julkisuudessakäytävä keskustelu on pääasiassa ongelmalähtöistä ja tuottaa siksi vainyhden totuuden työelämästäkin. Tämä “totuus” jää kuitenkin meidänmieliimme ja asenteisiimme. Ennen kuin huomaammekaan, valitte-lemme kahviloissa työelämän ikävyyttä. Olisiko aika jo kypsä suoma-laisessakin kärsimyskulttuurissa työn ilosta puhumiseen?

KIRJALLISUUTTA

Aro, A.: On niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään. Burnoutin aktiivinen ehkäisy ja hoito. Tilastokirjasto2001

Bauman, Z.: Sosiologinen ajattelu (Vastapaino Tampere 1997)

Bisnes.fi, marraskuu 2003

Castells, M.: The Rise of the Network Society (Blackwell publishers 1996, 2000)

Cohen, D.: Our Modern times, The new nature of capitalism in the information age (MassachusettsInstitute of Technology 2003)

Coupland, D.: Tuntematon x sukupolvi (WSOY, Juva 1992)

Csikszentmihalyi, M.: Good Business (Hodder & Stoughton 2003)

Ek, E.; Laitinen, J.; Tammelin, T.; Remes, J.; Raatikka, V-P; Kujala, V.: Nuorten aikuisten työssäjaksa-minen, työssä jaksamisen ohjelma 2003, Työministeriö.

Florida, R.: The rise of the creative class (2002)

Forss, S.; Karisalmi, S. & Tuuli, P.: Työyhteisö, jaksaminen ja eläkeajatukset. Eläketurvakeskuksen ra-portteja 26/2001.

Gleick, J.: Kiire (Tammi, WS Bookwell Oy 2001)

Hacker, P. M.S.: Appearance and reality: a philosophical investigation into perception and perceptu-al qualities. (Oxford: Blackwell 1987)

Himanen, P.: Hakkerietiikka ja informaatioajan henki (Juva 2001)

Huuhtanen, P.: Työ vuonna 2005 - näkymiä suomalaiseen työelämään. Työterveyslaitos (1999)

Hylland Eriksen, T.: Hetken tyrannia (Johnny Kniga WS Bookwell Oy, Juva 2003)

Hämäläinen, U.: Koulutuksesta työelämään. Palkansaajien tutkimuslaitos, Tutkimuksia 83 (Helsinki2002)

Page 55: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

55

Hämäläinen, U.: Ylikoulutusta korkeakoulutettujen työmarkkinoilla. Palkansaajien tutkimuslaitos,Tutkimuksia 87 (Helsinki 2003)

Jallinoja, R.: Perheen aika (Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2000)

Julkunen, I.: Being young and unemployed, reactions and actions in Northern Europe (HelsinkiUniversity Press 2002)

Juntunen, J.; Lämsä, A-M & Takala, T.: Työuupumus johdon jäsentämänä, tilastokirjasto

Julkunen, R.: Työtä vastaan? Yhteiskuntapolitiikka 2002:4, s. 315-323.

Järnefelt, N. & Lehto, A-M: Työhulluja vai hulluja töitä (Tilastokeskus, Helsinki 2002)

Kalimo, R & Toppinen, S: Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä (Työterveyslaitos, Helsinki1997)

Kalimo, R. & Vuori, J.: Työttömyys ja terveys: tutkimuskatsaus. (Työterveyslaitos, Helsinki 1992)

Kankare, M.: Sitoutuminen on pop! Talouselämä 20.8.2003

Leskinen, J.: Miten jaksat työssä? Työturvallisuuskeskus (2000)

Merikallio, A: Unohtuiko inhimillisyys, Ehkäise uupumus työyhteisössä, (Kauppakaari, Helsinki2001)

Muurinen H. : Työuupumus ei juoksemalla parane. YLE /Terveys/Mielenterveyshttp://www.yle.fi/genreportaalit/

Nordgren-Siivonen, C.: Mikä on oikein ja mikä on väärin? Palkkatyöläinen 5/2000

Nuorten aikuisten työssäjaksaminen/Työssä jaksamisen ohjelma 2003, työministeriö (KirjapainoSnellman Oy, Helsinki 2003)

Peters, T.: Re-imagine! (Fast company, 2003)

Riikonen, Makkonen & Vilkkumaa: Hullun työn tauti ( Vastapaino 2002)

Saari, S. & Majander, H.: Nuorten akateemisten työntekijöiden työolot ja mielenterveys (Helsinki1985)

Saavalainen, H: Nuoret haluavat onnellisuuteen raatamisen kulttuurista. Helsingin Sanomat 23.9.2003

Sennet, R.: Työn uusi järjestys (Vastapaino, Tampere 2002)

Sitra: Parasta ennen 01012015. Tulevaisuuden tekijät – Suomi 2015 (toim. Kauhanen, Anna-Liina &Lyytinen, Jaakko). (DMP Eriksen Oy, Helsinki 2003).

Solomon, A.: Keskipäivän demoni, masennuksen atlas (Tammi 2002)

Suomalainen, T.: Pois oravanpyörästä. Etelä-Saimaa 12.7.2203

Sutela, H.; Vänskä, J. & Notkola, V.: Pätkätyöt Suomessa 1990-luvulla (Tilastokeskus Helsinki 2001)

Suutari, M.: Korkeakoulutettujen työelämänurien alkuvuodet, Laaser-projektin loppuraportti (Pai-nomerkki Oy, Helsinki 2003)

Tackling work-related stress: A managers’ guide to improving and maintaining employee health andwell-being (HSE books, 2001)

Terveys 2000. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja (Helsinki 2002)

Ukkola, J. : Valvomme velkaa. Suomen Kuvalehti 50/2003.

Valkonen-Korhonen, M.; Lehtonen, K. & Tuovinen, T. (toim): Mielenterveys uusiutuvana voimava-rana (Yliopistopaino, Helsinki 2003)

Varma-Sampo: Tie 68 - Pitkän työuran viitoituksia, Nuorten aikuisten odotuksia työstä ja työhyvin-voinnista (2003)

Vartiainen, M.: Työn muutoksen työvälineet (Tampere 1994)

Vartiovaara, I.: Burn out, henkinen pahoinvointi (Juva WSOY, 1987)

Vartiovaara, I.: Burn outista jaksamiseen: aika itkeä, aika iloita. (Otava, Helsinki 1996)

Virokannas, K.; Feldt, T. & Ruoppila, I.: Nuorten suunnittelijoiden työolot, voimavarat ja työhyvin-vointi vuosina 1992-1997 (Jyväskylän yliopistopaino 1998)

Virtanen, M.: Kivimäki, M.; Elovainio, M.: Määräaikainen työsuhde, työtyytyväisyys ja terveys: tutki-mus sairaalahenkilöstöstä. Työympäristötutkimuksen aikakauskirja 4/2000.

Wainwright, D. & Calnan, M.: Work stress: The making of a modern epidemic (Open universitypress Buckingham, Philadelphia 2002)

Page 56: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

56

HAASTATTELUT

Koulutuspoliittinen asiamies Marita Aho, TT

Tutkija Kirsi Ahola, TTL

Tutkija Jari Hakanen, TTL

Työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen, Palvelutyönantajat

Toiminnanjohtaja Pirkko Lahti, Suomen mielenterveysseura

Kansanedustaja Maija Perho

Psykohistorioitsija Jukka Relander

Akateemisesti koulutettujen nuorten keskustelutilaisuus työelämän paineista EVAssa 27.5.2003.

Page 57: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

57

”Ollakseni eräänlainen nurin käännetty Paavo Lipponen: nykyopis-kelijoiden mahdollinen kauna ja sukupolvikateus on mitä loogisintunnereaktio. En menisi moralisoimaan. Päinvastoin, kauna on tervereaktio. Sukupolvien välinen tilinpito on nuorison kannalta mii-nuksella. Ei olisi yhtään pöllömpää, jos kauna jalostuisi yhteiskun-nalliseksi liikkeeksi.”- Nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtaja Tommi Hoikkala (SK 40/2003)

VAPAUDEN KAHLEET– NUORISO PAKON JA VAPAUDEN

RISTIPAINEESSA

Tommi Laitio

Kirsi Piha päätyy tässä raportissa johtopäätökseen, että nuorten jaksa-misongelmien suurimpana syynä ovat omaan elämään kohdistuvatkohtuuttomat odotukset. Pihan mukaan työ ei ole pääsyy nuorten jak-samisongelmiin, vaan arki kokonaisuudessaan sekä oma käsitys mahdol-lisuuksista ja kohtuullisuudesta. Hyväksyn pitkälti Pihan lähtökohdan,mutta väitän, että nuorten epärealistiset tulevaisuudenodotukset eivätole ainoastaan heidän omaa luomustaan, vaan muu yhteiskunta kannus-taa voimakkaasti nuoria suorituskykynsä äärirajoille.

Nuoria lyödään julkisessa keskustelussa usein kuin vierasta sikaa. Kak-si-kolmekymppisten vanhemmat näkevät jälkikasvunsa vätyksinä, jotkaeivät halua kantaa vastuuta toimeentulostaan ja urakehityksestään.Nuorten kuvitellaan odottavan, että työnantaja tulee hakemaan heitäolohuoneen sohvalta ja tarjoaa välittömästi johtajan virkaa. Samalla1960- ja 1970-lukujen opiskelijaradikaalit ihmettelevät, missä on ny-kyisten opiskelijoiden ja nuorten idealismi ja uhma.

Sukupolvien katsantokannassa työmarkkinoihin on huomattavissa sel-keä ero. Monet nuoret kohtaavat vanhempiensa kanssa keskustellessaantilanteen, jossa tuntuu, ettei oma todellisuus vastaa lainkaan sitä samaa

Page 58: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

58

Suomea, josta vanhemmat puhuvat. Nuorten näkökulmasta sosiaalisetturvaverkot on suunniteltu työkulttuuriin, joka perustuu pysyville työ-suhteille ja niiden mahdollisille katkeamisille, eikä pätkittäisyydelle jasiten lyhyiden työttömyysjaksojen suuremmalle todennäköisyydelle.Yleisen koulutustason nousu, epäselvyys työelämän odottamista vaati-muksista, valtionjohdon julkiset puheenvuorot huoltosuhteen heikke-nemisestä sekä pätkätyökulttuuri tuottavat ahdistusta, jossa on vaikeatunnistaa, millä koulutus- ja työpaikkaratkaisuilla voi saavuttaa mielek-kään ja palkitsevan uran. Suurten ikäluokkien ajattelussa heijastuu edel-leenkin perusolettamus akateemisen loppututkinnon tuomasta var-muudesta työnhakutilanteessa.

Vapautta korostavassa yhteiskunta-analyysissä jää huomiotta, että nyky-yhteiskunnassa nuorten on kouluttautumalla osoitettava olevansa kun-nollisia kansalaisia. Koulutuksesta on tullut toimintaa, jolla nuoret osoit-tavat ahkeruutta sekä halua olla toteuttamassa vallitsevaa normia (Ko-monen 2001, 70). Vapautena markkinoitu todellisuus on nuorille arki-päivä, jossa “nuorten odotetaan yhä kiitävän yhdenlaista ja yhdenmu-kaista koulutusuraputkea pitkin työhön ja aikuisuuteen” (Komonen2001, 81). Itsensä kehittämisen ajatuksesta on kärjistettynä tullut mo-nille elinikäisen oppimisen vankila.

Koulutusnormi näkyy esimerkiksi alle 25-vuotiaiden työmarkkinatuenehdoissa, joissa päätös olla hakeutumatta jatkokoulutukseen riittää työ-markkinatuen esteeksi. Samaan aikaan jatkokoulutuksen työllistymis-mahdollisuuksia parantava vaikutus on heikentynyt, koska koulutustasoon noussut. Akateemisuus ei tarkoita enää aikaisemman kaltaista var-muutta työpaikasta, vaan paikkaa yhtä askelmaa ylempänä “duunijonos-sa”, jossa yläpään askelmat lisääntyvät kansallisen koulutustason nous-tessa (Laaksonen 2001, 89).

Hiukan yksinkertaistaen tilannetta voisi kuvata siten, että yliopistotovat muuttuneet eliitin tuottajista koulutetun työväestön kasvattajiksi,mutta yliopistojen vanha eliittimaine on samalla kuitenkin säilynyt. Yh-teiskunnallinen keskustelumme tarvitsee ravistelua. Nyt vaadittaisiinrohkeutta tunnustaa ääneen korkeakoulutuksen ja akateemisten työnte-kijöiden muuttunut asema. Akateemiset muuttuvat kovaa vauhtia elii-tistä enemmistöksi.

Page 59: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

59

SIVISTYSYLIOPISTOSTA TULI MASSA-YLIOPISTO

Työuran ja jaksamisen kannalta ratkaisevaa on, millaiset tulevaisuudentyökalut koulutus tarjoaa. Jaksamisen kannalta on ensiarvoista, että kou-lutuksen sisällöt ovat yhteydessä työelämässä tarvittaviin taitoihin jaettä alakohtaiset koulutusmäärät vastaavat työelämän rakennetta. Kou-lutuksen kysynnän ja tarjonnan pitää kohdata, jotta yhteiskunnan ja yk-silöiden paras toteutuu.

Koulutuksella on perinteisesti nähty olevan kaksinainen vaikutus yksi-löön. Oppiminen tuottaa sivistystä eli tietoja, taitoja ja asenteita sekä si-ten tukee aktiivista kansalaisuutta. Koulutus tekee yksilöstä valistu-neemman ja kasvattaa kykyyn tarkastella ympäristön ilmiöitä uudestaja tarkemmasta näkökulmasta.

Pitkälle viety oppiminen, on kyse sitten kädentaidoista tai teoreettises-ta tiedosta, muokkaa yksilöstä asiantuntijan. Ihannetilanteessa koulutusluo innostuneen asenteen tietoon, kriittisyyteen ja oppimiseen sekäkannustaa päivittämään omaa osaamista myös työelämässä.

Kansainvälistä huomiotakin saanut tietoyhteiskuntaprojektimme nojaakattavaan ja kestoltaan pitkään koulutukseen. Uusissa tietoyhteiskunta-poliittisissa ohjelmissa esiintyy ulottuvuudeltaan koulutustakin laajem-pi osaamisen ajatus. Uusi maailmanlaajuisesti verkottunut osaamisyh-teiskunta edellyttää rakentajiltaan laajaa katsantokantaa sekä kykyä op-pia uusia asioita.

Suomalaisella yliopistolaitoksella on periaatteessa valmiudet vastataosaamisyhteiskunnan vaatimuksiin ja kasvattaa aktiiviseen kansalaisuu-teen. Akateeminen ideologiamme tukeutuu saksalaisen Wilhelm vonHumboldtin määrittelemälle yliopiston ideaalille eli kriittiseen, akatee-

”Opi perusasiat. Niille, joiden aika on tullut, se ei koskaan ole liianmyöhäistä. Opi kaikki aakkoset. Se ei riitä, mutta opi ne. Älä annasen harmittaa, vaan ala jo! Sinun täytyy tietää kaikki. Sinun täytyyastua johtoon!” – Bertolt Brecht: Oppimisen ylistys

Page 60: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

60

miseen vapauteen. Yliopistoissamme opiskelijoihin suhtaudutaan kuinvastuuntuntoisiin aikuisiin, jotka tekevät itsenäisiä valintoja ja vastaavatitse opintojensa etenemisestä. Suomen yliopistolaki määrittelee yliopis-toille kolme tehtävää: ylin tutkimus, siihen perustuva korkein opetussekä nuorison kasvattaminen palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.Etenkin kolmannessa tehtävässä korostuu humboldtilainen korkeastikoulutettujen vastuu.

Juuri akateemisen vapauden ajatuksella perustellaan esimerkiksi rajaa-matonta opiskeluoikeutta ja tutkimuksen vapautta. Yliopistot nähdääntieteen yhteisöinä, joissa vanhemmat ja oppineemmat opastavat nuo-rempiaan tieteen ja tutkimuksen tiellä. Kansallisfilosofimme Johan Vil-helm Snellman kirjoitti esseessään Akateemisen vapauden todellinenluonne ja olemus, että yliopistonopettajassa kaikkinainen auktoriteetinvarjo tekee opin opiskelijalle vastenmieliseksi. Helsingin yliopistonrehtori, teoreettisen filosofian professori Ilkka Niiniluoto kuvasi yli-opistokoulutuksen tavoitetta lukuvuoden avajaispuheessaan 2003 seu-raavasti:

Viime vuosikymmenien tulkinta osaamiseen perustuvasta yhteiskun-nasta on ollut korkeakoulutuksen opiskelijamäärien radikaalinakin ku-vailtavissa oleva kasvattaminen. Kymmenessä vuodessa yliopistojemmeopiskelijamäärät ovat kasvaneet 39 %:lla (ks. taulukko 1). Samoin vuo-sittainen maisterintutkintojen määrä on kasvanut 39 %.1990-luvun

”Sivistys on inhimillisten kykyjen, taitojen, tietojen, asenteiden jaarvojen jatkuvaa uusintamista, kehittämistä ja jalostamista. Tätätehtävää hoitaa yliopisto.”

suurin muutos oli ammattikorkeakoulujen perustaminen, joka yli kak-sinkertaisti korkeakoulutukseen osallistuvien nuorten osuuden. Voimak-kaan kasvupolitiikan tuloksena Suomessa on Euroopan suurin ero kou-lutustasossa vanhimpien ja nuorimpien työikäluokkien välillä.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna toisen asteen jälkeisen koulutuksenopiskelijamäärien kasvumme on ollut kaksi kertaa voimakkaampaa.Suomessa tarjotaan korkeakouluopiskelupaikka 65 %:lle ikäluokasta,kun Norjassa vastaava luku on 60 %, Tanskassa 56 % ja Ruotsissa 50 %.(Kim 2002, 42-46) Tästä 65 %:sta yliopistojen vastuulle jää vajaa puo-

Page 61: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

61

let eli noin 30 % ikäluokasta.

Parhaimmillaan jokaista yliopistotutkintoa suorittaessa oppii tiedon-hankinta-, opiskelu- ja vuorovaikutustaitoja, jotka ovat tarpeen kaikissatyötehtävissä. Nykyisin kriittisyys ja omien ajatusten perustelu sekä jär-jestelmällinen opintojen ohjaus jäävät liian suuren opiskelijamääränvuoksi helposti lapsipuolen asemaan. Akateeminen vapaus kääntyyheitteillejätöksi, kun opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan määränepäsuhta kasvaa. Suuret opetusryhmät ja opintojen ohjauksen puutehuonontavat oppimistuloksia, aiheuttavat merkittävän riskin maammeosaamistasolle ja kasvattavat osaamiseroja korkeakoulutettujen välillä.Yliopistokoulutuksen inflaatio osaamisen ennusteena johtaa siihen, ettätyönhakutilanteessa loppututkintoa enemmän painavat taidot, jotkaopitaan täysin muualla kuin luennoilla, tenteissä ja kursseilla.

Koulutusmäärän nousu ei ole kuitenkaan vaikuttanut yliopistokoulu-tuksen yhteiskunnallista statusta nostattavaan maineeseen. Keskusteluvaltiosihteeri Raimo Sailaksen johtaman työllisyystyöryhmän opinto-tukimalleista keväällä 2003 osoitti, kuinka myytti korkeasti palkatuistamaistereista elää yhä. Etenkin yliopistoista 60- ja 70-luvulla valmistu-neiden ikäluokan edustajat näkivät oikeana ja kohtuullisena, että yli-opisto-opiskelija ottaa toimeentulonsa turvaksi nykyistä useammin lai-naa ja näin investoi omaan tulevaisuuteensa. Todellisuuden ja vanhojenodotusten ristiriita sisältää riskin pettymyksistä, tarpeettomista syytte-lyistä ja virheellisistä odotuksista.

Laajemman akateemisen sivistämisen politiikan vaikutukset näkyvätmyös palkkatasossa ja työtehtävissä. Yhä useampi korkeakoulutettu pää-tyy muihin kuin johto- ja asiantuntijatehtäviin. Kehitys toimii myös

Taulukko 1. Tunnuslukuja yliopistoista vuosilta 1992 ja 2002

Opiskelijamäärä 122 227 169 970 (+39 %) + 39 %Uusien opiskelijoiden määrä 17 662 221 013 (+19 %) + 19 %Suoritetut maisteritutkinnot 8 713 12 075 (+ 39 %) + 39 %Keskimääräinen tutkinnonsuoritusaika 6.5 6.0 (-8 %) - 8 %Opetushenkilökunta 6 738 6 713 (-1 %) - 1 %Opiskelijaa/opettaja 18 25 + 39 %

(KOTA-tietokanta)

1992 2002 muutos

Page 62: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

62

toiseen suuntaan: moniin työtehtäviin, joihin aikaisemmin hyväksyttiinopistotasoisen tutkinnon suorittanut, haetaan nyt yliopistotutkinnonsuorittanutta. Vaikka yliopistokoulutettujen keskipalkka on muuta väes-töä korkeampi, oheinen taulukko osoittaa huomattavan variaation kor-keasti koulutettujen palkkatasossa (taulukko 2).

Tilastojen valossa on ilmiselvää, että viime vuosien muutokset ja niidenvaikutukset ovat olleet kokoluokaltaan valtaisia. Paradoksaalisuus arvo-jen ja tekojen välillä kasvaa vuosien myötä. Halua keskusteluun yliopis-tokoulutuksen muuttuneesta roolista ei kuitenkaan tunnu löytyvän senparemmin yliopistoista, työnantajapuolelta kuin yhteiskunnallisilla pää-töksentekijöiltäkään. Akateemiseen vapauteen tukeutuva valinnanvaratarvitsee tuekseen riittävät mahdollisuudet ohjaukseen. Nykytila, jossasuurempia opiskelijamääriä ei ole kompensoitu suuremmalla opettaja-määrällä, asettaa uhanalaiseksi koko yliopistojärjestelmämme laadun.

Koulutuksen yhteys työuraan ja jaksamiseen on ilmeinen. Opiskeluai-kana opitaan suuri osa niistä asenteista ja ajattelumalleista, joilla myöstyössä ilmeneviä haasteita pyritään ratkaisemaan. Opiskelun aikana han-kittu työkokemus muodostaa puhtaan akateemisen pätevyyden lisäksisen pohjan, jolla työtä haetaan. Työministeriön tilastojen mukaan opis-kelijoiden osuus työllisestä työvoimasta on noin 3 %. Jo tämäkin todis-

Taulukko 2. Eräiden akateemisten ammattien ja alojen keski-palkkoja valmistumishetkellä ja muutama vuosi sen jälkeen(euroa/kk)1

Kasvatustieteiden maisteri(luokanopettaja) 1 800 1 900Filosofian maisteri (aineenopettaja) 2 000 2 100Valtiotieteiden maisteri (valtio) 1 990 2 280Kauppatieteiden maisteri 2 400 3 384Oikeustieteiden kandidaatti (yksit.) 2 602 4 156Diplomi-insinööri 2 631 3 594Terveyskeskuslääkäri 3 162 4 800Sosiaalityöntekijä 1 850 - 2 100 1 950 – 2 200Kirjastonhoitaja 1 546 - 1 600 1 623 – 1 680

(Lähde: Akava)

Valmistumis- 5 vuotta valmistumisenhetkellä jälkeen

Page 63: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

63

taa, että koulutusjärjestelmän ja työelämän yhteinen suuntaaminen tu-kee molempia vaiheita. Korkeakouluopiskelijoita ei siksi pidäkään tar-kastella yksinkertaistetusti tulevaisuuden työvoimana.

Valitettavinta viime vuosien koulutusmullistus on ollut opiskelijoilleitselleen, joille maineen ja todellisuuden epäsuhta näyttäytyy työnha-kutilanteessa ja itse työssä. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutki-muksen mukaan juuri elämänhallintaongelmat ovat opiskelijoilla kas-vussa. Akateemiset nuoret törmäävät ongelmiin ja ahdistukseen etsies-sään paikkaansa työmarkkinoilla ja määritellessään asemaansa verrattunamuihin korkeasti koulutettuihin. Nykyisen politiikan tuloksena nuoripäätyy helposti syyttämään itseään, jos kenties ylimitoitetuiksikin nos-tetut ura- ja menestysodotukset eivät täyty.

KORKEAKOULUTUS TARVITSEESIVISTYSYLIOPISTON ENSIAPUPAKKAUSTA

Yleisen käsityksen mukaan akateeminen koulutus valmistaa johtamis-ja asiantuntijatehtäviin, joihin sisältyy vastuuta ja itsenäisyyttä. Näin ol-len nuoren maisterin tulisi olla valmis henkisesti kuluttavaan työhön.Pitkä ja vaativa opiskelu sisältää ainakin alitajuisesti pyrkimyksen miel-lyttävään elämänlaatuun.

Nykyisillä työmarkkinoilla tarvitaan monitieteellistä ongelmanratkai-sukykyä ja aktiivista kansalaisuutta enemmän kuin mitään muuta. Kou-lutusinflaatiopolitiikka luo kuitenkin merkittävän riskin kriittisen, aka-teemisen yhteisön rakentamiselle ja opiskelijoiden mahdollisuuksillelöytää tieteen maailmasta omat kiinnostuksensa.

“Valmistuttuanne kukaan ei tule kysymään teiltä, valmistuitteko teneljässä vai viidessä vuodessa. Sen sijaan teiltä kysytään, mitä opitte,mitä teitte muiden hyväksi ja koitteko te iloa.”- professori Matti Klinge puheessaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vuosijuhlassa26.11.2001

Page 64: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

64

Korkeakoulutettujen työmarkkinat muuttuvat jatkuvasti epävarmem-miksi. Akateeminen loppututkinto ei tarjoa kuin lähtökohdan oppimi-selle ja asiantuntijaksi kasvamiselle. Tärkeimpänä muutoksena yliopis-toissa pitäisi korostaa tieteellisyyttä, nostaa vaatimustasoa ja pienentääkoulutusmääriä. Yliopiston pitäisi olla paikka, jossa vaativan opiskeluntuloksena yksilö kasvaa vahvaan koulutusalaylpeyteen.

Jaksamisella on tärkeä yhteys itsetuntoon. Työssä jaksamista selvittäneettutkimukset tuovat esille onnistumisen ja pärjäämisen tunteen elintär-keyden jaksamisen rakentajana. Parhaimmillaan yliopisto luo vankanpohjan asiantuntemukselle ja käsitykselle omasta kyvykkyydestä. Kor-keakoulutuksen viime vuosien päätökset ovat ennemminkin tuoneettummia pilviä laaja-alaisen asiantuntijuuden tukemisen ylle. Yhteiskun-nan nykytarpeisiin vastaava korkeakoululaitos tarvitsee seuraavia uudis-tuksia:

Korkeakoulutusjärjestelmämme on sumentuneessa tilassa sekä määrälli-sesti että laadullisesti. Nykyisin, myös yliopistolaitoksen vanhemmastaiästä johtuen, yliopistoissa on useita aloja, joiden tieteellisyyttä on arvi-oitava kriittisesti ja harkittava alojen siirtämistä ammattikorkeakoulu-

“Ei kukaan halua valmistua mihinkään transithalliin odottelemaantyöpaikkaa varsinkaan näiltä humanistis-yhteiskunnallisilta aloilta.Ei sillä tutkintotodistuksella mitään työpaikkaa saa. Pari kuukauttatyöttömänä ollut maisteri herättää työnhakijana enemmän epäi-lyksiä kuin opintojensa loppuvaiheessa oleva kunnianhimoinennuori.” - Opintojensa loppuvaiheessa oleva kielitieteilijä

1. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen eron teroittaminen2. Opiskelijamäärien pienentäminen3. Yliopistojen profiilien täsmentäminen4. Tieteellisyyden lisääminen opetuksessa5. Peruskoulutuksen tasa-arvo-ohjelma

Page 65: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

65

laitoksen vastuulle. Yliopistojen tehtäväkenttään kuuluu se koulutus,jossa tutkimuspainotteisuudella on tärkeä sija. Esimerkiksi lastentarhan-opettajakoulutus voitaisiin siirtää yliopistoista ammattikorkeakouluun.

Profiilien teroittaminen olisi tärkeintä opiskelijoiden näkökulmasta.Nykyinen sumennustila johtaa usein opiskelupaikan valitsemiseen vää-rin perustein. Yliopistolla on koulutusjärjestelmän vanhempana osanayhä vahvempi asema ja ammattikorkeakouluja ei arvioida niiden omantyön perusteella, vaan suhteessa yliopistoihin.

Yhteiskunta tarvitsee yksilöitä, jotka kykenevät jatkuvasti päivittämääntietojaan, ovat kiinnostuneita uuden oppimisesta sekä kykenevät käyt-tämään tietoverkkoja ja uusia ryhmätyöskentelyn muotoja hyväkseen.Nykyisillä yliopistojen koulutusmäärillä tämä tavoite ei toteudu. Yli-opiston koulutusmäärät on mitoitettava tasolle, jolla valmistuvien mais-tereiden voidaan edellyttää kykenevän tieteelliseen jatkotyöhön. Ny-kyisin yliopistoista valmistuu aivan liikaa ihmisiä, joilta puuttuu kriitti-nen ote tietoon ja taidot analysoida uutta tietoa.

Akateemisen koulutuksen lisääminen on johtanut yliopistokoulutuksenarvostuksen inflaation lisäksi ammatillisen koulutuksen merkittäviinimago-ongelmiin. Kun 65 % ikäluokasta houkutellaan yliopistoihin jaammattikorkeakouluihin, luodaan tietoisesti tai alitajuisesti ammatilli-sen koulutuksen valinneista joko normin vastaisia toimijoita tai epäon-nistujia. Samalla rakennetaan korkeakoulutukseen päätyneille ylimitoi-tettuja odotuksia valmistumisen jälkeisestä työpaikasta. Nämä odotuk-set johtavat helposti pettymyksen tuloksena itsesyytöksiin ja uupu-mukseen.

Useiden työtehtävien pätevyysvaatimuksissa akateemisen tutkinnonedellyttäminen on ylimitoitettua. Vaikka Suomi teknologisoituu, jat-kossakaan 65 % työvoimasta ei tee johtamis- tai asiantuntijatyötä. Ny-kyinen koulutuspolitiikka johtaa sekä ammatillisen koulutuksen ettäyliopistokoulutuksen arvostuksen laskuun.

Yliopistojen oppiainevalikoimaa on supistettava ja siten luotava parem-min profiloituneita tiedelaitoksia. Suomeen ei mahdu 20 biotekniikantai kauppatieteen huippuyliopistoa. Hyvä tutkimus ja siihen perustuvaopetus tarvitsee tuekseen riittävän suuren tiedeyhteisön. Nykykehityk-sellä laitosten tasoerot kasvavat ja väistämättä päädytään tilanteeseen,

Page 66: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

66

jossa eri paikkakuntien yksiköitä ruvetaan avoimesti laittamaan parem-muusjärjestykseen. Tämä ei palvele yksikön eikä opiskelijan etua.

Opiskeluaikana heitteille ja epäselvyyteen jätetty opiskelija on eksyk-sissä myös työuransa alussa. Profiililtaan selkeämmät yliopistot kasvatta-vat alaylpeyttä. Erikoistuminen myös johtaa resurssien tehokkaampaansuuntaamiseen ja mahdollisuuksiin lisätä opetus- ja ohjaustarjontaa.

Yliopistojen profiilin täsmennys tarjoaa mahdollisuuksia myös rahoi-tuksen ja opiskelun aikaisen työnteon näkökulmasta. Vaikka julkisenvallan on säilyttävä yliopistolaitoksemme merkittävimpänä rahoittajana,paremmin profiloituneet yliopistot kykenevät myös houkuttelemaanenemmän ulkopuolista rahoitusta, parantamaan julkista kuvaansa sekätarjoamaan opiskelijoille paremmat mahdollisuudet opiskelun aikaiseenja jälkeiseen työuraan.

Opetuksen suunnittelussa on kiinnitettävä kasvavassa määrin huomiotakriittiseen asiantuntijuuteen kasvamiseen. Ihannetilanteessa maisteri onylpeä oppimastaan, haluaa osallistua aktiivisesti yhteiskunnan kehittä-miseen ja on kiinnostunut päivittämään asiantuntemustaan. Yliopisto-opintojen ei pidä olla helppoja. Opiskelijan on jouduttava laittamaan it-seään ja osaamistaan jatkuvasti peliin ja arvioitavaksi. Yliopistokoulutuk-sen julkilausutuksi tavoitteeksi on otettava, että jokainen yliopistostavalmistuva on kykenevä tieteelliseen jatkotyöhön joko yliopistoissa,muualla julkisella sektorilla tai yrityselämän palveluksessa.

Opetussisältöjen ja -metodien on tuettava kriittistä asiantuntijuutta,jossa korostetaan tiedon päivittämistarvetta myös valmistumisen jäl-keen. Moderni asiantuntijuus kasvattaa kohtaamaan epävarmuutta jaopettaa tapoja ylläpitää ja päivittää tietovarantoa.

Manuel Castells ja Pekka Himanen toteavat Suomen tietoyhteiskunta-malli -teoksessaan, että työn ja opiskelun yhteensovittaminen sekäopintotukijärjestelmä ovat olleet pohjana useille suomalaisille teknolo-gisille innovaatioille. Nopeaa taloudellista hyötyä tavoittelemattoman,yliopistojen tiloissa tapahtuvan ideoiden jatkotyöstön merkitys globaa-lin verkottumisen sosiaaliselle kehitykselle on ollut ilmeinen.3 (Castells& Himanen 2001, 74-75) Akateemisen vapauden lisäksi suomalaiseenopiskelukulttuuriin on aina kuulunut työn ja opiskelun yhteensovitta-minen ja vuorottelu.

Page 67: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

67

Viime vuosien tehostamiskeskustelussa työssäkäynti on saanut lähesyksiselitteisesti kielteisen leiman. Opiskeluaikainen työssäkäynti onvaikutuksiltaan kaksijakoinen: oman alan työkokemus tukee myös val-mistumisen jälkeistä työllistymistä ja se pitäisi laskea mukaan työuranpituutta laskettaessa. Oman alan työssä opiskelijat tuovat yrityksiin jayhteisöihin tuoretta tietoa ja näkökulmaa yliopistoista ja haluttaessa tar-joavat mahdollisuuksia ennakkoluulottomalle innovaatio- ja uudistus-työlle. Opiskelun aikainen työssäkäynti myös auttaa opiskelijaa itseäänkirkastamaan asiantuntijakuvaansa ja näin rakentamaan ammatti- ja ala-ylpeyttä. Ylpeys ja tunne onnistuneista valinnoista estää uupumista.Opiskelun ja työnteon vuorottelusta on lähivuosina hyötynyt huikeastikoko suomalainen yhteiskunta: 1990-luvun it-nousukautta olisi ollutvaikea toteuttaa ilman opiskelijoita.

Ainoastaan toimeentulonhankkimistarkoituksessa tehty työ on pois te-hokkaasta opiskelusta ja aiheuttaa uupumusta. Tätä työntekoa voitaisiinvähentää riittävällä opintotuella. Näin voitaisiin myös vapauttaa etenkinpalvelualalta monia työpaikkoja muun väestön tarpeisiin.

Sekä yliopistojen, opiskelijoiden/työntekijöiden että työnantajien etu-na on, että tutkinnot suoritetaan loppuun. Yhden mittavan projektinloppuunsaattaminen on merkittävä hyvinvointia ja jaksamista tukevaonnistumisen kokemus. Joustavalla työajalla ja opintovapailla kannuste-taan työelämään imaistuja opiskelijoita viimeistelemään kesken jääneettutkinnot.

Samalla kun yliopistoja kehitetään kohti tieteellisyyttä, on huolehditta-va korkeakoulutusta edeltävien asteiden koulutuksen laadusta. Suomes-sa on viimeinkin uskallettava tunnustaa, että koululaitoksemme polari-soi sekä sukupuolten, alueiden, sosioekonomisen taustan että etnisentaustan perusteella. Opettajankoulutuksessa on määrätietoisesti lisättävätasa-arvokasvatusta sekä monikulttuurisuuskoulutusta. Nykyiseen eriar-voistumiseen löydetään innovatiivisia ratkaisuja vain rehellisyydellä jaongelmien perusteellisella analyysilla. Suomen on pyrittävä koulutuk-sellisen tasa-arvon mallimaaksi ja varmistettava, että peruskoulu sekätoisen asteen koulutus tarjoavat kaikille tasaveroiset ja sukupuolinor-mittamattomat mahdollisuudet hakeutua jatkokoulutukseen ja pärjätäsiellä. Laadukas peruskoulutus tukee myös yhteiskuntarauhaa tilantees-sa, jossa korkeakoulutuksen opiskelijamäärää pudotetaan.

Page 68: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

68

TYÖELÄMÄ TARVITSEE SUKUPOLVI-JOHTAMISTA

Akateemisesti koulutetuilla on yhteiskunnassa oma roolinsa. Akateemi-sesti koulutettujen jaksamisesta huolehtimista ei pidä tulkita eliitinedunvalvonnaksi, koska yhteiskunnan asiantuntijapaikoille päätyvät luo-vat usein omalla työllään hyvän työkulttuurin edellytyksiä muillekin.Suomalainen yhteiskunta tarvitsee niin ammatillisesti kuin akateemi-sestikin koulutettuja osaajia. Akateemisten työmarkkinat ovat kuitenkinkehittymässä suuntaan, jossa työn vaatimustaso edellyttäisi radikaaleja-kin työmarkkinoiden muutoksia.

Suomalaisille tyypillinen ahkeruuden, nöyryyden ja kunniallisuudentyökulttuuri ei ole häviämässä, mikä nostaa nuorten akateemisten työn-teon haasteellisuutta uusilla, epävarmemmilla työmarkkinoilla. Työ onharvalle vain keino rahoittaa vapaa-aikaa ja perhe-elämää. Työllisyydenja kunniallisen kansalaisuuden henkinen yhteys on yhä olemassa. Uusi,yksilöllisyyttä korostava työ- ja kulutuskulttuuri kuitenkin sotkee jauhkaa perinteistä suomalaisuutta. Nuorten työ- ja uraodotuksissa se-koittuvat Suomessa perinteinen protestanttinen työetiikka sekä uusi,elämyksellisyyteen ja aistimuksellisuuteen painottunut kulutuskulttuu-ri. Yhdistämisyritys ajaa paradoksaaliseen tilanteeseen.

Epävarmuus, kilpailu, vertailu ja valitseminen ovat aikaisempaa voimak-kaammin läsnä työkulttuurissamme. Epävarmuus nakertaa jaksamistaeikä kannusta rohkeiden ja uusien ideoiden esittämiseen. Oman työ-tehtävän tärkeys on todistettava päivittäin. Sukupolvien tasa-arvonpohjalta ponnistavat toimenpiteet tukevat työuran molemmissa päissäolevien jaksamista. Uudet työmarkkinat tarkoittavat nuorille tilannetta,jossa pysyvien työsuhteiden mahdollisuus pienenee ja työskentely pro-jektiluonteisesti samanaikaisesti jopa useammalle työnantajalle lisääntyy.Tämä tarkoittaa kasvavasti sekoittuvaa työtä ja vapaa-aikaa sekä uuden-laista asiantuntijuutta. Työmarkkinoiden muutos on onnistuttava kään-tämään hyödyksi, mutta se vaatii sekä nuorilta että vanhemmilta suku-polvilta joustohalua.

Sitran syyskuussa 2003 julkaisemassa Tulevaisuuden tekijät – Suomi2015 -raportissa 20-30-vuotiaat, yhteiskunnallisesti aktiiviset nuoret

Page 69: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

69

hahmottelivat yhteistä käsitystä periaatteista, joille maatamme tulisi jat-kossa rakentaa. Raportin toimittajat Anna-Liina Kauhanen ja JaakkoLyytinen haastattelivat kaikki 22 kurssilaista ja luotasivat ko. sukupol-ven suuria kokemuksia sekä yhteistä arvopohjaa. Esiin nousivat seuraa-vat arvot:

- yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden jännite (solidaarinen indivi-dualismi)

- vastuuntunto, moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja vapauden tavoit-telu

- poliittisten leimojen vierastaminen- henkilökohtaisen poliittisuus

(Sitra 2003, 84-91)

Solidaarisuus, eli nuorten mukaan onnen tasaisempi jakaminen hyvin-vointipalveluiden avulla, korostuu Sitran kurssin raportissa. Kurssilaisetpäätyvätkin ehdottamaan muun muassa sosiaaliturvan täydellistä uudis-tamista sekä selkeästi suurempaa maahanmuuttoa. Kurssilaisten mielipi-teet kuvastavat monille akateemisille nuorille tyypillistä ajatusta perus-turvallisuuden takaamisesta niin sanottujen hyvinvointivaltiorakentei-den avulla. Kurssilaisten hyvinvointivaltioajattelussa julkisia palvelujauskalletaan kuitenkin kyseenalaistaa ja laittaa tärkeysjärjestykseen.

Nuorten tulevaisuusretoriikka eroaa selkeästi hyvinvointivaltiokeskus-telun valtavirrasta. Nuorten ajattelussa korostuvat aikaisempaa voimak-kaammin minimipalkkatason takaaminen sekä yhteiskunnan tukiverk-kojen yksinkertaistaminen. Nuoret ovat myös havainneet omakohtai-sesti työmarkkinoiden logiikan muutoksen.

Työmarkkinoiden onkin reagoitava myös nuorten käsityksiin. Epävar-muuden tunteeseen ja pätkittäisyyteen on vastattava soveltuvilla työ-markkinarakenteilla. Suomi tarvitsee työmarkkinoiden sukupolviohjel-maa, jonka valmistelussa korostetaan ikäluokkien välistä kunnioitusta jadialogia. Ohjelman on perustuttava erilaisten työntekijöiden kunnioi-tukseen. Sukupolviohjelman myötä työvoimapolitiikassa voitaisiin siir-tyä sopeutumisesta valintapolitiikkaan. Suomen ja suomalaiset pelastaaainoastaan näkemyksellisyys ja rohkeus. Akateemisten nuorten omaa it-seä ja lähipiiriä laajemmalle ulottuva vastuuajattelu tarjoaisi otollisenpohjan uudistustyölle.

Nuorten näkökulmasta sukupolviohjelmassa on käsiteltävä ainakin seu-

Page 70: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

70

raavia kysymyksiä, jotta työkykyisyys, onnellisuus ja hyvinvointi voi-daan turvata.

SUKUPOLVIOHJELMAN KOLME TEESIÄ

Kansalaispalkkapohjainen toimeentulotukijärjestelmä

Harva työntekijä toivoo taloudellista epävarmuutta, vaikka olisikin val-mis projekteihin ja työnantajan vaihtumiseen useita kertoja työuransaaikana. Keskustelussa työnteon tulevaisuudesta on kyettävä erottamaannykyistä selkeämmin työn projektiluonteinen sisältö ja työsuhteenluonne. Juuri taloudellinen epävarmuus syö jaksamista.

Epävarmuus vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseen, korottaa perheenperus-tamisen kynnystä sekä hidastaa työmarkkinoiden kehittymistä työnte-kijää arvostavaan suuntaan. Merkittäviä ja pitkäkestoisia taloudellisia in-vestointeja varotaan, koska epävarmaan tulevaisuuteen ei haluta luodasuuria taloudellisia rasitteita. Tämä näkyy jo opiskeluaikana opintolai-nan nostajien määrässä: vain kolmasosa korkeakouluopiskelijoista nostaalainaa. Yleisemmiksi syiksi nuoret sanovat tulevaisuuden epävarmuudenja vanhempien lietsoman pelon lainanottamista kohtaan4.

Suomessa tulisi rohkeasti tutkia mahdollisuutta siirtyä kansalaispalkka-pohjaiseen sosiaaliturvaan. Suomen on todistettava, että hyvinvointival-tiota voidaan myös uudistaa. Parhaimmillaan muutostyö lähtisi liikkeel-le keskinäisen kunnioituksen ja kansalaisten oikeuksien näkökulmasta:hyvinvointivaltiossa jokaisella on oikeus taloudelliseen perusturvalli-suuteen. Protestanttista työetiikkaa olisi rohkaistuttava purkamaan lie-ventämällä nykyisin hyvin kiinteää yhteyttä työn ja yhteiskunnan jäse-nyyden välillä.

Suomen pitäisi kyetä osoittamaan, että yhteiskuntakelpoisuuden ja työ-

1. Kansalaispalkkapohjainen toimeentulotukijärjestelmä

2. Systemaattisempi henkilöstöpolitiikka

3. Työmarkkinoiden tasa-arvo-ohjelma

Page 71: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

71

paikan yhteyttä voidaan lieventää. Modernimpi sosiaaliturvajärjestelmämyös alentaisi riskinottokynnystä, koska silloin akateemisillakin olisitunne, että epäonnistuminen ei johda täydelliseen taloudelliseen ahdin-koon. Nykyiset tukimallit ylläpitävät tiukkaa luokittelua auttajien(työssä olevat) ja uhrien (työttömät, sairaat, opiskelijat, eläkeläiset) välil-lä. Tulevaisuudessa myös akateemiset nuoret tulevat mitä suurimmallatodennäköisyydellä kokemaan työttömyysjaksoja. Ansiosidonnainenjärjestelmä ei pelasta tällaisissa tilanteissa, kuten voidaan nähdä esimer-kiksi nuorten vanhempien taloudellisesta tilanteesta.

Poliittisessa retoriikassa usein lausuttu tavoite täystyöllisyydestä on uto-pistinen. Kansalaispalkka loisi uudenlaisen, modernimman ajatteluntäystyöllisyydestä. Tietyn toimeentulon vähimmäistason takaavallakansalaispalkalla luotaisiin aktiivisempaa, solidaarisempaa ja yritteliääm-pää yhteiskuntaa sekä yhteiskuntarauhaa. Aktiivisempi sosiaalipolitiikkakannustaisi yrittäjyyteen sekä etsimään sopivia ratkaisuja toimeentulonja elintason nostamiseen. Nykyinen, etenkin nuorien tuntema taloudel-linen epävarmuus myös ehkäisee aktiivista kansalaisyhteiskuntaa. Kan-salaispalkalla tunnustettaisiin työttömyysjaksojen aikana ja vapaa-ajallatehdyn vapaaehtoistyön arvo yhteiskuntakehitykselle. Perusturvallisuu-den takaavalla järjestelmällä ihmisiä kannustettaisiin tekemään rohkeitaratkaisuja niin uransa kuin kansalaistoiminnan kannalta.

Kansalaispalkkajärjestelmälle on olemassa useita malleja, ja niiden radi-kaalius verrattuna nykyjärjestelmään vaihtelee huomattavasti. Taattuunminimitoimeentuloon perustuva järjestelmä, jossa jokainen saa tililleentietyn summan kuukausittain, lähtee täysin eri lähtökohdista kuin ne-gatiivinen veroastejärjestelmä, jossa tasaukset tehdään seuraavana vuon-na. Koko sosiaaliturvajärjestelmän muutos ei tapahdu vuodessa, vaan as-teittain. Siksi nykyinenkin sosiaaliturvajärjestelmä tarvitsee vielä seuraa-vissa kappaleissa esitetyn mukaisia korjausliikkeitä. Kansalaispalkkaa eimyöskään pidä kritiikittä nähdä autuaana ratkaisuna kaikkeen, vaan silleon tehtävä perusteellinen riskianalyysi.

Kansalaispalkkapohjainen toimeentuloturva kuitenkin tarjoaisi yksilöil-le mahdollisuuden erilaisiin autuusstrategioihin. Järjestelmä takaa jokai-selle tietyn minimitoimeentulon tason, mutta sallii nykyistä järjestel-mää selvemmin oman työn avulla vaurastumisen. Ihannetilanteessakansalaispalkkapohjainen järjestelmä luo kulttuurin, jossa kaikki työnte-

Page 72: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

72

ko kannattaa. Ideologialtaan se myös perustuu moderniin hyvinvointi-yhteiskunnan malliin, jossa valvonnasta siirrytään luottamukseen. Tär-keintä nyt olisi työmarkkinoiden muutoksen tunnustaminen ja erilais-ten toimeentulojärjestelmien pohjalta käyty avoin ja kaikkia kunnioit-tava keskustelu. Suomessa jo sana ‘kansalaispalkka’ saa monet sulkemaankorvansa. Analyyttinen kansalaispalkkakeskustelu kuitenkin tunnustaisisen työmarkkinoiden muutoksen, jonka pätkätyömaailmassa kamppai-levat nuoret kohtaavat vuosittain.

Systemaattisempi henkilöstöpolitiikka

Akateemisten työntekijöiden työtehtävät ovat törmäyskurssilla perin-teisen työaikakäsityksen, koulutuksen tuottaman pätevyyden ajatuksentai työnteon tavan kanssa. Suurin osa akateemisista tekee niin sanottuatietotyötä, jossa tietotekniikka kuuluu olennaisesti arkipäivään ja työ si-sältää runsaasti ideointia ja suunnittelua. Ylemmät toimihenkilöt myösvievät töitä kotiin ja ovat tavoitettavissa matkapuhelimella varsinaisentyöajan ulkopuolella. Vapaa-ajan ja työn raja hämärtyy juuri akateemisil-la, luovaa työtä tekevillä ihmisillä. (Uhmavaara & Jokivuori 2003, 130-135)5 Monissa, inhimillistä pääomaa vaativissa työtehtävissä tiukka työ-ajan seuranta tai liian pitkän työpäivän tulkitseminen ahkeruudeksi an-taa virheellisen kuvan tietotyön sisällöstä. Tehokkain asiantuntija ei olese, joka on pisimpään työpaikalla.

Puolella korkeakoulutetuista tietotyön tekijöistä on vaikeuksia pitäätyöaikansa normaaleissa mitoissa. Viime vuosien työaikatutkimuksissaon uutena trendinä tunnistettu, että ylityöt kasaantuvat niin sanottujasuorittavia töitä tekevien sijasta juuri johdolle ja korkeasti koulutetuil-le. Kolmasosa tietotyötä tehneistä vastaajista koki Jouko Nätin ja TimoAnttilan työaikatutkimuksessa vaikeuksia määritellä työaikaansa. Vastaa-jista 42 % ilmoitti, ettei työpaikan kulttuuriin kuulu ylitöiden kirjaami-nen. Vastaajista 62 % ilmoitti työskennelleensä edellisellä viikolla koto-na. Kotona työskentely kasaantui etenkin johtotehtävissä oleville. (Nät-ti & Anttila 2002, 68-74)

Perheen ja puolison kanssa vietetystä ajasta sekä kotitöistä karsitaantyön vuoksi (Nätti & Anttila 2002, 76). Suuri osa nuorista, etenkin nai-

Page 73: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

73

sista, kokee työnantajan vaativan valintaa perheen ja uran välillä. Aka-van työmarkkinatutkimuksessa alle 30-vuotiaista 13 prosenttia ja alle39-vuotiaista 34 prosenttia näki työn ja perhe-elämän yhteensovittami-sen uupumisen ensisijaiseksi syyksi (Akava 2002).

Työuraansa aloitteleva pitää kiirettä ja uupumusta tilapäisenä tilanteenaja rakentaa suunnitelmia ajalle, jolloin kiire helpottaa. Useimmille hel-potusta ei kuitenkaan tule ja toteuttamattomien suunnitelmien listatpitenevät. Tekemättömien asioiden lista aiheuttaa ahdistusta ja tunnettariittämättömyydestä. Sotkuinen koti ja huonosti hoidetut ihmissuhteetaiheuttavat syyllisyyttä ja lisäävät väsymyksen tunnetta. Pahimmassa ti-lanteessa kesä- ja talvilomista tulee suorituksia, jotka ohjelmoidaan täy-teen. Joutenolo ja rauhoittuminen unohtuvat ja töihin palataan uupu-neena.

Työministeriön tapaustutkimukset joustavista työaikaratkaisuista ko-rostavat työnantajan ja työntekijän yhteisen suunnittelun merkitystä.Toimivat joustot ovat molempien hyväksymiä. Henkilöstön kokemusvaikutusmahdollisuuksista joustojärjestelyihin luo halua ymmärtäätyönantajan joustotoiveiden lähtökohtia (Uhmavaara & Jokivuori2003, 7). Työajan joustojärjestelyistä voidaan tunnistaa työntekijälähtöi-set (liukuva työaika) ja selvästi työnantajalähtöiset mekanismit (työ-määrän säännöstely kausittaisen kysynnän mukaan, viikonlopputyöt).Työtä kannattaa tehdä silloin, kun sitä on. Työntekijöiltä on löydyttäväkiiretilanteessa valmiutta tehdä pidempää päivää. Työnantajan on tarjot-tava mahdollisuus pitää kertyneitä ylityötunteja myös kokonaisina päi-vinä eikä ainoastaan lyhyempinä työpäivinä.

Pienten lasten vanhemmat ovat ikääntyneiden työntekijöiden rinnallatyövoimamme toinen ryhmä, joka tarvitsee akuutisti joustoja työajoissa

“Yhtäkkiä työtehtäviä alkoi tulvia. Teimme töitä illat ja viikonlo-put ja se oli todella mahtavaa. Asuinkumppanini mielestä olin aivanliian paljon poissa. Hänestä tuli loukkaantunut ja kateellinen. Muttasuhtauduin häneen ja asiasta huomauttaviin ystäviini olankohautuk-sella ja pidin heitä häiritsevänä tekijänä työnteolleni. Kaikki menitodella hyvin lukuun ottamatta tympeää poikaystävää, jonka mie-lestä en ollut kotona tarpeeksi.”- mainosalalla työskentelevä Sandra (Ernsjöö Rappe & Sjögren)

Page 74: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

74

sekä mahdollisuuksia osa-aikaisuuteen. Suomalaisilla työmarkkinoilla eiole osa-aikaisten asiantuntijoiden kulttuuria. Akateemisten ihmistentyötehtävistä on vaikea irrottautua tai vähentää työaikaa. Osa-aikaisuu-den kulttuuria yrityksiin tuovat jatkossa yleistyvät osa-aikaeläkkeet.Työministeriön työssä jaksamisen ohjelman projektijohtajanTuulikkiPetäjäniemen arvion mukaan nämä voivat kasvattaa myös pienten las-ten vanhempien mahdollisuuksia työpäivän lyhentämiseen: “Kentiesosa-aikaeläkkeiden myötä totutaan siihen, että asiantuntijakin voi tehdälyhyempää päivää.” (Petäjäniemi 2003)

Itsenäisissä vastuutehtävissä työskentelevät nuoret kestävät painetta jakiirettä. Viimeaikaiset työolotutkimukset osoittavat, että tällaisissa työ-tehtävissä johtamisen merkitys korostuu. Vastuun delegoiminen ei pois-ta johtamisen tarvetta. Johtajilta ei kaivata käskytystä, vaan avoimuutta,kannustusta, selkeitä toimeksiantoja ja rehellistä palautetta. (Ylöstalo2002, 41-42) Johtajan roolia ei voi ylikorostaa. Työuransa alussa oleviennuorten työnteon ideaaleille on ratkaisevaa, millaista hyvän työntekijänmallia esimies tietoisesti tai alitajuisesti suosii. Opintojen loppuvaiheenja valmistumisen jälkeisen ajan työpaikoissa opitaan tapa suunnitellatyöntekoa ja tarkkailla työmäärää. Esimiehen on oltava oppimisproses-sissa työntekijän tukena.

Akavan työmarkkinatutkimuksessa johtamisen ja esimiestyön kehittä-minen oli yleisin vastaus pyydettäessä listaamaan toimenpiteitä jaksa-misen parantamiseen (Akava 2002, 86). Etenkin määräaikaisten työsuh-teiden viidakossa julkisella sektorilla esimiehillä on merkittävä vastuunuorien työntekijöiden jaksamisen tarkkailusta. Hyvä esimies näkee,että tasa-arvoinen ja hyvinvoiva työyhteisö on myös tuottava ja tehokastyöyhteisö. Muutaman vuoden kuluttua olemme niin sanotun kahdenkyttyrän työmarkkinoilla, jolloin työpaikalla on kaksi suurta ikäryhmää,keski-iän ylittäneet ja nuoret. Yhteentörmäyksiä sukupolvien välillä eh-käistään tehokkaimmin onnistuneella johtamisella.

Yksi tärkeimmistä esimiestaidoista on työntekijöiden motivaation ra-

“Oli ihanaa valmistua. Sai mennä ihmisten aikaan töihin eikä enäätarvinnut uurastaa iltaisin ja viikonloppuisin.”- OTK, nainen (EVA 2003b)

Page 75: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

75

kennuspalikoiden ja osaamisen tunnistaminen. Työnantajien ymmärrys-tä yliopisto-opistojen nykytodellisuudesta on lisättävä. Yliopistoissa onmoni asia muuttunut sitten 70- ja 80-luvun, sekä myönteiseen ettäkielteiseen suuntaan. Nuorten tietotekniset valmiudet ja medialukutai-to ovat huomattavasti korkeammalla tasolla kuin vanhemmilla työnte-kijöilla. Kokemus ja asiantuntemus eivät aina kulje käsi kädessä. Suoma-laiset yliopistot ovat myös kansainvälistyneet, yhä useampi opiskelijakäy ulkomailla vuoden tai puolen vuoden vaihdossa ja Suomeen tule-vien opiskelijoiden määrä kasvaa jatkuvasti. Työnantajalla on mahdolli-suus halutessaan hyötyä merkittävästikin nuorten työyhteisöön tuo-masta kulttuurituntemuksesta ja internet-ajan toimintakyvystä.

Työministeriön työssä jaksamisen projektissa on tullut esille, että jaksa-misen avaimet ovat työntekijän asenteissa. Luottamus omaan pärjäämi-seen ja optimistinen suhtautuminen tulevaisuuteen ovat jaksamisen tär-keimpiä rakennusaineita sekä miehillä että naisilla. Optimismia tuetaanauttamalla työntekijöitä tunnistamaan saavutetut tavoitteet sekä luo-malla organisaatioon aktiivinen, rakentavan palautteen antamisen kult-tuuri. Tutkimusten mukaan työn suuri merkitys työntekijälle suojaaloppuun palamiselta. Suurimmiksi riskiryhmiksi tunnistetaan ne, joilletyöllä on vähän merkitystä (Ek ym 2003, 9-10).

Terveen työyhteisön kannalta oleellisinta on, että ihmisillä on tunnekuulumisesta työyhteisöön ja omien mielipiteiden arvostamisesta. Suu-rin osa ongelmista voidaan ratkaista tasapuolisella johtamisella, ihmistenvahvuuksien tunnistamisella, selkeillä tehtävänannoilla, riittävällä pa-lautteella ja työajan joustoilla. Uuden työntekijän perehdytyksellä onratkaiseva merkitys. Jo työhönottovaiheessa työnantajan on annettavarealistinen kuvaus työn sisällöstä ja sen sisältämistä vastuista. Nuorillatyöntekijöillä on alusta lähtien oltava omia vastuualueita työssä. Vastuu-tehtävät kasvattavat työn merkitystä yksilölle ja näin edistävät jaksa-mista.

Vastuuta ei kuitenkaan täysin voida kaataa yhteiskunnan ja työnantajan

“Sen uupumiskokemuksen jälkeen ilmoitin seuraavassa työhaastat-telussa, että olen kyllä asennoitunut tähän sillä tavalla, että teen vain37 tuntia viikossa töitä. Kyllä sen pitäisi riittää.”- FM, nainen (EVAn nuorten akateemisten ryhmähaastattelu)

Page 76: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

76

harteille. Merkittävän suuri osa akateemisista nuorista asettaa itselleenvaltavat suorituspaineet, joka lisää stressin kokemusta. ”Instant happi-ness” –ajattelu leviää myös työmaailmaan. Menestyksestä ja pärjäämi-sestä halutaan pian ja säännöllisesti merkkejä jopa kärsimättömyyteenasti. Harva haluaa olla tavallinen puurtaja. Akateemisille nuorille on hy-vin vaikeaa hyväksyä tavallisuutta tai puutteellisuutta. Jatkuva vertailumuihin saa nuoren asettamaan hyvän työntekijän ideaalinsa irrealistisel-le tasolle.

Myös akateemisten nuorten omassa kyvyssä tunnistaa ja markkinoidaosaamistaan olisi parantamisen varaa. Tieteellinen ajattelu ei riitä, jostuore maisteri ei kykene perustelemaan, miten tietoja ja taitoja voidaanhyödyntää työyhteisössä. Osa tiedotusvastuusta kuuluu yliopistoille.Aktiivisella alumni-toiminnalla voidaan säilyttää valmistuneiden yli-opistoyhteys ja luoda työnantajille luontevat ja helpot väylät saada tie-toa yliopiston nykypäivästä. Alumni-toiminnassa on painotettava “yli-opiston hengen vaalimisen” lisäksi myös tutkimuksen ja opetuksen to-dellisuuden esittelyä.

Työpaikan ulkopuolella tapahtuvaa kurssitusta huomattavasti tärkeäm-pää on työssä oppiminen. Työpaikalla on oltava mahdollisuus käyttääriittävästi aikaa työyhteisön muilta jäseniltä oppimiseen ja uuden lait-teiston käytön opetteluun. Oppimisen on oltava organisoitua ja työnte-kijöiden henkilökohtaiset vahvuudet on tunnistettava. Työpaikalla op-piminen on tärkeämpää ja tehokkaampaa kuin erillinen kurssitus.

Työmarkkinoiden tasa-arvo-ohjelma

Suomessa tukahdutetaan liian usein keskustelu työelämän epätasa-ar-vosta. Työmarkkinamme perustuvat yhä maskuliiniselle toimintalogii-kalle ja sortavat erityisesti naisvaltaista julkista sektoria. Suomalainentyövoimapolitiikka tarvitsee sukupolviohjelman lisäksi ytimekkäämpääja rohkeampaa tasa-arvopolitiikkaa.

Sukupuolten tasa-arvoon työelämässä on edelleen matkaa. Nuortennaisten ja miesten työllistymiserot näyttäytyvät tarkasteltaessa valmis-tuneiden työsuhteiden luonnetta sekä kehitystä valmistumisen jälkeisi-nä vuosina. Akavan LAASER-projektissa tutkittiin yliopistoista 1997

Page 77: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

77

valmistuneita. Miehillä määräaikaisten työsuhteiden määrä väheneehuomattavasti nopeammin kuin naisilla (ks. taulukko 3). Neljä vuottavalmistumisen jälkeen 30 % naispuolisista vastaajista työskenteli määrä-aikaisessa työsuhteessa, kun miehillä määräaikaisten työsuhteiden osuusoli pudonnut 17 %:iin. Määräaikaisuudet sekä perheenlisäyksen tuomarasite naisille sekä työnantajille vaikeuttavat naisten etenemistä johta-mistehtäviin.

Nuoriin naisiin on kohdistettava erityistä huolta. Heillä sairastelu ja uu-pumuksen kokemukset ovat selvästi miehiä yleisempiä (Ek ym 2003,54). Tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä mielenterveysongelmien osuuson jo nykyään korkeampi työuran alussa olevilla naisilla kuin työuranloppuvaiheessa olevilla naisilla. Ruotsalainen sosiologi Gunnar Anders-son löytää syitä nuorten naisten loppuun palamiseen ihannetyötahdinkäsityksistämme. Anderssonin mukaan ihannekuva rakentuu yhä teolli-sessa yhteiskunnassa syntyneelle mallille, jossa oletuksena on, että paris-kunnassa toinen kantaa vastuun kodista ja lasten kasvatuksesta (ErnsjööRappe & Sjögren 2002, 25). Perinteinen työkulttuuri ajaa tasa-arvoi-seen kotitöiden jakoon pyrkivät pariskunnat hankalaan neuvottelutilan-teeseen, jossa toinen on pakotettu joustamaan kodin hyväksi. Monissapariskunnissa nainen päätyy joustamaan ympäristön paineiden ja mah-dollisesti alemman palkkatason vuoksi.

Ruotsalaisen Kvinnokompetensen -johtamiskoulutusyrityksen toimi-tusjohtaja Anna Eliasson Lundqvist peräänkuuluttaa naispuolisten joh-tajien esimerkin merkitystä (Ernsjöö Rappe & Sjögren 2002, 65-69).Eliasson Lundqvistin mukaan työkulttuurin muutos edellyttää esi-merkkejä johtajista, jotka ovat onnistuneesti ja itseään loppuun poltta-matta kyenneet yhdistämään perheen ja uran. Samaa sanoo sosiaalipsy-

Taulukko 3. Määräaikaisten työsuhteiden määrän kehitys1997 valmistuneilla, %

Kaikki vastaajat 41 33 24Naiset 47 40 30Miehet 33 22 17

1997 1999 2001

(Suutari 2003)

Page 78: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

78

kologi Carin Holmberg (Ernsjöö Rappe & Sjögren 2002, 32). Holm-bergin mukaan naiset hakevat uralleen ja työnteolleen malleja sekämiehistä että naisista. Miehet kuitenkin rakentavat työnkuvansa useinperustuen vain organisaation miesten työntekomalliin. Vanhemmiltamiehiltä opitut työskentelymallit korostuvat ja työnteon muuttuminentasa-arvoisempaan suuntaan hidastuu. Menestynyt naisjohtaja, joka ononnistunut yhdistämään perheen ja uran, viestittää myös miespuolisilletyöntekijöille, että suurempi vastuunkanto perheestä on mahdollista il-man urahaaveiden romuttamista.

Naisten saaminen johtaviin tehtäviin edistää sekä nuorten naisten ettämiesten hyvinvointia työelämässä. Suomalainen hyvän esimiehen ide-aali on yhä liiaksi sidoksissa maskuliiniseen malliin. Muutoksen luomi-nen edellyttää tietoista panostusta naisten urakehitykseen.

Yliopistoissa naispuolisten opiskelijoiden määrä on kasvanut viimevuosina merkittävästi. Kehityksen vaikutukset näkyvät varmasti myöstyömarkkinoilla pienellä viiveellä. Ensimmäiset vaikutukset näkyvät josiinä, että työoloista käydyssä keskustelussa yhä useammin nostetaanesille perheen roolia. Naisten osuuden kasvaminen asiatuntijatehtävissäei kuitenkaan automaattisesti johda tasa-arvoiseen tilanteeseen työ-markkinoilla. Vastenmielisimmässä skenaariossa kunnianhimoiset naisetjoutuvat jopa aikaisempaa voimakkaammin valintatilanteeseen perheenja uran välillä. Monet ovat myös väläyttäneet naisvaltaistumisen johta-van palkkatason laskuun. Ilman tietoista tasa-arvopolitiikkaa mikään eimuutu ja nuoret naiset joutuvat yhä kilpailemaan työmarkkinoilla mie-hisen asiantuntijamallin ehdoilla.

Selkeä ja konkreettinen toimenpide, jolla nuorten naisten asemaa työ-markkinoilla parannettaisiin, olisi vanhempainvapaan kustannusten jaka-minen tasan kaikkien työnantajien kesken. Kysymyksessä on merkittä-vä tasa-arvoasia. Kysymys ei ole lisäkuluista, vaan kustannusten tasa-ar-voisemmasta jakamisesta. Uudistuksella vähennettäisiin naisvaltaisten japienten yritysten kuormitusta sekä luotaisiin edellytyksiä nuorelle van-hemmuudelle. Vanhempainvapaan kustannusten jakaminen kaikkientyönantajien kesken olisi yhteiskunnalta selkeä viesti siitä, että haastehuoltosuhteesta on yhteinen.

Työpaikan lisäksi tulisi kiinnittää huomiota myös vapaa-aikaan. Koti-työt jakautuvat yhä epätasaisesti. Monen akateemisen elämää helpottai-

Page 79: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

79

si mahdollisuus ja oikeus ostaa kotipalveluita. Voimakasta kehitystä tä-hän suuntaan ehkäisee Suomessa voimakas piikayhteiskunnan pelko.Aloitteet kotityön ostamisen helpottamisesta torpataan usein pelottele-malla luokkaerojen kasvulla. Kotitöiden kasautuminen naisille myösluo epätasa-arvoa sukupuolten välille ja hidastaa naisten etenemistäuralla. Kasvattamalla kotona tehtävän työn verovähennysoikeutta sekäalentamalla työnantajamaksuja palvelualoilta tuetaan ammattimaistapalvelusektoria, luodaan työpaikkoja sekä vähennetään harmaata talout-ta. Lisääntyvä vapaa-aika olisi myös eduksi pienten lasten vanhemmille,jotka saisivat aikaa keskittyä lapsiinsa silittämisen tai ikkunoiden pesunsijaan.

TULOKSENA PAREMPI SUOMI

Nuorten työnteossa korostuu yhä voimakkaammin projektimaisuus jasen mukanaan tuoma tuoteajattelu. Nuori pyrkii rakentamaan itsestäänkonseptin, jossa yhdistyvät monipuolisuus, haasteellinen työ, viriili va-paa-aika, aktiivinen kansalaisuus sekä sosiaalinen vastuu. Tämä muuttaakoko perusajattelua työstä vain toimeentulon lähteenä. Työn ja vapaa-ajan arvojen sekoittuminen on väistämätön kehitys. Työssä korostuvatne ominaisuudet, jotka aikaisemmin kuuluivat vapaa-aikana arvostettui-hin luonteenpiirteisiin ja uusi mobiiliteknologia kasvattaa kytköstä työ-hön myös vapaa-aikana.

Haasteellisuutta ratkaisuehdotusten keksimiseen tuo korostettu subjek-tiivisuus jaksamisen kokemuksissa. Jo pelkästään akateemisten ihmistenjoukossa on niitä nuoria, joille työ määrittää lähes koko identiteetin,jolloin vapaa-ajan ja työn sekoittuminen saattaa jopa olla tavoitteena.Näiden lisäksi, kenties aivan saman kokoisena ryhmänä, akateemisistalöytyy niitä, joille jo nykyinen epävarmuus ja kilpailuyhteiskunta onliian raskas tai vastenmielinen. Työmarkkinoiden sääntelyn onkin oltavasellaista, joka tekee mahdolliseksi sekä kunnianhimoisen uraohjuksen

“Miksi aina puhutaan työssä uupumisesta eikä uupumisesta? Ko-konaiselämänhallintaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.Isoimpia ongelmia on, että nuoret nukkuvat liian vähän.”- LL, mies (EVA 2003b)

Page 80: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

80

onnellisuuden että perheeseen ja vapaa-aikaan keskittyvän tunnollisenpuurtamisen.

Tavoitteeni tässä kommenttipuheenvuorossa on ollut kenties kärjek-käästikin pyrkiä kuvaamaan sitä ajattelua ja niitä yhteiskunnallisen kehi-tyksen tulkintoja, joita alan tutkimus sekä sukupolveni kirjoittajat vies-tivät. Tavoitteenani myös oli ottaa seuraavan askel ongelman tunnista-misesta eteenpäin eli siirtyä muutosehdotusten esittelyyn.

Yhteiskuntaa on kehitettävä suuntaan, jossa myös sosiaaliturvajärjestel-mä ja palkkauskäytännöt tukevat uutta työkulttuuria. Vakaiden työ-markkinoiden kaihoisan muistelun sijasta on siirryttävä innovoimaansellaisia ratkaisuja ja asenteellista kehitystä, jossa suomalainen asiantunti-jakin uskaltaa silloin tällöin ottaa työtilanteen salliessa iltapäivän tai jopaviikon vapaaksi ilman, että protestanttinen syyllisyyden tunne tuleekylkiäiskauppana. Tietoyhteiskunnan seuraava vaihe on parhaimmassatilanteessa moderni hyvinvointiyhteiskunta, joka perustuu osaamiseenja onnellisuuteen. Lissabonin julistuksessa EU lausuu tavoitteekseen,että tulevaisuudessa EU:ssa on enemmän ja parempia työpaikkoja. Suo-men on uskallettava mennä askel pidemmälle toteamalla, että työpaikat

Andersson, Jan Otto (1988): Ajatus toisenlaisesta elämästä. Julkaisussa: Kansalaispalkka. Ken elää sensyömänkin pitää (toim. Lahtinen, Ilpo). Ylioppilaspalvelu ry:n julkaisusarja 2/88. Kirjapaino Jaarli,Turenki.

Castells, Manuel & Himanen, Pekka (2001): Suomen tietoyhteiskuntamalli. Sitra ja WSOY. Tumma-vuoren kirjapaino, Helsinki.

Ehrnrooth, Georg (2001): EVA-päivän seminaarin avaustasanat 27.11.2001. EVA-kirje 3/2001.

Ek, Ellen, Laitinen, Jaana, Tammelin, Tuija, Remes, Jouko, Raatikka, Veli-Pekka & Kujala, Veikko(2003): Nuorten aikuisten työssä jaksaminen. Työministeriön työssä jaksamisen ohjelma. KirjapainoSnellman Oy, Helsinki.

Ernsjöö Rappe, Tinni & Sjögren, Jennie (2002): Diagnos: Duktig. Handbok för överambitiösa tjejer

ovat vain kulkuväline siihen, että kansalaisten onnellisuus kasvaa.

Kaikkien ikäryhmien kannalta suotuisan yhteiskuntakehityksen suu-rimpana esteenä on sukupolvien välisen keskustelun ja kunnioituksenpuute. Nuorten sekä suurten ikäluokkien ajatusmaailmat eivät kohtaa jahalu ymmärtää toisten arvolähtökohtia puuttuu. Suomi tarvitseekin sel-keää sukupolvikeskustelun politiikkaohjelmaa, jotta tasapainoinen yh-teiskuntakehitys voidaan taata.

KIRJALLISUUTTA

Akava (2002): Akavan työmarkkinatutkimus.

Page 81: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

81

och alla andra som borde bry sig. Bokförlaget DN. WS Bookwell Ab, Finland.

EVA (2001): Mestareita vai maistereita? Raportti Suomen koulutusjärjestelmästä. Taloustieto Oy. Yli-opistopaino, Helsinki.

EVA (2003a): Vaatelias vaalikansa. Raportti suomalaisten asenteista 2003. Taloustieto Oy. Yliopistopaino,Helsinki.

EVA (2003b): Akateemisesti koulutettujen nuorten keskustelutilaisuus työelämän paineista 27.5.2003.

Helsingin yliopisto (2003): Strategia 2004-2006. Konsistorin hyväksymä 15.1.2003. Yliopistopaino,Helsinki.

Hakala, Johanna, Kaukonen, Erkki, Nieminen, Mika & Ylijoki, Oili-Helena (2003): Yliopisto – Tie-teen kehdosta projektimyllyksi. Yliopistollisen tutkimuksen muutos 1990-luvulla. Gaudeamus. Yli-opistopaino, Helsinki.

Hoikkala, Tommi (2003): Kuka onkaan pullamössöä? Suomen Kuvalehti 40/2003.

Ilmarinen, Juhani (2003): Esitelmä Nuoret ja työ –toimintaohjelman tuki- ja seurantaryhmän koko-uksessa 25.3.2003.

Karisto, Ilkka (2001): Miksi emme opiskele? Ylioppilaslehti 18/2001.

Karjalainen, Keijo (2003): Toimeentulon palapeliä kasaamassa. Selvitys Helsingin yliopiston opiskeli-joiden taloudellisesta tilanteesta 2002-2003. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Tampereen yliopis-topaino, Tampere.

Kim, Lillemor (2002): Lika olika. En jämförande studie av högre utbildning och forskning i de nor-diska länderna. Högskoleverket. Alfredssons offset AB, Bollebygd.

Kivimäki, Riikka (2003): Perheystävälliset käytännöt työelämässä. Esitelmä 5. työkykypäivässä Finlan-dia-talossa 28.4.2003.

Komonen, Katja (2001): Työn moraalista koulutuksen moraaliin. Teoksessa: Aikuistumisen pullonkau-lat (toim. Kuure, Tapio). Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 16. KirjapainoRaamattutalo Oy, Pieksämäki.

KOTA-tietokanta. Opetusministeriö.

Laaksonen, Helena (2001): Nuorten siirtyminen työmarkkinoille. Teoksessa: Aikuistumisen pullon-kaulat (toim. Kuure, Tapio). Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 16. Kirja-paino Raamattutalo Oy, Pieksämäki.

Lahtinen, Ilpo (1988): Kadonnutta kansalaista etsimässä. Julkaisussa: Kansalaispalkka. Ken elää sen syö-mänkin pitää (toim. Lahtinen, Ilpo). Ylioppilaspalvelu ry:n julkaisusarja 2/88. Kirjapaino Jaarli, Tu-renki.

Nätti, Jouko & Anttila, Timo (2002): Tietotyön työajat, perhe ja työkulttuurit. Teoksessa: Työn muutosja hyvinvointi tietoyhteiskunnassa. (toim. Härmä, Mikko & Nupponen, Tarja) Sitran raportteja 22.Sitra. Edita Prima Oy. Helsinki.

Opetusministeriö (2002): Yliopistojen kaksiportaisen tutkintorakenteen toimeenpano. Opetusminis-teriön työryhmien muistioita 39:2002

Pekonen, Kyösti (1988): Kansalainen ja yhteiskunta. Julkaisussa: Kansalaispalkka. Ken elää sen syömän-kin pitää (toim. Lahtinen, Ilpo). Ylioppilaspalvelu ry:n julkaisusarja 2/88. Kirjapaino Jaarli, Turenki.

Pyöriä, Pasi (2002): Tietotyö, työelämän muutos ja hyvinvointi. Teoksessa: Työn muutos ja hyvinvointitietoyhteiskunnassa. (toim. Härmä, Mikko & Nupponen, Tarja) Sitran raportteja 22. Sitra. Edita PrimaOy, Helsinki.

Saarela, Pekka (2002): Nuorisobarometri 2002. Nuorisoasian neuvottelukunta, julkaisuja 24. Gumme-rus, Jyväskylä.

Sitra (2003): Parasta ennen 01 01 2015. Tulevaisuuden tekijät – Suomi 2015 (toim. Kauhanen, Anna-Liina & Lyytinen, Jaakko). DMP Eriksen Oy, Helsinki.

Uhmavaara, Heikki & Jokivuori, Pertti (2003): Vastavuoroisuus on valttia – tutkimus työaikojen jous-tojärjestelyistä. Työssä jaksamisen ohjelma, Kirjapaino Keili, Vantaa.

Page 82: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

82

Ylöstalo, Pekka (2002): Yritysten strategiat ja hyvinvointi. Teoksessa: Työn muutos ja hyvinvointi tieto-yhteiskunnassa. (toim. Härmä, Mikko & Nupponen, Tarja) Sitran raportteja 22. Sitra. Edita Prima Oy.Helsinki.

Suutari, Minna (2003): Korkeakoulutettujen työelämäurien alkuvuodet. LAASER-projektin loppu-raportti. Akava ry. Painomerkki, Helsinki.

Talouselämä (2003): Talouselämän naisjohtajat 2003. Talouselämä 13/2003.

Valtioneuvoston kanslia (2003). Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen hallitusohjelma 24.6.2003.

Verohallitus (2003): Kotitalousvähennys verotuksessa. http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=2383;276637

Wilska, Terhi-Anna (2001): Nuorten toimeentulo ja kulutus. Teoksessa: Aikuistumisen pullonkaulat(toim. Kuure, Tapio). Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 16. KirjapainoRaamattutalo Oy, Pieksämäki.

HAASTATTELUT

Hoikkala, Tommi (VTT, Nuorisotutkimusseuran tutkimusjohtaja. Haastattelu 23.8.2003.)

Kivimäki, Riikka (YTL, Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen Perheystävälliset käy-tännöt työelämässä –tutkimusprojekti. Haastattelu 22.8.2003.)

Petäjäniemi, Tuulikki (projektijohtaja, työministeriön työssä jaksamisen ohjelma. Haastattelu28.7.2003)

Rajakangas, Ulla-Maija (Lakimiesliiton tiedotuspäällikkö. Haastattelu 28.10.2003)

VIITTEET

1 Valtiotieteilijöiden palkka 4 vuoden jälkeen. Kirjastonhoitajilla ja sosiaalityöntekijöillä kyseessäohjeellinen peruspalkka. Lääkäreillä jälkimmäisenä keskimääräiset kokonaisansiot.

2 Onnistuneena esimerkkinä profiloitumisesta voidaan mainita Kuopion yliopisto, joka on uskal-tanut suunnata opetustaan terveys- ja ympäristötieteisiin erinomaisella menestyksellä.

3 Tietoyhteiskuntatutkijat Castells ja Himanen Suomen tietoyhteiskuntamallissa, että suomalaisethakkerit ovat olleet kiinnostuneita internetin käyttömahdollisuuksista ja suomalainen yliopistojenFunet-verkko on tehnyt kokeilut mahdollisiksi. Tutkijat nostavat esimerkkeinä internetin reaaliai-kaisen keskusteluympäristön IRC:n kehittäneen Jarkko Oikarisen, SSH-salausohjelman kehittäneenTatu Ylösen ja Linux-käyttöjärjestelmän kehittäneen Linus Torvaldsin, jotka kaikki julkaisivat inno-vaationsa avoimesti verkossa ja tarjosivat ne kaikkien käyttöön aluksi lainkaan rahaa tavoittelematta.

4 Useissa viime aikojen toimeentulotutkimuksissa on noussut selvästi ilmi, että monilla opiskeli-joilla lainan ottamisen esteenä ovat juuri vanhempien asenteet. Ei ole harvinaista, että vanhemmattarjoutuvat tukemaan merkittävällä taloudellisella panostuksella, jotta lapsi välttää lainavankeuden.Helsingin yliopiston opiskelijoista tehdyn toimeentulotutkimuksen mukaan keskimääräinen van-hemmilta saatu kuukausituki on 180 euroa.

5 Uhmavaara ja Jokivuori suosittelevat tutkimuksessaan, että myös ylemmillä toimihenkilöillä py-ritään työajan seurantaan ja työtuntien pysymiseen sovituissa rajoissa. He nostavat esille myös työnte-kijän omaa vastuuta: jos työaika ylittyy jatkuvasti, onko kyse puutteellisista taidoista, liiallisesta työ-määrästä vai huonosta töiden organisoinnista?

Page 83: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

83

UUVUTTAAKO VAUHTI -VAI PYSÄHTYNEISYYS?Christoffer Taxell

“Kun se on parasta ollut, työtä ja vaivaa se on ollut”. Tämä luterilainensuhtautuminen työhön ja työntekoon on ollut leimaa antavaa meillesuomalasille näihin päiviin asti - ja on varmasti monelle edelleenkin.

Kuitenkin suomalaiset siirtyvät eläkkeelle keskimäärin jo ennen kuu-denkymmenen ikää. Ehkä työ ei enää olekaan “parasta” elämässä. Onkose peräti niin rasittavaa etteivät ihmiset enää yksinkertaisesti jaksa?

Jo nelikymppisinä monet alkavat haaveilla eläkeiän ihanuudesta. Viisi-kymppisiä ei enää juuri huolita töihin, koska “hehän lähtevät joka tapa-uksessa eläkkeelle jo hetken päästä”. Lainsäädäntökään ei ole suosinutvarttuneiden työntekijöiden palkkaamista, päinvastoin.

On ilmeistä, että monet todella väsyvät jo paljon ennen eläkeiän saa-vuttamista. Väsymisessä on myös subjektiivisia piirteitä. Suomalainenyhteiskunta - mitä sillä tarkoitammekaan - ei ole pystynyt, ei aina ehkähalunnutkaan, kannustaa ihmisiä jäämään töihin eläkeikään asti. Viisi- jakuusikymmenvuotiaat saavat harvemmin kuulla työpaikallaan tai lukeatiedotusvälineistä, että heitä vielä tarvitaan pitkään, että he tekevät hyö-dyllistä ja tulevaisuuden kannalta arvokasta työtä. Ellei ole motivaatiota,ei jaksa.

Mutta tässäkään asiassa ei sovi suomalaiskansalliseen tapaan moittia pel-kästään ns. yhteiskuntaa. Yrityksillä, yhtä hyvin kuin julkisen sektorintyönantajilla, on aihetta katsoa itseään peiliin ja kysyä: teemmekö voita-vamme työntekijöittemme kannustamiseksi? Vallitseeko meillä avoin jakannustava ilmapiiri? Puhutaanko sekä hyvistä että ikävistä asioista?Kannustetaanko esittämään parannusehdotuksia? Löytyykö organisaati-osta ja sen johdosta muutosvalmiutta, vai onko vallitseva periaate “näinon aina tehty”? Onko työpaikalla kivaa?

Page 84: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

84

Ei tilanne kuitenkaan aivan huono ole. Työministeriön julkaisemanVuoden 2003 työolobarometrin mukaan palkansaajat antavat työpai-koilleen todistuksen keskiarvoksi 7,9. Ministeriö pitää tulosta “yllättä-vän hyvänä” ja toteaa että “huonojen arvosanojen osuus on pieni”. Ba-rometri kertoo edelleen että ns. Tyky-toiminta ja työpaikkakoulutusovat lisääntyneet, mutta muu työpaikkojen kehittäminen on puolestaanvähentynyt. Barometri toteaa myös, että “moni tuntuu epäilevän työn-teon mielekkyyttä aikaisempien vuosien tapaan”.

Pian me sodan jälkeisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvat olemme kaikkieläkkeellä -moni meistä jo on. Yhä harvempi suomalainen on töissä, yhäuseampi hyödyntää yhteiskunnan tarjoamia, niiden käyttäjille usein il-maisia, palveluja. Harveneva joukko töissä käyviä vastaa jatkuvasti kas-vavista kustannuksista palvelujen ylläpitämiseksi.

Lohtua tuskin antaa, että tilanne on muuttumassa yhä vaikeammaksi.Ns. työllisyysaste on tänään noin 67 %, kun se laman alkaessa oli 75 %.Vuonna 2004 on enemmän työelämästä poistuvia kuin sen aloittavia.Työttömyys on laman synkimpiä aikoja selvästi alemmalla tasolla, mut-ta edelleen korkea. Ikäluokasta yli kymmenen prosenttia jää, syystä taitoisesta, ilman peruskoulunjälkeistä koulutusta. On suuri vaara ettähuomattava osa näistä nuorista ei pääse koskaan kunnolla työelämäänkiinni. Heidän syrjäytymisensä on yhteiskunnallisesti ja inhimillisestivakava asia ja kansantalouden kannalta erittäin kallista. On myös otetta-va huomioon, että vuonna 2002 syntyi vähemmän lapsia kuin 150vuoteen. (Rolf Maury, Tilastokeskus: Väestötilastot ja ETLA:n tietokan-ta) Huoltosuhde heikkenee siis entisestään.

Tällä vauhdilla hyvinvoinnin eväät ovat käymässä vähiin. Ei löydymaksajia.

Jos ja kun resurssit pienenevät: mistä palveluista on mahdollista tinkiä, jamillä tavoin? Vastauksen esittäminen tähän hyvinvointiyhteiskunnankannalta ratkaisevaan kysymykseen ei ole tämän raportin, eikä myös-kään oman puheenvuoroni teemana. Tyydyn toteamaan, että eläkeläis-ten alati ( niin absoluuttisesti kuin suhteellisestikin) kasvava joukko an-taa aiheen odottaa että taistelu yhteiskunnan resursseista kiristyy. Ontäysin mahdollista, että jo lähivuosina sukupolvien välistä solidaarisuut-ta esiintyy enää vain perheen sisällä.

Page 85: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

85

Ikäjakauma on kaikilla mittareilla mitattuna suomalaisen - ja euroop-palaisen -yhteiskunnan tulevaisuuden suuri ongelma. Sen vaikutustenlaajuus ja syvyys on pitkälti riippuvainen kansantalouden kehityksestä.

Tässä raportissa on kyse nuorten jaksamisesta, nuorten uupumuksesta.Pohjimmiltaan lienee kuitenkin kyse samasta perusongelmasta kuin ai-kaisessa eläkkeellelähdössäkin. Ihmiset väsyvät, työssä ja työhön. Mistäse johtuu, mihin se johtaa? Vastauksen löytäminen on tärkeää sekä yksi-lölle että yhteiskunnalle. Vielä tärkeämpää on keksiä toimivia ratkaisuja.Työikää tulee selkeästi pidentää, ei lyhentää. Se ei onnistu, jos ihmisetuupuvat jo nuorena.

Kirsi Piha ja Tommi Laitio ovat tarkastelleet tätä varsin laajaa aihepiiriämonelta kantilta- varsin erilaisista näkökulmista. Puolestani esitän joi-takin yleisiä ajatuksia uupumisilmiön taustatekijöistä. Sen lisäksi osoitanmuutamia tulevaisuuden keskeisiä haasteita. Hetken päästä ratkaisutniihin ovat juuri näiden nuorten käsissä, joista nyt kysymme: Jaksavatkohe? Kestääkö pää? Uskon että kestää.

Nuorten uupumus koskettaa tämän päivän osaamiseen perustuvassayhteiskunnassa ehkä aivan erityisesti koulutettuja urbaaneja nuoria. Voi-daan kysyä, ovatko he tässäkin suhteessa erilaisessa asemassa kuin alhai-semman koulutuksen saaneet, vailla koulutusta olevat, maaseudunnuoret, nuoret yrittäjät tai muut ryhmät? Selkeää rajaa tuskin voi vetää.Vaikeaa on välttyä tunteelta, että nuorten uupumus on hyvinvoinninmukanaan tuoma ongelma. Se ei kuitenkaan merkitse, että sitä olisisyytä vähätellä.

Uupumisen keskeisenä syynä mainitaan usein että ihmisillä “on liianpaljon työtä”. Historiallisessa perspektiivissä työaika on lyhentynyt, työfyysisesti vähemmän vaativaa. Erilaiset koneet ja laitteet vähentävätmyös kotitöiden rasittavuutta. Toisaalta jokapäiväiset työmatkat ovatyleisesti ottaen pidentyneet.

Työmäärää tärkeämpi selitys on ilmeisesti kuitenkin Pihan mainitsematyön nopearytmisyys ja siihen tavallaan liittyvä suorituspaine. Jos nuo-ren (joskus selvästi ylisuuret) urakehitykseen liittyvät odotukset eivättoteudu työelämässä, tai eivät toteudu asianomaisen mielestä riittävännopeasti, tämä saattaa johtaa epäonnistumisen tunteeseen.

Oma sukupolveni korostaa usein nykypäivän nuorille tarjoamia suuria

Page 86: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

86

mahdollisuuksia, kotimaassa ja ulkomailla. Kuitenkaan emme yleensämuista kertoa että hyvän onnen ja sattuman tarjoamien mahdollisuuk-sien hyväksikäyttämisen lisäksi menestys edellyttää sekä kollektiivisestiettä yksilötasolla kovaa, usein pitkäaikaista työtä. Sekä liika kärsivälli-syys että liika kärsimättömyys on pahasta.

Viime kädessä on kysymys muutoksen hallinnasta. Jokainen sukupolviuskoo, että juuri sen aikana tapahtuu suurempia muutoksia kuin kos-kaan aikaisemmin. Muutoksen välttämättömyyden korostaminen ei si-nänsä merkitse, että ihmiset olisivat nimenomaan omalta kohdaltaankovin kiinnostuneita muutoksesta. Muutos merkitsee usein epävar-muutta.

1980-luvun vahvan kasvun hyvinvointiyhteiskunta oli sen kansalaisilletaloudellisessa mielessä monella tavoin turvallinen yhteiskunta. Viimevuosikymmenen alun lama muutti kaiken. Monen yksilön, myös mo-nen perheen talouden perusta romahti, kun työttömyys nousi ennennäkemättömälle tasolle. Jopa valtio ja kunnat irtisanoivat henkilökun-taa. Epävarmuuden lisääntyessä turvallisuuden arvostus nousi.

Ehkä tässä on osasyy siihen, että tämän päivän nopeiden muutostenmaailmassa myös monet nuoret näyttävät asettavan turvallisuuden tär-keälle sijalle. Turvallisuushakuisuus on kuitenkin huonosti yhdistettävis-sä muutokseen ja muutosvalmiuteen. Tilanne näkyy mm. siinä, että in-nostus työllistää itse itsensä ei noussut laman aikana - eikä se ole nous-sut sen jälkeenkään. Suomi on aivan loppupäässä mitattaessa eri EU-maiden kansalaisten valmiutta työllistää itsensä yrittäjinä. (EuroopanKomission Eurobarometri 2001)

Yrittäminen on riskin ottamista, epävarmuuden hyväksymistä. Onkouupuminen merkki myös siitä, että kulttuurissamme ei ole totuttu ot-tamaan riskejä, ei ole totuttu elämään epävarmuudessa? Kilpailutalousedellyttää kuitenkin sekä kansantaloudelta että kansalaisilta riskinotto-kykyä - sanan laajassa mielessä.

Rajaton maailma tarjoaa rajatonta kilpailua, mutta myös rajattomiamahdollisuuksia.

Rajaton kilpailu tuli Suomeen EU-jäsenyyden myötä. Usein tuntuusiltä, että Suomen asemaa Euroopan yhteisillä markkinoilla ei ole maas-samme vieläkään riittävästi tiedostettu. Tämä näkyy yhtä hyvin verojen

Page 87: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

87

rakennetta ja tasoa koskevassa keskustelussa kuin puhuttaessa esimer-kiksi Suomessa toimivien yritysten työllistämispolitiikasta, palkkatasos-ta ja niiden “ulosliputuksesta”. Keskustelu on varsin Suomi-keskeinen.Avoimessa kilpailussa Suomessa ei voi pitkän päällä vallita aivan toisen-laisia sääntöjä kuin muissa maissa.

Enää tämä ei koske vain yrityksiä vaan myös ihmisiä. Koulutetun työ-voiman, erityisesti nuorten, maastamuutto on edelleen varsin vähäistä.Eikä ilmiötä voi pitää kielteisenä, päinvastoin. Maastamuutto sekä maa-han- tai paluumuutto, on tärkeä osa uuden osaamisen etsimistä ja ajatus-tenvaihtoa, mikä on dynaamisen yhteiskuntakehityksen perusta. Huo-lestuttavaksi tilanne muodostuu, jos muutoksen tuomista haasteistakiinnostuvat nuoret lähtevät maasta ja turvallisuutta etsivät jäävät.

EU:n laajeneminen kuluvan vuoden vappuna avaa Suomelle, suomalai-sille yrityksille ja kansalaisille uusia mahdollisuuksia. Olemme taas ai-van uudessa kilpailutilanteessa. Uusissa jäsenmaissa on selkeästi EU:nkeskitasoa alempi palkkataso. Osaamisen taso ei ole sielläkään heikko.

On hyvin todennäköistä, että suomalaista tuotantoa ja työtä siirtyy hal-vemman kustannustason maihin sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Ki-ristyvää kilpailua markkinoillemme tuovat Suomessakin kotimaansapalkkatasoa noudattavat palvelualan yritykset Baltian maista. Jo nytkansainvälinen kilpailu on kiristynyt perinteisillä kotimarkkinoilla. Syr-jäkylän kauppa kilpailee lähitaajaman kansainväliseen ketjuun kuuluvan,pääasiassa “private label” tuontitavaroita myyvän liikkeen kanssa.

EU:n uusilla jäsenmailla on toinenkin merkittävä kilpailuvaltti. Monenuuden jäsenmaan hallinnosta ja yrityksistä löytyy johtavista asemistapohjoismaisia kollegoitaan selkeästi nuorempia ihmisiä. Useat heistäkuuluvat nimenomaan siihen ikäryhmään joka on tämän raportin mie-lenkiinnon kohteena. En usko, että he kovin paljon pohtivat uupumistayhteiskunnallisena ongelmana…

Nämä uudet nuoret johtajat ovat hyvin koulutettuja, he haluavat me-nestyä ja vaurastua. He ovat nälkäisiä. He haluavat nopeasti kehittäämaitaan taloudellisesti menestyksekkäiksi EU:n jäsenvaltioiksi. He ei-vät suostu ottopojan asemaan.

Globalisaatio lisää kilpailua, mutta se myös kasvattaa markkinoita. Kiinaon jo nyt taloudellinen suurvalta. Sen rooli vahvistuu edelleen seuraavi-

Page 88: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

88

en vuosikymmenten aikana. Naiivi kuva Kiinasta, Intiasta, tai muistanopeasti kehittyvistä Aasian ihmeistä maina, jotka myös tulevaisuudessapystyisivät kilpailemaan ainoastaan alhaisen jalostusasteen tuotteilla taipalveluilla, on meillä -syystäkin- pikkuhiljaa väistymässä.

Suomessa vallitsee mielestäni verrattain ylioptimistinen käsitys osaami-seen perustuvan tuotantomme ylivoimaisesta kilpailukyvystä. Ei kan-nata antaa maamme hyvän menestymisen erilaisissa kilpailukykyarvi-oinneissa hämätä. Ainoastaan kilpailukyky markkinoilla tuo kasvua jahyvinvointia. Sitä testataan joka päivä. Jos haluaa pärjätä kiristyvässä kil-pailussa ja hyödyntää rajattomuuden tuomia mahdollisuuksia ei riitä,että sopeutuu ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Pitää pystyä itseolemaan mukana luomassa muutosta, pitää pystyä kulkemaan kehityk-sen kärjessä.

Onko Suomella tulevaisuudessa edellytyksiä kulkea kehityksen kärjessä ?

Viime syksynä Nokian pääjohtaja Jorma Ollila totesi huomiota herättä-neessä puheessa teknologiateollisuuden 100-vuotisjuhlassa, että “Suo-mea vaivaa pysähtyneisyys, jota voisi kauniimmin kuvata suuren lama-kuilun pohjalta nousemisen jälkeiseksi huokaamiseksi. Me selvisimme!”Ollila esitti lääkkeeksi mm. seuraavaa: “Innovatiivisuudessa on paranta-misen varaa. Uusia kaupallisesti onnistuneita tuotteita saisi olla paljonenemmän”

SYL:n puheenjohtajana vuonna 2003 toiminut Tommi Laitio käy tä-män raportin osuudessaan keskustelua mm. yliopistojen ja ammattikor-keakoulujen rooleista ja työnjaosta. Omasta puolestani en pelkäisi aina-kaan tässä vaiheessa “ylikouluttamista”, mitä joillakin tahoilla pidetäänvaarana, jos kaksi kolmasosaa ikäluokasta saa korkeakoulutasoista ope-tusta. Tärkeämpänä pitäisin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sel-keään työnjakoon perustuvaa yhteistyötä. Yliopistojen tulee olla yli-opistoja, ammattikorkeakoulujen ammattikorkeakouluja.

Yhdyn Ollilan arvioon innovatiivisuuden parantamisen tarpeesta. Vaik-ka suomalainen tutkimuspanos, laskettuna osuutena BKT:stä, nousi kii-tettävästi viime vuosikymmenellä, sitä kannattaa edelleenkin nostaasekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Rajojen kaatuessa osaaminen onentistä selkeämmin ainoa todellinen kilpailuvalttimme.

Huippuosaamisen ja vahvan tutkimuspanoksen lisäksi korostaisin ylei-

Page 89: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

89

sen koulutustason jatkuvan nostamisen tarvetta. Jos Suomi aikoo kulkeaosaamisen kehityksen kärjessä meillä ei ole varaa siihen, että merkittäväosa ikäluokasta jää ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta tai saa hyvinvaatimattoman jatkokoulutuksen. Tässä suhteessa tarvittaisiin vahvem-paa, yksilöllistä ja myös kannustavaa otetta.

Vaikka työllistyminen on valitettavan usein ongelma myös hyvän kou-lutuksen saaneelle – ja tämä on uupumisilmiön kannalta merkittävä asia- hyvä koulutus parantaa silti edelleenkin mahdollisuuksia työhön.

Kun valtiosihteeri Raimo Sailaksen johtama työryhmä jätti raporttinsaviime vuoden maaliskuussa, Sailas kutsui sitä hyvinvointiyhteiskunnanpelastusohjelmaksi. Raportin ydinsanoma sisältyy seuraavaan lainauk-seen: “ Viime vuosina on käynyt yhä selvemmäksi, että suomalaisenhyvinvointiyhteis-kunnan kestävä rahoitus edellyttää mahdollisimmanmonen työikäisen osallistu-mista työelämään ja työllisyysasteen nosta-mista nykyistä selvästi korkeammalle tasolle. Tämä korostuu ikäänty-misen kiihtyessä, työikäisen väestön määrän kääntyessä laskuun ja kan-sainvälisen verokilpailun koventuessa.”

Ryhmä esitti tavoitteeksi työllisyysasteen nostamista 75 prosenttiinkuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä. Raportti korosti tämänvuoksi talouskasvun välttämättömyyttä nimenomaan hyvinvoinninkannalta. Lääkkeeksi tarjottiin muun muassa erilaisia toimia yrittäjyy-den ja yritystoiminnan vahvistamiseksi.

Raportti sai osakseen voimakasta kritiikkiä. Hyvin vähän kommentoi-tiin raportin perusanalyysiä. Joitakin ehdotuksia vastustettiin rajusti. Lä-hes kaikille niistä oli yhteistä, että ne eivät edes sisältyneet raporttiin!

Vaikka tämän kirjoittaja olikin työryhmän jäsen, rohkenen todeta, ettäraportin vastaanotto ei ainoastaan anna synkkää kuvaa suomalaisen yh-teiskuntakeskustelun analyyttisestä tasosta, se kertoo taas kerran ettäSuomessa ollaan kiinnostuneempia meno- kuin tulopuolesta. Jälleenkävi ilmi, että suomalaisten on vaikeaa nähdä menestyvän yritystoi-minnan ja talouskasvun ja hyvinvoinnin välisiä suhteita.

Ehkä johtuen raportin opintotukea koskevasta ehdotuksesta - jota sitä-kään ei ole keskustelussa syvällisemmin analysoitu - raportti sai erityi-sen nihkeän vastaanoton nuorten piirissä. Se on siinä mielessä irvokasta,että raportin osoittamat ongelmat koskettavat nimenomaan nuoria.

Page 90: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

90

Heidän hyvinvointiaanhan alhainen työllisyys syö, heidän työpaikkansaovat uhattuina ellei synny uusia yrityksiä, juuri heidän tulevaisuutensaon riippuvainen kilpailukyvyn kehityksestä.

Suuret ikäluokat sen sijaan pääsevät kuin koira veräjästä.

Edellytys yhteiskunnan palvelujen pitämiseksi nykytasolla on työlli-syysasteen palauttaminen 75 %:n tasolle. Palveluihin kohdistettavienresurssien uusjako saattaa kuitenkin olla edessä, mm. ikärakenteessa ta-pahtuvista muutoksista johtuen.

Silloinkin on epätodennäköistä, että suomalainen yhteiskunta voisiolla(karrikoiden ilmaistuna) samanlainen palveluautomaatti kuin tänäpäivänä. Tämä on hyvä pitää mielessä, sillä ratkaisuksi mitä erilaisimmil-le ongelmille, myös nuorten uupumiselle, tarjotaan edelleen ensisijai-sesti yhteiskunnan uusia tai kasvavia panostuksia.

Onko muita keinoja tukea ihmisten hyvinvointia? Palvelutarjonnanturvaamiseksi on jatkuvasti etsittävä uusia keinoja. Yhteiskunnan tarjo-amia palveluja kannattaa nykyistä enemmän tarkastella asiakkaan näkö-kulmasta. Asiakkaiden, eli kansalaisten, näkökulmasta hyvinvointipalve-lujen saatavuus on keskeisin kysymys, ei niiden tuottaja. Sen vuoksi tar-jontaa on syytä korostaa tuotannon sijasta.

Tehokkaampien järjestelmien luominen on välttämätöntä, jos palveluhalutaan pitää edes lähellä nykyistä tasoa. Lähivuosina näemme kansa-laisten omavastuun, ehkä myös oman vastuun, merkityksen kasvavanmm. terveydenhuollon alalla.

Jos talouskasvu on tärkeä hyvinvointipalvelujen kannalta, se on vähin-tään yhtä tärkeä tarjolla olevien työpaikkojen kannalta. Ihmisten, erityi-sesti nuorten ihmisten, epävarmuus oman työllistymisensä suhteen onsitä suurempi mitä heikompi on talouskasvu.

Nykykehityksen valossa näyttää ilmeiseltä, että projektinluonteisettyösuhteet, kutsuttakoon niitä vaikka pätkätöiksi, tulevat yleistymäänmonella alalla . Vahvan talouskasvun aikana löytyy jatkuvasti uusia pro-jekteja. Yleistyvä työnvuokraus on yksilön kannalta tapa tehdä vakinai-sesti projekti- tai pätkätöitä. Uskon myös pätkätyöläisten itse orga-nisoituvan yrityksen muotoon, turvaten täten oman työllisyytensä sekätarjoten ratkaisua sellaisille työnantajille jotka tilapäisesti tarvitsevat li-sää työvoimaa. Tällaisesta yrittäjyydestä on jo esimerkkejä.

Page 91: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

91

Koulutusta vailla olevien, erityisesti nuorten, työllistyminen muuttuuyhä vaikeammaksi tilanteessa jossa yleinen trendi kulkee kohti vaati-vampia ja hyvää koulutusta edellyttäviä tehtäviä. Samalla kuitenkin eri-tyisesti kotitalouksilla ja osalla yritystoiminnasta on jatkuva tarve koh-tuuhintaisista palveluista.

Tämän yhtälön ratkaiseminen on tärkeätä nimenomaan 75 prosentintyöllistämistavoitteen valossa. Suomessa esiintyy asenteellista suhtautu-mista ns. “matalan tuottavuuden työpaikkoihin”. Sekä työllisyydenettä yksilön kannalta on aina parempaa että ihminen on töissä kuin pit-kään työttömänä. On löydettävä - ja löydettävissä - toinen ratkaisu ti-lanteeseen, jossa matalan tuottavuuden työpaikka takaa huonommantoimeentulon kuin työttömäksi jättäytyminen.

Suomessa luottamus yhteiskuntaan ja perinteisiin työnantajiin työn tar-joajina on vahva. Se ei välttämättä johda kovin dynaamiseen kehityk-seen. Nuorten luottamuksen vahvistaminen omiin kykyihinsä ja itseen-sä on muutoksen ja yrittämisen edellytys.

Yrittäjyyttä ei saada aikaiseksi ylätason päätöksillä. Viime kädessä onkysymys asenteista - ja kulttuurista. Niihin vaikuttaminen on pitkäprosessi. Mutta jostakin on aloitettava. Yhtä ja toista onkin jo tehty jalisää toimenpiteitä on tehtävä lähivuosina: kehitystä voi edesauttaa mm.koulutuksen, riskinjaon ja verotuksen keinoin. Yrittäjyyden on kuiten-kin lähdettävä ihmisistä itsestään. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda toi-mivat, joustavat ja kannustavat puitteet. Tähän sisältyy, että kannuste-taan riskinottamista. Menestyjän pitää myös saada nauttia menestyksenhedelmistä. Yrittämisen luonteeseen kuuluu, että kaikki eivät menesty.Ymmärrämmekö siis kannustaa epäonnistuneitakin yrittämään uudes-taan?

Sillä hyvinvointi kaipaa yrittäjiä. Ja hyvinvointi kaipaa omistajia.

Usein moititaan suomalaista koululaitosta. Itse opetusprosessi on kui-tenkin merkittävästi kehittynyt jo yhden sukupolven aikana. Eivät työ-paikatkaan ole niin hierarkkisia ja autoritäärisiä kuin joskus sotien jäl-keen.

Tämän raportin aihevalinta osoittaa omalta osaltaan, että suomalaistentyöpaikkojen työolosuhteista on alettu kiinnostua. Tätä kirjoitettaessaosuu käteeni lehti, josta löydän otsikon “hyvä johtaja kannustaa, rohkai-

Page 92: KESTÄÄKÖ PÄÄ? - Eva · NUORET TYÖELÄMÄN KYNNYKSELLÄ Kirsi Piha Kommenttipuheenvuorot Tommi Laitio ja Christoffer Taxell. Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka:

92

see ja antaa palautetta.” Oikein. Sellaista johtamista tarvitaan kaiken-tyyppisissä yrityksissä yhtä hyvin kuin julkisella sektorilla.

Mistä löytyvät tämän päivän nuoret haastajat? Missä ovat ne nuoretjotka ymmärtävät että valtaa - tai vaikutusvaltaa - harvemmin saa, sitätulee ottaa? Kysymykseni on helppo sivuuttaa kuusikymmentälukulai-sen kirjoittajan epärealistisena romanttisena haihatteluna.

Mutta kysymyksen voi myös osoittaa ns. valtaapitäviin: Onko heillävalmiutta luottaa nuoriin, luopua määräysvallasta, siirtyä operatiivisestaroolista “viisaaksi vanhemmaksi neuvonantajaksi”?. Onko riittävästi it-seluottamusta ymmärtää, että arvostus lähtee ihmisestä ja osaamisesta,eikä hierarkkisesta asemasta?

Miten pystymme luomaan työyhteisöjä joissa ymmärretään että vainne jotka ajattelevat toisin vievät kehitystä eteenpäin? Mikä ei suinkaanmerkitse että kaikki toisinajattelijat kulkisivat kehityksen kärjessä.

Muutos kaipaa aina jännitteitä, uuden ja vanhan, riskinoton ja nykyisenpuolustamisen, kansallisen ja globaalin näkökulman välillä. Muuten jou-dumme nimenomaan pysähtyneisyyden tilaan. Muuttumattomuus hel-posti väsyttää, uuvuttaa, sekä kansakuntaa että sen kansalaisia, vähänvanhempia yhtä hyvin kuin nuoria.

Dynaamisuus antaa lisävoimaa kansakunnalle, yritykselle, ihmisille. Sitäkaivataan Suomessa lisää, huomattavan paljon lisää.