L o k a k u u 2 0 1 5 7372 L i a h o n a

LAPSILLE

Apu löytyi

Kello oli yli puolenyön, mutta Tate tiesi, että

oli aika puhua.

”Taivaallinen Isä, nyt rukoilen näin, ohjaa ja suojaa mua päivit­täin” (Children’s Songbook, s. 19).

Kimberly ReidPerustuu tositapahtumaan

Tate makasi hereillä pimeässä ja räpytteli kyyneleitä silmistään.

Hän oli rukoillut apua, mutta tuntui siltä kuin hänen päällään olisi ras-kas musta pilvi, joka esti Henkeä lähestymästä.

”Entä jos en koskaan unohda sitä hirveää televisio- ohjelmaa?” hän huolestui.

Muutama päivä aiemmin hän oli saanut läksynsä tehtyä hyvissä ajoin ja avannut television. Mutta hän ei ollut odottanut näkevänsä televisiosta

mitään sellaista. Tate oli niin järkytty-nyt, että unohti sammuttaa television niin nopeasti kuin olisi pitänyt.

Se oli vahinko. Hän ei ollut tar-koittanut katsella sellaista kohtausta, mutta nyt hän ei voinut unohtaa sitä. Joskus se putkahti hänen ajatuksiinsa keskellä koulupäivää, ruokapöydän ääressä – jopa kirkossa. Sellaisina hetkinä hän oli iloinen, etteivät äiti ja isä osanneet lukea hänen aja-tuksiaan. Taten vanhemmat olivat opettaneet hänelle, ettei hän saanut katsella kuvia alastomista ihmisistä. Hän tiesi, että he odottivat hänen myös välttävän väkivaltaisia televisio- ohjelmia, elokuvia ja videopelejä.

”Nyt tiedän, miksi”, Tate mutisi itsekseen.

Tate nousi vuoteesta ja polvistui jälleen rukoukseen. Mitä hän voisi tehdä?

”Taivaallinen Isä”, Tate kuiskasi. ”Auta, että voisin lakata ajattelemasta sitä, mitä minä näin.” Hän pyyhkäisi pois silmiinsä nousseet kyyneleet ja kuunteli. Hänen sydämensä sykki nopeammin. Hän arveli tuntevansa Pyhän Hengen innoituksen, mutta se ei ollut hänen haluamansa vastaus.

Hänen täytyisi kertoa vanhem­milleen.

”Miksi?” Tate ihmetteli. Ihan kuin hän olisi pikkulapsi, joka tassuttelisi vanhempiensa huoneeseen keskellä yötä. Ja kertoisi heille? Hänestä tun-tui nololta ja hän tunsi voivansa taas huonosti.

Sitten hänen mieleensä tuli kirkkaana ajatus: Taivaallinen Isä haluaa hänen olevan onnellinen. Taivaallinen Isä haluaa, että hän tun-tee jälleen Hengen läsnäolon, ajat-telee hyviä asioita ja on rehellinen perhettään kohtaan. Hän haluaa eri-tyisesti, että Tatesta tulee kelvollinen Aaronin pappeuden haltija muuta-man kuukauden kuluttua, kun hän täyttää 12 vuotta. Tate ymmärsi, että jos hän pitäisi kiinni siitä, mitä hän oli nähnyt, ja pitäisi sen salassa, hän pysyisi onnettomana sen johdosta.

Tate tiesi tarvitsevansa apua – ja Pyhä Henki oli juuri kertonut hänelle, mistä hän löytäisi avun.

Tate katsoi vuoteensa vierellä olevan digitaalisen kellon pimeässä hehkuvia numeroita. Kello oli mel-kein yksi yöllä. Hän nousi vuoteesta ja kulki pitkin pimeää käytävää vanhempiensa makuuhuoneelle. Hän nieleskeli hermostuksissaan ja koputti oveen.

”Äiti? Isä?””Tate, sinäkö siellä?” kuului äidin

uninen vastaus.”Onko jokin hätänä?” isä kysyi.”Joo”, Tate sanoi. ”Voidaanko

me jutella? Ja voinko vaikka saada siunauksen?”

Isä sytytti yöpöytänsä lampun ja pyysi Tatea tulemaan huoneeseen. Ensimmäisen kerran päiväkausiin Tate tunsi olonsa lämpöiseksi, toi-veikkaaksi ja keveäksi. ◼Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.

KUVI

TUS

MAR

K RO

BISO

N