Vuoden opetushoitaja ja opettajatuutoriKiusaamistako korkeakouluissa?Syventävien opintojen laajat mahdollisuudet

lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehtimed.utu.fi/tutke/kipina

4/2011

Opetuksen iltapäivä 2011

Sisällys

Anna palautetta ja

osallistu lehden tekemiseen! Ota yhteyttä toimitukseen tästä!Pääkirjoitus:

Arvioinnilla kohti asiantuntijuutta3

Vierailu Tarton lääketieteelliseen tiedekuntaan ja yliopistosairaalaan

8

Syventävien opintojen laajat mahdollisuudet

12

Moniammatillinen opintojakso ”AIVOT”14

Senioriopettajatuutorien haastattelut16

Vuoden opettajatuutori 201119

Asiantuntijuutta aalloilla - faktojen prosessoinnista ymmärtävään oppimiseen

20

Vuoden opetushoitaja 201121

Kiusaamistako korkeakouluissa? opettajatuutoroinnin päätöskaronkan antia

4

Kipinä 4/2011 15.12.2011 Julkaisija TUTKE, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto Päätoimittaja Pekka Kääpä Toimitus Helena Haapanen, Maiju

Toivonen, Outi Jääskeläinen, Erika Österholm-Matikainen, Jetro Tuulari, Leena Salminen, Heli Vinkka-Puhakka, Heidi MattilaTaitto Antti Tarponen

Kansikuva Antti TarponenYhteystiedotwww.med.utu.fi/tutke/kipina/facebook.com/tutke/ISSN 1798-8624

Koulutuskalenteri

TUTKE kokoaa koulutuskalenteria lää-ketieteellisen tiedekunnan opetushenki-lökuntaa, opetuksen koordinointitehtä-vissä toimivia sekä opiskelijoita varten sisältäen opetuksen kehittämiseen liitty-viä koulutuksia.

Kalenteri löytyy osoitteesta www.med.utu.fi/tutke/opettajalle/koulutuskalen-teri/

Opetuksen iltapäivä 2011:Teemana pienryhmäopetus

6

Pääkirjoitus

Löydät TUTKEn myös Facebookista. Käy tutustumassa sivustoon osoitteessa facebook.com/tutke/ ja liity TUTKEn joukkoon.

On yleisesti hyvin tunnettua, että arviointi koulutuk-sessa ohjaa sekä oppimista että opiskelijoiden ja opet-tajien toimintaa. Arviointi myös määrittää opiskelijoi-demme ja koulutusprosessin laatua. Siksi ei olekaan yhdentekevää miten arvioinnit suunnitellaan, mitä ar-viointimenetelmiä käytetään ja minkä tasoisia ongel-mia tai kysymyksiä niissä käsitellään.

Nykyisin terveydenhuollon koulutuksessa painotetaan oppimistavoitteiden määrittämisen ja saavuttamisen merkitystä. Tällöin käytettyjen arviointimenetelmien sisällön tulee olla linjassa näiden tavoitteiden kanssa.

Oppimistavoitteiden moninaisuus edellyttää myös kohteisiin sopivien arviointimenetelmien käyttöä. Silti edelleen yllättävän usein peruskou-lutuksen myöhemmässäkin vaiheessa keskitytään arvioinneissa tes-taamaan vain tiedollisia perusfaktoja. Asiantuntijuuden kehittymisen seurannan kannalta olisi kuitenkin tärkeä aina tiedostaa opiskelijoiden kognitiivinen taso ja suunnitella arviointi siihen nähden haasteelliseksi. Yksittäisten faktojen testauksesta ollaankin siirtymässä perustietoa so-veltaviin ja ammattimaista toimintaa testaaviin arviointeihin.

Kurssikohtaisten oppimistavoitteiden lisäksi myös koulutusohjelmille on luotu tai ollaan luomassa kompetenssilistauksia, jotka määrittävät sen mitä vastavalmistuneen opiskelijan tulee osata ja taitaa. Vaikka kompe-tenssit ovat vain välitavoite todelliseen asiantuntijuuteen kypsyttäessä, on tärkeää käyttää niitä kohti edettäessä myös laadullisia arviointimene-telmiä, jolloin rakentavan palautteen anto on keskiössä. Toistuva ohjaava palaute puolestaan auttaa opiskelijaa suuntaamaan toimintaansa kohti todellista päämäärää, asiantuntijuutta.

Viimeaikaiset koulutustutkimukset antavat myös lisääntyvässä määrin viitteitä siitä, että opiskelijan oppimisen arviointi pitäisikin olla jaksot-taisten ryhmäarviointien sijaan yksilöllisesti suunnattu jatkuva prosessi. Tällöin yksittäisten arviointisuorituksen hyväksyttävyyden sijaan keski-tyttäisiinkin arvioimaan sitä, onko opiskelija odotuksia vastaavasti kehit-tymässä kohti asiantuntijuutta. Tiedekunnassamme sekä perus- että jat-kokoulutuksessa laajasti toteutettava opettajatuutorointi on jo osa tätä prosessia, mutta voidaksemme varmistaa opiskelijoidemme oikea-aikai-sen ja –suuntaisen kehittymisen on myös oppiaineiden ja opintokokonai-suuksien arviointikäytäntöjä voitava tarkastella uusista näkökulmista. ■

Arvioinnilla kohti asiantuntijuutta

Professori Pekka Kääpä

4 | Kipinä 4/2011

Lähes opettajatuutorointiohjelman alusta saakka on pe-rinteenä ollut järjestää vuoden päätöskaronkka kiitoksena tuutorointityöstä ja samalla tutustua johonkin mielen-kiintoiseen, ajankohtaiseen aiheeseen. Tänä vuonna ko-koonnuimme 1.12.2011 Liedon Zoolandiassa ja iltapäivän teemana oli kiusaaminen korkeakouluissa. Jyväskylän yli-opistosta oli kutsuttu aiheesta luennoimaan kiusaamista paljon tutkinut professori Maili Pörhölä. Vakavasta aihees-ta huolimatta iltapäivän tunnelma oli lämmin ja keskus-telua syntyi paljon. Kiusaamisen ehkäisy päätettiin ottaa ensi vuoden erityisteemaksi opettajatuutoroinnissa.

KIUSAAMISEN YLEISYYS KORKEAKOULUISSAKiusaaminen on valitettava ilmiö, jota tapahtuu aina päiväkodista työpaikoille saakka. Pörhölä kertoi kiu-saamista tapahtuvan eniten peruskoulussa ja vähiten toisella asteella lukioissa ja ammattiopistoissa. Korkea-kouluasteella kiusaaminen taas hieman lisääntyy niin, että joka neljäs opiskelija raportoi joutuneensa kiusaa-misen kohteeksi vähintään satunnaisesti. Lähes kuutta prosenttia on kiusattu melko tai hyvin paljon. Melkein puolet korkeakoulussa kiusatuista on ollut kiusaamisen uhrina jo koulussa. Yliopistoon päätyy enemmän kiu-sattuja kuin ammattikorkeakouluun, vaikka ero ei ole kovin suuri. Kiusaamisen yleisin muoto korkeakouluissa on syrjiminen. Kiusaamisen muodot muuttuvatkin hie-novaraisemmiksi ja vaikeammin havaittaviksi siirryttä-essä kouluasteilla eteenpäin.

KIUSAAMISEN VAIKUTUKSETKiusaamiskokemuksilla voi olla pitkäaikaisia seurauk-sia ihmisen elämässä, Pörhölä totesi. Kouluaikana kiu-sattujen parissa esiintyy aikuisiällä mm. luottamuksen puutetta ihmissuhteissa, läheisyyden pelkoa seurus-telusuhteissa sekä riski tulla kiusatuksi myös työelä-mässä. Kiusatuilla korkeakouluopiskelijoilla esiintyy ei-kiusattuja enemmän psyykkisiä ongelmia, kuten ah-distuneisuushäiriöitä, masentuneisuutta, uupumusta ja syömishäiriöitä. He kokevat usein sosiaalisen tuen

Kiusaamistako korkeakouluissa?opettajatuutoroinnin päätöskaronkan antia

Jyväskylän yliopistosta oli kutsuttu aiheesta luen-noimaan kiusaamista paljon tutkinut professori Maili Pörhölä

Teksti Outi JääskeläinenKuvat Antti Tarponen

Kipinä 4/2011 | 5

riittämättömyyttä, yksinäisyyttä ja avuntarvetta hyvin-vointiongelmiin.

NÄKÖKULMA KIUSAAJAANKiusaamisongelmissa usein tekijän profiili unohdetaan. Pörhölän mukaan korkeakouluissa kiusaamista harjoit-taneita on neljännes ja lähes 2% opiskelijoista ilmoittaa kiusanneensa opiskelutovereitaan melko tai hyvin pal-jon. Myös kiusaajilla on monenlaisia ongelmia muihin ihmisiin verrattuna. Kiusaajilla on monesti masennusta jo kouluiässä. Päihteiden väärinkäyttö ja rikollisuus on heille tyypillisempää. Korkeakouluissa kiusaajilla on muita enemmän psyykkisiä ongelmia, peli- ja nettiriip-puvuutta, päihteiden käyttöä ja ongelmia kiinnittymi-sessä opiskelijaryhmiin.

KIUSAAMINEN JA VUOROVAIKUTUSTAIDOTSekä kiusatut että toisia kiusaavat oppivat asemoimaan itsensä vertaisyhteisönsä ulkopuolelle, kertoi Pörhölä. He oppivat näkemään vertaisyhteisön manipuloitavissa

olevana, epäluotettavana, jopa pelottavana. Vertaissuh-teet nähdään alisteisina. Hyvinvointiin liittyvät ongel-mat kummallakin osapuolella voivat lisätä vertaissuh-deongelmia entisestään. Nuoren kiusaajan ja kiusatun vuorovaikutustaidot kehittyvätkin epätasapainoisesti.

MITEN KIUSATTUJA OPISKELIJOITA SITTEN VOI-TAISIIN TUKEA? Professori Pörhölä painotti, että kiusaamiskokemuksis-ta pitäisi voida kertoa vaikkapa ohjatuissa keskustelu-ryhmissä. Näin voitaisiin kasvattaa luottamusta vertai-siin ja edesauttaa uusien, palkitsevien vertaissuhteiden muodostumista. Kiusaamisen vaikutukset psyykkiselle, fyysiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille tulisi olla tiedos-sa ja niihin liittyvät ongelmat pitäisi hoitaa. Kiusatun ymmärryksen lisääntyminen kasvattaa itsetuntemusta ja voi auttaa hakemaan apua tai ratkomaan ongelmia itse. Vuorovaikutustaitojen kehittäminen on tärkeää. Ryhmäytymisen tukeminen korkeakouluissa ennaltaeh-käisee kiusaamista. ■

Opettajatuutoroinnin päätöskaronkkaan osallistuneet opettajatuutorit ja opiskelijaedustajat Liedon Zoolandian kokoustilassa.

6 | Kipinä 4/2011

Lääketieteellisen tie-dekunnan Opetuksen iltapäivä järjestettiin toista kertaa 8.12.2011. Järjestäjänä toimi tiede-

kunnan Koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikkö TUTKE. Päivän teemana oli ”Pienryhmäohjauk-sen haasteet ja mahdollisuudet”, joka oli saanut paikalle yhteensä runsaat 50 osallistujaa Turkuun sekä etäyhteyksien päähän Po-riin ja Vaasaan. Tilaisuus avattiin vuoden 2011 opettajatuutorin ja opetushoitajan palkitsemisella opetusdekaani Risto Huupposen toimesta. Palkittujen haastattelu löytyy lehden myöhemmiltä si-vuilta.

Ensimmäisen esityksen piti Helsingin yliopiston opintopsykologi, FT Juha Nieminen. Hänen aiheenaan oli ”Kuinka

aktivoin opiskelijoita erikokoi-sissa opetusryhmissä?”. Niemi-nen piti tärkeimpänä opetuksen päämäärää,jolloin menetelmis-täkään ei tule pulaa. Hän allevii-vasi merkityksellisyyttä opetus-työssä; menetelmävalinnat eivät takaa opetuksen laadukkuutta,

vaan kaikkien osapuol-ten tulee tietää, mihin opetus täh-tää ja miksi. Niemisen mukaan sa-mat aktivointikeinot sopivat usein niin pienryhmä- kuin luento-ope-tukseenkin. Opettajan kannattaa välttää monologien pitämistä ja virittää oppimista vaikkapa pari-tehtävällä, jossa toiselle selitetään tietyn teeman ydinasiat tai esim. ideakartan piirtämisen avulla.

Kahvitauon jälkeen ää-neen pääsivät tiede-kunnan omat edus-tajat, jotka esittelivät pienryhmätoimintaa

omalla laitoksellaan tai oppiai-neessaan. Myös opiskelijoiden edustaja Sebastian Abrahamsson kertoi viime keväänä toteutetusta uudesta kliinisten taitojen ker-tauskurssista. Ryhmä ylemmän vuosikurssin opiskelijoita veti har-joitteet C4-kurssilaisille Kliinis-ten taitojen oppimiskeskuksessa Portissa. Opiskelijoiden opetus oli sisällöllisesti varmistettu oi-keanlaiseksi opetushenkilökunnan taholta aiemmin. Tämä vapaaeh-toinen kahden päivän mittainen harjoituskurssi sai osallistujilta erittäin myönteistä palautetta ja tullaankin uudestaan toteutta-maan keväällä 2012.

Il t a p ä i v ä l l ä puheenvuoron käyt-tivät myös sisätauti-opin kliininen opettaja Marjatta Strandberg

kertoen mm. C11-lukukau-della toteutettavasta mini-sairaalasta pienryhmätoi-minnan näkökulmasta. Nyt syksyllä 2011 minisairaala aloitettiin myös Satakunnan keskussairaalassa. Hoitotie-teeltä lehtori Leena Salminen antoi esimerkkejä mm. verkko-kursseista, joissa pidemmälle ehtineet opiskelijat ohjaavat alempia vuosikurssilaisia sääs-täen näin opettajaresurssien käyttöä. Preklinikan puolelta kliininen opettaja Juha Kosken-vuo kertoi verenkiertofysiologian ryhmäseminaareista, joita oltiin vastikään uudistettu oppiaineen jättäessä pois PBL-muotoisen ryhmäopetuksen. Nykyinen case method -tyyppinen opetusjärjes-tely antaa mahdollisuuden suu-rempien ryhmien käyttöön ja näin vähempään opettajaresursointiin. Keskustelua syntyi mm. siitä mi-ten saada aremmat opiskelijat aktiivisemmin osallistumaan ryh-män toimintaan. Opiskelijoiden taitohaitarin laajuus oli myös eräs pohdintaa herättävä aihe. ■

Teksi Outi Jääskeläinen, Erika Österholm-MatikainenKuvat Antti Tarponen

LÄÄKETIETEELLISEN TIEDEKUNNAN

OPETUKSENILTAPÄIVÄ

8.12.2011

Kipinä 4/2011 | 7

Tilaisuuden pääluennoitsijana oli Helsingin yliopiston opintopsykologi, FT Juha Nieminen. Hän puhui opiskeli-joiden aktivoinnista erikokoisissa opetusryhmissä.

Esimerkkinä pienryhmäopetuksesta kliininen opettajaMarjatta Strandberg kertoi pienryhmäohjauksesta sisä-tautien minisairaalassa.

Lehtori Leena Salminen jakoi kokemuksia hoitotieteen laitokselta.

Tilaisuuteen osallistui viitisenkymmentä kiinnostunutta Turussa. Lisäksi osallistujia oli myös Porista ja Vaasasta videoneuvottelun kautta.

Puheevuoron opiskelijoiden toteuttamasta kliinisten tai-tojen harjoittelusta piti LK Sebastian Abrahamsson.

Verenkiertofysiologian ryhmäseminaareista kertoi kliini-nen opettaja Juha Koskenvuo.

8 | Kipinä 4/2011

KYLÄSSÄ TARTOSSA

Teksti Helena Haapanen & co.Kuvat Tiia Bergman

Vierailu Tarton lääketieteelliseen tiedekuntaan ja yliopistosairaalaan 18.11.2011

Ainahan ne omat opiskelijat on mielessä, työmatkallakin... C6 kurssin vastuuopetushoitaja Tiia Bergman.

Kipinä 4/2011 | 9

Valtion Tehyn pienet ammattiosas-tot lopetetaan ensi vuoden kesään mennessä, joten päätimme vielä kerran yhdessä tehdä opintomatkan oikein ulkomaille oman ammatti-osastomme, ao 204, hallituksen voimin. Kiinnostuksen kohde kaikille oli eteläiseen naapurimaahan. Oman tiedekuntamme anatomian kliinisen opettajan Vivian Visnapuun avulla saimme yhteyden Tarton yliopis-ton anatomian laitokseen ja siellä professori Andres Arend’iin, joka ystävällisesti järjesti meille tutustu-misen sekä yliopiston puolelle että sairaalaan. Hyvä ohjelma oli siis koossa ja matkarahat kasassa ilman työnantajan panosta. Travelit tehty ja ei kun matkaan! Niinpä varhain perjantaiaamuna lensimme suoraan Suomen Turusta Tallinnaan ja sieltä bussilla Vasilin hyvässä kuljetuksessa Tarton lääketieteellisen tiedekunnan anatomian laitokselle, Biomedicumiin.

TUTUSTUMINEN YLIOPISTOON

Vastaanotto oli erittäin lämmin ja sydämellinen. Professori Arend ja kliininen opettaja Kersti Kokk kertoi-vat meille tiedekunnan historiasta ja nykyisyydestä. Tarton ”Ülikooli” on perustettu jo 1600-luvulla Ruotsin

Perillä ollaan Tarton yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Biomeedicum-rakennuksen edessä. Kuvassa va-semmalta lukien Taina Lehti, Juha Sirkiä, Ulla Havukainen, Kristiina Saanakorpi, Jonna Palmu, Hanna Aaltonen, Helena Haapanen, Jouni Laakso, Hannale Nysten. Kuvassa eivät näy Minna Paasioksa ja Tiia Bergman.

Isäntämme professori Andres Arend esittelee meille anatomian laitok-sen tiloja.

vallan aikana, mutta nämä tilat olivat uudet, rakennettu 1990- luvun lo-pulla. Tiedekunnassa on 1500 opis-kelijaa, joista n. 100 on ulkomailta ja näistä n. 90 Suomesta. Ulkomaalai-sille opiskelijoille opetus on maksul-lista, 7600€/lukuvuosi, mutta muil-le ilmaista. Opetuskielet ovat eesti ja englanti. Suomalaiset opiskelijat

10 | Kipinä 4/2011

ovat pärjänneet siellä hyvin. Ope-tusohjelmat muistuttavat jossain määrin omiamme täällä Turussa. Opetuksen taso vaikutti todella hy-vältä ja tuli sellainen olo, että näistä lääketieteen/hammaslääketieteen opiskelijoista kasvaa ammattinsa osaavia. Vierailimme erilaisissa ope-tustiloissa ja avaussalissa ja kaikkial-la oli hyvin siistiä.

PAIKALLINEN ”TYKS” ELI YLIOPISTOLLINEN SAIRAALA

Tutustumiskäynti jatkui sairaalan puolelle, joka sijaitsi n. kilometrin päässä yliopistosta. Myös nämä tilat olivat uusia, rakennettu 1990-luvul-la Viron toisen uuden itsenäisyyden jälkeen. Kaikki hoito oli keskitet-ty samaan paikkaan lastentauteja, korva-, nenä- ja kurkkutauteja sekä silmätauteja lukuun ottamatta, mutta näillekin oli jo suunnitelmat olemassa. Pienoismallissa näimme tulevien klinikoiden sijoituksetkin. Vierailimme ortopedisellä osastolla ystävällisen sairaanhoitaja Heli-Kai-

köön oli keskitetty kaikki leikkaukset (yleiskirurgiset ja erikoisalat). Henki-lökuntaa oli näin ollen paljon (n. 80). Yksikköä esittelevä osastonhoitaja kertoi, että tämä on hallinnollisesti vähän liian rankkaa. Yksikössä on iso tarkkailu- ja heräämötila, joka poti-laalla oma monitori ja kuusi hoitajaa vähintään kerrallaan työvuorossa aktiiviseen leikkausaikaan.

Tarton kuuluisassa anatomian teatterissa saimme olla viimeiset vieraat sen nykyolomuodossa. Seuraavana maanantaina alkoi remontti.

jan opastuksella. Osasto oli tilava, potilashuoneet olivat 1-2-4 hengen tiloja ja eristyshuoneet erikseen. Kuntoutus leikkauksen jälkeen alkaa heti seuraavana päivänä , ja osastol-la toimi myös oma fysioterapeutti. Hoitajat tekivät pitkiä työvuoroja, jopa 10-12 tuntia. Lisäksi pääsim-me käymään ison leikkausyksikön heräämössä. Tähän leikkausyksik-

Edelleen anatomian teatteria. Taustalla näkyy kuuluisia entisiä profes-soreita ja opettajia.

Kipinä 4/2011 | 11

Samat ongelmat olivat sielläkin; hoi-tajista on kova pula ja jos joku sai-rastuu, sijaista ei välttämättä saada ja sitten on vaan muiden venyttävä. Hoitajapulaan yksi syy löytyy mm. siitä, että Suomeen lähtee henki-lökuntaa leveämmän leivän pariin. Kun kuulimme palkkatason (n.700€ kuussa), niin sen ymmärtääkin, mut-ta samalla vähän omassatunnossa pisti. Kaikki eivät kuitenkaan lähde rahan perään, vaan ”emäntämme-kin” puhui kauniisti kotimaastaan, perheestä ja ystävistä siellä. Hei-dän työmoraaliaan ja asennettaan pitää kyllä todella kunnioittaa, sillä

euroon siirtymisen jälkeen hintata-so on noussut lähes Suomen tasol-le, kun taas palkat ovat jääneet ties minne! Puhuimme EU:n tilanteesta prof. Arend’in kanssa, ja hän vaan totesi lakonisesti, että Viron bkt on alhaisempi kuin Kreikassa, ja silti he ovat tukemassa Kreikkaa muun EU:n mukana. Hän sanoi, että virolaiset on aina ollut pieni kansa, joka on tot-tunut adaptoitumaan ja ollut hiljaa. Joskus pitää matkustaa vähän kau-emmaksi nähdäkseen lähelle; kyllä meillä sentään vielä on aika hyvin asiat täällä Suomessa.

Osa anatomian teatterin mahtavista näytekokoelmista.

Tarton yliopistollisen keskussairaalan ortopedian osastolla. Õed = sairaanhoitajat.

JA LOPUKSI VÄHÄN HALLOWEEN TUNNELMIA….

Päivän päätteeksi teimme vielä ret-ken Old Anatomical Theatre’en, jossa ennen uuden laitoksen raken-tamista toteutettiin tiedekunnan anatomian opetus. Olimme histori-allisesti viimeisiä vieraita sen nykyi-sessä olomuodossa, sillä tämän per-jantain jälkeen paikka suljettiin isoa remonttia varten. Oli hienoa nähdä paikka alkuperäisenä. Prof Arend oli itse työskennellyt siellä aina 90-lu-vulle asti, jolloin uudet tilat valmis-tuivat. Talvella siellä kuulemma saat-toi olla vain muutama aste lämmintä, ja töitä piti tehdä takki päällä! Siellä oli aikoinaan luonut uraansa moni kuuluisa henkilö, mm. Leninin veli. Näistä herroista oli kuvia seinillä.

Varsinainen ”kauhukabinetti” oli mahtava patologinen kokoelma vuosikymmenten ajalta erilaisista epämuodostumista, kasvaimista jne. Alan ihmiset joukossamme oli-vat aivan innostuneita, ja me muut ihailimme pienen varauksen kanssa kaksipäisiä vasikoita, elefanttikivek-siä, epämuodostuneita sikiöitä ja muita mielenkiintoisia juttuja. Kiva nähdä, mutta ei niitä uniinsa toivoisi!

KOTIA KOHTI

Illalla ajelimme vielä Tallinnaan, jos-sa vietimme vapaapäivämme lauan-tain, ja lensimme illan suussa takai-sin kotiin Turkuun.

Tämä vierailu oli todellinen opinto-matka anatomian maailmaan, saim-me nähdä ja kokea jotakin ainutlaa-tuista. Vierailu antoi myös eväitä C3-D3 opettajatuutorointiin, koska silloin käsitellään anatomista ruu-miinavausta ja kuolemaa. Olemme edelleen kiitollisia isännillemme ja olemmekin kutsuneet heidät vas-tavierailulle Turkuun. Toivottavasti voisimme tarjota heille yhtä ystäväl-lisen vastaanoton ja mielenkiintoisia kohteita kuin itsekin saimme. ■

Laaja-alaiset syventävien opintojen projektit

Pre-kliininen ja kliininen viitekehys virittävät mielekkäitä ja tärkeitä tutkimusaiheita, joita ratkotaan yhä useammin yhdessä tutkimusryh-mässä. Perustutkijoista ja kliinikoista koostuvan ryhmän koeasetelmat ja tulostenkäsittely hyödyntävät sekä perustieteitä että kliinisiä tieteitä, nk. translationaalista lääketiedettä. Miksei opiskelijoiden syventävien opintojen projektit kannattaisi myös ajatella laaja-alaisesti ymmärtäen perustutkimuksen hyöty kliinisenä sovelluksena. Pitäisikö syventävissä opinnoissa tehdä laajamittaisempaa

yhteistyötä useamman oppiaineen kanssa? Kysymykseni taustalla vai-kuttavat TYKSin uuden hoitolinja-organisaatiomallin vaikutukset LL/HLL opetussuunnitelmiin 2013 al-kaen. LL/HLL opetussuunnitelmia vietäneen malliin, jossaperustieteitä integroidaan kliiniseen opetukseen potilaan hoitamiseksi ja terveyden edistämiseksi.

Oppiaineissa syventävien yhdyshenkilöt

LL/HLL oppiaineet ovat nimenneet syventävien opintojensa yhdys-henkilöt kuluneen syksyn aikana. Heille ja opiskelijoille järjestettiin

marraskuussa syventävien ajankoh-taispäivä, jossa kuultiin tietoisku-ja opintoteemoista ja keskusteltiin opiskelijoita askarruttavista asioista. Keskusteluun nousivat mm. epätie-toisuus onko kandikynnys ja syven-tävien opintojen aloitusajankohta yhteydessä toisiinsa, HOPS ja uupu-vat opinnot, kypsyysnäytteen kirjoi-tuskieli jne.

Keskusteluun osallistui mikrobio-logian, immunologian ja virusopin yhdyshenkilöksi ilmoittautunut professori Pentti Huovinen, joka puheessaan kannusti opiskelijoita projekteihin, joissa integroituvat esi-merkiksi bakteeriopin perusteoria

SYVENTÄVIEN OPINTOJEN LAAJAT

Teksti Sari IinattiniemiKuvat Antti Tarponen

MAHDOLLISUUDET

12 | Kipinä 4/2011

siltana kliiniseen käytäntöön. Sa-malla linjalla oli lastenlääkäri Aino Ruohola, joka kertoi Pikkunorsu-pro-jektin tutkimustuloksista äkillisessä välikorvatulehduksessa. Pikkunor-sun syventävien opintojen tekijällä on mahdollisuus yhdistää mikrobio-logian teoriatausta hoitosovelluksiin muun Pikkunorsu-tutkimusryhmän aktiivisena ja ajatteleva jäsenenä.

Keskustelutilaisuus oli osa laajempia syventävien opintojen teemaviikko-ja, joihin osallistui kaikkiaan yli 40 tutkimusryhmää ja sankka joukko tiedekunnan opiskelijoita. Syysluku-kaudella 2012 syventävien opinto-jen teemaviikkoja laajennettaneen

koskemaan koko tiedekuntaa, jolloin kaikki tiedekunnan koulutusohjelmat (LL, HLL, terveyden biotieteitten, biomedical imaging ja hoitotieteitten ko) voivat pitää tutkimusesityksiään.

Kampuksen translationaalinen tutkimus tutuksi

Syventävien opintojen projekti kan-nattaa aloittaa ajoissa, sillä kaikki-nensa työ merkitsee LL/HLL opin-noissa yhden opiskelutyövuoden (60 op) panoksen. Opintoja tue-taan monin keinoin, jotta opiskelija löytää paikkaansa akateemisessa maailmassa. Opiskelijan kannattaa käynnistää syventävänsä keskuste-

lemalla eri toimijoiden kanssa aina oppiaineiden yhdyshenkilöistä ja opetustuutoreista alkaen tiedekun-nan opinto-ohjaajaan ja opintohal-lintotiimiin saakka. Sopiva areena tutkimusorientoitumiseen on tee-maviikkojen lisäksi voisi olla tutki-mus tutuksi –seminaarisarja (Jump to Medical Research in UTUGS), jonka formaatti on rakennettu siten, että luennoilla tutustutaan biolääke-tieteelliseen ja kliiniseen tutkimuk-seen. Ensi keväänä kuullaan ainakin translationaalista keskos-, nuoriso-psykiatria-, ja lihavuustutkimusta. ■

Kipinä 4/2011 | 13

14 | Kipinä 4/2011

Aivot - opin-tojakso on uusi monitietei-nen vapaavalintainen opintojakso, jota on suunniteltu vuoden ajan Tu-run yliopiston Lääketieteellisen kou-lutuksen tutkimus- ja kehittämis-yksikön (TUTKE) koordinoimana. Suunnittelussa on ollut mukana yli-opiston hoitotieteen, lääketieteen, hammaslääketieteen ja terveyden biotieteiden sekä Turun Ammatti-korkeakoulun terveysalan edustajia sekä em. alojen opiskelijoita. Suun-nittelutyöryhmän puheenjohtajana toimii professori Pekka Kääpä. Opin-tojakson suunnittelun koordinoinnis-ta ja käytännön järjestelyistä vastaa opetushoitajat Helena Haapanen ja Minna Paasoksa, ja opiskelijoiden ohjauksesta ja opintojakson arvioin-nista vastaa hoitotieteen didaktiikan opiskelija Pia Suvivuo.

AIVOT- opinto -jakson tarkoituksena on luoda moniammatillisuuden periaattei-siin pohjautuva opintojakso opiske-lijalähtöisesti eri tieteenalojen opis-kelijoille. Kyseessä on pilotti, jonka tavoitteena on muodostaa opiskeli-jalähtöisesti vapaavalintainen opin-tojakso, jossa opiskelijat moniam-matillisissa ryhmissä laativat oman kiinnostuksena pohjalta omia Aivot-teemaan liittyviä sisältöalueita. Va-litut teemat ovat muisti, päihteet, depressio ja verisuonisairaudet. Läh-tökohtana opintojaksossa on monia-mmatillisuus, sen sijaan teemat voi-vat muuttua vuosittain. Pilotti toteu-tetaan syyslukukauden 2011 aikana ja siitä saatujen kokemusten perus-teella opintojaksoa kehitetään edel-

leen. Vuoden 2012 ke-väällä opintojakso on tarkoitus lait-taa vapaavalintaisena opintojaksona Lääketieteellisen tiedekunnan opin-to-oppaaseen.

Opintojaksolle osallistuvat opiskeli-jat on koottu neljään moniammatil-liseen ryhmään, joissa kussakin on ainakin yksi ammattikorkeakoulun, lääketieteen ja terveyden biotietei-den opiskelija. Opiskelijat ovat pää-sääntöisesti eri koulutusalojen toi-sen lukukauden opiskelijoita. Monia-mmatilliset ryhmät on muodostettu satunnaisesti opintojakson koordi-noijien toimesta ja niiden kokoonpa-noa tarkennettiin vielä syksyn 2011

AIVOT

VAPAAVALIN-TAINEN AIVOT-OPINTOJAKSO

Teksti Pia SuvivuoKuva Pekka Kääpä

Suunnitteluryhmässä mm. Pekka Kääpä, pj, Heli Vinkka-Puhakka, Pia Suvivuo, Leena Salminen, Tiina Nur-mela, Minna Paasioksa, Helena Haa-panen, Jussi Palomäki, Joel Holmén

Kipinä 4/2011 | 15

alussa. Eri tieteenalojen opiskelijat tuovat keskus-

teluihin ja seminaareihin sekä omat henkilökohtaiset että tieteenalalta sisäistettyjä näkemyksiä. Yhteiset keskustelut tuottavat yhteistä näke-mystä asioista. Tämä luo mahdolli-suuksia hyvät lähtökohdat opiske-lijoiden moniammatilliselle tulevai-suuden tiimityölle työelämässä. Työ terveysalalla tapahtuu jo nykyisinkin tiimeissä, tulevaisuudessa mahdolli-sesti vieläkin enemmän. Sen lisäksi että opiskelijat oppivat AIVOT-opin-tojakson asiasisältöön kuuluvia asi-

oita, he oppivat myös moniammatil-lisuutta ja tiimityötä. Tämä luo hyvää perustaa opiskelijoiden ammatillisiin taitoihin myös tulevaisuudessa.

AIVOT-opintojaksolla opiskelijoil-le järjestetään neljä kaikille yhteistä luentoa ryhmien teemoihin (muis-

ti, päihteet, depressio ja verisuo-nisairaudet) liittyen. Lisäksi ku-

kin ryhmä tekee oman opin-tokäyntinsä valitsemaansa

paikkaan oman ryhmän teemaan liittyen. Opis-

kelijat työstävät ryh-missä omaan aihealu-

eeseensa liittyvän seminaarityön, joka esitetään yhteises-sä seminaarissa 30.11.2011. Lisäk-si opiskelijat pitä-vät oppimisestaan oppimispäiväkir-jaa. Opintojakso luentoineen, se-minaareineen ja

opintokäynteineen toteu-

t e t a a n pääsääntöi-

sesti lukujärjestyk-sen ulkopuolella, al-

kuiltaisin. Opiskelun tukena käydään verk-kokeskustelua käsi-teltävistä asioista. Oppimisalustana on Moodle, jota käyte-tään myös tiedon ja-kamisen kanavana.

Opintojakson suo-ritukset (luennot, opintokäynnit, op-pimispäiväkirja, se-minaari) arvioidaan hyväksytty-korjatta-va-asteikolla. Opinto-jakson suorittamises-ta on yliopisto-opis-kelijoiden saatavissa kolme opintopistettä,

joista yksi tulee jo suunnittelusta niille opiskelijoille, jotka ovat alus-ta asti olleet mukana. Myöhemmin mukaan tuleville (ei-suunnitteluun osallistuneet) opintojaksosta saa kaksi opintopistettä. AMK:ssa opis-kelevien on mahdollista saada opin-tojaksosta kaksi opintopistettä.

Opiskelijoilta palautetta opintojak-sosta kerätään Webropol –kyselyl-lä. Samassa yhteydessä arvioidaan myös työmäärä suhteessa opinto-pisteisiin. Opiskelijat voivat myös itse kirjata ylös työmääräänsä, jo-ten jatkossa osataan suunnitella va-linnainen paremmin. Oppimispäi-väkirjasta saadaan palautetta opis-kelijoiden oppimiskokemuksista. Loppuraporttiin kootaan palautteet ja tehdään niistä yhteenveto, joka annetaan opintojakson suunnitte-luun ja toteutukseen osallistuneille tahoille. Palautteiden pohjalta laa-ditaan opintojakson jatkokehittely-ehdotukset vastaavan opintojakson järjestämiseen tulevaisuudessa. ■

PÄÄTÖSSEMINAARISSA SAIMME KUULLA NELJÄSTÄ ERI ALATEEMASTA MIELENKII-TOISET ESITYKSET. KUVASSA MONIAM-MATILLISEN (LL,TERBIO JA HLL) RYHMÄN OPISKELIJOITA.

VALINNAINEN OPINTOJAKSO JÄRJESTETTIIN NYT ENSIMMÄISTÄ KERTAA. ALUSTA-VISSA EVALUAATIOTULOKSISSA OPISKELIJAT OLIVAT HYVIN TYYTYVÄISIÄ JA TOI-VOIVAT JATKOA MONIAMMATILLISELLE YHTEISTYÖLLE OPISKELUJEN PARISSA.

16 | Kipinä 4/2011

Vuodesta 2009 opettajatuutoroinnissa on ollut mukana eläkkeelle siirtyneitä lääketieteen ja hammaslääketieteen ammattilaisia. Tällä hetkellä heitä on kuusi: Eeva Nikoskelainen, Heli Vinkka-Puhakka, Jouko Suonpää, Gustav Wickström, Jukka Nikoskelainen ja Toivo Salmi. Emeritustuutorit ovat opiskelijoiden keskuudessa valtavan pidettyjä ja arvostettuja työ- ja elämänkokemuksensa vuoksi. Jatkossa toivomme heidän joukkonsa vain kasvavan!

myös se, että heti opiskelun alkuun on sijoitettu kliinisiä osioita, esimer-kiksi terveyskeskuslääkärin työhön tutustumista. Valitettavaa nykyises-sä opiskelussa on suuret ryhmäkoot − minun opiskeluaikoinani toimittiin paljon enemmän kisälli-oppipoika-periaatteella. Ilahduttavaa on, että kuuluisa lääketieteen opiskelijoi-den kurssihenki toimii voimakkaana myös tämän päivän opiskelijoiden keskuudessa.Mitä odotat tuutoroinnilta? Miten se on sujunut? Kuten odotin, saan vapaaehtoistyös-tä hyvää mieltä. Käsittääkseni omal-ta osaltani tuutorointi on käynnisty-nyt hyvin. Toiminta kyllä työllistää vähän enemmän kuin odotin…Mitä koet itse saavasi tuutoroinnis-ta? Mikä sai sinut innostumaan läh-temään mukaan toimintaan? Olen tehnyt pitkän päivätyön sai-raalalääkärinä, yksityisvastaanoton pitäjänä, tutkimustyön tekijänä ja yliopisto-opettajana. Koen siksi, että

voin hyödyntää Turun yliopiston lää-ketieteellistä tiedekuntaa tarjoamalla kokemuksiani tuutoroimiseen. Toinen syy tuutoriksi ryhtymiseen on mah-dollisuus ylläpitää vielä eläkkeellä ollessakin yhteyttä lääketieteelliseen tiedekuntaan ja seurata uusia tuulia lääketieteen koulutuksessa. Kolmas syy on siinä, että olen aina pitänyt opettamisesta ja opiskelijoista. On etuoikeus tutustua innokkaisiin, nuo-riin lääketieteen opiskelijoihin, olla heille eräänlainen kummitäti ja seu-rata, miten untuvikoista kehkeytyy ammattitaitoisia lääkäreitä.Terveisesi muille tuutorointia harkit-seville seniorikollegoille?Lääketieteen opiskelijat ovat inno-kasta joukkoa. He ovat vilpittömän kiinnostuneita kuulemaan vanhem-man kollegan kokemuksia ja näke-myksiä lääkärin työstä. Tuutori ei ole pelkästään antava osapuoli, vaan nuorten opiskelijoiden parissa työs-kentely on tuutorille sekä virkistävää että henkisesti avartavaa.

Seniori-opettajatuutorit

Kuka olet? Mistä tulet? Kerro itses-täsi ja urastasi.Olen Eeva Nikoskelainen, Turun Yliopiston silmätautiopin emerita professori. Olen valmistunut lääkä-riksi ja erikoistunut silmälääkäriksi Turussa. Lukuun ottamatta lyhyitä sijaisuuksia ja 70-luvulla tekemääni 1,5 vuoden opintomatkaa Yhdysval-toihin olen työskennellyt TYKS:n sil-mäklinikalla sekä silmätautien opet-tajana ja tutkijana Turun Yliopiston Lääketieteellisessä tiedekunnassa. Jäätyäni eläkkeelle v.2006 ”vaihdoin alaa” ja ryhdyin kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi. Parhaillaan kirjoitan seit-semättä romaaniani.Miten nykyiset lääketieteen/ham-maslääketieteen opinnot tai opiskeli-jat poikkeavat niistä ajoista, kun itse opiskelit? Mikä on pysynyt samana?Lääketieteen opiskelunsa aloittava saa enemmän käytännön ohjausta ja henkistä tukea kuin me 1960-lu-vulla. Opiskeluaineetkin ovat paljon monipuolisempia. Erinomaista on

Eeva Nikoskelainen

Kipinä 4/2011 | 17

Kuka olet? Mistä tulet? Kerro itsestä-si ja urastasi.Olen entinen korva-, nenä- ja kurk-kutautiopin professori ja opettaja. Viimeiset työvuoteni olin tiedekun-nan dekaanina ja lempiaiheitani oli opetuksen kehittäminen ja yhteis-toiminta tiedekunnan eri laitosten ja maakunnan terveydenhoitolaitosten ja tiedekunnan välillä.Miten nykyiset lääketieteen/ham-maslääketieteen opinnot tai opiskeli-jat poikkeavat niistä ajoista, kun itse opiskelit? Mikä on pysynyt samana? Kiinnostus ja into oppia on saman-

laista kuin aikaisemmin. Tiedonhan-kintakanavat ovat muuttuneet. Suuret kurssikoot haittaavat jossain määrin yhteisöllisyyden kehittymistä ja tutus-tumista kaikkiin kurssitovereihin.Mitä odotat tuutoroinnilta? Miten se on sujunut? Nuoriin opiskelijoihin tutustuminen ja heidän maailmankuvansa ymmärtä-minen on mielenkiintoista. Minulla on myös halu välittää omia näkemyksiäni arvoista ja eettisyydestä uusille lääkä-ri- ja hammaslääkärisukupolville.Mitä koet itse saavasi tuutoroinnista? Mikä sai sinut innostumaan lähtemään

mukaan toimintaan? Mukaanlähtö johtui lähinnä vastuun-tunnosta ja kollegiaalisuuden vaa-timuksista. Tuutorointi tuo itselleni tärkeän kuvan nykyopiskelijoiden maailmasta ja ajattelusta ja fiksuu-destakin. Erityisesti henkilökohtaiset haastattelut viime keväänä olivat an-toisia ja mieleenpainuvia.Terveisesi muille tuutorointia harkit-seville seniorikollegoille?Eipä muu auta kuin olla oma itsensä ja kuunnella...

Jouko Suonpää

Kuka olet? Mistä tulet? Kerro itsestä-si ja urastasi.Olen eläkkeellä oleva työterveys-huollon professori. Olen luennoinut kandeille ja vetänyt alani erikoislää-kärikoulutusta 20 vuotta.Miten nykyiset lääketieteen/ham-maslääketieteen opinnot tai opiskeli-jat poikkeavat niistä ajoista, kun itse opiskelit? Mikä on pysynyt samana? Opiskelijoita on paljon enemmän. Ymmärtääkseni opetus on joiltakin osin parantunut, ainakaan varsinais-ta simputusta luultavasti ei enää esiinny.

Mitä odotat tuutoroinnilta? Miten se on sujunut? Tuutoroinnin avulla saan kokonais-kuvan lääketieteen opetuksesta ja pystyn seuraamaan yksittäisiä opis-kelijoita alusta loppuun.Mitä koet itse saavasi tuutoroinnis-ta? Mikä sai sinut innostumaan läh-temään mukaan toimintaan? Opettaminen ja oppiminen on aina kiinnostanut minua. Toimin myös peruskoulun ykkösluokalla kou-luvaarina, eli olen yhden koulun luokanopettajan vapaaehtoisena apulaisena joka tiistaipäivä. Tiede-

kunnan opettajatuutorina saan kuul-la miten tämän päivän nuori kokee lääketieteen opiskelun.Terveisesi muille tuutorointia harkit-seville seniorikollegoille?Jos nuorten ihmisten kehittyminen kiinnostaa ja jos on jonkin verran aikaa, vaikkapa eläkkeelle jäätyään, suosittelen opettajatuutorina toi-mimista antoisana ja virkistavänä keinona pysyä ajan tasalla lääkäri-koulutuksen kehittymisen suhteen. Katson myös tuutoroinnin olevan konkreettista ”kollegiaalista toimin-taa”.

Gustav Wickström

Olen Jukka Nikoskelainen, sisätauti-opin emeritusprofessori. Olen ollut mukana lääketieteen opetuksessa lähes koko lääkärinurani ajan. Aluksi toimin assistenttina teoreettisilla lai-toksilla ja myöhemmin sisätautien ja infektiotautien erikoislääkärinä sisä-tautien klinikalla apulaisopettajana, apulaisprofessorina ja professorina. Olen aina viihtynyt opetustyössäni.Jäin täysin palvelleena eläkkeelle vuonna 2007. Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua opettaja-tuutoritoimintaan, tuntui se varsin

kiinnostavalta entisestä opettajasta. On todella kiinnostavaa ja haasta-vaa toimia edelleen opiskelijoiden kanssa − nyt kuitenkin eri roolissa kuin aikaisemmin perusopetusta an-taessani. Kun itse olin lääketieteen opiskelija, ei tuutoritoiminnasta ol-lut kuultukaan. Silloin oltiin yleisesti sitä mieltä, että ellei opiskelija selviä opiskelustaan ja ongelmistaan omin avuin, vaihtakoon alaa.Opettajatuutorin tehtävänä on mie-lestäni toimia eräänlaisena kummina opiskelijalle, ei antaa tai täydentää

perusopetusta, vaan syventää opis-kelijan näkemystä lääkärinä toimimi-seen. Vuosia kliinistä opetusta an-tanut opettajatuutori voi elämän- ja työkokemuksensa perusteella antaa varsin hyödyllisiä neuvoja ja ohjeita nuorelle opiskelijalle ryhmätapaami-sissa ja henkilökohtaisissa kehitys-keskusteluissa.Koska lääketieteen opiskelijoiden määrä on tällä hetkellä erittäin suuri ja poliittiset päättäjät haluavat lisätä opiskelijoiden määrää entisestään kuitenkaan lisäämättä opetus

JukkaNikoskelainen

18 | Kipinä 4/2011

Osa seniorituutoreista oli mukana mukana opettajatuutorien päätöskaronkassa. Kuvassa vasemmalta Jukka Nikoskelainen, Toivo Salmi, Eeva Nikoskelainen ja Gustav Wikström.

Kuka olet? Mistä tulet? Kerro itsestä-si ja urastasi.Toivo Salmi, eläkkeellä TYKS:n Las-tenklinikan lasten syöpä- ja veritau-tien osastonylilääkärin toimesta, professori hc. Olen käynyt kouluni ja opiskeluni Turussa, valmistunut lää-käriksi 1969, LKT 1974, lastentautien erikoislääkäri 1977 ja lasten hemato-logian ja onkologian suppean alan el 1982, lastentautiopin dosentti 1980. Ulkomaista koulutusta ja tutkimus-ta Yhdysvalloissa, Englannissa ja Ruotsissa. Noin 120 vertaisarvioitua tutkimusta. Käytännössä olen teh-nyt urani TYKS:n Lastenklinikassa aluksi hyvin monenlaisissa tehtä-vissä ja loppujen lopuksi vuodesta 1982 varsinaisessa hematologi-onkologin virassa. Opetustehtäviä on ollut melko paljon, sillä olen toi-minut apulaisopettajan (nykyisin kliinisen opettajan) virassa ja ollut silloisen apulaisprofessorin sijaisena useita kertoja. Varsinaiseen virkaa-

ni on liittynyt oman alan luennot ja ryhmäopetus. Perheestä: vaimo on eläkkeellä TYKS:n naisteklinikan on-kologin osastonylilääkärin virasta. Lapsia on kolme ja heillä toistaiseksi yhteensä viisi lasta. Harrastuksina ovat mm. voimistelu ja suunnistus.Miten nykyiset lääketieteen/ham-maslääketieteen opinnot tai opiskeli-jat poikkeavat niistä ajoista, kun itse opiskelit? Mikä on pysynyt samana?Viidenkymmen vuoden takainen opiskelu on todella erilaista kuin nykyinen. Katederiluentojen osuus oli huomattavasti nykyistä suurem-pi, mutta toisaalta opiskelijaryhmät olivat silloin pienempiä ja kontakti opettajiin oli mahdollisesti tiiviimpi. Luentotekniikka oli hyvin erilaista; ei ollut power pointia, ei muita inter-netin mahdollisuuksia jne. Kuitenkin koko opiskelun keskeinen asia oli sama. Potilaan anamneesi ja potilaan tutkiminen olivat silloin ja ovat nyt kaiken a ja o. Nykyajan opiskelijoilla

on mielestäni aikaisempaa laajempi näkemys maailman tapahtumista ja yhteiskunnasta.Mitä odotat tuutoroinnilta? Miten se on sujunut? Olen tuutorina vasta untuvikko, jo-ten selkeää kokonaiskuvaa ei ole vielä syntynyt. Alku on mielestäni sujunut hyvin. On aivan ihastuttavaa saada keskustella nuorten, etevien opiskelijoiden kanssa.Mitä koet itse saavasi tuutoroinnis-ta? Mikä sai sinut innostumaan läh-temään mukaan toimintaan? Olen aina pitänyt opettamisesta ja toivon, että voin tuutorina tuoda opiskelijoille näkemyksiäni lääkäri-nä toimimisesta. Olen tietysti hy-vin tyytyväinen, jos voin olla avuksi opiskelijoille heidän pitkällä tiellään ammattiinsa.Terveisesi muille tuutorointia harkit-seville seniorikollegoille?Tervetuloa joukkoon; tämä on todel-la hieno tehtävä! ■

Toivo Salmi

Kipinä 4/2011 | 19

Vuoden opettajatuutori 2011MIKKO MATTILA

Tiedekunnan Opetuksen iltapäivässä 8.12.2011 nimettiin toista kertaa Vuoden opettajatuutori. Valinta perustui opiske-lijoiden ehdotuksiin, joiden perusteella erillinen, riippumaton valitsijatoimikunta teki esityksen, jonka dekaani hyväksyi. Perusteluina olivat mm. että kyseessä tu-lee olla opiskelijoiden näkökulmasta opin-tojen ohjaustyössään hyvin onnistunut, opiskelijaläheinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut opettajatuutori. Nimeämi-sen tarkoituksena on korostaa opettaja-tuutorien toiminnan tärkeyttä tiedekun-nan opetustoiminnassa. Nimitys on myös tiedekunnan johdon antama julkinen tuki opettajatuutoritoiminnalle ja se luo poh-jaa toiminnan jatkokehittämiselle.

Kuka olet, mistä tulet? Olen lietolainen sukuni ensimmäinen lääkäri, mutta nyt tämä lääkäriys alkaa olla meillä jo yh-denlainen sukuvika - mm. omat poikani valmistuvat ensi keväänä lääkiksestä. Olen toiminut terveyskeskuslääkärinä Härkätien terveyskeskuksessa 20 vuotta ja nyt viimeiset 4 vuotta Terveystalossa työterveyslääkärinä. Mieleltäni taidan olla edelleen perusterveydenhuollon yleislääkäri. Opettajatuutorina olen ollut alusta asti kehittämässä koko systeemiä. Tuutoroitavia opiskelijoita minulla on ol-lut vuosien saatossa yhteensä kai runsaat 60. Harrastuksenani ovat yleisurheilu- ja triathlonvalmennus.

Miksi ryhdyit opettajatuutoriksi? Se tuli enemmän vahingossa kuin omasta innok-kuudesta. Toisaalta taustalla oli halu vai-kuttaa valmistuvien lääkärien asenteisiin oman intoni ja kokemukseni kautta. Olen aina pitänyt lääkärin työstä ja ihmisten kanssa toimimisesta sekä heidän autta-misestaan.

Mitkä ovat keskeiset tavoitteesi opet-tajatuutorina toimimisessa? Opetta-jatuutorina toimiminen on eräänlaista valmentamista nuorista opiskelijoista ihmistä ymmärtäviksi kuulijoiksi ja autta-jiksi. ”Temput” ja lääketieteellinen osaa-minenhan opetetaan muualla. Toisaalta opettajatuutori on myöskin opiskelijan tuki ja turva, jos on rankaa opiskelussa tai opiskelun ulkopuolella.

Mitkä ovat olleet mieliinpainuvimmat ko-kemuksesi opettajatuutorin tehtävässä? Kyllä se opiskelijoiden into ja kiinnos-tus erilaisiin potilastapauksiin jää aina mieleen päällimäiseksi. Näitä juttujahan

opiskelijat janoavat heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Toisaalta, kun saa hyvän yhteyden johonkin ryhmään, sitä oikein odottaa seuraavaa tapaamista. Kun yk-silötapaamisessa nuori tyttö tulee posket punoittaen kertomaan, että hän on nyt rakastunut, sitä huomaa, että onhan tämä mukavaa hommaa.

Mitä odotat jatkossa opettajatuutorina olemiselta? Valitettavasti työelämä me-nee koko ajan kiireisemmäksi ja vaativam-maksi, joten keskittyminen tuutorointiin tulee aina vaan vaikeammaksi. Tämä on kova haaste koko tuutoroinnille. Kun víelä sisäänottomääriä ollaan taas lisäämässä, tuutoroinnin tarve lisääntyy. Jaksamisen ja osaamisen ongelmien huomaaminen ajoissa on iso osa opettajatuutorointia jatkossa. Kun ryhmät vääjäämättä jat-kossa vieläkin suurenevat, yksilöllisyys vähenee entisestään ja myöskin tarve lääkäriyden syvällisempään pohdiskeluun pienryhmissä ja myöskin henkilökohtai-sissa kontakteissa lisääntyy. Opettaja-tuutoroinnin pitää olla tuutorille jotenkin

palkitsevaa, mukavaa vaihtelua ja muun työn vastapainoa.

Miten opettajatuutoreiden yhteistyö ja tuki toimii ja miten arvelet toiminnan jat-kossa kehittyvän? Opettajatuutoreiden yhteistyö on välttämätöntä. Jatkuvasti opiskelijat kyselevät sellaisia asioita, mis-tä itsellä ei ole aavistustakaan. Aina kui-tenkin joku toinen tuutori on törmännyt vastaavaan ja osaa neuvoa. Vastaus tulee yleensä muutamassa tunnissa. Se hel-pottaa toimintaa oleellisesti eikä tarvitse ottaa paineita siitä, ettei kaikkia opiskelu-koukeroita tiedäkään. Toisaalta opiskelijat usein toivovat lääkäriä/hammaslääkäriä opettajatuutorikseen ja tähän haastee-seen vastaaminen on hankalaa, koska sopivia opettajatuutorikandidaatteja ei ole jonossa odottamassa. Uskoisin, että työnjakoa muuttamalla ja ryhmien yh-teistyötä lisäämällä voisi olla mahdollista päästä tässä asiassa eteenpäin. Voisihan olla vaikka 3 ryhmää, joissa tuutorit vetäi-sivät tapaamisia ristiin sen mukaan, mikä on lähinnä kenenkin osaamista. ■

Vuoden opettajatuutorin tunnustuksen työterveyslääkäri Mikko Mattilalle (oik) luovuttivat tiedekunnan varadekaani Risto Huupponen ja suunnittelija Outi Jääskeläinen.

20 | Kipinä 4/2011

Lääketieteen alan opiskelijoiden op-pimista ja asiantuntijuuden kehitty-mistä tutkiva hanke (LeMEx) järjesti poikkitieteellisen tapaamisen piknik-seminaarin muodossa lokakuussa. Koulutustutkimusseminaari keräsi yhteen reippaat 30 osallistuja Ou-lun ja Turun yliopiston lääketieteen ja kasvatustieteen tiedekunnista niin opetus-, hallinto- kuin opiskelijapuo-lelta. Seminaarin puheenjohtajina toimivat tutkimushankkeen vetäjät prof. Olli Vainio Oulun yliopistosta ja prof. Pekka Kääpä Turun yliopis-tosta.

Avausluennossa akatemiaprofesso-ri Erno Lehtinen käsitteli asiantun-tijuuden kehittymistä yliopistossa. Lehtisen mukaan tietokäsitys pitäisi ymmärtää dynaamisena eikä perus-koulutuksen tulisi pyrkiäkään katta-maan kaikkea tarvittavaa osaamista. Voidaan nähdä, että rutiininomainen suoritusten toistaminen korreloi ne-gatiivisesti asiantuntijuuden kehittä-misen kanssa.

Oulun ammatillisen opettajakorkea-koulun johtajan Asko Karjalaisen sekä PsT Tomi Guttormin ajatuksia oppimisesta lääkärikoulutuksessa

kuultiin videovälitteisesti. Yleisö reagoi heidän osittain lennokkaisiin heittoihin innostuneesti nyökkäil-len, mutta epäileviä hymähdyksiäkin kuultiin. Päivän aihetta avasi seu-raavaksi emeritusprofessori Erkki Olkinuora Turun yliopistosta. Hän toi esiin emotionaalisten ja kognitii-visten tekijöiden vaikutuksen oppi-miseen ja opiskeluun yleensä. Olki-nuora esitteli opiskelijoilla ilmenevia erilaisia oppimisorientaatioita ja nii-den mittaamista varten kehitettyä IGSO-mittaria, jota LeMEx-hankekin on hyödyntänyt aineistonkeruus-saan.

Ennen Maarianhaminaan saapumis-ta LeMEx-tutkimushankkeen yksi keskeisistä vetäjistä prof. Anja Taa-nila Oulun yliopistosta valotti han-ketta tarkemmin. LeMEx-hankkees-ta ilmestyi keväällä ensimmäinen väitöskirja ja FT Anna Levy esitteli tutkimustuloksiaan aiheesta ”Lääke-tieteen asiantuntijuus koulutuksen eri vaiheissa”. Paluumatka taittui pa-neelikeskustellen teemasta ” Opetus ja oppiminen lääketieteellisissä tie-dekunnissa”. Keskustelussa mukana olivat Turun ja Oulun lääketieteellis-ten tiedekuntien dekaanit, kliinisiä opettajia sekä opiskelijoiden edus-taja. Antoisaksi kuvattu paneelikes-kustelu virittikin monia ajatuksia ja keskustelua. ■

Teksti ja kuvat Erika Österholm-Matikainen

ASIANTUNTIJUUTTAAALLOILLA -faktojen prosessoinnista ymmärtävään oppimiseen

Kipinä 4/2011 | 21

ään kovin vaativia. Niiden toimivuus aut-taa opettajaa ja opiskelijaa keskittymään olennaiseen. Yhdessä oman hoitajatiimi-ni kanssa ideoimme melkein mahdotto-masta mahdollista. Tärkein on opiskelija. Inhimillisyys ja toisten kunnioittaminen ovat asioita, joita pyrin välittämään opis-kelijoille.

Mitkä ovat mieleenpainuvimmat koke-muksesi opetushoitajan työssä?Helppo vastata: esikoiseni Decidui-kurs-sin valmistuminen. Aloitimme kaikki yh-dessä tyhjältä pöydältä - opiskelijat, opet-tajat ja minä remontin keskellä. Meillä oli kaikilla uudisraivaajan henki päällä ja kova palo saada Turun hammaslääketieteen laitos jälleen ykköseksi Suomessa. Myös aina yhtä mieleenpainuvaa on seurata, miten kehitys tapahtuu, kun nuoresta opiskelijasta kypsyy upea aikuinen otta-maan vastaan ammatin haasteet. Se saa hymyn nousemaan suupieliin.

Vuoden opetushoitaja 2011

Mitä odotat jatkossa opetushoitajan työl-täsi?Nykyään taloudelliset seikat vaikuttavat joka sektorilla, niin myös meillä. Budjet-ti ja oppimateriaalin ajanmukaisuus on haastavaa sovittaa yhteen. Kekseliäisyys on kovassa käytössä. Toisaalta ”vähän vaikea työ pitää aistit hereillä”. Oma aktii-visuus on tärkeintä. Pitää päivittää tietoa ja hakea koko ajan uutta, unohtamatta kriittisyyttä.

Miten ammattikuntasi yhteistyö toimii ja miten arvelet sen jatkossa kehittyvän?Opetushoitajilla on yhteisiä kokouksia. Yhteistyö on helppoa kaikkien kesken. Apua olen saanut aina tarvittaessa. Myöskin Helsingin, Oulun ja Turun laitos-ten opetushoitajien kesken on sähköpos-tirinki käytössä. Jaamme kaikki keksinnöt ja niksit toisillemme. Onhan se kaikki opettajan ja opiskelijan eduksi. Lämmin kiitos kaikille! ■

Tiedekunnan Opetuksen iltapäivässä 8.12.2011 nimettiin toista kertaa Vuoden opetushoitaja. Valinta perustui opiske-lijoiden ehdotuksiin, joiden perusteella erillinen, riippumaton valitsijatoimikunta teki esityksen, jonka dekaani hyväksyi. Perusteluina olivat mm. että kyseessä tu-lee olla opiskelijoiden näkökulmasta opin-tojen ohjaustyössään hyvin onnistunut, opiskelijaläheinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut opetushoitaja. Nimeämisel-lä on tarkoituksena korostaa opetushoi-tajien ammattikunnan merkitystä ja työn tärkeyttä tiedekunnan opetustoiminnas-sa. Nimitys on myös tiedekunnan johdon antama julkinen tuki opetushoitajien toi-minnalle ja se luo pohjaa toiminnan jatko-kehittämiselle.

Kuka olet, mistä tulet?Olen Karin Kanerva, hammashoitaja, nai-misissa, kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. Meillä oli 20 vuotta Tarvasjoella hevostila ja sen hoitaminen on ollut hyvä harrastus sekä kunnon että mielen kannalta. Tur-kuun muutimme pari kuukautta sitten. Totuttelen tähän paluumuuttajan elä-mään kaupunkilaisena.

Yhteiskunnalliset asiat ovat aina kiinnos-taneet minua ja Tarvasjoella olin aktiivi-nen kunnallispolitiikassa. Sitä paitsi yh-teisten asioiden pitäisi kiinnostaa jokaista kansalaista.

Miksi ryhdyit opetushoitajaksi?Hammaslääkärikoulutus alkoi Turus-sa uudelleen v. 2004 ja siihen haettiin opetushoitajaa. Tyttäreni soitti ja sanoi, että ”nyt siellä pyöreässä talossa on joku opetushoitajan virka auki”. Luin hakuil-moituksen ja totesin työn olevan kuin minulle tehty - samassa paketissa kaikki osaamiseni. Olenhan toiminut yliopisto-opettajien hoitajana sekä avustanut tut-kimustöissä. Olen myös pitänyt täyden-nyskoulutuskursseja hammashoitajille eli opetus on tuttua. Myös liike-elämässä olen ollut muutaman vuoden ja siellä oppinut tuntemaan ne koukerot. Omaan työhöni kuuluu mm. kaikki tarveainehan-kinnat. Kilpailutukset ja hankintalait pitää hallita.

Mitkä ovat keskeiset tavoitteesi opetus-hoitajan työssä?Keskeisin tavoite on ehdottomasti ope-tuksen sujuvuus. Hammaslääkärin työ on teknistä. Materiaalit ja laitteet ovat nyky-

KARIN KANERVA

Vuoden opetushoitajan tunnustuksen opetushoitaja Karin Kanervalle (oik) luo-vuttivat tiedekunnan varadekaani Risto Huupponen ja suunnittelija Outi Jääs-keläinen.