Pyörävanhusten äänenkannattaja

Pinnojen välejäMummoni ja JaguarHerculeksen muodonmuutosYhden miehen kokoontumisajoKauppaneuvos Stockmannin hawaintoja

11111_____

20022002200220022002

HintaHintaHintaHintaHinta

5 eur5 eur5 eur5 eur5 euroaoaoaoaoa

Vanhat Velot on kuollut. Eläköön Vanhat Velotry! Polkupyörien ja pyöräilyn kulttuurihistoriaaharrastetaan nyt virallisesti.

Kangasalan Lepokodissa tammikuussa jär-jestettyyn perustamiskokoukseen oli kokoon-tunut liki kolmekymmentä henkeä päättämäänyhdistyksen säännöistä ja toimintaperiaatteista.Innokkuus ja asiantuntevuus luotsaavat toimin-taa eteenpäin samoissa merkeissä kuin vuoden1994 näyttävässä ensimmäisessä kokoon-tumisajossa.

Kalevi Lepon, Reijo Lehtosen ja monienmuiden inokkaiden velojen uurtamaa uraa aje-taan edelleen pyrkien tavoittamaan Pirkanmaatalaajempiakin piirejä. Olemme maan ainoapyörävanhusten ystävien yhdistys. Toivommeettä yhdistys innostaa paikalliseen toimintaanympäri Suomea. Pankaahan toimeksi!

Olemme pyrkineet luomaan yhteyksiä niinulkomaisiin sisaryhdistyksiin kuin kotimaisiinorganisaatioihinkin. Auto- ja tiemuseo Mobilianja Tampereen museokeskus Vapriikin antamatuki tulee olemaan tärkeää selvitellessämmesuomalaisen pyöräilyn juuria. Toivomme, ettäjäsenillämme riittää kiinnostusta paneutua jaerikoistua harrastuksen eri puoliin, pyörä-teollisuuden vaiheisiin, pyöräkilpailuihin,kulttuurihistoriaan, tekniikkaan, ja kaikkeenpyöräilyaiheiseen krumeluuriin, mitä markki-noilla pursuaa.

Toimintamme etsii linjojaan, niin myös leh-temme. Vaikka olimme tyytyväisiä ensimmäi-seen numeroon - niin kuin saadun palautteenmukaan muutama muukin - kehitämme lehdensisältöä ja ulkoasua jatkuvasti. Älkäähämmentykö muutoksista, vaan tarttukaa ky-nään, muistelkaa ja haastatelkaa niitä jotka vie-lä paremmin muistavat.

Kerätkää talteen sellaista, minkä ette soisijoutuvan kaatopaikalle. Erityisesti sekä me har-rastajat että museot kaipaavat alkuperäistä kir-jallista materiaalia: luettoloita, mainoksia, käsi-kirjoja. Onko Sinulla tallessa jotakin, joka voisihelpottaa tiedonjanossa?

Markku LahtinenVanhat Velotpuheenjohtaja

Se pyörii sittenkin

Pikajalka 1/2002Pyörävanhusten äänenkannattajahttp://www.narva.sci.fi/museo/velot/velosel.htmlISSN 1457-55662. vuosikerta nro 2

JulkaisijaVanhat Velot

Painos200 kpl

PainopaikkaTTKK-paino, Tampere

Irtonumero5,- euroa, esim. Mobiliasta, WanhoistaArabia-astioista tai Vehoniemeltä.Muut kuin jäsentilaukset 10 e/vuosi.

PäätoimittajaKalevi LepoVietäväntie 119, 36270 KangasalaPuh. (03)3773072

ToimituskuntaMikko KylliäinenMarkku Lahtinen (grafiikka, taitto)Reijo Lehtonen (talous, ilmoitukset)Risto Lehto

Lehti ilmestyy seuraavan kerran

2/2002 marraskuuaineiston jättö 15.10.20021/2003 huhtikuuaineiston jättö 15.3.2003

Pikkuilmoituksetmaksuttomia Velojen jäsenille,isommissa yhteys Reijo Lehtoseen

Lehti ei vastaa yksittäisten kirjoittajiennäkemyksistä.

Kansi: Ahman huimausKuva Mikko Kylliäinen

PuheenjohtajaltaPuheenjohtajaltaPuheenjohtajaltaPuheenjohtajaltaPuheenjohtajalta

Pikajalka 1/20022

Pikajalka 1/20023

Sisällysluettelo

Se pyörii sittenkin..............2Draisiinista polkupyörään..3Mummoni ja Jaguar..........6Eka kerta..........................8Avustaisitko lehteä?............9Satularepusta...................10Lukijakilpailu..................11Polkupyörä hyödyn ja huwinwälineenä........................12Kööpenhaminassa.............13Ulkomailta......................14Pinnojen välejä................15Svea-pyörä – vaihtoehtoketjuvedolle.....................16Yhden miehenkokoontumisajo...............18Vanhojen Velojen ajo-ohjelmakaudelle 2002.................19G. A. Karlsson, polkupyörienerikoisliike.......................20Veloristikko......................25Kerhokuulumisia.............26Painavaa puhetta.............27Pyöräpajalta ................28Herculeksen muodonmuu-tos..................................29Kokoontumisajojen jär jestämi-nen................................31

TEKSTI KALEVI LEPO

KUVAT MIKKO KYLLIÄINEN

Polkupyörä on meille kaikille tuttu,kulkemistamme helpottava sekä jouduttavakapine. Mutta kehitysvaiheiltaan se on myösosin tuntematon.

Lähdin kohentamaan omaa, toivottavastilukijankin, 1800-luvun pyörätietoutta. Käytinapuna Heikki Kuvan Kaksipyöräisten vuosisata(1988) sekä Jutta Franken Illustrierte Fahrrad-Geschichte (1987) -teoksia. Lisätukena olivat omahatara muistini sekä pino yleistä historiaa.

Vapaaherra von Draisista tahdon alkaa. ‘ ‘ ‘

Saksalaista Karl von Draisia (s.1785 Badenis-sa) pidetään polkupyörän, tai oikeamminpotkupyörän, isänä. Eri lähteet kertovat hänenjo ohjattavan mutta vain potkien kuljetettavan- ellei peräti juostavan - ”draisiennensa” synty-neen vuonna 1817.

Draisia ennen ohjainta vailla olevan, kahdenperäkkäisen pyörän varaan nostetun ”hevon”kehittäjänä voi mainita ranskalaisen Méde deSivracin (1791). Mutta tämän jälkeen saa ottaapitkän hypyn, aina saksalaiseen Philipp MoritzFischeriin (1853) ja toisaalta ranskalaiseen Pier-re Michauxiin (1863) asti, ennen kuin pyöränkehittelyssä taas tapahtui merkittäviä. Näidenkehitelmistä jo voi - polkimien ansiosta - käyt-tää polkupyörän nimeä.

Erilaisia poljin- ja kampivälityskokeilujapyörään ennen Fischeriä ja Michauxia, tai hei-dän ohellaan, tekivät toki muutkin: heistä mai-nittakoon skotlantilainen Kirkpatrick Macmil-lan (vuonna 1839) sekä saksalainen Karl Kech(1862).

Yleensä 1800-luvun alku oli maailmalla jaetenkin Englannissa vauhdikasta teollistumisenaikaa. Vain muutama maininta: 1829 ajettiinEnglannissa jo höyryvetureilla kilpaa. 1855 val-mistui lennätinlinja Helsingin-Viipurin-Pietarinvälille. 1862 otettiin käyttöön Helsingin-Hä-meenlinnan rautatie. 1860 Suomi sai oman ra-

DRAISIINISTA POLKUPYÖRÄÄNhan, 1856 postimerkin. Vuonna 1850 täällä al-koi teollinen tulitikkujen valmistus.

‘ ‘ ‘Nyt vähintään ”lapsenkengissä” oli,keskeisimmin ehkä Michauxin ansiosta, etu-pyörän polkimilla varustettu suoravälitteinenpyörä. Pariisin maailmannäyttelyn (1867) jäl-keen pyörien ja pyöräilijöiden määrä kasvoikohisten. Polkupyörän maailmanvalloitus alkoiPariisista. Myös Suomeen, samoin kuin Ruot-siin, pyöriä tuotettiin ja niitä teetettiin parinvuoden sisällä useita. Eräiden teknisteninnovaatioiden avulla pyörän rakenne oli mah-

dollista saada kevyemmäksi, välitys (=polkimilla varustetun etupyörän koko)isommaksi, vauhti kovemmaksi.

Pariisin maailmannäyttelyssä polkupyörienym. ohella oli esillä auton tulemista enteileviämoottorikonstruktioita. Pian sen jälkeen, 1876,saksalainen N.A. Otto rakensikin ensimmäisenoikean nelitahtimoottorin.

Suomessa Nokia-yhtiö perustettiin 1865,G.A. Serlachiuksen puuhiomo Mänttään 1869.Samoihin aikoihin Aleksis Kivi viimeisteliSiuntiossa veljeksiään.

Mutta teollisuus ei rymistellyt pelkästäänPirkanmaalla. Kotkassa käynnistettiin 1872 (H.Gutzeitin) Norjan saha sekä samana vuonnaVerlassa puuhiomo ja pahvitehdas.

Ensimmäiset urheiluseurat maahamme onperustettu vuonna 1875.

Pyörää on tarvittu siinä kuin sellutehdastakin

Pikajalka 1/20024

Kuvat Thord Lönnqvistinpyöräkokoelmasta, Teuvanpyörätallilta ja Heikki Koitontallilta.

Nälkävuosien (1866-68) ja Pariisin näytte-lyn jälkeen jo seuraavana vuonna, lehtitietojenmukaan, Jo-k i o i s t e nruukin omis-taja C.Brehmer oliteettänyt it-selleen pyö-rän. Häntiettävästi oliens immäi-nen pyöränomistaja Suomessa.

Pyörä kiinnosti, sillä lyhyenä aikana 1869ainakin Hufvudstadsbladet, Sanomia Turusta, Suo-malainen Wirallinen Lehti, Tapio ja Uusi Suometarkirjoittivat velocipedistä eli pikajalasta ,Wirallinen Lehti numerossaan 47 myösrautaratsusta.

‘ ‘ ‘Jotkut lähteet, mm. Kuva, ohittavat ketjuvedonmelko huomaamattomana. Itse sitä vastoin tah-don nähdä sen, sekä sen ansiosta pyöränmadaltumisen ja kevenemisen isonainnovaationa. Britti H.J. Lawsonia (1879) pide-tään ketjuvälityksen isänä. Mutta on siihen, jasen jälkeiseen rakennekehitykseen jakevenemiseen, myös etenkin toisella englanti-laisella, James Starleyllä, merkittävä vaikutuk-sensa.

Skotlantilaisen eläinlääkärin J.B. Dunlopinilmarengaskeksintö 1888 – niin vaihtoehtokovakumille kuin onkin – sai pyörän edelleenkevenemään, vauhdin kovenemaan,tasoittumaan.

Meillä noihin aikoihin käytettiin ensimmäi-sen kerran puhelinkonetta 1877, sähkövaloaTampereen Finlaysonilla 1882, jäänmurtajaMurtajaa 1890. Vuonna 1880 käynnistyi ensim-mäinen sulfaattiselluloosatehdas (mänty)Valkeakoskella ja 1885 sulfiittiselluloosatehdas(kuusi) Nokialla. Kansantieteilijä I.K. Inhapyöräili Eu-roopassa jatoi tänne1 8 8 6 ,velocipeedineli pikajalanrinnalle, pol-kupyörä -sa-nan.

Muuten - Kuvaa lainaten - 1870-luku olipyöräilyllä mitattuna Suomessa vielä hiljainenvuosikymmen. Pyöräkauppa ja pyöräily alkoi-vat kasvaa harrastuksen ja kerhojen myötä vas-ta 1880-luvun puolivälissä, mikä toi pyörät myöslehtien sivuille. Kaiken kaikkiaan, Kuvan mu-kaan, pitkälle 80-luvulle asti pyörät lienevät ol-

leet ulkomaisten mallien mukaan täällä käsityö-nä tehtyjä.

1885 rakensivat saksalaiset Gottlieb Daim-ler ja Karl Benz ensimmäisen bensiini-moottorilla käyvän auton, Daimler myös moot-toripyörän. Näillä on ollut pyörälle (ja pyörällänäille) omat vaikutuksensa ja merkityksensä.

‘ ‘ ‘Vielä tarvittiin yksi keksintö: saksalaisen ErnstSachsin 1895 patentoima vapaanapa. Nyt, kaik-kine viisine perusominaisuuksineen, pyörä al-koi olla valmis. Vuonna 1903 kehitetty, vapaanja jarrun omaava Torpedo-napa tietenkin täy-densi yhdistelmää. Kumit, ketju, vapaanapa,keveys, sopiva koko – nyt pyörä ruvettiin otta-maan, niin meillä kuin muuallakin, täydestä to-desta. Ompelukoneet,aseet, kirjoituskoneet jatietenkin myös moottoritkehittyivät paljolti samo-jen valmistajien toimesta.

1895-1896 alkoi maas-samme tuontiosista pyö-rien kokoonpano, vuon-na 1904 Kustaa Meriläntoimesta teollinen valmis-tus. Polkupyöräninvaasiota todistaa Uu-denmaan kuvernöörinmääräys (1895, Kuva)polkupyöriin poliisiltatarvittavista numeroista.

Auto tuli Suomeen1900, moottoripyörä1895, elokuva 1896 – nytoltiin jo kovassa vauhdis-sa. Amerikkalaiset Wrigh-tin veljekset saivat lentokoneensa ilmaan 12 se-kunniksi 1903, englantilaiset merenkulkijat Ti-tanicin pysyvästi mereen 1912. - Kerron siksi,että näiltä vuosilta jo ovat peräisin omat en-simmäiset pyöränraatoni.

‘ ‘ ‘Aivan varmasti jo lukijaa väsyttää, kirjoittajaakinpuuduttaa, tuonvertainen nimi- janumerolitania. Mitä siitä jää mieleen?

Minun kokemukseni: Kun sotkee sekaan his-torian lehdille omia juuriaan, omaa paikallistaja henkilökohtaista tietämystään, tapahtumat javuosiluvut saattavat oikeasti herätä elämään.Kangasalalaisena, ja kaikkein lukijoittenkin ta-paan jotain sukukuntaa olevana, käytän aikaan-ankkuroijana monille tuttua Kesäpäivä Kangasal-la -laulua. Tajuamiselleni avuksi piirtelin luki-essani myös aikajanaa, jolle kirjasin jokaisenkertomani asian.

‘ ‘ ‘Edeltä muistatte nimen Philipp Moritz Fischer.

Vanhat Velot -yhdistyksentarkoitus ja toimintailmaistuna 13.1.2002pidetyn Velojen perustavankokouksen haluamassamuodossa. (Sääntöjen 2 §:nkaksi ensimmäistä kappalet-ta.)

”Yhdistyksen tarkoituksenaon edistää polkupyörien,polkupyöräteollisuuden japolkupyöräilyn historianharrastamista ja tutkimusta,levittää tietoa niistä sekävirkistää ja vaalia pyöräily-kulttuuria.

Tarkoituksensa toteuttamisek-si yhdistys voi- järjestää esittelyjä, esitelmä-tilaisuuksia, kursseja, retkiäja kokoontumisajoja,- harjoittaa tutkimus-,neuvonta- ja tiedotustoimin-taa,- tallentaa polkupyöriin,polkupyöräilyyn ja pyöräily-kulttuuriin liittyviä tietoja,perinnettä ja esineitä sekä- pitää yllä yhteyksiä kotimai-siin ja ulkomaisiin järjestöi-hin ja olla niissä jäsenenä.”

Pikajalka 1/20025

Sakari Topeliuksen Kesäpäivä Kangasalla -lau-lun sanat ovat, kuinka ollakin, samalta vuodel-ta (1853) kuin tämän aluksi unohduksiin jäänytpoljinkeksintö. Mutta ei tässä kaikki, vaan Gab-riel Linsenin sävel Kesäpäivään puolestaan onsamalta vuodelta (1863) kuin P. Michauxin kek-sintö. Polkupyörän ja Kesäpäivän yhdistää li-säksi vuosi 1895, jolloin Sachs patentoi napansaja rakennettiin Kangasalan Haralanharjulle -Kesäpäivän synnyinpaikalle - ensimmäisen ker-ran näkötorni.

Ei uskoisi, mutta ensi kertaa tätä kirjoitustavarten innostuin selvittämään myös omien iso-vanhempieni syntymävuodet: 1873 ja 1876.Vuodet sijoittuvat polkupyörän historiassa Pa-riisin maailmannäyttelyn, suur-ten nälkävuosien ja pyörän Suo-meen tulon jälkeisille vuosille,ennen ketjuvälitys-konstruktiota. Kas, huomaanmummoni Iitan (Idan, k.1940)olevan täsmälleen nelitahti-moottorin ikäinen! Hännäemmä on ollut parikymppi-nen neito pyörän ja pyöräilynoikein päästessä täällä vauhtiin.Vuonna 1890 Suomessa hänenikäisensä poika on - Maamme -lehden n:o 84 mukaan - itse val-mistanut ”polku-pyörän”.

Löytyy kampikonstruktiollekin aikaan-ank-kuri: pappa-Hermannin Matti-isä on syntynytvuonna 1839.

‘ ‘ ‘Joitain oppeja ja oivalluksia 1800-luvun pyöräi-lyhistorialliselta matkalta:

Oma pyörähistoriamme meillä on. Se vainkäynnistyy noin 20 tai jopa 50 vuotta Manner-Euroopan ja Brittein saarten jälkeen; saavuttaakyllä muun Euroopan käytännöllisesti katsoenjo 1900-luvun alussa. Meidän pyörämme onkuitenkin muun maailman pyöriin verrattunanuori eikä meillä ole osoittaa pyöränkehittelynalueelta käänteentekeviä innovaatioita. -Ruotsalaisillapa on, tästä esimerkkinä mainioSvea-konstruktio; siitä on kuvaus toisaalla täs-sä lehdessä.

Sota-aika ja sodanjälkeinen aika kyllä edel-lyttivät meikäläisiltä pyöränkorjaajilta japyöräilijöiltä muuhun Eurooppaan nähden suu-rempaa kekseliäisyyttä.

Keksinnöillekin on jossain määrin oltavasosiaalinen tilauksensa. Sinänsä pienten pikku-uutisten taustalla voi olla mielenkiintoisempaahistoriaa kuin ollenkaan pääuutisia lukiessaanuskoisi.

Ensimmäinen tunnettu sanomalehti-maininta ”velocipedistä”, Kuvan mukaan, onHelsingfors Dagbladetista 9.9.1868. Mutta en-

täs kirjoissa, entä muissa asiakirjoissa?Ajatelkaamme, jos Juhani Jukola mainiolla

Turku-retkellään olisi hevosvaunujen rinnallanähnyt jonkun, vaikkapa ”vekaman mamsellin”,polkevan velocipeedia Turun torilla! (KivenSeitsemän veljestä ilmestyi 1870.) Ajatelkaapa, josAlastalon salissa –romaanin kapteeneille jaretareille Hullin, Lübeckin tai Danzigin tuomi-siksi olisi kirjoitettu aito 1850-luvun draisiini!(Tämä on tietenkin puhdasta spekulointia:loihan Volter Kilpi Alastalonsa vasta 1930-lu-vun alussa.)

‘ ‘ ‘Osin poleeminen kirjoitukseni vilisee faktoja

ja vuosilukuja, joihin niidenkaukaisuudesta johtuen kyt-keytyy ongelma. Kaikkitietouteni on niin sanotusti toi-sesta tai kolmannesta kädestä,yleensä luotettavaa ja uskotta-vaa, vaikkakin harva lienee senperustana oleviaalkuperäisdokumentteja edesnähnyt. Jokin vuosiluvuista,esimerkkinä, saattaa lisäksi ollakeksinnön patentoimisvuosi,toinen sovelluksen käyt-töönottovuosi. Tämä muunmuassa selittää eri lähteidenvälisten tietojen eroja.

Itse arvostan, ja lehdessä arvostamme, huo-lellista lähteen mainintaa erityisesti historiaanpaneutuvissa artikkeleissa. Mutta tapauksestariippuen ja - vaikka se voi kertoa kirjoittajanlaiskuudesta - itse kuitenkin pidän myös tyylis-tä ”oliko se nyt 1920- vaiko 30-luvulla?”, sillätämä voi olla ajatuksen antajana parempikin,ainakin luettavampi kuin yksiselitteisesti kiinninaulattu tieto. On kirjoituksia, jotka – riippu-matta lainkaan niiden todenperäisyydestä saatitodisteista – voivat olla mielenkiintoisia, haus-koja, opettavia, luettavia. Viittauskäytän-töömme saakoon vaikuttaa jutun ja artikkelintyyli. Virheisiin ja lipsahduksiin saa puuttua.

‘ ‘ ‘Aloitin von Draisista, ja päätänkin häneen. Karlvon Drais kuoli 10.12.1851: köyhänä, unohdet-tuna ja joskus aikanaan pilkattunakin; sattuupaniin, että lähes päivälleen 150 vuotta ennenPikajalan ilmestymistä. Lehtemme on saanutmyönteisen vastaanoton. Kiitos vaan minun-kin puolestani juttuvinkeistä, aineistosta ja pa-lautteesta.

Juttu jatkuu tuoreemmilla, etupäässä koti-maisilla ja vähän pienemmillä asioilla.

Kuka suvussanne on ensimmäisenä ajanutpyörää?

Mummoni asuessa vielä mökis-sään Mäntyharjun Vanosen kyläs-sä sain häneltä jo parikymmentävuotta ajamattomana olleenJaguarin, joka sen jälkeen onkinosallistunut useamman kerranVanhojen Velojenkokoontumisajoihin.

Sinä aikana, johon muistini ulottuu, siis 1970-luvun puoliväliin saakka, en muista Iida-mummoni pyörällä ajaneen. Pyörä olipölyyntyneenä aitassa, ensin pystyasennossa,mutta viimeiset kymmenen vuotta jo käännet-tynä renkaat ylöspäin. Viimeksi mummo ilmei-sesti pyöräili 70-luvun alussa kauppaan japostiin Halmeniemelle, jonne yhteen suuntaanoli viiden kilometrin matka.

Kovin innokas pyöräilijä mummoni ei kaikoskaan ollut. Posti- ja kauppamatkat taittuivatmieluummin linja-autolla silloin kun se vieläkulki. Ajotaidotkaan eivät kai olleet kovin hy-vät; isäni Saimi-täti kertoi vuonna 1994 onnet-tomuudesta, joka sattui isäni ollessakapaloikäinen. Mummo oli silloin hankkinutensimmäisen pyöränsä, jolla opetteli ajamaan.Tapauksessa olisi voinut käydä huonomminkin:

”Mut sitä en tiiä, mite sil reisul ois käynt,Iita ku ol ostant vast polkupyörän ja sit Askool sillo siel Konkelos sit, joha se ol kevättä. Meämänin sit hakemaa Askoa meile ja kori ol lai-tettu sit kannattimille, Iitallekii, ja miul ol korikannattimil, mille Asko sit laitettii ja Iita ei oissit antant miu kannattimillei, et kyl hää viepAskon, mut mie en antant, meä aattelin, et kuse on äkkinäinen ajamaan pyöräl ja siin ku olKonkelost päin, ku läks iso mäki, meä sanoin,et jos seä ajat ja kaavut, nii mite sille pojalle sitkäyp. Sit se viimeiks suostu ja sano, et vie seäsit tuo Asko, et jos hää vaikka kaatuu ja se kulaski sen pitkän mäen alas, ni se olkii kaatunnaa

Ketjunsuoja on sentäänmiesten mallia.

MUMMONI JA JAGUARTEKSTI MIKKO KYLLIÄINEN

KUVAT MIKKO KYLLIÄINEN, MARKKU LAHTINEN JA PERHEARKISTO

Pikajalka 1/20026

Jaguaarit ovat jumittuneetmielissämme vaarien pyöriksi.

Pikajalka 1/20027

sinne alahalle. Myö uotetaan ja uotetaan, eikäkuulu ja viimeiks myö lähettii kattomaa, ni seol sit puistelemas itestää niitä hiekkoja pois, kuse ol hiekkanen tie. Mie sanoin, et kato nyt, mitesiule käi itelleis, et sie kaauit, et koskiks sinnuu.No ei minnuu koskent, mut ol se hyvä, et heäanto tuon pojan siu kannattimilleis, et mitehäsille ois käynt oikei. Sit se vast ajattel itekkii.Sitä meä olen joskus, ku juontuu ain mieleen,et oiskohan tuota Askoa enää, jos Iita sillon oisajant sen ja kaatunt, mite Askolle ois sit käynt.Mut kyl se sit anto, mihi ain lähettii, ni ain kuSavitaipalee kirkollekii, kun Askon isä ol jokaatunaa, ni vie seä Askoa. Se säikäht vissii sii-tä reisust.”

Saimi-tädin kuvailema onnettomuus sattuimummon ensimmäisellä pyörällä. Jaguar olihänen toinen pyöränsä. Se hankittiin muistitie-don mukaan vuonna 1949 veitikka-Eljakselta.Oikealta nimeltään hän oli Eljas Kylliäinen, iso-isäni etäinen sukulainen. Veitikka hän oli siksi,että oli hyvä suustaan ja toimi häissä puhemie-henä silloin kun niitä Savitaipaleella ennen so-tia vielä perinnäiseen tapaan vietettiin. Varsi-naiselta ammatiltaan Eljas oli seppä ja pienvil-jelijä, mutta hän myös välitti tamperelaisenKone ja Terä Oy:n polkupyöriä, korjasiisällenikin ensimmäisen pyörän mummon sota-aikana huonoon kuntoon menneestä pyörästä.

Mummon pyörä on lähes alkuperäisessäasussaan, sellaisena kuin se aitasta aikanaan tuo-tiin. Vain murtuneet renkaat on vaihdettu jasatulaa säädetty ylimpään mahdolliseen asen-toon. Mummoni pituuden mukaan se olikinalun perin alimmassa asennossa, sillä hän olivarsin pieni ihminen. Jos ojensin käteni suo-raksi, hän mahtui hyvin kulkemaan sen alitse javielä jäi ilmaa väliinkin. Pyörässä oleva lamppuei ole alkuperäinen, joskin se on ollut pyörässäkiinni jo pitkään. Se on vaihdettu pyörään myö-hemmin isäni 50-lukulaisesta Felix Specialista.

Polkupyörä vapautui säännöstelystä vuon-na 1949. Sodanjälkeinen pula-aika vielä näkyymummon pyörässä jollain tavalla. Väriltään pyö-rä on musta, vaikka ennen sotia oli jo ollut vä-rillisiä pyöriä. Ketjunsuojus on miesten mallia:se peittää vain ketjun ylä- ja etuosan toisin kuinyleensä naisten pyörissä, joissa ne peittävät ket-jun kauttaaltaan. Ilmeisesti alumiinia on pitä-nyt säästää. Kovin miellyttävä ajettava pyörä eiole kokoiselleni ajajalle, mutta eihän se ole mi-nulle alun perin tarkoitettukaan. Satulaa ei saariittävän korkealle ja välitys on varsin kevyt –vauhdin hurmaa ei tällä pyörällä pääse koke-maan.

Kirjoittaja mummon sylissäMäntyharjun Vanosen kylässä1970-luvun alussa.

Mummon Jaguar on nykyäänkirjoittajan hellässä hoivassa.

TEKSTI KETJUPOLTTAJA

Ajamaan oppiminen oli iso asia. Kun pääsi liik-kumaan polkupyörällä, pääsi myös hoitamaanpaljon asioita, käymään kaupassa jamummulassa ja uimaankin pääsi. Siksi oli hyväoppia ajamaan niin pian kuin kädet ylettivätohjaustankoon.

Lällärit opettelivat ajamaan naistenpyörällä,mutta ne jotka mielivät sankareiksi, opettelivatmiesten pyörällä. Tangon päältä eivät lapset tie-tenkään pystyneet ajamaan, ei. Piti opetella aja-maan tangon välistä. Kummalliselle kiemurallesitä pieni ihminen taipuukin kun on tarvis. Jo-han siinä oli ruumis aivan ässällä kun työnsioikean jalan vasemmalta puolen rungon välistäoikealle polkimelle ja koetti jotakin kauttaylettää vielä oikealla kädellä tangon päältäoikeanpuoliselle ohjaustangon kahvalle ja sit-ten vielä käsien välistä piti päästä näkemääneteenpäin. Jalat pyörivät kuin epäkesko, pää liik-kui jalkojen tahdissa ylös alas ja kainalo hakka-

si tankoon. Yksi oli ainakin varmaa:pitkäpunttiset housut tulivat ketjusta rasvaan.

Sen minä muista ihan hyvin, että TorkkelinKimmo opetteli ajamaan Iltasen mäessä. Kim-mo laski soramontulta alamäkeen maantiellepäin ja yritti pysyä kyydissä. Ja ai että hän esit-teli ylpeänä polviaan, jotka olivat aivan verellätai ruvella päivä toisensa perästä. Kyllä siinämelkein koko kesä meni, mutta ajamaan Kim-mo oppi ja ikäisekseen nuorena.

Viitasen Jukka oli paljon meitä nuorempi jaJukalla oli nuorekkaat vanhemmatkin. Jukkakuului melkein eri ikäpolveen kuin me, oli ai-nakin kaksi vuotta nuorempi. Jukan isällä oliauto ja Jukalla oli lastenpyörä, sellainen pieni japunainen, jolaisia ei kenelläkän ollutkaan. Siinäoli paksut kumit ja apupyörät. Sillähän Jukkaajeli jo paljon ennen kuin minä, vanhempi, olinedes oppinut taluttamaan aikuisten pyörää.Muttei me muut Jukan pyörää kokeilleet.

akinaakinaakinaakinaakina

PPPPPak

ina

akin

aak

ina

akin

aak

ina

PPPPPakinaakinaakinaakinaakina

Pikajalka 1/20028

EKA KERTA

No kun minä olin sellainen nössykkä ja äi-din silmäterä ja kiltti pikkuinen niin enhän minäsaanut pyörää ajaa ettei tulisi vahinkoja. Minustatuntui että kaikki kaverit olivat jo monta vuot-ta ajaneet isän tai äidin pyörällä ja minä jou-duin juoksemaan kovaa vauhtia perässä eikä siitämitään tullut kun minä olin sellainen hyvinsyötetty lellivauva. Minun täytyikin sitten valitakaverit vähän nuoremmista, niistä jotka eivätvielä ajaneet pyörää. Me vain leikittiin hiekka-kassassa autoilla ja hypättiin pituutta ja katsel-tiin kun isommat pojat ajoivat kentälle pelaa-maan jalkapalloa tai lähtivät Suoramajärvelleuimaan.

Sitten tuli aika että piti lähteä kouluun enkäminä vieläkään ollut saanut ajaa pyörällä ja minäsanoin äidille, että nyt kyllä täytyy päästä aja-maan. Ja isäkin sanoi äidille, että kyllä nyt onMarkunkin aika oppia ajamaan polkupyörällä.Ja minä sanoin siihen että nii-in. Ja sitten mepohdittiin, että kuinka sitten tehtäisiin ja ke-nen pyörällä ja missä voisi koettaa. Eihän senyt ainakaan tullut kyseeseen, että miesten-pyörällä olisi voinut harjoitella, isän tai isoveljen,ja sekös minua harmitti.

Mutta eikös kerran kun oltiin mummulassakäymässä pantukin merkille, että mummulla olipienikokoinen naistenpyörä, kun mummukinoli aika pienikokoinen. Se pyörä oli Husqvarnaniin kuin ompelukone, siinä oli hienostikaareutuvat putket ja koristeelliset

muhviliitokset ja tavarateline ja hameverkkotakapyörässä. Se oli aika aristokraattisen näköi-nen, jos naisellinen voi olla samalla aristokraat-tinen. Kyllä se pyörä olisi paras opetella aja-maan.

No sen jälkeen kun oli päästy yksimielisyy-teen välineestä, ruvettiin pohtimaan, ettäkoskahan voisi aloitella tätä ajamaan harjoitte-lua. Kukahan ehtisi opettaa ja olla tukena jakatsoa, ettei se herranterttu vaan kaadu ja louk-kaa itseään tai aja päin mummun keisarin-kruunuriviä. Eikä siitä nyt meinannut tulla sit-ten yhtään mitään siitä ajamisesta, ja minä olinjo aivan hermostua jahkailuun ja pähkäilyyn jaminä juoksin talon alustaan ja etsin mummunpyörän sieltä ja peruutin sitä pihalle, kynnys olikorkea ja minun piti käyttää ihan kaikki voimani,mutta kyllä se sieltä nousi ja tuli pihalle.

Minä panin sitten kielen hampaitten väliinja otin kiinni ohjaustangosta, panin jalat polki-mille, työnsin vauhtia ja lähdin menemään jaisä juoksi perässä ja koetti ottaa pyörästä kiinnija tukea, muttei siitä mitään tullut kun minäajoin edellä lujaa kyytiä mummulan pihapolkuaympäri. Minä ajoin mutkitellen ja hoippuen,mutta koko ajan minä vaan ajoin enkä minäkaatunut yhtään ja vauhti vaan parani ja isä juok-si perässä ja huusi, että katsokaa nyt kun poikaajaa ja eihän tuollaista ole nähty koskaan, ettäheti ensimmäisellä kerralla oppii ajamaan ja mi-tähän siitäkin isona tulee.

Pikajalka 1/20029

Avustaisitko lehteä?

Kaksi ensimmäistä Pikajalan numeroa on teh-ty lehden toimituskunnan omin voimin lukuunottamatta muutamaa kirjoittajaa, joita toimitus-kunta haluaa kiittää. Vaikka toimituskunnallaon ajatuksia jutuista tuleviinkin lehtiin, on sel-vää, että kirjoittajia tarvitaan lisää. Siksi pyy-dämme lukijoita avustamaan lehteäkirjoituksilla.

Tervetulleita ovat erityisesti pakinat, pikku-uutiset Satulareppuun, hauskat sattumuksetPinnojen välejä –palstalle sekä polkupyörien”elämäkerrat”. Jos tunnet jonkun vanhan pyö-

rän tarinan, kirjoita siitä lehteen, olipa kyseessäoma pyöräsi tai naapurin pyörä. Jos olet enem-män pyörämekaanikko kuin kynämies, voit ker-toa tarinasi toimituskunnalle, joka avustaa sensaattamisessa juttumuotoon. Valokuvausapuasekä keinoja vanhojen kuvien kopioimiseen leh-dessä julkaistavaan muotoon on myös käytet-tävissä.

Odotamme mielenkiinnolla lukijoiden kir-joituksia.

Toimituskunta

Jokainen pyörä onpieni ihme.(Valaistunut)

Uusi pyöräkirja Älskade cykel on ilmestynytviime vuoden lopulla Ruotsissa. Kirjan tekstinon kirjoittanut Tukholman Teknillisen muse-on intendentti Gert Ekström, joka on ollutmyös perustamassa Ruotsin pyöräharrastajienyhdistystä Cykelhistoriska föreningiä. Kirja eiole varsinainen historiateos, vaan se kertoo sa-noin ja runsain kuvin polkupyörän tarinanRuotsissa vuodesta 1800 viime aikoihin asti.Koska Ruotsista on tuotu Suomeen runsaastipyöriä, kir ja sisältää runsaasti VanhoilleVeloillekin hyödyllistä tietoa: muutaman Ruot-sin suurimman pyörätehtaan vaiheet on esitel-ty kirjassa lyhyesti; kirjassa on lueteltu ruotsa-laiset museot, joiden kokoelmiin sisältyy van-hoja polkupyöriä. Kirjan lopussa on luettelo kai-

kista tunnetuista ruotsalai-sista pyörämerkeistävalmistajineen japaikkakuntineen. Valitetta-vasti luettelosta ei ole apuaruotsalaista alkuperää ole-van pyörän ajoittamiseen,sillä siitä puuttuvat merkki-en valmistusvuodet. Jokatapauksessa kirja on kuiten-kin tarpeellinen lisä kovinharvalukuiseen pyöräalankirjallisuuteen.

Ruotsissa on kirjoitettupolkupyöristä ennenkin.Vuonna 1887 ilmestyi Vik-tor Balckin toimittama kol-miosainen Illustreradidrottsbok, joka esitteli eri-laisia urheilulajeja sääntöi-neen ja välineineen. Kirjantoisessa osassa on 80-sivui-nen katsaus pyöräilyyn.

Kuten monet myöhemmätkin pyöräilyä koske-vat esitykset, myös Idrottsbokin luku“Hjulsport” alkaa katsauksella pyöräilyn histo-riaan. Uudemmasta tekniikasta kirja tuntee joketjuvetoisen ja matalarenkaisen “turvallisuus-pyörän”, mutta kir jan julkaisuaikanaisopyöräisten polkupyörien suosio oli suurim-millaan. Niinpä kirjassa kerrotaan laajastiisopyöräisten tekniikasta esittelemällä esimer-kiksi eri valmistajien napoja, laakereita japolkimia. Seuraavaksi siirrytään pohtimaanpolkupyörän valintaa. Pyörän koko valittiin pyö-räilijän pituuden mukaan, ja koon ilmaisemi-seen näyttää olleen standardoitunumerointijärjestelmä. Luonnollisesti kirja an-

taa ohjeet isopyöräisellä ajon opetteluun.Innokkaimmille pyöräurheilijoille on tarjollaharjoitusohjelma.

Kansainvälinen polkupyörähistorian konfe-renssi järjestetään 13. kerran syyskuussa Sak-san Münsterissä, jota pidetään Saksan pyöräily-pääkaupunkina. Kaupungin keskustassa onmm. polkupyörille tarkoitettu asema, jossa onsäilytystilaa 3500 pyörälle. Historiasta Münstertunnetaan 30-vuotisen sodan päättäneenWestfalenin rauhan solmimispaikkana. Konfe-renssin järjestäjänä on Westfalenin Wilhelm-yli-opiston liikuntatieteellinen tiedekunta. Konfe-renssin toivotaan esitelmiä erityisesti pyörä-urheilusta, mutta kaikki polkupyörän historiaanliittyvät esitelmät ovat tervetulleita. Esitelmätkootaan konferenssin jälkeen yksiin kansiinjulkaisuksi.

Suomen suurin pyörämuseo, Teuvan Pyörä-talli, on tänä vuonna avoinna toukokuun alustaelokuun loppuun joka päivä klo 11-16. Pääsy-maksu aikuisilta on 3 euroa, lapsilta ja koululai-silta 1 euro. Museon kokoelmat sisältävät eriikäisiä pyöriä sekä niihin liittyviä laitteita, valo-kuvia ja havaintomalleja, joilla valotetaan pyö-rän historiaa. Teuvalla on mahdollisuus myöskoeajaa eteläpohjalaisen mallin mukaan tehtyäpuupyörää. Pyörätallin osoite on Orrentie 6,64700 TEUVA. Puhelinnumero (06) 267 1790ja verkko-osoite www.teuva.fi/pyoramuseo.

Isopyöräisen tandemin kuvateoksesta Illustrerad idrottsbokvuodelta 1887.

Satularepusta

Pikajalka 1/200210

Maksullistailmanpumppausta. Mainio-ta kuvitusta Gert Ekströminteoksesta Älskade cykel.

Pikajalka 1/200211

Kevään nettivinkki on http://www.copakeauction.com/bicycles.htmlAmerikan ihmemaassa on paljon kaikkea, mis-tä täällä ei ole uneksittukaan. Vanhoja pyöriä japyöriin liittyvää oheistavaraa on markkinoillasuuria määriä.

Nettihuutokaupoista kaikki on helposti saa-tavilla kun vain pussissa on millä maksaa. Näil-lä sivuilla näkyy kaikkea sellaista, mihin suo-malaiset ovat saaneet tutustua vain ulkomais-ten kirjojen kuvituksina. Myynnissä on iso-pyöräisiä, vanhoja lastenpyöriä, kirjallisuutta,plakaatteja ja sen sellaista.

”Mäntsälän Sääkskylässä on Jouni ja KyöstiToivosen yksityinen Polkupyörämuseo.” NäinHeikki Kuva sanoo kirjassaan Kaksipyöräistenvuosisata (Jyväskylä 1988, s.409). - Mitä tälle mu-seolle nyt kuuluu?

Kuuluu sellaisia, että jo aikaa sitten museonkokoelmalle on löytynyt uusi koti.

Pyörät ovat olleet Suomen Urheilumuseossa,Helsingissä, keväästä 1990 lähtien.

“Maaliskuisen harmaana päivänä valkoinenRenault-pakettiauto, jonka kyljessä on tekstiSuomen Urheilumuseo, ajaa museon pihalle.”

”On tullut aika sanoa hyvästi pyörä-vanhuksille.”

”Suomen ensimmäisen polkupyörämuseontarina on päättynyt.”

Näin Jouni Toivonen muistelmissaan v. 2002. Pikajalkaan on museosta ja sen vaiheista te-

keillä juttu, mahdollisesti kaksikin.

‘ ‘ ‘

Pyörämerkit ovat osa suomalaista kulttuu-rihistoriaa. Suomalaisten pyörämerkkienmäärästä ei tällä hetkellä ole tietoa, ei edesperusteltua arviota. Ruotsissa pyörä-merkkejä on ollut yli 2000. TodennäköisestiSuomenkin pyörämerkkien määrä on yli1000, joka tapauksessa useita satoja. Suuriatehtaita täällä on ollut kourallinen,suurehkoja kokoojia useita kymmeniä ja pie-niä nyrkkipajoja lukemattomia. Kaikilla niilläon ollut oma merkkinsä, joillakin useita.

Polkupyörän ajoittaminen on yleensä vai-keaa: musta pyörä voi yhtä hyvin olla peräi-sin 1940-luvun lopulta kuin sotia edeltävältäajaltakin. Luettelo suomalaisista pyörä-merkeistä valmistusaikoineen helpottaisipyörien ajoittamista.

Vanhat Velot on jo aloittanut työn suo-malaisten pyörämerkkien määrän selvittämi-seksi. Tällä hetkellä tiedossa on yli 70 merk-kiä. Pikajalka-lehti julistaa nyt lukijakilpailun,jonka tarkoituksena on jouduttaa pyörä-merkkien selvitystyötä. Tavoitteena on saa-da jokaisesta pyörämerkistä ainakin seuraa-vat tiedot:

- tekijä (henkilö tai yritys)- paikkakunta- vuodet, jolloin merkkiä on

tehty- lähde (esimerkiksi lehti-il-

moitus, kuvasto tms.), josta tie-dot on saatu

Lukijakilpailun palkintonaon jokin pyörien historiaan liit-tyvä teos. Pikajalan toimitus-kunta päättää palkinnon jaka-misesta pyörämerkkien määränja tietojen täydellisyyden perus-teella. Kilpailuaika on vuosi,toisin sanoen tämän lehden il-mestymisestä numeron 1/2003ilmestymiseen saakka. Vastauk-set toimitetaan VanhojenVelojen sihteerille osoitteeseenMikko KylliäinenLindforsinkatu 10 B 2033720 Tampere

Kilpailun tuloksena toivottavasti syntyvä lu-ettelo on tarkoitus julkaista Pikajalassaaakkosittain niin, että joka numerossa lue-tellaan yhdellä aakkosella alkavat pyörä-merkit tietoineen.

Kilpailu pyörämerkeistä lukijoille

Kauppaneuvos Karl Stockmann(1865-1938) oli yksi pyöräilynja pyöräkaupan suomalaisistauranuurtajista, joka sai innostuk-sen pyöräilyyn oleskellessaan1880-luvulla Englannissa. Hä-nen alla oleva kirjoituksensaliittyy Suomen Polkupyörätukku-kauppiaiden Yhdistyksenperustamisvaiheisiin. Pyöräilynedistämiseen tähtäävä kirjoitusjulkaistiin monissa sanomalehdis-sä, muiden muassa HämeenSanomissa 22.8.1926.

Yli neljäkymmentä wuotta sitten oleskelin har-joittelijana kauppaliikkeessä BirminghamissaEnglannissa. Kaupunki samoinkuin suuri osalähiympäristöstäkin oli täynnä sawuawia janokeawia tehtaita. Saadakseni raitista maailmaawuokrasin silloin sunnuntaiksi polkupyörän jaretkeilin sillä kaupungista niihin kauniisiinseutuihin, joita oli etäämmällä sen ympäristös-sä. Siten opin antamaan arwoa tälle erittäinmukawalle kulkuneuwolle, jolle siitä saakka olenpysynyt uskollisena.

Kotona Suomessa oli pyöräileminen sittem-min kyllä melkein heilahduswoimistelua, kunkorkeilla kaksipyöräisillä kapeine täytettyinekumirenkaineen oli ajettawa katujen pyöreälläkiwityksellä. Mutta siihen aikaan sai toki ajaapyörällä wapaasti puistoissa, wieläpä aamuisinHelsingin Esplanaadilla ja katukäytäwillä. Suu-rin nautinto oli kuitenkin pitemmistä tailyhemmistä retkistä maaseudulle, waikka useinpalasikin ruumis keltaisena ja sinisenä monistaodottamattomista ilmahypyistä korkeastakaksipyöräisestä. Sattuipa sellaisiakin tapauksia,että sai palata takaisin kyytihewosella tai junal-la.

Hauska tapaus niiltä ajoilta ansaitsee mai-nitsemista. Kerran kun äänettömästi pyöräilineteenpäin kaksipyöräisellä maantiellä ilta-hämärässä – kuten tawallisesti tummansiniseen,ihomyötäiseen trikoopukuun ja lakkiin puettu-na – tapasin tienkäänteessä ukon ja akan; nämäoliwat kauhun lyömiä ja hyppäsiwät sitten huu-taen ”kas piru tulee”, tieltä pois ja häwisiwätmetsään. Kaikki oli niin perin naurettawaa, ettäolin iloissani wähällä wasten tahtoani seurataheidän tietään.

Kun sitten matala polkupyöräilmarenkaineen tuli käytäntöön, sai pyöräily yhäuseampia harrastajia. Mutta wieläkään ei semeidän maassamme ole, warsinkaan suurem-missa kaupungeissa, saawuttanut sitä suosiota,jota se ansaitsee.

Olen kuullut monen lausuwan, että mielel-lään lahjoittaisi pyörän lapsilleen, kun tietäisi,missä lapset woisiwat pyöräillä, warsinkin nytkun täytyy pelätä laskemasta lapsia suurestikaswaneen autoliikenteen jalkoihin. Ja tähänsaakka ei Helsinki sen enemmän kuin muut-kaan suuremmat kaupungit ole tehnyt mitään

POLKUPYÖRÄ HYÖDYN JAHUWIN WÄLINEENÄKAUPPANEUWOS KARL STOCKMANNIN HAWAINTOJA

Pikajalka 1/200212

Ennen vanhaanEnnen vanhaanEnnen vanhaanEnnen vanhaanEnnen vanhaan

VALOKUVA MIKKO KYLLIÄINEN

tämän kulkuwälineen käytön edistämiseksi.Kun nyt wiertotietä ja maanteitä kaupunkienlähistöllä laajennetaan, olisi myöskin erikoisiapolkupyöräteitä laadittawa. Tuskin löytyneemistään muualla esim. Helsingin weroista kau-punkia, joka niin wähän olisi ottanut huomi-oon pyöräilijäin tarpeet.

Wiime wuosina olen laiwamatkoillaniStettiniin, Köpenhaminaan ja tänä wuonnaLybeckiin ottanut polkupyöräni mukaan ja näis-sä kaupungeissa pyöräillyt ympäristöissä.Köpenhamina ympäristöineen on pyöräilijänparatiisi. Missään muualla ei liene kaikki niinhywin järjestettyä pyöräilijälle; onpa huwi näh-dä, kuinka huolellisesti esim. autonkuljettajatsiellä suhtautuwat pyöräilijään.

Mutta wieläpä Lybeckissäkin, joka onhuomattawasti Helsinkiä pienempi, on suurienkaupungista wiewien katujen ja penikulmittainwiertoteitten ja maanteitten wierellä erikoisiateitä pyöräilijöille. Koska me pääsemme niin pit-källe? Ja kuitenkaan ei löydy käytännöllisempää,huokeampaa ja mukawampaa kulkuneuwoakuin polkupyörä. Useimmat työläiset ja kont-toristit sukupuolesta ja iästä riippumattakäyttäwät sekä Köpenhaminassa että Lybeckissäpyörää. Siten woiwat he asua etäämmällä etu-kaupungeissa, jossa heillä on raittiimpaa ilmaaja missä asunnot luonnollisesti owathuokeammat.

Polkupyörän merkitys käytännössä alkaakyllä, meilläkin wähitellen selwitä, warsinkinmaaseudulla. Mutta wielä ei meillä ole opittutäysin tajuamaan sen tuottamaa hyötyä ja huwiawarsinkin turistimatkoilla. Onhanpyöräileminen kuitenkin paras kulkuwäline, jostahtoo oppia tuntemaan maata ja kansaa, elleijalkaisin kulkemista oteta huomioon, johonuseimmilla ei riitä aikaa eikä kärsiwällisyyttä. Onkuwaamaton nautinto äänettömästi pyöriä

hywällä tiellä kauniissa seudussa; tuntee itsensäniin kewyeksi, wapaaksi ja riippumattomaksi.Sellaiset turistimatkat owat kuitenkinjärjestettäwät järkewästi. Ei ole syytä pysäyksittärientää eteenpäin eikä määrätä joku päätepistepäiwän matkalle. Oikea tapa on astua pyörästä,kun tahtoo lähemmin tarkastaa kaunista mai-semaa tai ottaa wirkistäwän kylwynwiekoittelewassa järwessä tai ryhtyä keskuste-luun asujamiston kanssa; ruokaa ja yösijan etsiiitselleen, silloin kuin sopii. Meillä saattaatälllainen kulkutapa kenties wielä tuottaawaikeuksia, mutta sekä Tanskassa että Saksas-sa on kaikkialla maaseudulla pieniä hauskojarawintoloita, joissa huwikseen pysähtyy.

On syytä kaikin tawoin kehoittaa nuorisoatekemään pyörämatkoja omassa maassa, silläsiten tulewat he läheiseen kosketukseen maan-sa ja kansansa kanssa. Ja se, joka kerran onwoinut tehdä onnistuneen pyörämatkan, innos-tuu siitä warmasti ja oppii pyörässään tunte-maan eläwän olennon, uskollisen, luotettawanja waatimattoman towerin.

Pikajalka 1/200213

Quadrant maantiekilpa-ajokone vuoden 1897Stockmannin luettelosta. KuvaHeikki Kuvan teoksestaKaksipyräisten vuosisata.

“Kööpenhaminan “katupeilin kuvaan” ovat aina kuuluneet tuhannet pyöräilijät, jotka kärppinäpuikkelehtivat autojen ja raitiovaunujen ohitse. Mikään rako ei ole heille liian ahdas. Tytöt ja pojatpyöräilevät käsikoukkua, isomahaiset liikemiehet piippua poltellen, vaaleakutriset neitoset,pyylevähköt tädit, virkapukuiset postinkantajat, kaikki he käsittelevät kiiltävän mustiksi lakattujapyöriään taitavasti kuin sirkustaiteilijat. Kööpenhaminassa on puoli miljoonaa pyöräilijää. Kui-tenkin liikenne sujuu merkkivalojen mukaan loistavasti (tapaturmaprosentti on harvinaisen pieni)– eikä pyörissä tarvita edes numeroita. Tanskan pääkaupunki on pyöräilysivistyksen kehto!”

(Martti Jukola, UrheilunPikku Jättiläinen. WSOY1946.)

Kööpenhaminassa

TEKSTI MARKKU LAHTINEN

Hollanti

Vanhat Velot on luonut ystävälliset suhteet DeOude Fiets –yhdistykseen. Yhdistys on perus-tettu 1990. Kahden tusinan kerräilijänperustamasta kerhosta on kasvanut 250 jäse-nen yhdistys.

Yhdistyksen puheenjohtaja on Theo deKogel Zwollesta. Zwolle on Keski-Hollannintunnetuimpia pyöräilykaupunkeja.

Seuran jäsenlehti De Oude Fiets ilmestyyneljästi vuodessa. Jäsenmaksu on noin 18 e.

Hollannnin polkupyörämuseo sijaitsee maaneteläosissa Nijmegenissä.

Englanti

Veteran-Cycle Club lähenee jo puolen vuosisa-dan ikää, se on perustettu 1955. Jäseniäkin onkertynyt 1600. Vuosimaksu ulkomaalaisille25½ £. Seuralla on vilkasta julkaisutoimintaa,mm. useita eri lehtiä.

Englannissa järjestetään säännölisesti jamonta kertaa vuodessa huutokaupppoja, jois-sa vanha pyörä on arvossaan: Lucas lamppuvuodelta 1890 maksoi 1200£, vanhempi, kor-kean pyörän lyhty 3000£. Kokonaista 17korkeapyörää vaihtoi omistajaa, hinnat vaihte-livat 900 ja 4200£ välillä. Huippuja olivat alku-peräinen Terrot Levocyclette 1905 9500£ hin-nalla ja erikoinen Indomitable Spring Wheel,jossa renkaiden sijasta kiekon päällä oli 144 jous-ta, kaikki kunnossa! Vain 6500£. Vastaavanlai-silla pyörillä varustettu varhainen matalapyöränousi kaikkien aikojen kalleimmaksi pyöräksivuosi sitten, kun siitä maksettiin 100500£.

Vastikään ensimmäisen omistajansajäämistöstä löytynyt kunnostamaton Dursley-Pedersen vaihtoi omistaja 7475£:lla.

Ruotsi

Cykelhistoriska föreningen on perustettu 1997.Jäseniä seuralla on noin kolmesataa, jäsenmaksu195 Skr.

Yhdistyksen jäsenlehti on nimeltäänVelocipeden. Vuosittain yhdistys järjestää“Pyöräilyhistoriallisen päivän”.

Mielenkiintoinen on lehdessä n:o 19 ilmais-tu ajatus kansainvälisen IVCA-rallin(International Veteran Cycle Association) jär-jestämisestä v. 2007 Ruotsissa.

Talvisaikaan järjestetään tapaamisia kunkinkuukauden ensimmäinen keskiviikko Tukhol-man Tekniikan museossa klo 17-20.

Saksa

Saksassa toimivalla Historische Fahrräder e.V.–yhdistyksellä on runsaat kolmesataa jäsentä.Yhdistys on kasvanut vuodesta 1997 parin-kymmenen perustajajäsenen porukasta run-saan 300 jäsenen yhdistykseksi. Yhdistys onkoonnut joukkoonsa alan tutkijoita ja harras-tajia, joilla on erikoisaloinaan mm. pyörän his-toria, kulttuuri, kilpailut, tekniikka, valmista-jat, kunnostus ja näyttelyt. Lehden lisäksi yh-distyksellä on muutakin julkaisutoimintaa.

Yhdistyksen puheenjohtaja Walter Euhuson kirjoittanut erinomaisen viehättävän kirja-sen nimeltä Rädlichkeiten. Siihen on kerättylaadukkaina valokuvina pyöräilyyn liittyväätoissijaista materiaalia pyörän osista pyörä-aiheisiin esineisiin, tarvikkeisiin jaleikkikaluihin. Oletko sinä nähnyt pyöräaiheistajoulukuusen kynttilänjalkaa? Tai neulatyynyä,nimikorttitelinettä?

Seuran jäsenmaksu on 20 euroa. VanhatVelot on vaihdannaisjäsenenä saksalaisessaseurassa, jonka julkaisema Knochenschüttler-lehteen voi tutustua Velojen kokouksissa.

Pikajalka 1/200214

JJJJJärärärärärjestöjäjestöjäjestöjäjestöjäjestöjä

Koirapommeja. WalterEuhusin kuvateosRädlickeiten on täynnämielenkiintoisia esineitäja apuvälineitä.

Ulkomaiden Velot

Pikajalka 1/200215

PINNOJEN VÄLEJÄKOONNUT RISTO LEHTO

PyöräkilpailuissaOli pyöräkilpailut. VIP-katsomossa istui mies,jonka viereinen tuoli oli tyhjä. Naapurina olevamies tiedusteli edelliseltä, oliko paikka tämänvaraama ja miksi se oli tyhjä. Kysytty myönsi,että paikka oli hänen, mutta oli tyhjä vaimonkuoleman takia.

“Vai niin, sepä ikävää. Mutta eikö teillä olisisitten ollut ketään sukulaista tai tuttavaa, jolleolisitte voinut tarjota tätä kallishintaista tuolia?”jatkoi keskustelua toinen pyöräilyn ystävä.

Tähän paikan varaaja vastasi: “Ei ollut, heovat kaikki hautajaisissa.”

PimeässäValot ovat olleet aina polkupyörässä tärkeät lait-teet, vaikka huonommaktin. Samoin pimeillämaanteillä pysäköidyissä autoissa. Sen tunnus-ti edesmennyt isänikin. Hän ajoi nuorempanamiehenä pimeässä seisoneen kuorma-auton la-van alle ja söi leipänsä lopun ikää ilman kahtaetuhammasta.

KangasallaOstin kesälomatienuillani Jaguar-pyörän 1955(takuutodistus vielä tallella). Trimmailin sitä ajanhengen mukaisesti. Hankin vaihdekapan, käsi-jarrut molempiin pyriin, speedwaystongan(ohjaustanko), erikoisroiskeläpän etupyöräänyms. Yhtenä lisävarusteena oli etulokasuojanpäälle asennettu pieni lentokone, jonka potkuripyöri ajettaessa.

Muuttaessani Kangasalle 1970-luvun alussaotin paljon maisemia nähneen pyörän käyttöönityömatkoille. Kerran pari koulupoikaa ohi-tettuani kuulin toisen tyrskähtävän : “Katovaarilla on ropelli!”

Poistin lentokoneen samana iltana. En pitä-nyt silloin vielä itseäni vaarina.

SaapasvarressaKuka muistaa, kun pyörässä ei olut minkään-laista paikkaa pumpulle, pumppu pantiin näp-pärästi saapasvarteen tai pujotettiin etupyöränpinnojen väliin.

PyöräkaupassaAsiakas pyöräkaupassa: “Kun ostin teiltä pyö-rän sanoitte, että takuu korvaa kaiken mikähajoaa puolen vuoden aikana.”

“Pitää paikkansa”, totesi myyjä.“Sitten minä haluan korvauksen yksistä

revenneistä farkuista, katkenneesta solisluustaja neljästä etuhampaasta.”

YöpikajalassaTampereella toimi 1940-luvulla mahdottomanisokokoinen poliisi, Lauttamäen Pentti. Hän olivielä nuori ja armoitettu naistenmies. Kerrot-tiin, että hän kesäyössä ehti poiketa kaupungis-sa ja ympäristössä viidessäkin aitassa, sekä ajaapyörällä niiden välillä tarvittavat 30-40 kilomet-riä.

En tiedä oliko vakuutustarkastaja Julkunen,joka tästä sankarista minulle kertoi, itse ollutkuulemassa kahden naishenkilön keskustelua,jossa toinen totesi Lautamäestä: “Eihän semuuten niin erikoinen ole, mutta on se niin iha-nan painava.”

Vanha polkupyörä?Usein kysytään, mikä onvanha polkupyörä; varmaavastausta ei ole. Velojenkokoontumisessa vanhapyörä voi olla! vanha,! vanhalta edesnäyttävä,! muuten erikoinen,! tai kuljettajaansaikävuosiltaan vanhempipyörä.

Nykyaikaisen ketjuvetoisen pol-kupyörän ollessa vielä nuori1800-luvun lopulla moni keksijäkehitti vaihtoehtoisia välitys-

menetelmiä. Yksi näistä olikardaaniakseli, jota kokeiltiinerityisesti Saksassa. Myös Ruot-sissa kehiteltiin yli sata vuottasitten kilpailija ketjuvedolle.

Ketjuveto ei ollut itsestään selvä valinta polku-pyörän välitysmenetelmäksi 1880-luvulla.Poljinten liikeratakin vakiintui ympyräksi vastaisopyöräisten valtakauden alettua 1860-luvul-la. Tuolloin pyöräilijän jalkojen voima välitet-tiin polkimilla etupyörään. Jo aikaisemmin oli

kokeiltu poljinten voiman välitystä takapyöriin.1840-luvulla Harold Kirkpatrick rakensi Skot-lannissa pyöriä, joissa polkimet liikkuivat edes-takaisin. Niistä voima välitettiin tangoillatakapyörään.

Ketjuvedon yleistyessä 1880-luvulla ryhdyt-tiin kehittämään vapaanapaa, joka mahdollis-taisi pyörän jarruttamisen ja jalkojenlepuuttamisen alamäissä, kun polkimet eivät lii-ku jatkuvasti takapyörän pyöriessä. Nykyisenkaltainen vapaanapa patentoitiin vuonna 1895.

Yksi ensimmäisistä yrityksistä vapaanavanrakentamiseksi oli Svea-pyörä, jonka kehittivätruotsalaiset veljekset Birger ja FredrikLjungström. Svea-pyörässä oli ketjut, muttapyöräilijän jalkojen voima välitettiin taka-pyörälle totutusta poikkeavalla tavalla. Polkimetliikkuivat vuorotellen ylös ja alas. Polkimissaolevat vipuvarret oli yhdistetty ketjulla takapyö-rän akselissa oleviin epäkeskoihin ja toisiinsapoljinten akselin alla olevan rattaan välityksel-lä.

Svea-pyörän vapaanavassa oli mekanismi,joka salli pyörimisliikkeen vapaasti toiseensuuntaan, mutta lukittui toisessa suunnassa,jolloin polkimen voima välittyi takapyörälle.Samanlainen mekanismi on vielä käytössä mo-nissa työkaluissa, kuten ruuvimeisseleissä.

Välitystä oli mahdollista säätää vaihtamallaketjun kiinnityskohtaa polkimessa. Vaihtaminentapahtui pneumaattisesti painamallaohjaustangossa olevia kahta ilmalla täytettyäkumipalloa, jolloin ilma puristui poljintangoissa

SVEA-PYÖRÄ –VAIHTOEHTO KETJUVEDOLLE

Pikajalka 1/200216

TEKSTI MIKKO KYLLIÄINEN KUVAT MIKKO KYLLIÄINEN JA MARKKU LAHTINEN

oleviin palloihin. Svea-pyörä oli viisinevaihteineen siis myös yksi ensimmäisistävaihdepyöristä.

Alfred Nobel näki Svea-pyörän vuonna1894, ja alkoi rahoittaa sen kehittämistä sekävientiä Englantiin. Sitä varten Englantiin pe-rustettiin oma tehdas, mutta suurista sijoituk-sista huolimatta tuotanto jäi vähäiseksi ja ly-hytaikaiseksi. Englannin tehdas suljettiin jomuutaman vuoden kuluttua Nobelin kuoltua.Ruotsissa Svea-pyöriä on arvioitu valmistetunjoitakin tuhansia vuoteen 1905 mennessä, jol-loin patentti myytiin Ranskaan.

Svea-pyörän monimutkaisen rakenteenvuoksi sen hinta oli noin kaksinkertainen ver-rattuna vapaanapaisiin pyöriin. Vapaanapaakehitettäessä tavoitteena oli välityksen keveys,huollon helppous ja rakenteen yksinkertaisuus.Svea-pyörän menestys jäi vähäiseksi ilmeisestijuuri siksi, että se ei täyttänyt kahta jälkimmäis-tä tavoitetta.

Lähteet:

Gert Ekström, Älskadecykel. Värnamo 2001.Arvo J. Lönnroth (toim.),Keksintöjen kirja – Tietja maakulkuneuvot.Porvoo 1937.

Vanhoja velojaGustavsbergin pyörä-näyttelyssä.

Pikajalka 1/200217

Lönnqvistin pyörätViime syyskuussa joukko vanhoja veloja tutus-tui jo edesmenneen Thord Lönnqvistin pyörä-kokoelmaan posliinituotteistaan kuuluisassaGustavsbergissä. Kokoelma on sijoitettu van-haan kylpyammetehtaaseen, jossa nykyisin toi-mii pelastusalan oppilaitos. Oppilaitosta vartenon tehtaaseen rakennettu pieniä punaisia ja kel-

taisia mökkejä, joiden seinien vierellä vanhatpyörät ovat esillä.

Lönnqvistin kokoelmassa on edustava otospolkupyöriä etenkin nykyaikaisen polkupyörännuoruusvuosilta noin sadan vuoden takaa jamyös sen edeltäjistä 1880-luvun”turvallisuuspyöristä” saakka. Myös Svea-pyö-rä sisältyy kokoelmaan.

Kojo kuljettaa kirjassaan Oiva-pyöräänsä 3,5kuukauden ajan 3000 kilometrin matkan halkisyksyisen Suomen. Ennen muuta hän kuljettaasen läpi itsensä, ja tuntuu, että matkan loput-tua niin pyörä, mies kuin Suomikaan eivät olesamoja kuin lähtiessä.

”Kello 23.15 työnnän pyö-rän (Nuorgamissa) loma-keskuksen pihasta tielle, jolleon päivällä laskettu öljysora, jalähden.”, sanotaan alussa. Ja,”Miten osaan pysähtyä? Mitäteen huomenna? On luettavaKafkan Oikeusjuttu, ehkä senavulla onnistuu kahliutumaantodellisuuteen.” lopussa. Vii-meiset lauseet, epävarmuus jakysymysmerkit viestivät hyvinkirjan perustunnelmaa.

Kojolle tärkeitä ovat vesi,sää - sen kurjuus, maisema, ih-minen, erilaisuus, menneisyysnykyisyydessä, harmaus, kai-ken havainnoiminen ja kaiken- pienimmänkin -rekisteröiminen, punta-roiminen. Kantaa hän ottaalähinnä rivien välissä.

3000 km 3,5 kuukaudessa,tekee noin kolmekymmentä kilometriä päiväs-sä. Jokin outo motiivi miestä kuljettaa. Motiivikyllä vilahtaa jonkun kerran riveillä, mutta ononnellista lukijan kannalta, ettei se kokonaanavaudu. Jotain kertoo se, että jokaista

matkustettua kilometriä kohden löytyy ihminen,noin 3000 ihmiskontaktia retken ja syksyn ai-kana. Elämän makua kirjasta ei puutu.

Vuosisadan kylmin syksySataa, myrskyää. Eletään vuotta 1986. Kekko-nen on vakavasti sairas. Tšernobylinräjähdyksestä on kolme kuukautta, ei tulisi juo-da sadevettä. Hallitus on päättänyt, etteiVuotosta rakenneta, Mikkelissä on panttivanki-draama. USA uhkailee Libyaa, Olof Palmemurhataan. Kurussa marttakerhon kokous.Dingo hajoaa.

Jokaisen pyöräretkeilijän on nähtävä Raisi-on kolossikeskusta, niin myös hotelli Lappeenkuunmaisema. Niin Kojonkin; muuten Härmäei näytä Härmältä. Kojo hämmästelee pohja-laisten elinvoimaisuutta, tekee itä-länsi -vertai-luja; hänestä karjalaisuus on parasta.Savolaisuus, pois hänestä! Pellossa on elokuunalussa satanut 10 cm lunta. Matkalla puhelin-kioskit tulevat tutuiksi.

Minulla ei ole matkamittaria”- koska en halua seurakseni byrokratiaa, eikäpeiliä, koska en halua katsoa menneeseen pei-lin kautta.” Pyörä ja pyöräileminen, Kojolle netuntuvat olevan keinoja ihmisen kohtaamiseen.

Ilmajoen kotiseutumuseon Paulaharju-huo-neessa Kojo löytää Samuli Paulahar junH.Erneman -kameran, olkalaukut, retkikengätja pyörän. Seuraa pyörän tarkka kuvaus. Kojossaitsessään on ripaus Paulaharjua, myös ErnoPaasilinnaa, Linnankoskea, Linkolaa, Huovista

YHDEN MIEHEN

KOKOONTUMISAJO

RAIMO O. KOJO, SYYS-MATKA SUOMESSA.MATKAKIRJA.JUVA 1988.

LuettuaLuettuaLuettuaLuettuaLuettua

Pikajalka 1/200218

TEKSTI JA KUVAT KALEVI LEPO

Romantikko, pyöräilijä, pyörien harrastaja ei voi olla tarttumatta kir-jaan, jolla on nimenä Syysmatka Suomessa. Kun lisäksi Raimo O.Kojon matkaraportin kanteen on kuvattu pyörä täydessämatkavarustuksessaan, kiusaus on ylivoimainen. Tylsätväliotsikotkaan, kuten Kaakko ja Satakunta, eivät saa lukijaaloittonemaan.

Vanhan testamentin väline?

- jota hän tapaamisessa arkailee; ei juuri Pää-taloa. Tällainen teos kaipaisi komeaa vastakirjaa:kolmenkymmenen tai vaikka vain kolmenmuun kertomusta Suomea etsivästäpyöräilijästä. ”Tutkinko minä Suomea vai Suo-mi minua?” Kiteellä Kojo tekee yhdenlöydöksensä, sinne ensimmäinen polkupyörä ontullut vuonna 1914.

Kojon omasta pyörästä: Se on musta ja van-hanmallinen, kolmivaihteinen, leveäkuminen,kuljettaa viittä pyörälaukkua, uutta. Jossain vi-lahtaa Kojon Oivalleen antama nimi: vanhantestamentin väline.

Pahaa tapaturmaa matkalla ei tapahdu, vaik-kakin alun polvirasitus vaivaa pitkään Koillis-maalla. Myös Oiva kestää hyvin: 675 kilomet-rin päästä ensimmäisen kerran huoltoon, ei vi-koja. On syötävä ja juotava usein, Kojo opet-taa, ja venyteltävä lihaksistoa. Lammilla runsaan2000 km ja talven tulon jälkeen pyörään yllät-täen löytyy paikallisesta liikkeestä nastarenkaat.”Postipyörissä niitä käytetään.”

Pyörät ja pyöräilyt sittenkinsivuseikkojaMitähän kirjasta oppisi? Vaikkapa sen, ettäpyöräilisi ja kirjoittaisi itse. Esimerkiksi näin:”Minä olen harhaillut pian viisi vuosikymmen-tä tässä maassa, niin että joudun alati ylittämäänjälkeni. Minun reittini syntyy vain taakseni, olenjossain vasta kun olen.” Tai näin: ”On ylitettävänormaalin rajat, jotta tietää normaalin olemuk-sen.” Väliin kirja kaikessa havaintovyöryssäänpitkästyttää. Mutta kannattaa se lukea.”Leiriytyminen kielletty -kyltin takana”, Kojovinkkaa, ”saa maata rauhassa”.

Pikajalka 1/200219

”Pitää varoa joutumasta kahden tien risteykseen,järjen ja tunteen.” Kirjoittaja kir jailijan jäljillä.

* Ma 13.5., 20.5. ja 27.5. Korkeapyöräisen ajo-opetusta sekäkuljettajatutkinto alkaen klo 18.15 Haulitornin parkkipaikalla Haulikadunalussa Tampereen Pispalassa. Tutkintopäivänä 27.5. opetusta voi saada -ja tutkinnon suorittaa - myös celerifere-hepan sekä tsupparipyörän kuljet-tamisessa. Kurssin vastuuhenkilö on Reijo Lehtonen puh. (03) 2239864,myös 050-5317473. Opettajat: Reijo Lehtonen (korkeapyöräinen), HeikkiKoitto (celerifere), Olli Lehto (tsupparipyörä). Kurssimaksut: 5 e (kp), 3 e(cf, tsp), 10 e (kaikki kolme). Maksut tulevat kokonaisuudessaan Velojenhyväksi.

* La 8.6. Vanhojen polkupyörien kokoontumisajot JuupajoenKorkeakoskella. Kokoontuminen klo 9.45 Kopsamolla Merosen baarinedustalla, jonne pääsee kääntymällä Orivesi-Mänttä -tieltä (58) ”Juupajokikko 3” -liittymästä ja jatkamalla tätä tietä (3413) 1,5 km. Kopsamoltapyöräillään yhdessä noin 6 km Korkeakosken tehdasyhdyskuntaan, tutus-tutaan oppaan johdolla sen historiaan ja nykypäivään, palataan takaisin.Vastuuhenkilö K. Lepo puh. (03) 3773072. Jos haluaa osallistua ilmanpyörää, on ilmoittauduttava ennalta kyydistä sopimiseksi Lepolle. Muu-ten ei ilmoittautumista, ei maksuja. Pyöräilyä yhteensä noin 15 km, retkenkesto 4 tuntia. Paikkakuntaan ja kohteeseen voi ennalta tutustua osoit-teessa http://yritys.soon.fi/koskenjalka/, myös http://www.juupajoki.fi/.

* La 7.9. Tutustuminen kuopiolaisen harrastajan Esko Miettisenkokoelmiin. Kuopion retkelle tulee ilmoittautua yhteyshenkilö Olli Lehdolle(puh. 03-364 6135, matkan aikana 0400-645905) 19.8. mennessä. Retkitehdään bussilla Tampereelta Kangasalan ja Oriveden kautta Kuopioon.Väliltä pääsee mukaan. Lähtö Tampereen rautatieasemalta klo 7.40, paluunoin klo 21…22. Osallistumisen budjettihinta ilman evästelyjä 24 euroa/hlö, peritään bussissa. Retkikohteeseen voi tutustua ennalta lukemallaHuimapyörästä 1/2002 retki-isännästämme kertovan artikkelin. Kuopi-ossa on mahdollista tutustua (myös) Victor Barsokevitsch -valokuva-keskukseen.

* La 14.12. Vanhojen Velojen syyskokous alkaen klo 14.00 Tampe-reen Vanhalla kirjastotalolla Keskustorin kupeella. Virallinen kutsu tulee2/2002 Pikajalkaan. Kokouksen loputtua on luvassa esitelmä. Yhteys-henkilö Mikko Kylliäinen puh. (03) 3175505.

Vanha pyörä seilaa taas Suomea... Vai mitä!

VANHOJENVELOJEN AJO-OHJELMA 2002

TEKSTI JA KUVAT MIKKO KYLLIÄINEN

”Konekauppa myy parhaimmillamaksuehdoilla etupäässä Anker-ompelukoneita, jotka ovat sieviä,kestäviä ja käyvätkuulalaakereilla, joten käynti onhiljainen ja joutusa. Siksi onkinAnker ompelukoneista paras javälttämätön joka kodissa.” Hä-meenlinnalainen G. A. Karlssonaloitti liikemiesuransa vuonna1910 ompelukonekauppiaana.Muutamaa vuotta myöhemminhän ryhtyi myymäänompelukoneiden ohella myöspolkupyöriä.

Nykyaikainen polkupyörä syntyi 1890-luvulla;samanikäinen on ompelukone, joka myös ke-hittyi 1800-luvun kuluessa. Ompelukone tuliSuomessakin suosituksi noin sata vuotta sitten.Monimutkaisena mekaanisena laitteena ompe-lukoneet tarvitsivat huoltoa varten asiantunti-joita. Singerin koneliikkeen hienomekaanikoksiHämeenlinnaan tuli vuosisadan alussa Helsin-gistä 20-vuotias Gustaf Adolf Karlsson.1

Karlsson toimi Singerillä mekaanikkona,myyjänä ja rahastajana kymmenen vuoden ajan.Tuolloin, vielä poikamiehenä, hänellä oli asun-to Birger Jaarlin katu 31:ssä. Samassa talossaasui rouva Ida Vihervuori, jolla oli koululaisiavuokralaisina. Rouva laittoi vuokralaisilleenruokaa, ja Karlssonkin kävi hänen luonaan syö-mässä, vaikka asuntoon kuului huoneen lisäk-si oma keittiö. Tuossa asunnossa varmaankinkypsyi vähitellen ajatus oman liikkeen perusta-misesta.2

G. A. KARLSSON,POLKUPYÖRIEN ERIKOISLIIKE

Pikajalka 1/200220

G. A. Karlssonin 1930-luvun lopulla kokoa-massa Rekord Extra –pyörässä on mustarunko, mutta alhaaltalevenevissä lokasuojissaja vanteissa onperusvärinä ruskea.Keskellä on musta raitakapein vihreinreunuksin. Takanapanaon Torpedo. Kädensijatovat puuta.Hyvinkäältä kirppu-torilta löytynyt pyörä on60 vuoden aikanakertyneestä ruosteestahuolimatta vielä varsintyylikäs näky.

Karlsson sai liikkeelleen saksalaisen Anker-ompelukoneen edustuksen. Myytyään Yhdys-pankin talossa ompelukoneita kaksi vuotta hänlaajensi liikkeensä toimialaa, ja aloitti polkupyö-rien myynnin. Hämeen Sanomissa oli keväällä1912 ilmoitus, jossa G. A. Karlsson kertoi, että”parhaimmat polkupyörät ja ompelukoneet onsaatavana halvalla ja hyvillä ehdoilla”.3

Liikkeen alkuvuosilta Karlssonin myymistäpyörämerkeistä on tietoja vain muutamilta vuo-silta. Vuosina 1913 ja 1916 hän myi Reliable-merkkistä pyörää, joka nimestä päätellen onollut englantilainen. Vuosisadan alussa englan-tilaiset ja saksalaiset pyörät olivatkin suosittuja.Vuonna 1916 hän mainosti Reliablen lisäksimyös Tarmo- ja Leijona-merkkisiä pyöriä, jot-ka todennäköisesti ovat olleet ulkomaisista osis-ta Suomessa koottuja pyöriä.4

Myydään käytetty hevoskierrosKarlsson oli ehtinyt myydä polkupyöriä muu-taman vuoden, kun Gavrilo Princip ampui Sa-rajevon laukaukset. Hämeen Sanomat uutisoinäyttävästi Itävallan arkkiherttua FransFerdinandin ja hänen puolisonsa kuoleman.Pian sen jälkeen lehti täyttyi itä- ja länsirinta-man tapahtumia koskevista uutisista, kun en-simmäinen maailmansota alkoi. Muutoin hä-meenlinnalaisten elämä oli entiseen tapaansavielä rauhallista. Karlssonin pyöräkauppakinlaajeni ainakin ilmoitusmäärien perusteella:vuosina 1914 ja 1915 hän ilmoitti Hämeen Sa-nomissa kuudesti ja vuonna 1916 lehti julkaisiseitsemän hänen ilmoitustaan.

Vuonna 1917 Suomen valtiollinen tilannelukkiutui solmuun. Sitä olivat punomassa Suo-men puolueet, toisaalta Venäjän vallankumo-ukselliset bolshevikit. Jokaisen sovintoyrityksenyhteydessä solmu kävi vain mutkikkaammaksi.Levottomat ajat vaikuttivat myös pyörä-kauppaan, ja Karlsson julkaisi lehdessä vainkolme polkupyöriä mainostavaa ilmoitusta.Tammikuussa 1918 poliittisten kiistojen osa-puolet päättivät avata solmun, mutta eivät il-man miekkaa. Seurasi sota, joka monien senkokeneiden mieliin on painunut viime sotiajärkyttävämpänä.

Punaiset pitivät Hämeenlinnaa hallussa hetisodan alusta huhtikuun loppuun saakka, jolloinHangossa kuun alussa maihin nousseet saksa-laiset joukot valtasivat sen. Pula jatkui sodanpäätyttyäkin; Karlsson ilmoitti pyöriä vuonna1918 vain kerran. Niitä ei varmaankaan ollutedes saatavilla, sillä kesäkuussa hän kauppasilehti-ilmoituksella käytettyä puimakonetta jahevoskierrosta.5

Itsenäisyyden ajan alussa polkupyörä kuiten-kin yleistyi nopeasti: pyörien hinnat laskivat niin,

että pyörän hankinta tuli mahdolliseksi lähesjokaiselle. Samalla pyörä poistiliikkumisrajoitukset sellaisiltakin maaseudunihmisiltä, joilla ei ollut varaa pitää omaa hevos-ta. Vuonna 1919 Karlsson julkaisi Hämeen Sa-nomissa jo seitsemän ilmoitusta. Seuraavanavuonna hän ilmoitti arvoisalle yleisöllemuuttaneensa liikkeensä Kansallis-Osake-Pan-kin tiililinnaan torin reunalle. Samalla hän tote-si myyvänsä polkupyörien, renkaiden ja mui-den osien lisäksi nyt Singerin ompelukoneita.6

Puhtaasti kotimaisia polkupyöriä eioleVuosina 1921 ja 1922 Karlsson myi saksalaisiaAnker-pyöriä, jotka ilmoitusten mukaan olivatparhaita. Saksan taloudellisten vaikeuksien ta-kia Ankeria oli ilmeisesti vaikeaa saada maa-han, sillä vuonna 1922 ne tulivat myyntiin vas-ta heinäkuussa, jolloin pyörämyynnin sesonkiyleensä oli jo ohitse. Ruotsista oli jo sodan ai-kana tullut tärkein polkupyörien tuontimaa.Niinpä myöhemmin 1920-luvulla ja seuraavanvuosikymmenen alussa Karlsson myi läheskaikkia kuuluisia ruotsalai-sia pyörämerkkejä. Vuonna1930 hän mainostiupsalalaisen Nymanin teh-taan Rekordia ja Hermestä,tukholmalaisen WiklundinNordstjernania, Pol-stjernania, Stjernania jaVestania sekä toisen tukhol-malaisen tehtaanLindbladin Crescentiä. Seu-raavana vuonnailmoituksissa esiintyineljäskin suuri ruotsalainenpyörätehdas, Husqvarna.7

Karlssonin hämeenlin-nalaiset kilpailijat 1910- ja1920-luvulla olivat lyhyt-ikäisiä. Monen 1910-luvul-la aloittaneen pyörä-kauppiaan liiketoiminta lop-pui sota-aikana tai pian sen

Pikajalka 1/200221

G. A. Karlsson kokosi kolmea omaa pyörämerkkiä. Merkeistä Haka olilyhytikäisin, mutta Rekord Extraa koottiin 1960-luvulla vielä senkin jälkeen,kun Karlsson oli jo luopunut liikkeestään.

Merkki KoontivuodetRekord Extra 1934-1941, 1954-1967Tarmo 1934-1941, 1949-1959Haka 1937-1939, 1949

jälkeen. 1920-luvulla aloitti useampikin yrittä-jä, joista moni pääsikin hyvään alkuun ja aloittioman pyörämerkin kokoamisen. Silti heistäkinuseimpien toiminta päättyi 1930-luvun alun la-man aiheuttamaan pyöräkaupan alamäkeen.Suurista pyörätehtaista ahkerimmin HämeenSanomissa ilmoitti Kustaa Merilän omistamaSuomen Polkupyörätehdas ja Konekauppa,mutta sen valmistaman Olympia-pyöränmyyntikin takerteli Hämeenlinnassa lama-vuosina8.

Vuonna 1932 polkupyöräkaupan avasiKarlssonin ilmoitus 26.3.: ”Polkupyörän omis-tajat huom! Ammattimiesten täydellinen tun-

nussana on, ettäRekord, Crescent jaPolstjernan ovatpolkupyöristä par-haat ja voitta-mattomat”. Olym-pian myyjänä edel-lisenä vuonna 1931aloittanut K. Järvi-nen kysyi 3. huhti-kuuta: ”Onko tämäkotimaista?”. Ilmoi-tuksessa kehotettiinpolkupyörän ostajiatukemaan kotimais-ta teollisuutta osta-malla kotimaisia pol-kupyöriä. NäistäOlympia oli ilmoi-tuksen mukaan par-haitten ulkomaistenpyörien veroinen.Karlsson korosti sa-maan aikaan, että ra-

hat kannattaa sijoittaa kunnolliseenpolkupyörään ja miettiä, miten rahoilleen saaparhaan vastineen.

Järvisen ilmoituksissa korostettiin Olympi-an kotimaisuutta koko huhtikuun ajan. Karls-son vastasi ilmoituksiin 30.4.:”Puhtaasti koti-maisia polkupyöriä ei ole, vaan ne ovat kootutulkomailta tuoduista osista”. Tämä pitikin paik-kansa siltä osin, että esimerkiksi takarumpujaja ketjuja ei ole valmistettu Suomessa. KunKarlsson toisen kerran oli julistanut kotimais-ten pyörien olemattomuutta, Järvinen julkaisiilmoituksen, jossa oli kuva Olympiansynnyinsijoilta: ”Tämä kuva on otettu SuomenPolkupyörä- ja Konetehtaasta Kaarinassa, jos-sa sopii työskentelemään 1000 työläistä.” Ehkäsen kerran 15.5.1934: ”Koska emme myy ai-noastaan yhden tehtaan tuotteita, vaan useam-pien kymmenien kotimaisten ja ulkolaistenpolkupyörätehtaiden laatutuotteita niin voim-

me tarjota Teille parasta polkupyöräalaan kuu-luvaa tavaraa niin kuin Rekord Extra, Tarmo,Crescent polkupyöriä, sillä ne mainostavat itseitseään.” Rekord Extra oli muunnos ruotsalai-sen Nymanin pyörätehtaan Rekord-merkistä,jota Karlsson oli myynyt vuodesta 1920-luvul-la. Vuonna 1937 Karlsson esitteli vielä kolman-nenkin pyörämerkin, joka oli saanut nimekseenHaka.10

Karlssonin omin sanoin vuonna 1938 oli joolemassa ”tuhansia tyytyväisiä Rekord Extra –polkupyörän omistajia” ja seuraavana vuonnamerkki oli ”paikkakunnalla tunnettu”. Mainos-lauseet eivät olleet katteettomia, sillä hämeen-linnalaiset pyöräilijät tunsivat merkinlaadukkaana ja suosittuna pyöränä 1950-luvul-le saakka11.

Hämeenlinnan täyttäessä 350 vuotta vuon-na 1939 kaupungin kauppiaat ja tehtailijat jär-jestivät juhlien kunniaksi messut kesäkuussa.Hämeen Sanomien toimittaja tutustuimessuosastoihin ja raportoi näkemästään 23.6.:”G. A. Karlssonin polkupyöräliikkeellä on on-nistunut näytteilleasetus messuilla. Polkupyörätovat täällä Etelä-Hämeessä melkein yhtä suo-sittuja kulkuvälineitä kuin Etelä-Pohjanmaallakin. Karlssonin verstas panee ko-koon pyöriä osista, jotka ovat alkuperältään eng-lantilaisia, saksalaisia, ruotsalaisia jne. sekämyöskin kotimaisia. Mm. kumeista ovat nykyi-sin kotimaisia jo 90 prosenttia. Näyttelyssä onesillä Rekord Extra ja Tarmo-pyöriä, erinomai-sia retkeily- ja maantiepyöriä. Pyörien kokoon-pano on taatuissa käsissä, sillä ammattimiehet,joilla on puolentoista vuosikymmenen kokemussaavat vain työhön osallistua. Viimeisen viidenvuoden aikana ovat värilliset pyörät tulleetmuotipyöriksi.” Vuonna 1939 Rekord Extrakoottiin ilmoitusten mukaan ruotsalaisenLindbladin tehtaan runkoon.12 Messuosastostaoli lehdessä myös kuva, jonka alla oli lause:”Kun on hyviä pyöriä, niin on myös hyviä pyö-räilijöitä, sanoo Karlssonin pappa”.

On tultava kotimaisella toimeenVuonna 1939 saavutetut pyöräkaupan ennätyk-set muuttuivat syksyllä kymmenen vuottakestäneeksi pulakaudeksi, jonka aikanapolkupyöräkauppaa säännösteltiin. Talvisodanjälkeen polkupyörän käyttö lisääntyi, ja pyöri-en kysyntä oli vilkasta. Tarjontaa ei kuitenkaanvielä keväällä ollut, koska miehet olivat olleetrintamalla eikä pyöriä ehditty koota varastoon.Ruotsalaisia pyöriä ei enää myyty, sillä valmiillepyörille ei saatu tuontilupia: ”Nykyisin on tälläalalla tultava ja tullaan kotimaisella toimeen.”13

Talvisodan jälkeen pyöriä kuitenkin vielä sai.Pyöräkauppa käynnistyi vasta kesäkuussa, kun

Pikajalka 1/200222

Gustaf Adold Karlsson(6.11.1880-16.11.1967)syntyi Helsingissäkäsityöläisperheeseen, jonkaisä oli vaunumestari.Karlsson oli mekaanikonoppilaana helsinkiläisessäKone- ja SiltarakennusOy:ssä 1897-1901, minkäjälkeen hän siirtyi Hämeen-linnaan Singer Companynmekaanikoksi ja myyjäksi.Hänen vuonna 1910ompelukoneliikkeenäaloittamansa yritys kasvoi

Suomen 20 suurimmanpolkupyöräalan tukkukau-pan joukkoon. (Kuvateoksesta Hämeenlinnankauppayhdistys vuosina1931-1951).

pyöriä oli ensin saatu kootuksi. Karlsson ko-kosi edelleen Rekord Extraa ja Tarmoa, muttaHakaa ei enää tehty. Vuonna 1941 pyöräkauppakäynnistyi sotaa edeltävien vuosien tapaan maa-liskuussa, mutta hinnat olivat huomattavastinousseet. Renkaista oli kuitenkin jo puutetta.14

Kesällä pyörien ilmoittelu päättyi jatkosodan al-kamiseen.

Sodan jälkeen pyöräkaupan elpyminen kes-ti useita vuosia. Tarjolla olisi ollut Karlssoninkinliikkeessä armeijan mallisia pyöriä, mutta ne ei-vät tehneet kauppaansa. Renkaista oli pulaa, javielä vuonna 1946 Karlsson tarjosi uusia ja käy-tettyjä pyöriä myyntiin ilman renkaita. Kahtavuotta myöhemmin myyntiin saatiin jo SuomenGummitehtaan sekä Dunlopin ja Michelininrenkaita. Niitä ei kuitenkaan saanut ostaa ilmanostolupaa.15

Pyörien säännöstely päättyi vuonna 1949.Samana vuonna Karlsson alkoi jälleen kootaHakaa ja Tarmoa, joskaan Hakan kokoamistaei enää seuraavana vuonna jatkettu. Tarmoa sitävastoin koottiin koko 1950-luvun ajan. Vuon-na 1953 Tarmon rungot olivat tanskalaisia tairuotsalaisia ja takanavan merkkinä oli Torpedo.1950-luvulla Kone ja Terä Oy:n valmistamastaJaguarista tuli Suomen suosituin pyörämerkki,joka kuului myös Karlssonin myyntilistalle.16

Hän myi myös Pyrkijää sekä joinakin vuosinaenglantilaisia Raleighia ja Herculesta. Vuosi-kymmenen viimeisinä vuosina myös Crescentinmyynti alkoi uudelleen.

Karttakaa jäljittelyä!”Paljon kysyttyjä Rekord Extra polkupyöriä onjälleen saatavissa. Kirjallinen takaus ja hyvätmyyntiehdot.” Karlsson ryhtyi kokoamaan van-haa suosikkimerkkiään uudelleen vuonna 1954.Sotien jälkeisen ajan ensimmäinen ilmoitusRekord Extrasta oli Hämeen Sanomissa 15.elokuuta.

Seuraavana vuonna pyörämainosten teemak-si Hämeenlinnassa tuli pyörien rungon kestä-vyys. Helkama toi tuolloin markkinoille uudenliitostekniikan, josta käytettiin nimitystäHopeasauma. Helkaman Venus Special –pyö-rää myi Hämeenlinnassa Linnanpyörä Oy, joka27.3.1955 ilmoitti uutuuden tulosta markkinoil-le näyttävästi: ”Ensimmäisenä SuomessaTiefpunkt-runkorakenne! Helkama-Hopeasauma! Tiefpunkt-hopeasaumaus teh-dään sellaisessa lämpötilassa, jossa teräksen ki-derakenteen vaurioituminen ja ’piilevien’valmistusvikojen syntyminen on täysin mahdo-tonta.”

Muut hämeenlinnalaiset pyöräkauppiaatvakuuttelivat tämän jälkeen omien pyöriensäkestävyyttä. Rekord Extrassa ja Tarmossa oli

”mallikas jaliitoksista sata-prosenttisestikestävä runko”.Karlsson va-kuutti lisäksi,että vuosikym-menien koke-muksen mu-kaan ”kunnolli-sesti messingilläjuotettu taihitsattu polku-pyörän runko eia u k e n esaumoista eliliitoksista.”17

V u o n n a1955 alkoi myös vuosikausia kestänyt ilmoitus-ten välityksellä käyty keskustelu Karlssonin janeljän pyöriä myyneen liikkeen, Pyöräaitan,Pyöräpirtin, Soitinaitan ja Uuden Soitinaitanomistajan kanssa. Karlssonin Rekord Extra tuliilmeisesti nopeasti suosituksi. Pyöräaitan jamuiden samassa omistuksessa olleiden liikkei-den ilmoituksissa arvosteltiin ”kotikoottuja”pyöriä tehdasvalmisteisiin verrattunaheikommasta laadusta, mutta kauppiaalle tule-vasta paremmasta katteesta. Ilmoituksissa kui-tenkin todettiin, että heilläkin oli näitä koottu-ja pyöriä monella eri merkillä, mutta halvem-malla kuin muissa liikkeissä. Ilmoituksiin ilmes-tyi kesällä 1955 myös koottu merkki Record.Merkin kirjoitusasu vaihteli niin, että välillä il-moitettiin Record-merkkiä, toisinaan taasRekordia ja vuonna 1957 Kuningas-Recordia.18

Kaksi lähes samanlaista pyörämerkkiä aihe-utti ilmeisesti sekaannuksia ja vei ehkäKarlssonilta asiakkaitakin. Heinäkuussa 1955hän laittoi ilmoitukseensa piirrokseenpyörissään olevasta etumerkistä ja varoitti asi-akkaistaan kilpailevasta Record-merkistä:”Tämä jo yli 30 vuotta tunnettu polkupyörä-merkki takaa laadun. Karttakaa jäljittelyä!” Seu-raavana vuonna kilpaileva merkki oli kuitenkinkokoajansa mukaan kahdesta merkistä alkupe-räinen: ”Meistä on samantekevää, minkäRecord polkupyörän ostatte, mutta alkuperäi-nen Record on paras Record pyöristä, sillä koo-tuista pyöristä se on korkeinta luokkaa, on ruot-salaisesta aineesta ja takuulla kunnollisesti koot-tu.”19

Koko 1950-luvun lopun kauppiaat väittelivätpyörämerkeistään ilmoituksillaan. Karlsson va-roitti jäljittelystä säännöllisesti, kunnes Pyörä-aitta 1959 uhkasi ilmoituksessaan:”Jäljittelyvaroitukset kilpailijain puolelta ovatharkitsemattomia ja voivat toistettuina johtaavaroittajat ikävyyksiin hyväntavanvastaisesta

Pikajalka 1/200223

1950-luvun loppupuolellaKarlsson varoitti asiakkai-taan jäljittelijöistä, silläHämeenlinnassa olipyöräkauppias, jonkakokoaman merkin kirjoitus-asu oli lähes samanlainen.Karlsson oli kuitenkinaloittanut oman merkkinsäkokoamisen 20 vuottakilpailijaansa aiemmin.Ilmoitus Hämeen Sanomissa3.5.1956.

ilmoittelusta.” Karlsson jättijäljittelyvaroituksen tämän jälkeen pois. Seuraa-vana vuonna Pyöräaitan Record oli ilmoitus-ten mukaan osoittautunut maailmankestävimmiksi polkupyöriksi. Karlssonin mie-lestä tämä oli helppoa sanoa, mutta mahdotontaosoittaa.20

Karlsson hoiti liikettään syksyyn 1960 saak-ka, jolloin hän täytti 80 vuotta. Tuolloin hänmyi liikkeensä Raul Hellbergille, 1920-luvullamenestyneelle kilpapyöräilijälle, joka myöhem-min menestyi myös pyöräkauppiaana. Hellber-gin omistuksessa liike kokosi Rekord Extraavuoteen 1967 saakka.21

Työ ja koti – kaikki kaikessaG. A. Karlssonin täyttäessä 60 vuotta 6.11.1940Hämeen Sanomat julkaisi syntymäpäiväuutisen,jossa hänen kerrottiin johtavan perustamaansaliikettä menestyksellisesti. Karlssonin liike oli-kin kasvanut 30 vuodessa Hämeenlinnan toi-seksi suurimmaksi kaupalliseksi yritykseksi.Suurin oli A. Gust. Skogsterin kuuluisa kauppa-huone, jonka veroäyrien määrä vuonna 1940oli lähes kaksinkertainen Karlssonin liikkeeseenverrattuna. Karlssonin veroäyrimäärä oli vas-taavasti lähes kaksi kertaa niin suuri kuin seu-raavaksi suurimman liikkeen.22

Hämeen Sanomat huomioi Karlssonin syn-tymäpäivän aina hänen täyttäessään tasavuosia.Häntä luonnehdittiin ystävälliseksi ihmiseksisekä rehdiksi ja taitavaksi liikemieheksi. Leh-den ilmoituspäällikkönä 1950-luvulla aloitta-neen Aimo Vihervuoren sanoin Karlsson oliaina ”erittäin korrekti herrasmies.” Menestyvilleliikemiehille kertyy usein sekä oman alan ettäyhteiskunnallisia luottamustoimia. Esimerkik-si kauppaneuvos Skogster oli yli 20 vuotta Hä-meenlinnan kauppayhdistyksen puheenjohtaja-na ja yli 30 vuotta kaupunginvaltuutettuna.Karlsson ei kuitenkaan pyrkinyt hankkimaanluottamustoimia, vaan oli rivijäsenenä mm.Skogsterin johtamassa yhdistyksessä. Hän olijäsenenä myös kahdessa valtakunnallisessapolkupyöräalan yhdistyksessä. ”Vaatimattoma-na miehenä hän ei ole tahtonut esiintyä mis-sään julkisissa toimissa. Työ ja koti ovat olleethänelle kaikki kaikessa”.23

G. A. Karlsson myi ompelukoneita edelleenpyöräkaupan aloitettuaankin monien muidenpyöräkauppiaiden tavoin. Kuitenkin juuri pol-kupyörien myynnin aloittaminen vuonna 1912kasvatti hänen liikkeensä vähitellen valtakun-nallisestikin suureksi tukkukaupaksi. Pyörä-kaupan aloittaessaan Karlsson liittyi 1880-lu-vulla syntyneiden nuorten miesten joukkoon,joka loi suomalaisen polkupyöräteollisuuden japyöräalan tukkukaupan.

Pikajalka 1/200224

Lähteet:1 Kaarina Vasala, Hämeenlinnankauppayhdistys vuosina 1931-1951.Hämeenlinna 1951, s. 75; HämeenSanomat 6.11.1930.2 Vasala 1951, s. 75; AimoVihervuoren haastattelu 18.1.2002.3 Hämeenlinnan liike-elämä jaliikkeet. Hämeenlinna 1911, s.204; Hämeen Sanomat 25.5.1912.4 Hämeen Sanomat 20.4.1913,29.4.1916, 15.7.1916.5 Hämeen Sanomat 29.6. ja9.7.1918.6 Heikki Kuva, Kaksipyöräistenvuosisata. Jyväskylä 1988, s. 88-89;Seppo Satamo, Taisteluistatammenlehvään. Hämeenlinna2001, s. 44-45; Hämeen Sanomat1919; Hämeen Sanomat10.4.1920.7 Kuva 1988, s. 87; HämeenSanomat 1921-1931.8 Hämeen Sanomat 25.8.1931.9 Hämeen Sanomat 14.5.1932;Kuva 1988, s. 219.10 Hämeen Sanomat 17.4.1937.11 Hämeen Sanomat 26.5.1938 ja25.3.1939; Aimo Vihervuorenhaastattelu 18.1.2002.12 Hämeen Sanomat 15.4.1939 ja23.6.1939.13 Hämeen Sanomat 14.7.1940.14 Hämeen Sanomat 8.5.1941.15 Hämeen Sanomat 24.4.1945,17.8.1945, 21.3.1946, 9.5.1948 ja6.7.1948.16 Hämeen Sanomat 20.3.1949,18.4.1950 ja 14.3.1953.17 Hämeen Sanomat 7.4.1955 ja29.5.1955.18 Hämeen Sanomat 24.3.1955,26.3.1955, 21.6.1955 ja26.3.1957.19 Hämeen Sanomat 5.7.1955 ja4.5.1956.20 Hämeen Sanomat 22.3.1959,8.6.1960 ja 14.7.1960.21 Hämeen Sanomat 6.11.1960 ja16.4.1967.22 Y.S. Koskimies, Hämeenlinnankaupungin historia 1875-1944.Hämeenlinna 1966, s. 465-466.23 Hämeen Sanomat 5.11.1960;Aimo Vihervuoren haastattelu18.1.2002; Hämeenlinnalaisia1639-1989. Hämeenlinna 1989, s.286-287; Vasala 1951, s. 75;Hämeen Sanomat 6.11.1940.

Korkeapyö-räisen ajo-opetuskurssi

KURSSI ONKOLMIOSAINEN

1. oppitunti 13.toukokuuta 20022. oppitunti 20.toukokuuta 20023. oppitunti 27. toukokuuta 2002Harjoituspaikka on haulitehtaanp a i k o i t u s a l u ePispalassa Hauli-kadun varrella.Kurssin aikana tu-tustutaan pyöränselkään nousuun,tasapainon etsin-tään, polkimien ta-voitteluun ja pyöri-tykseen.

Kukin oppitunti alkaa kello 18.15.Viimeisellä oppikerralla on mahdollisus

tutustua ja ajaa myös vuoden 1790-mallinmukaan rakennetul-la pyörällä, paketti-pyörällä sekä v.1 9 0 0 - m a l l i s e l l aki inteävetoisel lapolkupyörällä.

Kurssin hinta on10 euroa. Kurssinvetäjänä VanhatVelot ja Reijo Leh-tonen. OpettajinaReijon lisäksi Olli Lehto ja Heikki Koitto.

Ilmoittautumiset puh. (03) 223 98 64.Tervetuloa!

VÄYLÄ

TÄÄLLÄ TEHTIIN VANKKAA

-VETO

RUNGON MATERIAALI

LAMPPUUN JAKETJUUN

PITÄÄÄÄNTÄ

HURJAPYÖRÄ-MERKKITAMPE-REELTA

TURKULAINENPYÖRÄMERKKI,MYÖS YRITYS

FAARI, JOLLAEI OLE POLKU-PYÖRÄÄ

TEKI TÄRKEÄNKEKSINNÖNIRLANNISSA1800-LUVUNLOPULLA

-STJERNANADAM, JOKATEKI AUTOJAKIN

PEDAALI

MOBILIAAJOHTAVAKIMMO

SUKKELAN KOTIKAUPUNKI

EUROOPANMASTARUUS

KISSAN

TARA-KALLA

NAISELLINENPYÖRÄMERKKIRAUMALTA

KUKKAIS-LASTEN PYÖRÄ

EVÄS

MUUANVANHA VELO

JÄYKISTÄVÄTVANTEEN

TURKULAISIAPYÖRIÄ

KIILTÄVÄ-KELI KETJU-

SUOJISSA

VELOAJAN AUTOMERKKI

SAKSALAINENVAPAAHERRA,PYÖRÄN ISÄ

TÄYNNÄ ILMAA

PYÖRÄTURUSTA,MYÖSKUNINKAAN POIKA

SUOJAT ESTÄVÄTTÄTÄ LENTÄMÄSTÄ

OSUUS-KUNTA

OSUUS-KUNTA

TIE, JOKALYHEN-TÄÄMATKAA

-SUOJA

TÄMÄNRASKAUS

RIIPPUURATTAISTA

TARPEENSYKSYLLÄ

HELPOS-TI POL-JETTAVIAMÄKIÄ

OSKARI TUOMENSUOMENRUOTSA-LAINEN MERKKI

ENGLANTILAINENMERKKI I _ _ _ L

VALAISTUSTAVARTEN

ANTAA VIRTAA

PYÖRÄTEHTAILIJAKUSTAA

KONEJA

KUNINKAALLINENPYÖRÄMERKKITEKEE POLTTIMOITA

OSKARITUOMENKUULUMERKKI

HALPA MERKKI TAMPEREELTA

PYÖRÄMERKKI,MYÖS ENNÄTYS

PYÖRÄRETKIÄ

VANHA RENGAS-MERKKI, MYÖSSHAKESPEARENJOKI

HALPAKAPPA

VÄINÖNIHASTUS

PAPPAMALLINPYÖRÄ 1980-LUVULTA

TAKA-JA ETU-

JA TERÄ

JARRUTON

TÄSTÄ TEHTIINENNEN VANTEITA

HYVÄNTUULINENPYÖRÄMERKKI

KESTÄVÄ

RENGAS-JA PYÖRÄ-MERKKI

PYÖRIÄ TURUSTA

NAPA

NAPA

RENKAAT

LAMPPU

HAKEA

KONE JATERÄNUUSINMERKKI

Mik

ko K

ylliä

inen

VVVVVeloristikkeloristikkeloristikkeloristikkeloristikkooooo

Tasapainossa on tärkeää senpalautuminen. (Pelästynyt)

Pikajalka 1/200225

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvommeyhden 10 euron lahjakortin.

Ratkaisijan nimi:

Lähiosoite:

Postinumero ja postitoimipaikka

Lähetä ratkaisusi 15.9.2002 menessä osoitteel-la:

Vanhat VelotLindforsinkatu 10 B 2033720 TAMPERE

Kerhokuulumisia

Vanhat Velot on nyt virallisesti perustettu. Pää-tös syntyi yhteensä 33 vanhan velon voimin13:ntena tammikuuta Kangasalan Lepokodissapidetyssä kokouksessa. Puhetta kokouksessajohti Asko Kylliäinen Hämeenlinnasta. Sihtee-rinä toimi Mikko Kylliäinen Tampereelta.

Kokouksen jälkeen isoin osa, yhteensä 22veloa liittyi yhdistykseen jäseniksi. Maaliskuunpuoleenväliin mennessä jäsenmäärä on kasva-nut noin kymmenellä.

Veloihin liittyminen, jäsenmaksutja etuudet

Vanhojen Velojen jäseneksi voi anoa täyttä-mällä oheisen jäsenanomuslomakkeen tai siitäotetun kopion ja lähettämällä sen yhdistyksensihteerille.

Varsinaiselle jäsenelle jäsenmaksun suuruuson 20 euroa vuodessa, kannattavalle 60 e. Mak-suun sisältyvät Pikajalka-lehdet sekä muut mah-dolliset tiedotteet.

Tiedoksi

perustavan kokouksen, hallituksen 1. kokouk-sen (21.1.) sekä ohjelmatoimikunnan päättämiäasioita:Yhdistyksen virallinen nimi, kotipaikka ja osoite

Vanhat Velot (ry), on kirjoilla Kangasalla.Osoite: Lindforsinkatu 10 B 20, 33720 Tam-pere.

Hallituksen jäsenet

tehtävineen ja yhteystietoineen v. 2002:Markku Lahtinen (puheenjohtaja, tiedotus-

vastaava)Kuohunharjuntie 234, 36270 Kangasala, p. 03-377 1169, markku.lahtinen@kangasala.fi

Reijo Lehtonen (rahastonhoitaja)Mäkikatu 55, 33250 Tampere, p. 03-223 9864,wanaras@saunalahti.fi

Kalevi Lepo (varapuheenjohtaja, ohjelma-vastaava)Vietäväntie 119, 36270 Kangasala, p. 03-3773072

Jarmo Jääskeläinen (hallituksen varajäsen)Leppäläntie 41, 12350 Turkhauta, p. 019-756316, 040-748 0961, o-j.jaaskelainen@luukku.com

Olli LehtoToikantie 2 A 6, 36240 Kangasala, 03-364 6135

Kristian SalokannelKanneltie 8, 36200 Kangasala, p. 040-816 1246

Mikko Kylliäinen (sihteeri)Lindforsinkatu 10 B 20, 33720 Tampere, Koti-puh. ja fax 03-317 5505, Työpuh. 040-533 6919,S-posti mikko.kylliainen@helimaki.com

Pikajalka-lehden vastuuhenkilöt tehtävineen onkerrottu tämän lehden sivulla 2.Ajo-ohjelma 2002 on esitelty sivulla 19.Jäsenetuna on Pikajalka-lehteä saatavana rajoi-tetusti (max. 5 kpl) hintaan 4 e/kpl, puh.(03)2239864 (Reijo Lehtonen).

Pyörävanhusten ystävät Vanhat Velot

Nim

iE

tuni

mi

Läh

iosoit

ePo

stinu

mer

oPo

stito

imip

aikk

aPu

helin

num

ero

Sähk

öpos

tiVA

NH

AT V

ELO

TE

rityis

alue

eni

Lind

fors

inka

tu 10

B 20

Päivä

ys ja

alle

kirjo

itus

3372

0 Tam

pere

JJJJ J äse

nano

mäs

enan

omäs

enan

omäs

enan

omäs

enan

omusususus us

Pikajalka 1/2002

Tamperelainen Eero Lehtonen on VanhojenVelojen ensimmäisen entistämispalkinnon saajavuodelta 1996. Toimitus uteli hänen ajatuksi-aan nimimerkki Amatöörin pyöränkunnostus-ongelmista lehdessä 1/2001.

Eero Lehtonen korostaa itsekin olevansaharrastaja. Erikoistyökalujakin hän on kaivan-nut projekteihinsa.

- Pyörästä kyllä näkee, millaisia työkalujalaakereiden ja kappojen avaamiseen on käytet-ty, hän huomauttaa. Yhdellä työkalulla ei voiavata kaikkea.

- Kun ei sopivaa kalua ole, käytetäänlyömäasetta ja piikkiä.

Jos kunnostaminen olisi jatkuvaa, Lehtonenhankkisi auttavan kaluston tai tekisi sen itse.

Alkuarviointi tärkeää

Eero Lehtonen alkaa projektin niin kuin Ama-tööri: purkamalla pyörän osa osalta, ensin isom-piin ja sitten pienempiin osiin. Mitään ei hänenmukaansa pidä jättää avaamatta. Kunnon-arviointia hän tekee kaiken aikaa.

- Arvaamattomimpia ovat vanteet, Lehto-nen tietää. Lähes puhkiruostunut vanne on ris-ki ajossa. Se voi rikkoontua jo kiristettäessä.

Vanne on vaikea hankittava. Vanhoistapyöristä, korjaamoista, unohtuneista varastoistahyvällä tuurilla voi tehdä löytöjä.

Eero Lehtosen mukaan (kapan) jarrua javetoa ei voi huoltaa, niiden kuntoa ei voi tietääkokeilematta.

- Joskus vetopuoli korjaantuu hauleilla, jos-kus vetokeskiö on uusittava.

Kuluneet kuulakupit ja laakeripinnat tietä-vät kapan usein vaivalloista hankintaa japinnaamista.

Huoltamaton kappa saattaa kuivua: kuulateivät ehdi tulla ”mukaan”, veto pätkii. Irrotusvoi onnistua pelkällä valopetrolilla. Se myöstekee jarrun äkäisemmäksi. Nykyisissä kapoissaja keskiöissä ei ole rasvausnippeleitä. Vaikkaolisi, rasvan meno laakeriin ei ole varmaa.

Kannattaako maalata vai ei?

Nimimerkki Amatööri selviytyi maalipintojenpudistamisesta teräsharjalla, maalaamisestaspraypurkeilla, kiiltopinnoista kankailla.

- Maalaukseen alkavan ei pidä pelätä työn-

tekoa, Lehtonen toteaa.Hiekkapuhallus on hänen mukaansa

puhdistustavoista paras. Puhaltamaan pääsee,kun runko on osina ja maalitta jäävät pinnatsuojassa.

- Oikeassa maalaamossa useana ohuenakerroksena suihkutettu automaali, sitten kunpohja on happovärissä, voittaa purkki-maalauksen, Lehtonen linjaa.

Maalia niklauksen päälle

Eero Lehtonen sai pitkän suostuttelun ja odot-telun jälkeen palkinto-Hermeksensä aikanaankiiltävät, nyttemmin hilseilevät osat tampere-laiseen teollisuusniklaamoon. - Ronttikaupalla,hän kertoo.

Päätöstä niklauttamisesta ei pidä tehdä ke-nen hyvänsä. Voi mieluummin tyytyä vaikkapa”vannehopealla” maalaamiseen. Niin ankaraaon työ osien puhdistamisessa kiiltäviksi.

Messinkiset pinnojen nippelitkin Eero puh-disti yksin kappalein Hermekseensä. Pinnat,onneksi, olivat ruostumatonta.

Toimittajaa askarruttavassa asiassa,niklauksen ja maalauksen rajassa, palkittumestarimme neuvoo, että maalaus on ulotet-tava ja rajattava niklauksen päälle.

Lyhdyn ja dynamon osat, helat, ruosteinensatularunkokin on niklattavissa, kunhan kärsi-vällisyyttä riittää.

- Runko vain paloiksi ja esimerkiksi jousetvenytykseen ennen puhdistusta ja niklaamista.

Käytös kymppi, huolellisuuskymmenen ynnä

Amatöörille polkimien kumit, satulan nahka janahkakotelon neuleet eivät tuottaneet ongelmia.Hän selviytyi vaihto-osilla. Eero ei, eiraidoituksestakaan. Mennäänpäs niihin kuiten-kin toisella kertaa.

- Amatöörejä me olemme kaikki, Eero Leh-tonen kertaa lopuksi.

- Koulun käynyttä tai pitkän ammatti-kokemuksen ja kaluston omaavaa mekaanikkoaporukassamme ei ole.

Lehtosta kuunnellessa oppii, etteivätentisöinnissä pelkät tieto ja taito taida riittää.Hommaan ryhtyvältä tarvitaan myösruostumatonta, pitkää pinnaa.

PPPPPainaainaainaainaainavvvvvaa puhettaaa puhettaaa puhettaaa puhettaaa puhetta

PALKITTU KUNNOSTAJAVIISAA AMATÖÖREJÄ

Pikajalka 1/2002 27

TEKSTI KALEVI LEPO

Myydään

2 kpl käsinveivattavaa invalidipyörää, miestenja naisten antiikkipyörät, 2- ja 3-pyöräinentavarapolkupyörä.

Raidantekolaite (rissat) käy vanteisiin, loka-suojiin ja runkoihin. Polkupyörän korjausteline,TUNTURIn pyörätehtaan entinen. HannuMattila (09) 4209080

Uusia antiikkisia polkupyörien osia, kädensijo-ja, työkalulaukkuja, pumpunpitimiä, hame-verkkoja, lasisia kissansilmiä, napoja (etu- jataka-), vanteita, ketjuja, ketjusuojia,kaksoisseisontatukia, ohjaustankoja, ohjaus-tangon kannatinputkia suoria ja mutkallisia,lukkoja ym. Hannu Mattila (09) 4209080

Uusia Pyrkijän runkoja vuodelta 1937. HannuMattila (09) 4209080

Käytettyjä satuloita n. 30-50 erilaista., lyhtyjä,dynamoita ym. Hannu Mattila (09) 4209080

Vanhojen Velojen v.-99 5-vuotisajoihinsa teettämiä,kerhon logollakoristettuja mukeja onvielä puolisen tusinaamyynnissä. Hinta 5,5 e/kpl. Puh. 03-3773072.

Armeijan polkupyöränohjaustanko telineellä.Hinta 7 e. Puh. (03)2239864.

Myynnissä kaikennäköistä vanhaa osaa. T:miPyörätohtori, Kiril Kirvesniemi. Puh. 040 5886446. Internet http://members.surfeu.fi/jopo66/

Nahkainen kehyslaukku miesten pyörään 10 e.Puh. 03-2239864.

Polkupyörän puinen vanne ilman pinnoitusta.Hyväkuntoinen. 32 reikää. Hinta 15 e. Puh. 03-2239864.

Vanha polkupyörän lamppu, niklattu, merkkiHawe. Hinta 9 e. Puh. 03-2239864.

Polkupyörän etulokasuojan maskotteja, 4 kpl.Hinta 8 e kpl. Puh. 03-2239864.

Etu- ja takalokasuojat, mustat, punakultaisetraidat. Etulokarissa sivulaipat. MiestenMarathon-pyörään. Hinta yhteensä 10 e. Puh.03-2239864.

Ostetaan

Ostan vanhoja polkupyöräesitteitä ja –kuvastoja, myös ulkomaisia, vanhoja polkupyö-rän valokuvia, 1850-1930-lukujen polkupyöriäja niiden varaosia. Puh. 03-2239864. Sähköpostiwanaras@saunalahti.fi

Halutaan ostaa vanha moottoripolkupyörä.Pekka Poramo Puh.044-2775016.

Vauhtia verstaalla

Näin Upsala Nya Tidning -lehden toimittaja kuvailee vierailuaan vuonna 1902 Veljekset Nymanin(Nymans Verkstäder) polkupyörätehtaalla Uppsalassa:

“Tuolla katkotaan, taivutetaan, muotoillaan ja juotetaan teräsputkia pyöränrungoiksi, täällämuokataan muita osia puristimilla, jotka huolimatta karkeista muodoistaan yltävät tavattomiinvoimiin; tuolla taas porataan venttiilitapeille reikiä jne. Meidän ei luonnollisestikaan ole mahdol-lista tarkasti kuvata kaikkia erikoiskoneita ja laitteita, joita on täällä tusinoittain, mutta on syytämainita, että useimmat niistä ovat tehdaslaitoksen perustajien, Nymanien itsensä kehittämiä.”(Käännös K. Lepo)

(Jean-Paul Darphin: Nymans Verkstäder,Cykelgiganten iLärdomstaden Uppsala,Industrihus 1995. )

Pyöräpajalta

Pikajalka 1/200228

VVVVVaihtotoriaihtotoriaihtotoriaihtotoriaihtotori

HERCULEKSENMUODONMUUTOSTEKSTI JA KUVAT REIJO LEHTONEN

Vanha veteraani jälleen tien päälläeli kuinka kovalla työllä muuta-masta osasta kuvien ja mallienavulla on saatu rakennetuksi lähesaito kulkupeli varovasti entistäenja kehitellen.

Saimme lahjoituksena joitakin vuosia sittenvanhan pyöränrungon, johon sisältyi etupyörä,ohjaushaarukka ja poljinkammen puolikas.Ehtona lahjoitukselle oli, että pyörä annetaankerhon omistukseen.

Rungossa oli onneksi kahdessakin kohtaanimi, joten tunnistaminen ei tuottanut vaike-uksia. Pyörä oli vanha saksalainen Hercules,vankka ja vahva. Talven aikana sitten aloitet-tiin vanhuksen kunnostaminen ja kokoaminen.

Rungon maalaus oli osittain kulunut ja ir-rallinen. Paikkamaalasin vialliset kohdat varo-en peittämästä rungossa olevaa nimitekstiä.

Saatuani rungon ja haarukan maalaukset teh-dyksi oli seuraavana vuorossa ohjaushaarukanlaakerointi. Löysin varastostani pieniäirtokuulia, joita upotin laakerin vaseliiniin ai-nakin 30 kappaletta. Yläosassa oli tallellakiristysmutterit, joten sain laakerin pelaamaanmukavasti.

Kiekot alle

Varastosta löysin etupyörälle vastaavan malli-sen vanteen takapyöräksi. Puhdistin ja maala-sin vanteet mustiksi. Valitsin takakapaksi NewDeparturen, koska se oli pyörän ikään nähden

Pikajalka 1/200229

Ohjauslaakerin kiinnitys.

Hercules valmiina.Runko on ison miehenkokoa.

oikean ikäinen osa. Sitten pinnasin pyörät jaasensin vaaleat kumit, ja kiekot olivat valmiina.

Varastoistani otin puiset etu- jatakakurasuojat, jotka puhdistin ja kuullotinerään valokuvan perusteella vaalean ruskeiksija pintakäsittelin ne. Tein neljän millimetrinakseliteräksestä kurasuojien kiinnitysraudat van-han mallin mukaan, ja sain lokasuojatkiinnitetyksi paikoilleen.

Kellokeskien kanssa jouduin suurimpiin vai-keuksiin, kun sopivista osista oli pula. Osia jou-tui hiomaan ja sovittelemaan kauan ennen kuinpolkimet sai asennetuksi. Keskiö oli tietysti niinsanottu harvaketjuinen malli, jonka löysin omis-ta varastoistani.

Viimeistelyä

Pedaalit olivat vanhaa mallia, ja puhdistin ne jarasvasin ajokuntoon. Kiillotin vanhan ohjaus-tangon ja asensin puiset kädensijat, minkä jäl-keen pyörä oli satulaa vaille valmis. Aivan vuo-sisadan alun tyylistä hyväkuntoista satulaa enlöytänyt tähän hätään, mutta jospa joku joskussellaisen meille lahjoittaisi.

Nyt sitten vain odotellaan lumien sulamistaja koeajopäivää, jotta nähdään, kuinka vanhustoimii pitkän lepokauden jälkeen. Konkari onkunnossa jälleen – uskon niin – ja pitkä tule-vaisuus odottaa.

Pikajalka 1/200230

Jokainen pinna ontarpeellinen. (Oikaisija)

Alkuperäinen nimikyltti onvähän kolhiintunut.

Hercules on tuottanut monen-laisia pyöriä, joista kuvassaesimerkkinä kilpapyörä 1930-luvulta. Merkki on Saksassaedelleen tuotannossa.

Vetokoneiston osat ovatkäytännölliset ja kauniit.New departure -navanmuotilussa voi aistiasulokkuutta.

Suunnittelu ja valmistelu - mitentapaaminen järjestetäänSäätä ei voi valita, mutta ehkä reitti onsuunniteltavissa ja ohjelma tarpeen tullen muu-tettavissa niin, etteivät ajot kurjimmissakaanolosuhteissa mene täysin mönkään. Väljyyttäaikatauluun, yksinkertaisuutta touhuun. Osal-listujien määrän kasvaessa ajojen kesto venyysuhteessa vielä enemmän. Yhteen tapahtumaanei tarvitse mahduttaa kaikkea.

Huolellinen ajojen järjestäjä koepolkee rei-tin, pohtii pysähtymispaikat, oikaisu-mahdollisuudet ja muut. Paikallinen pyörä-vanhus tuo tapahtumaan varmuutta, tietämys-tä ja elävyyttä.

Ajojen tiedotteessa kerrotaan kokoontumisenpaikka ja aika sekä ajon aikana ja sitä ennenlisätietoa antavan henkilön nimi. Kerrotaan,onko ilmoittauduttava, onko maksuja. Kerro-taan, onko ajoissa jokin erityinen teema, onkomahdollista osallistua ilman pyörää tai lainatase paikan päältä, tarvitaanko erityisiä varustei-ta. Reitistä, matkan pituudesta ja kestosta onhyvä antaa arvio.

Paikalliselle tiedotusvälineelle sopii tiedot-taa tapahtumasta, niin myös poliisille, mikäli onodotettavissa runsaasti pyöräilijöitä, mikälipyöräillään vilkkaasti liikennöidyllä paikalla.

Kootaan luettelo ilmoittautuneista. Tehdään jajaetaan tarpeen niin vaatiessa ajoja varten kir-jallinen ohje. Huolehditaan opastuksesta, muus-ta informaatiosta ja järjestelyistä tarpeen mu-kaan. Kirjataan, tarvittaessa rahastetaankinkokoontumispaikalle saapuvat osallistujat. Huo-lehditaan tarvittavista jälkitoimista.

Toiminta kokoontumispaikalla - oppiaosallistujillePyörä, varusteet kuten pumppu, säänmukainenasu, laastarit, eväät, juomapuoli ym. kuntoon.Ilmoittautuminen tarvittaessa, kyyydeistä sopi-minen.

Ilmoitettu kellonaika on kokoontumisaika.Tästä eteenpäin järjestäjä on yleensä varannut15 minuuttia valmisteluaikaa.

Järjestäjä saattaa kirjata osallistujat, jakaa kir-jallisen ohjeen, periä ennalta ilmoitetun mak-sun tms. Tämä voi venyttää kokoontumis-paikalla tarvittavaa aikaa. Kun kaikki ovat kool-la, ennen kuin lähdetään, retken vastuuhenkilökuvaa lyhyesti retken ohjelman ja kulun.

Liikkeelle ennen kuin hätäisimmät ulevatkärsimättömiksi.

Pyöräillään, pysytellään reitillä, pysähdellään japidetään tauot yhdessä. Isompi porukka tarvit-see komentoa, muuten ajo alkaa venyä. Jos jäätporukasta tai poikkeat omalle reitillesi, kerrosiitä toisille. Viimeisenä kokoontumispaikallepalaa “takajoukon kaitsija”.

Retkeltä palattua mielellään yhteinen kahvi-tuokio tms., jolloin on todettavissa, ettei ku-kaan jäänyt reitille ja että kaikki pääsevät ilmansen kummempia murheita lähtemään kotimat-kalle.

Suhtautuminen uteliaisiinTiedotuslupa on kenellä vain osallistujalla, luon-nollisesti myös järjestäjällä. Lehdistön ei olepakko antaa pitkittää kokoontumisajojen lähtö-valmisteluja. .

Avoimuus, suhteellisuudentaju ja huumori:pyöräily ei ehkä sittenkään ole maailman tär-kein asia. Vaikka onkin... Ajoilla ei ensisijaisestietsitä julkisuutta.

HuoneentauluHuoneentauluHuoneentauluHuoneentauluHuoneentaulu

Yhdistyksen näkökulmas-ta kokoontumisajot ovatpitkän tahtäimen toimin-taa, jossa kullakintapahtumalla on oma pienimerkityksensä kokonaisuu-dessa, pyöräilykulttuurinedistämisessä.

Yksilön näkövinkkelistäajoissa tutustutaan toisiinharrastajiin ja pyöriin,erilaisiin kohteisiin,katsellaan kauniitamaisemia ja reittejä,viihdytään yhdessäolon jamukavan liikunnanparissa.

KOKOONTUMISAJOJENJÄRJESTÄMINEN

Pikajalka 1/200231

Ajojen turvallisuudestaKypärän käyttö on henkilö-kohtainen kysymys. Kovinnuori ei kypärä kuitenkaansaisi olla.Leuhuavat lahkeet, kengän-nauhat ja hameenhelmatovat, niin kuin aina ovatolleet, riski. Ketjun,polkimen, etuhaarukan,jarrun, rungon ym. kestoa voihieman testata kotioloissasekä vältellä äkkipysäyksiä jarynnimisiä.Ehtiäksesi reagoida, vältäajamista liian lähellä toista.Vältä hätäisiä käännöksiä,pysähtymisiä, tien puoleltatoiselle vaihtoja – enemmänretkikumppanisi kuin omanturvallisuuden vuoksi.Alamäet voi, ja on lupa,edetä verkkaisestikin.Kärjessä polkeva voi näyttäähyvää mallia.Vanhojen polkupyörienkokoontumisajoissa ei voivälttyä yllätyksiltä. Arki-järjellä, porukanneuvokkuudella,huumormielellä, tarvittaessaensiaputaidoillakin, niistä onvoitu selvitä.

Vanhat Velot on muutaman vuoden aikana järjestänytpuolen toistakymmentä vanhojen polkupyörienkokoontumisajoa. Niistä on kertynyt kokemusta,jonka avulla voidaan välttää kommelluksia ja tehdäajoista odotuksia vastaava, jopa ne ylittävä tapahtuma.

VEHONIEMEN AUTOMUSEO JA KAHVIO

Vehoniemenharjuntie 92, 36570 KANGASALA KAIVANTOpuhelin (03) 3767 795, 040 51150358

Automuseo ja kahvio avoinna päivittäin. Jatkuvastiuusiutuva näyttely. Kahviosta 1920-luvun reseptillä

lusikkamunkit ja valkosuklaakakkua. Myöserikoisruokavalioleivonnaisia.

VAPAA PÄÄSY - TERVETULOA