1312

Tässä sarjassa ihmiset kertovat tärkeistä asioista, joista on tullut heille elämäntehtävä.

SYDÄMEN ASIA

MARJA PUTKISTO, 50, NÄKEE RAKKAASSA KOTIMAASSAAN

VALLITSEVAN SUORITUSKESKEISYYDEN KIREYTENÄ KEHOSSA. METODILLAAN

HÄN PYRKII PALAUTTAMAAN KEHON JA MIELEN TASAPAINON.

TEKSTI ILONA HAAHTELA KUVAT TERO PUHA

MARJAPUTKISTO

”Tunnen olevani kehon arkkitehti”

14 15

SYDÄMEN ASIA

Marja oli 25-vuotias, kun hän osallistui hengitys-tekniikkakurssille musiikkiliikuntaopintoihinsa liittyen. Se kurssi muutti hänen elämänsä.

– Yhtäkkiä ymmärsin, että kehoni on aivan vinksallaan. Huomasin, että alaselkään suun-tautuva hengitys ei onnistu minulta millään, ai-van kuin koko alaselkää ei olisi olemassakaan. Se sai minut kyselemään perustavanlaatuisia

kysymyksiä omasta kehostani ja siitä, mitä varhaislapsuudes-sani oli tapahtunut.

Marja syntyi niin sanottuna lonkkalapsena ja vietti elämän-sä ensimmäiset kahdeksan kuukautta tukitelineessä. Marja itse ei muista ajasta mitään, eikä siitä puhuttu perhepiirissä-kään. Vasta aikuisena Marjalle selvisi, miten vahvoja muistijäl-kiä varhaislapsuuden kokemukset olivat hänen lihasmuistiinsa jättäneet. Marja koki pitkään elävänsä kuin lainavartalossa.

– Kun katsoin itseäni peilistä, näin edessäni nuoren, terveen näköisen tytön. Sisäisesti tunsin kuitenkin olevani jäykkä ja pysähdyksissä. Se puristi myös mieltäni.

Tajunta siitä, kuinka syvällä olevat asiat muokkaavat ihmis-tä, johtivat Marjan nykyiseen työhönsä.

– Kysyn asiakkailtani usein lapsuuden liikuntakokemuksis-ta. On paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet elämään niin sano-tun keskuslinjansa ulkopuolella, jolloin omaa kehoa on vaikea hallita ja liikunnallista lahjakkuutta hankala nähdä. On kuin ihme, kun keho saadaan vapautumaan.

Kuten koko perheensäkin, Marja on aina liikkunut paljon. Balettitunnit hän aloitti 5-vuotiaana, ja tanssista tuli pian tär-keä osa nuoren tytön elämää. Treenaus tapahtui tiukassa, ve-

näläistyyppisessä kurissa, ja tunnelma Kisahallin balettisalis-sa oli aivan omaa luokkaansa: Marja voi yhä aistia vahvan tu-pakankatkun ja matkata mielessään Kisakallion kesäkurssien idyllisiin maisemiin. Hän muistaa elävästi balettituntien vakio-pianistin, rouva Hankipohjan ja sen, kuinka pikku-Marja ker-ran poistettiin tunnilta kynsilakan takia.

BALETTITUNNIT EIVÄT AINA olleet pelkkää juhlaa. Osa liikkeis-tä ja liikeradoista sujui mallikkaasti, osa taas tuntui täysin mahdottomilta.

– Olin aina yhtä vilpittömästi yllättynyt, kun toiseen nurk-kaan tarkoitettu piruettini päätyikin juuri päinvastaiseen nurkkaan, vaikka kuinka keskityin. Jatkoin kuitenkin sinnik-käästi yrittämistä. Siihen aikaan tuntia ei ollut tapana niin vain keskeyttää omilla kysymyksillään. Sitä paitsi vanhem- ›

CVMARJA PUTKISTO-

MITCHELL, 50

KEHONHALLINNAN

asiantuntija, Method Putkiston kehittäjä sekä MP Instituutin perustaja, tuottaja ja kansainvälinen kouluttaja. Tutkii ja kehittää edelleen aktiivisesti menetelmiään.

KIRJOITTANUT kymmenen kirjaa, joista viimeisin Method Putkisto 3D Luonnollinen kas-voklinikka (Gummerus).

ALOITTI uransa SuomenKansallisoopperassa ja Sibe-lius-Akatemiassa. Opiskeli koreografiaa Lontoon maineikkaassa tanssiyli- opistossa Labanissa.

ASUU Lontoossa miehen-sä Francis Mitchellin ja 8-vuotiaan tyttä- rensä Henrietan kanssa.

”Peilistä näin terveen tytön, muttasisäisesti tunsin olevani pysähdyksissä.”

panikin aina sanoivat, että kun vain tarpeeksi yrittää, lopulta onnistuu. Uskoin vankasti siihen ja jatkoin taas yrittämistä.

Ongelmistaan huolimatta Marja jatkoi balettiharrastustaan aikuiseksi saakka. Tärkeä syy oli pitkäaikainen opettaja Ka-ri Karnakoski, joka kannusti nuorta naista väsymättä eteen-päin. Hän näki oppilaansa lahjakkuuden, joka oli kenties hie-man erilaista kuin mihin oli totuttu.

25-vuotiaana Marja liikkui yhä aktiivisesti ja opetti mu-siikkiliikuntaa Sibelius Akatemiassa ja Kansallisoopperassa. Löydettyään hengityskurssilla oman kehonsa sokeat pisteet ja tajutessaan, kuinka lyhyet, kireät lihakset vetävät kehoam-me kasaan, Marja pyysi oppilaitaan mukaan kokeiluun. Marja halusi testata uutta harjoitusmuotoa, joka perustui vartalon asennon uudelleenrakentamiseen ja kehon tasapainon löytä-miseen. Oppilaat innostuivat kokeesta ja totesivat sen toimi-vuuden: tapa liikkua muuttui, unen laatu parani ja keho tuli tu-tummaksi. Uusi metodi oli saanut lähtölaukauksensa.

30-VUOTIAANA MARJA SAI STIPENDIN Lontooseen opiskele-maan koreografiaa. Siellä hän avasi kollegoilleen tunnin, jol-la hän sovelsi Suomessa kehittelemiään metodeja eteenpäin. Kollegat ottivat systeemin hyvin vastaan, ja Marja huomasi, että Isossa-Britanniassa oli paljon kiinnostusta kehonhallin-tametodeita kohtaan.

– Halusin viedä aloittamani asian kunnialla loppuun, joten suunnittelin kirjoittavani aiheesta yhden kirjan ja kouluttava-ni muutaman opettajan. Annoin siihen itselleni vuoden aikaa, minkä jälkeen kuvittelin siirtyväni muihin juttuihin, esimer-kiksi visuaaliselle alalle. Kirjan tekovaiheessa mieleeni nousi

kuitenkin niin monia mielenkiintoisia kysymyksiä, että en voi-nutkaan jättää aihetta siihen.

Sittemmin Method Putkisto on täyttänyt Marjan koko elämän.

– Tämä on minun elämäntapani. Tämä ei ole vain yksi kir-japrojekti, koulutuspäivä tai liikuntamuoto, vaan kokonais-valtainen tapa suhtautua omaan kehooni ja sitä kautta myös työhöni. Nuorena tarvitsin balettiharjoituksissa paljon peile-jä, mutta nykyään tunnen kehoni niin hyvin, että peilit ovat tarpeettomia.

25 VUOTTA, 10 KIRJAA ja satoja koulutettuja opettajia myöhem-min Marja on saavuttanut sekä Suomessa että maailmalla vankan aseman hyvinvoinnin ammattilaisena. Arvostettu brit-tiläinen Harper’s Bazaar -lehti valitsi Marjan Ison-Britannian

16 17

SYDÄMEN ASIA

kuuden parhaan kehonhallinnan asiantuntijan joukkoon hel-mikuussa 2010. Maineesta ja kunniasta huolimatta ydintehtä-vä on ja pysyy samana.

– Haluan tarjota oppilailleni uusia näkökulmia ja työkaluja hyvinvointiin, stressin hallintaan, kehon kuntouttamiseen ja sitä kautta mielen vapauttamiseen. Muutoksen he lopulta te-kevät itse, jos ovat siihen valmiita. Ikinä minusta ei tunnu, et-tä työni menisi hukkaan.

Vaikka tunnustuksia on tullut, Marja ei suinkaan aina ole kylpenyt itsevarmuudessa. Osasyyksi Marja arvelee sen, et-tä hänellä ei ole terveydenalan ammattilaisen virallista koulu-tusta, vaikka Method Putkistossa on paljon kehoa kuntoutta-via elementtejä. Vasta tavattuaan fysioterapian professori ja liikuntatieteiden tohtori Esko Mälkiän marraskuussa 2009

Marja tunsi saaneensa hyväksyntää ja tukea omille kehonhal-linnan ja kuntoutuksen periaatteilleen.

– Tapaaminen oli minulle hyvin merkittävä. Mälkiä vakuut-ti, että minun kannattaa sanoa rohkeasti ääneen se, mistä läh-tökohdista olen metodini kehittänyt, sillä kehon oma, harjoit-telulla kehittyvä viisaus on usein tiedettäkin edellä. Siitä läh-tien olen yhä enemmän luottanut omaan osaamiseeni ja koke-mukseeni metodin kuntouttavasta puolesta. Uskon, että olen nykyään myös helpompi yhteistyökumppani, koska tiedän, mi-hin valmiuteni riittävät.

Itseluottamukseen on syytäkin, sillä Marjaa ja Marjan aja-tuksia seuraa poikkeuksellisella pieteetillä aikamoinen seu-rakunta. Jos Marjalla on esiintyminen Suomessa esimerkiksi Akateemisessa Kirjakaupassa, väenpaljous on hämmästyttä-vä. Marja tunteekin olevansa vahvimmillaan juuri kouluttaja-na, jolla on valtaa vaikuttaa. Maailmanparantamisajatuksista hän tosin on jo aikaa sitten luopunut.

– Kaikkeen en pysty, mutta haluan omalta osaltani edistää naisen identiteettiin ja hyvinvointiin liittyviä asioita: pehmeyt-tä, sisäistä ja ulkoista viehättävyyttä sekä tehokkuusajattelus-ta luopumista. Suomessa on hyvin suorituskeskeinen kulttuu-ri, joka näkyyy koko kehossa kireytenä.

MARJA ON PUKEUTUNUT VAALEISIIN, rentoihin urheiluvaattei-siin, kun hän asettautuu valoisan harjoitussalin etualalle. Hän tervehtii oppilaitaan, joista useista on tullut ystäviä, napsaut-taa musiikin päälle ja ryhtyy näyttämään liikkeitä esimerkik-si muille. Nurkassa istuu pieni tyttö omalla, vaaleanpunaisella tuolillaan ja antaa pisteitä. Sekä äiti että oppilaat saavat liik-keistä poikkeuksetta täyden kympin.

Kyseessä on Marjan 8-vuotias Henrietta-tytär, joka jo 3-vuotiaana hallitsi niin palleahengityksen kuin selkärullauk-senkin ja tiesi, missä asennossa lantion kuuluu olla. Yhdessä äidin kanssa tehdyt harjoitukset tuppaavat vähän väliä nau-rattamaan, mutta kiinnostuksella ei ole rajoja.

– Henrietta tietää metodista jo kaiken olennaisen. Perhet-tä ei tietenkään ole pakotettu noudattamaan elämäntapaa-ni, mutta sekä aviomieheni Francis Mitchell että Henrietta ovat sujahtaneet siihen mukaan luonnostaan. Myös Francis käy tunneillani.

Marja vaikuttaa ihmiseltä, joka elää juuri sellaista elämää kuin haluaa. Hän voi valita työtehtävänsä, hän on palkannut työkavereikseen ihmisiä, joiden osaamista hän arvostaa ja hän toteuttaa omaa filosofiaansa edelleen innokkaasti. Pääl-

lepäin se näkyy seesteisyytenä ja raikkautena. Ryppyjä ei juu-ri huomaa.

– Saan tehdä työssäni kaikkea, mitä olen aina halunnut: matkustaa, ohjata videoita, kirjoittaa ja tavata ihania ihmisiä. Nautin myös siitä, että saan käyttää hyväkseni kovalla työllä hankkimiani johtamistaitoja.

PÄÄTTÄVÄISYYS JA VAHVAT NÄKEMYKSET olivat Marjassa esillä jo lapsena. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingin Laut-tasaaressa. Baletin lisäksi hän lenkkeili ja soitti pianoa, huilua sekä viulua – ja teki ne omalla tavallaan. Vanhemmat ovat myö-hemmin kertoneet, kuinka 6-vuotias Marja paineli eräänä päi-vänä pianotunnille ja sanoi opettajalleen: ”Tänään minä haluan soittaa oman nuottini. Haluan tietää, miltä se kuulostaa.”

Marjaa luotsasivat elämässä eteenpäin musiikinopettajaäi-ti ja tiedemiesisä, jolta Marja on perinyt ainakin pettämättö-män kompositioiden tajunsa.

– Luotan työssäni edelleen ylivoimaisesti eniten silmääni. En tarvitse kuin pienen vilkaisun ja tiedän, mistä lähtökoh-dista työtä on alettava tekemään. Isäni on iskostanut päähäni myös sen, että tieteelle pitää aina olla käyttöä. Sitä ohjenuo-raa olen yrittänyt omassa työssäni toteuttaa.

Marja on asunut jo 19 vuotta Lontoossa, mutta vanhempien arvomaailma on yhä Marjan peruskivi. Juuret ovat edelleen syvällä Suomen maaperässä.

– En ole koskaan pyrkinyt olemaan muuta kuin suomalai-nen ja olen aina halunnut jatkaa myös työskentelyäni täällä. Eniten kaipaan Suomesta puhdasta ilmaa, pohjoisen valoa ja luonnon tuoksuja. Pitkä talvi sujuu vain, jos olen päässyt ke-sällä käymään kotimaassa! ›

”Uudet asiat ja ideat tulevat mieleensilloin, kun on läsnä.”

18

Kokeile tätä!i Pysähdy hengityksen lopussa ja rentoudu.i Tunnista, miltä kehosi tuntuu.i Tiedosta, missä asennossa seisot tai istut, ja mikä tähän

on johtanut.i Hyväksy, että kehoa tulee harjoittaa kauan, rauhassa ja

täsmällisesti, jotta uusi asento ja tapa liikkua muuttuvat osaksi sinua.

i Aloita harjoittelu ja nauti!

Suomessa Marja hakeutuu mielellään Itämeren rannalle, jossa voi haistella merta ja kuunnella tiirojen ääniä. Lontoos-sakin hän nauttii luonnon läheisyydestä. Suosikkipaikka on Marjan asunnon vieressä oleva suunnaton Richmond Park -puisto.

Lontoon ja muidenkin vanhojen suurkaupunkien hyviä puo-lia ovat ehdottomasti niiden sallivuus ja eteen avautuva mah-dollisuuksien kirjo. Uudet asiat, ideat ja ihmiset otetaan vas-taan avosylin, ja kaikille annetaan vähintään yksi mahdolli-suus. Uuden metodin kehittäjää Lontoo onkin kohdellut eri-tyisen hyvin.

– Olin blondi, nuori nainen, ja olen aivan vakuuttunut, et-tä urani olisi tyssännyt uskottavuusongelmiin, jos olisin jää-nyt Suomeen. Pahoin pelkään, että niin saattaisi käydä vie-lä nykyäänkin.

Marja ei silti sulje pois mahdollisuutta muuttaa jonain päivä-nä takaisin kotimaahan. Kunhan suvaitsemattomuuden ja näen-näisen kovuuden alta saisi esiin aidon suomalaisen herkkyyden.

MARJA ISTAHTAA PUISELLE terassin tuolille ja vetää keuhkonsa täyteen tuoreen tervan tuoksua. Kasvot kääntyvät aurinkoon. Hän puhuu hiljaisella, pehmeällä äänellä, ja jokainen pienikin käden liike näyttää harkitulta. Usein kasvoilla välähtää hymy.

ON SANOMATTAKIN SELVÄÄ, että Marjan elämä on kiireistä, vaikka sitä ei hänen rauhallisesta olemuksestaan huomaa. Marja selviää velvollisuuksistaan tekemällä etukäteen tarkat suunnitelmat. Kun suunnitelma on olemassa, asioita ei tarvit-se pitää jatkuvasti mielessä. Marja ei mieti, mitä kahden tun-nin päästä, saatikka seuraavana päivänä, tapahtuu.

– Keskittyminen juuri käsillä olevaan hetkeen on äärimmäi-sen tärkeää. Uudet asiat ja ideat tulevat mieleen silloin, kun on läsnä, eivät silloin kun ajattelee, missä pitäisi olla seuraavaksi.

SYDÄMEN ASIA

Marja on työuransa aikana kärsinyt uupumuksesta, mutta osaa nykyään välttää pahimmat karikot.

– Selvittämättömät ja tekemättömät asiat stressaavat ja vä-syttävät minua kaikista eniten, ei niinkään normaali työ. Siksi pyrin viemään asiat aina loppuun. Jos se on mahdotonta, py-rin ainakin tiedostamaan ne. Jo se auttaa.

MARJAN ARJESSA TÄRKEÄÄ on rytmin, ajan ja paikan vaihte-lu. Liikunnan jälkeen rentouttaa pysähtynyt kylpy, palaverin jälkeen reipas oman pihan kuokkiminen. Jaksamista edesaut-tavat myös rakkaat harrastukset: musiikki, arkkitehtuuri ja kuvataiteet.

– Vaikka en suoranaisesti päätynytkään visuaaliselle alalle, koen olevani jonkinlainen kehon arkkitehti.

Vaikka Method Putkisto on Marjalle enemmän kuin työ, on perhe silti kaiken keskiössä. Jos Marjalla olisi juuri nyt kaksi tuntia aikaa tehdä mitä tahansa, lähtisi hän tyttärensä kans-sa ulos seikkailemaan.

Marja Putkiston kaksiosainen kasvokoulu alkaa sivulta 32.

”Luotan työssäniylivoimaisesti eniten

silmääni.”