�

TURUN KAUPPAKORKEAKOULUNYLIOPPILASKUNNAN LEHTI

3/2009

AT TSEEXCHANGE STUDENTS TYYLIOPAS

TURKULAISILLE

�

�

�

5 pääkirjoitus 6 kylista ja käytävägallup 8 patria10 turun joukkoliikenne12 hellfest 200914 fazer - sirkku erlandsson17 kyllin hyvää18 kyleisö20 flow-tyyliä25 why not finland?28 porinaa30 kyliste testaa32 leffa- ja keikka-arvostelut33 levyarvostelut34 apinagalleria35 takasivun kolumni

1014

Graafiset suunnittelijat Tuipe, 30, ja Tinski, 29, osaavat. Tuipe ajelee fiksil-

lä (taustalla) ja pyörittää levyjä, Tinski hakee vaikutteita nykytaiteesta ja

kertoo Valtterin kirppiksen olevan hyvä paikka ”toteuttaa omia inspiraati-

oitaan”. Katso Stadialisen lifestylen alkeet sivulta 20.

�

päätoimittajaAnni Rantala

toimittajat, kuvaajat ja taittajat Riikka Hakkarainen, Taru Kankala, Maija Kaunismaa, Lauri Liljenbäck, Lotta Liuksiala Heikki Lähteenmä-ki, Satu Nurmi, Ida Peltonen, Anni Rantala, Maiju Ronkainen, Sampo

Rouhiainen, Tapio Tuomola, Henna Turto, Tiia Tyynysniemi, Misme

Yrjölä

painopaikkaNewprint, Raisio

33. vuosikertaISSN 1458-4077

ilmestymispäivä 9.10.2009

julkaisijaTurun kauppakorkeakoulun

ylioppilaskuntaRehtorinpellonkatu 3

20500 TURKUwww.tukkk.fi/ky

mediakorttiwww.tukkk.fi/ky/kyliste

Kyliste ilmestyy neljä kertaa luku-vuoden 2009-2010 aikana. Toimi-tus pidättää oikeuden muokata ja

lyhentää juttuja.

kannen kuvakuva Lotta Liuksiala

käsittely Tapio Tuomola

palaute osoitteeseenkyliste@tse.fi

Jokainen meistä muistaa varmasti lapsuudestaan vaatekappaleita, jotka kaikkien oli hankittava tullakseen hyväksytyksi kaveripiirissään. Itselleni tulevat mieleen ensim-mäiseksi tolppakengät ja nappiverkkarit – mitä enemmän raitoja, sen varmemmin ne olivat piraattituliainen etelänaapurista. Jälkeenpäin ajatellen tietysti hävettää, että olen koskaan sellaisia käyttänyt; taisivatpa vielä olla mustat neonoransseilla raidoilla. Joka tapauksessa verkkarit olivat halpa investointi, kun vaihtoehtona oli yhteisön ulkopuolelle sulkeminen tai pahimmassa tapauksessa jopa turpiin saanti.

Ei vaatteiden valitsemisesta kuitenkaan ole tullut yhtään helpompaa aikuisena-kaan. Aina sitä väkisinkin miettii, miltä näyttää muiden silmissä. Huhu kertoo, etteivät yliopistonmäen asukit uskalla tulla Monttuun syömään, koska kauppakor-kealaiset pukeutuvat aina niin hienosti – humanistit tuntevat siis itsensä alipukeu-tuneiksi. Liekö pelkkää urbaanilegendaa, mutta toisaalta tunnen itsekin oloni joskus vähän ulkopuoliseksi tässä neuleiden ja kauluspaitojen viidakossa. Olisi varmaan hyödyllistä harjoitella bisnespukeutumista jo näin opiskelijana, mutten ole valmis kahlitsemaan itseäni jakkupuvun orjaksi ihan vielä.

Itselleni vaatteissa on tärkeintä niiden mukavuus. En juokse merkkien perässä ja ilmojen kylmetessä pukeudun mieluummin lämpimästi kuin supermuodikkaasti. Meitä on kuitenkin moneksi, enkä yhtään väheksy niitä ihmisiä, jotka ovat merk-kiuskollisia, ja joille tärkeintä on, että se päällä oleva pikeepaita on varmasti Lacos-ten. Jokaisen pitäisi saada pukeutua oman mielensä mukaan, sillä vaatemaku siinä missä musiikkimakukin on asia, josta ei voi kiistellä. Turha siis katsoa kieroon, kun seuraavan kerran törmää Montussa henkilöön, jolla on jokin batiikkivärjätty ryijy yllään – hän vain tuo esiin omaa minäänsä pukeutumisensa kautta.

Kyliste jalkautui trenditietoisten ihmisten pariin viime kesän Flow-festivaaleilla ja loi Stadin tyylioppaan turkulaisille – lue, mikä on juuri nyt in ja, mikä taas autta-matta out. Lisäksi testasimme ihmisten reaktioita odottamattoman tapahtuman sat-tuessa ja urkimme tietoomme koulussamme vierailevien vaihtareiden tuntemuksia Suomesta. Mukana on myös Turun kauppakorkeakoulusta valmistuneen ja Fazerilla uraansa luoneen Sirkku Erlandssonin haastattelu.

Viihtyisiä lukuhetkiä syksyn ensimmäisen Kylisteen parissa!

Anni Rantala

Kaukana muotitietoisesta

�

Käytävägallupteksti RIIKKA HAKKARAINEN JA IDA PELTONEN kuvat TIIA TYYNYSNIEMI

1. Määrittele tyylisi.2. Kiinnitätkö huomiota muiden pukeutumiseen? Miksi?3. Löytyykö vaatekaapistasi mörkö?

Hanne-Lotte Jylhä, vuosikurssi 2008

1. Klassinen kaikilla mausteilla. Käytän koruja ja löytöjä, mutta perusta on klassinen.2. Kyllä. Muiden pukeutuminen on hyvä inspiraation lähde.3. Turusta ei, teini-ajan vaatteista voisi löytyä. Ehkä se voisi olla tosi löysät roikutussamettihousut. Tai raidalliset, polvipituiset varvassu-kat sateenkaaren kaikissa väreissä.

Noora Viherlehto, vuosikurssi 2008

1. Pukeudun fiiliksen mukaan. Siisti.2. Joo. Toisaalta makeet vaatteet ja toisaalta väärät vaatteet väärässä paikassa pistävät silmään.3. Lähinnä kaikki yläasteaikaiset vaatteet sopivat kuvaukseen. Miss Sixtyn farkut, skeittikengät— näitä riittää.

Kusti Virtanen, vuosikurssi 2008

1. Asiallinen, mutta samalla rento.2. En. Ei ole minun asiani, miten muut pukeutuvat. Pääasia, että kaikki viihtyvät vaatteissaan.3. Kaikkien aikojen lempivaatteeni, junnuvuosien HJK-college lyhyiksi jääneine hihoineen; siitä ei voi luopua.

Viisauden sanat

”Älä yritä elää koko elämää. Elä yksi päivä.”

Anna-Leena Härkönen, Loppuunkäsitelty

[KY]lista Tankoviidakko

Korkeakouluopiskelijat ovat tunnetusti varsin trenditietoi-sia - etenkin Turussa, jos uskomme City-lehden tutkimus-ta, ja miksi emme uskoisi? No, ehkä siksi, että lähteinä oli-vat vain Sokos ja Stockmann, mutta emme takerru siihen. Ensikäden tuntumalla juuri kauppakorkeakouluopiskelijat ovat todella trendikkäitä. Emme saa unohtaa, etteivät tren-dit rajoitu vain pukeutumiseen, vaan kattavat kaikki elä-mänalueet. Käytännön esimerkkejähän voi löytää jo niin-kin pienestä asiasta kuin vanupuikkobrändistä tai niinkin suuresta kuin oppilaitoksen valinnasta.

Koulumme pääovea käyttäville saattaa kuitenkin pistää silmään hieman toisenlainen asia. Valtakunnallinen tut-tavuus, jota tapaa miltei vauvasta vaariin, mutta joka on Turussa mitä tunnusomaisin suuren opiskelijamäärän ja lyhyiden välimatkojen ansiosta. Sehän on tuo kaksipyöräis-ten kuljetusmuotojen kuningas: polkupyörä. Polkupyörä on aina in, ja tulee varmasti olemaankin vielä pitkän aikaa. Voisi myös kuvitella polkupyörien olleen suosiossa jo pit-kään ja opiskelijaystävällisen koululaitoksen huomioineen tämän seikan. Samaan johtopäätökseen on harmillisen vai-kea päätyä koettaessaan luovia koulun pääovelle kaikkien polkupyörien ohi, puhumattakaan, jos aikoo itse parkkee-rata oman polkumobiilinsa. Polkupyörien säilytysalueesta puhuttaessa “täyteenahdettu” lienee jokseenkin alimitoi-tettu ilmaisu. Näin pupuna voin sanoa, että kaikki näytti vielä ensimmäisen viikon aikana ihan hyvältä. Alue on toki merkitty mukavasti katuprintillä, mutta rajojen tuskin on tarkoitettu jatkuvan aina reunanurmikolle ja siitä lähem-mäs Ylioppilastaloja kuin kauppakorkeakoulun pääovea. Epämukavuuden, hankaluuden, ympäristöystävällisyydet-tömyyden ja aiheutuvien vaaratilanteiden lisäksi tämä on selvästi myös esteettinen haitta.

Valveutuneessa koulussamme asiaan luulisi kiinnitettä-vän huomiota. On erittäin ymmärrettävää, että lisätilaa on haasteellista järjestää, ja on paha käydä moittimaan aikoi-naan suunnittelusta vastuussa olleita henkilöitä. Totta pu-huen, kouluhan on selvästi huomioinut polkupyörätilan-teen ja tehnyt asialle jotain. Säilytysalueen reunoille nousi hiljattain työmaakartioita sekä narua, ilmeisesti estämään polkupyörien kulkeutumisen kävelyalueelle. Todellisuus on kaukana käytännöllisestä, mikäli se oli koskaan tarkoi-tuksena: rajaus kattaa kymmenen metrin matkan pääovelta poispäin, jossa ei polkupyöristä ole harmia ollutkaan, mut-ta estää varsin tehokkaasti polkupyörien viennin sekä tuon-nin varsinaiselle säilytysalueelle. Ruuhka-aikana omansa saa kantaa pois suorin käsin, mikäli itse mahtuu joukkoon. Viritelmän ulkonäöstä tuskin voi olla montaa mieltä, mutta siitä voisi otaksua tämän olevan vain tilapäisjärjestely. Mut-ta tilapäisjärjestelyt tuntien, kauankohan tämä nimenomai-nen mahtaa säilyä? *

Valtio tahtoo kieltää tupakoinnin Suomessa

Hallitus esittää uutta tupakkalakia, jonka tavoite on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riip-puvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden käytön loppuminen. Suomi on siis hyvää vauhtia muuttu-massa diktatuuriksi, jossa isoveli valvoo ja kaikki on kiellettyä. Esimerkiksi festareilla ei enää saisi polttaa yleisön joukossa. Jäämmekin innolla odottamaan, kuinka suuri joukko järjestysmiehiä tarvitaan estä-mään salaröökaaminen Ruisrockin päälavan eteen ahtautuneiden ihmisten keskuudessa.

Vuoden tyylikkäin miesopettaja

Esko Kukkasniemen pillifarkut ovat syksyn säväyt-täjät! Ne eivät ole ainoastaan silmäniloa naisille ja tyylitietoisille, mutta myös osoitus siitä, että suo-malainen mies osaa sittenkin pukeutua. Esko lie-nee vieraillut lahden länsipuolella heiluttelemassa lokalvalutaa ja poimimassa tyylivinkkejä. Ruotsissa on nimittäin aivan normaalia, että yli 30-vuotiaam miehet PUKEUTUVAT. Kiitos Esko, että näytät mallia Suomen Marketti-Mateille!

Spotify

ja miljoonat keinot hommata se. Ilmaisia kutsuja jaetaan ruotsalaisilla nettisivuilla. Ohjelman saa hel-posti ladattua, ainoastaan asennusvaiheessa on muis-tettava näppäillä tietoihin brittiläinen postinumero. Viralliset (maksaneet) käyttäjät saavat lähetellä sato-ja kutsuja päivittäin. Miksi sitten, siis MIKSI, sitä saakelin ohjelmaa ei kerta kaikkiaan vieläkään ole jokaisella halukkaalla käyttäjällä? Kaiken muunkin saa ihan rehellisesti laittomasti ladattua, niin miksi tähän uusimpaan musankuuntelusi mullistavaan ti-manttiin pitää olla joku superkoodikräkkäri?

KY-NESU:n pj Tapani Salonen

TuKY:n oma Maciek Sadowski

Hehän ovat kuin kaksi

marjaa

�

Käytävägallupteksti RIIKKA HAKKARAINEN JA IDA PELTONEN kuvat TIIA TYYNYSNIEMI

1. Määrittele tyylisi.2. Kiinnitätkö huomiota muiden pukeutumiseen? Miksi?3. Löytyykö vaatekaapistasi mörkö?

Hanne-Lotte Jylhä, vuosikurssi 2008

1. Klassinen kaikilla mausteilla. Käytän koruja ja löytöjä, mutta perusta on klassinen.2. Kyllä. Muiden pukeutuminen on hyvä inspiraation lähde.3. Turusta ei, teini-ajan vaatteista voisi löytyä. Ehkä se voisi olla tosi löysät roikutussamettihousut. Tai raidalliset, polvipituiset varvassu-kat sateenkaaren kaikissa väreissä.

Noora Viherlehto, vuosikurssi 2008

1. Pukeudun fiiliksen mukaan. Siisti.2. Joo. Toisaalta makeet vaatteet ja toisaalta väärät vaatteet väärässä paikassa pistävät silmään.3. Lähinnä kaikki yläasteaikaiset vaatteet sopivat kuvaukseen. Miss Sixtyn farkut, skeittikengät— näitä riittää.

Kusti Virtanen, vuosikurssi 2008

1. Asiallinen, mutta samalla rento.2. En. Ei ole minun asiani, miten muut pukeutuvat. Pääasia, että kaikki viihtyvät vaatteissaan.3. Kaikkien aikojen lempivaatteeni, junnuvuosien HJK-college lyhyiksi jääneine hihoineen; siitä ei voi luopua.

Viisauden sanat

”Älä yritä elää koko elämää. Elä yksi päivä.”

Anna-Leena Härkönen, Loppuunkäsitelty

[KY]lista Tankoviidakko

Korkeakouluopiskelijat ovat tunnetusti varsin trenditietoi-sia - etenkin Turussa, jos uskomme City-lehden tutkimus-ta, ja miksi emme uskoisi? No, ehkä siksi, että lähteinä oli-vat vain Sokos ja Stockmann, mutta emme takerru siihen. Ensikäden tuntumalla juuri kauppakorkeakouluopiskelijat ovat todella trendikkäitä. Emme saa unohtaa, etteivät tren-dit rajoitu vain pukeutumiseen, vaan kattavat kaikki elä-mänalueet. Käytännön esimerkkejähän voi löytää jo niin-kin pienestä asiasta kuin vanupuikkobrändistä tai niinkin suuresta kuin oppilaitoksen valinnasta.

Koulumme pääovea käyttäville saattaa kuitenkin pistää silmään hieman toisenlainen asia. Valtakunnallinen tut-tavuus, jota tapaa miltei vauvasta vaariin, mutta joka on Turussa mitä tunnusomaisin suuren opiskelijamäärän ja lyhyiden välimatkojen ansiosta. Sehän on tuo kaksipyöräis-ten kuljetusmuotojen kuningas: polkupyörä. Polkupyörä on aina in, ja tulee varmasti olemaankin vielä pitkän aikaa. Voisi myös kuvitella polkupyörien olleen suosiossa jo pit-kään ja opiskelijaystävällisen koululaitoksen huomioineen tämän seikan. Samaan johtopäätökseen on harmillisen vai-kea päätyä koettaessaan luovia koulun pääovelle kaikkien polkupyörien ohi, puhumattakaan, jos aikoo itse parkkee-rata oman polkumobiilinsa. Polkupyörien säilytysalueesta puhuttaessa “täyteenahdettu” lienee jokseenkin alimitoi-tettu ilmaisu. Näin pupuna voin sanoa, että kaikki näytti vielä ensimmäisen viikon aikana ihan hyvältä. Alue on toki merkitty mukavasti katuprintillä, mutta rajojen tuskin on tarkoitettu jatkuvan aina reunanurmikolle ja siitä lähem-mäs Ylioppilastaloja kuin kauppakorkeakoulun pääovea. Epämukavuuden, hankaluuden, ympäristöystävällisyydet-tömyyden ja aiheutuvien vaaratilanteiden lisäksi tämä on selvästi myös esteettinen haitta.

Valveutuneessa koulussamme asiaan luulisi kiinnitettä-vän huomiota. On erittäin ymmärrettävää, että lisätilaa on haasteellista järjestää, ja on paha käydä moittimaan aikoi-naan suunnittelusta vastuussa olleita henkilöitä. Totta pu-huen, kouluhan on selvästi huomioinut polkupyörätilan-teen ja tehnyt asialle jotain. Säilytysalueen reunoille nousi hiljattain työmaakartioita sekä narua, ilmeisesti estämään polkupyörien kulkeutumisen kävelyalueelle. Todellisuus on kaukana käytännöllisestä, mikäli se oli koskaan tarkoi-tuksena: rajaus kattaa kymmenen metrin matkan pääovelta poispäin, jossa ei polkupyöristä ole harmia ollutkaan, mut-ta estää varsin tehokkaasti polkupyörien viennin sekä tuon-nin varsinaiselle säilytysalueelle. Ruuhka-aikana omansa saa kantaa pois suorin käsin, mikäli itse mahtuu joukkoon. Viritelmän ulkonäöstä tuskin voi olla montaa mieltä, mutta siitä voisi otaksua tämän olevan vain tilapäisjärjestely. Mut-ta tilapäisjärjestelyt tuntien, kauankohan tämä nimenomai-nen mahtaa säilyä? *

Valtio tahtoo kieltää tupakoinnin Suomessa

Hallitus esittää uutta tupakkalakia, jonka tavoite on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riip-puvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden käytön loppuminen. Suomi on siis hyvää vauhtia muuttu-massa diktatuuriksi, jossa isoveli valvoo ja kaikki on kiellettyä. Esimerkiksi festareilla ei enää saisi polttaa yleisön joukossa. Jäämmekin innolla odottamaan, kuinka suuri joukko järjestysmiehiä tarvitaan estä-mään salaröökaaminen Ruisrockin päälavan eteen ahtautuneiden ihmisten keskuudessa.

Vuoden tyylikkäin miesopettaja

Esko Kukkasniemen pillifarkut ovat syksyn säväyt-täjät! Ne eivät ole ainoastaan silmäniloa naisille ja tyylitietoisille, mutta myös osoitus siitä, että suo-malainen mies osaa sittenkin pukeutua. Esko lie-nee vieraillut lahden länsipuolella heiluttelemassa lokalvalutaa ja poimimassa tyylivinkkejä. Ruotsissa on nimittäin aivan normaalia, että yli 30-vuotiaam miehet PUKEUTUVAT. Kiitos Esko, että näytät mallia Suomen Marketti-Mateille!

Spotify

ja miljoonat keinot hommata se. Ilmaisia kutsuja jaetaan ruotsalaisilla nettisivuilla. Ohjelman saa hel-posti ladattua, ainoastaan asennusvaiheessa on muis-tettava näppäillä tietoihin brittiläinen postinumero. Viralliset (maksaneet) käyttäjät saavat lähetellä sato-ja kutsuja päivittäin. Miksi sitten, siis MIKSI, sitä saakelin ohjelmaa ei kerta kaikkiaan vieläkään ole jokaisella halukkaalla käyttäjällä? Kaiken muunkin saa ihan rehellisesti laittomasti ladattua, niin miksi tähän uusimpaan musankuuntelusi mullistavaan ti-manttiin pitää olla joku superkoodikräkkäri?

KY-NESU:n pj Tapani Salonen

TuKY:n oma Maciek Sadowski

Hehän ovat kuin kaksi

marjaa

�

PATRIAMiltä tuntuu? Miten jaksat? Onko flunssa?

Hyviä kysymyksiä kaikki näin opiskelusyksyn alkuun. Kesän aikana on ehkä ehtinyt vä-hän rentoutumaan, nauttimaan auringosta ja viettämään aikaa ilman opiskelustressiä. Ainakin kesätyöt, kesätentit, matkustelu ja

ystävien kanssa jokilaivalla istuskelu ovat toivottavasti anta-neet intoa ja voimia syksyn ja talven opiskeluarkeen. Vaikka opiskelu onkin mahtavaa, kiinnostavaa ja takuulla hyödyl-listä, on se samalla todella rankkaa, hankalaa ja joskus yksi-näistäkin. Yksin ei kuitenkaan kannata jäädä, eikä väsymystä puida vain itsensä kanssa. Ylioppilaskunta, opiskeluyhteisö ja ystävät tarjoavat lukemattomia tapoja purkaa stressiä, pi-tää hauskaa ja pärjätä opinnoissa.

Ylioppilaskunta tarjoaa jäsenilleen valtavasti erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Kannattaa lähteä mukaan kokei-lemaan uutta ja tutustumaan ihmisiin. Oletko innostunut kuorolaulusta tai haluaisitko maistella viinejä seurassa? Ha-luatko tutustua korkeakoulun käytävillä kulkeviin vaihto-opiskelijoihin tai pelata golffia? Kiinnostaako suunnistus vai lähtisitkö vain kokeilemaan erilaisia urheilulajeja KY-Sportin kanssa? Kaikkia näitä tarjoaa joku ylioppilaskunnan lukui-sista toimijaryhmistä. Lisätietoa tulevista tapahtumista ja eri toimijaryhmien toiminnasta löydät ylioppilaskunnan inter-netsivuilta www.tuky.fi. Kannattaa tutustua.

Ylioppilaskunnan sivujen alaisuuteen on kerätty opiskeli-

jan hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien tahojen yhteystietoja ja kuvauksia palveluista. Kannattaa käydä tutustumassa http://www.tuky.fi/palvelut/hyvinvointi-ja-terveys. Ylioppilaskunta on mukana myös hyvinvointiviikolla joka järjestetään 26.-30.10. Ohjelmassa on monenlaista hyvinvointiin suoraan ja ehkä vähemmän suoraan liittyvää. Seuraa ilmoittelua ja käy tu-tustumassa kiertävään näyttelyyn korkeakoulun tiloissa 29.10.

Terveyteen ja hyvinvointiin kannattaa jokaisen panostaa. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa ainakin terveellistä ruo-kaa ja riittävää liikuntaa. Opiskelijaruokaloista saat edullisesti monipuolista ruokaa, salaattia ja Montusta vielä herkullista vastaleivottua ruisleipääkin. Liikuntaa taas voit harrastaa KY-Sportin kautta tai osallistua yliopistoliikunnan kursseille ja jumppiin sekä käyttää Educariumin kuntosalia.

Kaikki perustutkintoa suorittavat ylioppilaskunnan jäsenet voivat käyttää YTHS:n palveluja. Jos siis flunssa äityy pahak-si, selkä rasittuu luennolla istumisesta tai stressi iskee päälle, kannattaa olla yhteydessä lääkäriin, fysioterapeutteihin tai mie-lenterveyspalveluihin. Jos taas opinnot eivät etene tai kaipaat apua pääainevalintoihin tai työuran suunnitteluun, voit olla yhteydessä opintopsykologiin tai rekrytointipalveluihin. Apua varmasti saa, kun sitä vain osaa pyytää.

Loppujen lopuksi tärkeintä on kuitenkin opintojen ohella liikkua, rentoutua ja viettää aikaa läheisten kanssa. Sekä tietysti pitää hauskaa ja kokea monenmoista uutta ja ihmeellistä!

Aurinkoa syksyyn!

�

�0

Korttien myynti ja neuvonta

Paikallisliikenteen palvelutoimistoEerikinkatu 10 (Forumin kauppakeskus)

puh. (02) 262 4811Avoinna ma-pe klo 9.00–17.00, la klo 9.00–14.30

Opiskelijabussikortin voi lunastaa paikallisliikenteen palvelu-toimistosta 5 euron hintaan. Korttia varten täytetään haku-lomake, jonka voi joko hakea palvelutoimistosta tai tulostaa osoitteesta www.turku.fi/bussit. Kortin hakulomakkeessa on kohta, johon opintotoimisto voi täyttää todistuksen opiskelus-ta. Todistukseksi kelpaa myös voimassa oleva opiskelijakortti. 31 vuotta täyttäneet tarvitsevat kortin hankkimiseen lisäksi Kelan myönteisen opintotukipäätöksen.

Korttien lataaminen

Kortteja voi ladata palvelutoimistossa, busseissa, Stockman-nilla ja Sokos Wiklundilla. Arvo- ja kausikorttien lataaminen onnistuu myös netissä osoitteessa nettilataus.turku.fi.

Bussilinjoihin kannattaa tutustua Turun seudun opaskartan avulla (opaskartta.turku.fi). Vaihtamalla opaskartta-näkymän bussireit-teihin saa kartalle näkyviin haluamansa linjat ja pysäkit. Palvelun avulla voi tehdä myös osoitehakuja.

Bussiaikataulut löytävät pdf-muodossa paikallisliikenteen netti-sivuilta osoitteesta www.turku.fi/bussit. Pysäkkikohtaisia, tarkem-pia aikatauluja voi tarkastella Brahen matkainfossa kohdasta ”aika-taulukot” (bussit.turku.fi/brahe). Pysäkkikohtaisia aikatauluja voi tilata myös tekstiviestillä. Lähetä viesti TKU pysäkin numerotun-nus numeroon 16166 (esim. TKU 1684). Viestin hinta on 0,45 € ja palvelu toimii Saunalahden, Elisan, dna:n ja TeliaSoneran liitty-millä. Numerotunnukset on merkitty kaikkien katollisten pysäk-kien pysäkkikyltteihin nimen eteen. Pysäkkien tunnukset löytyvät myös osoitteesta bussit.turku.fi/pysakit.

Reaalilaikaista tietoa bussien saapumis- ja lähtöajoista saa Brahen Nettinäyttö- ja Taskunäyttö-palveluiden avulla. Niissä ilmoitetut ajat perustuvat linja-autojen todellisiin sijainteihin. Nettinäytön avulla voit selailla aikatauluja vapaasti ilman kirjautumista. Jos re-kisteröidyt palvelun käyttäjäksi, voit tallentaa itsellesi tärkeimmät aikataulut ja siten nopeuttaa asioimistasi. Taskunäyttö on saman-kaltainen palvelu kuin Nettinäyttö, mutta se toimii kännykällä. Voit ladata sen kännykkääsi, jos kännykälläsi pääsee nettiin ja se tukee Java-sovellusten käyttöä. Lataaminen onnistuu lähettämällä viesti TKU BRAHE numeroon 16166. Viestin hinta on 0,45 € ja palvelu toimii Saunalahden, Elisan, dna:n ja TeliaSoneran liittymil-lä. Hinta sovelluksen lataamiselle muodostuu liittymäsi tiedonsiir-tomaksujen perusteella.

Opiskelijabussikortit ovat henkilökohtaisia. Alle 20-vuotiaat opiskelijat voivat kuitenkin hankkia nuorten haltijakohtaisen ar-vokortin. Se on hinnaltaan yhtä edullinen kuin opiskelijakortti, ja lisäetuna useampi nuori voi käyttää samaa korttia.

Opiskelijoiden kortit ovat voimassa pääsääntöisesti syyskuun alus-ta elokuun loppuun. Alennusten saamiseksi kortti tulee päivittää opiskelijabussikortiksi aina uuden lukuvuoden alkaessa, sillä

Turun seutuliikenteen piiriin kuuluu 13 lähikuntaa. Seutuliikenne koostuu kuntalippusopimuslinjoista sekä varsinaisesta seutuliiken-teestä. Kuntalippusopimuslinjojen taksat ovat Turun alueella samat kuin paikallisliikenteessä, ja myös bussikortit kelpaavat maksuvä-lineeksi. Nämä linjat eroavat muusta seutuliikenteestä myös siinä, että niillä on pysäkki kauppatorilla tai sen läheisyydessä. Muut seutuliikenteen linjat lähtevät linja-autoasemalta. Kuntalippusopi-muslinjoja ovat 10, 11, 110–119, 180, 190–195, 201, 420, 421 ja 422. Lisätietoa näiden linjojen reiteistä, aikatauluista ja taksoista saa TLO:sta (www.tlo.fi) ja muusta seutuliikenteestä Matka-huol-losta (www.matkahuolto.fi). *

muuten maksut määräytyvät aikuisten hintojen mukaan. Jos si-nulla on jo bussikortti, muistathan käydä paikallisliikenteen pal-velutoimistossa näyttämässä voimassa olevaa opiskelijakorttia tai opintotoimiston todistusta opiskelusta.

Lisätietoa:

www.turku.fi/bussithttp://bussit.turku.fi/brahehttp://nettilataus.turku.fi

http://bussit.turku.fi/pysakithttp://opaskartta.turku.fi

www.tlo.fi

Arvokortti on paras vaihtoehto, jos matkustat bussilla harvaksel-taan, mutta haluat silti mahdollisimman edullisia matkoja. Arvo-kortilla maksettaessa jokainen matka veloitetaan erikseen, ja hinta riippuu vuorokaudenajasta (ks. taulukko!). Kortti on voimassa kol-me vuotta latauksesta. Korttiin ladataan perustamishetkellä vähintään 10 €, ja myö-hemmin siihen voi ladata joko busseissa tai muissa latauspaikoissa 10 €, 20 €, 30 € jne. Arvokorttia voi ladata myös netissä, jolloin lataussumma on 20 €.

Kausikortti on helpoin vaihtoehto, jos käytät bussia lähes päi-vittäin. Se maksaa opiskelijalle 28 euroa ja on voimassa 30 vuo-rokautta ensimmäisestä käyttökerrasta alkaen. Korttiin voi ladata uuden kauden ennen vanhan päättymistä, sillä se alkaa vasta van-han päätyttyä. Kausikorttiin voi ladata myös lisäpäiviä; opiskelija saa 10 eurolla 9 lisäpäivää. Tällöin vanhan kauden on kuitenkin oltava vielä voi-massa, eikä latausta voi tehdä nettilatauksena.

Yhdistelmäkortti Fifty-Fifty on erinomainen valinta, jos käytät bussia melko usein, mutta välillä epäsäännöllisesti. Fifty-Fif-tyssä yhdistyvät arvo- ja kausikorttien parhaat puolet: joustavuus ja edullisuus. Kortti toimii jokaisen 30 vuorokauden jakson alussa arvokort-tina, mutta jos tehtyjen matkojen arvo jakson aikana ylittää kau-sikortin hinnan, muuttuu kortti automaattisesti kausikortiksi. 30 vuorokauden matkat maksavat siis enintään kausikortin hinnan (28 €), eikä sinun tarvitse etukäteen tietää, aiotko käyttää korttia arvo- vai kausikorttina.

Yhdistelmäkortin latausmaksu vaihtelee sen mukaan, toimiiko kortti sillä hetkellä kausi- vai arvokorttina: Kortti toimii kausikorttina: Lataaminen maksaa 28 €, ja seu-raava kausi alkaa heti latauksesta seuraavasta käyttökerrasta. Kortti toimii arvokorttina: Latauksen yhteydessä hyvitetään edellisellä kaudella käyttämättä jäänyt arvo. Maksat siis vain uuden kauden latausmaksun (28 €) ja hyvityksen välisen erotuksen.

Olet oikeutettu opiskelijabussikort-tiin, jos… olet 20–30-vuotias tai yli 30-vuoti-as, mutta saat Kelan opintotukea, opiskelet päätoimisesti (yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, lukiossa, am-mattikoulussa tai peruskoulussa) ja asut tai olet kirjoilla Turussa.

PAIKALLISLIIKENTEEN OPISKELIJATAKSAT Normaali Keskipäivä* Yö**Kertalippu 2,50 2,50 3,50Arvokortti 1,30 1,10 2,30Fifty-Fifty 1,30 1,10 2,30

* ma-pe klo 9.00–12.59, ** klo 23.00–04.00

BussaillaanKysyttäessä satunnaiselta matkustajalta syitä bussin käyttöön, todennäköinen vastaus on sen edullisuus, ympäristöystävällisyys, helppous tai monipuolisuus – ja juuri näitä asioita myös kehitetään jatkuvasti. Paikallisliikenteen bussimatkat ovatkin tänä syksynä edullisempia kuin aikoihin, sillä alkukesästä toteutettiin historiallinen 10 prosentin hinnanalennus arvokortilla maksettavista matkoista. Samalla yhtenäistettiin opiskelijabussikorttien myöntämisperusteita, jotta yhä useammalla olisi mahdollisuus opiskelijahintaisiin matkoihin. Alle on koottuna hyödyllistä tietoa Turun paikallisliikenteestä sekä uusille että vanhoille turkulaisille.

teks

ti RO

OSA

TU

OM

AA

LA k

uvat

SXC

.HU

Paikallisliikenteen taksat Kertalippu maksaa päiväsaikaan 2,50 € ja öisin 3,50 €. Yötaksa on voimassa klo 23.00–04.00. Matkailulipulla voi matkustaa 24 tunnin ajan ja se maksaa bussista ostettaessa 5,50 €. Kännykällä ostettaessa matkailulippu maksaa 5 € + operaattorikohtaisen palvelumaksun. (Lähetä viesti LIPPU24 numeroon 16246. Toimii Elisan, Saunalahden, dna:n ja TeliaSoneran liittymillä.) Paikallisbusseissa on aina kahden tunnin rajaton vaihto-oikeus.

Voit hyödyntää paikallisliikenteen opiskelija-alennuksia hankkimalla opiskelijabussikortin!

Aikataulut ja bussireititSeutuliikenne

��

Korttien myynti ja neuvonta

Paikallisliikenteen palvelutoimistoEerikinkatu 10 (Forumin kauppakeskus)

puh. (02) 262 4811Avoinna ma-pe klo 9.00–17.00, la klo 9.00–14.30

Opiskelijabussikortin voi lunastaa paikallisliikenteen palvelu-toimistosta 5 euron hintaan. Korttia varten täytetään haku-lomake, jonka voi joko hakea palvelutoimistosta tai tulostaa osoitteesta www.turku.fi/bussit. Kortin hakulomakkeessa on kohta, johon opintotoimisto voi täyttää todistuksen opiskelus-ta. Todistukseksi kelpaa myös voimassa oleva opiskelijakortti. 31 vuotta täyttäneet tarvitsevat kortin hankkimiseen lisäksi Kelan myönteisen opintotukipäätöksen.

Korttien lataaminen

Kortteja voi ladata palvelutoimistossa, busseissa, Stockman-nilla ja Sokos Wiklundilla. Arvo- ja kausikorttien lataaminen onnistuu myös netissä osoitteessa nettilataus.turku.fi.

Bussilinjoihin kannattaa tutustua Turun seudun opaskartan avulla (opaskartta.turku.fi). Vaihtamalla opaskartta-näkymän bussireit-teihin saa kartalle näkyviin haluamansa linjat ja pysäkit. Palvelun avulla voi tehdä myös osoitehakuja.

Bussiaikataulut löytävät pdf-muodossa paikallisliikenteen netti-sivuilta osoitteesta www.turku.fi/bussit. Pysäkkikohtaisia, tarkem-pia aikatauluja voi tarkastella Brahen matkainfossa kohdasta ”aika-taulukot” (bussit.turku.fi/brahe). Pysäkkikohtaisia aikatauluja voi tilata myös tekstiviestillä. Lähetä viesti TKU pysäkin numerotun-nus numeroon 16166 (esim. TKU 1684). Viestin hinta on 0,45 € ja palvelu toimii Saunalahden, Elisan, dna:n ja TeliaSoneran liitty-millä. Numerotunnukset on merkitty kaikkien katollisten pysäk-kien pysäkkikyltteihin nimen eteen. Pysäkkien tunnukset löytyvät myös osoitteesta bussit.turku.fi/pysakit.

Reaalilaikaista tietoa bussien saapumis- ja lähtöajoista saa Brahen Nettinäyttö- ja Taskunäyttö-palveluiden avulla. Niissä ilmoitetut ajat perustuvat linja-autojen todellisiin sijainteihin. Nettinäytön avulla voit selailla aikatauluja vapaasti ilman kirjautumista. Jos re-kisteröidyt palvelun käyttäjäksi, voit tallentaa itsellesi tärkeimmät aikataulut ja siten nopeuttaa asioimistasi. Taskunäyttö on saman-kaltainen palvelu kuin Nettinäyttö, mutta se toimii kännykällä. Voit ladata sen kännykkääsi, jos kännykälläsi pääsee nettiin ja se tukee Java-sovellusten käyttöä. Lataaminen onnistuu lähettämällä viesti TKU BRAHE numeroon 16166. Viestin hinta on 0,45 € ja palvelu toimii Saunalahden, Elisan, dna:n ja TeliaSoneran liittymil-lä. Hinta sovelluksen lataamiselle muodostuu liittymäsi tiedonsiir-tomaksujen perusteella.

Opiskelijabussikortit ovat henkilökohtaisia. Alle 20-vuotiaat opiskelijat voivat kuitenkin hankkia nuorten haltijakohtaisen ar-vokortin. Se on hinnaltaan yhtä edullinen kuin opiskelijakortti, ja lisäetuna useampi nuori voi käyttää samaa korttia.

Opiskelijoiden kortit ovat voimassa pääsääntöisesti syyskuun alus-ta elokuun loppuun. Alennusten saamiseksi kortti tulee päivittää opiskelijabussikortiksi aina uuden lukuvuoden alkaessa, sillä

Turun seutuliikenteen piiriin kuuluu 13 lähikuntaa. Seutuliikenne koostuu kuntalippusopimuslinjoista sekä varsinaisesta seutuliiken-teestä. Kuntalippusopimuslinjojen taksat ovat Turun alueella samat kuin paikallisliikenteessä, ja myös bussikortit kelpaavat maksuvä-lineeksi. Nämä linjat eroavat muusta seutuliikenteestä myös siinä, että niillä on pysäkki kauppatorilla tai sen läheisyydessä. Muut seutuliikenteen linjat lähtevät linja-autoasemalta. Kuntalippusopi-muslinjoja ovat 10, 11, 110–119, 180, 190–195, 201, 420, 421 ja 422. Lisätietoa näiden linjojen reiteistä, aikatauluista ja taksoista saa TLO:sta (www.tlo.fi) ja muusta seutuliikenteestä Matka-huol-losta (www.matkahuolto.fi). *

muuten maksut määräytyvät aikuisten hintojen mukaan. Jos si-nulla on jo bussikortti, muistathan käydä paikallisliikenteen pal-velutoimistossa näyttämässä voimassa olevaa opiskelijakorttia tai opintotoimiston todistusta opiskelusta.

Lisätietoa:

www.turku.fi/bussithttp://bussit.turku.fi/brahehttp://nettilataus.turku.fi

http://bussit.turku.fi/pysakithttp://opaskartta.turku.fi

www.tlo.fi

Arvokortti on paras vaihtoehto, jos matkustat bussilla harvaksel-taan, mutta haluat silti mahdollisimman edullisia matkoja. Arvo-kortilla maksettaessa jokainen matka veloitetaan erikseen, ja hinta riippuu vuorokaudenajasta (ks. taulukko!). Kortti on voimassa kol-me vuotta latauksesta. Korttiin ladataan perustamishetkellä vähintään 10 €, ja myö-hemmin siihen voi ladata joko busseissa tai muissa latauspaikoissa 10 €, 20 €, 30 € jne. Arvokorttia voi ladata myös netissä, jolloin lataussumma on 20 €.

Kausikortti on helpoin vaihtoehto, jos käytät bussia lähes päi-vittäin. Se maksaa opiskelijalle 28 euroa ja on voimassa 30 vuo-rokautta ensimmäisestä käyttökerrasta alkaen. Korttiin voi ladata uuden kauden ennen vanhan päättymistä, sillä se alkaa vasta van-han päätyttyä. Kausikorttiin voi ladata myös lisäpäiviä; opiskelija saa 10 eurolla 9 lisäpäivää. Tällöin vanhan kauden on kuitenkin oltava vielä voi-massa, eikä latausta voi tehdä nettilatauksena.

Yhdistelmäkortti Fifty-Fifty on erinomainen valinta, jos käytät bussia melko usein, mutta välillä epäsäännöllisesti. Fifty-Fif-tyssä yhdistyvät arvo- ja kausikorttien parhaat puolet: joustavuus ja edullisuus. Kortti toimii jokaisen 30 vuorokauden jakson alussa arvokort-tina, mutta jos tehtyjen matkojen arvo jakson aikana ylittää kau-sikortin hinnan, muuttuu kortti automaattisesti kausikortiksi. 30 vuorokauden matkat maksavat siis enintään kausikortin hinnan (28 €), eikä sinun tarvitse etukäteen tietää, aiotko käyttää korttia arvo- vai kausikorttina.

Yhdistelmäkortin latausmaksu vaihtelee sen mukaan, toimiiko kortti sillä hetkellä kausi- vai arvokorttina: Kortti toimii kausikorttina: Lataaminen maksaa 28 €, ja seu-raava kausi alkaa heti latauksesta seuraavasta käyttökerrasta. Kortti toimii arvokorttina: Latauksen yhteydessä hyvitetään edellisellä kaudella käyttämättä jäänyt arvo. Maksat siis vain uuden kauden latausmaksun (28 €) ja hyvityksen välisen erotuksen.

Olet oikeutettu opiskelijabussikort-tiin, jos… olet 20–30-vuotias tai yli 30-vuoti-as, mutta saat Kelan opintotukea, opiskelet päätoimisesti (yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, lukiossa, am-mattikoulussa tai peruskoulussa) ja asut tai olet kirjoilla Turussa.

PAIKALLISLIIKENTEEN OPISKELIJATAKSAT Normaali Keskipäivä* Yö**Kertalippu 2,50 2,50 3,50Arvokortti 1,30 1,10 2,30Fifty-Fifty 1,30 1,10 2,30

* ma-pe klo 9.00–12.59, ** klo 23.00–04.00

BussaillaanKysyttäessä satunnaiselta matkustajalta syitä bussin käyttöön, todennäköinen vastaus on sen edullisuus, ympäristöystävällisyys, helppous tai monipuolisuus – ja juuri näitä asioita myös kehitetään jatkuvasti. Paikallisliikenteen bussimatkat ovatkin tänä syksynä edullisempia kuin aikoihin, sillä alkukesästä toteutettiin historiallinen 10 prosentin hinnanalennus arvokortilla maksettavista matkoista. Samalla yhtenäistettiin opiskelijabussikorttien myöntämisperusteita, jotta yhä useammalla olisi mahdollisuus opiskelijahintaisiin matkoihin. Alle on koottuna hyödyllistä tietoa Turun paikallisliikenteestä sekä uusille että vanhoille turkulaisille.

teks

ti RO

OSA

TU

OM

AA

LA k

uvat

SXC

.HU

Paikallisliikenteen taksat Kertalippu maksaa päiväsaikaan 2,50 € ja öisin 3,50 €. Yötaksa on voimassa klo 23.00–04.00. Matkailulipulla voi matkustaa 24 tunnin ajan ja se maksaa bussista ostettaessa 5,50 €. Kännykällä ostettaessa matkailulippu maksaa 5 € + operaattorikohtaisen palvelumaksun. (Lähetä viesti LIPPU24 numeroon 16246. Toimii Elisan, Saunalahden, dna:n ja TeliaSoneran liittymillä.) Paikallisbusseissa on aina kahden tunnin rajaton vaihto-oikeus.

Voit hyödyntää paikallisliikenteen opiskelija-alennuksia hankkimalla opiskelijabussikortin!

Aikataulut ja bussireititSeutuliikenne

��

��

Kun tuntuu, että Suomen festivaalitarjonta on jo koluttu läpi riittävän moneen kertaan, on aika suunnata ulkomaille. Tie vei menneenä kesänä Ranskaan, pieneen Clissonin kylään, jossa järjestettiin 19.-21.6. yksi Euroopan suurimmista metallifestivaaleista - Hellfest. Kolmeen festivaalipäivään mahtui yli sata bändiä sekä kymmeniätuhansia festivaalikävijöitä ja paljon auringonpaistetta. Suurimpina yleisömagneetteina toimivat vuoropäivinä pääesiintyjän viitan harteilleen asettaneet Mötley Crüe, Marilyn Manson ja Manowar.

Ajatus Hellfest-reissusta alkoi kypsyä joskus maalis-huhtikuussa, mutta jo silloin koko Clisson oli viimeistä majoituspaikkaa myöten loppuunmyyty. Ei auttanut muu kuin etsiä yöpaikka lähimmästä suurkaupungista Nantesista, sillä telttailemaan tällaisesta kaupun-kilaishienohelmasta ei olisi. Suomesta ei festivaalille järjestetty min-käänlaista ratkiriemukasta pakettimatkaa, joten oli turvauduttava ulkomaiseen matkanjärjestäjään. Onneksi netistä löytyi nopeasti brittifirma, joka tarjosi lippujen lisäksi majoituksen ja bussikulje-tukset festivaalialueen ja majapaikan välillä. Tietysti tämän lystin lisäksi piti vielä varata lennot Pariisiin ja junaliput edelleen Nan-tesiin.

Jo parin tunnin junamatka ranskalaisella pikajunalla sai arvos-tuksen kotimaista VR:ää kohtaan nousemaan kohisten – ensi ker-ralla sitten jatkolento Pariisin ja Nantesin välille. Perille päästyäm-me paljon mainostettu hotellin henkilökunnan englannin kielen taito osoittautui kaikkea muuta kuin kohtalaiseksi, mutta onneksi elekielelläkin pärjää. Festivaalialueella kaikki turhautuminen haih-tui kuitenkin saman tien. Silmänkantamattomiin jatkuvien viini-tarhojen keskelle aukesi peltoalue, jonka täyttivät kotoisan näköiset mustanpuhuvat metallifanit. Ei muuta kuin ulos bussista, ranneke käteen ja sekaan ihmettelemään.

Varsin pian kävi selväksi, että suomalaisiin festivaaleihin ver-rattuna Hellfest oli jotain aivan ainutlaatuista. Heti portilla jär-jestysmiehet hoitivat työnsä hymyillen ja asiallisesti, toisin kuin suomalaiset kollegansa. Festivaalialueella vessoja oli riittävästi ja ruokavalikoima oli valtava verrattuna ainaiseen tahtojen taistoon pyttärin ja epäilyttävän nuudelihötön välillä. Juomatarjoilukin pelasi sujuvasti, kunhan ensin tajusi käydä lunastamassa eurojen-sa vastineeksi keltaisia muovipoletteja. Näillä poleteilla sai sitten tiskiltä juomansa ilman aikaa vievää vaihtorahojen etsiskelyä. Alko-holin juojia ei ollut suljettu omiin karsinoihinsa ja lämpimän kaljan sijaan saattoi kurkkuunsa kaataa vaikka punaviiniä. Epäesteettisten ja haperoiden muovituoppien sijaan juomansa sai tukevaan Hell-fest-mukiin, joita lähtikin sitten mukaan kotisuomeen muutama kappale täydentämään opiskelijakämpän astiastoa.

Bajamajojen ydinjätemäiselle olemukselle eivät toki hajuveden-tuoksuiset ranskalaisetkaan voineet mitään. Ensimmäisen festivaa-lipäivän jälkeen kukaan tuskin uskaltautui koppiin ilman asianmu-

kaista hengityssuojainta. Leirintäalueella tilanne oli vielä pahempi ja ohi kulkiessa haju muistutti lähinnä navettaa tai tukkeutunutta viemäriä. Viimeistään viiteen suihkuun jonottavaa satapäistä jouk-koa katsellessa oma majoitusvalinta alkoi tuntua yhä paremmalta – olkoonkin, että se sisälsi jokailtaisen bussikyydin takaisin hotel-lille parinkymmenen juopuneen britin kanssa. Noin neljän tunnin yöunet eivät pidentyneet puolituntisen bussikyydin aikana sekun-tiakaan, sillä kun kerran metallifestareilla ollaan, niin silloin myös bussissa soi black metal niin lujaa, että korvat vuotavat verta.

Hellfestin bänditarjonta oli erittäin kattava ja lähes jokainen metallin alalaji oli varmasti edustettuna, siitä pitivät huolen neljä esiintymislavaa. Suomikin oli edustettuna, kun oman settinsä pää-sivät veivaamaan Stratovarius ja Moonsorrow. Myös eri aikakausien bändit pääsivät hyvin esille, kun alkuiltapäivästä esiintyivät useim-miten ranskalaiset tulevaisuuden toivot, joista suhteellisen harva oli koskaan kuullutkaan ja iltaa kohden taas päästiin kuulemaan sellai-siakin dinosauruksia kuin Heaven And Hell, The Misfits ja Europe. Mitään kovin yllätyksellistä ei kuitenkaan nähty, vaan moni bän-deistä olisi soittanut lähiaikoina Suomenkin maaperällä. Ainakin DragonForce, Backyard Babies, WASP, Misery Index, Cradle Of Filth, Volbeat, Pestilence ja Amon Amarth edustivat metallifesti-vaalien peruskauraa.

Kaiken kaikkiaan Hellfest oli kokemuksena unohtumaton ja mieli tekisi uusia reissu ensi kesänä, mikäli rahatilanne antaa myö-ten. Oma budjetti ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka voi olla esteenä raskaamman musiikin ystävien ilonpidolle kesällä 2010. Suuri osa Clissonin asukkaista on syvästi uskovaisia, joten he pitävät Hell-festiä synnin keskittymänä, eivätkä halua sitä mailleen. Katolisen kirkon ja kunnan junailemana Hellfestin suurimmat sponsorit ovat saaneet vetoomuskirjeitä, joissa heitä pyydetään boikotoimaan fes-tivaalia. Tämän seurauksena esimerkiksi Coca Cola onkin kieltäy-tynyt sponsoroimasta tapahtumaa enää ensi vuonna. Metallifanit ympäri maailman ovat kuitenkin ryhtyneet vastaiskuihin omilla kirjeillään, joissa sponsoreille vakuutetaan, että festivaali on kauka-na saatananpalvonnasta ja perustuu puhtaasti musiikille. Järjestävä taho ei onneksi ole jäänyt lepäämään laakereilleen, sillä ensimmäset 20 bändikiinnitystä on jo tehty. *

Hellfest 2009teksti ANNI RANTALA kuvat BARRY ANDERSON ja ANNI RANTALA

��

Kun tuntuu, että Suomen festivaalitarjonta on jo koluttu läpi riittävän moneen kertaan, on aika suunnata ulkomaille. Tie vei menneenä kesänä Ranskaan, pieneen Clissonin kylään, jossa järjestettiin 19.-21.6. yksi Euroopan suurimmista metallifestivaaleista - Hellfest. Kolmeen festivaalipäivään mahtui yli sata bändiä sekä kymmeniätuhansia festivaalikävijöitä ja paljon auringonpaistetta. Suurimpina yleisömagneetteina toimivat vuoropäivinä pääesiintyjän viitan harteilleen asettaneet Mötley Crüe, Marilyn Manson ja Manowar.

Ajatus Hellfest-reissusta alkoi kypsyä joskus maalis-huhtikuussa, mutta jo silloin koko Clisson oli viimeistä majoituspaikkaa myöten loppuunmyyty. Ei auttanut muu kuin etsiä yöpaikka lähimmästä suurkaupungista Nantesista, sillä telttailemaan tällaisesta kaupun-kilaishienohelmasta ei olisi. Suomesta ei festivaalille järjestetty min-käänlaista ratkiriemukasta pakettimatkaa, joten oli turvauduttava ulkomaiseen matkanjärjestäjään. Onneksi netistä löytyi nopeasti brittifirma, joka tarjosi lippujen lisäksi majoituksen ja bussikulje-tukset festivaalialueen ja majapaikan välillä. Tietysti tämän lystin lisäksi piti vielä varata lennot Pariisiin ja junaliput edelleen Nan-tesiin.

Jo parin tunnin junamatka ranskalaisella pikajunalla sai arvos-tuksen kotimaista VR:ää kohtaan nousemaan kohisten – ensi ker-ralla sitten jatkolento Pariisin ja Nantesin välille. Perille päästyäm-me paljon mainostettu hotellin henkilökunnan englannin kielen taito osoittautui kaikkea muuta kuin kohtalaiseksi, mutta onneksi elekielelläkin pärjää. Festivaalialueella kaikki turhautuminen haih-tui kuitenkin saman tien. Silmänkantamattomiin jatkuvien viini-tarhojen keskelle aukesi peltoalue, jonka täyttivät kotoisan näköiset mustanpuhuvat metallifanit. Ei muuta kuin ulos bussista, ranneke käteen ja sekaan ihmettelemään.

Varsin pian kävi selväksi, että suomalaisiin festivaaleihin ver-rattuna Hellfest oli jotain aivan ainutlaatuista. Heti portilla jär-jestysmiehet hoitivat työnsä hymyillen ja asiallisesti, toisin kuin suomalaiset kollegansa. Festivaalialueella vessoja oli riittävästi ja ruokavalikoima oli valtava verrattuna ainaiseen tahtojen taistoon pyttärin ja epäilyttävän nuudelihötön välillä. Juomatarjoilukin pelasi sujuvasti, kunhan ensin tajusi käydä lunastamassa eurojen-sa vastineeksi keltaisia muovipoletteja. Näillä poleteilla sai sitten tiskiltä juomansa ilman aikaa vievää vaihtorahojen etsiskelyä. Alko-holin juojia ei ollut suljettu omiin karsinoihinsa ja lämpimän kaljan sijaan saattoi kurkkuunsa kaataa vaikka punaviiniä. Epäesteettisten ja haperoiden muovituoppien sijaan juomansa sai tukevaan Hell-fest-mukiin, joita lähtikin sitten mukaan kotisuomeen muutama kappale täydentämään opiskelijakämpän astiastoa.

Bajamajojen ydinjätemäiselle olemukselle eivät toki hajuveden-tuoksuiset ranskalaisetkaan voineet mitään. Ensimmäisen festivaa-lipäivän jälkeen kukaan tuskin uskaltautui koppiin ilman asianmu-

kaista hengityssuojainta. Leirintäalueella tilanne oli vielä pahempi ja ohi kulkiessa haju muistutti lähinnä navettaa tai tukkeutunutta viemäriä. Viimeistään viiteen suihkuun jonottavaa satapäistä jouk-koa katsellessa oma majoitusvalinta alkoi tuntua yhä paremmalta – olkoonkin, että se sisälsi jokailtaisen bussikyydin takaisin hotel-lille parinkymmenen juopuneen britin kanssa. Noin neljän tunnin yöunet eivät pidentyneet puolituntisen bussikyydin aikana sekun-tiakaan, sillä kun kerran metallifestareilla ollaan, niin silloin myös bussissa soi black metal niin lujaa, että korvat vuotavat verta.

Hellfestin bänditarjonta oli erittäin kattava ja lähes jokainen metallin alalaji oli varmasti edustettuna, siitä pitivät huolen neljä esiintymislavaa. Suomikin oli edustettuna, kun oman settinsä pää-sivät veivaamaan Stratovarius ja Moonsorrow. Myös eri aikakausien bändit pääsivät hyvin esille, kun alkuiltapäivästä esiintyivät useim-miten ranskalaiset tulevaisuuden toivot, joista suhteellisen harva oli koskaan kuullutkaan ja iltaa kohden taas päästiin kuulemaan sellai-siakin dinosauruksia kuin Heaven And Hell, The Misfits ja Europe. Mitään kovin yllätyksellistä ei kuitenkaan nähty, vaan moni bän-deistä olisi soittanut lähiaikoina Suomenkin maaperällä. Ainakin DragonForce, Backyard Babies, WASP, Misery Index, Cradle Of Filth, Volbeat, Pestilence ja Amon Amarth edustivat metallifesti-vaalien peruskauraa.

Kaiken kaikkiaan Hellfest oli kokemuksena unohtumaton ja mieli tekisi uusia reissu ensi kesänä, mikäli rahatilanne antaa myö-ten. Oma budjetti ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka voi olla esteenä raskaamman musiikin ystävien ilonpidolle kesällä 2010. Suuri osa Clissonin asukkaista on syvästi uskovaisia, joten he pitävät Hell-festiä synnin keskittymänä, eivätkä halua sitä mailleen. Katolisen kirkon ja kunnan junailemana Hellfestin suurimmat sponsorit ovat saaneet vetoomuskirjeitä, joissa heitä pyydetään boikotoimaan fes-tivaalia. Tämän seurauksena esimerkiksi Coca Cola onkin kieltäy-tynyt sponsoroimasta tapahtumaa enää ensi vuonna. Metallifanit ympäri maailman ovat kuitenkin ryhtyneet vastaiskuihin omilla kirjeillään, joissa sponsoreille vakuutetaan, että festivaali on kauka-na saatananpalvonnasta ja perustuu puhtaasti musiikille. Järjestävä taho ei onneksi ole jäänyt lepäämään laakereilleen, sillä ensimmäset 20 bändikiinnitystä on jo tehty. *

Hellfest 2009teksti ANNI RANTALA kuvat BARRY ANDERSON ja ANNI RANTALA

��

Koska Fazer Makeisilla ei ole Ruotsissa tuotantoa, yksikkö lahden takana keskittyy puhtaasti myyntiin ja markkinointiin. Koko varsi-naisen uransa Fazerilla tehnyt Erlandsson työskenteli ennen nykyis-tä pestiään Cloetta Fazerin markkinointiorganisaation kategoria-johtajana Tukholmassa vastaten suklaatuotteista. Koulutustaustana häneltä löytyy markkinointiin ja ulkomaankauppaan painottunut ekonomintutkinto. Myös kielten opiskelu on auttanut avaamaan ovia yritysmaailmaan.

”Ehkä tärkein syy Fazerille päätymisessä oli se, että osaan Venä-jää ja ensimmäisessä työtehtävässäni olin yhteydessä Fazer Makeis-ten Venäjän asiakkaisiin.”

Tittelin vaihtumisesta huolimatta Erlandsson ei koe työtehtä-viensä muuttuneen erityisen merkittävästi. Suurimmaksi uudistuk-seksi hän mieltää uuden perspektiivin asioiden hoitoon. ”Edelleen aikani kuluu erilaisissa tiimikokouksissa, raporttien seurannassa ja analyysien tekemisessä niistä. Työhöni kuuluu myös paljon strate-gia- ja suunnittelutyötä sekä esitysten ja kokouksien valmistelua – näin oli myös markkinointitehtävissä. Suurin ero on näkökulma.”

Fazerissa Erlandssonia miellyttää mahdollisuus kehittyä ja teh-dä töitä taitavien ammattilaisten kanssa. Johtaja antaa kiitosta myös henkilöstölle. ”Fazerilla on myös aina ollut todella positiivinen tii-mihenki, josta saa paljon energiaa.” Lisäksi asemansa vakauttaneet brändit tuovat mausteensa karkkitehtailijan työhön. Laadukkuu-den ja tunnettuuden värittämien tuotteiden parissa on kiva työs-kennellä, Erlandsson myöntää.

Jokaisella herkkusuulla on oma suosikkinsa, kuten myös jokai-

Sirkku Erlandsson, 39, johtaa suomalaista osaamista ruotsalaisilla makeismarkkinoilla. Hänet nimitettiin Fazer Makeisten Ruotsin yksikön, Fazer Konfektyr AB:n, toimitusjohtajaksi vuosi sitten syyskuussa, ja häneltä löytyy vankkaa kokemuspohjaista tietotaitoa, jolla rakentaa ruotsalaiset makutottumukset kohtaava liiketoimintastrategia.

Makeaa mahan täydeltä

sella makeisalan markkina-alueella. ”Makeisalalla jokaisessa maassa ovat vahvat omat makutottumukset ja siksi enemmän paikallisvä-riä.” Myös pohjolan veljesten mauissa on vivahde-eroja. Suomessa esimerkiksi syödään enemmän vahvaa suolaista salmiakkia kuin Ruotsissa. Ruotsalainen maku taas on ehkä aavistuksen makeampi, minkä fazerilaiset huomaavat esimerkiksi suklaan mauissa. Ruot-sissa myös irtomakeiskulttuuri on vahvempi kuin Suomessa - jopa noin 30 % markkinoiden makeisista on kauhottu säkkiin irtokark-kilaatikoista.

Ruotsistrategia on Erlandssonille yksinkertainen. ”Tulemme keskittymään tärkeimpiin tuotemerkkeihimme. Niitä ovat Tutti Frutti, Geisha, Dumle, Karl Fazer ja Ögon-leivontasuklaa. Fazerin tuotemerkeillä on omat vankat kannattajajoukkonsa Ruotsissa ja tavoitteenamme on edelleen vahvistaa pääbrändiemme asemaa.”

Sokerina pohjalla Erlandsson neuvoo vastaavalle alalle työsken-telemään pyrkivää kauppatieteilijää seuraavasti: ” Kaiken lähtökoh-ta on kuluttajan ja kaupan ymmärrys. Auttaa siis, jos on kiinnos-tunut ihmisistä – miten ihmiset elävät ja toimivat – ja perehtynyt siihen, miten ostopäätökset syntyvät. Perustana yhteistyölle kaupan kanssa on ECR/kategoriajohtaminen. Markkinoinnin opintojen li-säksi suosittelen laskentatoimen opintoja.” *

Sirkku Erlandsson

w 39-vuotiasw Fazer Konfektyr AB:n toimitusjohtajaw Valmistunut Turun kauppakorkeakoulustaw Opinnot painottuivat markkinointiin ja ulkomaankauppaan

teksti TARU KANKALA ja MAIJU RONKAINEN kuvat SXC.HU ja FAZERGROUP.COM

��

Koska Fazer Makeisilla ei ole Ruotsissa tuotantoa, yksikkö lahden takana keskittyy puhtaasti myyntiin ja markkinointiin. Koko varsi-naisen uransa Fazerilla tehnyt Erlandsson työskenteli ennen nykyis-tä pestiään Cloetta Fazerin markkinointiorganisaation kategoria-johtajana Tukholmassa vastaten suklaatuotteista. Koulutustaustana häneltä löytyy markkinointiin ja ulkomaankauppaan painottunut ekonomintutkinto. Myös kielten opiskelu on auttanut avaamaan ovia yritysmaailmaan.

”Ehkä tärkein syy Fazerille päätymisessä oli se, että osaan Venä-jää ja ensimmäisessä työtehtävässäni olin yhteydessä Fazer Makeis-ten Venäjän asiakkaisiin.”

Tittelin vaihtumisesta huolimatta Erlandsson ei koe työtehtä-viensä muuttuneen erityisen merkittävästi. Suurimmaksi uudistuk-seksi hän mieltää uuden perspektiivin asioiden hoitoon. ”Edelleen aikani kuluu erilaisissa tiimikokouksissa, raporttien seurannassa ja analyysien tekemisessä niistä. Työhöni kuuluu myös paljon strate-gia- ja suunnittelutyötä sekä esitysten ja kokouksien valmistelua – näin oli myös markkinointitehtävissä. Suurin ero on näkökulma.”

Fazerissa Erlandssonia miellyttää mahdollisuus kehittyä ja teh-dä töitä taitavien ammattilaisten kanssa. Johtaja antaa kiitosta myös henkilöstölle. ”Fazerilla on myös aina ollut todella positiivinen tii-mihenki, josta saa paljon energiaa.” Lisäksi asemansa vakauttaneet brändit tuovat mausteensa karkkitehtailijan työhön. Laadukkuu-den ja tunnettuuden värittämien tuotteiden parissa on kiva työs-kennellä, Erlandsson myöntää.

Jokaisella herkkusuulla on oma suosikkinsa, kuten myös jokai-

Sirkku Erlandsson, 39, johtaa suomalaista osaamista ruotsalaisilla makeismarkkinoilla. Hänet nimitettiin Fazer Makeisten Ruotsin yksikön, Fazer Konfektyr AB:n, toimitusjohtajaksi vuosi sitten syyskuussa, ja häneltä löytyy vankkaa kokemuspohjaista tietotaitoa, jolla rakentaa ruotsalaiset makutottumukset kohtaava liiketoimintastrategia.

Makeaa mahan täydeltä

sella makeisalan markkina-alueella. ”Makeisalalla jokaisessa maassa ovat vahvat omat makutottumukset ja siksi enemmän paikallisvä-riä.” Myös pohjolan veljesten mauissa on vivahde-eroja. Suomessa esimerkiksi syödään enemmän vahvaa suolaista salmiakkia kuin Ruotsissa. Ruotsalainen maku taas on ehkä aavistuksen makeampi, minkä fazerilaiset huomaavat esimerkiksi suklaan mauissa. Ruot-sissa myös irtomakeiskulttuuri on vahvempi kuin Suomessa - jopa noin 30 % markkinoiden makeisista on kauhottu säkkiin irtokark-kilaatikoista.

Ruotsistrategia on Erlandssonille yksinkertainen. ”Tulemme keskittymään tärkeimpiin tuotemerkkeihimme. Niitä ovat Tutti Frutti, Geisha, Dumle, Karl Fazer ja Ögon-leivontasuklaa. Fazerin tuotemerkeillä on omat vankat kannattajajoukkonsa Ruotsissa ja tavoitteenamme on edelleen vahvistaa pääbrändiemme asemaa.”

Sokerina pohjalla Erlandsson neuvoo vastaavalle alalle työsken-telemään pyrkivää kauppatieteilijää seuraavasti: ” Kaiken lähtökoh-ta on kuluttajan ja kaupan ymmärrys. Auttaa siis, jos on kiinnos-tunut ihmisistä – miten ihmiset elävät ja toimivat – ja perehtynyt siihen, miten ostopäätökset syntyvät. Perustana yhteistyölle kaupan kanssa on ECR/kategoriajohtaminen. Markkinoinnin opintojen li-säksi suosittelen laskentatoimen opintoja.” *

Sirkku Erlandsson

w 39-vuotiasw Fazer Konfektyr AB:n toimitusjohtajaw Valmistunut Turun kauppakorkeakoulustaw Opinnot painottuivat markkinointiin ja ulkomaankauppaan

teksti TARU KANKALA ja MAIJU RONKAINEN kuvat SXC.HU ja FAZERGROUP.COM ��

��

Kyllä,olen Kylteri!Mistä tunnistat kylterin? Kylterin ominaisuuksiksi on määritelty aktiivinen, avoin, ennakkoluuloton ja sosiaalinen sekä menestymisenhaluinen, osaava ja vastuuntuntoinen. Kylteri on lisäksi huumorintajuinen ja osaa pitää hauskaa, mutta on järkevä myös haalarit päällä.

SEFEn kylterijäseniksi voivat päästä vain suomalaista kauppatieteellistä yliopistotutkintoa suorittavat opis-kelijat. Sana kylteri otettiin käyttöön Helsingin KY:llä 1960-luvulla jolloin se tarkoitti tietysti KY:n jäsentä. Vuonna 2001 SEFEn kylterivaliokunta päätti tehdä kylteristä yleisen ja yhteisen nimityksen kaikille meille kauppatieteiden opiskelijoille.Kylterit ovat huipputyyppejä, tätä mieltä ainakin minä olen. Olen päässyt tutustumaan muihin kauppatietei-den opiskelijoihin erilaisissa kylteritapahtumissa ja tot-ta kai myös loistavissa Turun KY:n bileissä. Oman ha-vainnointini lisäksi kylterille on jopa määritelty joukko kuvaavia ominaisuuksia. Syyskuussa 2005 järjestetyssä kylteriaktiivien tapaamisessa määriteltiin kylterin omi-naisuuksiksi mm. aktiivinen, ennakkoluuloton, sosiaa-linen, menestyksenhaluinen ja vastuuntuntoinen. Ei siis ole ihme, että kylteriyhteisöt eri puolilla Suomea ovat järjestäen omien yliopistojensa aktiivisimpia ainejärjes-töjä, jotka ovat täynnä tulevia liike-elämän huippuosaa-jia.

SEFE puhaltaa kylterihenkeä

Sen lisäksi, että SEFE tarjoaa kylterijäsenilleen, eli meil-le kaikille, joukon hyödyllisiä etuja ja palveluja, haluaa SEFE edistää kylterien yhteenkuuluvuutta ja nostattaa kuuluisaa kylterihenkeä.

SEFEn suurin ja tärkein kylteritapahtuma on Kylte-ripäivät (tuttavallisemmin KYPÄ). KYPÄ on vuotuinen kauppatieteen opiskelijoiden asiantuntija- ja viihdeta-pahtuma, johon osallistuu miltei 500 kauppatieteiden opiskelijaa eri puolilta Suomea. Perinteinen opiskelija-tapahtuma järjestetään ensi vuonna 11.–12. helmikuuta Helsingin Suvilahdessa sijaitsevassa Voimalassa. Asian-tuntijapuheenvuorojen lisäksi myös viihde ja verkostoi-tuminen ovat tärkeässä roolissa KYPÄllä.

KYPÄn perinteikäs sillis järjestetään toisena ta-pahtumapäivänä. Kylterit saapuvat sillikselle parhaissa edustusasuissaan, eli haalareissa! Jokaisen itseään kun-nioittavan kylterin haalareita, koristaa tietysti kylteri-haalarimerkki. Näitä pyöreitä statussymboleja elävöittä-vät kylteri-tekstit ja joka vuosi vaihtuvat kylterihenkiset sloganit. Uudet puput saavat omat kylterimerkkinsä kylliltä haalareidenjaon yhteydessä myöhemmin syksyl-lä.

Kylteri-imago ei ole vain pelkkää hupia varten: SEFEn tavoitteena on ylläpitää hyvää kuvaa kylteristä työmarkkinoita silmällä pitäen. Kauppatieteellinen kou-lutus avaa ovia työelämään jo opiskeluaikana. Samoihin työtehtäviin saattavat kuitenkin hakea myös muiden alojen opiskelijat, kuten teekkarit. Siksi onkin tärkeää, että luodaan yhdessä hyvä kuva kyltereistä, jotta kylteri-brandi olisi jatkossakin kovaa valuuttaa työmarkkinoil-la. Loistavaa tuotetta kun on helppo myydä!

Terveisin kyllisi RaisaRaisa RäisänenSEFEn kylteriyhdyshenkilö040 508 4 508raisa.raisanen@sefe.fi

PS. Jos olet ihmetellyt miksi Kauppalehti ei ole putkahtanut postiluukusta, syynä on lehtiedun muuttuminen: saat Kauppalehden veloituksetta viiden kuukauden (tammi-toukokuu) ajan vuosittain ja tämän lisäksi saat samaksi ajaksi käyttöösi kauppalehti.fi-arkiston. Etu on voimassa neljän opiskeluvuoden ajan. Lehden tulosta ilmoitetaan jatkossa opiskelijajäsenille ennakkoon kirjeellä, johon on reagoitava lehden saamiseksi.

��

Kyllä,olen Kylteri!Mistä tunnistat kylterin? Kylterin ominaisuuksiksi on määritelty aktiivinen, avoin, ennakkoluuloton ja sosiaalinen sekä menestymisenhaluinen, osaava ja vastuuntuntoinen. Kylteri on lisäksi huumorintajuinen ja osaa pitää hauskaa, mutta on järkevä myös haalarit päällä.

SEFEn kylterijäseniksi voivat päästä vain suomalaista kauppatieteellistä yliopistotutkintoa suorittavat opis-kelijat. Sana kylteri otettiin käyttöön Helsingin KY:llä 1960-luvulla jolloin se tarkoitti tietysti KY:n jäsentä. Vuonna 2001 SEFEn kylterivaliokunta päätti tehdä kylteristä yleisen ja yhteisen nimityksen kaikille meille kauppatieteiden opiskelijoille.Kylterit ovat huipputyyppejä, tätä mieltä ainakin minä olen. Olen päässyt tutustumaan muihin kauppatietei-den opiskelijoihin erilaisissa kylteritapahtumissa ja tot-ta kai myös loistavissa Turun KY:n bileissä. Oman ha-vainnointini lisäksi kylterille on jopa määritelty joukko kuvaavia ominaisuuksia. Syyskuussa 2005 järjestetyssä kylteriaktiivien tapaamisessa määriteltiin kylterin omi-naisuuksiksi mm. aktiivinen, ennakkoluuloton, sosiaa-linen, menestyksenhaluinen ja vastuuntuntoinen. Ei siis ole ihme, että kylteriyhteisöt eri puolilla Suomea ovat järjestäen omien yliopistojensa aktiivisimpia ainejärjes-töjä, jotka ovat täynnä tulevia liike-elämän huippuosaa-jia.

SEFE puhaltaa kylterihenkeä

Sen lisäksi, että SEFE tarjoaa kylterijäsenilleen, eli meil-le kaikille, joukon hyödyllisiä etuja ja palveluja, haluaa SEFE edistää kylterien yhteenkuuluvuutta ja nostattaa kuuluisaa kylterihenkeä.

SEFEn suurin ja tärkein kylteritapahtuma on Kylte-ripäivät (tuttavallisemmin KYPÄ). KYPÄ on vuotuinen kauppatieteen opiskelijoiden asiantuntija- ja viihdeta-pahtuma, johon osallistuu miltei 500 kauppatieteiden opiskelijaa eri puolilta Suomea. Perinteinen opiskelija-tapahtuma järjestetään ensi vuonna 11.–12. helmikuuta Helsingin Suvilahdessa sijaitsevassa Voimalassa. Asian-tuntijapuheenvuorojen lisäksi myös viihde ja verkostoi-tuminen ovat tärkeässä roolissa KYPÄllä.

KYPÄn perinteikäs sillis järjestetään toisena ta-pahtumapäivänä. Kylterit saapuvat sillikselle parhaissa edustusasuissaan, eli haalareissa! Jokaisen itseään kun-nioittavan kylterin haalareita, koristaa tietysti kylteri-haalarimerkki. Näitä pyöreitä statussymboleja elävöittä-vät kylteri-tekstit ja joka vuosi vaihtuvat kylterihenkiset sloganit. Uudet puput saavat omat kylterimerkkinsä kylliltä haalareidenjaon yhteydessä myöhemmin syksyl-lä.

Kylteri-imago ei ole vain pelkkää hupia varten: SEFEn tavoitteena on ylläpitää hyvää kuvaa kylteristä työmarkkinoita silmällä pitäen. Kauppatieteellinen kou-lutus avaa ovia työelämään jo opiskeluaikana. Samoihin työtehtäviin saattavat kuitenkin hakea myös muiden alojen opiskelijat, kuten teekkarit. Siksi onkin tärkeää, että luodaan yhdessä hyvä kuva kyltereistä, jotta kylteri-brandi olisi jatkossakin kovaa valuuttaa työmarkkinoil-la. Loistavaa tuotetta kun on helppo myydä!

Terveisin kyllisi RaisaRaisa RäisänenSEFEn kylteriyhdyshenkilö040 508 4 508raisa.raisanen@sefe.fi

PS. Jos olet ihmetellyt miksi Kauppalehti ei ole putkahtanut postiluukusta, syynä on lehtiedun muuttuminen: saat Kauppalehden veloituksetta viiden kuukauden (tammi-toukokuu) ajan vuosittain ja tämän lisäksi saat samaksi ajaksi käyttöösi kauppalehti.fi-arkiston. Etu on voimassa neljän opiskeluvuoden ajan. Lehden tulosta ilmoitetaan jatkossa opiskelijajäsenille ennakkoon kirjeellä, johon on reagoitava lehden saamiseksi.

��

��

�0

Suomen tyylikansan suviseurat eli Flow-festivaali on oiva paik-ka lähteä sisäistämään stadilaisen lifestylaajan makua. Festivaa-listatuksestaan huolimatta Flow’n aitojen sisäpuolelta ei takuulla löydy bajamajojen lisäksi muita yhtymäkohtia suomalaiseen fes-tarimeininkiin. Don Huonot -hattujen sijaan otsalla keikkuu ko-ristekukka. Kaulalla ei roiku Suomi-leijonaa vaan pitkään ketjuun on ripustettu kotimaisen suunnittelijan design-luomus. Vatsaa ei täytetä herkkulautasella vaan sushi-annoksella, joka huuhdellaan alas samppanjabaarin antimilla. Al Amir ei siis lapa lautasellesi rii-siä, vaan tiskin takana sinua palvelee Kuurnan ja Ateljé Finnen ra-vintoloitsija Antto Melasniemen tarkkaan valitsema henkilökunta, kuten festivaali itsekin sivuillaan mainostaa.

Flow on tapahtuma, jonne tullaan katsomaan esiintyjien lisäk-si yleisöä. Ihmiset tulevat tänne näyttäytymään viimeisen päälle harkitussa elämäntyylikokonaisuudessaan ja hakemaan vaikutteita muiden tyyleistä. Näiden ihmisten vaatekaapin sisältöä eivät päätä halpaketjujen sisäänostajat, vaan ”oma” ja ”ainutkertainen” tyyli luodaan yhdistelemällä vintage-löytöjä ja Comme des Garconsin viimeisintä mallistoa. Asukokonaisuutta täydentävät pienet mer-kitykselliset yksityiskohdat: mummon vanha huivi, Balilta ostetut käsinpunotut kaislasandaalit ja poikaystävältä saatu liian iso kaulus-paita istuvat Tukholman tuliaisina tuotujen Acnen farkkujen kans-

sa. Vaatteet eivät saa olla mitä tahansa tuotteita. Niillä on oltava tarinansa tai muu erityisominaisuus, joka tekee niistä käyttäjälleen merkittävän. Kaiken on oltava yksilöllistä ja uniikkia.

“The essential thing is to find the balance between trashy and strict. For instance, if you mix afrobeat with Vivaldi you get Phil Collins.”, muotoilee Pekka, 27, tyylien yhdistelemisen syvimmän olemuksen HEL-LOOKSissa. Flow’ssa Liisa Jokisen ja Sampo Kar-jalaisen nettiprojekti HEL-LOOKS herää henkiin ja näyttää koko kuvaston ”cool and bored” poseerauksia livenä baari-, ruoka- ja vessajonoissa. Sivustolla ja Flow’ssa haastatellut Helsingin hipsterit kertovat hakevansa vaikutteita elokuvista, musiikista ja tyyli-iko-neilta kuten Dita Von Teeseltä. Toiset kertovat roskalavojen sisäl-lön, old school -teknon, nykytaiteen ja piippua polttavien naisten inspiroivan heitä. Nykypukeutumisessa kaikki on siis mahdollista. Mikä tahansa vaate kelpaa, jos se on uniikki pala tarinaa tai kanta-jansa persoonallisuuden täydellinen ilmentäjä.

Marketista vaatteensa ostavan perussuomalaisen mielestä kaik-ki Flow’ssa vastaan tulevat miehet ovat todennäköisesti homoja. Ja mikäpä siinä, homomyönteisyys luultavasti kohottaisi entisestään festivaalin imagoa Suomen tyylin suunnannäyttäjänä. Kyliste bon-gasi ja haastatteli tyyligallupia varten Flow’hun saapuneet hipsterit ja tarjoilee nyt lukijoilleen parhaat vinkit.

Insinööriksi ja ”perus helsinkiläiseksi kundiksi” itseään tituleeraavat Antti,

26 ja Teemu, 28 istuvat portailla juoden halpaa viiniä ja kuunnellen musiikkia

Teemun iPhonesta. Pojat valittelevat, että aidot stadilaiset ovat nykyään

vähissä ja puheesta paistaa läpi tympääntyminen nykyelämän pinnallisuuteen.

Antin mielestä tyylikkäin harrastus on pyöräily, johon Teemu välittömästi lisää: ”Jos kukaan ei

olis keksiny fiksiä!” Vaikka normaalisti pojat viihtyvät Kannelmäessä kuunnellen Nirvanaa, juovat

oluensa Coronassa ja shoppailevat Lönkan Alepassa ja Hesarin Alkossa, he ovat tänään

tulleet Flowhun. Jostain on heidänkin haettava se elämäntapa, jota vastustaa. Ja täältä se todella löytyy.

HEL-LOOKSlivenä

Sampo Rouhiainen ja Maija Kaunismaa

��

Suomen tyylikansan suviseurat eli Flow-festivaali on oiva paik-ka lähteä sisäistämään stadilaisen lifestylaajan makua. Festivaa-listatuksestaan huolimatta Flow’n aitojen sisäpuolelta ei takuulla löydy bajamajojen lisäksi muita yhtymäkohtia suomalaiseen fes-tarimeininkiin. Don Huonot -hattujen sijaan otsalla keikkuu ko-ristekukka. Kaulalla ei roiku Suomi-leijonaa vaan pitkään ketjuun on ripustettu kotimaisen suunnittelijan design-luomus. Vatsaa ei täytetä herkkulautasella vaan sushi-annoksella, joka huuhdellaan alas samppanjabaarin antimilla. Al Amir ei siis lapa lautasellesi rii-siä, vaan tiskin takana sinua palvelee Kuurnan ja Ateljé Finnen ra-vintoloitsija Antto Melasniemen tarkkaan valitsema henkilökunta, kuten festivaali itsekin sivuillaan mainostaa.

Flow on tapahtuma, jonne tullaan katsomaan esiintyjien lisäk-si yleisöä. Ihmiset tulevat tänne näyttäytymään viimeisen päälle harkitussa elämäntyylikokonaisuudessaan ja hakemaan vaikutteita muiden tyyleistä. Näiden ihmisten vaatekaapin sisältöä eivät päätä halpaketjujen sisäänostajat, vaan ”oma” ja ”ainutkertainen” tyyli luodaan yhdistelemällä vintage-löytöjä ja Comme des Garconsin viimeisintä mallistoa. Asukokonaisuutta täydentävät pienet mer-kitykselliset yksityiskohdat: mummon vanha huivi, Balilta ostetut käsinpunotut kaislasandaalit ja poikaystävältä saatu liian iso kaulus-paita istuvat Tukholman tuliaisina tuotujen Acnen farkkujen kans-

sa. Vaatteet eivät saa olla mitä tahansa tuotteita. Niillä on oltava tarinansa tai muu erityisominaisuus, joka tekee niistä käyttäjälleen merkittävän. Kaiken on oltava yksilöllistä ja uniikkia.

“The essential thing is to find the balance between trashy and strict. For instance, if you mix afrobeat with Vivaldi you get Phil Collins.”, muotoilee Pekka, 27, tyylien yhdistelemisen syvimmän olemuksen HEL-LOOKSissa. Flow’ssa Liisa Jokisen ja Sampo Kar-jalaisen nettiprojekti HEL-LOOKS herää henkiin ja näyttää koko kuvaston ”cool and bored” poseerauksia livenä baari-, ruoka- ja vessajonoissa. Sivustolla ja Flow’ssa haastatellut Helsingin hipsterit kertovat hakevansa vaikutteita elokuvista, musiikista ja tyyli-iko-neilta kuten Dita Von Teeseltä. Toiset kertovat roskalavojen sisäl-lön, old school -teknon, nykytaiteen ja piippua polttavien naisten inspiroivan heitä. Nykypukeutumisessa kaikki on siis mahdollista. Mikä tahansa vaate kelpaa, jos se on uniikki pala tarinaa tai kanta-jansa persoonallisuuden täydellinen ilmentäjä.

Marketista vaatteensa ostavan perussuomalaisen mielestä kaik-ki Flow’ssa vastaan tulevat miehet ovat todennäköisesti homoja. Ja mikäpä siinä, homomyönteisyys luultavasti kohottaisi entisestään festivaalin imagoa Suomen tyylin suunnannäyttäjänä. Kyliste bon-gasi ja haastatteli tyyligallupia varten Flow’hun saapuneet hipsterit ja tarjoilee nyt lukijoilleen parhaat vinkit.

Insinööriksi ja ”perus helsinkiläiseksi kundiksi” itseään tituleeraavat Antti,

26 ja Teemu, 28 istuvat portailla juoden halpaa viiniä ja kuunnellen musiikkia

Teemun iPhonesta. Pojat valittelevat, että aidot stadilaiset ovat nykyään

vähissä ja puheesta paistaa läpi tympääntyminen nykyelämän pinnallisuuteen.

Antin mielestä tyylikkäin harrastus on pyöräily, johon Teemu välittömästi lisää: ”Jos kukaan ei

olis keksiny fiksiä!” Vaikka normaalisti pojat viihtyvät Kannelmäessä kuunnellen Nirvanaa, juovat

oluensa Coronassa ja shoppailevat Lönkan Alepassa ja Hesarin Alkossa, he ovat tänään

tulleet Flowhun. Jostain on heidänkin haettava se elämäntapa, jota vastustaa. Ja täältä se todella löytyy.

HEL-LOOKSlivenä

Sampo Rouhiainen ja Maija Kaunismaa

��

��

Kun tupsahtaa turkulaisena ulos kivimiesten kotiluolasta,

Rautatientorilla ei välttämättä odota 50-luvun tapaan lättä-hattuja vetämässä maalaistolloja turpaan. Harhailevin

katsein kulkevat ulkopaikkakuntalaiset saavat kuitenkin nope-

asti osakseen joukon ylimielisiä vilkaisuja nenänvartta

pitkin. Mutta ei hätää! Kyliste paljastaa turkulaisille ja

Turussa opiskeleville espoolaisille Stadin vii-

meisimmät tyylivinkit, joiden avulla olet yhtä hesalainen

kuin Keravalle viime viikolla Joensuusta muuttanut Rane!

Voit vihdoinkin vaihtaa Vilperin perikunnan Turkulainen

Helsingissä -biisin Mc Hammerin Too sexyyn ja vi-

hellellä tyytyväisenä pitkin katuja kuin paikallinen ikään.

Where to Drink”Another hipster hotspot”, kuvailee eat.fi-sivusto Kylisteen gallu-pin ykkösbaaria Virtasta. Vaihtelevaa klubimeininkiä höystettynä Helsingin kerman tiskijukilla ja sunnuntaiaamun brunsseja. Näillä eväillä Siltanen tuntuu ottavan haltuun kärkipaikan Stadin kuu-minpana baarina juuri nyt. Siltasen nimi ponnahti esiin selvästi useiten kysyttäessä tämän hetken tyylikkäintä kurkunkostuttajaa. Kuudes linja Siltasen naapurissa keräsi seuraavaksi eniten pisteitä, mutta vanhat kunnon Lostari, Loose ja We got beef pitivät edelleen pintansa keskustan menomestoista.

Where to LiveVaikka Kallio säilytti asemansa yöelämän keskipisteenä, se ei enää nauttinut täydellistä luottamusta kaupungin suosituimpana asuin-alueena. Pääkaupunkiseudun khuuleimmiksi kaupunginosiksi eh-dotettiin myös vanhaa kunnon Punavuorta ja identiteettiään etsi-vää Alppilaa Kallion naapurissa, mutta useasti mainittiin myös ah niin aitoja lähiöitä, kuten Oulunkylä ja Leppävaara. Kyllä hipsterit sitten ovat vitsikkäitä.

Where to ShopHelsinkiläiset olivat kovin kitsaita paljastamaan suosikkikauppo-jaan vaateostoksille suuntaavalle turkulaiselle, mutta seuraavissa Kylisteen hyviksi toteamissa liikkeissä kannattaa pyörähtää. Vanhaa tavaraa haluavan kannattaa suunnata jalkansa Kallion ki-vijalkojen pikkuliikkeisiin, esimerkiksi Fleminginkatu 8:ssa sijait-sevaan Ansaan. Keskustassa Mekkomania Mannerheimintie 31:ssä ja Rauhankatu 2:n Play it again Sam ovat tunnetuimpia vaihtoeh-doista. Valitettavasti myyjät tuntevat tavaran arvon tarkkaan näissä liikkeissä, joten penninvenyttäjän kannattaa kokeilla onneaan jos-sakin keskustan UFFeista tai kesäisin Hietalahden torilla. Helppo ja varma valinta on myös Helsinki 10 Eerikinkatu 3:ssa, jos ei jaksa vaivautua kauas ydinkeskustan ulkopuolelle.

How to Get aroundHaastatteluista käy selvästi ilmi, että edelläkävijät arvostavat yk-sinkertaisia asioita. Suosikkikulkupeleiksi mainitaan julkiset ja lihasvoima, fillarin erottuessa selväksi ykköseksi. Polkupyörä lois-taa kultasijalla myös muodikkaimman esineen kategoriassa. Myös lonkkari, eli longboard esiintyy vastauksissa yleisesti. ”Siitä tulee sellanen olo, että on menossa jonnekin vaaralliseen paikkaan tai tulossa vaarallisesta paikasta”, muotoilee eräs vastaaja tämän muo-tirullalaudan viehätystä.

What to DoHipsterit myös harrastavat yksinkertaises-

ti. Vaikka muutaman vastaajan mielestä harppuunakalastus ja laskuvarjohyppy ovat tämän hetken kuuminta hottia;

pääosa pysyttelee tavanomaisempien harrastusten parissa. Juoksu, pyöräily ja kitara tulevat ensimmäisenä mieleen useimmille. Kauko, 50, vannoo tyylil-leen uskollisena erävaelluksen nimeen,

Ilkka, 28, fanittaa vapaasukeltajia.

What to OwnMyös muotiesineet löytyvät arjen käyttötavaroista: hammasharja, kondomi ja marjapoimuri ovat nykyään todella khuul. Helsinkiläi-nen ei halua pieneen asuntoonsa turhaa rojua vaan funktionaalisia tavaroita.

What to ListenÄkkiseltään luulisi, että kunnon hipster kuuntelee ainoastaan al-ternativeindietä soittavaa tsekkiläistä kellaribändiä. Ja sitähän vastaajien ykkössuosikki Eero Johannes lähestulkoon onkin. Eero Johanneksen syntikka-funk on nimetty omalaatuisesti skweeksi, ja siinä yhdistellään katu-uskottavan likaista hidasta skandinaavista funkia outoon mörinään ja vonkumiseen. Tunnetuimmista artis-teista vieraiden huulilla on dj-posse Top Billin Flow. Turussakin usein vierailleet stadilaisen katumuodin sanansaattajat ovat kyllä jo melkoista mainstreamia, mutta keikalla heiluessaan voi todeta huo-letta olevansa tyylikkäässä seurassa. Tinski ehtiikin heti epäilemään, että ”Onks tää nyt vähän koko kansan vastaus, jos mä sanon Top Billin?”

How to SpeakPuheenparteen tulee turkulaisen myös kiinnittää huomiota. Hel-sinkiä ei missään nimessä saa sanoa Hesaksi, se on junttia. Myös stadi-sanan viljelyssä kannattaa noudattaa varovaisuutta, sillä todel-lisen stadilaisen mielestä stadi rajaa lähes kaiken ulkopuolelleen. Kulkupeleistä khuulein, polkupyörä, ei missään nimessä ole filla-ri, vaan sitä kutsutaan ruotsalaisvaikutteisesti tsygeksi. Ehdotuksia viileimmäksi sanaksi ei vastaajilta kovin paljon tullut. Ilmeisesti haastatellut pelkäsivät minkä tahansa vastauksen olevan jo out sii-nä vaiheessa, kun lehti ilmestyisi. Yksi vastaajista kehotti kuitenkin käyttämään linja-autopysäkistä hupsua nimitystä dösäkki. *

Stadin tyyliopas turkulaiselle

”Finally, vihdoinkin!” -Rosa, 20

Viikset INVintage INVinyylilevyt INFiksipyörät INHelsingin Kallio INPillifarkut IN

Äänitemaailmassa seuraavaksi paluun tekee C-kasetti. Jos vasta harkitset fiksipyörän ostamista, alat olla myöhässä. Kallio ja pillifarkut sinnittelevät vielä positiivisella puolella, mutta keräsivät kumpikin jo selvästi OUT-ääniä.

P.S. Isot aurinkolasit ovat jo OUT.

******

*

IN in Hki

Jos et jaksa lukea koko juttua, tsekkaa tästä tärpit!

Sampo Rouhiainen ja Maija Kaunismaa

”En mä tiedä. Mä oon pudonnut jo ajat sitten kärryiltä.” väittää Kauko pilke silmäkulmassaan

��

Kun tupsahtaa turkulaisena ulos kivimiesten kotiluolasta,

Rautatientorilla ei välttämättä odota 50-luvun tapaan lättä-hattuja vetämässä maalaistolloja turpaan. Harhailevin

katsein kulkevat ulkopaikkakuntalaiset saavat kuitenkin nope-

asti osakseen joukon ylimielisiä vilkaisuja nenänvartta

pitkin. Mutta ei hätää! Kyliste paljastaa turkulaisille ja

Turussa opiskeleville espoolaisille Stadin vii-

meisimmät tyylivinkit, joiden avulla olet yhtä hesalainen

kuin Keravalle viime viikolla Joensuusta muuttanut Rane!

Voit vihdoinkin vaihtaa Vilperin perikunnan Turkulainen

Helsingissä -biisin Mc Hammerin Too sexyyn ja vi-

hellellä tyytyväisenä pitkin katuja kuin paikallinen ikään.

Where to Drink”Another hipster hotspot”, kuvailee eat.fi-sivusto Kylisteen gallu-pin ykkösbaaria Virtasta. Vaihtelevaa klubimeininkiä höystettynä Helsingin kerman tiskijukilla ja sunnuntaiaamun brunsseja. Näillä eväillä Siltanen tuntuu ottavan haltuun kärkipaikan Stadin kuu-minpana baarina juuri nyt. Siltasen nimi ponnahti esiin selvästi useiten kysyttäessä tämän hetken tyylikkäintä kurkunkostuttajaa. Kuudes linja Siltasen naapurissa keräsi seuraavaksi eniten pisteitä, mutta vanhat kunnon Lostari, Loose ja We got beef pitivät edelleen pintansa keskustan menomestoista.

Where to LiveVaikka Kallio säilytti asemansa yöelämän keskipisteenä, se ei enää nauttinut täydellistä luottamusta kaupungin suosituimpana asuin-alueena. Pääkaupunkiseudun khuuleimmiksi kaupunginosiksi eh-dotettiin myös vanhaa kunnon Punavuorta ja identiteettiään etsi-vää Alppilaa Kallion naapurissa, mutta useasti mainittiin myös ah niin aitoja lähiöitä, kuten Oulunkylä ja Leppävaara. Kyllä hipsterit sitten ovat vitsikkäitä.

Where to ShopHelsinkiläiset olivat kovin kitsaita paljastamaan suosikkikauppo-jaan vaateostoksille suuntaavalle turkulaiselle, mutta seuraavissa Kylisteen hyviksi toteamissa liikkeissä kannattaa pyörähtää. Vanhaa tavaraa haluavan kannattaa suunnata jalkansa Kallion ki-vijalkojen pikkuliikkeisiin, esimerkiksi Fleminginkatu 8:ssa sijait-sevaan Ansaan. Keskustassa Mekkomania Mannerheimintie 31:ssä ja Rauhankatu 2:n Play it again Sam ovat tunnetuimpia vaihtoeh-doista. Valitettavasti myyjät tuntevat tavaran arvon tarkkaan näissä liikkeissä, joten penninvenyttäjän kannattaa kokeilla onneaan jos-sakin keskustan UFFeista tai kesäisin Hietalahden torilla. Helppo ja varma valinta on myös Helsinki 10 Eerikinkatu 3:ssa, jos ei jaksa vaivautua kauas ydinkeskustan ulkopuolelle.

How to Get aroundHaastatteluista käy selvästi ilmi, että edelläkävijät arvostavat yk-sinkertaisia asioita. Suosikkikulkupeleiksi mainitaan julkiset ja lihasvoima, fillarin erottuessa selväksi ykköseksi. Polkupyörä lois-taa kultasijalla myös muodikkaimman esineen kategoriassa. Myös lonkkari, eli longboard esiintyy vastauksissa yleisesti. ”Siitä tulee sellanen olo, että on menossa jonnekin vaaralliseen paikkaan tai tulossa vaarallisesta paikasta”, muotoilee eräs vastaaja tämän muo-tirullalaudan viehätystä.

What to DoHipsterit myös harrastavat yksinkertaises-

ti. Vaikka muutaman vastaajan mielestä harppuunakalastus ja laskuvarjohyppy ovat tämän hetken kuuminta hottia;

pääosa pysyttelee tavanomaisempien harrastusten parissa. Juoksu, pyöräily ja kitara tulevat ensimmäisenä mieleen useimmille. Kauko, 50, vannoo tyylil-leen uskollisena erävaelluksen nimeen,

Ilkka, 28, fanittaa vapaasukeltajia.

What to OwnMyös muotiesineet löytyvät arjen käyttötavaroista: hammasharja, kondomi ja marjapoimuri ovat nykyään todella khuul. Helsinkiläi-nen ei halua pieneen asuntoonsa turhaa rojua vaan funktionaalisia tavaroita.

What to ListenÄkkiseltään luulisi, että kunnon hipster kuuntelee ainoastaan al-ternativeindietä soittavaa tsekkiläistä kellaribändiä. Ja sitähän vastaajien ykkössuosikki Eero Johannes lähestulkoon onkin. Eero Johanneksen syntikka-funk on nimetty omalaatuisesti skweeksi, ja siinä yhdistellään katu-uskottavan likaista hidasta skandinaavista funkia outoon mörinään ja vonkumiseen. Tunnetuimmista artis-teista vieraiden huulilla on dj-posse Top Billin Flow. Turussakin usein vierailleet stadilaisen katumuodin sanansaattajat ovat kyllä jo melkoista mainstreamia, mutta keikalla heiluessaan voi todeta huo-letta olevansa tyylikkäässä seurassa. Tinski ehtiikin heti epäilemään, että ”Onks tää nyt vähän koko kansan vastaus, jos mä sanon Top Billin?”

How to SpeakPuheenparteen tulee turkulaisen myös kiinnittää huomiota. Hel-sinkiä ei missään nimessä saa sanoa Hesaksi, se on junttia. Myös stadi-sanan viljelyssä kannattaa noudattaa varovaisuutta, sillä todel-lisen stadilaisen mielestä stadi rajaa lähes kaiken ulkopuolelleen. Kulkupeleistä khuulein, polkupyörä, ei missään nimessä ole filla-ri, vaan sitä kutsutaan ruotsalaisvaikutteisesti tsygeksi. Ehdotuksia viileimmäksi sanaksi ei vastaajilta kovin paljon tullut. Ilmeisesti haastatellut pelkäsivät minkä tahansa vastauksen olevan jo out sii-nä vaiheessa, kun lehti ilmestyisi. Yksi vastaajista kehotti kuitenkin käyttämään linja-autopysäkistä hupsua nimitystä dösäkki. *

Stadin tyyliopas turkulaiselle

”Finally, vihdoinkin!” -Rosa, 20

Viikset INVintage INVinyylilevyt INFiksipyörät INHelsingin Kallio INPillifarkut IN

Äänitemaailmassa seuraavaksi paluun tekee C-kasetti. Jos vasta harkitset fiksipyörän ostamista, alat olla myöhässä. Kallio ja pillifarkut sinnittelevät vielä positiivisella puolella, mutta keräsivät kumpikin jo selvästi OUT-ääniä.

P.S. Isot aurinkolasit ovat jo OUT.

******

*

IN in Hki

Jos et jaksa lukea koko juttua, tsekkaa tästä tärpit!

Sampo Rouhiainen ja Maija Kaunismaa

”En mä tiedä. Mä oon pudonnut jo ajat sitten kärryiltä.” väittää Kauko pilke silmäkulmassaan

��

��

Why not Finland?

text and pictures BART VAN DONGEN, KELSI DUCHENE, STANISLAS JOURDAN and FRANCIS SEA

Stanislas Jourdan

My first impression about Finland is that it is a very modern country (probably more than France). Technology is almost everywhere (car detectors for traffic lights, for instance), and computing facilities are much better at TSE than in my own school. Also, many courses at TSE are related to technology and innovation, domains in which France has probably to learn from Finnish people...

What I like the most so far is the nature and beautiful landscapes. Ok, France is also a big country and we have some great places to see, but I must admit that Finns don’t have to be jealous at all. Without further, I offer you some great pictures I have taken since I’m here in Finland.

��

Bart van Dongen

Holland vs Finland - not a match you will expect to see on TV soon, but I’ll try and give you some insights in my Dutch views on Finland.

First of all I must say, that Finland is a beautiful country. I just love the trees and water everywhere, it’s such a healthy, relaxing environment. I would love to have a cottage at a big lake! Not like in Holland, where we just have agriculture and cows everywhere, and a highway right across every bit of quiet nature.

I have been living here for about 4 weeks now, and I must say that I like it here. People are friendly and helpful and the weather has been good so far. I had expected worse weather. It is an ex-pensive country though. Everything is about 50% more expensive than in Holland. I’ve found a good solution for this: go to the Lidl. Much cheaper, and plenty of choice and good quality.

And of course, as any good exchange student, I try to party as much as I can. And the Finnish parties are good! I noticed most parties are in clubs (I’ve been to Börs, Dynamo, Onnela and The Monkey and some others), whereas in Holland, we as students par-ty in (student) pubs. Love the pre-parties, same as in Holland. I love the overalls too! I can’t wait until I get my own! And before I forget: Finnish beer is terrible!

I’ve tried to do some cultural stuff as well. Did some sightseeing in Turku and surroundings. As I said before, it is a beautiful count-ry. I will see more of Scandinavia soon, when I will travel for a week through Finland, Sweden and Norway.

It has been great to come here and meet all those people, who are now my friends. It feels like I’ve been here for ages, and still so much time to go, so I’m sure I will not get bored!

Kelsi DuChene

My father´s profound comment is the best way to describe the reactions of my friends and family when I told them I was going to study abroad in Turku. After failing in my attempt to find books of Finland in the two largest bookstores in the city, my father ab-ruptly asked “Isn´t that a sign you shouldn’t go there?” I must have answered the question “Why Finland” hundreds of times and my answer never varies. To be honest, Finland was not in my top three countries to study abroad in, but now that I am here, there is no other place I would rather be.

To describe Turku in words is a creative challenge in which I will try my best to express. The weather has been lovely, people are beautiful, food is healthy, air is fresh, fashion is unique, indivi-duality overrides culture trends, acceptance is allowed, history re-mains, bikes outnumber vehicles, and the parties are endless. There is something about Europe that makes it so photogenic. Everything seems more vivid and full of life. My camera runs out of batteries from attempting to capture the beauty this city radiates.

The convenience of traveling allows exploring Europe so feasible and exciting. It seems like each weekend people are traveling and visiting neighboring countries. I love the flexibility of life here and the stress free environment. People do not seem to be in a rush and take the time to enjoy the sunshine and socialize with one another. Another attribute of Turku that I have grown to love is that it has few restaurant and clothing chains in comparison to the States. Each café has its own personality and there is a plethora of individual stores to discover. I am so thankful for the welcoming friends and have enjoyed every day I have been here. Each morning I have to remind myself to not take the unexpected moments for granted because I have become accustomed to the pure joy of the spontaneous and simple pleasures of life.

Francis Sea

Hello, I am an African American college student studying Business Management. This is my fourth year as a student and I wanted to have a chance to broaden my horizons by studying in a different at-mosphere. Now, I am having that chance by studying here at Turku School of Economics University in Finland. I chose here because of what I have been told and also from what I have researched about Turku, Finland. When I arrived here it was a bit of a shocker, but I knew that I would have an experience of a lifetime. As I arrived here at the airport, I was thinking to myself, will I ever find the right way to get to where I needed to be so that my tutor can find me because I could not read any of the signs. I eventually found the right path because of how nice the Finns are. I asked different people every step of the way so that I could get to the right desti-nation and they were very willing to help me. Once I met up with my tutor I was ready to begin my new adventure as an exchange student.

My tutor is Mikko Rindell. I could not have asked to be tuto-red by anyone else after being tutored by him. By being with Mik-ko I have met a lot of Finnish people and have learned a little bit more than I would have if I was not with him. I have been here for one month and I have done something different and fun just about every day. Here in Finland they are big on Ice Hockey. Mikko has given me the opportunity to experience an Ice Hockey game. That was my first time watching an Ice Hockey match live and I really enjoyed it. Mikko is here to help me see Finland in many different ways and to help me adjust and have fun. But, that goes for all the tutors. They all want the exchange students to enjoy their stay here in Finland and also to make good friends at the same time.

One of the main questions that everyone has been asking is “why did you choose Finland of all places?” Like the Finns would say, “miksei” (means why not). I have chosen Finland because it

was a place where not too many people would talk about going for school and because they speak English at the classes. I have heard that Finland was a place, where people didn’t care about what so-meone else has (stereotyping one another), what they would wear, how they look, or even didn’t really care what your nationality was; I cannot forget about this one, they told me that the Finns drink a lot. So, I wanted to see how it would actually be surrounded in that type of atmosphere.

Over my course of stay I have found that almost everything that I was told was true. The people here are very nice and they don’t care where you are from they will still have a conversation with you. What I have seen so far is that the Finns don’t dress to im-press others, but they dress appropriately. Compared to Americans the Finns don’t care about having big apartments; they have nice size rooms just enough space to manage. As for the drinking: that is like their occupation. They drink and party a lot here, it’s every-day Monday through Saturday and rest on Sunday. If you don’t do it back at home, you will at least do it here once or twice a week guaranteed. When you are at a bar in Finland and you don’t have a beer in your hand, they say there must be something wrong with you (having a cold or something). But when they drink they really open up and talk to people more so it’s kind of their way of a sit down socializing activity.

As you know everywhere you go the culture is different, but we are here to try new things and experience things you would have never thought of back at your home. I have tried many different things here and have seen so much. One of the best things you can do is attend a weekend at the cottage. At the cottage you will learn how to play some Finnish games, meet new people and view amazing scenery. You will also have a chance to sit in the sauna and swim in the water (a real Finnish tradition). A person has the ultimate experience. For the rest of my time here I will continue to experience new things. *

��

Bart van Dongen

Holland vs Finland - not a match you will expect to see on TV soon, but I’ll try and give you some insights in my Dutch views on Finland.

First of all I must say, that Finland is a beautiful country. I just love the trees and water everywhere, it’s such a healthy, relaxing environment. I would love to have a cottage at a big lake! Not like in Holland, where we just have agriculture and cows everywhere, and a highway right across every bit of quiet nature.

I have been living here for about 4 weeks now, and I must say that I like it here. People are friendly and helpful and the weather has been good so far. I had expected worse weather. It is an ex-pensive country though. Everything is about 50% more expensive than in Holland. I’ve found a good solution for this: go to the Lidl. Much cheaper, and plenty of choice and good quality.

And of course, as any good exchange student, I try to party as much as I can. And the Finnish parties are good! I noticed most parties are in clubs (I’ve been to Börs, Dynamo, Onnela and The Monkey and some others), whereas in Holland, we as students par-ty in (student) pubs. Love the pre-parties, same as in Holland. I love the overalls too! I can’t wait until I get my own! And before I forget: Finnish beer is terrible!

I’ve tried to do some cultural stuff as well. Did some sightseeing in Turku and surroundings. As I said before, it is a beautiful count-ry. I will see more of Scandinavia soon, when I will travel for a week through Finland, Sweden and Norway.

It has been great to come here and meet all those people, who are now my friends. It feels like I’ve been here for ages, and still so much time to go, so I’m sure I will not get bored!

Kelsi DuChene

My father´s profound comment is the best way to describe the reactions of my friends and family when I told them I was going to study abroad in Turku. After failing in my attempt to find books of Finland in the two largest bookstores in the city, my father ab-ruptly asked “Isn´t that a sign you shouldn’t go there?” I must have answered the question “Why Finland” hundreds of times and my answer never varies. To be honest, Finland was not in my top three countries to study abroad in, but now that I am here, there is no other place I would rather be.

To describe Turku in words is a creative challenge in which I will try my best to express. The weather has been lovely, people are beautiful, food is healthy, air is fresh, fashion is unique, indivi-duality overrides culture trends, acceptance is allowed, history re-mains, bikes outnumber vehicles, and the parties are endless. There is something about Europe that makes it so photogenic. Everything seems more vivid and full of life. My camera runs out of batteries from attempting to capture the beauty this city radiates.

The convenience of traveling allows exploring Europe so feasible and exciting. It seems like each weekend people are traveling and visiting neighboring countries. I love the flexibility of life here and the stress free environment. People do not seem to be in a rush and take the time to enjoy the sunshine and socialize with one another. Another attribute of Turku that I have grown to love is that it has few restaurant and clothing chains in comparison to the States. Each café has its own personality and there is a plethora of individual stores to discover. I am so thankful for the welcoming friends and have enjoyed every day I have been here. Each morning I have to remind myself to not take the unexpected moments for granted because I have become accustomed to the pure joy of the spontaneous and simple pleasures of life.

Francis Sea

Hello, I am an African American college student studying Business Management. This is my fourth year as a student and I wanted to have a chance to broaden my horizons by studying in a different at-mosphere. Now, I am having that chance by studying here at Turku School of Economics University in Finland. I chose here because of what I have been told and also from what I have researched about Turku, Finland. When I arrived here it was a bit of a shocker, but I knew that I would have an experience of a lifetime. As I arrived here at the airport, I was thinking to myself, will I ever find the right way to get to where I needed to be so that my tutor can find me because I could not read any of the signs. I eventually found the right path because of how nice the Finns are. I asked different people every step of the way so that I could get to the right desti-nation and they were very willing to help me. Once I met up with my tutor I was ready to begin my new adventure as an exchange student.

My tutor is Mikko Rindell. I could not have asked to be tuto-red by anyone else after being tutored by him. By being with Mik-ko I have met a lot of Finnish people and have learned a little bit more than I would have if I was not with him. I have been here for one month and I have done something different and fun just about every day. Here in Finland they are big on Ice Hockey. Mikko has given me the opportunity to experience an Ice Hockey game. That was my first time watching an Ice Hockey match live and I really enjoyed it. Mikko is here to help me see Finland in many different ways and to help me adjust and have fun. But, that goes for all the tutors. They all want the exchange students to enjoy their stay here in Finland and also to make good friends at the same time.

One of the main questions that everyone has been asking is “why did you choose Finland of all places?” Like the Finns would say, “miksei” (means why not). I have chosen Finland because it

was a place where not too many people would talk about going for school and because they speak English at the classes. I have heard that Finland was a place, where people didn’t care about what so-meone else has (stereotyping one another), what they would wear, how they look, or even didn’t really care what your nationality was; I cannot forget about this one, they told me that the Finns drink a lot. So, I wanted to see how it would actually be surrounded in that type of atmosphere.

Over my course of stay I have found that almost everything that I was told was true. The people here are very nice and they don’t care where you are from they will still have a conversation with you. What I have seen so far is that the Finns don’t dress to im-press others, but they dress appropriately. Compared to Americans the Finns don’t care about having big apartments; they have nice size rooms just enough space to manage. As for the drinking: that is like their occupation. They drink and party a lot here, it’s every-day Monday through Saturday and rest on Sunday. If you don’t do it back at home, you will at least do it here once or twice a week guaranteed. When you are at a bar in Finland and you don’t have a beer in your hand, they say there must be something wrong with you (having a cold or something). But when they drink they really open up and talk to people more so it’s kind of their way of a sit down socializing activity.

As you know everywhere you go the culture is different, but we are here to try new things and experience things you would have never thought of back at your home. I have tried many different things here and have seen so much. One of the best things you can do is attend a weekend at the cottage. At the cottage you will learn how to play some Finnish games, meet new people and view amazing scenery. You will also have a chance to sit in the sauna and swim in the water (a real Finnish tradition). A person has the ultimate experience. For the rest of my time here I will continue to experience new things. *

��

Opiskelijat olivat irti Porissa, kun yli 200 innokas-ta kirmasi suorittamaan ensimmäistä Yrjönkadun-Approa. Loppuunmyyty tapahtuma järjestettiin keskiviikkona 23.9. Suorittaminen alkoi kahdella lähdöllä Etelärannasta, mistä väki siirtyi keskustaan kiertelemään tutkintoon sisältyviä ravinto- ja huur-teispaikkoja. Yhteensä joukossa oli 12 baaria ja 2 ruo-kapaikkaa, joissa jokainen sai vapaasti tutkintonsa suorittaa. Poikkeuksellisesti annoimme vanhempien opiskelijoiden suorittaa jo toistakin tutkintoa, jotta kokeneiden Appron-kävijöiden ei tarvinnut jäädä amk:n opiskelijoiden jalkoihin. Tutkintonimet olivat tänävuonna Porcus Parvus ja Porcus Mangnus, mut-ta jatkossa voidaan olettaa tutkintoja tulevan lisää. Loppubileissä Porin Vaakunassa oli vielä kova meno ainakin siihen asti, kun allekirjoittaneen muistikuvat ulottuvat ja illan kruunasi loistava livebändi. Tapah-tuma oli onnistunut niin järjestäjien kuin kiertäjien-kin mielestä. Ensi vuonna lähdetäänkin suorittamaan sitten jo Porcus Gigantusta ja kokemaan uudet on-nistuneet Approt Porissa.

Länsirannikon terveiset

Aki Uotila PorKy:n viestintävastaava

YrjönkadunAppro

PO

RI

NA

A

��

�0

Tulevat ekonomithan ovat tunnetusti itsekästä ja piittaamatonta porukkaa. Nähdessään lähimmäisen hädässä

nämä lierot joko kohauttavat välinpitämättömästi olkapäitään tai jopa naureskelevat toisen epäonnelle. No, onneksi me

kylterit oikeasti tiedämme olevamme mitä avuliainta ja sydämellisintä kansaa, ja loukkaannumme syvästi

edellä mainitun kaltaisista herjauksista.Kyliste halusi tämän kertaisilla testeillään murtaa

myytin ekonomien huonoista tavoista. Valitettavasti testeissä kuitenkin ilmeni, että meillä on vielä opittavaa

lähimmäisenrakkaudesta.

Toisessa kokeessa testihenkilön selkään liimattiin amerikka-laisen high school -leffan tyyliin post it -lappu, johon oli kir-joitettu isolla teksti ”IDIOOTTI”. Testihenkilön piti käys-kennellä ympäri koulua ja seurata, kuinka ihmiset reagoivat.Testihenkilö numero 1, asiallisuudestaan kuuluisa Mika Py-hämäki, sai lapun selkäänsä klo 11.45 pohjakerroksen käytä-vällä. Mika hengaili jonkin aikaa Mercalla, jatkoi siitä aulaan lippuluukulle ja lopulta tapasi testiryhmän atk-luokassa klo 12.15. Puolen tunnin aikana lappu oli kyllä saanut osakseen huomiota, mutta vain Mikan omat kaverit olivat uskalta-neet tulla mainitsemaan jotain. Kontakti ei kuitenkaan ollut diskreettiä ja avuliasta, vaan suhtautuminen oli enemmän ”Mitä vittua? Ota toi pois!” -tyyppistä. Testaajan mukaan halveksunta oli kuitenkin saanut empaattisempia sävyjä, kun hän oli esittänyt, ettei tiedä mitään selässään olevasta lapusta. Muut kuin omat kaverit olivat vain mulkoilleet lappua kau-empaa, mutta eivät olleet ottaneet asiakseen auttaa kylteriä hädässä.Testihenkilö numero 2, Kylisteestä tuttu Maija Kaunismaa, suoritti testin pari päivää myöhemmin kuin Mika. Maijakin kierteli lappu selässään Mercalla, atk-luokissa ja käytävillä. Koulumme opiskelijat reagoivat hihittämällä, mulkoilemal-la ja osoittelemalla. Opettajatkin vain esittivät, etteivät olisi huomanneet ja hiihtivät pikaisesti poispäin. Kun Maija seisoi ryhmässä muiden ihmisten kanssa, monet ympärillä olijat puistelivat paheksuen päätään Maijan kavereille olettaen, että nämä olivat jenkkipilan takana. Silti vain yksi ystävällinen naishenkilö tuli auttamaan testihenkilöä ja kysyi kohteliaasti tiesikö tämä selässään olevasta lapusta. *

Testi 1 Testi 2

Ensimmäisessä kokeessa testihenkilön tehtävänä oli raahata painavaa matkalaukkua ja paria pienempää kassia ylös Mer-catorin portaita.Ensimmäinen testihenkilömme oli TuKY-speksistä tuttu Emma Kaukonen. Pienikokoisena tyttönä Emma joutui tur-vautumaan vain vähän näyttelijän taitoihinsa, sen verran pai-navia laukut olivat. Toimitusporukkamme seurasi kauempaa kahvikuppien äärestä testin sujumista. Emma keräsi kassit ja lähti vaivalloisesti raahaamaan niitä portaisiin. Odotim-me jännityksellä, kuinka ylös tyttö joutuisi selviämään omin avuin, ennen kuin pelastaja saapuisi. Testin tulos löi meidät positiivisesti ällikällä: Emma ehti kiivetä vain pari kolme as-kelmaa, kun jo paikalle sattunut Elodie Francillone tarjoutui auttamaan ja kantoikin ison matkalaukun Emman kanssa ylös saakka.Koetuksen jälkeen haastattelimme testihenkilöä. Emma ker-too yllättyneensä ranskalaistytön nopeasta reagoinnista. ”Ei ehkä ollut täysin sattumaa, että auttaja oli ulkomaalainen. Suomessa tottuu siihen, että pitää olla itsenäinen ja pärjätä omillaan. Toisaalta, jos ei pidättele tunteitaan, vaan uskaltaa näyttää avuttomalta ja kärsivältä, saa yleensä apua. Kyllä suo-malaisillakin omatunto on.” Kotimaiset olivatkin ystävällises-ti pidelleet Emmalle ovea tämän päästyä portaat ylös.Toisena testihenkilönä toimi Kylisteestä tuttu Maija Kaunis-maa. Maija on ensimmäistä testaajaa isokokoisempi, eikä hä-nellä ole näyttelijänkokemusta turvanaan. Tyttö yritti puhista ja puhkua painavien laukkujen kanssa portaita kiivetessään, mutta ilmeisesti feikkaaminen oli niin ilmiselvää, ettei kanto-apua herunut portaissa hengaavilta kyltereiltä. Muina miehi-nä ja naisina opiskelutoverit katselivat toiseen suuntaan, kun testaaja kolisteli laukkuineen yhä ylemmäs Mercan portaita. Ylös päästyään Maija odotti, että ovea sentään olisi pidelty, mutta joutui tässäkin kohtaa pettymään. Kolmen tytön po-rukka ryntää edeltä ovesta ja vaivautuu juuri ja juuri tyrk-käämään ovea auki perässään. Ennen kuin Maija oli ähissyt itsensä ja laukkunsa oviaukosta aulaan, tytöt olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen.

Testihenkilö numero 2 on tulokseen hyvin pettynyt. ”Nyt ei sattunut vaihtareita paikalle”, Maija saa sanottua ta-sattuaan hengityksensä.

Testin lopputulema:Mikäli ekonomit haluavat brändätä itsensä nykyistä

ihmisystävällisemmiksi, on aika ryhtyätoimiin. Ihmiskontakti ei tapa, vaan päinvastoin vah-

vistaa - ainakin uskoa ihmisyyteen ja koulumme yhteishenkeä.

Kyliste testaa

teksti MAIJA KAUNISMAA kuvat TIIA TYYNYSNIEMI piirros TOMI KESKINEN

Tule apuun, Anja!

��

Tulevat ekonomithan ovat tunnetusti itsekästä ja piittaamatonta porukkaa. Nähdessään lähimmäisen hädässä

nämä lierot joko kohauttavat välinpitämättömästi olkapäitään tai jopa naureskelevat toisen epäonnelle. No, onneksi me

kylterit oikeasti tiedämme olevamme mitä avuliainta ja sydämellisintä kansaa, ja loukkaannumme syvästi

edellä mainitun kaltaisista herjauksista.Kyliste halusi tämän kertaisilla testeillään murtaa

myytin ekonomien huonoista tavoista. Valitettavasti testeissä kuitenkin ilmeni, että meillä on vielä opittavaa

lähimmäisenrakkaudesta.

Toisessa kokeessa testihenkilön selkään liimattiin amerikka-laisen high school -leffan tyyliin post it -lappu, johon oli kir-joitettu isolla teksti ”IDIOOTTI”. Testihenkilön piti käys-kennellä ympäri koulua ja seurata, kuinka ihmiset reagoivat.Testihenkilö numero 1, asiallisuudestaan kuuluisa Mika Py-hämäki, sai lapun selkäänsä klo 11.45 pohjakerroksen käytä-vällä. Mika hengaili jonkin aikaa Mercalla, jatkoi siitä aulaan lippuluukulle ja lopulta tapasi testiryhmän atk-luokassa klo 12.15. Puolen tunnin aikana lappu oli kyllä saanut osakseen huomiota, mutta vain Mikan omat kaverit olivat uskalta-neet tulla mainitsemaan jotain. Kontakti ei kuitenkaan ollut diskreettiä ja avuliasta, vaan suhtautuminen oli enemmän ”Mitä vittua? Ota toi pois!” -tyyppistä. Testaajan mukaan halveksunta oli kuitenkin saanut empaattisempia sävyjä, kun hän oli esittänyt, ettei tiedä mitään selässään olevasta lapusta. Muut kuin omat kaverit olivat vain mulkoilleet lappua kau-empaa, mutta eivät olleet ottaneet asiakseen auttaa kylteriä hädässä.Testihenkilö numero 2, Kylisteestä tuttu Maija Kaunismaa, suoritti testin pari päivää myöhemmin kuin Mika. Maijakin kierteli lappu selässään Mercalla, atk-luokissa ja käytävillä. Koulumme opiskelijat reagoivat hihittämällä, mulkoilemal-la ja osoittelemalla. Opettajatkin vain esittivät, etteivät olisi huomanneet ja hiihtivät pikaisesti poispäin. Kun Maija seisoi ryhmässä muiden ihmisten kanssa, monet ympärillä olijat puistelivat paheksuen päätään Maijan kavereille olettaen, että nämä olivat jenkkipilan takana. Silti vain yksi ystävällinen naishenkilö tuli auttamaan testihenkilöä ja kysyi kohteliaasti tiesikö tämä selässään olevasta lapusta. *

Testi 1 Testi 2

Ensimmäisessä kokeessa testihenkilön tehtävänä oli raahata painavaa matkalaukkua ja paria pienempää kassia ylös Mer-catorin portaita.Ensimmäinen testihenkilömme oli TuKY-speksistä tuttu Emma Kaukonen. Pienikokoisena tyttönä Emma joutui tur-vautumaan vain vähän näyttelijän taitoihinsa, sen verran pai-navia laukut olivat. Toimitusporukkamme seurasi kauempaa kahvikuppien äärestä testin sujumista. Emma keräsi kassit ja lähti vaivalloisesti raahaamaan niitä portaisiin. Odotim-me jännityksellä, kuinka ylös tyttö joutuisi selviämään omin avuin, ennen kuin pelastaja saapuisi. Testin tulos löi meidät positiivisesti ällikällä: Emma ehti kiivetä vain pari kolme as-kelmaa, kun jo paikalle sattunut Elodie Francillone tarjoutui auttamaan ja kantoikin ison matkalaukun Emman kanssa ylös saakka.Koetuksen jälkeen haastattelimme testihenkilöä. Emma ker-too yllättyneensä ranskalaistytön nopeasta reagoinnista. ”Ei ehkä ollut täysin sattumaa, että auttaja oli ulkomaalainen. Suomessa tottuu siihen, että pitää olla itsenäinen ja pärjätä omillaan. Toisaalta, jos ei pidättele tunteitaan, vaan uskaltaa näyttää avuttomalta ja kärsivältä, saa yleensä apua. Kyllä suo-malaisillakin omatunto on.” Kotimaiset olivatkin ystävällises-ti pidelleet Emmalle ovea tämän päästyä portaat ylös.Toisena testihenkilönä toimi Kylisteestä tuttu Maija Kaunis-maa. Maija on ensimmäistä testaajaa isokokoisempi, eikä hä-nellä ole näyttelijänkokemusta turvanaan. Tyttö yritti puhista ja puhkua painavien laukkujen kanssa portaita kiivetessään, mutta ilmeisesti feikkaaminen oli niin ilmiselvää, ettei kanto-apua herunut portaissa hengaavilta kyltereiltä. Muina miehi-nä ja naisina opiskelutoverit katselivat toiseen suuntaan, kun testaaja kolisteli laukkuineen yhä ylemmäs Mercan portaita. Ylös päästyään Maija odotti, että ovea sentään olisi pidelty, mutta joutui tässäkin kohtaa pettymään. Kolmen tytön po-rukka ryntää edeltä ovesta ja vaivautuu juuri ja juuri tyrk-käämään ovea auki perässään. Ennen kuin Maija oli ähissyt itsensä ja laukkunsa oviaukosta aulaan, tytöt olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen.

Testihenkilö numero 2 on tulokseen hyvin pettynyt. ”Nyt ei sattunut vaihtareita paikalle”, Maija saa sanottua ta-sattuaan hengityksensä.

Testin lopputulema:Mikäli ekonomit haluavat brändätä itsensä nykyistä

ihmisystävällisemmiksi, on aika ryhtyätoimiin. Ihmiskontakti ei tapa, vaan päinvastoin vah-

vistaa - ainakin uskoa ihmisyyteen ja koulumme yhteishenkeä.

Kyliste testaa

teksti MAIJA KAUNISMAA kuvat TIIA TYYNYSNIEMI piirros TOMI KESKINEN

Tule apuun, Anja!

��

Stefan Hantel, Shantel-nimellä tunnettu DJ ja tuottaja, veti syys-kuun alussa Helsingin Club Dubrovnikin täyteen kiinnostunutta yleisöä. Pienikokoinen ja sympaattinen Shantel jaksoi energisen keikkansa aikana ottaa yleisöön kontaktia: moni pääsi yhteiskuvien lisäksi jopa keskustelemaan miehen kanssa. Yleisö sai myös vapaasti ottaa kuvia ja videoita koko keikan ajan. Kun kyselin, miksi hän ei vielä ole tunnettu Suomessa, vastasi hän vaatimattomasti ”well, this is my first time in Finland. I can’t be everywhere.”

Jostain kuitenkin saksalaisturkkilainen Shantel tunnetaan tääl-läkin, sillä keikka oli loppuunmyyty. Shantel aloitti DJ:n uransa Frankfurtissa ja muualla Euroopassa Shantelin suosioon nostanutta hittiä ”Bukovinaa” ei voi välttää kuulemasta. Tarkkakorvaiset tun-nistavat miehen rytmit myös vuosien takaisesta Borat-elokuvasta. Shantelille ominaista on miksata perinteistä balkanialaista musiik-kia nykyaikaisiin elektrobiitteihin. Hän luo ainutlaatuista musiik-kia, kuitenkaan hävittämättä kappaleiden alkuperäisyyttä.

Shantel on uransa aikana voittanut useita palkintoja. Aiempi albumi Disko Partizani saavutti suuren suosion Manner-Euroo-passa. Balkanilaisiin juuriin keskittynyt albumi sai luonnollisesti loistavan vastaanoton myös Shantelin toisessa kotimaassa, Turkis-sa. Aika näyttää, kuinka käy uuden 28. elokuuta julkaistun Planet Paprikan.

Shantelin musiikkia on vaikea selittää, se täytyy itse kokea ja tuntea. Rytmit saavat jäykimmänkin liikkeelle ja tekevät vaiku-tuksen kansalaiseen kuin kansalaiseen kotimaasta riippumatta. On ihme, ettei Shantel ole vielä menestynyt Suomessa, sillä miehen ”gypsy brass” rytmit ovat paljon lähempänä meidän kulttuuri-amme, kuin esimerkiksi reggaeton tai muut suosiota saavuttaneet lattarirytmit. Myös tanssityyli on vapaampi ja kuka tahansa osaa tanssia Shantelin musiikin tahtiin omalla tavallaan.

Helsingin keikka oli onnistunut ja ikimuistoinen. Nähtäväksi jää, milloin ”the King of Balkan” palaa Suomeen täyden orkesterin kanssa. Fanit päättävät. *

SN

Shantel, the King of BalkanHelsinki 4.10.2009

Land of the Lostissa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa – sekä juonellisesti että tasollisesti. Epäonnistunut tiedemies Rick Mar-shall (Will Ferrell) lähettää vahingossa itsensä, kauniin apulaisensa (Anna Friel) ja yhden kappaleen sivullisia jenkkijuntteja (Danny McBride) jonnekin universumin rinnakkaistodellisuuteen. Siellä kolmikko tutustuu apinaprinssiin, pakenee dinosauruksia ja yrit-tää estää avaruusolentojen maailmanvalloitussuunnitelmat. Kotiin pääseminen on tietysti vaakalaudalla.

Genre on komedia. Kuulostaako lupaavalta? Sitä minäkin. Leffa on sitä ankeaa hollywoodroinaa, jota ame-

rikkalainen koneisto tuottaa tasaista tahtia. Juoni on yllätyksellinen kuin reikäleipä ja näyttelijäsuoritukset mukaansatempaavia kuin rekisterikilpien bongailu numerojärjestyksessä. Edes päänäyttelijä Ferreliltä ei irtoa sitä mitä melkein varovasti uskalsi toivoa. Hän on edelleen hauskimmillaan laulellessaan Oscar-gaalojen välispiikeissä Jack Blackin kanssa. Tämä pätkä ei pisteitä nosta. Jopa elokuvan tehosteet peittoaa vanha kunnon Jurassic Park - vuodelta 1993.

Kertaakaan ei naurata, ja samoja junttivitsejä toistellaan niin kauan, että lopulta alkaa toivoa, että saisi karjua ja räkiä leffan tuo-tantotiimin päälle samalla volyymilla kuin dinosaurukset näytteli-jäkastin päälle. Ei näitä muumioita ja evoluutioita pitäisi päästää enää levitykseen. Samaa kuraa yhtä kaikki.*

TK

Land of the Lost (USA 2009)

Ohjaus: Brad SilberlingKäsikirjoitus: Chris Henchy ja Dennis McNicholas Pääosissa: Will Ferrell, Anna Friel ja Danny McBride

uklmn

uvwxn

��

Stefan Hantel, Shantel-nimellä tunnettu DJ ja tuottaja, veti syys-kuun alussa Helsingin Club Dubrovnikin täyteen kiinnostunutta yleisöä. Pienikokoinen ja sympaattinen Shantel jaksoi energisen keikkansa aikana ottaa yleisöön kontaktia: moni pääsi yhteiskuvien lisäksi jopa keskustelemaan miehen kanssa. Yleisö sai myös vapaasti ottaa kuvia ja videoita koko keikan ajan. Kun kyselin, miksi hän ei vielä ole tunnettu Suomessa, vastasi hän vaatimattomasti ”well, this is my first time in Finland. I can’t be everywhere.”

Jostain kuitenkin saksalaisturkkilainen Shantel tunnetaan tääl-läkin, sillä keikka oli loppuunmyyty. Shantel aloitti DJ:n uransa Frankfurtissa ja muualla Euroopassa Shantelin suosioon nostanutta hittiä ”Bukovinaa” ei voi välttää kuulemasta. Tarkkakorvaiset tun-nistavat miehen rytmit myös vuosien takaisesta Borat-elokuvasta. Shantelille ominaista on miksata perinteistä balkanialaista musiik-kia nykyaikaisiin elektrobiitteihin. Hän luo ainutlaatuista musiik-kia, kuitenkaan hävittämättä kappaleiden alkuperäisyyttä.

Shantel on uransa aikana voittanut useita palkintoja. Aiempi albumi Disko Partizani saavutti suuren suosion Manner-Euroo-passa. Balkanilaisiin juuriin keskittynyt albumi sai luonnollisesti loistavan vastaanoton myös Shantelin toisessa kotimaassa, Turkis-sa. Aika näyttää, kuinka käy uuden 28. elokuuta julkaistun Planet Paprikan.

Shantelin musiikkia on vaikea selittää, se täytyy itse kokea ja tuntea. Rytmit saavat jäykimmänkin liikkeelle ja tekevät vaiku-tuksen kansalaiseen kuin kansalaiseen kotimaasta riippumatta. On ihme, ettei Shantel ole vielä menestynyt Suomessa, sillä miehen ”gypsy brass” rytmit ovat paljon lähempänä meidän kulttuuri-amme, kuin esimerkiksi reggaeton tai muut suosiota saavuttaneet lattarirytmit. Myös tanssityyli on vapaampi ja kuka tahansa osaa tanssia Shantelin musiikin tahtiin omalla tavallaan.

Helsingin keikka oli onnistunut ja ikimuistoinen. Nähtäväksi jää, milloin ”the King of Balkan” palaa Suomeen täyden orkesterin kanssa. Fanit päättävät. *

SN

Shantel, the King of BalkanHelsinki 4.10.2009

Land of the Lostissa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa – sekä juonellisesti että tasollisesti. Epäonnistunut tiedemies Rick Mar-shall (Will Ferrell) lähettää vahingossa itsensä, kauniin apulaisensa (Anna Friel) ja yhden kappaleen sivullisia jenkkijuntteja (Danny McBride) jonnekin universumin rinnakkaistodellisuuteen. Siellä kolmikko tutustuu apinaprinssiin, pakenee dinosauruksia ja yrit-tää estää avaruusolentojen maailmanvalloitussuunnitelmat. Kotiin pääseminen on tietysti vaakalaudalla.

Genre on komedia. Kuulostaako lupaavalta? Sitä minäkin. Leffa on sitä ankeaa hollywoodroinaa, jota ame-

rikkalainen koneisto tuottaa tasaista tahtia. Juoni on yllätyksellinen kuin reikäleipä ja näyttelijäsuoritukset mukaansatempaavia kuin rekisterikilpien bongailu numerojärjestyksessä. Edes päänäyttelijä Ferreliltä ei irtoa sitä mitä melkein varovasti uskalsi toivoa. Hän on edelleen hauskimmillaan laulellessaan Oscar-gaalojen välispiikeissä Jack Blackin kanssa. Tämä pätkä ei pisteitä nosta. Jopa elokuvan tehosteet peittoaa vanha kunnon Jurassic Park - vuodelta 1993.

Kertaakaan ei naurata, ja samoja junttivitsejä toistellaan niin kauan, että lopulta alkaa toivoa, että saisi karjua ja räkiä leffan tuo-tantotiimin päälle samalla volyymilla kuin dinosaurukset näytteli-jäkastin päälle. Ei näitä muumioita ja evoluutioita pitäisi päästää enää levitykseen. Samaa kuraa yhtä kaikki.*

TK

Land of the Lost (USA 2009)

Ohjaus: Brad SilberlingKäsikirjoitus: Chris Henchy ja Dennis McNicholas Pääosissa: Will Ferrell, Anna Friel ja Danny McBride

uklmn

uvwxn

SPONSSAA EERIKINKATU 8 (02) 4695004 WWW.8RAITA.FI

Juliette Lewis: Terra Incognita

Juliette Lewis laulaa Amerikan Rokkia. Häntä tekee mieli verrata PJ Harveyyn, ja tulkinnan kohdalla vertaus on aika osuvakin. Kappaleen Hard lovin’ woman yksinkertaisuus ja raakuus puolustavat myös Lewisin nostamista samaan kastiin vaihtoehtorokin kuningattaren kanssa. Valitettavasti muissa kappaleissa Lewis ei kuitenkaan yllä läheskään näin korkealle. Raita raidan jälkeen valuu tajunnastani läpi tasaisena mattona, jälkiä jättämättä, yhtä mitäänsanomattomana kuin mikä tahansa 3 Doors Down. No, ehkä jotkut rokkarit tykkäävät. Jatkan joka tapauksessa Hard lovin’ womanin soittamista repeatilla, kunnes naapurit tulevat valittamaan. uvlmn MK

Muse: The Resistance

Itketäänkö yhdessä pieniä tikareita Musen tahdissa? Viidennellä studioalbumillaan The Resistance on Musen kolmikko saavuttanut maksimaalisen herkkyyden lukuisten pianosoolojensa ja mahtipontisten sävelkulkujen-sa kanssa. Bändin keulamies Matthew Bellamy on sävellyksissään mennyt liiallisuuksien äärirajoille pysyen silti hallitussa kokonaisuudessa. The Resistance on kaikin puolin huoliteltu levy, jolta ei vahvoja kontrasteja ja dynamiikkaa puutu. Klassiset vaikutteet sotkeutuvat sulavasti melodiseen poprockiin, jota on sävytetty niin elektronisilla kuin proge-henkisilläkin vivahteilla. Bellamy, rumpali Dominic Howard ja basisti Cris Wolsten-holmen ovat jatkaneet omaa rohkeaa linjaansa. Brittikolmikko on selvästi pyrkinyt luomaan levyllään jotakin suurta ja odottamatonta, mistä kertoo rock-sinfonian pauloihin hukkuva Exogenesis-trilogia. Suuruudenta-voittelu kuuluu myös taivaanrantaa maalailevista, tahmeista balladeista United States of Eurasia ja Guilding Light, jotka tukehduttavat massiivisuuteensa. Prameiden soundien keskeltä edukseen nousevat Resistance, Unnatural Selection sekä singlenäkin julkaistu Uprising, jotka pysyvät Muselle ominaisessa poprockissa. Kai-ken kaikkiaan The Resistance on kaunis levy, joka kestänee useammankin kuuntelukerran. Muse uskaltaa luoda omaa soundiaan yhä pidemmälle ja rajoja kokeilevammaksi, minkä ansiosta se onkin aikakautemme merkittävimpiä bändejä. uvwxn HT

Sonata Arctica: The Days of Grays

Monelle Sonata Arctican fanille uutta albumia edeltänyt Unia-albumi oli suurehko pettymys, joten tätä lättyä on jo tovi odoteltu pelonsekaisin tuntein. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olo oli suorastaan helpottu-nut – uutukainen ei selvästikään ole kokoelma pöytälaatikon pohjalta kaavittuja tusinatuotoksia. Musiikil-lisesti albumi ei ole leimallista Sonata Arcticaa tilutteluineen ja lelumaisine soundeineen, mikä on piristävää vaihtelua. Villeimpiä kitarariffejä on karsittu jonkin verran, mikä johtunee tapahtuneesta kitaristinvaihdok-sesta. Sen sijaan kosketinsoitinten rooli on noussut, jos mahdollista, vieläkin keskeisemmäksi kuin aiemmilla yhtyeen albumeilla. Koska folkmetal on nyt trendikästä, myös Sonata Arctica on kokeillut siipiään sillä saralla kappaleella Flag In the Ground. Se on levyn ehdottomasti vauhdikkain biisi. No Dream Can Heal a Broken Heart-kappale taas ilahduttaa Johanna Kurkelan lauluosuudella, jossa on orientaalinen kaiku. As If the World Wasn’t Ending-biisissä on sorruttu ehkä tiedostamattakin käyttämään samaa introa kuin vuosien takaisessa Shamandalie-kappaleessa. Kappaleen keskivaiheilla melodia alkaa muistuttaa lähinnä soittorasian kilkutusta. Ei voi kuin ihmetellä, miksi In the Dark-biisi on jätetty bonusraidaksi. Voisin heti mainita parikin biisiä, jotka se olisi surutta voinut korvata varsinaisella kappalelistalla. uvwxn AR

The Micragirls : Wild Girl Walk

The Micragirls tarjoilee toisella kokopitkällään suoraviivaista ja energistä rokkia höystettynä urkujen ujelluk-sella ja energisellä laululla sekä ajoittaisella kiljumisella. Napakkaan puolen tunnin rymistelyyn mahtuu 12 kappaletta, eikä levylle juuri pidempää mittaa toivoisikaan, sillä se tasapainoilee jo nyt yksitoikkoisen rajalla. Mielenkiintoisuutta varmasti lisäisivät nyanssien runsaampi käyttö ja vaihtelevammat laulusuoritukset. Par-haimmillaan Micragirls on vauhdikkaissa ja kieli poskessa tehdyissä ralleissa, kuten Out of Tune ja Girl Go Crazy, joiden tahdissa tanssijalka vipattaa ja silmissä alkaa loistaa hullun kiilto. Miinusta täytyy antaa solisti Mari Halosen ääntämistaidoista, sillä ajoittain perinteisen suomalainen kökkö-ääntäminen todella särähtää korvaan. Levyn soundi on hiomaton ja demomainen - liekö tarkoituksellista tai ei, mutta tietty ”epävireisyys” myös antaa yhtyeelle oman särmän, joka on helppo tunnistaa. uvwmn MR

��

SEURAAVA KYLISTE ILMESTYY 27.11.

Anni RantalaVanha ja virttynyt vihreä huppari, jon-ka hihansuutkin on jo kerran parsittu.

Henna TurtoKultainen pvc-tuu-bitoppi, jonka pi-tuus ei yllä edes 15 senttiin!

Lauri LiljenbäckVihreä t-paita, jon-ka otin mukaan edellisestä elämästä Turkuun muutta-essani, ihan vain liikennevalotapah-tumia varten (muu vaatetukseni on to-siaan mustaa).

Satu Nurmi Kaaos.

Misme Yrjölä N e o n k e l t a i n e n mustaraidal l inen Kreeta-turistinapa-paita.

Taru KankalaViisi paria saman-laisia kenkiä eri vä-reissä.

Ida PeltonenLontoon-reissulta ostamani kirkkaan pinkit farkut! Ker-ran tepastelin ne jalassa keskustassa mutta pian alkoi tuntua niiden kerää-vän liikaa katseita...

Sampo RouhiainenEn häpeä mitään; kaiken mitä kaapista löytyy kehtaan vetää päälle, vaikka asen-nettahan se vaatii.

Maija Kaunismaa Muotikuusta oste-tut pinkit nahka-korkkarit; todella kalliit ja käytetty vain kerran.

Tiia TyynysniemiVirttyneet, pinkit, samettiset JLo –hou-sut; kunnon pers- ja

polvipussit.

Riikka Hakkarai-nenHesen ”eurolla enemmän” t-paita.

Maiju RonkainenKaikki käyttämättä jääneet “ihan kivat” ja “tää on niin hal-pakin” -ostokset.

Tapio TuomolaNeonkeltainen vanha pipo.

Lotta LiuksialaEi osaa sanoa.

Heikki LähteenmäkiVanhat lasketteluasus-teet.

APINAGALLERIA

��

Kliseissä ja yleistyksissä on pohjalla totuuden siemen. Havaintojeni mukaan varsin suuri osa kauppatieteen ylioppilaista harrastaa nimit-täin purjehdusta ja golfia. Minä olen erilainen kylteri. Minä harrastan puutarhanhoitoa. (Ja

selvennykseksi: tällä en nyt viittaa Ilkka Kanervan tutuksi te-kemään fraasiin.)

Puutarhanhoitoinnostukseni sai alkunsa samoihin aikoi-hin kuin sisustusinnostukseni; siis muuttaessani kerrostalo-luukkuun, jossa kaiken muun hyvän lisäksi on ruhtinaallinen reilun kahden neliömetrin kokoinen avoparveke.

Ensi töikseni päätin peittää parvekkeen kylmän betonilat-tian tyylikkäillä kovapuulaatoilla, jotka mainoslauseen mu-kaan olivat lapsellisen helppoja asentaa. Asensinkin ne paikal-leen alle tunnissa. Sen jälkeen poikaystäväni asensi ne oikein.

Ikea-reissulta tiensä kotiini löysi parvekkeen kokoluokkaa ajatellen sopivan kokoinen kalustesetti, jonka pöydälle mah-tuvat ne pakolliset tuhkakuppi ja pari pulloa, muttei juuri muuta. Lisäksi löysin suorastaan avotakkamaisen ihastutta-van, sinkityn metallikastelukannun, joka Ikean tyyliin oli tie-tysti koottava. Kastelukannuni osasin sentään koota itse.

Vuorossa oli koko projektin haastavin vaihe, suoranainen kliimaksi. Eihän parveke ole parveke ilman kasveja.

Mies sai raahata kuudenteen kerrokseen löytämäni kome-an, täyttä betonia olevan ruukun, joka painoi vaatimattomat parisenkymmentä kiloa. Kasvimyymälästä löysin tarjoustui-jan, ja valitsin ahneuksissani tietenkin suurimman, jonka sillä hinnalla löysin, välittämättä melkoisen vaurioituneen näköi-sistä juurista. Istutuksessa kesti tunti, sillä en omista minkään-näköistä lapiota, ja puutarhakäsineetkin korvasin kekseliäänä tyttönä hiusväripaketin muovihanskoilla.

Valtava tuija taipui tuulisella parvekkeella 45 asteen kul-maan ja kuoli parissa viikossa. Kesti tosin pari kuukautta, en-nen kuin luovuin toivosta ja heijasin ruskistuneen havupuun taloyhtiön roskikseen. Liian vähäisestä kastelusta tuskin ai-nakaan oli kyse, sillä vesi tulvi ruukun pohjasta alanaapurin parvekkeelle asti (mies kielsi lisäkastelun ja tuhosi parvekkeen sisustuslehtimäisen ulkoasun tunkemalla ruukun alle jätesäk-kejä).

Mitä jäi käteen? Nyt ruukussa on vajaan metrin verran matalampi tuija, joka on (ainakin toistaiseksi) hengissä. Ke-sällä parvekkeella ei juuri tullut oleskeltua – sijainti Hämeen-kadun vilkkaimmin liikennöidyssä risteyksessä teki oleske-lusta epämukavaa. Mutta marraskuusta maaliskuuhun aion ripustaa pienelle parvekkeelleni sen kokoon nähden mautto-man suuret jouluvalot.

Ja odottakaapa, kun joskus saan oman pihan.

Misme Yrjölä

kuva

OTT

O L

ATVA

Puutarha-unelmia

TAKASIVUN KOLUMNI

��