LÄHIHOITAJA- JA SOSIONIMIOPISKELIJAN ARVOT OPPIMISPORTFOLIO

PRO FORMA DIDACTICA Syksy 2004 Oulun seudun ammattikorkeakoulu Ammatillinen opettajakorkeakoulu Opiskelija: Martti Ainonen Tutor: Kari Kiviniemi

2

OULUN SEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU PRO FORMA DIDACTICA AMMATILLINEN OPETTAJAKORKEAKOULU TIIVISTELMÄ

Martti Ainonen 18.8.2004 Kari Kiviniemi

LÄHIHOITAJA- JA SOSIONOMIOPISKELIJOIDEN ARVOT Tavoite Työn tarkoituksena oli kuvata lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden

arvoja. Erityisesti haluttiin selvittää sitä, heijastuuko opiskelijoiden vastauksissa ne arvo-tavoitteet, joita sosiaalialan koulutuksessa pyritään edistämään ja onko näissä vastauksissa eroja lyhyemmän ja pitemmän aikaa opiskelleiden välillä. Lisäksi tutkimuksessa poh-dittiin joidenkin demografisten taustamuuttujien merkitystä opiskeli-joiden arvoihin.

Menetelmät Tutkimusmenetelmänä oli opiskelijoille tehty kysely. Kyselylomake

rakentui Schwartzin arvoteorian pohjalle ja oppilaiden vastausten perusteella voitiin kuvata yhdentoista arvotyypin suhteellinen tärkeys eri ryhmillä ja verrata näin saatuja tuloksia toisiinsa sekä aikaisempiin tutkimustuloksiin. Lisäksi tehtiin tilastollisia testejä eri muuttujien riippuvuuksien ja erojen merkitsevyyden toteamiseksi.

Tulokset Tutkimuksen tuloksena voitiin kuvata lähihoitaja- ja sosionomiopis-

kelijoiden arvot sekä lyhyemmän että pitemmän aikaa opiskelleilla. Opiskelijoiden vastauksissa oli havaittavissa eroja niin iän, koulutu-sasteen kuin opiskeluvuosienkin perusteella. Opiskelijoiden vast-aukset antoivat viitteitä siitä, että sosiaalialalle tärkeitä arvotavoit-teita voidaan koulutuksella edistää. Myös sosiaalialalle vastakkai-sten arvojen arvostus oli vähäisempää pitempään opiskelleilla.

Avainsanat Sosiaaliala, opiskelijoiden arvot, koulutuksen vaikuttavuus, arvo-

kasvatus

3

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO................................................................................................................... 1

2 MITÄ ARVOILLA TARKOITETAAN?............................................................................ 2

2.1 ARVOT, ASENTEET JA NORMIT ................................................................................... 2 2.2 ARVOT JA SOSIAALIETIIKKA ....................................................................................... 3

3 ARVOMUUTOKSISTA JA ARVOJEN TUTKIMISESTA ............................................... 4

3.1 ARVOJEN JA IHMISKUVAN MURROS ............................................................................ 4 3.2 AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA........................................................................................ 5 3.3 SCHWARZIN ARVOTEORIA ......................................................................................... 7

4 TUTKIMUSTEHTÄVÄ ................................................................................................. 11

4.1 LÄHIHOITAJIEN OPETUSSUUNNITELMAN ARVOT ......................................................... 11 4.2 SOSIONOMI (AMK) OPINTO-OPPAAN ARVOT............................................................... 12

5 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TUTKIMUSAINEISTO................................................ 14

5.1 TUTKIMUSAINEISTON KUVAUS ................................................................................. 14 5.2 TUTKIMUSAINEISTON ANALYSOINTI .......................................................................... 15

6 TULOKSET ................................................................................................................. 17

6.1 OPISKELIJOIDEN ARVOHIERARKIA ............................................................................ 17 6.2 OPISKELIJOIDEN ARVOT TAUSTAMUUTTUJIEN VALOSSA ............................................. 21

6.2.1 Sukupuoli ja arvot ....................................................................................... 22 6.2.2 Ikä ja arvot .................................................................................................. 23 6.2.3 Koulutus ja arvot sekä lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden arvot............ 25

6.3 OPISKELUN KESTO JA OPISKELIJOIDEN ARVOT .......................................................... 28 6.3.1 Lähihoitajaopiskelijoiden arvot opiskeluvuosien perusteella........................ 29 6.3.2 Sosionomiopiskelijoiden arvot opiskeluvuosien perusteella ........................ 32

6.4 LÄHIHOITAJA- JA SOSIONOMIOPISKELIJOIDEN ARVOJEN ARVIOINTIA............................. 35

7 POHDINTA.................................................................................................................. 38

LÄHTEET........................................................................................................................... 41

LIITTEET............................................................................................................................ 43

1 Johdanto Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata sosiaalialan opiskeli-joiden arvoja sekä arvioida missä määrin opiskelijoiden arvoissa heijastuvat sosiaalialan yleiset arvotavoitteet ja virallisissa opetussuunnitelmissa mainitut arvotavoitteet ja onko näissä opiskelijoiden ilmaisemisissa arvoissa eroja eri opiskelijaryhmien välillä. Tutkimukseen osallistuu sekä ammattiopistossa opis-kelevia lähihoitajia että sosiaalialan ammattikorkeakoulussa opiskelevia sosio-nomeja (amk). Arvoja on tärkeä tutkia, koska ne vaikuttavat käyttäytymiseemme ja koska tiettyjen arvojen omaksumista pyritään koulutuksellakin edistämään. Kasvatus-tiede on myös arvoihin sidoksissa oleva tieteenala. Kasvatus ja koulutus on nähty arvoja välittäväksi ja uusia arvoja luovaksi kulttuurin alaksi. (Hirsjärvi & Huttunen 1995, 63). Viime vuosien aikana puhuminen arvoista ja niiden merki-tyksestä on ollut vilkasta niin politiikassa, julkisessa sanassa kuin työpaikoilla-kin. On puhuttu mm. arvokeskustelun tarpeellisuudesta, kovista ja pehmeistä arvoista, arvovalinnoista, organisaation arvojen määrittelemisestä tai omien elämänarvojen pohtimisesta. Tutkimuksen tulokset antavat kouluille hyödyllistä tietoa koulujen arvokasvatuk-selle, opetussuunnitelmatyölle ja opetuksen vaikuttavuuden arviointiin. Opiskeli-joille tutkimukseen osallistuminen ja tuloksiin tutustuminen antaa pohjaa omien arvopohdintojen kehittymiselle.

2

2 Mitä arvoilla tarkoitetaan?

2.1 Arvot, asenteet ja normit

Milton Rokeach julkaisi vuonna 1973 teoksen ”The nature of human values”, mikä antoi suuntaa empiirisille arvotutkimuksille pariksi vuosikymmeneksi. Hänen mukaansa arvo on pysyvä uskomus siitä, että tietty menettelytapa tai elämän päämäärä on henkilö-kohtaisesti tai sosiaalisesti parempi johonkin toiseen verrattuna. Lisäksi hän jaotteli arvot itseis- ja välinearvoihin. Itseisarvot ovat sinänsä tärkeitä ja hän arvioi niitä olevan aikuisella ihmisellä noin 18 (esim. vapaus, maailmanrauha, tasa-arvo, viisaus) ja näitä palvelevia välinearvoja huomattavasti enemmän. (Rokeach 1973, 64; Mikkola 2003, 32.) Viime vuosien ehkä siteeratuin arvotutkija Schwartz on kehitellyt arvomääritel-mää edelleen palvelemaan paremmin empiirisen arvotutkimuksen vaatimuksia. Arvot ovat hänen mukaansa yksilön elämää ohjaavia eritasoisia periaatteita. Schwarzin ehkä tärkein oivallus liittyy arvojen keskinäisten suhteiden, arvora-kenteen, aseman tiedostamiseen arvojen sisältöä ja merkityksiä tutkittaessa. (Puohiniemi 2002, 27; Mikkola 2003, 32.) Esittelen Schwarzin teoriaa tarkem-min luvussa 3.3. Arvoja tutkitaan usein asenteiden avulla. Arvot ovat abstrakteja ja yleisiä luonteeltaan, kun taas asenteet ovat kohde- ja tilannesidonnaisia. Ihmisellä on arvoja huomattavasti vähemmän kuin asenteita ja arvot ovat luonteeltaan perustavampia ja hitaammin muuttuvia kuin asenteet. Esimerkiksi abstraktin tasa-arvon kannattamisessa on kyse arvosta, kun taas reagoinnissa oman lapsen avioitumiseen erirotuisen ihmisen kanssa on kyse asenteesta. Kaikki asenteet eivät myöskään ilmaise arvoja. Yleinen tapa tutkia arvoja on se, että joukon positiivisessa riippuvuussuhteessa olevia asenteita oletetaan ilmaisevan jotakin niiden taustalla olevaa arvoa. (Mikkola 2003, 34-35.) Arvot ovat ihmisen toimintaa ohjaavia periaatteita. Ne ovat syvällä ihmisen mielessä olevia henkilökohtaisia uskomuksia, joiden juuret ovat siinä kulttuuris-sa, jossa eletään ja joiden alkuperä voidaan johtaa ihmisen lajityypillisiin ominaisuuksiin asti. Arvot opitaan elämän kuluessa ja ne ovat huomattavasti vakaampia ja hitaammin muuttuvia kuin asenteet. Arvot eroavat asenteista myös siinä, että ihmisen toimintaa ohjaavat arvot muodostavat suhteellisen selkeän järjestelmän asenteiden valtavaan kirjoon verrattuna. Pystymme suhteellisen helposti luettelemaan tärkeimmät valintojamme ohjaavat arvot kuin myös ne arvot, joiden mukaan emme halua toimia. Asenteet eivät luettelemalla lopu. (Puohiniemi 2002, 5-6.)

3

Normit ovat käyttäytymistämme koskevia ohjeita ja ne ilmenevät mm. yleisinä tapoina, lakeina ja asetuksina. Normi merkitsee selvemmin kuin arvo sääntöä ja ohjetta. Normit ilmaisevat oikeuksia, kieltoja ja velvollisuuksia ja niiden rikkomisesta seuraa usein rangaistus. (Hämäläinen & Niemelä 1993, 11.)

2.2 Arvot ja sosiaalietiikka

Sosiaali- ja terveydenhuollossa toimitaan paitsi tiedon myös arvojen ja eettisille ideoille rakentuvien käsitysten varassa. Toimintaa nojaa aina joihinkin eettisiin periaatteisiin tai arvoihin. (Hämäläinen & Niemelä 1993, 50.) Esimerkiksi lähi-hoitajien opetus-suunnitelmassa on lueteltu ne sosiaali- ja terveydenhuollossa tärkeät arvot, joita koulutuksella pyritään oppilaissa edistämään. Sosiaalietiikan peruskäsitteitä ovat mm. ihmisarvo, vapaus, vastuu, oikeuden-mukaisuus ja tasa-arvo. Sosiaalietiikka toisaalta tutkii niitä periaatteita, joiden kautta hyvän yhteiselämän voi ajatella toteutuvan ja toisaalta saa keskeisen käsitteellisen sisältönsä näistä periaatteista. Koska sosiaalieettiset periaatteet liittyvät poliittisiin ideoihin ja yhteiskunnan lainsäädäntöön, on sosiaalieettisellä tutkimuksella myös käytännön merkitystä yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä. Sosiaalietiikka tarkastelee kriittisesti politiikan ja lainsäädännön perusteita mutta luo myös yleisiä periaatteita politiikan, lainsäädännön ja yhteiskunnan instituuti-oiden toiminnan pohjaksi. (Hämäläinen & Niemelä 1993, 52.) Tämä tutkimus sivuaa siis myös sosiaalietiikan kysymyksiä etsiessään vastaus-ta siihen kysymykseen millaisia arvoja oppilaiden vastaukset edustavat ja ovatko ne samansuuntaisia asetettujen arvotavoitteiden kanssa vai eivät.

4

3 Arvomuutoksista ja arvojen tutkimisesta

Esitän seuraavassa ensin yleisellä tasolla havaittuja arvojen muutostrendejä ja sen jälkeen empiiristen arvotutkimusten tuloksia sekä Shalom Schwartzin arvoteoriaa, jota sovellan myös tässä tutkimuksessa. Aikaisempia tutkimuksia olen hyödyntänyt tämän tutkimuksen suunnittelussa sekä tulosten tulkinnassa. Helkaman (1997) mukaan arvotutkimukset voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen luokkaan. Ensinnäkin on erilaisia filosofisia pohdintoja, joissa tulkitaan ajan ilmiöitä ja arvioidaan niiden vaikutuksia ihmisten arvomaailmaan. Toiseksi on olemassa erilaisia sosiaalipsykologisia ja yhteiskuntatieteellisiä tarkasteluja, jotka perustuvat empiirisiin faktoihin ja niihin pohjautuviin teorioihin.

3.1 Arvojen ja ihmiskuvan murros

Helkaman mukaan (1997, 242) ihmisten arvomaailmassa on havaittavissa Euroopassa tiettyyn suuntaan meneviä trendejä. Jotkut filosofit (MacIntyre, vonWright) näkevät uuden keskiajan lähestyvän, toiset taas (Toffler) näkevät tietotekniikan ja teknologisen kehityksen puolestaan synnyttävän uuden arvo-maailman. Kummastakin suunnasta tarkasteltuna kuitenkin seuraa, että arvo-maailmassa on tapahtumassa muutoksia. Eurooppalaisen ihmisen arvomaailmassa ja ihmiskuvassa voi kuvata tapahtu-neen keskiajan lopulta nykyhetkeen kolmenlaisia muutoksia. Ensinnäkin voi todeta ihmisten arvomaailman maallistuneen. Yliluonnollinen, pyhä ja jumalalli-nen ovat saaneet väistyä välineellisen järjen tieltä. Toiseksi arvomaailman suuntana voi todeta olleen yksilöllistymisen. Tämä näkyy mm. taiteessa, käytös-tavoissa, elämää säätelevissä normeissa ja ihmisten asumisjärjestelyissä. Kolmanneksi arvomaailman voi sanoa suhteellistuneen. Nykyajan eurooppalai-nen on hyvin tietoinen siitä, että maailmassa on erilaisia arvoja ja että myös hänen omassa lähiympäristössään ihmiset pitävät eri asioita tärkeinä. Tähän liittyy myös usein suvaitsevaisuus erilaisia maailmankatsomuksia kohtaan. Kun jokainen ihminen on erilainen ja kunkin on saatava toteuttaa itseään, on ymmär-rettävää ja hyväksyttävää, että arvot ovat erilaisia. Kuitenkin jos esim. nykysuo-malaiselta kysyy, että onko olemassa mitään oikean tai väärän mittapuita, mitään valmista ja nopeaa vastausta ei ole odotettavissa. (Helkama 1997, 242-246.)

5

3.2 Aikaisempia tutkimuksia

Tarkastelen seuraavassa lyhyesti Suomessa tehtyjen arvotutkimusten tuloksia lähinnä kolmesta eri näkökulmasta. Tarkastelen arvotutkimuksia, jotka ovat kohdistuneet opiskelijoihin tai nuoriin, ajankohtaisia arvotutkimuksia yleensä sekä tutkimuksia, joissa on hyödynnetty Schwarzin arvoteoriaa.

Nuorten arvotutkijoista Suomessa ei voi sivuuttaa Helena Helveen tekemiä tutkimuksia. Hän aloitti nuorten arvoja ja asenteita selvittävät tutkimuksena helsinkiläisillä ja pohjalaisilla nuorilla vuonna 1989 ja jatkoi tutkimuksia samoilla nuorilla vuosina 1992-1993 ja 1995-1996. Kaikista tutkimuksista on kirjoitettu omat raportit mutta niiden tuloksia on koottu yhteen myös vuonna 2002 ilmestyneeseen julkaisuun, josta tuon esille muutamia keskeisiä seikkoja. (Helve, 2002.) Helve (2002, 206-220) luokitteli tutkimustensa perusteella nuoret kristillis-humanistiseen arvomaailmaan nojaaviksi humanistinuoriksi, konservatiiveiksi isänmaallisiksi traditionalisteiksi ja yhteiskuntaan kriittisesti suhtautuviksi individualisteiksi. Tutkimuksen tuloksissa olevia eroja saattoi selittää asuinpai-kalla, sukupuolella ja koulutuksella. Pohjalaiset olivat traditionaalisempia kuin helsinkiläiset ja he olivat myös enemmän humanisteja. Tytöt kannattivat enem-män tasa-arvoa ja vihreitä arvoja kuin pojat. Helsinkiläiset ammattikoululaistytöt olivat tutkimuksen mukaan asenteissaan kaikista ryhmistä yhteiskunnallisesti passiivisimpia. Uutela, Helkama ja Salminen (1982) selvittivät tutkimuksessaan lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden sosiaalista taustaa, sosiaalisia arvoja, minäkuvaa ja ammattikuvaa. Opiskelijoiden mukaan eniten heidän persoonalli-suuteensa ja arvoihin on vaikuttanut äiti. Isä oli vastauksissa toisella sijalla. Opiskelijat pitivät tärkeimpänä tekijänä ihanneammatissa itsensä kehittämisen mahdollisuutta, ihmisläheisyyttä, mahdollisuutta toisten auttamiseen ja ymmär-tämiseen. Soile Juujärvi (1993) on tutkinut huolenpidon ja oikeudenmukaisuuden ajattelun kehitystasoa lähihoitaja-, sosionomi- ja poliisiopiskelijoilla koulutuksen alussa ja kaksi vuotta myöhemmin. Tutkimuksen molempiin vaiheisiin osallistui yhteensä 59 opiskelijaa. Tutkimusmenetelmänä hän käytti moraaliongelmien ratkomista. Huolenpidon ja oikeudenmukaisuuden ajattelua mitattiin strukturoiduin haastat-telumenetelmin. Lisäksi opiskelijat täyttivät huolenpitoa, sukupuolirooleja, demo-grafisia ym. taustamuuttujia kartoittavat kyselyt. Tutkimuksen mukaan huolen-pidon ajattelussa kehittyi 34 % ja oikeudenmukaisuuden ajattelussa 48 % opiskelijoista. Tulokset olivat yhteydessä toisiinsa siten, että oikeuden-mukai-suusajattelussa korkeimmalle kehittyneet edustivat myös kehittynyttä huolenpi-don ajattelua.

6

Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana oli Carol Gilliganin Kohlbergin moraali-kehitysteoriaa kohtaan esittämä kritiikki ja päätavoitteena oli selvittää, muodos-tavatko Gilliganin esittämät huolenpidon tasot kehitykselliset vaiheet. Tutkimuk-sessa pohditaan myös tulosten merkitystä koulutuksen kannalta. Oppilaat olivat täyttäneet myös Schwartzin arvoteoriaan perustuvan kyselyn mutta sitä ei oltu sisällytetty tähän tutkimukseen. Mikkolan (2003) tekemä tutkimus perustuu ammattiliittojen (AEK, KTV) jäsenille tehtyihin kahteen kyselyyn sekä teemahaastatteluihin. Hän halusi tutkimukses-saan selvittää, näkyykö arvojen muuttuminen kriittiseksi arvioidussa ns. uudes-sa keskiluokassa. Tutkimus vahvisti tämän hypoteesin. Uusi keskiluokka oli ei-traditionaalisen arvo-orientaation kannattamisessa johdonmukaisempi kuin vertailuryhmänä toiminut uusi työväenluokka. Suomessa on empiirisessä arvotutkimuksessa käyttänyt Schwartzin arvoteoriaa mm. Helsingin yliopiston tutkija Markku Verkasalo, joka myös ystävällisesti johdatteli minutkin arvoteorian ja -tutkimuksen pariin asiasta häneltä tiedusteltu-ani. Verkasalon tutkimuksia on koottu vuonna 1996 julkaistuun väitöskirjaan. Väitöskirjassa on esitelty Verkasalon yhdessä muiden tutkijoiden kanssa tekemiä tutkimuksia, joita yhdistää Schwartzin arvoteoria. Ensimmäisessä tutkimuksessa tutkittiin eri koulutusaloilta olevia yliopisto-opiskelijoita Eestistä, Suomesta ja Ruotsista. Tutkimus osoitti, että koulutustaustalla oli suurempi merkitys arvoihin kuin kansallisuudella. Opiskelijoiden arvot olivat kuitenkin yleisesti ottaen melko samanlaisia. (Verkasalo, Daun & Niit 1996a.) Toisessa tutkimuksessa tarkasteltiin peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten ja heidän opettajiensa arvomaailmaa sekä molempien käsityksiä mallioppilaan arvoista. Pojat erottuivat muista siinä, että he arvostivat muita ryhmiä enemmän yksilö-keskeisiä arvoja ja vähemmän yhteisöllisyyteen ja toisten huomioimiseen liittyviä arvoja. Oppilaiden käsitys ihanneoppilaasta, passiivinen ja mukautuva, oli ristiriidassa virallisen tavoitteen, muutosavoin oppilas, kanssa. (Verkasalo, Tuomivaara & Lindeman 1996b.) Verkasalon tutkimuksista ja hänen toimitta-mastaan materiaalista oli tälle tutkimukselle suurta apua. Esim. tässä tutkimuk-sessa käytetty kyselylomake on lähes identtinen em. tutkimuksissa käytettyjen kanssa. Sain kyselylomakkeen käyttöön Verkasalolta luvan ja näin myös tulosten vertaileminen hänen tutkimuksiinsa on mahdollista. Tutkimuksista oli lisäksi apua Schwartzin teorian soveltamiseen tässä tutkimuksessa sekä tulosten analysoinnissa ja tulkinnassa. Verkasalon lisäksi Martti Puohiniemi on väitöskirjassaan (1995) ja tutkimukses-saan (2002) soveltanut Schwartzin arvoteoriaa. Edellisessä tutkimuksessa selvitettiin arvojen ja kuluttajien käyttäytymisen välisiä yhteyksiä ja jälkimmäi-sessä tutkimuksessa suomalaisten arvoja ja asenteita sekä niiden muutokseen vaikuttaneita tekijöitä. Näistä tutkimuksista löysin pohdintoja arvoja koskevista teorioista ja käsitteistä. Puohiniemen tutkimus (2002) oli myös suurena apuna

7

tulosten tulkinnassa, koska tutkimus perustuu laajaan aineistoon ja siinä on hyödynnetty Schwartzin arvoteoriaa

3.3 Schwarzin arvoteoria

Schwartzin teoriaa on hyödynnetty useissa suomalaisissa tutkimuksissa (Verkasalo ym. (1996a, 3-6; Puohiniemi 2002, 27–38; Mikkola 2003, 43-46). Käytän seuraavassa hyödyksi heidän teoksiaan Schwarzin teorian lyhyessä esittelyssä. Schwartzin teorian oletusten mukaan arvot perustuvat inhimillisen olemisen perusedellytyksiin ja ne ovat samat kaikkialla maailmassa: ihminen on biologinen olento, ihmisellä on tarve vuorovaikutukseen muiden kanssa ja ihmisellä on tarve säilyä lajina. Näistä perusedellytyksistä Schwartz on johtanut kymmenen arvotyyppiä, jotka ovat yleismaailmallisia luonteeltaan ja esitelty seuraavalla sivulla taulukossa 1 numeroilla 1-10. Tämän lisäksi mm. Verkasalo, Daun ja Niit (1996a) ovat käyttäneet tutkimuksessaan arvotyyppiä henkisyys, jota ei ole voitu todentaa universaaliksi luonteeltaan, mutta kuitenkin sopivaksi pohjoismaisissa tutkimuksissa. Sisällytän sen myös tähän tutkimukseen arvo-tyyppinä numero 11 seuraavalla sivulla olevaan taulukkoon yksi.

8

Taulukko 1. Schwartzin arvotyypit (Verkasalo ym. 1996a, 102-104; Puohiniemi 2002, 27-36; Mikkola 2003, 44).

9

Schwartz on luonut em. 10 ensimmäisen, universaalin arvotyypin perusteella alla olevassa kuviossa 1 olevan mallin, arvokehän, jolla havainnollistetaan näiden eri arvotyyppien välisiä keskinäisiä suhteita ja ristiriitaisuuksia.

KUVIO 1. Schwartzin teorian mukainen arvokehä arvojen yleismaailmallisesta rakenteesta (Puohiniemi 2002, 28; Mikkola 2003, 45).

Schwartzin teoriaan sisältyy kuvion 1 mukainen ajatus arvotyyppien keskinäi-sistä suhteista. Arvotyypit jäsentyvät kuviossa kahdelle eri ulottuvuudelle. Vaaka-akselilla ovat vastakkain avoimuus muutoksille – säilyttäminen. Avoi-muudessa muutoksille korostuvat sellaiset asiat kuin oma itsenäinen ajattelu ja toiminta sekä muutoksen suosiminen. Säilyttämisessä korostuvat itsensä rajoit-taminen, perinteisiin käytäntöihin pitäytyminen ja muuttumattomuuden suojelu. Pystyakselilla ovat vastakkain muiden huomiointi – itsensä korostaminen. Edellisessä yksilö pitää muita tasavertaisina ja on huolestunut heidän hyvinvoin-nistaan. Jälkimmäisessä yksilö on kiinnostunut omasta menestyksestään ja muiden hallitsemisesta. Malli havainnollistaa kaksi inhimillistä tosiasiaa: jos halutaan koko ajan kokea uutta, ei voida säilyttää kaikkea vanhaa ja jos koko ajan on ensimmäisenä oma minä, jää muiden huomioimiselle vähemmän tilaa. Vierekkäiset arvoalueet kuviossa ovat toisiaan täydentäviä ja kohtisuoraan toisiinsa nähden olevat alueet ovat toisistaan riippumattomia. (Puohiniemi 2002, 27-38; Mikkola 2003, 45.)

10

Arvokehä on teoreettinen yleistys Schwartzin teorian rakenteesta. Teorian perusteella on kehitetty arvomittari, joka koostuu 57 kysymyksestä, joilla selvite-tään erilaisten arvojen tärkeyttä elämää ohjaavina periaatteina (kysymykset liitteessä 1). Tätä mittaria on käytetty myös edellä esitetyissä suomalaisissa tutkimuksissa (Puohiniemi 1995; Verkasalo ym. 1996a; Verkasalo ym. 1996b; Puohiniemi 2002). Yksittäisistä arvoja mittaavista kysymyksistä muodostetaan summamuuttujien avulla em. 11 arvotyyppiä. Liitteessä kaksi on kerrottu mistä yksittäisistä kysymyksistä kukin arvotyyppi muodostuu.

Schwartzin pyrkimyksenä on ollut luoda teoria arvojen yleismaailmallisesta rakenteesta ja sisällöstä. Teorian lähtökohtana on yksinkertaisesti se, että arvot on määritelty yleisluontoisiksi tavoiteltaviksi asiantiloiksi, jotka yksilö voi panna henkilökohtaiseen tärkeysjärjestykseen ja jotka ohjaavat hänen valintojaan. Teoriassa arvot luokitellaan sen mukaan, minkälaisia yleisiä tarpeita tai pää-määriä ne palvelevat. Oletuksena on, että arvoja kuvaavilla sanoilla on suunnil-leen sama merkitys eri kielissä ja kulttuureissa, jolloin sama arvo sijoittuu samaan luokkaan eri kulttuureissa (esim. kohteliaisuus yhdenmukaisuusarvoi-hin). Lisäksi teoria olettaa, että arvoluokkien suhteet ovat kaikissa kulttuureissa samat, esim. universalistiset arvot ja hyväntahtoisuusarvot ovat lähellä toisiaan. Eri kulttuurien välisissä vertailuissa 45 arvoa em. 57:stä (ks. liite 1) ovat olleet yhdenmukaisia eri kulttuureissa sikäli, että ne sijoittuvat samaan arvotyyppiin. Malliin on siis seuloutuneet mukaan em. 10 arvotyyppiä, joilla on suunnilleen sama merkitys eri puolilla maailmaa. Kääntäen tämä merkitsee sitä, että mallista puuttuvat sellaiset arvot, joilla on eri merkitys eri kulttuureissa. Eräät merkittävimmistä karsiutuneista ryhmistä ovat henkiset tai hengelliset arvot ja työhön liittyvät arvot. (Helkama 1997, 250-253.) Tässä tutkimuksessa on henkiset arvot Verkasalon ym. tutkimusten esimerkin mukaisesti otettu mukaan tarkasteluun, vaikka ne eivät olekaan universaaleja luonteeltaan (Verkasalo ym. 1996a; Verkasalo ym. 1996b).

Sitäkin on pohdittu, että kiinnittämällä huomio yhteisiin arvoihin jää huomion ulkopuolelle myös osa- ja alakulttuureja, joista olisi arvokasta saada tietoja. Tosin Schwartzinkin malli tuo näitä eroja osittain esiin, kun lasketaan kullekin arvolle oma keskiarvo kussakin ryhmässä. (Mikkola 2003, 46). Tätä mahdolli-suutta tässäkin tutkimuksessa käytetään hyväksi.

11

4 Tutkimustehtävä Tutkimustehtävänä on kuvata lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden arvoja sekä arvioida erilaisten taustamuuttujien merkitystä saatuihin tuloksiin. Mielenkiinnon kohteena on erityisesti se, näkyykö opiskelijoiden arvoissa ne arvot, joita koulutuksella pyritään edistämään ja onko näissä arvoissa eroja pitemmän ja lyhemmän aikaa opiskelleiden välillä. Sosiaalialan arvotavoitteina voidaan yleisellä tasolla ajatella olevan edellä luvussa 2.2 mainitut sosiaalietiikan keskeiset arvot kuten ihmisarvo, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Koulutuksen arvotavoitteita on kirjattu myös koulutusalojen opetussuunnitelmiin ja opinto-oppaisiin, joita seuraavassa tarkastellaan. Niiden perustalta etsitään ne Schwartzin teorian arvotyypit, joita tutkimuksessa erityisesti pyritään seuraa-maan ja arvioimaan.

4.1 Lähihoitajien opetussuunnitelman arvot

Valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaan ammatillisen koulutuksen yhtei-set tavoitteet korostavat ammatillisen ja persoonallisen kasvun kiinteyttä. Ammattitaitotavoitteiden lisäksi erityisesti nuorten koulutuksessa on tavoitteena nuoren persoonallisuuden monipuolinen kehitys ja kasvu yhteiskunnan aktiivi-seksi ja vastuulliseksi jäseneksi. Tavoitteena on, että opiskelijoista kasvaa ehei-tä persoonallisuuksia, jotka ymmärtävät vastuunsa ihmisten välisessä ja ihmi-sen ja luonnon vuorovaikutuksessa ja jotka huolehtivat kansallisen kulttuurin edistämisestä. Keskeisiä arvolähtökohtia ovat demokratia ja tasa-arvo, kodin ja perheen arvostus, vastuu lähimmäisistä, työn kunnioittaminen, suvaitsevaisuus sekä kansallinen kulttuuriperintö ja kansainvälisyys. Näiden arvojen ajatellaan ilmenevän ja toteutuvan koulun toiminnassa ja oppilaitoksen toimintaa ohjaavien arvojen selkiyttämistä ja ulottamista käytännön toimintaan pidetään oppilaitosyhteisön yhteisenä tehtävänä. (Lähihoitaja 2001, 159.) Koulutuksen yhteisten arvojen lisäksi ammatillisessa koulutuksessa on keskeistä myös oman alan ammatillisen toiminnan arvot sekä niiden pohdinta ja sisällyttäminen opetukseen. Sosiaali- ja terveysalan työtä ohjaavia keskeisiä periaatteita ovat opetussuunnitelman mukaan seuraavat: elämän ja ihmisarvon kunnioittaminen, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Näihin perustuu alan ammattietiikka. Lisäksi todetaan, että alan ammattilainen on empaattinen, rehellinen, luotettava ja välittää aidosti ihmisistä. (Lähihoitaja 2001, 163.) Schwartzin arvoteoriassa nämä arvot sijoittuvat pääasiassa universalismin, hyväntahtoisuuden ja henkisyyden luokkiin. Universalismi määriteltiin arvoalu-eena, jossa on päämääränä myös muiden kuin omaan lähipiiriin kuuluvien ihmisten sekä myös luonnon hyvinvoinnin ymmärtäminen, arvostaminen, suvait-

12

seminen ja suojelu. Universalismin arvotyyppi on summamuuttujana muodostet-tu seuraavista kahdeksasta kyselylomakkeen muuttujasta: tasa-arvo, maailman-rauha, ykseys luonnon kanssa, viisaus, kauneuden maailma, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, laajakatseinen ja ympäristöä suojeleva. Mittarin reliabili-teettia mitattiin laskemalla Cronbachin alfa ja se sai universalismia mittaavan kahdeksan muuttujan osalta arvon 0,7372 (ks. Heikkilä 2001, 187). Liitteeseen kaksi on merkitty kaikkien arvotyyppien muodostaminen sekä Cronbachin alfan tulokset. Hyväntahtoisuus on arvoalue, jossa on tärkeää läheisten hyvinvoinnin säilyttä-minen ja varmistaminen. Se tarkoittaa siis omaan lähipiiriin kohdistuvaa huolen-pitoa ja kiltteyttä eikä se välttämättä ulotu laajemmalle. Se ilmenee Puohiniemen mukaan pintailmiönä myös toisilleen vieraiden ihmisten kohdates-sa ystävällisessä tervehtimisessä sekä yleisessä halussa helpottaa sosiaalista vuorovaikutusta (Puohiniemi 2002, 35-36). Hyväntahtoisuutta mittaavat kysely-lomakkeella seuraavat viisi muuttujaa: uskollinen, rehellinen, avulias, vastuullinen ja anteeksi antava. Cronbachin alfa sai näiden muuttujien osalta arvon 0,6495 (ks. liite 2.) Henkisyys on arvoalue, jota ei ole todettu universaaliksi luonteeltaan mutta jota esim. Verkasalo, Daun ja Niit (1996a) sekä Verkasalo, Tuomivaara ja Lindeman (1996b) ovat käyttäneet tutkimuksissaan. Henkisyys on arvo, johon sisältyy sellaiset asiat kuin elämän tarkoituksen pohtiminen, sisäisen harmonian etsiminen ja hengellinen elämä.

Tämän arvoalueen asioiden voi ajatella ainakin jossain määrin olevan esillä sosiaalialan arvotavoitteissa (elämän ja ihmisarvon kunnioittaminen). Henkisyyt-tä mittaavat kyselylomakkeella seuraavat kolme muuttujaa: sisäinen sopusointu, henkinen tai hengellinen elämä ja elämän mielekkyys. Cronbachin alfa sai näillä muuttujilla arvon 0,2916 (ks. liite 2), mitä on pidettävä suhteellisen alhaisena arvona (Heikkilä 2002, 187.)

4.2 Sosionomi (amk) opinto-oppaan arvot

Ammattikorkeakouluille ei ole olemassa valtakunnallisia opetussuunnitelmia vaan kukin oppilaitos laatii oman opetussuunnitelmansa. Kemi-Tornion ammatti-korkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelman, sosionomi (amk), nettisivulla löyty-vässä opinto-oppaassa, on kuvattu sosionomi (amk) koulutusohjelman rakennetta ja ammattitaitotavoitteita (Sosiaalialan 2003). Sosionomiopintojen tavoitteista on yllä mainitussa opinto-oppaassa todettu mm. seuraavaa: ”Perusopintojen tavoitteena on opiskeluvalmiuksien luominen, itseohjautuvan ja tutkivan oppimisen virittäminen sekä orientoituminen sosiaali-

13

alaan. Ammattiopinnoissa opiskelija perehtyy sosiaalialan työhön saaden valmiuksia sekä ammattitehtävien suorittamiseen että niiden kehittämiseen, ohjaamiseen ja johtamiseen”. (Emt., 3.) Mitään suoranaisia mainintoja arvo-tavoitteisiin, kuten lähihoitajien opetussuunnitelmassa, ei opinto-oppaasta löydy. Opintoihin toki sisältyy ammattialan arvojen suoranaista pohdintaakin esim. 1 ov:n laajuisella ammattietiikan opintojaksolla. Voidaan ajatella, että sosionomienkin osalta vastauksissa heijastuisivat sosiaali-alan yleiset arvotavoitteet samojen arvotyyppien kohdalla kuin lähihoitajaopis-kelijoillakin eli universalismi, hyväntahtoisuus ja henkisyys, joiden mittaamista on kuvattu edellisellä sivulla lähihoitajien yhteydessä. Sosionomeilla on tuotu esiin opinto-oppaassa myös itseohjautuvuus. Sitä mittaavat kyselylomakkeella seuraavat viisi muuttujaa: vapaus, luovuus, riippumaton, omia tavoitteita valitseva ja utelias. Cronbachin alfa sai näillä muuttujilla arvon 0,6268.

14

5 Tutkimusmenetelmät ja tutkimusaineisto

5.1 Tutkimusaineiston kuvaus

Tutkimuksen aineistona ovat Kemi-Tornion ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan lähihoitajaopiskelijoille sekä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosionomi-opiskelijoille (amk) tehdyn lomakekyselyn tulokset. Kyselyyn on vastannut opiskelijoita, jotka ovat juuri aloittaneet perusopintonsa sekä jo pitempään opiskelleita. Empiirinen aineisto kerättiin kyselylomakkeella (liite 1) opiskelijoilta viikoilla 14 ja 15 vuonna 2004. Sain kyselyjen tekoon luvan molempien koulujen johtajilta. Oppilaat vastasivat kyselyyn pääasiassa oppituntien alussa antamani ohjeistuk-sen ja informaation jälkeen. Osa lähihoitajaopiskelijoista vastasi kyselyyn heti oppituntien päätyttyä. Olin itse aina paikalla antamassa ohjeistuksen kysely-lomakkeen täyttöön sekä keräämässä täytetyt lomakkeet. Pyrin tällä siihen, että lomakkeet olisivat asianmukaisesti täytettyjä ja että lomakkeet palautuisivat hyvin. Tämä toimintatapa osoittautuikin hyväksi. Jaetuista 175 kyselylomak-keesta vain 7 ei tullut mukaan tutkimusaineistoon. Tutkimusaineisto muodostuu 168 opiskelijan vastauksista. Jaetuista lomak-keista piti hylätä puutteellisen vastaamisen tai tyhjänä jätetyn lomakkeen vuoksi neljän oppilaan vastaukset, kahden kummastakin ryhmästä. Lisäksi käytin hyväkseni Puohiniemen (1995, 64) vastaavanlaiseen kyselylomakkeeseen soveltamia hylkäyskriteereitä vastausten laadun osalta. Hylättäväksi tulivat tämän kriteerin perusteella vastaukset, joissa oli käytetty vastausvaihtoehtoa 7 yli 20 kertaa, käytetty jotain vastausnumeroa yli 34 kertaa tai vastattu vähempään kuin 41 kysymykseen. Näillä perusteilla hylkäsin vielä yhden sosionomi- ja kahden lähihoitajaopiskelijan vastaukset. Vastausprosentiksi muodostui jaettuihin lomakkeisiin suhteutettuna 96 %, mikä on hyvä tulos. Tähän vaikuttivat monet eri tekijät. Opiskelijat suhtautuivat positiivisesti tutkimushankkeeseen, koulujen johtajat, opettajat sekä muu henkilökunta suhtautuivat myötämielisesti asiaan ja antoivat aikaansa sekä tarvittavia tietoja tutkimuksen käytännön toteuttamiseksi. Oma tärkeä merkityksensä oli varmasti kyselyn toteutustavalla, että olin tutkijana itse aina läsnä kertomassa tutkimuksesta, antamassa ohjeistuksen ja keräämässä täytetyt lomakkeet takaisin.

Perusjoukkoon suhteutettuna vastaukset jakaantuvat seuraavasti. Lähihoitaja- opiskelijoista tuli tutkimukseen mukaan 101 opiskelijaa. He muodostavat koko koulun päätoimisesti opiskelevista noin 47 %. Tutkimusongelman mukaisesti

15

aineisto jaettiin vielä vasta opintonsa aloittaneisiin noviiseihin ja opintonsa loppuvaiheessa oleviin kisälleihin. Noviisit ovat aloittaneet opintonsa tammi-kuussa 2004 tai elokuussa 2003. Heitä on mukana tutkimuksessa 56 henkilöä ja noin 61 % kaikista noviiseista. Kisälleistä on mukana 45 henkilöä eli noin 36 % kaikista kisälleistä. Kisällit ryhmään sijoitettiin kaikki ne opiskelijat, jotka olivat aloittaneet opintonsa ennen elokuuta 2003. Nämä ryhmät pyrittiin tavoittamaan mahdollisimman hyvin mutta monista eri tekijöistä johtuen tämä ei käytännössä onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Kun saavuin luokkaan tekemään kyselyä, oli osa opiskelijoista saanut vapautuksen kyseisen oppitunnin opetuksesta tai sitten jostain muusta syystä poissa. Opintojen loppuvaiheessa olevin osalta näkyi yhä enemmän oppilaiden jakaantuminen erilaisiin ryhmiin yksilöllisten valintojen ja opetussuunnitelman modulaarisuuden seurauksena. Näiden ryhmien tavoittaminen ei ollut niin yksinkertaista kuin kirjoituspöydän takaa saattoi kuvitella. Kisällit -ryhmän aineiston voi ajatella kuitenkin olevan siinä mielessä edustavan, että vastaajat kuuluvat eri koulutusohjelmissa oleviin opiskelijoihin. Heitä on kattavasti oppilaitoksessa olevista eri koulutusohjelmista: lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen, mielenterveys- ja päihdetyön, sairaanhoidon ja huolenpidon, vanhustyön sekä vammaistyön. Sosionomi (amk) opiskelijoita tuli tutkimuksen yhteensä 67. He edustavat koulussa päätoimisesti opiskelevista noin 44 %. Vasta opintonsa aloittaneita noviiseja heistä on 40 ja heitä tuli tutkimukseen noin 85 %. Kaikki noviisit ovat aloittaneet opintonsa syksyllä 2003. Pitemmän aikaa opiskelleista kisälleistä on tässä tutkimuksessa mukana vuonna 2001 aloittaneista 26 opiskelijaa eli 76 % tänä vuonna aloittaneista. Lisäksi yksi vuonna 2002 opintonsa aloittanut opiskelija sijoitettiin tähän kisällit ryhmään. Aineiston voi ajatella kuvaavan hyvin näiden opiskelijaryhmien vastauksia vaikkakin tilastollisten analyysien kannalta kisällit -ryhmään kuuluvien vastaajien määrä olisi tietysti voinut olla suurempi. Kyselyyn osallistuneet ovat pääasiassa nuoria naisia. Miesten vähäisten määrän vuoksi en edes halunnut selvittää vastaajien sukupuolta, koska tästä olisi tullut erilaisia pulmia esim. käytettävien analysointimenetelmien ja tulosten esittämisen suhteen. Vastaukset kuvaavat siis näitä ammatteja, lähihoitaja ja sosionomi (amk), opiskelevin (niin naisten kuin miestenkin) arvoja ja ovat hyvin yleistettävissä ainakin näiden kahden koulun oppilaisiin.

5.2 Tutkimusaineiston analysointi

Aineisto on analysoitu SPSS- ohjelmistolla Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusyksikössä. Tutkimuksen tulokset esitetään kyselyn muuttujista muodostettujen arvotyyppien (ks. liite 2) keskiarvoina eri ryhmissä sekä tilastollisten testien tuloksina. Ennen tilastollista testaamista aineistolle ja tarvittaville osa-aineistoille on tehty vaadittavat analyysit. Muuttujien normaali-jakautuneisuus on testattu Kolmogorov-Smirnovin testillä ja varianssien yhtä

16

suuruutta t-testillä (ks. Heikkilä 2001, 224 –231). Varsinainen analyysi on tehty em. tulosten niin salliessa käyttämällä sekä varianssianalyysiä että laskemalla Pearsonin korrelaatiokertoimen arvoja yhdentoista arvotyypin ja eräiden muuttujien välillä. (ks. Heikkilä 2001, 203-232). Arvotyyppejä kuvaaville summamuuttujille on tehty ns. vakiointi. Verrattaessa kahden tai useamman ryhmän arvoja keskenään käytetään tällöin aina vastaajan oman kaikkien arvojen keskiarvon suhteen vakioituja lukuja, jotta erilaiset skaalankäyttötaipumukset eivät haittaisi vertailuja. Tästä vakioinnista on kerrottu enemmän liitteessä kaksi. Tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollisuutta monimuuttujamenetelmien käyttöön tutkimusaineiston analysoinnissa. Tällä tavoin on selvitetty mm. vastaajien arvokarttaa eli sitä, miten arvot jäsentyvät suhteessa toisiinsa. (Puohiniemi 2002, 28-32.) Käytetyt menetelmät antavat kuitenkin tutkimusongelman kannal-ta riittävän hyvän kuvan eri arvotyyppien ilmenemisestä tutkimusaineistossa ja eri ryhmien välisistä eroista.

17

6 Tulokset Ensimmäiseksi tässä luvussa kuvataan ja tehdään alustavia tulkintoja kaikkien opiskelijoiden vastausten perusteella muodostetusta arvojakaumasta. Tämä auttaa jatkossa tulosten tulkinnassa ja toimii samalla lukijan johdatuksena arvotutkimuksen maailmaan. Alun jälkeen arvojakaumia kuvataan ja tulkitaan lisäksi lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoista muodostetuissa ryhmissä. Tuloksia verrataan suomalaisiin yleensä, eri koulutusasteella olevien antamiin vastauksiin sekä eri ikäryhmien arvojakaumiin. Tulosten tulkinnassa käytetään apuna Verkasalon ym. ja Puohiniemen tutkimusten tuloksia (Verkasalo ym. 1996a; Verkasalo ym.1996b; Puohiniemi 2002). Lopuksi kuvataan ja tulkitaan tutkimusongelman mukaisesti lyhyemmän ja pitemmän aikaa opiskelleiden lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden arvojakaumia.

Tulosten esittämistä ja tulkintaa ohjaa tutkimustehtävä, minkä vuoksi arvoista kiinnostunut lukija voi joskus pettyä tulosten niukkaan tulkintaan. Olen liittänyt tutkimukseen liitetaulukoita, jotka auttavat jonkin verran tiedonjanoista ja lähde-luettelosta löytyy asianmukaiset viitteet alan kirjallisuuteen, joista arvotutki-muksen maailmaan pääsee helposti liikkeelle. Tutkimustulosten tulkinnan ja ymmärtämisen sekä tutkimuksen luettavuuden vuoksi en ole kuitenkaan kokonaan luopunut ihmisten arvomaailmoista yleensä tehdyistä havainnoista. Tekemiini tulkintoihini vaikuttaa luonnollisesti myös oma taustani. Arvioin asioita ikään kuin koulumaailman ulkopuolelta, yli kymmenen vuoden käytännön sosiaalityön kokemuksella.

6.1 Opiskelijoiden arvohierarkia

Taulukossa kaksi seuraavalla sivulla esitetään kaikkien lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden vastauksista muodostettu arvohierarkia. Arvotyypit ovat tärkeysjärjestyksessä keskiarvon perusteella. Tässä vaiheessa tulosten tulkin-taan riittää se tieto, että vastaajat ovat sosiaalialalla opiskelevia ja pääasiassa nuoria naisia.

18

Taulukko 2. Opiskelijoiden arvot tärkeysjärjestyksessä

Taulukon 2 perusteella voi todeta, että lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden tärkein arvo keväällä 2004 oli hyväntahtoisuus. Se erottautuu selvästi toisena olevasta mielihyvästä, joka koetaan hieman enemmän tärkeäksi kuin kolmantena oleva yhdenmukaisuus. Neljännen tilan jakavat kaksi arvoa tasapistein, henkisyys ja turvallisuus. Kuudentena on universalismi, jonka sijoittumista ja muutoksia eri ryhmissä tässä tutkimuksessa erityisesti seurataan. Opiskelijoiden arvohierarkiassa on seitsemäntenä arvona itseohjautuvuus, suoriutuminen on kahdeksantena ja virikkeisyys yhdeksäntenä. Tästä seuraavana, kymmenentenä oleva perinteet, on jäänyt jo selvästi ja viimeisenä oleva valta on yhtä kirkkaasti arvojakauman viimeisenä arvona. (Taulukko 2.) Suomalaisten arvoihin verrattuna hyväntahtoisuuden ensimmäinen sija arvo-hierarkiassa ei ole yllättävä tulos. Puohiniemen mukaan vuonna 2001 suoma-laistenkin tärkein arvo oli hyväntahtoisuus. Tämänsuuntaisten arvojen ilmenemi-sen tutkimusaineistossa voi tätä taustaa vasten ajatella olevan odotusten mukaista eikä niinkään riippuvaista esim. vastaajien koulutusalasta. Tämän jälkeen arvojakaumissa onkin sitten eroja. Kun tutkimusaineiston opiskelijoilla on toisena ja kolmantena mielihyvä ja yhdenmukaisuus, ovat ne kaikilla suomalaisilla vasta sijaluvuilla kuusi ja neljä. (Taulukko 2; Puohiniemi 2002, 67.) Mikä sitten selittäisi mielihyvän (hedonismin) suhteellisen korkeaa (2) sijoittu-mista muihin suomalaisiin verrattuna? Osaltaan siihen vaikuttanee vastaajien ikä, kuten jäljempänä tarkastelussa ilmenee. Mielihyvä on nuorille tärkeä arvo. Esimerkiksi kauppatieteiden naisopiskelijoilla mielihyvä sijoittui myös arvohierar-kiassa toiseksi (Verkasalo ym. 1996a, 108). Voi olettaa, että mielihyvän sijoittuminen näinkin korkealle tutkimusaineistossa antaisi viitteittä siitä, että ryhmään voisivat sopia Puohiniemen (2002, 55) tutkimuksessaan löytämä

19

kollektiivinen hedonisti -piirteet. Heitä on väestöstä noin 7 % ja he elävät arvoristiriidassa. Toisaalta he arvostavat henkilökohtaisia nautintoja mutta toisaalta he ovat valmiit asettamaan lähipiirin edun omansa edelle haluten elää sopusoinnussa perinteiden vaatimusten ja ympäristön normien kanssa. Tässä tutkimuksessa ei ole kuitenkaan mahdollisuutta aineiston analysointiin tästä näkökulmasta. Kolmantena arvohierarkiassa oleva yhdenmukaisuus (taulukko 2) voidaan arvona ymmärtää pidättäytymiseksi teoista ja mieltymyksistä, jotka voisivat järkyttää tai aiheuttaa harmia muille tai loukkaisivat sosiaalisia odotuksia ja normeja (taulukko 1). Olisiko niin, että koululaitoksella olisi yhdenmukaisuuden ”suosioon” oma vaikutuksensa. Kaikki vastaajathan ovat opiskelijoita ja koulus-sa. Tai onko tämä kenties tyypillistä juuri sosiaalialan opiskelijoille? Esimerkiksi Helsingin yliopiston humanististen - ja valtiotieteiden tiedekunnan (jatkossa lyhennettynä ”huvan”) naisopiskelijoilla sekä kauppatieteiden naisopiskelijoilla yhdenmukaisuus oli vasta yhdeksäntenä arvona (Verkasalo ym. 1996a, 108). Tutkittaessa 15-vuotiaiden koululaisten arvoja näkyi, että tytöt pitivät juuri yhdenmukaisuutta ideaalin mallioppilaan tärkeimpänä arvona, vaikka eivät sitä omalta kohdaltaan tärkeimpien arvojen joukkoon kelpuuttaneetkaan (Verkasalo ym. 1996b, 40-44). Opiskelijoiden vastauksissa heijastuisi näin osaltaan myös heidän ”ideaali koululaisuutensa”. Neljäntenä olevaa henkisyyttä (taulukko 2) Puohiniemi (2002) ei ole sisällyttänyt omaan arvotutkimukseensa. Verkasalon ym. tutkimuksista (1996a, 1996b) se sen sijaan löytyy. Henkisyyshän on arvo, johon sisältyy sellaiset asiat kuin elämän tarkoituksen pohtiminen, sisäisen harmonian etsiminen ja hengellinen elämä. Näiden asioiden arvioitiin ainakin jossain määrin olevan esillä sosiaalialan arvotavoitteissa varsinkin lähihoitajilla. Verkasalon ym. tutkimuk-sessa edellä mainituilla ”huvan” naisopiskelijoilla henkisyys sijoittui myös sijalle neljä ja kauppatieteiden naisopiskelijoilla jaetulle viidennelle sijalle. Kauppatie-teiden miesopiskelijoilla se on puolestaan jaetulla seitsemännellä sijalla. Tutki-muksessa todettiinkin henkisyyden olevan yhteydessä sukupuoleen niin, että naisopiskelijat pitivät sitä miehiä tärkeämpänä. (Verkasalo ym. 1996a, 104-109). Nämä tulokset huomioiden henkisyys sijoittuu aika odotetulla tavalla vastaajien arvohierarkiassa. Turvallisuuden sijoittumista arvohierarkian yläpäähän jaetulle neljännelle sijalle voi pitää aika odotettuna tuloksena (taulukko 2). Yleensä se on sijoittunut arvohierarkioissa kolmen kärkeen vaikka poikkeuksiakin toki löytyy esim. aiemmin mainituista ”huvan” naisopiskelijoista, joilla se sijoittui seitsemänneksi. (Verkasalo ym.1996a, 108; Puohiniemi 2002, 67–71). Universalismi löytyy opiskelijoilta sijalta kuusi ja suomalaisten arvohierarkiassa se on sijalla kolme (taulukko 2; Puohiniemi 2002, 67). Tälle arvoalueellehan sijoittuvat sellaiset asiat kuin myös muiden kuin oman lähipiiriin kuuluvien ihmisten sekä luonnon hyvinvoinnin ymmärtäminen, arvostaminen, suvaitse-

20

minen ja suojelu. Juuri tälle arvoalueelle sijoittuvat monet niistä arvotavoitteista, joita sosiaalialalla pyritään edistämään. Edellä mainitussa tutkimuksessa ”huvan” naisopiskelijoilla universalismi oli toisella sijalla ja kauppatieteiden naisopiskelijoilla sijalla kolme (Verkasalo ym. 1996a, 108). Tämäkin huomioiden universalismi sijoittuu kaikkien vastaajien arvohierarkiassa suhteellisen alas. Seitsemäntenä oleva itseohjautuvuus (taulukko 2) on ollut käsitteenä paljon esillä myös kasvatustieteessä pohdittaessa oppimista ja oppilaan toimintaa (Koro 1999, 8-21). Ammattikorkeakoulukin pyrkii opinto-oppaan mukaan virittämään oppilaidensa itseohjautuvaa oppimista. Itseohjautuvuus arvona vaikuttaa tutkimusten mukaan olevan selvästi yhteydessä vastaajien koulutus-asteeseen. Esim. Verkasalon ym. tutkimuksen ”huvan” naisopiskelijoilla se oli arvohierarkiassa jaetulla toisella sijalla (Verkasalo ym. 1996a, 108). Vastaajien koulutusaste selittänee nyt siis osaltaan itseohjautuvuuden seitsemättä sijaa. Suoriutuminen sijoittuu vastaajilla kahdeksannelle sijalle. Tämä ei ole yllättävää ottaen huomioon arvoalueen sisällön henkilökohtaisen menestyksen tärkeänä pitämisenä ja sen osoittamisena. Tämän arvoalueen vastakkaisella puolella arvokehällä (ks. arvokehä s. 13) oleva hyväntahtoisuus tulikin vastaajilla toiselle sijalle. Myös Verkasalon ym. tutkimuksessa ”huvan” naisopiskelijoilla suoriutuminen sijoittui suhteellisen alas, jaetulle seitsemännelle sijalle (Verkasalo ym. 1996a, 108). Puohiniemi (2002, 56) on omassa tutkimuksessaan löytänyt ryhmän nimeltä egoistit, johon kuuluu noin 3 % suomalaisista. Egoistit keskittyvät oman sosiaalisen asemansa tukemiseen ja he haluavat osoittaa pätevyyttään. Sosiaalisen arvostuksen saavuttaminen on heille tärkeää. Ryhmään kuuluvat ovat etupäässä nuoria, korkeakoulutettuja miehiä. Virikkeisyys on arvoalue, jossa painottuvat jännitys, uuden etsiminen ja halu kohdata haasteita. Tämä sijoittuu vastaajilla yhdeksänneksi arvohierarkiassa (taulukko 2). Verkasalon ym. tutkimuksen ”huvan” naisopiskelijoilla se sijoittuu kuudenneksi ja kauppatieteiden miesopiskelijoilla viidennelle sijalle (Verkasalo ym. 1996a, 108). Puohiniemen (2002, 54) tutkimuksessa virikkeisyyden arvoalue korostui sellaisilla ryhmillä kuin itsenäinen (6 %) ja individualistinen hedonisti (16 %). Itsenäiset haluavat toisaalta kontrolloida ja hallita omaa elämäänsä mutta toisaalta he etsivät elämäänsä vaihtelua ja jännitystä. Ryhmään kuuluvat ovat pääasiassa miehiä, suhteellisen nuoria ja korkeasti koulutettuja. Individualististen hedonistien elämää voimakkaimmin ohjaava arvo on mielihyvä ja muutoinkin, itseohjautuvuutta lukuun ottamatta, individualistiset arvot korostuvat ryhmän arvomaailmassa. Ryhmään kuuluu yhtä paljon miehiä ja naisia ja se on keski-iältään nuorin sekä keskimääräistä koulutetumpaa. Perinteet kymmenentenä ja valta yhdentenätoista ovat arvohierarkiassa viimei-sinä arvoina (taulukko 2). Näin on myös ”huvan” naisopiskelijoilla Verkasalon ym. tutkimuksessa vaikkakin toisin päin. Myös kauppatieteiden miesopiskelijoi-

21

den arvohierarkiassa valta ja perinteet ovat loppupäässä. Valta toiseksi viimeisenä yhdenmukaisuuden kanssa ja perinteet viimeisellä sijalla. (Verkasalo ym. 1996a, 108.) Puohiniemi (2002, 67–68) pohtii teoksessaan enemmänkin perinteen ja vallan merkitystä suomalaisten arvoulottuvuudessa. Valta on hänen mukaansa suomalaisille vaikea asia. Tämä näkyy mm. suhtautumisessamme yksilöiden statukseen ja poliittisessa kulttuurissamme. Puohiniemi etsii myös selityksiä perinteiden vähäiseen tärkeyteen. Suomalaiset ovat yleensä innokkaita tarttumaan uusiin asioihin, ei niinkään virikkeisyyden tai itseohjautu-vuuden vuoksi, vaan yhteiskuntamme nuoruuden ja perinteidemme ohuuden vuoksi. Kokeiluissamme emme niinkään suuntaudu kohti uutta vaan pikemminkin luo-vumme helposti vanhasta. Suomalaisuus on nuorta verrattuna esim. Keski-Eurooppalaisiin kaupunkikulttuureihin. Yhteenvetona voi todeta, että arvoista hyväntahtoisuus, henkisyys, turvallisuus, suoriutuminen, perinteet ja valta sijoittuvat arvohierarkiassa aika odotetulla tavalla. Suhteellisen korkealle vastaajien arvohierarkiassa sijoittuvat sen sijaan yhdenmukaisuus ja mielihyvä. Suhteellisen alas arvohierarkiassa sijoittuvat universalismi ja ehkä myös itseohjautuvuus sekä virikkeisyys.

6.2 Opiskelijoiden arvot taustamuuttujien valossa

Tässä luvussa pyritään tulosten syvempään tulkintaan arvotutkimuksen kannalta tärkeimpien demografisten muuttujien avulla. Aineistolle on tehty myös tilastollisia testejä erojen merkitsevyyden arvioimiseksi ja riippuvuuksien toteamiseksi. Asiaa on selvitetty yksityiskohtaisemmin aineiston analysointi luvussa 5.2. Liitetaulukossa 1 on esitetty lähihoitajien ja sosionomien arvomuuttujille tehdyn varianssianalyysin tulokset ja liitetaulukoissa 2a ja 2b arvotyyppien ja eräiden muuttujien välisiä korrelaatioita. Nollahypoteesina H0 on väite, että näiden yhdentoista eri arvotyypin varianssit ovat lähihoitajilla ja sosionomeilla samat. Vastahypoteesina H1 on väite, että varianssit ovat näillä arvotyypeillä erisuuret. Tilastolliseksi merkitsevyystasoksi on valittu 0,05. Mikäli testin tulos on suurempi kuin tämä valittu merkitsevyystaso, jää nollahypoteesi voimaan ja voidaan todeta, että arvotyyppien välillä ei ollut ryhmien välillä tilastollisesti merkitsevää eroa. Korrelaatiokertoimen arvo (Pearson) kertoo riippuvuuden suunnasta ja voimakkuudesta. (Heikkilä 2001, 206- 226.) Tilastollisesti merkitsevät erot esitetään kertomalla testin p-arvon tulos. Sukupuolta, ikää ja koulutusastetta voidaan arvotutkimuksen kannalta pitää eräänlaisina perusdemografioina. Niihin liittyy paljon erilaisia biologisia, kulttuu-risia ja yhteiskunnallisia merkityksiä sekä näiden yhteisvaikutuksia, joita on

22

lähes mahdotonta erottaa toisistaan. (Puohiniemi 2002, 74.) Seuraavassa aineistoa tarkastellaan näistä kolmesta näkökulmasta käsin.

6.2.1 Sukupuoli ja arvot

Puohiniemi (2002, 70) toteaa tutkimuksessaan, että naisten ja miesten arvojen tärkeysjärjestystä tarkasteltaessa voi todeta, että niissä on vähän eroja. Hyväntahtoisuus on molemmilla tärkein valintoja ohjaava arvo. Ainoa havaittava ero on, että naiset asettavat universalismin arvohierarkiassaan korkeammalle (toiseksi) kuin miehet (neljänneksi). Miehillä universalismia tärkeämpiä arvoja ovat sekä turvallisuus että yhdenmukaisuus (ks. taulukko 3). Taulukko 3. Suomalaisten arvot tärkeysjärjestyksessä sukupuolen mukaan vuonna 2001 (Puohiniemi 2002, 70 – 73).

Koska tämänkin tutkimuksen vastaajat ovat pääasiassa naisia, on aineistoa mielekästä tarkastella sellaisenaan tästäkin näkökulmasta. Taulukkoja 2 ja 3 verrattaessa voi todeta, että hyväntahtoisuus on kaikilla arvohierarkian ensim-mäisenä arvona ja arvohierarkian neljä viimeistä arvoa ovat kaikilla täsmälleen samassa järjestyksessä. (Puohiniemen (2002) tutkimuksessa ei ole mukana henkisyyttä). Kolme arvoa, hyväntahtoisuus, yhdenmukaisuus ja turvallisuus ovat kaikilla kolmella ryhmällä neljän ensimmäisen arvon joukossa. Opiskelijoilla tähän ryhmään kuuluu lisäksi mielihyvä ja naisilla sekä miehillä universalismi. Naisten ja opiskelijoiden arvohierarkioissa poikkeavat toisistaan eniten mieli-hyvä ja universalismi (4 sijaa). Mielihyvän lisäksi yhdenmukaisuus on opiskeli-joille tärkeämpi arvo kuin naisille. Naisille puolestaan ovat universalismin lisäksi tärkeämpiä arvoja kuin opiskelijoille turvallisuus ja itseohjautuvuus.

23

6.2.2 Ikä ja arvot

Tutkimusaineiston vastaajien iän keskiarvo vuonna 2004 on 23,8 vuotta. Mediaani on 22 vuotta ja nuorimmat vastaajat ovat 17-vuotiaita ja vanhin on 52-vuotias. Tämä käy ilmi liitetaulukosta 3, jossa on myös muuta tietoa vastaajien iästä. Kaikista oman ikänsä ilmoittaneista 167 vastaajasta lähes ¾ on alle 25-vuotiaita. Yli 40-vuotiaita aineistosta on puolestaan 14 henkilöä eli noin 8 %. Tutkimuksen vastaajat on luokiteltu taulukossa 4 esitetyllä tavalla useastakin syystä. Niiden voidaan ensinnäkin ajatella perustellusti kuvaavan eri elämän-vaiheessa olevien ihmisten tilannetta, vertailtavuus liitetaulukkona 4 olevaan Puohiniemen (2002, 71) tutkimuksen tuloksiin on näin mahdollisimman hyvä ja kaikkiin kolmeen luokkaan tulee riittävästi tapauksia. Tasavälisestä luokituk-sesta on näin ollen luovuttu. Taulukossa on muodostettu ikäryhmät vastaajien iän mukaan vuonna 2004 ja ne ovat seuraavat: nuoret (17-18-vuotiaat), nuoret aikuiset (19-24-vuotiaat) ja aikuiset (25-52-vuotiaat). Lisäksi on hyvä todeta, että ryhmässä nuoret kaikki ovat lähihoitajaopiskelijoita. Arvotyypit ovat taulu-kossa tärkeysjärjestyksessä arvotyyppien vakioitujen keskiarvojen perusteella ks. liite 1, liitetaulukko 5a.) Taulukko 4. Opiskelijoiden ikä ja arvot

Taulukosta 4 voi heti todeta iän ja arvojen suhteen tiettyä vaihtelua. Hyväntah-toisuus kyllä säilyttää ykköstilansa kaikissa ikäryhmissä ja perinteet sekä valta ovat hierarkiassa viimeisinä. Suhteellisen vakaasti iästä riippumatta sijoittuvat myös turvallisuus ja itseohjautuvuus. Turvallisuus on kahdessa ikäryhmässä neljäntenä ja yhdessä jaetulla viidennellä sijalla. Itseohjautuvuus on nuorilla kuudentena ja sen jälkeen kahdessa muussa ikäryhmässä seitsemäntenä.

24

Mielihyvä (hedonismi) liittyy selvästi nuoreen ikään. Nuorilla ja nuorilla aikuisilla se on arvohierarkiassa toisella sijalla ja aikuisilla jaetulla viidennellä sijalla. Virikkeisyyden suhde ikään on myös samansuuntainen. Nuorilla se on seitsemäntenä ja nuorilla aikuisilla sekä aikuisilla virikkeisyys on yhdeksännellä sijalla. Nuoren iän ja virikkeisyyden välinen yhteys sai vahvistusta myös tilastollisessa testauksessa. Nuoret pitävät virikkeisyyttä tärkeämpänä arvona kuin iäkkäämmät. (p=0,000). Mielihyvän osalta tilastollisesti merkitsevää eroa vastaajien iän suhteen ei ollut. (Liitetaulukko 2a.) Universalismi tulee sitä tärkeämmäksi mitä iäkkäämpi vastaaja on. Universa-lismi on nuorilla kahdeksantena, nuorilla aikuisilla viidentenä ja aikuisilla toisena. Universalismin ja iän korrelaatio on tilastollisesti merkitsevä (p= 0,000). Henkisyys puolestaan on nuorilla viidentenä, nuorilla aikuisilla kolmantena sekä aikuisilla jaetulla viidennellä sijalla. Henkisyyskin tulee iän myötä tärkeämmäksi arvoksi. Suhde on tilastollisesti merkitsevä (p=0,008). (Taulukko 4, liitetaulukko 2a.) Edellä mainitut tulokset ovat samansuuntaisia kuin Puohiniemen (2002, 71,74; liitetaulukko 4) tutkimuksessa. Mielihyvä ja virikkeisyys tulevat iän myötä yhtä selvästi vähemmän tärkeäksi kuin tässäkin tutkimuksessa. Universalismin osalta Puohiniemen tutkimuksessa näkyy myös samansuuntaiset tulokset. Alle 25-vuotiaiden ryhmässä se on viidentenä ja sen tärkeys lisääntyy aina ikäryhmään 45-54-v. saakka, minkä jälkeen sen merkitys alkaa jälleen vähetä. Näissä ikäluokissa puolestaan lisääntyy perinteiden ja yhdenmukaisuuden tärkeys. Puohiniemi toteaakin iällä ja arvoilla olevan voimakkaan yhteyden. Verrattaessa taulukossa 4 suhteellisen tasaisesti ikäryhmästä huolimatta sijoittuvia arvoja yhdenmukaisuus, turvallisuus, itseohjautuvuus ja suoriutumi-nen niiden sijoittumiseen Puohiniemen (2002, 71; liitetaulukko 4) tutkimuksen ikäryhmittäiseen tarkasteluun, voi löytää tiettyjä eroavaisuuksia. Merkittävin on se, että opiskelijat pitävät kaikissa ikäryhmissä yhdenmukaisuut-ta tärkeämpänä arvona kuin turvallisuutta. Puohiniemen tutkimuksessa kaikissa ikäryhmissä turvallisuus on sen sijaan yhdenmukaisuutta tärkeämpi arvo. Yhdenmukaisuuden suhteellisen korkeaa sijoittumista tässä aineistossa pohdit-tiin luvussa 6.1 ja sen voitiin ajatella johtuvan osaltaan siitä, että kaikki tämän kyselyn vastaajat ovat opiskelijoita. Vastaajien iällä on myös tähän selvä vaiku-tuksensa, vaikka se ei näy suoraan taulukossa neljä. Yhdenmukaisuus on iäkkäämmille niin paljon tärkeämpi arvo kuin nuorille, että ero tilastollisesti merkitsevä (p=0,046, liitetaulukko 2a). Itseohjautuvuus on tässä aineistossa ehkä jonkin verran vähemmän tärkeä kuin Puohiniemen aineistossa, josta puuttuu arvotyyppi henkisyys. Suoriutuminen on osapuilleen samoilla sijoilla molemmissa tutkimuksissa. Yhteenvetona vastaajien iästä ja arvoista voi todeta, että mielihyvä ja virik-keisyys ovat nuorille tärkeämpiä arvoja kuin iäkkäämmille, joille ovat puolestaan

25

tärkeämpiä arvoja universalismi, henkisyys ja yhdenmukaisuus. Sellaisia arvoja, joihin vastaajien iällä ei ole lainkaan tai vain vähän vaikutusta ovat seuraavat: hyväntahtoisuus, perinteet, valta, turvallisuus, itseohjautuvuus ja suoriutuminen.

6.2.3 Koulutus ja arvot sekä lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden arvot

Taulukossa 5 seuraavalla sivulla on koottu yhteen Puohiniemen (2002, 73) tutkimuksessaan esittämiä tuloksia sekä tutkimusaineiston tuloksia. Lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden arvohierarkiat on mielekästä tulkita tässä yhteydes-sä, koska vastaajat ovat eri koulutusasteilta. Arvotyypit ovat keskiarvon mukai-sessa tärkeysjärjestyksessä. Taulukko 5. Arvot tärkeysjärjestyksessä koulutusasteen suhteen (Puohiniemi 2001, 73) sekä lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden arvohierarkiat

Ensinnäkin taulukosta 5 voi todeta lähihoitajien ja sosionomien arvojen tärkeysjärjestyksen. Hyväntahtoisuus on edelleen molemmilla ryhmillä ensim-mäisenä. Viisi vähiten tärkeää arvoa ovat myös samat alhaaltapäin lukien: valta, perinteet, virikkeisyys, suoriutuminen ja itseohjautuvuus. Muut arvot sijoittuvat-kin sitten arvohierarkiassa eri tavalla. Eniten toisistaan poikkeavat universalis-min ja henkisyyden sijoittumiset. Mielihyvä on lähihoitajilla arvohierarkiassa toisena ja sosionomeilla se on neljäntenä (taulukko 5). Tämä ero on tilastollisesti merkitsevä (p=0,05; liitetaulu-kot 1 ja 2a), kun se ei iän suhteen sitä ollut. Lähihoitajat pitävät siis mielihyvää

26

selkeästi tärkeämpänä arvona kuin sosionomit. Tämä on yhteydessä myös vas-taajien ikään, vaikka tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei ollutkaan (ks. taulukko 4). Tulos on samansuuntainen kuin Puohiniemellä, joka on todennut, että mielihyvän tärkeänä pitäminen liittyy matalaan koulutusasteeseen (Puohiniemi 2002, 73). Yhdenmukaisuus on lähihoitajilla kolmantena arvoja ja sosionomeilla se on viidentenä (taulukko 5). Tämäkin tulos on samansuuntainen kuin Puohiniemellä, joka on omassa tutkimuksessaan todennut, että yhdenmukaisuuden merkitys vähenee koulutusasteen noustessa (Puohiniemi 2002, 73). Tulos on myös yhteydessä vastaajien ikään, kuten edellä todettiin. Turvallisuus on lähihoitajilla neljäntenä ja sosionomeilla kuudenneksi tärkeimpänä arvona. Se on molem-milla ryhmillä suhteellisen alhaalla verrattaessa esim. Puohiniemen tutkimuksen tuloksiin (Puohiniemi 2002, 70-73). Tämäkin tulos voi olla yhdenmukaisuuden lailla yhteydessä vastaajien opiskeluun. Elämäntilanne on nyt sellainen, että kaikki sujuu suhteellisen ennalta odotettua ja suunniteltua rataa, joten turvallisuutta ei koeta juuri nyt millään tavalla uhatuksi ja tärkeäksi asiaksi omassa elämässä. Henkisyys on lähihoitajilla viidentenä ja sosionomeilla se on peräti toisena arvona. Henkisyys on sosionomeille niin paljon tärkeämpi arvo kuin lähihoitajille, että ero on myös tilastollisesti merkitsevä (p=0,001; liitetaulukot 1 ja 2a). Tulos on yhteydessä vastaajien ikään kuten edellä on todettu (ks. taulukko 4, liitetaulukko 2a). Sen sijoitusta sosionomeilla voidaan pitää suhteellisen korkeana. Alussa (s. 23) mainituilla yliopiston naisopiskelijoilla henkisyys oli neljännellä ja jaetulla viidennellä sijalla (Verkasalo ym. 1996a, 108-109). Henkisyyden arvostusta sosionomeilla selittänee siis myös vastaajien koulutusala. Universalismi löytyy lähihoitajilla kuudentena arvona ja sosionomeilla se on kolmantena. Puohiniemen tutkimuksessa se on kansa-/ammattikoulun käyneillä neljäntenä ja opisto-/ylioppilastutkinnon suorittaneilla kolmantena arvona. Koulutustason mukaan tarkasteltuna universalismi on lähihoitajilla ikään kuin yhtä sijaa odotettua alempana ja sosionomeilla yhtä sijaa ylempänä. (Ks. taulukko 5. Puohiniemen aineistosta puuttuu henkisyys.). Sosionomit pitävät universalismia niin paljon tärkeämpänä arvona kuin lähihoitajat, että ero on myös tilastollisesti merkitsevä (p=0,001; liitetaulukot 1 ja 2a.) Vastaajien ikä on myös yhteydessä tähän tulokseen (ks. taulukko 4, liitetauluuko 2a). Taulukosta viisi voi todeta, että itseohjautuvuus on sekä lähihoitajilla että sosionomeilla seitsemänneksi tärkeimpänä arvona. Lähihoitajilla se on samalla tasolla kuin Puohiniemen aineistossa kansa-/ammattikoulu -ryhmässä mutta sosionomeilla se on yhtä sijaa alempana kuin Puohiniemen aineistossa opisto-/ylioppilastutkinto -ryhmässä. (Puohiniemen arvohierarkiasta puuttuu henki-syys.)

27

Myös neljä viimeistä arvoa ovat molemmilla ryhmillä samassa tärkeysjärjestyk-sessä. Lähihoitajat kokevat kuitenkin virikkeisyyden keskiarvolla mitattuna itselleen niin paljon tärkeämpänä arvona, että ero sosionomeihin on tilastolli-sesti merkitsevä (p=0,036). (Taulukko 5, liitetaulukot 1 ja 2a.) Virikkeisyys on myös yhteydessä vastaajien ikään (ks. taulukko 4, liitetaulukko 2a). Näistä tuloksista voidaan löytää yhtymäkohtia Puohiniemen (2002, 73-74) tutkimuksen tuloksiin. Hän toteaa mielihyvän (hedonismi) ja yhdenmukaisuuden arvostuksen liittyvän matalaan koulutusasteeseen ja universalismin puolestaan korkeaan koulutusasteeseen. Tämä näkyy myös tässä aineistossa lähihoitajien ja sosionomien arvohierarkioissa. Sen sijaan Puohiniemen omasta aineistos-taan tekemä havainto siitä, että vähäinen itseohjautuvuus liittyy matalaan koulutusasteeseen, ei näy yhtä selvästi tässä aineistossa varsinkaan sosiono-mien osalta, koska heillä itseohjautuvuus on arvohierarkiassa yhtä korkealla sijalla kuin lähihoitajilla. Itseohjautuvuuden suhteellisen alhainen sijoittuminen sosionomeilla (7:s) on jossain määrin yllättävä tulos. Sosiaalialalle tärkeiden arvotavoitteiden universalismin ja henkisyyden osalta tulokset ovat sosiaalialan arvotavoitteiden suuntaisia mutta itseohjautuvuuden osalta ei näin näyttäisi olevan. Itseohjautuvuuden voinee tulkita heijastavan myös vastaajien koulu- ja oppimishistoriaa laajemminkin, johon esim. lukio-opinnot ovat jättäneet oman leimansa. Toisaalta aiemmin siteeratussa (s. 24) Verkasalon ym. tutkimuksessa Helsingin yliopiston humanististen- ja valtiotieteiden opiskelijoilla (iän k.a. 22,2-vuotta koko ryhmällä, N=360, naisia 73 %) itseohjautuvuus oli naisten ryhmässä jaetulla toisella sijalla (Verkasalon ym. 1996a, 101-108). Jatkossa nähdään, tuoko tarkastelu opiskeluvuosien perusteella tähän mitään uutta. Tarkasteltaessa näitä tuloksia sen suhteen, heijastuuko opiskelijoiden vastauk-sissa arvotavoitteet hyväntahtoisuuden, universalismin, henkisyyden ja itseoh-jautuvuuden osalta, voidaan todeta että kyllä ja ei. Hyväntahtoisuus on arvona sellainen, että se on kaikilla muillakin suomalaisilla arvohierarkiassa ensimmäi-senä, joten sen sijoittumisen tässäkin aineistossa ensimmäiseksi ei voida tulkita heijastelevan ensisijaisesti opetuksen arvotavoitteita. Lähihoitajaopiskelijoilla henkisyys ja itseohjautuvuus ovat arvohierarkiassa suhteellisen tavanomaisella tasolla eikä niidenkään sijoittumisen voi ajatella heijastelevan opetussuunnitel-man tavoitteita. Universalismi on lähihoitajilla jopa suhteellisen alhaalla koulu-tusalan tavoitteet huomioiden. Sosionomeilla sen sijaan universalismin ja henkisyyden suhteellisen korkeat sijoittumiset arvohierarkiassa kertonevat myös sosiaalialalle tärkeiden arvotavoitteiden heijastumisesta heidän vastauksissaan. Sen sijaan sosionomien opinto-oppaassa mainittu itseohjautuvuus sijoittuu heidän arvohierarkiassaan suhteellisen alas. Vaikka sosionomeilla ei ollutkaan yhtä selkeää mainintaa universalismiin liittyvistä arvotavoitteista (tasa-arvo, oikeudenmukaisuus,) eikä henkisyyteen liittyvistä arvotavoitteista (elämän ja ihmisarvon kunnioittaminen) kuin lähihoitajien opetussuunnitelmassa, näkyvät em. sosiaalialalle tärkeät arvotavoitteet selvemmin sosionomien arvohierarkias-sa. Tähän voinee löytää useita selityksiä mutta eräänä voivat olla erot koulutus-

28

asteessa, oppisisällöissä ja ryhmien erilaisissa oppimiskokemuksissa. Sosiono-mien opinnoissa niin lukiossa kuin ammattikorkeakoulussakin on tullut ehkä enemmän esille tällaiset abstraktit käsitteet ja niiden merkityssisällöt. Univer-salismi ja henkisyys ovat arvoina koulutusasteen lisäksi yhteydessä myös vastaajien ikään. Yhteenvetona tästä luvusta voi todeta, että kuusi arvoa on lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoilla heidän arvohierarkioissaan samoilla sijaluvuilla. Ne ovat: hyväntahtoisuus (1), itseohjautuvuus (7), suoriutuminen (8), virikkeisyys (9), perinteet (10) ja valta (11). Lähihoitajat pitävät tärkeämpinä kuin sosionomit mielihyvää, yhdenmukaisuutta, ja turvallisuutta. Näistä ero sosionomeihin mielihyvän osalta on myös tilastollisesti merkitsevä. Tämän lisäksi virikkeisyys on lähihoitajille niin tärkeä arvo, että sen ero sosionomeihin on tilastollisesti merkitsevä, vaikka virikkeisyys on molemmilla ryhmillä arvohierarkiassa samalla sijalla. Sosionomit puolestaan pitävät lähihoitajia tärkeämpinä henkisyyttä ja universalismia. Nämä erot ovat myös tilastollisesti merkitseviä. Tuloksissa näkyy muissakin tutkimuksissa esille tullut asia, että mielihyvä ja yhdenmukaisuuden arvostus ovat yhteydessä matalaan koulutusasteeseen ja universalismi korkeaan. Kaikki nämä tulokset ovat yhteydessä myös vastaajien ikään. Sen sijaan näistä tuloksista ei käy yksiselitteisesti ilmi se tutkimustulos, että itseohjautuvuuden vähäinen arvostus liittyisi matalaan koulutusasteeseen.

6.3 Opiskelun kesto ja opiskelijoiden arvot

Tutkimustehtävänä on selvittää ja vertailla myös lyhyemmän ja jo pitemmän aikaa opiskelleiden arvoja. Tämän vuoksi sekä lähihoitaja- että sosionomiopis-kelijat on jaettu kahteen ryhmään opiskeluvuosiensa perusteella. Juuri opinton-sa aloittaneiden opiskelijoiden ryhmää kutsutaan noviiseiksi ja jo pitemmän aikaa opiskelleita kisälleiksi. Tuloksia arvioidaan sekä vertaamalla arvotyyppien hierarkista järjestystä että tilastollisten testien avulla. Kaikki arvotyyppimuuttujat täyttivät normaalijakautuneisuuden ehdon ja varianssien yhtä suuruusehdon täyttivät muut muuttujat paitsi hyväntahtoisuus verrattaessa varianssien yhtä suuruutta lähihoitajien noviiseilla ja kisälleillä t -testillä. Tämän vuoksi analyysin tulosta ei ole liitetaulukossa yksi. Testeissä on nollahypoteesina H0 väite, että eri arvotyyppien varianssit ovat noviiseilla ja kisälleillä samat. Vastahypoteesina H1 on väite, että varianssit ovat näillä muuttujilla erisuuret. Tilastolliseksi merkitsevyystasoksi on valittu 0,05. Mikäli testin tulos on suurempi kuin tämä valittu merkitsevyystaso, jää nollahypoteesi voimaan eli arvomuuttujissa ei ole ryhmien välillä tilastollisesti merkitsevää eroa. (Heikkilä 2001, 226)

29

6.3.1 Lähihoitajaopiskelijoiden arvot opiskeluvuosien perusteella

Lähihoitajaopiskelijoista ryhmään noviisit tulivat kaikki vuonna 2004 ja syksyllä 2003 opintonsa aloittaneet opiskelijat. Ryhmään kisällit sijoitettiin opiskelijat, jotka ovat aloittaneet omat opintonsa 2000 – tammikuu 2003. Seuraavalla sivulla olevassa taulukossa kuusi ja liitteinä olevissa taulukoissa on arvotyyp-pien vakioitujen keskiarvojen tulokset, minkä perusteella ne on asetettu tärkeysjärjestykseen (ks. liitetaulukko 5b). Taulukko 6. Lähihoitajaopiskelijoiden noviisien ja kisällien arvojakaumat tärkeysjärjestyksessä

Taulukon kuusi perusteella voidaan todeta, että tärkeimmät arvot sekä lyhyemmän aikaa opiskelleilla noviiseilla että pitemmän aikaa opiskelleilla kisälleillä ovat täsmälleen samat: hyväntahtoisuus, mielihyvä, yhdenmukaisuus ja turvallisuus. Myös kaksi vähiten tärkeää arvoa ovat samassa järjestyksessä: viimeisenä valta ja sitten perinteet. Tarkastelu opiskeluvuosien perusteella ei tuonut tähän mitään uutta. Hyväntahtoisuus on edelleen arvohierarkian ensimmäisenä. Toisena oleva mielihyvä on lähihoitajille tärkeä arvo. Se on yhteydessä sekä vastaajien koulutustasoon että ikään kuten aiemmin on jo todettu. Kisällien osalta iän mediaanin arvona on 23 vuotta ja minimi on 19 vuotta (liitetaulukko 3). Noviisien ja kisällien ikäero on tilastollisesti merkitsevä (p=0,001; liitetaulukko 2b). Näiden tulosten perusteella voi todeta, että mielihyvän tärkeyttä lähihoitajille ei selitä pelkästään ikä vaan se on yhteydessä myös heidän koulutusasteeseensa. Yhdenmukaisuus on molemmilla ryhmillä kolmanneksi tärkeimpänä arvona (taulukko 6). Puohiniemen (2001, 70-74) aineistossa yhdenmukaisuus oli myös kolmantena ammattikoulun käyneillä mutta kuudentena 15-24-vuotiaiden ja viidentenä 25-34-vuotiaiden ryhmässä. Yhdenmukaisuuden tärkeyteen vaikut-taisi näin ollen lähihoitajien arvohierarkiassa olevan enemmän vaikutusta

30

koulutusasteella kuin vastaajien iällä. Puohiniemikin (2002, 72-74) toteaa omassa tutkimuksessaan, että yhdenmukaisuuden arvostus on yhteydessä koulutusasteeseen mutta riippumaton iästä. Turvallisuus on arvohierarkiassa vakaasti neljännellä paikalla (taulukko 6). Sen paikka ei muutu opiskeluvuosien myötä. Itseohjautuvuus on noviiseilla viidente-nä ja kisälleillä seitsemäntenä. Noviisien osalta itseohjautuvuuden sijoittumista viidenneksi voidaan pitää suhteellisen korkeana sijana verrattaessa sitä taulukon 5 eri koulutusasteella olevien tuloksiin tai itseohjautuvuuden sijoittu-mista taulukossa 4 eri ikäryhmien vastauksissa. Itseohjautuvuuden sijoittuminen kisälleillä seitsemänneksi on taulukon 5 perusteella koulutusastetta vastaava taso, koska Puohiniemen aineistosta puuttuu henkisyys.

Taulukon kuusi perusteella voi todeta, että noviiseilla sijalla kuusi oleva henkisyys on kisälleillä sijalla viisi ja se saa kisälleiltä myös keskiarvolla mitaten enemmän arvostusta (+0.09) . Henkisyys on kisälleille niin paljon tärkeämpi arvo kuin noviiseille, että ero on myös tilastollisesti merkitsevä (p=0,038, liitetaulukot 1 ja 2b). Mikäli hyväksytään ajatus siitä, että tähän arvotyyppiin sisältyy lähihoitajien opetus-suunnitelman sellaiset arvotavoitteet kuin elämän ja ihmisarvon kunnioittaminen, voidaan tämän tavoitteen suuntaisia tuloksia nähdä kisällien ja noviisien arvohierarkiaa koskevissa tuloksissa. Lisäksi on syytä todeta, että tulos on myös yhteydessä vastaajien ikään. Puohiniemen (2002) tutkimuksessa ei henkisyyttä ole arvotyyppinä mutta Verkasalon ym. tutkimuksesta se löytyi: yliopiston naisopiskelijoilla se oli sijoilla neljä ja viisi ja sen todettiin olevan yhteydessä vastaajien sukupuoleen (Verkasalo ym. 1996a, 108).

Universalismin arvostus lisääntyy myös kisälleillä selvästi noviiseihin verrattuna (+0,09). Se on noviiseilla seitsemäntenä ja kisälleillä kuudentena (taulukko 6). Universalismi on kisälleille niin paljon tärkeämpi arvo, että ero on myös tilastollisesti merkitsevä (p=0,02; liitetaulukot 1 ja 2b). Tämäkin tulos on yhteydessä vastaajien ikään. Universalismin todettiin olevan yhteydessä myös korkeaan koulutusasteeseen. Tässä aineistossa sen voi sanoa olevan yhteydessä myös opiskeluvuosien määrään. Tämän tuloksen voi todeta olevan myös lähihoitajakoulutukselle asetettujen arvotavoitteiden suuntainen. Opetussuunnitelmassa mainitut oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon arvotavoitteet sisältyvät juuri universalismin arvotyypin alueelle. Suoriutumisen arvostus tekee taulukossa kuusi yhtä suuren pudotuksen kuin universalismi ja henkisyys nousevat. Sen sijoitus muuttuu noviisien sijalta kahdeksan kisällien sijalle yhdeksän ja sen keskiarvolla mitattu arvostuskin vähenee selvästi (-0,10). Tämäkin ero on tilastollisesti merkitsevä (p=0,013, liitetaulukko 1 ja 2b). Opiskelun ajallinen eteneminen huomioiden voi todeta, että kisällit pitävät suoriutumista niin paljon vähemmän tärkeänä arvona kuin noviisit, että ero on tilastollisesti merkitsevä. Tätäkin tulosta voidaan ymmärtää

31

opiskelun merkityksen avulla. Suoriutuminenhan merkitsee arvoalueena henkilökohtaisen menestyksen tavoittelua ja osoittamista ja se on arvokehällä vastakkaisella puolella kuin muiden huomiointia painottavat hyväntahtoisuus ja universalismi (ks. arvokehä s.13), joita arvotavoitteita koulu pyrkii edistämään. Universalisminkin tärkeys pitempään opiskelleilla lisääntyy mutta muutosta näkyy myös siinä, että arvokehällä sen vastapuolella olevat, omaan suoriutumiseen, menestykseen ja sen osoittamiseen keskittyvät arvot, ovat kisälleille selvästi vähemmän tärkeitä kuin lyhyemmän aikaa opiskelleille noviiseille. Suoriutuminen on tällöin yhtä sijaa alempana, kolmanneksi viimeisenä, kuin suomalaisten arvohierarkiassa keskimäärin, vaihtaen paikkaa virikkeisyyden kanssa (ks. taulukot 4, 5 ja 6). Tämä on myös siinä mielessä merkittävä tulos, että suoriutuminen ei ole samalla tavalla yhteydessä vastaajien ikään kuin universalismi ja henkisyys. Taulukosta neljä voi todeta, että suoriutuminen on jopa yhtä sijaa tärkeämpi (8:s) nuorille aikuisille ja aikuisille kuin nuorille (9:s) (taulukko 4.) Suoriutuminen ei yleensäkään vaihda paikkaa suomalaisten arvohierarkiassa niin herkästi ikärakenteen mukaan. Se pysyy yli 25-vuotiailla suomalaisilla neljänneksi viimeisellä sijalla aina 64-vuotiaisiin saakka, minkä jälkeen se tippuu yhden sijan kolmanneksi viimeiseksi, millä sijalla se on myös 15-24-vuotiaiden ryhmässä. (Puohiniemi 2002, 71; liitetaulukko 4). Virikkeisyys on noviiseilla yhdeksäntenä ja kisälleillä kahdeksantena arvohierar-kiassa ja arvolla selvä yhteys vastaajien ikään siten, että arvo on tärkeämpi nuorille kuin iäkkäämmille vastaajille (p=0,001, taulukko 6, liitetaulukko 2b). Viimeisinä arvoina ovat molemmilla ryhmillä edelleen perinteet ja valta.

Lähihoitajien noviisien ja kisällien arvohierarkioissa sijoittuu kuusi arvotyyppiä samalla tavalla. Ne ovat hyväntahtoisuus (1), mielihyvä (2), yhdenmukaisuus (3), turvallisuus (4), perinteet (10) ja valta (11). Noviisit pitävät arvohierarkian perusteella kisällejä tärkeämpinä itseohjautuvuutta ja suoriutumista. Arvohier-arkian perusteella tarkasteltuna kisällit pitävät noviiseja tärkeämpinä universalis-mia, henkisyyttä ja virikkeisyyttä. Tulokset ovat yhteydessä vastaajien ikään, tilastollisesti merkitseviä ja universalismin sekä henkisyyden osalta myös lähi-hoitajien opetussuunnitelman tavoitteiden suuntaisia. Tämän tavoitteen suuntai-seksi voidaan tulkita myös se tulos, että kisällit pitävät suoriutumista vähemmän tärkeänä kuin noviisit. Tämäkin tulos on tilastollisesti merkitsevä eikä ole yhteydessä vastaajien ikään. Lisäksi voidaan todeta, että mielihyvä on lähihoitajille keskimääräistä tärkeämpi arvo, mikä on yhteydessä heidän koulutusasteeseensa (keskiaste) ja ikäänsä.

32

6.3.2 Sosionomiopiskelijoiden arvot opiskeluvuosien perusteella

Tutkimustehtävän mukaisesti myös sosionomit on jaettu kahteen ryhmään opiskeluvuosiensa perusteella. Ryhmään noviisit tulivat kaikki vuonna 2003 syksyllä opintonsa aloittaneet ja ryhmään kisällit vuonna 2001 opiskelunsa aloittaneet sekä yksi vuonna 2002 opiskelunsa aloittanut. Taulukossa seitse-män seuraavalla sivulla arvotyypit ovat tärkeysjärjestyksessä summamuuttujien vakioitujen keskiarvojen perusteella (ks. liitetaulukko 5b). Taulukosta 7 seuraavalla sivulla käy ilmi, että hyväntahtoisuus on sosionomeil-lakin molemmilla ryhmillä ensimmäisenä. Samaten viisi viimeistä arvoa ovat samassa järjestyksessä alhaaltapäin lukien: valta, perinteet, virikkeisyys, suoriutuminen ja itseohjautuvuus. Taulukko 7. Sosionomiopiskelijoiden noviisien ja kisällien arvojakaumat tärkeys-järjestyksessä

Hyväntahtoisuus on sosionomienkin ryhmillä selvästi tärkeimpänä arvona kuten muillakin (taulukko 7.) Noviiseilla on arvohierarkiassa toisena henkisyys ja kisälleillä se on neljäntenä. Keskiarvolla mitaten sen arvostus vähenee (-0,07). Noviiseilla henkisyyden voi todeta olevan suhteellisen korkealla tasolla ja kisälleillä tavanomaisella tasolla, jos henkisyyden arvostusta vertaa em. Verkasalon ym. tutkimuksen tuloksiin (Verkasalo 1996a, 108). Henkisyys on kuitenkin sosionomeille niin tärkeä arvo, että se on molemmilla ryhmillä keski-arvolla mitaten tärkeämpi kuin lähihoitajien kisälleillä, joilla se sijoittui viidennek-si ja ero sosionomien ja lähihoitajien välillä on tilastollisesti merkitsevä (p=0,001). Universalismi on arvohierarkiassa noviiseilla kolmantena ja kisälleillä toisena (taulukko 7). Universalismi liittyykin arvona paitsi korkeaan koulutusasteeseen

33

myös ikään ja sukupuoleen (ks. taulukot 3 ja 4). Suhteellisesti ottaen sen sijoitus on kisälleillä korkea. Se on yhtä korkealla kuin akateemisen koulutuksen saaneilla ja yhtä sijaa korkeammalla kuin opisto/yo-tutkinnon suorittaneilla (ks. taulukko 5). Tulos on siten sosiaalialan arvotavoitteiden suuntainen. Mielihyvän sijoitus vastaajien arvohierarkiassa muuttuu vastaajien iän ja koulu-tusvuosien myötä odotetulla tavalla. Se on noviiseilla arvohierarkiassa neljän-tenä ja kisälleillä viidentenä, vaikka sen keskiarvolla mitattu tärkeys hieman lisääntyykin (taulukko 7). Turvallisuus on suomalaisille tärkeä arvo. Se ei ole tullut tähän mennessä esille tulleissa luokituksissa kertaakaan neljättä sijaa huonommaksi paitsi esitetyissä sosionomien arvohierarkioissa (taulukot 5 ja 7). Se on noviiseilla viidentenä ja kisälleillä kuudentena. Edellä pohdittiin turvallisuuden vähäisen arvostuksen syitä ja sen arveltiin liittyvän osaltaan vastaajille ajankohtaiseen opiskeluun elämänvaiheena. Elämä sujuu ennalta suunniteltua ja totuttua rataa. Turvalli-suutta ei koeta millään tavalla uhatuksi. Sosionomien arvohierarkiassa suurin muutos on havaittavissa yhdenmukaisuu-den osalta. Noviiseilla se on sijalla kuusi mutta kisälleiltä se löytyy sijalta kolme ja keskiarvolla mitattu tärkeyskin on suurempi (+0,10). Tämä ero on myös tilastollisesti merkitsevä (p=0,012; liitetaulukko 2b). Tulos on yhteydessä myös vastaajien ikään mutta esim. lähihoitajilla tällaista muutosta ei ole havaittavissa. Tulos on kisällien osalta jossain määrin yllättävä. Yhdenmukaisuuden arvostuk-sen on todettu yleensä olevan yhteydessä matalaan koulutusasteeseen. Sosio-nomien kisälleille yhdenmukaisuus on kuitenkin tärkeämpi arvo kuin lähihoita-jille. Tätäkin tulosta selittänee juuri ajankohtainen opiskelu elämänvaiheena ja sen vaikutus tämän arvoalueen arvostukseen. (Taulukot 4, 6 ja 7.) Itseohjautuvuus on sosionomeilla arvohierarkiassa molemmilla ryhmillä seitse-mäntenä (taulukko 7). Koulutuksen merkitystä pohdittaessa jo todettiin, että sen sijoittuminen arvohierarkiassa näin alas on jossain määrin yllättävää, koska koulutusasteen noustessa myös itseohjautuvuuden merkitys tavallisesti kasvaa, minkä vuoksi sen olisi voinut olettaa sijoittuvan muiden tutkimusten perusteella vähintään kuudenneksi (ks. taulukko 5.) Edes opiskelijoiden jakaminen noviiseihin ja kisälleihin ei tuonut tähän muutosta. Sosionomeilla itseohjautuvuus on jopa lievästi vähemmän tärkeää kisälleillä kuin noviiseilla (-0,01). Tulos ei ole tavoitteen suuntainen eli että itseohjautu-vuus lisääntyisi pitempään opiskelleilla. Itseohjautuvuus on nyt samalla tasolla kuin lähihoitajien kisälleillä (taulukko 6). Tuloksen voinee tulkita heijastavan vastaajien koulu- ja oppimishistoriaa laajemminkin. Kysyä voi myös sitä, onko tällä mahdollisesti yhteyttä opiskelualaan tai opiskelijoiden valikoitumisproses-seihin oppilaitokseen? Nämä kysymykset jäävät kuitenkin tämän tutkimuksen ulkopuolelle.

34

Kahdeksantena sosionomien arvohierarkiassa on suoriutuminen (taulukko 7). Vaikka sen keskiarvolla mitattu tärkeys on pienempi kisällien kuin noviisien ryhmässä (-0,05), on sen sijaluku sama molemmissa ryhmissä. Siinä ei näy samanlaista pudotusta arvohierarkiassa kuin lähihoitajilla, vaikka suunta on samanlainen. Jännitys, uuden etsiminen ja halu kohdata haasteita ovat virikkeisyyden arvo-alueen sisältönä ja se on sosionomien arvohierarkiassa yhdeksäntenä (taulukko 7). Tämän arvon tärkeänä pitämisessä on taulukossa seitsemän suurin ero. Kisälleille tämä on keskiarvolla mitaten vähemmän tärkeää (-0,16) kuin noviiseille. Ero on myös tilastollisesti merkitsevä (p=0,03; liitetaulukot 1, 2a ja 2b) sekä arvolla selkeä yhteys ikään. Suoriutuminen ja virikkeisyys painottuivat Puohiniemen (2002, 56) tutkimuksessa sellaisilla ryhmillä kuin egoistit ja individualistit. Näissä ryhmissä oli pääasiassa nuoria, korkeasti koulutettuja miehiä. Suoriutumisen ja virikkeisyyden sijaluku ei siis tätä taustaa vasten ole yllättävä. Edellä olevia tuloksia voi tulkita myös arvokehän (s. 13) avulla. Vaaka-akselilla ovat vastakkain avoimuus muutoksille ja säilyttäminen. Avoimuudessa muutok-sille korostuvat sellaiset asiat kuin oma itsenäinen ajattelu ja toiminta sekä muutoksen suosiminen. Säilyttämisessä korostuvat itsensä rajoittaminen, perin-teisiin käytäntöihin pitäytyminen ja muuttumattomuuden suojelu. (Puohiniemi 2002, 28). Arvotyyppeinä avoimuus muutoksille puolella ovat itseohjautuvuus ja virikkeisyys. Säilyttämisen puolella arvotyyppeinä ovat puolestaan yhdenmukai-suus ja turvallisuus. Kun sosionomeilla tarkastellaan näiden neljän arvotyypin tuloksia, voidaan todeta, että virikkeisyys, itseohjautuvuus ja turvallisuus ovat suhteellisesti ottaen vähemmän tärkeitä arvoja ja yhdenmukaisuus suhteellisesti ottaen tärkeä arvo. Sosionomit siis vaikuttavat pitävän keskimääräistä tärkeäm-pänä pysyvyyttä ja säilyttämistä muutosten sijaan. Yhteenvetona voi todeta, että sekä ensimmäisenä oleva hyväntahtoisuus että viisi viimeisenä olevaa arvoa pohjalta lukien: valta, perinteet, virikkeisyys, suoriutuminen ja itseohjautuvuus, ovat sosionomien noviisien ja kisällien arvohierarkioissa samoilla sijaluvuilla. Noviisit pitävät arvohierarkian perusteella kisällejä tärkeämpinä sellaisia arvoja kuin henkisyys, mielihyvä ja turvallisuus. Lisäksi virikkeisyys on noviiseille niin paljon tärkeämpi arvo kuin kisälleille, että ero on tilastollisesti merkitsevä, vaikka se onkin molemmilla ryhmillä arvohierar-kiassa yhdeksäntenä. Kisälleille ovat arvohierarkian perusteella tärkeämpiä arvoja kuin noviiseille puolestaan universalismi ja yhdenmukaisuus, jonka osalta ero noviiseihin on myös tilastollisesti merkitsevä. Koulutuksen ja opiskelun merkityksen kautta tuloksia tulkittaessa voi todeta, että ne ovat osin ristiriitaisia. Sosiaalialan yleisten arvotavoitteiden kannalta tuloksissa näkyy selkeästi universalismin suhteellisen korkea sijoitus arvohierarkiassa ja henkisyyden tärkeys vastaajille. Henkisyyden arvostus on suurempaa noviiseilla ja universalismin arvostus on suurempaa kisälleillä.

35

Näiden arvojen ja tulosten voi ajatella heijastavan yleisellä tasolla sosiaalialan arvotavoitteita. Koulutuksella on myös selkeä merkitys mielihyvän sijoittumiseen vastaajien arvohierarkiassa kuten yleensäkin. Sen sijaan yhdenmukaisuuden korostumista varsinkin kisälleillä ja itseohjautuvuuden suhteellisen alhaista asemaa ei ainakaan tietoisesti koulutuksella tavoiteltane? Tiedossahan on, että koululla ja opiskelulla on myös sellaisia vaikutuksia oppilaisiin, joita ei tietoisesti tavoitella. Tässä näiden ilmiöiden pohtimiseen ei ole sen enempää mahdollisuuksia. Mahdollisesti vastaajien koulutausta ja yksilöllinen oppimishistoria vaikuttaa yhdenmukaisuuden ja itseohjautuvuuden sijoittumiseen heidän arvohierarkias-saan. Myös turvallisuuden vähäinen arvostus voi olla yhteydessä näihin seikkoi-hin.

6.4 Lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden arvojen arviointia

Tutkimuksen tuloksina voidaan kuvata ja vertailla lähihoitaja- ja sosionomi-opiskelijoiden erilaisten arvotyyppien tärkeys. Tulokset ovat yleistettävissä ainakin tutkittavina olevien koulujen oppilaisiin mutta lienevät suuntaa antavia myös laajemminkin. Vastaajien arvotyyppien tärkeyteen vaikuttavina tekijöinä tutkimuksessa pohditaan sukupuolta, vastaajien ikää, koulutusastetta ja opiskelun kestoa. Verrattaessa kaikkien vastaajien arvohierarkiaa suomalaisten naisten arvohier-arkiaan, havaitaan vastaajien pitävän vähemmän tärkeänä turvallisuutta, univer-salismia ja itseohjautuvuutta ja tärkeämpinä arvoina mielihyvää ja yhdenmukai-suutta. Vastaajien ikä on yhteydessä monien arvojen arvostukseen. Selvimmin tämä näkyy siinä, että nuoret pitävät tärkeämpinä sellaisia arvoja kuin mielihyvä ja virikkeisyys. Iäkkäämmät vastaajat puolestaan arvostavat enemmän sellaisia arvoja kuin universalismi, henkisyys ja yhdenmukaisuus. Verrattaessa lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden arvohierarkioita toisiinsa, voidaan todeta, että lähihoitajat pitävät tärkeämpänä kuin sosionomit mielihyvää, yhdenmukai-suutta ja turvallisuutta. Lisäksi virikkeisyys on lähihoitajille niin paljon tärkeämpi arvo, että ero sosionomeihin on tilastollisesti merkitsevä, vaikka virikkeisyys on arvohierarkiassa molemmilla yhdeksäntenä. Sosionomiopiskelijat puolestaan pitävät lähihoitajia tärkeämpänä henkisyyttä ja universalismia. Tuloksissa näkyy muissakin tutkimuksissa esille tullut asia, että matalampi koulutusaste (ammattikoulu) on yhteydessä mielihyvään ja yhdenmukaisuuteen ja korkeampi koulutusaste (ammattikorkeakoulu) universalismiin. Tutkimustehtävän kannalta tulokset kertovat lähihoitajien osalta sen, että universalismin sijoitus on heillä arvohierarkiassa suhteellisen alhainen ja henki-syys sekä itseohjautuvuus ovat suunnilleen odotetuilla paikoilla. Hyväntah-

36

toisuus on ensimmäisenä kuten kaikilla muillakin suomalaisilla. Näiden tulosten perusteella vastauksissa ei voi tulkita esiintyvän opetussuunnitelman mukaisten tavoitteiden toteutumista. Sosionomien osalta arvohierarkiassa näkyy universalismin ja henkisyyden suhteellisen korkeat sijat arvohierarkiassa ja itseohjautuvuuden suhteellisen alhainen sijoittuminen. Hyväntahtoisuus on ensimmäisenä kuten kaikilla muillakin. Sosionomien osalta voi vastauksissa tulkita näkyvän sosiaalialan mukaisia tavoitteita varsinkin universalismin ja henkisyyden arvoalueilla. Itseohjautuvuuden osalta ei sen sijaan näin ole. Tutkimuksessa kuvataan ja vertaillaan sekä lähihoitaja- että sosionomiopis-kelijoilla lyhyemmän (noviisit) ja pitemmän (kisällit) aikaa opiskelleiden arvotyyp-pien tärkeänä pitämistä. Lähihoitajien noviiseilla ja kisälleillä on kuusi arvotyyppiä samoilla sijaluvuilla: hyväntahtoisuus (1), mielihyvä (2), yhdenmu-kaisuus (3), turvallisuus (4), perinteet (10) ja valta (11). Lähihoitajaopiskelijoista noviisit pitävät arvohierarkian perusteella kisällejä tärkeämpinä itseohjautuvuut-ta ja suoriutumista, jonka osalta tulos on myös tilastollisesti merkitsevä. Kisälleille ovat noviiseja tärkeämpiä sellaiset arvotyypit kuin universalismi ja henkisyys ja tulokset ovat tältä osin myös tilastollisesti merkitseviä. Tilastol-lisesti merkitsevä tulos on myös se, että kisällit eivät pidä suoriutumista yhtä tärkeänä arvona kuin noviisit. Suoriutumista lukuun ottamatta tulokset ovat myös yhteydessä vastaajien ikään. Näissä tuloksissa universalismin, henkisyy-den ja suoriutumisen osalta noviiseilla ja kisälleillä voi perustellusti tulkita näkyvän myös opetussuunnitelman mukaisten tavoitteiden toteutumista. Itseohjautuvuuden osalta ei tällaista tulkintaa sen sijaan voi tehdä. Sosionomiopiskelijoiden noviiseilla ja kisälleillä sekä ensimmäisenä oleva hyväntahtoisuus että viisi viimeisenä olevaa arvoa: itseohjautuvuus (7), suoriu-tuminen (8), virikkeisyys (9), perinteet (10) ja valta (11), ovat samoilla sijoilla. Noviisit pitävät arvohierarkian perusteella kisällejä tärkeämpinä sellaisia arvoja kuin henkisyys, mielihyvä, ja turvallisuus. Lisäksi virikkeisyys on noviiseille niin paljon tärkeämpi arvo kuin kisälleille, että ero on tilastollisesti merkitsevä, vaikka se onkin molemmilla ryhmillä arvohierarkiassa yhdeksäntenä. Kisälleille ovat arvohierarkian perusteella tärkeämpiä arvoja kuin noviiseille puolestaan univer-salismi ja yhdenmukaisuus, jonka osalta ero noviiseihin on myös tilastollisesti merkitsevä.

Sosiaalialan yleisten arvotavoitteiden kannalta sosionominen tuloksissa näkyy selkeästi universalismin suhteellisen korkea sijoitus arvohierarkiassa ja henkisyyden tärkeys vastaajille. Näissä arvotyypeissä voi ajatella heijastuvan sosiaalialan arvotavoitteita ja tulosten olevan tältä osin sosiaalialan tavoitteiden suuntaisia. Itseohjautuvuuden osalta ei tällaista tulkintaa sen sijaan voi tehdä. Yhdenmukaisuuden korostuminen varsinkin kisälleillä ja itseohjautuvuuden suhteellisen alhainen arvostus eivät ole sellaisia tuloksia, joita opinto-oppaan mukaan tavoiteltaisiin. Näiden tulosten voi ajatella heijastelevan esim. koulun piilofunktioita.

37

Puohiniemi on tutkimuksessaan pohtinut sukupuolen, iän ja koulutusasteen yhteyksiä arvoihin. Hänen mukaansa tärkein havainto on arvojen ja iän, elämänvaiheen, voimakas yhteys. Ihmisen arvomaailma kehittyy ajan kuluessa ja voimakkainta muutoksen aikaa arvokehityksessä on 15-24 vuoden ikä. Tämänkin tutkimuksen vastaajista noin ¾ on alle 25-vuotiaita. On kuitenkin myös niin, etteivät arvot vakiinnu esim. 40 ikävuoden jälkeen vaan ne muuttuvat vielä yli 65 vuoden iässäkin, jolloin erityisesti perinteiden ohjaava vaikutus lisääntyy. (Puohiniemi 2002, 74.) Arvokehitystä ohjaa ihmisen elämänkokemuksen kertyminen. Arvoissa heijas-tuu ihmisen suhde todellisuuteen. Puohiniemen mukaan ihmisen arvoja voisi kuvata sosialisaatioprosessissa muodostuvina kerrostumina, jotka kerran kehitettyään aktivoituvat tarpeen mukaan eri elämän vaiheissa. Ei ole siis mitään ihmeellistä siinä, että nuorten elämää ohjaa voimakkaasti oma mieli-hyvä. Ihmeellisenä voisi pitää sitä, jos se hallitsisi myös keski-ikäisen arvomaail-maa yhtä voimakkaasti. Omaan mielihyvään keskittyminen ei välttämättä edistäisi perheestä huolehtimista, vastuullisten työtehtävien hoitoa tai laajem-paa osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että henkilökohtaisista nautinnoista pitäisi luopua. Elämänkokemus opet-taa, että kullakin asialla on paikkansa ja aikansa. ”Arvoissa kumuloituu ihmisen elämänkokemus, ”elämänkoulussa” saatu oppi.” ( Puohiniemi 2002, 74)

38

7 Pohdinta Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, missä määrin sosiaalialalla opiskelevien arvoissa heijastuvat sosiaalialan yleiset ja opetussuunnitelmassa mainitut arvotavoitteet sekä arvioida sitä, onko koulutuksella voitu edistää arvotavoit-teiden saavuttamista vertaamalla lyhyemmän ja pitemmän aikaa opiskelleiden antamia vastauksia. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi Schwartzin arvoteoria ja sen perusteella luodut 11 arvotyyppiä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin Schwartzin teorian pohjalta laadittua kyselylomaketta, jota on yleisesti käytetty vastaavan-laisissa arvotutkimuksissa. Tutkimusaineiston muodostivat Kemi-Tornion am-mattiopiston lähihoitajaopiskelijat ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosio-nomiopiskelijat. Kyselylomake jaettiin tutkijan läsnäollessa yhteensä 175 vastaajalle ja lopulliseen tutkimusaineistoon näistä hyväksyttiin 168 vastausta, mitä voi pitää hyvänä tuloksena. Tutkimusjoukko edustaa myös hyvin molem-pien koulujen lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoita. Aineisto analysoitiin käyttämällä SPSS -ohjelmistoa. Pääasiallisena analyysi-menetelmänä oli kuvata ja verratta 11 arvotyypin tärkeysjärjestystä eri ryhmillä, arvioida sukupuolen, iän ja koulutusasteen merkitystä näihin tuloksiin sekä selvittää tilastollisten menetelmien avulla havaittujen erojen merkitsevyyttä. Tutkimustehtävän perusteella molemmat opiskelijaryhmät jaettiin myös lyhyemmän aikaa opiskelleisiin noviiseihin ja pitemmän aikaa opiskelleisiin kisälleihin. Tutkimuksissa seurattiin ja vertailtiin erityisesti universalismin, henkisyyden ja itseohjautuvuuden sijoittumista vastaajien arvohierarkioissa, koska näiden aja-teltiin parhaiten kuvaavan sosiaalialan arvotavoitteiden toteutumista. Myös hyväntahtoisuuden alueelle sijoittuu tällaisia arvotavoitteita mutta se on arvo-tyyppinä sellainen, että se on yleensäkin suomalaisten arvohierarkioissa tärkeimpänä arvona ja sitä se oli myös tässä tutkimuksessa. Tämän arvotyypin tärkeänä pitämiseen ei siis vastaajien opinnoilla ole ensisijaista merkitystä. Vastaajien arvotyypit ja koulutuksen oletettu merkitys niihin olivat useimmiten tulkittavissa ja ymmärrettävissä aikaisempien arvotutkimusten avulla. Sosiaali-alalle tärkeiden arvotyyppien, hyväntahtoisuus, universalismi ja henkisyys, koh-dalla voitiin todeta sosiaalialalle tärkeiden tavoitteiden suuntaisia tuloksia. Tällaiseksi tulokseksi voitiin tulkita myös henkilökohtaisen menestyksen ja sen osoittamiseen liittyvän suoriutumisen arvotyypin tärkeänä pitämisen selvästi vähenevän varsinkin lähihoitajilla verrattaessa noviisien ja kisällien antamia vastauksia toisiinsa. Yllättävimpinä tuloksina voitiin tuoda esiin sosionomiopis-kelijoiden itseohjautuvuuden suhteellisen vähäinen arvostus verrattuna lähihoi-tajaopiskelijoihin ja muiden tutkimusten tuloksiin sekä yhdenmukaisuuden suhteellinen tärkeys sosionomien kisälleillä.

39

Tutkimusongelman kannalta käytetty tutkimusmenetelmä osoitti toimivuutensa ja ottaen huomioon käytetyn arvotyyppimittariston laajan käytön ja tämän tutkimuksen tulokset suhteutettuna aiempiin tutkimuksiin, voi esitettyjen tulosten arvioida sen vuoksi olevan suhteellisen luotettavia. Ehkä kriittisimmin tuloksiin pitää suhtautua sosionomien kisällien osalta vastaajien pienen määrän vuoksi (N=27). Kuitenkin tutkimuksen tulokset antavat mielestäni arvoista mielenkiintoista ja uutta tietoa sekä pohtimisen aihetta niin opiskelijoille kuin oppilaitoksillekin. Lisäanalyyseillä esim. typologioiden ja monimuuttujamenetelmin avulla aineis-tosta olisi ollut mahdollista saada moniulotteisempi ja värikkäämpi kuva etsimällä ja kuvaamalla aineistosta erilaisia opiskelijaryhmiä, jotka olisivat eri tavoin mahdollisimman konkreettisesti kuvanneet näiden 11 eri arvotyypin ilmenemistä elävässä elämässä. Tällaiseen analyysiin ei kuitenkaan nyt ollut mahdollisuutta. Olisi myös mielenkiintoista tehdä tutkimus aidossa paneeliase-telmassa, jossa verrattaisiin samojen opiskelijoiden opiskelun alussa ja lopussa antamia vastauksia. Tutkimusta ja sen tuloksia voi tarkastella myös koulutuksen vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta. On ilman muuta selvää, että sellaisten yleisten ja abstraktien arvotavoitteiden kuin oikeudenmukaisuus, tasa-arvo tai ihmisarvon kunnioittaminen sisällyttäminen koulun opetussuunnitelmaan ja yksittäisille opintojaksoille siten, että oppilaiden arvotietoisuus näissä asioissa kehittyisi, ei ole helppoa. Lisäksi saavutettujen tulosten arviointi näissä tavoitteissa on vaativa tehtävä. Tässä tutkimuksessa käytetty opiskelijoille suunnattu kysely on eräs tapa lähestyä tätä asiaa. Lisäksi voitaisiin tehdä kyselyjä niin opettajille kuin asiakkaillekin tai lähestyä asiaa erilaisin laadullisin menetelmin kuten haastatteluin tai havainnoinnin avulla. Tällä tavalla kuva koulutuksen arvotavoit-teiden saavuttamisesta täsmentyisi ja tarkentuisi. Tehtävän vaativuudesta huolimatta se ei ole mielestäni mahdoton tehtävä kuten tämänkin tutkimuksen tuloksista voi arvioida. Yleisellä tasolla tutkimuksen tuloksilla on mielestäni annettavaa myös pohdit-taessa koulujen arvokasvatusta. Sosiaalialalla työskentelevät ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa asiakkaidensa kanssa. Tässä vuorovaikutuksessa he tuovat esiin omia arvojaan ja kohtaavat asiakkaidensa joskus hyvinkin erilaisia arvomaailmoja. Samaten demokraattisessa päätöksentekoprosessissa tapahtu-va resurssien jako, palvelujen laatuun liittyvät kysymykset ja työolosuhteiden ja työehtojen määrittelyt ovat myös arvoihin sidoksissa olevia asioita. Hyvä arvokasvatus antaa opiskelijoille riittävät valmiudet kohdata ja tunnistaa työelämässä näitä arvoihin sidoksissa olevia tilanteita ja asioita. Samalla se antaa opiskelijoille ja tuleville sosiaalialan ammattilaisille varmaankin myös eväitä ja voimia työssä jaksamiseen. Nykyään ihmisten yhä pirstoutuneempi arvomaailma ja ihmisten arvomaailmoja muokkaavien tekijöiden runsaus eivät

40

tulevaisuudessakaan vähennä arvokasvatuksen merkitystä ja tärkeyttä sosiaali-alalla. Koulutuksellahan on kuitenkin kiistatta vaikutusta arvomaailmaamme.

41

LÄHTEET Heikkilä, T. 2001. Tilastollinen tutkimus. Helsinki: Edita. Helkama, K. 1997. Arvojen ja ihmiskuvan muutos. Teoksessa T. J. Hämäläinen (toim.) Murroksen aika. Helsinki: WSOY, 242 – 264. Helve, H. 2002. Arvot, muutos ja nuoret. Helsinki: Yliopistopaino. Hämäläinen, J. & Niemelä, P. 1993. Sosiaalialan etiikka. Juva: WSOY. Juujärvi, S. 2003. The ethic of care and its development. A longitudinal study among practical nursing, bachelor-degree social work and law enforcement students. University of Helsinki. Social psychological studies 8. Koro, J. 1999. Itseohjautuvuuden ja itseohjatun oppimisen vuosikymmenen. Teoksessa R. Grönstrand (toim.) Kasvava aikuinen. Helsinki: YLE, 8-21. Lähihoitaja 2001. Lähihoitaja. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Ammatilli-sen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet. Helsinki: Opetushallitus. Mikkola, T. 2003. Muuttuvat arvot ja uusi keskiluokka. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia 241. Puohiniemi, M. 1995. Values, consumer attitudes and behaviour. An application of Schwartz´s value theory to the analysis of consumer behaviour and attitudes in two national samples. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen tutkimuksia 3. Puohiniemi, M. 2002. Arvot, asenteet ja ajankuva. Vantaa: Dark. Rokeach, M. 1973. The nature of human values. New York. The free press. Sosiaalialan 2003. Sosiaalialan koulutusohjelman sosionomien (amk) opinto-opas 2003-2004. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusyksikkö. Tulostettu 14.2.2004. http://www.tokem.fi/sosis/opiskeluinfo/ops03_04_19062003.doc Uutela A., Helkama K., & Salminen S. 1982. Korkeakouluopiskelijoiden amma-tillinen sosiaalistuminen (KOAS) I. Lääketieteen opinnot aloittaneiden sosiaali-nen tausta, sosiaaliset arvot, minäkuva ja ammattikuva kevätlukukaudella 1981 ja syyslukukaudella 1981. Vertailuaineistona hammaslääketieteen opiskelijat

42

syyslukukaudelta 1981. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen tutkimuksia 3. Verkasalo, M., Daun, Å. & Niit, T. 1996a. Universal values in Estonia, Finland and Sweden. Teoksessa M. Verkasalo (toim.) Values - desired or desirable? Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia 17, 101-117. Verkasalo, M., Tuomivaara, P. & Lindeman, M. 1996b. 15-year-old pupils` and their teachers` values and their beliefs about the values of an ideal pupil. Teoksessa M. Verkasalo (toim.) Values - desired or desirable? Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia 17, 35-47.

43

LIITTEET Liite 1. Kyselylomake Kysymykset ovat tässä liitteessä samassa järjestyksessä kuin opiskelijoillekin tehdyssä kyselyssä.

Opiskelijoita ohjattiin käyttämään jokaisen arvon kohdalla seuraavaa arviointiskaalaa:

-1 0 1 2 3 4 5 6 7

ja ympyröimään jokaisen arvon kohdalta se numero, joka parhaiten ilmaiseen arvon tärkeyden juuri hänelle. Numeroiden merkityksestä annettiin seuraavanlainen ohjeistus:

0 tarkoittaa, ettei arvo ole ollenkaan tärkeä, ettei sillä ole sinulle merkitystä elämääsi ohjaavana periaatteena, 3 tarkoittaa, että arvo on sinulle tärkeä, 6 tarkoittaa, että arvo on sinulle hyvin tärkeä, -1 lukua voit käyttää ilmaisemaan arvoa, joka on VASTAKKAINEN sinua ohjaaville periaatteille, 7 lukua käytetään ilmaisemaan elämääsi ohjaavaa ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄÄ arvoa. Tavallisesti ei ole enempää kuin kaksi tällaista arvoa. ARVOLISTA 1: ELÄMÄÄ OHJAAVAT PERIAATTEET Ennen kuin aloitat, lue läpi arvot 1:stä 30:een, valitse joukosta sinulle tärkein ja ilmaise sen tärkeys.

Valitse seuraavaksi se arvo, joka on eniten omien arvojesi vastainen ja merkitse se ympyröimällä numero –1. Jos tällaista arvoa ei ole, valitse sinulle vähiten tärkeä arvo ja ilmaise luvulla 0 tai 1 arvon tärkeys sinulle. Arvioi tämän jälkeen loppujen arvojen tärkeys. 1.TASA-ARVO (yhtäläiset mahdollisuudet kaikille)

44

2. SISÄINEN SOPUSOINTU (rauha itseni kanssa) 3. YHTEISKUNNALLINEN VALTA (muiden hallitseminen, valta-asema) 4. MIELIHYVÄ (mielihalujen tyydyttäminen) 5. VAPAUS (toiminnan ja ajatuksen vapaus) 6. HENKINEN TAI HENGELLINEN ELÄMÄ (henkisten tai hengellisten, ei-aineellisten asioiden korostus) 7. YHTEENKUULUVUUDEN TUNNE (tunne, että toiset välittävät minusta) 8. YHTEISKUNNALLINEN JÄRJESTYS (yhteiskunnan vakaus) 9. JÄNNITTÄVÄ ELÄMÄ (piristävät kokemukset) 10. ELÄMÄN MIELEKKYYS (jokin tarkoitus elämälle) 11. KOHTELIAISUUS (hyväntahtoisuus, hyvät tavat) 12. VARAKKUUS (aineellinen omaisuus, raha) 13. KANSALLINEN TURVALLISUUS (oman kansan suojeleminen viholliselta) 14. ITSEKUNNIOITUS (usko omaan arvoon) 15. PALVELUSTEN VASTAVUOROISUUS (kiitollisuudenvelkojen välttäminen) 16. LUOVUUS (omaperäisyys, mielikuvitus) 17. MAAILMANRAUHA (vailla sotia ja ristiriitoja) 18. PERINNÄISTAPOJEN KUNNIOITUS (aikaa uhmanneiden tottumusten säilyttäminen ) 19. KYPSÄ RAKKAUS (syvä tunteellinen ja henkinen läheisyys 20. ITSEKURI (itsehillintä, houkutusten vastustaminen) 21. OMA RAUHA (yksityisyys) 22. PERHEEN TURVALLISUUS (rakkaiden turvallisuus) 23. YHTEISKUNNALLINEN TUNNUSTUS (kunnioitus, toisten hyväksyntä) 24. YKSEYS LUONNON KANSSA (sopeutuminen luontoon) 25. MONIPUOLINEN ELÄMÄ

45

(täynnä haasteita, uusia asioita ja muutosta) 26. VIISAUS (kypsä elämänymmärrys) 27. ARVOVALTA (oikeus johtaa ja käskeä) 28. TOSI YSTÄVYYS (läheiset, tukea antavat ystävät) 29. KAUNEUDEN MAAILMA (luonnon, taiteen kauneus) 30. SOSIAALINEN OIKEUDEN- MUKAISUUS (epäoikeuden- mukaisuuden korjaaminen, heikoista huolehtiminen) TÄSSÄ OLIVAT ENSIMMÄISET 30 KYSYMYSTÄ. JATKA SEURAAVALTA SIVULTA VASTA SEN JÄLKEEN, KUN OLET ENSIN VASTANNUT NÄIHIN KYSYMYKSIIN!

46

ARVOLISTA 2: TOIMINNAN TAVAT Arvioi nyt, kuinka tärkeä kukin seuraavista arvoista on ELÄMÄÄSI ohjaavana periaatteena. Nämä arvot on ilmaistu toimintatapoina, jotka voivat olla enemmän tai vähemmän tärkeitä sinulle. Yritä jälleen kerran erottaa arvot toisistaan niin paljon kuin suinkin käyttämällä kaikkia numeroita. Ennen kuin aloitat, käy läpi arvot 31-57, valitse sinulle tärkein arvo ja ilmaise sen tärkeys. Valitse seuraavaksi se arvo, joka on vahvimmin arvojesi vastainen ja merkitse se ympyröimällä –1. Jos tällaista arvoa ei ole, valitse itsellesi vähiten tärkeä arvo ja ilmaise sen tärkeys numerolla 0 tai 1. Arvioi tämän jälkeen loppujen arvojen tärkeys. 31. RIIPPUMATON (itseensä luottava, itseriittoinen) 32. MALTILLINEN (toiminnan ja tunteiden äärimmäisyyksiä välttävä) 33. USKOLLINEN (uskollinen ystäville, ryhmälle) 34. KUNNIANHIMOINEN (työteliäs, eteenpäin pyrkivä) 35. LAAJAKATSEINEN (erilaisia ajatuksia ja uskomuksia suvaitseva) 36. NÖYRÄ (vaatimaton, syrjään vetäytyvä) 37. USKALIAS (seikkaulua etsivä, riskejä ottava) 38. YMPÄRISTÖÄ SUOJELEVA (luontoa suojeleva) 39. VAIKUTUSVALTAINEN (vaikuttaminen ihmisiin ja tapahtumiin) 40. VANHENPIA JA VANHOJA IHMISIÄ KUNNIOITTAVA (osoittaa kunnioitusta) 41. OMIA TAVOITTEITA VALITSEVA (omien pyrkimysten valikoiminen) 42. TERVE (ettei ole sairas keholtaan tai mieleltään) 43. KYVYKÄS (pätevä, tehokas, aikaansaava) 44. OMAN ELÄMÄNOSANSA HYVÄKSYVÄ (alistuminen elämänoloihin) 45. REHELLINEN (aito, vilpitön) 46. JULKISEN KUVANI SÄILYTTÄVÄ (“kasvojen suojeleminen“)

47

47. TOTTELEVAINEN (velvollisuudentuntoinen, velvollisuuksista huolehtiva) 48. ÄLYKÄS (johdonmukainen, ajatteleva) 49. AVULIAS (toisten hyvinvoinnin vuoksi työskentelevä) 50. ELÄMÄSTÄ NAUTTIVA (ruoasta, sukupuolisuudesta, vapaa-ajasta yms. nauttiva) 51. USKOON PITÄYTYVÄ (hurskas, jumalinen) 52. VASTUULLINEN (luotettava) 53. UTELIAS (kaikesta kiinnostunut, tutkiva) 54. ANTEEKSIANTAVA (halukas antamaan muille anteeksi) 55. MENESTYVÄ (tavoitteet saavuttava) 56. PUHDAS (siisti) 57. ITSENSÄ HEMMOTTELU (miellyttävien asioiden tekeminen) TÄSSÄ OLIVAT LOPUT KYSYMYKSET. KUN OLET VASTANNUT NIIHIN KAIKKIIN, HALUAN TIETÄÄ SINUSTA VIELÄ PARI ASIAA: 58. OLEN SYNTYNYT VUONNA ________ (KIRJOITA SYNTYMÄVUOTESI) 59. OPISKELEN 1 LÄHIHOITAJAKSI 2 SOSIONOMIKSI (YMPYRÖI OIKEA VAIHTOEHTO) 60. OLEN ALOITTANUT OPINTONI VUONNA _______ KK ______ (KIRJOITA VUOSI JA KUUKAUSI) KIITÄN VASTAUKSISTASI JA VAIVANNÄÖSTÄSI ! TOIVOTAN MENESTYSTÄ OPINNOILLESI JA TYÖURALLESI! * Kysymykset 1 – 57 Markku Verkasalon (1996) mukaan

48

Liite 2. Schwartzin teorian mukaiset arvotyypit ja niiden muodostaminen sekä muuttujien saamat Cronbachin alfan arvot (ks. Heikkilä 2001, 187). VAKIOITUJEN SUMMAMUUTTUJIEN MUODOSTAMINEN (ks.Verkasalo ym. 1996b, 38). Suluissa oleva koodinumero viittaa kyselylomakkeella olevan arvon numeroon 1 – 57 ja vastaajan sille antamaan arvoon (esim. A5 arvoon vapaus ja vastaajan sille antamaan arvoon.)

Ska= vastaajaan omien vastausten keskiarvo, joka saadaan laskemalla yhteen kunkin vastaajan kaikkien omien vastausten summa ja jakamalla se vastausten määrällä. Vakiointi on tehdyissä arvotutkimuksissa yleistä. Näin menetellään, jotta vastaajien erilaiset vastaustaipumukset eivät haittaisi vertailuja. Esimerkiksi nuorten vastaajien on todettu käyttävän enemmän vastausasteikon ääripäitä ja varttuneempien suosivan enemmän asteikon keskellä olevia vastausvaihtoeh-toja. Arvomuutoksia ja ryhmien välisiä arvoeroja tutkittaessa pelkkä arvon koetun tärkeyden tutkiminen ei kerro koko totuutta. On myös huomioitava erilaisten ihmisten tavat käyttää vastausasteikkoja. Sillä ei ole merkitystä, käyt-tääkö vastaaja vastausasteikkoa laajasti vai suppeasti, vaan sillä, millaisia tärkeyslukemia hän eri arvoille antaa suhteessa toisiinsa. Tämän vuoksi arvotut-kimuksissa on mielekästä vertailla tuloksia, jotka on suhteutettu vastaajien omaan, kaikkien arvovastausten keskiarvoon suhteen vakioituun tuloksiin. (Puohiniemi 2002, 356; Verkasalo 1996b, 38.)

49

LIITETAULUKOT LIITETAULUKKO 1. VAKIOITUJEN ARVOTYYPPIMUUTTUJIEN VARIANSSIANALYYSIN TULOKSET (P-ARVO). NOLLAHYPOTEESINA ON, ETTÄ VARIANSSIT OVAT SAMAT, JOLLOIN P >0,05 (Heikkilä 2001, 224-228).

LIITETAULUKKO 2a. PEARSONIN KORRELAATIOKERTOIMEN JA P (2-TAILED) –ARVOT ERÄIDEN MUUTTUJIEN VÄLILLÄ KOKO AINEISTOSSA (ks. Heikkilä 2001, 206-208).

50

(*) = Tilastollisesti merkittävä korrelaatio 5 %:n merkitsevyystasolla (**) = Tilastollisesti merkittävä korrelaatio 1 %:n merkitsevyystasolla LIITETAULUKKO 2b. PEARSONIN KORRELAATIOKERTOIMEN JA P (2-TAILED) –ARVOT ERÄIDEN MUUTTUJIEN VÄLILLÄ LÄHIHOITAJA- JA SOSIONOMIOPISKELIJOILLA(ks. Heikkilä 2001, 206-208).

51

Liitetaulukko 3. Tutkimusaineiston vastaajien iän tunnuslukuja. Vastaajien ikä on taulukossa vuoden 2004 mukaan

Liitetaulukko 4. Tutkimustuloksia eri ikäryhmien arvojen tärkeysjärjestyksestä vuonna 2001 (Puohiniemi 2002, 71)

2

LIITETAULUKKO 5a. Vakioitujen muuttujien avulla luotujen arvotyyppien tilastollisia tunnuslukuja koko aineistossa sekä lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoilla.

3

LIITETAULUKKO 5b. Vakioitujen muuttujien avulla luotujen arvotyyppien tilastollisia tunnuslukuja lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoista muodostetuissa ryhmissä noviisit ja kisällit.