LOGSET 1992–2012 SITKEYS VOITTAA

LOGSET 1992–2012 SITKEYS VOITTAA

ISBN 978-952-93-1039-5

Julkaisija: Oy Logset Ab

Kuvat: Logset ja yksityishenkilöiden arkistot

Graafinen suunnittelu: Mainostoimisto Bock’s Office

Suomenkielinen käännös: Mainostoimisto Bock’s Office

Paino: Mustasaaren Kirjapaino/Ykkösoffset

Copyright: Kirjoittajat

“ LUKIJALLE

Näin se tapahtui. Kaikki tapaukset ja sattumukset, joista kerron tässä kirjassa ovat totta. Tähän asti kaikki onkin

yksinkertaista ja selkeää.

Mitä otetaan mukaan? Mitä jätetään huomiotta? Kuinka yksittäisiä tapauksia tulisi tulkita? Miten ne ovat

vaikuttaneet yhtiön kehitykseen? Miten näitä asioita voisi arvioida asteikolla ”hyvä-huono”? Siis kenen etu? Tai

kenen tappio? Kenelle minä tätä kirjoitan? Miksi? Näihin kysymyksiin ei ole yksinkertaista eikä yksiselitteistä

vastausta.

Otin kiitollisuudella vastaan tehtävän kirjata kansiin tarinani Logsetin kahdestakymmenestä ensimmäi-

sestä vuodesta. Toimeksiantaja, Oy Logset Ab, ei asettanut työlleni mitään ennakkoehtoja, eikä tästä ollut tarkoi-

tuskaan tehdä mitään perinteistä historiankirjoitusta. Yritin välttää kuivien faktojen luettelointia. Sen sijaan

keskityin muistelemaan menneiden vuosien sattumuksia ja kirjaamaan muistiin lentäviä lausahduksiamme.

Uskoisin, että suurin osa tämän teoksen lukijoista ovat jollain lailla osallisia Logsetin tarinaan. He ovat hen-

kilökuntaa, asiakkaita, jälleenmyyjiä, alihankkijoita tai muuta metsäkonealasta kiinnostunutta väkeä. Jotkut

jutut voivat tuntua asiaan vihkiytyneiltä liiankin perusteellisilta. Toiset jäävät kaipaamaan enemmän tietoa

taustoista, syistä ja seurauksista asettaakseen yksittäiset tarinanpätkät oikeaan yhteyteensä.

Kirjassa on kuitenkin punainen lanka, joka luikertelee vuodesta 1992 eteenpäin aina tähän hetkeen asti.

Solmukohdat ovat omakohtaisesti valitsemiani katsauksia Logsetin toimintaan ja toimintaympäristöön. Kur-

sivoidut tekstiosuudet sisältävät nimettyjen asianomaisten henkilökohtaista pohdiskelua eri tapauksista ja

ilmiöistä.

Muut väitteet, selitykset ja johtopäätökset ovat kokonaan omiani – kokemuksen syvällä rintaäänellä kirjoi-

tettuja ja jälkiviisaan erehtymättömyydellä kuorrutettuja totuuksia.

Näin ollen vastuu on minun. Kaikki mahdolliset risut, valitukset ja vastaväitteet saa osoittaa suoraan alle-

kirjoittaneelle. Ruusut voitte lähettää Logsetille, jonka tarina tämä on.

Ansioituneet henkilöt mainitsen nimeltä. Ansiottomat jätän mieluiten mainitsematta, koska en näe syytä hie-

roa suolaa kenenkään haavoihin. Tunnistakoot ken tunnistaa. Logsetin kaksikymmenvuotisen taipaleen aikana

sadat ihmiset ovat vaikuttaneet yhtiön kehitykseen. Jotkut ovat vain raapaisseet pintaa. Toiset ovat sitoutuneet sie-

lullaan. Kaikki nämä hyvät ja tarmokkaat ihmiset olisivat ansainneet tulla mainituiksi, mutta valitettavasti ihan

jokainen ei mahtunut mukaan. Suhtautukaa tähän ymmärryksellä, sillä tämä tarina ei ole kaikenkattava. Se on

vain kourallinen poimintoja kaikesta siitä, mitä olemme yhdessä saaneet kokea näiden vuosikymmenten aikana.

Kiitän kaikkia teitä, jotka olette olleet mukana rakentamassa Logsetia ja taistelleet yhtiön tulevaisuuden

puolesta. Ilman teitä ei tätä tarinaa olisi.

Kristian Stén2

��ALKUNÄYTÖSOn aurinkoinen maanantaiaamupäivä. heinäkuussa 1992. Koko perhe hikoilee

Saabissa Raippaluodon lossin autojonossa. Olemme matkalla noutamaan koi-

raamme Ruffia, joka on ollut koirahoitolassa viettäessämme Ranskassa muu-

taman viikon. Kiersin siellä Keski-Ranskasta, Limogesin kaupungista kotoisin

olevan jälleenmyyjämme O. L. S:n kanssa tapaamassa potentiaalisia asiakkaita.

Kerstin ja pojat kuluttivat aikaansa Dordognessa isän huristellessa pitkin Rans-

kan maanteitä. Vierailun päätteeksi järjestyi sentään muutama yhteinen päivä

Provencen hurmaavissa maisemissa.

Kerstin silmäilee edellisen lauantain Vasabladetia päästäkseen kartalle

kotimaan tapahtumista. Meillä on tarkoitus levätä pari viikkoa ennen paluuta

työhön Koivulahden metsäkonepajalle.

– Ei hemmetissä! Ovat sitten ajaneet sen konkurssiin. Pyrskähtää Kerstin.

– Jaa, niin minkä? Kyselen kummastuneena.

– Norcarin, tietty!

Repäisen lehden Kerstinin käsistä ja siinähän se lukee kannessa: ”Norcar kon-

kurssissa. 120 menettää työnsä”.

Yhtäkkiä ymmärrän. Olin soittanut aamusella vanhemmilleni ja kertonut,

että olimme palanneet onnellisesti Suomeen. He höpöttivät vaivautuneina jo-

tain käsittämätöntä siitä, miten heilläkään ei niin helppoa ole ollut. He luulivat,

että olin jo kuullut uutiset.

Kiiruhdamme noutamaan koiraamme. Sen jälkeen ajan tuhatta ja sataa

Koivulahteen tapaamaan kollegoitani Gustavia ja Seppoa sekä yhtiön kon-

kurssipesän hoitajaa Janssonin Timoa.

Hitaasti mutta varmasti totuus valkenee minullekin. Tunnen surua ja

suurta turhautuneisuutta. Häpeän yhtiön ja sen henkilöstön puolesta. Olen

työtön, palkaton, autoton ja kännykätön. Luovutan avaimet ja luottokortin pe-

sänhoitajalle, joka leikkaa kortin kahtia.

Kaikki on nollattu.

3

Jo 70-luvun puolessa välissä Norcar toi

markkinoille pienen, telavetoisen har-

vennuksiin soveltuvan metsätraktorin. Vastaanotto ei ollut suorastaan hui-

kea mutta ei kovin huonokaan, joten pian yhtiö esitteli uuden Norcar 440:n,

8-renkaisen harvennustraktorin, jossa oli täyshydrostaattinen pyörämoottori-

voimansiirto. Sitä seurasivat Norcar 480 ja Norcar 490, joka oli ensimmäinen

Norcarin vihreä metsäkone. Sitä valmistettiin yli 200 kappaletta. Ensimmäiset

harvesterit tulivat markkinoille 80-luvun lopulla ja pian metsäkoneet muodos-

tivatkin yli puolet yhtiön myynnistä. Verrattuna yhtiön aiempiin tuotteisiin,

turkistarhauksen ruokintakoneisiin ja varusteisiin, metsäkoneet tuntuivat toi-

mialana vakaammalta ja kasvupotentiaali oli suurempi.

Muutkin kiinnostuivat Norcarista ja elokuussa 1988 Erik Norras möi elä-

mäntyönsä Säästöpankkiryhmän investointiyhtiölle, Interpolator Oy:lle. Alkoi

Klassikko Norcar 490

uusi, vaiherikas aika. Interpolator panosti

metsäkoneisiin myös Kurikassa, Finntrac

Oy:ssä. Ponsse Oy Vieremältä liitettiin metsäkoneryhmään Norcarin tytäryh-

tiöksi. Mutta kaikki ei ollut kultaa mikä kiilsi. Finntrac osoittautui todelliseksi

miinakentäksi.

Ponssen perustaja, Einari Vidgren, oli tehnyt hyvää työtä ja yhdessä osaa-

vien kumppaneiden ja asiakkaiden kanssa kehittänyt laadukkaita koneita ko-

vaan metsätyöhön.

Taitavana liikemiehenä hän onnistui saamaan yhtiöstään hyvän hinnan

ilman, että olisi kokonaan luopunut elämäntyöstään. Sievoisen rahasumman

lisäksi hän sai 20% Norcarin osakkeista ja paikan sen hallituksessa. Sisulla ja

suorasukaisuudella hän huolehti myös siitä, että 20%:n omistusosuus vastasi

hänen tapauksessaan 80% äänioikeudesta.

��NORCARIN PERINTÖ

4

“ KOPISTA KENTÄLLE?

Saavuimme Gustavin ja Sepon kanssa joka päivä töihin totuttuun ta-

paan. Pohdimme eri vaihtoehtoja omalta kannaltamme ja yritimme oh-

jata pesänhoitoa oikeaan suuntaan.

Jo kevään aikana olimme tutkineet MBO-kaupan (Management Buy

Out) mahdollisuutta, mutta Teollistamisrahasto ei vaikuttanut kiinnostu-

neelta. Nyt meillä on tilaisuutemme. Mutta riittääkö rohkeutta?

Gustav vertasi meitä kanikopin asukkaisiin. Olimme kaikki saaneet

asua turvallisessa kopissa, jonne joku tuikkasi nipun porkkanoita päi-

vittäin. Nyt kopin ovi seiso selkosen selällään mutta porkkanoitakaan ei

enää näkynyt. Kaukana häämötti rehevä pelto, mutta sinne päästäksem-

me meidän tuli ylittää vilkkaasti liikennöity valtatie ja välttää pellon lai-

dalla öisin vaanivat pedot. Kuinka me uskaltaisimme jättää lämpimän

koppimme ja ylittää tien? Vai pitäisikö etsiä uusi kanihäkki ja antelias

isäntä?

Aluksi häkki tuntui houkuttelevimmalta. Tuimme pesänhoitajaa

hänen pyrkimyksessään löytää yhtiölle uusi isäntä, mutta pian alkoi

näyttää siltä, että meidän tuli seistä omilla jaloillamme ja kaivaa omat

porkkanat pellosta. 12. elokuuta 1992 perustimme Logsetin. Tavoitteena

oli huolehtia noin 500 maailmalla käytössä olleen Norcar-koneen vara-

osamyynnistä ja huoltopalveluista.

Kunnia yhtiön nimestä kuuluu Gustaville. Otimme etäisyyttä Nor-

carista ja konkurssista. Nimen tuli toimia monella eri kielellä. Emme

kuitenkaan halunneet kovin rajaavaa nimeä, sillä emme tienneet, mitä

meistä voisi tulla isona. Eräänä aamuna Gustav marssi sisään ja ilmoitti

keksineensä yhtiölle nimen. Auton radiossa oli soinut Roxette. Sehän on

melkein kuin Logset. Siinä se oli! Löysimme toimivan nimen ja säästim-

me brändikonsulttien muhevat palkkiot.

Näihin aikoihin kuulimme myös, että Einari Vidgren oli ostamas-

sa takaisin Ponssea Teollistamisrahastolta. Olimme kaikki liikuttavan

yksimielisiä siitä, että jos meillä olisi ollut ne Einarin Ponsse-kaupasta

kääräisemät miljoonat, niin emme ikinä sijoittaisi niitä takaisin metsä-

konebisnekseen.

Kohtalo tahtoi kuitenkin toisin.

K. S.

Interpolator kutsui Kristian Sténin Norcarin toimitusjohtajaksi syk-

syllä 1988. Kesään 1990 mennessä sukset menivät Einarin kanssa ristiin

ja Gustav Frantzén asettui ohjaksiin. Toimitusjohtajan työ heikkenevien

suhdanteiden ja kiivasluonteisen Einarin puristuksessa oli varsin epä-

kiitollista. Toisaalta Norcar ei ollut Interpolatorin pahin päänsärky, joten

omistajayhtiö ei katsonut asiakseen puuttua tilanteeseen.

Uusi johto ryhtyi selkeyttämään Norcarin toimintaa ja keskitti kaikki

turkistarhauksen tuotteensa tytäryhtiölleen, Norcar-BSB:lle Uusikaarle-

pyyhyn. Muutoksia tehtiin paljon ja nopealla aikataululla, mutta suunni-

telmia oli sitäkin enemmän ja tavoitteet olivat taivaissa. Kaikki ei sujunut

kuin rasvattu. Moni oli tottunut vahvaan omistajajohtajuuteen ja vierasti

palkattua toimitusjohtajaa ja epämääräistä omistajaa kaukana Helsingissä.

Interpolatorin toimitusjohtajalla Timo Summalla oli usein hyvin maail-

mankaikkeutta syleilevä näkökulma asioihin. Eräässä kokouksessa henki-

lökunta asetti hänelle varsin perustellun kysymyksen: ”Kenen vastuulla

täällä ollaan?” Voiko hämmennys olla enää suurempaa?

Avioliitto Ponssen kanssa oli varsin myrskyisä, mutta johti kuitenkin

moneen hyväänkin asiaan. Ennätysajassa luotiin Norcarin alustakonee-

seen ja Ponssen harvesteripäähän, nosturiin ja mittausjärjestelmään pe-

rustuva yleisharvesteri. Norcar 600 H:sta tuli vuosien 1989 ja 1990 myy-

dyin harvesteri Suomessa.

Vuonna 1990 yhtiö solmi strategisen allianssin amerikkalaisen Bloun-

tin kanssa. Tämä mahdollisti Ponssen koneiden onnistuneen lanseerauk-

sen Yhdysvaltojen markkinoille ja toi myös lisää kilkettä kassaan.

Ponssen harvesteriratkaisut ja mittausjärjestelmät olivat Norcaril-

le erittäin arvokkaita. Ponsse puolestaan sai yhteistyöstä vientiväylän ja

markkinointiosaamista. Yhtiöiden tien erottua Norcarin konkurssin jäl-

keen 1992 tästä hyötyivät sekä Logset että Ponsse.

Säästöpankkiryhmä upotti sekä Koivulahdessa että Vieremällä mil-

joonia uusiin tuotanto- ja tietojärjestelmiin. Interpolatorin lippulaivan,

Tampella Oy:n kone yski kuitenkin jo pahasti ja syksyllä 1991 koko kort-

titalo romahti. Norcar sysättiin Teollistamisrahaston syliin, jonka ainoa ta-

voite oli päästä koko sotkusta eroon mahdollisimman nopeasti. Ratkaisu

oli Ponssen irrottaminen Norcarista ja myynti. Norcarista tehtiin ”kustan-

nus- ja ongelmakeskittymä”, joka heivattiin huolettomasti valtion kaiken

nielevien luottotappiorahastojen haltuun.

5

�� SOPIMUS KONKURSSIPESÄN KANSSANorcarin konkurssipesän omistuksessa oli kuutisenkymmentä vaihtokonet-

ta Koivulahdessa ja Norcar Svenska AB:llä Jönköpingissä. Konevalmistajan

konkurssi laskee luonnollisesti kaikkien senmerkkisten koneiden markki-

nahintaa. Tämä koskee sekä uusia varastokoneita että vaihtokoneita. Ostajat

pelkäävät varaosien ja huoltopalveluiden saatavuuden heikkenevän. Pelot

ovat sitä suurempia, mitä vähemmän koneita on myyty. Norcar oli suhteel-

lisen pieni toimija, joka käytti koneissaan poikkeuksellista tekniikkaa, pyö-

rämoottoreita hydraulisella voimansiirrolla. Konekanta oli myös maantie-

teellisesti hajallaan eikä Norcarin laatuakaan pidetty täysin moitteettomana.

Toimivalle ja uskottavalle varaosa- ja huoltopalvelulle oli selkeä tilaus.

Seuraava haaste oli jälleenmyyjäverkoston ylläpito. Konekauppaa ei voi

harjoittaa ilman paikallista tukea. Toisaalta pelkillä huoltopalveluilla elämi-

nen konekannan ollessa vielä pieni olisi vaikeaa. Uusien koneiden kauppa

on onnistumisen elinehto.

Norcarin konkurssi ajoittui yhteen kaikkien aikojen pahimmista suh-

dannenotkahduksista. Kaikilla toimijoilla oli vaikeuksia ja uusien koneiden

kauppa kärsi tiukan rahoitustilanteen vuoksi.

Logset näki kuitenkin valon pilkahduksen. Vaihtokoneet pistettiin pi-

kaisesti kuntoon ja hinnoiteltiin uudelleen markkinatilanteen vaatimaan ta-

soon. Suuremmat, vakiintuneet valmistajat eivät kyenneet reagoimaan yhtä

nopeasti eivätkä saaneet myytyä ylihintaisia vaihtokoneitaan.

Myös pesänhoitaja Timo Jansson ymmärsi nopeasti, että varastossa ol-

leet koneet edellyttivät osaamista ja jalostamista, jotta ne olisi muutettavissa

rahaksi. Erinäisten neuvottelukierrosten ja myyntiehtojen hienosäätämisen

jälkeen Logset lunasti itselleen sekä varaosavaraston että vaihtokoneet edul-

lisin maksuehdoin.

Ennen vuoden 1992 loppua toiminta oli saatu käynnistettyä. Logset

palkkasi takaisin Norcarin parhaat tekijät. Jälkimarkkinoista huolehdittiin

panostamalla mittavaan varaosavarastoon. Jälleenmyyjät saivat seitsemisen-

kymmentä tehdashuollettua vaihtokonetta myyntiin. Konkurssipesän omai-

suutta realisoitiin kohtuullisin ehdoin. Logset kiilasi itsensä plussan puolelle.

Oli aika ottaa seuraava askel.

Jotta uusien koneiden valmistus Koivulahdessa voitiin käynnistää, oli joi-

takin ehtoja, joiden tuli täyttyä. Tarvittiin osaavaa henkilökuntaa, pääomaa, ja-

kelukanavia ja kysyntää. Näiltä osin tilanne näytti toiveikkaalta.

Tarvittiin kuitenkin myös tekijänoikeuksia, osakomponentteja, alihank-

kijoita, tuotannolliset tilat ja uskottavuutta. Konkurssipesä suostui myymään

Norcarin metsäkoneiden immateriaaliset oikeudet Logsetille varsin edullisin

ehdoin. Muita varteenotettavia vaihtoehtoja ei tainnut olla.

Prosessien eri vaiheiden ohjauksessa käytimme kellosymboliikkaa. Jos

kello oli kolme, aikaa oli vielä hyvin, mutta jos se oli yksitoista, oli jo kiire saa-

da sopimuskohta lyötyä lukkoon.

Hallitilat osoittautuivat yhdeksi hankalimmista kompastuskivistä. Logset

tarvitsi vain vajaa puolet siitä tilasta, jota Norcar oli käyttänyt. Kiinteistön hinta

oli niin ikään Logsetille aivan liian korkea. Nyt ei auttanut vedota edes siihen,

että muita varteenotettavia vaihtoehtoja hallin käyttäjäksi ei ollut. Kiinteistön

markkina-arvo oli suhteellisen helposti määriteltävissä ja yleensä halleille löy-

Tyypillinen, ensimmäisen vuoden toimitus. Kaksi täysin kunnostettua kuormatraktoria, Norcar 480 ja 490, sekä varusteita ja varaosia matkalla Armer Salmonille Irlantiin. Huomaa, miten perävaunun kapasiteetti on käytetty tarkoin hyödyksi.

6

tyy joku tarvitsija ennemmin tai myöhemmin. Oli siis aivan selvää, että kon-

kurssipesä ei taipuisi mihinkään erityisjärjestelyyn Logsetin suhteen.

Mustasaaren kunta ja Koivulahden Säästöpankki tulivat avuksemme.

Pankin toimitusjohtaja Sven-Erik Kjellman uskoi, että yhtiö joka oli ollut alueen

suurin työnantaja, ansaitsi jatkoa. Kunnanvaltuutetut olivat epäilevämpiä ja

moni vastusti suoraa tukea liike-elämälle. Enemmistö kuitenkin ratkaisi ja

syksyllä 1992 Mustasaaren kunta ja Koivulahden Säästöpankki perustivat osa-

keyhtiön, Mustasaaren Teollisuushallit Oy:n, joka osti hallikiinteistön Norcarin

konkurssipesältä.

Suurin osa tiloista vuokrattiin Logsetille, loput eri pienyrityksille, joista

osa oli liitoksissa Logsetin tuotantoon. Vuokratulot kattoivat juoksevat kulut ja

korot, mutta eivät mahdollistaneet minkäänlaisia investointeja tilojen kehittä-

miseen. Muutaman vuoden kuluttua Logset seisoi kuitenkin jo vakaasti omilla

jaloillaan ja halusi taata elintilaa kasvulle. Logset osti koko Mustasaaren Teolli-

suushallit Oy:n osakekannan marraskuussa 1999. Mustasaaren kunta ja Koivu-

lahden Säästöpankki saattoivat todeta tehneensä hyvän kaupan, joka loi

myös edellytykset konetuotannon jatkumiselle Koivulahdessa.

Jotkut ovat vuosien varrella epäilleet, että olisimme jotenkin huijan-

neet itsellemme Norcarin jäänteet tai että ainakin niistä maksamamme

hinta olisi ollut aivan liian matala. Totuus kuitenkin on, että olimme oikeas-

sa paikassa oikeaan aikaan ja että ainoastaan me kolme – Gustav Frantzén,

Seppo Koskinen ja Kristian Stén – uskoimme ja tartuimme tilaisuuteen

aloittaa toiminta uudelleen.

Konkurssipesä sai tiettävästi joitain muitakin tarjouksia. Mm. eräs joh-

tava metsäkonevalmistaja halusi lakkauttaa tuotannon ja perustaa Koivu-

lahteen huoltopisteen asiakkailleen.

Konkurssipesä ansaitsi kuitenkin Logsetin ja Mustasaaren Teollisuus-

hallien yhteistyön ansiosta viisi kertaa enemmän kuin mitä toiseksi kor-

kein tarjous olisi ollut. Mustasaaren kunta sai vähitellen kaupan päälle yli

100 työpaikkaa ja hyvän veronmaksajan. Kolme tuoretta yrittäjää sanan varsinaisessa merkityksessä. Vasem-malta Seppo Koskinen, Gustav Frantzén ja Kristian Stén.

Ensimmäisiä synttäreitä juhlittiin henkilöstön leipoman täytekakun kera.

7

“ ÄLKÄÄ, POJAT, KÖYHIKSI RUVETKO!

Mustasaaren Teollisuushallit Oy:n perustamiseen liittyy sekä sitkeää

kädenvääntöä että dramatiikkaa.

Kaksi lausahdusta näiltä ajoilta jäivät elämään yhtiön kielen-

käytössä. Mustasaaren kunta hallinnoi Mustasaaren Teollisuushalleja

ja oli vuokraisäntämme. Kävimme pitkiä ja perusteellisia neuvottelu-

ja kunnanjohtaja Jan-Erik Granön ja elinkeinoasiamies Barbro Ru-

dan kanssa koskien vuokranantajan ja -ottajan keskinäisiä velvol-

lisuuksia ja oikeuksia. Neuvottelun päätteeksi nostimme vielä esille

kysymyksen tontilla sijaitsevasta kylmästä varastohallista, ns. Best-

Hallista. Halli oli niin huonossa kunnossa, että emme halunneet mak-

saa siitä vuokraa, mutta tahdoimme kuitenkin käyttää sitä varasto-

na. Aikamme intettyämme, Granö tiuskaisi:

– Gör va fan ni vill med er Best-Hall. (Tehkää helvetissä mitä tyk-

käätte sen besthallinne kanssa!)

Samaista lausahdusta olemme myöhemminkin käyttäneet, kun

olemme väsyneet jonkin vähemmän merkittävän asian loputtomaan

vatkaamiseen.

Koivulahden Säästöpankki toimi paitsi onnistuneen tilaratkai-

sun kummina myös pääpankkinamme, jonka kautta hoidimme

kaiken rahaliikenteen. Aivan toimintamme alussa istuimme untuvik-

koyrittäjinä saman pöydän ääressä keskustelemassa Sven-Erik Kjell-

manin kanssa. Hän taputti meitä olkapäälle ja antoi isällisen neu-

vonsa:

– Kom ihåg det pojkar, la int er fatin. (Muistakaa, pojat, älkää köy-

hiksi ruvetko. )

Se on ollut ohjenuora, jota olemme yrittäneet sekä yrityksenä että

yksityishenkilöinä noudattaa.

K. S.

��HARVESTERITEKNIIKKAA HAKEMASSANorcar 600H oli myyntimenestys. Norcarin ketterässä alustakoneessa oli

painopiste matalalla. Se yhdistettynä Ponssen nosturiin, harvesteripäähän ja

Kajaani Automatiikan mittausjärjestelmään muodosti hyvän ja toimivan koko-

naispaketin. Kun Ponsselle selvisi, että Logset aikoo jatkaa tuotantoa, Ponssen

vastaus oli nopea ja järkkymätön. Yhtiö ei suostuisi millään ehdoin toimitta-

maan harvestereihin liittyvää tekniikkaa Logsetille.

Nosturiongelmaan löytyi melko pian ratkaisu Loglift Oy:ltä. Loglift oli

muutamaa vuotta aiemmin kehittänyt vastaanvantyyppisen liukupuominostu-

rin kuin Ponssella oli, mutta ei ollut löytänyt sille OEM-ostajaa. Tästä alkoi pitkä

Ylpeät hakkuupään kehittäjät esittelevät luomustaan. Vasemmalta Gustav Frantzén, Esko Aspholm, Rune Käld, Kurt Södergård, Birger Enholm ja Pentti Hannuksela. 8

ja hedelmällinen yhteistyö Logsetin kasvaessa vähitellen Logliftin suurimmak-

si metsäkonenosturiasiakkaaksi.

Mittausjärjestelmät kehittyivät tuohon aikaan nopeasti. Mitron Oy:llä

Forssassa oli nuori ja innokas ote ja he etsivät uusia asiakkaita Motomit-mit-

tausjärjestelmälleen. Myös tämä johti kahden kasvavan ja kehittyvän yrityksen

hyvään ja pitkäjänteiseen yhteistyöhön.

Suurin haaste oli itse harvesteripää. Useimmat harvesteripäiden toimit-

tajat luottivat kumipyöriin perustuvaan rakenteeseen. Logsetilla tunnettiin

Ponssen ratkaisun edut ja sitä pidettiin parempana. Harvesteripää on koko

harvesterin tärkein osa, sen sydän, mittausjärjestelmä aivot ja nosturi sen kä-

sivarsi. Muu on vain alustaa ja kuorta, jonka ansiosta kone saadaan kuljetettua

kohteeseensa ja joka tuottaa tarvittavat tehot ja tarjoaa kuljettajalle siedettä-

vän työympäristön. Harvesteripään kulutusosat muodostavat keskeisen osan

koko koneen varaosamyyntipotentiaalista.

Pian oivallettiin, että oman harvesteripään kehittäminen olisi järkevin rat-

kaisu. Logsetin pieni ja tiivis tiimi, Gustav, Rune Käld, Esko Aspholm ja Birger

Enholm ryhtyivät piirtämään omaa harvesteripäätä inspiraationaan Ponsse

H60. Syntyi Logset 5-55.

Ensimmäinen Logset 500H -harvesteri lanseerattiin toukokuussa 1993

Elmia Wood -messuilla Jönköpingissä. Harvesterissa oli Logliftin L210-liuku-

puominosturi, Motomit 4 -mittausjärjestelmä ja Logset 5-55 -harvesteripää. En-

simmäiset runkonsa harvesteri oli kaatanut vain kaksi viikkoa ennen messuja.

Christian Durchschlag Pohjois-Saksasta pohti ja empi pitkään, mutta

ennen messujen loppua olimme tehneet ensimmäiset harvesterikauppam-

me. Eikä tämä suinkaan ollut viimeinen Logset-harvesteri, jonka Durchschlag

hankki.

Logsetin uusi harvesteripää närkästytti Ponssea. Kun vielä osoittautui, että

kauppa kävi kohtuullisen mukavasti, Vieremältä iskettiin takaisin täyslaidalli-

sella. Logset haastettiin markkinaoikeuteen Ponssen teknologian kopioinnis-

ta. Puolustuksen todisteaineistojen keräämiseen ja immateriaalioikeudellisten

asiantuntijoiden konsultointiin käytettiin satoja työtunteja. Vuotta myöhem-

min markkinatuomioistuimen päätös oli kuitenkin Logsetille myönteinen. Yh-

tiö vapautettiin jokaisesta kymmenestä syytekohdasta.

Logsetin omavalmisteinen, kodikas osasto Elmia Wood -messuilla 1993.

9

Jo 1990-luvun alussa oivalsin, että

eukalyptus on ”metsän raskasöl-

jyä”. Kahdenkymmenen vuoden

kokemus Wärtsilä Dieselin palve-

luksessa oli jättänyt jälkensä. Etsin

kuumeisesti jotain, mikä voisi vas-

tata Wärtsilän raskasöljyosaamista.

Eukalyptus kasvaa nopeasti ja

sillä on oksastoa vain latvassa. Puut

näyttävätkin aivan puhelinpylväil-

tä. Jo 7-12 vuodessa eukalyptus kas-

vaa 30-metriseksi ja saavuttaa 30

sentin halkaisijan. Metsäistutukset

tehdään yleensä tasamaastoon siis-

teihin riveihin neljän metrin välein.

Jo 1980-luvulla Shellin Forestry Di-

vision panosti tähän uusiutuvaan

luonnonvaraan. Ehkä he kuvittelivat tuottavansa siitä nestemäistä poltto-

ainetta. Norcarin vuosina tutustuimme Shellin Tim Mackiin ja pääsimme

osallisiksi heidän hankkeeseensa Chilessä. Logsetin perustamisen jälkeen

teimme yhteistyötä myös Uruguayssa ja Kongossa. Kyseessä oli tuhansien

hehtaarien eukalyptusistutukset.

Eukalyptuksen korjauksessa on haasteensa. Ongelmia aiheuttavat

puun paksu ja raskas kuori ja syövyttävä mahla. Raskas kuoriosa ja run-

sas neste vaikeuttavat kuljetuksia. Kuori irtoaa kohtuullisen helposti vuo-

rokauden sisällä kaadosta, mutta jämähtää kuivuttuaan tiukasti kiinni

runkoon.

Oli siis kehitettävä harvesteri, joka kuorii rungon samalla kun se poistaa

oksat ja paloittelee sen määrämittaan. Patentoimme ensimmäisen kuorinta-

ratkaisumme vuonna 1993. Se perustui rungon kuorimiseen vääntämällä

runkoa suhteessa kuoreen. Teimme kovasti työtä tämän tekniikan kehittämi-

seksi Kenth Stenforsin, Bjarne Sjöblomin, Birger Enholmin, Esko Aspholmin

ja Rune Käldin kanssa, joilla kaikilla oli arvokkaita ideoita. Jonas Hedström

jatkoi eukalyptustekniikan kehittämistä nykyiseen muotoonsa. Logsetin uusin kuoriva eukalyptushakkuupää toiminnassa Chilessä.

“ EUKALYPTUS ON TULEVAISUUDEN ENERGIAA

Tänään eukalyptusta käytetään lähinnä sellun raaka-aineena. Kaik-

ki suurimmat eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset metsäyhtiöt omis-

tavat eteläisen pallonpuoliskon eukalyptusviljelmiä ja sellutehtaita.

Visio: Eukalyptus on kuin akku, joka taltioi itseensä kymmenen vuot-

ta aurinkoenergiaa. Tulevaisuudessa siitä voidaan uuttaa puhdasta ja te-

hokasta polttoainetta moneen käyttöön.

Gustav Frantzén, Logsetin perustajaosakas, tekniikka- ja tuotevastaava

10

Ensimmäisinä vuosina Logsetia pidettiin uudelleen nimettynä Norcarina.

Asiakkaat, alihankkijat, paikkakuntalaiset ja muut näkivät yrityksen, joka val-

misti Norcarin tuotteita, Norcarin hallissa, Norcarin henkilökunnan voimin.

Vain nimi oli uutta. Mahtoiko se nyt olla ”Logoset” tai jotain?

Mikään ei voinut olla kauempana totuudesta. Tai, no ehkä tuo tuote-, hal-

li- ja henkilökuntajuttu piti paikkansa, mutta muuten olimme siirtyneet aivan

uuteen aikaan. Olimme litistäneet organisaatiomme todella matalaksi. Meillä

ei ollut edes toimitusjohtajaa, vaan kaikki kolme omistajaa istuivat samassa, yh-

teisessä työhuoneessa ja toimivat sekä pomoina että juoksupoikina. Päätökset

tehtiin nopeasti, ilman turhia kiemuroita.

Kehuskelimme sillä, että asiakkaan soittaessa jostain ongelmasta aamulla,

otimme asian esille aamukahvin yhteydessä. Huoltotiimi kehitti ongelmaan

ratkaisun lounasaikaan mennessä, jonka jälkeen ratkaisu siirrettiin jo samana

iltapäivänä tuotantoon. Piirustukset ja muut dokumentit tuotettiin, kun siihen

jäi aikaa. Ne eivät olleet niin kovin tärkeitä. Tietohan on jo juurtunut korvien

väliin. Keskeisintä oli toimia viipymättä ja osoittaa asiakkaille, että tässä oli

yritys, joka aidosti välitti asiakkaistaan ja heidän tarpeistaan.

Tapa ratkaista akuutteja ongelmia omaksuttiin myös tuotekehityksessä.

Kutsuimme sitä tekniseksi evoluutioksi. Saimme tuotteistamme palautetta

asiakkailta. Niiden pohjalta kehitimme tuotteitamme edelleen. Innovaatiot ja

uudet ratkaisut johtivat uusiin palautteisiin, ja niin prosessi jatkui. Iso yritys ei

olisi kyennyt yhtä nopeisiin käänteisiin.

Ensimmäiset työntekijät valittiin huolella Norcarin henkilökunnasta. Pian

ovella seisoi muitakin työstä kiinnostuneita. Logset ei ollut aluksi kovinkaan

kasvuhakuinen. Pelkäsimme, että menettäisimme otteemme, jos kasvaisimme

liian nopeasti. Meillä olikin kaksi periaatetta koskien rekrytointia.

Ensimmäinen oli ajatus siitä, että emme milloinkaan kasvaisi niin isoksi,

että koko henkilöstö ei mahtuisi saman pöydän ääreen. Pöytää kasvatettiin

jatkuvasti, mutta lopulta seinät tulivat vastaan. Jos käyt Logsetin kiinteistössä

sijaitsevassa Café Korsholmissa, löydät alkuperäisen pöydän kahvilan perältä.

Yhä edelleen se on monen alusta asti mukana olleen lempipöytä. Pöytiä on

nyt tullut lisää, mutta ruoka- ja kahvitauot keräävät edelleen suurimman osan

henkilökuntaa yhteiseen neuvonpitoon samalla, kun nautimme Carolan hy-

västä ja ravitsevasta sapuskasta.

Onnistuneen rekrytoinnin edellytyksenä pidettiin myös sitä, että hakija

oli tunnettu ja hyväksi havaittu. Ellei hakija ollut entuudestaan tunnettu, edel-

lytettiin takaajaa. Jonkun tai joidenkin henkilökunnasta oli mentävä takuuseen

tulokkaasta. Takuumiehet tutustuttivat myös uudet työntekijät talon tavoille.

Johdon takaamia työntekijöitä kutsuttiin nimellä ”ottopojat”.

Norcarilla oli ollut käytössään edistyksellinen MPS-järjestelmä materiaalien,

tuotannon ja palkanlaskennan ohjaukseen. Sitä ei tarvittu lainkaan Logsetin

ensimmäisinä vuosina. Kun siitä olisi noin kymmenen toimintavuoden jälkeen

ollut hyötyä, se oli jo aivan liian raskassoutuinen ja vanhentunut. Tuotanto oli

täysin asiakasohjautuva. Luvatun toimituspäivän perusteella asennustiimi tiesi,

��MIELUUMMIN PIENI JA VIKKELÄ KUIN ISO JA VETELÄ

Ongelmanratkaisupalaveri. Vasemmalta Christer Forsman, Kirsti Småros, Rune Käld ja Henrik Fridlund. 11

Moni onkin ihmetellyt, miten olemme pystyneet sopimaan asiat niin

joustavasti ja onnistuneet esiintymään yhtenä rintamana niin pitkän ja vai-

heikkaan ajan. Uskon vakaasti, että kollektiivinen johtamistapamme on ollut

yksi Logsetin tärkeimmistä menestystekijöistä.

Gustav on se päämäärätietoinen insinööri, jolla on kykyä ja kiinnostusta

paneutua syvällisesti kaikenlaisiin rakenteisiin ja toimintoihin. Tämä koskee

sekä koneita että ihmisiä. Gustav kirjasi myös kaiken muistivihkoihinsa, joita

Seppo kutsui pilkallisesti ”Wegeliuksen päiväkirjoiksi”. Nuo käsinkirjoitetut

muistiinpanot pelastivat meidät monesta pulasta ja eipäs-juupas-tilanteesta.

Seppo on kolmikon kovanaama, joka ei koskaan jää sanattomaksi. Suo-

rapuheiseen tyyliinsä hän on pitänyt Logsetin ja logsettilaiset kurissa ja nuh-

teessa. Seppo hallitsee myös numerot ja on tarkka taloudenpitäjä.

Kristian on sujuvasanainen ja kielitaitoinen markkina-asiantuntija, järjes-

telmällinen organisoija ja empaattinen pomo.

Yhdessä me muodostimme hyvän porukan ja vahvan tiimin.

Tunnelma yhteisessä työhuoneessa oli niin positiivinen, että toimisto

tunnettiin henkilöstön parissa nimellä Nauruhuone.

Logsetin joka paikan höylä ja kotitonttu, Arto Luoma. Ensimmäisenä pai-kalla ja viimeisenä kotiin.

milloin koneen kokoaminen tuli aloittaa. Talon hitsaajat ja osahankkijat tiesi-

vät tarkkaan, milloin heidän työnsä tuloksia tarvittiin, ja osasivat suunnitella

toimintaansa tällä perusteella. Myynti toimitti ostolle pääkomponenttien mää-

ritykset. Ostovastaava Kurt Södergård hallitsi toimitukset täydellisesti ja osasi

nopeasti määritellä yhdessä Kristianin kanssa realistiset toimitusajat tarvitta-

ville komponenteille. Pienosia ja kulutustavaraa säilytettiin varastolaatikoissa

materiaalikortteineen. Laatikon keskellä oli väliseinä. Kun tuotteet loppuivat

ensimmäisestä lokerosta, tilattiin lisää. Takalokerossa oleva varasto riitti siihen

asti, kun saatiin täydennystä.

Tämä kuullostaa vähän turhan yksinkertaiselta ja hyvältä ollakseen totta

ja eikä kaikki toki aina mennyt ihan putkeen. Järjestelmä perustui suoraan

ja välittömään ihmisten väliseen kommunikaatioon. Kuten eräs hitsaaja asian

ilmaisi:

– Enää ei tietokoneet meitä narraa.

Koko henkilöstöhallinto ruumillistui Koskisen Seppoon, joka toimi yh-

tiön henkilöstöpäällikkönä, palkanmäärittelijänä ja -laskijana sekä pääluotta-

musmiehenä. Kaikki samassa pakkauksessa. Alussa kaikkea ei ehkä hoidettu

ihan pilkulleen työehtosopimusten mukaan. Sen sijaan Logsetilla oli aivan

oma menetelmänsä, jonka tavoitteena oli taata työtyytyväisyys ja pitää moti-

vaatio korkealla. Työpanoksensa vastineeksi saattoi esimerkiksi joskus valita

jotain muuta kuin raskaasti verotettavaa rahaa.

Vähäiset, omaperäiset työehtosopimustulkinnat, jotka juonsivat juurensa

yhtiön kevyestä hallintomallista ja joita tapahtui lähinnä 90-luvun lamavuosi-

na, ovat jo nyt vanhentuneet ja unohtuneet. Verot, laskut ja muut velvoitteet

hoidettiin aina huolellisesti kuten kunnon kansalaisen kuuluukin.

Vuodesta 1992 vuoteen 2006 Logsetin kolme perustajaosakasta ja pää-

omistajaa istuivat kaikki samassa huoneessa. Kunkin työnkuva muotoutui

vähitellen. Gustav Frantzén vastasi teknisestä kehityksestä ja tuotannosta.

Kristian Stén hoiti myynnin ja markkinoinnin tehtäviä ja Seppo Koskinen

laski rahat ja vastasi hallinnosta. Järjestelyn suurin etu oli se, että olimme

aina tietoisia toistemme tehtävistä ja pystyimme tuuraamaan toisiamme tar-

vittaessa. Isotkin päätökset voitiin tehdä nopeasti ja vaikeisiin kysymyksiin-

kin löysimme yleensä yksimielisen ratkaisun. Keskusteluja käytiin toki koval-

lakin äänellä. Usein joku kolmesta asettui vastahankaan ja esitti poikkeavan

näkökulman. Ehdotukset jalostuivat näiden keskustelujen myötä yhteisiksi

päätöksiksi, joihin jokainen sitoutui. Jos mentiin metsään, niin mentiinpä

ainakin yhdessä!12

Koko henkilöstö koolla 1-vuotissynttäreillä. Kolmasosa kuvassa esiintyvistä on edelleen Logsetin palveluksessa.

Vuotta myöhemmin meitä oli vielä enemmän. Tällä kertaa poseeraam-me Stubbenin majakka-tornissa.

13

Logset osallistui muutamana kautena Mustasaaren puulaaki-jalkapalloon. Menestystä voidaan kuvata sanalla ”heittopussi”. Mutta hauskaa se oli!

“ BONUSAUTOMAATTI

Jo ensimmäisen tilinpäätöksen jälkeen halusimme

jakaa tulosta niiden kanssa, jotka olivat olleet mu-

kana sitä tekemässä. Ennen lomia jaoimme kaikille

ylimääräisen kuukausipalkan. Samoin seuraava-

na vuonna. Ja sitä seuraavana. Tämän jälkeen tä-

hän alettiin suhtautua kuten saavutettuun etuun,

jota ei voi ottaa pois, joten yritimme löytää uusia,

motivoivampia tapoja palkita henkilökuntaa.

Yhtenä vuonna hankimme koko henkilökun-

nalle korkealuokkaiset Sasta-merkkiset vapaa-

ajanasut. Kaikki saivat Gore-Tex-takit ja -housut.

Moni oli tästä mielissään ja ehkä joku, kuten minä,

käyttää näitä vaatteita yhä edelleen 15 vuotta

myöhemmin samoillessaan syksyisessä luonnossa.

Toiset olivat pettyneitä ja sitä mieltä, että olisivat

keksineet vaatteista maksamallemme summalle

itse parempaa käyttöä.

Sitten koitti 90-luvun loppu. Suhdanteet heik-

kenivät ja tulos oli vain heikosti positiivinen. Henki-

lökunnalle ilmoitettiin, että myynti ei valitettavasti

ollut saavuttanut sille asetettuja tavoitteita, joten

tulos ei mahdollistanut kesälomabonuksen mak-

samista. Seurasi jäätävä hiljaisuus. Kielenkannat

alkoivat yleensä irrota vasta tupakkatauolla ja pu-

kuhuoneessa. Nyt seurasi kuitenkin nopea kysymys.

– Haavisto, ole hyvä!

– Ja mitä tekemistä myynnillä on mun bonusten

kanssa?

Piste.

K. S.

Asiakkaamme Florestal Oriental Uruguayssa oli varustanut oman jalkapallojoukkueensa harvinaisen tyylikkäällä pelaajapaidalla.

14

��HAKETTA JA HARMEJA90-luvun alussa ruotsalainen hakeyrittäjä Åke Hornebrant rakensi yhdessä

Per-Olov Ljungströmin kanssa palstahakkurin, joka perustui Norcan 500:n

metsätraktorialustaan. Kaksikko otti yhteyttä Logsetiin ja tiedusteli, jos olisim-

me kiinnostuneita osallistumaan tuotteen kehittelyyn ja ottamaan vastuun sen

kaupallistamisesta. Ruotsissa haketta käytettiin jo yleisesti lämmöntuotantoon

fossiilisille polttoaineille asetettujen korkeiden energiaverojen takia. Monet

ruotsalaiset asiantuntijat olivat vakuuttuneita tällaisen koneen markkinapo-

tentiaalista.

Näihin aikoihin aloitti myös Suomen TEKES kunnianhimoisen Bioener-

gia-hankkeensa. Tarjolla oli kehitystukea ja investointiavustuksia.

Logset innostui nopeasti asiasta ja näki tilaisuuden nostaa profiiliaan ja

valloittaa uusia markkina-alueita. Kaksikon kanssa solmittiin yhteistyösopi-

mus ja prototyypin rakentaminen aloitettiin Koivulahdessa osarahoitettuna

TEKESin tuotekehitystuella.

Keväällä 1994 Chipset-hakeharvesteri ajoi ulos konehallista kaiken kan-

san ihmeteltäväksi. Tämä uusiutuvan energian korjuuihme täytti pian ammat-

tilehtien palstat ja esiintyi lukemattomissa näytöksissä.

Ajatus oli hyvä. Chipset oli metsämaastoon suunniteltu kone, joka ha-

ketti hakkuutähteet ja pienet harvennuspuut paikan päällä ja kuljetti sen

jälkeen hakkeen konttiin metsäpalstan laidalla. Perinteisesti työ tehtiin niin,

että kuormatraktori kuljetti haketettavan materiaalin metsätien varrelle, jossa

kuorma-autohakkuri haketti sen suoraan kuorma-auton lavalle. Tavoitteena oli

vähentää koneita ja työvaiheita kustannusten karsimiseksi jalostusarvoltaan

vähäisen aineksen käsittelyssä.

Toteutus oli kuitenkin sitä vaativampaa. Kyseessä oli teknisesti edistyksel-

linen kone 8-pyöräisellä, pyörämoottorivetoisella alustalla. Siinä oli 300 hv:n

dieselmoottori, viisi hydraulipumppua ja kipattava hakesäiliö takana. Edessä

oli hydraulikäyttöinen 180 astetta kääntyvä rumpuhakkuri, taittopuominostu-

Me teimme sen! 25 ylpeää koneenrakentajaa ja ensimmäinen Chipset- hakeharvesteri.

15

ri hakettimen syöttöön ja telakuljetin hytin alla hakkeen siirtoon. Oli selvää,

että moista ei aiemmin oltu nähty. Median kiinnostus oli ylenpalttista.

Kaupallinen menestys antoi kuitenkin odottaa itseään. Kone oli kallis

sekä hankintahinnaltaan että käytössä. Se vaati melkoisesti huoltoa toimiak-

seen moitteettomasti. Chipsetistä voisi kirjoittaa vaikka ihan oman kirjansa,

mutta näin jälkiviisaana totean vain muutaman syyn siihen, miksi Chipsetistä

ei koskaan tullut suurta menestystä.

Itse menetelmä on ja tulee olemaan liian kapeaan tarpeeseen optimoitu.

Vaikka työvaiheita on enemmän, metsäaineksen kuljettaminen palstalta ja ha-

ketus vasta sen kuivuttua, tulee edullisemmaksi. Hakkeen kuljetus ja tyhjen-

nys kuorma-auton lavalle vie myös aikansa. Tänä aikana Chipset on vain kal-

lis kuormatraktori, sillä sen arvokkain osa on rumpuhakkuri, jonka tulisi olla

käynnissä jatkuvasti. Ilman välivarastointia Chipset-menetelmä on ns. kuuma

linja, jossa kaato, haketus ja kuljetus seuraavat toisiaan.

Suomessa hakkeesta maksettiin vain puolet siitä mitä Ruotsissa, joten

vaikka otettiin huomioon haettavissa olevat investointituet, taloutta oli vaikea

saada tasapainoon. Kone maksoi saman verran kuin päätehakkuuharvesteri,

kulutti selvästi enemmän polttoainetta, vaati merkittävästi huoltoa, mutta tun-

tituotto pysyi matalana aivan täydellisissä olosuhteissa lukuunottamatta. Koke-

nut hakeyrittäjä totesi, että hakkeen käsittelylle ominaista oli pieni tuottavuus:

– Rahaa ei riitä kaikille. Joku jää aina ilman.

Jalostusketjun alkupäässä on metsänomistaja. Sitten seuraavat hake- ja

kuljetusyrittäjät, jotka yleensä urakoivat suurten voimalaitosten polttoainetoi-

mittajille. Ei ole vaikea arvata, kuka on heikoimmassa asemassa.

Chipset kärsi myös erinäisistä lasten taudeista, jotka aiheuttivat harmia

sekä asiakkaillemme että meille. Esimerkiksi jäähdytysjärjestelmä oli alimitoi-

tettu ja tukkeutui herkästi hakepölystä. Amatööri-insinöörimme Seppo ehdot-

ti, että jäähdytysjärjestelmä voitaisiin liittää suoraan kaukolämpöverkkoon,

jolloin saavutettaisiin paras mahdollinen hyötysuhde ilman, että tarvisisi lain-

kaan kantaa huolta metsässä retajavista, lumisista risukasoista.

Kaiken kaikkiaan Logset ehti valmistaa kymmenisen Chipsetiä. Puolet

näistä vietiin Ruotsiin, loput menivät kotimaisten asiakkaiden käyttöön. Vuon-

na 1998 tuotanto siirrettiin Ruotsiin Ljungströmille. Viimeinen Chipset toimi-

tettiin vuonna 2006 Liettuaan.

Chipset vaati Logsetilta paljon resursseja. Taloudellinen lopputulema oli

plus miinus nolla. Tekninen osaamisemme vahvistui kuitenkin selvästi ja kart-

tuneesta kokemuksesta oli etua muiden tuotteiden kehittelyssä. Maailma näki

meidät myös uusin silmin. Logset oli rohkea ja innovatiivinen metsäkonealan

toimija – ei pelkkä Norcarin konkurssipesän perijä.

Eräs Chipset-asiakkaista osoittautui erityisen hanka-

laksi. Hänellä oli koneen suorituskyvyn ja tuoton suhteen

täysin epärealistiset odotukset. Ilmenneisiin ongelmiin

hän suhtautui jääräpäisen joustamattomasti. Nuori mies

meni aikanaan naimisiin ja otti vaimonsa sukunimen,

mikä ei ollut vielä silloin kovin tavallista Ruotsissakaan.

Tähän Per-Olov totesi lakoniseen tyyliinsä:

– Kaksi ämmää löivät sitten hynttyyt yhteen.

K. S. Kristian Stén ja Gustav Frantzén saarnaavat Chipset-menetelmän ja -koneen ansiokkuudesta.

“ Hyvä ystävämme ja partnerimme Ruotsissa, Per-Olov

Ljungström laittoi likoon niin itsensä kuin yrityksensä

Chipsetin puolesta. Markkinat eivät kuitenkaan olleet

valmiit ja Per-Olov sai kokea kovia.

16

muksen. Myyjä on tehnyt tehtävänsä ja odottaa provisiotaan. Ai niin, yksi pikku

juttu vielä, mutta eiköhän siitä selvitä. Sepon tulisi nyt vain järjestää rahoitus.

– Kaikki riippuu nyt Seposta.

Yleensä kaikki sujuikin suunnitelmien mukaan ja maksut hoituivat asian-

mukaisesti. Moni yrittäjä, joka aloitti ostamalla halvan vaihtokoneen Logsetilta,

ajaa nyt mallistomme uusilla huippukoneilla.

Metsäkoneiden rahoituksessa on havaittavissa toinenkin ilmiö, jota voi

olla syytä avata. Etenkin uudet, kasvavat taloudet putoavat helposti tähän louk-

kuun. Ajatellaanpa vaikka baltialaista metsuria, joka keksi 90-luvulla, että elämä

metsäkoneen hytissä olisi huomattavasti mukavampaa kuin moottorisahan

kanssa kinoksissa rämpiminen. Niinpä hän päättää ottaa tarjouksen uudesta

koneesta, jonka hinta on 300 rahaa. Tämän jälkeen hän marssii pankkiin, joka

ilmoittaa, että toki lainaa on tarjolla, mutta ostajan oman osuuden tulisi olla

100 rahaa. Tämä on metsurille lähes tähtitieteellinen summa. Mitä tehdä?

Konekauppias on kuitenkin kekseliäs veikko eikä aio luovuttaa niin hel-

posti. Hän keksii nostaa koneen hinnan 450 rahaan. Mutta silloinhan pankki

vaatii 150 rahaa omaa osuutta! Juupa juu, mutta minäpä lainaan sinulle ne 150

rahaa, jonka saan takaisin koneen hinnassa. Kaikki ovat iloisia ja tyytyväisiä,

kunnes vuosi on kulunut ja tuore koneenomistaja huomaa, että raha ei riitä-

kään korkoihin ja lyhennyksiin.

Pankki ottaa koneen pantiksi maksamattomista koroista ja lyhennyksistä

ja kääntyy Logsetin puoleen. Kehuvat, että heillä on lähes uusi kone, jonka yh-

tiö saisi lunastaa edulliseen 400 rahan hintaan. Logset kertoo myyvänsä täysin

uusia, vastaavia koneita hintaan 250 rahaa. Miksi siis lunastaa käytettyä sitä

kalliimmalla?

Vähitellen totuus valkenee pankille. Ellei muuta, pankki on nyt ainakin

yhtä kallista kokemusta rikkaampi. Metsäkoneala ei toki yksin ole syyllinen.

Samankaltaiset luovat rahoitusratkaisut eri toimialoilla ovat kuitenkin yksi to-

dennäköinen syy ulkomaisten pankkien tytäryhtiöiden miljardien tappioihin.

Ongelma on kärjistynyt etenkin entisissä itäblokin maissa.

��RAHAT TISKIIN!Ensimmäisinä toimintavuosina Logsetin likviditeetti oli erinomainen. Kon-

kurssipesän myöntämät maksuehdot olivat yhtiölle edulliset ja omat maksu-

ehtomme puolestaan tiukat. Tuntien Norcarin historian teimme kaikkemme,

että emme olisi joutuneet pankkien armoille. Uudet jälleenmyyjämme mak-

soivat ennakkolaskulla. Sen jälkeen hyväksyimme maksuehdoksi Cash Against

Documents ja lopulta ne, jotka hoitivat asiansa, saivat maksaa 14 päivää netto.

Jälleenmyyjämme Sveitsissä oli Aficor. Yhtiön johdossa toimi Dominique

Cornu, joka oli viivyttelyn ja neuvottelutaitojen mestari. Hänen toistuva perus-

vastauksensa kysymykseen siitä, oliko maksu jo hoidettu, oli:

– Es kommt, aber langsam. (Tulossa on, vaivihkaa. )

Kerran vaadimme pankkitakausta suostuaksemme vaadittuun maksuai-

kaan. Monien mutkien jälkeen meille toimitettiin sveitsiläisen pankin viral-

lisilla leimoilla ja allekirjoituksilla varustettu asiakirja, jossa todistettiin, että

lasku kyllä maksettaisiin sillä edellytyksellä, että Aficorin tilillä olisi rahaa ja

että Monsieur Cornu hyväksyisi maksun. Nyt siis tiedämme, mitä pankkitakaus

Sveitsissä merkitsee.

Jälleenmyyjien kanssa tehdään kauppaa jatkuvasti. Ajan myötä rahalii-

kenne ajautuu sujuvaan uomaansa ja tarvittaessa voidaan sopia lykkäyksistä.

Logset on aina palkinnut hyviä maksajia. Jos rahat tulivat oikeaan aikaan, se

näkyi myös alennuskäytännössä. Ne, jotka vitkuttelivat toistuvasti, saivat lopul-

ta maksaa koneistaan korkeamman hinnan. Perusajatuksena oli, että Logset ei

ollut kenenkään pankki. Hoitakoon kukin itse rahoituksensa.

Jos myydään suoraan loppuasiakkaalle, tilanne on toinen. Monilla metsä-

yrittäjillä on suuria lainoja eikä heidän neuvotteluasemansa suhteessa pank-

keihin tai muihin rahoituslaitoksiin ole aina paras mahdollinen. Käsirahaksi

tarjotaan usein loppuunajettua vanhaa konetta, jonka todellinen markkina-

arvo on jotain ihan muuta kuin omistaja kuvittelee. Saadakseen kaupan on

myyjän pystyttävä auttamaan rahoituksen järjestämisessä. Logsetin tapauksessa

tämä merkitsi usein sitä, että kotimaan myyjämme kirjoittivat tilauksen ja ilmoit-

tivat, että asia on hoidossa. Kaikesta on sovittu ja asiakas on allekirjoittanut sopi-

17

Mielestäni on melkoisen upeaa, että valmistimme jopa 40 konetta vuodessa

ilman sen kummempaa työnjohtoa konepajalla. Kaikki tiesivät mitä piti tehdä ja

ottivat vastuun tekemisistään.

Ensimmäiset kymmenen vuotta pidimme jalat maassa. Turhuuksien roviolla

ei poltettu rahaa. Tässä muutama esimerkki:

Ensimmäiset vuosijuhlat järjestettiin Maksamaalla, Nabbenissa. Meno oli

iloista ja äänekästä. Juhlan bändiä – Karia, Elvistä ja kolmatta herraa – oli tosin

vaikea saada lavalle, koska he eivät päässeet Sepon kanssa yksimielisyyteen palk-

kiosta. Lopulta he kuitenkin virittivät soittimensa ja juhlat jatkuivat.

Kymmenvuotisjuhla elokuussa 2002 Koivulahden pajalla oli varmaan yksi

yrityksen onnistuneimmista yhteisistä tilaisuuksista. Koivulahden omat pojat

Sten-Allan, Birger ja Olav esittivät ralleja moneen makuun. Takapihalla Pasin he-

vibändi piti koko Koivulahtea hereillä puoleen yöhön. Somisteet olivat Gustavin

makuun: näyttäviä mutta halpoja. Kiersin maatilamme pientareet ja kaadoin

kaikki kauniimmat, isoja punaisia marjaterttuja kantavat pihlajat. Niitä tuli nel-

jä isoa kuormallista. Koristelimme niillä koko tehdashallin iltaa ennen juhlia.

Muistan hyvin myös hiihtopäivämme Lapualla eräänä perjantaisena ilta-

päivänä. Koko perhe oli tervetullut. Irlantilaiset asiakkaamme, veljekset O’Reilly

seisoivat tuolloin ensi kertaa elämässään suksilla. Vielä tänään he soittaessaan

muistelevat päivää, jolloin oppivat hiihtämään.

Samana päivänä hiihtohissi pysähtyi kymmeneksi minuutiksi. Rune oli nous-

sut hissiin ja keskittyi tutkimaan sen kääntötelien toimintaa eikä huomannut

hypätä kyydistä ajoissa. Hän havahtui rakennesuunnittelijan unelmistaan vasta,

kun edessä olivat hissin kääntöpaikan suuret, vaseliinia valuvat hammaspyörät.

Gustavin puutteellinen suuntavaisto on myös hymyilyttänyt meitä useasti

menneinä vuosina.

Ensimmäisen metsäpalstan, jonka Logset osti koneiden testaamiseen Koivu-

lahdessa, omistivat Kanadan Vancouver Islandilta kotoisin olevat intiaanit.

Pitkäaikainen asiakkaamme Pentti Ärväs lähetti kerran Runelle ärräpäitä:

”Sano sille harmaatukkaiselle keksijälle, lisää RRRautaa!”

Talven tiesi tulleeksi, kun joka toinen puhelu, jonka saimme huoltoon, alkoi

sanoilla ”Ei vedä”. Kosteus tiivistyi likaisiin suodattimiin, jotka jämähtivät ensim-

mäisen pakkasyön jälkeen.

Lars-Erik Nässlin, Logsetin varaosamyynnin vastaava vuodesta 1992

“ Alku näyttää hyvältä, totesin Sepon ensimmäisestä tilinpäätöksestä, jossa

voitto ylitti liikevaihdon.

Lars-Erik ”Lalla” Nässlin oli Logsetin ensimmäinen palkattu työn-tekijä. Yhdessä Kenth Stenforsin ja Ralf Westlinin kanssa hänellä on myös pisin Norcar-tausta. 18

��PYÖRÄMOOTTORIN AIKAKAUSI PÄÄTTYYLogsetin Norcarilta ostama alustaratkaisu perustui täyshydrostaattiseen voi-

mansiirtoon. Siinä dieselmoottori käyttää kahta hydraulipumppua, joista kum-

pikin pumppaa öljyä neljään hydrauliseen pyörämoottoriin. Piirit on kytketty

ristiin siten, että toinen pumppu käyttää oikeaa etuteliä ja vasenta takateliä ja

toinen puolestaan vasenta etuteliä ja oikeaa takateliä.

Telipyörät on kytketty toisiinsa mekaanisesti ketjulla, joten jos toinen te-

lipyörä menettää otteensa, toiseen telipyörään siirtyy kahden pyörämoottorin

voima. Täyshydrostaattinen pyörämoottorikäyttö on tyylipuhdasta tekniikkaa.

Sen ansiosta metsän pohja säästyy isommilta vaurioilta. Se mahdollistaa myös

huomattavasti pienemmän kääntösäteen, koska koneen läpi ei kulje kardaa-

niakselia.

Teoria ja käytäntö eivät valitettavasti aina kulje käsi kädessä. Vanha viisaus

toteaa, että kun kartta ja maasto ovat eri mieltä, maasto on aina oikeassa.

Pyörämoottoriteknologiaan suhtauduttiin epäillen jo 70-luvulla Norcarin

tuotua koneensa markkinoille. Pyörämoottori sinänsä on varsin luotettava,

mutta kun niitä on kahdeksan kappaletta samassa koneessa ja yhden mootto-

rin rikkoutumistaajuus on keskimäärin kerran viidessä vuodessa, se merkitsee,

että koneessa saattaa ilmetä peräti kaksi moottoririkkoa vuodessa, mikä on

liikaa.

Vakiintuneessa ja yleisesti arvostetussa hydrostaattis-mekaanisessa voi-

mansiirrossa on ajopumppu ja vahva hydraulimoottori, joka käyttää mekaa-

nista voimalinjaa, kardaaniakselia ja mekaanisia teliakseleita. Tämän tekniikan

etuja on myös se, että mekaanisen vaihdelaatikon avulla on helpompi saa-

vuttaa riittävä vetovoima ja suurempi ajonopeus. Pyörämoottorikoneessa suu-

rempi vetovoima laskee aina ajonopeutta.

Näytti selvältä, että pyörämoottorikäytöstä oli aika luopua. Jälleenmyyjät

vaativat tekniikkaa, joka muistuttaisi enemmän kilpailijoiden tarjoamaa. Rat-

kaisevaa oli kuitenkin se, että tuotevalikoimaan tarvittiin entistä isompia ja

vahvempia kuormatraktoreita ja harvestereita. Pienillä, rajatuilla markkinoilla

ei jälleenmyyjille voitu tarjota ainoastaan erikoisratkaisuja. Valikoiman tuli olla

kattava, sellainen, josta löytyisi oikea metsäkone asiakkaan joka tarpeeseen.

Voimansiirto ratkaisisi Logsetin kohtalon.

Vaikka talosta löytyi vahvaa osaamista ja kokemusta, rima oman, mekaani-

seen teliratkaisuun perustuvan koneen kehittämiseen oli liian korkealla. Eri vaih-

toehtoja tutkittiin ja neuvotteluja käytiin mm. Lars Bruunin, Filipstadin legendaa-

risen keksijän ja metsäkonemestarin kanssa, hänen suunnittelemiensa koneiden

valmistuksesta lisenssillä. Mikään ei kuitenkaan tuntunut täysin natsaavan.

Syyskuun alussa 1996 Logset osallistui totuttuun tapaan suomalaisille

Metko-messuille Himoksella, Jämsässä. Päivää ennen messujen avautumista

viimeistelimme osastoamme. Illalla päätin vielä kiertää alueen ja katsella, mitä

kilpailijat ja kollegat olivat messuille tällä kertaa raahanneet. Löysin pienen

osaston, jossa nökötti siniseksi maalattu 12 tonnin kuormatraktori, jollaista

en ollut ennen nähnyt. Pysähdyin. Kari Mikkilä ja Jukka Kivipelto ilmestyivät

paikalle. He olivat molemmat tuttuja Finntracilta, joka oli pieni kurikkalainen

yritys, jonka Interpolator oli ostanut jo ennen Norcaria.

Finntrac yhdistettiin Norcariin, mutta osoittautui, että sen tuotteet sen

enempää kuin talouskaan eivät kantaneet, joten Finntrac ajautui konkurssiin

vuonna 1989. Nyt Jukka ja Kari olivat perustaneet uuden, oman yhtiön, Fomac

Fomac F112, kaikkien nykyaikaisten Logset-kuormatraktorien äiti.

19

Internationalin, ja kehittäneet kuormatraktorin, joka esiteltiin nyt ensi

kertaa Metkossa.

Jukalla oli runsaasti kokemusta metsäkonesuunnittelijana ja inno-

vaattorina. Finntracin jälkeen hän suunnitteli metsäkoneita Kindaille.

Koneet olivat hyviä, mutta talous heikko, joten tuonkin yhtiön tarina

jäi lyhyeksi.

Jukka ja Kari esittelivät ylpeinä saavutustaan, Fomac F112:aa. Lu-

kuunottamatta varsin kulmikasta muotoilua kone oli hyvin suunnitel-

tu ja vahvarakenteinen. Ensimmäinen kone oli myyty, mutta muuten

Fomacilla ei ollut myyntikanavia. Ajatuksena oli myydä suoraan met-

säyrittäjille ja hoitaa huolto itse.

Samana iltana kutsuimme Jukan ja Karin saunomaan kanssamme

ja ennen kuin ilta oli ohi, asia oli selvä. Tässä oli alusta uudelle Logset-

kuormatraktorille. Nyt natsasi kaikki. Fomac oli pieni, vastaperustettu

yritys, jolla oli hyvä tuote ja jonka omisti kaksi tyyppiä, joilla molem-

milla oli kunnolla kokemusta ja jalat vakaasti maankamaralla. Logsetilla

oli pääomaa ja liiketoimintaosaamista, resurssit teolliseen sarjavalmis-

tukseen ja kansainvälinen jakeluverkosto.

Suhde pyörämoottoriin päättyi. Logset oli löytänyt itselleen uu-

den nuorikon. Liitosta ehti syntyä useita, upeita lapsia jo ennen kuin

se virallistettiin Fomacin ja Logsetin fuusion myötä kuusi vuotta myö-

hemmin.

Kaikkien modernien Logset koneiden isät. Shortsiasuinen Jukka Kivi-pelto on keksijä ja ideoiden tuottaja. Kari Mikkilä pitää totuuden torvena suitset tiukalla.

“ KURIKKALAISESTA FOMACISTA TULI LOGSETIN IDEAPAJA, PROTOTYYPPIVERSTAS JA OHJAAMOTEHDAS.

Fomacin ja Logsetin tiet kohtasivat Metko-messuilla 1996. Esittelimme siellä

uutta kuormatraktoriamme. Olimme panostaneet erityisesti kestävyyteen,

käytettävyyteen ja ergonomiaan. Ohjaamo vastasi sen ajan vaatimuksia ja

niitä tuotettiinkin Logsetin kuormatraktoreihin aina vuoteen 2007 asti.

Ensimmäistä kuormatraktoriamme jouduttiin kuitenkin hieman sovel-

tamaan Logsetin mallistoon. Heikki Koivurova kutsuttiin auttamaan meitä

muotoilussa. Ensimmäinen kuormatraktori sai nimen 6F. Se valmistui Kuri-

kassa keväällä 1997. Rakentaessamme konetta Kristian tuli käymään skot-

tilaisten Kenny Dobsonin ja Jim Wilmerin kanssa. Jim oli merkittävä met-

säurakoitsija ja hänellä oli parisenkymmentä kuormatraktoria. Useimmat

niistä jo parhaat päivänsä nähneitä Kockumin koneita.

Jim kiskaisi haalarit ylleen, ryömi alustaan, pyyhkäisi vaseliinit keski-

nivelen tapeista ja tarkisti mitoituksen. Jim oli sinut yli 20. 000 tuntia pal-

velleiden metsäkoneiden kanssa, joten kysyikin ensi töikseen, miten kar-

daani, tasauspyörästö ja muut raskaat komponentit vaihdetaan. Hän piti

näkemästään ja ilmoitti ottavansa koneen. Kristian selitti sen olevan sarjan

ensimmäinen ja tarkoitettu kotimaan markkinoille, Henrik Fridlundin myy-

täväksi. Jim vastasi ostavansa sen sitten Henrikiltä. Kaupat sinetöitiin sama-

na viikonloppuna ja Lady Pinkissä vietetyn illan jälkeen kauppaan lisättiin

myös kromattu pakoputki.

Muodolliseti pätevä Titan-harvesteriHeikki Koivurovan kanssa lähdimme puhtaalta pöydältä suunnittelemaan

parasta ja hienointa harvesteria mitä ikinä näillä main oli nähty. Emme

tosin tienneet tarkkaan, mitä se oikein voisi merkitä ja miltä sellainen näyt-

täisi. Jo suunnittelun alkuvaiheessa päädyimme kuitenkin aivan uudentyyp-

piseen ohjaamoratkaisuun. Heikin ensimmäiset hahmotelmat olivat kovin

pullistelevia, kunnes hän onnistui loistavasti yhdistämään suorat sivut kaa-

revaan profiiliin ja pyöristettyyn takaosaan. Kun muoto oli pätevä, saatoim-

me keskittyä kokonaisuuteen ja teknisiin yksityiskohtiin.

Titan-harvesterin myötä Logset vaihtoi myös väriä. Perinteinen vihreä

ja keltainen vaihtuivat titaaninharmaaseen, mustaan ja liilaan – Logsetin

uusiin väreihin. 20

Titan-harvesteri oli Logsetin ensimmäinen CAN-Bus-väyläohjattu

kone. Se oli myös ensimmäinen sarjatuotettu metsäkone, jossa dieselmoot-

torin ohjaus ja diagnostiikka tapahtui väylän kautta.

Talvella 2001 olimme joukolla Saksassa Otzbergerin uuden kiinteis-

tön vihkiäisissä. Kun Jukka, Gustav ja Kristian olivat metsässä esittele-

mässä koneita saksalaisille asiakkaille, Seppo ja Kari lainasivat Schell-

haasilta autoa ja ajelivat Odenwaldin pikkuteitä. Tällä reissulla nämä

kaksi totuudentorvea ja talousmiestä saivat ajatuksen fuusiosta. Ajatusta

ei ollut vaikea myydä muillekaan asianosaisille muutaman tuopillisen

äärellä.

Vuotta myöhemmin fuusio oli täyttä totta.

Jukka Kivipelto ja Kari Mikkilä, Fomacin perustajat ja Logsetin osakkaita vuodesta 2002

“ TÄH? ONKS TÄSSÄ PYÖRÄMOOTTORIT?

Pyörämoottoreista, jotka tunnetaan myös nimellä Mehu-Maija,

voisi kirjoittaa vaikka koko kirjan.

Herkkähipiäistä pyörämoottoria oli saatavana lukuisina eri

variaatioina. Samaan koneeseen asennettiin jarrullisia ja jarrut-

tomia, yksi- ja kaksinopeuksisia sekä oikea- ja vasenkäyntisiä. Va-

raosakäsittelyssä oli haasteensa, koska kaikki koneen kahdeksan

moottoria saattoivat olla erilaisia eikä niitä voinut vaihtaa keske-

nään. Tämän lisäksi moottoreista oli olemassa vielä eri sukupol-

via ja kehitysversioita. ”Lalla” Nässlin, varaosapäällikkömme, las-

ki, että käytössä oli 64 erilaista pyörämoottorityyppiä. Pidä siinä

sitten varaston arvo kohtuullisena ja vastaa toimitusvarmuudesta.

Kerran saimme kunnian toimittaa uuden Norcar 600 -kuor-

matraktorin vihollisalueen sydämeen, Vieremälle. Kone ei jaksanut

kiivetä edes asiakkaan lavetille. Tilanne oli kiusallinen ja joku ky-

syi, mahtoivatko pyörät luistaa. Vastaus tuli kuin tykin suusta:

– Siinä ei luista kuin tuulettajan hihna!

Osoittautui, että pari moottoria oli asennettu väärin ja pyöri-

vät näin ollen toisiaan vastaan.

Otsikossa viittaan erääseen tapaukseen, johon liittyy monia

vuosia yhtiössä palvelut suunnittelijamme Rune Käld. Hänellä oli

tapana syventyä johonkin ongelmaan niin totaalisesti, että maa-

ilma ympäriltä hävisi. Tapauksesta on monta näkemystä, ja luul-

tavasti lausahdus johtui jostain väärinkäsityksestä. Pian voitiin

kuitenkin moni tietämättömyys ja pieni virhearvio kuitata Runen

lausahduksella:

– Täh? Onks tässä pyörämoottorit?

Kohtalon ironiaa oli, että luovuttuamme pyörämoottoreista

kehitys kehittyi. Tefl onoidut laakerit teräksisten neulalaakereiden

sijaan nostivat pyörämoottoreiden ja koko koneen luotettavuuden

aivan uudelle tasolle.

K. S.

Jukan ja Heikin ensimmäisiä Titan-piirroksia sekä yksi lukuisista väritysehdotuksista.

21

“ DER WALDKÖNIG – METSIEN KUNINGAS

Tapasin Georg Schellhaasin ensi kerran, kun olin vierailulla Saksassa

maahantuojamme Firma Lutzin luona Otzbergissä. Hän oli kokenut met-

säkonemyyjä, mutta täysin yhtiön uuden omistajan ja toimitusjohtajan

Wolf-Peter Weinandyn varjossa. Weinandy sai kyllä aikaan kohtuullisesti

myyntiä, mutta poltti usein siltoja takanaan. Schellhaas perääntyi taka-

vasemmalle ja ryhtyi myymään John Deeren juontokoneita Hübingerillä.

Vuonna 1992 hän osti Firma Lutzin, tai mitä siitä oli jäljellä, ja muut-

ti nimeksi Otzberger Forstmaschinen. Joulukuussa samana vuonna hän

saapui vieraaksemme Logsetille ja osti käytetyn, kunnostetun Norcar-

kuormatraktorin.

Menestyksekäs kaupanteko jatkui ja aloimme keskustella jälleen-

myyntisopimuksesta. Kapulana rattaissa oli Gremo, jota Otzberger Forst-

maschinen myös edusti ja joka oli Logsetin suora kilpailija. Elmia Wood

Gustav kannattelee metsäkonekunin-kaalle lahjoitta-maamme hirven-päätä.

Ruokasalissa oli Annelilla, ja myöhemmin Carolalla, valkoiset

lautasliinat. Ne olivat tärkeässä asemassa, kun Gustavin piti ratkais-

ta jokin ongelma yhdessä meidän hitsaajien kanssa. Ruokapöydässä

piirrettiin ja suunniteltiin valkoisille lautasliinoille. Se oli AutoCADia

Logsetin malliin. Erään kerran piirroksen toteuttamiseen tarvittiin kol-

me suurta lautasliinaa. Silloin Gustav tosin taitteli ne siististi ja vei

Aspholmin Eskolle puhtaaksipiirrettäväksi CADilla.

Joskus, kun keskustelimme Gustavin kanssa jostain tuotantotek-

nisestä kysymyksestä, hän vetäytyi ja häipyä tiehensä vähin äänin.

Hetken kuluttua hän kuitenkin palasi määrätietoisin askelin ja julisti:

”Olen päättänyt puolestamme. ” Ja niin hän olikin.

Bjarne Sjöblom, hitsauksen laatutarkastuksesta vastaava mestari

Bjarne Sjöblom on huippuluokan hitsaaja ja myös metsäteknikko, joka on pitkään vastannut Logsetin metsäpalstojen hoidosta.

“ Muistan, kun Seppo astui ruokasaliin ja hänellä oli jotain tärkeää

ilmoitettavaa. Hän aloitti tällöin toitottamalla ”Hörsel på, pojkar!” –

ruotsiksi, yhtä lailla sekä ruotsin- että suomenkielisille.

22

sen mukaan myyjän ei pitäisi olla liian syvällä tuotteen tekniikassa, sillä tällöin

hän voisi huolestua siitä, mikä kaikki voisi mennä vikaan ja näin jarrutella ali-

tajuisesti myyntipuheitaan.

Tunteikkaana miehenä han saattoi joskus ylireagoida asioihin – niin hyväs-

sä kuin pahassa. Minun tehtäväkseni jäi kaataa öljyä laineille ja madaltaa kul-

makerrointa. Sinuttelemme toisiamme, mutta muille Logsetilla hän on saksalai-

seen tyyliinsä Herr Schellhaas. Sen vuoksi kutsun häntä näin myös tässä tekstissä.

Tapaninpäivänä 1999 olin elokuvissa poikieni kanssa ja kun saavuin ko-

tiin, Kerstin kertoi, että Schellhaas oli pyytänyt minua soittamaan välittömästi.

Hengästyneenä hän kertoi suurista myrskyvaurioista Keski-Euroopan metsissä ja

sanoi ostavansa Logsetin koko seuraavan puolen vuoden tuotannon. Tyypilliseen

tapaansa hän ymmärsi heti katastrofin seuraukset ja näki tilaisuuden tehdä hy-

vää kauppaa. Muiden myrskystä kärsineiden maiden jälleenmyyjät havahtuivat

vasta tammikuun puolella.

Toisinaan asiat eivät olleet yhtä hyvin. Kerran hän soitti minulle ja selvitti

tilannetta Saksassa. Kukaan ei investoi, pankit eivät lainaa rahaa, kaikki on kuol-

lutta. Hänen oli nyt peruttava tilauksensa. Olimme myöntäneet 2% lisäalennusta

sellaisista kiinteistä tilauksista, joita tilaajalla ei ollut oikeutta peruuttaa. Selitin

hänelle, että kaikki hänen tilauksensä olivat tällaisia, eikä niitä siis voinut miten-

kään peruuttaa. Juuri tuon takiahan hänelle oli myönnetty se 2%:n lisäalennus

merkittävien määräalennusten päälle. Olihan hän suurin asiakkaamme. Hän

kuunteli kärsivällisesti vuodatustani ja kysyi sitten hitaasti ja painokkaasti:

– Verstehst du nicht was ich sage? (Etkö ymmärrä, mitä sanon?)

Ymmärsin. Tässä ei ollut enää neuvotteluvaraa. Käytimme itsekin ilmaisua

monta kertaa myöhemmin Nauruhuoneessa yleisenä force majeur -lausahdukse-

na. Sen avulla saattoi mitätöitä kaikki mahdolliset oikeudelliset ehdot ja sopimuk-

set seurauksineen.

Schellhaasin ajattelutapa on kasvuhakuinen. Jos tyytyy olemassaolevaan

asiakaskuntaan, bisnes näivettyy vähitellen, vaikka hoitaisi asiakkaansa kuinka

hyvin tahansa. On panostettava myös uusien asiakkaiden hankintaan, vaikka se

vaatiikin enemmän resursseja ja ei välttämättä ole yhtä tuottoisaa. Jos onnistuu

hankkimaan riittävästi uusia asiakkaita vuosittain, voi halutessaan päästää irti

niistä, joiden kanssa ei jostain syystä lainkaan synkkaa.

Otzberger Forstmaschinen vihki käyttöönsä uuden kiinteistön Brensbachissa

vuonna 2000. Lahjoitimme yhtiölle komean, täytetyn hirvenpään, joka yhä tänään

muistuttaa heitä siitä, ketkä ovat Saksanmaan todellisia metsäkonekunkkuja.

K. S.

Kristian ja Georg samassa veneessä. Kun kumpikin ohjaa, pysyy suunta vakaana.

-messuilla Jönköpingissä vuonna 1993 Logsetilla ja Gremolla oli vierek-

käiset osastot. Schellhaas sukkuloi osastojen väliä hoitaakseen kaikki

saksalaiset asiakkaat. Uskottavuuden vuoksi hän vaihtoi aina haalaria

siirtyessään toiselta päämieheltä toiselle. Tällainen ei voinut jatkua.

Kutsuimme hänet Gustavin kanssa vakavaan neuvotteluun ja ilmoi-

timme, että nyt hänen tulisi valita. Logset tai Gremo? Nukuttuaan yön yli

hänestä tuli meidän miehemme.

Otzberger Forstmaschinen ja Georg Schellhaas yhtiön omistajana,

Geschäftsführerinä ja taitavana liikemiehenä sekä Volker Nieratzky tek-

nisenä myyjänä ja huoltovastaavana muodostivat vahvan tiimin, joka

vastasi Logsetin saksaapuhuvien maiden asiakkaista Euroopassa. Kas-

voimme yhdessä ja saksalaisilla kumppaneillamme on aina ollut vaiku-

tusvaltaa Logsetin tuotteiden kehitykseen. Joskus tuntui ihan siltä, että

olisimme Otzbergerille alihankintana koneita toimittava pieni konepaja

kaukana Suomessa.

Schellhaas on kokenut liikemies, jolla on kykyä rakentaa kestäviä

suhteita asiakkaisiinsa. Hän vaatii paljon, mutta antaa myös paljon ta-

kaisin. Maksut hoituivat prikulleen, mutta se edellytti, että myös Logset oli

täyttänyt lupauksensa viimeistä pilkkua myöten. Schellhaasin näkemyk- 23

On päivänselvää, että toimiva huoltopalvelu on metsäkonealalla A ja O.

Pohjoismaissa luotettiin pitkälti metsäyrittäjien omaan koneosaamiseen,

eikä syyttä. Moni yrittäjä suoriutui itse suuresta osasta perushuoltotoi-

mia. Tilanne muuttuu kuitenkin nopeasti. Koneista tulee yhtä mutkik-

kaampia samalla, kun yksinyrittäjien (owner/operator) määrä vähenee.

Voittomarginaalit kaventuvat, käytetään palkattuja kuljettajia, ajetaan

useampaa vuoroa ja yritetään pitää kiinni tiukoista aikatauluista. Ilman

asiantuntevan huolto-organisaation tukea ei voi menestyä.

Autoteollisuuteen verrattuna voin huoletta väittää, että Logsetin

kyky toimittaa kriittisiä varaosia koneisiinsa on selvästi parempi. Jos

kone seisoo jossain maailmalla ja odottaa tärkeää varaosaa, se lähetetään

Logsetilta samana päivänä pikana. Se saapuu asiakkaalle Euroopassa seu-

raavana päivänä, Venäjälle ja Yhdysvaltoihin päivää myöhemmin.

Ilman osaavaa paikallistukea on konekannan ylläpito vaikeaa. Jäl-

leenmyyjät, jotka ymmärtävät huoltopalvelun arvon, ovat yleensä menestyksekkäi-

tä ja ansainneet uskollisen asiakaskuntansa. Toiset tavoittelevat voittoa pääasiassa

konemyynnistä ja näkevät jälkimarkkinoinnin ikävänä kustannuseränä. Seuraavassa

esimerkit molemmista näkökulmista.

Wajax Kanadassa oli laskenut, että konemyynnin ei oikeastaan tarvinnut olla

erityisen katteellista. Tavoitteena oli rakentaa riittävän suuri alueellinen konekan-

ta, joka työllistäisi huoltoasentajia ja tuottaisi vara- ja kulutusosamyynnin kautta.

Wajaxilla ymmärrettiin, että metsäkone kuluttaa vara- ja kulutusosia koneen keski-

määräisen eliniän, 25. 000 käyttötunnin aikana yhtä paljon kuin uusi kone maksaa.

Wajax ei valitettavasti ole enää Logsetin jälleenmyyjä yhtiön suurimman päämie-

hen, Tigercatin, tunnettua asemansa uhatuksi Logsetin menestyttyä Kanadassa.

Minitex Venäjällä panosti puolestaan hyvään myyntikatteeseen, koreisiin mark-

kinointiesitteisiin ja vauraisiin, metsää omistaviin oligarkkeihin. Huolto ja varaosat

eivät niinkään kiinnostaneet. Paljon vaivaa, vähän rahaa. Käytyämme lukemattomia

Lalla Nässlin ja Stefan Sjöholm Logsetin ensimmäisessä vara-osavarastossa. Logset on aina pitänyt yllä korkeaa palveluta-soa niin kotimaan kuin viennin asiakkaille.

��MUUTAMA SANA HUOLLOSTA

24

keskusteluja koskien Minitexin haluttomuutta järjestää huoltopalveluita asiak-

kailleen, yhtiö asetti Logsetille vastakysymyksen:

– Miksi ette tee sellaista metsäkonetta, joka ei vaadi huoltoa?! Me kyllä mak-

samme siitä hyvän hinnan.

Niin, miksipä ei? Minitexinkään tarina ei ymmärrettävistä syistä ollut ko-

vin pitkäikäinen.

Jos jokin menee pieleen, on yleensä tarvetta selitellä tai löytää syntipukki.

Sormella osoittelua esiintyy kaikilla toimialoilla, mutta harvemmin se johtaa

rakentavaan ratkaisuun tai estää saman virheen toistumista.

Irlannissa Logset teki yhteistyötä Armer Salmonin kanssa, jonka johtajana

toimi Owen Fox. Hän oli kypsempi, rehellisyyttä arvostava herrasmies. Hänel-

le oli tärkeintä, että homma pelitti ja ellei pelittänyt, asia oli hoidettava viivy-

tyksettä. Selittelyistä hän ei paljoa piitannut:

– Spare me the details, I don’t want to know. (Älä jaarittele, ei kiinnosta. )

Näinhän se on. Eivät asiat pelkällä puheella tokene.

Tekninen kehitys viimeisen 20 vuoden aikana on ollut huimaa.

Aloittaessamme oli servo-ohjattu hydrauliikka jo arkea. Taitava kuljettaja osasi

kuitenkin huoltaa konettaan varsin pitkälle, ja huoltoasentajia tarvittiin lähin-

nä korjauksiin ja raskaiden osien vaihtoon kentällä.

Nykyään kaikki järjestelmät tukeutuvat tietotekniikkaan ja ovat integ-

roituja keskenään. Maallikko ei voi ymmärtää, miten paljon edistyksellistä

tekniikkaa tarvitaan puun kaatoon. Heti, kun harvesteripää tarttuu runkoon,

tietokone alkaa laskea, kuinka runko tulee katkoa, jotta siitä saatava taloudel-

linen hyöty olisi mahdollisimman hyvä. Syöttö ja katkaisu voidaan automati-

soida. Kuljettajan tulee vain kuitata tietokoneen esittämä ehdotus. Jo ennen

kuin katkaisulaite aloittaa toimintansa, dieselmoottori saa tiedon lisävoiman

tarpeesta. Hydraulipumpun toiminta säätyy tällöin niin, että maksimaalinen

virtaus ja paine on käytettävissä heti. Kaikki tieto varastoidaan. Tietokone voi

olla jatkuvasti langattomassa yhteydessä metsäyhtiöön, joka näin ollen tietää

reaaliaikaisesti, mitä määriä ja millaista puuta palstalta tuotetaan.

Tuotantoteho ja koneiden luotettavuus ovat kasvaneet merkittävästi kah-

den vuosikymmenen aikana – samoin huoltohenkilöstöön kohdistuvat vaati-

mukset.

Logsetin ensimmäinen täysin varusteltu huoltoauto ajan hengen mukaisine koristemaalauksineen. Sama taiteilija teki myös hallin seinämaalauksen.

25

Logsetin tarinaa kirjoittaessani en voi sivuuttaa Koivulan Karia, joka on

kaikkina näinä vuosina toiminut yhtiön kuljetusten hovihankkijana.

Kari toimi kuorma-autonkuljettajana Norcarilla, mutta perusti

oman kuljetusliikkeen ja jatkoi yhteistyötä Norcarin kanssa. Jo alusta

alkaen hän vastasi Logsetin konekuljetuksista. Aluksi hänen kalustonsa

koostui käytetyistä Scania-merkkisistä kuorma-autoista, mutta Logsetin

Euroopan kuljetusten lisääntyessä, kehittyi myös Karin kalusto. Kari toi-

mi myös itsenäisenä maalausyrittäjänä samoissa tiloissa kuin Logset. En-

simmäiset viisitoista vuotta Kari hoiti käytännössä kaikki Logsetin konei-

den maalaukset. Sekä viimeistelyn laadun että työsuojelun vaatimusten

kiristyttyä ei pienen maalausyrittäjän kannattanut ryhtyä niihin inves-

tointeihin, joita edellytettiin, minkä jälkeen Kari keskittyi kuljetuksiin.

Kari on legendaarinen maanteiden mies ja valtateiden valloittaja.

Uskoimme, että mikään ei ollut tälle miehelle mahdotonta. Vaikka met-

säkone oli jämähtänyt kaksi kilometriä lähimmästä tiestä, Kari saisi sen

jollain keinolla lavetille. Rajat, tullimääräykset ja poliisi pystyvät pysäyt-

tämään lähes kaiken. Ei Karia. Hän väittää kiven kovaa, että tahdonvoi-

malla ja sitkeydellä selviää pidemmälle kuin kielitaidolla. Jos puomi on

alhaalla, niin viitotaan! Kyllä se siitä nousee. Lopulta tiukinkin virkamies

luovuttaa, kun vastassa on tämä pienikokoinen, mutta sitäkin pippuri-

sempi suomalainen.

Suurin osa Karin kuljetuksista suuntautui Ruotsiin, Saksaan ja Rans-

kaan. Myös Baltian maantiet, Venäjä, Espanja, Sveitsi ja Iso-Britannia tu-

livat tutuiksi Karin kymmenen vuotta vanhalle Scanialle, jonka mittariin

kertyi yli miljoona kilometriä. Kun lavetilla on raskas metsäkone, muuta-

ma lava varaosia, varapyörät, pari telaa ja vähän muutakin, ajokki ylit-

tää melkoisella todennäköisyydellä sallitun maksimipainon, -leveyden ja

-korkeuden. Mitattaessa Kari piti mittanauhan päästä kiinni ja varmisti,

että muutama kriittinen lisäsentti löytyi aina tarvittaessa.

Muistan matkamme Logsetin ensimmäiseen Elmia-näyttelyyn. Olim-

me lastanneet kaiken mahdollisen Karin autoon. Heti Jönköpingin jäl-

keen, suuntana Borås, on todella jyrkkä ja pitkä mäki, jossa reteimmätkin

rekat saavat käyttää vaihteitaan tiuhaan. Mäessä on jo pitkään ollut oma

matelukaistansa raskaalle liikenteelle. Ajoin tuolloin itse Peugeot 605:sta

ja vedin perässä Logsetin isoa Münsterland-asuntovaunua. Asuntovau-

nussa oli painotuotteita ja muuta messurekvisiittaa, mm. kunnioitettava

määrä Siljalta edellisenä iltana ostettuja olutpakkeja. Painoin kaasua ja

vauhtini riitti hädin tuskin vasemmalle kaistalle. Oikealla kaistalla ma-

teli pitkä letka rekkoja. Letkan kärjessä oli Karin kolmiakselinen Scania,

johon oli lastattu Logset 500 -kuormatraktori. Kuormatraktorin päälle oli

kasattu Logsetin koko messuosasto. Perässä oli vielä kolmiakselinen lavet-

ti, jonka päällä oli 500H-harvesteri, lipputankoja, isoja työkalulaatikoita

ja muuta raskaampaa messutavaraa.

Pakoputkesta tuprusi mustaa savua, turbo ulvoi ja pienempää vaih-

detta ei enää löytynyt.

Vetoaisan silmukka oli varmaan venynyt senttejä ja vetopyörien ku-

mit olivat vaarassa irrota vanteista. Minusta tuntui kuin koko pienen yri-

tyksemme tulevaisuus olisi riippunut siitä, onnistuisiko Kari kiipeämään

“ VALTATEIDEN VALLOITTAJA – KULJETUS KARI KOIVULA

Valtateiden valloittaja valmiina lähtöön.

26

mäen huipulle ja jatkamaan messuille. Mielessäni kuvittelin, mitä tapah-

tuisi, jos jotain rikkoutuisi juuri näillä kohtalon minuuteilla. Rullaisiko

koko kalusto hallitsemattomasti taaksepäin pari kilometriä mäkeä alas

ja murskaisi kaiken tiellään? Vai ylikuumenisiko auto ja sytyttäisi kai-

ken palamaan? Vai pysähtyisikö Scania mäkeen, niin että meidän pitäisi

ryhtyä järjestämään uudelleenlastausta ja jatkokuljetusta yhdennellä-

toista hetkellä ennen messun avajaisia? Mehän olimme jo nyt myöhässä.

Perille kuitenkin päästiin. Tosin Karilla oli usein tapana ruuvailla ja

säätää autojaan messujen aikana varmistaakseen myös kotiinpaluun.

Karista kerrotaan monia tarinoita. Hänen on sanottu suunnista-

neen halki Euroopan pelkkä taskukalenteri karttanaan. Se ei ehkä ihan

pidä paikkaansa, mutta totta on, että Karilla oli uskomaton kyky löytää

oikeaan kohteeseen vieraallakin maalla paljon ennen kuin osasimme

edes uneksia GPS:stä.

Erityisesti saksalaiset olivat sitä mieltä, että Karin kalusto ei vastan-

nut sitä high-tech- mielikuvaa, jota tavoittelimme. Tavara löysi kuitenkin

aina perille ja toimitusvarmuus ylitti ns. vakiintuneiden kuljetusliikkeiden

toimitusvarmuuden. Koska hän joutui usein palaamaan tyhjällä kuor-

malla Saksasta, kuljetusten hinta oli hieman korkeampi kuin joidenkin

kilpailijoiden. Minulle valinta oli kuitenkin helppoa. Kari odotti tehtaalla

niin kauan, että kone oli luovutuskunnossa, eikä veloittanut odotusajasta.

Koneet tulivat aina turvallisesti perille kaukaisimpaankin metsäkylään,

ja jos asiakas tarvitsi vähän opastusta ja koulutusta, niin se järjestyi siinä

samalla. Se, ettei kumpikaan osannut toistensa kieltä, ei ollut este.

Karin puhelinnumero on iskostunut tajuntaani. Ei siksi, että kuljetuk-

sista olisi ollut ongelmaa, vaan siksi, että sain usein toimia hänen puhelin-

keskuksenaan ja kuljetuskoordinaattorinaan.

K. S.

Muutamaa vuotta myöhemmin Karin auto toimittaa koneen Forexpo-messuille Bordeaux:n lähellä.

27

�� TITAN-JYTKYJukka, Kari sekä Fomac Kurikassa saivat Logsetin kanssa rakennettua kilpai-

lukykyisen kuormatraktorimalliston ennätysajassa. Mallistoon kuului viisi

kuormatraktoria luokissa 10-16 tonnia. Konsepti oli yksinkertainen. Jukka oli

joukon keksijä ja protontekijä. Fomac rakensi ensimmäiset koneet ja varmisti,

ettei niissä ollut lastentauteja. Logset ryhtyi rakentamaan koneita, kun määrät

kasvoivat ja jälleenmyyntiketju toimi. Koivulahden konepaja oli moottoritie ja

Kurikan protopaja liitosluiska. Fomacille maksettiin lisenssimaksuja ja rojalte-

ja jokaisesta koneesta.

Mallistokokonaisuus ontui kuitenkin pahasti. Kuormatraktorivalikoima

oli kattava, mutta harvesteripuolella tarjolla oli vain vanha kunnon Logset

506H. Pyörämoottorikäyttö ei ollut aivan yhtä kyseenalaistettua harvesteri-

puolella kuin mitä se oli kuormatraktoreissa. 506H oli sitä paitsi suhteellisen

tuottelias ja monipuolinen kone. Markkinat vaativat kuitenkin jotain uutta.

Saamansa piti. Melko aikaisessa vaiheessa aloitimme uuden harvesterikonseptin suun-

nittelun. Teollinen muotoilija Heikki Koivurova oli kutsuttu pikaisesti apuun

jo silloin, kun tarkoitus oli muotoilla Fomac F112, niin että se pystyttiin lansee-

raamaan nimellä Logset 6F. Heikki ja Jukka saivat nyt vapaat kädet luoda har-

vesteri, joka saisi markkinoiden leuat loksumaan hämmästyksestä. Yhdistelmä

oli onnistunut. Heikillä on silmää, eikä vain muodolle vaan myös käytettävyy-

delle ja sarjavalmistukseen soveltuvuudelle. Jukka taas ymmärtää, mitä koneel-

ta vaaditaan ja mitä kuljettajat arvostavat ja odottavat. Piirrokset ja suunnitel-

mat alkoivat näyttää lupaavilta ja uuden koneen lanseeraus päätettiin ajoittaa

Elmia Wood -messuille 1999. Se ei kuitenkaan onnistunut. Suunnittelu ja toteu-

tus vaativat ennakoitua enemmän ja Jukalla oli taatusti monia unettomia öitä,

ennen kuin kaikki asettui kohdilleen.

Aikataulut ja lupaukset paukkuivat, mutta vähitellen lopulliseksi lanseeraus-

hetkeksi hahmottui Metko-messut syyskuussa 2000. Sinä kesänä kenelläkään ei

ollut lomaa Fomacilla. Ensimmäinen kone alkoi muotoutua, mutta tuskallisen

hitaasti. Messuille tarvittaisiin myös markkinointimateriaaleja, esitteitä ja lehdis-

tökuvia. Kaksi viikkoa ennen messuja koneella voitiin vihdoin ajaa. Ohjaamo oli

Ensimmäinen Titan jouduttiin kuvaamaan ilman ikkunoita ja teippauksia.

Bock´s Offi cen Arimo Mittsin käsittelyn tuloksena syntyi onnistunut esite- ja lehdistökuva.

28

paikallaan, mutta tuulilasi ei. Tuulilasi oli koko ohjaamon omaleimaisin ja hallit-

sevin elementti. Ensimmäiset lehdistö- ja mainoskuvat otettiin ilman tuulilasia

ja teippauksia. Puuttuvat elementit ja yksityiskohdat lisättiin Photoshopilla, eikä

kuva, joka lähetettiin kaikille alan lehdille, ollut hassumpi ollenkaan. Vielä joitain

vuosia myöhemmin, kun koneesta oli jo olemassa kasoittain aitoja valokuvia,

moni suosi ensimmäistä, kuvankäsittelyssä hiottua kuvaa.

Messuilla esittelemämme kone näytti valmiilta, vaikka tuskin sillä olisi vie-

lä voinut puita kaataa. Se ei haitannut. Uudenaikainen ilme ja ja lukuiset tekni-

set innovaatiot tekivät Logset 8H Titanista messujen jymyuutisen. Siitä tuli niin

sanotusti ”iso jytky”.

Ammattilehdet jakoivat niin auliisti palstatilaa ja ylisanoja Titanille, että

markkinoiden johtavat metsäkonevalmistajat uhkasivat lopettaa ilmoittelun

niissä. Metsälehti kirjoitti näin: ”Logsetin uusi harvesteri, Logset 8H Titan oli

Metko-messujen vetonaula. 2000-luvun avaruusharvesteri sai kilpailijoiden

omat näyttämään edellisen vuosituhannen koneilta – kuten oli tarkoituskin. ”

Pienestä ja vaarattomasta metsäkonevalmistajasta, Logsetista, oli yhtäkkiä

kasvanut varteenotettava haastaja.

“ METSÄKONETTA KAHVIN KERA

Metko-messuilla vuonna 2004 kaavailimme Gustavin kanssa tuo-

tantovauhdin nostamista sataan koneeseen vuodessa. Emme täysin

uskoneet siihen, vaikka tahti olikin tuolloin 2-3 konetta viikossa. Sep-

po ilkkui meille ja ilmoitti, että jos Logset tekee sata konetta vuodes-

sa, niin hän syö yhden niistä.

Jo seuraavana vuonna sadan koneen rajapyykki rikkoutui. Oli

aika asettaa Seppo vastuuseen sanoistaan. Mies, joka ei koskaan ol-

lut väärässä! Tai ehkä kerran, kun joku kysyi, mitä kello oli.

Gustav pelasti hänet pulasta tuomalla töihin 100 metsäkonepi-

paria, jotka nautimme kahvin kera.

K. S. Teollinen muotoilijamme Heikki Koivurova keskustelemassa Karin ja Kristianin kanssa.

Seppo sai syödä sanansa maistuvasti.

29

“ MUSTALAISLEIRI MUUTTAA TAIVAASEEN

Eikös sen niminen elokuvakin ole olemassa? En muista, mistä se kertoo,

mutta Seponkin mielestä se kuvasi meitä hyvin aina, kun valmistauduimme

messuille. Tärkeimmät metsäalan messut järjestetään tietysti metsässä. Konei-

ta pitää kyetä esittelemään aidoissa tilanteissa.

Ulkomaiset jälleenmyyjämme joutuivat kantamaan vastuun messu-

järjestelyistään itse. Meidän panokseksemme jäi pienen messualennuksen

myöntäminen niistä koneista, jotka olivat esillä messuilla, vähäiset somiste-

hankinnat ja muutama oma asiantuntijamme myynnin tueksi.

Suomen messut ja maailman suurimman metsäalan messun, Elmia

Woodin Jönköpingissä, hoidimme aina itse. Suunnittelu aloitetaan aina päät-

tämällä, mitä koneita esittelemme messuilla, ketkä henkilökunnasta osallis-

tuvat ja keitä jälleenmyyjiä kutsumme mukaan.

Matkat, kuljetukset ja majoitus muodostivat vaativan palapelin. Ensim-

mäisen kerran, kun olimme Elmiassa, meitä oli vain kourallinen, joten vuok-

rasimme yksinkertaisen metsätuvan Harphultista Bengt Rosénilta. Mökki oli

60-luvulle ominaiseen tyyliinsä kuin kutistettu pikku talo. Sisällä mahtui juu-

ri ja juuri seisomaan, mutta onnistuimme kuitenkin sovittamaan huonei-

siin ällistyttävän määrän patjoja. Elimme kuin partiopojat, kaukana Jönkö-

pingin kaupungin houkutuksista. Kaupungissa oli nimittäin muutakin kuin

kirkkoja ja kappeleita. Niin isot pojat kertoivat.

Mustalaisleiri kasvoi vuosi vuodelta, enkä enää tohtinut kertoa Bengt

Rosénille, montako meitä olisi tulossa, kun hän totuttuun tapaansa otti yh-

teyttä hyvissä ajoin ennen messuja varmistaakseen, että vuokraamme hänen

mökkinsä. Kaikeksi onneksi hänenkin katraansa kasvoi lasten avioiduttua

ja lastenlasten synnyttyä. Tämän vuoksi hän lähes vuosittain lisäili tontilleen

uusia pikkuruisia tupia, joihin onnistuimme ahtautumaan.

Yhtenä iltana joka messuilla järjestimme grillijuhlat vakioasiakkaillem-

me. Tästä muodostui arvostettu ja kysytty perinne. Ajatuskin Gustavin filee-

pihveistä nostattaa edelleen veden kielelleni.

Erään kerran saksalaisia saapui kokonainen linja-autolastillinen. Kut-

suimme tällöin mukaan myös muuta omaa henkilökuntaamme, joka ei

yleensä ottanut osaa messuihin. Majoitimme heidät vanhaan asuntolaan,

joka oli toiminut syrjäytyneiden nuorten kasvatuslaitoksena.

Tom valmistelemassa messuja totuttuun tapaansa.

Kari ja Kenth taistelevat ”grillin” kanssa.

Epätavallinen tilanne. Yleensä Kenth Stenfors oli ohjaimissa ja yleisön kiinnostuksen kohteena, mutta tässä ohjaksissa on joku muu. 30

Metko 2004 -messuyleisö seuraa tarkasti Logsetin hakkuunäytöstä.

Aikaisin aamulla riensimme messuille ja suurin osa henkilökunnas-

tamme myös. Suomalaisilla on tunnetusti tapana nauttia alkoholipitoisia

juomia ulkomailla vieraillessaan. Messuhenkilöstömme pysytteli päivisin

erossa väkijuomista, mutta samaa ei voi sanoa kaikista työntekijöistäm-

me. Illan tullen he olivat jo varsin hiljaista väkeä.

Tällöin saksalaiset olivat vasta heränneet ja kiiruhtivat tutustumaan

Jönköpingin yöelämään. Aamun koittaessa he römysivät takaisin käm-

pille suomalaisten raottaessa silmiään ja noustessa vastaanottamaan

uuden päivän tuoreet seikkailut. Ja niin meno jatkui kahdessa vuorossa.

Toinen messuja koskeva ominaispiirteemme oli se, että teimme kai-

ken itse. Isot kilpailjat käyttivät ammattimaisia järjestäjiä ja messura-

kentajia, jotka pystyttivät hirsimökkejä, esiintymislavoja ja tanssilattioita

viikkoja ennen messuja, niin että osaston tilanneen yrityksen messuhenki-

lökunta sai astua valmiiksi katettuun pöytään. Meillä oli toisin. Mustalais-

leiri karautti paikalla päivää ennen avajaisia. Iltamyöhään pystytimme

yksinkertaisia, koottavia paviljonkejamme ja kokosimme kalusteitamme.

Kenth Stenfors kaatoi muutamia puita ja tarkisti samalla, että koneet oli-

vat asiaankuuluvassa esittelykunnossa. Chipset tuotti haketta maanpeit-

teeksi ja Tom Knipström hyppi oravan lailla puusta puuhun ripustamassa

banderolleja ja lippuja.

Viimeisten joukossa poistuimme messualueelta ennen aamunkoittoa.

Ensimmäisenä olimme jälleen aamulla paikalla viimeistelemässä osasto-

amme. Näin myös messujen päätteeksi. Kilpailijat heiluttivat hyvästiksi,

lähtivät kotiin ja jättivät siivoamisen muiden huoleksi. Me pakkasimme

kamamme itse, lastasimme ne Koivulan autoihin ja kurvasimme viimeisi-

nä ulos messukentältä.

Sopiihan, että päätän tämän jakson messumatematiikan oppituntiin?

Elmia Wood -messuille osallistuu neljän päivän aikana noin 50. 000 kävijää.

Arvioin, että noin 5. 000 heistä kiinnittää huomiota osastoomme. 500 kävi-

jää keskustelee meistä jonkun kanssa, mikä voi johtaa johonkin uuteen tai

vahvistaa asemaamme. 50 asiakkaaseen otetaan yhteyttä messujen jälkeen

tai saavat tarjouksen. Viisi konetta myydään suoraan messujen ansiosta.

Jos onnistumme tavoittamaan 500 potentiaalista asiakasta, hoitamaan

jälkiseurannan hyvin ainakin 50 kävijän osalta ja tekemään viisi kauppaa,

olemme onnistuneet loistavasti. Vakuutan, että helppoa se ei ole.

K. S.

31

Logsetin uusi F-kuormatraktorimallisto otettiin markkinoilla hyvin vas-

taan. Uusi Titan-sarja lisäsi kiinnostusta yhtiön tuotteisiin edelleen. Kil-

pailijat vähättelivät tapansa mukaan pientä haastajaa:”Odottakaahan, kun

ne menevät vaihtoon. Sitten nähdään, miten niiden arvo romahtaa. ” Kävi

kuitenkin päinvastoin. Koneet pitivät arvonsa ja käytetyille oli kysyntää.

Tuottavuus ja oikea mitoitus ratkaisivat.

Pelkillä hyvillä koneillakaan ei vielä pitkälle pötkitä. Myös jälkimark-

kinapalveluiden tulee olla toimivia. Tarvitaan paikallisia, huoltosuuntau-

tuneita toimijoita vastuunsa tuntevan konevalmistajan lisäksi. Logsetin

kasvu oli orgaanista. Uusille markkinoille uskaltauduttiin paitsi Logsetin

oman tahdon ja strategian perusteella myös rohkeiden jälleenmyyjien

aloitteen ja kysynnän ansiosta.

Markkinakohtaisten yksinmyyntisopimusten solmiminen koettiin

sekä jälleenmyyjän että päämiehen edun mukaiseksi. Yksinmyynnin avulla varmis-

tetaan jatkuvuus, työrauha ja sitoutuneisuus kaikissa tilanteissa. Jälleenmyyjä ei kui-

tenkaan aina panosta myönnettyyn markkinaan ihan niin vahvasti kuin päämies

toivoisi. Tiukat sopimukset sulkevat kuitenkin pelistä pois kaikki uudet, entistä yh-

teistyökumppania motivoituneemmat toimijat.

Aloittaessamme uusilla markkinoilla tukeuduimme lupaavimpaan jälleenmyy-

jäehdokkaaseen. Myönsimme heille puolen vuoden koeajan, jona aikana pitäydyim-

me kaikista kilpailevista toimista kyseisellä markkinalla. Jos asiat sujuivat, solmittiin

molempia osapuolia sitova sopimus. Aluksi selvisimme hyvin yksinkertaisilla doku-

menteillä, joskus jopa suullisilla herrasmiessopimuksilla. Herrasmiehet ovat kuiten-

kin sukupuuttoon kuoleva laji. Heidän reviireilleen on muuttamassa kaikenmoisia

oman edun tavoittelijoita, jotka takaavat hyvän toimeentulon ainakin asianajajille ja

konsulteille.

��KOHTI UUSIA MARKKINOITA

Vaikuttava lähtörivi KWF 2004 -messuilla Saksan Gross-Umstadtissa. Viisi Titan-harvesteria ja kolme kuormatraktoria. Kaikki etukäteen myyty.

32

“ TARINA PUISTOTRAKTORISTA

Kesällä 1994 osallistuimme Otzberger Forstmaschinenin kanssa In-

terforst-messuille Münchenissä. Esittelimme Logset 500 -kuormatrak-

toria tsekkiläiselle ryhmälle. Herrat edustivat jotain luonnonpuistoa,

mutta sen tarkempaa tietoa ei minulle heistä ollut.

Eräänä syksyisenä aamuna faksi sylkäisi virallisen näköisellä

logolla varustetulle paperille käsinkirjoitetun viestin Krkonose Natio-

nal Parkilta.

We have decided. You are the best. We want to buy. What is the price?

Best regards

Jan Hrebacka

Vastasimme nopeasti ja muutaman faksikierroksen jälkeen olim-

me sopineet koneen teknisistä määrityksistä ja ”apteekinhinnasta”.

Samana päivänä lähti myös tilausvahvistus. Kone toimitettiin sopi-

muksen mukaan ja sai aloittaa onnellisen elämän Puolan rajalla

sijaitsevan luonnonpuiston upeissa maisemissa. Siellä se sai kaikessa

rauhassa keräillä oksia ja siivota tuulen kaatamia puita.

K. S.

�� ISO-BRITANNIA JA IRLANTI

Armer Salmon Irlannista alkoi jo varhain ostaa perushuollettuja kuormatrak-

toreita runsaasta varastostamme. Uusiakin myytiin, mutta Irlannin markkinat

olivat, ja ovat edelleen, varsin pienet. Armerilla oli tytäryhtiö Englannissa, Ar-

mer Machinery, joka möi Armer Salmonin sokerijuurikaskoneita. Kokemusta

metsäkoneista tytäryhtiöllä ei ollut. Owen Foxin kanssa päätimme yrittää lan-

seerata Logsetin koneet myös Iso-Britannian markkinoille. Tällöin Kenny Dob-

son ilmestyi kuvaan. Kenny oli tehnyt yhteistyötä Norcarin kanssa ja nyt hän

oli lyöttäytynyt yhteen kahden osaavan freelanceteknikon, Brian McMorranin

ja Bob Stirlingin, kanssa. Tavoitteena oli myydä Logsetin hakkuupäitä asennet-

tavaksi kaivinkoneisiin.

Logset ja Kenny Dobson ovat juuri ostaneet Armer Machineryn laadukkaiden, käytettyjen koneiden varaston. Hinta ei päätä huimannut eikä koneiden kunto-kaan. Vasemmalta Gustav, Kenny ja Seppo.

Lähes poikkeuksetta käytimme itsenäisiä maahantuojia ja jälleenmyyjiä,

jotka ostivat koneet omiin nimiinsä ja möivät eteenpäin sopivalla katteella.

Joitain yksittäisiä kauppoja saatettiin solmia suoraan loppuasiakkaan kanssa,

jolloin kaupan välikätenä toimineelle myönnettiin löytöpalkkio (finder’s fee).

Vain kerran perustimme ulkomaille oman tytäryhtiön, Logset Ltd:n Iso-Bri-

tanniaan. Tuon seikkailun jälkeen olimme entistä vakuuttuneempia siitä, että

paikallisilla toimijoilla tuli olla vastuuta ja omaa rahaa kiinni toiminnassa.

Seuraavassa käyn lyhyesti läpi Logsetin myyntiverkoston rakentamisen

20 vuoden ajalta. Aluksi nojauduimme luonnollisesti Norcarin vanhoihin yh-

teyksiin. Tunsimmehan kaikki toisemme, ja Norcarin konkurssista huolimatta

jälleenmyyjiltä löytyi luottamusta vastaperustettua Logsetia kohtaan. Osittain

se johtui varmaan siitä, että heidän oli pakko pystyä toimittamaan vanhoille

Norcar-asiakkailleen varaosia ja huoltopalveluita. Kuten meidänkin. 33

Armer Machinery palkkasi Kennyn ja toiminta lähti vauhdikkaasti käyn-

tiin. Jossain vaiheessa nuori ja kaino John Fukes lähetetään koulutukseen Log-

setille. Johnilla oli pieni korjaamo Walesissa, missä hän huolsi sekä maatalous-

että metsäkoneita. Johnista tuli Armer Machineryn huoltoedustaja.

Iso-Britannian markkina on vaativa senkin takia, että punnan arvo vaihte-

lee suhteessa muihin valuuttoihin. Kun punta on vahva, pohjoismaiset koneet

kiinnostavat brittiläisiä metsäyrittäjiä, mutta brittiläiselle puutavaralle ei ole

kysyntää ulkomailla. Kun punnan arvo laskee, asetelma kääntyy päälaelleen.

Koneet ovat kalliita, mutta brittiläinen metsätalous kukoistaa. Kireässä kilpai-

lutilanteessa oman mausteensa soppaan tuovat myös kymmenisen ruotsalais-

ta keinottelijaa, jotka trokaavat uudempaa ja vanhempaa käytettyä kalustoa

aina sen mukaan mistäpäin suhdannetuulet puhaltavat.

Konemyyjät vaihtavat herkästi merkkiä ja asiakkaat ovat uskollisempia

myyjälle kuin merkille. Joka kerta, kun myyjä vaihtaa työnantajaa ja merkkiä,

suuri joukko asiakkaita seuraa myyjäänsä ja vaihtaa pari vuotta vanhan ko-

neensa myyjän tarjoamaan toisenmerkkiseen koneeseen. Karuselli pyörii. Ko-

neet vaihtavat omistajaa, omistajat koneita, myyjät ostavat ja myyvät, kukaan

ei ansaitse rahaa, mutta kaikki ovat työllistettyjä ja pubissa on aina hauskaa.

Armer Salmon Irlannista omisti englantilaisen Armer Machineryn. Armer

Salmonin omisti puolestaan Greencore (ent. Irish Sugar), joka on ostanut Iso-

Britanniasta myös osan jättimäistä elintarvikeketjua. Konsernijohto panikoi ja

alkaa etsiä toimintoja, joista voisivat luopua. Maa- ja metsätalouskoneet eivät

kuuluneet yhtiön ytimeen. Liam O’Flaherty, joka oli Owen Foxin esimies, lä-

hetettiin Suomeen kertomaan, että nyt oli aika avata lompakon nyörit ja ostaa

Armerin metsäkonetoiminta. Kauppaan kuuluisi suuri määrä käytettyjä konei-

ta, jotka Kenny Dobson oli kerännyt henkivakuutuksekseen. Niin kauan kuin

käytettyjen koneiden varasto olisi riittävän suuri, Armerilla ei olisi varaa päät-

tää metsäkoneliiketoimintaansa eikä siis antaa Kennyllekään potkuja.

Yritämme houkutella Kennyn, Brianin, Bobin, Johnin ja Ian Murrayn os-

tamaan toiminta. Lupaudumme auttamaan. Monen mutkan ja muutaman vuo-

den jälkeen huomaamme omistavamme osan Logset Ltd:stä, jonka pääosak-

kaita ovat Kenny Dobson ja Stephen Wills.

Logset Ltd vastasi Pohjois-Englannin, Skotlannin ja Irlannin myynnistä ja

huoltopalveluista. John Fukesin aluetta oliva Etelä-Englanti ja Wales. Muuta-

man vuoden ajan kaikki sujui suhteellisen mukavasti. John Fukes menestyi ja

vakiinnutti asemansa Logsetin kalliona Iso-Britanniassa. Kenny Dobson panos-

ti uskolliseen asiakaskuntaansa, mutta Logset Ltd:stä ei koskaan tullut suurta

taloudellista menestystä. Merkittäviltä tappioilta kuitenkin säästyttiin.

Britit ovat aina mielellään vierailleet luonamme Suomessa ja Vaasassa.

Joillekin ykköskohde oli Pink Lady. Toisille moottorikelkkasafari Merenkurkun

saaristossa. Ne, jotka vielä empivät uuden Logset-koneen hankkimista, varmis-

tuivat useimmiten kannastaan vierailun aikana. Vierailut toivat meidät lähem-

mäksi asiakkaitamme. Eräs tärkeimmistä asiakkaistamme, John Fish, paljasti:

– I have the phone number to the Viking in my mobile.

Sillä hän tarkoitti, että hän soittaisi suoraan Gustaville tai Kristianille, jos

ei muu auttaisi.

Sitten oli uusien omistajien vuoro. Kaikki vanha putsattiin pesästä, kun

isot pojat halusivat näyttää, miten bisnestä oikeasti tehdään. Kenny ja Stephen

saivat lähteä, mikä tuli kalliiksi Suomen emoyhtiölle. John Fukesille oli käydä

samoin, mutta joku ymmärsi ajoissa, että hän oli ainoa uskottava linkki siihen,

mistä Logsetissa oli aikanaan Iso-Britanniassa pidetty. Uutta väkeä palkattiin,

suuri osa heistä Ponsse-taustaisia. Kustannukset karkasivat käsistä. Kustannus-

ten kattamiseksi myyntimäärien oli noustava. Jotta myyntimäärät saataisiin

nousuun, oli panostettava vielä kovemmin. Seurauksena oli vielä kirveleväm-

mät tappiot. Parin vuoden jälkeen yhtiö purettiin. Vain John Fukes jäi pitä-

mään lippua korkealla. Jos joku kykenee edustamaan Logsetia Iso-Britanniassa

pitkäjänteisesti ja menestyksellisesti, niin se on John tiimeineen. Pidämme

peukkuja!

Iloisia ilmeitä Walesissa. Vasemmalta Sue ja John Fukes, Kenny Dobson. Mick-koira pitää ympäristöä tarkoin silmällä.

34

�� SAKSA, ITÄVALTA

Kokemuksemme Saksan markkinoista Norcarin ajoilta ei ollut paras mahdollinen. Saksa-

laiset olivat vaativia, epäluotettavia ja riidanhaluisia niin jälleenmyyjinä kuin asiakkaina.

Kysymys oli kuitenkin oikeiden valintojen tekemisestä. Logsetin kokemukset poikkesivat

selvästi entisistä. Kyllä saksalaiset olivat vaativia ja puolustivat oikeuksiaan, mutta epäluotet-

taviksi heitä ei voinut moittia. Kokemuksemme henkilöityvät pitkälti Georg Schellhaasiin,

joka viidentoista vuoden aikana kehitti Otzberger Forstmaschinenista, pienestä yhden mie-

hen yrityksestä, huippujälleenmyyjän. Yhtiöllä oli erittäin ammattitaitoinen henkilökunta,

erinomaiset myynti- ja huoltotilat sekä menestyviä, tyytyväisiä asiakkaita. Logsetin kone-

kanta Saksassa kasvoi samassa ajassa kymmenkunnasta Norcar-koneesta yli kolmeensataan

Logset-koneeseen. Täysin tuntemattomasta Logsetista tuli tunnustettu tekijä Saksassa.

Logsetin markkinaosuus Saksassa oli parhaimmillaan hieman vajaa 10%. Ei ehkä vaiku-

ta kovin kunnioitusta herättävältä osuudelta, mutta on muistettava, että yli kymmenellä ko-

nemerkillä oli edustus Saksan markkinoilla. Niistä kolme suurinta pitivät hallussaan pitkälti

yli puolet markkinoista.

Muutama vuosi sen jälkeen, kun omistus Logsetissa oli vaihtunut, herra Schellhaas jäi

eläkkeelle. Erwin Machleid, viininkorjuukoneisiin erikoistunut yrittäjä, osti toiminnan 2007

ja vuokrasi toimitilat Schellhaasin omistamalta kiinteistöyhtiöltä. Pian seurannut finanssi-

kriisi vaikeutti toimintaa ja saattoi Machleidin taloudelliseen ahdinkoon. Hyvän henkilö-

kunnan ja vahvan markkina-aseman ansiosta tästä selvittiin ja toiminta jatkuu.

Otzberger Forstmaschinenin modernit ja tarkoituksenmukaiset tilat Hessenin Brensbachissa.

Saksalainen Logset-paraati telinnostotervehdyksineen.

Otzbergerille myönnettiin Logsetin ensimmäinen Dealer Award vuonna 2005. Vasemmalta Kristian Stén, Gustav Frantzén, Georg Schellhaas, Volker Nieratzky ja Michael Jungblut.

35

�� RANSKA

Aluksi Ranskan markkinoista vastasi Aficor ja Dominique Cornu Sveitsistä kä-

sin. Osallistuimme yhdessä Ranskan messuille ja jokunen koneemmekin löysi

tiensä maahan. Koska Sveitsi ei ollut EU:n jäsen, kävi pian selväksi, että Cornun

kielelliset taidot eivät korvaisi kaikkea sitä byrokratiaa, jota ulko-EU-laisen jäl-

leenmyyjän käyttö välittäjänä aiheutti.

Päätimme luottaa asiantuntijoihin ja annoimme Finprolle tehtäväksi teh-

dä markkinatutkimus ja sen jälkeen kartoittaa mahdolliset jälleenmyýjät. Ta-

voitteena oli löytää toimija, joka hoitaisi Ranskan koko markkinan, mutta sel-

vitykset ja lupaavimpien jälleenmyyjäehdokkaiden haastattelut osoittivat, että

se ei ollut mahdollista. Maa jaettiin neljään myyntialueeseen, johon kuhunkin

valittiin oma jälleenmyyjä. Kaikki hyväksyivät järjestelyn ja yhteistyökykyäkin

löytyi.

Parin vuoden kuluttua vain kaksi jälleenmyyjistä oli onnistunut myymään

muutaman koneen. Toinen heistä ajautui kaiken lisäksi konkurssiin ja aiheutti

Logsetille 40. 000 euron tappion, joka lienee ainoa merkittävä jälleenmyyjän

aiheuttama tappio yhtiölle. Jäljelle jäi vain FMS kaukana Koillis-Ranskassa, ai-

van Belgian ja Luxemburgin naapurissa. Sijainti ei ollut paras mahdollinen kat-

tamaan yhtä Euroopan suurimmista metsävaltioista.

FMS ja Regis Wallerich olivat vanhoja tuttuja jo Norcarin ajoilta. Regis

työskenteli tuolloin yhtiössä, joka möi sekä Timberjackin juontokoneita että

Norcarin kuormatraktoreita. Kun Rauma-Repola (FMG) osti Timberjackin, yh-

tiö luopui Norcar-koneiden myynnistä. Regis otti myöhemmin ohjat käsiinsä

ja tarjosi edelleen huoltopalveluita Timberjackille, mutta hoiti kaikessa hiljai-

suudessa myös niiden Norcar- ja Logset-koneiden huollon, jotka Aficor oli on-

nistunut toimittamaan Ranskaan.

Kun Timberjack keskitti huoltopalvelunsa Ranskassa, FMS jätettiin syr-

jään. Tämä oli onnenpotku sekä FMS:lle että Logsetille. Regis piti yhteyttä enti-

siin Timberjack-asiakkaisiinsa ja sai heidät kiinnostumaan Logsetista. Samoihin

aikoihin Philippe Wion palkattiin Logsetille Koivulahteen. Nyt pystyimme tar-

joamaan ammattitaitoista tukea Ranskan kielellä sekä tehtaalta että paikallises-

ti, mikä lisäsi motivaatiotamme entisestään. Tuloksia syntyi, ja Ranskasta alkoi

kehittyä yksi Logsetin parhaimmista vientimarkkinoista.

Pascal Rety seurasi Philippe Wionia ja menestys jatkui. Ranska on tänään

Logsetin tärkein vientimarkkina, jonne toimitetaan lähes kone viikossa. FMS

on yhdessä itsenäisten huoltoyritysten kanssa onnistunut rakentamaan huol-

toverkoston, joka kattaa koko tämän valtavan maan kaikki metsätalousalueet

niin koillisessa kuin lounaassa.

Logset ja FMS muodostavat vahvan tiimin Ranskassa. FMS:n omistajat ovat Regis Wallerich (kolmas vasemmalta) ja Dominique Cumet (neljäs oikealta). Toisena oikealta Florence Wallerich, joka vastaa hallinnosta. Ohjaamossa poika Maxime ja edessä vartijana Princesse.

Parhaita ja uskollisimpia asiakkaitamme Ranskassa, Jesus Mateos yhdes-sä Romain Boussionin kanssa, joka vastaa läntisen Ranskan myynnistä.

36

�� RUOTSI

Ruotsi on ns. skandinaavisten metsäkoneiden suurin markkina maailmassa.

Voi olla, että Yhdysvallat on jo kasvanut hieman suuremmaksi, mutta jos ajatel-

laan, että Ruotsi on tuskin suurempi kuin yksi Yhdysvaltojen osavaltio, katson,

että Ruotsi on yhä ykkönen. Metsäkonekaupalla on Ruotsissa pitkät perinteet

ja ruotsalaiset ovat aina suosineet omia konemerkkejään (vaikka ne valmistet-

taisiin Suomessa). Vain Ponsse on oikeastaan onnistunut murtautumaan näille

markkinoille.

Kun Logset aloitti toimintansa 1992, Ruotsissa oli melko paljon Norcarin

koneita. Entisestä Norcar Svenskasta tuli Åkes Skog och Maskin, joka elätti

itsensä myymällä varaosia ja huoltopalveluita Norcar-asiakkaille. Silloin tällöin

Åke Fagerlundin onnistui myymään uuden Logset-koneen entiselle Norcar-

asiakkaalle, mutta yleisesti ottaen tuloksessa ei ollut hurraamista.

Teimme yhteistyötä Ljungströms Svets och Smiden kanssa Lidköpingissä

Chipset-hakeharvesterin puitteissa. Tämä johti siihen, että Ljungströms otti hal-

tuunsa Åkes Skog och Maskinin, kun Åke päätti jäädä eläkkeelle. Mutta koska

myös Per-Olov mieluummin ruuvaili koneita kuin möi niitä, uusien koneiden

myynti kärsi. Muutamia koneita toimitettiin Per-Olovin uskollisille asiakkaille,

mutta minkäänlaista markkinaosuutta emme Ruotsissa saavuttaneet.

Eräänä päivänä Gregor Tovek astui Logsetin elämään. Gregor oli menes-

tynyt Volkswagen-Audi-myyjä, jolla oli itsellään paljon metsää ja kiinnostusta

metsätalouteen. Hän oli päättänyt panostaa metsäkonemyyntiin ja palkkasi no-

peasti tiimin, johon kuului kaksi kokenutta metsäkonemyyjää ja huoltomies.

Yhdessä panostimme Ruotsin markkinoille kovemmin kuin koskaan ennen.

Myyjät, Mats Åhfeldt ja Leif Rosell, ottivat yhteyttä vanhoihin Gremo-asiakkai-

siinsa ja Gregor neuvotteli koneiden hinnat kohdilleen. Onnistumme vihdoin

ujuttautumaan näillekin tunnetusti haasteellisille markkinoille. Ruotsalaiset

asiakkaat vaativat parhaan mahdollisen tuen ja huoltopalvelut. Sen saimme ko-

kea tehdashuollossamme Koivulahdessakin. Laskuistaan he huolehtivat aina

täsmällisesti, meidän kaikkien yhteiseksi iloksi.

Ruotsalaisia asiakkaita viettämässä Logset-iltaa.

Ensimmäinen Logset 5H Titan -harvesteri Ruotsiin. Konetta luovuttamas-sa Andreas Lunnefjordille SkogsNolia 2006 -messuilla Filip Stén ja Mats Åhfeldt Toveks Skogsmaskinerilta.

37

�� KANADA

Pohjois-Amerikka on pohjoismaisten metsäkonevalmistajien Eldorado. Mis-

sään ei kaadeta niin paljon metsää ja myydä niin paljon koneita. Kotimainen

tarjonta käsittää pääasiassa kokonaisten runkojen käsittelyyn tarkoitettuja ko-

neita. Karsitut rungot kuljetetaan kokonaisina ostajalle, joka hoitaa itse mää-

rämittaan katkomisen ja jalostamisen. Pohjoismaisessa tavaralajimenetelmässä

tehdään jo kannolla oikea tavaralaji, mitä pidetään taloudellisempana ja ym-

päristöystävällisempänä menetelmänä. Pohjoismaista menetelmää käytetään

jo jonkin verran myös Pohjois-Amerikassa, mutta yleisintä menetelmää siitä ei

milloinkaan tule, mm. sen vuoksi, että harvennushakkuut ovat noissa metsissä

harvinaisia. Avohakkuualueiden annetaan kasvaa itsekseen tai niihin istute-

taan puita, mutta muuta metsänhoitoa ei harjoiteta ennen seuraavaa pääte-

hakkuuta 40-60 vuotta myöhemmin.

Pohjoismaisilla konevalmistajille on ollut edustuksia Yhdysvalloissa ja

Kanadassa 80-luvulta lähtien. Tulokset vaihtelivat. Logset alkoi varsin varhain

saada kyselyjä harvennuskoneista. Yhtenä syynä taustalla saattoi olla Blountin

Alabamaan ja Floridaan aikoinaan myymät Norcarin harvennuskoneet. Lansee-

rattuamme 6F-kuormatraktorimme ja kehiteltyämme raskaan sarjan hakkuu-

pään tela-alustaisiin koneisiin, katsoimme, että nyt meillä oli jotain tarjottavaa

kanadalaisille. Emme olleet kiinnostuneita Yhdysvalloista, joka oli osoittautu-

nut vanhoilliseksi, byrokraattiseksi ja erittäin riskialttiiksi markkinaksi.

Vanha tuttavamme, Bruce McGallum sai tehtäväkseen selvittää mahdol-

lisuutemme näillä markkinoilla ja ottaa yhteyttä kiinnostaviin jälleenmyyjiin.

Aluksi keskityimme provinsseihin, jotka muodostavat alueen ”the Maritimes”.

Siihen kuuluivat Nova Scotia, New Foundland, New Brunswick ja Prince Ed-

ward Island. Seurasi muutamia myyntimatkoja ja messuvierailuja. Ne, jotka

olivat kiinnostuneita koneistamme, eivät valitettavasti täyttäneet meidän vaa-

timuksiamme ja päinvastoin. Meitä kiinnostavat jälleenmyyjät pitivät Logsetia

marginaaliyhtiönä, jonka tuotevalikoima oli liian kapea.

Vasta vuonna 2000 meillä alkoi olla pakka kasassa. Paul Equipement vas-

tasi New Brunswickista ja Gaspé-alueesta Quebecissa. Wajax Hydrofor hoiti

Lac St Jean -alueen itäisessä Quebecissa ja Equipement Element Abitibi-alu-

een Val d’Orin ympärillä, Luoteis-Quebecissa, sekä Ontarion ranskaapuhuvat

alueet. Kaikki kolme jälleenmyyjäämme keskittyivät ranskankielisiin asiakkai-

siin. Alueet saattavat vaikuttaa pieniltä, mutta ne kattoivat suurimman osan

ranskaapuhuvan Kanadan metsätalousalueista. Kyseessä oli Euroopan kokoi-

nen alue, jossa asui vain kahdeksan miljoonaa asukasta. Välimatkat ovat Ka-

nadassa pitkät. Paul Equipementiltä Balmoralista kesti 19 tuntia autolla Equi-

pement Elementiin Val d’Oriin. Wajaxin alue, Lac-St-Jean, sijaitsi kahdeksan

tunnin matkan päässä Val d’Orista.

Ammattitaitoisen asiakastuen ja ranskankielisen dokumentaation ansios-

ta Logset valtasi asemaa Kanadassa. Ensin myytiin 8F-kuormatraktoreita ja 7X-

hakkuupäitä. Wajax on miljardiluokan konejälleenmyyjä, jonka liikevaihdosta

suurin osa tuli kaivosteollisuuden raskaasta kalustosta, JCB-maarakennusko-

neista ja usean tuhannen kappaleen vuokratrukkikannasta. Wajax oli 80-lu-

vulla ostanut Timberjackin myyntikanavan itäisessä Kanadassa, jonne mekin

olimme nyt keskittämässä myyntiämme. John Deeren ostettua Timberjackin

tulevaisuus vaikutti epävarmalta ja Logsetia pidettiin hyvänä vaihtoehtona.

Muutaman vuoden menestyksellisen toiminnan jälkeen Wajax otti Logset-

koneet koko ketjunsa myyntiin ja sopimus Timberjack/John Deeren kanssa

irtisanottiin. Tämä oli Logsetille todellinen lottovoitto!

Logset 10 F -kuormatraktori 18 tonnin kuormankantokyvyllä alkaa lähennel-lä kanadalaisten käsitystä täyskasvuisesta koneesta.

38

Kanadan laajat metsäpalot tuovat lisähaastetta sikäläiselle metsätaloudelle. Hyökkäysvalmiina! Kristian paikalla avustamas-sa Wajaxia Logfor-messuilla Quebecissä.

Julien Lavoie oikealla vastaanottamassa uutta Logset 10F -kuormatraktoriaan Donat Massiel-ta Wajax Hydroforilla Quebecissa.

Valitettavasti Kanadan markkinat taatuivat heti tämän jälkeen. Muutaman vuoden

kuluttua Volvo osti Directin, joka oli Wajaxin tela-alustaisten kaato/kasauskoneiden ka-

nadalainen hovitoimittaja. Volvon myyntiverkoston kautta oltiin myyty myös Tigerca-

tin päätehakkuukoneita, kuormatraktoreita ja juontokoneita, joten Tigercat päätti etsiä

itselleen uuden myyntiverkoston ja päätyi Wajaxiin. Logsetin silloinen johto nukkui

onnensa ohi, joten Logset menetti yhden tärkeimmistä jälleenmyyjistään ennen kuin

huomattiin, mitä oikein oli tapahtunut.

Kanadassa voi menestyä vain pitkäjänteisyydellä ja sitkeydellä. Markkinat ovat

erittäin suhdanneherkät. Kun suhdanteet ja valuuttakurssit ovat linjassa, kysyntä on

hurjaa ja voittomarginaali leveä. Markkinoiden taantuessa hinnat romahtavat ja jäljelle

jää vain kuluja ja kurjuutta. Pohjoismaiset konevalmistajat ovat yhä uudelleen ja uudel-

leen vetäytyneet markkinoilta suhdanteiden notkahtaessa ja vain vaivoin onnistuneet

palaamaan niiden jälleen kääntyessä. Logset kompastui samaan virheeseen vaikeina

vuosina 2008-2009. Pascalin ansiosta horisontissa kuitenkin jo kajastaa.

39

“ TIIKERI METSÄSTÄÄ

Ontarion Tigercatin taustalta löytyi McDonald Steel, joka toi-

mitti Timberjackille hitsattuja teräsrakenteita. 90-luvun lamas-

sa Timberjackin uusi omistaja, Rauma-Repola, irtisanoi vä-

keä ja alihankkijoita Kanadassa. Muiden muassa McDonald

Steelin. Yrityksen tarmokas omistaja Ken McDonald reagoi

nopeasti. Hän kokosi yhteen joukon entisiä Timberjackin työn-

tekijöitä ja muita asiantuntijoita ja ryhtyi suunnittelemaan

haastajaa Timberjackin tela-alustaisille kaatokoneille. Syntyi

Tigercat. Kymmenen vuoden kuluttua se oli jo ohittanut mark-

kinajohtaja Timberjackin.

Jo ensimmäisillä kerroilla vieraillessani Kanadassa Logse-

tin toimesta oli kohteenani myös Tigercat. Toivoin, että he oli-

sivat kiinnostuneita liittämään myyntiohjelmaansa Logsetin

kuormatraktorit ja tarjoamaan Logsetin hakkuupäitä omille

asiakkailleen. Kokous Ken McDonaldin ja markkinoinnista

vastaavan toimitusjohtajan, Tony Iaroccin kanssa sujui hyvin.

Muutaman viikon kuluttua Tony soitti ja kertoi heidän olevan

kiinnostuneita. He halusivat ostaa koko yhtiön!

Seuraavien kuukausien aikana kävimme neuvotteluja Ti-

gercatin kanssa ja tapasimme heidät myös messuilla Kanadas-

sa. Syksyllä 1999 MacDonald ja Iarocci saapuivat vaimoineen

Vaasaan. Otimme heidän lämpimästi vastaan ja vietimme

miellyttävän illan Kalle’s Innissä. Seurasi kaksi päivää tiuk-

koja neuvotteluja. Kiersimme tärkeintä kysymystä kuin kissa

kuumaa puuroa. Hinta? Titan-harvesteri oli vasta piirrosvai-

heessa, mutta uskoimme siihen ja hinnoittelimme yhtiömme

tulevien vuosien odotettavissa olevan tuloksen pohjalta. Paine

kasvoi kasvamistaan. Lopulta uskalsimme lyödä hinnan pöy-

tään. Olimme sopineet keskenämme myös tinkimisvarasta.

Seurasi muutaman sekunnin hiljaisuus. Joku kysyi, mitä

valuuttaa tarkoitimme. Tulos oli kuitenkin selvä. Neuvottelut

olivat päättyneet. Herrat nousevat ja häipyvät ikiajoiksi. Koti-

matkallaan Kanadaan he piipahtavat vielä Hedessä, Ruotsis-

sa, ja ostavat epätoivoissaan konkurssiin ajautuneen Heme-

kin. Hinta ei taatusti ollut korkea, mutta uskon edelleen, että

Logset olisi ollut Tigercatille parempi saalis.

Mieleeni muistuu toinen vastaavanlainen tapaus. Interpo-

lator yritti päästä eroon Norcarista loppuvuodesta 1991. Katse

kääntyi Yhdysvalloissa vaikuttavaan kumppaniin, Blountiin.

Norcarin hallituksen puheenjohtaja Seppo Jaatinen, Gustav

ja minä lensimme Valtoihin neuvottelemaan Red Blountin

kanssa. Blount oli monialaisen, miljardiluokan konsernin ai-

noa omistaja. Istuimme hänen sviitissään eräässä New Yorkin

luksushotelleista. Hän vaikutti kohtuullisen kiinnostuneelta

tarjoamastamme pahoin velkaantuneesta, pienestä suomalai-

sesta yhtiöstä. Blount oli jo aiemmin maksanut tähtitieteelli-

sen hinnan lisenssisopimuksesta, joka antoi hänelle oikeudet

kaikkeen Norcarin ja Ponssen omistamaan teknologiatietä-

mykseen.

Seuraa ratkaiseva kysymys. Mitä maksaa? Jaatisen Sepolla

ei vaikuttanut olevan siihen mitään vastausta. Hän mutisee

jotain peittäen suunsa molemmin käsin ja tuijottaa kengän

kärkiään. Yli 70-kymppinen Blount oli pienikokoinen mies,

jolla oli sitäkin suuremmat korvat. Hän nostaa kädet korvien-

sa taakse, kumartuu eteenpäin ja suuntaa ne Seppoa kohden.

Ne ovat kuin kaksi valtavaa lautasantennia, jotka yrittävät

havaita lähes olemattoman äänilähteen kaukaa avaruudesta.

Mitään ei kuitenkaan kuulu. Palasimme siis kotiin häntä koi-

pien välissä.

K. S.

40

�� VENÄJÄ

Jos Kanada oli määrätietoinen panostus uuteen markkinaan, niin haparoivat

ensiaskeleemme Venäjällä pikemminkin päinvastoin. Näimme kyllä markkina-

potentiaalin, mutta myös valtavat riskit. Jotkut suomalaisista asiakkaistamme

toimivat urakoitsijoina Venäjällä ja heidän kauhukertomuksensa vain kasvatti-

vat ennakkoluulojamme.

Venäläiset ovat kuitenkin erittäin aktiivisia ja aloitekykyisiä etsiessään yh-

teyksiä länteen. Eräs rouva, joka julkaisi metsäalan lehteä, soitti monta kertaa

ja tuli lopulta käymään. Luovutimme. Lehdessä julkaistiin meistä artikkeli ja

ilmoitus. Uskottavuuden vuoksi ilmoitimme, että etsimme edustajaa Venäjällä.

Muutaman päivän kuluttua lehden ilmestymisestä rouva Elena Mordvino-

va Minitexiltä soittaa ja tarjoutuu tulemaan tapaamaan meitä. Muutaman vii-

kon kuluttua Elena ilmestyy mukanaan konemyyjä ja yhtiön tekninen johtaja.

Yhtiö, jonka omistaa Alexander Bortnikov, on erikoistunut investointihyödyk-

keiden maahantuontiin ja myyntiin kautta Venäjän. Minitex toi maahan mm.

800 Bobcatia vuosittain. Yhtiön tausta ja organisaatio herättivät luottamuk-

semme. Yhtiöllä oli myös oma metsäosastonsa, Minitex Les, joka välitti saha-

laitoksia, puutavarakuormaimia, perävaunuja jne. Nyt valikoimaan haluttiin li-

sätä metsäkoneet ja Logset oli Minitexin perusteellisten tutkimusten mukaan

osoittautumassa sopivaksi toimittajaksi.

Vähän myöhemmin jatkamme keskustelua Pietarissa. Mukaan tulee

puolalainen myyjämme Lukasz Zysk, joka puhuu venäjää. Kristian saa tava-

ta itse herra Minitexin. Palaamme kotiin riemusaatossa ensimmäiset koneti-

laukset kainalossa. Tulevaisuuden näkymät olivat loistavat. Minitexistä tulikin

nopeasti yksi suurimmista asiakkaistamme. He ostivat sekä harvestereita että

kuormatraktoreita. Viennin tueksi palkkasimme Pekka Hoiskon, jolla oli pal-

jon käytännön kokemusta Venäjältä ja jonka tehtävä oli toimia kouluttajana

konetoimitusten yhteydessä ja teknisenä tukena Minitexin omille huoltotek-

nikoille.

Huolto osoittautui Minitexin Akilleksen kantapääksi. He ostivat vaati-

mamme varaosaerän pitkin hampain, mutta vielä useiden kuukausien kulut-

tua tavara makasi toimituspakkauksissaan vajassa Minitexin takapihalla. Ke-

nelläkään ei ollut aavistustakaan, mitä varastossa oli. Huoltoauton kohtalo ei

ollut sen parempi. Autoa esiteltiin meille ylpeinä, mutta sen ovet olivat lukossa,

koska huoltomiehet sattuivat olemaan lounaalla. Kun he vihdoin palasivat lou-

naalta, saimme heidät avaamaan ovet. Auto oli täysin tyhjä. Vain öljyinen rätti ja

pari tyhjää kartonkilaatikkoa lojui lattialla.

Selitys tälle oli, että autoa oli edellisellä viikolla käytetty messumateriaa-

lien kuljetukseen. Kukaan ei kuitenkaan osannut sanoa, missä huollon työka-

lut olivat ja mitä välineitä autossa yleensä tuli olla. Myöhemmin samana päi-

vänä Minitex Lesin johtaja Nikolai Kobzev kiikutti meille nelipyörävetoisen

Mitsubishi-pick-upin esitteen. Hän tiedusteli kohteliaasti, kelpaisiko meille

sellainen huoltoautoksi. Hän ei yksinkertaisesti ymmärtänyt, että moni kakku

päältä kaunis saattoi olla silkkoa sisältä.

Minitex tarina päättyi konkurssiin. Tänään Venäjän markkinoita hoitaa

Ferronordic, Pavel Syunevin toimiessa teknisenä tukena Koivulahdessa.

Venäläinen asiakas Kardinal Arkangelissa valitsi Logset 5F Titanin ja 8H Titanin vaativiin hakkuutöihin vaikeissa ilmasto- ja maasto-olosuhteissa.

41

“ LATVIAN MAFIA?

Ensimmäinen Latviaan myymämme kone meni latvialaiselle puunjalos-

tusalan yritykselle. Yritys vastasi koko ketjusta puun korjuusta huoneka-

luosien valmistukseen. He ostivat yhden 5F-kuormatraktorin ja ilmaisivat

halunsa ja kykynsä myydä Logsetin koneita Latviaan

Yrityksen tuotantotilat sijaitsivat Riikan vapaasatamassa neuvos-

toarmeijan entisissä tiloissa. Tuolin jalkoja, puutappeja ja paljon muuta

valmistettiin uudenaikaisilla koneilla asianmukaisissa tiloissa. Tuotanto

meni vientiin, pääasiassa Tanskaan. Yhtiön omistaja ajoi isoimmalla ja

hienoimmalla Range Roverilla, mitä rahalla sai, ja hallitsi vanhan kasar-

mirakennuksen peruskorjattua osaa. Toimisto oli lähes juhlasalin kokoi-

nen ja sitä vartioi näyttävä vaaleaverikkö minihameessa. Hänen pääasi-

allinen tehtävänsä oli huolehtia kynsistään.

Latvialaiset ehdottivat, että laskisimme koneidemme hintaa reilusti

vähentääksemme tuontimaksuja ja veroja. Erotuksen saisimme latvialai-

selle pankkitilille nostettavaksi pankkikortilla. Sen kummempaa paperiso-

taa ei tarvittaisi. Rahat voisimme nostaa mistä tahansa pankkiautomaa-

tista käteisenä Riikassa käydessämme.

Pitäydyimme tämänkaltaisesta yhteistyöstä eikä kauppoja enää syn-

tynyt. Viron jälleenmyyjämme, Simatron, toimi myös Latvian rajalla. Pian

latvialaiset ja virolaiset ystävämme joutuivatkin törmäyskurssille. Range

Rover -pomolla oli oma henkivartija, joka veti minut tuttavallisesti syr-

jään ja kuiskasi korvaani, että jos virolaiset aiheuttaisivat minulle ongel-

mia, niin hän voisi kyllä hoitaa asia:

– Just one word from you Kristian, will fix this problem. One word. . .

K. S.

��KOTIMARKKINATKertomukseni vientimarkkinoiden muotoutumisesta on saattanut luoda

sellaisen mielikuvan, että Logset viis välitti kotimarkkinoista. Se ei pidä

paikkaansa. Totta on, että viennin osuus oli aina merkittävä, 80-90% tuotan-

nosta. Kotimaan osuus vaihteli 10-20% välillä, mikä joinain vuosina nosti

oman maan mitalitiloille ja takasi kuitenkin joka vuosi sijoituksen viiden

suurimman markkinan joukossa. Sanotaan, että yksikään yritys ei voi me-

nestyä ulkomailla, ellei pärjää omilla markkinoillaan. Tätä en täysin allekir-

joita. Kokemustemme mukaan vienti oli monelta kannalta kiitollisempaa

liiketoimintaa. Yrityksen johdolla ja omistajillahan oli vahvaa kokemusta

juuri viennistä.

Kotimaan myyntimme on usein arvostellut vientipainotustamme ja

väittänyt, että se vähentää uskottavuuttamme ja herättää epäilystä siitä,

että emme oikeasti piittaa kotimaan asiakkaistamme. Tätä en allekirjoita al-

kuunkaan. Logset on aina tehnyt kaikkensa hoitaakseen jokaisen asiakkaan

hyvin siitä riippumatta, missäpäin maailmaa he vaikuttavat. Ensimmäise-

nä kymmenenä vuotena emme panostaneet kasvuun erityisesti Suomen

markkinoilla. Suomi on erittäin kilpailtu markkina, jossa kolmen suurim-

man toimijan yhteinen markkinaosuus on pitkälti yli 100% heidän oman

ilmoituksensa mukaan. Hekään eivät kuitenkaan aina ole olleet kovin tyy-

tyväisiä osaansa.

Suomen ruotsinkieliset alueet ovat Logsetin todelliset kotimarkkinat.

Henrik Fridlund oli tuttu hahmo jokaisessa suomenruotsalaisessa töllis-

sä ja tuvassa, jossa väki oli jollain tapaa kytköksissä mekaaniseen metsä-

talouteen. Henrikin onnistui myös löytää syrjäisten metsien uumenista

asiakkaakseen monta yksinäistä sutta, jotka eivät vielä olleet langenneet

isojen toimijoiden houkutuksiin.

Erno Mäntynen palkattiin vahvistamaan kotimaan myyntiä. Logsetista

alettiin tehdä tunnettua etenkin metsäyhtiöiden ja heidän avainurakoitsi-

joidensa piirissä. Kotimaan huoltoverkostoa kehitettiin vastaamaan asiak-

kaiden vaatimuksia. Logsetin perikadon vuosina kustannukset kotimaassa

karkasivat käsistä ja yhtiön oli pakko sopeutua ikävään tilanteeseen. Tä-

nään tilanne kotimaassakin on jälleen valoisampi ja Suomen markkinat

ovat keskeisessä asemassa Logsetin myynnissä ja tuloksessa. Asiakkaatkin

ovat jo tainneet sen huomata. 42

Logsetin uusi huoltopalvelukeskus Vanhassa Vaasassa vihittiin käyttöön vuonna 2008. Keskus palvelee niin kotimaan koneyrittäjiä kuin viennin jälleenmyyjiä. 43

“ Kotimaiset asiakkaat ovat ammattitaitoista väkeä, jonka kans-

sa on miellyttävä työskennellä. Logsetilla on aina ollut osaavaa

porukkaa tukemassa myyntiä. Asiakkaat ja muut sidosryhmät

ovat kuitenkin usein ihmetelleet viennin suurta osuutta. Tähän

on ollut helppo vastata Kristianin tapaan. Suomi on ollut ja on

edelleen yksi Logsetin tärkeimmistä kohdemaista. Mukaan mahtuu

myös vuosia, jolloin Suomi oli Logsetin suurin yksittäinen markki-

na-alue. Vertaus, jossa tarkastellaan Suomea suhteessa koko muu-

hun maailmaan, ei ole perusteltu eikä mielekäs. Viennin ansiosta

olemme jatkuvasti pystyneet tarjoamaan myös kotimaisille asiak-

kaillemme erittäin kattavaa ja hyvin toimivaa varaosapalvelua.

Tänä päivänä Logset on tunnettu tekijä koko Suomen mark-

kinoilla. Merkki ja tuotteet ovat tuttuja suomalaisille metsäkone-

yrittäjille. Oma mittalaitekin kehitettiin läheisessä yhteistyössä koti-

maisten metsäkoneyrittäjien kanssa. Logsetin suhteellisen osuuden

odotetaan kasvavan tulevina vuosina Suomessa huomattavasti, ja

kotimaan myyntiin panostetaan entistä enemmän.

Hyviä muistoja menneiltä vuosilta on paljon, päällimmäisenä

mieleen on jäänyt ensimmäinen kauppasopimus. Ensimmäinen

kone, jonka myin, oli käytetty Pika-ajokone. Kävin näyttämässä

konetta Porvoossa. Kun kauppa syntyi, olin asiasta niin innoissani,

että ajoin läpi yön takaisin Vaasaan kertomaan tästä tehtaalla. Ki-

lometrejä vuorokauden aikana kertyikin tuolloin kokonaista 1500.

Erno Mäntynen, aluepäällikkö

Erno hyvässä seurassa Metko 2010 -messuilla. 44

“ MONIKIELISYYDEN ILOSANOMAA

Logsetin juuret ovat syvällä kaksikielisellä alueella. Kaksikielisyys on rik-

kautta, jota olemme aina ymmärtäneet hyödyntää. Pitkään oli niin, että

työntekijöistä puolet puhui äidinkielenään ruotsia, puolet suomea. Useim-

mat olivat kuitenkin lähes kaksikielisiä, mutta osa hallitsi vain toisen kie-

len. Oli itsestään selvää, että kaikki henkilökuntatiedotus, sekä suullinen

että kirjallinen, esitettiin molemmilla kielillä.

Maanantaikokouksissa kävimme läpi markkina- ja tuotantotilanteet

ja keskustelimme teknisistä kysymyksistä kahdella kielellä. Harvemmin mi-

tään kuitenkaan käännettiin toiselle kielelle. Kaikki kommunikoivat suju-

vasti omalla kielellään ja tulivat ymmärretyiksi. Myöhemmin kielipalettiin

liitettiin luontevasti myös englanti.

Oli tärkeää pystyä puhumaan jälleenmyyjien ja loppuasiakkaiden

kanssa heidän omalla kielellään. Suomi, ruotsi ja englanti kuuluvat useim-

pien täälläpäin vaikuttavien yritysten arkeen. Meillä kielikirjo oli kuitenkin

laajempi. Tom ja Kristian hallitsivat saksankielen, Philippe, Pascal, Hanna

ja Baptiste ranskan, Lukasz puolan sekä Lukasz, Pekka, Yury ja Pavel venä-

jän. Kristian neuvotteli tarvittaessa ranskaksi, Gustav espanjaksi ja Henrik

eestiksi – hieman haparoiden mutta kuitenkin. Luulisin, että näin laaja

kielitaito ei ole vallan tavallista yrityksissä, joissa on vähemmän kuin 50

työntekijää. Ulkomailla se ainakin olisi erittäin poikkeuksellista. En ole

törmännyt siellä yhteenkään kokoiseemme yritykseen, jossa olisi hallittu

kuudesta seitsemään kieltä käytännössä. Tämä oli ja on meille suuri etu.

Vuosien varrella Logsetilla on vieraillut lukematon määrä koululuok-

kia eri oppilaitoksista. Olen aina korostanut kielitaidon merkitystä. Se on

investointi, joka taatusti maksaa itsensä takaisin. On ikävä huomata, että

tankeroenglannista on tulossa liike-elämän yleiskieli. Niskakarvani nou-

sevat pystyyn, kun väitetään, että ruotsinkielestä ei ole mitään hyötyä,

koska sillä ei selviä edes Pohjoismaissa. 40 vuoden ajan olen toiminut yh-

teistyössä ruotsalaisten, tanskalaisten ja norjalaisten kanssa. Kertaakaan

minun ei ole tarvinnut tukeutua englanninkieleen, enkä missään tapauk-

sessa toivoisi, että englannista tulisi tavallisin käyttökieli pohjoismaisissa

yhteyksissä.

Tämä on minun kantani kielikysymykseen.

K. S. Myös saksalainen jälleenmyyjämme Otzberger Forstmaschinen on oivaltanut kielitaidon merkityksen. 45

Kurre oli yksi niistä jo Norcarin aikaisista avainhenkilöistä, jotka tu-

livat mukaan Logsetin toimintaan jo alkuvaiheessa. Kurre hoiti Logsetin

koko hankintaa yksin alusta alkaen siihen asti, kun tulin vuonna 2003

mukaan hankintatoimeen.

Työnantajaansa sitoutuneempaa työntekijää kuin Kurre on tuskin

olemassa. Kurre oli mestari hoitamaan hintaneuvotteluja, ja myöhem-

min, Kurren kuoleman jälkeen, useat tavarantoimittajat muistelivat vielä

todella tiukkoja hintaneuvotteluja Kurren kanssa. Erittäin tiukka neuvot-

telutapa aiheutti joskus myös ristiriitoja ja suhteet toimittajiin olivat koe-

tuksella. Joihinkin toimittajiin välit menivät poikki ja kumpikaan ei enää

halunnut olla toisen kanssa tekemisissä. Olipa eräässä tapauksessa ollut

uhkailuja käsirysystäkin. Näitä tapauksia oli kuitenkin vähän, eivätkä

ne haitanneet Logsetin toimintaa.

Kurre hoiti koko hankintaketjun tarjouspyynnöistä ja sopimusneu-

votteluista, tavaran tilaamiseen ja toimitusten valvontaan. Tämä oli to-

della iso urakka yhdelle ihmiselle. Moni asentaja pelkäsi Kurren joskus

hieman äkkipikaista tapaa reagoida tavaran puutteeseen ja hankinta-

pyyntöihin.

– Pakko löytyä, mene takaisin ja etsi paremmin!

Metsäkone koostuu sadoista osista ja koneen valmistuminen edellyt-

tää niitä kaikkia. Logsetilla ei alkuvuosina ollut käytössä tietokonepoh-

jaista järjestelmää materiaalin hallintaan. Kurre käytti useita A3-tauluja

tärkeimpien komponenttien hallinnointiin. Jotkut osat piti muistaa tilata

kuukausia etukäteen. Tällaisen kokonaisuuden hoitaminen oli vaativaa,

ja Kurre jäi usein iltaisin töihin muiden jo lähdettyä.

Kun Kurt sairastui ja jäi sairaslomalla, meillä muilla oli suuri työ

päästä sisään Kurren hoitamiin hankintoihin. Siitä kuitenkin selvittiin.

Kehitimme tämän jälkeen tietojärjestelmän tuotannon ja hankinnan

avuksi. Nyt järjestelmä kertoo varastosaldot ja tuotannon tarpeet.

Kurre palasi työhön entisiin tehtäviinsä, vaikka hänellä oli vielä sai-

raslomaa. Myöhemmin hän jäi toisen kerran sairaslomalle ja palasi vie-

lä kerran työhönsä. Jäätyään sairaslomalle kolmatta kertaa hän ei enää

palannut.

Legenda elää.

Kari Mikkilä, Fomacin perustajaosakas, myöhemmin Logsetin osakas ja materiaalihallinnosta vastaava johtaja

“ Seuraavan olen kirjoittanut Logsetin pitkäaikaisen työntekijän Kurt Södergårdin muistoa kunnioittaen. Kurt menehtyi pitkälli-seen sairauteen 2008.

Kurt Södergård vasem-malla vaihtaa ajatuksia Pasi Hangasmäen, Seppo Koskisen ja Kari Mikkilän kanssa.

46

��VALTA VAIHTUULogset kasvoi kaikilla rintamilla 2000-luvulla. Uusia markkinoita valloitettiin,

uusia tuotteita kehitettiin, uutta henkilökuntaa palkattiin ja uusia tiloja otettiin

käyttöön. Yhtäkkiä Logset oli yritys, joka valmisti 100 konetta vuodessa 30-40

sijaan. Tällainen kasvu vaatii pääomaa. Tähän asti Logset oli selvinnyt ilman

pankkirahoitusta. Omistajat nostivat osinkoja sen verran kuin sitä verovapaas-

ti oli nostettavissa, mutta lainasivat rahat takaisin yhtiölle käyttöpääomaksi.

Tämä menettely ei enää kantanut. Oli ryhdyttävä etsimään ulkoista rahoitusta.

Kasvun myötä yrityksestä tuli myös entistä vaikeammin hallittava.

Konstailemattoman tuttavallinen johtamisen tapamme ei toiminut enää, kun

yritykseen tuli uutta väkeä lähes viikoittain. Emme enää tunteneet jokaista

työntekijäämme henkilökohtaisesti, eikä meillä ollut selkeää käsitystä siitä,

mitä kukin teki. Tarvittiin organisointia, tavoiteasetantaa ja seurantaa. Olihan

tämä kaikki meille tuttua jo kanikoppiajalta, mutta päästyämme vapauden

makuun olimme vastahakoisia. Arvelimme, että vanhojen koirien olisi vaikea

oppia uusia temppuja.

Yritykselle olisi löytänyt ottajia, mutta Tigercatin jälkeen emme lotkaut-

taneet korvaakaan kosijoille. Curt Lindbom toimi CapManilla jonkin aikaa.

Olimme esitelleet hänelle yritystämme, koska CapMan oli kiinnostunut yhdis-

tämään muutamia pieniä metsäalan toimijoita yhdeksi isommaksi yritykseksi.

Emme kuitenkaan nähneet tässä mitään etua Logsetille. Talvella 2005 Logset

oli noussut parrasvaloihin. Meidät nimettiin yhdeksi Suomen 25 innovatiivi-

simmista kasvuyrityksistä. Wajaxin kanssa oltiin päästy sopimukseen jälleen-

myynnistä ja mallistokin oli vihdoin valmis. Se kattoi nyt viisi kuormatraktoria

10-18 tonniin ja viisi harvesteria ketterästä harvennuskoneesta raskaimman

sarjan päätehakkuukoneeseen. Curt Lindbom otti uudelleen yhteyttä. Hän oli

nyt Primaca Partnersin osakas. Primaca Partners sijoitti yksityistä pääomaa lu-

paaviin yrityksiin.

Neuvottelimme koko kevään ja kesän 2005. Ostajat tutkivat yritystäm-

me tarkoin, arvioivat liiketoimintaamme ja siihen liittyviä riskejä ja mahdol-

lisuuksia. Lopulta päädyimme molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.

Vanhoina osakkaina meille jäisi 40%:n osuus. Meidän tuli myös luvata, että

jäisimme vetovastuullisina yhtiön palvelukseen vähintään kahdeksi vuodeksi.

Porkkanana oli ostohinnan päälle maksettava reilu lisäbonus, joka määräytyisi

tulevan kahden vuoden tuloksen perusteella.

Päätettiin myös henkilöstöannista. Kun ilmoitimme Primacan ostaneen

Logsetin osake-enemmistön, osoittautui, että monella oli ollut jo hajua siitä,

että jotain oli tekeillä. Uutinen otettiin yleisen myönteisesti vastaan. Moni

luultavasti käsitti tilanteen niin, että Logset oli nyt noussut korkeampaan

divisioonaan, joten tarvittiin uusia valmentajia ja ammattimaisempi joukkue-

johto. Henkilöstöanti ylimerkittiin kolminkertaisesti, vaikka minimipanos oli

6000 euroa puhdasta omaa rahaa, josta oli maksettu kovat verotkin. Voiko luot-

tamus omaa työpaikkaa ja sen tulevaisuutta kohtaan olla tätä vahvempi?

Logsetilla paiskittiin tämän jälkeen töitä kahta ahkerammin. Myynti veti

ja koska kassassa oli uutta, tuoretta rahaa, uskallettiin panostaa rohkeammin

markkinointiin. Uusia avainhenkilöitä palkattiin ja toimitusjohtajakysymys

nousi tapetille. Kolmikantajohtajuuttamme ei pidetty Helsingin finanssipii-

reissä oikein sisäsiistinä. Oli nimitettävä yksi ja ainoa toimitusjohtaja! Koska

kukaan meistä kolmesta ei tuntenut kutsumusta, päädyttiin Tommi Lindbomin

valintaan. Hän oli myös kuopiolaisen, paalutuskoneita valmistavan Junttan

Oy:n toimitusjohtaja. Primaca oli ostanut myös Junttanin osake-enemmistön.

Me viisi Titaaniakin (= Logsetin vanhat omistajat) olimme pistäneet lanttimme

likoon Junttanin puolesta.

Esa Rantala nimettiin Logsetin tehtaanjohtajaksi ja meistä vanhoista osak-

kaista muodostettiin eräänlainen neuvosto, jonka tehtävä oli luotsata tulok-

kaat turvallisesti Logsetin satamaan.

Tyytyväisiä myyjiä ja ostajia. Vasemmalta Kristian Stén, Curt Lindbom, Gustav Frantzén, Seppo Koskinen, Veli-Matti Mynttinen, Kari Mikkilä, Ilkka Brotherus, Jukka Kivipelto ja Jussi Länsiö.

47

Arpa on heitetty. Logset panostaa näyttävästi ja haastaa kotimaiset kilpailijat.

Suuri tutustumiskokoontuminen Kuopiossa. Logsetin ja Junttanin henkilöstö on yhdistetty Pilomacin sateenvarjon alle.

“ SUURI PUHDISTUS

Onnea ei kestänyt kauan. Uudet luudat lakaisivat ja niiden tehtävä oli

lakaista meidät pesästä. Lokakuussa 2006, vain vuoden kuluttua yri-

tyskaupasta, Gustav, Seppo ja minä saimme virallisesti kenkää. Meidät

häädettiin yhteisestä työhuoneestamme. Primaca-kaarti käytti kaiken

voimansa ja vaikutusvaltansa osoittaakseen, kuinka tärkeää oli, että

uusi johto saisi tarvitsemansa työrauhan. Pelkkä läsnäolomme häiritsi

tärkeää uudistusprosessia. Mahdollisista lisäbonuksistamme kukaan ei

enää hiiskunutkaan.

Puhdasta tuli. Tällaisissa tilanteissa pöydällä on yleensä suunnitel-

mia ja keskeneräisiä hankkeita, jotka lähtijä luovuttaa perinnöksi seu-

raajalleen. Meidän tapauksessamme pöydän päätyyn kannettiin iso ros-

kalaatikko, johon puskettiin pöydältä kaikki mitä siinä oli.

K. S.

48

Heikki Ojala toimi Logsetin toimitusjohtajana kahden myrskyisän vuoden ajan. Savolaisesta taustastaan huolimatta Heikki oli aidosti hyväksytty ja pi-detty pohjalaisten keskuudessa. Jopa siinä määrin että 50-vuotispäivänään hänelle myönnettiin kaikki pohjalaiset kunnianosoitukset tunnusmerkkei-neen.

�� SOTAJALALLAUusi johto ei ymmärtänyt Logsetin vahvuuksia, vaan aloitti vimmatun uudis-

tustyön. Strategiat muotoiltiin uudelleen ja käyttöön otettiin uudet ohjausjär-

jestelmät. Epäilemättä moni asia kaipasi muutosta ja tehostamista. Olihan se

yksi keskeisimmistä syistä sille, että olimme kypsyneet ajatukseen vetovas-

tuun luovuttamisesta uusiin käsiin.

Tällaisissa muutostilanteissa kaikki ei toimi heti ja kitkattomasti. Moni

ongelmakohta huomattiin liian myöhään tai ne jätettiin kokonaan huomiotta.

Pystytettiin julkisivun pilarit ja katto, mutta perustus jäi kokonaan valamatta.

Muodollisesti toimittiin useimmiten aivan oikein. Vannottiin corporate

governancen nimeen. Isoissa pörssiyhtiöissä onkin varmasti paikallaan mää-

ritellä tarkoin osakkaiden, hallituksen ja korkeimman johdon roolit ja vastuu.

Tästä huolimatta olemme todistaneet lukuisia tapauksia, joissa pörssiyhtiöi-

den korkein johto rohmuaa itselleen valtaa ja kohtuuttomia etuja osakkaiden

kustannuksella. Meidän tapauksessamme corporate governance oli ase, jonka

avulla suljettiin pois osa omistajista (me vanhat) kaikesta vaikutusvallasta yh-

tiössä.

Stragiaprosessi oli perusteellinen ja siihen osallistui suuri osa organisaa-

tiosta. Lopputulos oli pöyhkeä kuumailmapallo ilman kosketusta realiteettei-

hin. Strategia täytäntöönpantiin kuitenkin vain niiltä osin kuin katsottiin tar-

peelliseksi. Tulokset olivat sen mukaiset.

Yksinomaan Junttanin henkilökunnasta koostuva konsernijohto otti hoi-

taakseen käytännön johtotehtävät Koivulahdessa. Osalla heistä oli kyllä toimi-

alakokemusta, mutta ei Logsetin tuotteiden, henkilökunnan tai asiakkaiden

tuntemusta. Johtajat viettivät vähintään kymmenen tuntia viikossa autossa

Kuopion ja Koivulahden välillä ja jäljelle jäävät neljä päivää he jakoivat kahden

aivan erilaisen yrityksen kesken, joilla ei ollut muuta yhteistä kuin omistus. Ja

jälleen olivat tuloksetkin sen mukaiset.

Suurimmat erehdykset tehtiin jälleenmyyjäyhteyksissä. Jälleenmyyjäm-

me vastasivat 85% myyntiämme, joten heitä ei missään tapauksessa voinut pi-

tää turhana välikätenä, joka vain nurisee joka asiasta ja nappaa itselleen voitot.

Tilanne tulehtui niin pahasti, että silloinen huolto- ja jälkimarkkinajohtaja sai

porttikiellon suurimman jälleenmyyjämme luokse.

Tunnelma kentällä ja yrityksessä laski nopeasti. Pian se näkyi myös

taloudellisessa tuloksessa. Vuoden 2007 heikon tuloksen jälkeen kehitettiin

ns. ”Turn Around” -ohjelma, joka merkitsi käytännössä sitä, että useampi yri-

tyksen kokeneimmista avainhenkilöistä sai kouraansa irtisanomislomakkeen.

Rajut toimenpiteet johtivat siihen, että muitakin avainhenkilöitä erosi yhtiön

palveluksesta protestina. Arvioin, että noin 200 vuotta arvokasta kokemusta

valutettiin yhtiöstä viemäriin vuosien 2007-2008 aikana. Turn Aroundista oli

tullut Bottom Up.

Olimme myyneet yhtiön, jolla oli korkein mahdollinen luottoluokitus,

AAA. Kolme vuotta myöhemmin sama yhtiö hakeutui yrityssaneeraukseen.

Olisikohan siinä Suomen ennätysjyrkin alamäki?

Nostan hattua kaikille, jotka jäivät taistelemaan yhtiön elämästä ja onnis-

tuivat vähitellen kääntämään kurssin nousuun.

49

14. helmikuuta 2008 istuin autossani Raastuvankadun Nesteen autope-

sussa, kun kännykkäni pirahti. Se oli poikani Filip, joka vastasi Logsetin

markkinointiviestinnästä ja Ruotsin myynnistä.

– Kuikka potkii minut pellolle.

Hänen uusi päällikkönsä, joka vastasi myös Junttanin markkinoin-

nista, oli ilmoittanut, että irtisanominen astuisi voimaan välittömästi.

Syyksi esitettiin, ettei häntä enää tarvittu. Markkinointiviestintä hoidet-

taisiin Kuopiosta ja Ruotsin markkinoille ei kannattaisi panostaa. Olin ai-

van tolaltani ja pyysin häntä odottamaan kunnes soitan Sepolle, joka oli

juuri edellisenä päivänä osallistunut hallituksen kokoukseen Kuopiossa.

Seppo kertoo, että myös kaksi kolleegaamme, Kivipellon Jukka ja Mik-

kilän Kari, oli irtisanottu. Kari ja Jukka olivat Logsetin osakkaita ja jäivät

kaupan jälkeen yhtiön palvelukseen. Jukka vastasi tuotekehityksestä ja

Kari materiaalihallinnosta. Eikä siinä vielä kaikki. Kurikan koko yksikkö

lopetettaisiin ja myös Logsetin ensimmäinen myyjä Henrik Fridlund saisi

lähteä.

Vaikutti siltä, että koko entisen johdon ja asiantuntijajoukon täydel-

lisellä amputoinnilla haluttiin nyt valaa herranpelkoa niihin, jotka saivat

vielä jäädä yhtiöön.

Paljoa ei ollut tehtävissä. Hallitus viittaa johtoon. Pilomac-konsernin

toimitusjohtaja vastaa näistä asioista. Toimitusjohtaja viittaa hallituk-

seen, joka ei sanomansa mukaan ole päättänyt mistään irtisanomisista,

ainoastaan hyväksynyt Turn Around -saneerausohjelman. Pilomacin yh-

tiökokouksessa muutaman viikon kuluttua asia nostetaan esiin, mutta

mitään uutta ei ilmene. Pyydän, että joku johdosta edes kiittäisi näitä

Logsetin uskollisia työntekijöitä, jotka nyt joutuvat lähtemään varsin

sekavassa tilanteessa. Seurauksena on pitkä ja kiusallinen hiljaisuus.

Kokouksen jälkeen minua nuhdellaan. Olin asettanut toimitusjohtajan

huonoon valoon.

Myöhemmin tapaan toimitusjohtajan, Sepon sekä tehtaanjohtaja

Heikki Ojalan toimiessa välimiehinä. Toimitusjohtaja myöntää, että poi-

kani irtisanominen oli hätiköity päätös. Hän sanoo ymmärtävänsä tun-

teitani. Päätämme keskustelun kädenpuristukseen ja hän lupaa soittaa

Filipille ja pyytää anteeksi. Sitä puhelua olemme odottaneet jo neljä vuot-

ta ja odotamme edelleen. . .

Suurta puhdistusta seuraavana päivänä minun oli määrä matkus-

taa Saksaan. Georg Schellhaas oli myynyt yhtiönsä Erwin Machleidille.

Odotettavissa oli suuret juhlat. Paljon väkeä oli kutsuttu. Minutkin. Jo

pian kutsun saatuani sain kuitenkin Logsetin korkeimmalta johdolta

määräyksen pysyä poissa Saksasta. Ilmoitin, että minut oli kutsuttu hen-

kilökohtaisesti, ei niinkään Logsetin edustajana, ja että kustantaisin kyllä

matkani itse.

Muutamaa päivää ennen juhlia, saan kuulla, että kukaan Logse-

tilta ei osallistuisi tapahtumaan. Tuohtuneena kerron toimitusjohtajal-

le ja myyntijohtajalle suorasanaisen mielipiteeni yhtiön osoittamasta

törkeästä piittaamattomuudesta parhaimpia yhteistyökumppaneitamme

kohtaan ja intän, että minä joka tapauksessa lähtisin edustamaan Logse-

tia, niin ettemme menettäisi kasvojamme kokonaan.

Suuri puhdistus kosketti läheisesti myös perhettäni. Vain vuorokautta

raukkamaisen selkään puukotuksen jälkeen en enää kyennyt lähtemään

matkaan. Soitan Schellhaasille ja viittaan henkilökohtaisiin syihin asiaa

sen enempää selittämättä. Viime hetkellä Logsetilla otetaan kuitenkin jär-

ki käteen ja matkaan lähetetään Tom Knipström, joka ajaa kunniakkaas-

ti yhtiön asiaa Brensbachissa.

Sunnuntaina ystäväni Georg Schellhaas soittaa:

– Kristian, ich weiß alles, du musst dich von diese Leute trennen, sonst

wirst du immer unglücklich bleiben. (Kristian, tiedän kaiken. Pysyttele

erossa näistä ihmisistä. Muuten tulet aina olemaan onneton. )

Juuri näin koin kykenemättä keskittymään mihinkään muuhun.

Olin nöyryytetty. Tunsin henkilökohtaisesti olevani vastuussa poikani koh-

talosta. En kyennyt sitä estämään, vaikka olin itse syy siihen, että juuri

hän joutui kärsimään. Tänäänkin, neljä vuotta myöhemmin, mietin, tein-

“ MELKEIN LOPPUNÄYTÖS

50

kö oikein. Olisiko pitänyt jättää yhtiölle jäähyväiset varhaisemmassa

vaiheessa ja vain unohtaa?

Me viisi Titaania – Gustav, Seppo, Jukka, Kari ja minä – keskuste-

limme pitkään ja hartaasti noina päivinä. Jukka ja Kari olivat myös

tulleet surkean epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Gustav ja Seppo,

jotka istuivat hallituksessa, saivat tuntea epäluulomme. Oliko kuiten-

kin niin, että he tiesivät, mitä tuleman piti ja olivat antaneet hiljaisen

hyväksyntänsä verilöylylle?Tänään tiedän, että heillä ei ollut näissä

tapahtumissa osaa eikä arpaa. Toimitusjohtaja teki päätökset itse saa-

tuaan kaikessa hiljaisuudessa hyväksynnän hallituksen enemmistöl-

tä.

Raha ratkaisi. Viidellä Titaanilla on vähän yli 30% Pilomacin

osakkeista. Pilomac omistaa Logsetin sataprosenttisesti. 30% ei voi

vaikuttaa, jos 70% tahtoo toisin. Samalla tuo 30% on meille viidelle

merkittävä henkilökohtainen sijoitus. Silloisessa tilanteessa olisimme

joutuneet myymään osakkeemme tuntuvalla tappiolla. Ehkäpä siinä

oli yksi syy koko hässäkkään. Kylvämällä epäluuloa ja lietsomalla

pahaa verta meidät yritettiin lannistaa myymään osakkuutemme

alihintaan. Kuka tietää. Päätimme sinnitellä ja yrittää saada sijoituk-

sestamme edes omamme takaisin. Omalta kannaltani asian ratkaisi

se, että myös Kari ja Jukka päättivät jäädä osakkaiksi.

Logsetin ja minun yhteinen taival oli tuolloin viittä vaille kuljet-

tu. Tänään olen iloinen, että nielin ylpeyteni ja pettymykseni ja jat-

koin, samoin kuin muut syyttömästi kärsineet kukin omalla taval-

laan. Aika on osoittanut, että olimme oikeassa.

K. S.

��PERIKADON PARTAALLAFinanssikriisi 2008 iski täydellä voimalla metsäkonealalle. Logset oli kaiken

lisäksi tuolloin hajoamistilassa konsernijohdon toimien ja karanneiden kus-

tannusten vuoksi. Syksyllä 2008 kamppailtiin elämästä ja kuolemasta. Ojalan

Heikki, Koivulahden tehtaanjohtaja, teki kaikkensa sopeuttaakseen toimintaa

vallitsevaan markkinatilanteeseen. Pasi Nieminen kutsuttiin syksyllä hoita-

maan markkinointijohtajan tehtäviä. Hän tarttui tarmokkaasti toimeen ja pyrki

varmistamaan tilauskannan, joka mahdollistaisi vähintään yrityksen jatkuvan

toiminnan edellyttämän kassavarannon.

Samaan aikaan konsernijohto vetäytyi operatiivisesta toiminnasta ja yh-

teydenpito vanhoihin osakkaisiin sallittiin. Nyt meiltä sai jälleen kysyä neuvoa

ja hyödyntää rakentamiamme verkostoja.

Hallitus kääntyi Tapio Nikkasen puoleen saadakseen asiantuntevaa apua

tukalassa tilanteessa. Tapiolla oli vankka kokemus metsäalalta. Aluksi hän toi-

mi yhtiön konsulttina ja välittäjänä osakkaiden neuvotteluissa. Ojalan Heikin

irtisanouduttua toimitusjohtajan tehtävistä Tapio astui hänen paikalleen. Hän

saneerasi, lomautti, höyläsi kustannuksia, neuvotteli ja onnistui raudankovalla

otteellaan ohjaamaan karille ajaneen laivan vapaammille vesille.

Logsetin omistaja, Pilomac kamppaili kohtuuttoman velkataakan alla ja

aivan liian kauan yhtiössä luotettiin Junttanin kykyyn pitää konserni koossa.

Lopulta seinä tuli vastaan. Alkoi kiivaat neuvottelut rahoittajien kanssa. Ne kes-

tivät yksi ja puoli vuotta, ja käsittivät mm. lukuisia kriisipalavereja, yrityksiä

luopua Logsetista kokonaan, kiristämistä ja uhkailuja. Ratkaisu oli Junttanin

irrottaminen Pilomacista ja Logsetin hakeutuminen velkasaneeraukseen, joka

myönnettiin kesällä 2009.

Jussi Länsiö teki Pilomacin hallituksen puheenjohtajana hyvää työtä ja

onnistui kursimaan kasaan toimivan ratkaisun. Siinä suurimmat osakkeen-

omistajat, viisi Titaania kärjessä, sijoittivat lisää pääomaa Pilomaciin ehdollisen

pääomalainan muodossa.

51

“ ELÄMÄNKOULUSSA

Kun minulle tarjottiin kesällä 2008 Logsetin myyntijohtajan paikkaa

helsinkiläisen head hunterin toimesta, niin maailman talous ei vielä

näyttänyt synkältä. Otin homman innolla vastaan, sillä olin ollut saman

työnantajan palveluksessa melkein kymmenen vuotta ja halusin vaihtaa

työpaikkaa, alaa ja maisemaa. Maatalonpoikana ja käytännön kone-

taustani pohjalta ajattelin, että metsäkoneet voisivat sopia minulle hyvin.

Aloitin Logsetilla myyntijohtajana 1. 10. 2008. Rekrytoinnin ja työn

aloituksen väliin osui Lehman Brothers -investointipankin konkurssi

USA:ssa. Maailma oli muuttunut. Tällä oli masentava vaikutus myös met-

sätalouteen. Metsäkoneiden kysyntä oli ollut laskussa maailmalla jo ke-

väästä lähtien ja kysyntä loppui lähes tyystin loppuvuodesta 2008.

Ensimmäiset päivät ja viikot Logsetilla olivat näin ollen shokki. Ti-

lauskanta oli lyhyt, yrityksen kassavirta ja tulos raskaasti miinuksella,

tuotannon laatu oli lähtenyt lapasesta, jakelijoiden reklamaatioita oli jä-

tetty hoitamatta, jakelijat olivat menettäneet luottamuksen Logsetiin täy-

dellisesti ja, mikä pahinta, yrityksen kassa oli tyhjä.

Toinen työpäivä 2. 10. 2008 oli yksi elämäni perusteellisimmista pe-

rehdytyspäivistä ja päivä, jota en varmasti unohda koskaan. Saksan ja-

kelijan edustajat Erwin Machleid ja Volker Nieratzky tulivat vierailulle.

Ensimmäiset tunnit aamupäivällä istuttiin neuvotteluhuoneessa kuun-

telemassa korvat punaisena saksalaista ripitystä siitä, kuinka Logset oli

kokonaisuutena ”Scheisse”: koneiden laatu huonoa, saksalaiset loppu-

asiakkaat vihaisia, kukaan ei ollut hoitanut Otzbergerin asioita Logsetin

päässä ja kuinka Otzbergerilla oli paljon takuusaatavia Logsetilta. Istunto

oli minulle todellinen lyhyt oppimäärä metsäkoneliiketoimintaan orasta-

van laman kynnyksellä. Lounaan jälkeen menimme tuotantohalliin, jossa

käytiin yhden ajokoneen ympärillä laatuvirheet läpi. Saksalaiset löysivät

helposti parikymmentä kohtaa, joissa oli laatuvikoja tai korjaamattomia

asioita.

Jälkeenpäin uskallan tunnustaa, että Otzbergerin kaverit olivat oi-

keassa lähes kaikessa. Uusien omistajien myötä tulleessa kasvuhurmiossa

Logset oli unohtanut kolme pääasiaa: oman organisaationsa ihmiset, ja-

kelijat ja loppuasiakkaan. Lukuisissa palavereissa oli tehty hienoja kas-

vukäyriä ja strategioita Pilomacin powerpoint-pohjille, ja edellinen johto

oli muokannut organisaatiota edestakaisin. Samalla arkitodellisuus eli

toiminnan laatu ja asiakkaat olivat unohtuneet. Seuraukset olivat dra-

maattiset: henkilökunta oli todella väsynyt, jakelijat vihaisia ja jättämäs-

sä Logsetin sekä, kuten edellä mainitsin, rahat olivat loppu.

Omistajien strategia ei kuitenkaan ollut ainoa asia, joka oli vähällä

tappaa Logsetin. Kyllä maailmantaloudessa myllersivät sellaiset myrskyt,

että ei niille voinut mitään. Esimerkiksi Venäjän kauppa loppui kuin tai-

kaiskusta. Muutaman kuukauden kuluessa rupla devalvoitui hetkellisesti

30%. Putin määräsi ajokoneille 50%:n tuontitullin ja rahoituskorot olivat

Venäjällä jonkin aikaa yli 20%. Tämän seurauksena koneet kallistuivat

loppuasiakkaalle yhtäkkiä 50%:lla! Sanon ihan suoraan, että kyllä siinä

loppuivat meikäläiseltä myyntiargumentit.

Ainoa maa, jossa kauppa kävi hyvin oli Ruotsi. Ruotsalaiset, moko-

mat, olivat taas kerran onnekkaita heikon kruununsa ansiosta. Valitet-

tavasti Logsetilla ei ollut enää kunnon myyntiä Ruotsiin. Kaikki muut

Logsetin tärkeät maat kuten Suomi, Venäjä, Saksa, Ranska, UK ja Kanada

olivat hetkellisesti täysin kuolleita. Vienti Kanadaan oli kuihtunut jo vuo-

den 2006 loppupuolella Pohjois-Amerikan taantuman vuoksi.

Olin muuttanut perheeni Helsingistä Vaasaan tuntematta Logsetin

ja maailman metsätalouden todellista tilannetta. Ensimmäisten viikko-

jen aikana opin, että henkilökunta oli todella ammattitaitoista ja perus-

tuotteet loistavia. Lisäksi omistajien keskinäiset kärhämät olivat rauhoit-

tuneet ja sain upeaa henkistä tukea ja kannustusta Logsetin vanhoilta

omistajilta, ns. viideltä Titaanilta. Totta kai todellisen tilanteen selviämi-

nen oli shokki, mutta päätin silti yrittää sata lasissa. Minulla ei ole tapana

kusta pumpuliin.

Loppuvuoden 2008 ja 2009 alun keskityimme jokapäiväisistä

asioista selviämiseen. Nikkasen Tapsa tuli toimitusjohtajaksi alkuvuo-

desta 2009 ja tunsin heti, että meidän kemiat toimivat hyvin. Tuotanto

oli pysähdyksissä ja työntekijät lomautettuina alkuvuoden, mutta huhti-

kuussa 2009 alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Kiersimme ahkerasti ja-

kelijoiden luona ja yritimme palauttaa heidän uskoa Logsetiin ja yhtiön

tuotteisiin. Tämän tuloksena Saksan jakelija Otzberger tilasi ensimmäisen

koneen moneen kuukauteen huhtikuussa 2009. Elmia 2009 -messu, jonne

kone piti toimittaa, oli kesäkuun alussa.

Elmia 2009 -messut sujuivat positiivissa merkeissä ja saimme osoi-

tettua maailmalle, että olimme hengissä maailmalla liikkuvista huhuista

huolimatta. Messujen jälkeen, kesäkuun loppupuolella, alkoi tuntua siltä, 52

että homma saattaa lähteä liikkeelle ja tilauksia tulla. Sitten tuli tieto, että

olimme hakeutuneet yrityssaneeraukseen. Koin, että myynti olisi juuri läh-

tenyt liikkeelle ja että saneeraus tuli aivan väärään aikaan. Lisäksi tiesin,

että uutinen yrityssaneeraukseen hakeutumisesta vaikeuttaa myyntiä en-

tisestään. Eihän kukaan uskalla ostaa 400 000 euron harvesteria yrityksel-

tä, jonka tulevaisuus on epävarma.

Viikon verran yrityssaneeraustiedon jälkeen olin turhautunut. Ajatte-

lin jopa soittaa Väyrysen Paavolle ja kysyä, voiko siihen vitutukseen kuol-

la. Omista sekavista ajatuksistani huolimatta painoin täysillä töitä, valoin

uskoa asiakkaisiimme ja tiedotin heitä siitä, mitä yrityssaneeraus tarkoit-

taa. Muutama päivä yrityssaneeraukseen hakeutumisen jälkeen sain jäl-

leen uskoa tulevaan. UK:n jakelija RJ Fukes tilasi 6F-ajokoneen! Tämä oli

aivan uskomaton luottamuksen osoitus Logsetia kohtaan, vaikka RJ Fuke-

sia oli kohdeltu todella kaltoin vuosien varrella.

Syksy 2009 meni myyntiä jalkatyönä tehden. Kilpailijat mustamaa-

lasivat Logsetia minkä kerkesivät ja asiakkaat empivät. Tilauksia alkoi

kuitenkin tulla mm. Suomesta, Ranskasta ja Saksasta. Kassa oli koko ajan

todella tiukalla, mutta jostain sitä rahaa riitti. Kerran hain webastoja Koi-

vulahden postista postiennakolla omalla visakortillani. Onneksi sitä rahaa

oli vielä vähän omalla tilillä. Alkutalvesta 2010 tilausten määrä kasvoi

pikkuhiljaa. Todellinen käännekohta oli huhti-toukokuu 2010. Sen jälkeen

tiesin, että kyllä tästä selvitään. Meillä alkoi olla noin 5-6 koneen kuukau-

sivauhti tuotannossa, jolla pääsimme melkein ns. break even -tulokseen

kassavirran pysytellessä plussalla.

Olin solminut Chilen jakelijan kanssa jälleenmyyntisopimuksen lop-

puvuodesta 2008. He eivät kuitenkaan olleet tilanneet mitään, koska myös

Chilen metsäkonemarkkinat olivat hiljaiset. Chilessä palikat alkoivat lok-

sahtaa kohdalleen ja kesäkuussa 2010 saimme ensimmäiset tilaukset Chi-

lestä kovan väännön jälkeen: 10F-ajone ja 4 kappaletta 8X-harvesteripäitä.

Logsetin tilanne oli vahvistunut ja Nikkasen Tapio päätti siirtyä puo-

lipäiväiseksi hallituksen puheenjohtajaksi kesäkuussa 2010. Minulle oli

suuri kunnia, kun Tapsa ehdotti minua toimitusjohtajaksi. Otin haasteen

innolla ja itseluottamuksella vastaan, sillä nyt tiesin tarkkaan, mihin olin

ryhtymässä.

Toukokuussa 2010 Logset sai vihiä Venäjältä, että Volvo oli käytännös-

sä ulkoistanut CE-tuotteiden myynnin ja jakelun ruotsalaistaustaiselle Fer-

ronordic-yhtiölle. Samalla saimme tietää, että Ferronordic etsi kumppania

Pasi Nieminen teki yhdessä Tapio Nikkasen kanssa ilmiömäisen suo-rituksen ja onnistui kääntämään toivottomalta näyttäneen kehityksen jälleen terveeksi ja voittoa tuottavaksi liiketoiminnaksi.

metsäkonepuolelta. He halusivat tuotevalikoimaansa kaikki tuotteet

kannolta tehtaalle. Muutaman mutkan jälkeen Logset hyppäsi kisaan

mukaan. Kesän 2010 neuvottelimme Ferron edustajien kanssa useaan

otteeseen ja he kävivät auditoimassa tehtaamme ja toimintamme. Pro-

sessi oli työläs ja haasteellinen mutta samalla jännittävä. Vihdoin syys-

kuussa 2010 saimme tietää, että Logset on valittu yhteistyökumppanik-

si neljän valmistajan joukosta. Tämä oli Logsetille todellinen lottovoitto

ja mahdollisti lopullisen toipumisen laman syövereistä. Ferronordic

53

yhteistyö lähti vauhdilla käyntiin ja ensimmäiset koneet toimitettiin Ve-

näjälle jo marraskuussa.

Lokakuu 2010 – maaliskuu 2011 oli uskomatonta aikaa saatujen

tilausten suhteen. Tilauskanta venähti yli neljän kuukauden mittaiseksi

ja saimme nostettua tuotantoa asteittain ylöspäin. Hienoin kuukausi oli

lokakuu 2010, jolloin saimme tilauksia historiallisen paljon yhden kuu-

kauden aikana. Erään päivän päätteeksi soitin Kivipellon Jukalle ja sa-

noin, että eihän tässä tiedä miten päin olisi: tilauksia tulee ovista ja ikku-

noista. Olemme Jukan kanssa nauraneet tälle monta kertaa jälkeenpäin.

On uskomatonta, miten nopeasti liiketoiminta voi heitellä ääripäästä

toiseen. Vuoden 2009 alussa oli aivan kuollutta, kun taas syksyllä 2010 ti-

lauksia suorastaan satoi sisään. Tilanne oli itse asiassa haasteellinen. Tuo-

tantokapasiteetin nosto metsäkoneita valmistavassa, pääomavaltaisessa

liiketoiminnassa ei tapahdu sormia napsauttamalla. Asiaan vaikuttavat

ammattitaitoisen henkilökunnan löytäminen ja koulutus, alihankkijoi-

den toimitusajat, varaston arvon kurissa pitäminen, laadun valvonta ja

ennen kaikkea kassan hallinta. Logsetilla ei edelleenkään ollut luottokort-

tia käytössä, vaan kaikki ostot ja pienet investoinnit piti rahoittaa tulora-

hoituksella. Kaikkein mukavinta nousun alkaessa ja sen aikana oli kui-

tenkin uusien ihmisten rekrytointi ja lomautettujen kutsuminen takaisin

töihin. Taloon saatiin taas tekemisen meininkiä!

Vaikeinakin aikoina Logsetin ydin eli tuotekehitys teki hienoa työtä

niukoista resursseista huolimatta. TOC-MD-mittalaite jalostui ja kehittyi

entisestään. Lanseerasimme uuden 10F Titan -kuormatraktorin, loimme

uuden Logset Titan Head -harvesterikourasarjan ja kehitimme uutta, Tier

3B -sukupolven moottoriteknologialla varustettua konemallistoa. Näiden

isojen hankkeiden lisäksi oli lukuisia pienempiä projekteja. On varsin

poikkeuksellista, että yritys, joka on yrityssaneerauksessa ja joka harjoit-

taa pääomavaltaista liiketoimintaa taistellen tiukassa markkinatilantees-

sa isompia valmistajia vastaan, pystyy kaiken keskellä kehittämään tekni-

sesti monimutkaisia tuotteita.

Loppuvuonna 2011 markkinoiden hyvä kehitys jatkui. Ranska oli

vuoden paras myyntimaa, Chile tilasi lisää koneita, Venäjä veti hyvin ja

Kanadakin alkoi toipua pikkuhiljaa. Suomessakin oli tehty hyvin kone-

kauppaa. Oli selvää, että Logsetilla ei ollut enää isompaa hätää ja hom-

mat rullasivat eteenpäin omalla painollaan. Henkilökohtaisesti jouduin

kuitenkin vaikeaan tilanteeseen. Saimme loppukeväästä 2011 keskosena

syntyneet kaksostytöt ja jouduin perhesyistä luopumaan Logsetin toimi-

tusjohtajuudesta loppuvuodesta 2011.

Uskallan väittää, että Logset selvisi todella vaikeista ajoista kolmesta

syystä: loistavat perustuotteet, upea ja osaava henkilökunta ja uskolliset

asiakkaat. Minulle Logsetin vuodet olivat ainutlaatuista elämänkoulua.

Sain paljon sellaista oppia, jota ei koulun penkillä saada.

Pasi Nieminen, myyntijohtaja 2008-10, toimitusjohtaja 2010-11

Elmia Wood 2009 -messuilla nähtiin ensimmäisiä valon pilkahduksia ja usko Logsetin tulevaisuuteen alkoi vähitellen palata.

54

Logset 8H Titan GT edustaa Logsetin uusinta ja tasokkain-ta osaamista. Har-vesteri on varustettu pyörivällä, vakaaval-la ohjaamolla, ylivoi-maisella ohjaus- ja mittajärjestelmällä sekä polttoaineta-loudellisella die-selmoottorilla, joka täyttää kovimmatkin päästörajoitukset.

��KOKEMUS VOITTAATapio Nikkanen ja Pasi Nieminen osoittautuivat toimivaksi kaksikoksi. He

onnistuivat voittamaan henkilökunnan, jälleenmyyjien, asiakkaiden ja ali-

hankkijoiden luottamuksen ja kunnioituksen. Ja myös osakkaiden!

Yrityssaneeraus on aina vaativaa ja velvoitteet on hoidettava ajallaan.

Vaadittiin erittäin tarkkaa suunnittelua ja taloudenpitoa. Osat piti saada

ajoissa ja koneet piti koota ja toimittaa niin, että maksut saatiin asiakkailta

nopeasti. Esa Rantala, joka vastasi ostoista, tuotannosta ja toimittajien kans-

sa solmituista sopimuksista, sai oppia käytännön kautta, millaista on elää

kädestä suuhun. Kun Pasi Nieminen joutui perhesyistä luopumaan toimi-

tusjohtajan tehtävistään vuoden 2011 lopulla, Esa Rantala oli luonnollinen

valinta uudeksi toimitusjohtajaksi. Hän tunsi Logsetin rakenteen ja talou-

delliset sitoumukset kuin omat taskunsa.

Tuotekehitys oli kangerrellut siitä lähtien, kun Jukka Kivipelto irtisanottiin talvella

2008. Pian oltiin jäämässä auttamattomasti jälkeen. Uudet päästörajoitukset edellyttivät

uutta moottoritekniikkaa ja Titan-harvesteritkin kaipasivat jo kasvojen kohotusta oltuaan

tuotannossa jo kymmenen vuotta. Uusi johto ei kantanut minkäänlaista kaunaa niitä koh-

taan, jotka olivat rakentaneet Logsetin, minkä ansiosta Jukka Kivipelto kutsuttiin teknolo-

giajohtajan tehtäviin vastaamaan tuotannosta ja tuotekehittelystä. Kesällä 2012 esiteltiin

uusi tuotesukupolvi alan tärkeimmillä messuilla Saksassa, Ranskassa ja Suomessa. Jukan

kädenjälki on jälleen nähtävissä sarjan innovatiivisissa ratkaisuissa.

Tätä kirjoittaessani Logset on julkistanut hyvän tuloksen vuodelta 2011. Liikevaihto

oli koko yhtiön historian toiseksi korkein ja tulos selvästi positiivinen. Muutamaa viikkoa

tilinpäätöksen julkistamisesta saimme suureksi iloksemme uutisoida, että yrityssaneeraus

oli saatu päätökseen ennenaikaisesti ja jäljellä olevat velat toimittajille oli maksettu.

55

“ ENTÄS NYT, LOGSET?

Kaksikymppinen Logset on varttunut, käynyt läpi teini-iän kriisit ja on

nyt valmis vastaanottamaan aikuiselämän haasteet. Logsetin menestyk-

sen perusta on hyvin hoidetuissa, vakaissa markkinoissa. Kasvua on kui-

tenkin haettava myös uusilta alueilta ja varmistettava, että yhtiöllä ei ole

kaikki munat samassa vakassa.

Kotimaan markkinat kehittyvät suotuisasti. Tuotteemme sopivat hy-

vin suomalaisille asiakkaille ja asiakaspalveluamme kotimarkkinoilla

vahvistetaan jälleen. Euroopassa tukeudumme osaaviin ja motivoitunei-

siin jälleenmyyjiimme, jotka ovat osoittaneet kykynsä kehittyä ja vallata

markkinaosuuksia. Venäjä on tällä hetkellä merkittävin kasvumarkki-

namme. Sen metsävarat ovat valtavat ja meidän luotettavat koneemme

soveltuvat erinomaisesti näille markkinoille. Tällä kertaa emme tunaroi

varaosa- ja huoltopalveluiden tarjonnassakaan.

Raskaimman sarjan koneillamme on kysyntää Pohjois-Amerikassa,

jossa markkinat heräilevät pitkän taantuman jälkeen. TH-sarjan hakkuu-

päät herättävät kiinnostusta Etelä-Amerikan eukaluptysviljelmillä ja li-

sää on tulossa! Uusin markkinamme, Australia, on jo nupuillaan.

Viime vuodet olemme jälleen panostaneet vahvasti tuotekehitykseen.

Ohjelmaan on otettu uudet, entistä vähäpäästöisemmät ja polttoaineta-

loudellisemmat moottorit – käyttövarmuudesta tinkimättä. Kuljettajien

työympäristö on kehittynyt huimasti. Nyt tuomme markkinoille uuden

vakautuvan, kääntyvän harvesteriohjaamon, joka on nivelletty joka

suuntaan. Kuljettajien mukavuus, turvallisuus, työteho ja tuottavuus ovat

johtotähtiämme suunnitellessamme ohjaamoiden ergonomiaa ja edistyk-

sellisiä ohjaus- ja mittausjärjestelmiä.

Laaja alihankkija- ja kumppaniverkostomme on keskeinen menes-

tystekijämme. Vain yhdessä voimme taata sekä tuotteiden että palvelun

laadun ja varmistaa toivottu tulos kaikille osapuolille.

Logsetin henkilökunta on saanut kokea sekä hyviä että huonoja ai-

koja. Vaikeuksien keskellä he ovat nivoutuneet tiukasti yhteen ja näyttä-

neet, mihin todella pystyvät. Nyt haluamme jälleen panostaa henkilöstön

koulutukseen, terveyteen, työturvallisuuteen ja yleiseen viihtyvyyteen.

Tehköön muut mitä osaavat. Me aikaansaamme mitä haluamme.

Esa Rantala, toimitusjohtaja

Esa Rantala vakuuttaa, että sekä Logset-metsäkoneet että asiakaspalvelu ovat tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Ammattitaitoinen henkilöstömme, entistä laajempi konemallistomme ja jatkuva tuotekehi-tyksemme takaavat parhaat edellytykset puunkorjuuseen kaikkialla, missä toimimme. Lupaamme, että kaikki menestyvät – niin urakoitsijat, kuljetta-jat, metsän omistajat kuin puun jatkojalostajatkin.56

0

20

40

60

80

100

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

1994

1993

40

35

30

25

20

15

10

5

0

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

1994

1993

Liikevaihto, miljoonaa euroa Henkilökunta

LIIKEVAIHDON JA HENKILÖSTÖN KEHITYS

57

Logset 500, 504F1992–99 68

Logset 6F1997–2008 100

Chipset 536 C, 3C1994–97, 2004–06 11

Logset 4F1998–2008 106

Logset 6E1998 1

Logset 5F, 5F Premium1999–2008 166

Logset 3F1999–2003 17

Logset 8F1999–2008 68

Logset 10F2005–11 25

Logset TOC ohjausjärjestelmä2007–

Logset 5F Titan2008– 90

Logset 4F Titan2008– 26

Logset 6F Titan2008– 48

Logset 8F Titan2008– 32

Logset 10F Titan2010– 8

Logset Titan GT Series2012–

KUORMATRAKTORIT

58

Logset 500H, 504H1993–1996 10

Logset 8H Titan2000– 137

Logset 506H1994–2001 46

Logset 5-55, 6-55, 6-65, 7-651993–2001

Logset 7L, 7X2001–

Logset 5M, 6M, 5L, 6L2001–

Logset 6H Titan2001– 29

Logset 8L, 8X2002–

Logset 4M2003–

Logset 5H, 5H Premium Titan2004– 51

Logset 4H Titan2004–05 2

Logset 10H Titan2006– 27

Logset TH 45, 552011–

Logset TOC – MD mittalaite2009–

Logset TH 65, 752011–

Logset Titan GT Series2012–

HARVESTERIT JA HAKKUUPÄÄT

59

�� LOGSETIN JOHTAJAT 1992-2012

Seppo Koskinen08. 1992–06. 2006

Gustav Frantzén08. 1992–06. 2006

Kristian Stén08. 1992–06. 2006

Jukka Kivipelto09. 2003–06. 2006

Kari Mikkilä 09. 2003–06. 2006

Heikki Ojala03. 2007–01. 2009

Tapio Nikkanen02. 2009–05. 201012. 2011–04. 2012

Pasi Nieminen06. 2010–11. 2011

Esa Rantala05. 2012–

Tommi Lindbom07. 2006–02. 2007

60