8 • 9/2009

Internet-osoitteet: www.kullankaivajat.fi (Lapin kullankaivajain liitto ry)www.kultahippu.fi (asiaa kullasta ja hipuista)

osa 1Olli Päiviö

Lemmenjoen kultamaillaVierailin Inarissa, Lemmenjoen

kultamailla elokuussa. Kultamailla,missä satakunta kaivajaa etsii edel-leen omaa kullanhohtoista unel-maansa joko harrastus- tai ammatti-pohjalta. Välineinä ovat lapio ja rän-ni tai kaivukone ja koneseula rännei-neen.

Vaskaus kuitenkin on edelleense viimeinen työvaihe sekä käsin ettäkoneella kaivaville. Koneellista kul-lankaivuuta harjoittaa alueella arvi-olta vajaat parisenkymmentä kaiva-jaa, joista kymmenkunta tekee sitäammatikseen. Konekaivualueita on19. Ympäristölupia koneelliseen kai-vamiseen on voimassa 14 kappaletta.

Ennakkokuvitelmissani ajattelinkohtaavani tunturissa pitkäpartaisia,juroja ja sulkeutuneita erakkoja, jot-ka suhtautuvat kamera kädessä lä-hestyvään toimittajaan epäluuloisenvihamielisesti.

Ja katin kontit. Perillä minuaodotti joukko sinnikkäitä, vieraan-varaisia, huumorintajuisia ja ennenkaikkea ahkeria ammatti-ihmisiä.

Miessijoen kaivospiireillä tutus-tuin kahden päivän aikana muuta-miin koneellista kullan kaivuuta har-joittaviin miehiin ja naisiin. Tari-nointi heidän kanssaan muodosti kuvan byrokratian rattaita vastaantaistelevasta ihmisryhmästä, joittentyön jatkuminen ei enää ole omissakäsissä.

Siitä vakuutuin, että kullan kai-vaminen erämaassa on ennen kaik-kea kovaa työtä tiettömien taipaleit-ten takana. Vaatii seikkailumieltä jarohkeutta elää tuntureilla, missä lä-himpään kauppaan on matkaa lähes100 ja lähimmälle tiellekin yli 30 kilometriä. Jokainen paikalle rahdat-tu tavara pitää harkita tarkkaan, kuntyömaan huolto tapahtuu pääasiassatalvella moottorikelkoilla.

9• 9/2009

Koneellinen kullan kaivuu Suo-messa uhkaa tulla tiensä päähän.Syksyllä hallituksen käsiteltäväksi tu-leva uusi kaivoslaki nimittäin tuleetoteutuessaan lopettamaan koko-naan tämän elinkeinon ammattihar-joittajien ryhmän Suomessa.

Vastakkain ovat vuosia olleetpieni kullan kaivamiseen erikoistu-nut ryhmä ahkeria ihmisiä sekä suu-ri ja mahtava Metsähallitus. Kone-kaivun vainoaminen tosin alkoi jo90-luvun alussa. Vuoden 1991 jäl-keen koneellinen kaivaminen sallit-tiin ainoastaan valtauksia yhdistävis-sä kaivospiireissä, joissa se oli jo aloi-tettu. Piiri on valtausta vahvempi juridisesti ja antaa mm. paremmatmahdollisuudet asumusten rakenta-miseen valtauksille.

Lukuisat oikeudenkäynnit kul-lankaivajien ja luonnonsuojelijoidenvälillä vuosien varrella ovat päätyneetpoikkeuksetta kullankaivajien eduk-si. Laki on siis ollut kullankaivajienpuolella, joten lain muuttaminen on-kin ainoa keino ajaa koneella kaiva-vat pois Lemmenjoen ja sen sivu-jokien valtauksilta.

Vastustajat puhuvat nykyisenkonekaluston kehittyneen niin pal-jon, että tuho on moninkertaista 20–30 vuoden takaisiin koneisiin

Tauno Leino kaivaa Volvon SE280-kaivukoneella kultaa Miessijokeen laskevallaKorhosenojalla. Hän on yksi 10:stä alueen ammatikseen koneellista kaivuuta tekevästä yrittäjästä. Rännittämisessä käytettävä vesi seisoo harmaana omassasuljetussa altaassaan (vas. iso kuva) ja Korhosenoja virtaa kirkasvetisenä työ-maan ohi (yllä).

Tili tuli – vai tuliko?Miessijoen sorapohjaisilla latvoillavoi vielä aistia sitä suomalaista sisuaja luovaa hulluutta, jotka etelän kivi-kylissä on aikoja sitten valutettu as-valttiin.

Kullan löytymiseen vaikuttaaahkeroimisen lisäksi myös moninavuosina hankittu luja ammattitaitosekä ripaus onnea aina tarvitaan,etenkin kun puhutaan kultahippu-jen löytämisestä. Kullankaivajan tili-päivä ei todellakaan ole säännöllises-ti kuukauden viimeisenä päivänä.

Seuraavassa Konepörssissä nro.10 (ilmestyy 15.10.) tutkaillaan ko-neellisen kullankaivun historiaa sekäpuheenvuoron saavat kullankaivajatitse. Tutustumme lemulaiseen Tau-no Leinoon, joka asuu Miessijoenvarressa ja kaivaa tällä hetkellä Kor-hosenojalla. Tänä vuonna Taunolöysi tähän saakka suurimman eli118,72 grammaa painavan hippun-sa.

Seuraavassa Konepörssissä erit-täin pitkän linjan kullankaivaja, ina-rilainen Kari Merenluoto kertoo kai-vuhommistaan erämaassa. Kari javaimonsa Sirkka viettävät kahdeksankuukautta vuodesta kämpässään kul-tamailla.

Tapaamme vielä inarilaisnoki-alaisen Telilän perheen, joka on kai-vanut kultaa koko perheen voiminLapissa jo 70-luvun alusta asti. Teli-löitä onnisti viimeksi elokuussa2009. Hepo-ojalla rännistä löytyi82,8 grammaa painava hippu. Hip-pulöydöt ovat kullankaivajan ilon-aiheita, mutta leipä tulee vaskatustahienokullasta.

Terhi Telilä on kultaseppä ja jalostaamiehensä ja appiukkonsa kaivamaakultaa koruiksi. Elokuussa rännistälöytyi 82,8 grammaa painava hippu.Terhi on perheestä ainut, joka hallit-see vaskaamisen taidon. Hienokultaon kuitenkin se, millä leipä irtoaa lappiäidin povesta. Hiput ovat voitapäälle.

Uusi kaivoslaki lopettaa konekaivun

Konekaivu on ollut luontoihmisten hampaissa 90-luvun alusta lähtien. Kesken-eräinen maarakennustyömaa on harvoin kaunistus – ollaan sitten etelän moot-toritietyömaalla tai pohjoisen kultasavotoilla. Konekaivajia kuitenkin sitovat Lem-menjoellakin tarkat lait ja asetukset. Ennen varsinaista kaivuutyön aloittamista,on pintamaat kuorittava erikseen ja palautettava myöhemmin paikoilleen. Kai-vualueen maisemoinnin jälkeen aluskasvillisuus palautuu nopeasti (alempi kuva).Seuraavassa Konepörssissä Mika ja Risto Telilä Åkermaneineen tulevat tutum-miksi (ylempi kuva).

Paikalliset saavat mm. ajaa tunturissamönkijällä ilman maksullista lupaa.Kullankaivajat joutuvat kuitenkin mak-samaan luvasta, jonka valtuuksilla saavat sitten ajaa omia työhön liittyviäajojaan mönkijäuria pitkin. Lemulai-nen Tauno Leino poistuu Miessijoeltamuutaman kerran kesässä eikä huvik-seen viitsi kuoppaisia uria pitkin ajella.Lupa päättyy omalle valtaukselle eikäkauemmas saa jatkaa. Liikenne tun-turissa on varsin vähäistä. Ja kannat-taa muistaa, että vain pieni osa sato-jen kilometrien mönkijäreiteistä kan-sallispuistossa on kullankaivajien käy-tössä. Suuri osa reiteistä on tallattu jo50-luvulla hevosilla.

10 • 9/2009

verrattuna. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisellä 20 tonnin kaivu-koneella ei juuri sen enempää tavaraamätetä kuin 20 vuotta sitten. Eikäpäästä sen syvemmälle. Ja aika mo-nella kaivajalla kalusto on melkoikääntynyttä. Åkerman on näillä työ-mailla vielä kuuminta hottia. Kuntulevaisuus on epävarmaa, ei kalus-toon kannata investoida.

Tulevan siirtymäajan pituus onvielä arvoitus kaikille. Kaavailuissaon, että vuonna 2011 voimaan tule-va laki antaisi neljä vuotta armon-aikaa. Vuoden 2015 jälkeen alkaisisiis jälkien lopullinen siivoaminen jaloppuun ajetun kaluston rahtaami-nen pois kultamailta. Osina tai ko-konaisena.

Kaikissa oikeusasteissa vuosia oi-keuksiansa ajanut ja aina taistojansavoittanut kullankaivajien ammatti-kunta on häviämässä etelän herroilleja rouville. Metsähallitus on saanutvuosia siipeensä ja lakimuutoksillasekin tulee pääsemään kauan tavoit-telemaan päämääräänsä.

Uusi kaivoslaki on saanut osak-seen paljon kritiikkiä muiltakin kai-vosalan ammatti-ihmisiltä. Ulko-maiset kaivosyhtiöt eivät lain toteu-tuessa enää Suomeen jatkossa uusiakaivoksia perusta, näin uskoo moni.

Kauas on pitkä matkaMannerheimintieltä Helsingistä onInarin Njurkulahteen maanteitse1202 kilometriä. Vantaan Vernissa-kadulta, Metsähallituksen pääkont-torilta etäisyyttä on muutama kilo-metri vähemmän. Njurkunlahdestaedelleen Miessijoen varteen on vai-valloinen taival yli 20 kilometriä veneessä ja reilut kymmenen kilo-metriä patikoiden.

Etelä-Suomesta eduskuntaan va-litun voin kuvitella ymmärtävän kul-lankaivajien ammattikuntaa yhtä hy-vin kuin sika ymmärtää liikenne-sääntöjä. Lemmenjoen jylhän juh-lallinen korpimaisema on kaukana

pääkaupungin melusta ja hälinästä.Päätökset tehdään kuitenkin jossainmuualla kun Lemmenjoen kulta-mailla. Harva päättäjä on lakia sor-vattaessa vaivautunut henkilökohtai-sesti tutustumaan alueen ihmisiin jakaivauksiin.

Lakia valmistelleesta työryhmäs-tä kukaan ei ole kaivajien mukaantullut paikan päälle. Lentokoneestajoku on kuuleman mukaan saatta-nut touhuja pällistellä.

Koneellisten kullankaivajien väi-tetään pilaavan ja raiskaavan luon-nonpuiston ainutlaatuista maisemaa.Kaivamista kuitenkin valvotaan jasäädellään lukuisilla lailla ja asetuk-silla.

Ennen toiminnan aloittamistakullankaivaja suorittaa vakuusmak-sun tai hankkii ympäristöluvan, jon-ka alle on yhdistelty aiemmat vesi-luvat, vakuusmaksut, maisemointi-velvoite sekä erikseen maksettavavuosittainen vesinäytteiden ottovel-vollisuus kaivualueelta ja alapuolisis-ta vesistöistä. Nämä toimivat takuinakaivualueen ennallistamisesta kaivu-toiminnan päättyessä.

Näiden lisäksi koneita hyödyn-tävillä yrittäjillä on oltava pakollinenympäristövahinkovakuutus, jonkamukaisesti yritys vastaa koko omai-suudellaan alueen ennallistamisestajopa mahdollisen konkurssinkin jäl-keen. Näin ollen maisemoinninmaksaa – ja yleensä suorittaa – kul-lankaivaja itse.

Kaikki liikkuminen on sekin lu-vanvaraista. Mönkijällä tai veneelläsiirtymiseen tarvitaan Metsähallituk-sen lupa. Vuonna 2006 Metsähalli-tus keksi lopettaa ilmaiset mönkijä-luvat kulta-alueella asuville kullan-kaivajille. Metsähallitus ei kui-tenkaan ole hyväksynyt kymmen-kunnan kaivajan asuinpaikaksi Ina-ria.

Nykyinen kaivoslaki sallii vaati-mattoman asunnon rakentamisentyömaan yhteyteen.

Legendaarisen, vuonna 1978 kuolleen kullankaivajan Jaakko Isolan kämppäKaarreojan suulla on nykyään Lapin Kullankaivajain liiton hallinnassa. Säästeli-äästi elämänsä eläneen Isolan uskottiin jättäneen jälkeensä suuren määrän kul-taa, mitä ei kuitenkaan koskaan ole löytynyt. Jopa ulkohuusin aluset tutkittiin Iso-lan kuoleman jälkeen tarkkaan. Kärsämäeltä kotoisin oleva, eläkkeellä oleva ura-koitsija ja kuljetusyrittäjä Pentti Madetoja (alempi kuva) on Jaakko Isolan vel-jentyttären mies. Hän kaivaa Isolan kämpän lähellä lapiolla kultaa. Lapiohom-missa on vierähtänyt jo 12 kesälomaa, aina kolme–neljä viikkoa kerralla. Kone-hommista mies sanoo saaneensa tarpeeksi jo työelämässä ja omaan tahtiin lapiolla puuhastelu käy selän kuntouttamisesta ja mielen terapiasta samaan aikaan. Pohjavesi tekee alueella kiusaa ja viemäröinti on oltava kunnossa. Toinenvaihtoehto on pumpun käyttö.

11• 9/2009

Ei suuria jälkiäKultamaa valtauksineen ja kaivospii-reineen on ollut osa vuonna 1956perustettua kansallispuistoa vuodesta1971 lähtien. Lemmenjoen kansal-lispuiston pinta-ala on 285.000 heh-taaria. Valtauksia ja kaivospiirejä alu-eella on rapiat 300 hehtaaria, joistavain osalla kaivetaan. Kulta-alueenkohdalla puhutaan siis promilleluo-kan pinta-alasta verrattuna kokopuiston pinta-alaan. Presidentti Kek-konen piti aikanaan kullankaivajienpuolta ja esitti kultamaan jättämistäluonnonpuiston ulkopuolelle. Näinei kuitenkaan käynyt.

Minun on vaikea tajuta, mitenniin pienellä alueella tapahtuva ko-nekaivu voi vahingoittaa valtavaaluonnonpuistoa mitenkään. Etenkinkun vesistöjen tilaa tarkkaillaan kokoajan ja kullankaivajien on lainkinmukaan huolehdittava siitä, että rus-kea vesi ei pääse luonnonpuroja vär-jäämään.

Lapin Ympäristökeskus valvoovesien tilaa ja on toki havainnut esi-merkiksi Miessin alajuoksulla ko-honneita kiintoainepitoisuuksia jaajoittaista sameutta. Lemmenjokeensaakka ei ole mittauksissa havaittuvaikutuksia. Kullankaivajat keittävätedelleen kahvinsa tunturipurojen ve-teen.

Kultaa saadaan Lemmenjoeltatalteen vuosittain noin 20 kiloa, jo-ten kovin suurta kuoppaa ei pois vie-tävä ”lopputuote” maaperään 10

vuodessakaan jätä.Vertailun vuoksi kerrottakoon,

että Kittilän Suurikuusikon kul-takaivoksen vuosituotanto on4000–5000 kiloa kultaa ja sekinmäärä sopii lähestulkoon yhteen 200litran tynnyriin (lue KP 11/2008).

Keskeneräinen maarakennustyö-maa on harvoin maisemassa kaunis-tus. Olkoon kyse sitten kullan kaiva-misesta, rakennus-, louhinta- tai tie-työmaasta. Kun koneellisen kullan-kaivuun jäljet kuitenkin maisemoi-daan, niin luonto hoitaa ajan myötäarvet piiloon. Samea vesikin selkiytyyluultavasti nopeasti.

On järjetöntä jättää maan allavielä piilotteleva kulta etsimättä. Kul-ta alkaa olla myös yhä syvemmällä jalapiomiesten ulottumattomissa. Hel-pot paikat on jo aikoja sitten kai-vettu.

Vuosittainen puistossa vieraile-vien vaeltajien joukko ei ole järinsuuri. Puhutaan 10.000 ihmisestä.Sekä retkeilijöille että ammattiansaharjoittaville kullankaivajille löytyyoma tilansa ja rauhansa. Harvoinrinkkaselkäiset retkeilijät tulevatMiessijoelle asti. Ja paljonko kulkija-määrä sitten vähenee, kun kullankai-vajat alueelta kaikkoavat. Tarunhoh-toinen ja Lapissakin lukuisia legen-doja synnyttänyt kulta ja sen kaivajatkiinnostavat vaeltajia vähintäin yhtäpaljon kuin Lapin karu ja ainutlaa-tuinen luonto.

Inarin Njurkulahdesta Kultahaminaan (kuvassa) on reilun 20 kilometrin venemat-ka. Vajaat puolitoista tuntia kestävän venematkan jälkeen on patikoitavana rei-lut 10 kilometriä Miessijoen valtauksille. Retkeilijöitä Lemmenjoen kansallis-puistossa käy vuosittain noin 10.000, joista vain harva kulkee kultamaille asti.

3• 10/20092 • 10/2009

pahtuma. Hippubileet pidetään löy-täjän asunnolla. Jaettu ilo on täälläkinvähintään kaksinkertainen ilo.

Huoltoajot talvella Tauno Leino saapuu kultamailleyleensä toukokuussa. Usein Miessilläon maassa äitienpäivänä vielä luntakinoksiin asti. Vuonna 2002 raken-nettu eräkämppä ja sauna toimivatviihtyisänä tukikohtana. Etelässä työs-kentelevä vaimo Pirjo Kylä-Laasoviettää aina kesälomansa kultamaillaja viihtyy omien sanojensa mukaanerinomaisesti.

lämäkseen eli vuoteen 1989 asti Tuk-holmaan asumaan, vaikka Suomenkultamaille palasikin myöhemminuseasti uudestaan.

Lemmenjoella kullan kaivami-nen tyrehtyi kullan hinnan rajuunlaskuun 50 -luvulla ja valtauksilla oliaika hiljaista läpi 60- ja 70 -lukujen.Vasta konekaivun yleistyminen el-vytti kullan kaivamista ja kasvatti uu-destaan kullankaivajien määrää Lem-menjoella.

Inarilainen Risto Mäläskä on yk-si Lemmenjoen koneellisen kullan-kaivuun pioneereista, joka kehitti toi-mivan koneketjun. Hän rahtasi en-simmäisen koneen Korhosen jälkeenLemmenjoelle yli 20 vuotta myö-hemmin. Mies toi traktorikaivurinMiessin keskijuoksulle, omalle 30hehtaarin kokoiselle valtaukselleenvuonna 1976. Mäläskä oli saanutkultakuumeen jo äidiltään, joka toi-mi 50 -luvun alussa emäntänä kulta-mailla.

Traktorikaivurin lisäksi Mäläs-källä oli rumpuseula ränneineen.Myöhemmin Mäläskä kuljetti Mies-sille myös useampia kaivukoneita japuskutraktorin. Mäläskän voidaan-kin laskea olevan Lemmenjoen jaetenkin Miessin konekaivun yksisuurista. Aikakirjat kertovat hänenlöytäneen kultaa yhteensä toistasataakiloa. Mäläskän valtauksilla kaivetaanyhä, mutta muitten toimesta.

tivät. Talvi ja kesä 1952 kuitenkinromuttivat ensimmäisen konekaiva-jan talouden. Konetta vietiin pitkinpoikin Miessiä ja Jäkälä-Äytsiä todel-listen kultalöytöjen toivossa. Konesuistui syyssateissa nurin kuramont-tuun ja niin kellistyi kirjaimellisestiensimmäinen koneellinen yritys kai-vaa kultaa Lappiäidin povesta. ”Kul-ta” Korhonen sai myös aikakirjoihinjääneen lempinimen ”kone” Korho-nen.

Ensimmäinen Åkerman -kaivu-kone kulkeutui sitten pois tunturistavaikeuksien kautta Ouluun raken-nustyömaille, mutta Korhonen pysyipoissa Suomesta vuosikaudet velkoji-aan pakoillen. Hän nimittäin pakeniepäonnistuneen koneinvestoinninjälkeen Suomesta reppu täynnä vel-kakirjoja. Korhonen asettui loppue-

kin vienyt veronsa eli aikaa oikealtatyöltä. Kari on vuosien mittaan löytä-nyt myös kilokaupalla hienokultaa jahippuja.

Vähän kauempaa Leinon ja Me-renluodon työmaista eli Hepo-ojalta,alueen vanhimmalta kaivospiiriltälöytyy vielä inarilaisnokialainen Teli-län perhe. Isä Risto ja poika Mikahoitavat kaivuhommat kahdella kai-vukoneella ja viettävät kahdeksankuukautta vuodesta kultahommissa.Mikan vaimo, kultaa koruiksi jalosta-va Terhi on kesät tunturiasunnolla jamyös alle kouluikäiset lapset eli kuu-sivuotias Linnea ja nelivuotias Ukkoviettävät valtavirrasta poikkeavaa ke-sälomaa kultamailla ilman pelikonso-leita ja internettiä.

Perheen kultakuumeen aloittikuitenkin aikoinaan Kemissä kasva-nut, jo edesmennyt Riston vaimoMarjut. Vuonna 1970 Risto ja lapsetjäivät Njurkulahteen odottelemaan,kun äiti pistäytyi pitkäaikaisen unel-mansa ajamana tutustumassa kullan-kaivajiin Miessillä. Ja sillä tiellä Telilätovat edelleen.

Sen jälkeen kesät alkoivat kuluakultaa kaivaen ja 80-luvulla hankit-tiin koneita toiminnan tehostamisek-si. Äiti Marjut oli aluksi lasten kanssakultaa kaivamassa, mutta vuonna1991 Ristokin tuli mukaan. 100grammaa kultaa päivässä alkoi ylittyätuolloin - sen Risto oli laittanut eh-doksi tunturiin siirtymiseksi.

Leino, Merenluodot ja Telilät.Kaikki siis jo kokeneita kullankaivajiaäärimmäisen kovassa ammatissa. Am-matissa, joka uhkaa loppua uudenkaivoslain myötä (lue Konepörssi9/2009 tai katso www.konepors -si.com).

Tänä kesänä sekä Leino että Te-lilät pääsivät lehtiotsikoihin myöntei-sessäkin mielessä. Tauno löysi heinä-kuun puolivälissä Miessijokeen laske-vasta Korhosenojasta 118,5 grammaapainavan kultahipun. Terhi Telilätaas poimi elokuun puolivälissä rän-nistä tulitikkuaskin kokoisen, 82,8grammaa painavan hipun. Kullankai-vajien sanastolla isomuksia molem-mat. Hippujen löytymiseen liittyy ai-na alueen kaivajat yhteen keräävä ta-

sen (1910-1953), Jaakko Isolan(1903-1978) ja Heikki Kokon(1915-1972) kanssa. Muut eivät ko-neen ostolle Korhosen tavoin läm-menneet Isolan kieltäydyttyä jyrkästisijoittamaan kultaansa moiseen här-veliin. Tästä johtuen myös Pellinen jaKokko vetäytyivät hankkeesta. Kor-honen kuitenkin piti päänsä ja tästävoi siis laskea koneellisen kullankai-vun Lemmenjoella alkaneen.

Vaikka rahaa oli jo kaivetustakullasta tullut, niin Korhosen omatvarat eivät riittäneet kalliin koneenostoon ja tuontiin Ruotsista. Hän te-ki hankintaa varten valtion takaamaavelkaa ja myös ystäviltä ja sukulaisil-ta piti kerjätä varoja lainaksi.

Niinpä kaivajakavereitten ”kone-kiimaksi” kutsuma tauti hellitti het-keksi, kun seitsemän tonnia painavaÅkerman 220 eli ”Hullu-Jussi” rah-dattiin geologisen tutkimuskeskuk-sen telaketjutraktorin vetämänä jatukkireen päällä Morgamille kevät-talvella 1951. Kerrotaan, että 1500poron tokka tallasi kulku-uran kai-vukoneelle ja sen veturille kulkea.Matkan pituus oli 70 kilometriä jaaikaa siihen kului kaksi viikkoa.

Mäläskä jatkoi 70-luvullaKorhosen konekaivuyritys kuitenkinmeni pahasti mönkään. Ensimmäi-senä kesänä kultaa tosin löytyi läheskahdeksan kiloa, mutta kulutkin oli-vat suuret. Parinkymmenen työmie-hen palkkoihin, koneen kuoletuksiinja korkoihin sekä muihin kuluihin ra-hat vielä kesällä 1951 jotenkuten riit-

Koko Lapin kultahistoria on jo yli170 vuoden mittainen. Keminjoensuulta löytyi kultaa ensimmäisen ker-ran vuonna 1837. Ivalojoelle kulta-ryntäys alkoi vuonna 1869. Lem-menjoenkin ensimmäiset virallisetvaltaukset tehtiin jo vuonna 1870.Suurin kultaryntäys Lemmenjoellealkoi kuitenkin vasta vuonna 1946,kun Ranttilan veljeskatras löysi kultaaMorgamjoelta. Kultaan ja sen kaiva-miseen hurahtaneet miehet ja naisetkantavat alalla nimitystä ”elinkauti-set”. Ja vuosien varrella heitä on ollutuseita.

Jos alkuaikoina homma olikin ai-ka villiä, niin nykyään kullankaivajatovat järjestäytyneet ja Lapin Kullan-kaivajain liitto perustettiin vuonna1949 kaivajien etuja valvomaan.Tuolloin lapio ja kanki olivat työväli-neet.

Koneellisen kullankaivun tarinaalkaa 1950-luvun alusta. Tuolloinhelsinkiläinen kullankaivaja, kullan-kaivajain liiton perustaja ja sen aikai-nen puheenjohtaja, nimeltään Kul-lervo ”Kulta” Korhonen (1908-1989) sai päähänsä idean tehostaakaivamista konevoimalla. Lapiomie-hiä kun kävi sääliksi ja koneen tehooli tiedossa.

Liekö lapiolla 1930-luvulta astijatkunut kovan maan koputtelemi-nen alkanut miestä myös kyllästyttä-mään. Korhonen kuului legendaari-seen neljän porukkaan muitten kuu-luisien kullankaivajien Jukka Pelli-

Olli Päiviö

Suomen tähän mennessä suurin kul-tahippu löytyi vuonna 1935, mutta löy-tyy niitä isomuksia vieläkin. Mika Teli-län kädessä on elokuussa rännistälöytynyt 82,8 gramman painoinen hip-pu (vas.) ja se on saanut seurakseenpari pienempää.

Koneellista kaivuuta Lemmenjoella kokeiltiin jo 50-luvun alussa, mutta ensimmäinen yritys meni mönkään. Nykyäänkin käytössä oleva kalustoon pääosin aika iäkästä. Tämä kaivukonevanhus odottaa enää kuljetusta pois kultamailta. Kokonaisena se tuskin sijoiltaan enää liikahtaa.

Lähteet: www.kullankaivajat.fi, Sankareita, Vei-jareita ja Huijareita (Seppo Partanen), Kultakuu-me - Lapin Kullan historia (Herman Stigzelius)

Katso video

www.koneporssi.comKatso video

www.koneporssi.comKatso video

www.koneporssi.comKatso video

www.koneporssi.comKatso video

www.koneporssi.comKatso video

www.koneporssi.comKatso video

www.koneporssi.com

Miessin viimeiset ” elinkautiset”

Tänään Miessillä kaivetaan yhä.Korhosenojalla, Risto Mäläskän valta-uksella kaivaa lemulainen maanviljeli-jä Tauno Leino, joka tutustui Miessi-joen valtauksiin jo vuonna 1994. Kul-takuume tarttui heti. Ensimmäisenkaivukoneensa hän osti vuonna 1997ja sillä tiellä ollaan. Kesällä Miessijoel-la vierähtää neljä kuukautta.

Läheistä, Miessin keskijuoksullasijaitsevaa valtausta isännöivät Sirkkaja Kari Merenluoto. Koneinsinöörik-si opiskellut Kari teki ensimmäisenvaltauksen vaimonsa veljen kanssavuonna 1980 Ruitulle. Keväthangilla1983 kuljetettiin traktorikaivuri tun-turiin ja kolme vuotta myöhemmintehokkaampi kaivukone uusille Mies-sin valtauksille. Nykyään Sirkka jaKari viettävät tunturimökissään suu-rimman osan vuotta. Kari on ollutvuosien mittaan kullankaivajien edus-miehenä ja liiton puheenjohtajanahankauksissa viranomaisten kanssa javälillä toimenpidekiellossakin. Poik-keuksetta eri oikeusasteissa puidut ta-paukset ovat päätyneet kullankaivaji-en eduksi. Jatkuva taistelu on kuiten-

Tauno Leino kertoo, että koneitten korjaamista ja huoltoa riittää. Vanha puskukone odottaa varaosia ja kunnostusta. Sillä on aikomus puskea kiinni kaivettuja aluei-ta Miessillä. Taustalla oleva Åkerman on Taunon ensimmäinen kone, jolla hommat aloitettiin vuonna 1997. Telaremonttia pitää siihenkin tehdä ennen kuin vaivalloi-nen paluu kultamailta tuntureitten yli onnistuu.

Leino on vuosien varrella löytänytuseita hippuja. 28, 51, 52, 53, 77 gram-maiset löydöt saivat heinäkuussa seu-rakseen tähän asti suurimman eli118,72 gramman hipun. Tästä rännis-tä se löytyi, kertoo Tauno.

osa 2

Lemmenjoen kultamaillaKullervo ” kone” Korhonen aloitti konekaivun

5• 10/20094 • 10/2009

Mika Telilä syöttää maata rumpuun ja Risto Telilä siirtää rännin alta seulottuamaata pois. Myös Telilät tietävät kuinka koneita korjataan. Tela- ja moottorire-montit ovat tulleet tutuiksi.

Tauno Leino Volvoineen Korhosenojalla. Rännittämisessä vettä tarvitaan run-saasti. Seulan syöttö tapahtuu kauhalla varistamalla. Mitä vähemmän koneissa onkuluvia osia, sen parempi.

ta”, valistaa Leino prosessia. Rihlojen tyhjennyksen väli voi ol-

la viikonkin eli varsin monta kuutio-ta ehtii seulan läpi kulkeutua. Maaäi-ti on siis piilottanut aarteensa varsinovelasti.

”Ja pumppuja täällä tarvitaan, sil-lä kaikki montut ovat heti täynnä vet-tä. Paitsi silloin kun kaivettiin kaivoamökille. Sinne ei vettä tullut kunmuutama sentti pohjalle”, nauraa Lei-no lopuksi.

Siirtymäaika pohdituttaaMyös Telilän perhettä kevättalvi pitääkiireisenä, kun työmaalle pitää tuodamm. 16.000 litraa polttoainetta. Suu-rin osa siitä palaa kesän aikana kah-dessa vanhassa Åkerman -kaivuko-neessa. Toinen kaivukoneista mättäämaata seulaan ja toinen siirtää sitärännin alapäästä pois. Ketju toimii su-juvasti. Rännistä Mika Telilä kaivaaesille kiiltävää kultaa.

”Kaksi ensimmäistä rihlaa eli juo-rua kertoo heti, onko kultaa tulossa.Me keräämme tästä myös korukiviä javaimo käy niitä ruokatunnilla ainarihloista kaivamassa. Myös isommat

sessä kaivannossa. Seulasta karkeamaa-aines eli isot kivet tippuvat poisja hiekka kulkeutuu ränniin.

Työmaa on aloitettu vuonna2002. Varsinaisen kullan kaivamisenohella aikaa kuluu runsaasti valmiste-leviin toimenpiteisiin. Pintaturpeenpaksuus juuri kaivettavassa olevassakohdassa on lähes kaksi metriä. Pin-tamaat otetaankin erikseen ja palau-tetaan sitten työmaata entisöidessäpaikoilleen.

Mutkitellen virtaava Korhosen -oja on uomitettu työmaan ohi ja rän-nittämisessä käytettävä vesi seisooomissa altaissaan, eikä saa sekoittuaKorhosenojan kirkkaaseen veteen.Ympäristökeskus käy ottamassa vesi-näytteitä säännöllisesti. Altaitten vet-tä Tauno käyttää rännittämisessä jasitä kierrättää 4000 litran pumppu.

”Minä käytän rännissä rihlojenalla huokoista mattoa, johon raskashienokulta painuu. Korukivet eli ko-rundit ja granaatit erottuvat rihlois-ta heti. Rihloihin ja mattoon jäävätkivet ja rautahiekka pestään, vaska-taan ja lopuksi vielä puhalletaan. Sit-ten käsissä on lopullinen hienokul-

niikalla voitaisiin esimerkiksi poratatalvisaikaan koereikiä maastoon jatutkia mistä kannattaa kaivaa. Nyt onkuitenkin käymässä niin, että siirty-mäajan jälkeen sallitaan vain lapio-hommat. Lupien hinnat moninker-taistuvat ja kullan kaivaminen jää vainhyvätuloisten eliittiharrastukseksi”,ennustaa Telilä.

Hänen mukaansa uusi laki onmyös valmisteltu osittain heiltä salassa.

”Kun olemme vuosikymmenetvoittaneet eri oikeusasteissa, on laki-muutos viimeinen konsti ajaa meidätpois. Jännittyneinä nyt odotetaankinonko siirtymäaika 4, 8 vai 15 vuotta.Kun siirtymäaika on mennyt, täältälähtevät kaikki konekaivajat ja suurinosa lapiollakin kaivajista.”

”Metsähallitus ei myöskään olehyväksynyt tätä vakituiseksi asuinpai-kaksi kaivajille. Valtio kun joutuisikorvaamaan menetetyt asumukset sii-nä vaiheessa, kun nämä valtauksetmeiltä sosialisoidaan.”

Terhi vaskaa”Täällä tunturissa pitää kaikki tehdäitse. Hieman tuota huoltopuolta onhelpottanut, että meillä on oma venetuolla rannassa. Taksivene maksaa150 euroa suuntaansa, joten varaosil-lekin tulee äkkiä hintaa. Esimerkiksihydrauliletkun tänne saa vuorokau-dessa Rovaniemeltä. Muutamia ker-toja on käytetty huoltomiehiäkin tääl-lä. Sitten on vieressä katsottu mitenhomma tehdään ja seuraavalla kerral-la tehty itse. On tehty täällä telare-montteja ja jopa moottoriremontti”,toteavat Telilät.

”Muistan kun 80-luvulla emän-nän kanssa vaihdettiin pyöräkuor-maimen rengasta viikko. Ei ollut ko-netta millä painaa päälikumi pois van-teelta ja isolla lekalla mätkin sitä päi-väkaudet”, muistelee Risto Telilä.

Telilöitten rännistä kerätään 40tunnin yhtämittaisen seulonnan jäl-keen kerralla 200-300 litraa kiviä sekäraskasta hiekkaa ja koko taakka kulje-

hiputkin voivat löytyä jo tässä vai-heessa”, valistaa Mika Telilä.

”Nämä koneet ovat vanhoja.Tässä on jo vuosikausia oltu ase ohi-molla eikä uuteen kalustoon oikeinole voinut eikä kannattanut investoi-da. Uusi kaivoslaki lopettaa tämän pe-rustuslainkin takaaman elinkeinonSuomesta. Me olemme tietenkin hy-vin pieni ammattiryhmä, joka Arka-dianmäellä ei ketään kiinnosta. Mut-ta kun koko kaivostoiminta ja etenkinuusien kaivosten perustaminen onuhattuna, niin pitäisi silloin kiinnos-taa päättäjiäkin”, suomii Telilä.

”Tämä työ on täysin ympäristö -lupiin sidottua ja valvottua toimintaa.Uskallan väittää, että missään ei tuo -teta tarkemmin valvottua kultaa kuintäällä. Julkisuudessa meitä on syytet-ty ilman perusteita ja päättäjienkintiedot perustuvat usein liioiteltuihinasioihin. Ympäristörikollisiksi meitäleimataan, vaikka laki määrää täysinmiten ja missä kaivetaan.”

”Minun mielestäni kullankaivu-alueen voisi vieläkin erottaa kansallis-puistosta. Kun kansallispuistostatuspoistuisi, niin toimintaa voitaisiin te-hostaa. Konekalustoa voisi uusia jatänne voitaisiin varmasti perustaakymmeniä työpaikkoja Inarin muut-totappiota korvaamaan. Täällä on vie-lä erittäin runsaasti kultaa kaivamattaja nykyaikaistamalla toimintaa se oli-si mahdollista ottaa talteen. Nykytek-

Taunon vaimo Pirjo Kylä-Laaso viet-tää kesälomansa aina kultamailla jakertoo viihtyvänsä erinomaisesti.Mökki valmistui vuonna 2002.

Mika (vas.) ja Risto Telilä ovat kaivaneet kultaa vuosia. Mika tuli äitinsä kanssaLemmenjoelle jo 70 -luvulla ja Ristokin siirtyi kokopäiväiseksi kullankaivajaksivuonna 1991. Systeemi on kehitetty toimivaksi ja miesten ammattitaito on huo-mattu maan rajojen ulkopuolellakin.

kultamaalle ja siitä eteenpäin ei ole lu-paa ajaa. Myös venesatamaan eli rei-lun kymmenen kilometrin päässä si-jaitsevaan kultahaminaan Taunollaon asiaa vain muutaman kerran ke-sässä. Eloveenavarastoa ei niin useintäydennetä.

”Äärimmäisessä tarpeessa täältäkylille lähdetään”, vannoo Tauno jamuistuttaa samalla että paikallisetasukkaat saavat ajaa ilman lupia ja po-romiehet viilettävät karvareuhka kal-lellaan pitkin ja poikin maita ja man-tuja. Tasan ei käy onnen lahjat.

Kaurapuurosta se lähtee ”Työpäivät täällä ovat säännöllisiä.Aamulla aikaisin aamupuuro naa-

Kaivamisen talvisiin valmistelui-hin kuuluu tavaroitten rahtaaminentyömaalle kevättalvella, kahdellamoottorikelkalla pitkin Metsähalli-tuksen ajamia uria. Suuntaansa matkaon 34 kilometriä.

Vaimo Pirjo ajaa toista kelkkaa jaTauno itse toista.

Itsetehdyssä reessä kulkee Tau-nolla kerralla neljä ja vaimolla kolmepolttoainetynnyriä. Viime talvenakahden viikon huoltoruljanssissa tuo-tiin tunturiin 11.000 litraa polttoai-netta, varaosia, kuivamuonaa ym.Reissuja ehtii tehdä kaksi päivässä.Välillä huono sää torpedoi kaikki lii-kennöintiyritykset ja joskus tunturis-sa tuulee niin, että jäljet häipyvät no-peasti eikä edessä ajavaa saa päästääkarkuun.

”Kaikki tänne olisi rahdattava tal-ven aikana. Minulla polttoainekulu-tus on kesässä tuollaiset 6000-7000litraa. Viime talvena ahnehdin tuo -maan vähän enemmän, kun hinta olialhaalla. Erittäin tärkeää olisi osatatuoda tarpeeksi varaosia. Täällä onsen parempi mitä omavaraisempi oleteikä mitään saa heittää pois. Ja hitsa-uspuikon on syytä pysyä kädessä. Ontäällä jotkut joutuneet käyttämäänhuoltomiehiäkin, jotka sitten tulevathelikopterilla. Ei ole ihan halpaa lys-tiä”, aloittaa Leino ja esittelee varao-savarastoaan eli sekalaista kasaa eri ko-neenosia ja raudanpätkiä. Huolto-lanssin kontista löytyy työkaluja yh-den pienen verstaan verran.

”Ja koneet on nekin tuotu tänneajamalla. Ensimmäisen koneeni ostinRisto Mäläskältä täällä perillä, muttanykyisen Volvon -kaivukoneen ajointänne. 40 kilometrin matka kesti 19tuntia ja matkalla vaihdettiin yksi te-latappikin. Telakoneet on ajettava ke-vättalvella kun lumi on märkää. Ja ta-kaperin. Etuperin kun ajaa niin lumija jää pakkautuu teloihin ja paukkuuniin hemmetisti”, valistaa Leino.

Paikallisliikennettä Korhoseno-jan ja työmaan välillä Tauno hoitaamönkijällä, josta maksaa 40 euron lu-van vuosittain. Lupa loppuu omalle

maan, sitten kaivamaan. Puolilta päi-vin kahvi ja sitten takaisin Volvon oh-jaamoon. Illalla lopetan yleensä kah-deksaan mennessä ja sitten iltapalaa.Iltapalan jälkeen ruokalepo. Siitä he-rättyä sitten vaatteet pois ja yöpuulle”,kuvailee Leino kovin askeettiseltakuulostavaa työrytmiään.

Ai niin ja joskus myös sauna, jos-ta irtoaa kunnon kipakat löylyt. Tulikokeiltua.

”Täällä kyllä tietynlainen luonnevaaditaan. Itsensä kanssa pitää tullatoimeen. Illalla ei lähdetä kylille ja vä-lillä menee päiväkausia, ettei näe mui-ta ihmisiä”, täydentää Pirjo.

Korhosenojalla Tauno mättäämaata seulaan noin 100 metrin levyi-

Suurimmat Lapista löydetyt kultahiput (lähde www.kultahippu.fi)Sija paino g vuosi löytäjä(t) hipun nimi löytöpaikka1 393 1935 Evert Kiviniemi Evert Luton latva 2 385 1910 Aleks Kiviniemi Aleksi Hangasojan suu 3 282 2004 Ollila, Telilä, Kangas Tähtihippu Miessijoki 4 251 1998 Marjut Telilä Pikkumammutti Miessijoki 5 193 2008 Maija ja Risto Vehviläinen Unna Sotajoki 6 186 1950 Jouko ja Tauno Virtanen Virtasen sekahippu Tankavaara 7 166 2004 Risto Mäläskä Ruska Miessijoki 8 162 1949 Kullervo Korhonen Kullervo Morgamoja 9 145 1992 Sulo Tunturi Veini Nenosenoja / Palsinoja 10 128 2003 Esa Pylväs Tapio Kivikkopuro / Lemmenj.11 127 1995 Raimo Kanamäki Iivari Puskuoja 12 119 2009 Tauno Leino Korhosenoja

23.9.2009 kullan grammahinta oli 22,3 euroa. Yleensä koruiksi sel-laisenaan jalostettavat kultahiput ovat aina hienokultaa arvok-kaampia. Niitten hinta määräytyy pitoisuuden ja painon lisäksimyös muodon mukaan. Karhua muistuttavasta hipusta voi saadapaljon paremman hinnan kuin karhun jätöksiä muistuttavasta hi-pusta. Esimerkiksi Telilöitten heinäkuussa löytämän 88,2 gram-maisen hipun arvo hienokullan grammahinnalla olisi 1821 euroa.Kuitenkin hippuna arvo on noin 25.000 euroa.

Koneinsinööri ja pitkän linjan kullan-kaivaja Kari Merenluoto rakentaa hän-kin itse omat välineensä. Miessiojalleoli juuri valmistunut seula kuljettimi-neen. Koekäyttö oli lähellä.

6 • 10/2009

la aloitettiin konekaivu ja sen jälkeenkoneellista kaivamista on tullut tehtyäuseammassa paikassa”, aloittaa Me-renluoto.

Mies uskoo Mika Telilän tapaan,että kultaa maan povessa on vielävaikka kuinka paljon.

”Jos hommaa saisi täällä tehdä jakehittää, niin alueelle voitaisiin luodakymmeniä työpaikkoja. Nuoria voisikouluttaa kullankaivajiksi. Täällä tu-otettu kulta on oikeaa ekokultaa. Mekullankaivajat varmasti peitämme jäl-kemme ja rahtaamme romummepois, kun aika on täysi. Saa nähdämillainen ralli jänkällä on, kun nämäkaikki loppuun ajetut koneet täältäjoskus viedään pois”, miettii Meren-luoto.

Koneinsinööri Merenluoto ra-kensi parhaillaan uutta seulaa ja sillepitkää kuljetinta. Yksi sähkömoottorioli palanut koeajossa. Mutta se eimiestä harmittanut. Vastoinkäymisiinon totuttu ja ne vain hoidetaan itke-mättä alta pois.

”Ei tänne kultaa kannata jättää.Nyt minäkin tehostan kalustoa jakäännän ennen siirtymäajan umpeu-tumista joka kuution ympäri”, lopet-taa Merenluoto.

Enkä ainakaan minä epäile, ettei-kö niin tulisi käymään. Näillä karuil-la kultamailla elantoaan hankkiva,määrätietoinen joukko teki ainakinminuun suuren vaikutuksen. Taidanmennä käymään toistekin.

Nelivuotias Ukko Telilä kaivaa omalla valtauksellaan ja silmä tarkkana kauhanliikkeitä seuraava Miska on tullut etelästä tunturiin lomalle.

tetaan mönkijällä lapiorännille. Kaik-ki kivet seulotaan ja jalo- ja korukivetpoimitaan talteen. Viisi-kahdeksan lit-raa jää vielä vaskattavaksi. Ja meillävain Terhi vaskaa. Syksyllä kertyvä ai-nes viedäänkin sitten Terhille Nokial-le täältä mukanamme”, kertoo Mika.

Telilöillä on siis pitkä historia jamyös heillä kuten muillakin alueenkaivajilla on rautainen ammattitaito.Miehet tietävät mistä puhuvat. Eikäole ihme, että he puolustavat ammat-tiaan henkeen ja vereen. Ammattitai-to on huomattu maan rajojen ulko-puolellakin. Telilöitten oppien mu-kaan on valmistettu kalustoa Venä-jälle ja siellä on käyty myös opetta-massa paikallisia kullankaivajia.

”Hieman siellä myös ihmeteltiin,miten näin pienillä laitteilla saadaantalteen kultaa niin paljon ja niin no-peasti. Voi olla, että kaivosyhtiössä oliaiemmin vähän syöty kuormasta”,naurahtavat Telilät lopuksi.

Merenluoto rakentaa uuttaKari Merenluoto on myös pyhittänytelämänsä kullan kaivamiselle. Hän onollut etunenässä taistelemassa Metsä-hallitusta vastaan ja oma elinkeino onvarmasti tästä kärsinyt. Kolmesti mieson ollut jopa toimenpidekiellossa.Inarilainen hän ollut vuodesta 1988lähtien. Suurin osa vuodesta kuluukultamailla - eräkämpässä yhdessä vai-mo Sirkan kanssa.

”Täällä sitä Nuffieldilla 80-luvul-

Sirkka ja Kari Merenluoto viettävät suurimman osan vuodesta erämaakämpäs-sään Miessijoella. Luonto tarjoaa antimiaan ja Sirkka perkaa reilua puolukka-saalista samalla kun tarjoilee porokahvit etelän vieraille. Leirikoulu oli tulossaseuraavalla viikolla Sirkan vieraaksi.