LukijalleEteisvärinä on yleinen vaiva, joka yleistyy iän myötä. Jopa kaksi prosenttia työikäisistä ja kymmenen prosenttia yli 80-vuotiaista kärsii eteisvärinästä. Eteisvärinän oireet vaihte-levat huomattavasti, joten se aiheuttaa eri ihmisille erilaista haittaa. Eteisvärinän oireita voidaan lievittää tehokkaasti lääkkeillä ja muilla hoitokeinoilla niin, että sitä sairastavien elämänlaa-tu pysyy siedettävänä. Parantava hoito on mahdollinen vain poikkeustapauksissa. Eteisvärinä johtaa vain harvoin pysyvään työkyvyttömyy-teen. Eteisvärinään liittyy verihyytymän aiheuttaman aivohal-vauksen vaara, minkä estämiseksi myös oireetonta eteisväri-nää on tarpeen hoitaa. Eteisvärinä-opas on tarkoitettu ensitiedoksi potilaille, joil-la on todettu sydämen eteisvärinä sekä heidän omaisilleen. Toivomme, että opas antaa vastauksia tavallisimpiin kysy-myksiin, jotka askarruttavat eteisvärinää sairastavia ja heidän omaisiaan.

Suomen Sydänliitto ry

2

3

SisällysSydämen rytmi 5

Normaalin rytmin synty 5

Sydämen syketiheyden vaihtelu 5

Sydämen rytmin häiriö 5

Eteisvärinän syntymekanismit ja seuraukset 7

Eteisvärinän esiintyvyys 8

Eteisvärinän syyt ja periytyvyys 8

Laukaisevat ja hillitsevät tekijät 9

Oireet ja niiden seuraukset 9

Eteisvärinäpotilaan tutkimukset 10

Eteisvärinän toteaminen 10

Tutkimukset 10

Eteisvärinän hoito 11

Hoidon tavoitteet ja valinta 11

Äkillisen eteisvärinäkohtauksen hoito 12

Eteisvärinän uusiutumisen estäminen 13

Pysyvän eteisvärinän hoito 16

”Verenohennus”- eli antikoagulaatiohoito 17

Hoidon seuranta 19

Eteisvärinä ja arki 20

Ruokavalio 20

Liikunta 20

Seksi ja sauna 20

Eteisvärinän vaikutus työkykyyn 21

4

Sinussolmuke

Sydämen

eteinen

Normaalin sydämen lyönnin synty. Sinussolmukkeen antamat sähköimpulssit leviävät

erityisiä johtoratoja pitkin sydämen eteisiin ja kammioihin, joissa ne aiheuttavat

sydänlihaksen supistuksen.

Kammio

Supistuva sydänlihas

Kammio

5

Sydämen rytmi

Normaalin rytmin synty

Sydämen pumppaustoimintaa ohjaa tarkkaan säädelty sähköinen järjestelmä. Normaalisti sydämen rytmin määrää oikean eteisen seinämässä sijaitseva sinus-solmuke, jonka antamat sähköimpulssit leviävät erityisiä johtoratoja pitkin sydä-men muihin osiin. Sydämen normaalia rytmiä kutsutaan sinusrytmiksi.

Sähkösykäys saa sydänlihaksen supistumaan ja pumppaamaan ver-ta, kun se saavuttaa sydämen eri osat. Sydänsähkökäyrä eli EKG kuvas-taa sykäyksen leviämistä sydämessä, joten lääkäri näkee siitä, onko ky-seessä rytmihäiriö vai ei.

Sydämen syketiheyden vaihtelu

Normaalisti sydän supistelee lähes säännöllisesti. Aikuisten leposyke eli arkikie-lellä pulssi on yleensä 60–80 lyöntiä minuutissa. Nukkuvan ihmisen syke voi olla huomattavasti hitaampi. Harvalyöntisyys ei ole vaarallista, ellei siihen liity hui-mausta, pyörtymistä tai selvää väsymystä.

Rasituksen aikana syke voi kiihtyä jopa 180 lyöntiin minuutissa ilman, että ky-seessä on rytmihäiriö. Rasituksen aikana syke kiihtyy, jotta sydän saisi pumpat-tua riittävästi verta lihaksiin. Fyysisen ponnistuksen lisäksi myös jännitys, ane-mia ja kuume voivat tilapäisesti kiihdyttää sydämen sykettä.

Sydämen rytmin häiriö

Sydämen rytmihäiriö tarkoittaa sydämen supistelun epäsäännöllistä, normaa-lia nopeampaa tai normaalia hitaampaa rytmiä. Rytmihäiriöitä on monenlaisia ja niiden syyt vaihtelevat suuresti. Satunnaisia muljahduksina tai lyönnin väliin jäämiseltä tuntuvia lisälyöntejä esiintyy jossakin elämänvaiheessa kaikilla ihmi-sillä, ja ne ovat normaaleja.

Hitaiden rytmihäiriöiden syynä on useimmiten joko sinussolmukkeen vika tai johtoratajärjestelmän katkos. Nopeat rytmihäiriöt syntyvät puolestaan jon-kin sydämen osan liian vilkkaan toiminnan takia.

Satunnaiset lisälyönnit ovat yleensä vaarattomia.

6

Pyörtymistä tai muita vakavia oireita aiheuttavat rytmihäiriöt liittyvät usein sy-dänsairauksiin, kuten sepelvaltimotautiin tai sydämen vajaatoimintaan. Tällöin tutkimukset ja hoito kohdistuvat ensisijaisesti perussairauteen, sillä sen oikea hoito vähentää myös rytmihäiriöitä.

Oireettomat tai vähän oireita aiheuttavat rytmihäiriöt ovat yleensä vaarat-tomia. Poikkeuksena on eteisvärinä, johon liittyy tukoksen aiheuttaman aivo-verenkiertohäiriön vaara, vaikka ihminen ei itse tuntisi rytmihäiriötä lainkaan. Sydämen rytmi

Pyörtymistä tai muita vakavia oireita aiheuttavat rytmihäiriöt liittyvät usein sydänsairauksiin, kuten sepelvaltimotautiin tai sydämen vajaatoimintaan. Täl-löin tutkimukset ja hoito kohdistuvat ensisijaisesti perussairauteen, sillä sen oi-kea hoito vähentää myös rytmihäiriöitä.

Oireettomat tai vähän oireita aiheuttavat rytmihäiriöt ovat yleensä vaarat-tomia. Poikkeuksena on eteisvärinä, johon liittyy tukoksen aiheuttaman aivo-verenkiertohäiriön vaara, vaikka ihminen ei itse tuntisi rytmihäiriötä lainkaan.

7

Eteisvärinän syntymekanismit ja seurauksetEteisvärinä eli flimmeri on rytmihäiriö, jossa sydämen eteiset toimivat nopeas-ti ja järjestymättömästi. Rytmihäiriön aikana eteiset eivät pumppaa lainkaan verta eteenpäin. Myös kammiot supistelevat epäsäännöllisesti, kun sähköim-pulssit etenevät vaihtelevalla nopeudella eteisistä kammioihin. Ranteesta mi-tattu pulssi on usein huomattavasti hitaampi kuin stetoskoopilla kuunneltu tai sydänsähkökäyrästä mitattu syketaajuus. Näiden sykearvojen eroa kutsutaan pulssivajaukseksi.

Eteisvärinä. Eteisvärinän aikana sydämen eteiset supistelevat jopa 600 kertaa minuutis-

sa, kun värinäaallot virtailevat eteisissä kaoottisesti. Kammioihin tulee sähköimpulsseja

vaihtelevalla taajuudella, minkä takia myös ne supistelevat epäsäännöllisesti.

Kammioiden supistumistaajuus (EKG)

Eteisten sähköinen toiminta sydämen

sisältä rekisteröitynä

8

Eteisvärinän esiintyvyys

Eteisvärinä on yksittäisten lisälyöntien jälkeen seuraavaksi yleisin rytmihäiriö. Sen esiintyvyys lisääntyy nopeasti iän myötä. Työikäisistä noin 0,5–4 prosentil-la ja yli 80-vuotiaista jopa kymmenellä prosentilla on eteisvärinä.

Eteisvärinän esiintyvyys vaihtelee iän lisäksi myös potilaan sydän- ja mui-den perussairauksien mukaan. Etenkin sydämen vajaatoiminta lisää eteisväri-nän vaaraa: neljä sadasta lievää vajaatoimintaa sairastavasta kärsii samalla eteis-värinästä ja jopa joka toinen vaikeaa, lepo-oireista vajaatoimintaa sairastavista.

Eteisvärinän syyt ja periytyvyys

Eteisvärinän perimmäiset syyt tunnetaan puutteellisesti. Eteisvärinä liittyy vah-vasti ikääntymiseen. Yli 50-vuotiaiden vaara sairastua eteisvärinään kasvaa yli kaksinkertaiseksi jokaista kymmentä ikävuotta kohden. Miesten riski sairastua eteisvärinään on lähes kaksinkertainen naisiin verrattuna.

Ikääntymisen lisäksi myös monet sydän- ja aineenvaihduntasairaudet her-kistävät eteisvärinälle. Tällaisia ovat muun muassa kohonnut verenpaine, sydä-men vajaatoiminta, sepelvaltimotauti, läppäviat sekä diabetes ja kilpirauhasen toimintahäiriöt. Myös ylipaino, uniapnea ja liiallinen alkoholinkäyttö saattavat aiheuttaa eteisvärinän.

Itsenäistä eteisvärinää sairastavilla ei ole rytmihäiriölle altistavia sairauksia. Tällaiset potilaat ovat muita nuorempia ja heillä eteisvärinä käynnistyy tyypilli-sesti, kun syketaajuus hidastuu yöllä tai ruokailun jälkeen. Itsenäisen eteisväri-nän osuus on enintään 30 prosenttia kohtauksittaisesta eteisvärinästä ja 20 pro-senttia pysyvästä eteisvärinästä.

Monien eteisvärinälle altistavien sairauksien, kuten sepelvaltimo- ja veren-painetaudin, vaara periytyy. Myös taipumus sairastua itsenäiseen eteisvärinään saattaa kulkea suvuittain, mutta asiasta kaivataan vielä lisätietoa.

9

Laukaisevat ja hillitsevät tekijät

Eteisvärinä alkaa tyypillisesti keuhkolaskimoiden tyvialueelta lähtevistä lisä-lyönneistä. Näin ollen kaikki lisälyöntisyyttä pahentavat tekijät altistavat eteis-värinälle ja lisälyöntisyyttä vähentävät toimenpiteet vastaavasti estä-vät kohtauksia.

Vireystila vaikuttaa eteisvärinän syntyyn kahdella tavalla: joillakin eteisvärinä alkaa fyysisen rasituksen tai stressin vaikutuksesta, mut-ta etenkin itsenäinen eteisvärinä käynnistyy usein levossa. Tieto oman eteisvärinän käynnistävistä tekijöistä ja olosuhteista helpottaa rytmi-häiriön hoidon suunnittelemista.

Eteisvärinä tavallaan ruokkii itse itseään, koska se muokkaa eteisten sähköis-tä ja mekaanista toimintaa sekä rakenteita niin, että sinusrytmin palauttaminen vaikeutuu ja kohtaus uusiutuu aiempaa helpommin.

Oireet ja niiden seuraukset

Eteisvärinän aiheuttamat oireet vaihtelevat suuresti. Osa potilaista ei huomaa eteisvärinää lainkaan, vaan se todetaan sattumalta esimerkiksi terveystarkastuk-sessa. Toisaalta muuta sydänsairautta sairastaville äkillinen eteisvärinä-kohtaus saattaa aiheuttaa vaikean hengenahdistuksen tai rintakipua.

Tavallisin eteisvärinän aiheuttama oire on kammioiden nopeasta ja epäsäännöllisestä supistelusta aiheutuva sydämen tykyttely eli palpi-taatio. Monet kokevat kammioiden epäsäännöllisen supistelun jopa kiusallisempana kuin sykkeen nopeutumisen. Muita tyypillisiä oireita ovat hengästyminen tavallista herkemmin etenkin rasituksen alkuvai-heessa, väsymys, huimaus, päänsärky ja lisääntynyt virtsaamisen tarve.

Sydämen pumppausteho pienenee eteisvärinän vaikutuksesta noin 20 pro-senttia. Se ei kuitenkaan yleensä rajoita potilaan jokapäiväistä elämää tai lii-kuntaharrastuksia, jos sydän on muutoin terve ja hoito on kohdallaan. Toisaalta pitkään jatkunut eteisvärinä voi aiheuttaa sydämen vajaatoiminnan eli takykar-diamyopatian, jos kammiovaste on riittämättömän hoidon takia liian nopea.

Eteisvärinän vaarallisin seuraus on tukoksen aiheuttama aivohalvaus. Eteisvä-rinän aikana sydämen eteiset eivät pumppaa verta eteenpäin kammioihin, vaan veri seisoo eteisissä ja voi muodostaa hyytymän sydämen sisälle. Verihyytymä voi päätyä verenkierron mukana aivoverisuoniin ja aiheuttaa niissä aivohalva-ukseen johtavan tukoksen eli embolian.

Lisälyönnit laukaisevat eteisvärinä- kohtauksen.

Oireet vaihtelevat oireettomasta vaikeaan hengenahdis-tukseen.

10

Eteisvärinäpotilaan tutkimukset

Eteisvärinän toteaminen

Eteisvärinä voidaan todeta varmuudella vain oireiden aikana rekisteröidyn sy-dänsähkökäyrän avulla. Tutkimuksena voi olla tavallinen EKG tai esimerkiksi Hol-ter-nauhoitus eli sydänfilmin vuorokausinauhoitus.

Tavallisimmin EKG:n rekisteröinnin syynä ovat rytmihäiriötuntemukset, mut-ta joskus ihminen hakeutuu lääkärin vastaanotolle aivoverenkiertohäiriöön viit-taavien oireiden takia kuten halvausoireet, tuntohäiriöt, tasapainovaikeudet tai tajunnan muutokset.

Tutkimukset

Lääkäri haastattelee ja tutkii potilaan huolellisesti. EKG:n lisäksi lääkäri mää-rää usein joitakin verikokeita, kuten pienen verenkuvan, nestetasapainoarvot ja kilpirauhaskokeet. Mahdollisesti otetaan myös sydämen ja keuhkojen rönt-genkuvat.

Niille potilaille, joille suunnitellaan eteisvärinän estolääkitystä, tehdään aina myös sydämen kaikututkimus. Kaikututkimuksessa saadaan tietoa muun muas-sa eteisvärinän syistä, rytminsiirron onnistumisen ja sinusrytmin ylläpitämisen mahdollisuuksista sekä tukoksille altistavista tekijöistä. Muita usein tehtäviä tut-kimuksia ovat sydänfilmin vuorokausinauhoitus eli Holter-nauhoitus sekä klii-ninen rasituskoe eli polkupyörätesti, jotka auttavat rytmihäiriön tunnistamisen lisäksi myös hoidon tehon arvioinnissa. Vain erityistapauksissa tarvitaan kajoa-via tutkimuksia, kuten sepelvaltimoiden varjoainekuvausta tai elektrofysiolo-gisia tutkimuksia.

11

Eteisvärinän hoitoHoitamaton eteisvärinä huonontaa potilaan elämänlaatua ja altistaa aivohalva-ukselle. Eteisvärinän ilmaantumista voidaan vähentää hoitamalla verenpaine-tauti, sydämen vajaatoiminta ja muut altistavat sairaudet hyvin.

Eteisvärinän oireita voidaan lievittää tehokkaasti lääkkeillä ja muilla hoitokei-noilla niin, että elämänlaatu pysyy siedettävänä. Parantava hoito on mahdolli-nen vain harvoissa poikkeustapauksissa. Tärkein syy eteisvärinän hoitoon on kuitenkin verihyytymien aiheuttamien tukosten eli tromboembolisten kompli-kaatioiden vaara, tavallisimmin aivohalvauksen vaara. Tämän takia oireettomia-kaan eteisvärinäpotilaita ei voi jättää hoitamatta.

Hyvä eteisvärinän hoito vähentää sairaalahoidon tarvetta ja terveydenhuol-tojärjestelmän kuormitusta.

Hoidon tavoitteet ja valinta

Eteisvärinän hoidon ensisijainen tavoite on helpottaa potilaan oireita sekä estää rytmihäiriöön liittyviä verisuonitukoksia ja muita liitännäissairauksia.

Rytmihäiriölle altistavien perussairauksien hyvä hoito sekä tukosten esto ve-ren hyytymistä estävällä lääkityksellä eli antikoagulaatiohoidolla ovat eteisvä-rinän hoidon kulmakiviä (ks. kohta Verenohennus- eli antikoagulaatiohoito, s. 17). Erityistä huomiota on kiinnitettävä kohonneen verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoitoon, mutta muitakaan vaaratekijöitä ei saa unohtaa. Nor-maalin sinusrytmin palauttaminen ja ylläpitäminen vähentävät oireita parhai-ten, mutta usein myös syketaajuuden hidastaminen helpottaa oireita riittävästi.

Eteisvärinän hoitolinja valitaan yksilöllisesti. Hoidon valinnassa huomioidaan potilaan oireet, muut sairaudet, tukosten vaaratekijät, rytmihäiriön kesto sekä hoidon odotettavissa olevat hyödyt ja haitat.

Rytminhallinta tarkoittaa sinusrytmin palauttamiseen ja sen ylläpitoon täh-täävää hoitoa. Sykkeenhallinta puolestaan tarkoittaa sitä, että sinusrytmiä ei pyritä palauttamaan, vaan tyydytään eteisvärinään. Molemmissa hoitolinjois-sa voidaan käyttää lääkkeitä ja kajoavia toimenpiteitä. Jos oireet ovat voimak-kaita, sinusrytmin palauttamista kannattaa yrittää useamman kerran. Toisaalta iäkkäiden ja lieväoireisten potilaiden rytminsiirrosta voidaan luopua, sillä hei-dän elämänlaatunsa ja ennusteensa on keskimäärin yhtä hyvä taloudellisen eteisvärinän aikana kuin toistuvia rytminsiirtoja ja eteisvärinän estolääkitystä käytettäessä.

12

Äkillisen eteisvärinäkohtauksen hoito

Äkillinen eli akuutti eteisvärinäkohtaus hoidetaan joko sairaalan päivystyspo-liklinikalla tai terveyskeskuksessa. Normaali sinusrytmi palautuu usein vajaan

vuorokauden sisällä myös ilman hoitoa. Tämän takia lääkäriin ei tar-vitse lähteä heti eteisvärinän alkamisen jälkeen, jos eteisvärinä on aikaisemmin diagnosoitu ja potilas tunnistaa sen aikaisemman kal-taisista oireista eikä vointi ole sietämätön. Hoitoon on kuitenkin syy-tä lähteä, ellei rytmi normalisoidu seuraavaan aamuun mennessä.

Päivystyspoliklinikalla potilas kytketään sydämen rytmiä seuraa-vaan valvontalaitteeseen, minkä jälkeen syketaajuutta hidastetaan lääkkeil-lä (beetasalpaaja, verapamiili, digoksiini) sellaiselle tasolle, joka on paremmin siedettävissä. Yleensä tämä taso on alle 100 lyöntiä minuutissa. Vaste hoitoon on nopeampi, jos lääke annetaan suoraan laskimoon.

Mikäli eteisvärinä ei käänny sykettä hidastavan lääkityksen vaikutuksesta, voidaan normaali sinusrytmi palauttaa joko sähköisellä tai lääkkeellisellä ryt-minsiirrolla. Rytminsiirto eli sinusrytmin palauttaminen voidaan tehdä saman päivystyskäynnin aikana, jos kohtauksen alusta on kulunut alle 48 tuntia. Mi-käli eteisvärinän alkamisesta on kulunut yli kaksi vuorokautta, välittömään ryt-minsiirtoon liittyy yli viiden prosentin suuruinen aivohalvauksen vaara. Tämän välttämiseksi potilaille aloitetaan antikoagulaatiohoito eli veren hyytymistä estävä lääkehoito (AK-hoito). Varfariinia (Marevan®) käytettäessä rytminsiirto voidaan tehdään, kun hoidon seurantaan käytettävä INR-arvo on ollut hoito-tasolla (INR = 2-3) vähintään kolme viikkoa. Onnistuneen rytminsiirron jälkeen Marevan-hoitoa jatketaan vähintään kuukauden ajan, minkä jälkeen hoito voi-daan lopettaa, jos potilaan sydämen rytmi pysyy normaalina eikä häneltä ole todettu muita tukokselle altistavia sairauksia. Muussa tapauksessa hoitoa jat-ketaan pysyvästi. Verenohennushoidon aiheita ja toteutusta on käsitelty tar-kemmin kappaleessa Verenohennus- eli antikoagulaatiohoito.

Erityistapauksissa rytminsiirtoa voidaan yrittää nopeuttaa tekemällä sydä-men kaikututkimus ruokatorven kautta.

Tehokkaimmin ja nopeimmin sydämen normaali rytmi saadaan palautettua sähköisellä rytminsiirrolla. Siinä potilaalle annetaan tasavirtasähköisku, jonka jälkeen normaali eteisten sähköinen toiminta palaa 80–90 prosentille potilais-ta. Sähköinen rytminsiirto vaatii nukutuksen, joten toimenpide voidaan tehdä vain sellaisessa sairaalassa, jossa on nukutuslääkäri. Toinen käytännön ongelma on, että potilaan pitää olla syömättä vähintään neljä tuntia ennen nukutusta.

Päivystykseen, jos tykytyskoh-

taus ei lakkaa 24 tunnissa.

13

Lääkkeellisen rytminsiirron etuna on sen parempi saatavuus etenkin peruster-veydenhuollossa. Se tehoaa 60–70 prosentille potilaista. Rytminsiirtoon nyky-ään käytettäviä lääkkeitä ovat flekainidi, propafenoni, amiodaroni, ibutilidi ja vernakalantti. Aiemmin yleisesti rytminsiirtoon käytetty kinidiini ei ole nyky-ään enää käytössä.

Onnistuneen rytminsiirron jälkeen potilaan vointia tarkkaillaan muutamia tunteja, minkä jälkeen hän voi yleensä lähteä turvallisesti kotiin.

Eteisvärinän uusiutumisen estäminen

Eteisvärinä on oikukas rytmihäiriö, joten sen uusiutumista on vaikea ennustaa. Mikäli eteisvärinä uusii herkästi tai kohtauksiin liittyy voimakkaita oireita, po-tilaalle täytyy harkita säännöllistä estolääkitystä tai kajoavaa hoitoa. Parhaas-sa tapauksessa hoito estää rytmihäiriökohtaukset kokonaan. Yleensä riittävänä hoitotuloksena pidetään kuitenkikn sitä, että kohtaukset harvenevat ja muut-tuvat paremmin siedetyiksi.

Lääkehoito

Eteisvärinän estolääkityksen aloittaminen harkitaan yksilöllisesti potilaan oirei-den ja muiden sairauksien perusteella. Beetasalpaajat ovat turvallisia ja ne voi-daan aloittaa myös avoterveydenhuollossa ilman perusteellisia sydäntutkimuk-sia. Digoksiini ja kalsiuminestäjät tehoavat eteisvärinän estoon huonosti, mutta niitä voidaan käyttää hidastamaan sykettä.

Eteisvärinän estohoidossa käytettävät varsinaiset rytmihäiriölääkkeet (suluissa kauppanimet).

– Amiodaroni (Cordarone®)– Dronedaroni (Multaq®)– Flekainidi (Tambocor®)– Kinidiini (Kiniduron®)– Propafenoni (Rytmonorm®) – Sotaloli (Sotacor®, Sotalol Mylan®, Sotalin®)

14

Eteisvärinän estohoidossa käytettävistä lääkkeistä flekainidi, propafenoni ja ki-nidiini eivät sovi potilaille, joilla on rakenteellinen sydänsairaus. Tämän takia niiden käyttöä ei aloiteta ilman riittäviä sydäntutkimuksia. Amiodaronin käyt-töä rajoittavat sen monet haittavaikutukset. Dronedaroni on paremmin siedet-ty kuin amiodaroni, mutta sekään ei sovi vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sai-rastaville.

Varsinaisen rytmihäiriölääkityksen aloittaa sydänsairauksien erikoislääkäri eli kardiologi tai sisätautilääkäri. Potilaan seurannasta voi hyvin huolehtia hänen oma terveyskeskus- tai työterveyslääkärinsä. Haittavaikutusten varalta rytmi-häiriölääkityksen vaikutusta on tarkkailtava huolellisesti etenkin hoidon alussa. Lievät, lääkityksen jatkuessa ohimenevät haittavaikutukset eivät estä tehokkaan lääkityksen jatkamista. Jos lääke aiheuttaa vaikeita haittavaikutuksia tai haitta-vaikutukset pitkittyvät, on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin lääkkeen vaihtamista tai annoksen pienentämistä varten.

Kajoavat toimenpiteet

Kajoava hoito soveltuu vain pienelle osalle eteisvärinää sairastavista potilaista. Sen tarpeen arviointi edellyttää aina rytmihäiriöiden hoitoon perehtyneen sy-dänlääkärin eli rytmikardiologin arviota.

Lupaavimmaksi kajoavaksi hoitotoimenpiteeksi on osoittautunut katetri-ablaatiohoito. Eteisvärinän katetriablaatiossa radiotaajuista sähkövirtaa kohdis-tetaan vasempaan eteiseen keuhkolaskimoiden tyvialueelle hoitokatetrilla. Hoi-don tavoitteena on eristää pysyvästi rytmihäiriötä aiheuttava rakenne muusta eteisestä. Eteisvärinän hoidossa käytetään yleensä apuna joko erikoisvalmistei-sia katetreja tai elektroanatomisia kartoitusmenetelmiä, joiden avulla hoito voi-daan kohdistaa tarkoin oikealle alueelle.

Nykyään katetriablaatioita tehdään kaikissa yliopistollisissa sairaaloissa. Hoi-to tehoaa keskimäärin noin 70 prosentilla niistä potilaista, joita lääkehoito ei auta. Tämän lisäksi suunnilleen joka neljännen potilaan rytmihäiriö muuttuu ablaation ansiosta sellaiseksi, että sitä voi hallita lääkkeillä. Teho on paras nuo-rilla, jotka sairastavat kohtauksittaista itsenäistä eteisvärinää. Pitkään yhtäjaksoi-sesti jatkuneessa eteisvärinässä ablaatiohoidon teho on huonompi, minkä takia toimenpidettä ei yleensä suositella, jos eteisvärinä on ollut vallitsevana rytminä useiden kuukausien ajan.

15

Eteisvärinän katetriablaatiohoito. Kuvassa vasemmalla näkyy magneettikuva sydämen

vasemmasta eteisestä ja oikealla elektroanatomisella kuvantamislaitteistolla tehty

malli vasemmasta eteisestä. Keuhkolaskimot on merkitty värillisillä putkilla ja niiden

ympärillä kiertävät ablaatiokohteet punaisilla pisteillä. Onnistuneen ablaation jälkeen

eteisvärinä ei enää käynnisty, koska keuhkolaskimoiden tyvialueilla sijaitsevat rytmihäi-

riöpesäkkeet on eristetty eteiskudoksesta.

Eteisvärinän ablaatiohoito on monimutkainen elektrofysiologinen toimenpi-de, johon liittyy pieni vakavien komplikaatioiden vaara. Niitä ovat verenvuo-to sydänpussiin, keuhkolaskimon ahtautuminen, aivohalvaus ja ruokatorven puhkeaminen. Vakavien komplikaatioiden riski rajoittaa ablaatiohoidon käyt-töä. Uudet hoitokatetrien robottiohjausjärjestelmät saattavat vähentää komp-likaatioita.

16

Muista kajoavista hoidoista niin sanotun sokkeloleikkauksen (”maze”) teho on hyvä. Se tehdään avosydänleikkauksessa, mikä rajoittaa hoidon käytännössä nii-hin potilaisiin, jotka tarvitsevat sydänleikkauksen muusta syystä. Viime vuosi-na eteisvärinän leikkaushoidossa on ryhdytty käyttämään uudempia tekniikoi-ta, jotka ovat nopeampia tehdä ja turvallisempia. Kokemukset tähystäen ilman avoleikkausta tehtävistä eteisvärinän estotoimenpiteistä ovat vielä vähäisiä eikä niiden tehoa tunneta hyvin.

Sydämen tahdistinhoidon teho eteisvärinään on huono. Sitä voidaan kuiten-kin harkita, mikäli potilaalla on todettu oireita sekä hidas- että nopealyöntisyy-destä. ”Tahdistimen suojassa” voidaan käyttää rytmihäiriölääkitystä ilman pel-koa hidaslyöntisyyden pahenemisesta.

Ennaltaehkäisevä hoito

Potilas voi itse estää eteisvärinän ilmaantumista ja uusiutumista vaikuttamalla niihin tekijöihin, jotka altistavat eteisvärinälle ja välttää liiallista alkoholin käyt-töä. Tärkeimmät altistavat tekijät ovat kohonnut verenpaine ja ylipaino. Tupa-kointi lisää eteisvärinää sairastavan aivohalvauksen vaaraa, joten tupakoimat-tomuus on tärkeä osa potilaan itsehoitoa.

Tärkeää on käyttää lääkkeitä lääkärin ohjeiden mukaisesti. Sydänlääkkeistä ACE:n estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat näyttävät estävän eteisväri-nää, jos potilas sairastaa samalla verenpainetautia tai sydämen vajaatoimintaa. Lisäksi korkean kolesterolin lääkehoidossa käytettävät statiinit saattavat ehkäis-tä eteisvärinää. Niiden vaikutuksia tutkitaan kuitenkin edelleen.

Pysyvän eteisvärinän hoito

Eteisvärinä ruokkii itse itseään, minkä takia sillä on taipumus jäädä pysyväksi. Näitä potilaita lohduttaa tieto siitä, että pysyvä eteisvärinä on yleensä parem-min siedetty ja mukavampi kuin sydämen normaalin rytmin ja eteisvärinän vaihtelu sekä sen aiheuttamat toistuvat poliklinikkakäynnit. Eteisvärinää pi-detäänkin yleisesti sydämen toiseksi parhaana rytminä. Käytännössä sinusryt-miä ei kannata yrittää palauttaa, jos eteisvärinä palaa estolääkityksestä huoli-matta pian rytminsiirron jälkeen. Usein toistuvat rytminsiirrot ja rytmihäiriön estolääkkeet saattavat olla sydämelle haitallisempia kuin pysyvä eteisvärinä.

Pysyvässä eteisvärinässä hoidon tavoitteena on hidastaa kammiovastetta niin, että pulssivajaus häviää. Useimmiten beetasalpaaja on pysyvän eteisvä-

17

rinän ensisijainen lääke. Digoksiini tehoaa parhaiten vähän liikkuvien vanhus-ten eteisvärinään, ja sitä voidaan käyttää samalla sydämen vajaatoiminnan hoi-toon. Kalsiuminestäjät, verapamiili ja diltiatseemi sopivat puolestaan parhaiten nuorten, paljon liikuntaa harrastavien potilaiden kammiotaajuuden säätelyyn.

Amiodaronin käyttöä sykkeenhallinnassa rajoittavat monet sydämen ulkoiset haittavaikutukset. Dronedaroni hidastaa sykettä tehokkaasti, mutta vaarallisten haittavaikutusten takia sitä ei suositella pysyvän eteisvärinän kammiotaajuuden hidastamiseen. Ongelmallisissa tapauksissa beetasalpaajaa, kalsiuminestäjää ja digoksiinia voi käyttää yhdessä. Jos yhteislääkitys ei hidasta kammiotaajuutta riittävästi, potilaalle tehdään eteiskammiosolmukkeen katetriablaatio. Toimen-piteessä eteisen ja kammion välinen johtuminen katkaistaan pysyvästi kohdis-tamalla radiotaajuusenergiaa eteiskammiosolmukkeen seutuun. Eteiskammio-johtumisen katkaisemisen jälkeen potilaan oireet yleensä helpottuvat nopeasti, mutta haittana on pysyvä tahdistinhoidon tarve. Eteiskammiosolmukkeen kat-kaisu ei poista veren hyytymistä estävän lääkityksen tarvetta.

”Verenohennus”- eli antikoagulaatiohoito

Sydämen sisälle muodostuvien verihyytymien estoon käytetty lääkitys eli anti-koagulaatiohoito (AK-hoito) on oleellinen osa eteisvärinän hoitoa. Eteisten vä-ristessä niihin jää paikoilleen verta, jolla on tällöin taipumus hyytyä. Mikäli hyy-tymä lähtee vasemmasta eteisestä liikkeelle, se voi päätyä aivoverisuoniin ja aiheuttaa vaikean aivohalvauksen. Riski siitä, että hyytymä lähtee liikkeelle ja aiheuttaa aivohalvauksen, on erityisen suuri rytminsiirtoa seuraavien vuoro-kausien aikana.

Lääkäri arvioi verenohennushoidon hyödyn ja siitä mahdollisesti aiheutuvien verenvuotojen ja muiden haittojen vaaran yksilöllisesti. Arviointiin vaikuttavat muun muassa potilaan ikä ja muut sydänsairaudet. Erityisen alttiita tukoksille ovat yli 75-vuotiaat ja sellaiset potilaat, joilla on todettu aivoverenkierron häi-riöitä tai mitraaliläpän ahtauma. Muita vaaratekijöitä ovat mm. sydämen vajaa-toiminta, kohonnut verenpaine, diabetes, valtimosairaudet ja ikä 65-74 vuotta. Suurimmassa vaarassa ovat potilaat, joilla on todettu useita vaaratekijöitä. Ylei-sen käsityksen mukaan verenohennushoito ei ole välttämätöntä, jos eteisväri-nää sairastava potilas on alle 65-vuotias ja muuten täysin terve.

Verenohennushoito on perinteisesti toteutettu varfariinilla (Marevan®). Ma-revan-hoidon aikana potilaan verenhyytymisarvoa (INR) seurataan säännöllisil-lä verikokeilla, jotta hoidon tehosta voidaan varmistua ja välttää liian suureen

18

lääkeannokseen liittyvä verenvuodon vaaraa. Marevanin vaikutus veren hyyty-mistekijöihin on mitattavissa INR:llä kolme - viisi vuorokautta tabletin ottami-sen jälkeen. INR-arvojen vakiintuminen hoitotasolle voi kestää jopa useita viik-koja. Marevania käytettäessä on lääke olettava säännöllisesti joka päivä. Ilman lääkeannostelijaa eli dosettia se onnistunee vain silloin, kun päivittäinen annos on joka päivä sama.

Marevan-hoidossa on otettava huomioon ruokavalion muutokset ja muun lääkityksen mahdolliset yhteisvaikutukset. Luontaistuotteet, tulehduskipulääk-keet ja eräät muut lääkkeet voivat muuttaa Marevan-hoidon tehoa, minkä vuok-si niiden käytöstä on aina neuvoteltava lääkärin kanssa.

Asetyylisalisyylihapon (ASA) eli aspiriinin teho tukosten estossa on huomat-tavasti heikompi kuin Marevanin. ASA lisää vuotovaaraa etenkin iäkkäillä poti-lailla lähes yhtä paljon kuin Marevan. Sitä voidaan kuitenkin käyttää paremman puutteessa, jos tehokkaampi verenohennushoito ei tule kyseeseen. Itsenäises-sä eteisvärinässä ei yleensä kannata käyttää mitään verenohennuslääkitystä.

Ensimmäinen uusi verenohennuslääke, dabigatraani (Pradaxa®) sai vastikään myyntiluvan myös Suomessa. Tutkimusten mukaan se estää eteisvärinään liit-tyviä tukoksia jopa tehokkaammin kuin Marevan ja aiheuttaa vähemmän vaka-via kallonsisäisiä verenvuotoja. Lääkkeen annos on vakio eikä se ei vaadi rutii-ninomaista laboratorioseurantaa. Kolmas merkittävä etu on, että dabigatraanin teho ei vaihtele ravinnon K-vitamiinin määrän mukaan kuten Marevanin vaiku-tus. Käyttökokemuksia dabigatraanista on kuitenkin vielä varsin vähän. Jos Ma-revan-lääkitys onnistuu hyvin, se on edelleen käypää hoitoa. Dabigatraani voi olla hyvä vaihtoehto silloin, kun vakaan hoitotason (INR-arvo) ylläpito on vaike-aa. Toisaalta Marevanin vaikutuksen kumoamiseen on saatavissa hyvät valmis-teet ja Marevanin vaikutus osataan kumota nopeasti. Se on selkeä etu dabigat-raaniin ja kehitteillä oleviin uusiin lääkkeisiin verrattuna tilanteissa, joissa potilas saa vakavan vuodon tai hänet joudutaan leikkaamaan päivystyksellisesti.

Myöhemmin on odotettavissa muitakin uusia veren hyytymistä estäviä lääk-keitä. Dabigatraanin tavoin myös ne tulevat olemaan Marevania kalliimpia.

19

Hoidon seurantaEteisvärinä edellyttää säännöllistä seurantaa. Rutiininomaisten seurantakäyn-tien väli riippuu potilaan oireista ja muista sairauksista. Yleensä jatkoseurannas-ta voi huolehtia oma terveyskeskuslääkäri tai muu avohoidon lääkäri. Seuranta-käynneillä tutkitaan potilaan EKG ja otetaan mahdollisesti verikokeita. Samalla kartoitetaan eteisvärinän aiheuttamat oireet ja arvioidaan hoidon tehoa.

Eteisvärinää sairastavan on syytä ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin myös silloin, jos hänelle tulee uusia oireita tai aiemmat oireet vaikeutuvat yllättäen. Päivystykseen pitää hakeutua, jos oireita tulee levossa tai jos eteisvärinää sai-rastava pyörtyy.

Marevan-hoidon tehoa seurataan mittaamalla säännöllisesti verenhyytymis-aikaa, joka ilmoitetaan INR-yksiköinä. Eteisvärinäpotilaan INR-tavoite on yleen-sä 2,0–3,0. INR-mittausten tarve suunnitellaan yksilöllisesti. Hoidon toteutuksen helpottamiseksi mittaustulokset, lääkeannokset ja seuraavan kontrollin ajan-kohta merkitään seurantakorttiin. Kun sopiva lääkeannos on löytynyt, mitta-uksia tarvitaan yleensä noin kerran kuukaudessa. Ylimääräinen mittaus voi olla tarpeen, jos lääkitystä muutetaan tai eteisvärinää sairastava sairastuu muuten. Yleensä INR-seuranta ei edellytä lääkärissä käyntiä. Lääkäri tai sairaanhoitaja an-taa annostusohjeet puhelimitse tai uusia tiedonvälitystapoja käyttäen.

20

Eteisvärinä ja arki

Ruokavalio

Eteisvärinää sairastava potilas voi syödä normaalia, terveellistä ruokaa. Jos po-tilaalla on kohonnut verenpaine, sepelvaltimotauti tai kohonnut sepelvaltimo-taudin riski, hänelle suositellaan kasvisvoittoista ja paljon kuituja sisältävää ruo-kavaliota, jossa on vain niukasti eläinrasvoja ja suolaa. Liikapainoisen kannattaa laihduttaa ja huolehtia normaalista sokeritasapainosta.

Runsaasti K-vitamiinia sisältävät tummanvihreät kasvikset, kuten ruusukaali, lehtikaali, pinaatti ja nokkonen, saattavat heikentää Marevan-hoidon tehoa. Tä-män takia niiden määrä ruokavaliossa on syytä pitää mahdollisimman tasaise-na. Marevan-hoitoa käyttävien pääperiaatteena on, että lääkeannos sovitetaan ruokavalion mukaan eikä päinvastoin.

Luontaistuotteiden ja kalaöljyvalmisteiden käytöstä on aina neuvoteltava lääkärin kanssa. Lisäohjeita Marevan-hoidosta löytyy Suomen Sydänliiton jul-kaisemasta Marevan-hoito potilasoppaasta.

Liikunta

Eteisvärinä voi hidastaa askelta ja tehdä jalan raskaammaksi. Eteisvärinästä huo-limatta potilas voi kuitenkin harrastaa sellaista liikuntaa, jota jaksaa ilman hait-taavaa hengenahdistusta tai väsymistä. Veren hyytymistä estävää lääkitystä käyttävän ei pidä harrastaa liikuntalajeja, joihin liittyy tavallista suurempi tapa-turman tai verenvuodon riski.

Seksi ja sauna

Seksielämää voi jatkaa entiseen tapaan eikä saunomiselle ole esteitä.

21

Eteisvärinän vaikutus työkykyyn

Eteisvärinä aiheuttaa erittäin harvoin pysyvän työkyvyttömyyden. Joskus lyhyt-aikainen sairausloma saattaa olla tarpeen eteisvärinäkohtauksen jälkeen, jotta rytmihäiriökierre saadaan katkaistua ja lääkityksen vaikutus ehtii vakiintua. Li-säksi joidenkin potilaiden suorituskyky voi heikentyä, mikä hidastaa työtahtia. Toisille pystyyn noustessa ilmenevä huimaus voi aiheuttaa ongelmia. Sen hoi-doksi riittää yleensä hitaampi liikkeelle lähtö ja kumartuminen, kun huimaa.

Eteisvärinän lääkehoito on oikein toteutettuna varsin hyvin siedettyä, eikä se estä työntekoa. Verenohennushoito saattaa kuitenkin rajoittaa ammatinvalintaa ja estää tapaturma-alttiiden töiden tekemisen.

22

Sydänliiton julkaisuja

Sydänliiton julkaisemista oppaista ja kirjoista saa lisätietoa sydänsairauksien hoidoista, sydänystävällisistä elintavoista ja sosiaaliturvasta. Julkaisuja voi tilata osoitteesta www.sydankauppa.fi tai sähköpostitse osoitteesta tilaukset@sydanliitto.fi.

Sairauksiin ja hoitoihin liittyviä julkaisujaMarevan-hoito-opasSepelvaltimotauti-opasSepelvaltimoiden pallolaajennus -opasSydämen vajaatoiminta -opasSydänleikkauksen jälkeen -opas

Terveellisiin elintapoihin liittyviä julkaisujaKolesteroli kohdalleen -lehtinenVerenpaine kohdalleen -lehtinenValinnat kohdalleen -lehtinenYlipainosta tasapainoon -painonhallinta-opas

Muut julkaisutSydänpotilas ja sosiaaliturva -opasSydänpotilas ja seksuaalisuus -opasEndokardiitin ehkäisy, hoito-ohjekorttiVerenpaineen omaseuranta -opas

2011, päivitetty versio

Sydänpiirit ja valtakunnalliset potilasyhdistykset

ETELÄ-KARJALAN SYDÄNPIIRI RY044 311 1553heli.heimala@eksydanpiiri.inet.fi

ETELÄ-POHJANMAAN SYDÄNPIIRI RY(06) 423 4055, 040 587 5799marjaleena.mustonen@nic.fi

HELSINGIN SYDÄNPIIRI RY(09) 7527 5401aaro.jarvela@sydanliitto.fi

KAINUUN SYDÄNYHDISTYS RY0400 289 108kainuun.sydanyhdistys@kainuu.com

KANTA-HÄMEEN SYDÄNPIIRI RY050 594 6930kanta-hame.sydanpiiri@armas.fi

KARDIOMYOPATIAPOTILAAT KARPATIAT RY0400 602 878toimisto@karpatiat.net

KESKI-POHJANMAAN SYDÄNPIIRI RY040 516 9925raija.keskisampi@kotinet.com

KESKI-SUOMEN SYDÄNPIIRI RY(014) 212 626, 050 592 4588kssydan@sci.fi

KUST-ÖSTERBOTTENS HJÄRTDISTRIKT RF(06) 722 1205bodil.kantola@multi.fi

KYMENLAAKSON SYDÄNPIIRI RY050 346 9890kymenlaaksonsydanpiiri@saunalahti.fi

LAPIN SYDÄNPIIRI RY040 549 8831lapin.sydanpiiri@nic.fi

PIRKANMAAN SYDÄNPIIRI RY050 387 0420ulla.harala@pirkanmaansydanpiiri.fi

POHJOIS-KARJALAN SYDÄNPIIRI RY044 339 7339mirja.huuskonen@kansanterveys.info

POHJOIS-POHJANMAAN SYDÄNPIIRI RY050 551 9007pirjo.nikula@ppsydanpiiri.fi

POHJOIS-SAVON SYDÄNPIIRI RY(017) 261 1834, 050 057 4642pssydan@dnainternet.net

PÄIJÄT-HÄMEEN SYDÄNPIIRI RY(03) 734 6333, 050 351 5984paijat-hameen.sydanpiiri@phnet.fi

SAIMAAN SYDÄNPIIRI RY(015) 272 892saimaansydanpiiri@postilinja.net

SATAKUNNAN SYDÄNPIIRI RY(02) 641 1406susanna.lehtimaki@satakunnansydanpiiri.inet.fi

SSL RY / ALUETOIMISTO OULU0400 333 443eeva-leena.ylimaki@sydanliitto.fi

SYDÄN- JA KEUHKOSIIRROKKAAT SYKE RY(09) 752 752 40, 040 502 2905syke@syke-elinsiirrot.fi

SYDÄNLAPSET JA -AIKUISET RY(09) 752 752 75, 044 272 7717katja.laine@sydanlapsetjaaikuiset.fi

UUDENMAAN SYDÄNPIIRI RY / HJÄRTDISTRIKTET I NYLAND040 572 5082anne.kihlman-kitinoja@sydanpiiri.fi

VARSINAIS-SUOMEN SYDÄNPIIRI RY(02) 279 0230, 040 564 2380heidi.grandell-niemi@sydanpiiri.inet.fi

Tarkemmat yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.sydanliitto.fi