KASVINSUOJELU

249

5. KASVINSUOJELU

5.1. KASVINSUOJELUN PERUSTEITA

EKOLOGINEN KASVINSUOJELUEkologisen kasvinsuojelun juuret ovat integroidussa tu-holaistorjunnassa (IPM-Integrated Pest Management).Integroitua tuholaistorjuntaa on kehitetty edelleen otta-malla huomioon tuholaisten hallinnan ekologisia vuoro-vaikutuksia. Näin syntyi ekologinen tuholaisten hallinta(EPM-Ecological Pest Management), joka pyrkii hyö-dyntämään ekologisia vuorovaikutuksia tuholaisten hal-linnassa. Kemiallisia torjunta-aineita käytetään vasta pa-kon edessä. Kun ekologinen näkökulma liitetään entistäkiinteämmin myös rikkakasvien hallintaan, voimme pu-hua ekologisesta kasvinsuojelusta luomutuotannon kas-vinsuojelukokonaisuutena.

Luomutuotannon kasvinsuojelussa otetaan huomi-oon ekologisia vuorovaikutuksia kasvitautien, tuholais-ten ja rikkakasvien hallinnassa. Painopiste on näidenvuorovaikutusten säätelyssä viljelyteknisin menetelmin.Kasvinsuojelussa käytetään ensisijaisesti näitä ns. ennal-taehkäiseviä, viljelyteknisiä menetelmiä. Suoran torjun-nan tarve pyritään minimoimaan. Synteettisiä torjunta-aineita ei käytetä lainkaan. Ne korvataan vaihtoehtoisil-la, ympäristölle vähemmän haitallisilla menetelmillä.

EKOLOGINEN KASVINSUOJELU OSANA KESTÄVÄÄKASVINTUOTANTOAEkologisen kasvinsuojelun tavoitteena on turvata ekolo-gisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja maisemallisestikestävä kasvintuotanto. Ekologisessa kasvinsuojelussapyritään kasvinsuojeluongelmien hallintaan ekologisestikestävin menetelmin – suoran torjunnan tarve pyritäänminimoimaan mm. lisäämällä viljely-ympäristön moni-muotoisuutta luontaisia vihollisia suosivaan suuntaan.

Ekologisessa kasvinsuojelussa kehitetään vuosien ku-luessa tilan sisäinen ja tilojen välinen (alueellinen) kasvin-suojelukokonaisuus. Käytettävissä olevista menetelmistäkootaan sopivat yhdistelmät sekä tilakohtaisesti että alue-tasolla. Yksittäiselle tilalle valitaan viljelykiertoon sopi-va kasvinsuojeluohjelma, jossa on huomioitu sekä ennal-taehkäisevien menetelmien käyttö että suora torjunta.

Kasvinsuojelupeltoekosysteemin toiminnannäkökulmasta:• Monimuotoisuuden edistämistä

ja hoitamista• Viljelykasvin kilpailukyvyn

parantamista

KASVINSUOJELU

250

Ekologisen kasvinsuojelun näkökulmasta esimerkiksirikkakasveilla on myös positiivisia vaikutuksia; ne tarjo-avat vaihtoehtoista ruokaa kasvinsyöjille, esimerkiksiluteet imevät mielellään riviväleissä kasvavia jauhosavi-koita ja pihatähtimöitä porkkanoiden ja punajuurten si-jasta. Lisäksi savikat pitävät sopivasti kateharsoa kohol-la, jotta pienet porkkanantaimet eivät vioitu harson han-kauksesta. Rikkakasvien siemenet ovat tärkeää ravintoamm. peltopyyn poikasille. Rikkakasvit houkuttelevatpellolle myös runsaamman saalistajia tarjoten vaihtoeh-toista ravintoa ja suojaa.

Luomutuotannon kasvinsuojelu on kulkenut melkoi-sen kehityskaaren viimeisten vuosien aikana. Tuholais-ten ja niiden luontaisten vihollisten biologiasta on saatuuutta tietoa, uusia biologisia torjuntavalmisteita ja –eli-öitä on tullut markkinoille, viljelijöiden tietotaito on li-sääntynyt. Tietotaidon ja ekologisen ajattelutavan omak-suminen on haastava prosessi uusille luomuviljelijöille,ja kokeneetkin viljelijät voivat oppia jotain uutta.

KASVIEN TERVEYSKasvien terveys on riippuvainen kunkin kasvilajin ja la-jikkeen geneettisestä perustasta eli vastustuskyvystätiettyä tautia tai tuholaista vastaan. Vastustuskykyynvaikuttavat myös monet muut tekijät. Ympäristötekijätkuten maaperä, sää, lannoitus, tuhoojien sekä luontaistenvihollisten esiintyminen vaikuttavat merkittävästi kasvi-en terveyteen. Näiden kaikkien eri tekijöiden välisistäbiologisista vuorovaikutuksista sitten viime kädessä riip-puu kasvien terveys.

Viljelijän suorittamat viljelytoimenpiteet vaikuttavatvähäisessä tai suuressa määrin joihinkin tai kaikkiinedellä lueteltuihin kasvien terveyden osatekijöihin. Vil-jelytekniikan sovittaminen kulloinkin vallitseviin olo-suhteisiin siten, että kasvien terveys säilyy viljelyn kan-nalta riittävänä, on haaste viljelijälle.

KASVINTUHOOJIEN TEHTÄVIÄLuonnossa on jokaisella eliöllä oma tehtävänsä ekosys-teemin verkostossa. Tuhooja ja hyötyeliö ovat tästä nä-kökulmasta katsottuna sopimattomia ilmaisuja kuvaa-maan eri lajeja. Eliöillä, joita nimitetään tuholaisiksi taitaudin aiheuttajiksi, tehtävänä on hajottaa heikentyneitä,elinolosuhteisiin heikosti sopeutuneita tai vanheneviayksilöitä tai rajoittaa populaation kasvua. Rikkakasvit

Ekologinen kasvinsuojelu on oleellinen osaekologisesti kestävää kasvintuotantoa.

Ekologinen kasvinsuojelu =• Toistensa kanssa yhteensopivien

hallintamenetelmien valitsemista jayhteensovittamista tasapainoiseksikasvintuhoojien hallintakokonaisuu-deksi.

• Perustuu ekologian ja biologiantuntemukseen.

• Ottaa huomioon tuottajan, yhteiskunnanja elinympäristön näkökohdat.

KASVINSUOJELU

251

paitsi kilpailevat viljelykasvien kanssa, ne myös osaltaansäätelevät esimerkiksi ravinnekiertoa ja monimuotoi-suutta peltoekosysteemissä.

Missä nämä hajotus- ja säätelytoiminnot ovat ristirii-dassa viljelytavoitteiden kanssa, voidaan puhua tuhoojis-ta. Lyhyesti: ihmisen (viljelijän) kannalta kasvintuhoojaon eliö, joka on väärään aikaan väärässä paikassa. Ilmai-sua ”hyötyeliö” käytetään siellä, missä eliölaji estää syö-mällä tai muulla tavoin sellaisten eliöiden massaesiinty-mät, jotka vahingoittavat viljelykasveja.

KASVINSUOJELUN TARVEKasvinsuojelun tarve on monen tekijän yhteisvaikutuksentulos. Siihen vaikuttavat mm. kasvien kilpailu- ja vastus-tuskyky, maaperän estovaikutus, luontaiset viholliset jatuhoojien esiintyminen sekä viljelijän käyttämä viljelytek-niikka.

1. Viljelykierto, tilan sisäinen ja tilojen välinen, mah-dollisesti jopa alueellinen; samat tai samansukuisetviljelykasvit sijoitetaan viljelykierrossa riittävänetäälle toisistaan niin ajallisesti kuin paikallisestikin= riittävästi välivuosia tai maantieteellistä etäisyyttä.

2. Maan kasvukunnosta huolehtiminen; vesi- ja ravin-netalous, multavuus, rakenne, pH, pieneliötoiminta.

3. ”Oikea kasvi oikeaan paikkaan” laji- ja lajikevalinta;

Kasvien terveys on dynaaminentasapainotila– kasvin geneettisen perustan,– ympäristön ja– biologisten vuorovaikutusten välillä

Geneettinen vastustuskykylajikkeen kestävyys

Biologisia vuorovaikutuksiakasvin ja tuhoojan välinen vuorovaikutus

kasvin ja maaperänkasvin ja viljelytekniikantuhoojan ja maaperän

tuhoojan ja viljelytekniikanluontaisen vihollisen ja maaperän

luontaisen vihollisen ja viljelytekniikan

Ympäristötekijöitämaaperä

säälannoitus

kasvinsuojelukasvintuhoojien esiintyminen ja aktiivisuus

luontaisten vihollisten esiintyminen ja aktiivisuus

KASVIEN TERVEYTEENVAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ

KASVINSUOJELU

252

valitaan viljelyyn vain kasvilajeja, joiden kasvuedel-lytykset täyttyvät kullakin lohkolla. Mahdollisuuksi-en mukaan valitaan kestävät lajikkeet.

4. Viljelytoimien ajoitus; mahdollisuuksien mukaan kyl-vöjen aikaistaminen tai myöhästyttäminen.

5. Hyvä viljelyhygienia; koneiden ja laitteiden puhdis-taminen lohkolta toiselle ja tilalta toiselle siirryttäes-sä, sairaiden kasvien asianmukainen hävittäminen.

6. Lisäysmateriaalin terveys ja elinvoimaisuus; siemen-ten puhtaus taudeista, tuholaisista ja rikkakasvien sie-menistä, itämistarmo, terveet ja elinvoimaiset taimet– oman lisäysaineiston kelvollisuuden tarkastaminenennen käyttöä.

7. Seoskasvustot; häiritsevät tuholaisten suunnistusta jalevittäytymistä varsinaisella viljelykasvilla, hidasta-vat kasvitautien leviämistä kasvustossa, monipuolis-tavat hyönteislajistoa ja siten houkuttelevat enemmänmyös luontaisia vihollisia, parempi kilpailukyky rik-kakasveja vastaan.

8. Mekaaniset esteet; kateharsot ja -verkot, muut kat-teet, verkkoaidat, ym.

9. Houkutus- / karkotuskasvien käyttö; houkutuskasvi-kaistojen perustaminen.

10. Kasvitautien biologiset torjuntavalmisteet; siementenbiopeittaus tai kasvualustan käsittely soveltuvallabiotorjunta-aineella.

11. Luontaisten vihollisten suosiminen; istutetaan ja kyl-

KASVINSUOJELUTARPEESEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ

© HY/Mli Rajala 1994

KASVINSUOJELU

253

vetään monimuotoisuuskasvustoja marja- ja hedel-mätarhojen yhteyteen, sisällytetään myös yksivuotis-ten kasvien viljelykiertoon luontaisia vihollisia suo-sivia kukkivien kasvien kaistoja. Parannetaan saalis-eläinten pesimä- ja elinmahdollisuuksia.

Hyötyeliöiden suosimiseen ja biologiseen tuholaistenja tautien hallintaan perustuva kasvinsuojelu tarjoaa mm.seuraavanlaisia etuja sekä haittoja.

SUORIA TORJUNTAMENETELMIÄRikkakasvien suoria hallintamenetelmiä käytetään täy-dentämään ennaltaehkäiseviä menetelmiä. Niitä ovatmm. erilaiset muokkaustoimet, rikkakasviäestykset, ha-raukset, kesannointi, liekitys, nyhtö ja kitkentä.

Kasvitautien ja tuholaisten suoria torjuntamenetel-miä käytetään silloin, kun välitön tuho uhkaa kasvustoaja tuhoojaa vastaan on olemassa luonnonmukaiseen tuo-tantoon hyväksytty biologinen torjuntaeliö (= eivät saaolla geenimuunneltuja), torjunta-aine tai muu torjunta-menetelmä. Vain osalle tuholaisista on olemassa luomu-hyväksyttyjä torjunta-aineita, kasvitaudeille niitä löytyyvielä vähemmän, joten kasvinsuojeluongelmien ennalta-ehkäisy on keskeisellä sijalla. Torjunta-aineella on olta-va viranomaisten hyväksyntä, jotta sitä voidaan käyttää.

Ajantasainen luettelo luomutuotannossa sallituista

Hyötyeliöiden suosiminen ja biologinen torjunta

Etuja

– valikoivuus erittäin hyvä eikä vahingoita muitalajeja

– hyvä teho, usein kuten kemiallisessa torjunnassa

– ei resistenttien kantojen muodostumista

– resistentit tuholaiskannat voidaan torjua

– usein yksinkertaiset menetelmät ilman kalliitaerikoisinvestointeja

– olemassaolevat hyötyeliöt säästyvät

– ei haittavaikutuksia käyttäjille eikä ympäristölle,käyttö mahdollista myös vesien- ym.suojelualueella

– voidaan yhdistää muihin biologisiin sadonmuodostusta edistäviin toimiin, esim. kimalaisetvoivat levittää torjuntaeliöitä

Haittoja

– tehon seuranta vaatii aikaa

– torjuntaeliöt vaativat tietyt olosuhteet(esim. lämpötila ja kosteus)

– torjuntaeliöiden laatu voi heikentyä esim. pitkässävarastoinnissa

– muussa kasvinsuojelussa otettava huomioontorjuntaeliöiden menestyminen

– käyttäjän tulee tuntea hyvin tuholaisen jahyötyeliön biologia, mikä vaatii aikaa

– torjuntaeliöiden laatukontrolli puutteellista

– olosuhteet vaikuttavat tehoon enemmän

KASVINSUOJELU

254

varsinaisista torjunta-aineista löytyy KTTK:n kotisivuil-ta www.kttk.fi. Kasvien hoitoon voidaan käyttää kasvi-en omaa puolustusta vahvistavia aineita, esim. solukkoavahvistavia aineita, maittavuutta haittaavia aineita sekähajukarkotukseen perustuvia aineita.

Viljelyssä kasveille asetetaan vaatimuksia satotason,ulkoisen ja sisäisen laadun sekä varastointi- ja kauppa-kestävyyden suhteen. Maatalouden tukijärjestelmä aset-taa omat vaatimuksensa viljelylle: kasvintuotannon onoltava paikkakunnan yleisen hyvän viljelytavan mukais-ta – kaalikoin tuhoama rypsipelto voi johtaa tukimenet-yksiin, mikäli kaalikoita ei ole torjuttu.

MIKSI EI SYNTEETTISIÄ TORJUNTA-AINEITA TAIGENEETTISESTI MUOKATTUJA ORGANISMEJA?Synteettiset torjunta-aineet ovat yleensä kemiallisen pro-sessin tuloksena tuotettuja yhdisteitä, joita ei esiinnyluonnossa sellaisenaan. Torjunta-aineiden kehittämises-sä on pyritty ympäristön kannalta yhä haitattomampiinvalmisteisiin. Niillä on aina vaikutusta siihen ekosystee-miin, missä niitä käytetään, lisäksi ne leviävät ilma- javesivirtausten mukana laajoille alueille. Turvallisuustes-tauksissa pystytään testaamaan vain osa ns. ei kohde-eli-öistä, eikä tutkimuksia pitkäaikais- tai yhteisvaikutuksis-ta tehdä lainkaan.

Viime vuosina on alettu kiinnittää huomiota torjunta-aineiden aiheuttamiin ympäristöhaittoihin, kuten pohjave-sien saastumiseen. Muun muassa herbisidit (rikkahävit-teet) voivat saastuttaa sekä vesistöjä että pohjavesialueitaja vaikuttaa vesieliöiden lisäksi myös maaeläimiin. Tor-junta-aineet saattavat omalta osaltaan lisätä sinileväkukin-taa tuhotessaan muita levälajeja sekä kasviplanktonia syö-viä vesieläimiä. Torjunta-aineista ympäristölle aiheutuvis-ta haitoista yksi on niiden toimiminen hormonien tavoin.Torjunta-aineiden ympäristövaikutusten tutkimista hanka-loittaa se, että varsinainen tehoaine saattaa olla suhteelli-sen haitaton, mutta sen hajoamistuotteet voivat olla mo-ninkertaisesti tehoainetta haitallisempia. Tutkimuksissaon kuitenkin keskitytty pääasiassa tehoaineen – ei hajoa-mistuotteiden – ympäristövaikutuksiin.

Torjunta-aineen jatkuva käyttö aiheuttaa kestävientauti- ja tuholaiskantojen lisääntymistä. Samoin se aiheut-taa kestävien rikkakasvilajien ja -kantojen runsastumista.

Suoria kasvitautien ja tuholaistentorjuntamenetelmiä

1. Mekaaninen torjunta.

2. Terminen eli lämpövaikutukseen perus-tuva torjunta.

3. Kasvien puolustuskyvyn tehostaminenkasvienhoitoaineella, kun uhka on ole-massa mutta ei ole vielä "realisoitunut".

4. Biologinen torjunta massakasvatettujentorjuntaeliöiden avulla.

5. Luomutuotannossa sallittujen torjunta-ai-neiden käyttö.

KASVINSUOJELU

255

Käyttöohjeiden ja neuvonnan avulla pyritään minimoi-maan synteettisten torjunta-aineiden haittoja kuluttajille.Kuitenkin jäämiä löytyy eri tuotteista. Erityisryhmillä,kuten pienillä lapsilla, on erityisvaatimuksia jäämättö-myyden suhteen. Jäämäriski on pienin silloin, kun tor-junta-aineita ei käytetä viljelyksillä lainkaan. Tällöin eiviljelijäkään altistu torjunta-aineille.

Hyötyeliöt, kuten tuholaisten luontaiset antagonistit(esim. leppäpirkot, kukkakärpäset, loispistiäiset), vä-henevät torjunta-ainekäsittelyjen seurauksena jopaenemmän kuin vahingonaiheuttaja. Kasvitautien torjun-ta-aineet heikentävät myös luontaisesti esiintyvien hyön-teispatogeenien menestymistä, jolloin tuholaisten luon-tainen säätely kärsii.

Torjunta-aineiden käyttö voi häiritä myös maanpieneliötoimintaa kuten lieroja, sienijuuria jne. Vastaa-vasti palkokasveille käytettäväksi sallittujen rikkakasvi-en torjunta-aineiden on todettu häiritsevän biologista ty-pensidontaa muutaman viikon ajan ruiskutuksesta.

Torjunta-aineiden ympäristövaikutukset voivat näinolla aineiden käytöstä saatavia hyötyjä suuremmat.

GMO (genetic modified organism) – geneettisestimuokatut eli muuntogeeniset eliöt ovat luomutuotannos-sa kiellettyjä. Geneettisesti muunneltujen tuotantokasvi-en viljely ei ole sallittua, kuten ei myöskään esim. ge-neettisesti muokattujen torjuntaeliöiden käyttö. Tuotan-tokasvien geneettisellä muuttamisella on pyritty lisää-mään tuholaisresistenssiä jotakin tiettyä tuholaista vas-taan (esim. ns. Bt-kasvit) tai herbisidikestävyyttä.

Tuholaisresistenssin kehittämiseksi on esim. puuvil-laan siirretty Bacillis thuringiensis- eli Bt-kidebakteerintoksiinia tuottava geeni, joka aktivoituu, kun kasvi vioit-tuu tuholaisen syönnistä. Geenimuokkauksen seurauksenatuholaisten kestävyys Bt-toksiinia vastaan voi lisääntyä.Uusin tieto on, että tuholainen voi jopa saada kilpailuetuaBt-kasvista: on löydetty kaalikoikanta, joka kasvaa suu-remmaksi ja kehittyy nopeammin Bt-kasvilla - se pystyykäyttämään Bt-toksiinia, joka on proteiini, ravintonaan.

Bt-toksiini voi olla haitallista myös monille hyödyl-

lisille ja haitattomille hyönteisille.

Käyttäjän altistuminen, vaikutuksetei-kohde-eliöihin ja muut ympäristö-vaikutukset sekä vaikutus kasvienaineenvaihduntaan ja jäämäriskit ovatkaikki riittävän painavia syitä pidättäytyäsynteettisten torjunta-aineiden käytöstä.

ERÄIDEN TORJUNTA-AINEIDENVAIKUTUS TUHOLAISTEN LOISSIENIIN

VaikutusKauppavalmiste Kohde Kasvuun (%) Itiöintiin

Tilt taudit - 84,0 ****Tirama taudit - 62,1 ****Super-Treflan rikat - 45,1 **Ronilan taudit - 42,9 *Benlate taudit - 35,7 ***Hormoneste rikat - 24,6 **Roxion tuhoel. - 21,3 *Basudin tuhoel. - 20,6 eiRidomil taudit - 20,6 eiRoundup rikat - 20,4 ***Simatsin rikat - 19,9 *Ripcord tuhoel. - 7,7 *Pirimor tuhoel. - 0,2 ei

Tautiaineet keskimäärin - 49,1 **Rikkakasviaineet keskimäärin - 27,5 **Tuhoeläinaineet keskimäärin - 12,5 ei

Hokkanen ym. 1989

KASVINSUOJELU

256

5.2 RIKKAKASVIEN HALLINTALuonnonmukaisessa peltoviljelyssä rikkakasvien viljely-teknisten, kasvuston kilpailuun perustuvien ja ennaltaeh-käisevien hallintamenetelmien merkitys on totuttuaoleellisesti suurempi. Ennaltaehkäiseviä menetelmiä täy-dennetään käyttämällä suoria menetelmiä kuten rikka-kasviäestystä, harauksia ja muita muokkaustoimia sekäliekitystä. Tavoitteena on luoda viljelyksille tietty tasa-painotila rikkakasvien ja viljelykasvien välille.

Mitä parempi on maan luontainen viljavuus, mitä tasa-painoisempi on viljelykierto ja mitä paremmin viljelykas-vit menestyvät, sitä vähemmän rikkakasveista on haittaa.

Menestyksellinen rikkakasvien hallinta edellyttää vil-jelijältä (pelkästään suoran torjunnan asemesta): rikkakas-vien ominaisuuksien tuntemusta, tarkoituksenmukaistenmenetelmien valintaa eri tilanteisiin, tarvittavia välineitä,huolellisuutta ja oikea-aikaisuutta sekä pitkäjänteisyyttä.

5.2.1 RIKKAKASVIEN BIOLOGIAARikkakasvit elävät enimmäkseen yhdessä tiettyjen vilje-lykasvien kanssa siten, että niiden kasvutavat ja kasvuryt-mit sopivat yhteen. Rikkakasvit ovat monin tavoin kilpai-lukykyisempiä kuin viljelykasvit, sillä ne kasvavat moni-puolisina seoksina eivätkä monokulttuurina. Geneettisestirikkakasvit ovat hyvin monimuotoisia ja sopeutumisky-kyisiä ja ne tuottavat runsaasti siemeniä tai muita lisään-tymisyksiköitä. Lisäksi niillä on pieni lämmöntarve.

Monilla rikkakasvilajeilla siemenet ovat erityisenhyvin varustautuneita (kovat tai tarttumiskykyiset sieme-net, jne.) ja ne ovat yleensä taudinkestävämpiä kuin pit-källe jalostetut viljelykasvit. Yksipuolisessa viljelyssätietyt rikkakasvilajit voivat runsastua suuresti (yksipuo-linen viljelykierto, runsas lannoitus, tietty muokkausta-pa, samanlaisten herbisidien jatkuva käyttö).

Rikkakasvit jaetaan pääasiallisen lisääntymistavanperusteella kahteen pääryhmään: 1) yksi- tai kaksivuoti-set siemenrikkakasvit ja 2) kesto- eli juuririkkakasvit.

RIKKAKASVIEN HAITTOJA JA ETUJARikkakasveista on viljelyssä monenlaista haittaa. Ne hait-taavat viljelykasvien kasvua mm. kilpailemalla kasvutilas-ta, valosta, vedestä ja ravinteista. Ne voivat levittää myöskasvitauteja ja tuholaisia. Esimerkiksi ristikukkaiset rikka-kasvit levittävät möhöjuurta ja juolavehnä tyvitauteja. Tä-

Rikkakasvien hallinnan lähtökohtiapeltoekosysteemin toiminnannäkökulmasta

Monimuotoisuuden hoito• monipuolisen, vaihtelevan viljely-

kierron hyväksikäyttö• allelopatia

Kilpailutilanteen säätely• viljelykasvin kilpailukyvyn

vahvistaminen• rikkakasvien kilpailukyvyn

heikentäminen

KASVINSUOJELU

257

män lisäksi ne vaikeuttavat muokkaus-, kylvö- ja sadon-korjuutöitä, alentavat kylvösiemenen arvoa ja saattavattehdä rehun karjalle myrkylliseksi (esim. suokorte, leini-kit). Eräät rikkakasvit saattavat myös häiritä, jopa estääkinsienijuuren toimintaa (esim. leinikit). Ennen kaikkea maansiemenvarasto kasvaa ja seuraavina vuosina rikkakasvienmäärä voi lisääntyä.

Rikkakasveista voi olla viljelyssä myös hyötyä. Nelievittävät yksipuolisen viljelyn haittoja, suojaavat maanpintaa liettymiseltä ja isot, paksujuuriset rikkakasvitkuohkeuttavat tiivistynyttä maata. Ne myös vähentävätravinteiden huuhtoutumista ja voivat vahvajuurisina ir-rottaa pohjamaasta hivenravinteita ja nostaa niitä pinta-maahan heikompijuuristen viljelykasvien käyttöön. Tie-tyt rikkakasvit voivat myös edistää viljelykasvien kasvuajuurieritteillään (esim. apila viljan aluskasvina). Myösrehuarvo saattaa niiden ansiosta parantua. Nopeakasvui-set, korkeat rikkakasvit kohottavat harsoa, jolloin vilje-lykasvin taimet eivät vioitu.

Tuholaisia saattaa myös esiintyä vähemmän, kun pel-lossa kasvaa useampia kasvilajeja samanaikaisesti.Eräissä tutkimuksissa on todettu viljapellossa esiintyvänvähemmän kirvoja, kun viljan joukossa kasvoi muutakasvillisuutta (rikkakasveja). Syynä tähän lienee se, ettätuholaisten luontaiset viholliset viihtyvät paremmin mo-nipuolisemmissa kasvustoissa. Rikkakasvit tarjoavat ra-vintoa kasvinsyöjätuholaisille, esim. luteet imevät ravin-toa vihannesten taimien asemesta riviväleissä kasvavistajauhosavikoista ja pihatähtimöstä. Mesipistiäiset ja tuho-laisten luontaiset viholliset saavat ravintoa kukkivistarikkakasveista ja linnut syövät niiden siemeniä.

Monipuolisemmassa kasvustossa myös eläinlajistovoi näin monipuolistua. Rikkakasvit lisäävätkin peltoe-kosysteemin monimuotoisuutta. Ne voivat myös kertoamaan ominaisuuksista kuten happamuudesta, märkyy-destä, ravinteisuudesta jne.

Jokainen viljelytoimenpide vaikuttaa osaltaan myösrikkakasvitilanteeseen. Toisaalta rikkakasvien hallinta-toimet ovat myös viljelytoimenpiteitä. Rikkakasvien hai-tat pyritään pitämään kohtuullisina. Läheskään kaikissatapauksissa ei kokonaisuuden kannalta ole edullisintapyrkiä mahdollisimman vähäiseen rikkojen määrään.Rikkojen koko vaikuttaa oleellisesti niiden haitallisuu-teen. Ongelmallisten lajien määrä tulee pitää kuitenkinvähäisenä ja pyrkiä käyttämään niiden etuja hyväksi.

����

Tila B

Mayer 1984

ALUSKASVIEN VAIKUTUS KIRVOJENMÄÄRÄÄN VILJASSA

Tila A

����

KASVINSUOJELU

258

Näin onkin alettu puhua oheiskasvillisuuden hallinnasta.Toisin sanoen pellon kasvikoostumus pyritään saamaankulloinkin lajistoltaan ja eri lajien määrien suhteen ky-seiseen viljelyyn sopivaksi.

VILJELYMENETELMÄ VAIKUTTAARIKKAKASVILLISUUTEENRikkakasvien määrä luonnonmukaisessa viljelyssä oliMelan tutkimuksen mukaan 50:llä luonnonmukaista vilje-lyä harjoittavalla tilalla 1980-luvun puolivälissä kevätvil-joissa noin 535 kg/ha ja 505 kpl/m2. Määrä on noin kak-sin-kolminkertainen tavanomaiseen viljelyyn verrattuna;tavanomaisessa viljelyssä 1980-luvun alkupuolella rikka-kasvien määrä oli 318 kg/ha ja 175 kpl/m2. Luomuviljel-mien lajisto oli monipuolisempi ja poikkesi jonkin verrantavanomaisen viljelyn lajistosta. Luomupelloilla rikkakas-veja oli 32 lajia – tavanomaisilla 20 lajia. Luomupelloillaoli enemmän palkokasveja ja muita rikkayrttejä. Näinmonimuotoisuus oli luomuviljelyssä suurempi.

Etelä- ja Keski-Suomesta 79 luomutilalta vuosina 1997–99 tehdyn tut-kimuksen mukaan keskimääräinen rikkakasvien lajimäärä oli 20 lajia/sukua peltoa kohti. Yleisimpiä rikkakasveja olivat jauhosavikka, piha-tähtimö, pillikkeet ja pelto-orvokki. Juolavehnä oli yleisin rikkaheinä.Kaikkiaan 42 lajia ylitti 10 % yleisyysrajan. Rikkakasveja kasvoi kes-kimäärin 469 kpl/m2, ja niiden tuottama biomassa oli 678 kg/ha. Rikka-kasvien osuus kevätviljapellon kasvimassasta (vilja + rikkakasvit) oli17 %. Juolavehnä oli eniten biomassaa tuottava laji. Jauhosavikka olirunsaimmin biomassaa tuottava leveälehtinen laji. Viljanviljelyssä kes-torikkakasvit – erityisesti juolavehnä, peltovalvatti ja pelto-ohdake oli-vat eniten toimenpiteitä edellyttäviä lajeja. Juolavehnää ja peltovalvat-tia kasvoi runsaimmin Itä- ja Kaakkois-Suomessa, pelto-ohdaketta puo-lestaan Etelä-Suomen savialueilla. Useimmat tutkimustilat olivat siir-tyneet luomuviljelyyn vuoden 1994 jälkeen, joten luomutuotannon vai-kutus rikkakasvilajistoon ja rikkakasvien runsauteen oli vasta alkuvai-heessa. (Salonen ym 2001).

Viljelytekniikka vaikuttaa huomattavasti rikkakasvil-lisuuteen. Miten viljelytekniikan muuttuminen viimeis-ten 50 vuoden aikana on vaikuttanut rikkakasvien esiin-tymiseen pelloilla?

VILJELYMENETELMÄN VAIKUTUSRIKKAKASVIEN PAINOON

KASVINSUOJELU

259

ERÄITÄ VILJELYTEKNISIÄ MUUTOKSIA => VAIKUTUS RIKKAKASVEIHIN?

Viljelytoimenpide 1950 2000

Muokkaus keskinkertainen voimakas kevennettyKalkitus ei kalkitusta runsasLannoitus niukka runsasSiemenen lajittelu vähäinen tehokasSadonkorjuu aikainen (niitto, itsesitoja) myöhäinen (leikkuupuinti)Viljelykierto monilajinen vähälajinenRikkojen torjunta keskinkertainen (mekaaninen) intensiivinen, valikoiva (kemiallinen)

Rikkakasvien ennaltaehkäiseviähallintamenetelmiä

• Rikkakasvien siementen ja juurakoidenleviämisen estäminen

• Maan kasvukunnon parantaminen

• Viljelykierto

• Kasvilajin ja -lajikkeen valinta

• Tasapainoinen kasvien ravitsemus

• Niukkaliukoinen typpilannoitus

• Lannan kompostointi

• Sijoituslannoitus

• Kylvötekniikka

• Viherlannoitus

• Aluskasvit ja katteet

5.2.2 RIKKAKASVIEN ENNALTAEHKÄISEVIÄHALLINTAMENTELMIÄ

SIEMENTEN JA JUURAKOIDEN LEVIÄMISENESTÄMINENKäytettävän kylvösiemenen ja muun lisäysmateriaalin tu-lisi olla vapaata rikkakasvien siemenistä ja muista leviä-misyksiköistä. Lannan kompostointi ja lietelannan ilmas-tus hävittävät lannassa olevien rikkasiementen itämisky-vyn. Rikkakasvien siementäminen estetään niittämällänurmet ennen rikkakasvien siementen tuleentumista (itä-miskykyiseksi kehittymistä) vähintään kahdesti kesässä.Myös pientareet ja yksittäiset rikkakasvipesäkkeet tulisiniittää ennen rikkakasvien siementen tuleentumista.

Siirtyminen viljan korjuusta leikkuupuintiin siirsi vil-jan korjuuaikaa noin viikkoa myöhäisemmäksi. Näinrikkakasvien siemenet karisevat merkittävässä määrintakaisin peltoon jo leikkuupöydältä. Kuitenkin puimurinsisään menee yli puolet siemenistä, jotka olisi edullistasaada pois pellolta mahdollisimman tarkkaan.

Rikkakasvien leviämisteitä

– Kylvösiemen ja muu lisäysaineisto

– Rehuvilja

– Heinä ja säilörehu

– Olkikuivikkeet

– Laidunrehu/Laidunlanta

– Lanta ja lietelanta

– Kompostit

– Leikkuupuimuri, kuivuri

– Muokkaus- ja muut koneet

– Eläimet ja ihminen

– Tuuli

KASVINSUOJELU

260

MAAN KASVUKUNNON PARANTAMINENPellon ojituksesta ja pinnanmuotoilusta huolehtiminenvarmistaa viljelykasvien hyvän kasvun ja talvehtimisensekä tiheän, hyväkuntoisen että kilpailukykyisen kasvus-ton. Samoin riittävä kalkitus sekä maan rakenteen hoitoparantavat viljelykasvien kasvuedellytyksiä ja kilpailu-kykyä rikkakasveihin nähden.

KASVINVUOROTUSEri kasvilajit suosivat tietyn tyyppisiä rikkakasveja. Näinjatkuva saman kasvilajin viljely lisää kyseisen viljely-kasvin kanssa elämään sopeutuneita rikkakasveja. Jatku-va kevätviljojen viljely johtaa kevätitoisten rikkojen run-sastumiseen, esim. jauhosavikka ja pillikkeet. Jatkuvasyysviljan viljely lisää syysitoisia lajeja, esim. saunakuk-ka. Yksipuolisessa viljelyssä lisääntyvät yleensä vai-keammin hallittavat lajit.

Viljelykiertoon on tarpeen sisällyttää kilpailukykyisiäja varjostavia kasveja, kahdesti kesässä niitettäviä nurmiasekä kylvöajaltaan erilaisia kasveja, kuten syys- ja kevät-viljoja. Myös myöhään kylvettävä monitahoinen ohrasekä muut myöhään kylvettävät lajit ja lajikkeet helpotta-vat rikkakasvitilanteen hallintaa. Harattavat kasvit, kutenperuna ja rehujuurikas, mahdollistavat rikkojen torjunnanharaamalla. Maan rakennetta parantavat kasvit (nurmiym.) edistävät seuraavien viljelykasvien kilpailukykyä javähentävät siten osaltaan rikkakasvien haitallisuutta.

Sadonkorjuun aikaistaminen vähentää rikkakasviensiementen karisemista peltoon. Litistevilja, vihantaviljatai kokoviljasäilörehu puitavan viljan asemesta vähentä-vät varsinkin siemenrikkakasveja. Ne mahdollistavatmyös tehokkaan sänkimuokkauksen.

Esikasvilla voi olla myös allelopaattisia vaikutuksia.Sadonkorjuutähteet voivat vähentää rikkakasvien sie-menten taimettumista (esim. ristikukkaiset kasvit).

KASVILAJIN JA -LAJIKKEEN VALINTANopeasti kehittyvät, reheväkasvuiset ja hyvin varjostavatkasvit kuten ruis, apilaseosnurmi, rehuherne ja pitkävar-tinen peruna ovat kilpailukykyisimpiä viljelykasveja.Kilpailukyvyltään heikommille kasveille kylvettävä loh-ko tulee kunnostaa jo edellisten viljelyvuosien aikana.Lajikkeiden välillä on myös eroja kilpailukyvyssä rikka-kasvien suhteen. Lajin ja lajikkeen kilpailukykyyn voi-vat vaikuttaa myös allelopaattiset ominaisuudet.

Maan yleisen kasvukunnon parantaminen– ojitus ja pinnanmuotoilu– kalkitus– maan rakenteen hoito

Viljelykierto• varjostavia• niitettäviä• kylvöajan vaihtelu; syys- ja kevätvilja• rakennetta parantavia• sadonkorjuuajan vaihtelu• harattavia ja tehokkaasti muokattavia• allelopaattisia vaikutuksia

VILJELYKIERRON VAIKUTUSRIKKAKASVIEN MÄÄRÄÄN

Bischoff 1976

KASVINSUOJELU

261

TASAPAINOINEN KASVIEN RAVITSEMUSLannoituksen tulisi olla riittävä, jotta viljelykasvit kasva-vat normaalisti ja varjostuksellaan estävät rikkakasvienkasvua. Lannoituksen tasapainottomuus heikentää esi-merkiksi talvenkestävyyttä, jolloin rikkakasvit pääsevätvaltaamaan harventuneen kasvuston.

HELPPOLIUKOISTA TYPPEÄ RAJOITETUSTIOsa rikkakasveista (esim. jauhosavikka, pillikkeet, peipit)rehevöityvät helposti helppoliukoisen typen käytön seu-rauksena. Luonnonmukaisessa viljelyssä virtsan ja liete-lannan kohtuulliset kerta-annokset voivat vähentää tällais-ten rikkakasvien haitallisuutta. Kompostointi sekä liete-lannan ilmastus hävittävät raa’asta lannasta paitsi rikka-kasvien siemeniä, osittain myös sen hormonaalista rikka-kasveja rehevöittävää vaikutusta.

LANNAN KOMPOSTOINTI JA SIJOITUSLANNOITUSLannan kompostointi ja lietelannan ilmastus hävittävätlannassa olevia rikkakasvien siemeniä. Kompostoitua kui-vikelantaa käytettäessä myös helppoliukoisesta typestähyötyvien rikkakasvien kilpailukyky jää heikommaksi.

Lannan sijoittaminen maan sisään viljelykasvien juur-ten ulottuville kohdistaa lannan ravinteet viljelykasvienhyväksi ja parantaa niiden kilpailuasemaa suhteessa rikka-kasveihin. Runsaasti helppoliukoista typpeä sisältävä lie-telannan sijoitus voi tarjota tässä suhteessa merkittäviäetuja. Vaikutuksen suuruus riippuu levityksen jälkeisistäkasvuolosuhteista.

KYLVÖTEKNIIKKAViljelykasvin hyvä taimettuminen ja nopea pellon peitty-minen varmistetaan tilanteeseen sopivalla kylvöteknii-kalla. Hyvin itävä, elinvoimainen ja isokokoinen siementuottaa nopeimmin peittävän oraan. Matala kylvö oras-tuu kosteusolojen salliessa syvää kylvöä nopeammin.Siemenmäärän lisäys (noin 10-20 %) sekä nauhakylvötai hajakylvö varmistavat pellon pinnan nopean varjos-tuksen. Harattavilla kasveilla (peruna, lanttu, nauris, re-hujuurikas jne.) voi olla eduksi suurentaa riviväliä 10-20% ja lisätä taimitiheyttä rivissä, jotta taimet peittäisivätrivin nopeasti mahdollisimman tarkoin.

Kylvettäessä maan tulisi olla riittävästi lämmennytsekä riittävästi kuivahtanut. Perunan kunnollinen idätysnopeuttaa taimettumista. Istutus taimista säästää useissa

Lajikkeen rikkakasveja ehkäisevävaikutus– viljelykasvin kehitysnopeus– peittävyys, lehtevyys– allelopaattiset ominaisuudet

LANNOITUKSEN VAIKUTUSRIKKAKASVIEN MÄÄRÄÄN

KASVINSUOJELU

262

tapauksissa yhden kitkemiskerran ja helpottaa myös rivi-välien rikkakasvien torjuntaa esim. kiinankaalin, lantun,nauriin ja rehujuurikkaan viljelyssä.

Erillisen jyräyksen käyttö jyräpyörien asemesta voivähentää tai siirtää rikkakasvien taimettumista.

Muokkaus- ja kylvötöiden tekeminen pimeässä saattaamyös vähentää rikkakasvien taimettumista (syysviljoilla).

ALUSKASVIT, KATTEET JA VIHERLANNOITUSViljojen aluskasveina voidaan viljellä apilaa, jolloin rik-kakasvien lukumäärä viljapellossa vähenee. Marjojen ri-viväleissä voidaan viljellä kasvavaa katetta esim. apila-pitoista nurmea, joka pidetään lyhyenä ruohonleikkuril-la tai tähän tarkoitukseen rakennetulla niittolaitteella.Rivivälin katteena voidaan käyttää myös esim. olkia,haketta, puunkuorta (marjat), ruohosilppua (vihannek-set) tai mustaa muovia (mansikka, varhaissipuli, mauste-kasvit). Eristävä kate levitetään vasta maan lämmettyä.

Tiheäksi kylvetty, nopeakasvuinen ja hyvin varjosta-va viherlannoituskasvusto voi tukahduttaa rikkakasveja.Viherkesannon niitto voi osaltaan heikentää rikkakasvi-en kilpailuasemaa.

5.2.3 RIKKAKASVIEN SUORIAHALLINTAMENETELMIÄ

MUOKKAUSOikein toteutetuilla muokkaustoimilla voidaan vaikuttaamerkittävästi rikkakasvien esiintymiseen pellolla. Sänki-muokkaus heikentää juuririkkakasveja kuten juolaveh-nää ja saa rikkakasvien siemeniä itämään. Huolellinenkyntö ja epätasaisen kynnöksen tasaaminen varmistavathyvän ja tasaisen kylvöalustan sekä hyvän orastumisen.Kyntöauroihin asennetut kuorinterät heikentävät rikka-kasveja. Esiaurat ovat kuorimia tehokkaampia rikkakas-vien torjunnassa.

Kylvöajan myöhäistäminen muutamilla päivillä sekäkevätkylvöisillä kasveilla että syysviljoilla vähentää rik-kakasvien lukumäärää ja haitallisuutta. Kevätmuokkauk-sessa on eduksi käyttää tasausäestystä vähämultaisilla,nopeasti kuivuvilla savimailla. Taimettuneet rikkakasvittulisi kylvömuokkauksen yhteydessä saada joko haudat-tua mullan sisään tai nostettua maan pintaan kuivumaan.Uusia rikkakasvien siemeniä ei tulisi nostaa pellon pin-takerrokseen – ”itämiskerrokseen”.

Kylvötekniikka

• maan pinnan nopea varjostus

• siemenmäärän lisäys 10-20 %

• rivikylvön asemesta nauha- taihajakylvö

• kylvö lämpimään ja pinnalta kuivaanmaahan

• erillinen jyräys jyräpyörien asemesta

• harattavilla riviväli suuremmaksi jataimiväli pienemmäksi

• esi-idätetty siemen tai istutus taimista

• (syysviljojen) muokkaus- ja kylvötyötpimeässä?

Rikkakasvien suoria hallintamenetelmiä

– Muokkaus• sänkimuokkaus• huolellinen kyntö• kuorinterien käyttö kyntöauroissa• kynnöksen tasaus• tasausäestys• kylvömuokkaus• kylvöajan myöhäistäminen

– Haraus, multaus, harjaus

– Rikkakasviäestys

– Kesannointi• pika-, puoli- ja täyskesanto

avokesantona• väsytys- ja kuivatustaktiikka

– Liekitys

– Biologinen torjunta

– Koneellinen nyhtäminen ym.

– Käsityövälinein kitkentä ym.

KASVINSUOJELU

263

HARAUS JA MULTAUSHaraukset, multaukset ja harjaukset oikein käytettyinäovat tehokkaita rivivälien hoitomenetelmiä riviviljely-kasveilla. Harauksiin voidaan käyttää paitsi tavallisiajuurikasharoja myös tähtilautasharoja, haraharjoja ja ri-vivälijyrsimiä. Multaus ja harjuviljely sopivat perunanohella myös useille juureksille ja vihanneksille.

Myös viljoja voidaan harata. Viljojen harausta hel-pottaa, mikäli riviväliä suurennetaan. Viljapeltojen ha-raus juurikasharoilla on käytössä varsinkin Keski-Eu-roopan luomutiloilla. Viljan rivivälinä käytetään tällöin17–22 cm. Menetelmällä voidaan torjua lähinnä rikka-äestystä kestäviä rikkalajeja, kuten pelto-ohdaketta,saunakukkaa jne.

Harjojen ohjattavuus ja tarkkuus on parantunut viimevuosina merkittävästi. Haraa voidaan ohjata erilaisiinohjauspyöriin ja maahan vedettäviin uriin perustuvaantekniikkaan tai videokameraan ja tietokoneeseen perus-tuvaa automaattiohjausta käyttäen.

Harauksia voidaan tehdä myös kosteissa olosuhteis-sa käyttämällä kevyttä traktorikalustoa. Kumiteloin liik-kuva ”Drängen” lienee maan kannalta hellävaraisin ha-ran vetokone.

RIKKAKASVIÄESTYSRikkakasviäestystä eli pintaäestystä käytetään lähinnävilja- ja perunamailla suorana yleistoimena. Sitä voidaankäyttää myös palkoviljoilla ja eräillä vihanneksilla. Pel-to äestetään erikoisvalmisteisella äkeellä selvästi viljely-kasvien kylvösyvyyttä matalampaan eli noin 1,5–3 cm:nsyvyyteen. Äestys tehdään yleensä kevätviljan ollessa2–3-lehtivaiheessa. Äestystarve on suurin hikevillä, kar-keilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla.

Rikkaäestys tehdään kuivalla säällä. Teho on par-haimmillaan rikkakasvien ollessa 0–2-lehtivaiheessa,jolloin niiden juuret ovat vielä matalassa. 2–4-lehtias-teella rikkakasvit ovat jo juurtuneet lujasti maahan eivät-kä läheskään kaikki enää irtoa tai hautaudu äestyksellä.Ajonopeuden ja työsyvyyden lisäys parantavat torjunta-tehoa, mutta myös oraiden vioitusta. Sopiva ajonopeuson yleensä 6–8 km/h. Ajosuunta voi olla kylvöriviensuuntainen tai poikittain riveihin nähden. Vinottain ajovioittaa orasta enemmän.

Markkinoilla on useita erityyppisiä rikkakasviäkeitä.Ohuilla ja pitkillä piikeillä varustetut äkeet soveltuvat par-

TASAUSÄESTYKSEN VAIKUTUSOHRASATOON KG/HA

Köylijärvi 1992

KASVINSUOJELU

264

haiten keveille maille. Jäykemmillä ja lyhyemmillä piikeil-lä varustetut äkeet sopivat raskaammille maille. Kuorettu-neilla mailla voidaan rikkakasviäkeen eteen kytkeä esim.teräväsärmäinen jyrä, jolloin äestyksen teho paranee.

Rikkakasviäestys lisää satoa vain, mikäli rikkakasve-ja on runsaasti tai mikäli maan pinnan kuohkeuttaminenlisää kasvua. Rikkakasvien määrä saakin olla suhteelli-sen suuri, ennen kuin rikkakasviäestyksiin lyhyellä täh-täimellä kannattaa ryhtyä. Jollei torjuntaa tehdä, niin rik-kakasvien siemenmäärä maassa kuitenkin lisääntyy.

KESANNOINTILohkon puhdistamiseksi juolavehnästä ja muista kesto-rikkakasveista kesanto muokataan viimeistään aina siinävaiheessa, kun juolavehnä on ehtinyt 3–4-lehtiasteelle,jolloin sen juurakot ovat heikoimmillaan (kompensaa-tiopiste). Äestys on toistettava vähintään 5–6 kertaa. Tä-mä on ns. väsytystaktiikkaa.

Poutajaksoilla toteutettu ns. kuivatustaktiikka parantaakesannoinnin tehoa lyhytaikaisessa kesannoinnissa mer-kittävästi pelkkään väsytystaktiikkaan verrattuna. Tällöinkesantoa muokataan poutajaksolla päivän parin välein.Pintaan nostetut juurakot kuivuvat auringossa hyvälläpoudalla jopa yhden päivän aikana ja seuraavana päivänävoidaan nostaa uudet juurakot kuivumaan pellon pintaan.Kun ruokamultakerroksen yläosa on saatu puhdistettuajuolavehnän juurakoista, on pelto tarpeen kyntää, jottasaadaan nostettua jälleen äestyksin uusia juurakoita pellonpinnalle kuivumaan. Kuivatustaktiikkaa käyttäen kesan-nointiaikaa voidaan merkittävästi lyhentää.

Kesannon muokkaukseen sopii hyvin joustopiikkiä-es tai tiheäpiikkinen kultivaattori. Kun ajo tehdään var-pajyrä ylösnostettuna, maan pinta jää ilmavaksi ja juura-kot koholleen, jolloin ne kuivuvat nopeammin.

Avokesanto erityisesti koko kesän kestävänä täyske-santona lisää ravinteiden huuhtoutumista, eikä sitä senvuoksi ole syytä käyttää muulloin kuin erittäin juolaveh-näisen lohkon puhdistamiseen esim. mansikkaa varten.Kesanto tulisi aina saada syksyyn mennessä vihreän kas-vuston peittämäksi ravinteiden huuhtoutumisen vähentä-miseksi. Toisaalta juolavehnä ja muut rikkakasvit saavattällöin syksyn aikana vahvistua uudelleen.

Puolikesantona pelto on silloin, kun sitä muokataanjuhannukseen asti ja sen jälkeen siihen kylvetään esim.viherlannoitus, juhannusruis tai perustetaan nurmi. Puo-likesantoa voidaan käyttää myös heinänteon jälkeen, jol-

Eräiden kestorikkakasvienkompensaatiopiste– Juolavehnä 3–4-lehtivaihe– Valvatti 6–7– Pelto-ohdake 8–10

KASVINSUOJELU

265

loin pelto kesannoidaan syysviljan kylvöön asti. Van-hoissa nurmissa juolavehnän juurakot ovat melko mata-lassa. Ne kannattaa ensin kuivattaa toistuvin äestyksinennen kuin pelto kynnetään. Kesannointi voidaan toteut-taa myös viikon tai kahden pituisena pikakesantonaesim. ennen ohran tai perunan kylvöä.

LIEKITYSRikkakasveja voidaan poistaa viljelyksiltä kuumentamal-la niitä nestekaasuliekillä niin paljon, että solukoitten läm-pötila nousee hetkellisesti noin 70 °C:een. Liekitystä käy-tetään ensisijaisesti hitaasti taimettuvilla sekä paksuvarti-silla viljelykasveilla. Porkkanarivit liekitetään 2–3 päivääennen porkkanan taimettumista. Näin voidaan välttää en-simmäinen ja työläin käsinkitkentä. Sipulia viljeltäessäkoko pelto voidaan liekittää, kun sipulin naatit ovat noin5 cm:n korkuisia. Rivit voidaan liekittää vielä uudelleensivulta päin sipulin kaulan paksuuntumisen jälkeen.

Rikkakasviliekittimiä valmistetaan käsikäyttöisinä 1-polttimisina, 2-polttimisina kottikärry/puutarhatraktori-malleina sekä 3–8-polttimisina traktorikäyttöisinä mal-leina. Kotelointi säästää kaasua ja mahdollistaa työsken-telyn tuulisellakin säällä. Sopiva ajonopeus vaihteleeyleensä 3–6 km/tunti polttimien tehon mukaan. Kaasuakuluu noin 20–60 kg/ha käsittelykerralla.

Liekitys on tehokas siemenrikkakasvien torjuntakeino.Sen sijaan juuririkkakasveihin sen teho on heikko. Käsit-tely joudutaan toistamaan 2–3 viikon välein. Sopivin lie-kitysaika vaihtelee kasveittain sirkkalehtiasteelta 4-lehti-asteelle.

Korkeajännitteiseen sähkövirtaan perustuvaa fysikaa-lista pelto-ohdakkeen torjuntaa tutkitaan Ruotsissa.

BIOLOGINEN TORJUNTARikkakasvien haittoja voidaan rajoittaa tietyissä tapauksis-sa myös käyttämällä biologista torjuntaa. Laiduneläintenkäyttö on meillä toistaiseksi ainoa käytössä oleva biologi-nen torjuntamenetelmä. Erityisesti sika on tehokas juola-vehnän hävittäjä laitumella. Se voi puhdistaa kesannonjuolavehnän juurakoistakin. Myös esim. hanhia ja vuohiavoidaan käyttää syömään viljelyksiltä rikkakasveja.

YKSILÖKÄSITTELYYksittäiset, haitallisimmat rikkakasvit on syytä kitkeä taivain katkaista kukinto ennen siementämistä. Pesäkkeetvoidaan niittää viikatteella tai siimaleikkurilla. Rivivilje-

KESANNOINNIN MENETELMIÄ

Väsytys sopii käytettäväksi, kun

• pelto voidaan pitää pitkään kesantona(täyskesanto)

• peltoa voidaan muokata ”milloin vain” –maalaji ei ole arka tiivistymään

• ei saada varsinaista satoa, tuetpienimmät

Kuivatus sopii käytettäväksi, kun

• pelto lyhyen ajan kesantona (puoli- taipikakesanto)

• pellon muokkausajat sovitettava tarkastisäiden mukaan – maalaji arkatiivistymiselle

• poutakausi voidaan hyödyntäätehokkaasti

• halutaan hyvä teho – esim. maankunnostus marjanviljelyyn.

Lohko täyskesannoksi ja kosteina sää-jaksoina väsytystaktiikka ja poutajaksoinakuivatustaktiikka

• vilja- ym. viljelyssä kesantojaksosovitetaan viljelykasvien väliin

• voidaan saada sato ja viljelykasvin tuet

EsimerkkiViherkesannon ja pikakesannonyhdistelmä valvatin, juolavehnän ym.torjumiseksi

Hikevä, karkea kivennäismaa

Keväällä ennen kylvöä Pikakesannointinoin 2 vk

Kylvö Nopeakasvuinenviherlannoitusseos

Heinäkuun loppupuolella Kasvuston murskausja maahan muokkausPikakesannointi noin2 vk

Kylvö Nopeakasvuinenkerääjäkasvusto

Juuri ennen talventuloa Kasvuston murskausja maahan muokkausJuurakoiden nosta-minen pintaan

KASVINSUOJELU

266

lykasveilla rivien kitkentä on yleensä tarpeen. Apunakäytetään usein pitkävarsikuokkaa. Kitkentätyön tarvevoi vaihdella varsin paljon. Se määräytyy ennen kaikkeaviljelykasvin ja edeltävien toimenpiteiden tehokkuudensekä sääolojen mukaan.

Viljelykasveja korkeampia rikkakasveja voidaan nyh-tää myös koneellisesti erityisillä rikkakasvien nyhtöko-neilla.

5.3 KASVITAUTIEN HALLINTAKasvitautien torjunta ja ehkäisy kuuluu tärkeänä osanamyös luonnonmukaiseen viljelyyn, sillä taudeista aiheu-tuu kasveille ja viljelijälle monenlaista haittaa. Kasvitau-tien vaikutuksesta sadon laatu ja määrä usein heikkenee.Lisäksi monet taudit voivat rajoittaa viljelymaan käyttöävuosia eteenpäin. Jotkut taudinaiheuttajat voivat jopatuottaa eläimille ja ihmisille myrkyllisiä aineenvaihdun-tatuotteita, jotka estävät sadon käytön ravinnoksi tai re-huksi. Epidemioina esiintyessään kasvitaudeilla voi ollasuuri merkitys viljelyn taloudelliseen kannattavuuteen.

Kasvitaudin esiintymisen perusedellytys on, että altisisäntäkasvi, taudinaiheuttaja ja suotuisat ympäristöteki-jät kohtaavat ajallisesti ja paikallisesti. Näihin perus-edellytyksiin vaikuttamalla kasvitautien aiheuttamia me-netyksiä voidaan ehkäistä. Kaikki kasvitautien torjunta-menetelmät perustuvatkin juuri yhden tai useamman pe-rusedellytyksen poistamiseen.

5.3.1 TAUTITARTUNTAAN VAIKUTTAVIATEKIJÖITÄ

TAUDINAIHEUTTAJAKasvitaudit jaotellaan bioottisiin eli tarttuviin tauteihin,ja abioottisiin eli tarttumattomiin, ympäristötekijöidenaiheuttamiin tauteihin. Kasvien tarttuvia tauteja aiheutta-vat erilaiset mikrobit, kuten sienet, bakteerit, virukset javiroidit. Suomessa ylivoimaisesti tärkein taudinaiheutta-jaryhmä ovat sienet. Myös viruksilla on merkitystä eten-kin perunan, marjakasvien ja viljojen osalta. Virustauditleviävät yleensä vektoreiden, kuten hyönteisten, siententai työvälineiden, avustuksella. Abioottisia tauteja puo-lestaan voi aiheuttaa lukuisa joukko ympäristötekijöitä,esimerkiksi mekaaniset vioitukset, lämpötila- ja vesita-loushäiriöt, ravinteiden puutostaudit ja myrkytykset.

Mikrobeille on tyypillistä nopea lisääntyminen ja kyky

RIKKAKASVIEN LIEKITYS

Paras liekitysaika

Sirkkalehti- Pihatatarvaiheessa Rikkasinappi

Pelto-orvokkiPeippi

Sirkkalehtiasteelta Kamomilla2-lehtiasteelle: Keltainen päivänkakkara

TatarLutukkaPeltovillakko

2-lehtiasteelta Saunakukka4-lehtiasteelle:

Yli 4-lehtiasteella: SavikkaPihatähtimöMataraRautanokkonenRohtoemäkkiKurjenpolvi

Liekityksellä heikko Juolavehnäteho: Nokkonen

NurmikkaPelto-ohdakePeltolemmikki

Vester ym. 1984, Hoffmann 1985

KASVINSUOJELU

267

muodostaa runsaasti lisääntymisyksiköitä sekä hyvä leviä-miskyky. Esimerkiksi sienitaudit leviävät nopeasti itiöidentai sienirihmaston avulla. Monet mikroskooppisen pienetitiöt ovat ilmalevintäisiä, ja voivat kulkeutua ilmavirtaus-ten mukana jopa tuhansia kilometrejä. Tehokkaimpia kas-vitautien levittäjiä ovat usein kuitenkin ihmiset: Taudinai-heuttajat kulkeutuvat tilalta, maasta ja jopa mantereelta toi-selle ihmisten kuljettamien viljelykasvien ja niiden siemen-ten mukana. Jalkineisiin ja kulkuneuvojen renkaisiin sekätyökoneisiin tarttuneessa maa-aineksessa saattaa myös kul-keutua hankalia taudinaiheuttajia maatilalta toiselle.

Nopean leviämisen lisäksi useat taudinaiheuttajat ovathyvin pitkäikäisiä, ja voivat selvitä hengissä epäsuotuisis-sakin olosuhteissa. Maalevintäiset kasvitaudit säilyvätkasvukaudesta toiseen yleensä erilaisina kestomuotoinamaassa tai kasvinjätteissä. Siemenessä tai muussa kasvinlisäysaineistossa säilyminen on myös tavallinen strategia,samoin kuin väli-isännässä talvehtiminen.

ISÄNTÄKASVIYleensä kaikki tekijät, jotka aiheuttavat kasville stressioi-reita, vaikuttavat samalla suotuisasti taudinaiheuttajiin.Mikäli kasvi kärsii ravinteiden, valon, veden, lämmön,hapen tms. puutoksesta tai ylitarjonnasta, on se alttiimpitaudinaiheuttajien hyökkäyksille kuin optimiolosuhteissa.

Varsinkin avomaalla viljeltäessä on usein mahdo-tonta taata kasveille pysyvästi stressitöntä elinympäris-töä. Tällöin kasvin omien ominaisuuksien merkitys tau-dinkestävyydessä korostuu. Kasveilla on useita mekaa-nisia ja kemiallisia puolustuskeinoja taudinaiheuttajiavastaan. Kasvinjalostuksen avulla on pyritty lisäämäänkasvien kestävyyttä taudinaiheuttajia vastaan.

KASVUSTON MONIMUOTOISUUSKasvilajit ja -lajikkeet sietävät taudinaiheuttajia eri tavoin.Myös taudinaiheuttajilla on yleensä erilaisia rotuja jamuotoja, joista kukin pystyy tartuttamaan vain tiettyä kas-vilajia tai -lajiketta.

Seoskasvustossa monet taudit ja tuholaiset aiheutta-vat viljelyn kannalta vähemmän haittaa kuin yksilajises-sa kasvustossa. Myös lajikeseokset ovat kestävämpiätauti- ja tuholaishyökkäyksiä vastaan kuin yhden lajik-keen kasvustot. Lajikeseoksia käytettäessä on kuitenkinotettava huomioon, että lajikkeiden kasvu- ja tuleentu-misrytmien tulisi olla samanlaiset.

Lajikeseos on geneettisesti monimuotoisempi kuin

Kasvitautien leviämistapoja

• Lisäysaineiston välityksellä, suoraankasvista toiseen

• Ilman välityksellä

• Veden välityksellä

• Vektorien (tautia levittävien hyönteis-ten, eläinten tms.) välityksellä

• Eläinten, ihmisten ja koneidenvälityksellä

Kasvitautien säilyminenkasvukaudesta toiseen• Lisäysaineistossa

• Satojätteissä

• Maassa

• Varastoiduissa kasvituotteissa

• Varastoissa, koneissa, laitteissa ym.

• Vaihtoehtoisissa isäntäkasveissa

• Monivuotisissa kasveissa

Kasvien luontaisen vastustuskyvynhyödyntäminen ja lisääminen• Kestävät lajikkeet

• Sopiva kasvupaikka

• Riittävä ja monipuolinen lannoitus

• Sopiva viljelytekniikka

• Hoitoaineet

Tautitartuntaan vaikuttavia tekijöitä

• Taudinaiheuttajan leviäminen ja”ärhäkkyys”

• Isäntäkasvin taudinkestävyys

• Kasvuston monimuotoisuus

• Kasvin typpitasapaino

• Maan ja maaperän pieneliöstönestovaikutus

KASVINSUOJELU

268

yksi ainoa lajike. Tämä monimuotoisuus pitää sisälläänmyös lajikkeiden erilaisen kestävyyden (resistenssin) tau-dinaiheuttajia vastaan. Sekakasvustoissa kestävyydeltäänparemmat kasvit muodostavat eräänlaisen suojamuurinalttiimpien kasvien ympärille. Käytännön viljelyssä onmonimuotoisia kasvustoja käytetty ehkäisemään ilmale-vintäisiä tauteja kuten viljojen lehtilaikkutauteja ja här-mää. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ohran viljely lajike-seoksina on tuottanut 9 prosenttia paremman sadon alueil-la, joissa ohranhärmä on vakava ongelma.

KASVIN TYPPITASAPAINOTyppilannoitus vaikuttaa kasvien kestävyyteen tauteja jatuholaisia vastaan. Bakteerit, sienet ja yksinkertaisethyönteiset kuten kirvat pystyvät käyttämään hyväkseenvain vapaita aminohappoja. Ne eivät pysty pilkkomaanvalkuaista aminohapoiksi. Mitä enemmän kasveissa onvapaita aminohappoja, sitä paremmat kasvuedellytyksettaudinaiheuttajilla on.

Vapaita aminohappoja kertyy kasvin solukkoihin esi-merkiksi vähässä valossa tai kylmässä ilmassa, kun val-kuaisaineen rakentuminen estyy. Samoin monien torjun-ta-aineiden vaikutus perustuu joko aineenvaihdunnanestämiseen tai aineenvaihduntatuotteiden kuljetuksenestämiseen, jolloin vapaita aminohappoja kertyy lehtiin.Myös runsas typpilannoitus, oli typpi sitten peräisin vä-kilannoitteista tai karjanlannasta, lisää aminohappojentuotantoa, joka ei aina jatku samaa vauhtia valkuaisaine-synteesiin saakka. Kaikki em. tilanteet tai tapahtumatvoivat altistaa kasveja taudeille tai esimerkiksi kirvoille.

MAA JA PIENELIÖSTÖMaaperän vilkas pieneliötoiminta voi vähentää kasvitau-teja maasta sekä estää tautien mahdollisuuksia tartuttaakasvi. Antagonismilla tarkoitetaan toisen eliön aiheutta-maa haitallista vaikutusta taudinaiheuttajaan. Antagonis-mi voi esiintyä kilpailuna, antibioosina, loisintana tai pre-daationa (saalistuksena). Aktiivinen pieneliötoiminta pi-tää yllä kilpailua ravinnosta (hiilihydraatit, typpi), tilasta,hapesta yms., jolloin taudinaiheuttajien toiminta voi estyä.Maassa elävät mikrobit saattavat myös erittää maahan tau-dinaiheuttajia haittaavia aineita (antibioosi). Myös loisin-ta ja saalistus eri mikrobilajien välillä on tavallista.

On myös viljelymaita, joista löytyy tavallisia maale-vintäisiä taudinaiheuttajasieniä, mutta ne eivät pysty tar-

SEOSVILJELYN VAIKUTUSHÄRKÄPAVUN HARMAAHOME-SAASTUNTAAN

Hovinen 1982

KASVINSUOJELU

269

tuttamaan alttiitakaan viljelykasveja. Maassa on ns. esto-vaikutusta. Sen toimintaa ei tunneta kunnolla, muttamaan pieneliöstön kokonaismäärän ajatellaan vaikutta-van estovaikutukseen. Suuri pieneliöstömäärä käyttäärunsaasti hiiltä, typpeä, energiaa jne., ja siten ne kilpai-levat näistä resursseista taudinaiheuttajien kanssa.

Myös sienijuurten eli mykoritsojen tiedetään suojaa-van kasveja taudeilta. Sienijuurten ollessa kyseessä esto-vaikutus johtunee osin myös kasvin paremmasta ravintei-den ja veden saannista. Kasvi sietää tautien aiheuttamiahaittoja ja pystyy hyvän ravinteiden ja veden saannin an-siosta kasvattamaan uusia juuria tuhoutuneiden tilalle.

Pieneliötoimintaa vilkastuttava lannoitus, komposti taiviherlannoitus vähentää maalevintäisiä tauteja edellyttäen,että maan rakenne ja ilmavuus ovat kunnossa. Ilmattomas-sa maassa viherlannoituskasvusto tai lanta ei lahoa, vaanhaitallisten juuristosienten määrä saattaa jopa lisääntyä.Suomessa ja maailmalla tehdään paljon tutkimusta kas-vien juurten ymppäämiseksi joko hyödyllisillä pieneli-öillä tai taudinaiheuttajien antagonisteilla. Suomessa jokäytössä olevia hyötyeliöitä ovat palkokasvien typpibak-

ELOPERÄISEN LANNOITUKSEN VAIKUTUS KASVIEN TERVEYTEEN

KASVINSUOJELU

270

teerit ja muutamat hyötymikrobivalmisteet esim. Glio-Mix sekä biologiset torjunta-aineet, kuten Mycostop,Cedomon ja Prestop Mix.

5.3.2 KASVITAUTIENENNALTAEHKÄISEVIÄHALLINTAMENETELMIÄ

TERVE LISÄYSMATERIAALIKoska useat taudinaiheuttajat leviävät siementen ja tai-mien mukana, on terveen kasvuston aikaansaamiseksikäytettävä taudinaiheuttajista vapaata lisäysmateriaalia.Tavallisia siemenlevintäisiä tauteja viljoilla ovat mm.nokitaudit, ohran viirutauti sekä osin lehtilaikkutaudit.Viljojen siemenissä esiintyy useita itävyyttä alentaviasienilajeja, jotka voivat myös tuottaa homemyrkkyjä jy-viin. Useat perunan hankalimmista taudeista (mm. peru-narutto, tyvimätä, virustaudit, perunaseitti, harmaahilse)leviävät myös siemenperunan mukana. Puutarhakasveil-la etenkin ulkomailta tuotavan taimiaineiston kanssa onsyytä olla varovainen. Esimerkiksi vaarallisiksi taudinai-heuttajiksi luokitellut mansikan punamätä ja mustalaik-ku voivat levitä viljelmälle tuontitaimien mukana.

Kaiken Suomessa markkinoitavan kylvösiemenen tu-lee nykyisin olla sertifioitua. Sertifioitu siemen on tarkas-tettu myös taudinaiheuttajien osalta. Mikäli aikoo käyttääomaa siementä, myös sen voi tarkastuttaa Kasvintuotan-non tarkastuskeskuksen (KTTK) siementarkastusosastol-la. Lisäksi oman siemenen terveyttä on arvioitava jo pel-lolla taudin oireiden perusteella. Kotioloissa voidaanmyös tehdä yksinkertaisia idätys- ja orastumiskokeita.Vioittuneita, vääristyneitä tai homeisia oraita pitäisi ko-keessa olla mahdollisimman vähän. Erityisesti herneenviljelyssä idätyskoe ja homeiden seuranta on ensiarvoisentärkeää.

VAIHTELEVA VILJELYKIERTO JA ELÄVÄ MAAMaalevintäisiä tauteja ennaltaehkäistään riittävän pitkälläviljelykierrolla edellyttäen, että samanaikaisesti noudate-taan hyvää viljelyhygieniaa. Esikasveiksi valitaan aran vil-jelykasvin taudeista puhdistava kasvi. Usein saatetaan tar-vita kaksi, jopa useampia vuosia puhdistavan kasvin vilje-lyä, ennen taudinaran viljelykasvin viljelyä. Tarvittavaa vä-livuosien määrää on käsitelty aikaisemmin luvussa 3.2.6.

Tautien hallinta viljelykierron avulla edellyttää, että

Ennaltaehkäisevä tautien hallinta• Terve, elinvoimainen lisäysmateriaali• Vaihteleva viljelykierto ja elävä maa• Tasapainoinen lannoitus• Kestävät lajikkeet• Viljelyhygienia

KASVINSUOJELU

271

samanaikaisesti taudin saastuttamaa maata ei levitetätyökoneiden tai taimimullan mukana eikä myöskään kyl-vösiemenessä ole uusia taudinaiheuttajia.

Viljelykierron tauteja ehkäisevää vaikutusta tehostaamaan pieneliötoiminnan vilkastuttaminen. Eloperäinenlannoitus ja hyvärakenteinen maa jouduttavat taudinai-heuttajien häviämistä pellolta. Maanparannusaineidenkäyttö voi vaikuttaa samaan suuntaan.

Sänkimuokkaus vähentää rikkakasvien lisäksi myösviljan oljissa talvehtivia lehtilaikkusieniä. Samoin vihan-nesmailla kasvinjätteet kannattaa nopeasti sadonkorjuunjälkeen mullata maan pintakerrokseen, jotta taudinaihe-uttajat ja tuholaiset kuolevat. Jos viljelykierto on puut-teellinen tai viereisellä lohkolla viljellään jo seuraavanavuonna havaitulle taudille altista kasvia, kannattaa harki-ta olkien polttoa tai sadonkorjuujätteiden syvää kyntöä.Jatkuvasti toteutettuna syvä kyntö ja varsinkin olkienpoltto vähentää muokkauskerroksen pieneliötoimintaaeli lisää tautivaaraa.

TASAPAINOINEN LANNOITUSRiittävä eloperäinen lannoitus vilkastuttaa maan pien-eliötoimintaa ja estää yksittäisten pieneliölajien rajatto-man lisääntymisen. Pieneliötoiminnan vilkastuessa myöslepotilassa olevia tautien itiöitä kuolee.

Liiallinen typpilannoitus altistaa viljoja mm. vehnänruskolaikulle ja härmälle. Lehtevässä perunapellossa peru-narutto leviää herkästi. Liian niukka lannoitus on silti taval-lisempi ongelma luonnonmukaisessa viljelyssä. Vioituksetvoivat olla pahoja, jos kasvi kärsii ravinteiden puutteesta.

Talvehtimisen kannalta on eduksi, että kasvi saa riit-tävästi fosforia ja kaliumia. Tautien kestävyyden kannal-ta myös riittävä kalsiumin ja piin saanti on oleellista. Nevahvistavat solunseiniä ja solukalvoja.

ESIKASVIN VALINTA KASVITAUTIEN HALLINNAN NÄKÖKULMASTATauti

Kasviryhmä pahka- harmaa- maalevintäiset möhö- sipulin- sipuli- porkkanan -home home taimipoltteet juuri pahkamätä mätä mustamätä

Ristikukkaiset x x x x o o oSarjakukkaiset x x x o o o xSipulikasvit o x o o x x oApilat x x x o o o xViljat o o o o o o o1-vuotiset palkokasvit x x x o o o x

Isäntäkasvi = x ei isäntäkasvi = o

Huikko 2003

KASVINSUOJELU

272

KESTÄVÄT LAJIKKEETKasvinjalostuksessa pyritään kehittämään tauteja kestä-viä lajikkeita. Tuloksetkin ovat kohtuullisen hyviä, vaik-ka kestävyys ei aina olekaan ensimmäisiä jalostustavoit-teita tavanomaisen viljelyn kannalta.

Taudinkestävyydessä erotetaan ns. horisontaalinenkenttäkestävyys ja vertikaalinen rotukohtainen kestävyys.Kenttäkestävyys toimii useita tai kaikkia taudin rotujavastaan, mutta ei anna täydellistä suojaa. Rotukohtainenkestävyys tarkoittaa täyttä kestävyyttä yhtä tai muuta-maa taudinaiheuttajan rotua vastaan. Rotukohtainen kes-tävyys riippuu viljelykasvin yhdestä geenistä ja murtuusiksi helposti. Kenttäkestävyys säilyy pidempään, muttaon vaikea jalostaa, koska se riippuu useista perinnöllisis-tä ominaisuuksista yhtäaikaa.

Kestävyysjalostuksella on säädelty lähinnä ilmale-vintäisten tautien kuten viljahärmän, nokitautien, ruos-teiden ja perunaruton määrää. Tärkeä merkitys kestävil-lä lajikkeilla on myös maa- ja siemenlevintäisten viljo-jen lehtilaikkutautien hallinnassa.

Aikaiset perunalajikkeet ovat yleensä herkempiäperunarutolle kuin myöhäiset. Perunalajikkeista mm.Matilda, Idole ja Suvi ovat rutonkestäviä. Mansikallapuolestaan harmaahomeelle alttiita lajikkeita ovat mm.Senga Sengana ja Korona. Sen sijaan Honeoye, Zefyr,Jonsok ja Bounty ovat kestävämpiä.

VILJELYHYGIENIAVarsinkin vihannesten varastotautien hallinta on paljonkiinni hyvistä viljelytavoista ja viljelyhygieniasta. Esi-merkiksi vihannesten harmaahome, pahkahome, porkka-nan mustamätä, taimipoltteet, porkkanan ym. lehtilaik-kutaudit ja viljojenkin lehtilaikkutaudit leviävät sekämaasta vanhoista kasvinjätteistä että siemenen mukana.Viljelykierto auttaa paljon niiden torjunnassa edellyttäen,että tautia ei siirretä samanaikaisesti työkoneiden ym.mukana uudelle lohkolle.

Erityisen tärkeää puhtaus kaikissa viljelytoimissa on,jos tilalla on kaalikasveja vioittavaa möhöjuurta tai sipu-lin pahkamätää. Kummatkin säilyvät maassa hyvin pit-kään (jopa kymmeniä vuosia) ja leviävät mullan mukanalohkolta toiselle. Myös sairaiden kasvien jätteitä sisältäväkomposti levittää tautia, minkä vuoksi kompostien laadunkanssa on syytä olla tarkkana. Möhöjuuri voi levitä uusil-le lohkoille jopa siemenperunoiden pinnalla, jos ne on vil-

KASVINSUOJELU

273

jelty möhöjuuren saastuttamalla lohkolla. Näiden erittäinhankalien kasvitautien leviämistä voi yrittää estää teke-mällä viljelytoimet siten, että saastuneella lohkolla työttehdään aina viimeiseksi, jonka jälkeen työkoneet, trakto-rin renkaat ja kengän pohjat pestään huolellisesti. Käytän-nössä tautien leviämistä tilan eri lohkoille voi olla vaikeaestää, mutta riittävällä viljelykierrolla ja hygienialla niidentasoa voidaan pitää siedettävällä tasolla. Tilalla vieraileviamuita viljelijöitä, neuvojia yms., on myös syytä informoi-da tilallaan esiintyvistä kasvitaudeista, jotta taudit eivätedelleen leviäisi jalkineiden mukana muille tiloille.

Varastotaudit saastuttavat tavallisesti kasveja, jotkamuista syistä ovat vioittuneet. Yleensä vioittumat synty-vät nostossa. Sen takia hellävarainen nosto vähentää tau-teja oleellisesti. Samoin vioittumia vähentää nosto hyvis-sä olosuhteissa. Kivisillä mailla tai hiekkamailla syntyyjuureksiin aina varastotaudeille sopivia vioituksia. Va-rastoitavia vihanneksia ei myöskään tule nostaa liian ai-kaisin (kesken kehityksen).

Vihannesvarastot on myös syytä puhdistaa edellis-vuotisista satojätteistä ennen uuden sadon varastointia.Varaston rakenteet ja vihanneslaatikot pestään kuumallavedellä painepesurilla ja annetaan kuivua täysin ennenvarastointikauden alkua. Kullekin kasvilajille oikeat va-rastointiolosuhteet (lämpötila, suhteellinen kosteus) vai-kuttavat oleellisesti vihannesten varastokestävyyteen.Vaikka taudinaiheuttajat iskeytyvätkin kasveihin jo kas-vukaudella tai noston yhteydessä, hyvillä varastointiolo-suhteilla voidaan taudin puhkeamista myöhästyttää taijopa kokonaan estää.

TALVEHTIMISEN VARMENTAMINENKasvien talvenkestävyyteen maaperätekijöiden lisäksivaikuttavat säätekijät, lajike ja viljelytekniikka. Viljely-tekniikka ja lajikevalinta tulisi sopeuttaa tilan paikallisiinmaaperä- ja ilmasto-olosuhteisiin.

5.3.3 KASVITAUTIEN SUORIATORJUNTAMENETELMIÄ

LÄMPÖKÄSITTELYKuumaa vettä, mutta myös kuumaa ilmaa ja höyryä onkäytetty siemenlevintäisten tautien ehkäisyyn. Peruspe-riaatteena lämpökäsittelyssä on löytää sellainen lämpöti-la, jossa taudinaiheuttajat kuolevat, mutta siemenen itä-

Talvenkestävyys• Perinnölliset ominaisuudet• Ilmastotekijät• Maaperätekijät• Viljelytekniikka• Elollisen ympäristön vaikutus (taudit ym.)

KASVINSUOJELU

274

vyys ei heikkene. Esimerkiksi sipulinnaattihometta voi-daan torjua istukkaista lämpökäsittelyillä. Käsittely voi-daan tehdä upottamalla istukkaat tunnin ajaksi lämpi-mään (+40 °C) veteen. Käsittely voidaan tehdä myöslämpimän ilman avulla, jolloin istukkaita pidetään 24tuntia +40 °C:een lämmössä. Kuumakäsittelyllä voidaanehkäistä myös ohran ja vehnän lentonokea. Nämä tauditelävät jyvän sisässä ja ovat siksi hankalia hävitettäviäsekä vaihtoehtoisilla että kemiallisilla keinoilla.

Lämminvesikäsittelyn ongelmana on ollut siementensuuri vesipitoisuus käsittelyn jälkeen. Siemenet ovat vaa-tineet erillisen kuivauksen käsittelyn jälkeen, jotta ne onvoitu varastoida tai vaihtoehtoisesti ne on täytynyt kylväävälittömästi sellaisella kylvökoneella, joka soveltuu koste-an siemenen kylvöön. Ruotsissa on kehitetty viljojen kyl-vösiemenen lämpökäsittelyyn menetelmä, jossa siemenetovat käsittelyn jälkeen suoraan sopivassa varastointikos-teudessa, eikä erillistä kuivausta tarvita. Siemenet syöte-tään laitteistoon, jossa siemenet ovat lämpimässä höyrys-sä tietyn käsittelyajan (noin 5 min). Lämpökäsittelyn jäl-keen siemenet viilennetään nopeasti, jotta käsittelyaika eiylity. Viilennyksestä saatava lämpö voidaan ottaa talteenja käyttää lämpökäsittelyvaiheessa.

Esimerkkejä lämpökäsitellyistä kasvitaudeista *Kasvi Tauti Lämpötila Aika, min

°C vedessäSipuli Naattihome 40 30

Peronospora destructor 40 (24 h ilmassa)Ruusukaali Taimipolte 50 25Keräkaali Phoma lingam 25Muut kaali-kasvit – ” – 50 20Ruusukaali Lehtilaikku, taimipolte 50 18 – 25

Alternaria brassicicolaSelleri Lehtilaikku 50 25

Septoria apiicolaPorkkana Bakteerimätä 50 15 – 20

Xanthomonas carotaePunajuuri Taimipolte 56 30 höyryssä

Phoma betaeHerne Laikkutauti, tyvitauti 30 24 h vedessä

A. pisi, M. pinodesMaa-apila Juurilaho 49-60 5 – 30 höyryssä

F. AvenaceumOhra Lentonoki 52 5

Ustilago nudaVehnä – “ –

Kasvitautien suoria torjuntamenetelmiä• lämpökäsittely• biologiset torjunta-aineet• kasviuutteet ja -keitteet• muut menetelmät

KASVINSUOJELU

275

* HUOM! Esimerkkien teho ja myös vaikutus itävyyteenvaihtelee. Muitakin suositeltuja lämpöjä ja aikoja on esi-tetty. Useisiin asetelman tauteihin on olemassa mm. uu-sia biologisia peittausaineita, joiden teho on lämpökäsit-telyä parempi. (Esimerkit on kerätty lähinnä kirjasta”Hot-water Treatment of Plant Material”, Ministry ofAgriculture, Fisheries and Food. Reference Book 201.London. 1986. Pp. 1-64)

BIOLOGISET TORJUNTA-AINEETKasvitautien biologisia torjunta-aineita on onnistuttu ke-hittämään lähinnä siemenlevintäisiä tauteja vastaan.Mm. siemenlevintäistä taimipoltetta vastaan on kehitet-ty monia valmisteita. Ehkä tehokkaimpia on suomalai-nen sädebakteerivalmiste Mycostop. Mycostop sisältääStreptomyces griseoviridis -sädebakteerin rihmastoa jaitiöitä ja se on rekisteröity useiden vihannes-, mauste- jakoristekasvien siementen peittaukseen sekä Fusarium,Pythium, Rhizoctonia ja Alternaria -sienten aiheuttami-en kasvitautien torjuntaan. Mycostopin vaikutustapa onennaltaehkäisevä, joten käsittelyt suositellaan tehtäväksikylvön tai istutuksen yhteydessä tai välittömästi sen jäl-keen. Samantyyppinen valmiste on Prestop Mix.

Viljan kylvösiemenen peittaukseen on tällä hetkelläSuomessa tarjolla vain yksi kaupallinen biotorjuntaval-miste, Cedomon. Cedomon sisältää taudinaiheuttajilleantagonistista Pseudomonas chlororapsis -bakteeria.Valmistetta voidaan käyttää ohran ja kauran siementenpeittaukseen viirutaudin, verkkolaikun, ohran tyvi- jalehtilaikun, kauran lehtilaikun sekä siemenlevintäistenhomesienten torjumiseksi.

Mycostopin teho kukkakaalin Alteranaria brassici-cola-taimipoltteeseen kahdella eri käyttömäärällä.

Itävyys-%Terve siemen Saastunut 2 g/kg 5 g/kg

siemen

91,7 38,3 94,1 93,391,7 45,8 83,0 88,589,2 43,3 69,2 77,194,2 69,2 94,2 96,3

White ja Linfield, (toim. )1993

Kasviaktivaattorit eli elisitorit tai kasvistimulantit ovat ai-neita, jotka laukaisevat kasvien puolustusmekanismin, täl-löin puhutaan indusoidusta resistenssistä. Elisitorit voivatolla mm. haitattomia mikrobeja, taudinaiheuttajan ei-pato-

SIEMENEN KÄSITTELYN VAIKUTUSOHRAN JA KAURAN LAIKKUTAUTEIHIN

sairaita oraita, kpl/m2

Peittausaine ohran kauran -verkkolaikku laikku

kitosaani, 20 ml/kg 9 25valkosipuliuute, 5 ml/kg 8 21Bacillus sp. -ymppäys 10 18kuuma vesi, 51 °C, 5 min. 0 5vehnäjauho, 10 g/kg 9 21peittaamaton 12 20Panoctine Plus 400, 4 ml/kg 0 16

KASVINSUOJELU

276

geenisia kantoja tai kemikaaleja. Ne tehostavat kasvinomia puolustusmekanismeja, mutta eivät ole myrkyllisiäitse tautia vastaan. Esimerkiksi leivinhiivalla on saatu po-sitiivisia tuloksia viljojen tautien torjunnassa, salisyyliha-poilla (johdannaisilla) perunaruttoa vastaan. Kasvitauditeivät voi kehittää resistenssiä elisitoreita vastaan.

KASVIUUTTEITA JA -KEITTEITÄKasviuutteita käytetään pääasiassa tuholaisia vastaan.Lehtiä vioittavia kasvitauteja on ehkäisty menestyksellävalkosipuliuutteilla. Eräs yleinen ohje itse tehtävälle val-kosipuliuutteelle tautien torjuntaa varten on: 100 gram-maa murskattua valkosipulia sekoitetaan 1 litraan vettäja annetaan hautua muutamia tunteja kannella peitettynä.Valkosipuliuutteita on myös myytävänä valmiina.

Vaihtelevampia tuloksia on saatu piitä sisältävillä pel-tokorteliuoksilla ja hivenaineita sisältävillä levätuotteilla.Suomessakin on saatavilla jo useita kaupallisia merilevä-valmisteita.

Pii vahvistaa kasvien soluseinän kestävyyttä ja saattaamyös aktiivisesti estää tautitartuntaa tai leviämistä. Perin-teinen piin lähde on mm. peltokorte. Peltokortekeitettä onkäytetty mm. mansikan harmaahomeen torjuntaan. Pelto-kortekeitteeseen käytetään 1 kg tuoreita vihreitä kortteita

VAIHTOEHTOISTEN TORJUNTA-AINEIDEN VAIKUTUS HÄRMÄÄN KASVIHUONEKURKULLA

VEHNÄNJYVIEN ITÄVYYS, KASVU JARUSKETTUMINEN ERI KÄSITTELYILLÄ,IMUPAPERIKOE

Von Sury 1984

KASVINSUOJELU

277

10 litraan vettä. Kortteet saavat seistä vedessä vuorokau-den, minkä jälkeen seosta keitetään noin 20–30 min. Liu-os laimennetaan ruiskuttamista varten suhteessa 1:5.

Hierakanjuurista tehdyllä seoksella on Sveitsissä tor-juttu mm. kurkun ja omenan härmää.

Itse valmistettavat kasviperäiset uutteet ja keitteetsoveltuvat parhaiten kotipuutarhoihin.

MUITA MENETELMIÄEuroopan yhteisöjen neuvoston asetuksen (ETY) 2092/91 liitteessä II B on lueteltu kasvinsuojeluaineita, joidenkäyttö on luomutuotannossa sallittua, mikäli kasvustoauhkaa välitön tuhoutuminen. Sienitautien torjumiseensoveltuvia aineita ovat mm. lesitiini, erilaiset kasviöljyt(mm. minttu-, mänty- ja kuminaöljy), rikkikalkki, kali-umpermanganaatti ja rikki. Suomessa näitä valmisteita eitoistaiseksi ole saatavilla.

Rikkiä voidaan käyttää esim. härmätauteja ja omenaru-pea vastaan. Nokkoskäytteeseen sekoitettua rikkiä (20-30%) on käytetty jopa perunaruton ehkäisyyn. Eniten sitäkäytetään yhä viini- ja hedelmätarhoilla. Ulkomailla onmyynnissä useita luonnonmukaiseen viljelyyn kelvollisiarikkivalmisteita. Ruiskutettaessa rikin käyttöväkevyys on0,1–0,4 %. Alle 10 °C:n lämmössä rikki ei vaikuta paljoa-kaan ja yli 28 °C:n lämmössä vioitusvaara on suuri. Kas-vihuoneissa käytetään myös kaasuuntuvaa rikkiä. Väkevi-nä, yli 0,2 % liuoksina rikki haittaa hyötyeliöitä, mm. lep-päkerttuja, petopunkkeja ja petonivelkärsäisiä

Kaliumpermanganaatin (KPM) desinfioiva vaikutusperustuu siitä vapautuvaan happeen. Maanviljelyssä ka-liumpermanganaattia voidaan käyttää sienitautien jabakteerien torjunta-aineena hedelmäpuilla. Käyttöväke-vyys on 0,1–0,15 %.

Kupariyhdisteitä on Keski-Euroopassa käytetty sieni-tautien torjuntaan ennen kaikkea viiniviljelyksillä. Ku-parin käytöstä ollaan luomuviljelyssä luopumassa senmaaperään kertymisen ja korkeiden pitoisuuksien haitta-vaikutusten takia.

Pölyävän hienoja kivijauheita on myös käytetty sie-nitautien torjuntaan kasvien lehdistä. Jauheesta tehdään1–3 % seos, joka levitetään lehdille. Kivijauheiden tehonedellytys on, että lehdillä ja muilla kasvinosilla on jatku-vasti suojakerros. Jauhekerros varjostaa ja haittaa kasvi-en yhteyttämistä erityisesti pilvisinä kausina.

KASVINSUOJELU

278

Lentonokea on aikaisemmin vähennetty savuisessa riihes-sä. Savupeittaus voidaan nykytekniikalla hoitaa myös vä-hällä ihmistyöllä. Vehnän haisunoen torjuntaan on myöskäytetty vesipesua kohtuullisen hyvällä menestyksellä.Haisunoki on saatu vehnästä vähenemään peittaamallasairas siemenerä noin 100 grammalla maitojauhetta sie-menkiloa kohti.

5.4 TUHOLAISTEN HALLINTATuholaisten aiheuttamien vioitusten ennaltaehkäisyssä pä-tevät osin samat toimenpiteet kuin kasvitautien suhteen: ta-sapainoinen, viljelykasvilajien- ja lajikkeiden vaatimustenmukainen lannoitus, kestävien lajikkeiden viljely, terve,elinvoimainen siemen ja terveet, elinvoimaiset taimet, kyl-vö- ja istutusaikojen säätely, houkutuskasvien käyttö, mo-nimuotoinen pellon eloyhteisö, sekä tuholaisesiintymienseuranta. Hyvällä viljelykierron suunnittelulla voidaan ris-kejä joidenkin tuholaisten osalta pienentää huomattavasti.Viljelykiertoa suunnitellessa on tunnettava pääkasvien tär-keimmät tuholaisriskit – myös ”uutta” viljelyä aloitettaessa.Kaikista ennaltaehkäisytoimista huolimatta tarvitaan myössuoraa torjuntaa. Se voi olla mekaanista, kasviperäisten uut-teiden tai kasviperäisten torjunta-aineiden käyttöä.

Oman haasteensa muodostavat tuholaisten kaukokul-keutumat ilmavirtojen mukana, joka on meidän maas-samme pientä, mutta kuitenkin mahdollista. Tällaisissatapauksissa kasvinsuojelun hoitaminen ekologisin kei-noin on vaativaa, mutta ei kuitenkaan mahdotonta.

5.4.1 PELLON ELOYHTEISÖPellon eloyhteisö muodostuu kasveista, mikrobeista (sie-net, bakteerit, virukset, alkueläimet) ja eläimistä. Eliös-tön muodostavat eläimet ja kasvit. Koska luomutuotan-nossa tuholaisten hallinta perustuu ekologiaan, tulee vil-jelijän tuntea pellon eliöstön ekologisia vuorovaikutuk-sia kasvinsuojelutoimia suunnitellessaan ja toteuttaes-saan. Ekologisten vuorovaikutusten ymmärtäminen onhelpompaa, kun tuntee muutamia perusasioita niveljal-kaista – lähinnä hyönteisistä ja hämähäkkieläimistä, joi-hin punkitkin kuuluvat.

Lisäksi on hyödyllistä tuntea ”ankerologiaa” eli kas-vinsuojelun kannalta tärkeiden ankeroisten (haitallisetsukkulamadot) ja sukkulamatojen (hyödylliset sukkula-

Riskienhallinta on yksi keskeisistäluomuviljelyn menestystekijöistä.

KASVINSUOJELU

279

madot) käyttäytymistä. Edellä mainituista ryhmistä käy-tetään tässä yhteydessä lyhyyden vuoksi yleisnimitystä”ötökkä”.

”ÖTÖKKÄEKOLOGIAN” KÄSITTEITÄKehitysvaiheet/elinkiertoNiveljalkaiset lisääntyvät lajista riippuen joko suvullisesti(esim. perhoset ja kovakuoriaiset), suvuttomasti (esim.punkit) tai molemmilla tavoilla (kirvat, osa loispistiäisis-tä). Suvullisessa lisääntymisessä parittelun jälkeen naarasmunii vaihtelevan määrän munia (lajikohtaiset erot ovatsuuria), munasta kehittyy toukka, toukka käy läpi useitatoukka-asteita, jolloin tapahtuu kasvua ja nahanluontia –nahanluonti erottaa toukka-asteet toisistaan. Nyrkkisään-tönä on, että mitä isompi lopullinen hyönteinen on, senuseamman nahanluonnin toukka tarvitsee toukkakehityk-sensä aikana. Toukkavaihetta seuraa kotelovaihe, jonkaaikana tapahtuu suurin muodonvaihdos (metamorfoosi) –kotelonahan sisällä toukka muuttuu aikuiseksi.

Hyönteisillä muodonvaihdos munasta aikuiseksi voiolla joko täydellinen, vaillinainen tai vähittäinen. Täy-dellisessä muodonvaihdoksessa ovat kaikki kehitysvai-heet edustettuna: muna-toukka-kotelo-aikuinen. Vailli-naisessa ovat: muna-toukka-aikuinen, jolloin aikuinenkuoriutuu suoraan toukkanahasta ilman varsinaista kote-lovaihetta. Vähittäisessä muodonvaihdoksessa (muna-nymfi-aikuinen) munavaiheen jälkeiset nuoruusvaiheetmuistuttavat joka nahanluonnin jälkeen yhä enemmänaikuista. Toukkavaiheen ja -asteiden sijasta käytetäänkinnimitystä nymfi – nuori aikuinen.

Kemiallinen viestintäHyönteisten ja punkkien elämä on kemiallisten haju- jamakuärsykkeiden tulkitsemista. Erilaiset kasvi-, mikro-bi- tai eläinperäiset kemialliset yhdisteet ohjaavat niidenkäyttäytymistä. Ilman pitkälle kehittynyttä kemiallistaviestintää hyönteiset olisivat avuttomia – kasvinsyöjäteivät löytäisi uusia syönti- ja lisääntymispaikkoja, koirasei löytäisi naarasta parittelukumppanikseen, loispeto eilöytäisi isäntäeläintä eikä saalistaja saalista.

Näkö- ja valoaistitHyönteisillä ja hämähäkeillä on kahdenlaisia silmiä: kei-loista koostuvat verkkosilmät pään sivuilla ja pistesilmät(yleensä kolme kappaletta) pään yläpuolella, jotka toimi-

KASVINSUOJELU

280

vat valoaistimina. Hyönteisten puolustuskäyttäytyminenlaukeaa, kun pistesilmät aistivat muutoksen valossa, ts.varjo lankeaa.

VaihtolämpöisyysVaihtolämpöisinä niveljalkaiset ovat riippuvaisia ympä-ristön lämpötilasta, jonka mukaan niiden aktiivisuus ja ke-hitysnopeus vaihtelee. Viileällä säällä niiden aktiivisuuson alhaisempi kuin lämpimällä säällä. Vastaavasti hyvinkorkeissa lämpötiloissa niillä kuluu runsaasti energiaa, jo-ten aktiivisuus voi alentua myös silloin. Jos lämpötila nou-see yli 50-asteiseksi, eikä eliö ole lepotilassa, se meneh-tyy. Samoin menehtyminen seuraa äkillistä jäätymistä,mikäli se tapahtuu ennen lepotilan valmistelun käynnisty-mistä.

TalvehtiminenEpäedullisista kausista, kuten Pohjolan talvesta tai eteläm-pänä kuivuuskaudesta, niveljalkaiset selviävät horrosta-malla – vaipumalla lepoon eli diapausiin. Eri lajit voivathorrostaa eri kehitysvaiheissa: osa horrostaa aikuisena,osa toukkana, osa kotelona ja osa munavaiheessa. Joilla-kin lajeilla voi useampikin kehitysvaihe olla kykenevähorrostamiseen. Pohjoisessa ilmanalassa talvehtimisenlaukaisee yleensä jokin ulkoinen ärsyke: lyhenevä päivän-pituus tai aleneva lämpötila, tai nämä molemmat yhdessä.Tällöin niveljalkaisten aineenvaihdunta muuttuu, ja netuottavat ”pakkasnesteitä” elimistön jäätymisen suojaksi.Esim. hyönteisten elimistössä glykogeeni muuttuu glyse-roliksi, joka suojaa soluja jäätymiseltä.

Mistä tuholaiset tulevat?Tuholaisina esiintyvät lajit ovat normaalia eläinfaunaa, jot-ka pystyvät muita lajeja tehokkaammin hyödyntämään vil-jelyalueiden lähes rajattoman ravinnonsaannin suomatmahdollisuudet. Luonnonympäristössä on samaa kasvilajiaharvoin niin tiheinä monokulttuuriesiintyminä, että kasvin-syöjät voivat ilman kilpailua tai suurempaa saalistusuhkaalisääntyä ja käyttää koko kasvuston ravinnokseen.

Tuholaisilla on myös vihollisensaSaalistus ja loisinta ovat luonnon omia keinoja rajoittaaeläinkantojen kasvua. Kotoperäiset luontaiset vihollisetovat ”täsmäaseita” tuholaisia vastaan. Luontaisia vihol-lisia ovat viljelmillä luonnostaan esiintyvät saalistajat l.pedot: petohyönteiset, petopunkit, hämähäkit ja selkä-rankaisista erilaiset hyönteissyöjät; loispedot l. parasi-

KASVINSUOJELU

281

toidit: loispistiäiset ja -kärpäset; taudinaiheuttajat l. pa-togeenit: hyönteisiä loisivat sukkulamadot ja eri hyön-teisryhmiä infektoivat virus-, sieni- ja bakteeritaudit; loi-set: loispunkit ja -ankeroiset, alkueläimet.

5.4.2 MONIMUOTOINEN ELOYHTEISÖYLLÄPITÄÄ TASAPAINOA

Monimuotoinen eloyhteisö koko tilan alueella on eräs pe-rusmenetelmä tuholaisten säätelyssä. Viljelylohkojen ulko-puoliset alueet auttavat ylläpitämään monimuotoista elo-yhteisöä myös viljelylohkojen sisäpuolella – siksi emmepuhu vain pellon eloyhteisön monimuotoisuudesta, vaankoko tilan käsittävästä eloyhteisön monimuotoisuudesta.

Suuri osa hyönteisistä, maaeläimistä ja linnuista onitse asiassa ystäviämme, esim. ”rumannäköiset” leppä-pirkon ja harsokorennon toukat ovat ahnaita kirvojensyöjiä (60-400 kirvaa päivässä). Leppäpirkoista tehok-kain on seitsenpistepirkko (150 kirvaa/pv). Kuutäplä-pirkko, jolla on vain 2 täplää, syö toukka- ja aikuisvai-heessa päivässä noin 60 kirvaa. Viljapeltojen eloyhteisöävoi monimuotoistaa aluskasvien kylvämisen lisäksi pe-rustamalla kukkivien kasvien kaistoja eli monimuotoista-miskaistoja muutaman kymmenen metrin välein suurim-milla kasvulohkoilla. Näin puskurikyky tuholaisia vas-taan paranee, kun saalistajia ja loispetoja on riittävänrunsaasti samalla lohkolla. Kukkivien kasvien kaistallevoi laittaa monilajisen kasvuston; sarjakukkaisia kutenanista, tilliä ja fenkolia loispistiäisille ja leppäpirkoille,hunajakukkaa kukkakärpäsille.

Luontaisten vihollisten suosiminen sopivilla isäntä-kasveilla; esimerkiksi tehokkaille petopunkeille sopiiisäntäkasviksi hyvin tammi, pähkinäpensas, pihlaja, rai-ta ym. On laskettu, että yksi ainoa tammi voi sisältääpuoli miljoonaa petopunkkia, joista osa joutuu tuulenkuljettamana lähiympäristöön. Petopunkit ovat ennenkaikkea marjakasvien punkkien (äkämäpunkkien jamansikkapunkkien), mutta myös omenan hedelmäpuu-punkkien ja vihannespunkkien luontaisia vihollisia. Vas-taavasti esimerkiksi kumina-, fenkoli- ja korianterikas-vustot puutarhan läheisyydessä houkuttelevat pitkin ke-sää meden ja siitepölyn ansiosta loispistiäisiä, kukkakär-päsiä ja harsokorentoja.

Synteettisistä torjunta-aineista luopuminen on suuriaskel lähiympäristön luonnon monimuotoisuuden säilyttä-misen puolesta. Viljelijä voi sen lisäksi aktiivisesti edistää

PETOHYÖNTEISTEN RUNSAUSTAVANOMAISESSA JALUOMUVILJELYSSÄ

Mayer 1984

KASVINSUOJELU

282

hyötyeliöiden viihtymistä puutarhansa tai maatilansa lä-heisyydessä. Pöllöille ja muille linnuille sekä lepakoillekannattaa ripustaa pönttöjä ja esimerkiksi kosteikko tailampi puutarhan läheisyydessä on varteenotettava keinoetanoita vastaan (suosii sammakoita). Hyödyllisten pölyt-täjien (kimalaiset ym.) ja maanmuokkaajien (lierot, maa-siirat) ohella luonnossa esiintyy paljon eliötä, jotka ovatihmisen ”liittolaisia” siksi, että ne pitävät viljelyn kannal-ta haitallisia tuholaisia kurissa käyttämällä niitä ravinnok-si. On tärkeää tuntea apulaiset, jottei niitä hävitettäisi yh-dessä tuholaisten kanssa.

LUOMUVILJELIJÄN APULAISIA TUHOLAISTEN HALLINNASSA

Hyötyeliö Hallinnan kohde

SelkärankaisiaPetolinnut ja pikkupedot Hiiret, myyrät, osin myös laululinnutHyönteissyöjälinnut Suuret hyönteiset, madotLepakko Perhoset ja muita lentäviä hyönteisiäLumikko Vesimyyrä, maamyyrä, hiiretPäästäinen, siili Etanat, maahyönteiset, hiiretKontiainen (ent.maamyyrä) Maahyönteisten toukat, mutta myös madotRupikonna Etanat ja maahyönteisetSammakot ja sisiliskot Etanat, madot, hyönteisetKalat Pistävien hyönteisten munat ja toukat

Selkärangattomia, niveljalkaisiaMuurahaiset Yksi keko voi syödä 100 000 hyönteistä päivässä,

tosin toimivat myös kirvojen puolustajinaAmpiaiset Toukat ja lentävät hyönteisetLeppäpirkot (touk.+aik.) KirvatKukkakärpästen toukat Kirvat ja muut pehmeäihoiset hyönteiset

Aik. kukkakärpäset Mesi, siitepöly ja mesikasteHarsokorennon toukat Kirvat, kempit, punkit, ripsiäiset, muut pienet hyönteiset ja toukat

Aik. harsokorennot Mesi, siitepöly ja mesikaste, porkkanakempin munatLoispistiäisten toukat Hyönteisten munat, toukat ja nymfit, kotelot, myös aikuisia hyönteisiä

Aik. loispistiäiset Mesi, siitepöly ja mesikaste, kirvojen loispistiäisillä myös kirvatMaakiitäjäiset Avomaan tuhohyönteiset, mutta myös hyötyeliöitäLyhytsiipiset Kaali- ja sipulikärpästen munat, toukat ja kotelotHämähäkit Lentäviä tuho- mutta myös hyötyhyönteisiäKirvakorennon toukat Hedelmäpuiden kirvatPetokärpäset Lentävät hyönteiset (lennosta)Tuhatjalkaiset Maassa elävät vahinko- ja hyötyeläimetSylkikuoriaisen toukat Etanat ja kotilot, maassa elävät toukat

Aik. sylkikuoriaiset Hyönteiset ja kasviksetKiilto- ja raatokuoriaiset MaahyönteisetPihtihäntäinen Lehtikirvat, hyönteisten munat ja toukatPetopunkit Punkit, ankeroiset, hyppyhäntäiset, ripsiäisetPetoluteet, aikuiset ja nymfit Hyönteisten munat, toukat ja kotelotParihammaslude Perhostoukat ja lehtikuoriaiset

MikrobejaVirukset, bakteerit, sienet, Useimmat hyönteiset ja eläimetalkueläimet

Steiner 1985, Helenius 1990, lisäykset ja tarkennukset Piirainen 2003

KASVINSUOJELU

283

5.4.3 ENNALTAEHKÄISEVIÄTUHOLAISTENHALLINTAMENETELMIÄ

Kasvinsuojeluosion johdannossa on esitelty lyhyesti en-naltaehkäiseviä menetelmiä, joten tässä esitellään tuho-laisten hallinnan sovelluksia. Viljelyteknisiä keinoja tuho-laisten hallinnassa ovat viljelykierto ja houkutuskasvikais-tojen käyttö sekä luontaisten vihollisten suosiminen kukki-vien kaistojen avulla. Viljelykierrolla ei voida vaikuttaakaukokulkeutumana tuleviin tuholaisinvaasioihin, muttapaikallisiin tuholaiskantoihin sitäkin enemmän. Tuholai-sennusteiden seuraaminen on tärkeää myös luomuviljeli-jöille, sillä sitä kautta saadaan tietoa kaukokulkeutumista,ja voidaan paremmin arvioida paikallisten tuholaiskanto-jen esiintymisen alkamisajankohtia. Viljelyteknisiin kei-noihin yhdistetään etenkin puutarhatuotannossa mekaani-sia keinoja, kuten harso- ja verkkokatteiden käyttöä.

VILJELYTEKNISIÄ MENETELMIÄViljelykiertoLohkojen maantieteellisellä sijoittelulla peräkkäisinävuosina voi olla joko tuholaista suosiva tai haittaava vai-kutus. Tuholaispainetta suosiva vaikutus ilmenee, kunlohkot sijoitetaan peräkkäisinä vuosina vierekkäin taimahdollisimman lähekkäin samalla viljelyaukealla. Tu-holaisilla on lyhyt muuttomatka uudelle lohkolle.

Tuholaisia haittaava vaikutus ilmenee, kun lohkotsijoitetaan etäälle toisistaan peräkkäisinä vuosina. Huo-not lentäjät eivät pääse siirtymään uudelle lohkolle, hy-villä lentäjillä voi viive vanhalta paikalta uudelle paikal-le siirtymisessä tulla suuremmaksi. Joidenkin tuholaistenkohdalla on mahdollista pienentää tuholaispainetta var-sinaisilla talouslohkoilla sijoittamalla houkutuskasvi-kaistoja sopiviin paikkoihin. Sopivia paikkoja ovat esim.edellisvuoden lohkon reunaosat paikallaan talvehtivillatuholaisilla. Jos uusi lohko sijaitsee samalla viljelyauke-alla, on mahdollistaa jarruttaa tuholaisten siirtymistä uu-delle lohkolle perustamalla ns. ”puolimatkan kievareita”,jotka voisivat ottaa osansa muuttajista.

Viljelyalueiden ulkopuolella talvehtivien tuholaistensuunnistuskäyttäytymistä ei tarkalleen tunneta, käyttä-vätkö ne pelkästään uusia hajuja uusista kasveista, vaisuunnistavatko ne myös edellisvuoden kasvinjätteidenhajoamisyhdisteiden opastamina. Mitä aikaisemmin kas-

Ennaltaehkäiseviä tuholaisten hallinta-menetelmiä

• Viljelyteknisiä menetelmiä

• Houkutuskasvien käyttö

• Luontaisten vihollisten suosiminen(konservointi)

• Suojakatteet ja -aidat

KASVINSUOJELU

284

vukaudella esiintyvästä lajista on kyse, sitä todennäköi-semmältä jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu. Siksi jälkim-mäisen vaihtoehdon tarjoama mahdollisuus houkutus-kasvikaistojen käyttöön kannattaa ottaa osaksi viljelyko-konaisuutta.

Esimerkki viljelykierron käytöstä tuholaisten hallinnassa:Rapsikuoriaisen hallinta rapsikuoriaispistiäisen avulla

1. Rapsikuoriaisen elinkiertoRapsikuoriaiset (Meligethes aeneus) talvehtivat aikuisina viljelysalueidenulkopuolella. Ne lähtevät talvehtimispaikoiltaan suurina joukkoina ilmanlämpötilan ollessa vähintään +15 °C (osa lähtee jo aikaisemminkin) ja et-siytyvät keväällä keltaisena kukkiviin rikkakasveihin ja muihin kukkiviinkasveihin. Varmimmin rapsikuoriaisia löytää voikukista siitepölyä syö-mässä. Tämä keväinen ns. kypsymissyönti on välttämätöntä, jotta naaraatvoivat aloittaa muninnan rypsikasvustoon saavuttuaan.Normaaleina kesinä rapsikuoriaiset siirtyvät rypsipellolle, kun rypsitovat nuppuvaiheessa. Kun rypsin kukat alkavat avautua, syövät ne siite-pölyä avoimista kukista. Rapsikuoriaiset vioittavat rypsinnuppuja käyt-tämällä niitä ravintonaan ennen kukinnan alkamista ja muninta-alusta-na. Muninta-alustaksi naaraat valitsevat noin 2–3 mm:n pituisia nuppu-ja, joihin ne purevat reiän ja munivat munansa, 1–3 munaa nuppuun.Eniten vahinkoa aiheutuu silloin, kun rapsikuoriaiset tulevat suurinajoukkoina rypsipellolle rypsin ollessa vielä varhaisessa nuppuvaihees-sa. Tällöin nuppuja tuhoutuu runsaasti sekä syönnin että muninnan ai-heuttaman vioituksen seurauksena.Toukka kuoriutuu munasta viikon sisällä muninnasta nupun ollessa vie-lä kiinni. Toukat syövät siitepölyä ja mettä, eivätkä juuri alenna rypsinsatotasoa mikäli kannat eivät ole kovin suuria (muutama toukka perkoko kasvi). Suurina joukkoina toukat voivat aiheuttaa huomattavansadonmenetyksen, jolloin ne vahingoittavat syönnillään myös rypsinsato-osia siitepölyn ja meden käydessä vähiin. Toukkavaihe kestää noinkolme viikkoa. Viimeisen toukka-asteen lopussa rapsikuoriaisen touk-ka pudottautuu maahan koteloitumaan n. 0,5–3 cm:n syvyyteen. Kote-lovaihe kestää nelisen viikkoa.Heinä–elokuun vaihteessa alkavat uuden sukupolven rapsikuoriaiset il-maantua maasta. Ne hakeutuvat ruokailemaan lähimpiin kukkiviin kas-veihin. Vähitellen ne hajaantuvat kauemmaksi rypsipellosta, ja vahin-goittavat kukka- ja parsakaaleja, mikäli niitä viljellään rypsinviljelyalu-eella. Elokuun lopussa - syyskuun puolivälissä kuoriaiset siirtyvät tal-vehtimispaikkoihin. Kuoriaiset talvehtivat karikekerroksen alla maahankaivautuneina 2–5 cm:n syvyydessä.

2. Rapsikuoriaispistiäisen elinkiertoRapsikuoriaispistiäinen (Phradis marionellus) on meillä luontaisestiesiintyvä, pieni, 3–4 mm pitkä, kiiltävänmusta loispistiäinen. Niillä onyksi sukupolvi vuodessa ja ne talvehtivat kotelokopassa rypsipellossa.Talvehtineet pistiäiset alkavat kuoriutua kotelokopistaan, kun tehoisalämpösumma on noin 300 astetta (kesäkuun 1. kolmanneksen aikana).Kuoriutumishuippu ajoittuu kesäkuun puolivälistä aina juhannukseensaakka. Pistiäiset siirtyvät talvehtimispaikoista (edellisvuoden rypsiloh-koilta) uusille rypsilohkoille noin kesäkuun kymmenennen päivän jäl-keen. Suurin joukoin ne saapuvat vasta, kun rypsin kukinta on alkanut.Jos rapsikuoriaistoukkia ja ruokaa löytyy jo talvehtimispaikalta (itsekyl-väytyneitä rypsejä ei niitetä ennen kukintaa), eivät pistiäiset todennäköi-sesti siirry kovin tehokkaasti uudelle rypsilohkolle, vaan jäävät edellis-vuoden lohkolle.

KASVINSUOJELU

285

Uudelle lohkolle saavuttuaan pistiäisnaaraat aloittavat välittömästi isän-tien etsimisen ja niiden loisinnan. Pistiäiset loisivat rapsikuoriaisentoukkia laskemalla munanasettimen kautta munan isännän sisään, yksimuna/isäntä. Pistiäiset voivat loisia myös vielä nupun sisällä oleviaisäntätoukkia.Pistiäistoukat kuoriutuvat munasta isännän sisällä 2–4 päivän kuluttamuninnasta. Pistiäistoukat käyttävät isäntäänsä ravintolähteenään tap-pamatta sitä välittömästi. Kun rapsikuoriaistoukka on kehittynyt täysi-kasvuiseksi, se pudottautuu maahan ja kaivaa koteloitumiskammionkoteloituakseen siinä. Ennen kuin isäntätoukka ehtii koteloitua, tappaapistiäistoukka isäntänsä ja syö sen kokonaan. Rapsikuoriaispistiäistouk-ka kutoo sitten silkkisen (kullankeltaisen tai rusehtavan) kotelokopan jakoteloituu sen sisällä. Elokuun loppuun mennessä lähes kaikki pistiäi-set ovat kehittyneet valmiiksi aikuisen näköiseksi esiaikuiseksi. Esiai-kuiset jäävät talvehtimaan kotelokoppiin seuraavaan kesään saakka.Koska rapsikuoriaispistiäisen kotelokopat ovat rypsipellossa, on käytös-sä olevilla viljelymenetelmillä keskeinen vaikutus pistiäisen selviytymi-seen talven yli, sekä kuoriutumisen onnistumiseen seuraavana kesänä.Maanmuokkaukset, erityisesti kynnöt, haittaavat rapsikuoriaispistiäisentalvehtimista (etenkin raskailla savimailla). Jopa 70 % talvehtimassaolevista pistiäisistä tuhoutuu kynnön vaikutuksesta. Viljelykierron mer-kitys korostuu rypsiä seuraavan kasvin valinnassa; jos rypsin jälkeenkylvetään kevätvilja ja siitä joudutaan torjumaan tuomikirvoja torjunta-aineruiskutuksin juuri pistiäisen kuoriutumisaikoihin, tuhotaan myöskuoriutumassa olevat rapsikuoriaispistiäiset.Rapsikuoriaispistiäinen ei vähennä kuluvan kauden rapsikuoriaiskanto-ja, vaan pienentää kuoriaisen seuraavaa, talvehtivaa sukupolvea. Tällöinolisi ”siedettävä” rapsikuoriaisia rypsipellossa siirtymäkauden ajan.Siirtymäkausi kestää simulaatiomallien (Hokkanen) mukaan 2–4 vuot-ta – olosuhteista riippuen.

3. Rapsikuoriaispistiäisen suosiminenRypsi–apila-seoskasvuston puinnin jälkeen ei maata muokata, vaan an-netaan apilanurmen kasvaa vähintään Juhannukseen saakka. Mikäli se-kakasvuston käyttö ei ole mahdollista, voi sen vaikutuksen korvata jät-tämällä muokkaamatta rypsilohkosta ne reunat joissa rapsikuoriaista onesiintynyt runsaimmin (muutaman metrin levyinen kaistale). Myös ras-kasta liikennöintiä olisi vältettävä ko. reunuksella.– Seuraavan vuoden rypsikasvusto perustetaan mahdollisimman lähel-

le edellistä, koska pistiäisen siirtymismatka ja -aika ovat lyhyitä.– Edellisvuoden kasvustosta varisseista siemenistä kasvaneet rypsit

niitetään ennen kukintaa, jotta pistiäiset eivät jäisi edellisvuoden loh-kolle.

– Mikäli rapsikuoriaiset tulevat aikaisin rypsipellolle ja niitä joudutaantorjumaan, olisi torjunta tehtävä aikaisessa nuppuvaiheessa. Myöhäi-sessä nuppuvaiheessa juuri ennen kukintaa torjunta-aineruiskutuksiaei tulisi enää tehdä, koska ne voivat vaikuttaa rapsikuoriaispistiäisentehoa heikentävästi.

– Mikäli rypsiä ei tuoteta joka vuosi, perustetaan välivuosina pistiäis-pankkeja kylvämällä rypsiä muutaman aarin alalle.

Kahukärpänen viljelykierrossaKahukärpänen (Oscinella frit) voi aiheuttaa runsaana esiintyessään jopatäydellisen tuhon kasvustossa. Kahukärpänen käyttää isäntäkasvinaanheinäkasveista ainakin raiheiniä, natoja ja timoteitä sekä viljoja ja mais-sia. Kahukärpänen talvehtii toukkana isäntäkasvin korren sisällä tai ty-vellä, koteloituu ja kehittyy aikuiseksi keväällä. Uudet aikuiset muni-vat kevätviljoille ja heinäkasveille. Koska kahukärpäsellä on etenkinlämpiminä kesinä useampi sukupolvi vuodessa, ovat myös keskikesälläja sen jälkeen kylvetyt kerääjäkasvustot hyviä kahukärpäsen lisäänty-mispaikkoja. Viljatiloilla tai viljakierrossa olisi syytä käyttää muita

KASVINSUOJELU

286

kerääjäkasveja kuin yksisirkkaisia kasveja viherlannoituskasvustonmaahanmuokkaamisen jälkeen.Kerääjäkasviksi kylvetty ruis, joka muokataan vasta keväällä, tarjoaaerityisen hyvät olosuhteet kahukärpäsen lisääntymiselle ja talvehtimi-selle. Jos kierto on esimerkiksi apilanurmi-kerääjäkasvina ruis-kevätvil-ja, voitaisiin oikeastaan puhua kahukärpäskierrosta. Keväviljoilla voiesiintyä merkittäviä kahukärpästuhoja, ja kahukärpäskannat kasvavatnopeasti suuriksi. Vaihtoehtoisia kerääjäkasveja viljoille ja heinille ovatmm. hunajakukka, rehukaali ja -rapsi sekä öljyretikka.Kahukärpäsen esiintymistä on syytä tarkkailla ottamalla kasvustonäyt-teitä, joista etsitään kahukärpäsen toukkia ja koteloita. Täysikasvuisettoukat ovat kellertäviä tai keltaisia, 4 mm. pitkiä. Tarkkailua voi tehdärukiilla syksyllä, ja kevätviljoilla orastumisvaiheesta eteenpäin.

HOUKUTUSKASVIEN KÄYTTÖJoidenkin tuholaisten kohdalla voidaan saada houkutus-kasvien käytöllä tuholaispainetta oleellisesti pienennet-tyä varsinaisella talouskasvilohkolla. Kotimaisissa tutki-muksissa on selvinnyt, että kukkakaaleja ja öljykasvejatuhoava rapsikuoriainen on erityisen mieltynyt keltaisiinkukkiin ja ristikukkaisten kasvien hajuun.

Kun kukkakaalikasvuston ympärille kylvetään hou-kutuskasvivyöhykkeitä (rypsi, rapsi, parsakaali, kehä-kukka tai aurinkokukka) tietyn ajoituksen mukaan, ontorjunnan teho ollut lähes 100-prosenttinen. Kyseisistäkasveista rapsikuoriaiset voidaan hävittää pyretriiniruis-kutuksilla. Myös syysrypsin avulla voidaan kevätrypsinkasvustoja suojella kuoriaistuholta. Pieni kaistale syys-rypsiä houkuttelee kuoriaiset sinne ennen kuin kevätryp-sipellolla on vielä mitään mielenkiintoista.

Houkutuskasvikaistojen suunnittelu ja sijoittelu ontehtävä aina tilakohtaisesti vuosittain muuttuvien tilan-teiden mukaan. Tässä esitellään yleisperiaatteita, sovel-luksia voidaan kehittää hyvin erilaisiksi tilojen erilaisis-ta tilanteista johtuen. Suunnittelussa ja seurannassa onhyvä käyttää ainakin aluksi asiantuntija-apua. Esimerk-kitapauksina ovat kaalikasvit ja porkkana.

Esimerkki: Kaalikärpästen hallinta luomuviljelyssä houkutuskasvi-kaistojen avullaKaalikärpäset ovat tunnetusti hyviä lentäjiä, ja niinpä viljelykierrolla onvain vähäinen vaikutus niiden kantojen hallinnassa, ellei uutta lohkoavoida viedä useiden kilometrien päähän edellisvuotisesta.Kaalikärpäset pystyvät hyödyntämään useimpia ristikukkaisia kasveja– myös rikkakasveja. Vaikka tilalla ei olisi koskaan viljelty ristikukkai-sia kasveja, voi tilalla olla oma ristikukkaisilla rikkakasveilla lisäänty-vä kaalikärpäspopulaatio – mm. peltoretikka on hyvä kaalikärpäskanto-jen ylläpitäjä. Niinpä kaalikärpäskantojen kasvu alkaa jo heti ensimmäi-senä kaalinviljelyvuonna – viljelytekniikasta riippuu, kumpi kärpäskan-ta runsastuu enemmän. Jos alkukesästä kasvusto on harsolla suojattu, jääpikkukaalikärpäskanta pienemmäksi isokaalikärpäsen eduksi. Harsojen

KASVINSUOJELU

287

poistamisen aikaan kesä-heinäkuun vaihteessa on isokaalikärpästen len-toaika alkanut jatkuen syksyyn.Loppukesästä on myös pikkukaalikärpäsen toinen sukupolvi lennossa.Isokaalikärpäsen tuhot kohdistuvat pääasiassa kaalin juuriin, kun pikku-kaalikärpästen toinen sukupolvi munii myös keräkaalin kerään. Toukatmiinaavat kerässä aiheuttaen satotappioita ja korkeampia kauppakunnos-tuskustannuksia. Kaalikärpäsvioitusten vaikutus ilmenee keräkaalilla ke-rän painossa, kukkakaalilla voi sato jäädä kokonaan saamatta. Vioitus onrunsainta lohkon reunaosissa, joissa osa kaaleista voi kaatuilla toukkientuhotessa juuriston kokonaan, ja näin kaalien kasvu pysähtyy kesken.Koska kaalikärpästuhoja ei voida harsoilla estää heinä-elokuussa harsonhaitallisen lämpövaikutuksen vuoksi, jää vaihtoehdoiksi joko hyönteis-verkon hankinta, jota voi pitää kasvuston suojana koko kasvukauden, taikaalikärpäskantojen hallinta houkutuskaistan avulla.Kaalikärpäset talvehtivat kotelovaiheessa kaalipellossa. Osa koteloistatuhoutuu syys- ja kevätmuokkausten yhteydessä, mutta muokkauksillaei ole kuitenkaan riittävän tehokasta vaikutusta, jotta se yksistään pitäi-si kaalikärpäskannat hallinnassa. Etenkin isokaalikärpästoukka hakeu-tuu suhteellisen syvälle koteloitumaan, jopa muokkauskerrokseen ala-osaan saakka. Tällöin syväkynnöllä ei välttämättä ole tuhovaikutusta,voivathan syvällä olevat kotelot jopa nousta sen vaikutuksesta lähem-mäksi maan pintaa.Kaalikärpästuhojen pienentämiseksi varsinaisella satolohkolla voidaanperustaa kaalikärpäsiä varten houkutuskaistoja. Paras teho kaistasta saa-daan, kun se perustetaan lähelle kärpästen ”synnyinpaikkaa” – eli edel-lisvuoden kaalipellon reunaan. Houkutuskaistalle istutetaan tai kylve-tään ristikukkaisia kasveja, jolloin kaalikärpästen ei tarvitsisi lähteä et-simään lisääntymispaikkaa uudelta kaalilohkolta. Mikäli tilalla on sekäpikku- että isokaalikärpästä, on molempia lajeja varten perustettavaomat kaistansa siten, että kesäkuussa houkutellaan pikkukaalikärpästäja kesä- heinäkuun vaihteesta eteenpäin isokaalikärpästä. Kaistat voi-daan perustaa yhtä aikaa, mutta isokaalikärpäskaista on peitettävä har-solla siihen saakka kunnes pikkukaalikärpäskaista tuhotaan.Hyviä houkutuskaistakasveja edullisuutensa puolesta ovat kylvettävät ris-tikukkaiskasvit, kuten rypsi ja rapsi. Rypsistä ja rapsista voi kuitenkintulla myöhempinä vuosina rikkakasviongelma, joten rehukaali on turval-lisempi vaihtoehto - se ei ehdi tuottaa itävää siementä meidän oloissa.Ehkä paras tulos saadaan, jos houkutuskaistoilla on edellä mainittujenkasvien lisäksi esimerkiksi lanttua, kiinankaalia ja vaikkapa kukkakaalia.Houkutuskaistat kannattaa perustaa ennen talouslohkojen istuttamista taikylvämistä, jotta mahdollisesti jo kuoriutuneet tai talvehtimasta tulleettuholaiset saadaan asettumaan sinne talouslohkojen sijasta. Pikkukaalikärpäsen houkutuskaistat toimivat hyvin myös kovakuoriais-tuholaisten, kuten kirppojen ja sinappikuoriaisten kohdalla. Mikäli ko-vakuoriaiskannat ovat suuret, on houkutuskaistan oltava riittävän iso,jotta se ei tuhoudu täysin kirppojen ja sinappikuoriaisten tullessa paikal-le. Sopiva houkutuskaistan koko voi olla noin viisi prosenttia edellisvuo-den kaalilohkon pinta-alasta. Mikäli tilalla on useita kaalilohkoja vuo-sittain, ja ne sijaitsevat eri suunnissa toisiinsa nähden, voi olla tarpeel-lista ympäröidä myös uudet kaalilohkot houkutuskaistoilla. Houkutus-kaistan voi perustaa myös nauris- tai lanttumaan ympärille.

Esimerkki: Porkkanan tuholaisten hallinta houkutuskaistojen avullaViljelykierto suunnitellaan siten, että porkkanalohkot sijaitsevat mah-dollisimman etäällä tosistaan peräkkäisinä vuosina. Edellisvuoden pork-kanalohkon reunaan kylvetään varhain keväällä houkutuskaistaksi pork-kanaa esim. 20 m x 1 m kokoisena kaistana, lisäksi voidaan istuttaa ter-veitä porkkanoita yhteen riviin kaistan reunaan. Talouskasvit (porkka-nat) peitetään harsolla ennen taimettumista. Houkutuskaistan porkka-noista seurataan tuholaisia, porkkanakemppiä ja porkkanakärpästä kel-

KASVINSUOJELU

288

taliimapyydyksin ja suorin kasvustohavainnoin.Mikäli houkutuskaistalle ilmaantuu porkkanakemppejä, seurataan nii-den runsautta. Jos kemppejä on runsaasti, 0,5-1 kemppiä / kasvi, kylve-tään tai istutetaan houkutusporkkanoita lisää, jotta kaistalle ei tule yli-kansoitusta ja kemppien ei tarvitse lähteä paremmille ruokapaikoilletalousporkkanamaalle. Vaihtoehtoisesti kemppejä voi torjua pyretriini-ruiskutuksella (Bioruiskute S) houkutuskaistalta, jos kemppimäärä onsuuri. Ruiskutus on toistettava muutaman kerran. Ruiskutus ei ole kui-tenkaan kovin suositeltavaa, koska sen aiheuttama häirintä voi ”pakot-taa” kempit lähtemään kaistalta uutta lisääntymispaikkaa etsimään.Kemppinaaraat aloittavat kaistalla muninnan, ja jos niitä ei häiritä, nevoivat pysytellä kaistalla koko muninta-ajan heinäkuun loppupuolellesaakka ja näin kemppipaine varsinaiselle talouslohkolle pienenee.Talouslohkolla voi seurantaa varten jättää 1–0,5 riviä harsottamatta,mistä havainnoidaan kemppien ilmaantumista ennen harsojen aukaisuarikkatorjuntaa varten. Mikäli tarkkailurivillä tai liimapyydyksissä ei olehavaittavissa porkkanakemppejä, voidaan harsot avata turvallisin mie-lin ja laittaa takaisin harauksen/kitkennän jälkeen ilman pyretriiniruis-kutusta. Useamman vuoden kokemusten mukaan kaistat näyttäisiväthoukuttelevan hyvin porkkanakemppejä. Kaistat tuhotaan heinäkuunpuolenvälin jälkeen ennen uuden kemppisukupolven aikuistumista me-kaanisesti esim. jyrsimällä. Aikaisemmin ei mekaanista torjuntaa kan-nata tehdä, etteivät vielä elossa olevat vanhan sukupolven kempit pake-ne talouslohkolle kaistan muokkauksen yhteydessä.

LUONTAISTEN VIHOLLISTEN SUOSIMINEN (KON-SERVOINTI)Luontaisia vihollisia suositaan perustamalla esimerkiksikukkivien kasvien kaistoja, kylvämällä pientareille ja suoja-kaistoille monilajinen kukkivien kasvien kasvusto sekä jät-tämällä syyskynnön yhteydessä väliaikaisia piennarkaisto-ja maakiitäjäisten suosimiseksi etenkin suurilla kasvuloh-koilla. Erilaiset lehtipuut ja -pensaat hedelmä- ja marjatar-hojen yhteydessä lisäävät saalistajapunkkien määrää myösmarjakasvustoissa. Samoin kirvojen ja kemppien luontaisetviholliset voivat runsastua, koska lehtipuut ja pensaat tarjo-avat vaihtoehtoisia isäntä- ja saaliseläimiä niille.

Kevätviljapeltojen kukkivien kasvien kaista yksivuo-tisena voi olla esimerkiksi hunajakukka ja rypsiseos, jol-loin se tarjoaa ravintoa kukkakärpäsille ja loispistiäisil-le. Kukkimisvaiheessa kasvustoa on niitettävä sopivaltakorkeudelta siten, että se ehkäisee rypsin siementenmuodostumisen ainakin suuremmassa määrin ja jatkaakaistan kukinta-aikaa elokuulle saakka. Sopiva niittokor-keus löytyy kokeilemalla. Monivuotinen viljapeltojenkaista voi pitää sisällään yksivuotisten kasvien lisäksikaksi- ja monivuotisia kasveja; kumina, pietaryrtti, sian-kärsämö, koiran- ja vuohenputket, hunajakukka, sinappitai rypsi. Monivuotinen kasvusto tulee myös niittää aikaajoin, ja se on uusittava muutaman vuoden välein, elleihalua tehdä siitä pysyvää monimuotoistamisvyöhykettä.

KASVINSUOJELU

289

Kukkivien kasvien kaistat ovat tukipoliittisesti hanka-lia; jos niitä ei saada sovitettua ”tukien sisään”, on selvin-tä ilmoittaa ne tilapäisesti viljelemättömiksi. Tukiehtojenvaikutukseen kannattaa aina perehtyä tapauskohtaisesti.

SUOJAKATTEET JA -AIDATTehokkain keino tuhoeläinten ennaltaehkäisevässä me-kaanisessa torjunnassa on suojaharsojen ja suojaverkko-jen käyttö. Niiden käyttö rajoittuu kuitenkin vain puutar-hakasvien tuotantoon. Monien vihannesten (erityisestiristikukkaisten) luonnonmukainen viljely on usein yk-sinkertaisinta suojaharson tai -verkon avulla. Erityisestilantun, nauriin, kaalien ja porkkanan suojaamiseen har-sot ja verkot sopivat hyvin.

Suomessa on tähän asti ollut käytössä pääasiassa suo-jaharsoja. Sen sijaan muualla on yleistymässä polyety-leeniverkot, joiden silmäkoko on 1,5 x 2 mm, 1,5 x 1,2mm tai 1,35 x 1,35 mm. Jotta torjunta porkkanakärpästävastaan onnistuisi, silmäkoon tulisi olla enintään 1,2 x1,6 mm. Verkot kestävät noin viisi vuotta ja ne ovat huo-mattavasti vahvempia kuin harsot. Lisäksi niiden etunaon, että viljelykasvien homehtumisriski on verkkojenalla pienempi kuin harsojen alla. Polyetyleeniverkonmuita etuja ovat lisäksi hyvä kestävyys sadetta ja rakeitavastaan, kasvuston hyvä suoja rankkasateelta, parempimikro-ilmasto, parempi itävyys kuivalla säällä sekäuseimmiten selvä sadonlisäys. Haittana on korkea hinta.

Hyvän sadon edellytys on harsojen tai verkkojen joh-donmukainen käyttö ja reunojen tiiviinä pitäminen. Keski-Euroopassa on tarjolla seuraavia polyetyleeniverkkoja:“Bionet K”, “Bionet M”, “Rantai”, “Nicotex” sekä lyhyti-käisempi “Filbio”, joka on valmistettu polyamidista. Poly-amidista valmistetut verkot ovat keveitä, joten niiden käyt-tö taimettuvilla ja hennoilla taimilla on edellistä parempi.

Harsojen ja verkkojen levitys tehdään joko rikkakas-vien liekittämisen jälkeen ennen taimettumista (porkka-na) tai välittömästi istuttamisen jälkeen (kaalit, salaatti).Reunat on kiinnitettävä kauttaaltaan huolellisesti, sillätuholaiset osaavat kävellä maan pintaa pitkin ja löytävätaukkopaikat. Käytettyjen harsojen reiät tulee paikatahuolellisesti (esim. teipataan paikkaharsoilla ja pakkaus-teipillä), myös uusiin harsoihin voi tulla reikiä tai repeä-miä huolimattoman käytön seurauksena tai heikon laa-dun vuoksi. Repeämät on korjattava.

Sopivasti rakennettu este tai ”aita” voi myös estää tu-

Kasvustoa suojaavat katteet – harsot ja verkot

HARSON KIINNITYS

Kasvustoa ympäröivät aidat

KASVINSUOJELU

290

holaisen pääsyn aran kasvin viljelylohkolle. Pystysuuntai-nen aita voi estää tuholaisen pääsyn pellolle, mikäli tuho-lainen lentää matalalla eikä osaa nousta aidan yli. Kaali-kärpäsen pääsyä kaalipellolle voidaan estää pystyttämällänoin 1,5 m korkea hyönteisverkosta rakennettu aita kaali-kasvuston ympärille. Verkko taivutetaan ylhäältä ulospäinkaksinkerroin, jotta kaalikärpänen ei pääse verkon vieres-tä nousemaan suoraan aidan yli.

Etanoiden pääsy vihanneslohkolle voidaan estää pys-tyttämällä peltiaita lohkon ympäri (korkeus noin 30 cm),pellin ulkopuolelle kiinnitetään kaksi sähkölankaa eriste-muovin päälle parin sentin välein. Lankaan johdetaan säh-kövirta (”sähköpaimen”), jolloin aitaa ylöspäin kiipeäväetana saa sähköiskun ja perääntyy alas. Menetelmä sopiilähinnä kotipuutarhamittakaavaan.

5.4.4 TUHOLAISTEN SUORIATORJUNTAMENETELMIÄ

Suoria torjuntamenetelmiä käytetään silloin, kun välitöntuho uhkaa kasvustoa. Suorat torjuntamenetelmät koos-tuvat mekaanisesta ja termisestä torjunnasta, kasvienpuolustuskykyä lisäävien kasvienhoitoaineiden käytöstä,biologisesta torjunnasta ja viime kädessä luomutuotan-nossa sallittujen torjunta-aineiden käytöstä.

MEKAANINEN TORJUNTAMekaanista torjuntaa ovat erilaiset muokkaukset, joillatuhotaan joko suoraan tuholaisia tai niiden elinympäris-

Kateharson ja verkon vertailua

Tuholaisten suoria torjuntamenetelmiä

• Mekaaninen torjunta

• Terminen eli lämpövaikutukseenperustuva torjunta

• Kasvien puolustuskykyä tehostavathoitoaineet

• Biologinen torjunta

• Torjunta-aineet

Harso+

- estää tuholaisten pääsyn kasvustoon maahan tiiviistikiinnitettynä

- nostaa lämpötilaa

- vähentää kosteuden haihtumista ja tuulistressiä

- aikaistaa sadon valmistumista

–

- lisää kasvuhäiriöitä ja tautiriskejä

- voidaan käyttää vain rajoitetun ajan –alkukehityksen suojaamiseen

- lisää rikkakasvien kasvua

- kestävät noin kaksi vuotta

Verkko+

- estää tuholaisten pääsyn kasvustoon maahantiiviisti kiinnitettynä

- kasvuhäiriöriskit vähäisiä

- voidaan käyttää koko kasvukauden ajan

- suojaa kasvustoa rankkasateelta

- lisää yleensä satoa

- vahvoja

–

- kestävät noin viisi vuotta

- hankintahinta kallis

KASVINSUOJELU

291

töjä, kuten kasveja. Muokkauksia käytetään erityisestituholaisten hävittämiseen houkutuskaistoilta.

Ötökkäimureiden kehitys on lähtenyt liikkeelle Ameri-kasta. Ripsiäiset ja kirvat ovat salaattiviljelmien suurin vit-saus mutta ötökkäimureiden avulla ongelma voidaan halli-ta ilman kemikaaleja. Ötökkäimureita käytetään perunan-viljelyssä koloradonkuoriaisten torjuntaan. Kyse on suuris-ta monirivisistä, traktorikäyttöisistä imureista, merkkejä onuseita. Suomessa ötökkäimureita on käytössä joillakin man-sikkatiloilla nälvikkäiden ja peltoluteiden torjunnassa.

Joidenkin tuholaisten hallinta onnistuu karistelunavulla, esimerkiksi parsakukon toukat karistellaan kas-vustosta maahan, jolloin ne eivät enää pääse kiipeämäänylös kasvustoon ja kuolevat joko ruuan puutteeseen taisaalistukseen maassa. Toukkien karistelua voi käyttäämuillakin kasveilla, torjunnan tehoa edistää jos alueellaon runsaasti saalistajia syömässä maahan varisseet tou-kat. Vattukuoriaisia ja -kärsäkkäitä voi torjua pienilläviljelyksillä karistelemalla ne maassa olevalle tahmeallaaineella – esimerkiksi tervalla – sivellylle kertakäyttöla-kanalle, joka poltetaan tuholaisineen torjunnan jälkeen.Lakanaa siirretään rivissä eteenpäin sitä mukaa kun ka-ristelu etenee. Herukkakasvustoissa voidaan samaa me-netelmää käyttää karviaispistiäisille, kun työ tehdäänsään ollessa kolea, jolloin aikuiset pistiäiset eivät lähdelentoon, vaan tippuvat maahan.

Esimerkiksi koloradonkuoriaista voidaan torjua karis-telemalla aikuiset ja toukat perunan lehdiltä alas peruna-pellon vaoissa kulkeviin pulkkiin. Karisteluun käytetäänkasvuston yläpuolella kulkevia lehtiä heiluttavia ketjujatai voimakasta sivuttaispuhallusta. Traktorikäyttöisiä lait-teita on Keski-Euroopassa rakennettu jopa nelirivisinä.

TERMINEN ELI LÄMPÖVAIKUTUKSEEN PERUSTU-VA TORJUNTALämpövaikutukseen perustuvaa torjuntaa on tuholais-pesäkkeiden hävittäminen kaasuliekillä liekittämällä, esi-merkiksi mansikkakasvustossa kannattaa pesäkemäisetmansikkapunkin saastuntakohdat tuhota liekittämällä.

Mansikkapunkkia ja -ankeroista voidaan torjua pal-jasjuurisista mansikan taimista ja rönsytaimista lämmin-vesikäsittelyn avulla. Taimet upotetaan lämpimään 44,5-asteiseen veteen 5–10 minuutin ajaksi. Tähän on kehitet-ty myös kotimaisia sähkövastuksilla ja termostaatilla va-rustettuja laitteita.

ÖTÖKKÄIMURI

KASVINSUOJELU

292

Etenkin kasvihuoneviljelyssä höyrytys on tehokas tuho-laiskantojen hallintamenetelmä. Kasvustojen vaihdonyhteydessä ja kasvukauden päättyessä pohjan ja raken-teiden höyrytys tuhoaa tehokkaasti niissä lymyilevät tu-holaiset kaikkine kehitysvaiheineen.

KASVIEN PUOLUSTUSKYKYÄ TEHOSTAVIA HOITO-AINEITATämän ryhmän aineiden käytöstä on hyötyä vain mikälilevitys tehdään riittävän ajoissa – jo siinä vaiheessa, kunvasta ensimmäiset merkit mahdollisesta ongelmasta ovathavaittavissa. Näitä kasvienhoitoaineita ovat:1. Solukkoa vahvistavat aineet – piitä sisältävät valmis-

teet, myös ennaltaehkäisyyn.2. Elisitorit l. kasviaktivaattorit – luonnollista alkuperää

olevat, esim. mesiangervo tai pajunversouute, jotkasisältävät luonnon omia salisyylihappoja, käsittelytautiennusteiden perusteella, tuholaisille ne toimivatmaittavuutta haittaavasti.

3. Karkotusvaikutteiset aineet – tuhohyönteisille epä-miellyttäviä tuoksuja kuten valkosipuliuutteet.

4. Erilaiset kivijauheet, tuhka, kalkki yms., jotka hait-taavat kasvien maittavuutta puremasuisten hyönteis-ten osalta, vähentävät myös munintaa kasveille. Hait-tapuolena on yhteyttämistehon heikkeneminen ainei-den varjostaessa kasvien lehtiä.

Kasvien piipitoisuuden nousu esim. käyttämällä sopivaaviljelytekniikkaa tai varsinaista piilannoitusta voi lisätäkasvien tuholaisten ja tautien kestävyyttä.

Ulkomailla, etenkin USA:ssa, käytetään hyönteistor-juntaan piilevävalmisteita (diatomaceous earth) tai puh-taasta hiekasta valmistettuja piiyhdisteitä (silica gel), joi-den teho perustuu niiden rasva-absorptiokykyyn ja terä-vään kide-muotoon. Hyönteisten iholle joutuessaan nämäaineet aiheuttavat suojaavan vahakerroksen ohentumista,mikä yksin tai kiteiden aiheuttamien ruoansulatustoimin-nan mekaanisten vaurioiden kanssa aiheuttaa nestehukan.Kauppavalmisteita on useita. Piilevävalmisteiden annoste-lu tapahtuu erikoislaitteilla ja niiden teho on erityisen hyväsuurissa ruokavarastoissa ja silloin, kun ilman suhteellinenkosteus on alhainen. Huom. Eivät saa joutua hengitysil-maan, joten suojainten käyttö on tarpeen.

Pajunkuori ja mesiangervo sisältävät runsaasti luon-non omia salisyylihappoja. Koska salisyylihapot in-

Piivalmisteet

Elisitorit: Paju- ja mesiangervouutteet

KASVINSUOJELU

293

dusoivat kasvien puolustuskykyä patogeenejä vastaan,voisivat pajunkuori- ja mesiangervouutteet tai -keitteettoimia luomutuotannossa kasvienhoitoaineina – käyte-täänhän niitä kansanlääkinnässä tulehdus- ja kiputilojenhoitoon salisyylihappopitoisina rohtoina. Varsinaisia tes-taustuloksia uutteiden käytöstä ei ole, joten sekoitussuh-teita on itse kokeiltava. Kasvustokäsittelyssä on muistet-tava, että uutetta on laimennettu riittävästi, ettei käsitte-lystä aiheudu haittaa kasveille.

Valkosipuliuutteita voidaan käyttää tuholaisten torjun-taan. Torjuntavaikutus perustuu hajuun – valkosipulilletyypillinen haju on joillekin hyönteisille epämiellyttävä, jane välttävät valkosipuliuutteilla käsiteltyjä kasvustoja.Käsittely on toistettava useita kertoja kasvukauden aikana.Tunnetuin saatavilla oleva valmiste on Garlic Barrier,joka on USA:ssa rekisteröity torjunta-aineeksi.

Valkosipulihaude (Allium sativum) valmistetaan hie-nontamalla 75 g valkosipulilohkoja tehosekoittimessa.Tahna sekoitetaan 10 litraan kiehuvaa vettä. Annetaanseistä 24 h kannan alla. Ruiskutetaan 3 kertaa kolmenpäivän välein. Väitetään Saksassa tehoavan mansikka-punkkeja ja muita punkkeja vastaan.

Koiruoholla (Artemisia absinthium) on perinnetieto-jen mukaan tuholaisia karkottavaa vaikutusta. Valmiinauutteena sitä ei ole saatavilla, joten sen käyttäminen ontyölästä. Koiruohotee tai -keite valmistetaan siten, ettäsekoitetaan 30 g kuivattua tai 300 g tuoretta kasvia 10 lit-raan vettä. Keittoaika ulkotiloissa 20–30 min. Uutettakäytetään sellaisenaan muurahaisia, toukkia, punkkeja jakirvoja vastaan.

Pietaryrttiteetä (Tanacitum vulgare) tai -keitettä käy-tetään laimentamattomana mansikkapunkkia, kirvoja,omenakääriäistä ja kaaliperhosen toukkia vastaan. Sitävalmistetaan hauduttamalla tai keittämällä tuoretta pieta-ryrttiä (300 g/10 l vettä) tai kuivattua pietaryrttiä (30 g/lvettä).

Peltokortekeite (Equisetum arvense) valmistetaan si-ten, että 1 kg tuoretta tai 150 g kuivattua peltokortetta se-koitetaan 10 litraan vettä. Keittoaika on 20–30 min. Keitelaimennetaan käyttöä varten 1:5. Käytetään yksin tai yh-dessä 3 %:n mäntysuopaliuoksen ja 1 %:n spriin kanssakirvoja, kehrääjäpunkkeja ja vihannespunkkeja, muttamyös sienitauteja vastaan.

Kivikkoalvejuuriuutetta käytetään marjapensaiden jaomenapuiden varhaiskevätruiskutuksiin mm. herukka-

Karkotteet: Valkosipuli- ja koiruohouutteet

Muita kasvienhoitoaineita (tehoa ei ole tutkittuSuomen oloissa)

KASVINSUOJELU

294

koita ja lehtikirvoja vastaan. Sekoitetaan 100 g kuivattuakivikkoalvejuurta (Dryopteris filix-mas) 10 litraan vettä.Käytetään sellaisenaan laimentamatta.

Sananjalkauute valmistetaan sekoittamalla 10 g kui-vattua sananjalkaa (Pterilium aquilinum) 1 litraan vettä.Pullotetaan ja varastoidaan. Laimentamaton seos käyte-tään kesällä etanantorjuntaan ja laimennettu seos (1:10)käytetään varhaiskevätruiskutuksena kirvoja vastaan.

Raparperilehtikeite (Rheum raponthicum) valmiste-taan sekoittamalla 500 g tuoreita raparperinlehtiä 5 lit-raan vettä. Seos keitetään ja käytetään siivilöinnin jäl-keen laimentamatta hyönteistorjuntaan.

Tomaatinlehtiuutetta (Lycopersicon esculentum) saa-daan sekoittamalla kaksi kourallista murskattuja tomaatin-lehtiä tai -varkaita 2 litraan vettä. Annetaan seistä 2 tuntiaja käytetään laimentamatta kaaliperhosten toukkien tor-juntaan (myös seoksena mäntysuopaliuksen kanssa).

Nokkosvesi valmistetaan upottamalla 200 g kuivattuatai 1 kg tuoretta nokkosta (Urtica dioica, U. urens) 10litraan vettä ja annetaan seistä 1–4 vrk. Liuos käytetäänsellaisenaan kirvoja vastaan tai laimennettuna (1:20–50)kasvun virkisteenä.

Tuhka- tai kalkkipölytys tehoaa hetkellisesti erityises-ti puremasuisiin hyönteisiin. Sen teho riippuu kuitenkinpaljon kulloinkin vallitsevasta säästä ja on uusittava sa-teen jälkeen. Kalkinlevitys oraille on toimiva torjunta-keino silloin, kun viljanoraissa esiintyy paljon etanoita.Puutuhka siroteltuna porkkanariveihin vähensi suoma-laisissa kokeissa porkkanakärpäsen munintaa selvästi.Huom. Pölytteet eivät saa joutua hengitysilmaan, jotensuojainten käyttö on tarpeen.

BIOLOGINEN TORJUNTAKlassista biologista torjuntaa on torjuntaeliöiden levittä-minen uudelle alueelle ei-kotoperäisen tuholaisen torju-miseksi.1. Kertalevitys; torjuntaeliöt pystyvät kotiutumaan py-

syvästi uudelle alueelle monivuotisen kasvuston ol-lessa kyseessä.

2. Kausittainen (vuosittainen) levitys; torjuntaeliöt pys-tyvät lisääntymään, mutta eivät selviä epäedullisenkauden (talven) yli.

3. Jatkuvasti toistuva levitys – riittävän torjuntatuloksensaavuttamiseksi levitys toistettava varsinaisten tor-junta-aineiden tavoin, koska torjuntaeliöt eivät joko

Tuhka- tai kalkkipölytys

KASVINSUOJELU

295

pysty lisääntymään tai lisääntymiskyky ei ole riittäväkyseisellä alueella.Biologisia torjuntaeliöitä tuholaisten torjuntaan Suo-messa on tarjolla pääasiassa kasvihuonetuotantoon.

Poikkeuksen tekee mansikka – mansikkapunkin torjun-taan käytetään biologisia torjuntaeliöitä. Niitä saa nytmyös kotimaisina Biotus Oy:stä.

TORJUNTA-AINEETLuonnonmukaisessa tuotannossa sallittuja varsinaisiatuholaisten torjunta-aineita ovat torjunta-ainelain mukai-sesti rekisteröidyt torjunta-aineet, joiden käytön Euroo-pan yhteisöjen neuvoston asetus (ETY) 2092/91 sallii.Niiden käyttö on sallittu vain, kun välitön tuho uhkaakasvustoa. Näiden torjunta-aineiden käyttö edellyttäämyös ns. ruiskuttajatutkinnon suorittamista ja käytöstäon tehtävä merkinnät viljelymuistiinpanoihin.

Torjunnan tarve riippuu tuholaispaineen suuruudesta,torjuntakustannusten määrästä ja odotettavissa olevan sa-don määrästä. Esimerkiksi kirvojen kohdalla on mietittä-vä tarkkaan, milloin torjunta on perusteltua, ts. torjunta-kynnyksen täyttymisen lisäksi torjuntapäätökseen vaikut-taa odotettavissa olevan sadon määrä sekä kasvustossa

KAUPALLISESTI SAATAVILLA OLEVIA TORJUNTAELIÖITÄ(LUETTELO EI OLE KATTAVA)

Torjuntaeliö Tieteellinen nimi Torjuttava tuholainen

Atheta coriaria -petokuoriainen Atheta coriaria liejukärpästen ja ripsiäisten toukat, sienisääskentoukat sukkulamatojen lisänä

Ansaripetopunkki Phytoseiulus persimilis vihannespunkit ja neilikkapunkitPetopunkki Amblyseius californicus vihannespunkitRipsiäispetopunkki Amblyseius degenerans ripsiäisetJauhiaiskiilukainen Encarsia formosa anasarijauhiainenEretmocerus eremicus -loispeto Eretmocerus eremicus ansarijauhiainenKirvasääski Aphidoletes aphidimyza kirvatPetosääski Feltiella acarisuga vihannespunkitKirvavainokainen Aphidius colemani lehtikirvatKirvavainokainen Aphidius ervi lehtikirvatKirvakiilukainen Aphidius abdominalis lehtikirvatMacrolophus calignosus -petolude Macrolophus calignosus ripsiäiset, jauhiaiset, vihannespunkit, kirvatMiinaajapeto Dacnysa loisii suonimiinaajakärpästen toukissaMunakiilukainen (Trichogramma sp.) yökkösten munatOrius -petolude Orius laevigatus ripsiäiset

Orius majusculus ripsiäiset, kirvat, vihannespunkitHarmonia axyridis -petokuoriainen Harmonia axyridis kirvatHarsokorento Chrysoperla carnea kirvatSukkulamato sienisääsken ja korvakärsäkkäiden toukatRipsiäispetopunkki Amblyseius cucumeris kalifornianripsiäiset

Amblyseius mondormensis ripsiäisetVerticillium lecanii -sienen itiöitä Verticillium lecanii kirvatKukkakärpänen Episyrphus baltetus kirvatAitomunakiilukainen Trchogramma brassicae vihannesyökköset (munat)

KASVINSUOJELU

296

olevat luontaiset viholliset. Jos sato-odotukset ovat kovinalhaiset, ei torjunnalla saada merkittävää hyötyä, joten sitäei kannata tehdä. Sen sijaan jos kaikki kasvutekijät ovatkunnossa ja sato-odotukset ovat suuret, kannattaa kirva-torjunta tehdä heti tuomikirvojen saavuttua kasvustoon,mikäli kirvoja on noin 1 kpl/kasvi.

Luomuhyväksyttyjä tuholaisten torjunta-aineita Suo-messa vuonna 2003 ovat mm:

Saippuapohjaisia valmisteitaHavin mäntysuopaliuos: käyttökohteita ovat hyönteistenja punkkien torjunta kasvihuoneviljelyksillä sekä koris-tekasveilla avomaalla.Puu-Tolu: käyttökohteita ovat vihannespunkin, ansari-jauhiaisen, ripsiäisten ja kirvojen torjunta kasvihuoneis-sa ja avomaalla.Neko torjunta-aine: käyttökohteita ovat lehtikirvojen,ansarijauhiaisen ja vihannespunkkien torjunta koriste-kasveista kasvihuoneissa ja puutarhoissa.

Mineraaliöljypohjainen valmisteKevätruiskute: käyttökohteita ovat hyönteisten ja punk-kien torjunta hedelmäpuista, marjapensaista sekä koris-tepuista ja -pensaista.

Parafiiniöljypohjaisia valmisteitaNeko kevätruiskute: käyttökohteita ovat hyönteisten japunkkien torjunta hedelmäpuista, marjapensaista sekäkoristepuista ja -pensaista.Sun 7 E Kevätruiskute: käyttökohteita ovat hyönteistenja punkkien torjunta hedelmäpuista, marjapensaista sekäkoristepuista ja -pensaista.

Rasvahappojen kaliumsuoloja sisältävä valmistePlantcare: käyttökohteita ovat kirvojen torjunta kotipuu-tarhoissa ja kasvihuoneissa.

Bacillus thuringiensis-bakteerin itiöitä sisältävät valmisteetTurex 50 WP: käyttökohteita ovat tuhohyönteisten tor-junta tomaatilla, kurkulla ja koristekasveilla kasvihuo-neissa sekä kaaleilla, lantulla ja nauriilla avomaalla, va-roaika on 3 vrkHygia Bio Fly Control: käyttökohteita ovat kärpästentorjunta komposteissa

Verticillium lecanii -sienten itiöitä sisältävät valmisteetVertalec: käyttökohteita ovat kirvojen torjunta kurkulla,paprikalla, tomaatilla sekä koristekasveilla ja leikkoku-killa kasvihuoneissa.

KASVINSUOJELU

297

Mycotal: käyttökohteita ovat jauhiaisten torjunta kurkul-la, paprikalla, tomaatilla, salaatilla sekä koristekasveillaja leikkokukilla kasvihuoneissa.Pyrethrum cinerariafolium -kasvista uuttamalla saatupyretriiniBioruiskute S: käyttökohteita ovat hyönteisten torjunta va-rastoissa ja karjasuojissa, hyönteisten ja punkkien torjuntapelto- ja puutarhaviljelyksillä sekä sienisääskien torjuntaansienimöissä. Varoaika 1 vrk, herukoilla, karviaisella, persil-jalla, tillillä ja muilla maustekasveilla sekä sienillä 7 vrk.

Bacillus thuringiensis -kidebakteeri on yleisestimaassa esiintyvä bakteeri, jonka eri kannat tehoavat erihyönteisryhmiin. Meillä on vuonna 2003 hyväksytty tor-junta-aineeksi vain kaksi valmistetta. Biologisia torjun-tavalmisteita on perhostoukkien torjuntaan tarkoitettuBacillus thuringiensis -bakteerin itiöitä sisältävä valmis-te Turex WP, sekä kärpästen torjuntaan lantakasoista jakomposteista Hygia Bio Fly Control. Biologisia torjun-tavalmisteita kehitetään koko ajan lisää, joten ajantasai-nen tiedosto löytyy KTTK:n kotisivuilta (www.kttk.fi).

Esimerkki: Kaalikoin torjuminenTurexillaValmistetta ruiskutetaan kasvustoon siinä vaiheessa, kun kasvustossa onhavaittavissa pieniä, parin-kolmen millimetrin mittaisia toukkia. Syö-dessään valmisteella käsiteltyä kasvia toukka saa bakteereja suoleensa,jossa ne aktivoituvat ja alkavat lisääntyä. Bakteerit läpäisevät toukansuolen seinämän ja lopulta toukka kuolee verenmyrkytykseen 1-2 päi-vän kuluttua infektoitumisesta.Toukka lopettaa syönnin kuitenkin jo paljon aikaisemmin, jopa tuntienkuluessa siitä, kun se on saanut bakteerin elimistöönsä. Bt aktivoituu vainhyönteistoukan suolistossa, ihmisen elimistöön joutuessaan se on vaara-ton. Luontaiset viholliset eivät yleensä saalista sairastuneita toukkia, jo-ten ne eivät kärsi siitä muutoin kuin saaliiden vähenemisen kautta. Josloisittu toukka saa bakteerin suoleensa, voi loispistiäistoukka tuhoutua.Kaikki biologiset torjuntavalmisteet ovat herkkiä auringon UV-säteilyl-le, ja sen vuoksi niiden tehoaika on lyhyempi lämpimällä, aurinkoisellasäällä kuin pilvisellä ja viileällä säällä. Paras teho saavutetaan, kun kä-sittely tehdään vasta, kun pieniä toukkia on havaittavissa kasvustossa.Käsittely uusitaan tarvittaessa ohjeen mukaisesti.

5.4.5 TUHOLAISTEN JA HYÖTYELIÖIDENTARKKAILU

Ilman tuholaisten tarkkailu- ja tunnistustaitoa on viljeli-jä paljolti arvailujen varassa. Myös tärkeimmät tuholais-ten luontaiset viholliset on syytä opetella tunnistamaan.Luontaisten vihollisten esiintymisen tarkkailuun käyvätsamat menetelmät kuin tuholaisten tarkkailuun. Myösluontaisten vihollisten esiintymisestä on syytä tehdämerkinnät viljelymuistiinpanoihin.

Oheisessa taulukossa on lueteltu eri tarkkailumenetel-

Tuholaistarkkailu – oleellinen osamenestyvää viljelyä

KASVINSUOJELU

298

ERILAISIA TARKKAILUMENETELMIÄ JA SOVELTUVUUS ERI ELIÖIDEN TARKKAILUUN

Menetelmä Tuholainen Luontainen vihollinen Huomioitavaasuora kasvustohavainnointi:

joko eliön tai vioitusoireiden kirpat, sinappikuoriainen, leppäpirkot, harsokorennot, Hyönteisten tunnistuskursseillahavainnointi rapsikuoriainen, viljakukko, hämähäkit, petoluteet, loisitut tai pellonpiennartilaisuuksissa

perhostoukat, kirvat, isäntäeläimet: muumioituneet pääsee hyvään alkuun, tietojaporkkanakemppi, kirvat, perhostoukkia loisivien ja kokemuksia vaihtamalla javihannespunkit, loispistiäisten kotelokoppia oppaita sekä www-sivustojavattukuoriainen ja -kärsäkäs, tutkimalla pääseeluteet (parhaiten viileällä harjaantumaan jo pitkälle.säällä), vattukärpänen,lasisiivet, äkämäpunkit

liimapyydys (liima-ansa, porkkanakärpänen, harsokorennot, loispistiäiset Vaati jonkin verrankelta-ansa, siniansa) porkkanakemppi, peltolude, asiantuntijan opastusta aluksi.

ripsiäiset, kirpat, kaalikoi,kuminakoi, karviaispistiäinen,lustokuoriainen, hallamittari

feromonipyydys pihlajanmarjakoi, Feromonit ovat lajikohtaisia,omenakääriäinen, herukkakoi, joten tulokset ovat luotettavia,herukansilmukoi, mikäli pyydykset on viritettyharukkalasisiipi, sipulikoi, riittävän ajoissa. Pyydyksissäkaalikoin varhaisesiintymän on naarasferomonia, jokatarkkailuun, kaalikoisa houkuttelee koiraita. Ne

takertuvat pyydyksissä oleviinliimalevyihin.

muninnan tarkkailu kaalikärpäset, sipulikärpänen Työläs, mutta antoisa menetelmä.

koteloiden laskenta kaalikärpäset, sipulikärpänen Aleochara-suvun lyhytsiipiset, Työläs, mutta antoisa menetelmä.maanäytteiden mukaan myösmuita saalistajia

maljapyydys kirpat, niittyluteet loispistiäisiä Käy mullospelloille myösennakointiin.

kuoppapyydys yöaktiiviset kovakuoriaiset, maakiitäjäiset, hämähäkit Pyydyksiin eksyy myös pieniäetanat jyrsijöitä ja sammakoita, jotka

eivät pääse pyydyksistä pois.

hyönteishaavilla luteet, kaskaat, aikuiset harsokorennot Vaatii asiantuntijan opastuksenpyydystäminen seppäkuoriaiset, vaaksiaiset, alkuun, haaviin tulee paljon

perhoset saalista, opittava erottamaanitselle tärkeät lajit.

suppulehtinäytteet mansikkapunkki mansikkapunkkia saalistavat Lehtinäytteiden analysointi vaatiimikroskoopin jaerikoisosaamisen.

kokolehtinäytteet vihannes- ym. punkit petopunkit Vaatii asiantuntijatarkastuksenmikroskoopilla.

kukintojen karistelu ripsiäiset, kirvat (tietyt lajit)

versojen karistelu alustalle vattukuoriainen javattukärsäkäss

maahan haudattava tai seppäkuoriaisen toukka, Käytetään ennenistutettava pyydys, esim. turilaan toukka puutarhakasvien taiperunan mukula tai juurikasvien istutusta tairuukkusalaatti (ruukku kylvöä mikä monivuotinenpoistetaan) nurmi tai muu mv. kasvusto on

kierrossa mukana.

KASVINSUOJELU

299

miä ja niiden soveltuvuutta. Tarkempia tietoja tarkkailu-menetelmistä löytyy kasvinsuojeluoppaista ja hakusana-haulla internetistä. Tarkkailuvälineitä myyvät mm. BiotusOy ja suurimmat puutarhaliikkeet. Harvinaisempien tark-kailumenetelmien ohjeita voi tiedustella neuvojilta, MTT/kasvinsuojelusta ja muilta erikoisasiantuntijoilta.

5.4.6 LUONTAISIA VIHOLLISIASAALISTAJATKaksisiipisten lahkosta tärkeimpiä saalistajaryhmiä ovatpetokärpäset (aikuiset saalistavat lennossa, toukat elävätsaalistajina maassa), kukkakärpäset (vain toukat saalista-jia) ja kirvasääsket (toukat saalistajia). Sudenkorentoaikui-set saalistavat lennosta, toukat vedessä. Verkkosiipisistäsaalistajia ovat harsokorennot ja kirvakorennot. Kovakuo-riaisista tärkeimpiä saalistajia ovat maakiitäjäiset, leppä-pirkot ja lyhytsiipiset. Pistiäisistä saalistajia ovat petopis-tiäiset, ampiaiset ja jotkut sahapistiäislajit. Erilaissiipisis-tä saalistajia löytyy nivelkärsäisistä eli luteista.

KUKKAKÄRPÄSET (SYRPHIDAE)Aikuisvaiheessa kukkakärpäset käyttävät ravinnokseenkukkien siitepölyä ja mettä, toukkavaiheessa ne ovat te-hokkaita kirvojen saalistajia. Jälkeläisten kehityksen tur-vaamiseksi kukkakärpäsnaaraat munivat vain riittävänsuurten kirvayhdyskuntien lähelle, yksittäiset kirvat ei-vät houkuttele niitä munintaan, sillä toukka tarvitseeoman kehityksensä läpiviemiseksi 150–900 kirvaa. Ai-kuiset kukkakärpäset nauttivat ravinnokseen siitepölyäja mettä, toukat ovat yleensä kirvapetoja.

Kukkakärpäsiä voidaan suosia mm. kylvämällä eri-laisia kukkivien kasvien kaistoja peltolohkoja halko-maan, jolloin aikuiset kukkakärpäset saavat riittävästihyvälaatuista ravintoa ja voivat tuottaa suuremman mää-rän jälkeläisiä kirvojen torjuntatyöhön kuin ilman aikuis-vaiheen ravintokasvikaistoja.

HARSOKORENNOT (CHRYSOPIDAE)Harsokorennot talvehtivat aikuisina erilaisissa suojaisis-sa onkaloissa, ja hyvin usein ne hakeutuvat myös ikku-noiden väliin talvehtimaan. Yhdysvalloissa puutarhaliik-keet jopa myyvät pelloille laitettavia harsokorentojen”talvehtimispesiä”. Harsokorentojen toukat ovat petoja,jotka käyttävät monia eri hyönteisiä ja niiden munia saa-liinaan, myös ripsiäiset ovat niiden herkkua.

Suora kasvustohavainnointi on tärkeinmenetelmä tuholaisten ja luontaistenvihollisten havaitsemiseen, sillä sesoveltuu suurelle joukolle hyönteisiä.

KASVINSUOJELU

300

Aikuiset ovat meden ja siitepölyn syöjiä, jotkut lajit ovatmyös hyönteisten munien saalistajia, varsinaisesti toukatovat saalistajia. Toukilla on erityiset tiehyelliset pihtimäi-set leuat, joilla ne tarttuvat saalieläimeen, lävistävät saalis-eläimen ihon ja ruiskuttavat niihin ruuansulatusnesteitäleukatiehyistä. Ruuansulatusneste hajottaa saaliseläimenkudoksia, ja jonkin ajan kuluttua voi harsokorentotoukkaimeä saaliinsa ruumiinnesteet. Saaliseläin kuolee käsittelynyhteydessä. Yksi harsokorennon toukka tarvitsee toukka-kehityksensä läpiviemiseksi 200–500 kirvaa. Toukkavaihekestää noin 18 päivää, kehitys munasta aikuiseksi kestäälajista ja olosuhteista riippuen 22–60 päivää.

LEPPÄPIRKOT (COCCINELLIDAE)Leppäpirkoista sekä aikuiset että varsinkin toukat ovatetenkin kirvojen saalistajia. Aikuinen voi munia elinaika-naan 50–300 munaa, jotka ovat kirkkaankeltaisia, ovaa-linmuotoisia, pystyasennossa, 10–50 munan ryhmissäyleensä lehtien alapinnoilla. Toukat kuoriutuvat munista3–5 päivän kuluttua, toukka-aika kestää 2–3 viikkoa, jon-ka aikana yksi toukka käyttää 200–600 kirvaa ennen ko-teloitumistaan (tai 400 keskikokoista kirvaa). Kotelovai-he kestää 7–10 päivää. Naaras syö ennen muninnan aloit-tamista noin 300 keskikokoista kirvaa, ja munintavaiheenaikana 3–10 kirvaa munimaansa munaa kohden, jotenmunivat naaraat ovat todella tehokkaita kirvapetoja.

Leppäpirkot syövät kirvojen lisäksi muita pehmeäihoi-sia hyönteisiä, vihannespunkkeja sekä esim. koloradon-kuoriaisen munia. Leppäpirkot talvehtivat aikuisina ulko-maisten lähteiden mukaan muun muassa kivikkoalueilla.Suomalaisia tutkimuksia talvehtimispaikoista ei ole.

MAAKIITÄJÄISET (CARABIDAE)Maakiitäjäiset ovat pääasiallisesti saalistajia, osa käyttäämyös siemeniä ravintonaan. Sekä aikuiset että toukatsaalistavat. Maakiitäjäisissä on yö- ja päiväaktiivisia la-jeja, ja erilaisiin elinympäristöihin erikoistuneita lajeja,esim. paljaan maan lajit. Nimensä mukaisesti maakiitä-jäiset ovat pääasiassa maanpinnalla hyvin vikkelästijuoksevia kovakuoriaisia. Eri lajien saalistuskäyttäyty-mistä, toisin sanoen ravintotottumuksia ei ole tutkittukattavasti, joten eri maakiitäjäislajien merkitystä jonkintietyn tuholaisen hallinnan kannalta on vaikea ennustaa.Nelitäplähyrrät saalistavat mielellään porkkanapelloillaainakin porkkanakemppejä.

KASVINSUOJELU

301

LUTEET (HETEROPTERA)Osa luteista on pelkästään kasvinsyöjiä, osa on erilais-ruokaisia, ts. käyttävät sekä kasvi- että eläinravintoa, jaosa on saalistajia eli tulevat toimeen pelkällä eläinravin-nolla. Tunnetuimpia saalistajia ovat petoluteet, nokkalu-teista lehvänokkaluteet, naskaliluteet ja palleluteet. Nas-kalilude on jo ulkonäöltään ”petomaisen” näköinen vah-voine pyyntiraajoineen. Käteen otettaessa se saattaa puo-lustautua kivuliaasti pistämällä. Pallelude käyttää eläin-ravinnon lisäksi mm. siemeniä ravintonaan.

SAHAPISTIÄISET (SYMPHUTA)Suurin osa sahapistiäisistä on kasvinsyöjiä, mutta seassaon myös petoina esiintyviä lajeja. Esimerkiksi herukka-tarhoilla on tavattu sellaisia saalistavia sahapistiäisiä, jot-ka itse eivät esiinny ainakaan herukan tuholaisina, muttasyövät herukalla tuholaisina esiintyvien karviaispistiäis-ten ja herukkalehtiäisten toukkia.

LOISPEDOTLoispetoja ovat toisissa hyönteisissä tai hämähäkeissä loisi-vat hyönteiset. Loispetojen tunnusmerkkejä ovat: ne ovataikuisvaiheessa vapaana eläviä, nuoruusvaiheessa loismai-sia, vain rajallinen jälkeläismäärä voi kehittyä yhdessä isän-täeläimessä, suhteellisen suuria isäntänsä kokoon verrattu-na (jopa samankokoisia), käyttävät vain yhden isäntäeläi-men toukkakehityksen läpiviemiseksi (poikkeuksena mu-navaihetta loisivat), onnistunut loisinta johtaa poikkeukset-ta isäntäeläimen kuolemaan. Loispedoista suurin ryhmäovat loispistiäiset, muita ovat loiskärpäset, eräät lyhytsiipi-set, myös joitain perhoslajeja kuuluu tähän ryhmään.

LOISPISTIÄISET (HYMENOPTERA, PARASITICA)Loispistiäiset ovat runsaslajinen ja biologialtaan hyvinheterogeeninen luontaisten vihollisten ryhmä. Juuri tästäsyystä myös niiden tutkiminen on hyvin haasteellista työ-tä, eikä esimerkiksi suomalaisen tuholaiskirjon loispistiäi-siä ole selvitetty järjestelmällisesti, niinpä tunnemme vainpienen osan maamme hyönteistuholaisten luontaisina vi-hollisina esiintyvistä loispistiäisistä. Tuntemalla parem-min sekä lajiston että niiden biologian voisimme hyödyn-tää niitä tehokkaammin tuholaistorjunnassa. Aikuisvai-heessa monet loispistiäiset tarvitsevat kasviperäistä ravin-toa, kukkien siitepölyä ja mettä. Luomalla niille paremmatelinolosuhteet, esim. perustamalla viljelmille kukkivien

KASVINSUOJELU

302

kasvien kaistoja aikuisvaiheen ravinnonsaannin turvaami-seksi, voidaan varmentaa niiden tehokas toiminta eli kokomunintakapasiteetin hyväksikäyttö.

KOTELOKIILUKAINEN(PTEROMALUS PUPARUM)Kotelokiilukainen loisii mm. kaaliperhosten koteloita.Yhdessä isäntäkotelossa voi kehittyä useita kymmeniäkotelokiilukaistoukkia, jotka myös koteloituvat isäntä-hyönteisen kotelon suojassa, ja aikuistuttuaan purevatpieniä pyöreitä poistumisreikiä isäntäkoteloon.

KAALIPERHOSVAINOKAINEN(COTESIA GLOMERATA)Kaaliperhosvainokainen loisii alle 24 tunnin ikäisiä kaali-perhostoukkia. Yhdessä kaaliperhostoukassa voi kehittyäjopa yli 200 kaaliperhosvainokaistoukkaa. Loisittuja touk-kia ei erota loisimattomista toukista kuin aivan vasta touk-kakehityksen loppuvaiheessa. Loisittu toukka ei pysty aloit-tamaan koteloitumista, vaan sen kyljistä alkavat loispisti-äistoukat kaivautua ulos. Vainokaistoukat kutovat isäntä-toukasta ulostulopaikallaan rikinkeltaisia kotelokoppiaryhmiin, ja koteloituvat kotelokopan sisällä. Isäntätoukkaei pysty enää koteloitumaan, vaikka voikin virua useitapäiviä hengissä ”suojaamassa” omia vihollisiaan esim. saa-listukselta. Jos tällaista toukkaa häiritsee, se tekee uhkaaviapelotteluliikkeitä karkottaakseen mahdollisen saalistajan.Tämä on esimerkki loispistiäisen kyvystä säädellä isäntä-hyönteisen elintoimintoja ja käyttäytymistä.

KEMPPIKIILUKAINEN(TAMARIXIA PRONOMUS)Kemppikiilukainen (suomalainen nimi on epävirallinen)on meillä luontaisesti esiintyvä ainakin porkkanakemp-piä loisiva kiilupistiäisiin kuuluva loispistiäinen. Kemp-pikiilukaisesta tehtiin ensimmäiset kenttähavainnot 1997Haukivuoressa, Mikkelin maalaiskunnassa ja Ylihärmäs-sä, näin voidaan olettaa kiilukaisen esiintyvän yleisestiainakin porkkakempin levinneisyysalueella.

Kiilukainen munii yhden munan isäntäeläintä kohtija kiinnittää sen isäntäeläimensä eli kempin viimeisentoukka-asteen alapuolelle keski- ja takajalkojen väliin.Munasta kuoriutuva toukka imee isäntänsä ruumiinnes-teitä, vähitellen isäntäeläin kuolee ja muumioituu, jolloinsiitä on jäljellä pelkkä ruskettunut, paperimaiseksi muut-

KASVINSUOJELU

303

tunut toukkanahka. Kemppikiilukaistoukka koteloituumuumion alle, aikuistuessaan se puree suuosillaan pyö-reän reiän muumioituneeseen toukkanahkaan ja pusertaaitsensä reiän läpi vapauteen. Muumioituneet toukkana-hat on helppo erottaa terveistä toukista mm. värityksen jakiilukaisen ulostuloreiän perusteella.

KAALIKÄRPÄSÄKIÄINEN(TRYBLIOGRAPHA RAPAE)Kaalikärpäsäkiäinen (suomalainen nimi on epäviralli-nen) kuuluu äkämäpistiäisten heimoon. Se loisii sekä

Viljely-kasvi

Kevätvilja

Syysvilja

Rypsi,sinappi

Tuhooja/tuhoojaryhmä

Tuomikirva

Seppäkuoriaiset

Etanat

Kahukärpäset

Kirvat

Rapsikuoriainen

Litusääski

Rapsikärsäkäs

Talvehtiva vaihe jatalvehtimispaikka

muna, tuomen oksilla

aikuinen, erikehitysvaiheessaolevat toukat

munavaihe ja erikasvuvaiheessa olevatetanat

toukka

aikuinen, ed. vuodenrypsipellon pientareilla

aikuinen, viljelysalu-eiden ulkopuolella

kotelovaiheessapeltomaassa

aikuinen

Luontaisetviholliset

kukkakärpäset(toukat saalistajia)

loispistiäiset(kirvavainokaiset)

harsokorennot(toukat saalistajia)

maakiitäjäiset

maakiitäjäiset,päästäinen,hyönteissyöjälinnut

sukkulamadot,maakiitäjäiset(suuret lajit)

maakiitäjäiset,loispistiäiset

yleissaalistajat

rapsikuoriaispistiäi-nen ja -vainokainen

loispistiäiset

loispistiäiset,saalistajahyönteiset

Talvehtiva vaihe jatalvehtimispaikka

kotelo, kasvinjätteissä

aikuinen tai kotelo-vaihe muumioituneenkirvan sisällä

aikuinen

aikuinen, toukka –lajista riippuen

aikuinen, toukkamaassa/karikkeessa

aikuinen, toukkamaassa/karikkeessa

aikuinen, toukkamaassa/karikkeessa

(muuttolinnut),maassa, karikkeessa –maakiitäjäiset

kotelo, maassa

kotelo/aikuinen,maassa eivarmaa tietoa

kotelo- ja aikuis-vaiheet

Luont. vihollisten elin-olojen parantamis-keinoja

kukkivien kasvien kaistat

suojelureunukset,suojelukaistat, kukkivatkaistat

talvehtimispaikkojenlisääminenharsokorentopöntöillä

suojelukaistat,suojelureunukset

keinopientareet,monimuotoistamiskaistat

keinopientareet,monimuotoistamiskaistat

keinopientareet,monimuotoistamiskaistat

pesimäpaikkojenlisääminen,monimuotoistamiskaistat

muokkaamattomatreunukset, seosviljely,torjuntaruiskutustenajoitus

kukkivat kaistat

Piirainen 2003

PELTOKASVIEN TÄRKEIMPIEN KASVINTUHOOJIEN LUONTAISET VIHOLLISET JANIIDEN ELINOLOJEN PARANTAMINEN

KASVINSUOJELU

304

kaali- että sipulikärpästen toukkia, joten pistiäisten runsastumiselle on eduksi, jos samalla tilallaviljellään sekä sipulia että kaalia. Äkiäinen talvehtii isäntäkotelossa, ja kuoriutuu noin 2–3 viikkoamyöhemmin kuin pikkukaalikärpäset. Pikkukaalikärpäsiä loisiessaan niillä on kaksi sukupolveavuodessa, isolla kaalikärpäsellä vain yksi.

Luontaisia vihollisia suosiva viljelytekniikka– haitallisten torjunta-aineiden käytöstä pidättyminen– viljelykierto– viljelytoimien ajoitus– muokkaamattomat kaistat– kevennetty muokkaus– kukkivat kaistat– loispetopankit

KASVINSUOJELU

305

KIRJALLISUUTTA rikkakasvien hallinnasta

Arvidsson, T., Fogelfors, B., Fogelfors, H. 1999. Herbicidresistens hos ogräs – mekanismer och åtgärder. FAKTAJordbruk nr 3. SLU. 4 p.

Ascard, J. 1988. Termisk ogräsbekämpning. Institutionen för lantbruksteknik. Rapport 130. SLU. Uppsala. ss. 1-146.Baerveldt, S. & Ascard, J. 1999. Effect of Soil Cover on Weeds. Biol Agric and Hortic. 17, 2. Pp. 101-111.Bertholdsson, N-O. 2002. Ogräskonkurrens i korn – inte bara konkurrens om näring och ljus. Ekologiskt lantbruk.

Sammanfattningar av föredrag och postrar, Ultuna. CUL. SLU. P. 377.Bischoff, R. 1976. Spezielle Untersuchungen an Getreidereichen Fruchtfogen. Diss. Giessen. 128 p.Bond, W., Burston, S., Bevan, J.R. and Lennartsson, M.E.K. 1998. Optimum weed removal timing in drilled salad

onions and transplanted bulb onions grown in organic and conventional systems. Biol Agric & Hortic, 16. Pp.201.

Budig, M. 2002. Der Ackerkratzdistel intelligent zu Leibe ruecken. Bioland nr 3, pp 28-29.Clements, D.R., Benoit, D.L., Murphy, S.D.& Swanton, C.J. 1996. Tillage effects on weed seed return and seedbank

composition. Weed Science 44. pp. 314-322.Dierauer, H.-U. & Stöpper-Zimmer, H. 1994. Unkrautregulierung Ohne Chemie. Verlag Eugen Ulmer. Stuttgart. 134 p.Dlouhy, J. 1981. Alternativa odlingsformer - växtprodukters kvalitet vid konventionell och biodynamisk odling. SLU.

Institutionen för lantbruksteknik. Uppsala.Doll, H. 1997. The ability of barley to compete with weeds. Biol Agric & Hortic 14, 1. Pp. 43-51.Erviö, R. 1993. Maalajiominaisuuksien vaikutus rikkakasvilajistoon. Koetoiminta ja käytäntö 2.11.1993.Falk, E., Lundsgaard, R. ja Lund, M. 1990. Ogräsharvning och radhackning i lantbruksgrödor - rön och rekommendatio-

ner. Alternativodlingsbrevet nr 25. SLU. Uppsala. ss. 2-5.Fogelberg, F. 2000. Eletkroporation – dödande pulser I framtida ogräskontroll. Fakta Jordbruk Nr 15. SLU. 4 p.Fogelfors, H. & Boström, U. 1998. Anpassa höstbearbetningen efter ogräsfloran – håll tillbaka både ett- och fleråriga

arter! FAKTA Jordbruk nr 8. SLU. 4 p.Fogelfors, H. & Hansson, M. 1998. Helsädesensilering – ett vapen mot ogräsen? FAKTA Jordbruk nr 12. SLU. 4 p.Griepentrog, H-W., Weiner, J., Kristensen, L. 2000. Increasing the suppression of weeds by varying sowing parameters.

Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. Basel. P. 173.Grimm, J., Trautz, D., Kielhorn, A. 2000. Mechanical weed control within row cultures using sensor technique for online

crop/weed detection. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. Basel. P. 174.Hartmann, K.M. ja Nezadal, W. 1990. Photocontrol of Weeds Without Herbicides. Naturwissenschaften 77. Springer-

Verlag. ss. 158-163.Helenius, J., Holopainen, J., Muhojoki, M., Pokki, P., Tolonen, T. & Venäläinen, A. 1995. Effect of undersowing and

green manuring on abundance of ground beetles (Coleoptera: Carabidae). Acta Zoologica Fennica 196: 156-159.Hoffman, M. & Geier, B. 1984. Beikrautregulierung statt Unkrautbekämpfung. Methoden der mechanischen und

thermischen Regulierung. Alternative Konzepte 58. Verlag C.F. Mueller, Karlsruhe. 192 p.Huusela-Veistola, E., Serenius, M., Jalli, H. ja Salonen, J. 2002. Kasvintuhoojat iskevät aikaisin kylvettyyn rukiiseen.

Koetoiminta ja Käytäntö Nr 2. 10.6.2002.Hyvönen, T., Ketoja, E., Salonen, J., Jalli, H., Tiainen, J. 2003. Weed species diversity and community composition in

organic and conventional cropping of spring cereals. Agriculture, Ecosystems & Environment 97, Pp. 131-149.Jaakkola, S. 1994. Luonnon katteet. Puutarha 97, 11. Pp. 600-601.Jaakkola, S. 1999. Sinappirouhetta rikkakasveille. In: Mitä Suomi syö - ja millä hinnalla? : Agro-Food ’99, Tampere 2.-

4.2.1999. Helsinki: Agro-Food ry. P. 48.Jaakkola, S., Laitinen, P., Hannukkala, A., Tiilikkala, K. 1994. Sinappirouheen vaikutus rikkakasvien siementen

itämiseen, vehnän tyvitauteihin ja peruna-ankeroisen kysta-ankeroisen kehitykseen.. In: Agro-Food ’94 :huomisen eväät : Tampere 15.-17.11.1994, Tampere-talo. [Helsinki]: Agro-Food ry. (Posteritiivistelmä). p.B36.

Jaakkola, S., Salo, T. 1994. The effects of organic mulches and mustard meal on weeds, pests, nitrogen budget and yieldof cabbage. In: Artur Granstedt (editor) et al.. Converting to organic agriculture, St Michel, Finland, 22-24March 1994 : proceedings of NJF-seminar no. 237. NJF-Utredning. Rapport 93. Pp. 69-71.

Jaakkola, S., Salo, T., Talvitie, H. 1995. Kokemuksia luonnon katteista. Omavarainen maatalous 4. Ss. 22-23.Jaakkola, S., Salo, T., Talvitie, H. 1995. Orgaaninen kate rikkakasvien torjuntamenetelmänä ja typen lähteenä luonnon-

mukaisilla kaaliviljelyksillä. Koetoiminta ja käytäntö 52, 25.4.1995. S 13.Jalli, H. & Salonen, J. 2002. Rikkakasvit kuriin ruiskylvöä myöhentämällä. Koetoiminta ja Käytäntö no 2, 10.6.2002.Kakriainen, S., Lötjönen, T., Vanhala, P. 2001. Torjunnan oikea ajoitus kannattaa. Luomulehti 20, 4. S. 31.Kakriainen, S., Väisänen, J. 2002. Miten annetaan kestorikkakasveille lyhyt ja iloinen elämä? Luomulehti 2.ss. 26-27.Kallioniemi, M. 1999. Kultivointi kuivattaa juolan juuret. Koneviesti 14, ss. 4-5.Kangas, A. 1997. Rypsin rikkatorjunnassa monta vaihtoehtoa. Koetoiminta ja Käytäntö 24.7.1997.Knaapi, J. 1999. Siirtoruuvin lisävaruste AkanA-Ruuviseula Seuloo aktiivisesti. Koneviesti N:o 22. 17.12.1999. Ss. 10-12.Kolbe, H. & Petzold. 2002. Leistungsvergleich neuer Hackgeräte sowie Einsatzhinweise. SÖL Berater-Rundbrief 1. Pp. 41-46.Koskimies, H. 2000. Rikkakasvien hallinta. Vihannesviljelyn tietokortit. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus- ja

koulutuskeskus Mikkeli. 8 S.

KASVINSUOJELU

306

Kropff, M., Baumann, D. and Bastiaans, L. 2000. Dealing with weeds in organic agriculture – challenge and cutting edgein weed management. Proceedings 13 th IFOAM Scientific Conference. Basel. Pp. 175-177.

Leinonen, P. 2002. Automaattiohjaus tulee rikkakasviharoihin. Luomulehti Nro 4. Ss.10-11.Long, van Do. 1978. Nährstoffkonkurrenz zwischen Kulturpflanzen und Unkräutern bei gesteigerter Duengung. Diss.

Giessen. 151 p.Luomupellon kasvinsuojelu. 1999. Tieto tuottamaan 84. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 946. Jyväskylä. 135 s.Luomuvihannesten kasvinsuojelu. 2000. Tieto tuottamaan 91. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 961. Jyväskylä. 95 s.Lötjönen, T. ja Mikkola, H. 1997. Rikkakasvien torjunta viljoista riviväliharauksella. Vakolan tiedote 74. 24 p.Lötjönen, T., Pitkänen, J., Vanhala, P., Jalli, M., Mikkola, H.. 1999. Kyntämättä viljelyn vaikutus rikkakasveihin ja

kasvitauteihin. Kirjallisuuskatsaus. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja sarja A 59. Jokioinen. 37 s.Lötjönen, T., Mikkola, H. 2000. Three mechanical weed control techniques in spring cereals. Agricultural and food

science in Finland 9, 4: 269-278.Lötjönen, T., Kakriainen, S., Vanhala, P. 2001. Miten ohdake ja valvatti pidetään aisoissa? Luomulehti 20, 4. Ss. 28-30.Lötjönen, T., Jalli, H., Vanhala, P., Kakriainen-Rouhiainen, S., Salonen, J. 2002. Kestorikkakasvit kevätviljantuotannon

uhkana. Maa- ja elintarviketalous 9: 115 s. + 2 liitettä.Mela, T. 1988. Luonnonmukainen peltoviljely Suomessa. Viljelymenetelmät, rikkakasvit, peltojen viljavuus, sadot ja

sadon laatu. Helsingin yliopisto. Kasvinviljelytieteen laitos. Julkaisuja No 16. 220 s.Melander, B. 1998. Interactions between Soil Cultivation in Darkness, Flaming and Brush Weeding When Used for In-

Row Weed Control in Vegetables. Biol Agric & Hortic 16, 1. pp 1-14.Niemann, H. 1999. Begleitpflanzen im ökologischen Getreidebau – Regulieren oder Kultivieren. Ökologische Konzepte

93. SÖL. Bad Duerkheim. 160 p.Peltonen, M. 2000. Akana-ruuviseula viljan puhdistukseen ja lajitteluun. Työtehoseuran maataloustiedote Nr 517.Pessala, B. 1994. Rikkakasvit pellon kunnon ilmaisijoina. Puutarha 10B. s. 25.Plakolm, G. 2002. Elektronik gegen Beikräuter. SÖL Berater-Rundbrief 1. Pp. 47-48.Raatikainen, M. 1991. Rikkakasvikuvasto. Kasvinsuojeluseuran julkaisuja n:o 82. Helsinki. 136 s.Rahkonen, J., Pietikäinen, J. and Jokela, H. 1998. The effects of flame weeding on soil microbial biomass. Biol Agric &

Hortic, 16. Pp. 363-368.Rahkonen, J., Vanhala, P., Kaila, E. 1998. Vihannesten rikkakasvien torjunta liekittämällä. Helsingin yliopisto. Maa- ja

kotitalousteknologian laitos. Maatalousteknologian julkaisuja 22: 70 p.Rajala, J. 2001. Juurakoille aurinkoa: juolavehnän hallinta kuivattamalla. Luomulehti 20, 4. Ss. 25-26.Rajala, J. 2001. Hybridiäes kuivattaa juurakot. Luomulehti 20, 4. S. 27.Rajala, J. 2001. Kokemukset innostavia: juolavehnä hallintaan joustokultivaattorilla. Luomulehti 20, 5. Ss. 14-15.Ruippo, J. 1990. Mekaaninen rikkakasvien torjunta perunamailla. Koetoiminta ja Käytäntö 30.1.1990.Rydberg, T. 1991. Ogräsharvning. Alternativ odling 8. SLU.Rydberg, N.T., Milberg, P. 2000. A Survey of Weeds in Organic Farming in Sweden. Biol Agric & Hortic. Pp. 175-185.Salonen, J., Hyvönen, T., Jalli, H. 2001. Kestorikkakasvit yleistyvät kevätviljapelloilla. Koetoiminta ja käytäntö 58, 2. Ss. 11.Salonen, J., Hyvönen, T., Jalli, H. 2001. Weed flora in organically grown spring cereals in Finland. Agric and food

science in Finland 10, 3. Pp. 231-242.Salonen, J., Hyvönen, T., Jalli, H. 2001. Weeds in spring cereal fields in Finland - a third survey. Agric and food

science in Finland 10, 4. Pp. 347-364.Salonen, J., Hyvönen, T., Paju, R. 2001. Juolavehnä valtaa kevätviljapellot. Koetoiminta ja käytäntö 58, 2. S. 12.Schepel, I. 2000. Luomun koneet ja laitteet. Julkaisuja nr 67. Helsingin yliopisto. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskes-

kus, Mikkeli. 252 s.Schäfer, W. 2002. Tekniikan neuvoja netissä. Luomulehti Nro 4. Ss. 12-15.Seuri, P. 1996. Rikkasiementen kohtalo viljankorjuussa. Omavarainen maatalous 15, 6. Ss. 24-25.Simojoki, P., Mehto-Hämäläinen, U., Laitinen, V. ja Räkköläinen, M. 1992. Rikkakasvien torjunta ilman herbisidejä.

MTTK Tiedote 11/92. 37 s.Slågedal, I. 2002. Damping i rada. Økologisk Landbruk 2. P. 10.Vanhala, P. 1992. Rikkakasvien fysikaalinen ja mekaaninen torjunta kasvukauden aikana. Kirjallisuustutkimus. MTTK

Tiedote 7/92. Jokioinen. 68 s.Vanhala, P. 1993. Sipulin ja porkkanan rikkakasvien liekitys. Koetoiminta ja Käytäntö 25.5.1993.Vanhala, P. 1994. Pimeämuokkaus ja rikkakasvit. Koetoiminta ja käytäntö 24.5.1994.Vanhala, P. 2001. Rikkakasvien taimettuminen istukassipulilla ja porkkanaharjussa. Kasvukauden oloihin sopeutuva

puutarhaviljely. MTT:n julkaisuja Sarja A no 91. Ss. 40-44.Vanhala, P. 2001. Kastelulannoitus helpottaa rikkaongelmaa. Puutarha & Kauppa 5, 19 B. S. 19.Vanhala, P. 2001. Rehevä mansikka tukahduttaa rikkakasveja. In: Risto Tahvonen, Terhi Suojala, Leija Sironen (toim.).

Kasvukauden oloihin sopeutuva puutarhaviljely. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A 91: p. 33-39. http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja91.pdf

Vanhala, P. 2001. Rikkakasvien taimettuminen istukassipulilla ja porkkanaharjussa. In: Risto Tahvonen, Terhi Suojala,Leija Sironen (toim.). Kasvukauden oloihin sopeutuva puutarhaviljely. Maatalouden tutkimuskeskuksenjulkaisuja. Sarja A 91: p. 40-44. http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja91.pdf

KASVINSUOJELU

307

Vanhala, P. ja Kallela, M. 1998. Sää ja lajisto auttavat ennakoimaan rikkakasvien taimettumista. Puutarha & Kauppa 2,43 plus. S. 13.

Vanhala, P., Pitkänen, J. 1998. Muokkauksen keventäminen muuttaa rikkakasvillisuutta. Kasvinsuojelulehti 31, 1. Ss. 18-20.

Vanhala, P., Rahkonen, J., Kaila, E., Kallela, M. 1998. Liekityksellä rikkakasvien torjuntaan. K&K 55, 3. S. 6.Vester, J. 1984. Biologische Effekte des Abflammens in landwirtschaftlichen und gartenbaulichen Produkten in Dänemark.

In. Hoffman, M. & Geier, B. 1984. Beikrautregulierung statt Unkrautbekämpfung. Methoden der mechanischenund thermischen Regulierung. Alternative Konzepte 58. Verlag C.F. Mueller, Karlsruhe. pp 153-166.

Väisänen, J. 1990. Porkkanan mekaaninen ja terminen rikkakasvintorjunta. Maaseudun kehittämiskeskus Partala. Juva. 28 s.Walter, S. 1990. Nicht-chemische Unkrautregulierung. SÖL-sonderausgabe Nr 27. Kaiserslautern. 120 s.

KIRJALLISUUTTA kasvinsuojelusta yleisestiAltieri, M.A., Nicholls, C.I. and Wolfe, M.S. 1996. Biodiversity – a central concept in organic agriculture: Restraining

pests and diseases. Fundamentals of Organic Agriculture. 11th IFOAM International Scientific ConferenceAugust 11 – 15, 1996, Copenhagen. Proceedings Vol. 1. Pp. 91-112.

Anon. 1986. Hot-water Treatment of Plant Material. Ministry of Agriculture, Fisheries and Food. Reference Book 201.London. ss. 1-64.

Aubert, C. 1996. Healthy plants – the theory of Chaboussou. Fundamentals of Organic Agriculture. 11th IFOAMInternational Scientific Conference August 11 – 15, 1996, Copenhagen. Proceedings Vol. 1. Pp. 85-90.

Bergman, S. 1991. Kemikaliefri sanering av smittat spannmålutsäde. Alternativodlingsbrevet, febr. -91 (32): 6-8.Boller, E., Bigler, F., Bieri, M., Häni, F. ja Stäubli, A. 1989. Nebenwirkungen von Pestiziden auf die Nützlingsfauna

landwirtschaftlicher Kulturen. Schw. Landwirtschaftliche Forschung nr. 1. ss. 3-40.Feldhege, M. 1999. Chemischer Pflanzenschutz zu teuer – volkswirtschaftlicher Gewinn durch Ökolandbau. SÖL.

Ökologie und Landbau 1. Pp. 23-26.Hannukkala, A., Koskimies, H., Leinonen, P., Nissinen, A., Piirainen, A., Vanhala, P., Jaakkola, S. 2000. Luomuvihan-

nesten kasvinsuojelu. Tieto tuottamaan 91: Maaseutukeskusten liiton julkaisuja 91. 95 s.Helenius, J. (1995): Regional crop rotations for ecological pest management (EPM) at landscape level. British Crop

Protection Council Symposium Proceedings No 63: Integrated Crop Protection: Towards Sustainability? Pp.255-260.

Helenius, J. 1996. Ecological Pest Management, EPM E20. 11th IFOAM Scientific Conference. 1996, Copenhagen.Helenius, J. 1996. Avain kasvitauti- ja tuholaisongelmien ekologiseen hallintaan: Alueellinen viljelykierto. Omavarainen

maatalous nro 3. Ss. 6-7.Helenius, J. 1997. Spatial scales in ecological pest management (EPM): Importance of regional crop rotations. Biol

Agric & Hortic, 15, 1-4. Pp. 163-170.Helenius, J. 2002. Biodiversiteetti eri viljelyjärjestelmissä: kestävä hyödyntäminen. Maataloustieteen päivät 2002.Hokkanen, H. ja Nuutinen, V. 1989. Torjunta-aineet ja maaperäeliöt. Koetoiminta ja Käytäntö 26.9.1989.Hyvärinen, H. (toim.). 2001. Kasviperäiset biomolekyylit – glukosinolaatit. Kirjallisuuskatsaus. Maatalouden tutkimus-

keskuksen julkaisuja sarja A 90. Jokioinen. 72 s.Hyvärinen, H. (toim.). 2001. Kasviperäiset biomolekyylit – fenoliset yhdisteet ja terpeenit. Kirjallisuuskatsaus.

Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja sarja A 100. Jokioinen. 97 s.Jaakkola, S. 2001. Glukosinolaatit ja niiden hajoamistuotteet kasvinsuojelussa. In: Helena Hyvärinen (toim.). Kasvipe-

räiset biomolekyylit - glukosinolaatit: Kirjallisuuskatsaus. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A90. Pp. 32-57.

Källander, I. 1993. Luonnonmukainen maanviljely. Kirjayhtymä, Jyväskylä. 536 s.Laitinen, P. 1994. Allelopatia. Kasvien ja muiden eliöiden biokemiallinen vuorovaikutus. Kirjallisuustutkimus. MTT.

Tiedote 14/94. 44 s.Laitinen, P. 1999. Puhdistuuko maa torjunta-aineista? Puutarha ja Kauppa nro 13. Ss. 4-5.Laitinen, P. (toim.). 2000. Torjunta-aineet peltomaassa: Huuhtoutumiskenttätutkimukset 1993-1998. MTT Jokioinen. 75 s.Laitinen, P. ja Siimes, K. 2000. Suojakaistat vähentävät myös torjunta-ainekuormitusta. Koetoiminta ja käytäntö 57, 6. S. 3.Lyly, O. 1992. Torjunta-aineiden käytön kannattavuus ja ympäristöhaittojen vähentäminen. Vesi- ja ympäristöhallinnon

julkaisuja, sarja A. Helsinki. 66 s.Mayer, A. 1984. Beitrag der Beigleitflora zur natürlichen Regulierung von Schaderregern. Alternative Konzepte 58.

Verlag C.F. Müller. Karlsruhe.Petterson, M.L. 1986. Växtskydd på många sätt. Växtskyddsnotiser Supplement 1, Mars 1986. SLU.Probst, G. 1988. Biologischer Pflanzenschutz. Individuelle Behandlung aller wichtigen Arten. Pietsch Verlag. Stuttgart. 199

s.Puutarha-extra, 1991. Puutarha-lehti, nro 2B.Puutarha-extra, 1992. Puutarha-lehti, nro 2B.Puutarha-uutiset, Teema. 1992. Avomaan vihannes- ja marjanviljely. Nro 13 B. 31 s. Helsinki.Rekolainen, S., Erkomaa, K., Korhonen, K. ja Huovinen, J. 1988. Eräiden maataloudessa yleisesti käytettyjen torjunta-

aineiden esiintyminen vesistöissä ja huuhtoutuminen maatalousalueilta. Vesitalous, nro 6. ss. 11-17.Rämert, B. ja Nehlin, G. 1989. Alternativa bekämpningsmetoder i småskalig odling - försöksresultat 1986-1988.

Växtskyddsnotiser, Supplement 2. SLU. Uppsala. 39 s.

KASVINSUOJELU

308

Schmid, O. 1980. Grundsätze und Praxis der Regulierung von Pflanzen krankheiten, Schädlingen und Unkräutern imbiologischen Landbau. FIBL.

Schmid, O. ja Henggeler, S. 1989. Biologischer Pflanzenschutz im Garten. Verlag Eugen Ulmer. Stuttgart. 270 s.Seuri, P. 1998. Luomuviljelyn kasvinsuojelu. Kasvinsuojelulehti 31, 3. Ss. 75-77.Schepel, I. 1996. Torjunnan teho? Kemiallisen kasvinsuojelun vaikutus ympäristökuormitukseen ja luonnon monimuotoi-

suuteen. Julkaisuja nr 49. Helsingin yliopisto. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli. 54 s.Schepel, I. 2000. Luomun koneet ja laitteet. Julkaisuja nr 67. Helsingin yliopisto. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskes-

kus, Mikkeli. 252 s.Steiner, H. 1985. Nützlinge im Garten. Verlag Eugen Ulmer. Stuttgart. 128 s.Sundin, P. 1999. Livet i vattnet tar skada av bekämpningsmedelrester. Fakta Jordbruk. Nr 9. SLU.Tamm., L. 2000. The future challenges and prospects in organic crop protection. Proceedings 13 th IFOAM Scientific

Conference Basel 2000. Pp 106-109.Tahvonen, R. ja Avikainen, H. 1987. The biological control of seed-borne Alternaria brassicicola of cruciferous plants

with a powdery preparation of Streptromyces sp. Journal of Agriculture Science in Finland. Vol 59. ss. 199-208.Torstensson, L., Börjesson, E., Sundin, P., Kylin, H., Ramberg, Å. 2001. Långsam nedbrytning av bekämpningsmedel i

flytgögsel. Fakta Jordbruk Nr 20. SLU.Vilich-Meller, V. 1992. Mixed Cropping of Cereals to Suppress Plant Diseases and Omit Pesticide Applications. Biol

Agric and Hortic. 8. 4. Pp. 299-308.Vogtmann, H. 1990. Ökologischer Gartenbau. SÖL-Sonderausgabe Nr. 28. Bad Dürkheim. 120 s.Vänninen, I. 1989. Kaalin lehtituholaisten torjunta onnistuu biologisestikin. Puutarha nro. 6/1989. ss. 444-447.White, J.G & Linfield, C.A. (ed.) 1993. Mycostop, a novel biofungicide based on Streptomyces griseoviridis. Brighton

crop protection conference - Pest and Diseases 1990. Ref. Okologisk Informationsbrev, April 1993 (76): 7-9.Zeid, F. 1970. Die Aufname von kolloidaler und Hüttenkalkkieselsäure und ihr Einfluss auf Halmstabilität und Nährstof-

fgehalte von Getreidepflanzen. Diss. Giessen. 129 s.Yepsen, R.B. Jr, ed. 1984. The Encyclopedia of Natural Insect & Disease Control. Rodale Press, Emmaus. Pennsyl-

vania. 490 s.Östman, Ö., Ekbom, B., Bengtsson, J. 2001. Ekonomisk nytta av naturliga fiender till bladlöss. FAKTA Jordbruk nr 12.

SLU.

KIRJALLISUUTTA KasvitaudeistaAjankohtaisia kasvinsuojeluohjeita. 1998. Kasvinsuojeluseura ry., julkaisuja N:o 91. Vaasa. 210 s.Alström, S. 2001. Ger komposters biologiska kvalitet skydd mot jordburna växtsjukdomar? Ekologiskt landbruk.

Konferens, Ultuna. CUL. SLU. Pp. 362.Beemster, A. B. R., Bollen, G. J., Gerlach, M., Ruissen, M. A., Schippers, B. & Tempel, A. (toim.). 1991. Biotic

Interactions and Soil-borne Diseases. Elsevier Science Publishers B. V., Amsterdam. 428 s.Bergman, S. 1996. Värmebehandling mot utsädesburna svampsjukdomar. Forskninsnytt nr 2. Pp. 6-7.Bergman, S. 1997. Värmebehandling mot utsädesburna potatissjukdomar. Forskninsnytt nr 4. Pp. 16-17.Bergman, S., Forsberg, G. 2000. Värmebehandling av utsäde – en ny effektiv, billig och miljövänlig metod. FAKTA

Jordbruk nr 7. SLU. 4 p.Boff, P., Debarba, J.F., Silva, E., Werner, H. 2000. Increasing onion plant health by thermophilic compost. Proceedings

13 th IFOAM Scientific Conference. Basel. Pp. 56.Borgen, A. 2001. Strategier til regulering af udsaedsbårne sygdomme. Ekologiskt landbruk. Konferens, Ultuna. CUL.

SLU. Pp. 146-151.Borgen, A., Kristensen, L. 1996. Stinkbrand må reguleres. Forskninsnytt nr 2. Pp. 9-11.Bång, U. 1997. Gammalt indianrecept förbättrar lagringsdugligheten. Forskninsnytt nr 4. Pp. 12-13.Cook, R. J. & Baker, K. F. 1983. The Nature and Practice of Biological Control of Plant Pathogens. The American

Phytopathological Society, Minnesota. 539 s.Dahlberg, E., Borgen, A., Forsberg, G., Larsson, H., Olvång, H. 2001. Produktion av friskt ekologiskt utsäde – hur gör vi

det möjligt? Ekologiskt landbruk. Konferens, Ultuna. CUL. SLU. Pp. 159-160.Forsberg, G. 2001. Värmebehandling - ett realistiskt sätt att uppnå friskt ekologiskt utsäde. Ekologiskt landbruk.

Konferens, Ultuna. CUL. SLU. Pp. 152-154.Gerhardson, B., Hökeberg, M., Johnsson, L. 1996. Biologisk utsädessanering for konventionell och ekologisk odling.

Forskninsnytt nr 2. Pp. 8-9.Hannukkala, A. 2000. Kasvitautien hallinta. Vihannesviljelyn tietokortit. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus- ja

koulutuskeskus Mikkeli. 12 S.Hannukkala, A. 2000. Luomuperunan kasvinsuojelu. Vihannesviljelyn tietokortit. Helsingin yliopisto Maaseudun

tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkeli. 8 S.Hannukkala, A., Lehtinen, A. 2003. Viljelytekniikalla on mahdollista parantaa rutonhallintaa luomutuotannossa.

Tuottava peruna 4/2003: 16-17.Hovinen, S. 1982. Hankkijan Mikko-härkäpapu. Tiedote 7, Hankkijan kasvinjalostuslaitos. 20 s.Irla, E., Anken, T., Krebs, H. 2000. Application technique for phytophtora control in organic potato cultivation.

Proceedings 13 th Scientific Conference Basel 2000. P. 111.

KASVINSUOJELU

309

Knudsen, I.M.B., Elmholt, S., Hockenhull, J. and Jensen, D.F. 1995. Distribution of saprophytic fungi antagonistic toFusarium-culmorum in 2 differently cultivated field soils, with special emphasis on the genus Fusarium.Biological Agriculture & Horticulture, 12(1). Pp. 61-79.

Koponen, H. ja Valkonen, J. 1996. Porkkanan pahkahome torjutaan oikealla viljelykierrolla. Omavarainen maatalous15. 3. Ss. 4-5.

Kristensen, L. & Borgen, A. 2001. Reducing Spread of Spores of Common Bunt Disease (Tilletia tritici) via CombiningEquipment. Biol Agric & Hortic. Pp. 9-15.

Kukkonen, S. ja Vestberg, M. 2002. Miten juurilaho liittyy kasvukuntoon? Puutarha ja Kauppa 19/2002. S. 10.Lahdenperä, M.-L. 2000. Mycostopilla lisäpotkua harmaahomeen torjuntaan. Puutarha ja Kauppa Nr 20. S. 18.Lumsden, R. D. & Papavizas, G. C. 1988. Biological control of soilborne plant pathogens. American Journal of

Alternative Agriculture 3: 98 –101.Luomupellon kasvinsuojelu. 1999. Tieto tuottamaan 84. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 946. Jyväskylä. 135 s.Luomuvihannesten kasvinsuojelu. 2000. Tieto tuottamaan 91. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 961. Jyväskylä. 95 s.Lötjönen, T. ym. 1999. Kyntämättä viljelyn vaikutus rikkakasveihin ja kasvitauteihin. Kirjallisuuskatsaus. Maatalouden

tutkimuskeskuksen julkaisuja sarja A 59. Jokioinen. 37 s.McQuilken, M. P., Gemmell, J. & Lahdenperä, M.-L. 2001. Gliocladium catenulatum as a potential biological control

agent of damping-off in bedding plants. J. Phytopathology 149:171–178.Papavizas, G. C. 1985. Trichoderma and Gliocladium: biology, ecology, and potential for biocontrol. Ann. Rev.

Phytopathol. 23: 23 – 54.Parikka, P. 2000. Mansikan taudit ja niiden luomutorjunta. Marjanviljelyn tietokortit. Helsingin yliopisto Maaseudun

tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkeli. 4 S.Parikka, P. 2000. Herukan taudit ja niiden luomutorjunta. Marjanviljelyn tietokortit. Helsingin yliopisto Maaseudun

tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkeli. 4 S.Parikka, P. 2001. Taudit kulkevat taimien mukana mansikkaan. Koetoiminta ja käytäntö 58, 3. S. 5.Paulitz, T. C. & Bèlanger, R. R. 2001. Biological control in greenhouse systems. Annu. Rev. Phytopathol. 39: 103-133.Plakolm, G, & Söllinger, J. 2000. Seed treatment for common wheat-bunt (Tilletia caries (DC) Tul) according to organic

farming principles. Proceedings 13 th Scientific Conference Basel 2000. P. 139.Qvarnström, Kjell. 1991: Behandling mot mjöldagg på gurkplantor med låggiftiga medel. SLU, Fakta Trädgård och

Fritid 12, 4 s. Ultuna.Raupp, J. 1985. Auswirkung verschiedener Schachtelhalmextrakte auf die Anzahl der Kieselzellen und die Beschaffenheit der

Cuticularwachsschicht der Fahnenblätter von Weizen und auf Mehltaubefall an Gerste. Diss. Hohenheim. 116 s.von Sury, R. 1984. Getreidesaatgut unter der Lupe. Zum Beispiel Nro 17. 14.11.1984. Pp. 10-13.Tahvonen, R. 1982a. The suppressiveness of Finnish light coloured Sphagnum peat. Journal of the Scientific Agricultural

Society of Finland 54: 345 – 356.Tahvonen, R. 1982b. Preliminary experiments into the use of Streptomyces spp. isolated from peat in the biological

control of soil and seed-borne diseases in peat culture. Journal of the Scientific Agricultural Society of Finland54: 357 – 369.

Whipps, J. M. & Lumsden, R. D. 1991. Biological control of Pythium species. Biocontrol science and Technology 1. Pp.75 – 90.

Wilson, M. 1997. Biocontrol of aerial plant diseases in agriculture and horticulture: current approaches and futureprospects. Journal of Industrial Microbiology & Biotechnology 19: 188 –191.

Åberg, C. 1996. Bikarbonat mot mjöldagg. Fakta Trädgård Fritid. Nr 51.

KIRJALLISUUTTA TuholaisistaAjankohtaisia kasvinsuojeluohjeita. 1998. Kasvinsuojeluseura ry., julkaisuja N:o 91. Vaasa. 210 s.Alford, D.V. (ed.). 2003. Biocontrol of Oilsed Rape Pests, Blackwell Science.Boland G.J. & Kuykendall D.L. (ed.). 1998. Plant-Microbe Interactions and Biological Control, Marcel Dekker Inc, New

York.Booij, C.J.H., Noorlander, J., Theunissen, J. 1997. Intercropping cabbage with clover: Effects on ground beetles. Biol

Agric & Hortic, 15, 1-4. Pp. 261-268.Borg, A.. 1996. Ovipostion Behaviour of Two Pollen Beetles (Meligethes aeneus and M. viridescens) on Diferent Host

Plants, Acta Universitas Agriculturae Sueciae, Agraria 19, Doctoral thesis, Swedish University of AgriculturalSciences, Uppsala.

Graber, C. ja Suter, H. 1989. Schneckenbekämpfung ohne Gift. Franckh´sche Verlagshandlung, Stuttgart. 71 s.Helenius, J. 1990. Peltomaan peto- ja muut hyötyeläimet. Koetoiminta ja käytäntö 20.11.1990.Helenius, J., Holopainen, J., Huusela-Veistola, E., Kurppa, S., Pokki, P., Varis, A.-L. 2001. Ground beetle (Coleoptera,

Carabidae) diversity in Finnish arable land. Agricultural and Food Science in Finland. Vol. 10. Pp. 261-276.Hokkanen, H. 1987. Tuholaisten torjuntamikrobeja maassa. Koetoiminta ja Käytäntö 24.3.1987.Holopainen, J., Ibrahim, M., Aflatuni, A., Tiilikkala, K. 2000. Limoneenin mahdollisuudet mansikan tuholaistorjunnas-

sa. Puutarha & Kauppa 4, 47B/2000:16-17.Holopainen, J.K., Raiskio, S., Wulff, A., Tiilikkala, K. 2001. Blue sticky traps are more efficient for the monitoring of

Lygus rugulipennis (Heteroptera: Miridae) than yellow sticky traps. Agricultural and food science in Finland 10,3: 227-284.

KASVINSUOJELU

310

Hradetzky, R., Kromp, B. 1997. Spatial distribution of flying insects in an organic rye field and an adjacent hedge andforest edge. Biol Agric & Hortic, 15, 1-4. Pp. 353-357.

Hulshof, J., Koskula, H. 2001. Hajuilla tuhoeläinten kimppuun. Puutarha & Kauppa 42. Ss. 8-9.Huusela-Veistola, E., Serenius, M., Jalli, H. ja Salonen, J. 2002. Kasvintuhoojat iskevät aikaisin kylvettyyn rukiiseen.

K & K Nr 2. 10.6.2002.Hågvar, . B. & Hofsvang, T. (ed.). 1994. Insect Parasitoids: Biology and Ecology, Norwegian Journal of Agricultural

Sciences, Supplement No. 16, Agricultural University of Norway.Ibrahim, M.A., Kainulainen, P., Aflatuni, A., Tiilikkala, K., Holopainen, J.K. 2001. Insecticidal, repellent, antimicrobial

activity and phytotoxicity of essential oils: With special reference to limonene and its suitability for control ofinsect pests. Agricultural and food science in Finland 10, 3: 243-259.

Jaaksi, S., Vänninen, I. 2002. Kasvihuonevihannesten tuholaiset ja niiden biologinen torjunta. Puutarha & Kauppa nro 8.Ss. 16-21.

Kettunen, S. , Havukkala, I. , Holopainen, J.K. ja Knuuttila, T. 1988. Non-chemical control of carrot rust fly in Finland.Ann.Agric.Fenn. Vol.27. Ss. 99-105.

Kromp, B. & Meindl, P. 1997. Entomological research in organic agriculture: Summary and recommendations. BiolAgric & Hortic, 15, 1-4. Pp. 373-382.

Käyhkö, P., Tiilikkala, K., Holopainen, J. 2000. Voiko mansikan lajikevalinnalla hallita hillanälvikkään tuhoja?Puutarha & Kauppa 4, 47B/2000: 12-13.

Langer, V. 2001. The potential of leys and short rotation coppice hedges as reservoirs for parasitoids of cereal aphids inorganic agriculture. Agriculture, Ecosystems and Environment 87. Pp. 81-92.

Lindqvist, I., Tuovinen, T., Ketola, J., Kivijärvi, P., Rosvall, T. 2002. Onko rikistä apua punkkien torjunnassa? Puutarha& Kauppa nro 15. Ss. 6-7.

Luomupellon kasvinsuojelu. 1999. Tieto tuottamaan 84. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 946. Jyväskylä. 135 s.Luomuvihannesten kasvinsuojelu. 2000. Tieto tuottamaan 91. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 961. Jyväskylä. 95 s.Maunula, M. ja Tuovinen, T. 2001. Petopunkeilla ja aikaisella kemiallisella torjunnalla runsaampi mansikkasato ja

parempi kate. Puutarha & Kauppa nro 25-26. Ss. 10-11.Nissinen, A., Heponeva, K., Kallela, M., Ojanen, H., Tiilikkala, K., Holopainen, J. 2001. Houkutuskasvitekniikka

lähestyy käytännön sovellutusta kaalilla. Puutarha & Kauppa 5, 47. Ss. 10-11.Nissinen, A. ja Holopainen, J. 1999. Ekologiset vuorovaikutukset – porkkanapelto kempin näkökulmasta. Puutarha &

kauppa 3, 47/1999. Ss. 18-19.Nissinen, A., Holopainen, J., Kainulainen, P., Piirainen, A., Tiilikkala, K. 1999. Onko hajusta porkkanakempille haitaksi

vai houkuttimeksi? Puutarha & Kauppa 3. Ss. 19-20.Nissinen, A. ym. 2001. Houkutuskasveista kaalikärpäsen torjunnassa lupaavia tuloksia. Puutarha & Kauppa nro 1. Ss. 14-

15.Nissinen, A., Holopainen, J., Kallela, M., Ibrahim, M., Hirvonen, A., Leinonen, P., Tiilikkala, K. 2002. Infokemikaalit

tuholaistorjunnassa. In: toim. Kari Tiilikkala. “Kasvi ei ole tyhmä”. Biotorjunta osana ekologista kasvinsuoje-lua. Tutkimusseminaari. Helsinki 15.3.2002. Jokioinen: MTT. 15 s.

Nissinen, A., Ibrahim, M., Aflatuni, A., Tiilikkala, K., Holopainen, J. 2001. Karkottaako karvoni kempit? In: Maatalou-den tutkimus- ja tuotantopäivä - Kasvintuotannon uusia mahdollisuuksia. 19.7.2001. Hämeen kesäyliopistonjulkaisuja, sarja B. Ss. 18-19.

Nissinen, A. ja Piirainen, A. 1998. Olisiko hajuissa uutta torjuntapotentiaalia? Harso torjuu porkkanan tuholaisiatehokkaasti. Puutarha & Kauppa 2, 47B. Ss. 14-15.

Nissinen, A., Raiskio, S., Tiilikkala, K. 1999. Luomutiloilla hyönteisverkosta oli hyötyä kaalikärpäsen torjunnassa.Puutarha & Kauppa 3. Ss. 6-7.

Nissinen, A., Taattola, K., Kallela, M., Ojanen, H., Tiilikkala, K. ja Holopainen, J. 2002. Kaalikärpäset pysähtyivätaitaan, kirpat hyppivät yli! Puutarha ja Kauppa 47, Ss. 10-11.

Piirainen, A. 1999. Porkkanakemppiä voi säädellä myös ekologisin keinoin. Puutarha & Kauppa 3, 46. Ss. 4-5.Piirainen, A. 2000. Tuholaisten hallinta. Vihannesviljelyn tietokortit. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus- ja

koulutuskeskus Mikkeli. 12 S.Piirainen, A. 2000. Tuholaisten hallinta. Marjanviljelyn tietokortit. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus- ja

koulutuskeskus Mikkeli. 12 S.Piirainen, A. 2000. Kokeet ja kokemukset luomutiloilta auttavat kasvinsuojelussa. Puutarha & Kauppa 4, 47B. Ss. 18-19.Raiskio, S., Ojanen, H. Tiilikkala, K.. 2002. Tuholaisten houkuttelua tuoksuilla ja väreillä. Puutarha & Kauppa 1-2. S.

10.Raitasuo, S. 1996. Sijoita petopankkiin. Pellervo 56.Rosvall, T. ja Tuovinen, T. 2000. Feromonihäirinnästäkö uusi torjuntavaihtoehto omenakääriäistä vastaan? Puutarha &

Kauppa 23. S. 7.Smeby, T. 2001. Gjerde kålflua ute. Økologisk Landbruk nr 4. Pp. 8-10.Stoner, K.A. 1996. Plant-resistance to insects - a resource available for sustainable agriculture. Biol Agric & Hortic, 13,

1. Pp. 7-38.Thies, C. & Tscharntke, T. 2000. Biologische Schädlingskontrolle durch Landschaftsmanagement. Ökologie & Landbau 3.Tiilikkala, K. 2002. Biomolekyylit kasvien puolustusaseina. In: toim. Tiilikkala, Kari. “Kasvi ei ole tyhmä”. Biotorjunta

osana ekologista kasvinsuojelua. Tutkimusseminaari. Helsinki 15.3.2002. Jokioinen: MTT. Ss.

KASVINSUOJELU

311

Tiilikkala, K.(Toim.) 2002. Biotorjunta osana ekologista kasvinsuojelua. MTT. Maa- ja elintarviketalous 10. Kasvintuo-tanto. 78 s.

Tiilikkala, K., Karjalainen, R., Holopainen, J., Salonen, J., Jaakkola, S., Nissinen, A., Kainulainen, P., Ibrahim, M.A.,Aflatuni, A. 2001. Biotorjunta osana ekologista kasvinsuojelua. In: Eeva-Liisa Ryhänen ja Riitta Salo (toim.).Elintarvikeklusterin tutkimusohjelman loppuraportti. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A 93.Jokioinen. Ss. 82-84.

Tuovinen, T. 1998. Biologisen tuholaistorjunnan mahdollisuudet marjakasveilla. Luomulehti 17, 3/1998. Ss. 16-17.Tuovinen, T., Tolonen, T. 2000. Arthropod biodiversity in conventional and organic strawberry. In: T. Hietaranta, M.-M.

Linna (editors). Book of abstracts 4th international strawberry symposium, Tampere, Finland 9-14 july, 2000.(esitelmätiivistelmä). P. 65.

Tuovinen, T. 2000. Mansikkapunkin biologinen torjunta on jo käytäntöä. Puutarha & Kauppa 13. Ss. 6-7.Tuovinen, T., Laitinen, A., Miettinen, E., Tolonen, T., Hård, E. 2001. Imuroimalla ötökät pois mansikkapellolta?

Puutarha ja Kauppa nro 15. Ss. 20-21.

Hakusanavinkkejä kasvinsuojeluaiheisia tiedonhakuja varten

Suomeksi englanniksituholainen, tuhooja pesttuholaisten hallinta, -torjunta pest managementintegroitu tuholaisten hallinta integrated pest management, IPMLuontainen vihollinen natural enemypeto, saalistaja predator, etuliitteenä predatoryloinen parasiteloispeto, parasitoidi parasitoidpunkki midgekirva aphidsääski miteötökkä bugkovakuoriainen beetlekärpänen flysudenkorento hover fly

KASVINSUOJELU

312