luomulehti 5/2015

Nyt keskitytään lihakarjaan

lehti

Tietoa & kokemuksia luomusta. Nro 5/2015 10,00 €

s.32

s.46

Hyvinvoiva karja on

tuottava karja9.−10.11.

2015

ww

w.lu

omul

ehti

.fi

Vilomix Finland OyYrittäjäntie 1, 21530 Paimio puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi

TIEDUSTELE TUOTTEITA PALVELEVALTA ALUE-EDUSTAJALTASI:

www.vilomix.fi/edustajat

VILOMIX FINLAND OY:N VALIKOIMASTA LUOMUTUOTANTOON SOVELTUVAT:

• ADE–vitamiinivalmisteet

• E-vitamiini- ja seleenivalmisteet Useita orgaanista seleeniä sisältäviä valmisteita

• Mira-kivennäisrehut

• Nuolukivet naudoille

• Natriumbikarbonaatti, merilevä ja magnesiumoksidi tilaseoksiin

• Lisäksi runsas valikoima luomutiloille soveltuvia puhdistus- ja pesuaineita mm. vedinkastot ja kierto-pesuaineet.

varma ja satoisaEBENA

Suomen suosituin rehuvirna

www.naturcom.fi

Myynti alan liikkeet sekä

92400 Ruukki, Puh. (08) 270 7200, (02) 762 6200

LuomuLeHTi 5/2015 3

O lemme saaneet tiedotusvälineistä huomata, että luomuala kasvaa nopeasti Ruotsissa ja Tans-kassa. Vääjäämättä tulee mieleen, milloin sama buumi näkyy meillä.

Suomessakin asenne luomuun on muuttunut suopeaksi. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Ruotsin ja Tanskan esimerkit osoittavat, että tarvitaan muutakin. Asenteen pitää aktivoitua käytännön toimiksi ja ostopäätöksiksi.

Ruotsissa se tapahtui hevosenlihaskandaalin avulla. Siellä-hän todettiin luvatta käytetyssä hevosenlihassa mahdollisia rokotteiden ja lääkkeiden jäämiä.

Tuosta lähti liikkeelle valtaisa kohu, joka sai ruotsalai-set katsomaan mitä suuhunsa pistävät. Tietoisuus ruuan terveysvaikutuksista nousi ihan uudelle tasolle. Se heijastui kuluttajakäyttäytymiseen ja näkyy tietenkin luomun suosi-on kasvussa.

Suomessa suurkeittiöt ovat hitaasti siirtyneet luomun käyttäjiksi. Sopivien pakkausten puute on yksi selitys, mutta ei ainut. Ruotsissakin luomun käyttö suurkeittiöissä lähti kasvuun kansalaisten paineesta. Alettiin vaatia julkisessa ruokailussa luomua.

Tuollainen paine voi syntyä vain tiedon kasvusta. Ihmisen pitää tietää, mitä ruoka sisältää ja miten ruoka-aineet vaikut-tavat. Myös kuluttajakyselyissä on käynyt ilmi, että kulut-tajan pitää ensin vakuuttua siitä, että luomu on terveellistä ja riskittömämpää kuin muut. Vasta sitten seuraa käytön kasvu. Tuohon auttaa vain tutkittu tieto.

Harvoin olen ollut niin onnellinen kuin joku viikko sitten, kun Luomuinstituutti julkisti tutkimuspohjaisen ideapape-rinsa; Luomutalous tuo uutta kasvua.

Se tuo hyviä ainespuita siihen tutkitun tiedon nälkään, mitä luomun kasvu tarvitsee ja kuluttajat haluavat. Ideapa-periin on koottu uusinta tutkimusta, joka osoittaa kiistatto-masti luomun vahvuudet tuotantomuotona.

En halua toivoa Suomeen mitään kriisiä, joka kiihdyttäisi luomumarkkinoiden kasvua. Mutta jonkun katalyytin kaut-ta se todennäköisesti meilläkin käynnistyy.

PAuLI TALVITIE Luomuliiton puheenjohtaja

Luomumarkkinat kasvavat vauhdilla Ruotsissa ja Tanskassa

mar

jo K

oivu

mäk

i

MilkaMilkaR

tuotteet luonnonmukaiseen tuotantoon

Milka E-vitamiinitiiviste+SeMilka Kalanmaksaöljy Milka nuolukivet

Milka tuotteet yli 25 vuotta terveyttä ja laatua kotieläimille!

Yrittäjäntie 20, 03600 Karkkila puh. (09) 2252560 [email protected] www.biofarm.fi

LuomuLeHTi 5/2015 5

> Kaksivaiheinen nurmikasvien sadonkorjuu vähentää varisemista s. 42

lehtiSisällys 5/2015

> Vuoden Luomutuote -palkitut s. 8

Kannen kuva: marjo Koivumäki

Palstat6 Alkupalat

16 Lisää puutarhatuotantoa

20 edunvalvontaa euroopassa

24 Kolumni

28 På svenska

38 Kasvoja luomun historiasta

40 Luomuliitto 30 v.

51 mentorointia ryhmässä 1

52 mentorointia ryhmässä 2

54 Palveluksessanne

56 Luomua opiskelemassa

58 Kysymyksiä

60 Yhdistyksistä

63 Kasvot luomulle

Kasvipeitteistä peltoa kannattaa minimimuokata syksylläs. 52

3 Pääkirjoitus: Luomumarkkinat kasvavat vauhdilla Ruotsissa ja Tanskassa

8 Vuoden Luomutuote -palkitut

11 Taantuma ei ole taittanut luomun vetovoimaa

12 Luomuelintarvikepäivä avasi uusia näkökulmia

14 Keruualueen sertifioiminen kannattaa

18 Pensasmustikan siirtäminen luomuun kävi helposti

22 "Vihermehuissa on nyt bisnesmahdollisuuksia!"

25 Ahvenanmaan tuottajarengas jo 30-vuotias

29 Luomuviljelyn Grand old man michael Pax in memoriam

30 mansikka valmistautuu talvehtimaan

32 KANNESSA: Nyt keskitytään lihakarjaan

34 orgaaninen seleeni on välttämätön luomutiloilla

36 Tech&Bio-messut ovat luomutuotannon kansainvälinen kohtaamispaikka

42 Kaksivaiheinen nurmikasvien sadonkorjuu vähentää varisemista

46 KANNESSA: Hyvinvoiva karja on tuottava karja

48 Stressitön liha on maistuvaa

61 ingrid-herne ei lakoa helposti

MilkaMilkaR

tuotteet luonnonmukaiseen tuotantoon

Milka E-vitamiinitiiviste+SeMilka Kalanmaksaöljy Milka nuolukivet

Milka tuotteet yli 25 vuotta terveyttä ja laatua kotieläimille!

Yrittäjäntie 20, 03600 Karkkila puh. (09) 2252560 [email protected] www.biofarm.fi

ella

Kar

ttun

en

Riitt

a m

akko

nen

elis

a N

iem

i

6 LuomuLeHTi 5/2015

eu:SSA HYVäKSYTTiiN kevääl-lä mahdollisuus kieltää muu-ten eu:n alueelle hyväksyttyjen geenimuunneltujen lajikkeiden viljely tietyillä alueilla. Suurin osa eu-maista on nyt toimeenpane-massa kiellon alueellaan yhden hyväksytyn ja seitsemän hyväk-synnässä olevan maissilajikkeen osalta.

– maa- ja metsätalousministe-riö ei näe Suomen kannalta re-levanttina näitä maissilajikkeita. Vaikka maissin viljelyä kohtaan yleisesti kiinnostus kasvaa Suo-messa koko ajan, nämä lajikkeet eivät ole täällä kiinnostavia, to-teaa kaupallinen neuvos Leena Mannonen mmm:stä.

Lokakuun alussa meni um-peen aikaikkuna, jolloin kielto olisi voitu tehdä ilman peruste-luja. Jos nähdään tarpeelliseksi, koska tahansa voidaan tehdä kielto perusteluiden kera. Perus-teluiksi käy esimerkiksi se, että gm-lajikkeet ovat liian hankalia pitää erillään muusta tuotan-nosta.

– Suomi on tehnyt päätöksen, että sitten, kun Suomen kan-nalta olennainen lajike tulee hyväksyntäprosessiin, tehdään riskinarviointi. mahdollisesti en-simmäinen sellainen lajike olisi gm-peruna, kertoo Leena man-nonen.

eKoCeNTRiAN PoRTAAT luomuun -oh-jelma järjesti tänä vuonna toisen kerran Luomu Sm kisan, joka tuo esiin Suomes-sa eniten luomua tarjoavat julkiset ruo-kapalvelut ja yksityiset ravintolat. Siinä tarkastellaan toimipaikkakohtaisesti luo-mun osuutta käytettyjen elintarvikkeiden kilomääristä.

Voittajia on erikokoisista toimijoista sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta yhteensä kuusi. Ne julkistettiin Luomue-lintarvikepäivässä lokakuun alussa.

Julkinen suuri toimija -sarjan voiton vei Palmia -liikelaitoksen koulu- ja päivä-kotipalvelut, joka tarjoaa luomutuottei-ta Helsingin kaupungin päiväkodeissa. Palmia-liikelaitoksen päiväkotikeittiöi-den raaka-aineostoista 8,5 prosenttia on luomua, mikä on päivittäin yli 20 000 lapselle ateriat tuottavalle julkiselle ruokapalvelulle hieno saavutus. Suuren luomuprosentin taustalla on Helsingin kaupungin tekemä strateginen päätös lisätä luomun osuutta nimenomaan las-ten lautasella.

Julkinen keskisuuri toimija -sarjassa selkeä voitto meni BarLaurealle, jonka

luomun käyttö on 51 prosenttia. Jul-kinen pieni toimija -sarjassa voiton vei 17 prosenttia luomun käyttöosuudella Kirkkonummella sijaitseva kokous- ja kurssikeskus Hvittorp.

Yksityinen suuri toimija -sarjassa eni-ten luomua tarjoaa HYY Ravintolat, jossa on määrätietoisesti lähdetty lisäämään luomutuotteiden käyttöä kaikissa ruo-kapalveluissa. Tällä hetkellä koko liike-toiminnan osalta luomun käyttö on 4 prosenttia. Yksittäisessä ravintolassa asiakkaan lautasella luomutuotteiden määrä on jopa 8,5 prosenttia.

Yksityinen keskisuuri toimija -sarjassa voiton vei Tampereen steinerkoulun op-pilasravintola Timjami upealla 80 % luo-mun käytöllä. Timjamissa valmistetaan ruoka pääsääntöisesti itse ja luomua käytetään kaikissa tuoteryhmissä aina, kun niitä on saatavilla.

Yksityinen pieni toimija -sarjassa voi-ton nappasi toistamiseen Tampereen kauppahallissa sijaitseva ravintola Leo, jossa luomun käyttöprosentti on huimat 89 prosenttia.

www.portaatluomuun.fi

Luomu SM palkitsi eniten luomua tarjoavat ruokapalvelut ja ravintolat

ella

Kar

ttun

en

monet eu-maat kieltävät gm-maissin

Kuvassa merja Jokiniemi osuuskunta Tampereen Timjamista, Toni Loiva ja Galina Kütismaa Kurssikeskus Hvittorpista, ilari Paananen ja Teemu Sirainen Laurea Ammattikorkeakoulusta, Aulikki Johansson ja maija Sarpo Palmiasta, Teemu Salo Kahvila-Ravintola Leosta sekä Tiina Kähkönen ja Arja Kosonen HYY Ravintoloista.

Ger

d Sp

elsb

erg

/ ww

w.b

iosi

cher

heit.

de

LuomuLeHTi 5/2015 7

mAAiLmAN TeRVeYSJäRJeSTöN WHo:n syöpätutkijat totesivat tänä vuonna, että glyfosaatti todennäköisesti aiheuttaa syöpää.

Kuluttajina meidän tulee vaatia, ettei ravinnossa ole glyfosaattia. Glyfosaatti lisää imusolmukesyövän riskiä, toteaa ruotsalainen syö-pälääkäri Lennart Hardell.

Kasvinsuojelussa yleisesti käytetyn glyfosaatti sai aikalisän 30. ke-säkuuta 2016 asti. Asiasta päätettiin eu:n pysyvän komitean kasvin-suojeluainejaoston kokouksessa Brysselissä syyskuun lopulla. Alun perin päätös aineen käytöstä kasvinsuojelutehoaineena piti tehdä tämän vuoden loppuun mennessä.

Antamassaan päätöksessä komissio on joutunut myöntämään ai-kalisää glyfosaatin lisäksi myös usealle muulle tehoaineelle, koska komissiolla on päätettävänään satoja tehoaineita ja resurssit pää-tösten valmistelemiseksi ovat rajatut. Glyfosaatin saaman julkisuu-den vuoksi komissio joutuu erityisesti paneutumaan asiaan, jotta erilaiset väittämät siitä saadaan läpinäkyvästi ja perusteellisesti kä-siteltyä eu-tasolla.

Saksalainen mikrobiologi Monika Krüger on löytänyt glyfosaattia ihmisten ja eläinten elimistöstä. Sitä on muun muassa äidinmaidos-sa Saksassa. Krügerin mukaan glyfosaatti saattaa tappaa suoliston hyvät mikrobit kuten maitohappobakteerit. Näin se tekee tilaa tau-teja aiheuttaville bakteereille.

osa eu-maista kuten Hollanti ja Saksa on jo rajoittanut glyfosaa-tin käyttöä. Suomessa evira testaa vain 20 elintarviketta vuodessa. Testejä pitäisi Turun yliopiston yliopistolehtori Irma Saloniemen mukaan tehdä kymmenkertaisesti enemmän.

evira on löytänyt glyfosaattia viljasta vain pari kertaa, ja silloin 1–6 mg/kilo. Tällaisia pitoisuuksia voidaan pitää näyttönä siitä, että on ruiskutettu glyfosaattia viljan tuleennuttamiseksi, mikä on Suomes-sa kiellettyä.

LAmPAideN JA vuohien luonnonmukaisen tuotan-non hyvät toimintatavat -oppaaseen on koottu luonnonmukaisen tuotannon tavoitteita, yleisiä ohjeita ja parhaita toimintatapoja. opas sisältää ohjeita eläinaineksen, olosuhteiden, ruokinnan ja rehustuksen, laiduntamisen ja laidunrehun kehit-tämiseen. Lisäksi oppaassa on hyviä toimintatapoja katraan hoitoon, lampaiden käsittelyyn ja karitsojen kasvatukseen. opas antaa käytännön vinkkejä luo-muun liittymisestä sekä tuo esille toimintatapoja luomutuotannossa jo mukana oleville.

Lammastalous on yksi nopeimmin kehittyvä ja kasvava maatalouden tuotantosuunta. Vuonna 2014 luomulampaita ja -vuohia oli yhteensä noin 21 000 kpl. Ammattimaisista (yli 100 uuhta) lam-mastiloista on luomutuotannossa tällä hetkellä noin 45 prosenttia. Alan nousuun ovat vaikuttaneet mm. lähi- ja eettisesti tuotetun ruuan kysynnän kasvu sekä ekologisen tuotannon arvostaminen.

– Lammas- ja vuohitilan näkökulmasta luo-mutuotantoon siirtymisellä voi saada enemmän katetta työlleen. Tavoitteellinen menekin edistä-minen vaatii kuitenkin pitkäjänteistä työtä tiloilla, toteaa lammasasiantuntija Satu Näykki ProAgria Länsi-Suomesta.

oppaaseen on koottua paljon tietoa mm. sairauk-sien ennalta ehkäisyyn, joka on luomussa tärkeää.

– opassarjan tavoitteena on hyvien tuotanto- ja toimintatapojen kokoaminen, jotta tiloilla on helpompi siirtyä luomutuotantoon, tehostaa jo olemassa olevaa luomutuotantoa sekä karsia tur-hia kustannuksia, kuvailee kehityspäällikkö Marja Suutarla ProAgria Keskusten Liitosta.

Hyvistä toimintatavoista kertovien oppaiden sar-jassa on nyt julkaistu Luonnonmukaisen Naudan-lihantuotannon hyvät toimintatavat, Luomusika-tuotannon hyvät toimintatavat, Luonnonmukaisen maidontuotannon hyvät toimintatavat sekä luon-nonmukaisen rehuviljan ja valkuaiskasvien tuotan-non hyvät toimintatavat -oppaat. oppaiden ra-hoituksesta on vastannut maa- ja metsätalousmi-nisteriö.

Linkki oppaaseen: www.luomulehti.fi

Tutkija: Meidän tulee vaatia, ettei glyfosaattia ole ravinnossa

Kuva YLe Areenassa olevasta dokumentista: myrkky jonka piti olla vaaraton.

Lampaiden ja vuohien luonnonmukaisen tuotannon hyvät toimintatavat -opas

1Lampaiden ja vuohien luonnonmukaisen tuotannon hyvät toimintatavat

Milla Alanco, Sini Hakomäki, Anne Johansson, Ulla-Maija Leskinen, Satu Näykki ja Johanna Rautiainen

Lampaiden ja vuohien luonnonmukaisen tuotannonHYVÄT TOIMINTATAVAT

8 LuomuLeHTi 5/2015

Luomuliitto valitsi Vuoden Luomutuotteeksi Tammisen luomukaritsan jauhelihan. Ammattikeittiösarjan voitti myssyfarmin kylmäpuristettu luomurypsiöljy ja kunniamaininnat saivat Jymy suomalainen luomujäätelö -tuoteperhe sekä L’uomu Nokan Rottinkirinta broilerifile.

Vuoden Luomutuote -palkitut TeKSTi: eLiSA Niemi

” Kilpailussa oli tänä vuon-na paljon hyviä ehdokkai-ta. Halusimme nostaa esi-in monta hyvää tuotetta, toteaa valitsijaraadin ty-öskentelystä Luomuliiton

elintarvikeasiantuntija Jaana Elo.– On hyvä, että luomun tuotekehitystä

tehdään omana prosessinaan. Näin saa-daan omaleimaisia tuotteita eikä vain kopioita tavanomaisista, toteaa valitsija-raadissa mukana ollut S-ryhmän valikoi-majohtaja Ilkka Alarotu.

Voittajat julkistettiin 1.10. Pro Luomu ry:n järjestämässä Luomuelintarvikepäi-vässä Helsingissä. Kaikki voittajatuotteet on saatavissa koko Suomen alueella.

Suomalaista luomukaritsaa on odotettu– Tamminen on tehnyt merkittävän työn tuodessaan suomalaisen luomukaritsan ja -lampaan kauppoihin. Muuten söisimme edelleen uusiseelantilaista, vaikka kulut-tajat ovat jo kauan pyytäneet suomalaista, korostaa Ilkka Alarotu.

Hinnaltaan jauheliha on suunnilleen samoissa tavanomaisen paistijauhelihan kanssa. Tammisen luomukaritsan jauhe-liha myydään tuoretuotteena visuaalisel-ta ilmeeltään toimivassa 400 gramman paketissa. Tamminen myy myös reilun kahden kilon karitsan putkiluupaistia, joka on pakaste.

Vuoden Luomutuote

Vuoden Luomutuote /

Ammattikeittiösarja

LuomuLeHTi 5/2015 9

Vuoden Luomutuote -palkitut – Annan pisteitä myös jauhelihan pak-

kaamisesta suojakaasuun, koska se on luonnollinen tapa pidentää tuotteen käyttöikää ja saada sen myyntiaika samal-le viivalle kilpailevien tuotteiden kanssa, toteaa Jaana Elo (ks. lisää s. 58).

Suomalaisesta lampaan lihasta jo yli 20 prosenttia on tuotettu luomuna.

– Halusimme tuoda markkinoille laa-dukkaan tuotteen ilman kikkailua, jot-ta se sopii käytettäväksi myös arjessa, kertoo Tammisen toimitusjohtaja Pasi Tamminen.

– Lammasta miedomman makuisella karitsalla voi tutustua lampaan aromiin. Paistamisen kannalta on hyvä se, että Tammisen luomukaritsan jauhelihasta ei lähtenyt paljoa rasvaa irti, toteaa raatilai-sista Ilari Paananen, Laurea ammattikor-keakoulun BarLaurean keittiömestari.

Pehmeänmakuinen kylmäpuristettu rypsiöljy Myssyfarmin kylmäpuristettua rypsiöljyä saa kolmen litran pakkauksissa ammatti-keittiöiden käyttöön, mutta myös puolen litran kuluttajapakkauksissa.

– Myssyfarmin kylmäpuristetusta ryp-siöljystä puuttuu tyypillinen pistävä maku ja se sopii siksi esimerkiksi ravin-tolapöytiin tarjolle saliöljyksi vaikkapa salaattia varten, kertoo Ilari Paananen ja liittyy kehumisissaan huippukokkien joukkoon, jotka fanittavat tuotetta.

– Öljyn maku on valovuosien päässä kil-pailijoista, hehkuttaa Paananen.

Myssyfarmi käyttää rypsiöljyssään vain heidän tuntemiensa tilojen Largo-rypsiä taatakseen huippulaadun. Öljy on puris-tettu poikkeuksellisen hellävaraisesti.

– Rypsiöljy ravintosisällöltään terveel-lisempää kuin vaikkapa oliiviöljy. Joten, jos tämä on rypsiöljyistä parasta niin ken-ties tämä on myös maailman parasta öl-jyä! hymyilee Myssyfarmin isäntä Janne Rauhansuu.

Jymyn maut ja brändi toimiiRaati kiittää Jymy-jäätelöitä siitä, että on uskallettu tehdä nopeasti iso tuoteperhe. Se on varmasti auttanut siinä, että jokai-selle löytyy suosikkimaku.

– Meille on tärkeää, että Jymy-jäätelöt on saatu myyntiin isossa mittakaavassa valtakunnallisesti ja myös vientiin. Hin-ta on premium-tuotteiden joukossa hyvin kilpailukykyinen - verrattuna myös ei-luomutuotteisiin, toteaa Suomisen mai-don markkinointijohtaja Erkki Mikola.

Hurmaavina makuina ovat suomalai-sista luomumarjoista tehdyt mansikka,

mustikka ja puolukka sekä lisäksi suklaa, maitokahvi, lakritsi ja vanilja. Luomu-tuotteissa ei ole ikinä keinotekoisia väri- tai makuaineita ja esimerkiksi vaniljan maun he ottavat suoraan tangosta.

Jymy-jäätelöiden maito tulee Suomisen luomumaitotilalta, josta se pääsee tuo-reena muutaman kilometrin päähän pie-neen jäätelötehtaaseen.

Luomubroileri eroaa tavanomaisesta selkeästi– L’Uomu Nokan Rottinkirinta on usko-mattoman hyvä tuote tavalliseen broile-

▷▷

Kunniamaininta

Kunniamaininta

10 LuomuLeHTi 5/2015

rifileeseen verrattuna. Sitä kehtaa nostaa parempaankin pöytään. Yhtenä vahvuu-tena on hyvä, käsityönä tehty leikkaus, toteaa Ilkka Alarotu.

– Broilereiden rotu on täysin erilainen äärettömän nopeasti kasvaviin tavan-omaisiin rotuihin verrattuna. Lintujen terveys on todella hyvä, kertoo L’Uomu Nokan yrittäjä Arto Jokinen.

L’Uomu Nokka on ensimmäinen broi-lerintuottaja Suomessa, joka avasi kanan-poikien kasvatusolosuhteet livenä kulut-

tajien nähtäväksi. Syyskuun alusta pari viikkoa yrityksen kotisivuilta pääsi kol-men online-kameran kautta katsomaan luomulintujen elämää. Kuvattavana oli Punkalaitumella oleva Petri Tiukan kasvatustila.

Pakkasella tai sateella kanat eivät mie-lellään mene ulos eikä niitä terveyssyistä silloin päästetäkään. Talvisinkin luomub-roilereilla on kuitenkin tavallista muka-vampaa, sillä sisätilat ovat väljät, todettiin L’Uomu Nokan live-kameratiedotteessa.

[email protected], p. 02 549 1681

Ensimmäisten luomubroilerien eteen on tehty valtava määrä pioneerityötä ja kasvatustiloja on nyt muutama. Tällä het-kellä kolmannes tuotteista menee vien-tiin. ◀

L’uomu Nokan yrittäjä Arto Jokinen, Jymy-jäätelöiden Horst Neumann ja erkki mikola, myssyfarmilta Janne ja Anna Rauhansuu ja Tammisen Pasi Tamminen ja Tero oinonen.

ella

Kar

ttun

en

LuomuLeHTi 5/2015 11

L ähes puolet suomalaisista käyttää luomua vähin-tään kerran kuukaudessa, kertoo Pro Luomun teettämä kuluttajabarometri. Vähintään kerran viikossa luomua ostaa yli neljäsosa kuluttajista. Nämä aktiivisimmat luomukuluttajat ovat myös niitä, jotka arvioivat lisäävänsä luomun käyttö-

ään eniten.Lähes puolet kuluttajista ostaa luomua vain satunnaises-

ti tai ei lainkaan. Tämä joukko on hieman pienempi kuin edellisessä, vuonna 2013 tehdyssä kyselyssä.

– Taantumasta huolimatta luomuindikaattorit ovat plus-salla. Luomumarkkinoiden kasvulle on yhä olemassa hy-vät edellytykset, kun jaetaan tietoa, kasvatetaan valikoimia ja tuotetaan laadukkaita tuotteita, toteaa Pro Luomun toi-minnanjohtaja Marja-Riitta Kottila.

Imagossa korostuvat terveellisyys ja vastuullisuusLuomun imago on kehittynyt aiempaa myönteisempään suuntaan. Vähän yli puolet kuluttajista mieltää luomun terveelliseksi, vastuulliseksi ja pienimuotoiseksi, kun taas luomua viherpiiperryksenä ja ylellisyytenä pitävien joukko on painunut alle kolmasosaan kuluttajista.

– Ilahduttavaa on myös se, että luomua pidetään aiempaa enemmän nykyaikaisena tuotantona. Luomuun liitetään kuitenkin sitkeästi mielikuva pienimuotoisuudesta, mikä pitää paikkansa siitä näkökulmasta, että ala on yhä pieni. Luomutilat sen sijaan eivät ole pieniä, vaan niiden keski-koko on suurempi kuin suomalaistilojen keskimäärin, Kot-tila miettii.

Barometrin mukaan edullisempi hinta saisi kuluttajat ostamaan luomua nykyistä enemmän, kuten aiemmissakin kyselyissä. Lisäksi kuluttajia kiinnostaa entistä enemmän luomutuottajien saaman hinnan oikeudenmukaisuus.

Erityisesti luomun aktiivikäyttäjät kaipaavat myös laa-jempia tuotevalikoimia ja tietoa tarjolla olevista tuotteista.

Aktiiviset luomukuluttajat tuntevat ruokansaAktiivisimpia luomukuluttajia ovat eri-ikäiset pariskun-nat sekä perheet, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Luomun aktiivikuluttajia on edelleen pääkaupunkiseudulla selvästi

muuta maata enemmän, ja he ovat korkeasti koulutettuja. Aktiivikuluttajat pitävät tär-keänä, että luomuruokaa tar-jotaan myös ravintoloissa sekä kouluissa ja päiväkodeissa.

Aktiivikuluttajille luomu on tietoinen ja vastuullinen valinta. He pitävät sitä ym-päristön ja tuotantoeläin-ten hyvinvoinnin sekä ruu-an laadun kannalta hyvänä vaihtoehtona.

– He ovat hyvin perillä sii-tä, että luomussa yhdistyy monta hyvää asiaa; laadukkaat ja luonnolliset tuotteet, joiden taustalla on sekä ympäristön että eläinten hyvinvoinnin kannalta parhaat tuotantotavat, tiivistää Kottila.

Harvakseltaan mutta silti säännöllisesti luomua käyttä-vät tuntevat luomua vähemmän kuin aktiivikuluttajat. He myös epäilevät useammin, onko luomu oikeasti luonnon-mukaisesti tuotettua ja kaipaavat todisteita siitä, että luo-mutuotteet todella eroavat tavanomaisista.

Luomuna ostetaan yleisimmin kananmunia, vihannek-sia ja juureksia sekä maitotuotteita. Luomun kulutusta ai-otaan lisätä lähes kaikissa tuoteryhmissä. Monissa tuo-teryhmissä toivotaan myös valikoiman kasvua; etenkin lihatuotteiden valikoiman toivotaan laajenevan.

Useimmiten luomutuotteet ostetaan päivittäistavara-kaupasta. Aktiivikuluttajat tekevät luomuostoksia myös erikoiskaupoissa, toreilla ja suoraan maatiloilta. Ruokapii-rien ja verkkokaupan osuus luomun ostopaikkoina on yhä vähäinen.

Luomun kuluttajabarometriin vastasi yhteensä tuhat suomalaista eri puolilta maata. Kyselyn toteutti elokuussa 2015 TNS Gallup Elintarviketieto Oy, ja sitä rahoitti maa- ja metsätalousministeriö. ◀

www.proluomu.fi

Luomuruoka kiinnostaa suomalaisia taantumasta huolimatta. Luomua säännöllisesti käyttävien joukko on kasvanut, ja puolet kuluttajista aikoo yhä lisätä luomuelintarvikkeiden käyttöään.

Taantuma ei ole taittanut luomun vetovoimaa

ToimiTTANuT: eLiSA Niemi

eu:n luomutunnus eli lehtimerkki tunnetaan aiempaa hieman paremmin. Luomua ostavista kuluttajista lähes puolet tunnistaa sen luomumerkiksi.

http://www.proluomu.fi


Pro Luomun järjestämän Luomuelintarvikepäivän ava-si maatalous- ja ympäristömi-nisteri Kimmo Tiilikainen, joka hehkutti luomun olevan biotaloutta parhaimmillaan.

– Luomussa yhdistyvät uusiutuvien luonnonvarojen ekologinen ja eettinen hyödyntäminen, ravinteiden kierrättämi-nen ja puhtaat ratkaisut, jotka säästävät il-mastoa ja vesistöjä, hän tiivisti.

Ministeriä ilahdutti erityisesti se, että kuluttajakyselyjen mukaan miehetkin ovat innostuneet luomutuotteista.

Ruotsi kirii TanskaaAsiakaspäällikkö Helena Wistrand KRA-Vista kertoi, että Ruotsin luomumark-

kinat kasvavat tänä vuonna arviolta 40 prosenttia. Ruotsalaisten tavoitteena on saada kiinni Pohjolan johtava luomumaa Tanska, jossa luomulla on 8 prosentin markkinaosuus.

Jo viime vuosi oli Ruotsissa vahvan luo-muboomin aikaa. Wistrandin mukaan luomun suosiota edesauttoivat muuta-mat vuoden 2013 aikana ilmi tulleet ruo-kaskandaalit. Kun luonnonsuojelujärjestö Naturskyddsföreningen toteutti samaan aikaan Byt till eko -kampanjan, palaset loksahtivat kohdalleen.

– Luomun kysyntä kasvoi nopeasti, mutta teollisuus oli siihen hyvin varautu-nut. Tuotevalikoima oli olemassa, ja myös kauppaketjut lähtivät kilpailemaan luo-mulla. Ja kun kuluttaja siirtyy luomuun,

Toista kertaa järjestetty Luomuelintarvikepäivä kokosi yli 180 luomun ja elintarvikealan asiantuntijaa Helsinkiin lokakuun alussa. Seminaarin avaussessiossa käsiteltiin Ruotsin luomumarkkinoita sekä mikrobien merkitystä ihmisten terveydelle.

Luomuelintarvikepäivä avasi uusia näkökulmia

TeKSTi: miNNA NuRRo/PRo Luomu KuVAT: eLLA KARTTuNeN

Paneelikeskustelussa Kimmo Luoma (Valio), Laura Salmivaara (Helsingin yliopisto), erkki mikola (Suomisen maito) ja Tarja Pentilä (TNS Gallup).

Tapahtuma näkyi ohikulkijoillekin Helsingin ydinkeskustassa Vanhalla ylioppilastalolla.

Tari Haahtela. osallistujat olivat kiinnostuneita. Karin Lundell.


he eivät enää siirry takaisin, Wistrand täydensi.

KRAV on valinnut kohderyhmäkseen ns. LOHAS-kuluttajat, joita on noin kol-mannes ruotsalaisista. He ovat valmii-ta maksaman laadusta ja tuotannon lä-pinäkyvyydestä, eikä hinta ole heille kynnyskysymys.

Suurkeittiöt luomun vetureinaProjektipäällikkö Karin Lundell Eskilstu-nan ruokapalveluista kertoi, että kymme-nen vuotta sitten luomun käyttöaste kun-nassa oli 5 prosenttia; nyt se on joissain keittiöissä jopa 60 prosenttia.

– Ennen meillä ei ollut rahaa luomuun, mutta emme myöskään huomioineet li-han osuutta aterioissa, ruokahävikki oli suurta ja käytimme paljon valmistuottei-ta, Lundell summasi.

Hän totesi, että luomuun siirtymis-tä julkisissa ruokapalveluissa on Ruot-sissa edistänyt kansallisesti asetetut tavoitteet ja suurkeittiöille suunnattu-jen luomutuotteiden valikoiman laa-jeneminen. Lundell arvioi, että ruoka-palvelujen kasvanut luomukysyntä on

edistänyt myös kuluttajamarkkinoiden kehitystä.

– Kun koulussa tai töissä oppii syömään luomua, sitä on helpompi valita myös ko-tiin. Lisäksi ruokapalvelujen suuret vo-lyymit edistävät myös vähittäistuottei-den tuotekehitystä, hän pohti.

Mikrobit ovat ystäviämme– Huolehtikaan hyvin luomun brändistä! Se on äärettömän arvokas ja sitä kannat-taa vaalia, totesi emeritusprofessori Tari Haahtela HUS:n Iho- ja allergiasairaalasta.

Allergioihin perehtynyt professori muistutti mikrobien merkityksestä ihmi-sen terveydelle. Hän käänsi päälaelleen kuvitelman bakteerien haitallisuudesta ihmisille.

– Ympäristömme mikrobeista 99 pro-senttia on hyviksiä ja vain 1 prosentti tau-dinaiheuttajia. Kaikkein merkittävin ter-veydelle on suolistomikrobisto, sillä se on läheisessä yhteydessä immuunijärjestel-mään, Haahtela taustoitti.

Haahtelan mukaan monien kroonisten terveysongelmien kuten allergioiden, ke-liakian, diabeteksen ja jopa Altzheimerin

taudin taustalla epäillään nykyään olevan suolistomikrobiston muutokset. Syynä se, että elämme liian steriiliä elämää.

– Mitä suurempi ympäristön biodiver-siteetti, sitä enemmän mikrobeja iholla ja muualla elimistössä, ja sitä parempi ihmi-sen vastustuskyky, hän tiivisti.

Haahtela kannusti tutkimaan li-sää luomun terveysvaikutuksia. Erityi-sesti hän kaipasi tutkimusta siitä, vai-kuttaisiko luomuruoan nauttiminen ihmisen suolistomikrobistoon ja elimis-tön tulehdusprosessiin.

Aamupäivän kaikille yhteisen osuuden jälkeen Luomuelintarvikepäivän ylei-sö jakautui kolmeen eri teemasessioon, joissa käsiteltiin luomun markkinointia ja tuotteistusta, elintarviketutkimusta ja luomua ravintola-alalla. Seminaaripäivän päätti toimittaja Kirsi Heikelin vetämä paneelikeskustelu, jossa pohdittiin luo-mun markkinoinnin haasteita Suomes-sa. ◀

Luomuelintarvikepäivän esitykset: proluomu.fi/luomuep_2015

maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen kertoi, että Luomuliiton puheenjohtajana ollessaan 1995-1999 hän oli mukana luomassa strategiaa, jossa oli tavoitteena saada 10 prosenttia Suomen peltoalasta luomutuotantoon. eviran ennakkotietojen mukaan tänä vuonna tuo prosenttitavoite saavutettiin - vihdoinkin. ehkä Luomuliiton 30-vuotisjuhlassa marraskuussa tulee mieleen lisää muistoja strategioista ja myös ideoita uusiksi tavoitteiksi.

Karin Lundell.


◁ Luomumetsäkierroksella keskusteltiin eri keruutuotteiden hyödyntämisestä.

Luomukeruualueiden sertifioinnissa on tehty pioneerityötä Lapissa sinnikkäästi yli vuosikymmen. Nyt myös muualla Suomessa herätään vähitellen huomaamaan keruuluomun mahdollisuudet. Tietoa ja apua toistaiseksi heikosti tunnettuun sertifiointiprosessiin tuovat Luomuliiton mentor-tapaamiset.

TeKSTi JA KuVAT: BiRGiTTA PARTANeN

Keruualueen sertifioiminen kannattaa

K arunaan Varsinais-Suomeen kokoontui elokuussa ryhmä keruualueiden luomuserti-fioinnista kiinnostuneita. Luomuliiton ensimmäises-sä luomukeruun mentor-ta-

paamisessa oli monimuotoinen joukko eri alojen asiantuntemusta, ja keskustelu kävi vilkkaana, kun kysymyksiä ja eri nä-kökulmia nousi esiin.

Tapaamispaikkana oli Luomuliiton en-simmäisen keruutuotementorin, Jaana Elon luomutila. Sen metsät sertifioitiin kolmen naapurin metsien kanssa luomu-keruualueeksi kesäkuussa.

Keruualueet haetaan luomuvalvon-taan alueiden sijaintikunnan ELY-kes-kuksesta, sillä keruutuotteet kuuluvat alkutuotantoon.

– Jos luomutarkastus tehdään ennen sa-tokautta, eikä alueella ole todistettavas-ti käytetty kiellettyjä tuotantopanoksia edellisen kolmen vuoden aikana, on mah-dollista hakea siirtymäaikaa kokonaan pois. Silloin keruutuotteita voi markki-noida luomuna jo samana kasvukautena, kuten me teimme täällä Karunassa. Olem-me jo tänä vuonna myyneet luomumus-tikkaa ja luomukantarelleja tilapuodis-samme, kertoi Elo.

Jaana Elo toimii Luomuliiton

keruutuotementorina sekä elintarvikeasiantuntijana. Hänet voi kutsua mukaan

erilaisiin tilaisuuksiin kertomaan luomukeruusta:

[email protected] puh. 040 9641 518

▷ Luomukeruualueeksi voi hakea myös luonnonhoitopellon ja pellon ja metsän vaihettumisvyöhykkeen.

mailto:[email protected]


Mikä metsän luomusertifiointi?Luomu on valvottu sertifiointijärjestelmä, jolla voi osoittaa raaka-aineen puhtauden ja aitouden.

metsänomistaja voi hoitaa metsäänsä kuten parhaaksi katsoo, mutta sitoutuu ilmoittamaan käsittelyistä, jotka rajaavat käsitellyn alueen pois luomusta määräajaksi. Niitä ovat juurikäävän torjunta urealla, kemiallinen heinäntorjunta ja tietyt kemialliset lannoitteet.

metsistämme olisi alueesta riippuen 97 – 99 prosenttia sertifioitavissa luomuun muuttamatta nykyisiä hoitokäytäntöjä.

Jokamiehen oikeudetLuomusertifiointi ei vaikuta jokamie-henoikeuksiin, mutta metsänomistaja voi päättää, kenelle luovuttaa oikeuden hyödyntää luomuvalvontaan kuulumis-ta. metsänomistajan ei tarvitse luovuttaa tietoa ja todistusta luomusertifioinnista kenelle tahansa, vaan hän voi itse päät-tää, kuka voi luomustatusta hyödyntää ja minkä verran hän siitä haluaa korvausta. eli hyödyntäjät maksavat luomukartois-ta joko metsänomistajalle tai selvittäjälle.

erikoiskeruutuotteet, kuten mahla, paku-ri, pihka ja kosmetiikan raaka-aineet ovat luomuna kysyttyjä. Ne eivät kuulu joka-miehenoikeuksien piiriin, vaan keruuseen on aina saatava maanomistajan lupa. Jos metsänomistaja ei halua niitä itse hyö-dyntää, hän voi tehdä sopia keruuoikeu-desta ja korvauksesta kerääjän kanssa.

Luomusäännöt velvoittavat kestävään keruuseen.

KustannuksetLuomuvalvontaan voi hakeutua metsän-omistaja itse tai selvitysmiehen avulla joukko metsäomistajia. Selvitysmiehe-nä voi toimia joku metsänomistajista tai ulkopuolinen selvittäjä. Selvitysmiehen avulla vaikkapa kokonaisen kunnan tai maakunnan metsät voi hakea yhdellä ker-taa, mikä tuo säästöä kustannuksissa.

Valvontaan liittymismaksu on noin 100 € ja vuosittain tehtävän tar-kastuksen maksu on 91 €/h.

Sertifiointiprosessi ja siihen liittyvä maastokäynti herätti kysymyksiä. Elon mukaan paperityöt eivät ole ylivoimaisia, ja maastokäynti tukee osaltaan luomun kestävän keruun ohjeistusta. Luomuval-vontaan hakeutuessa yksilöidään kerättä-vät raaka-aineet tarkasti.

– Mikäli kerätään esimerkiksi varpuja, jäkälää tai muita hitaammin uusiutuvia raaka-aineita, on hyvä katsastaa, että ke-ruupaikalla on siihen tarkoitukseen riit-tävä kasvusto. Maastokäynneillä katso-taan myös mahdollisia saastelähteitä.

Rajoitteita vähän, mahdollisuuksia paljonMetsänhoitotoimissa pohdituttivat lan-noitus ja juurikäävän kemiallinen torjun-ta, jotka rajaavat käsitellyn alueen pois luomusta. Lannoitus, joka on tietyissä kohteissa tarpeen, rajoittaa luomukeruu-ta vain hyvin vähän; tuhkalannoitus on luomussa sallittu, ja jos käytetään jotain luomussa ei-sallittua lannoitetta, vain kä-sitelty ala rajataan luomusta pois kolmen vuoden määräajaksi.

Juurikääpää yleensä torjutaan kantokä-sittelyssä ureavalmisteilla, mutta ne ovat luomussa kielletty. Harmaaorvakkaa sen sijaan saa käyttää myös luomussa.

– Kantokäsittelytarpeeseen vaikuttaa myös korjuuajankohta. Mikäli korjuu

tehdään kasvukauden ulkopuolella, ei kantokäsittely ole tarpeen, sillä juurikää-pä leviää vain kesäkaudella, selvisi met-säosaajien kommenteista. Luomumet-sänomistajan kannattaakin siis tähdätä talvikorjuuseen, jos mahdollista, kertoo Jaana Elo.

Luomujatkojalosteita valmistavan met-sänomistajan on hakeuduttava Elintarvi-kevirasto Eviran valvontaan. Sen sijaan catering-toiminta ei kuulu luomuval-vonnan piiriin, jolloin esimerkiksi maa-tilamatkailutila voi hyödyntää metsiensä luomukeruutuotteita tarjoilluissaan.

– Tätä pitäisi ehdottomasti hyödyntää enemmän matkailussa! Myös luomumaa-tilojen metsät kannattaisi epäröimättä hakea luomuun. Se onnistuu kasvintuo-tannon tarkastuksen yhteydessä ilman erillistä liittymismaksua.

– Metsät voi hakea luomuvalvontaan myös, vaikka viljely ei luomua olisikaan, muistutti Elo. ◀

Kirjoittaja työskentelee Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Mikkelissä.

Luomuliiton keruutuote-mentor Jaana elon mieles-tä metsän sertifioiminen luomukeruualueeksi antaa hyviä mahdollisuuksia markkinointiin.


Lisää puutarhatuotantoa

Savo-Karjalan luomuyhdis-tyksen puheenjohtajana toi-miva Airi Timonen valit-tiin viime vuonna myös Luomuliiton hallitukseen varajäseneksi ja hän tuli sa-

malla mukaan puutarhatyöryhmään, jonka tavoitteena on löytää luomupuu-tarha-alan potentiaalisimpia kehittämis-kohteita ja vaikuttaa alan kehittymiseen. Yksi keskeinen haaste on uusien puutar-hatuottajien saaminen mukaan.

Timosella on ryhmän jäsenistä tuo-reimmassa muistissa aloittavan viljelijän haasteet. Pensasmustikan kasvustojen pe-rustaminen Timolan tilalla tehtiin vuon-na 2011 ja satoa on saatu jo pari vuotta – aiemmin kuin oletettiin.

Päätös pensasmustikan viljelyn aloit-tamisesta tuli selväksi vuonna 2010 sil-loisen Pohjois-Karjalan ProAgrian mar-janeuvojan Ismo Ruutusen luennolla. Asuintalon lähellä olevalle kiviselle pel-lolle ei sopinut koivut, mutta pensasmus-tikka tuntui hyvältä ratkaisulta. Samalla koko tila siirrettiin luomuun – se oli tun-tunut järkevältä jo pidempää, koska tor-junta-aineita käytettiin vähän

– Mentorina tai kummina minulle on toiminut Topi Laitinen, joka on luomu-pensasmustikan pioneeri ja hänellä on

erilaisista lajikkeistakin runsaasti koke-musta, kertoo Timonen.

Asiakaskuntaa läheltäTimolassa on nyt 2 300 mustikkapensas-ta reilun puolen hehtaarin alalla. Pensaat eivät kuitenkaan vielä ole täysikasvuisia ja satomäärät tulevat nousemaan. Tilalla tuotetaan myös luomuhunajaa sekä man-sikkaa, herukoita ja karviaisia vähän yli oman tarpeen myyntiin.

Asiakaskuntaa on nyt luotu aloitta-malla myymällä tuttaville suoraan tilalta sekä tapahtumissa. Tulevaisuudessa, kun mustikkapensaat ovat vahvempia, voi-si kuvioon tulla myös itsepoiminta lop-pusadon aikana. Kaupoissa hintakilpailu on kovaa puolalaisten pensasmustikoi-den takia, mutta Timolan rasiamustik-kaa on kuitenkin paikallisissa kaupoissa myynnissä.

– Kakkosluokan marjasta olen teettänyt Kiteen Marjalla sokeritonta täysmehua.

– Todellinen myyntityö on vielä edes-säpäin, mutta kiinnostuneita on paljon ja tuntuu, että luomupuutarha-alan tulevai-suus näyttää valoisalta.

Perustaminen kallistaPerustamiskustannukset mustikkapen-saille tulevat helposti kalliiksi, koska pen-

sasmustikalle pitää maan olla sopivan ha-panta. Timolassakin lisättiin 100 tonnia turvetta reilulle puolelle hehtaarille.

– Pensasmutikkariveille on asetettu ka-tekangas, joka suojaa rikkaruohoilta, ta-soittaa kevään ja syksyn lämpövaihtelui-ta sekä on hygieninen, selittää Timonen.

– Mustikkamaa on myös aidattava var-sinkin jänistuhojen estämiseksi. Myös kauriita liikkuu satunnaisesti ja hirvet asustelevat lähistöllä.

Perustamisen jälkeen pensaiden pitäi-si olla helppohoitoisia – Timonen vain leikkaa kuivat oksat. Myöskään tauteja

Nuorinta puutarhatuotantoa Luomuliiton puutarhatyöryhmän jäsenistä on Airi Timosella. Pensasmustikan markkinat näyttävät hyvältä.

Uusi mustikkatarha tuottaa jo

TeKSTi: eLiSA Niemi

Airi Timonen myymässä pensasmustikkaa Koivikon

elomarkkinoilla syyskuussa.

Aulik

ki L

uukk

onen

Airi

Tim

onen


Vaikuttaminen kannattiPalstalla haastatellaan Luomuliiton puutarha- työryhmän jäseniä.

Aitohunajakukka nyt myyntikasvilistalla– Kasvinviljelytilan luomuehtoihin kuuluu myyntikasvivelvoite 30 prosenttia viljelyalasta. Tilallamme olisi pitänyt luomuehtojen mukaan aiemman ohjelmakauden ehtojen mukaan kylvää esim. kauraa, kun mehiläisten mesikasvit eivät täyttäneet ko. ehtoa. Kuitenkin aloitin asiasta keskustelun syksyllä 2014 valvovan viranomaisen kanssa sekä Luomuliiton Mikko Rahtolan kanssa. Kysymykseni tuli oikeaan aikaan keskusteluun ja pohdintaan.

Tuloksena on uudella ohjelmakaudella, että aitohunajakukka on myyntikasvilistalla. Tämä on hyvin perusteltua, koska hunaja on myyntituote. mehiläisten hoito on nosteessa nyt, niin uusi myyntikasvivaatimus mehiläishoitajille on varsin mieluinen päätös, toteaa Timonen.

Riviväliin käy myös turve– Puutarhaviljelyn luomuehtoihin kuului aiemmin, että riviväleissä tulee olla palkokasvia. Keväällä 2012 kylvimme lampaannataa ja vaatimuksen mukaan myös palkokasvia, valkoapilaa. Kuitenkaan kumpikaan kylvetty siemen ei itänyt juuri lainkaan.

mikko Rahtolan asiantuntemus oli jälleen avainasemassa, että saatiin vakuutettua paikallisen eLY-keskuksen luomuasiantuntija. Tehtiin selvitys, miksi ei vaatimuksia noudateta. Perusteluina todettiin, että mustikka tarvitsee happaman kasvualusta ja se ei ole varsinaisesti osana viljelykiertoa, koska puuvartinen kasvi tuottaa satoa 25–30 vuotta. Päätös oli silloin, että turve riittää rivienvälien katteeksi.

Tieto vietiin myös valtakunnalliselle tasolle eviraan ja uuden tukikauden vaatimuksissa puutarhakasvien rivien väliin käy esimerkiksi turve sekä olki”, kertoo Timonen.

ei pitäisi olla haittana. Timosen pensais-ta 8-10 ovat kuolleet esimerkiksi myyris-tä johtuen ja vähälumiset talvet ovat riski talvehtimisille. Pensaiden odotetaan kui-tenkin tuottavan marjaa 25–30 vuotta.

Sadon määrään vaikuttavat lajike, maa-perä, pölytys ja sääolosuhteet. Keskimää-räinen vuotuinen sato on 1–4 kg pensasta kohden. Satomäärä riippuu myös pensai-den koosta ja kasvuston iästä.

Tänä vuonna sää on hellinyt ja satokau-si on kestänyt jopa 10 viikkoa. Vielä loka-kuun alulla pystytään poimimaan viimei-set marja, jotka ovat napakoita ja makeita kuin satokauden alussa. Viime vuonna satokausi alkoi kolme viikkoa aiemmin ja päättyi elokuun lopussa.

– Pölytys oli onnistunut tänä vuonna hyvin. Kymmenen mehiläispesää on alle 100 metrin päässä mustikkatarhasta ja nyt ne lentävät vielä ahkerasti etsimässä rikkonaisia mustikoita, kertoo Timonen.

Koska Timolan tilan pensaat aloittivat marjantuotannon pari vuotta tavallista varhaisemmin, kokeneemmat neuvoivat myös aloittamaan lannoituksen jo silloin. Timonen käyttää rakeista lannoitetta.

Yleensä halutaan isoa marjaaLajikkeista ensimmäisiksi valittiin North Blue ja Aino, joka on istutettu ristipö-lyttäväksi joka seitsemänneksi pensaak-si. Nyt syksyllä lisättiin hieman kas-vustoa ja uutena lajikkeena istutettiin Patriot-lajiketta.

– Suurin osa asiakkaista on mieltynyt isoihin ja näyttäviin pensasmustikka la-jikkeeseen, kuten Patriotkin on. Ehkä joka kymmenes asiakas kuitenkin haluaa pie-nimarjaisempaa Ainoa, johon ovat tutus-tuneet aiemmin, kuvaa Timonen.

Poimijoina Timolassa on ollut tänä ke-sänä 4–6 henkeä. Yhtä lyhytaikaista pal-kallista lukuun ottamatta kaikki ovat perheenjäseniä - kolmessa polvessa. Ensi kesänä tarvitaan jo enemmän työvoimaa, koska pakkaamiseenkin menee paljon ai-kaa. Naapureiden kanssa myös vaihde-taan työtä.

– Veljenpoika opiskelee puutarhuriksi, joten pieni toivo elää, että jatkajakin ai-kanaan löytyisi perhepiiristä, kertoo Ti-monen. ◀

Timolan luomutila tuottaa pensasmustikan lisäksi myös hunajaa.

Airi

Tim

onen

Airi

Tim

onen

Airi

Tim

onen


L epomäen tilan Hannele ja Hannu Mäntyjärvi viljelevät Hannelen kotitilaa Jyväskylän länsiosassa sijaitsevassa Kuohun kylässä. Mäntyjärvet istuttivat ensimmäiset pensasmustikat

17 vuotta sitten.

Lepomäen tila juhlisti pensasmustikoidensa saamaa luomu-tunnusta elokuussa järjestetyllä tilapäivällä. Tänä vuonna mustikkasato oli viileän alkukesän vuoksi myöhässä, mutta pensasmustikat kypsyivät nopeasti lämpimän elokuun loppupuolella.

Pensasmustikan siirtäminen luomuun

kävi helposti

TeKSTi JA KuVAT: miNNA ViLKuNA

Hannele ja Hannu mäntyjärven tilan viljelyala on 3,6 hehtaaria. mustikkapensaita tilalla on reilut 15 000.


Pensasmustikka viihtyy parhaiten hap-pamassa maaperässä. Hannu Mäntyjär-ven mukaan oikea lannoitus on sadon kannalta erityisen tärkeää. Suurin muu-tos luomutuotantoon siirtymisessä tuli juuri lannoittamisessa. Aiemmin lan-noite annettiin tihkukastelujärjestelmän kautta, mutta luomulannoite lisätään kä-sin, koska järkevän hintaista liukoista val-mistetta ei ole.

– Happamuuden on pysyttävä oikeana. Jos maan pH nousee liikaa, pensas saattaa jopa hävitä, Hannu Mäntyjärvi sanoo.

Pensasmustikka kestää jopa 30 asteen pakkasen, mutta paksu lumikerros on eduksi pensaiden talvehtimiselle. Sato-kaudella linnut verottavat mustikkasa-toa, talvella haitaksi pensaille voivat olla myyrät, jänikset ja peurat.

Pensasmustikkapensas voi parhaimmil-laan tuottaa jopa neljä kiloa satoa. Hannu Mäntyjärvi kertoo, ettei aivan sellaisiin lukemiin ole tilalla vielä päästy. Vuosit-taiseen mustikkasatoon vaikuttavat mo-net tekijät.

– Tänä kesänä satokausi oli myöhäs-sä johtuen kylmästä alkukesästä. Pensas-mustikan tarvitsema lämpösumma on 850–950 välillä. Parhaimmillaan sato-kausi saattaa kestää jopa seitsemän viik-koa, Hannu Mäntyjärvi kertoo.

Kitkentä ja poiminta käsityönäLepomäen tilalla pensasmustikan vilje-ly on suurelta osin käsityötä, ainoastaan isommat turvemäärät levitetään pienel-lä traktorilla. Taimien rivivälit pidetään rikkaruohottomina ruohonleikkurilla, mutta varsinainen kitkentä tehdään kä-sin. Myös mustikoiden istuttaminen ja poiminta on käsityötä. Tila työllistää sa-tokaudella vuodesta riippuen noin 20–25 poimijaa. Tilalla on myös itsepoimintaa.

– Pensasmustikan poiminta on metsä-mustikkaa nopeampaa, sillä marjat ovat isompia ja kasvavat terttuina. Toisaalta yhdessä tertussa on usein sekä kypsiä että raakoja marjoja, joten poimiessa pitää olla tarkkana. Joskus marjat näyttävät kyp-siltä, mutta ovat vielä punaisia kannas-ta. Tällaisten marjojen maku ei ole hyvä. Poimijoilla meneekin usein yksi tai kaksi ensimmäistä päivää harjoitellessa, Hannu Mäntyjärvi kuvailee. ◀

– Kun muutimme tilalle, aloimme miet-tiä, voisiko tilalla viljellä jotain, ettei joka päivä tarvitsisi lähteä muualle töihin. Muistin, että Uudenmaan maaseutuopis-tossa ollessani eräs agrologi puhui niin sanotusta jättimustikasta. Harkitsimme myös vadelmaa ja mansikkaa. Yhtenä te-kijänä pensasmustikan valintaan vaikut-ti se, että Keski-Suomen pellot ovat kivi-siä, joten on tärkeää, ettei niitä tarvitse kääntää muutaman vuoden välein, Han-nu Mäntyjärvi kertoo.

Hän sanoo hankkineensa ensin 200 pensasta Laukaan taimiasemalta.

– Jostain syystä ovella lähtiessäni tote-sin, että ensi kesänä tarvitsenkin sitten 3 000 tainta. He käsittivät tämän tilauk-seksi, ja seuraavana keväänä sain soiton, että taimet odottavat, Hannu Mäntyjärvi hymyilee.

Pensasmustikka säilyy hyvinNyt tilan viljelyala on 3,6 hehtaaria ja pensasmustikkapensaita on kaikkiaan 15 000 – 16 000. Viime vuonna tilalle is-tutettiin 500 pensasta lisää. Taimet ovat ostettaessa noin vuoden ikäisiä, mutta istuttamisesta menee vielä neljä tai viisi-kin vuotta, että ne alkavat tuottaa satoa. Lepomäen tilalla on pääasiassa Aino- ja Alvar-lajikkeita.

– Aino on lajikkeista satoisampi, mut-ta marjat ovat pienempiä. Alvar kypsyy muutaman päivän aikaisemmin, ja mar-jat ovat isompia. Viljelemme jonkun ver-ran myös Sineä, jonka marjat ovat met-sämustikan kokoisia ja erittäin makeita, Hannu Mäntyjärvi listaa.

Pensasmustikan parhaiksi puoliksi hän nostaa hyvän maun, joka ei kaipaa lisäksi sokeria ja sen, etteivät mustikat sotke.

– Pensasmustikka kestää hyvin pa-kastamista, sillä se ei ole vetinen. Se käy pakastamisen jälkeenkin vaikka kakun koristeeksi.

Lepomäen tila myy pensasmustikkaa suoramyyntinä tilalta, satokaudella tuo-reena, talvella pakasteena. Merkittävä yh-teistyökumppani myynnissä on SOK.

Luomussa erona lannoittaminenPäätös luomuviljelyyn siirtymisestä oli siltä osin helppo, että tilalla ei aiemmin-kaan käytetty kasvintorjunta-aineita. Pensasmustikoiden kastelusta Mäntyjär-vet huolehtivat tihkukastelujärjestelmän avulla.

△△△ maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen vieraili Lepomäen tilalla, kun uutta luomutunnusta juhlittiin.

△△ Pensasmustikat kasvavat tertuissa. Samassa tertussa on usein yhtä aikaa raakileita ja kypsiä marjoja.

△ Pensasmustikat ovat metsämustikoita suurempia, eivätkä sottaa.


K esäkuussa Latvian puheen-johtajakauden lopussa EU:n maatalousministerit pää-sivät yhteisymmärrykseen EU:n luomuasetuksen ylei-sistä linjoista. Luxemburgin

puheenjohtajakaudelle jäi viimeisen vai-heen lainsäädäntöprosessi eli kolmi-kantaneuvottelut. Ne käynnistyvät heti, kun EU:n parlamentti muodostaa oman kantansa.

Tällä hetkellä luomun kattojärjes-tö IFOAMin EU-ryhmä pyrkii varmista-maan sen, että Euroopan parlamentti ot-taa lausunnossaan huomioon luomualan huolenaiheet. EU-parlamentin maatalous-valiokunta joutuu käsittelemään yhteensä 1 480 muutosehdotusta. Näihin muutos-ehdotuksiin on sisällytetty EU-parlamen-tin ympäristövaliokunnan lausunnot.

EU:n luomuasetus etenee muutosehdotuksien kauttamuutosehdotuksia on paljon ja niistä on tarkoitus äänestää maatalouskomitean kokouksessa 12.–13. lokakuuta.

TeKSTi: PAuLi TALViTie

Kaikista muutosehdotuksista on tar-koitus äänestää maatalouskomitean ko-kouksessa 12.–13.10. Muutosehdotusten kokonaismäärää voitaisiin vähentää, jos poliittiset ryhmät voisivat sopia tietyistä kompromisseista muutosehdotuksiin.

EU-parlamentin tavoitteet ovat mo-nilta osin linjassa Euroopan neuvoston kanssa. Kokemuksia nykyisestä asetuk-sesta halutaan hyödyntää ja tarkoista tarkastusvaatimuksista halutaan pitää kiinni. EU-komissio haluaisi sisällyttää tarkastukset ruoan ja rehujen viralliseen valvontaan.

Parlamentti ehdottaa luomuvirastoa ja tuontijärjestelmääParlamentti aikoo tuoda keskusteluun myös jotakin uutta. Se ehdottaa esimer-kiksi, että luomulle perustetaan oma

euro

pean

Com

mis

sion

EU-virasto - Euroopan ruokaturvallisuus virasto EFSA:n tai kalastuksen valvonta-virasto EFCA:n tapaan. Luomun oman vi-raston avulla voitaisiin löytää ratkaisuja yhteen luomujärjestelmän keskeisimpään haasteeseen: asetuksen samankaltaiseen toteuttamiseen koko EU:n alueella.

Toinen uusi asia olisi tuontijärjestel-mä, joka mahdollistaisi jo käytössä olevat alueelliset standardit kolmansissa maissa. Niiden pitäisi kuitenkin olla balanssissa EU:n kolmansia maita tiukemman käy-tännön kanssa, koskien esimerkiksi lap-sityövoiman käyttöä ja eläinten eettistä kohtelua.

IFOAM EU-ryhmä pyrkii vaikutta-maan kaikkiin toimielimiin ja poliittisiin ryhmiin, että lopullinen teksti vastaa luo-mualan tarpeita ja odotuksia. ◀

eu:n luomuasetuksen muutosehdotuksien tavoitteena on mm. saada asetus

toimivaksi hyvin erilaisille luomutiloille ja muille yrityksille ympäri eu:ta.

TARKAT KAMERAOHJATUT RIVIVÄLIHARAT

Robocrop

Maahantuonti ja myynti:S.G.Nieminen Oy, Pasi Myllymäki puh. 030 650 5202, www.sgnieminen.fi

Lisää humusta Parantaa maan rakennetta Sitoo ravinteita Tukahduttaa rikkakasvit Torjuu ankeroisia Pienentää kasvitautipainetta

Englantilaisen Garford Farm Machineryn valmistamat riviväliharat soveltuvat lähes kaikille viljelykasveille, mm: • Viljat • Vihannekset • Öljykasvit • JuureksetHaran ohjauksessa käytetään viimeisintä kameratekniikkaa, joka varmistaa erittäin tarkan haraustuloksen ja eliminoi kuljettajan tekemät ajovirheet jopa harattaessa 20 km/h nopeudella.

Kamera seuraa useampaa kasvuriviä samanaikaisesti ja on toimintavar-ma, vaikka kasvustossa olisi aukkoja tai rikkakasvien osuus olisi suuri.

SANEERAUSKASVIT PELTOSI PARHAAKSI

CONTRA-REHUÖLJYRETIKKA

RobocropRobocropRobocrop

KATSO haran esittelyvideo:

www.garford.com

COMMANDO-SEKOITUS(50 % sinappia, 50 % rehuöljyretikkaa)

SMASH-VALKOSINAPPI

UUSINTA TEKNIIKKAA MEKAANISEEN RIKKAKASVINTORJUNTAAN


Tara Lange lykkää mehus-timeen kukkakaalinlehtiä, selleriä ja sitruunaa. Hän pyöräyttää vihermehut koko perheelleen alle kymme-nessä minuutissa ja osoittaa

omalla esimerkillään, että vihermehujen tekeminen ei ole vaikeaa.

– Moni ajattelee, että ei minulla ole ai-kaa eikä jaksamista vihermehujen teke-miseen. Se on niin sottaistakin. Vaan ei se

TeKSTi: KiRSi HAAPAmATTi

Vihermehu ei ole mikään purkitettu sokerijuoma, vaan ravitsevaa, terveellistä elävää ravintoa. Lisäksi se on maukasta, sanoo vihermehuista kirjan tehnyt Tara Lange.

”Vihermehuissa on nyt bisnesmahdollisuuksia!”

Mehu vai smoothie?- (Viher)smoothiessa ainekset pilkotaan tehosekoittimessa. Valmiissa smoothiessa on kaikki raaka-aineet mukana.

- Lingotussa tai puristetussa mehussa ylijäämä massa eli kuitu jää mehustimen säiliöön. määrällisesti mehuun saa kuitenkin smoothieta monin verroin enemmän raaka-aineita.

- Smoothie on ruokaa: se käynnistää ruuansulatusprosessin. Vihermehua voisi kuvailla enemmän terveysjuomaksi, energiaksi. Kuiduttomana se ei rasita ruuansulatusjärjestelmää, vaan sen vitamiinit imeytyvät suoraan suolistoon. Tästä syystä mehuja käytetään esimerkiksi paastossa.

niin ole! On minullakin kiire, on työ, lap-set ja kissoja ja koira, mutta arki ei ole este mehustamiselle. Päinvastoin, siitä saa li-sää energiaa.

Pulppuavan elinvoimainen Tara Lange on todellakin asiansa paras käyntikortti. Hän ei muista, milloin olisi viimeksi ol-lut sairaana. Väsyneitä, voimattomia päi-viä ei oikeastaan enää ole, kun ruokavali-oon kuuluvat vitamiinipommit: erilaiset vihermehut. Vihermehujen maailmaan Lange tutustuikin alunperin lapsensa sai-rastelun myötä. Apu löytyi ravinnosta.

Tara Lange ei ole vihermehuinnostuk-sensa kanssa yksin. Vihermehut sopivat aikaamme, missä kehon hyvinvointiin satsataan.

– Hyvinvointitrendi on muokkaantu-nut itsensä piiskaamisesta lempeämpään suuntaan. Ymmärretään, että fyysinen ja henkinen hyvinvointi kulkevat rinnak-kain. Samalla ihmisillä on halu johonkin yksinkertaisempaan. Aito, elävä ravin-to sopii siihen ajatukseen hyvin. Proses-soidut pillerit ja jauheet halutaan korvata oikealla ruualla.

Asiakaskunta on valmiinaVihermehujen raaka-aineiksi sopivat he-delmät, juurekset, kasvikset, juuresten

Kirs

i Tuu

ra

esimerkki on voimaa. Vihermehujen juominen innostaa koko perhettä. erityisesti, jos lapset saavat osallistua mehujen tekemiseen.

Sari

mat

tson

Raaka-aineista riippuen valmis mehu on paksua tai vetisempää.

Kirs

i Tuu

ra

Vihermehujen raaka-aineiksi sopivat hedelmät, juurekset, kasvikset, juuresten naatit, salaatit ja villivihannekset.


Facebookissa toimii Juice Finland 2015 -ryhmä, jossa mehustajat jakavat vihermehukokemuksiaan. Tara Langen sivut: www.vihermehut.fi.

naatit, salaatit ja villivihannekset. Tara Lange luennoi vihermehustamisesta ja toivoo, ettei se jäisi pienen piirin hifiste-lyksi. Jos keittiön tasolle mahtuu leivän-paahdin, sopii siihen myös mehustin, hän vertaa.

Ennakkoluuloja vihermehustamiseen silti on. Mistä sitä vihreää saa? Eikö me-hustaminen ole kamalan vaivalloista ja koneetkin tyyriitä?

– Suomen kesä on aarreaitta viher-mehustajalle. Meillä on valtavasti villi-vihanneksia. Toreilta voi saada vaikka kukkakaalinlehtiä ilmaiseksi. Pääosan vi-hermehujeni raaka-aineista hankin kui-tenkin ihan marketista luomuna.

Langen Vihermehu-kirjassa (Basam Books 2015) esitellään erilaisia mehus-tuslaitteita. Perusperiaate on, että mehu-linko on nopeampaan mehustamiseen, puristin taas kiirettömämpään menoon. Mehulingoissa on nopeasti pyörivä terä, joka repii ainekset massaksi ja irrottaa niistä mehun. Mehupuristin puolestaan on matalatehoisempi. Sen kaira murskaa ainekset. Linkoamista kutsutaan fast jui-ceriksi ja puristinta slow juiceriksi.

– Puristamalla aineksista saa enemmän mehua, eikä mehu hapetu. Linkoaminen on kuitenkin aivan hyvä mehustustapa, ja ilman muuta nopeampi.

Tara Lange haluaa madaltaa kynnys-tä aloittaa vihermehujen tekeminen ko-tioloissa. Mehut ovat terveellisiä, nopeita valmistaa, hyviä ja maistuvat myös lap-sille. Mehustus on omiaan myös vähen-tämään kodin ruokahävikkiä - mehuun tulee laitettua sellaista, mikä muuten len-täisi roskikseen.

– Uskon, että vihermehualalla on nyt paljon bisnesmahdollisuuksia elintarvik-keiden tuottajille ja elintarvikeyrityksil-le. Raaka-aineiden tuottamisessa ja val-miiden mehujen tekemisessä ja erilaisissa mehubaareissa on potentiaalia. Ainakin pääkaupunkiseudulla on asiakaskunta valmiina, Tara Lange uskoo.

Vihermehut tekevät meillä tuloaan, mutta potentiaalia on vielä paljon käyt-tämättä, uskoo Tara Lange. Hän on tutus-tunut vihermehukulttuuriin maailmalla.

– Meillä ollaan vasta alussa. New Yor-kissa tai vaikka Lontoossa vihermehubaa-

reja on joka kulmalla, vähän kuin meillä grillikioskeja. On myös yrittäjiä, tuotta-jia, jotka myyvät mehustuspaketteja eli valmiita mehustukseen tarkoitettuja vi-hannesvalikoimia. Toki Suomessakin on tapahtumassa kaikenlaista. Eräs helsinki-läinen yritys myy valmiita tuorepuristet-tuja vihannesmehuja.

Omalla tavallaan Suomi on myös edelläkävijä.

– Meillä osataan käyttää esimerkiksi juuresten naatteja mehustuksessa. Ja ne villivihannekset! Joissain muissa maissa nämä ovat aivan utopiaa

Raaka-aineesta tuotteeksKotimehustajat ovat hakeneet raaka-ai-neita Biodynaaminen tila Toivolta Hei-nolasta. Monelle on tärkeää, että me-hustettavat elintarvikkeet ovat luomua. Kaisa Kurkinen Toivo-tilan osuuskun-nasta sanoo, ettei osuuskunta myy tuot-teitaan erityisesti mehustusta varten, mutta biodynaamisten ja luonnonmu-kaisten tuotteiden käyttö puuhaan on ymmärrettävää:

– Myrkyttömyys on vihermehuissa kyl-lä ehdoton asia. Erityisesti paljon tor-junta-aineita keräävissä kasveissa, kuten lehtikaalissa. Mehusta tulee helposti tor-junta-ainemehu eikä terveysmehu, Kurki-nen kuvaa.

Ravintoloitsija Tiina Laasonen helsin-kiläisestä Rulla-ravintolasta hankkii ai-nekset vihermehuihin tukusta.

– Kotimaista ja luomua valitsemme aina kun voi. Luomustatus on tärkeää eri-

tyisesti raaka-aineissa, joita ei voi kuoria, kuten esimerkiksi pinaatissa. Tällä het-kellä asioimme tukkujen kanssa, mutta tarkoitus on avata yhteisyötä tuottajien kanssa suoraan. Kaipaamme laadukkai-ta, tuoreita luomuraaka-aineita ja sujuvaa kumppanuutta. Meillä on aika pienet va-rastotilat, joten olisi kätevää jos saisimme raaka-aineita joltakin lähellä sijaitsevalta maatilalta meille toimitettuna. Tarvetta on muun muassa omenille, porkkanoil-le, punajuurille, palsternakalle ja erilaisil-le yrteille.

Vihermehu-kirjailija Tara Lange oli se henkilö, joka Tiina Laasosen alun perin mehustuksen pariin innosti.

– Mehut sopivat hyvin ravintolaam-me. Tarjoilemamme ruoka on terveellis-tä. Olemme juuri hankkineet hydraulisen kylmäpuristuslaitteen, ja tuotanto on al-kamassa. Myymme erilaisia vihermehuja valmiiksi pullotettuina. Tuote säilyy kyl-mässä pari kolme päivää. Uskon, että vi-hermehut ovat vasta tekemässä tuloaan Suomeen. Niiden suosio kasvaa varmasti. ◀

Vihermehuista kirjan kirjoittanut Tara Lange toivoo, että vihermehut eivät jää vain hifistelijöiden jutuksi. ”Ne sopivat kaikille.” Ki

rsi T

uura


Kolumni

Ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia ruokansa laadusta, terveellisyydestä ja turvallisuudesta, mutta myös ruuantuotannon vaikutuksesta elinympäristöön ja eläinten hyvinvointiin.

Luomutuotanto kasvaa Euroopassa kym-menen prosentin vauhtia ja kiinnostaa nuoren polven maatalousyrittäjiä. Se pitää yllä luonnon monimuotoisuutta, vähentää torjunta-aineiden käyttöä ja varmistaa terveellisen ja eettisen ruu-antuotannon.

Suomella on kunnianhimoinen tavoite lisätä luomuviljelyn pinta-alaa viidenneksellä vuoteen 2020 mennessä. Kysynnän kasvu on lisännyt luomutuotteiden pinta-alaa myös kaupoissa ja tuonut uusia tuotteita järjestelmän piiriin - vii-meisimpänä luomubroilerin.

Viime vuoden alussa komissio julkaisi ehdo-tuksen luomuasetuksesta, jolla virtaviivaistetaan luomutuotantoa Euroopassa. Komission ehdotus on nyt käsittelyssä Euroopan parlamentissa, jossa toimin ympäristövaliokunnan vastuuneu-vottelijana.

Näen tärkeänä, että myös Euroopan tasolla asetetaan tavoiteluku luomutuotannolle. Ympä-ristövaliokunnassa laatimassani raportissa ta-voitteeksi asetettiin viidennes peltopinta-alasta vuoteen 2030 mennessä.

Euroopan komission alkuperäisessä ehdotuk-sessa poistettiin monia poikkeuksia, jotka vaikut-taisivat merkittävästi luomuviljelyyn erityisesti pohjoisissa olosuhteissa. Tällaisia muutoksia olisivat esimerkiksi kasvihuoneviljelyn kielto ja tavanomaisten siementen ja siitoseläinten käytön kielto.

Suomessa näillä poikkeuksilla on ollut tärkeä merkitys, sillä talviolosuhteet eivät salli ympä-

rivuotista viljelyä ilman kasvihuoneita. Tavan-omaisen siemenaineksen saaminen on niin ikään tärkeää, koska pohjoiset olosuhteet kestävän luomusiemenen geneettinen pooli on vielä erit-täin kapea. Tästä syystä esitin edellä mainittujen poikkeusten säilyttämistä, jotta luomutuotanto on mahdollista kaikilla Euroopan alueilla myös jatkossa.

Luomumerkinnän väärinkäytöksiä on esiin-tynyt viime aikoina jonkin verran erityisesti tuotantoketjun loppupäässä, kun eurooppalaista luomulogoa on väärennetty ammattimaisesti ta-vanomaisiin tuotteisiin. Onkin tärkeä tiukentaa luomulainsäädäntöä, jotta varmistetaan toisaalta kuluttajien luottamuksen säilyminen, toisaalta taataan, että myös kasvava luomutuotteiden tuonti kolmansista maista täyttää tiukat tuotan-tokriteerit.

Lainsäädäntöuudistuksen keskellä on samalla pidettävä mielessä, miten ala pysyy houkuttele-vana maataloustuottajien tai alalle suuntaavien silmissä. On löydettävä tasapaino sääntelyn järkevöittämisen ja väärinkäytösten ehkäisyn vä-lillä, jotta luomutuotanto voi Euroopassa kasvaa. Alan kasvun tarvitsemat investoinnit tehdään nyt, mutta niiden tueksi tarvitaan varmuus jär-kevästä sääntelystä nyt ja tulevaisuudessa.

SIRPA PIETIKäINEN Kirjoittaja on europarlamentaarikko.

Julkaisemme eri puolueiden poliitikkojen ajankohtaisia kirjoituksia luomusta.

eurooppa satsaa luomuun


Ahvenanmaalla on ollut luonnonmukaista viljelyä jo lähes 40 vuotta. Kaikki alkoi 1970-luvun loppupuolis-kolla siitä, kun paikallinen perunanjalostusteollisuus

halusi kaikkien perunanviljelijöiden alat mukaan kemialliseen lentoruiskutustor-juntaan. Ainakin yksi tila kieltäytyi ja paikalliseen lehteen kirjoitettiin asiasta kokosivujuttu. Yhtäkkiä monet ihmiset soittivat tälle viljelijäperheelle ja halusi-vat ostaa heiltä perunaa, jota ei oltu ruis-kutettu kemiallisesti.

Esille nousseet viljelijät olivat Erik Lindholm ja hänen isänsä Bengt Salt-vikissa. Heitä oli jo aiemmin yrittänyt suostutella ja inspiroida luomuun Ruot-

Aluksi tuotteita myytiin Suomen mantereelle ja Ruotsiin, mutta sitten päätettiin palkata välittäjä tarjoamaan

tuotteita paikallisille kaupoille. myös julkisiin keittiöihin myydään aktiivisesti.

Ahvenanmaan tuottajarengas jo 30-vuotias

TeKSTi JA KuVAT: SoiLe WARTiAiNeN

edusti jo silloin niin sanottua luonnon-mukaista viljelyhaaraa. Tämän artikkelin kirjoittaja oli itse teini-ikäisenä viljelijänä alusta alkaen mukana näissä merkeissä ja otti osaa kokouksiin, kurssitilaisuuksiin ja luentoihin ja koulutti sittemmin itsen-sä luomuneuvojaksi, kymmenisen vuotta myöhemmin.

Kuljetukset aluksi hankaliaPioneerit viljelivät vihanneksia, perunaa, viljaa ja rehua muutaman vuoden ajan melko pienessä mittakaavassa ja he pe-rustivat viljelijärenkaan eli odlarringenin heti vuoden 1985 alussa. Mukana oli tässä vaiheessa kymmenkunta kiinnostunutta viljelijää ja tuotteita myytiin pienessä kel-

▷▷

sista muuttanut nuori pariskunta, Åse ja Micke Franck. Kieltäytymisen, lehtikir-joituksen, aktiivisten kuluttajien ja mo-nen muun tekijän ansiosta vuosina 1977 ja 1978 ensimmäiset tietoisesti luonnon-mukaisesti viljeltyt vihannekset ja peru-nat korjattiin Borgbodan tilalla.

Tästä lähti luomutuotanto käyntiin Ahvenanmaalla. Mukaan tuli vähitel-len kourallinen muitakin kiinnostunei-ta viljelijöitä ja Suomen mantereelta sekä Ruotsista alettiin ahkerasti etsiä luomu-viljelyn alkuvaiheen osaajia.

Aivan ensimmäisiä Ahvenanmaalla käynneitä luennoitsijoita oli muun muas-sa Michael Pax, biodynaaminen viljelijä Helsingin lähiseudulta. Ruotsin länsiran-nikolta tuli myös Rune Johansson, joka

Tuotteiden jakelu tapahtuu pääsääntöisesti kahdella viljelijöiden

omistamilla kylmäsäiliöautoilla.


larikaupassa Maarianhaminan kaupun-gin keskustan tuntumassa.

Alkuvaiheessa markkinoita ei vielä ol-lut paljoa eikä kaikkia tuotteita ei voitu myydä lähellä. Niitä myytiin sekä Suo-men mantereelle että Ruotsiin, koska kysyntä oli sielläpäin kova. Esimerkiksi luontaistuotteisiin erikoistunut Reformi-keskus oli yksi ostaja mantereella ja myös viljelijä Michael Pax osti tuotteita ja välit-ti niitä eteenpäin.

Tuotteita kuljetettiin sekä kuljetusyri-tysten avulla että viljelijöiden omilla au-toilla. Kaupankäynti kaipasi erittäin pal-jon intoa viljelijöiltä, koska he joutuivat itse myymään ja osittain kuljettamaan tuotteitaan ja koko juttu oli raskasta ja ai-kaa vievää. Pieni kellarikauppakin oli ai-van liian mitätön ja sinne löysivät melko pienet kuluttajamäärät.

Seuraavaksi lähdettiin ihmettelemään ja keskustelemaan, miten luomutuottei-ta saisi tarjolle isommallekin, paikallisel-le kuluttajaryhmälle, jotta niitä ei tarvitsi-si viedä kovan työn kanssa Ahvenanmaan ulkopuolelle. Viljelijärinki päätti palkata

välittäjän, joka tarjosi tuotteita paikallisil-le kaupoille ja suurkeittiöille.

Liikevaihto kasvoi vuonna 2014 jopa 33 prosenttiaEnsimmäinen palkattu välittäjä oli edes-mennyt Regina Henriksson, joka myös itse oli pioneeri luomuviljelijä. Hän asui Ahvenanmaan saaristossa, Föglöön kun-nassa ja hoiti koko myyntitehtävän pu-helimen ja sittemmin myöskin telefaxin kautta. Käydessään aina silloin tällöin kaupungissa, Maarianhaminassa, hän sit-ten katsoi että tuotteita oli kaupan hyl-lyissä ja tarkasti että laatu oli hyvä.

Toinen, erittäin vaikuttava tekijä pai-kalliseen kysyntään oli yksi Maarian-haminassa sijaitsevan koulun keittiön emäntä, Maj-Gun Sjöberg, joka osti luo-mutuotteita niin paljon kuin vaan mah-dollista heti 1980-luvun alusta lähtien. Hän osallistui myöhemmin vaaleihin ja vaikutti sittemmin myöskin poliittisten päätösten kautta niin että Maarianha-minan keittiöihin ostettaisiin paikalli-sia luomutuotteita, jos vaan mahdollista.

Aktiivisina aikoina hänen koulunsa oppi-laille ja henkilökunnalle tarjottiin lähes 80 prosenttisesti luomuruokaa.

Ajan mittaan moni muukin kunta, sa-moin kuin Maarianhaminan kaupunki on päättänyt suosia paikallisia luomu-tuotteita ja nämä päätökset ovat suuresti vaikuttaneet siihen, että viljelijärinki voi tänä vuonna juhlia 30-vuotisjuhliaan.

Liikevaihto oli alkuvuosina muutamis-sa tuhansissa markoissa. Vuonna 2014 lii-kevaihto oli kasvanut 193 500 euroon. Se kasvoi edellisvuodesta jopa 33 prosentilla.

Pakkaaminen itse, kuljetus yhdessäVuosien mittaan ollaan jatkuvasti käyty keskustelua rakentaisiko viljelijäyhteis-kunta yhteistä varastoa ja pakkaustilaa, ajettaisiinko tuotteet kauppoihin yhtei-sellä autolla vai jokainen omallaan. Tä-hän mennessä on päädytty siihen, että varastointi ja tuotteiden kauppakunnos-tus tapahtuu parhaiten jokaisen viljelijän omalla tilalla. Vastaahan jokainen viljeli-jä itse tuotteen hyvästä laadusta aina kau-pan hyllylle asti.

△ Tuottajaringin valikoimissa on monipuolisesti vihanneksia.

△ Juhlavuoden kunniaksi painettiin esimerkiksi kangaskasseja. Kuvassa kassia esittelee luomuviljelijä Gunilla mattsson, joka myös toimii viljelijäringin nykyisenä välittäjänä.


Tuotteiden jakelu tapahtuu kuitenkin nykyään pääsääntöisesti kahdella vilje-lijöiden omistamilla kylmäsäiliöautoil-la. Tuotteita ajettiin aikaisemmin asiak-kaille kahdesti viikossa, mutta nykyään kerran. Sunnuntai-iltana viljelijät ilmoit-tavat välittäjälle, mitä tuotteita on tulos-sa tulevalle viikolle ja kuinka paljon on myytävänä. Osuuskunnan välittäjä, Gu-nilla Mattsson, ottaa kauppoihin, ravin-toloihin ja muihin asiakkaisiin yhteyt-tä maanantaiaamuisin ja suurkeittiöihin torstaisin.

Keskiviikkoaamuisin viljelijät kokoon-tuvat isolle paikoitusalueelle ja vaihta-vat siellä tuotteita. Asiakkaan luo tuotteet viedään sitten yhdellä kuljetusautolla.

Viljelijärinki välittää ainoastaan pai-kallisia luomutuotteita; vihannek-sia, perunaa ja jauhoja. Myöhemmin tänä syksynä tuleva iloinen uutuus on luomukananmuna.

Juhlavuoden pääjuhla marraskuussaJuhlavuotta vietetään monin eri tavoin. Paikallislehdet ovat kirjoittaneet aiheesta

jo ahkerasti. Viljelijärinki oli selvästi nä-kyvissä useammassa paikassa suuren ah-venanmaalaisen sadonkorjuujuhlan aika-na syyskuussa.

Suurkeittiöiden henkilökuntaa kutsut-tiin juuri ennen syyslukukauden alkua maatilakäynnille ja heille tarjottiin vilje-liöiden itse valmistamaa luomuruokaa.

Juhlavuoden kunniaksi on myös val-mistettu ja liimattu uusi juhlalogo viljeli-öiden autoihin ja sama logo on painettu ympärisöystävällisiin ostoskasseihin.

Marraskuun loppupuolella järjestetään luomuviljelyseminaarit viljelijöille ja ah-venanmaalaiselle yleisölle. Luvassa on myös juhlailta pioneereille, aktiiviviljeli-öille ja kaikille viljelijäringin osakkaille. Siellä on luomupäivällinen, laulua ja mu-siikkia. Juhlimista riittää monelle ja pit-kään! ◀

Kirjoittaja on viljelijäringin juhlavuosivastaava. Hän on kasvinviljelyagronomi ja toiminut Ahvenanmaalla luomun merkeissä neuvojana, kouluttajana, viljelijänä ja yrittäjänä kohta 40 vuoden ajan.

△ Luomuvihannekset menivät hyvin kaupaksi suuren ahvenanmaalaisen sadonkorjuujuhlan kolmena päivänä syyskuussa.

▽ Kuvassa osa viljelijäringin atiiviviljeliöistä. Vasemmalta Sven Sjölund, Cecilia Persson, Benita Björklund sekä John mattsson, joka on viljelijäringin nykyinen puheenjohtaja.

△ erik Lindholmin tila kieltäytyi lentokoneesta tehtävistä perunan torjunta-aineruiskutuksista 1970-luvulla ja aloitti ensimmäisenä luomuviljelyn Ahvenanmaalla.


På svenska

Allt tog sin början i medlet av 1970-talet då den lokala po-tatisförädlaren ville utföra kemisk bekämpning av alla potatisodlingar, från luften. Åtminstone en av gårdar-

na vägrade delta i flygbesprutningspro-jektet. Lokaltidningen skrev ett helsides-reportage om saken och plötsligt började telefonen gå varm hemma hos familjen Lindholm. Många ålänningar ville köpa ’obesprutad’ potatis från dem!

Det var Erik Lindholm och hans pappa Bengt, ägare till gården Borgboda i Salt-vik, som vågade vägra den kemiska be-kämpningen från luften. Händelsen blev upptakten till ekologisk odling på Åland.

Fler miljömedvetna odlare anslöt sig till planerna på ekologisk odling och vi började söka efter sakkunskap både på den finska och den svenska sidan. Michael Pax, biodynamisk odlare på fast-landet, och Rune Johansson från den svenska västkusten var några av de allra första som kom till Åland för att dela med sig av sina kunskaper.

Det här skedde i brytningen mellan 1970- och 1980-tal då ekologisk produk-tion var i sin linda och odlingsforman ännu benämndes ’alternativ odling’. Råd-givning, regelverk och kontrollfunktioner saknades ännu helt vid den tiden, så man kan lugnt konstatera att mycket har hänt sedan dess.

Storkök viktiga kunderEn kreativ skara pionjärer beslöt i 1985 att grunda andelslaget ODLARRINGEN. Från en blygsam start med liten källar-butik i närheten av centrala Mariehamn beslöt man anställa en person som för-medlare av odlarnas grönsaker, graham-

i takt med att produktionen kom igång ville man även skapa ett system där de ekologiskt framtagna produkterna på ett smidigt sätt skulle hitta sin väg från odlare fram till konsument.

ODLARRINGEN – förmedlare av ekogrönsaker på Åland i 30 år!

TexT oCH BiLdeR: SoiLe WARTiAiNeN

mjöl och potatis. Från att omsättningen de första åren var några tusen mark har omsättningen på 30 år växt till 193 500 euro (2014). Omsättningsökningen från 2013 till 2014 var hela 33 %!

En viktig orsak till att ODLARRINGEN i år kan fira sitt 30-årsjubileum är Maj-Gun Sjöberg. Sjöberg har jobbat som fö-reståndare i fler storkök under sin yrkes-karriär och de senaste 25 åren i Strandnäs skola i Mariehamn. Hon har gjort sig känd som Ålands största och mest akti-va förespråkare av ekologiska råvaror till våra barn och hon har med besked levt

upp till den devisen i sitt arbete sedan början av 80-talet. Hon gick till och med så långt att hon ställde upp i lokalpoliti-ken för att kunna vara med och påverka lokala, politiska beslut. Sålunda togs be-slut i Mariehamn stad att åländska, eko-logiska råvaror skulle prioriteras och många kommuner följde efter och fattade liknande beslut. Det är således de många storköken som blivit ODLARRINGENs allra viktigaste och mest trogna kunder. ◀

Skribenten är ekologisk entreprenör och rådgivare. Hon är också ansvarig för jubileumsårets program.

△ Artikelförfattaren säljer ekologiskt odlade grönsaker i Sjökvarteret i mariehamn under den stora, årliga, åländska skördefesten.

▷ odlarna träffas varje onsdag morgon för att utbyta varor så att odLARRiNGeNs alla varor ska komma till varje kund med en transport. Här kontrollerar Benita Björklund och John mattsson att kvalitén är bra. i bakgrunden Sven Sjölund.


V uonna 1954 tuolloin 24-vuotias Michael "Mikko" Pax (1930-2015) sai Saksaan kutsun tulla tilanhoitajaksi Paraisilla sijainneelle biodynaamiselle tilalle. Mikko myi moottoripyöränsä ja sellonsa saadakseen kokoon matkarahat

ja noudatti kutsua.1960-luvulta alkaen hän toimi biodynaamisen yh-

distyksen palkattomana viljelykonsulenttina ja viljeli omaa avomaan vihannesviljelytilaansa Kirkkonum-mella. Tulisieluinen Mikko kiersi ympäri maata pi-tämässä innostavia luentoja kansalaisopistoissa ja yh-distyksen järjestämissä seminaareissa. Hän teki myös tilakohtaista viljelyneuvontaa, joka vauhditti biody-naamisen viljelyn leviämistä Suomessa. Hänen hyvät suhteensa Ruotsin biodynaamikkoihin toivat myös Ruotsin parhaat asiantuntijat kuten Kjell Armanin ja Bo D. Petterssonin usein Suomeen.

Vielä 1970-luvulla Mikko oli ainoa henkilö, jolta saattoi saada käytännön neuvoja luomuviljelyyn Suo-messa. Se oli Suomen luomuviljelyn todellinen pio-neerivuosikymmen – biodynaaminen viljely on van-hin luomuviljelyn suuntauksista.

Kun itse aloitin viljelyn 1972 Mikon opastuksella, niin maassa oli kaksi merkittävää luomutilaa, Helvi ja Aaro Rajalan lypsykarjatila Ypäjällä ja Mikon oma tila. Vuosikymmenen lopulla biodynaamisen yhdis-tyksen tarkkailussa oli lähes 80 tilaa, jotka kaikki oli-vat saaneet neuvoja Mikolta.

Kun maahan saatiin 1989 luomun siirtymävaihe-tuki, niin puolet Suomen 180 luomutilasta oli bio-dynaamisia ja lopuistakin iso osa oli saanut neuvoja Mikolta. Hänen panoksensa Suomen luomuviljelyn alkutaipaleella ja sen jälkeenkin aina 2000-luvulle asti on ollut mittaamattoman arvokas ja korvaama-ton. Ilman Michael Paxin panosta Suomen luomun kehitys olisi viivästynyt ainakin 10–15 vuotta.

Luonnehdinta Mikosta hänen 60-vuotispäivänään 1990:

Hyvä oli Suomen tuuri: saatiin tänne Mikko Suuri!Iskee maahan hengen kuokkaa,sisullansa sitä muokkaa.Yhteen liittää mustan mullan,ajattelun kirkkaan kullan,rakkauden elävän.Viljelymme GRAND OLD MAN!

TeKSTi: SePPo LoHTAJA

Luomuviljelyn Grand Old Man Michael Pax

in memoriam


L oimi-Hämeen savisilla pel-loilla kasvaa punaista, kiinte-ää ja makeaa luomumansik-kaa. Veljekset Juha ja Ville Kärkäinen ovat luotsanneet Kärkäisen puutarhatilaa nyt

yhden viljelykierron verran ja tuntevat hyvin niin peltonsa kuin mansikanvilje-lyn niksit.

Tila on luomumansikkatilaksi suu-ri: mansikkaa on kierrossa kerralla viiti-sentoista hehtaaria. 130 hehtaarilla vil-jellään lisäksi perunaa ja tuorehernettä sekä kauraa, härkäpapua ja ruista. Syysru-kiin viljely tasoittaa hieman toukokuun työhuippua.

Mansikka sopii hyvin luomuviljelyynJo heinäkuussa viljelijät varautuvat seu-raavaan kauteen leikkaamalla rönsyis-tä uusia taimia. Kärkäisellä on päädytty käyttämään omia taimia, joita tarvitaan 100 000 vuodessa. Taimet istutetaan jo syksyllä. Ennen istutusta muokattuihin ja lannoitettuihin penkkeihin asennetaan tihkukastelujärjestelmä. Muovitetut pen-kit saavat taimensa elo–syyskuussa, ja var-hainen sekä arka Honeoye-lajike (usein

sanotaan lempinimenä Honey) harsote-taan ennen lumentuloa.

– Istutus on kriittisin vaihe mansikan-viljelyssä. Mikäli jotain menee pieleen, kasvaa istutusaukko kesän tullen rikkaa, ja tilannetta on sen jälkeen enää vaikea paikata, Ville Kärkäinen korostaa. Työtä vaativa paikkailu laskee myös tuotannon katetta kyseisellä lohkolla.

Kärkäisen tilalla mansikka saa kasvaa samalla paikalla nelisen vuotta taimien ollessa tuottoisimmillaan toisena sato-vuonna. Mansikan jälkeen maan typpi-varantoja laitetaan kuntoon apilanurmen ja härkäpavun avulla sitä pidempään, mitä kauemmin mansikkaa on lohkolla viljelty.

Ennen uusien taimien istutusta maa-han ladataan vielä kunnon lannoituspat-teri: yhteistyötilojen turvepitoisesta kar-janlannasta ja oljesta tehtyä kompostia, kanankakkaa sekä merilevärouhetta.

– Mansikka sopii hyvin luonnonmu-kaiseen tuotantoon, sillä orgaaniset lan-noitteet luovuttavat ravinteita hitaas-ti ja tasaisesti koko mansikan kasvuajan, kommentoi tilan vanha isäntä Isto Kärkäinen.

Kun mansikan poimintasesonki on huipussaan, viljelijän kiireet vasta alkavat. Työhuipuista selvitään kokeneen kausityövoiman sekä nuoruuden innon turvin.

Mansikka valmistautuu talvehtimaan

TeKSTi JA KuVAT: NooRA mANTeRe

Hän aloitti mansikanviljelyn jo 1980-luvulla ja siirsi tuotannon luomuun 1995.

– Naapurin luomupellot näyttivät vä-hintään yhtä hyviltä kuin omat ilman apulantaakin, muistelee vanha isäntä kannustimiaan.

Hyöty- ja haittaeläimiäTalvi on mansikan kannalta monin ta-voin haastavaa aikaa. Kärkäisen tilalla puolet mansikasta on säilömiseen sopivaa polka-lajiketta, puolet varhaista Honeya, jonka talvehtiminen on Suomen oloissa riskialtista.

◁ Kärkäisen mansikoita myydään toreilla, omassa myymälässä sekä ruokapiirien kautta.

▽ Rönsyt leikataan taimikasvatusta varten puhtaista kasvustoista poimintasesongin jälkeen.


Harson alla talvehtiva Honey on kärsi-nyt Kärkäisillä kauriiden aiheuttamista tuhoista. Nälkäiset kauriit rikkovat harso-ja päästäkseen käsiksi vehreisiin lehtiin. Myös linnut rikkovat harsoja, ja myyrät tekevät tuhojaan kasteluputkia katkoen.

Kauriit on kesästä 2015 lähtien pidet-ty loitolla nestekaasutykin avulla. Tykki päästä useamman kerran tunnissa pama-uksen, joka karkottaa niin hirvieläimet kuin marjoja varastelevat rastaatkin.

Tuhohyönteisten torjuntaan tilalla on käytetty petopunkkeja. Home pysyy ku-rissa pitämällä kasvustot riittävän ilma-vina. Pölytyksessä auttavat Hunajayhty-män kymmenet mehiläispesät.

Kokenutta kausityövoimaaMansikkatila herää talven jäljiltä jo maa-liskuussa, kun mansikkamaille levitetään tuhkaa ja perunapelloilta lingotaan lunta. Kausityöntekijät saapuvat toukokuussa, ja ensimmäiset marjat pyritään saamaan tunneleiden alta markkinoille kesäkuun valmistujaisjuhliin mennessä.

Kärkäisen tilan kausityövoima tu-lee pääasiassa Ukrainasta ja Vietnamis-ta. Vanhat työntekijät käyvät tilalla ke-sästä toiseen ja osaavat suositella uusia tulijoita.

– Kaikki suomalaisetkin otetaan, mut-ta pelkästään sen varaan ei voi laskea, Isto Kärkäinen toteaa.

Tilalla on käytössä toimivaksi havait-tu jäljitettävyysjärjestelmä. Marjat poimi-taan suoraan laatikoihin, joissa on viiva-koodi ja poimijan tunnus. Näin jokainen mansikka on jäljitettävissä kasvulohkolle asti, ja poimijat huolehtivat marjojen laa-dusta. Kokeneet työntekijät osaavat myös kertoa, missä on lisäkastelun tarvetta tai riittävätkö uudet taimet perustettaville lohkoille.

Talven kylmimpään aikaan isännät huoltavat koneita, pitävät lomaa ja suun-

nittelevat jatkoa. Tavoitteena on saada puutarhavadelma viljelykokeiluun.

– Vadelman satokausi ajoittuisi sopivas-ti loppukesään mansikan satohuipun jäl-keen, eikä sitä luomuna juuri ole vielä tar-jolla, Ville Kärkäinen perustelee. ◀

Varhainen Honey istutetaan paririveihin riittävän väljästi, jotta kasvusto tuulettuu eikä home pääse leviämään.


Nyt keskitytään lihakarjaanHerefordit sekä Angus-risteytykset laiduntavat Labbyn tilalla laajoilla luonnonniityillä. Keskittyminen monen tuotantokasvin sijasta karjaan, on tuntunut isäntäväestä hyvältä päätökseltä.

TeKSTi: KATARiNA BoiJeRKuVAT: mARJo KoiVumäKi

Labbyn tila on yksi Pernajan van-hoista säteritiloista 1600-luvulta. Nykyinen isäntä Juha Näri siirsi tilan luomutuotantoon 25 vuotta sitten.

Porvoon ja Loviisan välissä si-jaitsevassa Labbyssa viljeltiin aikaisemmin myös yrttejä, mutta nykyään tila keskittyy luomulihaan, ja Hereford-liha tuodaan ti-laajalle kylmäkuljetuksella suoraan kotiin.

— Yrttien kanssa meni mukavasti, mut-ta aika pienessä mittakaavassa se oli, joten pikkuhiljaa se jäi pois. Vihannesboksejakin kuljetin asiakkaille, ja tilalla oli myös lei-

pomo, mutta logistisesti se oli raskasta, jo-ten tänä päivänä keskitymme tuotannossa yksinomaan karjaan. Liian monipuolinen tarjonta ei pysynyt kasassa, mutta kovin päätös oli jättää viljantuotanto pois, Näri kertoo.

— Mutta liha toimii! hän nauraa.— Kaikki saadaan myytyä mitä tuote-

taan. Joskus kysyntää on liikaakin, ja silloin emme mainosta ollenkaan.

Labbyssa on nelisenkymmentä emoleh-mää, ja karjan kokonaismäärä on hiukan alle sata päätä. Sadan hehtaarin alueella on paljon tilaa laiduntaa.

Pienet rapsutuksetkin kuuluvat hyvään

hoitoon!


kasvattaa viljaa, vaan eläimet laiduntavat rehevillä pelloilla.

Keskiaikainen kylänpaikka on kiin-toisa kohde, ja sitä ympäröivään aluee-seen on tarkoitus tehdä luontopolku sekä lintutorni.

Koneita Labbyssa käytetään vähän. Traktoreita on kaksi, joista toisella huris-telee keikkakuski aina tarvittaessa.

Läheisten tilojen kanssa käydään lan-nanvaihtoa, ja ravinteiden kierrätys sekä viljelykierto ovat tilalla itsestäänselvyyk-siä. Historian siipien havinaakin kuuluu ja näkyy.

— On hieno tunne löytää pellolta vaik-kapa parituhatta vuotta vanha sirppi. Labbyssa tehtiin ennen juustoa, ja olem-me museoviraston avustuksella kunnos-taneet kellarit. Myös pellon laidassa hiu-kan kenollaan oleva vanha härkäpumppu on säilytetty. Labbyssa tehdään korjaus-rakentamista, mutta mitään ei laiteta uu-teen uskoon tai muunnella radikaalisti, Näri kertoo.

Pihapiiri on menneen maailman lois-toa henkivä upeine vanhoine tammineen ja hopeakuusineen. Hehkuva ympyrän-muotoinen ruusuistutus loistaa pihan keskellä.

Labby on mukana myös Loviisan Wan-hat Talot-tapahtumassa, jolloin ylei-sö pääsee ihastelemaan alueen vanhoja rakennuksia.

Karjalla kissan oltavatTilalla on kaksi sonnia, ja eri astutusryh-mät ovat eri pelloilla ja nuorena ollessaan eri rakennuksissa.

— Sonni otetaan pois ajoissa, koska ei ole hyvä jos poikimiskausi venyy liian pitkälle. Täytyy myös itse jaksaa tehdä tätä työtä, sekä pitää eläinten stressi sekä turha sählääminen minimissä. Jokainen eläin on yksilö, ja sitä hoidetaan ja siitä välitetään yksilönä, Näri kertoo.

— En halua kasvattaa laumaa, vaan tämä määrä on juuri sopiva. Ihmiset mak-savat hyvälaatuisesta luomulihasta, jo-ten haluan että laatu pysyy korkeana. Nykyään emme ruoki ollenkaan viljalla, vaan ravinto on ehtaa nurmea. Satsaam-me eläinten hyvinvoinnin ohella kovasti nurmituotantoon.

Nurmesta tehdään sekä heinää että säi-lörehua talven varalle. Täydennyskylvöjä tehdään keväisin. Laadukas rehu on avain-asemassa luomulihan markkinoinnissa.

— Korkealaatuinen liha on nykyään yhä tärkeämpää kuluttajille, joten voin sanoa että luomulihan asema ei tule hor-jumaan. Yleensäkin luomusta puhutaan, ja siitä tiedetään enemmän ja enemmän, mikä on aivan toista kuin pari vuosikym-mentä sitten, hän sanoo.

Sisällä oleva nuorkarja pääsee kulke-maan vapaaparsipihaton sisä- ja ulkotilo-jen väliä. Ruokinta tehdään ulkona, joten navetat pysyvät siisteinä ja ennenkaikkea rauhallisina. Ylenmääräistä mylvimistä-kään ei esiinny, kun sisätilat ovat lähinnä nukkumista varten.

Mikäs on karjalla nukkuessa lämpimäs-sä navetassa, aitoa eläimen elämää viettä-en. ◀

Tiluksilla on myös kauniita puistometsiä sekä keskiaikaisen kylän paikkakin löytyy.

Polttopuiden myynti sekä puunhoito-, ja puutarhakurssitkurssit kuuluvat tilan valikoimiin.

Närin perheen toiveena on tulevai-suudessa saada tilan yhteyteen myös lihapuoti.

Perinteitä kunnioittaenYmpäröivä alue on umpeenkasvanutta merenpoukamaa, ja osa pelloista laskee mereen. Laidunpaine pidetään pidetään sopivana, eikä rannalla yritetä väkisin

Juha Näri karjansa kanssa. Karjalle syötetään laadukasta nurmea. Vanha härkäpumppu laitumen reunassa.

Herefordit ovat luonteeltaan säyseitä.


Seleeni on välttämätön ravin-ne eläimen ja ihmisen perus-toiminnoissa. Sen tarve tun-nistettiin jo lähes 200 vuotta sitten. Sata vuotta myöhem-min löydettiin yhdysvaiku-

tus E-vitamiinin kanssa. Vaikka selee-nin tarve on tunnettu pitkään, puutos on edelleen arkipäivää.

Seleenilannoitus on vieläkin harvinaistaMaaperä on Suomessa ja monessa muusa-kin maassa seleeniköyhää. Suomi oli edelläkävijämaa aloittaessaan seleenili-säyksen lannoitteisiin vuonna 1984. Lan-noitteiden kautta kasveihin kertyvä se-leeni on osin orgaanisessa muodossa, jota eläin sekä ihminen pystyvät hyödyntä-mään. Vaikka ihmisten seleenin saanti kohentui lannoituksen myötä, seleenilan-noitus ei saa maailmalla varauksetonta kannatusta. Osa tutkijoista epäilee selee-nin vaikuttavan haitallisesti maaperän mikrobikantaan.

Ihmisen pitää saada ravinnostaan selee-niä, jotta entsyymit aktivoituvat. Plasman seerumin minimitaso on 90 mikrogram-maa/litra. Orgaaninen seleeni nostaa plasman seleenitasoa, epäorgaanisella se-leenillä ei ole vastaavaa vaikutusta. Sama vaikutus on todettu myös eläimillä.

Epäorgaaninen seleeni ei riitäSeleeni toimii elimistössä proteiinien vä-lityksellä useissa eri entsyymeissä. Eli-mistön seleeni vaikuttaa siis orgaanises-sa muodossa. Orgaaninen seleeni imeytyy aktiivisesti, se on turvallista käyttää, kos-ka siinä ei ole myrkytysriskiä. Orgaani-nen seleeni varastoituu kudoksiin ja sitä voidaan käyttää myös myöhemmin.

Epäorgaaninen seleeni vaikuttaa ai-neenvaihdunnassa eri tavoin, sillä ei ole vastaavaa antioksidanttivaikutusta kuten orgaanisessa muodossa, se ei myöskään kerry kotieläintuotteisiin.

Natriumseleniitin seleeni imeytyy pas-siivisesti, liika annostelu on myrkyllistä.

Rauta ja sinkki ovat seleenin vastavai-kuttajia, joten esimerkiksi hyvin rautapi-toinen vesi voi lisätä seleenin tarvetta.

Luomutuotteissa niukasti seleeniäLuomuvilja ja säilörehu sisältävät niukas-ti seleeniä, joten luomueläimillä ilmenee herkästi seleeninpuutosoireita, ellei ruo-kintaan lisätä orgaanista seleeniä. Myös luomukotieläintuotteiden seleenitaso on niukka ilman orgaanista seleenilisää.

Orgaaninen seleeni siirtyy erittäin te-hokkaasti maitoon verrattuna seleniit-tiin. Eri maissa on tehty kokeita, jois-sa maidon seleenipitoisuus on noussut 2–3 kertaiseksi, kun seleniitti on korvat-tu orgaanisella seleenillä. Myös Itä-Suo-

Seleenin puutos huonontaa eläinten tuotosta, kasvua ja vastustuskykyä. Niukka seleenin saanti lisää hedelmällisyysongelmia, nostaa maidon solulukua ja tulehdusten riskiä. orgaaninen seleeni on helpottanut puutosoireita.

OrgAAnInEn SELEEnI on välttämätön luomutiloilla

TeKSTi JA KuVAT: meRJA HoLmA

men yliopiston kokeessa nähtiin sama vaikutus.

Luomutiloilla tehty tutkimus osoitti orgaanisen seleenin tehonItä-Suomen yliopiston koe tehtiin 15 luo-mutilalla. Lehmät saivat jaksoittain kol-mea eri Melli- koekivennäistä. Kivennäis-ten koostumus oli muilta osin identtinen, mutta seleenin lähdettä muutettiin. Kaik-ki lehmät saivat kivennäisrehun mukana saman kokonaismäärän seleeniä.

Yhdessä kivennäisrehussa oli pelkäs-tään epäorgaaninen seleeni, toisessa puo-liksi orgaaninen ja puoliksi epäorgaani-nen, kolmannessa oli vain orgaanista seleeniä. Kullakin ruokintajaksolla mitat-tiin maidon seleenipitoisuus. Epäorgaani-nen seleeni ei riittänyt täyttämään leh-mien tarvetta, sillä maidon seleenitaso jäi vain 12 mikrogrammaan litrassa. Tavoit-teena on yli 20 mikrogramman taso. Sii-hen päästiin, kun puolet seleenistä oli or-gaanisessa muodossa.

Luomurehuihin ja kivennäisiin lisätään orgaanista seleeniäKun orgaanisen seleenin käyttö väliai-kaisesti kiellettiin luomutiloilta, nähtiin eläimillä selkeitä seleenin puutoksen oi-reita. Maidon matala seleenitaso osoit-ti myös ruokinnan niukkuuden. Onnek-si orgaaninen seleeni sallittiin uudelleen. Nyt luomurehuissa ja luomutilojen ki-vennäisissä on tarjolla vaihtoehtoja, joilla seleenin saanti varmasti turvataan ilman erillisiä seleenivalmisteita.

Oman luomuviljan ja valkuaisrehun oheen vaihtoehtona on useita seleenirik-kaita kivennäisrehuja, joissa puolet se-leenistä on orgaanisessa muodossa. Rai-Pirteillä vasikoilla ei ole seleenin puutosta.


umpikaudella annettu e-vitamiini ja orgaaninen seleeni vähentävät jälkeisten jäämistä ja vahvistavat syntyvää vasikkaa.

Maidon seleenipitoisuus mikrogrammaa/l

epäorgaaninen seleeni 12

50 % orgaanista + 50 % epäorgaanista

23

100 % orgaanista 28

sioagro korotti Luomu-Maitureiden kokonaisseleenitasoa viime kesänä ja puolet seleenistä on orgaanisessa muo-dossa. E-vitamiinin määrä myös tuplat-tiin, koska E-vitamiinilla ja seleenillä on yhdysvaikutus elimistössä.

Seleenin korkein sallittu määrä ruokin-nassa on 0,5 ppm kuiva-ainekilossa. Kos-ka luomunurmien seleenitaso on käytän-nössä olematon, voi tuo 0,5 ppm täyttyä kokonaisuudessaan täydennysrehuista. Luomussa myös väkirehuprosentti jää

pienemmäksi kuin tavanomaisessa tuo-tannossa, siksi täydennysrehujen pitoi-suus voi olla korkeampi. ◀

Kirjoittaja on Raisioagron asiantuntija.

Viite seleenitutkimukseen: www.luomulehti.fi


Hankkija Oy järjesti ensim-mäisen 100 prosenttisesti luomumatkansa Ranskan alpeille, Valenceen syys-kuun lopussa. Kaksipäi-väinen vierailu kohdistui

viidettä kertaa järjestettäville Tech&Bio-messuille, jotka keskittyvät vain luomuun ja ovat siten hyvinkin erityiset maatalous-messut Euroopassa. Kohdeyleisönä ovat luomun alkutuottajat – niin viljelijät kuin kotieläintilallisetkin.

Kutsuttuna paikalla oli runsaasti asi-antuntijoita ja eri maiden edustajia hy-vinkin erilaisine taustoineen. Messujen tavoite on tarjota kohtaamispaikka näil-le eri tahoille, jolloin kaikille muodos-tuu mahdollisuus rikastaa ajattelumaail-maansa toisten osaamisen ja kokemusten kautta.

Messuanti oli värikäs ja kattava: konei-ta, lannoitteita, siemeniä, käytännön työ-esityksiä, eläintuotteiden jatkojalostusta ja markkinointia. Tämän kaltaisesta ase-telmasta on vaikeata olla saamatta omaan työhönsä lisää ideoita, motivaatiota ja potkua.

Luennoitsijoille oli varattu yhdeksän salia, joista jokaisessa oli keskimäärin kol-me luentoa päivässä. Näytteilleasettajia osallistui useampi sata ja tilakäyntejä jär-jestettiin kuudella eri teemalla. Messuilla todella oli jokaiselle jotakin.

Eri maiden vaihtelevista olosuhteista huolimatta luomutuotannon käytännöt ja käytettävissä oleva tekniikka ovat suu-rimmaksi osaksi hyvin sovellettavissa eri maiden välillä. Moni maa on todistetus-

Ranskan luomumessut keskittyvät alkutuotannon kysymyksiin ja ovat todella kiinnostava kohde niin maataloustuottajalle kuin heille palveluita tuottaville yrityksille ja raaka-aineen ostajille.

Tech&Bio-messut ovat luomutuotannon kansainvälinen kohtaamispaikka

TeKSTi: eSSi PARViAiNeNKuVAT: mARi KoRKiAKANGAS

Seuraavan kerran syksyllä 2017Tech&Bio-messut järjestetään seuraavan kerran syyskuussa 2017 ja Suomelta toivotaan jälleen osastoa kattavalla tarjonnalla. Kaikki yritykset ja yhteisöt ovat tervetulleita mukaan:

– omaa tuotantoaan voi tuoda esiin esimerkiksi sanoin, kuvin tai esityksin. Yksilölliset, persoonalliset tarinat oman tilan toiminnasta ovat parhaimpia kuvaamaan kotimaamme luomutuotantoa, toteaa Essi Parviainen.

– osallistuminen itse matkaan ei ole pakollista – voimme viedä viestin perille puolestasi. mitä enemmän monipuolista tarjontaa eri näkökulmista katsottuna saamme kasaan, sitä paremman kuvan annamme suomalaisesta luomusta.

messuosastot olivat näyttäviä – tässä esillä viljalajikkeita.

ti vähintäänkin numeraalisesti Suomea edellä, mutta luomutuotannon laajene-misen myötä kiinnostus kasvaa selkeästi myös tuotannon laadulliseen rikastutta-miseen erilaisten ratkaisujen ja mahdolli-suuksien avulla.

Tuottajia kannustetaan luomuunPoliittisesti ja taloudellisesti Ranskassa tuntuu olevan hyvin samanlainen tun-nelma luomun suhteen kuin meillä Suo-messa. Tavanomaisesta tuotantoa harjoit-tavat tilat elävät enemmän tai vähemmän taloudellisesti haastavaa aikaa, kun taas luomun kannattavuus on pysynyt vähin-täänkin vakaana, tavanomaista hieman paremmalla tasolla.

Ranskan hallitus on Suomen hallituk-sen tavoin asettanut kunnianhimoisia tavoitteita luomutuotannon kasvulle ja kannustaa tuottajia luomuun hyvin avoi-mesti. Jatkojalostajat ovat ymmärtäneet luomun arvon ja tarkastelevat tarjolla olevia luomuraaka-aineita nimenomaan niiden turvallisuuden, jäljitettävyyden ja puhtauden kannalta.

Mitä enemmän tähän ketjuun on pa-nostettu, sitä parempi markkina-arvo lop-putuotteella on ja sitä paremmin myös raaka-aineesta ollaan valmiita maksa-maan. ◀

Kirjoittaja on Hankkija Oy:n luomutoiminnan päällikkö.


messualueella oli peltoa, joilla pidettiin työnäytöksiä messujen ajan. Pelloille oli tehty myös paljon erilaisia koeruutuja.

Antti Toija ja Aaro Koljonen etelä-Pohjanmaalta katsovat luomukanoja orsilla pyöröpaaleista tehdyn kanalan sisällä ja miettivät, olisiko vastaava rakennus mahdollinen Suomen lumiolosuhteissa. Ranskan oloissa olkipaali eristää lämpöä hyvin. Taustalla Vili Sippu Kymenlaaksosta.

Luomuliiton jäsenet ovat oikeutettuja 15 prosentin

alennukseen Hankkija oy:n järjestämistä asiakasmatkoista.

Käy äänestämässä seuraavaa luomureissukohdetta

osoitteessa www.hankkija.fi.

messut järjestivät vierailun luomukanalaan. Noin 15 suomalaista messukävijää halusivat kaikki nähdä vierailukohteista ainoan eläintilan. Retkellä oli myös yli 30 muista maista tulleita vierailijoita. Tilan emäntä kertoo, että he myyvät suoramyyntinä suurimman osan tuotteistaan.

Luomukanalan isäntä kertoo tilan monipuolisesta kotovaraisesta ruokinnasta, johon kuuluu mm. härkäpapua, maissia ja viljoja. Keskellä luomumaitotilalliset: etelä-Pohjanmaalta mirja Koljonen ja Kymenlaaksosta Hannele Sippu.

Viimeisenä iltana messuilla oli gaalailta. Kuvassa vasemmalla kymenlaaksolainen luomuviljelijä Risto Aho. Keskellä mooseksen viljan omistaja Heikki Vainio ja Heleena Jakovleva. oikealla pohjoiskarjalainen luomuviljelijä Aki Hukka keskustelee Hereford-kasvattaja Antti Toijan kanssa.

http://www.hankkija.fi/







Uusikaupunkilaisen kau-niisti remontoidun puuta-lon sisäpiha kylpee syys-auringossa, kun saavun tapaamaan suomalaisen luomuliikkeen 1980-luvun

näkyvää keulahahmoa Seppo Lohtajaa. Idyllisellä sisäpihalla temmeltää lap-senlapsia, joita Seppo vaimonsa Sirkka-Liisan kanssa paimentaa.

Rohkeus tehdä asioitaLapsuudestaan Lohtaja kokee saaneensa yrittäjähenkisyyden ja rohkeuden tehdä asioita. Isällä oli valimo Turussa, jota Loh-taja joutui johtamaan päätoimisesti luki-on viimeisellä luokalla nelisen kuukautta, koska isä joutui sairaalaan.

1960-luvulla nuori Lohtaja halusi kat-sella ympärilleen ja liftasi seitsemän kuu-kautta Frankfurtista Pohjois-Afrikan läpi Kanariansaarille ja Espanjaan. Siinä oppi tulemaan toimeen omillaan. Elantoaan Lohtaja kertoo hankkineensa noin puolet ajasta katutaiteilijana tekemällä taidejäl-jennöksiä liiduilla.

Matkalla hänellä oli tarkoitus ryhtyä kielenkääntäjäksi. Käännöstyö jäi yhteen kirjaan.

– Ei tullut kielenkääntäjää vaan tuli vii-lun kääntäjä, toteaa Lohtaja viitaten luo-muviljelijän uraansa.

Kaupunkilaisesta perunanviljelijäksiInnoitusta Lohtaja kertoo saaneensa ystä-vältään Pentti Linkolalta. Erityisesti hä-nen kirjansa Unelmia paremmasta maail-masta puhutteli 1970-luvun alussa.

– Ajatus oli, että työn täytyy olla mie-lekästä ja eettisesti hyväksyttävää, kuvai-lee Lohtaja.

ja vihreällä vähintäänkin kyseenalaiset väitteet.

Sitten hän meni TV:n Avoin kanava -ohjelmaan puna-vihreän esitteen kans-sa haastamaan Kemiran edustajat. Mutta Kemira vain julkaisi suurimmissa päivä-lehdissä neljännessivun mainoksia, joissa yritettiin kumota Lohtajan väitteet. Vain Maaseudun Tulevaisuus julkaisi Lohtajan vastineen.

Lohtajaa pyydettiin Luomuliiton hal-lituksen puheenjohtajaksi vuonna 1988. Ensitöikseen hän järjesti MTK:n tiloihin koko päivän aivoriihen, jonka lopputu-loksena todettiin, että tarvitaan siirtymä-vaihetuki. Vähän mutkiakin oikoen uusi puheenjohtaja lähti rivakasti viemään asi-aa eteenpäin.

Tarvittiin Lohtajan hyviä suhteita ja rohkeaa luonnetta, jotta asia saatiin bud-jettineuvotteluihin vielä samana vuonna. Lisäksi hän kävi tiukat neuvottelut vir-kamiesten kanssa aisaparinaan Sampsa Heinonen. Niinpä vuonna 1989 Suomes-sa astui voimaan silloin maailman paras luomun siirtymävaihetuki: 2 800 mark-kaa hehtaarilta vuodessa kolmen vuoden ajan, myös luomussa jo olleille.

Asiantuntijamainetta Lohtajalle kertyi myös, kun hän sai vuonna 1980 Helsin-gin Sanomien Alakerta-palstalle artikke-lin siitä, kuinka väkilannoitteet valuvat ympäristöön.

– Sen jälkeen toimittajat alkoivat kääntyä puoleeni luomuasioissa, toteaa Lohtaja.

Viron luomua edistämässäVuodesta 1988 Lohtaja on edistänyt luo-mua Virossakin. Hän perusti yhdessä kahden virolaisen kanssa Saarenmaalle

Luomun soihdunkantaja Seppo Lohtajalla on merkittävä rooli luomun siirtymävaihetuen saamisessa ja siten luomuviljelyn reippaassa kehittymisessä 1990-luvulla. Hän on vuosien mittaan esiintynyt paljon julkisuudessakin tuoden esille luomun mahdollisuuksia tulevaisuuden viljelymuotona.

TeKSTi: mARJA NuoRAKuVA: SiRKKA-LiiSA LoHTAJA

Lohtaja kertoo ihmetelleensä, mik-si maataloudessa tarvitaan niin paljon myrkkyjä. Hän, joka oli kaupunkilainen kolmannessa polvessa, vakuuttui siitä, että asiat täytyy vain tehdä oikein, niin luonnonmukaisen viljelyn saa toimi-maan. Maatilan hän sai hankittua Turun läheltä Askaisista vuonna 1972 kerätty-ään rahaa veneveistämöyrittäjänä.

Uran alkuun perunanviljelijänä hänet auttoi suomalaisen luomuviljelyn pri-mus motor Michael "Mikko" Pax. Lisäk-si lapsuuden kodissa oli arvostettu hyvää, ilman keinolannoitteita tuotettua, pe-runaa. Askaisten ja Liedon kautta Loh-taja perheineen asettui Ruskolle vuon-na 1984. Toimeentulo perustui perunan suoramarkkinointiin.

– Euroopan unioniin liittymisen myötä tuottajahinnat romahtivat ja totesin että 25 vuotta perunakellaria on sopiva mää-rä, perustelee Lohtaja lopettamispäätös-tään vuonna 1996.

Oppia viljelyyn tuli toimimalla tulkki-na ruotsalaisten ja saksalaisten luennoit-sijoiden vieraillessa Suomessa. Ulkomais-ta alan kirjallisuutta Lohtajalle kertyi reilu hyllymetri.

– Kuvittelen ymmärtäneeni, mistä on kysymys, hän tuumaa.

Ulkomaan matkoilla hän tutustui vilje-lyyn ja tutkimukseen ja toimi matkanjoh-tajana lukuisilla ryhmämatkoilla Järnaan ja Viroon.

Siirtymävaihetuki oli taisteluvoittoVuonna 1978 Lohtaja suivaantui Kemi-ran mainoksesta Ravinteet luonnosta ih-misen hyväksi, jota jaettiin jokaiseen ko-tiin. Hän yliviivasi esitteestä punaisella kaiken, jonka kumosi vääränä tietona


Seppo Lohtajan tärkeät luentomuistiinpanot ja muu luomutieto kulkevat mukana tyttären vanhassa koululaukussa sen jälkeen, kun attaseasalkku varastettiin Virossa luentomatkalla. Varas oli kuitenkin ymmärtänyt papereiden arvon ja palauttanut ne muovikassissa takaisin autoon.

luomutilan. Konsulenttina hän kävi yli sadalla virolaisella luomutilalla ja luento-ja kertyi kymmenittäin vironkielellä. Sil-tä ajalta on myös yksi tähtihetkistä: Loh-taja sai käydä esittelemässä kansallisessa Ruis-seminaarissa Tarton yliopistossa Saarenmaan luomutilan ennätyksellistä ruissatoa.

Lisäksi hän kirjoitti artikkeleita lehtiin ja esiintyi TV:ssä kertomassa, että luomu on se, jolla tulevaisuutta rakennetaan. Hänet pyydettiin ainoana ulkomaalaise-na Viron luomulainsäädäntöä valmistele-vaan komiteaan.

Tyydytystä Lohtajalle on tuottanut se, että pääsi julkisuudessa oikomaan pro-fessoreiden ja tohtoreiden pinttyneitä käsityksiä.

– Kyl mää olen nauttinut taiston tuoksi-nasta oikean asian puolesta; julkisuuskin oli ihan hauskaa, mutta sitä en enää kai-paa, muotoilee Lohtaja. ◀

40 LuomuLeHTi 5/2015 40 LuomuLeHTi 5/2015

Luomuliitto

30v.

Erilaisten luomutilojen liittoLuomuliitto on alueellisten luomuyhdistyksien liitto, mutta tietysti myös hyvin erilaisten luomutilojen edunvalvoja. Luomutuotannon halutaan kasvavan ja siinä nähdään tärkeänä mahdollisuudet niin suuren kuin pienen mittakaavan tuotantoon.

Luomuliiton aktiiveissa on alusta asti ollut suoramyynnin kehittämisestä kiinnostuneita tuottajia. Joskus tulee kritiikkiä siitä, että ei huomioida tarpeeksi hyvin suurille yrityksille raaka-ainetta myyviä tuottajia. Toisaalta tulee myös toiveita, että suoramyyntiä tekeviä yrityksiä pitäisi huomioida entistä paremmin.

eri tuotantosuuntien etujen ajamisessa pyritään tasapainottelemaan mahdollisimman hyvin. Resurssien määrä toki vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti voidaan vaikuttaa. edunvalvonnan resurssit määrittelee käytännössä jäsenmäärä, jota pyritään jatkuvasti kasvattamaan.

Kaikki luomuviljelijät eivät vielä tiedosta sitä, että Luomuliitto on juuri heidän asiaansa ajava etujärjestö. myös mTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on todennut, että kaikkien luomutuottajien tulisi kuulua mTK:n lisäksi myös Luomuliittoon. Luomuliitto on ainut, joka ajaa viljelijän etua nimenomaan luomun näkökulmasta ja kaikkien luomutuottajien tulisi siihen kuulua. Luomuliitolle jokainen luomutuottaja, suuri tai pieni, kasvi- tai kotieläintila, on tärkeä. Yhdessä päästään eteenpäin.

Viimeisimmät asiat, joihin Luomuliitto on ollut vaikuttamassa, ovat mm. nitraattiasetus, lannoitevalmistusasetus, eu:n luomuasetus ja luomu- sekä ympäristökorvausjärjestelmiin tehty aktiivinen vaikuttamistyö.

Luomuliitto on syntynyt ja ke-hittynyt intohimosta kehittää aidosti kestävää ruoantuotan-toa. Mukana on alusta asti ollut tuottajien lisäksi myös kulut-tajia ja yhteistyötä on tehty ak-

tiivisesti myös muiden kuin maatilayri-tyksien kanssa. Luomuliitto on silti aina katsonut ennen kaikkea luomutuottajien silmin luomualan kehittämistä.

Koska tiedottamisen ja vaikuttamisen tarve on suuri, Luomuliitto on pyrkinyt pienillä resursseilla viemään alaa myös kokonaisvaltaisesti eteenpäin. On pyritty katalysoimaan esimerkiksi luomumyyn-nin kasvua kaupoissa sekä tutkimuksen kehittämistä.

2010-luvulla on syntynyt uusina toimi-joina sekä Pro Luomu ry että Luomuinsti-tuutti. Pro Luomu tiedottaa luomusta ak-tiivisesti ja sen jäsenistöstä suurin osa on elintarvikejalostuksen ja kaupan yrityk-

Luomuliitto kokoaa tuottajat

TeKSTi: eLiSA Niemi

Luomuliiton rooli nimenomaan luomutuottajien tavoitteiden edistäjänä on selkeytynyt viime vuosina, kun Pro Luomu ry ja Luomuinstituutti ovat syntyneet.

Pro Luomun perustaminen julkistettiin vuonna 2011 Luomupäivillä. Kuvassa koko Pro Luomun toiminta-ajan johtajakaksikko: puheenjohtaja ilkka Alarotu ja toiminnanjohtaja marja-Riitta Kottila.

siä. Luomuinstituutti edistää kotimaista luomututkimusta ja tiedottaa myös ulko-maisista tutkimuksista. Luomuliitto pys-tyy nyt keskittymään entistä selkeämmin nimenomaan luomutuottajien eteen teh-tävään työhön.

Kauppa ja elintarvikejalostajat Pro Luomuun1980-luvulla maa- ja metsätalousministe-riö kannusti perustamaan valtakunnalli-sen yhdistyksen, jolle voitaisiin myöntää tukea luomualan edistämiseen. Vuonna 1985 perustettiin Luomuliitto.

2000-luvulla aktivoitui silloisten luo-mutoimijoiden halu tehdä parempaa yh-

Kuvassa mentor-tapaamisessa viime talvena Terhikki Sahari, Tuomas matti-la, Anders Fagerstöm, Pentti mattila ja Vesa Syrjänen.

Har

ri H

akal

a

LuomuLeHTi 5/2015 41LuomuLeHTi 5/2015 41

seen luomuun, koska hinta on kalliimpi ja riittävää raaka-ainemäärää ei usein heti ole saatavilla. Luomuliitto näkee, että ul-komaisen luomuraaka-aineen käyttö on kuitenkin sinänsä vaarallinen tie, että se vaikuttaa luomun imagoon ja voi tehdä vaikeaksi myöhemmin tarttua saataville tulleeseen kotimaiseen, lähes poikkeuk-setta kalliimpaan raaka-aineeseen. ◀

elis

a N

iem

i

teistyötä kaupan ja elintarvikeyrityksien kanssa, jotta luomu saataisiin selkeään kasvuun. Esimerkiksi vuoden 2010 aika-na kokoontui luomustrategiaryhmä, jon-ka puheenjohtajana toimi muun muassa eduskunnassakin luomua edistänyt Heidi Hautala.

Silloinen maa- ja metsätalousminis-teri Sirkka-Liisa Anttila kannusti alaa parempaan yhteistyöhön, jotta työtä voitaisiin paremmin myös tukea. Luo-muliiton kiinnostusta laajentaa jäsen-kuntaansa selvitettiin, mutta päädyttiin siihen, että luomutuottajilla täytyy olla oma äänitorvi. Vuonna 2011 perustettiin Pro Luomu ry ja Luomuliitto oli yksi sen perustajajäsenistä.

Laajan yhteistyön yhdistyksenä Pro Luomua on pidetty kiinnostavana esi-merkkinä ulkomaita myöten. Luomu-markkinoiden kasvattaminen on ennen kaikkea Suomessa erityisen ajankohtaista, koska luomutuotantoa meillä on jo ver-tailukelpoisesti 10 prosenttia peltoalasta, mutta markkinat ovat vielä pienet.

Luomuliitto osallistuu mm. Pro Luo-mun arvoketjutyöryhmiin, joissa moni-puolisella kokoonpanolla pyritään rat-komaan kasvun pullonkauloja. Myös tiedotuksessa Luomuliitto ja Pro Luomu pyrkivät tekemään hyvää yhteistyötä esi-merkiksi luomu.fi-sivuston avulla.

Kuluttajille suunnattua viestintää teki aiemmin mm. Finfood Luomu ja ny-kyisin Pro Luomu saa siihen rahoitusta. Vuonna 2010, kun kumpikaan näistä toi-mijoista ei ollut tekemässä kuluttajatie-dotusta, Luomuliitto polkaisi valtakun-nallisen Luomuviikon, johon kutsuttiin mukaan yrityksiä sekä yhdistyksiä ja ku-luttajiin oltiin suoraan yhteyksissä mm. somen kautta. Viime vuoden Luomu-viikko jäi tällä erää viimeiseksi valtakun-nalliseksi ponnistukseksi – Luomuliitos-sa resursseja päätettiin siirtää laajemmin tuottajia hyödyttävään työhön.

Luomupäivät ja LuomuelintarvikepäiväLuomuliitto järjesti ensimmäistä ker-taa Luomupäiviä vuonna 2011. Samana vuonna kokoontui keväällä 240 henkeä Hanasaareen Espooseen otsikolla “Luo-mubrändillä kauppaan” ja syksyllä 120 henkeä Kyyhkylän kartanoon Mikkeliin otsikolla teemalla “Tuotanto kasvuun”

Pro Luomu järjesti tänä syksynä tois-ta kertaa Luomuelintarvikepäivän, jossa tuotiin esiin muun muassa ruotsalaisten luomumarkkinoiden menestystekijöitä. Luomuliitto taas on järjestänyt Luomui-nstituutin kanssa yhteistyössä vuodesta 2012 lähtien marraskuussa alkutuotan-non toimijoiden näkökulmiin keskitty-nyttä Luomupäivät-tapahtumaa. Molem-piin tapahtumiin osallistuu toimijoita niin isoista kuin pienistäkin yrityksis-tä, mutta tapahtumien pääkohderyhmät erottuvat selkeästi toisistaan.

Tärkeissä luomutapahtumissa puhu-taan usein mm. siitä, mikä kuluttajien mielissä ja mediassakin usein nousee esille eli hinnasta. Enemmän luomukysynnän näkökulmasta katsovat eivät välttämät-tä halua keskittyä ensisijaisesti kotimai-

△ Luomuliitto palkitsee Luomupäivillä vuosittain Vuoden Luomuyrityksen. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Luomuinstituutin kanssa. Tänä vuonna puhujana mm. Pro Luomun marja-Riitta Kottila.

△ Luomuinstituutti ja Luomuliitto tekevät tällä hetkellä yhteistyötä Luomupäivien lisäksi mm. Luomuvalvonta pakollisesta rutiinista vahvuudeksi luomueläintiloilla -hankkeen kanssa. Kuvassa hankkeen projektisuunnittelija Brita Suokas sekä hankkeessa haastatteluja tehnyt Seija makkonen.

Hel

i Pel

tola

△ Luomuinstituutin johtaja Pirjo Siiskonen.

Hel

i Pel

tola


Saitalan tilalla Arvo Mutasen luomutimoteipel-lolla työskenteli elokuun helteessä niittokone, joi-ta Suomessa on vasta muu-tama. Jouko Laukkanen

ja Osmo Koponen hankkivat Swather-ajoniittokarhottimen käytettynä Iso-Britanniasta. Lincolnshirestä. Hintaa käytettynä ostetulle niittokoneelle tuli 26 000 euroa ja noukinpöydälle 5 000 euroa.

– Uutena niittokone ja noukinpöytä olisivat olleet varmasti kolme kertaa kal-liimpia. Pelkästään yhden tilan käyttöön tällaista ei kannata hankkia, sillä koneen käyttöaika on vain muutama viikko vuo-

TeKSTi JA KuVAT: RiiTTA mAKKoNeN

Kaksivaiheinen nurmikasvien sadonkorjuu vähentää varisemista

– Täysin tuleentuneen timotein puinnissa siemenistä vähintään kymmenen prosenttia varisee hukkaan. Kaksivaiheisella sadonkorjuulla saadaan enemmän siementä talteen, kertoi Tilasiemen oy:n Pyhäselän pakkaamon yrittäjä Jouko Laukkanen pellonpiennarpäivässä Rääkkylässä.

dessa, arvioi Touko Laukkanen, Jou-ko Laukkasen poika ja tuleva Tilasiemen yrittäjä.

Swatherilla onkin Touko Laukkasen mukaan tarkoitus niittää timotei-, apila- ja nataviljelmiä Liperistä aina Parikka-laan saakka.

Pakkotuleentuminen luo'olla säästää siemeniäKaksivaiheisessa nurmisiemenkorjuussa kasvusto niitetään karhoon niittokoneel-la vielä hieman vihreänä. Kuivunut luo-ko puidaan tavallisella leikkuupuimuril-la, jossa on noukinpöytä.

Sekä niitto että puinti ovat hellävarai-sempia käsittelyitä kuin suorapuinti leik-


Valtakunnallisen Tuottavaa luomua –hankkeen tavoitteena on akti-voida luomusiemen tuotantoon. Luomusiemenen kysyntä on jat-kuvassa kasvussa ja varsinkin syysviljojen ja nurmiheinien sieme-

nistä on alituotantoa tällä hetkellä. – Kotimaista luomusiementuotantoa on vähän. Hankkeella halutaan

parantaa kotimaisen luomusiementuotannon laatua, lisätä tuottaji-en määrää ja kasvattaa lajikevalikoimaa, kertoo kehityspäällikkö Marja Suutarla ProAgria Keskusten Liitosta.

ProAgrian Lohkotietopankin mukaan viljakasvien siementuotannossa on mahdollista saada parempi taloudellinen tulos kuin rehu- ja leipävil-jan tuotannossa. Kannattavuuden kannalta tärkeimpiä tekijöitä ovat sa-totaso ja tarvittavien investointien ja toimenpiteiden kustannukset.

Keväällä alkaneen hankkeen kärki on tiedottaminen sekä siementuo-tannosta kiinnostuneiden viljelijöiden aktivoiminen pellonpiennarpäi-villä ja pienryhmätoiminnalla.

Viljelijöiden tueksi on pienryhmätoiminnan lisäksi suunnitteilla Wiki-pedian tyyppinen ratkaisu Luomu-wiki ja oma verkkoyhteisö kokemus-ten vaihtoa varten.

Tuottavaa luomua –hanke esittäytyi syksyn mittaan Luomuliiton ja ProAgrian yhteisessä seminaarissa 8.–10. lokakuuta, KoneAgria –mes-suilla Tampereella sekä Luomupäivillä marraskuussa. Lisäksi marras-kuussa viikolla 47 järjestetään alueelliset tapahtumat 18.11. Hollolassa, 20.11. Kokkolassa ja 24.11. Varkaudessa. muutokset päivämääriin ovat mahdollisia.

Tapahtumissa kerrotaan laajasti kotimaisesta luomusiementuotan-nosta. mukana on muun muassa nykyisiä siemenviljelijöitä ja pakkaajia.

Pienryhmiin osallistuville on tiedossa keväällä 2016 opintomatka joko Ruotsiin tai Tanskaan tutus-tumaan luomusiementuotantoon.

Hanke päättyy kesäkuun lopussa 2016. Suutarlan mukaan tavoitteena on saada luomusiementuotan-toon vielä alueellisia hankkeita tuottajien tueksi.

Lisätietoa hankkeesta löytyy osoitteessa: www.proagria.fi/tuottavaaluomua.

kuupuimurilla, joten siementen hävikki on pienempi.

– Ideana luokoon niittämisessä on se, että vielä hieman epäkypsä timotei pak-kotuleennutetaan, jolloin 3–5 vuorokau-den päästä puidessa se on jo täysin kyp-synyt valmiiksi, Jouko Laukkanen esitteli.

Luokoon niitettynä kasvit myös valmis-tuvat tasaisemmin ja yhtä aikaa. Siemenet saadaan myös puhtaampana talteen.

Swather-niittokone oli ensimmäistä kertaa Laukkasten ajettavana. Keski-Eu-roopassa kaksivaiheinen sadonkorjuu on ollut käytössä laajalti, Suomessa sitä on vasta kokeiltu. Swatheria voi käyttää nur-misiementen niiton lisäksi herneen ja rypsin niittoon.

Timotein siementen kaksivaiheinen korjuu alkaa

Swather-niittokoneella, joka karhottaa timotein

kuivumaan luokoon.

Hankkeen tavoitteena kattavampi luomusiemenen omavaraisuus

9.−10.11.2015

Puheenvuoro▷▷

Luomupäivillä luomusiementuotannon kehittämisestä puhuu luomukasvintuotannon erityisasiantuntija Juha-Antti Kotimäki ProAgria etelä-Savosta.

Väis

änen

Nin

aKo

timäk

i Tuu

la


△ Kuivuneelta karholta timotei puidaan leikkuupuimurilla, jossa on noukinpöytä.

△ Valtimolainen Pasi Nevalainen tarkasteli luo’olla kuivuneen timotein kypsyyttä.

Kolmasosa maan luomusiementuotannosta Pohjois-Karjalasta

Pohjois-Karjalassa viljellään kolmasosa koko maan luomusiementuotannosta. Luomutimotein, -puna-apilan ja –nur-minadan siemenistä on pulaa, joten sekä viljelyn että korjuun kehittämiseen on tarvetta.

ProAgria Pohjois-Karjalan kasvintuo-tannon asiantuntija Kaisa Matilainen onkin kannustanut maakunnan luomuti-loja siementuottajiksi. Esimerkiksi puna-apilaa tuodaan melko paljon Ruotsista ja Keski-Euroopasta ja se on hankalampaa viljellä Suomen olosuhteissa.

Pohjois-Karjalassa luomusiementuotan-toon on perehdytty pienryhmätoiminnas-sa. Valtimolainen Pasi Nevalainen kuu-luu pienryhmään. Hän tuli Rääkkylään tutustumaan Swather-niittokoneeseen.

– Mielenkiintoista nähdä uusi korjuu-menetelmä, nuori luomuviljelijä arvioi.

Nevalaisen tila siirtyi luomutuotan-toon pian sukupolvenvaihdoksen jälkeen vuonna 2010.

– Luomusta saa paremman tuoton.

Nyt Nevalainen viljelee tilallaan nur-mikasvien lisäksi syysrypsiä, syysruis-ta ja kaura-herneseosta. Lisäksi tilal-la on maatilamatkailua Laitalan Lomat -yrityksessä.

Swatheria Nevalainen ei ole tilalleen vielä ensi kosketuksen jälkeen hankki-massa. Hänen mukaansa koneen hankin-takustannukset saatuun hyötyyn nähden ovat suuret. ◀

9.−10.11.2015

Luomupäivillä kokoontuvat tuottajat ja muut yrittäjät, neuvojat, tutkijat, etujärjestöt, alan kehittämisen parissa työskentelevät ja vaikuttajat.

Luomupäivät tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden tiedon ja kokemusten jakamiseen sekä verkostoitumiseen yli toimiala- ja ammattirajojen - tule mukaan! Ilmoittautuminen

20.10.2015 mennessä

9.11.- Missä luomualalla

mennään nyt?- Retket luomuyrityksiin:

Luottamusta ja luomumaitoa. Maitotilojen yhteistyörengas.

Mitä yhteistä on leivällä ja lampailla?

Luomu kaupassa ja kaupungissa

Luomuliitto 30 v. -juhla

9.11. kello 18.30 Naisvuoritalo, Mikkeli Ohjelmaa ja illallinen.

Juontajana Saimi Hoyer. Puheenvuoro mm. maatalous-

ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselta.

luomu.fi/luomupaivatLuomupäivät Mikkelin yliopistokeskuksella (Lönnrotinkatu 5) – kävelymatka matkakeskukselta.

Koko ohjelma ja hinnat

10.11.- Keskustelua työpajoissa

sinulle tärkeimmistä aiheista!

- Scott Remington, USA: Luomulla voi ruokkia

maailman

Paikkoja rajoitetusti!

C

M

Y

CM

MY

CY

CMY

K

Luomupaivät_A4mainos_valmis.pdf 1 8.10.2015 9:33:10


Carin Grotenfeltin van-hemmat Nils ja Kerstin Grotenfelt aloittivat tilal-la luomuviljelyn, ja luo-mumaidontuotanto alkoi syksyllä 1993 viidenkym-

menen lehmän parsinavetassa. Navetta on 1800-luvun lopulla rakennettu van-koista lohkotuista kivistä.

Vuonna 1995 parsinavetta muutettiin 60 paikkaiseksi parsipihatoksi. Tilalle os-tettiin lypsyrobotti vuonna 2009 ja sil-loin maitotuotostavoitteeksi asetettiin 9 000 maitokiloa. Uudistukseen kasvatet-tavat hiehot kasvatetaan omassa navetas-saan toisella tilalla naapurikunnan puo-lella. Tiloilla on viljelyssä yhteensä 200 peltohehtaaria.

Keskittyminen hoito-olojen parantamiseen nosti keskituotostaVuonna 2013 lehmien keskituotos nou-si 9 500 maitokiloon. 1 000 maitokilon lisäys syntyi yhden vuoden aikana, mitä ei oltu oikein uskoa todeksi, kertoo Ca-rin Grotenfelt. Vuodelle 2014 asetettiin tavoitteeksi pysyä samassa, ja keskittyä eläinten hyvän terveyden ylläpitoon, eri-tyisesti utareterveyden. Kesäkuun 2015 alussa huomattiin, että maitotuotos oli jo toisena kuukautena ylittänyt 10 000 mai-tokilon keskituotoksen rajan.

Varsinaisesti ei ole pyritty nostamaan maitotuotosta enää yli 9 500 kilon – se on vain noussut sen myötä, että eläinten terveydentilaan ja yleiseen hyvinvoin-tiin vaikuttavia hoito-olosuhteita ryh-

Luomumaidontuottaja Carin Grotenfelt on analysoinut tarkasti karjaansa ja etsinyt monesta eri lähteestä tietoa ja oppia siihen kuinka pitää toimia, jotta saadaan terveet eläimet ja hyvä tuotostaso. Juvalla Wehmaan kartanossa on koettu monta onnistumista, koska tavoitteet tukevat hyvin toisiaan.

9.−10.11.2015

Retkikohde!

TeKSTi JA KuVAT: BRiTA SuoKAS

Hyvinvoiva karja on tuottava karja

Carin Grotenfelt ajaa lehmiä kujasilla.


dyttiin tarkkaavaisesti ja huolellisesti parantamaan.

– Lehmät reagoivat hyvin nopeas-ti muutoksiin. Ruokinnan on tietysti koko ajan oltava kohdallaan, toteaa Carin Grotenfelt.

Grotenfelt on viime vuonna tehdyn su-kupolvenvaihdoksen jälkeen paneutunut huolellisesti seuraamaan ammattilehtiä ja käynyt koulutuksissa opettelemassa hyvän karjanhoidon syy-seuraussuhteita. Joulukuun viimeisenä päivänä tiedetään, tuleeko virallinen tuotos pysymään yli kymppitonnin, miettii Grotenfelt.

Joka päivä huolellista työtä ja seurantaa– Navetassa on tehty pieniä muutoksia päivittäisessä hoitotyössä. Toteuttamisen avainasemassa ovat kaksi palkattua kar-janhoitajaa. Teemme tiimityötä, sovitut asiat tehdään huolella, sanoo Grotenfelt, joka käy itsekin navetalla säännöllisesti rutiinitöissä, vaikka hänen työnsä painot-tuukin analysointiin ja seurantaan.

Eläinlääkäri käy kerran kuukaudes-sa terveydenhuoltokäynnillä, silloin tar-kastetaan tiineydet, hoidetaan vaivat, jos niitä ilmenee, ja nupoutetaan vasi-kat. Kerran vuodessa Naseva-järjestelmän mukaisesti käydään eläinlääkärin kanssa läpi koko vuoden tapahtumat, ja tehdään suunnitelmia seuraavalle vuodelle.

– Karjakokoa on toissa vuonna vähen-netty kahdella lypsävällä, lehmiä on nyt 58, Grotenfelt kertoo.

Hän on huomannut, että lisääntynyt väljyys on hyväksi. Nuorille lehmille on tärkeää, että on tyhjiä parsia ja ruokinta-pöytäpaikkoja, joista voi valita, kaikkien vieressä ne eivät saa rauhassa nukkua tai syödä.

Lehmien vähentäminen on myös ly-hentänyt robotille pääsyaikaa. Jos tulee jonotusta, niin lehmät jäävät laitumelle makaamaan eivätkä lähde niin herkästi sisälle lypsettäväksi. Kulkemista on autet-tu myös niin, että navetan lattia on kar-hennettu lantakäytävien kohdalta, koska metalliraappa oli hionut pinnan vaaralli-sen liukkaaksi.

Hyvä karkearehu on ruokinnan perustaRuokinnassa on tehty muutoksia. Rehu-suolaa pidetään koko ajan vapaasti tarjol-

la ja vesiastiat pestään useammin ja huo-lellisemmin kuin ennen. Kesälaitumet on uudistettu ja tuottavat nyt hyvää rehua.

Syyslaitumien tuottavuuden paranta-miseen pitää panostaa seuraavaksi. Lai-duntamisen syöttörytmiä on tarkennettu tutkimuksiin perustuvilla ohjeilla: syö-mään päästetään kun kasvusto on viisi-senttistä, ja lehmät siirretään lohkolta pois kun kasvusto on 15 senttistä. Heti syötön jälkeen tehdään puhdistusniitto.

Karkearehun on oltava parasta mah-dollista. Se on esikuivattua apilanurmesta tehtyä tarkkuussilppuroitua rehua ja säi-lötään laakasiiloihin. Paalirehuakin teh-dään, se on pitempikortista ja karkeam-paa. Se toimii terapiaruokana.

– Talvella eläimiä syötetään vastoin ta-salaatuisen rehun ihannetta. Sisällä ne saavat laakasiilorehua, ulkona pyöröpaa-lirehua. Olen havainnut, että lehmät ovat virkeämpiä ja niiden syöntikyky on pa-rempi, Grotenfelt kertoo.

Lypsykauden aikainen väkirehupro-sentti on lehmillä 38. Yhdelläkään ruo-kintajaksolla ei ylitetä 40 prosenttia, eli ei käytetä luomussa mahdollista poikkeus-ta väkirehuprosentin tilapäisestä nostosta 50 prosenttiin ensimmäisen kolmen lyp-sykuukauden aikana.

Terve lehmä tuottaa hyvinTilalla tavoitellaan kohoavia elinikäis-tuotoksia ja sitä, että meijeriin menevä maitomäärä on mahdollisimman suu-

ri. Terveyteen kannattaa panostaa, kos-ka eläimestä tulee sitä korkeatuottoisem-pi mitä, terveempi se on. Onhan niin, että neljäs ja viides lypsykausi tuottavat parhaiten.

– Keskipoikimakertojen määrä on jo noussutkin, se on 2,5 tällä hetkellä, kertoo Grotenfelt.

Lehmät pääsevät myös talvella vapaas-ti ulos navetasta. Ulkotarhaan tehdään olkikuivitettu alue, jolle lehmät pääsevät makuulle, silloin ne viihtyvät raittiissa ja viileässä ilmassa kauemmin. Tuntuu, että kylmässä bakteerit eivät niin hyvin viih-dy eivätkä aiheuta akuuttia utaretuleh-dusta niin usein. Utareterveys oli viime talvena jo paljon aiempaa parempi, eikä tullut niin paljoa hukkamaitoa summaa Grotenfelt.

Tavoitteeni on 95 prosenttia maidosta meijeriin, enempää ei voi luomussa saa-vuttaakaan, koska on vasikoiden kolmen kuukauden maitojuotto. Terveenä pysy-minen auttaa myös sitä kautta, että ei tar-vita lääkehoitoja, jolloin maitoa meni-si paljon viemäriin eikä meijeriin, sanoo Grotenfelt. ◀

Karja on pääasiassa ayrshire-rotua. Liharoturisteytyksiä on lisätty, jotta vasikoita karsiutuu kaksinkertainen määrä jo poikimisen yhteydessä. Näin ei tule niin suurta vaihtopakotetta, vaan lypsävät lehmät pidetään vanhemmiksi.


Siinä ne seisovat karsinas-sa, rauhallisin mielin. Eläinlääkäri on tarkastanut jokaisen lampaan ja toden-nut terveeksi.

Vielä teurastuksen jäl-keen hän tulee uudelleen tarkistamaan ruhot ja ruhojen osat erikseen. Jos epäi-lyttävää löytyy, menevät lampaan kaik-

Kemiönsaaren tilateurastamolla teurastetaan saariston ja lähiseudun lampaita kolmisentuhatta vuodessa. Luomulampaiden osuus kasvaa.

Stressitön liha on maistuvaa

TeKSTi JA KuVAT: HiA SJöBLom, JäRKi-HANKe

Sisäelimet irrotetaan ja ne jäävät ruhon kanssa odottamaan vielä eläinlääkärin jälkitarkastusta teurastamon kylmiöön.

ki osat hylkyyn. Terveydestä on syytä olla tarkkana.

– Eläinten osat eivät sekoitu teurastuk-sen aikana. Esimerkiksi sisäelimet pide-tään korvamerkkien ja ruhojen kanssa tarkasti yhdessä, teurastaja Greger Gus-tafsson sanoo.

Alkusyksyn luomupäivänä teurasta-mossa paiskii töitä neljä miestä. Työt ete-

nevät määrätietoisesti. Jokainen tietää tehtävänsä. Apua tarvitseva saa sitä pie-nellä kädenheilautuksella. Yhteistyö ei ole hetken tuote.

Työ sujuu puheitta, mutta muuten teu-rastamohallista kuuluu välillä rämäkkää naurua.

– Puhumme urheilusta, ruuasta ja nai-sista, miehet vitsailevat. Politiikkaa on


kuljettajien ollessa ohjaksissa. Kaikki se auttaa pitämään eläimet tyytyväisinä vii-me hetkiin saakka. Se taas vaikuttaa suo-raan lihan laatuun.

Stressi näkyy ja maistuu– Laitumilla kesänsä viettäneistä lampais-ta monet ovat tottuneet siihen, että nii-tä siirrellään laitumelta toiselle. Niitä ei kuljetus teurastamoonkaan stressaa. Ne elävät rauhallisina ja tyytyväisinä ratkai-sevaan sähkötainnuttimen iskuun saakka, Greger Gustafsson sanoo.

Stressittömyys vaikuttaa lihan laatuun. Siihen vaikuttaa myös lampaan ruokava-lio. Rehulla syötetyt ovat painavampia ja niiden rasvapitoisuus on suurempi teu-rastajan havaintojen mukaan. Hän sanoo myös, että luomulampaat painavat kes-kimäärin vähemmän kuin tavanomaiset. Mistähän se johtuu?

– Ravinnosta, Greger Gustafsson vastaa välittömästi ja viittaa lisärehun käyttöön.

- Luomun ja lähiruoan kysyntä kasvavat. Se tietää lisää töitä, vaikka niitä tilateurastamolla on tähänkin saakka ollut ihan mukavasti, kemiönsaarelainen teurastaja Greger Gustafsson sanoo.

Lampaalta irrotettu korvamerkki kulkee mukana koko teurastusmatkan. Jos jostain elimestä tai osasta löytyy jotain vähänkin epäilyttävää, hävitetään lampaan kaikki osat.

– Sama näkyy myös tarkassa kirjanpi-dossa, jota tarkastajille esittelemme pari kertaa vuodessa. Tavanomaisten tarkasta-jien lisäksi luomuvalvojat käyvät ahkeras-ti tilalla, Gustafsson luettelee töiden ja by-rokratian kulkua.

– Valvonnankin takia on tärkeää, että koko ajan on selvillä mistä eläimestä mi-kin osa on peräisin. Tämän päivän teuras-tus on siistiä ja hallittua hommaa. Luo-mu- ja tavanomaisen lampaan lihat ja osat eivät saa sekoittua toisiinsa missään vai-heessa. Siksi meillä on erilliset päivät luo-mu- ja muille lampaille.

15 tonnia teurasjätettäTilateurastamon työ on käsityötä. Yhden päivän aikana teurastetaan kolmisenkym-mentä lammasta, uuhta ja pässiä.

Valvonta kulkee prosessin loppuun saakka. Työssä syntyy vuodessa tonni-kaupalla teurasjätettä. Mihin ne kaikki pannaan?

välteltävä, kun käsissä on terävät veitset ja työkalut koko ajan. Riskejä ei oteta, eikä tarkkuudesta tingitä. Byrokratiasta jutel-taessa ei tule riitoja. Olemme kaikki sa-maa mieltä siitä, että sitä on yksinkertai-sesti liikaa, Greger Gustafsson kuittaa.

Lampaat tuodaan yksitellen kaakeloi-tuun halliin. Sähkötainnutus on ohi muu-tamassa sekunnissa. Eläimet eivät ehdi stressaantua. Liha pysyy hyvänä ja hom-ma sujuu.

– Noin kymmenen lammasta tunnissa menee tämän ketjun läpi, Greger Gustafs-son sanoo.

Ja sitten heitetään leikinlaskun puolel-le. Teurastamossa paiskii töitä myös Gre-gerin poika Glenn sekä Rainer Ahlfors ja Niklas Salminen. Naurunsekainen väitte-ly saadaan aikaiseksi siitä, kenen puuttu-va työpanos olisi helpoiten paikattavissa.

– Työ sujuu hyvin yksin. Kaksin se sujuu paremmin. Kolmen ja neljän voimalla te-hokkaammin ja nopeammin, Greger Gus-tafsson vetää yhteen.

Veitset viuhuvat ja sanan säilä lentää. Kenenkään tarkkaavaisuus ei herpaannu. Teurastamistyön ketju ei katkea.

Kolmasosa tuloista Kemiönsaaren tilateurastamoon kuljete-taan lampaita Turunmaan saaristosta, Ke-miönsaaresta ja mantereelta sen läheltä. Greger Gustafsson sanoo, että tilan tulois-ta kolmasosa tulee teurastamosta.

– Luomulampailla on omat teurastus-päivänsä. Kymmenisen prosenttia on luomulampaita ja niiden osuus kasvaa tasaisesti, Gustafsson sanoo ja kertoo las-kuttavansa saman hinnan luomu- ja ta-vanomaisista lampaista.

Greger Gustafssonin isoisä perusti teu-rastamon ensin oman tilan tarpeisiin. Teurastamossa isänsä kanssa työskentele-vä Glenn Gustafsson on teurastaja toises-sa polvessa.

Tilateurastamossa on vuosien varrella teurastettu muitakin eläimiä. Nyt on kes-kitytty lampaisiin. Luomulampaille vara-taan omat päivät. Sikojen teurastus lope-tettiin samoihin aikoihin, kun Gustafsson luopui emakkosikalastaan.

Iso osa teurastamon työstä on siivous-ta, pesemistä ja desinfiointia. Koko ketjun kaikkien osien on toimittava. Suurin osa lampaista tulee omistajiensa kuljetuksilla teurastamolle, tutuissa autoissa, tuttujen ▷▷


– Määräykset ovat tiukat. Rikkomalla niitä vaarantaisi elinkeinonsa tulevaisuu-den, Greger Gustafsson sanoo ja kertoo, että lähistöllä on kaksi sallittua haaska-paikkaa, jonne on lupa viedä tarkastettua teurasjätettä.

– Ei tietenkään sairastuneiden eläinten osia eikä muuta riskimateriaalia.

Haaskat ovat pitäneet alueen merikot-kakannan vahvana. Gustafsson kertoo, että monella kotkapariskunnalla on ollut peräti kolme poikasta kerrallaan.

– Pää, selkäranka ja mm. perna viedään Honkajoelle, missä jätteet hävitetään asi-anmukaisesti ja missä myös valmistetaan esimerkiksi luujauhoa. ◀

Järkevää lihantuotantoaViime vuosina ruokakeskustelu on lainehtinut vilkkaana. ilmastonmuutoskeskusteluissa märehtijät lihantuottajina on kyseenalaistettu, koska niiden ruoansulatus tuottaa metaania, joka on voimakasta kasvihuonekaasua.

Järki hanke haluaa edistää kestäviä ratkaisuja ja muistuttaa, että märehtijöille tuotettavien nurmien kasvaessa sitoutuu paljon hiiltä. Nurmia on helppo tuottaa myös luomuna.

- märehtijät ovat tärkeitä laiduntajia ja ympäristönhoitajia, toteaa Järki- hankkeen projektijohtaja Eija Hagelberg.

Hän korostaa hyvin toteutetun ja vastuullisen teurastuksen merkitystä. eläimen hyvinvoinnista on huolehdittava koko tuotantoketjun ajan.

Kesällä ilmestynyt Järki -hankkeen märehtijäjulkaisu kertoo, miten maailman märehtijät tekevät juuri sitä työtä, mitä tulevaisuuden turvaksi tarvitaankin: Ne muuttavat ihmisruoaksi sellaistakin kasvillisuutta, jota ihminen ei suoraan pysty syömään. Samalla ne huolehtivat maisemasta ja tekevät osansa maailman ilmastotalkoissa.

Linkki Kestävä ruoantuotanto tarvitsee märehtijöitä -julkaisuun: www.luomulehti.fi

KÄSINTEHTYÄ HERKULLISTA KOTIRUOKAALUOMU

VALMISRUOKAA

Valmistamme puhdasta, aitoa, tuoretta ja maukasta luomuvalmisruokaa.

Tutustu luomuvalikoimaanwww.kruunuherkku.fi

facebook.com/kruunuherkku

http://www.luomulehti.fi


Syyskuussa kokoontui reilun kymmenen hengen ryhmä Katja Nisukankaan tilalle Sysmään ennen perinteistä Tanssii luomujen kanssa –il-taa Hartolassa. Mentorina oli

paikalla myös Pekka Kantanen ja monel-la muullakin oli tietoa jaettavana.

Päijänteen luomun alueella mansikkaa on viljellyt moni, mutta uusia tuottajia tarvittaisiin. Eläköityvät viljelijät pohti-vat, että olisi hyvä, jos luomuun tottuneet asiakkaat löytäisivät mahdollisimman helposti uudet ostopaikat.

– Luomumansikkaan ihastuneet ovat valmiita kulkemaan tällä alueella noin 20–40 kilometrin päähän ostoksille tai poimimaan. Nelostien varrella kun ollaan, esimerkiksi mökkimatkalla olevat saat-tavat olla lähteneet paljon kauempaakin, pohtii viimeisiä mansikoita vanhalta tuo-tantopellolta poimiva Seppo Rantanen.

Rantanen on istuttanut tilalleen uutena kasvina Saskatoon- eli tuomipihlajapensaita.

– Niiden marjoja voi poimia suurilta osin selkäsuorana, joten se on ikääntyvil-lekin sopivaa puuhaa, kertoo Rantanen.

Pensaat istutettiin Rantasen tilalla Hei-nolassa vanhoja mansikkamuoveja hyö-dyntäen joka toiseen riviin.

Kokemuksien vertailusta hyötyäKatja Nisukankaan ja muut Päijät-Hä-meen mansikkaviljelykset ovat pienellä

alalla. Usein viljelyksessä on myös mui-ta puutarhakasveja. Mikkelistä tapaami-seen tulleen Erkki Kontisen mansikkati-lalla sen sijaan on jopa 4 ha mansikkaa. He myyvät sekä kannallisina että kannat-tomana ja tilalla on myös itsepoimintaa.

– Tärkeää on, että tilasta kertova kylt-ti on ison tien varressa riittävän ajoissa näkyvissä, jotta asiakkaat ehtivät hyvissä ajoin tehdä päätöksen poiketa ostoksille. Meille sopiva kyltin paikka löytyi 13 ki-lometrin päästä, kertoo Erkki Kontinen.

Kontisilla ei ole käytetty homeiden es-toon harvennettua riviväliä niin kuin esimerkiksi kesäkuisen mentorvierailun Kirsi Ali-Alhalla.

– Kun home tulee, niin tulee. Rivit teh-dään meillä niin tiheään, kun traktorilla saa, kertoo Erkki Kontinen.

Lajikkeista Malviina on ollut mieleen, koska se on kiinteä, isomarjainen ja hyvä pakastaa. Myös Riia on viljelyssä. Polk-kaakin on vähän, mutta se ei kasva kovin rehevästi. Marjat pyritään poimimaan en-nen kello kahta, jotta päiväaurinko ei hei-kennä laatua.

– Mutta minkäs teet, jos asiakkaan tila-us tulee samalle päivälle vasta kahden jäl-keen, kuvaa Erkki Kontinen.

Tilalle on rakenteilla myös oma jääh-dyttämö, jotta marjaa saadaan jatkossa jä-mäkämpänä asiakkaalle.

Mansikan hinta Kontisilla oli tänä ke-sänä 7,30 e/kg poimittuna ja itsepoimin-

tana 5,50 e. Mansikasta voidaan pyytää myös jopa 9 e/kg – esimerkiksi alueesta riippuen, pohtii ryhmä.

Lopuksi keskustellaan hieman myös sipulin viljelystä, rapsutetaan kyyttöjä ja sitten lähdetään tanssimaan. ◀

Uusia mentor-tapaamisia voi ehdottaa: [email protected]

Myös tilakohtaista mentorointia: www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/mentor

Tiedonvaihtoa mansikan viljelystä

TeKSTi JA KuVAT: eLiSA Niemi

mentor-tilavierailulla Päijät-Hämeessä kohtasivat niin isoja ja pieniä kuin aloittavia ja lopettavia mansikkatilallisia. Suoramyynti vetää hyvin.

Mentorointia ryhmässä

◁ erkki Kontinen kertoo heidän perheensä isoista mansikka viljelmistä mikkelissä. Sanna malin-Lindroos ja Peter Lindroos suunnittelevat mansikan ja vadelman viljelyn aloittamista myrskylässä.

△△ Nisukankaan tilalla on 100 kyyttöä ja 30 Ahvenmaan lammasta hoitamassa perinnebiotooppeja.

△ Katja Nisukankaan mansikkaviljelmä on alle puolihehtaaria. Kuvassa hänen vasemmalla puolellaan mansikoiden poiminnassakin autteleva sisko naapurista ja oikealla pääasiassa vihanneksia viljelevä Ari Parikka.


kaimella että parannellulla Wibergsin C-piikkikultivaattorilla. Kumpikin me-netelmä sekoitti kasvijätteet tehokkaasti pintamaahan.

Kultivaattori jätti enemmän olkea maan pintaan eroosiolta suojaamaan kuin lautasmuokkain (60 prosenttia ja 35 prosenttia peitteisyyttä). Lautasmuokkain jätti pinnan tasaisemmaksi ja vähemmän kokkareiseksi kuin kultivaattori, mut-ta vaati muokkaukseen paljon enemmän tehoa. Kapeapiikkinen kultivaattori jätti myös peltoon paljon raitoja, joissa valko-apila ja oheiskasvit jäivät kasvamaan.

Pintasekoituksen lisäksi pohdittiin sy-väkuohkeutuksen tarvetta. Pellon ala-osasta löytyi tiiviimpi maakerrostuma 35–40 cm syvyydestä. Tämän kerroksen rikkominen parantaisi pintamaan vesita-loutta, mutta kerrosta ei saa rikki millään kultivaattorilla. Ratkaisuna pohdittiin ns. myyräoja-auran käyttöä tai syväkuohkeu-tusta kapeapiikkisellä jankkurilla.

Talven aikana ryhmä jatkaa mm. jank-kureiden rakennusohjeiden ja aluskasvi-tutkimusten parissa. ◀

Lisää tietoa mentor-ryhmistä: www.luomuliitto.fi/ryhmamentor-tapaamisia

Lauantaina 3.10. mentorointi-ryhmä tutustui aluskasveihin ja niiden maahanmuokkaukseen Espoossa Nybyn tilalla. Magnus Selenius oli järjestänyt pienen koeasetelman eri muokkausta-

voista. Ympäristökorvauksen ehtojen mu-kaan aluskasveja saa muokata vasta 1.10. alkaen, mutta niitä saa käsitellä jo aiem-min, jotta muokkauksella saataisiin mah-dollisimman hyvä tulos.

Aluskasvit ovat oivallinen keino pa-rantaa pellon agroekologista tilaa: ne yh-teyttävät lisää multavuutta, pidättävät ravinteita, sitovat ilmakehästä typpeä, pa-rantavat maan rakennetta ja kilpailevat rikkaruohojen kanssa. Miten aluskasvit kannattaa sovittaa muuhun viljelyyn?

Lautasäkeellä, jyrällä, kultivaattorilla?Syysspelttipellossa kasvoi aluskasvina ita-lian raiheinää ja valkoapilaa. Sänki oli murskattu heti puinnin jälkeen. Osa pel-losta oli ajettu olkiäkeellä, toinen osa lau-tasmuokkaimen jälkijyrällä, kolmas osa lautasmuokkaimen takarivillä ja neljäs lautaset maassa, mutta mahdollisimman loivassa kulmassa. Tarkoituksena oli pilk-koa ja sekoittaa olkimassaa ja nopeuttaa sen hajoamista, ilman varsinaista maan muokkausta.

Tapaamisessa havainnoitiin eri käsit-telyjen vaikutusta ja ajettiin käsittelyi-hin nähden poikittain sekä lautasmuok-

mitä olisi hyvä tehdä aluskasveille syksyllä, jotta kevättyöt sujuisivat ilman ylimääräisiä hankaluuksia? Ryhmä viljelijöitä vaihtoivat kokemuksia mm. koneista ja niiden säätämisestä sopiviksi.

Kasvipeitteistä peltoa kannattaa minimimuokata syksyllä

TeKSTi: TuomAS mATTiLAKuVAT: eLiSA Niemi

Mentorointia ryhmässä

magnus Selenius säätää kultivaattorin työsyvyyden noin kuuteen senttiin ja esittelee kultivaattoriin rakennettua jälkiäestä.

Anders Fagerström kysyy siipiteräkultivaattorin ja hanhenjalkojen eroista.

http://www.luomuliitto.fi/ryhmamentor-tapaamisia/










Jan Liesaho mittaa Tuomas mattilan opastuksella kasvipeitteisyyttä.

Petter Juslinin vanhemmat viljelevät tavanomaista tilaa espoossa, mutta Petter pohtii, että luomussa voisi olla tulevaisuus.

Vesa Syrjänen mittaa Tuomas mattilan kanssa, kuinka syvällä penetrometrin mittari ilmoitti tiiviimmästä maakerroksesta.

Työnäytöksen jälkeen tutkittiin, kuinka hyvin olki

sekoittui jälkiäkeellä.


PalveluksessanneSeuraava Luomulehti ilmestyy 4.12.

LuomuViLJeLYYN SiemeNiä

LuomuTuoTTeiTA

KARJATiLALLe

meNToRToimiNTAA

SuoRAmYYNTiä

Laatusiemenet luomuun!

Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 [email protected]

- viljat, timoteit, raiheinät- nadat, apilat, virnat- nurmiseokset, ympit

Toimitukset koko maahan.Rahoitusjärjestelyt.

Haetaan sopimusviljelijöitä!

Uusitilantie 65, Karkkila puh. (09) 2256 819

KIVEN SÄÄSTÖPOSSUT i l a t e u r a s t a m o

LUOMULIHAAMAATILALTA

www.luomupossu.fiNoudot suoraan tilalta tai toimitus kotiovelle Itellan Termo-kyydillä.

Oletko uusi luomuyrittäjä? Laajentamassa luomutilaa? Mentorilta voit kysyä käytännön tietoa päätösten tueksi.Lisätietoja: [email protected], puh. 0400 534003 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/mentor


IlmoitusmyyntiMaritta Humala, puh. 040 709 9856

[email protected]

KoNeiTA

KARJATiLALLe LuomuViLJeLYYN

oSTeTAAN LuomuSPeLTTiä

oSTAmme LuomuViLJAA

p. 010 3211 950www.eurotrading.fi

Melassoitu, erittäin maittava nuolukivi, jossa korkeat vitamiini- ja hivenainepitoisuudet. Hyväksytty luomuun. 20 kg astia.

Sisältää mm: A-vitamiini 250.000 k.y., D3-vitamiini 50.000 k.y., E-vitamiini 500 mg, Sinkki 6000 mg, Mangaani 4000 mg, Kupari 1200 mg, Jodi 100 mg,Koboltti 18 mg, Seleeni 40 mg

Detamin Mineral Lick Plus-nuolukivi

McCONNEL vaakatasomurskaimella hoidat nopeasti ja taloudellisesti viher-lannoitusnurmet. Köckerling ALLROUNDER äkeellä ja TRIO kultivaattorilla tarvitset vähemmän muokkauskertoja sekä JOCKEY äes-kylvökoneella muokkaat ja kylvät samalla koneella.

Combcut rikkaruohon leikkuri ja KVICK-FINN juolannosto kultivaattori ovat tutkitusti erittäin tehokkaita, taloudellisia ja nostavat satoja. Tätä monet käyttäjätkin kertovat.

Uudistettu tositarkka AEROSTAR EXACT rikkaäes

CHOPSTAR rivivälihara ROW-GUARD kameraohjauksella

Meiltä tutkitusti parhaat koneetmekaaniseen rikkaruohojen torjuntaan

Luomutuotantoon tarkoitetut koneet

Yhteystiedot: Boris 0500-567611 www.bt-agro.fi

UUTUUS

Birkkalan tilaSimo LarmoKorvisillantie 2 25410 Suomusjärvipuh. 050 339 7342simo.larmo@birkkala.�

Ostamme hyvälaatuista kuorimatonta luomuspelttiä

Teemme speltinviljelysopimuksia

www.birkkala.com


Luomua opiskelemassa

T oinen opastajistani on koke-nut biodynaaminen vihan-nesviljelijä Uudeltamaalta, toinen luomuviljelyn pio-neeri Pohjois- Karjalasta. Molemmat viljelevät melko

pienessä mittakaavassa, toinen pääosin sivutoimisesti ravintola- ja catering-toi-

TeKSTi: PiNJA SiPARiKuVAT: eLiSA Niemi

Rikkaruohojen hävittämistä vai oheiskasvien hallintaa?

minulla on kaksi mentoria, joilta olen saanut pääosan viljelyyn liittyvästä osaamisestani. Heidän peltonsa näyttävät hyvin erilaisilta.

minnan raaka-aineeksi ja toinen päätoi-misesti myyntiin.

Uusmaalaisen ystäväni pellolla koke-mattomamman puutarhaharrastajan on siristettävä silmiään ja keskityttävä, jotta moninaisen oheiskasvillisuuden joukos-ta löytyy se varsinainen viljelykasvi. Hän toteuttaa ajastusta, jonka mukaan pellol-la luonnostaan kasvava oheiskasvillisuus on olennainen osa puutarhan ekosystee-miä ja sitä tulee pyrkiä hallitsemaan vain siltä osin, kun se alkaa varjostaa tai muu-toin suuremmin häiritä viljelykasveja. Oheiskasvillisuus suojaa maata eroosiol-ta ja tarjoaa suojapaikkoja hyödylliselle pieneliöstölle.

Pohjoiskarjalaisen ystäväni pellolla oheiskasvillisuutta ei näy lainkaan. Kol-menkymmenen vuoden systemaattisen työn tulokset ovat kantaneet hedelmää. Viljely ja pääosa työvaiheista suunnitel-laan siten, että ne osaltaan auttavat rikka-kasvien hävittämisessä.

Viljelykset kitketään huolellisesti 2–3 kertaa kesässä ja maanpinta pidetään kuohkeana riviväleissä ja käytävillä, jot-ta pienten rikkakasvien taimien on han-kalampi löytää kiinnittymispaikkoja. Viljelykierron suunnittelussa oheiskasvil-lisuuden tilanne otetaan tarkoin huomi-oon ja myös viherlannoitusta kitketään. Peltolohkoja ympäröivät paljaat suoja-

◁ Kirjoittaja Pinja Sipari teki rikkakasvien hallintaa tänä kesänä pohjoiskarjalaisella luomutilalla mm. jyrsimen kanssa. Kasvupaikkana on laakso ja maalajina turve.

△ Kitkeminen vaatii työvoimaa. Kuvassa mm. wooffereita eli vapaaehtoistyöntekijöitä eri maista.

◁ Toisilla luomutiloil-la ei ole tavoitteena saada maata paljaak-si rikkaruohoista. Heiluriharaa voidaan käyttää myös isom-pien rikkakasvien hal-litsemiseen ja silloin rikkabiomassasta jää katetta penkkiin.

kaistaleet äestetään parin viikon välein jotta oheiskasvillisuus ei pääse niitä pit-kin leviämään viljelykasvien sekaan ja pientareita niitetään riittävän usein en-nen pahimpien rikkakasvien kukintaa. Kitkemisjäte lajitellaan siten, että sinnik-käimmät monivuotiset rikkakasvit vie-dään kompostin sijaan metsään.

Kirjallisuus ei anna valmista strategiaaKun viljelymentorini olivat erimielisiä suhtautumisessaan oheiskasvien hallin-taan, aloin etsiä viimeistä sanaa asiaan kirjallisuudesta. Nopeasti kävi ilmi, ettei sellaista ole. Löytyi pitkiä listoja oheiskas-vien hyödyistä ja haitoista ja ne tuntuivat sisältävän hyvin paljon samoja element-tejä: oheiskasvit houkuttavat viljelykas-

veille haitallisia, mutta myös hyödylli-siä hyönteisiä ja pieneliöitä. Oheiskasvit vievät viljelykasveilta ravinteita, mutta myös estävät ravinteiden huuhtoutumis-ta ja nostavat syvemmällä maassa olevia hivenaineita viljelykasvien käyttöön. Jot-kut rikkakasvit saattavat estää sienijuu-ren toimintaa, toiset taas edistävät juu-rieritteillään viljelykasvien kasvua.

Rikkakasviasia johdattaa minut pohti-maan kokonaisvaltaisten viljelymenetel-mien pariaatteita. Viljelyekosysteemin tasapaino vaikuttaa olevan hakemani vii-meinen sana, eikä sitä voida muutamal-la vedenpitävällä vinkillä automaatti-sesti saavuttaa. Siihen vaikuttavat pellon maalaji ja maaperän kunto, tämän hetki-nen rikkakasvitilanne, tehtävät viljelytoi-menpiteet, pienilmasto ja lukemattomat muut asiat. Toimiva viljelykierto, sekä viljelyekosysteemin monimuotoisuudes-ta ja viljelykasvien hyvinvoinnista huo-lehtiminen ennaltaehkäisevät hankalaksi käyvän rikkakasvitilanteen ohella monia muitakin ongelmatilanteita. Oheiskas-

villisuuden määrän sijaan kyse onkin peltoekosysteemin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Lukemissani viljelyoppaissa ja luomu-tutkimuksissa ei keskusteltu siitä, millai-nen pelto on kenenkin mielestä kaunis tai kuinka paljon kitkemisestä pitäminen vaikuttaa oheiskasvitilanteeseen. Mento-rini selittävät oheiskasvisuhdettaan pon-tevasti viljelyteknisillä syillä, mutta kos-ka kumpikin samaan aikaan suhtautuu intohimoisesti maan hyvinvointiin, voi heidän erilaisessa kitkemisinnokkuudes-saan olla kyse myös henkilökohtaisista mieltymyksistä.

Lopputuloksena taidan siis vain sanoa, että joka maataan viljelee huolella, ansait-see miljoona kiitosta, näytti pelto sitten miltä vain. Omat opintoni jatkuvat. ◀

Kirjoittaja on kaupunkiviljelijä ja puutarhatoimintaan erikoistunut ympäristökasvattaja.


Luomuliiton asiantuntijat vastaavat

Kysymyksiä

Luomuliiton puhelin- ja sähköposti-neuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi

[email protected] | puh. 040 936 0377www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta

@

Luomuliiton asiantuntijat vastaavat

Kysymyksiä

Luomuliiton puhelin- ja sähköposti-neuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi


@

Hann

a Tu

omin

en

Miksi luomutuotteita saa pakata suojakaasuun? Eikö se ole haitallista?

SuoJAKAASu oN luonnollinen ja hyvä tapa säilyttää tuot-teen alkuperäinen laatu. Sana suojakaasu saattaa kuulostaa pahalta, mutta se sisältää vain normaalissa hengitysilmassa olevia kaasuja kuten typpeä, happea ja hiilidioksidia.

Kaasuja käytetään joko yksittäin tai seoksina elintarvik-keesta ja pakkausmateriaalista riippuen. esimerkiksi liha-, kala- ja einesvalmisteissa käytetään hiilidioksidia, koska se ehkäisee tehokkaasti mikrobien kasvun. Tuoreen lihan pak-kaukseen sekoitetaan lisäksi happea, jonka tehtävänä on säi-lyttää lihan punainen väri.

Tuotteen ympärillä oleva kaasu myös suojaa tuotetta rik-koutumiselta, esimerkiksi luomujuuressipsit säilyvät kauniin ehjinä pulleassa pussissa. itse käytän mieluummin termiä modifioitu eli muunnettu ilmakehäpakkaaminen, koska kaa-su-sanalla on kuluttajien keskuudessa hieman negatiivinen kaiku.

Elintarvikeasiantuntija Jaana Elo puh. 040 964 1518

Ruotsissa teurastetaan vuosittan 6 000 vuohipoikalasta vuohenjuuston tuotannon seurauksena. Miten Suomessa tai ulkomailla luomuvuohenjuuston tuotannossa?

Entäpä joutuvatko kukkopojat silppuriin samalla tavalla ja samassa mittakaavassa kuin tehotuotannossa?

PoiKAKiLieN KANNATTAmAToN kasvatus on vuohenmaidon tuo-tannossa yleisesti ottaen iso ongelma. Yleensä kilipojat on tosiaan kannattavampi teurastaa heti eikä kasvattaa lihaksi. Lihalle on myös vaikea löytää markkinoita. Ainakin yksi luomujuustola Suo-messa kasvattaa kilipojat lihaksi. markkinoita saattaisi löytyä jos kuluttaja olisi valmis maksamaan lihasta tarpeeksi. maahanmuut-tajien piiristä saattaisi myös löytyä vuohenlihalle käyttöä, sillä monissa maissa pikkukili on karitsan veroista herkkua.

Luomutiloille munintaan tulevat kanat ostetaan kasvatus-kanaloista, jotka kasvattavat eläimiä myös tavanomaiseen tuo-tantoon. myös luomutilojen kukkopojat tuhotaan heti kun ne on lajiteltu kanoista. Luomupuolella tämä eettinen ongelma on kyllä tiedostettu, mutta tietääkseni vain Saksassa ja itävallassa asialle on tehty jotakin. Siellä osassa kananmunakennoja lukee, että jos kuluttaja on valmis maksamaan joka munasta 2 senttiä ylimää-räistä, kannattaa kanojen “veljetkin” kasvattaa lihaksi. munijaro-tuinen siipikarja on jalostettu tuottamaan munia ja kukot eivät tämän takia pysty tehokkaasti kasvamaan ja tuottamaan lihaa. Suomessa munintarotuisia kukkopoikia kasvatetaan parilla tilalla pienessä mittakaavassa.

Eläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström puh. 040 936 2150


http://www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta












Are

lla R

ahto

la

Voit soittaa tai lähettää kysymyksiä

osoitteeseen [email protected].

Niihin vastaavat Luomuliiton

asiantuntijat.

Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi

Jos kerran härkäpapu on ravinteiden käytöltään niin vaativa kasvi, niin miten sitä voi viljellä huonommalla lohkolla? Miten viljelykierron voi järjestää, jos härkäpapu epäonnistuu säännöllisesti?

LYHYT VASTAuS ensimmäiseen kysymykseen: Härkäpapua viljel-lään huonommalla lohkolla huonosti. Jos maaperän viljavuusluo-kat ovat huonoja (etenkin kalsiumin, boorin, kaliumin, magne-siumin ja rikin suhteen), härkäpavun menestyminen on heikkoa, ellei lannoitusta lähdetä täydentämään. Heikossa kasvustossa myös kestorikat pääsevät runsastumaan, mikä aiheuttaa harmia viljelykierron jatkovuosille.

Paras ratkaisu kasvien kannalta olisi tietenkin nostaa kaikkien lohkojen viljavuus ja kasvukunto tasolle, jossa myös palko- ja öljy-kasvit menestyvät. maanparannusaineet ja lanta sisältävät melko hyvin härkäpavun tarvitsemia ravinteita, ja boorin saa lisättyä hi-dasliukoisina mineraalirakeina kerran kierrossa.

Toinen vaihtoehto on tehdä useampi kiertosuunnitelma eri kas-vukunnossa oleville lohkoille, tai korvata heikkokuntoisimmilla lohkoilla härkäpapu esimerkiksi yksivuotisella viherlannoituk-sella. Silloin lohkolta ei saa satoa sinä vuonna, mutta rikkatilan-netta ja maan multavuutta saadaan parannettua. myös kauran ja aluskasvin seosta voi käyttää korvaajana, mutta tällöin aluskas-vin viljelyyn on todella panostettava sekä siemenmäärän (suuri), lajikeseoksen (monipuolinen) että kylvötavan (matala sijoitus tai kylvö ennen jyräystä) suhteen. Jos härkäpavun korvaa apila-alus-kasvilla, aluskasvin olisi onnistuttava hyvin, jotta sillä on riittävä esikasvivaikutus.

Kasvi- ja maaperäasiantuntija Tuomas Mattila puh. 040 933 1694

Miksi tomaatit mätänevät?

LoPPuKeSäLLä KeVYTRAKeNTeiSieN kasvihuoneiden tavalli-simpia ongelmia on liika kosteus. Kasvusto on korkeaa ja haih-duttaa paljon. Yöt ovat jo kosteita ja aurinko ei enää lämmitä kuten kesällä. Rehevä kasvusto ja kosteus lisäävät erilaisten tautien määrää ja stressaavat kasvia.

esimerkiksi tomaatilla saattaa esiintyä niin sanottua latvamä-tää, jossa tomaatin alapinnalle muodostuu tummia kuoliolaik-kuja, jotka voivat myös homehtua. ilmiön aiheuttaa kalsiumin huono kulkeutuminen kasvissa, kun kasvin lehtien haihdutus on kosteassa ilmassa vaikeaa.

Hoitokeinoina ovat huoneen lämmitys ja/tai tuuletus, että kosteutta saadaan vähennettyä. Lisäksi kasvualustaan voidaan lisätä kalkkia liuotettuna, jotta kalsiumia olisi enemmän tarjol-la. myös maanpinnan kattaminen muovilla voi vähentää ilman kosteutta.

Puutarhatuotannon asiantuntija Mikko Rahtola puh. 040 573 4791

mar

jo K

oivu

mäk

i












Yhdistyksistä

Inga Nuojua aloitti luomuviljelyn jo 1980-luvulla ennen kuin koko luomu-sanaa oli edes otettu käyttöön. Aluksi hän oli Heikki Koskimiehen luotsaa-missa Seinäjoen Ekoviljelijöissä mu-kana. Kun Pohjois-Pohjanmaalle pe-

rustettiin luomuyhdistys, hän oli yksi perustajajäsenistä ja toimi myös yhdistyk-sen puheenjohtajana 1990-luvulla.

Luomuvaikuttaja julkistettiin 12. syys-kuuta järjestetyillä Ruukin Luomu- ja lä-hituotemarkkinoilla. Aikaisemmin ta-pahtuma tunnettiin Luomumarkkinoina, mutta muutamina viime vuosina mu-kaan on haluttu myös lähituotteet. Nyt 19. kertaa järjestettyjen markkinoiden jatkuvuuden kannalta Nuojua on ollut kantava voima. Hän on lupautunut ole-maan talkoissa ainakin vielä ensi vuoden, jolloin onkin pyöreä juhlavuosi.

Mielipiteitä esillä lehdissäInga Nuojua on koulutukseltaan eläinfy-siologi. Hän toimi tutkijana Kuopiossa ympäristöhygienian laitoksella, kunnes vuonna 1980 aloitti Ruukissa biologi-an opettajana. Eläkkeelle jäätyään hän ei suinkaan jäänyt kiikkutuoliin istumaan vaan hehtaarin puutarhaparatiisi työllis-tää kesäisin tehokkaasti.

Aikaisemmin viljelyssä olleet porkka-nat ja muut hyötykasvit ovat vähentyneet oman käytön tarpeisiin ja tilalle ovat tul-leet perennat, joita löytyy tuhatkunta eri-laista lajia tai lajiketta. Näistä monien ei pitäisi näin pohjoisessa selvitäkään.

Nuojua on erityisesti tullut tunnetuk-si Lounais-Suomen luonnonvaraisen has-selpähkinän levittäjänä Rovaniemelle ja Kuusamoon asti. Kasvit viljellään tieten-kin luomuperiaatteiden mukaan ja myrk-kyjä ei ole koskaan käytetty. Luomuval-vonnasta Nuojuat jäivät kuitenkin pois, kun luomutarkastukset siirtyivät Eviralle ja hinta kipusi kohtuuttomaksi noin pie-neltä alalta. Lisäksi mehiläiset tarkistet-tiin ja laskutettiin erikseen.

Inga Nuojua korostaa kokonaisval-taista luonnonmukaista elämäntapaa. Erilaisissa tapahtumissa luomumuorin pöydästä löytyy yrttipohjaisia hoitotuot-teita kaikkiin tavanomaisiin vaivoihin iho-ongelmista, nukahtamisvaivoihin. Yrtit kasvatetaan itse tai kerätään luon-nosta ja mehiläisvaha saadaan omilta mehiläisiltä.

Nuojua on tunnettu niin rohkeasti kir-joitetuista kolumneistaan kuin hänestä kirjoitetuista lehtijutuista. Hän korostaa, että hän ei ole koskaan siirtynyt luomuun vaan kasvanut luomuun.

– Puutarhaviljelystä ja kompostoinnista innostunut isä sanoi jo 1960-luvulla, että jos se myrkky toukan tappaa, niin ei se ole hyväksi ihmisellekään. ◀

Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistys valitsi vuoden luomu-vaikuttajaksi inga Nuojuan. Hänet tunnetaan myös luomu-muorina. Värikkäänä ja energi-senä persoonana hän on tehnyt vuosikymmeniä työtä luomun tunnettavuuden edistämiseksi.

TeKSTi: SoiLe PRoKKoLAKuVA: ANNA-LeeNA VieRimAA

Luomumuori vuoden luomuvaikuttaja

oikealla vuoden luomuvaikuttajaksi valittu inga Nuojua, keskellä minna Luoma Ruukin kyläyhdistyksestä ja puhetta pitää luomuyhdistyksen rahastonhoitaja Kauko Lehto. Luomuyhdistyksen uusi puheenjohtaja maarit isoaho on valmistelemassa pellonpiennartilaisuutta, joten hän ei ehtinyt palkitsemisseremoniaan.

Tilaa nyt!

www.luomulehti.fi

Luomulehti maksaa

postimaksun

LUOMULEHTITunnus 500914433003 VASTAUSLÄHETYS

lehti

Tilaa Luomulehti. 6 nroa vuodessa. Tilaushinnat 66 € / 44 €

Lue luomun tarinat.

Samana päivänä Ruukin markkina-tapahtuman kanssa oli myös pel-lonpiennarpäivä lähellä oleval-la Rauno Haapalan luomutilalla. Tarkastelussa oli uusi Ingrid-herne, joka on puitava lajike, ei niinkään

lehtevä. Se on laonkestävämpi kuin muut her-ne-lajikkeet. Herne-lajike on valittu senkin takia kylvettäväksi, koska nykyisissä tukiehdoissa tu-kikasvin (vilja) määrä saa olla alle 10 prosenttia, saadakseen valkuaiskasvipalkkion.

Herneen kylvömäärä oli 250 kg/ha ja kylvö-aika 30.5. Esikasvina oli härkäpapu. Lohkolle on tehty 17.6 rikkaäestys sekä kesäkuun lopulla toinen rikkaäestys, jonka yhteydessä on kylvetty nurmiseos.

Päivän järjestivät Pohjois-Pohjanmaan luomu-yhdistys sekä MTK Pohjois-Suomen luomuvalio-kunta. ◀

TeKSTi JA KuVA: ANNA-LeeNA VieRimAA

Ingrid-herne ei lakoa helposti

▷ Haapala on kokeillut kuituhamppua, koska hyvin kasvaessaan se ei jätä tilaa juolavehnälle. märkyys kuitenkin haittasi kasvua tänä vuonna ja kasvusto jäi metrin matalammaksi kuin edellisenä vuonna. Paalujuuri tekee hyvää maanrakenteelle.


☐ Kestotilaus 60 €

☐ Yhden vuoden tilaus 66 €

☐ olen jäsen, kestotilaus 44 €

☐ opiskelijatilaus 30 €

Nimi:

osoite:

Puhelinnumero: Sähköposti:

Luomuliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää liiton omiin tilaus- ja suoramarkkinointitarkoituksiin. 5/2015

☐ Laita rasti niin lähetämme lisätietoa. Leppäkerttu-merkki 150 € / 3 vuotta + jäsenyys + Luomulehti 0 €.

☐ Näytenumero 1 kpl 0 €

☐ Jäsenen vuosikertalahja uudelle tilaajalle 6 €

☐ muu: Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleentilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavastaLuomulehdestä.

lehti

Pinssi 1 € kpl

T-paita 25 € kpl

Haluan liittyä luomuyhdistyksen jäseneksi Luomuyhdistyksien jäsenet ovat myös Luomuliiton jäseniä. Hinnat vaihtelevat hieman yhdistyksittäin, mutta ovat suun-nilleen samat kuin Luomuliitolla.

☐ TuoTTAJAJäSeN ☐ KuLuTTAJAJäSeN ☐ KANNATuSJäSeN

☐ eSVY ry (etelä-Suomi)☐ Saimaan luomu ry (etelä-Karjala ja etelä-Savo)☐ Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja

Pohjois-Karjala)☐ Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme)☐ Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn

yhdistys ry☐ Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry☐ Satakunnan luomutuottajat ry

☐ ekoviljelijät ry (etelä-Pohjanmaa)☐ Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn

yhdistys ry☐ Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn

yhdistys ry☐ Svenska österbottens ekologiska förening☐ Kainuun Luomuyhdistys ry☐ Keski-Suomen luomuyhdistys ry

Haluan liittyä Luomuliiton suorajäseneksi☐ Tuottajajäsen 60 € ☐ Kannatusjäsen 100 € (yritys tai henkilö)

☐ Kuluttajajäsen 25 € ☐ Yhdistyksemme haluaa liittyä jäseneksi 140 €

Hinnat sis. ALV 10 %


PääToimiTTAJAPauli [email protected] 550 1850ToimiTuSSiHTeeRielisa [email protected] 0400 534 003 ToimiTuSPL 145, 00101 Helsinki iLmoiTuSmYYNTimaritta Humala/Palmera ky [email protected] 709 9856

TiLAAJAPALVeLu arkisin klo 9–15 [email protected] 040 738 4448uLKoASueveliina Sillanpää [email protected] 515 6900JuLKAiSiJATLuomuliitto ryPAiNoesa Print oyiSSN 1455 0660 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

PuHeeNJoHTAJAPauli [email protected] 550 1850ToimiNNANJoHTAJAelisa Niemielisa.niemi@ luomuliitto.fi 0400 534 003 meNToR-ToimiNTAKatso s. 52ASiANTuNTiJAPALVeLuKatso s. 58

LuomuLeHTi www.luomulehti.fi LuomuLiiTTo www.luomuliitto.fi

5/2015

Y rityksesi ja tuotteidesi mark-kinointi on todella tärkeää – kuinka muuten asiakkaat saisivat tietää palveluistasi, tuotteistasi, niiden laadusta tai toimivuudesta?

Markkinoinnin ei tietystikään ole tar-koitus olla huutavaa höttöä, joka jankut-taa ostamaan ja ärsyttää kuluttajia. Tus-kin kenenkään ajatuksena on myydä tuotettaan väkisin ihmisille, jotka eivät sitä tarvitse.

Pienyrittäjän kannattaa suhtautua markkinointiin asiakkaiden auttamise-na. Sinulla on jotain, mitä he tarvitsevat, mutta he eivät vielä tiedä sitä! Mitä enem-män hyödyllistä ja relevanttia tietoa (jopa viihdykettä!) laitat potentiaalisten asi-akkaidesi saataville, sitä kiinnostavampi seurattava yrityksestäsi tulee.

Kannattaako markkinointia tehdä itse?Pienyrittäjällä on kaksi vaihtoehtoa: markkinointiaan voi tehdä itse, tai mak-saa sen tekemisestä ammattilaiselle. So-siaalinen media ja digitaaliset kanavat avaavat itsemarkkinoijalle uudenlaisia mahdollisuuksia. Taitava viestijä voi rä-

määrittelemällä yrityksesi arvot, viestit ja kohderyhmät saat tarpeellista selkärankaa some-markkinointiin. mitä brändin rakentaminen somessa voi olla pienen lähiluomuyrityksen näkökulmasta?

Kasvata oma luomubrändi

Kasvot luomulleTeKSTi: LAuRA BRoWNe

jäyttää potin määrätietoisella ja luoval-la some-markkinoinnilla, mutta toisaalta uupunut ulkoilmaihminen ei välttämättä kostu juurikaan siitä, että tuijottaa väki-sin näyttöä pari iltaa viikossa, koska ”yri-tyksen pitää markkinoida itseään”.

Netti on täynnä tietoa uteliaalle. Al-haiseltakin tietotasolta ponnistava in-nostunut itsemarkkinoija voi nope-asti omaksua some-markkinoinnin lainalaisuudet, ja löytää itselleen sopi-van tavan tuottaa markkinointisisältöjä verkkoympäristöön.

Riippumatta siitä, teetkö markkinointi-si itse vai jätätkö toteutuksen ja toimen-piteet ammattilaisten huoleksi, sinun on tärkeää määritellä, mitä haluat yritykses-täsi kertoa.

Yhtenäinen brändi auttaa asiakasta-si hahmottamaan, mitä yrityksesi tekee. Sinun itsesikin on helpompi luoda tuot-teistasi ja palveluistasi asiakkaalle oikean-laisia mielikuvia, jotka myös säilyvät mie-lessä. Visio ja missio, arvot ja ydinviestit ovat tyypillisiä tapoja määritellä, millai-sia asioita brändisi edustaa, millaisia asi-oita siihen liitetään, minkälaisella äänen-sävyllä se viestii – ja erityisesti kenelle.

Tunnistettava brändi, jolla on selkeät viestit on helppo muistaa ja ymmärtää. Kun markkinoinnin tekijät itse sisäistä-vät, millainen yritys on ja mitä asioita korostaa, viestinnästä tulee selkeää ja yh-denmukaista, vaikka tekijöitä olisi useita. Linja kannattaa pitää johdonmukaisena, ettei asiakas joka kertaa markkinointi-viestintääsi törmätessään joudu tutus-tumaan yritykseesi uudelleen. Brändisi määrittely nopeuttaa tekemistä, tekemi-seen ryhtymistä ja säästää yritykseltäsi ai-kaa ja rahaa. ◀

Linkki artikkeliin liittyvään brändimäärittelyn työkirjaan: www.luomulehti.fi

Alkuperäinen artikkeli on osa Kasvot luomulle -hankkeessa julkistettuja materiaaleja, joihin on saatu tukea Hämeen ELY-keskukselta EU:n maaseuturahastosta. Tämä artikkeli on Luomulehden toimituksen lyhentämä ja muokkaama. Katso lisää artikkeleja: luomu.fi/kasvot-luomulle

http://www.luomulehti.fi

> www.valtra.com/NewNSeries> #ValtraNewN

Tiloilla on suuria ja pieniä töitä. Rakensimme yhden traktorin tekemään ne kaikki.

Uusi Valtra N-sarja on kooltaan kompakti ja teho-paino -suhteeltaan ylivoimainen luokassaan. Työn tarkkuus saavutetaan ketterällä käsiteltävyydellä ja esteettömällä näkyvyydellä.

Et ehkä tarvitse isoa traktoria, mutta ansaitset sen tuomat edut. Kysy omalta Valtra-myyjältäsi mahdollisuutta koeajaa tämä Valtra-uutuus.

Valtra is a worldwide brand of AGCO. ®

KOOLTAAN KOMPAKTI.SUORITUSKYVYLTÄÄNYLIVOIMAINEN.

N4_210x272_Luomu_15.indd 1 22.9.2015 13.59

luomulehti 5/2015

Documents