luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina
TRANSCRIPT
M E I L L E T Ä R K E Ä K O K E M Ä E N J O K I –L U E N T O S A R J A 1 0 . 1 1 . 2 0 1 4
P O R I N Y L I O P I S T O K E S K U S , K U L T T U U R I T U O T A N N O N J A M A I S E M A N T U T K I M U K S E N K O U L U T U S O H J E L M A
H T M I N N A S A N T A O J A
T A M P E R E E N Y L I O P I S T O , J O H T A M I S K O R K E A K O U L U ( Y M P Ä R I S T Ö P O L I T I I K K A )
Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina
Mitä luontoharrastus on?
Harrastaa: ”Jatkuvasti suunnata toimintansa mieltymystä tai pyrkimystä ylläpitävään kohteeseen, ahkerasti harjoittaa tai ”viljellä”, ahkeroida jotakin, osoittaa harrasta halua johonkin, olla kiinnostunut jostakin” (Nykysuomen sanakirja 2002).
Amatööri: ”Henkilö, joka harjoittaa jotakin taidetta tai taitoa pitämättä sitä ammattinaan, harrastaja, harrastelija; vrt. diletantti” (emt., 69)
Amatööri, vrt. latinan verbi amare, rakastaa.
Harrastaja suhtautuu harrastuksensa kohteeseen hartaasti, rakastaen.
Keitä ovat luontoharrastajat?
Tässä tiukka rajaus: tutkimuskohteena tietopainotteinen erikoistunut, yhdistyksiksi organisoitunut luontoharrastus ja hyönteis-, kasvi-, sieni- ja lintutieteellisistä yhdistyksistä löytyvät harrastajat.
Amateur naturalist, Amateurwissenschaftler
Vakava harrastaminen: Sellaisen harrastustoiminnan systemaattista harjoittamista, joka on riittävän laajaa, kiinnostavaa ja mielekästä, jotta ihmiset ryhtyvät ”harrastusuralle”, jolla keskeistä on erityisten tietojen, taitojen ja kokemusten hankkiminen ja käyttäminen. (Stebbins 2007)
Liikkeelle Aaro Hellaakosken persoonasta: luonnonystävä, tiedemies, opettaja ja runoilija
Luontoharrastus asiantuntijuutena ja luontoharrastus intohimona tutkimuksessa keskeinen jännite.
Luennon sisältö
Miten päädyin aiheen pariin?
Aikaisempaa tutkimusta luontoharrastuksesta
Miksi luontoharrastus on ympäristöpolitiikan näkökulmasta kiinnostava tutkimusaihe?
Tutkimuksen lähestymistapa, aineisto ja menetelmät
Luontoharrastuksen ja luonnontieteen kehitys
Luonnontieteelliset museot Suomessa
Luontoharrastusta Suomessa (Tre, Pori)
Havaintoja tapaustutkimuksista
Luontoharrastuksen tulevaisuuden haasteita
Luontoharrastustutkimusta
Tutkittu lähinnä kulutuksen, vapaa-ajan ja matkailun näkökulmista. Suomalaisia luonnon virkistyskäytön tapoja: kävely, hiihto, veneily,
retkeily, kalastaminen, marjastaminen, sienien kerääminen ja metsästäminen luonnonympäristössä (Sievänen 2010) – taustalla jokamiehenoikeudet
2/3 suomalaisesta harrastaa luonnon tarkkailua (Metla 2011) Luonnontarkkailu, lintuharrastukset, luontokuvaus ja luonnon
nähtävyyksien katselu ovat yleistyneet; harrastuskerrat ovat vähentyneet.
Harrastustapojen jaottelu luonnon hyötykäyttöön, luonnosta nauttimiseen ja luonnonhoitoon.
Metsästäjät toiminnallisesti aktiivisempi ja monimuotoisempi ryhmä kuin muut luonnonkäyttäjät (Pellikka & Viitala 2009)
Mm. USA:ssa lintuharrastus taloudellisesti merkittävää turismia Luonnon terveysvaikutusten tunnistaminen ja mittaaminen
Luontoharrastus Suomessa
Erikoistuneita harrastajia n. 15 000 (yhdistysten jäseniä), joista lintuharrastajia n. 10 000
Havaintojen keruuseen osallistuu noin 10 000 vapaaehtoista harrastajaa (LTKM)
Metsästäjiä n. 327 000, kalastajia 1,7 miljoonaa
Marjastus, hiihtely, koiran ulkoilutus, risusavotta?
Harrastajien ja asiantuntijoiden tiivistä yhteistyötä mm. PUTTE-ohjelmassa, eliötyöryhmissä (Punainen kirja 2010), ELY-keskuksen ja Tampereen kaupungin kanssa
Havainnot kerätään tietokantoihin: Hyönteistietokanta, Hatikka, Tiira…
Ympäristöpolitiikan tutkimuksen näkökulma, 1/2
Yleinen luonnon tuntemus on heikentynyt (mm. Kaasinen 2009)
Luontotiedon tarve on lisääntynyt, taustalla luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja sen pysäyttämiseen tähtäävät sopimukset, mm.
YK:n biodiversiteettisopimus 1992 EU:n lintu- ja luontodirektiivit, 2020-strategia Suomen biodiversiteettistrategia (2012)
Lajintuntemuksen ammattilaisten puute, taksonomian ja systematiikan opetus yliopistoissa vähäistä
Noin 70% seurantatiedosta tulee harrastajilta! (2001); eliöryhmästä riippuen jopa yli 90 prosenttia -> Ympäristöhallinto ja virallinen luonnonsuojelu on varsin riippuvaista harrastajista
Ympäristöpolitiikan tutkimuksen näkökulma, 2/2
Pieni joukko tehoharrastajia tuottaa valtaosan seurantahavainnoista
Harrastustavat viihteellistyneet, vaativiin maastokartoituksiin ei innostuta
”Tehoharrastajat” ikääntyvät
Mitkä edellytykset harrastajilla on vastata luontotiedon tarpeeseen?
Millä tavoin lisääntynyt luontotiedon kysyntä vaikuttaa luontoharrastukseen?
Mitä kaikkea luontoharrastus on; minkälainen on harrastajien toimintatila?
Väitöskirjan lähestymistapa
Väitöskirja ”Rakkaudesta luontoon. Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina.” vapaasti luettavana verkossa: tampub.uta.fi (etsi ”Santaoja”)
Monitieteinen yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus (historia, sosiologia, tieteen tutkimus…)
Lähestymistapana tulkitseva politiikka-analyysi (interpretative policy analysis, Häikiö & Leino 2014): miten merkitykset ja merkityskamppailut muokkaavat ihmisten toimintaa ja instituutioita
3 tapaustutkimusta: Tampereen luonnontieteellinen museo ja harrastajat Tiira-Hatikka-Atlas –kolmiodraama (lintuhavaintotietojen keruu) Lempäälän Ahtialanjärven kunnostushanke ”taidekäsityönä”
Etnografinen tutkimusote: havainnointi, haastattelut, lehtiaineisto, dokumentit, sähköpostit…
Käsitteellisiä näkökulmia
Ympäristökansalaisuus: Huolenpitoa ympäristön laadusta ja luonnon elinvoimaisuuden vaalimista osana yksilön tavanomaisia käytäntöjä.
Luontoharrastus ympäristökansalaisuutena: yksityisestä julkisen alueelle (ympäristöpoliittista toimintaa)
Affektiivinen tietäminen: luontotieto syntyy kehollisissa käytännöissä, edellyttää luonnossa liikkumista ja luonnolle avautumista (mm. Lorimer 2006, 2008)
Luontoharrastuksen performatiivisuus: tietokäytännöt tuottavat tietynlaisia harrastustapoja, jotka tuottavat tietynlaista tietoa luonnosta, jonka perusteella suojelemme tietynlaista luontoa.
Luontoharrastus ja luonnontiede, 1/2
Luontoharrastuksen juuret 1600-luvulla? Varhaiset hyönteis- ja kasvitutkijat olivat
virkailijoita, opettajia, lääkäreitä ja apteekkareita (”vapaita herrasmiehiä”, lähellä omaa alaa)
1640 perustettiin Turun akatemia, 1700-luvun puolivälissä luonnontieteellinen museo (palo 1827)
1700-l. luonnontiede ei vielä ollut vakiintunut omaksi alakseen, jako systematiikkaan ja luonnonhistoriaan
1821 perustettiin Suomen ensimmäinen tieteellinen seura, Societas pro Flora et Fauna Fennica
Kielikysymys ja kansallisuusaate keskeisiä 1896 perustettiin suomenkielinen Biologian Seura
Vanamo, 1897 alkoi julkaista Luonnon Tutkijaa
Luontoharrastus ja luonnontiede, 2/2
Luonnontiede vakiintui omaksi alakseen yliopistoissa, erikoistui kasvi- ja eläintieteeseen
Luonnontutkimus ammattimaistui ja professionaalistui; tutkimuksen paikaksi kirjoituspöytä ja laboratorio
Harrastuksen paikkana ”kenttä” – tarve havaintojen keruun standardoimiselle
Koska luontoharrastuksella ei ole sellaista omaa lokeroa jota ammattimainen tiede ei täyttäisi, vaan se on olemassa vakiintuneiden, sisäsyntyisten motiivien ja yhteiskunnallisten prosessien seurauksena, ei luontoharrastusperinteelle siksi näy loppua. (Köhler 1990)
Eri mieltä: luontoharrastus ei tyhjene luonnontieteeseen Harrastusta kantavana voimana haave
luonnontieteellisestä museosta ja kokoelmien keruu
Luonnontieteelliset museot Suomessa
Paikkakunta Museo Perustamisvuosi Ylläpitäjä
Kuopio Kuopion luonnontieteellinen museo 1897 Kuopion kaupunki
Turku Turun biologinen museo 1902 Turun kaupunki
Helsinki Luonnontieteellinen keskusmuseo 1925 Helsingin yliopisto
Iisalmi Iisalmen luontomuseo 1952 Iisalmen Luonnon Ystäväin yhdistys
Oulu Eläinmuseo ja kasvimuseo 1961 Oulun yliopisto
Tampere Tampereen luonnontieteellinen museo 1961 (2010) Tampereen kaupunki, Pirkanmaan maakuntamuseo
Forssa Forssan luonnonhistoriallinen museo 1968 Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys
KokkolaKieppi, Kokkolan luonnontieteellinen
museo1982 Kokkolan kaupunki
Pori Luontotalo Arkki 2000 Porin kaupunki, Satakunnan museo
Jyväskylä Keski-Suomen luontomuseo 2002 Jyväskylän yliopisto
Vaasa Merenkurkun luontokeskus Terranova 2002 Pohjanmaan museo, Metsähallitus
Tampereen luonnontieteellinen museo
Vuosi Museohankkeen eteneminen
1934 Tampereen Luonnon Ystävien ensimmäinen luonnontieteellinen näyttely Tampereen taidemuseon tiloissa
1952, 1958 Tampereen Luonnon Ystävät anoivat kaupunginhallitukselta kokoelmatiloja tuloksetta
1960 Luonnontieteellisten kokoelmien näyttely. Kaupunginjohtajan vierailu sai vauhtia museon perustamiseen. Kaipion taloa
ryhdyttiin kunnostamaan.
1961 Tampereen luonnontieteellinen museo avattiin, kokoelmat lahjoitettiin kaupungille.
1963 Museo laajeni Kaipion talon kolmanteen kerrokseen. Luontoharrastajat kokoontuivat takahuoneessa.
1971, 1973 Erikoisnäyttelyssä esillä trooppisia perhosia ja muita eksoottisia hyönteisiä.
1982 Luonnontieteellisen museon kokoelmat varastoitiin, Kaipion talo purettiin ja pääkirjasto Metsoa ryhdyttiin rakentamaan
1988 Uusi luonnontieteellinen museo avattiin Metson alakerrassa (ilman harrastajia)
1993 Osa luonnontieteellisestä näyttelystä purettiin Muumimuseon ja Kivimuseon tieltä
1995 Loputkin näyttelystä purettiin ja kokoelmat varastoitiin
1996-2000 Luonnontieteellistä museota suunniteltiin sijoitettavaksi uuteen ympäristötietokeskukseen; soveltuvaa tilaa ei löytynyt
2005 Vihreä valtuustoryhmä teki aloitteen luonnontieteellisen museon avaamiseksi
2007 Kaupungin budjettiin saatiin varat luonnontieteellisen museon amanuenssin viran perustamista varten. Amanuenssi ryhtyi
valmistelemaan uutta näyttelyä yhteistyössä luontoharrastajien kanssa.
2010 Tampereen luonnontieteellisen museon uusi näyttely avautui
2014 Luonnontieteellisen museon näyttely laajenee. Aktiivikäytössä olevat luonnontieteelliset kokoelmat saatiin näyttelyn yhteyteen
ja harrastajille tutkimustilat. Hyönteisharrastajat kokoontuvat museotiloissa.
Tampereen luonnontieteellinen museo
Luonnontieteellisten kokoelmien pitkä varastointi hiersi harrastajien ja kaupungin välejä ja hankaloitti kokoelmien käyttöä mm. tutkimuksessa, luonnonsuojelussa ja ympäristökasvatuksessa
Kertoo aikansa arvostuksista
Uusi amanuenssi loi uudelleen suhteet harrastajiin
Museossa paino lasten ja nuorten luontokasvatuksessa -> luontoharrastuksen elpyminen?
Tutkimusmuseo vai yleisömuseo?
Luontoyhdistyksiä Tampereella
Perustamisvuosi Yhdistys (jäsenmäärä)
1906 Tampereen luonnontieteellinen yhdistys
1932 Tampereen Luonnon Ystävät
1946 Tampereen Luonnon Ystävien kasvi-, hyönteis- ja lintutieteelliset jaostot
1967 Tampereen perhostutkijain kerho, myöhemmin Tampereen hyönteistutkijain seura (160)
1969 Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistys
1970 Tampereen sieniseura (120) ja Tampereen lintutieteellinen yhdistys, myöhemmin Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys (1100)
1974 Hämeen luontopiiri (Luonto-Liitto)
1976 Tampereen kasvitieteellinen yhdistys (159)
1981 Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys (Suomen luonnonsuojeluliitto, 1400)
Tampereen vilkas luontoharrastuskenttä
4 erikoistunutta yhdistystä, ainutlaatuista Suomessa Mikä selittää? (puuttuva yliopistoyhteys) Keskeiset avainhenkilöt: hyönteisharrastus Thorwald
Grönblomin jalanjäljissä, Matti Kääntönen kasvitieteellisen yhdistyksen puheenjohtajana yli 30 vuotta
Sieniseuran opintorenkaassa käydään ympäri Suomen (kiinnostaa muukin kuin onko sieni syötävä)
Lintuharrastus kasvussa valtakunnallisesti, Pily 2. suurin yhdistys
Perinteet velvoittavat, toiminta pitää yllä itse itseään, verkoston voima, sosiaaliset suhteet?
Luonnon monimuotoisuuden viehätys, luonnon estetiikka, etsinnän jännitys ja löytämisen riemu, lajien nimeäminen
Tietokäytäntöihin osallistuminen, hallinnon auttaminen
Luontoharrastusta porilaisittain
Porin seudun ympäristöseura ry (SLL), perustettu 1980
Porin seudun sieniseura, perustettu 1973, jäseniä n. 200
Porin lintutieteellinen yhdistys, perustettu 1959
Muuta?
Tiira-Hatikka-atlas -kolmiodraama
Suomen 3. lintuatlas (pesimälinnuston kartoitus) käynnistyi 2006 Luonnontieteellinen keskusmuseo avasi Hatikka-eliölajitietokannan BirdLife Suomi avasi Tiira-lintutietopalvelun -> kumpaan
järjestelmään atlas-havainnot kerättäisi? Harrastajat hankalassa tilanteessa, tarve kirjata kahteen paikkaan Atlas alkoi ilman lintuharrastajia; mahdoton tilanne Kiistelijöiden tulkinta: kyse vallasta, omistushalusta, taloudellisesta
edusta Tutkijan tulkinta: halu varmistaa että epäsystemaattista dataa
tulkitaan oikein linnuston suojelemiseksi Laadunvarmistuksen käytännöt: Kenen havainnot kelpaavat? Kuka
on ”oikea” harrastaja? Miten pitäisi harrastaa? (harrastajayhteisön sisäinen hierarkia)
Tietokäytäntöjen performatiiviuus
Lahti (2008): havaintovuori ->
Luonnon luokitukset ohjaavat tiedonintressiä ja harrastusta
Tietoa uupuu tavanomaisista lajeista – väylä aloitteleville luontoharrastajille?
Affektiivinen tietäminen
Mikä tieto siirtyy kentältä tietokantoihin?
Reduktionistiset tietokäytännöt
Ahtialanjärven lintuveden kunnostus
Matala, rehevöitynyt järvi Lempäälän keskustan tuntumassa Veden pinta laski 1800-luvulla koskia perattaessa – syntyi arvokas
lintujärvi; umpeenkasvun myötä linnusto alkoi köyhtyä Lintuvesien suojeluohjelmaan 1981, Naturaan 1998 (direktiivilajeja mm.
kaulushaikara ja ruskosuohaukka) 1998 ensimmäiset hoitotoimet (lintuharrastajat) Leader-hanke 2001-2004; Kunnostus-, hoito- ja käyttösuunnitelma järvelle
2000-2006 Hankkeen päätyttyä lintuharrastajat jäivät kaksin. Alkoi ”perinteikäs
näytelmä”, jossa lintuharrastajat pyytävät vuosittain rahaa hallinnosta, lintuyhdistyksestä, kunnasta, YM:stä ja SYKE:sta, tukea ei tule ja eri tahot saavat kuulla kunniansa.
Hoitotoimien johdosta Ahtialanjärvestä on kehittynyt sisämaan paras lintukohde, valtakunnan top 10:ssä, 260 ”lintuvesipistettä”
Natura-arviointi ja toimenpidesuunnitelma 2012, rahaa Life-hankkeesta 2015?
Harrastajien ja hallinnon toimintatavat
Harrastajien kokeilevat kunnostustoimet
Kaavamainen hallinto
Lintujärven kunnostusta metri metriltä, ”taidekäsityönä”
Paikallisten erityispiirteiden ja mahdollisuuksien huomioon ottaminen
Tavoitteena mahdollisimman monipuolinen linnusto
Kokeileva oppiminen, innovatiiviset kunnostusmenetelmät (tuettuna voitaisiin hyödyntää myös muualla)
Joustava suhtautuminen tarvittaviin lupiin
Harrastajat kokevat tekevänsä hallinnon hommat, huolehtivat järven lintuarvoista
ELY-keskus on luonnonsuojelulakia toimeenpaneva viranomainen
Alueen hoitotoimet edellyttävät hyväksytyn hoitosuunnitelman
Natura-alueella on arvioitava heikentävätkö toimenpiteet Natura-arvoja
Toimenpiteisiin oltava maanomistajan suostumus
Hoitotoimiin haettava asianmukaiset luvat
Lintuvesien kunnostusta isoina hankkeina, konevoimin
Hallinnon muutokset, niukat resurssit
Erkanevat suojelunäkemykset
Erilaisten toimintatapojen taustalla erilaiset näkemykset suojelun aikamittakaavasta
Mikä on se luonto jota suojellaan? Tiukan Natura-suojelun joustovara? Luokitteluun perustuva suojelu
osoittautunut riittämättömäksi (Haila); tarve kehittää uusia toimintatapoja
1998 Natura, linnusto köyhtynyt
1960-l. linnusto monipuolisimmillaan
2012 linnusto monipuolistunut hoitotoimien ansiosta
HallintoHarrastajat
Luontoharrastus luonnonsuojeluna?
Luontoharrastus
Luonnonsuojelu
Luonnontiede
• Luontoharrastajat eivät ole jonkinlaisia ”melkein-tutkijoita”, matkalla tiedeyhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi. Harrastajat ovat ajoittain tutkijoita ja samalla paljon muuta. Luontoharrastus on oma toiminnan alueensa.
• Luontoharrastuksen ja luonnonsuojelun suhde ei ole itsestään selvä. Kaikki luontoharrastajat eivät koe olevansa luonnonsuojelijoita, eivätkä kaikki luonnonsuojelijat ole välttämättä luontoharrastajia sanan vaativassa merkityksessä.
Harrastajien toimintatila
Luontoharrastuksen tulevaisuuden haasteita
Harrastajat ikääntyvät. Kasvaako uutta polvea? Harrastajat ja harrastustavat monimuotoistuvat
(erityisesti lintuharrastuksessa) Löytyykö ”kärsimysornitologeja” kartoituksiin? Havaintodatan laatu, kenen havainnot kelpaavat?
Harrastuksen ”tieteistyminen” nostaa osallistumiskynnyksen korkealle
Hahmoteltava matalan kynnyksen osallistumismuotoja (esim. Kevätseuranta, ruokintapaikkaseuranta, havainnot tavallisista lajeista)
Harrastuksessa toimintaa priorisoitava: aikaa omalle harrastukselle, seurannoille ym. – onko mahdollisuutta uuden polven opastamiseen? Museon rooli (harrastajien ja museon eriävät tavoitteet).
Luontotiedon kentällä uusia toimijoita (konsultit) –kasvaako rahan merkitys? Ammattimaistuuko harrastus?
Luontoharrastuksen kulttuuriset merkitykset
Luonto ilon, hyvinvoinnin ja ihmetyksen lähteenä
Luonnon tuntemus sivistyksenä
Luonnon tuntemus elinehto ympäristömuutoksiin sopeuduttaessa? Ympäristöongelmat lisäävät kiinnostusta luonnonmukaisuuteen? (esim. kaupunkiviljely väylänä luonnontuntemukseen?)
Tieteen ja taiteen, luonnontieteen ja luonnosta nauttimisen päällekkäisyys
Hellaakosken luonnonhavainnot ovat luonnonystävän, luonnontarkkailijan, samoilijan ja luonnossa liikkujan mutta myös luontoon pysähtyjän ja luonnon kuuntelijan, joka on samalla tiedemieskin, ja tiedemies hänestä on osaltaan tullut juuri siksi että hän on tätä kaikkea muuta. (Leikola 1990)
Julkaisuja luontoharrastuksesta
Santaoja Minna. (2014). Luontoharrastuksen ja luonnontieteellisen museotoiminnan yhteiset vaiheet – tamperelainen tarkastelu. Ympäristöhistoria – Finnish Journal of Environmental History, 2014 (1).
Santaoja Minna. (2013). Tietoa luonnosta – rahasta vai rakkaudesta? Kulttuurintutkimus 30 (3).
Santaoja Minna. (2013). Luontoharrastajat luonnon tuntijoina. Sateen varjolla. Ajatuksia, kokemuksia ja tietoa elinympäristön tietopalveluista(http://sateenvarjolla.blogspot.fi).
Santaoja Minna. (2012). Naiset luontoharrastajina. Alue ja ympäristö 41 (1), 82:95.
Leino H, Peltomaa J, Santaoja M. (2010). For the sake of the lake: multi-signification and improvisation in the practices of two lake restoration projects in Finland. Local Environment 15 (9/10), 775-784.
Santaoja M. (2008). Luontoharrastuksen ristiriitainen poliittisuus. Kulutustutkimus.Nyt. 2 (1), 47-62.
Santaoja M. (2007). Luontoharrastusta tositarkoituksella. Ympäristö ja Terveys 38 (4), 62-67.
Lähteet
Häikiö, Liisa & Leino, Helena (2014). Tulkinnan mahti. Johdatus tulkitsevaan politiikka-analyysiin. Tampereen yliopistopaino, Tampere.
Kaasinen, Arja (2009). Kasvilajien tunnistaminen, oppiminen ja opettaminen yleissivistävän koulutuksen näkökulmasta. Akateeminen väitöskirja, Helsingin yliopisto.
Köhler, Frank (1990). Amateurwissenschaft in der Entomologie - eine wissenschaftssoziologische Analyse. Verh. Westd. Entom. Tag, 303-319.
Leikola, Anto (1990). Aaro Hellaakoski ja luonto. Kirjailija luonnossa, 136-157. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Lorimer, Jamie (2008). Counting Corncrakes: The Affective Science of the UK Corncrake Census. Social Studies of Science, 38:3, 377-405.
Pellikka, Jani (2009). Mitä luontoharrastukset kertovat metsästäjien monitoimisuudesta? Helsinki: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.
Sadeniemi, Matti (toim.) (2002). Nykysuomen sanakirja. Ensimmäinen osa A - I. Porvoo: WSOY.
Sievänen, Tuija: (2010). Luonnon virkistyskäytön tutkimus. Teoksessa: Sevola, Yrjö (toim.) Metsä, talous, yhteiskunta. Katsauksia metsäekonomiseen tutkimukseen. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 145, 167-178. Metsäntutkimuslaitos.
Sievänen, Tuija & Marjo Neuvonen (2011). Luonnon virkistyskäytön kysyntä 2010 ja kysynnän muutos. Teoksessa: Sievänen, Tuija & Marjo Neuvonen (toim.) Luonnon virkistyskäyttö 2010. Metlan työraportteja 212, 37-79. Metsäntutkimuslaitos.
Stebbins, Robert A. (2007). Serious leisure - a perspective for our time. New Brunswick, N.J.: Transaction Publishers.
