LYYDIAMaaliskuu 2010 Nakkilan lukion

oppilaskunnan julkaisu

Viestintäkasvatus

COMENIUS-MATKA

ITALIAAN

POTKIJAISET

PENKIN-PAINAJAISET

WANHOJEN TANSSIT

Susanne Haralan UUSI-

SEELANTI

Kunnon talviIlmaston lämpeneminen tuntuu jotenkin

etäiseltä, kun katsoo ulos ikkunasta. Koko talven on lunta ollut riittävästi hiihtämistä

varten, mutta useita viikkoja jatkunut kylmyys on estänyt riemukkaimmat talviliikunnat.

Lähinnä on tullut oltua sisällä ja säädettyä lämpöpatterin termostaattia suuremmalle. Pakkanen on kuurannut puut ja pensaat uskomattoman kauniiksi, joten nyt saa

ikimuistoisia talvikuvia.

Abiturienteilla on parhaillaan kirjoitukset. Helmikuun puoliväli potkijaisineen,

penkinpainajaisineen ja vanhojenpäivineen sekä viimeisen viikon hiihtolomineen on jo takana, mutta hiihtokelit jatkuvat, vaikka

kevätpäiväntasauskin jo meni ja kesäaika lähenee!

Tätä Lyydia-lehteä ovat olleet tekemässä: Sanna-Liisa Asikainen, Tea Mustajärvi, Iida Mäkelä, Julia Kuusisto, Laura Vappula, Carla Kyynäräinen, Annika Lähteenmäki, Jonna Rosenberg, Ellinoora Tero, Elli Räisänen, Karoliina Salo, Anna Rajamäki, Essi Veijalainen, Pepita Heurlin, Ville Uusitalo, Sami Harala, Juha Kopio. Kansi: Sanna-Liisa Asikainen ja

Johanna Rintamaa tekevät penkinpainajaiskoristeita lavastustyöpajassa joululoman aikana.

Abiturientit, ryhmänohjaajat Hanna-Leena Korhonen ja Anne Laato sekä rehtori Pasi Rantala ryhmäkuvassa.

Rehtori Rantalan pitää kädessään abiturienttien opettajista tekemää toteemipaalua, kun opettaja

Laato esittelee abiturienteilta saamaansa kalenteria.

Osana lukion Comenius-projektia oli vuorossa matka Iserniaan, Italiaan joululoman alla. Matka alkoi lennolla Roomaan, jossa ryhmä vietti yön ja tutustui kaupungin nähtävyyksiin seuraavana päivänä. Illalla oli vuorossa junamatka Iserniaan. Isännät olivat valmistelleet monta mielenkiintoista kohdetta, pääsimme näkemään mm. Ponpeijin rauniot ja aivan Isernian lähellä homo erectuksen aikaisen asuinpaikan. Tulomatkalla pysähdyimme vielä Wienissä, koska saapumis- ja jatkolennon välillä oli seitsemän tuntia aikaa.

Rooma Laskeuduimme Rooman lentokentälle sunnuntai-iltana. Sää ei kovin suurta vaikutusta tehnyt, sillä oli pimeää ja satoi vettä, mutta emme antaneet sen kuitenkaan masentaa.

Veimme tavarat hotellille, joka olikin

uskomattoman hieno. Hotellihuoneissa oli upeita tauluja ja muutenkin tunnelma siellä oli arvokas, vaikkei kyseessä ollutkaan kuin kolmen tähden hotelli. Hotellista ei tehnyt yhtään huonompaa aivan vastapäätä sijaitseva ravintola, jossa kävimmekin syömässä. Illan päätteeksi me oppilaat vielä teimme pikaisen kävelyretken lähiympäristöön.

Seuraavana aamuna herätys oli aikaisin, eivätkä kaikki olleet aivan virkeimmillään. Kuitenkin aamupalat nautittuamme lähdimme kävelemään Roomaan. Ensimmäiset matkamuistot tulikin ostettua ja ryhmäkuvat otettua. Historiallisia ja muuten vanhannäköisiä rakennuksia tuli nähtyä paljon. Muutaman kerran taisimme eksyäkin, mutta onneksi lopulta löysimme määränpäähämme, Colosseumille. Oli hienoa nähdä Colosseum paikan päällä, kun siitä on jo kuultu juttuja niin paljon. Se vastasi

Comeniusmatka Italiaan

Anna Rajamäki ottaa kuvaa luokkatoveristaan, Essi Veijalai-sesta, taustalla Colosseumin rauniot.

Comenius-trip to Italy As a part of the project startet in October in Nakkila, Finland, second meeting was in Isernia, Italy. Before getting there we were fortunate to see the historical sites of Rome including the Colosseum.

odotuksiamme suurilta osin, vaikkemme tosin osanneet odottaa, että ”sisällä” pääsi kiertämään niin paljon.

Muutaman kymmenen valokuvan ja videotervehdyksen jälkeen jatkoimme matkaamme kohti hotellia, josta haimme tavaramme. Matkalla kuitenkin kävimme syömässä tyypillisiä italialaisia ruokia, kuten pastaa ja pizzaa. Hotellilta kävelimme vielä rautatieasemalle, josta matkamme jatkuikin kohti Iserniaa.

Essi Veijalainen, Ville Uusitalo, Anna Rajamäki, Sami Harala, Pepita Heurlin sekä Juha Tontti Colosseumilla, josta myös kuva oikealla.

Voi, kuinka ihana mopoauto, huokaavat Sami Harala ja Ville Uusitalo.

Isernia on kahden rotkon välissä. Joulukatu vanhassakaupungissa (vas.).

Juha Tontti esittelee turkkilaisille soittotaitojaan.

Eri maiden opettajia kokouksessa opettaja Donatella Schiavonen (toinen oik.) kotona.

Isernian keskustassa on mm. Benettonin myymälä.

Anna Rajamäki sekä saksalai-set opiskelijat opettajansa johdolla tekemässä raporttia (vas.).

Tutustuminenarkeologisiin kaivauksiin Sinä aikana, jonka Italianmatkastamme vietimme Iserniassa, pääsimme myös tutustumaan arkeologisiin kaivauksiin Isernia La Pinetaan, joka on julistettu Euroopan tärkeimmäksi antropologiseksi löydöksi. Se sijaitsee Isernian kaupungin rajalla, mutta jouduimme kiertämään bussilla rotkon sinne päästäksemme. Paikka löydettiin vahingossa vuonna 1979, kun amatööriluonnontieteilijä Alberto Solinas huomasi luun törröttävän Napoli-Vesto -supervaltatietyömaan vierellä. Löydöt viittaavat aikaan seitsemänsataa-tuhatta vuotta sitten, jolloin alkuihminen olisi asustellut Molisen alueilla. Retkemme oli mieleenpainuva ja jännittävä. Näimme mm. biisonin sarvet alhaalla kuopassa, jossa kaivauksia tehtiin, ja saimme myös selostuksen englanniksi. Pääsimme katselemaan kaivauksia lähempää montussa sen jälkeen, kun olimme käyneet syömässä eväitämme ulkosalla. Ilma oli hieman kostea, mutta muuten mukava.

Niin isännille kuin vieraillekin oli järjestetty tutustuminen nykyihmisen esi-isän asuinsijaan,

joka paljastui, kun Napoli-Vesto -valtatietä alettiin kaivaa (ylh.).

Opas kertoi seikkaperäisesti kaivausten tämänhetkisestä tilasta. Hän valotti myös millä tavalla satojatuhansia vuosia sitten silloisen joen penkalla majailleet ihmiset metsästivät riistaa (vas.).

Kaikille kävijöille tarjoutui tilaisuus päästä katsomaan aivan vierestä fossiileita(alh. vas.).

Archaeological excavations Close to the City of Isernia is an excavation site of Homo erectus -time. When making the expressway between Napoli and Vesto in 1979 the Archaeologically unique area was discovered.

Our ancestors were having a camp with a slaughter site on a river bank, which doesnʼt exist anymore.

We were able to take a close look at the fossils of rhinos and buffalos killed by Homo erectus some 700,000 years ago.

Pompeiji ja NapoliLähdimme keskiviikko aamuna bussilla kohti Pompeijia. Matkamme kesti sinne noin kaksi tuntia. Kun olimme saapuneet Pompeijin raunioille, meidät jaettiin kahteen ryhmään ja molemmissa ryhmissä oli oma englanninkielen opas. Opas vei meidät Pompeijin tärkeimmille paikoille ja selitti mihin tarkoitukseen rakennukset olivat. Kiertelimme Pompeijissa pari tuntia, jonka jälkeen me pääsimme ostamaan matkamuistoja ja kaikennäköisiä kirjoja Pompeijista.

Tämän jälkeen matkamme jatkui kohti Napolin kaupunkia. Siellä me kävelimme linnakkeessa, joka ennen vanhaan suojasi satamaa vihollisilta. Tämä rakennelma oli aika korkealla ja sinne oli vain yksi hissi, jota vain opettajat saivat käyttää. Oppilaat joutuivat kävelemään ylös linnan torniin. Vierailumme jälkeen meillä oli 20 min. vapaata shoppailuaikaa, jonka jälkeen matkasimme takaisin Iserniaan.

Suomalaisvieraalle tarkoitettu henkilökortti italialaisen Martinan kaulassa.

Pompei and NapoliWe spent a day by seeing Pompei, which was destroyed because of a volcano eruption 79 A.D. We had an English speaking guide, who explained lots of interesting things about the normal life of people living in Pompei about 2,000 years ago. Only a few tens of kilometers is the volcano, Vesuvio, that caused once the death for thousands of people in Pompei.

After Pompei we went to Napoli and could see the same volcano, but opposite direction. We walked into a castle, which long time ago was protecting the harbor of the city. After the castle we had some 20 min. time for shopping.

Pompeijilainen pikaruokala. Varakkailla perheillä oli varaa omaan kokkiin ja tarjoiluhenkilökuntaan, mutta tavalliset ihmiset hakivat lounaan pikaruokalasta ja söivät se kotonaan. Lieriöissä on ollut aikoinaan keittoa.

Tulivuoresta satoi muutamassa minuutissa metrikaupalla tuhkaa, joka hautasi kaiken alleen. Vuosisatojen kuluessa ihmiset ja eläimet maatuivat pois, mutta paikalle jäi tyhjiöt, joita alettiin täyttää betonilla 1800-luvulla. Kauhu kuvastuu valosten kasvoilta.

Varakkailla oli talon keskellä avoin piha ja puutarha. Vaikutelma isommasta tilasta oli saatu aikaan seinämaalauksilla.

Opettaja Tontti ihailee hyvinsäilynyttä arkkitehtuuria.

Saksalaisopettajat hämmästelevät valtaisaa amforakokoelmaa.

Suomalaiset yhteiskuvassa, edessä opettaja Kopio, toinen valvojista.

Napolissa sai ripustaa joulukuuseen toiveensa.

Lopuksi oli vielä aikaa ostoksiin ja vähän hullutteluunkin kameran edessä.

Napolia linnak-keesta nähtynä.

Napolissa oli runsaasti kaupustelijoita, opettaja Palummolle yritetään myydä “poronsarvia”.

Wieniläiskahvilan runsasta herkkuvalikoimaa.

Opettaja Tontti valmistautuu nauttimaan itävaltalaisesta kahvista ja leivonnaisesta.

WienViimeisenä matkan aamuna kello viisi lähdimme Iserniasta kohti Roomaa, koska lentomme Wieniin lähti kohtalaisen aikaisin. Meillä oli siis koneenvaihto Wienissä, mutta koska lentojen välissä oli aikaa noin seitsemän tuntiä, menimme tutustumaan Wienin kaupunkiin. Matkustimme junalla lentokentältä keskustaan, sinne pääsi 16 minuutissa. Kiertelimme Wienin keskustassa ja shoppai-limme. Ostiskelimme matkamuistoja ja vaatteita. Hinnat tosin olivat samaa tasoa, kuin Suomessa. Kävimme myös kahvilla ja leivoksilla hienossa kahvilassa. Wieniläisessä McDonald'sissakin poikkesimme syömässä. Wien muistuttaa paljon suomalaista kaupunkia, sillä rakennukset sekä liikennekäyttäytyminen ovat kuin suoraan Suomesta. Illalla palasimme junalla lentokentälle odottamaan lentoa takaisin Suomeen.

Kylmäntorjuntaa: pipo hevosella.

Wieniä halkovat kauniit kanavat, joiden jäätyneen veden pinnasta heijastuvat kaupungin valot hämärtyvässä illassa.

Vienna On our back home we had a stop-over of seven hours in Vienna.

PotkijaisetSeniorit järjestivät potkijaiset koulunsa-päättäville abiturienteille Puttosessa. Hauskan abeista tehdyn videon jälkeen oli vuorossa erilaisia pelejä ja leikkejä abeille.

Matilda Suutaria, Riina-Lotta Nurmea ja Eve Mustajärveä huvittaa vanhat lapsuusajan kuvat.

Twister mittasi abien kykyä kuunnella annetut ohjeet ja seurata niitä tarkasti - ihan kuin kirjoituksissa!

Seniorien pukeutumisteema oli tänä vuonna Angst! (Kuva ylinnä.)

Potkijaisia vietettiin perinteiseen tapaan keskiviikkona 17.2., abiturienttien viimeisenä koulupäivänä.

Abit saivat tehtäväkseen keksiä erilaisista emo-tyyliin liittyvistä sanoista laulun tai runon senioreille. Vasemmalla Matti Syrjänen esittää heidän ryhmänsä version runomuodossa. Taustalla pyörii nöyryyttäviä kuvia abeista.

Kuvassa oikealta Juho Saarimaa, Valtteri Haka-

mäki ja Rasmus Österman pelaamassa Twister-

peliä. Juho Saarimaa voitti tiukasti itselleen parhaan

pelaajan tittelin.

Abit potkittiin kirjaimellisesti koulusta.

Karoliina Salon tyylinäyte.

Jokaisesta abista oli tehty Puttosen seinälle juliste, johon oli koottu vanhoja kuvia ja kaikkia hauskoja sattumuksia vuosien varrelta. Varsinainen ohjelma alkoi, kun abeille näytettiin heistä tehty filmi, jossa jokaisesta abista oli tuotu esiin ne parhaat piirteet. Sen jälkeen oli seurapelien vuoro. Abit kilpailutettiin ensin Twisterillä ja vielä sen päälle runonriimitys- ja laulukilpailulla. Heille annettiin sanoja, joita käyttämällä oli tehtävä esitys.

Ilta päättyi abien ja seniorien yhteiseen ilonpitoon työväentalolla.

12th graders kicked out11th graders arranged the traditional party for Abis (12th graders), who were leaving the school. There was a film with sketches about Abis and competitions in Twister and making songs.

Penkin-paina-jaisetAbit juhlistivat viimeistä koulupäi-väänsä Villi Länsi -teemalla.

Abien leipomaa, houkuttelevan vihreää kaktuskakkua ihailemassa ryhmänohjaaja Hanna-Leena Korhonen (ylh. vas.).

Saluunaneito Sanna-Liisa Asikainen penkinpainajaisasussaan (ylh. oik.).

Anna-Liisa Tarmo, Rasmus Österman ja Juho Saarimaa Villin Lännen tunnelmissa.

Cowboy Eve-Lotta Määttä ja intiaanityttö Nina Salminen (oik.).Last day of schoolAbi class (12th grade) had the last day of school on Thursday before the skiing break. The school was decorated on Wild West theme as well as all Abis were wearing Wild West outfits. Abis had a permission to make fun about the teachers and staff of this special day and there was “Abi Gala” with lots of interesting program.

Abi-gaalan loppuhuipennus oli line dance -esitys (ylh.).

Aamu alkoi abien aamunavauksella (ylh. oik.).

Oppilaiden suosikkiopettaja Tenkanen jäi kaikkien pettymykseksi hiihtoloman jälkeen äitiyslomalle. Abit eivät malttaneet olla esittämättä sketsiä, jossa opettaja Tenkaselle etsitään sopivaa sulhasehdokasta lukion miesopettajien joukosta.

Armoton aavikko pääkalloineen ja kaktuksineen oli osa koristusta.

Abi-gaala Abi-gaala oli perinteiseen tapaan koulumme juhlasalissa, jonne olivat kerääntyneet molempien koulujen oppilaat ja opettajat sekä abien vanhempia. Gaala alkoi abien näyttävällä sisääntulolla kynttilöin valaistua keskikäytävää pitkin. Juontajina toimivat Marika Kujamäki ja Sanna-Liisa Asikainen, jotka toivottivat vieraat tervetulleiksi tämän vuoden gaalaan. Sketseissä ryöpytettiin niin lukion kuin yhteskoulunkin opettajia, mutta tämä tietenkin hyvän maun puitteissa. Sketsien mukana pääsimme seuraamaan niin biologian lennokkaita oppitunteja kuin opettajien pöytäkeskustelujakin unohtamatta kuitenkaan koulumme salaisen agentin, Reiskan eli Juha

Reiniahon ulkovalvontoja. Esityksen loppuhuipennuksena oli abityttöjen upea line dance -esitys, tietenkin aitoon Amerikan-tyyliin.

Sketsien jälkeen abit siirtyivät valmistautumaan rekka-ajelua varten. Lavan viereen päästyämme joukosta osui silmään ajelulle mukaan päässyt yllätysvieras, kukas muukaan kuin pian eläkkeellejäävä opettaja Reiniaho. Rekka lähti matkaan karkkien lennellessä ja lastinaan kolmivuotisen opiskelunsa päättäviä abeja.

Wanhojen Tanssit

Abien lähdettyä oli seniorien vuoro tulla koulun vanhimmiksi oppilaiksi. Päivää juhlittiin tanssiaisten merkeissä.

Wanhat saapuivat kouluun alapihan kautta muiden oppilaiden osoittaessa

suosiotaan. Saapumisvuorossa Karoliina Salo ja Joni Ollonen.

Wanhat esiintyivät ensimmäiseksi yhteiskoulun oppilaille juhlasalissa.

Laura Ranne ja Valtteri Pinkkilä kikapoon pyörteissä.

PromAs soon as 12th graders were gone the 11th graders celebrated their first day of being the “oldest in the building” by performing dancing for the junior and senior high school students and members of the staff. There were also presentations for kindergarden kids and in the evening for parents and other members of the families.

Ensimmäiseksi pää-sivät esityksestä nauttimaan 7. ja 8. luokan peruskoulu-laiset, vähän ajan päästä päiväkotien lapset - tanssitimme myös pikkulapsia - ja lopuksi vielä 9. luok-kalaiset ja lukio sai-vat nähdä tanssia.

Seniorit kävivät välillä lounasta-massa Mustassa Variksessa, sen jäl-keen olikin vuorossa juniorien leikitys.

Ensimmäisinä tanssia saivat nähdä 8. ja 9. luokkalaiset.

Seniorit ryhmäkuvassa pareittain (ylinnä). Juniorit pääsivät esittämään yhdessä ylistyslaulun wanhoille sekä tekemään ryhmissä näytelmän vali-koiduista saduista. Sitten vuorossa oli tietokilpailu, jolla tentattiin juniorien senioritietämys. Lopuksi juniorit tekivät ihmispyramidin.

Kello 18 vanhemmat ja muut perheenjäsenet tuli-vat koululle katsomaan tanssiesityksiä. 20.30 suuntasimme linja-autolla Merikievariin, samalla kyydillä harjavaltalaisten kanssa.

Kaikki tanssiparit kuvattiin, tässä Juuso Raitanen ja Julia Kuusisto.

Illalla saivat perheenjäsenetkin tanssia wanhojen kanssa. Jaakko Airion väkivahvoilla käsivarsilla isosisko.

Hayley Buck

Austalialaisen vaihto-oppilaan suomenkielinen puhe joulujuhlassa 2009.

Tämä vuosi vaihto-oppilaana Suomessa on valitettavasti pian loppu. Lähden viikon päästä takaisin Australiaan. Tämä vuosi on ollut täynnä uusia kokemuksia, joita en ikinä unohda. Minulla oli mahdollisuus matkustaa talvella Lapissa ja myös ympäri Suomea kesällä. Maistoin paljon erilaisia ruokia, esimerkiksi poronlihaa, vaikka en ole tavallisesti lihansyöjä. Minusta se maistui kamalalta.

Kesällä olin monta kertaa saunassa ja uimassa. Oli kiva olla huolehtimatta haikaloista meressä uidessa. Tiedän jo, että jään kaipaamaan saunaa, kun palaan Australiaan. Kesä Suomessa onkaunis aika, mutta tykkään enemmän talvesta, kun täällä on paljon lunta. Viime talvena tapasin Joulupukin ja näin myös ensimmäisen kerran oravan ja poron. Tämä on ollut elämäni paras vuosi ja haluan kiittää kaikkia opiskelijoita ja opettajia Nakkilan lukiossa. Olen tavannut paljon mukavia ihmisiä ja löytänyt uuden kodin, perheen, kavereita sekä myös poikaystävän.

Hyvää joulua ja toivottavasti nähdään taas!

Matti Syrjäsellä on Hayleyn kuva kännykässään. Eikä syyttä, Matti ja Hayley kihlautuivat netin kautta tammikuussa.

Hayley BuckHayley Buck from Australia spend a calendar year - their school year - as an exchange student in the Senior High School of Nakkila. She had a speech in Finnish at the Christmas party. She speaks Finnish fluently and fell in love with the country of Finland, that much, that engaged with Matti (above) in January.

Liikunnan erikoiskurssi Valinnaisessa liikunnassa on harrastettu mm. mikroautoilua, seinäkiipeilyä ja jousiammuntaa. Muutoin joukkuepelejä ja luistelua. Porin Puuvillatehtaalla käytiin ampumassa värikuulia, osallistujia oli kaikilta luokka-asteilta junioreista abeihin. Opiskelijat maksoivat harrastuksen itse, koulu tarjosi kyydityksen. Pyry Metsärinne valmistautuu värikuula-ammuntaan.

Vuoteni Uudessa-SeelannissaSusanne Harala vietti kalenterivuoden Uudessa-Seelannissa samaan aikaan, kuin Hayley Buck oli Nakkilassa. Itse asiassa Hayley asui Susannen kotona vaihtovuoden ajan.

ähdin matkaan tammikuun 29. päivä, 2009, sekä innokkaana että surullisena. Edessäni oli vuosi maapallon toisella puolella, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Ennakkoon tiesin vain vähän isäntäperheestäni ja kylästä, jossa tulisin asumaan. Ja niin, olin kyllä kuullut useammaltakin, että tulisin näkemään vuoden aikana paljon lampaita. Eikä yksikään näin sanonut ollut väärässä.

udessa-Seelannissa kotini sijaitsi eteläsaarella, kylässä nimeltä Alexandra. Asuin perheessä johon kuului äiti ja kaksi poikaa sekä sisko, joka oli lähtenyt vaihtoon Brasiliaan. Meillä oli myös koira, kani ja kilpikonna. Talo sijaitsi aivan keskustan vieressä, eikä kouluunkaan siksi ollut kuin n. 1½km. Kävelin joka aamu kouluun, koska isäntäperheelläni ei ollut pyörää, jota olisin voinut käyttää. Koulussani oli n. 500 oppilasta Alexandrasta ja muista kylistä. (Koulusta lisää blogissani Nakkilan lukion nettisivuilla kohdassa Susanne Uudessa-Seelannissa.)

Susanne koulu-univormussa (ylh.).

Säkkipillinsoittaja Christchurchissa (alh. vas.).

Näkymä Sky Towersta Aucklandissa.

L

U

uoden aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin, joista ainakin osasta sain toivottavasti elinikäisiä ystäviä. Matkustellessani ympäri Uutta-Seelantia en tavannut vain uusi-seelantilaisia, vaan myös muita vaihto-oppilaita, joten nykyään minulla on tuttuja ympäri Eurooppaakin. Kävin pohjois-saarella, vaihto-oppilaille järjestetyllä kiertoretkellä ja eteläsaarella matkustin koulusta ja ystävien kanssa. Maata tuli siis nähtyä enemmän ja vähemmän. Pohjoissaari on trooppisempaa ja välillä jopa pystyi kuvittelemaan olevansa sademetsässä, kun taas eteläsaarella ilmasto on lähempänä Suomen ilmastoa ja lammasfarmeja oli silmänkantamattomiin.

90 mailia pitkä ranta pohjoissaarella.

Harrastelijanäyttelijöiden musikaali Oliver esitettiin kaupunginteatterissa. Susanne on neljäs vasemmalta takarivissä.

Suomalaisia ja ruotsalaisia vaihto-oppilaita Uuden Seelannin pohjoisimmassa osassa.

V

aihtovuoden aikana oppii itsenäisemmäksi ja löytää itsestään aivan uusia puolia. Vaatii uudenlaista rohkeutta puhua vierasta kieltä vieraille ihmisille ja elää toisten ihmisten kotona, osana heidän elämäänsä. Kun asuu niin kaukana omasta perheestään ja ystävistään, on asioitaan pakko alkaa hoitaa aivan itse. Koulussa taas vaaditaan sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä tottua ”tutunkin” vieraan kielen jatkuvaan käyttöön opetuksessa. Saati yrittää siinä vielä sivussa opetella toista kieltä. (Eikä muuten ollut helppoa opetella ranskaa englanniksi.) Itsestään voi myös oppia asioita, jotka eivät ole niin mieluisia. Ennen kuin joutuu paikkaan, jossa kukaan ei tunne sinua, ei voi tietää miten eri tilanteissa käyttäytyy. Erilaisessa kulttuurissa on helppo tulla väärinym-märretyksi ja loukata muita ihmisiä. Onneksi virheistä oppii ja väärinymmärrykset voi selvittää. Näin kävi minulle useampaan kertaan. n vaihtaisi pois vuottani vaihtarina mis-tään hinnasta, vaikka vaikeitakin hetkiä oli enemmän kuin tarpeellista. Sain paljon uusia ystäviä ja elämän-kokemuksen, jonka voi saada vain vieraana vieraassa maassa.

Viimeinen koulupäivä.

Urheilupäivän asusteita.

Urheilupäivänviettoa.

Urheilupäivää vietettiin mitä mielikuvituksellisimpiin asuihin pukeutuneina. Jokainen pukeutui oman tuvan väreihin - tuvat olivat aivan kuin Harry Potterista.

V

E